Issuu on Google+

Turun vapaaseurakunnan tiedotuslehti 9/2013


Loma-aika on aina omanlaisensa armonpilkahdus. Työssä ahertaminen loppuu ja on aika levätä. – Ei tarvitse ansaita, vaan on oikeasti lupa levätä. Sehän kuulosta evankeliumilta, levittäen rauhaa ja lepoa. Tänään olen kiitollinen lomasta, levosta ja sen mukanaan tuomasta voimien palautumisesta. Armo ja sen kokeminen tuovat muutoksen. Elokuun alussa palattuani työhön olen törmännyt kirkolla ahertajiin, jotka olivat luomassa muutosta ja uutta ilmettä kahvioon ja kirkkosaliin. Ahertamassa oli ihmisiä, jotka ovat kokeneet seurakunnan keskellä hyviä asioita ja haluavat pienillä muutoksilla jakaa omaa kokemustaan ja auttaa toisia kokemaan seurakunnan keskellä hyviä asioita.

Armon pilkahduksia Lomalta palaaminen on melko monimutkainen juttu, vaikka siitä onkin jo näillä vuosilla kertynyt kosolti kokemusta. Ensinnäkin lomaltapaluut tuntuvat olevan aina erilaisia. Milloin olisi hyvä saada vielä vähän lomaa lomasta, tai tarvittaisiin vielä pari ekstrapäivää ennen kuin arki vyöryy haasteineen yli. Yksi asia tuntuu toistuvan vuosi toisensa jälkeen ja se tulee ilmi, kun vastaan kysymykseen: Miten loma meni? Vastaukseni jo useampana vuotena on ollut lyhyt ja ytimekäs: Nopeasti. Aika kuluu niin nopeasti – etenkin kesä – ettei tahdo mukana pysyä. Siksi pysähdynkin hetkeksi miettimään ja muistelemaan erilaisia armonpilkahduksia lähimenneisyydestä ja tästä päivästä. Kevätkauden loppupuolella tapasin Mahdollisuus muutokseen -kampanjan kirjakuriireita ja puhelinpäivystäjiä. Paikalla oli vain pieni osa tapahtumassa mukana olleita, mutta kohtaaminen oli koskettava ja rohkaiseva. Siinä jaettiin kokemuksia onnistumisista ja epäonnistumisista. Kuka oli löytänyt itsestään ja uskostaan aivan uusia puolia ja kenelle oli herännyt taas lisää kysymyksiä. Mahdollisuus muutokseen -tapahtuman keskipisteessä olivat muutostarinat ja nyt yksi suuri haasteemme on saada esille ja kuuluville ne tarinat, jotka syntyivät noista kampanjan muutostarinoista. Jotta nämä uudet tarinat saisivat puolestaan synnyttää jälleen uusia tarinoita, joiden kautta syntyy uusia tarinoita...

Syyskuun alusta starttaamme toimintamme uusin jumalanpalvelusjärjestelyin. Ensimmäisestä sunnuntaista alkaen meillä on sunnuntaisin kaksi jumalanpalvelusta, kello 11.00 ja 17.00. Yksi merkittävä syy muutokseen on nuorisotyömme, jonka kautta seurakuntaamme on kasvanut uusi sukupolvi Jumalaa rakastavia ja palvelevia jäseniä. Lauantain jäädessä ”tyhjäksi” meidän on aika suunnitella ja aloittaa uutta toimintaa, jonka kautta tavoitamme 12–17 -vuotiaita nuoria, joita emme ole tavoittaneet enää muutamaan vuoteen. On armoa kasvaa ja edetä toisaalla, ja aloittaa toisaalla uutta tai uudelleen jotain hyväksi ja toimivaksi osoittautunutta. Syyskuun lopussa seurakuntamme isännöi jo neljännen kerran HOPE-tapahtumaa, joka kokoaa Logomoon tuhannen nuorta eri puolilta Suomea innostumaan uskosta, Jumalasta ja Hänen palvelemisestaan. Tapahtuma koskettaa koko seurakuntaamme. Tarvitsemme liki 200 talkoolaista palvelemaan; tarvitsemme tapahtuman puolesta rukoilijoita, sponsoreita, jotka voivat auttaa varattomia nuoria pääsemään mukaan tapahtumaan, leipureita, jotka toimittavat tarjottavaa talkoolaisten taukotilaan tarjottavaksi jne. – Valitse sinulle sopivin tapa ja tule mukaan rukoillen siunaamaan nuorta väkeä ja yli kahdeksaakymmentä eri seurakuntaa. Armontäyteistä syksyä kaikille! Jopi Pietiläinen


Annamme, jotta meillä olisi antaa. Seurakunnan talouden yksi keskeisimpiä asioita on antaminen. Ja Jumalalle antamisen merkityksellisimpiä asioita ovat vapaaehtoisuus ja kiitollisuus. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että antamisen keskiössä on Jumala, en minä etkä sinä.

Syyskausi alkaa ja voimme ponnistaa siihen paremmasta tilanteesta kuin vuosiin. Mutta meillä on edessämme suuria mahdollisuuksia ja haasteita (työ 12–17 -vuotiaiden parissa, tiedotus ja toimisto), joiden toteutumiseksi tarvitsemme varoja.

Jumala on vapaaehtoisesti ja rakkaudestaan käsin antanut parhaintaan ja itse asiassa kaiken. Siksi antaminen on jumalankaltaisuutta ja osoitus (siis seurausta) Jumalan tuntemisesta.

Siis kiitos teille, jotka säännöllisesti annatte! Ja tervetuloa uudet antajat, jotta voisimme antaa ja toteuttaa sitä kallisarvoista kutsumusta, joka seurakunnallemme on annettu tässä ajassa ja tässä kaupungissa.

Annamme, jotta meillä olisi antaa. Ei kerätäksemme varallisuutta, vaan antaaksemme saamamme hyvän kiertää ja tullaksemme siunaukseksi aineellisesti, henkisesti ja henkisesti puutetta kärsiville.

Jopi


Otitko Jeesuksen vastaan?

Minun päiväni

Monille meistä ns. herätyskristityistä on tuttua epävarmuus oman pelastuksen suhteen. Moni miettii, onko uskoon tullessaan varmasti katunut riittävästi, jotta on tullut luetuksi kääntyneiden kastiin, onko oikeasti ja tosissaan "pyytänyt Jeesusta sydämeen", ja onko samassa yhteydessä vuorenvarmasti pyytänyt kaikkia syntejä anteeksi. Itselleni tällaiset pohdinnat ovat olleet tuttuja.

Tässä juttusarjassa pääsemme kurkistamaan jonkun seurakuntamme jäsenen tai täällä vierailevan henkilön päivään.

Herätyskristillisyyden ydinajatus on, että ihminen tiedostaa tarvitsevansa Jeesusta, kääntyy tämän puoleen ja alkaa elää elämäänsä tämän kanssa. Jeesuksen vastaanottaminen ja Jeesuksen pyytäminen sydämeen ovat tyypillisiä ilmauksia, joilla kuvaamme uuden elämän alkua. Uskoontulemisesta voi kuitenkin tulla taakka, kun alamme ylianalysoida miten olemme toimineet kääntyessämme Jumalan puoleen. Saatamme varmuuden vuoksi "tulla uskoon" uudelleen ja uudelleen, kun epävarmuus omasta pelastuksesta jäytää. Puhun luonnollisesti aivan eri asiasta kuin siitä, että ihminen valvoo elämäänsä ja tekee parannusta suunnan ollessa väärä.

Sarjan aloittaa seurakuntamme jäsen Noora Vainio. Tämä 31-vuotias kolmen lapsen äiti aloitti elokuussa HOPE-tapahtuman projektipäällikkönä. Hänen pääasiallinen tehtävänsä on huolehtia siitä, että tapahtumassa on tarpeeksi tiimiläisiä ja että kaikki tiimit toimivat parhaalla mahdollisella tavalla mahdollistaen tapahtuman onnistumisen. Lisäksi Nooran monipuoliseen työnkuvaan kuuluu myös muun muassa tapahtuman markkinointia sekä tiiminjohtajien koulutusten järjestäminen. Noora on aloittanut työnsä hyvillä mielin. - Tämä työ on minulle monella tapaa hieno juttu. Hienointa on kuitenkin se, että saan tehdä hengellistä työtä. Lisäksi tämä on kivaa vaihtelua kotiäitiyteen, kun saa pyrähtää lyhyeksi ajaksi (elokuun alusta lokakuun puoliväliin) työelämään, hän kertoo.

Pelastuksesta ja uskosta voi siis kuin varkain tulla kovin ihmistekoista. Olisiko kuitenkin tärkeämpää olla valveilla, ja katsahtaa missä tilanteessa juuri nyt on. Jos huomaa istuvansa tuolilla, siihen on jossain vaiheessa istahtanut. Sama pätee uskoon; elänkö nyt elämääni Jeesuksen kanssa turvaten hänen työhönsä ristillä? Jos, niin Jumalan aikanaan sytyttämä usko elää edelleen minussa. Koska kuitenkin olen herätyskristitty, haluan vielä loppuun rohkaista: Jos sinä et vielä ole alkanut omaa elämääsi Jeesuksen kanssa, heitä syntisäkkisi hänelle ja uusi alku on sinun! Ja muista, että alun ja "lopun" väliltä löytyy elämä. Jukka Suomela, vanhimmiston jäsen Heräsin tyypilliseen tapaan nuorimmaiseni, 1v 5kk ikäisen Meean heräämiseen. Päiväni alkoi kahvin- ja puuron keitolla. Parasta työssäni on se, että saan olla mukana järjestämässä tapahtumaa, joka on osa suurempaa näkyä. Tavoitteena ei ole kerätä rahaa tai saada juuri meidän seurakuntaan enemmän porukkaa, vaan tavoitteena


on varustaa ja rohkaista meitä jokaista elämään Jumalan lähettiläänä siellä, missä kukin elää ja vaikuttaa. On hienoa olla omalla työpanoksella mukana nostamassa esiin uutta sukupolvea, joka muuttaa maailmaa! Parasta seurakunnassani on sen arvot. Olen aina kokenut muun muassa oikeudenmukaisuuden todella tärkeäksi asiaksi ja minusta oli mahtavaa neljä vuotta sitten seurakuntaan tullessani huomata, miten täällä mm. juuri oikeudenmukaisuus teemaa on monilta osin viety käytännön tasolle saakka. Minusta juuri seurakunnan (= eli meidän kaikkien kristittyjen) pitäisikin pyrkiä olemaan esimerkillinen oikeudenmukaisuudessa, eettisyydessä, ympäristöasioissa jne. Tietysti näissä asioissa voi joskus olla hyvin hankalakin löytää vaikuttamisen tapoja ja erilaisten arkisten päätösten tekeminen tuntuu joskus liki mahdottomalta näitä teemoja ajatellen, mutta pikkuhiljaa opettelemalla kehittyy kaikessa ja jokainen voi aina tehdä jotakin.

Kohtasin tänään sen ihmeen, että rakkauden ja Jumalan avulla isotkin umpisolmut voivat alkaa avautumaan. Illalla on ihanaa viettää hetki "omaa aikaa" lasten mentyä nukkumaan. Ennen nukahtamista rukoilen aina joko yksin tai mieheni kanssa. Kiitän päivästä, siunaan lapsiani ja läheisiäni, juttelen Jumalalle ilot ja murheet. Nukahdan yleensä aina liian myöhään! Mun pitäis opetella menemään ajoissa nukkumaan, vaan kun en ole sitä koskaan osannut... Arvosanani päivälle: 9

Syön mielelläni mitä vain! Paitsi lihaa. Luen paljon Aku Ankkaa, Prinsessa -lehtiä ja muita lasteni suosikkeja heille ;) mutta liian vähän kaikkea muuta… Hyllyssäni on monta kirjaa kesken, koska haluaisin lukea ne kaikki heti, mutta aikaa on mukamas niin niukasti, niin koitan vapaahetkinä lukea vähän jokaista. Utelias ja malttamaton kun olen! Pidän aina huolen, että muistan päivittäin kertoa ja osoittaa lapsilleni rakastavani heitä ja että myös Jeesus rakastaa heitä. Jumala on tärkeintä elämässäni. Häneltä olen kaiken saanut ja Hänelle tahdon kaiken antaa.

Aikaa meille Käynnistämme seurakunnassamme avioliittotyötä kuukausittaisilla Aikaa meille -illoilla. Aloitamme ti 27.8. klo 17.30 koko perheen voimin Ruissalossa rennon yhdessäolon merkeissä. Omat eväät mukaan, grillausmahdollisuus. Lähdetään yhdessä liikkeelle Saaronniemen (leirintäalueen) isolta parkkipaikalta. Lisätiedot: Elina 044 272 1112

Minua ärsyttää se, että maailmassa on niin paljon epäoikeudenmukaisuutta, ahneutta ja ajattelemattomuutta. Opin tänään jo aiemminkin tiedossa olleen asian, mikä kuitenkin kolahti aivolohkooni tänään oikeasti: On vaikeaa olla "hapannaama" jos ympärillä olevat ihmiset ovat iloisia! Iloitsen perheestäni, ystävistä ja läheisistä, seurakunnasta, HOPEsta! Olen erinomainen jäämäään suustani kiinni, hymyilemään ympärilläni oleville, puhumaan tuntemattomille, polttamaan puuron pohjaan, halaamaan lapsiani, ottamaan vastuuta, laulamaan kovaa, menemään monenlaiseen mukaan :D Olen kiitollinen, että Jumala ei lakannut kutsumasta mua takaisin luokseen!

Keittiö- ym. kaapistot Kalusteovet Rakennus- ym. piirustukset

Heikki Tamminen p. 050 5141 835 Stoltinkatu 1 L 102 20360 Turku email: hessutamminen@hotmail.com


Syyskuun 2013 ohjelma Viikko 35 LA

SU

31.8.

1.9.

12.00

11.00 17.00

Naislähetysliitto, Mari-Ella Finnilän luona, Virusmäentie 50. Tervetuloa! Jumalanpalvelus (Jopi Pietiläinen) UUSI Jumalanpalvelus ja lastenohjelmat (Jopi Pietiläinen)

Viikko 36 MA TI KE TO SU

2.9. 3.9. 4.9. 5.9. 8.9.

12.00 13.00 10.15 18.00 11.00 17.00

Päivärukous Yhteyspiiri Äiti-lapsipiiri Rukousilta Jumalanpalvelus (Graham Turner) Jumalanpalvelus ja lastenohjelmat (Graham Turner)

10.0018.00 15.00 10.00 18.00

TI KE

24.9. 25.9.

TO

26.9.

18.00

PE– SU SU

27.– 29.9. 29.9.

11.00

MA

30.9.

Mahdollisuus muutokseen –kahvila kävelykadulla Ystäväkahvila Äiti-lapsipiiri Tutustuminen pitkäaikaissairaille kahviossa Rukousilta HOPEtapahtuma Logomossa

Jumalanpalvelus (Jopi Pietiläinen 17.00 Jumalanpalvelus ja lastenohjelmat (Jopi Pietiläinen) 12.00 Päivärukous 10.00- Mahdollisuus muutokseen 18.00 –kahvila kävelykadulla

Olet sydämellisesti tervetullut kaikkiin tilaisuuksiimme! Seuraava Armontalo-lehti ilmestyy lokakuussa. Pyydämme toimittamaan siihen tulevat tiedot ja aineistot viimeistään 11.9. mennessä. Kiitos. S-posti: toimitus@armontalo.org

Viikko 37 MA TI KE TO PE

9.9. 10.9. 10.9. 12.9. 13.9.

12.00 15.00 10.15 18.00 18.00

SU

15.9.

11.00 17.00

Päivärukous Ystäväkahvila Äiti-lapsipiiri Rukousilta Turun alueen yhteinen varkkitapahtuma (9–13 -vuotiaille) Jumalanpalvelus (Teemu Sormunen) Jumalanpalvelus ja lastenohjelmat (Teemu Sormunen)

Tutustumisilta pitkäaikaissairaille keskiviikkona 25.9. klo 18.00 Vapaakirkon kahviossa Onko sinulla elämää rajoittava pitkäaikaissairaus kuten reuma, ms-tauti, astma, näkö/ kuulo-ongelmia, liikuntavamma, tai oletko kenties tullut sähköherkäksi tai joutunut homepakolaiseksi? Kaipaisitko uskovaa vertaistukea ja ihmisiä, joiden kanssa pohtia sairaselämän kiemuroita (esim. sopivan huulipunan/ kännykän/ avustajan löytyminen, seurakuntaan pääsy, työelämässä selviytyminen) ja joiden kanssa voisit yhdessä rohkaistua Sanan ja yhteisen rukouksen äärellä?

Viikko 38 MA TI KE

16.9. 17.9. 18.9.

TO LA

19.9. 21.9.

SU

22.9.

12.00 13.00 10.15 18.00 18.00 12.00 11.00 17.00

Päivärukous Lähetyspiiri Äiti-lapsipiiri HOPE-talkoolaisten etkot Rukousilta Lähimmäispalvelun ruokajakelu Jumalanpalvelus Jumalanpalvelus ja lastenohjelmat

Viikko 39 MA

23.9.

12.00

Päivärukous

Jos innostuit ajatuksesta, tule rohkeasti mukaan! Ohjelmassa lyhyt alustus, keskustelua ja rukousta sekä pientä purtavaa. Tiedustelut ja ilmoittautumiset 23.9. mennessä: Niina 044 524 9334

Syntymäpäiväänsä viettää: Tyyne Mäkitalo 97 vuotta 23.9. Onnittelut merkkipäivän johdosta!


Bemarilla ruokajonoon? Tamperelaisen Aamulehden tämän kesän numerossa oli juttua ruoka-avusta ja toimittaja oli otsikoinut artikkelinsa huomiota herättävällä tavalla ”Bemari odottaa nurkan takana”. Kohuotsikon takana oli aiheesta väitöskirjaa valmistelevan tutkija Maria Ohisalon blogi samassa lehdessä. Jutussa kyllä mainittiin kyseinen kulkuneuvo, mutta ei ihan otsikoidulla tavalla kuitenkaan.

Tahdotko tulla mukaan vapaaehtoistyöhön, joka sanan mukaan on itsensä Jeesuksen palvelemista? Joka kolmas lauantai klo 9.15 alkaen kokoontuu Vapaakirkon kahviossa joukko vapaaehtoisia, jotka pakkaavat ruokakasseja vähävaraisille jaettavaksi klo 12.00 alkavaan tilaisuuteen. Syksyn jaot alkavat 17.8. ja jatkuvat siitä eteenpäin noin kolmen viikon välein.

Itsekin olen törmännyt ruokajonoissa monenlaisiin kulkupeleihin. On rollaattoria, invamopoa ja pyörätuolia. Yhtään Bemaria en ole saanut bongattua. Useimmat tulevat kävellen tai bussilla. Tiesitkö, että Turun seudulla ruoka-apua jaetaan noin kahdessakymmenessä eri paikassa, avun saajia on kuukausittain useita tuhansia ja vapaaehtoisia auttajia on satoja tätä työtä tekemässä?

Jari Niemelä Operaatio Ruokakassi/Eväät Arkeenprojektikoordinaattori

Kun olen Operaatio Ruokakassin koordinaattorina saanut seurata tätä työtä näköalapaikalta, mieleeni on väkisinkin tullut Jeesuksen vertaus Luukkaan evankeliumista: ”Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi” (14:23) Kun ihmisille tulee nälkä, heidän on lähdettävä liikkeelle. Jumala käyttää tätä ”pakottaakseen” ihmiset kuulemaan evankeliumia, jota esimerkiksi meidän seurakunnassamme saarnataan jokaisessa ruokakassien jakotilanteessa. Missään muualla en ole tavannut sellaista kuulijakuntaa kuin puhuessani ruokajaon yhteydessä Vapaakirkossa. Sali on aivan täynnä kuulijoita, joista vain harva on uskossa ja kaikki kuuntelevat hiirenhiljaa mitä puhutaan. Voiko kuvaavampaa pakottamista olla? Nälkä saa ihmiset liikkeelle paikkoihin, joissa he muuten eivät kävisi koskaan. Samalla he kuulevat hyvän sanoman, joka tekee työtä heidän sydämissään. Jesajan mukaan ”niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan” Matteus 25:35 ”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa.”

Operaatio Ruokakassi ry. on eri seurakuntien ja järjestöjen perustama hyväntekeväisyysyhteistyöjärjestö Turun seudulla. Työmme huomioitiin vuoden 2010 kaupunkitekona ja vuonna 2009 vuoden turkulaisena. Suojelijanamme toimii entinen puolustusministeri Stefan Wallin. Kotisivumme ovat osoitteessa www.operaatioruokakassi.com, Käy tutustumassa ja tule mukaan auttamaan!


Postia maailmalta

Dumelang! Ahee! Le kae? Re teng. Eli ”Päivää!” -tervehdykset sekä ”Mitä kuuluu?” ja ”Meille kuuluu hyvää” Setswanaksi. Vietämme kirjoitushetkellä viimeistä kokonaista päivää Etelä-Afrikassa ja yritämme tässä kirjeessä tiivistää kahden kuukauden tapahtumia teille luettavaksi. Saavuimme tänne kesäkuun puolivälissä aloitimme yhden matkamme parhaista antimista, kolme viikkoa kestävän Children´s Ministry – eli lapsityökoulutuksen. Se oli suunniteltu nimenomaan paikalliseen kulttuuriin ja afrikkalaisten lasten kanssa työskentelemiseen, joka tietenkin oli meille uutta ja äärimmäisen tärkeää tulevan työn kannalta. Kurssilla tutustuimme paikallisiin nuoriin aikuisiin, joista osasta tuli meille todella hyviä ystäviä. Kurssilla opeteltiin mm. kuinka kertoa evankeliumi lapselle, kuinka rakentaa Raamatun opetus sekä paljon lauluja ja leikkejä. Vierailimme kurssin aikana myös mm. sairaalassa lastenosastolla, lastenkodissa sekä townshipeissa pitämässä ohjelmaa ja harjoittelemassa opittua. Kurssin jälkeen osallistuimme Lighthousen työhön tekemällä koulu- ja päiväkotivierailuja ja pitämällä lasten kerhoja iltapäivisin. Meidän lisäksi kouluilla mukanamme oli paikallinen Lighthousen vapaaehtoinen, joka mm. tulkkasi meitä setswanaksi. Päivän kulku meni niin, että aloitimme klo 7.45 jollain koululla pitämällä noin 10 minuutin mittaisen aamuhartauden koko koululle. Siitä jatkoimme toiselle koululle tai päiväkodille, jossa pidimme yhdelle tai kahdelle luokalle noin puolen tunnin mittaisen ohjelman. Ohjelma sisälsi Raamatun opetusta, lauluja ja leikkejä. Iltapäivisin pidimme lasten kerhoja (Lighthouse clubs) GaRankuwassa ja Mmakaussa. Ne ovat mustien asuinalueita (township), joissa on paljon köyhyyttä ja muita ongelmia. Esimerkiksi Mmakaussa tavallinen talo on pellistä rakennettu rakennus, jossa on kyllä sähköt, mutta vesi tulee vain kylmänä pihalla olevasta hanasta.

Meitä kosketti täällä erityisesti lasten ja perheiden tilanteet. Monet äidit ovat yksinhuoltajia, joiden lapsilla on eri isät. Monet lapset elävät ilman kunnollista miehen mallia tai äidin vaihtuvien poikaystävien kanssa. Töissä käyvän äidin lapset saattavat olla koko päivän keskenään ja kavereiden kanssa missä milloinkin. Itsekin vielä hyvin pienet isosiskot huolehtivat pienimmistä, eivätkä välttämättä pääse sen takia kouluun. Lasten toiminnalle, jossa on läsnä turvallisia ja välittäviä aikuisia, on siis suuri tarve, ja siihen tarpeeseen Lighthouse onkin työllään vastannut. Meitäkin tultiin aina halaamaan kerhon päätteeksi, vaikka olimme lapsille vielä täysin vieraita. Näiden kahden kuukauden aikana olemme päässeet myös tutustumaan erilaisiin seurakuntiin. Kaikkia yhdistää pitkät jumalanpalvelukset. Eräänkin kerran laskimme, että lasten pyhäkoulu alkoi, kun kokousta oli kulunut 2 tuntia. Sen jälkeen kokous (ja pyhäkoulu) jatkui vielä 2 tuntia. Toinen yhdistävä tekijä on äänenvoimakkuus. Jos äänentoisto on käytössä, se on täysillä, ja ilman äänentoistoakin ylistys kyllä kuuluu hyvin. Olemme nauttineet seurakunnissa etenkin elävästä ja rennosta tunnelmasta.

Antti ja Leevi Mmakaulaisten poikien kanssa

Leevi on kulkenut mukanamme koko ajan myös kouluissa ja kerhoissa. Hän on saanut kavereita täältä farmilta ja oppinut useamman sanan englantia. Välillä on näkynyt turhautumisen merkkejä, kun muut eivät puhu samaa kieltä ja se on li-


sännyt uhmaiän kiukutteluja. Leevi on kuitenkin viihtynyt hyvin ”Ahvikassa”. Hänelle tosin tämä ”Ahvikka” on tämä farmi. Pieniä hidasteitakin on ollut matkan varrella, mutta niistä on aina selvitty. On ollut mahatautia ja Leevillä vähän useamminkin, sairaalareissu, rengasrikkoja, hajoilevia autoja ja afrikkalaisen aikakäsityksen tuomia myöhästymisiä. Kaiken keskellä Jumala on pitänyt meistä huolen ja mikään hidasteista ei noussut esteeksi. Aikamme Etelä-Afrikassa opetti meille paljon ja monia opittuja asioita huomaa varmasti vasta jälkikäteen. Päällimmäisenä tunteena kuitenkin nyt lähtiessä on, että kyllä me täällä viihtyisimme pitempäänkin. Ke a leboga! Eli kiitos kaikesta tuesta ja rukouksista! Terveisin Antti, Elisa ja Leevi Huovila

Äiti-lapsipiirin syyskauden avaus lähestyy Äiti-lapsipiiri pyörähtää käyntiin jälleen keskiviikkona syyskuun 4. päivänä klo 10.15 Vapaaseurakunnan alakerran kerhotilassa. Kaikki äidit lapsineen (sekä piirin nimestä huolimatta myös isät) ovat tervetulleita jakamaan arjen iloja ja murheita yhdessä muiden samojen asioiden äärellä olevien kanssa! Aloitamme yhteisen keskiviikkoaamupäivämme perinteeksi muodostuneella pienellä esittely-, kuulumis- ja rukousaiheosiolla ja lopuksi olemme jonkin elämäntilanteeseen sopivan aihealueen äärellä. Piirin päätteeksi siirrymme kellarikerroksesta kahviotiloihin lounastamaan omia eväitämme yhdessä. Kotiinlähtö on kunkin oman tahdin mukaan, ovien ollessa auki 12.30 saakka. Tervetuloa mukaan! Huomio! Äiti-lapsipiiri kaipaa varatätejä, mummoja, -kummeja - keitä vain lapsista pitäviä lisäkäsiä ja -silmiä katsomaan lasten perään yhteisten alakerrassa vietettävien osioiden ajaksi! Mikäli koet tällaisen palvelutehtävän olevan sinua varten, ota yhteyttä toimistoon osoitteeseen: toimisto@armontalo.org

Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi helle: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Matt 19:26


HOPE on täällä taas! Neljännen kerran järjestettävä HOPE-tapahtuma avaa jälleen ovensa sadoille eri puolilta Suomea tuleville nuorille syyskuussa (27–29.9.) Turun Logomossa. Seurakunnallemme HOPE-tapahtuman järjestäminen on sekä suuri ponnistus että suuri siunaus. Haluamme näkymme mukaisesti olla nostamassa esiin uutta sukupolvea, joka muuttaa maailmaamme. Tahdomme varustaa, inspiroida ja rohkaista nuoria HOPE-tapahtuman avulla elämään Jumalan valtakunnan arvojen mukaisesti ja tätä kautta evankelioimaan ympärillään olevia ihmisiä. HOPE-tapahtumassa on tänäkin vuonna vahvasti esillä olevana teemana oikeudenmukaisuus. Tästä teemasta puhumaan saapuu Tearfund -järjestön nimissä ympäri Iso-Britanniaa ja Eurooppaa luennoiva Jo Herbert. Onelife –nimistä järjestöä johtava Bob Wallington puolestaan saapuu puhu-

maan johtajuudesta ja vaikuttamisesta yhteiskunnan eri alueilla. Myös omalle seurakunnallemme monien vuosien takaa tuttu Richard Svensson opettaa tämänvuotisessa HOPEssa. Luvassa on siis paljon asiaa Jumalan valtakunnasta, sen hyväksi toimimisesta, johtamisesta ja oman paikkansa löytämisestä, joten tule mukaan! Osallistu itse tapahtumaan tai sponsoroi joku tuttusi, naapurisi, sukulaisesi tai ystäväsi tapahtumaan. Ennen kaikkea rukoile tapahtuman puolesta ja mahdollisuuksiesi mukaan tule palvelemaan myös käytännön töitä tehden! Voit lähteä mukaan talkoisiin ottamalla yhteyttä noora.vainio@hopetapahtuma.com tai soittamalla 044 554 0027. Lisää infoa saat osoitteesta www.hopetapahtuma.com Tehdään yhdessä HOPE 2013 –tapahtumasta jälleen edeltäjiänsä parempi!

Hyväksykää toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi. Room. 15:7


Kuka oli Franciscus Assisilainen? Oikealta nimeltään Giovanni Francesco di Bernardone) (1181 tai 1182 – 3. lokakuuta 1226) perusti fransiskaanisen veljeskunnan. Franciscus Assisilaisen muistopäivä on 4. lokakuuta, joka on myöhemmin hänen vuokseen otettu myös kansainväliseksi eläinten päiväksi.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua". (Matt. 16:24) Lähde: Wikipedia

Kaksi vuotta ennen kuolemaansa Franciscus keskittyi rukoukseen ja paastoon 40 päivän ajan. Franciscus oli rikkaan kangaskauppiaan, Pietro di Bernardonen, poika italialaisesta Assisin pikkukaupungista. Franciscus vietti nuoruudessaan, aina 25-vuotiaaksi asti, ylellistä ja nautiskelevaa elämää. Franciscus koki varsinaisen kääntymyksen ollessaan pyhiinvaellusmatkalla Roomaan. Hän kohtasi inhottuun lepraan (spitaaliin) sairastuneita ja alkoi hoitaa heitä. Franciscus sai kutsun korjata kirkkoa. Hän ryhtyi kunnostamaan Assisin lähellä sijaitsevaa raunioitunutta Porziuncolan kappelia ja käytti siihen myös isänsä rahaa. Isä ei hyväksynyt poikansa muutosta ja rahojen tuhlausta, jolloin Franciscuksen sanotaan ojentaneen vaatteensa hänelle. Franciscus sanoi, että tästä lähtien hänellä on vain yksi Isä – Hän, joka on Taivaassa. Franciscus ryhtyi saarnaamaan ja sai mukaansa muita. Hän perusti seuraajineen tukikohdan pieneen kappeliin lähelle Assisia. Franciscus laati ystävilleen absoluuttista sekä henkilökohtaista että yhteisöllistä köyhyyttä edellyttävän säännön, jonka ytimessä oli kolme Uuden testamentin kohtaa: Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua". (Matt. 19:21) Ja sanoi heille: "Älkää ottako matkalle mukaanne mitään - ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako toista paitaakaan". (Luuk. 9:3)

Franciscus Assisilaisen rukous Vapahtajani, tee minusta rauhasi välikappale, niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden, missä loukkausta, toisin anteeksiannon, missä epäsopua, toisin yksimielisyyden, missä erehdystä, osoittaisin totuuden, missä epäilystä, auttaisin uskoon, missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen, missä pimeyttä, loisin sinun valoasi, missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen. Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita, hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia, pyytää rakkautta kuin rakastaa muita, sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää, unohtaessaan saa anteeksi, kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.


Seurakunnan yhteystiedot Turun vapaaseurakunta Tuureporinkatu 10 20100 TURKU puh. 044 554 0026 toimisto@armontalo.org

Vastuuhenkilöt

Toimiston aukioloajat tiistaina ja keskiviikkona klo 10-14

Pertti Verho ruoka-aputyö 044 797 1566

Pankkiyhteys TOP: FI62 5710 0410 0228 00 Viitenumerot Rahalahjat 19101 Lähetystyö 12755 Lähimmäispalvelun tili TOP: FI 57 5710 0420 1883 93 Työntekijät Jopi Pietiläinen johtava pastori 044 554 5998 Sirkka Jortikka seurakuntapastori 044 051 3617 Teemu Sormunen nuorisotyönjohtaja 044 564 6895 Graham Turner seurakuntatyöntekijä, pienryhmävastaava 044 554 0028

Antero Riihimäki vanhimmiston pj 044 077 8114

Tellervo ja Erkki Koivunen lähimmäispalvelu 040 078 5433 Tomi Gröning partiolippukunnan johtaja 050 307 1064 Lähettimme Matti ja Maija Kattila lahetit@armontalo.org Sähköpostiosoitteemme ovat muotoa etunimi.sukunimi@armontalo.org, ellei toisin mainita

Armontalo –tiedotuslehti aineistot ja ilmoitukset toimitus@armontalo.org

Kannen kuva: Kai Piikkilä Piirrokset ©Clipart


Valmis syyskuu