sf(ÄÄRI)

Page 1

* * * * * * * * * * * ** * * *

R-talon Konserttisali Pohjoinen Rautatiekatu 9

30.11.2020 klo 17 Vapaa pääsy

(sf )ÄÄRI

(sf )ÄÄRI

* * * * * * * * ** * * * * * * * * ** * * * * * *

Johanna Huber, viulu І Marco Elefante, viulu І Aino Räsänen, alttoviulu Anna Pulakka, sello І Hsin-Di Shih, sello І Eero Marttila, basso Kaisamaija Uljas, luuttu І Eugenie van der Meulen, cembalo Nanako Lammi, alttosaksofoni І Sikri Lehko, tenorisaksofoni Nanna Ikonen, baritonisaksofoni І Matilda Seppälä, live-elektroniikka Outi Vedenpää, valosuunnittelu І Mikko Ingman, äänitekniikka Iines Kiuru, kummitus І Ita Nagode, kummitus

Berio * Vivaldi * Ezquerra * Seppälä

Luciano Berio: Sequenza VIIb (1969/1993) Anna-Sofia Anttonen, sopraanosaksofoni Iines Kiuru, kummitus/klarinetti Ita Nagode, kummits/alttosaksofoni Nanna Ikonen, kummitus/alttosaksofoni Antonio Vivaldi: Fagottikonsertto g RV495 Anna-Sofia Anttonen, baritonisaksofoni Johanna Huber, viulu Marco Elefante, viulu Aino Räsänen, alttoviulu Anna Pulakka, sello Eero Marttila, basso Kaisamaija Uljas, luuttu Eugenie Van der Meulen, cembalo

* * * * *

Nuño Fernández Ezquerra: Plerion (2019-2020) Saxtronauts: Nanako Lammi, alttosaksofoni Anna-Sofia Anttonen, tenorisaksofoni Sikri Lehko, tenorisaksofoni Nanna Ikonen, baritonisaksofoni

* * * * * * * * * * * * * *

* * * * * * * * * * * * *

* * ** * * * *

* * * * * * * ** * * * *

* * * * * * ** * * * * * * * * * * * ** * * *

* * * * * * * * * * * * * *

*

Matilda Seppälä: Feedback (kantaesitys) Anna Sofia, tenorisaksofoni Matilda Seppälä, live-elektroniikka Mikko Ingman, äänitekniikka


Konsertin otsikko (sf)ÄÄRI viittaa musiikin ulottuvuuksiin, loppuunsaattamisen tunteeseen, äärettömään, sekvensseihin, palloihin, kehiin, ennalta-arvaamattomuuteen, äkillisyyteen, tyhjyyteen, täyteen. Sfääri tarkoittaa taivaanpalloa, kappaletta, jonka keskipisteestä on yhtä pitkä matka sen jokaiselle sivulle. Taivaanpallo on noin 2500 vuotta sitten keksitty ajatus pallosta, jonka avulla katsoja havainnoi tähtitaivasta sijoittuen itse sen keskelle. Sfääreissä oleminen on painottomuutta, leijailua. Atmosfääri on planeetan ympärillä sijaitseva kaasukehä, joka toimii ehkäpä jollain lailla eri todellisuuksien näkymättömänä rajana. Puhekielessä se viittaa myös vallitsevaan tunnelmaan. Voiko sfääri olla ääri, jonkin loppu, reuna, raja? Ohjelmaa koostaessa ja sen sisältöä pohtiessa olen miettinyt taiteen parissa tyypillisiä kysymyksiä: Minkälaisia rajoja asetamme taiteelle, omalle tekemiselle tai kokemukselle kuuntelijana? Voiko kokemus olla samaan aikaan äärettömän kaukainen ja aivan liki, äärellämme oleva?

Luciano Berio (1924-2003): Sequenza VIIb Saksofonisti Claude Delangle sovitti Luciano Berion oboisti Heinz Holligerille 1969 omistetun Sequenzan VII sopraanosaksofonille 1993. Teos sisältää runsaasti erikoistekniikoilla tuotettavia ääniä ja sen notaatio poikkeaa perinteisestä: aika-arvojen sijaan tahdit on merkitty sekunnein. Ulkopuolisesta äänilähteestä soiva h-sävel luo jostain kaukaa soivan kaiun säveliä nokkivan satakielen improvisatoriselle laululle, joka johdattaa kuulijan hurjan tanssin läpi myös ohikiitäviin melankolisiin hetkiin. Äärimmäisen tarkka notaatio ja yksityiskohtien määrä haastaa soittajan äärimmilleen; säveltäjän omien sanojen mukaan teos vaatii muusikolta niin instrumentin käsittelyn kuin mielen virtuositeettia. Berio on sanonut myös inspiroituneensa muun muassa Richard Wagnerin Tristanin ja Isolden 3. näytöksen alun englannintorvisoolosta teosta säveltäessään, ja ehkä tarkkakorvainen voi kuulla tästä kaikuja teosta kuunnellessaan. Vaikka teoksen äärellä on viettänyt kauan aikaa, on soittajalla luultavasti silti sellainen olo, että kappaleen raja-aita leijuu jossain yläpuolisissa sfääreissä. Soittajan on harjoiteltava ja edelleen harjoiteltava, jotta oppisi leijumaan musiikin mukana. Ja tämän jälkeen toivottava, että leijumisen leikkiminen riittää, ja että ihmiskehon ja


-mielen rajat eivät tule vastaan. Ja kun ne rajat kuitenkin tulevat vastaan, on niitä ajateltava ehkä sittenkin näkymättöminä, vaarattomina kenttinä, joiden läpi tai ohi saa matkustaa. Esityksessä mukana haamuilevat kolme kummitusta symboloivat niitä sisäisiä kummituksia, joiden kanssa vaikeaa musiikkia esittäessä väistämättä taistelee. Ehkä kummitukset voivatkin olla ystäviä! Antonio Vivaldi (1678-1741): Concerto g RV495 Myöhäisbarokin innovatiivinen italialainen mestari Antonio Vivaldi uudisti erityisesti konserttoja (säveltäen niitä yli 500 kappaletta) ja inspiroi monia aikansa säveltäjiä. Hän vakiinnutti konserton muodoksi kolmiosaisuuden (hidas-nopea-hidas) sekä leikitteli orkesterin ja solistin vuoropuheisuudella. Esimerkiksi Johann Sebastian Bach sovitti useita hänen teoksiaan uudelleen sekä sävelsi Vivaldin tyylistä inspiroitunutta musiikkia. Elinaikanaan monissa Euroopan maissa tunnettu ja uraa tehnyt Vivaldi kuoli tuntemattomana ja hänen teoksensa katosivat konserttilavoilta aina aikaiselle 1900-luvulle asti, jolloin hänen käsikirjoituksiaan löydettiin ja hänen musiikkiaan alettiin jälleen tutkimaan. Tänä päivänä hänen viulukonserttonsa Le quattro stagioni (Neljä vuodenaikaa) on

luultavasti yksi maailman tunnetuimpia ja soitetuimpia klassisen musiikin sävellyksiä. Vivaldin musiikissa yleiset sekvenssit toimivat hauskana linkkinä aikaisemmin kuullulle Berion Sequenzalle. Toisiaan seuraavat asiat muodostavat sekvenssejä, mutta nyt kuulemme kaksi aivan eri maailmoista tulevaa teosta peräjälkeen. Kuitenkin ehkä näiden kahden italialaisen n. 300 vuoden etäisyydellä toisistaan sävelletyn teoksen energiasta voi löytää jotain samaa: intensiteetti, sähäkkyys, lyyrisyys, ekstroversio, huumori, hulluus! Voisiko klassisen musiikin konsertissa tanssia ja unohtua rytmin vietäväksi? Moottorina tanssillisen seikkailun mahdollisuudelle tänään toimii barokin ajan soittimista koostettu yhtye, jonka solistina kuullaan fagotin paikalle 1800-luvulta aikamatkustanutta laitetta nimeltään baritonisaksofoni. Vivaldin mukaan on muuten nimetty asteroidi: 4330 Vivaldi.


Nuño Fernández Ezquerra: Plerion Plerion syntyi Saxtronauts-saksofoniyhtyeen tilauksesta Suomen Säveltäjien myöntämällä apurahalla yhtyeen omaa, Suomen eri observatorioissa 2021 tapahtuvaa Avaruusseikkailu -konserttisarjaa varten, ja se kantaesitettiin Helsingin Observatoriossa tammikuussa 2020 säveltäjän johdolla. Teosta varten Ezquerra on työstänyt tiiviissä yhteistyössä kanssamme herkän ekspressiivisiä erikoistekniikoita saksofoneille. Ne luovat kappaleeseen ikään kuin maagisen piirin, joka herättää kuuntelemaan tätä soittimelle epätyypillisen hiljaista teosta tarkkaan. Teos kutsuu kuulijan kääntymään sisäänpäin, lähelle, mutta samaan aikaan höristämään korviaan kaukaisuuteen. Miltä tämä 6 500 valovuoden päässä, Härän tähdistössä sijaitseva supernovajäänne Rapusumu kuulostaa, kun sen käsitteestä inspiroitunutta ääntä tuodaan tähän tilaan, äärelle? 4.6.1054 taivaalla näkyi kirkas, päivänvalossakin näkyvä valoilmiö, tähden supernovaräjähdys. Nykyisin sen paikalla on Rapusumu, tähden jäänne. Sumu on halkaisijaltaan noin 11 valovuotta, laajeten jatkuvasti noin 1 500 km/s nopeudella.

”Plerion on supernovan eli räjähtäneen tähden jäänteiden sisältä löytyvä tähtisumu (oikeammin kaasusumu), jonka keskellä pyörii sähkömagneettisesti säteilevä neutronitähti. Tämä teos viittaa tiettyyn plerioniin; SN 1054, joka tunnetaan paremmin nimellä ”Crab Nebula”, suomeksi ”Ravun Tähtisumu”. Miltei muuttumattoman äänimassan, materiaalin muutoksen hitaan liikkeen ja sen luontaisen hiljaisuuden kautta teos saavuttaa hyvin mietiskelevän ja meditatiivisen olemuksen. Plerion tarjoaa kuulijalle mukaansatempaavan, miltei ritualistisen kokemuksen. Jos supernovan jäännettä tarkastelee metaforana, Plerion kuvastaa energiaa sen moninaisissa muutostiloissa. Nämä avaruuden ilmiöt ovat kaikuja tähdestä, jonka räjähdys tuotti valtavan määrän energiaa; energiaa, joka säilyy ja voi mahdollisesti tulla joksikin muuksi. Supernovien olemuksesta ja niiden salatuista jäänteistä nousee mystinen heijastus ihmisen olemassaolosta, elämästä, kuolemasta, ylittäen ja rikkoen meitä näennäisesti määrittelevät rajat.” (N. F. Ezquerra, suom. Sikri Lehko)


Matilda Seppälä: Feedback, kantaesitys Eksperimentoimme ihon kosteutta mittaavien sensorien kanssa musisointia Matilda Seppälän kanssa keväällä 2019, kun esitimme Live Electronics Atelier -kurssin päätöskonsertissa ensimmäisen osan hänen teoksestaan Collection of Social Games. Teoksessa soitin kehoni reaktioilla Matildan säveltämää musiikkia. Apuvälineinä käytimme esimerkiksi meditaatiota, hengitysharjoituksia, erilaisia tuoksuja ja kosketusta. Tästä projektista inspiroituneina saimme idean tänään kuultavasta teoksesta ja saimme siihen myös sävellystilausavustuksen Teostolta. Suuret kiitokset myös Valtteri Wikströmille avusta ja opastuksesta sekä biodataa lähettävien sensorien Max/MSP-ohjelmaan yhdistävän sovelluksen koodauksesta! ”Feedback on teos saksofonistille, EEG-sensoreille ja lautakunnalle. Teos rakentuu kerroksittain elementeistä, jotka saattavat realisoitua teoksen aikana, tai olla realisoitumatta, riippuen esiintyjän aivosähkökäyrästä. EEG-data häiriköi teoksen kulkua keskeyttäen ja singoten esiintyjän erinäisten tehtävien pariin.” (M. Seppälä)

Teos toimii tämän konserttiohjelman yhteydessä eräänlaisena vastaparina Luciano Berion Sequenzalle. Sequenza on äärimmäisen yksityiskohtaisesti kirjoitetun informaation vyyhti, jonka opetteluun on käytettävä ääretön määrä tunteja. Konserttitilanteessa soittaja suorittaa virtuoottisen performanssin toivoen, että nuotit osuvat oikeaan, ja että työtunteja on takana tarpeeksi. Seppälän teoksessa päähän laitettu sensori saattaa paljastaa kehonreaktiot yleisölle ja lautakunnalle ja suorituksen taakse ei ehkä voi enää piiloutua. ************************************************* Iso kiitos kaikille opintiellä ja elämässä minua tukeneille opettajille, opiskelutovereille, kollegoille, ystäville ja perheenjäsenille! Toivottavasti saan soittaa nämä kappaleet teille kasvotusten jonain päivänä. Julisteen suunnittelu: Oona Viskari Tsemppiaurinko: Miia Puustinen Konsertin nimen keksivät rakkaat ystäväni Miia Puustinen ja Armi Teva annasofiaanttonen.com saxtronauts.com @annasofialexsandra, @saxtronauts