Page 9

Johtolanka Kerttu Tossavainen, professori; Terveys ry:n hallituksen puheenjohtaja

T

Terveitä valintoja

erveyden edistämisen politiikkaohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi ja arvioimiseksi julkista keskustelua tulee lisätä vielä tämän hallituksen aikana. Konkreettisia toimenpiteitä pitää kohdistaa eri sosiaaliluokkien välisten terveyserojen kaventamiseen ja lapsiperheiden tukemiseen, jotta erityisesti lasten ja nuorten pahoinvointiin ja syrjäytymisen uhkaan voitaisiin ajoissa puuttua. Tähän pystytään, jos halutaan, koska kyse on loppujen lopuksi vain yhteiskunnallisesta tahtotilasta ja oikeista valinnoista. Terveyden edistämisen politiikkaohjelman tavoitteen, väestön terveydentilan parantamisen ja terveyserojen kaventamisen, toteutumisen vastuu on ollut kunnilla ja kuntapäättäjillä. Vastuussa on huomioitava eri tahojen ja viranomaisten toiminta sekä työn tuloksellisuuden arviointi paikallisesti varhaiskasvatuksessa, koulutuksessa, työelämässä ja ympäristön kestävässä kehityksessä. Kuntien vastuulla on ollut kehittää terveyttä edistäviä palveluita madaltamalla avun hakemista, edistämällä varhaista puuttumista sekä tarjoamalla ihmisille erilaisia tukipalveluita elämänkaaren eri vaiheissa. Elämänkaariajattelua tulee lisätä, kun palveluja ja tukitoimia kohdennetaan terveyden edistämisen näkökulmasta. Erityisesti lapsiperheiden hyvinvointia on vahvistettava, koska vanhempien sosioekonominen asema heijastuu lasten terveyteen. Konkreettisia toimia tarvitaan lisää vähävaraisten perheiden toimeentulon tukemiseen, koulutustason nostamiseen ja työllisyyteen. Näiden lisäksi terveyttä ja hyvinvointia tukevan tiedon ja taidon kohdentamisella eri kanavia käyttäen voidaan eriarvoisuutta yhteiskunnassamme vähentää. Lasten, nuorten ja työikäisen väestön ylipainon sekä tupakoinnin ja päihteiden vähentäminen, liikunnan lisääminen ja terveelliset ruokailutottumukset ovat olleet suurennuslasin alla. Tätä terveyden edistämistä tehostetaan edelleen ottamalla yksilöitä ja perheitä mukaan oman terveytensä suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä sen arviointiin. Kansalaisaktiivisuuteen tulee sekä kannustaa että tavoitteellisesti pyrkiä. Tiedon lisääminen ja oikeanlaisen tiedon jakaminen esimerkiksi heikossa terveydellisessä asemassa oleville on ensiarvoisen tärkeää. Lapset, nuoret, vanhukset sekä syrjäytymisvaarassa olevat päihde- ja mielenterveyspotilaat on huomioitava kuntapäätöksissä ja korostettava näiden ryhmien terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Toimenpiteet, joilla konkreettiset kuntouttavat ja ennaltaehkäisevät tavoitteet saavutetaan, on määriteltävä selkeästi. Neuvolapal-

velut, kouluterveydenhuolto sekä eri sosiaali- ja terveydenhuoltoyksiköt ovat avainasemassa. Kuntouttavaa ja ehkäisevää työtä kannattaa tehdä rinnakkain, jolloin myös kansalaisjärjestöjen edellytykset toimia tulee turvattua. Tiiviit ja toimivat verkostot kunnan ja järjestöjen välillä palvelevat perheitä yhteistyön, vastavuoroisuuden ja luottamuksen hengessä lisäten sosiaalista pääomaa madaltaen ja poistaen rajaaitoja. Eriarvoisuuden kasautuminen ja yli sukupolvien periytyvä syrjäytyminen samoille perheille tulee estää, koska sosiaaliset erot ovat suurin syy terveyseroihin väestöissä. Köyhyys, mielenterveys- ja päihdeongelmat perheissä eivät koskaan ole lapsen valinta. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan yhtäläiset mahdollisuudet terveyteen, koulutukseen ja työhön saavutetaan eri hallinnonalojen ja kansalaisjärjestöjen yhteistoiminnallisuudella ja moniammatillisella osaamisella. Haasteena on kansalaisosallistumisen toteutuminen arkielämässä yksilöiden, perheiden, yhteisöjen ja kansalaisjärjestöjen toimijoiden sekä terveydenhuollon ammattilaisten kesken. Sosiaalista pääomaa ovat myös moniammatilliset työyhteisöt ja niissä verkostoituminen. Verkostoitumisen kolme keskeisintä elementtiä ovat yhteistyö, vastavuoroisuus ja luottamus. Yhteistyö edellyttää toimintakulttuurin uudistamista, ja kaikkien henkilöstöön kuuluvien ammatillista kehittämistä, jotta työntekijöillä on riittävä osaaminen kumppanuuden toteuttamiseen. Hallituksen terveyspoliittinen ohjelma on viimeisellä hallituskaudella toteutunut osittain, mutta paljon on vielä tehtävää. Valtion ja kuntien kiristyvä taloudellinen tilanne ei saa heikentää yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen palveluita, jotka edistävät terveyttä tai joilla pyritään terveyserojen kaventamiseen. Väestön tasa-arvoinen terveydentilan parantaminen ja eriarvoisuuden kaventaminen ovat edellytyksiä sekä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilymiselle että sen kilpailukyvylle, mutta myös inhimilliselle ja yhteisöllisen välittämisen ilmapiirille ja yleiselle turvallisuudelle yhteiskunnassamme. Seuraavalla hallituksella tulisi olla rohkeutta sijoittaa pääomaa sinne, missä se on korkeakorkoinen talletus tulevaisuuteen; kysymys on vain tahdosta ja oikeista valinnoista. Kansalaisosallistuminen on nostettava yhteisön terveysohjelmien kriittiseksi tekijäksi. Kansalais- ja vapaaehtoisjärjestöjen tarjoamat palvelut ovat erittäin tarpeellisia esimerkiksi oikeanlaisen ja oikeanaikaisen terveystiedon levittäjinä. Ne lisäävät valinnanvapautta ja laajentavat joidenkin terveyspalveluiden osalta tarjontaa. ■ 9

Terveyslehti 4/2010  

Hyvän olon ja terveyden edistämisen lehti.

Terveyslehti 4/2010  

Hyvän olon ja terveyden edistämisen lehti.

Advertisement