__MAIN_TEXT__

Page 1

ART AGAINST RACISM OPAS RASISMINVASTAISESTA TAIDETOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

ART AGAINST RACISM OPAS RASISMINVASTAISESTA TAIDETOIMINNASTA NUORTEN KANSSA

ALLIANSSI RY 2015


Art Against Racism – opas rasisminvastaisesta taidetoiminnasta nuorten kanssa Julkaisija: Allianssi Ry Ulkoasu ja taitto: Eeva Meltio Kuvitukset: Warda Ahmed Julkaisuvuosi: 2015 ISBN: 978-952-7106-02-0


SISÄLLYS

KULTTUURINEN NUORISOTYÖ

4

– ovi itseen ja ympäröivään maailmaan ART AGAINST RACISM

6

RASISMINVASTAINEN TYÖOTE NUORISOTOIMINNASSA

9

Laura Kyntölä ja Asta Rentola TAIDE KUULUU KAIKILLE!

23

Anita Mäntynen-Hakem ja Inka Ylihärsilä OHJAAJUUS

37

Maryan Abdulkarim, Warda Ahmed, Haji Omar, Leila Hellmann-Eronen, Laura Kyntölä, Essi Lindberg, Anita Mäntynen-Hakem, Vilma Näveri ja Asta Rentola RASISMINVASTAISTA TAIDETOIMINTAA

– 8 askelta

59

3


KULTTUURINEN NUORISOTYÖ – OVI ITSEEN JA YMPÄRÖIVÄÄN MAAILMAAN

NUORI KULTTUURI -SÄÄTIÖ tervehtii ilolla nyt julkaistavaa Art Against Racism -opasta! Kulttuurisen nuorisotyön menetelmien mallintaminen on erinomaisen tärkeää kentälle itselleen, mutta vielä tärkeämpää niille, jotka vasta miettivät luovien, taidelähtöisten menetelmien käyttöä omassa työssään. Kulttuurisen nuorisotyön ajatus taiteen valjastamisesta välineeksi uusien näkökulmien ja ajatusten kehittämiseksi niin nuoressa itsessään, kuin nuorisotyön ammattilaisen arkityössä on saatava kaikkien käyttöön. KULTTUURINEN NUORISOTYÖ tähtää nuoren kasvun tukemiseen taiteen keinoin, päämäärä niin nuoren oma kehittyminen kuin myös taideaineen oppiminen, kummankin toteutuessa prosessina, jossa niitä kahta on vaikea erottaa.

taustansa tunteminen johtaa oman tietoisuuden kasvamiseen. Itsetunnon vahvistaminen ja tietoisuus siitä, millä rakennuspalikoilla elämää lähdetään rakentamaan, on ensiarvoisen tärkeää tasapainoiselle kasvulle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisimme oman taustamme vanki, ei tokikaan, vaan se, mitä me niillä palikoilla teemme, se ratkaisee vasta suuntaamme. Ammattitaitoisen ohjaajan vetämänä on mahdollista lähteä seikkailuun, ensin itseensä ja sitten myös koko ryhmän kanssa ympäröivään maailmaan. Nuoren on hyvä tarkastella maailmaa eri rooleista ja näkökulmista. Kukaan meistä ei kuuluu vain yhteen joukkoon, vaan useampaan. Meillä on olemassa lukuisia eri laumoja, joita voimme omaksemme kutsua. Niiden löytäminen ja niistä nauttiminen takaa turvallisen polun kohti uusia laumoja, joita teemme koko ajan. Yksin ei tarvitse olla. OMAN KULTTUURISEN

4


on myös esteetöntä. Meidän ja oman mielikuvituksemme välissä ei seiso kukaan muu kuin me itse, ja se este on helposti voitettavissa. On sitten kysymys vaikka teatterista, kuvataiteesta, sanataiteesta tai musiikista, voimme aina löytää tavan, aistin, keinon, jolla voimme nauttia taiteen ilmaisuvoimasta. Sen lisäksi kun saamme tehdä sitä vielä ryhmässä, vaikutus ja voimakkuus vaan syvenee. KULTTUURINEN NUORISOTYÖ

on yhteistä nimenomaan oma mielikuvituksemme ja inhimillinen pyrkimys löytää hyvä olo. Näiden kahden välineeksi on luovuutemme valjastettu ja sitä ruokkimalla voimme parhaiten löytää sen henkisen ja fyysisen tilan, jossa meidän on hyvä olla. Luovilla, taidelähtöisillä keinoilla voimme myös turvallisesti tutustua, välillä jossain roolissakin, itseemme ja toisten todellisuuteen ja verrata eroavaisuuksia ja ennen kaikkea samankaltaisuuksia. Samaan aikaan eri tavalla koettu taidekokemus yhdistää: miten me päädyimme eri ajatuksiin, vaikka lähtökohta on sama? Silti molemmat ovat yhtä oikeita. Siinä on ihmisten yhdessäolon perusperiaate pähkinänkuoressa. KAIKILLE MEILLE

ovat läsnä jokaisessa kulttuurisen nuorisotyön hetkessä. Kaikkien panos on tarpeellista yhteisen lopputuloksen syntymiseen, jossa on pala jokaista osallistujaa. On erinomaisen tervettä konkreettisesti kokea oman merkityksensä ja samalla myös oppia uutta itsestään. Ja oppia jotain uutta myös taiteesta.

YHDENVERTAISUUS JA OSALLISUUS

NIIN KAUAN

kuin on mielikuvitusta, on mahdollisuuksia.

PANU MÄENPÄÄ

toiminnanjohtaja Nuori Kulttuuri-säätiö

5


ART AGAINST RACISM on suunnattu nuorten parissa toimivalle ohjaajalle, joka haluaa tehdä rasisminvastaista työtä nuorten kanssa. Opas antaa ohjaajalle tietoa rasismista, rasisminvastaisuudesta, taiteen hyödyntämisestä rasisminvastaisessa toiminnassa ja yhteisötaiteellisen prosessin ohjaamisesta erilaisten nuorten ryhmien kanssa.

ART AGAINST RACISM -OPAS

tietoa ja tukea ohjaajalle, eikä taidekasvatuksen tai rasisminvastaisuuden tarvitse olla erityisen tuttua. Opas antaa välineitä myös pohtiessa omaa suhdetta rasismiin ja rasisminvastaisuuteen.

OPAS ANTAA

näkökulmat rasisminvastaisuuteen, yhteisötaiteeseen ja kantaaottavan prosessin ohjaamiseen ovat:

OPPAAN KESKEISET

RASISMIA KÄSITTELEVÄN, TAITEELLISEN PROSESSIN ON LÄHDETTÄVÄ NUORESTA ITSESTÄÄN, JOLLOIN NUORI ITSE MÄÄRITTELEE VALMIUKSIENSA MUKAAN PROSESSIN

Ohjaajan tehtävänä on luoda puitteet, tukea nuorta ja ryhmää sekä luoda turvallinen ilmapiiri aiheen käsittelylle ja mukaan heittäytymiselle.

KOON JA SYVYYDEN.

RASISMIA LÄHESTYTÄÄN YKSILÖSTÄ YHTEISKUNNALLISEEN JA HENKILÖKOHTAISESTA

Rasismi on yhteiskunnallinen ongelma, joka koskettaa yksilöitä. Yhteiskunnassa on eriarvoisuutta tuottavia rakenteita ja rasistisia hierarkioita, joita yksilöt ylläpitävät ja toistavat arjen vuorovaikutuksessa. Rasismin hiljainen hyväksyminen on kannanotto rasismin puolesta. JULKISEEN.

6


Kuka tahansa voi ilmaista rasisminvastaisuutta, vaikkei olisikaan ollut sen kohteena. Jokaisella on kykyä, oikeus ja mahdollisuus taiteen tekemiseen ja sen käyttämiseen. TAIDE JA RASISMINVASTAISUUS KUULUVAT KAIKILLE.

AKTIIVISEN KANSALAISEN TAITOJEN OMAKSUMINEN EDELLYTTÄÄ NIIDEN KONKREETTISTA HARJOITTELUA

ja rohkeuden ja voiman keräämistä positiivisten vaikuttamisko-

kemusten kautta. RASISMINVASTAISESSA TOIMINNASSA TURVALLINEN TILA SYNTYY SITOUTUMISESTA RASISMINVASTAISUUTEEN. Rasismia, sen ilmenemistä, vaikutuksia ja omia asenteita ja toimintamalleja voi tarkastella kriittisesti ja turvallisesti, kun taustalla on rasisminvastaisuuteen sitoutuminen.

Opas on tuotettu isolla porukalla, pitkän ajan kuluessa. Prosessi on sisältänyt kolme vaihetta testityöpajoja nuorten kanssa, yhden opinnäytetyön ja lukuisia työstämistapaamisia. Kiitos kaikille mukana olleille: AAR-pajan nuoret Kallahden nuorisotalolla 2009, Warda Ahmed, Dino Azinur, Sezgin Boynik, Jenni Haavisto, Minna Henriksson, Mirella Huttunen, Antti Kivijärvi, Jenni Koskensuu, Adina Mahuta, Heli Markkula, Panu Mäenpää, Ksenia Peltovuori, Sini Perho, Anu Rinkinen, Carita Rosenqvist, Atlas Saarikoski, Satu Valtere, Maria Wikberg, Malmin nuorisotalon Nutakummit 2011 ja Mervi Säyniö. Maija-Stiina Auvinen, Janette Grönfors, Leila Hellman-Eronen, Antti Hintsa, Liina Hongell, Anna Tuulia Iivari, Petri Koikkalainen, Verna Kuutti, Laura Kyntölä, Evianna Lehtipuu, Essi Lindberg, Petra Mäki-Neuvonen, Anita Mäntynen-Hakem, Vilma Näveri, Johanna Rojola, Jonna Smedberg, Janne Vakkilainen, Inka Ylihärsilä ja Petri Öhman sekä Nuori Kulttuuri, Nuorisosirkusliitto, Sarjakuvakeskus, Tyttöjen talo Helsingissä, Töölön nuorisotalo, Kulttuurikameleontit ry sekä Nuorisosirkusliitto. 7


RASISMINVASTAINEN TYÖOTE NUORISOTOIMINNASSA LAURA KYTÖLÄ & ASTA RENTOLA


Tavoitteena on tukea rasismista vapaan, moninaisuutta kunnioittavan ilmapiirin syntymistä.

on asenne ja tapa toimia, jonka tulisi olla läpileikkaava osa kaikkea nuorisotoimintaa. Rasisminvastaisuus perustuu jokaisen ihmisen ihmisarvon loukkaamattomuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Se on eriarvoisuuksien, etuoikeuksien ja valtasuhteiden tunnistamista ja tasoittamista. Yhdenvertaisuus edistää kaikkien hyvinvointia, ei vain heikommassa asemassa olevien. Yhteiskunta, joka jättää syrjäyttää osan, hukkaa resurssejaan. Rasisminvastaisuudessa on yksinkertaisimmillaan kyse tilasta ja siitä, kenellä on oikeus näkyä ja kuulua siellä: miten esimerkiksi tilassa on huomioitu erilaiset tarpeet tai millaisia ihmisiä esillä olevissa julisteissa näkyy. RASISMINVASTAINEN TYÖOTE

tukea rasismista vapaan, moninaisuutta kunnioittavan ilmapiirin syntymistä, jossa jokaisella on mahdollisuus kokea kuuluvansa joukkoon sekä tilaa toimia ja ilmaista itseään. TAVOITTEENA ON

pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista koko yhteisöltä ja sen kaikilta toimijoilta. Tärkein työkalu on yhteisön asenne ja halu kehittää rasisminvastaisuutta ja rasisminvastaista työotetta. Nuorten parissa toimivat ovat tietoineen, taitoineen ja asenteineen ovat rasisminvastaisen työotteen konkreettisia toimeenpanijoita. Rasisminvastaisuus edellyttää ohjaajalta oman työnsä lempeää mutta kriittistä tarkastelua sekä halukkuutta oppia uutta, erityisesti nuorilta.

TÄMÄ EDELLYTTÄÄ

11


RASISMISTA JA SEN OSAPUOLISTA

työote toteutuisi nuorisotyössä, on tärkeää tuntea rasismi laajempana ilmiönä ja ymmärtää sen syntymekanismeja sekä historiallista painolastia. Yksinkertaisimmillaan määriteltynä

JOTTA RASISMINVASTAINEN

Rasismia on ihmisen tai ihmisryhmän asettaminen muita alempiarvoiseen asemaan hänen ihonvärinsä, kulttuurinsa, etnisen taustansa, äidinkielensä tai uskontonsa vuoksi.” 1

ilmetä myös esimerkiksi toiseuttavana, eksotisoivana tai stereotypisoivana suhtautumisena tai toimintana. Rasismin loukkaavuus perustuu sen yksilön minäkuvaa ja olemassaolon oikeutusta typistävään tai kyseenalaistavaan luonteeseen. Samalla se pahimmillaan eristää yksilöä yhteiskunnan laidalle ja kiistää yksilön perusoikeuksia sekä yhdenvertaista asemaa elämän kaikilla osa-alueilla.

RASISMI VOI

Kun puhutaan ”rodusta”, mihin se jättää minut tai jonkun muun ei-niin-tyypillisen suomalaisen? Ryhmän ulkopuolelle luonnollisesti.” 2

työskenneltäessä on tärkeää muistaa, että rasismi ei ole vain rasismia kokeneen ja rasistisesti käyttäytyvän välinen asia. Rasismilla on aina myös kolmas osapuoli, kokija tai sivustakatsoja, jolla on yhtä lailla velvollisuus puuttua havaitsemaansa tilanteeseen. Sivustakatsoja voi toimia − tietoisesti tai tietämättään − myös rasismin ja rasistisen käytöksen ylläpitäjänä. Jopa passiivinen puuttumattomuus voidaan tulkita rasismin hyväksynnäksi, joten pienikin kolmannelta osapuo-

NUORTEN KANSSA

12

2

1 Ks. esim. Kanninen & Markkula, 2011 Lainaus Adina Mahutalta Allianssin esitteessä Pistetään paremmaksi – Lisää lihaa!


Rasismia esiintyy arjen kohtaamisten ohella myös yhteiskunnan rakenteissa.

lelta tuleva signaali rasismin tuomitsemisesta on tärkeä esimerkki muille siitä, että rasistista käytöstä ei hyväksytä.

RASISMI VALTASUHTEENA JA YHTEISKUNNALLISENA ILMIÖNÄ

paitsi yksilön kannalta tukahduttava kokemus myös kokonaisvaltaisempi ja koko yhteiskunnan läpileikkaava ilmiö. Nuorten kanssa työskenneltäessä onkin tärkeää muistaa, että rasismia esiintyy arjen kohtaamisten ohella myös yhteiskunnan rakenteissa. Valtaväestössä elävälle rakenteisiin sekä yhteiskunnallisiin asenteisiin upotetun rasismin piirteet voivat usein jäädä avoimen ja verbaalisemman rasismin varjoon, vaikka nämä piilotetumman rasismin muodot ehkäisevät ja hidastavat yksilöiden etenemis- ja toteuttamismahdollisuuksia yhteiskunnassa. RASISMI ON

RASISMINVASTAISESSA TYÖSSÄ on puhuttu ”valkoisesta rasismin vastustamisesta” viitaten siihen, ketkä toimivat rasisminvastaisella kentällä, kuka saa määritellä mitä rasismi on ja voivatko kantaväestöön tai valtaväestöön kuuluvat puhua rasismista asiantuntijoina. Nuorisotyöntekijän täytyy olla tietoinen omasta asemastaan ja siihen kietoutuvista yhteiskunnallisista ja historiallisista valtasuhteista työskennel-

13


lessään rasisminvastaisuuden parissa nuorisotyössä. On ymmärrettävä, että yhteiskuntamme arvot ja normit ovat ajan myötä muokkaantuneita, mutta myös vahvasti tarkoituksellisesti ohjattuja ja muokattuja rakenteita, joissa näkyy aikaisempien sukupolvien painolasti. Rasismissa on kyse vallasta ja vallankäytöstä ja siksi ei ole yhdentekevää, kuka rasismista puhuu ja miten siihen yhteiskunnallisessa keskustelussa suhtaudutaan.

OIKEUS ITSEMÄÄRITTELYYN MEISTÄ KUKAAN ei ole kategorioiden tai luokitusten ulkopuolella, mutta ideaalitilanteessa voimme itse valita roolimme tilanteen mukaan. Roolit voivat olla päällekkäisiä, jopa ristiriidassa toistensa kanssa, mutta tärkeimpänä nousee esiin yksilön oikeus valita itse olemassaolonsa merkitys tilanteittain. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisen henkilön rooliksi jää kuitenkin usein vain maahanmuuttajuus, muista identiteetin määritteistä huolimatta. Tällöin kaikki yksilön teot ymmärretään maahanmuuttajataustan kautta ja usein myös yleistetään koskemaan kaikkia muitakin maahan muuttaneita henkilöitä.

tunnistaa tekijät, jotka tuottavat eriarvoisuutta tai vaikeuttavat nuoren osallistumista nuorisotoimintaan. Jos nuori ei esimerkiksi ymmärrä suomea, ei suomenkielinen tiedotus nuorisotoiminnasta tavoita häntä. Arjen kohtaamisissa on kuitenkin parempi lähteä yksilöllisestä kohtelusta ja kuuntelusta. Maahanmuuttajuuden, etnisen taustan tai vaikka äidinkielen liiallinen painotus saattaa toiseuttaa nuorta ja korostaa hänen ”erilaisuuttaan” muiden silmissä tarpeettomasti. Samalla maahanmuuttajapuhe johtaa helposti eräänlaiseen uhripuheeseen, jossa nuoren identiteetti määräytyy uhriaseman kautta. Olettaminen, uhriuttaminen, rodullistaminen ON TÄRKEÄÄ

14


(ulkonäköön perustuva rasistinen stereotypisointi ja siitä seuraava erilainen kohtelu, kuten vaikkapa olettamus, että tummaihoinen nuori ei puhu suomea) ja suoremmin ilmaistu rasismi tukahduttavat nuoren mahdollisuuksia itsemäärittelyyn. Nuorten henkilökohtaisten ja yksilöllisten tarpeiden ja taustojen huomioiminen toiminnassa on tarpeellista, mutta samalla on ensisijaisen tärkeää, että nuorelle annetaan aina tilaa määritellä itse oma identiteettinsä, tarpeensa ja roolinsa osana ryhmää.

ASKELIA RASISMISTA VAPAASEEN TILAAN

Miten se ilmenee sekä nuorisotoiminnassa että yleisesti yhteiskunnassa? Millaisia kokemuksia mukana olevilla nuorilla on rasismista?

TUNNISTA, MITÄ RASISMI ON.

Rasistisesti ”harmaan alueen” symbolit (kuten Suomen leijona -korut ja -paidat, Suomi-lippikset, sotaveteraaneja kiittävät paidat, Etelävaltioiden liput) ja rasistiset symbolit (esim. pilottitakit, hakaristit, Natsi-Saksan symbolit) voivat estää eritaustaisia nuoria tulemasta samaan tilaan. Tietyt symbolit voidaan kieltää nuorisotoiminnassa ja lopuista on hyvä keskustella yhdessä nuorten kanssa.”3

TUNNUSTA, ETTÄ RASISMIA ON. Elämme normitetussa todellisuudessa, jossa osa nuorista kohtaa rasismia. Tunnusta myös sen mahdollisuus, että rasismia voi kantaa ja uusintaa itse ja että sitä voi esiintyä omassa toiminnassasi ja ohjaamassasi nuorisotoiminnassa4 sekä tahtomatta että tahdonalaisena: ajatuksissa, asenteissa ja reagoinneissa, normeissa ja toimintakulttuurissa, nuorten keskinäisessä vuorovaikutuksessa. 3 4

Honkasalo & Kivijärvi, 2011 Souto, 2011

15


Ole esimerkki ja ota arjessakin näkyviä ja kuuluvia, selkeitä kannanottoja rasismia vastaan. Jokaisella nuorella on oikeus turvalliseen nuorisotoimintaan.

ENNALTAEHKÄISE RASISMIA AINA JA NÄKYVÄSTI. Luokaa nuorten kanssa yhdessä rasisminvastaista toimintakulttuuria, esimerkiksi sellaisten sääntöjen tai sopimusten kautta, joiden takana on avointa keskustelua rasismista ja sen vaikutuksista. Tiedota rasisminvastaisuudesta, kampanjoi rasismia vastaan, järjestä rasisminvastaisia tapahtumia. Ole esimerkki ja ota arjessakin näkyviä ja kuuluvia, selkeitä kannanottoja rasismia vastaan. Jokaisella nuorella on oikeus turvalliseen nuorisotoimintaan.

Käsittele asiaa yhteisön asiana: ei ole tarpeen nostaa yksittäistä nuorta jalustalle ja/tai uhriksi tai syypääksi tai rasistiksi vaan keskittyä kaikille avointa ja turvallista tilaa loukkaaviin rasistisiin puheisiin ja/tai tekoihin. Tavoitteena on, että lopulta rasisminvastaisuus on sisäänkirjoitettu toimintakulttuuriin niin vahvasti, että nuoret puuttuvat itse omaan, toistensa, ohjaajan tuottamaan tai muualta (esim. lehdistä, tv:stä, musiikista) toimintaan tulevaan rasismiin.

PUUTU RASISMIIN JOKAISELLA KERRALLA.

16


Jotta tasa-arvoisuus nuorisotyössä toteutuisi, on hyvä tarkistaa, että toiminta on todella kaikille avointa ja kutsuvaa.

TARKASTELE OMAA TOIMINTAASI YHDENVERTAISUUDEN NÄKÖKULMASTA.

Tarkastelkaa toimintaanne kriittisesti etsien sellaisia tekijöitä, jotka mahdollisesti sulkevat joitain nuorisoryhmiä ulos. Ketä toimintaan osallistuu ja ketä ei? Onko tila esteetön? Sukupuolisensitiivisyyttä huomioiva? Vakaumuksellisesti avointa?

Onko nuorilla mahdollisuus määritellä itse oma roolinsa ja identiteettinsä toimintanne piirissä? Kuinka tämän mahdollisuutta voisi vahvistaa entisestään?

Onko toimintanne syrjinnästä ja rasismista vapaata aluetta ja kuinka työssänne puututaan tällaisiin tilanteisiin?

Onko toiminnassanne sisäänrakennettuna oletuksia, normeja tai valtasuhteita, jotka voivat estää nuorten osallistumista toimintaan?

Onko nuorilla mahdollisuus ilmaista omat mielipiteensä tai omia kehitysehdotuksiaan vapaasti ja vailla huolta torjunnasta?

Pohdi omaa rooliasi ja asemaasi laajemmin nuorisotyöntekijänä tai kasvattajana. Mitä näkymättömiä valtasuhteita sinun ja nuorten välillä voi olla?

TUE NUORTA RASISMIN KOKEMUSTEN KÄSITTELYSSÄ. Anna nuorelle aikaa ja tilaa puhua tai olla hiljaa seurassasi. Anna tunnustus nuoren kokemukselle; älä mitätöi tai kiistä kokemusta tai etsi loukkaajan motiiveja tai tarkoitusperiä, älä yritä selittää, miksi loukkaaja loukkaa. Tue loukattua nuorta ymmärtämään, että ei ole mitään, mikä oikeuttaisi rasistisen käytöksen. 5 Jos nuori haluaa itse analysoida, miksi loukkaaja 5

Honkasalo & Kivijärvi, 2011

17


käyttäytyi kuten käyttäytyi, anna sille tilaa. on tietoa siitä, milloin rasistinen kohtelu täyttää rikoksen tunnusmerkit. Rikosuhripäivystyksestä saa lisätietoa rikosilmoitusta seuraavasta prosessista. Mikäli teko täyttää tai epäilette sen täyttävän rikoksen tunnusmerkit, tehkää asiasta ilmoitus poliisille. Huomautuksen epäasiallisesta kohtelusta voitte osoittaa taholle, jonka alaisuudessa rasistinen tilanne tapahtui, esim. kauppa, liikenneväline, koulu tai nuorisotalo. Myös mielipidekirjoitus suurelle yleisölle, blogi tai päivitys sosiaalisessa mediassa ovat tapoja kertoa asiasta. Joillain nettisivuilla syrjintätapahtuman voi merkitä karttaan, jonka kautta syrjintä- ja rasistiset tilanteet tulevat näkyviksi. 6 YHDENVERTAISUUSVALTUUTETUN SIVUILLA

positiivisen minäkuvan ja vahvan itsetunnon rakentamisessa vahvistamalla nuoressa ymmärrystä siitä, että hän on arvokas ja hyvä juuri sellaisena kuin on ja että hänellä on oikeus ilmaista itseään, ottaa tilaa ja pyrkiä kohti tavoittelemaansa suuntaa. TUE NUORTA

TUE NUORTEN YHTEISKUNNALLISTA OSALLISTUMISTA RASISMIA VASTAAN. Tulee hetki, kun nuori havahtuu ymmärtämään, että yksityinen on yleistä ja rasismi yksittäisten ihmisten välisen vuorovaikutuksen lisäksi laajempi, yhteiskunnallinen ilmiö. Turhautumisen ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen voi silloin auttaa kääntymään voimavaraksi. Ohjaaja voi tukea antamalla nuorelle uskoa, välineitä ja kokemuksen oman äänen esiin tuomisesta. Jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa yhteiskunnallisen epätasa-arvon poistamiseksi. Nuorten kanssa voi myös tutustua kansalaisaktivisteihin, taiteilijoihin, urheilijoihin tai muihin ihmisiin, jotka ovat nousseet vastustamaan rasismia.

18

6

Ks. esim. www.rasismikartta.fi


olla mitä tahansa paikallistason toiminnasta valtakunnalliseen tai yleismaailmallisempaan. Pääasia on, että nuoret saavat tukea ja kokemuksen siitä, että heillä on oikeus, tilaa ja ääni ilmaista ja toimia. Art Against Racism -työpajoissa vaikuttamistoiminnan tueksi otetaan taide, jonka avulla etsitään tapoja tutkia rasismia ja ilmaista rasisminvastaisuutta ja itseä.

VAIKUTTAMINEN VOI

19


LÄHDEKIRJALLISUUTTA

Kanninen, Satu & Markkula, Heli: R-sana - Kirja rasismista ja siihen puuttumisesta (Pelastakaa Lapset ry 2011) Honkasalo, Veronika & Kiilakoski, Tomi & Kivijärvi, Antti: Tutkija ja nuorisotyö liikkeellä. Tarkastelussa kaupunkimaisen nuorisotyön kehittämishankkeet (Nuorisotutkimusverkosto 2011) Souto, Anne-Mari: Arkipäivän rasismi koulussa. Etnografinen tutkimus suomalais- ja maahanmuuttajanuorten ryhmäsuhteista (Nuorisotutkimusverkosto 2011)

MUUTA KIRJALLISUUTTA

Heino, Eveliina & Kivijärvi, Antti: Ethnic minority youth and youth work in Finland: everyday anti-racism engendering empowering conditions teoksessa Empowering Social Work: Research & practice (Törrönen, Borodkina, Samoylova, Heino (toim.), Helsingin yliopisto 2013) Souto, Anne-Mari & Rannikko, Anni & Sotkasiira, Tiina & Harinen, Päivi (toim.): Rasismista saa puhua (Meille saa tulla -kampanja 2013) Haikkola, Lotta: Monipaikkainen nuoruus. Toinen sukupolvi, transnationaalisuus ja identiteetit (Helsingin yliopisto 2012) Honkasalo, Veronika: Tyttöjen kesken. Monikulttuurisuus ja sukupuolten tasa-arvo nuorisotyössä (Nuorisotutkimusverkosto 2011) 20


Perho, Sini: Rasistisuus nuorten yhteisöissä. Tutkimus vuosituhannen vaihteen Joensuusta (Nuorisotutkimusverkosto 2010) Martikainen, Tuomas & Haikkola, Lotta (toim.): Maahanmuutto ja sukupolvet (Nuorisotutkimusverkosto 2010) Harinen, Päivi & Honkasalo, Veronika & Souto, Anne-Mari & Suurpää, Leena: Ovet auki! Monikulttuuriset nuoret, vapaa-aika ja kansalaistoimintaan osallistuminen (Nuorisotutkimusverkosto 2009) Rastas, Anna: Rasismi lasten ja nuorten arjessa (Tampere University Press 2007) Keskinen, Suvi & Rastas, Anna & Tuori, Salla (toim.): En ole rasisti, mutta... Maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kritiikistä (Vastapaino/Nuorisotutkimusverkosto 2009) Rastas, Anna & Huttunen, Laura & Löytty, Olli (toim.): Suomalainen vieraskirja. Kuinka käsitellä monikulttuurisuutta (Vastapaino 2005) Harinen, Päivi (toim.): Kamppailuja jäsenyyksistä. Etnisyys, kulttuuri ja kansalaisuus nuorten arjessa (Nuorisotutkimusverkosto 2003) Suurpää, Leena: Erilaisuuden hierarkiat. Suomalaisia käsityksiä maahanmuuttajista, suvaitsevaisuudesta ja rasismista (Nuorisotutkimusverkosto 2002)

21


TAIDE KUULUU KAIKILLE! ANITA MÄNTYNEN-HAKEM & INKA YLIHÄRSILÄ


tarvitse olla taiteilija toimiaksesi yhteisöllisenä taidekasvattajana eli käyttääksesi taiteen eri muotoja menetelminä. Taidekasvatuksessa on neljä ulottuvuutta, joita ovat kasvatus taiteen avulla, kasvatus taidetta varten, kasvatus taiteeseen ja kasvatuksen taide.1 Art Against Racism 
-työpajatoiminnassa kasvatetaan taiteen avulla. AAR-pajojen tavoitteena on tarjota nuorille välineitä käsitellä rasismia ja rasisminvastaisuutta heistä itsestään lähtien, taidetta avuksi käyttäen. Toimintamalli perustuu ajatukseen, että jokaisella on kykyä, oikeus ja mahdollisuus taiteen tekemiseen ja sen käyttämiseen. Taide kuuluu kaikille! SINUN EI

KASVATUS TAITEEN avulla on Art Against Racism -työpajoissa yhteisöllistä taidekasvatusta ja sosiokulttuurista innostamista taiteellisen ilmaisun keinoin. Ihmiset voivat osallistua kulttuuriseen toimintaan sekä ilmaista ajatuksiaan ja arvojaan monenlaisten taiteellisten aktiviteettien ja taiteen lajien kautta. Ilmaisullisten menetelmien avulla on mahdollista kuvata kokemuksia, tutustua tunteisiin, rakentaa persoonallista identiteettiä ja yhteisöllisyyttä sekä tutkia elämän eri vaihtoehtoja. Ilmaisullisen prosessin kautta ihminen voi kokea voimaantumisen tunteen ja saada lisää itsetuntoa ja -tuntemusta sekä olla vuorovaikutuksessa toisiin.2 Taide tekee paitsi tunteet ja kokemukset myös suhtautumistavat ja arvot näkyviksi. Taiteen kautta ”toisen kokemukset” voivat muuttua ”minun kokemuksiksi”.3 YHTEISÖLLISESSÄ TAIDEKASVATUKSESSA taidetta tehdään siis yhteisön lähtökohdista ja sen jäseniä varten. Yhteisön toiminta voi toteutua erilaisina tapahtumina, työpajoina tai projekteina. Keskeistä toiminnassa on itse prosessi, ei niinkään lopputulos. Projektin aikana ei välttämättä synny mitään varsinaista esitystä tai teosta, vaan tärkeämpää on yhteisön jäsenille muodostunut keskinäinen side ja luottamus. Työskentelyssä käytettävien taidemenetelmien ja välineiden mahdollisuudet ovat miltei rajattomat. 1 2 3

Räsänen, 2006 Ruusunen, 2005 von Bonsdorff, 2006

25


TEHDÄÄN INNOLLA! SOSIOKULTTUURISEN INNOSTAMISEN taustalla on ajatus elämän antamisesta, toimintaan motivoitumisesta, suhteeseen asettumisesta ja yhteisön puolesta toimimisesta. 4 Kun sosiokulttuurista innostamista tarkastellaan nuorten parissa tehtävän työn perustana, sen avulla tuetaan nuoren kasvua ja sosiaalistumista yhteisöönsä ja yhteiskuntaansa sekä persoonana että yhteisön jäsenenä. 5 INNOSTAMINEN VOI olla kulttuurista, kasvatuksellista, sosiaalista, urheilullista, yhteisöllistä, vapaa-aikaan tai vaikkapa turismiin liittyvää. Se voi olla uuden toiminnan aloittamista tai jo olemassa olevan toiminnan suuntaamista tavalla, joka motivoi, herättää, vahvistaa ja koordinoi yksilön kykyjä ja voimia sekä hänen osallistumistaan sosiaaliseen, kasvatukselliseen ja kulttuuriseen toimintaan. Lähtökohtana ovat toimijan omat tarpeet ja osallistuminen. 6 INNOSTAMISESSA ON aina läsnä pedagoginen, sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus. Kulttuurin käsite innostamisessa rakentuu ”symboleista, arvoista ja koko siitä herkkyydestä, joka määrittää ihmisenä olemisen tapaa”.7 Kulttuuri on aitoa ajattelua ja luovuutta, ihmisen tietoista valintaa hänen luodessaan omaa arkipäiväänsä ja tulevaisuuttaan. Kyse on siis luovuudesta sen laajassa merkityksessä, ei vain taiteellisten luomusten tekemisestä. YHTEISÖLLISEN TAIDEKASVATUKSEN ja sosiokulttuurisen innostamisen tavoitteena on edistää yhteisöllistä dialogia sekä oppimista tekemällä ja kokemalla. Sekä yksilön että yhteisön lähtökohdat ja kehitys ovat taiteellisia päämääriä oleellisempia. Innostava ja palkitseva toimintakulttuuri sekä vuorovaikutus muiden kanssa ovat tärkeämpiä kuin tekninen osaaminen.8 4

26

Kurki, 2010 Kurki, 2010 Innostuskirja. Nyt. 2003 7 Kurki, 2008 8 Kurki, 2010 5

6


Kulttuuri on aitoa ajattelua ja luovuutta, ihmisen tietoista valintaa hänen luodessaan omaa arkipäiväänsä ja tulevaisuuttaan.

YHTEISÖ TOIMINNAN LÄHTÖKOHTANA YHTEISÖLLISESSÄ TAIDEKASVATUKSESSA lähdetään liikkeelle ruohonjuuritasolta, yhteisöstä ja sen tarpeista. Kyse ei siis ole ylhäältä käsin määrätystä toiminnasta, vaan prosessi määrittyy suhteessa toimijoihin, toimintaan, aikaan ja paikkaan. Lähtökohtana voivat yhteisöllisyyden, taiteellisuuden ja kasvatuksellisuuden lisäksi olla myös yhteiskunnalliset tai ryhmien väliset kysymykset. Keskeistä on taiteen kautta tapahtuva yksilön ja yhteisön voimaantuminen eli kasvaminen.9 Tavoitteena on myös laajentaa ihmisen tietoisuutta mahdollisuuksistaan vaikuttaa omaan ja yhteisön elämäntarinaan.10 YHTEISÖLLISEN TAIDEKASVATUKSEN tunnusmerkkejä ovat tavoitteen jakaminen ja ymmärtäminen, yhteisesti sovitut säännöt, kasvun prosessi ja yhteisöllinen suhde. Aidossa yhteisöllisessä suhteessa yksilöiden kokemukset ja ihmisten väliset suhteet ovat avainasemassa – yhteisö rakentuu ihmisistä, joista jokainen nähdään ainutlaatuisena persoonana. Lähtökohtina ovat tasavertaisuus, rinnakkain kulkeminen, solidaarisuus, dialogisuus ja avoimuus.11 9

Hiltunen, 2007 http://yhteisotaide.weebly.com/ Kurki, 2002

10 11

27


YHTEISÖLLISESSÄ TAIDEKASVATUKSESSA painopiste on siis tekemisessä ja yhteisessä kasvussa, ei lopputuloksessa. Kaikkein tärkeintä on itse prosessi, jossa eri taidemuodot nähdään välineinä matkalla kohti sosiaalista muutosta ja kasvamista. Prosessissa ei välttämättä joka kerta edes synny sen kummempaa teosta kuin yhteisölle muodostunut side ja luottamus.12

28

12

http://yhteisotaide.weebly.com/


VOIMAA TAITEESTA VAIKKA ART Against Racism -työpajojen ensisijainen tarkoitus onkin rasismin teeman käsitteleminen, myös työpajoissa toteutuva taiteen tekeminen on osallistujille arvo itsessään. Taiteen tekeminen ja kokeminen edistää yksilöiden luovuutta ja esteettistä herkkyyttä ja on yhteisön merkittävä voimavara ja sosiaalisen muutoksen väline. Taiteen vaikutus ihmisen hyvinvointiin on huomattu: ihminen tarvitsee elämäänsä terveyden ja toimeentulon lisäksi myös yhteyttä omaan luovuuteensa.13

voi ilmetä monella eri tavalla. Taide tarjoaa elämyksiä ja kokemuksia, edistää yhteisöllisyyden muodostumista sekä lisää elinpiirin viihtyisyyttä. Taiteen vaikutus riippuu tekijän tai kokijan lähtökohdista sekä suhteesta käsiteltäviin asioihin. Taide-elämys on aina yksilöllinen ja siihen vaikuttavat myös omat odotukset. Parhaimmillaan taideprojektiin osallistuminen jättää lähtemättömän elämysjäljen tunnemuistiimme.14 TAITEEN VAIKUTUS

TAITEEN MENETELMÄT

AAR-prosessissa voi toteutua lyhyempänä tai pidempänä tapahtumana, työpajana tai projektina. Ympäristönä voi olla koulu, nuorisotalo tai muu julkinen tila, missä ihmiset kokoontuvat. Työskentelytavat sekä käytettävät taidemenetelmät ja välineet voivat olla hyvin moninaisia. Lopullinen teos eli yhteisötaideteos voi pitää sisällään esimerkiksi kuvataidetta, musiikkia, videoteoksia, puhetilaisuuksia, installaatioita, valo- ja ääniteoksia, sarjakuvaa tai vaikkapa sähköpostiviestejä. Olennainen piirre yhteisötaiteen prosessissa on, että lopputulosta ei tiedetä etukäteen. Suunnitelmat saattavat elää ja muuttua useita kertoja ennen projektin päättymistä ja lopullinen tuotos on aina yllätys. YHTEISÖLLINEN TAIDEKASVATUS

13 14

http://yhteisotaide.weebly.com/ Malte-Colliard & Lampo, 2013

29


välttämättä aina näytä taiteelta, mutta niistä löytyy silti jokin taiteellinen elementti.15 Toteutustapa voi olla kokonaan lähtöisin yhteisön omista toiveista, mutta ohjaajana voit tarjota menetelmiä ja välineitä, joiden sisällä toteutustapa elää ja muuttuu prosessin edetessä. YHTEISÖTAIDEPROJEKTIT EIVÄT

ERILAISET TAIDEMENETELMÄT ovat paitsi hyviä keinoja tunteiden ja kokemusten prosessointiin, myös parhaimmillaan mahdollistavat tiedostamattomien asioiden käsittelyn ja esille tuomisen. Menetelmät auttavat kohtaamaan käsittelyssä olevia teemoja totuttuja näkökulmia rikkoen. Kun yhteisötaiteellisessa projektissa käsitellään arkoja aiheita tai teemoja, joihin liittyy kipeitä kokemuksia ja muistoja, voi niiden lähestyminen olla taiteen avulla helpompaa.

Valitse käytettäviksi menetelmiksi ja tekniikoiksi sellaisia, jotka sopivat kaikille taiteellisesta suuntautumisesta riippumatta. Kiinnitä menetelmien valinnoissa huomiota yhteisön valmiuksiin ja aiempaan toimintaan. Seuraavaksi esittelemme muutaman idean kuvataidemenetelmien käyttämisestä. Lisää ideoita, menetelmiä ja kokemuksia AAR-pajoista löydät kappaleesta neljä.

INNOSTUMISTA KUVATAITEESTA KUVATAITEESTA LÖYTYY useita erilaisia tekniikoita ja menetelmiä, joilla aloittelijankin on helppo ilmaista itseään ja ajatuksiaan sekä saada onnistumisen kokemuksia. Piirustus- ja maalaustehtävät saattavat olla vaikeita, mutta tekninen osaaminen ei ole välttämätöntä kuvan tekemisessä. Esimerkkejä tällaisista matalan kynnyksen tekniikoista ovat erilaiset kollaasit, valokuvan käyttö kuvansiirtotekniikassa, kuvien painaminen erilaisilla laatoilla sekä muotoileminen savesta tai muovailuvahasta.

30

15

http://yhteisotaide.weebly.com/


Painota, että teoksia tehdessä on lupa leikkiä ja kokeilla ihan vapaasti.

Veistoksen tai installaation tekeminen kierrätysmateriaaleista helppoa, vaikkei aiempaa kokemusta taiteen tekemisestä olisikaan. Nykytaiteelle on tyypillistä, että materiaaleina voi käyttää melkein mitä tahansa ja sama pätee taidepajoihin. Jos vain mahdollista, niin kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota välineiden laatuun. Huonolaatuisilla välineillä ja materiaaleilla tekeminen voi olla turhauttavaa, kun taas laadukkaiden materiaalien myötä onnistumisen kokemuksia saattaa tulla sellaisillekin, jotka kokevat kuvien tekemisen vaikeaksi. erilaisten ryhmien kanssa on oleellista, että heti alusta alkaen teet selväksi tekemisen olevan tärkeämpää kuin lopputulos ja että tapaamisen aikana syntyneitä töitä ei arvioida tai arvostella niin kuin koulussa. Osallistujilla saattaa olla iso kynnys tarttua tekemiseen, jos he ovat esimerkiksi aikaisemman arvostelun vuoksi kokeneet, etteivät osaa tehdä kuvataidetta ja myös siksi, että taiteen tekeminen on niin henkilökohtaista. Painota, että teoksia tehdessä on lupa leikkiä ja kokeilla ihan vapaasti ja että jokaisen oma käsiala on jo itsessään kiinnostava ja tärkeä. Kynnystä aloittamiseen voit madaltaa silläkin, että näytät itse mallia ja piirrät vaikkapa värialueita tai ympyröitä näyttääksesi, että ei sen tekemisen tarvitse olla välttämättä sen kummempaa. KÄYTETTÄESSÄ KUVATAIDEMENETELMIÄ

31


LÄHDEKIRJALLISUUTTA


Hiltunen, Mirja: Yhteisöllinen taidekasvatus toimijana ja toiminnan tilana (http://arted. uiah.fi/synnyt/2_2007/hiltunen.pdf, 2007) Kurki, Leena: Nuorisokasvatus sosiokulttuurisen innostamisen kehyksessä teoksessa Nivala, Elina & Saastamoinen, Mikko (toim.): Nuorisokasvatuksen teoria – perusteita ja puheenvuoroja (Nuorisotutkimusseura 2010) Kurki, Leena: Innostava matkailu. Sosiokulttuurinen innostaminen ja vapaa-aika (2008) Kurki, Leena: Persoona ja yhteisö - personalistinen sosiaalipedagogiikka (SoPhi 2002) Ruusunen, Tuula: Ilmaisulliset menetelmät – siltoja itseen ja toisiin teoksessa Ranne, Kaarina & Sankari, Anne & Rouhiainen-Valo, Tuula & Ruusunen, Tuula (toim.): Sosiaalipedagoginen ammatillisuus. Madsenin kukasta toiminnan tulppaaniksi (Satakunnan ammattikorkeakoulu 2005) Räsänen, Marjo: Väline vai itseisarvo? Taiteen avulla, taidetta varten ja taiteeseen ja von Bonsdorff, Pauline: Taide, tieto ja kauneuden haaste teoksessa Kettunen, Kaisa & Hiltunen, Mirja & Laitinen, Sirkka & Rastas, Marja (toim.): Kuvien keskellä. Kuvataideopettajaliitto 100 vuotta (LIKE 2006) Malte-Colliard, Katri & Lampo, Marjukka (toim.): Voimaa taiteesta - Malleja taiteen soveltamiseen hyvinvointialalla (Tampereen yliopisto 2013) Yhteisötaide -verkkomateriaali: http://yhteisotaide.weebly.com 32


MUUTA KIRJALLISUUTTA

Myllyniemi, Sami (toim.): Taidekohtia. Nuorisobarometri (Nuorisotutkimusverkosto 2009) Hiltunen, Mirja: Yhteisöllinen taidekasvatus. Performatiivisesti pohjoisen sosiokulttuurisissa ympäristöissä (Lapin yliopistokustannus 2009) Höylä, Sari: Ihmisoikeuskasvatus suomalaisessa nuorisotyössä (Kuopion yliopisto 2007) Sava, Inkeri: Katsomme - näemmekö? Luovuudesta, taiteesta ja visuaalisesta kulttuurista (Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja 2007) Kantonen, Lea: Teltta. Kohtaamisia nuorten taidetyöpajoissa (Taideteollisen korkeakoulun julkaisu 2005) Karppinen, Seija & Ruokonen, Inkeri & Uusikylä, Kari: Taidon ja taiteen luova voima. Kirjoituksia 9-12 -vuotiaiden lasten taito- ja taidekasvatuksesta (FINN LECTURA 2005) Pääjoki, Tarja: Taide kulttuurisena kohtaamispaikkana taidekasvatuksessa (Jyväskylän yliopisto 2004) Sava, Inkeri & Bardy, Marjatta (toim.). Taiteellinen toiminta, elämäntarinat ja syrjäytyminen (Taideteollisen korkeakoulun julkaisu 2003) Oikarinen-Jabai, Helena: Monikulttuurista taidekasvatusta etsimässä (Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja 2001) 33


Efland, Arthur D. & Freedman, Kerry & Stuhr, Patricia: Postmoderni taidekasvatus. Eräs lähestymistapa opetussuunnitelmaan (Taideteollisen korkeakoulun julkaisu 1998) Huuhtanen, Päivi: Mitä on taidekasvatus? Taidekasvatuksen esteettiskäsitteelliset perusteet (Jyväskylän yliopisto 1984)

34


OHJAAJUUS MARYAN ABDULKARIM WARDA AHMED HAJI OMAR LEILA HELLMANN-ERONEN LAURA KYNTÖLÄ ESSI LINDBERG ANITA MÄNTYNEN-HAKEM VILMA NÄVERI & ASTA RENTOLA


-työpaja on yhteisöllinen matka, johon ohjaaja hyppää työpajaan osallistuvien nuorten kanssa, toimien turvallisena matkanjohtajana.

ART AGAINST RACISM

39


Ohjaajan on uskallettava olla oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa.

OHJAAJA INNOSTAJANA JA KANNUSTAJANA

nousi esiin toiminnan ohjaajien osaamisen merkitys. Nuorten kommenteissa korostetaan, että kuka tahansa ei kelpaa ohjaajaksi. Kuinka juuri sinä voit olla se ohjaaja, joka tekee toiminnasta houkuttelevaa ja innostavaa?

NUORISOBAROMETRISSÄ 2009

ennen kaikkea olla innostaja ja kannustaja. Toista ei voi innostaa, ellei itse ole innostunut. Innostaja on osallistuja itsekin. Ohjaajan on uskallettava olla oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa. Ainoa asia, joka erottaa innostajan muista osallistujista, on ammatillisuus. Ammatillisuus ei nosta innostajaa muiden yläpuolelle, mutta tekee hänestä henkilön, jolla on tilanne hallussa niin hyvinä kuin heikompinakin hetkinä.

OHJAAJAN TULEE

on sosiaalisten prosessien käynnistäjä ja humaani ryhmänjohtaja, jolla on innostamisen ja innostumisen asenne. Oleellista on spontaanius, ilmaisun herkkyys, sosiaalinen herkkyys, vapaus ja luovuus1. Innostajan on tunnettava itsensä ja oltava itsensä kanssa tasapainossa, jotta voi aidosti kohdata toisen ihmisen ja erilaiset tilanteet ongelmineen. Kaiken ytimessä on usko ihmiseen itsenäisenä olentona, joka kykenee dialogiin ja tasavertaisuuteen. Innostamisen prosessissa tärkeitä ovat vuorovaikutus- ja suhteeseen asettumisen taito2 . AMMATILLINEN INNOSTAJA

40

2

1 Kurki, 2000 Hämäläinen & Kurki, 1997


RASISMINVASTAINEN OHJAAJA

tärkeää käsitellä omakohtainen suhteensa rasismiin ja ottaa näkyvä rasisminvastainen asenne. Ohjaajan tietojen ja taitojen lisäksi oma persoona, identiteetti, kokemukset ja asenteet vaikuttavat ohjaajuuteen. Meillä kaikilla on erilaisia taustoja ja kokemuksia, jotka vaikuttavat identiteettimme muotoutumiseen sekä siihen, millainen suhde meillä on rasismiin. OHJAAJAN ON

tiedostaa oma kulttuurinen, etninen ja yhteiskunnallinen asemansa suhteessa valtaan, rasismiin ja etu- ja epäoikeudenmukaisuuteen sekä niistä käytäviin keskusteluihin.

ON TÄRKEÄÄ

ART AGAINST RACISM -työpajaa ei ole suunniteltu terapeuttiseksi tukiryhmätoiminnaksi ja todennäköistä onkin, että AAR-prosessiin osallistuu moninainen nuorten joukko. Tähän liittyen menetelmän ja oman osaamisen rajat on tärkeä tunnistaa. On todennäköistä, että ohjaaja ei tiedä toimintaan osallistuvien nuorten rasismikokemuksista, elleivät he kerro niistä. Ohjaaja ei voi myöskään olettaa, että tietyillä, esimerkiksi monikulttuurisilla nuorilla, olisi rasismikokemuksia, saati päätellä, miten ne ovat vaikuttaneet heihin.

rasismikokemukset eivät automaattisesti kuulu muille. Ohjaaja ei saa asettaa ketään nuorta tilanteeseen, jossa nuori joutuu muiden edessä tai muuten kertomaan kokemuksistaan tai tuomaan esille erilaisuuttaan, ellei nuori itse ilmaise, että haluaa puhua niistä. Ohjaajan on kuitenkin hyvä pohtia, miten erilaisille nuorille voi tehdä tilaa ilmaista itseään turvallisesti.

NUORTEN HENKILÖKOHTAISET

OHJAAJAN TEHTÄVÄNÄ

on pysyä avoimena, olla valmis myös oppimaan nuorilta ja 41


tarvittaessa itsekin muuttumaan. Jos nuori haluaa puhua ja jakaa rasismikokemuksiaan, on tärkeää, ettei ohjaaja omilla puheillaan ja teoillaan (tai muiden nuorten uhriuttavan puheen tai toiminnan sallimisella) uhriuta nuorta. Rasismikokemukset ovat ikäviä kokemuksia eikä nuori itse ole niihin syyllinen. Kokemusten takia nuoren ei kuitenkaan tarvitse pienentää tai alentaa itseään – sääli tai vähättely ei siis auta, kun suuntana on rohkaistuminen ja voimaantuminen. Nuoren kohtaamassa rasismissa ongelman ydin on rasismissa itsessään sekä yhteiskunnassa, joka sallii sen olemassaolon, ei nuoressa itsessään. hyvin todennäköisesti jo monenlaisia tapoja käsitellä kohtaamaansa rasismia. He ovat siis ennen kaikkea toimijoita eivätkä passiivisia uhreja. Ohjaajan tehtäväksi voisikin siten muodostua rakentavien rasismin käsittelytapojen vahvistaminen.

NUORILLA ON

VALTAVÄESTÖÖN KUULUVAN ohjaajan tulee oppia tunnistamaan omat etuoikeutensa, joita hänellä valta-asemansa myötä yhteiskunnassa on. Etuoikeudet ja asema vaikuttavat myös siihen, miten nuoret näkevät ohjaajan. Tämän ei kuitenkaan tule antaa halvaannuttaa työssä rasismia vastaan – rasismin vastustaminen ei edellytä kokemusasiantuntijuutta rasismin kohteeksi joutumisesta. Vastuu rasismin vastustamisesta, siitä puhumisesta ja siihen puuttumisesta kuuluu kaikille. Samanaikaisesti on kuitenkin hyvä tarkastella omaa asemaansa ja käytöstään myös kriittisestä näkökulmasta. Kuuluuko ohjaustoiminnassa ja sen suunnittelussa rasismin kohteeksi joutuneen ääni? RASISMIA KOHTAAVAN ohjaajan ei tarvitse jakaa henkilökohtaisia kokemuksiaan nuorille, kun käsittelee rasismia nuorten kanssa. Oli nuorilla rasismin kokemuksia tai ei, pitää heidän kanssaan olla valmistautunut käsittelemään rasismia yhteiskunnallisena

42


Rasismin vastustaminen ei edellytä kokemusasiantuntijuutta rasismin kohteeksi joutumisesta.

ja rakenteisiin menevänä epäkohtana, ei vain yksittäisinä arjen kokemuksina ilman laajempaa yhteiskunnallista taustaa. voi olla myös eduksi. Nuori voi luottaa siihen, että ohjaaja voi aidosti samaistua hänen kokemuksiinsa ja ymmärtää häntä. Omakohtaisuus ei kuitenkaan ole tae siitä, että ohjaajalla olisi automaattisesti analyysia rasismia tuottavista ja ylläpitävistä valtarakenteista ja hierarkioista, joiden kanssa arjessa toimitaan.

AIHEEN OMAKOHTAISUUS

tunnistaa myös oma valta-asemansa suhteessa ohjattaviin. Kantaväestöön kuuluville nuorille ohjaaja saattaa edustaa koko omaa etnistä taustaansa, rasismia kohtaaville nuorille hyvän aseman saavuttanutta esikuvaa. Nämä kaksi palasta on tärkeä tunnistaa voidakseen myös tarvittaessa haastaa niitä – ei ole tarkoitus, että ohjaaja alkaa mekaanisesti edustaa kumpaakaan. Ohjaaja ei ole tähti, kulttuurinen prototyyppi tai terapeutti vaan yksilö. OHJAAJAN TULEE

NUORTEN KOHTAAMILLA rasismin kokemuksilla ei ole hierarkioita eikä niitä voi asettaa paremmuusjärjestykseen, vaan rasismin kokemukset ovat aina henkilökohtaisia. Samoin myöskään ohjaajan ja nuoren kokemuksia ei voi verrata toisiinsa: rasismin ohella tilanteeseen vaikuttavat esimerkiksi ikä, sosiaalinen ja taloudellinen asema, sukupuoli, kansallisuus, kieli, uskonto ja muut vastaavat ominaisuudet.

43


RYHMÄVOIMAA JA YKSILÖN KOHTAAMISTA ART AGAINST RACISM -menetelmän ytimenä on ryhmätoiminta ja ohjaajien tuleekin olla ryhmätietoisia. Ryhmätietoisuus tarkoittaa sitä, että ohjaaja näkee ryhmän pelkän ihmisryppään sijasta ohjattuna tavoitteellisena ryhmänä ja hahmottaa sen sisäisiä voimia eli dynamiikkaa. Avainasemassa ryhmätoiminnassa on sen käynnistäminen. Ryhmätoiminnan aloittamisessa on oleellista paitsi ohjaajan oma virittäytyminen tilanteeseen ja asiaan, myös ryhmän orientoiminen ja ryhmäytymisestä huolehtiminen eli jäsenten liittäminen ryhmään sekä yhteisistä rajoista sopiminen3 .

aina myös oppimisprosessin ohjaaja, jonka tavoitteena on tukea ryhmän jäseniä rakentamaan tietoa, suunnittelemaan toimintaa ja arvioimaan omaa oppimistaan4 . Hyvän oppimisprosessin ohjaajan ominaisuuksia ovat esimerkiksi vastavuoroisuus, hyvän hengen luominen, ajan antaminen ryhmän prosessille, kaaoksen sietokyky sekä vastuullisuus5 . Nämä hyvän ohjaajan ominaisuudet ovat ikään kuin tukipilareita aiemmin mainituille ammatillisen innostajan piirteille. On kuitenkin muistettava, että hyväkin ohjaaja on myös inhimillinen ja erehtyväinen, näistä erinomaisten ominaisuuksien listoista huolimatta.

RYHMÄNOHJAAJA ON

ja tilannetta helpottaa kummasti tieto siitä, että ryhmän kehitysvaiheet sisältävät aina kriisejä ja kompastuskohtia, joten täydellisesti ja konflikteitta ei ryhmän toiminnan kuulukaan sujua. Ryhmän kehitysvaiheista on olemassa erilaisia malleja ja teorioita, joille kaikille on yhteistä se, että jossakin vaiheessa kuohuu, tavalla tai toisella. Kuohuntavaiheessa kritiikki voi kohdistua ohjaajaan, ryhmän tehtävään, työskentelyn aihepiiriin, ulkoisiin olosuhteisiin, yleensä ryhmässä olemiseen tai toisiin ryhmäläisiin. OHJAAJAN TYÖTÄ

44

3

Niemistö, 2000 Heikkinen, 2005 Vehkalahti, 2006

4 5


kuin ryhmätietoisuus on kyky kohdata jokainen osallistuja yksilönä, jolloin ohjaaja ja osallistuja ovat aidossa dialogissa keskenään. Dialogisessa kanssakäymisessä tietoa rakennetaan yhdessä vuorovaikutuksellisesti, ja sekä ohjaaja että osallistuja ovat prosessissa mukana tasavertaisesti. Dialogi on tulkintaa ja ilmaisua, aitoa kohtaamista, vastavuoroisuutta ja avoimuutta. Ohjaajan herkkyys on oleellista dialogin onnistumisessa6 . YHTÄ TÄRKEÄÄ

6

Siivonen & Kotilainen & Suoninen, 2011; Kurki, 2000

45


tulemiseen voi liittyä esteitä ja ryhmäprosesseissa porukkaan kuulumiseen ”neuvotteluja”. Millainen on toiminnassa mukana olevien nuorten kirjo? Toiminta ja tila määrittyvät usein nuorisokulttuurisesti ja etnisesti kävijöidensä mukaan. Mitä sellaisia normeja toimintakulttuurissa voi olla, jotka sulkevat osan nuorista ulos? Ovatko kaikki ohjaajat valkoisia kantasuomalaisia? Minkä näköisiä nuoria nuorisotoiminnan mainoksissa tai viestinnässä esiintyy? Jotta toimintaan uskaltautuisi erilaisia nuoria, tulee uusia rekrytoida aktiivisesti, yhteistyössä toiminnasta puuttuvia nuoria tavoittavien toimijoiden kanssa. TOIMINTAAN MUKAAN

MIKÄ MÄÄRITTÄÄ ryhmäsuhteita? Millaisia hierarkioita ja dynamiikkoja ryhmässä on? Tue rajat ylittävää dialogia nuorten välillä: •

Tee suunnitelmallisesti työtä olemassa olevien ryhmäsuhteiden hämmentämiseksi.

Dialogi edistyy parhaiten mahdollisimman heterogeenisissä yhteisöissä, joten tue moninaisen porukan syntymistä.

Fyysinen sijainti on merkityksellinen – ollaanko jonkun kotikentällä? Onko tila jollekulle uusi? Ovatko muut nuoret ennestään tuttuja? Miten osa on jo ryhmäytynyt?

Tue ja kuuntele erityisesti vähemmistöön jäävän ryhmän osallisuutta.7

Huomioi ja kohtaa kaikki työpajaan osallistuvat nuoret yhdenvertaisesti.

MONINAISET RYHMÄT RASISMISTA PUHUMINEN

46

muuttuu kulloisenkin ryhmän ja ohjaajien mukana. Ryhmä7

Honkasalo & Kivijärvi, 2011


Etnisen, kulttuurisen tai uskonnollisen taustan korostamisen sijaan nuori tulee kohdata yksilönä, jokaisen itsemääräämisoikeutta kunnioittaen.

dynamiikkaan ja nuorten kesken jaettuihin asioihin vaikuttaa luottamuksen ja turvallisen ilmapiirin lisäksi myös ryhmän kokoonpano ja vertaisuus: onko mukana nuoria, joilla on rasismikokemuksia, valtaväestöön kuuluvia valkoisia nuoria vai molempia? Nuoret ovat aina moninainen joukko erilaisine taustoineen, kokemuksineen, kehitysvaiheineen ja asenteineen – tai vaikka musiikki- ja vaatemieltymyksineen. Etnisen, kulttuurisen tai uskonnollisen taustan korostamisen sijaan nuori tulee kohdata yksilönä, jokaisen itsemääräämisoikeutta kunnioittaen8 . ja ryhmän moninaisuuden huomioiminen tarkoittaakin sitä, että ohjaaja tiedostaa, että rasismiin voi olla monenlaisessa suhteessa. Siihen sisältyy erilaisia valtapositioita ja etuoikeuksia, jotka määrittyvät toisinaan automaattisesti, halusi niitä tai ei. Eri ihmisillä on erilaisia asemia suhteessa rasismiin: rasismia voi kohdata, vastustaa, ylläpitää, uusintaa, tuottaa tietoisesti tai vähemmän tietoisesti, julistautua avoimen rasistiseksi, pyrkiä ohittamaan koko ilmiö tai kuvitella, ettei sitä ole edes olemassa – tai vaikka useampaakin samaan aikaan. Jos aihe ei tule lähelle tai sitä ei tunnista, voi syntyä käsitys, ettei rasismia ole. Rasismin kokemuksista, NUORTEN TAUSTOJEN

8

Nygren & Metsälä, 2013

47


mutta myös etuoikeuksista ja valta-asemasta voi tuntea syyllisyyttä ja häpeää. Rasismi voi myös herättää voimakkaita tunteita epäoikeudenmukaisuudesta. Suhde rasismiin voi siis vaihdella paljonkin, myös yksilöllä eri tilanteissa ja eri aikoina. AAR-pajojen yhtenä tavoitteena onkin tulla tietoiseksi rasismin moni-ilmeisyydestä ja tukea ryhmän suuntaa kohti tietoista rasisminvastaisuutta. avautuu eri tavoin eri nuorille ja eri tavoin riippuen ryhmän turvallisuudesta ja yhtenäisyydestä. Myös rasismia kohdanneiden vertaisryhmässä tulee nuorille antaa tilaa ja aikaa ryhmäytyä ennen rasismikokemuksien käsittelyä. Nuoren suhde kokemuksiin voi olla muuttuva ja yksilöllinen, mitä tahansa vähättelystä omien oikeuksien ponnekkaaseen puolustamiseen. Rasismi voi vaikuttaa negatiivisesti nuoren arvostukseen ja kokemukseen omasta itsestä: itsetuntoon, identiteettiin, hyväksytyksi tulemisen ja mukaan kuulumisen tunteeseen. Ohjaajan tehtävänä onkin tukea positiivisten strategioiden rakentamisessa, ja ”syyllistä” mietittäessä, ohjata huomio ilmiöön, ei koskaan nuoreen itseensä. RASISMISTA KESKUSTELEMINEN

TURVALLINEN TILA OHJAAJAN TEHTÄVÄNÄ on luoda kaikille nuorille turvallinen tila, jossa jokaisella on yhdenvertainen mahdollisuus etsiä ja ilmaista itseään, jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan arvostavassa seurassa, osallistua omalla tavallaan ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Mielipidettä saa muuttaa, mokailu on OK ja keskeneräisyyskin kuuluu elämään. Tämän kaiken hyväksynnällä ja ohjaajien ja muiden nuorten tuella on merkittävä vaikutus jokaisen turvallisuuden kokemukseen. TURVALLISEN TILAN

48

keskiössä on sitoutuminen rasismin- ja syrjinnänvastaisuuteen.


Rasismin tutkiminen voi tarkoittaa myös eriävien mielipiteiden jakamista, joka taas voi tuntua haasteelliselta. Vapauden rajat tulevat vastaan silloin, kun ne uhkaavat toisen turvallisuutta. Ohjaajan tehtävänä on pitää huoli siitä, että paketti pysyy kasassa ja on turvallinen ihan jokaiselle ryhmän jäsenelle. hyväksynnästä, luottamuksesta, vapaudesta ja vastuusta toinen toista kohtaan. Jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on ja siitä voi jakaa tai olla jakamatta osasia toisten kanssa, ilman pelkoa tuomitsemisesta tai ulossulkemisesta. Ohjaajana tee oma toimintasi ja sen tavoitteet näkyviksi. Näytä esimerkilläsi, että hyväksyt itsesi, olet vapaa olemaan oma itsesi ja sallit sen muillekin – oli oma etninen taustasi, seksuaalinen suuntautumisesi, toimintakykysi, uskontosi tai muu vastaava mikä tahansa. Et myöskään ehkä aina tiedä oikeaa vastausta, minkä saa myös ilmaista. Luota nuoriin ja ilmaise, että arvostat heitä kokemusasiantuntijoina. Jokaisella on jokin suhde rasismiin, ja siitä lähtökohdasta aloitetaan. TURVALLISUUS SYNTYY

määritellä ja rajata yhteisiä tavoitteita ja tekemistä. Laatikaa myös keskinäiselle toimintakulttuurillenne yhteiset säännöt tai sopimus esimerkiksi kysymällä: Mistä syntyy turvallinen ja luottamuksellinen tila, jossa kaikki saavat osallistua? Saako jaettuja asioita jakaa ryhmän ulkopuolelle? Sallitaanko loukkaavaa kielenkäyttöä tai toimintaa? Jos kokee tulleensa loukatuksi, saako sen sanoa? Mitä kaikkea saa kysyä? Saako olla vastaamatta, jos ei halua vastata? Miten otetaan mukaan, jos huomaa, että joku jää ulkopuolelle? Sääntöjen rikkomisesta ei seuraakaan rangaistus, vaan esimerkiksi yhdessä sovittua positiivisen toiminnan harjoittelua. Ilmaise sääntöjä rikkoneelle, että hänet hyväksytään toimintaan, mutta sääntöjä rikkovaa toimintaa ei. ANNA OSALLISTUJIEN

49


ja yhteistoiminta tukevat luottamuksen syntyä. Vuorottele toiminnallisuuden ja rauhoittumisen välillä ja anna tilaa keskusteluille. Tue ryhmäytymistä yksilö- ja kontaktiharjoituksin sekä yhteisten ponnistelujen, onnistumisten ja epäonnistumisten kautta, jossa jokaista tarvitaan. Anna ryhmälle aikaa ja tilaa ryhmäytyä myös keskenään. MYÖS TUTTUUS

RASISMIA RYHMÄSSÄ

tai vakavasti otettavuuden rajoja voidaan testata tai muiden nuorten hyväksyntää hakea tavalla, joka loukkaa toisten oikeutta turvalliseen tilaan. Rasistista huumoria, kielenkäyttöä tai toimintaa ei tule hyväksyä.

OHJAAJAN HUUMORIN

AVOIMEN RASISTISEKSI julistautuva nuori ilmaisee halukkuudestaan samastua rasistiseen maailmankuvaan ja samalla rasistiseen yhteisöön. Vaikka nuori samalla nousee ohjaajaa ja koko työpajan tavoitetta ja toimintaa vastaan, ei ohjaaja saa provosoitua. Rasismia voi pyrkiä oikeuttamaan erinäisillä ajatuksilla, ja taustalla voi olla opittuja tai omaksuttuja asenteita esimerkiksi vanhemmilta tai kaveripiiristä. Paine vaikkapa vanhempien välittämien rasististen asenteiden kyseenalaistamiseen voi tuntua ristiriitaiselta. Ohjaaja voi tukea nuorta arvioimaan, ovatko vanhempien tai ystävien välittämänsä asenteet hyödyllisiä. On myös tärkeää tehdä ero asenteen ja ihmisen välillä: vanhempia ja ystäviä voi kunnioittaa, vaikkei kunnioittaisi rasistisia asenteita. Rasismin tarkastelua on siis hyvä tehdä kyseenalaistamalla asenteet, ei nuorta tai vanhempia itseään; ohjaaja voi myös ilmaista, että häntä kohtaan ei tarvitse nousta. Lisäksi on hyvä muistaa, että rasismia ei voi oikeuttaa millään tilastolla tai kokemuksella. Yksittäiset tilastot eivät pysty kuvaamaan moninaisia ilmiöitä, joilla on historiansa ja johon yhteiskunnalliset valtasuhteet ja eriarvoisuus vaikuttavat. Lopulta on

50


kyse siitä, haluaako ja uskaltaako nuori kyseenalaistaa rasistisen maailmankuvan vai valitseeko samastua siihen. ei ole mielipide vaan vallankäyttöä, jossa toista alistetaan. Miksi yksi ryhmä saisi asettua muiden yläpuolelle? Perustelut pohjautuvat yleensä ennakkoluuloihin, stereotypioihin ja pelkoon. On hyvä palata näiden peruskysymysten äärelle, jos tuntuu, että rasismin vastustamiseen on vielä matkaa.

RASISTINEN ASENNE

KESKEISTÄ ON, että kaikilla nuorilla on oikeus osallistua keskusteluun ja pajan harjoituksiin. Turvallinen tila kuitenkin edellyttää, ettei kukaan saa ilmaista rasismia tai vaikkapa homofobiaa toista kohtaan ilman, että siihen puututaan. KOHDATESSASI RASISMIA •

Torju asenteet, sanat ja teot, mutta älä nuorta.

Puutu myös ”läpänheittoon” ja ”dissaamiseen” tai alentamiseen.

Pyri positiivisuuteen ja haasta keskusteluun. Asetu nuoren puolelle, mutta kyseenalaista rasistiset näkemykset. Ironisoi. Tarjoa uusia näkökulmia.

Tarjoa oikeaa tietoa tilalle ja auta ymmärtämään valtasuhteita niin historiallisena jatkumona kuin tässä hetkessä sekä niiden vaikutuksia eri ihmisryhmien yhteiskunnalliseen asemaan ja jännitteisiin eri ryhmien välillä. Onko esitettyä ryhmää edes olemassa kuvaillun kaltaisena? Mikä puheesta on opittujen stereotypioiden tai ennakkoluulojen toistamista?9

OHJAAJANA VOIT 9

esittää nuorille keskustelua ohjaavia kysymyksiä: Mitkä tilanteet

Blogiteksti Kommentti.fi, Kivijärvi 2011

51


ovat muuttaneet asenteitasi tai ennakkoluulojasi? Onko sinulla ystäviä tai sukulaisia toisesta kulttuurista? Ohjaajan on hyvä pohtia kysymyksiä myös omalla kohdallaan ja jakaa esimerkkejä asioista, jotka ovat muuttaneet omia asenteita ja ennakkoluuloja. Omien tarinoiden jakaminen osoittaa, että kaikilla ihmisillä on ennakkoluuloja, mutta tärkeää on juuri omien ajatusten ja asenteiden kriittinen tarkastelu. Turvallisessa ryhmätilanteessa ennakkoluuloja voidaan purkaa keskustelun avulla ja nuorelle tarjoutuu mahdollisuus haastaa omat asenteensa. 52


USKALLA KOHDATA MYÖS KRIISIT JA KONFLIKTIT! SE ON ELÄMÄÄ.

ilolla ja hyvällä energialla vastaan. Ei ole ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ja kaikesta voi syntyä jotain uutta – asenne ratkaisee.

OTA HAASTEET

INNOSTAMISESSA VOI TULLA VASTAAN TILANTEITA, JOISSA OHJAAJA KOKEE OLEVANSA SE IHAN AINOA INNOSTUNUT KOKO PORUKASSA . Ei ole olemassa taikakeinoja siihen, miten saada lässähtänyt tilanne taas kulkemaan, mutta mitä aidompi yhteisöllinen suhde ryhmässä vallitsee, sitä helpompi ohjaajan on aistia, mistä juuri nyt kiikastaa. Ole rehellinen ja avoin ryhmän kanssa – nuoriltakin voi kysyä, toimiiko homma heidän mielestään. Tukkoisen tilanteen voi myös avata vaihtamalla kerta kaikkiaan tulokulmaa, aihetta, tekniikkaa, vaikka taiteenlajiakin. Uusiksi vaan ja alusta koko juttu, oma innostus näyttää tietä! Innostamisen periaatteisiin kuuluu se, että valmiita käsikirjoituksia ei ole, vaan yhdessä luodaan ja luovitaan, tuotetaan ja oivalletaan. NUORI SAATTAA HAKEA OMAA ROOLIAAN, TESTAILLA OHJAAJAA, OHJAAJAN HERKKYYTTÄ, HUUMORINTAJUA JA SITÄ, MITÄ SAA SANOA JA MITÄ EI .

Ohjaajan on kestettävä sekin, ettei aina voi olla ryhmän jäsenten mielestä hyvä tyyppi. Kriisien paisumista voi ennaltaehkäistä keskustelemalla avoimesti ongelmista ja etsimällä yhdessä ratkaisuja. Näin ilmaiset, ettei prosessi puksuta jossain ilman ryhmää ja että sinäkin kuulet ja olet avoin osallistujille – jokaiselle nuorelle löytyy sopiva tapa toimia mukana. YLI- JA ALIKIERROKSIA VOI TASATA TOIMINNAN VAIHTELULLA JA SELKEÄLLÄ ILMAISULLA .

Anna vain yksi ohje kerrallaan. Muistakaa tauot (ulkoilua, jumppaa, leikkejä), väsymykseen asti riehuminen ja toisaalta rauhoittavat harjoitteet, aina tarpeen 53


mukaan. JOS JOKIN MÄTTÄÄ, SE ON OHJAAJAN VIKA .

Ohjaajalla on onneksi myös eniten

valtaa muuttaa tilannetta. MIETI ”TAIDE”-SANAN KÄYTTÖÄ .

Voi tulla suorituspaineita, juhlallisuutta ja etäänty-

mistä toiminnasta. MOKAILU ON ENEMMÄN KUIN OK .

Sillä näytät nuorille, että myös he saavat mokail-

la. nostaa yhteishenkeä, tekemistä ja tunnelmaa ja kaikki pysyvät mukana. Ryhmä voi myös latistaa, sulkea ulos ja pienentää. Mahdollista se, ettei kukaan joudu vetäytymään. Älä heitä ulos ketään esim. leikeissä (ei siis pudotuspelejä). Anna mahdollisuus kokea epävarmuutta turvallisesti esimerkiksi uudessa pienryhmässä (aiheuttaa todennäköisesti vähemmän läskiksi pistämistä ja enemmän toisiin tukeutumista).

RYHMÄYTYMINEN

OHJAAJAN PAINAJAINEN on ryhmä, jossa eriarvoistava ja hierarkkinen dynamiikka on valmiina ja osallistujat mukana väkisin, vetäytyen ja kapinoiden. Tällöin osallista ryhmää mahdollisimman paljon sisällön muotoutumisessa. Yritä saada keskustelujen kärjet nuorille kiinnostavista aiheista. Aloita pienistä jutuista, hiljalleen lämmitellen. Ole myös rehellinen. Voit sanoa, että tämä ei ole paras mahdollinen toimintatapa, mutta tässä ollaan. Jos jokin ei toimi, voit todeta senkin ja sopia uudesta toimintatavasta. Varustaudu ohjaustilanteeseen aikataulua isommalla ”työkalupakilla” harjoitteita, joista voit vetää vaihtoehtoja, jos jokin aloitettu ei toimikaan.

54


EPÄMÄÄRÄISYYS VOIDAAN SELKIYTTÄÄ VAIKKA KESKEN MATKAAKIN. •

Mitä olemmekaan tekemässä? Tavoitteesta voi keskustella yhdessä ryhmän kanssa.

Esitettävää taidetta? Kuka esittää ja kenelle?

Osallistavaa teatteria/tilataidetta/näyttely? Osallistetaanko yleisö, joka tulee katsomaan?

Kaikki esiintyy yhtä lailla toinen toisilleen, ei erikseen yleisöä?

Onnistumisia: onnistuimmeko välttämään etnisten hierarkioiden vahvistamisen taideteoksessamme? Onnistuimmeko tarkastelemaan kriittisesti rasismia? Teimmekö rasisminvastaisen kannanoton teoksellamme?

voi päättää juhlaan, oli se mennyt niin tai näin. Ryhmän toiminnan päätös on aina jonkinlaista surutyötä, mutta sen voi silti kääntää iloksi: juhlia sitä, mitä on yhdessä koettu, toteutettu ja saavutettu. Antoisia hetkiä Art Against Racism -harjoitteiden parissa! YHTEISEN TYÖSKENTELYN

55


LÄHDEKIRJALLISUUTTA

Heikkinen, Hannu: Draamakasvatus – opetusta, taidetta, tutkimista! (Minerva Kustannus 2005) Kurki, Leena: Sosiokulttuurinen innostaminen (Vastapaino 2000) Siivonen, Katariina & Kotilainen, Sirkku & Suoninen, Annikka: Iloa ja voimaa elämään – Nuorten taiteen tekemisen merkitykset Myrsky-hankkeessa (Nuorisotutkimusverkosto 2011) Niemistö, Raimo: Ryhmän luovuus ja kehitysehdot (Palmenia 2000) Vehkalahti, Reetta: Leikkivä teatteri. Opas teatteri-ilmaisun ohjaajille (Gummerus 2006) Nygren, Heini & Metsälä, Mikael: Workshop on Racism: Addressing Diversity with Young People (Humak 2013) Honkasalo, Veronika & Kiilakoski, Tomi & Kivijärvi, Antti: Tutkija ja nuorisotyö liikkeellä. Tarkastelussa kaupunkimaisen nuorisotyön kehittämishankkeet (Nuorisotutkimusverkosto 2011) Kivijärvi, Antti: Nuoret ja yhteisöllinen rasisminvastaisuus (http://www.kommentti.fi/ kolumnit/nuoret-ja-yhteisöllinen-rasisminvastaisuus 2011)

56


RASISMINVASTAISTA TAIDETOIMINTAA 8 ASKELTA


Seuraavassa on esitelty neljän tunnin mittainen esimerkki Art Against Racism -työpaja. Esimerkkityöpajan harjoitteiden lisäksi löydät lisää harjoitteita nettisivuilta keks.fi.

TAVOITTEET

TOIMINTAMUODOT

I

Ryhmäytyminen ja yhdessä tekemisen toimintakulttuuri

Tutustumista ja ryhmäytymistä tukevat harjoitteet

II

Rasismiin, rasismin vastustamiseen ja taiteen tekemiseen virittäytyminen

Mediatekstit, videot, keskustelut, kokemusten jako

III

Identiteetin vahvistaminen, voimaannuttaminen toimimaan itseä ja toista kunnioittaen

Henkilökohtaiset harjoitukset, kontaktiharjoitukset, rohkaisevat esimerkit

IV

Kun jumittaa..

Lyhyitä virittäviä harjoituksia milloin tahansa käytettäväksi

V

Pohtia omaa suhtautumista monimuotoisuuteen, yhdenvertaisuuteen, ryhmäjäsenyyksiin ja valtasuhteisiin

Ennakkoluulojen kohtaaminen, harjoitteita

VI

Rakentavan toiminnan taitojen oppiminen

Draamaharjoitteet

VII

Ottaa kantaa rasismia vastaan näkyvästi ja kuuluvasti, toimia esikuvina muille nuorille

Yhteisötaiteellinen prosessi, taiteen esittäminen muille, aktivismi, kantaa ottaminen

VIII

Mahdollisuus sulkea prosessi ja jatkaa itsenäisesti

Purku ja palaute

61


I

RYHMÄYTYMINEN JA YHDESSÄ TEKEMISEN TOIMINTAKULTTUURI

TUTUSTUMISTA JA RYHMÄYTYMISTÄ TUKEVAT HARJOITTEET

TUTUSTUMINEN, ODOTUKSET JA TYÖPAJAN SÄÄNNÖT KESTO:

TARVIKKEET:

30 minuuttia

äänentoisto, valkokangas, videotykki, post-it –lappuja, kyniä, fläppitaulu, tusseja

TOTEUTUS

Työpajan voi aloittaa ajatuksia herättävällä videolla: Put racism in the right place (0.55), YouTube: https://www.youtube.com/watch?v=DWGYTIds29I

TUTUSTUMINEN

Pyydä osallistujia etsimään tilasta esine, joka kuvaa häntä. Kun osallistujilla on esineet, pyydä heitä istumaan rinkiin ja esittelemään itsensä sekä valitsemansa esineen. Pyydä kertomaan, miksi tai miten esine kuvaa häntä. Voit myös pyytää kertomaan, miksi osallistui työpajaan.

(10 MIN.)

62


Esittelykierroksen jälkeen käy läpi työpajan ohjelma ja esittele osallistujille työpajatila.

ODOTUKSET (10 MIN.)

TYÖPAJAN SÄÄNNÖT

Jaa osallistujille post-it lappuja ja pyydä jokaista kirjoittamaan niihin 1-5 kappaletta heidän henkilökohtaisia odotuksia työpajasta. Kun osallistujat ovat kirjoittaneet odotuksensa post-it lapuille, pyydä heitä tuomaan ne seinällä olevalle fläppitaululle. Lue odotukset kaikille ääneen ja yhdistele tarvittaessa yhteneväisiä odotuksia. Odotukset ovat tärkeä työkalu ohjaajalle, jonka tulee ottaa ne toiminnassaan mahdollisimman hyvin huomioon.

Jaa ryhmä kolmen hengen pienryhmiin ja pyydä ryhmiä keskustelemaan viiden minuutin ajan seuraavasta aiheesta:

(10 MIN)

Mistä syntyy turvallinen ja luottamuksellinen tila, jossa kaikki saavat osallistua? Pyydä ryhmiä esittelemään ryhmän keskustelun tulokset ja kirjoita ne ylös fläppitaululle niin, että ne jäävät kaikkien näkyville. Näin teille syntyy säännöt, joita pyritään noudattamaan koulutuksen aikana. Sääntöihin on hyvä palata myöhemmissä vaiheissa, esimerkiksi kysymällä: Olemmeko teidän mielestä onnistuneet noudattamaan sääntöjä? Työpajan lopuksi on myös hyvä kiittää osallistujia sääntöjen noudattamisesta. 63


II

RASISMIIN, RASISMIN VASTUSTAMISEEN JA TAITEEN TEKEMISEEN VIRITTÄYTYMINEN

MEDIATEKSTIT, VIDEOT, KESKUSTELUT, KOKEMUSTEN JAKO

RINKI KESTO:

15 minuuttia

TOTEUTUS

TARVIKKEET: muistiinpanovälineet (esim. fläppitaulu), pieni esine heiteltäväksi ringissä (pallo, tyyny tms.)

Pyydä osanottajia tulemaan rinkiin. Kerro heille, että heittelette kohta satunnaisessa järjestyksessä toisillenne ”kuumaa perunaa”. Peruna polttaa sormia, siksi siitä on päästävä eroon mahdollisimman pian. Sen, joka saa perunan käteensä, tulee sanoa nopeasti sana tai sanapari, joka hänelle tulee ensimmäiseksi mieleen rasismista. Kehota osallistujia vastaamaan nopeasti ja välttämään toistoa. Tehtävässä ei ole oikeita tai vääriä vastauksia. Kirjoita ryhmäläisten mainitsemat sanat muistiin esimerkiksi fläppitaululle ja palaa näihin sanoihin, kun peruna on kiertänyt kaikki osanottajat läpi. Käy ryhmän kanssa keskustellen läpi, mitkä sanoista liittyvät rasismiin ja miten. Voit pyytää osallistujilta tarkennusta sanoista ja kysyä niistä koko ryhmän mielipidettä. Mikäli osallistujia on alle kymmenen, peruna voi kiertää ringissä useampaan kertaan. Ringissä voidaan vastata erilaisiin kysymyksiin, kuten “Miltä rasismi tuntuu?”. Harjoitetta voi käyttää myös tutustumisleikkinä, jolloin jokainen sanoo ensin oman nimensä ja sitten mieleen tulleen sanan tai sanaparin.

64

Lähde: eivihapuheelle.fi/files/category/materiaalit-aluksi/


RASISMINVASTAISEN TAIDETEOKSEN ANALYSOINTI KESTO:

TARVIKKEET:

20 minuuttia

Liitteenä olevat rasisminvastaiset taideteokset

TOTEUTUS

Jaa osallistujat 3-4 hengen ryhmiin ja jaa jokaiselle ryhmälle yksi seuraavista taideteoksista (löytyvät liitteenä): •

Konsta Naumin valokuva ”Kasvot vihapuheelle” 2014

Warda Ahmedin sarjakuva ”Mokulääkäri” 2010

Fatim Diarran kolumni ”Minua on alkanut pelottaa kävellä pimeällä yksin kotiin” 2011

Pyydä ryhmiä tutustumaan teokseen ja keskustelemaan siitä apukysymysten kanssa: •

Miten teos kuvaa rasismia?

Mitä rasismi teidän mielestänne on?

Mitä kokemuksia teillä on rasismista?

Oletteko joskus todistaneet, tuottaneet tai kokeneet rasismia?

Tuoko teos samoja näkökulmia esiin kuin te?

Miten rasismi ilmenee ajatuksissa tai arjen vuorovaikutuksessa?

Mitä tunteita rasismi sisältää?

Miksi se on olemassa?

Mikä tuottaa rasismia tai rasistista ajattelua?

Mitä tunteita rasismi herättää teissä? 65


LIITE: RASISMINVASTAISEN TAIDETEOKSEN ANALYSOINTI

VAIN YKSI PIIRRE MINUSSA

”’Sähän vaikutat ihan fiksulta maahanmuuttajalta’, ei ehkä ensi kuulemalla kuulosta pahimmalta mahdolliselta loukkaukselta. Kuitenkin usein kuultuna ja yhdistettynä ympäröivään negatiiviseen viestiin, siitä tulee helposti vaatimus ja oletus. Ollakseen samalla viivalla muiden kanssa, on todistettava oma kelpoisuutensa. On oltava fiksu, kiva ja kaunis. Jos joku ei pidä minusta, muutun helposti ’vitun neekeriksi’. Maahanmuuttajuus – tai itse asiassa oletus siitä, sillä olenhan syntyisin Espoosta – on vain yksi piirre minussa. Se ei tee minusta tietynlaista. Minun toiveeni on: katso minua, älä yhtä asiaa minussa. Saat pitää tai olla pitämättä.”

Konsta Naumi: Kasvot vihapuheelle (2014) 66


Warda Ahmed: Mokulääkäri (2010) 67


LIITE: RASISMINVASTAISEN TAIDETEOKSEN ANALYSOINTI

FATIM DIARRA

MINUA ON ALKANUT PELOTTAA KÄVELLÄ PIMEÄLLÄ YKSIN KOTIIN Eilen Amsterdamissa ihastelimme hullunkurisia arkkitehtuurisia yksityiskohtia ja kanavia joilla lipui veneitä täynnä auringon punaiseksi paahtamia turisteja. Yksi matkakumppaneistani totesi että Umayya Abu Hanna, palestiinalaistaustainen Suomessa pitkään asunut toimittaja ja kirjailija oli muuttanut pari vuotta sitten Hollantiin koska ei kestänyt enää Suomen ilmapiiriä. Ohitin aiheen olanhohautuksella. Ystäväni kommentti jäi kuitenkin takaraivooni vaivaamaan minua. Tänään Antwerpenissa Euroopan nuorisofoorumin kokouksessa olen 68

Lähde: fatimdiarra.vapaavuoro.uusisuomi.fi/ julkaistu 6.5.2011


käynyt lukuisia keskusteluja Perussuomalaisista ja saanut kuunnella pahoitteluita. Äsken luin Hesarin nettisivuilta uutispäällikön Näkokulman Suomessa lisääntyneestä rasismista: Nyt riittää. Niin riittääkin.  Olen asunut koko elämäni Suomessa ja olen tottakai kohdannut rasismia. Minun päälleni on syljetty ja minua haukuttu neekerihuoraksi, kun olen ollut menossa kouluun. Minua on kehotettu palaamaan sinne mistä olen tullutkin, kiipeämään takaisin puuhun, koska olen apina ja muuta yhtä naurettavaa. Nämä ovat kuitenkin aina olleet yksittäisiä tapauksia, joiden välillä on ollut vuosia. Ilmapiiri on kuitenkin nyt muuttunut ja ensimmäistä kertaa minua pelottaa ihonvärini vuoksi.  Kuluneen vuoden aikana olen huomannut miten minua on alettu katsomaan pitempään kadulla, ratikoissa, bussissa ja junissa. Minua katsotaan vihamielisesti. Joudun noin kerran viikossa selittämään jollekulle tapaamistani ihmisistä miksi puhun niin hyvää suomea. Vastaan olevani syntynyt ja kasvanut Suomessa ja että äitini on suomalainen. Tämä ei aina kuitenkaan lopeta kielitaitoni ihmettelyä. Joskus nämä ihmiset väittävät kuulevansa puheessani vivahteen “huonoa suomea”. Uskovatko nämä ihmiset siis että ihonväri vaikuttaa ihmisen kykyyn oppia puhumaan omaa äidinkieltään? Noin kuukausi sitten juoksin Helsingissä yöllä pakoon humalaista joka huusi perääni neekerihuoraa. 69


LIITE: RASISMINVASTAISEN TAIDETEOKSEN ANALYSOINTI

Eduskuntavaalien jälkeisellä viikolla kävelin yliopistolle Kortepohjan ylioppilaskylästä. Bussipysäkin kohdalla eräs mies pysäytti minut. Hän kertoi minulle todella uhkaavaan ja vihaisen agressiiviseen sävyyn asuinalueellani ainakin 50 henkilön äänestäneen perussuomalaisia ja olleensa yksi heistä. Päätin olla provosoitumatta ja yritin jatkaa matkaani mutta mies alkoi tivaamaan minulta mielipidettä asiaan. Totesin, että meillä on varmaan aikamoiset erot arvoissa ja että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Mies yritti lähteä perääni ja jatkaa pauhaamistaan. Onneksi pysäkille tuli bussi, johon sitten hyppäsin. Vappuna olimme sitsien jatkoilla baarissa. Porukastamme kaksi eivät näyttäneet ulkoisesti kantaväestöltä. Menimme karaokepuolelle istumaan ja seurueemme huomasi kalju iso valkoinen mies. Hän meni haki karaokelapun ja pian hän lauloi meitä mulkoillen “Olen suomalainen”Tyttöystävä istui pöydässä kehuen miestään ylpeänä. Minua kuvotti. Nyt kun kävelen yksin kotiin pimeällä ja minua vastaan kävelee yksinäinen hahmo menen kananlihalle ja minua pelottaa, koska en ole valkoinen. Mutta ei en aio pelätä enkä aio käpertyä nurkkaan. Minulta on usein kysytty mistä uskon maahanmuuttokriittisten mielipiteiden sekä puhtaan rasismin nousun johtuvan. Uskon ongelman juuren olevan yleisessä kurjistumisessa ja tuloerojen kasvussa. Puolueet ovat 70


epäonnistuneet pitämään yllä hyvinvointivaltiota ja me olemme epäonnistuneet sen vaatimisessa. Me olemme antaneet tuloerojen kasvaa ja pahoinvoinnin polarisoitua. Olemme tehneet surkeaa asuntopolitiikkaa ja antaneet sellaisten asuinalueiden syntyä, joille tungetaan asumaan vain maahanmuuttajia. Me emme ole onnistuneet nostamaan ihmisiä työttömyydestä ja samalla olemme antaneet julkisten palveluiden laadun romahtaa sellaiseen jamaan, että niitä käyttävät enää ne joilla ei ole muuhun varaa. Ei ole mitään taikatemppua tilanteen pelastamiseksi. Hyvä alku on ryhtyä puhumaan siitä miten tuloerojenkasvu pysäytetään, miten julkisten palveluiden haluttavuutta ja laatua voidaan parantaa, millaisia asuinalueita meidän tulee rakentaa, jotta kaikki voivat asua yhdessä ja millainen kielenkäyttö julkisessa keskustelussa on hyväksyttävää. Minua vituttaa, mutta en aio lannistua. Aion kävellä edelleen pimeällä yksi kotiin vaikka minua pelottaisikin ja ennen kaikkea aion tehdä työtä sellaisen yhteiskunnan eteen, jota rakennetaan tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden hengessä ja jota ei tarvitse hävetä.

71


III

IDENTITEETIN VAHVISTAMINEN, VOIMAANNUTTAMINEN TOIMIMAAN ITSEÄ JA TOISTA KUNNIOITTAEN

HENKILÖKOHTAISET HARJOITUKSET, KONTAKTIHARJOITUKSET, ROHKAISEVAT ESIMERKIT

KUKA MINÄ OLEN? KESTO:

TARVIKKEET:

30 minuuttia

äänentoisto, valkokangas, videotykki, kyniä, paperia, fläppipaperia, tusseja

TOTEUTUS

Näytä alkuun ajatuksia herättävä video: Kansalaiset feat. Medborgare: Olen suomalainen (5.00) YouTube: https://www.youtube.com/watch?v=v7ch4mJ51CA Jaa videon katsomisen jälkeen osallistujille tyhjät paperit ja kyniä. Ohjeista osallistujia vastaamaan viisi kertaa kysymykseen ”Kuka minä olen?” kirjoittamalla hiljaa vastauksia omalle paperille. Harjoitus tehdään yksin. Samalla ei saa jutella, eikä oman paperin tekstejä näytetä toisille. Ohjeista aloittamaan jokainen vastaus sanoilla ”Minä olen…”. Kun osallistujat ovat valmiita, ohjeista heitä seuraavaksi kirjoittamaan itsestään viisi hyvää asiaa vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

72


Millä tavoilla minä olen hyvä?

Missä asioissa olen hyvä?

Mitä hyvää minussa on?

Mistä pidän itsessäni (esim. luonne, tapa olla, tekeminen)?

Kun kaikki ovat valmiita, pyydä osallistujia merkitsemään listaan:

PURKU

asia, jota ei haluaisi jakaa tälle porukalle

asia, jonka olettaa olevan ainutlaatuinen tässä porukassa

asia, jonka voisi jakaa tälle porukalle

Lopuksi on hyvä purkaa harjoite käyttämällä apuna seuraavia kysymyksiä: •

Millä tavalla kirjoitan itselleni silloin, kun tekstiä ei tarvitse jakaa muille (esim. rohkeasti, herkkiä ja heikkoja kohtia, salaisuuksia)?

Mikä estää minua jakamasta henkilökohtaisia asioita toisille (esim. pelko, leimaantuminen, rooliodotukset, yksityisyys)?

Mikä auttaa minua jakamaan henkilökohtaisia asioitani muille (esim. luottamus, vastavuoroisuus, rakkaus, hyväksyntä, rohkeus)?

73


LOPUKSI

Purkukysymysten jälkeen, ohjeista osallistujia kirjoittamaan jokaiselle ryhmässä olevalle yksi lappu seuraavista asioista: •

Mikä mielestäsi tässä toisessa ihmisessä on hienoa tai kaunista?

Mitä arvostat hänessä?

Mitä ihailet tai kunnioitat hänessä (esim. luonteessa, tavassa olla, tekemisissä)?

Ohjeista osallistujia kirjoittamaan lapun reunaan sen henkilön nimi, jolle lappu on tarkoitettu. Pyydä tämän jälkeen osallistujia muodostamaan kuja (seisten, vastatusten toisiaan), jonka läpi jokainen kävelee yksi kerrallaan. Kun yksi kävelee kujan läpi, muut lukevat hänestä kirjoittamansa positiiviset asiat. Kun kaikki ovat kävelleet kujan läpi, kysy heiltä purkukysymyksiä:

74

Oliko helppoa/vaikeaa kirjoittaa itselle?

Entä toiselle?

Yllättikö jokin sinut?

Miltä tuntui kuulla toisten positiivisia havaintoja itsestä? Miksi?

Miltä tuntui kirjoittaa positiivisia asioita toiselle?

Tuliko toisten kirjoittamissa lapuissa samoja asioita, joita kirjoitti itselleen?


RYHMÄJÄSENYYS KESTO:

TARVIKKEET:

20 minuuttia

”Sori vaan kaverit, mutta olen somali” –teksti (löytyy harjoituksen liitteenä), fläppitaulu

TOTEUTUS

Jaa osallistujille teksti: ”Sori vaan kaverit, mutta olen somali”. Pyydä heitä lukemaan se. Kun kaikki ovat lukeneet tekstin, keskustelkaa siitä yhdessä vastaamalla seuraaviin kysymyksiin: •

Millaisia ryhmiä on?

Mihin ryhmiin kuulun? Listaa ne fläppitaululle. (Esim. suomalaisuus, eurooppalaisuus, maailmankansalaisuus, helsinkiläisyys, ihmisyys…)

Mitä luonteita ryhmillä on? Mitä on esimerkiksi suomalaisuus? Kuka määrittelee sen? Kuka saa määritellä? Kuka saa kuuluua joukkoon? Kuka päättää kuka kuuluu joukkoon?

Millaisessa asemassa eri ryhmät ovat suhteessa toisiinsa?

75


LIITE / RYHMÄJÄSENYYS

WARDA AHMED

SORI VAAN KAVERIT, MUTTA OLEN SOMALI Olen somali, muslimi, maahanmuuttaja ja pakolainen. Nämä identiteetit ovat osa minua. Toivoisin silti ettei minun tarvitsisi olla puolustamassa taustaani koko ajan. Interkulttuurisista lähtökohdista tulevalle nuorelle Suomi on paikka, jossa hänen minuutensa kyseenalaistetaan jatkuvasti. Interkulttuuriset nuoret joutuvat kulttuuritaustansa tai muiden syiden takia palloilemaan usean todellisuuden välillä. Meidän on ollut pakko miettiä toimintamalleja moniin asioihin omin päin, eikä ympärillä ole aina ollut samassa tilanteessa olevia nuoria tai aikuisia. Sujuva liikkuminen kulttuurien välillä ei synny helposti. Jossain vaiheessa sitä havahtuu siihen, ettei olekaan samanlainen kuin muut. Kaupunki ei ole esteetön tila muiden ennakkoluulojen takia. Sinulla voi esimerkiksi olla ihan eri asenne alkoholiin kuin ystävilläsi. Ystäväsi sanoo, ettei voi näyttäytyä kanssasi keskustassa, kun mummo ei ymmärtäisi. Huomaat että venäläiset ja virolaiset nuoret oppivat nopeasti piilottamaan osan itsestään. Kotikieltä käytetään vain omassa porukassa ei koskaan julkisesti ja nimi suomalaistuu kavereiden suussa. Nuori on kuin kameleontti, joka pyrkii pakon edessä assimilaatioon. Itsensä kieltäminen ei ole kuitenkaan tervettä. Monilla lapsilla herääminen tähän tilanteeseen tapahtuu jo varhaisessa vaiheessa. 76

Lähde: Normit nurin -opas


Joskus lapsi on koulunsa tai luokkansa ainoa näkyvästi erilainen. Näkyvästi erilainen tarkoittaa sitä, ettei täytä asetettua suomalaisuuden normia. Suomalaisuuden normeista ilmeisin on vaalea ulkonäkö. Minut toiseutetaan jatkuvasti hyvin monella tavalla, ensisijaisesti ulkonäön kautta. Ulkonäön erilaisuutta korostetaan ylettömästi, kehutaan”eurooppalaisia” piirteitä ja kehoitetaan näyttämään vähemmän afrikkaiselta tai muslimilta. Nuorilla pitäisi olla mahdollisuus muodostaa omaa sosiaalinen identiteettinsä niistä aineksista mitkä ovat heille läheisimpiä. Siksi on tärkeää purkaa olemassa olevia normistoja ja negatiivisia asioita , joita eri kulttuuritaustoihin liitetään. Ympäristö sulkee tietyiltä ihmisryhmiltä, ja myös minulta, mahdollisuuden olla suomalainen. Opettajana olemistani on kyseenalaistettu. On kysytty miten voin toimia opettajana suomalaisille lapsille, kun en ole aito suomalainen. Opettajankoulutuslaitos on minulle ollut homogeenisen suomalaisuuden viimeisimpiä linnakkeita. Suomalainen en siis voi olla, mutta ihmisillä on valmiit ennakkoluulot siitä mitä voin olla. Minun on sovittava käsitykseen siitä millainen on afrikkalainen, pakolainen, maahanmuuttaja tai muslimi. Kokemuksesta tiedän, että nämä kaikki määreet ja niihin liitetyt negatiiviset asiat tiivistyvät sanaan somali. Somali on syrjäytynyt, alistettu, varas, raiskaaja, taakka, sossupummi ja islamistimerirosvo. Olen ylpeästi somali kaikesta määrittelystä huolimatta. Sitä tekopyhyyttä en niele kun minulle tullaan sanomaan, että olen ”hyvä somali”. Minusta etsitään uhria, joka on rohkeasti kääntänyt omalle ryhmälle selkänsä, jotta voisi olla jotain muuta. Sori vaan kaverit, mutta olen somali – ja myös paljon muuta. 77


LIITE / RYHMÄJÄSENYYS

Surullista on myös se, että suomalaiseksi ei voi tulla, mutta siihen pitäisi kuitenkin jatkuvasti pyrkiä. On asioita joita suomalaiset liittävät suomalaisuuteen kuten puhdas luonto, rehtiys ja itsenäisyys. Miksi kukaan ei haluaisi pyrkiä kohti näitä arvoja? Valitettavasti suomalaisuus näyttäytyy eri tavalla muille. Suomalaisuudesta välittyy näköalattomuus, alkoholismi, sulkeutuneisuus, ylimielisyys ja holhoavuus. Miten voi silloin olettaa, että joku jolla on valinnanvaraa ottaako vai eikö ottaa suomalaisuutta mukaan identiteettinsä rakennusaineeksi, valitsisi ottaa osaa tähän kansalliseen murhenäytelmään? Jossain vaiheessa tajuaa, että vaikka kuinka käy sitä valkopesuprosessia läpi, niin ei tässä ole kukaan muuttumassa suomalaiseksi. Suomalaisuuden pitää ensin muuttua ja sen pitää saada särmää, värejä ja variaatiota. Suomalaisuuden pitää edustaa jotain muuta kuin Elovenaa. Interkulttuurisilla nuorilla on normien tuomien rajoitusten lisäksi myös paljon mahdollisuuksia. Maiden rajat eivät sido heitä, kulttuurien välissä sukkuloiminen on opittu, syntymälahjaksi on jo saatu useampi kieli ja sukulaisia löytyy useista eri maista. Koulun pitäisi tukea nuoria oman sosiaalisen identiteetin rakentamisessa. Koulussa pitäisi purkaa suomalaisuuden kliseistä normistoa. Identiteetin perusteet rakentuvat jo varhaislapsuudessa, mutta nuorena oman sosiaalisen identiteetin muodostumisesta tulee tietoinen prosessi. Ympäristön pitää olla suotuisa, kannustava ja tarjota sille tarvittavat rakennusaineet. 78


Kansainvälisyyspäivät eivät ole mikään tapa ottaa huomioon interkulttuurisia oppilaita ja henkilökuntaa. Koulun ilmapiirin pitää olla vapaampia ja moniarvoisempi. Opinto-ohjaajan pitää tasapuolisesti kannustaa nuoria hakeutumaan kiinnostamalleen alalle jos on mahdollisuuksia. Opinto-ohjaajan tehtävä ei ole arvioida soveltuuko nuori tälle tai tuolle alalle kulttuuritaustansa vuoksi vaan taitojensa ja kiinnostuksensa mukaan. Usein opinto-ohjaajat ja opettajat suhtautuvat interkultuurisiin nuoriin jopa vielä tavallista jyrkemmin sukupuolinormatiivisesti. Jokaisesta konfliktitilanteesta koulussa ei pidä tehdä kulttuurikysymystä. Että tekikö se Warda tuolla tavalla, koska on somali, muslimi tai mamu? Tasaveroinen kollegiaalisen hengen tulisi ulottua koko koulun henkilökuntaan oli talkkari sitten Ghanasta ja resurssiopettaja Somalimaasta. Usein näiden normistojen ylläpitäjiä kouluissa ovat opettajat ja vanhemmat. Opettajan asenne nuoreen on merkittävää. Suhtautuuko opettaja säälinsekaisen halveksien somalityttöön vai näkeekö hän tämän samanveroisena oppilaana muiden kanssa luokassa? Viitsiikö opettaja opetella oppilaansa nimen lausumisen oikein? Panostetaanko koulussa oman äidinkielen ja uskonnon opetuksen laatuun? Nostetaanko interkultuurinen nuori aina oletetun kulttuuritaustansa edustajana parrasvaloihin, ei koskaan muulloin? Vielä viimeiseksi nuorten pitäisi olla ylpeitä omasta taustastaan ja vallastaan määritellä itseään niin kuin kokevat olevansa. Olit sitten maahanmuuttaja, paluumuuttaja, pakolainen, adoptiolapsi tai vaihto-oppilas on sinulla samat oikeudet kuin muillakin nuorilla. 79


15 MINUUTIN TAUKO


IV

KUN JUMITTAA

LYHYITÄ VIRITTÄVIÄ HARJOITUKSIA KOSKA TAHANSA KÄYTETTÄVÄKSI

Silloin kun energiataso ryhmässä laskee, on hyvä tehdä lyhyitä virittäviä harjoituksia, josta tämä on yksi esimerkki.

AIVOJUMPPA KESTO:

5 minuuttia TOTEUTUS

82

Pyydä osallistujat rinkiin. Tämän jälkeen, ohjeista jokaista piirtämään ilmaan oikealla kädellä neliötä. Hetken päästä, ohjeista edelleen jatkamaan neliön piirtämistä oikealla kädellä ja ottamaan vasemman käden mukaan piirtämään ilmaan ympyrää. Pyydä osallistujia jatkamaan tätä hetki, jonka jälkeen aivojumppa on ohi.


V

POHTIA OMAA SUHTAUTUMISTA MONIMUOTOISUUTEEN, YHDENVERTAISUUTEEN, RYHMÄJÄSENYYKSIIN JA VALTASUHTEISIIN

ENNAKKOLUULOJEN KOHTAAMINEN, HARJOITTEITA

RASISMIA KOHTAAVIEN NUORTEN VASTASTRATEGIAT KESTO:

TARVIKKEET:

10 minuuttia

äänentoisto, valkokangas, videotykki

TOTEUTUS

Näytä osallistujille kaksi videoesimerkkiä rasismia kohtaavien nuorten vastastrategioista, joissa käytetään taidetta. Musta barbaari / Salil eka, salil vika (3.10), YouTube: http://www.youtube.com/watch?v=a0efCvco2uI Laura Eklund Nhagan video ”Avoin kirja valkoiselle miehelle” (2.58), YouTube: http://www.youtube.com/watch?v=sGts9CSbz1Y Videoiden jälkeen, pyydä osallistujia ottamaan pari. Ohjeista kirjoittamaan videoista virinnyt, itseä pohdituttava sana parin selkään. Parin tulee yrittää arvata, minkä sanan toinen kirjoitti. Pyydä tämän jälkeen pareja keskustelemaan siitä sanasta, joka kirjoitettiin toisen selkään. Voit käyttää apunasi seuraavia kysymyksiä: •

Miksi kirjoitit sen sanan?

Mitä aihe sinussa herättää? 83


VI

RAKENTAVAN TOIMINNAN TAITOJEN OPPIMINEN

DRAAMAHARJOITTEET

PATSASKUVAHARJOITUS – VAIHTOEHTOISTEN RATKAISUJEN HAKEMINEN RASISTISIIN TILANTEISIIN KESTO:

30 minuuttia TOTEUTUS

Jaa ryhmä 4-6 hengen ryhmiin. Ohjeista ryhmiä seuraavanlaisesti: Jokainen ryhmässä oleva jakaa kokemuksen rasismista, syrjinnästä tai epäoikeudenmukaisesta kohtelusta josta on joskus kuullut, lukenut nähnyt tai kokenut itse esim. lehdestä, elokuvasta, tv:stä, kaverin puheista, kadulla ym. Tämän jälkeen jokaisen ryhmän tulee valita kerrotuista tarinoista yksi, jota nuoret haluavat pohtia tarkemmin. Tästä valitusta tarinasta tehdään patsaskuva. Patsaskuva on liikkumaton, pysäytetty kohtaus kerrotusta tarinasta. Patsas tehdään tarinan keskeisestä tilanteesta, jossa syrjintä on näkyvimmillään. Tarinassa esiintyvät ihmiset ovat paikoilleen jähmettyneinä, toteuttamassa tarinan syrjintätilannetta. Näytä osallistujille esimerkki patsas jonkin esimerkkitilanteen kautta. Esimerkiksi nainen bussissa huutaa lapselle: ”painu takaisin sinne mistä tulitkin” – patsaskuvassa voi olla huutajanainen, lapsi jolle huudetaan, muutama muu matkustaja ja kuski – jokainen reagoi tavallaan, mutta

84


kaikki ovat kuvassa paikoilleen jähmetettyjä. Osallistujat luovat kussakin ryhmässä oman patsaskuvansa. Ryhmän tulee valita roolit ja asemoida ryhmän jäsenet tilanteeseen. Tarinan kertonut henkilö saa johtaa tekemistä. Jokainen ryhmä esittää patsaansa vuorollaan, jonka ohjaaja purkaa. PURKU

Mitä näette tässä?

Ketä nämä ihmiset ovat ja mitä ne tekevät?

Minkälainen tilanne voisi olla kyseessä?

Patsaiden herättäminen: ohjaaja voi pyytää katsojia koskemaan yhtä näyttelijää, jolloin tämä sanoo ääneen, mitä on kohtauksessa sanomassa tai ajattelemassa

Muuttuiko käsitys tilanteesta?

Annetaan näyttelevän ryhmän kertoa tilanne, mistä on kysymys

Miten tilanteen voisi ratkaista: katsojat alkavat pohtia ratkaisuehdotuksia •

miten muuttaa tilannetta, jotta se olisi oikeudenmukainen? Miten tilanteessa olevat ihmiset voisivat toimia toisin?

pitääkö tilanteeseen tuoda joku muu ihminen, jotta se voidaan ratkaista?

Lopuksi patsastarinan omistaja kertoo, miten tilanne oikeasti ratkesi, jos tietää. 85


VII

OTTAA KANTAA RASISMIA VASTAAN NÄKYVÄSTI JA KUULUVASTI, TOIMIA ESIKUVINA MUILLE NUORILLE

YHTEISÖTAITEELLINEN PROSESSI, TAITEEN ESITTÄMINEN MUILLE, AKTIVISMI, KANTAA OTTAMINEN

TAITEELLISEN TEOKSEN TYÖSTÄMINEN KESTO:

TARVIKKEET:

50 minuuttia

kamera, paperia, kyniä, tusseja, muovailuvahaa yms.

TOTEUTUS

Jaa osallistujat pienryhmiin. Pyydä ryhmiä pohtimaan seuraavia asioita: a) Tunteet •

Mitä tunteita rasismi / tähän asti koettu herättää?

Miten haluatte kuvailla, ilmaista tai käsitellä näitä tunteita? Miten haluatte välittää ja jakaa näitä tunteita toisille?

b) Kantaaottava rasisminvastainen teos •

86

Mitä haluatte sanoa rasismiin liittyen? Mitä vaatimuksia teillä on rasismiin liittyen?


Kenelle kohdistatte viestin? Opettajille? Nuorisotyöntekijöille? Muille nuorille? Yhteiskunnalle?

Seuraavaksi ohjeista ryhmää valitsemaan muoto, jolla viesti välitetään. Teos voi olla taiteellinen (esim. näytelmä, laulu, valokuvasarja…), mutta sen ei tarvitse olla sitä. Se voi myös olla vaikkapa mielipidekirjoitus (julistus, mielenosoitus, vetoomus, teesien lista…). Teosta suunnitellessa on hyvä miettiä •

teoksen tavoite

viesti / sanoma / kysymys

kohde

väline / keino

haluttu tulos / muutos / vaikutus

Lopuksi teos esitetään muille ryhmille (ja vielä laajemmalle yleisölle, jos osallistujat haluavat). Voit esittää lopuksi purkukysymyksiä: •

Millaista työskentely oli?

Mitä ajatuksia ja tunteita muiden teoksista heräsi?

87


VIII

MAHDOLLISUUS SULKEA PROSESSI JA JATKAA ITSENÄISESTI

PURKU JA PALAUTE

PURKU JA ARVIOINTI KESTO:

TARVIKKEET:

15 minuuttia

tusseja, fläppipaperia

TOTEUTUS

Laita neljälle eri seinälle valmiiksi fläppipaperit, jotka sisältävät seuraavat kysymykset (yksi kysymys/fläppipaperi tai seinä). •

Mitä työpajassa oli hyvää?

Mitä jäit kaipaamaan?

Millaisia välineitä sait työpajasta?

Vapaa sana

Pyydä osallistuja kiertämään omassa tahdissa fläpiltä fläpille ja vastaamaan kysymyksiin. Lopuksi ohjaaja lukee ne ääneen yhdessä osallistujien kanssa.

88

Profile for Allianssi

Art Against Racism  

Opas rasisminvastaisesta taidetoiminnasta nuorten kanssa (2015)

Art Against Racism  

Opas rasisminvastaisesta taidetoiminnasta nuorten kanssa (2015)