Page 1

Joulukuu 2015

Auta Lasta


Sisällys Marja-Leena Kemppainen: Arvot elämässämme...................... 3 Hannu Kallunki: Lasten ja nuorten hyvinvointi luo elinvoimaa....................... 4 Mervi Väisänen: Perheiden saaman tuen kartoitus........................................... 6 Pertti Kukkonen: Lyhyesti ......................................................... 8 Mervi Väisänen, Niina Jääskeläinen, Anni Vaittinen: Veturointi -hanke.................................................................... 10 Tiia Selin: Ateljeetilasta taidenäyttelyksi.............................. 13 Marjo Riitta Tervonen: Verkostoissa on voimaa......................................................... 14 Biisi ystävyydestä, Eväsrepun enkeliviikko......................... 16 Kaisu Pelkonen: Onni löytyy ompelusta................................. 17 Roosa Lindström ja Minna-Maija Svärd: Liikkuminen on kivaa............................................................. 18 Kari Miettunen: Rakentavaa pakolaistyötä Muhoksella....... 20 Pasi Laukka: Turvapaikanhakijat ovat osa yhteisöämme......................... 21 Tiina Antila: Lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.......... 22 Pertti Kukkonen: Irlanti auttoi lasta........................................ 24 Pertti Kukkonen: Matkan varrelta........................................... 25 Eero Niemelin, Pertti Kukkonen: Sosiaalihuoltoko pakkoauttamista....................................... 26 Minna-Maaria Sipilä: ”Kun äiti voi hyvin, perhe voi hyvin”..................................... 28

Kuva: Kalle Riiste

Kari Miettunen: Lähimmäinen ................................................ 31

Auta Lasta ry:n julkaisu joulukuu 2015 Toimittajat:

Kari Miettunen Pertti Kukkonen

AUTA LASTA RY Mustasaarentie 7, 90510 OULU puh. 08 5629 800, 044 5629 801 fax. 08 5629 850 Taitto ja paino:

Erweko Oy

Kannen kuva: Laura Alasimonen Takakannen kuva: Kari Miettunen

autalasta@autalasta.fi www.autalasta.fi Auta Lasta ry myös facebookissa


Kuva: Keräsen kuvaamo

ARVOT ELÄMÄSSÄMME

A

rvot ja arvokeskustelu ovat tuttuja käsitteitä suurimmalle osalle suomalaisia. Arvoja pohditaan ja arvokeskustelua käydään monissa yhteyksissä ja usein varsinkin työhön ja sen kehittämiseen liittyvissä tilanteissa. Pohditaan työn ja toiminnan arvopohjaa. Yritykset ja yhteisöt hakevat myös usein imagollista lisäarvoa arvojaan julkistamalla. Toimintastrategiat pyritään laatimaan sellaisiksi, että ne kumpuaisivat tarkoin valituista, hyviksi koetuista arvoista. Arvot määrittävät senkin mitä me yksiöihmisinä pidämme elämässämme tärkeänä ja tavoittelemisen arvoisena. Arvot ohjaavat elämämme priorisointeja. Tekomme ja valintamme heijastavat arvojamme. Asennoitumisemme toisiin ihmisiin kuvastaa arvojamme. Suhtautuminen työtovereihin ja lähimmäisiin laajemminkin on arvojen määrittämää. Yhteiskunnassa sen lainsäädäntö ja muut normit heijastavat yhteiskunnan sen hetkistä arvomaailmaa. Monimuotoinen sosiaaliturva kuvastaa yhteiskunnan tukiverkoston arvojärjestystä. Päätettäessä taloudellisten resurssien kohdentamisesta ja jaosta päätösten perusteet nousevat yleensä arvoista ja niissä tilanteissa raha toimii valintojen ja ratkaisujen merkittävyyden mittarina. Niin yhteisön kuin yksityisen ihmisenkin on hyvä aika ajoin pysähtyä miettimään, mikä meille elämässä on arvokasta ja mikä taas vähemmän tär-

keää. Asettuminen kasvokkain oman arvopohjan kanssa kirkastaa niin tavoitteita kuin ihanteitakin. Tällöin tärkeiksi koetut arvot saavat olla näyttämässä kasvamisen ja kehittymisen suuntaa. Ne kertovat, minkä olisi muututtava tai oltava toisin, jotta kehitystä parempaan voisi tapahtua. Vaikka arvokeskustelu tuntuu nykyisin saaneen entistä korostuneemman roolin, ei pidä ajatella niin, että yhteisöjemme tai koko yhteiskuntamme elo tähän saakka olisi ollut eettisesti huteraa tai arvoköyhää. Monessakin mielessä on yhteiskuntamme aina ollut selkeän arvotietoinen eikä arvokeskustelu ole koskaan ollut meille täysin vierasta. Ehkä tämän päivän arvokeskustelu tulisikin ymmärtää niin, että meidän tehtävämme on pohtia, millä edellytyksillä monet jo aiemmin tiedossa olleet arvot ja ihanteet voisivat konkretisoitua ja tulla toimivaksi todellisuudeksi keskuudessamme. Ydinkysymys tässä pohdinnassa lieneekin se, mille perustukselle elämämme ja yhteiskuntamme arvotalo rakennetaan, jotta meillä jokaisella olisi hyvä ja turvallinen elämä ja voisimme iloisin mielin tehdä työtä yhteisten päämäärien hyväksi. Erilaisten arvojen tärkeysjärjestyksen, merkityksen ja painoarvon punninta on sekä yksilölle että yhteisölle jatkuva haaste. Pohdinta ei saisi lakata eikä urautua. Ihmisen ja hänen toimintaympäristönsä kehittyminen ja muuttumi-

nen haastavat jatkuvaan arvotyöskentelyyn. Yhdentynyt Eurooppa, globalisoitunut maailma, uudenlaiset uhat ja epävarmuustekijät muistuttavat siitä nyt enemmän kuin koskaan. Jatkuvassa muutosten virrassa ei ole varaa jäädä paikoilleen. Vuoden kääntyessä viimeisille viikoilleen ja adventin aikaan on ajankohtaista muistaa kaksi varsin keskeistä arvoa. Molemmat arvot ovat kautta vuosikymmenten olleet suomalaisuuden kantavia voimia ja kansamme voimanlähteitä. Molempia näitä arvoja todennetaan kynttilällä ja tulen liekillä. Itsenäisyyspäivänä sytytetään kynttilä vapaudelle ja adventtisunnuntaisin sytytetään kynttilä kertomaan joulun Herran odotuksesta. Hänen, joka julisti ilosanomaa rauhasta, vapaudesta ja anteeksiannosta koko maailmaan. Hänen, joka omalla toiminnallaan mullisti koko ihmiskuntaa koskevat arvokäsitykset. Molemmat kynttiläsymbolit ilmentävät arvoja, jotka viitoittavat tietä ihmisarvoiseen, hyvään ja turvalliseen elämään. Marja-Leena Kemppainen

Auta Lasta ry, hallituksen puheenjohtaja

3


Lasten ja nuorten hyvinvointi luo elinvoimaa

L

asten ja nuorten hyvinvointi on jokaisen elinvoimaisen kunnan ja koko Suomenkin tulevaisuuden avainkysymys. Kunnissa käydään nyt paljon keskustelua kuntien elinvoiman vahvistamisesta ja se liitetään ensisijaisesti elinkeinopolitiikkaan ja elinkeinotoiminnan edistämiseen. Sillä on luonnollisesti tärkeä merkitys kuntien elinvoimaisuuden kannalta, mutta vielä tärkeämpi ja kauas kantoisempi vaikutus on kunnassa asuvien ihmisten toiminnalla ja hyvinvoinnilla ja sitä kautta muodostuvalla elinvoimalla. Kunnan elinvoiman tulevaisuus rakentuu sen varaan, miten hyvin kunnassa onnistutaan huolehtimaan lasten ja nuorten hyvästä kasvusta ja kehittymisestä sekä sen tukemisesta. Lasten ja nuorten kasvu tapahtuu niissä kasvu- ja kehitysympäristöissä, joissa he elävät arkeaan: kotona, varhaiskasvatuksessa, koulussa ja harrastustoiminnan parissa. Näissä kaikissa lapsen ja nuoren tukena toimii joku aikuinen. Aikuisten tehtävänä on tukea lapsen ja nuoren tervettä kasvua ja kehitystä. Tässä tukemistyössä eri kehitysympäristöissä työskentelevien aikuisten on tärkeätä käydä riittävästi keskustelua keskenään ja olla tietoisia omalla vastuulla olevan kehitysympäristön lisäksi myös muista lapsen arkeen liittyvistä kehitysympäristöistä ja niissä tapahtuvien muutosten vaikutuksista lapsen hyvinvointiin. Lapsesta huolehtivilla aikuisilla tulisi olla yhteinen näkemys siitä, mikä suojaa ja tukee lapsen hyvinvointia. Sopimiseen kuuluu olennaisena myös se, että tehdään konkreettisia, arkisia tekoja lapsen ja nuoren hyvinvoinnin ja myönteisen kehityksen vahvistamiseksi.

Lapset puheeksi

Raahen seudulla on vuodesta 2012 alkaen koulutettu ja viety käytäntöön kaksiportaista Lapset puheeksi –toimintamallia kaikkiin niihin julkisiin palveluihin, joissa lapset ja lasten vanhemmat ovat asiakkaina. Toimintamalli pohjautuu professori Tytti Solantauksen kehittämään menetelmään, jossa perusideana on tukea lapsen arjen

4

sujuvuutta siellä, missä lapsi elää arkeaan eli kotona, varhaiskasvatuksessa, koulussa ja harrastuksissa. Toiminta rakentuu vahvasti näiden luonnollisten kehitysympäristöjen varaan. Korjaavat ja erityispalvelut suunnataan tukemaan näissä kehitysympäristöissä tapahtuvaa lasten kasvua ja kehitystä vahvistavaa toimintaa. Olemme käytännössä havainneet, että tämä yhteinen toimintamalli sitoo yhteen kunnassa ja laajemmallakin alueella olevat lasten ja lapsiperheiden palvelut sekä muokkaa niitä lapsen ja perheen tarpeista lähteväksi joustavaksi kokonaisuudeksi. Sosiaali- ja terveydenhuollot palvelut eivät ole enää erillinen saareke, johon lapset lähetetään silloin kun tulee ongelmia. Palvelut viedään sinne, missä lapset elävät arkeaan ja missä parhaiten tunnetaan lapsen elämä ja toiminta ja jossa siihen kyetään päivittäin vaikuttamaan. Raahen seudun varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tarjotaan kaikille vanhemmille Lapset puheeksi –keskustelu yhteisen keskustelurungon (lokikirjan) pohjalta. Keskustelussa tarkastellaan mitkä asiat kummassakin lapselle tärkeässä kehitysympäristössä suojaavat lapsen kehitystä ja onko joitakin sellaisia asioita jotka saattavat haitata lapsen kehitystä, jos mitään ei tehdä. Keskustelun pohjalta aikuiset sopivat asioista, joita on tarpeen kummankin tehdä lapsen suotuisan kehityksen varmistamiseksi. Jos esille nousee asioita, jotka edellyttävät enemmän tai laajempia toimenpiteitä, silloin kutsutaan koolle neuvonpito. Sen sisällön ja osanottajat määrittelee ensisijaisesti lapsen vanhemmat ja neuvonpidon kokoajana ja valmistelijana on henkilö, joka on saanut koulutuksen tätä varten. Neuvonpitoon pyydetään mukaan niitä tahoja, jotka oikeasti voivat tehdä konkreettisia asioita lapsen ja perheen hyväksi seuraavien viikkojen aikana. Tämä toimintamalli korostaa lapsen ja perheen tarpeista lähtevää toimintaa ja konkreettisia asioita niiden tahojen toimesta, jotka oikeasti voivat tehdä asioita lapsen tai perheen hyväksi.

Lasten ja perheiden palveluista toimiva kokonaisuus

Uusi toimintamalli sitoo yhteen kunnassa tai alueella olevat lasten ja lapsiperheiden palvelut toimivaksi kokonaisuudeksi ja muokkaa niitä lapsen ja perheen tarpeista lähteväksi joustavaksi kokonaisuudeksi. Uudella toimintamallilla on Raahen seudulla jo tähän saakka ollut myönteisiä vaikutuksia sekä lapsille ja perheille että myös koko palvelujärjestelmään. Perheet ovat olleet tyytyväisiä menetelmään ja vain harva on kieltäytynyt tarjotusta keskustelusta. Varhaiskasvatus ja koulut saavat esimerkiksi perheneuvolan, perhetyön tai lastensuojelun asiantuntijatuen nopeasti ja joustavasti niihin tilanteisiin, joissa lapsen kehitysympäristö yhdessä vanhempien kanssa ei kykene riittävästi tukemaan lapsen hyvää kehitystä ja ehkäisemään haavoittavia tekijöitä. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin on nimetty palveluohjaajat, jotka vastaavat siitä että varhaiskasvatus ja koulu saavat tarvitsemansa tuen sosiaali- ja terveydenhuollosta viivytyksettä.

Perheet tarvitsevat tukea arkeen

Uuden toimintamallin myötä saamme myös todellista tietoa perheiden arjen tarpeista, joihin vastaaminen ei useinkaan edellytä valtavia resursseja. Selkein lisätarve kohdistuu lapsiperheiden kotipalveluun, jossa kysyntään vastaaminen on edellyttänyt kunnallisen kotipalvelun lisäämistä. Kotipalvelun lisäksi tarvitaan palveluseteliin pohjautuvia perheitä tukevia ratkaisuja, erilaisten hoitorinkien muodostamista, järjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä sekä vapaaehtoistyön organisointia. Näitä kaikkia olemme kehittämässä Raahen seudulla voidaksemme vastata perheiden arjen tuen tarpeisiin konkreettisilla teoilla. Olemme myös valmistelemassa yhteistyössä Auta Lasta ry:n kanssa lapsirikkaiden perheiden kotona pärjäämisen ja jaksamisen tukemiseksi toimintakonseptia, jossa yhdistyy julkisen sektorin ammatillinen apu ja kansalaistoiminnan piirissä tapahtuva


Hannu Kallunki, johtaja Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymässä ja puheenjohtaja Pohjois-Pohjanmaan hyvinvoinnin yhteistyöryhmässä

Lapsesta huolehtivilla aikuisilla tulisi olla yhteinen

näkemys siitä mikä suojaa ja tukee lapsen hyvinvointia. Sopimiseen kuuluu olennaisena myös se, että tehdään konkreettisia, arkisia tekoja lapsen ja nuoren hyvinvoinnin myönteisen kehityksen vahvistamiseksi. erilainen vapaaehtoistyö. Kartoitimme keväällä 2015 lapsiperheille suunnatulla kyselyllä perheiden kokemuksia kotipalvelun toimivuudesta ja kyselyn tulokset osoittivat selvästi, että nykyisillä järjestelyillä kyetään vastaamaan vain osaan perheiden arjen tuen tarpeista. Perheiden tuen tarpeet ovat toisaalta hyvin arkisia, mutta myös monimuotoisia ja vaihtelevia. Sen vuoksi tarvitaan sekä julkisen, järjestöjen, yritysten että myös yksittäisten vapaaehtoisten organisoitua toimintaa erilaisissa elämäntilanteissa olevien lapsiperheiden tueksi.

ja alueille muodostetut johtoryhmät, joiden tehtävänä on varmistaa että kaikki lasten ja perheiden kanssa toimivat tahot etenevät samaan suuntaan ja voimavaroja voidaan kohdistaa lasten ja perheiden hyvinvointia tukeviin asioihin. Pohjois-Pohjanmaa on lasten ja nuorten maakunta, jossa neljäs osa väestöstä on alle 18-vuotiaita. Tavoitteemme on, että Pohjois-Pohjanmaalla saadaan aikaan sellainen uudistus lasten ja perheiden palveluissa, joka voi toimia mallina maan hallituksen kaavailemalle lasten

ja perheiden palvelujen valtakunnalliselle muutosohjelmalle. Lähtökohtana tulee olla lasten ja perheiden todelliset, arkiset tarpeet ja niihin vastaaminen lasten normaaleissa kasvu- ja kehitysympäristöissä. Kun arki sujuu, silloin parhaiten ehkäistään myös vaikeampien ongelmien syntymistä. Huolehtimalla lasten ja nuorten sekä lapsiperheiden hyvinvoinnista haluamme vahvistaa maakuntamme elinvoimaa nyt ja tulevaisuudessa.

Lapset puheeksi –toimintamalli maakunnalliseksi Lapset puheeksi -toimintamalli on laajentunut koko Pohjois-Pohjanmaalle, jossa kaikki kunnat ovat mukana tässä kehittämistyössä ja tähän mennessä on jo saatu aikaan hyviä tuloksia. Kaikkiin kuntiin on muodostettu toimintaa ohjaavat johtoryhmät sekä koulutettu toimintamallin osaajia jo yli 2000. Kehittämistyö on osa Pohjois-Pohjanmaan liiton hyvinvointiohjelmaa ja sen täytäntöönpanoon liittyvää hyvinvointisopimusta, johon kunnat ovat sitoutuneet. Kysymys on mittavasta, hallinnon rajat ylittävästä lasten ja perheiden palvelujen muutostyöstä, joka edellyttää määrätietoista muutoksen johtamista. Tätä muutosjohtamista tukee kuntiin

T:mi T:mi Edustusliike Edustusliike T:mi T:mi Edustusliike Edustusliike R. Savilaakso R. Savilaakso R. Savilaakso R. Savilaakso • • • • •

Paperit • Paperit Paperit •• Paperit Puhdistusaineet Puhdistusaineet Puhdistusaineet •vahat Puhdistusaineet ja ja vahat ja •vahat ja vahat Siivousvälineet Siivousvälineet Siivousvälineet • Siivousvälineet

R. Savilaakso R. Savilaakso R. Savilaakso Niskantie 16, 90160 Oulu Oulu R. Savilaakso Niskantie 16, 90160 Niskantie 16, 90160 Oulu Oulu Niskantie 16, 90160 Puh. (08) 208 Puh.331 (08) 331 208 Puh. (08) Puh.331 (08)208 331 208 Matkapuh: Matkapuh: Matkapuh: 0400 186 998 Matkapuh: 0400 186 998 0400715 186 040 0348 0400 1860348 998 040998 715 040 715 0400348 715 0348 Y-tunnus 2592077-8 Y-tunnus 2592077-8 Y-tunnus 2592077-8 Y-tunnus 2592077-8

5


Perheiden saaman tuen kartoitus Teksti: Mervi Väisänen

L

apsiperheet tarvitsevat yksilöllistä ja konkreettista apua ja tukea matalalla kynnyksellä, ennaltaehkäisevästi, nopeasti ja helposti.

Auta Lasta ry ja Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymä toteuttivat osana yhteistä hankevalmistelua toukokuussa 2015 kyselyn, jolla kartoitettiin lapsiperheiden kokemuksia arjen tuen tarpeista ja toteutumisesta. Samalla vastaajilta pyydettiin kehittämisehdotuksia tuen järjestämiseksi lapsiperheille. Sähköistä kyselyä levittiin avoimesti verkkosivuilla, sosiaalisessa mediassa ja yhteistyökumppaneiden verkostoissa toukokuun 2015 aikana. Vastausaktiivisuus yllätti meidät kyselyn toteutta-

jat positiivisesti, perheillä on paljon asiaa ja kokemustietoa, jota he haluavat jakaa palvelujen kehittämiseksi. Kyselyyn tuli yhteensä 314 vastausta, joista 111 Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän alueelta, 45 Oulusta ja 158 muualta Suomesta. Kyselystä tehtiin kooste, joka on luettavissa Auta Lasta ry:n verkkosivuilla www.autalasta.fi. Vaikka kyselyn tulokset ovat vain suuntaa antavia, niistä käy selvästi ilmi, että perheet tarvitsevat yksilöllisten tarpeidensa mukaista konkreettista apua ja tukea

matalalla kynnyksellä, ennaltaehkäisevästi, nopeasti ja helposti. Perheiden näkökulmasta avun ja tuen tulisi olla oikea-aikaista, erilaiset tukimuodot yhdistävää, yhdenvertaisesti kaikille perheille saavutettavaa ja hyvin koordinoitua. Perheet toivovat saavansa tiedon ja ohjauksen eri tukimuodoista, niin julkisten palvelujen, järjestöjen/vapaaehtoistoimijoiden, seurakuntien kuin yksityisten yritysten tarjoamista, helposti yhdestä paikasta.

Kuva: Perheiden kokemukset tuen/avun saamisesta arjen tilanteisiin.

Konkreettinen perheen kotiin annettu apu ja tuki (kodinhoito, perhetyö, lastenhoitoapu) nousi kyselyssä vahvimmin tukimuodoksi, jonka perheet ovat kokeneet auttaneen haastavissa arjen tilanteissa ja jota olisi kaivattu silloin, kun kokemus oli, että tukea ei ole saatu. Avun saatavuus samankaltaisiin tilanteisiin vaihteli eri perheiden kokemuksissa paljon, silloinkin kun perheet asuivat samalla paikkakunnalla. Monet vastaajat olivat tyytyväisiä saamaansa palveluun, mutta useissa tilanteissa perheet eivät kokeneet saaneensa tukea riittävän helposti ja nopeasti, tarpeeksi, riittävän kauan tai oman tilanteensa kannalta oikeisiin asioihin. Perheet eivät myöskään aina tienneet, mistä ja miten apua voisi hakea, eikä kaikilla ollut kuormittavassa elämän-

6

tilanteessa voimavaroja selvittää ja vaatia palveluita. Monet myös kokivat, että heidän tilanteitaan ja avun tarvettaan oli vähätelty, mikä oli johtanut sellaiseen kokemukseen, ettei apua kannata hakeakaan ja itse täytyy pärjätä kaikissa tilanteissa. Konkreettista apua arjessa olisi kaivattu esimerkiksi tilanteisiin, joissa toinen vanhemmista tai perheen muut lapset sairastivat, perheen toisen vanhemman ollessa toisella paikkakunnalla työn vuoksi, vanhemman väsyessä/uupuessa lasten ollessa pieniä, uuden vauvan tai kaksosten syntyessä perheeseen, monilapsisissa perheissä esimerkiksi neuvolakäyntien ja muiden asioiden hoitamisen ajaksi, avioerotilanteessa sekä voimia vievän, itkuisen ja huonosti nukkuvan lapsen kanssa arjessa jaksamiseen. Perheiden kokemukset olivat hyvin

samankaltaisia sekä Oulussa että Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän alueella. Perheiden yksityiset verkostot, järjestötoimijat ja seurakunnat olivat monella perheellä arjen tukena julkisten palvelujen rinnalla tai niiden sijaan. Kaikilla ei kuitenkaan ollut tällaisia verkostoja käytettävissään, tai perheet eivät osanneet hakeutua esimerkiksi järjestöjen tai seurakuntien toiminnan piiriin. Joissakin vastauksissa perheet kokivat jääneensä kokonaan ilman tukea haastavassa tilanteessaan. Useimmat vastaajien kehittämisehdotuksista liittyivät kotiavun, kodinhoidon ja lastenhoitoavun saatavuuteen, tiedonsaantiin perheille tarjolla olevista tukimuodoista ja palveluista, varhaisen ja ennaltaehkäisevän tuen saamiseen, matalan kynnyksen palveluihin sekä palvelujen hintatasoon. Avun


E tenkin pikkulapsiperheille suunnatut palvelut

tulisi saada lähipalveluihin yhdeltä luukulta ilman että perhettä lapsineen juoksutetaan pitkiä matkoja palveluiden äärelle.

en mittasuhteet ja tuen pyyntöihin akuuteissa tilanteissa toivottiin nopeaa reagointia. Vastaajat toivoivat avun ja tuen olevan konkreettista ja juuri heidän perheen määrittämiin tarpeisiin vastaavaa. Kehittämisehdotuksia tuli

myös neuvola-, perheneuvola- ja terveydenhoitopalveluihin, erilaisten tukimuotojen koordinaation kehittämiseen, lasten tilapäiseen hoitoon ja lapsille sekä lapsiperheille suunnattuihin muihin palvelui-

hin. Kyselyn vastauksista nousee selvästi esille tarve kehittää edelleen yhteistyötä julkisten palvelujen, järjestöjen/vapaaehtoistoimijoiden, seurakuntien ja yksityisten yritysten kesken.

Lainauksia vastaajien kehittämisehdotuksista: ”Tavallista arkista apua helposti, nopeasti ja edullisesti. Kotiin kaveriksi siivoamaan, lapsia leikittämään, kaupareissun ajaksi vahtimaan, leipomaan. Mielellään vähintään 4 tuntia/pv. Tällainen ajoissa annettu tavallinen apu voi ennaltaehkäistä väsymyksen ja uupumuksen tunteita tiiviissä pikkulapsivaiheessa. Päivään tulisi katkaisu kotityöntekijän käydessä ja juttuseuraa. Puhuminen, vaikkei mitään mahdottoman syvällistä aina olisikaan, auttaa monissa tilanteissa, kun omat väsyneet ajatukset eivät lähde pyörimään kehää ja kasvamaan liian suuriksi möykyiksi.” ”Etenkin pikkulapsiperheille suunnatut palvelut tulisi saada lähipalveluina yhdeltä luukulta, ilman että perhettä lapsineen juoksutetaan pitkiä matkoja palvelujen äärelle.” ”Lähestytään kaikkia perheitä. Ei vain niitä, jotka pyytävät sitä apua. Jalkaudutaan isojen perheiden arkeen mukaan. Kysytään kaikilta, mitä teille oikeasti kuuluu ja miten jaksatte? Ongelmat ja väsyminen ei aina näy ulospäin.”

”En minä päiväkahviseuraa ja konsulttiapua kaipaa vaan tekevää käsiparia.” ”Enemmän tietoa palvelusta esim. neuvolan kautta. Ja enemmän yhteistyötä neuvolan kanssa, olisi huippu jos silloin kun varaa neuvola aikaa pystyisi heti näkemään jostain että mihin aikaan saisi hoitajaa. Lyhyelläkin varoituksella ns. akuuttia apua.” ”Esimerkiksi netin kautta avun pyytämisen kynnystä voisi tehdä matalammaksi - nimenomaan kun tarvitsee apua arjen tilanteisiin.” ”Yhteistyön kehittäminen eri ammattialojen kanssa, kodinhoitajien lisääminen, kolmannen sektorin hyödyntäminen, Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan oppilaitosten mukaan ottaminen. Esim. Perhetyön kursseja, jossa harjoittelujaksoja kodeissa. Yhteisöjen kehittämistä. Kyläkuntien omia someyhteisöjä, kylämummut ja -vaarit, koulujen osallisuus yhteisöjen tukemisessa.”

”Lapsiperheet voisivat itse määritellä minkälaista apua tarvitsevat. Esimerkiksi konkreettinen siivousapu vauvaperheessä voisi auttaa. Sen saamiseksi ei mielestäni aina tarvi pitkiä keskusteluja eri ammattilaisten kanssa.”

1,82Y

J K N V

Y

T S H 5,57Y 7


Teksti: Pertti Kukkonen

Kuvat: Pertti Kukkonen

Lyhyesti

KESÄVIERAITA Lastensuojelun Keskusliiton kaksipäiväinen Lastensuojelun kesäpäivät -seminaari järjestettiin kesäkuussa Oulussa. Auta Lasta ry:ssä tapahtumaan otettiin varaslähtö jo varsinaista avauspäivää edeltävänä iltana, kun Ouluun saapuneita Lastensuojelun keskusliiton ja Erityishuoltojärjestöjen liitto Ehjä ry:n henkilökuntaa ja hallituksen jäseniä sekä Oulun kaupungin edustajia tuli vierailulle tutustumaan Heinäsalmikodin toimintaan. Illan ehdottomasti hämmästyttävimmästä ohjelmasta vastasi Heinäsalmen kolme taikuria silmänkääntötempuillaan. Vieraat olivat myös ensimmäisiä, jotka saivat mukaansa Auta Lasta ry:n uuden ko-

tikokkien salaisen aseen eli keittiötöissä auttavan Auta Lasta -paistolastan. Auta Lasta ry oli näkyvästi esillä myös varsinaisen seminaarin ohjelmassa. Avauspäivänä Auta Lasta ry:n Heinäsalmen palvelukeskus oli seminaarin tutustumiskohteena ja toisen päivän alaseminaarissa esittelyssä oli keväällä RAY:n tuella alkanut Veturointi -hanke. Toisen seminaaripäivän aamuna Heinäsalmikotiin kävivät tutustumassa myös kesäpäiville brittiläisestä vapaaehtoistoiminnasta luennoimaan saapuneet Frances Flaxington ja Naomi Hulston Catch22järjestöstä.

ART -SEMINAARI

Kuva: Pertti Kukkonen

sen varapj. Jaana Jokinen ennen seminaarin aloitusta sekä Heinäsalmikodin ohjaaja Ari Sulasalmi ja perhetyön koordinaattori Mikko Karppinen omassa puheenvuorossaan kertomassa Heinäsalmikodin Art -työskentelystä.

Kuva: Esa Trög

Kuva: Pertti Kukkonen

Auta Lasta ry ja Suomen ART -yhdistys olivat LocalPro Oy:n yhteistyökumppaneina Oulussa koulutuskeskus Pohtossa huhtikuussa järjestetyssä seminaarissa Aggressiot, käytösongelmat ja motivaation puute. Käyttäytymiseen liittyvien ongelmien kanssa työskentelyyn kehitetyt menetelmät (ART, Perhe -ART ja motivoiva haastattelu) kiinnostivat Pohjois-Suomalaista sosiaali-, terveydenhuollon- ja opetusalan ammattiväkeä niin paljon, että seminaarin 115 osallistujapaikkaa täyttyivät jo viikkoja ennen tapahtumaa. Kuvissa Maija Hiltula ja Mika Niemelä LocalPro Oy:stä ja Suomen Art -yhdistyk-

8


LEIJONALAHJOITUS Lions Club Oulu/Raatti mahdollisti kuluvanakin vuonna Heinäsalmikodin lasten ja nuorten harrastus- ja retkitoimintaa. LC Oulu/ Raatti on tukenut Heinäsalmikodin vapaa-ajantoimintaa säännöllisillä lahjoituksillaan vuodesta 2007 alkaen. Tuhannen euron lahjashekki vuoden 2015 lastenkodin leijonaretkeä varten luovutettiin LC Oulu-Raatin 50 -vuotisjuhlissa 28.3.2015 Oulussa. Kuvassa vasemmalta Auta Lasta ry:n Heinäsalmikodin johtaja Pertti Kukkonen, Lions I -piirin piirikuvernööri Susanna Saralinna, Suomen Lions -liiton puheenjohtaja Tuomo Holopainen, Auta Lasta ry:n hallituksen puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen sekä LC Oulu /Raatin klubipresidentti Jouko Lampinen.

TAISTO ELÄKKEELLE

kuja nautittiin. Erämiehen eläkeretkien työkaluksi lahjoitettiin kunnon käsityönä valmistettu puukko. Taiston merkittävä ura niin työelämässä, luottamustoimissa kuin vapaaehtoistyössäkin sai arvoisensa huomion, kun Tasavallan Presidentti myönsi 6.12. Taistolle Valkoisen ruusun 1 luokan mitalin kultaristein. Iloksemme saimme Taiston vielä takaisin mukaan toimintaamme, kun hänet valittiin Auta Lasta ry:n syyskokouksessa jatkamaan työtä lasten hyväksi luottamustehtävässä yhdistyksen hallituksen jäsenenä.

Kuva: Virve Liu

ska

Heinäsalmikodin hankeasiantuntijana ja varajohtajana yli kuusi vuotta työskennellyt Taisto Vähäaho saateltiin maaliskuun viimeisenä päivänä eläkkeelle vauhdikkaissa tunnelmissa. Sairaankuljetusyrittäjänäkin työurallaan toiminut Taisto kuljetettiin työpaikalle tietysti ambulanssikyydillä. Heinäsalmessa järjestetyssä juhlassa esiintyivät mm. Oulun kaupungilta vieraaksi saatu rakkausprofessori, punkyhtye Pertti Kukkosen synttärit sekä Taistolle runon tehnyt Heinäsalmikodin nuori. Puheitakin pidettiin ja herk-

Kuvat: Pertti Kukkonen

JOKAPÄIVÄINEN LEIPÄMME Kiitokset Auta Lasta ry:n uudelle yhteistyökumppanille Myllyojan K-marketin kauppiaille Mari ja Mika Mustoselle! Kuvissa kauppiaspariskunta sekä lahjoitustuotteita noutamassa olleet Jonna, Saila ja Kaisu. Tässä kaikki voittaa -yhteistyössä kauppiaan ei tarvitse tuhota laadukasta ylijäämäruokaa jätteeksi, ja Auta Lasta ry:n toimipaikkojen ruokapöytään saadaan päivittäin arvokas ja monipuolinen lisä leipomo-, meijeri- ja lihajalostetuotteita.

9


Teksti: Mervi Väisänen, Niina Jääskeläinen ja Anni Vaittinen Kuvat ja kuvatekstit: Mervi Väisänen, Minna Ylilehto ja Anna-Stiina Effe Veturointi-logo ja piirrokset: Sami Hänninen, Kulttuurivoimala ry

V

eturointi -hanke on jo pitkän kehittämis- ja valmistelutyön tulos, vaikka varsinainen matka, ideoiden eläväksi tekeminen ja jatkokehittäminen, on vasta alussa. Veturointi pohjautuu lastensuojelun sijais- ja jälkihuollon kokemusasiantuntijoiden ja ammattilaisten yhteiseen näkemykseen siitä, että itsenäistymisvaiheessa olevat nuoret tarvitsisivat ammatillisen tuen rinnalle samankaltaisen elämäntilanteen läpi käyneiden nuorten aikuisten tukea ja kannustusta. Veturointi -hanke toteutetaan Auta Lasta ry:n vetämänä yhteistyössä Vuolle Setlementti ry:n ja Oulun Kaupungin kanssa vuosina 2015–2017. Viime vuoden Auta Lasta lehdessä Oulun Ammattikorkeakoulusta valmistuneet opiskelijat Leena Tiiro, Maria Huhtamäki ja Sanna Äijälä esittelivät yhdessä Heinäsalmikodissa asuneiden nuorten ja Heinäsalmikodin työntekijöiden kanssa toteuttamansa Veturointi - Vertaistuen toimintamalli lastensuojelun jälkihuoltoon -opinnäytetyön tuloksia. Oulun kaupungin sijaishuollossa on niin ikään jo pitkään tehty jälkihuollon kehittämistyötä, ja kokemusosasiantuntemusta jälkihuoltotyössä hyödyntäviä hankeideoita kehiteltiin samanaikaisesti Heinäsalmikodin opinnäytetyöprosessin kanssa Oulun kaupungin, Vuolle Setlementti ry:n ja kokemusasiantuntijaryhmä Oulun Vaikuttajien yhteistyönä. Juna nytkähti toden teolla liikkeelle, kun yhdistimme ideamme ja osaamisemme yhteiseen kehittämistyöhön ja rahoitushakuun keväällä 2014. Hanke sai rahoituksen Raha-automaattiyhdistykseltä vuoden 2015 alussa. Varsinaista hanketyötä pääsimme käynnistämään toukokuussa 2015, kun aloitin työni projektipäällikön tehtävissä. Kesä kului nopeasti valmistelutöitä tehdessä, ja jo elokuussa sain itselleni työkaverin Vuolle Setlementti ry:n projektisuunnittelijasta. Yhdessä lähdimme viemään hanketta ja Veturointi -toimintaa eteenpäin hanketta ohjaamaan perustetun asemaryhmän kokemus- ja am-

10

Kuva: Marjo Häyry

Teksti: Mervi Väisänen

Veturointi -hanketiimi: projektisuunnittelija Minna Ylilehto, kokemusohjaajat Anni Vaittinen ja Niina Jääskeläinen ja projektipäällikkö Mervi Väisänen.

mattilaisasiantuntijoiden tukemana. Nyt matkaamme jo täyttä höyryä eteenpäin. Ensimmäinen kokemusasiantuntijoiden Veturi -valmennus on saatu päätökseen ja työtiimimme on täydentymässä kahdella kokemusohjaajalla sekä viidellä Veturin ja kokemusasiantuntijan tehtävissä työskentelevällä nuorella. Tällä loistavalla porukalla jatkamme intoa puhkuen matkaamme tukevasti pohjustetuilla, vielä osin tuntemattomien mutkien ja risteysten kautta kulkevilla, raiteilla. Hankkeessa kehitettävä Veturointi -toiminta (Vetureina toimivien kokemusasiantuntijoiden valmentaminen ja tukeminen, Vetureiden ja sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten tukiparitoiminta, ryhmätoiminta ja muu kokemusasiantuntijatoiminta) yhdistää elementtejä vertaistuesta ja mentoroinnista. Tarkoituksemme on tukea toiminnassa mukana olevien nuorten itsenäistymistä sekä vahvistaa osallisuutta ja omaa toimijuutta jälkihuollossa, omassa elämässä ja yhteiskunnassa. Veturoinnissa mahdollistetaan nuorten keskinäinen tuki ja kokemusten jakaminen. Itsenäistymistä suunnittele-

vat tai hiljattain omilleen muuttaneet nuoret voivat ilmoittautua mukaan Veturoinnin ryhmätoimintaan tai hakea itselleen omaa Veturia (sijais- ja jälkihuollon kokenut nuori aikuinen). Veturi voi esimerkiksi harrastaa yhdessä nuoren kanssa, auttaa suunnistamaan paperiviidakossa tai ihan vain jutella ja hengailla. Toimintaa järjestetään Oulun seudulla ja siihen osallistuminen on nuorelle maksutonta. Toimintaan pääsee mukaan täyttämällä hankkeen nettisivuilta www. autalasta.fi/veturointi löytyvän ilmoittautumislomakkeen. Ilmoittautumisen jälkeen tapaamme nuoren henkilökohtaisesti ja etsimme hänelle sopivan Veturin valmennettujen kokemusasiantuntijoiden joukosta ja/ tai keskustelemme nuoren toiveista ryhmätoiminnalle. Nuoren lähityöntekijä voi tarvittaessa olla mukana aloitustapaamisissa. Nuori itse päättää, kauanko haluaa olla toiminnassa mukana ja mitä asioita haluaa Veturinsa kanssa tehdä.


O

Teksti: Niina Jääskeläinen len saanut olla mukana Veturointi -hankkeessa aikalailla ensimmäisiltä askeleilta tähän hetkeen. Matka hankkeessa on ollut mielenkiintoinen, jännittävä ja hämmentäväkin kokemus. Minä, entinen laitosnuori, olen ollut osana ryhmää, jonka jäsenistä osa on mukana asiantuntijastatuksella - ja niin myös minäkin olen. Kokemusasiantuntija. Heiniksen entisten lasten ja nuorten muisteloissa alkusyksyllä 2013 Pertti puheli ääneen ideastaan, jonka pohjalle veturointia on luotu. Olin heti innokkaana mukana, olinhan itse miettinytkin, miksei vertaistukea hyödynnetä tässä siirtymävaiheessa kun niin monenlaisissa muissa tilanteissa sitä jo hyödynnetään. En vain ollut itse aja-

Veturit viettivät 10–11.10.2015 viikonlopun Pikku-Syötteen aurinkoisissa maisemissa ryhmäytymisen ja oman tarinan työstämisen merkeissä. Mahat täyttyivät ihanasta ruoasta ja mieleen jäivät monet muistot merkityksellisestä reissusta.

tuksistani sanonut ääneen, koska ajattelin joutuvani kuitenkin itse hommiin ja satun kuulumaan niihin ihmisiin joiden kalenterit tuppaavat täyttyä kuin itsestään. Seuraavana keväänä sattui olemaan opiskelijatrio vailla aihetta opinnäytetyöhönsä, ja heistä yksi teki harjoitteluaan Hei-

Nuorten Mietteitä Veturi -valmennuksesta

Mikä oli parasta? Syvälliset keskustelut Pohdiskelut ja yhdessäolo No syöminen, Daa :D Miettiminen miten ollaan apuna nuorelle

Mitä sait?

Tietoa erilaisista palveluista

Työskentelyä yhteisen tekemisen kautta

Kavereita

Mahan täyteen

Ehkä rohkeutta lähestyä vieraita ihmisiä

Positiivisen ilmapiirin kanssa jakaa kokemuksia Neuvoja, miten autta nuoria eri tilanteissa

niksessä - veturoinnin idea oli muhinut Pertin mielessä ja tässä hän näki tilaisuuden, ja opiskelijat tarttuivat toimeen. Heiniksen työntekijä Reiska (Timo) oli yhteyksissä meihin entisiin nuoriin, jotka olemme hänen kanssaan kavereita facebookissa, ja joon sanoineiden tiedot antoi opiskelijoille. Minun lisäkseni mukaan lähti kaksi muuta samaan aikaan talossa ollutta nuorta informanteiksi opiskelijoille. Ihan aluksi saimme käydä läpi kokemuksiamme omista sijoituksistamme, ja oli hyvä, että kuulemassa oli ulkopuolisia, niin saimme päästellä höyryjäkin asioista joita oli jäänyt hampaankoloon. Jokaisella meistä oli ja on erilainen tarina, - niinkuin toimintaan mukaan tulevilla jälkihuoltoon siirtyvillä nuorillakin on - joka antoi varmasti monipuolisemmin ajatuksia ja ideoita opiskelijoille kuin jos olisi ollut vain yksi entinen nuori kertomassa kokemuksistaan. Puhuimme lastenkodista omilleen muuttamisen haasteista, ja omaa tarinaa sai tarkastella uusin silmin kuin ennen, aikuisen, asioita jo enemmän läpikäyneenä ja enemmän sitä 18-vuotiasta ah niin aikuista omaa itseään ymmärtäen. Nyt kun tänään tätä kirjoitan, olen mielessäni paljon pohtinut tätä matkaa tähän päivään parin vuoden takaa kun veturointi haki muotoaan, ja samalla toki myös omaa sijoituskokemustani ja itsenäistymisprosessiani. Olen tässä todennut myös päässeeni niihin hommiin, ja tiedän, että niitä on tulevaisuudessakin tiedossa: sain tänään kuulla olevani toinen kokemusohjaajaksi hankkeeseen valittu nuori. Joulukuun alusta teen siis ihan osa-aikaisesti palkkatyönä näitä hommia. Uskon, että edessä on paljon antoisia hetkiä, yllätyksiä ja yhdessä ihmettelyä: olemmehan kaikki aivan uuden äärellä, eikä kukaan muu ole vielä tällaista tehnyt. Olen aika innoissani, ja minulla on kyllä hyvät työkaverit mukana matkalla.

11


O

Teksti: Anni Vaittinen len tällä hetkellä 21.vuotias nuori äiti, kohta 5.v pojalleni. Matka tähän päivään alkoi talvisena iltana kiireellisellä sijoituksella lastenkoti Metsolaan. Oireilin perhetilannettani, johon vanhemmillani kuului alkoholi voimakkaasti eikä ollut huolehtivaisia aikuisia ympärillä. Suhtautumiseni ruokaan oli muuttunut, koulunkäynti ei luistanut ja kylällä luuhuttiin ikäistäni vanhemmassa porukassa, johon kuului alkoholi, ja porukan myötä myös minäkin join ne joka viikonlopun kännit. Olin aina se aurinkoisin ja pärjääväisin tyttö, jolla uskottiin kaikki olevan hyvin. Kätkin pahan oloni sisälle. Huostaanottoni tapahtui 2009-vuonna kesällä jolloin muutin sijaisperheeseen. Vuosia taaksepäin itse juuri Veturiksi tulleena mietin, mikä merkitys ja tarve itsellä olisi ollut Veturille. Olisi ollut ihminen, joka olisi osannut olla rinnallani oman kokemuksen

kautta, ja olisi syntynyt luottamuksellinen kuuntelusuhde. Tsemppari, joka olisi kertonut koulunkäynnin merkityksestä tulevaisuudessa ja saanut tuntemaan itseni aivan samanarvoiseksi, vaikka kotini ei ollut enää synnyinkoti. Nuorena äidiksi tulleena myös mietin sitä, mikä merkitys olisi ollut Veturilla, joka on saanut lapsen sijoituksen & jälkihuollon aikana. Rinnalla kulkea koko raskaus ajan, olla tukena. Aika pian synnytyksen jälkeen muutin, Veturi olisi osannut neuvoa tarvittavia asioita ensimmäiseen omaan asuntooni lapseni kanssa. Veturilla olisi ollut merkittävä osuus minun elämässäni. On hienoa että saadaan toimia nuorille Vetureina, kun tiedetään mikä merkitys tällä työllä on ja ollaan kuljettu sama tie.

Niin se aika vain rientää ja Veturi -valmennuksen päätöstapaaminen järjestettiin 5.11.2015 Byströmin nuorten palvelujen tiloissa. Meidän mahtavat Veturit on nyt valmennettu ja todistukset jaettu. Onneksi ei tarvinnut kaivella nessupakettia esille, sillä seuraavan kerran tapaamme jo joulukuussa höyrytiimin merkeissä.

Veturina toimivan nuoren raiteet Työskentely Veturina (yksilötapaamisia, ryhmän ohjausta tai molempia)

Tietoisuus toiminnasta, kiinnostus herää Valmennukseen ilmoittautuminen

Höyrytiimi -toimintaan osallistuminen (vertaistukea ja koulutusta)

Veturointi -hankkeen työntekijän tapaaminen Valmennukseen osallistuminen

Veturointi -toimintaan saapuvan nuoren raiteet Tietoisuus ja kiinnostus toiminnasta herää

Nuori, Veturi ja hankkeen työntekijä tapaavat

Nuori kiinnostu itse Veturin tehtävästä

Nuori tapaa Veturointi -hankkeen työntekijän Veturointi -toimintaan ilmoittautuminen Sopivan Veturin ja/tai ryhmätoiminnan löytyminen

Löydät meidät Oulun Kumppanuuskeskuksesta: Kansankatu 53, 1 krs. 90100 Oulu

12

Veturointi toiminta lähtee käyntiin (oma Veturi, ryhmätoiminta tai molemmat)

Ilmoittautuminen Veturi -valmennukseen

Lisätietoja: www.autalasta.fi/veturointi www.facebook.com/veturointi


Tiia Selin, lastentarhanopettaja, Laululinnun päiväkoti

Ateljeetilasta taidenäyttelyksi Tiedättekö sen tunteen, kun tekisi mieli kerralla uudistaa koko sisustus ja laittaa paikat uuteen uskoon? Kunpa vain tietäisi mistä aloittaa! Me Laululinnun päiväkodissa haluamme toimintaympäristömme olevan esteettinen ja viihtyisä − paikka, jossa näkyy lasten osallisuus ja kädenjälki. Päiväkodissamme on ruokailutilojen lisäksi neljä erillistä leikki/toimitilaa, joita voimme hyödyntää päivittäin: leikki- ja eskarihuone, sali sekä ateljee. Näistä huoneista yksi jää kuitenkin usein täysin käyttämättä. Tähän saakka ateljee on vuoroviikoin toiminut kahden osastomme, Pääskysten ja Leivosten askartelu- ja maalaushuoneena. Päätös ateljeetilasta muutoksen kohteena oli yksimielinen. Toimintaympäristön uudistamisidea sai koko päiväkodin iloitsemaan. Se antoi vihdoin oivan mahdollisuuden käyttää hyödyksi kaikkea sitä luovuutta ja intoa, mitä löytyy niin meiltä aikuisilta, kuin ennen kaikkea Laululinnun päiväkodin lapsilta. Jo aluksi oli selvää, että lapset saisivat ideoida ja toteuttaa toimitilan muutosta mahdollisimman pitkälle itse. Mielikuva ateljeesta tilana tuo mieleen jotain innovatiivista ja värikästä. Valitettavasti omamme on jo liian pitkään ollut kolkko, eikä se juurikaan kutsu pikku taiteilijoitamme luovaan työhön.

Päiväkotimme henkilökunta keksi idean ateljeesta vaihtuvana taidenäyttelytilana. Näin lasten työt pääsevät oikeuksiinsa ja tulevat ansaitsemallaan tavalla kauniisti esille. Samalla lapset saavat mahdollisuuden esitellä vanhemmilleen kerralla kaikki upeat teoksensa esimerkiksi päiväkotipäivän päättymisen yhteydessä. Tavoitteena on luoda tilasta rauhallinen, tunnelmalli-

nen ja esteettinen paikka, johon lapsi haluaa tulla ihastelemaan taidetta ja joka ruokkii luovuutta uusiin teoksiin ja elämän ihmettelyyn. Samalla luovuudenpuuskallamme kehitimme myös idean aistiseinistä, mihin vanhat lahjoituksena saadut tapettikirjat meidät innostivat. Päätimme samoin tein leikellä tapettikirjan sivuista tuntoaistia kutkuttelevia eri- muo-

toisia ja kokoisia palasia kaikkiin toimitiloihimme, osa alas maan tasalle, osa kiipeilykorkeudelle. Ateljeen oveen tehtiin näyttävä, taidenäyttelyyn kutsuva designovi. Toivon mukaan nämä värikkäät valopilkut kannustavat lapsia uteliaasti kokeilemaan erilaisia pintoja, herätellen samalla aisteja ja mielikuvitusta. Koska tila toimii ennen kaikkea lasten omana toimitilana, oli tärkeää kysyä lapsilta itseltään, millaisena he näkevät ateljeen taidenäyttelyn. Mitä he toivoisivat taidenäyttelyssä olevan? Mitkä asiat tekisivät tilasta mieluisan? Millaiset taidenäyttelyn avajaiset voisivat olla? Lapset innostuivat muutosajatuksesta ja vastauksia tuli runsaasti. Tilan tulisi olla yhtä aikaa hienostunut, mutta kotoisa. Avajaisissa olisi syytä tarjoilla mehua ja pullaa. Musiikkia kannattaa soittaa monipuolisesti, tunnelman varmistamiseksi. Tilan tulee ennen kaikkea olla värikäs ja kutsuva. Lasten töitä täytyy olla paljon esillä. Ja näitä rikkaita ideoita lähdimme yhdessä toteuttamaan. Päätimme järjestää ensimmäiset taidenäyttelyn avajaiset viikkoa ennen joulujuhlaa yhdessä päiväkodin lasten ja henkilökunnan kanssa. Itse joulujuhlassa avaamme näyttelyn virallisesti myös yleisölle eli vanhemmille, jotka saavat tulla ihastelemaan syksyn taidesatoa ja rauhallista jouluteemaa. Tarkoituksena on valmistaa ja kerätä kaikki syyskauden aikana tehdyt tuotokset ja sommitella ne yhdessä lasten kanssa kauniiseen järjestykseen ateljeetilaamme. Luomme tunnelmaa myös valaistuksen ja sisustuksen avulla. Toivottavasti taidenäyttely jatkaa perinteenä ja saamme myös keväällä aikaiseksi värikkään näyttelyn.

13


Verkostoissa on voimaa Marjo Riitta Tervonen Erityisasiantuntija, aluetyö SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry

J

Päämäärätietoisesti verkostoituvat järjestöt ovat järjestökentän menestyjiä

ärjestötyön merkittävä osa on tänä päivänä verkostoituminen. Sosiaali- ja terveysjärjestöt muodostavat sekä keskenään että eri yhteistyötahojen kanssa Oulun seudullakin lukuisia ammatillisia ja temaattisia verkostoja, jotka kokoavat yhteistyökumppaneita ammatilliseen kehittämistyöhön. Verkostojen yksi oleellinen tehtävä on myös tiedonvaihdon parantaminen ja kokemusten vaihtaminen. Verkostoissa voidaan työstää ratkaisuvaihtoehtoja järjestöistä lähtevän asian, idean tai epäkohdan työstämiseksi. Verkostot ovatkin parhaimmillaan rinnakkaiskehittämistä, joka hyödyttää useita osapuolia. Verkostoissa kumppanuudet kehittyvät helposti, lähes itsestään. Kumppanuuksien etsiminen ja kehittämisen tärkeyden on huomannut myös rahoittajaosapuoli, erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöjen suurin rahoittaja Raha-automaattiyhdistys (RAY). Viimeisen vuoden aikana RAY:n järjestämissä tilaisuuksissa on korostunut yksi selkeä viesti kuulijoille – kehittämishankkeita ei tule toteuttaa yksin, vaan yhdessä kumppanien kanssa. Omassa työssäni SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n Pohjois-Suomen aluetyöntekijänä koordinoin useita verkostoja, ja näen myös suuria eroja siinä, kuinka järjestöt osallistuvat tai näkevät lisäarvoa verkostoitumisella. En epäile sanoa sitä, että ne järjestöt, jotka verkostoituvat aktiivisesti ja päämäärätietoisesti, ovat järjestökentän voittajia ja menestyjiä. On mukava todeta, että Auta Lasta ry kuuluu järjestökentän menestyjiin, paljolti määrätietoisen verkostoitumistyön tuloksena. Teillä on selkeä visio ja tahtotila toimia yhteistyössä toisten järjestöjen kanssa. Hyvä esimerkki Auta Lasta ry:n menestyksekkäästä verkostoitumistyöstä on vuonna 2015 alkanut Veturointihanke, joka on Auta Lasta ry:n, Vuolle Setlementin ja Oulun kaupungin yhteistyöhanke lastensuojelun jälkihuollon kehittämisestä RAY:n rahoituksella. Hankeyhteistyö on yksi hyvä esimerkki verkostoitumisen tuloksista ja myönteisen ra-

14

hoituspäätöksen saamisesta. Tällaista järjestöjen ja kuntasektorin kanssa tehtävää yhteistyötä tarvitaan jatkossa enemmänkin, etenkin kun näyttää, että rahoittajien tulevien vuosien teemat kohdistuvat pitkälti maahanmuuttajien kotouttamiseen ja koko kansan yksinäisyyden vähentämiseksi.

Verkostojen toimintaperiaatteet

Oma työnantajani on määritellyt toimintaperiaatteet verkostoille, joita SOSTEssa on valtakunnallisesti lukuisia. SOSTE tarjoaa kolmenlaisia verkostoja. Helsingin ulkopuolella näkyvämpiä ovat alueverkostot, jotka kokoavat yhteen alueella toimivia sosiaali- ja terveysjärjestöjen työntekijöitä ja luottamushenkilöitä. Ne toimivat ennen kaikkea ajankohtaisia asioita käsittelevinä yhteistyö- ja vaikuttamiskanavina, jotka tukevat toimijoiden keskinäistä verkostoitumista. Auta Lasta ry on yksi alueellisen verkoston, eli Pohjois-Pohjanmaan alueverkoston aktiivisimpia toimijoita. Lisäksi SOSTE koordinoi ammatillisia verkostoja, jotka kokoavat yhteen sosiaali- ja terveysjärjestöjen tietyistä tehtäväkokonaisuuksista vastaavia henkilöitä sekä teemaverkostoja, jotka kokoavat yhteen samasta teemasta kiinnostuneita järjestötoimijoita. Olemme luoneet verkostoillemme toimintaperiaatteet, jotka oikein sovellettuina sopivat lähes kaikkien verkostojen toimintaan. Näistä toimintaperiaatteista tärkeimpänä pidän sitä, että verkostot ovat avoimia kaikille halukkaille. Lisäksi toiminnan tulee olla monimuotoista ja jokaisella verkostolla tulee olla vastuuhenkilö. Verkoston järjestäjän tulee myös tarjota verkostotoimintaan perusresurssit; tärkeimpänä verkoston vastuuhenkilön työpanoksen ja perusresurssit kokoontumiseen ja yhteydenpitoon. Verkostoilla on myös vaikuttamistehtävät. Ne eivät välttämättä ole virallisia kannanmuodostuspaikkoja, mutta erityisesti alueverkostoissa nousee usein sellaisia asioita esille, joita voidaan hyödyntää myös

SOSTEn alueellisessa ja valtakunnallisessa vaikuttamistyössä. On tärkeää muistaa, että verkostojen tulee myös viestittää toiminnastaan. Blogit ja sosiaalinen media tarjoavat hyvän kanavan sille. Verkostoilla on myös tärkeä oppimistehtävä, ne toimivat oppimisympäristöinä, joissa verkostolaisilla on mahdollisuus tehdä oivalluksia, ja jakaa oppimaansa. Nämä toimintaperiaatteet on hyvä muistaa uutta verkostoa perustaessa, tai mikä vielä tärkeämpää, vanhaa verkostoa virkistäessä.

Oulun elämänkaariverkostot osana järjestö-kuntayhteistyötä Järjestöjen ja Oulun kaupungin väliset elämänkaariverkostot (lapset ja nuoret, työikäiset, ikäihmiset) perustettiin ESKO Ehkäisevän työn kärkihankkeen aikana 2009-2013 ja ne jäivät elämään hankkeen jälkeenkin. Elämänkaariverkostoissa vaihdetaan tietoa ja osaamista kunnan ja järjestöjen välillä, sekä järjestöjen kesken. Toiminnalla pyritään ehkäisemään päällekkäistä työtä ja yhdistämään toimijoiden resurssit yhteisiksi. Verkostoissa käsitellään myös Raha-automaattiyhdistykselle menevät hankehakemukset, joihin toivotaan Oulun kaupungin puoltoa. Puhutaan ns. ”ESKO-puumerkistä”, jolla varmistetaan, että hankkeissa ei ole päällekkäisyyksiä. Päällekkäisyyksien välttämisellä varmistetaan myös hankkeen edellytykset saada rahoitusta, ja pyritään välttämään järjestöjen välistä kilpailutusasemaa. Oulun järjestöjen ja kaupungin elämänkaariverkostot ovat toimiva malli, joka on herättänyt suurta mielenkiintoa eri puolilla Suomea. Vuonna 2016, kun RAY:n rahoitusteeman mukaisesti käynnistyy useita uusia kunta-järjestöyhteistyöhankkeita, mielenkiinto malliamme kohtaan tulee kasvamaan entisestään. Olemme luvanneet konsultoida ja esitellä elämänkaariverkostojen toimintaa uusille hanketoimijoille. Tässä yhteydessä haluaisin kiittää Auta Lasta ry:ta, joka on yhdessä Mannerhei-


min Lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin kanssa vetänyt Oulun lasten ja nuorten elämänkaariverkostoa viimeisen kahden vuoden ajan. Auta Lasta ry:n osalta vastuu siirtyy vuoden vaihteessa Vuolle Setlementin Tyttöjen Talolle, MLL:n jatkaessa vielä verkoston vetämistä.

Verkostoista saa hyvää kokemustietoa vaikuttamistyön tueksi Elämänkaariverkostot ovat toimineet myös hyvänä areenana kerätä ns. kokemustietoa järjestöiltä. Kokemustietoa on kerätty nyt kolmena vuotena peräkkäin Oulun kaupungin sähköiseen hyvinvointikertomukseen, jonka perusteella määritellään Oulun kaupungin hyvinvoinnin painopistealueet. Elämänkaariverkostoilta kerätty kokemustieto, joka tulee ruohonjuuritasolta, on to-

dettu hyväksi lisäksi paitsi Oulun kaupungin sisäiseen kehittämistyöhön, niin myös järjestöjen vaikuttamistyöhön. Järjestöedustajat kutsutaan säännöllisesti mukaan Oulun kaupungin politiikkatason ohjelmatyöhön, ja kerättyä tietoa on pystytty hyödyntämään myös siinä työssä. Ehdottomasti eniten kokemustietoa on saatu lasten ja nuorten pahoinvointiin ja päihteiden käyttöön liittyen, jotka ovat käynnistäneet myös muutamia merkittäviä prosesseja järjestöjen välillä ja yhteistyössä Oulun kaupungin kanssa. Paljon keskustelua on herättänyt myös palveluihin pääsy, diagnoosin saaminen, ja ennen kaikkea jos diagnoosia esim. käyttäytymishäiriöiselle lapselle ei saa. Sen jälkeen järjestöjen saaman palautteen mukaan järjestöt ovat tärkein tuki ja turva näille perheille.

Kokemustiedosta nousseita viestejä viemme aktiivisesti eteenpäin eri sektoreilla, ja tulemme jatkamaan kokemustiedon keräämistä tulevinakin vuosina.

Verkostojen kevätsiivous

Kaikesta verkostoitumishypetyksestä huolimatta verkostojen siivous voi joskus olla paikallaan. Verkoston tarpeellisuutta ja omaa roolia verkostossa voi pohtia esimerkiksi miettimällä mitä verkostosta on hyötynyt, mitä järjestöni kohderyhmä on niistä hyötynyt, ja olenko pystynyt itse antamaan verkostolle jotain. Jos vastaus kaikkiin on kielteinen, niin voi olla, että verkosto ei ole juuri sinua tai järjestöäsi varten, vaan ”se oikea” odottaa sinua jossain muualla. Hyvää jatkoa Auta Lasta ry:n tärkeälle työlle.

Lasten ja nuorten osalta sähköinen hyvinvointikertomus kerää tietoa mm. lasten ystävyyssuhteista, lasten henkisestä ja fyysisestä terveydentilasta, vapaa-ajan käytöstä, lasten kokemasta fyysisestä väkivallasta ja päihteiden käytöstä.

Maanantaisin SPR:n ruoka-avun yhteydessä kahvio auki. Maanantaisin SPR:n ruoka-avun yhteydessä kahvio auki. Maanantaisin SPR:n ruoka-avun yhteydessä kahvio auki. Kirpputori (puh 043 211 3777) Kirpputori (puh 3777) Kirpputori (puh 043043 211211 3777) Maanantaisin Maanantaisin SPR:n SPR:n ruoka-avun ruoka-avun yhteydessä yhteydessä kahvio kahvio auki. auki. Hengellisiä kokouksia sanan, laulujen ja keskustelujen Hengellisiä kokouksia sanan, laulujen ja keskustelujen Kirpputori Kirpputori (puh (puh 043 043 211 211 3777) 3777) Hengellisiä kokouksia sanan, laulujen ja keskustelujen Avoinna: Ti klo 10 10 kiinni) Avoinna: – Pe 10 – ja 17 ja klo La 10 – (Ma 14 (Ma kiinni) Avoinna: Ti ––TiPe Pe kloklo 10 – – 17 17 ja La La kloklo 10 – – 14 14 (Ma kiinni)

Hengellisiä Hengellisiä kokouksia kokouksia sanan, sanan, laulujen laulujen jaikäisille. keskustelujen ja keskustelujen parissa. Yhdessä tekemistä kaiken ikäisille. Lauantaisin parissa. Yhdessä tekemistä kaiken Lauantaisin parissa. Yhdessä tekemistä kaiken ikäisille. Lauantaisin Avoinna: Avoinna: Ti vastaan –TiPe – Pe klolahjoituksia klo 10 lahjoituksia –1017– ja 17La ja tyhjennämme klo La klo 10 –1014– (Ma 14asuntoja. (Ma kiinni) kiinni) parissa. Otamme ja Otamme vastaan ja tyhjennämme asuntoja. parissa. Yhdessä Yhdessä tekemistä tekemistä kaiken kaiken ikäisille. Lauantaisin Lauantaisin soppatykki tai leivänjako. p. 041 5494 664 Otamme vastaan lahjoituksia ja tyhjennämme asuntoja. soppatykki tai leivänjako. p.ikäisille. 041 5494 664 soppatykki tai leivänjako. p. 041 5494 664 Otamme Otamme vastaan vastaan lahjoituksia lahjoituksia ja tyhjennämme ja tyhjennämme asuntoja. asuntoja. soppatykki soppatykki tai leivänjako. tai leivänjako. p. 041 p. 041 5494 5494 664664 Yhteistyössä Yhteistyössä Yhteistyössä Yhteistyössä Yhteistyössä

15


Biisi ystävyydestä Ollaan ystäviä, eikä satuteta pipiä. Ollaan kavereita, eikä tehä haavaa. Ollaan ystäviä, eikä lyödä, vaan annetaan pusu. Ollaan ystäviä, eikä tönitä, eikä imetä ver ta. Ollaan ystäviä ja leikitään yhdessä autoilla ja laivaleikkiä. Ollaan ystäviä ja kävellään yhdessä ja vuorotellen kirjoitetaan kynällä. Ystävä on kuin kaveri. Ystävän kanssa haluaisin pomppia ja istua vuorotellen kärryssä ja maistaa ruokaakin toiselta ja juoda yhdessä limukkaa. Ei kaadeta toisten päälle leluja. Samppa, Joona & Pyry

Päivä iväkotEväsreppu Päiväkoti Eväsreppu Päiväkoti Eväsrepun Enkeliviikko Päiväkoti Eväsreppu Päiväkoti Eväsreppu Teksti ja kuvat: Roosa Lindström

Päiväkoti Eväsrepussa vietettiin lokakuun ensimmäisellä viikolla enkeliviikkoa Mikkelinpäivän johdosta. Enkeliviikolla leivoimme enkelipipareita, askartelimme enkeliaskarteluita, lauloimme enkelilauluja ja luimme enkelisatuja. Keskustelimme myös lasten kanssa siitä, miksi Mikkelinpäivää vietetään.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, vaan ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vieressä käy, vaan ihana enkeli vieressä käy.

16


Teksti: Kaisu Pelkonen Kuvat: Paula Saastamoinen

Kuva: Marita Huusonen

Perhepesä on Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin ylläpitämä lapsiperheiden kokoontumistila Meri-Toppilassa. Vanhemmille suunnattujen ryhmien ohella Perhepesässä kokoontuu keskiviikkoisin Auta Lasta ry:n luotsaama Ompelua Toppilassa -kerhotoiminta Heinäsalmikodin ohjaaja Jutta Jaakolan ohjaamana. Ompelukerhotoiminta sai alkunsa Toppilan alueen äitien toiveesta oppia käyttämään ompelukonetta. Ompelukerho tarjoaa vanhemmille mahdollisuuden harrastaa käsitöitä, saada opastusta ompelukoneen käyttöön sekä tilaisuuden tava-

ta muita aikuisia ja tutustua alueen lapsiperheisiin. Suuri osa kävijöistä on maahanmuuttajaäitejä, jotka kerhon välityksellä saavat myös luontevan tilaisuuden suomen kielen käyttöön. Ompelukerholaisten tehdessä käsitöitä lastenhoidossa auttaa MLL:n perhepesän ohjaaja Jaana. Kerhon kävijämäärä on huikea; kevään aikana kerran viikossa kokoontuvalle kerholle oli kertynyt lähes 350 käyntikertaa. Enimmillään yhden kerhopäivän aikana on kokoontunut kolmisenkymmentä äitiä lastensa kanssa. Vilinää ja vilskettä on siis riittänyt!

Ompelukerhotoiminnan lisäksi Auta Lasta ry on järjestänyt keväällä 2015 liikuntakerhoja ala-asteikäisille lapsille Merituulen koululla. Lapset ovat voineet osallistua koulupäivän yhteyteen yhdistettyyn ohjattuun ja perheille maksuttomaan liikuntaharrastukseen.

Auta Lasta ry:n Heinäsalmikodin ohjaaja on vetänyt poikien ryhmätoimintaa yläasteikäisille nuorille Toppilassa syksystä 2014 alkaen. Toiminnassa tutustutaan eri liikunta- ja harrastusvaihtoehtoihin ja muuhun nuorille suunnattuun toimintaan Oulussa tutun aikuisen ohjauksessa.

Auta Lasta ry on tuottanut Toppilan alueella järjestöjen toimintaan ohjaamista. Ennaltaehkäisevää, hyvinvointia tukevaa ja perheiden tarpeista lähtevää toimintaa pyritään löytämään järjestöjen toteuttamasta toiminnasta. Yhteistyö viranomaisten ja järjestöjen kanssa sekä eri toimijoiden informointi alueelle tarvittavasta toiminnasta ovat osa järjestöjen toimintaan ohjaamisen koordinointia. Järjestöjen toimintaan ohjaaja toimii Toppilan alueella perheiden kokoontumispaikoissa, kodeissa ja eri tilaisuuksissa sekä koululla perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä.

17


Liikkuminen on kivaa Minna-Maija Svärd, vastaava lastentarhanopettaja, Laululinnun päiväkoti

S

Kuva: Roosa Lindström

uomalaisten liikkumattomuus huolestuttaa ja puhututtaa. Vähäinen fyysinen aktiivisuus ja sen aiheuttamat terveysongelmat ovat kaikkien ikäluokkien ongelma, mutta erityisen huolissaan ollaan lasten ja nuorten liikunnan vähäisyydestä. Erilaisten laitteiden, kuten tietokoneiden ja kännyköiden käyttö on lisääntynyt, ja lapset viettävät niiden parissa yhä enemmän aikaa paikallaan istuen. Lapsella on kuitenkin luonnostaan halu ja kiinnostus liikkua. ’’Hypitäänkö kiviltä?’’ ja ’’Otetaanko juoksukilpailu?’’ ovat tuttuja kysymyksiä lasten suusta. Liikunnallinen ja terveellinen elämäntapa omaksutaan jo lapsena, joten tässä vaiheessa tapahtuvalla

18

innostamisella, kannustamisella ja liikunnan ilon löytämisellä on valtavan suuri merkitys koko elämää ajatellen. Valtakunnallinen suositus onkin, että lapsen tulisi saada hiostavaa ja hengästyttävää liikuntaa vähintään kaksi tuntia joka päivä, mielellään enemmänkin. Päiväkodilla on suuri rooli lasten liikkumisen kannalta, viettäväthän useat lapset suuren osan arjen valveillaoloajastaan päiväkodissa. Viime vuosina on perustettu lukematon määrä erilaisia kampanjoita, kehittämisohjelmia ja projekteja, joiden avulla innostetaan kaiken ikäisiä ihmisiä liikkumaan. Varhaiskasvatuksen puolella esimerkiksi liikkumis- ja hyvinvointiohjelma Ilo kasvaa liikkuen tarjoaa askeleittain etenevän kehittämisohjelman, materiaalia ja koulutusta liikunnan lisäämiseksi alle kouluikäisten lasten arkeen. Auta lasta ry:n päiväkodeilla, Eväsrepulla ja Laululinnulla, sekä yhteistyökumppaneilla, Englanninkielisellä leikkikoululla ja Oulun kansainvälisellä koululla, on aivan oma Aluehallintoviraston tukema LIIKKIS-projektinsa, jonka tavoitteena on lisätä lasten omaehtoista liikkumista. Kaksivuotinen LIIKKIS-projekti käynnistyi syksyllä 2014. Sen myötä LIIKKIS-projektiin osallistuvissa päiväkodeissa ja koulussa on pyritty lisäämään lasten liikkumista painottuen sen omaehtoisuuteen ja liikunnasta saatavaan iloon. Koulutetut liikunnanohjaajat käyvät liikuttamassa lapsia viikoittain tuoden samalla myös uusia näkökulmia, vinkkejä, ajatuksia ja toimintatapoja kasvattajien käyttöön. LIIKKIS-rahoituksen avulla on tehty myös paljon materiaalihankintoja ja järjestetty koulutusta kasvattajille. Auta lasta ry:n päiväkotien kasvattajat osallistuivat LIIKKIS-projektin puitteissa järjestettyyn koulutukseen kesällä ja alkusyksystä 2015. Koulutus toteutettiin Virpiniemen urheiluopiston järjestämänä. Tarkoituksena oli tarkastella lasten liikkumismahdollisuuksia omassa päiväkodissa ja pohtia, kuinka liikuntaa ja sen tuottamaa

Roosa Lindström, vastaava lastentarhanopettaja, Päiväkoti Eväsreppu

iloa saataisiin lisättyä arkeen. Jokainen tiimi sai tehtäväkseen suunnitella ja muokata oman päiväkodin toimintakulttuuria, asenteita ja tiloja sellaiseksi, että lapsilla olisi mahdollisuus aktiiviseen, monipuoliseen ja innostavaan liikuntaan päiväkodin arjessa päivittäin. Haluammekin seuraavaksi esitellä, millä tavoin liikuntaa on koulutuksen jälkeen pyritty lisäämään Auta Lasta ry:n päiväkodeissa.

EVÄSREPUN KUULUMISIA

Eväsrepussa lasten ulkoilut, retket ja liikunnalliset toimintatuokiot ovat tärkeitä tekijöitä lasten päivittäisen liikuntamäärän takaamisessa. Näiden lisäksi kasvattajat ovat halunneet miettiä laajemmin, miten liikkumista lisätään ja paikallaan olemista vähennetään kaikissa arjen toiminnoissa: Miten vähennetään istumista? Miten lisätään liikkumista siirtymätilanteisiin? Miten olemassa olevat välineet otetaan käyttöön? Näihin kaikkiin on mietitty ratkaisuja ja kiinnitetty huomiota toiminnan suunnittelussa. Jokapäiväisen liikkumisen lisäksi Eväsrepussa on järjestetty vuoden aikana erilaisia liikunnallisia tempauksia. Talvella päiväkodin vanhimmat lapset ovat saaneet kokeilla hiihtoa. Keväällä vietettiin kevätjuhlaa perheiden kanssa liikunnallisten rastitehtävien merkeissä ulkona. Syksyllä kisailtiin perinteisten olympialaisten muodossa. Lapset olivat kaikki kultamitalin arvoisia useassa eri lajissa, kuten keihäänheitossa sekä pituushypyssä. Lokakuussa kuukauden teeman mukaisesti vietettiin liikuntaviikkoa. Koko viikko oli täynnä iloista ja liikunnallista ohjelmaa. Lapset saivat kokeilla satujumppaa ja osallistua Eväsrepun omaan HopLoppiin. Tuolloin järjestettiin myös liikunnallisia rastitehtäviä ulkona, liikunnallinen laululeikkituokio sekä mukava kävelyretki päiväkodin lähimaastoon. Varhaiskasvatusikäisten lasten osalta on tärkeää muistaa, että liikunnan täytyy olla mukavaa ja kannustavaa, jotta se juurtuu


LAULULINNUN KUULUMISIA

Laululinnussa suurin muutos on tapahtunut kasvattajien ajatuksissa. Aiemmin luotuja sääntöjä ja toimintatapoja on kyseenalaistettu: Miksi ei saisi kiivetä pöydälle? Miksi ei saisi laskea rauhallisesti ja hallitusti pyllymäkeä portaikossa silloin, kun eteisessä on ruuhkaa ja portaikossa odottelee vain muutama lapsi? Miksi lelulaatikkoon ei voisi kiivetä? Miksi keinussa ei saisi seistä? Turvallisuudesta ei voi tinkiä, mutta iso osa säännöistä sulkee pois asioita, joiden kautta lapsi oppii hallitsemaan kehoaan ja liikkumaan turvallisesti. Jos ei saa kokeilla ja yrittää, ei opikaan mitään. Tapaturmia sattuukin useimmiten juuri siellä, missä ei ole saanut harjoitella tarpeeksi. Toki harjoittelu vaatii aina aikuisen välitöntä läsnäoloa ja turvallisuusnäkökohtien varmistamista. Liika varominen kuitenkin kasvattaa lapsen epävarmuutta - ja lapsi on varsin tarkka aistimaan aikuisen tiedostamattomankin ylivarovaisuuden. Laululinnun päiväkodin piha on ensimmäisen toimintakauden aikana ollut melko pieni, ja sen vuoksi on kovasti mietitty, miten sinne saataisiin lapsia kiinnostavaa

Kuva: Roosa Lindström

toimintaa. Välineitä on hankittu, erilaisia liikuntaleikkejä viritelty ja toimintaa on laajennettu sekä puistoon että viereiselle nurmialueelle. Kaikkein mullistavimmaksi keksinnöksi on kuitenkin osoittautunut lelulaatikko: aikaisemmin sen päälle eikä sisälle ollut lupa kiivetä, mutta huolellisen pohdinnan jälkeen päätettiin kuitenkin, että se on oivallinen kiipeilyteline. Tämä päätös sai lapsissa aikaan uskomattoman innostuksen ja räjähtävän riemun: kädet innostuksesta täristen ja jalat teputtaen jokainen halukas pääsi yrittämään laatikon päälle kiipeämistä. Laatikko on juuri sen verran korkea, että kolme-nelivuotias pääsee sinne sinnikkäästi ja pitkään yrittäen - haastetta on aika lailla, mutta yrittäminen yleensä palkitaan. Erilaiset ämpäreistä tehdyt viritykset jalan alla ovat nostaneet myös luovuuden kukoistukseen: ihminen keksii monenlaista silloin, kun hän haluaa jotakin erityisen kovasti. Laatikon päälle kiipeämisen riemu kesti muutamia viikkoja, minkä jälkeen jätettiin vaihteeksi laatikon kansi auki: nyt tehtävänä oli päästä laatikon sisään ja sieltä pois - innostus oli jälleen käsin kosketeltava. Päiväkodeissa on perinteisesti totuttu välttämään meluamista ja kovempaa liikkumista esimerkiksi käytävillä. Nyt Laululinnussa on kuitenkin pyritty luomaan muutosta myös tähän kulttuuriin. Päiväkodin aulassa voi heitellä hernepusseja verkkoon, pelata pahvimailoilla lattiaan teipatun ruudukon sisällä ja rakentaa tasapainoiluratoja. Kattoon on kiinnitetty palloja, joihin voi yrittää osua hyppimällä. Salin kaappi

on täynnä lasten käytössä olevia liikuntavälineitä: esteitä, renkaita, palloja ja tasapainoilutyynyjä. Myös leikeissä sallitaan niin paljon liikkumista kuin on turvallista. Silloin, kun joku asia on pakko kieltää turvallisuussyistä, pyritään ensin pohtimaan, voisiko asian muuttaa turvalliseksi vaikkapa niin, että aikuinen auttaa. Liikunnallisuuden lisääminen alkaa siitä, että käsillä olevassa arjessa ajatellaan toisin. Jokaisen siirtymätilanteen, tuokion ja leikin voi tehdä liikunnallisuutta tukevaksi, jos vain haluaa. Pientä lasta ei tarvitse yleensä hirveästi yllyttää tai houkutella liikkumaan, vaan liikunnan ilo on lapsessa luonnostaan - ellei sitä tukahduteta erilaisten sääntöjen viidakkoon. Kyse onkin lähinnä esteiden poistamisesta ja aikuisen omien, rutinoituneiden ajatusrakennelmien kyseenalaistamisesta. Usein kasvattajat pelkäävät, että liikuntamahdollisuuksien lisääminen lisää myös lasten levottomuutta ja vaikeuttaa ryhmän hallintaa. Näin voi toki aluksi ollakin, kun uusia toimintatapoja opetellaan ja lapset innostuvat. Pidemmän päälle liikunnallinen arki kuitenkin rauhoittaa: energiaa on mahdollista purkaa positiivisin keinoin arkiympäristössä ja todellisuutta voi hahmottaa itselle ominaisella tavalla - lapsihan ottaa luonnostaan maailmaa haltuun liikkumalla, ilmaisemalla, leikkimällä ja tutkimalla. Miksi yrittäisimme kahlita tuon liikkumista rakastavan olennon oppimaan istualtaan tai leikkimään paikoillaan, kun itse kärsimme istumatyön ja löhöämiskulttuurin terveyttä heikentävistä vaikutuksista? Auktoriteettia ja ryhmänhallintaa ei luoda istuttamalla hiljaa paikallaan tai eliminoimalla liikkeen ja äänen mahdollisuudet se luodaan niistä kokemuksista, joissa aikuinenkin joskus pomppii tasajalkahypyillä käsienpesulle yhdessä lasten kanssa. Liikkuminen on kivaa!

Kuva: Roosa Lindström

osaksi lasten arkea. Tämän vuoksi Eväsrepussa on oltu herkkinä lasten omalle kiinnostukselle liikuntaa kohtaan. Suuri osa liikunnasta on muuta kuin ohjattua, jonka vuoksi lapsia on tärkeä kannustaa liikkumaan kaikkien arkisten toimintojen ohessa. Ulkona haravointi, sisällä eri tavoin liikkuminen tai ruokapöydässä liikunnallisten laululeikkien leikkiminen ennen ruokailun aloittamista ovat lapsentasoisia ja kivoja liikuntamuotoja. Näin liikkumista tulee lisää huomaamatta ja lasten motoriset sekä sosiaaliset taidot kehittyvät.

19


Rakentavaa pakolaistyötä Muhoksella Kuvat ja teksti: Kari Miettunen

S

yksy 2015 on ollut nopeiden muutosten aikaa kun maahamme on saapunut lähes kymmenkertainen määrä turvapaikanhakijoita jo totuttuihin määriin verrattuna. Viranomaiset rajoillamme ovat olleet enemmän tai vähemmän ns. huulet pyöreinä miten tästä eteenpäin. Olemme saaneet kuulla päivittäisessä uutisvirrassa miten tilanne on hallinnassa mutta majoitustiloista eri puolilla maatamme on pulaa. Suomen Punainen Risti on onrganisaatio, jonka tehtävänä on auttaminen niin kotimaassa kuin myös rajojemme ulkopuolella. Pakolaiskysymyksen koskettaessa läheisesti myös maamme pohjoista osaa, oli ryhdyttävä toimeen. Maahamme saapuville ihmisille oli järjestettävä majapaikkoja syksyn kylmyyteen. Monet turvapaikanhakijoista olivat varsin kevyesti varustautuneet vaatetuksen osalta, heille oli saatava lämmintä päälle. Nopeassa aikataulussa löytyi vapaaehtoisia auttajia, jota yhdessä Punaisen Ristin kanssa keräsivät talvivaatteita sekä lapsille että aikuisille. Muhoksella tilanne tuli lähelle kun ensimmäiset turvapaikanhalkijat saapuivat elo-syyskuun vaihteen tietämillä Päivärinteen sairaalan tiloihin. SPR vuokrasi tilat sairaanhoitopiiriltä ja asuttavaksi saatiin alkuvaiheessa yksi kerros, jonne ensimmäiset tulijat voitiin sijoittaa. Tulijat olivat aluksi pääosin Irakista saapuneita nuoria miehiä, kunnes tilaa löytyi myös perheellisille sairaalan läheisyydessä sijaitsevasta kerrostalosta. Tilanne kehittyi nopeasti ja aiheutti vilkasta mielipiteiden vaihtoa, jopa pelkoa alueen asukkaissa. SPR:n järjestämässä tiedotustilaisuudessa eri viranomaiset jakoivat tietoa pakolaistilanteesta ja siitä saaduista kokemuksista. Yleisön esittämiin kysymyksiin pyrittiin vastaamaan perusteellisesti ja tilanne tehtiin selväksi, että meidän on ensisijaisesti pyrittävä hoitamaan tilanne mahdollisimman hyvin. Palaute maahanmuuttajista yleensä on ollut positiivista, ovathan he lähimmäisiämme. Päivärinteellä on irakilaisia, afgaaneja ja somaleja, jotka ovat saaneet syksyn aikana tuntumaa Suomeen ja suomalaisuuteen. Kotouttaminen on termi, johon törmätään vaistämättä keskusteltaessa pakolaisuudesta sen eri muodoissaan. Päivärinteen yksikössä on toiminut hyvin aktiivinen tukiryhmä, jonka tavoitteena on ollut saada yhteistyö toimimaan mahdollisimman myönteisellä tavalla. Toimintoja on järjestetty viikottain mm.kansainvälisyyilloilla, kielemme opetuk-

20

Pöytä notkui herkuista kansainvälisessä illassa Muhoksen seurakuntatalossa 13.11.2015. sella ja kävelemällä kylänraitilla, jolloin yhteyksiä on voitu luoda molemmin puolin. Meidän kultuurimme on aivan toisenlainen kuin vaikkapa irakilainen tapa toimia. Yhteistoiminan huippuna voitaneen pitää kansainvälisyysiltaa Muhoksen seurakuntatalolla 13.11. Tilaisuutta oli valmisteltu koko viikko kun leivonnaisia, ruokaa ja kakkuja oli tehty juhlavieraita varten. Pöytä oli katettu somalialaisella, irakilaisella sekä afgaaniruualla ja väkeä oli paikalla pirtti täynnä eli n.150 ihmistä. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja rakentava kohtaaminen, josta jäi hyvä kuva kulttuurien kohtaamisesta. Tapahtumassa saatiin myös tietoa millaisista olosuhteista monet olivat lähteneet tänne pohjoiseen Suomeen.

Suomi on hyvä maa asua

Nashwan Najeeb on yksi Irakista saapuneista turvapaikanhakijoista. Hän on tehnyt perheensä kanssa pitkän ja vaiherikkaan matkan Turkista ensin Kreikkaan ja sieltä edelleen Makedonian, Unkarin ja Saksan kautta Ruotsiin mistä sitten Suomeen. Pitkä matka oli väsyttävä kun matkaa tehtiin kävelemällä, junalla ja bussilla. Nashwan on saanut mukaansa myös vaimonsa Shamadin ja kuusivuotiaan tytärensä Neshman. He ovat kokeneet, että täällä on hyvä asua koska ihmiset ovat ystävällisiä ja haluavat auttaa eteenpäin. Suomessa on paljon hyviä asioita kuten kulttuuri ja syksy koska Nashwan pitää syksystä, lumesta ja jäästä. Heidän neljännen kerroksen asunnostaan avautuu mitä parhain näköala Oulujoelle, se on kuin taulu varsinkin auringon värittäessä joen pintaa. Meillä on sellainen tunne, että tämä on kotimme ja haluamme tehdä töitä oppiaksemme kielen, kertoo Nashwan silminähden helpottuneena. Hän on opiskellut Irakissa yli-

opistossa maantiedettä ja halua on ,että voisi luoda yhteyksiä yliopistoon ja eri ammatillisiin oppilaitoksiin. Täällä on hyvin järjestetty koulutus ja meillä täällä Päivärinteellä on hyvä koulu lähellä,myös päiväkoti siajitsee vain kivenheiton päässä. Täällä elämä on rauhallista ja ennen kaikkea turvallista. Voimme nauttia metsästä ja sen tarjoamista tuoksuista. Tulevaisuuteen suhtaudumme myönteisesti ja opittuani kielen, haluan opiskella itselleni ammatin täällä, jatkaa Nashwan. Täällä saamme nukkua rauhassa ja rakentaa tulevaisuuttamme yhdessä, se ei ollut mahdollista kotimaassamme. Meille ovat tärkeitä saamamme ihmisuhteet täällä, koska sitä kautta voimme lisätä tietoa Suomesta ja rikastua paikallistietämyksellä, toteaa Nashwan Najeeb keskustelumme lopuksi.

Nashwan Najeeb, Shahad Ahmed ja Neshman Päivärinteen maisemissa.


Turvapaikanhakijat ovat osa yhteisöämme Pasi Laukka, Yhteisötoiminnan päällikkö, Oulun kaupunki

T

ätä kirjoittaessa on kalenterissa kääntynyt joulukuu, ensimmäinen adventti on takana ja lapset sekä lapsenmieliset ovat saaneet avata ensimmäisen joulukalenterin luukun. Työpaikoilla on kynttilät nostettu esille, samoin kouluissa ja kodeissa. Odotamme joulua saapuvaksi. Stressi ja kiireisyys näkyy vähän joka puolella. Tämä syksy jää itselleni mieleen hieman poikkeuksellisena ajanjaksona. Jatkuva muutos on kuntasektorillakin tänä päivänä arkipäivää. Sote -ratkaisua valmistellaan, Oulu muuttaa johtamisjärjestelmänsä ja organisaatiot uudistuvat. Isoin muutos on kuitenkin itselleni ollut kohdata turvapaikanhakijoita työssäni. Henkilöstöni kanssa perustimme mm. syyskuussa Vallinkorvaan hätämajoitusyksikön. Se oli unohtumaton kokemus. Maahanmuuttajien kotouttamisen ja työllistymisen eteen on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta uudet tulijat pääsevät osaksi yhteiskuntaa. Turvapaikanhakijoilla on valtava osaaminen eri työelämän sektoreilta, joita normitalkoita purkamalla voidaan hyödyntää työmarkkinoilla. Tarvitsemme uudenlaista ajattelua. Pohjois-Pohjanmaalle on tämän syksyn aikana saapunut liki 3000 turvapaikanhakijaa. Oulu sai alkusyksyn aikana lähes 2000 tulijaa Tornion kautta. Sittemmin, kun järjestelykeskus on saatu perustettua, tilanne on tasaantunut. Oulun on syytä varautua kotouttamispalveluiden järjestämiseen. Jotta ihmiset voivat kotiutua, niin kotouttamisen täytyy onnistua. Jotta ihmiset voivat kotiutua, täytyy kotouttamisen onnistua. Tarvitsemme mentoreita ja sparraajia työnhakuun. Oulu on aina ollut kansainvälinen kaupunki ja täältä on lähdetty töiden perässä ja tänne on tultu töiden perässä ja opiskelemaan. Oulussa on ollut vastaanottokeskus jo 30 vuotta. Turvapaikanhakijoita on tullut keskimäärin 300 vuositasolla ja noin 50 kiintiöpakolaista. Nyt tilanne eskaloitui akuutisti syksyn aikana ja tulijoiden määrä liki kymmenkertaistui. Vapaaehtoiset ovat tehneet arvokasta työtä, samoin useat yhdistykset ovat koonneet voimansa auttaakseen. Ilman tätä valtavaa voimavaraa kotouttaminen olisi todella haastavaa. Meidän tulee kyetä tarjoamaan tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja elintavoista. Kulttuurimme ja toimintatapamme pitää saada uusille tulijoille tutuksi. Eleet ja ilmeet tarkoittavat irakilaisille, somaleille ja afgaaneil-

le eri asioita, kuin meille kantasuomalaisille. Media on uutisoinut viime viikkoina erittäin valitettavista ahdistelu- ja raiskaustapauksista. On tärkeää saada järjestettyä systemaattisesti kulttuurientuntemuskursseja etenkin yläkouluikäisille, lukiolaisille ja ammattikoululaisille. Kaksisuuntainen kotoutuminen on avain sopeutumiseen. Oulu on edelleen turvallinen kaupunki, mutta on syytä huomioida, että kulttuurien yhteentörmäyksiä tulee väistämättä, kun yhtäkkiä saapuu suuri joukko tulijoita ahtaisiin olosuhteisiin. Vanhempien, viranomaisten ja kolmannen sektorin toimijoiden on syytä muistaa teroittaa tätä lapsille.

On tärkeää saada järjestettyä systemaattisesti kultuurintuntemuskursseja etenkin yläkouluikäisille, lukiolaisille ja ammattikoululaisille. Oulun alueelle on perustettu nopealla tahdilla useita alaikäisyksiköitä (Oulu, Kempele, Haukipudas ja Sanginsuu). Alaikäisiä ilman huoltajaa olevia nuoria on viime viikkoina tullut maahan huomattavan paljon. Määrä on yli kaksinkertaistunut aikaisempaan verrattuna. Nämä lapset ovat usein lähtöisin erittäin traumatisoituneista olosuhteista. Työ heidän

kanssaan on vaativaa ja vaatii paljon resursseja. Tarvitsemme pikaisesti vahvan yhteistyöverkoston toimimaan heidän, saapuneiden perheiden ja yksin tulleiden parhaaksi. Olen kutsunut kaikki kotouttamisen kanssa työskentelevät koolle miettimään, miten saamme kotouttamisohjelman päivitettyä tilanteen tasalle. Kaupunki on myös perustanut maahanmuuton ohjausryhmän, jossa varaudumme jo tilanteeseen, jossa kaikista tulijoista saa turvapaikan 40 - 50 %. Kunnan tehtävä on tässä tilanteessa huolehtia alle 16-vuotiaiden perusopetuksesta. Kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville perusopetusta sekä tätä edeltävänä vuonna esiopetusta. Lisäksi järjestämme perusopetukseen valmistavaa opetusta ja sen tarkoituksena on parantaa oppilaan kielitaitoa opetuskielessä ja antaa muitakin valmiuksia opiskeluun. Monikulttuurikeskus Villa Victorissa olemme tarttuneet aktiivisesti toimeen. Elokuussa alkoi kielen taidot työllistymisen tukena -hanke. Tammikuussa aloitamme vahvasti neuvontapalvelut ja alkukartoituksen Kotona Suomessa -hankkeen myötä. Pyrimme omalla toiminnallamme vastaamaan muuttuneeseen tilanteeseen. Henkilöstöni on erittäin motivoitunut ottamaan haasteen vastaan. Haluan tässä yhteydessä osoittaa kiitokseni kaikille teille, jotka teette korvaamattoman arvokasta työtä lasten parhaaksi. Otetaan uudet tulijat avosylin vastaan. Olemme kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia. Voimme oppia toinen toisiltamme ja rakentaa parempaa tulevaisuutta lapsillemme. Kaikkein tärkeintä on turvallinen ja rakastava lapsuus. Toivotan rauhaisaa joulun aikaa ja onnellista uutta vuotta 2016.

TERAPEUTTITALO Psykoterapiapalveluita Psykoterapiapalveluita Oulussa Oulussa Yksilöille, perheille, pariskunnille Yksilöille, perheille, pariskunnille ja ja ryhmille ryhmille

Ratkaisukeskeinen, taideterapia, eläinavusteinen Ratkaisukeskeinen, taideterapia, eläinavusteinen ym. ym. www.terapeuttitalo.com

21


Lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen Teksti: Tiina Antila, Päiväkodin johtaja, Auta Lasta ry Kuvat: Minna-Maija Svärd

A

uta Lasta ry:n varhaiskasvatuksessa tehdään työtä lasten hyväksi, jotta lapsilla olisi mahdollisimman hyvät lähtökohdat kouluun ja tulevaan elämään. Ensimmäisten seitsemän elinvuotemme aikana omaksumme suuren osan elämänasenteistamme ja sen vuoksi on tärkeää miettiä, millaisessa arvomaailmassa haluamme lapsiamme kasvattaa. Sosiaalipoliittisesti ajatellen työmme tavoite on tasapainoinen ja vastuunsa kantava aikuinen. Tavoitteemme ovat siis korkealla. Siksi on ollut mielenkiintoista ja hiukan pelottavaakin seurata, miten maamme hallitus linjaa tulevaisuuden varhaiskasvatusta. Vuoteen 2015 on mahtunut paljon uudistuksia. Päivähoitolaki muuttui varhaiskasvatuslaiksi ja samalla osa laista uudistui. Asiantuntijavirastoksi tuli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sijaan Opetushallitus. Yleisesti eniten kiinnostanut uudistus koski ryhmäkokoja. Lakiin kirjattiin muutos, että yhdessä ryhmässä saa yhtä aikaa olla läsnä enintään kolmea kasvattajaa vastaava lapsilukumäärä eli 7 lasta yhtä kasvattajaa kohti. Lokakuussa valtioneuvosto on hyväksynyt päivähoitoasetuksen (239/1973) 6 ja 8 § muutokset esityksen, jossa tämä suhdeluku muuttuisi jo 1.8.2016 alkaen siten, että yli kolme vuotiaita lapsia saisikin olla 8 yhtä kasvattajaa kohti. Tämä tietysti kasvattaa yli kolme vuo-

22

tiaiden ryhmäkokoa, mutta myös ajaa suomessa yli 1500 lastentarhanopettajaa työnhakijaksi. Hallituksen tavoite on ollut säästää varhaiskasvatuksen kuluissa ja siksi myös subjektiivista päivähoito-oikeutta ollaan rajaamassa 2o tuntiin viikossa niiltä perheiltä, joissa joko yksi tai molemmat vanhemmat ovat kotona. Säästötavoitteisiin liittyen Suomen hallitus on myös linjannut asiakasmaksujen korotuksen. Asiakasmaksukorotukseen tulee lisäksi indeksikorotus. Sitä ei ole vielä päätetty, miten korotus toteutetaan tai keneen se kohdistuu, mutta kaikkiin asiakkaisiin se kohdistuu jollakin tavalla. Myös näiden muutosten tavoitellaan astumaan voimaan jo 1.8.2016.

Asiakasmaksulla kustannetaan kaikki varhaiskasvatuksen tuottamiseen tarvittava eli henkilökunnan palkat, tilat, ruoka, välineet, hygienia jne. Asiakasmaksuista yhdelle ryhmälle koostuva summa ei nykyisellään ole suuri. On hyvä ymmärtää, että esimerkiksi yhden kansanedustajan palkalla työskentelee 3 työntekijää varhaiskasvatuksessa, se tuo perspektiiviä asioihin. Ilman yhtäkään lastentarhanopettajaa (sosionomi tai kandi), lastenhoitajaa, siivoojaa ja keittäjää emme pärjäisi. Jokaisen tehtävä on tärkeä ja mahdollistaa muille heidän tehtävänsä parhaan mahdollisen suorittamisen. Uuden varhaiskasvatuslain laadullisia muutoksia on ollut paljon. Varhaiskasvatuksen määritelmää muutettiin painottamaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Tähän liittyen valtakunnallista varhaiskasvatussuunnitelmaa, johon kaikki suomen varhaiskasvatussuunnitelmat pohjautuvat, päivitetään ja sen pitäisi tulla velvoittavana asiakirjana käyttöön 1.8.2017. Kun lakiin kirjattiin varhaiskasvatuksen tavoite edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia, toivoisi sen näkyvän myös tulevan valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä. On mietittävä sitä, mitä voimme lapsilta ja henkilökunnalta kohtuudella vaatia. On osattava rajata, jotta meillä olisi realistinen mahdollisuus päästä tavoitteisiin. Johtajana tiedän, että arjen työntekijät tietävät alan ja arjen haasteet erittäin hyvin ja he myös yleensä tietävät ratkaisut niihin. Tämän toivoisi hallituksenkin muistavan. Työntekijöitä, jotka tekevät varsinaisen työn lasten ja perhei-


den kanssa on osattava kuunnella, osoittaa arvostusta ja tukea. Uudessa varhaiskasvatuslaissa painotettiin lapsen etua ja osallisuutta, sekä vanhempien osallisuutta ja vaikuttamista. Lapsen osallistaminen ennakoi myös koulun puolella toteutunutta oppilaan osallistavaa opetusta. Lain myötä myös hallitus on mahdollistanut vanhempien kuulluksi tulemista. Toivottavasti vanhemmat seuraavat ja ottavat kantaa siihen, mitä hallituksessa päätetään, koska kaikki tulee vaikuttamaan suoraan heidän omien lastensa hyvinvointiin. Tässä ajassa ja lakimuutoksissa varhaiskasvatuksen johtaminen on haastavaa ja monimutkaista tutkimista ja tiedottamista, mutta myös hyvin antoisaa ja palkitsevaa, ihmisläheistä työtä. Se on rakenteen luomista, jotta muilla olisi turvallista olla. Se on heikoimpien puolustamista. Työn kohteena oleva lapsi ja hänen parhaansa asettava vaativimmat tavoitteet, joita mielellämme lähdemme tavoittelemaan. Ilman yhteistyötä tämä ei onnistuisi. Yhteistyötä tehdään niin varhaiskasvatuksessa, kuin sen ulkopuolellakin. Varhaiskasvatus on keskeisin ennaltaehkäisevän lastensuojelun paikka. Vain me tapaamme lapsia jokainen arkipäivä ja näin ollen pääsemme hyvinkin lähelle perhettä. Kun me hoidamme lapsen ja hänen perheensä kohtaamisen ja kasvatuskumppanuuden hyvin, olemme päässeet tavoitteeseemme ja koulu, työelämä ja valtio voivat kantaa työmme hedelmät.

Lähteet: Opetus- ja kulttuuriministeriö; http://www.minedu.fi/OPM/ Eduskunta; https://www.eduskunta.fi/FI/ kansanedustajat/palkkiot-ja-kulukorvaukset/Sivut/default.aspx

23


Irlanti auttoi lasta Teksti: Pertti Kukkonen Kuvat: Pertti Kukkonen / Satu Kylmänen

L

okakuun alun perjantai-iltana Heinäsalmeen saatiin arvovaltainen vieras, kun Irlannin Suomen suurlähettiläs Colm O Floinn saapui Oulu Irish festivalin merkeissä viikonloppuvierailulle Ouluun. Heinäsalmikoti valikoitui suurlähettilään vierailukohteeksi Auta Lasta ry:n ja Oulu Irish Elks -jalkapallojoukkueen yhteistyön kautta. Maailman pohjoisin irlantilaisen jalkapallon (Gaelic Football) seura Oulu Irish Elks järjesti lauantaina 3.10. Raatin stadionilla maailman pohjoisimman ja Oulun ensimmäisen suomalaisjoukkueiden välisen Gaelic Football -turnauksen. Turnaukseen osallistuvat isäntäseuran lisäksi myös joukkueet Helsingistä ja Jyväskylästä sekä miesten että naisten joukkueillaan. Turnauksen järjestämisessä ja lastenkotiyhteistyön aloittamisessa keskeisessä roolissa oli Oulu Irish Elks GAA:n perustaja ja puheenjohtaja Cathaoir Sona. Elokuussa suurlähettiläänä Suomessa aloittanut Floinn kertoi urheilujoukkueiden ja taiteentekijöiden sosiaaliseen vastuunkantoon osallistumisen Irlannissa olevan yleistä. Suurlähettilään vierailu lastenkodin arjen keskellä taisi jännittää enemmän meitä paikalla olleita aikuisia kuin lapsia. Heinäsalmen keittiö tarjosi vieraille kahvin keralle karjalanpiirakoita munavoilla, graavilohivoileipiä sekä täytekakkua. Erityisesti karjalanpiirakat kiinnostivat irlantilaisia vieraita, ja illan aikana harjoiteltiinkin tämän herkun suomalaista ääntämismuotoa. Vierailun ainoaksi ohjelmanumeroksi oli suunniteltu Heinäsalmikodin taitavien nuorten taikureiden korttitemppuesityksiä, mutta innostuipa pieni pianistikin yleisön pyynnöstä esittämään soittotaitojaan. Alun virallinen pönöttäminen vaihtui varsin nopeasti kotoisaksi kahvitteluksi, ja viihtyipä vieraamme lastenkodin illassa niin hyvin, että Oulun seuraavaan vierailukoh-

24

teeseen siirtyminen taisi myöhästyä reilusti suurlähettilään kellotetusta aikataulusta. Vielä seuraavan päivän jalkapallo-turnauksen palkintojenjakajaksi saapunut suurlähettiläs löysi yleisön joukosta edellisenä iltana tutuksi tulleita Heinäsalmikodin lapsia ja aikuisia tullen kertomaan meille lisää lajin suosiosta Irlannissa. Irlannissa lajin pääsarjan suurimmilla stadioneilla loppuotteluita seuraamassa on yli 60000 katsojaa. Heinäsalmikodin väki kiittää Oulu Irish Elksin pelaajia ja muita aktiiveja ikimuistoisesta viikonlopusta. Joukkueen jalkapalloturnauksen pääsylipputuloista Heinäsalmikodin harrastus- ja virkistystoimintaan tulouttama tuhannen euron lahjoitus mahdollisti syyslomaviikolla lastenkodin poikien lomareissun Iso-Syötteen maisemiin sekä Ranuan eläinpuistoon.


Matkan varrelta

Kuva: Pertti Kukkonen

Kuva: Katja Kurvinen

Kuva: Kalle Riiste

Kuva: Einari Parikka

Kuva: Kalle Riiste

Viime kesän ainoisiin aurinkoisiin rantapäiviin kannatti tarttua suuntaamalla kiireesti Hailuotoon. Uusi hurja vuoristorata Kauhavan PowerParkissa odotti Heinäsalmikodin hurjapäitä, ja ikioma harrastus kuljetti reissupojan taekwondoleirille. Yön yli reissuillekin päästiin. Oulu Irish Elksien tuki mahdollisti poikien reissun Isolle Syötteelle ja Ranualle. Tytöt pääsivät lenkkeilemään samoihin maisemiin Lions Club Oulu -Raatin harrastusavustuksen myötä.

Kuva: Jutta Jaakkola

uoden 2015 aikana Heinäsalmikodin väki ehti olla paljon myös reissussa. Matkailu avartaa, oli määränpää sitten lähempänä tai kauempana. Festarireissun voi tehdä naapureiden kutsusta vaikka Heinäsalmen kotitien varrella olevaan Irjalan kesäkotiin. Tai sateisena päivänä voi käydä tervehtimässä Oulun Kauppahallin nurkalla vartioivaa Toripolliisia.

Kuva: Katja Kurvinen

V

Kuva: Katja Kurvinen

Teksti: Pertti Kukkonen

25


Kuva: Kaisu Pelkonen

Sosiaalihuoltoko pakkoauttamista Teksti: Eero Niemelin, Pertti Kukkonen

Olen kirjoittanut tämän artikkelin yhteistyössä Lastensuojelusihteeri Eero Niemelinin kanssa. Tämä on sikäli mielenkiintoista, etten ole dialogikumppaniani koskaan tavannut. Mutta hänen asiantuntijatekstinsä olen lukenut usein syksyllä 1970 ilmestyneestä järjestyksessä kolmannesta Auta Lasta -lehdestä. Eero Niemelinin kuvaa emme tähän lehteen saaneet, enkä taustatoimittamisesta huolimatta saanut selvitettyä hänen alkuperäistekstinsä aikaista työnantajaansakaan. Mutta vuonna 2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain henki oli hänellä hallussa jo lähes puoli vuosisataa sitten. Jotkut asiat muuttuvat ajan saatossa nopeammin kuin toiset. Toiset asiat pysyvät ja vain sävyt muuttuvat. Lastensuojelusihteeri Eero Niemelin: Auta Lasta –lehti 2/1970

SOSIAALIHUOLTOKO PAKKOAUTTAMISTA Sosiaalihuollon eri viranomaiset, kuten luottamusmiehet ja viranhaltijat, toimivat sellaisen inhimillisen elämän alalla, jossa avuntarve on usein muutakin kuin köyhyyttä. Joukkotiedotusvälineet ovat viime vuosina kiinnittäneet siihen huomiota ja tuoneet mukaan käsityksen pakkoauttamisesta. Tarpeellisen tiedon puuttuessa kansankielessä käsite on sitten muuttunut käsitykseksi, että lastensuojeluviranomaiset suorittavat hirmuvaltansa turvin mitä pienimmästäkin syystä lastenriistoja ja pakkolaitoksiin sijoittamisia. Tosiasia kuitenkin on, jonka sosiaalihuollon työntekijät kokemuksesta tietävät, että työtä tehdään monella tavalla riittämättömien edellytysten puuttuessa ja että muut kuin pakkohuollon periaatteet johtavat lastensuojelu- muuta huoltotyötä. On valitettavaa, että inhimillisesti ottaen niin helposti haavoittuvasta huollonalasta annetaan yksipuolinen ja väärä käsitys. Sillä saattaa olla enemmän negatiivinen kuin herättävä merkitys. Mitä tuleekaan huoltotyöntekijän työskentelystä, jos siihen jo ennakkoon suhtaudutaan joka puolella kielteisesti? Samalla kuitenkin vaaditaan, että on luotava rehellisyyteen ja luottamukseen perustuva asiakassuhde ja toteutettava henkilökohtaisen huollon johtavia periaatteita. On totta, että sosiaaliturvajärjestelmämme on vielä puutteellinen. Se ei estä köyhyyden syntymistä ja hoitaa sairaudetkin vain osittain. Koskaan ei tavoitetakaan tilannetta, jossa perhekohtaisella ja yksilökohtaisella auttamismuodolla ei olisi tehtäviä. Päinvastoin kehitys kulkee siten, että tapaus tapaukselta harkittava huoltotyö lisääntyy. Yksilölliset syyt, fyysiset ja psyyk-

26

kiset sairaudet ja häiriötilat aiheuttavat eri ihmisille erilaisia avuntarvetilanteita. Tällöin huoltomuodotkin on valittava erilaisten valintamahdollisuuksien kesken, joita sosiaalihuollolla tulisi olla. Otetaan yksi esimerkki: nuori baariapulainen odottaa aviotonta lasta. Koti ei hyväksy enää tulevaa äitiä ja tämän lasta. On uskonnollisia ja taloudellisia syitä. Baariapulaisen palkalla ei voi vuokrata huonetta ja maksaa kotiapulaisen palkkaa. Seimipaikkoja ei ole tarjolla. Työtäkään ei voi jättää, koska silloin loppuisivat tulot kokonaan. Täyden huoltoavun varaan ei voi jäädä menettämättä omaa ja lähimmäisten kunnioitusta. Mitä tehdä? Jos tässä vaiheessa odottava äiti jää yksin uskaltamatta kääntyä sosiaalihuollon viranomaisten puoleen peläten menettävänsä lapsensa, tilanne voi kehittyä katastrofaaliseksi. Parhaimmassa tapauksessa tuleva äiti matkustaa sanomalehti-ilmoituksen houkuttamana Tanskaan synnyttämään – ja menettää siellä lapsensa vieraaseen perheeseen. Juuri tällaisissa tapauksissa tarvitaan huoltoviranomaisia ja eri mahdollisuuksien selvittämistä. On väärin kuvitella, että tahdottaisiin ottaa lapsi pois äidiltä. Huoltoviranomaisen on yritettävä auttaa, vaikka paljon ei mahdollisuuksia olekaan tarjolla. Usein myös huoltotyöntekijä kokee – aivan väärin – mahdollisuuksien puuttumisen omana kykenemättömyytenään. Mainitunlaisissa tapauksissa tulisi olla sosiaalihuollon järjestelmien puitteissa mahdollisuus osoittaa äidille ja lapselle vaatimustasoa edellyttävä asunto. Yksi huone ja keittokomero riittäisi jossain aivan normaalissa asumisympäristössä. Yhteiskunnan tuli-

si omistaa tällaisia asuntoja ja luovuttaa niitä huollon tarpeessa oleville samalla tavalla kuin niitä jo on suurperheisille. Lapsen päivähoito voitaisiin järjestää niin, ett äiti käy työssä ja hankkii toimeentulonsa. Mahdollisesti tarvittava perus- ja uudelleenkoulutus vaikkapa oppisopimustietä kotipaikkakunnalla antaisi aikanaan varman pohjan turvalliseen toimeentuloon. Muutaman vuoden kuluttua huollontarve olisi ohi. Valitettavasti ei näin ole. Ongelmien ratkaisumahdollisuuksia on liian vähän. Ei ole luotu laajempialaista auttamisjärjestelmää. Tyydytään auttamaan tässä ja nyt, kun muuta mahdollisuutta ei ole. Jokainen ratkaisu vaatii myös varoja, joita ei ole osoitettu. Mutta kysymys on muustakin: Jos suhtaudumme huoltotyöhön ja työntekijöihin väärin ja arvostelevasti emmekä halua nähdä kokonaisvaltaista ongelmakenttää, sosiaalihuoltomme pysyy tehottomana. Yhteiskunta voi ottaa pienen lapsen huostaansa ja sijoittaa hänet lastenkotiin, jossa hoitopäivämaksu on 36 markkaa = n. 13 000 markkaa vuodessa. Kysymys ei siis ole aina rahastakaan. Esimerkkitapauksessamme ko. summalla olisi ratkaistu nuoren äidin ongelmat yhdellä kertaa. Tällaisia ratkaisumahdollisuuksia sosiaalihuollolla ei kuitenkaan nykyisin ole. Sosiaalihuoltomme on puutteellista ja perustuu liian paljon pienten ratkaisujen varaan. Pitkälle johtava järjestelmä tehokkaine auttamismuotoineen puuttuu. Se ei saa kuitenkaan johtaa meitä tavallisia kansalaisia hedelmättömään arvosteluun, jossa sosiaalihuolto kokonaisuudessaan sekä sen työntekijät asetetaan epäilyttävään valoon. Tällöin hävitämme nekin vähäiset auttamis-


mahdollisuudet, joita nyt käytetään. Kenen puoleen apua tarvitseva silloin kääntyy? Arvostelijat eivät kykene auttamaan. Todetaan mieluimmin puutteet ja keskustellaan paremmista auttamismuodoista. Yhteiskunta tarvitsee jokaisen kansalaisen, eikä kukaan ole arvoton. Kun inhimillisen elämän alalla syntyy ongelmia, on meidän jokaisen osallistuttava niiden ratkaisemiseen. Aina ei saa kysyä mitä apu maksaa. Kun apu on tarpeen, se on annettava. Jos me nyt emme ole luoneet kaikkia auttamismahdollisuuksia, ei vika voi olla niissä, jotka vajain auttamismahdollisuuksin toimivat autettavien hyväksi.

O n hyvä, että asioihin

saadaan some-aikana erilaisia katsantokantoja, mutta valitettavan usein nykyajan online-viestimisessä hämär tyy hyvän nettietiketin raja.

PERTTI KUKKONEN JOULUKUUSSA 2015 Auta Lasta ry:n perustamisesta tulee maaliskuussa 2016 kuluneeksi 47 vuotta. Moni asia maailmassa on muuttunut tuosta. Vaikka lastensuojelulaitokset toimivat 1970 -luvulla aivan toisenlaisessa yhteiskunnassa, osoittaa Niemelinin teksti sen, miten monessa asiassa sosiaalihuollossa olemme edelleenkin samankaltaisten haasteiden äärellä. Nuorten Ystävät ry:n ylläpitämä Pohjolakoti julkaisi 100 –vuotisjuhlansa kunniaksi laitoksen toiminnasta mainion historiateoksen, jossa ääneen pääsivät eri vuosikymmeninä koulukodissa varttuneet. Vaikka muistoihin liittyy laitosajalta rankkojakin kokemuksia, toivat monet esille sen, miten tärkeää oli, että jostain lopulta löytyi turvallinen ympäristö rajoineen katkaisemaan väärille urille lähteneen elämäntyylin. Sosiaalisessa mediassa ja lehdistössä lastensuojelusta nostetaan edelleen mieluiten esille asiakkaiden kertomia kauhutarinoita, joissa usein on vain tämä yksi näkökulma lastensuojelun väliintuloon. On hyvä, että asioihin saadaan some -aikana erilaisia katsantokantoja, mutta valitettavan usein nykkyajan online - viestimisessä hämärtyy hyvän nettietiketin raja. Tänä vuonna some -raivo on ylittänyt hyvän maun rajan erityisesti turvapaikanhakijakeskustelussa. Niemelinin kuvaus tiedotusvälineiden muokkaamasta lastensuojelukäsityksestä on siis myös tätä päivää. Youtube –klipeissä työtään tekevät ammattilaiset saadaan videoleikkeitä editoimalla näyttämään epäpäteviltä ihmisvihaajilta. Vuoden 1970 joukkotiedotusvälineiden uutisoinnin aikana tällaisia tiedonvälityksen haasteita ei osattu edes kuvitella olevan vastassa. Kuluvan vuoden suurimpia teemoja on ollut vuonna 2014 uudistetun sosiaalihuoltolain vaiheittainen käyttöönotto . Lastensuojelusta yleisiin perhepalveluihin siirtyviä palveluita ovat mm. perhetyö, tukihenkilöiden ja -perheiden palvelut sekä vertaisryhmätoiminta. Lakiuudistuksen tavoitteena on madaltaa lapsiperheiden tu-

en hakemisen kynnystä, kun avun saamiseen ei enää tarvita lastensuojelun asiakkuutta. Lakiuudistus hyödyttää esimerkiksi perheitä, joissa on pitkäaikaisesti sairas tai vammainen lapsi tai lapsen vanhemmat ovat uupuneita. Lakiuudistuksessa painotetaan perheiden oikeutta saada avukseen kotipalvelua ja perhetyötä eli konkreettista apua arjen haasteissa. Niemelin kirjoittaa, että sosiaalihuollon auttamisessa kaikkia mahdollisuuksia ei ole käytetty ja että varhaisella tuella pystyttäisiin ennaltaehkäisemään suurempien ongelmien syntymistä. Tämäkin asia on siis tiedostettu jo ainakin puolen vuosisadan ajan, joten toivottavasti lakiuudistus ohjaa sosiaalihuoltoa nyt myös käytännössä varhaiseen tukeen. Niemelinin kirjoituksen jälkeen kun sosiaalihuoltolakia on päivitetty myös vuonna 1982. Vuoden 2014 lakiuudistuksen tavoitteena on ollut peruspalvelujen vahvistamisella vähentää korjaavien palvelujen tarvetta. Niemelininkin mainitsemaa tuen hakemisen kynnystä lakiuudistuksessa on pyritty keventämään järjestämällä sosiaalipalveluja muiden peruspalvelujen yhteydessä. Laki edellyttää, että kunnat varaavat riittävät resurssit uudistuksen toteuttamiseen ja että kuntalaisille kerrotaan selkeästi, mihin heillä on oikeus ja mistä palveluja ja apua voi hakea. Uudistusten käytäntöön saattamisessa on kuitenkin haasteensa. Kuntaliiton tietojen mukaan joissain kunnissa esim. kodinhoitoavun velvoitteen suhteen ei vielä ole alettu minkäänlaisiin toimiin. Myös SoTe -uudistus muokkaa 1900 -luvulla kehitetyn hyvinvointivaltiomme rakenteita tulevina vuosina. Vuonna 1970 Suomessa oli reilusti yli viisisataa kuntaa, jotka järjestivät lähipalveluja asukkailleen. Vuonna 2015 kuntia on 317, ja useat kunnat toteuttavat jo nyt hyvinvointipalvelujaan kuntayhtymien kautta. SoTe -uudistus on edennyt terveyspalveluvetoisesti ja sosiaalipalveluissakin ikäihmisten palvelut ovat olleet valmistelutyön keskiössä. Toi-

vottavasti myös lapsi- ja perhetyön kehittämistarpeet saadaan huomioitua mahdollisimman kattavasti ennen uuteen aluejakoon siirtymisen H-hetkeä 1.1.2019. Mitä uusi SoTe sitten käytännössä tuo sosiaalipalveluihin tullessaan, sitä saavat Auta Lasta -lehden kirjoittajat peilata historiakatsauksissa 2060 -luvulla. Hyvinvointiyhteiskuntamme ei tule valmiiksi. Kun yhteen haasteeseen löydetään ratkaisu, odottaa kulman takana uusia ratkaistavia asioita. Eikä ratkaisujen etsimistä helpota poliittisen retoriikan keskeisiksi käsitteiksi nousseet rahoituskriisi, kestävyysvaje, rakenneuudistukset ja menoleikkaukset. Vuosi 2015 jää historiaan vuotena, jolloin turvapaikanhakijoiden suuri määrä yllätti yhteiskuntamme rakenteet. Rajojen vapautuminen ei ole näkynyt ainoastaan ihmisten liikkumisessa, vaan myös huumeongelma on viime vuosina saanut aivan uudet mittasuhteet. Vaikeasti jäljitettävät ja testattavat muuntohuumeet ovat tulleet helposti nuorten saataville, joten lasten suojeleminen huumausaineilta on myös entistä haastavampaa. Sivistysvaltion tulee varmistaa jäsenilleen tuki ja huolenpito elämänkaaren eri haasteissa. Sosiaalihuolto on kansalaisten auttamista, mutta edelleenkään ei pakkoa. Keskeistä näiden suurten muutosten aikana on, ettei kestävyysvajeen nimissä aiheuteta kansallista hyvinvoinnin vajetta. Joskus pienikin tuki riittävän varhaisessa vaiheessa voi ehkäistä suuren, vaikeasti korjattavan ja yhteiskunnalle kalliin ongelman syntymisen. Kuten Eero Niemelin aiemmin kirjoittaa, ”yhteiskunta tarvitsee jokaisen kansalaisen eikä kukaan ole arvoton”.

27


Teksti: Minna-Maaria Sipilä

K

irjoituksen otsikko on hieman raflaava ja Joku voikin mielessään pohtia, että silläkö vain on merkitystä, jos perheessä äiti voi hyvin? Varsinkin, kun tiedetään, että nykyaikana isätkin osallistuvat yhä enemmän perheen sisäiseen työnjakoon kodin ulkopuolisen työnsä lisäksi.. Pitänee hieman loiventaa. Kyllä, sillä on myös merkitystä, että perheen isäkin voi hyvin. Koska kuitenkin kirjoittaja on nainen, äiti ja henkilö, jonka koulutus liittyy kasvatukseenja työ perheiden hyvinvointiin, niin kyllä- voin olla sitä mieltä, että äidin hyvinvoinnilla on perheessä keskeinen merkitys. Enkä muusta näkökulmasta oikein voi kirjoittaakkaan. Monet tutkimukset osoittavat sen, että yhä edelleen nainen kantaa perheessä pääasiallisen vastuun kotitöistä ja lapsista, olipa sitten töissä kodin ulkopuolella tai ei. Silloin on valtava merkitys lasten hyvinvoinnin kannalta, minkälainen on äidin jaksotila. Kun itse olin nuori äiti ja hoitovapaalla lasten syntymän jälkeen, oli tämä lause meidän perheessä ahkerassa käytössä. Siitä tuli jo ikään kuin slogan, jolla perusteltiin äidin kulloisiakin menoja hymynkare silmäkulmassa. Ja kuitenkin myös oman kokemukseni perusteella, sloganin sisältö oli totisinta totta. Tunsin olevani päivän päätteeksi enemmän kuin kovasti sen tarpeessa, että saisin olla hetken itsekseni. Niinpä, kun mieheni tuli töistä kotiin, odotin jo lenkkarit jalassa, että sujahdan samoin tein lenkille ja olen hetken vain itsekseni. Kun noin tunnin päästä palasin takaisin, olin kuin toinen ihminen. Ei arkeen siis kovin kummoista irtiottoa tarvittu, mutta se mikä siinä oli oleellista oli se, että tuo hetki oli sovittu minulle ja siitä pyrittiin pitämään kiinni. Myös lapset tiesivät, että äiti lähtee päivän päätteeksi lenkille. Se oli tuolloin oma päivittäinen tapani irrottautua, jollakin muulla se voi olla joku toinen. Kohta vietämme joulua. Joulunakin ajatuksissamme ovat äidit, lapset, perheet. Maria-äiti, äidin ilo ja kärsimys. Itse odotan tulevaa joulua tyystin erilaisissa tunnelmissa kuin aiemmin. Menetimme nuorimman lapsemme alkuvuodesta ja tulevaan jouluun sisältyy sen vuoksi paljon surua. Siihen sisältyy myös sydämen iloa, koska kohtaamme tämän uuden elämämme ensimmäisen joulun yhdessä.

28

Olen työskennellyt nimeämme kantavassa säätiössä 17 vuotta. Säätiö tekee työtään pääasiassa kriisiytyneissä elämäntilanteissa olevien ihmisten auttamiseksi yhteistyössä viranomaisten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Työssäni on tullut tutuksi mitä erilaisimmissa vaikeuksissa ja yllätyksellisissä elämäntilanteissa elävien ihmisten arkitodellisuus niin kotimaassa kuin ulkomailla. Valitettavan monet ihmiset Suomessakin putoavat yhteiskunnan tarjoamien turvaverkkojen ohi. Vaikeina aikoina yhä useampi. On tietenkin selvää, ettei minkään yhteiskunnan tarjoamat palvelut voi kattaa kaikkia mahdollisia tilanteita. Maailmanlaajuisesti ajateltuna Suomessa on hyvä yhteiskunnan tarjoama turvaverkko ihmisille, jotka syystä tai toisesta uhkaavat joutua yhteiskunnasta syrjäytymisen tielle. Koska väestörakenteemme kantasuomalaisten keskuudessa on pahasti vinoutunut, tulee yhteiskunnallamme olemaan tulevaisuudessa suuria haasteita vastata kriisiytyneissä elämäntilanteissa elävien ihmisten tarpeisiin. Tästä syystä on hyvä, että meillä on esimerkiksi kirkon diakoniatyö . Meillä Suomessa on myös paljon erilaisia, usein vapaaehtoisuuteen, perustuvia järjestöjä, jotka ottavat kantaakseen heille soveltuvan osan siitä kriisityöstä, mitä yhteiskunta tällä hetkellä suurimmalta osaltaan kantaa. On kuitenkin hyvä, että päävastuu pysyy edelleenkin yhteiskunnan hartioilla. Näin toteutuu parhaiten tasapuolisuus ja voimme säilyttää tietyt yhteiset kriteerit ja käytännöt. On myös hyvä muistaa, että yhteiskunnan sivistystasoa voi mitata myös sillä, kuinka hyvin se pitää huolen kaikkein heikoimmassa asemassa olevista kansalaisistaan. Äidin jaksaminen näyttelee työni kautta tutuksi tulleissa elämän tuskaisissa tilanteissa niin ikään tärkeää roolia. Perheessä on saattanut olla taloudellisesti tiukkaa vuosikausia ja centtiä on venytetty soikeaksi mitä erilaisimmilla toimenpiteillä. Jo-

ku äiti tekee esimerkiksi kahta työtä voidakseen tukea toisella paikkakunnalla taloudellisiin vaikeuksiin joutunutta lastaan, että tämä saisi opinnot päätökseen. Joku toinen äiti taas on perheen hajottua jäänyt yksin vastaamaan perheen velkataakasta. Tähän tilanteeseen on voinut johtaa puolison kuolema, konkurssi tai vaikkapa alkoholismi. Usein kahden vanhemman perheissä, joissa on takana vaikkapa puolison sairastuminen tai konkurssi, on äidin huolena usein vielä masentunut puoliso ja oirehtivat lapset. Kun sitten tulee eteen se tilanne, että äitikään ei enää jaksa, vaan masentuu, ollaan yleensä jo yritetty pärjätä ilman apua pidemmän aikaa. Joskus ajattelee, että voi kun ihmiset hakisivat apua ajoissa. Toisaalta on hyvin ymmärrettävää ja kannatettavaakin, että yritetään löytää vaikeista tilanteista ulospääsyä ensin itse. Kuitenkin on erotettava toisistaan toimintatavat, jossa toisessa yritetään pärjätä täysin yksin ja toisessa kyllä otetaan asioita haltuun itse, mutta otetaan myös vastaan sopivasti apua. Ehkä me suomalaiset olemme tottuneet liiaksi pärjäämään yksin ja tilanteet siksi menevät monesti liian pitkälle vaikuttavan auttamisen näkökulmasta. Koska säätiö tekee työtä myös ulkomailla eri tahojen kautta, on tullut tutuksi se tosiasia, että monissa kehitysmaissa nimenomaan naisten panos omissa yhteisöissään on ratkaisevan tärkeää kollektiivisen hyvinvoinnin kannalta. On paljon hyviä kokemuksia esimerkiksi naisyrittäjyydestä erilaisissa kylien kehittämisprojekteissa. Kehitysmaissa naiset elävät monesti alistetussa asemassa ja sen takia he kokevat helpommin tärkeäksi kouluttaa lapsensa, varsinkin tyttärensä. Heillä on myös taipumus käyttää ansaitsemansa hyvä koko yhteisön parhaaksi. Äitiys on mielenkiintoinen asia. Se on olemukseltaan sama puhuttiinpa sitten suomalaisista äideisä tai minkä muun maan äideistä tahansa. Äidit ovat ”tiikereitä” tais-

Kuva: Risto Uimonen

”Kun äiti voi hyvin, perhe voi hyvin”


M onet tutkimukset osoittavat sen,

että yhä edelleen nainen kantaa perheessä pääasiallisen vastuun kotitöistä ja lapsista.

ria äitejä kuuntelemaan enemmän itsessä olevaa ”sisäistä äitiä” ja luottamaan siihen. Lähtökohtaisesti jokainen äiti on taatusti paras asiantuntija oman lapsensa kohdalla. Mutta, jotta äidit, lapset, isät ja perheet voisivat hyvin on tärkeää välittää itsestä ja toisista. Jos lyö tavan takaa itseään laimin, tulee aika, jolloin ei enää jaksa. Ihminen ei ole kone. On hyvä, että äidit ovat aina tavanneet pitää yhteyttä keskenään. Kokoonnutaan yhteen joko lasten kanssa tai ilman. Tämä vertaistuen muoto on voittamaton.

Se on yhteiskunnalle arvaamaton tukijalka. Näissä tapaamisissa siirretään kansakunnan kulttuuria seuraaville sukupolville ja vahvistetaan sitä yhteiskunnan elementtiä, joka tuottaa kyseiseen yhteisöön sen seuraavat vastuunkantajat. Ei siis ole kysymys pelkästään siitä, että kun äiti voi hyvin, niin perhekin voi hyvin. On kysymys siitä, että kun perheissä äidit voivat hyvin, koko yhteiskunta voi paremmin!

Kuvat: Pertti Kukkonen

tellessaan jälkeläistensä paremman elämän puolesta. Tässä mielessä äitiys ei ole kulttuurisidonnainen asia. Kun mietin maailman äitien iloja ja suruja, haasteita ja toiveita, niitä yhdistää ainakin yksi asia, rakkaus. Äidit tekevät ja kestävät melkein mitä tahansa antaakseen jälkeläisilleen paremman elämän kuin minkä itse ovat eläneet. Joskus se menee niin pitkälle, että he eivät huomaa pitää huolta itsestään ja uupuvat. Olen paljon ajatellut ja seurannut nykyisiä suomalaisia nuoria äitejä ja olen välillä todella huolestunut heidän jaksamisestaan. Yhteiskunnassa kaikki tekeminen on muuttunut nopeaksi suorittamiseksi. Jopa äitiys yritetään valjastaa siihen. On kasapäin erilaisia aktiviteetteja äideille, lapsille ja äideille lapsineen, joihin kaikkiin olisi syytä osallistua, että voisit kokea olevasi hyvä äiti. Kilpavarustelu lastentarvikkeiden osalta on ennen näkemätöntä ja ammattikasvattajat, he tuntuvat tietävän kaiken lasta koskevan paremmin kuin lapsen oma äiti konsanaan. Tässä on pakko asettua poikkiteloin ja rohkaista varsinkin nuo-

29


Auta Lasta ry

HEINÄSALMI Kotia lähellä

Auta Lasta ry on vuonna 1969 perustettu lastensuojeluyhdistys, joka ylläpitää 14 -paikkaista lastensuojeluyksikkö Heinäsalmikotia, 21 -paikkaista päiväkoti Eväsreppua ja 28 -paikkaista päiväkoti Laululintua. Heinäsalmikoti ja Eväsreppu sijaitsevat luonnonkauniilla paikalla Oulun Hietasaaressa vain muutaman kilometrin päässä Oulun keskustasta. Päiväkoti laululintu sijaitsee puistomaisessa ympäristössä Intiön kasarmialueella. Heinäsalmikoti tuottaa lastensuojelulain mukaisia sijais-, avo- ja jälkihuollon

palveluja ympärivuorokautisen asumispalvelun lisäksi myös perheiden kotiin suunnatun tuen muodossa. Päiväkoti Eväsreppu tarjoaa laadukasta päivähoitoa alle kouluikäisille lapsille. Päiväkoti Eväsreppu on erikoistunut kristilliseen kasvatukseen sekä arvokasvatukseen. Päiväkoti Laululintu toimii 28 -paikkaisena pienryhmäpedagogiikan mukaisesti taidekasvatusta painottaen. Toiminta perustuu yleiskristillisiin arvoihin.

Auta Lasta ry osallistuu aktiivisesti lastensuojelun vaikuttamis- ja edunvalvontatyöhön myös valtakunnallisella tasolla. Yhdistys toteuttaa yleishyödyllisenä toimintana mm. lasten hyvinvointia edistäviä kehittämishankkeita yhteistyössä julkisten palveluiden sekä toisten järjestötoimijoiden kanssa. Auta Lasta ry on jäsenenä Lastensuojelun keskusliitossa, Erityishuoltojärjestöjen liitto Ehjä ry:ssä ja Kristillisten koulujen ja päiväkotien liitto ry:ssä sekä yhteistyöjäsenenä Suomen sosiaali- ja terveys Soste ry:ssä.

30


Lähimmäinen Kirkossa istun, keskipenkillä saarnaa kuulen. Puhuja sovittelee Samariantien tapahtumia nykyaikaan, niin luulen. Vieressäni aivan kosketusetäisyydellä näen miehen tummassa puvussa, katseesta päätellen hän ei ole raamatun teksteissä puhujan kanssa samassa luvussa. Mahtaako hän olla tekemisissään itsepäinen, en tiedä mutta hän on lähimmäinen. Tunkkaisen huoneen perimmäisessä nurkassa näen ihmisen, jonka silmät tuijottavat tyhjyyteen, käsi tarttuu tuoppiin, sen hiljaa huulilleen nostaa. Sääli valtaa mielen, onnea ei todellakaan voi rahalla ostaa. Matkaa voimme tehdä vaikka millaisin käsityksin mutta ymmärrämmekö millaista on olla todella yksin. Olkoonpa ympäristö vaikka kuinka täinen, hänkin on lähimmäinen. Emme voi toisten elämänkulkua paljoakaan ohjailla, saatamme löytää ihmisen makaamassa ojan pohjalla. Toivoton tapaus tielle nostaa, pitäisiköhän aluksi ruokaa ostaa, pysähtyä kohdalle tukea antaa, vaikka viimeisin voimin elämän kulkuväylälle kantaa? Onko hän elämänkerjäläinen? Ei, vaan yksi lähimmäinen. Sodat uutisvirtoja päivittäin täyttää, aina jossakin diktaattorit valtaa väärin käyttää. Miljoonat ihmiset kotinsa jättävät, koko omaisuutensa mukaansa ottavat, pakolaisiksi heitä sanotaan, epäinhimillisesti kohdellaan. Kuukausia he tekevät matkaa, aina tietämättä miten päivästä toiseen jatkaa. Kyselen hiljaa onko tässä mieltä, kuulen heidän puhuvan aivan vierasta kieltä. Henkilötaustoista kuulen vain huhun, tavatessani ymmärrän, lähimmäiselle tänään puhun.

Kari Miettunen Muhos

31


Sanoista koria taittelen, ne lomittain siististi laittelen, vahvoista oksista kahvan käännän, riimimuotoon tekstini väännän. Tällä ei taideta mainetta niittää, mutta nyt on aika yhteistyökumppaneita nöyrästi kiittää.

Auta Lasta ry kiittää yhteistyökumppaneita ja tukijoita kuluneesta vuodesta sekä toivottaa menestystä vuodelle 2016

32

Auta Lasta -lehti 2015  

Auta Lasta ry:n julkaisu 2015

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you