(esim. hyvännäköisen miespuoleisen julkisuudenhenkilön kuvaa) on opittu sietämään
ilman
pakkoajatuksiin
vastaamista,
siirrytään
kohti
hankalampaa materiaalia (esim. alastonkuvat miehistä), kunnes sekään ei herätä reaktioita. Lopuksi asiakas voi katsella vaikka homopornoa, kunnes se asettuu ihmisen sietoikkunaan. 2) Tilannekohtainen altistus: Toimitaan samaan tapaan kuin yllä eli kohdataan asioita, joita ennen on vältellyt ja jotka ovat aiheuttaneet pakko-ajatuksia ja ahdistusta. Esimerkiksi henkilö viettää ensin kahdestaan aikaa samansukupuolisen ystävänsä kanssa, sitten opettelee käymään uudestaan uimahallissa tai kuntosalilla (tai paikoissa joissa joutuu tekemisiin toisten alastomien miesten kanssa) ja lopuksi hän voi vierailla vaikka homobaarissa, kunnes sekään ei enää herätä ei-toivottuja reaktioita. 3) Mielikuvallinen altistus: Henkilö kirjoittaa
itsestään
tarinan
homomiehenä. Minkälaista elämä homona olisi? Mitä kaikkea negatiivista hän ajattelisi homoudesta seuraavan? Tarinaa tarkastellaan ja puretaan terapiassa. En suosittele omin päin tehtäviä altistusharjoituksia. Tee-se-itsealtistustyöskentely
lisää
helposti
mentaalirituaaleja.
Altistuksessa
on
tarkoituksena antaa turvallisesti periksi häiritseville ajatuksille ja sitä kautta vähentää niiden merkitystä. Tarkoitus ei ole todistaa, että ajatuksia ei ole tai että ne eivät aiheuttaisi reaktioita. Ideana on näyttää aivoille, että tavallista päivää voi jatkaa, pulpahtaa mieleen sitten mitä hyvänsä. Usein HOCD:stä kärsivä henkilö voi pelätä, että ajatuksille periksi antaminen tarkoittaisi
homoseksuaalisten
impulssien
toteuttamista
ja
homoksi
”ryhtymistä”. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Seksuaalista suuntautumista www.aurinkoiseksi.com
S i v u 15 | 18