Amnesty-lehti 2/2015

Page 1

Hinta 5,50 €

Ihmisoikeuksien puolesta.

2/ 2015

KESÄLOMALLE Ota selvää, miten ihmisoikeudet toteutuvat suomalaisten suosimissa matkakohteissa.


Ihmisoikeuksien puolesta.

2 / 2015

Istockphoto

Tässä numerossa 9

Verkkovalvonnan vaihtelevat pelisäännöt Sananvapaus koskee kaikkea viestintää, ja YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa turvataan jokaisen ihmisen oikeus yksityisyyteen. Nykyteknologia antaa kuitenkin viranomaisille yhä enemmän keinoja verkkovalvontaan.

12

Mies, dokumentti ja runous Yhdysvaltalainen Larry Siems kasvoi kaupungissa nimeltä New Hope. ”Muutos tapahtuu aina hiukan hitaammin kuin toivoisimme, mutta se tapahtuu”, sanoo kirjailija, joka uskoo, että Guantánamon vankileiri suljetaan presidentti Obaman kaudella.

3 5 6 8 16 17 25 27 28 31 32 33 34 35

Tekijät: Tietysti kermajäätelöä! Pääkirjoitus: Ministerirasismia Lyhyesti: Omar Khadr ja Moses Akatugba ovat vapaita Uskalla kysyä! Miten voivat vanhusten oikeudet? Kolumni: Oma elämä, omat päätökset Reportaasi: Lukumatkalla ihmisoikeuksien Euroopassa Asiaa: Meksikossa on humanitaarinen hätä Matkalla: Perulaiset miehet kuiskaavat ja huutelevat Teetä ja ihmisoikeuksia: Vaalien jälkeinen Suomi Kultur: Libanesisk konstnär i Moderna Museet Aktivisti: Norjalainen psykologi puhuu kidutuksesta Toimi! Kesän jälkeen tulee syysseminaari Kolumni: Salamitaktiikkaa Menot: Ihmisoikeusleffoja ja rentoilua


Tekijät.

Miksi juuri ihmisoikeudet, Suvi Reijonen? ”Ihmisoikeudet ovat keskiössä, kun maailmaa muutetaan kestävämmäksi. Ihmisoikeuspuolustajien viestillä on sosiaalisen median myötä valtava kaikupohja. Tämä on innostava ympäristö tehdä viestintätyötä.” Mikä ihmisoikeuskysymys askarruttaa sinua juuri nyt? ”Välimeren humanitaarinen kriisi ja kotimaassa hallitusohjelman ihmisoikeusulottuvuudet.” Kermajäätelö vai mehujää? ”Kermajäätelö tietysti! Mehujäähän on vain jäädytettyä mehua.” Reijonen on Amnestyn uusi viestintäpäällikkö ja lehden päätoimittaja.

Voiko kuva olla ihmisoikeuskysymys, Heikki Rönkko? ”Kuvien tekeminen on yksi erottamaton osa ilmaisunvapautta. Kuten jo pitkään raivonnut Muhammedpilakuvapolemiikki osoittaa, vaatimattomatkin pilakuvat voivat käynnistää mittavan yhteiskunnallisen keskustelun tämän vapauden vastuullisesta käytöstä. Samalla ne voivat käynnistää yritykset rajoittaa näitä vapauksia jopa väkivalloin.” Ulkomaan vai kotimaan matkailu? ”Kumpaakin pitäisi harrastaa enemmän loputtoman työhuoneella istuskelun sijaan. Sillä välin kun odottelee tolkullista junayhteyttä Keski-Eurooppaan, kelpaa seikkailla vaikka Kainuun metsissä.” Rönkkö on graafinen suunnittelija ja kuvittaja. Hän kuvitti lehden matkailureportaasin ja kannet.

PÄÄTOIMITTAJA Suvi Reijonen TOIMITUSSIHTEERIT Marie Kajava & Heli Sariola ULKOASU & TAITTO Maikki Rantala PAINO Lehtisepät Oy, Jyväskylä JULKAISIJA Amnesty International Suomen osasto ry. Kultti ry:n jäsen. JOUKKOJULKAISU ISSN 1458-3879 Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy 24.9.2015. Aineistot viimeistään 2.9.2015.

3

Mistä unelmoit, Alexandra Peth? ”Unelmoin uusien kivojen paikkojen löytämisestä ja leppeistä löhöily päivistä hyvän kirjan parissa.” Meri vai järvi? ”Meri. Aavat, myrskyt, aallot ja valinnanvapaus ovat siellä rajattomia. Kirjoitit lehteen vanhusten oikeuksista, miksi ne ovat tärkeitä? ”Koska jokaisella ihmisellä on oikeus inhimilliseen kohteluun ikään ja elämänvaiheeseen katsomatta. Arvomme ei vähene, vaikka jalka ei enää nouse tai keho taivu kuten ennen.” Peth on viestinnän asiantuntija ja vapaa toimittaja. Hän kirjoitti lehteen Uskalla kysyä! -jutun vanhusten oikeuksista.

Lehti ei vastaa toimitukseen lähetetystä aineistosta, jonka julkaisusta ei ole sovittu etukäteen.

Vehkasalo, Kaisa Viitanen, Jarkko Virtanen, Mari Waegelein, Timo Wright, Heli Yli-Räisänen

Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet eivät ole Amnestyn virallisia kannanottoja.

KIRJOITTAJAT Anu-Elina Ervasti, Frank Johansson, Marie Kajava, Jukka Muhonen, Sanni Myllyaho, Jasmin Mäki, Alexandra Peth, Anne Salomäki, Heli Sariola, Amu Urhonen

TOIMITUSKUNTA Anna Autio, Marie von Bell, Anu-Elina Ervasti, Johanna Frondelius, Inka Granqvist, Satu Helin, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Noora Jussila, Jaakko Kaartinen, Evelin Kask, Kirre Koivunen, Teemu Kuusimurto, Nina Lindberg, Aura Lindeberg, Iina Lindeman, Oona Loman, Mari Mäkiö, Kirsi Pere, Alexandra Peth, Juha Peurala, Miikka Pirinen, Minna Rajainmäki, Roni Rekomaa, Katriina Rosavaara, Paula Sundell, Katja Tähjä, Veera

KUVAAJAT/KUVITTAJAT Yasmin May Jaafar, Mikko Kuivalainen, Joona Leppänen, Mari Mäkiö, Miikka Pirinen, Maikki Rantala, Heikki Rönkkö, Katja Tähjä KÄÄNTÄJÄT Katarina Pettersson, Gun Österberg

OIKOLUKU Meri Haikarainen KANSIEN KUVAT Heikki Rönkkö Amnesty-lehti tehdään pääosin vapaaehtoisvoimin. Lehden avustajat ovat alan ammattilaisia. Juttutarjoukset ja palautteet: marie.kajava@amnesty.fi heli.sariola@amnesty.fi Amnesty International Suomen osasto ry Hietaniemenkatu 7A 00100 Helsinki Puh. 09 5860 440 amnesty@amnesty.fi


Sananvapauden puolesta! Osta Amnesty Storesta uusi kesäinen t-paita – hihoilla tai ilman. Graafikko Jari Salo on suunnitellut paitoihin printin, joka ottaa kantaa sananvapauden loukkauksiin ja sensuuriin Venäjällä. Freedom of Speech -paitoja löytyy kahdessa värissä, valkoisena ja vihreänä. Osta Amnestyn paita ja ota näkyvästi kantaa sananvapauden puolesta. Samalla tuet ihmisoikeustyötä.

AMNESTYSTORE.FI


Pääkirjoitus.

Ministerirasismia

Ministerrasism

KUN VUODEN 2010 marraskuussa luo-

vutimme silloiselle pääministeri Mari Kiviniemelle vihapuheen vastaisen ja Euroopan romanistrategian edistämistä koskevan vetoomuksen, muistan hänen tokaisseen, että tässä meillä riittää vielä töitä monen maan hallitustasolla. Kun vierailin huhtikuussa Tšekin tasavallassa Amnestyn intialaisen pääsihteerin Salil Shettyn kanssa, Kiviniemen tokaisu osoittautui todeksi. Amnesty julkaisi vierailun aikana laajan raportin romanilasten kohtaamasta syrjinnästä kouluissa, ja saimme runsaasti mediahuomiota. Päivä raportin julkaisemisen jälkeen Tšekin opetusministeri Marcel Chládek ihmetteli suorassa tv-lähetyksessä, että miten ”tuo mies Intiasta, joka vieraili täällä pari päivää, voi ymmärtää tilanteesta mitään”. Chládekin mukaan todellisuus on seuraava: ”Koulujen edustajia menee romanien koteihin. He raahaavat lapset sängystä ja yrittävät opettaa heille perushygieniaa ja puhumaan kunnolla tšekkiä. He yrittävät opettaa, ettei ole normaalia maata sängyssä puoleen päivään ja herättyään polttaa aski tupakkaa sen sijaan, että menisi töihin kuten kaikki muutkin”.

NÄR VI i november 2010 överräckte Amnestys appell mot

hatprat och främjandet av en europeisk romstrategi till dåvarande statsminister Mari Kiviniemi, minns jag att hon sade att här har vi mycket jobb kvar på många länders regeringsnivå. Då jag i april besökte Tjeckien tillsammans med Amnestys indiska generalsekreterare Salil Shetty, visade sig Kiviniemis uttalande hålla streck. Amnesty publicerade under besöket en tjock rapport om diskriminering av romska barn i tjeckiska skolor och den fick massvis publicitet i media. Dagen efter att rapporten utkommit undrade Tjeckiens undervisningsminister Marcel Chládek i en direkt tv-sändning hur ”den där mannen från Indien, som besökte oss ett par dagar, skulle förstå någonting”. Enligt Chládek är realiteten följande: ”Skolpersonalen går hem till romerna, släpar barnen ur sängen och försöker lära dem grundhygien, att prata tjeckiska ordentligt och att det inte är normalt att ligga i sängen till tolv på dagen för att därefter röka en ask cigaretter istället för att gå på jobb som andra”.

Mitä Tšekki tekee romanilasten syrjinnän lopettamiseksi?

TŠEKIN PÄÄMINISTERI ja ihmisoikeusministeri oli-

vat tapaamisessamme korrekteja, eivätkä he esittäneet opetusministerin kaltaisia ennakkoluuloja. Mutta he eivät myöskään luvanneet uusia toimia, joilla Tšekki aikoo vastata EU:n langettamaan rikkomusmenettelyyn romanilasten syrjinnästä. Itä-Tšekin Ostravassa, jossa tapasimme lapsia, vanhempia, äitien tukiryhmiä ja paikallisia romaniaktivisteja, henki oli aivan toinen. Vaikka lapsia kiusataan jatkuvasti, vaikka heidän koululaukkunsa tyhjennetään toistuvasti kadulle ja heidän päälleen virtsataan – kuten eräs 16-vuotias poika kertoi tapahtuneen – he jaksavat vanhempiensa tuella taistella kokemaansa syrjintää ja rasismia vastaan. He tarvitsevat tukeamme.

TJECKIENS PREMIÄRMINISTER och människorätts-

minister var under vårt möte korrekta, de visade inte likadana fördomar som undervisningsministern. De lovade inte heller några nya initiativ, med vilka Tjeckien skulle svara EU, som pålagt dem ett överträdelseförfarande pga. diskriminering av romska barn. I den östtjeckiska staden Ostrava, där vi träffade barn och föräldrar, stödgrupper för mödrar och lokala romska aktivister var andan helt annorlunda. Fast barnen kontinuerligt mobbas, fast deras skolväskor gång på gång töms på gatan och fast andra barn kissar på dem (detta en 16-årig pojkes berättelse) orkar de tillsammans med sina föräldrar fortsätta kämpa mot diskriminering och rasism. De behöver vårt stöd. Deltag i Amnestys kortkampanj på adressen: amnesty.fi/romanilapset

Osallistu Amnestyn korttivetoomukseen osoitteessa: amnesty.fi/romanilapset

Frank Johansson Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja.

VAPAALLA 1. Mene elokuun alussa Flow-festivaaleille kuuntelemaan ihanaa Belle and Sebastian -skottibändiä. 2. Koe 6.7. ja 24.8. mannermaista jalkapallotunnelmaa Helsingin paikallisotteluissa HJK–HIFK. 3. Makaa laiturilla ja nauti liplattelevista aalloista hyvän kirjan tai ihmisen seurassa.

5


Lyhyesti.

6

Asiaa ihmisoikeuksista eri puolilta maailmaa

Tekstit Marie Kajava ja Heli Sariola

Kuolemanrangaistus Tärkeitä voittoja ihmisoikeuksille K ANADA JA NIGERIA . Loppukeväästä kansainväliseltä ihmisoikeusrintamalta kantautui iloisia uutisia, kun kaksi alaikäisenä tuomittua miestä sai osakseen oikeutta: kanadalainen Omar Khadr vapautettiin ja nigerialainen Moses Akatugba armahdettiin. TOUKOKUUN ALUSSA vapautettiin takuita vastaan kanadalainen Khadr, joka vangittiin Afganistanissa vuonna 2002. Al-Qaida-sotilaan poika Khadr oli tuolloin vain 15-vuotias. Häntä epäiltiin amerikkalaissotilaan tappamisesta kranaatilla. Khadria kuulusteltiin ja kidutettiin Bagramin sotilastukikohdassa, ja kostona amerikkalaissotilaan kuolemasta häneltä evättiin hoito, vaikka pojan vammat olivat vakavia. Khadr siirrettiin myöhemmin Guantánamon vankileirille, jossa kidutus jatkui. Vuonna 2010 Khadr tunnusti tekonsa ja hänet tuomittiin 40 vuoden vankeuteen. ”Khadr oli tapahtuman aikaan niin nuori, että häntä olisi pitänyt kohdella lapsisotilaana – eli hänet olisi pitänyt palauttaa omaan kotimaahansa kuntoutettavaksi. Khadrin sijaan vastuuseen olisi pitänyt saattaa ne tahot, jotka rekrytoivat ja pakottivat hänet sotatoimiin Afganistanissa. Yhdysvallat kuitenkin piti Khadria sotarikollisena ja kohteli häntä aikuisena Guantánamon oikeudenkäynneissä”, sanoo Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen.

Omar Khadr siirrettiin Kanadaan vankilaan syyskuussa 2012. Khadr oli vapautuessaan 28-vuotias. Erityisesti Amnestyn Kanadan osasto teki vuosia työtä Khadrin vapauttamiseksi. Amnesty vaatii Khadrin kidutuksen tutkimista ja korvauksia ihmisoikeusloukkauksista, joiden kohteeksi hän joutui.

+

Nebraskasta tuli toukokuussa 19. Yhdysvaltain osavaltio, joka on luopunut kuolemanrangaistuksesta.

+

Viime vuonna vain seitsemässä Yhdysvaltain osavaltiossa teloitettiin vankeja, ja teloitusten määrä laski 77:ään edellisvuoden 95:stä.

TOUKOKUUN LOPUSSA Nigerian Deltan osavaltion kuvernööri armahti Moses Akatugban, joka tuomittiin vuonna 2005 kuolemaan kolmen puhelimen ryöstöön osallistumisesta. Akatugba oli pidätyshetkellä 16-vuotias, ja hänen kuolemantuomionsa perustui niin ikään kidutuksella saatuun tunnustukseen. ”Moses Akatugban armahtaminen on oikeusvoitto ja muistutus siitä, että yhteisvoima ja ihmisoikeuskampanjointi voivat todella saada aikaan muutoksen”, Amnestyn Afrikan työn johtaja Netsanet Belay sanoo. Belay korostaa, että alaikäisen Akatugban ei olisi kansainvälisen oikeuden mukaan pitänyt edes joutua kuolemaantuomittujen listalle. Nigeriassa kuolemantuomion toimeenpanoa odottaa tälläkin hetkellä yli 1 500 ihmistä. Kansainvälinen painostus Moses Akatugban armahtamiseksi oli näkyvää: Deltan kuvernööriin vetosi eri puolilla maailmaa yhteensä yli 800 000 ihmistä. Myös Suomessa yli 26 000 ihmistä allekirjoitti vetoomuksen Akatugban armahtamisen puolesta.

+

Saharan eteläpuolisessa Afrikassa vain kolmessa maassa teloitettiin vankeja vuonna 2014. Madagaskarissa kansalliskokous hyväksyi kuolemanrangaistuksen poistamiseen tähtäävän lakiesityksen.

-

Saudi-Arabiassa on tänä vuonna teloitettu jo 90 ihmistä, mikä on yhtä paljon kuin vuonna 2014 yhteensä. Toukokuun lopussa pakistanilaismies mestattiin huumerikoksesta.

-

Pakistan alkoi Peshawarin kouluiskun seurauksena toimeenpanna teloituksia usean vuoden tauon jälkeen. Maassa on tänä vuonna teloitettu jo ainakin sata ihmistä.

-

Egyptissä entinen presidentti Muhammad Mursi ja sata muuta muslimiveljeskunnan jäsentä tuomittiin kuolemaan epäoikeudenmukaisissa oikeudenkäynneissä.


7

LEHTIKUVA / AFP PHOTO / Paul Faith

IRLANTI. Saippuakuplat täplittivät ilmaa, kun sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajat odottivat kansanäänestyksen tuloksia Dublinissa. Toukokuun äänestyksessä 62,1 prosenttia irlantilaisista sanoi ”yes” perustuslain muuttamiselle. Tämän myötä Irlannista tuli 19. maa, joka hyväksyi samaa sukupuolta olevien avioliitot ja samalla maailman ensimmäinen valtio, jossa asiasta päätettiin kansanäänestyksellä.

Välimeren pakolaisille pientä toivoa BELGIA. Euroopan komissio ilmoitti toukokuussa keinoista, joilla se aikoo vastata Välimerellä tapahtuviin hukkumiskuolemiin. EU:n rajavalvontaviraston Frontexin alainen Triton-operaatio saa lisää resursseja ja sen toiminta-alue laajennetaan kattamaan yhtä suuri alue kuin Italian viime vuonna lakkauttama Mare Nostrum -operaatio. ”EU on vihdoin tunnustanut, että Mare Nostrumin lakkauttaminen oli massiivinen virhe. Nykyistä pelastusoperaatiota laajennetaan kattamaan alueet, joissa suurin osa onnettomuuksista tapahtuu. Näin pelastetaan monia ihmishenkiä”, sanoo Amnestyn Eurooppatoimiston vt. johtaja Iverna McGowan. Pelastusoperaatioiden tehostaminen ei kuitenkaan yksistään riitä. Amnesty vaatii EU:ta tarjoamaan kan-

sainvälisen suojelun tarpeessa oleville ihmisille lisää turvallisia ja laillisia reittejä Eurooppaan. Euroopan komissio on antanut suosituksen, jonka mukaan EU:n jäsenvaltioiden tulisi ottaa vastaan yhteensä 20 000 pakolaista ja siirtolaista seuraavan kahden vuoden aikana. Lisäksi 40 000 Italiaan ja Kreikkaan huhtikuun puolivälin jälkeen saapunutta syyrialaista ja eritrealaista turvapaikanhakijaa pitäisi sijoittaa muihin EU-maihin. ”Nämä ovat aidosti positiivisia uutisia ainoastaan siinä tapauksessa, että vastaanoton olosuhteita parannetaan ja jäsenmaiden pakolaisjärjestelmiä vahvistetaan”, McGowan sanoo. Pelkästään Italiaan on saapunut meriteitse vuoden alusta lähtien yli 35 000 pakolaista ja siirtolaista. Arviolta 1 800 heistä on kuollut tai kadonnut.

”EU on vihdoin tunnustanut, että Mare Nostrumin lakkauttaminen oli massiivinen virhe.”


8

Uskalla kysyä!

50 Alkuperäiskansat tarvitsevat Australian hallituksen tukea AUSTRALIA. Alkuperäiskansoihin kuuluvia lapsia pidätetään ja vangitaan Australiassa jopa 24 kertaa enemmän kuin muita lapsia, ja määrä on nousussa. Pidätettynä olevista nuorista 58 prosenttia on alkuperäiskansan edustajia. Pidätettynä on ollut jopa 10-vuotiaita lapsia, jotka katsotaan Australian lain mukaan rikosvastuullisiksi. Australia on allekirjoittanut vuonna 2009 YK:n alkuperäiskansoja koskevan julistuksen, mutta oikeuksien toteutuminen ei näy vielä käytännössä. ”Australialla on pitkä ja traaginen historia alkuperäiskansojen lasten erottamisessa perheistään ja yhteisöistään. Jollei maan hallitus osoita tukea ja varoja alkuperäiskansojen lasten ja nuorten syrjäytymisen ratkaisemiseksi, menetämme jälleen uuden sukupolven”, Amnestyn pääsihteeri Salil Shetty sanoo. Alkuperäisyhteisöt ovat löytäneet uusia ja toimivia lähestymistapoja, joilla voidaan hillitä nuorten päätymistä vankilaan. Tähän mennessä hallitus ei kuitenkaan ole tukenut tai rahoittanut toimia ja hankkeita. Amnesty onkin laatinut Australian hallitukselle suosituslistan kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisista toimista. ”Australian on taattava yhteisöjen turvallisuus – eikä lasten pidättäminen ole vastaus tähän”, Shetty korostaa.

”VAIKKA AMNESTYLLA ei ole omaa erityistä ikääntyneiden oikeuksiin keskittyvää kampanjaa, Amnesty pyrkii edistämään ja toimimaan heidän oikeuksiensa puolesta monin tavoin. Käynnissä olevissa kampanjoissa ja vaikuttamistyössä puolustamme ihmisten oikeuksia heidän iästään riippumatta – kuten työssämme naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan ja transihmisten oikeuksien puolesta.”

Tietoisuus ja huoli vanhusten oikeuksien toteutumattomuudesta on kasvanut viime vuosina. Vuonna 2014 YK:n ihmisoikeusneuvosto nimitti ikääntyneiden asioista vastaavan asiantuntijan. Samana vuonna Euroopan neuvosto hyväksyi päätöslauselman ikääntyneiden oikeuksista. Kenties kehitys vielä vie kohti erillisen vanhuksia koskevan ihmisoikeussopimuksen laatimistakin.”

Miksi kansainvälisellä tasolla ei ole vanhusten ihmisoikeuksia turvaavaa sopimusta? ”YK:n keskeiset ihmisoikeussopimukset sisältävät jo nyt ikääntyneiden, kuten muunkin ikäisten ihmisten, poliittiset oikeudet ja kansalaisoikeudet sekä taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet. Ongelmallista ei ole niinkään se, että valtioiden kesken sovitut ikääntyneitä koskevat ihmisoikeudet olisivat puutteellisemmat kuin muiden ryhmien kohdalla, vaan se että valtiot eivät toimeenpane olemassa olevia velvoitteitaan ikääntyneiden oikeuksien toteutumiseksi. Mikäli nykyisiä ihmisoikeussopimuksia noudatettaisiin täysimääräisesti, myös ikääntyneiden oikeudet toteutuisivat.

Mitä ikääntyneiden oikeuksien toteutumisen puolesta voi tehdä? ”Jokaisen kannattaa huomioida, etteivät ikääntyneet ole mikään yhtenäinen ihmisryhmä. Heidän joukossaan on erilaisia yksilöitä ja eri vähemmistöjen edustajia. Välillä julkisessa keskustelussa unohtuu, että ikääntyneitä on kohdeltava yksilöinä. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat terveyspalvelut, joita usein kohdistetaan ’vanhuksille’ yhtenä massana. Konkreettisena tekona ikääntyneitä voisi osallistaa enemmän heitä koskeviin asioihin.”

Joona Leppänen

EDUSKUNTAAN valittua kansanedustajaa sitoutui ihmisoikeuksien edistämiseen Amnestyn Korkea aika! -vaalikampanjassa. Heidän joukossaan on edustajia kaikista puolueista. Amnesty kampanjoi vaalien alla erityisesti turvapaikanhakijoiden, transihmisten ja väkivaltaa kokeneiden naisten oikeuksien parantamiseksi Suomessa.

Miksi Amnesty ei kampanjoi ikääntyneiden oikeuksien puolesta, oikeudellinen asiantuntija Tiina Valonen?

Teksti Alexandra Peth


Nyt.

9

Vapautta vai vahtimista? Kun verkkovalvonnan pelisäännöistä käydään keskustelua, vastakkain ovat turvallisuusperustelut ja oikeus yksityisyyteen.

ANTAISITKO turvallisuusvirkailijan seistä selkäsi takana, kun lähetät sähköpostia? Entä saisiko hän kuunnella henkilökohtaisia asioitasi puhelimessa? Mitä jos hän tietäisi, miltä pysäkiltä nousit aamulla bussiin? Yhdysvaltain kansallisesta turvallisuusvirastosta NSA:sta tuli kesällä 2013 kaikille tuttu lyhenne, kun viraston alihankkijalle työskennellyt Edward Snowden toi julkisuuteen tuhansia NSA:n salaisia asiakirjoja. Niistä paljastui, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset olivat seuranneet satojen miljoonien ihmisten puhelin- ja internetliikennettä salaa.

Asiakirjojen mukaan vakoilulistalla ovat lähes kaikki maailman maat, myös Suomi. Periaatteessa virasto on siis voinut vahtia suomalaistenkin puheluita, tekstiviestejä, sähköposteja ja muita tietoverkoissa kulkevia viestejä. Paljastukset järkyttivät ihmisiä ympäri maailmaa, mutta joidenkin mieleen nousi varmasti myös ajatus: Ketä kiinnostaa? Miksi rehellisten kansalaisten pitäisi olla huolissaan valvonnasta? ”Vasta-argumenttina voisi kysyä, saisiko heidän kotiinsa laittaa valvontakameran, jota poliisi voisi seurata milloin vain? Julkistaisivatko he pankkitietonsa tai sen, kenelle ovat soitta-

neet?” julkisoikeuden apulaisprofessori Juha Lavapuro Tampereen yliopistosta sanoo. NYKYTEKNOLOGIA ANTAA hallituksille entistä vapaammat kädet myös omien kansalaistensa valvontaan. Internetissä ja matkapuhelinverkossa lähetettyjen viestien perusteella voidaan tutkia paitsi niiden sisältöä myös niin sanottua metadataa eli sitä, kuka viestejä on lähettänyt ja kenelle, missä hän on liikkunut ja keitä hänen seurassaan on ollut. Viranomaisten valvontaoikeuksien laajentamisesta on käyty Suomessakin keskustelua.


10

Massavalvonta tuottaa niin valtavia määriä dataa, että joukosta on lähes mahdotonta tunnistaa olennaista tietoa.

ta siitä, että valvontaoikeuksia ei käytetä väärin. Yhdysvaltain NSA:n mallin mukainen massaverkkovalvonta on ristiriidassa jo Valosen listan ensimmäisen kohdan eli valvonnan kohdentamisen kanssa. NSA:n toimintamallin mukaan kenen tahansa viesti voi joutua viranomaisten syyniin löyhin perustein. Työssään perus- ja ihmisoikeuksiin erikoistunut Juha Lavapuro pitää rajoittamatonta verkkovalvontaa vakavana ongelmana. ”Mitä konkreettisemmasta ja vakavammasta rikosepäilystä on kyse, sitä enemmän yksityisyyden suojaa voidaan rajoittaa. Massavalvonta kohdistuu ihmisiin, jotka eivät ole antaneet siihen minkäänlaista aihetta”, Lavapuro sanoo. Kun valvontaa katsoo ihmisoikeusnäkökulmasta, aiheeseen liittyy sudenkuoppia. Lähtökohtaisesti kaikkea viestintää koskevat sananvapaus ja oikeus mielipiteen ilmaisuun. YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa mainitaan myös ihmisten oikeus yksityisyyteen ja kielletään mielivaltainen puuttuminen muun muassa kirjeenvaihtoon. Näistä perusoikeuksista voidaan joustaa ainoastaan painavista syistä: Esimerkiksi Suomessa teleoperaattorit tallentavat tietoja siltä varalta, että viranomaiset tarvitsevat niitä myöhemmin. Poliisi voi erikoisluvalla seurata tai tallentaa vakavasta rikoksesta epäillyn viestintää. Myös hätä-

keskus voi käyttää matkapuhelimen paikkatietoja, jotta löytää vaarassa olevan ihmisen. Tietoliikenteen valvonta voi siis olla tietyin edellytyksin oikeutettua ja perusteltua. ”Valvonnan on oltava ehdottoman tarpeellista, ja se pitää kohdentaa tiettyyn henkilöön, ryhmään tai paikkaan. Perusteena on oltava riittävä epäily esimerkiksi rikoksesta ja valvontaan on oltava riippumattoman viranomaisen – kuten tuomarin – lupa”, Amnestyn Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Tiina Valonen sanoo. Lisäksi toimivan valvonnan on oltava tehokasta, ja siitä täytyy säätää täsmällisesti laissa. Jonkin ulkopuolisen elimen on pidettävä huol-

KOHDENTAMATTOMAN valvonnan kannattajilla on usein puolellaan perustelu, joka ensi alkuun kuulostaa järeältä: kansallinen turvallisuus. He voivat heittää ilmoille kysymyksen siitä, kuinka monta terrori-iskua ja muuta rikosta voitaisiin estää, jos esimerkiksi poliisi pääsisi helpommin käsiksi ihmisten viestinvaihtoon. Juha Lavapuron mukaan ei välttämättä montakaan. Siitä, että massavalvonnalla saataisiin rikosten torjunnassa oleellista tietoa, ei hänen mukaansa ole juuri näyttöä. Massavalvonta tuottaa niin valtavia määriä dataa, että joukosta on lähes mahdotonta tunnistaa olennaista tietoa.


11

Viranomaiset joutuvat kaivelemaan heinäsuovasta neulaa, joka ei halua tulla löydetyksi. ”Rikolliset osaavat kyllä varoa. Eivät he puhu viesteissään pommeista tai aseista. Sen sijaan rehelliset ihmiset voivat käyttää termejä, jotka kiinnittävät viranomaisten huomion”, Lavapuro huomauttaa. Esimerkiksi EU:n rahoittaman SURVEILLEtutkimusprojektin loppupäätelmissä vuonna 2014 todettiin, että perinteiset rikoksentorjuntakeinot tuottavat käytännössä massavalvontaa tehokkaampia tuloksia. ”Sekä juristien että insinöörien aika yksimielinen kanta on, että massamuotoinen verkkovalvonta on sekä tehotonta että perus- ja ihmisoikeuksien vastaista”, Lavapuro sanoo. VERKKOVALVONNAN RISKIT eivät rajoitu yksityisyyden suojaan. Verkkovalvontaa voidaan käyttää myös sensuurin välineenä tai sanan- ja ilmaisunvapauden tulppana. Monissa maissa, joissa valtiolla on laajat verkkovalvontaoikeudet, mutta ei niitä rajoittavaa valvontaa tai lakia, valvonnasta on tullut vainon väline. Esimerkiksi hallintoa arvostelevat toimittajat ja ihmisoikeuspuolustajat voivat joutua häirinnän, mielivaltaisten pidätysten tai kidutuksen kohteeksi. Sananvapaus kapenee, jos yhä harvempi uskaltaa kertoa eriävän mielipiteensä rehellisesti. ”Maailmassa on valtioita, jotka käyttävät verkkovalvontaa sorron välineenä. Siksikin on

ehdottoman tärkeää, että Suomi kansainvälisesti edistää sellaista internetin sääntelyä ja olemassa olevan kansainvälisen oikeuden tulkintaa, joka ei salli ihmisoikeuksien loukkauksia”, Tiina Valonen sanoo. RISTIRIITOJA verkkovalvonnan ja kansainvälisen oikeuden välillä on jo nostettu esiin. Esimerkiksi EU:n tuomioistuin totesi viime vuonna pätemättömäksi direktiivin, joka velvoitti teleoperaattoreita säilyttämään kansalaisten viestintätietoja. Juha Lavapuron mukaan lausunnossa ei suoraan kielletä massaverkkovalvontaa, mutta sävy on hyvin kriittinen. Koska massavalvonnan hyödyistä ei ole löydetty näyttöä, vastuu on Lavapuron mukaan nyt viranomaisilla. Mihin turvallisuuden nimissä ollaan valmiita? ”Ainahan saattaa olla mahdollista löytää miljoonien viestien joukosta sellainen, jonka kautta voi paljastaa tapahtumassa olevan rikoksen. Mutta jos yhden pienen mahdollisuuden vuoksi uhrataan kokonaan perus- ja ihmisoikeudet, ehkä hinta on loppujen lopuksi liian kova”, Lavapuro pohtii. ”Todennäköisesti sen jälkeen ei enää olisi sellaista asiaa kuin yksityiselämän suoja.”

Teksti Anu-Elina Ervasti Kuvat Istock ja kotialbumit

Sanastoa VALVONTA on ihmisen tai ihmisryhmän viestinnän, liikkumisen ja toimien seuraamista sekä tietojen keräämistä. Seuraaja voi olla valtio, yritys tai yksityishenkilö. MASSAVALVONTA on läpitunkevaa valvontaa, joka kohdistuu kokonaiseen väestöön tai merkittävään osaan sitä. VERKKOVALVONTA on tietoliikenteeseen kohdistuvaa valvontaa. TIETOLIIKENNETIEDUSTELU on termi, jota käytetään verkkovalvonnasta Suomen puolustusministeriön työryhmän mietinnössä. Mietinnössä tarkoitettu tietoliikennetiedustelu kohdistuisi Suomen rajat ylittävissä kaapeleissa liikkuvaan tietoliikenteeseen. METADATA (tässä yhteydessä) on viestintää koskeva tieto, joka ei sisällä itse viestien sisältöä. Se sisältää tietoja, kuten kuka viestejä on lähettänyt, kenelle, missä ja milloin.

Suuntaviivat suunnitteilla SUOMESSA VERKKOVALVONNAN pelisäännöt on pitkälti määrittelemättä. Tammikuussa 2015 julkaistiin kuitenkin monisanainen mietintö nimeltä Suomalaisen tiedustelulainsäädännön suuntaviivoja. Puolustusministeriön asettaman työryhmän mietinnössä luonnostellaan puolustusvoimille ja suojelupoliisille laajoja verkkovalvontaoikeuksia. Tarkoituksena olisi hankkia tietoa vakavista kansainvälisistä uhista. Työryhmä esittää muun muassa, että Suomen rajat ylittävää tietoliikennettä voitaisiin seuloa koneellisesti tiettyjen hakuehtojen avulla. Jos jokin herättäisi viranomaisten huomion, viesti voitaisiin lukea. Tätä niin sanottua tietoliikennetiedustelua valvottaisiin riippumattoman järjestelmän avulla. MIETINTÖ SAI ristiriitaisen vastaanoton. Liikenne- ja viestintäministeriö jätti siitä eriävän mielipiteen, jossa verkkovalvontaa koskevaa osuutta arvostellaan suorin sanoin. Ministeriön mukaan valvonta rajoittaisi oikeutta yksityisyyteen eikä sen tehokkuutta ole osoitettu. Julkisoikeuden apulaisprofessori Juha Lavapuro kuvailee esityksiä toistaiseksi yleisluontoisiksi. Hänestä mietintö vie kuitenkin keskustelua huolestuttavaan suuntaan.

”Mietinnössä ei ole ainakaan suljettu pois, että Suomeen tulisi Ruotsin mukainen massiivinen verkkovalvontajärjestelmä. Siihen sisältyisi merkittäviä ongelmia”, Lavapuro sanoo. Lavapuron mielestä tällainen kehitys antaisi ulkomaailmalle kummallisen viestin. ”Muualla ollaan Snowdenin paljastusten tuloksena herätty siihen, että tiedusteluviranomaisten harjoittama salainen verkkovalvonta on äärimmäisen ongelmallista perus- ja ihmisoikeuksien kannalta. Meillä toimittaisiin päinvastaiseen suuntaan”, hän ihmettelee. MYÖS AMNESTY on huomauttanut, että mietinnössä luonnosteltua on harkittava ihmisoikeusnäkökulmasta hyvin tarkkaan. Laaja ja epämääräisesti kohdennettu verkkovalvonta saattaisi olla ihmisja perusoikeuksien vastaista. Työryhmäkin myöntää, että jos esitykset tietoliikennetiedustelusta säädettäisiin laeiksi, pitäisi perustuslakia luultavasti muuttaa. Amnestyn oikeudellisen asiantuntijan Tiina Valosen mielestä tarvitaan avointa ja perusteellista keskustelua. ”Kansalliseen turvallisuuteen vetoaminen ei ole avoin kortti millaiselle valvonnalle tahansa. Verkkovalvonnan on oltava välttämätöntä, oikeasuhtaista ja kohdennettua, jotta se olisi oikeutettua”, Valonen sanoo.


12

Henkilö.

Sanansaattaja Larry Siems on kirjoittanut teoksia Yhdysvaltain siirtolaisten kirjeenvaihdosta, vankien kidutuksesta ja Guantánamon arjesta. Hän haluaa purkaa mustavalkoisia asetelmia maailmasta.

MIEHEN HIUKSISSA on hopeaa. Hänen kätensä myötäelä-

vät puheen rinnalla. Kysyn Larry Siemsiltä Guantánamon vankileirin sulkemisesta. Hän katsoo tarkasti silmiin. Sitten hän puhuu, perehtyneitä ja ymmärrettäviä lauseita. ”Uskon, että moni Yhdysvaltain hallinnossa haluaa sulkea Guantánamon”, hän päättää lauseensa. Siems on yhdysvaltalainen kirjailija, ja hän on työskennellyt aiemmin esimerkiksi sananvapausjärjestö PENin Los Angelesin ja New Yorkin toimistojen ohjelmajohtajana. Jotta voi ymmärtää hänen valoisaa luontoaan, on kelattava taaksepäin. Larry Siems kasvoi lapsuutensa ja nuoruutensa New Hopen kaupungissa Minnesotan osavaltiossa. Alue oli upea ja kaikki pienen pojan ympärillä kasvoi: maatilat kukoistivat ja koulu, jota hän kävi, oli uutuuttaan kiiltävä ja nimetty ensimmäisen kuussa kävelleen ihmisen, Neil Armstrongin mukaan. Elettiin Vietnamin sodan aikaa, ja ihmiset kävivät rauhanmarsseilla ja kannattivat kansalaisoikeuksia. ”Kaikki olivat aktiivisia. Jos he näkivät jotain mistä eivät pitäneet, sen muuttamiseksi tehtiin työtä”, Siems kuvailee. Hän tietää itsekin, että tuo ”uusi toivo” on jättänyt vahvan jäljen siihen, millainen ihminen hän on nyt. ”Yhdysvallat on muuttunut minun elinaikanani todella paljon. Eniten sillä tavoin, että valo ja optimismi ovat poissa”, Siems toteaa.

gelesiin. Paperittomien siirtolaisten määrä oli tuolloin suuri. Siems alkoi tehdä havaintoja kirjeitä lukevista siirtolaisista kaduilla, kaupoissa, puistoissa. Hän keräsi paperittomien kirjeenvaihtoa kolmen vuoden ajan. Syntyi ensimmäinen kirja, Between the Lines, joka on kokoelma kirjeitä Los Angelesissa asuvien siirtolaisten ja heidän Väli- ja Etelä-Amerikassa asuvien perheidensä välillä. ”Rakastan muiden kuuntelemista ja sellaisten äänien esiintuomista, joita ei yleensä kuulla. Eniten rakastan dokumentteja, sillä ne paljastavat ihmisen. Kirjeet tuoksuvat ja sisältävät arkista tietoa siitä, miten vaikkapa perhe Guatemalassa kiittää Yhdysvalloissa asuvaa poikaansa niistä muutamasta dollarista, joilla sai ostettua auton akkuja, joiden avulla katsoa televisiota.” Elettiin murroksen aikaa, juuri ennen kuin Yhdysvaltain Meksikon puoleinen raja alkoi sulkeutua. Siems työskenteli Los Angelesin Human Rights Watchissa ja teki siirtolaistutkimusta Yhdysvaltain rajalla. Vuodesta 1995 lähtien hän johti PENin Freedom to Write -ohjelmaa Los Angelesissa. ”Aikakausi oli ihmisoikeuksien kannalta rikasta ja toiminnallista. Ymmärsin paljon kirjoittamisen vallasta ja siitä, miten kirje hallinnolle saattoi oikeasti pelastaa ihmishengen.”

”Yhdysvallat on muuttunut minun elinaikanani todella paljon.”

MIEHEN TIE kulki Euroopassa vietettyjen raikulivuosien

jälkeen Columbian yliopistoon lukemaan runoutta. Itse asiassa juuri runous toi hänet ihmisoikeuksien pariin, kun ensimmäisillä luennoilla puhuttiin amerikkalaisen runoilija W.H. Audenin tuotannosta. ”Ymmärsin aktivismin ja kirjoittamisen välisestä suhteesta jotain itselleni olennaisinta, kun luin Audenin säkeen ’to make action urgent and its nature clear’. Sillä tavoin päädyin ihmisoikeuksien pariin.” Kirjoittamisesta tuli itseisarvon lisäksi aktivismin väline. Siems eli vapaan runoilijan elämää ja päätyi opettajaksi Los An-

SAMA PESTI alkoi uudessa kaupungissa. Vuoden 2001 tammi-

kuussa Larry Siems muutti New Yorkiin. Elämä oli upeaa, kunnes syyskuun 11. päivä muutti kaiken. ”Se, mitä Yhdysvaltain ihmisoikeuksille kuuluu, on seurausta tuosta päivästä. PEN oli juuri julkaissut raportin, jossa vaadimme monia maailman valtioita, Perua, Turkkia, Eritreaa, luopumaan antiterrorismilaeista, ja yhtäkkiä olimme keskellä kaaosta. Emme voineet enää opettaa muuta maailmaa.” Siems kuvailee sitä, miten ihmisoikeusjärjestöt ja yksityiset ihmiset tiesivät vähemmän ja vähemmän siitä mitä Yhdysvaltain hallitus teki, mutta hallitus tiesi enemmän ja enemmän ihmisistä. Lisääntyneen lainsäädännön, seurannan ja



14

Larry Siemsin oli tärkeä tietää, että ihminen ei ole joko hyvä tai paha.

salassapidon huipuksi tammikuussa 2002 avattiin Guantánamon pidätyskeskus. ”Silloin kuvaan astuivat kidutus ja mielivaltaiset vangitsemiset ilman oikeudenkäyntiä. Bushin hallinto alkoi puhua vihollistaistelijoista.” Käynnistyi vaihe, jossa tehtiin pahoja virheitä, jotka kaivautuivat syvemmälle ja syvemmälle. Syyttömät ihmiset joutuivat vankileirille vuosikymmeniksi. Mauritaniassa syntyneen Mohamedou Slahin tarina on yksi näistä räikeistä virheistä. ”Ja tänä päivänä Guantánamoa ja kidutusta kannattaa useampi amerikkalainen kuin syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen. Olemme antaneet meille syötettyjen ajatusten syventyä ja muodostua tavaksi. Hallitus on kertonut 14 vuoden ajan, että ulkona on uhka ja ryhmä ihmisiä, jotka ovat liian vaarallisia, eikä heille sen tähden voi taata lain ja ihmisoikeuksien turvaa.” Siems korostaa, että sodissa ja konflikteissa voimakkain ase on se, jolla viholliselta viedään ihmisarvo. Kidutus on merkittävä osa tätä koneistoa. Mutta kidutus epäinhimillistää myös kiduttajan, ja vahingollinen kierre on valmis. ”Vuoteen 2004 ja Abu Ghraibin kuviin asti emme tienneet aivan tarkasti, mitä oli meneillään. Emme tienneet, että on CIA:n salaisia vankiloita. Tuo salassapito oli täysin systemaattista ja takasi sen, että ihmisoikeusloukkaukset saattoivat tapahtua.” Abu Ghraibin todellisuus päätyi julkisuuteen, ja kidustusraportteja alkoi ilmestyä. Yhdysvaltain hallituksen oli luovutettava lain edessä 140 000 dokumenttia, jotka käsittelivät vankien hyväksikäyttöä Guantánamossa, Afganistanissa ja Irakissa. Larry Siems oli mukana kidutuksen vastaisessa työssä, ja dokumenttien pohjalta syntyi kirja The Torture Report, jossa ääneen pääsevät kidutetut mutta myös kiduttajat. ”Nykyisin tiedämme, että meille syötetty terrorismin vastaisen sodan puhe on valetta. Tiedämme dokumenttien perusteella myös sen, että monet Guantánamossa työskennelleet ovat voineet pahoin ja kieltäytyneet työstään. Kyse on hyvin perustavanlaatuisesta ihmisen taistelusta.” Larry Siemsin oli tärkeä tietää, että ihminen ei ole joko hyvä tai paha. YKSI DOKUMENTEISTA oli Guantánamon vankileirillä

olevan Mohamedou Slahin kuulusteluista. Kun The Torture Report oli valmistumassa, Siems sai puhelun Slahin asianajajilta. Heillä oli käsissään satoja sivuja Guantánamon vangin

päiväkirjamerkintöjä, joiden julkituomisen puolesta he olivat taistelleet kuusi vuotta. Eivätkä he tienneet mitä tehdä. ”Teksti päätettiin varmasti antaa julkisuuteen, koska tieto Mohamedou Slahin vaiheista oli tarkoin dokumentoitu jo kidutusraporteissa. En usko, että Yhdysvaltain hallitus ymmärsi, että päiväkirjasta tulisi voimakasta kirjallisuutta, joka julkaistaisiin eri puolilla maailmaa.” Päiväkirja oli CIA:n sensuroima – siis täynnä mustin palkein peitettyä tietoa. Kun Siems sai tekstin käsiinsä, hän luki kaiken yhdeltä istumalta. ”Lopetin kahdelta yöllä. Olin erittäin vaikuttunut kirjoittajan tarkkuudesta. Tosiasiat oli kerrottu erittäin suoraan. Ihmisten kompleksisuus ja Guantánamon ulkopuolella oleva suurempi kehys kävivät ilmi. Päiväkirja oli pieni tutkielma ihmisluonnosta.” Edessä oli kuitenkin paljon työtä: Siems editoi ja työskenteli kuukausia ja lopulta vuosia päiväkirjan parissa. Aikaa vei paljon myös CIA:n sensuroimien tietojen avaaminen. Kirja valmistui ja julkaistiin. Guantánamon päiväkirja ilmestyi myös suomeksi alkuvuodesta 2015. Teoksen sisältämä huumori ja älykkyys, mutta myös sensuurin läsnäolo kertovat kirjan tarpeellisuudesta ja maailmasta, jossa elämme. ”Suurin kiitos mitä saatoin toivoa on ollut se, että Mohamedoun perheenjäsenet ja muut läheiset ovat sanoneet, että teos kuulostaa aivan häneltä”, Siems sanoo. PALJON ON MUUTTUNUT, ja mikään ei ole muuttunut: vuon-

na 2010 habeas corpus -anomuksen nojalla vapautettavaksi määrätty Mohamedou Slahi on edelleen Guantánamossa. Siems on juuri tavannut Slahin veljen. Vuoden 2015 alusta alkaen veljekset ovat voineet puhua Skypen välityksellä kerran kuukaudessa. Puhelut organisoi Punainen Risti, mutta Yhdysvaltain hallituksen sensori kuuntelee ja vahtii niitä. Slahi ei saa puhua arjestaan Guantánamossa. ”Veljen on vaikea tietää, miten Mohamedou todellisuudessa voi, koska tämä ei halua perheen huolestuvan. Mohamedou oli sanonut, että voi hyvin ja on vahva, mutta veljen mukaan äänestä kuului tietty kamppailu”, Larry Siems kuvailee. Toiveet ovat Guantánamossa suoritettavissa vangitsemisen perusteiden määräaikaistarkasteluissa. Käsittelyt ovat olleet jonkin aikaa tauolla, mutta Siemsin mukaan kuuleminen voi tapahtua minä päivänä tahansa. ”Kaikkien ihmisten pitäisi nyt vedota Mohamedou Slahin määräaikaistarkastelun puolesta. Kun hän pääsee käsittelyyn, todetaan varmasti, ettei hänestä ole uhkaa ja hänet vapautetaan.”


15

Larry Siems on selvästi huolissan Mohamedou Slahin voinnista. Kirjan kirjoittaminen oli suuri ja rehellinen teko Slahilta. Samalla se herätti toiveita, jotka eivät ole vielä toteutuneet. MIEHEN HIUKSISSA on hopeaa. Hänen kätensä myötäelä-

”Yhtäkkiä olimme keskellä kaaosta. Emme voineet enää opettaa muuta maailmaa.”

vät puheen rinnalla. Tivaan Siemsiltä vielä kerran lisää siitä, miksi Guantánamon vankileiriä ei ole vielä suljettu. ”Niin. Kysymyshän on pakko esittää yhä uudelleen, vaikka siihen ei ole vastausta. Presidentti Barack Obama sanoi kuukausi sitten Ohiossa, että jos hän voisi toimia toisin, hän olisi sulkenut Guantánamon heti ensimmäisenä päivänään. Uskon, että moni Yhdysvaltain hallinnossa haluaa sulkea paikan.” Siems toteaa, että vastustustakin löytyy: Niiltä, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin ja valheisiin. Niiltä, jotka saavat palkkansa siitä, että Guantánamon vankileiri on olemassa. Niiltä, jotka eivät halua presidentti Obamalle yhtään voitonhetkeä. Ja niiltä amerikkalaisilta, jotka ovat alkaneet tarvita Guantánamoa, jotta tuntevat olonsa turvalliseksi. ”Jos Guantánamo ei ole suljettu, kun seuraava presidentti aloittaa toimikautensa, hän perii kauhean sotkun. Uskon, että presidentiksi pyrkivät ja Obama itsekin haluavat saada vankilan suljetuksi ennen vaaleja. Guantánamo aiheuttaa joka päivä enemmän ja enemmän vihollisia eri puolilla maailmaa.” Siems korostaa sitä, että poliittisen ja taloudellisen keskustelun sijaan pitäisi keskittyä ihmishengen arvoon. ”Muistan kun lapsena kuulin paavin sanovan, että jos haluaa rauhaa, on tehtävä töitä oikeuden puolesta, siis oltava oikeudenmukainen. Siksi meidän on puhuttava niistä ihmisistä, jotka ovat Guantánamossa. Meidän on vaadittava heille oikeutta.” Larry Siemsin katse on pistävä. Hän sanoo, että turha toivo aiheuttaa katkeruutta, mutta Mohamedou Slahin ja muiden Guantánamossa syyttömänä istuvien vankien toivo ei ole turhaa. ”Muutos tapahtuu aina hiukan hitaammin kuin toivoisimme, mutta se tapahtuu.” Sinä päivänä kun muutos tapahtuu, 14 vuotta sitten pidätetty lahjakas kirjailija Mohamedou Slahi on vapaa. Hän voi kääntää selkänsä Guantánamolle ja kirjoittaa jostain aivan muusta. Mohamedou Slahin vankeusajasta ja teoksesta Guantánamon päiväkirja (toim. Larry Siems) voi lukea lisää Amnesty-lehden numerosta 1/2015. Teksti Marie Kajava Kuvat Miikka Pirinen


16

Kolumni.

Oma elämä, omat päätökset

Eget liv, egna beslut

ON TAVALLISTA, että vammaisen ihmisen arjessa pyö-

DET ÄR VANLIGT att det i livet hos personer med funktionsnedsättning eller handikapp rör sig en grupp människor som fattar beslut rörande hans eller hennes liv. I Finland och i många andra länder består denna grupp huvudsakligen av varierande slag av proffs vilkas professionalitet anses tillförlitlig. Fysioterapeuten berättar om korrekta kroppsställningar och hjälpmedel, kostrådgivaren gör upp en korrekt diet o.s.v. I några andra länder utgörs den här gruppen av familjen eller en motsvarande nära gemenskap.

rii ihmisjoukko, joka tekee päätöksiä hänen elämästään. Suomessa ja monessa muussa maassa tässä joukossa on yleensä pääosin erilaisia ammattilaisia, joiden ammattitaitoon on totuttu luottamaan. Fysioterapeutti kertoo oikeanlaisista asennoista ja apuvälineistä, ravitsemusterapeutti laatii oikeaoppisen ruokavalion ja niin edelleen. Joissain toisissa maissa tämä porukka on perhe tai muu vastaava lähiyhteisö. HELPOSTI KÄY niin, että nämä joukot puhuvat vammai-

sen ihmisen yli ja ohi niin, ettei hän lopulta saa päättää itse mistään. Eikä edes osaa, koska on niin tottunut siihen, että joku tietää aina paremmin. Ilmiö on niin kokonaisvaltainen, että osa vammaisista ihmisistä ei saa päättää edes siitä, milloin käy vessassa. Puhumattakaan siitä, että he voisivat valita asuinpaikkansa ja -kumppaninsa itse. Pahimmassa tapauksessa vammaisen ihmisen oma tahto rajoitetaan väkivalloin. Äärimmäisiä esimerkkejä tällaisista tapauksista ovat tilanteet, joissa välttämätön apu kielletään, koska vammainen on kehdannut ilmaista mielipiteensä. On hankalaa tehdä omia päätöksiään, jos se johtaa siihen, ettei pääse vessaan. Vammaisia ihmisiä on helppo kontrolloida, ja tämän kontrollin vuoksi heitä on helppo käyttää hyväksi.

DET ÄR SÅ LÄTT hänt att dessa grupper talar över och

ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS ON hyvän vammaispolitii-

SJÄLVBESTÄMMANDERÄTTEN är grunden för god po-

förbi den handikappade personen så att hen slutligen inte själv får besluta om någonting. Hen kanske inte ens förmår göra beslut eftersom hen är så van vid att någon annan alltid vet bäst. Fenomenet är så genomgripande att en del av de handikappade inte ens får bestämma när de skall gå på toaletten. För att inte tala om att de själv skulle kunna välja boplats eller partner. I värsta fall begränsas den handikappades vilja med tvång. Ytterlighetsexempel på sådana fall är situationer då man förbjuder nödvändig hjälp för att den handikappade vågat säga sin egen åsikt. Det är besvärligt att göra egna beslut om det leder till att man inte kan gå på toaletten. Det är lätt att kontrollera personer med funktionsnedsättning och denna omständighet är det lätt att dra fördel av.

Det är besvärligt att göra egna beslut om det leder till att man inte kan gå på toaletten.

kan kulmakivi – ja toisaalta suuri kompastuskivi. YK:n vammaisten oikeuksien sopimus, jota Suomi ei vieläkään ole ratifioinut, korostaa vammaisten omaa osallisuutta kaikilla tasoilla aina yksityiselämästä lainsäädäntöön asti. Silti vammaiset ihmiset pääsevät vain harvoin kattavasti vaikuttamaan omaan elämäänsä liittyviin päätöksiin, yhteiskunnallisista puhumattakaan. Hyviä malleja osallisuuden edistämiseksi on vaikka kuinka paljon: ne vain pitäisi tuoda laajemmin käytäntöön. Aina ei edes tarvita vaikeita malleja. Riittää, että vammaisen ihmisen elämän keskiöön asetetaan vammainen ihminen itse.

litik rörande personer med funktionsnedsättning – och å andra sidan en stor stötesten. FN:s konvention om handikappades rättigheter, som Finland inte ännu har ratificerat, betonar de handikappades rättigheter på alla nivåer allt från privatlivet till lagstiftning. Trots detta kan personer med funktionsnedsättning endast sällan i högre grad påverka beslut rörande sina egna liv, för att inte tala om beslut rörande samhället. Det finns en massa goda modeller för att främja delaktigheten, de borde bara verkställas oftare. Alltid behövs det inte ens några svåra modeller, det räcker med att personen med funktionsnedsättning blir medelpunkten i sitt eget liv.

Amu Urhonen Kirjoittaja on vammaisten perus- ja ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n puheenjohtaja. Kolumnissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä edusta Amnestyn virallista kantaa.


OIKEIN HYVÄÄ MATKAA? Matkustimme Eurooppaan ja kurkistimme turistinähtävyyksien taakse. Kysyimme, mikä ihmisoikeuksissa mättää Aurinkorannikolla, entä naapurimaissa. Lue Amnesty-lehden selvitys suomalaisten suosikkikohteiden ruusuisista ja risuisista puolista. Teksti Heli Sariola Kuvitus Heikki Rönkkö


18

ISO-BRITANNIA Konservatiivisempaa ihmisoikeuspolitiikkaa? POISTUTAAN HETKEKSI Manner-Euroopasta ja piipahdetaan Big Benin

RUOTSI Aseita pahiksille ALOITETAAN EUROOPAN-KIERTUE länsinaapurista,

jossa monella meni pullakahvit väärään kurkkuun viime syyskuussa järjestettyjen valtiopäivävaalien tuloksen selvittyä. Muukalaisvihamielinen ruotsidemokraatit nousi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi ja aiheutti poliittisen umpisolmun, joka tosin ruotsalaiseen tyyliin keskusteltiin selväksi, ennen kuin ilmoitetut uusvaalit ehdittiin järjestää. Uusi hallitus aloitti taipaleensa tunnustamalla Palestiinan valtion ensimmäisenä länsieurooppalaisena EU-maana. Ruotsi myös ilmoitti lopettavansa vuodesta 2005 voimassa olleen sotilasyhteistyön Saudi-Arabian kanssa. Ilmoitus tuli päivä sen jälkeen, kun Saudi-Arabia oli estänyt Ruotsin ulkoministerin Margot Wallströmin puheen Arabiliiton kokouksessa tämän arvosteltua maan ihmisoikeustilannetta. Voittavatko ne meidät tässäkin viisi nolla – eikö Ruotsin täydellisestä julkisivusta löydy särön säröä? Löytyy, vakuuttaa tutkiva journalisti Carolina Jemsby. Hän antaa esimerkin pitkistä pidätysajoista, joita YK:n kidutuksen vastainen komiteakin on kritisoinut. Ruotsi on yksi neljästä EU-maasta, joissa pidätysten kestoa ei ole rajoitettu. ”Pitkät pidätysajat ovat Ruotsissa nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus. Tälläkin hetkellä poliisin hallussa on 20 ihmistä, jotka ovat olleet pidätettyinä yli vuoden. Myös alaikäisiä suljetaan selleihin”, Jemsby kertoo. Ruotsi saa kritiikkiä myös asekaupoistaan: maa on väkilukuunsa suhteutettuna maailman kolmanneksi suurin aseiden viejä. Ruotsi on viime vuosinakin vienyt aseteollisuuden tuotteita maihin, joissa ihmisoikeudet ovat niin ja näin. Ruotsi on ratifioinut joulukuussa voimaan tulleen asekauppasopimuksen. RUUSUJA Ruotsi myönsi huhtikuussa 2014 oleskeluluvan

egyptiläiselle Mohammed al-Zarille, jonka Ruotsi oli luovuttanut Yhdysvalloille vuonna 2001. CIA oli lennättänyt syyttömän miehen Egyptiin, jossa häntä kidutettiin. RISUJA Viime vuonna paljastui, että Skånen poliisi oli pitänyt laitonta tietokantaa noin 4 000 romanista. Tietojen tallentamiselle ei löytynyt muuta syytä kuin ihmisten etninen tausta.

kupeessa Ison-Britannian parlamenttitalossa. Toukokuussa jatkokauden saanut pääministeri David Cameron on luvannut järjestää kansanäänestyksen maan EU-jäsenyydestä ja korvata nykyistä ihmisoikeuslainsäädäntöä Britannian perusoikeuskirjalla (British Bill of Rights). Konservatiivit haluaisivat rajoittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vaikutusvaltaa maan sisäisiin asioihin ja antaa korkeimmalle oikeudelle viimeisen sanan ihmisoikeuskysymyksissä. Tiettävästi uudeksi oikeusministeriksi valittu Michael Cove – joka on aiemmin ilmaissut kannattavansa kuolemanrangaistusta – on jo edistämässä lakimuutoksia. Tiukimmat konservatiivit ovat vaatineet maan irrottautumista myös Euroopan ihmisoikeussopimuksesta. Tällöin Iso-Britannia olisi Valko-Venäjän ohella ainoa sopimuksen ulkopuolinen valtio Euroopassa. WTC:n kaksoistornien varjo Isossa-Britanniassa on edelleen pitkä, taistelihan maa Yhdysvaltojen rinnalla ja sen tärkeimpänä liittolaisena niin sanotussa terrorismin vastaisessa sodassa. Helmikuussa Isossa-Britanniassa hyväksyttiin uusi antiterrorismilaki, joka antaa brittiviranomaisille laajat valtuudet terrorismin vastaisissa toimissa: se mahdollistaa muun muassa terrorismista epäiltyjen matkustamisen rajoittamisen. Iso-Britannia on osallistunut Yhdysvaltojen rinnalla myös laajamittaiseen verkkovalvontaan. Amnesty on kritisoinut toimia, jotka järjestön mukaan loukkaavat oikeutta yksityisyyteen ja ilmaisunvapauteen. Amnesty onkin vienyt Ison-Britannian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Edward Snowdenin tekemien paljastusten nojalla. Kyseessä on sama tuomioistuin, josta maan uusi hallitus pyrkii eroon. RUUSUJA Edellinen hallitus

teki lakiesityksen orjuuden ja ihmiskaupan torjumiseksi. Suunnitteilla on muun muassa perustaa orjuuden vastaisen komissaarin virka. RISUJA Pohjois-Irlannin aborttilaki on Euroopan tiukimpia, ja oikeus aborttiin rajoittuu poikkeustapauksiin, joissa naisen henki tai terveys on vaarassa.

”Pitkät pidätysajat ovat Ruotsissa nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus.”


19

Saksa on luvannut ottaa vastaan ainakin 20 000 pakolaista Syyriasta.

RANSKA ”Je suis Charlie”

SAKSA Poliisi pamputtaa AUTOBAHN VIE meidät kohti Berliiniä, jossa Amnestyn

Saksan osaston tiedottaja Ferdinand Muggenthaler on lupautunut raottamaan Saksan ihmisoikeuskulissia. ”Polttavin ihmisoikeuskysymys Saksassa on rasismi. Monien saksalaisten mielestä pakolaiset ja siirtolaiset ovat tervetulleita, mutta osa vastustaa ulkomaalaisia kiivaasti. Vastaanottokeskuksia vastaan tehdään yhä enemmän väkivaltaisia iskuja”, Muggenthaler kertoo. Saksa kuuluu turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien ykköskohteisiin Euroopassa. Saksan sisäisen turvallisuuden virasto arvioi, että maassa on noin 22 000 radikaalia äärioikeistolaista, joista yli neljännes on uusnatseja. Pelkästään itäisessä Saksin osavaltiossa tehtiin viime vuonna lähes 200 ulkomaalaisiin kohdistunutta rikosta. Saksin pääkaupunki Dresden on islamisaatiota vastustavan protestiliike Pegidan synnyinpaikka. Muggenthalerin mielestä Saksan hallitus ei tee riittävästi muukalaisvihamielisyyden kitkemiseksi, ja jotkut poliitikot suorastaan lietsovat ulkomaalaisvihaa. Myös poliisivoimista löytyy ulkomaalaisvastaisuutta. ”Melko hiljattain selvisi, että eräs poliisi oli kiduttanut ulkomaalaistaustaisia ja solvannut marokkolaista miestä sosiaalisessa mediassa. Tämä on ehkä äärimmäinen esimerkki, mutta poliisivoimissa ilmenevä rasismi on suuri ongelma”, Muggenthaler sanoo. Rasismia voidaan hänen mielestään kitkeä poliiseja kouluttamalla sekä kieltämällä rotuun perustuva profilointi lailla. Lisäksi Saksaan olisi perustettava itsenäinen elin tutkimaan poliisin väärinkäytöksiä. Se olisi tärkeä signaali väkivallan uhreille. Ulkomaalaisten lisäksi myös monet mielenosoittajat ovat saaneet tuta saksalaispoliisien kovat otteet. Esimerkiksi Stuttgartissa vuonna 2010 poliisi ampui mielenosoittajia vesitykeillä. Viimeksi mellakat äityivät väkivaltaisiksi maaliskuussa, jolloin Euroopan keskuspankin uusi pääkonttori avattiin Frankfurtissa. RUUSUJA Saksa on luvannut ottaa vastaan ainakin 20 000

pakolaista Syyriasta. RISUJA Kansallisen kidutuksen vastaisen viraston resurssit ovat edelleen liian vaatimattomat.

RANSKAA JÄRKYTTIVÄT alkuvuonna Charlie Hebdo -satiirilehden

toimitukseen ja kosher-ruokakauppaan tehdyt iskut Pariisissa, joissa kuoli yhteensä 17 ihmistä. Iskut synnyttivät valtavan kansanliikkeen, ja miljoonat ihmiset marssivat sananvapauden puolesta. Trikolorilippu laskettiin puolitankoon ja Eiffel-torni pimeni uhrien muistoksi. Iskujen jälkeen Ranskassa pidätettiin 69 terrorismista epäiltyä. Amnesty varoitti iskujen jälkeen, että liian löyhin perustein tehdyt pidätykset loukkaavat juuri niitä arvoja, joita iskujen jälkeisissä juhlapuheissa puolustettiin. Pidätykset tehtiin uuden, marraskuussa 2014 hyväksytyn antiterrorismilain nojalla. Sen perusteella terrorismiin ”kannustamisesta” tai sen ”puolustamisesta” voi saada 5–7 vuoden vankeustuomion ja jopa 100 000 euron sakot. Iskut vauhdittivat myös uuden valvontalain etenemistä. Ranskan parlamentti hyväksyi toukokuun alussa lain, joka antaa viranomaisille oikeuden seurata terrorismitutkintaan liitettyjen ihmisten viestintää ilman tuomioistuimen ennakkolupaa. Ranskassa läheskään kaikki eivät voi syödä croissantiaan oman ruokapöydän ääressä. Maassa on lähes 20 000 erilaisissa väliaikaisissa asumuksissa asuvaa romania. Romanien systemaattinen syrjintä ja erityisesti pakkohäädöt ovat Ranskassa erittäin yleisiä: viime vuoden tammi-syyskuussa ainakin 11 000 ihmistä häädettiin kodeistaan, eivätkä viranomaiset ole onnistuneet löytämään valtaosalle vaihtoehtoista kotia. Ranskan viranomaiset eivät pidä virallista tilastoa romaneihin kohdistuvista viharikoksista, mutta kansalaisjärjestöt ovat raportoineet lukuisista väkivaltaisista hyökkäyksistä. Rikoksia tutkittaessa niiden rasismiin liittyvää motiivia ei useinkaan oteta huomioon. RUUSUJA

Ranskassa hyväksyttiin tasa-arvoinen avioliittolaki kaksi vuotta sitten. Adoptio-oikeus laajennettiin tuolloin koskemaan myös naimisissa olevia, samaa sukupuolta olevia pareja. RISUJA Tuomioistuimet ovat linjanneet, että pään peittävän huivin käytön kieltäminen ei loukkaa musliminaisten ilmaisun-, uskonnon- ja syrjinnänvapautta.


20

ESPANJA Talouskriisi kurittaa

ITALIA Post Mare Nostrum ITALIASSA IHMISOIKEUSKESKUSTELU on keskittynyt viime

– Suomesta tehtiin viime vuonna yli 750 000 matkaa Espanjaan. Turisteja maahan totisesti kaivataan, sillä moni espanjalainen on talouskriisin vuoksi menettänyt työnsä ja pahimmassa tapauksessa kotinsa. Tyytymättömyys maan tilanteeseen on purkautunut mielenosoituksina, jotka ovat ajoittain äityneet väkivaltaisiksi. Tämän vuoksi maassa on ryhdytty rajoittamaan kansalaisten kokoontumis- ja ilmaisunvapautta. Poliiseille on annettu laajemmat valtuudet sakottaa ”epäkunnioittavasti” käyttäytyviä ihmisiä, ja mielenosoituksissa poliiseja kuvaava turistikin voi saada kuvamateriaalin levittämisestä 30 000 euron sakot. Välimeri hiekkarantoineen siintää monen matkalaisen mielessä paratiisina, mutta tänä vuonna jo ainakin 1 800 ihmistä on kuollut matkalla meriteitse Eurooppaan. Espanjaan pyrkivien pakolaisten ja siirtolaisten kannalta tärkeitä kaupunkeja ovat Ceuta ja Melilla, jotka ovat Espanjalle kuuluvia autonomisia alueita Marokossa, Gibraltarinsalmen etelärannalla. Tuhannet ihmiset pyrkivät Eurooppaan Välimeren yli juuri näiden kaupunkien kautta. Espanjalaisviranomaisten vastaanotto ei useinkaan ole erityisen lämmin: maahan pyrkivien ihmisten väkivaltainen kohtelu on yleistä, ja veden varaan joutuneita ihmisiä on yritetty estää pääsemästä maahan. Viime helmikuussa Espanjan rajavartiosto ampui kumiluoteja ja kyynelkaasua kohti 250 ihmistä, jotka yrittivät uida Marokon puolelta niemelle, jolla Ceuta sijaitsee. Välikohtauksessa 14 ihmistä menetti henkensä. Rantaan päässeet palautettiin välittömästi Marokkoon, eikä heille annettu mahdollisuutta hakea turvapaikkaa.

aikoina Välimeren pakolais- ja siirtolaiskriisiin. Pelkästään viime vuonna Italiaan saapui Välimeren yli 170 000 ihmistä, joista osa teki matkan Pohjois-Afrikasta Italiaan merenkäyntiin kelpaamattomilla aluksilla. Italian päätös lakkauttaa Mare Nostrum -pelastusoperaatio viime lokakuussa ei vähentänyt ihmisten halukkuutta pyrkiä Eurooppaan – päinvastoin. Pakolaiset ja siirtolaiset saapuvat erityisesti Lampedusan ja Sisilian saarille. Mukana on sodan traumatisoimia ja veneonnettomuuksista pelastuneita ihmisiä. Viime vuonna Italiaan saapui yksin yli 10 000 lasta. Amnestyn italialaisen kampanjakoordinaattorin Matteo de Bellisin mukaan italialaisten suhtautuminen tulijoihin vaihtelee: toisten vastaus on rasismi, toisaalta sadat paikalliset järjestöt ja yksittäiset ihmiset auttavat maahan saapuvia. Lampedusalla vieraillut de Bellis kertoo olleensa vaikuttunut saaren asukkaiden asenteesta. ”Kansainvälinen media tuppaa mainitsemaan Lampedusan ainoastaan tragedioiden yhteydessä, mikä vaikuttaa turismiin ja sitä kautta saaren talouteen. Lampedusalaiset kuitenkin toivottivat pakolaiset ja siirtolaiset lämpimästi tervetulleiksi ja osoittivat valtavaa solidaarisuutta heitä kohtaan.” Siirtolaiskysymys on vienyt huomiota saapasmaan muilta ihmisoikeusongelmilta. Colosseumin varjossa Roomassa asuu 4 000 romaniperhettä alkeellisissa leireissä ja asumiskeskuksissa. “Romanien syrjintä on valitettavasti pitkäaikainen ongelma Italiassa. Erityisesti tämä näkyy asumisoikeuksissa. Satoja romaniperheitä on häädetty pakolla kodeistaan ja sijoitettu vain romaneille tarkoitetuille leireille”, Matteo de Bellis sanoo. Amnesty on antanut Italialle pyyhkeitä myös siirtotyöläisten kohtelusta. Pizzan ja pastan kotimaassa loukataan ulkomaisten maataloustyöntekijöiden oikeuksia, eivätkä viranomaiset puutu ongelmaan.

RUUSUJA Espanjan hallitus veti syyskuussa takaisin la-

RUUSUJA Vankien oikeuksien parantamiseksi on perustettu kan-

FLAMENCO, TAPAKSET ja possujuhlat pitävät suosionsa

kiesityksen, joka olisi rajoittanut naisten mahdollisuuksia turvalliseen ja lailliseen aborttiin. RISUJA Viime vuonna 45 naista kuoli kotiväkivallan seurauksena.

sallisen asiamiehen virka. RISUJA Italia on rikkonut jo 25 vuoden ajan YK:n kidutuksen vastaista sopimusta, koska se ei ole sisällyttänyt kidutuksen kieltoa kansalliseen lainsäädäntöönsä.


21

”Pakolaisia kohtaan koetaan empatiaa ja samalla neuvottomuutta.”

TURKKI Uudistukset kuihtuivat

KREIKKA Rasismia demokratian kehdossa KREIKKA ON viime vuodet ollut synonyymi Euroopan ongel-

mille, ja moni kreikkalainen on muuttanut ulkomaille talouskriisin vuoksi. Turisteja Kreikan kristallinkirkkaat vedet ja antiikin ihmeet kuitenkin houkuttelevat entiseen tapaan: viime vuonna maahan tehtiin Suomesta yli 200 000 matkaa. Kreikan ihmisoikeusongelmat alkavat tässä vaiheessa Euroopan-kiertuetta kuulostaa tutuilta: pakolaisten ja siirtolaisten kohtelu, poliisiväkivalta, rasismi. Italian tavoin myöskään Kreikka ei ole säästynyt pakolaiskriisin vaikutuksilta. Sen jälkeen kun Kreikka vahvisti maarajojensa valvontaa ja lisäsi yhteistyötä Turkin kanssa rajavalvonnassa, yhä useampi pakolainen ja siirtolainen on pyrkinyt Kreikkaan vesiteitse. Viime vuonna ainakin 100 ihmistä menetti merimatkalla henkensä. Amnesty on jo pitkään vaatinut Kreikkaa parantamaan olosuhteita säilöönottokeskuksissa, jotka ovat erittäin karuja ja alkeellisia. Turvapaikanhakijoita voidaan pitää lukkojen takana yli 18 kuukautta. Äärioikeiston toiminta ja rasistinen väkivalta ovat lisääntyneet Kreikassa erityisesti siirtolaisia sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Kultaisen aamunkoiton ja muiden äärioikeistolaisten järjestöjen mielenosoituksista on tullut Ateenan Syntagma-aukiolla yleinen näky. Kreikan oikeusjärjestelmä ei kuitenkaan ole herännyt viharikoksiin: niiden rasistisia motiiveja ei juuri tutkita tai oteta huomioon kun tuomioista päätetään. Euroopan kidutuksen vastainen komitea julkaisi reilu vuosi sitten raportin, jossa Kreikan poliisin ja rajavartijoiden toiminta sai paljon kritiikkiä. Heitä syytettiin pidätettyjen pahoinpitelystä ja rasistisesta käytöksestä. Osansa saivat myös kreikkalaiset vankilat, jotka ovat ylikuormitettuja ja epähygieenisiä. Komitea löysi viitteitä jopa kidutuksesta. Poliisi ja muut viranomaiset voivat kuitenkin jatkaa kovaa linjaansa, sillä heistä tehtyjä valituksia tutkitaan vain harvoin. RUUSUJA Syyskuussa hyväksyttiin lakimuutos, jonka myötä

rasistisesta väkivallasta langetettavia rangaistuksia tiukennettiin, holokaustin kieltäminen kriminalisoitiin ja seksuaalija sukupuolivähemmistöön kuuluminen sekä vammaisuus lisättiin kielletyiksi syrjintäperusteiksi. RISUJA Ateenalainen bloggari sai viime tammikuussa kymmenen kuukauden vankeustuomion ”uskonnonloukkaamisesta”, koska oli perustanut kuolleesta ortodoksimunkista kertovan satiirisen Facebook-sivun.

Gezi-puiston mellakat Euroopan ja Aasian kohtauspaikassa toissa kesänä nostivat Turkin ihmisoikeustilanteen hetkeksi maailman huomioon. Mitä Istanbuliin kuuluu nyt? ”Ihmisillä olisi paljon sanottavaa, mutta Gezin tapahtumien aikainen energia on kadonnut, varmaankin sen vuoksi, ettei tuolloin saatu aikaan poliittista muutosta. Kansalaisvaikuttamisesta on tullut vaikeampaa, mikä ei tietenkään ollut toivottu tulos”, kertoo Istanbulissa osittain asuva kehitysmaatutkimuksen opiskelija Milja Rämö. Turkin viranomaiset tekevät kaikkensa, jotta mielenilmaukset kielletään. Jos mielenosoitus onnistutaan järjestämään, vastassa on usein vesitykeillä ja kyynelkaasulla varustautuneita mellakkapoliiseja. Rämö korostaa, että kaikki mielenosoitukset eivät kuitenkaan ole luonteeltaan väkivaltaisia: esimerkiksi Pride-kulkueeseen voi osallistua rauhallisin mielin. Mielipiteen ilmaiseminen verkossa ei ole sen helpompaa. Vuosi sitten paikallisvaalien alla pääsy Twitteriin estettiin kahdeksi viikoksi, kunnes perustuslakituomioistuin linjasi, että päätös loukkaa ilmaisunvapautta. ”Ihmiset ovat tietoisia siitä, että sosiaalisessa mediassa ei voi sanoa mitä tahansa. Monia tuttaviani ohjaa itsesensuuri: he harkitsevat tarkkaan mitä, miten ja kenestä kirjoittavat”, Rämö kertoo. Hänen tuttavapiirissään ollaan turhautuneita siihen, että Turkki on muuttumassa konservatiivisemmaksi. Monia ärsyttää hallinnon mielivaltaisuus, yhteiskunnan monet rajoitukset sekä naisten ja vähemmistöjen huono asema. Vuoden 2014 lopussa Turkissa oli 1,6 miljoonaa Syyrian pakolaista, kun vielä vuoden alussa heitä oli yli puolet vähemmän. Turkki kantaa suuren taloudellisen vastuun pakolaisista lähes täysin vailla kansainvälisen yhteisön tukea. Viime vuoden lopussa hallituksen ylläpitämillä, suhteellisen hyvin varustelluilla pakolaisleireillä asui yli 220 000 pakolaista, mutta monet leirien ulkopuolella asuvat eivät ole saaneet tarvitsemaansa apua. Turkki on noudattanut Syyrian pakolaisten suhteen ”avoimen rajan politiikkaa”, mutta ihmisiä on myös palautettu Syyriaan väkivaltaisesti. ”Vielä kaksi vuotta sitten Istanbulissa ei tavallisilla asuinalueilla juoksennellut kerjäläislapsia paljain jaloin. Pakolaisia kohtaan koetaan empatiaa ja samalla neuvottomuutta: ei oikein tiedetä, mitä pitäisi tehdä”, Milja Rämö sanoo. RUUSUJA Pidätet-

tyjen kiduttaminen on vähentynyt. RISUJA Useita transnaisia murhattiin viime vuonna, ja hlbti-ihmisten syrjintä on edelleen yleistä.


22

VENÄJÄ Järjestöt jyrätään OLEMME PÄÄTYNEET kierroksellamme jo itänaapuriin. Liekö syy-

nä Ukrainan kriisi vai tiukentuneet lait, mutta suomalaisten kiinnostus Venäjän-matkailuun notkahti viime vuonna, ja maahan tehtiin 80 000 matkaa vähemmän kuin edellisvuonna. Matkoja tehtiin silti neljännesmiljoona. Vladimir Putinin kolmannella presidenttikaudella Venäjältä ei ole kantautunut juuri positiivista kerrottavaa: maa on erityisesti Krimin liittämisen jälkeen kääntynyt sisäänpäin, ja monet viranomaiset ovat omaksuneet länsimaiden vastaisen retoriikan, jota hallituksen kontrolloimat tiedotusvälineet levittävät. Venäjän hallinto on viime vuosina kiristänyt otettaan medioista ja vaientanut valtavirrasta poikkeavia ääniä muun muassa antamalla virallisia varoituksia ja painostamalla hallitusta kritisoivia toimittajia eroamaan. Uhkailu on ollut myös fyysistä. Elokuussa 2014 useita toimittajia vastaan hyökättiin, kun he yrittivät raportoida Ukrainassa kuolleiden venäläissotilaiden salaisista hautajaisista. Viimeistään Pussy Riot -yhtyeen vangitseminen osoitti, että hallinto on herkkänahkainen julkisille protesteille, joista rangaistaan kovin tuomioin. Viranomaisten into pidättää mielenosoittajia on mennyt jopa niin pitkälle, että viime elokuussa kolme naista joutui lyhyeksi aikaa poliisin haltuun Moskovassa, koska heillä oli päällään sinikeltaiset vaatteet – Ukrainan värit. Kolme vuotta sitten Venäjällä otettiin käyttöön laki, joka pakottaa ulkomailta rahoitusta saavat kansalaisjärjestöt rekisteröitymään ”ulkomaisiksi agenteiksi” ja merkitsemään julkiset materiaalinsa sen mukaisesti. Viime vuoden loppuun mennessä rekisteriin kuului 29 järjestöä, joiden joukossa on tärkeitä ihmisoikeustoimijoita. Ainakin viisi järjestöä on joutunut lopettamaan toimintansa lain aiheuttaman häirinnän vuoksi. Toukokuun lopussa Venäjällä hyväksyttiin taas uusi laki ”ei-toivotuista” järjestöistä. Lain perusteella viranomaiset voivat kieltää ulkomaiset järjestöt, jotka ”heikentävät Venäjän puolustuskykyä ja

perusarvoja”. Esimerkiksi Amnestya ja Human Rights Watchia on venäläismedian mukaan ehdotettu listalle. Lain vaikutuksista kärsivät myös venäläisjärjestöt: kielletyn ulkomaisen järjestön kanssa yhteistyötä tekevät venäläiset voivat saada kovat sakot, ja heidät voidaan tuomita jopa kuudeksi vuodeksi vankeuteen. RUUSUJA Joillakin alueilla viranomaisten ja järjestöjen yhteistyö toi-

mii. Esimerkiksi Pietarissa hlbti-järjestöt ovat tyytyväisiä paikallisen ihmisoikeusasiamiehen työhön ja poliisin turvatoimiin mielenosoitusten aikana. RISUJA Kidutus ja muu epäinhimillinen kohtelu on yleistä erityisesti Pohjois-Kaukasiassa.

Matkailu ja ihmisoikeudet SUOMALAISTEN SUOSITUIMMAT lomakohteet ovat järjestyksessä Viro, Ruotsi, Espanja, Italia, Saksa, Venäjä, Turkki, Kreikka, Iso-Britannia ja Ranska. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan suomalaiset tekivät viime vuonna 7,9 miljoonaa vapaa-ajanmatkaa ulkomaille. Etelä-Eurooppaan suuntautuneet matkat lisäsivät suosiotaan, kun taas Ranska ja Saksa menettivät sitä. Kotimaassa tehtiin lähes kuusi miljoonaa yön yli kestänyttä reissua. MITEN MATKUSTAESSAAN voi ottaa ihmisoikeudet huomioon, Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson? ”Eettinen matkailija on valistunut matkailija, eli suosittelen hankkimaan perustiedot kohdemaan tilanteesta esimerkiksi Amnestyn vuosiraportista. Kannat-

taa myös aina miettiä, kuka omasta matkustamisesta hyötyy. Jos matkustat maahan, jossa autoritaarinen hallinto omistaa hotellit ja ravintolat, tulet luultavasti tavalla tai toisella tukeneeksi järjestelmää.” Ennen lähtöä on syytä tarkistaa, onko esimerkiksi matkanjärjestäjällä omia eettisiä ohjeita. Valistunut matkailija haastaa myös oppaan. ”Jos matkustaa Israeliin tutustumaan historiallisiin kohteisiin, kannattaa vaatia, että opastuksissa käsitellään myös nykyistä konfliktia”, Johansson antaa esimerkin. PAIKAN PÄÄLLÄ valistunut matkailija miettii aina toimintansa seurauksia paikallisille ihmisille. Juttutuokio voi johtaa kuulusteluihin ja ilmoitus varastetusta lompakosta hakkaamalla saatuun tunnustukseen.

Johansson miettii, onko ylipäänsä mielekästä matkustaa Myanmarin kaltaisiin, hyvin sulkeutuneisiin maihin. Hän kuitenkin korostaa, että matkustaminen ja kohteen valinta ovat jokaisen oma asia. Amnesty ei suosittele boikotteja eikä sillä ole ”mustaa listaa” maista, joihin ei pitäisi matkustaa. Yhteydet ulkomaailmaan ovat usein tärkeä henkireikä kaikkein sulkeutuneimpien maiden asukkaille, ja matkailuboikotti saattaisi eristää maita entisestään. Matkailijoilta välittyy myös tietoa, jota ei muuta kautta saataisi. Tiibetiläinen Gendün Rinchen oli 1990-luvun alussa Amnestyn kuuluisimpia mielipidevankeja. Hän toimi matkaoppaana ja kuljetti tietoja suljetun Tiibetin ihmisoikeusloukkauksista. Tiedot kulkivat ulkomaisille järjestöille nimenomaan turistien välityksellä.


23

Virossa on noin 91 000 kansalaisuudetonta ihmistä.

VIRO Vailla kansalaisuutta, vailla oikeuksia PÄÄTETÄÄN KIERROS suomalaisten ylivoimaisesti suo-

situimpaan lomakohteeseen, Viroon. Maahan tehtiin viime vuonna Suomesta 1,3 miljoonaa yön yli kestänyttä vapaa-ajan matkaa. Harva Tallinnassa alkoholia hamstraava ostosreissulainen kuitenkaan miettii naapurimaan ihmisoikeustilannetta. Amnesty moittii vuosiraportissaan Viroa erityisesti etnisten vähemmistöjen syrjinnästä ja kansalaisuudettomien huonosta asemasta. Virossa on noin 91 000 kansalaisuudetonta ihmistä eli 6,8 prosenttia maan väestöstä. Suurin osa heistä on venäjänkielisiä. Näillä ihmisillä on sama sosiaaliturva kuin virolaisilla, mutta heidän poliittisia oikeuksiaan on rajoitettu: he eivät esimerkiksi saa äänestää valtakunnallisissa vaaleissa. Amnestyn vuosiraportissa todetaan, että työttömyys ja köyhyys kohdistuvat Virossa erityisesti etnisiin vähemmistöihin. Esimerkiksi kielivaatimukset asettavat vailla kansalaisuutta olevat muita heikompaan asemaan työmarkkinoilla. Pääministeri Taavi Rõivasin hallitus on hitusen lieventämässä Viron kansalaisuuslain pykäliä. Virossa syntyvät kansalaisuudettomien ihmisten lapset voivat tulevaisuudessa saada kansalaisuuden automaattisesti, ja yli 65-vuotiaat voivat suorittaa kansalaisuuden saamiseksi vaadittavan kielikokeen suullisesti. RUUSUJA Viron hallitus suostui Yhdysvaltojen pyynnöstä

ottamaan vastaan Guantánamossa syyttömänä istuneen miehen. Miestä ei voitu palauttaa kotimaahansa, koska hänen henkensä pelättiin olevan vaarassa. RISUJA Viro ottaa vastaan erittäin vähän turvapaikanhakijoita. Viime vuonna vain parikymmentä ihmistä sai turvapaikan – hakijoitakin oli tosin vain muutama sata.

SUOMI Oma maa mansikka? KOTONA OLLAAN! ”Kyllä meillä on asiat hyvin”, puuskahtaa mo-

ni reissusta palattuaan. Mutta onko sittenkään? Amnestyn mukaan Suomessa pitää laittaa kuntoon säilölaki, jonka perusteella turvapaikanhakijoita sijoitetaan säilöönottokeskuksiin. Amnesty kritisoi Suomea erityisesti lasten ja lapsiperheiden säilöönotosta ja siitä, että ihmisiä pidetään poliisivankiloissa. Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomen merkittävimpiä ihmisoikeusongelmia: Euroopan perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan 47 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 vuotta täytettyään. Tutkimuksen mukaan Suomi on naisille EU:n toiseksi väkivaltaisin maa. Suomi on jo vuosikymmeniä saanut huomautuksia riittämättömistä toimista naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi, mutta resurssit on aina suunnattu muualle. Kuntoon pitää saada myös translaki ja paperittomien terveydenhoito. Lisäksi Suomen pitää ratifioida alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevää ILO 169 -sopimus, jonka tarkoitus on taata alkuperäiskansoille samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin valtaväestöllä. Tekemistä riittää siis uudellakin hallituksella. RUUSUJA Suomessa hyväksyttiin tasa-arvoinen avioliittolaki, joka astuu voimaan maaliskuussa 2017. RISUJA Suomessa siviilipalveluksesta kieltäytyvät eli ns. totaalikieltäytyjät joutuvat vankilaan. Amnesty luokittelee heidät mielipidevangeiksi.

Maatiedon pääasiallisena lähteenä on käytetty Amnestyn vuosiraporttia 2014/15.



Asiaa.

25

Alonso Garibay/Amnesty International

MEKSIKOLAISET VASTUSTAVAT VÄKIVALTAA ”Elävinä heidät vietiin, elävinä heidät haluamme!” vaativat Meksikossa kadonneiden opiskelijoiden vanhemmat.

ETELÄ-MEKSIKOSSA sijaitsevan Ayotzinapan normaalikoulun 43 opettajaopiskelijaa katosi viime syyskuussa, kun he olivat matkalla järjestämään mielenosoitusta maalaiskouluja syrjiviä rekrytointi- ja rahoituskäytäntöjä vastaan. Ayotzinapan normaalikoulussa Guerreron osavaltiossa koulutetaan opettajia maaseudun kouluihin. Viranomaisten mukaan poliisit ottivat mielenosoittajat kiinni ja luovuttivat heidät paikallisen rikollisjengin käsiin. Viranomaisten mukaan opiskelijat tapettiin, ruumiit poltettiin ja jäänteet heitettiin jokeen. Vain yhden opiskelijan kidutettu ruumis löydettiin sieppauksen jälkeen. Toinen, joukkohaudasta löytynyt ruumis tunnistettiin dna-testillä. ”Oikeutta! Jo riittää! Elävinä heidät vietiin, elävinä heidät haluamme!” kadonneiden opiskelijoiden vanhemmat vaativat edelleen kadulla järjestetyissä mielenosoituksissa totuutta lastensa kohtalosta. Meksikon valtio on lopettanut tutkimukset ja kuitannut asian loppuun käsitellyksi. Omaiset ja Ayotzinapan tapahtumista noussut kansanliike eivät kuitenkaan ole tyytyneet viralliseen selitykseen. ”MEKSIKO ON syvässä ihmisoikeuskriisissä”, toteaa Carlos Ventura Callejas Fray Francisco de Vitoria -ihmisoikeusjärjestöstä Mexico Citysta.

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset sitovat Meksikoa, mutta käytäntö on aivan muuta. Viime vuosien luvut kertovat humanitaarisesta hätätilanteesta: yli 100 000 ihmistä on kuollut väkivaltaisesti edellisen presidentin Felipe Calderónin vuonna 2006 aloittaman huumeiden vastaisen sodan jälkeen. Ainakin 23 000 ihmistä on kadonnut, ja katoamiset ovat vain kiihtyneet presidentti Enrique Peña Nieton kaudella. Maan ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet YK:n ihmisoikeuskomitealle, että väkivalta ja ihmisoikeusloukkaukset ovat lisääntyneet ja turvallisuuspolitiikka nojaa yhä enemmän julkisten tilojen militarisointiin. Meksiko onkin saanut YK:lta kovaa kritiikkiä ihmisoikeustilanteensa vuoksi. Kidutuksen vastainen erityisraportoija ja tahdonvastaisia katoamisia tutkiva työryhmä ovat vierailleet maassa tänä vuonna. Jälkimmäinen totesi katoamisten olevan laajamittaisia ja vaati hallitusta muun muassa perustamaan dna-tietokannan kadonneista ja tekemään työtä omaisten häirinnän lopettamiseksi. Myös katoamisten tutkinta on keskeistä, sillä rankaisemattomuus on selkeästi yhteydessä ihmisoikeusloukkausten määrään. Meksikon viranomaiset ovat viitanneet YK:n vaatimuksille kintaalla.

”AYOTZINAPA PALJASTI, että päävastuullinen on Meksikon valtio kokonaisuudessaan”, Carlos Ventura Callejas sanoo. Hänen mielestään viranomaisten ja järjestäytyneen rikollisuuden yhteenkietoutuneisuus tuli selväksi viimeistään nyt. Tavalliset meksikolaiset puolestaan ovat heränneet väkivaltaisuuksien, kidutuksen ja katoamisten järjestelmälliseen toistumiseen eri puolilla maata ja nousseet kansallista väkivaltapolitiikkaa vastaan. Ventura korostaa, että Ayotzinapan kaltaiset tapahtumat ovat mahdollisia syvälle juurtuneen korruption ja rikosten rankaisemattomuuden vallitsemassa ympäristössä. Myös viisi vuotta sitten Meksikossa surmatun suomalaisen ihmisoikeusaktivistin Jyri Jaakkolan murha on edelleen selvittämättä. Työssään Ventura on nähnyt, kuinka Ayotzinapan tapaus on lisännyt solidaarisuutta ja kannustanut eteenpäin myös muita sosiaalisia liikkeitä. Niillä on eri päämääriä mutta yksi yhteinen tavoite: sosiaalisesti oikeudenmukaisempi Meksiko, jossa valtio huolehtii ihmisoikeuksien toteutumisesta, ei niiden loukkaamisesta.

Teksti Jasmin Mäki


HELSINKI

PRIDEN

_..._ MA 22.6. klo 20-04

AVAJAISKLUBI @ LEBONK (Miia Liu LIVE + Drag Me To HEL) 8/9 €

KE 24.6. klo 18.30-01 LAVATANSSIT @ RAVINTOLA KAISANIEMI (Vallilan Tango LIVE) 10 €

PE 26.6. klo 21-04

NAISTENBILEET @ KAIVOHUONE 13/15 €

LA 27.6. klo 20-04

PÄÄTÖSKLUBI @ LEBONK (Ronya + Vesta + Miia Liu LIVE) 13/15 €

Katso RANNEKEPAKETIT osoitteesta helsinkipride.fi ! Helsinki Pride rahoitetaan suurelta osin näiden klubien pääsylipputuloilla. Lipun ostamalla mahdollistat ilmaisen kulkueen ja puistojuhlan kaikille!


Matkalla.

27

”¡RUBIA, PRECIOSA!” Perussa suomalaisnainen saa huomiota, jota ei kaipaa.

LIMAN keskiluokkaisella asuinalueella vaaleahipiäinen sinisilmä erottuu, vaikka hautaudun takkini alle. Lähes jokaisella työmatkalla saan kuulla joko yhden tai monta lempinimistä, joita latinomiehet kokevat asiakseen huudella. Usein saan kuulla myös olevani ”rubia”, vaalea. Suomessa kukaan ei vahingossakaan luulisi maantienväristä tukkaani blondiksi, mutta latinolle auringon vaalentama harmaa riittää. Taksissa italialaiskuski kertoo minulle lähes koko elämäntarinansa aina vanhempiensa ammateista valehtelevaan ex-vaimoon. Kun olen jäämässä kyydistä, hän kannustaa minua varovaisuuteen. ”Olet onnekas sinisine silminesi, koska ne ovat niin kauniit. Kaikki niitä kehuvat eivät kuitenkaan ole pelkästään mukavia”, mies muistuttaa. Niin, ne silmät, jotka ovat ”como el cielo” – kuin taivas. TAVARATALOKETJU Saga Falabella joutui keskeyttämään joulukuvastonsa jakelun Perussa, koska paikallisia ihmisiä raivostutti kuvaston mallien valkoisuus. Rasisminvastaisen järjestön edustajan mukaan kuvasto on kuin kansallissosialistisesta Saksasta. ”Edes Suomessa ei ole tällaisia julkaisuja”, hän sanoo BBC Mundon haastattelussa. Viimein aidosti ymmärrän, miltä tuntuu, kun tulee huomioiduksi pelkästään erilaisuutensa vuoksi. Joskus hyvällä, joskus pahalla – mutta kerta toisensa jälkeen ainoastaan sen vuoksi, miltä näyttää. Kerron yhdysvaltalaiselle ystävälleni, että asiallisiin kohteliaisuuksiin vastaan ”gracias”. Jos kioskin mies sanoo silmiäni kauniiksi tai kelloa kysynyt kehaisee hattuani, miksi kiukuttelisin? Ällöttäviä huutaville kivahdan ”¡ubicate!” – jos uskallan. Ystäväni järkyttyy ja sanoo, ettei hän ikinä vastaisi kiitoksella. Hän ei tee myöskään vastarintaa vaan kävelee sivuille vilkuilematta ohi. Sanon, etten halua rankaista piittaamattomuudella niitä, jotka ovat aidosti ystävällisiä. Ystävä tuhahtaa. KESÄN TULLEN kuljen tukalan ja saasteisen Liman kuumuudessa shortseissa ja hihattomissa paidoissa. Opin uuden ilmaisun: ”¡Qué rico!” Ihmettelen perulaiselle ystävälleni, että olen tottunut kuulemaan huudahduksen vain ruoan yhteydessä. Sitä paitsi rico on rikasta tai herkul-

lista tarkoittavan sanan maskuliinimuoto. Eikö ”qué rica” olisi naiselle sopivampi? ”He viittaavat joko perseeseesi tai sitten he kuvittelevat itsensä harrastamassa seksiä kanssasi. Sexo on maskuliininen sana”, ystäväni vastaa. Meksikolainen kaveri kyselee, saanko kulkea rauhassa. Kerron, että en, vaikka en todellakaan ole mikään ”foxy lady”. Häntä naurattaa. ”Odota vaan, kun palaat Eurooppaan. Huomaat kaipaavasi sitä huomiota, joka nyt inhottaa”, ystävä sanoo. Vaikea uskoa. HUUTELUT ÄRSYTTÄVÄT mutta eivät kirvele samalla tavalla kuin se, että monilla töihin kävelevillä, ”preciosaa” kuiskivilla pukumiehillä on kotona vaimo ja ehkä teini-ikäinen tytärkin. Jos joku huutelisi heidän tyttärilleen, miesten

moraali paljastaisi toisetkin kasvonsa. Niin kuiskaukset kuin huutelutkin hiljenevät, kun kuljen miesseurassa. Tuntuu siltä, että kunnioitus ei kohdistu minuun vaan käsivarrestani kiinni pitävään mieheen. Haaveilen asennemuutoksesta meidän kaikkien, erityisesti paikallisten naisten takia. Vielä jonain päivänä otan kuvan jokaisesta asiattomia kommentteja heittelevästä. Sitten ostan sivun kokoisen mainoksen paikallislehdestä ja laitatan siihen heidän kuvansa. Otsikoksi tulee: ”Onko tämä mies lapsesi/puolisosi/isäsi?” En tiedä, onko kaiken takana nainen, mutta tähän muutokseen tarvitaan naisia, jotka eivät kävele ohi. Teksti Anne Salomäki Kuvitus Joona Leppänen


Teetä ja ihmisoikeuksia. Keskustelua oikeasti tärkeistä asioista

Katse kohti tulevaisuutta Ihmisoikeusjärjestöjen johtajat keskustelevat vaalien jälkeisestä Suomesta. Heitä huolestuttaa muukalaisvihan lisääntyminen ja eriarvoistuminen.


29

”Taloudellisten, sivistyksellisten ja sosiaalisten oikeuksien loukkaukset ovat usein niin arkisia, että niitä on hankala huomata.”

VAALIT OVAT TAKANAPÄIN ja uusi hallituskausi edessä. Amnestyn toimiston pienen kirjastohuoneen sohvalla istuvat Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson ja Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Päivi Mattila. He pohtivat sitä, miltä ihmisoikeustyön tulevaisuus näyttää Suomessa. Eduskuntavaalien alla julkista keskustelua dominoivat talouden huonot näkymät. Eri puolueet julkaisivat kilvan omia leikkauslistojaan, ja moni esittikin vaalien aikana huolensa sen johdosta, että arvopohjaista keskustelua ei käyty. Mattila kuitenkin tyrmää ajatuksen, että arvot olisivat jääneet kokonaan paitsioon. ”Uusliberalistinen talouspolitiikkakin perustuu arvoihin. Ihmisoikeustyön ja aktivistien näkökulmasta arvoja ovat esimerkiksi vähemmistöjen suvaitseminen tai erilaisuuden kunnioittaminen, mutta arvoja on muitakin – ja se on hyväksyttävä”, Mattila muistuttaa. Johansson kiinnittää arvokeskustelun puuttumisen sijaan huomiota siihen, miten arvoista puhuttiin vaalien alla. Hänen mukaansa päätöksentekoa voidaan lähestyä kahdesta suunnasta. ”Lähtökohtana voivat olla resurssit ja niiden käyttäminen parhaalla mahdollisella tavalla. Tai päätöksenteon pohjaksi voidaan ottaa arvoperustainen tavoite, kuten oikeudenmukaisuus, ja käyttää rajalliset resurssit tavoitteeseen pääsemiseksi”, Johansson toteaa. Hänen mukaansa arvoja käsiteltiin vaaleissa nimenomaan sen kautta, että niihin ei ole varaa. KUN PUHE kääntyy leikkauspolitiikkaan, kummankin ihmisoikeusjärjestön johtaja ilmaisee huolensa eriarvoistumisesta Suomessa. Mattila mainitsee taloudellisia, sivistyksellisiä

ja sosiaalisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, joka velvoittaa allekirjoittaneet maat edistämään näitä oikeuksia. Sopimuksessa myös mainitaan erikseen, että maat eivät voi loukata näitä oikeuksia taloudellisesti vaikeinakaan aikoina. ”Sopimus jättää kuitenkin paljon tulkinnanvaraa siitä, mikä on taloudellisesti vaikea tilanne. Mikäli perusturvaa ja sosiaalietuuksia leikataan, pitäisi arvioida, missä vaiheessa aletaan mahdollisesti polkea perusoikeuksia”, Mattila täsmentää. Hänen mukaansa Suomessa asuvan ihmisoikeusasioista kiinnostuneen henkilön on helppo ymmärtää, miksi kuolemanrangaistus tai kidutus on ihmisoikeusloukkaus. “On paljon hankalampi hahmottaa, että saatetaan rikkoa jopa perustuslakia, jos koululaisen vanhemmat joutuvat kustantamaan esimerkiksi tehtäväkirjoja perusopetukseen. Taloudellisten, sivistyksellisten ja sosiaalisten oikeuksien loukkaukset ovat usein niin arkisia, että niitä on hankala huomata”, Mattila pohtii. Johansson toteaa, että leikkauksilla heikennetään juuri olemassa olevaa tasoa, mikä on ihmisoikeuksien näkökulmasta tuomittavaa. ”Koko ajan käydään keskustelua siitä, onko meillä varaa hyvinvointivaltioon. Mielestäni kysymys on käsittämätön. Jos meillä kerran oli 1950-luvulla varaa lähteä rakentamaan hyvinvointivaltiota, vaikka kokonaisvarallisuus oli paljon pienempi, miten meillä ei nyt olisi varaa ylläpitää sitä. Se on poliittinen valinta.” Mattila korostaa, että Suomessa monen ihmisoikeuskysymyksen kohdalla on kyse rahasta. “On täysin sietämätöntä, että naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön ei esimer-

kiksi saada niitä suhteellisen vähiä rahoja, joilla voitaisiin saada aikaan suuri muutos”, Mattila toteaa. KUN VAALITULOS oli ratkennut Ihmisoikeusliitto julkaisi avoimen kirjeen Juha Sipilälle, jossa kiinnitetään tulevan pääministerin huomiota Suomen ratkaisemattomiin ihmisoikeusongelmiin. Kirjeessä mainitaan muun muassa edellisen hallituksen pitkään valmistelema mutta kesken jäänyt translain uudistus. Toukokuun alussa sosiaali- ja terveysministeriön translain uudistamista selvittänyt työryhmä julkaisi loppuraporttinsa, jossa se suosittelee selvittämään, miten sukupuolen vahvistamista voitaisiin helpottaa. ”Joko translain uudistus menee suhteellisen kivuttomasti läpi tai sitten se ei tule seuraavan neljän vuoden aikana uudelleen käsittelyyn”, Johansson ennustaa. Riittääkö ministeriön suositus siihen, että translaki saadaan uudistettua – vai onko ministerillä väliä? ”Jos ministerillä on tahto ajaa lakiuudistusta, niin se varmasti etenee”, Johansson sanoo. Esimerkiksi Erkki Tuomioja edisti aiemmalla ulkoministerikaudellaan merkittävästi kansainvälistä asekauppasopimusta pelkästään vaatimalla, että virkamiehet valmistelevat sitä. Seuraavaa hallitusta taas kiinnosti enemmän uusien markkinoiden etsiminen eurooppalaiselle aseteollisuudelle, eikä asekauppasopimus edennyt ennen kuin Tuomiojasta tuli uudelleen ulkoministeri. Translain uudistamisen lisäksi edellisen hallituksen valmisteltavina olivat pitkään alkuperäisja heimokansoja koskeva ILO 169 -yleissopimus


30

”Uusi yhdenvertaisuuslaki oli pitkän työn takana, mutta se oli vaivan arvoista.”

Päivi Mattila

sekä YK:n vammaisyleissopimus. Kumpikin jäi ratifioimatta. ILO 169 ei koskaan tullut ratifioitavaksi, koska hallitus veti pois eduskunnan käsittelystä saamelaiskäräjälain, joka olisi taannut saamelaisille itsemäärittelyoikeuden. Vammaisyleissopimuksen lopullinen ratifioiminen puolestaan kaatui itsemääräämisoikeuslain liian hitaaseen valmisteluun. Tämänhetkinen laki on ristiriidassa kansainvälisten sopimusten sekä perustuslain kanssa, sillä se ei takaa potilaan itsemääräämisoikeutta. ”Se, että näitä sopimuksia ei saatu ratifioitua, on Suomen häpeäpilkku”, Johansson puuskahtaa. ”Itsemääräämisoikeuslain valmistelu aloitettiin hävyttömän myöhään”, Mattila jatkaa. Kaikki aloitteet eivät silti jääneet edelliseltä hallitukselta puolitiehen. Mattila kiittää tämän vuoden alusta voimaan tullutta yhdenvertaisuuslakia, joka mahdollistaa aiempaa tehokkaamman puuttumisen esimerkiksi syrjintään työpaikoilla. ”Uusi yhdenvertaisuuslaki oli pitkän työn takana, mutta se oli vaivan arvoista. Laista tuli ihmisoikeusnäkökulmasta aiempaa selvästi vahvempi”, Mattila toteaa tyytyväisenä. NYKYISESSÄ ihmisoikeustilanteessa keskustelijoita huolestuttaa muukalaisvihan lisääntyminen ja sen salonkikelpoistuminen. Vastauksena Välimeren pakolaiskriisiin Euroopan komissio on vaatinut, että EU:n jäsenmaat sopivat 20 000 pakolaisen jakamisesta keskenään. Tähän hallitusneuvottelijat totesivat, ettei Suomea voi pakottaa ottamaan vastaan lisää pakolaisia. Kiintiöpakolaisten määrä aiotaan kuitenkin pitää vähintään edellisvuosien tasolla.

”Suomi ei halua ottaa enempää kiintiöpakolaisia, mutta Suomi on mielellään mukana sotilasoperaatiossa, jossa ammutaan ihmissalakuljettajien veneitä ja pidetään ongelma Euroopan rajojen ulkopuolella. Puolustusvoimat onkin yksi harvoista osa-alueista, joille on luvattu lisärahoitusta”, Johansson ynnää. Mattila on huolissaan siitä, että perheenyhdistämistä vaikeutetaan entisestään, sillä silloin heikennetään juuri niiden ihmisten asemaa, joiden asema on valmiiksi heikko. Hän uskoo, että ihmisoikeusjärjestöjen yhteistyölle on tulevaisuudessa yhä enemmän kysyntää. ”Se tarkoittaa yhteistyötä hyvin erilaisten järjestöjen kesken, joista osa on uusia toimijoita kentällä. Molemmat seikat tekevät yhteistyöstä haastavampaa, mutta nyt jos koskaan on tärkeää pitää ääntä yhdessä”, Mattila linjaa. Sekä Frank Johansson että Päivi Mattila ovat sitä mieltä, että ihmisoikeudet etenevät hitaasti ja hivuttamalla. Joskus pitkäjänteinen työ kuitenkin palkitaan. ”Amnesty on tehnyt kymmenen vuotta työtä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan, ja vasta parina viime vuonna olemme nähneet edistystä lakimuutoksina”, Johansson toteaa. Mattila käyttää esimerkkinä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa, jossa on aidosti tapahtunut murros parempaan. “Kymmenen vuotta sitten kukaan ei olisi uskonut, että tilanne voisi jonain päivänä olla näinkin hyvä.” Teksti Sanni Myllyaho Kuvat Katja Tähjä

Frank Johansson

”Suomi on mielellään mukana sotilasoperaatiossa, jossa ammutaan ihmissalakuljettajien veneitä.”


Kultur.

31

BILDER OM VAL OCH ANSVAR Det lönar sig att resa till Stockholm i sommar – Moderna Museet ställer ut konstverk av den libanesiska konstnären Akram Zaatari.

Moderna Museet

PRAT, GATOR, ansikten, vardag, vardag. Då man stiger in i Moderna Museets bottenvåning blir man omringad av minnen. De är konstnären Akram Zaataris stilla och levande bilder av sitt fosterland Libanon. Hans utställning Unfolding i Moderna Museet i Stockholm är öppen till mitten av augusti. I DET första rummet finns ett foto av en kvinnas ansikte. Twenty Eight Nights and a Poem: Scratched Portrait of Mrs Baqari baserar sig på ett fotonegativ som kvinnans man ville riva sönder. Hans fru, som hade berövats sin frihet och fick inte gå ut, hade många gånger kommit i smyg till Zaatari för att bli fotograferad. Mannen fick veta om det och krävde att fotografierna förstörs. Zaatari skrapade negativen med en nål men bevarade dem. Några år senare, efter att frun hade bränt sig till döds, gick mannen till Zaatari och bad om att få fotografierna. Akram Zaatari är en konstnär som grundat Arab Image Foundation tillsammans med två andra fotografer. Foundation är en institution som samlar, bevarar, forskar och sprider kunskap om den arabisktalande världens fotografi och historier. Ett bra exempel på deras jobb är videoverket Unfolding där Zaatari intervjuar människor som säljer frukter, cigaretter och kläder i Saida i Libanon. Filmen handlar om människans minne och medansvar. Den beskriver vardagslivet på de libanesiska gatorna, från generation till generation.

Zaatari med sitt verk Twenty Eight Nights and a Poem: Scratched Portrait of Mrs Baqari, 1959/2012.

DET SISTA rummet är tillägnat Akram Zaataris mest populära verk, Letter to a Refusing Pilot, som visades på Venedigbiennalen år 2013. Verket handlar om året 1982 då en israelisk stridspilot en vecka efter Israels invasion av Libanon beordrades att bomba ett mål i Saida söder om Beirut. Han vände om med sitt plan och släppte ut bomberna över havet istället. Målet, som var en skola, bombades några timmar senare av en annan pilot. Filmen tillägnades soldaten som vägrade bomba skolan och handlar om det val han gjorde. Det var kanske sist och slutligen inte tillräckligt, men hans agerande förändrade situationen för en stund. Det lönar sig att sitta i utställningens sista rum och titta på filmen alla de 34 minuter den tar.

Akram Zaataris utställning i Moderna Museet är öppen till 16.8. Text Marie Kajava

Letter to a Refusing Pilot, 2013


Aktivisti.

TUKEA KIDUTETUILLE Norjalainen psykologi Nora Sveaass on tehnyt kansainvälisen uran kidutuksen vastaisen työn parissa. Hän peräänkuuluttaa kidutettujen pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeutta kuntoutukseen.

1. RAPORTOINTI ON TÄRKEÄÄ ”Tähän mennessä 155 valtiota on allekirjoittanut YK:n kidutuksen vastaisen sopimuksen. On erityisen tärkeää, että YK:n ja valtioiden lisäksi myös järjestöt, kuten Amnesty, valvovat läsnäolollaan sopimuksen toteutumista ja varmistavat, että valtioiden raportointi kidutuksen uhrien korvausten sekä kuntoutuksen järjestämisestä on säännöllistä.” 2. KIDUTETTUJEN KUNTOUTUS ON VALTIOIDEN ASIA ”Kidutuksen vastaisen sopimuksen artikla 14 sitoo sopimusvaltiot huolehtimaan siitä, että kidutuksen uhri saa oikeudenmukaisen ja riittävän korvauksen sekä mahdollisimman täydellisen kuntoutuksen. Se on hänen oikeutensa. Kidutettujen kuntoutus ja kuntoutuksen rahoittaminen ovat valtion vastuulla, mutta varsinaisen kuntoutuksen voi toteuttaa järjestö tai yksityinen taho.”

3. KIDUTUKSEN UHRIT MUKAAN KUNTOUTUKSEN SUUNNITTELUUN ”Työskentelen ensisijaisesti psykologin näkökulmasta. Erityisen tärkeää on kannustaa siihen, että kuntoutussuunnitelma tehdään kidutusta kohdanneen kanssa. Kidutuksen uhrien on tiedettävä, että heillä on valta ja vaikutus omaan elämäänsä. Jos uhri ei ole vielä valmis kuntoutukseen tai puhumaan traumaattisista kokemuksistaan, sekin on hyväksyttävä ja löydettävä toisenlaisia keinoja hänen tukemisekseen. Kirjoitan parhaillaan kirjaa siitä, miten ihmisoikeudet ovat merkittävä näkökulma myös terveysja sosiaalialan työssä. Tarkoituksena on tehdä ihmiset tietoisemmiksi ihmisoikeuksien ja hoitotyön välisestä suhteesta.”

Teksti Marie Kajava Kuva Mari Mäkiö .


Toimi.

Save the date: Syysseminaari 3.–4.10. Millaista on Amnestyn aktivismi vuonna 2020? Kysymystä pohditaan Amnestyn Suomen osaston syysseminaarissa 3.–4. lokakuuta Hanasaaren kulttuurikeskuksessa Espoossa. Syysseminaari järjestetään yön yli jatkuvana leirinä, ja ohjelmassa on tulevan toiminnan suunnittelua, kampanjakoulutuksia ja aktivismia. Jos haluat olla mukana ohjelman suunnittelussa, lähetä viestiä amnesty@amnesty.fi. Syysseminaaria suunnitellaan virtuaalikokouksissa ja Facebookissa, joten mukaan voi tulla asuinpaikasta riippumatta. Syysseminaariin voi ilmoittautua lomien jälkeen. Seuraa ajankohtaista tietoa Amnestyn sivuilla.

Venäjä-lukupiiri Venäläisen nykykirjallisuuden lukupiiri kutsuu kuukausittain yhteen kirjallisuudesta kiinnostuneet amnestylaiset. Lukupiirin kirjalista koostuu niin kaunokirjallisista teoksista kuin tietokirjoista. Seuraava tapaaminen järjestetään Helsingissä Kirjasto 10:ssä 17.6. klo 17–19. Tällöin käsitellään Kalle Kniivilän kirjaa Putinin väkeä (Into Kustannus 2014). Keskustelua alustaa Aleksanteri-instituutin tutkija Meri Kulmala. Lukupiiri jatkaa kesätauon jälkeen syksyllä. Tervetuloa! Lisätietoja: amnesty.fi/tapahtumat

Prideen! Amnesty on mukana Helsinki Pride -kulkueessa ja puistojuhlassa 27.6. Tule mukaan ottamaan kantaa nykyisen translain ihmisoikeusongelmiin! Pride-kulkue lähtee Senaatintorilta klo 12. Amnestyn kampanjateltta pystytetään Kaivopuiston puistojuhlaan, jossa voit osallistua klo 14 alkaen kuvavetoomukseen. Amnesty osallistuu Pride-tapahtumiin myös muilla paikkakunnilla kesän aikana. Lisätietoja: amnesty.fi/tapahtumat

33

Tykkääthän meistä jo Facebookissa? Kun seuraat Amnestya sosiaalisessa mediassa, pysyt ajan tasalla tuoreimmista ihmisoikeusuutisista ja Amnestyn vetoomuksista. 57 000 seuraajaamme ovat elintärkeä viestinviejä ihmisoikeusasialle! Lisätietoja: facebook.com/amnestyfinland

Amnestyn uusi johtokunta

Miniluentoja ihmisoikeuksista

Amnestyn Suomen osastolle valittiin vuosikokouksessa uusi johtokunta. Puheenjohtajaksi valittiin tamperelainen Jukka Muhonen. Varapuheenjohtajiksi valittiin Thomas Hackman ja Aino-Kaisa Manninen. Sirpa Korhosesta tuli taloudenhoitaja. Johtokunnan muut jäsenet ovat Ivanka Capova, Tuula Haavisto, Kari Lehti ja Ida Sulin.

Amnestyn toimistolla järjestetään tunnin mittaisia miniluentoja, joissa asiantuntijat kertovat lyhyesti Amnestyn tekemästä ihmisoikeustyöstä. Ennen kesälomia järjestetään vielä kaksi luentoa. 15.6. aiheena ovat Joku raja! -kampanja ja transihmisten oikeudet. 23.6. aiheena ovat digitaaliset oikeudet.

Oikaisu Toisin kuin Amnesty-lehden 1/2015 säilöreportaasissa väitettiin, Konnunsuon säilöönottoyksikössä ei ole kameroita asukkaiden wc-tiloissa. Amnesty-lehti pahoittelee virhettä. Amnesty-lehti verkossa: issuu.com/amnestyfinland

Lisätietoja: amnesty.fi/tapahtumat

Seuraa Amnestya myös Twitterissä Twitteristä bongaat Amnestyn tuoreimmat kansainväliset ja suomalaiset uutiset, raportit ja vetoomukset. Jakamalla twiittejämme autat meitä viemään ihmisoikeusasiaa eteenpäin! Lisätietoja: @amnestyfinland-seuraajat Twitterissä

Vetoa verkossa Amnestyn verkkosivuilla julkaistaan säännöllisesti vetoomuksia yksittäisen ihmisen tai tietyn maan ihmisoikeustilanteen parantamiseksi. Allekirjoittamalla vetoomuksia osallistut Amnestyn kansainväliseen kampanjointiin. Lisätietoja: amnesty.fi/vetoomukset

Lisää vapaaehtoistyön muotoja osoitteessa: amnesty.fi/osallistu


Kolumni.

34

Salamitaktiikka

Salamitaktik

KEVÄT ON MUUTOKSEN aikaa. Erityisesti tämä kevät,

VÅREN ÄR förändringens tid. Särskilt den här våren, då

AMNESTYN HALLINTORAKENTEISSA on jonkin verran

AMNESTYS förvaltningsstruktur påminner i viss mån om

jolloin Suomi äänesti opposition hallitusvastuuseen. Pääministeri vaihtuu. Myös Amnestyn puheenjohtaja on vaihtunut. Aloitin uuden tehtäväni maaliskuussa – ja uuden pääministerin tapaan minäkin olen diplomi-insinööri. samaa kuin poliittisessa järjestelmässämme: on demokraattisesti valittu hallitus eli johtokunta ja asiantunteva virkamiehistö eli toimiston henkilökunta. Hallitus voi vaihtua vasemmalta oikealle tai konservatiivista liberaaliin, mutta virkamiehistö pysyy. Myös Amnestyssa jäsenten valitsema johtokunta vaihtuu säännöllisesti ja sen linjaukset saattavat muuttua. Ihmisoikeusasioissa toimiston työntekijöillä on kuitenkin informaatioylivoima johtokunnan jäseniin verrattuna. Tästä demokratian piirteestä syntyy joskus jännitteitä, joita on kuvannut hauskimmin 1980-luvun brittiläinen tv-sarja Kyllä, herra pääministeri. Monet ohjelman sketsit ovat yllättävän ajankohtaisia. Erityisesti mieleeni on jäänyt kohta, jossa Neuvostoliiton kuviteltua hyökkäystapaa kuvattiin termillä ”salami tactics”. Noudattamalla tätä taktiikkaa maa etenee viipale kerrallaan kohti haluamaansa tavoitetta ilman, että länsiliittouman kynnys asettua puolustukseen ylittyy. Voi olla, että salamitaktiikka kuuluu tänäkin päivänä Kremlin doktriiniin.

Finland röstade för att ge oppositionen regeringsansvar. Vår statsminister byts ut. Också Amnestys ordförande har bytts ut. Jag började i min nya uppgift i mars – och liksom den nya statsministern är även jag diplomingenjör. det politiska systemets. Vi har en demokratiskt vald ledning eller styrgrupp och en sakkunnig tjänstemannakår, det vill säga kontorets personal. Ledningen kan gå från vänster till höger eller från konservativ till liberal, men tjänstemannakåren består. Också den av Amnestys medlemmar utvalda styrgruppen byts regelbundet ut och dess riktlinjer kan förändras. I fråga om människorättsfrågor har Amnestys kontorsarbetare dock informationsövertaget i jämförelse med styrgruppens medlemmar. Detta demokratins särdrag skapar ibland spänningar, något som den brittiska tv-serien Ja, herr statsminister från 1980talet dokumenterat på ett ytterst humoristiskt sätt. Flera av programmets sketcher är överraskande aktuella. Något jag särskilt minns är termen ”salami tactics”, som i programmet användes för att beskriva Sovjetunionens illusoriska anfallssätt. Med hjälp av denna taktik skrider landet skiva för skiva mot sin målsättning, utan att de västallierade överskrider tröskeln för att försvara sig. Kanske ingår salamitaktiken i Kremls doktrin även idag.

On hyvä miettiä, missä kulkee suvaitsemattomuuden raja.

ENTÄ MITÄ tapahtuu suomalaisessa politiikassa? Ovat-

ko suvaitsemattomuuden voimat etenemässä viipale kerrallaan, kunnes olemme lopulta ei-minun-Suomessa? Mikä on se kynnys, jonka jälkeen suvaitsemattomuutta ei enää pidä suvaita? On hyvä miettiä, missä kulkee suvaitsemattomuuden raja. Poliittisten puolueiden on sittenkin helpompi kävellä tämän rajan yli kuin armeijan marssia vieraaseen valtioon. Jotta suvaitsemattomuuden voimat eivät saa valtaa Suomessa tai muualla maailmassa, pitkäjänteisen ihmisoikeustyön on jatkuttava. Dialogia paremman maailman rakentamiseksi on käytävä eri ihmiskuplien välillä ilman ylimielistä asennetta. Aidossa dialogissa kaikki osapuolet viisastuvat. Ehkäpä voimme edistää ihmisoikeuksia viipale kerrallaan?

MEN VAD händer i finländsk politik? Håller intoleran-

sens krafter på att skrida framåt skiva för skiva, tills vi inte längre befinner oss i ”mitt Finland”? Vilken är den tröskel då intolerans inte längre kan tolereras? Vi bör fundera över var gränsen för intolerans går. För politiska partier är det trots allt lättare att överskrida den gränsen än för en armé att tåga in i ett främmande land. För att intoleransens krafter inte ska få makten i Finland eller någon annanstans i världen måste det långsiktiga människorättsarbetet fortsätta. En dialog för att bygga en bättre värld måste föras olika människogrupper emellan och utan överlägsna attityder. I en sann dialog blir alla parter klokare. Kanske kan vi främja de mänskliga rättigheterna en skiva i taget?

Jukka Muhonen Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston johtokunnan puheenjohtaja.


Menot.

35

IHMISOIKEUKSIEN KESÄ LUE Yusuf Mubarakin, Eva Nilssonin ja Niklas Saxénin teos Suomen somalit. Haastatteluihin ja tilastoihin pohjaava tietokirja vastaa merkittäviin kysymyksiin, kuten siihen, millaista on suomalainen rasisimi, mikä on titaanig – ja millaista ruokaa somaliperheissä kokataan.

KÄY katsomassa valokuvaaja Robert Mapplethorpen näyttely nykytaiteen museo Kiasmassa.

KUUNTELE Asa & Bandia ja juhlista rauhaa 26. heinäkuuta Pax-festivaaleilla Helsingin Alppipuistossa.

MUISTA ennen kaikkea rentoutua ja olla suunnittelematta liikoja!

Kesäinen Suomi on täynnä tapahtumia. Nappaa tästä talteen muutamia menovinkkejä!

Helsinki Pride 22.–28.6.

Natalia Estemirovan muistopäivä 15.7.

Stop Torture -kampanja esillä koko kesän

SEKSUAALI- ja sukupuolivähemmistöjen teemaviikko Helsinki Pride keskittyy tänä vuonna hyvinvointiin. Ohjelmassa on luentoja ja keskustelutilaisuuksia, piknik-tapaamisia, työpajoja, taidetta, kulttuuria ja bileitä. Oman lohkonsa tapahtumaa muodostaa 13–25-vuotiaille suunnattu Nuorten Pride. 23.6. luvassa on elokuvailta ja paneelikeskustelu, joka keskittyy homojen, lesbojen, bi-, transja intersukupuolisten (hlbti) nuorten tilanteeseen Venäjällä vuonna 2013 voimaan astuneen homopropagandalain varjossa. Venäjällä seksuaalija sukupuolivähemmistöistä kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ovat nimenomaan nuoret. Tapahtuma järjestetään Helsingin keskustassa sijaitsevassa elokuvateatteri Andorrassa. Lauantaina 27.6. Pride huipentuu perinteiseen Pride-kulkueeseen, joka lähtee liikkeelle Senaatintorilta ja päätyy puistojuhlaan Kaivopuistoon.

VENÄLÄISEN ihmisoikeusaktivisti Natalia Estemirovan katoamisen ja murhan vuosipäivänä 15. heinäkuuta kokoonnutaan Helsingissä Venäjän suurlähetystön eteen. Amnestyn mielenilmaus alkaa Tehtaankadulla klo 14, ja kaikki ovat tervetulleita mukaan muistamaan ihmisoikeusaktivistia, joka antoi työllään äänen erityisesti ihmisoikeusloukkausten uhreille Tšetšeniassa.

AMNESTYN kidustuksenvastainen Stop Torture -kampanja on mukana kesätapahtumissa eri puolilla Suomea. Kansainvälinen kidutuksen kieltävä sopimus solmittiin 30 vuotta sitten, mutta kidutus on silti hälyttävän yleistä. Voit osallistua kidutuksen vastaiseen työhön ja allekirjoittaa vetoomuksia esimerkiksi Joensuun Ilosaarirockissa 18.–19. heinäkuuta, Oulun Qstockissa 24.–25. heinäkuuta ja Kuopiorockissa heinä- ja elokuun välisenä viikonloppuna. Elokuussa kidutuksenvastaisen kampanjan nimissä järjestetään puistotapahtuma Helsingissä. Lisätietoja Stop Torture -tapahtumista löytyy Amnestyn verkkosivujen tapahtumakalenterista.

Espoo Ciné 21.–30.8. LOPPUKESÄN innostuttaja on tänä vuonna 26. kerran järjestettävä Espoo Ciné -festivaali. Uuden eurooppalaisen elokuvan esittäjänä kunnostautunut festari tarjoaa elokuun lopulla muun muassa hlbti-teemasarjan ja valikoiman pohjoismaisia uutuuselokuvia.

Teksti Amnesty-lehden toimitus Kuvitus Yasmin May Jaafar