__MAIN_TEXT__

Page 1

Erilaiset yhdessä

1


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

2


Tuomas Rantala ja Jussi Valkama

Erilaiset yhdessä Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n historia 1992–2012

Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry 3


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Tuomas Rantala ja Jussi Valkama Erilaiset yhdessä Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n historia 1992–2012 ISBN 978-951-9094-95-3 Taitto: Asmo Koste Paino: Bookwell oy, Porvoo Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry Helsinki, 2012

4


Sisällysluettelo Esipuhe...........................................................................................................................7 1. Allianssin tausta ja perustaminen...............................................................................9   Nuorisotyö ja perustajajärjestöt taustalla...................................................................9   Nuorisotoimiala hakee yhteistyön muotoja..............................................................17   Allianssi perustetaan.................................................................................................24 2. Vaikeat ensivuodet...................................................................................................31   Talous kuralla ..........................................................................................................31   Sarekosken kova linja...............................................................................................43   Toiminta hakee muotojaan......................................................................................49   Kansainvälistä toimintaa muuttuvassa maailmassa.................................................54   Lyhytaikaisten pääsihteerien aika............................................................................59 3. Vaikutusvallan vakiintumisen aika...........................................................................67   Allianssin toiminta ja merkitys selkeytyvät...............................................................67   Poliittinen vaikuttaminen nousee toiminnan keskiöön.............................................70    Nuorison kiinnostusta politiikkaan yritetään pitää yllä........................................75    Allianssi ottaa linjauksia hallitusohjelmiin...........................................................77    Allianssi mukana kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmassa............................79    Pitkä taistelu Veikkauksen tuotonjaosta...............................................................81    Allianssi on myös lasten asialla – Lapsiasiavaltuutettu saadaan Suomeen...........86    Pieniä sisäisiä kiistoja ...........................................................................................87    Näkyvä ja näkymätön Allianssi............................................................................89   Isot projektit ja hankkeet kasvattavat Allianssin merkitystä.....................................97   SPARK -hanke ....................................................................................................97    Uusi työ -projekti..................................................................................................99   Nuorten osallisuushanke....................................................................................102   AVOT-hanke......................................................................................................105 4. Nuorisopoliittinen toimija......................................................................................108   Pitkäjänteisyys ja vahva viestintä toiminnan perustaksi.........................................108   Edunvalvontaa Suomessa ja maailmalla................................................................113   Allianssi haluaa äänestysikärajan 16 vuoteen........................................................121   Kriisivalmiusverkosto synnytetään koulusurmien seurauksena.............................126   Nuorisotyöttömyys Allianssin huolena...................................................................129

5


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

5. Vakiintunut vaikuttaja............................................................................................132   Yhteistyö ja toimivat verkostot edunvalvonnan perustana ....................................132   Nuorisoyksikön raskas ohjaus ja Allianssin itsenäisyys...........................................137   Jäsenjärjestöjen erilaiset tarpeet.............................................................................142 6. Allianssin nykypäivä ja tulevaisuuden haasteet......................................................145   Hyviä kirjauksia hallitusohjelmassa – mutta kritiikkiäkin löytyy...........................145   Strategiatyössä entistä kunnianhimoisemmat tavoitteet.........................................147   Tyytymättömyyttä poliittisissa nuorisojärjestöissä – kolme eroaa..........................150   Tehtävää nuorison puolesta riittää jatkossakin.......................................................153 Artikkelit: Pitkien perinteiden Nuorisotyö-lehti............................................................................12 Kaikki erilaisia – kaikki samanarvoisia........................................................................34 Allianssin nuorisovaihto on vienyt nuoria maailmalle.................................................40 Nuorisotiedon kirjasto..................................................................................................46 Kirjastosta konsertteihin..............................................................................................52 Allianssi-risteilyt symboloineet järjestön roolia toimialan yhdistäjänä.........................64 Vallilasta Pasilaan – Allianssin toimitiloista..................................................................92 Viitteet........................................................................................................................157 Lähteet ja kirjallisuus.................................................................................................170 Liite 1: Allianssin puheenjohtajat ja pääsihteerit.......................................................174 Liite 2: Allianssin jäsenjärjestöt..................................................................................175 Kirjoittajat..................................................................................................................179

6


Esipuhe

Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry juhlistaa tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan. Sopimus, jolla Kansalaiskasvatuksen Keskus, Suomen Nuorisojärjestöjen Yhteistyöjärjestö ja Nuorisotyön Keskus muodostivat Allianssin, allekirjoitettiin 2.11.1992. Tämä on antanut aiheen kirjoittaa yhdistyksen historian. Tasavuosina moni taho saa aikaan sen, mitä ei muuten tulisi välttämättä tehtyä: oman historiansa kirjoittamisen. Täyttäessään vasta kymmenen vuotta Allianssi suunnitteli oman historiansa kirjoittamista. Tällöin hanke ei kuitenkaan vielä toteutunut taloudellisten resurssien puutteessa. Jälkeenpäin voi todeta, että ehkä aika tuolloin ei olisi ollut vielä edes kypsä. Nyt aikaa perustamisesta on kulunut jo sen verran, että asioista voi puhua avoimesti. Kirjoitustyö on kaiken kaikkiaan ollut mielenkiintoinen ja monivaiheinen prosessi. Siinä on ollut myös omat hankaluutensa johtuen Allianssin osittain hyvin sekavasta arkistokulttuurista. Jos arkistomateriaalin suhteen työ on ollut haastavaa, niin haastattelut ovat olleet antoisia ja tuoneet Allianssin historiaan sellaisia näkökulmia, joita usein sangen toteavista pöytäkirjoista ei löydä. Työ on jaettu niin että Tuomas Rantala on kirjoittanut luvut 1 ja 3 ja Jussi Valkama puolestaan luvut 2, 4 ja 5. Luku 6 on kirjoittajien yhdessä kirjoittama. Lisäksi teos sisältää muutamia artikkeleita, joiden yhteydessä on mainittu, kumpi kirjoittajista on sen laatinut. Tässä teoksessa esitetyt asiat ovat kirjoittajien tulkinta Allianssista ja he kantavat myös vastuun mahdollisista virheistä. Kirjan tarkoituksena on tuoda vastauksia siihen, mistä ja miksi Allianssi syntyi, miten sen toiminta lähti käyntiin, millaista toiminta on ollut ja millaisia toimijoita Allianssissa on vaikuttanut ja miten he ovat muokanneet Allianssia. Tärkeää on varsinkin sen kuvaaminen, miten Allianssista on muodostunut nuorisotoimialan yhdistäjä ja edunvalvoja, ja miten se on näissä tehtävissä onnistunut. Kaikkea kahden vuosikymmenen aikana tapahtunutta emme ole voineet kuvata, vaan olemme koettaneet esittää systemaattisen kokonaisuuden Allianssin tähänastisesta taipaleesta. Tässä vaiheessa on hyvä sanoa muutama sana Allianssin rakenteesta ja toimintatavoista. Allianssi koostuu 115 järjestöstä (tilanne keväällä 2012). Varsinaisiksi jäseniksi voidaan hyväksyä rekisteröityjä valta­kunnallisia nuorisoyhdistyksiä, muita nuorisotoi­ 7


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

mintaa harjoittavia valtakunnallisia rekiste­röityjä yhdistyksiä sekä rekisteröityjä säätiöitä. Lisäksi jäseneksi voidaan hyväksyä yksi­tyisiä henkilöitä. Ylintä päätösvaltaa käyttää kokous, joka kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. Järjestön hallitus valitaan syyskokouksessa kaksi kalenterivuotta kestäväksi toimikaudeksi. Hallitukseen kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja 11–14 jäsentä, joilla kaikilla on varajäsenet. Hallituksen jäsenet edustavat jäsenjärjestöjä. Hallitus asettaa työvaliokunnan, johon kuulu­vat järjes­tön pu­ heenjohtaja, varapuheenjohtaja ja muut hallituk­sen keskuudestaan valitsemat jäsenet. Lisäksi hallitus voi asettaa alaisuu­teensa jaostoja ja työryh­miä. Hallitus valitsee pääsihteerin, joka johtaa hallituksen hyväksymän ohjesäännön mukaisesti Allianssin toimintaa. Käytännössä puheenjohtaja ja pääsihteeri ovat muodostaneet tiiviin työparin koko Allianssin historian ajan. Työvaliokunnan jäsenten lukumäärä ja sen painoarvo ovat vaihdelleet eri aikoina. Tähän teokseen ei ole sisällytetty luetteloita Allianssin työntekijöistä tai luottamushenkilöistä johtuen siitä, että kyseinen luettelo julkaistiin jo aiemmin tänä vuonna. Ilman sivustatukea historian kirjoittaminen on vaikeaa. Kiitämmekin Allianssin juhlatoimikuntaa ja erityisesti pääsihteeri Jukka Tahvanaista, jota olemme rasittaneet välillä kovinkin paljon erilaisilla pyynnöillämme ja tarkistuksillamme. Kiitämme myös Nuorisotiedon kirjaston väkeä ja Allianssi-talon toimistohenkilökuntaa kaikesta saamastamme avusta. Kiitämme myös haastattelemiamme henkilöitä heidän ajastaan ja arvokkaasta muistitiedosta. Ilman haastatteluja tätä kirjaa tuskin olisi syntynyt. Turun yliopiston poliittisen historian yliopistonlehtori Vesa Varesta kiitämme siitä, että hän muiden kiireidensä keskellä on ehtinyt lukea käsikirjoituksemme ja antaa arvokkaita kommentteja sekä kannustusta. Tampereella ja Helsingissä 29.6.2012 Tuomas Rantala ja Jussi Valkama

8


1. Allianssin tausta ja perustaminen

Nuorisotyö ja perustajajärjestöt taustalla Allianssi on järjestönä ja vaikuttajana vielä sangen nuori. Nuorisotyö itsessäänkin Suomessa on melko nuorta. Suomalaisella nuorisotyöllä ja sitä kautta nuorisotyöjärjestöillä on kuitenkin monisäikeiset juuret. Nuorisotyön voi katsoa lähtevän kolmesta eri perinteestä: kristillisestä perinteestä, kansallisidealistisesta perinteestä ja poliittis-korporatiivisesta perinteestä. Kristillisessä perinteessä kyse oli kristillisestä nuorisonkasvatuksesta kirkon helmassa ja sitä lähellä olevissa järjestöissä. Kansallisidealistisessa perinteessä oli puolestaan tavoite juurruttaa kansallisuusaatetta. Poliittis-korporatiivisessa perinteessä kyse oli poliittisen kiinnostuksen heräämisestä ja siitä, että poliittinen kansalaisuus nähtiin kansakunnan elinehtona.1 Nämä perinteet ovat hyvin erilaisia. Kristillinen perinne on vanhin. Kyse oli alun perin puhtaasti kirkon suorittamasta opetustyöstä, mutta vähitellen 1800-luvulla muodostui myös kristillisiä nuorisojärjestöjä ja -yhdistyksiä. Mainittakoon yhdistyksistä Nuorten Miesten Kristillinen yhdistys - NMKY, jonka tarkoituksena oli saada nuoria miehiä hyvien harrastusten pariin ja samalla toimimaan kristinuskon hengessä. Kansallisidealistinen perinne syntyi 1800-luvulla nationalismin noustessa. Siinä nuorisosta yritettiin kasvattaa raittiusseuroissa ja nuorisoseuroissa raittiita, hyviä ja sivistyneitä kunnon kansalaisia. Nuorin perinteistä on poliittis-korporatiivinen perinne. Poliittis-korporatiivisen perinteen voi katsoa syntyneen vasta 1800- ja 1900-luvun vaihteessa kun suomalainen yhteiskunta alkoi politisoitua. Varsinkin vuoden 1905 suurlakon ja eduskuntauudistuksen jälkeen poliittinen nuorisotoiminta sai tulta alleen. Poliittiset nuorisoryhmät kuitenkin kilpailivat toistensa kanssa kiivaasti. Mitään yhtenäistä kokoavaa nuorisotoimintaa ei perinteistä syntynyt, vaan niistä lähti erilaisia toimintalinjoja. Valtion kiinnostus nuorisotoiminnan tukemiseen ja nuorisotyöhön alkoi kasvaa oikeastaan vasta vähitellen 1900-luvun alussa. Samaan aikaan alkoi muotoutua myös poliittinen nuorisotyö ja nuorisotoiminta. Ensimmäisessä eduskunnassa käytiin kiivaita 9


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

keskusteluita siitä, miten nuorisoliikkeille myönnettäisiin määrärahoja. Kansanedustaja Vihtori Viitanen esitti, että kaikki nuorisoliikkeen haarat pääsisivät osaksi avustuksista. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan sosiaalidemokraattinen nuorisoliike jäi ilman valtionapua. Valtionapua kuitenkin myönnettiin kaikkiaan 30 000 markkaa, ja ne menivät nuorisoseuroille. Summa ei ollut kovin suuri, jos sitä ajattelee jälkeenpäin, mutta se oli merkittävä avaus. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun valtio myönsi rahaa nuorisotoimintaan ja näin ikään kuin tunnusti sen.2 Suomen itsenäistyttyä nuorisotyö alkoi muotoutua uudelleen. Kansakunta oli nuori iältään ja ikärakenteeltaan – vuonna 1920 maan väestöstä noin 40 % oli alle 20-vuotiaita. Nuorisotyön keskeisiä tavoitteita oli tuolloin nuoren kansakunnan yhdistäminen ja elinvoiman säilyttäminen. 1930-luvulla otettiin ensimmäisiä askelia nuorisotyön parissa toimivien yhteistyöhön, kun itsenäisyyspäivänä 1933 perustettiin Suomen Nuorisohuollon Valtuuskunta. Valtuuskunnan toiminta oli hajanaista, mutta mielenkiintoista on, että valtuuskunnassa keskusteltiin myös nuorisotyöttömyydestä. Suomen Nuorisohuollon Valtuuskunta piti viimeisen kokouksensa huhtikuussa 1938, ja vaikka valtuuskunnan toiminta olikin jäänyt vaimeaksi ja tavoitteet olivat jääneet suurilta osin saavuttamatta, kokemus oli tärkeä.3 Suomen Nuorisohuollon Valtuuskuntaa voi hyvällä syyllä pitää ensimmäisenä todellisena yrityksenä koota nuorisojärjestöjä yhteistyöhön. Nuoria toimi myös poliittisissa nuorisojärjestöissä. Vaikka poliittinen nuorisoliike oli syntynyt jo ennen itsenäistymistä, niin 1920- ja 1930-luku olivat poliittisten nuorisojärjestöjen aktiivisen toiminnan aikaa varsinkin politiikan vasemmalla laidalla. Oikealla nuorisotoimintaa sen sijaan haastoi äärioikeistolaisuus, ja kokoomusnuorten toiminta olikin suurimman osan 1930-lukua laimeaa.4 Partioliikkeestä, joka oli tuotu Suomeen jo 1910, muodostui 1930-luvulla nuorisotyömenetelmiä kehittävä järjestö, joka oli lojaali isänmaalle. Partio ei kuitenkaan ollut mikään yhtenäinen järjestö, vaan sielläkin vallitsivat useat suuntaristiriidat, joiden lisäksi äärioikeisto ja äärivasemmisto vierastivat partioliikettä.5 Maailmanpoliittisen tilanteen kiristyttyä vuonna 1939 poikatoimintaa haluttiin tehostaa ja yhtenäistää. Syntyi ajatus Suomen Pojat -nimisen järjestön perustamisesta. Presidentti Kyösti Kallio esitti myös Suomen Tytöt -järjestön perustamista. Talvisodan aikana ajatusta ajoivat erityisesti suojeluskunnat. Jatkosodan aikana poikatyön yhtenäistämisessä valtio otti keskeisen roolin, mutta Suomen Pojat olisivat edelleenkin olleet lähellä suojeluskuntia. Hanke raukesikin ristiriitoihin.6 Hanke kuitenkin piti esillä poikatoimintaa, ja vähitellen huomioon alettiin ottaa myös tyttötoiminta. Eduskunnassakin heräsi keskustelu nuorisokysymyksestä ja esitettiin nuorisotyön tehostamista. Opetusministeriöön palkattiin tällöin myös ensimmäinen nuorisoasiain esittelijä.7 Nuorisotyö alkoi siis pikkuhiljaa tulla osaksi julkishallintoa. Sodan päättyminen merkitsi monen asian murrosta, tämä koski myös nuorisoalaa ja nuorisotyötä, joka alkoi muotoutua uudelleen. Erityisen uutta oli se, että nuorisotyössä alettiin hyödyntää nuorisotutkimusta, jolla tuli jatkossa olemaan koko ajan suurempi 10


Allianssin tausta ja perustaminen

merkitys nuorisotyön muotoutumiselle.8 Nuorisotyö alkoi vähitellen ammatillistua ja valtiokin kiinnitti nuorisotyöhön entistä enemmän huomiota. Nuorisotyö alettiin kokea myös kasvatuksellisena toimintana, ja siitä tuli opetusministeriön hallinnonalaan kuuluvaa toimintaa.9 Vuonna 1944 perustettiin valtion nuorisotyölautakunta (sittemmin valtion nuorisoasiainneuvosto ja nuorisoasiainneuvottelukunta) toimimaan asiantuntijaelimenä. Tuolloisen johtosäännön mukaan nuorisotyölautakunta oli opetusministeriön alainen maan nuorisotyötä suunnitteleva ja sen eri työmuotoja edustava keskuselin.10 Nuorisotyötä tukemaan perustettiin myös nuorisolautakuntia ja kunnat alkoivat perustaa nuorisotyönohjaajan toimia.11 Ensimmäinen kunnallinen nuorisotyöntekijä palkattiin Hausjärvelle vuonna 1946. Nuorisotyösihteeriksi palkattiin Ilmari Rinne, jolla oli laaja kokemus työskentelystä nuorisotyössä. Kunnallisen virkansa ohella Rinne toimi opetusministeriön matka-asiamiehenä herättelemässä muitakin kuntia nuorisotyöhön.12 Mainittakoon, että Ilmari Rinne oli muutenkin hyvin aktiivinen toimija nuorisotyössä. Vähitellen kunnat heräsivät nuorisotyöntekijöiden palkkaamiseen. Oli syntynyt uusi ammattiryhmä: nuorisotyöntekijät. Valvoakseen etujaan ja hoitaakseen yhteistyötään sekä jakaakseen palveluita kunnalliset nuorisotyöntekijät perustivat lokakuussa 1945 Nuorisotyöntekijöiden yhdistyksen (NTY). NTY:n rekisteröintianomus kuitenkin hylättiin oikeusministeriössä.13 Nuorisotyöntekijät eivät jättäneet asiaa, vaan perustivat vuonna 1949 Suomen Nuorisotyöntekijöiden liiton, joka sittemmin muutti nimensä Nuorisotyön Keskukseksi eli NTK:ksi.14 Nuorisotyön Keskus ei ollut varsinainen ammattijärjestö, vaan sen tarkoitus oli toimia ennen kaikkea nuorisotyöntekijöiden yhteistyöelimenä. NTK:n pääasiallista toimintaa oli koulutusten järjestäminen. Erityisesti kunnat tilasivat koulutusta. NTK kasvoi nopeasti, koska nuorisotyölautakuntia oli satoja ja kunnat tilasivat koulutusta. Eräs koulutusmuoto NTK:lla oli Kärkijoukkokoulutus, jonka tarkoituksena oli antaa valmiuksia ajatella, tehdä ja toimia. Kärkijoukkokoulutuksessa mietittiin nuorisotoiminnan edellytyksiä ja miten toimia siinä. NTK julkaisi myös alan kirjallisuutta ja lisäksi Nuorisotyö-lehteä (alkujaan nimeltään Nuoriso-ohjaaja, ja sitä julkaisi ennen NTK:ta Nuorisotyöntekijöiden yhdistys ja Suomen Nuorisojärjestöjen edustajisto15), joka toimi nuorisotyöntekijöiden, opettajien ja muiden nuorten kanssa työskentelevien yhdyssiteenä. Suomeen alkoi 1950-luvulla levitä erilaisia nuorisokulttuureita. Pääasiassa nämä nuorisokulttuurit näkyivät vain kaupungeissa. Nuorisokulttuurien taustalla oli monia erilaisia vaikuttavia tekijöitä. Näihin muutospaineen aiheuttajiin voi lukea nuorten ikäluokkien kasvun, koulutusmahdollisuuksien nopean laajenemisen, nuoruuden pitenemisen ja länsimaisten yhteiskuntien modernisoitumisen. Välitön syy nuorisokulttuurien synnylle oli varmaankin siinä, että keskiluokkaisessa elämäntyylissä ja koulutusideologiassa havaittiin sisäisiä ristiriitaisuuksia, ja tämä johti tarpeeseen reagoida aikuisten maailmaa vastaan tavalla tai toisella. Monet kuitenkin leimasivat näistä ainakin osan 11


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Pitkien perinteiden Nuorisotyö-lehti Allianssin ulospäin näkyvää toimintaa on Suomen ainoan nuorisoalan kattavan kausijulkaisun, Nuorisotyö-lehden julkaiseminen. Lehti on kuitenkin vanhempi kuin Allianssi, ja sen juuret ovat toisen maailmansodan jälkeisissä vuosissa, ajassa jolloin nuorisotyö ammatillistui ja alkoi muutenkin edistyä. Syksyllä 1945 perustettiin Nuorisotyöntekijöiden yhdistys, jonka toiminta ei kuitenkaan koskaan lähtenyt kunnolla käyntiin. Yhdistys sai kuitenkin perustetuksi vuonna 1946 Nuoriso-ohjaaja -lehden, joka jäi yhdistyksen merkittävimmäksi saavutukseksi. Pian lehden nimi muuttui Nuorisonohjaajaksi. Lehdellä oli sekä ulkoisia että sisäisiä tehtäviä. Sen pyrkimyksenä oli lähentää nuorisotyöntekijöitä toisiinsa, ja ulospäin lehti pyrki mainostamaan nuorisotyötä ja lujittamaan sen asemaa. Kun Nuorisotyöntekijöiden yhdistys ei kuitenkaan päässyt alkua pitemmälle, piti lehdelle hakea uusi julkaisija. Julkaisijaksi tuli Suomen Nuorisojärjestöjen Edustajisto.1 Alkuvuodet olivat taloudellisesti vaikeita ja lehti ilmestyi epäsäännöllisesti. Vähitellen tilanne alkoi kuitenkin vakiintua, ja lehti alkoi ilmestyä säännöllisemmin. 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla lehden linjaan vaikuttivat varsin näkyvästi sen päätoimittaja Guy von Weissenberg ja toimitussihteeri Kerttu Varjo. Lehdessä esiteltiin nuorisotyön menetel12

miä, mutta se korosti myös järjestöjen välistä yhteistyötä. 1960-luvun alussa Suomen Nuorisojärjestöjen Edustajisto joutui kriisiin ja joutui lopettamaan toimintansa. Nuorisonohjaaja siirtyi Suomen Nuorisotyöntekijäin Liiton julkaisuksi vuonna 1964. Lehdelle 1960-luku oli muutenkin muutoksen aikaa ja vuosikymmenen lopun politisoituneessa ilmapiirissä lehden nimi muutettiin ajan henkeen sopivammaksi Nuorisotyöksi. Lehden linjakin muuttui 1960-luvun ja 1970-luvun taitteessa erilaiseksi, kuin mitä se oli ollut. Perinteistä nuorisotyötä, joka oli keskittynyt vapaa-aikaan ja kasvatukseen, alettiin lehdessä arvostella ja lehdessä alettiin painottaa nuorisopolitiikkaa ja sen merkitystä. Lehti alkoi myös seurata eri työryhmien toimintaa hyvin tarkasti.2 Nuorisotyöntekijöiden Liitto muutti nimensä Nuorisotyön Keskukseksi vuonna 1981. Nuorisotyö-lehti jatkoi NTK:n lehtenä. Tuolloin lehteen saatiin myös päätoiminen päätoimittaja, kun Heikki Mannisesta tuli päätoimittaja vuonna 1983. Tosin Manninen teki muitakin hommia ja jäi lehden ainoaksi palkatuksi päätoimittajaksi. Suuri muutos tapahtui 1990-luvun alussa, jolloin nuorisoalan palvelujärjestöt yhdistyivät Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:ksi. Yhdistymisen myötä lehti sai taas uuden julkaisijan, kun sitä alkoi julkaista Allianssi.3 Eräässä vaiheessa


Pitkien perinteiden Nuorisotyö-lehti

Nuorisotyö-lehden 60-vuotispäivät. Heikki Vuojakoski ojentaa Nuorten Akatemian lahjan väistyvälle päätoimittaja Leena Ruotsalaiselle. Keskellä seuraava päätoimittaja Susanne Maude, vasemmalla viestintäjohtaja Reija Salovaara ja oikealla toimitussihteeri Kirsi Alasaari. lehden ulkoistaminenkin oli tapetilla, mutta lopulta päädyttiin siihen, että lehti pysyy Allianssissa. Lehden yhteys Allianssiin näkyy monella tapaa. Paitsi, että Allianssin on lehden julkaisija, niin lehden toimitussihteeri työskentelee Allianssissa, lehden toimitusneuvostossa on Allianssin edustaja ja lehdessä julkaistaan AllianssiMenyyta. Sen sijaan linjaus on ollut se, että päätoimittaja on luottamushenkilö. Lehden pitkäaikaisen toimitussihteerin Kirsi Alasaaren mukaan lehdessä kyllä näkyy se, mikä asia milloinkin on Allianssin agendalla, mutta käsittelytapa on pyritty pitämään

avoimena.4 Nuorisotyö-lehdellä on toimitusneuvosto, jonka asema on sangen tärkeä. Se on asiantuntijaelin, joka määrittää lehden vuosittaiset toimintasuunnitelmat ja teemat, ideoi lehtien sisältöä sekä osallistuu kehittämistyöhön ja juttujen tekoon. Toimituskuntaan, joka kokoontuu noin 4–6 kertaa vuodessa, on pyritty kokoamaan ihmisiä nuorisotoimialan keskeisiltä paikoilta. Lehden päätoimittajana toimineen Susanne Mauden mukaan he ovat lehden asiantuntemus, ideat ja kontaktit. Lehteä ei kukaan voi tehdä yksin eikä kaksin. Toimitusneu13


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

vosto on lehden nenä, joka haistaa, missä mennään ja missä pitäisi mennä. Se tuntee ihmiset ja ehdottaa näkökulmia sekä määrittelee lehden teemat. Käytännön lehden tekemiseen toimitusneuvosto kuitenkin puuttuu hyvin vähän.5 Kirsi Alasaaren mukaan lehti on muuttunut siinä mielessä, että toimialan korostus on vahvistunut ja lehden linja on selkeytynyt siitä, mitä se oli 1990-luvun alussa. 2000-luvulla lehti on myös pyrkinyt seuraamaan aikaansa. Vuonna 2008 lehdessä tehtiin ulkoasuuudistus ja lehden numeroita ryhdyttiin rakentamaan teemojen alle.6 Susanne Mauden mukaan toimitustyö on pitkäjänteisempää ja aiempaa sovitumpaa, kun vuoden teemat on ajoissa määritelty.7 Nuorisotyö-lehti on lisäksi astunut

verkkoon, sillä on oma blogi Allianssin sivuilla ja lehti on myös Facebookissa. Vaikka Allianssi julkaisee Nuorisotyölehteä, kyseessä ei ole kuitenkaan vain Allianssin lehti. Lehti on koko nuorisotoimialan ammattilehti, ja siinä on perinteisesti julkaistu myös Opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisopoliittinen tiedote. Nuorisotyö-lehti on siis tarkoitettu kaikille nuorisotyötä tekeville ja se lähetetään muun muassa kaikkiin kouluihin.8 Ei toki voi kiistää sitä, etteikö lehteä helposti mielletä Allianssin lehdeksi. Yhdet ovat sitä mieltä, että Allianssi näkyy lehden sivuilla liikaa, ja toiset taas sitä mieltä, että Allianssi ei saa lehdessä riittävästi palstatilaa. Tuomas Rantala

häiriökäyttäytymiseksi, johon olisi vastattava. Useissa piireissä katsottiin nuorten kaipaavan enemmän kansalaiskasvatusta. Koettiin, että kansalaiskasvatuksen kautta voitaisiin parantaa nuorten siveellistä yhteiskuntakelpoisuutta.16 Nuorison käyttäytyminen siis leimattiin kapinalliseksi toiminnaksi, joka ainakin jossain määrin uhkasi vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä. Syksyllä 1959 järjestettiin tilaisuus, jossa suunniteltiin toimenpiteitä ”nuorisomme käyttäytymisessä ilmenevien epäterveiden ilmiöiden torjumiseksi ja kotien, nuoriso- ja muiden kansalaisjärjestöjen sekä julkisen sanan vastuuntunnon herättämiseksi.” Tilaisuuden aloitteentekijöinä olivat Suomen Kansakoulunopettajien Liitto, Kansakoulun Nuorisotyön Päätoimikunta ja Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki17. Neuvottelutilaisuus tuottikin tulosta, sillä sen tuloksena toimintansa aloitti Kasvattajain neuvottelukunta, joka oli tarkoitettu luonteeltaan pysyväksi. Neuvottelukunta ryhtyi toimimaan heti aktiivisesti. Neuvottelukunta esitti muun muassa jo joulukuussa 1959, että asetusta rahaautomaateista olisi muutettava siten, että raha-automaateista saatuja varoja olisi voitu myöntää aikuis- ja nuorisokasvatuksen hyväksi toimiville yhdistyksille.18 Neuvottelukunnan nimi muuttui nopeasti Kansalaiskasvatuksen neuvottelukunnaksi, ja lopulta 20.12.1960 perustettiin Kansalaiskasvatuksen Keskus.19 Kansalaiskasvatuksen Keskus oli aluksi lähinnä neuvotteleva yhdistys, mutta vähitellen sen toiminta pyrki 14


Allianssin tausta ja perustaminen

myös kasvatuksen edistämiseen. Kansalaiskasvatuksen Keskuksesta muotoutui lähinnä opettajien ja koulujen palvelujärjestö, mutta sen toiminta laajeni vuosien varrella muuallekin nuorisotyön kentälle. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voisi mainita sen, että Kansalaiskasvatuksen Keskus oli ideoimassa vuonna 1965 nuorten kunnallisvaaleja. Vaalit eivät toteutuneet kovin hyvin, mutta niiden järjestäminen osoitti kuitenkin, että oltiin siirtymässä uuteen aikaan myös nuorison kansalaiskasvatuksessa.20 Seuraavalla vuosikymmenellä Kansalaiskasvatuksen Keskuksen toimintamuodot monipuolistuivat. Sen yhteyteen perustettiin muun muassa Nuorisopoliittinen arkisto, joka myöhemmin muuttui Nuorisopoliittiseksi kirjastoksi ja tietopalveluksi ja sittemmin Nuorisotiedon kirjastoksi.21 Kansalaiskasvatuksen Keskuksen toimintamuotoihin kuuluivat myös seminaari- ja kurssitoiminta, julkaisutoiminta ja tutkimustoiminta. Seminaari- ja kurssitoiminnassa toimittiin myös yhdessä Suomen Nuorisotyöntekijäin Liiton kanssa, jonka kanssa järjestettiin esimerkiksi yhteiskunnallinen nuorisopolitiikan seminaari Lahden kesäyliopistossa vuonna 1965. Kursseja yhdistys järjesti moneen lähtöön, mainittakoon järjestötoiminnan peruskurssi, yhdistystoiminnan suunnittelun kurssi, leiritoiminnan kurssi ja rauhankasvatuskurssi. Nuorisoasiainneuvos Olli Saarela korostaa Kansalaiskasvatuksen Keskuksen merkitystä järjestöjen kouluttajana. Erityisen tärkeänä Saarela pitää sitä, että KaKe koulutti järjestöjä siinä vaiheessa, kun laki järjestöjen valtionavuista tuli voimaan.22 Kansalaiskasvatuksen Keskuksen julkaisutoiminta tuotti kirjallisuutta usealta eri kasvatuksen alalta. Julkaisuissa käsiteltiin muun muassa taloudellista kasvatusta ja ajankohtaisia kasvatuskysymyksiä. Tärkein julkaisusarja oli kuitenkin Kansalaiskasvatuksen Keskuksen Vuosikirja, johon koottiin artikkeleita ja esitelmiä.23 Tutkimustoiminnan julkaisufoorumina toimi Nuorisotutkimus-lehti, jonka julkaiseminen siirtyi 1980-luvulla Nuorisotutkimusseuralle.24 Kansalaiskasvatuksen Keskuksen voi siis todeta tarjonneen nuorisotyön yleistä palvelua sitä tarvitseville tahoille. 1960-luvulla tapahtui yleistä politisoitumista. Suomi alkoi kansainvälistyä, ja kansainvälistymisen myötä myös nuorison yhteydet muihin maihin ja niiden nuorisojärjestöihin kasvoivat ja paranivat. Kansainvälisistä suhteista oli sotien jälkeisen ajan vastannut Suomen Nuorisojärjestöjen Edustajisto. Nuorisojärjestöjen Edustajisto oli perustettu Kalevalan päivänä vuonna 1946, jolloin 44 järjestöä hyväksyi Edustajiston säännöt. Kyseessä oli varsin massiivinen järjestö ja oikeastaan ensimmäinen varsinainen toteutunut yritys järjestöjen väliselle laajemmalle yhteistyölle. Aikaisemmin yhteistyö oli perustunut pitkälti henkilöiden välisiin suhteisiin, ja ne yritykset, joita oli yhteistoiminnan varalle tehty, olivat päätyneet haaksirikkoon.25 Edustajisto tavoitteli johtajansa Guy von Weissenbergin ohjaamana laajoja ja tasapuolisia suhteita sekä itään että länteen. Suomen Nuorisojärjestöjen Edustajisto onnistuikin toteuttamaan tasapainopolitiikkaansa 1960-luvun alkuun saakka. Vuoden 1962 presidentinvaalit ja samana vuonna järjestetyt nuorisofestivaalit26 aiheuttivat Edustajistossa sisäisiä riitoja eri poliittisia kantoja 15


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

edustaneiden nuorisojärjestöjen välillä. Sisäiset riidat johtivat taloudellisiin vaikeuksiin, kun valtio jäädytti Edustajiston avustuksen. Politiikka aiheutti voimakkaita ristiriitoja eri jäsenjärjestöjen kesken, ja vaikka sovintoa yritettiin, sitä ei saavutettu. Presidentti Kekkonenkin antoi ymmärtää Edustajiston toimineen moitittavalla tavalla, kun se ei ollut osallistunut nuorisofestivaaleille.27 Kun vielä vuodenvaihteessa 1962–1963 joukko järjestöjä ilmoitti eroavansa Edustajistosta, ja eronneet järjestöt eivät taipuneet akateemikko Kustaa Vilkunan sovintoesitykseen, ei toimintaedellytyksiä Suomen Nuorisojärjestöjen Edustajistolle enää ollut ja se hajosi keväällä 1964.28 Suomen Nuorisojärjestöjen Edustajiston hajottua saivat puolueiden nuorisojärjestöt hoitaa kansainväliset yhteydet miten kukin taisivat. Usein yhteydet jäivät sangen sattumanvaraisiksi. Joitakin yhteyksiä oli olemassa valtion nuorisoasiainneuvoston kautta. Koko ajan nuorisojärjestöillä oli kuitenkin keskinäistä yhteistyötä ja toimintaa, niin kuin Eero Heinäluoma toteaa: Koko 70-luku ja 80-luku olivat aika vahvaa järjestöjen keskinäisen yhteistoiminnan aikaa, oli monenlaisia hankkeita. Ja sitten kansainvälisen puolen hankkeita oli, joista kai ensimmäinen oli 1972 sellainen nuorison ETYK-kokoushanke, jossa eurooppalaisia – ja en tiedä oliko myös amerikkalaisia – koottiin yhteen.29

Yhteisiä hankkeita siis oli ja varsinkin kansainvälisen yhteistyön koordinoimiseksi tarvittiin uusi järjestö. Syksyllä 1979 perustettiin Suomen Nuorisojärjestöjen toimikunta (SNT), myöhemmin nimeltään Suomen nuorisojärjestöjen yhteistyöjärjestö, joka tarjosi uuden väylän kansainvälisten suhteiden järjestämiseksi. Alkuaikojen ponnistuksiin kuului Helsingissä vuonna 1981 järjestetty Maailman nuorison ja opiskelijain foorumi rauhan, liennytyksen ja aseistariisunnan puolesta. Kari Anttilan mukaan SNT:n perustamisessa oli lähinnä kyse siitä, että Suomeenkin saataisiin sellainen järjestö, joka voisi toimia yhteistyössä eurooppalaisten nuorisorakenteiden kanssa. Tärkeää oli tuohon aikaan myös yhteyksien hoitaminen Neuvostoliiton suuntaan.30 SNT:tä kutsuttiin myös poliittisten nuorisojärjestöjen hiekkalaatikoksi. Pitkään SNT:n toiminnassa mukana ollut Heikki Pakarinen toteaa, että tämä oli osittain totta ja osittain pilkkaa.31 Nuoriso ja nuorisojärjestöt olivat yleensäkin 1960-luvulta 1980-luvulle hyvin vahvasti politisoituneita. Tuolloinen oppikoululaisten etujärjestö Teiniliitto alkoi kiinnittää huomiota yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja sitä myötä politisoitua.32 Teiniliitto oli mahtavimmillaan 1960- ja 1970-lukujen taitteessa, mutta sisäiset ristiriidat ja valtionavun lakkauttaminen ajoivat liiton lamaan ja vähitellen johtivat myös siihen, että kiinnostus poliittiseen toimintaan alkoi kouluissa vähentyä 1970-luvun jälkipuoliskolta. Aikansa merkittävin nuorisojärjestö lakkautettiin vuonna 1984.33 Vuosien kuluessa nuorisotoimialaan ryhdyttiin kiinnittämään muutenkin yhä enemmän huomiota. Yleinen politisoituminen näkyi myös Valtion nuorisotyölautakunnan aseman muutoksessa. Valtion nuorisotyölautakunnan asema oli ollut pitkään sellainen, 16


Allianssin tausta ja perustaminen

että sen jäsenistö oli koostunut kasvattajista ja virkamiehistä. Yleisen politisoitumisen myötä nuorisotyölautakunnan koostumusta ja luonnetta haluttiin muuttaa. Nuorisotyön valtionapukomitea esitti mietinnössään, että nuorisotyölautakunnan nimi muutettaisiin Valtion nuorisoneuvostoksi ja sen tehtäväksi tulisi ehdotusten tekeminen myönnettävistä avustuksista. Samalla esitettiin, että neuvoston jäsenten tulisi olla parlamentaarisesti valittuja. Lautakunta muuttuikin Valtion nuorisoneuvostoksi ja sen jäsenistössä tuli olla edustettuna erilaiset yhteiskunnalliset näkemykset ja molemmat kieliryhmät.34 Valtion nuorisoneuvoston asema oli erityisen vahva 1970- ja 1980-luvuilla. Siellä istui valtakunnan nuorison ykköskaarti – niin kuin nuorisoasiainneuvos Olli Saarela toteaa.35 Näin olikin, sillä puheenjohtajina ja jäseninä oli monta nuorta poliitikkoa, kuten esimerkiksi Matti Ahde, Olavi Martikainen, Lauri Ihalainen, Eero Heinäluoma ja Esko Aho. Nuorisoneuvostosta muotoutui tärkeä vaikuttamisen paikka, sillä se antoi lausuntoja monissa asioissa, jakoi nuorisojärjestöjen valtionavut ja osallistui kansainvälisten suhteiden hoitamiseen. Kyse oli kuitenkin ministeriössä olevasta elimestä, eikä siitä oikein ollut kansalliseksi nuorisokomiteaksi, ja sen rooli olikin varsinkin kansainvälisissä yhteyksissä usein hyvin kummallinen. Nuorisotyön asema vahvistui muutenkin 1960-luvulta alkaen. Tämä näkyi siinä, että nuorisotyö oli politisoitumisen myötä saanut suorempia yhteyksiä päätöksentekijöihin. Vahvistunut asema ja paremmat yhteydet päätöksentekoon johtivat nuorisotyön parempaan rahoitukseen. Laki kuntien nuorisotyölautakunnista ja kuntien nuorisotyöhön annettavasta valtionavusta tuli voimaan heinäkuussa 1972 ja laki valtakunnallisen nuorisotyön valtionavusta alkuvuonna 1974.36 Lakien avulla vakiinnutettiin nuorisotyön rahoitus. Nuorisoalan lainsäädännön kehitys ja rahoituksen vakiintuminen merkitsivät monessakin mielessä nuorisotyön voimavarojen kasvua ja myös nuorisotyöntekijöiden määrän lisääntymistä. Tämä johti nuorisotyön suurempaan ammatillistumiseen ja merkityksen kasvuun entisestään. Nuorisotoimialan ja nuorisotyön syntyminen ja kehittyminen 1900-luvun kuluessa oli siis kaiken kaikkiaan monisäikeinen prosessi. Mitään yhtenäistä kokoavaa voimaa ei ollut, mikä johtui paljolti siitä, että perinteet olivat erilaisia eikä valtionkaan taholta aluksi nuorisotyöhön kiinnitetty juuri huomiota. Vasta vähitellen nuorisotyö alettiin kokea merkitykselliseksi. Nuorisotyö alkoi ammatillistua, ja siihen alettiin satsata. Muodostui myös järjestöjä palvelemaan niitä, jotka toimivat nuorisotyössä tai olivat kytköksissä muuten nuorisotoimialan kanssa. Aina aika ajoin toimijat olivat myös yhteistyössä keskenään, vaikka muuten pysyivätkin omina toimijoinaan.

Nuorisotoimiala hakee yhteistyön muotoja Nuorisoalan toimijat toimivat pitkälti kolmessa eri kattojärjestössä: Kansalaiskasvatuksen Keskuksessa, Nuorisotyön Keskuksessa ja Suomen Nuorisojärjestöjen toimikunnassa. Nämä palvelujärjestöt olivat erilaisia, mutta niillä oli samankaltaisia toiminta17


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

muotoja, ja useissa asioissa ne toimivat yhteistyössä. Joissakin asioissa palvelujärjestöjen toiminnan suhteen oli suorastaan päällekkäisyyttä. Tilanteeseen alettiin kiinnittää huomiota 1980-luvun puolivälissä myös valtion taholla. Vuonna 1986 astui voimaan uusi nuorisotyölaki, joka yhdisti lain kuntien nuorisotyöhön annettavasta valtionavusta ja valtakunnallisia nuorisojärjestöjä koskevan avustuslain. Lain yhtenäistämisen myötä alkoi nuorisoasianneuvos Olli Saarelan mukaan sen pohtiminen, onko järkevää pitää pirstoutunut kenttä, jossa on päällekkäisyyksiä, vai voisiko asialle tehdä jotain.37 Opetusministeriössä tartuttiin toimeen, ja marraskuussa 1987 se pyysi Valtion nuorisoneuvostoa laatimaan selvityksen nuorisotoimialan silloisten palvelujärjestöjen päällekkäisyyksistä.38 Opetusministeriön pyynnöstä Valtionhallinnon kehittämiskeskus teki joulukuun 28. päivä 1988 sopimuksen konsultointihankkeesta. Konsultointihankkeen tavoiteena oli selvittää, oliko aihetta nuorisotoimen palvelutoiminnan koordinointiin, miten palvelutoiminta olisi järjestettävä, jos koordinointiin olisi tarvetta, olisiko palveluyksikkö liitettävä alan hallintoon, miten palveluyksikön hallinto olisi järjestettävä, jos sellaiseen päädyttäisiin, olisiko palveluyksiköstä säädettävä asetuksella ja olisiko edellytyksiä silloisten palvelujärjestöjen sijoittamiseen saman katon alle. Selvityksen kohteena olivat Kansalaiskasvatuksen Keskus ry, Nuorisotyön Keskus ry ja Suomen Nuorisojärjestöjen Yhteistyöjärjestö eli aikaisempi Suomen Nuorisojärjestöjen toimikunta.39 Valtio, joka oli nuorisotoimialan tärkein rahoittaja, oli tahollaan alkanut huolestua nuorisotoimialan tilasta. Erityisesti huolta aiheutti se, että kun määrärahoja oli nuorisotoimeen muutenkin vähän jaettavaksi, niin koordinoimaton määrärahojen kuluttaminen oli järjetöntä. Myös se, että palvelujärjestöt eivät olleet sovittaneet palveluitaan yhteen, koettiin ongelmaksi. Valtionhallinnon kehittämiskeskuksen muistiossa tuotiin esiin, että palveluiden saatavuus vähenee ja nuorisotyön imago laskee, kun yhteensovittamista ei ole tarpeeksi.40 1980-luvulla alkoi olla ilmassa huolestuneisuutta siitä, että palveluntarjoajien kenttä nuorisotoimialalla oli liian hajanainen ja näin ollen heikensi itsessään nuorisotoimialaa. Valtio ei ollut toki ainoa taho, jossa oltiin sitä mieltä, että kolme palvelujärjestöä, joilla kaikilla oli osittain samankaltainen toimenkuva, olisi järkevä saattaa yhteen tai ainakin niiden yhteistyötä olisi koordinoitava. Yhteistyötä puoltavaa keskustelua käytiin useissa eri piireissä. Eero Heinäluoman muistaman mukaan sosialidemokraattien ja SAK:n nuorisotoimijoiden piirissä käytiin asiasta keskustelua jo 1980-luvun puolessa välissä ja tultiin tulokseen, jonka mukaan nuorisoalan toimijoiden kannattaisi mennä yhteen.41 Myös kansainvälistyminen aiheutti paineita nuorisotoimialan yhteistyön kehittämiselle. Suomi liittyi jäseneksi Euroopan neuvostoon vuonna 1989 (Euroopan neuvoston kulttuurikomiteaan Suomi oli mennyt mukaan jo aiemmin) ja Suomi alkoi myös olla mukana eurooppalaisissa nuoriso-ohjelmissa. Kansainvälisessä toiminnassa oli hallitusten välisten rakenteiden lisäksi yhä enemmän myös nuorisorakenteita. Olli Saarelan mukaan alettiin miettiä sitä, missä on Suomen nuorison ääni. Ministeriössä alettiin poh18


Allianssin tausta ja perustaminen

tia myös, mikä taho edustaa suomalaisia nuoria kansainvälisesti.42 Suomalaiselle nuorisolle alettiin kaivata yhteistä ääntä myös kansainvälisellä tasolla. Valtionhallinnon kehittämiskeskuksen laatiman muistion pohjalta opetusministeriö pyysi kesäkuun alussa 1989 Kansalaiskasvatuksen Keskusta, Suomen Nuorisojärjestöjen yhteistyöjärjestöä ja Nuorisotyön Keskusta tekemään suunnitelman nuorisotoimen palvelutoiminnan koordinoimiseksi ja esittämään se vuoden loppuun mennessä. Opetusministeriö painotti kehotuksessaan, että koordinaation tavoitteena on palveluiden määrän ja laadun kehittäminen ja tarkoituksenmukainen valtionapujen käyttö. Muitakin huomioon otettavia seikkoja kehotuksessa esitettiin, kuten esimerkiksi nuorisoinstituutin perustaminen.43 Tosin esityksiä ja suunnitelmia palvelu- ja kurssikeskuksesta oli esitetty jo 1970-luvulta lähtien.44 Eli aivan uudesta ajatuksesta ei sinänsä ollut kyse. Toukokuussa 1989 oli jo asetettu nuorisoinstituuttitoimikunta valmistelemaan instituuttihanketta.45 Toimikunnassa puheenjohtajana toimi Matti Tukiainen ja jäseninä Kari Anttila, Päivi Arolainen, Ullrike Hjelt, Ari Myllyviita, Eero Nerelli, Heikki Pakarinen ja sihteerinä Raili Kosonen. Sihteeri Raili Kosonen – joka toimi myös Valtion nuorisoneuvoston pääsihteerinä – kokosi muistion, jossa perusteltiin nuorisoinstituuttihankkeen tarpeellisuutta. Muistiossa todettiin, että vuonna 1988 oli aloitettu ÄKSÖNkampanja, jonka tehtävänä oli lisätä nuorisotoiminnan arvostusta ja että nuorisotyön arvostuksen lisäämiseksi palvelukeskuksen (jolle tässä vaiheessa oli olemassa myös vaihtoehtoinen nimi ”ÄKSÖN-center”) perustaminen olisi merkittävä osa.46 Kososen laatimassa muistiossa todettiin keskeisimpien nuorisotyön palvelujärjestöjen (KaKe, NTK ja SNT) kaikkien sijaitsevan eri tiloissa Helsingissä, ja tämän hajasijoittumisen olevan hankalaa sekä valtionapuja myöntävän opetusministeriön, että nuorisojärjestöjen kannalta. Muistion mukaan nuorisoinstituutin perustamisella yhteistoiminta rationalisoituisi ja samalla lain henki toteutuisi paremmin. Kosonen esitteli muistiossa lisäksi hankkeen taustaa ja silloista tilaa. Nuorisoinstituuttitoimikunta vastasi marraskuussa opetusministeriön kesäkuussa antamaan kehotukseen. Toimikunta kiisti osittain opetusministeriön esittämät väitteet. Vastauksessa todettiin esimerkiksi, että koulutuksen sisällöllisellä päällekkäisyydellä ei ole merkitystä. Mutta se kuitenkin myönnettiin, että palvelutoiminnan koordinaatiolle olisi tarvetta. Nuorisoinstituuttitoimikunnan mukaan koordinaatio olisi tarpeellista juuri palveluiden kehittämisen, palveluiden saatavuuden ja valtionapujen tarkoituksenmukaisen käytön kannalta.47 Opetusministeriö sai siis ajatuksilleen vastakaikua nuorisotoimialan palvelujärjestöjen keskuudessa. Ratkaisuksi toimikunta esitti Nuorisoinstituutin perustamista. Toimikunnan mukaan instituutin perustan muodostaisivat Kansalaiskasvatuksen Keskus, Nuorisotyön Keskus ja Suomen Nuorisojärjestöjen yhteistyöjärjestö. Ehdotuksessa pidettiin mahdollisena, että mukaan voitaisiin ottaa muitakin nuorisoalan toimijoita.48 Helmikuussa 1990 valmistui hankesuunnitelma nuorisoinstituutista. Hankesuunnitelmassa perusteltiin nuorisoinstituuttia pitkälti samoin perustein kuin mitä oli tullut 19


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

esiin jo nuorisoinstituuttitoimikunnan kokouksissa ja muissakin tapaamisissa. Hankesuunnitelmassa vedottiin myös valtion nuorisoneuvoston opetusministeriölle keväällä 1989 antamaan lausuntoon, jossa nuorisoneuvosto oli pitänyt ensisijaisena kehittämiskohteena riittävien majoitus- ja koulutustilat sisältävän kurssikeskuksen saamista pääkaupunkiseudulle valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja nuorisotyön palvelujärjestöjen käyttöön. Lisäksi hankesuunnitelmassa vedottiin nuorisotyön palvelujärjestöjen kantaan, nuorisotyölakiin ja siihen, että nuorisoneuvostossa oli jo keväällä 1988 todettu parhaimman mallin nuorisotyön kehittämiselle olevan nuorisoinstituuttihankkeen, jossa samoihin tiloihin tulisi kolmen palvelujärjestön toimistot ja valtakunnallinen nuorison kurssikeskus.49 Hankesuunnitelmassa pyrittiin siis mahdollisimman kattavasti perustelemaan sitä, miksi olisi järkevää ryhtyä rakentamaan erityistä nuorisoinstituuttia. Hankkeen suurisuuntaisuuden vuoksi vetoaminen useaan eri auktoriteettiin oli tarpeellista, jotta sillä olisi edellytyksiä menestyä ja toteutua. Suunnitelmassa tuotiin lisäksi esiin kuinka valtion avustamat nuorison leiri- ja kurssikeskukset sijaitsivat kaikki Pohjois- tai KeskiSuomessa. Nuorisoinstituutille katsottiin siis senkin puolesta olevan tarvetta, että sen rakentamisen myötä puute korjaantuisi.50 Fyysisesti nuorisoinstituuttia alettiin kaavailla Vantaalle Tikkurilaan. Tämä johtui etenkin siitä, että Vantaan kaupunki oli ilmoittanut kiinnostuksensa hankkeeseen – ja luvannut myös mahdollisesti osallistua rakennuskustannuksiin. Vaikutuksensa asiaan saattoi olla silläkin, että Valtion nuorisoneuvoston pääsihteeri Raili Kosonen oli itse Vantaalta.51 Vantaalla tonttivaihtoehtoja oli useita, mutta Tikkurilan keskustassa sijaitsevaa tonttia pidettiin kaikista parhaimpana vaihtoehtona. Nuorisoinstituutille kaavailtua tonttia kehuttiin hankesuunnitelmassa sekä toiminnallisesti, että liikenteellisesti erinomaisena.52 Muitakin tontteja kuin vain Tikkurilassa sijaitsevaa oli harkittu mahdollisuutena sijoittaa nuorisoinstituutti. Näitä olivat ainakin valtion omistamat tontit Hiekkaharjussa, Jokiniemessä ja Keravalla. Myös valtion omistamia tontteja Helsingissä ja Espoossa oli selvitetty. Työryhmä oli tullut tulokseen, jonka mukaan nämä muut tontit eivät soveltuneet hankkeeseen, joten työryhmä päättyi esittämään Vantaan Tikkurilaa nuorisoinstituutin tulevaksi sijoituspaikaksi.53 Nuorisoinstituutin rakennuksesta oli tehty jo piirustuksiakin. Huonetilaohjelman mukaan rakennus olisi sisältänyt yhteisiä tiloja, NTK:n toimiston, SNT:n toimiston ja KaKe:n toimiston, sekä neuvottelutiloja, majoitustiloja, koulutuskeskuksen (mm. 100 hengen auditorion), vapaa-aika- ja saunaosaston (sisältäen mm. solariumin) sekä ravintolan, jossa suunnitelman mukaan olisi ollut myös baari.54 Nuorisoinstituutin rakennussuunnitelma oli siis huonetilaohjelmaa tarkastellen varsin tyypillinen lamaa edeltäneen Suomen melko suurisuuntainen hanke. Hankesuunnitelmassa esiteltiin instituutin toteutuksen aikataulu. Aikataulun mukaan instituutista tehtäisiin lopullinen linjapäätös Suomen itsenäisyyden juhlavuoden toimi20


Allianssin tausta ja perustaminen

kunnassa helmikuussa 1990. Huhtikuussa 1990 suunniteltiin aloitettavan rakennuksen lopullinen suunnittelu ja vuonna 1991 kaavailtiin rakentamisen aloittamista. Tavoite oli, että nuorisoinstituutin rakennus valmistuisi joulukuussa 1992, jolloin vietettäisiin itsenäisyyden 75-vuotisjuhlaa. Myllyt jauhoivat opetusministeriössä ja keväällä 1990 nuorisotyön palvelukeskusasiaa oli pureksittu niin, että toukokuussa asetettiin työryhmä selvittämään nuorisotyön palvelukeskuksen perustamiseen liittyviä yksityiskohtia. Työryhmään kuuluivat puheenjohtajana Matti Aaltonen ja jäseninä toimistopäällikkö Taisto Kärkkäinen, vs. kulttuurisihteeri Kimmo Aaltonen, toimistoinsinööri Tuulikki Terho, lainopillinen kaupunginsihteeri Seppo Nurmi, va. nuorisotoimenjohtaja Ismo Airinen, puheenjohtaja Harri Hiltunen, esittelijä Ullrike Hjelt, pääsihteeri Olli Korhonen, pääsihteeri Kari Anttila ja pääsihteeri Eero Nerelli.55 Työryhmä edusti jäsenistöltään opetusministeriötä, Vantaan kaupunkia, Uudenmaan lääniä ja kolmea nuorisotoimialan keskeistä palvelujärjestöä. Uuteen palvelukeskukseen olisivat tulleet työskentelemään pääasiassa palvelujärjestöjen vanhat työntekijät. Lisäksi suunnitelman mukaan nuorisoinstituuttiin olisivat tulleet työskentelemään Nuorisotutkimusseuran, Nuorisoasuntoliiton, Suomen Nuorisomessut oy:n ja Suomalaisen nuorisokortti oy:n työntekijät, sillä kyseiset toimijat olivat lähteneet mukaan hankkeeseen. Kaavailuiden mukaan palvelukeskuksessa olisi ollut henkilökuntaa kaiken kaikkiaan 35 henkilöä.56 Tulevaa nuorisoinstituuttia esiteltiin myös Nuorisotyölehden numerossa 9/90. Artikkelissa kerrottiin hankkeen taustan olevan jo 1970-luvulla, mistä lähtien eri tahot olivat tehneet erilaisia suunnitelmia ja esityksiä palvelu- ja kurssikeskuksen perustamiseksi. Lehdessä todettiin taustalla olevan välttämättömyydeksi koetun palvelujen yhteensovittamisen, josta oli tehty esitys jo 1974, mutta joka oli tuolloin kaatunut monesta syystä, muun muassa erimielisyyteen hallinnon rakenteesta.57 Vaikka Vantaalle nuorisoinstituuttia kovasti kaavailtiinkin, kaikkien varauksetonta tukea hanke ei saanut. Esimerkiksi monet palvelujärjestöjen työntekijät olivat kauhuissaan ajatuksesta, että heidän pitäisi siirtyä Vantaalle. Olivathan Kansalaiskasvatuksen Keskuksen ja Nuorisotyön Keskuksen työntekijät toimineet Helsingin keskustassa Kasarmikadulla ja Suomen Nuorisojärjestöjen Yhteistyöjärjestökin keskustan lähituntumassa Hakaniemessä. Kasarmikadulla Kansalaiskasvatuksen Keskuksessa Nuorisotiedon kirjastossa työskennellyt Vappu Turunen muistelee tunnelmia: Vantaan Tikkurilaan perustettava nuorisoinstituutti. Siinä oli ollut sellaista uhan tuntua, että mennäänkö tässä nyt Tikkurilaan, kaikkien mielestä se oli ihan kauhea asia, että keskustasta Tikkurilaan. Se Tikkurila oli paljon kauempana, kun se nyt on, henkisesti ja fyysisestikin.58

Kaikilta työntekijöiltä ei varmaankaan oltu tiedusteltu halukkuutta lähteä Vantaalle. Idea oli kuitenkin tullut ylemmältä taholta, ja sitä ajettiin innokkaasti eteenpäin. Tahtotila opetusministeriössä ja poliittisia sitoumuksia omaavilla nuorisotoimialan vaikuttajil21


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

la rakentaa tällainen yhteinen palvelukeskus oli ilmeisen kova. Kun vielä saatiin sopiva tonttikin, se lisäsi vettä suunnittelijoiden myllyyn. Hankkeelle oli haettu myös laajaa poliittista tukea ja vielä huhtikuussa 1991 useat kansanedustajat esittivät määrärahan ottamista vuoden 1992 talousarvioon nuorisoinstituutin rakentamista varten. Nuorisoinstituuttihanke oli saatu hyvin käyntiin, ja suunnitelmat olivat pitkällä. Alkuvuodesta 1990 hanke eli kaikkein vauhdikkainta aikaansa. Timo Heinola kertoo, että vielä alkusyksystä 1990 suunniteltiin kovasti instituuttia ja sen muodostamista, mutta jo samana syksynä hankkeen budjetti romahti, kun siltä vedettiin rakennusmäärärahat pois ja hieman myöhemmin loppuivat myös hankkeen suunnittelumäärärahat. Samalla loppui myös poliittinen tuki hankkeelle.59 Nuorisoinstituutin rakentaminen olisikin ollut taloudellisesti melkoisen suuri ja mahtava hanke. Laskelmien mukaan perustamiskustannukset olisivat olleet 54 400 000 markkaa (vuoden 2011 rahanarvon mukaan yli 13 miljoonaa euroa). Tällaiseen satsaukseen ei sittenkään oltu valmiita. Taloudellisesti huima hanke karsiutui pois. Kari Anttila muistelee talo-hanketta: Talon osalta idea oli samanlainen kuin on nykyinen Alli-talo. Pentti Jänkälä neuvottelupäällikkönä ei suostunut tekemään esisopimusta ennen kuin rahat on tilillä. Harri Syväsalmi OPM:stä lupasi rahat. Ei voinut laittaa nimeä, kun ei ollut budjetissa rahaa. Jolloin Jänkälän toiminnan ansiosta, hän ansaitsisi jonkinlaisen kunniamaininnan nuorisojärjestöjen pelastamiseksi, varmistui, ettei sopimus kaatunut järjestöjen päälle, kun lama vei rahat pois, niin ettei niitä ollutkaan ministeriöllä. Meinasi käydä tosi huonosti. Ei ollut maailman mukavimpia asioita.60

Vaikka hankkeen kariutuminen saattoi kirvellä, niin jälkeenpäin monet muutkin nuorisotoimialan vaikuttajat Anttilan lisäksi ovat olleet tyytyväisiä, että hanke epäonnistui. Olli Saarela toteaa, että instituutti olisi ollut aivan väärässä paikassa ja kallis ylläpidettävä.61 Jos hanketta olisi ajettu eteenpäin, eikä kukaan olisi vastustellut, olisi se merkinnyt lähes varmasti suuria muutoksia suomalaisen nuorisotoimialan kentässä. Vanhat palvelujärjestöt olisivat joutuneet suuriin vaikeuksiin. Ja voi olla, että ne olisivat kaatuneet. Yhteistyö ei rajoittunut vain Nuorisoinstituutin suunnitteluun. Kansalaiskasvatuksen Keskus, Nuorisotyön Keskus ja Suomen nuorisojärjestöjen yhteistyöjärjestö kaavailivat myös yhteisen nuorisopassin tai -kortin toteuttamista. Nuorisopassin taustalla vaikutti vahvasti tapahtunut poliittinen ja yleismaailmallinen kehitys, itäblokki hajosi ja rajat aukenivat, Eurooppa alkoi yhdentyä. Tässä korttihankkeessa opetusministeriö oli yhtenä merkittävänä toimijana. Nuorisopassin suunnittelutyöryhmä laati laajan hankesuunnitelman, jossa esiteltiin laajasti nuorisopassin toteuttamista. Passin toteuttamista varten oli hankesuunnitelman mukaan perustettava osakeyhtiö: Suomalainen Nuorisopassi oy.62 Passin tarkoituksena oli toimia etu- ja alennuskorttina alle 27-vuotiaille. Tarkoituksena oli lanseerata käyttöön kortti, joka olisi kansallisesti painottunut, mutta sisältäisi myös kansainvälisiä ominaisuuksia. Nuorisopassin pohjimmaisena tarkoituksena oli tu22


Allianssin tausta ja perustaminen

kea nuorison pyrkimyksiä kasvaa yhteiskunnan täysipainoisiksi ja tietoisiksi jäseniksi.63 Nuorisokorttihanketta voi pitää hyvin tyypillisenä 1980- ja 1990-luvun taitteen nousukauden hankkeena. Nuorison kiinnostus yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen oli vähentynyt, mutta kiinnostus kulutukseen ja kansainvälistymiseen kasvanut. Liittämällä kaupallisuus yhteen yhteiskunnallisuuden kanssa nuoria yritettiin aktivoida ja saada osallistuvammiksi. Tuossa vaiheessa nuorisopassia – joka kulki Europassin nimellä – suunnitteli sama järjestö, kuin nuorisoinstituuttiakin. Kyseessä oli palvelujärjestöjen yhteistyöjärjestö YRY. YRY oli ikään kuin eräänlainen harjoittelukenttä nuorisoalan palvelujärjestöjen yhteistoiminnalle. Nuorisokorttihanke kaatui kuitenkin tuossa vaiheessa monestakin syystä. Kari Anttila kertoo: Nuorisokortti alle 26 v, eka versio meni konkurssiin. Se oli YRY:n hanke kiinteistöhankkeen lisäksi. Sen kortin osalta perustettiin osakeyhtiö, jossa oli mukana Travela, vakuutusyhtiö, yms. Sinne saatiin kohtuullinen pääoma aikaiseksi. Tehtiin puoli miljoonaa alennuskirjaa, jossa oli esitelty alennukset, mitä kortilla saa. Se oli osa eurooppalaista järjestelmää. Pirunnyrkki oli se toimittajayhtiö, jolta liisattiin tai he hoitivat sen miltä me ostettiin palvelu. Mutta kun lähetettiin 500 000 kappaletta sitä kirjaa suomalaiselle nuorisolle, niin sieltä jäi vahingossa välistä sellainen keskeinen dokumentti pois, millä se kortti tilataan. Meni ihan kiville homma. Meitä otti niin perhanasti päähän.64

YRY:ssä mukana ollut SNT:n puheenjohtaja Heikki Pakarinen kertoo, että nuorisokorttihanke oli hieman erikoinen tapaus. Hän kertoo, että hankkeeseen lähdettiin mukaan sillä ehdolla, että se toimii kaupallisesti. Yrityksessä ei haluttu ottaa liiallisia riskejä. Hankketta varten perustettiinkin nuorisokorttiyhtiö – Suomalainen Nuorisopassi Oy. Siihen tuli osakkeenomistajiksi ja sijoittajiksi eri tahoja, joilla oli intressejä, esimerkiksi vakuutusyhtiö Pohjola, matkailun takia Kilroy ja Keltaiset sivut, jotka pistivät kohtuullisia summia. Pakarinen toteaa, että oli onni, että YRY oli nuorisojärjestöjen edustaja tässä, niin että Kansalaiskasvatuksen Keskus, Nuorisotyön Keskus ja Suomen Nuorisojärjestöjen toimikunta selvisivät vähällä kiville menneelle hankkeesta.65 Nuorisokorttihanke siis kaatui. Ajatus oli tuoda jotain uutta ja eurooppalaista Suomeen ja nuorisotoimialalle. Ajatus ei kuitenkaan hävinnyt, vaan hieman myöhemmin, Allianssin perustamisen jälkeen, päästiin mukaan eurooppalaiseen etukorttijärjestelmään. Tuolloin korttia kutsuttiin Herkules-kortiksi. Sittemmin kortin nimi muuttui Euro <26 -kortiksi, ja nykyään kortti on nimeltään Eurooppalainen nuorisokortti. Nuorisotoimialalla oli 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa useita eri pyrkimyksiä kehittää yhteistyötä varsinkin kolmen keskeisimmän palvelujärjestön – eli Kansalaiskasvatuksen Keskuksen, Nuorisotyön Keskuksen ja Suomen Nuorisojärjestöjen toimikunnan – osalta. Osalta toimintaan oli omaa halua ja innostusta. Oli havaittu, että palvelujärjestöillä oli monia päällekkäisiä toimintoja ja että synergiaa hakemalla voitaisiin saada merkittäviäkin hyötyjä. Yhteistyötä järjestöjen kesken ja nuorisotoimialalle ajoi 23


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

myös opetusministeriö. Opetusministeriön kanta oli tietysti tärkeä, koska nuorisotoimiala oli läheisessä yhteydessä opetusministeriöön ja valtionapujen kautta rahoitettiin käytännössä koko nuorisotyö. Nuorisoinstituuttihankkeen kaatuminen ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että suunnitelma yhteistoiminnasta olisi hautautunut tai se olisi unohdettu. Kolmen palvelujärjestön olemassaolo oli käynyt raskaaksi ja opetusministeriö oli kaiken aikaa viestinyt, että yhteistyötä olisi kehitettävä. Ajatus, että nuorisoalan palvelujärjestöt ryhtyisivät läheiseen yhteistoimintaan, ei siis johtunut suinkaan siitä, että Suomi joutui historiansa pahimpaan lamaan, vaan asiaa oli suunniteltu jo paljon pidemmän aikaa. Lamalla oli kieltämättä oma vaikutuksensa siihen, miten yhteistyö muotoutui. Mutta se, että lama olisi ollut ainoa sysäävä tekijä sille kehitykselle, mitä nuorisotoimialalla tapahtui, ei pidä kokonaan paikkaansa.

Allianssi perustetaan Nuorisotoimiala oli 1980-luvun lopulla lähtenyt hakemaan uusia yhteistyön muotoja. Suunnitelmat olivat paisuneet välillä hyvinkin suuriksi, niin kuin nuorisoinstituuttihanke osoittaa. Tuolloin ei vielä ollut kovin konkreettisena vaihtoehtona yhden järjestön perustaminen niin, että Kansalaiskasvatuksen Keskus, Nuorisotyön Keskus ja Suomen Nuorisojärjestöjen toimikunta olisi sulautettu yhteen. Tarkoitus oli vain toimia mahdollisimman läheisessä yhteistyössä ja hakea synergiaa. Yhteistyön harjoittelua oli siis ollut jo 1980-luvun lopulta lähtien, mutta hankkeet olivat kaatuneet. 1990-luvun alussa oli edelleen painetta hakea yhteistyön mahdollisuuksia. Vähitellen alkoi nousta esiin kanta, jonka mukaan olisi järkevintä, että järjestöt yhdistyisivät yhdeksi isoksi nuorisoalan palvelujärjestöksi. Yhdistymisajatuksessa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, sillä kaksi järjestöä oli toiminut jo pitkään samassa rakennuksessa Kasarmikadulla. Vuoden vaihteessa 1991–1992 kaikki kolme järjestöä muuttivat saman katon alle Vallilaan Nokiantie 4:ään.66 Myös opetusministeriö kannusti palvelujärjestöjen yhteensulautumista. Timo Heinolan mukaan kyse oli paljolti siitä, että palvelujärjestöjen toimintaedellytykset olivat heikentyneet huomattavasti: Kaikki ne pyrkimykset viedä eteenpäin kolmen järjestön toimintaa oli vaakalaudalla. KaKen kohdalla koulutustoiminta tyssäsi siihen, kun nuorisoinstituuttia ei saatu käyntiin. Koulutustoiminnassa kansalaisopistot oli keskeisiä, ne rupesivat vähentämään omaa ostotoimintaansa. Tulorahoitus rupesi hiipumaan KaKeltakin, vaikka siellä oli Nuorisotiedon kirjasto ja erilaiset muut toiminnot jo käynnissä, ne olivat kaikki erillisrahoituksen piirissä. Sitten tämä yhteistyöjärjestö, joka oli poliittisten järjestöjen tämmöinen käyttöjärjestö. Siellä oli poliittisia nuorisojärjestöjä, jotka käytti sitä tällaiseen kulttuurivaihtoon. Se hoiti sen 70- 80-luvun tyyliin Itä-Euroopan maihin. Sekin oli tyssännyt. Eihän näitä yhteistyörakenteita, kun se itäblokki meni palasiksi, oikein ollut. Sitten NTK, joka oli nuorisotyöntekijöiden ammattilaisten, oli pieni mutta tekivät todella paljon töitä nimenomaan kuntien

24


Allianssin tausta ja perustaminen

nuorisotoimien kanssa. Saattaa olla, että siinäkin tapahtui hiipuminen kun kunnat oli rahapulassa.67

Sitä, milloin neuvottelut uuden järjestön perustamiseksi täsmällisesti alkoivat, on mahdotonta todentaa. Epävirallisia neuvotteluja lienee varmasti käyty hyvin pitkään. Maininta palvelujärjestöjen yhdistymisestä ja sen tuomista eduista löytyy Kansalaiskasvatuksen Keskuksen toimintasuunnitelmasta vuodelle 1992, joka on päivätty 18.11.1991.68 Nuorisotyölehden artikkelissa todetaan SNT:n toimineen asiassa päänavaajana ja lehdessä otettiinkin varsin myönteinen kanta yhdistymiskaavailuille: Nykyisellään NTK:n ja KaKen koulutustoiminta on vähentynyt ja tarvetta on tullut nuorisotyöntekijöiden jatko- ja täydennyskoulutukselle. Kansainväliset yhteydet ovat muuttuneet, eurooppalainen nuorisoyhteistyö vaatii uudenlaista suhtautumista ja yhteyksien pitoa. Järjestöihin kuulumaton nuoriso ja erityisnuorisotyö tulevat olemaan palvelutoiminnalle haaste ja voimien yhdistäminen nuorisotyön edunvalvonnan parantamiseksi on aivan perusteltua.69

Vaikka Nuorisotyölehdessä otettiinkin selkeän positiivinen kanta siihen, että nuorisotyön palvelujärjestöt yhdistyisivät yhdeksi järjestöksi, niin samalla korostettiin, että uudella yhteiselimellä pitää olla selkeä ja yhdenmukainen käsitys siitä, miten nuorisotyötä halutaan edistää. Tukea siis oli olemassa, mutta siihen sisältyi pieniä varauksia. Lehti antoi ymmärtää, että asia pitäisi suunnitella ja valmistella hyvin, jotta siitä olisi hyötyä nuorisojärjestöille ja nuorisotyöntekijöille.70 Vuoden 1992 alkupuolella suunnittelutyö saikin vauhtia ja esimerkiksi Kansalaiskasvatuksen Keskuksen hallituksessa yhdistymiseen liittyviä etuja ja ongelmia käsiteltiin helmikuun puolessa välissä. KaKe:n hallitus edellytti tuolloin mahdollisimman nopeaa toimintaa ja että aikataulusta on sovittava kevään 1992 aikana.71 Myös Nuorisotyön Keskuksessa asia oli esillä helmikuussa 1992. NTK:n hallituksen kokouksen mukaan Suomen Nuorisojärjestöjen toimikunnan vuosikokouksessa oli esitetty yhteistyöneuvotteluita kaikkien kolmen palvelujärjestöjen kesken. Yhteistyöneuvottelujen tarkoituksena oli tutkia mahdollisuutta järjestöjen yhdistymiseksi.72 Yhteistyön valmistelu lähtikin nopeasti liikkeelle. Muodostettiin neljä työryhmää, joiden tehtävänä oli valmistella järjestöjen yhdistymistä ja suunnitella, miten se tapahtuisi. Työryhmiä olivat taloushallinto- ja budjetointityöryhmä, sokkelityöryhmä, toiminnan kehittämisryhmä ja tiedotustyöryhmä. Taloushallinto- ja budjetointityöryhmää johti Kari Anttila, sokkelityöryhmää Heikki Pakarinen, toiminnan kehittämisryhmää Eero Nerelli ja tiedotusryhmää Pekka Väänänen. Varsinkin sokkelityöryhmän osuus yhdistymisen suunnittelussa oli varsin keskeisellä sijalla. Sokkelityöryhmässä kaavailtiin X-järjestölle – mitään nimeä suunnitellulle järjestölle ei ollut vielä päätetty – monia tehtäviä. Työryhmän mukaan järjestön tarkoituksena olisi edistää nuorisojärjestöjen ja nuorisotyötä tekevien ammattitaitoa, toimintaa ja yhteistyötä, valvoa jäsenjärjestöjensä etuja ja nuorisotyön oikeuksia. Sokkelityöryhmässä 25


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

käsiteltiin ja suunniteltiin myös tulevan järjestön sääntöjä. Sääntöjä suunniteltaessa käytettiin myös konsultin palveluita.73 Sokkelityöryhmän puheenjohtajana ja SNT:n puheenjohtajana toiminut Heikki Pakarinen kertoo, että yhdistymisen eteen piti tehdä paljon töitä. Pakarinen muun muassa kävi itse puhumassa SNT:n jäsenjärjestöjä uuden järjestön taakse. Tämä oli Pakarisen mukaan tärkeää, ettei kukaan olisi tullut jälkeenpäin valittamaan asioiden sopimisesta kabinetissa. Kovin suurta vastustusta ei Pakarinen muista ainakaan SNT:n jäsenjärjestöissä olleen uuden järjestön perustamista kohtaan.74 Kari Anttilan mukaan isoin vääntö uuden järjestön perustamisessa käytiin sen hallintomallista. Lopulta päädyttiin siihen, että järjestössä voi olla sekä henkilöjäseniä että järjestöjäseniä, mutta painoarvo meni koon mukaan – eli mitä isompi järjestö oli kyseessä, sitä isompi painoarvo sillä oli päätöksiä tehdessä.75 KaKe:n hallituksessa tuolloin mukana ollut Ullrike Hjelt-Hansson muistelee, että KaKe:n hallituksessa ei koskaan epäilty, etteikö järjestöjen yhteen meneminen olisi hyvä ratkaisu. Hjelt-Hanssonin mukaan neuvotteluita käytiin tiivisti ja niissä mentiin eteen- ja taaksepäin. Vaikka sinänsä vastustusta järjestöjen yhdistymiselle ei ollutkaan, niin Hjelt-Hansson toteaa, että usein joku nosti neuvotteluissa jonkun ongelman esiin. Vaara piilikin siinä, että jos olisi antanut olla, olisi yhdistyminen venähtänyt. Kun nähtiin, että yhdistyminen on saavutettavissa, todettiin, että sitä pitää määrätietoisesti viedä eteenpäin.76 Poliittisesti uuden järjestön valmistelu oli Heikki Pakarisen mukaan melko vaivatonta. Joillain tahoilla oltiin vähän nihkeitä, mutta se oli Pakarisen mukaan vain pientä. Keskustalainen kulttuuriministeri Tytti Isohookana-Asunmaa oli kovin myönteinen, mutta keskustan nuorisojärjestössä oltiin penseitä, mikä Pakarisen mukaan johtui todennäköisesti siitä, että he eivät olleet mukana yhdistymisprosessissa tai ainakaan sen johdossa. Pakarinen huomauttaa, että johtoryhmässä, joka suunnitteli yhdistymistä, ei keskustalaisilla ollut oikein asemaa. Se johtui taas siitä, että keskustalaisilla ei ollut yhtään puheenjohtajaa tai pääsihteeriä näissä järjestöissä. Kimmo Järvinen ja Kari Anttila olivat sosialidemokraatteja, Heikki Pakarinen ja Vesa Jussila kokoomuslaisia ja SNT:n Pekka Väänänen samoin kuin Erja Anttonen olivat sosialidemokraatteja, eikä Ullrike Hjelt-Hanssonkaan ollut keskustalainen. Pakarisen mukaan suunnitteluun otettiin mukaan sitten eräs keskustalainen vähän niin kuin ottopojaksi. Järjestettiin myös vapaamuotoinen tilaisuus, jonne kutsuttiin Nuoren Keskustan Liiton puheenjohtaja mukaan.77 Koettiin tärkeäksi, että uudella järjestöllä olisi mahdollisimman laaja poliittinen tuki takanaan. Palvelujärjestöjen henkilökunta suhtautui ainakin osittain hämmennyksellä yhdistymissuunnitelmiin. Seija Majanen muistelee, että ajatus oli sellainen, että yhdistymisestä ei tule mitään, koska järjestöt ovat niin erilaisia. Majanen kuitenkin toteaa, että loppujen lopuksi järjestöt tekivät aika samoja asioita, mutta eri tavoin.78 Tiina Hokkasen mukaan SNT:n henkilöstössä yhdistymisajatukseen suhtauduttiin positiivisesti. Ajatukseen 26


Allianssin tausta ja perustaminen

oli ehditty eräällä tapaa tottua jo YRY-vaiheessa.79 Henkilöstön tuntemukset sisälsivät yhdistymisvaiheessa sekä positiivisuutta että pelkoa, joka on luonnollista, kun on kyse jostakin uudesta. Epäilijöidenkin reaktiot kuitenkin pehmenivät ja alettiin ajatella, että kyseessä on lopulta järkevä uudistus. Neuvotteluita kolmen järjestön yhdistämiseksi ja yhden uuden palvelujärjestön perustamiseksi käytiin melko tiiviisti vuoden 1992 aikana. Loppusyksyllä oltiin niin pitkällä, että oltiin valmiita solmimaan sopimus uuden järjestön perustamisesta. Sopimus solmittiin 2.11.1992 ja siinä Kansalaiskasvatuksen Keskus, Nuorisotyön Keskus ja Suomen Nuorisojärjestöjen Yhteistyöjärjestö toivat esiin, että nuorisotoiminnan kaikinpuolinen edistäminen tulevaisuudessa vaatisi vapaaehtoisen nuorisotoiminnan ja yhteiskunnan ohjaaman nuorisotyön yhteyksien parantamista, nuorisojärjestöjen vaikutusmahdollisuuksien parantamista valtion ja kuntien nuorisotoiminnassa, kunnallisen ja valtiollisen nuorisotoiminnan turvaamista ja kehittämistä, nuorisotiedotuksen ja -tutkimuksen edistämistä sekä nuorisotyön palvelun päällekkäisyyksien purkamista.80 Sopimuksessa NTK ja SNT sitoutuivat lopettamaan varsinaisen toimintansa vuoden loppuun mennessä ja olevansa hakematta valtionapua vuodelle 1993. KaKe taas lupasi ottaa vastattavakseen NTK:n ja SNT:n veloista ja vastuista seuraavan vuoden alusta alkaen ja sovittiin, että NTK:n ja SNT:n työntekijät siirtyvät KaKe:n palvelukseen vuodenvaihteessa vanhoin työehdoin.81 Sopimus Allianssin perustamiseksi oli siis solmittu. Se, että uusi järjestö perustettiin pääasiassa KaKe:n pohjalle, johtui Kari Anttilan mukaan pitkälti käytännöllisistä tekijöistä – KaKe:n toimiala oli laajin. Muistakin järjestöistä otettiin asioita Allianssiin mukaan, kuten SNT:stä hallintomalli ja NTK:sta Nuorisotyö-lehti.82 Hallintomallin ottaminen SNT:stä epäilytti toisia, mutta ratkaisua voi kuitenkin pitää erittäin perusteltuna. SNT oli järjestöistä kaikkein poliittisin ja siellä toimivat poliittiset vaikuttajat. Ottamalla SNT:n hallintomalli myös Allianssin hallintomalliksi saatiin poliittiset järjestöt sitoutettua Allianssiin ja sen toimintaan. Tätä voi pitää varsin tärkeänä, sillä rahoitus Allianssiin saadaan poliittisten päätösten kautta. Uuden järjestön tulevaa toimintaa lähdettiin hahmottelemaan toimintasuunnitelmassa vuodelle 1993. Toimintasuunnitelmassa todettiin uuden Allianssin ryhtyvän hoitamaan kolmen järjestön aikaisempia tehtäviä ja karsivan päällekkäisiä tehtäviä. Tärkeänä sektorina korostettiin Allianssin roolia nuorisotoiminnan edunvalvonnassa, sillä ilmassa oli henkeä, jonka mukaan ei pidetty itsestään selvänä, että yhteiskunta tukisi nuorten kanssa tehtävää toimintaa. Huolen tästä asiasta oli herättänyt valtion talousarvion valmistelu, jonka yhteydessä oli kyseenalaistettu valtion tukema nuorisotoiminta.83 Toimintasuunnitelmassa esiteltiin ja kuvailtiin tulevaa toimintaa hyvin laajasti. Tämä johtui varmasti siitä, että yhteen järjestöön oli laitettu kolmen eri järjestön toiminnat. Vaikka toimintasuunnitelman alkupuolella korostettiinkin Allianssin roolia nuorisotoiminnan edunvalvonnassa, niin asialle ei kuitenkaan ollut omistettu yhtään varsinaista osiota toimintasuunnitelmassa. Sen sijaan kehittäminen ja koulutus, tiedotus, julkaisut, kansainvälinen toiminta, Menoksi-tapahtuma, Nuorten talkoot, nuorisotiedotuksen ja 27


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

matkailun palvelu, Nuorisotiedon kirjasto, toimisto ja hallinto sekä talous olivat kaikki saaneet oman osionsa toimintasuunnitelmassa. Suunnitelmaan oli ilmeisen selvästi yhdistetty kaikkien kolmen aikaisemman palvelujärjestön toimintoja. Mitään sen suurempaa strategiaa ei ilmiselvästikään oltu vielä pohdittu. Järjestön nimi, Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry, syntyi sattuman kautta. Uutta järjestöä suunniteltaessa oli puhuttu lähinnä järjestöstä X. Järjestön nimi ei ollut ollut kaikkein päällimmäisenä, kun yhdistymistä mietittiin. Jarkko Lehikoisen mukaan nimeä oli pohdittu pitkään. Lopulta Allianssi-nimi löytyi kansainvälistä nuorisotyötä ja sen rakenteita esittelevän Eurooppa ABC-julkaisun osoiteluettelosta. Porukalla luetteloa selattaessa osui silmään ”Alliance of European Voluntary Service Organisations”, josta havaittu Allianssi tuntui kaikista hyvältä.84 Kuriositeettina mainittakoon, että mainittu alkuperäinen Alliance oli vuosia Allianssille käärmeissään nimensä varastamisesta, koska se johti välillä sekaannuksiin kansainvälisissä yhteyksissä. Osittain tästä syystä Allianssi alkoi sittemmin käyttää virallisena englanninkielisenä nimenään ”Finnish Youth Co-operation – Allianssi”, eli Allianssisanan suomenkielistä muotoa alkuperäisen ”Finnish Youth Co-operation Alliance” -nimen sijaan.85 Teknisesti uuden järjestön muotoutuminen tapahtui niin, että NTK ja SNT lakkauttivat toimintansa, ja KaKe muutti nimensä Allianssiksi. Uuteen Allianssiin siirtyi KaKe:sta 18 työntekijää, NTK:sta viisi työntekijää ja SNT:stä kolme työntekijää. Aluksi kaikkien kolmen järjestöjen pääsihteereistä tuli myös Allianssin pääsihteereitä. Tämä oli kuitenkin vain väliaikainen ratkaisu – on hankalaa, jos järjestössä on useampi pääsihteeri. Vuoden 1993 alusta, Allianssin aloittaessa varsinaista toimintaansa pääsihteeriksi tuli KaKe:n pääsihteeri Kari Anttila ja puheenjohtajaksi SNT:n puheenjohtaja Heikki Pakarinen. Yhdistymiskuvioissa mukana olleiden henkilöiden mukaan opetusministeriö ei suorastaan pakottanut tai määrännyt palvelujärjestöjä liittymään yhteen, mutta kannusti siihen. Syynä oli tietenkin raha ja se, että yksi järjestö voisi olla tehokkaampi kuin kolme erillistä järjestöä, jotka vieläpä tekivät päällekkäisiä toimintoja. Tietystä ohjauksesta kertoo esimerkiksi se, että keväällä 1992 opetusministeriö asetti valtakunnallisen työryhmän, jonka tarkoituksena oli selvittää valtakunnallisten nuorisojärjestöjen toimintaavustusten periaatteita.86 Toisena syynä oli esimerkin antaminen. Heikki Pakarisen kertoman mukaan ministeriön kanta yhdistymiseen oli jo siksi myönteinen, että liikuntapuolelle piti antaa esimerkkiä järjestöjen yhdistymisestä. Samaa korostaa Eero Nerelli-Antell. Heidän mukaansa tuolloinen kulttuuriministeri Tytti Isohookana-Asunmaa toivoi yhdistymisiä myös urheilujärjestöjen kentässä ja esimerkin antaminen siihen suuntaan oli tärkeää.87 Urheilujärjestöt olivatkin tuohon aikaan suurissa ongelmissa, varsinkin SVUL oli lähes konkurssin partaalla. Ministeriön suhtautuminen uuden järjestön perustamiseen oli siis positiivista, mikä ei ole yllätys, kun jo 1980-luvun lopulta asti oli kehotettu nuorisoalan 28


Allianssin tausta ja perustaminen

järjestöjä koordinoimaan toimintaansa. Järjestöjen yhteen meneminen oli myös eräässä mielessä pelastus, varsinkin NTK:lle. Kun yhteistyötä oli alettu suunnitella, oli näyttänyt siltä, että NTK:lla menee hyvin. NTK oli järjestänyt 1990-luvun alussa isoja Äksön-messuja, jotka olivat olleet nuorison suurtapahtumia. Messuille hankittiin hyvin nimekkäitä esiintyjiä, kuten esimerkiksi New Kids on the Block. Messut olivat monipäiväisiä ja niillä tavoiteltiin erittäin suuria kävijämääriä. Äksön-messut olivat suuria projekteja ja näyttivät ulkopuolelle hyvältä. Seija Majasen mukaan messujen markkinointi kuitenkin epäonnistui ja muutenkaan ei lopulta tiedetty, miten tapahtuma olisi oikeasti pitänyt järjestää niin, että se kannattaa.88 Messut vaikuttivat negatiivisesti NTK:n talouteen ja se olisi saattanut koitua NTK:n kohtaloksi, ellei Allianssia olisi perustettu ja asiaa hoidettu yhteistuumin kuntoon, niin kuin Heikki Pakarinen toteaa: NTK teki suuria projekteja, jotka sinänsä oli hyviä, mutta se taloushallinto oli ihan katastrofaalista. On ihan perusteltua väittää, että NTK olisi vuonna 1993 mennyt konkurssiin. Tavallaan NTK:n ihmiset pelastettiin tällä kuiville, siitä tuli taakkaa Allianssille, mutta oli oikein sinänsä niitä ihmisiä kohtaan, koska siellä oli sinänsä tehty hyvää nuorisotyötä ja hyviä juttuja. Talous vaan oli… Ei ollut niin rationaalista se taloudenhoito.89

NTK:n epäonnisten messujen perintö vaikutti vielä Allianssin alkutaipaleella ja oli johtaa suuriin ongelmiin. Myös Kansalaiskasvatuksen Keskuksen perintönä tulleet Educa-messut aiheuttivat Allianssille päänvaivaa. Näistä ongelmista kerrotaan tarkemmin luvussa Vaikeat ensivuodet. Myös kansainväliselle toiminnalle Allianssin synty oli ratkaisu. Tuossa vaiheessa haluttiin vahva kansallinen toimija kansainväliseen nuorisopolitiikkaan. Aikaisemmin tiiviisti kansainvälistä yhteistyötä tehneessä SNT:ssä oli kasvanut huoli siitä, että SNT maksoi huomattavia jäsenmaksuja CENYC:in (Council of European National Youth Committees) kassaan. Tuohon aikaan eurooppalainen nuorisotoiminta oli keskittynyt Länsi-Eurooppaan ja CENYC:in piiriin. SNT:lle pienenä järjestönä jäsenmaksu oli huomattava. Heikki Pakarisen mukaan ei haluttu olla huonompia kuin muut pohjoismaat. Taloustilanteen huonontuessa SNT:ssä olisi jouduttu ennen pitkää tekemään ratkaisu, jatketaanko jäsenmaksun maksamista CENYC:lle vai irtisanotaanko yksi työntekijä. Allianssin perustaminen ratkaisi ongelman, koska Allianssin budjetissa CENYC:in jäsenmaksu ei ollut niin iso asia. Pakarisen mukaan talousasioita tärkeämpää oli se, että saatiin eurooppalaiseen nuorisopolitiikkaan hyvä ja vahva toimija: Jos haluttiin, että suomalaiset nuorisojärjestöt näkyisi eurooppalaisessa nuorisopolitiikassa, niin se vaati vahvaa organisaatiota. Ei vaan sellasta poliittista tilannetta, jossa olisi idän ja lännen välissä sillai sopivasti, vaan piti mennä tekemään sitä duunia, piti olla muskelia siihen, pärjätä muiden pohjoismaiden nuorisokomiteoiden kanssa, esim. Tanskassahan on ollut perinteisesti hyvin vahva

29


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

nuorisokomitea, että saatiin jotain Tanskaan verrattavaa. Ja ruotsalaiset ja norjalaiset on vahvistanut omia nuorisokomiteoitaan tietyllä viiveellä Allianssin perässä.90

Allianssin synty on monen tekijän summa. Pääasiassa syy oli käytännöllinen. Saattamalla nuorisotoimialan palvelujärjestöt yhteen koettiin saatavan enemmän yhteisiä etuja, kuin jos kaikki kolme järjestöä olisivat pysyneet erillisinä järjestöinä. Perustamalla Allianssi saatiin mukaan myös sitoutumattomat nuorisojärjestöt. Sitoutumattomien järjestöjen saaminen mukaan poliittisten nuorisojärjestöjen rinnalle koettiin tärkeäksi, sillä poliittisten nuorisojärjestöjen vaikutusvalta oli heikentynyt 1990-luvulle tultaessa ja tämä nähtiin uhkaavana tekijänä nuorisoasioiden hoidon ja palvelutoiminnan kannalta. Sitoutumattomat olivat olleet myös hieman hajallaan, joten heitä piti selkeämmin hakea toimimaan yhdessä muiden kanssa. Ottamalla sitoutumattomien kenttä vahvasti mukaan saatiin suurempi selkänoja asioiden ajamiselle. Se, että Allianssi syntyi juuri laman aikana vaikuttaa oikeastaan ainakin osittain sattumalta. Ideaa palvelujärjestöjen yhteistyöstä ja yhteen menemisestä ei saatu tuolloin, vaan jo paljon aikaisemmin. Ehkä nuorisotoimialan kannalta oli hyvää tuuria, että suunnitelmia yhteistoiminnasta oli tehty jo pitemmän aikaa ja valmiudet yhden palvelujärjestön perustamiseksi oli luotu. Kaavailut yhteistoiminnasta olivat kehittyneet vuosien varrella ja kun nuorisoinstituuttihanke oli karahtanut kiville, perustettiin uusi järjestö – Allianssi. Se, että järjestö perustettiin silloin kuin se perustettiin, on sittemmin osoittautunut onnenpotkuksi. Jos yhtä yhteistä järjestöä ei olisi muodostettu, niin on perusteltua väittää, että kolme erillistä järjestöä olisivat kärsineet paljon enemmän kuin yksi järjestö.

30


2. Vaikeat ensivuodet

Talous kuralla Suomi oli 1990-luvun alussa ajautunut syvään lamaan. Vuonna 1991 valtiontalouden alijäämä kasvoi ennen näkemättömään 32 miljardiin markkaan. Valtiontalouden tila heikkeni edelleen rajusti myös vuonna 1992, jolloin saavutettiin 72 miljardin markan budjettivaje, joka oli 14,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Valtiovarainministeriön arvion mukaan lamavuosina jouduttiin tekemään säästöpäätöksiä yhteensä 35–50 miljardin markan edestä. Julkiseen talouteen laman aiheuttamat leikkaukset iskivät viiveellä, mutta sitäkin voimakkaammin seuraavina vuosina. Allianssin alkuvuodet ajoittuivat laman synkimpään aikaan.1 Allianssin toiminta kärsi alkuvuosina pahoin niin julkisen talouden ongelmista, kuin järjestön oman talouden heikosta tilasta. Järjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi nousi Kokoomuksen Nuorten Liitosta tullut Heikki Pakarinen, joka oli ollut aiemmin SNT:n puheenjohtaja. Kansalaiskasvatuksen Keskuksen pääsihteerinä toiminut Kari Anttila jatkoi Allianssin pääsihteerinä. Joulukuussa 1992 Allianssin hallituksen kokouksessa työvaliokuntaan valittiin seitsemän jäsentä. He olivat puheenjohtaja Pakarisen lisäksi varapuheenjohtaja Kimmo Järvinen, talousvastaava Ullrike Hjelt-Hansson, Pekka Alholm, Mari Kiviniemi, Paavo Tsokkinen ja Mauri Uusilehto. Lisäksi valittiin neljä jaostoa. Kansainvälisten asiain jaoston puheenjohtajaksi tuli Kiviniemi, koulutusjaoston puheenjohtajaksi Ismo Suksi, nuorisopoliittisen jaoston johtoon tuli Pakarinen, nuorisotiedotusjaoston johtoon Kaisa Ahokas ja nuorisotyön jaoston johtoon Järvinen.2 Opetusministeriön virkamiesten pääargumentti yhdistymisneuvotteluissa oli ollut, että se halusi yhden keskustelukumppanin kolmen sijaan. Kulujen karsinta ei ministeriölle ollut oleellisin asia, vaikka virkamiehet päällekkäisiä toimintoja järjestöissä huomasivatkin. Julkisen talouden jättivaikeudet käänsivät virkamiesten mielipiteet päälaelleen. Lamavuodet olivat olleet vaikeita Allianssin perustajajärjestöille, joille oli kertynyt velkoja, jotka painoivat nyt Allianssia. Silti perustamisen jälkeen loppuvuodesta 1992 31


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Allianssi järjesti Nuorten Talkoot. elettiin jonkinlaisessa illuusiossa, että vaikka velkaa oli, toiminnot jatkuisivat ennallaan. Allianssin taloudellinen liikkumavara kapeni yllättäen ja dramaattisesti vuoden 1993 kuluessa. Uusia maksamattomia laskuja ja muita vastuita ilmestyi jatkuvasti kuin tyhjästä. Edessä olivat taloudellisesti ankarat ajat. Ne eivät olleet sitä vain Allianssille. Koko suomalainen yhteiskunta sukelsi yhä syvemmälle laman syövereihin. Allianssin toiminta koostui ensimmäisinä toimintavuosina lähinnä perustajajärjestöjen perintönä tulleista toiminnoista. Keskeisessä osassa olivat erilaiset kurssit, koulutukset ja seminaarit. Myös Nuorisotyö-lehden tekeminen ja Nuorisotiedon kirjaston toiminta jatkuivat. Uutena toimintona vuonna 1993 aloitti nuorisovaihto, joka osoittautui alusta alkaen menestyksekkääksi. Myös kansainvälinen toiminta oli aktiivista. Vuosien 1993–1994 aikana Allianssi toteutti myös Nuorten Talkoot -kampanjan, joka sisälsi erilaisia nuorten työllistämishankkeita ympäri maata. Vuonna 1993 järjestettiin ensimmäisen kerran myös Allianssi-risteily. Järjestön alati heikkenevä talouden tila velloi kuitenkin toiminnan yllä eikä tulevaisuus näyttänyt ruusuiselta. Julkisen talouden menoja supistettiin rajusti vuodelle 1993, mikä kouraisi uuden Allianssin heikkoa taloutta tavalla, jota järjestön perustajat eivät olleet osanneet odottaa. Kun Opetus- ja kulttuuriministeriö oli vielä perustamisneuvotteluissa korostanut, ettei järjestöjen yhdistäminen vaikuta negatiivisesti niiden koko32


Vaikeat ensivuodet

Allianssi-risteilyllä 1995. Reijo Paananen, Säde Tahvanainen ja Olli Sarekoski. naisrahoitukseen, osoittautui todellisuus toiseksi. Valtionapua leikattiin vuodelle 1993 niin, että nuorisotiedotuksen ja matkailun projektin valtionavun osuus pieneni 150 000 markalla ja yleinen valtionapu 400 000 – 500 000 markalla.3 Nopeasti jouduttiin hyväksymään myös se fakta, ettei kolmen järjestön yhteen liittäminen ollut tuonut välittömiä kustannussäästöjä, päinvastoin. Järjestön kiinteät menot olivat kasvaneet selvästi. Lisäksi Allianssin vastattavaksi olivat tulleet myös SNT:n ja NTK:n TEL-lainat. Uutta velkaa ei enää voitu ottaa, vaan menoja ja toimintoja oli supistettava. Esillä ollut henkilökunnan lomautusvaroitus päätettiin kuitenkin vielä hallituksen tammikuun kokouksessa jättää pöydälle. Pääsihteeri ja taloustyöryhmä velvoitettiin tekemään hallitukselle taloudellinen selvitys toimenpide-esityksineen.4 Vain puoli vuotta perustamisensa jälkeen Allianssi joutui yllättäen valitsemaan itselleen uuden puheenjohtajan, kun Heikki Pakarinen valittiin World Assembly of Youth -järjestön pääsihteeriksi. WAY:n pääpaikka sijaitsi Kööpenhaminassa, eikä Pakarisella ollut mahdollisuuksia jatkaa Allianssin puheenjohtajana. Seuraajakilpailu sähköisti tunnelman ennen järjestön kevätkokousta. Puheenjohtajuudesta käytiin kilpailua Nuoren Keskustan Liiton (NKL) edustajan Mari Kiviniemen ja Partiolaisten edustajan Petri Kaukiaisen kesken. 33


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Kaikki erilaisia – kaikki samanarvoisia Euroopan neuvoston 32 jäsenvaltion päämiehet antoivat lokakuussa 1993 yhteisen julistuksen Wienissä. Valtioiden johtajat olivat huolissaan esiin nousevasta rasismista, vierasvihasta ja juutalaisvastaisuudesta, suvaitsemattoman ilmapiirin kehittymisestä ja maahanmuuttaja-alkuperää oleviin ihmisiin kohdistuvasta väkivallasta. Valtionpäämiehet kehottivat toimimaan kaikenlaista suvaitsemattomuutta vastaan synnyttämällä yhteistyötä erilaisten ihmisten välillä. Kehotus otettiin vakavasti ja sen seurauksena useimmissa Euroopan maissa toteutettiin vuona 1995 rasismin vastainen kampanja tunnuksella Kaikki erilaisia – kaikki samanarvoisia.1 Suomessakin aika oli otollinen rasismin vastaiselle kampanjalle. Suomeen oli tullut 1990-luvulla aiempaa enemmän ulkomaalaisia. Rasistisen käytöksen kohteeksi olivat joutuneet varsinkin somalit ja venäläiset. Lama-aikana niin pakolaiset kuin muutkin ”vääränväriset” maahanmuuttajat alettiin nähdä uhkana suomalaisten hyvinvoinnille ja maan turvallisuudelle. Varsinkin Joensuun skinhead-nuoret pysyivät julkisuudessa. Amerikkalaisen koripalloilijan pahoinpitely-yritys kuohutti suomalaisia. Yhdenvertaisuutta ja suvaitsevaisuutta korostaneelle Allianssille lähteminen kampanjaveturiksi sopi hyvin. Kampanjan rooli oli alusta lähtien olla enemmän 34

mahdollistajan kuin varsinaisen toimijan rooli. Myös Opetusministeriö oli hankkeen takana ja myönsi sille rahaa. Vuonna 1995 Allianssi jakoi yhteensä miljoona markkaa kampanjarahaa 50 eri projektille ympäri maata. Hakemuksia tuli yhteensä 300. Yksi näkyvimmistä oli Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan järjestämä Maailma kylässä -tapahtuma Helsingin Kaisaniemessä. Euroopan neuvoston kampanja loppui, mutta Suomessa koettiin, että rasismin vastaiselle työlle oli edelleen tarvetta ja kampanjaa päätettiin jatkaa. Vuodelle 1996 Opetusministeriö antoi miljoona markkaa lisää rahaa kampanjalle.2 Allianssi palkkasi Susanna Huovisen kampanjasihteeriksi. Hänen tehtäväkseen tuli valmistella päätökset siitä, mitkä järjestöt saivat rahaa. Päätökset teki lopulta työvaliokunta, jossa oli edustajat työministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, Punaisesta Rististä ja Romaniasiain neuvottelukunnasta. Kulttuurierot tulivat kampanjan aikana tutuiksi myös projektisihteeri Huoviselle: Eräs maahanmuuttajajärjestö halusi tulla etukäteen neuvottelemaan projektistaan. Menin heitä vastaan neukkariin. Heillä oli kaikilla mustat puvut päällä ja he kysyivät, että milloin se projektikoordinaattori saapuu. Sanoin, että se istuu nyt tässä. Ne olivat valmistautuneet, että tulee joku suuri herra ja luulivat ilmeisesti, että olen


Kaikki erilaisia – kaikki samanarvoisia

Keks-kampanjassa sai mm. kokeilla miltä tuntuu olla pyörätuolissa tai sokea. joku sihteeri. Olin aika nuori silloin. Se oli hieman tyly kokemus. Mutta he muuttivat nopeasti moodia. Tilanne kertoi vain, että suvaitsevaisuustyössä on ja oli kulttuuriin liittyviä isoja aitoja, jotka pitää osata ylittää. Mutta onnistumiset olivat ihania juttuja. Esimerkiksi, kun jostain kampanjan rahoittamasta hankkeesta soitettiin, että hei, meillä oli täällä hirveästi porukkaa ja me halutaan jatkaa ja saatiin semmoiset ja semmoiset tahot saman pöydän ääreen.3

Vuonna 1996 Allianssi ei enää tyytynyt pelkkään rahan jakamiseen. Tavoitteena oli syventää kampanjaa pelkästä tiedottamisesta toiminnallisemmaksi. Suvaitsevaisuustyön merkityksellisyyttä pyrittiin painottamaan erityisesti kansalais- ja nuorisojärjestöille, etnisille vähemmistöille, maahanmuuttajille ja viranomaistahoille. Toiminta pyrittiin siirtämään enemmän paikalliselle tasolle antamalla rahoitusta eri-

laisille paikallisprojekteille. Punaisen Ristin kanssa Allianssi järjesti Kirjava nuoruus-seminaarin, jossa keskusteltiin muun muassa monikulttuurisuudesta ja integraatiosta konfliktien ja rasismin ehkäisijänä. Myös tiedotusvälineissä aihe nousi pinnalle. Suvaitsemattomuudesta alettiin Suomessa keskustella ja toimia myös sen poistamiseksi.4 Toisena toimintavuonna tehtiin myös seurantaa siitä, mitä ensimmäisen vuoden projekteilla oli paikallisesti saatu aikaan. Monet projektit olivat jatkuneet ensimmäisen kampanjavuoden jälkeen jossakin muodossa. Usein rasismin vastainen työ oli sulautettu osaksi järjestöjen tai muiden organisaatioiden normaalia toimintaa. Allianssi on myös koulutusorganisaatio. Siksi sille oli luontevaa järjestää aiheesta myös koulutuksia järjestöjen kouluttajille. Esimerkiksi syyskuussa 1996 se järjesti koulutusseminaarin yhdessä Maahanmuuttajien 35


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

työllisyys- ja aktivointiyhdistys MATY ry:n kanssa. Erilaisia koulutuksia jatkettiin myös vuonna 1997. Koulutusten tavoitteena oli luoda pohja vahvalle rasismia ja suvaitsemattomuutta vastaan työskentelevien yhdistysten kansalliselle verkostolle. Monikulttuurinen koulutus oli 1990-luvulla vielä lasten kengissä ja tarve nähtiin suureksi.5 Kaikki erilaisia – kaikki samanarvoisia -kampanja herätettiin henkiin uu-

delleen kymmenen vuotta myöhemmin vuosina 2006–2007, jolloin Huovinen oli liikenne- ja viestintäministerinä. Allianssin väki pyysi häntä muistelemaa menneitä ja mielellään ministeri sen tekikin. ”Pidän hyvänä, että tällaisia kampanjoita järjestetään säännöllisin väliajoin”, Huovinen kertoi tammikuussa 2012.6 Jussi Valkama

Kaukiainen toimi partiolaisten pääkaupunkiseudun piirin varapuheenjohtajana ja oli mukana myös partioneuvostossa. Juuri perustettu Allianssi oli Kaukiaiselle lähes tuntematon järjestö. Kiviniemi sen sijaan oli Kansainvälisen jaoston puheenjohtaja ja hallituksen jäsen. Keskustanuoret haki Kiviniemelle kannatusta eri järjestöjen keskuudessa. Samoin tekivät tahollaan partiolaiset. Kaukiaisen arvion mukaan ratkaiseviksi nousivat Kokoomuksen Nuorten Liiton ja Sosialidemokraattisten Nuorten kanta. Heikki Pakarinen oli KNL:n puheenjohtaja ja demarinuoria johti Tarja Filatov. Nämä kaksi isoa poliittista nuorisojärjestöä päätyivät kannattamaan Kaukiaista. Järjestöjen vanavedessä seurasi iso nippu muita ja peli oli selvä. Kiviniemi ei asettunut virallisesti ehdolle Seinäjoen kevätkokouksessa, vaan Kaukiainen valittiin ilman äänestystä.5 Vaikka Kaukiainen oli kampanjoinut poliittisesti sitoutumattomana partiolaisena, yleisessä tiedossa oli hänen kokoomustaustansa. Kaukiainen oli ollut mukana Espoon kokoomusnuorten toiminnassa ja istunut kokoomuksen mandaatilla myös Espoon nuorisolautakunnassa usean vuoden ajan. Puheenjohtajakamppailun aikana ehdokkaan kokoomustausta ”otti suunnattomasti päähän” Keskustanuorten Kiviniemeä ja hänen lähipiiriään. Kiviniemi muistelee, ettei hän lopulta pitänyt Allianssin puheenjohtajan paikkaa niin merkittävänä, että siitä olisi kannattanut lähteä taistelemaan. ”Minulle oli tärkeämpää saada opinnot valmiiksi”. Toisena syynä haluttomuudelleen Kiviniemi mainitsee joidenkin järjestöjen keskuudessa vallinneen selvän keskustavastaisuuden.6 Kokoomusnuoret järjestönä ja Heikki Pakarinen Allianssin puheenjohtajana vastustivat Kiviniemen valintaa puheenjohtajaksi. Syyt kietoutuivat osin tarpeeseen sitouttaa ei-poliittisia nuorisojärjestöjä uuden Allianssin toimintaan, mutta myös haluun rikkoa SNT:n aikaisia – kokoomukselle epäsuotuisia – hallintorakennelmia uudessa Allianssissa. Allianssihan oli käytännössä perinyt SNT:n hallinnon, jota järjestön ulkopuoliset olivat usein pilkanneet nuorisojärjestöjen hiekkalaatikoksi. Johtopaikat oli jyvitetty 36


Vaikeat ensivuodet

SNT:ssä niin, että keskustalaisille kuului puheenjohtajuus, demareille pääsihteerin paikka ja neljä varapuheenjohtajan paikkaa oli jaettu kokoomuksen, demarien, kommunistien ja sitoutumattomien kesken. Se ei tyydyttänyt kokoomusnuoria. Minulla oli silloin julkilausuttuna lähtökohtana, että seuraajani pitää tulla sitoutumattomasta järjestöstä ja siihen kuvioon ei Mari Kiviniemi sopinut. Seuraaja tuli sitten partiosta. En tiedä – ei se hauskaa välttämättä ollut, mutta nyt sille voi jo nauraa, Pakarinen muistelee.7

Kiviniemen kannatus ei riittänyt ja siitä johtui hänen ”haluttomuutensa” puheenjohtajaksi. Hän päätti vetäytyä kisasta mittauttamatta suosiotaan. Puheenjohtajapelin aikaiset erimielisyydet unohdettiin kuitenkin nopeasti. Vuosien 1993 ja 1995 hallituksissa istuneen KNL:n Pia Pohjan arvion mukaan Kaukiainen oli puheenjohtajana looginen, miellyttävä ja mukava ja otti asiat asioina. Kaukiainen saavutti Pohjan mukaan kaikkien taustatahojen hyväksynnän. Huolimatta Kaukiaisen kokoomustaustasta puheenjohtajuuden koettiin olevan sitoutumattomien hallussa. Siinä suhteessa Heikki Pakarisen tavoitteet toteutuivat.8 Allianssille perintönä tullut raju velkataakka aiheutti epätoivoa niissä, jotka joutuivat talousasioista huolehtimaan. Hallintopäällikkö Lea Silvenius muisteli perustamisen jälkeisiä aikoja Nuorisotyö-lehdessä vuonna 2002: ”Ne oli kauhean ikäviä päiviä, koska sitä velkaa oli niin hirveästi. Kun aamulla aloitti työt, alkoi samalla velkojien soitto, että mikset ole maksanut sitä ja tätä laskua.” Silvenius joutui salapoliisina jäljittämään NTK:n tosiasiallista taloustilannetta, josta kukaan ei tuntunut olevan perillä. Tai jos oli, niin ei kertonut Silveniukselle. Kuittejakaan ei löytynyt mistään.9 Valtionapujen romahdus aiheutti sen, että toiminnan tuotot eivät lähimainkaan kattaneet toiminnasta aiheutuneita kuluja. Tilanne oli kestämätön ja edellytti nopeasti raskaita ja ikäviä päätöksiä. Allianssin hallitus asetti keväällä 1993 saneeraustyöryhmän pohtimaan toimia talouden kuntoon saattamiseksi. Keskeiseksi ongelmaksi nähtiin varsinaisen toiminnan tuoton rahoitus. Ilman vakauttavia toimia talousongelmat olisivat muodostuneet ylitsepääsemättömiksi jo saman vuoden lopulla. Konkurssi uhkasi. Saneeraustyöryhmän ehdotuksen mukaisesti syksystä 1993 alkaen Allianssin kustannustoiminnan hoiti ulkopuolinen taho, vaikka Allianssi toimikin edelleen julkaisijana. Myös nuorisotyön kentän lehtitarve haluttiin selvittää. Tavoitteena oli synnyttää nuorisotyön kentälle uusi ”entistä ehompi” lehti yhteistyössä Opetusminis- Allianssin kaikista puheenjohtajista on tehty silteriön ja kirkon kanssa. Ilmeisesti uudella huettikuvat. Tässä omansa saa järjestön ensimjärjestelyllä haluttiin muitakin toimijoita mäinen puheenjohtaja Heikki Pakarinen. Kuvan jakamaan kustannuksia. Hanke jäi lopulta luovuttaa pääsihteeri Jukka Tahvanainen. 37


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

toteutumatta. Lisäksi tutkittiin mahdollisuutta yhdistää Nuorisotyö-lehti, Nuorisopoliittinen tiedote ja Nuorisotutkimus-lehti joko osittain tai kokonaan. Lopulta päädyttiin siihen, että Nuorisotutkimus-lehti jatkoi ilmestymistään normaalisti, mutta Nuorisopoliittinen tiedote liitettiin osaksi Nuorisotyö-lehteä. Suurin osa ensimmäisen vuoden saneerauksista tehtiin silti henkilöjärjestelyillä.10 Lomautuksiin ja potkuihin jouduttiin turvautumaan lähes välittömästi, vaikka yhdistymisneuvotteluissa oli päästy yhteisymmärrykseen siitä, että irtisanomisia vältetään. NTK:n pääsihteerinä Allianssiin tullut ja siellä keräysasiamiehenä työskennellyt Eero Nerelli-Antell muistelee, ettei perustamisvaiheessa ollut liiemmin käyty keskustelua siitä, mihin Allianssia haluttiin viedä ja siksi tunnelma työntekijöiden keskuudessa oli jossain määrin hämmentynyt. Toiminta sinällään lähti ihan hyvin käyntiin. Alussa se oli kuitenkin enemmänkin kolmen eri järjestön yhteistyötä. Sisällöllisistä asioista ei puhuttu niinkään, vaan ne olivat enemmän rakenteellisia asioita, joita käsiteltiin. Suomessa toimintana pidetään usein keskustelua organisaatiosta. Jos katsoo suomalaisen järjestötoiminnan historiaa, niin se on ollut yhdistymisten ja eriytymisten historiaa.11

Työntekijät eivät tunteneet toisiaan. Eri järjestöjen toimintakulttuurit olivat olleet sangen erilaisia. Lomautuksista ja myös irtisanomisista puhuttiin jatkuvasti, mikä aiheutti kyräilyä henkilökunnan välillä. Kuka saisi jäädä ja kuka ei. Nerelli oli yksi niistä, jotka saivat lopulta lähtöpassit. Myös useita muita työsuhteita lopetettiin ja kesällä 1993 koko henkilöstö oli kuukauden pakkolomalla. Kaiken kaikkiaan vuoden 1993 aikana kiinteitä menoja supistettiin noin 550 000 markalla.12 Huolimatta kipeistä säästöistä Allianssin tilanne vain paheni kiihtyvän oravanpyörän tavoin. Eniten huolta aiheuttivat Nuorisotyön keskukselta periytyneet velat. Perinteisesti vakavarainen järjestö oli ajautunut viime vuosinaan vakaviin vaikeuksiin lähinnä muutamien epäonnistuneiden messujen seurauksena.13 Varsinkin NTK:n järjestämät Äksön-messut osoittautuivat alun menestyksen jälkeen varsinaiseksi murheenkryyniksi ja niihin liittyi suurin yksittäinen riski. Messut järjestettiin kolmena vuotena vaihtelevalla menestyksellä. Ensimmäisenä vuonna messut menivät hyvin, mutta toisella kerralla syntyi reilusti tappiota. Kolmantena vuonna (1992) oli tarkoitus paikata edellisen vuoden tappiot, mutta toisin kävi. Velkataakka vain paisui ja se periytyi lopulta Allianssille. Toinen vaihtoehto olisi ollut päästää NTK suoritustilaan, mikä olisi tarkoittanut rahojen mittaamista ulos NTK:n hallituksen jäseniltä. Allianssin johto pyrki neuvottelemaan messuvelkojien kanssa kaikkia tyydyttävän ratkaisun tavoitteenaan acordisopimus: osa veloista maksettaisiin ja osa saataisiin anteeksi. Rahallista apua ongelmiinsa se haki opetusministeriöltä, missä oltiin myötämielisiä ja annettiin rahaa tähän tarkoitukseen. Olihan kyse koko vaivalla perustetun yhteistyökumppanin tulevaisuudesta.14 38


Vaikeat ensivuodet

Velkaa olivat olleet takaamassa NTK:n hallituksen jäseninä toimineet tavalliset nuorisotyöntekijät. He olisivat joutuneet maksumiehiksi, jos takuut olisivat lauenneet. Sitä ei haluttu. Neuvotellussa sopimuksessa messuorganisaation kanssa Allianssi sitoutui maksamaan veloista käteisellä noin puolet, jolloin se saisi loput anteeksi. Ongelmaksi muodostui se, että NTK:ssa toimi konsulttiyhtiö, jolla oli omia kiistanalaisia saatavia messuista. Pelkona oli, että konsulttiyhtiö vetäisi välistä ja OPM:ltä saatu raha sujahtaisi ikään kuin vääriin taskuihin. Se arvelutti Allianssin johtoa ja johti omintakeiseen ratkaisuun. Pääsihteeri Anttila kertoo: Pelkäsimme siinä vaiheessa, että rahamme olisivat hävinneet konsultin velkoihin. Päädyimme sitten erikoiseen ratkaisuun. Kyseisessä konsulttiyhtiössä oli Allianssista vuokralla henkilö, jolle annettiin henkilökohtaisena matkaennakkona huomattava summa, olisiko ollut 200 000 markkaa. Hän neuvotteli suoraan velkojien kanssa, maksoi käteisellä ja sai sitten velkojalta kuitin, mihin oli rahan käyttänyt. Tämä oli älytön järjestely, mutta se oli ainoa tapa, jolla saatiin turvattua ministeriön antama resurssi, joka oli noin 20-30 prosenttia koko velkapääomasta. Näin pystyimme hoitamaan osan NTK:n veloista niin, että ne eivät enää uhanneet hallituksen jäseniä.15

Kyseinen NTK:n velka ei olisi kuitenkaan uhannut suoraan Allianssin asemaa, koska maksumiehinä olisivat toimineet tavalliset nuorisotyöntekijät. Vielä tuossa vaiheessa yhdistysten hallitusten jäsenten ottamat lainatakaukset olivat lähestulkoon maan tapa. Ilmapiiri järjestömaailmassa oli pikemminkin sellainen, että helposti katsottiin kieroon, jos ei tullut tämänkaltaisiin järjestelyihin mukaan. Se olisi osoittanut sitoutumattomuutta omaan järjestöön. Lama muutti kaiken päälaelleen. Velat painoivat Allianssia ja sen toimintaedellytykset näyttivät lohduttomilta. Ilman lisärahoitusta järjestö olisi vararikon partaalla. Omaisuutta tai muita vakuuksia uuteen velkaan ei kuitenkaan ollut. Lisärahoituksella oli tarkoitus hoitaa aiemmin Kansalaiskasvatuksen Keskuksen järjestämistä Educa-messuista langenneita velkoja. Messujen kanssa oli riittänyt kosolti huonoa tuuria aiempina vuosina. Esimerkiksi yhtenä vuonna yleisöpäiväksi Helsinkiin osui valtava lumimyräkkä, jonka seurauksena taksimatka Hakaniemestä messukeskukseen kesti kolme tuntia. Perustamisneuvotteluihinkin tiiviisti osallistuneet Kari Anttila, Pia Pohja, Vesa Jussila, Jorma Parkkonen ja Ullrike HjeltHansson päättivät taata yhdessä lainan, jolla Kansalaiskasvatuksen Keskuksen aikaisia toimintamenoja katettiin. Ilman viisikon henkilökohtaisia takauksia Allianssi olisi saattanut kaatua heti alkumetreillä. Vapaaehtoiset takaajat löytyivät edelleen suhteellisen helposti. Yhteinen laina toi mukanaan myös sitoutumista Allianssiin. Järjestön haluttiin selviävän vakaalle pohjalle, vaikka se sitten kestäisi hieman kauemmin. Viimeistään siitä lähtien takaajaviisikko otti Allianssin selviämisen talouskurimuksesta hyvin henkilökohtaisesti. Enää lamavuosien jälkeen tuskin minkään järjestön pelastamiseksi suostuttiin edes pohtimaan samanlaisia vaihtoehtoja. 39


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Allianssin nuorisovaihto on vienyt nuoria maailmalle Suomessa au pair -välitystoimintaa hoiti 1980-luvun puoliväliin asti työvoimaministeriö. Vuonna 1985 Kalevi Sorsan hallituksen SMP:läinen työministeri Urpo Lahtinen päätti, ettei au pair -välitys kuulu ministeriön tehtäväkuvaan. Siitä alkoivat au pair -toiminnan villit vuodet, kun mikään taho ei kontrolloinut toimintaa. Lehdistössä valiteltiin seuraavina vuosina suomalaisnaisten turvattomuudesta maailmalla. Au pair työssä oli jopa suoraa huijausta ja epämääräistä työn teettämistä. Tilanne muuttui vuonna 1993, kun Allianssi anoi työministeriöltä lupaa välittää au paireja Suomesta ja Suomeen. Ministeriö katsoi, että Allianssilla oli välitystoimintaan nuorisotyön valtakunnallisena palvelujärjestönä erityiset mahdollisuudet ja myönsi luvan. Toiminta alkoi lähes välittömästi saman vuoden maaliskuussa.1 Suomalaisnuorten mahdollisuudet lähteä ulkomaille muuten kuin turistina olivat heikot 1990-luvun alussa. Jos nuorella ei ollut koulutusta, au pair-työ oli melkeinpä ainoa mahdollisuus. Au pair-välityksen alkaminen osui synkimpien lamavuosien ja (nuoriso)työttömyyden raskaimpaan aikaan, mikä takasi toiminnalle heti suuren suosion varsinkin, kun muualla Euroopassa taloustilanne oli paremmalla tolalla kuin Suomessa ja työvoimalle riitti kysyntää. Jo syyskuuhun 1993 mennessä au pairiksi oli lähtenyt Allianssin kautta 600 nuorta, kun koko vuoden lähtijätavoit40

teeksi oli asetettu 500. Suosituimpia maita olivat Englanti, Ranska ja Yhdysvallat.2 Allianssi pyrki luomaan nopeasti suhteet eri maiden nuorisovaihto-organisaatioihin, mikä osoittautui haasteelliseksi, koska esimerkiksi pelkästään Englannissa virallistettuja toimijoita oli satoja eikä parhaita mahdollisia kumppaneita siksi heti löydetty. Tilanne parani vuonna 1995, kun Allianssi oli mukana perustamassa kansainvälistä au pair-toiminnan kattojärjestöä.3 Aina nuorten ja heidän isäntäperheidensä intressit eivät täysin kohdanneet. Perheet olivat suomalaisnuorten mielestä turhankin huolehtivia. Kitkaa aiheutti myös se, että vapaa-ajan ja työajan välinen ero oli usein häilyvä. Allianssi alkoi välittää myös ulkomaalaisia au paireja Suomeen. Heistä ensimmäiset tulivat maahan vuonna 1993. Välitystoiminta aiheutti kuitenkin alusta asti ongelmia, eikä koskaan kasvanut menestykseksi. Syitä oli useita, joista suurimpina suomalainen työn verotus ja raskas byrokratia. Lama-Suomen yleinen ilmapiirikään ei suosinut ulkomaalaisia lastenhoitajia, kun omiakin kansalaisia oli työttöminä satojatuhansia. Pohjoismaiden ulkopuolella au paireille maksettavat taskurahat olivat verotonta tuloa. Kiinnostusta Suomea kohtaan olisi ollut, mutta usein suomalaisten mielestä väärissä maissa. Esimerkiksi Virosta, Puolasta ja muualta Itä-Euroopasta olisi lastenhoitoapua ollut saatavilla riittämiin,


Allianssin nuorisovaihto

mutta suomalaisia perheitä kiinnostivat lähinnä ranskalaiset tai englantilaiset, ja heitä olikin sitten vaikeampi pohjolan perukoille houkutella.4 Au pair-toiminnan lisäksi myös hotellityö saavutti välittömästi suuren suosion nuorten keskuudessa, kun se tuli mahdolliseksi Euroopan talousalueeseen ja Euroopan unioniin liittymisen myötä. Ylivoimaisesti suosituin maa suomalaisnuorten keskuudessa on ollut Iso-Britannia. Jo vuonna 1994 Allianssin kautta saattoi hakea kesätöihin seitsemään muuhunkin läntisen Euroopan maahan ja 1990-luvun toisella puoliskolla vaihtoehdot edelleen lisääntyivät. Ensimmäiset hotellityöohjelmat aloitettiin vuonna 1996. Pääsyy hotellityön kiinnostavuuteen oli se, että työ- ja vapaa-aika olivat selvästi erillään toisistaan toisin kuin au pair -työssä. Myös työstä maksettavat palkat olivat parempia.5 Maailma alkoi avautua Suomen liityttyä Euroopan talousalueeseen ja Euroopan unioniin ja se toi nuorille pikku hiljaa myös muita vaihtoehtoja päästä ulkomaille töihin. Allianssin välitystoiminta laajeni vapaaehtoistyöleireihin vuonna 1995 ja vuonna 1996 järjestettiin ensimmäiset vapaaehtoisleirit myös Suomessa. Parhaimmillaan 1990-luvun puolivälin jälkeen nuorisovaihtoon lähtijöitä oli yli 1200. Tultaessa 2000-luvulle määrät ovat kääntyneet laskuun, kun taas Suomeen tulevien ulkomaalaisten määrä on

kasvanut. Suomesta lähti vuonna 2011 noin 400 nuorta ulkomaille eri ohjelmiin ja Suomeen tuli noin 200 nuorta vapaaehtoisleireille. Allianssin ohjelmatarjonta on monipuolistunut ja varsinkin tuetut vapaaehtois- ja työharjoitteluohjelmat ovat yhä suositumpia.6 Maailma on pienentynyt 1990-luvun alkuvuosista. Erilaisia vaihto-ohjelmia niin opiskeluun kuin työhönkin liittyen on Suomessa nyt kasapäin. Yleisenä trendinä viimeisten 6–7 vuoden aikana on ollut se, että nuoret haluavat lähteä yhä kauemmas maailmalle. Kun vielä 1990-luvulla haluttiin Eurooppaan, niin 2000-luvun aikana ovat Afrikka, Etelä-Amerikka, Aasia ja Australia kasvattaneet suosiotaan. Uusille mantereille vetävät etenkin vapaaehtoistyöleirit. Tuntemattomammille maailmankolkille lähtiessään nuoret edelleen turvautuvat mieluusti Allianssiin, jolla on toimivat yhteydet paikallisiin kansalaisjärjestöihin. 2000-luvun aikana myös suomalaista vapaaehtoistyöleiritoimintaa on ollut entistä enemmän. Usein leirejä järjestetään pienillä maaseutupaikkakunnilla, joille ulkomaalaiset vapaaehtoistyöntekijät tuovat mukanaan mahdollisuuden kotikansainvälistymiseen ja kulttuurienväliseen vuorovaikutukseen. Allianssi järjestää 10–20 leiriä vuodessa. Tulijoita olisi kuitenkin jopa kolminkertainen määrä.7 Jussi Valkama 41


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Takauksen ottajista osa oli tuolloin vain parikymppisiä. Ullrike Hjelt-Hansson oli hieman vanhempi ja ainoa, jolle oli ehtinyt kertyä enemmän omaisuutta. Se olisi tarkoittanut Hjelt-Hanssonille käytännössä myös isompaa taloudellista vastuuta, jos lainan takaisin maksussa olisi ilmennyt ongelmia. Sanotaan että kumppanilla pitäisi olla samanlaiset mahdollisuudet vastata solidaarisesti takaukseen. Siinä vaiheessa jos olisi mennyt huonosti, se olisi maksanut, jolla on omaisuutta. Muut olivat silloin nuorempia kuin minä. Siitä se johtui. Jos on talo ynnä muuta sellaista, niin niillä joutuisi korvaamaan. Onneksi kaikki meni hyvin. Oli se onnellinen hetki, kun siitä pääsi eroon.16

Pia Pohja muistelee takaajien tuntoja lainanottohetkellä: Olimme silloin nuoria ja tyhmänrohkeita, mutta koimme asian tärkeäksi. Uskoimme vahvasti, että Allianssi selviää ja halusimme sen tehdä. Kyllä me siitä puhuimme paljon keskenämme. Se oli yksi yksittäinen laina, jonka merkitys kokonaisuuden kannalta oli pieni. En tiedä montaako piti takaajaksi kysyä, mutta viisi löytyi silloin saman tien.17

Myös vuosina 1993 ja 1994 järjestetyt, nuorisomatkailuun keskittyneet Menoksimessut osoittautuivat pettymykseksi. Ne järjestettiin VR:n vanhoilla makasiineilla, jotka eivät vielä tuolloin olleet tapahtumapaikkana niin tunnettu kuin myöhemmin. Allianssin työntekijän Seija Majasen mukaan ohjelma oli sinänsä ihan hyvä, mutta väkeä ei vain saapunut paikalle. Osin siihen vaikutti messujen maksullisuus. Toisena syynä oli samalle päivälle osunut nuorten suosiosta kilpaillut tapahtuma, jossa esiintyivät muun muassa Sielun Veljet ja 14 muuta bändiä. Menoksi-messut oli harvinaisen epäonnistunut tapahtuma. Yleisöä oli hirveän vähän. Me kuljimme puoliksi salaa aina seuraavaan paikkaan muka yleisöksi aivan niin kuin sitä ei olisi huomattu. Lopulta luovuimme maksullisuudesta ja itse asiassa jaoimme lippuja ilmaiseksi keskustassa. Siitä ei saatu glooriaa. Niillä oli alusta asti huono karma sen maksullisuuden takia.18

Allianssin ensimmäisinä vuosina edelleen tappiolla pyörineiden Educa-messujen järjestelyvastuu luovutettiin pian OAJ:lle ja Messukeskukselle, joka oli jo aiemmin omistanut niiden oikeudet.19 Kari Anttilan mukaan näihin ja muihinkin messujärjestelyihin liittyi sekä resurssi- että riskiongelmia enemmän, kuin mihin Allianssilla oli tuolloin voimavaroja vastata. Messut näyttivät turhan hyviltä siihen osaamiseen nähden, mitä järjestöllä oli. Kun osaamista haettiin ulkopuolelta, yrittivät kumppanit ”höynäyttää” Allianssia.20 Kuluneet vuodet olivat olleet pääsihteeri Kari Anttilalle raskaita. Onnistuneesti loppuun talutetut perustamisneuvottelut ja uuden järjestön rankka ensimmäinen vuosi leikkauksineen ja irtisanomisineen olivat vieneet mehuja. Keväällä 1994 hän alkoi 42


Vaikeat ensivuodet

suunnitella irtautumista pääsihteerin tehtävästä. Maaliskuussa hän ilmoitti päätöksestään hallituksen työvaliokunnalle. Töitä hän jatkoi toukokuun loppuun asti. Ikävät ratkaisut oli saatu tehtyä syksyn 1993 ja kevään 1994 aikana. Keväällä Kanneljärven opistosta soitettiin ja tarjottiin nuorisokasvatukseen liittyvää pestiä. Ajattelin, että voisin tehdä muutakin välillä. Siinä vaiheessa oli hyvä häipyä. Se sopi sen hetken elämäntilanteeseen oikein hyvin. Toukokuussa meille syntyi Venla-tytär ja sain 2,5 kuukautta harjoitella Saimaan saaressa isänä olemista ennen uuden työn alkamista.21

Anttilan tekemät toimet talouden kuntoon saattamiseksi alkoivat näkyä täysimääräisesti Allianssin taloudessa vasta seuraavina vuosina. Uutta pääsihteeriä alettiin Anttilan ilmoituksen jälkeen etsiä pikavauhtia. Paikka laitettiin yleiseen hakuun. Hakuprosessin ajaksi pääsihteeriksi nostettiin Ira Kantor-Vuorinen. Hakijoita pääsihteeriksi oli yhteensä 43. Haastatteluun asti heistä eteni viisi, joiden joukossa muun muassa myöhempi työministeri Tarja Filatov. Työvaliokunta päätyi psykologisten testien jälkeen ehdottamaan Allianssin johtoon Kokoomuksen Nuorten Liiton (KNL) Olli Sarekoskea. Työvaliokunnan ehdotus ei ollut hallituksessa läpihuutojuttu. Valinnasta jouduttiin äänestämään. Sarekoskea vastassa oli Sakki ry:tä edustanut sosialidemokraattitaustainen Janne Puumi. Lopulta Sarekoski valittiin äänin 10-6.22

Sarekosken kova linja Sarekoski oli iältään 29-vuotias ja asui Keravalla. Hän toimi valitsemishetkellä KNL:n pääsihteerinä. Kokoomustaustaisten järjestöjen lisäksi tukea pääsihteerivaalissa tuli sitoutumattomilta järjestöiltä. Suuri vaikutus oli sillä, että opetusministeriön virkamiehet liputtivat Sarekosken puolesta. Haluttiin, että pääsihteerillä on talousosaamista. Kauppatieteitä opiskellut Sarekoski oli aiemmin laittanut kuntoon KNL:n talouden, mikä oli selkeä meriitti. Nuorisotyön asiaosaaja hän ei ollut eikä sellaiseksi pyrkinytkään. Valinnan jälkeen Sarekoskea haastateltiin Nuorisotyö-lehteen. Haastattelussa hän kuvailee Allianssin taloutta ”hieman problemaattiseksi”. Aloittaessaan Allianssin pääsihteerinä Sarekoski tunsi valmiiksi opetusministeriön avainhenkilöt ja oli ollut yhteistyössä nuorisojärjestöjohtajien kanssa. Myös kuntasektori oli hänelle tuttu. Hän oli toiminut Keravan nuorisolautakunnassa kahdeksan vuotta. Kokemusta hänellä oli myös koululaisjärjestöistä.23 Hyvät yhteiskuntasuhteet muodostuivatkin hänelle korvaamattomaksi hyödyksi seuraavina vuosina. Usko uudesta pääsihteeristä sateentekijänä ei ollut järin vahva niillä, jotka luulivat tietävänsä edes suurin piirtein asioiden todellisen laidan. Erään allianssilaisen arvio järjestöstä sen uudelle pääsihteerille oli karu: Hopeless case – toivoton tapaus. Sarekoskelle paljastui pikku hiljaa Allianssin talouden luultuakin karumpi tila, ja se tuli hänelle 43


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

yllätyksenä. Hän ehti olla töissä vain noin viikon, kun luottolaitoksesta soitettiin, että he tulevat hakemaan kopiokoneet pois, kun kerran velkoja ei ole maksettu. Sarekosken kartoitettua kokonaistilannetta hän totesi, että velkojia oli ympäri kaupunkia. Velkaa oli miljoona markkaa enemmän kuin omaisuutta. Pitkin matkaa paljastui vielä uusia vastuita 500 000 markan edestä. Allianssin kirjanpitoa järjestön ensimmäisinä toimintavuosina Sarekoski kuvailee ”luovaksi”. Kaikkea ei oltu tilikirjoihin merkitty.24 Yksi pahimmista yllätyksistä tapahtui vuoden 1994 syksyllä, kun Sarekoskeen oltiin yhteydessä takavuosina Wanhassa Satamassa järjestetyistä NTK:n Nuorisomessuista. Sopimuksessa oli NTK:n toimijoiden nimet alla. Sopimusta ei vain löytynyt Allianssin kirjanpidosta. Se oli kuitenkin sitova eikä sijaa selittelyille jäänyt. Erilaisia vastuita oli maksamatta lähes sadan tuhannen markan edestä. Niitä vain ei oltu kirjattu mihinkään. Vastaavanlaisia tapauksia paljastui Sarekosken pääsihteeriajan alussa useita muitakin. Sopimuksia oli tehty ilman nimenkirjoitusoikeuksia. Sarekosken mukaan Allianssissa elettiin kuin ”Ellun kanat”. Sarekoski tuli pääsihteeriksi talon ulkopuolelta ja näki asiat toisin kuin alusta asti mukana olleet. Eri perustajajärjestöistä tulleet työntekijät elivät Allianssissa edelleen ikään kuin omissa maailmoissaan. Monet olivat skeptisiä sen suhteen, saadaanko toiminnot ja henkilöt sulautumaan yhteen. Sarekoski teki heti aluksi päätöksen, ettei kukaan saa myöntää 500 markkaa ylittäviä rahasummia mihinkään. Hän palkkasi myös heti ”oman miehen” lisävahvistukseksi talouspuolelle. Talouden tervehdyttämisessä Sarekoski lähti siitä, että menoja tuli vähentää vuosittain kymmenellä prosentilla ja tuottoja samaan aikaan lisätä 20 prosentilla. Työntekijöille se tarkoitti kulukuria ja tiukkaa ohjausta. Työntekijöitä lähti eikä uusia otettu tilalle.25 Sopeutuminen otti koville. Esimerkiksi vuoden 1995 budjettia suunniteltaessa tiedottamiseen käytettävää rahasummaa oli tarkoitus vähentää 150 000 markalla ja yhden ihmisen vuosityöpanoksen verran. Yhteensä tiedotukseen aiottiin käyttää vain 220 000 markkaa, josta yli puolet oli tarkoitus suunnata au pair -toiminnan markkinointiin. Tiedottaja Kirsi Alasaari lähestyikin järjestön johtoa ”synkällä yksinpuhelullaan”, jossa hän kysyi, onko kaikki hyvin, kun seuraavan vuoden budjetti vain saadaan tasapainoon. Alasaari huomautti, ettei esimerkiksi varainhankinnan kohdalle ole tiedottamiseen budjetoitu mitään – paitsi postikuluja. Mitä siis oli tarkoitus lähettää, jos ei olisi esitettä tai muuta sellaista? Myös Nuorisotyö-lehden kohtalo huolestutti Alasaarta. Lehden ilmestymiskertoja aiottiin vähentää kahdeksaan ja samalla leikata myös sivumääriä, vaikka lehti oli tehnyt voittoa vuonna 1994. Siitä seuraisi, että toimituksellisen aineiston määrä vähenisi rajusti ja samalla lehden yleisilme muuttuisi entistäkin rönsyävämmäksi.26 Syyskokouksessa 1994 Allianssin puheenjohtaja vaihtui. Kesästä 1993 Allianssin puheenjohtajana toiminut Petri Kaukiainen väistyi ja hänen tilalleen tuli Sosialidemokraattisia Nuoria edustanut Reijo Paananen. Valinta sujui ilman äänestystä. Paanasen toimikausi alkoi vuoden 1995 alusta. Hän toimi samaan aikaan SAK:n nuorisosihteerinä ja oli seurannut Allianssin perustamista valtion nuorisoneuvoston järjestöjaoston puheenjohtajana. Yleinen tahtotila oli, että pääsihteeri ja puheenjohtajisto muodostaisivat 44


Vaikeat ensivuodet

toimivan kokonaisuuden. Varapuheenjohtajaksi nousi Nuoren Keskustan Liittoa edustanut Pauliina Arola. Poliittinen tasapaino saavutettiin, kun pääsihteeri oli kokoomuksesta. Kolmikko muodosti hallituksen työvaliokunnan, jota täydennettiin vielä Suomen Nuorisoseurojen liittoa edustaneella Timo Heinolalla. Työvaliokunnan pääasiallinen tehtävä oli valmistella hallitusasiat ja tukea pääsihteeriä. Hallituksen kokouksessa helmikuussa 1995 esiteltiin vuoden 1994 tilinpäätös, joka osoitti jo ylijäämää 315 000 markkaa. Ylisuuria tuotto-odotuksia oli ollut Creo 94- ja Menoksi-messuista. Positiiviseen tulokseen oli päästy tiukalla kuluseurannalla ja opetusministeriön lisäavustuksilla. Pääsihteeri Sarekoski esitteli kokouksessa uudet talous- ja johtoryhmäohjesäännöt. Järjestön taseasema oli ylivelkainen ja maksuvalmius heikko. Velkaa Allianssilla oli vuoden 1995 alkaessa 621 000 markkaa, mikä edellytti tilintarkastajan mukaan edelleen hallitukselta ja johtoryhmältä tiukkaa talouden seurantaa.27 Sarekosken kauden alussa työntekijöitä edustanut työhuonekunta lähestyi usein operatiivisen johdon ohi suoraan hallitusta ja pyrki vaikuttamaan päätöksentekoon, mikä korpesi Sarekoskea ajoittain pahasti. Arolan mukaan syynä saattoi olla se, että työntekijöissä oli poliittisesti aktiivisia ihmisiä, joiden hengenheimolaisia oli hallituksessa. Sarekoski kertoo: Työhuonekunta puuttui pieniin asioihin ja isoihin asioihin. Veihän se energiaa ja hidasti asioiden läpivientiä, mutta merkittävimmät niistä menivät silti läpi. Työhuonekunta esitti hallitukselle myös, että se nimeäisi jonkun oman edustajan, joka kävisi pääsihteerin kanssa keskusteluja taloudesta ja tekisi päätöksiä. Sanoin, että minä en olisi siinä tapauksessa enää pääsihteeri. Tällaista sivuraidetta käytettäisiin kriisiorganisaatiossa. Se olisi hidastanut toimintaa ja ollut mahdotonta. Onneksi luottamusmiesjohto ymmärsi, että pääsihteerillä pitää olla mandaatti viedä asiat läpi.28

Sarekosken linja piti. Hän sai vakuutettua hallituksen tiukassa keskustelussa siitä, että ainoa tapa toimia on se, että pääsihteeri johtaa. Työntekijät eivät voineet hallituksen kautta yrittää vesittää päätöksiä. Pääsihteeri edellytti hallitukselta täyttä luottamusta. Vaihtoehtona olisi ollut pääsihteerin irtisanoutuminen. Osa hallituslaisista yritti väittää vastaa. Sarekoskella oli kuitenkin puheenjohtaja Paanasen ja koko työvaliokunnan tuki takanaan. Sarekosken mukaan kyseinen hallituksen kokous oli eräänlainen kulminaatiopiste. Jos toisenlainen päätös olisi tullut, muutosvauhti olisi pysähtynyt tai ainakin hidastunut selvästi.29 Vuoden 1995 syyskuun loppuun asti ulottuva välitilinpäätös kertoi, että Sarekosken tiukka kulukuuri oli purrut. Ylijäämää oli kertynyt alkuvuoden aikana lähes 300 000 markkaa. Maksuvalmius oli kohentunut sen verran, että laskut pystyttiin maksamaan eräpäivinä. Rahaa Allianssin kassaan oli virrannut varsinkin Au pair -välitystoiminnasta. Tilintarkastajaa arvelutti, mahtavatko toiminnan välityspalkkiot olla verovapaita sen yleishyödyllisestä luonteesta johtuen. Hän kehottikin Allianssia ottamaan asiasta selvää, niin että se välttyisi ikäviltä yllätyksiltä tulevaisuudessa.30 45


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Nuorisotiedon kirjasto Allianssi-taloon tullessaan vierailijaa vastassa on ensimmäisenä avoin kirjahyllyillä täytetty tila. Vierailijan on ottanut vastaan Nuorisotiedon kirjasto. Nuorisotiedon kirjaston juuret ovat 1970-luvulla, jolloin nuorisotoimiala oli sangen politisoitunut. Kirjasto perustettiin Kansalaiskasvatuksen Keskuksen yhteyteen vuonna 1974 nimellä Nuorisopoliittinen arkisto. Nimet vaihtuivat 1970-luvulla tiuhaa tahtia: vuonna 1975 nimeksi tuli Nuorisopoliittinen kirjasto ja seuraavana vuonna nimi vaihdettiin Nuorisopoliittiseksi kirjastoksi ja tietopalveluksi. Aluksi arkistoon koottiin keskitetysti nuoria koskevaa materiaalia. Nuorisopoliittinen kirjasto aloitti kirjallisuuden lainaamisen vuonna 1976, kun aikaisemmin aineistoihin oli ollut mahdollisuus tutustua vain kirjaston tiloissa. 1970-luvun muutoksiin kuului myös tietopalvelutoiminnan käynnistäminen ja oman julkaisusarjan perustaminen vuonna 1977. Pääosa kirjaston asiakaskunnasta koostui erilaisista nuorisotoimialan toimijoista, kuten opiskelijoista, alan viranomaisista ja työntekijöistä, tutkijoista, projekti-ihmisistä, opettajista ja toimittajista.1 Nuorisopoliittisesta kirjastosta muodostui siis eräänlainen nuorisoalan keskuskirjasto. 1980-luvulla kirjaston toiminnassa tapahtui joitakin muutoksia. Edellisen vuosikymmenen lopulla perustettu kirjaston tiedote muuttui Nuorisotut46

kimus-lehdeksi vuonna 1983. Nuorisotutkimusseura perustettiin vuonna 1988 ja alkoi sittemmin vastata lehden toimittamisesta.2 Kirjaston kehysorganisaatio Kansalaiskasvatuksen Keskus (myöhemmin Allianssi) jatkoi lehden julkaisijana, kunnes vuonna 2006 lehti siirtyi kokonaan Nuorisotutkimusseuralle.3 Kirjasto teki 1980-luvulla tiiviisti pohjoismaista yhteistyötä ja silloin alettiin toimittaa myös yhteispohjoismaista NYRIB-bibliografiaa. Isoin asia oli varmaankin kirjaston nimen muuttaminen vuosikymmenen lopulla Nuorisotiedon kirjastoksi. Tähän vaikutti informaatikko Vappu Turusen kertoman mukaan se, että monet asiakkaat olivat alkaneet kysellä, että minkä puolueen kirjasto Nuorisopoliittinen kirjasto oikein olikaan.4 Aloittaessaan toimintansa kirjasto sijaitsi Kansalaiskasvatuksen Keskuksen yhteydessä Helsingin keskustassa Kasarmikadulla. Nuorisotoimialan järjestöjen muuttaessa Vallilaan Nokiantie 4:ään 1990-luvun alussa, oli kirjastonkin muutettava sinne. Joutuminen kauas keskustasta oli kirjastolle kova paikka. Asiakkaiden oli hankala löytää alueelle ja asiakasmäärät pienenivät tuossa vaiheessa. Vallilan aika ei kuitenkaan muodostunut pitkäksi, vaan Allianssin muuttaessa Olympiastadionille myös kirjasto muutti sinne. Stadion oli paremmin saavutettavissa kuin Vallila, mutta


Nuorisotiedon kirjasto

ei sekään mikään ihanteellinen paikka kirjastolle ollut. Tilat olivat haasteelliset. Vappu Turusen kertoman mukaan kirjasto oli pieni ja tilaa oli niin vähän, että jopa eräät palo-ovet oli jouduttu tukkimaan hyllyillä ja paloviranomaisilta saatiin siitä huomautuksia. Hyviäkin puolia Stadionilla oli, ainakin henkilökunnan kannalta, sillä Allianssin tiloista pääsi Allianssin portaita ylös kapuamalla Stadionin katsomoon. Kirjastolaiset kävivätkin katsomassa monia konsertteja, ikään kuin työsuhde-etuna.5 1990-luvulla Nuorisotiedon kirjaston itsenäinen olemassaolo joutui vaakalaudalle. Tuolloin kaavailtiin, että Olympiastadionilla ollut Urheilukirjasto ja Nuorisotiedon kirjasto yhdistetään. Vappu Turusen mukaan ratkaisevaa oli se, että Nuorisotutkimusseura laati kannanoton asiasta. Myöskään Urheilukirjasto ei kokenut yhdistymisajatusta mielekkääksi. Keskeinen osuus hankkeen torppaamisessa oli Nuorisotutkimusseuran Helena Helvellä ja Urheilukirjaston Meri Kuula-Bruunilla.6 2000-luvulla kirjastolle ja koko Allianssille tapahtui iso muutos kun toimitilat muuttivat Itä-Pasilaan. Aluksi tosin oli pieni huoli siitä, miten asiakkaat löytävät kirjastoon. Mutta asiassa kävikin hyvin ja asiakkaat reagoivat myönteisesti. Helsingin ulkopuolelta saapuvien asiakkaiden on helppo saapua kirjastoon Pasilan asemalta.7 Vappu Turu-

Nuorisotietopankin alkutaipaleelta. nen siteeraa Tommi Hoikkalaa, joka oli kirjaston täyttäessä 30-vuotta todennut, että tärkeintä Allianssissa on, että kun avaa oven, niin se tieto on niin kuin siinä heti, se on niin kuin viesti siitä, että täällä ollaan tiedon kanssa tekemisissä ja tilanteen tasalla.8 Kirjaston asiakaskunta koostuu monenlaisista käyttäjistä. Yksi suurimmista ryhmistä ovat opiskelijat eri koulutusasteilta. Nuorisotutkijat ja nuorisotyöntekijät niin kunnista kuin järjestöistä sekä opettajat ja toimittajat ovat kirjaston tyypillistä asiakaskuntaa. Nuorisotiedon kirjasto on valtakunnallinen nuorisoalan erikoiskirjasto, joten sen palveluita käyttävät hyvin erilaiset tahot. Lisäksi kirjastolle tärkeitä ovat erilaiset yhteistyökumppanit, jotka toimivat läheisessä yhteistyössä kirjaston kanssa. Mainittakoon tässä Suomen nuorisopsykiatrinen yhdistys, jonka kirjasto on koottu Nuorisotiedon kirjastoon. Muita yhteistyökumppaneita ovat muun muassa seik47


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

kailukasvattajat, Mediakasvatusseura ja Humanistinen ammattikorkeakoulu. Myös Nuorisoperinteen tallenneyhdistyksen (NUOPERI) kanssa kirjasto on tehnyt yhteistyötä. Nuorisotiedon kirjasto osallistuu kirjastoverkostojen toimintaan, erityisesti Erikoiskirjastojen neuvosto ja Suomen Tieteellisen Kirjastoseuran Erikoiskirjastojen työryhmä ovat tärkeitä vaikutuskanavia.9 Nuorisotiedon kirjaston toimintaa tukee kirjastotoimikunta, jossa on mukana kirjastoalan, nuorisotyön ja nuori-

sotutkimuksen asiantuntijoita. Päätäntävaltaa toimikunnalla ei ole, mutta se kommentoi aktiivisesti kirjaston toimia ja suunnitelmia ja ottaa kantaa tarvittaessa. Kirjastotoimikunta antaa Nuorisotiedon kirjastolle tarpeellista heijastuspintaa toiminnan kehittämiseen – informaatikko Vappu Turusen mukaan tukevamman olon koko kirjaston toimintaan.10 Tuomas Rantala

Ministeriön perusrahoituksen lisäksi Allianssi tehosti omaa varainhankintaansa. Ensimmäinen Allianssi-risteily oli järjestetty heti ensimmäisenä toimintavuonna ja se osoittautui heti menestykseksi. Siitä lähtien risteilyt ovat olleet tapa kerätä rahaa, vaikka niiden nuorisotoimialaa kokoava merkitys onkin ollut monin verroin suurempi. Vanhoina toimintoina jatkuivat myös itsenäisyyspäivän aattona suoritetut presidenttien hautojen valaisut. Sen lisäksi järjestettiin kuponki- ja puhelinarpajaisia, joista saatiin tuloutettua yhteensä ”joitakin satoja tuhansia markkoja”. Nuorisoarpajaisten järjestäminen kotiin jaettavien, muun muassa erilaisia mainoksia sisältäneiden kuponkiuutisten välissä hikoilutti välillä Allianssin johtoa. Siinä jouduttiin sitoutumaan aluksi omavastuuosuuteen. Se vaihe, kun oli maksettu omat rahat sisälle ja odotettiin, lähteekö koho nousemaan ylöspäin, oli jännittävä. Ikinä ei tiennyt, kuinka paljon tuli. Jäimme plussan puolelle, mutta ei niissä rahoissa kylpemään päässyt. Se ei ollut kovin perinteinen tapa rahoittaa nuorisotyötä, mutta kaikkea piti yrittää, Reijo Paananen muistelee.31

Opetusministeriön ja Allianssin välinen yhteistyösuhde jatkui tiiviinä. Nuorisojärjestöjen rahoituksesta esityksiä tehneen Valtion nuorisoneuvoston rahanjaossa Allianssi ei niinkään pärjännyt, mutta sen sijaan virkamiesten myöntämiä harkinnanvaraisia valtionapuja korotettiin siinä määrin, että pitkin 1990-lukua jouduttiin käymään keskustelua, onko Allianssi vain opetusministeriön työrukkanen. Hyötysuhde oli molemminpuolinen. Keskustelu aiheutti sen, että liekaa löysytettiin hieman. Tai ainakin sellainen kuva pyrittiin antamaan ulospäin. ”Julkisesti hieman haukuskelimme toisiamme. Narua pantiin pidemmälle, kunnes adoptio loppui. Allianssi oli tässä viisaasti tarkka. Mikään kissa ja koira me emme kuitenkaan olleet koskaan”, nuorisoasiainneuvos Olli Saarela 48


Vaikeat ensivuodet

muistelee 1990-lukua.32 Vuoden 1995 ylijäämäksi muodostui lopulta 650 000 markkaa. Kun tilikauden ylijäämästä katettiin aiempien vuosien alijäämiä, jäi oma pääomakin jo plussalle 29 000 markkaa. Yhdistyksen taseasema arvioitiin silti edelleen heikoksi ja tuloskehitys oli riippuvainen jatkossa saatavista avustuksista. tuloskunto kuitenkin jatkoi kohenemistaan. Kevään 1996 osalta ylijäämä näytti jo 117 000 markkaa plussaa ja talous kehittyi jopa budjetoitua paremmin.33 Voikin sanoa, että syksyllä 1996 Allianssin talous alkoi vihdoin olla tasapainossa. Samaan aikaan saneeraajaksi taloon palkattu Sarekoski sai houkuttelevan työtarjouksen Euroopasta. Häntä pyydettiin kokoomuksen meppiryhmän kansliapäälliköksi. Hän anoi virkavapautta Allianssista. Sarekoski saattoi lähteä Brysseliin hyvillä mielin. Allianssin konkurssikypsä talous oli saatu hinattua kuiville. Sen jälkeen talouden kehitys oli pääosin positiivista. Esimerkiksi Vuoden 1997 tilinpäätös näytti jo yli puoli miljoonaa markkaa ylijäämää.34 Paananen-Sarekoski työparin paketti pysyi kasassa Allianssin vaaran vuosina kovista ulkoisista ja sisäisistä paineista huolimatta. Luottamus oli molemminpuolinen. ”Reijon kanssa oli helppo keskustella. Hän antoi pääsihteerille tuen ja työrauhan. Kun jostain oli sovittu, siihen pystyi luottamaan”, Sarekoski kertoo. Sarekosken toiminta pääsihteerinä saa Paanaselta kiittävän arvion. ”Olli rakensi pitkälle Allianssin organisaatiota ja työyhteisöä. Hän oli ammattilainen ja haki aktiivisesti rahoitusväyliä ministeriön ja Veikkauksen kanssa. Jos ei olisi ollut Ollin tapaista ihmistä siinä vaiheessa, niin Allianssi näyttäisi nyt erilaiselta”, Paananen arvioi.35

Toiminta hakee muotojaan Allianssin ensimmäisen toimintavuoden suuntaviivat oli laadittu jo perustamisneuvotteluissa vuoden 1992 aikana. Pääosin keskusteluissa oli kuitenkin käyty läpi uuden järjestön rakenteita. Toiminnan sisältöä ei niinkään oltu mietitty. Allianssin ensimmäistä vuosipäivää juhlittiin Helsingissä marraskuussa 1993. Samalla pidettiin järjestön vuosikokous. Henkilövalinnat eivät aiheuttaneet suurta draamaa. Uuden hallituksen johdossa jatkoi Petri Kaukiainen. Varapuheenjohtajaksi nousi Uudenmaan lääninhallituksessa nuorisoasioista vastannut ja Kansalaiskasvatuksen Keskusta perustamisneuvotteluissa edustanut Ullrike Hjelt-Hansson.36 Vuosi 1994 alkoi hallituksen vauhditusseminaarilla. Tavoitteena oli kehittää Allianssin strategiaa ja luoda hallituksen, jaostojen ja toimiston työlle pelisääntöjä. Pääsihteeri Kari Anttilan seminaarikutsussa esitettiin olennaisia kysymyksiä tyyliin ”mitä tarkoitusta varten Allianssi on olemassa”, ”mitä teemme tarkoituksemme toteuttamiseksi?” ja ”onko toiminta-ajatuksemme kestävä?”. Seminaari-keskustelun pohjana toiminut vuoden 1994 toimintasuunnitelma oli monipolvisuudessaan hengästyttävää luettavaa. Erilaisia toimintavuoden aikana tehtäviä toimintoja oli lueteltu noin 150 laidasta laitaan. 49


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Tavoitteena oli muun muassa valikoida, hyödyntää, tiedottaa, tarjota, kerätä, kehittää, avata, luoda edellytyksiä, kartoittaa, valmistaa, koordinoida ja julkaista. Keskeisimmiksi tehtäviksi vuodelle 1994 olivat valikoituneet: - nuorisotyön edellytyksiin vaikuttaminen muutoksessa - nuorisostrategia-ajattelun edistäminen - palvelualueilla onnistuminen - Allianssin identiteetin ja toimintatavan voimistaminen - jäsenpolitiikasta huolehtiminen ja - järjestön sisäisen toimintatavan kehittäminen Pääpaino toimintasuunnitelmassa oli kehittämistoiminnan jatkamisessa, mikä tarkoitti käytännössä erilaisia täydennys- ja järjestökoulutuksia, tilauskursseja ja asiantuntemuksen keräämistä nuorisotyön käyttöön. Myös nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisy mainittiin. Toinen painopisteala oli toimintomuotojen lukumäärällä tarkasteltuna kansainvälisyystoiminta. Kansainvälinen toiminta oli ollut nimenomaan SNT:n lempilapsi ja edunvalvonnan lisäksi sen toiminnan perusta. Kehittämistoiminnan ja kansainvälisen toiminnan rinnalla tulivat tiedotuspalvelut, kirjasto, tiedottaminen, julkaisutoiminta, erilaiset projektit ja vasta viimeisenä mainittu vaikuttamistyö.37 Toimintasuunnitelmasta voi päätellä, että sinällään onnistuneesti maaliin talutetun yhdistymisprosessin aikana ei oltu liiemmälti mietitty kolmen järjestön yhteistä fokusta. Oli vain todettu, että yhteisiä toimintoja on, mutta käytännössä kolmen järjestön toiminnot jatkuivat yhteisen hallinnon alla kuin mitään yhdistymistä ei olisi tapahtunut. Toiminnot olivat periytyneet suoraan 1980-luvulta samaan aikaan, kun koko suomalainen yhteiskunta ja nuorisoala siinä mukana olivat suurten muutosten keskellä. Laman vaikutukset näkyivät karulla tavalla nuorisotoimialalla. Vuosina 1992–1994 alan käyttömenoista oli leikattu 35 prosenttia. Nuorisotyöhön ohjatut veikkausvoittovarat putosivat 155 miljoonasta 112 miljoonaan markkaan. Alan näkymiä kurjisti lisäksi kunnallinen valtionosuusuudistus, jossa kunnille annettiin valta kohdentaa valtionosuudet haluamallaan tavalla. Kunnissa nuorisotoimialaa ei arvostettu ja se kantoi lamasta suuren taakan. Nuorisotyölehden tuore päätoimittaja Aaro Harju moitti keväällä 1994 kovin sanoin maan hallituksen leikkaustoimia. Hallituksen lisäksi Harjulta sai täyslaidallisen myös nuorisoalan saamaton edunvalvonta, jota hän vaati ryhdistäytymään. ”Kauanko kyhjötämme poteroissamme”, Harju kysyi.38 Taloutensa kanssa kamppailleesta, heikosta Allianssista ei ollut alan uskottavaksi edunvalvojaksi 1990-luvun lamavuosina. Nuorison ääni ei kuulunut, kun juustohöylä teki tuhojaan. Merkittäväksi toimintamuodoksi myöhemmin kehittyneet Allianssin Nuorisovaalit saivat alkunsa kesällä 1994. Aloite tuli Pohjanmaalta, kun Vaasan läänin nuorisolautakunta lähestyi Allianssia kirjeellä, jossa se kehotti Allianssia järjestämään nuorisovaalit vuoden 1995 eduskuntavaalien yhteydessä. Vaasan läänissä vaalit oli järjestetty vuoden 1991 eduskuntavaalien aikana ja silloin palaute oli ollut hyvää. Nuorisovaalien merkitys nähtiin ensisijaisesti kasvatuksellisena. Niiden tarkoituksena oli herättää nuorten 50


Vaikeat ensivuodet

kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin, antaa kimmoke osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja keskusteluun, korostaa demokratian ja kansanvallan merkitystä ja antaa tietoa yhteiskunnassa vallitsevista mielipidesuunnista. Toiveena oli, että Valtion nuorisoneuvosto ja Allianssi yhteistyössä läänien kanssa vastaisivat järjestelyistä. Allekirjoittajina olivat Vaasan läänin lisäksi seitsemän muuta lääniä, joita oli vielä vuonna 1994 yhteensä 12. Allianssin hallitus piti esitystä hyvänä ja siirsi asian jatkokäsittelyn nuorisopoliittiselle jaostolle.39 Myös Valtion nuorisoneuvosto innostui samoin kuin opetusministeriö, joka lupasi projektille rahoitusta. Loppuvuodesta projektille nimitettiin työvaliokunta ja Ville Tenhunen palkattiin projektisihteeriksi hoitamaan käytännön järjestelyjä. Seuraavana vuonna pidettyihin nuorisovaaleihin osallistui nuoria 350 kunnasta ja yli 1 100 oppilaitoksesta. Mukaan ilmoittautui lähes 200 000 nuorta, joista 106 000 käytti äänioikeuttaan.40 Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailaksen Helsingin Sanomissa 19.4.1995 julkaisema kirjoitus suomalaisten nuorisojärjestöjen lukumäärästä ja niiden heikosta toimivuudesta sai Allianssin älähtämään. Se kirjoitti Sailakselle avoimen kirjeen, jossa korostettiin, että nuorisotyö perustuu pääosin vapaaehtoistyöhön, jossa nuoret ohjaavat nuorten toimintaa. Allianssi vetosi Timo Heinolan kirjoittamaan nuorisotyön strategiaan Nuostraan, jonka mukaan nuorilla on oikeus ja vastuu oman tulevaisuutensa rakentamisesta ja että siihen nuorisojärjestötoiminta tarjoaa mahdollisuuden. Kirjeessä muistutettiin, että nuorisojärjestöjen ja opetusministeriön liikunta- ja nuoriso-osaston kanssa kehitetty tulosperusteinen valtionapujärjestelmä tulee käyttöön vuoden 1996 alusta ja se perustuu Nuostran määrittelemiin tulosalueisiin; kansalaisvalmiuksien edistämiseen, nuorten henkiseen kasvuun, kansainvälisyyden edistämiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn.41 Joulukuussa 1995 Allianssi solmi yhteistyösopimukset Sampo-yhtiöiden ja Veikkauksen kanssa. Näistä varsinkin viimeksi mainittu oli alkuna pitkälle ja menestyksekkäälle yhteistyölle. Pääsihteeri Olli Sarekoski palkkasi Allianssiin uusia ihmisiä töihin. Susanna Huovinen aloitti vuoden mittaisen pestin rasismin vastaisen Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia -projektin vetäjänä. Yhteyssihteeriksi palkattiin Hannu Kareinen, jonka titteli pian vaihtui yhteyspäälliköksi. Kareinen oli työskennellyt aiemmin Valtion nuorisoneuvoston pääsihteerinä ja seurannut aitiopaikalta Allianssin perustamista ja ensimmäisiä toimintavuosia. Kareisen tulon myötä osallisuus- ja edunvalvontatyö saivat suuremman painoarvon Allianssin toiminnassa. Tässä vaiheessa myös yhdistyksen talous oli kääntymässä plussan puolelle, mikä mahdollisti uudet avaukset. 42 Kareisen työnkuvaan kuului ensivaiheessa kansalaisyhteiskunta 2000 -hanke ja nuorten kansalaiskasvatuksen tukeminen kunnallisella tasolla. Vuoden 1997 lopulla nuorten osallisuushankkeita oli käynnissä tai valmisteluvaiheessa jo 80 kunnassa. Allianssi alkoi ottaa itsenäistä roolia nuorten osallistumista koskevassa keskustelussa toimialan sisällä. Allianssin yhteiskunnallinen merkitys alkoi pikku hiljaa kasvaa. Se oli 1990-luvun toi51


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Kirjastosta konsertteihin Suomen nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n historiaan mahtuu ajanjakso (1994 -2005), jolloin henkilökunnalla oli mahdollisuus päästä seuraamaan Olympiastadionilla merkittävimpiä musiikki- ja urheilutapahtumia. Huomattiin, että kun käveli Allianssin toimistotilojen päähän ja kapusi portaat ylös, metallioven takaa avautui Stadikan katsomo. C.S. Lewisin Narnia -kirjoissa vanha kaappi avasi oven taikamaailmaan ja Allianssissa koettiin samankaltaisia ihmeitä omissa toimistotiloissa. Allekirjoittanut testasi ensimmäisen kerran harmaata ihmeovea Rolling Stonesin vieraillessa toistamiseen Suomessa kesäkuussa 1995. Järjestysmiehillä oli niin tuolloin, kuin muulloinkin ihmettelemistä, kun lehdistökatsomoon valui koko ajan uutta väkeä kun silmä vähän vältti. Katsomo oli konserteissa vähän sivussa lavaan nähden, mutta lahjahepoa ei kannattanut katsoa hampaisiin, varsinkin kun toilettipalvelut toimivat ilman jonotuksia ja eväitä saattoi pitää mukavasti Nuorisotiedon kirjastossa. Innokkaana jalkapallomiehenä tunnettu kansainvälisten asioiden päällikkö kävi katsomassa maaotteluiden hidastukset erätauoilla kokoushuoneen televisiosta. Bon Jovi ja Tina Turner pitivät paikalla olleiden kertoman mukaan hienot konsertit kesällä 1996. Allekirjoittanut oli todistamassa seuraavana vuonna U2:n esiintymistä, sekä ensimmäistä 52

Michael Jacksonin perättäisinä päivinä pitämistä keikoista. 24.8. turvatoimet olivat erityisen tarkat, sillä tuhopolttaja oli yrittänyt päivää aiemmin sabotoida Jacksonin esiintymislavan. Mainittakoon, että samainen kaveri oli ehtinyt jo heilua tulitikkuineen ravintola Pikku Pietarissa tuhoisin seurauksin kuluneen vuoden maaliskuussa. Stadionille mies oli tuonut kanisterissa viitisen litraa bensiiniä ja levittänyt sen jo näyttämörakenteisiin, kunnes vartiointiyritys huomasi miehen elkeet. Eräs helsinkiläiskomisario puolusteli vahinkoa MTV3:n uutisissa todeten, että Olympiastadionin vartiointia voi verrata vain talvisodan itärajan puolustamiseen. Hänen mukaansa vartiointi ei voinut olla koskaan aukotonta. Kun Jacksonin konsertti koitti, pettymys oli suuri, sillä työpaikalle ei ollutkaan menemistä. Turvamääräykset estivät kaikenlaisen liikehdinnän toimistotiloihin ja Eteläkaarteen portilla olleilla allianssilaisilla oli useita seuralaisia mukana. Neuvokas Nuorisotyö-lehden toimitussihteeri ei jäänyt lehdellä soittelemaan, vaan päätti, että pidetään lehden toimitusneuvoston kokous, ja vieläpä omissa toimistotiloissa. Paikalle hälytetty Stadion-säätiön vahtimestari pälyili monenkirjavaa kokousväkeä hämmentyneen oloisena, sillä jostain syystä joukkio oli päättänyt valita kokouspaikakseen Suomen meluisimman


Vaikeat ensivuodet

paikan. Nappikuulokkeilla varustetut pukumiehet taisivat olla suorittamassa jotain muuta turvatehtävää, kun kokousväki kapusi toimistotiloihin. Jacksonin esiintyminen oli ammattimaista ja show muutenkin huippuunsa hiottu. Allekirjoittanut sai kyseisen illan päätteeksi tutustua ensimmäisen kerran energiajuomien ihmemaailmaan. Silloisen vaimon sisaren mies päätti ostaa kiitokseksi sisäänpääsystä Michael Jackson Mystery Drink -juomat, Puolen

yön aikoihin tyhjätty tölkki aiheutti sen yllätyksen, että yöunet siirtyivät päivällä eteenpäin. Olipahan aikaa kertailla miltä Beat it, Thriller ja Billie Jean olivat kuulostaneet elävänä... Hannu Kylkisalo Hannu Kylkisalo työskenteli Nuorisotiedon kirjastossa v. 1990-2001, joista informaatikkona 1997-2001 ja on sen jälkeen toiminut kirjastotoimikunnan jäsenenä.

sella puoliskolla tekemässä pioneerityötä luomalla ituja, joilla vahvistettiin nuorten vaikuttamismahdollisuuksia. Kansalaiskasvatus kuten kuntien nuorisovaltuustot ja nuorten äänestäminen ottivat ensiaskeleitaan. Tänä päivänä monet itsestään selviltä vaikuttavat nuorten osallistumiseen liittyvät toiminnot saivat alkunsa tuolloin. Vasta 2000-luvun kuluessa on useimmille muodostunut selväksi, että nuoria pitää kuulla jo ennen täysi-ikäisyyttä heitä itseään koskevissa asioissa. Keskusteluja käytiin jatkuvasti myös alueellisten Allianssien tarpeellisuudesta, mutta ne eivät lopulta ottaneet enempää tuulta alleen.43 Samoihin aikoihin käynnistettiin myös Allianssin omaa tutkimustoimintaa. Järjestö osallistui Kuntaliiton kanssa Nuorten Suomi 2001-tutkimushankkeeseen, joka kesti lopulta vuoteen 2003 asti. Sen aikana julkaistiin tutkimukset Nuorten ääni (1996), Nuorten kunta-arvot (1996), Elämän eväät (1997), Osallistumisen (h)aave (1997), Hällä väliä (2000) ja Nuorten kuntakuva (2003). Kirjoittajana kaikissa tutkimuksissa oli Päivi Kurikka. Toinen iso tutkimushanke oli Petri Cederlöfin Nuorisotyön yhteiskunnallinen merkitys. Nämä ja monet pienemmät, ajankohtaiset tutkimukset ja selvitykset loivat pohjaa Allianssin asemalle arvostettuna asiantuntijaorganisaationa ja toivat uudenlaista uskottavuutta edunvalvontaan. Esimerkiksi Nuorten Suomi 2001-hankkeen tietoja Allianssi hyödynsi keskusteluissa kuntien kanssa nuorten osallistumisesta. Allianssi pystyi tarjoamaan kunnille tutkittua tietoa siitä, mitä nuoret asuinkunnassaan arvostavat. Kunnanisiä ja -äitejä tieto kiinnosti maaseutupaikkakuntien väkimäärän jatkuvasti vähetessä. Tutkimukset osoittivat, että mitä enemmän kunnassa on vaikuttamismahdollisuuksia, sitä mieluummin nuoret olivat valmiita jäämään paikkakunnalle tai muuttamaan sinne 53


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

myöhemmin takaisin. Johtopäätöksenä oli, että paluumuuttoprojektit kannatti aloittaa nuorista ja jo hyvissä ajoin.44 Yhtenä tärkeänä tiedonhankintakanavana Allianssille olivat nuorisobarometrit, joiden teossa se oli aktiivisesti mukana. Myös Nuorisotiedon kirjastoa alettiin yhä enemmän hyödyntää edunvalvonnassa. Allianssissa ymmärrettiin nopeasti, että vaikuttamistyössä kotiläksyt piti olla kunnossa; taustatyö tehtynä ja faktat hallussa. Vasta sen jälkeen edunvalvonnasta saattoi odottaa tuloksia. Omaan tutkimustoimintaan ja edunvalvontaan ei ollut kuitenkaan ollut mahdollisuuksia paneutua ensimmäisinä vuosina heikon taloustilanteen takia. Elokuussa 1996 Allianssin hallitus piti visio- ja strategiaseminaarin. Samalla Sarekoski esitteli Allianssin henkilökunnan kohderyhmä- ja palvelukartoituksen. Seminaarin yhteenvedossa nähtiin, että Allianssin vahvuus on niissä kolmessa järjestössä, joista se on syntynyt. Allianssilla oli taito saada eri tasoilla nuorisotyötä tekevät ihmiset yhteen. Edelleen ajattelua tuntui ohjaavan perustajajärjestöjen perintö. Muina vahvuuksina nähtiin laaja jäsenpohja, hyvät työvälineet ja se, että julkishallinnon ovet olivat auki keskusteluiden käymistä varten. Myös kansainvälinen toiminta, Allianssi-risteilyt ja au pair -välitys nostettiin esiin. Suurimpia heikkouksia olivat sen sijaan laaja ja heterogeeninen jäsenkenttä ja sen sitoutumisen taso. Myös järjestöosaaminen oli seminaarilaisten mielestä hävinnyt johonkin perustamisen jälkeen. Eri omistajajärjestöistä oli myös välillä vaikea löytää työntekijä, jonka vastuualueelle Allianssi kuului. Kehittämiskohteita löytyi noin 20.45 Tämän pidemmälle ei strategiatyössä Sarekosken ja Paanasen johdolla päästy, koska Sarekoski otti loppusyksystä työvapaata ja lähti Brysseliin.

Kansainvälistä toimintaa muuttuvassa maailmassa SNT:n perintönä tullut kansainvälinen toiminta organisoitiin Allianssissa Kansainväliseen jaostoon. Jos oli suomalalainen nuorisojärjestörakenne kokenut totaalisen muodonmuutoksen, niin suurten muutosten aikaa elettiin koko kansainvälisen nuorisopolitiikan kentässä. Yleiseurooppalainen nuoriso- ja opiskelijayhteistyön rakenne menetti merkityksensä blokkijaon murruttua. Itä-Euroopan maiden itsenäistyminen, Neuvostoliiton romahtaminen ja Suomen uudet avaukset läntiseen Eurooppaan oli otettava toiminnassa huomioon. SNT:llä oli ollut lämpimät suhteet 1980-luvulla varsinkin Neuvostoliittoon ja Itä-Eurooppaan. Nyt uusia avauksia haettiin Baltian maihin, Pohjoismaihin ja läntiseen Eurooppaan. Kansainvälisen jaoston puheenjohtajana aloitti vuoden 1993 alusta Keskustanuorten Mari Kiviniemi. Uuden Allianssin taloudelliset mahdollisuudet hoitaa kansainvälisiä yhteyksiä olivat aluksi heikommat kuin SNT:llä. Silti uusia yhteyksiä luotiin aktiivisesti. Helmikuun kokouksessa päätettiin, että Kiviniemi osallistuu yhdessä Samu Seitsalon kanssa Wienissä järjestettävään IV nuorisoministerikonferenssiin. Evästyksenä kaksi54


Vaikeat ensivuodet

kolle annettiin tehtävä pitää puheenvuoroissaan ja muissa keskusteluissa yllä tavoitetta interrail-järjestelmän ylläpitämisestä ja nuorisoa koskevien asioiden koordinoinnin tarpeellisuudesta.46 Maaliskuussa 1993 Allianssi haki jäsenyyttä kansainvälisessä World Assembly of Youth (WAY)-järjestössä ja sai sen. WAY on Lontoossa Clement Attleen hallituksen aloitteesta vuonna 1949 perustettu järjestö, joka on nuorisojärjestöjen ja -organisaatioiden maailmanlaajuinen yhteistyöelin. Siihen kuuluu yli sata kansallista nuoriso-organisaatiota ympäri maailmaa. WAY:llä on merkittävä rooli esimerkiksi YK:n talous- ja sosiaalineuvostossa ja se tekee läheistä yhteistyötä myös muun muassa Unescon, kansainvälisen työjärjestö ILO:n, Unicefin ja maailman terveysjärjestö WHO:n kanssa. 47 Koska raha oli tiukassa, Allianssissa käytiin jatkuvaa kädenvääntöä siitä, mihin kansainvälisiin kokouksiin ja konferensseihin edustajia lähetettiin ja kuinka monta. WAY:n tulossa ollut kokous aiheutti erityistä kiihkeyttä kansainvälisessä jaostossa maaliskuussa 1993. Osa jäsenistä olisi halunnut lähettää kokoukseen vain järjestön puheenjohtajan Pakarisen vedoten siihen, ettei WAY:n osalle ollut varattu riittävästi määrärahoja ja muuta kansainvälistä toimintaa jouduttaisiin supistamaan, jos lähtijöitä olisi kaksi. Yhden henkilön matkakuluihin oli varattu 6 500 markkaa. Mari Kiviniemi oli sitä mieltä, että totta kai delegaation tulee olla riittävän kokoinen, jos halutaan saavuttaa kokoukselle asetetut kovat tavoitteet eli Pakarisen valinta pääsihteeriksi ja järjestön uudistaminen. Toinen lähtijä olisi ollut Kiviniemi. Kiviniemi jäi keskustelussa alakynteen. KV-jaosto jyräsi puheenjohtajansa päätyen ehdottamaan hallitukselle, että se lähettää Kuala Lumpuriin vain Pakarisen. Kiviniemi valittiin varalle, mikä tarkoitti, että hän pääsisi mukaan vain, jos rahoitus löytyisi Allianssin ulkopuolelta. Päätös ei tyydyttänyt Kiviniemeä.48 Muut olivat sitä mieltä, että kokoukseen ei lähde muita kuin Pakarinen. Perustelin heille, että tässä ei ole mitään järkeä, että vain yksi lähetetään sinne. Se kertoo siitä, että ei haluta panostaa. En tiedä mikä fiksaatio näillä muilla oli päässä. Hallituksessa me Pakarisen kanssa muutettiin päätös, mikä oli ainoa järkevä teko.49

WAY:n yleiskokous järjestettiin Kuala Lumpurissa huhtikuun alussa. Siellä Heikki Pakarinen valittiin ensimmäisenä suomalaisena WAY:n pääsihteeriksi. Allianssin kannalta se tarkoitti sitä, että järjestö joutui etsimään uuden puheenjohtajan vain puolen vuoden päästä perustamisestaan. Pakarinen toimi WAY:n pääsihteerinä aina vuoteen 1998 asti.50 Vielä 1980-luvulla WAY olisi ollut kauhistus suomalaisille nuorisojärjestöille. Olihan sitä rahoittanut sen historian aikana muun muassa CIA.51 WAY:n kokous osoittautui siis Allianssille menestyksekkääksi. Pakarisen pääsihteeriksi valinnan lisäksi myös muut kv-jaoston asettamat tavoitteet WAY:n uudistamiseksi tulivat pääosin täytetyiksi. 55


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Allianssin kansainvälisessä toiminnassa oli alkuvuosina jatkuvasti epäselvyyttä siitä, missä halutaan vaikuttaa ja missä taas ei. Selkeää strategiaa ei yksinkertaisesti ollut. Tilanteisiin reagoitiin, kun ne olivat jo kohdalla. Nuorten liikkuminen ulkomailla ei ollut aikana ennen EU-jäsenyyttä samalla tavalla arkipäivää kuin myöhemmin. Erilaisia tutustumismatkoja tehtiin eri puolille Eurooppaa. Allianssin ensimmäiselle toimintavuodelle ajoittuu myös ”aivan pimeä” opintomatka Venäjälle, jonne oli tullut kutsu Venäjän suurlähetystöstä. Matkaan lähti neljä suomalaisnuorta. KV-jaoston puheenjohtajan Kiviniemen lisäksi itänaapuriin matkasivat ainakin Pauliina Arola ja Heikki Hakala. Se Venäjän matka on yksi absurdeimmista kokemuksistani. Olimme pienessä porukassa tutustumassa venäläiseen nuorisotoimintaan. Se oli Venäjän suurlähetystön aloitteesta syntynyt ajatus. Meitä oli matkassa neljä suomalaista nuorisojärjestöihmistä. Vuosi taisi olla 1993 tai 1994. Se oli aivan käsittämätöntä. Aikuiset miehet kuljettivat meitä neljää nuorta farkkutakkista suomalaisnuorta mustilla autoilla paikasta toiseen ja takakonteissa oli pulloittain vodkaa. Meitä kuljetettiin outoihin konferensseihin, joissa kenraalit puhuvat vain venäjää, josta me ei ymmärretty mitään. Välillä mukana oli pieni mustalainen, joka soitti balalaikkaa. Välillä mentiin johonkin järven rannalle, saslikki pyöri padassa, syötiin ja saunottiin savusaunassa. Siis ihan pimeetä touhua. Tänä päivänäkään en voi ymmärtää, mitä sillä kaikella tavoiteltiin. Niin oltiin tutustumassa Venäjän federaation nuorisotoimintaan. Se oli absurdia, mutta meillä oli ihan hirveän hauskaa. Ihan pöhkö reissu, Parhiala (Arola) kertoo.52

Allianssin kansainvälisen jaoston toiminnan jäsentymättömyydestä kertoi, että jo syyskauden 1993 ensimmäisessä kokouksessa käytiin läpi seuraavan vuoden toimintasuunnitelmaa ja taloutta. Keskustelussa korostettiin, että tavoite- ja sisältölinjauksia oli kirkastettava. Menneiden tapahtumien raportointi tuli suorittaa jatkossa kirjallisesti niin, ettei kokousaikaa kuluisi hukkaan. Kaiken kaikkiaan jaoston toimintaa haluttiin tiivistää, tehostaa ja rationalisoida. Myös jaoston kokoa pohdittiin. Pitäisikö sitä pienentää? Toiminnan kehittämisestä saavutettiin laaja yhteisymmärrys ja uudet tavat toimia päätettiin ottaa välittömästi käyttöön.53 Vuodelle 1994 kv-jaoston puheenjohtajaksi valittiin Pauliina Arola. Sen sijaan Mari Kiviniemi jäi toiminnasta pois. Allianssi jatkoi suhteiden luomista ja osallistumista globaalilla ja eurooppalaisella tasolla. Rahan vähyys aiheutti edelleen päänvaivaa. Kaikkiin kokouksiin ei voitu osallistua. Suomi kävi samaan aikaan kiihkeitä jäsenyysneuvotteluja liittymisestä Euroopan unioniin ja myös Allianssin kansainvälisen toiminnan painotus oli Euroopassa. Tässä ei ole mahdollista luetella, mihin kaikkiin kokouksiin ja konferensseihin osallistuttiin. Pöytäkirjoissa eri kokouksista on lähinnä mainintoja. Matkaraportteja on säilynyt vain joistakin matkoista. Käsittelen niistä tässä esimerkinomaisesti kahta, joihin molempiin osallistui puheenjohtaja Arola. Syyskuussa 1994 Arola osallistui Venäjän Tulassa Euroopan neuvoston järjestämälle kurssille, joka oli tarkoitettu kansainvälisille nuorisojohtajille. Arola osallistui kurssille kansallisten nuorisokomiteoiden eli CENYCin (Council of European National Youth 56


Vaikeat ensivuodet

Committees) edustajana kurssin johtoporukassa, joka koostui muun muassa Euroopan Neuvoston nuorisodirektoraatin ja Venäjän nuorisokomitean jäsenistä. Kurssille oli odotettu noin kolmeakymmentä venäläistä osallistujaa, mutta paikalle saapui vain noin 15. Kurssilla venäläisille opetettiin, millainen nuorisojärjestöjen rooli voi olla yhteiskunnassa ja millaisia ovat eurooppalaiset nuorisorakenteet sekä esiteltiin Euroopan Neuvoston rasismin, vierasvihan, suvaitsemattomuuden ja antisemitismin vastaista kampanjaa. Venäläisten toiveesta käsiteltiin myös nationalismia ja nuorisorikollisuutta ja ne herättivätkin eniten keskustelua osallistujissa. Ohjelmaan kuului myös vierailu nuorisovankilassa, missä pidettiin nuorisorikollisten lisäksi myös orpoja ja vammaisia. Heikon osallistumisprosentin puolesta kurssi oli Arolan mukaan pettymys. Myös venäläisten osallistumattomuus, johtoporukan epätasapaino ja yllättäen muuttuneet osallistujakombinaatiot tekivät kurssista vaikean. Kuitenkin Arola uskoi, että kaiken kaikkiaan osallistujille kurssin sisällöllinen anti oli hyvää. 54 Arolan laatiman arvion mukaan Allianssia pidettiin yleisesti ”syystä tahi toisesta” jonkinlaisena Venäjä-osaajana. Siksi oli hänen mielestään oleellista tietää, millainen tilanne Venäjällä oli ennen kuin voitaisiin ratkaista sen jäsenstatuksen kehittyminen CENYCissä, koska muiden maiden nuorisojärjestöt katsoisivat, kuinka suomalaiset reagoivat.55 Suomalaisilla oli 1990-luvulla hieman illusorinenkin maine suurina Venäjäntuntijoina ja se näkyi myös nuorisopolitiikassa. Asiantuntijuus tuntui Arolasta kuten varmasti muistakin 1990-luvun nuorista oudolta. Nuorten suomalaisten todellinen tietämys Venäjästä ja venäläisyydestä tuskin erosi valtavasti eurooppalaisesta valtavirrasta. Huutoon piti kuitenkin yrittää vastata. Lokakuussa 1994 Arolan matka suuntautui Euroopan Nuorisokeskukseen Strasbourgiin, missä järjestettiin Euroopan Neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen yhteydessä parlamentaarikkojen ja nuorisojärjestöjen edustajien tapaaminen. Kiinnostus ei kuitenkaan ollut kehuttava. Paikalle oli vaivautunut alle kymmenen parlamentaarikkoa. ”Kaikki miehiä ja ikäjakaumaltaan melkoisen iäkkäitä”, Arola raportoi. Suomesta tilaisuuteen osallistuivat myös Samu Seitsalo (CENYC), Reijo Paananen (ETUC) ja Gunnevi Lehtinen (EGTYF). Vastaavia kokouksia oli järjestetty aiemminkin ja niissä oli aina pyritty saamaan jokin yhteinen loppuasiakirja, jota oli sitten käytetty Euroopan Neuvoston nuorisopolitiikan muotoilemisessa. Nyt rajallisen ajan takia loppuasiakirjaa ei tehty, vaan vain pelkkä muistio siitä mitä oli keskusteltu. Arola piti Allianssin edustajana alustuspuheenvuoron nuorisotyöttömyydestä. Hän kertoi Allianssin koordinoimasta Nuorten Talkoot -projektista sekä yleensä suomalaisten nuorisojärjestöjen toimista, joilla oli pyritty helpottamaan nuorisotyöttömyyttä. Myöhemmin porukka jakautui kahteen työryhmään, joissa pohdittiin nuorten osallistumista ja nuorisotyön rahoittamista. ”Paikalla olleet parlamentaarikot eivät kylläkään innosta loistaneet. Parhaiten tilannetta voi kuvata sanomalla, että muutamat osallistuivat keskusteluun.”, Arola raportoi KVjaostolle.56 57


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Jos eivät parlamentaarikot saaneet kiitosta, niin myös nuorisojärjestöjen toiminnassa oli Parhialan mukaan toivomisen varaa. Esimerkiksi CENYC oli huonosti valmistautunut. Myös Allianssin kv-jaoston tulisi Arolan mukaan jatkossa etukäteen pohtia, mitä asioita halutaan ottaa esiin. Arola esitti kv-jaostolle myös, että Allianssin pitäisi pitää jatkossa virallisesti yhteyksiä yllä Euroopan Neuvoston Suomen parlamentaarikkoryhmään ja seuraavan vuodesta alusta alkaen Euroopan parlamentin suomalaisedustajiin. Ensimmäinen yhteinen tapaaminen olisi järjestettävä heti keväällä 1995.57 Suomen liittyminen Euroopan unioniin vuoden 1995 alussa toi Allianssille uusia mahdollisuuksia osallistua eurooppalaiseen nuorisopolitiikkaan. Allianssi oli päässyt mukaan EY:n nuoriso-ohjelmiin jo vuonna 1994. Suuri muutos nuorisoalalla oli Youth for Europe -ohjelman alkaminen. Se toi nuorisojärjestöille ja ryhmille erilaisia vaihtomahdollisuuksia. Allianssi panosti tiedottamiseen ja kouluttamiseen niin, että nuoret osaisivat hyödyntää mahdollisuutensa. Myöhemmin tuli myös nuorisotyöntekijöille erilaisia vaihto-ohjelmia, mikä mullisti nuorisotyön kansainvälistymisen. ”Ei vain Allianssissa vaan yleisemminkin. Sen jälkeen periaatteessa kuka tahansa nuorisotyöntekijä saattoi lähteä vaihtoon tai ryhmänsä kanssa tehdä ryhmätapaamisen”, Allianssin kansainvälisten asioiden johtaja Jarkko Lehikoinen muistelee. Allianssin nuorisovaihto oli aloittanut jo vuonna 1993. Suomen EU-jäsenyys toi siihenkin uusia mahdollisuuksia, enää ei tarvinnut hakea työlupia, kun lähti esimerkiksi au pairiksi tai vapaaehtoistöihin. Myös erilaiset projektit eurooppalaisella rahalla lisääntyivät.58 Arola jatkoi aktiivisesti CENYCin toiminnassa vuonna 1995. Hänet valittiin myös EU:n nuorisofoorumin hallitukseen. Se tuli mahdolliseksi, kun Suomi liittyi EU:hun. Eurooppalaisessa nuorisotoiminnassa oli tuolloin halua yhdistää EU:n alainen nuorisofoorumi sekä Euroopan Neuvoston alaisten kansallisten nuorisokomiteoiden CENYC ja kansainvälisten nuorisojärjestöjen ECB yhdeksi yleiseurooppalaiseksi organisaatioksi. Yhdistymishankkeen taustalla olivat poliittiset muutokset Euroopassa, poliittisen painoarvon lisääminen, kansalaistoiminnan ja nuorisotyön uudet haasteet sekä eurooppalaisen nuorisotoiminnan suhteet instituutioihin. Ongelmia riitti. EU:n virkamiehet piti vakuuttaa siitä, miksi on hyväksi, että Euroopan nuorisofoorumin EU-politiikkaa olisivat luomassa niin azerbaidzanilaiset kuin valkovenäläisetkin. Arola osallistui yhdistämisneuvotteluihin täysipainoisesti EU:n nuorisofoorumin hallituksen jäsenenä. Lopulta yhdistyminen onnistui huhtikuussa 1996. Uusi järjestö jatkoi edeltäjiensä tehtävää vaikuttaen Euroopan Unionin ja Euroopan Neuvoston nuorisopoliittiseen päätöksentekoon. Nuorisofoorumin jäsenistössä oli 23 maan nuorisokomiteat. EU:n nuorisofoorumi on EU:n ainoa poliittinen partneri nuorisoasioissa.59 Vuosi 1996 oli Allianssin kansainväliselle toiminnalle hyvä. Alkuvuosien horjahtelevasta toiminnasta oli päästy vakaammalle pohjalle. Se tapahtui käsi kädessä eurooppalaisen nuorisopolitiikan vakautumisen kanssa. Alkuvuosien murros konkretisoitui siinä, että samalla, kun suomalaisten nuorisojärjestöjen Itä-Euroopan-yhteistyö muutti muotoaan, tiivistyi läntinen yhteistyö eikä tyhjiötä jäänyt. Arolan mukaan Länsi-Euroopan 58


Vaikeat ensivuodet

yhteistyö oli kunnossa, mutta sen sijaan suhteissa Itä-Eurooppaan ja Euroopan ulkopuolelle oli kehitettävää.60 Vaikka osallistumisen järkevyys erilaisiin konferensseihin, kokouksiin ja tapaamisiin eri puolilla Pohjoismaita, Eurooppaa, Venäjää ja Aasiaa herätti välillä epäilyksiä Allianssissa, niin tuloksiakin tuli. Allianssilaiset loivat korvaamattomia verkostoja ja aktiivinen osallistuminen avasi ovia suurten kansainvälisten järjestöjen johtopaikoille. Pakarinen oli valittu jo vuonna 1993 WAY:n pääsihteeriksi. Seuraavan merkittävän aluevaltauksen teki Arola vuonna 1996, kun hänet valittiin Euroopan nuorisofoorumin puheenjohtajaksi. Sen jälkeen Allianssilla on ollut lähes yhtäjaksoisesti edustus Euroopan nuorisofoorumin hallituksessa. Euroopan nuorisofoorumin merkittävimmäksi toiminnaksi puheenjohtaja-aikanaan Parhiala (Arola) katsoo eurooppalaisen nuorisojärjestötoiminnan elvyttämisen idässä ja sen uudistamisen ja kehittämisen lännessä.61

Lyhytaikaisten pääsihteerien aika Timo Heinola valittiin syksyllä 1996 Allianssin vt. pääsihteeriksi Sarekosken lähdettyä Brysseliin. Heinolan vahvuuksiksi pääsihteerinä Reijo Paananen arvioi hänen kykynsä edistää nuorisotyön filosofiaa ja palvelua. Heinola tunsi Allianssin toimintaperiaatteet etukäteen ja hänellä oli sekä kokemusta että näkemystä. Hallinnon hoitaminen ei sen sijaan ollut Paanasen mukaan Heinolalle vastaavalla tavalla intohimo kuin Sarekoskelle.62 Allianssin perustamisesta alkaen pääsihteerin valinta oli muodostunut poliittisen nimityspelin osaksi. Aiemmista pääsihteereistä Anttila oli ollut demari ja Sarekoski kokoomuslainen. Heinola kelpasi kuitenkin sitoutumattomana kaikille osapuolille, koska hänet palkattiin vain määräajaksi. Tiedossa oli, että Heinola aloittaisi seuraavana syksynä Humanistisen ammattikorkeakoulun rehtorina ja toimitusjohtajana. Kaikki olettivat myös vielä tässä vaiheessa, että Sarekoski palaisi pääsihteeriksi. Nuorisoalalla Heinola oli tunnettu erityisesti Nuorisotyön strategian Nuostran luojana sekä nuorisotyön vahvana osaajana, kehittäjänä ja filosofina. Taustastaan johtuen Heinolalla oli enemmän sanottavaa nuorisoalan sisältökysymyksiin kuin edeltäjällään. Ainakin siinä mielessä Heinola oli tuossa vaiheessa oikea henkilö pääsihteeriksi, että sen lisäksi, että Allianssi pyrki kirkastamaan omaa strategiaansa, se lähti syksyllä 1996 vahvasti mukaan luomaan myös eri kansalaisjärjestöjen yhdessä tekemää kansalaistoiminnan edistämisen strategiaa. Vuoden 1997 alkupuolella strategiakeskusteluissa nousi esiin kansalaistoiminnan mahdollinen työllistävä vaikutus, jota järjestökentältä peräsi etenkin työministeriö. Allianssin hallituksessa keskusteltiinkin siitä, millä perusteilla Allianssi voi olla mukana etsimässä työllistäviä keinoja. Allianssi ei halunnut talloa jäsenjärjestöjensä varpaille, eikä toisaalta viedä toimintaedellytyksiä nuorisojärjestöjen tekemältä vapaaehtoistyöltä. Päinvastoin, tavoitteena oli luoda lisää tilaa vapaaehtoistyölle. Toiminnan piti olla avointa ja läpinäkyvää ja työllistämisen tuli lähteä omistajajärjestö59


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

jen omista toimintaedellytyksistä. Lisäksi oli varottava uusien alityöllistettyjen markkinoiden synnyttämistä. Allianssin rooli nähtiin tiedon ja osaamisen eteenpäin viejänä.63 Allianssin toimintasuunnitelma vuodelle 1997 oli strategiatyön ansiosta selvästi jäsentyneempi kuin vielä muutamia vuosia aiemmin. Vaikuttamistyö oli nostettu toimintasuunnitelmassa ykköseksi, kun se alkuvuosina oli ollut sijoilla ”ynnä muut.” Vaikuttamistyön tavoitteissa korostettiin kansalaistoiminnan edistämisstrategiaa ja Kansalaisyhteiskunta 2000 -hanketta. Nuorisotyön edunvalvonnassa Nuostra ja nuorisotyölaki haluttiin toiminnan kivijaloiksi. Myös kansainvälisen vaikuttamisen mahdollisuudet koettiin ainutlaatuisiksi. Heikki Pakarinen oli edelleen World Assembly of Youthin pääsihteeri ja Pauliina Arola Euroopan nuorisofoorumin puheenjohtaja. Vuosi 1997 toi muutoksia myös Allianssin organisaatioon, kun se jaettiin kolmeen erilliseen juridiseen yksikköön: Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry:hyn, Allianssin Kehittämispalvelut Oy:hyn ja Nuorisotutkimussäätiöön. Allianssi omisti kokonaan sekä yhtiön että säätiön. Akuutin taloustilanteen paraneminen sai johdon kiinnittämään enemmän huomiota strategiseen ajatteluun. Toiminta haluttiin pitkäjänteisemmäksi. Oli katsottava kolmen tai viiden vuoden päähän. Tätä kautta palvelutuotantoon saataisiin selkeyttä. Myös näkyvyyttä julkisuudessa haluttiin lisätä tuomalla Allianssin kantoja enemmän julkiseen keskusteluun varsinkin nuorisotoimialan näkökulmasta merkittävistä kysymyksistä.64 Syksyllä 1997 Timo Heinola siirtyi Humanistisen ammattikorkeakoulun rehtoriksi. Sarekoski viihtyi kuitenkin edelleen Brysselissä, eikä ollut halukas palaamaan Allianssiin. Allianssin oli valittava jo toinen sijainen Sarekoskelle. Heinolan pääsihteerikauden perinnöksi jäi, että hän oli laittanut monia tärkeitä prosesseja liikkeelle ja ollut kehittämässä Allianssille strategisempaa toimintatapaa. Mihinkään kauaskantoisiin visiointeihin tai ainakaan niiden toteuttamiseen hänellä ei kuitenkaan lyhyessä ajassa ollut mahdollisuuksia. Heinolan kanssa samaan aikaan estradilta poistui myös puheenjohtaja Paananen, joka aloitti Party of European socialists-parlamenttiryhmän avustajana ja jääväsi itsensä Allianssin puheenjohtajan tehtävistä. Niitä hoiti loppuvuoden ajan varapuheenjohtaja Erja Salo. 65 Pääsihteerin paikan peri vasta 23-vuotias Pauliina Arola, joka oli nuoresta iästään huolimatta ehtinyt hankkia kannuksia Euroopan nuorisofoorumin puheenjohtajana ja Allianssin monivuotisena hallituksen ja työvaliokunnan jäsenenä. Työvaliokunta olikin osoittautunut varsinaiseksi herra- ja rouvahissiksi. Vuoden 1997 syyskokouksessa Allianssin sääntöjä muutettiin niin, että puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi pidennettiin kahteen vuoteen. Puheenjohtajaksi valittiin partiolaisia edustanut Erja Salo. Valinnasta jouduttiin kuitenkin äänestämään. Salon vastaehdokkaana oli Allianssissa työntekijänäkin ollut Sosialidemokraattisten Nuorten Susanna Huovinen. Salo voitti äänestyksen selvin luvuin 5050 – 2650. Kokoomuksen Nuorten Liiton Jussi Kekkonen valittiin varapuheenjohtajaksi ilman äänestystä. Nuorena naispääsihteerinä Arola ei kokenut, että häneen olisi kohdistunut yhtä suuria paineita, kuin edeltäjiinsä. Kokeneemmat kollegat ja alaiset Jarkko Lehikoinen, 60


Vaikeat ensivuodet

Hannu Kareinen ja Lea Silvenius opastivat mielellään. Myös Arola ymmärsi Heinolan tapaan, ettei valtaviin muutoksiin lyhyen pääsihteerikauden aikana ollut mahdollisuuksia. Arola päätti valita ne taistelut, joihin lähti. Ykköstaisteluksi valikoitui se, että Allianssista kehittyisi luova työyhteisö, jossa ihmiset saataisiin kulkemaan samaan suuntaan ja innostumaan. Välillä se tarkoitti ihmisten välisten ristiriitojen setvimistä. Arola halusi rakentaa Allianssin työyhteisöä hyvän mielen luovaksi ympäristöksi. Toinen taistelu oli Allianssin suhteet ulospäin ja kolmas Arolan oma lempilapsi eli eurooppalainen yhteistyö. Arolahan oli edelleen myös Euroopan nuorisofoorumin puheenjohtaja.66 Ainakin toimitussihteeri Kirsi Alasaari arvioi hänen onnistuneen tehtävässään. ”Pauliina teki hyvää työyhteisölle. Siinä vaiheessa oli ollut kaikenlaista turbulenssia. Hänestä jäi kaikin puolin myönteinen ja pätevä kuva. Hän oli ehtinyt karaistua erilaisissa liemissä.”67 Allianssin työvaliokunnasta kehittyi Erja Salon puheenjohtajakaudella operatiivisempi toimija kuin aiemmin ja sen ohjausote johtamisessa tiivistyi. Salon, Arolan ja Jussi Kekkosen lisäksi työvaliokuntaan nostettiin Kalevan Nuorten Liiton Ulla Konttinen. Työvaliokunnan yhteistyö oli hyvää. Se kävi pitkiä keskusteluja siitä, mihin suuntaan Allianssia tuli kehittää. Pian käytännön kysymykset nousivat kuitenkin etusijalle. Sarekoski viestitti huhtikuussa Brysselistä, että hän ei palaa Allianssiin. Kun myöskään Arola ei ollut halukas jatkamaan pääsihteerinä, edessä oli jälleen uuden pääsihteerin valinta. Yhteinen tahto järjestössä oli, että pääsihteeriksi haluttiin henkilö, joka sitoutuisi toimintaan pidemmäksi aikaa. Lyhytaikaisia pääsihteereitä oli nähty tarpeeksi. Järjestön toiminnan kehittäminen vaati jatkuvuutta. Uudelta pääsihteeriltä toivottiin erinomaista toimialan tuntemusta, hyviksi osoitettuja organisaatiojohtajan taitoja, nuorekkuutta, dynaamisuutta, yhteistyökykyisyyttä ja paineensietokykyä sekä soveltuvaa korkeakoulututkintoa ja hyvää kielitaitoa.68 Työvaliokunta valitsi psykologisiin testeihin viisi ehdokasta, joista loppusuoralle koko hallituksen haastateltavaksi etenivät työvaliokunnan esityksestä Nuorisoasiain neuvottelukunnan Nuoran pääsihteeri, vasemmistoliittotaustainen Reijo Viitanen ja Sarekosken tapaan Kokoomuksen Nuorten Liiton pääsihteerinä meritoitunut Jukka Tahvanainen. Työvaliokunnan sisällä Tahvanaisella oli vahvaa kannatusta. Varapuheenjohtaja Kekkosen lisäksi myös Parhiala (Arola) muistelee olleensa sitä mieltä, että Tahvanainen olisi hyvä valinta, vaikka ei aktiivisesti hänen puolestaan liputtanutkaan. Se tuskin olisi ollut vt. pääsihteerille myöskään sopivaa. Hallituksen äänestyksen lähestyessä pääsihteerivalinta sai hieman outojakin muotoja. Jotkut hallituksen jäsenet kysyivät minulta, ketä heidän pitäisi äänestää. Se meni vähän hulluksi. Minun olisi se pitänyt heille kertoa. Hallitus ei edes ollut mitenkään etäinen Allianssin toiminnasta, vaan sillä oli hyvät edellytykset valita johtaja. Yllättävän vähän valinnan yhteydessä puhuttiin ammatillisesta kompetenssista. Se meni enemmän poliittisen halun pohjalta, mikä ei kerro niinkään hakijoista, kuin valitsijoista”, Parhiala (Arola) muistelee.69

61


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Pääsihteeri Jukka Tahvanainen Allianssi-talon katolla Itä-Pasilassa. Varsinkin Jukka Tahvanaisen sitoutumishalua epäiltiin laajasti. Kekkonen saikin tehdä kovan työn vakuutellessaan hallituksen jäsenille, ettei pääsihteerin paikka ole Tahvanaiselle pelkkä välietappi. Persoonana ja ihmisenä Tahvanainen nautti Kekkosen mukaan laajaa kannatusta.70 Joidenkin Allianssin hallituksen jäsenten mielestä Tahvanainen muistutti entistä pääministeriä Esko Ahoa, ei ulkonäöltään, mutta ääneltään. Liekö se viimeistään vakuuttanut hallituksen, joka kokouksessaan 16. kesäkuuta 1998 äänesti Tahvanaisen Allianssin pääsihteeriksi viiden vuoden määräajaksi. Reijo Viitanen kaatui äänin 9-3.71 Allianssin ensimmäiset vuodet olivat olleet toiminnan ja suunnan hakemisen aikaa. Järjestöä oli rakennettu ja joukkoon oli saatu innokkaita toimijoita. Helppoja ensimmäiset toimintavuodet eivät kuitenkaan olleet. Niitä leimasivat kuralla ollut talous, henkilökunnan lomautukset ja irtisanomiset, jotka eivät antaneet mahdollisuuksia toiminnan systemaattiselle kehittämiselle. Päinvastoin. Myös järjestön johdon lyhyet työsuhteet loivat epävarmuutta. Taloudellisesti kannattamattomia toimintoja oli pakko supistaa kovalla kädellä. Allianssi pysyi pystyssä vain tiukan kulukuurin ja opetusministeriön hyväntahtoisuuden ansiosta. Pääosin julkisen rahoituksen varassa toimivan järjestön toimintaedellytykset eivät lähtökohtaisestikaan voineet olla erityisen hyvät 1990-luvun lama-Suomessa. Kuitenkin uuden järjestön oma toiminta piti saada uskottavaksi ja ansaita tätä kautta luottamus tärkeimmän rahoittajan, opetusministeriön silmissä. 62


Vaikeat ensivuodet

Pääsihteeri Olli Sarekosken kova talouskuri oli Allianssille välttämätön paha. Järjestöä uhkasi kaatuminen, eikä se olisi ollut edes mitenkään tavatonta pahimpaan lama-aikaan, kun tiedotusvälineet olivat tulvillaan konkurssiuutisia. Vakaalle pohjalle järjestön talous nousi vasta syksyllä 1996 neljä vuotta perustamisensa jälkeen. Tasapainoon saatu talous antoi työntekijöille paremman mahdollisuuden kehittää järjestön toimintaa. Seuraavina vuosina luotiin pohjaa tulevalle. Myös järjestön yleinen tunnettuus lisääntyi pikku hiljaa. Siinä auttoi etenkin heti vuodesta 1993 lähtien menestyksekkäästi käyntiin lähtenyt Allianssin nuorisovaihto ja vuoden 1995 eduskuntavaalien yhteydessä ensimmäistä kertaa järjestetyt Nuorisovaalit. Niiden kautta Allianssi sai myönteistä julkisuutta. Koko nuorisoalaa yhteen kokoavana tapahtumana Allianssi-risteilyjen symbolinen merkitys oli kuitenkin suurin. Talouden kohenemisen ja toimintansa järkeistämisen kautta Allianssi saavutti pikku hiljaa aseman, jossa se alettiin yleisesti hyväksyä nuorisoalan yhteisenä edunvalvojana ja yhteistyöjärjestönä. Tämä noteerattiin tyydytyksellä myös valtionhallinnossa. Allianssi oli noussut vihdoin painoarvoltaan siihen asemaan, jota sille oli kaavailtu jo järjestön perustamisneuvotteluissa vuonna 1992. Seuraavien vuosien osalta olennaiseksi kysymykseksi nousikin, kuinka Allianssi onnistuisi asemaansa hyödyntämään.

63


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Allianssi-risteilyt ovat symboloineet järjestön roolia toimialan yhdistäjänä Ensimmäinen Allianssi-risteily järjestettiin Sally Albatrossilla syksyllä 1993 heti järjestön ensimmäisenä kokonaisena toimintavuotena. Risteily oli välitön menestys, vaikka aiempaa kokemusta vastaavasta ei ollut. Konsulttiapua järjestelyihin haettiin lähinnä urheiluun erikoistuneelta Pee-Medioilta. Koko laiva oli Allianssin käytössä ja osallistujia oli yli tuhat. Se kokosi toimialan yhteen tavalla, johon mikään sen edeltäjäjärjestöistä ei olisi yksin kyennyt. Pääsihteeri Kari Anttilan mukaan risteilystä tuli heti osa uuden Allianssin identiteettiä ja uuden synnyttämiseen liittyvää projektia.1 Myös puheenjohtajana kesään 1993 asti toimineen Heikki Pakarisen mukaan risteilyn onnistuminen oli tärkeää, koska sitä kautta nähtiin, että Allianssi pystyy tekemään jotakin suurta ja nostamaan toimialaa näkyviin. ”Ainakaan minulla puheenjohtajana ei ollut sellaista strategiaa, että lyödään hirveästi yhteishenkeä, vaan se tuli sen päivittäisen työn kautta”, Pakarinen sanoo.2 Myös valtiovalta on eri vuosina huomioinut risteilyn sekä sitä edeltävän maissa pidettävän seminaarin, mikä on antanut myös järjestön luottamushenkilöjohdolle mahdollisuuden päästä tapaamaan maan ykköspoliitikkoja. ”Tuntui se aivan uskomattoman ihmeelliseltä päästä kättelemään pre64

sidenttiä. Enää se ei tunnu missään”, pääministeri Kataisen poliittinen erityisavustaja Jussi Kekkonen muistelee. Juhlapuhujina eri vuosina ovat olleet muun muassa kulttuuriministerit Stefan Wallin, Claes Andersson, Paavo Arhinmäki, Suvi Lindén ja Tanja Karpela. Muista valtiovallan edustajista mukana ovat olleet eduskunnan puhemies Sauli Niinistö, pääministeri Paavo Lipponen ja Presidentit Tarja Halonen ja Martti Ahtisaari. Vuoden 2000 risteilyn avajaisissa Helsingin yliopistolla olivat mukana sekä tasavallan presidentti Halonen että kulttuuriministeri Lindén. Avajaisissa tapahtui episodi, joka on jäänyt useimpien paikalla olleiden mieleen. Silloin Allianssin kehittämispäällikkönä toiminut Hannu Kareinen muistelee: Suvi oli lähtenyt nopeasti aamulla kotoa ilman riittävää aamupalaa. Sokeri loppui kesken puheen. Muistan, että olimme junailleet niin, että kaikki menee aikataulussa. Lavalla oli just käynyt lauluyhtye Rajaton vetämässä ohjelmaa. Palasin saliin. Taisi olla joku kainuulainen kollega, joka sanoi, että kuule nyt ei ole ministeri opetellut puhettaan, kun takeltelee noin. Katsoin, että mikä tämä juttu on? Ministeri on harmaana siellä, pitää puhujapöntöstä kiinni ja huojuu. Mä tajusin, että ei hitto. Lähdin juoksemaan sinne, mutta en ehtinyt lähellekään ennen kuin ministeri


Allianssi-risteilyt

pökertyi siihen. Satu Silvo oli juontamassa avajaistilaisuutta ja hän ehti ensimmäisenä paikalle ja tajusi näyttelijänä tilanteen: sokerit vähenee ja tulee hyperventilaaatio. Toisena paikalla oli tasavallan presidentti Halonen ja (Lindénin) erityisavustaja Sarekoski hyvänä kolmosena elvyttämässä ministeriä. Lindén sanoi, että jatketaan vain ohjelmaa, että jos hän saa voileivän, niin hän jatkaa puheen loppuun. Kiireellä taiottiin voileipä. Hän söi voileivän, joi mehua, nousi ylös ja jatkoi puhetta eteenpäin. Hiukka pelottava, mutta ikimuistettava juttu. Päästiin iltapäivälehtiin ja teeveeuutisiin. Spekuloitiin, onko ministeri raskaana?3

Pääministeri Jyrki Kataisen mukaan risteilyt ovat olleet konseptiltaan erinomainen tuote. Hänen mukaansa Allianssi-risteilyt ovat olleet aivan fantastinen suhteiden luontipaikka. Ne kokoavat nuorisojärjestöväkeä, julkisia toimijoita, tuttuja ja puolituttuja yhteen. Kataisen mukaan kyseessä on prototyyppi toimintamallista, jossa kolmas sektori ja julkinen valta löytävät toisensa. ”Ei niin, että valtio järjestää seminaarin kolmannelle sektorille, vaan kolmas sektori järjestää platformin, jonne kaikki tulevat. Se on hauska toimintamalli, josta on paljon mukavia muistoja jäänyt mieleen.”4 Nuorisoalan tapaamisten ja verkottumisen ja seminaariohjelman lisäksi

risteilyt ovat olleet, totta kai, myös ilonpidon ja juhlinnan paikka, jonka avulla on päässyt hetkeksi irti arjesta. Pienten paikkakuntien nuorisotyöntekijöille ne ovat olleet tärkeitä siksi, että on päässyt juttelemaan alan muiden toimijoiden kanssa. Esiintyjinä risteilyillä ovat olleet muun muassa Aikakone, Lauluyhtye Rajaton, Mamba sekä Matti ja Teppo. Turkulaisduo esiintyi ensimmäisellä risteilyllä ja heidän piti olla loppuillan huipennus. Ennen heidän esiintymistään jaettiin nuorisoalan palkintoja. Palkintojenjaon piti kestää aikataulun mukaan tunnin, mutta useat palkitut intoutuivat virvokkeita nautittuaan pitämään pitkiä, ennalta sopimattomia kiitospuheita ja aikataulu venyi. Osa Allianssin työntekijöistä alkoi tuntea myötähäpeää joitakin palkittuja kohtaan, kun puhetta pulppusi. Samaan aikaan piti yrittää liennytellä takahuoneessa raivosta kihisseitä suomi-iskelmän legendoja, jotka uhkasivat perua esiintymisensä kokonaan. Onneksi puheet vihdoin loppuivat ja Matti ja Teppo pääsivät lavalle.5 Teemu Japisson (puheenjohtaja 2000-2001) pitää hienona, että Allianssiristeilyt ovat jatkuneet myös hänen puheenjohtajakautensa jälkeen. Hän toivoo, että nuorisojärjestöt ja Allianssi ymmärtävät, kuinka hieno yhteen kokoaminen risteily on. ”Se antaa paljon nuorisotyölle, vaikka ei kaikkia ehdi ta65


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Arvovieraita Allianssi-risteilyn avajaisissa: kulttuuriministeri Claes Andersson Kirsi Alasaaren ja Ira Stillerin seurassa. vata, niin risteilyllä huomaa, että meitä on paljon ja me tehdään tärkeää juttua. Ja silloin, kun presidentti on ollut paikalla, niin on se kuitenkin meillä Suomessa edelleen jonkinmoinen arvostuksen osoitus. Vaikka bilettäminen on isossa

66

osassa, niin sillä on positiivista merkitystä, että porukka tulee sinne ja sitä ei saa ylenkatsoa, vaan päinvastoin”.6 Jussi Valkama


3. Vaikutusvallan vakiintumisen aika

Allianssin toiminta ja merkitys selkeytyvät Allianssin ensimmäisiä vuosia olivat leimanneet taloudelliset vaikeudet sekä pääsihteerien ja puheenjohtajien nopea vaihtuvuus. Tästä oli seurauksena se, että toiminnan painopistealueita ei kyetty suunnittelemaan tai toimintaa rakentamaan kovin pitkäjänteisesti. 1990-luvun jälkimmäiselle puoliskolle tultaessa tilanne oli kuitenkin saatu paremmalle tolalle. Tämä mahdollisti Allianssin toiminnan aikaisempaa pitkäjänteisemmän suunnittelun ja toiminnan selkiytymisen. Allianssi alettiin ottaa entistä enemmän huomioon ja sen pitämillä puheenvuoroilla alkoi olla enemmän painoarvoa. Allianssin strategian työstäminen lähti käyntiin vuonna 1998. Työvaliokunta oli kokouksessaan 20.5.1998 keskustellut Allianssin toiminnasta ja todennut, että Allianssi ei ole organisaationa riittävän suunnitelmallinen, vaan toiminta on liian reagoivaa. Työvaliokunnassa todettiin, että pitkäjänteisempään suunnitteluun olisi päästävä.1 Strategiaa varten tehtiin pohjatyötä, jossa hyödynnettiin toimintoihin liittynyttä jakoa vaikuttamis- ja palvelutehtäviin. Jako oli hahmottunut jo aikaisemmin Allianssin palveluissa ja tehtävissä, mutta Jukka Tahvanaisen mukaan se konkretisoitui ja hahmotettiin selkeämmin työvaliokunnassa, jossa olivat silloin edustettuina puheenjohtaja Erja Salo, varapuheenjohtaja Jussi Kekkonen ja hallituksen jäsen Eija Kallinen. Tahvanainen kertoo, että eräänä perjantai-iltana pääsihteerin työhuoneessa Olympiastadionilla hahmoteltiin Allianssin perustehtävien jakoa. Puheenjohtaja Salo oli piinannut asiassa, kunnes se oli jalostunut. Tuolloin arvioitiin silloinen toimintakenttä ja tehtävät sekä laadittiin määrityksiä tulevaisuutta varten. Jako kulminoitui vaikuttamistehtävään, palvelutehtäviin ja tukitoimiin.2 Jukka Tahvanaisen mukaan strategiatyötä alettiin tehdä koska oltiin tilanteessa, jossa piti hakea suuntaviivoja sille, mihin ollaan menossa ja miten. Ensimmäistä strategiaa Tahvanainen luonnehtii lähinnä näkemys- ja kirjoitustyöstrategiaksi. Suurimmaksi osaksi kirjoitustyön teki Pauliina Parhiala (silloinen Arola) ja sen jälkeen työtä arvioitiin hallituksessa, Allianssin toimistossa ja jäsenjärjestöissä. Tämän ensimmäisen strategian 67


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

luominen ei ollut kovin osallistava prosessi. Samalla päätettiin, että strategiaa päivitetään parin kolmen vuoden välein.3 Strategian ympärille muodostettiin ohjausryhmä, johon tulivat jäseniksi nuorisoasiain neuvottelukunnan pääsihteeri Reijo Viitanen, Allianssin nuorisopoliittisen jaoston edustaja Rauno Vänskä, kehittämisjaoston edustaja Suvi Kuikka ja nuorisotutkija, ylitarkastaja Johanna Nurmi.4 Tuolloin Allianssin puheenjohtajana toiminut Erja Salo kuvailee, miten strategiatyötä tehtiin ja mitä siinä tavoiteltiin: Me kammoksuttiin viisivuotissuunnitelmalogiikkaa. Mutta ehkä se oli statementin, arvojen ja visioiden hakua. Ja joka tapauksessa sitä tehtiin. Siinä koetettiin hakea niitä lauseita, jotka tuntuu Allianssi-otsikon alla tärkeiltä. Siinä hahmoteltiin sitten tehtäviä vielä tarkemmin, mitä nähtiin Allianssin tehtävinä. Muistan tän keskustelun, joka liittyi nuorten osallisuuteen, että Allianssin pitää olla demokratian ja nuorten osalta se kannattelija. Meillä oli sellainen slogan strategiatyössä, että niin kuin lastentarhassa lasten pitää hamuta puheenjohtajan nuijaa. Allianssin oman toiminnan pitää olla demokraattista, läpinäkyvää ja reilua, mutta myös nuoria pitää saada osallistumaan jo nuorena.5

Ensimmäisessä strategiassa otettiin selviä linjauksia. Strategiassa tuotiin selkeästi esiin tarve selkiyttää Allianssin roolia ja omaa tehtäväänsä. Allianssin tavoitteena korostettiin olevan ylläpitää nuorisotyön arvomaailmaa ja huolehtia toimialan edellytyksistä. Perustehtäviksi nostettiin jäsenjärjestöjen ja julkisen sektorin nuorisotyön tukeminen ja sen kehittyminen, nuorisotoimialaa tukevien palveluiden tuottaminen, asiantuntemuksen tarjoaminen, nuorisotoimialan kansainvälisen osaamisen ja vaikuttamisen kehittäminen, uusien toimintamallien etsiminen ja yhteisyyden luominen nuorisoalan toimijoiden kesken.6 Strategiassa korostettiin, että Allianssin tulee kehittyä uskottavana kansallisena vaikuttajana, jotta näihin tavoitteisiin päästäisiin. Vaikuttavuuden parantaminen edellytti panostusta vaikuttamistoimintaan ja uusien yhteistyöverkostojen luomista hallintoon sekä omaa uskottavaa viestintää.7 Allianssi alkoi ottaa korostetusti vaikuttajajärjestön roolia. Toki aiemminkin vaikuttamista oli pidetty tärkeänä, mutta sitä ei oltu selkeästi korostettu, eikä se ollut ollut kovin suunnitelmallista. Allianssin ensimmäisessä strategiassa perustehtävät nostettiin esiin hyvin vahvasti. Tavoitteiden saavuttamiseksi edellytettiin ennen kaikkea vaikuttamistyötä kansallisella tasolla ja nuorisotoimialan sisällä. Myös alan kehittäminen nostettiin esiin. Sen lisäksi strategiassa korostettiin projektitoimintoja. Allianssi oli ollut aikaisemminkin mukana monissa erilaisissa projekteissa. Strategiassa kuitenkin korostettiin, että on tarpeen valita projektitoimintoja, jotka tukevat Allianssin jäsenjärjestöjen ja muun nuorisotyön kehittymismahdollisuuksia.8 Ensimmäistä strategiaa voi hyvällä syyllä pitää asiakirjana, josta Allianssin suunnitelmallinen toiminta lähti käyntiin. Toki Allianssissa oli laadittu toimintasuunnitelmia aiemminkin ja oli mietitty, mitä asioita tehdään. Aiemmat suunnitelmat olivat kuitenkin 68


Vaikutusvallan vakiintumisen aika

olleet vain tyypillisiä toimintasuunnitelmia, eivät mitään pitemmän tähtäyksen strategioita tai sellaisia, joissa olisi perusteellisesti mietitty Allianssin perustehtäviä ja niiden toteuttamista. Allianssi kaipasi jämäkkyyttä, jotta se voisi toimia vakavasti otettavana toimijana. Tavoitteita piti priorisoida ja toiminnan piti muuttua suunnitelmallisemmaksi. Laatimalla strategian Allianssi pystyi selventämään tehtäviään sekä itselleen että muille. Näin toimintaa oli helpompi suunnitella kuin aiemmin. Strategia ei kuitenkaan ollut mitenkään kiveen hakattu, eikä se sellaiseksi ollut tarkoitettukaan. Jo alusta alkaen tavoitteena oli päivittää strategiaa parin vuoden välein.9 Näin myös toimittiin. Allianssin strategian päivittämisen aika tuli vuonna 2001. Jos strategian luominen ei ollut ollut kovin osallistava prosessi, niin päivitysvaiheessa mukaan pyrittiin ottamaan enemmän toimijoita. Päivittämistyötä tehtiin esimerkiksi siten, että järjestöjohtajille järjestettiin strategiaseminaari. Kaiken kaikkiaan strategian päivittämistyöhön osallistui tavalla tai toisella 90 henkilöä10, joten mukana oli melko laaja toimijoiden joukko nuorisotoimialan eri tahoilta. Strategian päivittämisessä Allianssin perustehtävä kiteytettiin siihen, että sen tulee olla nuorisotoiminnan näkijä, tekijä, yhdistäjä ja vaikuttaja.11 Seuraavan kerran Allianssin strategiaa päivitettiin vuonna 2003. Suurimman osan työstä tekivät Allianssin toimistolla pääsihteeri Jukka Tahvanainen ja sihteereinä suunnittelusihteerit Matti Cantell, Christian Wentzel ja informaatikko Leena Päres. Päivittämistyössä kuultiin myös muita tahoja ja tehtiin muun muassa jäsenjärjestökysely. Jäsenjärjestökysely toteutettiin ennen kaikkea siksi, että strategiatyön päivittämiselle saatiin riittävästi aineistoa ja näkemyksiä toimintojen arvioimiseksi ja kehittämiseksi. Varsinainen päivittämistyö lähti käyntiin elokuussa 2003, jolloin järjestettiin seminaari, jonne kutsuttiin useita nuorisotoimialan vaikuttajia. Työ jatkui vielä vuoden 2004 puolella järjestetyllä strategiapäivällä. Strategian päivitys hyväksyttiin Allianssin kevätkokouksessa 2004.12 Strategiatyön lisäksi ihmiset ja järjestöt haluttiin kiinnittää Allianssiin ja sen toimintaan. Erja Salon mukaan se oli hänen puheenjohtajuuskautensa suurin haaste. Allianssiin tuli mukaan innostuneita ihmisiä, mutta heidät piti saada kiinnostumaan asiasta tosissaan. Vaikka sanoin, että oli kiinnostunut ympäristö, että ihmiset enemmän keskittyisi. Että kaikki tulee jumppamatolle, mutta että ne tekisivät vielä tosissaan sen harjoituksen. Se oli ehkä se semmoinen, että kiinnostutaan siitä Allianssina että ei katota saataisiinko sieltä rusinoita pullasta meidän järjestölle. Että se että Allianssi Allianssina kiinnostaisi oli se mun vahvin kokemus.13

Hieman samaa asiaa korostaa puheenjohtajana vuosina 2002–2005 toiminut Antti Kaikkonen. Kaikkosenkin mielestä toimijoiden tutustuttaminen toisiinsa on toiminnan kannalta järkevää, koska vain niin ihmiset voidaan saada puhaltamaan yhteen hiileen ja ongelmia voidaan välttää. 69


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Otin sellaisen käytännön, kun kaikki eivät tunteneet toisiaan, niin hallituskauden alkuun mentiin pariksi päiväksi hallituksen kanssa korkean paikan leirille, jossa käytiin huolella Allianssin asiat läpi ja käytiin strategiasuunnittelua, tulevaisuuden suunnittelua. Kyllä näillä oli myös vahva sosiaalinen merkitys, porukka oppi tuntemaan toisensa. Kun porukka tuntee toisensa, niin työskentely on helpompaa. Pidän tätä metodia toimivana, on tärkeää panostaa siihen, että porukka tuntee toisensa, sillä vältetään monta ristiriitaa.14

Strategiatyö oli Allianssille merkittävä askel. Se selkeytti järjestön toimenkuvaa huomattavasti. Jos aikaisemmin järjestö oli tehnyt vähän kaikenlaista, niin strategian myötä alkoivat askelmerkit vähitellen löytyä. Järjestössä käytiin keskustelua siitä, mikä on sen tärkein tehtävä ja miten siihen pyritään. Strategia antoi Allianssin toimintaan suunnitelmallisuutta ja vakiinnutti järjestöä. Alussa oli keskitytty lähinnä järjestön pystyttämiseen ja sen pystyssä pitämiseen, mutta akuutin vaiheen mentyä ohi oli pakko miettiä sitä, miten järjestö pitkällä tähtäimellä voisi olla uskottava toimija.

Poliittinen vaikuttaminen nousee toiminnan keskiöön Ensimmäinen strategia oli merkittävä paperi, sillä siinä korostettiin, että Allianssin tavoitteena on ylläpitää nuorisotyön arvomaailmaa ja huolehtia toimialan edellytyksistä. Tähän päästäkseen Allianssin tuli strategian mukaan kehittyä uskottavana kansallisena vaikuttajana. Allianssin oli siis panostettava entistä enemmän vaikuttamiseen. Poliittinen vaikuttaminen alkoikin nousta Allianssin toiminnan keskiöön 1990-luvun lopulla, mutta kovin helppoa Allianssin ei vielä tuossa vaiheessa ollut päästä vaikuttajien pöytiin, vaikka sanottavaa olisi ollut. Puheenjohtajana 1998–1999 toiminut Erja Salo muistelee tuolloista tilannetta: 90-luvun loppu oli vielä aihioaikaa, oltiin aika nuoria, vasta päästy jaloilleen. Se oli ylätason arvopulinaa. Miten se sitten vaikutti se edunvalvonta? Mulla oli taustalla SYL ja sillä oli asema ja ministerit ottivat vastaan, niin eihän Allianssilla ollut sellaista asemaa. En sitä luonnehtisi, että meillä oli silloin menestyvä edunvalvontamasiina kunnossa.15

Allianssi ei ollut vielä 1990-luvun loppuun mennessä noussut kovin keskeiseksi edunvalvojaksi. Erja Salon mukaan se ei oikeastaan olisi ollut edes mahdollista. Allianssi oli vasta niin nuori järjestö ja sillä oli omat ongelmansa, niin että kovin suuria mahdollisuuksia merkittävään edunvalvontaan ei edes ollut. Vasta kun järjestö oli saatu nostettua jaloilleen ja strategiaa tehtyä niin edunvalvonta tuli todella mahdolliseksi. Salo korostaa että yläinstrumenttien, kuten juuri Allianssin, luominen on yllättävän hidasta.16 Allianssin hallituksessa tuolloin istunut Paavo Arhinmäki muistelee myös, että hänkään ei pitänyt Allianssia tuolloin sellaisena paikkana, jossa olisi kovin paljon voinut vaikuttaa.17 70


Vaikutusvallan vakiintumisen aika

Vähitellen Allianssi alkoi kuitenkin painottaa toimintaansa yhä enemmän edunvalvonnan suuntaan. Tämä oli jo strategian mukainen linjauskin. Edunvalvonnassa tärkeää ovat hyvät henkilösuhteet ja tätä seikkaa Allianssi on pyrkinyt käyttämään hyväksi ja osittain pystynyt sen avulla toimimaan ja saavuttamaan hyviäkin tuloksia. Tähän on varmasti vaikuttanut se, että Allianssin hallituksessa on ollut laajasti edustettuna niin poliittiset kuin sitoutumattomatkin nuorisojärjestöt. Hallituksessa on ollut laajalti kontakteja eri tahoille. Allianssin puheenjohtajana vuosina 2000–2001 toiminut Mannerheimin lastensuojeluliiton silloinen järjestöjohtaja Teemu Japisson korostaa myös pääsihteeri Jukka Tahvanaisen toimintaa edunvalvontatyössä. Japissonin mukaan Tahvanainen oli omiaan nimenomaan juuri edunvalvontaa tehdessä: Jukka on ihan hirveän ystävällinen ja haluaa auttaa muita ihmisiä, mikä on lobbarille tosi hyvä ominaisuus. Silloin jo ihailin Jukkaa lobbarina. Se toi Allianssin näkemykset hyvin esille. Sellanen lobbarin hyvä ohje, että toisen mielipidettä ei voi väkisin muuttaa, mitä Jukka ei yrittänytkään, vaan toi sen oman näkemyksensä hyvällä tavalla tietoon. Hirveen hyvä pitään ihmisiä hyvänä. Tulee nopeasti tutuksi, että pystyy ihmisiin vaikuttamaan. Edunvalvontatyössä Jukka oli jo silloin todella hyvä.18

Jukka Tahvanainen korostaa, että edunvalvontaa ja siihen liittyvää verkostoitumista tekevät muutkin kuin vain pääsihteeri. Hallituksen jäsenet ovat Tahvanaisen mukaan olleet aktiivisesti mukana edunvalvontatyössä ja ajaneet tärkeäksi katsottuja asioita. Tahvanainen muistuttaa, että kun muutoksia halutaan saada aikaan, niin tarvitaan laajaa joukkovoimaa. Yksi kontakti ei riitä, vaan tarvitaan työskentelyä laajemmalla kentällä.19 Kontakteja myös luotiin ja poliittisia vaikuttajia tavattiin. Maaliskuussa 1998 tavattiin esimerkiksi nuorisoasioista vastannut kulttuuriministeri Claes Andersson. Anderssonin kanssa allianssilaiset keskustelivat varsinkin nonformaalista oppimisesta ja maahanmuuttajatyöstä. Lisäksi keskusteltiin strategiasta suhteessa Euroopan neuvoston nuorisodirektoraatin johtajanpaikkaan, jonne ehdolla oli Suomesta Helsingin nuorisotoimenjohtaja Lasse Siurala. Ministeri kutsuttiin lisäksi Allianssi-risteilylle ja PikkuWappuun. Oli sovittu myös, että Lasse Siuralan lobbausasiassa on syytä lähestyä ulkoministeri Tarja Halosen erityisavustajaa.20 Tässä tapauksessa lobbaustyö tuotti tulosta, sillä Siurala valittiin Euroopan neuvoston nuoriso- ja urheiluosaston johtajaksi. Allianssin työvaliokunta oli tyytyväinen tapahtuneeseen ja totesi valinnan takaavan myös suomalaiselle nuorisotyölle eurooppalaisia työskentelyedellytyksiä.21 Vuonna 1999 Suomi toimi ensimmäistä kertaa EU:n puheenjohtajamaana. Tämä merkitsi Allianssille monella tapaa työntäyteistä vuotta ja näkyvyyttä. Puheenjohtajuuskauteen liittyen Allianssin edustajat tapasivat suuren määrän vaikuttajia. Tavattuja henkilöitä olivat tasavallan presidentti Martti Ahtisaari, pääministeri Paavo Lipponen, komissaari Erkki Liikanen, ulkoministeri Tarja Halonen, kulttuuriministeri Suvi Lindén, ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi, peruspalveluministeri Eva Biaudet, toi71


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

nen valtionvarainministeri Suvi-Anne Siimes ja kehitysyhteistyöministeri Satu Hassi. Pääministeri Lipposelle luovutettiin EU:n pohjoista ulottuvuutta koskevat tavoitteet ja komissaari Liikaselle Allianssi esitteli budjettitavoitteita.22 EU-puheenjohtajuuskaudella vaikuttamistyöllä saatiin myös tuloksia aikaan. Allianssin ja YFJ:n (Euroopan nuorisofoorumi) lobbauksen johdosta Euroopan parlamentti nosti kansainvälisten nuorisojärjestöjen määrärahaa. Samat tahot lobbasivat myöskin ulkoministerineuvostoa, joka oli esittänyt nuorisoneuvoston lakkauttamista. Helsingin huippukokouksessa ei nuorisoneuvostoa sitten lakkautettukaan. Vaikuttamistyön voitoiksi on laskettava puheenjohtajuuskaudelta myös nuorison näkökulmien tuleminen osaksi Helsingissä hyväksyttyä Vuosituhannen julistusta.23 Suomen ensimmäinen EUpuheenjohtajuuskausi oli siis Allianssin kannalta varsin menestyksekäs. Monia asioita saatiin ajettua läpi. Pienoinen pettymys oli, että EU:n nuorisotoimintaohjelman budjettimäärärahaa ei saatu soviteltua Suomen puheenjohtajuuskaudella. Se sen sijaan lohdutti, että nuorisotoimintaohjelmalle saatiin sovittua 7-vuotinen kausi.24 1990-luvun loppupuolella Allianssi alkoi ottaa myös tiukemmin kantaa nuorisotyön ja sen resurssien puolesta. Kesällä 1998 Allianssin julkisti kannanottonsa ”Juustohöylä seis – nuorisotyö on jo säästötalkoonsa tehnyt”. Kannanotto oli suunnattu kulttuuriministeri Claes Anderssonille ja hallintoministeri Jouni Backmanille. Kannanotossa Allianssi toi esiin voimakkaan huolensa nuorisotyön rahoituksesta kunnissa. Allianssin mukaan nuorisotyö oli mahdollisuuksien tasaaja ja kuntien menestystekijä. Nuorisotyön merkitystä korostettiin myös siitä näkökulmasta, että se lisäsi nuorten vaikutusmahdollisuuksia ja toimi demokratian tukena. Kannanotossa todettiin nuorisotyön olevan myös taloudellisesti kannattavaa, sillä se säästi paljon ja oli ennaltaehkäisevää toimintaa.25 Heinäkuussa 1999 Allianssi esitti kannanoton, jossa se korosti nuorten edunvalvonnan tärkeyttä. Kannanotossa kiinnitettiin huomiota edellisenä keväänä esitettyihin hallitusohjelman mainintoihin, joissa oli ilmoitettu kiinnitettävän erityishuomiota nuorisotyöttömyyden torjuntaan, syrjäytymisen ehkäisyyn sekä koululaisten iltapäivätoiminnan laajentamiseen ja sisällölliseen kehittämiseen. Samoin oli ilmoitettu aiottavan jatkaa nuorten työpajojen kehittämistä sekä lasten ja nuorten kasvua tukevan liikunnan tukemista. Maahanmuuttajien kotouttamisessa ilmoitettiin erityisesti huomioon otettavan lasten ja nuorten aseman. Allianssi korosti toivovansa, että valtion budjettia tehtäessä siirryttäisiin sanoista tekoihin. Allianssi huomautti kannanotossaan puheenjohtaja Erja Salon suulla, että nuorten erityisongelmien unohtamista ei voi perustella hitaalla talouskasvulla, kuten laman aikana nuorisotoimialalla oli totuttu. Kannanotossa Allianssi totesi että nuorten edunvalvontaan oli kiinnitettävä erityisen suurta huomiota, kun jaettavaa oli aiempaa enemmän.26 Kun lamasta oli päästy 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ja talous alkoi kehittyä myönteisesti, alkoi valtiollekin jäädä enemmän jaettavaa. Nuorten aseman parantamista korostettiin useassakin hallitusohjelman kohdassa ja nuorisotyön toimintakykyä luvattiin kehittää. Erityishuomiona painotettiin nuorisotyöttömyyden torjuntaa ja syrjäy72


Vaikutusvallan vakiintumisen aika

tymisen ehkäisemistä.27 Aikaisemminkin hallitusohjelmissa oli nuoriin kiinnitetty jonkin verran huomiota, mutta melko vähäisessä määrin, ja yleensä aikaisemmat kirjaukset olivat liittyneet lähinnä vain nuorison työllisyyteen ja nuorten asumisoloihin. Vuosituhannen vaihteessa Allianssin yhteydenpito poliittisiin päättäjiin aktivoitui. Teemu Japissonin ollessa puheenjohtajana (2000–2001) aloitettiin säännöllisempi yhteydenpito kansanedustajiin. Kohteena ovat olleet ensisijassa nuoret kansanedustajat. Säännöllisissä tapaamisissa on keskusteltu ajankohtaisista asioista ja valtion budjettiin liittyvistä nuorisopainotuksista. Tapaamiset on siitä lähtien järjestetty kerran vuodessa, alkusyksystä, kun valtioneuvosto on luovuttanut valtion budjetin eduskunnan käsiteltäväksi. Allianssin tavoitteena on ollut tapaamisilla saada nuorisojärjestöjen ajankohtaiset asiat, toimintaresursseihin ja toimintaedellytyksiin liittyvät asiat esille. Samalla kansanedustajat on viety tutustumaan eri nuorisotyön malleihin. Allianssi on järjestänyt tapaamisia nuorisotaloilla sekä erilaisten nuorisotyöllisten ja nuorisotyön työtapojen parissa.28 Yhteydenpito ei rajoittunut vain kansanedustajiin. 2000-luvun alussa Allianssi alkoi pitää yhteyttä myös ministerien poliittisiin erityisavustajiin. Tapaaminen erityisavustajien kanssa järjestettiin ainakin vuonna 2001, jolloin Allianssi tapasi erityisavustajia Lasipalatsissa, ja vuonna 2003 tavattiin peräti kahdeksan eri ministerin erityisavustajat Hotelli Tornissa.29 Tilaisuudessa Allianssin edustajat kertoivat erityisavustajille Allianssin omasta toiminnasta, nuorisopolitiikan ajankohtaisista kysymyksistä ja tavoitteista seuraavan vuoden budjettiin. Tapaamalla ministerien erityisavustajia Allianssi pyrki lähestymään ministereitä ikään kuin keittiön kautta ja pyrki näin vaikuttamaan ja ajamaan asiaansa päättäviin tahoihin päin. Tapa on vakiintunut ja nykyään Allianssi tapaa vuosittain nuoria kansanedustajia, kansanedustajien avustajia sekä ministerien erityisavustajia. Yhteydenpitoa on harjoitettu myös Tasavallan presidentin kanslian suuntaan ja esimerkiksi helmikuussa 2004 Allianssin hallitus piti kokouksensa Presidentinlinnan kokoustiloissa Tasavallan presidentin erityisavustajan Sanna Viitasen vieraana.30 Allianssin puheenjohtajana vuonna 2002 aloittanut Antti Kaikkonen valittiin kansanedustajaksi keväällä 2003. Sitä kautta Allianssille avautui suora yhteys eduskuntaan. Allianssin lisäksi Kaikkonen oli vahva vaikuttaja myös Keskustanuorissa. Hänellä oli hyvät yhteydet Keskustan opiskelijaliittoon ja eri puolueisiin. Hän oli toiminut aiemmin eduskunnassa myös Paavo Väyrysen ja Anneli Jäätteenmäen avustajana. Pääsihteeri Tahvanaisen mukaan kansanedustaja-puheenjohtajan rooli oli avata ovia eri tahoille ja neuvotteluihin ministeriöiden ja eduskuntavaikuttajien kanssa. ”Kansanedustajan aikataulut ovat tietenkin toisentyyppiset kuin ei-kansanedustajalla. Antti pystyi kuitenkin paneutumaan myös puheenjohtajuuteen”, Tahvanainen arvioi.31 Kaikkosen kanssa samaan aikaan eduskunnassa aloitti kuusi nuorta, alle 30-vuotiasta kansanedustajaa. Allianssi päätti pitää heihin säännöllisesti yhteyttä. Moni heistä lähestyi kuitenkin nopeasti 30 vuoden ikää. Siksi Allianssi päätti venyttää nuoren kansanedustajan rajan 35 ikävuoteen. Puheenjohtaja Kaikkosen mukaan tapaamisista saatiin hyviä kokemuksia. ”Tällä hetkellä ajattelen, että tuota nuoren ikärajaa voisi edelleen nostaa, kun itsekin olen 73


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

jo 37-vuotias”, kansanedustaja Kaikkonen mietti joulukuussa 2011.32 Usein kansanedustajat on viety tutustumaan esimerkiksi johonkin nuorten työllistämishankkeeseen. Tahvanaisen mukaan tapaamisissa on ollut myös edunvalvonnallinen tavoite. ”Yleensä olemme ottaneet edustajat alkusyksystä kasaan, kun on ollut tiedossa seuraavan vuoden budjettiesitys. Olemme voineet sitten kertoa Allianssin viestit ja terveiset siihen.”33 Yhteyksiä poliittisiin päättäjiin siis luotiin vähitellen ja monin eri keinoin. Antti Kaikkosen mukaan Allianssin asema vaikuttajajärjestönä ei kuitenkaan vielä hänen puheenjohtajakaudellansakaan (2002–2005) ollut kovin vahva, vaikka hän sitä pystyikin vahvistamaan: Se ei ollut hirveän vahva kun aloitin, toivottavasti sitä pystyttiin vahvistamaan puheenjohtajakaudellani ja varmaan tätä kehitystä on senkin jälkeen tapahtunut, mutta jo se järjestön tunnettuus silloin alkuvaiheessa ei ollut niin valtavan suuri. Ei se ollut esimerkiksi eduskunnan väelle selvä mikä tämä Allianssi on. Se oli oma haasteensa parantaa tunnettuutta keskeisten toimijoiden suuntaan. Tässä suhteessa tehtiin myös työtä. Tai että Allianssin kannanotot näkyisivät julkisuudessa tai puheenvuorot näkyisivät julkisuudessa, niin siinä oli työtä. Asiaa pyrittiin viemään eteenpäin ja toivottavasti edistyttiin. Näistä kyllä seuraajat sai jatkaa.34

Kaikille Allianssi siis ei vielä 2000-luvun alussakaan ollut tullut tutuksi. Monia päättäjiä oli tavattu, mutta niille, joilla ei juurikaan ollut yhteyksiä toimialalle, Allianssi oli vielä tuntematon ja vaikutti pysyvän sellaisena. Keskeisten päättäjien ja vaikuttajien keskuudessa Allianssi sen sijaan oli saavuttanut tunnettuutta, niin kuin Teemu Japisson toteaa: Kyllä mun mielestä Allianssia kuultiin. Se oli tietenkin vähän eri puolille erilainen. Silloisen opetusministeriön nuorisoyksikköön Allianssi oli siinäkin vaiheessa enemmän alihankkija. Että ei se ollut hirveen vahva se vaikuttajan rooli sinnepäin. Mutta mä koin, että nuorisoministeri, mutta myös puolueet, kuuntelivat Allianssin näkemyksiä. Ja yleensä meillä oli hyvät perustelut, niin kyllä meitä kuultiiin. Jos ajattelee tai vertaa vastaaviin järjestöihin, lobbaus- edunvalvontajärjestöihin, niin kyllä musta Allianssilla oli ihan hyvä rooli.35

1990-luvun lopulta lähtien Allianssi oli alkanut tehdä itseään selkeämmin tunnetuksi ja alkanut ottaa tiiviimmin yhteyksiä eri tahoihin. Tämä johtui varmasti siitä, että Allianssilla oli selkeä strategia ja toiminta oli muuttunut suunnitelmallisemmaksi kuin aiemmin. Allianssin täyttäessä 10 vuotta Nuorisotyö-lehdessä arvioitiin Alliansin toimintaa ja vaikuttavuutta. Kirjoituksessa todettiin, että vaikuttamistyössä välttämätöntä on tukeutua vakiintuneisiin viiteryhmiin, erityisesti poliittisiin ryhmittymiin ja näin Allianssi oli tehnytkin.36 Allianssin hallituksessa 1990-luvun puolivälissä ollut ja Nuorisoasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana vuosina 1999–2003 toiminut Jyrki Katainen summaa Allianssin vahvuudet vaikuttajana ja edunvalvojana: 74


Vaikutusvallan vakiintumisen aika

Olennaista on, että Allianssin kaltainen järjestö kykenee pureskelemaan asioita mahdollisimman pitkälle, niin että he eivät esitä kahta A4:ta, vaan kolme pointtia, jolloin pystyy luottamaan, että nämä ovat kaikkein keskeisimmät asiat. Sitten jos haluaa pureutua johonkin muuhun, niin saa lisätietoa heiltä. Mutta että on olemassa jotkut tietyt keskeisimmät asiat, jotka ovat kulkeneet aika monen filtterin läpi. Se on arvokas tieto. Jokainen etua ajava tietää, että ei kannata esittää liian paljon, koska hyvätkin hukkuu massaan.37

Kataisen mukaan Allianssin edunvalvontatyö eroaa monen muun järjestön edunvalvontatyöstä myös siinä, että se edunvalvontatyössään hakee yleistä hyvää ja sen katsantokanta on laaja. Tämä tuo Kataisen mielestä Allianssin edunvalvonta- ja vaikuttamistyölle uskottavuutta.38 Nuorison kiinnostusta politiikkaan yritetään pitää yllä Allianssi pyrki kaikin tavoin myös aktivoimaan nuoria osallistumaan. Olihan Allianssin yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi noussut nuorten oman osallisuuden kasvattaminen. Osallistumista yritettiin kasvattaa useissa eri vaaleissa. Esimerkiksi kesällä 1999 nuoria yritettiin saada uurnille EU-vaaleissa. Allianssin tavoitteena oli saada 300 000 alle 30-vuotiasta liikkeelle vaalien ratkaisijoiksi. Helsingin Sanomien haastatteleman Allianssin EU-puheenjohtajuussihteerin Juha Mustosen mukaan nuorten oli mahdollisuus saada läpi ainakin kolme euroedustajaa, jos he keskittäisivät ääniään. Allianssi kampanjoikin jäsenjärjestöineen eri puolilla Suomea nuorten äänestysaktiivisuuden lisäämiseksi. Myös ehdokkaita on herätelty nuorten äänten kalasteluun ja profiloitumaan ”nuorten ehdokkaiksi”.39 Eurovaaleissa tavoitetta ei saavutettu, kolmen nuoren euroedustajan sijaan valituksi tuli vain yksi nuori edustaja, kokoomuksen Piia-Noora Kauppi. Nuoria haluttiin aktivoida myös kunnallisvaaleissa. Tähän vaikutti muun muassa se, että nuorten äänestysaktiivisuus oli laskenut huolestuttavasti. Esimerkiksi vuoden 1992 kunnallisvaaleista vuoden 1996 kunnallisvaaleihin 18–30 vuotiaiden äänestysprosentti oli laskenut kymmenisen prosenttiyksikköä. Äänestysinnon kasvattamiseksi päätettiin poliittisten nuorisojärjestöjen aloitteesta lanseerata Hoida omat asiasi -kampanja vuoden 2000 kunnallisvaaleihin liittyen.40 Hoida omat asiasi -kampanjan tehtävänä oli viestittää nuorille, että heidän sanansa yhteiskunnan kehityksessä painaa, jos he haluavat ääntänsä käyttää. Kampanjan perusteluissa käytettiin hyväksi tutkimustietoa. Allianssi ja Kuntaliitto olivat tehneet yhteisen tutkimuksen, jossa kävi ilmi, että nuoret eivät viihdy omalla paikkakunnallaan. Sitä pidettiin haasteena kunnalliselle päätöksenteolle ja todettiin, että vain aktivoimalla nuoria mukaan päätöksentekoon asioita voidaan muuttaa. Nuoret piti saattaa tietoisiksi, että kunnallisella päätöksenteolla on merkitystä.41 Mukaan kampanjaan lähtivät Allianssin lisäksi poliittiset nuorisojärjestöt ja Nuorisoasiain neuvottelukunta Nuora.42 75


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Kampanja sai runsaasti näkyvyyttä mediassa, esimerkiksi Helsingin Sanomat haastatteli kampanjan projektisihteeriä Miia Pietilää.43 Tasavallan presidentti ilmaisi tukensa kampanjalle esittämällä tervehdyksensä Nuorisotyö-lehdessä. Useilla paikkakunnilla eri puolilla Suomea järjestettiin lisäksi kampanjaan liittyviä tapahtumia. Kaikesta myönteisyydestä huolimatta kampanja ei oikein onnistunut. Nuoret pysyivät edelleen passiivisina kuntavaaleissa. Nuorten äänestämättömyyttä pidettiin jopa siinä määrin huolestuttavana, että opetusministeriön nuorisoyksikkö tilasi nuorisotutkimusverkostolta aiheesta muistion. Hoida omat asiasi -kampanja osoitti, että nuoria ei ole helppo saada osallistumaan, vaikka kuinka toisi esiin, miten tärkeää on osallistua yhteiseen päätöksentekoon. Tuloksesta ei kuitenkaan lannistuttu, vaan taas seuraavien kunnallisvaalien aikaan järjestettiin uusi aktivointihanke. Vuoden 2004 Euroopan parlamentin vaalien ja kunnallisvaalien yhteydessä järjestetty aktivointihanke oli nimeltään Äänet kuuluviin. Äänet kuuluviin -kampanjan yhteydessä kierrettiin pääasiassa toisen asteen oppilaitoksia ja keskusteltiin nuorten kanssa yhteiskunnallisista kysymyksistä ja järjestötoiminnasta.44

Nuorisovaalien 2011 tapahtuma kokosi nuoria ehdokkaita Helsingin Bio Rexiin. 76


Vaikutusvallan vakiintumisen aika

Erilaisten äänestysaktiivisuuskampanjoiden ohella Allianssi oli mukana edelleen järjestämässä nuorisovaaleja. Nuorisovaaleja järjestettiin eduskuntavaalien yhteydessä vuosina 1999 ja 2003. Nuorisovaalit ovat jatkuneet siitä lähtien, ja vuonna 2012 nuorisovaalit järjestettiin myös presidentinvaalien yhteydessä. Nämä hankkeet ovat keränneet hyvän osanoton, esimerkiksi vuonna 2003 nuorisovaaleissa äänioikeutta käytti noin 100 000 nuorta.45 Allianssin vuosien 2000–2001 puheenjohtaja Teemu Japisson pitää nuorisovaaleja yhtenä Allianssin tärkeimpänä jatkuvana hankkeena: Olen niistä ylpeä. Mun mielestä se on edelleenkin hiton hyvä konsepti, saadaan nuoria mukaan. Allianssin tehtävä on tehdä nuorista kansalaisia, ei kuluttajia, vaan kansalaisia ja aktiivisia, oman tahdon omaavia ihmisiä. Ja meillä on edustuksellinen demokratia kuitenkin kriisissä ja tiedostan, että edustuksellinen demokratia ei yksinään riitä, mutta on tärkeää, että vaalit tuodaan jollakin konkreettisella tavalla lähelle nuoria. Ja tykkään että se on yksi hyvä toimintamalli siinä.46

Nuoriin äänestäjiin vaikuttamisen ohella Allianssi on pyrkinyt vaikuttamaan myös itse puolueisiin. Puolueille, niiden puoluetoimistoille ja piirijärjestöille lähetettiin huhtikuussa 2002 kirje, jossa Allianssi vetosi nuorten ehdokkaiden asettamisen puolesta. Allianssin mukaan nuorilla ehdokkailla olisi mahdollisuus uskottavasti nostaa esille nuoria koskevia asioita, nuoret äänestäjät tuntevat heidät ja luottavat heihin. Nuoret ehdokkaat nähdään tulevaisuuden voimavarana ja antavat myös puolueesta dynaamisen kuvan.47 Talvella 2003 Allianssi esitti puolestaan kannanoton, jossa se toivoi puolueita huomioimaan nuoret vaalikeskusteluissa. Allianssi huomautti ensikertalaisten äänestysaktiivisuuden vaikuttavan merkittävästi vaalien tulokseen ja muistutti aktiivisen keskustelun nuoria läheisesti koskettavista asioista helpottavan äänestyspäätöksen tekemistä.48 Allianssi pyrki siis hyvin aktiivisesti saamaan nuoria mukaan vaikuttamiseen, myös poliittiseen toimintaan. Tätä työtä tehtiin monin eri tavoin. Oltiin yhteydessä kansanedustajiin ja nuorille järjestettiin erilaisia äänestysaktiivisuuskampanjoita. Ehkä pitkäaikaisin ja jatkuvin hankkeista on Valtikka.fi (aikaisemmin Valtikka.net) -verkkosivusto. Valtikka.fi-verkkosivusto otettiin käyttöön syyskuussa 2001, jolloin kulttuuriministeri Suvi Lindén avasi sen.49 Valtikka perustettiin, koska tuolloin tutkimukset olivat osoittaneet, että nuorten edustaman politiikan toimintatapojen ja perinteisen puoluepoliittisen järjestelmän välillä vallitsi kuilu. Sivuston taustalla oli ajatus siitä, että nuorille piti tarjota väylä poliittiseen toimintaan ja Valtikan päätehtävänä onkin alusta asti ollut tarjota nuorille sekä tietoa että välineitä yhteiskunnalliseen keskustelemiseen, osallistumiseen ja vaikuttamiseen.50 Allianssi ottaa linjauksia hallitusohjelmiin Suomessa hallitusohjelmasta on tullut melko sitova asiakirja. Se mitä hallitusneuvotteluissa ohjelmaan kirjataan, on yleensä katsottu sellaiseksi sitovaksi asiaksi, jota pyri77


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

tään edistämään ja toteuttamaan. Niitä asioita, joita ei ole kirjattu hallitusohjelmaan on yleensä äärimmäisen hankala saada läpi ja eteenpäin. Näin ollen myös Allianssi on ottanut kantaa hallitusohjelmiin ja esittänyt asioita, joita pitäisi saada kirjatuksi. Hallitusohjelmaan saatavat kirjaukset ovat tärkeitä toimialan jatkuvuuden kannalta. Ensimmäisen kerran Allianssi esitti omia linjauksiaan hallitusohjelmaan vuonna 1999, kun muodostettiin Paavo Lipposen toista hallitusta. Allianssi esitti linjauksissaan, että hallitusohjelmaan kirjataan veikkausvoittovarojen kohdentaminen edelleen liikuntaan, taiteeseen, tieteeseen ja nuorisotoimintaan. Tavoiteltiin myös kirjausta, että neljän vuoden aikana nuorisotyön osuus Veikkauksen tuotosta nostetaan kymmeneen prosenttiin ja kuntien nuorisotyöhön ja nuorisotoiminnan tukemiseen lisätään voimavaroja. Nuorisotyöhön kohdennettuja valtionosuuksia esitettiin Allianssin kannanotossa lisättäväksi siten, että ne saavuttavat 1990-luvun alun tason.51 Allianssi nosti kannanotossaan esille myös yksilöllisten työllistymispolkujen kehittämisen, jotta nuoret eivät syrjäytyisi työmarkkinoilta. Samalla esitettiin työvoimaviranomaisten resurssien lisäämistä nuorten urasuunnittelun yksilölliseen tukemiseen nuorten työttömyyden alentamiseksi. Kannanotossa painotettiin lisäksi toimeentulojärjestelmän muuttamista joustavammaksi ja koulutuksen kohdentamista paremmin vastaamaan nuorten työmarkkinavalmiuksien kehittämistä. Myös monikulttuurisuus tuotiin esille ja edellytettiin monikulttuurisuutta edistävien hankkeiden jatkomahdollisuuksien selvittämistä sekä moniarvoisuuden teeman nostamista julkisuuteen Suomen EU-puheenjohtajakauden yhteydessä.52 Melko hyvin Allianssi saikin linjauksiaan kirjatuksi Lipposen toisen hallituksen ohjelmaan. Kirjaus siitä, että veikkausvoittovarat kohdennetaan tieteeseen, taiteeseen, liikuntaan ja nuorisotyöhön, tuli hallitusohjelmaan. Nuorisotyöttömyyden torjunta ja syrjäytymisen ehkäiseminen tulivat myös kirjatuksi. Myös maahanmuuttajanuorten asema huomioitiin.53 Kaikki Allianssin esittämät linjaukset eivät kuitenkaan päätyneet kirjatuiksi, mutta suurin osa sentään. Allianssin kädenjälki näkyi ilmiselvästi siinä, että nuorten asiaa oli saatu nostetuksi melko hyvin esille. Hallituksen ohjelmassa oli luvattu lisäksi selvittää alle 23-vuotiaiden työeläkekarttumaa. Asia oli Allianssille läheinen ja siitä muistutettiin hallitusta kannanotossa, jossa vaadittiin, että eläkekarttuman alaikäraja on poistettava kokonaan. Allianssin mukaan se, että kaikista työsuhteista oli maksettava eläkemaksua vaikka eläke alkoi karttua vasta 23-vuotiaana, ei ollut perusteltavissa. Kannanotossa todettiin, että järjestelmä vaikeutti eläketurvan ja maksujen perustelemista nuorille sekä vaikutti kielteisesti nuorten asenteisiin.54 Lipposen hallituksen aikana eläkekarttuman alaikärajaa ei kuitenkaan vielä saatu poistettua. Tämä monen nuoren suureksi epäkohdaksi kokema raja hävisi vasta vuonna 2005, jolloin eläkettä alkoi kertyä niille, jotka olivat täyttäneet 18 vuotta. Seuraavan kerran hallitusohjelmatavoitteiden asettaminen tuli ajankohtaiseksi vuoden 2003 eduskuntavaalien lähestyessä. Hallitusohjelmaan piti taas saada tärkeitä kirjauksia, jotta asioita voitaisiin ajaa eteenpäin. Allianssin työ hallitusohjelmaan saataviksi 78


Vaikutusvallan vakiintumisen aika

tavoitteiksi alkoi jo hyvissä ajoin vuoden 2002 puolella. Hallitusohjelmatavoitteet julkistettiin kesäkuussa 2002. Päätavoitteita Allianssilla oli kolme: nuorisotyöttömyyden puolittamisen ohjelma, nuorten asuntotilanteen parantaminen ja nuorten työllistymistä edistävien palveluiden ja tukimuotojen kehittäminen niin, että niissä huomioitaisiin paremmin myös maahanmuuttajanuoret.55 Eduskuntavaalien jälkeen hallitus vaihtui ja uusi hallitus muodostettiin keskustan Anneli Jäätteenmäen johdolla. Hallitukseen tulivat mukaan keskustan lisäksi SDP ja RKP. Jäätteenmäen hallituksen ohjelmassa nuorten työpajatoiminta tuli kirjatuksi.56 Pääministeri vaihtui kesällä 2003 ja pääministeriksi nousi Matti Vanhanen. Hallitusohjelma pysyi melko samankaltaisena ja siihen sisältyivät myös politiikkaohjelmat, jotka olivat olleet mukana jo Jäätteenmäen hallituksen ohjelmassa. Jäätteenmäen hallituksen aikana politiikkaohjelmia ei kuitenkaan oltu ehditty ottamaan käyttöön hallituksen istuttua vain kovin lyhyen aikaa. Vanhasen hallituksen aikana politiikkaohjelmat otettiin käyttöön. Yksi politiikkaohjelmista oli kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma. Allianssi mukana kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmassa Vanhasen ensimmäisen hallituksen ohjelmassa kirjattiin kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman tavoitteena olevan kansalaisten osallistumismahdollisuuksien ja äänestysaktiivisuuden parantaminen, demokratiakasvatuksen lisääminen ja edustuksellisen demokratian vahvistaminen. Politiikkaohjelman korostettiin kiinnittävän erityistä huomiota myös vähemmän koulutettujen, pienituloisten, syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kansalaisyhteiskuntaan kiinnittymiseen. Nuorten asema ja osallisuus nousivat selvästi esiin politiikkaohjelmassa. Erityisesti nuorten äänestysaktiivisuuden lisäämiseksi ja myönteisten asenteiden edistämiseksi luvattiin pyrkiä kehittämään uusia keinoja. Politiikkaohjelmassa luvattiin kehittää demokratiakasvatusta ja arkipäivän osallisuutta muun muassa kouluissa ja harrastustoiminnassa. Tärkeänä keinona tuotiin esiin demokratiakasvatus, sekä poliittisen toiminnan ja toimijoiden esittely peruskoulun yläasteella, lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Politiikkaohjelman mukaan yhteiskuntaopin opetusta tuli lisätä ammatillisten oppilaitosten opetussuunnitelmissa.57 Allianssi suhtautui positiivisesti kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan. Olihan politiikkaohjelmassa kyse myös siitä, että Allianssin jo ajamia asioita oli otettu osaksi hallitusohjelmaa. Allianssi laati omat näkökulmansa kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan. Allianssi nosti esiin seitsemän lohkoa: koulutuksen, verkkodemokratian mahdollisuudet, kansainvälisyys- ja suvaitsevaisuuskasvatuksen, osallisuus- ja vaikuttamistoiminnan, sosiaali- ja työvoimasektorin, kolmannen sektorin ja nuorisotyöalan sekä lapsiin ja nuoriin kohdistuvat erityistoimet.58 Ensimmäistä lohkoa Allianssi kommentoi, että on vaikeaa opettaa demokratiaa teoriassa ja että aidot kohtaamiset ovat tärkeitä. Allianssi muistutti Nuorisovaaleista ja koulukiertueista, joissa se oli ollut mukana. Osallisuuden lisäämisen kannalta Allianssi totesi, 79


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

että myös ala-asteet pitäisi huomioida ja vierailuja sekä muita käytännön tutustumisia pitäisi ulottaa myös ala-asteelle; tässä otettaisiin huomioon myös peruskoulupohjalle jäävät. Verkkodemokratian mahdollisuuksista todettiin verkkovaikuttamisen kuuluvan vielä vaihtoehtoisten tai uusien vaikuttamismuotojen piiriin. Allianssin mukaan järjestökenttä voisi vaikuttaa sen vakiintumiseen linkittämällä ristiin sivustojaan, kehittämällä yhdessä palveluja sekä parantamalla verkkopalvelujensa saatavuutta ja vaikuttamisominaisuuksia. Allianssi totesi myös aikovansa selvittää verkkoäänestämisen kehittymistä. Kansainvälisyys- ja suvaitsevaisuuskasvatuksesta Allianssi totesi kansalaisjärjestöjen aseman olevan tärkeä edistettäessä eri kulttuurien välistä vuorovaikutusta. Allianssi korosti oman tavoitteensa olevan tukea nuorisojärjestöjen toiminnan avaamista maahanmuuttaja- ja vähemmistötaustaisille nuorille. Maahanmuuttajanuoria olisi Allianssin mielestä tutustutettava nuorisoalan toimintaan järjestelmällisesti ja tätä kautta lisätä heidän yhtäläisiä mahdollisuuksiaan osana suomalaisen kansalaisyhteiskunnan rakentamista. Korostettiin myös, että maahanmuuttajia ei saisi käsittää ainoastaan toiminnan kohteiksi, vaan olisi pyrittävä monikulttuurisuuden normalisointiin.60 Osallisuus- ja vaikuttamistoiminnasta Allianssi totesi lapsilla ja nuorilla olevan oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon, jolloin nuori pääsee integroitumaan paremmin osaksi yhteiskuntaa ja syrjäytymisvaara vähenee. Allianssin mukaan osallistumiseen pitää kuitenkin rohkaista. Allianssi korosti myös nuorten osallisuus- ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen näkyvän monin tavoin Allianssin toiminnassa, konkreettisista hankkeista mainittiin muun muassa Valtikka.fi-demokratiasivusto. Sosiaali- ja työvoimasektoriin kuuluvasta työttömyyden aiheuttaman syrjäytymisen ehkäisystä todettiin, että Allianssi voisi osallistua jäsenjärjestöjensä paikallisosastojen kanssa alueellisten työvoiman kehittämiskeskusten toimintaan. Hallitusohjelmassa esille nostettuun huomioon kolmannen sektorin tärkeydestä yhteiskunnan voimavarana ja tavoitteeseen vahvistaa kansalaistoiminnan edellytyksiä Allianssi otti luonnollisesti varsin myönteisen kannan. Allianssi totesi oman tavoitteensa olevan edistää ja tukea kyseistä kehitystä kaikin keinoin. Lisäksi korostettiin sitä, että kolmannen sektorin hallussa oleva empiirinen ja teoreettinen tieto osallistumisesta ja vaikuttamisesta olisi syytä saattaa tehokkaasti hallinnon tietoon, jos ohjelmassa kuvattua osallistumismahdollisuuksien ja -muotojen parantamista aiottaisiin todella tehdä. Lapsille ja nuorille suunnatuista erityistoimista ja ohjelmista Allianssi totesi lapsiasiavaltuutetun viran perustamisen edistysaskeleeksi lasten ja nuorten asemalle. Allianssi otti monipuolisesti kantaa kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan. Pääasiassa kyseiseen politiikkaohjelmaan suhtauduttiin varsin myönteisesti ja Allianssi osoitti olleensa mukana toteuttamassa jo monia asioita, joita politiikkaohjelmassa oli nostettu esiin. Huhtikuussa 2004 opetusministeriö asetti Kansalaisyhteiskunta 2006 -toimikunnan.61 Toimikunnan tehtävänä oli paneutua kansalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen edellytysten kehittämiseen. Sen toiminnassa oli mukana myös Allianssin edustajia tai sitä lähellä olevia tahoja. Kansalaisvaikuttamisen alatyöryhmässä jäsenenä 80


Vaikutusvallan vakiintumisen aika

oli Allianssin kehittämispäällikkö Hannu Kareinen ja kansainvälisyyden ja globalisaation alatyöryhmässä jäsenenä oli Allianssin kansainvälisten asioiden päällikkö Jarkko Lehikoinen. Muita Allianssia lähellä olevia henkilöitä tai entisiä Allianssivaikuttajia olivat toimikunnan jäsen Pauliina Arola ja Nuoret vaikuttajina -alatyöryhmän jäsen Teemu Japisson. Lisäksi toimikunnan työhön osallistui asiantuntijana Olli Saarela.62 Toimikunta istui joulukuun loppuun 2005 ja julkaisi raporttinsa maaliskuun lopussa 2006. Se, että toimikunnassa oli mukana allianssilaisia tai Allianssia lähellä olevia tahoja näkyi työn lopputuloksessa ja Allianssin suhtautumisesta toimikunnan raporttiin. Allianssin toiveita otettiin huomioon. Se näkyi lausunnosta, jonka opetusministeriö sai Allianssilta. Lausunnossa Allianssi kiitteli ehdotusta kunnallisista lapsi- ja nuorisoaloitteista, mutta huomautti, että nuorten aloitteita tulisi käsitellä tavanomaista nopeammin. Ehdotusta järjestötoiminnan ja kansalaiskoulutusohjelmien toteuttamisesta opetusministeriön käynnistysavustuksella Allianssi kiitteli myös.63 Raportissa korostettiin rahapelitoiminnan yksinoikeuden säilymistä Suomessa.64 Tämä oli asia, jota Allianssi piti suomalaisen kansalaistoiminnan edun kannalta tärkeänä.65 Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmasta julkaistiin loppuraportti vuonna 2007. Raportissa tuotiin esiin huoli demokratian tilasta ja siitä että kansalaisvaikuttaminen oli alenemassa ja varsinkin nuorten äänestysaktiivisuus oli heikko. Politiikkaohjelma olikin mukana tukemassa kansalaisuutta ja esimerkiksi osallisuutta ja yhteisöllisyyttä kouluissa pyrittiin ohjelmassa kehittämään.66 Ohjelma teki yhteistyötä myös Nuorten osallisuushankkeen kanssa, joka oli yksi Allianssin hankkeista. Kansalais- ja demokratiakasvatus, kansalaistoiminnan edellytykset sekä kansalaisvaikuttaminen olivat keskeisiä politiikkaohjelman sisältöjä. Ne olivat myös sellaisia joihin esitettiin jatkotoimia. Politiikkaohjelman loppuraportissa korostettiin monessa kohtaa nuoria ja toimenpiteiden suuntaamista heihin. Huoli esitettiin paitsi matalasta äänestysaktiivisuudesta myös muusta nuorten syrjäytymisestä. Politiikkaohjelma oli tukemassa Kansalaisvaikuttaminen opettajankoulutuksessa -hanketta, jonka tarkoitus oli antaa valmiuksia opettajille johdattaa oppilaita kansalaisvaikuttamiseen. Lisäksi käynnistettiin Osallistuva oppilas -hanke kehittämään oppilaskuntatoimintaa ja yhteistyötä.67 Politiikkaohjelmassa pyrittiin siis melko paljon ottamaan huomioon nuoria. Se, että Allianssi otti aktiivisesti kantaa kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan ja että allianssilaisia pääsi mukaan Kansalaisyhteiskunta 2006 -toimikuntaan, osoitti että Allianssista oli alkanut tulla vakiintunut ja varteenotettava yhteiskunnallinen vaikuttaja, jonka ääntä kuunneltiin ja joka myös alkoi saada ääntään kuuluville. Kansalaisyhteiskunta 2006 -toimikunnan raportti ja Allianssin siitä antama lausunto osoittavat tämän hyvin. Pitkä taistelu Veikkauksen tuotonjaosta Nuorisoalaa ja nuorisotyötä oli rahoitettu pääosin veikkausvoittovaroista. Alan rahoittamisessa tapahtui suuri muutos vuonna 1995, kun veikkausvoittovaroista alettiin 81


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

rahoittaa myös kirjastoja voimassa olleiden säädösten vastaisesti. Kirjastojen saamat määrärahat olivat pois perinteisiltä edunsaajilta eli nuorisolta, taiteelta, tieteeltä ja urheilulta. Niiden toiminnan rahoituksessa veikkausvoittovaroilla oli keskeinen osuus. Alkoi taistelu Veikkauksen tuotonjaosta. Tavoitteena oli saada kirjastomäärärahat takaisin valtion budjettiin, jossa ne olivat olleetkin, niin että muille jäisi veikkausvoittovaroista enemmän jaettavaa ja kaikkien toiminta pystyttäisiin turvaamaan. Nuorisojärjestöt yhdessä liikunta- ja kulttuurijärjestöjen kanssa alkoivat toimia, jotta kirjastomäärärahat siirrettäisiin takaisin osaksi valtion budjettia. Tammikuussa 2000 laadittiin vetoomus, jossa edunsaajat puhuivat asian puolesta. Vetoomuksessa taiteen, liikunnan, nuorisotyön ja kirjastoalan yhteisöt ilmaisivat huolensa kulttuurisektorin toimintaedellytysten tulevaisuudesta. Vetoomuksessa todettiin pääosan rahoituksesta olevan Veikkauksen tuottoa, josta kasvavaa osuutta oli osoitettu lakisääteisiin menoihin vastoin alkuperäistä käyttötarkoitusta. Veikkauksen tuloksen kasvun todettiin myös pysähtyneen ja maalailtiin uhkakuvia siitä, kuinka tuotto voi jopa kääntyä laskusuuntaan. Vetoomuksessa edellytettiin ryhtymistä korjaustoimiin tai muuten edunsaajien toiminta olisi uhattuna. Edunsaajat vetosivat myös eduskuntaan ja siihen, että se oli toistuvasti ottanut kantaa kulttuurisektorin julkisen tuen lisäämisen puolesta.68 Edunsaajien vetoomuksessa nostettiin myös esiin taiteen, kirjastojen, liikunnan ja nuorisoalan palvelujen vaikutus siihen miten ihmiset jaksavat työssä, vapaa-aikana ja opiskelussa. Asiassa vedottiin elokuussa 1999 tehtyyn kulttuuripuntariin. Samalla todettiin laajenevan palvelutarpeen ja vastuun ottamisen uusista toiminnoista edellyttävän myös yhteiskunnallista resursointia, johon Veikkauksen voittovarojen todettiin luonteensa vuoksi sopivan hyvin. Vetoomuksessa muistutettiin myös toimialojen kehittämisen ennaltaehkäisevästä työstä, joka voisi säästää terveydenhuollon ja sosiaalitoimen menoja.69 Huoli ei kaikunut aivan kuuroille korville. Helsingin Sanomien tammikuussa 2000 haastattelema opetusministeriön hallitusneuvos Riitta Kaivosoja totesi ministeriön haluavan pienentää kirjastojen osuutta veikkausvoittovaroista yhteensä 400 miljoonalla markalla vuosina 2001–2004. Kaivosojan mukaan kirjastoilta vapautuvat varat tulisi käyttää urheilun ja liikunnan, nuorisotyön sekä taiteiden ja muun kulttuurin tukemiseen.70 Opetusministeriössä oltiin siis paljolti edunsaajien puolella. Edunsaajien piti kuitenkin vaikuttaa politiikkoihin, jotta asiaa saatiin eteenpäin. Arpajaislakiesitykseen piti vaikuttaa, jotta tuotonjaosta pystyttäisiin säätelemään lailla ja jotta edunsaajat kokisivat olonsa turvallisemmaksi. Edunsaajien työ Veikkauksen tuotonjaon suuntaamisesta kansalaistoiminnan sektorille oli tiivistä. Helmikuun lopussa vuonna 2000 Allianssi antoi oman lausunnon arpajaislakiesityksestä. Lausunnossa vedottiin Lipposen toisen hallituksen hallitusohjelmaan, jossa oli otettu kantaa veikkausvoittovarojen kohdentamiseen ja todettu, että varoja käytetään tieteeseen, taiteeseen, liikuntaan ja nuorisotyöhön. Lausunnossa korostettiin hallitusohjelmassa olevaa mainintaa, jonka mukaan edistetään taiteen, liikun82


Vaikutusvallan vakiintumisen aika

nan ja nuorisotyön kansalaistoimintaa. Samalla todettiin, että näin ollen kirjastojen valtion tuen pitäisi tulla muualta. Samalla vaadittiin, että nuorisotyön osuus Veikkauksen tuotosta tulisi neljän vuoden aikana nostaa 10 prosenttiin.71 Vaikuttamistyötä ei tässä asiassa kuitenkaan tehty yksin, vaan Allianssin lisäksi mukana oli monta muuta tahoa. Taiteen puolelta keskeisiä toimijatahoja olivat Suomen Kansallisooppera, Suomen Kansallisteatteri ja Forum Artis. Suomen Liikunta ja Urheilu oli myös keskeinen vaikuttaja. Suomen Kirjastoseurakin oli sitä mieltä, että kirjastomäärärahat pitäisi ottaa valtion budjetista eikä veikkausvoittovaroista. Allianssin pääsihteeri Jukka Tahvanainen korostaa, että varsin keskeisessä asemassa lobbaamistyössä oli Suomen Liikunnan ja Urheilun silloinen yhteysjohtaja Kerstin Ekman, mutta että ison työn teki myös Allianssi. Tahvanainen nostaa esiin myös hallitusneuvos Riitta Kaivosojan aseman tärkeänä keskustelukumppanina opetusministeriön päässä.72 Asian eteen tehtiin kovasti töitä koko vuosi 2000. Allianssin työvaliokunnassa päätettiin muun muassa toukokuussa, että pääsihteerin johdolla tavataan sivistys- ja hallintovaliokunnan puheenjohtajat sekä valiokuntien jäseniä. Lisäksi hankkeesta päätettiin tiedottaa aktiivisesti jäsenjärjestöjä sekä yhteistyökumppaneita. Allianssi päätti järjestää myös jäsenjärjestöille kyselyn, jolla oli tarkoitus selvittää niitä hankkeita ja asioita, joita järjestöt eivät olleet voineet toteuttaa menneen vuosikymmenen aikana varojen puutteen takia.73 Työn tuloksena Allianssi esitti kannanoton, jossa tuotiin esiin tyrmistyminen valtion vuoden 2001 budjettiesityksestä. Vaikka budjettiesitys oli pettymys, vaikuttamisasiassa ei lannistuttu, vaan työtä päättäjien suuntaan tehtiin edelleen. Kansanedustajille muun muassa lähetettiin muistio, jossa selvitettiin Allianssin jäsenjärjestöille tehtyä kyselyä nuorisojärjestöjen vähentyneistä resursseista. Lisäksi Allianssi tapasi ainakin vasemmistoliiton ja keskustan eduskuntaryhmien johdon. Vaikuttamistyöhön osallistui myös Nuorisotyö-lehti, joka teki kansanedustajille kyselyn: ”Pitäisikö Veikkauksen edunsaajien prosentuaaliset osuudet kirjata lakiin?” Lehden kyselyyn vastasi kaikkiaan 57 kansanedustajaa, joista 91 prosenttia oli sitä mieltä, että prosenttiosuudet pitää kirjata arpajaislakiin.74 Työ ei kuitenkaan ollut helppoa. Asiasta järjestettiin eduskunnassa seminaari, jossa olivat läsnä Allianssin ja SLU:n edustajat. Työ saattoi tuntua välillä todella turhauttavalta kun viestit varsinkin valtionvarainministeriön edustajien taholta olivat hyvinkin kylmiä.75 Hannu Kareinen muistelee seminaaria ja vaikuttamistyötä: Veikkauksen edunsaajat järjestivät maaliskuussa 2000 seminaarin eduskunnan auditoriossa, johon kutsuttiin valtionvarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston ihmiset ja sivistysvaliokunnan ihmiset. Se oli heidän kanssaan yhteistyössä järjestetty. Muistan kun SLU:n silloisen toiminnanjohtajan Piiraisen Jarin kanssa istuttiin vierekkäin. Tahvanaisen Jukka otti esille, että eduskunta on useana vuonna vaatinut ponsissaan, että pitää palata Veikkausasetuksen mukaisesti jakamaan edunsaajille tuotot ja kun eduskunta on tätä edellyttänyt, niin minkälaisiin toimiin valtiovarainministeriö on ryhtynyt tässä asiassa. Silloinen budjettipäällikkö Viherkenttä tuijotteli siellä vähän aikaa kattovaloja ja puhujapön-

83


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

töstä sanoi ”Että ei tämä aiheuttanut meillä toimenpiteitä” Me ajateltiin Jarin [Piiraisen] kanssa, että nyt kansanedustajat sanoo, että eihän se näin voi olla. Mutta kukaan ei sanonut mitään. Seuraavalla viikolla oli sivistysvaliokunnan kuuleminen, en muista oliko tästä vai muusta asiasta. Sanoin, että mun puheenvuoro ja Allianssin kannanotto on kirjallisena jaettu, mutta palaan tähän viime viikon seminaariin, jossa teistäkin moni oli paikalla. Sanoin, että joko asialle pitää tehdä jotain tai me lopetetaan tämä tiekuralla juokseminen. Me ollaan herttasen yhtä mieltä asioista, mutta mitään ei tapahdu VM:n suunnalla. Näin lopetin sen puheenvuoron ja oli aivan hiljaista. Kukaan ei sanonut mitään. Puheenjohtaja kiitti asiantuntijoita ja ajattelin, että tämä ei ollut mikään erityinen suksee tämä reissu. Mutta myöhemmin muutama valiokunnan jäsen sanoi, että heitäkin jurppi se tilanne aivan tolkuttomasti. Varmasti oli muitakin vaikuttavia tekijöitä, että seminaarin jälkimainingeissa eduskunnassa syntyi tahto, että jakosuhdelaki pitää saada. Edustajat näkivät, että muuten ei tule muutosta. Aina voidaan tilapäisillä lailla siirrellä Veikkauksen voittoja sinne tänne ja edunsaajat ei pysty suunnittelemaan omaa talouttaan.76

Vaikuttamistyö jatkui seuraavana vuonna. Helmikuussa Allianssi teki kannanoton vaatimuksistaan valtion talousarvioon vuodelle 2002. Kannanotossa painotettiin taas sitä, että veikkausvoittovarat olisi ohjattava Veikkauksen edunsaajille ja kirjastomäärärahat tulisi palauttaa valtion talousarvion lakisääteisiin menoihin. Kannanotossa vedottiin myös sivistysvaliokunnan mietintöön arpajaislakiesityksestä, jossa oltiin samalla kannalla. Samassa mietinnöstä korostettiin lisäksi sitä, että veikkausvoittovarojen edunsaajien prosentuaaliset osuudet pitäisi kirjata lakiin niin, että kirjastomäärärahojen palautus yleiskatteeseen ja siirtyminen lakisääteisiin prosenttiosuuksiin tapahtuisi kymmenen vuoden siirtymäajan kuluessa.77 Vuonna 2001 säädettiinkin arpajaislaki, joka astui voimaan vuoden 2002 alusta. Arpajaislain säätämisen yhteydessä eduskunta antoi lain raha-arpajaisten sekä veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuoton käyttämisestä. Tämän jakosuhdelain ensimmäisessä pykälässä säädettiin veikkauksen tuoton jakamisesta niin, että tuotosta käytetään 25 prosenttia urheilun ja liikuntakasvatuksen edistämiseen, 9 prosenttia nuorisotyön edistämiseen, 17,5 prosenttia tieteen edistämiseen, 38,5 prosenttia taiteen edistämiseen ja 10 prosenttia valtion talousarviossa vuosittain tarkemmin päätettävällä tavalla.78 Tuotonjakolaki oli siis saatu aikaan, mutta se ei vielä merkinnyt sitä, että taistelu veikkausvoittovaroista oli ohitse. Lokakuussa 2002 Allianssin esitti, että eduskunta aloittaisi tuotonjakolain hengen mukaisesti kirjastojen valtionosuuksien siirron Veikkauksen tuotosta yleisiin budjettivaroihin vuoden 2003 budjetissa. Samalla toivottiin, että eduskunta jatkossa edellyttäisi valtiovarainministeriöltä realistista arviota Veikkauksen tuotosta ja mikäli tuotto-odotukset osoittaisivat laskua, niin lakisääteisten menojen nopeutettua siirtoa jatkettaisiin takaisin verovaroista katettaviksi. Syyttävä sormi osoitti valtioneuvostoon ja aivan erityisesti valtionvarainministeriöön. Valtioneuvostoa syytettiin siitä, että se oli jo 11 vuoden ajan poikennut Veikkauksen tuoton käytöstä annetun asetuksen jakosuhteista väliaikaisesti 84


Vaikutusvallan vakiintumisen aika

vuodeksi kerrallaan. Ja että tilanteeseen ei ollut tullut muutosta, vaikka eduskunta olikin säätänyt lain raha-arpajaisten sekä veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuoton käyttämisestä. Veikkauksen edunsaajat esittivät joulukuussa 2002 päättäjille vetoomuksen, jossa muistutettiin, että lain mukaan määriteltyjen jako-osuuksien pitäisi tulla sovellettavaksi vuoden 2003 alusta lukien, siten, että kirjastojen valtionosuudet siirretään vähitellen verovaroihin vuoteen 2012 mennessä, mutta että valtioneuvosto esitti kaikesta huolimatta lain säätämistä jako-osuuksista luopumista väliaikaisesti vuonna 2003.79 Vuosi 2003 oli vaalivuosi ja hallitus vaihtui. Ensin pääministerinä toimi lyhyen aikaa Anneli Jäätteenmäki ja hänen jälkeensä pääministeriksi nousi Matti Vanhanen. Vanhasen hallituksen ohjelmassa todettiin, että raha-arpajaisten sekä veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuoton käyttämisestä annettu laki otetaan käyttöön vuoden 2004 alusta.80 Tuotonjaon suhteet tulivat kirjatuksi myös valtion vuoden 2004 talousarvioesitykseen. Allianssissa ja nuorisotyöpuolella voitiin olla siis varsin tyytyväisiä siihen, että pitkäaikaisen taistelun jälkeen oli saavutettu jotakin konkreettista ja myönteistä. Työtä asian hyväksi oli tehty edunsaajien kesken monta vuotta ja välillä oli tullut ikäviä yllätyksiä. Vuonna 2005 edunsaajat ilmaisivat tyytyväisyytensä kulttuuriministeri Karpelalle siitä, että kehyksissä vuosille 2006–2009 oli lähtökohdaksi otettu eduskunnan tekemä päätös, jonka mukaan Veikkauksen tuottoa koskevan jakosuhdelain toimeenpanoa nopeutettiin ja varsinaisten edunsaajien käyttöön siirrettiin kirjastojen valtionosuuksia. Lisäksi ilmaistiin tyytyväisyys siitä, että veikkausvoittovarojen oletettiin kasvavan ja todettiin, että lisävoittojen käyttöä pitäisi suunnitella tarkemmin. Samalla esitettiin, että tuotonjakoprosentteja ei tule muuttaa.81 Vaikka suurin vaara näyttikin olleen ohi, niin veikkausvoittovarojen suhteen piti olla koko ajan tarkkana. Vuosi 2007 oli erityisen vaarallinen ja hankala. Jukka Tahvanaisen kertoman mukaan Veikkauksen tuotonjakoa pyrittiin kumoamaan jo hallitusneuvotteluissa 2007, mutta lopulta asiasta päästiin yhteisymmärrykseen. Toinen vaaran paikka oli jo saman vuoden syksyllä, kun Vanhasen toinen hallitus valmisteli budjettia seuraavalle vuodelle. Tuolloin suunniteltiin, että veikkausvoittovaroja käytetään valtion omistaman Senaatti-kiinteistöjen vuokra- ja kiinteistökuluihin kymmeniä miljoonia euroja. Tilanne tuli Tahvanaisen mukaan järjestöille täytenä yllätyksenä. Asiassa aloitettiin vyöryvä vaikuttamistyö eduskunnan suuntaan. Vaikuttamistyön aikana järjestöt tapasivat kaikki eduskuntaryhmät ja kokosivat yhteen sivistysvaliokunnan sekä valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston. Vaikuttamistyön tuloksena hallitusryhmät sopivat asian ja asiaan tehtiin muutos eduskuntakäsittelyn aikana. Tahvanaisen mukaan sitä, miksi tämä budjettimuutos oli tehty, ei koskaan kerrottu.82 Asia sai tuolloin myös julkisuutta muun muassa Helsingin Sanomissa.83 Pitkän taistelun tuloksena kirjastomäärärahat poistettiin veikkausvoittovaroista ja ne saatiin palautettua valtion budjettiin. Viimeisen kerran kirjastomäärärahoja maksettiin Veikkauksen tuotoista vuonna 2009. Taistelu Veikkauksen tuotosta ja sen jaosta oli voitettu. Prosessi oli ollut hyvin pitkä ja hankala. Mukana olivat kuitenkin kaikki Veikka85


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

uksen edunsaajat yhteisrintamassa, joten lobbaus oli luonnollisesti tehokkaampaa, kuin jos vain yksi taho olisi harjoittanut vaikuttamista. Jukka Tahvanaisen mukaan oli myös onni, että viimeiset hankaluudet asiassa sattuivat vuodelle 2007, sillä jos hankaluudet olisivat osuneet vuoden 2008 finanssikriisin aikaan, muutoksen saaminen olisi ollut jo paljon hankalampaa. Allianssi on myös lasten asialla – Lapsiasiavaltuutettu saadaan Suomeen Allianssi on ensisijassa nuorisotoimialan järjestöjen järjestö. Jotain Allianssin vaikutusvallan kasvusta ja kenties myös siitä, että lapsuuden ja nuoruuden rajapinta on kovin häilyväinen, kertoo se, että Allianssi oli mukana toimimassa lapsiasiavaltuutetun saamiseksi Suomeen. Lapsiasiavaltuutetun viran perustaminen oli noussut esille jo vuonna 1995 tehdyssä valtioneuvoston lapsipoliittisessa selonteossa. Tuolloin asia jäi toteutumatta, mutta ajatus jäi kuitenkin elämään. Lapsiasiainvaltuutetun viran perustaminen saatiin kirjatuksi Jäätteenmäen hallituksen ohjelmaan keväällä 2003.84 Kirjauksen saaminen hallitusohjelmaan oli merkittävä asia. Jäätteenmäen hallituksen kaaduttua kirjaus pysyi myös Vanhasen hallituksen ohjelmassa. Allianssi osallistui tiiviisti työhön sen hyväksi, että lapsiasiavaltuutetun virka todella saataisiin perustetuksi, eikä se jäisi vain kuolleeksi kirjaimeksi. Syksyllä 2003 Allianssi esitti kannanoton asian puolesta. Kannanotossa valiteltiin, että valtion budjetissa ei vuodelle 2004 oltu osoitettu varoja viran perustamiseen vaikka hallitusohjelmaan viran perustaminen oli kirjattu.85 Virkaa ei saatu kuitenkaan vielä vuodelle 2004. Työ viran saamiseksi jatkui kuitenkin edelleen ja Allianssi otti yhtenä tahona osaa työhön viran perustamisen puolesta ja yhteistyössä lapsiasiaintoimikunnan kanssa kyseli nuorilta lapsen oikeuksista kotisivuillaan. Allianssi pääsi yhteistyökumppanina myös esittämään kommenttejaan lapsiasiavaltuutetun tehtävästä. Allianssi esitti myös kannanoton, jossa todettiin, että lapsiasiavaltuutetun pitää olla riippumaton ja hänellä pitää olla riittävät valtuudet ja poliittista painoarvoa. Kannanotossa vaadittiin asian ripeää käsittelyä niin valtioneuvostossa kuin eduskunnassakin. Samalla vaadittiin varojen saamista virkaa varten vuoden 2005 budjettiin.86 Lapsiasiaintoimikunta päätyi myös esittämään lapsiasiavaltuutetun viran perustamista. Toimikunnan esitys saavuttikin tulosta ja syksyllä 2004 asiasta tehtiin lakiesitys. Lakiesityksessä esitettiin, että lapsiasiavaltuutettu olisi hallinnosta riippumaton valtakunnallinen ja valtiollinen toimija, joka vaikuttaisi yleisellä yhteiskuntapolitiikan ja lainsäädännön tasolla ennakoivasti. Lakiesityksessä arvioitiin, että myös asiamiestyyppiselle yksilötasoiselle lapsen edun ajamiselle olisi Suomessa sinänsä tarvetta, mutta voimavarojen puutteessa lasten oikeuksien toteutuminen päätettiin jättää eduskunnan oikeusasiamiehen tehtäväksi. Laki lapsiasiavaltuutetusta tuli voimaan 1. syyskuuta 2005 ja valtuutettu aloitti toimintansa samana päivänä. 86


Vaikutusvallan vakiintumisen aika

Pieniä sisäisiä kiistoja Allianssi oli 2000-luvulle tultaessa alkanut vakiinnuttaa asemaansa vaikuttajajärjestönä. Sisäisesti Allianssissa oltiin useimmissa asioissa samaa mieltä. Nuorison asia nähtiin yleensä yhteisenä ja sitä ajettiin ilman kovin suurta kitkaa. Aika ajoin kuitenkin järjestön sisälläkin leimahti liekkiin kiistoja ja vääntöjä, vaikka useimmin niiltä vältyttiin. Tällaisia tapauksia olivat vuonna 2001 Vasemmistonuorten erohanke ja Allianssin nimen muuttamissuunnitelmat vuosina 2004 ja 2005. Vasemmistonuoret jättivät talvella 2001 eroilmoituksen Allianssille. Vasemmistonuoret lähettivät Allianssille kirjeen, jossa Allianssia syytettiin muun muassa porvarillisista linjauksista ja siitä, että keskeiset tehtävät olivat jääneet oheistoimintojen varjoon.87 Sama kovasanainen syyttely jatkui Vasemmistonuorten silloisen puheenjohtajan Sanna Cortés-Tellezin Kansan Uutisille antamassa haastattelussa. Cortés-Tellezin mukaan päätös erosta oli tehty käytännössä jo syksyllä 2000. Vasemmistonuoret eivät enää Cortés-Tellezin mukaan katsoneet Allianssin edustavan koko suomalaista nuorisotyötä, vaan että päätöksiä tehtiin kokoomuslaisessa hengessä. Cortés-Tellez roimi myös kovasanaisesti Allianssin toimintaa edunvalvontatyössä ja väitti, että veikkausvoittovarojen jakamista koskevassa kampanjoinnissa vastuu oli jäänyt lähinnä vasemmiston harteille. Vasemmisto kritisoi myös Allianssin päätöksentekoa ja henkilöstöpolitiikkaa.88 Allianssi ei kuitenkaan ottanut eroilmoitusta kädet ylhäällä vastaan, vaan päätti ryhtyä sen johdosta toimenpiteisiin. Allianssin puheenjohtaja Teemu Japisson avasi asiasta myös neuvottelut Vasemmistonuorten johdon suuntaan89 ja kävi puhumassa heille: Mä kävin Vasemmistonuorten toimistossa kumartamassa. Se oli rumasti sanottu, en käynyt kumartamassa. Mutta menin heidän luokseen ja käytiin läpi niitä asioita. Mun mielestä me oltiin asioissa ihan vahvoilla. Tai ainakin mä koin, että mun omatuntoni oli ihan puhdas. Mä oon puoluepoliittisesti sitoutumaton ja en mä ollut yksin tehnyt niitä päätöksiä. Henkilövalinnat on Allianssissa kollektiivipäätöksiä. Eikä mulla ollut mitään diilejä kenenkään kanssa ja olin mielestäni valitsemassa parhaita ihmisiä niihin juttuihin. Mä en tiedä oliko siinä jotain muutakin, pitikö heidän nostaa omaa profiilia suhteessa johonkin muuhunkin. En löytänyt sitä koskaan. Mun mielestä se oli vähän absurdia. Mulle jäi se fiilis, kuin tosissaan tää nyt pitää ottaa ja onneksi ne eivät eronneet. Sen mä otin kauhean tosissaan, mä en halunnut missään nimessä, että ne eroaa. Mun mielestä oli tärkeää ja on, että Allianssissa on koko puoluekirjo. Jotenkin, ei mulla oo tarkkaa muistikuvaa, mikä katkaisi kamelin selän, mutta kai se on, että me oltiin liian porvarillista politiikkaa.90

Puheenjohtajan sovitteluvierailun jälkeen Vasemmistonuoret vetivät eropäätöksensä pois. Vasemmistonuorten työvaliokunta kuitenkin kritisoi edelleen Allianssin toimintatapoja, esimerkiksi työvaliokunnan ja hallituksen välistä työnjakoa. Lisäksi toivottiin lisää näkyvyyttä vaikuttamisasioissa. Allianssin hallitus totesi, ettei kriittinen keskustelu ole pahasta.91 Vasemmistonuorille päätettiin lähettää myös vastine. Erolta lopulta väl87


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

tyttiin, vaikka kovaa kritiikkiä Allianssia kohtaan olikin esitetty. Allianssin hallituksessa 1990-luvun lopulla Vasemmistonuoria edustanut Paavo Arhinmäki toteaa edelleen, että tuolloin koettiin Allianssissa vallinneen porvarillisen hegemonian. Arhinmäen mukaan porvarillisuus tuli paljolti sitoutumattomien järjestöjen kautta, ei niinkään poliittisten nuorisojärjestöjen kautta.92 Näin asian kokivat ainakin Vasemmistonuoret. Vääntöä käytiin myös Allianssin nimestä. Allianssin virallinen nimi Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry on monesti koettu hyvin vaikeaksi ja monimutkaiseksi. Vuonna 2002 Allianssin puheenjohtajaksi tullut Antti Kaikkonen oli sitä mieltä, että Allianssin nimi on muutettava: Allianssin nimi Suomen nuorisoyhteistyö – Allianssi on käyttäisinkö ilmaisua kankea nimi ja sitä ei juuri kukaan osaa kirjoittaa oikein, paitsi alan rautaisimmat ammattilaiset korkeintaan. Olin sitä mieltä, että nimi pitää muuttaa virtaviivaisemmaksi, ja sitä hallituksessa pähkäiltiin ja sitten lähdin ajamaan ja siinä oli hallitus mukana – ainakin enemmistö – että muutetaan nimi Nuorten Allianssiksi. Se olisi helpommin muistettava nimi ja helpommin kirjoitettava nimi.93

Allianssin hallitus esittikin järjestön syyskokouksessa 18.11.2004 että nimi muutettaisiin Nuorten Allianssiksi. Asiasta käytiin laajaa keskustelua ja lopulta mentiin äänestykseen. Vasemmistonuoria edustanut Paavo Arhinmäki oli tehnyt vastaesityksen Kirkon edustajien kannattamana, että nimenmuutosta ei hyväksyttäisi, vaan Allianssin nimi säilyisi Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssina. Hallituksen esitys nimenmuutoksesta sai taakseen enemmistön äänistä, 5700 ääntä, ja vastaesitystä kannatti 3600 ääntä. Mutta nimenmuutos ei kuitenkaan tullut syyskokouksessa hyväksytyksi, sillä kyseessä oli sääntömuutosasia ja sen vuoksi nimenmuutos olisi vaatinut taakseen 2/3 äänistä, jotta se olisi tullut hyväksytyksi.94 Hallitus oli kuitenkin ollut ilmeisen varma siitä, että nimenmuutos menee läpi, sillä syyskokouksesta laaditussa tiedoteluonnoksessa uutta nimeä korostettiin varsin paljon.95 Tiedote jäi kuitenkin vain luonnokseksi, sillä sääntösyistä hallituksen esitys jäi toteutumatta. Nimen muuttamista halunneet eivät kuitenkaan lannistuneet, vaan päättivät jatkaa työtään. Allianssin hallitus pohti kokouksessaan 15.2.2005 Allianssin graafista ilmettä ja samalla myös sitä, että Allianssin nimi pitäisi muuttaa. Hallitus antoi asian valmistelun työryhmälle. Työryhmä kokoontui ensimmäisen kerran 23.2.2005 kokoonpanolla, johon kuuluivat Katri Söder, Antti Lindtman, Arja Pursiainen, Seija Majanen, Urpo Uusitalo, Jukka Tahvanainen, Christian Wentzel, Vappu Turunen ja Asmo Koste. Työryhmässä käytiin keskustelua Allianssin nimestä. Kokouksessa oltiin hieman erimielisiä siitä mikä nimen pitäisi olla, mutta siitä tuntui vallitsevan yksimielisyys, että Allianssi pitäisi nimessä säilyttää. Esille tuli useita eri vaihtoehtoja, joista päätettiin kysyä mielipidettä henkilökunnalta, hallitukselta ja jaostojen jäseniltä. Esillä olleet vaihtoehdot olivat Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi, Suomen Nuorisotyö, Nuorisoyhteistyö Allianssi, Nuorisotyön Allianssi, Nuorisotyö Allianssi, Nuoriso-Allianssi ja Nuorten Allianssi.96 88


Vaikutusvallan vakiintumisen aika

Nimityöryhmän ja työvaliokunnan toiminnan jälkeen hallituksessa oli vielä keskustelua kahdesta vaihtoehdosta. Vaihtoehdot olivat Nuorten Allianssi ja Nuorisotyön Allianssi. Hallitus päätti, että kevätkokouksessa esitetään nimen muuttamista Nuorten Allianssiksi.97 Allianssin kevätkokouksessa 11.4.2005 puheenjohtaja Kaikkonen ja varapuheenjohtaja Söder esittelivät nimityöryhmän työskentelyä, tavoitteita ja esitystä. Allianssin hallitus esitti kevätkokoukselle, että Allianssin nimi muutetaan Nuorten Allianssi ry:ksi. Esitys aiheutti taas keskustelua kevätkokouksen osanottajien keskuudessa. Asiassa aktiivinen Vasemmistonuorten Paavo Arhinmäki esitti, että Allianssin nimi Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry säilyy sellaisenaan. Nuorten Keskuksen Eija Kallinen esitti, että nimeksi tulisi Nuorisoyhteistyön Allianssi ry. Sosialidemokraattisten opiskelijoiden Arto J. Virtanen kannatti puolestaan hallituksen esitystä. Partion edustajat kannattivat Paavo Arhinmäen tekemää esitystä, jolloin Eija Kallinen veti tekemänsä esityksen pois. Vastaesityksen vuoksi asiasta äänestettiin taas, niin kuin oli tehty syyskokouksessakin. Ääniä annettiin yhteensä 7353. Päätös oli samanlainen kuin syyskokouksessa. Vasemmistonuorten ja Partion tekemä esitys sai ääniä 2402 ja hallituksen esitys 4851 ääntä. Nimen muuttamiseen olisi siis tarvittu 2/3 äänistä. Hallitus hävisi äärimmäisen täpärästi, sillä sen esitystä kannatti kaikkiaan 65,97 prosenttia äänistä ja Vasemmistonuorten ja Partion esitystä 32,66 prosenttia äänistä. Hylättyjä oli 1,36 prosenttia äänistä.98 Allianssin nimi ei siis muuttunut. Paavo Arhinmäen mukaan nimen muuttaminen olisi ollut huono asia, eikä uusi nimi olisi kuvannut Allianssin toimintatarkoitusta. Hän kuitenkin myöntää, että kyse oli samalla osittain myös siitä, että saatiin pientä elämää Allianssin kokouksiin: Nuorisoyhteistyö Allianssi haluttiin muuttaa vaan Nuoriso Allianssiksi. Allianssi ei ole niinkään nuorison Allianssi, vaan järjestöt, jotka tekee nuorisotyötä, jossa on paljon muitakin kuin vain nuoria, niin se nuorisotyö kuvaa paremmin sitä minkä tyyppistä väkeä tähän on niin kuin koottu yhteen. Olihan siinä vähän ehkä show-piirteitä. Kaikkonen halusi sitä jostain syystä viedä voimallisesti eteenpäin ja oli hauskaa laittaa kapuloita rattaisiin, vähän tehdä kiusaa asiassa, jolla nyt ei ole niin suurta merkitystä.99

Näkyvä ja näkymätön Allianssi Tultaessa 1990-luvun lopulle Allianssi ei ollut vielä noussut kovinkaan näkyväksi tekijäksi ja vaikuttajaksi. Tämä johtui paljolti siitä, että Allianssi ei itsekään ollut vielä kovin vakiintunut, vaan toiminta haki muotojaan. Vähitellen Allianssi alkoi kuitenkin näkyä yhä enemmän myös mediassa, mutta tämä näkyvyys oli hyvin vaihtelevaa. Myöskään jäsenjärjestöilleen Allianssi ei aina ole ollut kovin näkyvä. Allianssi on kuitenkin järjestänyt aina aika ajoin jäsenjärjestötapaamisia, joissa on esitelty Allianssia ja sen toimintaa jäsenjärjestöille ja sen edustajille. Esimerkiksi vuoden 2002 aikana järjestettiin kaiken 89


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

kaikkiaan 11 erilaista jäsenjärjestötapaamista.100 Jäsenjärjestöjen suuntaan yhteyttä on pidetty myös kirjeitse. Mutta vaikka näin tehtiin, 2000-luvun alussa puheenjohtajana olleen Teemu Japissonin mukaan Allianssissa koettiin epätietoisuutta jäsenjärjestöjen suhteen, koska palautetta jäseniltä saatiin hyvin vähän: Meillä oli jäsenjärjestötapaamisia, kutsuttiin ja käytiin läpi ajankohtaisia. Haettiin palautetta, mutta oma tuntemus oli, että oltiin aika ohuella jäällä – tai ainakin minä olin – mitä ne jäsenjärjestöt oikeesti ajattelee. Ja kun vastaavissa hommissa on jatkanut, niin se on vähän rakenteellinen ongelma, ettei oo helppo saada sitä aitoa palautetta.101

Se, että Allianssi koetaan tuntemattomaksi, ei ole pelkästään Allianssin vika. Osasyynsä on jäsenjärjestöissä itsessään. Vuonna 2009 tehdyssä Allianssin jäsenjärjestökyselyssä osa jäsenjärjestöistä koki Allianssin tuntemattomaksi ja etäiseksi, mutta totesivat tämän johtuvan oman aktiivisuuden puutteesta.102 Politiikan maailmassa ja monelle virkamiehellekin Allianssi oli vielä vuosituhannen vaihteessa melko näkymätön toimija, jota ei oikein hahmotettu. Tuolloisen varapuheenjohtaja Jussi Kekkosen mukaan syy oli siinä, että Allianssin brändi oli vielä hahmottumaton. Kekkosen mukaan virkamiehelle oli helpompi hahmottaa mitä yksittäiset jäsenjärjestöt edustivat, esimerkiksi Suomen Lukiolaisten Liitto.103 Oma osuutensa sille, että Allianssin tunnettuus lisääntyi, oli jo esille tulleella strategiatyöllä. Ilman strategian luomista Allianssin olisi varmaan ollut hyvinkin vaikea tehdä itseään tunnetuksi. Mitenkään kovin hanakasti Allianssi ei kuitenkaan ole itsestään yrittänyt rummuttaa julkisuuteen. Erilaiset suurtapahtumat ovat kuitenkin useimmiten ylittäneet uutiskynnyksen. Tällaisia ovat Valtakunnalliset Nuorisotyöpäivät ja Allianssi-risteilyt. Mielenkiinto näitä tapahtumia kohtaan johtunee varmastikin siitä, että kyseisiin tapahtumiin on osallistunut monesti myös julkisuuden tunnettuja toimijoita, varsinkin poliittisia vaikuttajia. Tasavallan presidentti on osallistunut useammankin kerran Allianssi-risteilyn avajaisiin. Presidentti Halonen puhui muun muassa vuoden 2000 risteilyn avajaisissa. Myös nuorisovaalit ovat kiinnostaneet julkisuudessa ja niiden tuloksia on esitelty eri tiedotusvälineissä. Varsinkin vaalien aikaan tämä kiinnostus nousee hyvinkin suureksi. Nuoret ovat vielä sangen mielenkiintoinen ryhmä tarkkailtavaksi, koska heitä yleensä pidetään passiivisina poliittisina osallistujina. Media on siis kiinnostunut tietämään, miten nuoret käyttäytyvät, kun he osallistuvat poliittiseen toimintaan tai harjoittelevat siihen osallistumista. Allianssi näkyi julkisuudessa aika ajoin myös Veikkauksen tuotonjaosta käydyn kamppailun aikana. Allianssi oli tosin vain yksi vaikuttaja muiden joukossa, mutta varsin keskeinen toimija. Veikkauksen tuotonjaosta käytyä kamppailua ja Allianssin roolia siinä seurattiin varsinkin Nuorisotyö-lehdessä, mutta asia noteerattiin myös laajemminkin medioissa, muun muassa Helsingin Sanomissa. Asiasta uutisoitiin, mutta lisäksi Allianssin toiminta näkyi mielipideosastolla, jonne puheenjohtaja Kaikkonen kirjoitti yhdessä 90


Vaikutusvallan vakiintumisen aika

Suomen Liikunnan ja Urheilun puheenjohtaja Carl Olof Homénin kanssa tuotonjakoa puolustavan kirjoituksen.104 Julkisuutta Allianssille on tullut myös silloin, kun on tehty nuorten hyvinvointiselvityksiä. Esimerkiksi Nuorista Suomessa -julkaisu on kiinnostanut mediaa joka kerta. Jukka Tahvanaisen mukaan syy on siinä, että julkaisussa on selvitetty sitä, onko nuorten kehitys tasa-arvoista ja miten palveluita saadaan. Muutkin selvitykset ovat saaneet julkisuutta. Lisäksi äänestysikärajaan liittyvät kysymykset ja eläkekysymykseen liittyvät kannanotot ovat kiinnostaneet mediaa. Tiedotuksessa on pyritty siihen, että Allianssia edustaa puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja. Näin tuodaan selkeästi esille luottamusjohtajaorganisaatiota.105 Näkyvyyttä Allianssi on saanut myös sellaisissa tapauksissa, kun Allianssissa on ollut sisäisiä kiistoja tai sen toimintaa on arvosteltu tavalla tai toisella. Tällaisia tilanteita ei ole paljon ollut, mutta toki niitäkin löytyy. Mainittakoon tässä jo esiin nousseet Vasemmistonuorten eroaikomus ja Allianssin nimenmuutoshanke. Mitenkään laajaa näkyvyys ei kuitenkaan ole ollut, vaan tapaukset ovat rajoittuneet muutamiin juttuihin, jotka nekään eivät ole aina päässeet kovin laajalti esille valtakunnallisessa mediassa. Varsin suurta julkisuutta Allianssi sai kuitenkin vuoden 2011 loppupuolella, kun kolme poliittista nuorisojärjestöä, Kokoomuksen Nuorten Liitto, Kristillisdemokraattiset Nuoret ja Perussuomalaiset Nuoret erosivat suurella kohulla Allianssista. Asiaan palataan vielä myöhemmin tässä teoksessa. Allianssi on 1990-luvun lopulta nostanut profiiliaan ja tehnyt itseään tunnetummaksi. Allianssin ensisijainen tarkoitus näyttääkin olevan se, että se kokoaa toimialaa yhteen ja ajamaan yhteistyöllä asioita eteenpäin. Asioista tietenkin esitetään kannanottoja ja lausuntoja, mutta Allianssin päätoimintalinja toimii paljolti verkostojen kautta. Jäsenilleen, nuorisoalan toimijoille, virkamiehille ja politiikoille Allianssi on sen sijaan tehnyt itsestään melkoisen näkyvän toimijan. Allianssia on nuorisoalalla pidetty myös hyvin arvostettuna toimijana ja se on näkynyt selvästi esimerkiksi Nuorisoasiain neuvottelukunnassa, kuten neuvottelukunnan puheenjohtajana vuosina 1999–2003 toiminut Jyrki Katainen toteaa: Allianssi on arvostettu, iso toimija, järjestöjen järjestö ja sinänsä nuorisojärjestöjä kattavasti edustava, ja myös oikeus sillä painoarvollaan kertoa näkemyksiään.106

Tätä viestiä vahvistavat Allianssin sidosryhmät. Vuonna 2011 suoritettiin Allianssin sidosryhmien haastattelut, joihin osallistuivat Veikkaus, Humanistinen ammattikorkeakoulu, Helsingin Nuorisoasiainkeskus, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ja opetusja kulttuuriministeriö. Sidosryhmähaastatteluissa nousivat esille Allianssin vahvat verkostot ja kontaktit. Allianssia kuvailtiin myös vahvaksi ja sitoutuneeksi toimijaksi.107 Tosin eräät poliitikotkin suhtautuvat Allianssin vaikuttavuuteen ja näkyvyyteen hieman kriittisemmin. Näihin kuuluu keskustan Mari Kiviniemi – itsekin vanha allianssi91


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Vallilasta Pasilaan – Allianssin toimitiloista Kansalaiskasvatuksen Keskus ja Nuorisotyön Keskus olivat toimineet Kasarmikadulla ja Suomen Nuorisojärjestöjen Yhteistyöjärjestö Hakaniemessä. Kasarmikadun tilat olivat olleet kodikkaasti yksityisasunnossa. Eräänä aamuna työntekijöiden istuessa aamukahvilla kuului yläkaapista yllättäen koputusta. Yläkaappi avattiin ja esiin ryömi työmies, joka oli päätynyt kaappiin kiinteistön ilmanvaihtohormia pitkin. ”Kysyttiin mieheltä, että tuletko kahville. Jätkä istui kahvipöytään. Se oli ensimmäinen inhimillinen käkikello. Pian sen jälkeen taloa alettiinkin saneerata ja sieltä piti lähteä. Yhteisten tilojen etsintä oli yksi sysäävä tekijä järjestöjen yhdistymisessä”, NTK:n silloinen pääsihteeri Eero Nerelli-Antell kertoo.1 Kun suunnitelmat rakentaa Nuorisoinstituutti Vantaalle olivat kariutuneet, kaikki kolme

Allianssin työntekijöitä Nokiantiellä: Ira Stiller, Kari Anttila, Lea Silvenius, Seija Karvonen ja Seija Majanen. 92

järjestöä muuttivat Vallilaan Nokiantielle vuoden vaihteessa 1991–1992. Siellä Allianssi sitten perustettiinkin. Muuttaminen Nokiantie 4:ään ei aiheuttanut riemunkiljahduksia työntekijöissä. Toimitilat olivat varastomaisessa ympäristössä, ja työntekijöiden mielestä lisäksi turhan syrjässä keskustasta. Sinne oli myös vaikea päästä.2 Toimitilat itsessään olivat karut ja ankeat. Kulku L:n muotoisiin tiloihin tapahtui kolmien panssariovien läpi. Alakerrassa toimi työmaagrilli, josta levisi rasvaisia tuoksuja ympäri kiinteistöä. Kiinteistön puhelinjärjestelmä oli jäänyt kehityksestä. ”Jos siirsit puhelun eteenpäin ja sattui olemaan niin, ettei siihen kukaan vastannut, puhelu saattoi jäädä soimaan viikoksi, jos ei osannut oikeaa purkukoodia,” Eero Nerelli-Antell kertoo. Puheluita vasta perustettuun Allianssiin tuli myös ilta-aikaan, ja osa niistä oli hieman outoja. ”Muutama vanha herra kyseli seuraa itselleen. Alli ja Anssi. Silloin tajusin, että järjestön nimi ei ole ihan yksiselitteinen, vaikka siitä oli iloittu valtavasti, ja ne ei ollut mitään pilasoittoja.”3 Kukaan tuskin jäi kaipaamaan Vallilaa, kun Allianssi muutti vuonna 1994 uusiin toimitiloihin Olympiastadionille. Stadionista tulikin Allianssille pitkäaikainen koti. Allianssi oli päässyt keskeiselle paikalle. Ongelmia aiheutti se, että ihmiset löysivät paikalle turhankin helposti. Välillä


Allianssin toimitiloista

Tupaantuliaiset Olympiastadionilla 1994. Pia Pohja ja Sari Sarkomaa. Allianssin tiloihin eksyi japanilaisia turisteja etsimään vessaa tai tietä Stadionintorniin. Olympiastadionin toimistotilat kävivät Allianssille välillä ahtaiksi, eivätkä ne myöskään olleet kaikkein käytännöllisimmät. Kokoustiloja siellä ei ollut ollenkaan ja isommissa tilaisuuksissa tunnelma oli välillä turhankin tiivis.4 Vähitellen alettiin miettiä mahdollisuuksia uusiin toimitiloihin. Mutta vasta puheenjohtaja Antti Kaikkosen kaudella suunnitelmat alkoivat konkretisoitua. Aluksi tarkoitus oli hankkia Suomen Partiolaisten kanssa yhteinen toimitalo. Vaihtoehtoina olivat muun muassa Katajanokan vanha vankila, entinen Kotitalousopettajien oppilaitos Sturenkatu 2:ssa ja Näkövammaisten Keskusliiton entinen toimisto Mäkelänkatu 50:ssa.5 Nämä hankkeet kuitenkin kaatuivat ja partiolaiset vetäytyivät pois. Allianssi alkoi etsiä itselleen omaa toimitilaa. Sel-

lainen löytyikin Itä-Pasilasta Asemapäällikönkadulta. Asemapäällikönkadun kiinteistön omisti tuolloin HOAS. Mainittakoon, että kyseisen tontin rakentamiseksi oli aikoinaan suunniteltu muodostettavaksi kiinteistöosakeyhtiö Pasianssi, jossa olisivat olleet mukana HOAS, Opiskelijaliikuntasäätiö ja Yliopiston Farmasiakunta. Muut tahot kuitenkin luopuivat hankkeesta ja niin HOAS rakennutti tontille toimistotalon ja opiskelija-asuntolan. Rakentaminen alkoi kesällä 1975 ja loppukatselmus pidettiin tammikuussa 1977.6 Allianssin kiinnostus taloa kohtaan oli suuri. Mutta itsellään Allianssilla ei sellaisia rahoja ollut, että talo olisi tuosta vain voitu mennä ostamaan. Talon hankintaa varten tarvittiin opetusministeriön myötämielisyyttä. Allianssi oli käynyt neuvotteluja opetusministeriön kanssa rahoituksesta jo ennen Itä-Pasilan toimitilan löytymistä ja kun opetusministeriössä oltiin myötämielisiä rahoituksen suhteen, niin asiassa oli mahdollisuus tehdä ratkaisu. Tuolloinen puheenjohtaja Antti Kaikkonen muistelee Allianssitalon hankintaa yhtenä puheenjohtajakautensa suurena saavutuksena: Kyllä itse käytin siihen aika paljon aikaa ja energiaa. Pidin hyvänä, että Allianssilla olisi oma toimitila ja laajemminkin nuorisoalalla. Sitä haarukoitiin ensin

93


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Puheenjohtaja Antti Kaikkonen ja Allianssin työntekijöitä Olympiastadionilla 2004. partiolaisten kanssa, mutta lopulta pää-

keskus voisi sopia ihan hyvin tänne roso-

dyttiin malliin, jossa Allianssi on ykkönen

seen Itä-Pasilaan. Logistisesti se on hyvä

ja vuokrataan tiloja. Tahvanaisen kanssa

ja uskon, että tulee parantumaan kun Pa-

käytiin koluamassa useampikin kohde,

silaa kehitetään, Keski-Pasila rakentuu ja

erilaisia rakennuksia. Taisi olla että Ka-

toisaalta tämmöisessä nuoriso- ja under-

tajanokan vankila oli se ykköskohde, jota

groundhengessä Itä-Pasila on hyvä paikka.

partiolaisten kanssa katseltiin, mutta se

Tämä prosessi oli varmaan se isoin. Oon

ei sitten realisoitunut. Sitten lähdettiin

ylpeä että Allianssitalo saatiin aikaiseksi.7

katselemaan. Erilaisia haarukointia siinä tapahtui. Tehtiin vaikuttamistyötä OPM suuntaan, kuten Olli Saarelan, ja nuorisoasioista vastaavan ministerin eli Tanja Karpelan suuntaan, että se tietty pesämuna voisi löytyä. Kun alkoi näyttää, että tuki löytyisi, niin tätä vietiin vakavasti eteenpäin. Kun Pasilasta löytyi tämä paikka, niin tuntui heti, että nuorisoalan

94

Allianssin kanssa Olympiastadionilla toiminut Nuorisotutkimusseura olisi myös halunnut tulla omistajaksi Allianssitaloon. Opetusministeriöstä tuli kuitenkin välitön kieltävä vastaus sen ehdotukseen. Sen jälkeen Nuorisotutkimusseura yritti neuvotella ministeriön kanssa jäämisestään Olympiastadio-


Allianssin toimitiloista

nille. Se olisi sopinut Stadion-säätiölle, mutta ei nuorisoyksikön päällikölle Olli Saarelalle. Viesti oli selvä: Nuorisotutkimusseuran saama rahoitusosuus nuorisoyksiköstä on niin iso, että Allianssi-taloon on muutettava. Niin myös tapahtui. Nuorisotutkimusseura on Allianssin suurin vuokralainen.8 Marraskuussa 2004 Allianssin hallitus esitti syyskokoukselle Asemapäällikönkatu 1:n ostamista Allianssin toimitiloiksi.9 Syyskokous siunasi kaupan ja Allianssi osti kiinteistön 13.12.2004 2 020 000 euron hinnasta.10 Opetusministeriöltä kiinteistöhankkeeseen oli saatu avustusta peräti 1 700 000 euroa.11 Nuorisoasianneuvos Olli Saarelan mukaan se, että Allianssi sai oman talon, symboloi sitä, että Allianssi on olemassa.12 Aivan heti taloon ei kuitenkaan päästy muuttamaan, vaan talvi ja kevät 2005 taloon tehtiin remonttia. Kesäkuun 14. päivä 2005 saatettiin Allianssi-talossa viettää juhlallisia avajaisia. Talon siunasivat käyttöön muun muassa Helsingin piispa Eero Huovinen ja ortodoksisesta kirkosta kirkkoherra

Veikko Purmonen.13 Avajaispuheen pitänyt kulttuuriministeri Tanja Karpela toivoi puheessaan, että Suomessa voitaisiin olla ylpeitä kansainvälisestikin monipuolisesta Allianssi-talosta.14 Talosta ei ole tullutkaan pelkästään Allianssin tukikohtaa, vaan talossa on ollut ja on edelleen useita vuokralaisia jotka ovat tavalla tai toisella lähellä nuorisotoimialaa. Vuokralaisista mainittakoon tässä Allianssin kehittämispalvelut Oy, Nuorisotutkimusseura ja -verkosto, Valtakunnallinen työpajayhdistys ry, Nuorten Akatemia, Suomen Lasten Parlamentin Säätiö ja Verkkodemokratiaseura. Lisäksi Allianssi-talossa toimii lounasravintola Harjulan Herkku. Tulijoita taloon olisi enemmänkin ja vuonna 2009 aloitettiin Allianssi-talon lisärakentamisen selvittäminen.15 Allianssi-talosta on muodostunut eurooppalaisessakin näkökulmassa poikkeuksellinen, sillä vastaavaa nuorisotoimialajärjestöjen yhteistä taloa ei muualla ole. Tuomas Rantala

lainen. ”Varmaan on jotain kannanottoja tullut, mutta ei se ole ollut korkean profiilin vaikuttamista”, hän arvioi. Yksi syy vähäisempään näkymiseen saattaa Kiviniemen mukaan olla se, ettei Allianssin puheenjohtajana ole ollut kansanedustajaa Antti Kaikkosen kauden (vuoden 2005) jälkeen. ”Jos puheenjohtajana on politiikassa mukana oleva, se automaattisesti lisää julkisuutta, näkyvyyttä ja poliitikkojen kiinnostusta asiaan. Ihan sama mistä puolueesta puheenjohtaja on.”108 Niille, jotka eivät työskentele nuorisotoimialalla, Allianssi on jäänyt melko tuntemattomaksi toimijaksi. Allianssin tavoitteena ei ole ollutkaan olla tunnettu joka suuntaan. Jukka Tahvanaisen mukaan Allianssin viestintää ja näkyvyyttä on koko ajan pyritty lisäämään, mutta se ei ole tärkeää, että Allianssi on Allianssi ry:nä esillä109. Allianssi on 95


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

kyllä korostanut olevansa vahva viestinviejä, mutta tämä rooli on tarkoittanut ensisijassa sitä, että Allianssi on viestinyt järjestöihin, nuorisotyöntekijöihin, päättäjiin ja nuoriin päin. Näkyvyyttä Allianssi on saanut luonnollisesti omalla toimialallaan myös Nuorisotyölehden kautta, niin artikkelien kuin AllianssiMenyynkin kautta. Lisäksi Allianssi tiedottaa nuorisotoimialan ajankohtaisista asioista AllianssiExpress -ajankohtaistiedotteella, joka ilmestyy joka toinen viikko. AllianssiExpressin voi tilata sähköpostiin. Näitä viestejä ei olekaan tarkoitettu ensi sijassa suurelle yleisölle, vaan pääsääntöisesti niille toimijoille ja vaikuttajille, jotka ovat vaikuttamassa nuorisotoimialaan. Ajan henkeä Allianssi on kuitenkin pyrkinyt seuraamaan. Allianssi meni Internetiin jo melko varhaisessa vaiheessa. Allianssilla on muun muassa oma profiili Facebookissa, Allianssin tapahtumista ja tilaisuuksista on laitettu pätkiä YouTubeen ja muutenkin Allianssi on pyrkinyt olemaan eri tavoin mukana verkossa. Ehkä yksi näkyvimmistä Allianssin verkkohankkeista on Valtikka -sivusto, joka on ollut toiminnassa jo vuodesta 2001. Allianssin strategioissakin on linjattu järjestön viestinnän suuntaamista. Strategioissa on selvästi näkynyt se mihin suuntaan viestiä on haluttu viedä. Toki toimialalle on haluttu saada näkyvyyttä laajemminkin, mutta selvänä ykkösasiana on ollut Allianssin näkyvyyden kasvattaminen päättäjien parissa. Allianssin strategiassa vuonna 2004 kohderyhmiksi rajattiin nuorisojärjestöt, nuorisotyöntekijät, nuoret ja päättäjät.110 Se, että Allianssi on koettu jäsenjärjestöjensä parissa joskus hieman tuntemattomaksi, voi johtua paitsi siitä, että jäsenjärjestöt eivät kaikki aina ole itse olleet kovin aktiivisia Allianssin suuntaan, myös siitä, että Allianssin harjoittamassa viestinnässä jäsenjärjestöt ovat jääneet hieman harmaalle alueelle. Jäsenjärjestöille on nimittäin lähetetty sekä sisäistä että ulkoista viestintää.111 Ulkoista viestintää ei Allianssin osalta ole tutkittu, mutta Maarit Honkonen-Seppälä on tutkinut sisäistä viestintää vuonna 2003 valmistuneessa yhteisöviestinnän pro gradussaan. Tutkimuksessa haastateltiin sekä Allianssin henkilökuntaa että jäsenjärjestöjen edustajia. Tutkimuksen mukaan suurin osa henkilöstöstä koki Allianssin sisäisen viestinnän toimivan hyvin, mutta jäsenjärjestöjen suhtautuminen oli hivenen kriittisempää.112 Henkilöstön myönteisempää asennetta voi perustella sillä, että he ovat jatkuvasti läsnä, kun taas jäsenjärjestöjen edustajat eivät ole välttämättä kovinkaan usein yhteydessä Allianssin kanssa. Jäsenjärjestöt kyllä totesivat saavansa hyvin tietoa toimialasta ja Allianssin kehittämishankkeista. Sen sijaan tutkimuksen mukaan jäsenjärjestöjen edustajat kokivat olevansa heikosti allianssilaisia.113 Allianssin voi todeta osin onnistuneen viestinnässään ja näkyvyydessään. Suurelle yleisölle Allianssi on ollut melko näkymätön, mutta kohderyhmilleen Allianssi on pääosin tullut näkyväksi. Tämä on ollut tarkoituskin. Jukka Tahvanaisen mukaan julkisuudessa pitää olla jotain sanottavaa ja korostaa, että ei ole tarvetta mihinkään mainoskampanjoihin.114 Suurin ongelma on piillyt ehkä siinä, että kaikki jäsenjärjestöt eivät ole kokeneet Allianssia aina niin näkyväksi ja läheiseksi kuin olisivat halunneet. Ehkä 96


Vaikutusvallan vakiintumisen aika

jotkut jäsenjärjestöt ovat kaivanneet myös hieman kohdennetumpaa viestintää kuin toiset. Vaikka Allianssi suurelta osalta onkin onnistunut viestinnässään, täydellistä se ei ole ollut. Järjestöjen järjestönä Allianssin toiminnan edellytys on, että järjestöt tuntevat sen ja tuntevat sen omakseen.

Isot projektit ja hankkeet kasvattavat Allianssin merkitystä Allianssi ei ole pelkästään nuorisotoimialan edunvalvoja, joka valvoo nuorisotoimialan resursseja ja lobbaa politiikkoja nuorisotyön rahoituksesta. Allianssi on aina ollut mukana myös monenlaisessa käytännön nuorisotyössä ja osallistunut erilaisiin hankkeisiin. Hankkeet ovat olleet paljolti luonteeltaan sellaisia, joissa osallistetaan nuoria, aktivoidaan heitä ja kasvatetaan heidän mahdollisuuksiaan. Nuorille nämä hankkeet ja projektit ovat olleet näkyvin osa Allianssin toiminnasta. Tässä esitellään vain muutamia Allianssin monista hankkeista. SPARK -hanke 1990-luvun loppupuolella yksi Allianssin huomattavimmista hankkeista oli SPARKhanke. Vuosina 1998–2000 toteutetun hankkeen rahoitti Euroopan sosiaalirahasto. Toteutuksesta vastasi Allianssin ohella Nuorten Akatemia. Toimintojen vastuut oli jaettu siten, että Allianssi vastasi hankkeessa toteutettavan verkko-opiston teknisestä ja sisällöllisestä toteutuksesta sekä kansalaistoiminnan opintokokonaisuuden suunnittelusta ja käytännön toteutuksesta. Nuorten Akatemia puolestaan vastasi hankkeen alueellisesta toiminnasta, kuten järjestöjen, nuorten ja mentoreiden rekrytoimisesta, koulutuksesta ja yhteydenpidosta sekä toimintaan liittyvistä kehittämishankkeista. Allianssi vastasi myös yhteydenpidosta kansainvälisiin partnereihin sekä kotimaan viranomaisiin.115 Hankkeessa kohderyhmänä olivat erityisesti 20–25-vuotiaat työttömät ja ammattitaidottomat nuoret. Tavoitteena oli edistää heidän ammatillista valmentautumistaan ja pääsyään työelämään.116 SPARK-hankkeessa taustalla oli ajatus elinikäisestä oppimisesta ja siitä, että tulevaisuudessa työllistymisen edellytyksiä olisivat kansalaisoppiminen ja toiminta kolmannella sektorilla. Hankkeessa korostettiin, että kansalaistoiminta on arvokas oppimisen paikka, jossa voidaan kehittää monia tietoyhteiskunnassa tärkeitä taitoja. Allianssista SPARK-hankkeessa työskentelivät projektijohtaja Ira Stiller, tietoverkkosuunnittelija Matti Viirimäki ja projektisihteeri Henrikki Halme, joka toimi myös vt. kehittämispäällikkönä. Lisäksi hankkeella oli johtoryhmä, johon kuuluivat hankkeessa työskennelleiden lisäksi toteuttajajärjestöjen pääsihteerit ja toiminnanjohtajat.117 Itse varsinainen hanke toteutettiin kahdella kokeilualueella, Varsinais-Suomessa Turun seudulla ja Pohjois-Karjalassa Joensuun seudulla. Hankkeeseen rekrytoitiin neljätoista työntekijää tai vapaaehtoista kansalaisjärjestöistä, jotka koulutettiin toimimaan mento97


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

reina. Varsinaiseen SPARK-hankkeeseen osallistui 55 nuorta. Nuoret pääsivät harjoittelijoina työskentelemään eri järjestöissä. Harjoittelijoiden tehtävät olivat monenlaisia, he hoitivat asioita järjestöissä aina postituksesta tilaisuuksien järjestämiseen ja lehtijuttujen kirjoittamiseen. Osassa järjestöistä tehtävät koostuivat järjestön jokapäiväiseen toimintaan liittyvistä tehtävistä, kun taas toisissa järjestöissä nuorilla oli joku tietty hanke, joka heidän oli määrä toteuttaa alusta loppuun. Tehtävät muotoutuivat myös harjoittelujaksojen aikana kunkin nuoren kykyjen ja mielenkiinnon mukaan. Harjoittelijat osallistuivat järjestön jokapäiväisiin töihin muun muassa vetämällä kerhoja tai toimimalla niissä apuohjaajina. Joissakin järjestöissä nuoret pääsivät näyttämään osaamistaan ja hyödyntämään tietoteknisiä taitojaan, he esimerkiksi suunnittelivat ja tekivät järjestöille kotisivuja ja opettivat niiden tekemistä muille. Useissa järjestöissä nuoret pääsivät hyödyntämään atk-alan osaamistaan. Tämän kaiken lisäksi harjoittelijat osallistuivat järjestöjen tiedotustoimintaan, tilaisuuksien, kurssien, retkien ja näyttelyiden suunnitteluun ja toteuttamiseen.118 Hanke onnistui tavoitteissaan, niin hankkeesta loppuarvioinnin tehneen Tutkimusyhtiö Noodi Oy:n mukaan kuin hankkeessa projektijohtajana olleen Ira Stillerinkin mukaan. Loppuarvioinnin mukaan hankkeeseen löytyi riittävästi kiinnostuneita järjestöjä. Vaikutus järjestöjen toimintaan oli pääosin myönteistä, verkko-oppimista pystyttiin kehittämään, mentorointi onnistui ja hanke oli lähestymis- ja toimintatavoiltaan innovatiivinen.119 Ira Stiller muistelee SPARK-hanketta varsin onnistuneeksi: Hanke oli luontevaa jatkoa Allianssin nuorten elinoloja edistäville hankkeille mm. vuoden 1993 alussa toteutetulle Nuorten Talkoot hankkeelle, jossa koottiin ja palkittiin toimivia malleja nuorten työllistämiseksi . Spark-hanke oli mielenkiintoinen avaus kansalaistoiminnan ja verkko-oppimisympäristöjen kehittämiseksi nuorten työllistämisen tueksi. Vaikea kuitenkaan arvioida, mitä hankkeesta on jäänyt elämään. Hanke tuotettiin Allianssin ja Nuorten Akatemian yhteistyöprojektina. Oli ajatus, miten ryhdytään hyödyntämään internettiä oppimisympäristönä ja kehitetään kansalaisjärjestöjä nuorten työllistäjinä. Tuotettiin kansalaistoiminnan opisto (verkko-opisto). Hankkeen keskeinen tarkoitus oli tukea nuorten työllistymistä ja saada työttöminä olevia nuoria kansalaistoiminnan piiriin. Kansalaisjärjestöjen työntekijöistä koulutettiin mentoreita, jotka saivat tietotaitoa ohjaamisesta. Mentorit toimivat järjestöihin työmarkkinatuella palkattujen nuorten tukihenkilöinä ja työelämäohjaajina. Oli myös ajatus, että verkko-opistossa tehdään kansalaistoiminnan opintoja. Se sisällön tuottaminen ja koko projektin pyörittäminen oli Allianssin vastuulla ja Nuorten Akatemia vastasi mentor-koulutuksesta. Tehtiin paljon yhdessä tiimityönä. Työ oli innostavaa ja kivaa. Hanke oli EU-rahoitteinen. Oli paljon ruohonjuuritoimintaa ja kaikki mukana olevat nuoret tunnettiin myös henkilökohtaisesti. Tehtiin myös kansainvälistä yhteistyötä Englannin ja Hollannin kanssa. Nuoret olivat niissäkin mukana. Monet nuoret, jotka olivat mukana, pääsivät kiinni johonkin oman elämänsä kannalta tärkeään joko opiskeluiden alkuun tai työllistyivät. Osaa alkoi myös kansalaistoiminta kiinnostamaan, mikä oli yksi hankkeen tavoitteista. Hankkeessa tapahtui siis paljon hyvää. Hankkeessa tapahtui myös sellaista, jota ei oltu osattu odottaa, esimerkiksi paikallista verkottumista. Pai-

98


Vaikutusvallan vakiintumisen aika

kalliset kansalaisjärjestötoimijat löysivät toisensa ja alkoivat hankkeen ansiosta tekemään tiiviimpää yhteistyötä keskenään, mikä tuotti paikallista lisäarvoa. Siinä syntyi myös hyvää yhteistyötä muiden tahojen kesken. Teimme pääorganisaatiotasolla myös tiivistä yhteistyötä ja kokemusten jakamista muiden samankaltaisia nuorten elinoloja ja kansalaistoimintaa edistävien projektien kanssa. Näistä erityistesti on mainittava Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Mielenterveysseuran hankkeet.120

Myös hankkeesta tehdyssä yhteenvedossa oltiin tyytyväisiä. Hankkeen todettiin edenneen aikataulun mukaisesti. Samalla hankkeesta kuitenkin todettiin, että kaksi vuotta oli ehdottomasti minimiaika sen toteuttamiselle, jotta ehdittiin kokeilemaan ja kehittämään toimintatapoja. Pidempiaikainen hanke olisi mahdollistanut pitkäjänteisemmän työn. Lopputuloksena kuitenkin todettiin järjestöjen olevan erittäin potentiaalisia nuorten työllistäjiä, vaikka resurssit ja toimintatavat ovatkin usein sangen erilaisia. Hankkeessa tultiin siihen tulokseen, että järjestöt voivat mahdollisesti tarjota sellaisen oppimisympäristön, jossa nuori voi kehittää yhteiskunnassa tarvitsemiaan taitoja.121 SPARK-hanketta voi luonnehtia hyvinkin onnistuneeksi. Sitä kehuttiin niin hankkeen omassa yhteenvedossa kuin ulkopuolisen yhtiön tekemässä arvioinnissa. Uusi työ -projekti Vuonna 1999 Allianssi oli Suomen Liikunnan ja Urheilun sekä Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton kanssa käynnistämässä työllisyysprojektia nimeltä Uusi työ. Hankkeessa oli tarkoitus selvittää sitä, miten kansalaisjärjestöillä olisi mahdollisuus työllistää laadukkaammin ja pitkäkestoisemmin. Tarkoitus oli toimia yhdessä ja parantaa järjestöjen mahdollisuuksia työllistää ja samalla kehittää omia toimintojaan. Projektissa kerättiin tietoa kansalaisjärjestöjen työllistämiskäytännöistä sekä työllistämiseen liittyvistä esteistä ja ongelmista. Tutkimuksen ja selvitysten pohjalta laadittiin esityksiä lainsäädännön ja työllistämistukien uudistamiseksi. Hankkeen johtajana toimi Aaro Harju, joka teki työtään Allianssissa. Projektille nimitettiin lisäksi ohjaus- ja seurantaryhmä, jonka puheenjohtajana toimi Jukka Tahvanainen ja jäsenistö koostui Allianssin, Uudenmaan TE-keskuksen, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Lapin yliopiston, Suomen Liikunnan ja Urheilun sekä Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton edustajista.122 Projektille asetettiin useita tavoitteita. Yksi tavoite oli selvittää mitä pitkäkestoisempien työsuhteiden luominen nuorille ja pitkäaikaistyöttömille edellyttää lainsäädännöltä ja taloudelliselta tuelta. Toinen tavoite oli tehdä viranomaisille ja poliittisille päättäjille parannus- ja uudistusesityksiä siitä, millä tavalla nuoria ja pitkäaikaistyöttömiä voidaan työllistää enemmän kolmannelle sektorille. Kolmantena tavoitteena oli selvittää uudet työnkuvat kolmannella sektorilla. Projektin neljäs tavoite oli koota kansalaisjärjestöille soveltuvat työhöntulokäytännöt ja -tukijärjestelmät. Viidentenä tavoitteena projektissa oli saattaa nuoriso-, liikunta- sekä sosiaali- ja terveysalan järjestöt yhteistyöhön nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä.123 99


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Käytännössä projekti toteutettiin pilotteina eri paikkakunnalla. Pilottipaikkakunniksi valittiin suuria tai suurehkoja kaupunkeja, jotta saatiin riittävä määrä toimijoita jokaiselle paikkakunnalle ja lisäksi eräillä pilottipaikkakunnista oli ollut tai oli menossa yhteisiä kehittämis- tai kumppanuushankkeita. Hankkeessa käytettiin siis hyväksi vanhoja kokemuksia. Mukana oli toimijoita myös naapurikunnista, koska kiinnostus mukana oloa kohtaan oli suurta. Katsottiin, että pojektille oli pelkästään eduksi, että mukana oli laajempi joukko toimijoita, minkä vuoksi näin annettiin tapahtua.124 Projektin työskentelyssä huomio kiinnittyi eniten valtakunnallisten uudistusesitysten tekemiseen poliittisille päättäjille ja viranomaisille siitä, mitä muutoksia lainsäädäntöön ja taloudellisiin tukiin tarvittaisiin, jotta järjestöt voisivat työllistää pitkäkestoisemmin, laadukkaammin ja helpommin. Tämä olikin hankkeen ykköstavoite ja näin asia miellettiin myös osanottajien taholla. Valtakunnallisten kysymysten ohella hanke pyrki pitämään esillä työvoima- ja elinkeinokeskuksille, työvoimatoimistoille ja kunnille tehtäviä paikallisia ja alueellisia aloitteita.125 Projektityöskentelyyn liittyi olennaisena osana kouluttava näkökulma. Hanke haluttiin nähdä uutta tietoa ja osaamista lisäävänä, koska siten sen todettiin parhaiten edistävän järjestöllisen työllistämisen kehittymistä. Projektiin liittynyt koulutus lisäsi mukanaolijoiden työnantajavalmiuksia, työnjohdollista osaamista ja toiminnan tuotteistamista. Lisäksi panostettiin työllistäjien työssä jaksamiseen. Pitkäaikaistyöttömien työllistämisen todettiin olevan vaativaa työtä ja tätä koulutusta pidettiin merkittävänä. Hankkeen aikana korostettiin myös tuotteistamisen olevan osa olennainen osa tulevaisuuden työllistämistyötä, koska tehtävälle työlle täytyi löytyä myös järjestöissä asiakkaat, kuluttajat ja maksajat.126 Vuoropuhelu projektin johdon ja pilotinvetäjien välillä havaittiin toimivaksi. Projektista tehdyn väliarvion perusteella tieto kulki tyydyttävästi johdon ja pilottien osanottajien kesken. Sen sijaan pilottien välinen yhteistyö ei toteutunut, minkä mukanaolijat kokivat puutteeksi. Tähän ei projektissa tietoisesti panostettu, eikä nähty riittävästi sen tärkeyttä. Siksi se jäi vähäiseksi.127 Tiedottaminen projektista ulospäin toimi kohtalaisen hyvin. Pilotit saivat paikallista ja alueellista julkisuutta kaikissa medioissa niin radiossa, televisiossa kuin maakunta- ja paikallislehdissä koko prosessin ajan. Valtakunnallinen tiedotus sen sijaan ontui. Projekti sai kyllä alkaessaan huomiota valtakunnallisissa medioissa, muun muassa Helsingin Sanomissa, radiossa ja aamutelevisiossa. Projektin toiminnasta ei kuitenkaan tiedotettu valtakunnallisesti prosessin aikana, mutta projektin johtaja kirjoitti useita artikkeleita eri lehtiin. Lopputiedotus epäonnistui valtakunnallisissa medioissa, ainoastaan Suomen tietotoimisto tiedotti projektin tuloksista. Syitä oli todennäköisesti kaksi. Tiedottaminen hoidettiin rutiinilla, eikä siihen panostettu erityisesti. Toiseksi lopussa oli uutisoitavaa liian paljon: 32 uudistusesitystä perusteluineen, laajan tutkimuksen tulokset ja seikkaperäinen työoikeudellinen kartoitus.128 Tiedottaminen keskitettiin hankkeen päätösseminaarin yhteyteen ja sitä voi jälkikäteen arvioiden pitää virheratkaisuna. Jos tutkimus 100


Vaikutusvallan vakiintumisen aika

Allianssi koordinoi Suomessa YK:n vapaaehtoistoiminnan vuotta 2011. Juhlaseminaarissa Allianssin puheenjohtaja Hanna-Mari Mannisen ja pääsihteeri Jukka Tahvanaisen seurassa oikeusministeri Anna-Maija Henriksson ja presidentti Tarja Halonen.

olisi valmistunut alun perin sovittuna ajankohtana, sen tulokset olisi voitu julkistaa selkeästi ennen päätösseminaaria. Tämä olisi saattanut turvata ainakin sen tulosten uutisoinnin myös valtakunnan päämedioissa. Hankkeen johtopäätöksiksi tuli, että yhdistelmätukityöjaksoa olisi pidennettävä 6–12 kuukaudesta jopa kolmeen vuoteen ja yhdistelmätuella työllistymisen pitäisi olla mahdollista jo 250 työttömyyspäivän eli käytännössä vuoden jälkeen. Yhdistelmätuki olisi erityisesti pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen tähtäävä työvoimapoliittinen toimenpide. Lisäksi pitkäkestoisemman työllistämisen todettiin vaativan kasvavaa julkista taloudellista tukea.129 Projektissa havaittiin, että työllistämiseen liittyvät hallintokäytännöt olivat erittäin monimutkaisia ja työläitä. Projektissa tehtiin kuusi esitystä hallintokäytäntöjen yksinkertaistamiseksi koskien muun muassa palkan sivukulujen maksamista sekä työllistämistukien hakemista ja maksatusta. Yhdistelmätukea tuli myös korottaa, jotta työttömällä työnhakijalla olisi riittävä motivaatio työllistyä. Mielenkiintoisen lisän työttömien työllistämiseen toi uusi kuntouttava työtoiminta, joka otettiin käyttöön 1.9.2001. Kolmannen sektorin kokonaiskapasiteetin hyödyntämiseksi projektissa tehtiin esitys sektoria koskevan kansallisen kehittämisstrategian luomisesta.130 101


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Kansalaisjärjestötoiminnan osalta loppuraportissa todettiin uusien työtehtävien kirjon olevan laaja ja että eniten työttömiä työnhakijoita oli työllistynyt sosiaalialalle, missä oli myös suurimmat kasvun mahdollisuudet. Seuraavaksi eniten oli työllistetty kiinteistö- ja siivoustyöhön, mutta laajentumista rajoitti alan kuuluminen myös yksityisen liiketoiminnan piiriin. Uutena aluevaltauksena työllistymiselle voitiin pitää ympäristöalaa. Tekniikan kehittymisellä todettiin olevan suuri merkitys moneen asiaan. Sen havaittiin muuttavan työn sisältöjä, työtapoja ja työntekijöiden kvalifikaatiovaatimuksia. Oleellisinta työllistymiselle kolmannelle sektorille olivat sosiaaliset taidot ja kyky hyödyntää uutta tekniikkaa. Projektin neljäs tavoite oli koota kansalaisjärjestöille soveltuvat työhöntulokäytännöt ja -tukijärjestelmät. Tukiorganisaation tulisi huolehtia järjestöjen yhteisestä koulutustoiminnasta, aineistotuotannosta sekä edunvalvonnasta ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Viidentenä tehtävänä oli saattaa nuoriso-, liikunta- sekä sosiaali- ja terveysalan järjestöt yhteistyöhön nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä. Työllistämisen todettiin vaativan jatkossa monenlaista osaamista ja yhteistyön avulla todettiin voitavan säästää voimavaroja ja parantaa toiminnan laatua. Asenteiden ja työn käytännön organisoinnin havaittiin olevan yhteistyön suurimpia esteitä. Loppuraportissa todettiin myös se, että suomalaiset järjestöt eivät perinteisesti olleet pitäneet yhteistyötä edes potentiaalisena vaihtoehtona.131 Uusi työ -projekti koettiin loppuraportin mukaan haastavaksi kolmannen sektorin työllistämisen tutkimus- ja kehittämishankkeeksi. Projektin todettiin onnistuneen siinä, että se sai huomiota kansalaisjärjestöjen keskuudessa, mutta myös keskeiset poliittiset päättäjät ja viranomaiset tunsivat hankkeen.132 Loppuraportissa kuitenkin todettiin, että projektin tuloksien hyödyntäminen jäi jatkotyöskentelyn varaan ja hankkeessa syntyneet ideat ja yhteistyön alut voisivat realisoitua vasta konkreettisen jatkotyöskentelyn kautta. Vaikka Uusi työ -projekti epäonnistuikin tiedottamisessaan, voi hanketta sinänsä pitää kohtalaisen onnistuneena ja uraauurtavana. Projektiin osallistui monia eri toimijoita monilta eri aloilta ja näin projekti rikkoi raja-aitoja. Eri alojen järjestöt lähtivät yhteistyöhön keskenään ja näin loivat uusia mahdollisuuksia. Nuorten osallisuushanke Eräs isoin ja pitkäkestoisin hanke, jossa Allianssi on ollut mukana ja jossa Allianssin rooli on ollut hyvin keskeinen ja näkyvä, oli vuonna 2002 käynnistynyt Nuorten osallisuushanke. Hanke sai alkunsa pääministeri Paavo Lipposen kutsuttua 5.2.2002 eri alojen edustajia keskustelemaan ja sopimaan toimenpiteistä nuorten osallisuuden edistämiseksi yhteiskunnassa. Oli noussut huoli siitä, että liian moni nuori syrjäytyi, toisin sanoen putosi peruskoulun jälkeen jatko-opinnoista tai työelämästä.133 Hankkeen valtakunnalliseen johtoryhmään tulivat edustajiksi opetusministeriö, työministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Kuntaliitto, Allianssi ja Opetushallitus.134 102


Vaikutusvallan vakiintumisen aika

Varsinaisesti Nuorten osallisuushanke lähti käyntiin vuonna 2003. Osallisuushankkeessa oli mukana kaiken kaikkiaan 38 paikallista hanketta ja noin 70 kuntaa. Osallisuushankkeen koordinoinnista vastasi Opetushallitus, mutta myös Allianssi osallistui hankkeen koordinointiin. Allianssin puolelta koordinaatiota olivat tekemässä Hannu Kareinen ja häntä sijaistanut Liisa Sahi. Osallisuushanke oli kaikin tavoin hyvin massiivinen hanke, sillä se kesti vuodesta 2003 vuoteen 2007. Kohderyhmäksi hankkeeseen tulivat ensisijaisesti peruskoulun päättövaiheessa (lähinnä 7–9 vuosiluokilla) olleet oppilaat sekä peruskoulunsa päättäneet ja nivelvaiheeseen pudonneet nuoret. Hankesuunnitelmassa korostettiin, että erityistä huomiota tuli kiinnittää sellaisiin oppilaisiin, joiden opiskelussa tai elämänhallinnassa oli vaikeuksia, sekä nuoriin, joiden jatkokoulutukseen tai työhön sijoittumisessa oli ongelmia. Tällaisiksi katsottiin esimerkiksi sellaiset nuoret, jotka eivät esimerkiksi olleet hakeneet yhteishaussa tai olivat jääneet koulutuksen ulkopuolelle. Ongelmallisina nähtiin myös opintonsa alkuvaiheessa keskeyttäneet tai keskeyttämistä harkitsevat. Hankkeessa heitä oli tarkoitus ohjata sellaisen toiminnan pariin, joka edistäisi heidän terveyttään ja hyvinvointiaan, jatko-opintovalmiuksiaan ja työllistymistään. Hankesuunnitelmassa painotettiin myös vanhempien vastuuta lapsistaan.135 Nuorten osallisuushankkeessa tarkoitus oli siis saada nuoria osallistumaan ja osallisiksi toiminnasta. Erityisesti hankkeessa haluttiin kiinnittää huomiota nuoriin, jotka olivat peruskoulun päättövaiheessa ja päätavoitteena oli turvata jokaiselle nuorelle jatko-opintopaikka tai muu mielekäs vaihtoehto oman elämän rakentamiseen. Nuorten osallisuushankkeen tavoitteena oli myös nuorille suunnatun palveluverkoston kehittäminen sellaiseksi, että se tukisi nuorta ja tarjoaisi nuorelle mielekkäitä vaihtoehtoja. Hankesuunnitelman mukaan hankkeessa mukana olevissa kunnissa nuorille tuli turvata osallisuus, joka käsitti varsin laajan skaalan asioita. Hankesuunnitelman mukaan jokaisen nuoren tuli saada hyvä perusopetus ja peruskoulun päästötodistus. Jokaiselle tuli turvata jatko-opintopaikka. Sellaiselle, jolla ei ollut jatkokoulutuspaikkaa tai työtä, piti antaa mahdollisuus ohjauskeskusteluun ja laatia koulutusohjelma tai osallisuussuunnitelma. Jokaisen tuli saada tarvittaessa myös muuta henkilökohtaista ohjausta tai tukea. Lisäksi kuntien tuli kehittää muutenkin nuorten elinoloja, nuorten vaikutusmahdollisuuksia tuli lisätä ja innostaa heitä osallistumaan itseään koskevaan päätöksentekoon, piti järjestää kattava seuranta peruskoulun päättävän ikäluokan sijoittumisesta ja tutkimusta tuli kohdentaa osallisuushankkeen tavoitteiden suuntaisesti osana nuorisotutkimuksen verkostoa.136 Osallisuushankkeessa oli monenlaista toimintaa. Yksi tärkeä tavoite oli saada nuorten ääni paremmin kuulumaan päättäjien suuntaan. Osallisuushankkeen aikana perustettiin muun muassa uusia nuorisovaltuustoja. Nuorisovaltuustojen asema vahvistui maaliskuun alussa 2006 voimaantulleen nuorisolain myötä, sillä se velvoitti kuntia kuulemaan nuoria heitä koskevissa asioissa sekä järjestämään nuorille mahdollisuuden osallistua nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Oppilaskuntatoi103


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

minnan kehittäminen ja tukeminen eri koulumuodoissa oli usean paikallisen hankkeen suunnitelmissa. Erilaisia työskentelytapoja, kuten esimerkiksi tulevaisuusverstaita, otettiin käyttöön nuorisotaloilla ja kouluissa nuorten ja aikuisten aktivoimiseksi yhteistyöhön.137 Osallisuushankkeessa pureuduttiin myös niin sanotun nivelvaiheen problematiikkaan. Laajan määritelmän mukaan nivelvaiheeseen luetaan kaikki 16–24-vuotiaat nuoret, jotka eivät ole sijoittuneet toisen asteen koulutukseen, mutta osallisuushankkeen yhteydessä nivelvaihe laajennettiin tarkoittamaan lisäksi toisen asteen koulutukseen sijoittumisen pitkittymistä tai ongelmaisuutta. Osallisuushankkeessa nivelvaihetyötä tehtiin oppilaitosten ohella myös työvoimahallinnossa, sosiaalitoimessa, työpajoilla, nuorisotoimessa ja erilaisissa hankkeissa. Käytännössä nivelvaihe sisälsi esimerkiksi peruskouluarvosanojen korottamista, ammatinvalinnan hakemista ja sosiaalisten taitojen opettelua. Kohteina olivat nuoret, jotka tarvitsivat enemmän ohjausta kuin peruskoulun tai ammatillisten oppilaitosten normaalien ohjausresurssien voimin oli mahdollista antaa. Nivelvaiheen eräänä ongelmana oli pidetty paikallisten palveluverkostojen toiminnan hajanaisuutta ja epäyhtenäisyyttä. Hankkeessa tavoitteeksi oli asetettu palvelujen parempi koordinointi ja yhteisten sopimusten sekä käytäntöjen muodostaminen.138 Hallitusohjelmassaan myös Matti Vanhasen hallitus sitoutui Nuorten osallisuushankkeeseen. Jo esille tulleen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman ohella myös Vanhasen hallituksen työllisyyden politiikkaohjelmassa ajettiin samoja tavoitteita kuin Nuorten osallisuushankkeessakin. Ne koskivat koulutuksen nivelvaiheita, nuorten syrjäytymisen ehkäisyä ja sosiaalista vahvistamista sekä vaikutusmahdollisuuksien parantamista. Keskeistä hankkeessa oli poikkihallinnollisen yhteistyön kehittäminen, jotta palvelujärjestelmiä pystyttäisiin kehittämään nuorten tarpeita vastaaviksi.139 Osallisuushankkeen myötä oli tarkoitus kehittää myös nuorten palvelujärjestelmän koordinointia. Koordinoinnilla pyrittiin poistamaan päällekäisyyksiä ja ongelmakohtia. Osassa osahankkeita koordinointi onnistui paremmin kuin toisissa. Mutta yleensä ottaen palvelujärjestelmän koordinoinnin avulla pystyttiin ainakin kartoittamaan palvelujärjestelmiä ja levittämään tietoa sekä luomaan yhteistyöfoorumeita.140 Hanke aktivoi toimintaan ja osallisuuteen kymmeniä tuhansia nuoria. Hankkeen loppuraportin mukaan henkilökohtaista ohjausta sai yli 6000 nuorta ja tiedottamisen kohteena oli yli 200 000 nuorta. Arvion mukaan osallisuushankkeet lisäsivät yhteistyötä merkittävällä tavalla. Loppuarvioinnin mukaan erityisen merkittävää oli ollut koulun ja nuorisojärjestöjen yhteistyön kehittyminen ja samoin peruskoulun ja toisen asteen niin sanotun nivelvaiheen välinen yhteistyö oli kehittynyt. Hankkeen aikana monet ihmiset tutustuivat toisiinsa, mikä loi edellytyksiä hyvälle yhteistyölle ja antoi mahdollisuuksia uusien käytäntöjen syntymisille. Loppuarvioinnissa tuotiin esiin myös se, kuinka ennen nuorten oloja ei oltu nostettu niin kovin paljon esille. Nuoria ei oltu kovinkaan paljon kuultu omissa asioissaan, mutta osallisuushankkeen myötä nuorten osallisuutta pystyttiin vahvistamaan melko paljonkin.141 104


Vaikutusvallan vakiintumisen aika

Osallisuushankkeen voi todeta toimineen myös nuorisotyön kehittäjänä. Erään hankkeessa mukana olleen mukaan hankkeen aikana nuorisotyö alueellistui ja myös alueellinen sekä seudullinen yhteistyö tuli mahdolliseksi. Positiivisena koettiin myös se, että hanke sai nuorisotyöntekijöitä muuttamaan omia työmenetelmiään aikaisempaa osallistavammiksi.142 Loppuarvioinnin mukaan osallisuushanke nosti nuorisotyön arvostusta ja profiilia. Mutta se koettiin ongelmana, että osa näki osallisuushankeen osana perusnuorisotyötä, eikä vain hankkeena, jollaiseksi se oli tarkoitettu. Nuorten osallisuushanke oli siis varsin pitkä projekti. Hankkeella tuntui olevan valtiovallan taholta siunaus. Nuorten osallisuuden pohtiminen ja sen edistäminen ja kasvattaminen koettiin erityisen tärkeinä asioina. Ongelma oli hankkeessa lähinnä siinä, että kunnissa hankkeen toteuttaminen jäi paljolti hankekoordinaattoreiden varaan. Hankkeen vaikuttavuudessa oli myös paikallisesti ja seudullisesti suuria eroja. Toimintakulttuurien välillä oli eroja, tapahtui organisaatiouudistuksia ja henkilöstössä tapahtui vaihtuvuutta.143 Oli siis monia tekijöitä, jotka aiheuttivat ongelmia. Ongelmista huolimatta osallisuushankkeessa syntyi hyviä käytänteitä. Hankkeen koettiin lisänneen yhteistyötä, toimineen nuorten osallisuuden läpilyöjänä ja olleen nivelvaihetyössä tärkeä tekijä. Osallisuushanketta voikin pitää varsin onnistuneena esimerkkinä niistä hankkeista ja projekteista, joissa Allianssi on ollut mukana. AVOT-hanke Vuosina 2003–2006 Allianssi toteutti Euroopan sosiaalirahaston välittäjäorganisaatiohankkeen, AVOT-hankkeen. Allianssi oli toiminut välittäjäorganisaationa jo 2001– 2002, ja hyvien kokemusten perusteella uuteen vastaavaan hankkeeseen rohjettiin ryhtyä. Hankkeen ensisijaisena tavoitteena oli tukea 200 nuoren siirtymistä koulutukseen ja työelämään. AVOT-hankkeessa tarkoituksena oli hyödyntää ja kehittää mukana olevia yhdistyksiä ja niiden olemassa olevia toimintoja siten, että syrjäytymisuhan alla olevat nuoret saataisiin toimimaan aktiivisesti ja kohtaamaan muita nuoria. Koska yhdistykset itse olivat liian pieniä ja niillä oli korkea kynnys lähteä toteuttamaan hankkeita yksin, tarvittiin välittäjäorganisaatio. Varsinaisen työn tekivät paikalliset osahankkeet ja tavoitteena oli tasa-arvon ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien ryhmien tukeminen. AVOT-hankkeen kohderyhmänä olivat ammattikouluttamattomat 15–25-vuotiaat nuoret, ikäskaala oli siis hieman laajempi kuin SPARK-hankkeessa.144 Valittujen osahankkeiden oli tarkoitus toimia uusien työllistämis- ja oppimisympäristöjen luojina niille nuorille, jotka olivat heikossa työmarkkina-asemassa. Hankkeen toimialueena oli eteläinen ja läntinen Suomi. Allianssin roolina välittäjäorganisaationa oli välittää paikallisille toimijoille, eli osahankkeille, sekä hankeavustusta että hallinollista ja sisällöllistä tukea. Tarkoitus oli mahdollistaa pientenkin toimijoiden tuen saaminen ESR-rahoituksesta. Osahankkeita AVOT-hankkeeseen haettiin avoimella haulla kaksi 105


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

kertaa. Hakemuksia tuli yhteensä 29, joista hankkeeseen valikoitui 13.145 Osahankkeissa toteutettujen toimintojen kautta vahvistettiin nuorten elämänhallintaa, itsetuntoa ja luottamusta omiin kykyihin ja taitoihin. Nuorten tukemisen lisäksi hankkeissa rakennettiin uusia ja kehitettiin jo olemassa olevia paikallisia hallinto- ja sektorirajat ylittäviä yhteistyöverkostoja. Osahankkeita yhdistävä tekijä oli toimintaan mukaan tulemisen matala kynnys ja osallistumisen vapaaehtoisuus. Osahankkeiden toiminta perustui hankkeessa yhdistysten perustoimintoihin, joista yhdistyksillä on pitkäaikainen kokemus. Hankkeessa näitä perustoimintoja kehitettiin niin, että ne tavoittivat ja tukivat syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Osahankkeissa kehitetyn toimintamallin perusta oli yhdistyksessä tapahtuva työpajatyyppinen toiminta, johon lisättiin toimintoja, jotka tukivat kokonaisvaltaisesti nuorten urapolulla etenemistä. Esimerkkejä näistä olivat yksilö- ja ryhmäkeskustelut, työllistymissuunnitelmien päivittäminen, oppilaitosja yritysvierailut, harrastustoimintaan tutustuminen ja virkistystoiminta.146 Nuoria ohjattiin hankkeen toimintaan työvoimatoimistojen ja kuntien toimijoiden kautta. Osa nuorista löysi hankkeen suoraan yhdistyksen toiminnan kautta. Myös Internet, paikallismedia ja kaveriviestit toivat nuoria toimintaan mukaan. Nuorten valitseminen osahankkeisiin oli kuitenkin vaikeaa, sillä monilla kiinnostus koulutukseen ja työntekoon oli pieni ja monilla oli päihde- tai mielenterveysongelmia. Tämän lisäksi kaikki eivät lähteneet mukaan hankkeisiin ja niidenkin sitouttaminen, jotka mukaan lähtivät, saattoi olla hyvin vaikeaa. Kaikki osahankkeisiin osallistuneet eivät pysyneetkään syystä tai toisesta mukana. Osaltaan tämän johdosta kaksi osahanketta lopettikin toimintansa omasta aloitteestaan vuoden 2005 alusta.147 AVOT-hankkeen lähtökohdat eivät siis olleet kaikkein helpoimmat. Mutta siitä huolimatta tulokset olivat kohtalaisen positiivisia. Tavoitteena oli ollut tukea noin 200 nuoren siirtymistä koulutukseen ja työelämään. Tässä ei aivan onnistuttu, sillä toimintaan osallistui yhteensä 316 nuorta, joista hieman vajaa 60 prosenttia työllistyi tai pääsi opiskeluuran alkuun hankkeen avulla. Hankkeeseen osallistuneista nuorista työttömäksi jäi 18 prosenttia. Tulosta voi kuitenkin pitää kohtuullisena, varsinkin kun ottaa huomioon sen miten vaikeasta kohderyhmästä ja pienistä resursseista oli kysymys. Positiivista hankkeessa oli myös se, että hankkeessa onnistuttiin luomaan ja vahvistamaan paikallisia yhteistyöverkostoja sekä sitouttamaan ja aktivoimaan nuoria. Välittäjäorganisaationa toiminut Allianssi sai osahankkeilta melko hyvät paperit. Osahankkeet arvioivat Allianssin toimintaa ja pääosin annettu palaute oli myönteistä. Allianssia pidettiin luotettavana välittäjäorganisaationa. Allianssia kiitettiin siitä, että se pyrki selvittämään aina asiat, vaikka kyseessä olisi ollut kiperämpikin kysymys. Osahankkeet kokivat Allianssin onnistuneen erityisesti tiedottamisessa, yhteydenpidossa ja neuvonnassa. Toki hieman kriittisempääkin palautetta Allianssi sai osahankkeiden taholta. Allianssissa tapahtuneet henkilöstövaihdokset koettiin ongelmallisiksi.148 Allianssilla on ollut monia muitakin hankkeita ja projekteja kuin vain tässä esille nostetut neljä hanketta. Yleensä Allianssi on toiminut hankkeissa yhden tai useamman 106


Vaikutusvallan vakiintumisen aika

yhteistyökumppanin kanssa. Toiset hankkeet ovat onnistuneet tavoitteissaan paremmin kuin toiset, mikä on johtunut lähinnä siitä, että toisille hankkeille on ollut paremmat toteuttamisedellytykset kuin toisille. Yhteistä hankkeille on ollut niiden perusluonne. Niiden perustavoitteena on ollut tavalla tai toisella nuorten osallistaminen, heidän aktivoimisensa ja mahdollisuuksien kasvattaminen. Monille nuorille nämä hankkeet ja projektit ovat olleet juuri näkyvintä osaa Allianssin toiminnasta.

107


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

4. Nuorisopoliittinen toimija

Pitkäjänteisyys ja vahva viestintä toiminnan perustaksi Allianssin uusi hallitus aloitti toimintansa Mannerheimin Lastensuojeluliittoa edustaneen Ossi Heinäsen johdolla tammikuun alussa 2006. Puheenjohtajan valinta oli tapahtunut syyskokouksessa ilman äänestyksiä, kun poliittiset nuorisojärjestöt eivät olleet asettaneet ehdokasta. Työvaliokuntaan tuli Heinäsen ja demarinuoria edustaneen, varapuheenjohtaja Katri Söderin lisäksi Keskustanuorten Maikki Rouvinen ja LuontoLiiton Lotta Ruokanen.1 Vuodenvaihteessa maassa käytiin kiivasta kampailua presidentinvaaleissa. Toiselle kierrokselle olivat selviytyneet istuva presidentti Tarja Halonen ja puolivallaton leskimies, kokoomuksen Sauli Niinistö. Allianssi oli tyytymätön siihen, kuinka vähän nuorten asioita oli vaaleissa käsitelty. Se julkaisi ensimmäisen kierroksen jälkeen kannanoton, jossa se toivoi, että presidenttiehdokkaat ottaisivat enemmän kantaa nuorison asioihin ja vetoaisivat nuoriin äänestäjiin. Heinäsen mukaan nuorista voisi tulla jopa vaalien ratkaisija. Hän muistutti, että nuoria alle 29-vuotiaita kansalaisia oli 1,9 miljoonaa, joista äänioikeutettuja oli 38 prosenttia.2 Haastajan asemassa ollut Niinistö kosiskeli kuitenkin mieluummin työväestöä Työväen presidentti -kampanjallaan. Halosen kampanjan teemana taas oli ”koko kansan presidentti”. Nuorten asiat eivät olleet erityisesti esillä kummankaan kampanjassa. Kevään aikana Allianssin hallitus päätti, että se haluaa päivittää järjestön strategian. Edellinen strategia oli loppunut vuoden 2005 lopussa ja hallitus koki, että järjestöllä oli tarve kirkastaa tavoitteitaan. Strategia päätettiin ulottaa vuoden 2010 loppuun. Päätettiin, että strategiatyö aloitetaan syksyllä ja valmiiksi strategia tulisi saada huhtikuuhun 2007 mennessä niin, että kevätkokous voisi sen hyväksyä. Strategiatyöhön haluttiin mukaan työntekijöiden, jäsenjärjestöjen ja hallituksen lisäksi myös Allianssin entisiä puheenjohtajia, pääsihteereitä ja työntekijöitä, jotka voisivat ”jälkiviisaina” kertoa mielipiteensä järjestön eri toiminnoista. Työvaliokunta toivoi, että myös Allianssin tiedotuk108


Nuorisopoliittinen toimija

Valta vaihtuu... uusi puheenjohtaja Ossi Heinänen ja väistyvä puheenjohtaja Antti Kaikkonen vaihtavat kukkia ja nuijaa. sen ja viestinnän kärkiä konkretisoitaisiin; menetelmiä ja tapoja mietittäisiin tarkemmin ja oltaisiin rohkeampia. Allianssi oli menneinä vuosina järjestänyt keskimäärin neljä tiedotustilaisuutta vuodessa eri asioihin liittyen. Sen lisäksi se oli tiedottanut harkiten ajankohtaisista nuorisopoliittisista asioista ja Allianssin hyväksymistä lausunnoista ja kannanotoista. Työvaliokunta päätti, että loppusyksystä järjestettäisiin erikseen Allianssin tiedotus- ja viestintäseminaari, johon pyydettäisiin toimittajia arvioimaan järjestön viestintää. Vuonna 2007 järjestettävien nuorisovaalien osalta tehtäisiin oma viestintäsuunnitelma ja valmisteilla oli myös kriisiviestintäsuunnitelma.3 Varsinkin puheenjohtaja Ossi Heinänen piti tiedotuksen uudistamista esillä. ”Minusta oli hassua, ettei edunvalvontaorganisaatiolla ollut viestintäpäällikköä”, Heinänen sanoi joulukuussa 2011. Tiedottajat olivat toimineet suoraan pääsihteerin alaisuudessa. Heinäsen mukaan silloin, kun hän ensimmäisen kerran puhui viestintäpäällikön palkkaamisesta Tahvanaiselle, tämä oli hieman epäilevä, koska ei ollut varma, olisiko järjestöllä resursseja palkata uutta työntekijää. Pääsihteerin mieli muuttui kuitenkin pian ja hänkin näki palkkaamisen järkeväksi toimenpiteeksi. Osa hallituksesta kritisoi, että päätös oli tehty turhankin nopealla aikataululla. Heinäsen mukaan viestintäpäällikön palkkaaminen järkevöitti organisaatiota. Tiedottamistaan Allianssi pyrki Heinäsen ai109


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Vanhoja ja vastavalittuja Allianssin hallituksen jäseniä syyskokouksessa 1997. Vuoden 1997 syyskokouksessa järjestön puheenjohtajaksi nousi Erja Salo (kuvassa keskellä). kana muuttamaan muun muassa niin, että tiedotustilaisuuksia ei enää pidetty välttämättä Allianssin tiloissa, vaan ne haluttiin mahdollisuuksien mukaan viedä sinne, missä nuoret olivat.4 Jukka Tahvanaisen määräaikainen työsuhde pääsihteerinä oli päättymässä vuoden 2006 lopussa. Pääsihteeri ja puheenjohtaja neuvottelivat mahdollisuudesta muuttaa työsuhde toistaiseksi voimassa olevaksi. Hallituksessa ja työvaliokunnassa vakinaistaminen herätti vilkasta keskustelua. Osa halusi vakinaistamisella turvata järjestön toiminnan jatkuvuutta, osa taas koki, että välillä olisi tarvetta myös muutoksille operatiivisessa johdossa. Heinäsen mukaan keskusteluissa pystyttiin kuitenkin nousemaan päiväkohtaisen tilanteen yläpuolelle ja tarkastelemaan asiaa pidemmällä perspektiivillä niin, ettei keskustelu henkilöitynyt Tahvanaiseen. Heinäsen argumentit vakinaistamien puolesta lähtivät siitä, että harvemmin Allianssin kaltaisissa kattojärjestöissä oli määräaikaisia pääsihteerejä. Määräaikaisuudet olivat tutumpia lähinnä poliittisista nuorisojärjestöistä. Heinäsen oma taustajärjestö Allianssissa oli Mannerheimin Lastensuojeluliitto eli hän oli poliittisesti sitoutumaton. Hän oli toiminut myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteerinä. Heinäsen mielestä olisi kummallista, jos alaiset olivat vakituisia, mutta pääsihteeri määräaikainen. Työvaliokunnan päätösehdotus hallitukselle pääsih110


Nuorisopoliittinen toimija

Vanhoja ja vasta valittuja Allianssin hallituksen jäseniä syyskokouksessa 2005.

teerin toimen vakinaistamisesta ja Tahvanaisen jatkamisesta oli lopulta yksimielinen ja hallitus siunasi sen ilman äänestyksiä.5 Maaliskuussa 2008 Hymy-lehti julkaisi ulkoministeri Ilkka Kanervan tanssija Johanna Tukiaiselle lähettämiä pikkutuhmia tekstiviestejä, mikä johti valtavaan mediakohuun ja lopulta Kanervan erottamiseen ministerin virasta. Tekstiviestien aiheuttama perhosvaikutus tuntui yllättäen pian myös Allianssissa. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen halusi europarlamentaarikko Alexander Stubbin Kanervan tilalle ulkoministeriksi. Stubb suostui, ja se avasi paikan europarlamenttiin vaaleissa varasijalle jääneelle Sirpa Pietikäiselle. Pietikäinen taas pyysi Jukka Tahvanaista avustajakseen vuoden ajaksi. Tahvanainen kiinnostui mahdollisuudesta ja anoi työvapaata Allianssista. Työvaliokunta käsitteli asiaa kokouksessaan huhtikuussa 2008 ja myönsi Tahvanaiselle vuoden palkattoman vapaan kesäkuusta 2008 alkaen. Hänen sijaistaan ryhdyttiin hakemaan hiljaisena rekrytointina, jossa olivat ehdolla sosialidemokraattitaustainen Riihimäen kaupungin nuorisotoimenjohtaja Marko Laitinen ja kokoomustaustainen Suomen Lukiolaisten Liiton pääsihteeri Markus Söderlund. Väliaikaisen pääsihteerin oli tarkoitus aloittaa elokuussa 2008. Tehtävän kriteereinä mainittiin esimieskokemus, nuorisotoimialan ja nuorisojärjestöjen tuntemus sekä yhteiskuntasuhteet.6 Työvaliokun111


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

ta haastatteli ehdokkaat toukokuun kokouksessaan ja päätyi ehdottamaan hallitukselle äänin 3-1 Markus Söderlundia. Samalla se kutsui ylimääräisen hallituksen kokouksen koolle.7 Markus Söderlund esittäytyi hallitukselle 6. toukokuuta ja hallitus valitsi hänet yksimielisesti. Kesä- ja heinäkuun ajan pääsihteerinä toimi hallintopäällikkö Minna Hakala.8 Moni hallituksen jäsen suhtautui epäillen Tahvanaisen vakuutteluihin, että hän tulisi vuoden päästä takaisin pääsihteeriksi. Tilanteessa oli paljon samaa kuin 12 vuotta aiemmin, kun silloinen pääsihteeri Olli Sarekoski lähti kokoomuksen meppiryhmän esikuntaan. Toisin kuin Sarekoski Tahvanainen kuitenkin palasi takaisin seuraavana kesänä. Allianssin pääsihteerinä Tahvanainen oli tottunut lobbaamaan, mutta nyt Pietikäisen avustajana hän oli vaihteeksi ikään kuin toisella puolella aitaa enemmänkin lobbauksen kohteena. Samalla hänelle aukeni uudella tavalla myös EU-politiikan maailma ja ne tavat, joilla siellä tehokkaimmin toimitaan. Syyskuussa 2008 Allianssin työvaliokunta ja johtotiimi Markus Söderlundin johdolla pitivät kehittämis- ja koulutuspäivät Brysselissä.9 Tahvanainen järjesti tapaamiset Euroopan parlamentissa, Euroopan nuorisofoorumissa, komissiossa ja Suomen EU-edustustossa. Asialistalla keskusteluissa olivat EU-strategia 2020, parlamentin ajankohtaiset asiat ja EU:n nuoriso-ohjelmat. Allianssin väki taas toi omalta kannaltaan tärkeitä asioita europarlamentaarikoille tietoon. Lisäksi he tapasivat erikseen Sirpa Pietikäisen ja laajentumiskomissaari Olli Rehnin.10 Strategiatyötä jatkettiin syksyn ja talven 2006 aikana. Järjestö pohti, miten nuorisoalan toimintaympäristö tulisi muuttumaan ja kuinka Allianssi pysyisi siinä parhaiten mukana. Mitkä olivat järjestön vahvuudet ja heikkoudet, ketkä olivat strategisia kumppaneita, mihin asioihin Allianssi halusi järjestönä keskittyä ja miten valinta tehtävien asioiden välillä tulisi tapahtua.11 Strategiatyön aikana myös jäsenjärjestöjen edustajia haastateltiin ja heitä osallistui myös varsinaiseen strategiatyöhön.12 Strategiaprosessin ohjaajana toimi entinen kokoomuksen kansanedustaja ja ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen. Strategia hyväksyttiin suunnitellusti Allianssin kevätkokouksessa 2007. Strategian mukaan Allianssi halusi jatkossa olla ensimmäiseksi vahva viestinviejä päättäjien suuntaan, toiseksi luotettava nuorisotoimialan yhdistäjä järjestöjen nuorisotyöntekijöiden suuntaan ja kolmanneksi luova suunnannäyttäjä päättäjien, järjestöjen ja nuorisotyöntekijöiden suuntaan.13 Ossi Heinäsen mukaan strategiatyön tekeminen ei ollut aivan helppoa. Jäsenjärjestöt oli haluttu mukaan prosessiin niin, ettei työ olisi mennyt turhan toimistovetoiseksi. Ongelmitta se ei kuitenkaan sujunut heterogeeniseltä järjestöjoukolta. Ei voi sanoa, että kaikki olisivat saaneet äänensä kuuluviin. Strategiatyö ei myöskään herättänyt valtavaa intoa jäsenjärjestöissä. Se kuulosti monista tylsältä. Allianssi on kuitenkin kattojärjestö ja on ihan ymmärrettävääkin, että strategiatyöhön ei löydy valtavaa intoa jäsenjärjestöissä. Allianssi ei voi ottaa radikaaleja linjauksia poliittiseen tai muuhunkaan suuntaan. Rankat mielipiteet herättäisivät

112


Nuorisopoliittinen toimija

kovastikin keskustelua. Nuorisotyö- ja nuorten edunvalvojakysymyksistä ollaan usein samaa mieltä.14

Jos jäsenjärjestöt kokivat strategiatyön välillä pakkopullana, niin Allianssin työntekijöiden keskuudessa sitä tervehdittiin ilolla. 1990-luvun selkeytymätön ja näköalaton toimintaympäristö oli vielä monella kirkkaassa muistissa. 2000-luvun strategiatyön myötä järjestön toimintaan oli saatu lisää selkeyttä. Henkilökunnalla, hallituksella ja jäsenjärjestöillä oli parempi käsitys siitä, miksi ja keitä varten järjestö oli olemassa.

Edunvalvontaa Suomessa ja maailmalla Allianssin saama yleisavustus ei noussut vuodelle 2006, vaikka nuorisoalan saama kokonaisrahoitus oli jatkanut kasvuaan 2000-luvun kuluessa. Esimerkiksi vuosien 2003–2006 välisenä aikana nuorisojärjestöille myönnettyjen avustusten yhteismäärä nousi 7,04 miljoonasta 10,06 miljoonaan euroon eli yhteensä 43 prosenttia.15 Niukka linja Allianssin yleisavustuksissa oli jatkunut jo vuosien ajan. Edellisen kerran järjestön yleisavustukseen oli tehty korotus vuonna 2003. Myös projektiavustuksissa se jäi 23 000 euroa tavoitellusta toiminta- ja taloustasosta. Järjestön vuoden 2006 talousarvioon tarvittava säästötaso oli jo valmiiksi 110 000 euroa. Jos säästöt olisi tehty henkilöstökuluihin, olisi se tarkoittanut esimerkiksi koko henkilöstön kahden kuukauden lomautusta. Hallituksen aiemmin tekemän päätöksen mukaisesti budjetti tuli tasapainottaa saatuihin avustuksiin. Suurimmat säästötoimenpiteet jouduttaisiin tekemään toimistoon ja hallintoon sekä käynnissä olevista toiminnoista verkkodemokratiahanke Valtikkaan, Kansainväliseen harrastusohjelma Avarttiin ja osallisuushankkeisiin.16 Tilanne jatkui samanlaisena myös seuraavina vuosina. Puheenjohtajana vuosina 2006–2009 toiminut Ossi Heinänen muistelee: Nuorisoalan rahoitus oli lisääntynyt 2000-luvun puolivälistä alkaen, mutta Allianssin toiminta-avustukset pysyivät aika samoissa. Allianssi ei itselleen lobannut. Olisiko ollut viimeisenä puheenjohtajavuotenani, kun oltiin jo pahoillaankin vähän. Viiteen vuoteen ei ollut tehty kuin inflaatiokorotuksia ja samaan aikaan nuorisojärjestöjen avustukset olivat nousseet, en muista, montako kymmentä prosenttia. Rahaa nuorisotyölle tuli enemmän. Puhuttiin, että ehkä Allianssi voisi itselleenkin koittaa saada vähän enemmän toiminta-avustuksia.17

Pääsihteeri Tahvanainen pohti yleisavustuksen jälkeenjääneisyyttä Nuorisotyö-lehdessä keväällä 2007. Pääsihteerin pelkona oli, että järjestön rahoituksen jääminen jälkeen yleisestä kehityksestä voisi jatkuessaan vaarantaa edunvalvontatyön menestyksellisyyden. ”Se (perusrahoitus) on ollut vähän murheenkryyni. Ehkä olemme tässä asiassa vähän liian kilttejä. Jos halutaan, että Allianssi pitää jatkossakin aktiivisesti esillä näitä kysymyksiä ja asioita, tähän asiaan pitää panostaa.” 18 113


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Vaikka perusrahoitus laahasikin kaukana yleisen kehityksen perässä, niin kokonaisuudessaan järjestön taloustilanne oli vakavarainen ainakin jos sitä vertasi 1990-luvun hulluihin vuosiin. Perusrahoituksen väheneminen suhteessa erilaisiin projektirahoituksiin tarkoitti kuitenkin väistämättä järjestön toimintavapauden vähenemistä opetusministeriöön päin, koska sieltä myös pääosa projektirahoituksesta tuli. Asian puki sanoiksi opetusministeriön nuorisoyksikön voimakastahtoinen päällikkö Olli Saarela Nuorisotyö-lehdessä. ”Allianssi on ottanut toimialan kehittämiskeskuksen tehtäviä opetusministeriön partnerina. Se tekee Allianssin roolin monimutkaiseksi. Tarvitaan taitoa, jotta järjestö pysyy itsenäisenä. Roolit toimivat tällä hetkellä hyvin. Allianssi ei istu opetusministeriön sylissä,” hän vakuutti.19 Edunvalvontatyössä keskeisinä asioina vuodelle 2006 nähtiin uuden nuorisolain käyttöönotto, yhdenvertaisuusasiat sekä nuorten osallisuus- ja vaikuttamisasiat. Vaikuttamisen tavoiksi päätettiin ottaa taustamuistiot, lehdistön kautta tapahtuva vaikuttaminen sekä henkilökohtaiset kohtaamiset päättäjien kanssa. Allianssi halusi myös vaikuttaa kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan. Keskiöön nousivat seuraavan vuoden eduskuntavaalit ja hallitusohjelmaneuvottelut. Toukokuussa hallitusohjelmatavoitteista kokoontuivat keskustelemaan Allianssin eri jaostojen puheenjohtajat, sihteerit sekä Allianssin toimistohenkilökuntaa. Läsnä olivat Kiril Häyrinen, Simo Salmela, Petra Erkkilä, Jukka Tahvanainen, Antti Hallia, Teemu Hanhineva, Hanna Hägglund, Rauna Nerelli, Asmo Koste ja Christian Wentzel.20 Toukokuussa Allianssi aloitti myös Euroopan neuvoston Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia –kampanjan, jolla edistettiin moniarvoisuuden ja erilaisuuden arvostamista. Kampanja kesti syyskuuhun 2007 asti. Allianssi oli järjestänyt vastaavan kampanjan jo kymmenen vuotta aiemmin. Tasavallan presidentti Tarja Halonen toimi kampanjan suojelijana.21 Elokuussa Allianssi julkaisi Nuorista Suomessa -julkaisun, joka sai paljon medianäkyvyyttä ja aiheutti keskustelua. Julkaisu oli tehty ensimmäisen kerran jo vuonna 2001. Allianssi vaati keskusteluissa nuorten eriarvoistumisen pysäyttämistä. Järjestön mukaan oli huolestuttava piirre, että nuorten ongelmat kasaantuivat niille, joilla ongelmia oli jo ennestään. Nuorissa oli julkaisun mukaan havaittavissa samanlainen kahtiajakautuminen kuin aikuisissakin.22 Loppukesästä 2006 Allianssi julkaisi hallitusohjelmatavoitteensa. Tavoitteita oli pohdittu jäsenjärjestöseminaarissa, Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön jaostossa Kannussa sekä Allianssin toimistolla. Tavoitteet olivat: 1) Hallitus vahvistaa nuorten asemaa ja turvaa nuorten hyvinvointia, 2) nuorten vaikutusmahdollisuuksia kehitetään, 3) Turvataan laadukas, maksuton ja tasa-arvoinen koulutus, 4) vahvistetaan monialaista ja -tahoista nuorisotyötä ja otetaan huomioon sen ennaltaehkäisevä ja kustannustehokas luonne, 5) edistetään kansalaisten yhdenvertaisuutta ja ehkäistään tehokkaasti syrjäytymistä, 6) työllisyys ja yrittäminen ja 7) kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen. Nämä seitsemän pääkohtaa oli vielä jaettu yksilöidympiin osatavoitteisiin. Hallituksen kokouksessa syyskuussa 2006 päätettiin, että Allianssin tavoitteet esitettäisiin kaikkien 114


Nuorisopoliittinen toimija

eduskuntapuolueiden johdoille vielä saman vuoden aikana.23 Tavoitteiden saavuttamisessa argumentoinnin perustan muodostivat nuorison suuri määrä väestöstä ja uusi nuorisolaki. Pelkästään 15–29-vuotiaita nuoria oli Suomessa vuonna 2004 yli 980 000. Nuorisolaki oli vast’ikään edellisenä vuonna uudistettu ja sen noudattamisen edistäminen katsottiin hyväksi lähtökohdaksi hallitusohjelmavaikuttamisessa. Tavoitteissa korostettiin lisäksi, että vaikka suurimmalla osalla nuorista asiat olivat hyvin, niin ongelmat tuntuivat kasaantuvan niille nuorille, joilla ongelmia oli jo ennestään. Allianssin mukaan nuorten ikäryhmissä oli havaittavissa kahtiajakautumista ja moniongelmaisten nuorten elämän vaikeutumista yhteiskunnassa. 24 Asiat olivat tulleet ilmi Nuorista Suomessa -julkaisussa, jota hyödynnettiin täysimääräisesti edunvalvonnassa. Lokakuussa Allianssi piti yhteisen edunvalvontapalaverin liikunnan ja kulttuurin toimijoiden kanssa. Niillä oli yhteisiä intressejä, koska ne olivat kaikki Veikkauksen edunsaajia. Tapaamisessa pohdittiin yhteistyön tiivistämistä jatkossa. Tarvittaisiinko yhteinen edunvalvonta-asiamies? Yhteiseksi tavoitteeksi hallitusohjelmaan saatiin se, että veikkausvoittovarojen tuotonjakoa tulisi jatkossakin noudattaa eikä voitoista kertyneillä säästövaroilla saisi kompensoida lakisääteisiä menoja eikä myöskään uusia rahoituskohteita tulisi avata.25 Allianssin toimijat kiersivät ennen eduskuntavaaleja lähes kaikkien puolueiden eduskuntaryhmät ja puoluetoimistot ja kertoivat niille päätavoitteensa hallitusohjelmaan.26 Omien hallitusohjelmatavoitteidensa saavuttamisen lisäksi Allianssi toimi yhteistyössä myös muiden nuorisoalan vaikuttajien kanssa. Se oli osallistunut vuoden 2006 keväästä lähtien lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan johtaman työryhmän työhön, jonka tavoitteena oli valmistella tavoitteet lasten ja nuorten hallitusohjelmaan. Niitä olivat laatimassa Allianssin lisäksi Kirkon kasvatus- ja nuorisotyö, lapsiasiavaltuutetun toimisto, Lastensuojelun keskusliitto, Nuori Suomi, Terveyden edistämisen keskus sekä Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta.27 Allianssi koordinoi yhteistyötä yhdessä Aulan kanssa. ”Mukana olleiden järjestöjen kanssa katsottiin yhteiset tavoitteet ja asiat. Halusimme, että tavoitteet olivat valmiina hyvissä ajoin, vähintään puoli vuotta ennen eduskuntavaaleja”, Tahvanainen kertoo. Yhteistyöryhmässä oltiin erimielisiä siitä, paljonko tulisi painottaa lapsityön ja paljonko nuorisotyön osuutta. Myös joistakin arvokysymyksistä väännettiin kättä. Varsin liberaalin Allianssin näkökannat poikkesivat esimerkiksi kirkon kannoista monissa vähemmistöjen oikeuksiin, kuten seksuaalivähemmistöihin ja yleisiin perhekäsityksiin liittyvissä asioissa.28 Yhteisiäkin kantoja järjestöjen välillä kuitenkin löytyi runsaasti. Ohjelman 21 kohdassa vaadittiin muun muassa, että seuraavan hallituksen olisi ohjelmassaan sitouduttava konkreettisiin tavoitteisiin ja toimiin lasten ja nuorten eriarvoistumisen sekä kasautuvan pahoinvoinnin vähentämiseksi. Ohjelmassa korostettiin, että investoinnit koko ikäluokan tavoittaviin palveluihin ja varhaislapsuuden tukeen tulisi pitkällä aikavälillä valtiolle 115


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

ja kunnille edullisemmaksi kuin palokuntamainen syttyneiden roihujen sammuttaminen. Lisäksi vaadittiin lasten ja nuorten hyvinvoinnin nostamista seuraavan hallituksen ohjelman kärkiasiaksi. Lapsiköyhyyttä tuli vähentää korottamalla äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa sekä opintorahaa.29 Vuosien 2007–2011 hallituskaudelle esitettiin myös ministeriryhmää, jolle keskitettäisiin lapsi- ja nuorisopolitiikan hoitaminen.30 Ohjelma julkaistiin 23. lokakuuta 2006. Sen yhteydessä järjestettiin eduskunnan auditoriossa Kalevan politiikan toimittajan Tuomo Yli-Huttulan vetämä tilaisuus, jossa pyrittiin nostamaan vaalikeskusteluun lapsi- ja nuorisopolitiikan näkökulmaa. Ennen eduskuntavaaleja Aula ja Tahvanainen kiersivät yhdessä läpi eduskuntaryhmiä ja puolueita. Työryhmän järjestöt sitoutuivat lisäksi edistämään yhteisiä tavoitteita myös omissa viesteissään päättäjille.31 Alkuvuodesta 2007 Allianssi toteutti eduskuntavaaleihin liittyneet nuorisovaalit. Kouluissa järjestettiin satoja koulupaneeleja, joiden kautta vaikutettiin julkiseen keskusteluun. Vaaleissa äänesti yli 50 000 nuorta.32 Varsinaisten eduskuntavaalien suurimmaksi voittajaksi nousi kokoomus, joka sai kymmenen lisäpaikkaa. Hallituspuolueista SDP menetti kahdeksan paikkaa ja keskusta neljä. Keskusta säilyi kuitenkin täpärästi eduskunnan suurimpana puolueena. Nuorien kansanedustajien määrä romahti. Vielä kahdeksan vuotta aiemmin heitä oli valittu 13. Vuoden 2003 vaaleissa läpi pääsi kuusi, mutta vuonna 2007 enää kaksi; keskustan 24-vuotias Tuomo Puumala ja vihreiden 29-vuotias Oras Tynkkynen. Matti Vanhanen veti hallitusneuvottelut, joita käytiin keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja RKP:n kesken. Huolimatta jo vakiintuneesta asemastaan nuorisoalan etujärjestönä Allianssilla ei ollut paikkaa Säätytalon virallisissa neuvotteluissa. Se pyrki kuitenkin muilla tavoin vaikuttamaan mieluisan hallitusohjelman aikaansaamiseksi. Hallitusneuvottelijat olivat keskustelleet pitkin matkaa lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmasta, joka tulisi toteuttaa tulevalla vaalikaudella. Jossain vaiheessa neuvotteluja kirjaus nuorista oli kuitenkin tiputettu ohjelmasta pois. Kun Allianssi kuuli asiasta, Tahvanainen otti pikaisesti yhteyttä Nuorisoyksikön päällikköön Olli Saarelaan ja he keskustelivat siitä, kuinka nyt tulisi toimia. ”Katsottiin taktiikkaa, kuinka nuorisopuoli saataisiin mukaan hallitusohjelmaan”, Tahvanainen kertoo. Oli selvää, että hallitusneuvottelijat tiedustelivat neuvottelujen edetessä virkamiesten kantoja asioihin. Allianssin eri toimijat kävivät keskusteluja muidenkin virkamiesten kuin Saarelan kanssa ja tekivät eri tavoin vaikuttamistyötä asian eteen. Kokoomuksen pääneuvottelijoina toimivat muiden muassa Jyrki Katainen ja Jussi Kekkonen. Molemmat entisiä Allianssi-aktiiveja. Tahvanainen kertoo: Olin yhteydessä Jussi Kekkoseen ja kysyin miksi ei ole tulossa, että kuultiin tällaista viestiä? Hän kysyi, että pitäisikö se olla ja miksi se pitäisi olla ja mitä nyt tehdään? Sitten käytiin perusteluja ja asioita ja vietiin viestiä siihen suuntaan ja tietysti monet olivat vieneet viestiä toiseen suuntaan ja lopulta se tuli siihen politiikkaohjelmaan.33

116


Nuorisopoliittinen toimija

Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa oli kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikalle uhrattu yksi sivu yhteensä 83-sivuisessa kirjasessa. Kaikkia kolmea osa-aluetta luvattiin kehittää niin, että koko maassa tavoitettaisiin alueiden ja sukupuolten välinen tasa-arvo ja hyvä saavutettavuus. Lasten ja nuorten kulttuuritoiminnan, taidekasvatuksen ja turvallisen mediaympäristön edellytyksiä luvattiin parantaa. Lisäksi luvattiin toteuttaa lasten ja nuorten kehittämisohjelma ja vahvistaa nuorisotyön peruspalveluja. Myös nuorten osallistumismahdollisuuksia ja kuulemista luvattiin edistää sekä kehittää nuorten työpajatoimintaa koko maan kattavaksi.34 Nuorisoalan resurssien kannalta keskeisin asia hallitusohjelmassa oli selvempi kirjaus Veikkauksen yksinoikeusjärjestelmästä ja tuotonjakolaista. Tätä olemme käsitelleet jo aiemmin kappaleessa kolme. Muita hallitusohjelmatavoitteitaan Allianssi sai myöhemmin läpi muun muassa Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman kautta. Toukokuussa 2007 Allianssi tapasi työmarkkinajohtajat ja vaati nuorten asioiden mukaan ottamista työmarkkinapöytiin. Samalla se julkaisi varapuheenjohtaja Laura Simikin laatimat työmarkkinapoliittiset nuorisoteesit. Paikalle oli saapunut työmarkkinajohtajien raskas kalusto. Elinkeinoelämän Keskusliitosta paikalla olivat Anu Sajavaara ja Seppo Riski, SAK:sta Lauri Ihalainen, STTK:sta Mikko Mäenpää sekä AKAVA:sta Risto Piekka. Samassa yhteydessä sovittiin, että jatkossa tapaamisia järjestettäisiin säännöllisesti. Lisäksi Allianssi tapaisi erikseen työmarkkinajärjestöjen opiskelija- ja nuorisosihteerit.35 Työmarkkinajärjestöjen kanssa aloitetun yhteistoiminnan tavoitteena oli pyrkiä parantamaan nuorison kiinnittymistä työelämään ja sitä, ettei opiskelun nivelvaiheissa kukaan putoaisi koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Ikä ei myöskään saanut Allianssin mukaan olla peruste palkan heikentämiselle. Lisäksi nuorten työntekijöiden integroiminen työyhteisöihin olisi oltava suunnitelmallisempaa.36 Valtioneuvosto laati vuonna 2006 säädetyn nuorisolain velvoittamana Suomen ensimmäisen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman (Lanuke). Allianssi pääsi antamaan ohjelmaesitykseen oman lausuntonsa. Se kiitti ohjelmaesityksen positiivisia asioita ja esityksiä kuten ennakkoluulotonta perhekäsitystä, äänioikeuden laskemista 16 ikävuoteen kuntavaaleissa ja nuorisojärjestöjen aseman vahvistamista. Se toivoi kuitenkin, että ohjelmassa olisi painotettu vahvemmin sitä, että lapsuus ja nuoruus ovat arvoja sinänsä. Lapset oli Allianssin mielestä huomioitu ohjelmassa hyvin, mutta keinoihin se kaipasi paljon enemmän konkretiaa. Allianssi toivoi myös, että ohjelmassa olisi tuotu selkeämmin esille ennaltaehkäisevän työn merkitys ja vaikuttavuus. Se toivoi ennaltaehkäisevyyttä myös nuorten mielenterveyden edistämisessä ja yksinäisyyden ehkäisemisessä. Allianssi huomautti, että lasten ja nuorten masentuneisuus ja mielenterveysongelmat olivat olleet erityisessä kasvussa edeltävinä vuosina.37 Hallitus hyväksyi kehittämisohjelman joulukuussa 2007. Sen pohjalle luotiin lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma, jonka yleiseksi tavoitteeksi hallitusohjelmassa oli määritelty lasten ja nuorten pahoinvoinnin ja syrjäytymisen ehkäisy ja 117


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

vähentäminen. Kehittämisohjelman avulla tuli seurata Lanuke:n toteutumista vaalikauden aikana. Sen päätarkoitus oli lisätä poikkihallinnollista yhteistyötä eri ministeriöiden välillä. Hallituskauden aikana ratkaisevasti huonontunut taloudellinen tilanne heijastui kuitenkin hallituskauden puolivälistä lähtien politiikkaohjelman täysipainoiseen läpiviemiseen.38 Politiikkaohjelman johtaja Georg Henrik Wrede kertoo Allianssin roolista: Allianssi lobbasi nuorten asioita. Lapsiasiavaltuutettu ja lapsijärjestöt olivat lasten asialla ja perheiden asioilla. Toki nämä kaikki [ohjelman osat] liittyvät toisiinsa, mutta nuorison ja lapsinäkökulman välillä on eroa, joka on oleellinen. Allianssi myös tämän jatkotyöskentelyn eli politiikkaohjelman aikana piti hyvin esillä tätä nuorisonäkökulmaa. Sehän on ollut sen pääasia ja siihen liittyi silloin nämä syrjäytymisasiat niin kuin nytkin. Millä tavalla saadaan nuorten syrjäytymistä ehkäistyä? Se liittyy työpaikkoihin ja koulutuksiin, tämäntyyppisiin asioihin.39

Yksi Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman hankkeista oli nuorisolain uudistaminen, johon valmisteleva työ tehtiin opetusministeriön nuorisoyksikössä. Lain valmistelussa varsinkin etsivän nuorisotyön merkitys oli vahvasti esillä. Se liittyi nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen, mikä oli politiikkaohjelman kärkiteemoja. Lakivalmistelussa pohdittiin, kuinka etsivää nuorisotyötä jatkossa haluttiin hoitaa. Allianssi oli antanut eduskunnan sivistysvaliokunnalle oman lausuntonsa nuorisolain uudistamiseen huhtikuussa 2010. Siinä se kannatti lakiehdotuksen esityksiä monialaisen yhteistyön kehittämisestä sekä etsivästä nuorisotyöstä. Lausunnon mukaan etsivällä nuorisotyöllä sekä moniammatillisella ja -alaisella yhteistyöllä voitaisiin vastata syrjäytymisriskissä olevan ryhmän tarpeisiin ja nuorisotyön avulla voitaisiin lisäksi ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja vahvistaa nuoria sosiaalisesti.40 Allianssi ehti saada viestinsä läpi lainvalmisteluun. Yleisesti järjestökenttä moitti kuitenkin opetus- ja kulttuuriministeriötä huonosta kuulemismenettelystä asiassa. Lakimuutosta ajettiin kiireellä läpi ja kuulemisille oli käytännössä aikaa vain kaksi viikkoa ennen kuin laki eteni jatkovalmisteluun. Kulttuuriministeri Stefan Wallin oli ilmaisut selkeän kantansa siitä, millainen loppputuloksen tuli olla. Lakiuudistuksessa kunnille tuli velvoite monialaisesta yhteistyöverkosta, jonka tarkoituksena oli saada työkaluja syrjäytymisen vähentämiseen ehkäisevän työparitoiminnan avulla. Allianssi oli rummuttanut asiaa eteenpäin jo vuodesta 2003 eri yhteyksissä. Aiemmin puuttumisen nuorten muuttuneisiin elämäntilanteisiin oli estänyt vahva tietosuojalainsäädäntö, joka oli estänyt tiedon kulkemisen viranomaisten välillä nuorten muuttuneista elämäntilanteista. Nyt sitä höllennettiin ja tilanne parani.41 Nuorisolain muutokset astuivat voimaan vuoden 2011 alussa. Lakiin lisättiin säännökset paikallisten viranomaisten monialaisesta yhteistyöverkostosta sekä etsivästä nuorisotyöstä ja siihen liittyvästä tietojen luovuttamisesta. Lakimuutoksen tavoitteena oli parantaa nuorten mahdollisuuksia saada tarvitsemansa julkiset palvelut sekä tehostaa nuorille tarjottavaa varhaista tukea muun muassa koulutukseen ja työelämään pääsyn 118


Nuorisopoliittinen toimija

edistämiseksi.42 Yleinen käsitys poliitikoilla ja virkamiehillä kaikista kolmesta hallituskaudella 20072011 toteutetusta politiikkaohjelmasta oli, etteivät ne työkaluina oikein toimineet. Syyksi Lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman johtaja Wrede näkee sen, ettei kellään ollut selkeää käsitystä, mihin niitä haluttiin käyttää. Kauniit ajatukset poikkihallinnollisuuden lisäämisestä kaatuivat erityyppisiin reviiritaisteluihin ministeriöiden välillä. ”Toimivaltakysymykset ovat usein aika vaikeita. Kaikki näkevät, että on hyötyä, mutta helposti tullaan hallinnollisiin asioihin. Rahat pitää olla jossakin, jonkun tilillä”. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman tärkeimmän asian Wrede sanoo olleen pyrkimyksessä rakentaa rajapinnoista yhtymäpintoja.43 Allianssin kannalta politiikkaohjelmalla oli kuitenkin iso merkitys. Siinä keskityttiin demokratian edistämiseen, osallisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Politiikkaohjelma oli keskeisesti lisäämässä lapsi- ja nuorisopolitiikan koordinaatiota. ”Kyllä se on nostanut asioita esille, auttanut vaikuttamisessa ja lisännyt tiettyä koordinaatiota. Politiikkaohjelmassa olleet kysymykset ja asiat ovat vaikuttaneet myös seuraaviin hallitusneuvotteluihin.” Tahvanaisenkin mukaan politiikkaohjelmien yleinen ongelma liittyi siihen, että resurssiosuus jäi liikaa koordinointiin ja asian pyörittelyyn. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmassa oli hänen mukaansa silti paljon hyvää. Politiikkaohjelmaan kasaantui hankkeita ja projekteja, jotka vaikuttavat. Jos ei ole sisällä asiassa, niin ne voivat vaikuttaa touhuamiselta. Mitä tällä saavutetaan? Nuorison puolesta ohjelmassa keskeistä olivat sen syntyminen ja vaikutukset. Politiikkaohjelma oli keskeinen väline ohjata [nuorisopolitiikkaa]. Se tulee nuorisolaista suoraan. Tavoitteiden osalta ei voi sanoa, mitä tapahtui heti, vaan ne näkyvät myöhemmin. Joidenkin mielestä [politiikkaohjelma] on ollut hyvä kokoaja ja tekijä, joidenkin mielestä turha. Monesti on helppo tuomita, jos jokin ei avaudu selkeästi tai on paljon asiaa. Sanotaan, että tuo on ihan mössöä. Minä en sano niin. On tärkeää, miten asioista viestitään. Myös omien välineiden kautta pystytään saamaan asioita haaviin ja esimerkiksi erilaisiin omiin foorumeihin.44

Opetusministeriön nuorisoyksikön päällikkönä politiikkaohjelman aikana työskennellyt Olli Saarela pitää myös ohjelman merkitystä isona. ”Tulokset tulevat pitkällä aikavälillä. Nyt presidenttiehdokkaat puhuvat nuorten syrjäytymistä vastaan. Siinä näkee, että aihe on poliittisen keskustelun keskiössä. Nuorisokasvatus on laajentunut poliittisen järjestelmän osaksi. Kyllä nämä hallinnonväliset ohjelmat ovat sellaisia, jotka tuovat asiat keskiöön ja ovat äärimmäisen tärkeitä. Jokainen syöttö vie peliä eteenpäin. Se on ohjelmatyön idea, ei yksittäinen toimenpide vaan kokonaisuus”, Saarela arvioi joulukuussa 2011. Saarelan mukaan Allianssin rooli politiikkaohjelmassa oli olla sekä aloitteentekijä että hankkeiden keskeinen toimeenpanija. Hän kuvailee järjestön roolia äärimmäisen tärkeäksi. ”Jos (Allianssi) olisi ollut vastaan, ei olisi onnistunut.”45 119


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Kansainvälisen strategiansa mukaan Allianssi on koulutus- ja kasvatusorganisaatio. Sen toimintatavat kansainvälisillä areenoilla ovat olleet siinä mielessä hyvin samanlaiset kuin Suomessa, että sen tavoitteena on ollut saada mahdollisimman paljon suomalaisia nuoria eri järjestöihin ja elimiin. Keskeinen organisaatio eurooppalaisessa nuorisopolitiikassa on Euroopan nuorisofoorumi, jonka puheenjohtajana on toiminut sen perustamisvuodesta 1996 lähtien kaksi suomalaista eli Pauliina Parhiala ja Henrik Söderman. Suomella oli edustus hallituksessa yhtäjaksoisesti vuoteen 2011 asti, mikä ehti herättää muiden maiden nuorisokomiteoissa jopa kritiikkiä. Myös Allianssin edustus kansainvälisessä nuorisokorttijärjestössä on ollut merkittävä. Allianssin kansainvälisten asioiden johtaja Jarkko Lehikoinen aloitti kesällä 2011 kolmivuotiskauden järjestön puheenjohtajana. Järjestössä on mukana yli 40 maata ja kortinhaltijoita on melkein viisi miljoonaa. Lehikoinen kertoo: Aiemmin olin hallituksessa pitkään. Se [puheenjohtajuus] on aikaa vievä luottamustoimi, eli kun teen sitä työn ohella. Siitä kyllä saa aika paljon Allianssiakin hyödyttäviä juttuja. Kun menee komissioon neuvottelemaan, niin oppii tuntemaan ihmisiä. Melkein tuntee kaikki ihmiset Euroopassa, jotka on mukana nuorisopolitiikassa tai nuorisotyössä. Se on ollut hyvä. Mutta aika paljon se vie aikaa.46

Allianssin työntekijöiden lisäksi kansainvälistä toimintaa tekee iso joukko eri omistajajärjestöjä edustavia vapaaehtoisia kansainvälisen jaoston jäseniä. Tahvanaisen mukaan Allianssi on halunnut vaikuttaa Euroopassa varsinkin demokratian toteutumiseen nuorten osallisuutta lisäämällä. Se on tehnyt yhteistyötä varsinkin äänestysikärajan laskemiseksi 16 vuoteen kaikissa vaaleissa. Eurooppalaisen yhteistyön lisäksi Allianssi on ollut mukana pohjoismaisessa lähialueyhteistyössä, Baltia-yhteistyössä ja myös YK-tasolla.47 Alkuvuodesta 2008 ulkoministeri Ilkka Kanerva haki Allianssin kautta jäseniä ulkoministerin ulko- ja turvallisuuspoliittiseen nuorisoryhmään. Hakijoita oli yhteensä 430, joista valittiin lopulta 28 nuorta. Työryhmän puheenjohtajaksi tuli Allianssin kansainvälisen jaoston puheenjohtaja Johan Ekman. Allianssi toimi ryhmässä ulkoministeriön yhteistyökumppanina.48 Ryhmä jatkoi toimintaansa myös Stubbin ulkoministeriyden aikana. Keväällä 2009 ryhmä keskusteli muun muassa Euroopan unionin yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja muista ulkosuhteista. Lisäksi se suunnitteli kannanottoa EU:n ulkosuhteiden kehittämiseksi. Kannanoton tarkoituksena oli palvella keskustelua EU-selonteosta ja kesäkuussa 2009 käytäEuroopan Unioni uhkasi vähentää nuoriso-ohjelman rahoitusta. Allianssi oli mukana järjestämässä mielenosoitusta. 120


Nuorisopoliittinen toimija

vistä Euroopan parlamentin vaaleista. Kansainvälinen toiminta on ollut monelle Allianssin jäsenjärjestölle tärkeää ja ne ovat saaneet Allianssin kautta äänensä kuulumaan tavalla, joka ei muuten olisi mahdollista. Esimerkiksi vammaisjärjestö Kynnys ry nostaa kansainvälisen toiminnan tärkeimmäksi syykseen kuulumiselleen Allianssiin yhdessä yhdenvertaisuus- ja esteettömyysasioiden kanssa.49 Kalevan Nuorten Liiton pääsihteerin Ulla Konttisen mukaan järjestö oli 1990-luvun lopulla aloitteellinen siinä, että EU:n nuoriso-ohjelman ikärajoja muutettaisiin niin, että myös alle 15-vuotiaat pääsisivät ohjelman piiriin. Allianssi lähti ajamaan asiaa kansainvälisellä tasolla ja sen seurauksena ohjelman ikärajoihin saatiin muutos. Toinen Konttisen esiin nostama asia Allianssin kansainvälisestä toiminnasta on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuuden lisääminen Suomessa. Siinä Allianssin rooli varsinkin sopimuksen juhlavuonna 2009 oli Konttisen mukaan merkittävä. 50 Allianssissa on jatkuvasti toiminut kansainvälisiin asioihin keskittyvä jaosto, jonka jäseninä on ollut eri jäsenjärjestöjen edustajia. Vuonna 2012 edustettuna oli 16 jäsenjärjestöä. Allianssin kansainvälinen ja kotimainen vaikuttamistyö ovat 2000-luvun kuluessa lähentyneet toisiaan, koska selvää rajaa niiden välillä on ollut yhä vaikeampi vetää.

Allianssi haluaa äänestysikärajan 16 vuoteen Vuonna 1906 laaditun alkuperäisen valtiopäiväjärjestyksen perusteella Suomessa saivat äänestää 24 vuotta täyttäneet, täysivaltaiset Suomen kansalaiset. Vuonna 1944 äänioikeusikärajaa alennettiin 21 vuoteen ja vuonna 1969 edelleen 20 vuoteen. Vuoden 1969 uudistuksen taustalla ollut vaalilakikomitea vetosi kansainvälisiin kokemuksiin ja ikärajan laskemista puoltaneeseen kansalaismielipiteeseen. Komitean mietinnössä korostettiin, että nuoret olivat poliittisesti valveutuneempia kuin aiemmin ja heidän mielenkiintoaan ja osallistumistaan oli pyrittävä lisäämään. Vaalilakikomitean mietintöön jätettiin kuitenkin eriävä mielipide, jossa puollettiin ikärajan alentamista 18 vuoteen. Perusteena oli, että lähes kaikki poliittiset nuorisojärjestöt kannattivat asiaa ja näiden järjestöjen katsottiin olevan asiantuntijoita kyseisessä asiassa. Vedottiin myös siihen, että nuorten osuutta poliittisessa elämässä tulisi lisätä, ja että tämä tapahtuisi parhaiten antamalla heille mahdollisuus osallistua mahdollisimman varhain.51 Eduskunnan hyväksyessä lain se edellytti hallituksen kiireellisesti selvittävän, voitaisiinko ikäraja laskea 18 vuoteen. Kun vielä Pohjoismaiden neuvostossa tehtiin vuonna 1970 jäsenehdotus alentaa äänestysikäraja 18 vuoteen, päätti eduskunta äänioikeusikärajan alentamisesta 18 vuoteen vain kolme vuotta edellisen muutoksen jälkeen. Tällä kertaa lakimuutosta perusteltiin muun muassa eurooppalaisilla esimerkeillä ja sillä, että lapset ja nuoret saavuttivat yhä nopeammin kypsyyden, jota osallistuminen julkisten asioiden hoitamiseen edellytti, koska ”nykyaikaisten tiedotusvälineiden” avulla nuoriso tutustui entistä aikaisemmin ja laajemmin yhteiskuntaan ja sen ongelmiin. Yhtenä perusteluna oli myös se, että yhteiskunta asetti erilaisia velvollisuuksia, kuten verotus 121


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

ja asepalvelus, ilman että nuorilla oli mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon. Sen jälkeen äänioikeusikärajan alentamisesta ei käyty keskustelua vuosikymmeniin. Vuonna 1995 tehdyssä vaalilainsäädännön muutoksessa äänioikeusikärajan määräytyminen siirtyi vaalivuoden alusta vaalipäivään, mikä käytännössä merkitsi äänioikeusikärajan alenemista muutamalla kuukaudella vaaleista riippuen. Lausuntokierroksella Vihreät halusi alentaa äänioikeusikärajan 16 vuoteen. Puolueen mielestä alentaminen olisi pitänyt toteuttaa ensin kunnallisella tasolla. Vihreiden ehdotus ei innostanut muita toimijoita.52 Allianssissa virisi keskustelua äänestysikärajan alentamiseksi 16 vuoteen puheenjohtaja Antti Kaikkosen kaudella (2002–2005). Järjestö otti asiaan virallisesti kantaa vuoden 2006 syyskokouksen yhteydessä. Puheenjohtaja Ossi Heinänen esitteli kokoukselle järjestön tavoitteita valtion hallitusohjelmaan vuosille 2007–2011. Kannanoton otsikko oli ”Äänestysikäraja 16 vuoteen”. Kaikki jäsenjärjestöt eivät olleet tyytyväisiä. Sosialidemokraattisen lapsijärjestö Nuorten Kotkien Esa Kaskimo esitti, että kannanotosta poistettaisiin kokonaan maininta äänestysikärajan laskemista. Ehdotus ei kuitenkaan saanut kannatusta.53 Kannanotto äänestysikärajasta hyväksyttiin ja se julkaistiin heti syyskokouksen jälkeen. Allianssi perusteli äänestysikärajan laskemista sillä, että nuorilla on monia velvollisuuksia, mutta äänestämismahdollisuus tulee vasta 18-vuotiaana. ”Mikäli halutaan kantaa huolta suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta, lapsia ja nuoria on kuultava sekä lasten ja nuorten on annettava vaikuttaa.” Kannanotossa korostettiin, ettei ikääntyvällä Suomella ole varaa ikäpolvien vastakkainasetteluun tai lasten ja nuorten syrjäytymiseen.54 Syyskokouksen päätöksellä äänestysikärajan laskemisesta tuli Allianssin virallinen, järjestöelimien hyväksymä tavoite. Se aiheutti kuitenkin seuraavina vuosina erimielisyyttä järjestön sisällä. Suurin osa ei-poliittisista järjestöistä kannatti sitä, mutta poliittisten nuorisojärjestöjen suhtautuminen oli häilyvämpää. Seuraavina vuosina niiden suhtautuminen riippui jossain määrin siitäkin, mitä mieltä emäpuolueet asiasta missäkin vaiheessa olivat. Poliittisilla nuorisojärjestöillä on ollut määräänsä nähden jatkuvasti yliedustus esimerkiksi Allianssin hallituksessa. Se on katsottu järkeväksi järjestön poliittisen vaikutusvallan takia. Johdonmukaisen myönteisesti äänestysikärajan laskemiseen poliittisista nuorisojärjestöistä ovat suhtautuneet keskustaa lähellä olevat järjestöt. Vastustusta on tullut sen sijaan eniten vasemmistosta. Vihreät, Kokoomus ja RKP ovat ailahdelleet kannassaan. 55 Vaikka asiasta on eri aikoina väännetty järjestön sisällä, niin Allianssin kanta äänestysikärajan alentamiseksi on lopulta sopinut sitä periaatteessa vastustaneillekin, koska siitä on tehty yhteinen päätös. Äänestysikärajan laskeminen kiinnosti myös mediaa. Sen avulla Allianssi pääsi helpommin julkisuuteen osallistumaan laajemmin keskusteluun nuorten osallisuudesta ja sen keskustelun tärkeydestä järjestön jäsenkentässä vallitsi laa122


Nuorisopoliittinen toimija

ja yhteisymmärrys. Allianssi pyrki lobbaamaan äänestysikärajan laskua vuoden 2007 eduskuntavaaleissa ja hallitusneuvotteluissa, mutta ei suoraan siinä onnistunut. Totaaliseksi epäonnistumiseksi ei hallitusneuvotteluja tältä osin voi kuitenkaan sanoa. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaan sisältyi lupaus selvityksen tekemisestä äänestysikärajan laskemiseksi kunnallisvaaleissa.56 Allianssin puheenjohtaja Ossi Heinänen piti aiheesta kymmeniä puheita eri tilaisuuksissa. Aluksi hänen puheilleen lähinnä naureskeltiin. Asiaa ei otettu vakavasti. Äänestysikärajan laskemista pidettiin itsepintaisesti esillä Allianssin viesteissä niin poliitikkojen, virkamiesten kuin mediankin suuntaan.57 Aihe oli poliittisesti ja yhteiskunnallisesti kiinnostava ja se nousi pikkuhiljaa laajasti julkiseen keskusteluun tavalla, jota ei ollut nähty vuosikymmeniin. Myös evankelisluterilainen kirkko oli jo pitkään suunnitellut äänestysikärajan laskemista 16 vuoteen seurakuntavaaleissa. Kesällä 2008 nuorisoasioista vastannut kulttuuriministeri Stefan Wallin epäili Demarissa äänestysikärajan laskemisen järkevyyttä seurakuntavaaleissa. Hän piti sitä riskitemppuna, jonka onnistumisesta ei ollut varmuutta. Samassa jutussa hän otti kantaa myös äänestysikärajan laskemiseen kunnallisvaaleissa. Sen tavoitteena oli Wallinin mukaan halu kasvattaa nuorison mielenkiintoa yhteiskunnallisiin asioihin. Ministeri suhtautui kuitenkin hyvin epäilevästi tavoitteen toteutumiseen äänestysikärajaa laskemalla. ”En ole varma, että ikärajan alentaminen on kunnallisvaaleissa yksittäisenä ratkaisuna oikea toimenpide. Asian selvittäminen on kuitenkin tärkeää”, hän linjasi.58 Eduskunta hyväksyi syksyllä 2008 lain äänestysikärajan alentamisesta seurakuntavaaleissa. Laki astui voimaan huhtikuun alussa 2009 ja sitä pääsivät välittömästi testaamaan Uudenkaupungin ja Salon nuoret ylimääräisissä seurakuntavaaleissa. Myönteisiä kannanottoja äänestysikärajan alentamisesta alkoi kuulua julkisessa keskustelussa yhä enemmän. Lokakuussa 2009 Keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas sanoi Verkkouutisille, että äänestysikärajan alentamista kaikissa vaaleissa voitaisiin harkita. Hänen mukaansa suomalaisnuorten valmiudet mielipiteenilmaisuun ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen olivat huomattavasti paremmat kuin vielä kaksikymmentä vuotta aiemmin.59 Ossi Heinänen jätti puheenjohtajan tehtävät Allianssin syyskokouksessa vuonna 2009. Hänen tilalleen valittiin Hanna-Mari Manninen. Palaamme puheenjohtajan valintaprosessiin kuudennessa kappaleessa. Äänestysikärajan laskeminen pysyi vahvasti Allianssin agendalla myös Mannisen kaudella. Huhtikuussa 2010 Allianssi julkaisi kannoton, jossa se luetteli 16 syytä alentaa äänestysikärajaa kaikissa vaaleissa. Allianssin mukaan, mikäli asiassa toteutettaisiin kokeilu, se tulisi järjestää valtakunnallisesti kuntavaalien 2012 yhteydessä. ”Suomalainen yhteiskunta tarvitsee nuorten ääntä nyt ja tulevaisuudessa. Nuorena saadut vaikuttamismahdollisuudet ovat tulevan äänestämiskäyttäytymisen kannalta ratkaisevan tärkeitä”, Manninen sanoi kannanotossa.60

123


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Pääsihteeri Jukka Tahvanainen pääsi mukaan hallituksen asettamaan äänioikeusikärajatyöryhmään. Siihen kuuluivat hänen lisäkseen oikeusministeriöstä vaalijohtaja Arto Jääskeläinen, erikoissuunnittelija Niklas Wilhelmsson, erityisasiantuntija Kaisa Tiusanen ja neuvotteleva virkamies Sari Aalto-Matturi sekä Kuntaliitosta erityisasiantuntija Päivi Kurikka ja johtava lakimies Heikki Harjula.61 Työryhmä oli heti alkuvaiheessa erimielinen itse pääkysymyksestä, äänestysikärajan laskemisesta. Siksi työryhmä päätti, että se tekee asiasta selvityksen, mutta ei ota suoraan kantaa puolesta eikä vastaan. Tahvanainen aisti, että työryhmän yleinen henki muuttui positiivisemmaksi asialle selvitystyön edetessä.62 Työryhmän loppuraportti julkaistiin kesäkuussa 2010. Sen mukaan äänestysikärajan alentaminen voisi lisätä nuorten painoarvoa ja osaltaan innostaa nuoria osallistumaan. Kuitenkin jos äänioikeusikärajaa päätettäisiin alentaa, olisi nuorten äänestämistä tuettava riittävästi muun muassa koulun, nuorisotyön ja järjestöjen toimin. Työryhmän mukaan äänioikeusikärajan muuttaminen oli ennen muuta poliittinen päätös, eikä se siksi halunnut ottaa kantaa muutoksen puolesta tai sitä vastaan. Äänioikeusikärajan alentamista olisi työryhmän mukaan mahdollista kokeilla aikaisintaan vuoden 2016 kunnallisvaaleissa, koska kokeilu edellyttäisi perustuslain muuttamista ja muutoksen hyväksymistä kahdessa eri eduskunnassa.63 Oikeusministeriö pyysi äänioikeustyöryhmän raportista lausuntoja eri tahoilta, myös Allianssilta. Lausunnossaan Allianssi toivoi, että työryhmä olisi ottanut selkeän kannan äänioikeusikärajan laskemiseen, vaikka päätös olisikin lopulta poliittinen. Järjestö korosti edelleen, että 16-vuotiaiden tulisi saada äänestää kaikissa vaaleissa. Allianssin mukaan, vaikka nuorille olikin luotu monenlaisia vaikuttamiskanavia, niitä ei useinkaan oltu otettu vakavasti. Lausunnossa vastattiin myös äänestysikärajan vastustajien kritiikkiin, jonka mukaan nuoret eivät haluaisi äänestää 16-vuotiaina, koska he eivät tiedä politiikasta riittävästi. Allianssin mukaan tämä johtui siitä, että istuvien päättäjien poliittinen jargon rampauttaa nuorten kyvyn uskoa siihen, että he ovat oman elämänsä, nuoruuden, asiantuntijoita. Allianssi muistutti, että pelkkä äänestysikärajan laskeminen ei ole ratkaisu nuorten aktiivisuuden ja osallistumisen lisäämiseen, vaan valistuneen äänestyspäätöksen tekemiseen oli saatava myös tukea. Ratkaisuna järjestö näki sen, että politiikka olisi päästettävä kouluihin myös vaalien välillä esimerkiksi puolueiden esittelyiden tai erityisten teemapäivien kautta. Myös yhteiskuntaopin opetusta olisi aikaistettava.64 Kannanottoa asiaan kysyttiin noin 50 järjestöltä, joista äänestysikärajan laskemista puolsi peräti 40. Monet puoluejärjestöt kuitenkin vastustivat sitä. Äänestysikärajan laskemista 16 vuoteen kannattivat vasemmistoliitto, vihreät ja keskusta. Ikärajan laskua vastustivat kokoomus, perussuomalaiset, SDP ja RKP. Myös kristillisdemokraatit suhtautuivat siihen varauksella. Vastustajien mukaan äänioikeutta ei pitäisi erottaa täysiikäisyydestä.65 124


Nuorisopoliittinen toimija

Oikeusministeri Tuija Brax oli suhtautunut koko ajan myönteisesti äänestysikärajan laskemiseen. Hän arvioi järjestöjen ja puoluejärjestöjen kannanottojen perusteella marraskuussa 2010, että ikärajaa voitaisiin laskea aikaisintaan vuoden 2016 kunnallisvaaleissa. Braxin ja muidenkin johtavien poliitikkojen positiivisista signaaleista huolimatta poliittista halua ei ollut riittävästi. ”Kannatusta idealle on, mutta normaalissa järjestyksessä eli vasta vuoden 2016 vaaleissa. Kukaan ei halua, että tällä vaalikaudella tehdään jotain, vaan kaikki lähtevät siitä, että asia sovitaan hallitusneuvotteluissa”, Brax sanoi Savon Sanomien siteeraamassa Helsingin Sanomien haastattelussa marraskuussa 2010. Braxin mielestä äänestysiän alentaminen pitäisi kirjoittaa seuraavaan hallitusohjelmaan. Vielä kesäkuussa hän oli pitänyt mahdollisena, että uudistus ehtisi kuntavaaleihin 2012.66 Äänestysikärajan laskeminen pysyi Allianssin tavoitteissa myös vuosien 2011-2015 hallitusohjelmaan. Se ei kuitenkaan enää ollut samalla lailla ohjelmatavoitteiden kärkenä kuin neljä vuotta aiemmin. Järjestö toivoi, että äänestysikärajan laskemista koskevat kokeilut olisi toteutettu sekä vuoden 2012 presidentinvaaleissa että saman vuoden kunnallisvaaleissa. Kunnallisvaalikokeiluun se olisi halunnut mukaan kaikki Suomen kunnat. Tältä osin Allianssin viestejä ei kuitenkaan kuunneltu hallitusneuvotteluissa. Myöskään eduskuntavaalien tulos ja uuden hallituksen kokoonpano eivät suosineet Allianssin tavoitetta. Äänestysikärajan laskemista useissa ulostuloissaan kannattanut keskustapuolue hävisi vaalit ja jäi oppositioon. Hallitukseen nousi sen sijaan äänestysikärajan alentamiseen epäilevämmin suhtautuneet SDP ja Vasemmistoliitto. Myös äänestysikärajan laskemista kannattaneen Vihreän Liiton paikkamäärä uudessa eduskunnassa väheni kolmanneksella, vaikka se pysyikin hallituspuolueena.67 ”Se oli hallitusohjelmatavoitteistamme ainut, joka jäi täysin pois lopullisesta ohjelmasta. Vaikka se ei siellä lue, tavoitetta voidaan silti tälläkin hallitusohjelmakaudella edistää. Viime kaudella oikeusministeri Brax kannatti sitä ja siksi se eteni siihen, mihin se eteni”, Hanna-Mari Manninen sanoi tammikuussa 2012.68 Äänioikeusikärajan laskeminen vaatii perustuslain muuttamista. Siksikin tavoitteen saavuttaminen on ollut haastavaa. Äänioikeusikärajan laskulla on ollut edelleen Mannisen puheenjohtajakaudella Allianssin jäsenjärjestöjen enemmistön tuki ja työskentelyä äänioikeusikärajan alentamiseksi on jatkettu. Nekin jäsenjärjestöt, jotka eivät itse ole tukeneet äänioikeuden alentamista, ovat voineet Allianssin kautta olla kannattamassa sitä, mikä todistaa, että myös poliittisesti vaikeista asioista yli sadan järjestön keskusjärjestö on pystynyt muodostamaan yhteisen kannan. Asiaa on pidetty voimakkaasti esillä Allianssin ulostuloissa myös siksi, että sitä kautta nuorten osallisuutta on onnistuttu nostamaan laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Äänioikeuskysymys on siinä toiminut oivallisena keppihevosena, vaikka varsinainen tavoite ei näytäkään lähitulevaisuudessa toteutuvan.

125


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Kriisivalmiusverkosto synnytetään koulusurmien seurauksena Keskiviikkona 7.11.2007 kello 11.43 Keski-Uudenmaan hätäkeskus sai puhelun Jokelan koulukeskuksesta. Eräs koulun oppilaista soitti ja kertoi, että ihmisestä vuotaa verta. Soittaja arveli potilaan kaatuneen ja lyöneen päänsä. Hätäkeskuksen päivystäjän määrittämä tehtäväkoodi oli ”kaatuminen” ja kiireellisyysluokka B1, joka tarkoitti keskisuurta tai tuntematonta riskiä. Kyseisen tehtäväkoodin hälytysvaste oli kaksi ambulanssia. Soiton aikana hälyttäjä yritti kertoa hätäkeskuspäivystäjälle asetta pitelevän käden työntyvän ulos koulun WC:stä. Soittaja oli kuitenkin hätääntynyt, eikä hätäkeskuspäivystäjä heti ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Toinen puhelu hätäkeskukseen eri soittajalta tuli kaksi minuuttia myöhemmin. Siinä soittaja kertoi heti, että koululla on ampumavälikohtaus. Ensimmäiset poliisit ja ambulanssit saapuivat koululle ennen keskipäivää. Poliisien lähestyessä koulurakennusta heitä vastaan tuli joukoittain hysteerisiä lapsia ja nuoria, joita pyrki ulos myös koulun ikkunoista. Poliisi sai myös näköhavainnon tummiin pukeutuneeseen mieheen, jolla oli olkalaukku. Hänelle annettiin käsky tulla ulos, mutta mies katosi pian takaisin koulun sisälle. Kyseessä oli epäilty ampuja. Noin puoli tuntia myöhemmin valmiusyksikön poliisimiehiä saapui tapahtumapaikalle. Sitä ennen koulusta oli evakuoitu arviolta lähes 200 oppilasta tai henkilökuntaan kuuluvaa. Poliisin kenttäjohtaja määräsi valmiusjoukot sisään kouluun. He löysivät kuusi ihmistä ammuttuina. He löysivät myös luokallisen ihmisiä, joita jäi suojaamaan luokan ulkopuolelle poliisimiehiä. Poliisit löysivät ampujaksi epäillyn miehen ruokalan lähellä olleesta miesten vessasta kello 13.54. Ampuja oli ampunut itseään, mutta hänessä havaittiin elonmerkkejä. Hänet siirrettiin ulos rakennuksesta saamaan ensiapua. Ampuja kuoli saamiinsa vammoihin myöhemmin sairaalassa. Koulu tarkastettiin vielä kokonaan ja viimeiset oppilaat saatiin ulos koulusta hieman kolmen jälkeen.69 Samana marraskuisen päivän iltana Allianssin kehittämispäällikkö Hannu Kareinen oli ajelemassa kotiinsa jäähallilta. Tilanteen koko karmeus oli lävähtänyt kansan silmille median kautta iltapäivän kuluessa. Kareinen jätti puhelimellaan viestin Tuusulan nuorisotyön päällikölle Sami Paanaselle ja kysyi, tarvitseeko tämä tilanteessa apua. Seuraavana aamuna kello seitsemän Kareinen sai vihdoin Paanasen kiinni. He sopivat, että Paananen selvittää avuntarvetta ja on sitten yhteydessä Kareiseen. Kareinen ei kuitenkaan jäänyt odottelemaan. Oli selvää, että Tuusulassa tarvittaisiin lisää auttavia käsiä. Nuorisotyöntekijöitä ei millään ollut tarpeeksi. Tilanteesta teki haastavan se, ettei mihinkään niin kauheaan, kuin kouluampumiseen, oltu osattu varautua. Mitään käsikirjoitusta ei ollut, kuinka tulisi toimia. Ensimmäisenä Kareinen soitti Allianssin ensimmäiselle pääsihteerille Kari Anttilalle. Anttila työskenteli Kehityspiikki-yhtiöissä, joka järjesti muun muassa työnohjausta nuoriso- ja sosiaalitoimen henkilöstölle. Kareinen pyysi Kehityspiikin ammattilaisia varautumaan avunpyyntöön. Yhdeksältä Paananen soitti, että apua tarvitaan. Omien 126


Nuorisopoliittinen toimija

verkostojensa kautta he pystyivät nopeasti organisoimaan pääkaupunkiseudun eri kuntien nuorisotoimien kanssa nuorisotyön ammattilaisista noin 50 hengen vapaaehtoisringin, joka lupasi tehdä töitä kolmessa vuorossa. Kello 11 Kareinen lähestyi uudelleen Anttilaa. Kehityspiikissä oli sattumalta samaan aikaan työnohjaajien kuukausittainen työstöpäivä, jonka ansiosta he saivat nopeasti suunniteltua organisaation pikaiselle osallistumiselle. Ensimmäinen työnohjausistunto kriisityötä tehneille nuorisotyöntekijöille oli Tuusulassa jo kello 15.30. Näin nuorisotyön ammattilaiset pääsivät saman tien vuorojensa jälkeen käymään välittömät palautekeskustelut ja purkamaan traumaattisia kokemuksia ja saamaan ohjausta siitä, kuinka seuraavissa vuoroissa nuoria olisi paras auttaa.70 Hannu Kareinen muistelee: Kukaan ihmisistä ei kysynyt, kuka palkan maksaa. Kysyttiin vain, että missä ja mihin aikaan ja kuinka monta työntekijää tarvitaan. Siellä vallitsi hieno yhteishenki. Se oli kaiken kaikkiaan hieno näyttö toimialasta ja sen yhteisöllisyydestä.71

Traumaattisten tapahtumien jälkeen osa nuorista ei halunnut mennä kotiin, vaan jäi mieluummin Jokelan monitoimitalo ”Monarille”. Se pidettiin auki akuutin kriisivaiheen ajan eli keskiviikkoiltapäivästä sunnuntai-iltaan ympäri vuorokauden. Tarkoituksena oli, että nuoret saivat tavata toisiaan aikuisten ohjauksessa. Perjantaina Kareinen ja opetusministeriön nuorisoyksikön päällikkö Olli Saarela vierailivat Jokelassa. Oli selvää, että Tuusulassa tarvittaisiin myös pidempiaikaista apua. Sunnuntain ja maanantain aikana Tuusulan nuorisotyön päällikkö Paananen ja Allianssin Kareinen laativat avustushakemuksen ministeriölle tehostetun nuorisotyön avustuksen saamiseksi. Saarela näytti saman tien vihreää valoa. Viiden uuden nuorisotyöntekijän haku alkoi tiistaina ja päättyi keskiviikkona, torstaina pidettiin haastattelut ja jo perjantaina oli neljän uuden nuorisotyöntekijän ensimmäinen työpäivä Tuusulassa. Viides aloitti vuoden 2008 alussa. Työsuhteet kestivät aluksi seuraavan vuoden toukokuun loppuun, mutta lopulta niitä pidennettiin vielä puolella vuodella. Nopea toiminta mahdollisti sen, että nuorisotyöntekijät aloittivat työn samaan aikaan, kun oppilaat palasivat kouluun.72 Syyskuussa 2008 Allianssi-talolle kokoontui nuorisotyön ammattilaisia, jotka olivat olleet mukana Tuusulassa. Mietinnän alla oli, mitä Tuusulan-tapahtumista oli opittu, mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja kuinka tulisi jatkossa toimia, jos jotain vastaavaa vielä tapahtuisi. Paikalla oli järjestöjen, seurakuntien ja kuntien nuorisotyöntekijöitä. Myös opetusministeriöstä oli edustus. Keskusteluissa sivuttiin myös mahdollisuutta rakentaa valtakunnallinen kriisiverkosto. Kokouksesta ei ehtinyt kulua kuin viikko, kun Kauhajoella tapahtui toinen koulusurmatragedia.73 Poliisi sai hälytyksen Kauhajoelle palvelualojen oppilaitokseen kello 10.44 syyskuun 23. päivä 2008. Poliisi saapui tapahtumapaikalle kymmenen minuuttia myöhemmin, jolloin paikalla oli jo myös pelastuslaitoksen yksikköjä. Kun ensimmäiset poliisit menivät kouluun sisälle puoli kahdentoista jälkeen, ampuja liikkui edelleen koulussa ammus127


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

kellen ja sytyttäen tulipaloja. Puoli yhden aikaan poliisit löysivät itseään päähän ampuneen surmaajan, joka oli ehtinyt tappaa kymmenen ihmistä. Kolme oli loukkaantunut. Ampuja kuoli myöhemmin sairaalassa.74 Edellisen vuoden kokemusten ja viikkoa aiemmin pidetyn kokouksen ansiosta nuorisotyön toimijoille oli selvää, kuinka tuli toimia ja kehen piti olla yhteydessä. Kareinen ja Tuusulasta irrottautunut Sami Paananen olivat jo samana iltana Kauhajoella organisoimassa toimintaa. Se, mikä oli vienyt Jokelassa viikon, pystyttiin nyt hoitamaan kahdessa päivässä. Tilanne oli jälleen uusi ja erilainen. Silti auttajat osasivat nyt toimia nopeammin.75 Allianssi päätti ottaa vastuulleen valtakunnallisen nuorisotyön kriisivalmiusverkoston kokoamisen. Se järjesti koulutuskiertueen lääninhallitusten kanssa vuonna 2009. Saman vuoden syksyllä se anoi opetusministeriöltä rahoitusta kriisivalmiusverkolle myös vuosiksi 2010 ja 2011. Hankehakemuksessa eriteltiin kriisivalmiusverkoston tavoitteet. Verkoston jäseniksi otettaisiin nuorisotyön asiantuntijoita, jotka voisivat toimia omalla alueellaan nuorisotoimien apuna kriisitilanteissa. Maantieteellisesti Suomi jaettaisiin 5-6 alueeseen, joista jokaiselle nimettäisiin kaksi yhteyshenkilöä. Verkoston jäsenten tehtävänä olisi kartoittaa paikallisen nuorisotoimen avuntarve sekä muu resurssitarve kriisitilanteissa, niin että verkostolla olisi myös ympärivuorokautinen valmius avustaa paikallista nuorisotyötä kriisitilanteissa. 76 Verkoston yhteistyökumppaneiksi tulisivat opetus- ja kulttuuriministeriö, Ely-keskukset, evankelis-luterilainen kirkko, vapaaehtoinen pelastuspalvelu Vapepa, SPR ja Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystys. Valmiusverkolle järjestettäisiin alkuvuonna 2010 kaksipäiväinen koulutustilaisuus, jonka jälkeen muodostettaisiin valmiusverkon lopullinen kokoonpano. Verkosto kokoontuisi työkokouksiin kaksi kertaa vuodessa. Tavoitteena oli, että valmiusverkolla olisi mahdollisuus reagoida kriisitilanteissa nopeasti ajankohdasta riippumatta. Myös kriisiverkoston rooli suhteessa muihin avustustahoihin tuli kirkastaa. Niitä olivat eri viranomaiset, mutta myös nuorisoalan eri toimijat kuten verkkonuorisotyötä tekevät. Allianssi vastaisi verkoston toiminnan koordinoinnista sekä sen kokous- ja koulutustoiminnasta. Opetusministeriö oli suopea anomukselle ja hyväksyi sen.77 Tammikuussa 2010 aloitettiin verkoston potentiaalisten jäsenten kartoittaminen ja maaliskuussa heille järjestettiin koulutustilaisuus Virroilla. Sinne osallistui 20 toiminnasta kiinnostunutta nuorisotyönohjaajaa ja yhteistyökumppania. Tilaisuudessa käsiteltiin kriiseihin varautumista sekä rakennettiin verkoston toimintatapoja. Kevään aikana Allianssi kartoitti kuntien nuorisotoimien kriisivalmiussuunnitelmia ja koulutustarpeita webpropol-kyselyn avulla. Samoin se kartoitti kaikkien jäsenjärjestöjensä kriisivalmiuden. Syksyllä Allianssi järjesti alueellisia koulutuksia kyselyjen perusteella. Lisäksi se koulutti jäsenjärjestöjään kriisien varalle. Verkoston ensimmäinen varsinainen kokous pidettiin lokakuussa 2010 Helsingissä. Vuoden 2010 aikana Allianssi järjesti myös verkkonuorisotyön koulutusta ja ryhtyi koordinoimaan Nuorille Suunnatun Verkkotyön Foorumia. Verkosto järjesti tammikuussa 128


Nuorisopoliittinen toimija

koulutuksen nuorisotyöstä sosiaalisessa mediassa. NuSuVeFo:n puheenjohtajana toimi kevään ajan Pelastakaa Lapset ry:n Leena-Kaisa Pantsu ja kesäkuusta 2010 lähtien Martti Härmä. Vuoden 2011 aikana kriisivalmiusverkosto kokoontui kerran koulutusseminaariin, joka pidettiin Mikkelin Nuorisotyöpäivien yhteydessä huhtikuussa. Lisäksi verkoston koordinaatioryhmä kokoontui keväällä ja syksyllä. Kriisivalmiusverkoston osaamista ja kokemuksia hyödynnettiin myös kansainvälisessä EU-rahoitteisessa Values vs. Violence –arvokasvatushankkeessa, jossa Allianssin edustaja oli asiantuntijajäsenenä. Verkoston vuosibudjetti ei riittänyt kattamaan toisen koulutustilaisuuden kuluja ja se jäi siksi pitämättä. Opetusministeriö myönsi kuitenkin kriisivalmiusverkostolle rahoituksen myös vuodelle 2012, mikä varmisti edelleen verkoston ympärivuorokautisen valmiuden ylläpitämisen ja verkoston kouluttamisen.78

Nuorisotyöttömyys Allianssin huolena Nuorisotyöttömyys oli laskenut Suomessa muun työttömyyden mukana vuodesta 1994 vuoteen 2008. Sitten iski yleismaailmallinen taantuma, joka vaikutti nopeasti myös Suomen työllisyyteen. Tammikuussa 2009 työttömiä nuoria oli 30 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Allianssin puheenjohtaja Ossi Heinänen vaati Nuorisotyö-lehdessä alkuvuodesta 2009, että nuorten työllisyyden parantaminen oli nostettava erityisasemaan. Tarvittiin välittömiä toimia työttömyyden kasvun pysäyttämiseksi. Allianssi esittikin, että keskusteluun nostettaisiin mahdollisuus nuoria työllistävien yritysten tukemiseen sekä nuorten erityinen irtisanomissuoja. ”Tämän päivän toimenpiteillä luodaan huomisen mahdollisuuksia,” Heinänen muistutti.79 Vanhasen hallitus käynnistikin veikkausvoittovaroista rahoitetun Työtä nuorille 2009 -hankkeen. Kovin suuri se ei ollut. Työllistämiseen myönnettiin 500 000 euroa. Hankkeen tarkoituksena oli reagoida lähinnä siihen, että työmarkkinoilla oli huomattavasti vähemmän kesätyöpaikkoja kuin aiempina vuosina. Hankkeen välittäjäorganisaatioksi valittiin Allianssi. Allianssi oli pyrkinyt vaikuttamaan nuorisotyöttömyyden vähentämiseen aiemmin poliittisesti, mutta nyt se sai mahdollisuuden myös konkreettiseen vaikuttamiseen. Projektin kautta 205 nuorta sai työpaikan kesän ajaksi. Heistä kahden kolmasosan työt jatkuivat vielä hanketukijakson jälkeenkin.80 Kuitenkin nuorisotyöttömyyden tilanne jatkui vaikeana. Helmikuuhun 2010 mennessä nuorten työttömyys oli kasvanut jo 22,7 prosenttiin. Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Marjut Lindberg kirjoitti nuorisotyöttömyyden olevan kevään pahin ongelma.81 Myös muu media tarttui aiheeseen ja siitä kirjoitettiin laajasti. Hallituksessa päätettiin jatkaa edellisenä vuonna hyvin onnistunutta Työtä nuorille -hanketta ja samalla sen volyymia nostettiin huomattavasti. Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi Allianssin hankkeelle 5,1 miljoonaa euroa veikkausvoittovaroja. Kaiken kaikkiaan nuorten työllistymisen tukemiseen varattiin vuoden 2010 lisätalousarviossa 30 miljoonaa euroa veikkausvoittovaroja. Ne jakautuivat Veikkauksen eri edunsaajaryhmien eli liikunnan, 129


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

taiteen, tieteen ja nuorisoalan kesken jakosuhdelain mukaisesti. Nuorisoala sai lisäksi hankkeeseen käytettäväkseen ylimääräisen, jyvittämättömän kymmenen prosentin osuuden. ”Allianssi sai hankkeesta vetovastuun ja sai käyttää rahan niin kuin parhaaksi näki. Se kuvastaa luottamusta, mikä ministeriön ja Allianssin välillä on, kun se sai tuon kaliiperin projektin”, kulttuuriministeri Wallinin erityisavustajana tuolloin toiminut Susanna Korpivaara sanoo. Allianssin tavoitteena oli, että nuorisoalalle työllistetään vähintään 1 100 nuorta keskimäärin kolmeksi kuukaudeksi nuorisotyöhön liittyviin tehtäviin.82 Työtä nuorille 2010 -hankkeessa työllistämismekanismina toimi palkkaustuki, jota Allianssi ohjasi nuorisotoimialan työnantajille alle 29-vuotiaiden työntekijöiden palkkaamiseen. Palkkaustuen saannin edellytyksenä oli, että työnantajan toiminnan tuli nuorisolain mukaisesti tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten kansalaisuutta ja sosiaalista vahvistamista tai parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Hankkeen avulla palkattiin lopulta 1 171 nuorta, joiden työsuhteet kestivät 1-6 kuukautta tapauksesta riippuen. Keskimäärin ne olivat 2,8 kuukauden mittaisia. Työnantajien omarahoitusosuus kattoi työntekijöiden palkkatuloista 24 prosenttia. Hankkeeseen osallistui 487 työnantajaa, joista suurin osa oli järjestöjä. Nuorista 28 prosenttia palkattiin jatkamaan työpaikassaan hanketukijakson jälkeen. Valtaosa jatkuneista työsuhteista oli määräaikaisia, mutta mukaan mahtui muutamia kymmeniä vakinaistamisiakin. Työllistymishankkeeseen osallistuneilta nuorilta pyydettiin jälkikäteen palautetta. Nuoret arvostivat työstä saatua kokemusta, jonka he uskoivat olevan jatkossa hyödyksi. Monet myös uskoivat hankkeeseen osallistumisen motivoivan työnhaussa jatkossakin.83 Allianssin kehittämisjohtaja Markus Söderlund vastasi hankkeen suunnittelusta ja toteuttamisesta. Hankkeessa työskentelivät projektisihteeri Marikki Impivaara sekä projektiassistentti Juha Arsalo. Hankkeen toteutukseen osallistui myös Allianssin taloushallinnon ja tukipalveluiden työntekijöitä, jotka hoitivat tilityksiin, palkkaustuen maksatukseen sekä tilastointiin liittyviä tehtäviä. Eri vaiheissa projektiin osallistui myös kuusi muuta Allianssin työntekijää. Hankkeella oli myös ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana toimi Allianssin varapuheenjohtaja Laura Simik. Hänen lisäkseen ohjausryhmässä olivat mukana Söderlund, Allianssin viestintäjohtaja Reija Salovaara ja asiantuntijajäsenenä opetus- ja kulttuuriministeriön neuvotteleva virkamies Jaana Walldén. 84 Allianssi soveltui välittäjäorganisaatioksi erinomaisesti, koska sillä oli valmiit toimivat ja monipuoliset yhteydet nuorisotyön kenttään. Hankkeen informaatio ja materiaalit sijoitettiin Allianssin www-sivuille ja työnantajiin pidettiin yhteyttä lähinnä sähköpostilla. Hankkeesta tiedottaminen aloitettiin maaliskuussa 2010. Tavoitteena oli, että tieto palkkaustukihausta leviäisi nuorisotoimialan työnantajille Allianssin jäsenjärjestöjen ja sidosryhmien kautta. Hankkeesta kerrottiin Allianssin internetsivujen lisäksi Allianssin toimittamassa nuorisoalan ajankohtaistiedotteessa AllianssiExpressissä ja Allianssin jäsenjärjestöille suunnatun sähköpostilistan kautta. Palkkaustuesta tiedotettiin Nuorisotyö- ja Kuntalehdessä. Lisäksi julkaistiin lehdistötiedotteita ja pidettiin tiedotustilai130


Nuorisopoliittinen toimija

suus. Palkkaustuen hakeminen käynnistyi 21.4.2010 ja se oli aluksi ehdollinen, koska hankerahoitus ei vielä tuossa vaiheessa ollut varma. Rahoituspäätös saatiin vapun alla ja tuohon mennessä tukea oli haettu 240 osahankkeeseen. Hakuaika päättyi syyskuun lopussa. Tukipäätöksiä ei kuitenkaan tarvinnut odottaa niin kauan, vaan niitä tehtiin jatkuvan käsittelyn periaatteella. Tavoitteena oli antaa tukipäätös kolmen viikon kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. 85 Hanke oli Allianssille juuri sopivan kokoinen. Nuorisotyön osuus valtion talousarviossa vuonna 2010 oli noin 61 miljoonaa. Siihen nähden 5,1 miljoonan euron lisäpanostus oli merkittävä. Hankkeen avulla lukuisat nuoret saivat työkokemusta, joka omalta osaltaan auttoi heitä eteenpäin työelämässä. Rahoituksella ei kuitenkaan turvattu pelkästään nuorten työllistymistä, vaan sen vaikutukset olivat yhteiskunnallisesti laajemmat. Hankerahoituksella palkattujen nuorten työpanoksen avulla pystyttiin järjestämään monenlaista toimintaa lapsille ja nuorille eri puolilla Suomea. Niihin kuului kerhoja, leirejä ja tapahtumia, joissa kävi hankeraportin mukaan jopa kymmeniä tuhansia osallistujia. Hankkeen avulla nuorisoalalle saatiin uutta energiaa ja tekemisen iloa. Samalla Allianssi pääsi konkreettisesti edistämään toimintansa perusperiaatteita eli toimimaan osallisuuden ja oikeudenmukaisuuden edistämiseksi ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.86 Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin mukaan Työtä nuorille -hanke oli yksi tärkeä toimenpide, jolla hallitus torjui nuorisotyöttömyyttä onnistuneesti ja joka osaltaan oli osoittanut nopeiden ratkaisujen vaikuttavuuden. Nuorisotyöttömyys kääntyikin laskuun ja laski jopa nopeammin kuin muu työttömyys. Maaliskuussa 2011 nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä oli 28 411, kun vuotta aiemmin luku oli ollut lähes 35 000. Vuodessa nuorisotyöttömyys oli laskenut 17,9 prosenttia. Tosin lähtötasokin oli huomattavan korkea.87 Opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksikön johtajana huhtikuussa 2011 aloittaneen Georg Henrik Wreden mukaan Allianssin saama Työtä nuorille -hanke oli osoitus luottamuksesta Allianssin toimintaa kohtaan nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. ”Se osoittaa, että luottamusta Allianssiin on ollut ja että sillä on hyvä tarttumapinta kenttään. Näen sen tunnustuksena, että se on saanut ison hankkeen”, Wrede sanoi joulukuussa 2011.88 Työtä nuorille -hanke oli yksi esimerkki Allianssin kaltaisten järjestöjen ja valtion välisen yhteistoiminnan tuloksellisuudesta. Valtion omat järjestelmät ovat byrokraattisuudessaan usein auttamattoman hitaita reagoimaan riittävän nopeasti työvoimapoliittisiin toimiin. Allianssilla oli nuorisotyöttömyyden helpottamiseen paitsi halua niin myös asiantuntemusta ja kykyä. Myös jäsenjärjestöt ja tietenkin nuoret työttömät pääsivät hyötymään Allianssin roolista työnvälittäjäorganisaationa.

131


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

5. Vakiintunut vaikuttaja

Yhteistyö ja toimivat verkostot edunvalvonnan perustana Jukka Tahvanainen oli tullut vuonna 1998 Allianssin pääsihteeriksi Kokoomuksen Nuorten Liiton pääsihteerin tehtävästä. Sitä kautta hänellä oli toimivat suhteet kokoomukseen ja hänet tunnettiin myös muissa poliittisissa nuorisojärjestöissä. Pääsihteeriai­ kanaan Allianssissa hän on rakentanut yhteistyöverkostoja kunnalliselle ja valtiolliselle puolelle sekä eri puolueisiin ja päättäjiin. Nuorisoala on suhteellisen pieni ja siksi suhdeverkostossa on ollut paljon pysyvyyttä, mutta myös jatkuvaa muutosta. Verkostot eivät tule koskaan valmiiksi. ”Se on vaatinut systemaattista, raakaa jalkatyötä, keskusteluja kokouksissa, puhelinsoittoja ja neuvotteluita. Pitää olla hyvin vuorovaikutuksellinen ja ulospäin suuntautunut”, Tahvanainen kuvailee edunvalvonnan arkea.1 Allianssissa pääsihteeri hoitaa edunvalvontaa yhdessä puheenjohtajan ja työvaliokunnan kanssa. Tahvanaisen mukaan puheenjohtajista kaikki ovat tehneet edunvalvontatyötä oman persoonansa, historiansa ja näkemystensä kautta. ”Kaikilla on ollut keskeinen osa, johon on kuulunut suunnittelu, vaikuttavuus ja arviointi. Pohdimme, missä ovat pääsihteerin ja missä puheenjohtajan vahvuudet ja kontaktit.” Omalla tavallaan ja asiasta riippuen edunvalvontatyöhön osallistuvat kuitenkin lähes kaikki Allianssin työntekijät. Keskeisessä roolissa ovat jo mainittujen lisäksi viestintäjohtaja, toinen tiedottajista, yhdenvertaisuus- ja osallisuussuunnittelija ja johtoryhmä. Vaikuttaminen vaatii joukkovoimaa. Yhden tutun kautta, jos tekee, niin ei onnistu. Tapaamisissa pitäisi aina olla jokin uusi viesti. Tapaamiset ovat säännöllisiä, lisäksi lähetetään meilejä, soitetaan, tehdään tiedoksi. Uusi kontakti pitäisi kuitenkin nähdä silmätysten. Edustan sitä kantaa, että viestien suhteen ei pidä olla liian hyökkäävä, vaan riittävän nöyrä, tarjotaan se asia. Jossain toisessa tilanteessa voi sitten kysyä. Karjalaistaustaisena olen myös sitä mieltä, että ei voi vain töksäyttää, vaan pitää tutustua. Tarvitaan tilanne- ja tunnetajua. Sitä ei opi oppikirjoja lukemalla. 2

132


Vakiintunut vaikuttaja

Edunvalvonnan rooli on vahvistunut Allianssin toiminnassa selvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Myös Allianssin esillä pitämien asioiden yleinen tietoisuus yhteiskunnassa on lisääntynyt. Syrjäytymisestä, nuorten elinoloista ja nuorisotyöstä puhutaan enemmän kuin ennen. Yhteiskunnan demografinen kehitys on johtanut nuorten merkityksen lisääntymiseen. Allianssin perustamisesta lähtien sen hallituksissa on istunut nuorisopoliitikkoja ja muita yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneita nuoria. Kuitenkaan varsinkaan poliittisista nuorisojärjestöistä tulleet eivät 1990-luvulla kokeneet Allianssia itselleen merkittävänä vaikuttamisen paikkana. Heillä oli puolueidensa kautta omat verkostonsa, joita monet mieluummin käyttivät. Mari Kiviniemi kertoo, että hän tunsi tuolloin henkilökohtaisesti opetus- ja kulttuuriministeri Tytti Isohookaana-Asunmaan, eikä siksi ajatellut, että häneen pitäisi vaikuttaa Allianssin kautta. ”Vaikutuskanavat nuorisotyön eteen olivat suorat ja jo olemassa. Enemmän (Allianssin) vaikuttamistyö oli puheenjohtajan ja pääsihteerin varassa”, Kiviniemi sanoi marraskuussa 2011.3 Myös Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) hoiti 1990-luvulla edunvalvontansa mieluummin itsenäisesti ministeriöön päin, järjestöä tuolloin edustanut Susanna Korpivaara muistelee.4 Toki isot järjestöt ovat edelleen 2000-luvulla jatkaneet omaa edunvalvontaansa, mutta Allianssin aktivoituminen on tuonut heille siihen myös uuden kanavan. Pienemmille ja yhteiskunnallisesti vähemmän seksikkäille järjestöille Allianssi tarjosi jo 1990-luvulla kanavan edunvalvonnalle, vaikka se hakikin vielä muotojaan. Edunvalvontaan ei myöskään resursseja liiemmälti riittänyt, mikä saattoi osaltaan vähentää isojen järjestöjen kiinnostusta edunvalvontatyöhön. Allianssin kannalta 1990-luku oli kuitenkin monella tavalla merkittävä aika myöhemmälle edunvalvontatoiminnalle. Sen ajan hallituskokoonpanoista on syntynyt pikku hiljaa, ikään kuin puolivahingossa eri poliittiset puolueet läpileikkaava suhdeverkosto, joka on osin tiivis ja osin löyhä. Monet Allianssissa toimineet nuorisopoliitikot ovat nousseet 2000-luvun kuluessa politiikan huipulle ja muuallakin yhteiskunnassa määrääviin asemiin tai muuten merkittäville paikoille. Heille ei tarvitse edunvalvonnan yhteydessä selittää, mikä on Allianssi, kuinka se toimii ja keitä varten se on olemassa. Se on helpottanut edunvalvontatyötä huomattavasti. Monilla on myös säilynyt positiivinen perusnäkemys Allianssista. Toimiminen Allianssissa on osoittautunut myöhemmin hyödylliseksi monille entisille hallituksen jäsenille. Keskustan Mari Kiviniemi korostaa kansainvälisten kontaktien merkitystä ja hyvää vaikuttamistyön oppimisympäristöä. Kiviniemen mukaan kansainvälisen jaoston puheenjohtajana hän pääsi luomaan kansainvälisiä kontakteja ja toimimisella Allianssissa oli myös kasvattavaa merkitystä. Kun Kiviniemi oli valittu pääministeriksi vuonna 2010, hän kävi Virossa valtiovierailulla. Siellä hän kertoi puheessaan, että hänellä oli ollut ensimmäinen kohtaaminen itsenäisen Viron kanssa toimiessaan Allianssissa. Myös Allianssin hallituksessa vuonna 1995 istunut Jyrki Katainen pitää Allianssia hyvänä paikkana tutustua kansainväliseen toimintaan: 133


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Allianssissa oli normaalin edunvalvonnan ohella Youth Forum ja kansainvälinen työ hyvin aktiivista. Se tarjosi mahdollisuuden eurooppalaiseen yhteistyöhön, joka silloin oli suhteellisen uutta Suomessa. Kansainvälisellä toiminnalla oli silloin suuri merkitys nuorisopolitiikkaan ja nuorisotyöhön osallistuneille. Silloin oli käyty kansanäänestys EU:sta. Eurooppalainen yhteistyö ja kansainvälistyminen tulivat luontevalla tavalla. Se tarjosi foorumin hyvin monelle minun kaltaiselle nuorelle keskustella toisten eurooppalaisten nuorten kanssa yhteisistä asioista.5

Allianssi on alusta asti sulkenut sisäänsä suuren määrän poliittisia ja sitoutumattomia nuorisojärjestöjä. Se on pakottanut nuorisopoliitikot tarkastelemaan asioita laajemmasta, kuin vain yhden puolueen näkökulmasta ja opettanut tekemään kompromisseja. ”Allianssi oli yhteiskunnallisen vaikuttamisen opettelun paikka, suhdeverkostojen luontipaikka ja se oli sitä positiivisella tavalla. Törmään nykyäänkin paljon ihmisiin joihin olen tutustunut Allianssissa”, Katainen sanoo.6 Samaa asiaa ovat Kataisen lisäksi korostaneet myös Kiviniemi, Paavo Arhinmäki, Jutta Urpilainen ja monet muut Allianssin toimintaan osallistuneet. Allianssissa ei ole voinut olla vain samoista arvolähtökohdista ponnistavien ihmisten kanssa, vaan on joutunut hakemaan kompromisseja ja konsensusta. Pääministeri Kataisen poliittinen erityisavustaja Jussi Kekkonen tiivistää: Verkostoitumisen merkitystä ei voi vähätellä. Allianssissa harjoitellaan yhteiskunnallista vaikuttamista; sitä miten yhteistyötä eri taustaisten toimijoiden kanssa tehdään ja miten järjestödemokratia toimii. Jos haluaa saada oman kantansa läpi, pitää ottaa huomioon myös muiden ajattelutapa ja näkökulmat. Suomi on perhe. Kaikki tuntevat toisensa. Se helpottaa niitä päätöksiä, joita tehdään tässäkin talossa [Valtioneuvoston linna]. Joudut neuvottelemaan ja tunnet pitkältä ajalta eri ideologiat ja ihmiset ja tiedät, miten ne ajattelee.7

Vuonna 2011 aloittaneen hallituksen ministereistä kolme on istunut aikoinaan myös Allianssin hallituksessa tai muissa toimielimissä: pääministeri Katainen, valtiovarainministeri Urpilainen ja kulttuuriministeri Arhinmäki. Myös muita ministereitä, kansanedustajia ja yhteiskunnallisia vaikuttajia on ehtinyt kasvaa kokonainen sukupolvi. Pääministerin ominaisuudessa Katainen tarkastelee Allianssia nyt eri näkökulmasta. Hänen mukaansa Allianssilla on nuorten elämään liittyvissä asioissa relevantit kysymykset, koska järjestössä yhdistyvät hyvin eri poliittiset ja muunlaiset mielipiteet. Ministerinä Katainen on arvostanut ennen kaikkea Allianssin kykyä tiivistää viestinsä edunvalvonnassaan. Katainen kertoo, kuinka valtioneuvos Riitta Uosukainen sanoi joskus, että monet niistä, jotka tulivat hakemaan oikeutta, hakivat oikeastaan erioikeutta. Kataisen mukaan yksi Allianssin vahvuuksista onkin se, että sen tulokulma on päinvastainen, koska se ei hae omaa hyvää, mikä taas johtuu ”laajasta spektristä”, jota se edustaa. Tämä on pääministerin mielestä vaikuttamistyön uskottavuuden kannalta hyvä piirre. Kataista miellyttää myös Allianssin taustalla oleva nuorisotyön ekspertiisi ja tutkimusosaaminen, joka tekee siitä hyvin vahvasti asiantuntijaorganisaation. ”Siksi se kuuluu 134


Vakiintunut vaikuttaja

vakiokalustoon, kun halutaan mielipide nuorisotyöhön tai nuorisopolitiikkaan tai mihin tahansa nuorisoon liittyvään asiaan.”8 Paavo Arhinmäki oli Allianssin hallituksessa Vasemmistonuorten edustajana vuosina 1998-1999. Arhinmäen mukaan hänen on ollut hyvä jatkaa kulttuuriministerinä siitä, kun hänet valittiin edellisellä vaalikaudella nuorisomyönteisimmäksi kansanedustajaksi. ”Minulla on suora yhteys Allianssin johtoon. Seuraan hyvin tarkkaan nuorisopuolen asioita. Kyllä siitä varmaan on hyötyä, että on tehty Allianssin kanssa vuosia tiivistä yhteistyötä”. Arhinmäen mukaan Allianssi on kuitenkin vain vaihtelevasti pystynyt pitämään nuorten asioita esillä. Hänen mielestään esimerkiksi nuorisotutkijat saavat usein huomattavasti enemmän painoarvoa yhteiskunnallisessa keskustelussa.9 Mari Kiviniemen mukaan Allianssi oli erityisen aktiivinen edunvalvonnassaan, kun nuorisolakia uudistettiin. ”Pääministeriaikanani Allianssi oli mukana tilaisuuksissa joissa keskusteltiin nuorista, nuorisopolitiikasta tai tulevaisuudesta. Ilman muuta Allianssilla on institutionalisoitunut rooli. Se on ottanut paikkansa.”10 Vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen Allianssi aloitti koko vaalikauden ajan kestäneen Nuorisotyön Kultainen Kypärä -kilpailun, jossa seurattiin kansanedustajien nuorisomyönteisiä toimia. Idean keksi Eurooppanuorten edustajana hallituksessa ollut Joonas Turunen. Tarkoituksena oli saada kansanedustajat toimimaan entistä aktiivisemmin nuoriin liittyvissä asioissa sekä eduskunnassa että sen ulkopuolella. Kilpailussa kuka tahansa pystyi ”ilmiantamaan” edustajansa Allianssin nettisivuilla ja ehdottamaan pisteitä nuorisomyönteisestä toiminnasta. Pisteitä kilpailussa sai valtiopäivätoimista, julkisista nuorisomyönteisistä puheenvuoroista ja osallistumisesta nuorten ja nuorisojärjestöjen toimintaan ja tapahtumiin. Ministerit rajattiin kilpailun ulkopuolelle. Monet kansanedustajat, heidän avustajansa ja fanijoukkonsa ottivat kilpailun tosissaan omakseen. Kilpailun aikana jaettiin myös välivuosipalkinnot Allianssin kevätkokouksen yhteydessä. Kokoomuksen Outi Mäkelä saavutti eniten pisteitä kahtena vuotena ja SDP:n Jutta Urpilainen kerran. Kokonaiskilpailun voitti kuitenkin Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki. Kun Urpilainen voitti, hänelle annettiin kultaiseksi spreijattu polkupyöräkypärä. Tahvanainen kertoo: Muistan, kun Jutta voitti. Hänet oli sattumalta pyydetty silloin Allianssin kevätkokouksen puheenjohtajaksi. Hän veti kokouksen kypärä päässä. Sen jälkeen hän meni eduskuntaan, missä oli täysistunto alkamassa. Käveli istuntosaliin edelleen kypärä päässä ja osoitteli sitä, että on ylpeä siitä ja sitten käsittelyn ajaksi otti sen pois päästä.

Allianssissa 1990-luvulla työskennellyt SDP:n kansanedustaja ja entinen ministeri Susanna Huovinen nostaa myös esille Kultainen Kypärä-kilpailun, kun häneltä kysyy Allianssin edunvalvonnasta. Huovinen ei usko, että kilpailu olisi vielä 1990-luvulla ollut mahdollinen. ”Vaikuttamistyössä on otettu askelia ja Allianssi on siinä kehittynyt myönteiseen suuntaan.” Huovinen korostaa, ettei yhteydenpito ole yhdensuuntaista. ”Ei se 135


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

ole niin, että me ollaan lobbauksen kohteena, vaan se on informaatiokanava meille päin. Sinne voi aina soittaa, että olen menossa puhumaan, että löytyykö taustamateriaalia.” Nuorten kansanedustajien tapaamiseenkin Huoviselle tuli kutsu syksyllä 2011 ikään kuin vanhasta muistista. Ilmoitin sitten Jukalle, että en taida enää kuulua tähän ryhmään. Mutta se [kutsu] oli kai muotoiltu, että nuoret ja nuorenmieliset. Allianssi järjestää erittäin hyviä infotilaisuuksia ja keskustelutilaisuuksia ja ne ovat tärkeitä. Vaikka tuollainen sosiaalinen tilaisuus voi tuntua, että se on hömppää, niin siinä tulee puhuttua asioista samalla.11

Vuoden 2011 vaalien jälkeen nuorten kansanedustajien verkoston veturina on toiminut keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko. Nuoret kansanedustajat olivat tällä kertaa yhteydenpidossa aloitteellisia ja pyysivät itse Allianssia keskustelemaan kanssaan nuorten asioista. Nuorten kansanedustajien lukumäärä nousi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa selvästi. Kun vuonna 2007 valituksi tuli vain kaksi alle 30-vuotiasta ja 24 alle 35-vuotiasta, niin neljä vuotta myöhemmin alle 30-vuotiaita oli kymmenen ja alle 35-vuotiaita kansanedustajia 27.12 Suomessa on syntynyt poliitikkojen ja perinteisen virkakunnan väliin viime vuosina yhä enemmän myös poliittista valmistelua, jota hoitavat käytännössä ministerien erityisavustajat. Useat erityisavustajat ovat puolueissaan merkittävissä asemissa, ja entisiä alli-

Puolueiden johtoa Nuorisotyön tulevaisuusfoorumin paneelissa 2010. 136


Vakiintunut vaikuttaja

anssilaisia. Allianssi on pyrkinyt vaikuttamaan myös heihin aktiivisesti. Se on järjestänyt kohtaamisia, kertonut Allianssista ja jakanut informaatiota. Nuorisoasiainneuvos Olli Saarela kuvailee tätä amerikkalaista tapaa lobata poliittiseen valmisteluun erittäin toimivaksi ja taitavaksi malliksi, jossa Tahvanainen on hänen mukaansa kuin kala vedessä. ”Nuoret poliittiset kaaderit tekevät isoja päätöksiä usein tietämättä, mitä päättävät”, Saarela sanoo.13 Kataisen esikunnassa on kuusi erityisavustajaa, joista allianssitaustaisia on peräti neljä: Jussi Kekkosen lisäksi Joonas Turunen, Juha Kirstilä ja Juha Romakkaniemi. Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen erityisavustaja Matti Hirvola toimi aiemmin Nuorisoasiainneuvottelukunnan pääsihteerinä ja teki tiivistä yhteistyötä Allianssin kanssa. Myös ulkomaankauppaministeri Aleksander Stubbilla, ympäristöministeri Heidi Hautalalla, kuntaministeri Henna Virkkusella, kulttuuriministeri Paavo Arhinmäellä, elinkeinoministeri Jyri Häkämiehellä ja asuntoministeri Katja Kiurulla on avustajinaan allianssitaustan omaavia poliitikkoja. Susanna Korpivaara toimi kulttuuriministeri Stefan Wallinin erityisavustajana Kiviniemen hallituksessa ja sitä ennen vuosina 2003–2007 ympäristöministeri Jan-Erik Enestamin erityisavustajana. RKP:n puheenjohtaja, puolustusministeri Carl Haglund toimi Stefan Wallinin poliittisena valtiosihteerinä Vanhasen toisessa hallituksessa ja nykyinen kansanedustaja Sanni Grahn-Laasonen ulkoministeri Stubbin lehdistöavustajana. Muita allianssitaustaisia erityisavustajia aiemmilta vuosilta ovat Heinäluomaa avustanut Vesa Mauriala, sosiaali- ja terveysministeri Maija Perhoa avustanut Pia Pohja ja Vanhasen erityisavustajana vuosina 2003–2007 toiminut Mikko Alkio. Ennen vuotta 2003 erityisavustajina toimivat Olli Sarekoski, Petteri Orpo, Otto Lehtipuu ja Miapetra Kumpula.14 Tahvanaisen mukaan erityisavustajien ja valtiosihteerien rooli asioiden eteenpäin viejinä, kuuntelijoina ja vaikuttamisen kohteina ovat tärkeitä. ”He ovat ovi ja välillä kynnysmatto ministerin suuntaan, siis myönteisellä tavalla. Ministerien aikataulut ovat sellaiset, ettei yleisemmin aina heiltä saa audiensseja. Tietysti tänä päivänä, sosiaalisen median aikana, ministerit itsekin vastaavat suoraan viesteihin ja kommentoivat näkökulmiamme. Esimerkiksi eilen illalla, kun lähetin kehysneuvotteluihin olevia viestejä ministereille, sain suoraan kaksi palautetta ministerikunnasta asioihin”, Tahvanainen kertoi maaliskuussa 2012.15

Nuorisoyksikön raskas ohjaus ja Allianssin itsenäisyys Allianssin perustamisvaiheessa opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksikön tavoitteena oli synnyttää yksi taho, joka voisi puhua ikään kuin nuorten äänellä, edustaa nuoria yhteiskunnallisessa keskustelussa. Sen mandaatin Allianssi on vuosien saatossa ottanut. Yhteydenpito Allianssin ja ministeriön kesken on ollut melkein päivittäistä. Allianssin veikkausvoittovaroista tulevaa rahoitusta koordinoidaan opetusministeriössä. Allianssin tehtäväkseen saamat erilaiset projektit tulevat usein ministeriön nuorisoyksikön kautta. 137


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Myös nuorisoasioihin liittyvä lakivalmistelu tapahtuu ministeriössä ja siihen Allianssi on etujärjestönä tietysti halunnut vaikuttaa. Monet Allianssiin liittyvät arkipäivän asiat kuuluvat enemmän virkamiesten kuin poliitikkojen toimenkuvaan, mikä on tehnyt yhteistyöstä tiivistä. Nuorisoyksikön edellisen päällikön Olli Saarelan mukaan Allianssi on ollut lainsäädäntötyössä osapuoli Isolla Oolla. ”Heillä on usein jo valmistelussa edustaja. Allianssilla on oma profiili kaikessa lainsäädäntötyössä. Heillä on siihen hyvä tuntuma ja itsenäinen kanta.” Asema on tuonut mukanaan myös vastuun. Allianssia kuunnellaan herkällä korvalla ja siksi sen pitää usein tarkasti miettiä, mitä mieltä se on asioista, koska sen näkökulmien takia monia asioita voi myös raueta.16 Saarela aloitti uransa opetusministeriössä jo 1960-luvulla opetusministeri Johannes Virolaisen poliittisena erityisavustajana. Sen jälkeen hän toimi opetusministeriössä virkamiehenä vuodesta 1972 vuoteen 2010. Saarela jäi eläkkeelle 68-vuotiaana. Viimeiset noin 20 vuotta hän toimi nuorisoyksikön päällikkönä. Sinä aikana nuorisoyksikön toiminta henkilöityi Saarelaan, joka vahvana johtajana halusi pitää asiat näpeissään. Hänellä oli omat intohimonsa, joita hän toi esille myös yhteistyössään Allianssin kanssa. Allianssin ja Saarelan näkemykset nuorisotyöstä ja nuorten elinoloista olivat pääosin hyvin samankaltaiset. Tulokulma asioihin oli kuitenkin erilainen ja se näkyi painatuseroina. Tahvanainen arvioi: Ollin vahvuus on se, että hän on ollut aina hyvin kiinnostunut asiakysymyksistä, tilanteista ja ihan niistä nuorista itsestään ja hän on ollut kiinnostunut matkustamaan, osallistumaan tilaisuuksiin, vierailemaan järjestöissä, kuuntelemaan. Mutta varmaan jossain vaiheessa meillä kaikilla on intohimoja, ja ne voivat korostua. Ehkä silloin on ollut keskustelua, että paljonko valtion suunnalta on ohjausta joihinkin nuorisotyöllisiin menettelyihin ja asioihin. Mutta se, että Olli Saarela on ollut mun mielestä keskeinen vaikuttaja ja tekijä ja hän on sydämellään tehnyt asioita ja tekee edelleenkin.17

Välillä pääsihteerin liikkumatila on käynyt ahtaaksi hänen tasapainoillessaan nuorisoyksikön ja Allianssin järjestöhallituksen välissä. Eräs erimielisyyttä aikoinaan aiheuttanut tapaus liittyi nuorten kansainväliseen harrastusohjelmaan Avarttiin. Allianssin hallituksen mielestä ministeriön ei olisi pitänyt niin vahvasti ajaa Avarttia, vaan olisi ollut paremminkin järjestöjen tehtävä luoda edellytyksiä, menetelmiä ja toimenpiteitä valtion toimiessa rahoittajana. Saarela piti kuitenkin päänsä. ”Siitä sain kuulla kunniani eräässä Säätytalon tilaisuudessa”, Tahvanainen muistelee. Vaikka Allianssi on järjestö, se on osa opetus- ja kulttuuriministeriön konsernistrategiaa, jonka kautta se saa tehtäväkseen erilaisia hankkeita, jotka tuovat toisinaan mukanaan raskaitakin velvoitteita. Välillä hankkeita on annettu toteutettavaksi käytännössä käskyinä, mikä ei ole miellyttänyt Tahvanaista: Silloin olen tuonut esille, ettei tämä näin voi mennä, että meidän pitää käsitellä ja katsoa tämä hallituksessa, voidaanko me olla tässä mukana. Siihen on tullut joskus joku kivahdus, että jos ei tämä

138


Vakiintunut vaikuttaja

kelpaa, niin voihan tämä mennä muuallekin.18

Erilaiset intressit ovat synnyttäneet välillä erimielisyyksiä, mutta kaikesta ei ole Tahvanaisen mielestä kannattanut riidellä. Yhteisiä intressejä on ollut jatkuvasti enemmän. Tahvanainen kiittelee Saarelan halua taistella asioiden puolesta niin, että ne toteutuisivat heti eikä vasta vuosien päästä. Usein taistelut toivat myös tuloksia ja asioita saatiin eteenpäin.19 Saarela oli vahva vaikuttaja. Hänen kätensä olivat kuitenkin virkamiehenä poliittisesti osin sidotut. Silloin hän käytti tavoitteidensa ajamiseen myös Allianssia käsikassaranaan varsinkin ministerien erityisavustajien suuntaan. Saarela kertoo: Minä käytin sitä [Allianssia] aika paljon niin, että puhuin Jukalle, että oletko soittanut niille ja niille. Se oli vähän niinkin, että valtio koukkaa Allianssin kautta, kun ei oman ministerin kanssa viitsi puhua. Kyllähän tällaiset yhteydet on niin kuin kuuluu ollakin, tietenkin.20

Allianssin puheenjohtajana 2000-luvun alussa toimineen Teemu Japissonin mukaan järjestöt olivat välillä Saarelan käskyläisiä enemmän kuin nuorisoyksikön omat virkamiehet. Järjestöjä juoksutettiin tavalla, jonka Japisson koki olevan rankasti väärin ja vastenmielistä. Siinä oli kädetön olo. En mä juurikaan joutunut tilanteisiin, mutta pääsihteerille se oli tosi hankalaa. Suomessa on hyvin herkkä julkisen puolen ja järjestöjen symbioosi. Mun mielestä se on ihan hyvä. Monessa Euroopan maassa se on vastakkainasettelun kautta. Pääosin se toimii hyvin, mutta se edellyttää, että ministerit ja virkamiehet ymmärtää tilanteen diskreettiyden ja niiden pitää toimia todella diskreetisti. Ja Olli Saarela ei sitä todellakaan ymmärtänyt, varsinkaan suhteessa Allianssiin. Sen olisi pitänyt sitten [olla] rahoittamatta tätä tai jotain muuta, mutta kyllä me oltiin, kun sitä hankerahoitusta oli niin paljon – se fiilis oli – ikään kuin pikkuapulaisia.

Vaikka toimintatavat eivät saakaan kiitosta, niin Japissonin mielestä Saarela oli siinä mielessä hieno ihminen, että hän oli tosi innostunut nuorisotyöstä ja sen edistämisestä. Japisson muistelee erityisesti erästä Allianssin puheenjohtajana pitämäänsä kokousta, joka oli varsin kuvaava Saarelan aseman suhteen. Kyseiseen kokoukseen piti osallistua Allianssin työvaliokunnan ja Saarelan. Saarelaa ei näkynyt ja kuulunut. Me päädyttiin pitämään se kokous ilman Saarelaa. Sitten Saarela tuli ja mistä ihmeen syystä en sanonut Saarelalle, että me ollaan vedetty jo tämä kokous. Pidettiin uudestaan se sama kokous. Siis ilman, että tuli ilmi, että se oli se sama kokous. Omasta mielestäni ja ketä meitä oli työvaliokunnassa, niin oli hirveän vaikea pitää pokkamme siinä. Se oli absurdikin se tilanne. Ja kuvasti jotenkin Olli Saarelan asemaa, mikä ei ollut terve piirre. Se on oikeastaan niitä ikäviä muistoja, siis se, että Olli Saarela käytti mun mielestä asemaansa väärin. Rankasti väärin.21

139


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Yhteistyöllä se sujuu. Veikkauksen näyttelyn avajaiset Allianssi-talolla. Nauhaa leikkaamassa Veikkauk­ sen Krista Huovinen ja Allianssin Jukka Tahvanainen. Nuorisoyksikkö päättää viime kädessä nuorisoalan järjestöjen rahoituksesta. Siksi Allianssi on ollut oikeastaan koko 20-vuotisen historiansa puun ja kuoren välissä. Toisaalla on omistajajärjestöjen tahto ja toisaalla kulttuuriministeriön ruokkiva käsi. Välillä molempia tahoja on ollut mahdoton miellyttää. Järjestöjen tilanne on Suomessa tässä mielessä hyvin erilainen kuin useimmissa muissa maissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa järjestöt eivät saa valtiolta rahoitusta, mutta niille annettavat lahjoitukset voi vähentää verotuksessa, minkä senkin voi katsoa valtion tueksi. Järjestöt ovat kuitenkin itsenäisempiä. Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriön tulosohjaus on kiristynyt viime vuosina, mikä on edelleen heikentänyt järjestöjen itsenäisyyttä. OKM:n Nuorisoyksikön nykyinen johtaja Wrede ei näe tässä kuitenkaan ongelmaa, koska tulosohjaus on hänen mukaansa edelleen niin kevyt. Hänen mielestään valtion pitää jatkossakin ymmärtää kansalaisjärjestöjen tärkeys ja osoittaa se sekä lainsäädännöllä että riittävillä resursseilla. Allianssi nimitettiin vuonna 2011 palvelujen kehittämiskeskukseksi, mikä tarkoittaa Wreden mukaan sitä, että Allianssin ja nuorisoyksikön suhde tulee muuttumaan entistä enemmän tuloskeskustelu- ja sopimussuuntaan. Se tarkoittaa käytännössä Allianssin liikkumavaran vähenemistä. Wrede korostaa kuitenkin, ettei se estä Allianssia tekemästä muutakin toimintaa kunhan rahoitusta vain löytyy. Wreden mukaan omaa rahoitusta 140


Vakiintunut vaikuttaja

ja varainhankintaa pitäisi järjestöillä olla muutenkin enemmän jatkossa.22 Allianssin toiminnan rahoituksen kannalta keskeisimmät yhteistyökumppanit opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksikön lisäksi ovat olleet Veikkaus ja Veikkauksen edunsaajat. Tuleehan nuorisoalan ja Allianssin perusrahoitus suoraan veikkausvoittovaroista. Edunsaajat ovat tehneet vuosikausia yhteistyötä, jota voi kuvailla menestyksekkääksi. Jukka Tahvanainen on toiminut edunsaajafoorumin puheenjohtajana vuodesta 2009. Edunsaajafoorumissa on käsitelty yhteisiä edunvalvonnallisia tavoitteita esimerkiksi eduskuntavaaleihin ja hallitusohjelmiin liittyen ja niitä on toteutettu yhteistyössä. Foorumi on halunnut käsitellä tiiviisti rahoitusosuuksia ja seurata, että tuotonjakolakia edelleen noudatetaan. Se on tavoitellut yhteisiä esityksiä asioista. Konkreettisimmin yhteistyön hyöty tuli esiin, kun kirjastomäärärahat saatiin siirrettyä pois veikkausvoittotuotoista. Veikkauksen edunsaajaryhmistä Allianssin kanssa samalla tavalla on organisoitunut Suomen Liikunta ja Urheilu, jonka määräaikaisena vt. pääsihteerinä vuoden 2012 loppuun asti toimii Allianssin entinen puheenjohtaja Teemu Japisson. Sen sijaan tieteen ja taiteen puolella ei ole yhtä selvää katto-organisaatiota. Japisson kertoo: Jukan kanssa jos ei viikoittain niin useampi kerta kuukaudessa ollaan yhteyksissä. Käydään sisältöjä läpi, haetaan yhteisiä näkemyksiä ja vaihdetaan ajatuksia, mitä eri asioista sanoa. Ja Kane – kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta – siinä ollaan kimpassa hyvinkin paljon.23

Veikkauksella on yhteneväiset intressit edunsaajatahojen kanssa ja se on siksi niiden kanssa jatkuvassa yhteistyössä. Yritykselle ei ole yhdentekevää, kuinka sen tuottamat voitot käytetään. Yrityksen tekemien asiakaskyselyjen mukaan yli 90 prosenttia pelaajista pitää tärkeänä, että tuotot käytetään edunsaajien hyväksi, eikä niin, että ne menevät valtion kassaan. Allianssin entinen pääsihteeri Olli Sarekoski aloitti Veikkauksen palveluksessa vuonna 2003. Vuoden 2010 alusta hän siirtyi yrityksen varatoimitusjohtajaksi. Myös Allianssissa kahteen otteeseen työskennellyt Hannu Kareinen siirtyi Veikkaukseen, yhteysjohtajaksi elokuussa 2009. Varatoimitusjohtaja Sarekoski on ollut tyytyväinen nyky-Allianssiin. Meidän näkökulmasta Jukka on ollut mies paikallaan. Hän ymmärtää asiakokonaisuudet, mistä puhutaan. Kokemuksesta on hyötyä. Hän tuntee ihmisiä ja ymmärtää taustat ja kuinka päätökset syntyy. Haasteena on, että Allianssille ei ole liian suuri kynnys nousta kapinoimaan istuvaa establishmenttia vastaan. Ei voi ruveta häiriköksi. Joskus on sellaisia tilanteita, että pitää. (Olli Sarekosken haastattelu)

Veikkausvoittovaroihin kohdistuu jatkuvia paineita. Valtion alijäämäiset vuosibudjetit ja pidemmällä aikavälillä myös kestävyysvaje voivat saada valtiovarainministeriön kohdistamaan katseensa uudelleen veikkausvoittovaroihin. ”Miten Allianssi ja SLU tekevät edunvalvontaansa? Sillä on meille merkitystä ja sitä kautta istutaan samassa veneessä. 141


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Mopokortti-iässä. Allianssin 15-vuotisjuhlat omassa talossa Asemapäälliköntiellä.

Uskaltaako Allianssi olla Matti Nykäsen tavoin etukenossa? En ole suurta vallankumouksellisuutta ollut havaitsevinani”, Sarekoski mietti joulukuussa 2011. Asiakkaiden lisäksi myös Veikkauksen työntekijöille veikkausvoittovarojen meneminen edunsaajille on tärkeää.24 Monopolijärjestelmän ylläpitäminen on Veikkauksen ja sen edunsaajien yhteinen tavoite jatkossakin ja sitä ne pyrkivät luonnollisesti kaikin puolin ylläpitämään. Suomessa järjestelmä nauttiikin yleistä hyväksyntää, mutta paineita järjestelmän muuttamiselle on viime vuosina tullut etenkin EU:n suunnalta.

Jäsenjärjestöjen erilaiset tarpeet Allianssilla oli keväällä 2012 yhteensä 115 jäsenjärjestöä. Järjestöjoukko on hyvin heterogeeninen. Se sisältää muun muassa poliittisia nuorisojärjestöjä, lapsi-, vammais-, harrastus-, ja opiskelijajärjestöjä. Kaikille järjestöille on yhteistä, että joko niiden koko toiminta tai osa siitä keskittyy nuoriin. Toinen määräävä tekijä on toiminnan valtakunnallinen luonne, joka on jäsenyyden edellytys. Järjestöjen motiivit toimimiselle Allianssissa ovat hyvin erilaiset. Osa on mukana lähinnä kansainvälisen toiminnan takia, osa 142


Allianssin järjestämien koulutusten takia ja osa halusta vaikuttaa sekä oman järjestön asemaan että nuorten asemaan yleisesti. Allianssin perustamisesta alkaen suurimmat järjestöpoliittiset väännöt on käyty sitoutumattomien ja poliittisten nuorisojärjestöjen välillä ja ne ovat konkretisoituneet varsinkin pääsihteeri-, puheenjohtajisto- ja muita henkilövalintoja tehtäessä. Hallituksissa poliittisilla nuorisojärjestöillä on ollut yliedustus niiden lukumäärään verrattuna. Se on ollut Allianssilta tietoinen valinta. Tällä tavalla on haluttu maksimoida kattojärjestön poliittinen painoarvo valtakunnallisessa päätöksenteossa. Varsinainen hallitustyöskentely on sujunut Allianssin eri puheenjohtajien mukaan pääosin varsin mutkattomasti. Se on ollut monille puheenjohtajille myös henkilökohtainen tavoite. Lähinnä poikkeuksina sääntöön voidaan pitää Vasemmistonuorten erohanketta 2000-luvun alussa sekä kokoomusnuorten, kristillisten nuorten ja perussuomalaisten nuorten eroa syksyllä 2011, johon palaamme myöhemmin. Allianssi teki vuonna 2009 jäsenjärjestöhaastattelun, johon vastasi 64 järjestöä. Haastatteluiden perusteella Allianssista muodostunut kuva oli pääosin positiivinen. Vastanneista 70 prosenttia oli vähintään melko tyytyväisiä Allianssin kokonaistoimintaan. Tyytymättömiä oli vain viisi prosenttia vastanneista. Allianssi nähtiin alan keskeisenä toimijana, jonka kautta tehtävä yhteistyö oli useimmille päivänselvää. Niin ei kuitenkaan ollut kaikkien järjestöjen osalta. Osalle Allianssi oli jopa ”tuntematon”. Allianssi nähtiin verkostojen tarjoajana, hyvien käytäntöjen jakajana ja koulutuspalvelujen tarjoajana. Vastaajien suhteellisen yksimielinen näkemys oli, että Allianssi on alan kokoava voima, yhteistyön mahdollistaja ja järjestäjä. Alan edunvalvonnassa sen katsottiin onnistuneen 73 prosentin mielestä vähintään melko hyvin. Kunnallisen nuorisotyön edunvalvonta sekä kansainvälinen edunvalvonta nuorisokysymyksissä aiheuttivat eniten hajontaa vastauksissa. Lähes kaikkien vastanneiden mielestä kumpikin osa-alue oli kuitenkin vähintään jokseenkin tärkeää. Kaiken kaikkiaan jäsenjärjestöt pitivät Allianssin vaikuttamistoimintaa merkityksellisenä. Vastaajista yli 60 prosenttia piti Allianssin toteuttamaa monikulttuurisuus- ja vähemmistötyötä erittäin tärkeänä ja vähintään melko tärkeänä sitä piti noin 90 prosenttia vastanneista. Noin puolet vastanneista näki Allianssin onnistuneen monikulttuurisuus- ja vähemmistötyössä melko hyvin. Erittäin hyvänä tai jokseenkin hyvänä Allianssin panoksen näki noin 24 prosenttia vastanneista.25 Lasten- ja varhaisnuorten kasvatus- ja kulttuurijärjestön Kalevan Nuorten Liiton mukaan Allianssiin kuuluminen on helpottanut ja nopeuttanut tiedonsaantia tutkimuksista, vireillä olevista lakiuudistuksista ja ajankohtaisista kasvatukseen ja kansainväliseen toimintaan liittyvistä asioista. Lisäksi se on tuonut uusia yhteistyömahdollisuuksia ja ideoita sekä lisännyt liiton tunnettuutta muiden nuorisoalan toimijoiden parissa. Järjestö on myös saanut omasta mielestään äänensä kuuluviin, mikä on tapahtunut usein yhdessä muiden lastenjärjestöjen tai poliittisesti sitoutumattomien järjestöjen kanssa.26 Suomen Partiolaisten näkökulmasta Allianssin toiminnassa mukana oleminen on mahdollistanut vaikuttamisen muun muassa sellaisissa valtakunnan tason kysymyksissä, 143


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

joissa yksittäisillä jäsenjärjestöillä ei olisi muuten ollut sananvaltaa. Se on myös antanut aktiivisille partiolaisille mahdollisuuden osallistua valtakunnan tason etujärjestötoimintaan ja antanut vaikutuskanavan suoraan valtakunnan huippupäättäjiin. Partioliike on ollut tyytyväinen saamaansa painoarvoon Allianssissa. Partiolla onkin ollut käytännössä jatkuvasti edustus puheenjohtajistossa, hallituksessa tai eri jaostoissa. 1990-luvulla oli kaksi partiotaustaista puheenjohtajaa, Petri Kaukiainen ja Erja Salo.27 Kaukiaisen mukaan se on saattanut johtua osin siitä, että partioliikkeen luonteeseen kuuluu, että se pyrkii antamaan iän mukaan vastuuta nuorille ja tätä kautta kasvavat nuorten valmiudet toimia myös ulkomaailmassa. Partion painoarvoa Allianssissa on lisännyt myös järjestön suuri koko. Partiolaisia on Suomessa noin 60 000. Se on tarkoittanut usein johtavia asemia Allianssin sitoutumattomien järjestöjen leirissä.28 Kokoomuksen opiskelijajärjestö Tuhatkunta on hakenut toiminnallaan Allianssissa tietoa ajankohtaisista asioista nuorisopolitiikassa ja sidosryhmäkontakteja.29 Vammaisjärjestö Kynnykselle keskeisiä asioita ovat olleet kansainväliset asiat, yhdenvertaisuus ja esteettömyys. Järjestö on kokenut olevansa Allianssissa osa vammaisliikettä ja se on tehnyt yhteistyötä muiden Allianssissa toimivien vammaisjärjestöjen kanssa ja saanut tätä kautta sananvaltaa. Kynnys korostaa verkostoitumisen tärkeyttä kattojärjestössä.30

144


6. Allianssin nykypäivä ja tulevaisuuden haasteet

Hyviä kirjauksia hallitusohjelmassa – mutta kritiikkiäkin löytyy Ossi Heinäsen nelivuotiseksi venynyt kausi Allianssin puheenjohtajana oli kääntymässä lopuilleen syksyllä 2009. Poliittisten ja sitoutumattomien nuorisojärjestöjen välillä alkoi kilpailu uudesta puheenjohtajasta. Sitoutumattomat saivat kilpailussa etumatkaa, kun Heinänen kertoi jo elokuussa sitoutumattomien järjestöjen ydinryhmälle, ettei enää asetu ehdolle. Setlementtinuoria edustaneen Hanna-Mari Mannisen nimi nousi seuraajaspekulaatioissa nopeasti esiin. Sitoutumattomat päättivät, että he ilmoittavat Mannisen kiinnostuksesta puheenjohtajaksi samaan aikaan, kun Heinänen kertoo luopuvansa. Tavoitteena oli, että mahdollisimman moni sitoutumaton järjestö asettuisi välittömästi Mannisen taakse ja poliittiset ajattelisivat, ettei maksa vaivaa laittaa ollenkaan omaa ehdokasta.1 Suunnitelma ei kuitenkaan mennyt käsikirjoituksen mukaan, kun poliittiset järjestöt yhdistivät voimansa demarinuorten Antti Lindtmanin taakse. Syyskokouksessa kaikki Allianssin jäsenjärjestöt saavat äänestää puheenjohtajasta. Järjestön äänimäärä riippuu sen koosta. Allianssiin kuuluu yli 110 järjestöä, eivätkä kaikki halua tai ehdi osallistua syyskokouksiin. Sitoutumattomat aloittivatkin hyvissä ajoin ennen syyskokousta puhelinrumban jäsenjärjestöjen suuntaan. He pyysivät edustajia kokoukseen ilmaisemaan kantansa. Toisena vaihtoehtona he esittivät valtakirjan antamista sellaiselle järjestölle, joka olisi kokoukseen tulossa. Ossi Heinänen muistelee: Itse olin yhteydessä muun muassa Kennelliittoon, joka on iso järjestö ja jolla siksi on paljon ääniä kokouksessa. Sieltä sanottiin heti, että totta kai ovat sitoutumattoman ehdokkaan takana, mutta koska heillä oli joku oma iso tilaisuus samanaikaisesti, niin eivät pääsisi kokoukseen paikalle. Kysyin sitten, että olisiko heille ok, jos joku sitoutumaton edustaisi heitä kokouksessa. Tämä sopi heille mainiosti, joten pyysin heitä allekirjoittamaan valtakirjan. Muutaman minuutin kuluttua sain faksilla allekirjoitetun valtakirjan, johon oli jätetty edustajan nimi tyhjäksi. En nyt muista kuka tukiryhmästä lopulta

145


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

edusti Kennelliittoa kokouksessa.

Syyskokouksessa puheenjohtajakilpailun ääntenlasku herätti hilpeyttä, ainakin sitoutumattomien järjestöjen leirissä, kun muutamien järjestöjen edustajilla oli valtakirjoja heille aivan tuntemattomilta järjestöiltä. Ahkera vaalityö ja ääntenkeruu tuottivat sitoutumattomien toivoman tuloksen. Hanna-Mari Manninen voitti Antti Lindtmanin selvin numeroin ja puheenjohtajuus pysyi näin tiukasti sitoutumattomien käsissä.2 Allianssin uuden hallituksen mielenkiinto suuntautui pikku hiljaa vuoden 2010 aikana kohti seuraavan vuoden eduskuntavaaleja ja hallitusohjelmatavoitteita. Järjestön oli jälleen otettava kantaa ja pyrittävä saamaan omia tavoitteitaan hallitusohjelmaan. Vaikuttamistyötä tehtiin monella taholla ja eri puolueisiin pidettiin tiivistä yhteyttä.3 Allianssissa laadittiin tavoitteet hallitusohjelmaa varten. Tavoitteita oli kaiken kaikkiaan kymmenen: 1) Lasten ja nuorten hyvinvointiin panostettava, 2) Nuorisotyön resurssit turvattava, 3) Työtä nuorille, 4) Aidot vaikuttamismahdollisuudet lapsille ja nuorille, 5) Koulutuksen oltava maksutonta, laadukasta ja tasa-arvoista, 6) Nuorisotyön oltava monipuolista, ennaltaehkäisevää ja ennakoivaa, 7) Lasten ja nuorten oikeus yhdenvertaiseen yhteiskuntaan, 8) Kansalais- ja vapaaehtoistoiminnasta yhteiskunnan menestystekijä, 9) Nuorille turvallinen, kestävä ja kehittävä kasvu- ja elinympäristö sekä 10) Kansainvälinen vastuu ja liikkuvuus osaksi lasten ja nuorten arkea.4 Keväällä 2011 käytyjen eduskuntavaalien tulos oli mielenkiintoinen. Kolme perinteistä suurpuoluetta, kokoomus, keskusta ja sosialidemokraatit, menettivät kaikki kannatustaan ja eduskuntapaikkojaan. Ison ”jytkyn” sai protestipuolueeksi leimattu perussuomalaiset, jonka kannatus nousi liki 15 prosenttia. Pitkien ja kivisten neuvottelujen jälkeen uusi hallitus muodostettiin kokoomuksen puheenjohtajan ja entisen Allianssin hallituksen jäsenen Jyrki Kataisen johdolla kesäkuun 22. päivä. Kataisen hallituksesta tuli laajapohjainen ja siihen tulivat kokoomuksen lisäksi sosialidemokraatit, vasemmistoliitto, vihreät, RKP ja kristillisdemokraatit. Kulttuuri- ja urheiluministeriksi – ja niin ollen myös nuorisoministeriksi – nousi niin ikään vanha allianssilainen, vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki. Allianssi piti Arhinmäen tuloa nuorisoministeriksi lähinnä positiivisena asiana, sillä tämä oli voittanut edellisellä vaalikaudella nuorisoasioissa kunnostautuneiden kansanedustajien Kultainen Kypärä -kisan.5 Allianssilla oli ollut paljon tavoitteita, mutta kun hallitusohjelma sitten julkistettiin, saaattoi Allianssi olla siihen pääosin tyytyväinen. Saavutettujen tulosten pohjalta Allianssissa laadittiin arvio Kataisen hallituksen ohjelmasta. Arviossa todettiin monien päätavoitteiden ja osan yksityiskohtaisista tavoitteista toteutuneen hyvin tai erittäin hyvin hallitusohjelmassa. Esimerkkinä toteutuneista päätavoitteista, jotka näkyivät hallitusohjelmassa, mainittiin arviossa lasten ja nuorten hyvinvointiin panostaminen, Työtä Nuorille toimenpiteet, lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksien kehittäminen ja resurssit yksinoikeusjärjestelmän säilymisen puolesta. Sen sijaan huolestuneita oltiin esitetyistä resurssisäästöistä. Varsinkin sitä, että budjettivaroja suunniteltiin vähennettäväksi kuusi 146


Allianssin nykypäivä ja tulevaisuuden haasteet

miljoonaa euroa, ja erää suunniteltiin siirrettäväksi veikkausvoittovarojen piiriin, pidettiin epäsuotuisana kehityksenä.6 Samat asiat joita oli eritelty arviossa, toistuivat Allianssin asiasta julkaisemassa kannanotossa. Hallitusohjelman todettiin sisältävän runsaasti nuorten ja nuorisotyön kannalta myönteisiä esityksiä. Iloisia oltiin siitä, että hallitusohjelmassa mainittiin nuorten yhteiskuntatakuu. Edellä mainittujen lisäksi Allianssi kiitti hallitusohjelmassa mainittua lupausta kehittää demokratiakasvatusta oppilaitoksissa ja peruskoulun ja toisen asteen oppilaskunnista säätämistä. Tämän kautta Allianssi totesi vahvistettavan nuorten osallisuutta ja aktiiviseksi kansalaiseksi kasvamista. Vaatimuksiakin kannanotossa oli. Nuoria vaadittiin mukaan työeläkemuutostyöryhmään. Lisäksi Allianssi oli pettynyt hallitusohjelmassa esitettyyn arpajaisveron korottamiseen. Veron korotuksen todettiin kyllä tuovan lisää rahaa valtion kassaan, mutta olevan suoraan pois kansalaistoiminnasta.7 Allianssi tunsi siis kohtalaista tyytyväisyyttä nuoriin liittyvistä kirjauksista, joita Kataisen hallituksen ohjelmaan tuli. Muutamia pettymyksiäkin luonnollisesti oli. Tätä kirjoitettaessa hallituskausi on kuitenkin vielä kesken, joten on mahdotonta tehdä arviota siitä, miten asiat lopulta toteutuvat. Se voidaan jo todeta, että vaatimus nuorten edustuksen saamisesta eläkeindeksityöryhmään on toteutunut. Työryhmässä Allianssia edustaa varapuheenjohtaja Matti Niemi. Sen sijaan laajemmin vaatimus nuorten pääsystä osalliseksi eläkeneuvotteluissa ei ole vielä toteutunut. Allianssi vaatii edelleen nuorten edustajia eläkeneuvottelupöytiin.8 Myös nuorten yhteiskuntatakuun toteutuminen on herättänyt keskustelua.9 Yhteiskuntatakuuta valmistelevassa työryhmässä Allianssia edusti puheenjohtaja Hanna-Mari Manninen.10 Varmaa lienee se, että Allianssi pyrkii edelleen toteuttamaan edunvalvontatyötä nuorten puolesta.

Strategiatyössä entistä kunnianhimoisemmat tavoitteet Nuorisoala on koko ajan muutoksessa. Allianssi yrittää omalta osaltaan vastata haasteisiin. Tärkeä osa toiminnan suunnittelua on strategioiden laatiminen, niin kuin jo aikaisemmin on tullut esille. Allianssi laati ensimmäisen strategiansa vuonna 1999 ja sen jälkeen sitä päivitettiin aina aika ajoin, kuten myös seuraavaa vuonna 2006 hyväksyttyä strategiaa. Uuden strategian laatimiselle nähtiin paikka vuonna 2010. Asiaa alettiin käsitellä jo keväällä 2010, mutta toden teolla strategian työstäminen aloitettiin syksyllä. Ensimmäisen kerran asiaa pohdittiin 7.9. Allianssin aamusaunassa, jossa alustivat Allianssin puheenjohtaja Hanna-Mari Manninen, toiminnanjohtaja Seppo Hassinen 4HLiitosta ja Tommi Laitio ajatushautomo Demos Helsingistä.11 Strategiaa suunniteltiin ja valmisteltiin pitkin syksyä 2010 ja talvea 2011. Talvella 2011 kartoitettiin toimintaympäristön muutostekijöitä. Kyseessä oli analyysi, jonka tarkoituksena oli arvioida nuorisotoimialaa, nuorisotyötä, nuorisopolitiikkaa ja niitä mahdollisesti koskevia muuttuvia tekijöitä.12 Kevätkokoukseen strategia tuotiin esiteltäväksi 12.4.2011. Ennen sitä oli päätetty muokata strategiaesitystä ja nimittää strategiaa 147


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Allianssi-strategia 2021:ksi. Strategiaprosessista haluttiin tehdä osallistava, niin että mahdollisimman monet tahot olisivat työstämässä strategiaa. Työrukkasina strategiatyössä toimivat työvaliokunta ja johtotiimi, jotka kokosivat näkökulmia eri tahoilta.13 Mukana strategiaprosessissa oli lisäksi ulkopuolinen konsultti, joka ei kuitenkaan päättänyt strategian sisältöjä. Konsultti oli lähinnä vastaamassa siitä, ”että asiat tapahtuvat aikataulussa”14 Konsultti siis piti langat käsissään ja huolehti siitä, että prosessi kulki. Yhtenä osana strategiaprosessiin kuului sidosryhmähaastattelujen tekeminen keväällä 2011. Haastatteluissa kartoitettiin sidosryhmien näkemyksiä Allianssista ja siitä, miten sitä voitaisiin kehittää. Sidosryhmät kaipasivat vahvempaa roolia nuorisotyön koulutuksen kehittämisessä, sen määrittelyä, keitä nuoret oikein ovat ja riippumattomuutta ministeriöstä.15 Henkilökuntaa otettiin mukaan strategiatyöhön esimerkiksi niin, että toukokuussa järjestettiin Henkilöstöworkshop, jossa käsiteltiin kevätkokouksen strategiapäätöksiä, strategiaprosessin etenemistä ja henkilöstölle tehdyn kyselyn tuloksia.16 Myös jäsenjärjestöiltä kyseltiin Allianssista ja sen toiminnasta sekä valmistellusta strategiasta. Elokuussa 2011 toteutettuun kyselyyn osallistui 64 jäsenjärjestöä, joka oli runsaat 50 prosenttia Allianssin silloisesta jäsenmäärästä. Allianssi sai toiminnastaan kouluarvosanan 8,2, mitä voi pitää hyvänä. Kyselyssä jäsenjärjestöt kommentoivat Allianssin täyttäneen roolinsa hyvin, kun piti ottaa huomioon se, kuinka monta eri näkökulmaa Allianssissa on edustettuna. Kritiikkiäkin annettiin. Allianssin todettiin olevan hieman pääkaupunkikeskeinen ja toiminnan sekä päätöksenteon politisoituvan aika ajoin. Strategiasuunnitelmassa esitettyä missiota jäsenjärjestöt pitivät kyselyn mukaan hyvänä, mutta siihen kiinnitettiin huomiota, että Allianssin tulisi keskittyä enemmän osallisuuden ja aktiivisuuden kehittämiseen. Jäsenjärjestöjen mukaan mission ei pitänyt ohjata Allianssia toimimaan liikaa hyvinvoinnin tarkastelijana, koska sitä varten oli toimimassa muitakin tahoja.17 Varsin keskeisesti strategian luomisessa mukana ollut puheenjohtaja Hanna-Mari Manninen kertoo, että tavoite oli tehdä strategiasta melko kunnianhimoinen, jotta se ohjaisi Allianssin toimintaa ja näyttäisi koko toimialalle suuntaa. Tärkeää oli, että vision muodostivat nuoret, ei tahto olla maailman paras kattojärjestö: Strategia on ollut mulle hyvin rakas ja läheinen asia. Se on mun baby, olen ollut alusta lähtien mukana – ei yksin, vaan yhdessä muiden kanssa. Strategiatyö lähti käyntiin kun Allianssin silloinen strategia tuli päätökseensä ja oli tarvetta uuteen. Me käännettiin kurssia aika paljon kunnianhimoisemmaksi. Mietittiin, mitä halutaan saada aikaiseksi. Ymmärrettiin, ja monilta jäsenjärjestöiltä ja sidosryhmiltäkin tuli se, että on tarve määritellä entistä selkeämmin, miksi Allianssi on olemassa. Toisaalta haluttiin laaja-alaista pitkällistä näkökulmaa ja johtotähti monen vuoden päähän. Se oli lähtökohta. Ja niin me jo varhaisessa vaiheessa päätettiin kymmenen vuoden strategiasta, ja siitä, että meidän tavoite ja visio on, että nuoret voivat hyvin 2021. Kun valittiin 2021 eikä 2020, otettiin askel uudelle vuosikymmenelle. Nuorten kuuluukin olla edelläkävijöitä. Sinänsä prosessi oli pitkä ja

148


Allianssin nykypäivä ja tulevaisuuden haasteet

Allianssin henkilökunta lähdössä ulkoilemaan 2007. osallistava. Vaikka hallitus johtikin, niin ei oltu ylhäisessä yksinäisyydessä. Päinvastoin, oli vahvaa yhteistyötä Allianssin henkilöstön, jäsenjärjestöjen ja sidosryhmien kanssa, että saatiin paljon palautetta matkan varrella strategiatyöhön ja tehtyihin valintoihin ja uusia ideoita.18

Strategiatyö jatkui tiiviisti. Allianssin hallitus kävi kokouksessaan 13.9. läpi jäsenjärjestökyselyn tuloksia. Jäsenjärjestöjen toiveet otettiin melko hyvin huomioon, esimerkiksi kansainvälistä ja globaalia ulottuvuutta oli kaivattu jäsenjärjestöjen taholta strategiaan. Hallitus päättikin kirjata sen selkeämmin strategian alun johdantoon. Samassa kokouksessa käydyssä keskustelussa tuotiin esiin, että nuorten rinnalla pitäisi puhua myös lapsista. Kokouksessa päätettiin, että strategiaan kirjataan nuoren ikämäärittely.19 Allianssin hallitus keskusteli strategiaesityksestä vielä kokouksessaan 6.10.2011, jolloin hallitus hyväksyi esityksen ja teki siihen vielä muutamia täsmennyksiä.20 Strategia hyväksyttiin Allianssin syyskokouksessa 8.11. Hyväksytyssä strategiassa Allianssin visioksi nousee nuorten hyvinvointi ja missioksi on nostettu nuorten hyvinvoinnin edistäminen. Strategisia tavoitteita siinä on seitsemän: 1) Nuorten osallisuus on kasvanut 2) Yhdenvertaisuus on edennyt 3) Nuorisopolitiikasta on tullut yleispolitiikkaa 149


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

4) Ennaltaehkäisevän nuorisotyön painoarvo on noussut 5) Allianssi yhdistää nuorisotoimialan 6) Allianssi tuottaa korkealuokkaisia palveluita nuorisotoimialalle 7) Allianssissa työskentelee sitoutuneita ja innostuneita alansa ammattilaisia21 Allianssin uusinta strategiaa voi pitää hyvin kunnianhimoisena. Ensinnäkin se on aikajänteeltään hyvin pitkä – kymmenen vuotta. Pitkän ajan kuluessa asiat voivat muuttua hyvinkin paljon. Tosin monet asiat, jotka Allianssi on listannut tavoitteikseen, ovat jo toteutuneetkin – ainakin osittain. Monen tavoitteen toteutumisen osalta Allianssilla on vielä työtä tehtävänä. Uutena näkökulmana on esimerkiksi sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen osana yhdenvertaisuutta. Esitetyillä tavoitteilla on nyt entistä selvemmin jäsenjärjestöjen tuki taustallaan, kun aikaisempien strategioiden – varsinkin ensimmäisen – osalta työn olivat paljolti tehneet työvaliokunta ja henkilöt Allianssin toimistolla.22 Strategia ei kuitenkaan ole mikään kiveen hakattu asiakirja, vaan se on työväline, jonka mukaan toimintaa pyritään ohjaamaan. Strategiaa tullaan myös tarkistamaan ja päivittämään aika ajoin, niin kuin Allianssissa on ollut tapana. Hallituksen tarkoitus on entistä enemmän miettiä ja arvioida tavoitteiden toteutumista.23 Vaikka tilanteet ja painopisteet saattavat muuttua, tavoitteita pitää kuitenkin olla, jotta etujärjestö, jollainen Allianssikin on, voisi toteuttaa tarkoitustaan. Allianssin strategian 2021 tavoitteita voi hyvinkin pitää sellaisena, joiden eteen Allianssi on jo vuosia tehnyt työtä. Tavoitteiden pitää olla selvillä, varsinkin kun järjestökenttä, jota Allianssi edustaa, on heterogeeninen. Ilman strategiaa toiminta olisi vaikeaa.

Tyytymättömyyttä poliittisissa nuorisojärjestöissä – kolme eroaa Kesällä 2011 poliittiset nuorisojärjestöt kokoontuivat perussuomalaisten puoluetoimistolla Mannerheimintiellä. Keskusteluissa käytiin läpi eduskuntavaaleissa radikaalisti muuttuneita voimasuhteita, päättyneitä hallitusneuvotteluja ja niiden vaikutusta puolueiden nuorisojärjestöihin. Ohi varsinaisen agendan keskusteluun nousi myös Allianssin rooli ja merkitys. Järjestöt eivät olleet tyytyväisiä siihen, kuinka eduskuntavaalien yhteydessä järjestetyt nuorisovaalit olivat sujuneet. Myös Allianssin aktiivisuus yhteiskuntapolitiikassa kyseenalaistettiin.24 Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman ei ollut mukana kesän kokouksessa. Rydmanin käsityksen mukaan järjestöjen kesken vallitsi kesällä kuitenkin laaja yhteisymmärrys siitä, että kaikki poliittiset nuorisojärjestöt voisivat erota Allianssista. Se oli myös Rydmanin oma tavoite. Kesän aikana Vasemmistonuorten puheenjohtaja vaihtui Dan Koivulaaksosta Li Anderssoniin, joka suhtautui vähemmän kriittisesti Allianssiin kuin edeltänsä. Tyytymättömyyttä Allianssiin poliittisissa nuorisojärjestöissä oli kuiten150


Allianssin nykypäivä ja tulevaisuuden haasteet

kin edelleen syksyn kuluessa. Rydman toimi aktiivisesti. Hän soitteli alkusyksyn aikana jatkuvasti esimerkiksi keskustanuorten puheenjohtajalle Antti Kurviselle ja lähetteli useita tekstiviestejä viikossa maanitellen tätä eron kannalle. Vastakaikua ei vain tullut. Rydman rummutti asiaansa tiiviisti edelleen myös muiden poliittisten nuorisojärjestöjen suuntaan. Kristilliset nuoret ja Perussuomalaiset nuoret olivat vastaanottavaisimpia, mutta takapakkiakin tuli: ”Ensin demarit, ilmoittivat että he eivät eroa, sitten vassarit ja sitten rkp lyöttäytyi heidän mukaansa.”, Rydman kertoo tilanteen kehittymisestä. Ne olivat takaiskuja Rydmanille, joka oli ottanut tavoitteekseen saada kaikki poliittiset nuorisojärjestöt eroamaan Allianssista.25 Rydman oli kritisoinut syksyllä 2010 Pokeritieto.com -sivustolla kovin sanoin Veikkauksen ja RAY:n monopolijärjestelmää ja kyseenalaisti siitä saadut edut yhteiskunnalle. Se oli ristiriidassa Allianssin tärkeimmän edunvalvonnallisen tavoitteen, Veikkauksen yksinoikeusjärjestelmän turvaamisen kanssa, koska järjestelmän säilymisellä oli kohtalonyhteys koko nuorisoalan rahoittamisessa. Elokuussa 2011 Rydman valittiin Suomen Pokerinpelaajat ry:n puheenjohtajaksi. Kyseessä oli palkkatyö. Hänen tehtäviinsä kuului lobata Pokerinpelaajien etua päättäjien suuntaan. Peliyhtiöt olivat huolestuneet hallitusohjelmakirjauksesta, jossa sanottiin, että ”ulkomaille tapahtuvaa pelaamista rajoitetaan”, mikä saattaisi estää jatkossa pelaamisen ulkomaisille pokerisivuille. Rydmanin mielestä hänen samanaikainen toimimisensa Allianssin hallituksessa ja Pokerinpelaajat ry:n puheenjohtajana eivät kuitenkaan olleet ristiriidassa keskenään. Koska hänen mukaansa Pokerinpelaajat tavoittelivat nykyisen järjestelmän säilyttämistä, ei sen muuttamista.26 Nimeäminen Pokerinpelaajien puheenjohtajaksi tuskin kuitenkaan ainakaan vähensi Rydmanin erohaluja Allianssista. Marraskuussa poliittiset nuorisojärjestöt kokoontuivat jälleen. Tällä kertaa tapaamisen ainoa aihe oli järjestöjen eroaminen Allianssista. Keskustelussa Allianssin toimintaa kohtaan esitettiin samanlaista kritiikkiä kuin kesällä ja epäiltiin toiminnassa mukana olemisesta saatavia hyötyjä. Rydman maanitteli muita joukkoeroon. Hänen pettymyksekseen eroamaan eivät olleet halukkaita kokoomusnuorten lisäksi muut kuin kristillisdemokraattiset nuoret ja perussuomalaiset nuoret. Rydmanin mukaan myös Vihreät nuoret ja opiskelijat olivat eroaikeissa, mutta järjestö ei halunnut erota ikään kuin väärässä porukassa. Rydman keskusteli eroaikeesta myös Allianssin kokoomuslaisen pääsihteerin Jukka Tahvanaisen kanssa. Rydmanin mukaan perustelut eroamiselle olivat keskustelun myötä selviä pääsihteerille.27 Tahvanaisen näkemys on erilainen. Hänen mukaansa Rydman perusteli eroa Allianssin esittämillä kannanotoilla; Kokoomusnuoret eivät voineet tukea järjestöä, joka kannatti yksinoikeusjärjestelmää eikä asioita, jotka liittyivät kehitysyhteistyörahoihin.28 Puhelua seuranneena päivänä kokoomusnuoret, perussuomalaiset nuoret ja kristillisdemokraattiset nuoret antoivat julkisuuteen tiedotteen, jossa ne kertoivat eroavansa Allianssista. Järjestöä syytettiin byrokratisoituneeksi ja jättiläismäiseksi suojatyöpaikaksi, joka on kaukana nuorten arjesta. Perussuomalaisten nuorten Simon Elon mukaan Alli151


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

anssi oli osa Suomeen vuosikymmenten saatossa muodostunutta poliittista rälssiä, joka elättää itseään moninaisin julkisin varoin tuettujen järjestöjen kautta”. Hänen mukaansa “Kauniilta kuulostavat osallisuushankkeet, demokratiaprojektit ja aktivointikampanjat ovat käytännössä useimmiten pelkästään keinoja palkata julkisin varoin muutamia uusia politrukkeja.” Eronneiden järjestöjen mukaan nuorisojärjestöille maksettiin myös liikaa valtionapuja ja jakojärjestelmä tulisi muuttaa ainakin läpinäkyvämmäksi. Nuorisojärjestöt kykenisivät yhteistyöhön ilman Allianssin kaltaisia mammuttimaisia muodottomia yhteistyöjärjestöjäkin.29 Helsingin Sanomien seuraavana päivänä julkaisemassa uutisessa Rydman sanoi Allianssin olevan ehkä ”suurimpia tyyppiesimerkkejä valtionapubulvaaneista, joiden toimintatarkoitus on varsin hämärä ja joita erilaiset järjestöt käyttävät omien entisten aktiiviensa suojatyöpaikkoina.”30 Allianssi pahoitteli eroa ja toivoi, että eronneet järjestöt palaisivat takaisin yhteiseen pöytään. Allianssin johto ei provosoitunut perustelemattomista syytöksistä, vaan korosti halua jatkaa yhteistyötä.31 Järjestöjen eroamisia kommentoivat tuoreeltaan tapahtuneen jälkeen Ylen nettisivuilla julkaistussa uutisessa Demarinuorten puheenjohtaja Timo Kontio ja RKP:n poliittisen nuorisojärjestön Svensk ungdomin puheenjohtaja Fredrika Åkerö, jotka painottivat, että suomalaisten nuorten eduksi on tehtävä yhteistyötä. Kontio ja Åkerö pitivät eronneiden nuorisojärjestöjen syitä ja väitteitä erittäin yllättävinä. Åkerön mukaan Allianssi on suomalaisten nuorisojärjestöjen yhteistyöelin ja merkittävä nuorisotyön asiantuntija.32 Keskustanuorten Antti Kurvinen julkaisi tiedotteen, jonka mukaan joulukiireiden aiheuttama stressi oli tainnut purkautua pojilla ylilyöntinä. ”Akin (Ruotsala), Simonin (Elo) ja Willen kannattaisi vetää henkeä ja käydä pyytämässä kauniisti anteeksi Allianssin toimistolla. Kovien nuorisoalan ammattilaisten haukkuminen laiskoiksi politrukeiksi ei ole asiallista käytöstä. Rikoslaissa on pykälät korruption osalta. Umpimähkäinen ihmisten syytteleminen rikollisiksi on äärettömän arveluttavaa.”33 Kaiken kaikkiaan 19 Allianssin jäsenjärjestöä julkaisi myös yhteisen kannanoton. Mukana oli isoja sitoutumattomia nuorisojärjestöjä ja poliittisia nuorisojärjestöjä, muun muassa partiolaiset, Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunta, demarinuoret, keskustanuoret, Setlementtiliitto, Kalevan Nuorten Liitto ja Suomen Ylioppilaskuntien Liitto. Kannanotossa sanottiin, että Allianssi tekee arvokasta työtä nuorten puolesta. ”Erityisen tärkeää on Allianssin työ nuorten yhdenvertaisuuden ja osallisuuden puolesta yhteiskunnassa. Kokoomusnuorten, Perussuomalaisten nuorten ja KD-nuorten ilmoitus erota oli tullut täytenä yllätyksenä muille järjestöille.”34 Allianssin jäsenjärjestöjen kiittelemä osallisuus- ja yhdenvertaisuustyö olivat olleet eronneille järjestöille punainen vaate Allianssissa. Allianssin hallitus oli ollut edellisen kaksivuotiskauden aikana useimmissa käsittelemissään kysymyksissä hyvinkin samanmielinen. Sisäistä oppositiota edusti lähinnä Rydman ja Varusmiesliiton Kalle Meriö, jotka olivat kyseenalaistaneet hallituksen yleistä linjaa. Se oli näkynyt varsinkin ennen eduskuntavaaleja käsiteltäessä järjestön tavoitteita kevään 2011 hallitusohjelmaan. 152


Allianssin nykypäivä ja tulevaisuuden haasteet

”Olimme Meriön kanssa ainoat pahat pojat, joilla oli eriäviä mielipiteitä. Lähdimme äänestyttämään asioista. Huomattiin pian, että ei saatu omaa tahtoa läpi, vaan Allianssin koneisto nopeasti jyräsi yli. Hämmästyin, kun oli sellaisia tavoitteita kuin kehitysavun nostaminen 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Ottamatta kantaa, onko se hyvä vai huono, niin se ei mielestäni kuulu Allianssin toimenkuvaan. Sillä ei ole yhteyttä nuorisopolitiikkaan.”, Rydman kertoi huhtikuussa 2012.35 Allianssin hallitusohjelmatavoitteissa ei kuitenkaan ole mainintaa kehitysavun nostamisesta, vaikka Rydman niin sanoo. Kaikki tavoitteet liittyvät suoraan lasten ja nuorten elinolojen ja osallisuusmahdollisuuksien parantamiseen sekä kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan edistämiseen. Lisäksi Rydman oli hyväksynyt muun hallituksen mukana Allianssin hallitusohjelmatavoitteet. Samoin hän oli hyväksynyt järjestön vuoteen 2021 asti ulottuvan uuden strategian. Siksi Rydmanin syytökset saavat oudon sävyn, mutta selittävät osin turhautumista ja siitä johtunutta eroamista. Demarinuorten puheenjohtaja Timo Kontio löysi Demarissa eron taustalta useita syitä, joista yksi oli poliittinen. ”Oikeistoklopit eivät ole olleet tyytyväisiä Allianssin viestiin, jossa korostuu yhdenvertaisuus, monikulttuurisuus ja suvaitsevaisuus. Jokainen Suomen nuori on siis tärkeä taustasta riippumatta.” Kontio oli huolissaan siitä, aikovatko järjestöt toimia tulevaisuudessakin samalla tavalla. ”Jos yhteiskunta ei mene niiden haluamalla tavalla, niin irtaudutaan koko hommasta.”36 Kritiikki osunee aika hyvin maaliin. Kyse oli politiikasta. Allianssin arvot eivät vastanneet eronneiden arvoja ja niitä ei siksi voitu tukea. Yli sadan järjestön yhteistyöjärjestössä toiminnan oleminen täysin tyydyttävää kaikille toimijoille on kuitenkin jo lähtökohtaisesti mahdotonta. Eronneet järjestöt eivät kokeneet saavansa toiminnasta mitään hyötyä. Yhteistyön hyödyt kieltävä poliittinen toiminta oli täysin vastakkaista, mihin Allianssi juuri yhteisesti hyväksymässään strategiassa itse uskoi ja mihin sen koko ideologia perustui ja perustuu lähitulevaisuudessa. Wille Rydmanin kausi KNL:n johdossa loppui vuoden 2011 lopussa. Hänen tilalleen tuli Antti Häkkänen. Pääsihteeri Tahvanaisen ja puheenjohtaja Mannisen mukaan eronneet järjestöt ovat halutessaan edelleen tervetulleita takaisin mukaan Allianssin toimintaan.

Tehtävää nuorison puolesta riittää jatkossakin Allianssi on saavuttanut 20 vuoden aikana kiistattoman aseman nuorisoalan edunvalvonta- ja palvelujärjestönä. Sillä on toimivat yhteiskunnalliset suhteet, sitä kuunnellaan ja sillä on kiistaton status toimialan kattojärjestönä. Järjestöltä pyydetään lausuntoja lakivalmisteluun ja muuhun päätöksentekoon. Se on otettu laajasti mukaan erilaisiin työryhmiin, joissa nuoria koskevia asioita käsitellään. Esimerkiksi vuonna 2011 tuli kutsu eläkeindeksin tarkastustyöryhmään. Osallistuminen ja osallisuus kaikilla mahdollisilla yhteiskunnan sektoreilla ovat olleet koko 2000-luvun järjestön toiminnan kivijalka. Allianssin asema nuorten äänenä, yhteiskunnallisena keskustelijana ja edunvalvojana nojaa 153


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

viime kädessä sen jäsenjärjestöihin ja niissä oleviin jäseniin. Keväällä 2012 Allianssiin kuului yhteensä 115 jäsenjärjestöä. Opetusministeriön nuorisoyksikön johtaja Georg Henrik Wrede arvioi joulukuussa 2011, että Allianssin tilanne näyttää kaikin puolin vakaalta ja että nuorisosektori tulee pärjäämään jatkossakin hallituksen rahanjaossa. Wrede ei uskonut, että myöskään väestön ikääntyminen uhkaa nuorisotoimialaa. ”En näe siinä vastakkainasetteluna. Satsaus nuoriin auttaa vanhempia myöhemmin. Ennaltaehkäisyn eetos on monilla päättäjillä mukana. Se ei ole ensimmäisenä leikkauslistoilla”. Opetusministeriön ja Allianssin näkemys nuorisotyön merkityksestä yhteiskunnalle on yhteinen: Jos nuorilla on järkevää tekemistä, tapahtuu vähemmän häiriökäyttäytymistä. Jos annetaan mahdollisuuksia harrastaa, niin asioista ei synny ongelmia järjestyneen yhteiskunnan näkökulmasta. Nuoret, jotka näkevät asioita eri tavalla, pääsevät vaikuttamaan. Ei synny vastakkainasettelua vaan kehittymistä, Wrede sanoi. 37

Opetusministeriö seuraa kuitenkin jatkuvasti nuorten osallistumista järjestötoimintaan, joka on ollut jo pitkään laskusuunnassa. Se on viestinyt asiasta myös Allianssiin päin, joka on ottanut viestit vakavasti. Kaiken kaikkiaan Wrede on kuitenkin tyytyväinen Allianssin vuonna 2011 hyväksyttyyn strategiaan. ”Siinä on hyvä pohja, oleelliset asiat. En keksi, mitä siitä puuttuisi. Näkisin Allianssilla monimuotoisen ja -kulttuurisen yhteiskunnan esiin kasvamisessa ja tukemisessa ison roolin, niin kuin se on ottanutkin.” Allianssin ja nuorisoalan toimintaedellytyksiä turvaavan Allianssi-talon lisärakentamisen suhteen Wrede on varovaisen myönteinen. ”Siinä on monta asiaa, joita pitää pohtia, esimerkiksi rahoitus ja tarve. Miten rakentaminen perustellaan suhteessa muihin tarpeisiin? Nuorisotyön näkökulmasta tarve on ilmeinen. Jos voidaan hyödyntää yhteisiä tiloja, niin siihen suuntaan ollaan menossa. Lupaamatta mitään näen sen positiivisena.”38 Jukka Tahvanaisen mukaan nuorisoalan suurimmat uhkakuvat liittyvät edelleen siihen, muuttuvatko talouden resurssit ja toisaalta miten nuoret osallistuvat tulevaisuudessa; kokevatko he järjestötoiminnan mahdollisuutena vai onko se liian kankeaa niin, ettei siihen löydy kiinnostusta. ”Näen, että järjestöjen on oltava yhteiskunnan liima, sosiaalisen pääoman tuottaja. Lisäksi on pidettävä ääntä niiden puolesta, joilla ei mene ehkä parhaiten yhteiskunnassa. Pitää hakea yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja ongelmanratkaisua. Jos aletaan elää omaa elämää, eikä ole vuorovaikutusta, niin ei sitä kovin montaa vuosikymmentä tarvitse tehdä, että tulee lappu luukulle.” Tahvanaisen mukaan Allianssilla on edelleen kirkastamista siinä, mitä se haluaa tehdä. Allianssissa on kuitenkin myös paljon perinteitä, joille on edelleen kysyntää.39 Allianssi otti vakavasti Nuorisoyksiköstä kevättalvella 2012 tulleet signaalit siitä, että rahoitukseen on tulossa leikkauksia, minkä vuoksi uusia hankkeita ei pitäisi hakea niin paljon kuin aiemmin ja toimintaa tulisi muutenkin sopeuttaa. Niin Allianssi myös teki. Kuitenkaan nuorisoyksikön ja Allianssin käymissä tulosneuvotteluissa ei käynyt ilmi, 154


Allianssin nykypäivä ja tulevaisuuden haasteet

että Allianssin ja joidenkin muiden isojen järjestöjen osalta leikkauksia tehtäisiin peräti 15–30 prosenttia. Se oli märkä rätti vasten Allianssin ja koko nuorisoalan kasvoja. Allianssi tiesi, että nuorisotyön budjettirahoitukseen tultaisiin esittämään kuuden miljoonan euron leikkauksia, mikä tarkoittaisi sitä, että rahoitusvastuita siirrettäisiin enemmän veikkausvoittovarojen piiriin. Se vähentäisi käytännössä nuorisotyön tukemista saman verran. Veikkausvoittovaroista rahoitettavaksi päätettiin tuoda aivan uusia kohteita kuten etsivää nuorisotyötä. Se on johtanut siihen, että nuorisotyötä tekevät järjestöt ja nuorisotyö joutuvat vastaavasti kärsimään määrärahojen leikkauksista. Kaiken kaikkiaan nuorisotyöstä säästetään vuonna 2012 seitsemän prosenttia, mikä näkyy kentällä esimerkiksi irtisanomisina. 40 Tilanteessa on paljon samaa kuin 20 vuotta aikaisemmin, kun kirjastomäärärahoja siirrettiin veikkausvoittovaroista maksettavaksi. Silloin taistelu niiden palauttamiseksi valtion budjettiin oli pitkä ja kivinen. Myös toisen valtion rahapeliyhtiön, Raha-automaattiyhdistyksen tuottoja siirrettiin kymmeniä miljoonia euroja valtion kassaan. Hallitukselta ei ole tullut selvää vastausta siitä, ollaanko vastaava järjestely ulottamassa myös Veikkaukseen. Kevään 2012 vaikea tilanne osoittaa, ettei nuorisoalan edunvalvonta tule koskaan valmiiksi. Vaikeissa taloustilanteissa Nuorisoyksikön johtajan Wreden mainitsema päättäjien parissa vallitseva ”nuorisotyön ennalta ehkäisevä eetos” näyttää unohtuvan nopeasti. Allianssin saama rahoitus on tullut vuodesta 2012 lähtien nuorisotyön budjettilohkon kohdasta palvelu- ja kehittämiskeskukset, jollaiseksi Allianssi muutettiin loppuvuodesta 2010. Järjestöä ei siis rahoiteta enää nuorisojärjestöjen rahoitusosuudesta. Rahoitusta ei kyseiseen lohkoon ollut varattu Allianssin mielestä kuitenkaan riittävästi. Pienentyneet resurssit pakottavat Allianssin lakkauttamaan joitakin toimintojaan vuonna 2012. Samalla myös yleisiä toimintaresursseja on pienennetty. Se ei kuitenkaan riitä. Allianssin hallinto on keskustellut myös mahdollisista henkilöstövähennyksistä, mutta ainakaan loppukevääseen mennessä niihin ei ollut ryhdytty.41 On selvää, että hallituksen leikkaustoimet näkyvät Allianssin ja muidenkin nuorisojärjestöjen toiminnassa, koska rahoitus tulee valtion kautta. Tämänkaltaisessa rahoitusmallissa se on hyväksyttävä. On kuitenkin muistettava, että Allianssi on saavuttanut vahvan asemansa valtion partnerina. Opetus- ja kulttuuriministeriö korostaa oman varainhankinnan lisäämistä nuorisojärjestöjen kokonaisrahoituksessa. Oma varainhankinta toisi myös lisää itsenäisyyttä Allianssin toimintaan. Helppoa se ei kuitenkaan ole. Vuosi 2012 on osoittanut monella tapaa käännekohdaksi Allianssin historiassa. Uusien edunvalvonnallisten haasteiden lisäksi myös henkilöstöpuolella tapahtui merkittävä muutos. Pääsihteeri Jukka Tahvanainen valittiin huhtikuussa Näkövammaisten Keskusliiton (NKL) uudeksi toimitusjohtajaksi kesästä 2012 alkaen. NKL on Suomen näkövammaisyhdistysten kattojärjestö, joka edistää sokeiden ja heikkonäköisten oikeuksien toteutumista, tuottaa erityispalveluja ja toimii näkemisen asiantuntijana Suomessa. Allianssin pääsihteerin toimesta Tahvanainen luopui toukokuun lopussa 14-vuotiseksi 155


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

venyneen kautensa jälkeen. NKL on myös Allianssin jäsenjärjestö. Kesäkuussa 2012 Allianssi pääsihteeriksi valittiin Olli Joensuu, joka on aikaisemmin toiminut muun muassa Nuorisoasuntoliiton pääsihteerinä. Uusi pääsihteeri saa käsiinsä vahvan nuorisoalan kattojärjestön, jolla on hyvät yhteiskuntasuhteet. Haasteita nuorisoalan kehittämiseksi riittää silti tulevaisuudessakin riittämiin.

156


Viitteet

1. Allianssin tausta ja perustaminen 1 Nieminen 1995, s. 77. 2 Nieminen 1995, s. 98–100. 3 Nieminen 1995, s. 170–174. 4 Ks. esim. Vares 1999, s. 16-20. 5 Nieminen 1995, s. 117 –126; Paavilainen 2010, s. 162–193. 6 Nieminen 1995, s. 196–204. 7 Nieminen 1995, s. 208–211. 8 Nieminen 1995, s. 216-217. 9 Nieminen 1995, s. 219. 10 Kosonen 1984, s. 8. 11 Nieminen 1995, s. 219-245. 12 http://www.nuorisotiedonkirjasto.fi/erikoisaineistot/nuorisotyon+historia+-kokoelma/ilmari+rinne/ 13 Nieminen 1995, s. 308–309. 14 http://www.alli.fi/allianssi/mika+allianssi/allianssin+historia/ 15 Nuorisotyö-lehden viisi vuosikymmentä. Aikansa ja isäntänsä näköinen ammattilehti. Nuorisotyö 6/96. 16 Nieminen 2009, s. 12. 17 Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki oli elinkeinoelämän perustama ja rahoittama säätiö, joka tuki kommunismin vastaista työtä. 18 Nurmi 1985, s. 88. 19 Nieminen 2009, s. 19. 20 ibid. 21 http://www.nuorisotiedonkirjasto.fi/kirjastoinfo/tietoa+kirjastosta/ ja Vappu Turusen haastattelu 23.11.2011. Lisää kirjastosta erillisessä artikkelissa. 22 Olli Saarelan haastattelu 15.12.2011. 23 Nurmi 1985, s. 98–102. 24 http://www.nuorisotiedonkirjasto.fi/kirjastoinfo/tietoa+kirjastosta/ 25 Nieminen 1995, s. 264–265. 26 Nuorisofestivaaleilla tarkoitetaan tässä Helsingissä heinä-elokuun vaihteessa vuonna 1962 järjestettyä Maailman nuorison ja ylioppilaiden VIII maailmankonferenssia. 27 Nieminen 1995, s. 284–295. 28 Nieminen 1995, s. 294–298 ja Vanhanen 1995, s. 175. 29 Eero Heinäluoman haastattelu 28.11.2011. 30 Kari Anttilan haastattelu 15.11.2011.

157


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

31 Heikki Pakarisen haastattelu 8.12.2011. 32 Ks. esim. Tuomioja 1993, s. 75-82. 33 http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Teiniliitto 34 Kosonen 1984, s. 9–10. 35 Olli Saarelan haastattelu 15.12.2011. 36 Nieminen 1995, s. 360–361. 37 ibid. 38 Valtionhallinnon kehittämiskeskuksen muistio Nuorisotoimen palvelutoiminnan koordinointi, Helmikuu 1989. Allianssin arkisto. 39 ibid. 40 ibid. 41 Eero Heinäluoman haastattelu 28.11.2011. 42 Olli Saarelan haastattelu 15.12.2011. 43 Opetusministeriön kehotus Kansalaiskasvatuksen Keskus r.y:lle, Nuorisotyön keskus r.y:lle ja Suomen Nuorisojärjestöjen yhteistyöjärjestö SNT r.y:lle 1.6.1989. Allianssin arkisto. 44 Nuorisotyön palvelukeskustyöryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmien muistioita 1990:30. Allianssin arkisto. 45 Suunnitelma nuorisotoimen palvelutoiminnan kehittämiseksi ja yhteensovittamiseksi. Nuorisoinstituuttitoimikunta 15.1.1990. Allianssin arkisto. 46 NUORISOINSTITUUTTI: perusteluja hankkeen tarpeellisuudesta 6.9.1989. Allianssin arkisto. 47 Nuorisoinstituuttitoimikunta 22.11.1989. Allianssin arkisto. 48 ibid. 49 Nuorisoinstituutti – nuorisotoimen palvelukeskus. Hankesuunnitelma 12.2.1990. Allianssin arkisto. 50 ibid. 51 Olli Saarelan haastattelu 15.12.2011. 52 Nuorisoinstituutti – nuorisotoimen palvelukeskus. Hankesuunnitelma 12.2.1990. Allianssin arkisto. 53 Nuorisotyön palvelutyökeskusryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmien muistioita 1990:30. Allianssin arkisto. 54 ibid. 55 Opetusministeriö 9.5.1990, Työryhmän asettaminen Dnro 98/043/90. Allianssin arkisto. 56 ibid. 57 Nuorisotyö 9/90. Nuorisotyön palvelukeskus tulossa Vantaalle. 58 Vappu Turusen haastattelu 23.11.2011. 59 Timo Heinolan haastattelu 8.12.2011. 60 Kari Anttilan haastattelu 15.11.2011. 61 Olli Saarelan haastattelu 15.12.2011. 62 Suomalainen Nuorisopassi – Hankesuunnitelma. Allianssin arkisto. 63 ibid. 64 Kari Anttilan haastattelu 17.11.2011. 65 Heikki Pakarisen haastattelu 8.12.2011. 66 Nuorisotyö 11-12/91. Saman katon alle. 67 Timo Heinolan haastattelu 8.12.2011. 68 Kansalaiskasvatuksen Keskus, toimintasuunnitelma 1992. Allianssin arkisto. 69 Nuorisotyö 11–12/91. Saman katon alle. 70 ibid. 71 Kansalaiskasvatuksen Keskus, hallituksen kokous 17.2.1992. Allianssin arkisto. 72 Nuorisotyön Keskus, hallitus 3.2.1992. Allianssin arkisto. 73 Kari Anttilan haastattelu 17.11.2011. 74 Heikki Pakarisen haastattelu 8.12.2011. 75 Kari Anttilan haastattelu 17.11.2011. 76 Ullrike Hjelt-Hanssonin haastattelu 28.12.2011.

158


Viitteet

77 Heikki Pakarisen haastattelu 8.12.2011. 78 Allianssilaisten yhteishaastattelu, Seija Majanen, 24.1.2012. 79 Allianssilaisten yhteishaastattelu, Tiina Hokkanen 24.1.2012. 80 Allianssin perustamissopimus 2.11.1992. Allianssin arkisto. 81 ibid. 82 Kari Anttilan haastattelu 17.11.2011. 83 Toimintasuunnitelma 1993, Suomen nuorisoyhteistyö – Allianssi ry. Allianssin arkisto. 84 Jarkko Lehikoisen sähköposti kirjoittajalle 2.2.2012. 85 ibid. 86 Nuorisotyö 4/92. Valtakunnallisten nuorisojärjestöjen tulevaisuus. 87 Heikki Pakarisen haastattelu 8.12.2001 ja Eero Nerelli-Antellin haastattelu 1.12.2011. 88 Allianssilaisten yhteishaastattelu, Seija Majanen, 24.1.2012. 89 Heikki Pakarisen haastattelu 8.12.2011. 90 ibid. Pitkien perinteiden Nuorisotyö-lehti 1 Nuorisotyö-lehti 6/1996. Nuorisotyö-lehden viisi vuosikymmentä. Aikansa ja isäntänsä näköinen ammattilehti. 2 ibid. 3 ibid. 4 Kirsi Alasaaren haastattelu 15.12.2011. 5 Susanne Mauden sähköpostihaastattelu 13.1.2012. 6 Kirsi Alasaaren haastattelu 15.12.2011. 7 Susanne Mauden sähköpostihaastattelu 13.1.2012. 8 Kirsi Alasaaren haastattelu 15.12.2011; Susanne Mauden sähköpostihaastattelu 13.1.2012.

2. Vaikeat ensivuodet 1 Kiander & Vartia, 148. 2 Allianssin hallituksen kokouksen pöytäkirja 10.12.1992, Allianssin arkisto. 3 Liite: Saneeraus 1993 ja toteutuma, Allianssin hallituksen pöytäkirjat 1993, Allianssin arkisto. 4 Allianssin hallituksen pöytäkirja 23.1.1993. Allianssin arkisto. 5 Petri Kaukiaisen haastattelu 10.11.2011. 6 Petri Kaukiaisen haastattelu 10.11.2011, Mari Kiviniemen haastattelu 28.11.2011. 7 Heikki Pakarisen haastattelu 8.12.2011. 8 Pia Pohjan haastattelu 29.11.2011. 9 Nuorisotyö 6/02, ”Pidä huivista kiinni, Lea”, kirjoittanut Kirsi Alasaari. 10 Hallituksen pöytäkirjat 1993: Liite: saneeraus 1993 ja toteutuma. 11 Eero Nerelli-Antellin haastattelu 1.12.2011. 12 Hallituksen pöytäkirjat 1993: Liite: saneeraus 1993 ja toteutuma, Kari Anttilan haastattelu 15.11.2011. 13 Kari Anttilan haastattelu 15.11.2011. 14 Ibidem. 15 Kari Anttilan haastattelu 15.11.2011. 16 Ullrike Hjelt-Hanssonin haastattelu 28.12.2011. 17 Pia Pohjan haastattelu 29.11.2011. 18 Seija Majasen haastattelu 24.1.2012. 19 Olli Sarekosken sähköpostihaastattelu 24.1.2012, Kari Anttilan haastattelu 15.11.2011 20 Kari Anttilan haastattelu 15.11.2011. 21 Kari Anttilan haastattelu 15.11.2011.

159


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

22 Hallituksen työvaliokunnan kokous 23.3.1994, Allianssin arkisto. 23 ”Allianssin uusi pääsihteeri Olli Sarekoski!, Nuorisotyö 5/1994. 24 Olli Sarekosken haastattelu 8.12.2011. 25 Olli Sarekosken haastattelu 8.12.2011. 26 Tiedotustoiminnan alasajo a la Allianssi 1995, tiedottaja-toimitussihteerin ”synkkä yksinpuhelu, Allianssin hallituksen pöytäkirjat 1994. 27 Allianssin hallituksen kokous 20.2.1995, Suomen nuorisoyhteistyö Allianssi ry –raportti tilivuoden 1994 hallinnon ja kirjanpidon tarkastuksesta, Hallituksen pöytäkirjat, Allianssin arkisto. 28 Olli Sarekosken haastattelu 8.12.2011, Pauliina Parhialan haastattelu 19.1.2012. 29 Olli Sarekosken haastattelu 8.12.2011. 30 Suomen nuorisoyhteistyö Allianssi ry –raportti tilivuoden 1994 hallinnon ja kirjanpidon tarkastuksesta. tarkastuksen kohteena oli kirjanpito 30.9.1995 asti, hallituksen pöytäkirjat, Allianssin arkisto. 31 Reijo Paanasen haastattelu 14.11.2011. 32 Olli Sarekosken haastattelu 8.12.2011, Olli Saarelan haastattelu 15.12.2011. 33 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi R.Y. väliraportit hallinnon ja kirjanpidon tarkastuksesta 19.2.1996 ja 20.5.1996, Allianssin arkisto. 34 Allianssin hallituksen kokous 26.2.1998, Allianssin arkisto. 35 Olli Sarekosken haastattelu 8.12.2011, Reijo Paanasen haastattelu 14.11.2011. 36 Allianssin syyskokous 24.11.1993, Allianssin arkisto. 37 Allianssin toimintasuunnitelma 1994, Allianssin arkisto. 38 ”Nuorisotyön alasajo lopetettava”, Aaro Harju, Nuorisotyö 4/1994. 39 Allianssin hallituksen kokouksen pöytäkirja 7.6.1994 ja liite 13, Allianssin arkisto. 40 Allianssin toimintakertomus 1995, hallituksen pöytäkirjat 1995, Allianssin arkisto. 41 Allianssin hallituksen vuoden 1995 kevätkokouksen pöytäkirjat, Allianssin arkisto. 42 Allianssin hallituksen kokous 21.12.1995, Allianssin arkisto. Hannu Kareisen haastattelu 13.12.2011. Allianssin toimintakertomus 1997, Allianssin arkisto. 43 Allianssin hallituksen kokous 21.12.1995, Allianssin arkisto. Hannu Kareisen haastattelu 13.12.2011. Allianssin toimintakertomus 1997, Allianssin arkisto. 44 Hannu Kareisen haastattelu 13.12.2011. 45 Allianssin hallituksen kokous, 28.8.1996 pidetyn visio- ja strategiaseminaarin yhteenveto 2.9.1996. Allianssin arkisto. 46 Allianssin KV-jaoston kokous 22.2.1993, Allianssin arkisto. 47 http://en.wikipedia.org/wiki/World_Assembly_of_Youth#History, luettu 28.3.2012. Muistio KVjaoston kokouksesta 17.3.1993, Allianssin arkisto. 48 KV-jaoston pöytäkirjat 1993-1996, Allianssin arkisto. 49 Mari Kiviniemen haastattelu 28.11.2011. 50 http://en.wikipedia.org/wiki/World_Assembly_of_Youth#History, luettu 28.3.2012. Muistio KVjaoston kokouksesta 17.3.1993, Allianssin arkisto. 51 Vares 1998, 334. 52 Pauliina Parhialan haastattelu 19.1.2012; muistio kv-jaoston kokouksesta 22.2.1993, Allianssin arkisto. 53 KV-jaoston kokous 22.9.1993, Kansainvälinen jaosto 1993-1996, Allianssin arkisto. 54 Internatonal Youth Leader Training Course 18.-25.9.1994, Tula Venäjä, kv-jaoston matkaraportit 1993-1996, Allianssin arkisto. 55 Internatonal Youth Leader Training Course 18.-25.9.1994, Tula Venäjä, kv-jaoston matkaraportit 1993-1996, Allianssin arkisto. 56 Round Table on Youth Policy 1.-2.10.1994. kv-jaoston matkaraportit, Allianssin arkisto. 57 Ibidem. 58 Jarkko Lehikoisen haastattelu. 59 ”Euroopasta tuli kotikyläni”, Nuorisotyön mieli ja merkitys s.166. 60 KV-jaoston pöytäkirjat 1993-1996, Allianssin arkisto. 61 ”Euroopasta tuli kotikyläni”, Nuorisotyön mieli ja merkitys s. 171.

160


Viitteet

62 Reijo Paanasen haastattelu 14.11.2011. 63 Allianssin hallituksen kokous 6.3.1997, Allianssin arkisto. 64 Allianssin toimintasuunnitelma vuodelle 1997, Allianssin arkisto. 65 Allianssin hallituksen kokous 29.8.1997, Allianssin arkisto. 66 Pauliina Parhialan haastattelu 19.1.2012. 67 Kirsi Alasaaren haastattelu 15.12.2011. 68 Allianssin hallituksen kokous 7.5.1998, Allianssin arkisto. 69 Pauliina Parhialan haastattelu 19.1.2012. 70 Jussi Kekkosen haastattelu 20.12.2011. 71 Allianssin hallituksen kokous 16.6.1998, Allianssin arkisto. Kaikki erilaisia – kaikki samanarvoisia 1 http://web.archive.org/web/20030110205751/http://www.alli.fi/alli/kampanja/taustaa.html, luettu 23.3.2012. 2 Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia. Nuorisotutkimus 15 (1997) 4, s 58-59. 3 Susanna Huovisen haastattelu 17.1.2012. 4 Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia. Nuorisotutkimus 15 (1997) 4, s 58-59. 5 Ibidem. 6 Susanna Huovisen haastattelu 17.1.2012.

Allianssin nuorisovaihto on vienyt nuoria maailmalle 1 Dno 4085/722792 TM, Työministeriön päätös hakemukseen, jolla Suomen nuorisoyhteistyö Allianssi ry Helsingistä on anonut lupaa saada harjoittaa au pair-välitystä Suomesta ja Suomeen. Annettu Helsingissä, työministeriössä helmikuun 18. päivänä 1993. 2 Allianssi-tiedote 6.9.1993, Allianssin arkisto. 3 Tiina Hokkasen haastattelu 16.2.2012. 4 Tiina Hokkasen haastattelu 16.2.2012. 5 Allianssin toimintakertomus 1995, Allianssin arkisto. 6 Allianssin toimintakertomus 1995, Allianssin arkisto. Tiina Hokkasen haastattelu 16.2.2012. 7 Tiina Hokkasen haastattelu 16.2.2012. Nuorisotiedon kirjasto 1 Nuorisotiedon kirjaston kotisivut. Kirjastohistoriaa. http://www.nuorisotiedonkirjasto.fi/kirjastoinfo/ kirjastohistoriaa/. Luettu 22.5.2012. 2 ibid. 3 Nuorisotutkimusseuran kotisivut. Nuorisotutkimus-lehden teemat. http://www.nuorisotutkimusseura. fi/node/711. Luettu 22.5.2012. 4 Vappu Turusen haastattelu 23.11.2011. 5 ibid. 6 ibid. 7 Nuorisotiedon kirjaston kotisivut. Kirjastohistoriaa. http://www.nuorisotiedonkirjasto.fi/kirjastoinfo/ kirjastohistoriaa/. Luettu 22.5.2012 ja Vappu Turusen haastattelu 23.11.2011. 8 Vappu Turusen haastattelu 23.11.2011. 9 ibid. 10 ibid.

161


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Allianssi-risteilyt symboloineet järjestön roolia toimialan yhdistäjänä 1 2 3 4 5 6

Kari Anttilan haastattelu 15.11.2011. Heikki Pakarisen haastattelu Hannu Kareisen haastattelu 13.12.2011. Jyrki Kataisen haastattelu 10.1.2012. Seija Majasen haastattelu 24.1.2012, Teemu Japissonin haastattelu 21.12.2011.

3. Vaikutusvallan vakiintumisen aika 1 Allianssin työvaliokunnan kokous 20.5.1998. Allianssin arkisto. 2 Jukka Tahvanaisen sähköposti kirjoittajalle 21.2.2012. 3 Jukka Tahvanaisen haastattelu 17.1.2012. 4 Allianssin työvaliokunta 21.1.1999. Allianssin arkisto. 5 Erja Salon haastattelu 9.1.2012. 6 Strategia. Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin työn suuntaviivat 2000–2005. Allianssin arkisto. 7 ibid. 8 ibid. 9 ibid. 10 Allianssin strategiaprosessi vuonna 2001. Strategian päivittämiseen osallistuneet. Allianssin arkisto. 11 Allianssi(n) strategia(n) päivitysprosessi. Allianssin arkisto. 12 Allianssin kevätkokous 2004. Allianssin arkisto. 13 Erja Salon haastattelu 9.1.2012. 14 Antti Kaikkosen haastattelu 14.12.2011. 15 Erja Salon haastattelu 9.1.2012. 16 ibid. 17 Paavo Arhinmäen haastattelu 27.1.2012. 18 Teemu Japissonin haastattelu 21.12.2011. 19 Jukka Tahvanaisen haastattelu 24.1.2012. 20 Allianssin työvaliokunnan kokous 19.3.1998. Allianssin arkisto. 21 Allianssin työvaliokunnan kokous 25.6.1998. Allianssin arkisto. 22 EU-puheenjohtajuussihteerin raportti. Allianssin arkisto. 23 ibid. 24 ibid. 25 Allianssin kannanotto 16.6.1998. Juustohöylä seis – nuorisotyö on säästötalkoonsa tehnyt. 26 Allianssin kannanotto 27.7.1999. Nuorten edunvalvonta on tärkeää, kun jaettavaa on aiempaa enemmän. 27 Pääministeri Paavo Lipposen hallituksen ohjelma 15.4.1999. 28 Jukka Tahvanaisen sähköposti kirjoittajalle 16.2.2012. 29 Allianssin vaikuttajatapaamiset vuonna 2001;Erityisavustajatapaaminen 14.8.2003, osanottajat. Allianssin arkisto. 30 Allianssin hallituksen pöytäkirja 16.2.2004. Allianssin arkisto. 31 Jukka Tahvanaisen haastattelu 17.1.2012. 32 Antti Kaikkosen haastattelu 14.12.2011. 33 Jukka Tahvanaisen haastattelu 17.1.2012. 34 ibid. 35 Teemu Japissonin haastattelu 21.12.2011. 36 Nuorisotyö-lehti 3/2002, Allianssi on jättiläinen mutta millaisilla jaloilla? 37 Jyrki Kataisen haastattelu 10.1.2012.

162


Viitteet

38 ibid. 39 Helsingin Sanomat 2.6.1999. Allianssi patistaa nuoria EU-uurnille. http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Allianssi++patistaa++nuorisoa++EU-uurnille/HS990602SI1YO066c7?free=Allianssi%20patistaa &date=1990&advancedSearch=&. Luettu 10.3.2012. 40 Hoida omat asiasi -kampanja. Hankesuunnitelma 13.6.2000. Allianssin arkisto. 41 ibid. 42 Hoida omat asiasi -kampanjan loppuraportti. 43 Helsingin Sanomat 18.9.2000. Nuoria ja naisia ehdolla edellisvaaleja enemmän. http://www.hs.fi/ arkisto/artikkeli/Nuoria+ja+naisia+ehdolla++edellisvaaleja+enemm%C3%A4n/HS20000918 SI1YO04xyd?free=Nuoria%20ja%20naisia%20ehdolla&date=1990&advancedSearch=&. Luettu 10.3.2012. 44 Allianssin kannanotto 2.3.2004. Nuoret esiin kunnallisvaaleissa. 45 http://www.minedu.fi/etusivu/arkisto/2004/1706/nuorisoaanet.html 46 Teemu Japissonin haastattelu 21.12.2011. 47 Vaalivaikuttaminen puoluejärjestöjen suuntaan 2.4.2002. Allianssin arkisto. 48 Kannanotto 26.2.2003. Nuoret huomioitava vaalikeskusteluissa. 49 http://www.digitoday.fi/viihde/2001/09/14/valtikkanet-avautui/20019795/66 50 Nuorisotyö-lehti 5/2001, Suoraa palautetta mm. opetusministeriöön ja politiikoille: Valtikka.net – nuorten verkkodemokratiahanke käynnistyi. 51 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry:n nuorisopoliittiset linjaukset seuraavan hallitusohjelmaan 1999– 2002. Allianssin arkisto. 52 ibid. 53 Pääministeri Paavo Lipposen II:n hallituksen ohjelma 15.4.1999. 54 Allianssin kannanotto 4.4.2000, Eläkekarttuman 23 vuoden ikäraja poistettava kokonaan. 55 Allianssin kannanotto 5.6.2002, Allianssin tavoitteet hallitusohjelmaan vuosille 2003–2007. 56 Pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelma 16.4.2003. 57 Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelma 24.6.2003. 58 Pääministeri Vanhasen hallitusohjelman kansalaisvaikuttamisen ulottuvuus Allianssin näkökulmasta ja toimintakentästä. Allianssin arkisto. 59 ibid. 60 ibid. 61 Kansalaisyhteiskunta 2006 -toimikunnan raportti. 62 ibid. 63 Allianssin lausunto 29.3.2006 Kansalaisyhteiskunta 2006 -raporttiin. 64 Kansalaisyhteiskunta 2006 -toimikunnan raportti. 65 Allianssin lausunto 29.3.2006 Kansalaisyhteiskunta 2006 -raporttiin. 66 Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman loppuraportti. 67 ibid. 68 Vetoomus 27.1.2000, Kulttuurin rahoitus turvattava Veikkauksen tuotolla. Allianssin arkisto. 69 ibid. 70 Helsingin Sanomat 18.1.2000. Opetusministeriö siirtäisi veikkausvoittovaroja kirjastoilta urheiluun ja taiteisiin. http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Opetusministeri%C3%B6+siirt%C3%A4isi+veikk ausvaroja++kirjastoilta+urheiluun+ja+taiteisiin/HS20000118SI1KU02ibo?free=Opetusministeri %C3%B6%20siirt%C3%A4isi%20veikkausvoittovaroja&date=1990&advancedSearch=&. Luettu 10.5.2012. 71 29.2.2000, lausunto arpajaislakiesitykseen. 72 Jukka Tahvanaisen sähköposti kirjoittajille 21.2.2012. 73 Allianssin työvaliokunnan kokous 15.5.2000. Allianssin arkisto. 74 Allianssin hallituksen kokous 17.10.2000. Allianssin arkisto. 75 Liikunnan ja urheilun maailma 06/00. Budjettipäällikkö Viherkentän kehoitus Veikkauksen edunsaajille: etsikää muita rahoituslähteitä. http://www.slu.fi/lum/06_00/slu-yhteiso/_budjettipaallikko_

163


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

viherkentan_k/. Luettu 14.5.2012. 76 Hannu Kareisen haastattelu 13.11.2011. 77 26.2.2001, kannanotto, Allianssin vaatimukset valtion talousarvioon vuodelle 2002. 78 Laki raha-arpajaisten sekä veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuoton käyttämisestä 23.11.2001/1054. 79 Yhteinen vetoomus eduskunnalle 4.12.2002. Allianssin arkisto. 80 Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelma 24.6.2003. 81 Veikkauksen edunsaajien kirje kulttuuriministeri Tanja Karpelalle 27.4.2005. Allianssin arkisto. 82 Jukka Tahvanaisen sähköposti kirjoittajalle 21.2.2012. 83 Helsingin Sanomat 25.10.2007. Veikkauksen edunsaajat vetosivat kansanedustajiin. http://www.hs.fi/ arkisto/artikkeli/Veikkauksen+edunsaajat++vetosivat+kansanedustajiin/HS20071025SI1SP04g5t?fr ee=Veikkauksen%20edunsaajat%20vetosivat&date=1990&advancedSearch=&. Luettu 10.5.2012. 84 Pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelma 17.4.2003. 85 Allianssin kannanotto 23.9.2003. Lapsiasiavaltuutettu ei saa jäädä kuolleeksi kirjaimeksi. 86 Allianssin kannanotto 17.2.2004. Lapsiasiavaltuutetulle riittävät valtuudet. 87 Vasemmistonuoret Allianssille 2.2.2001. Allianssin arkisto. 88 Kansan Uutiset 2.2.2001. Vasemmistonuoret eroavat Allianssista. Kokoomuslaisten öykkäröinti riitti. 89 Allianssin työvaliokunnan kokous 12.2.2001. Allianssin arkisto. 90 Teemu Japissonin haastattelu 21.12.2011. 91 Allianssin hallituksen kokous 26.2.2001. 92 Paavo Arhinmäen haastattelu 27.1.2012. 93 Antti Kaikkosen haastattelu 14.12.2001. 94 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry:n syyskokouksen pöytäkirja 18.11.2004. Allianssin arkisto. 95 Tiedote 18.11.2004. Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi muuttaa nimeään (luonnos). Allianssin arkisto. 96 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin nimityöryhmän kokous 01/05 keskiviikkona 23.5.2005. Allianssin arkisto. 97 Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry, hallituksen kokous 03/05, 14.3.2005. Allianssin arkisto. 98 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin kevätkokouksen pöytäkirja 11.4.2005. Allianssin arkisto. 99 Paavo Arhinmäen haastattelu 27.1.2012. 100 Allianssin tapaamisia ja kokouksia vuoden 2002 aikana. Allianssin arkisto. 101 Teemu Japissonin haastattelu 21.12.2011. 102 Allianssin jäsenjärjestökysely 2009. Allianssin arkisto. 103 Jussi Kekkosen haastattelu 20.12.2011. 104 Helsingin Sanomat 18.10.2002. Veikkausrahaa toisinkin päin. http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/ Veikkausrahaa+toisinkin+p%C3%A4in/HS20021018SI1MP01kdf ?free=Veikkausrahaa%20toisinkin%20p%C3%A4in&date=1990&advancedSearch=&. Luettu 11.5.2012. 105 Jukka Tahvanaisen haastattelu 24.1.2012. 106 Jyrki Kataisen haastattelu 10.1.2012. 107 Allianssi ry, Sidosryhmähaastattelut. Allianssin arkisto. 108 Mari Kiviniemen haastattelu 28.11.2011. 109 Jukka Tahvanaisen haastattelu 24.1.2012. 110 Allianssin strategiapäivitys 2004. Allianssin arkisto. 111 Allianssin viestintästrategia. Allianssin arkisto. 112 Honkonen-Seppälä 2003. 113 ibid. 114 Jukka Tahvanaisen haastattelu 24.1.2012. 115 SPARK-hanke -yhteenveto. 116 SPARK-hanke – Yhtenveto hankkeesta ja hankkeen loppuarviointi. 117 ibid. 118 SPARK-hanke -yhteenveto. 119 Spark-hankkeen loppuarviointi. 120 Ira Stillerin haastattelu 17.11.2011.

164


Viitteet

121 Spark-hanke -yhteenveto hankkeesta. 122 Harju 2000, s. 21. 123 Harju 2000, s. 19–20. 124 Uusi työ -projekti, täydentävä kuvaus pilottityöskentelystä ja loppuarviointi. Allianssin arkisto. 125 ibid. 126 ibid. 127 ibid. 128 ibid. 129 Harju 2000, s.39. 130 Harju 2000, s. 41. 131 Harju 2000, s. 45–50 132 Uusi työ -projekti. Täydentävä kuvaus pilottityöskentelystä ja loppuarviointi. 133 Nuorten osallisuushankkeen lyhyt historia. Allianssin arkisto. 134 http://www.minedu.fi/etusivu/arkisto/2006/0202/osallisuus.html. 135 Nuorten osallisuushanke, hankesuunnitelma 12.5.2003. Allianssin arkisto. 136 Nuorten osallisuushanke, hankesuunnitelma 12.5.2003. Allianssin arkisto. 137 Vehviläinen 2006. 138 Vehviläinen 2008. 139 Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelma 24.6.2003. 140 Vehviläinen 2008. 141 Nuorten osallisuushanke – arvioinnin loppuraportti. 142 ibid. 143 ibid. 144 Avot –välittäjäorganisaatiohanke 2003-2006 Loppuraportti. 145 ibid. 146 ibid. 147 ibid. 148 AVOT -välittäjäorganisaatiohanke 2003–2006 Loppuraportti. Vallilasta Pasilaan – Allianssin toimitiloista 1 2 3 4

Eero Nerelli-Antellin haastattelu 1.12.2011. Seija Majasen haastattelu 24.1.2012. ibid. Petri Kaukiaisen haastattelu 10.11.2011;Vappu Turusen haastattelu 23.11.2011; Tiina Hokkasen haastattelu 24.1.2012; Seija Majasen haastattelu 24.1.2012. 5 Antti Kaikkosen haastattelu 14.12.2011;Allianssin hallitus. 8.11.2004. Allianssin arkisto. 6 Allianssi-talo rakennushistoriallinen selvitys. 7 Antti Kaikkosen haastattelu 14.12.2011. 8 Tommi Hoikkalan haastattelu 20.12.2011. 9 Allianssin syyskokous 18.11.2004. Allianssin arkisto. 10 Allianssin työvaliokunta 15.12.2004. Allianssin arkisto. 11 Allianssin syyskokous 18.11.2004. Allianssin arkisto. 12 Olli Saarelan haastattelu 15.12.2011. 13 Free Your Mind -media-areena. Allianssi sai kirkollisen siunauksen arvokkaasti. http://www.freeyourmind.fi/toimittajat/orolma/2005/allianssi_talo_siunaustilaisuus_140605.php. Luettu 22.5.2012. 14 Opetus- ja kulttuuriministeriön kotisivut. Allianssi-talon avajaiset 14.6.2005. Ministeri Tanja Karpelan puhe. http://www.minedu.fi/OPM/Puheet/2005/6/allianssitalon_avajaiset_helsinki?lang=fi. Luettu 22.5.2012. 15 Jukka Tahvanaisen sähköposti kirjoittajalle 26.4.2012.

165


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

4. Nuorisopoliittinen toimija 1 Allianssin hallituksen kokousten 1/2006 ja 2.-4.2006 pöytäkirjat, Allianssin arkisto. 2 Allianssin kannanotto 24.1.2006: ”Presidenttiehdokkaiden kiinnitettävä enemmän huomiota nuorisoasioihin.” http://www.alli.fi/sitenews/view/-/nid/1040/ngid/29, luettu 20.2.2012. 3 Allianssin työvaliokunnan kokous 6/06, 30.5.2006. Allianssin arkisto. 4 Ossi Heinäsen haastattelu 7.12.2011. 5 Ossi Heinäsen haastattelu 7.12.2011, Allianssin hallituksen kokous 7.9.2006, Allianssin hallituksen työvaliokunnan kokous 14.11.2006, Allianssin arkisto. 6 Allianssin hallituksen työvaliokunnan kokous 30.4.2008, Allianssin arkisto. 7 Allianssin hallituksen työvaliokunnan kokous 6.5.2008, Allianssin arkisto. 8 Allianssin hallituksen kokous 13.5.2008, Allianssin arkisto. 9 Allianssin hallituksen työvaliokunnan kokoukset 2.6.2008 ja 1.10.2008, Allianssin arkisto. 10 Jukka Tahvanaisen sähköpostihaastattelu 20.3.2012. 11 Alli-strategia, Sirpa Pietikäisen osuus, koulutus 14.9.2006, Allianssin arkisto. 12 Syyskokouskyselyt 14.11.2006, Allianssin arkisto. 13 Allianssin strategia ja visio 2010. Allianssin arkisto. 14 Ossi Heinäsen haastattelu 7.12..2011. 15 Vanhasen hallituksen tilinpäätös: nuorisojärjestöjen avustuksien kehittyminen 2003-2006, Allianssin arkisto. 16 Allianssin hallituksen kokous 4/06, 12.4.2006, Allianssin arkisto. 17 Ossi Heinäsen haastattelu 7.12.2009. 18 Nuorisotyö 5/2007. 19 Ibidem. 20 Allianssin hallituksen pöytäkirja 21.9.2006 ja liite ”Allianssin tavoitteet seuraavaan hallitusohjelmaan 2007-2011.” 21 Allianssin jäsenjärjestökirje 15.5.2006. 22 Allianssin jäsenjärjestökirje 23.8.2006. 23 Allianssin hallituksen pöytäkirja 21.9.2006 ja liite ”Allianssin tavoitteet seuraavaan hallitusohjelmaan 2007-2011.”, Allianssin arkisto. 24 Ibidem. 25 Allianssin hallituksen kokous 12.10.2006. Allianssin arkisto. 26 Jukka Tahvanaisen haastattelu 14.3.2012. 27 Allianssin hallituksen pöytäkirja 21.9.2006 ja liite ”Lasten ja nuorten hallitusohjelma”, Allianssin arkisto. 28 Jukka Tahvanaisen haastattelu 14.3.2012. 29 Allianssin hallituksen pöytäkirja 21.9.2006 ja liite ”Lasten ja nuorten hallitusohjelma”, Allianssin arkisto. 30 Etusivu, opetusministeriön verkkolehti, http://www.minedu.fi/etusivu/arkisto/2006/2610/lasten_ja_ nuorten_hallitusohjelma.html, luettu 12.3.2012. 31 Jukka Tahvanaisen haastattelu 14.3.2012. 32 Allianssin jäsenjärjestökirje 15.5.2007. 33 Jukka Tahvanaisen haastattelu 24.1.2012. 34 http://www.valtioneuvosto.fi/tietoarkisto/aiemmat-hallitukset/vanhanenII/hallitusohjelma/pdf/hal litusohjelma-painoversio-040507.pdf, luettu 12.3.2012. 35 Allianssin työvaliokunnan kokous 21.5.2007, Allianssin arkisto. 36 Allianssin jäsenjärjestökirje 3/2007. 37 Allianssin lausunto Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaan 13.6.2007, Allianssin arkisto. 38 Politiikkaohjelmien loppuraportti, vaalikausi 2007-2011, 62-63. 39 Georg Henrik Wreden haastattelu 28.12.2011. 40 29.4.2010: Allianssin lausunto nuorisolain muuttamisesta sivistysvaliokunnalle, Allianssin arkisto.

166


Viitteet

41 Jukka Tahvanaisen sähköpostihaastattelu 15.3.2012. 42 http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/ajankohtaista/lueuutinen/ajankohtaistalastensuojelun-kasikirja/nuorisolain-muutos-astui-voimaan-1-1-2011, luettu 12.3.2012. 43 Georg Henrik Wreden haastattelu 28.12.2011. 44 Jukka Tahvanaisen haastattelu 17.1.2012. 45 Olli Saarelan haastattelu 15.12.2011. 46 Jarkko Lehikoisen haastattelu 11.11.2011. 47 Jukka Tahvanaisen haastattelu 24.1.2012. 48 Allianssin työvaliokunnan kokous 21.2.2008. 49 Kynnys ry:n Tuomas Tuuren sähköpostihaastattelu 18.1.2012. 50 Ulla Konttisen sähköpostihaastattelu 1.2.2012. 51 Nuorten ääni – aikuisten uurna? Äänioikeusikärajatyöryhmän raportti, 14-15. 52 Ibidem. 53 Allianssin syyskokous 14.11.2006, Allianssin arkisto. 54 Allianssin kannanotto 14.11.2006, Allianssin arkisto. 55 Jukka Tahvanaisen haastattelu 17.1.2012. 56 Demari 10.6.2008, Jukka Tahvanaisen haastattelu 17.1.2012 57 Ossi Heinäsen haastattelu 21.12.2011. 58 Demari 10.6.2008 http://www.demari.fi/arkisto?id=897, luettu 6.3.2012. 59 Verkkouutiset 24.10.2009. http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=articl e&id=14339:rantakangas-aeaenestysikaeraja-16-vuoteen, luettu 8.3.2012. 60 Allianssin kannanotto 20.4.2010: 16 syytä alentaa äänestysikärajaa kaikissa vaaleissa, Allianssin arkisto. 61 OMML 49/2010 Nuorten ääni – aikuisten uurna? Äänioikeusikätyöryhmän raportti, Oikeusministeriö. 62 Jukka Tahvanaisen haastattelu 14.3.2012. 63 OMML 49/2010 Nuorten ääni – aikuisten uurna? Äänioikeusikätyöryhmän raportti, Oikeusministeriö. http://www.om.fi/1274105479546, luettu 6.3.2012. 64 Allianssin lausunto 8.10.2010 Oikeusministeriölle äänioikeustyöryhmän raporttiin ”Nuorten ääni – aikuisten uurna. Allianssin arkisto. 65 ”Äänestysikärajan lasku jakaa puolueita” ESS 24.1.2011, http://www.ess.fi/?article=311899, luettu 9.3.2012. 66 HS: Äänestysikäraja ei alene vielä 2012 kuntavaaleissa, Savon Sanomat 14.11.2010 http://www.savonsanomat.fi/kuntavaalit/hs-äänestysikäraja-ei-alene-vielä-2012-kuntavaalessa/617570, luettu 6.3.2012. 67 (Allianssin)Tavoitteet hallitusohjelmaan 2011-2015, Allianssin arkisto. 68 Hanna-Mari Mannisen haastattelu 30.1.2012. 69 Jokelan koulusurmat 7.11.2007 Tutkintalautakunnan raportti, Oikeusministeriö: Julkaisu 2009/2. 70 Hannu Kareisen haastattelu 13.11.2011 ja Ruokolainen 2008, 18. 71 Hannu Kareisen haastattelu 13.11.2011. 72 Hannu Kareisen haastattelu 13.11.2011 ja Sami Paananen: Jokelan koulusurmat 7.11.2007. 73 Hannu Kareisen haastattelu 13.11.2011. 74 Kauhajoen koulusurmat 23.9.2008, Tutkintalautakunnan raportti, 24-25. 75 Hannu Kareisen haastattelu 13.11.2011. 76 Nuorisoalan kriisivalmiuden kehittäminen, hankesuunnitelma 16.11.2009. liite avustushakemukseen, Allianssin arkisto. 77 Ibidem. 78 Allianssin vuosikertomus 2010, Allianssin vuosikertomus 2011, Nuorisotyön kriisivalmiusverkoston yksityiskohtainen toimintasuunnitelma 2012, Allianssin arkisto. 79 ”Allianssi huolissaan: nuorisotyöttömyys nopeassa kasvussa”, Nuorisotyö 1/2009. 80 Työtä nuorille 2010 -hankkeen loppuraportti. 81 ”Nuorisotyöttömyys on kevään suuri ongelma” Helsingin Sanomat 25.2.2010. 82 Työtä nuorille 2010 -hankkeen loppuraportti, Susanna Korpivaaran haastattelu 23.11.2011.

167


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

83 Työtä nuorille 2010 –hankkeen loppuraportti. Ibidem. 84 Työtä nuorille 2010 –hankkeen loppuraportti. 85 Ibidem. 86 Työtä nuorille 2010 –hankkeen loppuraportti 87 Ibidem. 88 Georg Henrik Wreden haastattelu 28.12.2011.

5. Vakiintunut vaikuttaja 1 Jukka Tahvanaisen haastattelu 17.1.2012. 2 Jukka Tahvanaisen haastattelu 17.1.2012. 3 Mari Kiviniemen haastattelu 28.11.2011. 4 Susanna Korpivaaran haastattelu 23.11.2011. 5 Jyrki Kataisen haastattelu 10.1.2012. 6 Jyrki Kataisen haastattelu 20.1.2012. 7 Jussi Kekkosen haastattelu 20.12.2012. 8 Jyrki Kataisen haastattelu 10.1.2012. 9 Paavo Arhinmäen haastattelu 27.1.2012. 10 Mari Kiviniemen haastattelu 28.11.2011. 11 Susanna Huovisen haastattelu 17.1.2012. 12 Jukka Tahvanaisen haastattelu 17.1.2012. 13 Olli Saarelan haastattelu 15.12.2011. 14 Jukka Tahvanaisen sähköpostihaastattelu 26.3.2012. 15 Jukka Tahvanaisen sähköpostihaastattelu 21.3.2012. 16 Olli Saarelan haastattelu 15.12.2011. 17 Jukka Tahvanaisen haastattelu 17.1.2011. 18 Jukka Tahvanaisen haastattelu 17.1.2012. 19 Ibidem. 20 Olli Saarelan haastattelu 15.12.2011. 21 Teemu Japissonin haastattelu 21.12.2011. 22 Georg Henrik Wreden haastattelu 28.12.2011. 23 Teemu Japissonin haastattelu 21.12.2011. 24 Olli Sarekosken haastattelu 8.12.2011. 25 Allianssin jäsenjärjestökysely 2009, koonnut Pirjo Mönttinen. 26 Kalevan Nuorten Liitto, pääsihteeri Ulla Konttisen sähköpostihaastattelu 1.2.2012. 27 Suomen Partiolaiset, Markus Vähä-Piikkiön sähköpostihaastattelu 6.2.2012. 28 Petri Kaukiaisen haastattelu 10.11.2011. 29 Tuhatkunta, sähköpostihaastattelu 20.2.2012 30 Kynnys ry, Tuomas Tuure, sähköpostihaastattelu 18.1.2012.

6. Allianssin nykypäivä ja tulevaisuuden haasteet 1 2 3 4 5

Ossi Heinäsen sähköpostihaastattelu 24.3.2012. Ibidem. Allianssin hallituksen kokous 06/11 26.5.2011, Allianssin arkisto. Suomen nuorisoyhteistyö – Allianssi ry. Tavoitteet hallitusohjelmaan 2011–2015, Allianssin arkisto. Arviota nuorison ja nuorisotyöllisten painopisteiden osalta Suomen hallitusohjelmasta 2011–2015, Allianssin arkisto. 6 Arviota nuorison ja nuorisotyöllisten painopisteiden osalta Suomen hallitusohjelmasta 2011–2015. Al-

168


Viitteet

lianssin arkisto. 7 Allianssin kannanotto 28.6.2011. Allianssi hallitusohjelmasta: ”Työeläkemuutosryhmään nuorten edustus”. 8 Allianssin kannanotto 22.3.2012. Allianssi: Eläkeratkaisun lykkääminen liikaa nuorille ja puheenjohtaja Hanna-Mari Mannisen puhe Allianssi-risteilyn avajaistilaisuudessa Savoy-teatterissa Helsingissä 17.4.2012. 9 Allianssin kannanotto 13.2.2012. Allianssi: Nuorten yhteiskuntatakuun oltava ratkaisu lasten ja nuorten syrjäytymiseen. 10 TEM raportteja 8/2012 Nuorten yhteiskuntatakuu 2012. 11 http://www.alli.fi/allianssi/mika+allianssi/allianssin+strategia+2021/ 12 Allianssi -strategia 2020/Toimintaympäristön muutostekijät – ”Mehän emme tee mitään kuin pakon edessä, vai kuinka?” 13 Jukka Tahvanaisen haastattelu 17.1.2012. 14 Hanna-Mari Mannisen haastattelu 30.1.2012. 15 Allianssi ry, Sidosryhmähaastattelut, Allianssin arkisto. 16 Allianssin strategia työpaikan arjessa. Henkilöstöworshop 12.5.2011, Allianssin arkisto. 17 Allianssin strategia 2021; jäsenjärjestöjen mielipide, Allianssin arkisto. 18 ibid. 19 Allianssin hallituksen kokous 08/11 13.9.2011, Allianssin arkisto. 20 Allianssin hallituksen kokous 09/11 6.10.2011, Allianssin arkisto. 21 Allianssin strategia 2021. 22 Jukka Tahvanaisen haastattelu 17.1.2012. 23 ibid. 24 Antti Kurvisen puhelinhaastattelu 3.4.2012. 25 Antti Kurvisen puhelinhaastattelu 3.4.2012 ja Wille Rydmanin haastattelu 2.4.2012. 26 Suomen Pokerinpelaajat sai uuden hallituksen. pokeriuutiset 31.8.2011, http://www.pokeritieto. com/kolumnit/wille-rydman/urheilun-tukeminen-karsii-pelimonopolien-seurauksena.html, julkaistu 23.9.2010, luettu 3.4.2012. Wille Rymanin haastattelu 2.4.2012. 27 Wille Rydmanin haastattelu 2.4.2012. 28 Jukka Tahvanaisen haastattelu 24.1.2012. 29 ”Kolme poliittista nuorisojärjestöä eroaa Allianssista”, HS 30.11.2011, Kokoomusnuorten tiedote: Joukko poliittisia nuorisojärjestöjä eroaa Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:stä. 30 ”Kolme poliittista nuorisojärjestöä eroaa Allianssista”, HS 30.11.2011, Kokoomusnuorten tiedote: Joukko poliittisia nuorisojärjestöjä eroaa Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:stä. 31 Jukka Tahvanaisen haastattelu 24.1.2012. 32 http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/12/sun_ja_demarinuorten_puheenjohtajat_penaavat_vastuullisuutta_politiikassa_3073274.html, haettu 3.4.2012. 33 Keskustanuorten Antti Kurvinen hämmästelee eroamisia Allianssista. Tiedote 29.11.2012. http:// www.keskustanuoret.fi/portal/suomi/ajankohtaiset?bid=890, haettu 5.4.2012. 34 http://www.nuorisoseurat.fi/uutiset_ja_tapahtumat/uutiset/kannanotto-perussuomalaisten-nuortenkokoomuksen-nuorten-liiton-ja-kd, luettu 3.4.2012. 35 Wille Rydmanin haastattelu 2.4.2012. 36 ”Allianssi pitää eronneiden kritiikkiä kohtuuttomana” Demari 12.12.2011. 37 Georg Henrik Wreden haastattelu 28.12.2011. 38 Ibidem. 39 Jukka Tahvanaisen haastattelu 30.1.2012. 40 Jukka Tahvanaisen sähköpostihaastattelu 25.4.2012, Allianssin kevätkokouksen kannanotto 26.4.2012: ”Nuoret kantaneet vastuunsa tämän hallituksen säästötalkoissa”, Allianssin arkisto. 41 Jukka Tahvanaisen sähköpostihaastattelu 25.4.2012.

169


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Lähteet ja kirjallisuus

Arkistolähteet Allianssin arkisto1 Allianssin vuosikokousten pöytäkirjat Allianssin hallituksen pöytäkirjat Allianssin työvaliokunnan pöytäkirjat Allianssin Kansainvälisen jaoston kokousten pöytäkirjat 1993–1996 Allianssin kansainvälisen jaoston matkaraportit 1993–1996 Muu Allianssia koskeva materiaali Kansalaiskasvatuksen Keskuksen hallituksen pöytäkirjat Nuorisotyön Keskuksen hallituksen pöytäkirjat

Painetut lähteet Arkkitehtitoimisto ark-byroo. Allianssi-talo. Rakennushistoriallinen selvitys. Arkkitehtitoimisto ark-byroo, Helsinki 2012. Nuorten ääni – aikuisten uurna? Äänioikeusikärajatyöryhmän raportti. Mietintöjä ja lausuntoja 29/2010. Oikeusministeriö. Helsinki 2010. Jokelan koulusurmat 7.11.2007 Tutkintalautakunnan raportti. Paananen Sami. Jokelan koulusurmat 7.11.2007. Viiltoja. Analyysi kouluväkivallasta Jokelassa. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Helsinki 2009 Politiikkaohjelmien loppuraportti. Vaalikausi 2007–2011. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 6/2011. Ruokolainen Risto. Viikot usvassa. Kunnan nuorisotyö kriisitilanteessa. Miten Tuusulan nuorisotoimi selvisi tehtävästään Jokelan koulusurmien jälkeen? Mitä tapahtui, millaisia ilmiöitä kohdattiin ja mistä saatiin apua? Helsinki 2008. Vehviläinen, Jukka. Nuorten osallisuushankkeen hyvät käytännöt. Opetushallitus, Helsinki 2006. Vehviläinen, Jukka. Nuorten osallisuushanke – arvioinnin loppuraportti. Opetushallitus, Helsinki 2008.

1 Kuten jo esipuheessa mainittiin, Allianssin arkisto on haastava kokonaisuus. Mitenkään kovin järjestelmällinen arkisto ei ole ja papereita löytyy sieltä täältä. Osa materiaalista on hyvinkin sekaisin. Siksi tässä on pöytäkirjojen ohella mainittu vain ”Muu Allianssia koskeva materiaali”.

170


Lähteet

Lehdet Etelä-Suomen Sanomat Demari Helsingin Sanomat Kansan Uutiset Nuorisotyö-lehti Savon Sanomat Verkkouutiset

Kirjallisuus Arola, Pauliina. Euroopasta tuli kotikyläni. Teoksessa Nuorisotyön mieli ja merkitys. Jyväskylä 2009. Harju, Aaro. Uusi työ -projekti työllistämisen tutkimus- ja kehittämishankkeena. Teoksessa Kohti uutta työtä. Uusi työ -projekti, Helsinki 2000. Honkonen-Seppälä, Maarit. Tapaustutkimus kolmannen sektorin järjestön Allianssi ry:n sisäisestä viestinnästä. Yhteisöviestinnän pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto 2003. Kiander Jaakko Pentti. Suuri lama. Suomen 1990-luvun kriisi ja talouspoliittinen keskustelu. ETLA. Helsinki 1998. Kosonen, Raili. Valtion nuorisoneuvosto 1944–1984. Valtion painatuskeskus, Helsinki 1984. Nieminen, Juha. Nuorisossa tulevaisuus. Suomalaisen nuorisotyön historia. Nuorisotutkimusseura ry ja Lasten Keskus Oy, Jyväskylä 1995. Nurmi, Veli. Kansalaiskasvatuksen Keskuksen perustamisesta 25 vuotta. Teoksessa Mitä tapahtuu kasvatukselle? Kansalaiskasvatuksen Keskuksen vuosikirja 1985. Kansalaiskasvatuksen Keskus, Lappeenranta 1985. Paavilainen, Marko. Aina valmiina. Partioliike Suomessa 1910–2010. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1254. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Hämeenlinna 2010. Tuomioja, Erkki. Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan. Tammi, Jyväskylä 1993. Vanhanen, Tatu. Vihreä nuoriso. 50 vuotta keskustanuorten toimintaa (1945–1995). Nuoren Keskustan Liitto r.y., Jyväskylä 1995. Vares, Vesa. Kaksi askelta edellä. Kokoomuksen Nuorten Liiton historia 1928–96. Kokoomuksen Nuorten Liitto ry, Juva 1999.

Haastattelut Kirsi Alasaari 15.12.2011 Kari Anttila 15.11.2011 Paavo Arhinmäki 27.1.2012 Timo Heinola 8.12.2011 Eero Heinäluoma 28.11.2011 Ullrike Hjelt-Hansson 28.12.2011 Tommi Hoikkala 20.12.2011 Tiina Hokkanen 24.1.2012 Susanna Huovinen 17.1.2012 Teemu Japisson 21.12.2011 Antti Kaikkonen 14.12.2011 Hannu Kareinen 13.11.2011 Jyrki Katainen 10.1.2012 Petri Kaukiainen 10.11.2011

171


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Jussi Kekkonen 20.12.2011 Mari Kiviniemi 28.11.2011 Susanna Korpivaara 23.11.2011 Seija Majanen 24.1.2012 Hanna-Mari Manninen 30.1.2012 Eero Nerelli-Antell 1.12.2011 Heikki Pakarinen 8.12.2011 Pia Pohja 29.11.2011 Wille Rydman 2.4.2012. Olli Saarela 15.12.2011 Erja Salo 9.1.2012 Ira Stiller 17.11.2011 Jukka Tahvanainen 17.1.2012, 24.1.2012, 30.1.2012 Vappu Turunen 23.11.2011 Georg Henrik Wrede 28.12.2011 Puhelinhaastattelu Antti Kurvinen 3.4.2012 Sähköpostihaastattelut Ossi Heinänen Jussi Valkamalle 24.3.2012 Jarkko Lehikoinen Tuomas Rantalalle 2.2.2012 Susanne Maude Tuomas Rantalalle 13.1.2012 Jukka Tahvanainen Tuomas Rantalalle 16.2.2012 Jukka Tahvanainen Tuomas Rantalalle 21.2.2012 Jukka Tahvanainen Tuomas Rantalalle ja Jussi Valkamalle 21.2.2012 Jukka Tahvanainen Jussi Valkamalle 15.3.2012 Jukka Tahvanainen Tuomas Rantalalle ja Jussi Valkamalle 25.4.2012 Jukka Tahvanainen Tuomas Rantalalle 26.4.2012 Jäsenjärjestöhaastattelut Tuhatkunta, Akseli Hakala 20.2.2012 Kalevan Nuorten liitto, Ulla Konttinen 1.12.2012 Kynnys ry, Tuomas Tuure 18.1.2012 Suomen Partiolaiset, Markus Vähä-Piikkiö 6.2.2012

Internet-lähteet Allianssin kotisivut. http://www.alli.fi/etusivu/ Free Your Mind –media-areena. http://www.freeyourmind.fi/ Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman loppuraportti. Oikeusministeriön kotisivut. http://www. om.fi/1181802264664 Laki raha-arpajaisten sekä veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuoton käyttämisestä 23.11.2001/1054. Finlex. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011054. Nuorisolain muutos astui voimaan 1.1.2011. Sosiaaliportti.fi. http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/ajankohtaista/lueuutinen/ajankohtaista-lastensuojelun-kasikirja/nuorisolain-muutos-

172


Lähteet

astui-voimaan-1-1-2011 Nuorisotiedon kirjaston kotisivut. http://www.nuorisotiedonkirjasto.fi/etusivu/ Nuorten osallisuushanke ehkäisee syrjäytymistä. Etusivu. Opetusministeriön verkkolehti. http://www.minedu.fi/etusivu/arkisto/2006/0202/osallisuus.html Pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelma 17.4.2003. Valtioneuvoston kotisivut. http://valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/hallitusohjelmat/vanhat/jaatteenmaki/Hallitusohjelma_-_Jaeaetteenmaeki114258.jsp Pääministeri Paavo Lipposen II hallituksen ohjelma 15.4.1999. Valtioneuvoston kotisivut. http://valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/hallitusohjelmat/vanhat/lipponenII/fi.jsp Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelma 24.6.2003. Valtioneuvoston kotisivut. http://valtioneuvosto.fi/tietoarkisto/aiemmat-hallitukset/vanhanen/hallitusohjelma/ohjelma/fi.jsp Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma 19.4.2007. Valtioneuvoston kotisivut. http://valtioneuvosto.fi/tietoarkisto/aiemmat-hallitukset/vanhanenII/hallitusohjelma/fi.jsp Suomen Teiniliitto. Artikkeli Wikipediassa. http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Teiniliitto Urheilun tukeminen kärsii pelimonopolien seurauksena, Wille Rydman http://www.pokeritieto.com/kolumnit/wille-rydman/urheilun-tukeminen-karsii-pelimonopolien-seurauksena.html Verkkodemokratiavälineistö Valtikka.net avautui. Digitoday. http://www.digitoday.fi/viihde/2001/09/14/ valtikkanet-avautui/20019795/66 Äänet kuuluviin! – hankkeella aktivoidaan nuoria yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Etusivu. Opetusministeriön verkkolehti. http://www.minedu.fi/etusivu/arkisto/2004/1706/nuorisoaanet.html

173


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Liite 1: Allianssin puheenjohtajat ja pääsihteerit

Puheenjohtajat: 1993 Heikki Pakarinen, Kokoomuksen Nuorten Liitto 1993 – 1994 Petri Kaukiainen, Suomen Partiolaiset 1995 – 1997 Reijo Paananen, Sosialidemokraattiset Nuoret 1998 – 1999 Erja Salo, Suomen Partiolaiset 2000 – 2001 Teemu Japisson, Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2002 – 2005 Antti Kaikkonen, Keskustanuoret 2006 – 2009 Ossi Heinänen, Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2010 – Hanna-Mari Manninen, Setlementtinuorten liitto Pääsihteerit: 1993 – 1994 1995 – 1997 1997 1997 – 1998 1998 – 2008 2008 – 2009 2009 – 2012 2012 –

174

Kari Anttila Olli Sarekoski Timo Heinola Pauliina Arola Jukka Tahvanainen Markus Söderlund (vs.) Jukka Tahvanainen Olli Joensuu


Liite 2: Allianssin jäsenjärjestöt (11.7.2012)

AFS Intercultural Programs Finland ry AIESEC Akava ry Aseman Lapset ry - Stationens barn rf Avartti-säätiö Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry - Förbyggande rusmedelsarbete EHYT rf Epilepsialiitto - Epilepsiförbund ry Erasmus Student Network Finland ry Eurooppanuoret EYP - Finland ry Finlands Svenska Ungdomsförbund rf (FSU) Finlands Svenska Skolungdomsförbund (FSS) rf Helkanuorten Liitto ry Invalidiliitto ry - Invalidförbundet rf Kalevan Nuorten Liitto ry - Kaleva Ungdoms Förbund rf Kansainvälinen Vapaaehtoistyö ry - Internationella arbetslag rf Kansallinen lastenliitto ry - LL Kanteleliitto ry Karjalainen Nuorisoliitto ry - Karelska Ungdomsförbund rf Kerhokeskus - koulutyön tuki ry - Klubbcentralen stöd för skolan rf Keskustan Opiskelijaliitto ry Kesälukioseura ry - Sommargymnasietsamfundet rf Kirkon kasvatus ja perheasiat - Kyrkostyrelsen/Fostran och familjeärenden Kirkon Nuorisotyöntekijöiden Liitto KNT ry - Kyrkans Ungdomsarbetares Förbund rf Kirkon ulkomaanapu - Kyrkans utlandshjälp Kokoomuksen Opiskelijajärjestö Tuhatkunta ry - Samlingspartiets Studerandeförbund Tuhatkunta rf Kommunistinen nuorisoliitto ry 175


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

KOTA - lasten ja nuorten hyvinvointi ry Kuuloliitto ry - Finska Hörselförbund rf Kuurojen liitto ry - Dövas förbund rf Kynnys ry Lihastautiliitto ry - Muskelhandikappförbundet rf Luonto-Liitto ry Maailmanvaihto ry - ICYE Finland Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry - Mannerheims Barnskyddsförbund Mielenterveyden keskusliitto ry - Centralförfundet för Mental Hälsa rf Non Fighting Generation ry Nuoren voiman liitto Nuoriso- ja Liikunta-alan asiantuntijat ry - Ungdoms- och Idrottssektorns experter rf Nuorisoasuntoliitto ry - Förbundet för Ungdomsbostäder rf Nuorisosäätiö Nuorten Keskus ry - Centralen för Ungdomsarbete rf Nuorten Kotkien Keskusliitto ry - Unga Örnars Centralförbund NKK rf Nuorten Kuoroliitto ry Nuorten Naisten Kristillisten Yhdistysten Liitto NNKY ry - Förfundet KFUK Nuorten Palvelu ry Nuorten Ystävät ry - De Ungas Vänner rf Näkövammaisten keskusliitto ry - Synskadades Centralförbund rf Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry - Undervisningssektorns Fackorganisation Opiskelijoiden liikuntaliitto ry - Studerandenas Idrottsförbund rf Ortodoksisten Nuorten Liitto ONL ry - Ortodoxa Ungdomsförbundet i Finland rf Outward Bound Finland ry Pelastakaa Lapset ry - Räddä Barnen rf Pieni- ja Isokenkäiset ry Pohjola-Nordenin Nuorisoliitto - Pohjola-Nordens Ungdomsförbund rf Prometheus-leirin tuki ry - Prometheus-lägers stöd rf Romano Missio ry Seksuaalinen tasavertaisuus - Sexuellt likaberättigande SETA ry Seurakuntien Lapsityön Keskus (SLK) ry - Centralen för Församlingarnas Barnarbete rf Sininuorisoliitto ry (Sinuli) - Blåungdomsförbund rf Sosialidemokraattiset Nuoret ry - Socialdemokratisk Ungdom rf Sosialidemokraattiset Opiskelijat ry - Socialdemokratiska Studerande rf Suoma Sàmi Nuorat ry Suomen 4H-liitto ry Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien Liitto - SAMOK ry - Förbundet för studentsföreningar vid Yrkehögskolorna i Finland rf Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry - Finlands Fackförbunds Centralor176


Allianssin jäsenjärjestöt

ganisation FFC rf Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto - SAKKI ry Suomen CISV-liitto - CISV-förbundet i Finland ry Suomen CP-Liitto ry - Finlands CP-Förbund rf Suomen Demokratian Pioneerien Liitto - SDPL ry Suomen DX-liitto ry - Finland DX-Förbund rf Suomen ekumeeninen neuvosto ry - Ekumeniska rådet i Finland rf Suomen Kennelliitto - Finska Kennelklubben ry Suomen Keskustanuoret ry - Finlands Centerungdomen rf Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto ry - Finlands Kristiliga Studentsförbund Suomen Lasten ja Nuorten säätiö - Barn- och ungdomsstiftelsen i Finland Suomen Lasten Parlamentin säätiö Suomen leirikouluyhdistys - Lägerskolföreningen i Finland ry Suomen Lukiolaisten Liitto ry - Finlands Gymnasistsförbund rf Suomen Lähetysseura ry - Finska Missionssällskapet rf Suomen Mielenterveysseura ry - Föreningen för Mental Hälsa i Finland Suomen MS-liitto ry - Finlands MS-förbund Suomen Nuorten Miesten Kristillisten Yhdistysten Liitto - Förbundet mellan Finlands Kristliga Föreningar av Unga Män Suomen Nuorisokeskukset ry - Ungdomscentrerna i Finland Suomen Nuorisopurjehtijat ry - Finlands Ungdomsseglare rf Suomen Nuorisoseurojen Liitto ry Suomen NuorisoSirkusliitto ry Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto - NUVA ry Suomen nuorten ja opiskelijoiden YK-liitto - SYKLI ry - FN-förbundet för Ungdomar och Studerande i Finland Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto - SOOL ry Suomen Opinto-ohjaajat SOPO ry - Studiehandledarna i Finland rf Suomen Opiskelija-Allianssi ry - OSKU ry Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry - Räddningbranschens Centralorganisation i Finland rf Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus - PTK ry - Förbundet för Pojkar och Flickor i Finland Suomen Punainen Risti - Finlands Röda Kors Suomen Radioamatööriliitto ry - Finlands Radioamatörförbund rf Suomen Sarjakuvaseura ry Suomen Setlementtiliitto ry Suomen Työväen Urheiluliitto TUL ry - Arbetarnas Idrottsförbund i Finland AIF rf Suomen Vanhempainliitto - Finlands Föräldraförbund 177


Erilaiset yhdessä – Allianssi 20 vuotta

Suomen Ylioppilaskuntien Liitto SYL ry - Finlands studentkårers förbund rf Suomen Youth For Understanding ry Svenska Studerandes Intresseförening rf Svensk Ungdom rf Taksvärkki ry - Dagsverke rf Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry - Tjänstemannacentralorganisation rf Ungmartha rf Valtakunnallinen Työpajayhdistys ry - Nationella verkstadsföreningen rf Varusmiesliitto - Beväringsförbundet Vasemmistonuoret ry - Vänsterunga rf Vesaisten Keskusliitto ry Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden liitto (ViNO) ry YAD Youth Against Drugs ry Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö - Studenternas hälsovårdsstiftelse

178


Kirjoittajat

Tuomas Rantala (s. 1981) on valmistunut filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta. Hän on toiminut useissa eri tehtävissä museo- ja tutkimusaloilla. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat 1900-luvun poliittinen historia, henkilöhistoria sekä poliittisen kulttuurin tutkimus. Tällä hetkellä Rantala valmistelee Turun yliopistossa väitöskirjaa 1920- ja 1930-luvun johtavasta maalaisliittolaisesta poliitikosta J. E. Sunilasta. Jussi Valkama (s.1981) on valmistunut filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta. Valkama on toimittaja ja tutkija. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat 1900-luvun poliittinen historia, historiallinen kuvatutkimus ja henkilöhistoria. Valkama valmistelee Turun yliopistossa väitöskirjaa Suomen ulkopoliittisesta linjasta ja identiteettipolitiikasta käydystä kamppailusta itsenäistymisen ja talvisodan alkamisen välisenä aikana.

179

Profile for Allianssi

Allianssin historia 1992-2012  

Allianssin historia 1992-2012