Issuu on Google+

Turun Vapaaseurakunnan lehti nro. 1/2014

V.A.L.O haastaa toteuttamaan oikeudenmukaisuutta

Mitä ajattelen sukupuolineutraalista avioliitosta?

Suuri Jumala – muuttumaton sanoma – tuore soundi

>> s.4

>> s.8

>> s.9


Annamme, jotta meillä olisi antaa! Haasteenamme on rakentaa kotia suurelle perheelle, jonka ikähaitari on suuri ja jossa on, henkisesti, hengellisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti erilaisissa vaiheissa olevia jäseniä. Siksi yhteyden vahvistajaksi ja vaalijaksi tarvitaan myötätuntoa ja anteliaisuutta, joiden lähteenä on Kristuksen rakkaus. Tämän tähden haastan sinut mukaan ”talkoisiin”, jonka kautta voit ratkaisevasti vaikuttaa ”kodin” toimivuuteen ja ennen kaikkea sen ilmapiiriin. Viime vuoden aikana seurakuntana olemme antaneet apua lähelle ja kauas enemmän kuin vuosikymmeniin. Hope-tapahtuman kautta annoimme apua Ugandan slummikouluun, jolla lapset saavat kouluruuan melkein kahdeksi vuodeksi. Kustansimme Intialaisen Bilgisin tutkimukset ja leikkauksen. Samun muistorahaston kautta olemme maksaneet Jacobin

sydämellinen kiitos kaikille uskollisille antajille!

koulutuksen. Olemme auttaneet yksinhuoltajaäitejä, tukeneet yhtä ensikotia, antaneet joululahjan kuuteen eri perheeseen, auttaneet akuutin hädän kohdatessa mm. vuokran maksussa. Puhumattakaan lauantaisista ruokajakeluista, joissa palveltavien määrä on noussut yli kahdensadan. Tammi - maaliskuun aikana ”Rakenteilla koti” keräyksen kautta keräsimme ylimääräisen annin Auttamispankkiin, josta voimme jakaa apua tähän lähelle, toiminnassa mukana oleville tai niille, jotka ovat riittävän lähellä, jotta auttava kätemme ulottuu heihin. Keräyksen tuotto oli 8 800 euroa. Suuren perheen etu on se, että mikään asia ei kaadu vain muutamien harteille, niin ei auttamisen haastekaan. Kyse ei siis ole siitä kuinka paljon voit tai voitte yhdessä perheenä

nostetaan rukoillen uusia antajia edellisten joukkoon!

Turun vapaaseurakunnan johtaja: Jopi Pietiläinen

2

kuukauden aikana antaa, vaan siitä, että kaikki lähtisivät mukaan ja syntyisi suuri antajien joukko. Sillä mitä suurempi joukko meistä omistaa myötätuntoisen sydämen, sitä myötätuntoisempi ja sitä kautta vaikuttavampi seurakunta me olemme. Kokonaisuutena seurakunnan taloustilanne alkuvuodesta on se, että tammi- ja helmikuussa menoja on ollut enemmän kuin tuloja. Pitkällä aikavälillä talouttamme tarkastellen voi sanoa arvion, että 20 prosenttia toiminnassa mukana olevista antaa 80 prosenttia käytössä olevista varoistamme. Edellä oleva arvio perustuu tietoon pankkitilille tulevista kannatuksista, jotka ovat kertyneet n. 100-110 lahjoittajalta kuukausittain. (Tällä hetkellä meillä on n. 500 varsinaista jäsentä ja suuri joukko vakituisia kävijöitä, jotka eivät ole virallisesti jäseniämme.)

tule mukaan säännölliseksi antajaksi vaikka pienemmälläkin summalla kuukausittain ja kasvata ajan kanssa summaa uskosi ja mahdollisuuksiesi mukaan.


Kesäjuhlat 2014 Suomen Vapaakirkon kesäjuhlia vietetään Seinäjoella 4.–6.7. 2014. Kesäjuhlateema on ”Ilon ja toivon Jeesus”. Juhlapaikkana toimii Seinäjoki Areena. Kesäjuhlilla on jälleen monipuolinen ohjelma, joka tällä kertaa tullaan toteuttamaan kotimaisin voimin. Luvassa on runsaasti musiikkia, hyvää raamatunopetusta sekä evankeliumin julistusta. Pääpuhujana perjantain ja lauantain iltatilaisuuksissa on Ilkka Puhakka. Musiikkikattaus alkaa perjantaina Pekka Simojoen ja Jarkko Joupin duolla jatkuen lauantaina Chariots Big Bandin ja Braxén kuoron konserteilla. Nina Åström on mukana sekä lauantai-illan päätilaisuudessa että sunnuntaina päätöstilaisuudessa. Pappa Gospel Band ja Sinfonietta sekä Sing to the Lord - suurkuoro esiintyvät sunnuntaina.

Lauantaina on Israel- ja lähetysjuhlat sekä Hannu Vuorisen raamattutunti. Lauantaina järjestetään myös erilaisia seminaareja aiheista Islam, vanhustyö (Vapaakirkon vanhusasiamies Sirkka Nivala), Kristityn valtakunnallinen vaikuttaminen (Sari Essayah), Luomistyö, tarua vai totta? (Pekka Reinikainen) sekä näytelmä Avioliiton vuodenajat (Veikko Vasko). Rinnakkaistapahtumina järjestetään mm. ”Veteraanikaffit” sekä työntekijöiden puolisoiden kahvihetki. Lauantain myöhäisillassa on esillä Ilosanoma tunnettujen evankelistojemme toimesta. Sunnuntaina ehtoollisjuhlassa puhuu pastori Ossi Könönen. Keskipäivän tapahtumassa puhuu SVN:n toiminnanjohtaja pastori Joona Väisänen. Tässä tapahtumassa ovat myös nuoret mukana. Kesäjuhlat päättyy Hilja Aaltosen elämäntyön juhlaan.

Yhteyspiiri 6.5. tiistaina klo 13.00 Yhteys ja lähetyspiirin retki 28.5. keskiviikkona Hämeenlinnaan Vapaakirkkokeskukseen ja Rengon Härkätien varrella sijaitsevaan idylliseen kynttiläkahvilaan, jossa ohjelmaa ja lounas kahveineen. Lähtö klo 8.00 ja paluu noin klo 17.00. Retken hinta kaikkineen 35 euroa. Ilmottautumiset Jopille 0445545998.

3

Kesäajan jumalanpalvelukset klo 18.00 alkaen 22.6. sunnuntaista ja jatkuen sunnuntaihin 24.8.


Oikeudentajuisten tie vie

V.A.L.O:on


Keski-ikäinen nainen tarttuu hieman jo ryppyisillä käsillä omenaan. Hän vilkaisee villasukkia ja kysyy epäuskoisena, että ovatko nämäkin hänelle. Miksi kaksi vaaleaa länsimaalaista naista haluaa antaa hänelle, thaimaalaiselle hierojalle, lahjan? Onko tässä jokin taka-ajatus? Naisen suomen kieli ei ole kovin vahva, mutta hän saa kiitettyä. Lopulta kielenkannat saavat väännettyä paljon muutakin. Muun muassa sen, että nämä lahjanantajat ovat ensimmäiset suomalaiset naiset, jotka osoittavat hänelle ystävällisyyttä.

Toinen näistä lahjanantajanaisista on 30-vuotias englanninkielen lehtori Hanna-Leena Manderson, eli tutuille Hanski, muttei koskaan Hanna. Tämä viimeisin nimimuunnos on vain äidin etuoikeus. Sukunimestä pitää muistaa, että se kirjoitetaan yhdellä s:llä. Se on brittiläinen nimi, jonka Hanski sai mieheltään. Aikaisemmin hänet tunnettiin Pietiläisenä, Merjan ja Jopin tyttönä. Mutta palataan vielä thaihieromon aulaan. Tämä hämärä eteinen on yksi keskustan 30:stä thaihieromo- ja privateshow paikoista, joissa vapaaehtoiset naiset kiertävät. Todellisuudessa paikkoja on vielä enemmän, mutta loput ovat Turun ydinkeskustan ulkopuolella. Työntekijät ovat Hanskin arvioin mukaan 20-45-vuotiaita eri kokoisia ja näköisiä naisia. Alaikäisiä hän ei ole nähnyt. Thaihierojat tulevat Thaimaasta tai muualta Aasiasta, kun taas privateshow:n työntekijöistä suuri osa on baltian maista, Virosta ja Latviasta. Osa työntekijöistä kulkee työmatkansa Helsingistä.

Hanskin tie thaihieromoihin alkoi V.A.L.O -järjestön kautta. Vai pitäisikö sanoa, että V.A.L.O:n tie alkoi Hanskin ja hänen ystäviensä kautta. Oli kevät 2011, kun Hanskin ystävät olivat aikeissa perustaa ihmiskauppaa

vastustavan yhdistyksen. Yhdessä ruokoilun seurauksena syntyi V.A.L.O, jonka kirjaimet ovat lyhenteet sanoista vapaus, arvo, laupeus ja oikeudenmukaisuus. Syksyllä, kun yhdistys virallistettiin, perään liitettiin vielä sanat “ei orjuudelle ry”. Omien sanojensa mukaan V.A.L.O on tavallisten ihmisten yhdistys, joka haluaa lopettaa nykypäivän orjuuden. Se ei kerää rahaa esitellen säälittävien ihmiskohtaloiden kuvia, vaikka sellaiseen sillä olisi mahdollisuus. Nimittäin joidenkin arvioiden mukaan maailmassa on tällä hetkellä enemmän orjia kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Luvuissa se tarkoittaa 20100 miljoonaa ihmistä. Seksikauppa on suurin orjuuden muoto, mutta myös työperäinen ihmisten myyminen, pakkoavioliitot, lapsikauppa ja lapsisotilaat ovat osa tämän päivän orjakauppaa. Hanskin lainaten, ihminen on hyvä kauppatavara, sillä hänet voi myydä aina uudestaan ja uudestaan. Tuotot ovat suuret ja riskit pienet. Totta on myös Hanskin mukaan se, että tähän mennessä kukaan ihmiskauppias ei ole sakkoja kummoisempaa rangaistusta saanut. Näitä lukuja kuunnellessa ei ole mikään ihme, ettei haavoittuvaisten ihmisten huijaaminen, myyminen ja

5

hyväksi käyttö ole jättänyt entisen ihmisoikeusjärjestö Amnestyn jäsenen mieltä rauhaan. Oikeudentaju on ollut Hanskissa jo pienestä saakka vahvana esillä. Hän oli koulussa se, joka pisti itsensä likoon kiusattujen puolesta. Edelleen hänestä näkee, kuinka nämä maailman räikeät epäkohdat pudistavat hänen mieltään. “Valitettavasti rahalla voi nykyään ostaa myös etäisyyttä ongelmiin”, Hanski toteaa ja kaataa jamaikalaista, sinisten vuorten kahvia kuppiin. Sen muuten sanotaan olevan maailman parasta sumppia.

Nyt Hanski on yksi aktiivisimmista noin 70 hengen V.A.L.O -yhdistyksen jäsenistä. Turun

lisäksi valolaisia löytyy Tampereelta, Lahdesta, Vaasasta, Uusimaalta ja Helsingistä. Heitä yhdistää halu vastustaa nykyajan orjuutta ja olla SPR:n tavoin, yksi vakavasti otettavista kolmannen sektorin toimijoista. He haluavat olla viranomaisten apuna. Tehdä asioita, joita viranomaiset eivät voi tai heillä ei ole aikaa tehdä. Se tarkoittaa kadulle menemistä, ihmisten tapaamista ja kontaktien luomista. Valon ja toivon tuomista toivottomaankin tilanteeseen. Seksityöläisten tapaamisten lisäksi valolaiset tekevät paljon myös


Uskon, että Jumala haluaa nostaa meitä, haastaa meitä ilmentämään oikeudenmukaisuutta. projekti- ja tiedotustyötä, varainhankintaa sekä koulutyötä. Helmikuun lopussa he aloittivat jo toisen kerran Shine-kurssin, joka on tarkoitettu maahanmuuttaja tytöille. Kurssilla tyttöjä voimautetaan naiseudessa, kerrotaan, että he ovat arvokkaita juuri sellaisina kuin ovat. Toinen kerta on myös Run for freedom -kampanjalla, joka kerää näkyvyyttä ihmiskaupanvastaiseen työhön hikipisaroiden avulla. Viime vuonna Paavo Nurmi -maratonissa saattoi nähdä reilut 60 keltapaitaista

juoksijaa ylittämässä itseään, mutta myös antamassa oman panoksensa orjuuden torjumiseen. Kampanjassa jokainen juoksija sitoutuu keräämään vähintään 100 euroa A21 -kampanjalle, joka käyttää varat ihmiskaupan vastaiseen toimintaan. Hanskin päällä keltaista paitaa ei tämän kevään Helsinki City maratonissa nähdä, mutta hän kannustaa kaikkia vähänkin urheilullisia ihmisiä osallistumaan tapahtumaan. Tai jos oma jalka ei siedä lenkkareiden kiristelyä, niin toisen juoksijan

6

sponsorointi on myös yksi tapa osallistua. Auttamisen tavalla ei ole väliä vaan sillä, että auttaa jotenkin. Siihen perustuu myös V.A.L.O:n koko toiminta. “Uskon, että Jumala haluaa nostaa meitä, haastaa meitä ilmentämään oikeudenmukaisuutta. Jumala haluaa, että me puolustetaan leskiä ja orpoja, pidetään heikompien puolia. Meidän tehtävä on auttaa heitä kaikin tavoin“, Hanski tiivistää.

Mandersonien pöydällä on hedelmiä ja bageleita. Kolmikerroksisen puutalo-osakkeen keittiö on pieni, mutta moderni. Vanhantalontuntua tuo puuhella, johon Hanski käy välillä lisäämässä puita. Staffordshirenbullterrieri Ninja katsoo sohvan reunalta ulos


ikkunasta. Se saapui Mandersonien perheeseen seitsemän vuotta sitten. Se oli englannin tulijainen kuten mieskin. Lukion jälkeen Hanski halusi lähteä ulkomaille. Kohteeksi valikoitui vähän yli 100 000 asukkaan entinen kylpyläkaupunki Cheltenham Lounais-Englannista. Hanski ei halunnut käydä kokopäiväistä opetuslapseuskoulua vaan valitsi anglikaanisen seurakunnan, Trinity Cheltenhamin, jossa hän opiskeli kahtena päivänä viikossa. Loput kolme päivää hän oli töissä. Kun koulu loppui ja vuosi Englannissa tuli täyteen, ei kotiinpaluu tuntunut oikealta. Liekö syynä ollut samassa seurakunnassa käyvä nuori mies vai jokin muu. Hanski kuitenkin

jäi Cheltenhamiin. Toisen vuoden Hanski nautti aikaisista keväistä, sosiaalisista ihmisistä ja englantilaisista kohteliaisuuksista. Sitten tuli jälleen aika pakata tavarat. Kun opiskelupaikka Turussa varmistui, Hanski päätti palata kotiseudulleen. Parin kuukauden päästä se sama nuori mies seurakunnasta saapui perässä. Nyt opiskelut ovat kaukana takana ja työelämä Uudenkaupungin yläkoulun ja lukion opettajana on kestänyt jo kolme vuotta. Työ, josta jotkut voisivat ajatella sen olevan vain hermoja

raastavaa varhaisteinien paimentamista, on Hanskille palkitsevaa. Hän nauttii siitä, että saa olla vuorovaikutuksessa teinien kanssa, iloita heidän numeroiden nousuistaan ja nähdä heidän kehityksensä niin kieliopissa kuin ajattelussakin. Vapaa-aika kuluu leipoen ja V.A.L.O:n asioita hoidellen. Ei kai sitä muuta voi tällaiselta toivon tuojalta odottaakaan. Kun Hanskin intohimoa orjuuden lopettamiseksi kuuntelee, ymmärtää myös V.A.L.O:n toivon, joka on tiivistetty näin:

”Unelmamme ovat suuria, mutta vielä suurempi on Jumala, joka on kanssamme. Hänelle mikään ei ole mahdotonta ja niinpä kai on todettava, että ei meillekään, kun hänessä pysymme. Välillä se ajatus iskee tajuntaan ja silloin alkaa melkein pelottaa. Mutta vaikka me olemme vasta-alkajia ja amatöörejä, pomomme ei ole. Tervetuloa mukaan palvelukseen siis!”

7


Sukupuolineutraali avioliitto ja ajattelun köyhyys teksti: Markus Nikkanen Pitihän sitä tietysti laittaa lusikkansa soppaan. Ei olisi huvittanut, sillä tiesin, mitä seuraa: yhdelle ystävä, joka puukottaa selkään, toiselle kristinuskon totuuksien vankkumaton vartija, kolmannelle sulkeutunut tasa-arvonvastustaja, homonvihaaja, ja mitä lie. Yhtäkään noista titteleistä en tunnusta omakseni. Ajattelun ja argumentoinnin puute Miksi sitten menin aloittamaan keskustelun sukupuolineutraalista avioliitosta Facebookissa? Halusin saada aikaan ajattelua, sillä suomalaista herätyskristillisyyttä vaivaa ajattelun ja argumentoinnin puute. Liian moni kristitty muodostaa mielipiteensä laiskasti lukemalla Ilta-Sanomien lööppejä ja tuijottamalla televisiota. Itse asiassa mitään aktiivista mielipiteenmuodostusta ei tapahdu, vaan oma käsitys muokkautuu helposti mediassa esitetyn kaltaiseksi. Toinen, yleisesti suosittu vaihtoehto ei ole sen parempi. Moni meistä reagoi tunteella kaikkeen sellaiseen, mikä tuntuu uhkaavan omaa uskoa ja identiteettiä. Lyömäaseeksi otetaan usein Raamattu, eikä apinan raivolla suusta päästetty tunnereaktio paljon armoa ja anteeksiantamusta tunne, kun homot kirotaan alimpaan helvettiin. Kolmas vaihtoehto on sulkea itsensä passiivisesti koko keskustelulta ja toivoa, että se menee pois viimeistään

Herran palatessa hakemaan omiansa. Mutta johtuuko oma haluttomuus laiskuudesta, vaikeiden tilanteiden välttelystä vai vastuuttomuudesta? Jeesus käski olla laittamatta lamppua vakan alle. Paavali painottaa ajattelun merkitystä toistuvasti (ks. Room. 12:1-8). Kristityn tulisi siis myös pystyä perustelemaan oma mielipiteensä.

Perustellen rakkautta unohtamatta Minä en ole homojenvihaaja. Itse asiassa ystäväpiiriini kuuluu muutamia homosuhteessa julkisesti eläviä henkilöitä, joihin pidän säännöllisesti yhteyttä. Tämä ei kuitenkaan estä minua näkemästä, että Raamatun mukaan seksin harjoittaminen samaa sukupuolta olevan kanssa on yksiselitteisesti väärin. Mutta voidaanko Raamattua soveltaa suoraan yhteiskunnalliseen instituutioon, jota määrittävät demokraattiset päätökset? Tämä ei ole varmaankaan mahdollista moniarvoisessa yhteiskunnassamme. Jos pohdin ehdotusta sukupuolineut-

8

raalista avioliitosta irrallaan Raamatun teksteistä, joudun toteamaan, etten edelleenkään voi kannattaa sitä. Toistuvista väitteistä huolimatta sukupuolineutraalius ei ole selkeästi tasa-arvokysymys, johon minun tulisi reagoida epäoikeudenmukaisuuden poistamiseksi. Tasa-arvoisesta avioliittolaista puhuminen on vääristävää retoriikkaa, sillä myös sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat haluavat rajata avioliiton koskemaan vain tiettyä osaa väestöstä. Lisäksi avioliitolla on nykyiset raaminsa tarkoituksella: sukupuolineutraalius rikkoo avioliiton biologisesti määräytyvät rajat ja muuttaa yhteiskunnallista rakennetta nimeltä perhe. Mihin sukupuolineutraalius johtaa, mitä tapahtuu lapsille, jotka kasvavat tässä uudessa järjestelmässä, ja mitä rajaa ollaan murtamassa seuraavaksi? Avioliittoon on aina liittynyt ajatus biologisten lasten saamisesta, ja lapset ansaitsevat sekä isän että äidin. Mitä sinä ajattelet asiasta, oletko perehtynyt argumentteihin puolin ja toisin, ja pystytkö perustelemaan kantasi? Tämä aika kaipaa ajattelevia kristittyjä.


Suuri Jumala – muuttumaton sanoma – tuore soundi – HOPE 2014 teksti: Lauri Ketoja Saan vieläkin kylmiä väreitä kun katson vaikkapa vuoden 2012 Hopen alkuintroa tai kuulen viime vuoden Hopen hittejä kuten White Flag, God’s Great Dance Floor tai Oceans. On ollut etuoikeus istua koskettimien takana jo neljässä Hopessa ja katsoa kuinka uusi sukupolvi syttyy Jeesukselle. Siinä on Hopen syvin olemus – luoda puitteet jossa Pyhä Henki saa sytyttää, haastaa, kutsua ja valtuuttaa.

Aikaisempien vuosien tapaan oikeudenmukaisuuden tuore soundi on keskeisellä sijalla myös tämän vuoden Hopessa. Jeesuksen seuraajina meillä on oikeus ja velvollisuus asettua heikoimpien ja vähäisimpien puolelle taistelemaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Keräämme jälleen lahjan kohteeseen, josta kuulemme lisää kuluvan vuoden aikana.

Alusta alkaen Hope on ollut tapahtuma, jolla on tarkoitus. On ollut innostavaa kuulla ja lukea siitä kuinka Jumala on Hopen aikana puhunut, innoittanut, parantanut, antanut rohkeutta ja haastanut kertomaan Jeesuksesta. Vuosi vuodelta odotuksemme on siirtynyt itse tapahtumasta yhä enemmän siihen, mitä Jeesus voi saada aikaan syttyneiden sydämien kautta eri kaupungeissa ja paikkakunnilla ympäri Suomea.

Alusta alkaen Hope on ollut tapahtuma, jolla on tarkoitus.

Alkuvuodesta Hopen suunnitteluviikonlopussa yksi tiimiläinen jakoi kuvan siitä, kuinka tähän asti olemme olleet kuin suuressa lentokonehallissa, mutta nyt olisi aika liitää ulos avoimen taivaan alle. Suuri Jumala takaa sen, että vain taivas on rajana siinä mitä hän voi saada aikaan tänäkin vuonna. Tämän vuoden Hopessa yksi keskeinen teema on se kuinka voimme välittää muuttumattoman sanoman relevantilla ja ymmärrettävällä tavalla tämän ajan ihmisille. Haluamme haastaa itsemme ja muut puhumaan Jeesuksesta ja uskosta luontevana osana arkea.

9

Yksi Hopen parhaita puolia on se, että se tuo sekä nuoret että vanhat yhteen palvelemaan ja puhaltamaan yhteen hiileen. Tänäkin vuonna voimme yhdessä Hopeseurakuntana laittaa itsemme likoon ja olla tekemässä tapahtuman mahdolliseksi. Varmista paikkasi jossakin palvelutiimeistä ilmoittautumalla jo hyvissä ajoin Noora Vainiolle: noora.vainio@hopetapahtuma.com. Hopeen on aikaa vielä monta kuukautta, mutta ei ole lainkaan liian aikaista alkaa jo rukoilemaan tapahtuman puolesta. Uskalletaan odottaa suuria ja luottaa siihen, että takanamme on hän ”joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella”.


Huoviloiden kuulumiset Vuosi 2014 alkoi opiskelujen merkeissä ja tuntuu uskomattomalta, että toukokuussa ne jo loppuvat. Tammi-helmikuussa saimme mukavan katkon opiskeluihin seurakuntaharjoittelun kautta. Saimme viettää seurakunnan keskellä kolme kokonaista viikkoa, mikä tuntui ruhtinaalliselta verrattuna lyhyisiin viikonloppuvierailuihin, joita olemme yleensä nyt opiskelujen aikana tehneet. Olimme mukana lähes kaikessa seurakunnan toiminnassa, päivä- ja ilta-aikaan. Seurailimme sekä työntekijöiden että seurakuntalaisten työtä. Oli antoisaa tutustua seurakunnan toimintaan laajemmin kuin mitä itse Turussa asuessamme koskaan tutustuimmekaan. Mutta parasta oli ehdottomasti tutustua paremmin seurakuntalaisiin!

Opimme, että seurakunnassa on valtavasti aktiivisia ja omistautuneita vapaaehtoisia, sekä nuoria että vanhoja. Esimerkiksi päivällä rukouspiirissä ja lähetyspiirissä tapasimme ihania ihmisiä, jotka ovat vuodesta toiseen uskollisesti rukoilleet maamme, kaupunkimme ja seurakuntamme asioiden puolesta. Iltaisin puolestaan kirkolle kokoontui erilaisia tiimejä täynnä innokkaita, tehtävälleen omistautuneita nuoria. Iloitsimme jokaisesta uudesta tuttavuudesta, vanhemmasta ja nuoremmasta, ja ihailimme tätä valtavaa joukkoa, joka rakastaa Jumalaa, haluaa antaa aikaansa Hänen palvelemiseen ja rakentaa näin seurakuntaamme. Kiitollisena mutta haikein mielin lähdimme takaisin Santalaan.

10


Opinnoissa jatkuu nyt mielenkiintoisin vaihe, sillä aloitamme viralliset lähetysopinnot suoraan harjoittelun jälkeen. Tähän asti olemme opiskelleet samoja aineita kuin muut seurakuntaan menevät työntekijät. Tulossa on kursseja mm. perhe lähetyskentällä, kulttuurin ja kielen oppiminen, kansainvälinen tiimityö ja kehitysyhteistyö. Opettajiksi tulee esimerkiksi entisiä lähettejä ja osa kursseista on englanniksi. Kesän Etelä-Afrikan matkan myötä tutustuimme WEC International -lähetysjärjestöön. WECilla on jo sadan vuoden historia saavuttamattomien kansojen evankelioimistyössä ja seurakunnan istutus-työssä. WEC tuntuu hyvältä yhteistyöjärjestöltä meillekin tulevaan työhömme ja niinpä olemme pyytäneet hakupaperit syyskuussa 2014 alkavaan kandidaattikurssiin, joka valmistaa työyhteyteen WECin kanssa. Kurssi pidetään Lontoon lähellä Englannissa ja se kestää syyskuusta marraskuuhun. Varsinainen kohdemaa on edelleen vain Jumalan tiedossa, mutta luotamme, että se selkeytyy ajallaan. Heti palattuamme harjoittelusta Turusta saimme huonoja uutisia vauvan ultraäänitutkimuksessa.

Raskaus on nyt yli puolivälissä. Huomattiin, että vauvan munuaiset eivät toimi ollenkaan ja siksi lapsivettä ei myöskään muodostu. Lapsiveden vähyyden takia esimerkiksi keuhkot eivät pääse kehittymään. Tämä merkitsee sitä, että lapsella ei lääketieteellisesti ole mahdollisuutta selviytyä, mutta tilanteesta ei ole Elisalle vaaraa. Me emme halunneet keskeyttää raskautta, vaikka tilanne on vakava, vaan me uskomme, että Jumala voi hänet parantaa. Pyydämme seurakuntaa lähtemään meidän kanssa rukoilemaan, pyytämään apua ja ihmettä Jumalalta, että tämä lapsi voisi selvitä. Rukousaiheena myös jaksaminen tämän kevään ajan opinnoissa ja arjessa, jota pyrimme jatkamaan parhaamme mukaan. Tämän vaikean tilanteen myötä koko tulevaisuutemme opintojen jälkeen on vielä entistä enemmän Jumalan käsissä. Hän on meidät kuitenkin kutsunut työhönsä, ja luotamme, että hän tulee omalla tavallaan ja parhaalla ajallaan lähettämään meidät minne ikinä hän on meidät tarkoittanut.

Kiitos kaikesta tuesta ja rukouksista! Antti, Elisa ja Leevi Huovila

Hei kaikki! Olemme juuri palanneet takaisin Kohtaamispaikalle vietettyämme kaksi viikkoa Miikan kanssa läheisessä kaupungissa. Teimme kovasti työtä tuona rajoitettuna aikana ja ilokseni voin kertoa teille kaikille että meillä on nyt koko tengirin kielinen Uusi testamentti luonnos-asteella. Kiitos Herralle! Nyt alkaa sitten pitkät tarkastusvaiheet joiden aikana varmistetaan että Raamatun avain terminologia on käännetty johdonmukaisesti läpi koko Uuden testamentin. Rukoilemme myös vielä puuttuvien termien löytymistä. Tästä esimerkkinä sana “Herra”.

11

Täällä kohtaamispaikalla odottelemme nyt Samin saapumista kahdeksi viikoksi Ankrasta. Hänen kanssaan luemme läpi monet käännöksemme ja hän antaa palautetta niin kirjoitusasun kuin sisällönkin suhteen. Rukoillaan että Raamatun teksti saa puhutella häntä. Teemme kuitenkin pää-asiallisesti kielioppi-analyysia hänen kanssaan. Meitä tulee avustamaan eräs SIL:n kielioppikonsultti. Rukoillaan hedelmällistä työrupeamaa.

Matti ja Maija


Hopelop ja Hope Kids teksti: Tero Plysjuk Myös lapset tarvitsevat omanlaisensa hetken Jumalan ja tulevien seurakunta ystäviensä kanssa. Siksi lapsille on järjestetty omaa ohjelmaa aina sunnuntaisin klo 17 Jumalan palvelusten yhteydessä. Lasten Jumalanpalveluksiin voi osallistua kaikki 3-6 vuotiaat (hopelop) ja 7-12 vuotiaat (hope kids) lapset. Ohjelma sisältää aina toimintaa, leikkejä ja vuorovaikutusta toisten lasten ja aikuisten kanssa. Myös opetus on tärkeä osa lapsen kasvattamiseksi Jeesuksen jalanjälkiin ja osaksi seurakuntaa. Meidän näkymme on olla osana perheen kanssa kasvattamassa lapsia Jumalan läheisyyteen ja osaksi seurakuntaa. Lukukausittain vaihtuvat aihepiirimme käyvät läpi erilaisia elämäntilanteita, -vaiheita, kysymyksiä ja tietysti sitä itseään eli Raamattua niin, että sitä voi lapsikin ymmärtää.

Mielestämme lapsen kuunteleminen on tärkeää, joten myös keskustelemiseen annetaan mahdollisuus. Haluamme opettaa lasta luottamaan rukouksia kuulevaan Jumalaan, jolle pieninkään rukous ei jää kuulematta. Siksi opettelemme rukoilemista aina yhdessä rukoillen toistemme asioiden puolesta. Meille kaikki lapset ovat yhtä arvokkaita ja pyrimme huomioimaan niin hiljaiset kuin äänekkäätkin samalta viivalta, että kaikki kokevat olevansa tärkeitä. Lisäksi noudatamme yhteisiä sääntöjä ja harjoittelemme toistemme kunnioittamista. Toimintamme perustuu Raamatun antamaan kuvaan elämästä Jeesuksen seuraajana, mikä on tärkeää jo lapsesta lähtien. Leikeissämme haluamme pitää hauskaa, aikuisetkin. Ja se on myös koko ohjelmamme suuri prioriteetti. Lapset on tehty leikkimään ja oppimaan. Ne toimivat yhdessä.

Kypsemmät (hopekidseissä) voivat auttaa ohjaajia jos leikkihalua ei niin ole. Sekin toimii! Lapset ovat olleet jo pitkään sydämelläni ja heille sydämeni palaa. Noin kolmen vuoden aikana olen saanut tutustua erilaisiin lapsiin ja ohjaajiin ensin heimojen ja nyt hopekidsien osalta ja sydämeni on kiitollinen että edelleen saan tällä paikalla seurata Jeesusta ja palvella seurakuntaa. Jos olet kiinnostunut lapsityöstä, niin ota rohkeasti yhteyttä joko minuun sähköpostise: tero.plysjuk@armontalo. org tai Pauli Knuuttilaan (hopelop) pauliknuuttila@gmail.com. Iloiseen ja lämpimään joukkoomme tarvitaan jatkuvasti apukäsiä mitä mahtavimpaan ja tärkeään tapaan palvella Jumalaa.

Lohikäärme-laumassa on vilskettä Tiistaisin kirkon kellarikerroksessa kokoontuu viitisentoista vauhdikasta sudenpentua. On partiolippukunta Turun Versojen Lohikäärme-lauman partioilta. Alkutervehdyksen jälkeen on leikin aika ja vauhdikas meno alkaa vaikka hippaleikin tai limaklöntin tiimellyksessä. Leikkien jälkeen rauhoitutaan puuhaamaan erilaisten aiheiden parissa. Viime syksyn ja alkuvuoden aikana on opittu luonnontuntemusta, tutustuttu eri maiden kulttuuriin ja retkeilty. Olemme oppineet, miten valmistetaan afrikka-

lainen narupeli tai pikkulintujen talviruokaa. Tiedämme, mitä retkelle tarvitaan mukaan ja miten ruoka valmistuu retkikeittimellä. Olemme ehtineet myös luistelemaan. Kevään aikana aiomme selvittää, miten voi auttaa pyörtynyttä tai jalkansa nyrjäyttänyttä sekä miten nenäverenvuoto tyrehdytetään. Laumailtojen päätteeksi uppoudumme tarinoiden kautta miettimään täkeitä asioita. Olemme kohta kuulleet Jänö Mustakorvan tarinan kokonaan. Jänö sai Jumalasta kirjeenvaihtoystävän ja on

12

oppinut ja samalla opettanut meillekin monta asiaa Jumalasta. Toukokuussa osallistumme sudenpentukisoihin ja kesällä tavataan leirillä. Sudenpentulaumassa partioinnin voi aloittaa samaan aikaan kuin aloittaa ekaluokan, mutta vanhempanakin partioon pääsee mukaan. Toivotamme tervetulleeksi Turun Versojen toimintaan myös aikuiset. Aikaisempaa partiokokemusta ei tarvita, sillä partiossa opitaan tekemällä olit sitten lapsi tai aikuinen.


Teinitiimi tarjoaa rakkautta ja ystävyyttä pitsan kera Kun aamupeilistä tuijottaa punainen paise, farkut ahdistavat vyötäröä eikä instagram päivitykseen keksi yhtään hästägiä, voi maailmanromahdus olla lähellä. Nuorten ongelmat saattavat kuulostaa aikuisista pieniltä, mutta niillä voi olla suuret vaikutukset. Yksinäisyys, syrjäytyminen ja päihdeongelmat ovat valitettavasti osa tämän ajan Suomea. Mutta mitä silloin tekee seurakunta? Millaisen salvan se voi antaa teinien kasvukipuihin? Rakkautta, aikaa, kuuntelevia korvia ja pitsaa”, vastaa teinitoiminnanjohtaja Ida Tsokkinen.

Turun vapaaseurakunnalla ei ole viime vuosina ollut järjestäytynyttä teinitoimintaa, mutta tämän vuoden alusta asiaan on tehty muutos. Kuuden henkilön tiimi on oikonut rivinsä ja ristinyt kätensä yhteen Turun teinien puolesta. Aiempi Lötkis -projekti pyöri vapaaehtoisvoimin, mutta resurssipula kuihdutti hankkeen. Nyt on kuitenkin uudet panokset lippaassa. “Uskomme, että Jumalalla on sydämellään tämän kaupungin nuoret. Tällä hetkellä rukoilemme Jumalalta viisautta siihen, mitä tulemme tekemään. Tarkoituksena on kuitenkin, että jo keväällä pääsemme toteuttamaan ensimmäisiä juttuja”, Tsokkinen innostuu. Kuolakaulus collegepaidalla on Tsokkisen vuoden ikäisen tyttären aikaansaannoksia. Tai ainakin niin on hyvä väittää. Teinejä ei siis Tsokkisten kotoa löydy, mutta hyödyllistä

kokemusta hänellä on muun muassa Raision vapaaseurakunnan työstä nuorten parissa. Silloin Tsokkinen oli mukana pitämässä nuorten kahvilaa, jollainen on mahdollisesti tarkoitus saada myös Turkuun syksyn aikana. Uusi teinitiimi ei kuitenkaan halua jäädä pelkästään istumaan ja odottelemaan kahville tulijoita. He haluavat mennä sinne, missä nuoret ovat. Esimerkiksi skeittaamaan. Ei siksi, että niin kuuluu tehdä, vaan siksi, että niin he haluavat tehdä. Mutta miten skeittaaminen liittyy rakastamiseen, kuuntelemiseen saatikka seurakuntaan? Tsokkinen sanoo, että kyse on jostain paljon suuremmasta kuin projektiluonteisesta työstä. Teinitiimi uskoo, että pitämällä aidosti hauskaa, he innostavat myös muita skeittiparkilla pyöriviä nuoria mukaan. Siitä voi syntyä pitkäaikaista ystävyyttä.

14

“Annamme Jumalalle tilaa tulla myös ei uskovien nuorten elämään. Lopputuloksena voi olla uskoon tulo tai sitten ei, mutta se on Jumalan ja nuoren asia, ei meidän”, Tsokkinen tähdentää. Malli on yksinkertainen. Teinitiimi menee sinne, missä nuoret ovat. Antaa heille aikaa, kuuntelee, tarjoaa vaikka pitsaa ja kutsuu seurakuntaan. Eikä kutsussa ole pukukoodia. Korkokengät, rapaiset tennarit, bootsit ja kumpparit ovat yhtä tervetulleita. “Me haluamme kannustaa tulemaan seurakuntaan juuri sellaisena kun on. Ei se vaadi ensin muuttumista johonkin muottiin. Se on sitten Jumalan työ alkaa muuttaa nuorta, jos on tarvetta”, Tsokkinen sanoo. Mutta toimiiko se? Voiko skeittiparkilla syntyä ystävyyttä, seurakuntayhteyttä ja rakkautta? Avaimet ovat Jumalalla. Meidän pitää vain rukoilla.


Seurakuntamme uskollinen jäsen täyttää 90 vuotta Tullessamme perheenä Turkuun v. 1974 täytit 50 vuotta. Ystävien kanssa olimme yöllä 13.4 klo 00.15 laulamassa sinulle onnittelulaulua. Herätimme päivänsankarin yöunilta ja se oli meillekin mieliin painuva hetki. Mitähän me nyt keksitään? Seurakuntamme uskollinen jäsen täyttää 90 vuotta 13.4.2014. Lemussa syntynyt Irja Rannikko oli n. 2.5-vuotias kun perhe muutti Turkuun. Vanhemmat liittyivät Turun vapaaseurakuntaan v. 1928. Siitä alkoi Ipun (partionimi) kirkkotie ja seurakuntaelämä. Kauppiaskadun rukoushuone oli vilkkaan toiminnan keskus. Pyhäkoulu, nuorten toiminta ja kuoro ym. tulivat tutuksi heti lapsena. Siihen aikaan vietettiin kesäjuhlia eri puolilla ja nuorten retkiä tehtiin ympäristöön. Turun Poika Versot perustettiin v. 1931 pastori Rauhalan toimesta. Tyttöversot perustettiin 1947. 1983 lippukunnat yhdistyivät samaksi lippukunnaksi. Irja toimi yhteen aikaan lippukunnan johtajana. Seurakunnan kuoroa Irja johti 31:den vuoden ajan.

on ollut. Herra on ollut kanssamme, kaipaan eniten nuorten ja vanhempien yhteyttä. Toki käsitän sen, että uudet tuulet esim. musiikin suhteen tuovat sellaistakin, että vanhempi väki ei aina kaikkea ymmärrä. Yhdistäköön meitä Pyhä Henki toisiimme iästä riippumatta”

Eläkkeelle jäätyään hän hoiti kansliatehtäviä: kirjanpitoa rekisterinhoitoa jne. Hukassa olevat seurakunnan tavarat löytyivät kun vaan kävi kysymässä Irjalta.

Irja Rannikko! Onnittelemme Sinua ja kiitämme suuresta panoksestasi Turun vapaaseurakunnan hyväksi. Rakkautesi ja uhrautuvaisuutesi olkoot esimerkkinä meille kaikille.

Herran työstä ei niin vain jäädä eläkkeelle, mutta näön heikkeneminen pakotti jättämään vähitellen kirjalliset työt toisten tehtäväksi.

Merkkipäivänäsi kaikki seurakunnan jäsenet yhtyvät onnitteluihin!

Irjan mietteitä: ”Seurakunta on muuttunut ajan myötä, monta työntekijää ja seurakunnan johtajaa

15

Monet ovat saaneet sinulta apua ja tukea elämäänsä. Olet pylväs seurakunnan keskellä, Herra on antanut sinulle paljon. Olet ollut valmis jakamaan lahjojasi, et ole kätkenyt niitä ”vakan alle”. Rukouksemme on, että Herramme palkitsee kaiken senkin, mitä olet tehnyt vaikka kukaan ei ole nähnyt palvelustasi. Taivaassa on kaikki muistissa, suuri palkka odottaa sinua!

Kynaili Seija Suutarinen


Seurakunnan yhteystiedot Turun vapaaseurakunta Tuureporinkatu 10 20100 TURKU puh. 044 554 0026 info@hopeseurakunta.fi Toimiston aukioloajat tiistaina ja keskiviikkona klo 10-14 Pankkiyhteys TOP: FI62 5710 0410 0228 00 Viitenumerot: Rahalahjat 19101 Lähetystyö 12755 Lähimmäispalvelun tili TOP: FI 57 5710 0420 1883 93

Työntekijät Jopi Pietiläinen johtava pastori 044 554 5998 Sirkka Jortikka seurakuntapastori (vuorotteluvapaalla vuoden loppuun)

Vastuuhenkilöt Antero Riihimäki vanhimmiston puheenjohtaja 044 077 8114 Pertti Verho ruoka-aputyö 044 797 1566

Markus Nikkanen pastori 044 554 0028

Tellervo ja Erkki Koivunen lähimmäispalvelu 040 078 5433

Teemu Sormunen nuorisotyönjohtaja 044 564 6895

Tomi Gröning partiolippukunnan johtaja 050 307 1064

Ida Tsokkinen nuorisotyöntekijä, 0504140477

Lähettimme Matti ja Maija Kattila

Graham Turner OTO seurakuntatyöntekijä

Sähköpostimme ovat muotoa etunimi.sukunimi@hopeseurakunta.fi huom. myös Matti ja Maija Kattilalla HOPE - Turun vapaaseurakunnan tiedotuslehden aineistot ja ilmoitukset toimitus@hopeseurakunta.fi


Hope - Turun vapaaseurakunnan lehti 1/2014