Page 1

KANSANEDUSTAJA

ANDERS ADLERCREUTZ | KESTÄVÄSTI OPTIMISTI | WWW.ANDERS2015.FI

ADLERCREUTZ 2019 Miten turvaamme demokratian? Mitkä ovat Ilmastopaneelin viestit tulevalle hallitukselle? Miten luodaan talouskasvua kestävästi? Miten suomenkielisistä lapsista kasvoi kaksikielisiä? Miten Itämeri pelastetaan? Miten vältymme homekouluilta? Näitä aiheita ja paljon muuta!

YMPÄRISTÖ KOULUTUS YRITTÄJYYS

KOKO UUSIMAA


Tutustu arvoihini katsomalla video osoitteessa anders2019.fi

Muutos on mahdollisuus

K

Koen, että työ poliitikkona on ensisijaisesti kuuntelemista ja synteesien tekoa.. Myös tässä lehdessä olen enimmäkseen kuuntelijan roolissa. Päätösten aika on myöhemmin. Pidän tärkeänä kuunnella myös sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olen asioista eri mieltä. En halua herätä jonakin kauniina aamuna omassa kuplassani ja todeta, että maailma ympärilläni on liikahtanut johonkin suuntaan huomaamattani. Moni on kysynyt minulta, miten olen kokenut työni kansanedustajana. Mitä edeltäneistä neljästä vuodesta on jäänyt käteen? Sanoisin, että sadoittain kokouksia ja aloitteita, mutta myös valtava määrä keskusteluja inspiroivien ja osaavien ihmisten kanssa. Asioihin perehtymistä, päätöksiin vaikuttamista ja merkittävistä asioista päättämistä. Kaikki tämä on työlästä, mutta palkitsevaa. Koen olevani oikeassa paikassa ja tekeväni merkityksellistä työtä. Päällimmäisenä mielessäni onkin kiitollisuus. Lukuisia kertoja olen huomannut kiirehtiväni päivän päätteeksi junaan onnellisena siitä, että olen saanut oppia niin paljon uutta.

Olen optimisti, joka uskoo muutokseen. Uskon, että voimme olla monissa asioissa vielä nykyistäkin parempia. Pienenä maana meidän on kuitenkin ymmärrettävä keskittyä olennaiseen. Meillä on merkittäviä vahvuuksia: koskematonta luontoa, puhdasta pohjavettä ja puhdasta ilmaa. Meillä on laajalle levittyviä metsiä ja hyvin koulutettuja ihmisiä. Meillä on yksi maailman arvostetuimmista koulutusjärjestelmistä ja tasokasta tutkimusta tekeviä yliopistoja. Vielä näitäkin enemmän tulevaisuuttamme määrittää luottamus toisiimme. Se on voimavara, jota ei pidä aliarvioida. Näiden vahvuuksien varaan on mahdollista rakentaa hyvä tulevaisuus: kilpailukykyinen ja vahvalla itsetunnolla varustettu Suomi, joka näkee pohjoismaisen kulttuuriperinnön vahvuutena. Kun olemme varmoja itsestämme ja omasta identiteetistämme, voimme suhtautua uteliaisuudella myös ulkomaisiin ihmisiin ja vaikutteisiin. Seuraavalla eduskuntakaudella meidän on keskityttävä talouskysymyksiin, jotta saamme varmistettua työllisyyden kasvun. Yksi yksinkertainen, mutta keskeinen kysymys liittyy työllistämisen riskien poistamiseen.

Toinen Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeä kysymys on koulutuksen laadun varmistaminen. Uskon, että kilpailukykymme on suorassa suhteessa koulutuksen tasoon. Minun visiossani Suomi ei ole uhkien vaan mahdollisuuksien maa. Se ei ole myöskään vastakkainasettelujen maa, vaan yhä osallistavampi ja kansainvälisempi. Edistyksellisyys on jo pitkään ollut osa Suomen DNA:ta, enkä näe mitään syytä, miksemme voisi olla edistyksellisiä myös tulevaisuudessa. Suljettujen kotimarkkinoiden sijaan haluan nähdä voimakkaasti kasvavaa vientiä ja hyvinvointia, jolla takaamme lapsillemme turvallisen lapsuuden ja vanhuksillemme inhimillisen vanhuuden. Toivon, että tämän lehden jutut piirtävät sinulle kuvan RKP:stä pohjoismaisena ja liberaalina sivistyspuolueena. Puolueena, joka puolustaa demokratiaa ja tasa-arvoa. Puolueena, joka kuuntelee ihmisiä. Nämä ovat arvoja, joiden eteen toivon saavani ponnistella myös tulevalla eduskuntakaudella. Inspiroivia lukuhetkiä!

Kestävästi optimisti

Muista

250

Äänesi ratkaisee su 14.4. 2

!


ANDERS ADLERCREUTZ | KESTÄVÄSTI OPTIMISTI | WWW.ANDERS2019.FI

Demokratia on pelastettava

P

Politiikasta ja poliitikoista työpaikalla, eläkeläistreffeillä tai illallispöydässä puhuttaessa käy usein niin, että keskustelua hallitsee kyynikko. Hän muistuttaa muita siitä, ettei poliitikkoihin voi luottaa ja että he unohtavat lupauksensa heti valituiksi tultuaan. Näinhän se onkin, jos mielipidemittauksiin on uskomista.

On helppo jatkaa politiikan puutteiden listaamista. Riski on, että alkaa kuulostaa kovin narisevalta. Mitkä ovat siis parannuskeinot, keinot, joilla voisimme raikastaa demokratiaa? Itse järjestelmäähän emme kai halua vaihtaa? Vaihtoehdot ovat ympärillämme. Idässä on ”suvereeni demokratia” ja etelässä moni valtio muuttuu autoritääriseen suuntaan. Demokratia heikkenee.

Mielipidemittaukset ovat osittain oikeassa. Ja osittain ne pönkittävät kliseitä: ihmiset kritisoivat politiikkaa ja poliitikkoja, vaikka äänestävätkin uskollisesti vaaleista toiseen. Ei kuitenkaan ole väärin väittää, että politiikan ja kansalaisten välillä on kuilu. Filosofisesta näkökulmasta on kaikkina aikoina ja kaikissa järjestelmissä ollut jonkinlainen etäisyys hallinnon ja hallittavien välillä. Vallan epäileminen on oikeastaan aika tervettä. Ei kuitenkaan ole hyvä, jos epäluottamus johtaa kansanvaltaisen järjestelmän arvostuksen heikkenemiseen. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan kivijalka on luottamus, usko siihen, että instituutiomme, virkamiehemme ja poliittiset johtajamme tekevät työtä meidän kaikkien eteen. Ja kyllä, presidentti, poliisi ja puolustusvoimat saavat kyselyissä kansalaisilta korkeimmat luottamusluvut. Poliittiset puolueet ja valtakunnan poliitikot sen sijaan ovat ihmisten silmissä luottamusmittausten pohjalla. Oikeastaan poliittiset puoleet ovat suoranaisessa luottamuskriisissä. Ne menettävät jäseniä nopeassa tahdissa (tämä koskee toki myös muita järjestöjä) ja niillä on heikko kyky innostaa ihmisiä ja esittää tulevaisuuden visioita. Monia puolueita hallitsee pieni joukko johtavia poliitikkoja. Aito yhteys äänestäjiin on vaikeaa nopeasti sykkivässä mediamaisemassa. Itsensä uudistaminen ei ole houkuttelevaa saati helppoa. Valta vaikuttaa kuitenkin olevan turvallisissa käsissä, samoin on rahoituksen laita. Puolueet ovat muuttuneet osaksi järjestelmää, kasvaneet kiinni valtioon.

tästä huolta. Voimme vain toivoa, että 18–24-vuotiaat äänestävät nykyistä aktiivisemmin. Siitä riippuu, selviääkö demokratia meillä, kun se on muualla uhattuna. Kuulen usein sanottavan, että kansan ääni ei kuulu silloin, kun ratkotaan suuria yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä. Miten niin? Meillähän on edustuksellinen demokratia, ja huhtikuussa valitsemme jälleen uudet edustajamme. Miksei kansa sitten saa äänestää suoraan suurissa kysymyksissä kansanäänestyksellä? Siksi, että useimmat suuret kysymykset ovat monimutkaisia eikä niihin voi vastata vain kyllä tai ei (ajatelkaa vaikka sote-uudistusta). Lisäksi äänestykset eivät ratkaise vaikeita haasteita (ajatelkaa vaikka Brexitiä). Demokratian hylkäämisen sijaan meidän tulee kokeilla uudenlaisia demokratian muotoja. Kansalaisaloitteet ovat hyvä tapa ja niitä voi kehittää edelleen. Voisimme myös luoda kansalaisfoorumeita, joissa arvalla valitut vapaaehtoiset saisivat perehtyä vaikeaan uudistukseen. On äärimmäisen tärkeää, että valtaapitävät ovat valmiita kuuntelemaan äänestäjiään vaalien välillä, jotta uskottavuus paranee ja edustuksellisen demokratian tuki vahvistuu.

Kuva: Crisisgroup/Kevin Abosch

On oivallettava, miksi demokratiaa on puolustettava. Se on ainut järjestelmä, jossa kaikki vapaudet ja oikeudet, joita pidämme itsestään selvinä, toteutuvat. Näin ei ole ei-demokraattisissa maissa, joissa vapauksia kirjoittaa, puhua, matkustaa, omistaa tai saada lain suojaa mielivaltaa vastaan on vahvasti rajoitettu. Meidän on sivistettävä jokaista sukupolvea, sillä demokratian puuttumisella on vakavia seurauksia. Siksi tarvitaan demokratiakasvatukseen panostamista kouluissa. Tulevan hallituksen on syytä pitää

Valitsemme pian uuden eduskunnan, ja toivon, että Anders Adlercreutz tulevien kollegojensa kanssa tarttuu demokratiavajeeseen ja ryhtyy vastatoimiin. Oppinut ja kokenut kansanedustaja, jolla on syvät suhteet äänestäjäkuntaan, on vahva lenkki ketjussa, jonka tulee ylläpitää ja uudistaa pohjoismaista demokratiaa. Nyt on äänestäjien vuoro. Pär Stenbäck

Pär Stenbäck on kirjailija, entinen ministeri, Suomen ja Kansainvälisen Punaisen Ristin johtohenkilö. .

3


”Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on yksi maailman parhaista keksinnöistä. Sen pitää kuitenkin uudistua maailman muuttuessa. Kirjailija Anu Partanen kertoo, mikä Pohjoismaissa on ainutlaatuista ja mitä asioita meidän kannattaa vaalia."

Pohjoismainen unelma

R

Rakkaus vei toimittajatietokirjailija Anu Partasen kymmeneksi vuodeksi Yhdysvaltoihin. Paitsi artikkeleita arvostettuihin julkaisuihin, kuten New York Timesiin ja Atlanticiin, freelance-toimittaja kirjoitti huomioita uudesta kotimaastaan tietokirjaksi. The Nordic Theory of Everything (2016) vertaa amerikkalaista yhteiskuntaa Suomeen ja Pohjoismaihin. Tilastojen ja tutkijahaastattelujen avulla Partanen kääntää kirjassa nurinperin käsitykset Yhdysvalloista vapauden kotimaana ja Pohjoismaista holhoojavaltioina.

mattu, että julkisesti tuotetut palvelut ovat yksityisiä tehokkaampia.

AMERIKKALAISTEN KAPENEVA VAPAUS

”Jos jotain toivon suomalaisten ymmärtävän tämän kevään vaaleissa niin sen, mikä arvo julkisilla peruspalveluilla on. Ne ovat kirjaimellisesti elintärkeitä. Niitä ei vaan voi myydä samoilla lainalaisuuksilla kuin farkkuja”, painottaa Partanen.

”Vielä 30-luvulla Yhdysvalloissakin tehtiin valtion toimesta New Dealin kaltaista sääntelyä, jolla pyrittiin takaamaan kaikille kansalaisille mahdollisuuksien tasa-arvo. Viimeisten 30 vuoden aikana varakkaat konservatiivit ovat kuitenkin laittaneet kiinni satoja miljoonia saadakseen julkisessa keskustelussa läpi väitteen, että julkinen valta on aina pahasta”, Partanen kuvaa. Hänen mukaansa tällä on ollut haitallinen vaikutus vapauden toteutumiseen amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Väitteen ideologinen perusta on ajatuksessa, että jokainen on vastuussa vain itsestään ja perheestään. Elintärkeiden palveluiden, kuten lastenhoidon, opiskelun, terveydenhuollon ja vanhustenhoidon tuottamista ei haluta sysätä valtion tehtäväksi, vaan ajatellaan, että yksityinen sektori tuottaa peruspalvelutkin tehokkaammin. Yksilön näkökulmasta tämä pakottaa keskiluokkaisenkin amerikkalaisen näkemään huomattavan määrän vaivaa saadakseen eri elinkaaren vaiheissa tarvitsemiaan palveluita. Vaivan lisäksi palvelut maksavat niin paljon, että on todellinen riski pudota kyydistä kokonaan. Tämä lisää tavallisten amerikkalaisten ahdistusta ja stressiä tilanteissa, joissa suomalainen pystyy paljon vapaammin keskittymään läheisiinsä ja käsillä oleviin töihinsä. Se lisää myös perheenjäsenten riippuvuutta toisistaan. Tämä puolestaan ei helpota sukupuolten ja sukupolvien välistä kanssakäymistä. Partanen marssittaa kirjassa esiin todistusaineistoa sitä väitettä vastaan, että julkiset peruspalvelut olisivat tehottomia. Kun esimerkiksi OECD on verrannut peruspalveluiden tuottamisen kustannuksia eri maissa niiden avulla saatuihin tuloksiin, on huo-

4

VAPAUTTAVAT JULKISET PERUSPALVELUT Palvelujen valinnanvapauden kohdalla tulokset ovat Partasen tulkinnan mukaan vielä hämmentävämpiä. Pohjoismaissa, missä tavoitellaan yhdenvertaisuutta, kaikilla on pääsy laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja tasokkaaseen koulutukseen, mistä syntyy esimerkiksi erinomaisia oppimistuloksia. Yhdysvalloissa, missä ihannoidaan supernaisia ja -miehiä, syntyy tilanteita, joissa yksilö ei voi valita kykyjensä mukaisia elämänpolkuja, koska on esimerkiksi syntynyt perheeseen, jolla siihen ei ole varaa.

"Poliittisilla päätöksillä vaikutetaan siihen, millaisiksi yhteiskuntaa ylläpitävät rakenteet muodostuvat. Nämä rakenteet puolestaan määrittelevät sen, millaisia valintoja yksilöt voivat tehdä.” Partanen ymmärtää, että hyvinvointivaltion rahoittaminen käy sitä vaikeammaksi, mitä voimakkaammin väestöpyramidi vinoutuu. ”Yksi ratkaisu ikärakenteen vinoutumiseen on maahanmuutto”, hän sanoo. ”Toisekseen ei ole niin, etteikö rahaa olisi. Se vain kertyy yksille tai siirtyy rajojen yli piiloon. Tähän puolestaan auttaisi esimerkiksi EU-tasoinen vahvempi, yhteinen verosäätely”, Partanen ehdottaa.

POHJOISMAINEN MYÖTÄRINTALIIKE Viimeiset puoli vuotta Partanen perheineen on asunut Suomessa. ”Kaikista niistä syistä, joita kirjassani kuvaan”, hän nauraa. Perheen muuttokuorman sysäsi lopulta matkaan lapsen saaminen. ”Elämä lapsen kanssa on Suomessa niin paljon helpompaa julkisten palveluiden ja työkulttuurin takia. Kaupunkisuunnittelusta lähtien rakenteet on ajateltu niin, että lapsilla on mahdollisuus kasvaa itsenäisiksi yksilöiksi. Yhdysvalloissa lapsi ei esimerkiksi yleensä voi liikkua itsenäisesti paikasta toiseen, koska monilla alueilla ei ole kunnollisia kävelyteitä tai julkista liikennettä”, huomauttaa Partanen.

Partasen mielestä Pohjoismaiden kannattaisi seistä yhteisessä rintamassa nostamassa esiin yhteiskuntarakenteidensa hyviä puolia ja vaalimiaan arvoja. ”Yksittäin maat ovat verrattain pieniä, mutta yhteensä niiden tuottamista esimerkeistä syntyy jo todistusvoimaa”, Partanen toteaa. Sitä voisi hänen mukaansa hyödyntää niin kansainvälisessä politiikassa kuin alueen brändäyksessä. ”Yhteistyön kautta Pohjoismaiden maine voi kasvaa niin, että siitä on hyötyä myös bisnekselle. Samoin jos jossain maassa kokeillaan jotain uutta, mikä toimii, oppeja voitaisiin saman tien hyödyntää muissakin maissa”, hän sanoo. Yhdysvalloissa demokraattien presidenttiehdokas Bernie Sanders nosti Pohjoismaiden esimerkin keskusteluun julkisista palveluista jo vuoden 2016 presidentinvaaleissa, mutta sen jälkeen keskustelu on entisestään voimistunut ja Partasen kysyntä puhujana kasvanut. ”Esimerkiksi Piilaaksossa tunnetaan hyvin suomalainen perustulokokeilu ja siitä ollaan kiinnostuneita, koska nähdään, että teknologian kehityksen myötä tulevaisuudessa kaikille ei välttämättä riitä kunnolla palkattuja töitä ja tulot jakaantuvat vielä nykyistäkin epätasaisemmin”, kertoo Partanen ja kiittää haastattelusta. Seuraavana päivänä häntä odottaa lento South of Southwest -festivaalien yhteydessä järjestettävään konferenssiin puhumaan siitä, mitä amerikkalaiset voisivat oppia Pohjoismaista.


ANDERS ADLERCREUTZ | KESTÄVÄSTI OPTIMISTI | WWW.ANDERS2019.FI

Meillä kaikilla on ääni

K

Kurkista pykälien taakse!

Kirjoittaessani tätä kolumnia seuraan Seefeldin MM-kisojen pohjoismaisia hiihtolajeja. Mietin, mitä pohjoismaisuus oikeastaan tarkoittaa. Pohdin myös, mikä merkitys pohjoismaisuudella on tänä keväänä pidettävien vaalien kannalta. Enkä viittaa nyt pelkästään Tanskan ja Suomen vaaleihin.

Ajatukset vievät Brexitiin ja siihen, miten britit sen lopulta hoitavat. Onnistummeko välttämään kovan vastakkainasettelun EU:n ja Iso-Britannian välillä? Asia vaikuttaa myös meihin ja turvallisuuteemme. Pian edessä ovat myös europarlamenttivaalit, jotka tulevat vaikuttamaan koko Euroopassa käytettyyn äänensävyyn. Nousemmeko puolustamaan niitä pohjoismaisia arvoja, joille menestyksemme on tähän mennessä rakentunut? Pohjoismaisuutta, joka on merkinnyt ihmisten mahdollisuutta valita vapaasti oma tiensä. Ja pohjoismaisuutta, joka on onnistunut yhdistämään riippumattoman oikeuslaitoksen, demokratian ja sosiaalisen vastuun toimivaan markkinatalouteen. Euroopan nuorimmissa demokratioissa tämä ei ole itsestään selvää. Tapaan monia kollegoja, jotka katsovat pohjoisia maitamme kateellisina. Olemme monille esikuva. Olemme koko sotien jälkeisen ajan kehittäneet keskinäistä yhteistyötämme, jotta ihmiset saisivat enemmän mahdollisuuksia. Se, mihin olemme päässeet luomiemme instituutioiden ja kattavan, rajat ylittävän yhteistyön avulla, on monella tapaa ainutkertaista. Tapamme vahvistaa suhteitamme alhaalta ylöspäin on tyypillistä pohjoismaiselle yhteistyölle. Kauan ennen Pohjoismaiden neuvoston perustamista syntyi Pohjola-Norden-yhdistys, joka tänä vuonna viettää satavuotisjuhlaansa. Vasta toisen maailmansodan jälkeen saimme Pohjoismaisen ministerineuvoston ja sen parlamentaarisen täysistunnon. Pohjoismainen yhteistyö tarkoittaa läheisiä suhteita niin henkilökohtaisella kuin puolueiden tasolla. Tavatessamme pohjoismaisia kollegoitamme toistemme maissa tai maailmalla, tunnemme yhteenkuuluvaisuutta. Näissä merkeissä tapaan myös Andersia. Meillä on pohjoismaisia kokouksia ja tuemme usein toisiamme riippumatta siitä, koskeeko asia paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa vai jotakin pienempää, oman maamme erityistarvetta. Mittaamattoman arvokkaat henkilösuhteet mahdollistavat tämän. Meillä on mahdollisuus korostaa pohjoismaisuutta sekä EU:n sisällä että osana turvallisuuteen liittyvää yhteistyötä. Se sotilaallinen yhteistyö, jota teemme Suomen ja Ruotsin välillä, ei saa tarkoittaa selän kääntämistä NATO-suhteillemme. Ennemminkin meidän tulee tiivistää yhteistyötä EU:n sisällä pitääksemme konfliktit loitolla. Kaiken kaikkiaan meidän on syytä miettiä aktiivisesti, miten voisimme entisestään vahvistaa pohjoismaista yhteistyötä. Meidän pitäisi purkaa rajaesteitä ja kehittää suhteitamme joka suuntaan. Tämä on tärkeää myös EU-direktiivien soveltamisen näkökulmasta. Otetaan esimerkiksi sisäisten työmarkkinoidemme joustavuuden kehittäminen. On tärkeää, että teemme yhteistyötä tällaisissa kysymyksissä. Pohjoismainen näkökulma on tärkeä riippumatta siitä, mitä teemme tai missä päin maailmaa vaikutamme. Kerstin Lundgren

Kansanedustajakollegojen Pykälien takaa -podcast tekee historiaa Eduskunnan julkisivun takana tapahtuu paljon yhteistyötä yli puoluerajojen: ajatusten vaihtoja, neuvottelua ja ihan vaan mukavaa yhdessäoloa. Vajaa vuosi sitten Anders ja Saara-Sofia Sirén päättivät raottaa tätä verhoa ja perustivat oman podcastin, jonka nimi on Pykälien takaa. Kyseessä on tiettävästi ainoa podcast maailmassa, jossa kaksi parlamentaarikkoa eri puolueista yli hallitus- ja oppositiorajojen keskustelevat päivän politiikasta. Podcastissa Saara-Sofia ja Anders käyvät läpi ajankohtaisia asioita Arkadianmäellä.

Jokainen jakso on jaettu kolmeen pykälään. Ensimmäisessä pykälässä keskustellaan asiantuntijavieraan kanssa jostakin kiinnostavasta teemasta. Aiheet ovat vaihdelleet taloudesta ja työllisyydestä ilmastokysymyksiin ja Brexitiin. Toisessa pykälässä kansanedustajat käyvät läpi viikon kyselytunnilla esille noussutta pääaihetta. Kolmas pykälä on aiheiltaan kevyempi ja se jutustellaan på svenska. Pykälien takaa -podcastia voi kuunnella esimerkiksi Soundcloudin kautta suoraan internet-selaimella.

Skannaa ja kuuntele:

Kirjoittaja on Ruotsin Keskustapuolueen ulkopoliittinen puhemies ja edusukunnan kolmas varapuhemies.

5


"En halua nähdä enää yhtäkään homekoulua! Meidän on jatkossa varmistettava rakentamista säätelevien laatunormien toteutuminen, huolehdittava rakennusten ammattimaisesta ylläpidosta ja vaadittava rakennusyrityksiä kantamaan vastuunsa. Tämä on resepti, jolla synnytämme terveellisiä ja turvallisia rakennuksia."

Homekoulujen aika on ohi

P

Puurakentamiseen erikoistuneena arkkitehtina kaikki rakentamiseen liittyvä on lähellä sydäntäni. Kansanedustajana olen ollut järkyttynyt niiden ihmisten määrästä, jotka ovat altistuneet homeelle huonon rakentamisen ja rakennusten puutteellisen ylläpidon seurauksena. Siksi olen ollut perustamassa eduskunnan sisäilmaryhmää, jonka tehtävänä on pureutua sisäilmaongelmien estämiseen lainsäädännöllisin keinoin.

KANSALLINEN ONGELMA Homeongelma on kansallinen ongelma. Olen seurannut sitä erityisen läheltä omassa kotikunnassani Kirkkonummella, missä moni koulu – esimerkiksi Gesterbyn koulukeskus – kamppailee sisäilmaongelmien kanssa. Kysymys on sekä huolimattomuudesta että välinpitämättömyydestä. Jokaisen rakentamista ymmärtävän pitäisi välttää kiusaus työntää näkyviä ongelmia eteenpäin. Ne eivät häviä sillä, että ne peitetään silikonimassalla. Jos ongelma on olemassa tänään, se tulee eteen kahta pahempana huomenna. Modernit rakennukset ovat vanhoja rakennuksia monimutkaisempia ja sisältävät kerroksellisia rakenteita. Kun jokin kerroksista pettää, syntyy ketjureaktio. Yksinkertaisissa, massiivipuisissa rakenteissa tällaiset ketjureaktiot eivät olleet mahdollisia. Osa uusista rakenteista toimii laboratoriossa, muttei tosielämässä. Riskit ovat ilmeiset ja ne realisoituvat tällä hetkellä ympäri Suomea.

6

Vanhoihin rakennuksiin ei pidä soveltaa samoja vaatimuksia kuin uusiin, ei energiatehokkuuden eikä ilmanvaihdon suhteen. Usein näkemäni virhe, joka lyhentää vanhan, toimivan rakennuksen elinikää, on tuoda siihen – usein toki hyvässä tarkoituksessa – nykyaikainen, koneellinen ilmanvaihto.

"Jos kuntotarkastus on tehty ja homekoira on antanut päiväkodille tai koululle puhtaat paperit, niin ovessa komeileva hymiö voisi kertoa vanhemmille, että täällä lapsen on hyvä olla." RAKENNUSYRITYKSILLÄ ON VASTUU On aiheellista peräänkuuluttaa rakennusyrityksiltä korkeaa ammattietiikkaa. Ammattitaitoisen rakentajan tulee tunnistaa erilaisiin ratkaisuihin liittyvät riskit. Jos tätä ei voida muulla tavoin taata, pitää harkita, tulisiko rakennustoiminnan pyörittämisen olla luvanvaraista – tämähän on käytäntö monella muulla alalla. Vastuuta on vaikea peräänkuuluttaa kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua rakennusprojektin valmistumisesta, joten on panostettava työn valvontaan ja työn laadun tarkastamiseen. Joku

voi sanoa, että valvonta maksaa liikaa, mutta minä väitän, että huonosta laadusta syntyvät kustannukset ovat suurempia.

RAKENNUKSISTA ON PIDETTÄVÄ HUOLTA Suomalaisen rakentamisen laadun nostaminen on selvä tavoite. Toinen tärkeä tavoite on oppia pitämään yhä monimutkaisemmista taloista huolta. Kuka tahansa ei tällaisesta ylläpitotyöstä selviä, vaan se edellyttää ammattitaitoa. Määräajoin järjestettävien katsastusten avulla voitaisiin välttää ongelmien kumuloituminen. Lääkkeet ovat siis tiedossa, mutta niitä ei vielä monikaan potilas ole nielaissut nikottelematta. Kysymys on paitsi valistustyöstä myös rohkeudesta säätää lakeja, joilla ongelmiin pystytään puuttumaan. Näiden lakien pitää olla huolellisesti laadittuja ja yksiselitteisiä, ja niiden valmistelussa pitää kuunnella sekä rakennusalaa että käyttäjiä. Kepin sijaan tarvitaan porkkanaa. Laadukkaan rakentamisen pitää olla kannattavampaa kuin lyhytnäköisen rakentamisen. Rakentamis- ja suunnittelupalveluita ostettaessa pitää uskaltaa arvioida hinta-laatusuhdetta. Olen toiveikas sen suhteen, että huonot kokemukset ovat kypsyttäneet maaperän muutokselle. Arkkitehtina koen erityistä vastuuta terveestä rakentamisesta ja olen sitoutunut työskentelemään sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi ja rakentamisen laadun parantamiseksi myös tulevalla eduskuntakaudella.


ANDERS ADLERCREUTZ | KESTÄVÄSTI OPTIMISTI | WWW.ANDERS2019.FI

Andersin suunnittelema Sansinpellon päiväkoti. Kuva: Kuvio Oy

Etsi Andersin lempiaiheet! KESTÄVYYS

A

F

S

G

U

N

C

C

H

U

T

U

I

K

F

B

D

X

A

X

W

I

I

G

R

A

K

E

N

T

A

M

I

N

E

N

D

S

A

A

S

D

N

H

G

S

E

F

O

L

S

K

J

B

D

R

J

G

D

A

K

E

S

T

Ä

V

Y

Y

S

I

A

W

E

E

Y

I

E

H

T

D

A

R

V

U

O

R

V

M

R

Y

V

N

X

E

R

T

S

V

G

O

T

R

S

U

I

K

S

P

I

T

E

N

H

I

K

Ä

A

D

G

U

U

A

E

O

W

S

T

Ä

O

A

R

E

E

T

L

M

D

I

S

E

TYÖLLISYYS

U

I

O

P

T

U

Y

R

I

T

T

Ä

M

I

N

E

N

I

L

I

OPPIMINEN

R

A

A

P

F

J

A

I

S

M

A

O

C

L

I

R

S

T

O

L

PERHE

A

V

O

I

M

U

U

S

S

C

I

I

Y

U

U

I

S

H

O

M

N

S

A

M

I

I

P

T

K

L

S

E

R

O

A

S

D

Ä

Ä

A

T

J

I

I

R

R

Q

Ö

H

Ö

U

K

F

V

E

R

O

T

U

S

A

O

K

N

T

Ä

Ä

R

F

Q

U

S

X

U

E

A

E

A

O

T

R

Ä

P

E

R

H

E

F

S

A

S

Å

O

U

Q

A

T

U

Ä

O

A

T

U

N

T

Y

Ö

L

L

I

S

Y

Y

S

G

Z

S

F

H

Ä

T

D

P

T

W

O

F

W

A

F

U

L

B

D

A

A

F

I

L

P

A

J

D

S

Z

K

A

N

S

A

I

N

V

Ä

L

I

S

Y

Y

S

YRITTÄMINEN AVOIMUUS LUOVUUS YMPÄRISTÖ ITÄMERI VEROTUS

RANTARATA TASAVERTAISUUS ILMASTO RAKENTAMINEN KANSAINVÄLISYYS

7


Arvin &Urhon kielikoulu Tämä on kertomus siitä, miten ruotsin kieli solahti täysin suomenkielisen perheen poikien elämään. Ja siitä, mitä sitten tapahtui.

1990-luvun lopulla Ia ja Anders Adlercreutz olivat kahden pienen lapsen kiireisiä vanhempia. Opinnot olivat loppusuoralla; Anders oli valmistumassa teknillisestä korkeakoulusta arkkitehdiksi ja Ia kirjoitti graduaan Taideteolliseen korkeakouluun. Ystäväpiirissä oli paljon saman ikäisiä lapsia, joten syntyi ajatus lastenhoidon järjestämisestä vanhempien voimin. Perheet perustivat yhdessä yhteisöllisen päiväkodin, johon palkattiin ruotsinkielinen hoitaja. Hoitajan lisäksi jokainen perhe osallistui lastenhoitoon yhtenä päivänä viikossa. Ruotsinkielisten hoitolasten joukkoon liittyi myös pieni, suomenkielinen Arvi Saarinen, ja vuotta myöhemmin hänen veljensä Urho. Arvi ja Urho omaksuivat ruotsin kielen nopeasti, joten vanhemmat ilmoittivat pojat kielikylpypäiväkotiin. Luontevana jatkona sille Arvi aloitti ruotsinkielisen koulun vuonna 2004. - Suomenkieliset vanhempamme eivät juurikaan pystyneet auttamaan minua koulutehtävien kanssa. Muistan, että ensimmäisillä luokilla minulla oli siksi haasteita koulunkäynnissä. Osasin puhua hyvin, mutta lukeminen ja kirjoittaminen eivät oikein sujuneet. Sain kuitenkin pian opinnoissa muut kiinni ja muistelen, että neljännellä luokalla koulu sujui jo hyvin, nyt 21-vuotias Arvi kertoo. Vuotta myöhemmin kouluun siirtynyt Urho koki, että solahtaminen ruotsinkieliseen koulujärjestelmään sujui kivuttomasti.

8

- Jälkikäteen ajateltuna kaikki oli luonnollista. En oikein pitänyt minään sitä, että käyn koulua ruotsiksi ja että minulla on ruotsinkielisiä kavereita. Kotona ja koripallossa puhuin suomea. Kaksikielisen elämän luonnollisuus johtui ehkä siitä, etten edes muista aikaa, jolloin näin ei olisi ollut. Se meni ikään kuin automaatiolla, Urho, 20, miettii.

RUOTSIN KIELI AUTTOI MYÖS ENGLANNIN OMAKSUMISESSA Veljekset kokevat, että molemmat kielet sujuvat heiltä nykyään yhtä hyvin. Kysymykseen siitä, kummalla kielellä he ajattelevat, molemmat naurahtavat. - Opiskelen tällä hetkellä liiketaloutta Yhdysvalloissa, joten huomaan ajattelevani usein englanniksi. Luulen, että ajattelemista ohjaa myös se, mitä kieltä on viimeksi puhunut. Ruotsin kielen hyvästä hallinnasta on ollut englanninkieliseen opiskeluun siirtyessäni tosi paljon hyötyä. Tosin huomaan nyt, kun olen ollut täällä pari vuotta, että ruotsin kielen sanat alkavat unohtua, koska kieli ei ole päivittäisessä käytössä. Sen ylläpitäminen on siis tärkeää, Urho kertoo. - Ainoastaan lukiovalinta on jäänyt vähän harmittamaan. Halusin jo tuolloin panostaa koripalloon tosissani ja olisin halunnut Märskyyn eli Mäkelänrinteen urheilulukioon, mutta valitsin sitten kuitenkin ruotsinkielisen lukion. Urheilulukioiden suhteen suomenkielisillä on vielä ruotsinkielisiä parempi tilanne, hän jatkaa.


ANDERS ADLERCREUTZ | KESTÄVÄSTI OPTIMISTI | WWW.ANDERS2015.FI

Pyörät naftaliinista! Kevät on täällä ja on aika kaivaa pyörä naftaliinista. Anders on pyörä- ja pyöräilyfriikki (kysykää vaikka päätään pyörittelevältä vaimolta). Pyöriä on varastossa useampia ja niiden keväthuolto on tervetullutta vastapainoa kiireiselle työlle. Kohta on taas aika taittaa matka kotoa Kirkkonummelta eduskuntaan polkimia vatkaten. Tässä on Andersin vinkit pyörän keväthuoltoon:

KÄYTÄNNÖN ARKI KASVATTAA SANASTOA Arvi opiskelee ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulussa kauppatieteitä. - Varmasti kielitaito vaikutti kouluvalintaani, mutta arvostan tosi paljon oppilaita, jotka tulevat ruotsinkieliseen korkeakouluun kouluruotsin pohjalta kieltä oppiakseen. Myös armeijassa meillä oli ruotsinkielisessä prikaatissa täysin suomenkielisiä varusmiehiä, jotka olivat tulleet sinne ruotsin kielessä kehittyäkseen. Luulen, että kielen omaksuminen varhaislapsuudessa oli tosi paljon helpompaa. Sanasto ja etenkin rohkeus puhua karttuivat ihan eri tavalla arjen tilanteissa kuin esimerkiksi nyt, kun opiskelen saksaa perinteisesti luokkahuoneessa, Arvi kertoo. Kielitaito on tuonut mukanaan paljon muutakin. - Olen kiitollinen siitä, että meidän vanhemmat tekivät aikanaan tällaisen ratkaisun. Olen saanut ruotsinkielisen ystäväpiirin, josta olen tosi iloinen. Suomalaisten ja suomenruotsalaisten välille tehdään mielellään stereotyyppistä jakoa, mutta itse sanoisin, että persoonat ratkaisevat enemmän kuin kieli. Silloin tällöin tulee vastaan ihmisiä, jotka vastustavat ruotsin kieltä. Yritän jättää tällaiset kommentit huomioimatta, mutta niitä on yllättävän paljon. Se on hämmentävää, kun itse ajattelen, että on suunnaton vahvuus, että osaa edes yhden lisäkielen sujuvasti. Mitä kautta sen on oppinut, sillä ei kai ole väliä, Arvi miettii. Varhaisaikuisuutta elävät veljekset ovat miettineet jo tulevaisuutta. - Olemme ajatelleet, että pyrimme tuomaan monikielisyyttä aikanaan myös omille lapsillemme. Ruotsin kielestä on ollut työelämässä ja sosiaalisissa suhteissa niin paljon hyötyä, he summaavat.

1. Aloita pesemällä pyörä haalealla vedellä. Voit käyttää siinä pesuainettakin, mutta ei vahvaa sellaista. Et halua, että sitä pääse laakereihin, jossa rasvaa on syystä. 2. Painepesuri ei sovellu pyörähuoltoon! 3. Huuhtele pyörä ja kuivaa se rätillä. 4. Tarkista, että kaikki mutterit ja ruuvit ovat kireällä ja että pinnat ovat kunnossa. Jos vanteissa on löysyyttää, ne kannattaa säätää pyörähuollossa, ellei ole varma omista oikaisutaidoistaan. Anders ei ainakaan ole! 5. Puhdista rattaat, kasetti ja ketju. Ketjun puhdistamisen jälkeen se tulee öljytä, mutta tässäkään ei pidä käyttää öljyä liikaa - pyyhi ylimääräinen öljy pois rätillä. 6. Tarkista renkaiden paine. Hyvällä pumpulla se onnistuu helposti. 7. Säädä vaihteet kohdilleen ja tarkista jarrupalat, jos sinulla on vannejarrut. Kuluneilla paloilla tai väärin säädetyillä paloilla ei kannata ajaa!

Hyvää pyöräilykevättä ja moikataan, kun kohdataan!

9


”Tulevaisuus ei odota. Meidän pitää luoda selkeä maastrategia. Hyvän koulutuksen päälle on tärkeää rakentaa terveiden ja kasvuhakuisten yritysten verkko. Minulla oli ilo keskustella aiheesta Perheyritysten Liiton hallituksen puheenjohtaja Philip Aminoffin kanssa.”

Keskisuuri on kaunista

P

Philip Aminoff, olet puhunut paljon omistamisesta ja ennen kaikkea omistamisesta työnä. Me suomalaiset tarkastelemme omistamista usein pysyvänä asiana: omaisuus kertyy tai se peritään, ja sen jälkeen sen ajatellaan kasvavan itsekseen ”korkoa korolle”. Kuten osuvasti toteat, omistaminen edellyttää kuitenkin työtä ja vaivannäköä – omaisuudesta on pidettävä jatkuvasti huolta. Alustuksena keskustelullemme voisin todeta, että omistamisen ja säästämisen perinne on Suomessa ja Ruotsissa varsin erilainen. Ruotsissa kansalaisilla on enemmän henkilökohtaista omaisuutta ja myös yritykset ovat omavaraisempia ja kasvuhakuisempia. Se johtaa vakaampaan talouskasvuun ja korkeampaan työllisyysasteeseen. Nämä asiat olisivat Suomellekin juuri nyt ensiarvoisen tärkeitä. Suomessa kuitenkin yrityksiä myydään varhaisessa kasvuvaiheessa ennen kuin ne ovat alkaneet tuottaa merkittävästi. Näetkö asian samalla tavalla? - Meidän teollinen historiamme rakentuu pääomaintensiivisten yritysten toiminnalle. Meillä on ollut aikojen saatossa esimerkiksi isoja paperitehtaita ja sulattamoja. Se mitä meiltä puuttuu – ja mitä tarvitsisimme – ovat keskisuuret yritykset. Meillä on suuryrityksiä ja pieniä, muutaman hengen yrityksiä, muttei riittävästi useampien kymmenien miljoonien liikevaihtoa tekeviä yrityksiä. Ruotsissa tilanne on toinen. Siellä elää vahvana kauppavaltion perinne ja omaisuus jakautuu tasaisemmin yhteiskunnan eri toimijoiden kesken. Kun vertaamme esimerkiksi minulle tuttua rakennusteollisuutta Suomessa ja vaikkapa Itävallassa tai Saksassa, ero on merkittävä. Noissa maissa on meihin verrattuna runsaasti keskisuuria ja innovatiivisia perheyrityksiä. - Juuri näin. Tämä on yksi niistä syistä, miksi katson usein Saksan suuntaan hakiessani mallia sille, miten meidän kannattaisi toimia Suomessa. Saksassa ymmärretään keskisuurten yritysten merkitys kansantaloudelle, mutta jostain syystä

10

Suomesta ei ole löytynyt poliittista kiinnostusta tämän kokoisia yrityksiä kohtaan. Start-up-kulttuurin tukeminen on tärkeää, mutta kun haluamme työllistää ihmisiä ja täyttää valtion kassaa, ovat keskisuuret yritykset avainasemassa. Ne eivät saa jäädä tukia nauttivien suuryritysten jalkoihin. Talous hyötyisi merkittävästi omalla pääomalla ja hiellä rakennettujen yritysten määrän kasvusta. Ja niitä olisi hyvä olla ympäri Suomea. Monipuolisen yritysmaiseman varjeleminen on hyvä ja tärkeä huomio. Suomi on suhdanneherkkä ehkä juuri siksi, että meillä on useita suuria, puoliksi valtio-omisteisia yrityksiä, mutta vain vähän yksityisesti omistettuja pienempiä yrityksiä. Ymmärränkö oikein, että meidän poliitikkojen olisi pitänyt osata tarttua tähän kysymykseen paljon hanakammin? - Kyllä minun mielestäni on kyse nimenomaan tahdon ja ehkä myös ymmärryksen puutteesta. Pienten ja keskisuurten yritysten toiminnan ja kilpailukyvyn kasvattamiseksi tarvitaan selvä poliittinen ohjelma. Suomen yrityskannan rakenteen tulisi olla pyramidin muotoinen: alhaalla olisivat muutaman hengen yritykset, keskellä keskisuuret, kymmeniä tai satoja ihmisiä työllistävät yritykset, ja ylhäällä tuhansia ihmisiä työllistävät yritykset. Nyt keskisuuret yritykset ovat aliedustettuina. Mitä meidän pitäisi mielestäsi tehdä, jos haluaisimme saada tiimalasin näyttämään oluttuopilta? - On olemassa monia keinoja. Yksi tärkeimmistä muutostarpeista on ollut tiedossa vuosikymmeniä, mutta hyvin vähän on tapahtunut käytännössä. Kyse on lisäkäsien palkkaamisen helpottamisesta. Niin kauan kuin uusien ihmisten palkkaaminen on yrittäjän silmissä ensisijaisesti kohtuuton riski, todellinen kasvu antaa odottaa itseään. Siksi moni yrittäjä pyrkii hoitamaan aivan liian paljon asioita itse. Meillä ei edelleenkään ole aitoa ymmärrystä siitä, että yrittäjäksi ryhtyvä panee yleensä likoon koko elämänsä: henkilökohtaisen taloutensa, perheensä ja ehkä jopa tulevien sukupolvien hyvinvoinnin. Jos riskien ottamisesta tehdään kohtuuttoman raskasta, yrittäjät uupuvat ja tyytyvät nykytilanteeseen sen sijaan että rakentaisivat innostuneina yritystoimintaansa eteenpäin.

Tätä riskien kantamisen taakkaa ei moni päättäjä ehkä hahmota? - Meillä on Suomessa monia eri omistuskategorioita, mutta vain yhdessä yritysmuodossa yrityksen tasetta heikennetään automaattisesti yrityksen omistajan kuollessa. Epäkohta konkretisoituu, jos otetaan vertailukohdaksi ulkomaalainen perhe, joka omistaa suomalaisen yrityksen. Naapurimaissamme ei ole perintöveroa, joten ulkomaalaisen omistajan kuolemantapaus ei heikennä yrityksen mahdollisuutta investoida tulevaisuuteen. Jos taas suomalainen, suomalaista yritystä omistava henkilö kuolee, niin yrityksen on maksettava osinkoja, jotta yrityksen perijä voisi maksaa perintöveronsa. Tämä on suoraan pois yrityksen investointivalmiudesta. Omistuspohja ja omistajan asuinpaikka ratkaisevat. Tällaisia eroja ei pitäisi EU:n sisällä olla. Toinen esille nostamasi asia on se, että omaa ja vierasta pääomaa käsitellään eri tavoin. - Olen iloinen, että tästä käydään keskustelua nyt myös meillä Suomessa. Pitkäksi ajaksi yritykseen sidottuun pääomaan kohdistuu nyt kaikkein huonoimmat ehdot. Oman pääoman kokonaisveroasteen ei pitäisi koskaan olla korkeampi kuin vieraan pääoman. Nykyinen järjestelmä ruokkii lyhytkestoista omistusta. Se tukee ajatusta, että yrityksiä perustetaan myytäväksi tai pörssiin listattavaksi. Minun mielestäni poliittisen päätöksenteon pitäisi kannustaa omistajia kehittämään yrityksiään pitkäjänteisesti. Edessä ovat pian uudet hallitusneuvottelut. Millaisia terveisiä haluaisit lähettää tulevalle hallitukselle? -Haluaisin nähdä visionäärisen maastrategian. Millainen on Suomi, joka pärjää pitkällä aikavälillä? Mitä meidän pitäisi tehdä taloudellemme, jotta koko yhteiskuntamme voisi hyvin? Mikä on hyvin, mikä on huonosti ja mitä pitää korjata? Poliittisten päättäjien pitäisi kuvailla myönteisessä hengessä, miltä Suomi voisi näyttää kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Voimme tehdä viisaita päätöksiä ainoastaan, jos tiedämme minne olemme matkalla. Meidän pitäisi myös hyväksyä, että muutoksia ei saada läpi yhdessä vaalikaudessa.


ANDERS ADLERCREUTZ | KESTÄVÄSTI OPTIMISTI | WWW.ANDERS2019.FI

Philip Aminoff peräänkuuluttaa poliitikkojen halua vahvistaa keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä.

Yliopistot ovat tulevaisuuden tehtaita Teksti: Tanja Remes, Helsingin yliopiston yhteyspäällikkö

M

Maailma muuttuu. Robotisaatio ja automatisaatio uhkaavat työpaikkojen säilymistä ja ilmastonmuutos etenee. Millaiseen maailmaan ja millaisiin muutoksiin Suomen pitäisi varautua? Millaisten asioiden varaan rakennamme tulevaisuudessa hyvinvointimme?

Selvää on, ettei Suomi menesty bulkkia tuottamalla. Meitä suomalaisia on niin vähän, ettemme pärjää tulevaisuudessa vain sellua keittämällä tai toistemme paitoja pesemällä. Meidän täytyy synnyttää maailmanlaajuisessa kilpailussa erottuvia tuotteita ja palveluja. Osaamisen valitseminen valttikortiksemme vaatii ennen kaikkea lasten ja nuorten sekä nuorten aikuisten kouluttamista. Tämän lisäksi tarvitaan ponnisteluja jatkuvan oppimisen mahdollistamiseksi ja ulkomaisen työvoiman houkuttelemiseksi. Tulevan hallituksen pitää laatia pitkäjänteinen koulutus- ja tiedestrategia, jolla varmistetaan valmius käsillä olevaan työelämän murrokseen.

LUOVAN TIETEEN MERKITYKSESTÄ Uutta luovaa tiedettä tarvitaan laajojen ja monialaisten ongelmien ratkaisemisessa. Tällaisista ratkaisuista esimerkiksi käy vaikkapa Saaristomeren

alueella aloitettu kipsin peltolevitys, joka vähentää mereen päätyvän fosforin määrää. Parhaita tuloksia saavutetaan, kun myös yritykset hyödyntävät tutkimustietoa omassa tuotekehitystyössään ja tulevat mukaan kaupallistamaan tutkijoiden innovaatioita. Yliopistot ovat siis tulevaisuuden tehtaita. Tällä hetkellä Helsingin yliopistossa kehitetään esimerkiksi maailman ensimmäistä mehiläisrokotetta. Sen avulla voidaan toivottavasti pelastaa maailman kutistuvat mehiläiskannat. Alkuvuodesta uutisoitiin että suomalaiset tutkijat ovat selvittäneet puun paksuuskasvun taustatekijät. Sekään ei ole mitätön läpimurto. Saadun tutkimustiedon avulla voi olla mahdollista tehostaa elintarviketuotantoa ja jopa hidastaa ilmastonmuutosta.

HYVÄ HALLINTO VARMISTAA TUTKIMUKSEN LAADUN Menneen hallituskauden koulutus- ja tutkimusleikkaukset täytyy perua, jotta tutkijat pystyvät työskentelemään tehokkaasti. Jotkut poliitikot ovat kritisoineet suomalaisia yliopistoja siitä, että ne tuhlaavat rahansa hallintoon. Tämä ei pidä paikkaansa. Pohjoismaisessa vertailussa Helsingin yliopisto toimii erittäin tehokkaasti suhteessa resursseihinsa. Jos taas verrataan suomalaisyliopistoja amerikkalaisiin huippuyliopistoihin, on yhdysvaltalaisyliopistoissa hallintoa paljon enemmän kuin meillä Pohjoismaissa – kenties se on jopa yksi niiden menestyksen syistä. Hallintohenkilökunnan tehtävä kun on huolehtia, että

tutkijat voivat keskittyä siihen, minkä he parhaiten osaavat, eli tutkimustyöhön.

PERUSRAHOITUS TUO TYÖRAUHAN Yliopistot tarvitsevat riittävän perusrahoituksen, joka takaa niille työrauhan. Perusrahoituksella yliopisto pyörittää opetusta ja hallintoa, ylläpitää rakennuksia ja laboratorioita, maksaa palkat tutkimus- ja opetushenkilökunnalle ja toteuttaa muita tehtäviään. Rahoituksen on oltava luonteeltaan pitkäjänteistä, sillä epävarmuus rahoituksesta vaikuttaa sekä opetuksen että tutkimuksen laatuun. Suomen Akatemia on maamme suurin täydentävän rahoituksen myöntäjä. Sen rahoitus kohdistuu huippututkimukseen, jolla taataan suomalaisen tutkimuksen tieteellinen taso. Viime vuosina yliopistot ovat panostaneet aiempaa enemmän myös kansainvälisen rahoituksen keräämiseen ja varainhankintaan. Toimivassa tutkimuksen ja koulutuksen rahoitusmallissa perusrahoitus ja täydentävä rahoitus tukevat toisiaan. Panostukset tutkimukseen ja koulutukseen ovat investointeja tulevaisuuteen. Tutkimus tuottaa uutta työtä ja innovaatioita, joilla varmistamme maamme ja maapallomme elinkelpoisuuden. Tutkimukseen ja korkeakouluopetukseen investoiminen on tulevaisuuden selviämiskeino, ei kiusallinen kuluerä.

11


”Meidän ei tarvitse pelätä ilmastotoimia, vaan suhtautua niihin mahdollisuutena. Olemalla edelläkävijöitä ilmastomuutoksen vastaisessa työssä luomme suomalaisille yrityksille vahvan sijan alalla, joka pomminvarmasti kasvaa. Tapasin Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikaisen, ja kysyin mitä hän odottaa seuraavalta hallitukselta.”

Ilmastopaneelin terveiset tulevalle hallitukselle

O

Olin marraskuussa ALDEn eli Euroopan liberaalien puolueiden kattojärjestön konferenssissa Madridissa. Siellä minulle valkeni, että eri puolilla Eurooppaa suhtaudutaan ilmastonmuutokseen ja sen aiheuttamiin ongelmiin ja ratkaisuihin hyvin eri tavoin. Kokouksesta päällimmäiseksi jäi tunne, että olemme - kaikesta kritiikistä huolimatta - päässeet ilmastokeskustelussa Suomessa jo aika pitkälle. Kun kahdeksan eduskuntaryhmää kirjoitti yhteisen kannanoton tulevan hallituskauden ja Suomen EU-politiikan keskeisiksi linjauksiksi, hallituksen asettama ja useista asiantuntijoista koostuva Ilmastopaneeli antoi niistä oman näkemyksensä. Puhummeko me poliitikot oikeista asioista? Onko jotain, mistä toivoisit käytävän vilkkaampaa keskustelua? Kyllä keskustelu ilmastosta on Suomessa suhteellisen hyvällä tasolla. Toki täälläkin on joitakin aiheita, joista tuntuu vallitsevan epätietoisuutta. Esimerkiksi liikenteestä puhuttaessa tuntuu siltä, että kokonaiskuva on monelta hukassa. Samoin metsästä keskusteltaessa asioita yksinkertaistetaan herkästi. Jos juututaan keskustelemaan ainoastaan hakkuumääristä – siitä, pitäisikö niitä lisätä vai vähentää – ei kysymykseen löydy yksinkertaista vastausta. Pitää katsoa kokonaisuutta eli sitä, mikä on Suomen metsien ja maaperän kyky sitoa hiiltä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Juuri pitkän aikavälin kehitys on olennaista. RKP:n tavoite on, että Suomi olisi hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä, eli että päästöt ja nielut olisivat yhtä suuret. Mitkä ovat sinun mielestäsi kolme keskeistä asiaa, joihin tulevan hallituksen pitäisi keskittyä? Suomen pitää pyrkiä siihen, ettei ilman lämpötila nouse yli 1,5 astetta. Tämä tarkoittaa sitoutumista

12

55–60 % päästövähennyksiin vuoteen 2030 mennessä. Konkreettiset toimenpiteet liittyvät esimerkiksi liikennepolitiikan muuttamiseen. Julkisen liikenteen isot väyläratkaisut ovat tärkeitä. Todella merkittäviä asioita ovat esimerkiksi raideliikenteen kehittäminen ja yksityisautoilun rakennemuutos. Meidän tulee täydentää latausverkostoa ja tuoda sähköautoja markkinoille työsuhdeautopolitiikkaa muuttamalla. Kaikessa päätöksenteossa pitää kuitenkin huomioida sosiaalinen tasa-arvoisuus: muutokseen sitoutuminen ei voi koskea ainoastaan hyväosaisia.

Ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta kriittistä roolia näyttelee tietysti myös energiasektori. Energiantuotanto pitää saada fossiilivapaaksi. Kivihiilikiellon jälkeen meillä on jäljellä vielä turve ja maakaasu. Turpeesta voimme päästä eroon. Turpeen verokohtelu pitää saada samalle viivalle muiden polttoaineiden kanssa. Riski on nyt se, että jotkin laitokset siirtyvät kivihiilen jälkeen turpeeseen, jolloin käytännössä siirrytäänkin vain yhdestä päästöjä tuottavasta energiamuodosta toiseen. Pitää varmistaa, että näin ei pääse käymään. Biokaasutuotannon lisääminen olisi tästä syystä tärkeää. Toivomme, että EU tekee päästökaupan osalta oikeita päätöksiä.

"Pitkän aikavälin kehitys on olennaista" Poliitikkojen pitää uskaltaa ottaa reippaasti kantaa siihen, miten maatalouden ja metsätalouden tulisi osallistua ilmastotyöhön. Ilmastostrategian kirjoittamisen ytimessä on kysymys siitä, miten maamme 15 miljoonaa hehtaaria turvepeltoja ja -metsiä hoidetaan. Jos ne hakataan avohakkuuperiaatteella, niin ilmaan pääsee 7–8 miljoonaa tonnia hiilioksidia. Tällaisen toiminnan ilmastovaikutukset olisivat hurjat. Ilmastopoliittisesta näkökulmasta meidän pitäisi myös vapauttaa maataloudelle tarpeettomia lannanlevitysalueita metsäksi, sillä tarvitsemme 400 000 hehtaaria uusia istutuksia. Hiilinielun kasvattamiseksi olisi hyvä löytää päteviä kannustimia. Tarkoitatko siis, että metsänomistajat ja maanviljelijät saisivat tuloa hilinielujen ylläpidosta ja kasvattamisesta eivätkä pelkästään puukuutioiden myynnistä? Juuri näin. Lyhyellä tähtäimellä puun tarjonta saattaa supistua, mutta tutkimukset osoittavat, että pitkällä tähtäimellä se lisääntyy.

Kiitän Markku Ollikaista antoisasta kahvilakeskustelusta. Näillä evästyksillä on hyvä lähteä vaaleihin ja toivottavasti myös hallitusneuvotteluihin. Ilokseni huomaan, että Ilmastopaneelin ajatukset ovat hyvin linjassa RKP:n ilmasto-ohjelman kanssa. Katsoessani ulos kahvilan ikkunasta huomaan, että turistijoukot ovat löytäneet kevään tullen sankoin joukoin Pohjoismaiden puhtaimpaan pääkaupunkiin. Aasialaisille turisteille puhdas ilma voi olla eksoottinen kokemus. Meille se on ollut - ja on toivottavasti myös tulevaisuudessa - itsestäänselvyys.


ANDERS ADLERCREUTZ | KESTÄVÄSTI OPTIMISTI | WWW.ANDERS2019.FI

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari Viime vuoden joulukuussa eduskunnassa päätettiin nostaa Suomen ilmastotavoitteiden tasoa. Syksyinen ilmastomielenosoitus oli selvästi jättänyt jälkensä myös aikaisemmin ilmastotoimiin varauksellisemmin suhtautuviin puolueisiin ja poliitikkoihin. Kahdeksan puoluetta sitoitui kannanottoon, jolla linjattiin paitsi meidän omia ilmastotavoitteitamme myös Suomen EU-puheenjohtajakauden ilmastotavoitteita. Osallistuin tähän työhän RKP:n edustajana.

On syytä kritisoida sitä hitautta, millä me kaikki olemme heränneet ilmastomuutoksen vakavuuteen. Itse iloitsen kuitenkin siitä, että olemme onnistuneet ottamaan eduskunnassa isoja askelia tämän kauden aikana. Paljon on vielä tehtävää, mutta jo se, että pystyimme sitoutumaan tähän kannanottoon näin laajalla rintamalla, on iso asia. Neljä vuotta sitten se ei olisi onnistunut.

Sanoista on vielä iso matka tekoihin. Seuraavalla eduskuntakaudella tulee toteuttaa ne asiat, jotka Markku Ollikainen mainitsee haastattelussa. Sekä todennäköisesti paljon muuta. Äänestämällä ilmastotietoisia, tulevaisuuteen suuntautuneita ehdokkaita, varmistamme sen, että tuleva eduskunta pystyy tekemään tarvittavat päätökset.

Minna: "#nytonpakko tehdä kestäviin elintapoihin ohjaavia poliittisia päätöksiä, tai ilmastonmuutos lähtee käsistä. Anders osoitti ensimmäisellä kansanedustajakaudellaan, että hänestä löytyy se, mitä siihen tarvitaan: Kyky ottaa selvää monimutkaisista asioista. Halu puolustaa faktoja, kun trollaus alkaa ja sinnikkyys jatkaa neuvotteluja, kunnes päätökset on tehty.”

Håkan: "Miljöfrågor, tvåspråkighet och öppenhet för andra kulturer är viktiga värden i vår familj. Jag brukar rösta på kvinnor, men jag vet att Anders är klok nog att lyssna på både fru och barn.” 13


”Kun yrittäjä kokee tulevaisuuden mahdollisuudet riskejä isompina, hänen on helppo motivoitua kasvattamaan yritystään. Tapasin Kone Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Antti Herlinin keskustellakseni hänen kanssaan Suomen yritysilmastosta.”

Jokainen vauras yrittäjä on jokaisen suomalaisen onni

K

Koneen pitkä ikä ja koko tekevät yrityksestä ainutlaatuisen Suomen mittakaavassa. Mitä mielestäsi pitäisi tehdä, jotta Suomeen syntyisi lisää samankaltaisia yrityksiä?

Suomessa käydään keskustelua siitä, mistä hyvinvointiyhteiskunta muodostuu ja miten meidän yhdessä luomamme varallisuus pitäisi jakaa. Pidän tärkeänä, että yrityksillä ja yrittäjillä on mahdollisuus vaurastua. Tämä vauraus säteilee kaikkialle yhteiskuntaan. Koneella on ollut historian saatossa paitsi kykyä ja taitoa, myös onnea matkassa. Yksi merkittäviä tekijöitä menestyksellemme on ollut se, että isoisäni ja isäni ymmärsivät kansainvälistymisen merkityksen jo yrityksen alkutaipaleella. Jos yrityksen halutaan kasvavan suureksi, Suomi ei pienenä markkinana siihen riitä. Kansainvälistyminen on ensiarvoisen tärkeää. Tässä ajassa esimerkiksi peliyhtiöt ja pienet, digitaaliseen maailmaan syntyvät yritykset globaaleiksi. Niille eivät Suomen rajat merkitse mitään. Eduskunnassakin keskustellaan paljon yritysten kilpailukyvystä. Millaisena kilpailutekijänä pidät suomalaisen yhteiskunnan läpinäkyvyyttä ja luotettavuutta?

ja yhteiskunnan luotettavuuteen. Nämä asiat ovat kaikki sidoksissa toisiinsa. Pidämme helposti näitä hyviä ominaisuuksia itsestäänselvyytenä, mutta se ei pidä paikkaansa. Näitä asioita pitää vaalia, ja toivon, että pidämme niistä kiinni myös jatkossa. Koneen tuotekehityksen keskus on Suomessa. Näetkö näköpiirissä mitään sellaista, mikä voisi vaarantaa Suomen houkuttelevuuden tuotekehityksen kehtona?

"Ainoa tapa toimia kestävästi on tehdä asiat kestävällä tavalla." Nykyinen hallitus on tehnyt paljon hyvää, mutta koulutusleikkauksia minun on vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Meillä on esimerkiksi paljon sääolosuhteista johtuvia vastoinkäymisiä, ja lisäksi maailmanmarkkinat ovat logistisesti kaukana. Nytkin kun katsoo ympärilleen, voi todeta ison osan infrastruktuurista olevan lumen peitossa. Iso joukko ihmisiä käyttää paljon aikaa siirtääkseen lunta paikasta toiseen. Kun meillä on sekä maantieteellisiä esteitä että luonnonesteitä, meidän täytyy pystyä toimimaan älykkäästi. Tässä koulutus näyttelee isoa roolia. Onko Koneen helppo houkutella osaajia ulkomailta?

Sillä on ollut Suomelle suuri merkitys, että Koneen omistajat ovat suomalaisia ja haluavat pysyä suomalaisina. Isääni haastateltiin aikoinaan aiheesta, ja hän sanoi jotenkin niin, että ”Kyllähän tämä maa on verohelvetti, mutta jotakin tässä maassa on”. Tämä ei ole muuttunut juuri miksikään. Toisaalta Suomi on maailman ykkösmaita, mitä tulee onnellisuuteen

14

On toki ihmisiä, jotka tulevat mielellään Suomeen maamme turvallisuuden, koulutusjärjestelmän ja muiden arvojen takia, mutta kyllä sijainti on enemmän haitta kuin hyöty. Meillä on paljon ulkomaalaisia työntekijöitä toimipisteissämme Espoossa ja Hyvinkäällä, mutta etenkin korkeamman tason

rekrytoinneissa on haasteita. Esimerkiksi Outokumpu, Sanoma, Pöyry ja Neste ovat kuitenkin saaneet suomalaisyrityksinä ulkomaalaisen toimitusjohtajan. Vaalien jälkeen kirjoitetaan hallitusohjelma. Mitä nostaisit sen keskiöön? Ilmastonmuutosta vastaan taisteleminen on tärkeää, ja valtiovallalla on siihen paukkuja. Suomalaiset yritykset ovat ymmärtäneet, että ilmastonmuutosta vastaan taisteleminen on myös hyvää bisnestä. Kone on ympäristöasioihin vakavasti suhtautuva yritys, mutta samalla olemme myös tehokkaita hissien tekijöitä ja huoltajia. Hallitusohjelmassa pidän tärkeänä hiilinielujen koon kasvattamista. Eduskunta pystyy vaikuttamaan tähän tavoitteeseen ohjaamalla Metsähallituksen toimia. Myös koulutukseen satsaaminen on tärkeää – sen edistämiseen tarvitaan hyvä linja. Yritysvastuu on ajankohtainen aihe. Jotkut yritykset on lähteneet kampanjaan, joka peräänkuuluttaa Suomeen yritysvastuulakia. Mitä ajattelet tästä? En näe, että kaivataan lisää lakeja. Hoivayritysskandaali näyttää hyvin sen, että nykyaikana ei voi toimia huonosti. Ainoa tapa toimia kestävästi on tehdä asiat kestävällä tavalla. Informaatioteknologia ja kansainvälisyys ovat saaneet aikaan sen, että hämärää kabinettitoimintaa 80-luvun malliin ei enää ole. Asiat tulevat julki, ja sen jälkeen ei välttämättä ole enää bisnestä. Koneella on nollatoleranssi yhteiskunnan lakien ja normien vastaiselle toiminnalle. Ulkopuoliset auditoijat tarkkailevat toimintaamme ja alihankkijoitamme. Olemme ymmärtäneet sen, että puheet ja teot eivät voi olla ristiriidassa.


ANDERS ADLERCREUTZ | KESTÄVÄSTI OPTIMISTI | WWW.ANDERS2019.FI

Antti Herlin luotsaa pitkällä kokemuksella yhtä Suomen suurimmista perheyrityksistä.

Mikä on Euroopan tulevaisuus?

Tervetuloa keskustelutilaisuuteen Arkadia-saliin, Arkadiankatu 23

1.4. klo 16.00 Keskustelijoina mm. kommisaari Jyrki Katainen, kansanedustajat Elina Lepomäki ja Anders Adlercreutz. Ilmoittautuminen 29.3. mennessä https://ec.europa.eu/finland/event-registration/cd-katainen_190401_fi

15


”Kesän uinnit loppuvat heinäkuun puolivälissä. Silloin sinilevät rantautuvat Suomen saaristoon. Näky on joka kerta yhtä masentava. Tämä tunne pitää kääntää voimavaraksi ja varmistaa, että Itämeri saadaan puhdistettua seuraavan vuosikymmenen aikana. Juttelin keinoista Itämeri-asiantuntija Christina Gestrinin kanssa. "

Itämeren tällä puolen

S

Suomi toimii parhaillaan HELCOMin eli Itämeren suojelukomission puheenjohtajana. Ensi kesästä lähtien olemme myös EU:n puheenjohtajamaa. Lisäksi toimimme Arktisen neuvoston puheenjohtajana, joten meille on avautumassa erinomainen mahdollisuus viedä Itämeri-yhteistyötä voimalla eteenpäin. Kesä on tulossa ja olemme jo kuulleet huolestuttavia uutisia tutkijoilta. Tilanne näyttää suurelta osin yhtä huonolta, kuin vuosi sitten: kuollutta merenpohjaa on ennätyksellisen paljon, ja Suomenlahteen on saapunut suuri ravinnekuorma Itämeren pääaltaasta. Kaikesta tehdystä työstä huolimatta tilanne näyttää haastavalta. Pitäisikö meidän luovuttaa, vai onko vielä toivoa?

- Meidän täytyy jatkaa päästöjen vähentämistä. Ei ole olemassa mitään nopeaa tapaa puhdistaa Itämerta, vaan kyseessä on pitkäjänteinen työ. On hyvä muistaa, että päästöt ovat todellakin laskeneet sitten 80-luvun, eli oikeaan suuntaan on menty. Samaan hengenvetoon joudumme toteamaan, että vanhat syntimme ovat niin suuria, että on vaikeaa palauttaa tilannetta hyväksi. Tarvitaan jatkuvia toimia, jotta maataloudesta, kotitalouksista, teollisuudesta ja liikenteestä tulevia päästöjä saadaan vähennettyä. Ilmaston lämpeneminen on myös uusi Itämereen kohdistuva uhka. Mitä tapahtuu, jos vesi lämpenee joitain asteita? Millainen merkitys sillä on rehevöitymiselle? Entä Itämeren sisäiselle kuormitukselle, jonka vuoksi Itämeren tilanne ei parane? - Lämpimämpi Itämeri merkitsee lisää sadetta, mikä johtaa suolapitoisuuden vähenemiseen ja ravinteiden huuhtoutumiseen mereen kaikkina vuodenaikoina. Tämä lisää eläin- ja kasvilajien kokemaa stressiä. Nämä asiat tulee huomioida ja korjata niin pian kuin mahdollista. Laatimasi raportti kertoo, ettei yhteistyö aina suju kuin tanssi, mutta se on kuitenkin johtanut selviin tuloksiin. Mitä tähän asti tehdyllä työllä on saavutettu?

16

- Pietarissa puhdistetaan nyt 98 prosenttia jätevesistä, mikä on huima parannus verrattuna 30 vuoden takaiseen tilanteeseen. Tämä on hienoa, mutta meillä ei ole takuita siitä, että korkea taso pysyy. Vedenpuhdistus edellyttää jatkuvaa ylläpitoa, kuten kemikaalien lisäämistä. Tämän takia on tärkeää, että teemme kansainvälistä yhteistyötä Itämeren ympärysmaiden kesken. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin yhteistyö Venäjän kanssa on hankalaa, koska kansalaisilla ei siellä ole ymmärrystä tilanteesta. Sieltä puuttuu myös vahvoja, asiaa eteenpäin ajavia instituutioita. Kehitystyö on yksittäisten tulisielujen varassa. Mitä tapahtuu, kun nämä henkilöt väistyvät? - Ympäristöyhteistyön keskeytyminen vaikuttaisi ajan myötä kielteisesti ympäristöön, minkä vuoksi on tärkeää jatkaa ympäristötyötä kaikkien Itämeren alueen maiden kanssa poliittisesti vaikeista ajoista huolimatta. Sanktiot ovat johtaneet siihen, ettei mitään uusia

kansainvälisiä ympäristöprojekteja ole voitu aloittaa Venäjällä vuoden 2014 jälkeen. Viime vuosina monet ympäristöasiantuntijat ovat eläköityneet, joten meillä on vähemmän henkilökohtaisia kontakteja ympäristöyhteistyössä Venäjän kanssa kuin joitakin vuosia sitten. Olemme käsitelleet tätä haastetta eduskunnan Venäjä-ryhmässä, jonka varapuheenjohtaja olen. Onko sinulle asti kantautunut viestejä siitä, että venäläiset puhdistuslaitokset kokevat toimintansa kärsivän esimerkiksi varojen tai varusteiden puutteesta? - Venäläisiltä tahoilta ei tällaista huolta ole esitetty, mutta minusta meillä on syytä huoleen. Pietarin vedenpuhdistuslaitosta auttanut Ecovod, joka on suomalaisista vedenpuhdistuksen asiantuntijoista koostuva konsulttiyhtiö, lopetti vuoden alussa toimintansa Pietarin puhdistamoissa. Ecovodin tehtävä on ollut seurata vedenpuhdistuslaitosten toimintaa ja raportoida virheistä ja puutteista heti, jos sellaisia löydetään.


ANDERS ADLERCREUTZ | KESTÄVÄSTI OPTIMISTI | WWW.ANDERS2019.FI

Ecovodin pois jääminen yhdistettynä heikentyneeseen taloustilanteeseen ja uusien yhteisten projektien puuttumiseen voi merkitä riskiä säästää käyttökuluissa. Tämä voi johtaa tilanteen huononemiseen. Juuri kansainvälinen yhteistyö on auttanut pitämään tekniikan ja laitosten käytön hyvällä tasolla. Suomessa kansalaiset ovat osallistuneet keskusteluun ja luoneet painetta meille poliitikoille ja muille päättäjille. Mikä tilanne on Venäjällä? - Tammikuussa osallistuin ympäristöseminaarin järjestämiseen Suomen kunniakonsulaatissa Pietarissa. Sinne oli kutsuttu venäläisten kansalaisjärjestöjen jäseniä. Järjestöjen suuri aktiivisuus ja luovuus tekivät minuun vaikutuksen. Joissain kaupunginosissa ne ovat järjestäneet jätteenkierrätyksen, koska yhteiskunnan panostukset kierrätykseen ja materiaalien uusiokäyttöön ovat olemattomat. Verrattuna suomalaisiin ympäristöjärjestöihin kansalaisjärjestöjen toiminta Venäjällä on vaikeampaa kuin Suomessa, vaikka samaan aikaan ongelmat ovat paljon isompia. Ympäristöjärjestöt tekevät silti tärkeää ruohonjuurija valistustyötä. Nyt Pietarin vedenpuhdistus on suurilta osin kunnossa, mutta jäljellä on edelleen yli sata ongelmallista päästöpistettä. Yksi näistä on Viipuri ja Viipurin jätevedet. Myös eläintalous on suuri päästöjen lähde. Nyt kun Venäjä on keskittynyt sanktioiden myötä kotimaiseen ruuantuotantoon, se panostaa ennemmin tuotannon tehostamiseen kuin sen mahdollisiin ympäristövaikutuksiin. Ratkaisemattomia ongelmia on siis paljon, ei vain Venäjällä, vaan myös esimerkiksi Puolassa. Meidän on vain yritettävä saada kaikki maat mukaan HELCOMin eli Itämeren suojelukomission työhön. Tässä työssä Suomella on puheenjohtajamaana tärkeä osa. Ruotsissa käytetään rakennekalkkia peltojen päästöjen vähentämiseen. Suomessa olemme kehittäneet metodin, joka perustuu kipsin käyttöön. Se tuntuu olevan lupaava tekniikka ja voisi toimia laajasti esimerkiksi Varsinais-Suomessa. Hallitus on juuri

lisännyt Itämeren suojeluun vuosittain 15 miljoonaa, ja iso osa tästä summasta käytetään todennäköisesti juuri peltojen kipsikäsittelyyn. Kiertotalouden kehittyminen näyttelee sekin isoa roolia Itämeren suojelussa. Kiertotalouden osalta kysymykset liittyvät muun muassa siihen, miten voimme tulevaisuudessa hyödyntää lannoitteita paremmin. Miten onnistumme erottelemaan ravinteet lannasta ja käyttämään lantaa biokaasun tuotantoon. Jos sinun pitäisi motivoida suomalaisia päättäjiä tekemään nykyistä enemmän Itämeren eteen, niin mitä sanoisit heille?

Täällä koto-Suomessa tervehdin ilolla 15 miljoonan lisärahoitusta vaikka tiedänkin, ettei yksittäinen projektirahoitus riitä ratkaisemaan Itämeren tulevaisuutta. Itämeren hyvinvoinnilla on niin suuri merkitys meille kaikille, että sekä rahoituksen että ympäristötyön tulee olla pitkäkestoista ja jatkuvaa. Stinan Itämeri-vinkki: Syö enemmän Itämerestä pyydettyä kalaa. Silakka- ja lahnapihvit sopivat hyvin myös kuntien suurkeittiöihin. Kalastaminen on tapa poistaa ravinteita Itämerestä. Sen lisäksi paikallisista raaka-aineista tuotettu ruoka tarkoittaa lyhyempiä kuljetuksia.

- Kuten monissa muissakin vaikeissa kysymyksissä, tulisi tässäkin keskittyä mahdollisuuksiin. Paitsi että Itämeri on tärkeä ympäristökysymys, se on Suomelle myös taloudellinen mahdollisuus. Usein rajoitteet ja lainsäädäntö nähdään pikemminkin uhkana kuin mahdollisuuksina. Rikkidirektiivi, jonka pelättiin tappavan suomalaisen merenkulun, on todellisuudessa tarjonnut suomalaiselle teollisuudelle mahdollisuuksia kulkea kansainvälisen kehityksen kärjessä, mitä tulee vähäpäästöisiin merimoottoreihin.

"Ei ole olemassa mitään nopeaa tapaa puhdistaa Itämerta, vaan kyseessä on pitkäjänteinen työ." Lähdettyäni Christinan luota ja kääntyessäni Kirkkonummella Masalantielle huomaan pohtivani, mitä minä voin tehdä. Päällimmäisenä on ajatus siitä, että yhteistyötä Venäjän kanssa on vaalittava. Siinä minä voin auttaa. Maiden väliset kontaktit ympäristökysymyksissä ovat tärkeitä Venäjään kohdistuvista sanktioista huolimatta. Lisäksi Suomen EU-puheenjohtajuudella voi olla suuri merkitys Itämerelle. On tärkeää, että viimeistään nyt silmät aukeavat myös muissa EU-maissa. Puolankin on tehtävä osansa.

17


"Kouluun siirryttäessä on tärkeää, että lapsi kokee tulevansa hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Pisa-tutkimuksissa menestyminen on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on kasvattaa itsetunnoltaan terveitä nuoria. Pyysin Harry Lunabbaa, yhtä Poikatutkimus-kirjan kirjoittajista, kertomaan meille miten tulkita poikia ja heidän todellisuuttaan."

Pojat, joita ei oteta vakavasti

M

Minulla on tapana aloittaa nuorten kanssa tekemäni haastattelut keskustelemalla ensin tutkimuseettisistä kysymyksistä. Näin varmistun siitä, että nuoret ymmärtävät, että tutkimushaastatteluun osallistuminen on aina vapaaehtoista. Niin tein myös haastatellessani Peetua ja Santtua, kahta 14-vuotiasta poikaa, jotka kohtasin eräässä yläkoulussa kerätessäni aineistoa väitöskirjatutkimustani varten. Kun olimme keskustelleet tutkimusetiikasta, esitin pojille kysymyksen: osallistuivatko he haastatteluun vapaaehtoisesti? Peetu vastasi myönteisesti, kuten olettaa saattaa. Santtu puolestaan antoi yllättäen kielteisen vastauksen, johon hän vielä lisäsi, että olin pakottanut heidät osallistumaan! Olen kirjoittanut tutkimusartikkelin, jossa tarkastelen yksityiskohtaisemmin, miten tulkitsin Santun ja Peetun vastauksia. Artikkelini loppupäätelmä oli, että Santun vastaus ”sinä pakotit meidät” oli vitsiksi tarkoitettu. Analyysini ei rajoittunut ainoastaan haastattelun alkuvaiheen tarkasteluun, vaan pohdin myös, miten haastattelu ja kohtaamisemme ilmapiiri kehittyi keskustelumme edetessä. Santtu perui haastattelun aikana väitteensä haastatteluun pakottamisesta, mutta päätelmäni kannalta vielä keskeisempi havainto oli, miten keskusteluamme ympäröinyt tunneilmapiiri muuttui haastattelun edetessä. Keskustellessani murrosikäisten poikien kanssa yläkoulussa oli melko tavallista, että haastattelun aluksi pojat vitsailivat pitkään ja kysymyksilleni naureskeltiin. Mutta lähes joka kerran haastattelu

saavutti myös toisenlaisen vaiheen, missä vakavoiduttiin jonkin asian äärelle. Poikien puhe muuttui pehmeämmäksi ja hitaammaksi. He kuuntelivat tarkemmin ja tunnelma vakavoitui. Tässä vaiheessa pystyin myös esittämään haastateltavilleni tutkimukseni keskeisimpiä kysymyksiä: Minkälaiseksi pojat kokevat väitetyn poikakriisin? Miten he kokevat tulevansa kohdatuiksi koulussa? Ja kenen aikuisen puoleen pojat kääntyvät, jos he kohtaavat vaikeuksia? Tässä vaiheessa sain myös Santulta myönteistä palautetta siitä, että noin neljän kuukauden kenttätyön aikana olin osoittanut ymmärtäväni, mikä on huumoria ja mikä ei. Peetun ja Santun sekä lukemattomien muiden poikien kanssa käymieni keskustelujen myötä olen alkanut epäillä, että pojat saavat aivan liian harvoin tilaisuuden vakavaan keskusteluun aikuisen kanssa. Moni haastattelemani poika kertoi, että keskustelut kanssani olivat olleet aika ainutlaatuisia; se, että tiedustelin heidän mielipidettään merkittäviin asioihin ja odotin heiltä kunnon vastauksia, oli jotakin, mitä he eivät yleensä arjessaan kokeneet. Tutkijat Stephen Frosh, Ann Phoenix ja Rob Pattman ovat tehneet samansuuntaisia havaintoja. Kirjassaan Young Masculinities he kuvaavat, miten opettajat ja muut aikuiset varoittivat tutkijoita siitä, etteivät pojat kykenisi pitkiin tutkimushaastatteluihin. Tutkimuksen tulokset todistivat kuitenkin muuta: pojat viihtyi-

vät haastattelutilanteissa hyvin. Haastatteluissa kävi myös ilmi, että pojilla oli ollut harvoin tilaisuus syvälliseen ja vakavaan keskusteluun aikuisten kanssa. Ehkä vakavat keskustelut ovat juuri sitä, mitä moni poika tarvitsisi ja mistä moni poika hyötyisi. Kriittisessä poikatutkimuksessa mainitaan usein ”pojat ovat poikia” -asetelma, jolla viitataan aikuisten tapaan ohittaa poikien kohtaamat haasteet luonnollisina ja ohimenevinä, pojille tyypillisenä ilmiönä. Jonakin, jota ei tarvitse ottaa vakavasti. Vaikka Pisa-tutkimukset osoittavat kerran toisensa jälkeen, että kouluissamme on paljon poikia, joiden koulukäynti ei oikein suju, hyvinvointiyhteiskuntamme ei ole vakavissaan puuttunut poikien koulukäyntihaasteisiin ja hiljentynyt pohtimaan, miten poikien ilmeisiä kouluhaasteita tulisi kohdata! Vakavat keskustelut eivät ehkä auta poikien kaikkiin haasteisiin, mutta niiden avulla voitaisiin ehkä muuttaa ”pojat on poikia” -asetelmaa. Pojat eivät ole vain poikia, vaan haavoittuvia yksilöitä, joilla on joskus vakaviakin huolia, joihin pitäisi suhtautua asian vaatimalla vakavuudella. Poikien kohtaaminen voi olla haastavaa, eivätkä vakavat keskustelut synny itsestään. Tie tällaiseen keskusteluun voi olla kivinen, kuoppainen ja vaikea. Mutta poikien sielunmaiseman vakava ja syvällinen tarkastelu on mahdollista. Siellä ääni on pehmeämpi, puhe on hitaampaa ja kuuntelu intensiivisempää. Siellä voidaan myös löytää keinoja poikien auttamiseksi. Harry Lunabba on yliopistolehtori ja tutkija Helsingin Yliopistossa. Hän on yksi Poikatutkimus-kirjan tekijöistä.

18


ANDERS ADLERCREUTZ | KESTÄVÄSTI OPTIMISTI | WWW.ANDERS2019.FI

"Pojat eivät ole vain poikia, vaan haavoittuvia yksilöitä."

19


Andersista sanottua: Aivan liian usein kuulen ihmisten valittavan sitä, että ammattipoliitikoilta puuttuu kokemusta ”oikeasta elämästä”. Anders on pomminvarma vastaus tähän kaipuuseen Uudellamaalla! Hän on paitsi kansanedustaja, myös menestyvä arkkitehtiyrittäjä sekä tasa-arvoinen suurperheen isä. Ei ollut mikään yllätys, että kirkkonummelaiset tekivät Andersista ääniharavan myös viime kunnallisvaaleissa.

Tunnen Andersin vastuullisena suurperheen isänä ja osaavana arkkitehtina, joka ajaa yhteiskunnallisia asioita paitsi arkkitehtina myös poliitikkona. Andersissa yhdistyy kolme kansanedustajalle tärkeää ominaisuutta: empatia, asiaosaaminen ja kyky tulevaisuudenvisiointiin.

CHRISTINA GESTRIN kansanedustaja 2000-2015

Eduskuntamme tarvitsee jatkossakin hänen kaltaisiaan, joilla on runsaasti kokemusta ja osaamista ”oikeasta elämästä”.

NIKLAS GEUST Yrittäjä

Andersin ajatus lasten ja nuorten taidekasvatuksesta yleissivistyksen kulmakivenä on tärkeä. Taide rikastaa lasten maailmankuvaa, lisää rohkeutta itsensä ilmaisuun ja vahvistaa minäkuvaa. Kaikki hyvän itseluottamuksen ja luovuuden peruspilareita.

On tärkeää, että meillä on kansanedustajia, jotka ymmärtävät sen itsestään selvän tosiasian, että ainoastaan hyvinvoivat yritykset luovat hyvinvointia. Andersilla on kokemusta sekä yrityselämästä että politiikassa vaikuttamisesta. Hänellä on hyvät edellytykset hoitaa kansanedustajan vaativia tehtäviä.

YRJÖ SOTAMAA

CHRISTOFFER TAXELL

Anders on aidosti luova ihminen. Ja luovia, tulevaisuuteen uteliaasti katsovia ihmisiä Suomi tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan. Siksi Anders!

Ministeri

Emeritusprofessori

Andersin äly, myötätunto ja asiantuntemus ovat tehneet vaikutuksen koko eduskuntaan. Juuri sen vuoksi hän on myös niin paljon puolueensa kokoa suurempi. Harvassa ovat ne asiat, joista olisin Andersin kanssa eri mieltä.

HARRI JASKARI

ANTERO VARTIA

Olen istunut Andersin kanssa valtuustossa ja kunnanhallituksessa. Minuun on tehnyt suuren vaikutuksen se, kuinka pieteetillä hän paneutuu asioihin ja erityisesti se, kuinka hän järjestään saa ajamansa asiat läpi! Se on erittäin poikkeuksellista politiikassa. Siksi uskon, että vaikka RKP on valtakunnan tasolla pienpuolue, Anders pystyy persoonallaan ja määrätietoisuudellaan saamaan muutosta niihin asioihin, jotka katsoo tarpeelliseksi. Ne teemat jotka hän on valinnut, tuovat parannusta jokaisen suomalaisen elämään - äidinkielestä riippumatta.

Kansanedustaja, Vihreät, yrittäjä

Anders on ensimmäinen mies ja Vihreään puolueeseen kuulumaton, jota olen äänestänyt 30 vuoden aikana. Olen läheltä seurannut samanikäisten lastemme takia Andersin tapaa toimia ja vaikuttaa eri elämänalueilla. Psykologina minuun on tehnyt vaikutuksen Andersin sitoutuminen perheeseen ja hyvinvoivat lapset. Anders suhtautuu työhönsä intohimolla ja pitkäjänteisesti.

KATRI KANNINEN

Kansanedustaja, Kokoomus

TIINA KARLSSON Yrittäjä,

Psykologi, yrittäjä

Eduskunnassa tarvitaan Andersin kaltaisia päättäjiä, joilla on omakohtaista kokemusta yrittämisestä ja ihmisten työllistämisestä. Lisäksi Anders ajaa yrittäjyyskasvatusta kouluihin ja korostaa nuorten työllistymisen tärkeyttä. Nämä asiat ovat myös itselleni sydämen asioita.

HEIKKI SALMELA Hesburger-ketjun perustaja

Olen ihaillut Andersin ja hänen vaimonsa kykyä jakaa perheen työt tasa-arvoisesti niin, että he ovat kyenneet kumpikin toimimaan aktiivisesti työelämässä. Anders jos joku tuntee perheiden arjen ja sen mukanaan tuomat haasteet. Hän on myös humaani ja monipuolinen ajattelija, jollaisesta eduskunnassa on suurta hyötyä.

CLAS-GÖRAN HAGSTRÖM Talousneuvos

NÄIN TEET LEHDESTÄ KOMPOSTIPUSSIN!

Ota tämä aukeama ja tee itsellesi kompostipussi. Voit käyttää sitä tavallista kompostijätettä varten, mutta voit myös käyttää sitä istutusruukkuna. Seuraa viereistä ohjetta.

20

1. Taita keskeltä. 2. Taita taas ja avaa. 3. Taita katkoviivaa pitkin keskilinjaa myöten. 4. Taita katkoviivaa pitkin. 5. Käännä paperi. 6. Taita keskiviivaan. 7. Taita katkoviivoja pitkin. 8. Taita taiteeksi, ja avaa. 9. Taita taiteeksi, ja avaa. 10. Avaa tasku nuolen kohdalta ja litistä. 11. Käännä pussi. 12. Valmista!

Profile for anders.adlercreutz

Anders Adlercreutz - Kestävästi optimisti / Vaaliliite 2019  

Toivon, että tämän lehden jutut piirtävät sinulle kuvan RKP:stä pohjoismaisena ja liberaalina sivistyspuolueena. Puolueena, joka puolustaa...

Anders Adlercreutz - Kestävästi optimisti / Vaaliliite 2019  

Toivon, että tämän lehden jutut piirtävät sinulle kuvan RKP:stä pohjoismaisena ja liberaalina sivistyspuolueena. Puolueena, joka puolustaa...