TFMK Mooottorituristi 3/2015

Page 1

Moottorituristi Touring Finlandia Moottorikerho ry:n jäsenlehti

3/2015

Maailman ympäri 87 päivässä! ”Prätkähiiri” Minnan huikea matka. Osa 3. ” Koreasta Kalliovuorille”


Moottorituristi 3/2015 sisältää: 3 Puheenjohtajan palsta: Poikkeuksellinen ajokausi siirtymässä kohta hyvien muistojen joukkoon 6 Maailman ympäri 87 päivässä osa 3: Koreasta Kalliovuorille 14 TFMK:n MP15 - messukyselyn tulokset 16 Kauden avaus Ahveniston radalla sekä Petäyksessä 14.5. 19 FIM Motocamp muuttui matkan varrella Gagarin Cupiksi 2015 24 Saariston rengastie 12.-13.6. 26 Touring Finlandialla jälleen menestystä FIM Rallyssä! 31 Moottoripyörähuolto MotoFast Malaga 32 Kerhoralli Villa Löwenherzissa Saksassa 42 Majatalo Karon Residence House 43 Palveluhakemisto 44 TFMK:n väriä Sulkavan Souduissa! 46 Tule ideoimaan MP16 - messuosastoa! 48 Kwa Zulu Natal 50 FIM Rally 2016-2017 52 Vielä kerhorallin majoituksista 54 Jäsentiedotteet

Kansi: Kalliovuoret - Rocky Mountains. Kuva: Minna Jokinen Sis.luettelon taustakuva: Katunäkymää Goslarista. Kuva Kaija Kristola


Moottorituristi-lehti

PUHEENPITÄJÄN PALSTA:

Julkaisija: Touring Finlandia Moottorikerho ry

Poikkeuksellinen ajokausi siirtymässä kohta hyvien muistojen joukkoon Kun kevään ajokauden avajaiset oli siirretty tämän vuoden toimintasuunnitelmassa pari viikkoa myöhemmäksi edellisen vuoden tapahtuman ajankohdasta, elivät suuret odotukset, että toukokuun puolivälissä olisi jo mitä parhaimmat ajokelit. Toisin kävi. Suomen suvi sai odottaa parhaita aikojaan aina elokuulle, muutamien päivien poikkeuksia lukuun ottamatta. Kesä oli kylmin ja sateisin viiteenkymmeneen vuoteen, ennen elokuuta. Tätä kirjoittaessani, ulkona vallisevat nyt säätietojen mukaan viimeiset hellepäivät. Loppuviikosta palataan normaalijärjestykseen, odotettavissa on sadetta ja tuulta ja lämpötilat putoavat kymmenkunta astetta. Mutta eipä tänä kesänä ole juurikaan ennusteisiin voinut luottaa, joten toivotaan vielä ajokauden jatkuvan ainakin lokakuulle! Säät ovat meillä olleet huonot, mutta niin ei ole ollut Keski-Euroopassa, jonne sadoilla tourinkilaisilla on ollut mahdollista lähteä eri tapahtumiin. Touringin Triplaksikin nimetyt tapahtumat, Alppikierros, kerhoralli Villa Löwenherzissa Saksassa ja FIM Rally Vordenissa Hollannissa keräsivät yhteensä lähes pari sataa kerholaista matkalle. Ja kuinka paljon meitä lieneekään ollut muilla omatoimimatkoilla? Vuonna 2014 tourinkilaiset tekivät lähes tuhat yhdensuuntaista laivamatkaa, joten kerholaiset matkustavat paljon ulkomailla. Kesää voi edelleen jatkaa etelä-Euroopassa, mm. Malagan suuntaan ”Touringin talviajokauden avajaisiin” on marraskuun alussa tämänhetkisen tiedon mukaan lähdössä toistakymmentä jäsentä. Jotkut ovat vieneet pyöränsä jo sinne

odottamaan, ja sieltähän saa myös vuokrattua pyörän alleen. Toimintavuosi on kääntymässä loppuaan kohden, viikonloppuna loistavassa ja ehkä liiankin kuumassa säässä ajettu Päitsin kierto keräsi piki- ja sora teille lähes 40 kuljettajaa niin touringista kuin PanFun klubistakin. Kiitokset vetäjille! Syksyn virallisessa ohjelmassa on enää ajokauden päätös Powerparkissa Härmässä ja syyskokous- ja pikkujoulut Riihimäen kerhotalolla. Lokakuussa käynnistyvät ”maanantaiseurat” eli kerhoillat kerhotiloissa. Syyskokouksessa on taas valintojen paikka, kun valitaan puheenjohtaja vuodeksi ja neljän erovuoroisen hallituksen jäsenen tilalle kahden vuoden toimintakaudelle henkilöt, vanhat tai uudet. Kerhon toiminnan pyörittäminen edellyttää toimihenkilöiden olevan aktiivisia, kykeneviä ja tekeviä. Hallituksessa ei ole vapaamatkustaja- paikkoja vaan kaikilta sen jäseniltä odotetaan kunnollista paneutumista tehtävien ja vastuualueiden hoitamiseen. Te valitsette ja päätätte toimintakykyisestä hallituksesta. Tulkaa siis mukaan kokoukseen, jossa myös käsitellään ensi vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio. Syksy tuo tullessaan myös omat vaaransa meille motoristeille, olkaa varovaisia kaikenlaisissa lehtiliukkauksissa ja huolehtikaa omasta näkyvyydestänne, kun illat pimenevät ja sadettakin saattaa olla harminamme. Turvallisia ajokilometrejä kaikille loppukauteen! Ari T

Päätoimittaja: Ari Toivanen toimitus@tfmk.com Toimitussihteeri: Pekka Penttilä pekka.penttila@alasto.fi Ilmoitusmyynti: Ari Toivanen toimitus@tfmk.com

Ilmestyy neljästi vuonna 2015 Ilmoitushinnat: 1/4 sivu 200 € 1/2 sivua 300 € 1/1 sivu 400 € Aukeama 700 € 4-väri takakansi 450 € Nro1 (MP-messulehti) + 25 % Palveluhakemisto 60 x 45 mm ilmoitus/vuosi; 120 € Lehden aineistot, jutut, kuvat ja ilmoitukset toimitetaan sähköisessä muodossa: toimitus@tfmk.com tai postitse kerholle. Painopaikka: Oriveden Kirjapaino Oy, Orivesi Painosmäärä keskimäärin 3000 kpl

Kerhon yhteystiedot: TFMK ry Karstulantie 4, 00550 Helsinki. Puh: (09) 773 4573 Päivystys: maanantaisin klo 18–20, muulloin puhelinvastaaja. Ajokautena touko–syyskuu ei päivystystä. Jäsenasiat: Taina Tokko taina.tokko@tfmk.com puh. +358 400 84 8224 Jäsenrekisterin ylläpito Ari Suoniemi jasentiedot@tfmk.com Tapahtumat: toiminta@tfmk.com FIM-yhteyshenkilöt Timo ja Kasper Toikkanen timo_toikkanen@hotmail.com puh. 040 588 0320/Timo kasper.toikkanen@gmail.com Netissä ja facebookissa: www.tfmk.com http://www.facebook.com/TFMKry


4

MOOTTORITURISTI 3/2015


TFMK JÄRJESTÄÄ:

PIKKUJOULUT RIIHIMÄEN KERHOTALOLLA 14.11.2015

• Riennot aloitetaan klo 18.30 osoitteessa Torikatu 3, Riihimäki (lyhyen kävelymatkan päässä Matkakeskukselta) • Illallisbuffetin teemana ”makuja matkan varrelta”. Tarjolla on makuelämyksiä mm. Kreikasta, Espanjasta, Ranskasta ja Venäjältä. • Illan kuusihenkinen bilebändi ”Ilkka Esselström Band” aloittaa klo 21.00. Luvassa on myös yllätysohjelmaa! Meno jatkuu aina klo 01.00 saakka! • TFMK tarjoaa osallistujille ruokajuomana olutta, siideriä, puna- ja valkoviiniä sekä alkoholittomia vaihtoehtoja. Paikalla ei ole alkoholin myyntiä. Tilaisuuteen voi tuoda omia juomia. • Osallistumismaksu 30€ sisältää illallisbuffetin ja ohjelman

-

netu

se :n jä K M TF a! htum a p a t

• Ilmoittautumiset pikkujouluihin 10.11. mennessä pikkujoulut2015@tfmk.com Samasta osoitteesta myös lisätiedot. • Halukkaille majoitus viereisessä hotelli Scandicissa hintaan 90€/2hh. Sis. aamiaisen. • Majoitusvaraukset 13.10. mennessä pikkujoulut2015@tfmk. com. Mahdollisuus varata mies- ja naispaikkoja, 45€/hlö. Yhden hengen huoneita voit kysyä suoraan Scandicista puh. 019 7721. • Junat kulkevat pohjoiseen ja itään vähintään puolilleöin ja Pääkaupungin suuntaan aamuun asti!

VASTAA RIXUN KUTSUUN JA TULE MUKAAN VUODEN PARHAISIIN TOURING-BILEISIIN!!! Katso myös: www.riihimaenkerhotalo.com www.scandichotels./Hotels/Suomi/Riihimaki/


MAAILMAN YMPÄRI 87:SSÄ PÄIVÄSSÄ osa 3:

KOREASTA KALLIOVUORILLE Teksti ja kuvat: Minna Jokinen

Kolmannessa osassa kierrellään hieman Etelä-Koreaa ja aloitetaan Pohjois-Amerikan halkominen, tavataan paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja koetaan jos jonkinlaisia kommelluksia.

Guyengpo Beach, E-Korea 6

MOOTTORITURISTI 3/2015


3.7. TORSTAI: Donghae – Gunggeong Varsin huonosti kuumassa hytissä nukutun yön jälkeen, Etelä-Korean rannikon lähestyessä, täyttelin vaadittavat maahantulolaput. Byrokratia sai jatkoa, kun rantautumisen jälkeen ajoin Ransun ulos laivasta ja siirryin terminaaliin selvittelemään viranomaisten kanssa kaikki mahdolliset rajamuodollisuudet. Yllättävän kivuttomasti asiat kuitenkin sujuivat, kun henkilökunta oli englanninkielen taitoista ja kaikki näytettiin kädestä pitäen. Korealainen kohteliaisuuskulttuuri antoi jo kovasti viitteitä itsestään! Satamaan oli vastaan saapunut korealaisen moottoripyöräkerhon, Globe Ridersin kautta järjestynyt keulakuljettaja Jon, tuttavallisemmin Hippie Coffee. Laivalla olimme sopineet, että myös ranskalaisserkukset Joseph ja Theo lähtisivät samaan matkaan. Ei siis muuta kuin pyörän päälle ja ensimmäiset kilometrit Korean niemimaalla. Jos oli tähän mennessä ollut absurdi fiilis kaikista uusista maista ja kulttuureista, niin huonoksi kakkoseksi ei jäänyt tämäkään. Vielä kun Hippie Coffee piti varsin reipasta matkavauhtia, alkoi mahanpohjassa lennellä perhosia – mitenkähän tämä minulta onnistuu! Kauniin ja mutkaisen rantatien kautta pääsimme määränpäähämme Guyengpo Beachille ja kävimme syömässä perinteisessä korealaisessa ravintolassa. Pienten kommellusten jälkeen sain kuin sainkin eteeni vegetaristille sopivan aterian. Vieraanvaraisuus yllätti jälleen kerran, kun yritin maksaa ja minulle ilmoitettiin, että lasku on jo hoidettu! Ruokapaikalta siirryimme Hippie Coffeen pitämään samannimiseen kahvilaan, minkä jälkeen majapaikkaamme ”Sol”-hostelliin. Ensimmäinen visiitti korealaisessa ruokakaupassa oli varsin karu – kallista ja hurjan suppeat valikoimat! Ilta vierähti paikallisessa barbeque-ravintolassa, jonne oli saapunut joukko nuoria viettämään iltaa. Silmät pyöreänä ihmettelin varsin railakasta menoa. Ruokaa riitti, olut ja riisiviina virtasi, laulu raikasi ja kitara soi. Pian kuitenkin vanhuksen yllätti väsy ja jätin ranskalaiset juhlimaan yhdessä korealaisten kanssa.

Birimbab – korealainen kasvisateria

hurjan tuliseksi. Lieskat lentelivät suusta ja lopulta oli pakko antaa periksi ja kaivella omia eväitä! Päivä kului tätä äärimmäisen siistiä ja kaunista pientä rantakaupunkia ihmetellessä. Rannalla aallokko oli noussut niin kovaksi, että rantapoliisit saivat tämän tästä komennella veteen säntäilevää nuorisoa. Mielenkiinnolla seurasimme myös helikopterin avulla suoritettua pelastusharjoitusta, joka oli käynnissä rannalla.

Pakollisten postikorttien lähettämisen jälkeen illemmalla lähdin reissun ainoalle juoksulenkille. Ihmeen helposti tossu nousi siihen nähden, että urheilemiset olivat rankan matkanteon myötä jääneet tosi vähiin. Harmitti muuten suunnattomasti, etten ollut ottanut kameraa mukaan lenkille. Toinen toistaan upeammat puistoalueet ja ihmisten takapihoilla olleet upeat kasvimaat pienine riisipeltoineen olisivat totisesti olleet kuvaamisen arvoisia!

4.7. PERJANTAI: Gunggeong Aamu lähti käyntiin varsin mielenkiintoisissa merkeissä, kun aamiaispöydästä ottamani nuudelipussi (korealaiset syövät järjettömästi erilaisia nuudeleita!) osoittautui

Uhkarohkeat korealaisteinit Tyynessä Valtameressä MOOTTORITURISTI 3/2015

7


samme jo ehtinyt useampi kymmenen motoristia ja jalkalentis oli täydessä käynnissä. Illan aikana tuli huomattua, että suomalaisella ja korealaisella kokoontumisajolla ei hurjasti ole yhtäläisyyksiä. Ohjelmaan kuului mm. virallinen osuus, jossa esiteltiin uudet jäsenet, sekä vieraat eli minä ja ranskalaiset. Pakottivat himskatti jopa laulamaankin, kun kuulivat ammatistani. No, nytpähän on laulettu Maamme-laulu Korean niemimaalla! Lisäksi oli jos jonkinlaista esitelmää ja puhetta. Ruokailu kesti arviolta parisen tuntia. Tuntuu, että korealaiset syövät alituiseen! Ilta pimeni todella aikaisin, noin puoli yhdeksän aikaan, mikä varmasti omalta osaltaan rauhoitti menoa. Telttaan kömmin jo ennen puolta yötä. Korean riisipellot

6.7. SUNNUNTAI: Muyengyeong – Soul

Globe Riders Mc:n kokoontumisajossa

5.7. LAUANTAI: Gunggeong – Muyengyeong Heti aamusta starttasimme kohti Globe Ridersin kokoontumisajoa keskisessä EteläKoreassa. Jälleen tietenkin Hippie Coffee keulakuskina! Ja mikä reitti! Vuoristossa kiertelevät äärimmäisen hyväkuntoiset pikkutiet antoivat totisesti kuvaa siitä, miten tätä kaunista maata pidetään yllä. Matkalla pysähdyimme maistelemaan vastakerättyä ja –höyrytettyä maissia. Herkku, jota Suomesta harvoin saa! Kostea kuumuuskaan ei vienyt pohjaa ajatukselta, joka oli alkanut itää heti Koreaan saapumisen jälkeen: tänne asti kannatti totisesti ajaa! 8

Ennen kokoontumisajopaikalle saapumista kävimme vielä jälleen kerran syömässä perinteisessä ruokalassa. Sitä ne siis enemmänkin ovat – ruokaloita kuin ravintoloita. Matalien pöytien ääressä istutaan lattialla ja aina ruokaillaan ohuilla metallisilla puikoilla, joita minäkin tuliaisina lähetin kotiin. Tämänkertainen ateria oli nimeltään Birimbab, joka koostuu täysin kasvikunnan tuotteista. Korealaiset todella käyttävät hyväkseen kaiken, mikä kasvista irtoaa. Esimerkiksi pitkän ihmettelyn jälkeen tajusin, mitä todella maukkaat vihreät, ohuet pötkylät olivat – valkosipulin varsia! Kokoontumisajopaikalle oli saapuesMOOTTORITURISTI 3/2015

Mikä aamu! En varmaan eläissäni ole mättänyt niin paljon ruokaa naamaan heti aamusta! Ensin lämmittelin trangialla edellisen illan jämiäni, sitten naapuriteltasta kutsuttiin kimchi-keitolle (tulinen kiinankaalista valmistettu perinneruoka, joka nautitaan aina riisin kera) ja lopuksi paikan isäntä kutsui ulkomaiset vieraat sisälle hienoon taloonsa aamiaiselle. Huh! Kymmenen jälkeen jätin haikeat jäähyväiset ranskalaisserkuksille, jotka suuntasivat kohti Busania lähettääkseen pyöränsä laivarahtina Pohjois-Amerikkaan. Itselläni oli edessä siirtyminen Souliin – tällä kertaa opaskuljettajia oli peräti kolme, 1 x Mr Anh ja 2 x Mr Kim. En tiedä mistä johtui mutta matkavauhtimme oli todella maltillinen. Ehkä jopa hieman liian maltillinen omaan makuuni… Kuten sanottua, korealaiset ovat kovia syömään ja niinpä tälläkin, noin 400 kilometrin matkalla piti pysähtyä aterioimaan. Itse tyydyin lähinnä seuraamaan sivusta, koska olin edelleen aivan ähkynä aamun megamätöstä. Aterian jälkeen toinen Mr Kimeistä, alakoulun rehtori, antoi minulle lehdelläsoittamisen yksityiskonsertin. Jo edellisenä iltana olin hämmästellyt tätä huikeata muinaista taitoa. Perinteisten korealaisten sävelmien lisäksi Mr Kim soitti mmuun muassa Amazing Gracen! Huikeaa oli Soulin alueen läpiajaminen. Maailman toiseksi suurimman kaupungin liikennekulttuurissa ei ole valittamista. Vaikka liikennevaloissa piti seistä pitkään, kulkivat autojonot kuusikaistaisilla teillä hyvin sujuvasti ja täysin ongelmitta. Jos tätä ennen oli siirtymäosuudella pidet-


ty rauhallista vauhtia, niin nyt oli aikalailla nasta laudassa. En tiedä, onko Soulin alueella pahemmin nopeusrajoituksia, koska niin reipasta oli meno. Kaksi ja puoli tuntia kaikkineen kesti tuo kaupungin keskustan liepeille ajaminen. Aika helpottunut oli tunnelma, kun vihdoin pääsimme hotellini eteen. Siellä odottikin jo kummitätini Tanjan mies Juha, joka juuri eläkkeelle jääneenä entisenä Finnairin lentokapteenina oli stand by -lipulla lentänyt Koreaan auttaakseen minua käytännön järjestelyissä. Olihan edessä lentorahti ja siirtyminen Kanadaan. Juha lensi aiemmin paljon juuri Finnairin suoraa lentoa välillä Helsinki – Soul. Ilta kului pääasiassa kuvia ja videoita katsellessa sekä lähiseutua ihmetellessä. Ja tietenkin syödessä!

7.7. MAANANTAI: Soul - rahtipäivä Toinen päivä Soulissa oli täysin varattu Ransun lentorahtia varten. Koska pyörä piti saada mahdollisimman pieneksi, irrotin laukut ja katsoimme, mitä Juha veisi takaisin Suomeen. Lentokoneessa kuljetettavan tavaran määrä kun oli minimoitava. Seuraavaksi oli edessä Ransun putsaaminen. Etukäteen olin saanut paljon varoitteluja siitä, kuinka tarkkoja kanadalaisviranomaiset ovat asian suhteen. Rättejä ja puhdistusaineita kului siitä huolimatta, että pyörä oli Vladivostokissa pesetetty viimeisen päälle! Rahtipaikalle siirtymisessä sain jälleen apua Globe Ridersilta. Mr Lee, Soulissa asuva lentokonemekaanikko toimi keulakuljettajana – tällä kertaa tosin autolla. Rahtauspaikalla tuli lopullisesti selväksi korealaisten äärimmäisyyteen viety tehokkuus. Pitkiä pätkiä tallensin videollekin, koska niin vaikuttavaa oli henkilökunnan työskentely. Ja miten millintarkkaa työtä! Laatikko siis rakennettiin alusta loppuun saakka Ransun mittojen mukaan. Kuten sanottua, pyörää oli mahdollista pienentää niin paljon kuin pystyi. Koska tiesin, että Kanadassa joutuisin kasaamaan sen yksin, tyydyin irrottamaan pleksin, peilit ja kahvasuojat. Etufillarin jätin paikalleen. Tästä huolimatta illalla agentiltani Wendyltä saamani lasku oli iloista luettavaa: tarkan työn ansiosta (rahdissa maksetaan pääasiassa tilavuudesta, ei niinkään painosta) loppusumma oli lähes 1000€ pienempi kuin mitä Wendy oli ounastellut. Maksettavaa minulle jäi 2300€. Ei paha. Rahtauksen jälkeen Mr Lee vei meidät vielä downtowniin syömään, kuinkas muu-

Megapolis Soul

ten, ja antoi lahjaksi kaikenlaista Globe Riders -tavaraa, joista muun muassa t-paita on edelleen kovassa käytössä. Ja taaskaan ei saanut maksaa itse ruokaansa! Voi tätä vieraanvaraisuutta! Tähän mennessä en ollut käytännössä lainkaan ostanut matkamuistoja reissun varrelta mutta nyt siihen tuli mahdollisuus, koska Juha voisi viedä ne mennessään Suomeen. Niinpä matkaan lähti mm. jo aiemmin mainitsemani metalliset syömäpuikot hienossa juhlarasiassa, sekä tarroja, teetä jne. Ostosten jälkeen kiertelimme vielä hetken tämän äärimmäisen siistin megapoliksen keskustassa ja siirryimme lopulta metrolla lähelle hotellia. Metro on metro, olit sitten Pietarissa, Lontoossa, Helsingissä tai Soulissa!

8.7. TIISTAI: Soul - lähetystöpäivä No jopas oli suurlähetystövierailu! Aamulla siirryimme Juhan kanssa metrolla kaupungin ytimeen, missä sovitusti tapasimme ensin Mr Anhin, yhden keulakuljettajistani. Mr Anh vaan kun ei ole kuka tahansa dirikka vaan suuren saksalais-norjalaisen konsernin varatoimitusjohtaja. Jo kokoontumisajossa hän oli kertonut, että heidän yhtiönsä Korean pääkonttori sijaitsee samassa rakennuksessa kuin Suomen suurlähetystö ja hänen toimistonsa peräti samassa kerroksessa! Lähetystövierailun olin siis sopinut jo kuukausia aiemmin ja nämä kaksi vierailua siis linkittyivät keskenään mainiosti. Vaan enpä osannut odottaa sellaista vastaanottoa, minkä paikanpäällä saimme! MOOTTORITURISTI 3/2015

Jo ulko-oveen oli laitettu kyltti ”Welcome Minna and uncle”. Saavuttuamme paikalle meitä kierrätettiin tapaamassa kaikkia työntekijöitä – siis ihan oikeasti koko toimiston väkeä! Ja kaikille sama esittely: ”wonderwoman from Finland and her uncle, Finnair pilot”. Tämä siis tuntui olevan todella tärkeätä, että Juha oli Finnairin lentokapteeni. Muutenkin opin Koreassa oloni aikana, että suomalaisia arvostetaan valtavasti. Niin, onhan Suomi ”Nokia-maa” siinä missä Korea on ”Samsung-maa”, heh. Esittelyn jälkeen siirryimme samassa rakennuksessa sijainneeseen länsimaiseen ravintolaan. Itse en olisi tästä niin välittänyt, koska kasvisruokia heillä ei ollut. Tämäkin on kuulemma jonkinlainen statuskysymys eli ”parempi” väki käy länsimaalaisissa ravintoloissa ja tavalliset hemmot perinteisissä paikoissa. Itse lähetystövierailu oli erikoinen. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, olivat mukaan tulleet myös Mr Anh ja VALOKUVAAJA! Myöhemmin tajusin, että hän olisi halunnut otattaa itsestään kuvan suurlähettilään kanssa. Voivoi. Joka tapauksessa lähetystösihteeri haistoi tämän heti ja suhtautui sanalla sanoen ehkä hieman nuivasti koko vierailuun siihen saakka, kunnes Mr Anh poistui paikalta. Tähän saakka oli kerrottu, että lähettiläs itse ei välttämättä ehdi tapaamiseen. Vaan kuinka ollakaan, heti Mr Anhin poistuttua, suurlähettiläs Matti Heimonen tupsahti huoneeseen. Vaihdoimme siinä sitten hieman ajatuksia matkan tiimoilta ja otimme kuvia. Heimonen muuten halusi välttämättä prätkäpupuni Väinön mukaan kuviin! 9


9.7. Päiväni murmelina – osa 2

Väinö-kanin kanssa suurlähettiläs Matti Heimosen vieraana

Tapaamisen jälkeen kiertelimme jälleen hieman keskustassa ja palasimme jo tutuksi tulleella metrolla takaisin hotellin lähelle. Illaksi oli sovittuna vielä tapaaminen agenttini Wendyn kanssa. Aivan mainio tyyppi! Yhdessä nautimme illallista hotellin alakerrassa sijainneessa ”keittoravintolassa”, jossa jokainen valmistaa itse ruokansa isoissa padoissa. Tässä vaiheessa Wendy ei vielä ollut saapunut paikalle ja niinhän siinä kävi, että henkilökunta joutui lopulta kokkaamaan meidän ruokamme, kun ilmeisesti teimme kaiken väärässä järjestyksessä J! Mutta sanottakoon nyt vielä kerran, että Korea on kyllä todellinen kasvissyöjän paratiisi!

9.7. KESKIVIIKKO: lentopäivä, ”päiväni murmelina osa 1” Juha oli lähtenyt jo aamukoneella takaisin Suomeen ja koska oma lentoni lähtisi vasta iltapäivällä, päätin vielä viimeisen kerran käydä ihmettelemässä läheistä basaarikujaa. Varmaan kilometrin verran pieniä kojuja vierivieressä, jos jonkinlaisia myyntiartikkeleita kaupaten. Eniten pistivät silmään kaikenlaiset elävät merenelävät, mm. kilpikonnat ja ankeriaat. Eräältä kauppiaalta sain mukaani pakkausmuovia, johon sitten liinojen avulla kentällä sain paketoitua sivulaukkuni yhteen. Ai niin. Bussimatka Incheonin lentokentälle oli sikäli ikimuistoinen, että oletteko koskaan nähneet bussikuskin kumartavan matkustajille?!? No, näin nyt kävi ja taas oli Pikku-Minna ihan huuli pyöreänä maailman menosta! 10

Yksi koko reissun jännittävimmistä tilanteista sattui lähtöselvityksessä, kun virkailija alkoi kyselemään jatkolippua Kanadasta Suomeen. Eihän minulla tietenkään sellaista ollut, kun en vielä edes tiennyt, milloin siirtymän tekisin! Täti vaan sitten totesi yks´kantaan, että koneeseen minulla ei ole asiaa! Kovasti yritin selittää, minkälaisella reissulla oikein olin mutta en usko, että hän oikein ymmärsi. Eikä tainnut sitäkään tietää, ettei Suomen kansalainen tarvitse Kanadaan viisumia… Olin todella lähellä ostaa äkkiä netistä minkä tahansa lipun, maksoi mitä maksoi. Hetken henkeä haukottuani älysin kuitenkin esittää hänelle USA:n ESTA- matkustuslupani ja johan heltisi lupa hypätä koneeseen! Loppusilaus sähläyksille tuli, kun hetkeä myöhemmin odotussalissa kuulutettiin nimeäni ja tultiin kyselemään rahtini sisällöstä. Läpivalaisussa kun oli näkynyt YKSI sytkäri ja pikkuinen ketjurasvapullo. Hetken selittelin, että ks. ketjurasva ei ole palavaa mutta eihän tuo auttanut. Annoin siis heille avaimet ja he kävivät purkamassa superhyperteipatun pakettini ja poistivat ks. artikkelit laukuista… Itse lentomatkasta sen verran, että tämä oli ylivoimaisesti pisin lento, mitä olin koskaan kokenut. Ja niin karmeata tuo yli 10h koneessa istuminen on, että jos siltä vaan voi välttyä, niin kiitos mielellään! Ilmeisesti muuten henkilökunta on tottunut raivoaviin matkustajiin, koska kovasti kiittelivät kärsivällisyyttäni, kun lukuvaloni ei toiminut. Toivat minulle irrallisen lampun, joka sekin räjähti välittömästi. Kärsivällisyydestäni kiitoksena sain Air Canadan meikkipussin täynnä kaikenlaista tarpeellista! MOOTTORITURISTI 3/2015

Niin, sitähän se siis tarkoittaa, kun ajaa itää kohden, että Tyynen valtameren ylityksen yhteydessä elää saman päivän kahteen kertaan! Jo Koreassa oli flunssa alkanut hieman nostaa päätään – tähän saakkahan olin siis ollut koko matkan todella terve – ja lentomatka koneellisine ilmastointeineen tietenkin pahensi tilannetta. Vancouverin kentällä sekoilin oikein kunnolla. Ensin hukkasin kaikki Ransun paperit ja sitten passini. Montaa kertaa ei matkan aikana tippa tullut linssiin mutta tässä kohtaa kyllä. Kansion, jossa Ransun paperit olivat löysin itse mutta passia en. Kävin tietenkin ilmoittamassa asiasta myös virkailijoille, koska olin aivan varma, että passintarkastuksen jälkeen olin laittanut sen taskuuni. Tokihan minulla oli mukanani kopio passista mutta se olisi ainoastaan helpottanut saamaan lähetystön kautta uuden passin. Kunnes yht´äkkiä virkailija seisoo vieressäni ja kysyy: ”Minna?” ja ojentaa passini. Koskaan en saanut tietää, mistä passi oli löytynyt… Terminaaliepisodin jälkeen pyörin pitkään ympäri rahtialuetta tavarakärryjeni kanssa ennen kuin lopulta löysin oikean loosin. Tämän jälkeen virallinen kuittausosuus, jota olin etukäteen jännittänyt puhtaustarkastuksen vuoksi. Vaan huihai! Täti vaan kysyi, että ”is you bike clean?”. Siihen tietenkin vastasin, että juujuu, totta kai. Vastaus, ”okay, pick up your bike”, sai jälleen kerran leuan loksahtamaan auki. Ihan aina eivät näköjään byrokraatit toimi samalla kaavalla tai sitten ei ole uskominen kaikkiin ennakkovaroituksiin! Ransun paketin purkamisesta ei olisi totisesti tullut yhtikäs mitään (arviolta miljoona naulaa laatikossa), ellei olisi ollut mahdollisuutta ostaa purkua. Eikä siinä kauaa nokka tuhissut, kun sorkkaraudat heiluivat ja uskollinen ystävä kuorittiin kotilostaan. Tämän jälkeen kasailin Soulissa irrotetut osat paikalleen ja hupsista keikkaa, olinkin jo pyörän selässä matkalla kohti Vancouverin keskustaa. Kohtuu inhimillisesti löytyi hostellini ”Samesun Backpackers”. Sen sijaan pyörän parkkiin saaminen tuotti flunssaiselle matkaajalle hieman päänvaivaa. Hostellin vieressä sijainneen hotellin parkkikselle olisi toki pyörän saanut mutta hinta oli niin suolainen, lähes 40 dollaria, joten päätin koettaa onneani ja jätin pyörän kadun varteen. Illalla kun kävin tarkistamassa, että kaikki on kunnossa, paikalle tupsahti ”Donny”-


niminen viereisen strippiklubin portsari, joka sanoi, että voisin tuoda Ransun heidän parkkikselleen hintaan 12$. Kaveri vielä laittoi oman käyntikorttinsa pyörään ja sanoi, että nyt siihen ei ainakaan uskalla kukaan koskea. Aavistuksen haiskahti mafiatouhulta mutta ainakin Ransu oli turvassa. Voisi äkkiseltään kuvitella, että Kanada on turvallinen paikka, missä pyörän voi jättää minne tahansa vaan näin ei kuulemma ole. Rikollisuutta on sen verran, ettei yksityisenkään ihmisen omaisuus ole aina turvassa. Surullisista lieveilmiöistä sain esimakua, kun illalla Seven Eleven -kiskalla käydessäni näin lyhyellä matkalla toistakymmentä koditonta makuupusseissaan katujen varsilla.

10.7. TORSTAI: Vancouver - Naramata Aamupalalla ruokakulttuurishokki oli täydellinen: tarjolla oli valkoista leipää, hilloa, baageleita ja muffinsseja. Juuri kun olin tottunut loistavaan korealaiseen keittiöön! Aamupäiväksi olin sopinut paikalliseen Honda-liikkeeseen Ransun huollon ja pienen seikkailun jälkeen korjaamon löysinkin. Navi kun ei jostain syystä tunnistanut osoitetta. Huollon jälkeen alkoi upea matka kohti Naramataa ja British Columbian provinssin järviseutua. Henkeäsalpaavan kauniit vuoristomaiset ja upeat mutkatiet, tienvarsien lähiruokakauppiaat sekä toinen toistaan kauniimmat viinitilat pakottivat pysähtymään valokuvaamista varten. Alun perin olin sopinut majoittuvani teltassa United Church of Canadan kristillisessä keskuksessa Naramatan kylässä lähellä Pentictonin kaupunkia. Toisin kuitenkin kävi. Keskuksessa oli lakko, jonka seurauksena kaikki sadat majoitustilat (majoitusrakennuksia oli siis ympäri kylää kymmenittäin) olivat tyhjillään. Toisen epäonni on toisen onni, koska nyt sain käyttööni ihkuoman rivarikaksion OMALLA KEITTIÖLLÄ! Lisäksi kun vielä yksi keskuksen pastoreista, Natalie kävi hakemassa minulle polkupyörän käyttöön, olin onneni kukkuloilla. Lähes saman tien päätin, että koska minulla ei ollut hengenhätä eteenpäin ja flunssa vielä hieman vaivasi, jäisin Naramataan muutamaksi päiväksi. Illan fillarilenkki kylällä vahvisti ajatukseni. Olin saapunut lintukotoon, paratiisiin maan päällä!

Koditon Rory

11 - 12.7. PERJANTAI - LAUANTAI: Naramata Edellisenä iltana olimme sopineet Natalien kanssa, että hän veisi minut autolla Pentictoniin. Olin nimittäin tehnyt aikamoisen emämokan: en ollut Vancouverissa ottanut liikennevakuutusta. Näin jälkeenpäin en osaa tätä oikein selittää, mutta ilmeisesti en vaan saanut aikaiseksi. Asiasta kun tuli puhetta, Natalie totesi, että hän kuskaa minut

vakuutuskonttorille, mistä saan vakuutuksen pyörään. Helpommin sanottu kuin tehty. Lukuisien puheluiden jälkeen virkailija oli tiukasti sitä mieltä, että hän ei voi minulle vakuutusta myydä. Aika ihmeissäni olin, koska olin kuullut aikaisemmin, että asiassa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. No, syykin sekaannukseen lopulta selvisi: virkailija oli jostakin syystä käsittänyt, ETTÄ JÄÄN RANSUN KANSSA KANADAAN! No, loppu hyvin kaikki hyvin ja marssin ulos

Naramatan lintukoto MOOTTORITURISTI 3/2015

11


konttuurista 168 euroa köyhempänä, mutta sekä Kanadassa että USA:ssa voimassa olevaa vakuutusta rikkaampana. Tämän jälkeen oli vuorossa kaupunkikierros. Penticton on pieni mutta todella idyllinen järvenrantakaupunki. Postikorttiostoksille mentäessä huomasin jälleen asunnottoman miehen keruukippo vieressään. Rohkaisin mieleni ja menin juttelemaan. Rory-niminen irlantilaistaustainen mies kertoi asunnottomuuden olleen tavallaan hänen oma valintansa avioeron seurauksena. Totesi, että hän tekee töitä siellä mistä niitä saa, mutta omaan asuntoon ei ole varaa. Keskustelumme sai aika hurjan käänteen, kun paikalle saapui rullatuolissa alkuperäisasukas, joka raivostui pahemman kerran, koska Rory oli mennyt hänen paikalleen kerjäämään. Jälkeenpäin muuten opin, että ainakaan Kanadassa ei kutsuta alkuperäisasukkaita nimellä intiaani, vaan aboriginals, natives tai first nation. Paluumatkalla piipahdimme vielä paikallisessa supermarketissa ja järkytys oli aikamoinen, kun näin ruokien hinnat: monet tuotteet olivat jopa kolme kertaa kalliimpia kuin Suomessa. Ihmettelin kovasti paikallisten tulotasoa, jos kerran ruokakin oli näin kallista! Myöhemmin Reginassa paikallisen hostellin työntekijältä kuulin, että tavallisten duunareitten tulotaso on todella alhainen, jopa kuusi dollaria tunti, mikä tarkoittaa noin neljää euroa. Ei ihme siis, että toisilla ei ole varaa edes omaan kotiin! Iltapäivä vierähti Centre at Naramatan kansliassa paperiasioita hoitaessa. Sain vahvistettua Ransun lentorahdin Atlantin yli ja samalla ”jouduin” varaamaan omankin lentoni Montrealista Lissaboniin. Rahtisopimusta kun ei olisi voinut vahvistaa ilman henkilökohtaista lippua. Illan vietin Natalien ja hänen miesystävänsä Muhammedin vieraana näyttäen heille kuvia etenkin Venäjältä, koska se tuntui kiinnostavan eniten. Ihanan monikulttuurista elämää. Tykkään kovasti juu! Lauantaina oli vuorossa, vihdoin, reissun ensimmäinen todellinen lepopäivä. En suunnitellut mitään, mihinkään ei ollut pakko mennä ja mitään ei ollut pakko tehdä. Kyllä tuli tarpeeseen! Ajelin siis fillarilla, lueskelin ja ihmettelin elämänmenoa rannalla, kuvasin paljon, katsoin koneelta Morsea jnejne. Kyllä reissaaminen on hienoa mutta joskus, Risto Reippaan sanoin, tekee ihan hyvää olla vaan, tekemättä oikein mitään. Niin, ehkä juuri tästä syystä flunssaoireetkin alkoivat pikkuhiljaa helpottaa. 12

13.7. SUNNUNTAI: Naramata - Golden Matka kohti Kalliovuoria alkoi hieman takellellen, kun en pyöräkilpailujen vuoksi meinannut millään päästä ulos Pentictonin kaupungista. Kelownassa, noin 100 kilometriä pohjoisempana odotti yksi matkan mielenkiintoisimmista ennalta sovituista tapaamisista: Marko ”Hemuli” Hemmilä, joka kesällä 2012 myi omaisuutensa, otti kultaisen kädenpuristuksen, pakkasi Bemarinsa ja lähti ajamaan ympäri maailmaa. Koskaan aikaisemmin emme olleet siis tavanneet, mutta tuntui, kuin olisimme aina tunteneet. Juttua olisi varmaan riittänyt vaikka kuinka pitkään mutta noin kahden ja puolen tunnin jälkeen oli jatkettava matkaa, minä kohti Jasperin kansallispuistoa Kalliovuorilla ja Marko USA:n puolelle.

Marko ”Hemuli” Hemmilä MOOTTORITURISTI 3/2015

Jos oli kaunista läntisen Kanadan järviseudulla, niin aika sanattomaksi menin Kalliovuorten lähestyessä. Rec-nappula oli Go Prossa päällä todella tiuhaan! Edes kova helle ei haitannut näissä komeissa maisemissa! Goldenin pikkukaupungin kohdalla päätin vetää sivuun ja etsiä majapaikan. Kyllä kannatti! Paikallinen Dreamcatchershostelli oli ehkä paras, missä olen koskaan ollut. Kuultuaan, että olen Suomesta, paikan omistaja Abbey toi minulle illalla Englannista ostamansa kirjan ”The almost nearly perfect people – truth about the Nordic miracle”. Maha kippurassa luin kirjaa etenkin sen Suomi-osuuden kohdalla – suosittelen! Abbey oli muuten juuri niitä ihmisiä, jollaisten tapaaminen tekee reissaamista niin antoisaa. Avoin, vilpitön ja rehellinen. Loistava juttukumppani yksinäiselle matkaajalle.


MOOTTORITURISTI 3/2015

13


TFMK:n MP15 – messukyselyn tulokset:

Motoristit odottavat kerholtaan jäsenetuja ja ajantasaista tietoa kerhon toiminnasta netissä. MP15 – messuilla Touring Finlandia MK ry:n osastolla tehdyssä asiakaskyselyssä lähes 160 henkilöä osallistui osastolla olleeseen arvontaan ja kyselyyn. Osa vastaajista osallistui pelkästään arvontaan ja he eivät täyttäneet kyselylomaketta. Kyselyyn vastasi 124 henkilöä. Näistä oli entuudestaan kerhon jäseniä 39 henkilöä. Samalla lomakkeella pystyi myös liittymään kerhon jäseneksi ja näin teki 53 henkilöä (kaikista osallistuneista 33,8 %! ). Lisäksi kerhon jäseneksi liityttiin osastolla olleella tietokoneella käyttäen nettilomaketta. Kyselyn vastausten tulkintaa Mitä odotat moottoripyöräkerholtasi kysymyssarjaan vastanneiden enemmistö odottaa kerholtaan jäsenetuja. Vastaajien määrä vaihtelee kysymyksittäin, n= 112 – 127. Taulukossa on laskettu yhteen erittäin tär-

tärkeänä Aktiivista osallistumista kerhon toimintaan, ei sinänsä ollut suuri yllätys. Kerhotoimintaan tuntuu olevan vain entistä vaikeampaa saada vapaaehtoisia mukaan. Jos kuulut tähän 34% ryhmään ja olet vanha tai uusi jäsen; tule rohkeasti mukaan kerhon toimintaan, osallistu ja ilmoita halukkuudestasi tulla mukaan aktiiviseen toimintaan! Tekijöitä tarvitaan. Ilman aktiivisia ihmisiä mitään toimintaa ja palveluita ei synny eikä jäsenetuja yms. etuuksia jäsenille itsestään tule. Koska vastausten määrä on näinkin pieni, mitään suuria toiminnan muutokseen tähtääviä linjauksia ei sen perusteella voi ajatella tehdä, mutta ehkä se kertoo jostakin muutoksesta; harrastuksen ollessa jossain määrin kallista, vallitsevan taantuman keskellä jäsenetujen saanti on kaikille merkityksellistä ja matkailukokemus, jota mm. kerhollamme on yli 40 vuoden ajalta, sen

keätä ja tärkeätä vastaukset kysymyksittäin ja näin on saatu tulema, että 82% vastanneista piti Jäsenetuja (alennuksia majoituksista ja laivalipuista yms.) suurimpana ja tärkeimpänä odotuksena kerholta. Tietoa mp - matkailusta piti erittäin tärkeänä tai tärkeänä 79% vastanneista. Kolmanneksi eniten merkintöjä kohdistui Saman henkistä seuraa - kysymykseen, sitä piti erittäin tärkeänä tai tärkeänä 76 % vastanneista. Nämä kolme aluetta nousivat selkeästi suurimmiksi odotuksiksi kysymyssarjassa. Tietoa Mp:n hallinnasta ja ajotekniikoista sai myös melko korkean odotusarvon, 59% vastanneista piti toimintoa erittäin tärkeänä tai tärkeänä. Mielenkiintoinen tulos on se, että vain 56% vastanneista piti erittäin tärkeänä tai tärkeänä Hyviä kokoontumisia ja juhlia? Se, että vain 34% piti erittäin tärkeänä tai

1 Mitä odotat moottoripyöräkerholtasi?

1 2 3 4 5 6 7 8

Saman henkistä seuraa Matkaseuraa Tietoa mp-matkailusta Tietoa mp:n tekniikasta ja varusteista Tietoa mp:n hallinnasta ja ajotekniikoista Hyviä kokoontumisia ja juhlia Jäsenetuja (alennuksia majoituksista, laivalipuista yms.) Mahdollisuuksia aktiiviseen tekemiseen kerhon toiminnassa

Erittäin tärkeätä 52 27 46 20 27 40 56 19

Tärkeätä 35 32 49 39 40 32 40 20

Ihan OK 23 33 21 42 30 30 16 39

Ei tärkeätä Ei kiinnosta 3 1 17 3 2 3 14 3 12 4 23 2 4 1 26 10

n 114 112 121 118 113 127 117 114

Erittäin tärkeätä tai tärkeätä 76 % 53 % 79 % 50 % 59 % 57 % 82 % 34 %

60 50 40 30

Erittäin tärkeätä

20

Tärkeätä

10 Ihan OK

14

Saman henkistä seuraa

Matkaseuraa

Tietoa mp-matkailusta

Tietoa mp:n tekniikasta ja varusteista

Tietoa mp:n hallinnasta ja ajotekniikoista

Hyviä kokoontumisia ja juhlia

Jäsenetuja (alennuksia majoituksista, laivalipuista yms.)

Mahdollisuuksia aktiiviseen tekemiseen kerhon toiminnassa

0

1

2

3

4

5

6

7

8

MOOTTORITURISTI 3/2015

Ei tärkeätä Ei kiinnosta

3. 6.

2. 7.

4. 5.

1. 8.


sähköisten palveluiden kehittämiselle on selkeää kysyntää. Ei pelkästään tämän kyselyn perusteella voi tehdä tuota johtopäätöstä, mutta ollaksemme enemmän houkutteleva ja nykyaikainen kerho, meillä on oltava hyvät ja ajantasaiset nettisivut ja muutkin sähköiset palvelut. Tätä varten onkin käynnistetty jo viime keväänä kerhon sähköisten palveluiden uusintaan tähtäävä projekti, jonka tuloksia on odotettavissa vielä tämän syksyn aikana. Kerhon lehti tulee säilymään tärkeänä viestintävälineenä myös jatkossa, näin voinee luvata. Edelleenkin paperisen lehden käyttöliittymä on ylivoimaisesti paras, monessa yhteydessä. Ja kun huomioidaan meidän kerhon ikärakenne, myös monelle henkilölle, joka ei ole kovin sisällä sähköisissä vempaimissa tai niiden käyttömahdollisuus puuttuu, paperinen lehti on se mieluisin edelleen. Vaikka se ilmestyykin vain neljästi vuodessa.

tiedon välittäminen uusille (ja myös vanhoille) jäsenille on ensiarvoisen tärkeätä. Millä tavoin haluaisit tietoa kerhon asioista – kysymyssarjan vastaajista enemmistö odottaa saavansa tietoa nettisivujen kautta. Samalla periaatteella kuin edellisessä kysymyssarjassa, laskettiin erittäin tärkeätä ja tärkeänä pidetyt vastaukset yhteen, jolloin annetuista vaihtoehdoista tiedon välitystä Nettisivuilla odotti 84% vastanneista. Kerholehden välityksellä tiedon saantia odotti 72% vastanneista. Sähköpostilla tiedotusta (esim. uutiskirje) piti erittäin tärkeänä tai tärkeänä 58% vastanneista. Henkilökohtaisesti, eri tapahtumien yhteydessä, saatua tietoa kerhon asioista piti erittäin tärkeänä tai tärkeänä vain 41% vastanneista. Näistäkään vastauksista ei voi kovin suuria johtopäätöksiä tehdä, kun vastaajien määrä on pieni (n= 103 – 109). Mutta, vaikka huomioidaan kerhon koko ajan nouseva keski-ikä, odotukset viestinnässä ovat siirtymässä nykymaailmaan, ja

Liittyneiden ikärakenne Messukyselyn kautta liittyviltä jäseniltä kysyttiin myös syntymäaika, jonka perus-

teella voi tehdä myös havaintoja. Ikärakenteesta ei tehty taulukkoa, mutta jakauma on seuraava: 40-luvulla syntyneet, 2 liittynyttä jäsentä. 50-luvulla syntyneet, 14 jäsentä. 60-luvulla syntyneet, 20 jäsentä. 70-luvulla syntyneet, 10 jäsentä. 80-luvulla syntyneet, 4 liittynyttä jäsentä. Liittyneiden syntymävuosikymmenistä voi havaita, että 40 – 60 vuotiaat ( 50 – 70 luvulla syntyneet) on suurimmat ikäryhmät, ja 60-luvulla syntyneet, nyt 50 ikävuoden kahtapuolen olevat, ovat suurin liittyneiden ryhmä. Alle 30-vuotiaita ei liittynyt yhtään uutta jäsentä messuilla. Joten, tästä voi päätellä, ettei touringin ikärakenne juurikaan tule nuorentumaan jos liittyvien ikärakenne jatkossakin on samankaltaista. Mutta, muistetaan, että emme me ole vanhoja emmekä nuoria vaan olemme nuorekkaita aikuisia ! Koosti Ari T

2 Millä tavoin haluaisit saada tietoa kerhon asioista?

1 2 3 4

Kerholehden välityksellä Nettisivuilla Sähköpostilla Henkilökohtaisesti, eri tapahtumien yhteydessä

Erittäin tärkeätä 53 58 29 16

Tärkeätä 25 33 34 26

Ihan OK 17 12 27 38

Ei tärkeätä 9 3 10 11

Ei kiinnosta 5 2 9 12

60

n 109 108 109 103

Erittäin tärkeätä tai tärkeätä 72 % 84 % 58 % 41 %

2.

1. 3. 4.

Erittäin tärkeätä Tärkeätä

50 40 30

Ihan OK

20

Ei tärkeätä

10 0

Kerholehden välityksellä

Nettisivuilla

Sähköpostilla

Henkilökohtaisesti, eri tapahtumien yhteydessä

1

2

3

4

Kyselylomakkeita palautettiin kaikkiaan 157 kpl, joissa kysymyksiin oli vastannut 124 hlöä. Osa osallistui vain arvontaan. Jäseneksi liittyi lomakkeella 53 jäsentä (33,8 % vastanneista), joista 16 ei vastannut kyselyyn. Jäsenistä 39 hlöä palautti lomakkeen, 6 hlöä osallistui vain arvontaan vastaamatta kyselyyn. Kyselyyn osallistui 65 hlöä, jotka antoivat Ei nyt - vastauksen jäseneksi liittymisestä kysyttäessä. MOOTTORITURISTI 3/2015

15


Kauden avaus Ahveniston ra

Aamusta ilmeet oliva vakavia, mutta päivän mittaan aurinkokin pilkisti kuivaten radan ja suosien siten ruosteenpoistoa. Kuva Ari Toivanen

Hiukan sateisena ja koleana valkeni helatorstain aamu, mutta harmaus ei haitannut, koska kohteena oli Ahveniston moottorirata ja Touringin kauden avaus sekä jatkot Petäyksessä. Aamun aikana taivas alkoikin jo repeillä ja se niin ihana aurinkokin pilkahteli pilvien takaa. Sadetta uhmaavia tourinkilaisia saapui paikalle mukavasti. Radalle pääsi kurvailemaan melumittaukset läpäisseenä n. 40 pyörää. Tuttuun tapaan

oli jälleen hitaan ajon ryhmä ja nopeammat kuskit. Paikalla oli myös Tuusmotorin ja Bike Worldin tuomia koeajopyöriä, joita testailtiinkin ahkerasti. Rata-ajojen jälkeen suuntasimme etupyörät kohti Hattulaa ja Petäys Resortia. Mukavan mutkatien päässä odotti hotelli kauniissa niemimaisemassa. Pyörät parkkiin ja kohti makkaranuotiota! Nuotiohetken jälkeen siirryimme kuuntelemaan

Bikeworldin Petri Romu toi KTM-pyöriä koeajoon. Ja testaajia riittikin kiitettävästi. Kuva Ari Toivanen 16

Lämpötila Ahveniston aamussa ei paljoa hymyilyttänyt. No, tuplaantui edellisestä vuodesta. Kuva Ari Toivanen

Tuusmotorin Pekka Åbergin tuomat Ducatit olivat suosittuja koeajopyöriä sateisesta kelistä huolimatta. Kuva Ari Toivanen

MOOTTORITURISTI 3/2015


adalla sekä Petäyksessä 14.5. Prätkähiiri-Minnan esitystä maailmanympärimatkastaan. Auditorio täyttyikin mukavasti innokkaista kuulijoista. Maapallon virtuaalikierron jälkeen oli hyvä hetki istahtaa saunan lämpöön. Mikäpä oli saunoessa rantasaunassa, kun sai vilvoitella terassilla kaunista järvimaisemaa ihaillen. Rohkeimmat uskalsivat käydä uimassa Vanajavedessä, vaikka veden lämpötila ei kyllä ylittänyt kymmentä astetta. Ilta jatkui päivällisellä Petäyksen buffet-pöydän antimista nauttien ja huipentui livemusiikkiin, kun bändi Sweet Jeena and her Sweethearts aloitti soiton. Kiitos mukana olleille ja nähdään taas kerhon tapahtumissa! Sihteeri Sari

Minna Prätkähiiri RTW Jokisen matkakertomusesitys veti luentosalin viimeistä paikkaa myöten täyteen. Kuva Ari Toivanen

Iltapäivällä makkaranpaisto aurinkoisessa säässä Petäyksen aivan uudessa tulipaikassa oli suosittua. Kuva Ari Toivanen

Ilta päättyi Sweet Jeenan ja Sweethearts yhtyeen musisoidessa ja täyttäessä tanssilattian. Kuva Ari Toivanen

MOOTTORITURISTI 3/2015

17


Satulassa tiellä ja työpaikalla. Scandinavian Quality Scan-Cast Oy, Pihtisulunkatu 3-5, 33330 Tampere, FINLAND Puh. +358 (0)3 345 9700, Fax +358 (0)3 345 9717, scancast@scan-cast.fi 18

www.scan-cast.fi MOOTTORITURISTI 3/2015


FIM MOTOCAMP 2015 MUUTTUI MATKAN VARRELLA GAGARIN CUPIKSI 2015 Paraati Nevskillä

Vaikka Motocampia ei Pietarissa järjestettykään, olimme tehneet matkasta henkisen päätöksen. Kun järjestäjät vielä lupasivat tehdä korvaavan tapahtuman, nimeltään Gagarin Cup, pitihän se mennä katsastamaan. Ohjelma oli sama kuin Motocampiin suunniteltu. Ainoa erotus oli majapaikkana toimivan saaren sekä telttamajoituksen vaihtuminen siistiin sisämajoitukseen hotellissa. Helsingistä lähdettiin torstaina 4. kesäkuuta aamupäivällä. Kuninkaantien ABC:ltä tuli mukaan toinen motoristi Tampereelta. Aakkoskahvittelun lomassa saatiin viestiä, että kolmen pyörän etupartio oli jo ylittämässä rajaa. Lyhyen pysähdyksen jälkeen alkoi matka kohti Vaalimaan rajatarkastusasemaa. Vaalimaan Teboililla täyteltiin tulliselvityskaavakkeet. Passia sai näyttää monen monta kertaa ennen kuin oltiin rajan toisella puolella. Tullimiehen tiukkaa silmäpeliä lukuunottamatta raja-

nylitys meni mukavasti ja leppoisasti jonotellen. Matka jatkui sitten Pietaria kohden. Viipurin nurkilla päätettiin ajaa kaupungin läpi, jotta Viipurin linnakin nähtäisiin. Koska passelia kahvittelupaikkaa ei näkynyt kylillä, matka jatkui tankkaustauon jälkeen. Pietariin löydettiin ilman ongelmia ja köyhinä motoristeina mentiin ilmaista tietä pitkin. Etupartion rahamiehet menivät maksullista tietä. Maksun hinnalla olisi saanut pari kuppia paikallista teetä, joten ei kauhean kallista kuitenkaan. Kahteen kertaan saatiin katsoa karttaa Pietarissa, jotta löydettiin hotellille. Hieman auttoi kaupungin valmistautuminen jalkapallon MM-kisoihin 2018 ja uuden stadionin rakennustyömaa, joka oli ihan hotellin vieressä sopivana suunnistuspisteenä. Hotel Park Krestovskiyin kirjautumisen ja ralliin ilmoittautumisen jälkeen rupesi olemaan jo aika nälkä. Etupartiokin valitteli nälkäänsä, kun meidän ilmoittautumisrutiineja odottelivat. Janoa ei ilmeisesti kuitenkaan ollut päässyt syntymään aulaMOOTTORITURISTI 3/2015

baarissa. Kysyimme vastaanotosta olisiko lähellä jokin ravintola. Meille ehdotettiin paikkaa, joka ei ollut kuin tuulisen kävelymatkan päässä. Kävelyohjeiden päästä löytyi Karl und Friedrich -niminen, saksalaistyylinen ravintola. Kaikki Suomen edustajat tykkäsivät, että ruoka oli hyvää, ja niin maistui ravintolan oman panimon olutkin hyvältä. Maittavan illallisen jälkeen palattiin hotelille nukkumaan. Virkeämpi osa porukasta kävi tapahtuman teemaan sopivasti raketin kyydissä. Samalla saarella kun sattui olemaan ihan hienon oloinen huvipuistokin.

Nähtävyydet tutuiksi Perjantain aamupalan jälkeen alkoi Gagarin cupin virallinen ohjelma. Noin kello kymmenen (aikataulut pysyi järjestäjillä tosi hyvin hanskassa) hotellilta lähti bussi, joka kiersi ympäri Pietaria ja nähtiin monta klassista kaupungin nähtävyyttä. Kierros päättyi neljän ruokalajin lounaaseen, osuvasti St. Petersburgiksi nimetyssä ravintolassa. 19


Iltapäivän ohjelmassa oli käynti vuonna 1895 perustetussa venäläisen kuvataiteen museossa. Kiersimme noin puolet museon huoneista. Hienoa ja osittain jopa humoristista taidetta jaksoi kyllä hämmästellä. Mieli teki vain päästä hieman ulos nauttimaan aurinkoisesta säästäkin, joten päätimme lähteä pienelle kävelylle kaupungille ennen illallista. Palasimme jalat jo hieman väsyneinä museolle, mistä bussi vei meidät suoraan perinteiselle venäläiselle Na Zdorovie -ravintolalle. Tarjoilijat olivat pukeutunet kansanpukumaisin asuihin. Ruoka oli jälleen hyvää ja ravintolassa oli myös elävää venäläistä musiikkia. Bussi vei meidät kylläisinä takaisin hotelille ja pikaisen aulabaaripyrähdyksen jälkeen alkoikin uni maittaa. Lauantaina oli koko päivän bussiretki Pietarhoviin, joka on tsaarien kesäpaikkakaupunki hieman länteen Pietarista. Tärkein nähtävyys on Pietarhovin palatsi, jossa vietimmekin koko päivän. Matkan varrella nähtiin myös presidentin kesäasunto. Isäntää ei tosin nähty. Ohjelmassa oli ensin kiertokävely oppaan johdolla Pietarhovin suuressa palatsissa. Lounaaksi, linnaan tutustumisen jälkeen, oli tarjolla piknik puistossa. Jälkiruuaksi oli järjestävän tahon maukasta pullaa ja omakustanteista maukasta jäätelöä sekä ohraista pirtelöä. Iltapäivällä pienen ruokalevon jälkeen alkoi pitkähkö kiertokävely puistossa, jälleen oppaan johdolla. Puistossa on tosi monta erilaista suihkulähdettä, pieniä, isoja, patsaiden kera ja ilman. Kun suihkulähteet oli katsottu, bussi lähti takaisin Pietariin. Jo oli vierähtänyt aikaa lounaasta ja oli illallisen aika. Se nautittiin ”purjelaivassa” mihin oli rakennettu useampi ravintola. Maittavan neljän ruokalajin illallisen

Jokiristeilyllä on kivaa 20

Pietarinhovin palatsi ja muutama suihkulaÌähde

Pikniklounas Pietarinhovin palatsin puistossa

Vettä pursuava kuusi Pietarinhovin palatsin puistossa MOOTTORITURISTI 3/2015


Ilta jokiristeilyllä

Illallinen laivalla kristallilasien kera

jälkeen oli vielä kiertoristeily Pietarin kanavissa. Alus otti meidät kyytiin suoraan ravintolalaivan kyljestä ja siitä matkattiin kohti keskustaa pitkin Nevajokea. Hienon, hieman viileän risteilyn jälkeen jokilaiva palasi ravintolalle, mistä bussi ajoi meidät hotellille ja taas reissusta väsähtäneinä nukkumaan.

Paraatia kahteen kertaan Viimeisenä tapahtumapäivänä eli sunnuntaina ohjelmassa oli vuorossa paraati, joka kulki muun muassa kahdesti pitkin Nevski Prospektiä. Paikalliset motoristit hoitivat aika tehokkaasti liikenteenohjauksen, mitä nyt yksi poliisi halusi pistää jonon poikki eräässä risteyksessä. Pienen sananvaihdon jälkeen paraati jatkui mukavan reipasta matkavauhtia Kronstadtin kaupunkiin Retusaarelle. Paraati ajetiin kahdesti, koska paluukin ajeltiin muodostelmassa. Menomatkalla varsinkin nopeusrajoitukset olivat viitteellisiä. Yhteensä ajoa tuli reilut 100 km. Varmuuden vuoksi paraati kurvasi jopa tankkaustauolle jo menomatkalla, mikä oli hivenen huvittavaa. Pyörät pysäköitiin Kronstadtissa Pyhän Nikolain laivastokatedraalin eteen, missä paikalliset kävivät niitä ihmettelemässä ja ihailemassa. Vierailimme 1913 valmistuneessa katedraalissa ja kuulimme vähän sen sekä saaren historiasta. Katedraalin seiniä koristivat taulut sodissa kuolleiden merimiesten muistoksi. Maittava lounas tarjoiltiin isossa kilpikonnassa. Nälkää ei tapahtumassa päässyt näkemään. Lounaan jälkeen oli jälleen vauhdikas ryhmäajo ja paluu takaisin hotellille. Vaatteiden vaihdon ja lyhyen hen-

Paraatiin lähtöä odotellessa

Tankkaustauko kesken paraatiajon MOOTTORITURISTI 3/2015

21


gähdystauon jälkeen oli aika nousta jälleen bussiin. Tällä kertaa se vei meidät kaupungin ulkopuolelle, lähelle Pietarhovia illalliselle, joka oli perinteistä saslikkia, sekä palkintojenjakotilaisuuteen, jossa nähtiin muun muassa susia. Palkintoja jaettiin useissa kategoriassa. Hienoin moottoripyörä-palkinto (pronssinen Leonov cup) meni Slovakiaan Gold Wingille. Hopeinen Tereshkova cup (eniten naisia) meni myös Slovakiaan, koska heillä oli nainen, joka ajoi itse. Kultainen Gagarin cup, siis pääpalkinto (parhaalle ryhmälle) tuli Suomeen. Palkinnon jakoi juhlapuheiden kera kosmonautti evp. Alexander Volkov. Lisäksi jaettiin ainakin pisimmän matkan ajaneen palkinto ja saattoi olla myös vanhimman osallistujankin palkinto ja muutama muukin lahja saatiin. Illallisella soitti kolmen hengen orkesteri leppoisaa musiikkia ja tunnelma oli mukava. Maukkaan saslikin ja muutaman vodkan jälkeen oli jälleen paluu bussilla hotellille. Maanantaina oli jäljellä vain paluu Suomeen. Ajettiin Saimaan kanavan yli matkalla rajalle, tällä kertaa Viipurin kiertäen. Tiet Vaalimaalta Pietariin ovat työn alla ja uutta asfalttia pitkin matka joutui mukavasti. Niin mukavasti, että aina kun poliisi näyttäytyi oli outo huoli, että mikähän se sallittu nopeus täällä onkaan. Koska meitä ei pysäytetty, oletan että kovempaakin olisi saanut ajaa. Tiet olivat kyllä koko matkalla hyväkuntoisia, Viipurin muutamaa nupulakivikatua lukuun ottamatta. Vielä ennen rajaa toki tankattiin halpaa polttoainetta. Taas sai näyttää passia moneen kertaan. Mutta rajan läpi päästiin. Suomen puolella rupesi satamaan vettä, mutta onneksi ei liiemmin. Muutama salamakin nähtiin ennen kuin päästiin kotiin lämmittelemään. 140 euron osallistumismaksu (+majoitus ja juomat) tuntui kohtuulliselta ohjelmaan nähden. Jos jotakuta houkuttaa käydä tapahtuma katsastamassa, niin ensi vuonna pitäisi olla siihen jälleen mahdollisuus. Oppaat puhuivat kaikki hyvää englantia. Kiitokset vielä matkalla mukana olleille!

Pyhän Nikolain laivastokatedraali ja pyöriä parkissa

Pyhän Nikolain laivastokatderaalissa

Kirjoittivat: Hanna ja Micke

Palkittu mies mitalli rinnassa 22

Gagarin cupin pääpalkinnot rivissä MOOTTORITURISTI 3/2015


Alkuviikko Meritansseja, loppuviikko tico tico! Mikä sinua huvittaa? Löydä oma risteilysi ja varaa: tallink.fi/22h tai 0600 157 00 (0600-puhelut 1,75 €/vastattu puhelu + aina pvm/mpm).

MOOTTORITURISTI 3/2015

23


Valmiina rengastien starttiin hotelli Strandbon edustalla.

SA ARISTON REN Kesäkuinen perjantai ja auringonpaiste, mikä mainio päivä suunnata pyörä kohti Turun kaunista saaristoa ja Nauvoa! Saavuimme Nauvoon omia aikojamme. Seitsemältä väki oli kasassa, 13 iloista tourinkilaista. Illalla nautimme hyvästä ruuasta ja tietenkin virvoittavista juomista. Oli mukava tutustua uusiin tourinkilaisiin ja tavata vanhoja tuttuja. Saariston Rengastie on Merenkulkulaitoksen vuonna 1996 käynnistämä hanke, jonka tarkoituksena on edistää LounaisSuomen saariston pohjois- ja keskiosien matkailua sekä parantaa saariston sisäisiä ja mantereen välisiä yhteyksiä ja saavutettavuutta. Rengastie koostuu sekä yleisen tieverkon osuuksista että niitä yhdistävistä yhteysalus- ja lossiyhteyksistä. Reitillä on yhteensä pituutta 160–190 kilometriä yleisiä teitä, minkä lisäksi vesistöjen ylityksiä kaikkiaan noin 30–50 kilometriä. Vuosittain tällä reitillä liikkuu noin 20 000 matkailijaa. Rengastie on mahdollista kulkea 24

kokonaisuudessaan ainoastaan toukokuusta syyskuuhun, jolloin M/S Antonia liikennöi Iniön ja Mossalan välillä. Muina aikoina reitin voi kulkea Houtskarin Mossalaan tai Iniön Daleniin asti. Lauantaiaamuna aamiaisen jälkeen alkoi pyörien käynnistely ja startti yhdeksältä kohti toista lauttaa Nauvo-Korppoo. Kymmeneltä lähti aikataulutettu lautta kohti Houtskaria Galtbysta, johon tähtäsimme ja hyvin ehdimme. Jäi aikaa tutustua Ahvenanmaan lautankin aikatauluun. Lautta-aikataulut on suunniteltu niin mielenkiintoisesti, etten ainakaan itse keksinyt millään tapaa, jolla olisi päässyt reitin läpi ilman odotusta. Niinpä päätimme viettää vajaat kaksi tuntia Houtskarissa. Toinen vaihtoehto olisi ollut Iniön saari, mutta kokemuksesta tiedän, että siellä ei ole oikeastaan kuin kauppa ja pieni söötti kirkko, joka kyllä on käymisen arvoinen. Houtskarissa kävelimme parinsadan metrin päähän vierasvenesatamaan kahville ja haukkaamaan suolaista/makeaa syötävää. Aika kului leppoisasti kuulumisia ja kokemuksia vaihdellen. Vatsa täynMOOTTORITURISTI 3/2015

nä jatkoimme kohti seuraavaa lossia. Rengastie kulkee Turun, Kaarinan, Paraisten, Kustavin, Taivassalon, Maskun ja Naantalin kuntien alueella. Reitillä on yhteensä viisi lauttaa ja kolme lossia. Ajomatkat eivät ole kovin pitkiä niiden välillä. Yksi yhteysväli MS Antonialla on maksullinen, hinta moottoripyörältä ja kuljettajalta oli 25 euroa. Maisemat ja tiet ovat nautinnollisia leppoisaan ajeluun. Meille auringonpaiste vielä kruunasi ajonautinnon. Hyvä paikka viettää odotusaikaa on myös Kannvikin satama. Vieressä on leirintäalue ja ravintola. Tosin tämän jälkeen edessä on enää viimeinen lauttamatka Kustavin Heponiemeen, joten ehkä tauko on mukavampi pitää jo hieman aiemmin. Meidän taukokohta oli mielestäni onnistunut ja loppumatka meni mukavasti ilman suurta kiirettä ja pidempiä odotteluita. Mukava retki ja ihana seura, kaiken kaikkiaan kiva viikonloppu saaristossa! Teksti ja kuvat: Sari Laurell


N채kym채 Strandbon terassilta vierasvenelaitureille..

Viimeinen lauttav채li Kantvik-Heponiemi upeassa auringonpaisteessa.

GASTIE 12.-13.6.

Lautta tulossa. MOOTTORITURISTI 3/2015

25


Touring Finlandialla jälleen Tourinkilaiset ja suomalaiset motoristit osallistuivat jälleen kerran voitokkaasti FIM Rallyyn, joka pidettiin Vordenissa, Hollannissa, paikallisen linnan puistossa. Osa matkalaisista saapui Hollantiin kerhorallista, joka järjestettiin edellisellä viikolla Saksan Lauenfördessä, joten välimatka ei ollut kovin pitkä. Välipäivien ajaksi toki osallistujat tekivät tutustumismatkoja, muun muassa Moselin laaksoon.

26

MOOTTORITURISTI 3/2015


menestyst채 FIM Rallyssa!

MOOTTORITURISTI 3/2015

27


Touringin naiset voittoisina, jälleen kerran! Kuva Timo Toikkanen

29 – 31.7. järjestetyssä 70. FIM Rallyssa Touring Finlandia MK saavutti voitot suurin kerho- ja eniten naisosanottajia -sarjoissa voittaen Challenge Austria- ja Challenge San Marina Foemina -palkinnon. Lisäksi TFMK voitti Challenge Inter Clubs -sarjan ja oli suurin Suomesta osallistuva kerho. Muissakin sarjoissa sijoituimme hyvin ”pistesijoille”, sillä Suomen joukkue jäi kokonaisvoitosta vaivaiset 2005 pistettä (Voittaja, Ruotsi, sai 184950 pistettä). FIM Rally kulki perinteisesti retkien ja kansojen paraatin kautta palkintojen jakoon. Jo viikonloppuna alkaneen majoituksen oheen alkuviikkoon osanottajille oli järjestetty mm. RR-kilpailuiden seuraamista (kilpailu ajettiin ennen vuotta 1970 valmistetuilla pyörillä), ohjattuja moottoripyöräajoretkiä sekä matka Amsterdamiin. Viralliset avajaiset pidettiin keskiviikkona 29. 7. Torstaina oli ohjelmassa retki Rotterdamin satamaan ja perjantaina odotettu kansojen paraati. Perjantai-iltana oli päätösjuhla ja palkintojen jako. Touringista paikalla oli 70 osanottajaa, mikä oli hyvin, kun yleensä kerhon järjestä28

miin tapahtumiin osallistuminen on viime vuosina ollut kohtuullisen vaisua. FIM Rally Voordenissa oli osanottajia 27 eri maasta, 171 eri kerhosta, Suomesta 89 henkilöä. Yhteensä paikalla oli rekisteröityneitä osanottajia 1027. Tapahtuman järjestelyistä ei toimituksen korviin ole kuulunut suurempia epäkohtia, paitsi pari paikalla olleilta tullutta kommenttia, joista toinen tässä: Timo Toikkanen: ”Lounaaksi tarjottiin kolmioleipä, omena ja vesipullo jokaisena päivänä. Meillä oli viime vuonna Suomessa järjestetyssä Tampereen fimissä lounastarjoiluna oikeata ruokaa ja Viikinsaaren retkipäivänä muun muassa loimulohta. Myös aamupala oli samaa sarjaa, pala vaaleata leipää, yhdet siivut juustoa ja makkaraa ja muovimukillinen laihaa kahvia.” ”Kysyin tapahtuman johtajalta viimeisenä iltana, että onko Hollannin hintataso niin korkea, ettei osanottomaksulla (joka on FIMin sääntelemä, 185 euroa) saanut parempaa lounasta ja aamiaista aikaiseksi? Kun meillä Suomessa, joka on kallis maa, viime vuonna oli lounaana kunnollista, oiMOOTTORITURISTI 3/2015

keata ruokaa? Vastauksena oli, että ”meillä oli olut halvempaa kuin Suomessa!” Tähän toimituksen kommenttina voi vaan todeta, mitä tekemistä oluen hinnalla on virallisen ohjelmaan kuuluvan ruokailun järjestämisen kanssa? On henkilöitä, jotka eivät edes juo olutta tai vastaavia ruokajuomia ja alkoholijuomat eivät kuulu mukaan lounas- tai illallistarjoiluun, vaan ovat jokaisen omien mieltymysten mukaan tilavissa ja maksettavissa. Tässä olisi kyllä FIM-organisaatiolla FIM Rally-tapahtuman ohjauksessa terävöinnin paikka. Eihän voi olla niin että järjestävän maan/yhdistyksen tavoitteena on vain maksimoida oma voitto, välittämättä mahdollisista seurannaisvaikutuksista ja vieraiden hyvinvoinnista. Voi tietenkin kyynisesti ajatella, kun FIM Rallyn saaminen omaan maahan voi viedä taas vuosikymmeniä, niin kuka näitä sitten enää muistaa. Kun huomioidaan säännellyn ilmoittautumismaksun suuruus, majoitus- ja matkaym. muut kulut, tämmöisillä, ehkä pieniltä tuntuvilla asioilla voi olla tapahtuman


Tuloksia Challenge Austria (tapahtuman suurin kerho) 1. Touring Finlandia, Suomi 70 rekisteröityä osallistujaa 2. Sundsvall MCC, Ruotsi 25 rekisteröityä osallistujaa …. 37. The Motor Club of Hyvinkää, Suomi 75. Lieksan Moottorikerho, Suomi 77. Tervakosken MK, Suomi 92. Savonlinnan Motoristit, Suomi Challenge Inter-Clubs (osallistuvan maan eli Suomen suurin kerho) 1. Touring Finlandia 2. Lieksan Moottorikerho 3. The Motor Club of Hyvinkää Keskustelua herättänyt Hollannin FIM Rallyn lounas, kuvasta puuttuu jälkiruokaomena ja vesipullo! Kuva Timo Toikkanen

Challenge San Marino Foemina (kerho josta eniten rekisteröityneitä naisia) 1. Touring Finlandia, Suomi 2. Fédéation Motorisée Valaisanne, Sveitsi

24 naisosallistujaa 10 naisosallistujaa

Challenge Norway (kerho, jolla pisin matka rallin tapahtumapaikalle) 1. Haukiputaan Moottorikelkkailijat, Suomi 2. Lieksan Moottorikerho, Suomi 3. Senior MC Nord, Norja 4. Tervakosken MK, Suomi 5. The Motor club of Hyvinkää, Suomi 6. Savonlinnan Motoristit, Suomi Touring Finlandia, Suomi

3300km 3004km 2900km 2800km 2786km 2712km 2712km

Challenge FIM (rallin pääpalkinto moottoriliitolle, jolla eniten pisteitä) 1. Svenska Motorcycel- och Snöskoterförbund, Ruotsi 184950 pistettä 2. Suomen Moottoriliitto, Suomi 182946 pistettä 3. Federazione Motociclistica Italiana, Italia 163919 pistettä Challenge FIVA-palkinto Kuva Pekka Lankinen

Challenge F.I.V.A (moottoriliitolle, jolla eniten pisteitä yli 20-vuotiaista moottoripyöristä) 1. Suomen Moottoriliitto, Suomi 24556,0 pistettä 2. Federazione Motociclostica Italiana, Italia 16108,8 pistettä 3. Auto-Cycle Union, Iso-Britannia 12570,7 pistettä

Illallisella juhlateltassa. Edessä Peppe ja Jaana Wendell, vieressään Hanna Jokinen ja Mikael Heikkilä. Kuva Timo Toikkanen MOOTTORITURISTI 3/2015

29


Suomineidot konkari FIM Rally kävijän, Aimo Nietosvuoren otteessa. Hän osallistui Hollannissa 48. kerran FIM Rallyyn! Kuva Timo Toikkanen

osanottajamäärän kielteinen vaikutus. Kun tunnetusti Euroopan maissa yleisesti ruoka on edullisempaa kuin Suomessa, niin tällaisia ylilyöntejä tai riman alituksia ei pitäisi päästää tapahtumaan. Ehkä tähän epäkohtaan löytyy ensi vuonna parempi vaihtoehto Slovakiassa, kun vuoden 2016 FIM Rally järjeste-

Vuoden 2016 FIM Rallyn edustajat, Slovakian ladyt, tarjoilemassa paikallisia herkkuja. Kuva Timo Toikkanen

tään Slovakian Liptovissa 29.6.-1.7.2016. Ja ennakkotietona, vuoden 2017 FIM Rally järjestetään Ruotsissa, Sundsvallissa 26.28.7.2017. Muuten, tässä vähän jossittelua: Yhden suomalaisen osanottajan osanottopistemäärä Hollannin Vordenissa oli ajomat-

Suomalaiset järjestäytymässä kansojen paraatiin. Kuva Timo Toikkanen 30

MOOTTORITURISTI 3/2015

kan yms. perusteella 2055, 7 pistettä, joten yksi henkilö enemmän Suomesta olisi tuonut pääpalkinnon, Challenge FIM -palkinnon taas Suomeen! (jäätiin siis Ruotsista nuo 2005 pistettä , jos haluaa kääntää veistä.., jospa lehmät osaisi lentää ) Koosti Ari T


Moottoripyörähuolto

Moto - Fast M A L A G A

Kawasaki renkaan vaihdossa.

Yhteystiedot liikkeen auton kyljessä.

Espanjan Aurinkorannikolla Malagassa, El Vison teollisuusalueella, aivan A357-tien lähellä, toimii erittäin asiallinen moottoripyörien huoltoon ja rengashuoltoon keskittynyt yritys Moto-Fast. Yritystä pyörittää mukava heppu nimeltään Jose A.Sierra. Jose puhuu erittäin hyvää enkkua ja vastaa sähköposteihin ja puheluihin niin nopeasti kuin vaan töiltään ennättää. Moto-Fast huoltaa kaiken merkkisiä pyöriä, ja myy sekä asentaa myös viriviri-osia niitä kaipaaville. Rengasmyynti ja -asennus sekä perushuollot ovat valtaosa liikkeen toimintaa. Renkaita pidetään hyllyssä ihan kohtuullisen hyvällä valikoimalla, mutta esimerkiksi allekirjoittaneen Kawaan, rengaskoko 120/70/17 ja 190/55/17, piti renkaat tilata pari päivää etukäteen. Lähes kaikkia rengasmerkkejä on saatavilla. Täällä Espanjassa moottoripyöräkalustosta, joita liikenteessä näkee, valtaosa on 300-700-kuutioisia sekä eri kokoisia customeja. Kyykyt on pääsääntöisesti 600-kuutioisia, siksikin isoimpia rengaskokoja ei pääsääntöisesti pidetä hyllytavarana. Josen liikkeessä erityisen hyvää on palvelu, myös sähköisesti. Sekä sovittujen aikataulujen pitäminen, mikä täällä ei ole kovinkaan yleistä. Asentajien tekemisessä myös näkyy vankka kokemus ja ammattitaito. Kävin Moto-Fastissa renkaanvaihdossa, kuten tuossa jo mainitsinkin, ja homma toimi kuin rasvattu. Kaikki piti, kuten oli sähköpostilla ja puhelimessa sovittu. Pyörä otettiin työn alle kymmenen minuuttia ennen sovittua aikaa. Kaksi asentajaa aloitti hommat yhdessä, ja koko toimitus kesti reilun 40 minuuttia tasapainotuksineen. Hinta oli 280 euroa, joka oli etukäteen sovittu sähköpostitse. Siksi voin suositella Moto-Fastia kaikille täällä Aurinkorannikolla asuville motoristeille sekä täällä pyörällä käyville turisteille, jos on huollon tai rengaspalvelun tarvetta. Yrityksen vieressä on kahvila, jossa voi nauttia vaikka kupillisen hyvää espanjalaista kahvia sillä aikaa, kun pyörä on työn alla. Moto-Fastin kotisivut ovat www.moto-fast.es ja e-mail, josta voi tiedustella palveluita on info@moto-fast.es . Liike on auki arkisin aamukymmenestä iltakahdeksaan lukuun ottamatta klo 14 alkavaa parin tunnin siestaa. Lauantaisin liike on auki kymmenestä kahteen. Osoite on Avenida Los Vegas 47, Malaga. Carlos

Palveluja TFMK:n jäsenille Malagassa, Espanjassa: JYA Housing Real Estate S.L. avaa toimiston syyskuussa Fuengirolan ”junakadulle” osoitteessa: Avenida Jesus Cautivo 15, 29640 FUENGIROLA. Siellä autetaan ja neuvotaan kerholaisia jotka sinne poikkeavat. Sinne tulee myös asiakkaille maksuton nettipiste. Best regards/Mejores saludos Kari Raisaari (Touringin jäsen) Director JYA Housing Real Estate S.L. +34 6937 800 70 Avenida Jesus Cautivo 15, Edificio Neli +358 44 444 0414 29640 FUENGIROLA, (MALAGA), ESPANA kari.raisaari@jya.fi www.jyahousing.com (a partir octubre 2015) Renkaiden normikoot löytyvät hyllystä. MOOTTORITURISTI 3/2015

31


Kerhoralli Villa Löwenherzissa Saksassa

Kerhorallin osanottajia ryhmäkuvassa viimeisenä iltana. Kuva Timo Toikkanen

Tämän vuoden kerhoralli vietettiin Keski-Saksassa heinäkuun puolivälissä, tarkemmin 20.-23.7. Lauenfördessä sijaitsevassa motoristihotelli Villa Löwenherzissa. Siellä kohtasivat Alppikierrokselta tulleet, FIMRallyyn Hollantiin matkaavat ja muutkin kerholaiset. Tässä koosteessa kerron kerhorallista järjestäjän silmin nähtynä ja omasta matkastani sinne ja takaisin. Taustaa: vuoden 2015 kerhoralli käynnistyi järjestelyiden osalta jo vuonna 2013 kun Alppikierroksen osanottajat pysähtyivät Villassa ja vetäjä ”Kartsa” Raisaari kyseli Marthalta, Villan omistajalta, mihin aikaan kesästä voisimme varata Villan kokonaan TFMK:n kerhorallin käyttöön jonakin tulevana vuonna. Alustavasti päädyttiin kesään 2015 ja ajankohdaksi suunniteltiin Alppikierroksen ja FIM-Rallyn väliin jäävää ajankohtaa. Päivät määräytyivät Villan tilavarausten mukaan. Villa Löwenherz on 32

erittäin suosittu kansainvälisten motoristien majoitus- ja kohtaamispaikka ja erityisesti saksalaiset motoristit pitävät siellä omia kokoontumisiaan pitkin ajokautta ja viikonloppuisin ”tupa” on täynnä. Siksi meidän kerhorallin päivät oli sijoitettava alkuviikkoon. Kesällä 2014 allekirjoittanut sitten poikkesi Villassa ja vahvistin Marthalle, että ensi kesänä tulemme, ja samalla pyysin häneltä muutamia ajoreittejä jaettavaksi osanottajille. Kartsa aloitti osanottajien keräämisen MOOTTORITURISTI 3/2015

ja tapahtuman mainostaminen aloitettiin kerhon viestimissä. Talven 2014-15 aikana tuli kuitenkin muutos järjestelyorganisaatioon, kun Kartsasta tuli ”Carlos”, hänen muutettuaan Espanjan aurinkoon. Jatkoin hänen aloittamansa kokoontumisen järjestelyitä ja osanottajien ilmoittautumisien vastaanottoa. Talven aikana sovittiin bussiretkistä ja rekrytoitiin Marthan avustuksella opas Goslarin ja Einbeckin retkille. Toukokuussa ilmoittautuneita oli 80 henkilöä, joten kerhorallista tulisi ainakin osanottajamäärällä mitattuna kohtuullisen suuri.

Matkaan Odotettu matkani alkoi perjantaina 17.7. Pyörääni oli pakattuna kaikkien omien tarpeellisten tavaroiden lisäksi kerhorallissa tarvittavat banderollit, liput, mölkky yms.


rekvisiitta. Laukut täynnä suuntasin Tallink-Siljan terminaaliin Helsingissä hyvissä ajoin ja olinkin ensimmäinen motoristi lähtötarkastuksessa. Olin valinnut jo talvella ”laiskan miehen” reitin Tukholmaan, kun tiedossa oli kuitenkin ajamista jonkin verran Ruotsin ja Tanskan kautta kohteeseen. Laivamatka sinänsä C-luokan hytissä autokansien alapuolella ei ollut kovin loistokas, aika on jo tehnyt patinansa Silja Symphonyn hytteihin. Viikonloppuristeilylle lähteneet nuoret osaltaan osasivat pitää äänimaailman riittävän suurena, että ilman kunnon illallista, yömyssyä ja korvatulppia nukkumisesta ei olisi tullut mitään. Aamulla kuitenkin olin jo hyvissä ajoin japanilaisten ja muiden aasialaisten kanssa odottamassa aamiaisen alkamista ja sen jälkeen laivan saapumista perille. Totesin jälkeenpäin, että noin seitsemältä aamulla laivan kannella ei ollut kuin minä ja sadat japsit. He olivat siellä ilmeisesti aikaeron riivaamina, ja minä muuten vaan aamuvirkkuna. Lopulta Tukholmasta matkaan, vaikka laiva on siellä kyllä aivan liian myöhään matkan jatkumisen kannalta. Kymmeneltä aamulla on käytännössä jo puoli päivä. Suuntana oli Malmö ja reittivalintani oli tällä kertaa Linköpingistä alas tietä nro 23/34 kohti Växjöa ja edelleen Malmöön, josta olin ennakkoon varannut majoituksen. Päivä kului ajaessa, maisemista ja hyvästä säästä nauttien. Pikaisia tankkauksia ja juomataukoja niiden yhteydessä lukuunottamatta matkalla ei pysähdytty. Kellon lähestyessä iltakuutta olin perillä Mälmössä. Monet Ruotsin kautta Keski-Euroopaan ajaneet sanovat, ettei sitä kautta viitsi ajaa ja että ajaminen siellä on tylsää. Omakohtaisesti olen kokenut, useasti Tukholma – Etelä-Ruotsi väliä ajaneena, että kun valitsee jonkin muun kuin moottoritiereitin, maisemia ja vaihtelevuutta riittää mukavasti. Nyt lauantaipäivänä liikennekin oli kohtuullisen vähäistä, joten ajaminen oli aivan leppoisaa. Nopeusrajoitukset eivät matkaa paljon hidasta verrattuna moottoritie-etenemiseen. Ainoastaan jotkin pienemmät paikkakunnat pudottavat keskinopeutta niiden matalien paikallisten nopeusrajoitusten vuoksi. Mutta mihin lomalla on kiire? Matkan aikana touringin hallituksen jäsen, Laitisen Jorma soitteli kysyen mihin majoitun Malmössä, ja niinpä he saivatkin Tarjan kanssa majoituksen samasta hotelli Mercurysta. Ja kun saavuin hotellille, niin eivätkös he jo olleet sen edustalla istumassa ja kuvaamassa saapumistani!

Aamuruuhkaa Tukholman saaristossa. Kuva Ari Toivanen

Sateessa kohti Lauenfördeä Sunnuntaiaamu avautui puolipilvisenä ja tässä vaiheessa näytti, että tulee mukava ajopäivä sään puolesta. Aamiaisen jälkeen suuntasimme, me kerhorallin etujoukot, kohti Tanskaa ja illaksi oli päämääränä Villa Löwenherz. Ajoreitti kulki nyt Tanskan läpi Rödby – Puttgarden -lautalle, tässä vaiheessa ei ollut aikaa kiertää Ison Beltin kautta, halusimme olla ennen iltaa Villan ruokatarjoilussa! Rödbyn satamaan tultaessa alkoi sataa, ja kun lauttakin meni nenän edestä, fiilikset eivät olleet aivan huipussaan. Kolmen vartin odotuksen ja lauttamatkan jälkeen oli hetken aikaa ajatus ajella pienempiä teitä ja välttää moottoriteitä, mutta ajatuksesta luovuttiin aika pian. Pikkukylissä oli paljon sunnuntaipäivän liikennettä ja niiden aiheuttamat pysähdykset olisivat hidastaneet matkaa siinä määrin, että oli aika palata takaisin motarille. Matkalla Lyypekistä kohti Hannoveria satoi lähes koko ajan. Välillä liikenne py-

sähtyi stauhun totaalisesti. Sateettomissa väleissä mentiin vapailla nopeuksilla, niin että Tarjakin pääsi ”kakssatasten kerhoon”. Mutta vain hetken kesti tuo ilo. Vähän ennen Hannoveria alkoi olla niin takkuista, että oli pakko kiertää pikkuteille ja ohittaa pahin ruuhka. Ajo kuitenkin eteni, ja kun päästiin Hannoverin ohi, navigaattori ohjasi meidät mukavia mutkateitä myöten perille Villaan, jossa oltiin suunnitellusti hyvissä ajoin alkuillasta. Majoittumisen jälkeen oli illallisen aika, ja kun muitakin tourinkilaisia oli jo saapunut, ”varaslähtö” kerhoralliin alkoi.

Kerhoralli 20. – 23.7. Maanantai-aamuna pystytettiin TFMK:n vastaanottopiste ja laitettiin banderollit ja opasteet paikalleen. Jonkin verran opasteiden kiinnitystä hankaloitti se, että Martha sanoi niiden kiinnittämisen olevan sallittua kaikkialle Villan aitojen sisäpuolelle, mutta ei ulkopuolelle, joten edeltäviin risteyksiin emme voineet niitä kiinnittää.

Villa Löwenherz, Lauenförde, Saksa. Kuva Kaija Kristola. MOOTTORITURISTI 3/2015

33


No nyt sitä saa! Ilpo Kristola tyytyväisenä Villan terassilla. Kuva Kaija Kristola.

Villan baarissa on käynyt motoristi, jos toinenkin. Kuva Kaija Kristola

Otos yhdestä baarin huoneista, kaikki seinät olivat täynnä erilaisia motoristien paitoja. Kuva Kaija Kristola

Päivän kuluessa osanottajia valui tapahtumapaikalle tasaiseen tahtiin ja illalla kahdeksan aikaan maanantaina saapuvista ei ollut tulematta kuin kolme henkilöä, joiden tiedettiinkin tulevan myöhemmin. Kerhoralli oli valmis alkamaan! Aloitusillalle ei ollut avaussanojen lisäksi muuta ohjelmaa, joten ilta jatkui seurustelun merkeissä, aina pikkutunneille asti. Jotkut kaipasivat musiikkia. Sitä oli tarjolla ainoastaan baarissa, mutta leppeän kesäillan jatkuessa kukaan ei viihtynyt sisätiloissa. Kysyimme myös Marthalta, olisiko seuraaville illoille saatavissa jotain musiikkia, bändiä tai trubaduuria tms. Vastaus oli ehdottoman kielteinen ja ajatus tuntui muutenkin toteuttamiskelvottomalta. Kristolan Ilpolla olisi ollut mukana karaokelaitteet, mutta Villasta ei löytynyt pa-laitteita, joten näillä mentiin. Toisaalta, useimmat olivat aamulla pirteitä lähtemään bussiretkille tai ajoreiteille. 34

Tiistaina ohjelmassa oli bussiretki Goslariin, Unescon maailmanperintökohteeseen Harz-vuoriston juurelle. Retken opas, Cristiane Tausch saapui hyvissä ajoin Villaan ja sovimme, että odotellaan hetki suunnitellun lähtöajan jälkeen, jos vielä matti myöhäisiä tulee. Kun lähdimme kohti Goslaria hieman ennen kymmentä, meitä oli lähes bussilastillinen, noin 50 henkilöä. Matka kesti odotettua pidempään, bussin kierrellessä maaseudulla ja pienillä teillä. Goslar ja sen nähtävyydet rajoittuivat aika pienelle alueelle, osin johtuen meillä siellä käytettävissä olleesta ajasta. Tavoite oli olla takaisin Villassa klo 16.30. Keisarillinen palatsi oli jo ulkoapäinkin näkemisen arvoinen, eikä retken tarkoitus edes ollut käydä siellä sisällä. Jotkut ehkä omaaloitteisesti kävivät. Oppaan johdolla matka jatkui vanhan kaupungin torille, missä hän kertoi sen ympärillä olevista vanhoista rakennuksista.

Vanhoja ristikkotaloja Goslarissa. Kuva Kaija Kristola MOOTTORITURISTI 3/2015


Goslarin torinäkymää. Kuva Kaija Kristola

Pian matkalaiset kuitenkin katsoivat parhaaksi vetäytyä torin laidoilla oleville lukuisille terasseille virkistäytymään. Lounastauon jälkeen lähdimme paluumatkalle läpi Harz-vuoriston järvialueen. Matka kesti vielä pidempään kuin tullessa tai ainakin siltä tuntui. Aivan loppusuoralla, parikymmentä kilometriä ennen Lauenfördeä, Uslarissa, tuli pakollinen ”luonto

Wendell’in Calle mietteissään Goslarissa kahvilassa, ”tämä ei ole suurin jälkiruoka-annos, se on lautasen kokoinen! ” Kuva Ari Toivanen

kutsuu” –pysähdys.Takaisin Villassa oltiin kello viisi. Päivällä tehtiin myös opastettu ajoretki Timo Kalkkilan johdolla Villan lähialueen ajoreittejä noudatellen. Martha ja Stephan ovat vuosien aikana koostaneet monia reittejä Hannover – Kassel -välimaastosta motoristien käyttöön ja jopa kirjakin on niistä julkaistu. Kyseinen kirja on hankittu nyt myös kerholle. Illan ohjelmallinen osuus oli edessä, kerhorallin ”virallinen” Teräsmotoristikisa, ennen illallista. Kisan perinteisiin kuuluu, että

se tuotetaan mukaan saatavilla ja/tai kerhorallipaikasta saatavilla apuvälineillä. Tästä syystä lajeina olivat taas kerran frisbee ja mölkky sekä Villasta löytynyt palikkapeli. Lisälajina oli tietovisa, jonka kysymykset liittyivät Villaan ja TFMK:oon. Kisa vietiin läpi runsaan 20 osanottajan voimin ja haasteelliset lajit pitivät huolen siitä, että selkeällä piste-erolla löytyi Teräsmotoristi-tittelin voittaja kuluvalle vuodelle. Ilta jatkui taas illallisen merkeissä runsaan buffet-pöydän antimia nauttien ja loppuilta seurustellen.

Järvinäkymä Harz-vuoristossa, veden pinta oli n. 5 m alle normaali tason. Kuva Kaija Kristola. MOOTTORITURISTI 3/2015

35


Teräsmotoristikisan osanottajat lajiesittelyssä. Kuva Pia Aaltonen

Palikkatestissä Timo Kalkkila ja Inkeri Helen (selin) vastakkaisella puolen Peppe Wendell ja Jenni Jokinen. Tarja Penttinen valvoo suoritusta. Kuva Pia Aaltonen

Mölkyn- ja frisbeen heittoa samanaikaisesti kisa-areenalla. Kuva Pia Aaltonen

Keskiviikon ohjelmaan kuului retki Einbeckin kaupunkiin ja siellä mm. PS Speicher moottoripyörä- ja automuseoon. Nyt matkaan kului huomattavasti vähemmän aikaa,

Einbeckissä tehdään kuuluisaa Beck olutta. Munchenin oluenpanijat ovat alkujaan lähtöisin Einbeckistä. Kuva Kaija Kristola 36

sillä Einbeck sijaitsee vain runsaan 50 kilometrin päässä Lauenfördestä. Perilläoloon jäi siis runsaammin aikaa. Paikalla oli 44 matkalaista, joista osa oli saapunut omilla motoilla.

Parijonoon järjesty! Tourinkilaiset odottamassa pääsylippuja PS.Speicher museoon. Kuva Kaija Kristola MOOTTORITURISTI 3/2015


PS.Speicher museon logo. Kuva Kaija Kristola

Tästäkö alkoi Daimler-Benzin tarina. Daimler Reitwagen. 1 sylinteriä, 0,5 hp, huippunopeus 12 km/h. Kuva Ari Toivanen

Simulaattori PS.Speicherin piharakennuksessa. Oikeata rata-ajo tunnelmaa Porschella. Kuva Ari Toivanen

Esimerkki museon tarjonnasta, Megola, 5 sylinterinen, etupyörässä sijaitseva tähtimoottori. 640 kuutiota ja 10-14 hp. Ajettavuus.. Kuva Ari Toivanen

Horch, 8-sylinteriä, 3949 kuutiota ja 110 km/h huippunopeutta. Kuva Ari Toivanen

Tutustuminen alkoi PS Speicherista. Museo sijaitsee kuudessa kerroksessa ja aikamatka alkaa ylhäältä, ensin 1800-luvun lopun kaksi- ja nelipyöräisistä, modernisoituen kerros kerrokselta alas tullessa aina nykypäivän ajokkeihin asti. Museo on toteutettu erittäin laadukkaasti ja erilaisiin esillepanoihin on todella panostettu ja ne ovat mietittyjä. Paikka on käymisen arvoinen, jos niille main matka johtaa! Museon piharakennuksessa toimii myös rata-ajo simulaattori, jossa voi kokeilla ajotaitojaan autolla. Osa matkalaisista jäi tutustumaan museoon koko iltapäiväksi ja osa suuntasi oppaan johdolla vanhaan kaupunkiin. Torin ympäristössä on vanhoja ristikkotaloja aina 1400-luvulta lähtien ja mukulakivikatuineen Einbeckkin on kohde, missä kannattaa poiketa.

Ja ajokkeja riitti eri aikakausilta. Kuva Ari Toivanen MOOTTORITURISTI 3/2015

37


Pisin matka miehet: Timo Kalkkila 5700 km ja Tero Räty 5400 km (Alppikierroksen osanottajia).

Teräsmotoristi-kilpailun tulokset Kilpailun kaikkien tehtävien yhteenlaskettu maksimipistemäärä oli 48 pistettä; 12 pistettä/tehtävän täydellinen suoritus. Pisteiden tarkistuksessa huomattiin, että voittajan pistemäärä oli selkeästi muista erottuva, 39 pistettä. Sen sijaan toiseksi suurin pistemäärä oli kahdella henkilöllä ja asiaa hankaloitti myös se, että he olivat saavuttaneet täysin samat pistemäärät samoissa lajeissa. Molemmilla oli 31 pistettä, joten tuomaristo päätyi ratkaisemaan sijoituksen heidän kohdallaan kolikolla. Lisäksi, seuraavaksi eniten pisteitä kerännyt jäi vain pisteellä pronssista, joten hänetkin päätettiin palkita. Trikkeja ja Wingejä useammassa tasossa, Gold Wing Haus Fuchsin tiloissa. Kuva Ari Toivanen

Iltapäivän retkiohjelmaan oli vielä varattu käynti Biker Pointissa Uslarissa, joten Einbeck piti jättää hyvissä ajoin iltapäivällä. Biker Point on yksi Saksan suurimmista Honda-edustajista ja siellä olikin paljon Gold Wingejä ja niistä tehtyjä trike-pyöriä. Muitakin merkkejä oli edustettuna, uusia ja käytettyjä. Tiistain matka kului muutenkin ehkä asteen mukavammin kuin edellisen päivän retki. Liekö syynä olleet osin lyhyemmät siirtymät ja toisaalta bussikuskin jo edellispäivänä ehdottama juomabaari, joka otettiin nyt ilomielin vastaan. Kun tunnetusti Saksassa virvokkeet eivät paljon maksa, tarjoilut tekivät hyvin kauppansa. Keskiviikon iltaohjelmassa oli illallisen jälkeen palkitsemiset ja kerhorallin päätös.

Ensimmäistä kertaa Touring Meetingiin osallistuneet huomioitavana. Kuva Jorma Laitinen

Palkitsemiset Kerhorallissa huomioitiin itse ilmoitettujen tietojen perusteella seuraavasti henkilöitä: Rallin vanhin osanottaja: Pauli Niskanen Rallin nuorin osanottaja, kyytiläinen: Kasper Toikkanen Rallin nuorin osanottaja, omalla pyörällä: Carl Wendell Rallin vanhin pyörä, vm. -79, Ari Pöllänen Pisin matka naiset: Marja-Liisa ”Malla” Kivioja ja Pia Aaltonen, 5800 km (Ajettu Lofoottien kautta) 38

Pauli Niskanen palkittavana. Minna prätkähiiri Jokinen halaamassa. Kuva Jorma Laitinen

MOOTTORITURISTI 3/2015

Pisimmän matkan ajaneet Pia Aaltonen (takana) ja Malla Kivioja virallisten halaajien onniteltavina. Kuva Jorma Laitinen


Teräsmotoristit 2015 potretissa. Jan Andersson vasemmalla, uusi mestari Raimo Ojala ja Peter Wendell oikealla. Kuva Jorma Laitinen

Teräsmotoristit 2015 1. Raimo Ojala 2. Peter Wendell 3. Jan Andersson 4. Tuula Tuure

Villa Löwenherzin huomioiminen Touring Finlandia MK ry luovutti kerhon standaarin Villa Löwenherziin, jonka Martha vastaanotti ja sijoitti vastaanotto-

tiskin päälle. Lisäksi, kerhorallipaita jäi Villan baariin seinälle kertomaan käynnistämme siellä. Lopuksi, kun allekirjoittanut halasi Villan naispuolisen henkilökunnan, voitiin todeta, että kerhoralli vuosimallia 2015 oli, päätöksessään. Ilta jatkui vielä rauhallisissa merkeissä, seuraavan päivän ajot olivat jo suurella osaa porukasta mielessä. Jo ennen aamiaista oli jono vastaanottotiskin edessä, herrat ajopuvuissaan odottelivat henkilökuntaa saapuville, jotta saavat maksettua ja kuitattua päivien aikana syntyneet velvoitteet. Tämä olikin yksi palaute, jossa Villa voisi kehittää toimintaansa; lähtöpäivän aamuna vastaanotto tulisi avata aiemmin sekä aamiainen aikaistaa.

Kerhorallin palaute Keskiviikkoiltana ennen illallista osanottajille järjestettiin vapaamuotoinen mahdollisuus antaa palautetta tapahtumasta. Siihen vastasikin noin puolet paikalla olleista (osa oli lähtenyt pois jo ke-aamuna). Palautetta saatiin 37 henkilöltä ja yhteenvetona siitä seuraava kooste: 27 henkilöä piti rallia erittäin onnistuneena ja kaikin puolin hyvin järjestettynä ja antoi kiitoksia paikalle ja järjestäjille. Pääasiallinen kommentti OK, ruoka 10+, hyvät järjestelyt.

Martha vastaanottamassa TFMKn standaaria ja baarin seinälle ripustettavaksi rallipaitaa. Kuva Jorma Laitinen

10 henkilöä piti rallia hyvin järjestettynä, mutta antoi jostakin asiasta parannusehdotuksia tai huomautuksia. Ohessa poimintoja palautteesta: Miinuksia kerhorallin ajoitus ei ollut optimaalinen FIM-Rallya ajatellen iltaohjelma rajallinen, musiikkia yms. olisi kaivattu ensikertalainen hukassa => enemmän ohjelmaa ainakin ensimmäisenä iltana FIM-sauna ei ollut mukana tapahtumanaikainen tiedottaminen ei ollut riittävää retkien tiukka aikataulu ja pitkät bussimatkat

Kerhorallin nuorimmat osanottajat, Calle Wendell ja Kasper Toikkanen palkittavina. Kuva Jorma Laitinen

Pisimmän matkan ajaneet Tero Räty ja Timo Kalkkila halattavina. Kuva Jorma Laitinen

Sinipaitoja Villan terassilla. Kuva Ari Toivanen MOOTTORITURISTI 3/2015

39


Juutinrauman silta Malmöstä päin. Pituutta 7845m j a korkeutta 204m. Tanskan puolella tunneliosuudella pituutta 4 km. Kuva Ari Toivanen

tietokilpailukysymykset hanurista, toistuva frisbeekisa. enemmän moottoripyöriä koskevia kisoja ohjattuja ajoretkiä toivotaan päivällä Villassa voisi olla jokin keitto+leipä välipala Villan portaat narisevat liikaa olutta liian vähän naisia Plussia Sehr Gut ! hieno paikka ja puitteet, ruoka 10 +++ sopiva etäisyys Suomesta ajankohta hyvin FIM-Rallyn mukaan hienoa että Touring Meetingit ovat ulkomailla retket olivat hyvä juttu, katkaisivat mukavasti ajamisen. Mielenkiintoisia ja hyvin opastettuja. järjestelyt ovat olleet hyvät hienot ajoympäristöt hienosti järkätty kerhoralli, upeassa paikassa superjengi järjestettyä toimintaa on ollut juuri sopivasti kiitos mielenkiintoisista retkistä todella hyvät reissut, ei ollut vaan Villassa istumista retkikohteet ok, päivän pituuskaan ei 40

haitannut todella rentoa toimintaa, hauskaa riittää ilman musiikkiakin mulle kelpas ja riitti hyvin järjestelyt ja osallistumiset. Kisailut on aina kivoja TFMK:n henki on hyvä Kiitokset hyvin järjestetystä tapaamisesta. Kivat retket, paljon nähtävää, hyvää seuraa. Näkemisen arvoinen majapaikka joka hoiti asiakkaansa hyvin. ensimmäistä kertaa osallistun kerhoralliin. Tunnelma on hyvä ja ohjelmaa tarpeeksi, rentoa ja vapaaehtoista. Kiitos, kaikki hyvin, Kiitos järjestäjille! SUURET KIITOKSET TOURINGIN AKTIIVEILLE! Allekirjoittanut voi luvata, että palaute huomioidaan seuraavissa tapahtumissa ja epäkohtiin pyritään vaikuttamaan. Mutta kuten yllä olevasta tekstistäkin voi huomioida, tässäkin tapahtumassa ja sen toteutuksessa oli asioita, joihin emme voineet vaikuttaa. Omasta puolestani Kiitos kaikille osanottajille, Te teitte tapaamisestamme onnistuneen! Ja kuten aiemminkin on todettu, vain osallistumalla saa täyden vastineen jäsenmaksulle. MOOTTORITURISTI 3/2015

Paluumatkalle Kun Villassa olleet liput ja banderollit yms. oli purettu ja lastattu edelleen FIM-Rallyyn lähtijöiden kyytiin ja laskut selvitetty Stephanin ja Marthan kanssa, oli aika kääntää Valkyn keula kohti Tanskaa ja edelleen siitä kotiin päin. Paluumatkalle olin suunnitellut ajon oikeasti siltojen kautta Tanskassa, ilman lauttoja. Mutta ensin piti ajella lähemmäksi, joten seuraava yöpaikka olikin hostelli Flensburgissa. Päivän ajomatka jäi lyhyeksi myöhäisestä lähtöajankohdastakin johtuen, kilometrejä kertyi n. 420 km. Paikka ei ollut häävi, mutta majoitushinta dromissa oli 23 euroa/yö, joten eipä hintakaan hirvittänyt. Ja kun lähikaupasta sai ilta-palan ja aamiaistarpeet muutamalla eurolla, kustannusrakenne ei ollut kestämätön! Perjantai-aamuna lähtö sitten Tanskan kautta Etelä-Ruotsiin, matkasuunnitelma oli hieman tv-sarjoista Silta ja Wallander lähtöisin, sillä koukkaus Ystadin kautta oli välietappina. Tanska ja sillat tuli ylitettyä paria tankkaus- ja kuvaustaukoa lukuun ottamatta ripeästi motaria edeten. Ikävää sinänsä, sillä Tanskassakin on paljon nähtävää ja siellä kannattaisi poiketa pikkuteille ja kierrellä enemmänkin. Tällä kertaa maa jäi aivan lä-


FAKTAA VILLA LÖWENHERZISTÄ

Stora Beltin silta ei kaikessa komeudessan mahdu kuvaan. Pituutta 2700m ja korkeutta 254m. Alituskorkeus 65m. Kuva Ari Toivanen

piajon kohteeksi. Malmöstä kurvasin Ystadiin, jossa aikani keskustassa pyörittyäni totesin, että nyt en kuitenkaan tässä säässä (hellettä) malta jalkautua pidemmäksi aikaa goretexeissa, eritoten kun vanhaan kaupunkiin oli ajoneuvolla ajo kielletty ja parkkipaikkaa ei lyhyen etsinnän perusteella kovin läheltä löytynyt. Mutta aivan upea vanha kaupunki meren rannalla, jossa voisi viivähtää pidempäänkin. Skånen viljavan maaseudun läpi ajellessa, sään ollessa leppoisa vaikka jonkin verran tuulenpuuskien sävyttämä, olo oli aika mukava ja matka eteni. Ruotsissa pätee sama kuin meillä kotomaassakin, 2- tai 3-numeroisilla teillä on mukava ajella. Niissä on toki pienemmät nopeusrajoitukset, mutta kyllä 90/100 km/h nopeuksillakin matka joutuu, kunhan ei joka paikassa pysähdy. Majapaikaksi olin varannut booking.comista hostellin Virserumissa, mistä oli noin 350 kilometriä Tukholmaan. Koska paatti oli lähdössä Tukholmasta jo klo 16.45, satamassa piti olla hyvissä ajoin, klo 15 jälkeen. Siksi en halunnut jättää viimeisen päivän ajoa liian pitkäksi. Lomaillessa ei saa olla kiirettä! Saavuin majapaikkaan iltaseitsemältä, takana noin 700 kilometriä, ”puolikas rautaperseajo”. Matkaan meni n. 10 tuntia. Majoitus oli vastakohta edellisen yön majoitukselle. Hostelli oli siisti kuin mikä ja itse kylä oli idyllinen yhteisö pienen järven rannalla. Majoitus oli hieman kalliimpi, mutta nyt olikin oma huone. Tosin jouduin maksamaan pakolliset petivaatteet,

kun omaa makuupussia ei saanut käyttää. No, yhteensä 43 euroa, mutta erittäin siisti ja rauhallinen paikka. Voin suositella, Virserums vandrarhem, jos sinne joskus matka johtaa. Lauantaiaamuna kiertelin ”kunniakierrokset” Virserumissa kuvaten idylliä ja sitten kohti päätösetappia. Matka kohti Linköpingiä meni joutuin ja kun olin ajellut hetken sieltä moottoritietä kohti Norrköpingiä, tuli ajatus että tällä vauhdilla olenkin jo puolen päivän jälkeen Tukholmassa, mitäs jos katsoisin vaihtoehtoisen reitin? Joten Norrköpingistä alas ja parkkiin ja navigaattoriin asetus, vältä moottoriteitä. Siitä alkoi mielenkiintoinen ajoretki pitkin pieniä teitä. Pääasiassa kuljin tietä numero E4 N, siis siniset tekstit valkoisella pohjalla. Tie näkyy Googlemapsissa nimellä Nyköpingsvägen, ja edelleen Svartavägen ja sitten tie numero 223 Södertäljeen, jossa palasin takaisin motarille. Aina kannattaa poiketa pienemmille teille, jos ei ole kiire! Olin satamassa ennen kolmea. Tankkaus, kahvit ja laivaan tsekkaus, minkä jälkeen pääsin ajamaan suoraan laivaan. Vartin yli neljän olin jo suihkun raikkaana baarissa odottelemassa laivan lähtöä! Nyanssina matkasta; ajaessani Villasta Tukholmaan ei kahden päivän aikana ollut tullut pisaraakaan vettä, kunnes Tukholman satamaa lähestyessä alkoi sataa. Sade jatkui sitten seuraavana aamunakin Helsingissä. Oli kotoisaa palata taas kesäiseen Suomeen! Ari T MOOTTORITURISTI 3/2015

Villa Löwenherz on rakennettu vuonna 1905 Löwenherzin perheen asunnoksi. Herra Herman Löwenherz oli teollisuusmies, joka toi alueelle puuteollisuutta, valmistaen mm. puutarhakalusteita, ja oli alueen suurin työllistäjä ennen ensimmäistä maailmansotaa. Sodan tuomissa käänteissä juutalaistaustainen perhe joutui kuitenkin jättämään talon ja paikkakunnan. Talo toimi sen jälkeen mm. tyttökotina, maahanmuuttajien asuntolana ja päiväkotina. 1962 talo laitettiin vuokraasuntokäyttöön, jolloin se pääsi huonoon kuntoon jääden lopulta tyhjilleen. Pironen perhe löysi ja osti talon 1978, jonka jälkeen he kunnostivat sen ja aloittivat majoitustoiminnan tarjoten palveluja kansainvälisille motoristeille. Talon toimintaa ovat vetäneet vuodesta 1998 asti Martha Kuckuck ja Stephan Pirone, sisarukset. Heidän vanhempansa, Paula ja Norbert Pirone ostivat samaisena vuonna Tönenburgin linnan Höxterissä, jossa aloitettiin vastaavanlainen motoristeja palveleva toiminta. Mm. Touring Finlandia MK:n Touring Meeting pidettiin Tönenburgissa vuonna 2007. Vuonna 2013 Paula ja Norbert Pirone luopuivat Tönenburgin toiminnasta ja nykyisin linna ja sen panimoravintola toimivat uusien omistajien voimin tarjoten edelleen motoristeille palvelujaan. Linna toimii myös yleisenä juhlatilaisuuksien järjestämispaikkana. Eri lähteistä koosti Ari T

Kirjoittaja Rodbyn satamassa lauttajonossa. Kuva Jorma Laitinen 41


Tarjolla majoitusta Phuketissa Thaimaassa:

Majatalo Karon Residence House Tervetuloa siistiin ja mukavaan majataloon Patak Roadin varrelle Phuketiin. Majatalo sijaitsee 300m päässä Karon Beachista ja siinä on 9 huonetta ja saunaosasto baareineen ja oleskelutiloineen.

Majatalo sijaitsee pikkukadulla, jossa liikenteen melu ei häiritse. Katutasossa on lisäksi baari, josta saa juomia, pientä purtavaa ja aamiaista. Ilmainen langatonverkko. Vuokraamme myös moottoripyöriä. Tilat Huoneet sijaitsevat katutasossa, 1. - sekä 2. kerroksessa. Huoneissa on parveke ja ilmastointi. Saunaosasto sijaitsee kattoterassilla, josta on kauniit näkymät ja sen yhteydessä on myös itsepalvelu periaatteella toimiva saunabaari ja oleskelutila. Majoitukseen kuulu yksi maksuton saunavuoro/vko. Saunaosastoa vuokrataan myös yksityiskäyttöön. TERVETULOA! Terveisin Lasse Mutka (Touringin jäsen) lasse.mutka@kolumbus.fi Suomessa +358400 312 809 Thaimaassa +66 9 8673 9070

- Lasse Mutka esittelemässä ”majataloa”; katukahvila ja baari, oik. kuva yhdestä huoneesta ja alhaalla isännän ylpeys, itse rakennettu sauna kattoterassilla. Tervetuloa saunaan !

www.karonresidencehouse.com Karon Residence House 287/1 Patak Road Karon Beach, Phuket Thaimaa Katso esittely netissä: www.karonresidencehouse.com

42

MOOTTORITURISTI 3/2015


Oriveden Sanomalehti OsakeyhtiĂś PL 33, 35301 ORIVESI Puh. (03) 358 9500 Fax (03) 358 9535 myynti@orivedenkirjapaino.fi www.orivedenkirjapaino.fi

ORIVESI ½ sivun ilmo Moottorituristin palveluhakemisto

Palveluhakemiston ilmoitukset ovat aina vuodeksi kerrallaan. Ilmoituksen koko on 60 x 45 mm ja aineistovaatimus on skannattu logo + teksti. Aineisto lähetetään sähkĂśpostilla osoitteeseen toimitus@tfmk.com. Palveluhakemiston ilmoitus maksaa 125 â‚Ź / kalenterivuosi ja se ei sisällä vähennettävää arvonlisäveroa. Moottorituristin palveluhakemisto on kerhon jäsenten ja yhteistyĂśkumppanien ilmoituspalsta. Siis käytä näitä palveluita!!

‡ /RXQDVUDYLQWROD ‡ 9LLKW\LVl NHVlWHUDVVL ‡ +DOWLDODQ PDDWLODQ DLQXWODDWXLQHQ \PSlULVW| .RWLHOlLPLl OHLNNLSDLNND ODSVLOOH MQH

Kesäisin keskiviikkoiltoina motoristikokoontumiset

KAHVILA STADIN AINOALLA MAATILALLA ZZZ ZDQKDSHKWRRUL FRP

Kontulan Lakitoimisto Oy - perhe- ja perintĂśasioita - riita- ja rikosasioita 0400-457022 / Pekka Tiusanen Kontulankaari 1 00940 HELSINKI kontulanlakitoimisto@hotmail.com

Parturi - Kampaamo

Tilitoimisto Maccon Oy Tarkk’ampujankatu 11 as 37 00120 Helsinki 09-6213838 040-5568338 MOOTTORITURISTI 3/2015

Hius’Vinkki’ Taina & Jaana Tarkk’ampujank 11 00120 Helsinki puh. 09-665664

43


TFMK:n väriä esillä Sulkavan Souduissa!

Kun 2000 airoa velloo vedessä, järvi ”kiehuu”! Kärkijoukko kaartamassa ensimmäiseen ”mutkaan”.

Tourinki pääsi esille heinäkuussa Sulkavan Souduissa, kun Penttisen Tarja oli siellä soutamassa naisjoukkueessa nimeltä SMARK Airo Queens. Ladyt pukeutuivat touringin lahjoittamiin puhovoihin ja TFMK tarrat olivat myös esillä heidän soutaessaan kirkkovenettään, SMARK Queen I, kokka kohisten Partalansaaren ympäri (65 km). Souduista ja soutuporukan historiasta kertovat Tarja Penttinen, Seija Viljamaa ja Jaana Sandström: ” Idea Sulkavalle lähdöstä sai alkunsa vuonna 2011 kauniina kesäpäivänä Seija Viljamaan soutaessa puisella perinteisellä puuveneellä ystävänsä Jaana Sandströmin istuessa kyydissä tapansa mukaan. Jaanan mielestä soutu näytti niin hyvältä, että totesi ”kannattaisi lähteä vaikka Sulkavalle soutamaan”. Seija innostui asiasta ja leikillään heitetty ajatus lähti heti itämään. Lomilta palattua ystävykset pääsivät jo värväämiensä potentiaalisten soutajien kanssa kokeilemaan kirkkovenesoutua Nordean soutajien vuorolla SMARK ry:n veneellä. Soutu tuntui heti omalta lajilta, ja into korvasikin tekniset puutteet. Vähitellen kirkkovenesoudusta innostunut ryhmä alkoi kasvaa ystävillä ja työka44

vereilla aktiivisen rekrytoinnin ansiosta. Haave osallistumisesta Sulkavan soutuihin kesti talven pakkaset. Keväällä 2012 Seija otti ohjat käsiinsä, ja hän laati hakuilmoituksen Sulkavan Soutujen soutupörssiin. Tavoitteena oli saada vene täyteen samanhenkisiä iloisia aikuisia naisia. Tavoite saavutettiin; AiroQueensjoukkueen perustamiskokous pidettiin 24.4.2012 Anneli Remsun keittiössä. Joukkueen puuhanaisesta, Seijasta, tuli jo ensimmäisenä vuonna joukkuetta eteenpäin vievä johtaja. Asetettiin tavoitteet ensimmäiselle vuodelle: -tavoite oli alittaa 6 tunnin haamuraja Sulkavan soutujen yösouduissa -soutuharjoitukset vietiin läpi SMARK ry:stä vuokratulla veneellä -perämies SMARK ry:stä=> tavoite saavutettiin muutaman minuutin alituksella Toisena vuonna tavoitteita nostettiin: -AiroQueensista tuli SMARK ry:n naiskirkkovenekilpajoukkue 2013 vuoden alusta -säännölliset sisäsoutuharjoitukset (ergonomia) -panostus tekniikkaan ja soudun yhdenaikaisuuteen -kisat: Iitin soutu, Sulkavan soutu, Kulosaaren ympärisoutu MOOTTORITURISTI 3/2015

Kuva: Ari Toivanen

Kolmas ja neljäs vuosi, pro-otteella: -säännölliset sisäsoutuharjoitukset (ergonomia) -kuntosaliharjoitukset -valmennustiimi (tekniikkavalmennus, kuntosali ja ergo harjoitteista vastaava valmentaja, henkinen valmentaja, perämies). Ydinporukka on soutanut yhdessä perustamisesta lähtien, vaihtuvuus on ollut vähäistä. Joukkueen jäseniä yhdistää mm. rohkeus heittäytyä mukaan uusiin ideoihin ennakkoluulottomasti, toisten kunnioittaminen, yhteiseen päämäärään sitoutuminen ja viihtyminen toistemme seurassa ja hyvä huumorintaju. Tänä vuonna Sulkavalla tavoitteena oli alittaa viiden tunnin haamuraja. Kuitenkin toisen veneen törmääminen AiroQueen I:een heti alkuvedoilla aiheutti niin paljon ongelmia, että tavoite jäi saavuttamatta ajan ollessa 5h 16min 11s. Sitkeällä ja vahvalla soudulla joukkue kuitenkin ohitti kisan aikana lähes 70 venekuntaa, joten suoritus kokonaisuutena oli erinomainen.” Tänä kesänä joukkue osallistui kirkkoveneiden SM-kisoihin ja syksymmällä on vielä Kulosaaren ympärisoutu, jossa tavoitteena on mitalisija.


Kuva: Tapani Seppänen.

SMARK Airo Queens ryhmäkuvassa, vasemmalta - Sirpa Kesti, Seija Viljamaa, Hannu Pulli (perämies), Kirsi-Marja Lepo, Tarja Penttinen, Elina Taipalus, Emmi Myllykylä, Riitta Rosenberg, Pia Laitinen, Arja Lindström, Jaana Sandström, Anneli Remsu, Jasmin Hongell. Alarivissä kyykyssä Anne Heikkilä ja Hanna Salovaara.

Kaikki tourinkilaiset mukaan kannustamaan 12.9. Airo Queensia Kulosaareen, lisätietoja www.joutele.fi/kulosaaren-ymparisoutu

1

Koosti Ari T PS. Ensi kesänä Sulkavan Soudut ovat 7. – 10.7.2016.

Kuvat Ari Toivanen

Tilannekuvia Sulkavan soudusta: Heti lähdön jälkeen kova virta kasaa veneitä ja Queensit jäävät sumaan (kuvat 1 ja 2). Alhaalla kuvassa 3 sinipaidat tulevat kylkeen, souda siinä sitten ... Mutta tilanteesta selvittiin ”ehjin airoin” !

2

3

MOOTTORITURISTI 3/2015

45


Tule ideoimaan MP16 - messuosastoa!

MP15 - messuosastomme oli saadun palautteen mukaan kuin matkatoimisto, tule ideoimaan uutta osastoa.

Kuva Ari Toivanen

Minkälainen tehdään MP16 messuosastosta? Touring Finlandia MK ry:n hallitus päätti pyytää jäsenistöä mukaan suunnittelemaan ja vaikuttamaan ensivuoden MP16 messuosastomme ilmeeseen. Jo vuosia osastomme on ollut lähes samanlainen, viimeisillä messuilla tavoitellen jo matkatoimistoilmettä. Osastosta saadun palautteen ja osastolla käyneiden vieraiden kysyessä ” Oletteko te joku matkatoimisto?”, perusteella - uusiutuminen on paikallaan. Touringin toimintaan kuuluu matkailu moottoripyörillä ja matkakokemusten jakaminen ja matkailuun liittyvien etujen hankinta jäsenistölle. Olemme matkamoottoripyöräilyä harrastava kerho, emme kuitenkaan matkatoimisto. Messuosastomme tulee olemaan suuruudeltaan viimevuotisen kokoinen (4x 10m), mutta nyt tavoittelemme kokonaan uutta ilmettä osastolle. 46

Kaadetaanko seinät ja laitetaan liput liehumaan ja vapautetaan ilmapiiri helposti lähestyttäväksi joka suunnalta?

Messuosastoon liittyy paljon asioita ja Sinulla varmasti on niistä omia mielipiteitä, kerro ne!

Miten tuomme esiin meidän vahvaa tietämystä mp-matkailusta ja siihen liittyvistä reiteistä, majoituksista yms.? Moottoripyörät esiin?

Laita ideamylly käyntiin ja laita hulluimmatkin ajatukset sähköpostilla tai muuten viestien tulemaan, tehdään yhdessä kunnon MP-messuosasto ja tuodaan touringin toimintaa kunnolla esiin!

Miten esitämme vakiintuneita toimintojamme; vuotuisia tapahtumia ja kerhon hyvää henkeä ja kerhon saavutuksia vuosien varrella? FIM Rally, Alppikierros, Touring Meeting jne. Miten osasto tulisi kalustaa, mitä siellä pitää olla esillä? Miten toteutetaan esitystekniikka? Kenen tulisi olla osastolla esittelemässä toimintaamme ja hankkimassa uusia jäseniä? (Vapaaehtoiset voivat ilmoittautua jo nyt!)

MOOTTORITURISTI 3/2015

Toteuttamiskelpoiset ideat palkitaan. Palkintoina on mm. MP16 lippuja ja TallinkSiljan BonusMoney-kortteja. Viesti ideasi allekirjoittaneelle 15.11.2015 mennessä tai tule mukaan työryhmään miettimään, tehdään ”se paras” osasto! Messuterveisin Ari T ari.toivanen@tfmk.com


W KLVWRULDD D P WX K D S WD W MR D KRH l MD NDXNDD OW H K Ol W WX MX D WN D P ! SHNl SDOMRQ PXXWD TILAA SINÄKIN!

tu-

ne äse j n K: ! TFM htuma a tap

Touringin ajokauden päättäjäiset TÄÄLLÄ 19. - 20.9.2015.

Olethan ilmoittautunut jo? Nyt on jo KIIRE, onnistuu jos onnistuu..?! Ajokauden päättäjäiset vietetään Huvivaltio PowerParkissa, Härmässä, Pohjanmaalla 19. - 20.9.2015. Huvipuisto on syyskuussa jo kiinni pääosiltaan (ulkolaitteet), mutta esim. karting-ajoja järjestetään ryhmille, joten voimme ajaa touringin karting mestaruudesta! Osallistumishinta 35€/hlö. Ajo on ulkoradalla,

mutta sateen sattuessa sisähallissa. Tule mukaan, ilmoittaudu nyt heti, koetetaan järjestää vielä majoitus! Majoitushinnat kerhon sivuilla. Illallinen jäsenetuhintaan 20€/hlö. Aamiainen 11€/hlö hotellin ravintolassa. (Voi toki mökissäkin itse laittaa). MOOTTORITURISTI 3/2015

Etelästä lähtö pikiteitä Hämeenlinnasta, Tiiriön ABC:lta 19.9. klo 9. Ajellaan Pälkäneen ja Route 66 kautta Virroille ja siitä etiäpäin. Poiketaan Tuurin kyläkaupassa jos aikataulu antaa myöten. Kerää oma porukka ja varaa koko mökki! Ilmoittautumiset osoitteella ajokaudenpaatos2015@tfmk.com Nyt on kiire! HUVIVALTIO POWERPARK Puistotie 3 (tai Jorma Lillbackan tie 16) 62300 HÄRMÄ puh +358 10 3477 600 www.powerpark. 47


KWA

ZULU NATAL

ETELÄ-AFRIKKA MOOTTORIPYÖRÄMAANA?

Etelä-Afrikka on iso. Tarkalleen ottaen 1219090km2. Kun hyvin pakkaa niin siihen neliökilometrimäärään saa menemään noin neljä Suomea. Väkeä maassa on yli neljän Suomen verran. Virallinen väkiluku on vähän vajaa 49 miljoonaa ja musta on ihonvärinä niin sanotusti in. Liki 80% maan väestöstä on mustia. Valkoisia on vajaa 10%. Loput 10% ovat keltaisia tai erilaisia yhdistelmiä. Tuo tarkoittaa myös sitä, että jos maassa koittaa joku päivä todellinen demokratia, niin villi veikaukseni on, että valkonaamat saattavat olla ainakin pienessä pulassa elleivät sitten jopa suuressa. Bruttokansantuote per capita oli Etelä-Afrikassa vuonna 2014 jota kuinkin 11500USD, mutta se ei jakaannu mitenkään erityisen tasaisesti. Opein Etelä-Afrikan matkalla nopeasti, että se minkälaisen mielikuvan kaupungista saa riippuu täysin siitä, että kummasta päästä kaupunkia ajaa sisään. Jos tulee mustasta päästä sisään niin mielikuva on ihan eri kun jos tulee valkoisesta päästä. Hintavilla alueilla asuu myös mustia mutta köyhillä alueilla ei asu valkoisia, joten eriarvoisuus on voimissaan siinä kuin hindujen kastilaitos Intiassa, vaikka se lakkautettiin virallisesti jo 1950. Puhtaasta moottoripyöräilijän näkökulmasta vuoristoinen Etelä-Afrikka menee ainakin omassa mittapuussa maailman maista suoraan top10'n joukkoon. Joissakin provinsseissa reikiä on teissä vähän enemmän kuin toisissa, mutta suurimmassa osassa maata tiehen voi myös mutkissa luottaa. 48

Kirahveja, elefantteja, leijonia, sarvikuonoja ja mitä kaikkea niitä onkaan. Toinen toistaan hauskempi hyväpintainen mutkatie hulppeissa maisemissa. Vuoria, merta ja hiekkarantaa. Jos et ole ollut moottoripyörämatkalla Etelä-Afrikassa tai Etelä-Afrikassa ylipäätään, se on todennäköisesti kaikkea sitä mitä et olettanut sen olevan. Paljon mainettaan parempi. Luonnollisesti maalla on myös huonot puolensa kuten kaikilla mailla, mutta ne eivät osu satunnaisen moottoripyörämatkailijan kohdalle kovinkaan helposti, jos niitä ei lähde etsimään. Jos Etelä-Afrikka on ensi kontaktisi Afrikkaan saatat tuntea tulleesi huijatuksi. Täällä Tarzan ei keinu liaanilla puusta toiseen jo siitäkin syystä että liaaneja ei ole. Luottokortti vingahtaa liikkeessä kuin liikkeessä ja viinilista on pitkä ravintolassa kuin ravintolassa. Ainakin silloin kun kuljet keskiluokkaisessa valkoisessa EteläAfrikassa. Mustien Etelä-Afrikassa moni asia on toisin. Satunnaiselle motoristille kahden viikon matkalla, jako kahteen jää pinnan alle. Pidemmällä oleskelulla kahtiajako muuttuu monen päälle rasitteeksi, mutta siihen joko tottuu tai lähtee maasta pois. Ja satunnainenkin moottoripyörämatkaaja toivoo, että pyörä ei päätä sammua ison kaupungin liepeillä olevan ison townshipin keskelle. Ei ainakaan jos on yksin matkassa.

MOOTTORITURISTI 3/2015

Kahden viikon matkamme maaliskuussa 2015 lähti liikkeelle Johannesburgista ja pysähtyi monen mutkan, mäen ja 3752 kilometrin jälkeen Kapkaupunkiin, jossa on jotakin samaa kuin New Yorkissa Pohjois-Amerikassa. Köyhä Afrikka on jotakin mitä ei ole, varsinkin jos elämää katselee Kapkaupungin Waterfront kaupunginosasta. Aivan Kapkaupungin etelä puolella on loistava päivätretkikohde, jos olet vain lyhyellä käynnillä. Vuokraa pyörä ja aja Hyväntoivonniemen ympäri. Meillä Hyväntoivonneimi kuului viimeisen ajopäivän ohjelmaan!


AFRIKAN MONIKASVOINEN ETELÄ MOOTTORIPYÖRÄLLÄ! SWARTBERG PASS

LEIJONAT & SARVIKUONOT

Etelä-Afrikasta löytyy monta hauskaa vuorten ylitystä. Kahden viikon matkaan niitä ei voi kaikki pakata, mutta ajoimme mm. yhden hauskimmista ja upeimmista. Swartberg Passin, joka meillä oli matkaohjelmassa päivänä kaksitoista. Päivän 12 aamulla sää näyttää juuri siltä mitä illalla tilasimme. Sinistä taivasta keltaisella auringolla. Niillä säillä ajoimme koko päivä Prince Albertiin, joka on Swartberg Passin toisella puolella. Swartberg Pass on myös Etelä-Afrikan kansallismonumentti ja paikka paikoin tunnelma olikin kuin Grand Canyonilla Arizonassa. Oudtshoomin, Etelä-Afrikan strutsipääkaupungin jälkeen tie kapeni yhden auton levyiseksi ja asvaltti loppui noin samassa kohtaa missä tie lähti jyrkästi ylös. Maisemat olivat vähintäänkin upeat. Kärkijoukkomme antoi bemareiden tuta ja oli Prince Albertissa melkein kaksi tuntia aikaisemmin. Näkivät sitten jälkijoukon kuvista miltä maisemat näyttivät.

Vaikka Etelä-Afrikkassa moottoripyöräily olikin se ykkösjuttu, niin Afrikan ykkösjuttuja eli villielänpuistoja emme jättäneet väliin. Kävimme Etelä-Afrikan luonnonpuistojen lippulaivassa, Israelin valtion kokoisessa Kruger National Parkissa sekä Pongola Nature reservessä. Kruger Parkissa eläinten bongaussaldo oli hyvä. Big Fivestä jäi puuttumaan ainoastaan gepardi. Tosin osa pojista laski Durbanin yössä kohtaamamme Kepan gepardiksi. Klassiseen Big Fiveen kuuluu elefantti, puhveli, sarvikuono, leijona ja gepardi. Bongasimme Krugerissa myös moniluisen määrän kirahveja ja aivan erityisen paljon kissanruokaa... gaselleja. Lisäksi näimme muutaman virtahevon, gnun, hyeenan, waterbockin ja yhden krokotiilin. Sekä monilukuisen määrän erikoislintuja. Ja ei, moottoripyörillä ei pääse Kruger Parkiin. Sinne on mentävä safariautolla.

RIDE STRUTSI Niin kuin moottoripyöriä, niin strutsejakin (erikoislintuja) on montaa lajia. Vuosien varrella olen oppinut, että suomalaiset motoristit tuntevat kaikki maailman linnut jotka ovat; lokki, sorsa, varis ja erikoslintu. Etelä-Afrikan strutsipääkaupungissa Oudtshoornissa on oma erikoislintulajinsa, joka on risteytetty punakaulaisesta ja mustakaulaisesta strutsista. Tälle rodulle ominaista ovat kiharaiset, tuuheat höyhenet. Muotigurut rakastavat niitä höyheniä. Aikuinen strutsi painaa 90–170 kg. Uros on naarasta kookkaampi. Täysikasvuinen strutsi on noin 2–3 metriä korkea. Ja niimpä strutsi sopii hätätapauksessa myös moottoripyörän korvikkeeksi, vaikka en yhden ratsastuskokemuksen perusteella kovin pitkälle matkalle strutsilla lähtisikään. Oudtshoornin strutsifarmilla meille tarjoutui tilaisuus koeajaa strutsia ja viittasin oitis. Kun strutsia vertaa moottoripyörään, niin päällimmäisenä tulee mieleen vanha jäykkäperäinen harrikka. Ajomukavuus taitaa olla aika samaa luokkaa kuten myös huippunopeus. Täysikasvuinen strutsi voi juosta puolikin tuntia 70km/h.

PONGOLA NATURE RESERVE Hyvä onni meillä oli matkassa myös Pongola Nature Reservessä. Viides Afrikkapäivämme aukesi Mvubu Lodgemme järjestämällä jokiristeilyllä. Pongola-joen varressa makoili krokotiili jos toinenkin. En tullut niitä laskeneeksi, mutta luku oli 10 ja 20 väliltä. Suurimman vaikutuksen aurinkoisella aamujoella tekivät kuitenkin sarvikuonot, joita oli joenrannassa aamuruoholla useita kappaleita. Kohtasimme Pongola-joella myös kahden tusinan virtahevosen porukan. Ne ovat hauskan näköisiä kun vedestä näkyy ainoastaan korvat, silmät ja sieraimet. Matkalla takaisin Mvubu Lodgeen näemme myös seepra porukan ja aivan bungalowiemme tuntumassa tepastelee kuusi kirahvia. ‘This is Africa’, ajattelin ääneen. MOOTTORITURISTI 3/2015

White River / Kruger

Johannesburg

Kwazulu Natal

Pongola Bergville

ETELÄ-AFRIKKA

Shakaland Durban

Port St. John’s Prince Albert Grahamstown Montagu Cape Town

Uniondale Cape of Good Hope

OMATOIMISESTI VAI VALMIILLE MATKALLE? Kaikella on puolensa. Jos sinulla on paljon aikaa, olet ‘LonelyRider’ ja puhut englantia niin miksi ei omin päin. Vuokrapyörä löytyy Johannesburghista, Durbanista ja Cape Townista. Puhu kuitenkin yksi hyvä ystävä mukaasi. Etelä-Afrikasta on aina jonkinasteinen turvallisuusriski jos joudut yksin pysähtymään syrjäisen tien varteen. Jos sinulla on rajallisesti aikaa ja haluat poimia valmiiksi erotellut rusinat pullasta, niin lähde opastetulle matkalle. Ja sinun ei tarvitse keskittyä muuhun kuin ajamiseen. PeterPanBike ajaa Etelä-Afrikassa Suomen talvella Etelä-Afrikan kesässä. Matkaohjelma löytyy osoitteesta... www.peterpanbike.fi

AIKAERO - ei ole BENSALITRA 95 - 11.5 ZAR ERIKOISTA - Paljon safaripuistoja KESKIKAISTAA RUUHKASSA? kyllä KIELI - useita, mutta englanti toimii KYPÄRÄPAKKO - kyllä LENTOKENTTÄVERO - ei LIIKENNE - vasenta kaistaa! LIIKENNEKULTTUURI - kuten pohjoiseuroopassa. Hillittyä ja hallittua. NOPEUSVALVONTA - harvakseltaan edestä kuvaavia kameroita. OLUT (lagerpullo baarissa) - 25 ZAR POLIISI KIUSAA MOTORISTIA? - ei RAHA - randi. 1€ = 12,5 ZAR RAHAA AUTOMAATISTA - kyllä TEIDEN KUNTO - hyvä / erinomainen USKONTO - kristittyjä 80%, muut 20% VARAOSIA PYÖRÄÄN? - vaikeaa isojen kaupunkien ulkopuolella. VIISUMI - ei tarvita SÄHKÖ - on sitä, mutta mikään lentokentillä myytävä ‘maailmanadapteri’ ei Etelä-Afrikassa toimi. KUVAT JA SANAT - PETER RUOTSALO

49


FIM Rally 2016 - FIM Rally 2017 - FI

50

MOOTTORITURISTI 3/2015


IM Rally 2016 - FIM Rally 2017 - FIM

MOOTTORITURISTI 3/2015

51


Vielä kerhorallin majoituksista. Olen saanut palautetta, aiheellisesti, kerhorallin majoitushintojen muutoksesta suhteessa viime syksyllä käynnistetyssä mainonnassa ilmoitettuun ja mitä todellisuudessa majoituksesta laskutettiin. Ennakkolaskutushan kulki kerhon kautta, mutta Villan täydentämillä vuoden 2015 hinnoilla. Asia selvisi minullekin, siinä vaiheessa, kun jotkut ”valveilla” olleet laskun saajat siitä huomauttivat, jolloin asiaa selviteltiin Villa Lauenförden päästä. Majoittajan vastaus asiaan oli, että me, TFMK, olimme käyttäneet viimevuoden hintoja ennakkoilmoittelussa ja he ovat vuoden 2015 alusta tarkistaneet hintojaan, jolloin ne ovat majoitustyypistä riippuen nousseet muutamilla euroilla/hlö/vrk. No, olisivathan hekin voineet ilmoittaa vuoden alussa muuttuneista hinnoista. Korotus ei ollut kovin suuri, mutta useamman vuorokauden majoituksessa ja jos oli kaksi henkilöä, kokonaissumma nousi mahdollisesti kymppejä, alkaen tuntua merkittävästikin. Esimerkkejä hintojen tarkistuksesta: I kategorian huoneet (suihku+ wc huoneessa) 2014 hinta oli 44 €/hlö/vrk => nousu 2015 4€, siis 48€/hlö/vrk. 3vrk hinta nousi 12€/hlö. II kategorian huoneet (suihku ja wc käytävällä) 2014 hinta oli 43 €/hlö/vrk => nousu 2015 2€, siis 45€/hlö/vrk. 3vrk hinta nousi 6 €/hlö. III kategorian huoneet (suihku ja wc käytävällä) 2014 hinta oli 39 €/hlö/vrk => nousu 2015 1,50 €, siis 40,50 €/ hlö/vrk. 3vrk hinta nousi 4,5 €/hlö. Tapahtuman koordinaattorina, olen pahoillani tästä, asia olisi pitänyt ensinnäkin heti huomata ennen laskutusta ja tiedottaa viimeistään laskujen yhteydessä, mutta sen selvittyä vasta laskutuksen jälkeen, näin ei toimittu. Lisäksi, jonkin verran on keskusteluttanut Villassa saatu huonetyyppi. Asiassa on ainakin kaksi puolta; joillakin on ollut jostakin syntynyt ennakkokäsitys huonetyypistä (suihkulla vai ilman, 52

pää- vai sivurakennuksessa yms.). Asiasta käytiin joidenkin kanssa keskustelua perillä, ja pystyin vaan toteamaan että nyt on näin ja tarkistetaan mitä alkuperäisessä varauksessa on ollut. Joidenkin kohdalla tarkistus osoitti, että henkilöllä itsellä oli ollut väärinkäsitys. Esim. II-III kategorian huoneissa ei todellakaan ole suihkua huoneessa. Joillekin pahaa mieltä aiheutti lisäksi se, että Villan toimesta oli huoneita ja varauksia muuteltu alkuperäisestä, meiltä lähteneestä listasta poiketen. Majoitus piti olla päärakennuksessa, mutta se olikin siirretty sivurakennukseen, ilmoittautumisen yhteydessä mahdollisesti ilmoitettu huone ei ollutkaan se, mihin majoituttiin yms. Syitä siirtämiseen en tiedä, ko. siirtely oli jo aloitettu ennen kuin saavuin Villaan. Oletan että asia liittynee edeltävän ja seuraavaan viikonlopun varaustilanteeseen, ja siihen että meiltäkin osa saapui jo sunnuntaina, jolloin he yrittivät välttää sen, että joku joutuu vaihtamaan huonetta kesken oleskelun. Mutta vaikka sijoitus muuttui, käsittääkseni huoneen luokitus ei muuttunut. Oliko nämä oikeasti suuria ongelmia? Loppujen lopuksi, kaikki saivat lavitsan johon köllähtää illalla ja peseytymismahdollisuudetkin löytyi, jos ei siitä omasta huoneesta, niin yleensä parin metrin päässä käytävällä. Kuten wc:t yms. Ja kun majoitus piti sisällään vielä erinomaiset aamiaiset ja illalliset, nähdäkseni kaikki on kuitenkin pääasiassa hyvin. Ja ainakin saadun palautteen perusteella, pääsääntöisesti kaikki olivat tyytyväisiä Villan palveluihin ja itse tapahtumaan. Jatkossa on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota lisääntyviin liikuntarajoitteisiin, porukan ikääntyessä, kaikilla jalka vaan ei nouse enää entiseen tahtiin, asia tulee ilmoittaa ja se tulee huomioida majoitusvarausta tehdessä. Jos kuitenkin joku tuntee kohdanneensa majoitusasiassa suurta vääryyttä ja jokin jäi kaivertamaan, käänny rohkeasti puoleeni, katsotaan jos asialle voidaan jotain tehdä, ettei kaiverra ainakaan niin paljon ;O) Ari T

MOOTTORITURISTI 3/2015


Lähde FIM Motocamp’iin Marokkoon toukokuussa 2016!

Lisätietoja: TFMK:n FIM yhteyshenkilö MOOTTORITURISTI 3/2015Timo Toikkaselta.

53


Touringin nettisivujen ja jäsenrekisteripalvelun uudistamisprojekti on käynnistynyt. Touring Finlandia MK ry:n hallitus on tehnyt päätöksen käynnistää kerhon nettisivujen ja jäsenrekisteriohjelmiston uusinnan. Päätös pohjautuu syksyn 2014 yleisen kokouksen tahtotilaan, jossa hallitukselle annettiin talousarviokeskustelussa evästystä kerhon sähköisten palveluiden uusimisesta ja kerhon viestimien nykyaikaistamisesta vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Kevään aikana on kartoitettu eri toimijoita ja palveluntarjoajia ja nyt lomien jälkeen on on päätetty lähteä edistämään asiaa. Kumppaniksi on valikoitumassa useiden yhdistysten jäsenrekisteri ja nettisivupalveluita tuottava, merkittävä kotimainen toimija, jolla on monia refrenssejä erilaisten järjestöjen ja yhdistysten, mm. mp-kerhojen kanssa tehdyistä palveluista. Koska sopimusta ei ole vielä allekirjoitettu, pidettäköön yhteistyökumppanin nimi vielä julkistamatta. Nettiuudistus – työryhmässä ovat allekirjoittaneen lisäksi sihteeri Sari Laurell, nettivastaava Timo Kalkkila ja jäsenrekisterin ylläpitäjä Ari Suoniemi. Uusi palvelu tuo jäsenille omat tunnukset Kuvauksena uusista palveluista voidaan kertoa, että sivustolle tulee jäsenille omilla tunnuksilla suojattu alue (jokaiselle jäsenelle tulee omat tunnukset ko. palveluun; tunnuksena voi olla oma sähköpostitunnus tai Facebook- tai Twitter tilin tunnus). Jäsenalueella pääset itse päivittämään omia tietojasi, ilmoittautumaan lomakkeella tapahtumiin, käyttämään keskustelufoorumia, selaamaan kerhon tapahtumiin liittyviä kuva-arkistoja, viestimään jne. Järjestelmään tulee sosiaalisen median rajapinnat mm. Facebookiin ja sivuille voidaan upottaa videoita yms. Laiteriippumattomuus Yhtenä uutena ominaisuutena on sivuston skaalaus eri kokoisille näytöille, mm. älypuhelimille ja tableteille, järjestelmän sovittaessa automaattisesti sivut eri laiteympäristöihin ns. responsiivisuuden myötä. Joten käyttö ei tule enää olemaan paikkaan, aikaan tai välineeseen sidottua! Järjestelmän tietoturvaan on kiinnitetty erityistä huomioita, järjestelmän tiedostot ovat hyvin varmistettuja ja jäsen- ja kirjautumistiedot ovat turvassa salattuina. Itse järjestelmä sijaitsee yhden Suomen suurimman palveluntarjoajan tietokonesalissa 24h valvotussa ja varmistetussa tilassa, järjestel54

Miten haluaisit mutta näitä sivuja, mitä haluaisit lisää tänne? Kerro ideasi!!

män toimittajan vastatessa virusturvasta ja ohjelmistojen päivityksistä.

tukseen liittyvät toiminnot, tarrojen tulostusta myöten.

Tapahtumakohtaiset ryhmät ja viestintä

Tule mukaan ideoimaan!

Järjestelmästä voidaan lähettää viestejä ja uutiskirjeitä sähköpostilla sekä lyhyempiä viestejä tekstiviesteillä kaikille jäsenille tai jotakin tapahtumaa varten perustetulle ryhmälle (esim. FIM Rallyyn tai Touring Meetingiin ilmoittautuneista voidaan tehdä oma ryhmä ja viestiä viime hetken tietoja osallistuville).

Jotta järjestelmästä saadaan kaikkia jäseniä parhaalla mahdollisella tavalla palveleva kokonaisuus ja mukava käytöltään, toivomme kaikilta asiasta kiinnostuneilta ideoita, vinkkejä, toiveita ja ehdotuksia, mitä vaan toivoisitte järjestelmän toteutuksessa huomioitavan.

Palveluun tulee jäseneksi liittymislomake, johon voidaan liittää erilaisia toimintoja; hyväksyntä, mahdollisuus automaattiseen laskutukseen jne. Järjestelmässä on monipuoliset laskutusominaisuudet ja esim. uudelle liittyneelle jäsenelle järjestelmä voi generoida jäsenmaksulaskun. Tai tapahtumiin ilmoittautuneille voidaan lähettää osanottomaksut yms. Laskutukseen tulee myös verkkolaskumahdollisuus. Ja maksutietojen tuonti kerhon pankkitililtä; karhujen lähetys yms. yms. Järjestelmässä on myös paperipostiMOOTTORITURISTI 3/2015

Niihin pyritään vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla, huomioiden järjestelmän ominaisuudet ja kerhon rajalliset kehitysresurssit (henkilöt, raha, aika yms.). Laita viestiä työryhmälle sähköpostilla osoitteeseen uusinetti@tfmk.com tai muuten viestien työryhmän jäsenille. Nettiterveisin Ari T TIEDOKSI: Kerhon jäsenedut on nähtävillä kerhon nettisivuilla www.tfmk.com Toimitus


Tervetuloa syyskokoukseen! Tämä on virallinen kutsu kaikille Touring Finlandia Moottorikerho ry:n jäsenille. Syyskokous pidetään lauantaina 14. marraskuuta 2015 alkaen klo 15.00, Riihimäen Kerhotalolla, Torikatu 3, Riihimäki. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat: - henkilövalinnat: valitaan puheenjohtaja kaudelle 2016 ja hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle kaudelle 2016-17. - toimintasuunnitelma ja talousarvio 2016 Kahvitarjoilu, TERVETULOA! Helsingissä 10.8.2015 Touring Finlandia Moottorikerho ry Hallitus

Mainittuihin ajankohtiin voi tulla muutoksia, lisäksi voidaan järjestää myös muita kerhon toimintaa edistäviä tapahtumia. Seuraa kerhon tiedotteita netissä, facebookissa tai uutiskirjeessä !

ea

oik

en vas

vaan ??

iha

28

cm

m

8c

Suunnittelukilpailu vuoden 2016 FIM Rally - paidasta! 26

Syyskokouksen jälkeen vietetään TFMK ry:n pikkujoulujuhlaa klo 18.30 alkaen Riihimäen Kerhotalolla. Huom. Ilmoittaudu pikkujouluihin erikseen, se on erillinen tapahtuma! Osallistu molempiin tai jompaan kumpaan!

hih

EI näin,

hih

nh

ase

a

Ennakkoilmoittautuminen osoitteella syyskokous2015@tfmk.com tarjoiluiden tilaamiseksi. (Vain syyskokous osanottajat ilmoittautuu tähän).

Oikaisu Moottorituristi nro 2/2015 lehdessä olleen Route 66artikkelin tekstin oli kirjoittanut ja kuvat ottanut Riitta Rintamäki. Toimitus pahoittelee tietojen pois jääntiä . Vielä mukaan Oktoberfesteille Muncheniin! Pääjoukko lähtee 19.9. ja palaa 26.9. Travemundesta lähtevällä Finnlinesilla. Lisätietoja Paul ”Palle” Järvinen Puh. 050 433 2521.

cm

Jo hyvissä ajoin ennen ensi vuoden FIM Rallya Slovakiassa, käynnistämme suunnittelukilpailun Touring Finlandia MK: n ja mahd. muidenkin suomalaisten osanottajien yhteisestä t-paidasta kaikille touringin jäsenille. Ehdotukset valikoidaan ja karsitaan arvovaltaisen raadin toimesta valiten 3-5 parasta ehdotusta finaaliin, joista järjestetään jäsenäänestys parhaan ehdotuksen valitsemiseksi. Valintaraati valitaan FIM toimikunnan toimesta, jota FIM yhteyshenkilömme Timo ja Kasper Toikkanen vetää. Suunnittelukilpailuun osanottajille on luvassa palkintoja, mm. vuoden 2016 FIM Rally paitoja. Vapaamuotoisia ehdotuksia paidan sisältämistä teksteistä, kuvista ja vaikka kokonaissuunnitelmia voit lähettää kerholle osoitteella toiminta@tfmk.com 31.12.2015 mennessä. Liitä ehdotukseesi yhteystietosi ja mahdolliset paitaan tulevat logot ja kuvat yms. Toimitus

TFMK:n netti- ja facebook sivuja seuraamalla pysyt menossa mukana!

MOOTTORITURISTI 3/2015

55


M Itella Posti Oy Itella Green

V A N TA A

RAISIO

2016 BMW-ennakkomyynti nyt käynnissä! w w w. b i ke t e a m . f i

Uusi 2016 BMW S 1000 XR alk. 22 500€ + tk.

Lähde mukaan ensi talvena Espanjan Almeriaan testaamaan uusimmat BMW:t maastossa, radalla ja kadulla! Kysy lisää tommi.turunen@biketeam.fi tai 0400 896396 BIKETEAM Vantaa Antaksentie 4 Puh. 020 74 1 7217 biketeam@biketeam.fi

BIKETEAM Raisio Tuotekatu 12 Puh. 02 480 88 900 myynti.raisio@biketeam.fi