__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

nro 2011

1

juhlakevään tapahtumat sivu 4

mitä tuntee eläintuottaja? sivu 18

Eduskuntava alit 2011 sivu 10

Animalia 50 vuotta

Lehti eläinten asialla

kasvisruokaa ja pop-iskelmää: haastattelussa mariska sivu 8


Pääkirjoitus Animalia-lehti, 35. vuosikerta julkaisija: Eläinsuojeluliitto Animalia päätoimittaja: Laura Uotila,

laura.uotila@animalia.fi

toimitussihteeri:

Eeva Suhonen, p. (09) 7206 5914 eeva.suhonen@animalia.fi taitto: Reeta Salmi, p. (044) 362 7714 reeta@redandblue.fi Osoitteenmuutokset:

Tarja Balding, p. (09) 7206 5911 tarja.balding@animalia.fi Painopaikka:

Miktor Oy, Helsinki ISSN 0783-9170 Nro 1 maaliskuu, nro 2 toukokuu, nro 3 syyskuu, nro 4 marraskuu. Seuraavaan numeroon tarkoitetun materiaa­lin tulee olla perillä toimituksessa ma 4.4.2011 mennessä. Aineistot lähetetään lehti@animalia.fi tai osoitteella: Animalia-lehti, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki. Animalia-lehti on kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen. Ilmoitusmyynti:

Jenni Pekkala, p. 045 7750 1570 Ilmoitushinnat:

Katso ilmoitushinnat www.animalia.fi Lisäveloitukset: Värierottelut veloitetaan erikseen, määräyspaikka­korotus 20 %, liitteiden hinnat sovitaan erikseen. Rajoitukset: Etusivulla ei julkaista ilmoituksia. Alennukset: Toistoalennus: 1. toisto 10 %, seuraavat 20 %, auktorisoidut mainos­toimistot 15 %. Ilmoitusten peruuttaminen:

Peruutukset viimeistään seitsemän (7) vuorokautta aineiston jättöpäivän jälkeen toimitus­sihteerille. Reklamaatiot: Kirjallisena 14 vuoro­ kauden aikana ilmes­tymispäivästä lukien. Irtonumeromyynti:

Akateeminen kirja­kauppa. Animalia-lehti pidättää oikeuden lyhentää ja muokata juttuja.

Artikkelien lainaaminen eläinsuojelua edistäviin tarkoituksiin sallittu. Lähde mainittava. Toimisto: Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki Asiakaspalvelu:

p. (09) 720 6590, päivystys ma–pe kello 10.00 –15.00, fax (09) 148 4622 e-mail: animalia@animalia.fi internetsivut: www.animalia.fi. Jäsenmaksut: Tukijäsen: 27 € / vuosi, aktiivijäsen: 32 € / vuosi, nuorisojäsen: (alle 18 v.) 20 € / vuosi, aktiivi-nuorisojäsen: (alle 18v.) 24 €/vuosi, ainaisjäsen: 540 €, yhteisöjäsen: 100 € / vuosi. Sampo 800018-2105644 IBAN: FI71 8000 1802 1056 44 SWIFT: DABAFIHH Kirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi. Lahjoitukset: Nordea 101130-260629 IBAN: FI24 1011 3000 2606 29 SWIFT: NDEAFIHH testamentit: Tiedustelut, p. (09) 7206 5911, tarja.balding@animalia.fi Rahankeräyslupa:

Luvan myöntäjä: Poliisihallitus Toimenpanoaika ja alue: 28.1.2011-31.12.2012 koko Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta Päätös nr ja pvm: 2020/2010/3931 28.1.2011

iiris rautiainen

Ilmestymisaikataulu:

Animalian merkittävin teko toiminnanjohtaja salla tuomivaara

juhlavuoden myötä kohtaan yhä useammin kysymyksen siitä, mikä on tärkein eläinsuojelusaavutus Animalian historiassa. Tähän on vaikea löytää vastausta. Onko suurempi saavutus saada aikaan ensimmäinen koe-eläimiä suojeleva laki, vaikkakin aika heikko sellainen, vai myöhemmin vaikuttaa siihen, että laista tehdään eläinten kannalta olennaisesti aiempaa parempi? Onko hyljetuotteiden myyntikielto tärkeämpi saavutus kuin kissa- ja koiraturkisten kielto vai päinvastoin? Onko pienemmän eläinmäärän täydellinen pelastaminen merkityksellisempää kuin erittäin suuren eläinmäärän olojen vähäinen parantaminen? Näihin asioihin on mahdotonta löytää yhtä oikeaa vastausta. Olen pitänyt kiinni siitä, että asenteiden muuttaminen on kaikkein tärkein saavutus Animalian puolivuosisataisessa tarinassa. Vallitsevat asenteet vaikuttavat kaikkiin edistysaskeleisiin ja takapakkeihin. Poliittisen päätöksenteon jähmeys ja talouden asettamat reunaehdot ovat aina mukana eläinten kohtelussa, mutta pysyvimpiä muutoksia saavat aikaan ihmisten asenteet. Tiia Aarnipuun kansien väliin saattama Animalian tarina on kertomus eläinsuojelun ja eläinten kohtelun noususta keskeiseksi yhteiskunnalliseksi keskustelunaiheeksi. Kirja paljastaa, kuinka käsittämättömän vähäistä tietoisuus ja keskustelu eläinten hyväksikäytön erilaisista muodoista oli vielä 1960-luvun alun Suomessa – siitä huolimatta, että eläinsuojeluyhdistykset olivat aloittaneet arvokkaan työnsä jo 1800-luvulla. Animalia oli mukana murtamassa hiljaisuutta ja nostamassa sekä eläinkokeita että turkistarhausta suuren yleisön tuntemiksi kysymyksiksi. Animalian historia tuo esiin myös eläinten hyväksikäytön valtavan nopean muutoksen. Vuonna 1961 järjestöä perustettaessa oli Suomeen vasta rakennettu ensimmäiset broilereiden tuotantoyksiköt. Tällä hetkellä broilerituotantoa voi pitää eläinsuojelullisesti ongelmallisimpana lihantuotantona. Terveellisen ja ilmastoystävällisen maineen saaneen broilerin kulutus on kuitenkin nousukiidossa. Moni eläimiä ajattelevakin säilyttää siivekkäät eläimet lautasellaan pörröisiä pidempään. Mutta broileri ei ole koskaan eläinten ystävälle se oikea valinta. Munantuotannossa oltiin 1960-luvulla aloittelemassa kanojen häkkikasvatusta. Nyt puolen vuosisadan jälkeen näitä ”perinteisiä” häkkejä ollaan kieltämässä koko EU:ssa. Tilalle kaupataan ratkaisuna niin kutsuttuja virike- eli varusteltuja häkkejä. Animalian työ jatkuu tavalliseen tapaan tiedotuksella: kertomalla, ettei häkki edelleenkään ole kanalle oikea paikka elää, ei vaikka sen pohjalle lisäisi palan kynnysmattoa. Onneksi ihmisillä on mahdollisuus valita, vaalien ohella myös ostoksia tehdessään. Vaalikevään kuohuissa, kasvavien tuotevalikoimien keskellä Animalia on elvyttänyt käyttöön takavuosien tunnuslauseensa – vapauta eläimet valinnoillasi! Siispä erinomaista Animalian juhlavuotta, kaunista kevättä ja eläinystävällisiä valintoja sekä vaaliuurnille että ostosreissuille!


24

Näätäeläimet kaipaavat tekemistä

6 7

8

10 12

14

18

20

26 27 28 30 31 32 34 35

Uudelleensijoitettujen fretin ja hillerin omistaja kertoo puuhakkaista lemmikeistään. Niin turkistarhoilla elävät minkit kuin lemmikkifretitkään eivät totu häkkielämään, vaan tarvitsevat runsaasti virikkeitä. Murra myytit vastaväitteillä Animalia testaa: Proteiinipatukat Vapaaehtoiset ovat toiminnan sydän Miten voin toimia Tehtyä ja tapahtunutta

12

14

animalia

23

Pääkirjoitus Sisällys Juhlavuoden huikeat huipentumat Animalian juhlaviikon kruunaa avoin yleisötapahtuma Helsingissä: Eläin! – Animalian suurtapahtuma on täynnä debatteja, tuunausta ja toimintaa. Uutiset Kolumni: Päivi Rosqvist Sanottua Risut ja Ruusut Mariska kokkaa kasvisruoan mieluiten itse Musiikin monitaitaja Mariska vaihtoi tyyliä, mutta pysyy edelleen eläinten puolella. Anna eläimille ääni: Eduskuntavaalit 2011 Ketä eläimet äänestäisivät eduskuntaan? Sano ei julmalle kosmetiikalle! Uusi kansainvälinen kampanja tähtää siihen, että koe-eläinten kärsimykset EU:ssa myytävän kosmetiikan vuoksi tulevat tiensä päähän kahden vuoden päästä. Jo tällä hetkellä kaikki kosmetiikan eläinkokeet on kielletty EU-alueen sisällä, mutta alueelle saa tuoda myyntiin kosmetiikkatuotteita, jotka on testattu kolmella vielä sallitulla eläinkokeella. Askeleen edellä eläinten puolesta Tiia Aarnipuu kokosi Animalian historian juhlakirjan kansien väliin. Kirjoittaja kertoo uskomattomia tarinoita eläinsuojelijoiden sisukkuudesta vuosikymmenten varrelta. Työkaveri lautasella Miten eläintilallinen kokee eläinten kasvattamisen ruoaksi? Varustellut häkit ovat pieni askel kohti parempaa Kirjavinkit

kulo t.

2 3 4

suvi elo

Sisällys

24

Vegepalsta: Kevättalvi on keittojen kulta-aikaa

Sarjakuva Alueosastojen yhteystiedot Animaliashop: Kurkkaa kevään uutuudet!

Kannen kuva: Animalia

1 /2 0 1 1

3


teksti jenni pasanen

Osallistu jäsenhankintakilpailuun! Animalian jäsenhankintakilpailu on käynnissä 1.1.—24.6.2011. Kilpailusarjoja on kaksi: 1. jäsensarja on tarkoitettu yksittäisille henkilöille eli jäsenhankkijoille 2. joukkuesarja on tarkoitettu Animalian jäsenten muodostamille joukkueille Joukkueet voivat koostua 2–10 jäsenestä. Kilpailussa lasketaan yhteen koko joukkueen yhteensä hankkima jäsenmäärä. Jäsenhankkijat ja joukkueet saavat palkintoja hankittujen uusien jäsenten määrän mukaan. Lisäksi kaikkein eniten uusia jäseniä hankkineet jäsenhankkija ja joukkue saavat bonuksena lahjakortin, jonka arvo on yksi euro per hankittu jäsen.

PALKINNOT 5 uutta jäsentä: Animalian take away -muki, kannellinen kestotuote kertakäyttömukien tilalle 10 uutta jäsentä: Animalian muistitikku ja take away -muki 20 uutta jäsentä: 50 euron lahjakortti Ekoloon tai Vegetukkuun

Joukkueiden jäsenet saavat samat palkinnot kuin jäsenhankkijat suhteutettuna joukkueen jäsenmäärään. Erityisiä lomakkeita jäsenten hankintaan voi tulostaa Animalian verkkosivuilta tai tilata Animalian toimistolta: tarja.balding@animalia.fi Luethan vielä tarkat kilpailuohjeet! www.animalia.fi/jäsenhankintakilpailu tai kysy lisää juhlavuoden koordinaattori Jenni Pasaselta, jenni.pasanen@animalia. fi, p. 045 7750 1571

4

1 / 2011

Juhlavuoden huik animalian 50-vuotista historiaa on

syytä juhlia! 22.3.–2.4.2011 välisenä aikana tapahtumatäytteiset juhlaviikot tuovat eläinsuojelua näkyväksi ympäri Suomen. Juhlaviikot käynnistyvät Animalian varsinaisena syntymäpäivänä 22.3., jolloin Helsingissä kokoonnutaan vuosikokouksen merkeissä ja ympäri Suomen järjestetään eläinsuojeluaiheisia vaalitempauksia. Animalian juhlaviikon kruunaa avoin yleisötapahtuma Helsingissä: Lasipalatsin elokuvateatteri Bio Rex muuttuu kahden päivän ajaksi eläinsuojelun areenaksi, kun Eläin! – Animalian suurtapahtuma valtaa paikan. Tapahtuma avataan perjantaina 1.4. kello 12 keskustelutilaisuudella, joka pohjautuu Animalian juhlakirjaan Jonkun on uskallettava katsoa.

Keskustelussa ovat mukana kirjan kirjoittaja Tiia Aarnipuu, yhdistyksen perustamisvaiheen aktiivi Linnéa Ruda sekä kansanedustaja ja Animalian vuoden 1994 julistemalli Tanja Karpela. Lauantain 2.4. käynnistää kello 11 alkava huutokauppa, johon teoksiaan ovat lahjoittaneet mm. Outi Heiskanen, Pertti Jarla, Milla Paloniemi, Jani Leinonen, Rosa Liksom ja Rakel Liekki. Tapahtuma täyttyy monenlaisesta ohjelmasta. Luvassa on napakoita debatteja esimerkiksi turkistarhauksesta, kasvisruokapäivästä ja lemmikkieläimistä. Mukana keskustelemassa ovat mm. Paavo Arhinmäki, Emma Kari, Hannele Luukkainen, Markus Vinnari ja Leo Stranius. Käytännönläheistä toimintaa osallistujil-


Eläin! – Animalian suurtapahtuma 1—2.4. Lasipalatsin Bio Rex, Mannerheimintie 22-24, Helsinki

Ohjelma pe 1.4. 12–14 12–17 14–17 17–18 17–20 18–24 18–19 21–24

keat huipentumat le tarjoavat vaateyritys Globe Hopen ja Anu Harkin vetämät tuunauspajat. Lapsille on oma puuhanurkka. Elokuvasalissa on mahdollisuus pysähtyä katsomaan elokuva-alan edustajien alustamia eläinaiheisia elokuvia. Elokuvateatterin lämpiössä on koko tapahtuman ajan eläinystävällisiä yrityksiä esittelemässä toimintaansa. Tapahtuman päätöskeskustelu lauantain alkuillassa luotaa tulevaisuuteen ja vuoden 2061 eläinten asemaan, kun eri alojen asiantuntijat pääsevät esittämään näkemyksiään siitä, mitä eläinsuojelussa tulee tapahtumaan seuraavan 50 vuoden aikana. Iltabileet Korjaamolla Juhlaviikot päättää Eläin! Animalian bileet lauantaina 2.4. Kulttuuritehdas Kor-

jaamolla Helsingissä. Eläinsuojeluväkeä tahdittavat tuolloin mm. Scandinavian Music Group ja Mariska & Pahat Sudet. Liput kannattaa hankkia ajoissa etukäteen Animalian toimistolta, Tiketistä tai Lippupisteestä, koska suositut artistit ja hyvä tarkoitus houkuttelevat varmasti osallistujia! Tarkemmat ja laajemmat ohjelmatiedot päivitetään Animalian verkkosivuille www.animalia.fi/juhlavuosi ja www.animalia.fi/eläin. Juhlavuoden toimintaan tarvitaan vapaaehtoisia ympäri Suomen. Jos olet kiinnostunut auttamaan tapahtumissa, ota yhteyttä juhlavuoden projektikoordinaattori Jenni Pasaseen, p. 045 775 01571 tai jenni.pasanen@animalia.fi.

Jonkun on uskallettava katsoa – keskustelu Animalian puolesta vuosisadasta lasten nurkkaus elokuvia debatteja tuunauspajoja elokuvia ja alustuksia Ulos kaapista eläinten puolesta! – tunnetut henkilöt ottavat kantaa Bar Eläin (kirjanjulkistamisbileet, musiikkia ja baari)

la 2.4. 11–13 taide- ja muotihuutokauppa 11–14 lasten nurkkaus 13–14 debatteja 14–17 tuunauspajoja 15–16.30 Eläinten asema vuonna 2061 – tulevaisuudennäkymiä

Muita juhlaviikkojen tapahtumia ovat mm. 19.3. Animalian syntymäpäivätilaisuus kello 11–15 Lahden Elokolossa, Vuorikatu 14. Sami Säynevirta Animalian hallituksesta tavattavissa. 22.3 Animalian eduskuntavaaliaiheisia tempauksia eri paikkakunnilla 22.3. Animalian vuosikokous Helsingissä 2.4. Eläin! Animalian bileet kello 21–03 Kulttuuritehdas Korjaamolla Helsingissä

Lue lisää: www.animalia.fi/eläin

1 /2 0 1 1

5


Koonnut Laura Uotila

laura uotila

shutterstock

Uutiset

Sikojen kivuliaasta kastraatiosta luovutaan useimmat eurooppalaisen sianli-

hantuotantoketjun merkittävimmistä toimijoista allekirjoittivat joulukuussa julkilausuman, jonka mukaan karjuporsaiden kirurginen kastraatio tullaan lopettamaan EU:ssa. Sitoumuksen allekirjoittajien joukossa on mm. Euroopan tuottajajärjestö COPA, johon kuuluu myös suomalainen MTK. Sitoumuksen ensimmäinen askel on pitkäkestoisen kivunlievityksen ja/tai

useat yhdysvaltalaiset julkisuuden henkilöt ovat viime kuukausina siirtyneet eläinystävälliseen elämäntapaan: Tuoreiden vegaanien joukossa ovat entinen presidentti Bill Clinton sekä nyrkkeilijä Mike Tyson. Muita päätöksellään kohahduttaneita henkilöitä ovat mm. maailman rikkaimpien joukkoon kuuluva hotelliyrittäjä Steve Wynn sekä musiikki- ja muotipiireistä tuttu Russell Simmons. Jo aiemmin veganismistaan ovat tulleet tunnetuiksi mm. näyttelijät Natalie Portman, Demi Moore ja Alicia Silverstone sekä musiikintekijät Paul McCartney, Shania Twain ja Fiona Apple.

Simpukoiden myrkyllisyystutkimukset hiirillä lopetetaan

Oslon muotiviikot kieltäytyivät turkiksista

eu:ssa on vuodessa joutunut noin 300 000 hiirtä eläinkokeisiin, joissa tutkitaan simpukoissa esiintyviä erilaisia levämyrkkyjä. Tällä on pyritty estämään ihmisille myrkyllisten simpukoiden joutuminen elintarvikemarkkinoille. Hiirillä tehtävät kokeet ovat hyvin tuskallisia: hiirten vatsalaukkuun ruiskutetaan näytteitä simpukoista ja

oslon muotiviikot on maailman ensimmäisenä suurena muotitapahtumana luopunut aitojen turkisten esittelystä näytöksissään. ”Moni muotimaailmassa toimiva on huolestunut turkistuotannon etiikasta sekä ihmisten että eläinten kohtelun vuoksi. Turkiton politiikkamme on askel kohti sitä, että etiikka huomioidaan laajemmin muodissa. Tämä on ollut luonnollinen valinta, sillä emme halua Oslon muotiviikkojen olevan areena, jossa edistetään sellaisten tuotteiden kauppaa, joiden tuotanto on eläinten hyvinvointisyistä jo useissa maissa laitonta”, Oslon muotiviikkojen johtaja Pål Vasbotten totesi. Päätöksen takana on Norjassa käynnissä oleva kampanja Fashion Against Fur, joka on saanut jo yli 200 norjalaista muotialan vaikuttajaa sitoutumaan turkittomuuteen.

istockphoto 6

nukutuksen käyttöönotto porsaiden kirurgisessa kastraatiossa vuoden 2012 alusta alkaen. Lopullisesti kirurginen kastraatio on lopetettava 1.1.2018. Tällä hetkellä käytännössä kaikki Suomessa syntyneet karjuporsaat kastroidaan kirurgisesti muutaman päivän ikäisinä, ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Animalia on vaatinut karjuporsaiden kirurgisen kastraation kieltämistä jo pitkään.

Bill Clintonista tuli vegaani

1 / 2011

mitataan aika, joka kuluu hiirten kuolemiseen esimerkiksi tukehtumalla. Vähintään kahden hiiren kolmesta on kuoltava, jotta simpukkaerä hylätään. Hiirikokeita on jo pitkään kritisoitu niiden epäluotettavuuden vuoksi. Saksassa, jossa vaihtoehtoisia testejä on käytetty jo pitkään, ainoa ihmisen kuolemaan johtanut myrkytys aiheutui eläinkokein testatuista simpukoista. EU-komissio hyväksyi äskettäin hiiri- ja rottakokeet korvaavan kemiallisfysikaalisen menetelmän levämyrkkyjen tutkimiseen. Jäsenmaiden on lopettava simpukoiden myrkyllisyystutkimukset hiirillä vuoteen 2015 mennessä. Sen jälkeen eläinkoetta saa käyttää tähän tarkoitukseen ainoastaan satunnaisessa valvontatarkoituksessa.


Kolumni

Päivi Rosqvist

Wanted! Eläinsuojelun Jorma Ollila tapasin mieheni Animalian kautta 1980-luvulla. Se oli ihme, sillä miehiä ei eläinsuojeluympyröissä paljon näkynyt. Nyt yli 20 vuoden jälkeen tilanne on edelleen lähes sama: vaikka Animalian nina salonen

luottamustehtävissä on ilahduttavasti miehiä, eläinsuojelun puolestapuhujat ovat vieläkin etupäässä naisia. Eläinsuojeluaatetta ja työtä eläinsuojelujärjestössä pidetään edelleen jotenkin naurettavana tai epäilyttävänä. Minäkin jouduin vielä lähivuosina työhaastattelussa puolustelemaan kuuden vuoden työrupeamaani Animalian toiminnanjohtajana vuosina 1990–1996. Olinko anarkisti-kettutyttö, tunteileva hörhö vai ekofemakko? Miksi miehet suhtautuvat eläinsuojeluun näin, kun he kuitenkin puolustavat luonnonsuojelua, toimivat ilmastonmuutoksen hillitse-

Sanottua

miseksi tai ottavat kantaa maahanmuuttajien aseman turvaamiseksi.

”Maahan tippuvien jätösten, kuivikkeiden ja rehun

Ja nekin, jotka suhtautuvat myönteisesti eläinsuojeluun, pitävät mui-

sisältämiä ravinteita valuu tarhoilta ympäristöön sateiden

ta edellä mainittuja eettisiä kysymyksiä pääsääntöisesti tärkeämpinä.

ja tulvien mukana. Turkiseläinhäkkien alle kertyvä

Muualla Länsi-Euroopassa jopa ”armeijan häiskät” hakeutuvat

lanta- ja virtsamäärä vastaa 1,2 miljoonan ihmisen

eläinsuojelutehtäviin. Kun olin EU-maiden eläinsuojelukattojärjes-

puhdistamattomien jätevesien sisältämää uloste- ja

tön Eurogroup for Animalsin puheenjohtaja vuosina 2001–2005,

virtsamäärää, joten mistään pienistä määristä ei ole kyse.”

kollegoinani oli kaksi miestä, jotka olivat eläköityneet Iso-Britanni-

– Mauri Leivo, Suomen Luonto 10/2010

an merivoimista. Eivätkä he olleet poikkeustapauksia. Eläinsuojelu on miesten hommaa siellä ja monessa Länsi-Euroopan maassa. Mistä on kyse Suomessa? En osaa sanoa. Yksi syy voisi olla se,

”Broilerihybridi on kehitetty tarkasti suomalaiskuluttajan vaatimuksiin. Se kasvaa nopeasti ja oikeista paikoista.

että olemme vielä niin agraarinen yhteiskunta. Se selittänee myös

Lintujen yön pituus tehdään keinotekoisesti muutaman

sen, että samantapainen asenne näkyy luonnonsuojeluasenteissa,

tunnin mittaiseksi, että ne söisivät koko ajan. Ross 508

vaikka yleinen mielipide luonnon puolesta onkin eläinsuojelua pa-

ruumis on suunniteltu nimenomaan paloittelua varten;

remmalla tolalla: tuoreimman Eurobarometrin mukaan suomalai-

rintalihakset ovat Ross 508 suurin ruumiinosa . . .” Oli

set ovat EU-kansalaisista vähiten huolissaan luonnon monimuo-

pakko lukea teksti toiseen kertaan. Puhutaanko tässä

toisuuden häviämisestä.

oikeasti eläimestä?”

Toinen syy on eräänlainen muna-kana -ongelma. Kun eläinsuoje-

– Heli Sutela, Helsingin Sanomat, 13.2.2011

lu ei ole merkittävä yhteiskunnallinen teema, valtaapitävät eivät lähde sen puolestapuhujiksi. Ja kun näkyvät mielipidevaikuttajat eivät puhu eläinsuojelun puolesta, aatetta on vaikea valtavirtaistaa. Sama ilmiö oli muutama vuosi sitten ilmastonmuutoskeskustelussa. Suomalaiset – sekä kansalaiset että yritykset ja päättäjät – olivat epäuskoisia ilmastonmuutoksen suhteen. Mutta kun Jorma

Risut ja ruusut

Ollila antoi sivun haastattelun Helsingin Sanomissa ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista, se vakuutti suomalaiset. Se riitti. Ihmiset suhtautuvat yhä kriittisemmin eläinten teolliseen hyöty-

Satakunnan käräjäoikeudelle, joka hylkäsi syytteet kalkkunoiden

käyttöön ja vaativat tiukempia rangaistuksia eläinsuojelurikoksiin.

kuljetusjutussa, jossa linnut olivat

Mutta miten eläinsuojelusta saadaan meillä Suomessa yhteiskunnal-

mm. saaneet paleltumisvammoja

lisesti ja yleisesti tärkeä teema, josta yhteiskunnan kermakin uskal-

ahtaissa kuljetuslaatikoissa.

taa puhua? Astu esiin eläinsuojelun Jorma Ollila. Sinua tarvitaan. Kirjoittaja oli Animalian toiminnanjohtaja vuosina 1990–1996 sekä Eurogroup for Animals -järjestön puheenjohtaja vuosina 2001–2005. Nykyään hän vastaa viestinnästä Metsähallituksen

Suomen Luonto -lehdelle, joka valitsi vuoden 2010 turhakkeeksi turkikset.

luontopalveluissa. Vapaa-aikanaan hän ja koiransa Gasti toimivat Etsijäkoiraliiton koirakkona, joka etsii kadonneita lemmikkejä.

1 /2 0 1 1

7


Mariska kokkaa kasvis Musiikin monilahjakkuus Mariska nauttii tomaattikeitosta ja uudesta elämästään pop-iskelmän maailmassa. on tammikuinen arki-ilta, kun Mariska istahtaa Animalian haastatteluun Kaapelitehtaan kahvilaan teemuki kädessään. Vuosi 2010 oli laulajalle ja biisintekijälle eräs onnistuneimmista muusikon urallaan. Oma levy Mariska & Pahat Sudet menestyi hyvin radiosoitossa ja levykaupoissa. Lisäksi naisen muille artisteille tekemät sanoitukset olivat ahkerasti soitossa. Aiemmin punk- ja hiphop-artistina tunnettu Mariska uusiutui muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen musiikillisesti lähes täydellisesti. ”Kun on ikää ja kokemusta tullut lisää niin itsetunto on kasvanut siinä samalla. Nyt voi asennoitua, että takki auki ja menoksi.”

Eläinten oikeudet osa elämää Musatyylin vaihduttua blueshenkiseksi 8

1 / 2011

pop-iskelmäksi myös sanoituksien sisältö on muuttunut. Enää nainen ei koe velvollisuudekseen yrittää kertoa oikeasta ja väärästä. ”Jos biisejä vertaa vaikka niihin joita tein kymmenen vuotta sitten, niin olen tiputtanut sieltä moraalin pois. Sisällössä se on varmaan suurin muutos.” Moraaliset kysymykset eivät ole lakanneet Mariskaa kiinnostamasta, ainakaan henkilökohtaisessa elämässä. ”Eläinoikeusasiat ovat olleet läsnä mun elämässä jo teini-iästä asti. Mähän olin silloin punkkari ja eläinten oikeudet oli osa sitä liikettä.” Yli kymmenen vuotta kasvissyöjänä viihtynyt Mariska ei edelleenkään koe tarvetta syödä lihaa. Kasvissyönti on niin luonnollinen osa elämää, ettei siitä tarvitse tehdä numeroa.

”Kyllä mä olen edelleen vegetaristi. No välillä syön kyllä etanoita. Mulla on sellainen periaate, etten syö mitään mitä en voisi itse tappaa. Ja etanan mä voin, koska ajelen pyörällä niiden yli vahingossa, ja siitäkin kyllä tulee vähän paha mieli.” Kalan sujauttaminen mukaan ruokavalioon on välillä käväissyt mielessä, mutta kalastajaksi ei naisesta ole. ”Jossain vaiheessa mä lopetin olemasta kovin fanaattinen. Mun mielestä jokaisen kroppa aina kertoo mitä se tarvitsee. Joskus mun teki tosi paljon mieli kalaa, mutta sitten rupesin miettimään kalan tappamista, että kalalla on varmaan ihan hirveää ja sattuu ihan hullusti, mutta se ei vain pysty pitämään ääntä. Sillä ajatuksella sain selätettyä sen himon.”


satu pirinen

sruoan mieluiten itse Kasvisruokaa takahuoneeseen Kasvisruokavalion yhdistäminen Suomen keikkapaikkojen kiertämiseen ei ole Mariskan mielestä mitenkään vaikeaa. ”On meillä raiderissa ruoat, mutta ei joka paikassa noudateta meidän toiveita. Joskus voi olla, että ruokailu on järjestetty jossain huoltoasemalla, mutta saahan niistäkin ihan hyvin salaatteja.” Kokkaamisesta pitävä Mariska kertoo käyttävänsä mielellään aikaa ruoanlaittoon, kun pääsee keikoilta kotiin. Hänen ruokansa vaihtelevat sen mukaan, minkälainen urheilukausi on menossa. ”Himassa mä en mitään eineksiä syö vaan kokkaan kaikki ruoat alusta loppuun itse. Kotona tulee tehtyä useimmiten tomaattikeittoa, ja kai voisi sanoa, että se on nykyään yksi mun lempiruuista. Sopat ja

salaatit on ne yleisimmät ruoat. Ulkona jos käy syömässä niin pitsakin on silloin tällöin hyvää.” Mariska on onnekkaassa asemassa, sillä hän kykenee tekemään työkseen sitä mitä rakastaa. Hän on kuulunut teini-ikäisestä lähtien erilaisiin bändeihin ja musiikkiprojekteihin. ”Musanteko on mun työ. Oman bändin kanssa keikkailun lisäksi on tärkeää, että voi tehdä sanoituksia myös muille.” Muun muassa Jenni Vartiaiselle ja Anna Puulle sanoituksia tehnyt Mariska on sanoittajana nyt kuumaa valuuttaa. Niin kuumaa, että joutuu ajanpuutteen vuoksi nykyään kieltäytymään osasta tarjottuja töitä, vaikka mieli tekisikin lähteä mukaan. Vielä tämän vuoden aikana Mariska ja Pahat Sudet julkaisevat lisää iskelmää.

Mariska ja Pahat Sudet esiintyvät huhtikuun toinen päivä Animalian synttärijuhlissa Kulttuuritehdas Korjaamolla. ”Odotan villejä hippoja! Ollaan käyty Korjaamolla soittamassa tuossa viime vuoden puolella ja sehän on tilana oikein mainio. Tykkään toki myös keikalla esiintyvästä Scandinavian Music Groupista, ja uskon, että sen paremmat bileet tulee mitä enemmän yleisöä saapuu paikalle. Todellakin kannattaa tulla synttäreille.” jukka vuorio

www.mariska.fi

1 /2 0 1 1

9


Anna eläimille ääni teksti kati pulli

animalia

Äänestyspäivä su 17.4., tys ennakkoäänes ke-ti 6.-12.4.

eduskuntavaalit lähestyvät: Huhtikuussa on jokaisen äänestäjän aika päättää, kenelle antaa tukensa. Koska eläimet eivät saa ääntään kuuluviin, on ennen äänestyspäätöksen tekoa syytä selvittää eduskuntavaaliehdokkaan suhtautuminen eläinsuojeluasioihin. Eläinsuojelulain kokonaisuudistus tullaan todennäköisesti aloittamaan seuraavalla hallituskaudella. Tulevissa eduskuntavaaleissa valittavat kansanedustajat ja vaalien tuloksen pohjalta muodostettavan hallituksen jäsenet ovat avainasemassa päättämässä siitä, miten eläimiä saa Suomessa tulevaisuudessa kohdella. Eläinsuojelulain lisäksi poliitikoilla on myös monia muita kanavia vaikuttaa eläinten hyvinvointiin, kuten esimerkiksi eläintuotannon tukipolitiikan painotukset sekä muut taloudelliset tekijät.

Miten löytää eläinystävällinen ehdokas? Eläinystävällisiä ehdokkaita on tarjolla eduskuntaan kaikista puolueista. Animalia 10

1 / 2011

ja SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto toteuttivat eläinsuojeluasioita käsittelevän vaalikyselyn, jonka kaikki vastaukset tulevat löytymään Eläinpolitiikka-sivuilta (www.elainpolitiikka.fi) maaliskuun alkupuolella. Animalia on myös julkaissut vaalisivut, joista voi etsiä lisää tietoa päätöstensä pohjaksi. Sivujen yhteydessä on muun muassa vaaliblogi, jossa ehdokkaat voivat nostaa esiin heille henkilökohtaisesti tärkeitä eläinsuojeluasioita. Suhtautumista eläinsuojelukysymyksiin kannattaa kysyä suoraan ehdokkailta. Samalla ehdokas huomaa, että eläinsuojelua koskevat mielipiteet ovat monelle tärkeä äänestyskriteeri. Ehdokkaiden yhteystietoja voi kysyä puoluetoimistoista tai etsiä internetistä. Jo nyt kansanedustajina toimivien ehdokkaiden eläinsuojeluaktiivisuutta voi seurata katsomalla, ovatko he tehneet aloitteita eläinsuojelukysymyksiin liittyen. Kattava kooste jokaisen ehdokkaan eläinsuojelua edistävistä tai heikentävistä aloitteista löytyy Eläinpolitiikka-sivuilta.

Puolueiden välillä on selkeitä eroja siinä, kuinka tärkeässä roolissa eläinten hyvinvointi on puolueen toiminnassa ja kuinka moni puolueen edustaja edistää aktiivisesti eläinten asiaa. Jos äänestämäsi ehdokas ei pääse eduskuntaan, edistävät hänen saamansa äänet saman puolueen muiden ehdokkaiden läpi pääsyä. Siksi kannattaa myös miettiä, miten puolueessa yleensä suhtaudutaan eläinsuojeluasioihin. Turkistarhaus jakaa puolueita Turkistarhaus on tärkeä poliittinen eläinsuojeluteema. Animalian tavoitteena on, että Suomen poliitikot seuraavat monien eurooppalaisten kollegojensa esimerkkiä ja kieltävät turkistarhauksen maassamme siirtymäajalla. Puolueista Vihreät ja Vasemmistoliitto haluavat kieltää turkistarhauksen. Myös SDP:ssä on paljon turkistarhausta avoimesti vastustavia ehdokkaita, mutta puolueen virallinen kanta ei vastusta tarhauksen jatkumista. Muidenkin puolueiden sisällä on mielipiteitä puoles-


Mitä mieltä puolueet ovat? Tila a ilmainen va aliesite: animalia@anim alia .fi tai p. (09) 720 65 90

ta ja vastaan. Kuitenkin sekä Kokoomus, Keskusta, RKP että Perussuomalaiset ovat sanoneet haluavansa turkistuotannon jatkuvan. Ehdokkaiden mielipiteitä turkistarhauksen tulevaisuudesta voi seurata vaalikyselyn vastauksista. Eläimet tarvitsevat eduskunnan, joka pitää eläinten hyvinvointia tärkeänä ja on valmis edistämään sitä käytännössä. Kerro ehdokkaille, että tämä on yksi äänestyskriteerisi. Älä luota vain hyviin sanoihin, vaan kysy mitä ehdokas on jo tehnyt eläinsuojeluasioiden edistämiseksi. Vaalien jälkeen muistuta kansanedustajia heidän lupauksistaan ja vaadi toimia. Animalian vaalitavoitteissa on mainittu keskeisiä uudistuksia, jotka poliittisten päättäjien on tarpeellista ja mahdollista tehdä. Muista antaa heille myös positiivista palautetta eläinsuojelua edistäneistä toimista! Lisätietoja eläinystävällisen ehdokkaan valinnasta, vaalikyselyn tulokset sekä Animalian vaalitavoitteet löydät sivuilta www.animalia.fi/vaalit ja www.elainpolitiikka.fi.

Puolueiden suhtautuminen eläinsuojeluasioihin vaihtelee. Lähes jokainen puolue puhuu eläinsuojelumyönteisesti eläinsuojeluvalvonnan, eläinsuojelurikoksista rankaisemisen ja eläinkokeiden vähentämisen kohdalla. Selviä eroja syntyy näitä perusasioita tiukemmissa kysymyksissä sekä siinä, kuinka aktiivista toiminta eläinten puolesta on käytännössä. Alla on esimerkkejä puolueiden näkemyksistä. Tiedot ovat pääasiassa peräisin Animalian puolueille vuonna 2009 tekemästä kyselystä, joka löytyy kokonaisuudessaan internetistä Eläinpolitiikka-sivuilta.

Vihreät • Tuotantoeläinten hyvinvointivaatimuksia pitää tiukentaa tuntuvasti nykyisestä. • Nykyisen kaltainen broilerin- ja kalkkunantuotanto tulee kieltää kokonaan. • Turkistarhaus on kiellettävä siirtymäajalla.

Vasemmistoliitto • Tavoitteena on oltava tehotuotannon merkittävä vähentäminen. • Pitkän matkan teuraskuljetukset tulee kieltää. • Turkistarhaus on kiellettävä siirtymäajalla.

SDP • Vaatii eläinsuojeluvaltuutetun viran perustamista. • Yhteiskunnan eläintuotannolle annetut tuet tulisi sitoa siihen, kuinka hyvin eläimiä kohdellaan. • Turkiseläinten oloja on parannettava. Voisi tukea turkistarhaajien muulle alalle siirtymistä.

Kansallinen Kokoomus • Eläinsuojelun suurin epäkohta Suomessa on eläinsuojelun tason vaihtelu maan eri osissa. • Turkistarhausta tulee kohdella samoin kuin muitakin laillisia elinkeinoja.

Kristillisdemokraatit • Haluaa edistää viljelijöiden jaksamista ja sitä kautta eläinten hyvinvointia. • Eläinten kaupallinen kuljettaminen maihin, joissa ei ole toimivaa eläinsuojelulainsäädäntöä, tulisi kieltää.

RKP • Turkistarhaus on tärkeä elinkeino, jota on tuettava ja kehitettävä.

Keskusta

vera liinasaari

• Eivät vastanneet Animalian kyselyyn. • Kannattavat turkistarhauksen jatkumista.

Perussuomalaiset • Eivät vastanneet Animalian kyselyyn. • Kannattavat turkistarhauksen jatkumista.

1 /2 0 1 1

11


! e l l a k ii t e m s o k e l l a Sano ei julm

vuoden 2013 alussa EU:ssa on määrä astua voimaan kielto,

joka estää kaikkien sellaisten kosmetiikka- ja hygieniatuotteiden myynnin unionin sisällä, jotka on testattu eläinkokein vuoden 2013 alun jälkeen. Nyt on kuitenkin vaarana, että viranomaiset siirtävät kiellon voimaanastumista siitä huolimatta, että kiellolla on laaja EU-kansalaisten tuki. Tammikuussa käynnistynyt kansainvälinen kampanja kosmetiikan eläinkoekiellon voimaansaattamiseksi tähtää siihen, että koe-eläinten kärsimykset EU:ssa myytävän kosmetiikan vuoksi tulevat tiensä päähän kahden vuoden päästä. Jo tällä hetkellä kaikki kosmetiikan eläinkokeet on kielletty EU-alueen sisällä, mutta alueelle saa tuoda myyntiin kosmetiikkatuotteita, jotka on testattu kolmella sallituksi katsotulla eläinkokeella. Jos myyntikiellon voimaanastuminen lykkääntyy, merkitsee se kärsimyksiä tuhansille koe-eläimille koko jatketun siirtymäajan. Kampanjaa vetää European Coalition to End Animal Experiments (ECEAE) ja sen Suomen osuudesta vastaa Animalia. Turhaa kärsimystä Kosmetiikan eläinkoekiellosta on päätetty jo vuosia sitten laajalla EU-kansalaisten tuella. Eläinsuojelujärjestöjen periksiantamattoman työn tuloksena hyväksyttiin helmikuussa 2003 EU:ssa kosmetiikkadirektiivin muutos, joka kieltään asteittain kosmetiikan eläinkokeet ja eläimillä testatun kosmetiikan myynnin unionin alueella. Kielto testata kosmetiikkaa eläinkokein astui voimaan valmiiden kosmetiikkatuotteiden osalta 11.9.2004 ja kosmetiikan ainesosien osalta 11.3.2009. Lisäksi maaliskuussa 2009 astui voimaan kielto myydä EU:ssa sellaisia kosmetiikkatuotteita ja -ainesosia, jotka on testattu eläimillä kolmea sallituksi jäänyttä eläinkoetta lukuun ottamatta. Täydellinen myyntikielto astuu voimaan 11.3.2013, mikäli siirtymäaikaa ei pidennetä. Yhdenkään eläimen ei pitäisi joutua kärsimään EU:ssa myytävien kosmetiikkatuotteiden takia ja siksi siirtymäajan pidentäminen on estettävä. Kieltoa voi tukea allekirjoittamalla vetoomuksen, jossa vaaditaan EU-parlamenttia äänestämään kiellon voimassapysymisen puolesta. Kiellon vaikutukset tulevat olemaan myös huomattavasti EU:n aluetta laajemmat, sillä esimerkiksi yhdysvaltalaisten kosmetiikkayritysten on kiellon voimaanastumisen jälkeen siirryttävä vaihtoehtoisiin testausmenetelmiin saadakseen tuotteensa yhä EU:n markkinoille. Kampanjaa tukevat lukuisat eurooppalaiset kosmetiikkayritykset, poliitikot ja julki12

1 / 2011

suuden henkilöt, jotka ovat allekirjoittaneet EU:n laajuisen vetoomuksen eläinkokeettoman kosmetiikan puolesta. Vetoomus ja lisätietoja kampanjasta löytyvät osoitteesta www.nocruelcosmetics.org. Voit lukea lisää kampanjasta Animalian internetsivuilta sekä tulostaa sieltä vetoomuksen suomenkielistä versiota. Vetoomuksen paperiversiota on mahdollista myös tilata Animaliasta allekirjoitusten keräämistä varten.

marina avila

teksti laura uotila

- EU:n laa juinen kampanja ke rää nimiä kosmetiikan eläinkoekiello n puolesta


1 /2 0 1 1

13


animalia 14

1 / 2011


Askeleen edellä eläinten puolesta Tiia Aarnipuu kokosi Animalian tarinan Otin identiteettimatkan uusiksi viime syksynä. Mäkelänkadun toimisto oli muuttanut Alppilaan, ja tällä kertaa kulkeuduin myös Mannerheimintielle ja Siltavuorenpenkereelle, Töölöön, Kalevankadulle ja Tukholmaan, 1960-luvun alkuun ja 1800-luvun lopulle. Animalian tarina imaisi mukaansa sellaisella vauhdilla, että välillä oli pantava juoksuksi. Eläinkokeet kaiken alkuna Menneisyyden ovista kurkistellessani jouduin välillä miettimään, miten näkemäni oli mahdollista ja mitä oikeastaan katsoin. Suomalaisen eläinsuojelun historia on täynnä hämmentävää jääräpäisyyttä.

Koe-eläinasiaan keskittyvää järjestöä yritettiin perustaa jo aivan 1900-luvun alussa, heti kun Helsingin yliopiston laitos oli saanut jylhät uudet tilansa Kruununhaasta ja jylhän uuden professorinsa Tukholmasta. Eläinkokeita tehtiin Suomessa tuolloin vielä hyvin vähän, eikä juuri kukaan tiennyt aiheesta mitään. Kansakunnan enemmistön mielestä lähes mikä tahansa oli epäilemättä tärkeämpää kuin tieteellisessä tutkimuksessa käytettyjen eläinten miettiminen. Tästä huolimatta muutamat ihmiset olivat valmiita pistämään likoon paitsi kaiken liikenevän aikansa myös maineensa. Tunnelmat eivät muuttuneet kovinkaan radikaalisti seuraavien 60 vuoden ai-

animalia

tietokirjailija Tiia Aarnipuu teki suuren urakan ja keräsi Animalian viisikymmenvuotisen historian yksien kansien väliin. Sukelluksen aikana löytyi monta mieleenpainuvaa tarinaa eläinsuojelutyötä tehneiden ihmisten periksiantamattomuudesta. Animalian työ on muuttunut vuosien saatossa, mutta eläimet tarvitsevat yhä puolustajiansa. ”Minulla ei ollut korvalappustereoita, linja-automatka Iittalasta Helsinkiin kesti yli kaksi tuntia ja Mäkelänkatukin vaikutti hienoisesta eksoottisuudestaan huolimatta aivan loputtoman pitkältä. Perille löytäminen olisi vienyt 13-vuotiaalta maalaistytöltä puoli päivää, ellei Eija-täti olisi ollut saattamassa. Oli kuitenkin selvää, että toimistolla on päästävä käymään paikan päällä. Mukaan ei loppujen lopuksi tarttunut juuri muuta kuin pino hiukan ankeita esitteitä ja tarra-arkki, mutta kyseessä taisi ollakin ennen kaikkea identiteettimatka. Olin 1980-luvun Koe-eläinten Suojelu ry:n jäsenen stereotyyppi: järkyttynyt ja vihainen eläinrakas teinityttö. Järjestön materiaali herätti minussa huutavan tarpeen tehdä jotain – osallistua, saada aikaan, herättää aikuiset, huutaa ja ravistella. Keinot olivat hiukan hakusessa, mutta into sitäkin palavampi. Pidin ystävättäreni kanssa koulun aamunavauksen kosmetiikkateollisuuden eläinkokeista, keräsin nimiä vetoomuksiin, kiinnitin julisteita ja ilmoitin 15-vuotiaana lopettaneeni lihan syömisen kokonaan.

1 /2 0 1 1

15


Lainauksia kirjasta ”Jonkun on uskallettava katsoa” ”Toiminnan suunnitteleminen ja oikean tiedon levittäminen edellytti tietenkin tiedonkeruuta eläinten kohtelusta Suomessa. Osana tiedonkeruuta aloitettiin pian tarkastuskäynnit laitoksiin, joiden tiedettiin joko käyttävän, kasvattavan tai hoitavan koe-eläimiä. Eläinkokeita varten ei vielä tuolloin tarvittu minkäänlaisia lupia, eikä kokeiden suorittamista tai eläinten oloja valvonut mikään viranomainen. Eläinsuojeluväellä oli kuitenkin perustellut syyt olettaa, ettei tilanne Suomessa poikkea merkittävästi muualta Euroopasta saaduista tiedoista ja ettei epäkohdista vaikeneminen tarkoita sitä, etteikö niitä olisi.” ”1960-luvun alun Suomessa elettiin lähes kolmekymmentä vuotta vanhan eläinsuojelulain varassa. Lakia 1930-luvun alussa kirjoittaneet ihmiset eivät olleet osanneet kuvitella, millaisia muutoksia esimerkiksi karjataloudessa nähtäisiin 1950- ja 1960-luvuilla. Eläinkokeisiin vanha laki ei puuttunut millään tavalla. Eläinsuojelulain uudistaminen oli nuoren yhdistyksen itsestään selvä ykköstavoite. Lainsäädäntöpolitiikka ei ollut yhdistysaktiiveille ennestään kovin tuttua. Omien joukossa ei myöskään ollut yhtään juristia. Niin rakenteet kuin toimintatavatkin oli opeteltava alusta. Eläinkokeet puolestaan eivät olleet poliitikoille tutuinta aihealuetta – niin kuin ei eläinsuojelu laajemminkaan. Eläinsuojelulain muuttamista olikin luonteva pohjustaa kertomalla kansanedustajille uudesta yhdistyksestä ja sen tavoitteista.” ”Vuosikymmenen lopussa oltiin jo uudessa tilanteessa. Jos 1960-luvun karikatyyri eläinsuojelijasta oli joko puluja ruokkiva mummo tai teosofiaa harrastava miekkonen, tultiin 1970-luvun lopulla jo hyvin lähelle uutta, nuoren eläinrakkaan tyttösen stereotypiaa. Mielikuvien lisäksi sukupolvenvaihdos ulottui Koe-eläinten Suojelu ry:ssä myös reaalitodellisuuteen.”

kana. Eläinten hyvinvoinnista kiinnostuneita ihmisiä pidettiin puluja ruokkivina mummeleina tai hassahtaneina kasvissyöjäfilosofeina. Stereotypioissa oli toden kaltaista vain ikähaarukka: valtaosa keväällä 1961 perustetun järjestön ensimmäisistä aktiiveista oli keski-iän ohittaneita rouvia ja neitejä – ja pari yksittäistä herraa. He käärivät hihansa ja ryhtyivät opettelemaan lainsäädännön kiemuroita, alkoivat kerätä rahaa omaa säätiötä varten ja lähtivät koputtamaan eläinkokeita tekevien laitosten ovia. Kenelläkään ei ollut käytännössä mitään kokemusta sen paremmin järjestön pyörittämisestä kuin politiikastakaan. Tekemällä oppi. Parikymmentä vuotta myöhemmin pulumummon kuva oli vaihtunut tunteellisen teinitytön kuvaksi, mutta hörhöleimakirves ei pelottanut järjestöväkeä. Koe-eläinten Suojelu ry:n johto pukeutui tarpeen tullen yhtä lailla jakkupukuun kuin pupuasuunkin. 1990-luvulla vanhat stereotypiat pyyhkäistiin pöydältä potentiaalisesti vaarallisella ”kettutytöllä”, jonka varjon saattaa vieläkin joskus nähdä vilahtelevan näkökentän laitamilla. Askeleen edellä Vaikuttaa siltä, että eläinsuojelijoiden vähättelyyn, nimittelyyn, vaientamiseen ja ylenkatsomiseen on kautta aikojen käytetty jotakuinkin yhtä paljon voimavaroja kuin sinnikkäät aktiivit ovat käyttäneet eläinten hyvinvoinnin parantamiseen. Eläinsuojeluaatteen tilastollinen naisisuus on auttanut pitämään sekä toimintaa että toimijoita marginaalissa. Se, miten paljon työtä ja pään seinään lyömistä Animalian uskottavuuden rakentaminen on vuosien varrella vaatinut, kertoo paljon niin kulttuurisista eläinkäsityksistä kuin vallitsevasta sukupuolijärjestyksestäkin. 2010-luvun Animalian ei tarvitse enää anella pääsyä niihin huoneisiin, joissa eläinten oloista ja oikeuksista keskustellaan. Se on vakiinnuttanut paikkansa vakavasti otettavana asiantuntijana ja eläinten asian ajajana. Jääräpäinen sinnikkyys kuuluu kuitenkin edelleen järjestötyön perusluonteeseen. Liukkaahkon elinkeinoelämän ja jäykähkön julkisen vallan välissä järjestöjen tehtävä on muistuttaa meitä todellisuudesta, kyseenalaistaa vakiintuneita tapoja ja pysyä edellä aikaansa. Animalia on kulkenut vähintään askeleen edellä nyt puoli vuosisataa. Joissain tilanteissa – kuten Suomen EU-jäsenyyden kynnyksellä – sen on näyttänyt mallia myös muulle järjestökentälle. Hyppäsin juhlakirjatyöhön viime syyskuussa ulkopuolisena tietokirjailijana. Järjestötyön arki oli minulle toki tuttua muun muassa Setasta, mutta eläinsuojeluteemoja ja niihin liittyviä tekoja, tilanteita, kriisejä ja kohtaamisia olen työn tilaajan toiveiden mukaisesti pystynyt tarkastelemaan pienen matkan päästä. Puolueettomuudesta on silti turha puhua. Toivon päinvastoin avoimesti, että Jonkun on uskallettava katsoa välittää lukijoilleen osan siitä ylpeydensekaisesta ihailusta, jota tunnen kirjan aihetta kohtaan.” tiia aarnipuu

16

1 / 2011


Animalian tarina nyt yksissä kansissa Jonkun on uskallettava katsoa – Animalian puoli

vuosisataa on tietokirjailija Tiia Aarnipuun kirjoittama 250-sivuinen ihastuttava ja kiehtova teos vuonna 1961 perustetun Animalian historiasta ja nykypäivästä, joka valottaa myös koko Suomen eläinsuojelun historiaa. Kirja vastaa moniin kysymyksiin siitä, kuinka Animalia on saanut alkunsa ja kuinka se on kasvanut Suomen suurimmaksi eläinsuojelujärjestöksi.

Hanki sinäkin omasi!

27€

(Jäsenet 25 €)

Aarnipuu, Tiia: Jonkun on uskallettava katsoa – Animalian puoli vuosisataa. Like, 2010. 250 s. Tilaukset: www.animalia.fi/tilaa-tuotteita tai tarja.balding@animalia.fi, (09) 720 65 911. Kirjan voi ostaa myös Animalian toimistolta, Porvoonkatu 53, Helsinki. Avoinna ma–pe klo 10–15.

Vegaaninen pitopalvelu www.ruskanvari.fi 1 /2 0 1 1

17


Työkaveri lautasella teksti laura rantanen

Hunajalla hemmoteltuja uuhia ja kesälomia laitumella. Kolme tuottajaa kertoo, mitä he ajattelevat eläintensä hyvinvoinnista.

mitä: Maatiaiseläinten kotieläinpiha. Päätuotanto-

suuntana lammas. lempieläin ja missä sen voi nähdä: Oma islan-

otin ensimmäiset lampaat vuonna 2001, kun jatkoin sukutilaani. Halusin tuottaa eettistä ja ekologista ruokaa, johon yhdistyy maisemanhoito ja matkailu. Suomenlampaani ovat myös geenipankkieläimiä, eli ne palvelevat useassa työssä. Lampaat päätyvät lihaksi, villaksi ja vuodaksi. Sitä ennen ne ovat kehitysvammaisille ja muille erityisryhmille terapiaeläimiä. Tilallani on kummikouluja paikallisista kouluista ja isoista kaupungeista. Lampaillani on melkoinen fanikerho ja niitä muistetaan joulukorteilla, porkkanapusseilla ja kirjeillä. Kesällä vierailevat mökkiläiset valitsevat itselleen vuodan vielä elävästä lampaasta. Eläimillä on nimi, persoona ja tarina. Niiden liha myydään hyvissä ajoin ennen teurastusta. Minulle lampaat ovat työkavereita, ystäviä ja elättäjiä. Suhtaudun ammattiini tiukkapipoisesti. On kunnia-asia, että hallitsen tuotantoketjun joka vaiheen kätilöinnistä teurastukseen ja lihaleikkaamoon asti. Lauma, leikki, laidun, lajinmukainen ruokinta ja lisääntyminen ovat tuotantovälineiden eettinen koodi, josta ei tingitä. Lampaat esimerkiksi poikivat vain kerran kalenterivuodessa ja kaikki karitsat ovat emon alla ja laitumilla. Hemmottelen uuhiani hunajalla, pellavaöljyllä ja herkuilla lopputiineyden aikana. Käytän 90 prosenttisesti oman tilan tuotteita. En osta lainkaan isojen lihatalojen tuotteita. Jos en itse kasvattaisi eettistä ja ekologista lihaa, niin olisin luultavasti kasvissyöjä. Liha on Suomessa rikollisen halpaa. Tuotantoeläinten hyvinvointi edellyttää tuottajahinnan korotusta

18

1 / 2011

merja isotalo

ninhevonen Issu, jonka voi nähdä kerällä kiepissä lumihangessa nautiskelemassa viileästä talvisäästä vasikoiden kanssa.

ela Kr ist iina Lii nah arj a, 42 , Ta mm uri Lu omu ma tka iluy rit täj ä ja -la mp

vastaamaan lajinmukaisen hoidon todellisia kuluja. Suomalaisessa kotieläintuotannossa on paljon parantamista. Yksi suurimmista epäkohdista on uskomus siitä, että vain suuret yksiköt kannattavat. Eläimet eivät voi hyvin, jos niitä on liikaa samassa tilassa, vaikka tulevat agrologit koulutetaan nykyään uskomaan niin. Myös pienteurastamojen alasajo vähentää eläinten hyvinvointia. Lammaspuolella ikuisuusongelma ovat korvamerkit, jotka aiheuttavat pahimmillaan lampaiden kuolemia.”


istockphoto

mitä: 100 emolehmää, nuorkarjaa

ja sonneja 230 yksilöä. Lehmä. Talvella omassa pihatossa ja kesällä laitumilla. ”aloin viljellä maata vuonna 1996. Nyt olen päätoiminen maanviljelijä ja luomuviljan viljelyn lisäksi tilalle tuli viitisen vuotta sitten lihakarjaa. Luomu-viljelykierrossa pitää olla apilanurmia ja märehtijänä lehmä pystyy hyödyntämään viherlannoitusapilanurmet. Ravinnekierto toimii lehmien kanssa parhaiten. Niinpä aloin kasvattaa emolehmiä. Eläimet ovat minulle enemmän kuin tuotantovälineitä. Ne ovat myös kavereita. Eläimeni ovat hereford-jalostuskarjaa ja ne myydään ensi sijaisesti siitoseläimiksi. Aloittelen myös luomuteuraskasvatusta. Ennen kuin otin ensimmäistäkään lehmää niin tutkiskelin tarkkaan tuntemuksiani teurastuksen suhteen. Ajattelin, että jos ei pysty kasvattamaansa eläintä tappamaan ja syömään, ei kannata eläimiä kasvattaa lihaksi. Koen, että ihminen on yksi eläinlaji muiden joukossa. On luonnonmukaista, että ihminen syö lihaa. Toki se ei ole välttämätöntä. Koen omien eläinteni kohdalla ongelmaksi teuraseläinten kuljetukset, jotka ovat liian pitkiä ja stressaavia. Pienteurastamot ovat hävinneet raskaan byrokratian takia. Vältän tehotuotettua sian ja kanan lihaa, sillä niiden kasvatusolosuhteet ovat usein huonot. Sika ei pysty toteuttamaan lajinmukaisia käyttäytymistarpeitaan beto-

Veli-Matti Retulainen, 46, Oripää, Sika- ja kanatilallinen mitä: 1500 lihasikaa ja 60 000 munivaa kanaa. lempieläin ja missä sen voi nähdä:

Koira, jota meillä ei voi allergian vuoksi olla. ”olen syntynyt ja kasvanut maatilalla hevosten, leh-

mien, lampaiden, kanojen ja sikojen kanssa. Sukupolvenvaihdoksen jälkeen tuntui luonnolliselta jatkaa myös eläinten pitoa. Olen pyörittänyt maatilaa vuodesta 1989 yhdessä veljeni, hänen vaimonsa ja minun vaimoni kanssa. Nyt meillä on 1500 lihasikaa 5 eri osastossa ja noin 60 000 munivaa kanaa. Veli hoitaa siat ja minä hoidan vaimoni kanssa kanat. Lomitamme veljeni kanssa toisiamme. Menen aamulla seitsemältä kanalaan ja tulen sieltä puolen päivän aikaan. Iltakierros alkaa viiden maissa. Kasvatan sikoja ja kananmunia elintarvikkeiksi. Jos

sampsa vilhunen

lempieläin ja missä sen voi nähdä:

Te pp o H eik ki lä , 3 8, L oim aa L uo mu ka rj an ka sv at ta ja nialustalla. Tilaa on usein liian vähän. Myös nautojen ritiläpalkkikasvatus pitäisi kieltää kokonaan. En osta lainkaan lihaa, mutta käytän itse kasvattamaani naudanlihaa. Minulle eläintenpidon edellytys on eläinten hyvinvointi ja mahdollisuus onnelliseen lajinmukaiseen elämään. Puhun näistä asioista paljon lihantuottajakavereideni kanssa. Kesäisin eläimeni laiduntavat luonnonlaitumilla ja talvella ne asuvat pihatossa. Eläimillä on riittävästi tilaa, luonnonmukaista ravintoa ja luonnonvaloa. Tuntuu pahalta, kun ohikulkijat soittavat poliisille nähdessään lehmän talvella ulkona ja syyttävät minua eläinrääkkääjäksi. Se on yksi osoitus ihmisten vieraantumisesta luonnosta. Tämän takia joudun pitämään lehmiäni sisällä enemmän kuin haluaisin. Lehmä voi erittäin hyvin ulkona talvellakin, kunhan sillä on ruokaa, vettä, makuualusta ja suojaa myrskyiltä.”

en minä niitä tuota niin joku muu tuottaa, joko Suomessa tai ulkomailla. Olen aina pitänyt eläimistä, mutta tuotantoeläimeen ei voi kiintyä liikaa. Jos sikoja on karsinassa 10–12 niin yksilöihin ei kiinny. Työnnän tietoisesti tunteet syrjään, koska kyseessä on elinkeino. Syön itse riistaa ja tuotantoeläinten lihaa. Käytän eläinkunnan tuotteista myös maitotuotteita ja kananmunia. Valintakriteerini on kotimaisuus. Olen seurannut luomua sivusta, mutta en näe siinä lisäarvoa perinteiseen suomalaiseen tuotantoon. Esimerkiksi kanoilla tilantarve on suunnilleen sama. En koskaan söisi pakkokasvatettua hanhenmaksaa, sillä sen tuotantotapa ei ole minusta inhimillinen. Välitän eläimistä, enkä voi katsella niiden kärsimystä. Meillä oli aikaisemmin vanhan mallinen häkkikanala, mutta se ei ollut mielestäni olosuhteiltaan kanalle sopiva. Nyt kanojen tuotantomuodot on valittu lähimmäksi niiden luontaisia olosuhteita. Eläinten teurastusta en ole sen enempää ajatellut. Luonnon kiertokulussa vahvempi yksilö on aina päättänyt heikomman elämästä.”

1 /2 0 1 1

19


: Munattomia reseptejä ta.fi nis mu un www.irtim tml /munatonta_ruokaa.h

animalia

Kanoilla on luontainen tarve mm. nokkia, levittää siipiään ja rakentaa pesä. Ahdas häkkielämä aiheuttaa niille häiriökäyttäytymistä.

Varustellut häkit ovat pieni askel kohti parempaa teksti kati pulli

12 vuoden siirtymäaika kananmunan-

tuotannossa on pian ohi: Munijakanojen pitäminen perinteisissä häkeissä kielletään koko Euroopan Unionin alueella vuoden 2012 alussa. Kiellolla on kuitenkin yhä vastustajia ja osa tuottajista sanoo, etteivät he aio muuttaa tuotantoaan uutta lainsäädäntöä vastaavaksi. Ongelmia lienee odotettavissa erityisesti uusimmissa EU-maissa. Eläinsuojelujärjestöt ympäri EU:ta 20

1 / 2011

ovat pitkään tehneet työtä sen puolesta, että vuoden 2012 takarajasta pidetään kiinni. Eläinten hyvinvointiongelmien lisäksi siirtymäajan pitkittäminen olisi epäreilua myös niitä tuottajia kohtaan, jotka ovat tehneet investointinsa uusiin tuotantotapoihin määrätyssä ajassa. Orsi ja pesä ovat tärkeitä Vaikka varustellut häkit eivät ole lainkaan

riittävä ja lopullinen ratkaisu eläinten hyvinvoinnin kannalta, tarjoavat ne silti kanoille elämänlaatua edes hieman enemmän kuin perinteiset häkit. Varustelluissa häkeissä kanoilla tulee olla käytössään orsi, pesä ja osan aikaa myös pehkua. Useissa tutkimuksissa on todettu, että kanat käyttävät varusteltujen häkkien tarjoamia virikkeitä hyväkseen runsaasti – tämä kuvastaa hyvin sitä, miten suuri


tarve kanoilla on esimerkiksi pesässä munimiseen ja orrella nukkumiseen. Tulokset kuitenkin vaihtelevat tutkimusasetelmista riippuen. Vaihtelua voivat aiheuttaa esimerkiksi varustemateriaalien laatu sekä kanalatyyppi, jossa kanat ovat viettäneet poikasaikansa. Tutkimuksissa on havaittu, että varustelluissa häkeissä elävien kanojen luusto on vahvempi kuin perinteisissä häkeissä, mikä vähentää luunmurtumia. Todennäköisesti muun muassa orsien käyttö parantaa luuston kuntoa. Lattiakasvatukseen verrattuna häkkien etu on parvikoon pysyminen pienenä. Häkki on aina häkki Osassa Euroopan maita myös varusteltujen häkkien käyttö on jo lailla kielletty. Varustelluissa häkeissä on yhä ratkaisematta keskeinen hyvinvointiongelma: tilanpuute. Varustellussa häkissä tulee käytettävää tilaa olla yhtä kanaa kohden 600 cm2 – perinteisiin häkkikanaloihin verrattuna lisätilaa tulee ainoastaan 50 cm2. Pienellä alueella eläin pystyy käyttäy-

tymään luontaisella tavallaan vain erittäin rajatusti. Osa eläimistä ei pääse hyödyntämään virikkeitä juuri lainkaan ylempiarvoisten kanojen viedessä etusijan ja esimerkiksi orsien ollessa niin lyhyitä, etteivät kaikki kanat mahdu niille yhtä aikaa. Pehkualue on kanojen käytettävissä usein vain rajatun ajan vuorokaudesta. Animalia on kampanjoinut sen puolesta, että tuottajat siirtyisivät lakimuutoksen yhteydessä perinteisistä häkeistä suoraan muihin tuotantotapoihin kuin varusteltuihin häkkeihin. Näitä niin kutsuttuja ”vapaiden kanojen” tuotantomuotoja ovat kerrosritiläkanalat, lattiakanalat sekä luomukanalat. Arvion mukaan noin kolmasosa Suomen kanoista tulee elämään vuodesta 2012 alkaen näissä häkittömissä kanaloissa. Kananmunantuottajilla on siis enää vajaa vuosi aikaa siirtää eläimet pois perinteisistä häkkikanaloista. Osa tuottajista on vastustanut muutosta, mutta Animalia tulee vaatimaan, että viranomaiset noudattavat tiukkaa linjaa tuotannon valvonnassa ja lakia rikkovat tilat suljetaan.

Munia markkinoidaan yhä harhaanjohtavasti Kananmunien tuotantotavan tulee näkyä kananmunapakkauksessa koodinumerona sekä mainintana tuotantotavasta. Varustelluissa ja perinteisissä häkeissä tuotettuja munia ei kuitenkaan tarvitse erotella. Tuotantotavasta kertovien merkintöjen ohella pakkauksissa lukee usein harhaanjohtavia tekstejä, kuten ”hyvinvoivien kanojen munia”, vaikka munat olisivat peräisin häkkikanaloista. Myös varustelluista häkeistä käytetään usein erikoisia nimityksiä, kuten ”pienryhmäkanala” tai ”orsikanala”. Lisäksi pakkauksissa on usein harhaanjohtavia kuvia. Animalia teki helmikuussa kuluttajaasiamiehelle selvityspyynnön kananmunapakkausten merkinnöistä ja kananmunien myyntinimistä. Samalla pyysimme selkeää ohjeistusta siihen, minkälaisilla termeillä eri oloissa tuotettuja munia saa jatkossa markkinoida.

www.�unsaud�nsa�vi.n�t

Kauppakatu 4, �a�p��� �� �������4��

Ani�alian jäs�nko�tilla ���% al�nnusta

Kasvis� �uoka� ain�ksia

ciwf

�läinystävällis��n h��kutt�luun

Oheinen kuva varustelluista häkeistä kertoo karua kieltä tilanahtaudesta. Perinteisiin häkkeihin verrattuna lisätilaa on vain 50 cm2 kanaa kohti.

1 /2 0 1 1

21


Veganismi -enemmän kuin pelkkää hyvinvointia

Tilaa ilmaista lisätietoa kasvissyönnistä! Lähetä tekstiviesti numeroon 050 3449524. Kirjoita viestiin INFO sekä oma nimesi ja osoitteesi. Infopaketissa on mm. jäsenlehti Vegaian näytenumero! Vegaaniliiton jäseniksi voivat liittyä kaikki kiinnostuneet ruokavalioon ja muihin kulutustapoihin katsomatta. w w w. v e g a a n i l i i t t o . f i

22

1 / 2011


Kirjavinkit Herzog Hal: Some we love, some we hate, some we eat: Why it’s so hard to think straight about animals. HarperCollins, 2010. 326 s. Ihmis-eläinsuhteiden tutkimuksen (ns. antrozoologian) konkaritutkijan, psykologian professorin Hal Herzogin tuore kirja on laaja-alainen teos ihmisten eläinsuhteiden yhteiskunnallisista ja psykologisista ulottuvuuksista. Herzog pyrkii popularisoimaan alan tutkimustuloksia yleistajuiseen ja melko viihteelliseenkin sävyyn. Kirjan ydinteemana on ihmisten eläinsuhteiden ristiriitaisuus: miksi eläimet voivat olla niin rakkauden kuin hyödyntämisenkin kohteina. Kirjassa tarkastellaan monipuolisesti muun muassa lemmikkieläinten pitoa, eläinkokei-

Paloniemi Milla (toim.): Sarjakuvakeittokirja. Sammakko, 2010. 80 s. Myynnissä Animaliassa. Sarjakuvataiteilija Milla Paloniemi pyysi taiteilijatuttaviltaan ruoanlaittoon liittyviä sarjakuvia sekä herkullisia reseptejä. Tuloksena syntyi Sarjakuvakeittokirja. Jokaiseen reseptiin on liitetty siihen sopiva sarjakuva, joten kokkaillessa ei ainakaan tule tylsää! Kirjasta löytyy ohjeita edullisista raakaaineista tehtyyn perusruokaan. Kaikki reseptit ovat vegaanisia. Kokeile vaikka olutleipää, purjopizzaa, puutarhattoman naisen salaattia tai taiteilijan arkipastaa. Ruoanlaittoon suhtaudutaan rennosti eikä aina tarvita edes kovin tarkkoja mittoja. Kirjan rohkaisemana erityisesti aloittelevien kulinaristien on helppo kokeilla kasvisruoanlaittoa. Toki kirjan tulee löytyä myös jokaisen sarjakuvan ystävän kirjahyllystä! Kirjasta löytyy 20 taiteilijan teoksia, kuten Puupäähattu-palkinnolla palkituilta Ville Rannalta ja Petri Hiltuselta sekä Paloniemeltä itseltään. Eläinystävällisen kokkailun ilosanoman levittämisen lisäksi Milla Paloniemi lahjoittaa tekijänoikeuspalkkionsa Animalialle! kanerva pelli

Rekola Teija: Kinkkulin jouluyllätys. WSOY, 2010. 28 s. Kuvitus: Timo Kästämä Kinkkuli oli Korvatunturin iloisin possu. Se seurasi jouluvalmisteluja ja odotti mahtavaa juhlaa, jossa sille oli luvattu pöydän paras paikka. Se tepasteli pihalla, söi hyvin ja hyräili joululauluja. Kinkkulin epäilykset omasta asemastaan joulun vietossa alkoivat kuitenkin herätä, kun se kuunteli itseään koskevia tonttujen puheita. Siitä alkoi possun vauhdikas seikkailu joulumaassa. Välttääkseen ennalta asetetun kohtalonsa, Kinkkuli ahersi niin lahjapajassa, piparin leipojana kuin lopulta koko joulun pelastajana. Kinkkulin jouluyllätys on riemukas lastenkirja, joka kertoo sympaattisen tarinan joulukinkuksi kasvatettavan possun tahdosta elää ja sen kyvystä kokea tyytyväisyyttä ja pelkoa. Vaikka eläintä toki kirjassa inhimillistetään, sen avulla voi kuitenkin lapsen kanssa oivallisesti pohtia eläimen tarpeita ja kykyä kokea. Kirjassa on kaunis ja runsas kuvitus, joka kertoo oman osansa Korvatunturin arjesta. Tarina saa onnellisen lopun. Paitsi sen tontun kannalta, joka halusi joulukinkulle sen perinteisen roolin. kati pulli

ta, lihansyöntiä, eläinsuhteiden sukupuolittuneisuutta ja eläinasialiikettä. Eläinsuojelijalukijan silmään pistää se, että Herzog ei varsinaisesti sijoitu eläinoikeuksien puolelle: hän muun muassa uskoo, että ihmisten suurempi kapasiteetti symboliseen kieleen asettaa ihmisen eri moraaliselle tasolle kuin muut eläimet. Kirja ponnistaa pääosin amerikkalaisesta tutkimusperinteestä, ja eurooppalaiset eläintutkimuksen teemat ovat siinä heikommin esillä. Suomalaista lukijaa voi häiritä kirjan amerikkalainen popularistinen sävy. Teos kuitenkin syntetisoi kiinnostavalla tavalla runsasta tutkimusmateriaalia ja tarjoaa näin vankkaan tutkimustietoon pohjautuvia aineksia pohtia eläinsuhteidemme eri puolia. saara kupsala

Karreinen Lari, Halonen Maria, Tennilä Meri (toim.): 10 askelta parempaan vapaaehtoistoimintaan. Vihreä sivistysliitto ry, 2010. 143 s. Paras kirja-arvio tästä teoksesta olisi, että sen luettuaan jokainen kokisi vapaaehtoistyön olevan houkuttelevampaa ja palkitsevampaa kuin koskaan. Sillä kirjanen on mainio paketti keinoista, joilla tehdä vapaaehtoistyöstä parempaa sekä osallistujille että järjestölle. Käytännön esimerkkien kautta kirja synnyttää ideoita toimintatapojen parantamisesta eikä jää kauniiden periaatteiden tasolle. Mallit vapaaehtoisten rekrytointilomakkeesta ja lehden projektisuunnitelmasta tarjoavat välineitä kehittää järjestöjen työskentelytapoja. Kirjaan on myös siroteltu testejä: esimerkiksi ”Ryhmäläisen tarkistuslista” ja ”Testaa stressitasosi” ovat käypiä työkaluja kelle tahansa kirjan avaavalle. Teoksessa on paljon puolue- ja vaalityöhön liittyviä huomioita. Nämäkin esimerkit ovat sovellettavissa järjestötyön arkeen. Soisinkin kirjan löytyvän kaikkien järjestötyöstä innostuneiden kassista hiirenkorville luettuna. salla tuomivaara

1 /2 0 1 1

23


istockphoto

teksti miira rauhamäki

Niin lemmikkifretit kuin turkistarhoilla elävät minkit ovat aktiivisia eläimiä, jotka pitkästyvät häkkielämään.

Näätäeläimet kaipaavat tekemistä – eivät häkkielämää minkki ja hilleri ovat lähisukuisia lajeja,

joilla on hyvin samankaltaiset käyttäytymistarpeet. Lain mukaan lemmikkifretillä tulee olla vähintään yhden neliömetrin häkki – samaan aikaan turkistarhoilla minkit ja hillerit viettävät aikaansa 0,255 m2 tilassa. Mutta minkälaisia eläimiä nämä vilkkaat näätäeläimet ovat? Fretin ja turkistarhalta karanneen hillerin kanssa elänyt Roosa Partanen kuvailee näiden olevan hyvin aktiivisia ja seurallisia eläimiä. Turkistarhattujen lajikumppanien elinolot ovat hänen mielestään kaukana 24

1 / 2011

siitä, mitä eläinten tarpeet vaatisivat. ”Fretit sekä hillerit ovat hyvin aktiivisia eläimiä, jotka pitkästyvät helposti”, Roosa Partanen kertoo. Hän eli noin kaksi vuotta uudelleensijoitetun pariskunnan, Kasper-kesyhillerin eli fretin ja Nanoq-hillerin kanssa. Nanoq oli mitä luultavimmin päässyt karkuun turkistarhalta ja päätynyt löytöeläintalon kautta vaasalaiseen perheeseen. Perhe antoi lasten syntymän myötä parin uuteen kotiin, jotta seuranja puuhankipeille hillereille olisi enemmän aikaa tarjolla.

”Kasper-fretti oli sosiaalinen ja sisäsiisti. Tullessaan se oli 5–6-vuotias. Kasper oli hyvä kaveri dobermannimme kanssa ja eläimet nukkuivatkin usein samalla pedillä”, Partanen kuvailee. Nanoq-hilleri oli noin 3–4 vuotias Partasille tullessaan. Myös Nanoq oli huomionkipeä ja leikkisä. ”Kasperiin verrattuna Nanoq oli toki hieman varautuneempi, mutta myös Nanoqin sai ottaa syliin. Nanoq tottui muihin eläimiin, mutta ei hakenut Kasperin tapaan niiltä huomiota. Nanoq oli erittäin


Hillereillä oma leikkihuone Partasen kodissa hillereille oli järjestetty oma huone, jossa sijaitsivat leikkikalut, hiekkalaatikot, ruuat ja vedet sekä avoinna oleva häkki riippumattoineen. Huoneen ovea pidettiin päivittäin auki, eli fretit jakoivat usein samat tilat ihmisten ja muiden eläinten kanssa. Hillerit olivat hyvin uteliaita eläimiä ja innoissaan tutkivat uusia paikkoja. ”Yritimme päivittäin vaihdella aktivointityylejä: välillä yhteisleikkiä lelujen kanssa ja välillä hihnalenkkejä. Joskus aukaisimme suihkun hanan, jonka alla pari kävi juoksemassa, tai laitoimme vettä matalaan saaviin, jossa fretit kävivät huiskimassa vettä ympäriinsä. Joinain päivinä vietimme ihan vain laatuaikaa sohvalla telkkaria katsoen – tällöin molemmat makasivat sylissä.” Nanoqilla ja Kasperilla oli käytössään paljon erilaisia leluja. Niitä piti aika ajoin vaihtaa, koska Partasen mukaan fretit myös kyllästyivät samanlaisina toistuviin asioihin. ”Pienet pallot olivat molempien mieleen: palloja tönittiin liikkeelle ja niiden perässä juostiin. Usein rakensimme pahvilaatikoista ja putkista radan – kaikessa yksinkertaisuudessaan seikkailu sellaisel-

animalia

la radalla oli frettien lempipuuhaa. Kasper ja Nanoq olivat tottuneet jo ennen luoksemme muuttoa valjaisiin. Erityisesti kesällä fretit tulivat usein koirien hihnalenkeille mukaan. Vauhti oli hidasta, mutta voi sitä riemua kun ne pääsivät tutkimaan aluetta asunnon ulkopuolella.” Pari teki kaiken yhdessä Partanen kertoo frettien kaipaavan lajitoverin seuraa. Heillä eläinkaverukset nukkuivat päällekkäin, leikkivät ja söivät yhdessä eli tekivät lähes kaiken samaan aikaan – toinen oli aina vähintään muutaman metrin päässä. ”Kun toisesta aika jätti, jäljelle jäänyt oli kovin apaattisen oloinen.” Kasper ja Nanoq nukkuivat lopulta pois parin kuukauden väliajoin kasvainten vuoksi. Partanen sanoo olevansa turkistarhausta vastaan ja toivoo EU:n näyttävän maailmanlaajuista esimerkkiä kieltämällä turkistarhauksen. ”On surullista ajatella, että aktiivinen ja seurallinen eläin joutuu elämään koko ikänsä häkissä huonoissa olosuhteissa, joissa se ei pääse toteuttamaan mitään luontaisia tarpeitaan.” Partanen toivoo jatkossakin voivansa ottaa hoiviinsa frettejä – uudelleensijoitettuina. ”Minulla on ollut periaatteena, että otan vain kodittomia eläimiä – niitä kun maailmalla riittää. Meidän kissat ja koirat ovat tulleet löytöeläinkodeista, enkä nähnyt syytä miksi toimia frettien kohdalla eri tavoin.”

Tarhaminkeillä on käytössään vain noin neljäsosa siitä tilasta, mitä laki vaatii frettien häkeiltä.

Tarhaeläimillä virikkeinä vain koppi ja olkia • Hilleri ja minkki kuuluvat näätäeläimiin. Molemmat ovat aktiivisia petoeläimiä, joilla on voimakas liikunnantarve silloinkin, kun ravintoa on saatavilla erittäin helposti. • Minkki on taitava uimari, joka luonnossa elää mieluiten vesistöjen äärellä. Myös kiipeileminen kuuluu sen luontaisiin elintapoihin. • Turkistarhoilla minkki- ja hillerihäkkien vähimmäispinta-alavaatimus on 0,255 m2. Häkeissä tulee tämän lisäksi olla pesäkoppi ja sen vaatima tila. Virikkeinä on vain koppi ja olkia. • Minkintuottajana Suomi on noin kahdeksanneksi suurin maailmassa. Vuonna 2009 minkkejä tuotettiin Suomessa noin 1,7 miljoonaa. Hillereitä kasvatetaan Suomessa muutamia satoja vuodessa. Molemmat lajit esiintyvät Suomessa myös luonnonvaraisina.

roosa partanen

kiltti, mutta neidistä löytyi myös temperamenttia. Jos jokin asia ei sitä miellyttänyt, se kyllä ilmaisi asian selvästi. Jos se esimerkiksi halusi sylistä alas, neiti saattoi kevyesti puraista nenänpäästä.”

Kesyhilleri Kasper oli huomionkipeä persoona, joka rakasti temppuilua sylissä.

1 /2 0 1 1

25


Murra myytit vastaväitteillä Suomi on maailman suurin kettujen tarhaajamaa. Turkistarhaus synnyttää helposti kiivaita keskusteluja puolesta ja vastaan. Keskusteluissa ei jää sanattomaksi, kun tietää muutamat yleisimmät väittämät etukäteen. Mitä enemmän faktoja on hallussa, sitä paremmin saa kantansa perusteltua! Lisää kysymyksiä ja vastauksia löydät Animalian internetsivujen ”Usein kysyttyä” -palstalta.

Vain hyvinvoiva turkiseläin voi tuottaa laadukkaita turkkeja

Turkistilojen sertifiointi takaa, että turkiseläimet voivat hyvin

Kiiltävä ja paksu turkki on pitkälti jalostuksen ja ruokinnan tulosta, eikä kerro eläimen varsinaisesta hyvinvoinnista juuri mitään. Eläinten hyvinvointitutkimuksessa hyvinvoinnin mittareina pidetään esimerkiksi fyysistä kuntoa, stressitasoa ja käyttäytymistä. Koska turkiseläimet kasvatetaan ahtaissa häkeissä, joissa ne eivät voi juurikaan toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan, niillä esiintyy yleisesti pelkotiloja, apatiaa sekä käytöshäiriöitä, kuten raajojen pureskelua, kannibalismia ja stereotyyppistä käyttäytymistä.

Turkistilojen sertifiointi perustuu ainoastaan lainsäädännön noudattamiseen. Sertifioiduilla tiloilla ei siis tarvitse noudattaa nykyistä eläinsuojelulakia tiukempia vaatimuksia. Turkistarhojen kuvauksissa on tullut selvästi ilmi, että myös sertifioiduilta tiloilta löytyy vakavasti sairaita ja huonosti hoidettuja eläimiä.

Turkis on ympäristöystävällinen ja luonnonmukainen tuote Turkistuotannon eri vaiheisiin tarvitaan runsaasti energiaa eli fossiilisia polttoaineita, joiden hiilidioksidipäästöt kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Turkistarhat tuottavat myös vesistöjä saastuttavia typpi- ja fosforipäästöjä. Arvion mukaan kettuturkin valmistus vie energiaa vähintään 18 kertaa enemmän ja minkkiturkin vähintään 47 kertaa enemmän kuin vastaavan tekoturkin valmistus. Kuluttaja-asiamies onkin kieltänyt turkisten mainostamisen ekotuotteena.

26

1 / 2011

Jos turkistarhaus kielletään Suomessa, tuotanto siirtyy Kiinaan, missä eläimillä on vielä huonommat elinolot Turkistuotanto on kasvanut Kiinassa merkittävästi Suomen turkistuotannosta huolimatta. Suomalaiset tarhaajat ovat myös vieneet siitoskettuja Kiinaan ja siten edesauttaneet tuotannon kehittymistä siellä. Aina kun yksi maa kieltää turkistarhauksen, viestii se kuluttajille, että turkiseläinten kasvatus ei ole eettisesti hyväksyttävää ja siten todennäköisesti heikentää myös turkisten kysyntää. Turkistarhauskiellot painostavat yleensä muita maita tiukentamaan lainsäädäntöään tai kieltämään turkistarhauksen kokonaan.

Turkistuotannon lopettaminen kasvattaisi työttömyyttä ja olisi haitallista Suomen taloudelle Arviot turkistuotannon työllistävyydestä vaihtelevat. Yleisimmän arvion mukaan turkistarhaus työllistää Suomessa suoraan 6 000– 7 000 ja välillisesti yhteensä 10 000 ihmistä. Suurimmalle osalle kasvattajista turkistuotanto on vain sivuelinkeino. Tarhaajista monet siirtyvät joka tapauksessa eläkkeelle lähitulevaisuudessa. Siirtymäajalla ja tarhaajien uudelleenkouluttautumisen tukemisella saataisiin turkistarhaus lopetettua ilman, että siitä koituisi lisätyöttömyyttä. Turkikset ovat vientituote, mutta niiden tuomien vientitulojen osuus on alle puoli prosenttia Suomen kaikista vientituloista. Eivätkä talouden intressit saisi muutenkaan olla eläinten hyvinvointia tärkeämpi asia. teksti jenni pekkala kuvat istockphoto


Animalia testaa

teksti kanerva pelli

Proteiinipitoiset välipalapatukat animalian testiryhmä maisteli tällä kertaa proteiinipitoisia patukoita, jotka sopivat välipalaksi työpäivän tai treenien lomaan. Proteiinipatukoilla on mahdollista täydentää terveellistä ruokavaliota esimerkiksi ennen tai jälkeen harjoittelun ja tehostaa näin voimaharjoittelua sekä edistää siitä palautumista. Täyttävinä ja nälän loitolla pitävinä ne ovat erityisen käteviä välipalana tai satunnaisesti ateriankorvikkeena tilanteissa, joissa varsinaista ruokaa ei ole saatavilla.

Maistuu epäterveellisen hyvälle Raadin suosikiksi nousi Clif Builder’s Cookies’n Cream. Erityisesti kiiteltiin patukan koostumusta: rapea pohja, päällä toffeinen kerros ja ympärillä suklaakuorrutus. Makua pidettiin karkkimaisena. Saman valmistajan suklainen Chocolate oli toinen suosikki. Molemmat patukat sopivat ma-

Tuote TESTIVOITTA JA

kunsa puolesta hyvin myös makeannälkään. Huonoa omaatuntoa ei tarvitse potea – patukat sisältävät proteiinia 30 % ja rasvaa vain 12 %. Testin kolmas, Friggs Naturdiet Dark Chocolate -ateriankorvike, muistuttaa koostumukseltaan riisisuklaata, mutta sisältää riisin sijaan muun muassa soijalastuja ja kaurahiutaleita. Vihreän teen antioksidanteilla terästetty patukka maistui tuhdisti tummalta suklaalta sekä kahvilta. Proteiinia patukka sisältää 23 %. Loput patukat jakoivat mielipiteitä, mutta mikään niistä ei herättänyt enää kovin suuria makuelämyksiä raatilaisissa. Vegaanisten proteiinipatukoiden valikoima on yhä suhteellisen pieni, mutta jokainen välipalaa kaipaava löytänee niistä kuitenkin suosikkinsa. Testatut patukat olivat vegaanisia lukuun ottamatta Naturdietin tuotetta, josta testin jälkeen selvisi, että se sisältää eläinperäistä D-vitamiinia.

Raadin kommentit

Ravintoarvot /100 g

Clif Builder’s Cookies’n Cream Pisteet: 4,5/5 Hinta: n. 2,59 € / 68 g (38 € / kg) Saatavuus: Vegetukku.fi, Runsaudensarvi ja The Greenshake

”Tosi hyvää! Toffeelta maistuu ja myös rapealta.” ”Eri kerroksia, mikä tekee syömisestä jännittävää.” ”Maistuu epäterveellisen hyvälle.”

Energiaa (kcal): 397 Proteiini (g): 29.4 Hiilihydraatit (g): 44 Rasva (g): 11.7

Clif Builder’s Chocolate Pisteet: 4/5 Hinta: n. 2,59 € / 68 g (38 € / kg) Saatavuus: Vegetukku.fi, Runsaudensarvi, The Greenshake ja Naturanetti.fi

”Miellyttävän suklainen, aika pehmeä maku.” ”Kerroksellinen rakenne mukava, suklaapatukan oloinen.” ”Ei kovin makea, ei tiettyä selkeää makua, miellyttävän makuinen kuitenkin.”

Energiaa (kcal): 397 Proteiini (g): 29.4 Hiilihydraatit (g): 44 Rasva (g): 11.7

Naturdiet Pisteet: 3/5 Hinta: n. 2 € / 60 g (33,3 € / kg) Saatavuus: Hyvinvarustelluista elintarvike- ja luontaistuoteliikkeistä, esim. Sokos Huom. sisältää eläinperäistä D-vitamiinia

”Kahviarominen, hieman kitkerä. Rakeinen koostumus, kiva pureskella, hyvänmakuinen.” ”Rapsakka ja ruokaisimman oloinen.” ”Aah, kuin riisisuklaata!”

Energiaa (kcal): 340 Proteiini (g): 37 Hiilihydraatit (g): 10 Rasva (g): 10

Organic Food Bar Protein Pisteet: 2,5/5 Hinta: n. 3 € / 70 g (42,85 € / kg) Saatavuus: Ekokaupat ja vegaanisia tuotteita myyvät verkkokaupat

”Mukavan jouhea ja murea koostumus, vaan maku aika tympeä. Lähes paha.” ”Toffeen oloinen, mukava koostumus, hyvin karkkimainen. Maistuu epäterveelliseltä (eli hyvältä).” ”Koostumus toffeemainen, pehmeä. Maku mieto, aika mitäänsanomaton.”

Energiaa (kcal): 486 Proteiini (g): 32.4 Hiilihydraatit (g): 48.5 Rasva (g): 19

Organic Food Bar Active Green Chocolate Pisteet: 2/5 Hinta: n. 3 € / 70 g (42,85 € / kg) Saatavuus: Ekokaupat ja vegaanisia tuotteita myyvät verkkokaupat

”En ostaisi. Kivan pehmeä, mutta maku rusinamaisen pistävä.” ”Epämiellyttävä ulkonäkö.” ”Hedelmäinen. Ihanan pehmeä rakenne.”

Energiaa (kcal): 457 Proteiini (g): 19 Hiilihydraatit (g): 49 Rasva (g): 22

Trek Chocolate brownie Pisteet: 1/5 Hinta: n. 2,20 € / 68 g (32,35 € / kg) Saatavuus: Ekokaupat ja vegaanisia tuotteita myyvät verkkokaupat

”Kitkerä, terveellisen makuinen. Suklaa ei kyllä tule mieleen.” ”Ei liian tiivis, hyvä rakenne. Vähän tylsä maku.” ”Jotenkin kitkerä maku, pähkinät plussaa. Koostumus vähän tahmainen.”

Energiaa (kcal): 318 Proteiini (g): 19 Hiilihydraatit (g): 51 Rasva (g): 6

1 /2 0 1 1

27


Vapaaehtoiset ovat toiminnan sydän

mia sivonen

ville kortelainen

Jokainen Animalian toiminnassa mukana oleva jäsen tukee järjestöä tärkeällä tavalla: käyttämällä merkittävän osan vapaa-ajastaan eläinsuojeluasioiden edistämiseen. Kolme aktiivia saa nyt kertoa, mikä juuri heitä motivoi työskentelemään eläinten puolesta. teksti mia siivonen

Irma Härkönen, Lahti

1. Hyvän ystävän mukana, joka laittoi pitkään jäähdyksissä olleen Lahden aluetoiminnan takaisin ruotuun kolme vuotta sitten. Olen ollut myös PäijätHämeen eläinsuojeluyhdistyksessä mukana ennen Animalian toimintaan ryhtymistä. Luulen, että kaikki on kotikasvatuksesta lähtöisin ja loppusysäyksen antoivat ystäväni sanat: ettei hän pysty syömään lihaa, koska rakastaa eläimiä niin paljon ja näkee ne surulliset silmät kaltereiden takana. 2. Pääosin toimintamme on tiedotusta, varain- ja jäsenhankintaa eri tapahtumissa, esilläoloa ja ihmisten toivon herättelyä. 3. Hyvät ystävät saavat jatkamaan ja tietynlainen luova jääräpäinen yrittäjyys eläinten hyväksi. Valitsen itse kuinka käytän vapaa-aikani ja tämä on minusta paras tapa käyttää sitä. 4. Asiat voi joko jättää muiden vastuulle tai sitten tehdä oman osuutensa luottaen siihen, että on muitakin jotka haluavat muuttaa asioita oikeaan suuntaan.

28

1. Milloin ja miksi lähdit Animalian toimintaan mukaan? 2. Mitä vapaaehtoistyösi käsittää ja millä paikkakunnalla pääosin toimit? 3. Mistä saat aikaa ja voimaa jatkaa työtä eläinten hyväksi? 4. Vapaa sanasi lukijoille ja niille, jotka itse miettivät lähtevänsä mukaan vapaaehtoistoimintaan?

1 / 2011

Tina Kortelainen, Helsinki (Animalia International)

1. Kuulin Animaliasta ensimmäisen kerran kesällä 2010. Olen itse kotoisin Saksasta mutta tullut Suomeen opiskelemaan vuonna 2003, ja sen takia kiinnostuin kansainvälisestä ryhmästä. Ensimmäisissä tapaamisissa oli vain 2–3 osallistujaa, mutta pian meitä olikin jo kuusi hyvin motivoitunutta vapaaehtoista. Meitä yhdistää rakkaus eläimiin ja halu suojella niitä. 2. Kaikki kansainvälisessä ryhmässä toimivat asuvat Helsingissä ja Espoossa ja tapaamme noin kerran kuukaudessa. Pääasiassa järjestämme erilaisia tempauksia sekä ylläpidämme ja edistämme Animalian kansainvälistä toimintaa Suomessa. 3. Tuntuu helpolta löytää aikaa sellaiselle asialle, johon uskoo täysillä. On myös ihanaa saada uusia hyviä ystäviä ja keskustella heidän kanssaan itselle tärkeistä asioista. 4. Ole muutos jonka haluat nähdä maailmassa!

Marja Taivassalo, Oulu

1. Viitisentoista vuotta sitten. Olin jo kauan miettinyt vapaaehtoistoimintaan lähtemistä, kunnes silloiselta Oulun Animalian puheenjohtajalta tuli kirje, jossa hän kutsui uusiakin jäseniä toimistolle kokoukseen ja tutustumaan toimintaan. 2. Pidämme Animalian info- tai myyntipöytää eri tapahtumissa ja järjestämme tapahtumia myös itse. Olemme järjestäneet esimerkiksi sikasuunnistuksen, match show:n ja kasvisruokakursseja. Käymme kouluvierailuilla lukioissa ja yläasteilla kertomassa eläinten oikeuksista. Toimimme Oulussa ja Oulun naapurikunnissa. 3. Voimaa saa muista aktiiveista. Oulussa on todella mukava ja innostunut porukka, joten kokouksen jälkeen on aina energinen olo. Myös se auttaa jaksamaan, kun esitepöydän luokse tulee ihmisiä juttelemaan ja kertomaan, kuinka hyvää työtä me teemme. Kaikki pienet edistysaskeleet eläinten oloissa tai eläinsuojelulaissa motivoivat samoin kuin se, että ihmisten tietämättömyys eläinoikeusasioista vähenee koko ajan. Aikaa löytyy kyllä, jos on motivaatiota. 4. Rohkeasti mukaan vaan! Sinua todella tarvitaan!


Eläinten ahdinko koskettaa tanssinäyttämön taitajaa Susanna Leinonen on kansainvälisesti menestynyt tanssija-koreografi, jonka tanssiteokset ovat Suomen lisäksi esillä säännöllisesti myös ulkomailla. Helmikuussa hänen And the Line Begins to Blur -teoksensa on estradilla Yokohamassa Japanissa. Eläinrakas tanssitaiteilija on mielissään juhlavuotemme kunniaksi toteutettavasta yhteistyöstä, jonka osana Animalian jäsenet saavat alennusta hänen uuden 10-vuotisjuhlateoksensa lipuista. Leinosen teos Sokea mieli saa ensiiltansa samana päivänä Animalian juhlavuoden päätapahtuman kanssa, 1. huhtikuuta. Leinonen kertoo saaneensa teoksiinsa ideoita myös eläinmaailmasta. Tällä hetkellä koreografin seurana kotona venyttelee Saska-kissa, joka on peräisin Helsingin eläinsuojeluyhdistykseltä. Leinosen eläinrakkaus ei kuitenkaan rajoitu vain lemmikkeihin: ”En edelleenkään ymmärrä miten julmasti turkiseläimiä, saati sitten teuraseläimiä, saa kohdella” hän puuskahtaa. Laitesukellusharrastus on herättänyt hänet myös vedenalaisen maailman eläinten kärsimykseen. Haiden, valaiden ja delfiinien tilanne pyynnin ja kalastuksen sekä merten saastumisen seurauksena järkyttävät häntä, samoin ylikalastuksen aiheuttamat uhat. ”Ympäri maailman ihmisten julmuus ja ahneus aiheuttavat aivan turhaa kärsimystä eläimille” koreografi manaa.

Sokea mieli Sokea mieli on Susanna Leinosen uusi koko illan tanssiteos kuudelle tanssijalle. Sokea mieli on kontrasteilla ja vastakohdilla leikittelevä teos. Siinä yhdistyvät unenomainen herkkyys ja karu todellisuus, jossa mustavalkoisuus ja väri käyvät keskinäistä vuoropuhelua. Teos käsittelee voimakkaiden visuaalisten elementtien ja Kasperi Laineen äänimaailman kautta yksilön rohkeutta nousta valta virtaa vastaan ja tästä vääjäämättä koituvia seurauksia. Sokea mieli -teosta esitetään huhtikuussa Helsingissä Mediakeskus Lumessa. Animalian jäsenkortilla saa -15 % alennuksen normaalihintaisista (26 € ja 16 €) lipuista. Lippuvaraukset sähköpostitse 15.3. mennessä osoitteesta: info@choreographer.fi Lisätietoa ja näytösajat Sokean mielen blogissa: susannaleinonen.wordpress.com

Juhlata rjous jäsenil le!

Leinonen näkisi mielellään kulttuurikentän yleisemminkin osallistuvan tärkeiden asioiden puolesta. Hän toivottaa menestyksekästä jatkoa synttärisankari-Animalialle, jonka työn hän arvioi ”äärettömän tärkeäksi ja arvokkaaksi”. Salla Tuomivaara

Tapahtumatoimisto Eventgarden on tapahtumamarkkinoinnin asiantuntijayritys. Järjestämme tavoitteellisia yritystapahtumia, joissa vahvan muistijäljen jättäminen on itsestäänselvyys. www.eventgarden.fi “Haluamme kantaa yhteiskuntavastuuta monesta eri lähtökohdasta. Vastuullinen toiminta asiakkaita, työntekijöitä sekä alihankkijoita kohtaan on meille kunnia-asia. Haluamme kantaa kortemme kekoon eläinsuojeluasioissa ja siksi tuemme Animalian toimintaa.” Heidi Ekholm-Talas Toimitusjohtaja Eventgarden / BSG Marketing Oy

1 /2 0 1 1

29


Miten voin toimia

Koonnut Laura Uotila

Muista allekirjoittaa adressi paremman eläinsuojelulain puolesta! animalia ja SEY ovat keränneet alle-

Animalian yhteyshenkilöksi? animalian yhteyshenkilönä toimi-

minen on hyvä tapa edistää eläinsuojelua. Yhteyshenkilöt ja alueosastot tekevät tärkeää työtä eri paikkakunnilla kautta Suomen – ilman heitä olisi näkyvyytemme maakunnissa paljon heikompaa. Nyt kaipaamme erityisesti Jyväskylään, Joensuuhun, Rovaniemelle ja Vaasaan uusia yhteyshenkilöitä! Toki myös uudet yhteyshenkilöt muille paikkakunnille ovat erittäin tervetulleita. Lisätietoja lehden sivulta 34 tai Laura Uotilalta, p. 09 720 65913, laura.uotila@animalia.fi.

kirjoituksia adressiin, jolla vaaditaan Suomeen maailman parasta eläinsuojelulakia. Adressi tullaan luovuttamaan uudelle maa- ja metsätalousministerille pian eduskuntavaalien jälkeen, sillä uusi eduskunta tulee todennäköisesti käsittelemään eläinsuojelulain uudistamisen. Olethan jo allekirjoittanut adressin? Se löytyy internetistä osoitteesta www.adressit.com/elainsuojelulaki.

Tilaa juhlavuoden esite! animalian juhlavuoden kunniaksi on

julkaistu uusi esite, jossa kerrotaan järjestön saavutuksista kautta vuosikymmenten. Esitteen toinen puoli toimii A3-kokoisena julisteena. Tilaukset: tarja.balding@animalia.fi tai p. 09 720 65911.

Eläinystävällisiä asianajopalveluja! Asianajotoimisto Streng Ky Lapinlahdenkatu 27, 00180 Helsinki P. 09 7269 6730, Fax 09 6227 6228 joonia.streng@strenglaki.fi

Paras juttu

www.strenglaki.fi

numeron 4/2010 parhaaksi jutuksi äänestettiin artikkeli ”Kodittomien koirien ystävät Romaniassa”. Juhlavuosipaidan arvonnassa onni suosi Pia Koljosta Villähteeltä. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille äänestäneille!

Mikä on tämän lehden paras juttu? Kerro mielipiteesi 4. huhtikuuta mennessä, niin olet mukana Animalian historiasta kertovan kirjan ”Jonkun on uskallettava katsoa” arvonnassa! Lähetä vastauksesi, nimesi ja osoitteesi Animaliaan joko sähköpostitse lehti@animalia.fi tai postitse Animalia, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki.

nro 2010

4

Lehti eläinten asialla

onko lemmikki objekti?

eläinyksilöt kantavat jalostuksen seuraukset

sivu 20

Kutsu vuosikokoukseen Eläinsuojeluliitto Animalian vuosikokous pidetään tiistaina 22. maaliskuuta 2011 kello 18 alkaen Ravintola Lasipalatsin Palmuhuoneessa (Mannerheimintie 22–24, Helsinki). Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset vuosikokousasiat sekä sääntömuutos. Sääntömuutosta koskeva toinen yleiskokous pidetään keskiviikkona 6. huhtikuuta kello 17 Animalian toimistolla (Porvoonkatu 53, Helsinki). Lisätietoja sääntömuutoksesta voi kysyä sähköpostitse tai puhelimitse.

sivu 14

turkiton suunnittelija paola suhonen

kodittomien koirien ystävät romaniassa

sivu 8

sivu 24

Muista ystävää aniMalian eläinystävällisillä joululahjoilla !

Lemmikit 30

1 / 2011

Vuosikokoukseen ovat tervetulleita kaikki Animalian jäsenet. Ilmoittautumista toivotaan tarjoiluiden takia 14.3. mennessä: animalia@animalia.fi tai p. 09 720 6590.

Animalian hallitus


Koonneet Jenni Pekkala ja Laura Uotila

Tehtyä ja tapahtunutta Animalian opiskelijaryhmä muuttui Pääkaupunkiseudun alueosastoksi

laura uotila

animalian opiskelijaryhmä laajensi toimintakenttäänsä ja aloitti toiminnan Pääkaupunkiseudun alueosasto -nimellä. Ryhmässä on jo pitkään ollut mukana runsaasti myös muita kuin opiskelijoita, ja nimenmuutoksen myötä toivotaan mukaan entistä enemmän aktiiveja! Lisätietoja toiminnasta saa Annalta, anna.miettinen@windowslive.com. lu

Alueosastotapaaminen lumisessa Kajaanissa

Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara (oik.) tiivisti kansanedustajille Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanjan tavoitteet.

Turkisasiaa eduskunnassa animalia vieraili vuoden lopussa

eduskunnassa, jossa esitimme Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanjan nimissä vaatimuksen turkistarhauksen lopettamista valmistelevan työryhmän perustamisesta. Tilaisuudessa oli paikalla edustaja kaikista eduskuntaryhmistä kristillisdemokraatteja ja perussuomalaisia lukuun ottamatta. Jokainen tilaisuuteen saapunut edustaja vakuutti, et-

animalian perinteinen talvinen alue-

tä eläinten hyvinvointi on huomioitava turkistarhauksessa – puolueina kieltämisen taakse asettuivat kuitenkin edelleen vain Vihreät ja Vasemmistoliitto. Tapaamisen yhteydessä Animalia jakoi kaikille kansanedustajille tietopaketin, joka käsittelee turkistarhauksen vaikutuksia eläinten hyvinvointiin sekä alan taloudellisia ja kansainvälisiä suuntauksia. lu

osastotapaaminen järjestettiin helmikuussa Kajaanissa. Lähes parikymmentä aktiivia oli saapunut paikalle kuulemaan ja suunnittelemaan juhlavuoden toimintaa ja tapahtumia ympäri Suomen. Muista seurata paikallisia tapahtumia Animalian nettisivujen tapahtumakalenterista! lu

!

KKIS N I P

Messunäkyvyyttä ja mielenkiintoisia keskusteluja män, sillä ne ovat loistava paikka tavata ihmisiä ja jakaa tietoa. Olisitko sinä kiinnostunut pitämään Animalian pöytää messuilla? Ota yhteyttä Jenni Pekkalaan jenni. pekkala@animalia.fi jp

Hauskoja pussukoita!

Contac

Kaulapantoja, patalappuja ja paljon muuta!

TurkiseläinTen asialla tuotantoel äin ten asialla

turkisesite_2010.indd 1

7.3.2010 17.45.02

10.indd 1 20.5.2010 20.40.09

at

av i l l a

MadeBy.Fi DaWanda.com Pinkkis.fi

1 /2 0 1 1

:

tuotantoelainesite_20

sa

Käsintehty Suomessa 100% vegaanisia

mm

loppuvuodesta 2010 Animalia esitteli toimintaansa mm. ELMAmessuilla, Helsinki Winner ja Voittaja 2010 -koiranäyttelyissä sekä vapaaehtoistyön Menu-messuilla. Animalian teltalla riitti vilskettä riitti joka tapahtumassa. Kaikkialla saimme valtavasti positiivista palautetta ja meitä kehotettiin jatkamaan hyvää työtä, jota teemme eläinten hyväksi. Animalian myyntituotteet ja esitteet tekivät hyvin kauppansa. Tänä vuonna Animalia tulee näkymään eri tapahtumissa yhä enem-

Persoonallisia koruja!

31

ti n


Vegepalsta

reseptit ja kuvat elina innanen / www.chocochili.net

Kevättalvi on keittojen kulta-aikaa! Ruokaisat keitot lämmittävät parhaiten pakkasten paukkuessa keväthangilla. Pehmeän makeiksi paahdetuista paprikoista, kotoisasta punajuuresta sekä ihanan kermaisesta kookoksen ja parsakaalin yhdistelmästä syntyvät talven maukkaimmat keitot. Keittoaterian kruunaa helppo leipävanukas, jonka voi mainiosti tehdä pakastemarjoista.

Parsakaali-kookoskeitto.

Punajuuri-kikhernekeitto.

32

1 / 2011


Vegepalsta Punajuurikikhernekeitto n. 700 g punajuuria 2 sipulia 2 valkosipulinkynttä 2 pienehköä porkkanaa 2 lehtisellerin vartta 1 rkl öljyä 1,5 – 2 l vettä 2 laakerinlehteä 1 kasvisliemikuutio 1 rkl punaviinietikkaa 1 tl sokeria 1 tlk kikherneitä suolaa ja pippuria

1

Kuori punajuuret, leikkaa ne suikaleiksi ja sipulit puolirenkaiksi. Silppua myös valkosipuli sekä pilko porkkanat ja sellerit.

2

Kuullota kattilan pohjalla öljyssä sipuleita minuutin verran. Lisää punajuuret, porkkanat ja sellerit. Kaada päälle vesi ja lisää joukkoon kasvisliemikuutio ja laakerinlehdet sekä punaviinietikka ja sokeri. Anna kiehua noin tunti keskilämmöllä tai kunnes punajuuret ovat pehmeitä.

3

Mausta keitto suolalla ja pippurilla. Lisää keittoon kikherneet ja anna vielä kiehahtaa. Punajuurikeitto on parhaimmillaan ruisleivän kanssa.

Parsakaali-kookoskeitto 1 sipuli 1 suuren parsakaalin kukinnot 3 dl kasvislientä 1 tlk valkoisia papuja 1 tlk kookosmaitoa krutonkeja

1 2 3 4

Silppua sipuli ja kuullota sitä oliiviöljyssä kattilan pohjalla muutama minuutti.

5

Koristele annokset krutongeilla ennen tarjoilua.

Lisää parsakaalit ja kasvisliemi ja keitä, kunnes parsakaali on pehmennyt. Lisää pavut ja osa kookosmaidosta. Soseuta keitto sauvasekoittimella.

Anna keiton kiehahtaa ja lisää vielä kookosmaitoa tarvittaessa, kunnes keitto on sopivan sakeaa.

Paahdettu paprika-linssikeitto 2 isoa paprikaa (á 300 g) 4 suurta tomaattia 1 punasipuli 2 valkosipulinkynttä 2 dl punaisia linssejä 1 kasvisliemikuutio n. 8 dl vettä 1 rkl tomaattipyrettä 1 tl timjamia 0,5 tl paprikajauhetta (mieluiten unkarilaista) chilirouhetta suolaa sokeria

1

Paahda paprikat: Leikkaa paprikat neljään osaan ja laita ne uunipellille kuori ylöspäin. Paahda paprikoita 250asteisen uunin ylimmällä tasolla, kunnes kuori alkaa kupruilla ja on paikoin mustunut. Kääräise paprikat folioon tai laita ilmatiiviiseen rasiaan, johon kerääntyvä kosteus helpottaa kuoren irrottamista. Anna paprikoiden hiukan jäähtyä ja kuori ne.

2

Kalttaa ja pilko tomaatit sekä huuhtele ja valuta linssit. Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota niitä öljyssä kattilanpohjalla hetki, lisää sitten tomaatit, pilkotut paprikat, linssit, kasvisliemikuutio ja noin puolet vedestä. Lisää hetken kuluttua mausteet.

3

Anna keiton kiehua noin 20 minuuttia tai kunnes linssit ovat pehmeitä. Lisää vettä keittoon pikkuhiljaa tarpeen mukaan.

4

Englantilainen leipävanukas 300 g (eilistä) ranskanleipää 1 dl sokeria 3 rkl vettä 650 g erilaisia pakastemarjoja (esim. mansikoita, vadelmia, mustikoita ja mustaherukoita)

1

Yhdistä kattilassa sokeri ja vesi ja anna kiehua, kunnes sokeri on kokonaan sulanut. Lisää marjat kattilaan ja keittele miedolla lämmöllä välillä käännellen noin viisi minuuttia tai kunnes marjat ovat lähes sulaneet. Ei haittaa, jos isoimmat marjat jäävät sisältä kohmeisiksi.

2

Leikkaa ranskanleipä viipaleiksi ja leikkaa kuoret pois veitsellä. Vuoraa noin litran vetoinen kulho kelmulla.

3

Asettele leipäviipaleet lomittain kulhon pohjalle ja reunalle. Kaada marjaseos kulhoon. Säästä pieni määrä marjaseosta tarjoiluun seuraavalle päivälle!

4

Laita loput leipäviipaleet marjojen päälle. Laita kulhon päälle kansi tai lautanen painoksi ja anna vetäytyä jääkaapissa yön yli.

5

Kumoa vanukas lautaselle ja koristele ylijääneellä marjaseoksella.

Vinkki! Leikkaa ranskanleivän kuoret hiukan paksumpina pois, niin voit paistaa niistä krutonkeja keiton kera tarjottavaksi. Leikkaa kuoret kuutioksi ja paista ne pannulla öljyssä rapeiksi.

Soseuta keitto sauvasekoittimella. Tarkista suolan määrä. Tarjoa keitto tuoreen leivän kera.

1 /2 0 1 1

33


micaela morero

Animaalit kautta maan Toimistolle tulee paljon kyselyjä alueosastoista. Monet tiedustelevat, miten toimintaan pääsee mukaan. Alueosastojen toiminta riippuu täysin ryhmistä ja niissä toimijoista. Aluksi kannattaa ottaa selvää alueosaston seuraavan kokouksen ajankohdasta. Ota ratkaiseva askel ja lähde mukaan toimintaan! Kaikki ovat tervetulleita ja jokaista tarvitaan! Muistathan, että alueosastojen yhteystiedot löydät myös Animalian kotisivuilta www.animalia.fi.

Helsinki: ks. Pääkaupunkiseutu Kajaani: Heidi Manner, puh. 044 300 1801, animalia.kajaani@gmail.com Kerava: Suvi Nurmiviita, suvi@suvinurmiviita.fi KOTKA: Riika Kokkonen, Laihontie 7, 48700 Kyminlinna, puh. 044 595 0534, riika_kokkonen@hotmail.com Kouvola: Jaana Piipponen, animaliakouvola@hotmail.com Kuopio: Noora Leskinen, kuopio@animalia.fi Lahti: Irma Härkönen, animalia.lahti@gmail.com Nummi-Pusula: Irma Teikari, Lehtolan tila, 03850 Pusula, puh. 09 226 6236 tai 050 500 4596

34

1 / 2011

OULU: Laura Ahmala, puh. 040 542 2679, laura.ahmala@gmail.com, www.oulunanimalia.net Pori: Pia Blomster, puh. 0400 429 616, pblomster@gmail.com, www.animaliapori.net Pääkaupunkiseutu: Anna Miettinen, anna.miettinen@windowslive.com. Ryhmän postituslista: pks@animalia.fi, listalle pääsee laittamalla viestiä Lauralle: laura.uotila@animalia.fi. Ryhmä kokoontuu parillisina viikkoina Animalian toimistolla. Kokousaika löytyy ryhmän sivuilta www.animalia.fi/pks Raahe: Mari Liimatainen, Pietarinpolku 11 G 25, 92140 Pattijoki, mari.liimatainen@suomi24.fi

RAUMA: Marjo Vettenranta, marjovet83@hotmail.com Savonlinna: Elina Hietanen, animaliasln@wippies.fi Tampere: Mari Juntunen, tampere@animalia.fi, www.animalia.fi/tampere Turku: Rita Lindberg, puh. 050 348 6248, turku@animalia.fi VIHTI: Laura Pulkkinen, Otalammentie 28 B, 03300 Otalampi, puh. 09 2760 958 tai 040 538 2045, pulkkamaki@hotmail.com ANIMALIA INTERNATIONAL: animaliainternational@animalia.fi, www.animaliainternational. wordpress.com KARHURYHMÄ: Suvi Börman, info@aasiankarhutarhat.com

Eikö listasta löydy sinua lähellä olevaa paikkakuntaa? Kiinnostaisiko sinua ryhtyä Animalian yhteyshenkilöksi? Soita, kirjoita tai lähetä sähköpostia. Yhteydenottosi ei sido sinua mitenkään. Eläinystävällisin terveisin, Laura Uotila TERVETULOA MUKAAN Animalia ry – Alueet Porvoonkatu 53 00520 Helsinki p. 09 720 6590 laura.uotila@animalia.fi


Animaliashop

Koonnut Jenni Pekkala

Kevättä kohti!

22€

(Ei-jäsenille 24 €)

Turkiskampanjan kynä

Juhlavuoden t-paita

Tyylikkäät Globe Hopen tuotteet

Mustan t-paidan etupuolella on oranssi juhlavuoden logo sekä juokseva kettu. Selkäpuolelta löytyy lista Animalian saavutuksista vuosikymmenten varrelta. Paidat ovat laadukasta luomupuuvillaa, ja niitä on saatavilla lady fit- ja unisex-malleina. Paitojen koot ovat S–XL. Muista myös nettikaupassa myynnissä oleva pitkähihainen juhlapaita sinisillä painatuksilla.

Eläinten oikeudet -lehtiö 12 € Vapauta eläimet valinnoillasi -kassi Vanhoista armeijan pesupusseista tehdyt kassit kestävät kulutusta ja näyttävät hyvältä. 18 €

2€

Sinivalkoisessa kuulakärkikynässä teksti ”Tuen tavoitetta Turkistarhaton Suomi 2025”.

Pirteät Pinkkis-pussit Kukkaroissa ja meikkipusseissa kuosivaihtoehtoina ovat villit vihannekset ja kauniit metsäneläimet. Vetoketjuissa värit vaihtelevat. Kukkaro 12,5 cm x 10 cm. 7 € Pussi 20 cm x 18 cm. 12 €

Korttiuutuudet Pupu sydämellä -kortti Iloa päivääsi! -kortti Eläinten ystävälle! -kortti

Jonkun on uskallettava katsoa

25€

Animaliashop esittelee pirteät uutukaiset

Tiia Aarnipuu: Jonkun on uskallettava katsoa – Animalian puoli vuosisataa Animalian historiaa aina 1900-luvun puolivälistä tähän päivään. Katso lisää sivulta 14.

Poola Katarynan viehkeät puukorut

1€

Kat so lisä ä malleja netistä!

Korvakorut 16 € korkeus 4,5 cm Rintakoru 16 € korkeus 8 cm

Rintamerkit Villi & Vapaa -kana- ja minkkimerkki 1,5 €/kpl (halkaisija n. 3,5 cm) Koe-eläin -rintamerkit 1,5 € Eläinten ystävä -rintamerkit 1,5 € (halkaisija n. 2,5 cm)

Eri värejä!

(Ei-jäsenille 27€)

18€

Milla Paloniemi (toim.): Sarjakuvakeittokirja Keittokirjan reseptit on kuvitettu sarjakuvin, joissa tekijöinä on ollut Suomen sarjakuvapiirtäjien kärkikaarti. Milla Paloniemi lahjoittaa kaikki kirjasta saamansa tekijänoikeustulot Animalialle.

25€

(Ei-jäsenille 27€)

Jonathan Safran Foer: Eläinten syömisestä Ravisteleva teos pohtii lihan syömistä eettiseltä ja ekologiselta kannalta. Kirjailija paljastaa lihan tehotuotannon epäkohtia ja tarjoaa parempia vaihtoehtoja ruokavalioomme.

NÄIN TEET TILAUKSESI: POSTITSE: Animalia ry, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki. PUHELIMITSE: (09) 720 65911, ma–pe klo 10–15. FAKSITSE: (09) 148 4622. SÄHKÖPOSTITSE: tarja.balding@animalia.fi. Yli 15 € tilaukset toimitetaan postiennakolla, jolloin hintaan lisätään postiennakkomaksu 3,70 €. Kaikkiin tilauksiin lisätään postituskulut sekä 1 € käsittelykulu. Tuotteita voit ostaa myös suoraan Animalian Helsingin toimistosta, osoite yllä. KIITOS TILAUKSESTASI! KIITOS TUESTASI!

Runsaasti myös muita tuotteita osoitteessa www.animalia.fi/tilaa-tuotteita

1 /2 0 1 1

35


Avainsanoina eettinen, esteettinen ja ekologinen Kierrätysmateriaaleista – kuten sairaala- ja armeijatekstiileistä, käytetyistä purjeista sekä vintage-tekstiileistä – designtuotteita valmistavan Globe Hopen arvoja ovat esteettisyys, ekologisuus sekä eettisyys. Animalian jäsenetuyrityksenäkin toimiva Globe Hope on sitoutunut kestävän kehityksen periaatteisiin ja haluaa kannustaa asiakkaitaan ympäristöystävälliseen ajatteluun. Animalian juhlavuoden päätapahtumassa Bio Rexissä Globe Hope pitää eläinystävällistä tuunauspajaa, jonne kaikki ovat tervetulleita kokeilemaan, mitä uutta vanhoista materiaaleista voi saada aikaiseksi. Jäsenkortilla alennuksia antavat myös Backstreet, Biodelly, Bistro Artesana, Ekokauppa Ekolo, Ethic, Heluna Fashion, Ilomieli, Jyvä & Kipinä, Kasvisruokakauppa Asoka, Mieli-tuote, Naturelisa, Pinkkis, Punnitse & Säästä, Runsaudensarvi, Ruohonjuuri, Sisustusliike Moon River, Vegetukku.fi sekä Vihreät Vaatteet.

Jäsenmaksut vuonna 2011 Tukijäsenyys 27 € Aktiivijäsenyys 32 € Nuorisojäsenyys (alle 18-vuotiaille) 20 € Nuorisoaktiivijäsenyys (alle 18-vuotiaille) 24 € Ainaisjäsenyys 540 € Yhteisöjäsenyys 100 € Kaikki jäsenet saavat neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Animalia-lehden, joka jakaa ajankohtaista tietoa eläinsuojelusta ja antaa vinkkejä muun muassa eläinystävälliseen kuluttamiseen. Aktiivijäsenet saavat myös neljä kertaa vuodessa aktiivikirjeen.

Jäseneksi voi liittyä maksamalla jäsenmaksun tilillemme: Nordea 229818-189 IBAN: FI77 2298 1800 000189 SWIFT/BIC: NDEAFIHH

Sampo 800018-2105644 IBAN: FI71 8000 1802 105644 SWIFT/BIC: DABAFIHH

Laitathan viestiosaan nimesi ja osoitteesi, mielellään myös puhelinnumerosi tai sähköpostiosoitteesi.

alian jäsen 2011

Eläinsuojeluliitto Anim Nimi

stä lista jäsenetuyrityksi Kortin kääntöpuolella www.animalia.fi! Katso päivitetty lista

Mieluummin kuukausitukijaksi? Kaikki kuukausitukijat ovat automaattisesti aktiivijäseniä. Kuukausitukiohjelma on luotettava ja joustava jäsenmaksun muoto. Kuukausitukijaksi liityt haluamallasi summalla ja halutessasi voit muuttaa tukesi määrää tai lopettaa sen. Pienin kuukausittainen tukisumma on 5 euroa. Lue lisää suoraveloitussopimuksesta osoitteesta www.animalia.fi. Kaikissa jäsenyyttä koskevissa kysymyksissä voit ottaa yhteyttä puhelimitse (09) 720 6590 tai laittaa sähköpostia animalia@animalia.fi.

Profile for Animalia ry

Animalia 1/2011  

Eläinsuojeluliitto Animalian jäsenlehti 1/2011.

Animalia 1/2011  

Eläinsuojeluliitto Animalian jäsenlehti 1/2011.

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded