Page 1


Joensuun ylioppilaslehti 3/2008


Joensuun ylioppilaslehti 1/2008


Joensuun ylioppilaslehti 2/2008


Teksti: Aleksi Ahonen Kuvat: Suvi Järvinen

Kunnallispolitiikkaa on usein nimitetty niin sanotun tavallisen kansalaisen kannalta kaiken tärkeimmäksi poliittiseksi tasoksi. Opiskelijoiden poliittisen aktiivisuuden puutteesta ollaan usein huolissaan, mutta millä tavalla puolueet sitten suhtautuvat opiskelijoihin potentiaalisina kunnallisvaaliehdokkaina? Mikä olisi opiskelijalle paras puolue? Poliittisesti epäluuloinen kulttuuritoimittaja Aleksi Ahonen yritti selvittää, kelpaako opiskelija puoluekoneistoille – ja saisiko Joensuuhun ajettua koiraveroa.

Sosialidemokraatit ovat ensimmäinen kohteemme. Olisiko tehtävämme alku yhtä lämmin kuin kasvojamme hyväillyt ja kasvihuoneilmiön siunaama kevättuuli, vai yhtä kalsea kuin etenemistämme hidastanut, kadun valtaansa alistanut loskapeite? Demarien toimiston ovi ei vastaa koputuksiimme. Ei kai ruokatunti ole juuri tässä ja nyt? Onneksi viereinen Joensuun Työväenyhdistyksen ovi vastaa kyselyymme. Molemmat ovet johtavatkin samoihin tiloihin. Ovelaa, sano. Järjestötyöntekijä Sanna Heinonen ohjaa meidät JTY:n tiedottajan Heidi Lehikoisen luo. Ehdokkaiksi haluavilla on monta keinoa. SDP:n valtakunnalliset nettisivut. Nopeasti linkkien takaa: ehdokaslomake. Toimistolle juttelemaan, jos on kiinnostusta ehdokkuuteen tai muuten toimintaan. Totta kai opiskelijoita halutaan mukaan toimintaan. Ymmärretään hyvin esimerkiksi tilanteita, joissa kotipaikka ei ole opiskelukunnassa. Mahdollinen sitoutuminen tietylle alueelle nelivuotiskaudeksi. Opiskelijan elämäntilanne – ei kaikkein vakain. Vaikka Lehikoinen tiedostaa oman puolueensa kehumisen helppouden, hänen mielestään SDP on paras vaihtoehto opiskelijan edun ajamiseen, koska he ovat heikomman puolella, kuten opiskelijan – myönnettävästi taloudellisesti heikon olennon. Vapaa, lukukausimaksuton opiskelu. Koulutuksen tasa-arvoisuus. Asioita, joissa opiskelijoiden aktiivisuus suureksi avuksi. Pienemmän kaavan opiskelijavetoisesta saavutuksesta Lehikoinen antaa esimerkiksi Joensuuhun saadut opiskelijahintaiset bussiliput. Koiraverokannustukseni ei saanut suoraa kantaa demareilta. "Keskustelua vaadittaisiin". Kirottua!

Keskustan vuoro. Keskustanuorten Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtaja Hinni-Mari Holopainen ottaa meidät vastaan luonnonvaloisaan toimistoonsa. Ehdokkaiksi haluavilla on monta keinoa. Keskustan valtakunnalliset nettisivut. Nopeasti linkkien takaa: ehdokaslomake. Lähtee johdolle, ja joku johdosta ottaa paluuyhteyttä. Holopainen näyttää rautalankaperiaatteella näytöltään kaikki linkit ja käytännöt. Mallikasta, koska pyysin neuvoa täysin nollapohjalle. Keskustanuorten nettisivut. Kunnat.fi. Toimistolle juttelemaan, kuka tahansa. Taustatiedot selväksi. Totta kai opiskelijoita halutaan mukaan toimintaan. Holopainen toteaa, että nuoria tarvitaan päättämään. Ei pelkkien eläkeläisten johdolla. Vitsailemme. Entä jos kyseessä olisivat kotoiset Eläkeläisemme? Humppaa ja viinaa kaikille, mietiskelen itsekseni. Todellista demokratiaa vai kaoottista anarkiaa? Takaisin toimistohuoneeseen. Nuorten auttaminen paikallisesti. Esitys annettu useammista ja huokeammista julkisen liikenteen vuoroista. Keskustan ryhmäkuri = keskustellaan yhdessä asioiden hoitamisesta. Esimerkkinä Keskustanuorten nettifoorumit. Ajettava asia tuodaan esille alhaalta, työryhmään ja ylöspäin. Kevyt vitsailu jatkuu, kun minua kehotetaan verratakseni kysymään demareilta ryhmäkurista. Ehdinpä jo kysyäkin: sananvapaus ja eriarvoisuus huomioitava heilläkin. Porukalla päätettävä, sanoivat. Monta eri tapaa saavuttaa hyvä tulos. Koiraveroa Holopainen ei usko Keskustan kannattavan, vaan enemmänkin tukea koirayhdistysten toiminnalle. Heidän toimintansa edesauttaminen edistää koiranomistajien tekoja. "Verot tällaisissa asioissa hieman menneen maailman keinoja". Kirottua! Oheiskrääsää saamme onneksi senkin edestä. Nuori Keskusta -lehti, puolueen periaateohjelma, kunnallisvaaliehdokkuuslomake ja niin edelleen. "Tervetuloa!"

Jatkamme vettynyttä tarpomistamme Länsikadun siviilirakennuksia kohti. Kokoomuksen piiritoimisto. Argh! Ensimmäisen kerran spontaani iskustrategiamme ottaa takapakkia. Sopivimmat toimihenkilöt ovat juuri asioilla, ja paikalla päivystänyt järjestösihteerikin on juuri lähdössä pois. Hän kuitenkin avuliaisuudessaan jää pitämään puljua auki odottelua varten. Teetä? Kyllä kiitos. Karibian aurinko kuulostaa pätevältä... hmm, todellakin. Tukeva pöytä. Mahonkiako? Pohjois-Karjalan Kokoomusnuorten poliittinen sihteeri Hanna Suhonen saapuu kätellen. Reipasta meininkiä. Ehdokkaiksi haluavilla on monta keinoa. Pohjois-Karjalan Kokoomuksen nettisivut. Nopeasti linkkien takaa: ehdokaskaavake. Kaikki voivat kävellä suoraan toimistollekin juttelemaan. Ei kiintiöitä ehdokasmäärissä esimerkiksi maantieteellisten seikkojen perusteella kuten Keskustalla. Totta kai opiskelijoita haluttaisiin mukaan toimintaan. Pienenkin nuorisomäärän into ruokkisi itseään eteenpäin. Opiskelijoiden asiat Kokoomukselle hyvin tärkeitä. Nykyisen hallituksen teot puhuvat puolestaan. Iso rooli opintotuen hiljattaisessa nostossa. Korkeisiin asemiin on nostettu kautta linjan puolueessa ja maakunnassa myös nuoria, ei vain pappeja tai rehtoreita. Suhosen mukaan he eivät harrasta ryhmäkuria vaan "ryhmäpalavereita". Keskustellaan asia kuntoon. Aina saa olla eri mieltä. Luotetaan silti yksilön järkeen ja faktoihin eikä vain tunneasioihin. Porvari-lehti, Tuhatkunta-lehti. Pari pamflettia. Valitettavasti kunnallisvaalimateriaali puuttui vielä. Koiraverokannustukseni saa ensimmäisen heikon vastakaikunsa. "Jos kenttä olisi ehdotukselle suotuisa, niin miksi ei?" Ei luultavasti kuitenkaan ensimmäinen ajettava asia. Sain kuitenkin ensimmäisen kosketuksen. En menetä toivoani, oi suuri Bastet! (= muinaisessa Egyptissä palvottu mielihyvän kissajumalatar. Tämän trivian teille tarjosi BesserWisserWank Incorporated.)

Opiskelijoiden vaalitulos Joensuun kunnallisvaaleissa vuonna 2004 Puhelin ehtii kumauttaa muutamat tuuttaukset. Valpas naisääni vastaa. Vasemmistoliiton Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtaja Anni Järvinen kuulostaa motivoituneelta asiaamme kohtaan. Opiskelijoita halutaan todella mielellään mukaan toimintaa, esimerkiksi kunnallisvaaleihin. Ai ihan erilliset kunnallisvaalisivut? Mainiota. Nopeasti linkkien takaa: ehdokaslomake. Heidän Koulukadun toimistollaan ei ole virallisia aukioloaikoja, mutta nettisivujen kautta löytyvät yhteystiedot. Paikalla usein joku ja esimerkiksi puheenjohtaja helposti tavoitettavissa. Vasemmistoliitto = erittäin opiskelijaystävällinen. Täällä paikallisesti nuorekas johtokunta. Mukaan tullessaan ei tarvitse taistella pappoja ja klikkejä vastaan. Ryhmäkurille sanotaan selkeä ei. Jokainen äänestää oman halunsa mukaisesti – sillä hyvä. Joskus äänestetään eri tavalla, eikä se ryhmähenkeä pahenna. Tämä näkemys tulee esille myös koiraveroehdotuksessani. Järvinen arvelee jokaisen edustajan päättävän itse, ja arviota tähän käteen on vaikea tehdä. Henkilökohtaisesti hän ei vielä ole päättänyt kantaansa asiaan. Kirottua! Muutoin keskustelun miellyttävyyttä ei häiritse mikään. Löytöni alkavat yhdenmukaistua.

33,3 %

33,3 %

Pohjois-Karjalan Vihreiden puheenjohtaja Krista Mikkonen on harmillisesti kaupunginvaltuuston kokouksessa tiedusteluhetkellä. Pöytälätkä syö sopivasti kelloa odotellessa. Syö se, hurriperkele, syö se! Kyllä! Saamme Mikkosen lopulta luuriin, ja pitkästä työpäivästä huolimatta hän vaikuttaa olevan äkillisen tilanteen tasalla. Vihreiden valtakunnalliset nettisivut. Nopeasti linkkien takaa: ehdokaslomake. Kannattavampaa olisi kuulemma kuitenkin ottaa puolueaktiiveihin yhteyttä sähköpostilla tai soittaen. Virallista toimistoa Vihreillä ei juuri nyt Joensuussa ole, mutta yhteystiedot löytyvät myös netistä. Kannattaa sopia tapaaminen. Setviä asiat kunnolla kasvotusten. Vihreät varmasti hyvä vaihtoehto opiskelijan edun ajamiseen. Kaupunginvaltuustoon tarvitaan lisää nuoria. Vihreidenkin käsitys ryhmäkurista ilmaistaan selkeästi: jokainen äänestää itse. Ilmoittaa muulle ryhmälle päätöksensä ja sitten tekee vapaasti sen mukaan. Koiraveroehdotukseni kohtaa jälleen yksityiskohtaisen epäilyn. Vihreät tuskin kannattaisivat sitä. Veron kerääminen hankalaa – luultavasti se yksin kustantaisi enemmän kuin verosta saataisiin takaisin. Koirien, kuten muidenkin eläinten pitäminen monille tärkeä, yksityinen asia. Etenkin yksinäisemmille ihmisille. Veron kerääminen sellaisesta ei hyvä ratkaisu. Vahvasti toimivaa empatiaan vetoamista. Kirottua! En voi tuota argumenttia kiistää. Mikä on tuo lämmin, kuukauden ikäisen koiranpennun muotoinen tunne sisälläni? Argh!

Äkillisestä söpöysslaagista huolimatta missioni on kääntymässä loppupuoliskolleen. Mitä olemmekaan saaneet paperiarkeille ja C-kasetin magneettinauhalle? Kaikki haastatellut puolueet halusivat innokkaasti opiskelijoita toimintaansa mukaan ja olivat vakuuttuneita omasta pätevyydestään opiskelijan asioiden ajamiseen. Ryhmäkuriasiassa kaikki tuntuivat olevan lopulta yksilönvapauden kannalla, vaikka tapauskohtaisesti painotettiin joko keskustelun tärkeyttä tai jokaisen omaa päätösvaltaa. Mielenkiintoisinta oli, että kyselemämme asia johti meidät usein "vertaistemme" eli puolueiden nuorisojohtajien puheille. Jos ensimmäinen kontakti oli johonkin johtoportaan vanhempaan osakkaaseen, hän ohjasi kohteliaasti toisen henkilön toimistoon. Loogistahan tällainen toiminta sinällään on. Puhutaan opiskelijasuhteista niille, jotka niitä eniten hoitavat. Onko siinä kuitenkaan kaikki? Mene ja tiedä. Oliko vielä jotain? Niin, nähdäkseni koirarakkaus on myös siinä määrin juurtunut poliittiseen järjestelmäämme, että verokannatukseni ei saanut kovin mainittavaa tukea. En tästä huolimatta lannistu. Oli kyse koiraveron asettamisesta tai kunnallistason vaikuttamisesta opiskelijan hyväksi, kansalaisaktiivisuus on elintärkeää.

25,0 % 23,8 %

11,8 %

11,1 %

10,5 % 8,3 % 6,6 % 5,6 %

Kunnallisvaalit sunnuntaina 26.10. Ennakkoäänestys kotimaassa 15.–21.10., ulkomailla 15.–18.10. Ehdokashakemukset jätettävä viimeistään tiistaina 16.9. klo 16. SDP (18 valtuutettua, 1 opiskelija)

Kokoomus (12 valtuutettua, 1 opiskelija)

0,0 % Keskusta (11 valtuutettua, ei opiskelijoita)

Vihreät (4 valtuutettua, 1 opiskelija)

0,0 % Kristillisdemokraatit (3 valtuutettua, ei opiskelijoita)

Vasemmistoliitto (3 valtuutettua, 1 opiskelija)

Lähde: Oikeusministeriön vaalitietopalvelu ja Tilastokeskus

Joensuun ylioppilaslehti 3/2008


politiikka

27.2.2008 Nuorten äänestysaktiivisuus on matala. Nuoret eivät ole kiinnostuneita politiikasta. Puolueet ovat etääntyneet äänestäjistään. Asioita ei enää päätetä eduskunnassa vaan Brysselissä – ja niin edelleen. Jos näitä puheita on uskominen, niin nuoret vaikuttajat toimivat kyllä jossain aivan muualla kuin puoluepolitiikassa. Mutta mikä ihme sitten saa 22-vuotiaan Joensuun yliopistossa opiskelevan miehen perustamaan uutta puoluetta? – Alun perin olisin halunnut olla vain hiljaisena kannattajana taustalla, mutta sellaista mahdollisuutta ei ollut. Alkuvuodesta luin taas joitain uutisia nettisensuurista ja piratismista, ja jossain vaiheessa vain poltti yli. Jonkun on pakko aloittaa tämä homma, Matti Hiltunen älähtää. Hiltusen mukaan sosiaalinen tilaus piraattipuolueelle on ollut jo pitkään. Suomalaisen Piraattiliiton keskustelupalstalla on visioitu puolueen perustamista, mutta keskustelu nettifoorumilla on kuitenkin olennaisesti eri asia kuin nimensä ja kasvonsa antaminen julkisuuteen. ”Jonkun oli uhrauduttava”. – En minä ole aiemmin ollut politiikassa mukana; ehdokkaana, puolueen jäsenenä tai

mitään. Olen ihan satunnainen mies tuolta kadulta, Hiltunen kuvailee. Piraattiliiton infopaketin mukaan piratismi tarkoittaa ainakin kolmea eri asiaa: a) perinteistä merirosvoa, b) kaupallista tuoteväärennöstä ja c) tekijänoikeuksilla suojatun materiaalin jakamista Internetissä. Piraattipuolue edustaa lähinnä ”c-piratismia.” – Kiinassa tehtävät Rolexit eivät liity tähän asiaan mitenkään. Tässä on kysymys nykyisten tekijänoikeuslakien vastaisesta kopioinnista, esimerkiksi musiikin tai elokuvien lataamisesta netistä, Hiltunen kiteyttää. Hiltusen mukaan nykyinen lainsäädäntö rajoittaa liiaksi tavallisen ihmisen kykyä osallistua kulttuuriin. – Tekijänoikeusjärjestelmästä on yhteiskunnalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta joillekinhan tekijänoikeusjärjestelmästä kuitenkin on hyötyä, koska se on aikanaan perustettu. Ovatko Piraattipuolueen tavoitteet sitten taiteilijoita vastaan? – Minun mielestäni piratismi on taiteilijoiden puolella. Artistit elävät enemmänkin julkisuudesta kuin levymyynnistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita edes sitä, että levytulot

laskisivat. Onhan tästä jo esimerkkejä: Radiohead antoi ihmisten valita, mitä levystä maksavat, ja sehän menestyi hyvin, Hiltunen perustelee. Piraattipuolue aikoo löytää elintilansa poliittiselta kentältä perinteisten vastakkainasettelujen ulkopuolelta. – Toimimme vasemmisto–oikeisto-akselin ulkopuolella, enemmänkin liberalismi– autoritarismi-akselilla. Hetkinen! Tämähän kuulostaa tutulta. Onko idea kopioitu Vihreiden puolueohjelmasta? – Vihreät ovat ihan jees puolue, mutta eihän se kuitenkaan pääasiassa sananvapausasioihin keskity. Suuri ero on se, että Piraattipuolueella ei ole kantaa sellaisiin asioihin kuin esimerkiksi alkoholin tai tupakan verotus. Yhden asian puolue ei kuitenkaan aio jäädä toimettomaksi sivustaseurailijaksi. Omaan agendaansa liittymättömissä kysymyksissä puolue noudattaisi ”vaa’ankielimallia” eli tukisi sitä osapuolta, joka on eniten Piraattipuolueen kanssa samoilla linjoilla puolueen tärkeänä pitämissä asioissa.

9 – Jos mennään eduskuntaan vaan äänestämään tyhjää, niin se on kyllä poliittisen vaikutusvallan hukkaamista, Hiltunen kuittaa. Lehden ilmestyessä Piraattipuolueen nettisivut on avattu ja puolueen perustamisjärjestelyt täydessä vauhdissa. Jos kaikki menee hyvin, ensimmäinen kannatusmittaus saadaan jo vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa. – Jos nyt vaan saadaan se 5 000 kannattajakorttia siihen mennessä, niin mikä ettei! Hiltunen lupailee. Seuraaviin eduskuntavaaleihin tavoitteeksi on alustavasti asetettu yhdestä kahteen paikkaa. Omaa ehdokkuuttaan Arkadianmäelle Hiltunen haluaa vielä pantata. – Kunhan nyt saadaan yhdistys perustettua, niin täytyy sitten katsoa, onko minusta enemmän hyötyä puolueen johdossa vai sen ulkopuolella.

Lainaukset: J. V. Snellman: Suomen ylioppilas. Tervehdys tulokkaille. (1876)

Juhana Venäläinen

Kontiolahtelainen tietojenkäsittelytieteen opiskelija Matti Hiltunen perustaa Suomeen piraattipuolueen.

Matti Hiltusen viiden kohdan ohjelma Piraattipuolueelle 1. Ei-kaupallisen kopioinnin vapauttaminen. ”Jos esittää netistä kopioitua elokuvaa yleisölle maksua vastaan tai soittaa musiikkia radiossa, niin se on selvästi kaupallista. Rajatapauksia tietysti tulee.”

3. DRM-kielto. ”Eli digitaalisten tekijänoikeushallintateknologioiden kuten kopiosuojausten kielto. On päämäärätöntä vapauttaa kopiointia, jos samaan aikaan rajoitetaan kuluttajan oikeuksia käyttää tallenteita.” 4. Patenttijärjestelmän hylkääminen. ”Tästä kohdasta keskustellaan vielä. Tätä voisi lieventää esimerkiksi niin, että jyrkkä ei ohjelmistopatenteille ja uudistaminen lääkepatenttijärjestelmälle.” 5. Yksityisyyden sekä yksilönvapauden kunnioittaminen. ”Tekijänoikeudet ovat pohjimmiltaan sananvapaus- ja yksilönvapauskysymys.”

Merirosvon muotokuva

HEIKKI VIRTANEN

2. Kaupallisen kopioinnin suojan rajoittaminen viiteen vuoteen. ”Nykyäänhän raja on 70 vuotta. Jos immateriaalituote ei tuota viidessä vuodessa, niin ei se kyllä tuota myöhemminkään.”

Teksti ja konsepti: Annika Kettunen, Matti Niiranen, Anna-Kaisa Tolvanen, Juhana Venäläinen

Joensuun ylioppilaslehti 2/2008


Yliopiston henkilökunta suhtautuu diplomaattisesti kysymykseen yliopisto-opiskelijoita koskevista käsityksistä. Rehtori Perttu Vartiaisen mielestä Joensuun yliopistossa on hyviä opiskelijoita jopa kansainvälisellä tasolla tarkasteltuna. – Joillakin opiskelijoilla elämä on kallistunut enemmän opiskelujen puolelle, toisilla muun elämän puolelle. Tasapaino näiden kahden välillä on hyvä löytää. Meidän opiskelijamme ovat kyllä yleensä ottaen motivoituneita ja osaavia. Yliopiston kirjastolla etenkin uudet opiskelijat luovat virkeää ja mukavaa tunnelmaa. Nykyään opiskelijat ovat myös omatoimisempia kuin ennen. – Opiskelijoiden tiedonjanoisuus heijastuu aktiivisuutena kirjastossa, kirjastosihteeri Liisa Tervonen tuumaa. Oikeustaloustieteen professori Anssi Keinänen on huomannut, että yhä useammalle opiskelijalle tärkeämpää on saada opintopisteet kursseista kuin todella paneutua asioihin. – On hienoa, jos opiskelijat ovat aktiivisia ja heillä on halua osallistua keskusteluun luennoilla. Toivon tietysti myös, että opiskelijat tekisivät opintojensa eteen töitä ja perehtyisivät omaehtoisesti käsiteltäviin asioihin sekä jaettuihin materiaaleihin, Keinänen sanoo. Opiskelijapalveluissa opintotukiasioista vastaavan Outi Suorsan mielestä ihanteellinen opiskelija huolehtii omista asioistaan ja ottaa vastuun tekemisistään. – Jotkut opiskelijat eivät viitsi ottaa asioista selvää, eivätkä esimerkiksi lue kotiin tulevia päätöksiä tai tutustu opintotuen hakuohjeisiin - kunhan lähettävät jollain tavalla täytetyt paperit meille, Suorsa harmittelee. Hän kuitenkin muistuttaa, että suurin osa opiskelijoista hoitaa asiansa loistavasti. – Ihanneopiskelija on nuori ja komea, Liisa Tervonen nauraa, mutta vakavoituu sitten ja toteaa ihanteellisen opiskelijan palauttavan kirjat ajallaan ja näin ottavan muut opiskelijat huomioon. Rehtori Vartiainen nostaa ihanneopiskelijan tärkeimmiksi piirteiksi kiinnostuksen omaan alaan, ympäröivään maailmaan, yhteiskuntaan ja ylipäänsä ihmiselämään. – On hyvä olla kiinnostunut muistakin kuin omasta alas-

Abiturienteilla on käsillä päätös tulevaisuudestaan. Osa suuntaa yliopistoon, osa muualle. Syksyllä osa heistä kuuluu yliopisto-opiskelijoiden monipuoliseen joukkoon. Mutta minkälainen mielikuva abeilla on yliopisto-opiskelijoista? Mitä yliopisto-opiskelijat puuhaavat päivät pitkät? Joensuun Normaalikoulun lukiolaiset Riina Siikanen, Eveliina Pirskanen ja Karoliina Koljonen ovat juuri tulleet saksan kielen kuuntelusta, joten mielessä pyörivät saksan sanat. Hetken miettimisen jälkeen Pirskanen kuitenkin sanoo:

– Kai ne juhlii aika paljon, ja osa taitaa olla semmosia ikuisuusopiskelijoita. Samalla ne käy töissä. – Pääasiassa ne syö kaurapuuroa ja tonnikalaa, Siikanen tietää kertoa opiskelijoiden ruokavaliosta. Koljonen epäilee, että moni opiskelija vain istuu kotona lukemassa tentteihin. Samoilla linjoilla on Sonja Uotila, joka aikoo itsekin pyrkiä yliopistoon opiskelemaan. – Kyllähän se riippuu ihan ihmisestä, hän pohtii. – Toiset on vähän semmosia nörttejä ja vaan lukee, mutta toisaalta opiskelijaelämä on

ta, ja se on yksi seikka, jossa yliopisto eroaa ammattikorkeakoulusta. Ei pidä myöskään liian kapeasti suuntautua vain opiskeluun, sillä harrastukset ja yleissivistys luovat valmiuksia työelämään, hän sanoo. Vartiaisen mielestä viisi vuotta on hyvä valmistumisaika. – Jokin tavoite pitää opinnoissa olla. Viidessä vuodessa ehtii tehdä muutakin kuin opiskella. Toisaalta yliopistoopiskeluun liittyy joustavuutta, joten jos järjestötoiminta tai oman alan tehtävät pitkittävät opintoja, ei yliopisto saa aiheuttaa esteitä. Ainejärjestönäkökulmasta katsottuna ihanteellinen opiskelija lähtee mukaan toimintaan. – Sosiaalinen, innovatiivinen ja tuo esille omia mielipiteitään, listaa Legion puheenjohtaja Heidi Kahelin ihanteellisen opiskelijan piirteitä. Ainejärjestötoiminnan lisäksi myös ammattijärjestöjen ja politiikan suuntaan on hyvä olla aktiivinen. Myös ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtaja Sanna Hämäläinen toivoo opiskelijoilta sosiaalista aktiivisuutta, kiinnostuneisuutta erilaisiin asioihin sekä osallistumista opiskelujen ohella järjestötoimintaan. – Jaostot ja ainejärjestöt kaipaavat jatkuvasti aktiivisia toimijoita. Niissä toimiminen hyödyttää myös opiskelijaa itseään, sillä toiminnan kautta saa kokemusta ja tietoa asioista, Hämäläinen sanoo. – Pulmatilanteissa kannattaa olla yhteydessä ylioppilaskuntaan, jotta asiat voitaisiin ratkaista yhdessä. Entä missä asioissa opiskelijoiden toivottaisiin toimivan toisin nykyiseen verrattuna? Heidi Kahelinin mielestä opiskelijat voisivat antaa enemmän palautetta nurisemisen sijaan. – Toimintaa on vaikea kehittää, jos ei saa palautetta. Ainejärjestöt ovat opiskelijoita varten olemassa, joten palautetta saa antaa ja toiveita esittää. Rehtori toivoisi opiskelijoiden tiedostavan eron koulun ja yliopiston välillä. – Nykyään tuntuu, että monet opiskelijat luulevat olevansa koulussa. Yliopisto on kuitenkin jotain muuta kuin koulu, Vartiainen tuumaa.

rentoa meininkiä. Osa panostaa opiskeluun ja tulevaisuuteen, kun osalla opiskelut vähän venähtää. Lyseon lukion käytävältä bongatulle Tuukka Hämäläiselle tulevat ensimmäisenä mieleen luennoilla istuskelu, töissä käyminen opintojen ohella ja ennen muuta railakkaat bileet. – Humanistit on kuulemma pahimpia juhlimaan, ja maanantaisin ollaan tosi heikossa hapessa. Maanantai on varmaan yliopisto-opiskelijan ikävin päivä. – Vaikka kai ne on meitä astetta fiksumpia, Hämäläinen virnistää.

Joensuun ylioppilaslehti 2/2008


uutiset

26.3.2008

7

Tiedekuntajako nostatti ilmiriidan

”Opiskelin Joensuun yliopistossa kulttuurintutkimusta pääaineenani perinteentutkimus, jonka lisäksi opiskelin musiikkitiedettä ja taideaineita. En ole vielä valmistunut. Ajattelin aina, että minusta tulisi luokanopettaja, ja opiskelinkin alun perin Savonlinnan OKL:ssä. Opiskelu siellä ei lähtenyt liikkeelle yhtään, ja se oli identiteettikriisin paikka. Sitten tapasin nykyisen mieheni, ja kävi klassisesti niin, että lähdin tämän mukana Joensuuhun, jossa aloitin kulttuurintutkimuksen opinnot. Joensuussa aloin erilaisten luottamusNimi: Mari Wainio toimien ja oman aktiivisuuden myötä Ikä: 28 Aloitti yliopistossa: 2000 Pääaine: perinteentutkimus Valmistui: ei Opiskeluaika: tähän mennessä kuusi vuotta, opiskelu jatkuu Työpaikka: EMI Titteli: tiedotuspäällikkö Palkka: ”Ei tällä rikastumaan pääse.”

tehdä erilaisia tapahtumia kuten Lehtiä Ilosaaressa -festivaalia. Ajattelin, että minusta voisi tulla tapahtumatuottaja, mutta se tie oli nopeasti käyty loppuun. Mies sai töitä Helsingistä, jolloin olin vaikean valinnan edessä. Päädyin irtisanomaan itseni ja muutin Helsinkiin, mikä näytti hetken aikaa huonolta ratkaisulta. Sitten Stella-yhtye otti minuun yhteyttä ja kysyi, haluaisinko promota heidän uutta levyään. En tiennyt lainkaan, mitä promoaminen on, mutta se kuulosti kivalta. Parissa viikossa olin Stellan levyyhtiössä tekemässä kaikenlaista hommaa ja minulla oli oma toiminimi. Yrittäjyys ei kuitenkaan tuntunut omalta jutulta,

”Valmistuin Joensuun yliopistosta kasvatustieteiden maisteriksi vuonna 2002 pääaineenani opinto-ohjaus. Sivuaineena luin psykologiaa. Valmistuin neljässä vuodessa siitä huolimatta, että toimin ainejärjestön puheenjohtajana, kävin vaihdossa ja tein töitä opintojen ohessa.

Nimi: Helena Mielikäinen Ikä: 28 Aloitti yliopistossa: 1998 Pääaine: opinto-ohjaus Valmistui: 2002 Opiskeluaika: neljä vuotta Työpaikka: Lappeenrannan lyseo Titteli: opinto-ohjaaja Palkka: ”Peruspalkoille ei pidä jäädä.”

Alavalinta perustui siihen, että halusin päästä kouluun töihin. Aioin ryhtyä luokanopettajaksi, mutta olin harjoittelussa alakoulussa ja totesin, että se ei ole minun juttuni. Sitten sain ihan vahingossa käsiini opo-koulutuksen esitteen. Tajusin, että siinä työssä saa olla koulussa, mutta ei tarvitse pitää kokeita eikä antaa arvosanoja. Halusin valmistua nopeasti, sillä kyllästyin köyhänä olemiseen ja elämän epäsäännöllisyyteen. Omalla laitoksella suhtauduttiin tavoitteisiin todella positiivisesti. Sain henkilökunnalta paljon vinkkejä, ja tukea tuli muutenkin.

joten laitoin paperit EMI:lle ihan pokkana. Hyvin kävi, ja sain paikan. Opiskeluaikana tein oikeastaan kaiken mitä tuli vastaan. Siitä tuli sellainen positiivinen ketjureaktio, joka on kantanut tänne saakka. Työnantajat ovat olleet kiinnostuneempia siitä mitä olen tehnyt ja mitä osaan kuin mitä olen opiskellut. Toisaalta tämä minun alani on ehkä aika epätyypillinen. Valmistumatta jättämistä en osaa katua.”

Sain esimerkiksi tehdä eri oppiaineiden harjoitteluja yhtä aikaa ja tenttiä sellaisia kirjapaketteja, jotka sopivat paremmin tutkintooni. Ensimmäisen työpaikan sain suhteilla. Se on tuntunut jälkeenpäin todella onnekkaalta. Sain jostakin vinkin, että kannattaa ensimmäisenä vuonna hieman tarkkailla erilaisia työelämän pelisääntöjä. Se osoittautui ihan hyväksi toimintatavaksi. Nuori ja innokas saa olla, muttei hölmö.

Joensuun ja Kuopion yliopistojen hallitukset keskustelivat maaliskuun kokouksessaan ehdotuksesta Itä-Suomen yliopiston tiedekuntamalliksi. Esitetty malli ei kelpaa humanisteille eikä psykologeille, mutta pohjaesitys aiotaan silti viedä hallituksille päätettäväksi sellaisenaan. Kuopion ja Joensuun yliopistojen yhdistyminen Itä-Suomen yliopistoksi vuoden 2010 alussa on edennyt kehityksessään vaiheeseen, jossa pohdiskellaan uuden yliopistoliittouman organisaatiorakennetta. Yliopistojen hallintojen esittämä malliehdotus jakaa nykyiset tiedekunnat neljään uuteen suurtiedekuntaan. Nykyisissä yliopistoissa on yhteensä 14 tiedekuntaa, eikä niiden jakaminen neljään suurtiedekuntaan tule sujumaan ongelmitta. Kiivaimpaa keskustelua on herättänyt suurtiedekunta, johon ollaan yhdistämässä nykyisistä tiedekunnista humanistinen, teologinen ja kasvatustieteiden tiedekunta, Savonlinnan opettajankoulutuslaitos sekä psykologian oppiaine. Vastustusta malli on herättänyt erityisesti humanistisessa tiedekunnassa sekä psykologian oppiaineessa, jotka kummatkin ovat omissa kannanotoissaan lausuneet haluavansa sijoittua uudessa yliopistossa yhteiskuntatieteiden yhteyteen. Uudesta organisaatiorakenteesta järjestettiin keskiviikkona 12.3. tiedotustilaisuus, jossa rehtori Perttu Vartiainen sekä hallintojohtaja Petri Lintunen esittelivät hallinnon ehdottamaa mallia sekä sen taustalla olevia perustei-

Olen nyt unelma-ammatissani. Lukiossa työskentely on sellaista, mitä halusin jo opiskeluaikana. Minulla on vakituinen asema ja selkeät työrutiinit, joista nautin. Koulutusta kritisoidaan aika usein siitä, että siitä ei ole mitään hyötyä, mutta tähän työhön tarvittavaa asiantuntemusta sain esimerkiksi harjoittelun kautta – mistäpä muualtakaan.”

Kuten muuallakin työelämässä, myös Joensuun kaupungilla on tarjolla myös lyhyitä, projektiluontoisia töitä. Näistä ehkä näkyvim-

pinä esimerkkeinä tuntiopettajien vuodeksi tai kahdeksi solmittavat määräaikaiset työsuhteet. Kiristyvässä työpaikkojen kilpailutilanteessa Poutiainen arvioi hakijan vahvuuksiksi kyvyt itsenäiseen työskentelyyn ja ongelmanratkaisuun, sekä puhe- ja esimiestaidot. Poutiaisen mielestä yliopisto on elintärkeä voimavara Joensuun kaupungille ja vakuuttaa tulevaisuuden työtilanteen olevan hyvä yliopistosta valmistuneille.

Kuopion yliopiston hallintojohtajaa Päivi Nergiä uudessa organisaatiomallissa mietityttää lähinnä sosiaalitieteiden sijoitus. Nergin mukaan sosiaalitieteet voitaisiin sijoittaa samaan tiedekuntaan kasvatustieteiden kanssa. Muuten Kuopiossa ollaan nykyiseen ehdotukseen tyytyväisiä, ja Nergin mukaan Joensuun pään keskusteluun suhtaudutaan Kuopiossa ymmärtäväisesti. – On tärkeää opetella kuuntelemaan ja tunnistamaan toisen kampuksen tavat kommunikoida ja argumentoida keskusteltavia asioita, Nerg kertoi. Muut uudessa organisaatiorakenteessa ehdotetut suurtiedekunnat ovat yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta, luonnon- ja metsätieteiden tiedekunta sekä terveystieteiden tiedekunta. Yliopistojen hallitukset päättävät organisaatiorakenteesta tiedekuntajaon osalta kokouksissaan keskiviikkona 16.4. Matti Niiranen Anna-Kaisa Tolvanen

Kauppa- ja oikeustieteet (JoY): oikeustieteet, taloustieteet

Luonnon- ja metsätieteiden tiedekunta

Matemaattisluonnontieteellinen ala (JoY): fysiikka ja matematiikka,´kemia, tietojenkäsittelytiede ja tilastotiede

Jo viime vuosina kaupungin työpaikkojen määrä on lisääntynyt, sillä vuonna 2007 rekrytoitiin 40 uutta vakituista työntekijää enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Poutiainen pitää kaupungin virkoja ja työpaikkoja luotettavina ja kilpailukykyisinä vertailussa yksityisen sektorin työnantajiin. Myös palkkataso on hänen mukaansa riittävän hyvä tuomaan kaupungille osaavaa työvoimaa.

Tiedotustilaisuudessa kuultiin myös opiskelijaääntä. Psykologian ainejärjestö Oidipuksen puheenjohtaja Sinna Autio luki Oidipuksen sekä viiden humanistisen ainejärjestön laatiman kannanoton, jossa kritisoitiin uutta organisaatiomallia. – Niin humanististen tieteiden kuin psyko-

”Katastrofi!” logiankin luonnollisin paikka Itä-Suomen yliopistossa on yhteiskuntatieteiden yhteydessä. Tämä on totta siitä riippumatta, tarvitaanko kasvatustieteiden tiedekunnalle lisävahvistusta tai onko yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa jo muutenkin ahdasta, kun kauppa- ja oikeustieteetkin halutaan sinne sijoittaa. Näillä kysymyksillä ei ole – tai ei ainakaan pitäisi olla – mitään tekemistä humanististen tieteiden tai psykologian aseman kanssa, kannanotossa todetaan.

Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta

Biotieteet (JoY): biologia, ekologian tutkimusinstituutti, kasvitieteellinen puutarha Botania

Joensuun kaupunki toivoo kaupungin työpaikkojen olevan jatkossakin houkuttelevia akateemisilta aloilta valmistuneille. Kaupungin rekrytointisihteeri Erja Poutiaisen mukaan kaupungin eri alat tarvitsevat tulevaisuudessakin Joensuun yliopistosta valmistuneita työskentelemään muun muassa opetuspuolella sekä kaupungin hallinnon työtehtävissä. Erityisen valoisana hän näkee tilanteen, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle ja jättävät jälkeensä lukuisia työpaikkoja nuoremmille osaajille.

ta. Asiasta käytiin kiivasta keskustelua, jossa useat humanistisen tiedekunnan edustajat toivat ilmi kantansa siitä, että mallia muodostettaessa tiedekuntien omia kantoja ei ole kuunneltu. – Näyttää siltä, että meidän tiedekuntamme on ainut, jota ei kuulla tässä ratkaisussa. Olemme olleet asiassa proaktiivisia ja haluaisimme nimenomaan yhteiskuntatieteiden yhteyteen, tuhahti perinteentutkimuksen yliassistentti Sinikka Vakimo. Lisäksi humanistien keskuudessa oltiin huolissaan pienten oppiaineiden asemasta uudessa suurtiedekunnassa. – Miten tässä käy Joensuun tai Itä-Suomen yliopiston humanistisille tieteille, joita ei voi tällä perusteella oikein suositella enää kenellekään? Uskon, että tiedekunta kuihtuu näiltä osin muutamassa vuodessa, kommentoi perinteentutkimuksen professori Seppo Knuuttila. Rehtori Vartiainen vastasi kritiikkiin toteamalla, että kaikkia tyydyttävää ratkaisua on vaikea saada aikaiseksi. Tiedekuntarakenteessa on käytetty yhtenä perusteena sitä, että tiedekunnista saataisiin samankokoisia, jolloin kasvatustieteiden tiedekunta yhdessä teologian kanssa olisi ehdotetussa mallissa liian pieni. – Teologit ja kasvatustieteilijät eivät tule sitä hyväksymään. Asetelma on sellainen, että joku varmasti jää tässä tyytymättömäksi, totesi Vartiainen.

Metsätieteet (JoY) Luonnontieteet ja ympäristötieteet (KuY): fysiikka, biotieteet, ympäristötieteet

Käyttäytymis- ja humanististen tieteiden tiedekunta

Historia (JoY)

Kasvatustieteet (JoY): erityispedagogiikka, kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede, soveltava kasvatustiede, Savonlinnan opettajankoulutuslaitos

Terveystieteiden tiedekunta

Maantiede (JoY)

Lääketiede (KuY): biolääketiede, kansanterveystiede ja kliininen ravitsemustiede, kliininen lääketiede

Sosiologia ja yhteiskuntapolitiikka (JoY)

Humanistiset tieteet (JoY): vieraat kielet ja käännöstiede, suomen kieli ja kulttuuritieteet

AIV (KuY): neurobiologia, bioteknologia ja molekulaarinen lääketiede

Psykologia (JoY)

Farmasia (KuY): farmakologia ja toksikologia, farmaseuttinen kemia, farmasian teknologia ja biofarmasia, sosiaalifarmasia

Teologia (JoY): läntinen teologia, ortodoksinen teologia

Sosiaalipolitiikka ja sosiaalipsykologia (KuY) Sosiaalityö ja sosiaalipedagogiikka (KuY) Terveyshallinto ja -talous (KuY) Kauppatieteet (KuY)

Hoitotiede (KuY)

Hyvinvointitutkimuskeskus (KWRC)

Tietojenkäsittelytiede (KuY)

Valtakunnallinen koe-eläinkeskus (KuY)

Minna Canth –instituutti (KuY)

Mekrijärven tutkimusasema (JoY)

Biokeskus Kuopio

Karjalan tutkimuslaitos (JoY)

Matematiikka ja tilastotiede (KuY)

BioMater (KuY)

Matkailualan opetus- ja tutkimuslaitos (JoY)

Tieto Joensuun ja Kuopion yliopistojen hallituksille esitettävästä ehdotuksesta Itä-Suomen yliopiston tiedekuntamalliksi otettiin psykologian oppiaineessa vastaan järkyttyneinä. – Voi hyvä tavaton, voi hyvä tavaton! Ei ole totta! Katastrofi! psykologian oppiaineen johtaja Hannu Räty parahti kuultuaan esityksestä. Rädyn mukaan psykologian osalta esitys tarkoittaisi paluu menneisyyteen. – Mehän siirryimme 1990-luvun alussa kasvatustieteiden tiedekunnasta yhteiskuntatieteiden tiedekuntaan, jotta psykologia saisi vapauden kehittyä sille paremmin sopivassa tieteenalakulttuurissa eli yhteiskuntatieteiden yhteydessä. Psykologian kannalta esityksessä on lisäksi se ongelma, että se on sijoitettu eri tiedekuntaan kuin Kuopion sosiaalipsykologian oppiaine. Psykologia ja sosiaalipsykologia ovat viime vuosien aikana kehittäneet yhteistyötä nimenomaan tulevaa ItäSuomen yliopistoa ajatellen. Teologisen tiedekunnan dekaanille Lauri Thurénille nyt esitetty malli kelpaisi. Hän pitää olennaisena sitä, että teologia sijoittuu samaan yksikköön kuin humanistitkin. – Teologialla ei ole mitään omia metodeita, vaan tämä on joukko erilaisia humanistisia tieteitä, jotka keskittyvät uskonnon tutkimiseen. Siinä mielessä humanistinen tiedekunta on hyvin lähellä, Thurén linjaa. Yhteys kasvatustieteisiinkin löytyy, ja tiedekunnilla on nytkin kaksi yhteistä virkaa uskonnonpedagogiikan saralla. Thurén pitää keskeisenä tiedekuntamallin valinnassa sitä, että kaikki yksiköt ovat riittävän suuria, jotta ne pärjäisivät taloudellisesti. – Välillä oli esillä useampiakin malleja, jossa olisimme olleet yksinään joko humanistisen tai kasvatustieteellisen kanssa. Se olisi tuntunut erittäin huonolta, koska tiedekunta olisi jäänyt niin pieneksi, ettei se olisi pärjännyt jatkossa. Tämä malli, jota nyt esitetään, on riittävän suuri ja siten hyvä. Yliopiston hallitukseen kuuluva yhteiskuntapolitiikan professori Pirkkoliisa Ahponen myöntää, että ehdotetussa mallissa on vielä ongelmia. – Jos lähtökohta on se, että oppiaineet ja tiedekunnat voivat itse valita partnereitaan, katsoa mitä käytännön ja ennen kaikkea sisällöllisen kehittämisen eli profilaation kannalta olisi olennaista, niin toivoisi, että näitä ääniä kuunneltaisiin, Ahponen muotoilee. Erityiskysymyksenä Ahposta risoo kaavaillun yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunnan nimi. – On tietenkin hyvä, että kauppatieteille on saatu tutkinnonanto-oikeus, mutta nimenä yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta kyllä vähän särähtää korvaan. Ennen kaikkea Ahponen toivoo, että päätöksen valmistelussa kuunneltaisiin kaikkia osapuolia. – Toivon, että edetään demokratian tietä, eli että asiasta keskustellaan ja jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä. Sitten vain tehdään enemmistöpäätöksiä. Juhana Venäläinen

Joensuun ylioppilaslehti 3/2008


VektorigraďŹ ikkaa (harjoitustyĂś)


Menu

Contacts

Messag.

Calendar

Music

Gallery

Lifeblog

Search

Web

Download!

Tools

Applications

Office

Options

Exit

def

3

5

jkl

mno

6

7 pqrs

8

tuv

wxyz

9

������

������

2 abc

4 ghi

��������������

������������� ��������������� ������������ �� ������������������ ��

1

Vektorigrafiikkaa (Utilite Oy)


Tussia, akvarellia, mielikuvitusta


Sit채, t채t채 ja tuota


Täky ry esittää:

Puuhastelua Äksöniä Toimintaa Aktiviteetteja

Katkaise ankeat ja tipaton tammikuu! 16.1.2007 Bepopissa, liput X euroa

Julistetaidetta


Julisteita (Club Rockus)


VektorigraďŹ ikkaa


http://www.holik.fi/rockus

http://tyl.utu.fi

http://www.tg-music.com http://www.holik.fi

Verkkosivutoteutuksia


Antti Johannes Schroderus s. 23.5.1981 antti.schroderus@joensuu.fi 040 735 4730 Koulutus: • ylioppilas 2000 • Teknillinen korkeakoulu 2001-2004 • Joensuun yliopisto (matematiikka) 2004Työkokemus (graafinen ala): • Joensuun ylioppilaslehti (lehtitaitto) 12/2005• Idealmainos Oy (ad-assistentti) 1-3/2008 • freelancer-töitä Lisäksi muiden alojen (varastoista golfkenttiin) työkokemusta vuodesta 1997. Kielitaito: • suomi (äidinkieli) • englanti (hyvä) • ruotsi (kohtuullinen) • saksa (alkeet) • ranska (alkeet) Tietotekninen osaaminen: • käyttöjärjestelmät: Mac OS X, Windows 95->XP, DOS, Linux/Unix • ohjelmistot: Adobe Creative Suite (Photoshop, InDesign, Illustrator, Acrobat, Distiller), Freehand MX, Quark XPress, web-selaimet, ftp-ohjelmistot, sähköpostiohjelmistot, Wordpress. • ohjelmointi yms.: (X)HTML, PHP, CSS, Javascript

Mies itse

Portfolio - Antti Schroderus  

Antti Schroderuksen portfolio, 4/2008

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you