ArctiChildren InNet – Lappilaisten kouluikäisten terveyden edistämistä sosiaalisen median keinoin by ArctiChildren

ArctiChildren InNet (2011 – 2013) -hankkeen julkaisu on monitieteellinen ja kokemuksellinen artikkelikokoelma Lapin korkeakoulukonsernin ja viiden lappilaisen kunnan kouluikäisille tarkoitetun terveysviestintäsivuston kehittämisprosessista. Julkaisu kuvaa laajasti pilottikoulujen oppilaiden, vanhempien ja työntekijöiden käsityksiä sosiaalisesta mediasta kouluikäisten terveyden edistämisessä sekä heidän toiveita ja tarpeita terveysviestintäsivuston kehittämiseksi. Hankkeessa kehitetty verkkosivusto www.arctichildren.fi on monimuotoinen vuorovaikutuksen ja oppimisen tila. Viiveellisen ja ajantasaisen kouluikäisille ja heidän vanhemmille tarkoitetun verkko-ohjauksen lisäksi kouluikäiset voivat oppia ja myös itse tuottaa materiaalia terveydestä kuvien, videoiden ym. välityksellä. Uutta oppimassa ovat myös hyvinvointi-, opetus- ja tekniikan alan korkeakouluopetus. Teos sopii erinomaisesti kaikille lasten ja nuorten verkkopalveluja kehittäville tahoille, erityisesti kuntien, koulujen ja korkeakouluopetuksen hyvinvointi- ja opetustyön kehittäjille.

ARCTI

ILDREN CH

Rajala Raimo, Saranki-Rantakokko Sirkka, Sohlman Eiri (toim.)

ARCTICHILDREN InNet

Lappilaisten kouluikäisten terveyden edistämistä sosiaalisen median keinoin

ISSN 1239-7741 ISBN 978-952-5923-64-3 (nid.) ISBN 978-952-5923-65-0 (PDF)

Rovaniemen ammattikorkeakoulun julkaisusarja C nro 37

Rajala Raimo, Saranki-Rantakokko Sirkka ja Sohlman Eiri (toim.)

ArctiChildren InNet Lappilaisten kouluik채isten terveyden edist채mist채 sosiaalisen median keinoin

rovaniemen ammattikorkeakoulu

Julkaisutoiminta Jokiväylä 11 C 96300 Rovaniemi puh. 020 798 5454 www.ramk.fi/julkaisutoiminta julkaisut@ramk.fi ISSN 1239-7741

ISBN 978-952-5923-64-3 (nid.) ISBN 978-952-5923-65-0 (PDF) Rovaniemen ammattikorkeakoulun julkaisusarja C nro 37 © RAMK University of Applied Sciences

Rovaniemi 2013

Kansi

Riku Tuusa

Paino

Kopijyvä Oy, Jyväskylä

Taitto

Erja Hirvonen, Kopijyvä Oy, Joensuu

Esittely kirjoittajista Helavirta Susanna YTT, lehtori, sosiaali- ja terveysala, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu

Kojo Mikael TtM, projektisuunnittelija, terveys- ja liikunta-ala, Rovaniemen ammattikorkeakoulu

Laitinen Merja YTT, professori, yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto

Lumme Pia KM, tutkija, kasvatustieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto

Luutonen Raija THM, lehtori, sosiaali- ja terveysala, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu

Maunuvaara Riitta fysioterapeutti YAMK, terveys- ja liikunta-ala, Rovaniemen ammattikorkeakoulu

Mäki Jaakko KM, luokanopettaja, Rantavitikan peruskoulu, Rovaniemen kaupunki

Määttä Tiina YTM, tutkija, yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto

Oikarinen Kerttu FT, TtL, SH, TH, toimialajohtaja, terveys- ja liikunta-ala, Rovaniemen ammattikorkeakoulu

Rajala Raimo KT, professori, kasvatustieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto, hankkeen tieteellinen johtaja

Saranki-Rantakokko Sirkka ThM, HTT, ESH, lehtori, terveys- ja liikunta-ala, Rovaniemen ammattikorkeakoulu

Sohlman Eiri KM, SHO, projektipäällikkö, terveys- ja liikunta-ala, Rovaniemen ammattikorkeakoulu

Turpeenniemi Kaisa FT, KL, ThM (fysioterapia), yliopettaja, fysioterapian koulutusohjelma, Rovaniemen ammattikorkeakoulu

Sisällys I LASTEN JA NUORTEN VERKKOVÄLITTEINEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN..................................................................................... 11

Kouluikäisten terveyden edistäminen ja sosiaalinen media ..................... 13 Sohlman Eiri Mun chatti on mun aatteet: identiteetin rakentelua netin kautta.............25 Rajala Raimo E-terveyspalveluiden eettisiä kysymyksiä .................................................30 Saranki-Rantakokko Sirkka II PILOTTIKOULUJEN OPPILAIDEN, VANHEMPIEN JA TYÖNTEKIJÖIDEN NÄKÖKULMIA TERVEYSVIESTINTÄSIVUSTON KEHITTÄMISEEN ........49

Nuorten hyvinvointi ja sosiaalisen median käyttö..................................... 51 Lumme Pia Työpajatoimintaa yläkoululaisten kanssa hankkeen pilottikouluilla .........59 Kojo Mikael ja Sohlman Eiri Fysioterapeutti nuorten terveydenedistäjänä netissä...............................63 Turpeenniemi Kaisa ja Maunuvaara Riitta Sosiaalisen median mahdollisuudet ja haasteet kodin ja koulun yhteistyössä................................................................................................77 Helavirta Susanna ja Luutonen Raija ”Työntekijöiden innostus sosiaalisesta mediasta kasvaa suhteessa koettuun lisäarvoon” – Haastattelututkimus kehittäjätyöntekijöiden ajatuksista ..................................................................................................89 Määttä Tiina ja Laitinen Merja III ArctiChildren InNet -SIVUSTON SUUNNITTELU JA TESTAUS............. 107

www.arctichildren.fi -sivuston suunnitteluprosessi.................................109 Kojo Mikael ArctiChildren InNet -sivuston kehittämistoimintaa pilottikoulun näkökulmasta............................................................................................ 116 Mäki Jaakko IV LOPPUPÄÄTELMIÄ........................................................................... 119

Haasteita ja mahdollisuuksia kouluikäisten verkkovälitteisessä terveyden edistämisessä.......................................................................... 121 Rajala Raimo, Saranki-Rantakokko Sirkka ja Sohlman Eiri

Esipuhe Tehdään yhdessä terveydestä in-juttu! Verrattaessa aikaisempien sukupolvien nuoruutta 2000-luvun nuorten ja koululaisten nuoruuteen huomataan, että elämään on tullut uusia vaikuttavia tekijöitä. Vanhat turvalliset yhteisöllisyyden muodot, kuten käsitys ydinperheestä, asuminen isovanhempien kanssa, tuttu pihapiiri ja kyläraitti ovat korvautuneet tietotekniikalla, medialla, erilaisilla nuorisotyyleillä ja maantieteellisesti laajen-tuneella elämänpiirillä. Jo peruskouluikäisten lasten ja nuorten kehitys ja oppiminen toteutuvat vai-keasti kontrolloitavassa moniulotteisessa sosiaalisessa ja kulttuurisessa digimaailmassa. Kansainvälisessä vertailussa suomalaiskotien tietoteknologiavarustus on erinomainen. Koululaisten arki painottuu koteihin ja tietoteknologian itseopittuun viihteelliseen käyttöön, kun koulujen osuus tietotekniikkakouluttajana on vasta vähitellen lisääntymässä. Nuorten maailmassa suosituimpia käyttökohteita ovat sosiaalinen media, yhteydenpito Internetin kautta sekä erilaiset viihdepalvelut. Tytöt ovat kontaktihaluisia ja harrastavat bloggaamista. Pojat pelaavat paljon, viettävät aikaa viihteellisten sisältöjen parissa, käyttävät Internetiä tiedonhaussa ja harrastavat ohjelmointia. Sosiaalinen media tarjoaa samaistumis- ja roolimalleja. Ujot ja arat voivat saada äänensä kuuluville. Pelien pelaaminen voi vahvistaa itsetuntoa. Internetin kautta solmitaan uusia ystävyyssuhteita ja etsitään vertaistukea tai keskusteluapua. Toisaalta perheille ominaiset kasvokkaiset arkielämän siteet ja rytmit muuttuvat tuntemattomien kohtaamisiksi. Internetissä kuka tahansa voi väittää olevansa joku toinen. Seksin ja väkivallan esillä olo on yleistä mediassa. Kiusaaminen ja toisten arviointi ovat yleistyneet. Liiallinen tietokoneen ääressä oleminen tekee passiiviseksi vähentäen lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta. Uusissa ympäristöissä hyvine ja huonoine puolineen oppimiselle ominaista on suunnittelemattomuus, eriytyneisyys, sirpaleisuus ja omien virheiden kautta oppiminen. Kouluissa tulisi tietojen ja taitojen opettamisen ohella tuottaa jäsennystä sirpaleisiksi jääneisiin kokemuksiin, tukea nuoren itsetuntoa ja valikointikykyä sekä luottaa nuorten kykyyn ja haluun pohtia elämänsä perusasioita terveys mukaan lukien. Tärkeitä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen aiheita ovat sosiaalisen minän, mielenterveyden, terveyskäsitysten, oppimisvaikeuksien ja epäsosiaalisen käytöksen käsittely. ArctiChildren inNet ESR-hankkeen toimijat ja osallistuvat peruskoulut ovat oivaltaneet koululaisten tarpeet ja lähteneet uudella tavalla tekemään terveydestä in-juttua. Kerttu Oikarinen toimialajohtaja Rovaniemen ammattikorkeakoulu

ArctiChildren InNet

Johdanto Sohlman Eiri Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman ArctiChildren InNet 2011-2013 (Sosiaalisen median mahdollisuudet kouluikäisten terveysviestinnässä tavoitteena nuorten osallisuuden ja elämänhallintataitojen edistäminen) –hankkeen tavoitteena on ollut tuottaa Lapin korkeakoulukonsernin ja pilottikuntien yhteistyönä kouluikäisten terveysviestintäsivusto tukemaan lasten ja nuorten terveydenedistämistoimintaa lappilaisissa kunnissa. Hankkeesta saatuja kokemuksia on hyödynnetty myös verkkopohjaisen ohjausmenetelmän kehittämistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon koulutukseen. Hanke toteutettiin osana Lapin Innovaatio -ohjelmaa ja sen osaohjelmaa ”Hyvin voinnin Lappi: Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämistoiminta”. Korkea koulukonsernin hanketoteuttajina ovat olleet Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikkö, Lapin yliopiston kasvatustieteiden ja taiteiden tiedekunnat sekä yhteiskuntatieteiden tiedekunnan sosiaalityön oppiaine ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun terveys- ja liikunta-alan yksikkö, joka on toiminut myös hankkeen hallinnoijana. Pilottikouluina ovat toimineet Ivalon yläaste ja Sevettijärven koulu Inarin kunnassa, Sallatunturin koulu Sallassa, Ranuan yläaste Ranualla, Karihaaran koulu Kemissä ja Rantavitikan koulu Rovaniemellä. Lapin korkeakoulukonsernin hanketoimijat ovat vastanneet pilottikoulujen kehittämistarpeiden kartoittamisesta ja sivuston rakentamisesta ja sen testaamisvaiheesta. Tässä julkaisussa on koottuna korkeakoulukonsernin hanketoimijoiden selvityksiä ja kuvauksia pilottikuntien/-koulujen oppilaiden, vanhempien ja työntekijöiden käsityksiä lasten ja nuorten verkkopalveluista ja niihin liittyvistä kehittämistarpeista sekä terveysviestintäsivuston kehittämisprosessista. Ammattikorkeakoulujen opiskelijat ovat olleet tiiviisti mukana terveysviestintäsivuston kehittämisprosessissa. Rovaniemen ammattikorkeakoulun terveys- ja liikunta-alalta valmistui yhteensä viisi opinnäytetyötä ja yksi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö edellä mainituista prosesseista.

Kuvio 1. Kuvaus ArctiChildren InNet -hankkeen toimintaprosessista

Sohlman Eiri 9

ArctiChildren InNet

Pilottikuntien lasten ja nuorten parissa toimivat työntekijät sitoutuivat hankkeeseen osallistumalla koulutus- ja infotilaisuuksiin, joissa käsiteltiin sosiaalisen median mahdollisuuksia lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Työntekijöillä oli myös mahdollisuus tutustua kansallisiin nuorten verkkopalveluihin olemalla mukana verkkoohjaustilanteissa, mm. Helsingin kaupungin Verkkoterkkari-toimintaan ja Oulun kaupungin Jepari-chat toimintaan. Www.arctichildren.fi-sivusto julkistettiin loppuvuodesta 2012. Sen jälkeen Kemi-Tornion ja Rovaniemen ammattikorkeakoulujen hyvinvointialojen opiskelijat ovat testanneet sivustoa toteuttamalla eri terveysteemoista viiveellistä verkko-ohjausta pilottikoulujen oppilaiden ja vanhempien kanssa. Ennen oppilaiden kanssa käytyä keskustelua opiskelijat ovat tuottaneet erilaista ajankohtaista terveysmateriaalia sivustolle virittämään verkkokeskustelua. Kehittämishankkeen taustalla on ollut holistinen, kokonaisvaltainen ihmiskäsitys ja kehittämisprosessia on ohjannut voimavaralähtöinen käsitys terveyden edistämisestä. Voimavaralähtöisyyteen liittyy yksilön elämänhallinnan tunteen tukeminen. Elämän hallinnalla tarkoitetaan myönteistä suhtautumista elämään ja omaan itseensä, jolloin yksilöllä on tunne mahdollisuudesta vaikuttaa omaan elämään. Terveysviestintäsivuston kehittämistyön sivutuotteena on tuotettu verkko-ohjauksen oppimisympäristö, nk. chatti-simulaatio. Se mahdollistaa ammattikorkeakouluopiskelijoiden ja työelämän edustajien reaaliaikaisen verkko-ohjauksen harjoittelun turvallisessa ympäristössä. Verkko-ohjauksen oppimisympäristöä ohjaa opettaja ja lukumäärältään isokin ryhmä voi osallistua samanaikaisesti koulutukseen, puolet asiakkaan roolissa ja puolet osallistujista asiantuntijan/hoitajan roolissa. Simulaatio mahdollistaa ohjaukseen liittyvän sisällöllisen asiantuntemuksen lisäksi perehtymisen mm. verkko-ohjauksen eettisiin, viestinnällisiin ja tietoturvaan liittyviin kysymyksiin. Tulevaisuuden hyvinvointi- ja terveysalan ammattilaiset tulevat tarvitsemaan viestintäja tiimityötaitoja verkkoyhteisöissä toimimiseen. Kohtaaminen ja vuorovaikutus verkossa edellyttävät sosiaalisen median menetelmien haltuunottoa ja opetuksen viemistä rohkeasti verkkoyhteisöjen maailmaan. Näihin kehittämishaasteisiin myös Rovaniemen ammattikorkeakoulu on sitoutunut toimimalla aktiivisena sähköisten ja virtuaalisten palvelujen ja koulutuksen kehittäjänä pohjoisella ja arktisella alueella. ArctiChildren InNet -julkaisussa tuodaan esille monipuolisesti niin Lapin korkeakoulukonsernin kuin pilottikuntien hanketoimijoiden näkemyksiä ja kokemuksia kehittämishankkeesta tavoitteena kehittää kouluikäisten verkkovälitteistä terveyden edistämistoimintaa. Teos sopii kaikille verkkovälitteistä lasten, nuorten ja perheiden terveys- ja hyvinvointipalveluja kehittäville tahoille, erityisesti kuntien ja korkeakouluopetuksen kehittämistyöhön. Julkaisun artikkelit toimivat yhteenvetona ja myös väliarviointina ArctiChildren InNet -hankkeelle, jonka kehittämistoiminta jatkuu edelleen Kolarctic ENPI -ohjelman rahoittamassa rajat ylittävässä ArctiChildren InNet - Empowering School e-Health and e-Learming Model -kehittämishankkeessa.

I Lasten ja nuorten verkkov채litteinen terveyden edist채minen

ArctiChildren InNet

Sohlman Eiri

Kouluikäisten terveyden edistäminen ja sosiaalinen media Sohlman Eiri

Lappilaisten nuorten terveyden edistämisen haasteita Kattavaa tietoa lappilaisten nuorten terveydestä on saatu 2000-luvun ajan valtakunnallisesta Kouluterveystutkimuksesta. Sen mukaan vuonna 2010 lappilaisilla yläasteikäisillä, lukiolaisilla ja ammattiin opiskelevilla masentuneisuus oli pysynyt yhtä yleisenä läpi 2000-luvun. Huolestuttavaa kehitystä oli havaittavissa huumekokeilujen, erityisesti kannabistuotteiden käytön lisääntymisessä. Myös koulukiusaamista esiintyi yhtä yleisesti kuin vuosikymmenen alussa. Vaikka nuorten terveys oli monien indikaattorien osalta parantunut, niin edelleen joka kolmas lappilainen nuori oirehti viikoittaisella päänsäryllä, aamupala ja kouluruoka maistuivat osalle heikosti ja unen määrä oli liian vähäinen. Osa nuorista koki, että heillä ei ole läheistä ystävää, osalle taas vanhempien lisääntynyt työttömyys aiheutti huolta1. Edelleen vuoden 2013 valtakunnallisen kouluterveystutkimuksen 8. ja 9. luokkalaisten koko maata koskevat tutkimustulokset kertovat monista myönteisistä muutoksista. Terveydenedistämisen haasteita kouluyhteisöissä kuitenkin löytyy. Tutkimustulosten mukaan 8. ja 9. luokkalaisista pojista 20%:lla ylipaino on lisääntynyt edellisistä vuosista ja edelleen 32% pojista ilmoittaa, että he eivät syö koululounasta, eikä aamupalakaan maistu 40 %:lle. Myös netissä vietetty aika on aiheuttanut vuorokausirytmiin edellisvuotta enemmän ongelmia. Nuuskan käyttö on lisääntynyt hieman edellisistä vuosista ja laittomien huumeiden kokeilu on lisääntynyt niin, että 11 % pojista ilmoittaa kokeilleensa huumeita ainakin kerran. Myös vaikeudet työskennellä ryhmässä ja vaikeudet kavereiden

THL Kouluterveyskysely, Nuorten hyvinvointi Lapissa vuosina 2002-2010

ArctiChildren InNet

kanssa toimeen tulemisessa ovat lisääntyneet. Vastaavasti 8. ja 9. luokkalaisten tyttöjen tulokset osoittavat, että heillä on poikia enemmän ongelmia koetussa terveydessä. Päänsärkyä ja niska-hartiaoireilua potee noin 40 % tytöistä viikoittain. Väsymystä on 20%:lla lähes päivittäin ja kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta ilmoittaa kokevansa 16% tytöistä. Niin tytöillä kuin pojilla liikunnan määrä vapaa-ajalla on vähentynyt jonkin verran edellisistä vuosista2. Lappilaiset tytöt oirehtivat lappilaisia poikia enemmän sekä yksittäisten oireiden että niiden päällekkäisen esiintymisen näkökulmista Sutisen3 vuonna 2010 tekemän hyvinvointiselvityksen mukaan. Pojista yli puolet eivät kokeneet oirehtivansa millään tavalla, tytöistä sen sijaan yksi kolmasosa kärsi vähintään viikoittain esiintyvistä 2-3 oireesta ja vajaa yksi kolmasosa yhdestä oireesta. Kymmenellä prosentilla tytöistä esiintyi neljää tai useampaa oiretta viikoittain. Tyttöjen yleisimpiä oireita olivat väsymys koulupäivän aikana, hermostuneisuus ja jännittyneisyys sekä päänsärky, pojilla puolestaan väsymys koulupäivän aikana, uni- ja nukahtamisvaikeudet sekä keskittymisvaikeudet. Yhden oireen esiintymisestä ei voida yhdistää suoraan nuorten hyvinvoinnin kokemukseen, esimerkiksi väsymyksestä koulupäivän aikana kärsivä nuori voi kokea itsensä oireestaan huolimatta hyvinvoivaksi verrattuna ahdistus- ja masennusoireita kokevaan nuoreen. Sen sijaan kahdesta kolmeen tai etenkin yli neljän vähintään viikoittain esiintyvän oireen voidaan tulkita vaikuttavan kielteisesti nuoren kokonaishyvinvointiin ja heijastuvan myös elämän myöhempään hyvinvoinnin kokemiseen4. Osalle lappilaisista nuorista hyvinvointiin heijastuvat vaikeudet ovat läsnä lapsuudesta lähtien, osa taas kohtaa hankaluuksia vasta nuoruusiässään. Selvityksen perusteella peruskoulun jälkeisen siirtymän ankkurina toimiva hyvinvointi muodostuu pitkällä aikajänteellä nuoren ja ympäristöjen vuorovaikutuksessa, minkä perusteella siirtymän sujumiseen tähtäävä ja hyvinvointia edistävä tuki tulisi kohdistaa nuorelle jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Avun saamisen helpoksi tekeminen ja monipuolinen palvelutarjonta turvaavat nuorten hyvinvointia sekä ennaltaehkäisten tulevia hankaluuksia että tarttuen jo olemassa oleviin vaikeuksiin. Nuorten elämän kokonaisuuden ja eri ympäristöjen huomioon ottaminen sekä erilaisten toimintatapojen soveltaminen tukevat parhaiten nuorten hyvinvointia5. Lappilaisten nuorten palveluiden riittämättömyys ja vaikea tavoitettavuus näkyy sekä lappilaisten lasten ja nuorten parissa toimivien ammattilaisten että nuorten arjessa. Lapin nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2015 -ohjelmaprosessissa toteutettuun kyselyyn vastanneet nuoret kaipasivat helposti saatavilla olevia palveluita sekä enemmän tietoa, neuvontaa, ohjausta, kuuntelemista ja kannustusta asioidessaan eri viranomaisten kanssa6.

4 5 6 3

THL Kouluterveyskyselyn tulokset Sutinen 2010 Sutinen 2010 Sutinen 2010 Niemi 2012

Sohlman Eiri

Lapin nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa 2015 kuvataan toimenpiteitä nuorten hyvinvointia tukevien monialaisten matalan kynnyksen palveluiden kehittämiseksi seuraavasti: ”Varmistetaan nuorten palveluiden saatavuutta ja tavoitettavuutta kehittämällä monialaista yhteistyötä. Viedään palveluita lähemmäksi nuorten toimintaympäristöjä ja rakennetaan ne sellaisiksi, että nuori löytää tarvitsemansa palvelun sujuvasti ja yhteyden ottaminen palveluntarjoajiin on helppoa. Kehitetään lähipalveluiden rinnalla nuorten hyvinvointia tukevia verkkopalveluita, jotka tarjoavat tukea nopeasti myös niillä alueilla, joissa palvelut ovat pitkien etäisyyksien päässä. Vahvistetaan nuorten kuulluksi tulemista sekä huomioidaan nuorten yksilölliset tarpeet palveluita suunniteltaessa. Kehitetään toimintatapoja monialaisena yhteistyönä kuntien eri toimialojen, työ- ja elinkeinotoimiston, poliisihallinnon, kolmannen sektorin, oppilaitosten, yrittäjien, nuorten ja muiden keskeisten toimijoiden kanssa.7” Keskeisintä kouluikäisten ja nuorten terveyden edistämisessä on syrjäytymisen ehkäisy. Perheen sisäiset vaikeudet kuten vanhempien kykenemättömyys huolehtia täysipainoisesti kasvatusvastuustaan, ovat yhteydessä kouluikäisten ja nuorten oireiluun ja terveysvalintoihin. Edellä mainittuihin vaikuttavat lisäksi kouluyhteisö, harrastusmahdollisuudet ja nuoren kaveripiiri. Kouluikäisen terveyden edistämisessä keskeisiä kohtia ovat ihmissuhde- ja sukupuolikasvatus, ravitsemiskasvatus ja oman kasvun ja kehityksen ymmärtäminen, itsetunnon tukeminen sekä elämänhallintataidot8.

Terveyden ja terveyden edistämisen käsitteistä Käsitys ihmisestä ja ihmisenä kasvusta perustuu erilaisiin lähtökohtiin. Lähtökohtana ArctiChildren InNet -hanketoiminnassa on ollut humanistisen psykologian ihmiskäsitys, jonka mukaan ihminen on nähtävä avoimena järjestelmänä. Avoimen järjestelmän toiminta on itseohjauksellista, usein ainutkertaista ja alati muuttuvaista. Ihminen on etsivä, tutkiva, vaihtoehtoja punnitseva sekä valmis muutoksiin. Näiden ulottuvuuksien kehittymistä kuvaavia teemoja ovat esimerkiksi itseys, itsensä toteuttaminen, luovuus, rakkaus, arvot, yksilöllisyys, ihmisen sisäisyys, henkinen kasvu ja persoonallinen eheys. Humanistisen psykologian tarkoituksena on edistää ihmisen positiivista kasvua, terveeksi ja onnelliseksi tulemista. Se edellyttää ihmisen omien voimavarojen vapautumista sisäisen kasvuprosessin mahdollistumiseksi9. Terveys ja terveyden edistäminen ovat laajoja käsitteitä, joista on tehty lukuisia määrittelyjä, malleja ja teorioita. Tässä artikkelissa pyrin kuvaamaan sellaisia terveyden edistämisen ulottuvuuksia, jotka kuvaavat ArctiChildren InNet -hankkeen tavoitetta kouluikäisten verkkovälitteistä terveyden edistämistä, jonka lähtökohtana on nuoria osallis7

Niemi 2012 Pietilä ym. 2002 Rauhala 1993

8 9

ArctiChildren InNet

tava ja voimaannuttava toimintatapa. Osallisuuden ja voimaantumisen eli omavoimaistumisen käsitteitä osana terveyden edistämistoimintaa kuvaan omassa kappaleessa. Terveyden lukuisia määrittelyjä yhdistää monimutkaisuus ja terveyden määrittelyä on pidetty vaikeana sen eri ulottuvuuksien takia. Kaikki terveydestä tehdyt määritelmät ja mallit pyrkivät kuitenkin johdattelemaan juuri terveyden useiden ulottuvuuksien ääreen. Terveyden ulottuvuuksista mainitaan useimmiten hyvinvointi ja toimintakyky eli kompetenssi. Muita ulottuvuuksia ovat esimerkiksi arvot, voimavarat, sosiaalinen kyvykkyys sekä ympäristö ja olosuhteet. Näitä ulottuvuuksia jakaa, mutta myös yhdistää yksilölliset ja yhteisölliset tekijät sekä niiden välinen tasapainoilu10. Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee terveyden täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi, joka vaihtelee elämänkulun eri vaiheissa. Fyysisellä terveydellä tarkoitetaan elimistön moitteetonta toimimista ja psyykkisellä terveydellä kykyä hyödyntää henkisiä voimavaroja. Sosiaalinen terveys on kykyä solmia ja ylläpitää ihmissuhteita. Terveys ei näin ollen ole ainoastaan sairauksien ja toimintavajavuuden puuttumista vaan se on jokapäiväisen elämän voimavara ja tärkeä arvo. Edellä lueteltujen ulottuvuuksien lisäksi voidaan vielä erottaa terveyden emotionaalinen ja hengellinen ulottuvuus. Emotionaalinen terveys on kykyä tunnistaa ja hallita tunnetiloja. Hengellinen terveys taas on yhteydessä mielenrauhaan ja itseensä tyytyväisen olon saavuttamiseen11 12. Vaikka sairauksien poissaolo on useimmille terveyden tärkein sisältö, voidaan terveyttä pitää myös selviytymisenä huolimatta kullekin ikäkaudelle ominaisista työ- ja toimintakyvyn sairauksista ja elämänlaatua heikentävistä häiriötekijöistä. Terveys on pääomaa, joka kasvaa yksilöiden ja yhteisöjen elämänhallinnan vahvistuessa. Terveys voidaan näin ymmärtää hyvinvointina, toimintakykyisyytenä ja tasapainoisena vuorovaikutuksena ihmisten ja ympäristön välillä13. WHO:n terveyden määritelmää on kuitenkin kritisoitu, koska edellä kuvattua täydellistä tilaa ei ole mahdollista saavuttaa eikä teoriassa sen mukaan kukaan olisi milloinkaan terve14. Terveyden edistäminen tuli omana käsitteenään esille 1980 -luvun alussa ja Suomeen Ottawan asiakirjan kautta 1986. Nykyään terveyden edistämisen käsitettä käytetään usein terveyskasvatuksen, ehkäisyn ja kansanterveystyön käsitteitä korvaamassa15. On syytä korostaa, että Ottawan asiakirjasta kuluneiden runsaan kahden vuosikymmenen aikana ei ole kehittynyt kansainvälisesti yhteistä tulkintaa ja toimintalinjaa, jota voitaisiin kutsua ”terveyden edistämiseksi”. Jokaisessa maassa näyttää kehittyneen omaleimaisia 10

13 14 15 11 12

Vertio 2003 Sosiaali- ja terveysministeriö 2006 Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005 Sosiaali- ja terveysministeriö 2006 Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005 Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005

Sohlman Eiri

tulkintoja, jotka vaihtelevat terveydenhuoltoa kritisoivista ja omia erityispiirteitään korostavista vakiintunutta kansanterveysliikettä täydentäviin tulkintoihin16. Terveyden edistäminen on toimintaa, jonka tarkoituksena on parantaa ihmisten mahdollisuuksia oman ja ympäristönsä terveydestä huolehtimisessa. Terveyden edistäminen on myös terveyden edellytysten parantamista yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan kannalta. Tavoitteena ei siis ole vain muuttaa ihmisten käyttäytymistä, vaan myös parantaa yksilöiden mahdollisuuksia hallita omaa terveyttään, edistää terveyttään ja vaikuttaa ympäristöönsä17. Terveyden edistämisen tavoitteet ja toiminta valitaan aina sen mukaan, mitä terveyden edistämisessä pidetään arvokkaana ja toivottavana. Ihmisarvon ja itsenäisyyden kunnioittaminen, voimavaralähtöisyys, oikeudenmukaisuus, osallistaminen, yhteistyö, kestävä kehitys ja asiakasnäkökulma sekä kulttuurisidonnaisuus ovat tärkeitä arvoja, jotka ohjaavat terveyden edistämistä. Tärkeää on tukea ja edistää asiakkaiden osallistumista ja omien voimavarojen käyttöä terveytensä edistämiseen18. Terveyden edistämisen tulee olla aloitteellista, suunnitelmallista ja jatkuvaa. Terveyden edistämistyö on myös usein moniammatillista. Yleisesti terveyden edistämisen toimintamuotoja voivat olla esimerkiksi terveysneuvonta sekä – ohjaus, erilaiset keskustelut, tavoitteellinen ryhmätoiminta, terveystarkastukset, rokotukset, erilaiset vastaanotot, tapahtumat tai luennot, joissa jaetaan terveystietoa, terveysaiheisen materiaalin tuotto, mediayhteydet tai koulutustoiminta ja terveysviestintä19. Terveyden edistämistä voidaan tarkastella promootion ja prevention näkökulmasta sekä yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasolla. Promootio tarkoittaa mahdollisuuksien luomista ihmisten elinehtojen ja elämänlaadun parantamiseksi. Promootio vahvistaa yksilön ja yhteisön voimavaroja ja selviytymismahdollisuuksia. Preventio tarkoittaa sairauksien kehittymisen ehkäisyä. Terveyden edistämisen ohjelmat ovat promotiivista yhteiskuntapolitiikkaa. Promootio keskittyy terveyttä suojaaviin tekijöihin kuten perustarpeiden tyydyttämiseen ja terveelliseen yhteiskuntapolitiikkaan. Sen avulla luodaan elinoloja ja mahdollisuuksia hyvään terveyteen. Promootio voidaan jakaa sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Sisäiset tekijät ovat yksilökohtaisia, esimerkiksi elämäntavat, elämänasenne ja sosiaaliset suhteet. Ulkoisia tekijöitä ovat ympäristö ja yhteiskuntapolitiikka. Näillä tekijöillä on terveyttä suojaava vaikutus. Yhteistä terveyden edistämisen toiminnalle on, että se perustuu arvoihin, joita ovat ihmisarvon ja itsenäisyyden kunnioittaminen, tarvelähtöisyys, omavoimaistuminen (empowerment), oikeudenmukaisuus, osallistaminen, kulttuurisidonnaisuus ja kestävä kehitys20.

18 19 20 17

Rimpelä 2010 Vertio 2003 Haarala ym. 2008, 51-52 Kunttu, Hämeenaho & Pohjola 2011 Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005

ArctiChildren InNet

Kouluyhteisössä terveyden ja hyvinvoinnin pääpaino tulisi olla promootiossa, joka tarkoittaa koulun toimintakulttuurin kehittämistä lasten terveyttä ja hyvinvointia tukevaksi, kuin myös preventiivisessä toiminnassa, jolla tarkoitetaan terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien ongelmien ja häiriöiden ehkäisyä. Silloin kun puhutaan mielenterveyden (sosioemotionaalisen terveyden) edistämisestä, parasta edistämistyötä on se, että opettajat huolehtivat ja välittävät oppilaistaan21. Suomen terveyspolitiikkaa ohjaavista toimintaohjelmista merkittävimpänä voidaan pitää Terveys 2015 -kansanterveysohjelmaa. Ohjelmassa ilmenevät keskeisimmät terveyden edistämisen kehittämisalueet sekä painopisteet, ja se linjaa Suomen terveyspolitiikkaa vuoteen 2015 saakka. Hallituksen toimikauden mittaisella Terveyden edistämisen politiikkaohjelmalla pyritään parantamaan väestön terveydentilaa, kaventamaan terveyseroja, sekä jatkamaan kansallisen terveyshankkeen aloittamaa ennaltaehkäisevää työtä ja terveyden edistämistä22. Terveyden edistämisen perustan luovat positiivinen terveyskäsitys ja terveyttä suojaavat sisäiset ja ulkoiset tekijät. Terveyden edistämisen merkitystä perustelevat terveyden ja toimintakyvyn parempi säilyminen läpi elämän ja hyvinvoinnin lisääminen. Yksilöllisen ja yhteisöllisen elämän eri ulottuvuuksien haltuunoton mahdollistavat terveys ja hyvä olo23. Keskeistä terveyden edistämistyössä on yksilön voimaantuminen ja ympäröivien tukiverkkojen merkitys hyvinvoinnille. Terveyden edistäminen tuleekin nähdä moniulotteisena käsitteenä ja huolehtia siitä että se pitää sisällään myös terveyden edistämistyölle ominaiset arvot ja se vastaa siten eri tieteenalojen haasteisiin24. ArctiChildren InNet –hankkeessa ja sen tavoitteessa ”Sosiaalisen median mahdollisuudet kouluikäisten terveydenedistämisessä tavoitteena osallisuuden ja elämänhallintataitojen edistäminen” korostaa positiivista terveyskäsitystä. Positiivisessa terveyskäsityksessä korostuvat subjektiiviset ja elämykselliset tuntemukset. Fyysistä terveyden ulottuvuutta kuvataan hyvänä kuntona, johon liittyy elimistön toiminta- ja vastustuskyky. Positiivinen henkinen terveys taas käsittää onnellisuuden ja itsearvostuksen sekä kyvyn ratkaista ongelmia ja sietää stressiä. Kyky muodostaa sosiaalisia suhteista sekä toimia roolinsa mukaisesti yhteiskunnassa liittyvät positiiviseen sosiaaliseen terveyteen25 26.

24 25 26 22 23

Savola 2007 Sosiaali- ja terveysministeriö 2001 Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005 Koskinen-Ollonqvist & Rouvinen-Wilenius 2009 Kemm 1993 Kemm & Close 1995

Sohlman Eiri

Osallisuudesta voimaantumisen kokemukseen Uusimmat terveydenedistämisen mallit korostavat osallistamista (participation) ja voimaannuttamista (empowerment). Osallistuminen korostaa kaikkien yhteisön jäsenien mobilisoimista, terveyden yhteisöllisyyttä ja edustuksellisuutta27. Osallistuminen korostaa kaikkien yhteisön jäsenien mobilisoimista, terveyden yhteisöllisyyttä ja edustuksellisuutta28. Nuorelle tunne osallisuudesta syntyy, kun hän saa kokemuksia siitä, että häntä kuunnellaan ja hänen mielipiteillään on vaikutusta. Laajemmin tarkasteltuna osallisuus on myös yhteisöön liittymistä, kuulumista ja siihen vaikuttamista. Osallisuus voi konkretisoitua osallistumisena, kun nuori haluaa, osaa ja saa toimia välittömänä vaikuttajana itselleen tärkeissä yhteiskunnallisissa asioissa. Tunne osallisuudesta ja kansalaisuudesta on aina yksilöllinen, joten puhuttaessa osallisuudesta on tärkeää huomioida myös nuoren oma kokemus osallisuudestaan. Nuorelle syntyy tunne osallisuudesta, kun hän saa kokemuksia siitä, että häntä kuunnellaan ja hänen mielipiteillään on vaikutusta29. Nuorelle tunne osallisuudesta syntyy, kun hän saa kokemuksia siitä, että häntä kuunnellaan ja hänen mielipiteillään on vaikutusta. Laajemmin tarkasteltuna osallisuus on myös yhteisöön liittymistä, kuulumista ja siihen vaikuttamista. Osallisuus voi konkretisoitua osallistumisena, kun nuori haluaa, osaa ja saa toimia välittömänä vaikuttajana itselleen tärkeissä yhteiskunnallisissa asioissa. Tunne osallisuudesta ja kansalaisuudesta on aina yksilöllinen, joten puhuttaessa osallisuudesta on tärkeää huomioida myös nuoren oma kokemus osallisuudestaan. Nuorelle syntyy tunne osallisuudesta, kun hän saa kokemuksia siitä, että häntä kuunnellaan ja hänen mielipiteillään on vaikutusta30. Tunne kuulluksi tulemisesta ei kuitenkaan synny vain tietoa välittämällä. Nuorilla tulee tarvittavien tietojen lisäksi olla mahdollisuuksia itse kokeilla erilaisia osallistumisen keinoja. Vaikuttamismahdollisuuksien luomisessa ympäristöllä ja sen tarjoamalla ”henkisellä tuella” on keskeinen merkitys. Tässä erityisesti aikuisten rooli on olennainen, sillä heidän toimintansa voi joko avata mahdollisuuksia osallistua tai pahimmassa tapauksessa rajata niitä. Erityisesti internet tarjoaa monia mahdollisuuksia vahvistaa nuorten aktiivista kansalaisuutta31. Voimaannuttamisen termi on tullut käyttöön vasta viime vuosikymmeninä eikä sille ole vielä virallista suomalaista käännöstä. Kansainvälisesti voimaannuttaminen tunnetaan nimellä empowerment. Lähes samaa tarkoittavia sanoja ovat omavoimaistaminen ja voimaistuminen.

29 30 31 28

Hyyppä & Liikanen 2005 Hyyppä & Liikanen 2005 Gretschel 2002, 2011 Gretschel 2002, 2011 Haltia-Nurmi & af Nursin 2013

ArctiChildren InNet

Voimaannuttaminen on läheisesti kytköksissä terveyden edistämiseen, sillä omavoimaistunut yksilö kykenee edistämään omaansa sekä ympäristönsä terveyttä. WHO:n Terveyden edistämisen konferenssi Jakartassa vuonna 1997 korosti voimaannuttamisen merkitystä terveyden edistämisessä32. Voimaannuttamisen lopputuloksena on oleellista yksilön vastuu tekemistään terveysvalinnoistaan sekä valmiudet ja mahdollisuus asettaa tavoitteita terveytensä ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Yksilön oma elämäntyyli ja voimavarat, hänen kykynsä, valintansa ja selviytymistaitonsa vaikuttavat sekä hänen terveyteensä että terveyden edistämiseen ja työmenetelmiin. Yksilö ja hänen elämäntilanteensa ovat yhteydessä yksilön tekemiin valintoihin, kuten siihen kuinka jaksaa kouluelämässä ja sen ulkopuolella. Valinnat eivät toisaalta ole yksilön hallinnassa, vaan ne ovat riippuvaisia myös yksilön kyvyistä ja mahdollisuuksista, joita hänellä on kulloisessakin elämäntilanteessaan33. Voimaannuttaminen on käsite, joka lähtee ihmisestä itsestään ja on yhteydessä ihmisen hyvinvointiin. Voimaannuttamisen prosessia jäsentävät muun muassa päämäärät ja emootiot sekä näiden sisäiset suhteet. Vahva voimaantumisen tunne lisää sitoutumista ja motivaatiota esimerkiksi oman hyvinvoinnin edistämiseen ja lisää yksilön päätöksentekotaitoja. Voimaannuttamiselle tulee antaa jatkuvasti mahdollisuus kasvaa ja kehittyä, sillä se ei ole pysyvä tila34.

Terveyden edistäminen ja elämänhallinta Salutogeneettisen teorian mukaan terveyden edistämisessä keskeisintä on hyvää elämää tukevat voimavarat. Aron Antonovskyn alulle laittama teoria siitä mikä saa aikaan terveyttä on ollut kiinnostuksen kohteena useita vuosikymmeniä, mutta sen merkitys on ymmärretty koko laajuudessaan vasta viime vuosina. Kansanterveystyössä korostetaan terveyden edistämisen näkökulmaa, siksi salutogeneettinen teoria on myös suomalaisessa terveydenhoidossa ajankohtainen. Terveys on muutakin kuin sairauden puuttumista. Se on hyvän elämän voimavarojen hyödyntämistä. Myös sairas, tai vastainkäymisiä kohdannut ihminen voi kokea elämän mielekkäänä omatessaan vahvan koherenssin tunteen. Koherenssin tunne on eräänlainen tapa tarkkailla elämää. Vahva koherenssin tunne synnyttää ihmiselle tunteen jäsentyneestä maailmasta, jota voi käsitellä ja joka on tarkoituksenmukainen eli koherentti. Tällainen ihminen pystyy tutkimusten mukaan selviytymään eteen tulevista haasteista paremmin. Voimavarojen käyttäminen erilaisissa elämäntilanteissa on yksilöllinen taito, johon vaikuttavat myös yleiset vastustusresurssit, jotka ovat aineellisia ja psykososiaalisia voimavaroja. Esimerkiksi fyysiset ominaisuudet, älykkyys, sopeutumisen keinot, sosiaalinen tuki, terveyskäyt32

33 34

Vertio 2003 Pietilä ym. 2002 Siitonen 1999

Sohlman Eiri

täytyminen, itsetunto, varallisuus ja kulttuurin pysyvyys ovat edellytyksinä yhtenäisten elämän kokemusten syntymiselle35. Koherenssi sanalle on käytetty myös suomennosta elämänhallinta. Koherenssi tarkoittaa ennen kaikkea elämän koossa pysymistä ja elämänhallintaa. Yksilön kannalta on tärkeää, että elämä on selitettävissä ja ymmärrettävissä. Yksilön kokemus siitä, että hän pystyy hallitsemaan omia voimavarojaan ja vastaamaan sillä ympäristön asettamiin haasteisiin on aina merkityksellistä. Salutogeneeninen lähestymistapa on ennen kaikkea terveyden vahvistamista36.

Terveyden edistäminen ja sosiaalinen media Verkko eli internet on monimuotoisen vuorovaikutuksen tila. Vuorovaikutus tapahtuu useimmiten kirjoittamalla, mutta myös kuvien, videoiden ja linkkien välityksellä. Verkon vuorovaikutuksessa on kyse myös aidosti sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Verkossa voi syntyä läheisiä, luottamuksellisia ja merkityksellisiä ihmissuhteita. Verkossa minuuden tuottaminen on aktiivista ja valikoivaa, joten se ei ole pelkästään heijastuspinta, vaan myös rakennusalusta37. Sosiaalisella medialla tarkoitetaan sellaisia verkossa olevia sovelluksia, ohjelmia ja palveluja, joissa käyttäjät voivat itse tuottaa sisältöä, kommentoida aikaisempaa sisältöä ja joskus jopa muuttaa toisten tuottamaa sisältöä. Sosiaalisen median ydin on vuorovaikutuksessa - se on kommunikointia ja yhdessä luomista. Tämän vuoksi myös sosiaalisen median tekstit ovat vuorovaikutteisia ja kommunikoivia. Tekstejä voi kuvailla tiiviiksi, lyhyiksi, silmäiltäviksi, helppolukuisiksi ja hyvällä tavalla markkinoiviksikin38. Suomalaisessa terveydenhuollon kentässä on käynnissä voimakas terveysjärjestelmien muutos, johon liittyy web- ja mobiilitekniikoiden sekä digitaalisen median vahva esiinmarssi. Kokonaisvaltainen näkemys ihmisen terveydestä ja hyvinvoinnista ohjaa entistä enemmän hoitotyötä ja terveyden edistämistä. Samalla kansalaisen rooli on muuttunut passiivisesta palvelujen kuluttajasta ja tiedon vastaanottajasta aktiiviseksi terveyden edistäjäksi ja omahoidon harjoittajaksi. Käytämme Googlea kuin joka kodin lääkärikirjaa, mittaamme itseämme sykemittarilla sekä haemme tukea Internetin vertaistukiryhmistä. Terveyteen liittyvien tietosisältöjen ymmärrettävyyttä ja hyödynnettävyyttä tulee yhä enemmän varmistaa. Keinoja on useita. Meidän on päästävä verkon tekstuaalisuuden ylivallasta kohti mediarikasta ympäristöä, jossa näytetään ja kerrotaan asioita esimerkiksi videoiden välityksellä. Haaste onkin se, kuinka mediatuotantotaitoja ulotetaan

37 38 36

Lindström & Eriksson 2008 Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005 Matikainen 2008 Kortesuo 2010

ArctiChildren InNet

myös hyvinvointi- ja terveyssektorille. Myös hankalasta kielenkäytöstä on irtauduttava, on päästävä kohti ilmaisun selkeyttä. Selkeän tekstin tuottamisessa viestinnällis-pedagogiset taidot ovat arvokkaita. Vuorovaikutuksen esteettömyys on ratkaisevan tärkeää onnistuneelle hyvinvointi- ja terveystyölle verkossa. Teknisten saavutettavuusongelmien ja sisällöllisten ymmärrettävyyshaasteiden voittaminen ei yksin riitä. Vasta esteetön vuorovaikutus muiden käyttäjien, palvelujen tarjoajien, tiedontuottajien sekä tukea ja neuvontaa antavien tahojen kanssa vaikuttaa merkittävästi halutun hyvinvointi- ja terveysvaikutuksen saavuttamiseen39. Tulevaisuudessa virtuaalisiin terveyspalveluihin tullaan tarvitsemaan yhä enemmän terveyden ammattilaisia ja sosiaalinen media tuo mukanaan aivan uusia ulottuvuuksia terveyden edistämiseen. Terveystiedon saannin helpottuminen voi lisätä ihmisten itsehoitovalmiuksia, mutta toisaalta verkon moninainen ja välillä virheellinenkin tieto vaatii asiantuntijoilta entistä parempaa perehtymistä asioihin ja hyviä argumentointitaitoja40.

Wuorisalo 2009 Torkkola 2011

Sohlman Eiri

Lähteet Gretschel, A. (2002). Kunta nuorten osallisuusympäristönä. Nuorten ryhmän ja kunnan välisen vuorovaikutussuhteen tarkastelu kolmen liikuntarakentamisprojektin laadunarvioinnin keinoin. Studies in Sport, Physical Education and Health 85. Jyväskylän yliopisto. Gretschel, A. (2011). Nuorisotalo mahdollistavana lähiyhteisönä: nuorten näkökulma. Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus. Julkaisuja 3/2011. Helsinki Haarala, P., Honkanen, H., Mellin, O-K. & Tervaskanto-Mäentausta, T. (2008). Terveydenhoitajan osaaminen. Helsinki. Edita Prima. Haltia-Nurmi, M & af Nursin, P. (2013). Osallisuus netissä – näkökulmia nuorten aktiiviseen kansalaisuuteen. Hyyppä, M. Liikanen, H-L. (2005). Kulttuuri ja terveys. Helsinki:Edita. Kemm, J.R. (1993). Towards an epidemiology of posotive health. Health Promotion International, 8 (2), 129-135 Kemm, J.R. & Close, A. (1995). Health Promotion. Theory & Practice. Great Britain. Mackays of Chatham. Kent. Kortesuo, K. (2010). Sano se someksi. Vantaa: Infor Oy. Koskinen-Ollonqvist, P., Rouvinen-Wilenius, P. (2009). Terveyden edistäminen ja hyvinvointivajeet. Promo 57. Terveyden edistämisen keskus. 32-35. Kunttu, K., Hämeenaho, H., Pohjola, V. (2011). Terveyden edistäminen opiskeluaikana. Teoksessa: Kunttu, K., Komulainen, A., Makkonen, K., Pynnönen, P. (toim.) Opiskeluterveys. Helsinki: Duodecim. Lindström, B., Eriksson, M. (2008). Salutogeneesin teoria nostaa hyvän elämän voimavarat esiin. Suomen lääkärilehti 6. Matikainen, J. (2008). Verkko kasvattajana – Mitä aikuisen tulisi tietää ja ajatella verkosta. Helsinki: Palmenia. Niemi, H. (2012). Lapin nuorisopolitiikan kehittämisohjelma (2015). Elinvoimaa alueelle 11 | 2012, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Pietilä, A-M, Hakulinen, T., Hirvonen, E., Koponen, P., Salminen, E-M., & Sirola, K. (2002). Terveyden edistäminen. Uudistuvat työmenetelmät. Helsinki: WSOY. Rauhala L. (1989). Ihmisen ykseys ja moninaisuus. Sairaanhoitajien koulutussäätiö. Rimpelä, M. (2010) Terveydenhoidosta terveyden edistämiseen. Teoksessa Ståhl, T. & Rimpelä, A. (toim.) (2010). Terveyden edistäminen tutkimuksen ja päätöksenteon haasteena. Yliopistopaino. Helsinki 2010. Savola, E. (2007). Kohti terveyttä edistäviä elinympäristöjä. Promo. Terveyden edistämisen lehti. Lokakuu 4/2007, 40. Savola, E. & Koskinen-Ollonqvist, P. (2005). Terveyden edistäminen esimerkein: Käsitteitä ja selityksiä. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus. Siitonen, J. (1999). Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Oulun opettajakoulutuslaitos. Oulun yliopisto. 1999. Sosiaali- ja terveysministeriö. (2001). Terveys 2015 -kansanterveysohjelma. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2001:4.

ArctiChildren InNet

Sosiaali- ja terveysministeriö 2006: Julkaisuja 2006:19: Terveyden edistämisen laatusuositus. 15. Sutinen, R. (2010) ”Loistava perhe, mahtavat kaverit ja koulussa menee hyvin!” Lappilaisten nuorten hyvinvoinnin ankkurit. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja C. Työpapereita 53 Torkkola, S. 2011. Viestintä terveyden edistämisessä. Teoksessa Kunttu, K., Komulainen, A., Makkonen, K. & Pynnönen, P. (toim.) Opiskeluterveys. Porvoo: Duodecim, Vertio, H. (2003). Terveyden edistäminen. Helsinki: Tammi. Wuorisalo, J. (2009). Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen verkossa – edessä uusia haasteita esteettömyyden toteutumiselle. osaaja.net, No 1(2009) http://www.thl.fi/ attachments/kouluterveyskysely/Tulokset/Tulokset_alueittain/Lappi/Lappi_ pk.pdf http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tilastot/vaestotutkimukset/kouluterveyskysely/tulokset

Rajala Raimo

Mun chatti on mun aatteet: identiteetin rakentelua netin kautta Rajala Raimo Tämän artikkelin tavoitteena on tarkastella internetin ja median merkitystä yläkouluikäisten nuorten minuuden ja sosiaalisen identiteetin kehittymisessä. Artikkelissa käsitellään myös median käyttöön liittyviä mahdollisuuksia ja riskejä. Lopuksi pohditaan netin käyttöä e-terveyden edistämisessä. Minuus ja identiteetti samaistetaan usein toisiinsa. Ne ovat kuitenkin erillisiä toisista. Minuus tai minäkuva on henkilön itsensä muodostama käsitys, millainen hän on, millaisia ominaisuuksia minulla ja mitä ominaisuuksia haluan minäkuvaani sisällyttää. Se on persoonallisempi kuin identiteetti, johon vaikuttavat monet ulkoiset tekijät tai ulkoisesti määrittyvät tekijät kuten sukupuolinen identiteetti. Kansalaisuus, ammatti ja etninen alkuperä ovat selvästi ulkoisia tekijöitä. Saastamoinen1 kuvaa termien välistä eroa siten, että minuus tarkoittaa yksilön refleksiivistä käsitystä ’millainen minä olen’ ja identiteetti vastaa kysymykseen ”kuka minä olen”. Tyypillisesti identiteetille annetaan kehyksiä henkilön ulkopuolelta. Erik Eriksonin2 psykososiaalisen kehityksen teoriassa yksilö rakentaa toistuvasti psykososiaalisissa kriisitilanteissa omaa identiteettiään. Yläkoulua käyvä, 13 – 16-vuotias nuori on Eriksonin teoriaan mukaan elää vaiheessa, jossa hänen tulee ottaa eroa vanhempiinsa ja heidän maailmaansa ja luoda heistä erillistä omaa identiteettiään nuorena, poikana tai tyttönä ja koululaisena. Identiteetin rakentamisessa on kysymys perimmältään erilaisten vaihtoehtojen punnitsemisesta ja arvioimisesta, valintojen tekemisestä ja tehtyihin valintoihin sitoutumisesta. Punnittavia asioita ovat mm. oman sukupuolisen identiteetin muodostaminen, ammattialan hahmottaminen tulevan koulutusalan valinnan kautta. 1

Saastamoinen, 2006 Erikson, 1964

ArctiChildren InNet

Psykososiaalisen kriisin ratkaiseminen edellyttää tiettyjen valintojen tekemistä. Nuori ei ole kuitenkaan yksin tilanteessaan, vaan hänen kehitysympäristönsä ja siellä vallitsevat kehitykselliset järjestelmät tarjoavat mahdollisuuksia kriisin ratkaisemisen ja identiteetin muodostamiseen. Identiteetti on tulosta vuorovaikutuksesta ystävien, perheen ja ikätovereiden kanssa. Nuoruusiän identiteetti suuntaa tulevien läheisten ihmissuhteiden ja ammatillisten tavoitteiden saavuttamista. Nuoren identiteettityön olennainen puoli on se, että hänen täytyy löytää lapsuuden samaistumiskokemusten tilalle uusia perheen ulkopuolisia samaistumiskohteita. Tarpeet jotka tyydyttyivät aikaisemmin perheen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tyydyttyvät nyt korostetusti perheen ulkopuolisessa vuorovaikutuksessa koulussa, kaveripiirissä ja nykyään enenevässä määrin myös median tarjoamien mahdollisuuksien kautta. Media on ollut aivan 1950-luvun lopulta lähtien keskeinen perheenjäsen. sillä on ollut keskeinen rooli lasten ja nuorten elämässä ja identiteetin kehitysprosesseissa3. Media laajentaa lapsen ja nuoren kokemuksia maailmasta, lisää hänen tietojaan, tarjoaa stereotyyppisiä ajattelutapoja sekä’ tarjoaa sosiaalisia voimia. Medialla voi sanoa olevan välillinen vaikutus identiteetin ja persoonallisuuden kehitykseen tarjoamalla tyylejä, arvoja, samaistumisen kohteita ja roolimalleja. Median vaikutuksessa ei merkitystä, ovatko sisällöt totta vai tarua, kuvitteellisia tai realistisia. Kaikki mediasisällöt saattavat vaikutta yhtälailla. Media tarjoaa lapsille ja nuorille arvoja, uskomuksia, unelmia ja oletuksia. Median rooli vaihtelee iän ja kehitystason mukaan4. Pienillä lapsilla vanhempien ja perheen rooli on keskeinen. Sensijaan vanhemmilla kaverisuhteisen, ikätovereiden ja media rooli kasvaa identiteetin rakentamisessa esimerkiksi sukupuoli-identiteetin roolimallien ja samastumiskohteiden osalta. Mustosen5 mukaan median vaikutus välittyy sisäistyneiden sosiaalisten, kognitiivisten ja tunneperäisen mallien välityksellä. Ulkoinen mediassa nähty rooli- tai käyttäytymismalli vaatii vaikuttaakseen nuorelta sisäistynyttä motivaatio, halua toimia mallin mukaisesti. Se syntyy samaistumisen, tunnepitoisen eläytymisen ja tiedollisen prosessoinnin kautta. Toisin kukin pienillä lapsilla, joilla median tulkinnat välittyvät läheisten ihmissuhteiden kautta, nuorilla vahva samaistuminen median idoleihin tai internetin keskusteluryhmien tai peliyhteisöjen vertaisryhmiin on peilauspinta oman identiteetin rakentamisessa. Mediavalinnat voivat olla myös persoonallinen ilmaisu identiteetin kehityksestä. Mediavalinnat ilmaisevat tietynlaisen identiteetin merkkejä määritellessään itseään itselle ja muille. Tietynlaisten ohjelmatyyppien ja peli- ja musiikkigenrejen välityksellä nuori välittää tietynlaista käsitystä identiteetistään ja haluaa samalla samaistua tietynlaisen arvoja ihmiskäsityksen piiriin kuuluvaksi henkilöksi. Medialla on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia nuoreen. Positiivisia vaikutuksia ovat mm. tietojen lisääntyminen ja kognitiivisten kykyjen kehittyminen. Tietokonepelejä 3

Huntemannn ja Morgan, 2001 Huntemannn ja Morgan, 2001 Mustonen, 2007

4 5

Rajala Raimo

pelaavilla on havaittu avaruudellisen hahmottamiskyvyn kehittymistä ja strategisen ajattelu muodostumista. Nuoria kiinnostaa omaan seksuaalisuuteen, terveyteen ja fyysiseen kuntoon liittyvät asiat. Nuoruuteen kuuluu kiinnostus seksuaalisuuteen ja läheisten suhteiden solmiminen vastakkaiseen sukupuoleen sekä seurusteluun liittyvät kysymykset. Koulu ja vanhemmat eivät nykyään useinkaan ehdi ja kykene vastaamaan näitä koskevaan tiedontarpeeseen. Media on oivallinen tietolähde6 tällaisen tiedon tarpeen tyydyttämisessä ja seksuaalisen identiteetin muodostamisessa. Median antama tieto ei ole kuitenkaan neutraalia, vaan se myös muokkaa7 nuorten käsityksiä seksuaalisuudesta, seksistä ja omasta kehosta. Se voi myös luoda sukupuolisia stereotypioita miehisestä miehestä ja naisellisesta naisesta. Tiedon ohella media tarjoaa sosiaalisen kontekstin nuorten toiminalle. Nuoret keskustelevat internetissä samoista kehityksellisistä asioista kuin muuallakin. Netti tarjoaa kuitenkin sen edun, että arkoja asioita voidaan anonyymisti ottaa esille ja keskustella rohkeammin. Netissä nuori voi viestittää toisille nuorille tietynlaisia mielikuvia itsestään. Se mahdollistaa myös erilaiset virtuaaliset identiteettikokeilut, jolloin nuoren nimimerkin takana ilmenevä virtuaalinen minä ja todellinen minä eivät vastaa toisiaan.8 Netissä voi myös solmia seurustelusuhteita ja keskustella turvallisesti sukupuolisuuteen ja seurusteluun liittyvistä siinä nuoruuden vaiheessa, kun asiat rupeavat kiinnostamaan.9 Identiteetin rakentamisessa mediasta poimittujen roolien, mallien ja arvojen pohjalta on omat riskitekijänsä. Nuoruudessa kohdataan paljon fyysisiä ja tunne-elämän muutoksia ja omaan kehoon identiteettiin liittyvää epävakaisuutta. Kaikki median luomat mallit, arvot ja ihanteet eivät ole nuoren kehityksen kannalta suotuisia. Media voi luoda lapsille ja nuorille epärealistisia roolimalleja ja minäihanteita, joiden tavoitteleminen on epärealistista ja nuori ei riitä itselleen.10 Nuoret tytöt ovat ovat poikia tyytymättömämpiä ulkonäköönsä ja kokevat sen ongelmaksi. Media tarjoaa malliksi täydellistä kehoa. Myös poikien ulkonäköpaineet ovat kasvaneet.11Media tarjoa malleina lihaksikkaita ja pyykkilautavatsaisia miehen ihanteita. Paineet korostuvat sellaisen nuorten kohdalla, jotka herkkiä vaikutteille ja joilla on alhainen itsetunto. Nuorten keskuudessa suositut internetin kuvagalleriat antavat kanavan käsitellä rakentavasti omaa fyysistä minäkuvaansa. Nuoret saavat palautetta kuvistaan; positiivinen palaute tukee nuoren kehitystä ja negatiivinen vaikeuttaa. Mikkola ja Oinas12 toteavat tutkimuksessaan, että kuvagalleriat, joissa nuoret esiintyvät omana itsenään, muodostuvat areenoiksi työstää omaa identiteettiään muilta nuorilta saadun palautteen kautta. 6

Huntemannn ja Morgan, 2001 Steele, 1999 Subrahmanyamin ym., 2006 Mustonen, 2007 10 Huntemannn ja Morgan, 2001 11 Brown ja Witherspoon, 2002 12 Mikkola ja Oinas, 2007 7 8

ArctiChildren InNet

Granö13 havaitsi tutkimuksessaan internetin kuvagallerioista, että nuoret rakentavat ja rajaavat kuvilla omaa paikkaansa. Kuvilla nuorreet myös etsivät, kokeilevat ja rikkovat kiellettyinä ja sallittuina pidettyjen asioiden rajoja. Kuviin liittyy myös kehityksellinen näkökohta etsitä nuoruuden ja aikuisuuden rajoja. Digitaalinen teknologia on antanut nuorille uusia mahdollisuuksia tutkia itseään, tehdä kokeiluja sekä olla yhteisöllinen. Artichildren InNet –kehittämishankkeen tarkoituksena on kehittää nuoria voimaannuttavaa e-terveysmallia hyödyntämällä informaatio- ja kommunikaatiotekniikan uusia muotoja, joita ovat mm. netin käyttö terveys- ja hyvinvointineuvonnassa, nuorille suunnatut nettisivut ja keskustelusivut. Hankkeessa ajatellaan, että näiden uusien käytänteiden avulla voidaan tukea nuoren identiteetin ja elämänhallinnan kehittymistä. Usein identiteetti määritellään jaottelemalla sen osa-alueet seuraavasti14: tieto ja sen pohjalta syntyvä asiantuntemus, tyytyväisyys tehtyihin valintoihin ja motivaatio elämänvaiheen mukaiseen toimintaan. Netti tarjoaa mahdollisuuksia saada omaan kehitysvaiheeseen kuuluvaa tietoa, keskustella toisten nuorten kanssa tärkeistä asioista ja saada asiantuntija-apua esimerkiksi terveyteen ja ravitsemukseen liittyvistä asioista. Keskustelupalstat tarjoavat mahdollisuuksia pohtia nuoruuden valinnoista (koulutus, työ, seksuaalisuus, seurustelu), saada toisten nuorten palautetta ja sitoutua tiettyihin valintoihin. Tarjoamalla elämänvaiheeseen kuuluvaa tietoa ja opastusta nuorella voi kehittyä halu ja motivaatio ottaa omassa elämässään huomioon hyvään terveyteen ja ravitsemukseen kuuluvia asioita.

13 14

Granö, 2006 Beijaard, Meier ja Verloop, 2004

Rajala Raimo

Lähteet Beijaard, D., Meijer, P. & Verloop, N. 2004. Reconsidering research on teachers’ professional identity. Teaching and Teacher Education 20, 107–128 Brown, J. & Witherspoon, E. 2002. The mass media and American adolescents’ health. Journal of Adolescenmt Health, 31,153-170. Erikson, E. 1994. Identity, youth and crisis. New York: Norton. Granö, P. 2006. Internetin kuvagallerian omakuvat nuoren rajaamana paikkana. Teoksessa P. Saarikoski, R. Turtiainen & P. Granö (toim.) Raja. Kohtaamisia ja ylityksiä. Pori: Turun yliopisto, Kulttuuritutkimuksen ja maisematutkimuksen laitos. 13-26. Huntemann, N. & Morgan, M. 2001. Mass media and identity developpment. Teoksessa D. Singer & J. Singer (toim.) Handbook of Children and the Media. Caloifornia: Sage. Mikkola, H. & Oinas, M-M. 2007. Nuorten kehonkuva ja Irc-galleriassa identiteetti-ilmaisu. Kasvatuspsykologian pro gradu –tutkielma. Oulun yliopisto, kasvatustieteen laitos. Mustonen, A. 2007. Minä ja media. Teoksessa H. Haaapamäki-Niemi & S. Noponen (toim.) Elämään bittien kanssa. Äidinkielen opettajien liitto. Saastamoinen, M. 2006. Minuus ja identiteetti tutkimuksen haasteina. Teoksessa P. Rautio & M. Saastamoinen (toim.) Minuus ja identiteetti. Tampere: Juvenes Print. 170-181. Steele, J. 1999. Teenage sexuality and media practice. The journal of Sex Research, 36, 331341. Subrahmanyam, K., Smahel, D. & Greenfield, P. 2006. Connecting developmental consrtructions to the internet: identity presentation and sexual exploration in online chat rooms. Developmental Psychology, 42, 395-406.

ArctiChildren InNet

E-terveyspalveluiden eettisiä kysymyksiä Saranki-Rantakokko Sirkka

Johdanto Arctichildren InNet -hankkeessa on tuettu nuorten osallisuutta ja elämänhallintataitoja käyttämällä sosiaalista mediaa kouluikäisten terveysviestinnässä. Tätä varten on tuotettu terveysviestintäsivustot, jotka mahdollistavat terveystiedon välityksen lisäksi vuoropuhelun sivuston käyttäjien eli oppilaiden, heidän vanhempien ja koulun eri toimijoiden välillä. Hankkeeseen osallistuneet nuoret ovat kouluikäisiä. Tämän artikkelin tarkoituksena on avata terveyden edistämisen e-terveyspalveluihin liittyviä eettisiä kysymyksiä. Artikkelissa käsiteltyä tietoa voidaan hyödyntää sosiaalisen median kehittämisessä Arctichildren InNet -hankkeessa. Suomessa Lääkäriliiton hallituksen määritelmän (2012) mukaan sosiaalinen media tarkoittaa verkkoviestintäympäristöjä, joissa käyttäjällä on mahdollisuus toimia aktiivisena sisällöntuottajana passiivisen vastaanottajan lisäksi. Tuotetun sisällön tarkoituksena on luoda ja pitää yllä yhteyksiä toisiin käyttäjiin verkon kautta. Sosiaalisen median työkaluilla taas tarkoitetaan sovelluksia, jotka mahdollistavat sisällön tuottamisen ja/tai siirtämisen Internetiin 1. Maailman terveysjärjestön (WHO) vuonna 1986 julkaiseman terveyden edistämisen käsitteistön mukaan terveyden edistäminen sisältää viisi komponenttia, joita ovat terveyttä edistävä yhteiskuntapolitiikka, tukea antavien elinympäristöjen luominen, yhteisöjen tukeminen, yksilöllisten taitojen tukeminen ja terveyspalvelujen uudelleen suuntaaminen2.

1 2

Stolt; Lehtonen & Salminen (toim.) TARKISTA WHO, Ottava Charter 1986, artikkelissa Arva & Lääperi, 2005, 71-78.

Saranki-Rantakokko Sirkka

Kansalaisten tietoja viestintätekniikan osaamisen ja Internetin käytön yleistyminen näkyy verkossa toteutuvien terveyspalvelujen käytössä ja kysynnässä3. Useimmiten Internetistä haetaan terveystietoa johonkin ilmenneeseen ongelmaan tai kysymykseen. Varsin usein ihmiset käyttävät terveyssivustoja ottaakseen yhteyttä johonkin palveluun, ostaakseen lääkettä tai osallistukakseen terveysaiheeseen keskusteluryhmää. Lisäksi on todettu tarve olla yhteydessä terveysalan työntekijään Interenetin välityksellä ja saada häneltä vastaavia palveluja kuin vastaanotoilla. 4 Tämä tuottaa muun muassa eettisiä haasteita, joihin perinteiseen tietokoneen käyttöön ja kaupallis-hallinnollisesta näkökulmasta kehitettyihin tietojärjestelmiin perustuvien nykyjärjestelmien on vaikea vastata.5. Arkipäivän kielenkäytössä ”eettisyys” tarkoittaa sosiaalisesti ja ympäristöllisesti vastuullisia toimintatapoja. Tieteessä etiikka pyrkii selittämään ihmisten tapoja eli moraalia. Moraali on yhteisen todellisuuden tuottamisesta. Sen tarkoitus on suojella yhteisön pitkän tähtäimen etuja yksilön hetkellisiä mielihaluja vastaan. Sosiaalisen median etiikan tutkimuksessa voitaisiin selvittää muun muassa, millaisen todellisuuden ihmiset teoillaan voivat aiheuttaa itselleen tai toisille ihmisille verkon välityksellä. 6 Tässä artikkelissa selvitetään, miten etiikka-aihetta on käsitelty e-terveyttä käsittelevässä kirjallisuudessa. Selvityksessä koottua ja jäsenneltyä tieto on tarkoitettu hyödynnettäväksi Arctichildren InNet -hankkeessa mutta se palvelee myös laajemmin hyvinvointiteknologian kehittämistä sekä e-terveyspalvelujen tuottamista ja hallintoa.

E-terveyspalvelun määrittelyä E-etuliite viittaa suomenkieliseen sanaan ”sähköinen”, jota käytetään yleisesti internetsovelluksien ja -toimintojen yhteydessä. E-health-termi (suom. e-terveys) kertoo, että kyseessä tietoverkkopalveluihin tai sivustoihin kytketty terveysaihe.7 Verkkoneuvonnalla tarkoitetaan Internetissä tapahtuvaa sähköistä konsultaatiota kansalaisen ja terveydenhuollon ammattilaisen välillä. Potilas-lääkärisuhteessa tapahtuvan sähköisen viestinnän määritelmä merkitsee tavallisen suojaamattoman sähköpostin tai tavallista sähköpostia tietoturvallisemman sähköisen menetelmän avulla tapahtuvaa viestintää verkossa. Sähköisillä terveyspalveluilla tarkoitetaan kaikkia informaatio- ja viestintäteknologian sovelluksia, joilla on vaikutusta terveydenhuollon toimijoihin ja potilaisiin tai asiakkaisiin. Määritelmä on suomennos Euroopan yhteisön 2007 laatimasta e-terveys määritelmästä.8 Kansainvälisessä keskustelussa e-terveys-sana käsittää myös sosiaalisen median. Sosiaalinen media mahdollistuu Internetin, maailman laajuisessa tietoverkon avulla. Internetistä on tullut keskeinen terveyden edistämisen kanava, josta muun muassa mo3 4 5 6 7 8

Sass 2004; Eysenbach 2001 Aaltonen 2003, 10 Eysenbach 2001 Karvonen Erkki Eysenbach 2001 Castrén 2008, 9

ArctiChildren InNet

net vanhemmat etsivät tietoa ja sosiaalista tukea lastensa kasvattamiseen. Suomessa e-terveys-sanaa on käytetty telelääketiede, verkkoneuvola ja nettineuvola-määritteiden yhteydessä. Internetiin perustettujen nettineuvoloiden ja verkkofoorumien tarkoitus on tarjota perinteisen neuvolatyön ohessa ohjausta ja neuvontaa terveellisiin elämäntapoihin. Nettineuvoloiden käynnistämistä on edistänyt valtioneuvoston vuonna 2009 perustama Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelma (SaDe) sekä vuonna 2011 säädetty neuvola-asetus (338/2011), joka korostaa tiedonvälittämisen tärkeyttä terveyden edistämisessä. 9 E-terveys-sana otettiin käyttöön teollisuudessa ja markkinoinnissa. E-terveys on nouseva ala terveydenhoidon, (lääketieteellisen) informatiikan, kansanterveyden ja bisneksen leikkauspisteessä.10 Se on luonteva jatko kuluttajille ja markkinoille tuotetuille e-alkuisille palveluille kuten e-kauppa, e-liiketoiminta, e-ratkaisut. E-terveys-sana viestittää terveysalan mahdollisuuksista Internetissä kuten uusia innovaatioita, tuotteita, tiedonjakoa ja palveluita rajattomalle käyttäjäkunnalle. 11 E-terveys määritelmään on sisällytetty nykyisille terveyspalveluille suositeltuja vaatimuksia. Niitä ovat kustannustehokkuus (efficiency), laadukkuus eli erilaisten palvelujen vertailtavuus ja laadun arviointi kuluttajan näkökulmasta (enhancing quality), todennettavuus eli tutkimukseen perustuva terveystieto (evidence based), terveystiedon saattaminen kansalaisten käyttöön eli voimaannuttaminen (empowerment), rohkaisu uudenlaiseen kumppanuuteen asiakassuhteessa (encouragement), tiedon saatavuus ja esteettömyys (enabling), tiedon ja palvelujen maailmanlaajuinen saavutettavuus (extending), eettisyys ja terveyden epätasaisen jakautumisen ehkäisy.12 E-terveys on siirtynyt käytännön sanastosta myös akateemiseen kieleen. Tieteellisesti E-terveys tarkoittaa tietoja viestintätekniikkaan perustuvaa ja Internetin välityksellä tapahtuvaa terveyspalvelujen ja terveystiedon jakamista ja kehittämistä. Laajassa merkityksessä sana viittaa tekniseen kehitykseen mutta myös toiminnan luonteeseen, asenteeseen sekä sitoutumiseen verkostomaiseen globaalia ajatteluun, jonka tarkoitus on edistää terveydenhoitoa paikallisesti, alueellisesti ja maailmanlaajuisesti. Dynaaminen ympäristö ja käyttöyhteydet vaikeuttavat sanan määrittelyä.13 Tässä artikkelissa e-terveyspalvelu-sanalla tarkoitetaan laajasti terveyspalveluja ja terveystietoa, joita tuotetaan ja käytetään Internetin ja muiden sähköisten viestimien välityksellä. E-terveyspalveluun sisällytetään myös terveyden edistämisessä käytetty sosiaalinen media, jonka käyttöä on kokeiltu esimerkiksi Arctichildren InNet -hankkeessa.

MLL. Nettineuvola –opas terveydenhoitajille, 2013, 4 Aaltonen 2003, 8 11 Aaltonen 2003, 7, 11; Eysenbach 2001 12 Eysenbach 2001 13 Eysenbach 2001 10

Saranki-Rantakokko Sirkka

Eettisyyden näkökulma suomalaisessa terveydenhuollossa Asiantuntija-ammattiin kuuluu vankka tietoperusta ja sen käyttö luovasti ja intuitiivisesti tavallisten ihmisten jokapäiväisten ongelmien ratkaisussa. Eettisyys on terveydenhuoltohenkilöstön ydinosaamista ja sen opiskelu kuuluu peruskoulutukseen.14 Merkittävä terveydenhuollon arvokeskustelutaho on vuonna 1998 perustettu valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE. Sen tarkoituksena on potilaan ja asiakkaan perusoikeuksien, ihmisarvon, itsemääräämisen, yhdenvertaisuuden, oikeudenmukaisuuden sekä hyvän hoidon, hoivan, palvelun ja kohtelun edistäminen. Neuvottelukunnan mukaan eettistä keskustelua tarvitaan muun muassa palvelujen käyttäjien asemasta, osallisuudesta, vastuusta, näkyvyydestä ja roolista sekä teknologian, teknisten apuvälineiden ja tietotekniikan lisääntyvästä käytöstä hoivapalveluissa. 15 Vaikka Suomessa terveydenhuollon henkilöstön työ on vahvasti lakisääteistä, puuttuu laki- tai säännöskokonaisuus, joka paneutuu vuorovaikutteiseen sähköiseen viestintään kansalaisten ja terveydenhuollon toimijoiden välillä. 16 Muutoin sähköistä asiointia terveydenhuollossa käsitellään viidessä eri laissa: henkilötietolaissa (523/1999), laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999), laissa sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa(924/2010), laissa sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista (617/2009) ja laissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (619/2009). Lait ohjaavat pääasiallisesti sähköisten potilasasiakirjojen ja muiden asiatietojen käsittelyä viranomaisten toimesta tai viranomaistahojen välillä. Lisäksi säädöksissä määritellään asiakkaan yksityisyyden suojaa sähköisissä palvelutapahtumissa. Laki asiakastietojen sähköisestä käsittelystä sisältää lainsäädännölliset kehykset kansalliseen sairauskertomusarkistoon liittyvistä asioista. 17 Terveydenhoitajille laaditussa nettineuvolaoppaassa todetaan, että neuvolan toteuttamassa nettiohjauksessa pätevät samat ammatilliset vastuut kuin neuvolan muussa toiminnassa. Ohjauksen etiikkaan kuuluu, että käsitelty tieto on ajantasaista ja selkeää sekä noudattaa sisällöltään voimassaolevia virallisia suosituksia lähdemerkintöineen. Asiantuntijan tulee etukäteen pohtia salassapito- ja ilmoitusvelvollisuuden toteutumista. Nettiauttamisessa terveydenhoitajaa koskee sama juridinen vastuu kuin perinteisessä asiakastyössä. Nettipalvelua rakennettaessa tulee valmistella osallistujien jatko-ohjaus. 18

14 15 16 17 18

Aaltonen 11-12; Winch 2007 Törmänen 2011, 28 Castrén 2008, 37 Castrén 2008, 38 Helenius & Inkinen, 2013, 21

ArctiChildren InNet

Kirjallisuuskatsaus Tässä artikkelissa kirjallisuuskatsaus on tehty kvalitatiiviseen meta-analyysiin kuuluvan metasynteesin avulla. Se on tulkitseva ja kuvaileva laadullis-induktiivinen menetelmä, jossa aineistolähtöisesti rakennetaan vastauksia aineistosta nouseviin kysymyksiin. Metasynteesi on erittäin lähellä systemaattista kirjallisuuskatsausta.19 Se kuuluu hermeneuttiseen lähestymistapaan20. Metasynteesissä tutkija pyrkii ymmärtämään ja selittämään tutkittavia ilmiöitä ja rakentamaan tutkittavasta aihealueesta vakuuttavan kokonaiskuvan. Siinä yhdistetään samaa aihetta käsittelevä aineisto. Tarkoituksena on löytää erilaisia vivahteita, olettamuksia ja ilmiön kuvauksia. 21 Aihealue voidaan rajata tutkimuskysymysten avulla. Tässä ne olivat 1) millaisista näkökulmista eettisiä aiheita on käsitelty ja 2) mitä eettisiä ominaispiirteitä e-terveyspalveluita käsittelevissä artikkeleissa on nimetty.

• Tutkittavaa aihetta käsittelevän kirjallisuuden silmäily • Aihealueen rajaaminen ja hakusanat

AINEISTON PÄTEVYYDEN ARVIOINTI

• Aihealueen tiivistäminen ja uudet hakusanat • Relevantin aineiston valinta artikkelien otsikkojen perusteella. • Artikkelien saatavuuden toteaminen ja hakeminen tietokannoista • Abstrakteihin päätyminen taloudellisista syistä • Artikkelien tieteellisyyden arviointi • Tiivistyksien tekeminen abstrakteista. • Avainsanomien hahmottuminen • Tutkimuskysmysten tarkentaminen • Aineiston erittely etsien vastausta tutkimuskysymyksiin • Sanomien luokittelu • Luokkien aukikirjoittaminen • Luokkien yhdistely • Eettisten näkökulmien ja periaatteiden muodostaminen • Artikkelin kirjoittaminen

Kuvio 1. Kirjallisuuskatsauksen ja metasynteesin eteneminen

19 20 21

Salminen 2011, 11 Salminen 2011, 11 Salminen 2011, 11

Saranki-Rantakokko Sirkka

Synteesin teko alkoi kirjallisuuteen perehtymisellä ja aihealueen rajauksella. Tämän jälkeen tehtiin aineiston valinta, todettiin aineiston saatavuus ja arvioitiin aineiston tieteellisyys ja asianmukaisuus. Arvioinnin jälkeen aineistosta kirjoitettiin suomenkieliset tiivistykset. Koska saatavilla oli vain tutkimusten abstraktit, aineiston pätevyyttä arvioitiin useita kertoja synteesin aikana. Aineistoa tarkasteltiin aineiston kertomien sanomien yhtenäisyyksien ja erojen valossa. Sanomat luokiteltiin ja kuvattiin aineistolähtöisesti. Lopuksi yhdistettiin samankaltaiset luokat ja muodostettiin e-terveyspalveluiden eettisiä näkökulmia ja ominaispiireteitä kuvaavat käsitteet. Kirjallisuuskatsauksen ja metasynteesin eteneminen on esitetty alla olevassa kuviossa 1.

Aineiston valinta Kirjallisuuden haku ja aineiston valinta tehtiin toukokuussa 2013. Kirjallisuushaun toteutti terveyskirjaston informaatikko. Ensimmäisen haun todettiin tuottaneen hajanaista aineistoa ja tästä syystä tehtiin tarkennettu haku. Haku kohdistettiin Pubmediin ja Cinahliin, joiden todettiin sisältävän eniten aihetta käsitteleviä terveystutkimuksia. Haku kohdistettiin artikkeleista saatavaan kaikkeen tietoon. Hakulauseke sisälsi seuraavat sanat: telemedicine, e-health, social media, ethic, ethical. Sanaa etiikka ja eettisyys etsittiin eri taivutusmuodoissa ja erilaisista tekstiyhteyksistä. Pubmed tuotti 119 ja Cinahl 26 tulosta. Hakujen perusteella valittiin katsauksen aineistoksi 26 abstraktia. Artikkeleiden koko tekstit eivät olleet taloudellisista syistä käytettävissä. Aineistoa vahvistettiin valitsemalla synteesiin enemmän aihetta käsitteleviä abstrakteja. Abstraktien tieto perustui tieteelliseen tutkimukseen, kirjallisuuskatsaukseen tai muihin kirjoittajan perustelemiin havaintoihin. Mukaan poimittiin erityisesti abstraktit, jotka sisältävät tietoa nuorten tai lasten e-terveyspalveluista tai sosiaalisesta mediasta. Lääketiedettä käsittelevistä artikkeleista jätettiin pois abstraktit, jotka eivät kuuluneet pediatriaan. Taulukkoon 1 on koottu aineistoon valitut abstraktit. Kirjoittajat ja julkaisuvuosi on merkitty sarakkeeseen yksi, tietoperusta on kuvattu sarakkeessa kaksi ja eettinen näkökulma ilmenee sarakkeesta kolme.

ArctiChildren InNet

Taulukko 1. Abstraktit ja niiden näkökulmat Viite

Tiedon perusta

Artikkelin näkökulma

Aaltonen K. 2003

Internt kirjallisuus

Internet ja mielenterveystyö. Pohdintaa eettisistä periaatteista.

Alessi Ne & Alessi VA. 2008

Tutkimus

New media and an ethics analysisi for child and adolescent psychiatry

Anderson JG. 2007

Tutkimus: kirjallisuus ja surveytutkimus

Social, ethical and legal barries to e-health

Bauer 2008

Katsaus / kannanotto

Special section: the newest frontier: Ethical landscapes in electronic healthcare

Castrén J, Niemi M & Virjo I. 2005

Tutkimus

Use of email for patient comminucation in student health care: a cross-section study

Castrén J. 2008

Tutkimus

Sähköinen viestintä ja verkkoneuvontapalvelu osana yliopisto-opiskelijoiden terveydenhuoltoa

Clark PA, Capuzzi K & Harrison J. 2010

Julkaisuun perustuva katsaus

Telemedicine: medical, legal and ethical perspectives

Derse AR & Miller TE. 2008

Kannanotto

Net effect: professional and ethical challenges of medicine online

Dutier A. 2012

Havaintoihin perustuva pohdinta

Information and communication technologies in pediatrics, ethical reflection

Eysenbach G. 2000

Kirjallisuuteen perustuva katsaus

Towards ethical guidelines for e-health

Fleming DA, Edison KE & Pak H. 2009

Tutkimus

Telehealth ethics

Henderson, Law, Palermo & Eccleston 2012

Tutkimus: Nuorten kivun käsittely ja Web-pohjainen interventio

Case Study: Ethical Guidance for Pediatric e-health Research Using Examples From Pain Research With Adolescents

Holmsröm I & Höglund AT. 2007

Tutkimus

The faceless encounter: Ethical dilemmas in telephone nursing

Kaplan B & Litewka S. 2008

Kannanotto

Ethical challenges of telemedicine and telehealth

Kluge EH. 2011a

Havaintoihin perustuva pohdinta

e-Health promises and challenges: some ethical considerations.

Kluge EH. 2011b

Havaintoihin perustuva pohdinta

Ethical and legal challenges for health telematics in a global world: telehealth and the technological imperative.

Kosta E, Pitkänen O & Kaasinen E. 2010

Tutkimus

Mobile-centric ambient intelligence in health and homecare-anticipating ethical and legal challenges

Loss J & Nagel E. 2009

Katsaus / kannanotto

Problems and ethical challenges in public health communication

Saranki-Rantakokko Sirkka

Lucas J. 2009

Katsaus / kannanotto

Effects of the Internet on dissemination of medical information: some thoughs on applied ethics

Moreno MA, Fost NC & Christakis DA. 2008

Tutkimus

Research Ethics in MySpace Era

Pirraglia & Kravitz 2013

Tieteell. julkaisut

Social Media: New Opportunities, New Ethical Concerns. Sosiaalinen media: Uusia mahdollisuuksia, uusia eettisiä huolia

Rezende EJ , Melo Mdo C , Tavares EY , Santos Ade F & Souza Cd 2010

Käytännön havainnot

Ethics and eHealth: reflections for a safe practice

Sarhan F. 2009

Tutkimus

Telemedicine in health care. 2: The legal and ethical aspects of using new technology

Shore R, Halsey J, Shah K, Crigger BJ & Douglas SP. 2011

lääketieteelliseen kirjallisuuteen perustuva

Report of the AMA Council on Ethical and Judicial Affairs: professionalism in the use of social media.

Silverman RD. 2003

Kirjallisuuskatsaus

Current legal and ethical concerns in telemedicinen and e-medicine

Winch S. 2007

Kommentti Holmströmin tutkimukseen

Commentary on Holmsröm I & Höglund A (2007) The faceless encounter: ethical dilemmas in telephone nursing

Tulokset Tässä kappaleessa on esitelty kirjallisuuskatsauksen tulokset. Ne on ryhmitelty tutkimuskysymysten mukaan. Ensiksi kuvataan e-terveyspalveluiden eettiset näkökulmat ja niiden jälkeen e-terveyspalveluiden tavoiteltavat eettiset ominaispiirteet. Kappaleen lopussa on yhteenveto, jossa esitellään metasynteesin avulla e-terveyspalveluiden eettisiä näkökulmia ja ominaispiiteitä kuvaavat käsitteet.

E-terveyspalveluiden eettiset näkökulmat Aineiston mukaan Internetin käyttö nuorten ja lasten hoitoprosessissa mahdollisti hoidon jatkuvuuden. 22 Sen avulla voitiin seurata asiakkaan tai potilaan terveyden- ja elämäntilaa sekä täydentää vastaanotolla saatua tietoa.23 Toisaalta todettiin uudenlaisten vuorovaikutteisten palvelumuotojen käyttöönoton muuttavan hoitajan ja lapsen välistä auttamissuhdetta monin tavoin esimerkiksi lasten kivunhoidossa 24. Internetin katsottiin haastavan hoitohenkilöstön, etenkin lääkärit, potilaat ja päättäjät pohtimaan verkkopalveluiden vaikutuksia sairaanhoidon toteuttamiseen ja terapeuttiseen suhteeseen25.

22 23 24 25

Pirraglia & Kravitz 2013; Henderson, Law, Palermo & Eccleston 2012 Henderson ym. 2012 Dutier 2012; Kluge EH. 2011a Derse, Miller 2008

ArctiChildren InNet

Toisaalta esimerkiksi opiskelijaterveydenhuollon asiakkaille tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että asiakkaat toivovat verkkopalveluita perinteisten palvelujen sijasta tai niiden rinnalla26. E-terveyspalveluita käyttävien ihmisten tulisi olla tietoisia omasta vastuustaan ja heidän pitäisi itse arvioida palvelujen laatua ja käyttökelpoisuutta. Tähän todettiin tarvittavan erityisiä työkaluja sekä koulutusta ja opastusta27 Internetin terveyspalveluissa katsottiin olevan myös ristiriitaisia tavoitteita kuten avoimia tai piilotettuja kaupallisia pyrkimyksiä. Esimerkiksi palvelujen kohderyhmäkohtaista arviointia pidettiin puutteellisena ja laajoihin väestötutkimuksiin vetoamista markkinoinnin yhteydessä käyttäjien painostuksena2829. Käyttäjien suostumuksen varmistaminen tuli esille, kun palvelun internet-sivustoja käytettiin tutkimusaineistona30. Aineiston mukaan ammattilaisten vastaaminen palvelukysyntään verkossa turvasi parhaiten verkkopalveluiden eettisyyden ja laadukkuuden31. Internetin katsottiin täydentävän asiakkaan tai potilaan lähitapaamista mutta erityisesti perusterveydenhuollon monimutkaisissa asiakastilanteissa sen todettiin rajaavan havaintoja ja altistavan vääriin johtopäätöksiin ja virheellisiin hoitovalintoihin32. Tästä huolimatta terveydenhuoltohenkilöstö suhtautuu myönteisesti verkkopalvelujen käyttöön. Tutkimuksen mukaan perusterveydenhuollossa tietoja viestintätekniikan käyttö on yleisintä USA:ssa, jossa lääkäreillä on myös suurimmat vaikeudet soveltaa tietoja viestintätekniikkaa työssään. Niiden syynä olivat muun muassa järjestelmien monimutkaisuus, tietokantojen rajoitettu käyttö sekä tiedon standardoimattomuus.33 Suomessa tehdyssä tutkimuksessa ilmeni, että vuonna 2007 sähköposti- ja puhelinkontaktien määrä oli 43 % kaikista potilaskontakteista ja määrä lisääntyi koko ajan. Samaisen tutkimuksen mukaan opiskelijaterveydenhuollon lääkäreistä 79 % käytti sähköpostia potilaskontakteissa.34 Ruotsissa todettiin terveydenhuollon henkilöstön ongelmien johtuvan työpaineesta ja e-terveyspalvelujen viestintäympäristöstä, josta saatavaa tietoa pidettiin rajallisempana verrattuna lähitapaamiseen. Kyseisessä tutkimuksessa puhelimen välityksellä ammattityötä tekevät hoitajat pitivät eettisenä ongelmana kolmannen osapuolen välityksellä asiointia, jossa itse asiakkaan ymmärrys jäi varmistamatta. Tämä oli ongelma etenkin käsiteltäessä henkilökohtaisia ja arkaluonteisia asioita. Myös monikulttuurisuus loi omat vaatimuksensa. E-terveyspalvelutilanteissa katsottiin korostuvan asiakaan autonomia,

Castrén 2008 Clark, Capuzzi & Harrison 2010; Rezende , Melo Mdo , Tavares , Santos & Souza 2010; Aaltonen 2003; Eysenbach G. 2000; Rezende , Melo Mdo , Tavares , Santos & Souza 2010 28 Pirraglia & Kravitz 2013; Lucas J. 2009; Eysenbach G. 2000 29 Loss & Nagel 2009 30 Moreno, Fost & Christakis 2008 31 Aaltonen 2003 32 Pirraglia & Kravitz 2013; Lucas 2009 33 Anderson 2007 34 Castren, Niemi & Virjo 2005 27

Saranki-Rantakokko Sirkka

eheys ja tarpeiden priorisointi.35 Käytännön ratkaisuiksi esitettiin henkilöstön moraalisen kyvykkyyden vahvistamista ja eettisten kysymysten käsittelyä organisaatiossa. Moraalinen kyvykkyys tarkoitti teoreettista ja kognitiivista eli opittua ja tiedostettua osaamista yksilön roolista ja vastuista. Se sijoitettiin hoitotyön ydinosaamiseen ja kuuluvan peruskoulutukseen. Käytännössä ensiksi tuli käsitellä lakiasiat ja sen jälkeen organisaatio- ja yksilötason eettiset kysymykset ja niiden ratkaisut.36 Aineiston mukaan e-terveyspalvelujen määrän kasvu tarvitsi uutta eettistä osaamista. Siihen kuului muun muassa ammattikuntien itsesäätely, eettisten sääntöjen tai säännöstöjen laatiminen sekä niiden noudattamisen seuranta. Ensisijaisia asioita olivat oikeudelliset, lakiin perustuvat kysymykset ja ongelmat.37 Esille tuli, että terveydenhuoltohenkilöstön piti tiedostaa oma ammatillisuus sosiaalisen median, blogien ja muiden verkkoviestimien käytössä myös kliinisen työnsä ulkopuolella38. Väärinkäytöksiä ja ongelmia oli ilmennyt muun muassa lääkäri-potilas suhteissa ja rajat ylittävien lisenssien, normien ja korvausten käsittelyssä39. Terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsivat tietoa luvanvaraisesta toiminnasta, toimintalupien oikeudellisista kansallisista rajoitteista sekä turvallisuudesta, luottamuksellisuudesta, ammatillisuudesta ja tekijänoikeuksista40. Yhtenä keskeisenä eettisenä ongelmana pidettiin terveystiedon epäselviä perusteita. Tieto saattoi olla luokittelematonta ja siitä saattoi puuttua asianmukainen metatieto. Lakien maakohtaisuutta pidettiin tiedon luotettavuutta vähentävänä tekijänä. Terveystiedon todettiin olevan usein myös kontekstikohtaista ja soveltumatonta muuttuviin asiakastilanteisiin.41 Joissakin tapauksissa tieto kuvattiin leimaavaksi ja toisissa etujen ja riskien suhteen puutteelliseksi. 42 Eysenbachin mukaan43 laadukas e-terveystieto edellytti neljää asiaa: kuluttajien valistusta, terveystiedon tarjoajien itsesäätelyä, tiedon arviointia ja valvonnan täytäntöönpanoa. Kuluttajien valistuksella hän tarkoitti sellaisten internet-työkalujen kehittämistä, joiden avulla kuluttajat voisivat vuorovaikutteisesti arvioida tiedon laatua. Terveystiedon tarjoajien itsesäätelyyn Eysenbach luki aineistojen metatietojen julkaisemisen, joka mahdollisti automaattisen tiedon haun ja suodattamisen. Hän katsoi, että kolmannen osapuolen antama laatumerkintä sekä yhteisen eettisen koodiston kehittäminen lisäisi itsesäätelypainetta. Näin voitiin vaikuttaa tiedon laatuun, kaupalliseen toimintaan, yksityisyyden suojaan, tiedon turvallisuuteen ja luottamuksellisuuteen. Arvioinnilla Eysenbach pyrki tiedon käyttöturvallisuuden parantamiseen, tiedon sertifioimiseen ja luokitteluun sekä laittoman ja haitallisen tiedon estämiseen. 35 36 37 38 39 40 41 42 43

Holmsrtöm, Höglund 2007 Winch 2007 Kluge EH. 2011a; Silverman 2003 Shore, Halsey, Shah, Crigger & Douglas 2011 Siverman 2003 Rezende ym. 2010 Kluge EH. 2011b; Eysenbach 2000 Pirraglia & Kravitz 2013; Lucas 2009 Eysenbach 2000

ArctiChildren InNet

Arviointi tuli tapahtua hajautetusti. Valvonnan täytäntöönpano edellytti kuluttajille tarkoitettujen palautekanavia ja niiden koordinointia. Palautekanavat auttoivat epäeettisesti tai laittomasti toimivien tahojen tutkintaa. 44 Aineiston mukaan sosiaalisen median ja verkkopalvelujen kehittämisessä huomio oli ensisijaisesti kohdentunut teknisiin seikkoihin kuten ohjelmistojen kehittämiseen, tietoturvaan ja toimivuuteen sekä kustannuksiin ja tehokkuuteen45. Tekniset standardit, digitaalinen tallennus, ihmisen terveyttä koskevan tiedon säilytys ja siirto olivat olleet myös mielenkiinnon kohteina46. Tosin käyttöjärjestelmiin ja teknisiin ratkaisuihin panostamisen todettiin parantavan myös eettistä kestävyyttä. Yhden tutkimuksen mukaan alustojen oikeudellinen ja eettinen analyysi paljasti terveyspalvelujen vastakkaisia intressejä47. Palvelun tarjoajien ja käyttäjien aseman turvaaminen katsottiin edellyttävän uusia protokollia ja teknisiä suojatoimia. Terveysaiheisen tiedon tason hallintaan todettiin tarvittavan teknisiä ratkaisuja kuten suodattamista ja muita laadunhallintamekanismeja. Lääkärin ja potilaan välisien sähköpostikeskustelun automaattinen tallentuminen sairauskertomukseen oli nähty parantavan hoidon laatua ja vähentävän oikeudellisia riskejä. 48 E-terveyspalveluiden tuottamiseen linkitettiin myös perinteisestä poikkeavia tahoja. Myös palveluketjujen oli huomattu muuttuvan palvelujen siirtyessä muiden kuin perinteisten terveyspalveluntuottajien yhteyteen49. Teknisten asiantuntijoiden ohjelmistojen tarjoajien asema ja rooli palveluprosesseissa todettiin jääneen vähälle huomiolle. Hoitoja terveyspalvelujen katsottiin kytkeytyvän yhä useammin koulujen, kirjastojen, yhteisöjen tai muiden palvelujen tuottajien sivustoille. E-terveyspalvelujen katsottiin mahdollistavan hoidon siirtymisen yhä enenevässä määrin takaisin kotiin ja yhteisöihin. Kehityksen nähtiin lisäävän terveystietosivustoja, online-tukiryhmiä, automaattisia puhelinjärjestelmiä, interaktiivisia terveydenedistämisohjelmia ja sähköpostin vaihtoa. E-mailin ja kyberavaruuden mahdollistamien uusien käytäntöjen katsottiin tuottavan hyötyjä ja taloudellista tehokkuutta mutta myös kustannuksia ja hankaluuksia alalle50. Oli pantu merkille muun muassa, että kuluttajat hakivat sairaanhoitoa tai terveystietoa maantieteellisesti, kansallisesti tai institutionaalisesti riippumattomista sähköisistä palveluista. Sitä pidettiin riskinä, joka edellytti säätelyä ja asianmukaisia järjestelmiä. 51 Aineiston mukaan kansallisten ja kansainvälisten lakien ja eettisten säännösten puute hidasti ja jopa esti palvelujen tuottajia, asiakkaita tai valvontaelimiä kehittämästä ja käyttämästä e-terveyspalveluita52. Telelääketieteen eettisten säännöksien ei katsottu vas44 45 46 47 48 49 50 51 52

Eysenbach 2000 Kluge EH 2011b Rezende ym. 2010 Kosta, Pitkänen & Kaasinen 2010 Rezende y.2010; Clark ym. 2010; Castrén 2008; Aaltonen 2003 Kluge EH 2011a Derse, Miller 2008 Kaplan, Litewka 2008 Kluge 2011a

Saranki-Rantakokko Sirkka

taavan jatkuvasti yleistyvien e-terveyspalvelujen monimuotoisiin eettisiin kysymyksiin. Protokollien kehittämisen ja koulutuksen lisäksi tärkeänä pidettiin verkkopalveluiden eettisten ja sosiaalisten vaikutusten seurantaa.53 Käsitteellisesti eettinen kysymys kuvattiin päällekkäisinä oman analysointijärjestelmän edellyttäminä alueina, joita ovat media (viestin tiedotusväline), professio (ammatillinen näkökulma) ja bioetiikka54.

E-terveyspalveluiden tavoiteltavat eettiset ominaispiirteet Aineiston mukaan e-terveyspalveluiden tavoiteltavia eettisiä ominaispiirteitä ovat avoimuus, luotettavuus, yksityisyys, turvallisuus ja vastuullisuus. Tavoiteltavuudella tarkoitettiin, että kyseisiä ominaispiirteitä edellytettiin hyvältä e-palvelulta. Avoimuuteen on luokiteltavissa terveystiedon ja terveyspalvelujen läpinäkyvyys ja saatavuus. Läpinäkyvyys merkitsi esimerkiksi tiedon metatietojen julkaisemista, jonka avulla tieto on löydettävissä ja suodatettavissa automaattisesti, kolmannen osapuolen antaman laatumerkinnän kehittämistä sekä yhteistä eettistä koodistoa, joka ohjaa terveystiedon tarjoajia 55. Terveyspalveluiden osalta läpinäkyvyys tarkoitti muun muassa palvelun kaupallisuuden avointa tiedottamista56. Tiedon saatavuudella tarkoitettiin aineistossa ammattilaisten mahdollisuuksia käyttää tarjolla olevia tiedon lähteitä 57. Luotettavuus merkitsi järjestelmien kehittämistä muun kuin tieteellisesti tuotetun tiedon poissulkemista varten sekä käyttäjän suojelemista perusteettomalta tiedolta ja palvelulta58. Aineistossa yksityisyys viittasi hoidon suunnittelussa huomioon otettaviin seikkoihin sekä eettiseen vastuuseen kohdella kaikkia henkilöitä arvokkaasti 59. Yksityisyyteen voidaan luokitella kuuluvaksi suostumuksen, jolla tarkoitettiin palvelun käyttäjän tietoista toimintaa palvelun hyväksynnässä ja valinnassa 60. Turvallisuus viittasi tiedon käyttöturvallisuuteen, joka käsitti tiedon sertifioimisen ja luokittelun 61. Turvallisuuteen liitettiin myös ihmistä koskevan tiedon säilytys ja siirto sekä niihin liittyvien teknisten standardien luominen 62. Vastuullisuudella tarkoitettiin sekä terveydenhuoltohenkilöstön ammatillista vastuuta että terveyspalvelujen tuottajien ja tarjoajien vastuuta. Terveydenhuoltohenkilöstön ammatilliseen vastuuseen nähtiin kuuluvan terveystiedon sisällöllisestä oikeudellisuudesta, toiminta Internetissä työnsä ulkopuolella sekä Internetin vaikutusten arviointi hoitosuhteessa63. Lisäksi vastuullisuus koski myös käyttäjää, joka tekee valinnan palvelun tai terveystiedon vastaanottamisesta64. Terveyspalvelujen tuottajien ja tarjoajien vastuuseen todettiin kuuluvan e-terveyspalvelujen vaikutusten arviointi potilaiden, terveydenhoi53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64

Rezende ym. 2010; Bauer 2008 Alessi Ne, Alessi VA. 2008 Rezende ym. 2010; Eysenbach G. 2000 Pirraglia & Kravitz 2013; Lucas 2009; Eysenbach G. 2000 Lucas 2009; Anderson 2007; Eysenbach 2000 Kluge EH 2011a; Clark ym. 2010; Sarhan 2009 Henderson ym. 2012; Kluge EH 2011a Rezende ym. 2010; Eysenbach 2000 Anderson 2007 Shore ym. 2011; Lucas 2009 esim. Aaltonen 2003

ArctiChildren InNet

don järjestämisen, tasapuolisen kohtelun, kustannuksien sekä asiakkaiden elämänlaadun näkökulmasta sekä terveystiedon eettisyyden varmistaminen. 65

Yhteenveto E-terveyspalvelujen eettisyyttä voidaan tarkastella terveyspalvelun, käyttäjän, terveystiedon, terveydenhuollon ammattilaisen, käyttöjärjestelmän ja/tai eettisten säädösten näkökulmasta. Tavoiteltavat eettiset ominaispiirteet ovat: avoimuus, luotettavuus, yksityisyys, tuvallisuus ja vastuullisuus. Seuraavaksi on avattu kunkin näkökulman tai ominaispiirteen merkityssisältöjä. Kappaleen lopussa e-terveyspalveluiden eettiset näkökulmat ja ominaispiirteet on esitetty tiivistetysti kuviona. E-terveyspalvelun näkökulmasta eettisyys tarkoittaa terveyteen liittyvien verkkopalveluiden voimakkaan lisääntymisen ja globaalin tarjonnan sekä palvelujen tuottajien valmiuksien ja itsesäätelyn tiedostamista. Terveyspalvelun muuttuminen sähköiseksi muuttaa myös sen sisältämiä vuorovaikutussuhteita hoitoja terapiasuhteissa. Terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta eettisyys merkitsee e-hoitotapahtuman ja seurantatiedon hallintaa. Se edellyttää lakien ja eettisten säädösten tuntemista ja kouluttautumista. E-tietopääomien käyttömahdollisuudet ja tekniset valmiudet vahvistavat ammattilaisten osaamista ja parantavat heidän antamaa palvelua. E-terveyspalveluiden käyttäjän kohdalla eettinen näkökulma tarkoittaa käyttäjän tietoisuutta omasta vastuusta palvelujen vastaanottajana. Vastuun ottaminen edellyttää käyttäjältä riittäviä tietoja ja taitoja, joita hän tarvitsee palvelun sopivuuden arviointiin ja suostumukseen palvelun vastaanottamisesta. Eettisyys e-terveyspalvelujen tarjoaman e-terveystiedon kohdalla tarkoittaa tiedon lainmukaisuutta, asianmukaisuutta, perusteltavuutta sekä kansallisten ja kansainvälisten kriteerien mukaisuutta, mikäli sellaiset on saatavilla. Tiedon tulee noudattaa avoimuuden ja julkisuuden periaatteita. Tieto ei saa olla mitään ryhmää leimaavaa tai pakottavaa. Eettisyys käyttöjärjestelmän näkökulmasta tarkoittaa teknisen henkilöstön aseman ja roolin huomioon ottamista terveyspalvelujen tuottamisessa. Se merkitsee myös teknisten ratkaisujen hallintaa sekä oikeudellista ja eettistä hyväksyttävyyttä. Eettisesti kestävä käyttöjärjestelmä on toimintavarma, tehokas ja helppokäyttöinen. Tehokkuus viittaa myös taloudellisuuteen. Eettisyys e-terveyspalvelujen eettisten säädösten osalta tarkoittaa telelääketieteen eettisiä säädöksiä, kansallisen ja kansainvälisen ohjauksen puutteellisuuden tiedostamista sekä media-, ammattikunta- ja bioetiikka-näkökulman huomioon ottamista. Avoimuus e-terveyspalveluiden tavoiteltavana eettisenä ominaispiirteenä tarkoittaa palvelun ja tiedon läpinäkyvyyttä ja saatavuus. Nämä ominaisuudet ovat yhteydessä tietoa

Fleming, Edison & Pak 2009; Loss & Nagel 2009

Saranki-Rantakokko Sirkka

E-terveyspalveluiden eettiset näkökulmat: E-terveyspalvelu Voimistuva rooli Globaali tarjonta Palvelun tuottajien valmiudet ja itsesäätely Hoito- tai terapiasuhteen muutokset Terveydenhuollon ammattilainen E-hoitotapahtuman ja seurantatiedon hallinta Lakien ja eettisten säädösten tunteminen Kouluttautuminen E-tietopääomien käyttömahdollisuudet Tekniset valmiudet Käyttäjä Vastuunotto E-terveyspalvelun käytössä tarvittavat tiedot, taidot Kyky arvioida palvelun sopivuutta Suostumus E-terveystieto Leimaamatonta ja pakottamatonta Avoimuus ja julkisuus Perusteltavuus Kansalliset ja kansainväliset kriteerit täyttävä Lainmukaisuus Käyttöjärjestelmä Teknisen henkilöstön asema ja rooli palveluprosesseissa Teknisten ratkaisujen hallinta Oikeudellisen ja eettisen tarkastelun kestävä Toimintavarmuus ja tehokkuus Helppokäyttöisyys Eettiset säädökset Telelääketieteen eettiset säännöt Kansallisten ja kansainvälisen ohjauksen puutteellisuus lait sertifioimis- ja lupajärjestelmät arviointi ja valvonta tarjoajien itsesäätely Media, professio ja bioetiikka näkökulma

E-terveyspalveluiden tavoiteltavat eettiset ominaispiirteet:

Avoimuus -

palvelun ja tiedon läpinäkyvyys ja saatavuus

Luotettavuus -

tieto käyttöjärjestelmä

Yksityisyys -

palvelun suunnittelu asiakkaan kohtelu asiakkaan suostumus

Turvallisuus -

palvelun ja tiedon käyttöturvallisuus, siirto ja säilytys

Vastuullisuus -

palvelun tuottaja ammattihenkilö käyttäjä

Kuvio 1. E-terveyspalveluiden eettiset näkökulmat ja ominaispiirteet

koskevaan metatietoon. Luotettavuus merkitsee varmuutta e-terveystiedon perusteista ja käyttöjärjestelmän vakautta. Yksityisyys sisältää e-terveyspalvelun suunnittelun, asiakkaan kohtelun ja asiakkaan suostumuksen. Turvallisuus tarkoittaa palvelun ja tiedon käyttöturvallisuutta sekä asiakasta koskevan tiedon siirtoa ja säilytystä. Vastuullisuus jakautuu e-terveyspalveluissa kolmelle taholle. Niitä ovat palvelun tuottaja, palvelutapahtumassa työtä tekevä terveydenhuollon henkilöstö sekä palveluita käyttävät ihmiset. Aineistosta on muodostettu metasynteesin avulla e-terveyspalveluiden eettisiä näkökulmia ja ominaispiirteitä kuvaavat käsitteet. E-terveyspalveluiden eettisiä näkökulmia

ArctiChildren InNet

ja ominaispiirteitä kuvaavat käsitteet nousivat esille aineistosta erillisinä kokonaisuuksina. Kaikki eettiset ominaispiirteet eivät siis olleet esillä kaikkien näkökulmien kohdalla. Esimerkiksi avoimuus ilmeni e-terveyspalvelua ja -tietoa käsittelevien tekstien yhteydessä. Joka tapauksessa erilaisista eettisistä näkökulmista tarkasteltuna kaikki tavoiteltavat eettiset ominaispiirteet voidaan ottaa huomioon, vaikka tämän aineiston pohjalta tietyt ominaispiirteet eri näkökulmasta tarkasteltuna korostuikin muita enemmän. Kuviossa 2 ilmenevät muodostettujen käsitteiden lisäksi myös niiden merkityssisällöt, joita kuvattiin aiemmin tässä kappaleessa.

Pohdinta Kirjallisuuskatsauksesta todetaan, että sen tarkoituksena on kartoittaa keskustelua ja seuloa esiin tulosten kannalta mielenkiintoisia ja tärkeitä havaintoja 66. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli koota ja jäsentää e-terveyspalveluihin liittyvää keskustelua. Samalla tarkoituksena oli perehtyä systemaattisen kirjallisuuskatsauksen eri menetelmiin ja tekotapoihin. Laaditun katsauksen luotettavuutta voidaan tarkastella samoin kriteerein kuin tutkimusta yleensä. Laadullisessa tutkimuksessa niitä ovat muun muassa johdonmukaisuus, valintojen perustelut, aineistolähtöisyys 67 Tässä katsauksessa näihin asioihin kiinnitettiin suunnitelmallisesti huomiota ja pyrittiin rakentamaan vakuuttava kuva valitusta aiheesta. Rajoituksena oli kuitenkin aineiston perustuminen abstrakteihin, joista osasta puuttui esimerkiksi tieto tutkimusaineistosta. Toisaalta kirjoittajat olivat tieteellisesti ansioituneita ja abstraktit julkaistu yleisesti luotettavassa tietokannassa, mikä puoltaa niiden pätevyyttä. E-terveyspalvelujen käytön on yhä tärkeämmässä osassa nuorten ja lasten terveyden edistämistä. Se täydentää perinteisiä lähitapaamisia ja mahdollistaa vuorovaikutuksen jatkumisen terveydenhuollon ammattilaisen ja nuoren välillä. Samalla se muuttaa ja monipuolistaa asiakas-hoitaja-suhdetta, jossa myös ammatillisen toiminnan eettisyys toteutuu. 68 Ammattietiikka kiteytyy ammatillisessa säännöstössä, jonka tarkoituksena on taata ammattikunnan toiminta yhteisen hyvän puolesta, tunnustaa ammatin valta sekä kiteyttää vastuu ominaispiirteeksi. Eettisiä sääntöjä muutetaan kuitenkin tilanteiden muuttuessa ja yhteiskunnan muuttuessa esimerkiksi uuden median käyttöönoton myötä. Sosiaalista mediaa ja tosimaailmailmaa on vertailtu keskenään ja todettu moninaisia vaikeuksia ja eroavaisuuksia. Näin on myös uudenlaisissa e-terveyspalvelumuodoissa. Moniin kysymyksiin on tosimaailmassa säännöt, kun taas sosiaalisen median totuudenmukaisuutta, vääristelemättömyyttä, perusteellisuutta tai reiluutta on vaikea ratkaista. 66 67 68

vrt. Salminen 2011, 12 Perttula 1995, 102-103 Pirraglia & Kravitz 2013; Henderson ym. 2012

Nettiryhmien todellinen koko, osallistujien henkilöllisyys tai tiedon alkuperä jää usein arvailun varaan 69. Tämän tiedostaminen on erityisen tärkeää terveydenhuollon uusien palvelumuotojen kehittämisessä ja päätöksenteossa. Uuden median ja vanhan median eettinen tarkastelu edellyttää erilaisia lähestymistapoja. 70 Terveydenhoitajille laaditussa nettineuvolaoppaassa todetaan, että neuvolan toteuttamassa nettiohjauksessa pätevät samat ammatilliset vastuut kuin neuvolan muussa toiminnassa. Kuitenkin uusi media visuaalisine kulttuureineen tuo uudenlaisia haasteita terveydenhoitajan työhön. Lisäksi uusi media on ohittanut monen nuoren elämässä vanhempien ja sosiaalisen ympäristön vaikutukset ja muun ympäröivän kulttuurin. Tämä omalta osaltaan asettaa perinteiset ohjeet ja säännöt uuteen valoon. Tässä artikkelissa on kiinnitetty huomiota e-terveyspalvelujen eettisyyteen. Kootun tiedon perusteella voidaan todeta, että eettiset kysymykset ovat tässä yhteydessä monimuotoisia. Niitä voidaan tarkastella eri näkökulmista ja eri tasoilta sekä kuvata erilaisten määreiden avulla. Aihe on laaja, joten kirjoitettu katsaus on vain pieni näyte tieteellisestä keskustelusta. Kuitenkin aihe on ammatillisesti koskettava ja ajankohtainen, minkä vuoksi se on tieteellisen paneutumisen ja jatkotutkimuksen arvoinen. Eettisyyttä tulisikin käsitellä aina, kun kehitetään e-terveyspalveluita tai hyvinvointiteknologiaa.

69 70

Roth 2010; Karvonen E. 2001 Alessi Na & Alessi Va 2008

ArctiChildren InNet

Lähteet Aaltonen K. 2003. Internet ja mielenterveystyö. Pohdintaa eettisistä periaatteista. Suomen mielenterveysseura. Aarva P, Lääperi P. 2005. Terveysretoriikka pääkirjoituksissa Helsingin Sanomien ja Aamulehden välittämä kuva terveyden edistämisestä vuosina 2002-2003. Duodecim 2005; 121:71-78. Alessi NE, Alessi VA. 2008. New media and an ethics analysis model for child and adolescent psychiatry. Child Adolesc Psychiatr Clin N Am. 2008 Jan;17(1):67-92, ix. Anderson JG. 2007. Social, ethical and legal barriers to e-health. Int J Med Inform. 2007 MayJun;76(5-6):480-3. Epub 2006 Oct 24. Review. Bauer KA. 2008. The newest frontier: ethical landscapes in electronic healthcare. Camb Q Healthc Ethics. 2008 Fall;17(4):358-9. Castren J, Niemi M, Virjo I. 2005. Use of email for patient communication in student health care: a cross-sectional study. BMC Medical informatics and decision making 2005, 5:2 doi: 10.1186/1472-6947-5-2. Saatavilla osoitteessa http//www.biomedcentral.com/472.6947/5/2. Tarkistettu 5.6.2013. Castren J. 2008. Sähköinen viestintä ja verkkoneuvontapalvelu osana yliopisto-opiskelijoiden terveydenhuoltoa. Acta Universitatis Tamperensis 1367, ISBN 978-951-44-7518-4. Issn 1455-16116. Akateeminen väitöskirja, Tampereen yliopisto, lääketieteen laitos. Clark PA, Capuzzi K, Harrison J. Telemedicine: medical, legal and ethical perspectives. Med Sci Monit. 2010 Dee; 16 (12): RA261-72. Derse AR, Miller TE. 2008. Net effect: professional and ethical challenges of medicine online. Camb Q Healthc Ethics. 2008 Fall;17(4):453-64. Dutier A. 2012. Information and communication technologies in pediatrics, ethical reflection. Soins Pediatr Pueric. 2012 Mar-Apr;(265):14-6. French. Eysenbach G. 2000. Towards ethical guidelines for e-health. JMIR Theme issues on e-health ethical. Journal of medical Intenet research. J Med Internet Res. 2000 JanMarsh, 2 (1):E7. Eysenbach G. 2001. What is e-helath? J Med Internet Res. 2001 Apr-Jun; 3(2): e20. Published online 2001 June 18. Fleming DA, Edison KE, Pak H. 2009. Telehealth ethics. Telemed J E Health. 2009 Oct;15(8):797803. Helenius J, Inkinen M. 2013. Nettineuvola. Opas terveydenhoitajille. Mannerheimin lastensuojeluliitto. Miktor 2013. Henderson EM, Law EF, Palermo TM, Eccleston C. 2012. Case study: Ethical guidance for pediatric e-health research using examples from pain research with adolescents. J Pediatr Psychol. 2012 Nov-Dec;37(10):1116-26. doi: 10.1093/jpepsy/jss085. Epub 2012 Jul 31. Holmström I, Höglund AT. 2007. The faceless encounter: ethical dilemmas in telephone nursing. J Clin Nurs. 2007 Oct;16(10):1865-71. Kaplan B, Litewka S. 2008. Ethical challenges of telemedicine and telehealth. Camb Q Healthc Ethics. 2008 Fall;17(4):401-16. Karvonen Erkki 2001. Median etiikkakin kaipaa pohdintaa. Aamulehti 5.4.2001. Kluge EH. 2011a. e-Health promises and challenges: some ethical considerations. Stud Health Technol Inform. 2011;164:148-53.

Kluge EH. 2011b. Ethical and legal challenges for health telematics in a global world: telehealth and the technological imperative. Int J Med Inform. 2011 Feb;80(2):e1-5. doi: 10.1016/j.ijmedinf.2010.10.002. Epub 2010 Nov 9. Kosta E, Pitkänen O, Niemelä M, Kaasinen E. 2010. Mobile-centric ambient intelligence in health- and homecare-anticipating ethical and legal challenge. Sci Eng Ethics. 2010 Jun;16(2):303-23. Epub 2009 Jul 14. Loss J, Nagel E. 2009. Problems and ethical challenges in public health communication. Bundesgesundheitsblatt Gesundheitsforschung Gesundheitsschutz. 2009 May;52(5):502-11. Lucas J. 2009. Effects of the Internet on the dissemination of medical information: some thoughts on applied ethics. Presse Med. 2009 Oct;38(10):1451-5. Epub 2009 Sep 19. French. Lääkäriliitto 2012. Ohje sosiaalisen median käytöstä. Hyväksytty Lääkäriliiton hallituksen kokouksessa 13.12.2012. Moreno M.A, Fost N, Christakis D. 2008. Research Ethics in the MySpace Era. Pediatrics Vol. 121 No. 1 January 1, 2008 pp. 157 -161. Perttula J. 1996. Kokemus psykologisen tutkimuskohteena. Johdatus fenomenologiseen psykologiaan. Suomen fenomenologinen instituutti. Tampereen yliopiston jäljennepalvelu. Tampere. Pirraglia PA, Kravitz RL. 2013. Social media: new opportunities, new ethical concerns. J Gen Intern Med. 2013 Feb;28(2):165-6. Rezende EJ, Melo Mdo C, Tavares EC, Santos Ade F, Souza Cd. 2010. Ethics and eHealth: reflections for a safe practice. Rev Panam Salud Publica. 2010 Jul;28(1):58-65. Portuguese. Roth S. 2010. Toimittajan työtavat ja etiikka sosiaalisessa mediassa. Seppo Rothin esitys sosiaalisen median seminaarisarjassa 17.3.2010. Salminen A. 2011. Mikä kirjallisuuskatsaus? Johdatus kirjallisuuskatsauksen tyyppeihin ja hallintotieteellisiin sovelluksiin. Vaasan yliopiston julkaisuja. Opetusjulkaisuja 62. Julkisjohtaminen 4. Sarhan F. 2009. Telemedicine in healthcare. 2: The legal and ethical aspects of using new technology. Nurs Times. 2009 Nov 3-9;105(43):18-20. Sass H-M. 2004. E-Health – a yet to be recognized Issue in Medicine and Medical Ethics, Reprint from Eubios J Asian intern bioethics, online im Internet: URL: http:// www.e-health-ethics.org/eh-codes-sass-eubios.pdf Shore R, Halsey J, Shah K, Crigger BJ, Douglas SP 2011. Report of the AMA Council on Ethical and Judicial Affairs: professionalism in the use of social media. AMA Council on Ethical and Judicial Affairs (CEJA). J Clin Ethics. 2011 Summer; 22(2):165-72. Silverman Ross D. 2003. Current legal and ethical concerns in telemedicine and e-medicine. J Telemed Telecare June 1, 2003 vol. 9 no. suppl 1. 67-69. Stolt M, Lehtonen N, Salminen L. 2010. Sosiaalinen media ja terveysalan koulutus. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja A:59. Turun yliopisto. Törmänen O. 2011. Malli kunnallisten terveyspalveluiden arvokeskustelusta: pehmeä systeemianalyysi kolmen kunnan yhteistoiminta-analyysista. Väitöskirja. University of Oulu 2011. Winch S. 2007. Commentary on Holmstrom I & Hoglund A (2007). The faceless encounter: ethical dilemmas in telephone nursing. Jornal of clinical nursing 16, 1865-1871.

ArctiChildren InNet

II Pilottikoulujen oppilaiden, vanhempien ja työntekijöiden näkökulmia terveysviestintäsivuston kehittämiseen

ArctiChildren InNet

Lumme Pia

Nuorten hyvinvointi ja sosiaalisen median käyttö Tutkimus 13–15-vuotiaille oppilaille, opettajille ja vanhemmille Lumme Pia ”Syrjäseudulla kavereiden kanssa vuorovaikutus somessa on tärkeää. Netti vie toisinaan paljon aikaa ja on pois muusta toiminnasta. Netin kautta on kuitenkin helppo pitää yhteyttä kavereihin. Joskus nuori on huomannut mielenkiintoisen terveyttä koskevan sivun ja siitä on keskusteltu. Olen myös itse jakanut joskus Facebookissa uutisen, joka on koskenut nuoren terveyttä.” (yläasteikäisen vanhempi) Sosiaalisen median käyttö on lisääntynyt nopeasti viime vuosien aikana niin nuorten kuin aikuistenkin keskuudessa. Facebook ja Youtube ovat olleet suosituimpia yhteisöpalveluita viime vuosina. Uusia sosiaalisen median palveluita (chatit, blogit, wikit, videoiden ja kuvien jakopalvelut yms.) tulee jatkuvasti markkinoille, mutta suuri osa palveluista ei välttämättä tule useimpien käyttäjien tietoisuuteen. Tärkeintä sosiaalisen median käytössä nuorten mielestä on nopea tiedonkulku, yhteydenpito kavereihin ja kokemusten jakaminen. Tässä artikkelissa esittelen lyhyesti päätuloksia ja johtopäätöksiä nuorten, heidän opettajiensa ja vanhempiensa sosiaalisen median käyttöön ja asenteisiin liittyen. Tutkimusaineisto on koottu osana Lapin korkeakoulukonsernin johtamaa ArctiChildren InNet –hanketta (2011-2013) viideltä lappilaiselta yläkoululta syksyn 2012 aikana. Kyselyyn osallistui yhteensä 397 yläasteikäistä oppilasta, 72 opettajaa sekä 153 vanhempaa. Lapin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan tehtäväksi hankkeessa tuli selvittää näiden käyttäjäryhmien sosiaalisen median käyttöä. Sähköinen kyselytutkimus (Webropol) sisälsi yhteensä 28 kysymystä, joista osa oli avoimia vastauksia. Oppilaille, opettajille ja vanhemmille teetettiin samanlaiset kyselyt, mutta hyvinvointiin, nettiturvallisuuteen sekä mediakasvatukseen liittyvät avoimet kysymykset esitettiin opettajille ja vanhem-

ArctiChildren InNet

mille muodossa: Miten sosiaalinen media vaikuttaa nuorenne hyvinvointiin? Millainen merkitys mediakasvatuksella ja sosiaalisen median käytöllä on nuoren opiskelussa? Avaan artikkelissa sosiaalisen median ja nuorten hyvinvoinnin välistä yhteyttä seuraavilla tutkimuskysymyksillä: 1. Miten sosiaalinen media vaikuttaa nuoren hyvinvointiin? 2. Miten sosiaalisen median käyttö vaikuttaa nuoren elämän eri osa-alueisiin nuorten ja aikuisten mielestä? 3. Miten opettajat ja vanhemmat tukevat nuoren mediakasvatusta?

Nuorten mielestä sosiaalisella medialla ei ole niin suurta vaikutusta hyvinvointiin ja elämään kuin vanhemmat ja opettajat ajattelevat Suurin osa oppilaista (60 %, 237/397) ei koe sosiaalisella medialla olevan suurta vaikutusta heidän hyvinvointiinsa: joko sosiaalinen media ei vaikuta mitenkään heidän hyvinvointiinsa (17 %), ”koska se on niin arkipäiväinen juttu” tai he eivät tiedä tai eivät ole pohtineet, miten sosiaalinen media vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa (26 %). Osa oppilaista kokee, että sosiaalisen median ja hyvinvoinnin yhteyttä ei ole tarvetta pohtia (16 %). Nuorille teknologia uusine vempaimineen on kuin ”ydinjatke”, joka on osa elämää. He eivät ”mene nettiin”, kuten vähemmän tietokonetta ja mobiililaitteita käyttävät vanhemmat ihmiset. Nuorilla elämä kietoutuu ja peilautuu päivittäin ja hetkittäin nettimaailman kautta. Sosiaalisen median käyttö on arkipäiväistynyt. Myös median merkitys tiedonvälittäjänä tai maailmankuvan muokkaajana on hämärtynyt. Reijo Kupiainen on todennut1, että ”mediaa ei voida erottaa enää omaksi välineeksi, tai elementiksi, vaan sitä voitaisiin pitää eräänlaisena toiminta- tai asuinympäristönä, maisemana, johon olemme kiinnittyneet ruumiillisesti ja mentaalisesti ja joka on läsnä alati kaikkialla: kuvina, ääninä, valoina, varjoina, esineinä, merkkeinä, teknologiana jne.” Tätä tukee nuorten, vanhempien ja opettajien erilainen käsitys sosiaalisen median ja netin vaikutuksesta nuoren elämän eri osa-alueisiin. Alla oleva taulukko kertoo nuorten näkemyksen sosiaalisen median ja Internetin käytön vaikutuksesta eri elämän osa-alueisiin. Samaa kysyttiin vanhemmilta ja opettajilta muodossa: Miten nuorten sosiaalisen median ja Internetin käyttö vaikuttaa heidän mielipiteisiin, käyttäytymiseen, kieleen jne. Nuorten mielestä sosiaalisen median käyttö vaikuttaa eniten heidän musiikkimakuun-

Kupiainen 2002

Lumme Pia

sa (28 % mielestä). Seuraavaksi eniten median käytöllä on vaikutusta kielenkäyttöön ja muotiin ja pukeutumiseen. Noin puolet nuorista on sitä mieltä, että sosiaalisella medialla on vaikutusta vain jonkin verran tai ei lainkaan muihin osa-alueisiin. Vähiten sosiaalisen median käytöllä on vaikutusta käyttäytymiseen, suhtautumiseen maahanmuuttajiin tai toisiin ihmisiin. Vanhempien ja opettajien vastaukset poikkeavat nuorten vastauksista. Heidän mielestään nuorten sosiaalisen median ja Internetin käyttö vaikuttaa paljon (n.35 %) tai ainakin jonkin verran (n.60 %) lähes kaikkiin elämän osa-alueisiin. Eniten median käytöllä on vaikutusta heidän mielestään kielenkäyttöön, musiikkimakuun ja muotiin sekä pukeutumiseen. Vähiten heidän mielestä medialla on vaikutusta nuorten terveellisiin elämäntapoihin.

Taulukko 1. Sosiaalisen median ja Internetin vaikutus nuorten elämän eri osaalueisiin nuorten, opettajien ja vanhempien mielestä. Paljon

Musiikkimakuun

Muotiin ja pukeutumiseen

Mielipiteisiin

Terveellisiin elämäntapoihin

Suhtautumiseen maahanmuuttajiin

Suhtautumiseen toisiin ihmisiin

Käyttäytymiseen

Kielenkäyttöön (tapa käyttää, sanasto yms.)

Yksityisyyden ja julkisuuuden erottamiseen

Yhteensä

Opettajat: 52,1% Vanhemmat: 46,7% Oppilaat.: 28,0% Opet: 52,8% Vanh.: 53,3% Opp.: 12,5% Opet:40,6% Vanh.: 34,9% Opp.: 10,3% Opet:12,5% Vanh.: 19,3% Opp.: 12,0% Opet:27,8% Vanh.: 20,0% Opp.: 6,9% Opet:32,0% Vanh.: 22,0% Opp.: 9,8% Opet:22,5% Vanh.: 21,6% Opp.: 8,4% Opet:52,0% Vanh.: 44,7% Opp.: 12,0% Opet:35,2% Vanh.: 27,5% Opp.: 11,2% Opet:36,4% Vanh: 32,2% Opp.:12,4%

Jonkin verran 46,6% 50,7% 39,4% 47,2% 46,0% 45,8% 58,0% 63,1% 46,7% 73,6% 73,3% 47,6% 69,4% 70,7% 39,5% 63,9% 70,0% 42,7% 69,0% 66,2% 36,3% 47,9% 48,7% 46,8% 63,4% 63,1% 44,4% 59,9% 61,3% 43,2%

Ei lainkaan Keskiarvo 1,4% 2,7% 32,6,% 0% 6,7% 41,7% 1,4% 2,1% 43,0% 13,9% 7,3% 44,4% 2,8% 9,3% 53,6% 4,2% 8,0% 47,6% 8,5% 12,20% 55,2% 0% 6,7% 41,2% 1,4% 9,4% 44,4% 3,7% 6,5% 44,4%

1,49 1,56 2,05 1,47 1,47 2,29 1,61 1,67 2,33 2,01 1,88 2,28 1,75 1,89 2,47 1,72 1,86 2,38 1,49 1,91 2,47 1,49 1,62 2,29 1,49 1,82 2,33 1,67 1,74 2,32

ArctiChildren InNet

Nuorilla positiivinen asenne sosiaalisen median käyttöön – vanhemmat ja opettajat näkevät enemmän negatiivisia vaikutuksia Positiivista sosiaalisen median käytössä nuorten mielestä on kaverisuhteiden ylläpitäminen ja positiivinen kaveripalaute. Lisäksi 10 % nuorista mainitsi positiivisena asiana uusien asioiden oppimiseen liittyvät asiat, kuten uutisten lukeminen ja kommentointi, ruokareseptit ja tiedon jakaminen. 18 % nuorista mainitsi sosiaalisen median käytön aiheuttavan nuorille joitain negatiivisia vaikutuksia ja vain 5,5 % (22/397) ajattelee sosiaalisen median aiheuttavan pelkästään negatiivisia seurauksia hyvinvoinnille. Ensisijaisesti kielteisinä vaikutuksina nuoret näkevät sosiaalisen median aiheuttavan ajankäytöllisiä ongelmia ja mahdollista nettiriippuvuutta. Lisäksi muutama mainitsi fyysiset oireet ja nettikiusaamisen. Vanhemmista 38 % ja opettajista 29 % (21/73) mainitsi sosiaalisen median aiheuttavan enemmän negatiivisia kuin positiivisia vaikutuksia nuorelle: ”Nuori vieraantuu normaalista elämästä tai todellisuudesta.” ”Enää ei uskalleta puhua kasvokkain.” ”Nuorilla jää ihmissuhdetaidot kehittymättä.” ”Liian paljon liian nuorena” Loput vastaajista näki sosiaalisessa mediassa sekä kielteisiä että myönteisiä ominaisuuksia nuorten hyvinvointiin liittyen. Suurimmaksi positiiviseksi piirteeksi opettajat mainitsivat yhteydenpidon kavereihin, nopean tiedonsaannin ja levityksen, kielitaidon kohenemisen, yksinäiselle oppilaalle tuen ja turvan mahdollistaminen sekä vuorovaikutuksen monipuolistuminen. Vanhemmat mainitsivat hyvinä asioina mm. seuraavia näkökulmia: ”Hiljainenkin nuori saa puheenvuoron (sosiaalisessa mediassa)” ”Netti kuitenkin tasoittaa eriarvoisuutta eri ihmisryhmien väillä, antaa mahdollisuuden kommunikointiin myös ujoimmille” ”Pitkien etäisyyksien kunnissa netti antaa luontevan yhteydenpitovälineen kavereihin, ehkäisee syrjäytymistä. Hyvää on tietojen saanti ja kommunikointi kavereiden kanssa sekä pelaaminen (joskus!)”

Lumme Pia

Vanhemmat toivovat lisää mediakasvatusta kouluun - opettajat lisää täydennyskoulutusta mediataitojen oppimiseen Vanhempien ja opettajien mielestä ensisijainen vastuu mediakasvatuksesta on vanhemmilla, sen jälkeen opettajilla ja kolmanneksi yhteiskunnan muilla toimijoilla, kuten medialla itsellään tuottamastaan sisällöstä sekä nuoriso- ja harrastusohjaajilla. 37 % opettajista ei osannut sanoa, miten sosiaalista mediaa voisi hyödyntää koulukäytössä. Tämä viittaa siihen, että sosiaalinen media on verrattain uusi käsite. Osa opettajista ja vanhemmista sekoitti digitaalisen ja sosiaalisen median käsitteen siitä huolimatta, että kyselyn alussa käsitteet oli avattu. Noin puolet opettajista ehdotti käytettäväksi sosiaalista mediaa opetuksessa seuraavasti: ”Yhteisöryhmä, jossa voisi keskustella oppiaineeseen liittyvästä aiheesta, jakaa linkkejä, kuvia, kysellä, vastata. Voitaisiin tehdä mielenkiintoinen tehtävä, johon etsittäisiin yhdessä vastauksia, tietoa ja perusteluja netistä.” ”Ryhmätehtäviä, tiedonhakua, pelien kautta oppimista, tutustumista toisiin kulttuureihin ja ihmisiin, esim. kielten opetuksessa” ”Luokan yhteiset muistiinpanot aiheesta wikiin. Käydään yhteisessä blogissa keskustelua ja annetaan toisille palautetta.” ”Tietokoneet ja netti on nykypäivää ja niitä on hyvä käyttää opiskeluun. Samalla lapset oppivat vastuullista netinkäyttöä.” ”Jaksan uskoa hyötyyn, vaikka en vielä ole kunnon verkkokeskustelua yhdenkään ryhmän kanssa saanut aikaiseksi ;)” Osa opettajista suhtautui epäilevästi tai negatiivisesti sosiaalisen median käyttöön opetuksessa: ”Voisi kai sitä hyödyntää, mutta koulujen tietotekniikka ei taida tulla koskaan sille tasolle, että sitä voisi hyädyntää oppitunneilla. Älytaulut, dokumenttikamerat, tietokoneita pitäisi olla joka luokassa riittävästi, että niitä voisi käyttää täysipainoisesti. Ei paljon auta, jos koulussa on yksi tietokoneluokka ja älytauluja jossain. Tiettyjä luokkia ei mielellään vie erityiseen tietokoneluokkaan, koska sitten alkaa pelaaminen ja Facebookissa istuminen.” ”Sosiaalinen media tuntuu vielä vain vapaa-aika ja harrastuskanavalta.” ”En halua hyödyntää. Tuijottavat liikaa ruutua muutenkin.”

ArctiChildren InNet

Tämä kertoo paljolti myös siitä, että sosiaalisen median kenttä on etenkin aikuiskäyttäjille melko tuntematon alue. Nuorten ehdotukset sosiaalisen median hyödyntämisestä kouluopetuksessa ja tai kotitehtävien tekemisessä jakautuivat samalla tavalla kuin aikuisten vastaukset. Noin puolet oppilaista (53 %) ei osannut sanoa, miten sosiaalista mediaa voisi hyödyntää oppimisessa. Kymmenesosa ei toivonut sosiaalista mediaa osaksi opetusta, mm. siksi, koska “..koska netti on pelkkää pornoa ja aikuisviihdettä” tai “facebookkia ei pidä mennä sörkkimään oppimisella, jätetään se vapaa-aikaan”. Kolmasosa oppilaista mainitsi lähinnä yksisuuntaiseen informaationjakamiseen liittyviä toiveita median hyödyntämiseksi kouluopetuksessa. Tämä peilaa sitä, että sosiaalinen media on verrattain uusi käsite myös oppilaille ja rajoittunut suurimmaksi osaksi Facebookin ja Youtuben käyttöön. Kymmenesosa (11 %) oppilaista nimesi erilaisia sosiaalisen median hyödyntämiseen liittyviä seikkoja: “luokan omat sivut, joilla voi kommentoida ja tehdä yhdessä läksyjä”, ”yhessä voi oppia eri kieliä olemalla yhteyessä vieraisiin kulttuureihin ja maihin” ”yhteinen chatti, jossa puhutaan jostain aiheesta”, ”etsitään vastauksia lukemalla yhdessä erilaisia tekstejä netissä, ilman oppikirjaa”

Sosiaalisen median tulevaisuudesta nuorten hyvinvoinnin ja mediataitojen oppimisen näkökulmasta •

• •

•

4 5 3

Sosiaalisen median hyödyntäminen osana oppimista vaatii opettajien ja vanhempien yhteistyötä etenkin kriittisten mediataitojen opettamisessa nuorille. Keskeisiksi näkökulmiksi nousee sosiaalisen median eettiset, sosiaaliset, pedagogiset ja koulutukselliset ulottuvuudet2. Mediakasvatuksen keskeisempää roolia tulisi pohtia tarkemmin seuraavassa valtakunnallista perusopetuksen opetussuunnitelma laadinnassa3 Mediakasvatuksella tulisi olla merkittävämpi rooli suomalaisessa opettajankoulutuksessa4 5. Koulujen epätasa-arvoinen asema sosiaalisen median ja tietoja viestintätekniikan hyödyntämisessä tulisi korjata mahdollistamalla opettajille täydennyskoulutusta TVT- taitojen hyödyntämiseen. Ero nuorten median käytössä vapaa-ajalla ja koulussa tulisi kaventaa hyödyntämällä enemmän sosiaalisen median yhteisöpalveluita, yhteistä tiedonrakentelua

Niemi & Sarras 2012 OPH 2013 Ruokamo 2005 Kotilainen 2001

Lumme Pia

•

sekä palauttaa digitaalisiin taitojen kehittämiseen liittyvien keskeisten ohjelmien opettaminen nuorille valtakunnallisen perusopetuksen opetussuunnitelman sisällöissä (esim. tekstinkäsittelytaidot, lähdekritiikki, systemaattinen tiedonhaku ja medialukutaidon opettaminen) Sosiaalista mediaa tulisi hyödyntää enemmän kouluopetuksessa, koska peruskoulun oppilaiden sosiaalisen median käyttö on enimmäkseen viihdekäyttöä6. Tämä tarkoittaisi koko opetuskulttuurin muutosta sosiokonstruktivistisempaan suuntaan, jossa tärkeintä on yhdessä oppiminen ja tiedonrakentelu

Hyödyllisiä sivustoja mediakasvattajille: • www.pelastakaalapset.fi/nettivihje (laittomasta aineksesta ilmoittaminen) • Mannerheimin lastensuojeluliiton sivut: www.mll.fi/viisaastiverkossa • Mediakasvatuskeskus Metka: www.mediametka.fi • Nettietiketti: www.internetopas.com/netiketti • Edu.fi: Sosiaalisen median käyttöehdot kouluopetuksessa • Tietoturvakoulutusta kaikille:www.tietoturvakoulu.fi • Nettipoliisi: www.facebook.com/suomenpoliisi, www.poliisi.fi/nettipoliisi

Nuorten mediataitojen kehittämiseksi aikuisten ja nuorten on tehtävä tietoisia valintoja, mm. pohtimalla omaa mediasuhdetta eli kuinka paljon käytän päivittäin aikaa sosiaalisessa mediassa ja miksi. Toinen näkökulma on aikuisten esimerkin voima: nuori kaipaa neuvoja, opastusta ja ohjausta etenkin kriittisten mediataitojen opiskeluun. Kun aikuinen heittäytyy oppijan rooliin rakentelemaan tietoa yhdessä nuorten kanssa, oppiminen voi tapahtua kaksisuuntaisesti nuorilta aikuisille ja toisinpäin. Pääasia ei tule kuitenkaan olla sosiaalisen median tai tietoja viestintätekniikan erilaisissa välineissä, vaan molemminpuolisessa oppimisprosessissa7. 6

Aarnio & Multisilta 2011 Kalliala-Toikkanen 2009

ArctiChildren InNet

Lähteet Aarnio, A. & Multisilta, J. (2011) Facebook ja Youtube – ne on meidän juttu! Kansallinen tutkimus lasten ja nuorten sosiaalisen median ja verkkopalveluiden käytöstä. Helsingin yliopisto. CICERO-learning. Ihanainen, P. – Kalli, P.- Kiviniemi, K. (2010) Sosiaalinen media ja verkostoituminen. Ammatillisten opettajakorkeakoulujen yhteisjulkaisu. Kalliala, E. & Toikkanen, T. (2009) Sosiaalinen media opetuksessa. Oy Finn Lectura Ab. Helsinki. Kotilainen, Sirkku (2001): Mediakulttuurin haasteita opettajakoulutukselle. Kasvatustieteiden tiedekunta. Tampereen yliopisto. Livingstone, S. (2012). Kids online. Opportunies and risks for children. The Policy press. UK. Livingstone, S., Haddon, L., Görzig, A., and Ólafsson (2011) EU Kids Online Final Report. www. eukidsonline.net. Niemi, H. & Sarras, R. (toim.) (2012) Tykkää tästä! Opettajan ammattietiikka sosiaalisen median ajassa. PS-kustannus. Juva. Ruokamo, H. (2005) Näkökulmia mediakasvatuksen opetukseen ja tutkimukseen. Teoksessa A. Niikko, M-L.Julkunen & B.Kentz (toim.) Osaamisen jakamista kasvatustieteessä. Joensuu. Joensuun Yliopisto.

Kojo Mikael ja Sohlman Eiri

TyĂśpajatoimintaa ylĂ¤koululaisten kanssa hankkeen pilottikouluilla Kojo Mikael ja Sohlman Eiri

ArctiChildren InNet

Keväällä 2012 hankkeen projektisuunnittelijat järjestivät hankkeen pilottikouluilla työpajoja Ivalon, Rantavitikan (Rovaniemi), Ranuan ja Sallatunturin koulujen 7.-9. luokan oppilaille. Työpajojen tavoitteena oli kartoittaa tulevan terveysviestintäsivuston kehittämistarpeita oppilaiden näkökulmasta. ArctiChildren InNet – hankkeen päämääränä on tuottaa monitieteellisessä ja moniammatillisessa verkostoyhteistyössä yhteinen kokemuksellinen tietoperusta ja kouluikäisten terveysviestinnän sivusto lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Erityisenä tavoitteena on nuorten osallisuuden ja elämänhallintataitojen tukeminen. Työpajat itsessään tukevat osallistumista ja halusimme ottaa nuoret mukaan sivuston suunnitteluun heti hankkeen alkuvaiheessa. Työpajan kysymykset valittiin aiemmin pidetyn työpajan pohjalta, jonka projektipäällikkö Eiri Sohlman oli pitänyt Karihaaran koululla keväällä 2012. Työpajoille oli varattu aikaa kahden oppitunnin verran. Oppilaat jaettiin 4-6 hengen ryhmiin ja heitä ohjeistettiin työpajatyöskentelyssä. Oppilaat kirjoittivat jokaiseen kysymykseen yhdelle post-it lapulle yhden vastauksen, jonka he sitten liimasivat isolle fläppipaperille. Jokaiseen kysymykseen annettiin vastausaikaa noin 5 minuuttia. Lopuksi oppilaat saivat vielä äänestää itselleen tärkeintä asiaa jokaisesta kysymyksestä, eli he merkitsivät rastin/viivan sen vastauksen kohdalle, jonka kokivat tärkeimmäksi.

Työpajojen kysymykset: 1. Minkälaisia sosiaalisen median ympäristöjä (facebook, youtube, habbo hotel, jokin muu –mikä?) käytät säännöllisesti ja mihin tarkoitukseen? 2. Minkälaisiin asioihin (terveys, koulunkäynti, vapaa-aika, perhe, ystävät, jokin muut –mikä?) liittyvää tietoa olet hakenut netistä ja mistä sieltä? 3. Minkälaisia huolenaiheita koet ikäisilläsi nuorilla olevan tänä päivänä? 4. Minkälaisista asioista (terveys, koulunkäynti, vapaa-aika, perhe, ystävät jne.) nuoret haluaisivat keskustella, kenen kanssa ja minkälaisissa sosiaalisen median ympäristöissä? Entä mistä asioista nuoret eivät haluaisi keskustella netissä ja miksi? 5. Mitä tulevalla terveysviestintäsivustolla pitäisi olla ja mitä ei? Mitkä ovat hyvän sivuston ominaispiirteet? 6. Minkälainen sivuston ulkoasun pitäisi olla (värit, kuvat, tekstit jne.)? Miten sivustolla liikutaan (valikot, menu jne.)? Pitääkö sivustosta olla mobiili/tablet –versio? 7. Mikä sivustolle nimeksi? Eniten nuoret käyttivät Facebookia ja Youtubea. Facebookia nuoret käyttivät omien tilapäivitysten jakamiseen, kavereiden/sukulaisten tilapäivitysten seuraamiseen, kavereiden kanssa keskusteluun ja yhteydenpitoon, kuvien ja videoiden lataamiseen ja katseluun, pelien pelaamiseen ja ajankuluksi. Youtubea käytettiin musiikin ja videoiden kuuntelemiseen, katselemiseen, lataamiseen ja jakamiseen. Muita nuorten mainitsemia sosiaalisen median palveluja olivat Twitter, Skype, Spotify, blogit, iltapäivälehtien sivut, IRC-galleria ja sähköposti.

Kojo Mikael ja Sohlman Eiri

Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista nuoret olivat hakeneet tietoa vapaa-aikaan ja harrastuksiin liittyvissä asioissa. Esille nousivat myös terveys ja sairaudet, rakkaus/seksi, koulutehtävät, yleinen tiedonhaku, uutiset ja ruokaohjeet. Suosituin tapa hakea tietoa em. asioista oli Googlen hakukone. Seuraavaksi tulivat Wikipedia, keskustelupalstat ja iltapäivälehdet. Yksittäisiä vastauksia eri sivustoista tuli yli 30, eli kirjo oli varsin laaja. Mikään yksittäinen (terveys)sivusto ei noussut esille. Huolenaiheita nuorilla tuntui olevan paljon. Suurimmat huolen aiheet liittyivät koulunkäyntiin (jatko-opiskelupaikka, kiusaaminen), tulevaisuuteen, ulkonäköön, vapaa-aikaan ja harrastusmahdollisuuksien puutteeseen, rahaan, ihmissuhteisiin, syrjäytymiseen, päihteisiin ja mielenterveyteen. Myös teiniraskaus nousi esille. Etenkin 9. luokkalaisilla jatkoopiskelupaikan saaminen ja kotoa muuttaminen olivat suuri huolenaihe. Tulevaisuuteen liittyivät myös tuleva ammatti, rahahuolet ja itsenäistyminen. Uusien ystävyyssuhteiden luominen ja perheen jättäminen nousivat usein esille. Koulunkäyntiin liittyivät huolet koulumenestyksestä, kiusaamisesta ja ulkonäköpaineista. Ihmissuhteisiin liittyviä huolenaiheita olivat yksinäisyyden pelko ja uusien kaverisuhteiden luonti ja ihmisten hyväksyntä (sopiiko joukkoon). Jokaisella paikkakunnalla oli nuorten mielestä liian vähän harrastusmahdollisuuksia. Useat huolenaiheet linkittyvät toisiinsa, kuten koulunkäynti, jatko-opiskelu, tulevaisuus ja ihmissuhteet. Nuoret haluaisivat keskustella mm. koulunkäyntiin liittyvistä ongelmista (mm. kiusaaminen), väkivallasta, ihmissuhteista, terveydestä ja peleistä. Useat toivoivat jonkinlaista keskustelufoorumia, jossa keskustelu tapahtuisi anonyymisti ja turvallisesti. Monet halusivat myös sivustolle moderaattorin, joka valvoisi keskustelua ja puuttuisi tarvittaessa epäasialliseen käytökseen. Nimettömyys nousi vahvasti esille. Nuoret haluaisivat keskustella joko toisten nuorten tai asiantuntijan kanssa. Vertaistuki koettiin tärkeäksi. Nuoret eivät kuitenkaan osanneet vastata, missä ja millaisella alustalla he em. asioista haluaisivat keskustella. Jotkin nuoret kuitenkin sanoivat, että he eivät halua keskustella omista ongelmistaan verkossa kenenkään kanssa. Nuorten mielestä tulevalla sivustolla pitäisi olla erilaisia testejä, pelejä ja kilpailuja, jotka liittyvät terveyteen ja hyvinvointiin. Edelleen sivustolla pitäisi olla valvoja eli moderaattori, joka pitää yllä järjestystä ja huolehtii ettei epäasiallista käyttäytymistä tai kiusaamista pääse tapahtumaan. Nuoret toivoivat myös keskustelupalstaa. Nimettömänä esiintyminen koettiin tärkeäksi. Sivuston tulisi olla helppokäyttöinen ja haettavan tiedon helposti saatavilla. Sivustolle ei haluttu rekisteröitymispakkoa. Nuoret toivoivat hakutoimintoa, jolla haluttu tieto on helposti löydettävissä. Sivustolle ei toivottu pitkiä tekstejä, vaan selkeitä kuvia ja videoita. Sivustolle toivottiin paljon värejä mutta samalla selkeyttä. Sivustolla voisi olla nuorten mielestä eri terveysteemoja, jotka vaihtuvat esim. kuukausittain. Sivustolla pitäisi olla linkkejä, mutta ei liikaa. Paljon kuvia (nuorten ottamia) ja jonkin verran tekstiä, mutta ei pitkiä tekstejä. Yksi mielenkiintoinen ehdotus oli, että sivustosta voisi muokata ns. oman näköisen eli se mukautuisi käyttäjänsä mukaan. Sivustosta pitäisi olla mobiili/tablet –versio.

ArctiChildren InNet

Aarnion ja Multisillan1 tutkimuksessa (N=2464) nuorten (7-20-v.) suosituimmat sosiaalisen median palvelut olivat Facebook ja Youtube. Heidän tutkimuksessaan 13–15-vuotiaista noin 70 % käytti sekä Facebookia että Youtubea usein. Sosiaalisen media palvelujen käytössä ei ollut merkittäviä eroja tyttöjen ja poikien välillä. Nuoret käyttävät Facebookia pelien pelaamiseen, tilapäivitysten seuraamiseen ja kommentoimiseen, testien tekemiseen ja valokuvien jakamiseen. Sosiaalinen media, ja etenkin lasten ja nuorten sosiaalisen median käyttö, muovautuu jatkuvasti. Tällä hetkellä Facebook ja Youtube palvelevat nuorten tarpeita, mutta tilanne voi muuttua hyvinkin nopeasti. Huomionarvoista on se, että nuoret eivät olleet etsineet suoranaisesti tietoa terveydestä ja sairauksista mistään valtakunnallisesti toimivista luotettavista sivustoista kuten esim. Terveyskirjasto (Duodecim), Terveysportti (Duodecim), Tohtori.fi tai THL.fi. Kun nuoret lähtevät hakemaan tietoa netistä, suuntaavat he ensimmäisenä Googlen hakupalveluun. Yllättävän moni käytti keskustelupalstoja tiedonhakuun. Keskustelupalstoilta nuoret ehkä hakevat vertaistukea. Nuorilla oli paljon huolenaiheita, mutta he eivät olleet hakeneet niihin vastauksia/apua netistä. Nuoret haluaisivat keskustella terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista (myös) netissä, mutta kenen kanssa ja missä siellä jäi avoimeksi. Tällaiselle sivustolle on siis tarvetta. Nuoret ilmaisivat halukkuutensa osallistua sivuston suunnitteluun, mikä oli todella positiivinen uutinen. Heillä oli paljon hyviä ideoita sivuston ulkonäöstä ja sisällöstä.

Aarnio & Multisilta 2011

Turpeenniemi Kaisa ja Maunuvaara Riitta

Fysioterapeutti nuorten terveydenedistäjänä netissä Turpeenniemi Kaisa ja Maunuvaara Riitta

Johdanto Rovaniemen ammattikorkeakoulun Fysioterapian koulutusohjelman tavoitteena Arcti Children InNet 2011–2013 -hankkeessa oli syventää tietoisuutta fysioterapia-alan mahdollisuuksista toimia terveysneuvontapalvelujen tuottajana ja toimijana internetin erityyppisissä verkostoissa. Tarkoituksena oli hyödyntää projektin aikana saatua tietoa nettisivustojen sisällön kehitystyössä ja ArctiChildren InNet -projektissa kehitetyn verkko-ohjausympäristön käyttöön otossa. Tässä artikkelissa tarkastellaan oppimiskokemuksia, joita Fysioterapian koulutusohjelman ja ylemmän ammattikorkeakoulun Terveyden edistämisen koulutusohjelman opiskelijat ovat ArctiChildren InNet 2011–2013 -hankkeessa tuottaneet opinnäytetöiden, projektiopintojen ja käytännön harjoitteluun liittyen. Torkkolan1 mukaan nuoret ovat erittäin kiinnostuneita omaan terveyteen liittyvistä kysymyksistä ja hakevat siihen liittyvää tietoja enenevässä määrin netistä. Terveysviestintä on kuitenkin vaikea laji etenkin, kun sen kohteena ovat lapset ja nuoret. Erityisen haastavaa toiminnasta tekee se, että neuvonta verkkoympäristössä tapahtuu kasvottomana ilman suoraa vuorovaikutusta. Jotta saatavilla oleva tieto olisi luotettavaa ja turvallista tulisi terveysalan ammattilaisten kuten esim. fysioterapeuttien olla aktiivisesti tuottamassa ja kehittämässä toimintakykyyn ja terveyteen liittyvää näyttöön perustuvaa materiaalia. Terveysneuvonnan tavoitteena on Poskiparran2 mukaan terveyttä edistävän käyttäytymisen tukeminen, joka edellyttää asiakkaan voimavarat huomioivaa, yksilöllistä tai ryhmässä tapahtuvaa vuoro1

Torkkola 2011, 128-129 Poskiparta 1997, 11-12 ja 2002, 24

ArctiChildren InNet

vaikutuksellista toimintaa. Fysioterapeuttien yhtenä ydinkompetenssina on terveyden edistäminen ja terveysneuvonta, joka vaatii tulevaisuudessa uudenlaisten toimintatapojen omaksumista ja teknologian antamien uusien ulottuvuuksien hyödyntämistä. On kuitenkin huomioitava, että Kiilakosken ja Taiposen3 mukaan aikuinen ja ammattilainen voivat puhua aivan eri kieltä kuin nuori. Siksi nuorille suunnatun terveysneuvonnan ja -kasvatuksen sisältöä tulee tuottaa yhdessä nuorten kanssa. Netin välityksellä tarjottavaa fysioterapiaan liittyvää neuvonta- ja ohjaustoimintaa on Rovaniemen ammattikorkeakoulun fysioterapian koulutusohjelman toimesta kartoitettu jo 2000-luvun alussa mm. Reconet-projektin avulla, mutta silloin aika ei ollut vielä kypsä hankkeen eteenpäinviemiseen. Nyt kuitenkin aika on toinen ja koska 13–17 -vuotiaista nuorista joka kolmas hakee apua terveyteen liittyvistä kysymyksistä keskustelupalstoilta, on myös fysioterapiassa pyrittävä kehittämään taitotietoa, jotta tähän haasteeseen kyetään vastaamaan. Tällöin nuorille ainakin annetaan mahdollisuus saada myös apua koulutetulta ammattilaiselta. Vertaistuki on hyvä tukeva ympäristö, mutta se ei aina kuitenkaan vastaa ammattiauttajien tarjoamaa asiantuntijuutta. Sosiaaliset mediat ovatkin asettaneet ammattihenkilöt ja vanhemmat uusien haasteiden eteen, sillä perinteisen palveluverkon lisäksi tarvitaan uusia vuorovaikutteisia medioita, joiden kautta tietoa ja tukea tarvitsevat nuoret tavoitetaan. Sosiaalisen median ympäristöt luovat nuoria kiinnostavan kanavan keskustella terveydestä. Se mahdollistaa toimijoiden ryhmäkommunikaation, yhteismielipiteiden muodostamisen ja tietämyksen jakamisen, ts. sisällön tuottajina toimivat yhä enemmän nuoret itse. On kuitenkin tärkeää oikean tiedon saamiseksi, että nuorilla on myös ammattihenkilöstön tuki aina tarvittaessa saatavilla. Osallisuus, yhteisöllisyys ja voimaantuminen muodostuvat silloin toimivuuden ydinkäsitteiksi. Lähtökohdaksi hankkeen kehittämistyössä fysioterapian koulutusohjelmassa nousikin kysymys, miten se tehdään, jotta yhteisöllisyys ja kommunikointi tukevat aidosti nuorten positiivisia terveyskokemuksia ja elämänhallintaa. Tässä artikkelissa on koottu yhteen erilaisten RAMK:n Fysioterapian ja Terveyden edistämisen (Yamk) koulutusohjelmassa integroitujen opintojen aikana ArctiChildren InNet 2011–2013 -hankkeen suoritettujen opintojen tuotosta. Näiden osa-alueiden tavoitteena on ollut kerätä tietoa, mitä netissä toimiminen fysioterapeuteilta edellyttää ja millaista sisältöä nuoret haluavat tuottaa toimintakykyyn liittyvissä asioissa. Tarkoituksena on ollut myös hyödyntää saatuja tuloksia kehitettäessä netissä toimivan fysioterapeutin työja toimenkuvaa ja sen mahdollisia ympäristövaatimuksia. Kohderyhminä ovat toimineet ArctiChildren InNet 2011–2013 -hankkeen osallistuneiden kuntien valitsemat yläkoululaiset, opettajat, vanhemmat ja nk. kehittäjänuoret. Tietoa on kerätty kysymyslomakkeiden, haastattelujen ja ryhmähaastattelujen avulla. Eri opintojen (projekti, opinnäytetyöt, käytännön harjoittelu) selvitystehtäviksi ovat nousseet seuraavat kysymykset:

Taiponen 2011, 80-82

Turpeenniemi Kaisa ja Maunuvaara Riitta

1. Miten laajaa lasten ja nuorten internetin käyttö on Suomessa ja muualla? 2. Missä ympäristöissä projektissa mukana olleet yläkoululaiset toimivat netissä? 3. Millaista internetin välityksellä tapahtuvaa lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa terveysneuvontaa ja ohjausta on tällä hetkellä saatavissa Suomessa ja muualla? 4. Mitkä terveyteen liittyvät seikat ovat kehittäjäoppilaiden mielestä kiinnostavia? 5. Millaisia asioita ja miten kehittäjänuorten mielestä tulisi hyvillä terveyssivuilla käsitellä? 6. Miten käytännössä työskentely ArctiChildren InNet 2011-2013 -hankkeessa on onnistunut fysioterapian koulutusohjelmassa?

Miten laajaa lasten ja nuorten internetin käyttö on Suomessa ja muualla? Mediaympäristössä ja internetin käytössä tapahtuvat muutokset ja piirteet ovat hyvin nopeita ja osin ennakoimattomia4. Suomessa lasten internetin käytön yleisyyttä ovat tutkineet mm. Happo (2012), Pääjärvi (2012) ja Suoninen (2011). Suonisen5 mukaan neljäsluokkalaisista 83 % ja kuudesluokkalaisista 96 % käytti viikoittain nettiä. Päivittäin netin äärellä oli neljäsluokkalaisista 59 % ja kuudesluokkalaisista 85 %. Hapon6 mukaan 10–12 vuotiaista nettiä käytti 79 %. Nuorisobarometrin7 mukaan lähes 75 % nuorista nettiä käytti päivittäin. Vaikka käyttömäärät vaihtelevat eri tutkijoiden mukaan on täysin selvää, että netti ja nuoret ovat lähes erottamaton yhtälö. Suurin osa yläkoululaisista (tämän projektin kohderyhmä on 13–16-vuotiaat yläkoululaiset) olivat lähes päivittäin kosketuksessa ulkomaailmaan internetin välityksellä. Ilmiö ei ole vain nähtävissä ainoastaan Suomessa vaan alla olevassa kuviossa 1 käy selville ruotsalaisten lasten ja nuorten netin päivittäinen käyttö. Käyttö on lisääntynyt Findahlin8 tutkimuksen mukaan muutaman vuoden aikana rajusti. 12–15-vuotiailla 76 %:sta 90 %:iin vuosien 2009 ja 2012 välisenä aikana. Yleisesti katsottuna voidaan todeta Suomessa internetin käytön olevan hyvällä tasolla verrattaessa sitä Euroopan muihin maihin. Tilastokeskuksen9 mukaan Euroopassa eniten nettiä käytettiin (2011) Islannissa ja Norjassa, jossa 93 % väestöstä oli käyttänyt nettiä viimeisten kolmen kuukauden aikana. Suomen (86 %) edelle nuorten netinkäytössä olivat kivunneet vain Ruotsi (91 %), Luxembourg (90 %), Hollanti (90 %) ja Tanska (88 %).

7 8 9 5 6

Kupiainen ym. 2013, 7 Suoninen 2013, 58-59 Happo 2012, 27 Nuorisobarometri 2009 Findahl 2012, 7 Tilastokeskus http://www.stat.fi/til/sutivi/2011

ArctiChildren InNet

Kuvio 1. Ruotsalaisten päivittäinen netinkäyttö vuosina 2009 – 2012 (Findahl 2012, 7)

Missä ympäristöissä projektissa mukana olleet yläkoululaiset toimivat netissä? Lähes jokainen Maunuvaaran10 tutkimukseen osallistuneista kehittäjänuorista sekä Kinnusen ja Uljaan11 tutkimuksen osallistuneista pilottikoulujen nuorista oli käynyt etsimässä tietoa omaan terveyteen liittyvissä asioissa Googlesta. Tämän lisäksi Habbohotelli, Irc-Galleria, Suomi24 ja Tohtori.fi sekä etenkin tytöille Demi.fi – sivut olivat tutut ja käytössä olevat. Kuvassa 2 on tuore Weissenfeltin ja Huovisen12 tekemä tutkimus, jonka mukaan keskiverto suomalaisten nuorten yleisimmin käyttämät palvelut olivat Facebook, YouTube, Irc-Galleria, Blogger, Twitter, Instagram, Google+, Tumblr, Suomi24 ja Kuvake. net. Facebook nousi selkeäksi ykköseksi myös heidän tutkimuksissaan. Koko maailmassa Facebookin käyttäjämäärä saavutti miljardin lokakuussa vuonna 2012. Suomessa 13–17-vuotiaita Facebookin käyttäjiä on 673,060. Rovaniemellä, Kemissä, Ranualla, Ivalossa ja Sallassa 13–17-vuotiaita Facebookin käyttäjiä on 12,840. Myös pilottikuntien nuoret toimivat päivittäin Facebookissa13. Nuorten netin käytössä havaittavissa olevista uusista piirteistä voidaan mainita esim. oma profiilisivu, jolla nuoret luovat oman käyntikorttinsa itsestä. Internet antaa myös oivan mahdollisuuden anonyymiin yhteydenpitoon, joskin suuntaus on avoimempaan,

10 11 12 13

Maunuvaara 2012 Kinnunen ja Uljas 2013 Weissenfelt ja Huovinen 2013 Kinnunen ja Uljas 2013, 17

Turpeenniemi Kaisa ja Maunuvaara Riitta

Kuva 2. Suosituimmat nuorten käyttämät sosiaalisen median palvelut (Weis senfelt ja Huovinen 2013)

henkilökohtaisempaan ja persoonallisempaan toimintaan siirtyminen. Täydellinen nimettömyys on vaihtunut nimimerkin käyttöön niissä palveluissa, joissa se on mahdollista. Mutta mm. Facebook vaatii nimellisen sisäänkirjautumisen (tosin sitä ei tarkisteta). Suonisen14 mukaan median- ja netinkäytöissä on havaittavissa eroja poikien ja tyttöjen välillä. Netin käyttö alkaa sukupuolistua jo alakouluikäisillä ja yläkoululaisista tytöt (60 %) käyttivät sosiaalista mediaa poikia (47 %) enemmän. Pojat olivat Facebookissa Suonisen15 mukaan aktiivisia esim. musiikki- ja videolinkkien jakamisessa kun taas tytöt käyttivät sivustoa enemmän kaveriverkostonsa kanssa viestittelyyn ja chattaamiseen16. Tytöt aloittavat yhteisöpalvelujen käytön nuorempana kuin pojat ja ovat siellä poikia aktiivisempia. Hirvosen17 mukaan yläkoululaisista viidesluokkalaisista tytöistä puolet ja vain kolmannes pojista kertoivat olevan yhteisöpalvelujen käyttäjiä. Tyttöjen kesken suosittuja sivustoja ovat mm. Panfu.fi, Littlestpetshop.com ja GoSuperModel.fi1819. Tytöt luovat usein profiilejaan esim. GoSuperModel, MovieStarPlanet ja Howrse sekä Stardoll pelisivustoilla. Tärkeitä heille ovat myös sivustot, jotka mahdollistavat kaveriverkostojen luomisen, julkisilla foorumeilla, ystävien kanssa keskustelun chatissa tai yksityisviestien lä14 15 16 17 18 19

Suoninen 2011, 25-26 Suoninen 2013, 66 Suoninen 2013, 66 ja 73–78 Hirvonen 2012, 26 Hirvonen 2012, 24-25 Suoninen 2013, 24-25

ArctiChildren InNet

hettelyn. Yläkoululaiset pojat luovat omia profiilejaan esim. Aapeli.com:ssa, mutta näitä sivustoja ei ole tarkoitus käyttää esim. kaveriverkostojen luomiseen, joilla pyritään usein asioiden keskenään kavereiden kanssa jakamiseen tai henkilökohtaiseen viestintään20.

Millaista internetin välityksellä tapahtuvaa lapsiin ja nuoriin terveysneuvontaa ja ohjausta on tällä hetkellä saatavissa Suomessa ja muualla? ArctiChildren InNet 2011–2013 -hanke on mahdollistanut hyvän oppimisympäristön erilaisten fysioterapian koulutusohjelman opetussuunnitelmissa olleiden opintojaksojen toteuttamiseen. Terveyden edistäminen pohjautuu kansaterveyslakiin ja terveydenhuoltolakiin ja on olennainen osa kansaterveystyötä. Uudessa terveydenhuoltolaissa21 on kunnille asetettu velvollisuus seurata ja kehittää nuorten terveyttä tukevia toimia. Samoin vuonna 2006 tuli voimaan nuorisolaki22, jonka tavoitteena on edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvua ja itsenäistymistä tukevaa toimintaa. Näihin tavoitteisiin pyritään vastaamaan esim. tietoja neuvontapalvelujen avulla. Koska jopa 75 % nuorista on päivittäin internetissä, on selvää, että em. palveluja tulee kehittää verkkopalveluina terveysalalla ja siinä fysioterapian intressit kohdistuvat tietysti fysioterapiaan. Lasten ja nuorten kanssa työskentelevien fysioterapeuttien tulee kehittää terveysneuvontapalvelujaan siten, että ne vastaavat tämän päivän haasteisiin. Niitä tulee kehittää yhdessä nuorten kanssa ja toteuttaa netissä nuorten suosimissa verkkoympäristöissä ja sosiaalisessa mediassa. Sosiaalinen media kaiken kaikkiaan on hyvä toteuttamisympäristö, koska siellä voidaan kehittää ja luoda uusia terveydenedistämisen tapoja ja muotoja kunnioittaen laissa ja säädöksissä kirjattua nuorten oikeutta kuulluksi tulemisesta ja osallisuuden mahdollistamisesta. Näin koska sosiaalisessa mediassa jokainen voi olla sekä sisällön tuottaja ja/tai jakaja23. ERYICA eli Euroopan nuorten tietoja neuvontapalveluiden kattojärjestö hyväksyi vuonna 2009 yhteiset eurooppalaiset periaatteet. Näiden mukaan jokaisella nuorella on oikeus tiedon saantiin yhdenvertaisesti riippumatta nuoren elämän tilanteesta, etnisestä taustasta, sukupuolesta tai yhteiskunnallisesta asemasta24. On tärkeää, että ohjaus ja neuvonta tavoittavat myös syrjäseuduilla asuvat nuoret tai jonkin muun rajoitteen takia olevat nuoret, jotka eivät voi käyttää lähipalveluja. Verkkoneuvonta on yksi mahdollisuus taata yhdenvertainen kohtelu lasten ja nuorten pyrkiessä selvittämään itseään koskevaa, terveyteen liittyvää kipeääkin ongelmaa. Verkkoviestinnässä tarvitaan kuitenkin aivan uudenlaista osaamista ja kommunikaatiotaitoja myös fysioterapeuteilta. Erityisen haastavaksi toiminnan netin välityksellä tekee tuttujen kasvokkain tapahtuvan ohjauksen 20 21 22 23 24

Suoninen 2013, 66 ja 73-78 Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326 Nuorisolaki 2006/72 Haltia-Nurmi ja Ursin 2012, 67 Fedotoff ja Pietilä 2011, 61

Turpeenniemi Kaisa ja Maunuvaara Riitta

muuttuneet elementit. Mediaosallistuminen on yksilön sisäistä, julkista tai yksityistä vuorovaikutusta erilaisten sisältöjen kanssa ja siksi on tärkeää, että lapset ja nuoret tiedostavat sen, että netissä osallistuminen vaatii tietoa, taitoa ja kriittistä toimintaa25. Varsinaisesti terveyteen liittyviä nettisivustoja on kehitetty moniammatilliseen yhteistyöhön perustuen jo lukuisia. Tunnetuimpana voidaan tällaisista moniammatillisista sivustoista mainita Facebookissa, Demissä, Irc-Galleriassa ja Pulmakulman chatissa toimiva Verkkoterkkarit, jonka tuottamat sivut on kohdistettu matalan kynnyksen ideologian mukaan 13–18-vuotiaille nuorille26. Toinen nuorille suunnattu nuorille ohjattu sivusto Netari, joka siirtyi 2012 osaksi Pelastakaa Lapset nuorisotoiminnan palvelua. Sivustoilla on laajoja nuoria kiinnostavia ajankohtaisia mm. terveyteen liittyviä asioita27. Myös lappilaisille nuorille suunnatusta sivustosta LaNutista löytyy monipuolista terveyteen liittyvää aineistoa. Terveyteen liittyviä kysymyksiä voivat lappilaiset nuoret etsiä myös Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus / Lapin toimintayksikkö nettisivuilta, josta löytyy esimerkiksi muun muassa virtuaalinen sosiaali- ja terveyskeskus. Ruotsissa on lapsille ja nuorille kehitetty sivusto Bris – Barnens Rätt i Samhället, johon lapsi tai nuori voi soittaa, lähettää sähköpostia tai chattailla anonyymisti mistä aiheesta tahansa. Palvelu toimii lähinnä vapaaehtoistyöntekijöiden järjestämänä, mutta siellä on myös palkattuja työntekijöitä. Ruotsissa toimii myös Malmön kaupungissa keskustelupalsta, joka toimii vuorokauden ympäri ja siellä voi kysyä anonyymisti mm. terveyteen liittyviä kysymyksiä. Ruotsissa toimii edellisten lisäksi ainakin UMO, ruotsalainen kansallinen nuorisovastaanotto, joka on tarkoitettu 13–25-vuotiaille nuorille. Näillä sivuilla nuoret saavat asiantuntija-apua ajankohtaisista terveyteen liittyvistä kysymyksistä. Vielä kannattaa mainita Englannissa toimiva Childline-niminen nettipalvelu, joka on tarkoitettu alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille. Palvelu toimii ympäri vuorokauden ja ongelman kanssa voi lähestyä soittamalla, tekstaamalla, sähköpostilla tai lähettämällä kysymyksen keskustelupalstalle tai chattailla. Yhtenä ympäristönä tässä palvelussa käytetään Habbo-Hotellia28. Treeniresepti on kehitetty tukemaan fysioterapeuttien työtä ja toimintaa. Se on tarkoitettu ympärivuorokautiseksi toiminnaksi, jossa valmentaja (fysioterapeutti) toimii yhdessä kuntoutujan kanssa sovittujen periaatteiden mukaisesti. Treeniresepti on tuttu tuote RAMK:n fysioterapiakoulutusohjelmassa. Opiskelijat ovat voineet hyödyntää ko. nettipohjaisia sivustoja erilaisissa projekteissa ja opinnäytetöissään. Vaikka se ei ole varsinaisesti kehitetty juuri lasten käyttöön, voidaan sitä hyvin hyödyntää myös lasten ja nuorten terveydenedistämisen toiminnoissa29. 25 26 27 28 29

Kotilainen ja Rantala 2008, 33-34 Verkkoterkkari-hanke 2012 Mannerheimin lastensuojeluliitto ry 2013 Lapsen ääni –hanke 2012 Treeniresepti.fi

ArctiChildren InNet

Puolalaiset fysioterapiaopiskelijat kartoittivat syksyllä 2013 syyskuun aikana millaista nettitarjontaa fysioterapia-alalla on olemassa. Analysointi aiheesta on meneillään, mutta yleisesti voidaan todeta, että ala on viime aikoina alkanut tuottamaan terveyttä edistävää aineistoa, joka on helposti saatavilla. Etenkin urheilufysioterapian alalla on löydettävissä jo lukuisia hyvälaatuisia sivustoja (http://www.physioadvisor.com.au;http://www. physios-online.com/uk, http://www.askaphysio.com/). Varsinaisesti nuorille suunnattuja sivustoja ei näiden tiedonkeruuprosessien aikana ole tullut esiin.

Mitkä terveyteen liittyvät seikat ovat kehittäjänuorten mielestä kiinnostavia? Maunuvaaran10 haastattelemien kehittäjänuorten vastauksista nousee esiin (kuvio 3) terveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät ongelmat, johon he ovat Habbo-Hotellista, Demi.fi:stä, Tohtori. fi:stä, Googlesta, Suomi24:stä, Terveystestestistä ja Facebookista etsineet vastauksia. Terveyteen liittyvistä kysymyksistä kehittäjänuoret ovat nostaneet esiin kasvuun ja kehitykseen, masennukseen ja liikuntaan sekä riippuvuuteen liittyviä kysymyksiä. Riippuvuutta koskevissa kysymyksissä kehittäjänuoret olivat etsineet vastauksia alkoholista, lääkkeistä, tupakasta ja huumeista. Jos miettii kysymysten sisältöä ja vastauksien etsintäkohdetta, niin herää auttamatta kysymys, onko sivustoilta saatu tieto auttanut heitä ajankohtaisen ja oikean tiedon äärelle. Lenhartin ym.30 mukaan 31 % teineistä etsii tietoa terveyteen liittyvistä kysymyksistä ja 17 % keskustelee netin välityksillä terveyteen liittyvistä ongelmista. Asiat ovat samansuuntaisia kuin Maunuvaaran31 tekemässä selvityksessä. Kinnunen & Uljas32 ovat omassa ArctiChildren InNet 2011–2013 –hankkeelle tekemässään opinnäytetyissään myös kartoittaneet, millaisiin ongelmiin kyselyyn vastanneet (n=232) opiskelijat olivat etsineet netin kautta vastauksia. Vastuksista kävi selville, että tytöistä 16 % ja pojista 8 % oli hakenut fysioterapia-aihealueen piiriin kuuluvista seikoista tietoa netistä. Tiedustelut olivat koskeneet lihaskuntoa, ruokavaliota, liikuntaa sekä erilaisia tuki- ja liikuntaelimistön aiheuttamaa kipua. Joten, vaikka Kinnusen ja Uljaan kysely oli tarkennettu koskemaan fysioterapian aluetta, ei laaja-alaisesti terveyttä, antoi se samankaltaisia tuloksia kuin Maunuvaaran33 tutkimus. Koposen ym.34 mukaan anonyymisyys ja netin kustannustehokkuus ja helppokäyttöisyys alentavat nuorten kynnystä hakea apua terveyteen liittyviin vaikeisiinkin kysymyksiin. Toisaalta ongelmaksi saattaa kuitenkin näissä anonyymisyyden takana olevien sivujen oikean ja luotettavan tiedon löytymisen vaikeus ja varmuus. 30 31 32 33 34

Lenhart ym. 2010, 4 Maunuvaara 2012 Kinnunen ja Uljas 2013, 33-34 Maunuvaara 2012 Koponen ym. 2013

Turpeenniemi Kaisa ja Maunuvaara Riitta

Kuvio 3. Yläkoululaisten sosiaalisesta mediasta etsityimmät terveyteen liittyvät asiat

Millaisia asioita ja miten kehittäjänuorten mielestä tulisi hyvillä terveyssivuilla käsitellä Pääsanoma lappilaisia nuoria kiinnostavista sivuista oli, että niiden tulee olla nuorten omat, yhdessä asiantuntijoiden kanssa tuotetut, luotettavat ja helppokäyttöiset sekä aidot lappilaiset nettisivut. Lappilaisuus nousee esille mielestäni siinä, että Maunuvaaran35 tutkimuksessa kehittäjänuoret halusivat tuoda vuodenaikojen erityispiirteet esiin. Sisällöntuotannon teemakohteiksi nousivat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi ja siellä yksilöidymmin seurusteluun, ravintoon ja liikuntaan liittyvät seikat (kuvio 4). Toiseksi tärkeäksi sisällön alueeksi nousi kehittäjänuorten vastauksissa mahdollisuus luotettavan keskustelufoorumin perustamiseen, joka projektin aikana onkin jo kehitetty. Nuorten vastauksista nousi esille selvästi se, että tuossa iässä tyttöjä ja poikia kiinnostavat hyvin erilaiset asiat. Tämä asettaakin sivustojen laatijoille pohdintaa miten kaikki nuoret sukupuoleen katsomatta löytävät materiaalia esim. seksiin, seurusteluun tai syömishäiriöihin liittyviin asioihin. Tutkimukseen osallistuneet kehittäjänuoret olivat yksimielisiä siitä, etteivät tytöt ole kiinnostuneita peleistä ja taas toisaalta poikia ei kiinnosta terveystestit tai terveyteen liittyvät yleiset asiat. Erilaiset terveystestit osoittautuivat tyttöjen jutuiksi, mutta pojat kaipasivat terveyteen liittyviä pelejä36. Tutkimuksissa esille tulleet seikat ovat antaneet aiheita uusien opinnäytetöiden tekemiseen. Syksyllä 2013 on käynnistynyt kaksi opinnäytetyötä, joiden tavoitteena on asiakas35 36

Maunuvaara 2012 Maunuvaara 2012

ArctiChildren InNet

Kuvio 4. Yläkoululaisten mielipiteet seikoista, mitä hyvissä terveys asioita käsittelevissä sivustoissa tulisi olla

lähtöisesti ja yhdessä nuorten kanssa tuottaa terveyteen liittyvää fysioterapian aihealueelta olevaa näyttöön perustuvaan sisältöä. Ensimmäinen sisältökokonaisuus kohdistuu ergonomian ympärille, ryhtiin, istuma-asentoon, taukojumppaan jne. Toinen aihealue on voimaantuminen, koulussa jaksaminen. Opinnäytetyöt valmistuvat kevään 2014 aikana.

Miten käytännössä on työskentely ArctiChildren InNet 2011-2013 –hankkeessa on onnistunut fysioterapian koulutusohjelmassa? RAMK:n fysioterapiakoulutusohjelmassa luotiin ArctiChildren InNet 2011–2013- hankkeeseen lähdettäessä selkeät tavoitteet, jotka on saavutettu (kuvio 5). Tavoitteena oli kerätä tietoa miten nettiaktiiviset nuoret tavoitetaan ja missä verkostoissa he ovat

Turpeenniemi Kaisa ja Maunuvaara Riitta

Kuvio 5. RAMK:n fysioterapian koulutusohjelman toiminta ArctiChildren InNet 2011-2013 -hankkeessa

osallisena. Koulutusohjelman tarkoituksena oli ja on kehittää saatujen tulosten perusteella nuoreten terveysneuvonnan sisältöjä ja ohjausmenetelmiä. Jo projektin alussa luotiin kokonaiskuva, mitä ja miten projektin antama mahdollisuus voidaan hyödyntää. Ensimmäinen vaihe oli toimintaympäristön kartoittaminen ja teoriapohjan luominen. Projektiopintojen ja opinnäytetöiden avulla selvitettiin missä lappilaiset nuoret operoivat netissä. Kartoitukseen osallistuvat ikäryhmän kanssa toimivat opettajilta, heidän vanhempansa ja tietysti nuoret itse. Samoin teorian kautta etsittiin syventävää tietoa yläkoululaisten netin käytöstä. Seuraavassa vaiheessa opinnäytetöiden avulla keskityttiin sisältöön, mitä nuoret terveyteen liittyvissä sivustoissa kaipasivat3738. Pilottikoulujen oppilailta ja kehittäjänuorilta kerättiin tieto lappilaisten nuorten ajatuksista hyvistä nettisivuista, sisällöstä, ulkonäöstä, toimintaympäristöistä, miten voivat olla mukana kehittämässä. Seuraavassa vaiheessa keskityttiin ArctiChildren InNet 2011–2013 –hankkeessa kehitetyn keskustelufoorumin käyttöönoton kokeiluun. Se aloitettiin toukokuussa 2013 ja se 37 38

Maunuvaara 2012 Kinnunen ja Uljas 2013

ArctiChildren InNet

jatkuu edelleen kansainvälisessä ArctiChildren InNet 2012–2014 -hankkeessa. Saaduista kokemuksista ollaan keräämässä tietoa ja analysoimassa niitä. Alustavasti voidaan tuloksista todeta sivujen toimivan teknisesti hyvin, mutta käyttäjäkunnan aktivoinnissa on vielä haasteita. Sivusto on selkeä helppokäyttöinen ja vuorovaikutus chatissa on mutkatonta ja helppoa39. Kaiken kaikkiaan odotukset ovat olleet positiiviset ja niiden käyttömahdollisuudet ovat ensikokemusten perusteella laajat. Nyt projekti on fysioterapian koulutusohjelmassa edennyt vaiheeseen, jossa sisällöntuotanto on aloitettu ja siinä toiminta pyritään toteuttamaan yhdessä kehittäjänuorten kanssa. Sisällön kehittämistoiminnassa on mukana ainakin neljä fysioterapiaopiskelijaa ja tarkoituksena on kevään 2014 aikana saada valmiiksi kaksi erillistä sisältökokonaisuutta. Toimintaa jatketaan nyt syksyllä 2013, jolloin syventävän jakson harjoitusta tekevä fysioterapiaopiskelija kerää kokemuksista tietoa ja myös keskustelufoorumin laaja-alaisempi toiminnan kehittäminen alkaa. Aiheeseen voi halutessa tutustua tarkemmin. Saadut tulokset analysoidaan syksyn 2013 aikana. Fysioterapian koulutusohjelman tarkoituksena on kehittää toimintamalli, ja juurruttaa se osaksi fysioterapiaopintoja. Ajatus sopii hyvin CPBL:n toimintatapaan. Tulevaisuuden haasteet verkkoviestinnän alueella ovat suuret. Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa ArctiChildren InNet 2011–2013 –hankkeessa fysioterapian koulutusohjelma on saanut arvokasta tietoa ja evästä tälle matkalle lähdettäessä.

www.arctichildren.fi

Turpeenniemi Kaisa ja Maunuvaara Riitta

Lähteet ArctiChildren InNet 2011–2012 –hanke. Osoitteessa: http://www.arctichildren.fi/ Facebook. Newsroom. Company info. Timeline. Osoitteessa: http://newsroom.fb.com/content/default.aspx?NewsAreaId=20. 29.9.2013 Fedotoff, J. – Pietilä, M. 2011. Nuorten tietoja neuvontatyö verkossa - Teoksessa Sähköä ilmassa. Näkökulmia verkkoperustaiseen nuorisotyöhön (toim. J. Merikivi, P. Timonen ja L. Tuuttila ), Helsinki: Unigrafia. ss. 61-73. Findahl, O. 2012. Svenskarna och Internet. Ödeshög. DanagårdsLiTHO. Haltia-Nurmi, M. - Ursin, P. 2012. Osallisuus netissä – näkökulmia nuorten aktiiviseen kansalaisuuteen. – Teoksessa Lapset Netissä. (toim. R.Kupiainen, S. Kotilainen, K. Nikunen ja A. Suoninen ), Mediakasvatusseura. Helsinki.: Finnish Society on media Education. ss. 67 - 76. Happo, H. 2012. 0-12 –vuotiaiden lasten internetin käyttö ja mediakasvatus kotiympäristössä. 2012. – Teoksessa Lapset Netissä (toim. R.Kupiainen, S. Kotilainen, K. Nikunen ja A. Suoninen ), Mediakasvatusseura. Helsinki.: Finnish Society on media Education. ss 25-36. Hirvonen, R. (2012). Lasten mediankäytöt ja kotien mediakasvatus lasten kertomina. Teoksessa S. Pääjärvi (toim.) (2012) Lasten mediabarometri 2011: 7-11-vuotiaiden lasten mediankäyttö ja kokemukset mediakasvatuksesta. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2012. Helsinki: Mediakasvatusseura ry. ss 17–53. Kiilakoski, T. – Taiponen, J. 2011. Osallisuus ja osallistuminen verkkoperus-teisessa nuorisotyössä - Teoksessa Sähköä ilmassa. Näkökulmia verkkoperustaiseen nuorisotyöhön (toim. J. Merikivi, P. Timonen ja L. Tuuttila), Helsinki: Unigrafia. ss.75-89 . Kinnunen, L – Uljas, M. 2013. Nettifyssari nuorille. ’’kaikkia hauskoja juttuja, eikä silleen, että jos oot tässä ryhdissä aina niin kuolet’’. Rovaniemen ammattikorkeakoulu. Fysioterapian koulutusohjelma. Osoitteessa http://publications.theseus.fi/ bitstream/handle/10024/55104/Nettifyssarinuorille. Kotilainen, S. - Rantala, L. 2008. Nuorten kansalaisidentiteetti ja mediakasvatus. Helsinki: Nuorisotutkimuseuran julkaisuja 89. Kupiainen, R. 2013. Eu Kids Online. Suomalaislasten netin käyttö riskit ja mahdollisuudet. – Teoksessa Lapset Netissä (toim. R.Kupiainen, S. Kotilainen, K. Nikunen ja A. Suoninen ), Mediakasvatusseura. Helsinki.: Finnish Society on media Education. ss. 6-15. Lapin nuorten tietoja neuvonta palvelu 2012. Osoitteessa: http://www.lanuti.fi Lapsen ääni – hanke 2010. Osoitteessa http://lapsenaani.fi Lehtinen, E. 1997. Verkkopedagokiikka. Helsinki: Edita Oy. Lenhart, A. – Purcell, K. – Smith, A. – Zickuhr, K. 2010. Sosial media & Mobile Internet Use Among Teens and Young Adults. a project of the PewResearchCenter. Pew Internet & American life Project. Osoit-teessa http://web.pewinternet.org/~/ media/Files/Reports/2010/PIP_Social_Media_and_Young_Adults_Report_ Final_with_toplines.pdf. 28.9.2013 Mannerheimin Lastensuojeluliitto. 2011. Laki, nuoret ja netti. Osoitteessa https://www.mll.fi 25.9.2013

ArctiChildren InNet

Maunuvaara, R. 2012 Opinnäytetyö. ’’Terveydestä pitäisi tehdä IN-juttu’’. Lappilaisten nuorten ajatuksia hyvästä terveyssivustosta sosiaalisessa mediassa. Rovaniemen ammattikorkeakoulu. YAMK Terveyden edistämisen koulutusohjelma.. Pohjois-Suomen sosiaalinen osaamiskeskus. 2011. Osoitteessa http://www.sosiaalikollega.fi/ sosiaalijaterveyspalvelut/ 26.9.2013 Poskiparta, M. 1997. Terveysneuvonta, oppimaan oppimista. Studies in Sport, Physical Education and Health 46. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Poskiparta M. 2002. Neuvonnan keinoin kohti terveyskäyttäytymisen muutosta - Teoksessa Terveysviestintä. S. Torkkola (toim.) Terveysviestintä. Helsinki: Tammi. ss 26-37. Pääjärvi S. 2012. LASTEN MEDIABAROMETRI 2011 7–11-vuotiaiden lasten mediankäyttö ja kokemukset mediakasvatuksesta. Helsinki.Mediakasvatusseura ry. Suoninen, A. 2011. Lasten mediankäyttö vanhempien kertomana. - Teoksessa Kotilainen (toim.) Lasten mediabarometri 2010: 0–8-vuotiaiden mediankäyttö Suomessa. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2012. Helsinki: Mediakasvatusseura ry., 15–44. Suoninen, A. 2013 Lasten mediabarometri 2012. 10–12-vuotiaiden tyttöjen ja poikien mediankäyttö. Verkkojulkaisuja 62. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura. Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326. Osoitteessa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajankohta/2010/20101326 Torkkola, S. 2011 Viestintä terveyden edistämisessä – Teoksessa Opiskeluterveys (toim. K. Kunttu, A. Komulainen, K. Makkonen & P. Pynnönen), Porvoo: Duodecim. s.128129. Treeniresepti. Osoitteessa : http://treeniresepti.fi/’Verkkoterkkari-hanke, 2012: Osoitteessa: http:/www.verke.org. Weissenfelt, J - Huovinen, J. 2013. Nuoret ja sosiaalinen media 2013. Osoitteessa : http:// www.ebrand.fi/somejanuoret2http:/ http:///www.stat.fi/til/sutivi/2011/sutivi_2011_2011-11-02_kat_001_fi.html013/tiivistelma/ http://www.askaphysio.com/ http://www.physioadvisor.com.au http://www.physioadvisor.com.au/7646150/wwwphysioadvisorcomau-home.htm http://www.physios-online.com/uk

Helavirta Susanna ja Luutonen Raija

Sosiaalisen median mahdollisuudet ja haasteet kodin ja koulun yhteistyössä Helavirta Susanna ja Luutonen Raija

Johdanto Kodin ja koulun välistä yhteistyötä pidetään yhtenä kiistattoman tärkeänä asiana yhteiskunnassamme. Sen merkitys on moninainen. Rättilä1 toteaa useisiin tutkimuksiin viitaten kuinka vanhempien ja koulun välinen avoin ja luottamuksellinen viestintäsuhde vaikuttaa muun muassa lapsen koulumenestykseen positiivisesti. Yhteistyö ja osallisuuden kehittyminen edellyttävät tehokasta viestintää ja tiedon jakamista. Jos yhteistyötä ylläpitäviä käytäntöjä ei ole, voi osapuolten välille muodostua suuri kynnys ottaa toisiinsa yhteyttä.2 Tiedossa on myös, että mitä enemmän yhteydenpitojen käyttäminen vie aikaa, sitä vähemmän niitä käytetään. Tämä artikkeli perustuu ArctiChildren InNet (AC) -hankkeessa toteutettuihin vanhempien ryhmähaastatteluihin, joiden tavoitteena oli selvittää vanhempien kokemuksia ja tarpeita sosiaalisen median käytöstä sekä sen mahdollisuuksista kodin ja koulun yhteistyössä. Haastattelut toteutettiin hankkeessa mukana olleissa viidessä eri Pohjois-Suomen kunnassa. Vanhemmilta saatua tietoa on tarkoitus hyödyntää AC-hankkeessa toteutettavassa terveysviestintäsivustojen kehittämistyössä ja tulevien uusien vuoropuhelukäytäntöjen luomisessa kodin ja koulun välillä. Artikkeli etenee niin, että alussa kuvataan millaiseen käsitteelliseen ymmärrykseen artikkeli ja tehdyt haastattelut pohjautuvat sosiaalisesta mediasta puhuttaessa. Lisäksi käsitellään sosiaalisen median käyttöön liittyviä valtakunnallisia ohjeita. Sen jälkeen esi1

Rättilä 2007, 25 Rättilä 2007

ArctiChildren InNet

tetään haastattelujen toteutusta ja niiden keskeisiä tuloksia. Lopuksi tarkastellaan sitä, millaisiin asioihin vanhemmat toivovat kiinnitettävän huomioita kodin ja koulun välisessä viestinnässä.

Sosiaalinen media kodin ja koulun yhteistyössä Sosiaalisen median käsitteen voi ymmärtää monin tavoin. Katri Lietsala ja Esa Sirkkunen3 tarkastelevat sosiaalista mediaa sateenvarjokäsitteenä: “We suggest taking social media as an umbrella term, under which one can find various and very different cultural practices related to the online content and people who are involved with that content. There are some relatively stable practices like blogging, social networking and participating in wikis.” Sosiaalisesta mediasta on muodostumassa yhä enemmän vuorovaikutuksen ja yhteisesti tuotetun tiedon paikka. Siihen liitetään usein kolme keskeistä asiaa: avoimuus, vuorovaikutus ja viestintämuotojen yhteensulautuminen.4 Sosiaalisen median käyttäjää ei siis nähdä passiivisena tiedon vastaanottajana, vaan aktiivisena tiedon käsittelijänä5. Suominen ym.6 ovat jäsentäneet sosiaalisen median maailman toiminnot seuraavasti • Sisällön luominen ja julkaiseminen (blogit) • Sisällön jakaminen (youtube) • Sosiaaliset verkostoitumispalvelut (Facebook) • Yhteistuotannot (wikit) • Virtuaalimaailmat (esim.Habbo Hotelli) Tässä työssä ymmärrämme sosiaalisen median laveasti tietoverkkoa ja tietotekniikkaa hyödyntävänä terveysviestinnän muotona,7 jonka tarkoituksena on tukea nuorten osallisuutta ja elämänhallintataitoja. Sosiaalinen media on viime vuosina vahvistanut asemaansa koulujen opetustyössä, opettamisessa ja oppimisessa8. Sosiaalisen median on nähty tuovan uusia menetelmällisiä ratkaisuja ja tapoja opettamiseen ja oppimiseen. Opetushallitus antoi keväällä 2012 suositukset kouluille sosiaalisen median opetuskäytöstä9. Suosituksissa lähdettiin siitä, että sosiaalinen media tarjoaa kodin ja koulun välisessä yhteydenpidossa lisäarvoa muun viestinnän rinnalla. 3 4 5 6 7 8 9

Lietsala & Sirkkunen 2008 Laitinen, Lappalainen & Ranta 2007 Vrt.Majava 2007 Suominen ym. 2009 Sanastokeskus 2010 Esim. Aarnio 2010; Myllylä & Teräs 2010 Opetushallitus 2012

Helavirta Susanna ja Luutonen Raija

Opetushallitus esitti seuraavia käytännön toimenpiteitä: • Luodaan yhteistyössä vanhempien, huoltajien ja oppijoiden kanssa toimintamalli sosiaalisen median hyödyntämisestä kodin ja koulun yhteistyössä. • Kehitetään koulun sisäistä ja ulkoista viestintää ja sidosryhmäyhteistyötä hyödyntämällä mahdollisuuksien mukaan sosiaalisen median palveluita. • Kehitetään menetelmiä, joiden avulla vanhemmat ja huoltajat voivat halutessaan seurata oppijoiden työskentelyä (blogit, wiki-alueet, kuvapalvelut, videot jne.) • Mitään salassa pidettävää tai yksityisyyden suojaa loukkaavaa tietoa ei saa laittaa sosiaalisen median palveluihin. Myös perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa korostetaan koulun ja kodin vuoropuhelua tukevien yhteistyömuotojen kehittämistä koko perusopetuksen ajan ja erityisesti siirryttäessä kouluasteelta toiselle tai muissa siirtymävaiheissa. Vuoropuhelun parantamiseksi ja monipuolistamiseksi esitetään käytettävän tietoja viestintätekniikkaa. Vuoropuhelun lisääntymisellä on osallisuutta vahvistava merkitys, joka vaikuttaa myös keskeisesti koulun yhteisöllisyyden vahvistumiseen. Opetussuunnitelman perusteissa korostetaankin koulun henkilöstön aktiivisuutta ja aloitteellisuutta keskustelun ja tiedottamisen suhteen.10 Vaikka sosiaalista mediaa käytetään kodin ja koulun välisessä viestinnässä nykyisellään, on tarve sen kehittämiselle ilmeinen myös vanhempien mielestä. Vanhempainliiton vuonna 2011 tekemän vanhempien barometrin mukaan kolmasosa alakoululaisten ja viidesosa yläkoululaisten vanhemmista kokee, että tietotekniikkaa käytetään liian vähän kodin ja koulun yhteistyössä. Kyselyyn vastasi noin 1600 vanhempaa.11 Myös Soile Martikaisen opinnäytetyönä12 Meri-Lapin seudulle tekemä kysely opettajille ja vanhemmille osoittaa, että osa vanhemmista ja opettajista on tyytymätön tämänhetkisiin viestintävälineisiin ja tiedon kulkuun kodin ja koulun välillä.

Haastattelujen toteutus Hankkeessa mukana olleiden kuntien koulut nimesivät vanhemmat, jotka olivat käytettävissä haastatteluja varten. Usein nimetyiksi olivat tulleet koulun vanhempainyhdistyksessä tai johtokunnassa mukana olevat vanhemmat. Tämä on oleellisesti näkökulmaistanut saatua tietoa. Kokemuksia ovat olleet etupäässä jakamassa ne vanhemmat, jotka tavalla tai toisella ovat lähellä koulun arkea ja hyödyntävät sosiaalisen median mahdollisuuksia joko työssään tai vanhempana paljon. 10 11 12

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden täydennykset ja muutokset (2010, 33-34) Vanhempien barometri 2011 Martikainen 2011

ArctiChildren InNet

Haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina kevään ja syksyn aikana vuonna 2012. Haastatteluja tehtiin kaiken kaikkiaan viisi ja niihin osallistui yhteensä 13 vanhempaa. Lisäksi yksi vanhempi vastasi kysymyksiin sähköpostitse, koska ei päässyt ryhmähaastattelupäivään mukaan. Ryhmähaastattelutilanteista kolme tapahtui kasvotusten joko hankekouluissa tai Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun tiloissa. Kaksi haastatteluista toteutettiin sähköisen oppimisympäristön ILincin kautta. Haastattelut kestivät 45 min – 1,5 tuntiin. Alla olevassa taulukossa on koonti tehdyistä haastatteluista.

Taulukko 1. Haastattelujen toteutus Haastatteluajankohta

Paikka

Haastateltavat

24.5. klo 14.30-16.00

Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu

Kolme vanhempaa / Karihaaran koulu

25.5. klo 13.30-15.00

ILinc

Kaksi vanhempaa / Sallatunturin koulu

29.5. klo 15-16.30

Ranuan koulu

Kolme vanhempaa

11.9. klo 15-16.30

ILinc

Kaksi vanhempaa/Ivalon yläkoulu

12.9. klo 18-19.00

Rantavitikan koulu

Kolme vanhempaa

Lisäksi

s-postivastaus yhdeltä vanhemmalta Karihaaran koulusta Kemistä

Haastatteluteemoina keskusteluissa olivat sosiaalisen median käyttö, tarpeet ja haasteet kodin ja koulun yhteistyössä.

Tulokset Kuvaamme seuraavaksi haastattelujen keskeisiä tuloksia. Ensimmäiseksi sitä, millaisia sähköisiä välineitä haastattelemamme vanhemmat käyttivät kodin ja koulun välisessä viestinnässä. Toiseksi tuomme esiin, millaisia tarpeita vanhemmat käyttöön liittivät ja lopuksi esitämme vanhempien näkemyksiä sosiaalisen median käytön haasteista.

Sosiaalisen median käyttö kodin ja koulun yhteistyössä Sosiaalisen median käyttö vaihteli kunta-, koulu-, opettaja- ja vanhempikohtaisesti paljon haastateltavien mielestä. Osa vanhemmista ja opettajista käytti tietoteknisiä välineitä aktiivisesti ja osa vähemmän aktiivisesti ja osa satunnaisesti. Osassa kunnista oli käytössä sähköisiä alustoja kodin ja koulun välisessä viestinnässä, pääsääntöisesti Wilma. Joissakin kouluissa oli mahdollisuus käyttää viestinnässä myös oppimisalustoja, kuten Pedanet tai Opit, Niiden hyödyntäminen oli kuitenkin vähäistä.

Helavirta Susanna ja Luutonen Raija

Haastatellut kertoivat käyttävänsä seuraavia välineitä kodin ja koulun välisessä viestinnässä: Wilma, koulun kotisivut, sähköposti, tekstiviestintä, puhelinkeskustelut. Sähköiset alustat (Wilma)13 olivat erityisesti tiedottamisen tukena opettajan ja vanhempien välisessä yhteistyössä. Vanhemmat saivat tietoa opettajalta lapsen poissaoloista, läksyistä, kokeista, koulun tapahtumista ja kokeiden arvosanoista. Myös oppilaan lomajärjestelyistä sopiminen mahdollistui Wilman kautta. Eräs haastateltava korosti sähköisen alustan mahdollistavan etävanhemman mukana olon lapsen koulunkäynnissä. Vanhempien mielestä sähköinen alusta tarjosi mahdollisuuden nopeaan ja ajantasaiseen viestintään, kodin ja koulun välillä. Lisäksi pidettiin hyvänä sitä, että tietoon oli mahdollisuus palata, koska se säilyi. Joissakin tilanteissa Wilman kautta luokan vanhemmilla oli ollut mahdollisuus neuvotella yhteisesti luokkaretkeen liittyvistä järjestelyistä. Vanhemmat käyttivät tiedotuskanavana myös puhelimen tekstiviestipalvelua ja sähköpostia, ilmoittaessaan esimerkiksi lapsen poissaolosta. Puhelin oli edelleen monen vanhemman suosima väline silloin, kun oli tarve keskustella lapsen koulunkäyntiin liittyvistä asioista opettajan kanssa. Osa vanhemmista koki keskustelun puhelimitse mielekkäänä, koska he arvioivat tiedon vaihdon kirjallisen viestinnän kautta tuottavan helpommin väärinymmärryksen mahdollisuuksia. Moni vanhempi koki kuitenkin haasteeksi opettajien tavoittamisen puhelimitse, erityisesti yläkoulussa. Siksi tiedonkulku, esimerkiksi poissaoloista ilmoittaminen, oli sähköisen alustan tai tekstiviestin avulla helpompaa. Osa vanhemmista seurasi koulun kotisivuja, erityisesti ajankohtaisia koulunkäyntiin liittyviä asioita ja tapahtumia. He toivat esiin toiveita kotisivujen aktiivisemmalle päivittämiselle. Osalle vanhemmista kotisivuilla ei ollut merkitystä ajankohtaisten asioiden tiedottamisen näkökulmasta. Heidän mielestään kotisivuilla on hyvä olla koulun toimintaan liittyvä pysyvä tieto, esimerkiksi opetussuunnitelmat, yhteystiedot ym. Tietoteknisiä välineitä keskustelun tai vuoropuhelun tukena vanhemmat tarkastelivat usein kriittisesti. Puhelimitse tai kasvotusten tapahtuvaa keskustelua pidettiin paremmin vastavuoroisuutta tukevana ja väärinkäsityksiä vähentävänä. Osa vanhemmista oli kuitenkin sitä mieltä, että tietotekniset välineet luovat matalamman kynnyksen vuoropuhelulle, erityisesti lapseen liittyvissä arkaluonteisissa asioissa. Sosiaalista mediaa vanhemmat ilmoittivat käyttävänsä erityisesti opettajien kanssa tapahtuvassa viestinnässä. Tarvittaessa oltiin puhelinyhteyksissä terveydenhoitajan, opinto-ohjaajan, erityisopettajan tai rehtorin kanssa.

Sosiaalisen median käyttöön liittyvät tarpeet Vanhempien kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta nimesimme seuraavanlaisia tarpeita sosiaalisen median käytölle kodin ja koulun yhteistyössä: tiedolliset, keskustelulliset, 13

Wilma suomalainen www-käyttöliittymä, joka on käytössä osassa suomalaisia peruskouluja ja lukioita. Wilmalla voidaan muun muassa valita kursseja, arvioida, merkitä poissaoloja ja selata työjärjestyksiä. Wilman erilaisten toimintojen käyttöön ottaminen vaihtelee koulu- tai kuntakohtaisesti .(www.wikipedia,luettu 16.10.2012.

ArctiChildren InNet

moniammatillisen toimijuuden, vertaistuelliset ja oppilashuoltopalvelujen turvaamiseen liittyvät tarpeet. Tiedon tarpeet. Vanhemmat toivat runsaasti esiin kodin ja koulun väliseen molemminpuoliseen tiedonvaihtoon liittyviä tarpeita. Tiedottamista ja tiedon jakamista lapsen koulun käynnistä toivottiin lisää. Koulusta päin aktiivisempaa yhteydenpitoa toivottiin erityisesti yläkouluikäisen lapsen kohdalla. Monella vanhemmalla oli kokemus siitä, että alakoulusta yläkouluun siirryttäessä yhteydenpito vähenee samalla, kun vanhempien tarve tietää lapsen koulunkäynnistä kasvaa. Tiedollisia tarpeita vanhemmat kohdistivat koulun arkisiin toimintoihin, opetustoimintaan ja erityisiin kasvuun, kehitykseen, terveyteen ja oppimiseen liittyviin asioihin. Koulun opetustoimintaan ja arkeen liittyviä tiedollisia tarpeita olivat esimerkiksi: • Valinnaisten aineiden valintaan liittyvä tieto • Ammatinvalintaan liittyvä tieto • Koulukokeisiin liittyvä tieto (koepäivät, arvosanat) • Peruskoulun päättötodistukseen liittyvä tieto (esim.7. luokan oppiaineiden numerot, jotka jäävät peruskoulun lopputodistukseen) • Opetussuunnitelmien sisältöihin liittyvä tieto • Koulun tapahtumat ja arjen muutokset Nuoren sosiaalisia suhteita koulussa toivottiin käsiteltävän vanhempien kanssa, erityisesti luokkarauhaan ja kavereiden välisiin suhteisiin liittyviä kysymyksiä nostettiin esiin. Monissa keskusteluissa myönteisen palautteen saaminen lapsesta koettiin tärkeäksi. Vanhemmilla oli kokemuksia siitä, että yhteydenotto koulusta kotiin tapahtui yksinomaan ongelmatilanteissa. Keskustelun tarpeet. Vanhemmat toivoivat keskustelumahdollisuutta (puhelimitse tai kasvokkain) tarvittaessa lapsen asioissa, kun on huolta tai tarvetta jakaa tai peilata asioita, esimerkiksi oppimisvaikeuksiin tai ammatinvalintaan liittyen. Jotkut vanhemmista toivoivat mahdollisuutta nuorten ja vanhempien yhteiseen keskusteluun esimerkiksi internetin keskustelupalstalla. Tämä nimettömänä tai nimellisenä käyty keskustelu koettiin mahdollisuutena vähentää nuorten syrjäytymisen uhkaa. Harvaan asutuilla alueilla tietoverkon välityksellä tapahtuva keskustelu voi korvata pitkien välimatkojen takana olevia palveluja. Moniammatillisen toimijuuden tarpeet. Vanhemmat kokivat, että sosiaalinen media tarjoaa hyvän kanavan saada tietoa ja keskustella murrosikään liittyvistä muutoksista ja usein asioista, joista on vaikea puhua ja keskustella kasvotusten, esimerkiksi nuoren seksuaaliseen kehitykseen liittyen. Tietoa ja keskustelumahdollisuutta sisältävien sivustojen luotettavuutta pidettiin tärkeänä. Siksi koulun toiminnassa mukana olevien ammattilaisten osallistumista sivustoilla toivottiin. Esimerkiksi terveydenhoitajan ylläpitämää blogikeskustelua erityisen teeman puitteissa (esimerkiksi murrosikään ja terveyteen liittyvistä asioissa) pohdittiin.

Helavirta Susanna ja Luutonen Raija

Koulun ammattilaisten tavoitettavuutta pohdittiin muutamissa keskusteluissa. Jotkut vanhemmat toivoivat oppilashuoltoryhmän toiminnan kehittämistä. Esimerkiksi oppilashuoltotyöryhmän kokousajoista tiedottamista pidettiin tärkeänä. Sitä kautta koettiin, että vanhempien mahdollisuus hyödyntää työryhmän asiantuntijuutta vahvistuisi. Muutamissa keskusteluissa ideoitiin muita sosiaalisen median käyttömahdollisuuksia kodin ja koulun välisessä moniammatillisessa toiminnassa. Mahdollisena pidettiin sähköisen ajanvarausjärjestelmän luomista sekä chatvastaanottotuntien tai verkkoneuvonnan järjestämistä. Vertaistuen tarpeet. Jotkut vanhemmista pitivät vanhempainyhdistystoiminnan kehittämistä verkossa tarpeellisena. Verkkokeskustelua muiden vanhempien kanssa toivottiin kotien yhteisistä säännöistä sopimisen tueksi, esimerkiksi kotiintuloaikojen osalta. Toisaalta pienellä paikkakunnalla, jossa ovat pienet ikäluokat vertaiskeskustelut vanhempien kesken mahdollistuvat helpommin kasvokkain. Tarvetta verkossa tapahtuvaan keskusteluun ei näissä tilanteissa ollut. Oppilashuoltopalvelujen turvaaminen. Vanhemmat nostivat esiin, että sosiaalinen media tarjoaa tärkeän yhteydenpitomahdollisuuden syrjäseuduilla, joissa etäisyydet ovat pitkät. Kun on tarvetta keskustella esimerkiksi opettajan, opinto-ohjaajan, kuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa lapseen/nuoreen liittyvissä asioissa. Sosiaalinen media voi myös mahdollistaa puuttuvia palveluita, esimerkiksi psykologipalvelut. Näin palvelut voisivat olla helposti kaikkien nuorten saatavilla ja matalamman kynnyksen kautta tavoitettavissa.

Sosiaaliseen mediaan liittyvät haasteet kodin ja koulun yhteistyössä Haastattelukierros viidessä eri Pohjois-Suomen kunnassa osoitti, että alueet ovat eriarvoisessa asemassa sosiaaliseen mediaan liittyen. Osassa kuntia verkkoyhteydet olivat heikkoja ja hitaita. Siksi edelleenkin viestinnän kodin ja koulun välillä on tapahduttava myös ilman sosiaalista mediaa. Haastatteluissa selvisi, ettei kaikissa kodeissa ole tietokonetta tai verkkoyhteyttä. Myös tietous sähköisten alustojen käyttömahdollisuuksista vaihteli ja siksi vanhempien perehdyttämistä niiden käyttöön ja mahdollisuuksiin pidettiin tärkeänä. Vanhempien mukaan sähköisten alustojen tärkeyttä, esimerkiksi tiedonkulussa kodin ja koulun välillä, olisi hyvä korostaa, sillä vanhemmat käyttivät vaihtelevasti tietoteknisiä välineitä arjessaan. Haasteeksi koettiin myös opettajien hyvin erilainen sähköisten alustojen käyttö – osalle se oli jokapäiväinen työväline ja toiset käyttivät sitä vähän. Tiedollisia tarpeita nuoren koulunkäynnistä vanhemmilla oli runsaasti ja vanhemmat toivat niitä haastatteluissa esiin paljon. Toisaalta osa vanhemmista kertoi, että edelleen tapahtuu päällekkäistiedottamista eli vanhemmat saavat tietoa sekä tietoverkon kautta että paperitiedotteella. Haasteena sosiaaliseen mediaan liittyen vanhemmat mainitsivat myös kirjoitetun puheen monimerkityksellisyyden ja väärinymmärryksen mahdollisuuden. Kirjoitettu puhe tulee

ArctiChildren InNet

herkästi tulkituksi toisin kuin viestin lähettäjä oli tarkoittanut. Lisäksi haasteeksi sähköisessä viestinnässä nostettiin asian ilmaisutapa. Joissakin keskusteluissa tuli ilmi vanhempien kokemus kärkevästä viestinnästä, jonka vanhemmat liittivät siihen, että ”asioita laitetaan nopeasti jakeluun”. Vaarana oli sähköisen viestinnän yksipuolisuus, kun ei ole mahdollisuutta käydä vuoropuhelua eli keskustelua eri osapuolten näkökulmista tilanteessa. Arkaluonteisista asioista tai vakavista huolista osa haastateltavista toivoi voivansa keskustella myös netissä ja joskus nimettömänä. Vanhemmat perustelivat nimettömyyttä sillä, että pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa ja osa pelkää leimautumista. Osa vanhemmista toivoi voivansa keskustella kasvotusten tai puhelimitse arkaluonteisista asioista, jotta väärinymmärryksen mahdollisuus pienenisi. Kasvokkain tapahtuvassa keskustelussa pidettiin tärkeänä asioiden jakamista, peilaamista ja pohtimista. Sosiaaliseen median käyttöön sisältyi vanhempien mielestä riskejä, joita ei voi ohittaa. Esimerkiksi verkossa tapahtuva väkivalta tai erilainen hyväksikäyttö nostettiin vanhempien huolena esiin. Tästäkin syystä vanhemmat korostivat netin käytön valvomisen ja ohjaamisen tärkeyttä, mutta toivat esiin tarvitsevansa itse opastusta sosiaalisen median käytössä. Koulun ylläpitämiä sivustoja (kotisivut ja sähköiset alustat) pidettiin luotettavina, koska niitä valvotaan ja ohjataan koulun toimesta. Koulujen kotisivujen kehittämistä toivottiin joissakin kunnissa. Kotisivujen päivitys ja hyödyntäminen vaihteli vanhempien kokemuksena suuresti myös kouluittain saman kunnan sisällä. Joillakin kouluilla kotisivuilta löytyi koulunkäyntiin liittyvät ajankohtaiset asiat ja muutokset, kun taas toisilla kouluilla kotisivut sisälsivät pysyvämpää tietoa. Siksi osa vanhemmista toivoi kotisivujen yhdenvertaisia käytäntöjä. Osassa keskusteluista toivottiin myös, että koulun kotisivut voisivat toimia linkkinä muihin sosiaalisen median ympäristöihin. Yksittäisenä mainintana toivottiin kouluterveyskyselyjen tuloksia koulun kotisivuille ja luokan kotisivujen luomista Wilmaan.

Johtopäätökset Haastattelukierroksemme osoitti, miten eri tavoin vanhemmat käyttivät sosiaalista mediaa kodin ja koulun välisessä viestinnässä. Osa vanhemmista kertoi seuraavansa lapsensa kouluasioita päivittäin nimenomaan sähköisen alustan ja kotisivujen kautta. Osa vanhemmista puolestaan halusi mieluummin käyttää puhelinta tai kasvokkaista viestintää kouluun päin. Arkaluonteiset asiat, esimerkiksi lapsen henkilökohtaiset terveyteen tai kasvatukseen liittyvät kysymykset, tuottivat vanhempien haastattelujen perusteella erityisiä tarpeita kodin ja koulun väliseen viestintään. Osa vanhemmista toivoi voivansa keskustella niistä kasvotusten koulun eri toimijoiden kanssa, osa puolestaan koki helpompana mahdollisuutta keskustella nimettömänä ja kasvottomana sosiaalisen median välityksellä.

Helavirta Susanna ja Luutonen Raija

Sosiaalinen media näyttäisi siis tarjoavan joillekin vanhemmille yhteydenottoa madaltavan ja helpottavan välineen silloin, kun toiminta siinä on anonyymia. Nuorille tarjotuissa nettipalveluissa tämä anonyymiyden merkitys ”hankalien asioiden” esille nostamisessa on myös toistuvasti esiin tuotu näkökulma. Verkkokeskustelu antaa nuorille mahdollisuuden käsitellä asioita rauhassa harjoitellen. Nuori voi itse kontrolloida tilannetta ja valmistautua keskusteluun eri tavoin kuin kasvokkain tapahtuvassa kohtaamisessa. Myös pelko leimaantumisesta vähenee.14 Myös osa vanhemmista nosti esiin samankaltaisia huomioita anonyymisti keskustelemisesta. Sosiaalisen median käyttö ei vaihdellut ainoastaan vanhempien osalta, vaan käytännöt sosiaalisen median hyödyntämisessä olivat erilaisia kunta-, kouluja opettajakohtaisesti. Siksi esimerkiksi muutto paikkakunnalta toiselle saattoi vanhemman kokemuksena tarkoittaa koulun arjesta ulkopuolelle jäämistä. Aikaisemmassa kunnassa päivittäinen sosiaalisen median käyttö koulun ja kodin välillä vaihtui niukkaan tai lähes olemattomaan viestintään. Myös luokka-aste vaikutti yhteydenpidon aktiivisuuteen, viestintä koulusta päin oli innokkaampaa alemmilla luokilla, mutta hiljenee selvästi ylemmille luokille tultaessa.15 Tämä tuli esiin haastatteluissamme. Usealla vanhemmalla oli kokemus siitä, että siirtyminen alaluokilta yläluokille vähensi oleellisesti yhteyttä koulumaailmaan. Vaikka sosiaalisen median käyttö ja tarve kodin ja koulun yhteistyössä vaihteli vanhempien kokemuksissa, jaettua ja yhteistä oli se, että vanhemmilla oli runsaasti tiedon tarpeita lapsen kouluasioissa. Suurin osa vanhemmista halusi enemmän tietoa ja kuulumisia lapsen koulunkäynnistä, oppimisesta ja ” luokkahuonearjesta”. Tiedon saamisella on olennainen merkitys myös osallisuuden kokemukselle ja siksi tärkeä kysymys onkin, miten olla mukana ja osallisena, jos ei tiedä. Aiemmissa tutkimuksissa ja selvityksissä on tuotu esiin, kuinka koulun viestintä lapsesta vanhemmille päin on usein negatiivissävytteistä16. Vaarana on, että viestinnän painottuessa lapsen tai nuoren ongelmiin, kodin ja koulun yhteistyön mielekkyys kärsii.17 Tämän kaltaisia kokemuksia oli usealla haastatellulla vanhemmalla. Vanhemmat toivoivatkin, että koulusta viestitettäisiin enemmän lapseen ja kouluarkeen liittyvissä myönteisissä asioissa. Vanhempien haastatteluissa korostui olemassa olevien alustojen ja järjestelmien parempi hyödyntäminen kodin ja koulun välisessä vuoropuhelussa. Siksi ei niinkään toivottu uusia järjestelemiä. Vanhempien haastatteluissa usein esiin nostettu asia oli koulun kotisivujen kehittäminen. Niiden ajantasaistaminen ja hyödyntäminen oli monin paikoin jäänyt vähäiseksi. Rättilä18 muistuttaakin, että mitä monimutkaisempi sosiaalisen 14

Parikka ja Saukko 2012 Rättilä 2007, 28 16 Ks.esim. Vanhempien barometri 2011; Rättilä 2007; Martikainen 2011 17 Esim.Rättilä 2007, 26 18 Rättila 2007, 71 15

ArctiChildren InNet

media järjestelmäkokonaisuus on, sitä vähemmän sitä halutaan käyttää. Monimutkaisuus vaikeuttaa tiedon löydettävyyttä ja hallintaa sekä vähentää käyttämisen motivaatiota. Koulun verkkosivustot voisivat hyödyntää sosiaalisen median linkkitoimintoja, mutta kuitenkin niin, että koulun omat ajankohtaistiedotteet ja pysyvät tiedot eivät sekoittuisi muuhun informaatioon19 . Koulujen kotisivut toteuttavat myös julkisen palvelun avoimuuden ja läpinäkyvyyden periaatetta, mikä tukee vastavuoroisuutta ja tasavertaisuutta kodin ja koulun välillä, myös viestinnän osalta. Perheiden erilaiset tarpeet tiedon saamiselle ja vuoropuheluareenojen käyttämiselle haastavat myös koulumaailmaa. Miten erilaisuus tulee siellä huomioiduksi? Esimerkiksi mitä erityisiä näkökulmia sosiaalisen median käyttöön liittyy silloin, kun puhutaan monikulttuurisista, yksinhuoltaja – tai uusperheistä? Haastatteluissamme mukana ollut vanhempi muun muassa kertoi, kuinka lapsen etävanhemmalle sosiaalinen media oli tarjonnut mahdollisuuden vahvempaan mukanaoloon ja osallistumiseen lapsen kouluasioissa. Tiina Rättilä20 pitää tärkeänä, että entistä tarkemmin selvitettäisiin perheiden erilaiset viestintätarpeet siitä, millaista informaatiota, keskustelua ja vertaistukea perheet kaipaisivat lasten koulunkäynnin ja vanhemmuuden tukemiseksi. Koulut voisivat tehdä esimerkiksi huoltajille kyselyn ennen syksyn ensimmäisiä vanhempainiltoja. Saaduista tuloksista voitaisiin keskustella yhteisesti vanhempainilloissa.21 Myös vanhempainliitto on säännöllisesti toteuttanut laajan kyselyn vanhemmille kodin ja koulun yhteistoimintaan liittyen. Esimerkiksi vuonna 2011 tekemän kyselyn mukaan alakoululaisten vanhemmat olivat yläkoululaisten vanhempia tyytymättömämpiä tietoja viestintätekniikan hyödyntämiseen kodin ja koulun yhteistyössä. Alakoululaisten vanhemmista vajaa kolmannes ( 32 prosenttia) oli sitä mieltä, että tietoja viestintätekniikkaa käytetään liian vähän kodin ja koulun yhteistyössä. Yläkoululaisten vanhempien osalta vastaava luku oli 21 prosenttia. Myös oppilashuoltopalveluista kysyttiin. Vanhemmista 40 prosenttia oli sitä mieltä, että saa liian vähän tietoa oppilashuollon palveluista. Vastaava luku kahden vuoden takaisessa kyselyssä oli hieman yli 35 prosenttia22. Vanhempain barometrin mukaan vanhemmista noin 70 prosenttia kannatti ajatusta, että kodin ja koulun yhteistyöhön tulisi laatia koulussa yhteiset pelisäännöt23. Tätä korostetaan myös opetushallituksen sosiaalisen median opetuskäytön suosituksissa 2012. Rättilän24 mukaan viestinnän pelisäännöistä ja käytännöistä voidaan sopia koulukohtaisesti. Koulu voi laatia oman viestintäohjelmansa yhteistyössä lasten, vanhempien ja oppilashuollon edustajien kanssa. Esimerkkinä selkeästä ja yksityiskohtaisesta viestintäsuunnitelmasta voisi olla Vantaan sivistystoimen ”Kodin ja koulun välisen viestinnän opas 1-9-luokkien kouluille (2010)”. Oppaassa käsitellään viestinnän periaatteita, määritellään viestinnän 19

Ks.esim. Rättilä 2007, 52 Rättilä 2007, 32 Rättilä 2007, 57 22 Vanhempien barometri 2011, 14 23 Vanhempien barometri 2011, 15 24 Rättilä 2007, 56 20 21

Helavirta Susanna ja Luutonen Raija

vastuita ja rooleja eri toimijoiden tasojen mukaisesti. Lisäksi käydään läpi eri välineiden käyttötarkoitus ja välineiden soveltuvuus viestinnän eri tarpeisiin. Oppaan lähtökohtaajatuksena on, että kodin ja koulun välinen viestintä edellyttää selkeitä rakenteita ja vastuita. Suunnitelmallisen viestinnän lisäksi on tuotu esiin, että kouluissa tarvittaisiin selkeämpi linja siihen, miten lapsia ja nuoria ohjataan viestimään ja toimimaan verkossa25. Samanlaisia ohjaus- ja tiedontarpeita oli selvityksemme mukaan myös vanhemmilla. Se saa kysymään Rättilän tapaan, olisiko koulun ja kodin välisessä yhteistyössä tarvetta viestintäkoulutukseen, sillä monien vanhempien ja opettajien on vaikea pysyä viestintävälineiden- ja kulttuurin nopean kehityksen perässä? Miten luoda mahdollisuus päivittää tietotaitojaan säännöllisesti niin kotona kuin koulussa? Voisiko yhteinen koulutusilta luoda tähän mahdollisuuden? Tiedonkulun kehittämiselle ja osaamistaitojen vahvistamiselle näyttäisi joka tapauksessa olevan tarvetta.

Rättilä 2007, 63

ArctiChildren InNet

Lähteet Aarnio, Helena 2010. Blogi avuksi dialogin oppimiseen ja soveltamiseen opetuksessa. Teoksessa Ihanainen, Pekka & Kalli, Pekka & Kiviniemi, Kari (toim.) Sosiaalinen media ja verkostoituminen. Ammatillisten opettajakorkeakoulujen yhteisjulkaisu. Helsinki, 42-57. Kodin ja koulun välisen viestinnän opas 1-9-luokkien kouluille 2010. Vantaan kaupunki. Laitinen, Kirsi & Rissanen, Marko (toim.) 2007. Virtuaalisia yhteisöjä, ajatuksia ja avoimuutta - sosiaalinen media opetuksen ja oppimisen tukena. SMOOT (Sosiaalinen media opetuksen ja oppimisen tukena) hankkeen selvitys. Kuopin yliopiston oppimiskeskus. Laitinen Kirsi, Lappalainen Ensio & Ranta Pekka 2007. Mitä on sosiaalinen media. Teoksessa Laitinen, Kirsi & Rissanen, Marko (toim.) Virtuaalisia yhteisöjä, ajatuksia ja avoimuutta - sosiaalinen media opetuksen ja oppimisen tukena. Kuopio: Kuopion yliopisto, oppimiskeskus, 9-13. Lietsala, Katri & Sirkkunen, Esa 2008. Social media. introduction to the tools and processes of participatory economy. Tampereen yliopisto. Hypermedialaboratorion verkkojulkaisuja 17. Majava, Jere 2007. Asiantuntijakirjoitus sosiaalisesta mediasta. Helsingin yliopiston opetusteknologiakeskus. Martikainen, Soile 2011. Sosiaalinen media koulun ja kodin välisessä viestinnässä. Liiketalouden koulutusohjelman opinnäytetyö. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu. Myllylä, Marjatta & Teräs, Hanna 2010. Muuttunut opettajuus, sosiaalisen median mahdollisuudet ja tasapainoisen sosiaalisen kompetenssin rakentuminen. Teoksessa Ihanainen, Pekka & Kalli, Pekka & Kiviniemi, Kari (toim.) Sosiaalinen media ja verkostoituminen. Ammatillisten opettajakorkeakoulujen yhteisjulkaisu. Helsinki, 64-72. Opetushallitus 2012. Sosiaalisen median opetuskäytön suositukset. Luettu 16.1.2013. Parikka, Heli & Saukko, Merja 2012. Opas nuorille suunnatun moniammatillisen chat-palvelun järjestämisestä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden täydennykset ja muutokset 2010. Rättilä, Tiina 2007. Sosiaalisen median mahdollisuudet kodin, koulun ja kunnan viestinnässä. Tampereen yliopiston Tiedotusopin laitoksen Julkaisuja B. Sanastokeskus 2010. Vanhempien barometri 2011. Peruskoululaisten vanhempien näkemyksiä kouluhyvinvoinnista.

Määttä Tiina ja Laitinen Merja

”Työntekijöiden innostus sosiaalisesta mediasta kasvaa suhteessa koettuun lisäarvoon” – Haastattelututkimus kehittäjätyöntekijöiden ajatuksista Määttä Tiina ja Laitinen Merja

Johdanto Nuoret ovat tottuneita sosiaalisen median käyttäjiä, joten on luontevaa, että palvelut löytyvät sieltä, missä nuoret viettävät aikaansa. Suomessa uusien verkkopohjaisten työmuotojen kehittäminen on lähtenyt lupaavasti käyntiin. Moniammatillisen kehittämistyön tueksi on perustettu Verke – Verkkotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus. Se on toiminut vuodesta 2010. Verkkeen hankkeiden lisäksi on runsaasti paikallisia kokeiluja ja jo vakiintuneempaa toimintaa, kuten esimerkiksi Oulun kaupungin nuorisoasiain keskuksen koordinoima jepari-chat, joka on toiminut vuodesta 2009. Artikkelissa käsitellään nuorille suunnattujen moniammatillisten verkkopalvelujen tuottamisen ja kehittämisen kysymyksiä osana oppilashuollollisia palveluja työntekijöiden näkökulmasta Lapin kontekstissa. Verkkopalveluihin sisältyy monenlaisia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita, niin yksittäisen työntekijän kuin moniammatillisuuden näkökulmasta. Tutkimuksessa haluamme tuoda esille erilaisia mahdollisuuksia, mutta myös epävarmuuksia ja ristiriitaisia tunteita, joita sosiaaliseen mediaan siirtyminen työntekijöissä voi herättää. Merkittävä muutos yksittäiselle työntekijälle on, että hän joutuu osittain hylkäämän aikaisemmin oppimaansa ja muokkaamaan ammatillista identiteettiään, jotta tottuisi uudenlaiseen toimintaympäristöön ja sen vaatimuksiin. Keskeisiksi haasteiksi moniammatillisesta näkökulmasta nousevat esimerkiksi tiedon tuottaminen, tiedon vaihtaminen sekä verkostoituminen. Jotta haasteisiin pystytään vastaamaan, tarvitaan koulutusta, jonka eri ammattilaiset kokevat mielekkääksi. Tapaustutkimus tuottaa kokemuksellista tietoa työntekijöiden näkö-

ArctiChildren InNet

kulmasta. Koska työskentely verkossa haastaa jo olemassa olevan ammatti-identiteetin, työntekijät tarvitsevat tukea siihen, että siirtyminen uudenlaiseen työympäristöön tapahtuu sujuvasti ja turvallisesti. Tuen tarpeisiin liittyy siten olennaisesti myös se, miten esimiehet ja organisatoriset rakenteet tukevat siirtymää ja verkkoympäristössä työskentelyä. Siten analyysimme tavoitteena on tuottaa moniammatillisia verkkopalveluja kehittävää tietoa. Käsittelemme ensin tutkimuksen aineistonkeruun. Seuraavaksi avaamme sosiaalista mediaa moniammatillisen palvelutuotannon toimintaympäristönä työntekijöiden näkökulmasta. Jäsennämme työntekijöiden kohtaamia kysymyksiä suhteessa työn tekemiseen ja digitaaliseen toimintaympäristöön. Lisäksi kokoamme aineiston havainnot tuentarpeista ja sivuston palautteista.

Aineisto ja sen keruu Tutkimus toteutettiin haastattelemalla viidessä pilottikunnassa Inarissa, Kemissä, Ranualla, Rovaniemellä ja Sallassa hankkeessa nimettyjä kehittäjätyöntekijöitä. Haastattelut suoritettiin loppuvuodesta 2012 ja alkuvuodesta 2013. Haastattelut tehtiin hyödyntämällä kuutta sosiaaliseen mediaan liittyvää teemaa: digitaalinen toimintaympäristö, moniammatillinen verkostoituminen, Lappilaiset erityispiirteet, työntekijöiden valtakunnallinen ja kunnallinen tuen tarve, koulutustarpeet, sekä sosiaalisen median uhat ja mahdollisuudet. Osa haastatteluista toteutettiin kasvokkaisina ryhmäkeskusteluina ja osa suoritettiin videoyhteyden avulla. Videoyhteys tuotti jonkin verran ongelmia litterointi vaiheessa. Yhdessä haastatteluista äänet olivat tallentuneet eri tahtiin, eivätkä olleet enää synkronoitavissa jälkeenpäin. Muuten haastattelujen tallennus onnistui moitteettomasti. Haastateltavien ryhmien kokoonpano oli vaihteleva. Toiveena hankkeen puolelta oli, että jokaisesta pilottikunnasta haastatteluihin osallistuisi neljä kunnan työntekijää, erilaisista ammatillisista tehtävistä. Aikataulullisista syistä tämä ei onnistunut kaikkien kuntien kohdalla. Alimmillaan ryhmähaastatteluissa oli kaksi haastateltavaa. Haastatteluihin osallistui kaikkinensa 16 työntekijää. Haastattelut kestivät kukin noin puolitoista tuntia ja ne olivat luonteeltaan puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Hankkeen yhtenä keskeisenä tavoitteena oli syventää moniammatillista näkökulmaa verkkopalvelujen kontekstissa. Suurin osa haastatelluista oli kuitenkin opettajia ja siksi moniammatillisten avauksien pohtiminen jäi tutkimuksen empiirisessä osassa ohueksi. Toisena tavoitteena oli saada yleiskäsitystä kehittäjätyöntekijöiden ajatuksista sosiaalista median käyttötarkoituksista ja siitä, millaista tukea työntekijät kokevat tarvitsevansa. Näiden kohdalta tutkimus onnistui tuottamaan tietoa monipuolisesti. Tutkimus keräsi kehittäjätyöntekijöiden ajatuksia myös itse hankkeen toteutuksesta. Haastatteluaineisto on analysoitu teemoittelemalla.

Määttä Tiina ja Laitinen Merja

Sosiaalinen media moniammatillisen palvelutuotannon toimintaympäristönä Pohdinta siitä, kuinka tavoittaa nuoret sosiaalisen media kautta, on poikinut lukuisia hankkeita, joissa verkkotyö on yhdistänyt kansalaiset, kansalaisjärjestöt, yksityiset yritykset, sekä eri viranomaistahot. Sosiaalisen median avulla tehdään neuvontaa, palveluohjausta, asenteisiin vaikuttamista, julkista tiedottamista, nuorille suunnattuja kyselyjä sekä nuoria osallistavaa ja kuuntelevaa toimintaa. Yksi tärkeimmistä verkkopalvelujen ulottuvuuksista on mahdollistaa turvallisen aikuisen läsnäolo nuorelle. Nuorille suunnattujen verkkopalvelujen kenttä on laaja ja jossain määrin sekava ja siksi palvelut kaipaavat valtakunnallista koordinointia. Tätä varten on perustettu Verke. Verkeellä on monenlaisia yhteistyöhankkeita, kuten Verkkoterkkari-hanke, lasten ja nuorten verkkososiaalipalvelut-hanke (Vespa), No racism-hanke ja digitaaliset pelithanke. Toinen toimiva esimerkki moniammatillisesta ja valtakunnallisesta toiminnasta on Netari. Netari on Pelastakaa Lapset-kansalaisjärjestön verkkonuorisotalo, jota Verke koordinoi aiemmin. Verkkopalvelut mahdollistavat sen, että esimerkiksi nuorityöntekijä, sosiaalityöntekijä, terveydenhoitaja ja poliisi voivat löytyä samasta yhteisöpalvelusta. Ympäristöinä nuorille suunnatuissa verkkopalveluissa toimivat muun muassa Facebook, IRC-galleria, Habbo-hotelli, sekä Demi.fi. U-tube, twitter. Lisäksi erilaiset blogit voivat toimia tiedottamisen areenoina. Internetin mahdollisuudet palvelutuotannon tukijana huomattiin Suomessa jo aikaisessa vaiheessa. 1990-luvun puolivälissä perustettiin kansallinen pulmakulma Allianssin ylläpitämässä Nuorisotietopankissa. Viimeisen viiden vuoden aikana sosiaalinen media on koko ajan vahvistanut asemaansa etenkin nuorten vuorovaikutuksen välineenä. Sosiaalinen media on kietoutunut tiiviisti yhteen nuorisokulttuurin kanssa, joka on tärkeää huomioida myös nuorille suunnatuissa palveluissa1 Se, että työntekijä tuntee sosiaalisen median ja on tottunut liikkumaan eri foorumeissa, ei riitä. Fedotoffin ja Pietilän mukaan2 nyt tarvitaan kipeästi koulutusta, joka kehittää syvempää ymmärrystä digitaalisista toimintaympäristöistä sekä niiden kulttuureiden vaikutuksesta yksilöihin ja yhteisöihin. Sosiaalisen median käyttömahdollisuudet ovat monipuoliset ja toiminta yhdistää uudella tavalla viranomaistahoja sekä kolmatta sektoria. Verkko tarjoaa tasa-arvoisia suhteita tukevan areenan. Verkko häivyttää hierarkioita työntekijöiden sekä työntekijän ja nuoren väliltä. Se antaa tilaa yhteiselle tiedon tuottamiselle ja jakamiselle. Siten voi ajatella, että tällaiseen työtapaan sopeutuminen heijastuisi positiivisella tavalla laajemmin myös moniammatilliseen työskentelyyn: jos totutaan jakamaan tietoa ja tuottamaan sitä yhdessä, omista ammatillisista lähtökohdista käsin. Moniammatillisuuden kehittäminen kulkee tästä syystä luontevasti verkkopalvelujen kehittämisen rinnalla. Verkkopalvelut mahdol1

Marjeta 2011, 7. Fedotoffin & Pietilä 2011, 67.

ArctiChildren InNet

listavat jaetun ja kollektiivisen asiantuntijuuden synnyttämistä,3 jota voi hyödyntää ja siirtää reaalimaailman palvelutyön eri alueille. Siurala4 nimeää neljä edellytystä onnistuneelle moniammatilliselle yhteistyölle. Nämä ovat: • Suvaitsevaisuus ja ennakkoluulottomuus Siuralan mukaan ennakkoluuloton työntekijä haluaa kehittää palveluja, eikä jää siihen uskoon, että olemassa olevat palvelut toimivat jo parhaalla mahdollisella tavalla. • Jakaminen Jakamisella Siurala ei tarkoita pelkästään tiedon jakamista, vaan myös kognitiivistenkarttojen ja arvokarttojen jakamista ammattikuntien välillä. Ainostaan tällä tavalla päästään Siuralan mukaan aidosti reflektiiviseen tilaan. • Moniammatillinen koulutus Moniammatillisen koulutuksen tulisi Siuralan mukaan olla läsnä jo peruskoulutuksessa mutta siten, että se linkittyy vahvasti käytäntöön. Moniammatillista otetta ei voi opettaa pelkästään luentotyyppisellä opetuksella. • Johtaminen Johtamisessa tulisi pyrkiä kehittää muun muassa uudenlainen moniammatillinen johtamismalli. Nämä onnistuneen moniammatillisen toiminnan edellytykset näyttäytyvät tavoitteina sekä myös haasteina, kun kehitetään tämän projektin kaltaisia uusia moniammatillisia palvelumuotoja. Moniammatillinen yhteistyö verkossa on vielä uutta, eikä aihetta ole tutkittu merkittävissä määrin. Tutkimusten lisäksi puuttuvat yhtenäiset ohjeistukset5. Käytännöt ja lähestymistavat ovat erilaisia ammattikuntien välillä, jolloin pelkkä halu tehdä ammatillista yhteistyötä ei riitä. Ohjeistukset auttavat yhteisen toiminnallisen tavan löytämistä. Käytännön kokemukset moniammatillisista verkkopalveluista ovat antaneet viitteitä siitä, että hallinnolliset yhteistyökysymykset ovat haastavampia kuin itse työntekijöiden moniammatillinen yhteistyö6. Tämä havainto todentui myös hankkeen aineistonkeruussa ja aineiston tuottamassa tiedossa. Organisaatiot rakentuvat eri tavoin ja kuntien välillä on eroja siitä, miten moniammatillista työtä johdetaan. Siuralan7 mukaan osaamisen ja oppimisen jakamisessa on edelleen puutteita, mistä seuraa, ettei tarpeeksi kattavaa koordinointia ole olemassa. Verkkopalveluissa on mukana moni eri taho. Tällöin moniammatillinen johtaminen on yhtä tärkeää kuin moniammatillien työ verkkopalvelujen kentällä.

Järvikoski & Martin & Autti-Rämö & Härkäpää 2013. Siurala 2011, 138–139. 5 Siurala 2011, 134. 6 Siurala 2011 140. 7 Siurala 2011, 137. 4

Määttä Tiina ja Laitinen Merja

Moniammatillista yhteistyötä pidetään usein peikkona siksi, että sen odotetaan johtavan eri virastojen ja ammattikuntien väliseen kilpailuun. Tästä syystä myönteinen työilmapiiri nousee erittäin tärkeään asemaan. Tiedon avoimuus ja kollektiivisuus seuraavat hyvää työilmapiiriä, mikä taas vahvistaa positiivisia kokemuksia entisestään. Omien käsitysten tiedostaminen on myös tärkeää, jotta yhteistyö on mahdollista. Tavoitteena on samanmielisyyden sijaan moniäänisyys.8 Oma ammatti-identiteetti voi parhaimmillaan vahvistua moniammatillisien yhteistyön seurauksena, kun oma oman asiantuntijuuden ydin kiteytyy. Seuraavaksi käsittelemme tutkimuksen tuloksia. Aloitamme avaamalla kehittäjätyöntekijöiden suhdetta sosiaaliseen mediaan yleisellä tasolla. Käsittelemme ammatillisen näkökulman lisäksi sitä, millaisena nuorten ja lasten sosiaalisen median käyttö piirtyy kehittäjätyöntejijöiden perspektiivistä ja mitä lappilaisia erityispiirteitä nuorten tarpeissa tunnistetaan. Tämän jälkeen kuvaamme, millaista tukea kehittäjätyöntekijät kokevat tarvitsevansa sosiaalisen median ammatillisessa hyödyntämisessä. Lopuksi avaamme kehittäjätyöntekijöiden palautetta hanketta koskien.

Työntekijän kohtaamat haasteet verkkopalveluihin siirtymisessä Työntekijä kohtaa monia haasteita siirtyessään työskentelemään reaalipalveluista verkkopalveluihin. Seuraavassa luomme katsauksen haasteiden moninaisuuteen. Vaikka toimitaankin niin sanotusti nuorten omassa ympäristössä, jo nuorten tavoittaminen on haasteellista, sillä verkkoympäristö on alati muuttuvaa. Nuoret esimerkiksi siirtyvät ympäristöstä toiseen nopeasti, jolloin on tärkeää, että työntekijät havaitsevat nuorten liikkumisessa tapahtuvat muutokset. Esimerkiksi Netari on laajentanut toimintaansa Demilehden keskustelupalstoille, sillä foorumi tavoittaa tytöt hyvin.9 Verkossa tapahtuva kommunikointi poikkeaa merkittävästi kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta. Verkkovuorovaikutuksesta puuttuvat kehonkieli ja äänensävyt, jotka ovat olennaisella tavalla kuuluneet ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Tästä syystä työntekijän täytyy hallita netissä käytettävät symbolit, jotta pystyy ymmärtämään tunneilmaisuja. Kasvokkaisen kohtaamisen puuttumisessa on myös positiivinen kääntöpuoli. Haastatteluissa tuli esille, että verkkoympäristö voi nuoren kannalta olennaisesti helpottaa avautumista, etenkin silloin, kun on kyse vaikeasta perhetilanteesta: ”Anonyymisyys on hirvittävän tärkeää, sillä lapsi suojelee vanhempiaan viimeiseen.” Omassa huoneessa voi myös kertoa tilanteestaan ja itkeä ilman, että kukaan näkee.10

Marjeta 2011, 26–27. Huttunen & Merikivi 2011, 44–45. Huttunen & Merikivi 2011, 50.

ArctiChildren InNet

Luottamuksen rakentaminen on erilaista kuin reaalimaailmassa. Sen rakentamisen ehtoihin tottuminen voi olla vaativaa. Verkkopalveluissa nuori voi esiintyä omana itsenään tai käyttää niin sanottua verkkoidentiteettiään. Esimerkiksi Habbossa on kiellettyä paljastaa henkilöllisyytensä, kun taas Facebook voi edellyttää sitä, että pitäydytään omassa henkilöllisyydessä. Työntekijän voi olla alussa vaikea luottaa etenkin anonyymin nuoren kertomukseen. Luottamus rakentuu pitempään jatkuneen vuorovaikutuksen kautta.11 Työntekijän voi olla toisaalta vaikea luottaa sosiaalisen mediaan vuorovaikutuskanavana yksityisyyden suojan kannalta: ”En luota siihen, että pitäisi keskustella jostain oppilaasta netissä. Minä en vain luota.” Verkossa tapahtuvassa työstä nouseekin uusia eettisiä kysymyksiä. Tällaisia ovat juuri tiedon suojaaminen ja lisäksi epäsopivaan nettikäyttäytymiseen puuttuminen. Työntekijän näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä että vaikka verkkopalveluilla yritetään vahvistaa nuorten omaehtoisuutta, toisaalta nuorille täytyy jossain määrin myös välittää vastuullisen aikuisen arvopohjaa. Yhteisten merkitysten löytäminen vertaistuen kautta ei myöskään aina ole positiivista. Ääriesimerkkeinä ovat erilaiset viharyhmät ja epätervettä laihduttamista kannustavat foorumit.12 . Verkossa työskentelevät joutuvat monitoroimaan jaksamistaan eri tavalla kuin reaalimaailmassa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Ammattiroolin ja henkilökohtaisen roolin raja voi hämärtyä13: ”Se on todella mennnyt sekaisin. Työminä on monessa pirstaleessa. Hyvä olla tähänkin koulutusta, ettei muut tee samaa mokaa.” Verkossa ajankäyttö on haasteellista – varsinkin, jos virallinen ohjeistus puuttuu: ”Huono omatunto, kun menee sinne, ei oo reilu fiilis siitä, että tässä minä teen omaa työtäni, koska ei ole virallisia ohjeistuksia.” Lisäksi netissä tapahtuva kommunikointi on nopeaa ja kieli poikkeaa reaalimaailmassa käytetystä kielestä. Toisin sanoen verkkovuorovaikutus on intensiivistä. Nuori odottaa, että aikuinen on läsnä ja että vuorovaikutus tapahtuu hänen määrittelemällä nopeudella. Työntekijä ei voi tehdä samalla jotain muuta, mikä vaikuttaa työntekijän ajankäyttöön. Nuori, joka huomaa vastausten, viiveen siirtyy tosiin palveluihin.14 Työntekijöiden suhde digitaaliseen toimintaympäristöön ”Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon, mutta kuinka me koulussa pystytään vastamaan niihin?” Tietoisuus sosiaalisen median mahdollisuuksista nostaa pintaan myös riittämättömyyden tunteita. Haastatteluissa tuli selkeästi ilmi, että sosiaalisen median mahdollisuuksien hyödyntämistä estävät työntekoa määrittelevät vanhentuneet jäykät rakenteet ja siksi ajallisia työpanoksia ei uskalleta laittaa kokeiluihin, joita sosiaalisen median käytön

Huttunen & Merikivi 2011, 50. Kiilakoski & Taiponen 2011, 85. 13 Jokinen 2011, 109. 14 Huttunen & Merikivi 2011, 46. 12

Määttä Tiina ja Laitinen Merja

opettelu edellyttää. Haastatellut työntekijät kokivat, että sosiaalinen media soveltuisi parhaiten yksikertaisiin tiedottamisluonteisiin asioihin. Parhaimmillaan sosiaalinen media mahdollistaa tällä hetkellä tiedon löytämisen yhdestä paikasta. Esimerkiksi Ranualla nuorisovaltuuston viestit löytyvät yhdestä paikasta. Sosiaalinen media voi mahdollistaa myös ammatillisen vertaistuen, jos samaa työtä tekeviä ei ole omalla paikkakunnalla, mikä on yleistä esimerkiksi etsivässä nuorisotyössä. Työntekijät painottivat, että sosiaalinen media ei sovellu työssä sellaisten arkaluontoisten asioiden käsittelyyn, joissa jää tulkinnan varaa. Kirjoittamisesta jää jälki, joten pitäisi pystyä kirjoittamaan niin, ettei väärinymmärryksen mahdollisuutta ole. Luukkainen15 tuo esille, kuinka sosiaalisessa mediassa toimiminen edellyttää sensitiivisyyttä. Erilaisten toimijoiden kanssa viestittäminen on erilaista. Vuorovaikutusta sävyttää moninaiset asiakassuhteet. Esimerkiksi yhteydenpito vanhempien kanssa on erilaista kuin yhteydenpito nuorten ja lasten kanssa, vaikka sosiaalinen media mahdollistaakin tietynlaisen mutkattomuuden. Väärinkäsitysten mahdollisuus on sosiaalisessa mediassa aina suuri. Moniammatillista digitaalista verkostoitumista koskeva keskustelu jäi ohueksi sillä opettajat olivat yliedustettuina haastateltavien joukossa. Kuitenkin voi todeta, että moniammatillisten valtakunnallisten verkostojen hyödyntäminen on vähäistä. Kunnan sisällä moniammatilliset tapaamiset halutaan pääasiassa hoitaa kasvotusten ja sosiaalista mediaa hyödynnetään suppeasti: ”Pienellä paikkakunnalla ei tarvetta olla mediassa. Voit uppoutua sinne. Helpompi, että tavataan kerran kuukaudessa.” Paikallisilla projekteilla ei ole aina ole esimerkiksi omia sivuja. Moniammatillisen yhteistyön laajentamisen kiinnostus nojautuu ajatukseen ”Isolla porukalla on enemmän ideoita”. Kostamo-Pääkkö16 puhuu tarpeesta luopua vertikaalisesta ylhäältäpäin ohjatusta toiminnasta ja vahvistaa horisontaalisia siteitä paikallisesti eri alojen osaajien kesken. Hyvien kysymysten pohtiminen yhdessä tuottaa enemmän tietoa kuin valmiitten vastauksien etsiminen17. Yhdessä kunnista toivottiin, että kuntien vastuuta jaettaisiin hankkeen toiminnan suhteen esimerkiksi siten, että netissä toimiva opintojenohjaaja olisi yhdestä kunnasta ja terveydenhoitaja toisesta. Kilpeläinen ym.18 toteavat myös, että vastuun jakaminen sosiaalisen median kokeiluissa on tärkeää ja vuorottelu mahdollistaa sen, että mahdollisimman moni voi kokeilla uutta tapaa toimia. Yksi haastattelun teemoista oli sosiaalisen median uhat ja mahdollisuudet oppilaiden näkökulmasta. Esille tuli voimakkaana puhe siitä, että nuoret ja lapset tarvitsevat luotettavia sivustoja, sillä väärä tieto leviää nopeasti ja sitä on vaikeaa korjata. Kouluopetuksessa on tullut yhä tärkeämmäksi ohjata lapsia ja nuoria ympäristöjen ja välineiden käyttöön,

15 16 17 18

Luukkainen 2012, 42. Kostamo-Pääkkö 2007, 109. Pohjola 2007, 18. Kilpeläinen & Martin & Pirttijärvi 2007, 92.

ArctiChildren InNet

myös eettisestä näkökulmasta. Luukkainen19 painottaa, että eettisyys on keskeinen osa opettajan ammattia. Sosiaalinen media on myös vallankäytön väline, siksi nuoret ja lapset tarvitsevat opastusta tietotulvan keskellä navigoimiseen. Kotilainen ja Rantala20 muistuttavat, että nuoria tulisi opastaa aktiiviseen rooliin mediasuhteissaan. Yksilön ja sosiaalisen median suhde muuttuu koko ajan. Media voi muokata yksilöä joko positiivisen tai negatiiviseen suuntaan. Mediakasvatuksessa tarvitaan pitkän tähtäimen suunnitelmia21. Digitaalinen ympäristö vaikuttaa lapsen toiminnallisuuteen, myös suhteessa vanhempiin22. Selkeäksi huolen aiheeksi ryhmäkeskusteluissa nousi myös se, että vanhemmat eivät tiedä, mitä lapset tekevät netissä, eivätkä siten osaa antaa oikealaista tukea. Se, että lapsi osaa käyttää teknisiä laitteita, ei kerro lapsen psykososiaalisen kehityksen tasosta. Aikuisia tarvitaan avaamaan arvokysymyksiä, sillä nuoret ja lapset ovat haavoittuvaisessa asemassa sosiaalisessa mediassa23. Vanhempien tuki ja kiinnostus ovat erittäin tärkeitä24. Kivimäki ja Otonkorpi-Lehtoranta25 pohtivat, kuinka lapset ja nuoret ovat etääntyneet vanhempiensa elämismaailmasta, mutta toisaalta myös vanhemmat käyttävät uusia välineitä yhteydenpitoon. Haastatteluissa tuli esille, kuinka yhä nuoremmilla lapsilla on kännykät, jotta he ovat vanhempiensa tavoitettavissa. Toisaalta kännyköiden käyttöön liittyy ongelmia, sillä ne vievät paljon huomioita pois koulussa käsillä olevista tilanteista. Sukupolvien erot tulivat myös haastatteluissa esille. Usein lasten median käyttöä tarkastellaan arvolatautuneesti siten, että se on lapselle aina lähtökohtaisesti huono asia. Lasten median käyttö voi kuitenkin rikastuttaa arkea silloin, kun se ei korvaa läheisiä ihmissuhteita.26 Teknologiset muutokset ovat edenneet niin huimaa vauhtia, että ne aiheuttavat myös pelkoja, niin vanhemmissa kuin lasten ja nuorten kanssa työskenteleville. Yhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden pelätään katoavan maailmasta27. Nämä pelot saivat ajoittain paljon tilaa myös haastatteluissa: ”Muut kontaktit voivat hävitä. Tuntuu aika hurjalta. Omiin tosi ystäväviini en voisi luottaa ilman henkilökohtaista kontaktia”. Kehittäjätyöntekijät toivat esille myös selkeitä ongelmia, jotka johtuvat lasten ja nuorten liiallisesta sosiaalisen median käytöstä. Oppilaille aiheutuu uniongelmia, passivoitumista, huonoa fyysistä kuntoa ja elinpiirin supistumista. ”Kun kaiken voi hoitaa netin kautta, ei tule pikkuhiljaa tapahtuvaa reviirin laajentumista.” Mustosen28 mukaan riippuvuusongelmat syntyvät helpoiten nuorille ja lapsille, joilla on puutteita sosiaalisissa tai19 20 21 22 23 24 25 26 27 28

Luukkainen 2012, 40. Kotilainen & Rantala 2008, 25. Kotilainen & Rantala 2008, 76. Ruckenstein 2012, 64. ks. myös Kotilainen & Rantala 2008, 64. Matikkala & Lahikainen 2005, 93. Kivimäki & Otonkorpi-Lehtoranta 2005, 33. Matikkala & Lahikainen 2005, 102. Heinonen 2008, 10. Mustonen 2012, 60.

Määttä Tiina ja Laitinen Merja

doissa sekä pettymyksen kokemuksia reaalimaailman ihmissuhteissa. Uhkina pidettiin myös eriarvoisuuden lisääntymistä, koska kaikilla lapsilla ei ole uusinta tekniikkaa, sekä nettikiusaamista. Sosiaalisen median myönteisiä vaikutuksista mainittiin Wilman kautta tiivistynyt yhteydenpito vanhempiin. Poissaolot tunneilta ovat vähentyneet, kun yhteistyö vanhempien kanssa on monipuolisempaa. Toisaalta huolta aiheutti se, että Wilma on siirtänyt vastuuta pois lapsilta: ”Ei riitä, että opettaja kertoo jotain tunnilla suoraan oppilaille, siitä pitää myös tiedottaa vanhempia.” Työntekijät näkivät muitakin sosiaalisen median hyötyjä oppilaiden arjessa. Esimerkiksi lasten kaverisuhteet voivat säilyä vanhempien tekemistä muuttopäätöksistä huolimatta. Teknologia avaakin laajentumia, jotka tekevät lapset vähemmän riippuvaisiksi aikuisten valinnoista29. Lapselle mahdollistuu omien toiveiden toteuttaminen sen sijaan, että aikuinen päättää lapsen puolesta, omasta näkökulmastaan käsin. Ylönen 30 kysyykin, kun paheksutaan lasten median käyttöä, paheksutaanko itse asiassa sitä, että lapset saavat enemmän omaa tilaa, jonka he myös haluavat pitää omanaan. Ylönen31 on havainnut, että jo pienet lapset pyrkivät erilaisilla taktiikoilla sulkemaan aikuiset pois medialeikkitilastaan. Työntekijät näkivät sosiaalisen median myös yhteisöllisyyttä kasvattava välineenä. Haastatteluissa vahvistui ajatus siitä, että yhä enemmän pitäisi pyrkiä luomaan nuorten ideoimaa vertaistukea verkkoon32. Verkko mahdollistaa kaverisuhteiden ylläpitämistä ja nuorten yhteisöjen muodostumista harvaanasutuilla seuduilla. Lisäksi yhteisöllisyyttä vahvistaa tiedon välittäminen lasten ja nuorten toiminnoista. Haastatellut toivat esille esimerkiksi, että tiedon löytäminen harrastusmahdollisuuksista on parantunut sosiaalisen median myötä. Matikkala ja Lahikainen33 väittävätkin, että sosiaalisen median myötä lasten ajankäyttö on monipuolistunut, eikä yksipuolistunut, kuten usein julkisissa keskusteluissa pelätään. Lasten todellisuuden esiin tuominen heidän itsensä näkökulmasta on tärkeää, jotta heidän toimintaansa kyetään ymmärtämään ja tukemaan34. Sosiaalisen median hyvänä puolena nähtiin oppilaiden mahdollisuus kertoa asioista anonyymisti35. Anonyymius helpottaa yhteydenottamista ja vaikeistakin asioista kertomista36. Anonyymi tunteista kertominen aikuisen ohjauksessa voi auttaa omien tunteiden käsittelyssä ja hallinnan kehittyminen heijastua reaalimaailman ihmissuhteisiin37. Facebook todettiin hyväksi etsivässä nuorisotyössä siksi, että nuori saa tarvitsemansa tunne etäisyyden, kun hänen ei tarvitse puhua työntekijän kanssa puhelimessa. Tärkeä 29 30 31 32 33 34 35 36 37

Ruckenstein 2012, 64. Ylönen 2012, 111. Ylönen 2012, 111. Kotilainen & Rantala 2008, 69. Matikkala & Lahikainen 2005, 108. Lehtimäki & Suoranta 2005, 188. myös Alila & Koskenkangas 2011. ks. Barak 2007, 972–973; Granholm 2010, 176; Joinson 2005, 23. Tamminen 2012, 67.

ArctiChildren InNet

kysymys ammattilaisten pohdittavaksi on sekin, tunnistavatko lapset ja nuoret erilaisten verkkoympäristöjen luonteen. Huomaavatko lapset ja nuoret sen, onko ympäristö avoin, suljettu tai suojattu ja tietävätkö he, millaisia asioita itsestään ja omista kokemuksistaan kannattaa missäkin jakaa: 38 ”Olen aika kriittinen sen suhteen, kuinka avoimesti nuoret kertovat asioistaan ja luottavat, ei ymmärretä, kuinka laajaan jakeluun menee.” Lappilaisten erityispiirteiden tunnistamisen teema jakoi selkeästi mielipiteitä. Lappi nähdään pitkälti samanlaisena kuin muukin Suomi, eikä erojen etsimiselle nähdä tarvetta. Erityispiirteitä havaittiin kuitenkin pitkissä välimatkoissa ja eristyneisyydessä. Oppilaat ovat tottuneet siihen, että kaikki näyttävät samanlaisilta, mikä ei heijasta maan tilannetta. Kotilainen ja Rantala39 painottavat, että nuorten hyvinvoinnin tukemiseen tulee olennaisesti kuulua se, että taustaltaan erilaiset oppilaat jakavat yhteisöllisyyden kokemuksia koulun mediakasvatuksen tai nuorisotyön kautta. Joillain paikkakunnilla isot perhekoot voivat lisätä yksinäisyyttä perheen sisällä. Matikkala ja Lahikainen40 huomauttavat, että lapset kokevat vanhempansa kiireisinä. Heidän mielestään tulisikin tutkia, kuinka sähköistä vuorovaikutusta voitaisiin hyödyntää siten, että lapset lähentyisivät perheidensä kanssa. Erityspiirteenä nähtiin myös nuorten tarve lähteä pois opiskelujen ja töiden takia. Kehittäjätyöntekijät miettivät myös sitä, voisiko hankkeen sivustoilla jakaa laajemmin nuorten arkea ja toimintaa tukevaa tietoa. Kostamo-Pääkkö41 puhuu siitä, kuinka paikallisuus on käsitteenä muuttunut sosiaalisen median myötä. Paikallisuuden ei enää tarvitse olla sidottu fyysiseen paikkaan, sen sijaan paikallisuus voidaan käsittää yhteisöllisyytenä, eräänlaisena paikattomana paikallisuutena. Asiantuntijaverkostot muodostavat yhteisöjä. Työntekijöiden näkökulmasta sosiaalinen media on mahdollisuus ja samalla uhka. Omassa työssä luotetaan vielä enemmän kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen, etenkin moniammatillisessa kontekstissa. Toisaalta työntekijät tiedostavat, että muutos on väistämättömästi edessä ja haluavat olla mukana vaikuttamassa siihen millaiseksi sosiaalisen median käyttötarkoitukset muovautuvat. Ajalliset resurssit ja jäykät rakenteet hankaloittavat kokeiluja. Nuoret ja lapset ovat kasvaneet sosiaalisen median yhteyteen, toisin kuin työntekijät. Sosiaalisen median keskeinen rooli lasten ja nuorten maailmassa herättää siis huolta mutta toisaalta selkeitä hyötyjäkin on tunnistettavissa, kuten avun saaminen anonyymisti. Samalla tavalla sukupolvien kuilu vanhempien ja lasten välillä nousi keskeiseksi huoleksi.

38 39 40 41

vrt. Lahtinen & Haanpää 2012, 46. Kotilainen & Rantala 2008, 135. Matikkala ja Lahikainen 2005, 107. Kostamo-Pääkkö 2007, 108–109.

Määttä Tiina ja Laitinen Merja

Työntekijät tarvitsevat tukea Työntekijät toivat vahvasti esille sen, että laki määrittää vahvasti heidän työtänsä, eikä se vielä tue sosiaalisen median hyödyntämistä. Vaikka aikuistoimijoiden rooli nuorten ja lasten tukemisessa sosiaalista mediaa koskien on paljon puhuttu aihe, ei ole määritelty sitä, mikä aikuistoimijataho vastaa mistäkin tuen antamisesta. Joissain kunnissa painotetaan, että sosiaalista mediaa ei ole suotavaa käyttää, mistä johtuen orastava kiinnostus sammuu. Ohjeistus on joko kieltävää, puutteellista tai sitä ei ole annettu ollenkaan. ”Eikö se ole meillä kielletty käyttää sosiaalista mediaa? Ei ole pitkään aikaan puhuttu ammattikäytöstäkään.” ”Facebookiin ei saa mennä kunnan ohjeistuksen mukaan. Muistutuksia tulee koko ajan.” ”Meillä ei ole ollenkaan ohjeistusta koskien netin käyttöä.” Luukkainen42 muistuttaa, että oppilaitosten sisällä tarvitaan yhteiset pelisäännöt sosiaa lisen median käytöstä. On ensisijaista, että kunta tukee kouluja tässä tehtävässä. Kunta kohtainen ohjeistus puuttuu pilottikunnissa ja se koetaan erittäin tarpeelliseksi. Lahtinen ja Haanpää43 väittävät, että yhä harvempi työantaja kieltää sosiaalisen median käytön työajalla. Sen sijaan käyttöä on alettu ohjeistaa ja säännellä. Työntekijät tarvitsevat tietoa siitä, mitä työnantaja toivoo sosiaalisessa mediassa esille tuotavan ja miten. Lisäksi esimerkiksi opettajat toivoivat selkeyttä siihen, mihin opetettaviin aineisiin aihepiiriä sidotaan. Kotilainen ja Rantala44 puhuvat suomalaisessa koulujärjestelmässä olevasta oppiainekeskeisestä ajattelutavasta. Oppiainerajat ylittävä toimintaan ei sen takia aina nähdä mahdollisuuksia. Opettajilla oppiaineiden sisältöpuitteet ovat lisäksi täysiä45. Kehittäjätyöntekijät toivoivat myös valtakunnallista ohjeistusta siihen, kuinka sosiaalisesta mediasta poimittua materiaalia voi käyttää. He kokivat tarvitsevansa tietoa etenkin tekijänoikeutta säätelevästä lainsäädännöstä. Se näyttäytyi haastatelluille sekavana. Puutteellisesta medialukutaidosta voi seurata tahatonta väärin toimimista, jolloin työntekijöiden esiintuoma huoli on ymmärrettävää. Riittävä medialukutaito antaa valmiudet hyödyntää sosiaalista mediaa. Lahtinen ja Haanpää46 huomauttavat, että esimerkiksi opettajalla, jonka tiedot sosiaalisen median käytöstä ovat puutteelliset, ei ole didaktista vapautta. Keskeisenä edellytyksenä on, että tarvittavat laitteet ovat kunnossa. Haastatteluissa ilmeni, että esimerkiksi teknisen tuen

42 43 44 45 46

Luukkainen 2012, 42. Lahtinen & Haanpää 2012, 46. Kotilainen & Rantala 2008, 99. Kotilainen & Rantala 2008, 98. Lahtinen ja Haanpää 2012, 45.

100

ArctiChildren InNet

laadussa ja laitteiden kunnossa on isoja eroja kuntien välillä. Heinonen47 painottaa, että jos laitteet toimivat vajavaisesti, se vaikuttaa olennaisesti sosiaalisessa mediassa vuorovaikutuskokemuksiin niitä heikentävästi. Hän puhuu niin sanotuista ulosjätetyistä, joilla ei ole mahdollisuutta saada keskeisiä välineitä käyttöönsä tietoyhteiskunnassa. Työntekijät toivat selkeästi esille sen, että sosiaalisen median käytöstä innostuminen vaatii käytön sisältämän lisäarvon tunnistamista. Niemi48 korostaakin, että sosiaalinen media ei koskaan saisi olla itsetarkoitus, vaan väline. Koska käyttömahdollisuudet ovat moninaiset, käyttöä täytyy pohtia tarpeiden näkökulmasta ja löytää selkeitä hyötyjä, joita ei perinteisillä välineillä saavutettaisi49: ”Kaipaan koulutusta siihen, miksi sosiaalinen media on perusteltu ja valmiita sapluunoita. Pitää olla joku lisäarvo.” Heinonen50 puhuu virtuaalisten yhteisöjen hylkääjistä, jotka periaatteellisesti ajattelevat, ettei niillä ole mitään lisäarvoa. Heitä huolestuttaa lisäksi työminän mahdollinen pirstoutuminen ja töiden tunkeutuminen vapaa-ajalle. Vastahakoinenkin työntekijä voi innostua sosiaalisesta mediasta, kun löytää sille selkeän lisäarvon. Pohtiminen voi olla helpompaa koulutuksessa, missä on aikaa paneutua aiheeseen monista eri näkökulmista. Ajallisten resurssien hallitsemineen toivotaan koulutuksellista tukea. Kaikki haastatellut toivat esille kiireen. Sosiaalisen median hallittu käyttö edellyttää, että on selkeä näkemys käyttötarkoituksesta, sekä aikaa tehdä kokeiluja51. Käyttäjäkokemukset voivat olla joko voimaanuttavia tai aiheuttaa riittämättömyyden tunteita, riippuen osaamistasosta ja ympäristön suhtautumisesta. Teknologiatutkijan Arnold Paceyn mukaan käyttäjäkohtaisen ulottuvuuden lisäksi teknologisessa toiminnassa on myös muita keskeisiä ulottuvuuksia, kuten tekninen, organisatorinen ja kulttuurinen ulottuvuus.52 Kiteytettynä työntekijät tarvitsevat siis toimivat laitteet, organisaation tuen ja lisäksi koulutusta siihen, että pystyvät toimimaan toisenlaisessa vuorovaikutuskulttuurissa.

Kehittäjätyöntekijät nostivat vahvasti esiin koulutustarpeiden yhteydessä nuorten maailmaan perehdyttämisen: ”Pitäisi tietää mistä nuoret puhuvat.” Luukkainen53 painottaa, kuinka olennaista on ymmärtää ympäristöä, jossa lapset ja nuoret elävät. Mäntymäki54 pohtii, kuinka sosiaalisesta mediasta on tullut nuorille ja lapsille arkipäivää, mikä on vaikuttanut heidän ajattelutapaansa sekä käyttäytymiseen olennaisella tavalla. On tärkeää ymmärtää sukupolvien välisiä eroja. Tapscott55 käyttää termiä vapauden käännös kuvatessaan sukupolvien välisiä eroja. Suuret ikäluokat löysivät vapauden lapsuudenkodin ulkopuolelta, kun taas nettisukupolvi on löytänyt vapauden kodin sisällä. Suuret ikäluokat 47

Heinonen 2008, 15. Niemi 2012, 42. 49 Hietala ym. 2005, 167. 50 Heinonen 2008, 15. 51 Hietala ym. 2005, 184. 52 Heinonen 2008, 15. 53 Luukkainen 2012, 40. 54 Mäntymäki 2012, 19–20. 55 Tapscott 2010, 238. 48

Määttä Tiina ja Laitinen Merja

101

muuttivat kotoa pois heti, kun he pystyivät, kun taas nettisukupolvi on päässyt vanhempien vaikutuspiiristä pois internetin kautta. Tämä vapaus asettaa haasteita ammatilliselle työlle, jota lasten ja nuorten kanssa tehdään sosiaalisessa mediassa.

Työntekijöiden esiin nostamia kehittämiskohtia Työntekijät antoivat runsaasti palautetta, jonka avulla hankkeessa luotua sivustoa ja toimintaa on mahdollista kehittää. Ensimmäinen huomiota vaativa asia on institutionaalisten ja organisatoristen erojen tunnistaminen. Nykyinen toteutus ei huomioinut instituutioiden ja organisaatioiden välisiä eroja. Esimerkiksi peruskoulussa kaikki ylimääräinen työ täytyy saada liitettyä opetussuunnitelmaan ja olla selkeästi perusteltua. Opettajilla on eettinen vastuu arvioida, kuinka toiminta palvelee oppilaita opetussuunnitelman näkökulmasta56. Myös eri hallinnonaloilla toimintaa ohjaavat erilaiset säännökset, ohjeet ja tavat. Toinen huomiota vaativa asia on kehittämistyön selkeys ja tavoitteistaminen. Työntekijät kaipaavat selkeää, vaiheistettua ja tavoitteistettua kehittämistyötä. Työntekijät kaipaavat selkeitä välitavoitteita, kuten esimerkiksi ”Nettipeli toimii tästä päivästä lähtien, käy testaamassa!” Opiskelijoiden rooli vastaajina arvelutti työntekijöitä, koska oikeanlaisen tuen äärelle ohjaaminen on haastavaa silloinkin, kun on vuosien kokemus ammatista. Sivustojen ylläpitäjien tulisi olla ammattilaisia, joiden pääasiallinen työ vastaaminen olisi. Vastaaminen ei onnistu työntekijöiden vapaa-ajalla. Kolmas pohdittava asia on sidoksellisuus muihin palveluihin ja toimijoihin. Kehittä jätyöntekijät toivat esille huoltansa siitä, että hanke vaikuttaa irralliselta muista sivustoista ja palveluista, kun kaiken pitäisi löytyä saman katon alta. Esimerkiksi opettajille tärkeä sivusto on edu.fi, joka opastaa sosiaalisen median käyttöön valtakunnallisella tasolla. Sitoutumista kehittämistyöhön tukisi varmuus siitä, että toiminta juurtuu käyttöön ja että sille on taloudelliset edellytykset. Erään työntekijän sanat ”Hankkeita tulee ja menee” kuvaa projektiaikakauden kehittämisähkyä. Neljäntenä kokonaisuutena on työntekijöiden välittämä oppilaiden palaute. Työntekijät olivat saaneet palautetta myös oppilaita. He olivat kokeneet joissain tapauksissa vastaukset liian pitkiksi ja jotkut jopa jostain kopioiduiksi, mikä on merkittävä eettinen kysymys vastaamisen näkökulmasta. Pitkistä vastauksista puuttuu vuorovaikutuksellisuus, mikä on netti sukupolvelle erittäin tärkeää. Tapscott57 huomauttaa, että nuoret ovat sosiaalisen median käytön kautta muuttuneet kärsimättömiksi. Heillä on syvä halu oppia, mutta tavalla, joka sopii heille parhaiten. Tällä hetkellä hankkeen sivuilla jaetaan informaatiota lähinnä perinteisellä mallilla, jolloin informaation välitys on yksisuuntais56 57

Niemi 2012, 35. Tapscott 2010, 146.

102

ArctiChildren InNet

ta. Interaktiivisuus on jäänyt taka-alalle siksi, ettei Chat-vaihtoehtoon olla panostettu. Sosiaalisessa mediassa on monia palvelujen tarjoajia ja nuoret ja lapset ovat siten vaativia asiakkaita. Mäntymäki58 painottaa, että sosiaalisen median sijaan tulisikin puhua sosiaalisista medioista. Sosiaalisen median kenttä on eriytynyt osa-alueisiin, joista jokainen tarjoaa nuorille ja lapsille jotain tiettyä. Lapset ja nuoret valitsevat palveluja sen hetkisen tarpeen mukaan. Työntekijät toivat esille huoltaan siitä, että sivustojen auki pitäminen keskeneräisenä voi vaikuttaa sivuston imagoon tavalla, jota on vaikea korjata. Työntekijöiden mukaan oppilaita on vaikea houkutella sivustoille, koska he kokevat ne tylsiksi. Sivut eivät ole tarpeeksi virikkeellisiä, jolloin on vaikea motivoida oppilaita käyttämään niitä. Oppilaat rakastavat kehittäjätyöntekijöiden mukaan elämäntapatestejä, tietokilpailuja ja niin edelleen, jotka haastattelu hetkellä vielä puuttuivat sivustolta. Tapscott59 puhuu siitä, kuinka verkkopalveluissa puutteita on mahdotonta piilottaa, palvelujen sen hetkinen todellinen arvo tulee aina selkeästi esille kiinnostavuuden ja käyttäjämäärien kautta. Ennen verkkopalveluja uusien palvelujen toimivuuden arviointi tapahtui viiveellä. Nyt arviointi on reaaliaikaista, joka on kehittämisen näkökulmasta erittäin haastavaa. ”Jos sivusto halutaan oikeasti nuorten käyttöön, niin silloin taso löytyy sitä kautta.”

Lopuksi Tutkimuksessa kartoitettiin pilottikuntien kehittäjätyöntekijöiden ajatuksia sosiaaliseen mediaan liittyen. Tuloksista käy ilmi, että pilottikunnissa ei ole vielä ohjeistettu työntekijöitä sosiaalisen median suhteen riittävästi. Osassa kuntia työntekijöillä on sellainen kuva, että sosiaalisen median käyttö on täysin kielletty, Wilmaa ja sähköpostia lukuun ottamatta. Se, että joissain kunnissa Facebookin käyttäminen kielletään yksiselitteisesti työajalla lisää työntekijöiden epävarmuutta sosiaalisen median roolista. Tarkennuksien puuttuessa sosiaalisesta mediasta pysytään poissa varmuuden vuoksi. Niissäkin kunnissa joissa työntekijät hyödyntävät sosiaalista mediaa joka tapauksessa, ohjeistuksen puutteesta seuraa, ettei mahdollisuuksia pystytä hyödyntämään kokonaisvaltaisesti. Kokeilut vievät aikaa ja siksikin olisi tärkeää, että jokaisen koulussa olisi olemassa selkeä suunnitelma sosiaalista mediaa koskien. Lisäksi laitteiden tulisi olla hyvässä kunnossa ja riittävän teknisen tuen saatavuus varmistettu. Haastatellut kehittäjätyöntekijät ovat avoimia uusille työtavoille, mutta koska työ on lähtökohtaisesti nopeatempoista, on vaikeaa löytää aikaa sosiaalisen median mahdollisuuksiin perehtymiseen. Sosiaalisessa mediassa toimiminen poikkeaa olennaisesti kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta ja tarve koulutukselle tuli selkeästi esille. Työntekijät painottivat sitä, että sosiaalisen median käytöllä tulee olla jokin lisäarvo, jotta koulutus olisi miele58 59

Mäntymäki 2012. Tapscott 2010, 214.

Määttä Tiina ja Laitinen Merja

103

kästä. Nuorten sosiaalisen median käyttö näyttäytyy työntekijöille ajoittain uhkana yhteisöllisyydelle ja arjen taitojen kehittymiselle mutta toisaalta uutena yhteisöllisyyden vahvistamisen ja luomisen areenana. Sosiaalinen media on juurtunut nuorten ja lasten arkeen. Siksi tutkimukseen osallistujat näkivät keskeisenä koulutuksellisena tarpeena saada opastusta nuorten ja lasten elämismaailmaan. Koulutuksella voitaisiin vahvistaa yleistä kiinnostusta sosiaalisen median käyttöön ja rohkaista yksittäisiä työntekijöitä ja työyhteisöjä sosiaalisen median innovatiiviseen käyttöön. Verkossa on paljon palveluita ja erilaisia toimijoita - epävirallisia ja virallisia, vapaaehtoisia ja ammatillisia, joilla on paikkansa lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa. Tutkimus korostaa oman paikan ja roolin kiteyttämistä tässä kokonaisuudessa yhteistyössä toisten toimijoiden kanssa. Haastatelluilla työntekijöillä on halu löytää oma paikkansa, mutta tämä edellyttää tiedon saamista sosiaalisen median moninaisia haasteista ja mahdollisuuksista ”Meillä on vielä ennakkoluuloja, koska meillä ei ole tietoa. Kun saadaan enemmän tietoa, saadaan innostus.” Työntekijöiden innostuksen kasvamiselle on yhtä olennaista havaita oppilaiden mielenkiinto ja innostus uusia sovellutuksia kohtaan. ”Jos sisältö on tarpeellinen, se kiinnostaa, kuten kaikessa ohjelman tarjonnassa. Jos oppilaat eivät ole kiinnostuneita, sitten täytyy katsoa peiliin.”

Lähteet Alila, Salla & Koskenkangas, Nina 2011. Verkkososiaalityö nuorisososiaalityön toimintamuotona. Sosiaalityön pro gradu-tutkielma. Lapin yliopisto. Barak, Azy 2007. Emotional support and suicide prevention through the Internet: A field project report. Computers in Human Behavior 23 (2007), 971–984. Fedotoff, Jaana & Pietilä, Mika 2011. Nuorten tietoja neuvontatyö verkossa. Teoksessa Merikivi, Jani & Timonen, Päivi & Tuuttila, Leena (toim.): Sähköä ilmassa – näkökulmia verkkoperustaiseen nuorisotyöhön. Nuorisotutkimusverkoston julkaisuja 111. Unigrafia. Helsinki, 61–72. Granholm, Camilla 2010. Virtuaalinen auttamisympäristö voimaannuttavan vuorovai-kutuksen ja sosiaalisen tuen tarjoajana. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kääriäinen, Aino & Kuusisto-Niemi, Sirpa (toim.): Sosiaalityö, tieto ja teknologia. PS-kustannus. Jyväskylä. 157–184. Heinonen, Ulla 2008. Sähköinen yhteisöllisyys – Kokemuksia vapaa-ajan, työn ja koulutuksen yhteisöistä verkossa. Gummerus. Vaajakoski. Hietala, Pentti & Ovaska, Saila & Sommers-Piiroinen, Johanna & Tanhua-Piiroinen, Erika & Birkstedt, Simo-Pertti 2005. Kenen ehdoilla tietotekniikkaa – kokemuksia päiväkodista ja koulusta. Teoksessa Lahikainen, Anja Riitta & Hietala, Pentti & Inkinen, Tommi & Kangassalo, Marjatta & Kivimäki, Riikka & Mäyrä Frans (toim.): Lapsuus mediamaailmassa – Näkökulmia lasten tietoyhteiskuntaan. TammerPaino. Tampere, 164–184.

104

ArctiChildren InNet

Huttunen, Tero & Merikivi, Jani 2011. Nuorten kohtaaminen verkossa. Teoksessa Merikivi, Jani & Timonen, Päivi & Tuuttila, Leena (toim.): Sähköä ilmassa – näkökulmia verkkoperustaiseen nuorisotyöhön. Nuorisotutkimusverkoston julkaisuja 111. Unigrafia. Helsinki, 42–54. Joinson, Adam N. 2005. Internet behavior and the design of virtual methods. Teo-ksessa Hine, Christine (toim.): Virtual Methods. Issues in Social research on the internet. Berg. New York, 21–34. Jokinen, Ilmo 2011. Verkossa tehtävän nuorisotyön eettisiä periaatteita. Teoksessa Merikivi, Jani & Timonen, Päivi & Tuuttila, Leena (toim.): Sähköä ilmassa – näkökulmia verkkoperustaiseen nuorisotyöhön. Nuorisotutkimusverkoston julkaisuja 111. Unigrafia. Helsinki, 108–112. Järvikoski, Aila & Martin, Maria & Autti-Rämö, Ilona & Härkäpää, Kristiina 2013. Shared agency and collaboration between the family and professionals in medical rehabilitation of children with severe disabilities. International Journal of Rehabilitation Research 36 (1), 30–37. doi: 10.1097/MRR.0b013e32835692d3. Kiilakoski, Tomi & Taiponen, Janne 2011. Osallisuus ja osallistumisen verkkoperustaisessa nuorisotyössä. Teoksessa Merikivi Jani & Timonen, Päivi & Tuuttila, Leena (toim.): Sähköä ilmassa – näkökulmia verkkoperustaiseen nuorisotyöhön. Nuorisotutkimusverkoston julkaisuja 111. Unigrafia. Helsinki, 75–89. Kilpeläinen, Arja & Martin, Maria & Pirttijärvi, Maarit 2007. Verkkokonsultaatiopalveluja kehittämässä. Teoksessa Vesterinen, Kerttu (toim.): Kiitos kysymyksestä. PohjoisSuomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 27. Rovaniemi. Kivimäki, Riikka & Otonkorpi-Lehtoranta, Katri 2005. Aikuisen työ lapsen silmin. Teoksessa Lahikainen, Anja Riitta & Hietala, Pentti & Inkinen, Tommi & Kangassalo, Marjatta & Kivimäki, Riikka & Mäyrä Frans (toim.): Lapsuus mediamaailmassa – Näkökulmia lasten tietoyhteiskuntaan. Tammer-paino. Tampere, 12–33. Kotilainen, Sirkku & Rantala, Leena 2008. Nuorten kansalaisidentiteetit ja mediakasvatus. Nuorisotutkimusseura julkaisuja 89. Helsinki. Kostamo-Pääkkö, Kaisa 2007. Paikallisuuden merkitys ammattilaisten välisessä verkkokonsultaatiossa. Teoksessa Vesterinen, Kerttu (toim.): Kiitos kysymyksestä. PohjoisSuomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 27. Rovaniemi. Lahtinen, Nina & Haanpää, Sanna 2012. Juridinen näkökulma opettajan toimintaan sosiaalisessa mediassa. Teoksessa Niemi, Hannele ja Sarras, Riitta (toim.): Tykkää tästä! Bookwell Oy. Juva, 45–52. Lehtimäki, Hanna & Suoranta, Juha 2005. Tytöt ja pojat tietoyhteiskunnassa ja sen tutkimuksessa. Teoksessa Lahikainen, Anja Riitta ym. (toim.): Lapsuus mediamaailmassa – Näkökulmia lasten tietoyhteiskuntaan. Tammer-Paino. Tampere, 185–199. Luukkainen, Olli 2012. Eettisyys on aina keskeinen osa opettajan ammattia. Teoksessa Niemi, Hannele ja Sarras, Riitta (toim.): Tykkää tästä! Bookwell Oy. Juva, 39–44. Matikkala, Ulla & Lahikainen, Anja Riitta 2005. Pelit, tietokone ja kännykkä lasten sosiaalisissa suhteissa. Teoksessa Lahikainen, Anja Riitta & Hietala, Pentti & Inkinen, Tommi & Kangassalo, Marjatta & Kivimäki, Riikka & Mäyrä Frans (toim.): Lapsuus mediamaailmassa – Näkökulmia lasten tietoyhteiskuntaan. Tammer-Paino. Tampere, 92–109.

Määttä Tiina ja Laitinen Merja

105

Marjeta, Anna-Laura 2011. Kohtaamisen keinoja kehittämässä – kuvauksia ja kokemuksia moniammatillisesta nuorille suunnatusta verkkotyöstö. Verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskuksen julkaisuja 1. Aksidenssi. Helsinki. Mustonen, Anu 2012. Sosiaalinen media psykologisena kasvuympäristönä. Teoksessa Niemi, Hannele ja Sarras, Riitta (toim.): Tykkää tästä! Bookwell Oy. Juva, 53–64. Mäntymäki, Matti 2012. Lapset ja nuoret sosiaalisessa mediassa. Teoksessa Niemi, Hannele ja Sarras, Riitta (toim.): Tykkää tästä! Bookwell Oy. Juva, 9–22. Niemi, Hannele 2012. Opettajan vastuun rajat ja rajattomuus sosiaalisen median keskellä. Teoksessa Niemi, Hannele ja Sarras, Riitta (toim.): Tykkää tästä! Bookwell Oy. Juva, 23–38. Pohjola, Anneli 2007. Merkintöjä sosiaalityön asiantuntijuudesta. Teoksessa Vesterinen, Kerttu (toim.): Kiitos kysymyksestä. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaaamiskeskuksen julkaisusarja 27. Rovaniemi. Ruckenstein, Minna 2012. Lapsuuden tilallisia laajentumia – Päiväkodin lelumaailmoista verkon yhteisöihin. Teoksessa Strandell, Harriet & Haikkola, Lotta & Kullman, Kim (toim.): Lapsuuden muuttuvat tilat. Vastapaino. Tampere, 61–84. Siurala, Lasse 2011. Moniammatillisuus nuorille suunnatussa verkkotyössä. Teoksessa Merikivi, Jani & Timonen, Päivi & Tuuttila, Leena (toim.): Sähköä ilmassa – näkökulmia verkkoperustaiseen nuorisotyöhön. Nuorisotutkimusverkoston julkaisuja 111. Unigrafia. Helsinki, 134–148. Tamminen, Tuula 2012. Muuttaako sosiaalinen media lapsen todellisuudentajua ja moraalikehitystä? Teoksessa Niemi, Hannele ja Sarras, Riitta (toim.): Tykkää tästä! Bookwell Oy. Juva, 65–72. Tapscott, Don 2010. Syntynyt digiaikaan -sosiaalisen median kasvatit. WS Bookwell. Porvoo. Ylönen, Suvi 2012. Sallittua, salaista vai kiellettyä? Lasten medialeikkitilasta käydyt neuvottelut päiväkodissa. Teoksessa Strandell, Harriet & Haikkola, Lotta, Kullman, Kim (toim.): Lapsuuden muuttuvat tilat. Vastapaino. Tampere, 85–118.

106

ArctiChildren InNet

107

III ArctiChildren InNet -sivuston suunnittelu ja testaus

108

ArctiChildren InNet

Kojo Mikael

www.arctichildren.fi -sivuston suunnitteluprosessi Kojo Mikael

109

110

ArctiChildren InNet

ArctiChildren InNet 2011–2013 hankkeen yhtenä päämääränä oli tuottaa monitieteellisessä ja moniammatillisessa verkostoyhteistyössä yläasteikäisten terveysviestintäsivusto, jolla tuetaan nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämistoimintaa lappilaisissa kunnissa. Terveysviestintäsivuston suunnittelu aloitettiin maaliskuussa 2012. Sivuston alkukartoitukseen kuului mm. tutustuminen muihin samankaltaisin kansallisiin ja kansainvälisiin sivustoihin ja hankkeisiin. Verkkoterkkarit tekevät terveydenhoitotyötä verkossa, jossa 13–18-vuotiaat nuoret voivat keskustella terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista nimettömänä chateissa tai kysy-vastaa palveluissa, kuten Facebook, Demi.fi ja Pulmakulma. Verkkoterkkarit on alun perin vuosina 2008-2012 toiminut Helsingin terveyskeskuksen, nuorisoasiainkeskuksen ja Netarin koordinoima hanke, joka on vuoden 2013 alusta alkaen toiminut Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveysviraston alaisuudessa neljän terveydenhoitajan resurssilla1. Jepari-chat on Oulun nuorisopalveluiden ja Oulun poliisilaitoksen yhdessä tuottama IRC-Gallerian Jepari-yhteisössä toimiva yli 12-vuotiaille nuorille suunnattu palvelu. Oulun kaupungin nuorisotyöntekijät ja Oulun poliisin edustajat keskustelevat nuorten kanssa livenä maanantaisin klo 16-18 2 3. Netari tekee moniammatillista nuorisotyötä IRC-Galleriassa ja Demissä, jossa nuori voi tavata toisia nuoria ja jutella nuorisotyöntekijän, terveydenhoitajan, sosiaalityöntekijän tai poliisin kanssa. Netarin apuohjaajatoiminnan kautta nuori pääsee myös itse osallistumaan Netari-toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen 4. Nuortennetti on Mannerheimin Lastensuojeluliiton nuorisotyön 12–18-vuotiaille nuorille suunnattu sivusto, jota nuoret kehittävät itse. Kaikki aikuisten kirjoittamat tekstit ovat käyneet läpi nuorten arvioinnin. Nuoret voivat ehdottaa uusia sisältöjä ja osallistua keskusteluihin. Nuortenetillä on myös chat-palvelu IRC-Galleriassa joka tiistai, keskiviikko ja torstai klo 17-20 5. Lapsen ääni –kehittämisohjelma on osa kansallista sosiaali- ja terveydenhuollon Kasteohjelmaa. Hankkeen ensimmäisen (2009-2011) ja toisen (2011-2013) vaiheen tarkoituksena on ollut kehittää Etelä-Suomen lasten ja nuorten hyvinvointia ja osallisuutta edistävien sekä syrjäytymistä ehkäisevien palvelujen rakenteita, toimintamalleja sekä vaikuttavuutta. Osahankkeissa (Vastaamo, Verkkokoordinointi ja Vespa) on mm. järjestetty koulutusta ja seminareja ammattilaisille verkkopalveluiden käytöstä hyvinvointipalveluissa, tarjottu sosiaali- ja terveysalan verkkoneuvontaa, koottu tietoa ja kehitetty yh1

3 4 5 2

Markkula 2013 http://www.poliisi.fi/oulu/suomi/irc-galleria http://irc-galleria.net/community/3037155 http://www.pelastakaalapset.fi/nuorisotoiminta/netari http://www.mll.fi/nuortennetti/info

Kojo Mikael

111

teistyötä lasten ja nuorten verkkopalveluissa toimivien kanssa sekä kartoitettu nuorten toiveita ja ajatuksia verkkopalvelujen kehittämiseksi 6. Move – Monialainen verkkonuorisotyöhanke on Oulun kaupungin hanke, jossa lisätään nuorten parissa toimivien ammattilaisten ja yhteisöjen valmiuksia vastata verkkonuorisotyön haasteisiin. Hankkeessa luodaan monialaisen verkkonuorisotyön osaamisprofiili, joka on monistettavissa muille verkossa työtätekevien profiiliksi. Hankkeessa kehitetään ja toteutetaan alueellisella tasolla tapahtuvaa Netari-verkoston osallisuustoimintaa 7. Poske (Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus) on Lapin yliopiston, Saame lais käräjien, Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymän ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun muodostama sopimuspohjainen organisaatio, jota ohjaa ja johtaa neuvottelukunta. Poskessa on rakennettu Virtuaalinen sosiaali- ja terveyspalvelukeskus, joka palvelee kansalaisia, kuntalaisia ja ammattilaisia. Virtuaalinen sosiaali- ja terveyspalvelukeskus tarjoaa verkkoasiointia, ohjausta ja neuvontaa tietoturvallisesti Pohjois-Suomen alueella sosiaali- ja terveydenhuollon kysymyksissä. Palveluiden tuottajina ja kehittäjinä toimivat kunnat, kuntayhtymät, järjestöt, Lapin yliopisto, ammattikorkeakoulut, aluehallintoviranomaiset, maakuntien liitot, yksityiset palveluntuottajat ja teknologiayritykset sekä Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, joka ylläpitää palveluportaalia 8. Verke eli Verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus on yksi opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisotyön valtakunnallisista palveluja kehittämiskeskuksista. Verken tehtävänä on kehittää verkossa ja verkon avulla tehtävää nuorisotyötä sekä palvella nuorten parissa toimivia ammattilaisia valtakunnallisesti. Verken tavoitteena on vahvistaa nuorisotyön toimijoiden osaamista ja ymmärrystä verkkonuorisotyöstä, rakentaa tietoa verkkonuorisotyöstä ja nuorten verkkokulttuurista sekä kehittää yhteistyössä alan toimijoiden kanssa verkkonuorisotyön menetelmiä ja palveluita. Toiminnan kohderyhmää ovat nuorisoalan toimijat. Toimintaa kehitetään tiiviissä yhteistyössä julkisen ja kolmannen sektorin sekä kaupallisten toimijoiden kanssa 9. Sivuston suunnittelu aloitettiin keväällä 2012. Toukokuussa 2012 hanke järjesti hankkeeseen osallistuvilla pilottikouluilla (Rovaniemi, Ranua, Salla ja Ivalo) työpajoja, joissa kartoitettiin oppilaiden toiveita tulevalle sivustolle. Nuorilta kysyttiin minkälaisia sosiaalisen median ympäristöjä he käyttävät ja mihin tarkoitukseen, minkälaisiin terveyteen ja hyvinvointiin liittyviin asioihin liittyvää tietoa he olivat hakeneet Internetistä, minkälaisia huolenaiheita he kokivat nuorilla olevan tänä päivänä, minkälaisista asioista he haluaisivat keskustella ja kenen kanssa Internetissä. Lisäksi nuorilta tiedusteltiin mitä toimintoja sivustolla pitäisi olla sekä minkälainen ulkoasu ja kuvitus sivustolle sopisivat. Työpajojen

http://www.lapsenaani.fi/index.html http://oulu.ouka.fi/kehittamishankkeet/kehittamisohjelmat/hankekortit/Hankekortti.asp?ID=549 8 http://www.sosiaalikollega.fi/poske/esittely/poske/esittely 9 http://www.verke.org/verke 7

112

ArctiChildren InNet

tulosten perusteella eniten nuoret käyttivät Facebookia ja Youtubea. Facebookia nuoret käyttivät omien tilapäivitysten jakamiseen, kavereiden/sukulaisten tilapäivitysten seuraamiseen, kavereiden kanssa keskusteluun ja yhteydenpitoon, kuvien ja videoiden lataamiseen ja katseluun, pelien pelaamiseen ja ajankuluksi. Muita nuorten mainitsemia sosiaalisen median palveluja olivat Twitter, Skype, Spotify, blogit, iltapäivälehtien sivut, IRC-galleria ja sähköposti. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista nuoret olivat hakeneet tietoa vapaa-aikaan ja harrastuksiin liittyvissä asioissa. Esille nousivat myös terveys ja sairaudet, rakkaus/seksi, koulutehtävät, yleinen tiedonhaku, uutiset ja ruokaohjeet. Suosituin tapa hakea tietoa em. asioista oli Googlen hakukone. Nuorten suurimmat huolenaiheet liittyivät koulunkäyntiin (jatko-opiskelupaikka, kiusaaminen), tulevaisuuteen, ulkonäköön, vapaa-aikaan ja harrastusmahdollisuuksien puutteeseen, rahaan, ihmissuhteisiin, syrjäytymiseen, päihteisiin ja mielenterveyteen. Etenkin 9. luokkalaisilla jatko-opiskelupaikan saaminen ja kotoa muuttaminen olivat suuri huolenaihe. Tulevaisuuteen liittyivät myös tuleva ammatti, rahahuolet ja itsenäistyminen. Uusien ystävyyssuhteiden luominen ja perheen jättäminen nousivat usein esille. Koulunkäyntiin liittyivät huolet koulumenestyksestä, kiusaamisesta ja ulkonäköpaineista. Ihmissuhteisiin liittyviä huolenaiheita olivat yksinäisyyden pelko ja uusien kaverisuhteiden luonti ja ihmisten hyväksyntä (sopiiko joukkoon). Useat huolenaiheet linkittyvät toisiinsa, kuten koulunkäynti, jatko-opiskelu, tulevaisuus ja ihmissuhteet. Nuoret haluaisivat keskustella mm. koulunkäyntiin liittyvistä ongelmista (mm. kiusaaminen), väkivallasta, ihmissuhteista, terveydestä ja peleistä. Useat toivoivat jonkinlaista keskustelufoorumia, jossa keskustelu tapahtuisi anonyymisti ja turvallisesti joko toisten nuorten tai asiantuntijan kanssa. Monet halusivat myös sivustolle moderaattorin, joka valvoisi keskustelua ja puuttuisi tarvittaessa epäasialliseen käytökseen. Nimettömyys nousi vahvasti esille. Vertaistuki koettiin tärkeäksi. Nuoret eivät kuitenkaan osanneet vastata, missä ja millaisella alustalla he em. asioista haluaisivat keskustella. Jotkin nuoret kuitenkin sanoivat, että he eivät halua keskustella omista ongelmistaan verkossa kenenkään kanssa. Nuorten mielestä sivustolla pitäisi olla erilaisia testejä, pelejä ja kilpailuja, jotka liittyvät terveyteen ja hyvinvointiin. Sivuston tulisi olla helppokäyttöinen ja haettavan tiedon helposti saatavilla. Sivustolle ei haluttu rekisteröitymispakkoa. Sivustolle toivottiin paljon kuvia ja videoita sekä värikästä ulkoasua mutta samalla selkeyttä. Sivustolla voisi olla nuorten mielestä eri terveysteemoja, jotka vaihtuvat esim. kuukausittain. Nuorilla oli paljon huolenaiheita, mutta he eivät olleet hakeneet niihin vastauksia/ apua netistä. Nuoret haluaisivat keskustella terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista (myös) netissä, mutta kenen kanssa ja missä siellä jäi avoimeksi. Tällaiselle sivustolle on siis tarvetta. Nuoret ilmaisivat halukkuutensa osallistua sivuston suunnitteluun, mikä oli todella positiivinen uutinen. Heillä oli paljon hyviä ideoita sivuston ulkonäöstä ja sisällöstä. Oppilaiden mielipiteet ja ehdotukset pyrittiin ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon sivustoa suunniteltaessa. Työpajat toimivat lisäksi hankkeen suunnitelman mukaisesti itsessään osallistavana toimenpiteenä.

Kojo Mikael

113

Sivuston pohjaksi valittiin Wordpress.org-alusta. Valinta perustui sen helppoon ylläpitoon, muokattavuuteen sekä edullisuuteen. Myös RAMKin muissa hankkeissa on käytetty Wordpress-sivustoja. Wordpress on maailman suosituin blogi-alusta (syyskuussa 2012) 10 . Wordpressin teemat, ”vimpaimet” ja lisäosat mahdollistavat hyvinkin omannäköisen sivuston luomisen. Alkuun Kemi-Tornion koulutuskuntayhtymä Lappia huolehti sivuston teknisestä ylläpidosta, mutta syksyllä 2012 sivusto siirrettiin RAMKin omalle palvelimelle pLABiin. Näin pystyimme paremmin ylläpitämään sivuston teknistä puolta. Sivuston graafisesta ulkoasusta vastasi pääasiassa suunnittelija Riku Tuusa Lapin yliopistolta. Hänen työnkuvansa oli sivuston ulkoasun ja visuaalisen ilmeen suunnittelu yhdessä hankehenkilöstön kanssa. Suunnitteluvaiheessa yhtenä ideana esille nousi, että sivustolla ovat ns. ”äänessä” kaksi teini-ikäistä hahmoa, Triksi (tyttö) ja Tipsi (poika). Kävimme yhdellä pilottikoululla kysymässä nuorten mielipiteitä ja ideoita Tipsin ja Triksin persoonallisuuksista. Teimme näiden pohjalta kummallekin hahmolle profiilit, joita pääsi katsomaan yläpalkkikuvaa klikkaamalla. Myöhemmin hahmot kuitenkin jäivät enemmän sivurooliin sivustolla. Ensimmäinen iso ulkoasupäivitys sivustolle tehtiin syyskuussa 2013, jossa mm. Triksi ja Tipsi saivat lisää kavereita. Myös sosiaalinen media nostettiin enemmän esille. Sivuston osoitteeksi (domain) valittiin www.arctichildren.fi. Sivuston DNS-hallinta ja domain päätettiin ostaa RAMKin ulkopuoliselta palveluntarjoajalta perustuen aiempiin kokemuksiin RAMK hankkeissa. Sivuston rakennetta suunniteltiin yhdessä hankehenkilöstön, graafisen suunnittelijan ja sivustoa koodaavien opiskelijoiden (kaksi TOPharjoittelijaa Lapin ammattiopistosta) kanssa. Sivuston määrittelyssä hyödynnettiin oppilailta saatua palautetta. Sivustolla tultaisiin käymään keskusteluja viiveellisessä keskustelufoorumissa sekä reaaliaikaisessa chatissa, joten päätimme keskittyä kehittämään ensisijaisesti näitä palveluita. Luonnollisesti kaikkia nuorten ehdottamia toimintoja emme voineet toteuttaa. Sivuston rakenne koostui seuraavista osista: Ajankohtaista, Keskustelufoorumi, Chat, Materiaalit ja Yhteydenotto/palaute. Ajankohtaista–osioon päivitetään luonnollisesti uusimmat uutiset. Uutisissa kerrotaan sivustolla käytävistä tulevista keskusteluista ja mahdollisista muista tapahtumista. Uutiset päivitetään myös Facebookiin. Sivustolle haluttiin myös materiaalit -osio, joka toimisi RAMKn opiskelijoiden tekemien ”herätteiden” (kuvat, PowerPoint-esitykset ja videot) sekä hankkeessa tehtyjen opinnäytetöiden arkistona. Sivuston kehittämisen tukena toimisi yhteydenotto/palautelomake. Sivuston Keskustelufoorumi toimii Rovaniemen ammattikorkeakoulun hyvinvointialan opiskelijoiden oppimisympäristönä, jossa opiskelijat muun muassa virittävät keskustelua ja vastaavat sivustolle lähetettyihin kysymyksiin Keskustelufoorumilla. Vastausten laadun

Colao 2012

114

ArctiChildren InNet

ja asiantuntemuksen takaa se, että opettajat tarkistavat opiskelijoiden vastaukset ennen kuin ne julkaistaan sivustolla. RAMKn opiskelijat virittivät keskustelua ajankohtaisissa uutisissa ns. herätteillä eli kuvilla, PowerPoint-esityksillä ja videoilla aina kyseisestä aiheesta. Keskustelufoorumi toimii ilman rekisteröitymistä eli kysymyksiä voi lähettää pelkällä nimimerkillä. Alussa Keskustelufoorumi pidettiin kaikille avoimena eli käyttäjät pystyivät lähettämään kysymyksiä ja jatkamaan keskustelua viestiketjuissa. Asiattomien viestien vuoksi jouduimme muuttamaan käytäntöä. Uudessa toimintamallissa käyttäjät pystyivät vain lähettämään kysymyksiä, mutta eivät vastamaan tai kommentoimaan viestiketjuihin. Keskustelufoorumia on kehitetty koko hankkeen ajan mm. tietoturva- ja eettisyyskysymykset huomioiden. Chat palvelu kehitettiin yhteistyössä RAMKn opiskelijoiden kanssa. Neljän hengen oppilastiimi suunnitteli ja toteutti yhdessä hankehenkilöstön kanssa Chat-simulaatio nimisen sovelluksen, jossa nuoret voivat keskustella reaaliaikaisesti asiantuntijan kanssa. Chatsimulaatio toimii myös RAMKn hyvinvointialojen opiskelijoiden verkko-ohjauksen oppimisympäristönä. Chat-simulaatiosta tehtiin suomen- ja englanninkieliset versiot. Chatsimulaation hallintapaneelin kautta käyttäjä voi mm. luoda uusia keskusteluhuoneita, käyttäjiä sekä ladata käytyjä keskusteluja raportteina. Chat-simulaatio voidaan sijoittaa mihin tahansa sivustoon. Chat-simulaation jatkokehityksestä vastaavat projektisuunnittelija (IT-insinööri) yhdessä hankehenkilöstön kanssa. Hankkeessa ja sivustolla on hyödynnetty sosiaalista mediaa. Facebook-sivu toimii tiedotuskanavana. Siellä olemme julkaisseet uusimmat uutiset sekä mahdolliset muita mielenkiintoisia uutisia nuorten verkkopalveluista. Slideshare on toiminut PowerPointesitysten jakopalveluna. Esitykset on linkitetty palvelusta www.arctichildren.fi-sivustolle. Perustimme myös Youtube-kanavan, johon olemme voineet ladata videoita ja jakaa niitä helposti eri palveluihin. Käytimme myös Pinterest kuvanjakopalvelua, johon esimerkiksi RAMKn opiskelijat ovat voineet ladata kuviaan tehdessään opintojaan hankkeessa. Sivustoa testattiin koko kehitysprosessin ajan hankehenkilöstön, pilottikoulujen oppilaiden ja RAMKin työntekijöiden sekä opiskelijoiden toimesta. Korjausehdotuksiin on pyritty etsimään ratkaisu mahdollisimman pian. Sivusto aukaistiin virallisesti 7.11.2012. Sivuston kehittäminen on jatkunut koko hankkeen ajan.

Kojo Mikael

115

Lähteet Colao, J.J. 2012. With 60 Million Websites, WordPress Rules The Web. So Where’s The Money? Forbes. julkaistu paperiversio 24.9.2012 Internet-versio: http://www.forbes. com/sites/jjcolao/2012/09/05/the-internets-mother-tongue/. Luettu 12.6.2013 Jepari-chat. http://www.poliisi.fi/oulu/suomi/irc-galleria. Luettu 6.8.2013 Jepari-chat. http://irc-galleria.net/community/3037155. Luettu 6.8.2013 Lapsen ääni. http://www.lapsenaani.fi/index.html. Luettu 5.8.2013 Markkula T. 2013. Terveydenhoitajan työn kehittäminen sosiaalisen median eri toimintaympäristöissä. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Move. http://oulu.ouka.fi/kehittamishankkeet/kehittamisohjelmat/hankekortit/Hankekortti. asp?ID=549. Luettu 5.8.2013 Netari. http://www.pelastakaalapset.fi/nuorisotoiminta/netari/. Luettu 6.8.2013. Nuortennetti. http://www.mll.fi/nuortennetti/info/. Luettu 5.8.2013 Poske. http://www.sosiaalikollega.fi/poske/esittely/poske/esittely. Luettu 5.8.2013 Verke. http://www.verke.org/verke

116

ArctiChildren InNet

ArctiChildren InNet -sivuston kehittämistoimintaa pilottikoulun näkökulmasta Mäki Jaakko Rantavitikan peruskoulu lähti viiden muun lappilaisen peruskoulun kanssa mukaan kehittämään ArctiChildren-sivustoa keväällä 2012. Kehittämistyön tarkoituksena oli saada oppilaiden ääni kuuluviin heitä askarruttavissa terveyteen liittyvissä asioissa. Kehittämistyö alkoi 2012 kevätlukukaudella ja jatkui läpi lukuvuoden 2012-2013. Arctichildren Innet – hankkeen yksi päätavoitteista oli luoda lappilaisille nuorille terveysviestintäsivusto, josta nuoret saisivat luotettavaa tietoa yleiseen terveyteen ja hyvinvointiin. Oppilaat osallistettiin sivuston suunnitteluun heti alusta lähtien, mikä on ollut ehdottoman tärkeää. Kehittämistoiminta koulullamme alkoi projektisuunnittelijoiden järjestämillä työpajoilla. Koulumme yläkoululaisilta kerättiin ajatuksia ja toiveita koskien uutta terveysviestintäsivustoa. Työpajassa tiedusteltiin muun muassa minkälaisiin asioihin oppilaat ovat etsineet tietoa netistä sekä millaisia sosiaalisen median sovelluksia he säännöllisesti käyttävät. Lisäksi oppilailta tiedusteltiin tarpeita tulevan sivuston sisällöstä sekä visuaalisesta puolesta. Oppilaat toivoivat että tulevalla sivustolla olisi erilaisia testejä, pelejä ja kilpailuja jotka liittyvät terveyteen ja hyvinvointiin. Seuraavassa vaiheessa projektisuunnittelijat vierailivat koulullamme keräten nuorten toiveita sivustolla seikkailevista hahmoista. Ajatuksena oli luoda sivustolle kuvitteelliset henkilöhahmot, joihin oppilaat voisivat samaistua. Oppilaiden ehdotusten pohjalta syntyi arctichildren.fi –sivustolle kaksi hahmoa Triksi ja Tipsi. Triksi on on 16 –vuotias tyttö, joka kuvaillaan meneväksi mimmiksi ja kaikkien kaveriksi. Harrastuksina Triksillä on muun muassa taek-wondo. Tipsi on 15 –vuotias poika – rauhallinen kaveri, jota koulunkäynti ei kiinnosta. Harrastuksia Tipsillä on jääkiekko ja sähly. Tällä hetkellä hahmot löytyvät

Mäki Jaakko

117

arctichildren.fi –sivustolta, mutta niiden varsinainen hyödyntäminen eri toiminnoissa on toistaiseksi vähäistä. Lopuksi koulumme oppilaat olivat testaamassa arctichildren.fi –sivuston keskustelufoorumia. Yhden yläkoululuokan oppilaat saivat esittää keskustelufoorumille päihteisiin liittyviä kysymyksiä. Oppilaita askarruttivat muun muassa alkoholin ja nuuskan terveydelliset haitat. Kysymyksiin vastattiin terveydenhoitajaopiskelijoiden toimesta noin kymmenen päivän viiveellä. Oppilaat olivat tyytyväisiä vastauksiin, mutta he kokivat vastausajan turhan pitkäksi. Nuoret ovat tottuneet saamaan haluamansa tiedon nopeammin Internetistä. Sivustolle tulevaisuudessa ilmestyvä chat-palvelu mahdollistaisi reaaliaikaisen kommunikoinnin ja varmasti motivoisi oppilaita käyttämään palvelua. Mielestäni hankkeen yksi suurimmista haasteista on, miten nuoret saadaan omaehtoisesti käyttämään arctichildren.fi –sivustoa? Sivusto on ollut melko pitkään auki, mutta peruskoululle käyttökelpoista materiaalia löytyy tällä hetkellä rajallisesti. Jos oppilas ohjataan hakemaan tietoa tietyltä sivustolta, sitä täytyy löytyä, muuten hän ei palaa sivustolle uudestaan. Keskustelufoorumin uusimmat merkinnät ovat maaliskuulta 2013 ja ajankohtaista välilehden uusin kirjoitus on julkaistu 5.6.2013. Terveysviestintäsivuston luominen tyhjästä on ollut varmasti todella haasteellista. Olemme mielenkiinnolla seuranneet kehitystyötä. Toivottavasti sivusto jatkaa kehittymistään ja nuoret löytävät laadukasta sekä asiantuntevaa tietoa terveyteen liittyvissä asioissa myös tulevaisuudessa.

118

ArctiChildren InNet

119

IV Loppup채채telmi채

120

ArctiChildren InNet

Rajala Raimo, Saranki-Rantakokko Sirkka ja Sohlman Eiri

121

Haasteita ja mahdollisuuksia kouluikäisten verkkovälitteisessä terveyden edistämisessä Rajala Raimo, Saranki-Rantakokko Sirkka ja Sohlman Eiri Nettipalvelut lisäävät nuorten osallisuutta omien asioiden hoitamiseen. Nuori tuottaa itseohjautuvasti omaan terveyteensä liittyvää tietoa ajasta ja paikasta riippumatta. Anonyymisti toimiminen lisää rohkeutta keskustella asiantuntijan kanssa aroista ja vaikeistakin asioista. Nuori saa kokemuksia siitä, että hän tulee kuulluksi ja että asioihin voi vaikuttaa. Näin hän voi kokea syntyneet suunnitelmat ja päätökset omikseen, mikä on itsessään voimaannuttavaa. Verkkopalveluja suunniteltaessa nuoria tulee kuunnella erityisesti siinä, minkälaisia palveluja he haluavat. Www.arctichildren.fi -terveysviestintäsivusto rakentuu viiveellisen verkko-ohjausympäristön ympärille, joka mahdollistaa keskustelun hyvinvointialan amk-opiskelijoiden ja pilottikoulujen oppilaiden ja vanhempien välillä. Uusia verkkovälitteisiä menetelmiä hyödynnetään myös tuottamalla sivustolle pilottikoulujen tarpeita vastaavaa terveyteen liittyvää materiaalia. Ajankohtaisen tutkimustiedon välittäminen kouluikäisiä inspiroivalla tavalla on amk-opiskelijoiden tiedonhankintaa ja terveystiedon tuottamista luovalla ja nuoria kiinnostavalla tavalla. Näin materiaalin tuottaminen verkko-ohjauksen lisäksi on osa oppimisprosessia hankittaessa uusia verkkovälitteisiä terveydenedistämisvalmiuksia työelämää varten. Esimerkiksi valtakunnallisen Kouluterveys 2013 -tutkimustulosten välittämiseen lappilaisten koulujen terveydenedistämistyöhön ArctiChildren-sivusto antaa uuden innovatiivisen mahdollisuuden. Rovaniemen ammattikorkeakoulu tulee tukemaan niin hyvinvointialan opiskelijoiden kuin työelämän edustajien verkko-ohjauksen oppimisprosessia jatkamalla edelleen verkko-ohjauksen simulaatioympäristön kehittämistyötä. Siteeraten Pietilää jne. (2010) terveyden edistäminen voidaan nähdä arvotyöskentelynä, jolla pyritään parhaan mahdollisen elämän toteutumiseen. Yksilö tekee omat terveysva-

122

ArctiChildren InNet

lintansa, mutta siihen vaikuttaa yhteisö ja yhteiskunta osaltaan. Siihen vaikuttaa myös tiedot, taidot ja asenteet sekä ne yhdessä kokonaisuudessa. Inhimillinen osallistaminen on yksi tärkeimmistä terveyden edistämisen arvoista. Väestön terveyden edistämistyöhön tarvitaan monialaista ja -ammatillista yhteistyötä sekä eri näkemyksiä yhteen sitovaa voimavaraperusteista ajattelutapaa. Keskeistä on, että pienillä teoilla on suuri merkitys. Lappilaisten kouluikäisten terveyden edistämistä sosiaalisen median keinoin toteutettiin ArctiChildren InNet -hankkeessa edellä olevat periaatteet tunnistaen ja niihin luottaen myös tulevaisuudessa. Kasvatuksellisesta näkökulmasta netti tarjoaa paljon mahdollisuuksia terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen nuorten parissa. Hankkeen yhteydessä tehdyssä mediataitokyselyssä ilmeni, että sosiaalisella medialla ei ole niin suurta vaikutusta nuorten hyvinvointiin ja elämään kuin opettajat ja vanhemmat uskovat. Netti tarjoaa kuitenkin ikävaiheeseen sopivan tilan, jossa voidaan olla ’ei vielä aikuisuuden’ -tilassa, mutta ei myöskään enää lapsuudessa ja kodin piirissä. Tällainen ’välitila’ on nuorille kehityksellisesti tärkeä. Siellä voidaan keskustella toisten nuorten kanssa aikuisten valvovan silmän ulkopuolella nuoria sillä hetkellä askarruttavista asioista, kokeilla erilaisia identiteettejä ja saada sosiaalista palautetta. Netin mahdollisuuksien hyödyntäminen ei ole mikään yksiselitteinen asia. Nuoret vierailevat netissä online-periaatteella. Tämä saattaa monesti tulla e-terveystarjoajien pulmaksi. Rantavitikan koulussa toteutetussa kokeilussa testattiin arctichildren. fi –sivuston keskustelufoorumia. Nuoret saivat esittää kysymyksiä heitä askarruttavista kysymyksistä. Terveydenhoitajaopiskelijat vastasivat niihin noin viikon viiveellä. Oppilaat olivat kyllä tyytyväisiä vastauksiin, mutta pitivät vastausaikaa liian pitkänä. Nuoret käyttävät e-terveyspalveluita, jotka sisältävät yhä useammin myös sosiaalisen median. Nuorten lisäksi heidän vanhemmillaan ja eri alojen ammattilaisilla on tarve osallistua e-terveyspalveluissa käytävään keskusteluun. Tästä syystä e-terveyspalveluiden eettinen tarkastelu on ajankohtaista ja asianmukaista. Erityisesti harvaanasutulla seudulla e-palvelun katsotaan suojaavan perheiden ja nuorten yksityisyyttä ja ehkäisevän leimautumista. Toisaalta e-ympäristön pelätään lisäävän väärinkäsityksien mahdollisuutta. Tiedon luotettavuuden ja turvallisuuden nähdäänkin lisääntyvän, kun tieto on eri alojen ammattilaisten kuten terveydenhoitajien tai fysioterapeuttien tuottamaa. E-terveyspalvelujen käyttö vaatii medialukutaitoa, johon kuuluu muun muassa tieto tiedon suojaamisesta, epäsopivasta nettikäyttäytymisestä ja siihen puuttumisesta sekä käyttäjän vastuusta. Tämän todetaan edellyttävän eri käyttäjäryhmien koulutusta. E-terveyspalvelussa ammattiroolin ja henkilökohtaisen roolin raja tulee tiedostaa ja huomioida lait ja säädökset, jotka ohjaavat sosiaalisen median hyödyntämistä ammatillisessa toiminnassa. Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman ArctiChildren InNet -hankkeen päättymisen jälkeen terveysviestintäsivuston kehittämistoiminta jatkuu Kolarctic ENPI -ohjelman rahoittamassa ArctiChildren InNet - Empowering School e-Health Model -hankkeessa.

Rajala Raimo, Saranki-Rantakokko Sirkka ja Sohlman Eiri

123

Kansainvälisessä hankkeessa Kemi-Tornion ja Rovaniemen ammattikorkeakoulujen opiskelijat tulevat kehittämään mm. terveysmateriaalia sivustolle yhdessä lähialueen pilottikoulujen oppilaiden kanssa. Syksyn 2013 aikana on tarkoitus käynnistää myös nuorten toivoma reaaliaikainen verkko-ohjaus yhteistyössä pilottikuntien kanssa. Reaaliaikainen ohjaus on suunniteltu integroitavan terveysalan amk-opiskelijoiden syventävän vaiheen opintoihin. Teknologia on luonut uusia mahdollisuuksia terveydenedistämistyöhön. E-terveys palvelujen pitäisi jalkautua nuorten pariin ja olla helposti löydettäviä ja näkyviä. Tärkeä on myös poistaa sellaisia esteitä, jotka saattavat heikentää palvelun laatua. Näihin voidaan lukea medialukutaidot, joiden tasoeroihin eri käyttäjäryhmissä tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Joka tapauksessa nuorille suunnattujen e-terveyspalvelujen laadukkuus tulee varmistaa. Helpoimmin tähän päästään, kun e-terveyspalvelujen tuottajina ovat osaavat ammattihenkilöt.

ARCTI

ILDREN CH

Rajala Raimo, Saranki-Rantakokko Sirkka, Sohlman Eiri (toim.)

ARCTICHILDREN InNet

Lappilaisten kouluikäisten terveyden edistämistä sosiaalisen median keinoin

ISSN 1239-7741 ISBN 978-952-5923-64-3 (nid.) ISBN 978-952-5923-65-0 (PDF)

Rovaniemen ammattikorkeakoulun julkaisusarja C nro 37