Page 1

Eeva Kilpi A Landscape


Within Me Selected, translated & introduced by

Donald Adamson


Published by Arc Publications, Nanholme Mill, Shaw Wood Road Todmorden OL14 6DA, UK Original poems copyright © Eeva Kilpi 2014, published by arrangement with Werner Söderström Ltd (WSOY) Translation copyright © Donald Adamson 2014 Introduction copyright © Donald Adamson 2014 Copyright in the present edition © Arc Publications 2014 978 1908376 85 5 (pbk) 978 1908376 86 2 (hbk) 978 1908376 87 9 (ebook) Design by Tony Ward Printed in Great Britain by TJ International, Padstow, Cornwall Cover painting: ‘Summer Landscape in Sotkamo, 1954’ (oil on canvas) by Risto Leppänen, by kind permission of Terttu Leppänen This book is in copyright. Subject to statutory exception and to provision of relevant collective licensing agreements, no reproduction of any part of this book may take place without the written permission of Arc Publications.

The publishers gratefully acknowledge the financial support of FILI – Finnish Literature Exchange – for the translation of these poems.

‘Arc Translations’ Series Editor: Jean Boase-Beier


Donald Adamson would like to thank Riika Adamson and Maija McKinnon for checking the accuracy of many of the translations. His thanks also go to Liz Niven, Chrys Salt and Martin Bates in Scotland for their comments and enthusiasm. He especially thanks Eeva Kilpi herself, whose many suggestions and never-failing encouragement turned the translation process into a joyful collaborative endeavour. Any remaining errors or infelicities are his own. Thanks are also due to Terttu Leppänen for permission to use Risto Leppänen’s painting ‘Summer Landscape in Sotkamo, 1954’ as a cover image; to Timo-Olavi Jalkanen of Databooks for the photograph of the painting; to Risto Vainio of Grayling Designs for input on the cover design; to Tommi Kulokas for the photograph of the translator; and to Tony Ward and Angela Jarman of Arc for multiple aspects of production and editing.­­


Introduction / 11 Say if I’m Disturbing You

14 / Sano heti jos minä häiritsen • 14 / Tuskin hän oli ehtinyt sanoa • 16 / Hämärässä tuvassa • 16 / Sinä muutat sanajärjestystä • 16 / On hyvä että me tapasimme • 18 / Saisko kymppitonnilla naia? • 18 / Meissä on nyt valtava lataus • 20 / Lopulta kävi niin että • 20 / Ja Jeesus sanoi • 20 / Kolme sudanilaista • 22 / Ja eräänä hyvin • kyllästyttävänä päivänä 22 / Yhtäkkiä näen ikkunassa • 22 / Tehtyään vilpittömän •

Just say if I’m disturbing you / 15 No sooner had he said / 15 In the twilit cottage / 17 You change the order / 17 It’s good that we met / 17 Will you fuck for a grand? / 19 We have a mighty charge / 19 Finally it happened / 21 And Jesus said / 21 Three Sudanese revolutionaries / 21 And one very annoying day / 23

Suddenly I see my reflection / 23 After making a sincere, rich young man unhappy / 23 22 / Ja siitä jäsenten sekamelskasta • And amid that confusion / 23 24 / Laulu rakkaudesta • A Song about Love / 25 26 / Nukkumaan käydessä • As I’m going to bed / 27 With My Greetings

30 / Jo kauan olen ollut • 30 / Reportterin mentyä • 32 / Ettäkö vain kerran vuodessa • 32 / Tänä aamuna olen päättänyt • 34 / Että mitäkö minusta • 34 / Yöllä minulle äkkiä valkeni • 36 / Syksy • 36 / Niistä joita jumalat vihaavat • 38 / Viime kesänä • 40 / Neitseestä syntynyt • 40 / Herra, sinä tiedät •

For all this time / 31 After the journalist has gone / 31 So is it to be just once a year / 33 This morning I’ve decided / 33 Amazing how when I’m alone / 35 During the night / 35 Autumn / 37 Rheumatic Poem / 37 Last summer writing / 39 Born of a virgin / 41 Lord, You know better / 41

42 / Rakkaus on • 42 / Rakastaja löysi • 44 / Omaehtoinen laulu • rakkaudesta 46 / Se oli ihana • 48 / Vanha talonpaikka •

Love is the most elastic / 43 Her lover found / 43 A Spontaneous Love Song / 45 It was marvellous / 47 The spring and the hawk / 49

Before Death

52 / Isä on nyt • 52 / Silti minä sanoisin • 54 / Isä, eilen satoi • 54 / Raskas olo • 56 / Kuukausi kuolemasta • 56 / Eräänä päivänä hänelle • tuli kasvi 58 / Mutta se mitä me • jälkeenpäin sanoimme 60 / Ei tämä oma vanheneminen • 62 / Olla väliin verbi • 62 / Kun kuolen • 64 / Jumala jakautuu •

Father is now / 53 Yet after seeing / 53 Father, it rained yesterday / 55 A feeling of heaviness / 55 A month from his death / 57 One day a tumour / 57 But what we said / 59 For myself I don’t care / 61 To be sometimes a verb / 63 When I die / 63 God divides himself / 65


68 / Tule leikitään • 68 / No jos sinä kerran • välttämättä 70 / Mistä tietää että mies • 70 / Kun Jumala • 72 / Jospa jäsenet • 74 / Rakastavaiset lahjoittavat • 76 / Äiti tulee joka aamu • uudelleen sairaaksi 78 / Isän olemassaolossa • 80 / Äitini, sisareni • 82/ Aito •

Come – let’s play / 69 Well if you really insist / 69 How do you know if a man / 71 When on the sixth day / 71 Suppose our limbs / 73 Lovers give kingdoms / 75 Mother gets sick / 77 When father was alive / 79 My mother, my sister / 81 Genuine / 83

Granny-ography • When grandchildren are born / 87 • When grannies die / 89 • Grannies weep / 89 • When you miss me / 91 • One day it will be so warm / 93

86 / Kun lapsenlapset syntyvät 88 / Kun mummot kuolevat 88 / Mummot itkevät 90 / Kun sinun tulee ikävä minua 92 / Eräänä päivänä on niin lämmin

Thanks for Yesterday • After mother died / 97 • At three o’clock / 97 • I love many kinds of men / 99 • These days I still say a prayer / 101 • With you, my dear / 101

96 / Äidin kuoltua 96 / Kolmen aikaan iltapäivällä 98 / Minä rakastan monenlaisia 100 / Nykyisin minä rukoilen 100 / Sinun kanssasi, rakkaani

Voices from an Old People’s Home • Today I’ve felt / 105 • Pain is my spouse /

104 / Tänään olen voinut 106 / Kipu on minun puolisoni 106 / Oli se rakkautta 108 / Jossain vaiheessa

• •

107 That was true love / 107 My dear, at a certain stage / 109

the Place where my soul’s house stood

112 / Minä omistan tällä • In this moment / 113 114 / Minun sisälläni kukkii • A landscape blossoms / 115 maisema Biographical Notes / 116


Eeva Kilpi is one of Finland’s best-known writers. Within Scandinavia, some of her poems have achieved an almost viral status, comparable to Stevie Smith’s ‘Not Waving but Drowning’ in the English-speaking world. Although her work has been translated into many languages, the present translations comprise the first extensive collection of her poems­­ in English. Kilpi has variously been referred to as a feminist writer, a women’s writer, an erotic writer, and a writer of exile (referring to her experience as an evacuee from Karelia). Her poems have been seen as pantheistic in outlook, and she shows a keen awareness of the crimes committed by humans against the natural world. Yet the poems evade labelling. Under a simple surface, Kilpi’s poems display a multi-voiced modernism. Her commitment to the poetic possibilities of everyday language allows her to include so-called high and low elements – bawdy humour, sexual comedy, daily irritations, and the absurdities of old age, as well as haunting expressions of love and loss. The carnival of voices extends from poem to poem, and within poems. More than most poets, Kilpi deals in irony, not to destroy or mock – though there is plenty of self-mockery – but rather, by playing off one voice against another, as a means of achieving compassion. There is always more to be said, and in Kilpi’s world to know more is to forgive more. Kilpi’s poems often have a provisional, improvisatory quality: one seems to enter them ‘from the middle’. Read ing these poems is like listening to jazz, where what matters is the way the instrumentalist takes up and varies the riffs to hand. For her own part, Kilpi has mentioned her love of the English poetic tradition, especially the poems of Marvell and Donne. Like these poets, Kilpi is a witty poet in the traditional sense of the word. Many of her poems exploit the technique of the Donnean conceit: a single initial metaphor


is developed and varied in odd and disturbing ways. Still, in Kilpi’s own words she is ‘sometimes a verb, sometimes a noun’ and sometimes goes off ‘to scare the birds in the fields’. Indeed, there is something of the shaman, the shape-shifter in her work, and reading her poems thus becomes an exploration of different ways of being. Her poems can be lyrical or raunchy, acerbic or wistful, anarchically comic or desperately sad. The reader can enjoy the poems in different ways: as companions on the life-journey, or as a representation of the life-journey itself. Note on the text and translations The translations are roughly in chronological order of composition, from the collections Laulu Rakkaudesta Ja Muita Runoja (1972), Terveisin (1976), Ennen Kuolemaa (1982), Animalia (1987), Kiitos Eilisestä (1996), and Viimeisiä Runoja (1996-2000). Some poems have been regrouped for thematic reasons. In translational terms, the translations here are oriented towards the ‘target’ language, in line with the preferences of the author and the translator, who have aimed at the natural conversational rhythms and vocabulary of English. Donald Adamson




ano heti jos minä häiritsen, hän sanoi astuessaan ovesta sisään, niin minä lähden saman tien pois. Sinä et ainoastaan häiritse, minä vastasin, sinä järkytät koko minun olemustani. Tervetuloa.


uskin hän oli ehtinyt sanoa: »Mansikat vain puuttuvat» kun minä juoksin talon taakse ja poimin nurmettuneesta maasta kourallisen pieniä villiintyneitä mansikoita ennen kuin hän ehti syödä jogurttinsa loppuun; ne olivat juuri kypsyneet. Varo sanojasi, minä sanoin, kaikki toteutuu nyt. Ja hän varoi.



ust say if I’m disturbing you, he said as he stepped over the threshold, and I’ll leave immediately. You do more than disturb me, I answered, you turn my whole existence upside down. Welcome.


o sooner had he said ‘All we need are strawberries’ than I ran behind the house and picked from the grassy ground a handful of little wild strawberries before he even had time to eat up his yoghurt; they had just ripened. I said, be careful what you wish for, from now on everything will come true. And he was careful.



ämärässä tuvassa yöperhosten lipistessä ikkunaan minä kerroin vitsin: »Saat kyllä kirjeesi takaisin mutta puhtaasti tunnesyistä pidän korut ja turkikset.» Ja me nauroimme.


inä muutat sanajärjestystä minussa. Nyt hiljaa kun tapahtuu.


n hyvä että me tapasimme nyt vasta. Jos me olisimme tavanneet aikaisemmin me olisimme tähän mennessä jo eronneet.



n the twilit cottage as the moths fluttered against the window I said in jest: ‘You’ll certainly get your letters back but for purely sentimental reasons I’ll keep the jewels and the furs.’ And we laughed.


ou change the order of the words in me. Hush now, let it happen.


t’s good that we met only now. If we had met earlier we’d be divorced already.



aisko kymppitonnilla naia? hän sanoi minulle bussipysäkillä kello 0,42 tyhjät kadut ympärillämme huurtuvina. Ensin minä pudistin päätäni, mutta sitten sanoin: Ei rahasta, mutta jos imuroit ja tiskaat. Silloin hän vuorostaan kieltäytyi ja kääntyi alakuloisena mennäkseen pois.


eissä on nyt valtava lataus iloa, rakkautta, hyvyyttä ja voimaa jakaa muillekin. Niin, hän sanoi, olet käännekohta minun elämässäni, sinä aukaisit minun aistieni umpeutuneet väylät. Ensi kerran ymmärrän äitiäni, anopista puhumattakaan, sukulaisia melkein rakastan, ja mikä parasta, vaimo ei maistu enää puulta; sitä juhlaa mikä meillä on ollut!



ill you fuck for a grand? he said at the bus-stop at half-past midnight. Frost lay on the empty streets all around. At first I shook my head, but then I said: Not for money, but if you do the vacuuming and the washing up. Then he was the one who shook his head and he turned to go, dejected and forlorn.


e have a mighty charge within us now, of love, goodness, power to share with others. Yes, he said, you are a turning point in my life, you have opened up the blocked channels of my senses. For the first time I understand my mother, to say nothing of my mother-in-law, I can almost love my relatives, and best of all, my wife no longer tastes of wood, such a wonderful time we’ve had!



opulta kävi niin että kohtasin ihmisen joka piti samoista asioista kuin minäkin: pääskysistä, lepakoista ja autioista taloista, huonosta tiestä ja pitkästä heinästä, metsälammesta, usvasta ja yksinäisyydestä. Ja kuinka ollakaan, me olimme johdonmukaisia: emme voineet sietää toisiamme.


a Jeesus sanoi: Tulkaa rakkaat vuohet, te raukat jotka harhailitte koko elämänne osaamatta valita oikeata puolta, teille on valmistettu yllätykseksi iankaikkinen ilo. Ja hän kääntyi akanoiden puoleen, puhalsi ne ilmaan ja sanoi: Lentäkää ikuisesti vapaina taivaan tuulissa.


olme sudanilaista vallankumouksellista on teloitettu ampumalla tänään iltapäivällä, sanottiin juuri kun olin leikkaamassa illalliseksi paistamaani munaa, yhtä kolmesta. Eivät anna edes ruokarauhaa, olisin voinut ajatella. Mutta en ajatellut. Kolme on hätkähdyttävä luku. Mahtuu tajuntaan paremmin kuin massamurha. 20


inally it happened that I met a person who liked the same things as I did: swallows, bats and deserted houses, a bad road and long grass, a pond in the forest, mist and solitude. And guess what, we were consistent: we couldn’t stand each other.


nd Jesus said: Come unto me dear goats, ye wretches who have strayed all your life unable to choose the right side, a surprise is prepared for you, eternal life. And he turned to where the chaff lay and blew it into the air and said: Fly free for ever in the winds of heaven.


hree Sudanese revolutionaries were executed by shooting this afternoon, the news came just as I was slicing an egg for my evening meal, one of three. They don’t even give you peace to eat, I might have thought. But I didn’t. Three is a shocking number. It enters the mind more easily than mass murder. 21


a eräänä hyvin kyllästyttävänä päivänä hän sanoi heille kokeeksi: Köyhät teillä on aina keskuudessanne. Mutta he vain katsoivat häneen ihaillen.


htäkkiä näen ikkunassa peilikuvani: jalat pöydällä, kädessä kirja, mukavannäköinen asento. Ja se hymyilee. Minä vilpittömästi kadehdin sitä.


ehtyään vilpittömän rikkaan nuorukaisen onnettomaksi Jeesukselle tuli huono omatunto ja hän päätti korjata kaiken seuraavassa julkilausumassa sanoen: Autuaita ovat murheelliset.


a siitä jäsenten sekamelskasta minä etsin vain sinun jäseniäsi ja niistä huohotuksista sinun hengitystäsi ja siitä elinten paljoudesta yhtä joka kuuluisi sinulle. Tämä vapaus, huusi joku. 22


nd one very annoying day He said to them as an experiment: The poor ye have always with you. But they just gazed at him admiringly.


uddenly I see my reflection in the window: feet on the table, a book in my hand, a comfortable position. And it smiles. I’m truly envious.


fter making a sincere, rich young man unhappy Jesus had a bad conscience and decided to put everything right in his next sermon, saying: Blessed are the dejected ones.


nd amid that confusion of limbs I tried to find only your limbs and amid these gasps your breathing and amid the abundance of our body parts one that was yours. Ah this freedom, someone cried. 23


Ja eräänä päivänä me koukistumme toistemme ympärille ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää, sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena, minun mahahaavani sinun sydänvaivasi vieressä ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten, emme erkane konsana ei. Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi, hengenahdistuksesi ja kuolion joka sydämessäsi jo on ja minä unohdan katarrini, levottomat jalkani ja sen alituisen kalvamisen vasemmalla puolella ja tulkohon hallat ja harmit ja muut. Minun rintani tyhjät ja litteät ota käsiisi rakas sillä eräänä päivänä kun katsot ne riippuvat pitkinä, rakastatko minua silloin tula tuulan tuli tuli tei? Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus, nuorten rakkaus, keski-ikäisten ihmisten rakkaus, rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus, huonosti puettujen rakkaus ja yksinäisten rakkaus. Opeta meidät hyväksymään rakkaus, me niin pelkäämme sitä.


A Song about Love

And one day we’ll be hooked round each other locked fast so nothing can prise us apart with your stiff joints wrapped round my gout, my stomach ulcer snuggled against your dicky heart and your rheumatism next to my lumbago, – I am thine, thou art mine for ever. Then my dear you’ll forget your arrhythmia and the gangrene that has entered your heart already and I’ll forget my catarrh, my restless legs and the pain always gnawing down my left side – Two hearts that none shall sever. My breasts that are empty and flat – take them in your hand now my love for one day when you look at them they’ll be droopy, dangling down and will you love me then – When shades of night are falling? Lord, teach us to accept the love of the old, the love of the young, the love of the middle-aged, the love of the ugly, of the fat, of the poor and the ill-dressed and the lonely. Teach us to accept love – love that so terrifies us.


Ja sinä otat käsiisi minun rintani, minun venyneet litteät rintani ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellessasi hapuilet sokeana luokseni, tunnustelet minua käsimielin. Tunnustele vaan: kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä, tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti, mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun. Ja minun kyhmyni painautuvat sinun kuoppiisi, sinun ryppysi minun uurteisiini ja kärsimystesi äärellä minä rukoilen hiljaa kuolemaasi. On kirkkaana päivä ja ilta.


ukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun.


And you will press your hand against my breasts, my stretched, flat breasts and you will touch my wrinkled nipples with your lips and you, with that cataract in your eye as you wait for the operation will grope your way blindly towards me and feel me with the fingers of the mind. So, feel: For under all these wrinkles I’ll still be me, life makes us wear this disguise at the last – – When little birds cease their calling. And my lumps will press into the folds of your skin, your wrinkles into my creases and faced with your suffering I shall pray softly for your death. – Arm in arm we’ll walk together And our sky will always be bright.


s I’m going to bed I think: Tomorrow I’ll heat up the sauna, I’ll pamper myself, take a walk, take a dip, wash, invite myself for evening tea and speak to myself affectionately, admiringly, approvingly: You brave little woman, I trust you.


Excerpt from A Landscape Blossoms Within Me  

By Eeva Kilpi, translated by Donald Adamson Published by Arc Publications, September 2014

Excerpt from A Landscape Blossoms Within Me  

By Eeva Kilpi, translated by Donald Adamson Published by Arc Publications, September 2014