Issuu on Google+

Koko kansan autokauppa

i p p u o J Rinta Anna-Liisa Lilius

1


Kustantaja: Rinta-Joupin Autoliike Oy J. Rinta-Jouppi Oy Graafinen suunnittelu: Tiina Haavistola Kuvien skannanus ja käsittely: Jussi Karnijoki Kannen kuvat: Rauno Rinta-Joupin albumi ja Seppälän Valokuvaamo/Maria Mäkelä ISBN 978-952-92-9176-2 Paino: Bookwell Oy, Porvoo 2011

2


Lukijalle

T

arinoiden kautta, jokamiehen luettavaksi, ei liian lavea eikä makea. Näillä evästyksillä Rauno, Jarmo ja Ari Rinta-Jouppi antoivat keväällä 2010 tehtäväkseni koota kirjaksi Rinta-Joupin Autoliikkeen ja J. Rinta-Joupin historia. Sain ensi havaintoni pohjalaisesta autokauppaperheestä kesällä 1969, kun tuleva appeni esitteli miniäkokelaalleen Tervajoen kylää. Jo silloin kylästä oli mahdotonta puhua mainitsematta Rinta-Jouppia. Ajan mittaan havaintoja on tullut lisää. Opiskelutoverit säästivät matkarahoja ajamalla Rinta-Jouppien ostamia autoja Helsingistä Pohjanmaalle. Myöhemmin autoliikkeen ohi ajaessa tuli tavaksi arvuutella pihan automäärästä talouden suuntaa. Vuosikymmenet taloustoimittajana opettivat lukemaan numeroita sekä tutkailemaan markkinoita ja kilpailutilannetta. Autokauppa-alan vertailujen kärkijoukossa on 1990-luvulta saakka ollut kaksi Rinta-Jouppien autokauppayritystä. Uudella vuosituhannella ei voinut olla huomaamatta, miten Rinta-Joupin kyltit täplittivät koko Suomen Rovaniemeltä Helsinkiin. Monenlaista maatalouskauppaa tehnyt Toivo Rinta-

Jouppi myi ensimmäisen auton 1950-luvun alussa. Suomessa oli silloin vajaat kolmekymmentä tuhatta henkilöautoa. Nyt niitä on melkein kolme miljoonaa. Markkinoiden huikea kasvu ei kuitenkaan ole ollut riittävä menestyksen tae. Kasvun tuomiin mahdollisuuksiin on päässyt käsiksi vain se, joka on osannut myös sopeutua rajuihin yhteiskunnan murroksiin ja monenlaisiin talouden sokkeihin. Rinta-Joupit ovat osanneet mutta myös pitäneet tiukasti kiinni omasta perinteestään. Toivon luoma omintakeinen pohjalainen kaupantekotyyli elää vahvana sekä Rinta-Joupin Autoliikkeessä että J. Rinta-Joupissa. Näistä aineksista syntyi ajatus ja innostus: tämän yrittäjäperheen tarina ansaitsee tulla kootuksi ja kerrotuksi. Kaupanteko on aina ollut Rinta-Joupissa pääasia, ei pöytäkirjojen kirjoittaminen. Siksi tämä kirja olisi vain tyhjä kuori ilman perheen, työntekijöiden, asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden muistoja. Erityinen kiitos kuuluu Rauno Rinta-Joupille, jonka kokemukset ja näkemys ulottuvat suvun kaupantekohistoriaan sotia edeltävältä ajalta nykypäivään, kolmannen ja neljännen polven arkeen.

Keravalla 30.5.2011 Anna-Liisa Lilius

3


1930

Isoisä myy auton 5 Autokauppaperhe syntyy 8

1940

Hevosia, heinää, porsaita 12

1950

Autokauppaa pohjalaistuvasta 20 Joupin Topi, kauppa verissä 28

1960

Yhteispelillä veljesten kesken 34

1970

Toyotalla isoon piiriin 46

1980

4

Lisävoimia kiihdytysajoon 56

1990

Omistusten uusjako 71 Pohjalainen lamalääke 76

2000

Kaksi ketjua, kaksi profiilia 92 Autokauppa ja elämä 110 Liike jatkuu 122


Isoisä myy auton Auto! Se tulee mieleen sanasta Rinta-Jouppi. Pohjalaisesta maatalosta on pitkä matka autokaupan huipulle. Rinta-Joupit ovat tuon matkan tehneet ja varmuuden vuoksi ottaneet kaksi kärkipaikkaa.

P

ohjalainen liikemies Toivo Rinta-Jouppi on vuonna 1953 kolkutellut junalla kauppamatkalle Rovaniemelle. Kaupunki on hänelle tuttu. Rinta-Jouppi on tehnyt 1930-luvun alkupuolelta saakka pohjoisessa paljon etenkin hevoskauppaa. Nyt Toivolla on kuitenkin muuta mielessä. Kotimatkalla junan tavaravaunussa ei matkaa etelään hevosia, vaan auto. Se on jo hieman kolhiintunut Ford Rheinland, Reinin Ford, Saksassa valmistettu avolavakuormaauto. Auton ostaminen on työn takana sodanjälkeisessä Suomessa. Käytettyjä autoja on vähän, uudet ovat ankaran tuontisäännöstelyn vuoksi harvinaisuuksia. Liikemiehenä Toivo Rinta-Jouppi on kuitenkin tiennyt, että juuri Rovaniemeltä kannattaisi yrittää. Lappi on sodan jäljiltä raunioina. Siksi jälleenrakennus alkaa sieltä, ja työt vetävät kuorma-autoilijoita pohjoiseen. Toivon kotiasema on Seinäjoen ja Vaasan puolimatkassa sijaitseva Tervajoki. Toivolla itsellään ei vielä ole ajokorttia, mutta kaksi hänen pojistaan, Rauno ja Reijo, on jo ehtinyt täyttää kahdeksantoista vuotta ja hankkia ajokortin.

Pojat odottavat isäänsä ja uutta autoa Tervajoen asemalla. Vanhemman oikeudella Rauno nousee junantuoman Reinin Fordin rattiin ja ajaa parin kilometrin matkan asemalta kotitalon pihaan. Siellä on jo innostuneita kylänmiehiä odottamassa. Yksi heistä ei tyydy vain katselemaan, vaan ryhtyy tosissaan hieromaan autosta kauppaa. Toivo on kuulu siitä, ettei turhia aikaile. Niin on nytkin. Kun auton hinnasta syntyy sopu, Toivo tekee oitis kaupat. Tästä Rinta-Joupit sanovat kipinän syttyneen: autojakin voisi myydä!

Isoisän jäljillä Keväällä 2010, kuusikymmentä vuotta Toivon ensimmäisen autokaupan jälkeen, ympyrä sulkeutuu. Rinta-Joupin Autoliike Oy kutsuu lappilaisia Rovaniemen-liikkeensä avajaisiin. Yrityksen omistaa Toivon pojanpoika, Raunon poika Ari Rinta-Jouppi. Tuhat kilometriä etelämpänä on toiset avajaiset. J. Rinta-Jouppi Oy avaa pääkaupungin kupeessa Vantaalla suuren matkailuautokeskuksen.

ISOISÄ MYY AUTON

5


,,

Rinta-Jouppien ensimmäinen oma auto oli 1940-luvun lopulla ostettu Ford Thames -kuormaauto. Sen kyljessä poseeraavat Rauno vasemmalla) ja Reijo Rinta-Jouppi, sisar Raija (lavalla vasemmalla) ja Mäkisen Leila naapurista. Kopissa istuu serkkutyttö Ritva Takala (Heinonen).

Tuliaisia markkinoilta ”Rovaniemeltä hankittu Reinin Ford ei ollut ensimmäinen automme. Jo vuonna 1948 isä osti Kristiinankaupungin markkinoilta englantilaisen Ford Thames -kuorma-auton. Mehän olimme tosi innostuneita, kun auto kaarsi pihaan. Kellään ei ollut

Ford Thamesilla haettiin pitkin Pohjanmaata kotieläimiä, jotka Tervajoella lastattiin junaan. Alkuun piti palkata kuskeja, koska meillä kellään ei ollut ajokorttia. Kuskit olivat enimmäkseen oman kylän poikia. Ensimmäinen omassa käytössä ollut

ajokorttia, mutta kohta lähdimme autoa

henkilöautomme oli tuliterä piikkinok-

kokeilemaan. Kyläteillä ajettiin, ensin

ka-Škoda, jonka isä osti 1950-luvun

hiljaa, sitten kovaa. Joku aina neuvoi,

alussa. Vuonna 1953 hankittiin Renault

yksi osasi yhtä, toinen toista.

Prairie -farmariauto. Se oli näppärä ja

Minä täytin pian kahdeksantoista ja menin heti autokouluun. Voi tietysti olla taidon puutettakin,

hyvä ajaa ja kävi silloin tärkeisiin porsaskuljetuksiin, kun otti penkit pois. Oikein hieno auto oli vuoden 1955

mutta paljon teimme syntiä sen auton

Hillman Minx, jonka isä pitkän jonotuk-

kanssa. Se oli huono lähtemään käyn-

sen jälkeen sai ostaa vaasalaisesta au-

tiin pakkaskeleillä.

toliikkeestä.” RAUNO RINTA-JOUPPI

6

ISOISÄ MYY AUTON

RAUNO RINTA-JOUPIN ALBUMI

J. Rinta-Joupin omistaa Jarmo Rinta-Jouppi. Hänkin kulkee isoisän jalanjäljissä. Jarmo Rinta-Jouppi on Ari Rinta-Joupin vanhempi veli. Sattumalta syntyneestä yhden käytetyn kuorma-auton kaupasta on kehittynyt kaksi Suomen autokaupan kärkijoukkoon kuuluvaa yritystä. Kukaan ei enää nyrpistele autokauppiaiksi ryhtyneitä hevoskauppiaita. Rinta-Jouppien tarinaa kuljettavat intohimo kaupantekoon, arkinen työ ja kyky yhdistää mahdottomilta tuntuvat vastakohdat: miten voi yhtaikaa tienata ja tinkiä, olla vaatimaton ja pohjalainen, syrjässä ja keskellä, varovainen ja äärimmäisen nopea, pitää kiinni perinteistä ja kokeilla ensimmäisenä uutta?


7


Autokauppaperhe syntyy Rinta-Joupit ovat pohjalaista talonpoikaissukua. Jo isoisän isän veri veti kuitenkin vastustamattomasti kaupankäyntiin.

A

RAUNO RINTA-JOUPIN ALBUMI

merikan-kuume on Etelä-Pohjanmaalla huipussaan 1800-luvun lopulla. Myös lähes kolmekymppinen talollisen poika Jaakko Jouppila, myöhemmin Rinta-Jouppi, Seinäjoelta päättää lähteä. Sana on kiertänyt. Amerikassa olisi töitä ja hyvät palkat. Töitä riittääkin tekevälle miehelle. Enimmäkseen Jaakko on rakennustöissä, mutta karjapaimenenkin pes-

8

AUTOKAUPPAPERHE SYNTYY

ti kelpaa. Onnikin on matkassa, kun kaveriksi sattuu ”kielinen” suomalainen. Tämä auttaa Jaakkoa töiden etsimisessä ja palkkasaatavien turvaamisessa. Vain kolmannes suuren siirtolaisaallon aikana Amerikkaan muuttaneista palaa Suomeen. Jaakko RintaJouppi on yksi palaajista, eikä hän palaa tyhjin käsin. Kotipuolessa Jaakko herkistyy perheenperustamisajatuksiin ja vie vihille Maria Rantalan (o.s. Pirilä) Ylistarosta. Maria on nuori leski, jolla on kaksi pientä lasta ja miehen sairastelun vuoksi velkaantunut ja rapistunut maatila. Jaakko lunastaa Amerikan-rahoillaan tilan velkojilta ja aloittaa samalla uuden uran. Jaakolla on palo kaupantekoon, ja hän ryhtyy kiinteistösijoittajaksi. Pariskunta tekee tilallaan hartiavoimin työtä muutaman vuoden ja myy sitten tilan eteenpäin. Rahoilla Jaakko ja Maria ostavat uuden tilan, kohentavat sitä jonkin aikaa ja myyvät taas eteenpäin.

Jaakko Rinta-Jouppi aloitti liiketoiminnan lunastamalla vaimonsa Marian kotitilan velkojilta.


Vuonna 1907 syntynyt Toivo-poika on ehtinyt muuttaa jo puolenkymmentä kertaa, kun vanhemmat 1920luvun alkupuolella ostavat Vähänkyrön Tervajoen kylästä Rahkon tilan. Siitä tulee Toivon koti loppuiäksi.

Jaakolla ja Marialla on Toivon lisäksi toinenkin poika, Juho eli Jussi. Lisäksi perheeseen kuuluvat Marian tyttäret Lyyli ja Aili. Jussi on lukumiehiä, opiskelee agronomiksi ja valitsee virkauran. Myös hänen kuusi lastaan seuraavat isäänsä akateemisille aloille. Nuorempi poika Toivo valmistautuu kotitalon isännyyteen ja käy kansakoulun jälkeen Kauhajoen maamieskoulun. Hänestä tuleekin Rahkon eli Rinta-Joupin isäntä jo 27-vuotiaana, kun Jaakko Rinta-Jouppi kuolee vuonna 1934. Toivo on kuitenkin isänsä poika. Maahenki on vahva, mutta vielä vahvemmin mieltä kiehtoo kaupanteko. Jo isänsä kuollessa nuori Toivo Rinta-Jouppi on täysverinen liikemies, joka käy laajaa maatalouskauppaa ympäri Pohjanmaata ja pohjoisessa Rovaniemeä myöten. Rinta-Joupin nuorta isäntää ei peltotöissä näy. Liiketoimet vievät ajan, mutta on toinenkin syy. Toivo on nuorena sairastunut tuon ajan pelätyimpään kansantautiin, tuberkuloosiin. Tauti on talttunut, mutta raskaat maatyöt pitää jättää muille. Virallisesti Toivon liiketoimet ovat kuitenkin aina maatalouden sivuelinkeino. Rinta-Joupin ensimmäisen karjankuljetusauton kyljessä lukee kyllä näyttävästi T. RintaJouppi, mutta sen nimistä rekisteröityä yritystä ei ole. Perinnöksikin Toivo haluaa jättää lapsilleen maata. Vaurastuessaan hän laajentaa tiluksiaan niin, että on kuollessaan paitsi tunnettu maatalouskauppias myös ison tilan isäntä. Toivolta perityt maat ovat yhä jälkipolvien hallussa, mutta kukaan ei itse viljele niitä. Toivon käynnistämäs-

RAUNO RINTA-JOUPIN ALBUMI

Juuret maassa

Rimi-koira oli nuoren Toivo Rinta-Joupin uskollinen ystävä. Kuva on 1920-luvun alkupuolelta.

sä liiketoiminnassa on sen sijaan ollut jollain tavalla mukana jokainen hänen jälkeläisensä.

Isä näyttää suuntaa Toivon elämä etenee vauhdikkaasti. Ennen 30-vuotispäiviään hän on käynyt maamieskoulun, suorittanut va-

AUTOKAUPPAPERHE SYNTYY

9


,,

Toivon pakkoruotsi

RAUNO RINTA-JOUPIN ALBUMI

Kouluun isä ei niin patistanut, mutta sanoi aina, että ruotsia pitää oppia. Hän oli varmaan kokenut kielitaidon puutteen liikkuessaan Pohjanmaan ruotsalaisseuduilla. Sain 15-vuotiaana ehdot ruotsin kielessä, ja isä keksi keinon. Hänellä oli hyvä kantakirjaori, ja hän sopi koivulahtelaisen Albert Ahlbäckin kanssa, että ori ja minä pääsemme kesäksi Ahlbäckin taloon kortteeriin ja samalla ruotsin oppiin. Kiersin kesän oriin kanssa Koivulahden taloissa. Tuloksena oli 30–40 varsaa, ja ruotsiakin opin niin, että pääsin sillä taidolla mukavasti alkuun myyntityössä. Ahlbäckit puhuvat hyvää ruotsin kieltä. Reijo oli myöhemmin Ruotsissa kesätöissä. Myös hän oppi kielen, ja vielä tienasikin hyvin.”

Toivo Rinta-Joupin pojat Reijo (vasemmalla) ja Rauno seurasivat isäänsä ensin hevostalleille, sitten kaupantekoon. Kuva on otettu 1930-luvun lopulla.

10

AUTOKAUPPAPERHE SYNTYY

,,

RAUNO RINTA-JOUPPI

Isä puhui aina kielitaidon merkityksestä. Hän näki varhain, että kansainväliset yhteydet lisääntyvät. Me tytöt olimme jo 1960- ja 1970luvuilla ulkomailla englantia ja saksaa oppimassa. Sen ajan maaseudulla olimme kyllä harvinaisia tapauksia.” RIITTA RINTA-JOUPPI


rusmiespalveluksen Viipurissa, aloittanut liikemiehenä, perustanut perheen, tullut isäksi ja kotitalonsa isännäksi. Ennen 50-vuotispäiviään Toivo vaihtaa alaa. Maatalouskauppa jää, tilalle tulee autokauppa. Toivo Rinta-Jouppi kulkee kauppamatkoillaan kaukana, mutta puolison hän löytää läheltä, Vähänkyrön Fillan talosta. Sylvi Filla ja Toivo Rinta-Jouppi menevät naimisiin 1930-luvun alussa ja saavat viisi lasta. Kolme vanhinta ovat poikia, Rauno (1931), Reijo (1935) ja Raimo (1938). Muutamaa vuotta myöhemmin syntyvät tyttäret, Raija (1942) ja kuopus Riitta (1949).

”Isän ajatus oli, että pojista tulisi hyviä, rehellisiä kauppamiehiä ja tytöt koulutetaan. Meillä pojilla riitti hommia. Tallipoikina aloitettiin, ja pikku hiljaa aloimme osallistua myyntiin”, Rauno Rinta-Jouppi kuvaa. Poikia ei tarvitse houkutella kaupantekoon. Koulu sen sijaan ei heitä erityisemmin kiinnosta. Vain nuorin, Raimo, käy keskikoulun loppuun. Lukio jää häneltäkin kesken. Isän kaavailemaa polkua etenevät myös tyttäret. Molemmat suorittavat ekonomin tutkinnon ja – vaikka isä ei rohkaissutkaan tyttäriään perheen liiketoimiin – näyttävät kykynsä myös autokaupassa.

RAUNO RINTA-JOUPIN ALBUMI

Sylvin ja Toivon nuorempien lasten nuoruus oli jo autojen aikaa. 1950-luvun alun kuvassa ovat vanhempiensa kanssa Raija, Raimo ja äidin sylissä Riitta Rinta-Jouppi.

AUTOKAUPPAPERHE SYNTYY

11


Hevosia, heinää, porsaita Toivo Rinta-Jouppi saa isältään opin hevoskauppaan, mutta Tervajoen kylässä on muitakin virikkeitä kaupantekoon.

T

oivo Rinta-Joupin ensimmäinen kauppa on todennäköisesti hevoskauppa. Vähässäkyrössä on ennen sotia paljon karjanvälittäjiä, ja Jaakko Rinta-Jouppikin tekee maatila-afääriensä ohessa hevoskauppaa. Isän esimerkki ei kuitenkaan ole Toivon ainoa ohjaus kaupantekoon. Arkipuheessa Tervajoki käsittää Vähänkyrön Tervajoen kylän ja lisäksi Tervajoen asemanseudun, joka sijaitsee kunnanrajan toisella puolella, Isonkyrön Kylkkälän kylässä. Kooltaan Tervajoki ei ole muutaman sadan asukkaan maalaiskylää suurempi, mutta kaupanteosta kiinnostuneelle virikkeitä on tarjolla kuin kaupunkipaikassa ikään. Toivo Rinta-Joupin lapsuuden aikaan Tervajoki on Suomen suurimpia maatalouskaupan keskuksia. Kylän ympärillä aukeavat laajat viljelylakeudet. Pohjoislaitaa halkoo Kyrönjoki, etelässä kulkee Seinäjoen–Vaasan rata. Tervajoen asemalla pysähtyy 1920-luvulla toistakymmentä junaa päivässä. Kyrönmaan ja ruotsinkielisen rannikkoseudun viljelijät ja kauppiaat lastaavat Ter-

12

HEVOSIA, HEINÄÄ, PORSAITA

vajoella juniin viljaa ja voita, heinää, perunoita, hevosia, lehmiä, porsaita. Junat tuovat kotieläimiä, siemeniä, rehua, lannoitteita, myöhemmin maatalouskoneita. Lisää liikettä tuo posti. Asemapäällikön virkatehtäviin kuuluu tuohon aikaan myös vastuu Isonkyrön, Vähänkyrön ja Vöyrin pitäjien postinjakelusta. Kauppapalveluiden tarjonta on runsas. Vähänkyrön puolella, lähellä Rinta-Jouppien kotitaloa, on neljä kauppaa ja kahvila. Isonkyrön puolella, aseman naapurissa on Kyrönpellon kauppahuone. Se on välittänyt jo 1900-luvun alkupuolella viljaa ja voita Venäjälle saakka. Radan toisella puolella on myös osuusliikkeen myymälä. Rahaa saa Maatalouspankista, jonka kilpailijaksi tulee 1920-luvulla Kansallis-Osake-Pankki. Myöhemmin Tervajoen asemanseudulla on myös säästöpankin ja osuuspankin konttori. Nälkää tai janoakaan ei tarvitse kärsiä. Parikin kahvilaa tarjoaa niihin lievitystä. Asemalla pyörii varmasti kylän poikien mukana myös Toivo Rinta-Jouppi ja imee aavistuksia avarammasta maailmasta.


HEIKKI VIKLA/MAIJA KITINOJAN ALBUMI

Tervajoen asemanseutu oli Toivo Rinta-Joupin aikaan merkittävä maatalouskaupan keskus. Aseman päädyssä on postikonttori. Aseman takana näkyy Lammin liiketalo, jossa oli muun muassa Kansallis-Osake-Pankin konttori.

Hevosia pelloille ja metsiin Isän hevoskaupan jatkaminen on Toivo Rinta-Joupille luonteva tapa ponnistaa liikemiehen uralle. Toisen maailmansodan loppuun saakka Suomen talous käy hevosvoimalla. Hevonen kyntää pellot, kiskoo tukit metsistä, kuljettaa ihmiset ja tavarat paikasta toiseen. Armeijakaan ei marssi ilman hevosia. Tilastot antavat kuvan hevoskaupan mahdollisuuksista. Toivo Rinta-Joupin aloitellessa liiketoimiaan Suomessa on yli 300 000 hevosta ja jokunen tuhat traktoria.

Suhde muuttuu vasta sotien jälkeen. Tervajoen ympäristössä on hyvä asiakaspohja ja Toivon tukena isän hyvä nimi. Jaakko Rinta-Jouppi on saanut isäntien luottamuksen poikkeuksellisen kauppatapansa vuoksi. Hän antoi myymilleen hevosille takuun. Se oli uutta. Hevosten tarve vaihtelee rajusti eri alueilla eri vuodenaikoina. Vuosikymmenien ajan Rinta-Jouppien tapaiset välittäjät ovat olleet välttämätön linkki, joka on saanut eriaikaiset tarpeet kohtaamaan.

HEVOSIA, HEINÄÄ, PORSAITA

13


Varhain keväällä Toivo Rinta-Jouppi matkaa pohjoiseen hankkimaan hevosia Pohjanmaan maanviljelijöille, jotka valmistautuvat kevään kylvötöihin. Syksyllä pohjoisen ostajat tulevat Tervajoelle, jotta talven puunkaatoon varustautuvat savottamiehet saisivat vetojuhtia. Kerralla kaupattavat määrät eivät useinkaan ole suuria. Yhteen junavaunuun – ja Rinta-Joupin talliin – mahtuu kuusi hevosta. Keväisin hevosia saattaa olla laitumella enemmänkin odottamassa uutta pestiä peltotöihin. Metsätyöt ovat hevosille raskaita, ja usein muutaman viikon lepo laitumella on tarpeen ennen kuin voimat riittävät auran eteen. Toivo helpottaa kauppojen syntymistä isä-Jaakon tapaan antamalla hevosille takuun: pohjoisesta hankitun hevosen saa palauttaa, ellei se pysty työhön. ”Koskaan ei yhtäkään hevosta palautettu. Yleensä hevosten arvo nousi kesän aikana. Inflaatio vaikutti, mutta myös se, että peltotyöt olivat metsätöitä kevyempiä. Hevosten kunto parani”, Rauno kuvaa.

Armeijasta tulee asiakas

Pohjoisen savottatyömaat tekivät Rovaniemestä merkittävän hevoskaupan keskuksen, jonka myös Toivo Rinta-Jouppi tunsi hyvin. Kuva on 1910-luvun lopusta tai 1920-luvun alusta.

14

HEVOSIA, HEINÄÄ, PORSAITA

LAPIN MAAKUNTAMUSEO

Talvisodan syttyessä Toivo Rinta-Jouppi on 32-vuotias, jo kokenut ja hyvin verkottunut maatalouskauppaan erikoistunut liikemies. Lokakuussa 1939 myös Toivon ikäluokka, vuonna 1907 syntyneet, kutsutaan asepalvelukseen.


15


,,

Työtä hevospalkalla Kerran puhelin soi aamuvarhaisella. Siellä oli Toivo, joka kysyi, olenko vapaalla. Minulla oli vapaapäivä, ja Toivo sanoi, että tule heti tänne. Pihalla oli kuulemma kolme junavaunullista hevosia, jotka pitäisi kiireesti myydä. Toivo varmaan soitti, kun tiesi, että olin koko ikäni touhunnut hevosten kanssa. Olin käynyt Rinta-Joupissakin kengittämässä hevosia ja muutenkin apuna. Joupissa oli piha täynnä hevosia ja iso joukko ostajia odottamassa. Kiire johtui siitä, että veturimiesten lakko oli viivyttänyt kuljetusta kolme ylimääräistä vuorokautta Oulun eteläpuolella. Toivo oli itse tuvassa ja kehotti minua aloittamaan myynnin. Minä estelin: mistä tietäisin hintojakaan. Toivo sanoi, että hyvästä pyydät satatuhatta, huonommasta pluutaat vähän. Hän näyttäisi klasista merkkiä, jos tarvitsisin neuvoa. Päiväsydän meni, mutta lähes kaikki hevoset myytiin. Minä esittelin hevoset, mutta rahaa en ottanut, vaan lähetin ostajat Toivon luo tupaan maksamaan. Palkaksi sain ostaa itselleni hevosen sisäänostohintaan. Se oli hyvä kauppa. Naapurikin tarvitsi kesän maatöihin hevosta ja tuli toiseksi omistajaksi.”

,,

ERKKI LILIUS, TERVAJOKI

Tartu tilaisuuteen

Vanha Rinta-Jouppi oli liikemies henkeen ja vereen. Yhteen aikaan hän kävi paljon heinä- ja perunakauppaa. Meillä oli vanha riihi asematien varressa. Kerran vanha Rinta-Jouppi käski meidän isän pysäyttää kaikki perunakuormat, jotka ovat menossa asemalle, ja ostaa perunat. Sitten hän toi vaa’an riihelle, antoi rahatukun kouraan, ja siinä alettiin ostaa perunaa.” JUHANI RINTA, TERVAJOKI

16

HEVOSIA, HEINÄÄ, PORSAITA

Toivon osalta sotaretki päättyy kutsuntatilaisuudessa. Vain muutamaa vuotta aiemmin keuhkotautiparantolasta päässyt mies ei kelpaa asepalvelukseen. Henkisesti tilanne on raskas, mutta työstä ei ole puutetta. Sota järkyttää perusteellisesti kaupunkilaisten elämää, maalla arki muuttuu vähemmän. Eläimet on hoidettava ja peltoja viljeltävä. Ja maalla on ruokaa! Maataloustuotteiden kaupassa sota-aika on ristiriitaista. Työvoiman, rehun, lannoitteiden ja työvälineiden puutteessa maataloustuotanto laskee sotavuosina kolmanneksen 1930-luvun loppuvuosista. Maatalouden taantuminen hiljentää myös Rinta-Jouppien kauppaa. Toisaalta ruokapula ja sotaväen tarpeet pitävät kauppaa yllä. Puolustusvoimista tulee iso hevosten ostaja ja myös Toivo Rinta-Joupille tärkeä asiakas. Pula vie menekkiongelmat. Kaikelle löytyy ottaja, usein myös hyvään hintaan. Rauno Rinta-Jouppi tosin muistuttaa, että välittäjiä on Tervajoellakin useita: ”Kyllä asemalla jokainen asiakas osasi ottaa monta tarjousta ennen kuin luopui heinäkuormastaan tai perunalastistaan.”

Ruokaa eläimille ja vähän ihmisillekin Hevoskaupan kylkeen kehittyy kuin luonnostaan heinäkauppa. Pohjanmaan isännät viljelevät pelloillaan heinää runsaasi yli oman tarpeen. Ylijäämä menee Pohjoisja Itä-Suomeen, missä heinää ei saada omilta pelloilta koko talven tarpeiksi. Aikataulutkin täydentävät toisiaan. Myöhäissyksy ja talvisydän ovat hevoskaupassa hiljaista aikaa, mutta heinäkaupassa sesonkia. Kaupan organisointi sujuu tuttuun Toivon tyyliin. Ensin ostetaan heinät, paalataan ne ja kutsutaan sitten naapureista joukko riskejä miehiä Tervajoen asemalle lastaamaan paalit junaan. Osoitelapuissa lukee vastaan-


ottajana useimmiten toisella puolella Suomea toimivan kyläkauppiaan nimi. Kynämiehenä on asemalaiturilla Toivo itse tai toinen pojista, Rauno tai Reijo. ”Aika nuoria olimme, kun isä päätti, että osaisimme hoitaa kynämiehen homman eli merkitä vihkoon jokaisen lastatun paalin painon ja määränpään”, Rauno sanoo. Muutamana sotien jälkeisenä syksynä Toivo kokeilee myös perunakauppaa, mutta se loppuu Raunon mukaan lyhyeen. ”Se ei vain kannattanut, emme ehkä osanneet.” Myös Tervajoella muuten laajaa viljakauppaa Toivo käy vain satunnaisesti.

Kuulut Vähänkyrön porsaat olivat Rinta-Joupin valikoimissa 1950luvun lopulle saakka. Ilmoitus Vasabladetissa vuonna 1957.

Maatalouskaupan huippukausi Sotien jälkeisestä jälleenrakennuskaudesta tulee Toivo Rinta-Joupin harjoittaman maatalouskaupan huippukausi, joka jatkuu 1950-luvun puoliväliin saakka. Hevosten, heinän ja muiden maataloustuotteiden välittäjä on oikea henkilö juuri oikeassa paikassa, ja kiire on kova. Suomen talous on sodan jäljiltä surkeassa kunnossa ja valtio konkurssin partaalla. Ainoa teollisuudenala, joka pystyisi nopeasti hankkimaan välttämättömiä valuuttatuloja, on metsäteollisuus. Se pitää siis saada kiireesti jaloilleen. Painetta lisäävät sotakorvaukset. Ilman tuontiraakaaineita sotakorvaustuotteita ei olisi mahdollista valmistaa. Syksyllä 1945 hevosten ostajat palaavat Tervajoelle. Savottatyömaat käynnistyvät sitä mukaa kuin Lapin sodan jälkeinen miinanraivaustyö etenee, ja metsätöihin lähtevät miehet tarvitsevat kumppaneikseen hevosia. Toinen suururakka on puolen miljoonan kotinsa menettäneen karjalaisen ja rintamalla palvelleiden satojen tuhansien sotilaiden asuttaminen. Lapin sota on jättänyt vielä sata tuhatta koditonta lisää. Käytännössä asuttaminen merkitsee lähes viidenkymmenen tuhannen uuden maatilan perustamista. Osa

uusista tilallisista aloittaa aivan tyhjästä raivaamalla vähäiset peltonsa umpimetsään. Mistä raivaaja aloittaa? Hän ostaa hevosen, pari lehmää, porsaan ja sen verran perunoita ja heinää, että pääsee ensimmäisen talven yli. Toivo Rinta-Jouppi pitää huolta vanhoista asiakkaistaan, mutta seuraa koko ajan valppaasti markkinoita. Kun uusia mahdollisuuksia löytyy, Toivo – tapansa mukaan – tarttuu niihin aikailematta. Tärkeäksi uudeksi kauppa-alueeksi tulee Lahden seutu, jonne on muuttanut paljon siirtoväkeä. Tällä on ostovoimaa, sillä valtio maksaa korvauksia luovutetulle alueelle jääneestä omaisuudesta. Toivo löytää liikekumppanikseen Eetu Pietiäinen -nimisen karjalaisen, joka tuntee väen ja toimii vuosia poikiensa kanssa Rinta-Joupin linkkinä Lahden alueelle. Reviirin laajentamista helpottaa oma lisätyövoima. Toivon vanhin poika Rauno on 1950-luvun alussa vasta parinkympin korvissa, mutta jo täysi tekijä kaupanteossa. Pian joukkoon liittyy myös muutamaa vuotta Raunoa nuorempi Reijo.

HEVOSIA, HEINÄÄ, PORSAITA

17


,,

Paras porsas Vähästäkyröstä

Verkosto auttaa

Sotien jälkeisinä vuosina hevos- ja heinäkaupan rinnalle, välillä ohikin, nousee uusi huipputuote, vähäkyröläinen porsas. Se pysyy Rinta-Joupin valikoimissa 1950luvun lopulle saakka. Porsasbuumi ei ole ensimmäinen Vähässäkyrössä. Varhaisempi kukoistuskausi oli ollut jo 1920-luvulla. Suomeen syntyi Venäjän vallan loppuaikoina tiuhaan tahtiin osuusmeijereitä. Ne ryhtyivät vähitellen valmistamaan myös juustoa, ja saman tien oli edessä uusi ongelma. Juustonvalmistuksen sivutuotteena syntyvälle heralle piti keksiä hyötykäyttöä. Vastaus oli sikala: hera oli mainiota sianruokaa, ja sianliha hyvä lisätulojen lähde meijereille. Yrittäjähenki oli Vähässäkyrössä, maineikkaiden pläkkyreiden pitäjässä, vahvaa. Talolliset tarttuivat oitis uuteen mahdollisuuteen, ja Vähästäkyröstä tuli maankuulu porsaspitäjä. Sotien jälkeen porsaiden kysyntä vain kasvaa, sillä ruokapulasta pitää päästä ja toisaalta asutustoiminta synnyttää uusia ruuan tuottajia. Sianlihan tuotannon lisääminen on yksi tuon ajan maatalouspolitiikan keskeisiä tavoitteita.

Porsaskaupoissa meillä oli apuna provisiopalkkaisia asiamiehiä. Heitä oli eri puolilla, Jalasjärvellä, Ilmajoen Koskenkorvalla, Maalahdessa, Munsalassa… Homma toimi 1950-luvulla niin, että me panimme ensin ostoilmoituksen lehteen. Asiamiehet keräsivät sitten myyntitarjoukset. Kun oli saatu tarpeeksi porsaita kokoon, joku meistä otti sekkivihon taskuun, hyppäsi autoon ja lähti hoitamaan kaupat loppuun ja keräämään porsaat.” RAUNO RINTA-JOUPPI

RAUNO RINTA-JOUPIN ALBUMI

Kumipyöräkärryistä traktoreihin

Pikkusisko Riitta on päässyt 1950-luvun puolivälissä Raunoveljen mukaan Vaasaan. Velipoika yhdisti huvin ja hyödyn ja vei matkalla porsaslastin Milkan meijerin sikalaan.

18

HEVOSIA, HEINÄÄ, PORSAITA

”Isällä oli koko ajan uusia ideoita. Hän toi aina kylille jotain uutta”, kuvaa Rauno Rinta-Jouppi isänsä toimintaa. Toivo tarkkailee kauppamatkoillaan Etelä-Suomessa maatalouden koneellistumista ja näkee koneita työssä asiakkaittensa pelloilla. Sanomalehti Maaseudun Tulevaisuus on Toivo Rinta-Joupin vakiolukemistoa. Kun lehteen alkaa tulla käytettyjen maatalouskoneiden myynti-ilmoituksia, Toivo tarttuu tapansa mukaan viipymättä toimeen. Hän ostaa kokeeksi pari konetta ja vie pihamaalleen näytille. Jos kauppa käy, hän hankkii lisää. Ensin tulevat itsesitovat elonleikkuukoneet, vähän


myöhemmin käytetyt leikkuupuimurit, sitten traktorit. Toivo ja pojat hankkivat niitä Etelä-Suomesta ja myös Porin seudulta, missä isojen tilojen isännät vaihtavat jo pienempiä koneita isompiin. ”Määrät eivät olleet suuria, mutta rikka rokassa tämäkin kauppa oli. Koneet olivat käytettyjä, mutta hyväkuntoisia”, Rauno selventää. Yhden menestystuotteen Toivo keksii, kun puolustusvoimat romuttaa sodan päätyttyä ylijäämäkalustoaan. Toivo tietää olla paikalla, koska on sodanaikaisten hevoskauppojen ansiosta solminut hyvät suhteet armeijan hankintahenkilöstöön. Hän ostaa romutettavien autojen akselistoja, joista saisi kovapyöräisiin hevoskärryihin kumipyörät. Pohjalaisisäntien mielestä ajatus kumipyörien antamasta pehmeämmästä kyydistä on erinomainen. Ankaran säännöstelyn vuoksi uusia kumipyöriä ei hevoskärryihin voi ajatellakaan. Toivolta saa käytetyt, ja ne kelpaavat hyvin.

Stockmannin kumppanina Liikesuhde Stockmannin kanssa kuvaa sekä Toivo RintaJoupin pohjalaista omanarvontuntoa että hänen nauttimaansa arvostusta maatalouskaupan osaajana. Venäläiset luovuttavat Porkkalan alueen takaisin vuonna 1956. Kotiinpalaajia odottavat pusikoituneet pellot ja ankara raivaustyö. Stockmannilla on jo ennen sotia ollut Suomen ylivoimaisesti suosituimman traktorimerkin Fordsonin edustus. Nyt Stockmann alkaa saada uusia asiakkaita, kun Porkkalan isännät uusivat maatalouskalustoaan. Samalla Stockmannille kertyy vaihtotraktoreita. Toivo Rinta-Jouppi tarjoaa yhteistyötä, kun Stockmann ilmoittaa lehdessä myytävistä vaihtotraktoreista: RintaJouppi hinnoittelisi käytetyt traktorit ja saisi vastineeksi ostaa niistä haluamansa ja myydä ne edelleen. Käytettyjen koneiden kauppaan perehtymätön Stock-

mann ottaa tarjouksen vastaan. Yhteistyön seurauksena monen pohjalaistalon pellolle ilmaantuu ensimmäinen traktori, Porkkalasta haettu käytetty kone. Rauno Rinta-Jouppi muistaa itsekin tehneensä ainakin yhden reissun Porkkalaan yhdessä Stockmannin auto- ja traktorimyynnissä työskennelleen Veikko Hanströmin kanssa. ”Stockmannin porrasperä-Anglialla mentiin, muutama traktori katsottiin, ja joku alustava kauppakin taisi syntyä. Minä annoin vaihtokoneesta tarjouksen ja myöhemmin, jos kauppa toteutui, meillä oli siitä ensimmäisen tarjoajan etu. Tarjoukset merkattiin mustakantiseen vihkoon, ja siitä niitä seurattiin.” Omaan käyttöön Toivo Rinta-Jouppi on ostanut uuden saksalaisen Hanomag-traktorin jo 1950-luvun alussa.

,,

Ensimmäinen kauppani

Miten minä nyt menin mukaan kaupantekoon… normaalisti. Isä oli myynyt jonnekin heinälastin ja sanoi, että nyt pitäisi hankkia niin ja niin paljon apilansekaista heinää. Isä ei lähtenyt kädestä taluttamaan. Hän sanoi aina, että tee omalla järjelläs, kyllä sä osaat. Hän antoi jonkinlaisen hintahaarukan, ja aina oli varaa soveltaa. Minä ja Reijo saimme olla jostain 15-vuotiaasta isän mukana ja parikymppisinä olimme jo täysiä kauppamiehiä. Ei meillä ollut muita unelmia.” RAUNO RINTA-JOUPPI

HEVOSIA, HEINÄÄ, PORSAITA

19


Autokauppaa pohjalaistuvasta Toivo vainuaa muutoksen. Pohjalainen maalaistalo muuttuu 1950-luvulla vähitellen autokaupaksi. Poikia ei tarvitse houkutella uudelle alalle.

K

un Rovaniemeltä hankitulle Reinin Fordille löytyy etsimättä ostaja, Toivo RintaJouppi ei muuta markkinatutkimusta tarvitse. Raunon muistikuvan mukaan jo parin vuoden päästä, 1950luvun puolivälissä, kuorma-autot ja traktorit tuovat enemmän myyntiä kuin perinteinen maatalouskauppa. Kun vuosikymmen kääntyy lopulle, vanhasta ovat jäljellä vain hevoset. Niidenkin kauppa on kutistunut korkeintaan muutamaan kymmeneen vuodessa. Nyt Rinta-Joupit ovat kuitenkin Rinta-Jouppi. jo tarkistaneet käsitystään myös autokaupan tulevaisuudesta. Kuorma-autojen sijasta käytetyt henkilöautot täyttävät pohjalaistalon pihapiirin viimeistä portinalusta myöten. Sanomalehti Ilkan toimittaja esittelee vuonna 1959 ilmestyneessä jutussaan Toivo Rinta-Joupin ”varmaankin” Etelä-Pohjanmaan huomattavimpana käytettyjen

20

AUTOKAUPPAA POHJALAISTUVASTA

autojen kauppiaana. Tervajoen muutos autokyläksi on alkanut. Rauno erittelee suunnanmuutoksen perusteluja: ”Ehkä isä ajatteli, että henkilöautoissa olisi pojille jotakin. Reijon ja minun lisäksi nuorin veljemme Raimokin aloitteli jo kaupantekoa. Isä ei myöskään uskonut, että kuorma-autojen myynti sittenkään kasvaisi kovin suureksi.” Pojat eivät pane vastaan. Rauno tunnustaa, että ehti jo nostella heinäpaaleja ja perunasäkkejä kyllästymiseen asti. ”Reijon kanssa tuumattiin, ettei se tainnut oikein olla meidän alaa.” Myöhemmin tilastot osoittavat, että Toivo Rinta-Joupin näkemys oli oikea ja poikien kiinnostus osui liiketoiminnan kannalta otolliseen kohteeseen. Vuonna 1950 Suomen henkilö- ja kuorma-autokannat ovat yhtä suuret – tai pienet. Molempia on rekiste-


RAUNO RINTA-JOUPIN ALBUMI

rissä 26 000 kappaletta. Viittä vuotta myöhemmin henkilöautojen määrä on kuorma-autoihin nähden yli kaksinkertainen, kymmentä vuotta myöhemmin lähes nelinkertainen. Pidemmän ajan ennuste olisi 1950-luvun alussa vaatinut jo vilkasta mielikuvitusta. Kuuden seuraavan vuosikymmenen aikana, vuoteen 2010 mennessä, Suomen kuorma-autokanta nelinkertaistuu, henkilöautokanta satakertaistuu. Rinta-Joupin elämää alanvaihto ei heti olennaisesti muuta. Talossa jatkuu vielä Toivon aika.

Rinta-Jouppien autokauppa alkoi kuorma-autoista. Rauno tutkailee poikansa Jarmon kanssa autoja kotitalon pihalla 1950-luvun lopulla.

Henkilöauto korjaa potin SUOMEN AUTOKANTA, KPL 1950 1960 Henkilöautot

26 000

Kuorma-autot

26 000

2010

183 000

2 816 000

46 000

113 000

Lähde. Tiehallinto ja Tilastokeskus

AUTOKAUPPAA POHJALAISTUVASTA

21


Konttori, kievari, koti

edessä on kirjoituspöytä ja pöydällä puhelin, joka tuohon aikaan on maalaistaloissa vielä harvinainen laite. Kirjoituspöytä on Toivon konttori. ”Meillä elämä oli täynnä vauhtia ja yllätyksiä. Olin lapsena paljon äitini kotitalossa Fillassa. Siellä oli erilaista, rauhallista ja suunnitelmallista”, Rauno kertoo. Riitta Rinta-Jouppi on pikkulapsi autokaupan alkuaikoina. Hän kuvaa lapsuudenkotiaan: ”Ei meillä ollut tavallista perhe-elämää, aina oli paikalla muita. Oli asiakkaita, oli työntekijöitä. Väkeä tuli ja meni.” Kauppaa tehdään aina, seitsemänä päivänä viikossa. Aukioloajoista ei ole missään mainintaa, eivätkä ovet ole koskaan lukossa. Monta kertaa puhelin pirisee jo kukonlaulun aikaan. Maalla ihmiset heräävät varhain, ja isännät soittavat ennen töille lähtöään. ”Usein soittaja kysyi, oliko herättänyt minut. Monta kertaa oli, mutta enhän minä tietysti ikänä voinut sitä tunnustaa”, Rauno kertoo. Väkeä riittää illallakin. Joku pitkämatkalainen saattaa jäädä yöksi. Asiakkaat jäävät juttelemaan. Kylän miehet tapaavat toisiaan Rinta-Joupissa. Toivolla on paljon tuttuja, hyvät ja vauhdikkaat jutut ja aina uutisia kauppareissuilta.

Rinta-Jouppien kotitalo on samanlainen kuin lukemattomat muut pohjalaiset maalaistalot, pitkänomainen, punamullalla silattu, nurkkalaudat valkoiset. Pihassa on Toivon rakennuttama uusi navettarakennus. Siinä on keskellä karjakeittiö, toisessa päässä kahden kuorma-auton talli, ylisillä heinäsuoja. Isosta eteisestä tullaan avaraan tupaan, jota hallitsee suuri sydänuuni. Yhdellä seinustalla on pitkä pirtinpöytä, toisella kerrossängyt. Sivuseinällä olevasta avoimesta ovesta näkee kolmen kamarin läpi päätyikkunoihin asti. Aivan kaikki ei kuitenkaan ole tavallista. Kerrossängyn

EELIS SAVINAINEN

Tuntematon maaseudulta

Toivo Rinta-Jouppi innosti lapsiaan myös urheiluun. Nuorin poika Raimo sai vuonna 1953 Vähänkyrön Viestin Ryhtipoikamaljan. Sen luovuttaa Pauli Karra.

22

AUTOKAUPPAA POHJALAISTUVASTA

Kun Rinta-Joupit aloittavat autokaupan, ”oikea” toimiala ei juuri kiinnitä heihin huomiota. Autokauppa on 1950-luvulla vasta alkutaipaleella, mutta rakenteet ovat jo tukevasti paikoillaan. Oikeaa autokauppaa ovat eri automerkkien maahantuojat ja näiden valitsemat jälleenmyyjät. Sanat monopoli, kartelli, yksinmyyntioikeus, piiriraja ja ohjehinta eivät viittaa kiellettyyn vaan normaaliin toimintaan. Oikea autoliike ei sijaitse maatalon pihalla vaan kaupungissa tai ainakin ison kirkonkylän keskustassa.


,,

Kahdessa roolissa Alanvaihdos ei tapahtunut yhdessä yössä, vaan vähitellen. Vielä 1950-luvun jälkipuoliskollakin kävimme esimerkiksi Kankaanpään toripäivillä porsaita ostamassa. Sinne kerääntyi suuria määriä myyjiä ja ostajia kaikkialta Suomesta. Toivosen matkustajakoti oli porsaskauppiaita täynnä. Austinin lavalla oli alkujaan huonekalukuljetuksiin tehty koppi, jossa porsaat vietiin asiakkaille.”

Käytettyjen autojen kauppias on alan yleisessä katsannossa parhaimmillaan pelastaja, jonka avulla uusia autoja myyvät liikkeet pääsevät eroon hankalista vaihtoautoista. Pahimmillaan ala niputtaa kaikki käytettyjen autojen kauppiaat samaan, säänneltyjä markkinoita sekoittavaan jobbareiden kastiin. Tosiasiassa koko autokauppa on uusi kasvuala, joka houkuttelee monenlaisia yrittäjiä. Uusien autojen kauppiaissakin on vasta parikymmenkesäisiä nuorukaisia, on entinen ruokakaupan myymälänhoitaja, rakennusliikkeen omistaja, suutari. Joku on ennen jakanut lehtiä, toinen jauhanut viljaa tai myynyt paperia. Tässä joukossa hevos- ja porsaskauppias ei ole mitenkään outo lintu. Itse asiassa Rinta-Joupit ovat moniin muihin aloittelijoihin verrattuna vahvoilla. Heillä on kaupankäyntikokemusta ja tukevampi taloudellinen selusta kuin vaatimattomista puitteista voisi päätellä. Uusien autojen kaupassa pääsee 1950-luvulla alkuun pienellä pääomalla, sillä ostajan pitää maksaa autonsa etukäteen. Moni uusi autokauppias aloittaakin lähes tyhjästä. Kaikesta huolimatta Rinta-Joupin nimi tuskin on edes

RAUNO RINTA-JOUPIN ALBUMI

RAUNO RINTA-JOUPPI

Aloittelevat autokauppiaat Rauno (vasemmalla) ja Reijo RintaJouppi kävivät 1950-luvun lopulla vielä porsaskaupoilla Kankaanpäässä.

esillä, kun autoalan yritykset vuonna 1956 keräävät jäseniä perustettavaan Etelä-Pohjanmaan Autoalan Liikkeiden Yhdistykseen. Perustajajäseniä on seitsemäntoista. Yhtäkään ryhmän autokauppayrityksistä ei ole enää olemassa. RintaJoupit ovat, ja kuuluvat kyllä nykyisin Autoalan Keskusliittoon.

AUTOKAUPPAA POHJALAISTUVASTA

23


Hevoskaupan opeilla alkuun Toivo ei puheista piittaa, vaan ryhtyy kaikin voimin tekemään autokauppaa. Alkuajan työläin tehtävä on hankkia myytävää. Kaikenlaisista autoista on pula. Iso osa käytetyistä autoista on peräisin sotia edeltävältä ajalta ja puuskuttaa nyt viimeisillä kilometreillään. Uusien autojen tuonti taas on valuuttapulan vuoksi vähäistä koko 1950luvun ajan. Toivon hankintakokemus ja maaomaisuus ovat nyt arvossaan. Hänellä on valmiita hankintakanavia ja osaamista uusien luomiseen. Maaomaisuus käy vakuudeksi, kun pankista pitää saada lainaa.

,,

Vaasa-lehdessä ollut ilmoitus vuodelta 1958 kertoo jo uudesta Rinta-Joupista.

Luottamuskauppaa Täällä kotikulmilla en ole koskaan kokenut arvostuksen puutetta, eikä meitä täällä pidetty minkäänlaisina jobbareina. Meidät tunnettiin täällä maatalouskaupan ajoilta. Luottamus oli sieltä peräisin. Autokaupassa riitti, kun Toivo sanoi, että kokeile pari päivää ja tuo takaisin, jos et ole tyytyväinen.” RAUNO RINTA-JOUPPI

Maatalouskauppa on opettanut myös keräilemään myyntituotteet useasta lähteestä ja hankkiutumaan nopeasti ja tehokkaasti eroon tavarasta. Ei autoja kannata seisottaa pihalla sen kummemmin kuin ruokkia hevosia tai porsaita ylimääräisiä päiviä. Kauppa käy hyvin. Yksinkertainen yhden palstan myynti-ilmoitus paikallisessa lehdessä riittää houkuttelemaan ostajat paikalle. Myyjällä pitää vain olla aikaa paneutua asiakkaan kysymyksiin. ”Auto oli siihen aikaan lujassa tavalliselle ihmiselle. Moni oli ostamassa ensimmäistä autoaan. Siksi asiaa piti miettiä perusteellisesti, ja auto piti tutkia tarkkaan. Tuvassa istuttiin pitkään ja kahvia juotiin…”, Rauno kuvaa kaupantekoa.

Itäautojen vuosikymmen Toivo uskoo autokaupan alusta saakka määrään: asiakkaalla pitää olla valinnanvaraa. Mitä pidemmälle 1950-luku kuluu, sitä enemmän pihassa on itäautoja. Neuvostoliiton ja sen liittolaismaiden kanssa käytävä vaihtokauppa säästää valuuttaa, siksi Suomen valtio ohjaa autojen tuontia itään. Autojen menekin varmistamiseksi Neuvostoliitto myy autot edullisesti. Suomi aut-

,,

Hangosta Petsamoon Asiakaspiiriimme kuuluu käytännöllisesti katsoen koko Vaasan lääni, mutta paljon olemme olleet kaupoissa esim. Turun puolen automiesten kanssa ja onhan täällä ollut ostajia aina Hangosta Petsamoon. Ostamme silloin, kun tiedämme varmasti, että auto on hintansa arvoinen. Myydessämme taas annamme koeajoaikaa, että asiakaskin voi varmistua samasta asiasta.” TOIVO RINTA-JOUPPI, VAASA-LEHTI 28.2.1959

24

AUTOKAUPPAA POHJALAISTUVASTA


Merimies on automies Tervajoen autopihan Kuplat ovat niin kutsuttuja merimiesautoja. Ne ovat myös todiste siitä, että jo 1950-lopulla Rinta-Joupeilla on ote autokaupasta, asiakkaiden toiveet tiedossa ja hankintakanavat kunnossa. Tosin maailma osoittautuu tässäkin asiassa pieneksi. Yksi merimiesautojen myyjä on oman kylän poikia, merikapteeni Pauli Lammi, joka teki autokauppoja jo Toivon kanssa. Merimiesautot ovat säädöskielellä palkkavaluuttaautoja. Ne ovat myös merkittävin niistä lukuisista luovista, mutta laillisista keinoista, joilla eri tahot kiertävät ankaraa autojen tuontisäännöstelyä. Merimiesunionin legendaarinen puheenjohtaja Niilo Wälläri neuvottelee 1950-luvulla liiton jäsenille merkittävän edun. Merimiehet saavat tuoda kerran vuodessa maahan ohi tuontikiintiöiden ulkomaanpalkalla ostetun auton. Vilkkaimpina vuosina palkkavaluutta-autoja on

ERKKI LILIUKSEN ALBUMI

taa sallimalla itäautojen kaupassa länsiautoja pienemmät käsirahat ja pidemmät maksuajat. Moni ottaa mieluummin hieman uudemman itäauton kuin jo vanhusikään ehtineen länsiauton. Enimmillään lähes puolet maahan tuoduista henkilöautoista on itäautoja. Kolmesta taksista kaksi on Pobedoita tai Zimejä. Ylivoimaisesti suosituin yksityisauto on sotasaaliina kaapatun Opelin jäljitelmä, Moskvitsh eli Mosse. Samaan aikaan Euroopan autotehtaat suoltavat markkinoille jokamiehen autoja. Vuonna 1955 valmistuu miljoonas Volkswagen Kupla. Suomessa kuplavolkkareita on tuolloin vain muutama tuhat. Länsiautossa on silti hohtoa. Tuhannet jonottavat sellaista, mutta odotus saattaa venyä vuosien mittaiseksi. Ei ihme, että Rinta-Joupinkin pihalla syntyy kuhinaa, kun sinne 1950-luvun lopulla silloin tällöin ilmestyy uusi kuplavolkkari.

Käytetty taksi-Pobeda, ”Siperian mersu”, oli monen perheen ensimmäinen auto 1950-luvulla. Kuvassa Reijo, Heli ja Esa Lilius.

,,

Ensimmäinen auto Olin 1950-luvun lopulla sattumalta Rinta-Joupissa, kun jurvalainen taksimies toi myyntiin vanhan Pobedan ja kehui sitä hyvin pidetyksi. Mieli teki, ja niin ostin sen Pobedan. Hintaa en muista, mutta iso ostos se siihen aikaan oli. Lähtiessä tuli ongelma, kun paikallinen poliisi oli pihassa ja tietysti tiesi, ettei minulla ollut ajokorttia. Hän ymmärsi yskän, ja muina miehinä sanoi menevänsä hetkeksi liiterin taakse. Niin ajoin kotiin, ja olihan se juhlallinen tunne! Osasin jotenkuten ajaa, sillä helsinkiläiset karjanostajat pitivät autojaan meidän pihassa ja antoivat kokeilla niitä. Hankin sitten pian ajokortin, ja kesällä ajelimme autolla ympäriinsä. Ei meillä erityistä tarvetta autolle ollut.” ERKKI LILIUS, TERVAJOKI

AUTOKAUPPAA POHJALAISTUVASTA

25


jopa 30–40 prosenttia vähäisestä länsiautojen tuonnista. Suurin ryhmä ovat merimiesautot. Merimiesunioni perustaa jopa oman yhtiön keräämään jäsenten tuontilisenssejä ja organisoimaan tuontia. Merimiehet tekevät hyvän tilin, kun myyvät auton heti eteenpäin. Moni maksaa riemumielin, kun saa auton jonottamatta. Tiukasti säännellyillä markkinoilla merimiesautojen markkinalähtöinen hinnanmuodostus on ennenkuulumatonta. Hintakiskonta on kiivaan keskustelun kohteena jopa eduskunnassa. Merimiehet joutuvatkin tyytymään pienempään etuun 1950-luvun lopulla. Silti palkkavaluutta-autoilla on merkitystä autokaupassa pitkälle 1960-luvun puolelle. ”Me ehdimme merimiesautojen kauppaan hieman jälkijunassa, vasta 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla. Ei niistä silloin uskaltanut pyytää ylihintaa. Lääninhalli-

tuksen tarkastajat olivat ahkerasti liikkeellä. Kate otettiin vaihtoautosta”, Rauno Rinta-Jouppi kommentoi.

Alkukiihdytys Toivo Rinta-Joupin liiketoimet ovat maatalouden sivuelinkeinotoimintaa, josta ei ole jäljellä tarkkoja numerotietoja. ”Nyt harmittaa, mutta nuorena ei ajattele historian havinoita. Puskee töitä vaan”, Rauno Rinta-Jouppi toteaa.

,,

Raunohan oli aina töissä, mutta joskus pidimme pieniä lomia. Kerran 1950-luvun lopulla päätimme lähteä juhannuksena Aavasaksalle. Kun oli aika lähteä, pihassa oli jäljellä vain vanha Ford Vedette. Se ei ollut kelvannut, kun siinä oli jarrut vain yhdessä pyörässä. Vähän siinä mietimme, mutta sitten pakattiin teltta auton perään ja pariskunta lähti reissuun hyvännäköisellä, mutta lähes jarruttomalla autolla. Pääsimme Aavasaksalle, ja minun teki niin mieli käydä myös Ruotsin puolella. Mutta oli pyhäpäivä, ja kaikki paikat kiinni, eikä Rauno muutenkaan malttanut. Arki oli vastassa, ja piti ehtiä kaupantekoon. Matkalla Rauno sitten viittoili Tornionjoen yli ja kiusoitteli, että katto ny, tuolla se Ruotti on.” AULI RINTA-JOUPPI

26

AUTOKAUPPAA POHJALAISTUVASTA

RAUNO RINTA-JOUPIN ALBUMI

Autokauppias lomailee

Ainokainen myymättä jäänyt auto pelasti 1950-luvun lopulla Rauno ja Auli Rinta-Joupin juhannuksen.


Monen seikan perusteella voi kuitenkin arvioida, että 1950-luku on hyvää, kannattavan kasvun aikaa. Vuosikymmenen alkupuolella maatalouskauppa on vilkasta, mutta hiipuu, kun autokauppa lähtee kasvuun ja vie Rinta-Jouppien päähuomion. Koko ajan Rinta-Jouppi on kuitenkin myös maatila, ja myös maatalous tuo tuloa samaan kassaan. Kulut ovat kohtuulliset, esimerkiksi erillisiä liiketiloja ei ole. Työvoimaakin on omasta takaa, sillä vuosikymmenen lopulla Toivon kolme poikaa, Rauno, Reijo ja Raimo, ovat mukana liiketoimissa. Palkattua työvoimaa on maatalous- ja muissa töissä muutama. Tilapäistä apua saa kylältä. Muita kuluja syntyy lähinnä vain pienistä lehti-ilmoituksista ja hankintamatkoista. Liiketoiminnan kannattavuudesta on todisteena se, että 1950-luvulla Toivo ostaa lisää maata. Maatalouden verotus perustuu 1950-luvulla pintaalaan ja on lievää. Maatalouden ohessa harjoitetun liiketoiminnan verottaminen on sattumanvaraista: Toivo arvioi tulot ja varaston arvon. Jos verottaja ei ole arvioon tyytyväinen, hän käyttää harkintaa ja lähettää Tervajoelle lisäverolapun. Rauno Rinta-Jouppi sanoo, että kotona keskustelu oli avointa myös talousasioista. Verottajan päätöksiä hän ei muista isommin moititun. ”Jos lisäverolappu tuli, se maksettiin, ja sitten kiireesti eteenpäin. Se oli isän tyyli.”

Tunnelma muuttuu kuitenkin äkkiä. Rinta-Joupissa 1960-luvun alku on raskasta murheen aikaa. Syksyllä 1960 Toivon ja Sylvin nuorin poika Raimo on iltapimeällä palaamassa ostomatkalta Kokkolasta. Ennen Pietarsaarta maantien laidassa on pimeä, pysäköity traktori. Keli on huono. Raimo ajaa loivaan mutkaan, eikä näe traktoria. Samaan aikaan tulee vastaan kuorma-auto. Raimo ei pysty väistämään traktoria, vaan törmää siihen ja loukkaantuu vakavasti. Hän menehtyy seuraavana yönä Pietarsaaren sairaalassa. Juuri sotaväestä päässeen nuoren miehen kuolema on järkytys koko kylälle ja kova koettelemus perheelle, erityisesti Sylville ja Toivolle. ”Äiti piti Raimon kuvaa esillä elämänsä loppuun asti. Isältä voimat menivät niin, ettei hän tullut koskaan ennalleen”, sanoo Rauno Rinta-Jouppi. Pian Raimon kuoleman jälkeen Toivo Rinta-Joupilla todetaan syöpä, johon hän menehtyy vuonna 1963. Toivo ei ehdi viettää 57-vuotispäiviään. Perheessä alkavat keskustelut tulevaisuudesta. Lähinnä niitä käyvät Rauno ja Reijo. Tyttäristä Raija on parikymppinen, Riitta vielä koululainen.

1950-luku

● Vuosikymmenen lopulla Rinta-Joupit myyvät arviolta

Raskaimmat vuodet Kun vuosikymmen vaihtuu, ja alkaa 1960-luku, RintaJoupin tulevaisuus näyttää hyvältä. Autokauppa käy kiivaana. Toivon pojat ovat aikamiehiä, ja jokainen on osoittautunut innostuneeksi ja päteväksi kauppamieheksi. Toivo on tyytyväinen. Seuraavaksi olisi aika hoitaa tyttöjen elämä tukevalle pohjalle.

200–300 käytettyä henkilöautoa vuodessa. ● Muu myynti on jo melko vähäistä, joitakin kymmeniä kuorma-autoja, traktoreita. Maatalouskaupasta pisimpään jatkuu porsaskauppa.

AUTOKAUPPAA POHJALAISTUVASTA

27


Joupin Topi, kauppa verissä Rinta-Joupit käyvät autokauppaa vielä 2000-luvullakin Toivon hengessä. Mitä Toivo opetti?

S

anomalehti Ilkka haastattelee Toivo Rinta-Jouppia helmikuun 28. päivänä vuonna 1959. Toivo on tuolloin 52-vuotias, arvostettu ja menestynyt liikemies, mahtimies yrittäjistään tunnetulla kotiseudullaan. Toimittaja laskee Rinta-Joupin pihassa kaksikymmentä ”kaaraa”. Joukossa on sekä henkilö- että kuormaautoja. Lisää henkilöautoja on ulkorakennuksissa. Isäntä vie vieraan tupaan ja selvittää tälle ajatuksiaan käytettyjen autojen kaupasta.

,,

Ensin maha täyteen

Meiltä ei koskaan lähetetty ketään tielle nälkäisenä tai huonoissa vaatteissa, isä oli sellainen. Siihen aikaan kun olin lapsi, taloihin tuli välistä ihmisiä pyytämään apua. Isä katsoi aina, että kaikki saivat ruokaa, ja muistan, kuinka hän saattoi sanoa äidille, että haepas Sylvi vintiltä jotain lämpimämpää vaatetta.” RAIJA KATILA (RINTA-JOUPPI)

28 JOUPIN TOPI, KAUPPA VERISSÄ

Toivo aloittaa luonnehtimalla käytettyjen autojen kauppaa: ”Vanhojen autojen kauppa on raskainta lajia kaupankäyntiä. Tällaisessa kaupanteossa tulevat niin monet asiat kysymykseen, että on vaikea hallita yhtaikaa kaikkea.” Rehellisyyttä Toivo korostaa useasti: ”Totuus on kuitenkin se, että autokaupan täytyy olla rehellistä. Sen täytyy perustua molemminpuoliseen rehellisyyteen, ennenkuin voidaan ollenkaan puhua sellaisesta kaupankäynnistä, jossa niin ostaja kuin myyjäkin ovat tyytyväisiä.” ”Kauppiaan ei ole koskaan syytä edes yrittää vetää asiakastaan ’linssiin’, sillä silloin loppuisivat asiakkaat hyvin äkkiä.” Toivo kertoo myös, miksi tavoittelee mahdollisimman suurta myyntiä: ”Meillä on sellainen periaate, että pyrimme ostamaan ja myymään mahdollisimman paljon. Silloin voimme tyytyä pienempään marginaaliin autoa kohden ja sekä ostajat että myyjät ovat tyytyväisiä.” Asiakkaan luottamuksen saaminen vaatii tekoja: ”Yleensä toimimme niin, että kun ostaja haluaa meiltä auton, hankimme hänelle takuun siitä, mitä autolla todellisuudessa on ajettu. Tämä asia jo yksistään vaikuttaa paljon


RAUNO RINTA-JOUPIN ALBUMI

Toivo Rinta-Jouppi (portailla etualalla) johtaa kesäillan pihaparlamenttia 1960-luvun alussa. Muut osallistujat vasemmalta Reijo Rinta-Jouppi, oululainen liiketuttava Heikki Hackzell, tämän poika Matti Hackzell (selin) ja Rauno Rinta-Jouppi.

siihen, että saamme luottamusta.” ”Olemme antaneet ostajille muutaman päivän ajaksi auton koeajettavaksi, että ostaja todella saisi selville, onko auto hänelle mieluinen.” Kun toimittaja kysyy Toivolta itä- ja länsiauton eroa, Toivo ei kiertele, vaan antaa ostajille selkeän neuvon: ”Ostajat katsovat usein, mielestäni aivan liian paljon johonkin tunnettuun hyvään merkkiin ja samalla unohtavat sen tosiasian, että hyväkin auto on vanhana heikko. Olisi mieluummin katsottava siihen, paljonko autolla on ajettu, jolloin usein voidaan varmasti sanoa, että vähän ajettu auto,

vaikka se ei olekaan kaikkein suosituimpia merkkejä, on käytössä edullisempi kuin vanhaksi tullut maineikas merkki.”

Pohjanmaalta kotoisin Tervajokisille Toivo Rinta-Jouppi oli Joupin Topi. Hänen kuolemastaan on kulunut jo puoli vuosisataa, mutta vieläkin kylällä törmää tuon tuosta tarinoihin vauhdikkaasta kauppamiehestä. Kuvaukset Toivo Rinta-Joupista ovat tiheänään piirteitä, jotka on tapana liittää pohjalaisuuteen. Joupin Topi ei pyytänyt anteeksi, vaan näkyi ja kuului.

JOUPIN TOPI, KAUPPA VERISSÄ

29


,,

Pyhäaamun rauha

RIITTA RINTA-JOUPIN ALBUMI

Rinta-Joupin pihaan kerääntyi aina ihmisiä ‘potkimaan renkaita’ niin kuin tavataan sanoa. Paikka veti tietysti puoleensa myös meitä lähistön pikkupoikia. Joskus 1950-luvun loppupuolella menin taas kerran naapurin poikien kanssa Rinta-Jouppiin autoja katselemaan. Pihalla oli myös aikuisia. Oli pääsiäispyhä, ja yhtäkkiä Toivo pisti päänsä porstuan ovesta ja huusi: ‘Jos olette asiakkaita niin tervetuloa, mutta jos olette turisteja, menkää Napuen patsaalle!’ Ainakin me pojat lähdimme äkkiä lipettiin.” Napuen patsas on Isossakyrössä, missä vuonna 1714 käytiin Suuren Pohjan sodan verinen lopputaistelu. TARMO PUKKILA, ESPOO/VÄHÄKYRÖ

Toivo oli pitkä mies, pukeutui kuin herrat. Asian oli parasta tulla kerralla selväksi, kun Topi sen sanoi matalalla äänellä, vahvalla Pohjanmaan murteella ja sopivilla vahvistussanoilla alleviivattuna. Tarinat todistavat värikkäästä ja vauhdikkaasta persoonasta, joka oli toisaalta avarasydäminen ja sosiaalinen, mutta myös äkkipikainen ja kärsimätön. Toivo oli yhtaikaa tavallinen maalaisisäntä ja maailmanmies. Hän oli kotonaan niin maalaistuvassa, Rovaniemen markkinaremussa kuin Hotelli Tornin ravintolan valkealiinaisissa pöydissä Helsingissä.

Asialle vaan, kyllä sinä osaat! Omalle perheelleen Toivo on esikuva ja opettaja, jonka ajatukset kaupanteon olemuksesta toistuvat hämmästyttävän samansisältöisinä monen sukupolven puheissa. Toivon lapsenlapsista vain vanhimmalla, Jarmo Rinta-Joupilla on omia muistikuvia isoisästä. ”Ja minäkin

30 JOUPIN TOPI, KAUPPA VERISSÄ

Toivo Rinta-Jouppi kävi syksyllä 1959 Saksassa MANin kuorma-autotehtailla.

olin Toivon kuollessa niin nuori, että kaupanteosta en hänen kanssaan puhunut. Isä ja tämän sisar Riitta ovat paljon kertoneet Toivon tavasta toimia”, Jarmo kertoo. Esikuva isoisä silti on: ”Toivon persoonassa oli paljon oikeanlaista suhtautumista liike-elämään. Hänessä oli väljyyttä, juuri sellaista, mitä tarvittaisiin nytkin.” ”Toivo oli tehokas, suurpiirteinen, räväkkä, ei itsekeskeinen eikä viimeisen pennin nyhtäjä. Hän ei tehnyt kauppaa rahanhimosta, mutta pärjäsi kyllä hyvin. Ulospäin vauraus ei paljon näkynyt.” Riitta Rinta-Joupin kuvaus kotitalon aamusta valaisee Toivon johtamistyyliä: ”Isä oli johtajatyyppi. Aamu alkoi aina kovalla tuiskeella. Kun muut heräsivät, isä oli


jo miettinyt päivän valmiiksi. Kaikki kerääntyivät tupaan käskynjaolle. Isä jakoi päivän työt, ja siitä lähdettiin.” Käskynjaosta eteenpäin kukin vastaa itse toimistaan: ”Työssä isä ei koskaan moittinut ratkaisujamme. Hänen periaatteensa oli, että jos virheitä sattuu, ne pitää korjata ja sitten unohtaa ja mennä eteenpäin”, Rauno kuvaa. ”Isä antoi vain väljät raamit, joiden sisälle jäi aina harkinnanvaraa.” Yksi tärkeä viesti on, ettei pikkuasioihin pidä takertua. Kun tupaan tulee luotettavaksi tiedetty autontarjoaja, Toivo vain vilkaisee ikkunasta ja sanoo: ”Ai tuo vihiriä, saat siitä viisi tuhatta.” ”Asialle vaan, kyllä pojat osaavat”, tiivistää Rauno isänsä perehdyttämismenetelmän.

Rahat piironginlaatikossa Raha on Toivo Rinta-Joupille vanha keksintö, jota on mukava olla, mutta jota ei kaiken aikaa jaksa ajatella. Toivon rahat ovat Kansallispankissa ja käteinen kamarin piirongin laatikossa. Koko perhe tietää sen. Rauno Rinta-Jouppi on 1950-luvun puolivälissä jo perheellinen mies. Perhe asuu omassa talossa Kyrönjoen rannassa. Omaa rahaa Raunolla ei kuitenkaan ole. Ei hänellä ole palkkapäivääkään. ”Se oli suurpiirteistä touhua. Tosin yhteistalous oli siihen aikaan maalla tavallista, mutta ei missään muualla varmastikaan ollut niin väljää kuin meillä”, Rauno sanoo. Myös liiketoimet hoituvat yksinkertaisesti. Toivolla on pankissa sekkitili ja pojilla kaupantekoa varten sekkejä lompakossa. Kaikki allekirjoittavat sekit Toivon nimellä, ja joka talossa ne kelpaavat. Pankki lunastaa sekit. Niin on sovittu. Elävätkö Rinta-Joupit leveästi? Eivät. Tuhlaamisen mahdollisuudet ovat sodanjälkeisissä oloissa vähäiset ja vaatimattoman elämän perinne vahva. Piironginlaatikolla ei kukaan käy rohmuamassa.

,,

Saateri, likka unohtui

Isä oli luvannut, että menemme joskus yhdessä Rovaniemelle lentokoneella. 1950-luvun loppupuolella matka toteutui. Minulle oli iso juttu, että lensimme Vaasasta Oulun ja Kemin kautta Rovaniemelle. Paluumatkalle lähdettiin isän ostamalla autolla. Isällä oli Kemissä asioita, ja hän vei minut tädin luo odottamaan. Ilta tuli, eikä isää vain kuulunut. Täti soitti naapurista meille kotiin saadakseen selkoa tilanteesta. Kävi ilmi, että isä oli jo kotona. Vasta kaukana Kemin eteläpuolella hän oli huomannut, että saateri, likka jäi Kemiin! Ei siinä mitään. Kaikkihan tiesivät, että olin turvassa. Piti vain odottaa, että täti ottaa yhteyttä. Olin Kemissä pari viikkoa, kunnes muistaakseni Raimo-veljeni tuli vuorostaan ostomatkalle pohjoiseen ja haki minut kotiin. Raimo ehdotti, että odottaisin tädin luona, kunnes hän palaa Rovaniemeltä. Siihen en kuitenkaan suostunut, vaan seurasin kuin varjo veljen perässä koko matkan.”

,,

RIITTA RINTA-JOUPPI

Isän ihmetuliaiset

Isä toi hienoja tuliaisia, kaikkea erikoista. Kerran tuli kilpikonna, toisen kerran ruskeita kanoja. Äiti sai kaksikin kertaa hienon turkin. Iso juttu oli, kun tupaan 1950-luvun lopulla ilmestyi yllättäen televisio. Se oli ensimmäinen koko kylässä. Katolla oli valtava antenni, ja Ruotsin ohjelmia katsottiin. Kaikki uusi kiinnosti isää.” RAIJA KATILA, RIITTA RINTA-JOUPPI

JOUPIN TOPI, KAUPPA VERISSÄ

31


Sylvin trahteerissa Toivo on Rinta-Joupin isäntä, ja hänen talossaan miehillä on miesten, naisilla naisten työt. Silti Toivonkin rinnalla on nainen, jota ilman kokonaisvaltainen tapa hoitaa liiketoimia ei olisi mahdollinen. Tämä henkilö on Sylvi Rinta-Jouppi. ”Meidän tupa oli konttorin, ravintolan ja tilapäisen majatalon yhdistelmä. Äiti hoiti yhtaikaa sihteerin, kokin, majatalonpitäjän ja maatalon emännän töitä. Tuvan pöydällä oli ikuinen tarjoilu: leipää, voita, makkaraa, pullaa, kahvia. Siitä kaikille tarjottiin”, Rauno Rinta-Jouppi kuvaa. Liiketoimien lisäksi viljelyksessä ovat 1950-luvulla myös Sylvin kotitilan Fillan ja Toivon ostaman Mäkkylän tilan maat. Kun Toivo on osto- ja myyntimatkoillaan, Sylvi johtaa myös maataloustöitä.

Kaiken ohessa hän hoitaa viisi lasta aikuisiksi. Kolme nuorinta lasta ovat vielä alaikäisiä sotien jälkeisinä kiivaina kauppavuosina. ”Minä uskon, että äidin salaisuus oli tyyni mieli. Hän oli saanut sen, koska hänellä oli ollut hyvä koti. Äidillä oli sydämen sivistystä. Hän ymmärsi ihmisiä ja elämää, ja oli luonteeltaan iloinen”, Riitta Rinta-Jouppi sanoo. Sylvi on jo lapsena tutkinut tarkkaan Vähänkyrön kunnankirjaston. Lukeminen jatkuu läpi elämän. ”Jos-

,,

Olivatko metsät mukana?

Olin pikkulikka, kun naapurissa olevassa Mäkkylässä oli huutokauppa. Ensin myytiin tavarat, sitten maat. Isällä oli tuvassa työt kesken, ja hän käski minun juosta kertomaan, kun maiden myynti alkaa. Kun hain isän huutokauppapaikalle, joku isäntä teki juuri ensimmäisen tarjouksen. Isä korotti reilusti, ja siihen se jäi. Hän sai maat. Lähtiessään isä lohkaisi, että olikos siinä mettät mukana. Se oli huulenheittoa. Isä kyllä tiesi, etteivät rahasta tarkat isännät tarjonneet ylihintaa, ja luotti siihen. Ei hän ostanut väärällä hinnalla. Isästä on liikkeellä valtavasti juttuja. Kaikki eivät pidä paikkaansa, on liioittelua ja joskus myös pahansuopaisuutta.”

,,

RIITTA RINTA-JOUPPI

RAUNO RINTA-JOUPIN ALBUMI

Pikkuautolla pyhäkouluun

32 JOUPIN TOPI, KAUPPA VERISSÄ

Sylvi ja Toivo Rinta-Jouppi 1930-luvun alussa.

Entisaikaan maalla ei todellakaan ollut kovin tarkkaa ajokortin kanssa, ja isä oli suurpiirteinen. Minä kävin 11-vuotiaana pyhäkoulussa omalla autolla. Isä vaan sanoi, että ota sinä Riitta tuo pieni auto, se sopii sinulle. Totta kai osasin ajaa, autojahan oli aina piha täynnä!” RIITTA RINTA-JOUPPI


sain välissä äiti vain ehti”, tyttäret ihmettelevät. Sylvin trahteeri hiljenee vähitellen 1960-luvulla Toivon kuoleman jälkeen, mutta loppuu dramaattisesti kokonaan vasta vuonna 1978. Sylvi paistaa munkkeja, kun perheen koira pyrkii ulos. Rasvakattila unohtuu hellalle, rasva syttyy palamaan, ja tuli tuhoaa koko rakennuksen ja irtaimiston. Tulipalon jälkeen Sylvi muuttaa Vaasaan, ja elämän voimaa riittää vielä vuosiksi. Sylvi Rinta-Jouppi kuolee 95-vuotiaana vuonna 2006.

Paras löytyy vaistolla Toivon aikana Rinta-Joupissa on aina palkattua väkeä maatöissä, navetassa, Sylvin apuna taloustöissä ja liiketoimissa. Toivo pestaa sopivalta vaikuttavan kulkumiehenkin siltä seisomalta eikä kysele papereita. Kerran ovensuuhun tulee maalari kysymään töitä.

Toivo katselee hetken ympärilleen, ja päättää, että tupaa voisi kohentaa. Kun työ on valmis, Toivo tarjoaa jatkoksi lannanajoa. Mies päättää jatkaa matkaa. Sen sijaan Olavi Holkko, johon Toivo 1950-luvulla sattumalta tutustuu Rovaniemen hevosmarkkinoilla, jää vuosiksi tilanhoitajaksi Tervajoelle. Toivon pestuuperinne elää vieläkin erityisesti Tervajoella: kyläläiset hankkivat lisätienestiä Rinta-Joupissa. Ennen piti kengittää hevonen tai lastata heinäpaaleja junaan. Sitten alkoi autojen kuljettaminen eri puolilta Suomea Pohjanmaalle. Nykyisin esimerkiksi yrityksen eläkeläiset hyppäävät rattiin, kun pitää siirtää auto liikkeestä toiseen tai kuljettaa auto asiakkaalle toiselle paikkakunnalle. Jo maatalouskaupan aikoina Rinta-Joupeilla on maakunnissa provisiopalkkaisia ostoasiamiehiä, ja tämä tapa jatkuu pitkään myös autokaupassa.

Malja äidille! Sylvi Rinta-Jouppi 80-vuotispäivänään vuonna 1991 lastensa Raijan (vasemmalla), Raunon, Riitan ja Reijon ympäröimänä.

JOUPIN TOPI, KAUPPA VERISSÄ

33


Yhteispelillä veljesten kesken Rinta-Joupissa alkaa 1960-luvulla Raunon ja Reijon aika. Suomalaisilla on ankara autokuume. Veljeksillä on siihen lääke, mutta ensin on uusittava yrityksen rakenteet.

T

oivon kuollessa Rauno on 32-vuotias, Reijo 28. Kumpikin on varma ammatinvalinnasta ja hallitsee kaupanteon kaikki vaiheet. Toivon eläessä työt ovat kuitenkin painottuneet hieman eri tavoin. Reijo on ottanut enemmän vastuuta ulkopuolisista ostoista, Rauno taas on keskittynyt myyntiin, hallintoon ja paikallisiin ostoihin Tervajoella. ”Ei siinä mitään erityistä suunnitelmaa ollut. Reijo oli poikamies, jolle matkatyöt sopivat. Ehkä sekin vaikutti, että minulle oli ehtinyt tulla tänne lähiseudulle tuttu asiakaspiiri, ja jonkun piti olla täälläkin, kun myynti kasvoi”, Rauno pohtii.

Avoin yhtiö syntyy Kun keskustelut liiketoiminnan jatkamisesta alkavat, johtoajatus on yhdessä pysyminen. Tottumus on toinen luonto. Veljekset päättävät perustaa avoimen yhtiön. Se on lähinnä Toivon-ajan toimintatapaa. Vuonna 1964 aloittaa avoin yhtiö Rinta-Joupin Autoliike Rauno Rinta-Jouppi & K:ni. Yhtiömiehiä ovat Rauno

34

YHTEISPELILLÄ VELJESTEN KESKEN

ja Reijo Rinta-Jouppi. Käyttönimi on Rinta-Joupin Autoliike. Rauno vanhempana on toimitusjohtaja, mutta asema on muodollinen. Avoimen yhtiön yhtiökumppaneilla on yhtäläinen rajaton vastuu, mutta myös yhtäläinen vapaus päättää ”välttämättömistä ja hyödyllisistä” asioista ilman toisen hyväksyntää. Ajatuksellisesti yhteinen piironginlaatikko säilyy avoimessa yhtiössä. Arki kuitenkin muuttuu. Ensi kertaa elämässään veljekset alkavat saada kuukausipalkkaa. Avoimen yhtiön sallima yksityisotto jää voitonjaon välineeksi. ”Liikaa ei otettu, eikä riitoja ollut tästä eikä muustakaan”, sanoo Rauno Rinta-Jouppi.

Omat reviirit Yhdessä pysymisen lisäksi veljeksillä on kuitenkin myös toinen tavoite, joka on merkittävän muutoksen siemen. Rauno ja Reijo janoavat kasvua. Muutama sata autoa vuodessa ei riitä, parempaan pitää pystyä. Toivo ehti jo pestata yhteistyökumppanin Kauhaval-


RAUNO RINTA-JOUPIN ALBUMI

Rauno (vasemmalla) ja Reijo Rinta-Jouppi jatkavat isän aloittamaa autokauppaa kolmekymmentä vuotta avoimessa yhtiössä.

le. Pojat haluavat kaupunkiin, Vaasaan. Ajatus on yhteinen. Toteuttajaksi ryhtyy Reijo. Ajankohtakin on otollinen. Reijo on menossa naimisiin Rovaniemellä tapaamansa Raija Ilolan kanssa, ja nuoripari asettuu asumaan Vaasaan. Jo vuoden 1964 puolella veljekset ostavat Meijerin-

kadulta entisen metalliyrityksen kiinteistön autoliikettä varten. Liike avaa ovensa ensimmäisenä maaliskuuta 1965. ”Jo isän tyyli oli, että tavaraa pitää olla tarjolla. Vaasaan halusimme näyttävän alun. Siksi ensin kerättiin myytävää ja lopuksi siirrettiin vielä lähes koko Tervajoen

YHTEISPELILLÄ VELJESTEN KESKEN

35


varasto Vaasaan. Avajaisissa oli kahvitarjoilu, eikä sitten muuta. Ei silloin ollut samanlaista markkinahumua kuin nykyisin”, Rauno kuvaa. Vaasan-liike lähtee hyvin käyntiin. Ensimmäisenä toimintavuonna myynti on lähes 400 autoa, lähes saman verran kuin Tervajoella. Veljeksillä on siis yhteinen yhtiö, mutta sen sisällä oma pelikenttä. Aki Puska, joka tuli Rinta-Joupin Autoliikkeen konttoripäälliköksi 1970-luvulla, kuvaa yhteisyhtiön aikaa: ”Avoin yhtiö toimi, kun molemmat pärjäsivät ja olivat tottuneet yhteistalouteen. Kumpikin hoiti liikettään itsenäisesti, ja minä vedin sitten kirjanpidon yhteen.” Rauno muistaa, että alkuvuosina oli tapana iltaisin soitella ja käydä läpi päivän tapahtumia: ”Emme ryhtyneet toisiamme neuvomaan, mutta kerroimme, paljonko kumpikin oli ostanut ja myynyt. Soitteleminen väheni sitten 1970-luvulla, kun minulla alkoivat pojat tulla mukaan, ja huomio kohdistui heihin.”

Numerotkin järjestykseen Uuden yhtiön tuore toimitusjohtaja huomaa pian, etteivät osto- ja myyntikuitit riitä yhtiömuotoisen toiminnan kirjanpidoksi. Lisää velvoitteita tuo uusi yhtenäinen kymmenen prosentin liikevaihtovero, joka tulee voimaan avoimen yhtiön syntyvuonna. ”Kauppa oli meille selvää, mutta hallintopuoli aiheutti alussa päänvaivaa. Halusimme kuitenkin toimia kaikin puolin säädösten mukaan”, Rauno kuvaa. Sattuma tulee apuun. Teuvalainen tilitoimistoyrittäjä ja lehdenkustantaja Heimo Birling sattuu Tervajoelle autonostoon ja pitkämatkalaisena saa talosta myös yösijan. Iltakeskusteluista alkaa tärkeä liikesuhde. Birlingin toimistosta tulee Rinta-Joupin Autoliikkeen ensimmäinen tilitoimisto, ja alkuun Birling pitää kerran kuussa talouskinkereitä sekä Tervajoella että Vaasassa.

36

YHTEISPELILLÄ VELJESTEN KESKEN

”Birlingin opissa kirjanpito ja veroasiat menivät selkäytimeen. Nehän ovat normaalia logiikkaa, kun joku ne vain selittää. Birling oli hyvä pelkistämään ja osasi varoittaa virheistä. Siihen aikaan varastovaraus tuotti yrityksille paljon ongelmia. Birling selitti, mitä varastovaraus on ja mikä varaston arvostuksessa on oikein, mikä ei”, Rauno kertoo. Birlingin jälkeen tilejä hoiti pitkään Tilitoimisto Rauno Lehtimäki. Ensimmäisenä konttoripäällikkönä toimi muutaman vuoden Hannu Sorvari ennen kuin ryhtyi tilitoimistoyrittäjäksi.

Murroksen keskellä Rinta-Joupin Autoliikkeen alku osuu lupaavaan tilanteeseen. Yritys on vielä pieni, mutta veljekset ammattilaisia ja liike tunnettu koko eteläisellä Pohjanmaalla.

,,

Kaupunkielämää Sekä Tervajoen että Vaasan liikkeet olivat ammattimaisesti hoidettuja, mutta Vaasassa oli aikataulut, Tervajoella ei. Siinä näkyi kaupungin ja maaseudun ero siihen aikaan. Meillä kauppa aukesi yhdeksältä ja meni kuudelta kiinni, lauantaina aikaisemmin. Vaasassa oli alkuun 4–5 työntekijää. Paperityöt hoiti monta vuotta isän sisar Raija Katila. Tervajoelta tuli myös Heino Eilo, isän pitkäaikainen luottomies, joka hoiti täällä autojen fiksaukset ja paljon muuta. Myöhemmin myös isän toinen sisar Riitta oli jonkin aikaa Vaasan-liikkeessä töissä. Paljon pidempään Riitta on ollut Raunon ja Arin töissä. Hän on toiminut 1990-luvulta saakka ostajana Rinta-Joupin Autoliikkeen Helsingin-ostokonttorissa” SARI RINTA-JOUPPI, MARKKU RINTA-JOUPPI


R-J-AUTON KOKOELMAT

Vaasan Meijerinkadun myymälä on Rinta-Joupin Autoliikkeen toisen omistajan Reijo Rinta-Joupin valtakunta vuodesta 1965. Kuva on 1980-luvun alusta.

Kysynnästä ei ole huolta. Suuri yhteiskunnallinen murros vain nostaa ihmisten autokuumetta. Suomi muuttuu 1960- ja 1970-luvuilla maatalousmaasta teollisuusmaaksi, ja yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat monin tavoin autokauppaan. Yhtäkkiä peltolakeuksien keskellä, maatalon pihassa

sijaitseva autoliike ei olekaan syrjässä, vaan muutoksen ytimessä. Autosta tulee maaseudulla arkielämän välttämättömyys, kun työpaikat ja palvelut siirtyvät kylistä keskustoihin. Joukkoliikenne on maalla vähäistä, mutta eivät sen palvelut riitä kaikille kaupungeissakaan. Vanhojen kes-

YHTEISPELILLÄ VELJESTEN KESKEN

37


RAUNO RINTA-JOUPIN ALBUMI

Pohjalaistalon pihamaa täyttyi 1960-luvulla henkilöautoista. Kuva on vuodelta 1963 tai1964.

38

YHTEISPELILLÄ VELJESTEN KESKEN


Puoli miljoonaa autoa Autokauppa odottaa suurta pamausta, kun Suomesta tulee Euroopan vapaakauppajärjestön Eftan liitännäisjäsen ja henkilöautojen tuontisäännöstely päättyy kesällä 1962. Melkoinen pamaus tuleekin. Suomen autokanta yli kaksinkertaistuu 1960-luvun alkupuoliskolla. Vuonna 1965 maassa on jo lähes puoli miljoonaa henkilöautoa. Valtiontalouden ongelmat kuitenkin jatkuvat, ja valtio yrittää säännöstelyn sijasta hillitä autojen tuontia ankarammalla autoverolla. Vuonna 1962 autoverosta tulee progressiivinen. Vero on aluksi 35–80 prosenttia auton verotusarvosta, parin vuoden päästä vieläkin enemmän. Lokakuussa 1967 tulee sokki. Suomi devalvoi markan 31 prosentilla. Kymmenet autokaupat kaatuvat, kun uusien autojen

PIN ALB UM I RA UN O RIN TA- JOU

kustojen ulkopuolelle sirotelluista lähiöistä pääsee joustavimmin liikkeelle omalla autolla. Elintason nousu, neljän viikon kesäloma ja viisipäiväinen työviikko muuttavat vapaa-aikaa. Herrasväen huvilakulttuuri laajenee 1960-luvulta lähtien koko kansan kesämökkikulttuuriksi. Ja taas autokauppa saa lisää asiakkaita. Jopa naapurikateus nostaa autokuumetta, kun tuhannet Ruotsiin muuttaneet suomalaiset tulevat volvoillaan ja saabeillaan lomalle kotipuoleen ja näyttävät, miten työläinen elää hyvinvointivaltiossa. Ajomukavuuskin paranee. Sotien jälkeen Suomi ryhtyy Maailmanpankin lainojen turvin kohentamaan tieverkkoa. Kun kestopäällystettyä tietä on vuonna 1950 koko maassa alle 200 kilometriä, on määrä viisitoista vuotta myöhemmin lähes 13 000 kilometriä. Jopa yksi moottoritie on malliksi. Vuonna 1962 valmistunutta Tarvontietä voi huristaa neljäntoista kilometrin matkan Helsingistä – Espooseen.

”Kenen vekseli tuo on”, tiesi Raunon nuorempi poika Ari kysyä jo polvenkorkuisena, kun seurasi äitiään pankkiasioille.

,,

Vekselivedolla matkaan

Vekseli oli autokaupassa yleinen maksutapa 1960-luvulla. Me neuvottelimme pankissa luottolimiitin, hyväksyimme sitä vastaan asiakkaiden vekselit ja myimme ne sitten pankille. Käytännössä siis takasimme asiakkaiden autoluotot. Vekseli sopi maaseudulle, missä tulot kertyvät epätasaisesti. Toisin kuin osamaksukaupassa, maksuaikaa pystyi venyttämään pidentämällä vekselin voimassaoloaikaa. Tätä tapahtui paljon. Luottotappioita tuli kuitenkin vähän. Hoidimme tuolloin myös perinnän itse. Myöhemmin vekseliluotto kiellettiin kulutustavarakaupassa kovien korkojen vuoksi, mutta kovat olivat myös osamaksuluoton korot ja inflaatio.” RAUNO RINTA-JOUPPI

YHTEISPELILLÄ VELJESTEN KESKEN

39


rekisteröinnit putoavat puoleen vuoden 1965 ennätyksestä. Ihmisten autokuume ei kuitenkaan taltu. Vuosikymmenen lopulla kauppa käy taas hyvin. Länsituonnin vapautuminen ja ankara verotus näkyvät selvästi tuontitilastossa. Suomesta tulee pienten länsiautojen maa. Volkswagenin, Fordin, Opelin ja Fiatin pienet mallit nousevat myyntilistojen kärkeen ennen Simcaa, Austinia, Morrista, Volvoa, Peugeotia… Itäautoista kärjessä pysyy vain Moskvitsh. Japanilaisten rynnistys on vasta aluillaan. Ensin tulee Datsun, vuonna 1964 Toyota. Rinta-Joupin tapaiselle käytettyjen autojen kauppiaalle autokannan kasvu on mainio asia. Jokainen uusi auto on tuleva vaihtoauto. Hyvää myytävää olisi tulevaisuudessa helpompi löytää. Devalvaatio nostaa myös uusimpien käytettyjen autojen hintoja, ja osa Rinta-Joupinkin asiakkaista joutuu pitämään tuumaustauon ennen autonostoa. ”Pientä kangertelua, ei sen pahempaa”, kuvaa Rauno vuoden 1967 devalvaation vaikutusta myyntiin.

Kauhava kolmantena Avoimella yhtiöllä oli alusta saakka Tervajoen ja Vaasan lisäksi myyntiä myös Kauhavalla. Fräntilän talon pihamaasta tuli autokauppa jo vuonna 1961, kun Toivo pes-

Ostamme käteisellä on lupaus, jolla Rinta-Joupit erottuivat kilpailijoistaan. Ilmoitus Helsingin Sanomissa vuonna 1968.

,,

Helsingissä autoja ostamassa Isä oli suosinut Helsingissä käydessään Tornia, mutta meistä se oli vähän liika hieno. Isä sitten löysi tilalle Hotelli Ursulan Paasivuorenkadulta, ja siirryimme sinne. Ursula oli hyvä paikka. Menimme pari kolmekin kertaa kuukaudessa junalla Helsinkiin, panimme ostoilmoituksen lehteen ja asetuimme muutamaksi päiväksi Ursulaan. Päivä alkoi aamuvarhain, kun soittelimme läpi Helsingin Sanomista rengastettuja yksityisten myyntiilmoituksia. Sitten puhelin alkoi soida, kun meidän ostoilmoituksemme huomanneet tarjosivat autojaan. Päivällä myyjät sitten toivat autojaan tarkastettavaksi. Tarkastus tapahtui hotellin edessä kadulla. Paperit kirjoitimme kuitenkin parhaassa sviitissä. Hotellin portieerit olivat suureksi avuksi. He vastailivat puhelimeen, ottivat soittopyyntöjä ja juoksuttivat lisää rahaa parkkimittareihin. Kun olimme saaneet tarpeeksi autoja ostettua, joka mies otti yhden auton ja ajoi sen Pohjanmaalle. Jos tarvittiin lisää kuskeja, puhelinsoitto kotiin riitti. Pian oli tarpeellinen määrä kotikylän miehiä Helsingin-junassa matkalla autonhakuun.” RAUNO RINTA-JOUPPI

Ilmoitus sanomalehti Ilkassa 15.4.1969.

40

YHTEISPELILLÄ VELJESTEN KESKEN


tasi Leo Fräntilän Rinta-Joupin autojen provisiopalkkaiseksi myyjäksi Kauhavalle. Fräntilä oli 1950-luvun maarata-ajojen tähti ja käytti markkinoinnisa omaa nimeään. Tämä järjestely jatkui 1970-luvun jälkipuoliskolle. ”Rauno tapasi sunnuntai-iltana soittaa ja sanoa, että huomenaamuna sidotaan taas kengännauhat tiukalle ja aletaan panna autoja maakuntiin”, Leo Fräntilä kertoo. Fräntilä osallistui välistä myös ostoihin ja Ladan edustusta koskeneisiin neuvotteluihin Konelassa. Lisäksi hän koulutti Rinta-Joupeille tärkeän avainhenkilön. Leo Fräntilän poika Jorma Fräntilä kasvoi autokauppiaaksi kotipihallaan ja on edennyt Rinta-Joupin Autoliikkeen vaihtoautopäälliköksi sekä matkailuautojen maahantuonnista ja moottoripyöräkaupasta vastaavaksi. Kolmannen polven Fräntilä on Jorman poika, automyyjähajoittelija Henry Fräntilä Tervajoella.

Kauhavalla myyntiä hoitanut Leo Fräntilä ilmoitteli myös omalla nimellään.

,, RAUNO RINTA-JOUPIN ALBUMI

Pellolta pelastettu

Rinta-Joupin iskujoukko 1960-luvulla: Reijo Rinta-Jouppi (vasemmalla), Leo Fräntilä ja Rauno Rinta-Jouppi ja kiinnostunut oppilas Jarmo Rinta-Jouppi.

Olin tutustunut Rinta-Jouppeihin asiakkaana ja taisinpa myös viedä sinne jonkun kauhavalaisen autonostoon. Vähän oli ollut puhetta, että voisin myydä heidän autojaan Kauhavalla. Yhtäkkiä keväällä 1961 vanha johtaja pamautti tänne meille hirveästi tavaraa myytäväksi. Rauno ja Reijo olivat lähteneet Saksaan matkalle, ja Toivo kai ajatteli, ettei saisi itse myytyä kaikkia. Minä olin maatalon vanhin poika, ja kevätkylvöjen aika oli käsillä. Soitin Toivolle, etten nyt oikein ehtisi autoja myymään. Toivo sanoi, että ne on kuule eri miehet, jotka peltotöitä tekee ja eri miehet, jotka tekee kauppaa. Saman tien hän lähetti Tervajoelta miehen tekemään meidän kevätkylvöt. Niin minusta tuli autokauppias, ja jatkoin eläkkeeseen asti, vuoteen 1988. Toivo oli valtavan miellyttävä ihminen. Hänen kanssaan asioiminen oli mukavaa, jotenkin lämmintä ja läheistä.” LEO FRÄNTILÄ, KAUHAVA

YHTEISPELILLÄ VELJESTEN KESKEN

41


,,

Kinnaskuorma vaihdossa

Odotettu ostaja Äskettäin työpaikalleni Rinta-Joupin Autoliikkeen Helsingin-ostokonttoriin tuli iäkäs mies. Hän tuli varta vasten kertomaan muistonsa 1960- tai 1970-luvulta, jolloin oli ollut töissä pienessä helsinkiläisessä autoliikkeessä. Miehen mukaan he aina oikein odottivat, koska Rinta-Joupit taas tulevat ostamaan autoja. Meidän ostajat saattoivat ostaa kerralla koko varaston tyhjäksi. Miehen mukana nämä ostot saattoivat joskus pelastaa pienen firman jopa konkurssilta.”

,,

RIITTA RINTA-JOUPPI

Uusia mersuja Oolannista

Uusia autoja saatiin myyntiin paitsi edustusten kautta myös muilta autoliikkeiltä. Niillä saattoi eri syistä, vaikkapa myyntitavoitteen täyttämiseksi, olla tarvetta saada nopeasti lisämyyntiä. Liikkeet soittivat meille, kun tiesivät, että meitä hyvät autot kiinnostivat. Meillä oli hyvät hankintasuhteet kaikkialle Suomeen Ahvenanmaata myöten. Esimerkiksi Wiklöfin firmasta Maarianhaminasta ostin itsekin uusia mersuja.” RAUNO RINTA-JOUPPI

Isossakyrössä ilmestyvän Pohjankyrö-lehden toimittaja Pauli Veikko muistelee jutussaan 1960-luvun alun autoilmoitussivuja: ”Kymmenet autoliikkeet kehuivat myymiään tuotteita rajattomasti, luettelivat pitkiä listoja eri automerkkien nimiä… Ilmoitusten joukossa oli matala parin palstan ilmoitus, jossa sanottiin: Rinta-Jouppi ostaa ja myy kaikkia ja kauppa käy!” Kaikki kelpaa ja kauppa käy -asenne poikkeaa selvästi alan valtavirrasta. Autokaupan erityispiirre on vaihtokauppa, ja autoistumisen alkuajoista saakka alaa on puhuttanut vaihtoauto-ongelma. Uusien autojen myyntiin keskittyneillä autokaupoilla on vaikeuksia saada vaihtoautoista kannattavaa liiketoimintaa. Rauno Rinta-Jouppi kuvaa alkuaikojen autokauppaa värikkääksi ja luovaksi. ”Joku isäntä toi vanhan traktorin ja heinäkuorman vaihdossa uuteen Volvo Amazoniin. Toinen vaihtoi hevosensa Volkswageniin. Me tunsimme maatalouskaupan, ja siksi vaihdossa kävi hyvinkin erikoinen tavara.” Erikoisimmasta päästä on kinnaskuorma, jolla kokkolalainen kinnaskauppias kerran maksaa osan autostaan. Ja kun kintaillekin löytyy ostaja, miksei löytyisi vaihtoautolle. Vaihtoautohan on uuden kaupan alku! Myös ostotoiminta sujuu maatalouskaupasta tutuilla menetelmillä. Hankinta-alue on koko Suomi, ja näin

Ostoilmoitus Vaasa-lehdessä vuonna 1969.

42

YHTEISPELILLÄ VELJESTEN KESKEN


veljeksille syntyy tarkka kuva markkinoista ja asiakkaista. Etelässä tärkein ostopaikka on Helsinki, pohjoisessa jo hevoskaupan ajoilta tuttu Rovaniemi. Pohjoisen ostomatkaan pitää varata aikaa. Jos Rinta-Joupin ostoilmoitus on Lapin Kansassa tänään, kaukaisimmat autontarjoajat ehtivät vasta kolmantena päivänä Rovaniemelle matkustajakoti Kairaan kulkuneuvoaan näyttämään. Joskus ostaja toppuuttelee myyjää puhelimessa: hinnasta pitäisi vähän puhua jo ennen satojen kilometrien ajomatkaa. Myyjän mukana on yleensä auton täysi miehiä. Rovaniemellä on muutakin toimitettavaa kuin kaverin auton myyminen. Usein täydennystä kaipaavat juomavarastot. Vuoteen 1969 saakka Lapin ainoat Alkot ovat Rovaniemellä ja Kemijärvellä. Autoliikkeen myynnin kasvaessa Rauno turvautuu ostoissa yhä enemmän puhelimeen. ”Aikaa säästyi ja ostot onnistuivat hyvin esimerkiksi autoliikkeistä, joihin oli syntynyt luottamukselliset suhteet. Tarkkaan kyselin puhelimessa, että matkamittari varmasti pitää paikkansa eikä autoa ole kolaroitu. Jos auto oli kunnossa ja myyjä luotettava, kaupat syntyivät heti. Parhaassa tapauksessa muutaman tunnin päästä oli jo auto meidän pihassa.”

Uusista natsa kaulukseen Jo 1960-luvun alussa ajatus uusien autojen myymisestä alkaa kutkuttaa myös Rinta-Jouppeja. Huhu tehokkaista käytettyjen autojen kauppiaista on kiirinyt, ja pian Tervajoelle saapuu tärkeitä vieraita. Vuonna 1963 Renaultin maahantuojan Autorexin johtaja Ragnar Paulsson tulee, katselee ja kuuntelee aikansa ja tarjoaa Renaultin edustusta. Yhteistyö Renaultin kanssa jatkuu kaksi vuosikymmentä ja käynnistyy uudelleen vuonna 2009. Suomen Koneliikkeen johtajan Matti Helkaman vi-

siitin jälkeen pihaan ilmestyy ensin jokunen uusi 1960luvun japanilaissuosikki Isuzu Bellet. Hieman myöhemmin Rinta-Jouppi saa myös Škodan edustuksen. Myynti ei kuitenkaan oikein ota tulta ja suhde kuihtuu. Škoda ja Rinta-Jouppi kohtaavat uudelleen 1990-luvulla. Nyt tulokset ovat erinomaiset. ”Mitään virallisia papereita näistä varhaisista edustuksista ei tehty. Suullisesti sovittiin, lyötiin kättä päälle ja äitee keitti kaffet”, Rauno kuvaa. Melko vähäiseksi jää myös Suomen Maatalouskaupan maahantuoman Ramblerin myynti.

Sisu sinetöi uuden suunnan Vaikka Rinta-Joupeilla oli jo 1950-luvun lopulla näkemys, että autokaupan suuri tulevaisuus on henkilöautoissa, veljekset Rauno ja Reijo pohtivat kuorma-autoja vielä 1960-luvulla. He ottavat yhteyttä Suomen Autoteollisuuteen ja neuvottelevat Sisu-kuorma-autojen edustuksesta. Keskustelut etenevät suotuisasti, ja sopimus on valmis allekirjoitettavaksi. Ensimmäinen kauppa on määrä tehdä saman tien. Tämä on merkki siitä, että pohjalaisveljesten maksukyky oli hyväksi havaittu. Suomen Autoteollisuuden legendaarinen kassanhoitaja Sirkka Ylijoki piti tarkkaan huolta siitä, että raha varmasti liikkui yhtaikaa autojen kanssa. ”Viime tingassa tuli kuitenkin tunne, että pitää vielä tuumata hetki. Sanoin Reijolle, että mennään vielä hotelliin miettimään asiaa. Sopimus jäi allekirjoittamatta. Päädyimme siihen, että kuorma-autojen edustus veisi huomiota pääasiasta, henkilöautoista. Sisun kohdalla syntyi lopullinen linjapäätös: keskitymme henkilöautoihin.” RAUNO RINTA-JOUPPI

YHTEISPELILLÄ VELJESTEN KESKEN

43


Datsunista (Nissan) taas tulee oppirahoja. Kun japanilaiset rynnivät 1960-luvun lopulla Euroopan automarkkinoille, Rauno ihastuu Datsun Bluebirdiin ja yrittää tosissaan saada edustusta. Aro-Yhtymän johtajalta Simo Arolta heltiää vain muutama Datsun Kauhavalle. ”Varsinaiseen edustukseen puitteet eivät riittäneet, eikä henkseleissä ollut varaa puitteita rakentaa”, Rauno toteaa. Yhteistyö saa äkkilopun, kun kiusaus voittaa ja pari autoa livahtaa myyntiin myös Tervajoelle. ”Emme markkinoineet aktiivisesti väärään piiriin, mutta jos asiakas eksyy meidän liiteriin, on suuri vaara saada auto mukaansa”, Rauno muotoilee. Rinta-Joupin tavoite on nyt kuitenkin selvä. Se haluaa lisää uusien autojen edustuksia. Yksi syy on kaupallinen. Hyvä edustus tuo hyviä vaihtoautoja.

Toinen syy on inhimillinen: ”Olihan se kuin olisi armeijassa saanut pari natsaa lisää, kun sai uuden auton edustuksen. Kyllä me ajattelimme, että se oli arvonnousua.”

,,

Uudet autot, vanhat konstit

Ei toiminta aluksi muuttunut juuri mitenkään, vaikka saatiin uusien autojen edustuksia. Kaupanteko oli siihen aikaan yksinkertaisempaa. Ei tarvinnut olla koko ajan kurssilla, eivätkä markkinat olleet niin kyllästyneet. Autot ostettiin käteisellä maahantuojilta ja myytiin käteisellä tai vähittäismaksulla asiakkaille. Ei ollut asiakastyytyväisyysmittauksia eikä arvonlisäveroja.” RAUNO RINTA-JOUPPI

RAUNO RINTA-JOUPIN ALBUMI

Toimitusjohtaja Rauno Rinta-Jouppi ensimmäisessä omassa työhuoneessaan entisessä karjakeittiössä 1960luvun puolivälissä.

44

YHTEISPELILLÄ VELJESTEN KESKEN


1960-luku RINTA-JOUPIN AUTOLIIKE MYYDYT AUTOT, KPL 1965

1969

Tervajoki (1

450

Vaasa

394

489

Yhteensä

844

1 089

600

1) Tervajoen myyntiluvut ovat arvioita, koska vanhat päiväkirjat tuhoutuivat tulipalossa. Vaasan luvut perustuvat liikkeen päiväkirjoihin.

Rippipuvut, rantatilat ja Rinta-Joupin autot sulassa sovussa Vaasalehden ilmoitussivulla kesäkuussa 1968.

YHTEISPELILLÄ VELJESTEN KESKEN

45


Toyotalla isoon piiriin Tuhannen neliön autohalli Tervajoelle! Epäilijöitä riittää, mutta uusi halli on avain uuteen aikaan, johon 1970-luvulla rynnistää myös suvun ensimmäinen kolmannen polven autokauppias.

J

os Rinta-Jouppeja pyytää nimeämään 1970-luvun auton, vastaus tulee nopeasti: Toyota Corolla. Rinta-Joupin Autoliike saa Toyotan edustuksen vuonna 1972. Seuraavana vuonna Toyota on Suomen rekisteröintitilastojen ykkönen ja Toyota Corolla myydyin malli. Corolla sopii hyvin myös pitkäaikaisen, tuottoisan yhteistyön symboliksi. Eri puolilla maailmaa ihmiset viehättyvät yhä uusista Toyota Corolla -malleista, eivätkä pohjalaiset poikkea valtavirrasta. Corollan menestys on 1970-luvulla vasta alussa. Vuodesta 1985 Corolla pysyy myyntitilastojen kärjessä yhtäjaksoisesti kymmenen vuotta ja palaa muutamaksi vuodeksi johtopaikalle vielä vuonna 2003. Pitkään Toyotan Suomen-maahantuontiyhtiötä johtanut Mikko Ennevaara ei kaartele lausunnossaan: ”Toyota on ollut kultakaivos kaikille vanhemmille diilereille, ja Rinta-Jouppi on aina ollut yksi parhaista liikkeistä. Heillä on ollut lisävahvuutena vaihtoautokaupan osaaminen.” Ennen Toyota-edustusta Rinta-Jouppien on kuitenkin ryhdyttävä rakennustöihin.

46

TOYOTALLA ISOON PIIRIIN

Sata autoa ja Miss Suomi Jo ensimmäisistä uusien autojen edustuksista keskusteltaessa, oli käynyt selväksi, ettei Toyotan tapaisesta edustuksesta voisi haaveillakaan, jos esittelytilat ovat taivasalla. Vuoden 1969 syksyllä Rinta-Joupin pihaan ilmestyykin rakennusporukka. Koko kylä seuraa tiiviisti töiden edistymistä, ja epäilijöitä riittää: onkohan tuo liian suuri? Paikallinen lehti Pohjankyrö kuvaa hallia ”komeaksi laitokseksi”. Mitat tuntuvat maalaiskylässä valtavilta. Pituutta on 63, leveyttä 17 metriä. Heinäkuussa 1970 on avajaisten vuoro. Ajankohta on tarkkaan harkittu. On lomakausi, ja ihmiset pääsevät kauempaankin autoja katselemaan. Avajaisissa on muutakin ihailtavaa kuin autot. Renaultin maahantuoja on lähettänyt paikalle pr-henkilönsä, Miss Suomen Leena Brusiinin. Kaunottaren herättämän innostuksen huomaa pikkupoikakin. Raunon nuorempi poika Ari on hallin avajaisten aikaan seitsenvuotias. Muistissa on vieläkin kuva avajaisvalmisteluista: miesjoukko seuraa rinkinä ympärillä,


MAINOSTOIMISTO WILMA

Rinta-Joupin Autoliikkeen vuonna 1970 valmistunut ensimmäinen autohalli on pitkä matala rakennus kuvan keskellä. Vieressä on vanha navettarakennus, jossa autokauppatoiminta alkoi. Kuva on myöhemmältä ajalta, jolloin halli on jo muussa käytössä ja autoliike nykyisessä paikassa valtatie 18:n varressa.

TOYOTALLA ISOON PIIRIIN

47


kun Miss Suomi keikkuu tikapuilla kiinnittämässä Renaultin kylttejä hallin seinille. Väkeä tulee tuvan täydeltä. Uuteen halliin mahtuu sata autoa, viisinkertainen määrä navetanylisiin verrattuna. Parannus on merkittävä, vaikka halli nykypäivän mittapuilla on ennemminkin vaatimaton kuin komea.

Kriisi tai ei, auto pitää saada Markkinat ovat halli-investoinnin tehneiden Rinta-Jouppien puolella. Koko myrskyisän, poliittisten intohimojen täyttämän 1970-luvun autokauppa jatkuu vilkkaana. Miljoonas henkilöauto kaasuttaa Suomen maanteille vuonna 1976. Vuosikymmenen aikana henkilöautokanta kasvaa yli 60 prosenttia, lähes 1,2 miljoonaan. Samaan aikaan autoistumisen painopiste siirtyy etelän suurista kaupungeista maaseudulle. Vaasan lääni kuuluu nopeimman kasvun alueisiin. Vuodet eivät kuitenkaan ole veljeksiä. Valtion rahaongelmat jatkuvat, ja niin jatkuvat myös yritykset hillitä autokaupan kasvua. Verotus, rahoitusrajoitukset, devalvaatiot, uusi auton käyttömaksu laskevat kuitenkin vuorollaan autonostajien kuumekäyrää vain hetkeksi. Edes vuoden 1973 ensimmäinen öljykriisi ei aiheuta romahdusta, vaikka polttoaineen hinta nousee rajusti. Liikennepoliittinen Yhdistys Enemmistö ry hyökkää näkyvästi ja kuuluvasti autohulluutta vastaan, mutta ei saa enemmistöä puolelleen. Synkät liikenneturmatilastot herättävät kuitenkin päättäjät. Pahin vuosi on 1972, jolloin liikenteessä menehtyy 1150 ihmistä. Vuonna 2009 luku oli 281. Autoilijoiden protesteista huolimatta vuonna 1974 tulee voimaan yleinen 80 kilometrin nopeusrajoitus. Vuonna 1975 turvavyön käyttö tulee pakolliseksi, tosin vain auton etuistuimella. Autokuumetta rajoitukset eivät laske.

48

TOYOTALLA ISOON PIIRIIN

Vaasassa ja Tervajoella kaupanteko on alusta saakka sujunut sekä suomeksi että ruotsiksi. Vaasan-liikkeen ilmoitus Vasabladetissa 22.3.1972.


Toyotan kyyti vie pitkälle Vaasassa Rinta-Joupin Autoliikkeen naapurissa on Toyotan jälleenmyyjä Oy Vaasan Vaunu ja Traktori Ab. Sillä on myös Toyotan huolto, ja huoltoasiakkaana myös Rinta-Joupin Autoliike. Reijo saa 1970-luvun alussa vihiä, että Toyotan edustus olisi irtoamassa Vaasassa. Veljeksille tulee kiire. Toyotan maahantuoja on pohjalaissyntyisten Korpivaarojen perheyhtiö. Rinta-Joupit eivät kuitenkaan tunne yritystä johtavia veljeksiä ja tekevät monta matkaa Helsinkiin kauppaneuvos Paavo Korpivaaran ja muun johdon puheille ennen kuin saavat nimet papereihin. ”Suhtautuminen oli asiallista. Renaultin ja Isuzun myynnistä tuli meille uskottavuutta. Meidän luottotiedot olivat kunnossa. Protestilistalla ei ole koskaan oltu, eikä aiota sinne joutua”, Rauno vakuuttaa.

Ironista kyllä, maahantuoja epäröi asiaa, jota Rinta-Joupit pitävät yhtenä tavoittelemansa Toyota-edustuksen tärkeimpänä etuna. Maahantuoja miettii, saisiko vaihtoautoja myydyksi maaseudulla. Rinta-Joupit taas haluavat Toyotan nimenomaan siksi, että haluavat paitsi lisämyyntiä ja arvostusta myös lisää hyviä vaihtoautoja. ”Ehkä Korpivaaralla oli kokemusta vaihtoauto-ongelmista, ja me varmaan sitten kehuimme itseämme. He varmasti tekivät omia tiedustelujaan ja totesivat, että olemme ehkä vähän parempia”, Rauno sanoo. Vaatimattomana miehenä hän saman tien huolestuu: ”Olikohan tämä liian suorasukaisesti sanottu?” Rinta-Joupin Autoliike saa Toyotan edustuksen sekä Vaasaan että Tervajoelle. Huolto jää Vaasan Vaunu ja Traktorille, eivätkä Rinta-Joupit sure yhtään. Jälkimarkkinointi, huolto ja korjaaminen, eivät tuolloin kiinnosta heitä lainkaan.

,,

FIN LA ND OY TO YO TA AU TO

Maailman parhaat autot

Toyota Corolla nousi 1970-luvulla myös pohjalaisten suursuosiksi.

Tulee käytyä Rinta-Joupissa aika usein. Minulla on sellainen tauti, etten autoa katsasta. Siksi on aika monta kauppaa tehty vuosien mittaan. Ensimmäinen automme oli käytetty vuoden 1961 Pobeda. Ensimmäisen Toyotan, Corollan, ostin vuonna 1973 ja siitä pitäen olen ollut Toyota-mies. Liikettä en ole vaihtanut, kun luottamus on syntynyt. Minulla on sellainen käsitys, että täältä saan maailman parhaan auton.” JUHANI RINTA, TERVAJOKI

TOYOTALLA ISOON PIIRIIN

49


KERTTU UUSITALO

Uusi halli täyttyy pian. Kesällä 1977 Rinta-Joupin piha on taas täynnä autoja. Kuvassa Rauno Rinta-Jouppi (vasemmalla), Risto Paavola, Jarmo Rinta-Jouppi ja Juhani Kaistila. Automyyjät Paavola ja Kaistila olivat alkuvuosien avainhenkilöitä.

50

TOYOTALLA ISOON PIIRIIN


Pian Toyota-edustuksen jälkeen Rinta-Joupit alkavat myydä myös Citroënia, mutta edustus päättyy Korpivaaran järjestelyjen vuoksi vuonna 1980.

Kolmas polvi saa näyttää Tervajoen ensimmäisen autohallin avajaisissa pyörii pienen Ari-pojan lisäksi tietysti myös vanhempi veli Jarmo. Hän on 16-vuotias ja jo tulevan ammattinsa valinnut. Koulunpenkki ei ole häntäkään varten, mutta kaupanteko tuntuu sujuvan kuin luonnostaan. ”Ei tarvinnut Jarmoa narulla työntää autokauppaan, ja hän oli terävä ja nopea oppimaan”, naurahtaa Rauno. Toisaalta hän ymmärtää jo varhain, että avoin yhtiö ei olisi pitkän päälle pojan temperamentille sopiva toimintaympäristö. ”Siellähän minä pyörin autopihalla aina. Olisinko ol-

,,

lut seitsemäntoista, kun menin virallisesti autoliikkeeseen töihin. Ensimmäisille ostomatkoille piti lähteä kuljettajan kanssa, kun itsellä ei ollut ajokorttia.” ”Kyllä Jarmo osasi jo silloin auton katsoa”, myöntää Rauno. Mutta Jarmoa polttaa myös halu katsoa maailmaa Tervajoen tuolla puolen. Ja Rinta-Joupissa saa yrittää. Vuonna 1977 Jarmo perustaa Helsingin Kalliosta hankittuun yksiöön Rinta-Joupin Autoliikkeen ostokonttorin. Jarmo on 23-vuotias, ja ostokonttori on yrityksen ensimmäinen kiinteä toimipaikka pääkaupungissa. Vain pieni varotoimi on Raunon mielestä tarpeen. Hän pyytää Helsingissä asuvaa Riitta-sisartaan opastamaan Jarmoa pääkaupungin vilinässä. Lähes yhdenikäiset täti ja veljenpoika viihtyvät mainiosti, eikä isällä ole poikansa osto-osaamisessakaan moittimista.

Oma yritys Kauhavalle

Muovipussillinen satasia Isä oli töissä Rinta-Joupissa, ja minäkin pääsin kerran pikkupoikana Helsinkiin ostomatkalle. Jarmo oli parikymppinen ja myös mukana matkalla. Tämä oli joskus 1970-luvun alkupuolella. Kun autoja oli ostettu muutama päivä, Rauno sanoi, että nyt ei ole enää yhtään rahaa. Pojat saavat mennä hakemaan pankista lisää. Meillä oli muovipussi, ja sillä toimme ison määrän satasen seteleitä, jotka kasattiin pöydälle. Asiakkaat, jotka myivät autonsa, vierastivat sekkejä. He halusivat maksun käteisellä, siksi käteistä rahaa piti olla paljon. Olin lapsena paljon Jarmon mukana. Pitkin sänkipeltoja ajeltiin autoilla. Autokauppias minustakin sitten tuli. Jarmon töissä olen ollut vuodesta 1999, nyt (2010) paikallisjohtajana Lahdessa.” HARRI PAAVOLA, LAHTI/TERVAJOKI

Jarmo jakaa aikansa Helsingin ostokonttorin ja Tervajoen välillä. Työstä ei ole pulaa, mutta nälkäkin on kova. Leo Fräntilä on myynyt Rinta-Joupin autoja Kauhavalla isoisä Toivon ajoista saakka, mutta toiminta on pysynyt pienimuotoisena. Rauno pohtii 1970-luvun jälkipuoliskolla Kauhavan kehitysmahdollisuuksia ja omaa työmääräänsä. Jarmo kaipaa omaa liikkumatilaa. Syntyy uusi yritys. Vuonna 1978 Kauhavalla aloittaa Auto-Jouppi Oy, jonka osakkeista Jarmo Rinta-Jouppi omistaa puolet, 15-vuotias nuorempi veli Ari 40 prosenttia, Rauno ja Auli Rinta-Jouppi loput. Jarmo saa kolmannen viran. Hänestä tulee AutoJouppi Oy:n toimitusjohtaja. Lisäksi hän jatkaa myyntipäällikkönä Tervajoella ja ostaa Helsingissä autoja Tervajoelle ja Kauhavalle. Leo Fräntilä jatkaa Kauhavalla vielä kymmenen vuotta, eläkkeeseen saakka.

TOYOTALLA ISOON PIIRIIN

51


Kohti omistusjärjestelyjä Jälkeenpäin on selvää, että Auto-Joupin perustaminen on myöhempien rakennejärjestelyjen ja sukupolvenvaihdoksen varhainen esivaihe. Tarkkaa suunnitelmaa ei kuitenkaan vielä ole. Järjestelyt toteutuvat vasta 1990luvun alussa. Rauno sanoo pohtineensa avoimen yhtiön tulevaisuutta jo varhain myös veljensä Reijon kanssa. Asia kuitenkin jää muiden kiireiden jalkoihin. Veljesten elämäntilannekin on erilainen. Raunon pojista toinen on jo autokauppayrittäjä, toinenkin selvästi alasta kiinnostunut. Reijon lapset Sari, Markku ja

Niina ovat syntyneet vuosina 1967, 1969 ja 1971. Ajatus tulevasta ammatista on heille vielä kaukainen, vaikka yrittäjäperheen lapsina jokainen aloittaakin työelämään tutustumisen varhain. Serkkujensa tapaan Markku aloittaa autonpesuhallissa. Sari kertoo osanneensa jo seitsenvuotiaana vastata autoliikkeen puhelimeen, myös ruotsiksi: ”Piti sanoa venta liite ja hakea kiireesti joku apuun.” Auto-Joupin myynti lähtee Jarmon aikana kasvuun, mutta Kauhavasta ei tule uutta Tervajokea. Parhaimmillaan myynti on muutama sata autoa vuodessa. Isompi nälkä on tyydytettävä jossain muualla.

,,

Konelassa oli erilaista

Meille tuli 1970-luvun lopulla pelko, että länsiautojen tuontiin tulee taas rajuja rajoituksia. Kauppapolitiikka suosi yhä itäautoja, ja siksi päätimme yrittää Ladan edustusta Kauhavalle. Menin Leo Fräntilän kanssa Konelaan, ja siellä oli kyllä erilaista, tarkka vahti. Sopimusehdot olivat mutkikkaita. Siinä neuvostoliittolaiset olivat tavallaan aikaansa edellä. Nythän mutkikas sopimustyyli on yleinen. Kannattavaa kauppaa Auto-Jouppi teki Ladoilla, ei siinä mitään. Ja Neuvostoliittoakin tuli kierrettyä Konelan aikana. Baku, Jerevan, Minsk ja Moskova tulivat tutuiksi. Votkaakin vähinsä tarjottiin, mutta politiikkaa ei puhuttu. Ladan edustus oli meillä Kauhavalla vuosina 1978-1995.” RAUNO RINTA-JOUPPI

52

TOYOTALLA ISOON PIIRIIN

1980-luvun puolivälissä Auto-Joupilla oli Kauhavalla Ladan lisäksi myös Mazdan edustus.


SEPPO MATTILA

Tämä on hyvä tyyppi

Auli Rinta-Jouppi hoiti pitkään autojen rekisteröinnit ja autoliikkeen juoksevat pankkiasiat. ”Keski-Suomen myöten kiersin 1980-luvulle asti viemässä vekseleitä pankkiin”, Auli kertoo.

Marraskuussa 1977 Rauno Rinta-Jouppi tekee uransa tärkeimmän rekrytoinnin, palkkaa Rinta-Joupin Autoliikkeen konttoripäälliköksi 23-vuotiaan merkonomin Aki Puskan. Yli kolme vuosikymmentä myöhemmin Puska on yhä Tervajoella. Nyt hän on yhtiön hallituksen jäsen ja varatoimitusjohtaja, vastuualueena talous sekä autoliikkeen kaikenaikainen rakennustoiminta. Jälkikasvuakin on samassa talossa. Niko Puska aloitti usean Tervajoen-vuoden jälkeen keväällä 2011 Vaasanliikkeen myyntipäällikkönä. ”Aki vastasi lehti-ilmoitukseen, jolla haimme konttoripäällikköä. Haastattelin häntä ja vähän kyselin laihialaisilta. Minun puolestani hän olisi voinut aloittaa saman tien. Akista näki heti, että hänellä oli älliä. Hänellä oli myös hyvä käytös ja sopiva supliikki, ei mikään makea, mutta kuitenkin huumoripitoinen”, Rauno Rinta-Jouppi kuvaa. ”Sitä paitsi, eikö se ole hyvä suositus, että olemme molemmat autokomppanian miehiä!” Puska itse muistelee paikanhakua: ”Ostin työhaastattelua varten muodikkaan mustan nahkatakin. Rinta-Joupista tiesin sen verran, että se on autokauppa. Ja paree olikin, etten tiennyt enempää. En olisi ehkä uskaltanut hakeakaan, tämä oli jo silloin sen verran iso.” Haastattelu jännittää, mutta turhaan: ”Se oli rento tilaisuus. Muualla oli aina ollut monta kyselijää, täällä oli vain Rauno. Hän jutteli mukavasti kaikenlaista, ja kysyi sitten, osaanko kirjanpitoa. Minä tietysti sanoin, että osaan, vaikka paljon piti sitten opetella lisää työssä.” Tuoreen konttoripäällikön työhuone on entisessä navettarakennuksessa. ”Ei mikään luksuskonttori... Etuhuoneessa istui autosihteeri Sirkka Mäkkylä, takimmaisessa minä. Rauno oli jossakin, autohallissa.”

TOYOTALLA ISOON PIIRIIN

53


Työtä riittää, mutta tahti on nykyistä verkkaisempi. Yksi on pysynyt: ystävällinen huulenheitto. ”Kolmekymmenvuotismitalia antaessaan Rauno viimein lupasi, että nyt on koeaika ohi.”

Nuori konttoripäällikkö saa heti alkajaisiksi hankkia digitaalilaskimen. ”En muista paljonko se maksoi, mutta se oli iso ostos. Sitten tuli Taylorix-lauta, jonkinlainen mekaaninen jäljentävä kirjoitusalusta. Sillä teimme esimerkiksi palkkakuitit”, Aki puska kertoo. Matka Taylorix-laudasta ja käsinkirjoitetuista myyntipäiväkirjoista nykyiseen ajantasaiseen talousseurantaan ja verkkokauppaan on ollut pitkä ja muutos mullistava. ”Koko ajan tässä on ollut se etu, että omistajat ovat lähellä ja siksi tiedon saanti on tosi nopeaa ja helppoa. Tämä tuo väljyyttä, kun ei mene aikaa odotteluun. Asiat voidaan päättää lennossa.” Tärkeä tuki ovat olleet pitkäaikaiset kumppanit. Kirjanpitäjä Teuvo Mäkinen, vanhan Rinta-Joupin naapurin poikia, tuli taloon vuonna 1979. Tilejä hoiti pitkään vaasalaisen Yngve Hämäläisen tilitoimisto, joka nyt on osa Pretaxia. Pitkäaikaisen tilintarkastajan Raimo Wiklundin matkassa tilintarkastustyö on vaeltanut monen rakennejärjestelyn kautta nykyiselle tilintarkastajalle KPMG:lle. Raunon tärkeisiin, pitkäaikaisiin luottohenkilöihin kuuluu myös vaasalainen hovioikeudenneuvos, laamanni Eero Kivimäki. Satunnainen kohtaaminen autokaupassa johtaa vuosikymmeniä kestäneeseen ystävyyteen ja lainopilliseen neuvonantosuhteeseen.

Uuden ajan alku Kaksi devalvaatiota ja monenlaiset yllättävät sääntelytoimet koettelevat kauppiaan sopeutumiskykyä 1970luvulla, mutta silti vuosikymmen on Rinta-Joupin Au-

54

TOYOTALLA ISOON PIIRIIN

K. MIE LTY

Taylorix-laudasta verkkoon

,,

Joustava ja joviaali pärjää

Viitisen vuotta ajattelin olla Rinta-Joupissa, mutta nyt on takana yli kolme vuosikymmentä. Ei ole ollut ongelmia viihtymisessä. Töitä on tehty tosissaan, mutta koko ajan on menty eteenpäin. Olisi aivan toista olla työssä jollain ison yhtiön osastolla. Täällä pääsee mukaan kaikkeen ja on hyvin lähellä päätöksentekoa. Varmaan on niin, että palkkajohtajana pärjää, jos on joustava ja joviaali. Meillä kemiat ovat ilmeisesti sattuneet hyvin yksiin. Ei ole tarvinnut liikaa joustaa. Aamulla on mukava tulla töihin. Läheltä seuratessa oppii ymmärtämään myös omistajan elämää. Hänellähän on aina oma nimi pelissä ja loppupelissä vastuu kaikesta.” AKI PUSKA

toliikkeelle hyvää aikaa. Vuoden 1970 autohalli-investoinnin epäilijätkin ovat väärässä. Pian ovat taas pihatkin täynnä autoja. ”Me emme investointia epäröineet. Oli selvää, että


Tervajoelle oli saatava paremmat tilat”, Rauno sanoo. Muutaman vuoden yhteistyön jälkeen Korpivaarakaan ei enää epäile maaseutumyymälän mahdollisuuksia. ”Joka vuosi Toyota-myyntimme ylsi tavoitteisiin, ja usein ylittikin ne. Maahantuoja oli tyytyväinen, tyytyväisiä olimme mekin. Ilman Korpivaaran tapaista päämiestä emme olisi mitenkään saaneet myyntiin niin paljon hyviä autoja.” Kasvusta huolimatta Rinta-Joupin Autoliike on 1970-luvun lopussa vielä pieni yritys. Tulevaisuus näyttää kuitenkin lupaavalta: sekä Tervajoella että Vaasassa on vuosikymmenen lopussa ahdasta.

1970-luku RINTA-JOUPIN AUTOLIIKE Liikevaihto, milj. mk Myydyt autot, kpl Tervajoki Vaasa Yhteensä

1970

1979

7 (1

30

600 (1 564

1 232 521

1 164

1 753

1) Yhtiön arvio

K. MIELTY

Toyota-edustus aloittaa 1970-luvulla Rinta-Joupin Autoliikkeen nousun, mutta 1980luvulla myyntijoukkue teki taas uudet ennätykset. 1980-luvun kuvassa eturivissä vasemmalta Jarmo Mäkelä, Esa Myntti, Ari Rinta-Jouppi, Juhani Kivihuhta ja Hannu Ranta. Takarivissä vasemmalta Jarkko Lehto, Kalevi Marttala, Matti Hermans ja Tapani Koski.

TOYOTALLA ISOON PIIRIIN

55


Lisävoimia kiihdytysajoon Ennätykset on 1980-luvulla tehty rikottaviksi. Rinta-Joupit eivät katsele sivusta, vaan rakentavat uuden autotalon Tervajoelle, Vaasaan, Seinäjoelle ja Kauhavalle.

V

uonna 1981 Rinta-Joupin Autoliikkeeseen Tervajoelle ilmestyy kunnioitusta herättävä laite. Sen kyljessä lukee Philips. Laite on tietokone. Autokauppa seuraa myyntiketjuja. Ne ratkaisevat kannattavuuden, eivät yksittäiset autokaupat. Myyntiketju alkaa, kun asiakas ostaa auton ja liike ottaa vaihdossa asiakkaan vanhan kulkuneuvon. Ketju katkeaa, kun tämä vaihtoauto ja kaikki seuraavat vaihtoautot on myyty ja syntyy kauppa, johon ei enää kuulu vaihtoautoa tai vaihdossa tullut auto menee romuttamolle. Vielä 1970-luvulla varastotilanne pysyy hyvämuistisen myyjän päässä. Kun myytäviä autoja on satoja, terävinkin on vaikeuksissa. Aki Puskan hallintotiimi keksii ensiavuksi tarra-arkin, jonka irrotettaviin pahviliuskoihin pystyy juuri ja juuri kirjoittamaan yhden auton tiedot. Kun työntää pahviliuskat lokeroituihin muovitaskuihin, syntyy varastolista, joka on helppo kopioida kaikille myyjille. Liuskoja vaihtamalla lista pysyy ajan tasalla. Liuskakeinostakin on apua, mutta tietokone ja vaa-

56

LISÄVOIMIA KIIHDYTYSAJOON

salaisen olympiavoimistelijan Eugen Ekmanin omistaman Ekman Systems Oy:n toimittama varastojärjestelmä aloittavat uuden ajan. Rinta-Joupin järjestelmää käyvät etelän miehetkin ihmettelemässä 1980-luvulla. Vuosikymmenen lopulla kumppaniksi tulee erikoiskaupan tietojärjestelmäpioneerin Pertti Kangasmaan Laihia Data Oy, ja tämä yhteistyö jatkuu yhä.

Kaksi miljoonaa autoa Tehokas varastoseuranta on tarpeen, sillä 1980-luku on vauhdikasta aikaa autokaupassa. Hyvä talouskehitys ja rahamarkkinoiden vapautuminen johtavat historialliseen muutokseen: pankit ryhtyvät voimallisesti myymään rahaa. Suomalaiset tempautuvat mukaan suurten kulutusjuhlien tunnelmaan. Autokauppa käy, kun pankkien rahoitusyhtiöt tarjoavat myös autolainaa ilman käsirahaa ja pitkillä maksuajoilla. Suomen henkilöautokanta kasvaa 1980-luvulla runsaat viisikymmentä prosenttia, 1,9 miljoonaan autoon. Henkilöautojen ensirekisteröinnit ovat vuosikymmenen jokaisena vuotena yli sadan tuhannen.


K. MIELTY

On tilaa, mutta on väkeäkin. Tervajoen uuden autohallin avajaiset kesällä 1980.

LISÄVOIMIA KIIHDYTYSAJOON

57


Vilkkain on vuosi 1989, jolloin ajoneuvorekisteriin tulee 177 000 uutta henkilöautoa. Ennätys on voimassa vielä vuonna 2010.

Hevoshaka vai autoliike Rauno Rinta-Joupille on jo 1970-luvun puolivälissä selvää, että tilaa pitää saada lisää. Tuhannen neliön halli ei sittenkään ollut liian suuri maalaiskylään. Rauno hankkii kotitalon läheltä tontin uutta hallia varten, mutta ei saa tontille kunnollista liittymää ja joutuu siirtymään naapurikunnan, Isonkyrön puolelle. Vähänkyröläisiä harmittaa, mutta saamapuolellakin on nurinaa. Maanviljelijä Juhani Rinta oli 1970-luvun lopulla Isonkyrön kunnan maanostotoimikunnassa ja muistaa

hyvin Rinta-Joupin tonttikaupan jälkipuinnin: ”Hevoshaaksi meni kuulemma arvokas tontti, kun ei pantu rakennusvelvoitetta. Minä sanoin, että jos Rauno sanoo, että siihen tulee autoliike, niin siihen tulee autoliike.” Heinäkuussa 1980 uusi halli on valmis. Televisiosta tutut Anssi Kukkonen ja Jorma Pulkkinen toimivat avajaisten sirkustirehtööreinä, ja väkeä on mustanaan. Epäilijöiden mielestä tilaa on taas liikaa, 3 500 neliötä. Vuonna 2010 samassa paikassa on laajennusten jälkeen 4 500 neliötä ja Rinta-Joupilla muissa kiinteistöissä Tervajoella vielä 3 300 neliötä lisää. ”Laskin Akin kanssa ennen avajaisia, että 1 200 auton vuosimyynnillä katamme hallin kustannukset. Enimmillään myimme Tervajoella 4 000 autoa vuodessa”, Rauno summaa.

RINTA-JOUPIN AUTOLIIKE

Rauno, Auli ja Jarmo (vasemmalla) RintaJoupin kahvihetki Tervajoella. Jarmo reissaa 1980-luvun lopulle saakka Tervajoen ja Helsingin ostokonttorin väliä.

58

LISÄVOIMIA KIIHDYTYSAJOON


MAINOSTOIMISTO WILMA

Rinta-Joupin Autoliike on Tervajoen maamerkki. Kuva on 1990-luvun alkupuolelta.

,,

Täydellinen sijainti

Ei autoliikkeen tarvitse olla puuronsilmässä. Tervajoen-liike on unelmapaikassa. Tilaa riittää. Liikkeeseen on helppo tulla kaikista ilmansuunnista. Perille päästyä ei tarvitse kysellä ajo-ohjeita, sillä liike näkyy kauas. Koeajot on helppo järjestää. Ruuhkia ei ole.” RAUNO RINTA-JOUPPI

LISÄVOIMIA KIIHDYTYSAJOON

59


Tervajoen autokylä Pohjalaiset sanovat poikkeavansa muista suomalaisista siinä, että kadehtivat positiivisesti. Jos naapuri menestyy, pohjalainen ei keskity heittelemään kapuloita rattaisiin, vaan ryhtyy itsekin yrittämään. Ainakin Tervajoella väite tuntuu pitävän paikkansa. Kun Rinta-Jouppien autokauppa pääsee vahtiin, moni muukin päättää yrittää. Parhaimmillaan 1980-luvulla pienessä kylässä on toistakymmentä autoliikettä: Taulun Autoliike, Autoliike Jussi Ruuti, Automyynti Reijo Myntti, Automyynti R ja H Paavola… Aivan 1980-luvun lopussa aloittaa vielä Arton Auto.

,,

Ison imu houkutteli Valehtelematta voi sanoa, että autokauppa kehittyi Tervajolla Rinta-Joupin imussa. Perustin Arton Auton vuonna 1989. Olen Isostakyröstä kotoisin, olin 22-vuotias ja ollut muutaman vuoden töitä fiksaajana autoliikkeessä. Tuli vain mieliteko, että haluan myydä autoja. Asetuin Tervajoelle, koska siellä kävi ihmisiä. Melkein heti iski lama. Se oli kova koulu alkavalle yrittäjälle, jonka ainoa pääoma oli valuuttalaina. Muuta ei silloin saanut! Pienillä kuluilla ja hampaita kiristellen selvittiin, rimaa hipoen. Nyt (2011) meitä on parikymmentä. Myymme toista tuhatta autoa vuodessa. Edustamme Hyundaita, Isuzua, Subarua ja Suzukia. Nykyisin ison imulla ei enää ole samaa merkitystä kuin ennen. Internet on viiden viime vuoden aikana tuonut autokauppaan hirmuisen muutoksen. Nyt tehdään täsmäkauppaa. Yhä harvempi kiertelee autoliikkeissä.” ARTO ULVINEN, ISOKYRÖ

60

LISÄVOIMIA KIIHDYTYSAJOON

Kovin kilpailija näkyy 1970-luvulla ikkunasta. Esko Taulun omistama Taulun Autoliike saa Datsunin (Nissanin) edustuksen. Näin suositut japanilaismerkit ovat Tervajoella vierekkäin. Autoliikkeiden kintereillä kylään syntyy korjaamoja, varaosaliikkeitä ja muita autoalan palveluita, ja pian maalaiskylän autoihmeen noteeraa jo Helsingin mediakin. Autokuumetta potevat osaavat suunnistaa Tervajoelle satojen kilometrien päästä.

Juhlat Vaasassa Vuonna 1985 pienkone pörrää Vaasan yläpuolella ja vetää perässään Rinta-Joupin Autoliikkeen mainoslakanaa. Nyt on avajaiset Vaasan Korkeallamäellä. Isäntänä on Reijo Rinta-Jouppi. Reijon tytär Sari Rinta-Jouppi kertoo: ”Vanhassa paikassa Meijerinkadulla oli autoja aivan joka kolossa, lähikatujen varret täynnä ja erilaisissa varastoissa ympäri kaupunkia. Asiakkaalle vain sanottiin, että hyppää kyytiin, mennään katsomaan sieltä ja sieltä.” ”Kotona, kahden auton tallissa, oli enimmillään kuusi pikkuautoa. Viimeisen auton tuojan piti kömpiä auton ikkunasta ulos, kun ovia ei enää mahtunut avaamaan.” ”Uusi liike oli isän ja äidin yhteistyön tulosta. Yhdessä he miettivät myymälän konseptin. Äidillähän oli aiempaa kokemusta myyntityöstä. Autokauppaan hän oli perehtynyt työskennellessään oman liikkeen konttorissa.”

Täältä tullaan Seinäjoki Seuraavat avajaiset ovat Seinäjoella toukokuussa 1988. Nyt avajaisvieraita tervehtii Jarmo Rinta-Jouppi. Liikkeen kyltissä lukee Auto-Jouppi. ”Muistan hyvin, kun isä soitti myyntiin tulevasta liikekiinteistöstä hyvällä paikalla Seinäjoen keskustan tuntumassa. Olin lähdössä yötä vasten ajamaan Helsingistä Tervajoelle ja päätin käydä katsomassa paikkaa. Keskellä


MIKA PUTRO

Vaasan uuden myymälän avajaispäivänä vuonna 1985 Reijo Rinta-Jouppi ja Niina-tytär saavat kukittaa kaksikymmentä uuden Toyotan omistajaa.

LISÄVOIMIA KIIHDYTYSAJOON

61


,,

Pieni keksii keinot Seinäjoen varasto oli alussa vain viitisenkymmentä autoa. Määrä näytti suuremmalta, kun jätettiin päivisin hallissa joka toinen ruutu tyhjäksi. Osa autoista piti viedä päiväksi pihalle, että paikka näytti autokaupalta. Nopea kierto kompensoi varaston pienuutta. Kuukautta pidempään autot eivät meillä viipyneet. Ja töitä tehtiin paljon. Autokauppa oli meille kaikille elämäntapa, ja ansiotkin olivat hyvät, kun onnistui. Se tietysti motivoi.” ILPO HIETIKKO, ILMAJOKI

Seinäjoen-liikkeen avajaisista alkaa Jarmo RintaJoupin nopea nousu itsenäisenä autokauppiaana. Ilmoitus Ilkka-lehdessä 13.5.1988.

62


yötä seisoin yksikseni siinä tontilla, jossa oli huoltoasema, tyhjä piha ja Keskon vanha rehuhalli. Päätin siinä, että jos isä ei tätä osta, minä ostan”, Jarmo kertoo. Jarmo uskoo, että Seinäjoella on kysyntää ”nuorehkoille, kalliimman hintaluokan käytetyille autoille”, ja ostaa kiinteistön. Kilpailijoiden alkureaktio on karu: Antaahan pojan yrittää, ei se kauan täällä kestä. Ei tiedä, mihin on tulossa. ”Poika” itse on 33-vuotias ja varma onnistumisestaan. ”En epäillyt sekuntiakaan, etten saisi liikettä menestymään”, Jarmo sanoo. Pojittelu loppuu nopeasti, kun kilpailijat näkevät Jarmon otteet. Tämä ei aikaile, vaan ostaa Helsingistä autoja, kuljettaa ne Seinäjoelle, kuuluttaa tarjouksensa näyttävästi paikallisissa lehdissä ja ryhtyy myymään. Jarmo palkkaa Seinäjoen aloitustiimiin Ilpo Hietikon ja Timo Talvitien. Hietikko on Jarmon armeijakave-

ri, joka on jo pari vuotta ollut myyjänä Auto-Joupissa Kauhavalla. ”Liike lähti järjettömän hyvin käyntiin. Hinta edellä mentiin, sillä pystyin ostamaan Helsingistä koko ajan hyviä eriä edullisesti. Alkuinvestointikaan ei ollut suuri, tontti ja pieni 400 neliön kylmä halli. Eihän siinä alussa ollut mitään muuta”, Jarmo kuvaa. Yrittäjän oppirahat Jarmo maksaa Kauhavalla. Hän rakentaa sinne 1980-luvun lopulla uudet komeat tilat. Jälkikatsanto osoittaa, että rakentamatta jättäminen olisi säästänyt tuntuvalta tappiokirjaukselta 1990-luvun puolella.

Askel omille poluille Seinäjoen liikkeen avaaminen on tärkeä merkkipaalu Rinta-Joupin autoperheen historiassa. Sen myötä Raunon vanhempi poika Jarmo RintaJouppi lähtee rakentamaan omaa yritystä, vaikka mitään

ILPO HIETIKON ALBUMI

Auto-Joupin Seinäjoen-liikkeen nuori aloitustiimi: Jarmo Rinta-Jouppi (vasemmalla), Timo Talvitie, vierailija Ari RintaJouppi, Raine Savioja, Ilpo Hietikko ja vierailija Jorma Fräntilä.

LISÄVOIMIA KIIHDYTYSAJOON

63


uusia omistusjärjestelyjä ei vielä tapahdukaan. Seinäjoen-liike kuuluu Auto-Joupille, jonka Rauno kymmenen vuotta aiemmin perusti pojilleen. Jarmo on ollut muodollisesti Auto-Joupin toimitusjohtaja, mutta tehnyt töitä Rinta-Joupin Autoliikkeen ostokonttorissa Helsingissä ja Tervajoen autoliikkeessä. Auto-Joupin Kauhavan-liikettä on pyörittänyt Leo Fräntilä. Nyt Jarmo keskittyy Auto-Jouppiin ja muuttaa vaimonsa Tarjan ja poikiensa Juhan ja Mikon kanssa Tervajoelta Seinäjoelle. Leo Fräntilä jää eläkkeelle. Tervajoen ja Auto-Joupin yhteinen ostotoimintakin päättyy, kun Jarmo perustaa oman ostokonttorin Helsingin Linnankoskenkadulle. Tervajoella jatkuu Raunon aika – ja valmistautuminen tulevaan. Isän kumppanina on nyt vuorostaan nuorempi poika Ari Rinta-Jouppi. Hänenkin tiensä autokauppaan on seurannut perheen perinnettä: autonpe-

,,

Asiakasta taisi naurattaa Muistan kyllä ensimmäisen autokauppani. Olin viisitoistavuotias ja sain lauantaisin myydä pihalla vanhempia, halvempia autoja. Ensimmäinen myymäni auto oli punainen 1960-luvun lopun Corolla. Olin asiakkaan kanssa ulkona, mutta jouduin vähän väliä juoksemaan sisälle kysymään neuvoa vanhemmilta myyjiltä. Asiakasta taisi hieman naurattaa minun touhuni. Olin kai vähän arka päättämään, enkä tietysti vielä hallinnut koko varastoa, kun en ollut koko ajan paikalla. Ennen tietokoneaikaa myyjän oli muistettava varastotilanne, hinnat ja muut auton tiedot. Ei ollut samanlaista tietoa kuin nyt. Kauppa siitä autosta kuitenkin syntyi, ja tunne oli hieno. Sen muistaa aina” ARI RINTA-JOUPPI

64

LISÄVOIMIA KIIHDYTYSAJOON

sua pikkupoikana, myyntiharjoittelua koulun ohella, vastuuta nuorella iällä. Toisin kuin isänsä, setänsä ja veljensä Ari on malttanut käydä sekä lukion että kauppaopiston loppuun. Muuta työuraa hänkään ei silti muista tosissaan miettineensä. ”Reserviupseerikoulussa kävi joskus mielessä, että jos olisi pakko etsiä vaihtoehto, sotilasuraa voisi ajatella”, Ari muistelee. Jarmon rohkeita otteita seuranneet tarkkailijat pohtivat, miten rauhallisempi nuorempi veli mahtaa selvitä. Ari itse sanoo olleensa 1980-luvun lopussa vielä ”nöösi poika”, aloittelija ja hieman ujokin. Rauno ei ole huolissaan. Hän tuntee poikansa. Ariakaan ei ole tarvinnut erikseen houkutella alalle, hän on työlle ahne, ja kaupanteko on hänelläkin hyppysissä. Sitä paitsi, vielä on aikaa siirtää tietoa. Ari viihtyy Tervajoella, ja isä ja poika mahtuvat hyvin samaan autohalliin.

Tilinpäätösostojen hullut vuodet Vuonna 1985 Insinööriuutisten otsikko julistaa, että Tervajoella on Suomen suurin parkkipaikka. Toimittaja on ehkä törmännyt 1970- ja 1980-lukujen autokaupalle tyypilliseen ilmiöön, tilinpäätösostoihin. Niiden vuoksi Tervajoen autopihassa saattaa vuoden vaihteen tienoilla seistä 400–500 autoa. Rinta-Joupin Autoliike on avoin yhtiö, jonka tulos on ansiotuloa. Progressiivinen asteikko nostaa veroprosentin korkeimmillaan lähelle kahdeksaakymmentä, varallisuusveron kanssa tätäkin korkeammaksi. ”Verotus tappoi tuloksen ja hankaloitti kasvua ja investointeja”, Rauno toteaa. Tuon ajan kirjanpitolaki hyväksyy kuitenkin työkalun, jolla tulosta voi tasata merkittävästi. Tämä työkalu on varastovaraus. Se toimii näin: ennen tilikauden päättymistä yritys kerää varaston täyteen tavaraa, ja saa vähentää tuloksesta


ANITA LEHTIMÄKI

Rinta-Joupin Autoliike siirtyi alan etujoukossa tietokoneaikaan. Internet-ajan alussa Rauno Rinta-Jouppi aloittaa hiiriharjoitukset monen muunkin tuntemalla tavalla, pasianssia pelaamalla.

,,

Älä anna asiakkaan karata

Kerran pihassa oli tilinpäätösostoina kahdeksankymmentä punaista Corollaa ja muunväriset päälle. Kun joku silloin tarjosi autosta jotain ja vanhan vaihdossa, ei sitä asiakasta helposti päästänyt tyhjin toimin pois. Auto myytiin ja yritettiin ottaa kate vaihtoautosta. Meillä on iso varasto, ja se on kova riski. Aina voi tulla uusia määräyksiä, jotka muuttavat varaston kerralla epäkurantiksi. Autokaupassa on sattunut monta kertaa, että esimerkiksi veromuutokset ovat yhdessä yössä leikanneet miljoonia varaston arvosta.” ARI RINTA-JOUPPI

LISÄVOIMIA KIIHDYTYSAJOON

65


K. MIELTY

Rinta-Joupin Autoliikkeen Tervajoen henkilökunta sekä ulkopuolisessa omistuksessa olevan Tervajoen Toyota-huollon henkilökunta perhekuvassa 1980-luvulla. Henkilöt eturivissä vasemmalta: Helena Ello, Sirkka Mäkkylä, Rauno Rinta-Jouppi, Auli Rinta-Jouppi, Leila Kalliomäki ja Sinikka Rehula. Keskirivi vasemmalta: Matti Rajakangas, Timo Pajanen, Teuvo Mäkinen, Aki Puska, Matti Hermans, Tapani Koski, Ilpo Rinkineva, Esa Myntti, Jarmo Mäkelä ja Ari Rinta-Jouppi. Takarivissä vasemmalta Mauri Törmä, Kyösti Moilanen, Markku Havimäki, Jarkko Marjamäki, Martti Paloniemi, Timo Perkiö, Jussi Lehtonen, Harri Tapio ja Jukka Heinonen.

66

LISÄVOIMIA KIIHDYTYSAJOON


osan varaston arvosta. Näin kirjanpidon tulos pienenee, veroa menee sinä vuonna vähemmän, ja yritykseen tuntuu jäävän enemmän rahaa, kun tilinpäätösostoina hankitut autot saadaan myytyä. Kuulostaa hyvältä, mutta Rauno Rinta-Jouppi kiittää yhä uudelleen eduskuntaa, hallitusta ja valtiovarainministeriötä 1990-luvun alun yritysverouudistuksesta. Se passitti varastovarauksen historiaan, lisäsi huomattavasti valtion verotuloja, mutta mahdollisti myös yrityksen varallisuusaseman vahvistamisen. Loppuvuoden korkeapaineostoja, alkuvuoden ylipainemyyntiä ja niiden väliin jäävää rahoitusriskiä ei ole ikävä. ”Ennen, jos tuli tulosta, syntyi kierre. Oli tehtävä vuosi vuodelta yhä suurempia tilinpäätösostoja, kunnes oli vaarana, että yritys tukehtuu. Jos taas maksoi koko tuloksen veroina, yritys ei voinut kehittyä. Siinä oli yrittäjä puun ja parkin välissä”, Rauno kuvaa. ”Jos vanhassa systeemissä haluaa nähdä jotain hyvää, niin pakottihan se juoksemaan lujaa”, Ari lisää.

,,

Iso valikoima houkuttelee Rinta-Joupissa on aina ollut tapana ostaa paljon. Ennen ostaminen oli erityisen kiivasta tilinpäätösostojen aikaan. Muistan kuinka Rauno sanoi kerran joulun aikaan, että talossa ei ole yhtään rahaa. Kaikki on tuossa pihalla. Piha oli täynnä autoja. Mutta määrästä on myös etua, ei kyse ollut vain tilinpäätösjärjestelystä. Kun pihassa on vaikka viisikymmentä eriväristä ja eri tavoin varusteltua uutta samanmerkkistä autoa, empivän asiakkaan ei ole mieltä lähteä kyselemään ainakaan sitä mallia muualta.” HARRI PAAVOLA, LAHTI/TERVAJOKI

Rinta-Joupit pysyvät vauhdissa, ja myöntävät auliisti, että suhteet auttoivat. Toyotan maahantuoja Korpivaara kuuluu niihin, jotka pystyvät toimittamaan ennen tilinpäätöstä suuria määriä autoja. Tämä taas liittyy merkkien väliseen kilpailuun, joka auttaa erityisesti japanilaisten autojen jälleenmyyjiä. Suuret japanilaisvalmistajat Toyota ja Nissan (Datsun) haluavat lisää markkinaosuutta Euroopassa. Siksi ne ottavat tuotanto- ja toimitusaikatauluissaan huomioon pienenkin maan autokaupan erityispiirteet, kuten tilinpäätösostojen tarpeen.

Namupaloja ulkomailta Toivo Rinta-Jouppi oli kuulu siitä, että halusi tuoda kylille aina jotain uutta. Toivon hengessä toimivat myös seuraavat sukupolvet. Kauppamiehinä he myös tietävät, että liikkeessä on hyvä olla ”namuja”, erikoisuuksia, ihanuuksia. Jarmo alkaa 1980-luvun alussa käydä ostomatkoilla USA:ssa ja tuo maahan Amerikan-autoja. Kun suoma-

,,

Katalysaattori tukossa Katalysaattori oli kuuma aihe1980-luvun lopulla. Katalysaattori tuli pakolliseksi uusissa autoissa vuonna 1991. Nyt häly tuntuu hassulta, mutta silloin asia oli kaikille uusi. Yleisin kysymys meille oli, menevätkö katalysaattorit tukkoon. Olin noihin aikoihin Japanissa Toyotan järjestämässä nuorten johtajien koulutuksessa. Palatessa Toyotan Hongkongin-edustaja tarjosi hienossa hotellissa iltapäiväteetä. Yritin häneltäkin kysellä katalysaattoreista, mutta en saanut oikein vastausta. Hän taisi pitää minua hieman juniorina.” ARI RINTA-JOUPPI

LISÄVOIMIA KIIHDYTYSAJOON

67


KOMIAT-LEHDEN ARKISTO

Tilinpäätösostot näkyivät myös AutoJoupissa Kauhavalla. Kuva on vuodelta 1989.

laisten mersunnälkä kasvaa, Jarmo ja Aki Puska ottavat tulkin mukaan ja lähtevät ostomatkalle Saksaan. Matka alkaa 1980-luvulla Suomen Pankin Vaasan konttorista, joka antaa luvan lähteä rahakassin kanssa Saksaan. Saksalaiset eivät luota sekkeihin, ja autot pitää maksaa käteisellä. ”Ne olivat aika vauhdikkaita matkoja. Ostimme autoja sekä autoliikkeistä että lehti-ilmoitusten perusteella. Palatessa joka mies ajoi yhden auton Suomeen, loput tuotiin sitten muilla keinoin”, Jarmo Rinta-Jouppi muistelee. Sekä Jarmo että Ari tuovat 1980-luvulla jonkin verran myös matkailuautoja ja matkailuvaunuja. Tuonti kannattaa, koska näistä ei peritä autoveroa. ”Joskus kävi niinkin, että satuimme Jarmon kanssa peräjälkeen samaan paikkaan. Myyjät olivat aivan ihmeissään samannimisistä suomalaisista ostajista”, Ari muistaa.

68

LISÄVOIMIA KIIHDYTYSAJOON

,,

Sata Ladaa pellolla Olin parikymmentä vuotta Jarmo Rinta-Joupilla töissä, aluksi Kauhavalla, sitten pitkään Seinäjoella. Pienellä paikkakunnalla kukaan ei voinut olla huomaamatta tilinpäätösostoja. Ne todella näkyivät. Autohallin takana vainiolla saattoi 1980-luvulla olla keskellä talvea satakin uutta Ladaa ja Mazdaa. Joskus tapahtui kummia. Venäläinen vaseliini johti kovalla pakkasella sähköä, ja yhtäkkiä autojen parkkilamput loistivat siellä pellolla omia aikojaan. Yhtenä aamuna huomasimme, että auto oli aamulla eri paikassa kuin illalla. Se oli startannut itsestään ja puskenut edellistä autoa, kunnes akku oli tyhjentynyt.” ILPO HIETIKKO, ILMAJOKI


Tuonti on kuitenkin 1980-luvulla vaivalloista, ja muutaman kymmenen auton ja monenlaisten vero- ja muiden mutkien jälkeen into laantuu. Rinta-Joupin veljekset palaavat asiaan, kun EU-aika alkaa ja muodollisuudet vähitellen alkavat helpottaa.

Juhlissa vaaran merkit Rinta-Joupin Autoliike kasvaa 1980-luvulla vankasti keskisuureksi yritykseksi. Liikevaihto nelinkertaistuu. Myytyjen autojen määrä kasvaa runsaat 80 prosenttia. Vuoden 1989 keväällä Rinta-Joupin Autoliike esiintyy ensi kertaa Talouselämä 500 -listalla. Sijaluku on 338 ja liikevaihto 200 miljoonaa markkaa. Luku on optimistinen arvio. Tosiasiassa yhtiö on vasta ohittanut 150 miljoonan markan rajapyykin. Liikevaihdon ja myytyjen autojen määrän suhde kertoo suomalaisten vaurastumisesta. Enää ei ole pakko ostaa halvinta autoa. Rinta-Joupin Autoliikkeen liiketoiminnan pääpaino on yhä käytettyjen autojen kaupassa, mutta paras mahdollinen merkkiedustus on erinomainen etu. Toyota on Suomen automarkkinoiden ykkösmerkki yhtäjaksoisesti kymmenen vuotta vuodesta 1985 lähtien. Muiden edustusten, Ladan, Samaran ja Mazdan merkitys ei ole kovin suuri, sillä merkkejä myy vain pieni Kauhavan-liike. Tervajoen paino kasvaa. Vuosikymmenen lopussa myynti on Tervajoella kaksinkertainen Vaasan-liikkeeseen verrattuna. Auto-Jouppi alkaa kasvaa, kun Seinäjoen-liike aloittaa keväällä 1988. Jälkikäteen arvioiden Rinta-Jouppien 1980-luvun tärkein saavutus: ei ehkä kuitenkaan ole kasvu, vaan se, että he malttavat 1980-luvun huumassa välttää liikaa velkaa ja varsinkin valuuttalainoja. Moni ei näe vaaran merkkejä ja tekee kohtalokkaaksi osoittauvan virheen ottamalla ulkomaista velkaa, jota

,,

Yrittäjän arki ja pyhä

Alussa kauppaa tehtiin aina, arkena ja pyhänä, eikä lupia tarvittu. Ovet olivat aina auki. Ihmiset tottuivat siihen, eivätkä kaikki ymmärtäneet, kun lopetimme pyhätyöt Raimon kuoleman jälkeen 1960-luvun alussa. En kannata pyhätyötä. Eivät autot ole sunnuntaivapaan vuoksi jääneet myymättä. Päämiesten vaatimuksesta sunnuntainäyttelyitä joutuu kuitenkin pitämään.”

,, ,,

RAUNO RINTA-JOUPPI

Kun uusi halli valmistui vuonna 1980, siellä oli ovessa aukioloajat, ja niitä noudatettiin. Elämään tuli järjestys, ja se oli hyvä asia.” AULI RINTA-JOUPPI

Seinäjoella tuli nurinaa, kun aloimme pitää liikettä auki myös kesälauantaina. Satsasimme siihen paljon, sillä lauantait olivat siihen aikaan parhaita kauppapäiviä. Silti olen sitä mieltä, että vuoden 2009 laki kauppojen sunnuntaiaukiolosta on järjettömimpiä lakeja, mitä on säädetty. Kaupat voivat olla auki yötä päivää, mutta ei myynti sillä tavalla kasva. Sen sijaan syntyy paljon lisätyötä ja -kustannuksia sekä kaupalle että ihmisille ja yhteiskunnalle.” JARMO RINTA-JOUPPI

nyt ensi kertaa on vapaasti tarjolla. ”Vähältä piti meilläkin”, myöntää Rauno RintaJouppi. ”Otimme kerran kiinteistöyhtiötä varten valuuttalainaa, mutta onneksi varovasti. Sitten Akille ja minulle tuli tunne, ettei tilanne pääty hyvin, ja maksoimme lainan pois etuajassa.”

LISÄVOIMIA KIIHDYTYSAJOON

69


1980-luku 1980

1989

39

155

1 320

2 150

Autokauppa käy 1980-luvulla hyvin, ja Rinta-Joupin pihalla riittää valinnanvaraa.

Liikevaihto, milj. mk Myydyt autot, kpl • Tervajoki • Vaasa Yhteensä

500

1 150

1 820

3 300

AUTO-JOUPPI Liikevaihto, milj. mk Myydyt autot, kpl

8(1 387

65 1 500

1) Vuoden 1982 tilinpäätökseen (liikevaihto 9,5 milj.mk) perustuva arvio.

70

LISÄVOIMIA KIIHDYTYSAJOON

RINTA-JOUPIN AUTOLIIKE

RINTA-JOUPIN AUTOLIIKE


Omistusten uusjako Rauno ja Reijo Rinta-Joupin yhteinen yrittäjyys päättyy 1990-luvun alussa kestettyään kolme vuosikymmentä. Seuraavaksi Rauno toteuttaa sukupolvenvaihdoksen.

M

itä pidemmälle vuodet kuluvat sitä useammin Rauno ja Reijo Rinta-Jouppi pohtivat keinoja muuttaa Rinta-Joupin Autoliikkeen yhtiömuotoa. Avoin yhtiö ei ole aikoihin tuntunut järkevältä, mutta vasta 1990-luvun taitteessa muutospaineet voittavat tottumuksen. Tervajoella on kautta vuosien mennyt kaupaksi enemmän autoja kuin Vaasassa, ja Rauno tähyää jo kauemmaskin. Pian on edessä myös sukupolvenvaihdos. Rauno täyttää 60 vuotta syksyllä 1991, ja hänen kaksi poikaansa ovat halukkaita jatkamaan autokaupassa. Reijo on muutaman vuoden Raunoa nuorempi, mutta hänen tilanteena on toinen. Reijon terveys horjuu, ja lapset ovat vielä niin nuoria, ettei seuraajasta ole varmaa tietoa.

Pesämuna pojille Raunon sukupolvenvaihdos lähteekin liikkeelle ensin, ennen avoimen yhtiön järjestelyjä. Työkaluna on Raunon vuonna 1978 perustama Auto-Jouppi, josta Jarmo omistaa puolet, nuorempi veli Ari 40 prosenttia.

Jarmo on jo 1980-luvun lopulla halunnut lähteä omilleen, muuttanut Seinäjoelle ja perustanut sinne Auto-Joupin autoliikkeen. Vuonna 1991 Jarmo perustaa Seinäjoelle oman yhtiön, J. Rinta-Jouppi Oy:n, ja tämä jatkaa entistä Auto-Joupin liiketoimintaa Seinäjoella ja Kauhavalla. J. Rinta-Jouppi lopettaa autokauppatoiminnan Kauhavalla 1990-luvun puolivälissä. Auto-Joupin kiinteistö Kauhavalla menee myyntiin. Itse yhtiön ostaa taseyhtiönä turkulaisen sijoittajan Rauno Puolimatkan yhtiö. Näin veljekset saavat alkupääoman, jolla Jarmo rahoittaa J. Rinta-Jouppi Oy:tä, ja Ari ostaa Rinta-Joupin Autoliikkeen osakkeita.

Avoimen yhtiön aika päättyy Teknisesti avoimesta yhtiöstä luopuminen ei olisi ongelma. Sekä Raunolla että Reijolla on jo oma yhtiö, jossa toimintaa voisi jatkaa. Autoliikekiinteistönsäkin he omistavat erikseen. Avoimella yhtiöllä on vain Tervajoen vanha, vuonna 1970 valmistunut autohalli. Yhteinen kiinteistöliiketoimintakin, jota Reijo on

OMISTUSTEN UUSJAKO

71


pääosin hoitanut 1960-luvulta lähtien, on keskustelujen aikaan vähäistä. Suurin kohde, Scan-Auton kiinteistö Kokkolassa, on juuri myyty. Veljekset ovat myös aina hoitaneet liikkeitään oman päänsä mukaan, vaikka ovatkin tilittäneet myyntinsä yhteiseen kassaan. Käytännössä he ovat usein olleet myös kilpailijoita. Auto on iso ostos, ja asiakkaat hakevat kilpailevia tarjouksia. Kauppias taas ei helposti päästä liikkeeseen tullutta asiakasta pois tyhjin toimin. Ratkaisu syntyykin hyvässä yhteisymmärryksessä, kun ulkopuoliset arvioitsijat esittävät käsityksensä avoimen yhtiön arvosta. Tammikuun 14. päivänä vuonna 1992 Rauno Rinta-Jouppi ostaa veljensä Reijon puolikkaan Rinta-Joupin Autoliikkeestä. Kaupan myötä Rauno saa Toyota-edustuksen myös Vaasasta ja siirtyy Vaasassa aluksi vuokratiloihin. Entiset Korkeanmäen-tilat omistaa Reijo, jonka yhtiö R-J Auto Oy aloittaa niissä käytettyjen autojen kaupan ja jatkaa Toyotan huoltoa.

,,

Tuliko veljeksille riita?

AKI PUSKA

OMISTUSTEN UUSJAKO

Nyt ovat pojat omillaan Rinta-Joupin Autoliikkeen sukupolvenvaihdoksen viimeinen vaihe toteutuu vuonna 1997. Silloin Ari ostaa loput Rinta-Joupin Autoliikkeen osakkeet. Ari Rinta-Jouppi on 33-vuotias, saman ikäinen kuin Jarmo tämän asettuessa Seinäjoelle. Nyt ovat veljekset omillaan. Kumpikin on saanut saman opin isältään, ja tilinpäätöksen perusteella myös veljesten yritykset näyttävät hyvin samanlaisilta. Arin omistaman Rinta-Joupin Autoliikkeen liikevaihto on 242, Jarmon J. Rinta-Joupin 214 miljoonaa markkaa, eli 41 ja 36 miljoonaa euroa. Molemmat yritykset ovat kannattavia ja vakavaraisia ja menestyvät hyvin alan kuntovertailussa. Erojakin on. Jarmo on saanut perintönä hyvän pesämunan, mutta kasvattanut yrityksensä hurjalla ryskätyöllä vuosikymmeniä toimineen Rinta-Joupin Autoliikkeen haastajaksi. J. Rinta-Joupin puitteet ovat vielä vaa-

,,

Ai, tämä onkin eri liike?

Aika usein joku kysyy, olivatko Jarmo ja Ari riidoissa, kun firma piti jakaa kahtia. Ei siinä mitään riitaa edes ehtinyt syntyä. Jarmohan lähti omilleen niin aikaisin, että Ari nuorempana ei ollet ehtinyt edes olla kauan yrityksessä töissäkään. Minusta jako oli Raunon viisautta. Varmaan avoimen yhtiön kokemukset vaikuttivat, mutta hän näki myös, että pojat ovat erilaisia ja tarvitsevat oman tilan. Hyvä ratkaisu tämä oli. Kumpikin on menestynyt.”

72

Rinta-Joupin Autoliikkeestä tulee vielä samana vuonna osakeyhtiö.

Päivittäin tulee tilanteita, että asiakas yllättyy siitä, että Rinta-Jouppeja onkin kaksi. Jyväskylästä asiakas saattaa soittaa tänne Seinäjoelle ja luulla, että kyseessä on sama firma. Rinta-Joupin nimi on tuttu, mutta ihmiset eivät tee eroa Rinta-Joupin Autoliikkeen ja J. Rinta-Joupin välillä. Mutta eipä se haittaa. Me tietysti yritämme kaikin keinoin houkutella sen Jyväskylästä soittavan asiakkaan itsellemme.” VILLE KORPELA, J. RINTA-JOUPPI, SEINÄJOKI


timattomat, mutta kotipaikka Seinäjoki on kasvava kaupunkikeskus, jossa markkinanäkymät ovat hyvät. Ari jatkaa menestyneen isänsä elämäntyötä. Hänellä on hyvä pohja ponnistaa eteenpäin: Tervajoen-liike on iso ja ajanmukainen, Toyota-edustus Tervajoella ja Vaasassa on arvokas, iso volyymi ja tuttu, vankka asiakaskunta tuovat turvaa. Ari tietää, että seuraavaksi pitää antaa näytöt omista kyvyistä.

Viimeinen jako Avoimen yhtiön järjestelyt sujuvat hyvin, mutta kaikkia jako-ongelmia perheet eivät silti onnistu välttämään. Kiista syntyy 1990-luvun laman aikana ja koskee Toyotan huoltoa. Reijo on ajatellut huollon tärkeäksi osaksi R-J Auton tulevaisuutta, mutta menettää Toyotan huollon toiselle yhtiölle. Ristiriidat heräävät, kun huollon saa sama yhtiö, joka huoltaa Toyotaa myös Tervajoella. Ristiriidat kärjistyvät, kun huoltoyhtiö kaatuu laman syövereissä, ja maahantuoja haluaa Rinta-Joupin Autoliikkeen otta-

,,

Kova paikka Kun jakoa tehtiin, isä oli aika lopussa. Hän kysyi meidän mielipidettämme, mutta meistä jako oli hänen asiansa. Meillä ei ollut samanlaista paloa alalle kuin Jarmolla ja Arilla. Olimme vähän tuudittautuneet siihen, että isä sitten opettaa mutta ei sitten ehtinytkään. Jako sinänsä oli ihan selvä juttu, se piti tehdä. Mutta kilpailu meni loppuvaiheessa liiallisuuksiin. Tervajoelta sai aina auton vähän halvemmalla kuin meiltä. Ei siinä ollut järkeä.”

van Toyotan Vaasan-huollon hoitoonsa. Jälkimarkkinatoiminta ei ole koskaan innostanut Raunoa, eikä hän ole kovin innostunut nytkään. Mutta ei hän myöskään halua vaarantaa hyvää edustusta. Toyotan huolto Vaasassa siirtyy Rinta-Joupin Autoliikkeelle. Vuosikymmenten takainen kiista jakaa sukua edelleen, vaikka veljesten yhteinen aika on päättynyt kauan sitten. Reijo Rinta-Jouppi kuolee monen vaikean sairauden uuvuttamana vuonna 1997.

Kolmas Rinta-Jouppi Ennen kuin moottoritie sukeltaa Vaasan keskustaan, tien oikealla puolella osuu silmään tutunoloinen punainen kyltti: Rinta-Jouppi. Kyltti ohjaa R-J Autoon, kolmanteen Rinta-Joupin suvun autoliikkeeseen. Reijo Rinta-Joupin perustamaa liikettä jatkavat hänen lapsensa Markku Rinta-Jouppi ja Sari Rinta-Jouppi. Nuorin sisarus Niina kuoli vaikeaan sairauteen vuonna 2009. Toisin kuin serkut Jarmo ja Ari, Markku ja Sari ovat rajanneet toimintansa yhteen liikkeeseen, joka harjoittaa vaihtoautokauppaa ja toimii lisäksi Citroën-merkkikorjaamona. Autokaupan ohella yhtiöllä on kiinteistöliiketoimintaa. R-J Auton liikevaihto oli tammikuussa 2010 päättyneellä tilikaudella vajaat neljä miljoonaa euroa. Rintajouppilaisen perinteen mukaan myös R-J Auto on erittäin kannattava ja taseeltaan vahva yritys. ”Kasvu ei ole ollut meidän tavoitteemme. Me päätimme jo varhain, että meille riittää omiin näppeihin mahtuva liiketoiminta, josta saamme itsellemme ja työntekijöillemme toimeentulon”, sanovat Markku ja Sari Rinta-Jouppi.

SARI RINTA-JOUPPI

OMISTUSTEN UUSJAKO

73


Älä jää tuleen makaamaan Reijo Rinta-Joupin lapset eivät ehtineet samalla tavalla isänsä oppiin kuin serkut Tervajoella. Jouppilaisen kaupanteon hengen isä silti välitti. Sari Rinta-Jouppi muistelee:

,,

Isämme oli hyvin kaupallinen ihminen, samanlainen kuin veljensä Rauno. Kummallakin oli kaupanteon himo. Yksi isän vahvuus oli valtava numeropää. Kun toinen vielä mietti, isä oli jo laskenut päässä ja päättänyt sekunnissa, kannattiko kauppa vai ei. Isän kaupantekotyyli oli hyvin nopea: tuosta vaan, kelpaako ja taas eteenpäin. Minusta Jarmo-serkkumme on paljon kuin meidän isä. Molemmilla on samanlainen palo ja voima, kun he tekevät, sata lasissa. Isä luotti ihmisiin, ja antoi helposti lainaa asiakkaille. Toisaalta hän oli hyvin tiukka siinä, että sopimuksista piti pitää kiinni viimeisen päälle. Rahankäyttö saattoi näyttää runsaalta, mutta ei raha tullut läheskään aina omalta tililtä. Isällä oli hyvät suhteet pankkiin, ja hän sai aina luottoa. Tämä mahdollisti nopeat kaupat. Kaikki päätökset eivät tietysti olleet hyviä. Vikaratkaisuja isä harmitteli aikansa, mutta sanoi sitten, mitäs tuosta, nyt eteenpäin. Ei saa jäädä tuleen makaamaan oli hänen mielilausahduksiaan. Nuoresta lähtien isä oli keskittynyt ostoihin ja oli siksi paljon liikkeellä ympäri Suomea. Rauno taas pysyi enemmän Tervajoella. Kauppamatkalla isä oli silloinkin, kun tapasi Rovaniemellä äitimme. Heistä tuli hyvä pari. Äiti oli ollut

74

OMISTUSTEN UUSJAKO

useissa kauppaliikkeissä töissä, ja hänelläkin oli siis kaupallista kokemusta. Hänellä oli myös näkemystä ja usein hyviä ideoita myös autoliikkeen kehittämisestä. Isä sanoi yleensä ensin ei. Yön yli nukuttuaan hän saattoi kuitenkin ehdottaa samankaltaista ajatusta ja toteutti sen saman tien. Vaasaan muutto oli isän tahto. Samalla se oli osoitus siitä, että Rinta-Joupit halusivat jo 1960-luvulla laajentaa liiketoimintaansa Tervajoen ulkopuolelle Vaasan liikkeessä oli aluksi neljä henkeä töissä. Äiti oli alkuun muualla töissä, mutta ehti hänkin myöhemmin olla pitkään autoliikkeen palveluksessa. Me lapset emme isää paljon nähneet. Jos hän ei ollut

Kaninnahoista se alkoi Vuonna 1985 sekä Rauno että Reijo Rinta-Jouppi vastaanottavat Vuoden yrittäjä -palkinnon. Reijon palkitsevat Vaasan yrittäjät, ja Vaasa-lehti haastattelee palkittua autokauppayrittäjää. Tämä kertoo tehneensä ensimmäiset kauppansa paljon ennen autojen aikaa. Pikkupoikana Reijo RintaJouppi myi Vaasan torilla kaninnahkoja ja lihaa. ”Oman rahan hankkiminen oli jännittävää ja toisaalta oma yrityshalu kasvoi”, Reijo kertoo. Lehti kirjoittaa toisestakin kohokohdasta: ”Mieleen on jäänyt myös tapaus vuodelta 1963, kun ’oma tavarajuna’ toi pieneen Tervajoen maaseutukylään 169 moottoriajoneuvoa myytäväksi. –Kaikki menivät kaupan, heikoimmat tosin ajan kanssa mutta kuitenkin.” Haastattelussa Reijo Rinta-Jouppi ottaa kantaa myös väitteisiin, että verotus vaarantaa yrittämisen. ”Verotus ei Suomessa tapa ketään. Kyllä toiminnan jatkuvuus on aina kiinni liikkeen johdosta, vaikkakin jonkinasteiset helpotukset kasvattaisivat sinänsä yrittäjien työllistämismahdollisuuksia.” VAASA-LEHTI 23.11.1985


STUDIO 67/R-J AUTO

Reijo Rinta-Jouppi odottaa avajaisvieraita uuteen liikkeeseen vuonna 1984.

kauppamatkoilla tai autoliikkeessä, hän oli raveissa. Hevoset olivat hänelle elämä ja veivät kaiken vapaa-ajan. Työpäivänäkin hän saattoi lähteä iltapäivällä ajamaan raveihin toiselle puolelle Suomea. Yömyöhällä hän palasi kotiin ja oli aamulla ensimmäisenä työpaikalla. Se oli hänelle kunnia-asia. Isä oli ensimmäisiä suomalaisia, jotka kävivät Venäjällä hevoshuutokaupoissa ostamassa hevosia. Hänellä oli talli vuokrattuna täällä Vaasassa.

Me lapsetkin kuljimme joskus isän mukana raveissa. Joka paikassa tuntui, että kaikki tunsivat Reijo RintaJoupin. Isä oli kuollessaan vain 61-vuotias. Markku opiskeli silloin vielä Vaasan kauppakorkeakoulussa. Niina oli koulussa. Minä olin muualla töissä ja palasin autoliikkeeseen vasta 1990-luvun puolivälissä, ja silloin isä oli jo huonona.” SARI RINTA-JOUPPI

OMISTUSTEN UUSJAKO

75


,,

Parempi kertarytinä Kerran 1990-luvun alkupuolella päätimme repäistä ja panna Helsingin Sanomiin puolen sivun ilmoituksen. Mainostimme suurtyhjennystä Tervajoella. Ilmoitus veti asiakkaita Helsinkiä myöten. Etelässä kiersi kuulemma huhu, että RintaJouppi on menossa konkurssiin ja myy siksi halvalla kaikki pois.”

Keskellä lamaa iso ilmoitus Helsingin Sanomissa herätti konkurssihuhun.

76

POHJALAINEN LAMALÄÄKE

ARI RINTA-JOUPPI


Pohjalainen lamalääke Suomi syöksyy 1990-luvun alussa historialliseen lamaan. Rinta-Joupit vastaavat tekemällä vimmatusti kauppaa.

I

ltalehti maalaa syyskuussa 1994 lukijoidensa silmien eteen lama-ajan tilannekuvan Jarmo RintaJoupin ostokonttorin edestä Helsingin Linnankoskenkadulta. Paikalla on loistoautoja kuin olisi menossa Unitaksen johtokunnan kokous. Unitas on Suomen tuon ajan suurimman liikepankin, Suomen Yhdyspankin omistusyhtiö. Pankkiherroja ei kuitenkaan näy vaan J. Rinta-Joupin ostajia kännykkä korvalla. Kiinnostavasta autosta syntyy kauppa saman tien, ja jo illalla auto on rekassa matkalla Seinäjoelle. Tällaistako on autokaupan lama? Myös tällaista.

Romahdus ja rakennemuutos Autoalan Keskusliitto varoittaa jäsenyrityksiään vuonna 1989. Talous heikkenee, ja uusien autojen myynti on vuoden lopulla kääntynyt laskuun. Vaihtoautovarastot ovat raskaat ja ylihintaiset, alan yritysten kannattavuus kehno ja varallisuusasema heikko. Madonluvut ovat paikallaan, mutta myöhässä. Ta-

louden hurjaa syöksyä ei enää voi estää. Laman synkimpinä vuosina 1993 ja 1994 puoli miljoonaa suomalaista on ilman työtä. Pankit ovat kriisissä. Konkurssiaalto kaataa yrityksiä. Myös autokauppa romahtaa. Vuonna 1993 uusien henkilöautojen myynti kutistuu vajaaseen 56 000:een, alle kolmannekseen vuoden 1989 ennätyksestä. Rakennemuutos ravistelee myös autoalaa. Useat valmistajat siirtävät maahantuonnin omalle tytäryhtiölleen. Sadat jälleenmyyjät menevät konkurssiin tai lopettavat toimintansa. Pienten, paikallisten, yhden merkin varassa toimivien jälleenmyyjien tilalle alkaa syntyä useita merkkejä edustavia autokauppaketjuja. Tunnelma on apea myös Tervajoen kuulussa autokylässä. Vain kourallinen liikkeistä pysyy pystyssä, ja raittia reunustavat tyhjät autohallit.

Erilainen lamataktiikka Peripohjalainen uhoaminen ei kuulu Rinta-Jouppien tyyliin, mutta lokakuussa 1993 Rauno, Jarmo ja Ari Rinta-Jouppi suostuvat Iltalehden valokuvaajan pyynnöstä pieneen etunojaan.

POHJALAINEN LAMALÄÄKE

77


He poseeraavat kädet puuskassa Tervajoen-liikkeen pihassa. Lamataktiikka on purrut. Kun muut ovat supistaneet, Rinta-Joupit ovat laajentaneet valikoimaa, ja myynti kasvaa. Isot volyymit, pienet kulut, kilpailukykyiset hinnat, Ari listaa ydinasiat. Lama raapaisee kyllä aluksi myös Rinta-Joupin Autoliikettä. Toyota tuo 1990-luvun taitteessa runsaan kolmanneksen liikevaihdosta. Kun uusien autojen myynti näivettyy, liikevaihto supistuu vuonna 1991 parikymmentä prosenttia. Seuraavana vuonna suunta on taas ylöspäin. Vanhat vahvuudet muuttuvat lama-ajan automarkkinoilla valteiksi. Asiakkaat suosivat käytettyjä autoja, ja niiden kaupasta Rinta-Joupeilla on pitkä kokemus. Myös myytävää riittää, sillä vaihtoautoja vyöryy markkinoille nipuissa pankkien, leasing-yhtiöiden ja autoliikkeiden järjestämistä realisointihuutokaupoista. Harva kilpailija pystyy lama-aikana nopeisiin nippuostoihin. Rinta-Joupit pystyvät ja uskaltavat. Maksukykykin on tallella, sillä Rauno on pitänyt visusti mielessä isänsä opit taloudellisesta riippumattomuudesta ja välittänyt saman opin pojilleen. Nyt on myös tiloja, ihmisiä ja kanavia myynnin nopeaan kasvattamiseen. Rinta-Joupin Autoliikkeen myynti kasvaa 1990-luvun lopulla yli kuuteen tuhanteen autoon vuodessa. Ahtaalta navettapihalta tämä ei olisi mahdollista.

Helmiä konkurssipesistä Lamavuosien tarinat kertovat siekailemattomasta ostamisesta ja yhtä siekailemattomasta myymisestä. ”Elämä oli melkoista konkurssipesien kiertämistä. Kerran ostimme kokoushuoneessa yhdestä konkurssipesästä sata käytettyä autoa niitä näkemättä. Meille tämä oli mahdollista, koska olimme aina toimineet osto edellä”, Ari kertoo.

78

POHJALAINEN LAMALÄÄKE

Seinäjokiset hieraisevat silmiään, kun Jarmon uuden autoliikkeen pihaan tupsahtaa keskellä synkintä lamaa puolen sataa matkailuvaunua. Seuraavalla viikolla tulee uusi erä, sitä seuraavalla taas uusi. Jarmo on tehnyt ensimmäisen suuren nippukauppansa ja ostanut kahdesta konkurssipesästä yhteensä lähes kolme sataa matkailuvaunua ja -autoa. ”Ikinä eivät saa noita myytyä”, ennakoi toriparlamentti. ”Pesänhoitajat olivat tarjonneet vaunuja ensin kaikille mahdollisille uusien matkailuautojen ja -vaunujen myyjille. Kukaan ei halunnut ottaa isoa määrää kerralla. Itse etsin sopivia eriä koko ajan ja tiesin, että hinta oli siinä tilanteessa kohdallaan. Jätimme vanhat hintalaput paikoilleen, pyysimme kolmasosan alkuperäisestä hinnasta, ja totta kai kauppa kävi. Kaikki olivat tyytyväisiä”, Jarmo kertoo. ”Erilaisia eriä oli silloin liikkeellä monista syistä. Parikin kertaa ostimme autoliikkeen koko varaston, kun liikkeen johtaja vaihtui ja uusi halusi aloittaa puhtaalta pöydältä”, Jarmo kuvaa. Esko Tikkaoja, joka oli Jarmon töissä parikymmentä vuotta, viimeksi Seinäjoen liikkeen johtajana, tiivistää:

,,

Kiertävä ostokonttori Aivan 1990-luvun alussa varustimme matkailuvaunun toimistoksi, ja lähdin sillä kiertämään Suomea. Lehti-ilmoituksella kerroimme, että ostamme autoja, vaunu on siellä ja siellä ja aukeaa kahdeksalta aamulla. Sitten vaan rupesin ostamaan, ja rekat hakivat autot. Se oli rankkaa hommaa. Jatkoin sitä 1990luvun puoliväliin. Tervajokiset aloittivat saman hieman myöhemmin.” ESKO TIKKAOJA, SEINÄJOKI


J. Rinta-Joupin ilmoitus Ilkassa keväällä 1992 toi asiakasryntäyksen.

,,

A-tilaus minulle Matkailuvaunujen nippumyynti meni mylläkäksi. Isännät seisoivat kassajonossa, ja emännät vahtivat vaunun luona, että tämä on meille varattu! Kerran taas ostettiin eräästä konkurssipesästä iso määrä leasing-palautuksina tulleita vuoden vanhoja Fiat Unoja. Autot hinnoiteltiin hyvin edullisiksi ja ilmoitukseen pantiin, että yksi per talous. Autothan menivät tapellen kaupaksi.” ESKO TIKKAOJA, SEINÄJOKI

POHJALAINEN LAMALÄÄKE

79


”Rohkeus ratkaisee. Jarmolla on markkinat päässä, ja hän uskaltaa hinnoitella niin, ettei tavara jää seisomaan.” Samanlaisella otteella toimivat Rauno ja Ari Tervajoella.

Pääasia, että huomataan Pohjalaislehtien ennen niin runsas autokauppailmoittelu kuihtuu lamavuosina. Pahimpana aikana jäljelle jäävät vain Rinta-Joupit ja kourallinen muita. Rinta-Joupit eivät tingi näyttävyydestä. Ilmoitukset ovat isoja ja menevät suoraan asiaan: tänään myymme, poistamme sokkihintaan, viikonloppurepäisy, asuntovaunun ostajat HUOM!, perjantain hintapommit! Tervajoen ilmoituksissa lama-apatiaa torjuu sisäänheittäjähahmo, joka lupaa yhdellä viikolla ale-autoja suoraan rekasta ja ottaa toisella suuren luudan avuksi

,,

autopihan tyhjentämiseen. Välillä hinnat kelluvat, jotta pihalle kasautunut ”valtava tuhannen auton suma” lähtee liikkeelle. ”Kun oli ostettu isompi erä autoja, pantiin lehteen railakas ilmoitus ja myytiin koko nippu hieman tavallista halvemmalla hinnalla. Sillä tavalla saatiin varasto liikkeelle”, sanoo Rauno. Noina vuosina koeteltu ja hyväksi havaittu namutaktiikka on yhä käytössä: ”Aina yritämme katsoa, että myytävien autojen joukossa on joku järjettömän hyvä tarjous. Sellainen saa ihmiset liikkeelle”, Jarmo kertoo.

Pohjanmaa käy ahtaaksi Jarmo Rinta-Jouppi ei ole paikoillaan pysyvää sorttia. Viisi peninkulmaa, jotka hän 1980-luvun lopulla loikkaa Tervajoelta Seinäjoelle, eivät riitä pitkään. Kun suvun omistusjärjestelyistä vuonna 1991 kuo-

Autokauppaurani katkesi lamaan ja olin vuoden työttömänä. Vuonna 1996 kysyin töitä Rinta-Joupista. Ari tarjosi kiertävän ostajan paikkaa. Silloin oli torstai. Maanantaina saisin asuntoauton Savonlinnaan, missä asun. Hankin itse auton lauantaina. Maanantaina lähdin jo tien päälle ja pysyin siellä neljä vuotta, kunnes siirryin ensin Jyväskylän ja sitten Mikkelin liikkeeseen. Kutsuvat minua itämaan tietäjäksi. Ohjeeksi sain vain sen, mitä talolle pitää jäädä. Alkuun puhuin Arin kanssa usein puhelimessa. Tällä alalla on tuskin toista toimitusjohtajaa, joka on yhtä tiivisti kiinni kaupanteossa kuin Ari.” HEIKKI SALO, MIKKELI

80

POHJALAINEN LAMALÄÄKE

EN KE IJO VA LK ON

Itämaan tietäjä

Rinta-Joupin Autoliikkeen kiertävä ostaja Heikki Salo hieroo kauppaa Jyväskylässä vuonna 1998.


NORBERT STRAHLENDORFF/TOYOTA

Vuonna 1992 Rinta-Joupin Autoliikkeellä täyttyy kaksikymmentä vuotta Toyotan jälleenmyyjänä. Juhlakuvassa vasemmalta johtaja Hidenori Tsutsui Toyotan Euroopan-pääkonttorista, Rinta-Joupin Autoliikkeen myyntijohtaja Ari Rinta-Jouppi, vuoden jälleenmyyjän palkinnon noutanut Torolf Nystedt Pietarsaaresta, Heikki Hatakka Imatralta sekä Korpivaaran toimitusjohtaja Mikko Ennevaara.

POHJALAINEN LAMALÄÄKE

81


riutunut, Jarmon kokonaan omistama J. Rinta-Jouppi Oy on hyvässä vauhdissa, on taas aika lähteä liikkeelle. Suunta on Jarmolla valmiina mielessä: Tampereelle. Vuonna 1995 Tampereen Nekalasta löytyy autoliikkeeksi sopiva vuokrakiinteistö, ja Jarmo tarttuu puhelimeen. Toisessa päässä on vaasalaisessa autoliikkeessä automyyjänä työskentelevä Harri Paavola. Jarmo tuntee Paavolan hyvin. Tämä pyöri pikkupoikana hänen kintereillään Tervajoen autopihassa, isänsä Risto Paavolan työpaikalla. Risto Paavola oli Rinta-Jouppien autokaupan alkuaikojen luottomyyjä. ”Lähdetkö Tampereelle perustamaan käytettyjen autojen kauppaa”, kysyy Jarmo. ”Ilman muuta”, vastaa Harri Paavola. ”Sain sekkivihon taskuun, auton alle, kartan käteen

ja ohjeen, että pane paikka kuntoon, ilmoitus lehteen ja ala tehdä kauppaa”, Paavola kuvaa ensimmäistä toimeksiantoaan. Esko Tikkaoja muistelee Tampereen aloitusta: ”Olin alussa Harrin kaverina Nekalassa. Kun menin sinne, hallissa oli yksi auto. Mutta ei kestänyt kauan, kun autoja oli jo 30–40. Taktiikka oli tuttu: ilmoitus Aamulehteen ja ostamaan.” Jo ennen vuosikymmenen vaihdetta Paavola saa ryhtyä Tampereella rakennuspuuhiin. Hatanpään valtatien varresta löytyy hyvä tontti, ja Jarmo haluaa liikkeelle omat tilat.

Tervajokikin saa haastajia Lamavuodet herättävät laajenemisajatuksia myös Tervajoella. Rinta-Joupin Autoliike on kuitenkin vielä 1990-

,,

Kulkuri järjestää

Myös Harri Paavola sai kipinän autokauppaan Rinta-Joupin navettapihassa Tervajoella.

82

POHJALAINEN LAMALÄÄKE

Kulkuri minä olen… kaikissa Jarmon laajennushankkeissa on tullut oltua mukana. Hatanpään valtatien -liikkeen avajaiset olivat loppumassa, kun Jarmo heitti, että kaipa maksat tämän vuodessa kassavirrasta. Lokakuussa, kymmenen kuukauden kuluttua, soitin, että nyt on investointi maksettu. Mitäs loppuvuosi tehdään? No, kauppaa me tietysti tehtiin. Jarmo ja minä ajattelemme jotenkin samalla tavalla. Siksi varmaan tulemme hyvin toimeen. Yksi luottamuksen osoitus on ollut se, että Jarmo on lähettänyt molemmat poikansa minulle vähän kuin oppiin. Juha tuli Nekalaan, Mikko myöhemmin Tikkurilaan.” HARRI PAAVOLA, LAHTI


HELKAMA-AUTO

Vuoden 1996 Škoda Octavia antoi Rinta-Joupin Autoliikkeen ja Škodan yhteistyölle hyvän alkuvauhdin.

,,

Škodalla nousevaan hissiin Sain Mitsubishin ja Škodan myynnin vastuulleni, kun ne tulivat valikoimaan Porin-liikkeen myötä vuonna 1996. Ari jatkoi Toyotan kanssa. Mitsubishi oli silloin iso juttu. Škoda tuli vähän kuin kaupan päälle. Tuskin kukaan osasi aavistaa, että vuonna 2010 Škoda on maan kolmanneksi suosituin henkilöautomerkki, ja Rinta-Joupin Autoliike myy yli kymmenesosan Suomessa myydyistä Škodista. Škodan edustus on nyt viidessä liikkeessä. Muistan, kun sovimme edustuksesta Vaasaan. Helkama-Auton toimitusjohtajan Juha Mutanen sanoi, että 50 autoa pitäisi tästä nyt myydä ensi vuonna. Minä vastasin, että kai nyt 150 menee. Myimme 200. Škodan edustus on yksi niitä kohtia, joissa olemme päässeet nousevaan hissiin.” ESA MYNTTI, VÄHÄKYRÖ

luvun alussa veljesten Raunon ja Reijon yhteinen avoin yhtiö. Keskeneräiset rakennejärjestelyt – ja varovaisuus jarruttavat laajentamista. Yritysosto Porista jää tunnusteluksi, ja Rauno empii myös, kun saa tarjouksen Toyotan edustuksesta Kokkolaan ja Pietarsaareen. Hän arvelee, että järjestely veisi asiakkaita Tervajoelta. Edustuksen saa Osuuskauppa KPO. Aria isän kanta harmittaa, mutta uutta mahdollisuutta ei tarvitse kauan haikailla. Rauno Rinta-Jouppi jää eläkkeelle vuonna 1996. Ari Rinta-Joupista tulee 32-vuotiaana Rinta-Joupin Autoliikkeen toimitusjohtaja, seuraavana vuonna omistaja. Veljensä tapaan myös Ari on ennen toimitusjohtajapestiä ehtinyt olla kokopäiväisesti isänsä opissa kymmenkunta vuotta. Melkein alkajaisiksi Ari saa puhelun Porista. Tuttu autokauppias Kari Salmivalli on menettänyt Toyotan edustuksen, neuvotellut Helkama-Auton kanssa Mitsubishin ja Škodan edustuksista, mutta alkanut epäröidä. Salmivalli olisi valmis myymään yhtiönsä Autosarin liiketoiminnan Rinta-Joupille. Kaupat syntyvät, kun Helkama hyväksyy edustusten siirron. Näin myös Rinta-Joupin Autoliike laajenee ensi kerran koti-Pohjanmaan ulkopuolelle. Vuonna 2010, monta vaihetta myöhemmin, Porin liike on Rinta-Joupin Autoliikkeen toiseksi suurin Tervajoen jälkeen. Liikkeellä on kaksi isoa autotaloa sekä BMW:n, Hondan, Škodan ja Toyotan edustukset. Ennen vuosituhannen vaihdetta Ari ehtii vielä toiseenkin suuntaan. Aloitus Jyväskylässä ratkeaa, kun tontin lisäksi löytyy liikkeelle hyvä vetäjä. Suomen suurimman ja vanhimman Toyota-liikkeen, jyväskyläläisen O.K.-Auton toimitusjohtaja Erkki Rautiainen eroaa tehtävästään näkemyserojen vuoksi. Ari tarttuu tilaisuuteen ja houkuttelee 58-vuotiaan konkarin vaihtamaan merkkitalon käytettyjen autojen kauppaan.

POHJALAINEN LAMALÄÄKE

83


AU TO LII KE RIN TA -JO UP IN

Erkki Rautiainen päätti pitkän autokauppauransa viemällä Rinta-Joupin Autoliikkeen Jyväskylään.

,,

Hyvä oppi ennen eläkettä En oikeastaan yllättynyt, kun Ari soitti ja pyysi käynnistämään Rinta-Joupin Autoliikkeen toimintaa Jyväskylässä. Olin ollut pitkään Toyota-kauppiaiden puheenjohtaja, ja niissä kuvioissa olimme tutustuneet. Aloitin Rinta-Joupilla vuonna 1999. Autoliikkeiden toimintatavoissa on eroja. Minulle Rinta-Joupin kausi oli hyvä oppi ennen eläkettä Rinta-Joupit eivät pelkää mitään. Kaupanteko on rohkeampaa ja energisempää kuin se, minkä tunsin. Merkkimyyjänä olin tottunut, että ostetaan vain varmoja autoja. Rinta-Joupilla uskalsi ostaa vaikka 300–400 000 markan, 50–70 000 euron auton.

84

POHJALAINEN LAMALÄÄKE

Arvostin kovasti Arin tapaa johtaa. Raunolta pojat ovat opin imeneet. Sai tilaa toimia ja tehdä vapaasti, kun vain katsoi, että autolle varmasti jää katetta. Tätä Ari seurasi kovasti, mutta hyvässä hengessä. Rinta-Joupin menestys perustuu ostamiseen. Siksi tulevien vaihtoautojen hinnoittelukontrolli on erityisen tiukka. Liian halvalla ei pitänyt päästää myyntiin. Meikäläinen tuppasi olemaan liian varovainen. Rinta-Jouppi uskaltaa pyytää hyvästä kunnon hinnan. Jyväskylässä myimme aluksi vain käytettyjä autoja, mutta mullistimme silti koko kaupungin autokaupan. Valikoima oli hienompi kuin missään muussa liikkeessä. Myös Rinta-Joupin mainonta oli täällä käänteentekevää. Kerran pari viikossa oli kokosivun kuvallinen ilmoitus Keskisuomalaisessa. Se pakotti muutkin lisäämään ilmoitteluaan. Molemmat Rinta-Joupit mainostavat paljon. On ollut fiksu liike pitää kummallakin Rinta-Joupin nimi. Mainostavat myös toisiaan. Minun ajoistani kilpailu on kovasti kiristynyt käytettyjenkin kaupassa. Nyt Rinta-Joupilla on täällä myös Hondan edustus.”

,,

ERKKI RAUTIAINEN, JYVÄSKYLÄ

Marketin kärryt syrjään

Aulis Pihlajasaari oli Erkki Rautiaisen tapaan konkari aloittaessaan vaihtoautopäällikkönä Jyväskylän-liikkeessä. Hänkin jäi aika pian eläkkeelle. Ei mennyt kuin puolisen vuotta, kun Pihlajasaari soitti ja kysyi, eikö olisi mitään tekemistä. Oli kuulemma jo työnnellyt tarpeekseen marketin kärryjä. Nyt Pihlajasaari tuuraa vapaapäiviä ja lomia Jyväskylän, Mikkelin tai Keuruun liikkeissä.” AKI PUSKA


K.MIELTY

Suomi toipuu lamasta nopeasti eikä ole 1990-luvun lopulla enää pikkuautojen maa. Kuva Tervajoelta.

POHJALAINEN LAMALÄÄKE

85


,,

Mainos on myymistä varten

Rinta-Joupit jatkavat näyttävää ilmoittelua myös lamavuosina. Vuoden 1993 iso tapaus on J. Rinta-Joupin Seinäjoen-liikkeen Ford-edustus.

Vastasin 1990-luvun lopulla Seinäjoen Fordmyynnistä ja tein myös mainokset itse. Jos oma ideapankki ehtyi, pyysin Jallun apuun. Aina jotain keksittiin. Ilkassa ilmoittelimme paljon, ja istuin itse ilmoituksen tekijän vieressä katsomassa, että kaikki tuli kohdalleen. Jos ei katsonut, lehtimies sai varmasti ilmoituksen päälaelleen. Ford Focus tuli markkinoille 1999. Meillä oli Keskisen Kyläkaupan Ykköset!-lehdessä ilmoitus, jossa oli mustalla pohjalla auton kuvia ja kissankokoisilla keltaisilla kirjaimilla sana supersuosittu. Olihan ilmoitus järkyttävän näköinen, sanomaakin oli vähänlaisesti, mutta näyttävä se oli. Fordin piirimyyjäkokouksissa niitä meidän ilmoituksia sitten ihmeteltiin…” ILPO HIETIKKO, ILMAJOKI

86

POHJALAINEN LAMALÄÄKE


Alkuun Jyväskylän-liike on vain tyhjä tontti ja toimiston virkaa toimittava asuntovaunu. Uudet tilat valmistuvat parahiksi Millennium-juhlien aattona.

LATVALA & ALKULA

Ford, Mitsubishi, Škoda, Saab Lamavuosiin saakka Rinta-Joupit on tunnettu ennen muuta käytetyistä autoista sekä Tervajoella ja Vaasassa Toyotasta. Jarmolla ei ole Seinäjoella lainkaan uusien autojen edustuksia. Lamavuosina myös asenne merkkiedustuksiin alkaa muuttua, varovasti. Merkkiedustukset olisivat yksi keino kasvaa. Ne toisivat lisämyynnin lisäksi hyviä vaihtoautoja. Näistä taas alkaa olla pulaa uusien autojen heikon lama-ajan myynnin vuoksi. Arvostustakin hyvät merkkiedustukset toisivat. Vuonna 1993 Jarmo tarttuu hänelle tarjottuun Fordin edustukseen Seinäjoella ja Kauhavalla. Vuonna 1999 hän ryhtyy Seinäjoella myös Saabin jälleenmyyjäksi. Arin merkkivalikoimaan tulevat Porissa Mitsubishi ja Škoda vuonna 1996. Tärkeä syy varovaisuuteen on päämiesten vaatimus jälkimarkkinapalveluista; uuden auton jälleenmyyjän on tarjottava asiakkaalle myös huolto-, korjaamo- ja varaosapalvelut. Rinta-Joupit taas ovat hamasta alusta saakka pysyneet mieluummin erossa jälkimarkkinatoiminnasta. Fordin edustusta pohtiessaan Jarmo etsii luovaa ratkaisua ja tarttuu taas puhelimeen. Hän soittaa Kalervo Koskelalle ja tarjoaa tälle kumppanuutta. Koskela on aiemmin omistanut Timo Perkiön kanssa Tervajoen Toyota-huollon ja on siksi tuttu mies myös Jarmolle. Nyt syntyy 50/50-yhtiö Rengastien Autohuolto Oy. Jarmo Rinta-Joupista tulee Fordin jälleenmyyjä vuonna 1993 juuri, kun Ford Mondeon menestys on alkamassa.

POHJALAINEN LAMALÄÄKE

87


Koskelasta tulee toimitusjohtaja, ja yhteistyö jatkuu yhä 2010-luvulla.

Suomesta tulee vuoden 1995 alussa Euroopan unionin jäsen. Koko edellisen vuoden autokaupoissa on hiljaista. Ihmiset odottavat tietoa EU-ajan autoverosta. Tieto Saksan ja Ruotsin nollaverokannasta kiehtoo. Aki Puska luonnehtii vuotta 1994 autoveron murehtimisen vuodeksi. Yhtäkkinen autoveron lasku toisi miljoonamenetykset, sillä myös vanhalla verolla ostetun varaston arvo laskisi saman tien. Suurta äkkiremonttia ei tule, mutta syntyy lyhyt käytettyjen autojen tuontibuumi. Vuonna 1996 myös Jarmo Rinta-Jouppi ja Harri Paavola lähtevät ”viisastumisreissulle” Hampuriin. Tuliaisina ei kuitenkaan ole henkilöautoja, vaikka lamanjälkeisessä Suomessa on jo pula uudehkoista käytetyistä autoista. Reissulaiset tuovat matkaltaan lastin jakeluautoina käytettäviä kevytkuorma-autoja. Toisin kuin henkilöautoista niistä ei peritä autoveroa, ja tuonti kannattaa. Hieman myöhemmin myös Rinta-Joupin Autoliike lähtee ostoksille Saksaan. Molempien tuontimäärät jäävät kuitenkin muutamiin satoihin autoihin vuodessa. Vuonna 2003 ulkomailta tuotujen henkilöautojen verotus muuttuu, ja tuontitilastoihin tulee taas muutaman vuoden piikki. Nyt määrät ovat jo isompia ja pääosassa henkilöautot. Rinta-Joupeista aktiivisempi J. Rinta-Jouppi tuo huippuvuonna 2004 Saksasta sata käytettyä autoa joka kuukausi, toista tuhatta vuodessa. Keskustelu tuontiautoista ja etenkin muutamista virhehankinnoista käy kiivaana. Myös Rinta-Joupit saavat osansa kielteisestä julkisuudesta. Muutaman vuoden päästä tuonti arkipäiväistyy ja ammattimaistuu. Merkkiliikkeetkin täydentävät vaihtoautovalikoimaansa tuontiautoilla. Hankintojen ja hankin-

88

POHJALAINEN LAMALÄÄKE

EN TII NA MA NT SIN

Unelma tuontiautosta

,,

Helmikuussa 2011 Salla Syrjä valmistautuu kesään ja etsii Saksasta avoautoja.

Ostomatkalla Saksassa Tulin Tampereen J. Rinta-Jouppiin keväällä 1997. Sujuva saksan kielen taito oli vaatimuksena, sillä tehtäväni on ostaa autoja Saksasta. Tampereelta aloitimme, mutta nyt minulla on kollega Seinäjoella, Kuopiossa ja Lahdessa. Alkuun kävimme monta kertaa vuodessa ostomatkalla Saksassa. Etsimme netistä kiinnostavat autot, sovimme tapaamiset ja menimme katsomaan autot ja hoidimme ne Suomeen. Vastaanotto oli ihan hyvä. Sitä vain ihmettelimme, että Saksassa myyjä kaivoi autojen hintatiedot riippukansiolaatikoista. Täällä joka myyjällä on varastolista aina käsillä. Nykyisin ei enää juuri ole tarvetta matkustaa Saksaan. Netissä on hyvät kuvat ja tiedot autoista ja Rinta-Joupin nimi myyjille tuttu. Alussa meillekin tapahtui muutamia kämmejä. Nyt meitä on vaikea huijata, järjestelmät ovat siinä kehittyneet.” SALLA SYRJÄ, TAMPERE


,,

Sovinto on parempi Aloitin vuonna 1984 Vaasassa myyntipäällikkönä. Rauno evästi, että kun virheitä väkisinkin joskus tulee, valitukset kannattaa aina yrittää hoitaa heti alta pois, vaikka vähän kirpaisisi. Sopiminen on halvempaa kuin riiteleminen, mutta ei tietysti pidä antautua vedätettäväksi.”

,,

OSSI HAKOLA, VAASA

Kuluttajansuojalakien alkuaika oli stressaavaa. Osa ihmisistä luuli, että kaikki ilmenneet viat korjataan. Tilanne rauhoittui, kun lakiin tuli säännökset normaalista kulumisesta. Ei näiden asioiden kanssa koskaan kuitenkaan käräjille menty, vaan korjattiin, vaihdettiin auto tai purettiin kauppa.” JARMO MÄKELÄ, LAIHIA

Valitustilasto

takanavien keskittäminen auttaa karsimaan vähiäkin virheitä. ”Ostamme vain merkkiliikkeistä tai tehtaalta”, sanoo Jarmo Rinta-Jouppi. Nytkin buumi jää lyhyeksi. Talvella 2011 Jarmo Rinta-Jouppi sanoo tuonnin olevan taas muutama sata autoa vuodessa. ”Kaiken tuominen ei enää lyö leiville.” Keskihintaisten käytettyjen autojen hintaero Saksan ja Suomen välillä on kutistunut 1 000–2 000 euroon. Tuontia hallitsevat Mercedes Benz, Audi, BMW sekä vaihtoautovalikoimaa värittävät erikoisuudet. Kiinnostavimpia ovat Jahreswagenit eli saksalaisten autotehtaiden työntekijöiden työsuhde-etuihin kuuluvat autot, jotka omistaja tai tehdas myy vuoden vanhoina. Veljeksistä Jarmo on edelleen tuonnissa aktiivisempi. ”Meillä uudet edustukset ovat vieneet paljon energiaa ja toisaalta tuoneet kaivattuja vaihtoautoja. Tuontiautoja hankimme lähinnä mausteeksi. Haluamme, että liikkeissä on väriä, erikoisuuksia, sporttisuutta, magneetteja, joista puhutaan”, Ari Rinta-Jouppi selvittää talvella 2011.

Kuluttajien valituksia sovittelee kuluttajariitalautakunta.

Veljekset vieretyksin

Eniten valituksia tulee käytettyjen autojen kaupasta, asu-

Historiallinen lama, Neuvostoliiton hajoaminen, Suomen EU-jäsenyys ja Nokian matkapuhelinten maailmanvalloitus ovat osa 1990-luvun suurta kertomusta. Rinta-Joupeille vuosikymmen on erinomaista kaupanteon ja perheen sisäisten järjestelyjen aikaa. Vuosikymmenen lopussa Talouselämä 500 -suuryrityslistalla on kaksi menestyvää Rinta-Jouppien autoliikettä. Raunon isot saappaat ovat sopineet hyvin kummallekin pojalle. Jarmo tekee hurjan kasvuloikan ja kiilaa kymmenessä vuodessa pienestä alusta Rinta-Joupin Autoliikkeen kantaan. Maalikaan ei pysy paikoillaan: isän ja vuodesta 1996 Ari-veljen johtama Rinta-Joupin Autoliike yli kaksinkertaistaa liikevaihtonsa.

misesta ja rakentamisesta sekä muista palveluista. Kuluttajariitalautakunnan tilastojen mukaan myytyjen autojen määrään nähden Rinta-Jouppien asiakkaat turvautuvat ani harvoin kiistatilanteissa viranomaisapuun. Lautakunta sai vuosina 2000–2010 käytettyjen autojen kaupasta kaikkiaan 3 612 valitusta. Näistä 84, kaksi prosenttia, koski Rinta-Jouppien myymiä autoja. Samana ajanjaksona Rinta-Joupit myivät yli 100 000 käytettyä autoa. Valtaosa lautakuntaan tulleista autokauppakiistoista päätyy sopimukseen, oikeuteen ei tarkastelujaksona yksikään. Lähde: KULUTTAJARIITALAUTAKUNTA

POHJALAINEN LAMALÄÄKE

89


Vuonna 1996 Talouselämä 500 raportoi, että yritykset ovat toipuneet lamasta. Silti vain yksitoista yritystä viidestä sadasta saa lehdeltä kouluarvosanaksi täyden kympin. Molemmat Rinta-Joupit ovat kympin yrityksiä. Kasvu ei ole syönyt kannattavuutta tai vakavaraisuutta. Koko autokauppa-alalle 1990-luvun lopputulema jää kehnoksi. Uusien autojen myynti jää yli kolmanneksen edellisvuosikymmenestä. Henkilöautokanta kasvaa vain 143 000 autolla, hieman yli kahteen miljoonaan. Edellisen vuosikymmenen kasvu oli lähes 700 000.

,,

Miljardiyritys olisi hieno Aloitin toimitusjohtajana vuonna 1996, ja alusta asti kasvu kiinnosti. Muutenhan elämä olisi aina sitä samaa. Ei minulla silti mitään selkeää tavoitetta ollut. Siihen aikaan puhuttiin paljon miljardiyrityksistä, ja muistan kyllä ajatelleeni, että siihen joukkoon olisi hienoa kuulua. Ei se kuitenkaan mikään pakkomielle ollut. Pitää myös muistaa, että elettiin markka-aikaa, ja silti miljardi oli kaukana. Liikevaihtomme oli 250 miljoonaa markkaa. Laajenemiseen vaikutti paljon se, että laman vaikutuksesta alkoi tulla monenlaisia impulsseja. Merkkitalot, autoliikkeiden ja kiinteistöjen omistajat ja halukkaat vetäjät alkoivat soitella. Moni päätös lähti liikkeelle näistä yhteydentoista. Lama johti myös siihen, että valmistajat hyväksyivät sen, että sama liike edusti useita merkkejä. Tämä lisäsi kasvumahdollisuuksia. ” ARI RINTA-JOUPPI

90

POHJALAINEN LAMALÄÄKE

Tekijät esiin ”Ilman hyvää henkilökuntaa ei olisi hyviä tuloksia, se pitää muistaa. Menestys ei ole yksin yrittäjän ansiota”, Ari Rinta-Jouppi muistuttaa. Millaisia työntekijöitä Rinta-Joupit hakevat? ”Ahkeria, kaupallisesti ajattelevia ja väsymättömiä asiakaspalvelijoita”, Ari kuvaa. Onko hyviä helppo löytää? ”Tähän asti olemme onnistuneet erinomaisesti. Pitkä historia auttaa, ja on meillä aika hyvä nimikin. Saamme hyviä hakemuksia. Moni kyselee töitä, vaikkei olisi paikkoja aukikaan. Näin tiedämme, mistä etsiä.” Uuden vuosikymmenen iso haaste on maantieteellinen laajeneminen. ”Paikallispäälliköiden vastuu kasvaa. Onneksi monet meidän tärkeät toimintaperiaatteemme ovat sellaisia, että työntekijät todella tykkäävät niistä. Yksi tällainen on työnjako, jossa myyjä myy ja ammattitaitoiset sihteerit hoitavat paperityöt.”

1990-luku 1990

1999

Liikevaihto, milj. mk

171

386

Henkilöstön määrä

40

50

3 364

6 128

RINTA-JOUPIN AUTOLIIKE

Myydyt autot, kpl J.RINTA-JOUPPI Liikevaihto, milj. mk

30 (1

Henkilöstön määrä

17

Myydyt autot, kpl

600 (1

394 .. 6000 (2

1) J. Rinta-Joupin arvio ensimmäisen vajaan tilivuoden liikevaihdosta ja myytyjen autojen määrästä Seinäjoella. 2) J. Rinta-Joupin arvio.


CAMILLA OSTBERG

Jarmo (vasemmalla), Rauno ja Ari Rinta-Jouppi Talouselämä 500 -selvityksen kuvassa keväällä 1996. Jutun otsikko kertaa menestyjien yllättävän neuvon: Joskus pitää osata olla myymättä.

POHJALAINEN LAMALÄÄKE

91


Muodonmuutoksen vuosikymmen

Rinta-Joupin Autoliike 2010 Liikevaihto 188 milj. euroa, myydyt autot 14 289 kpl

2000 Vaasa

2010

Tervajoki

Pori

Turku

Vaasa

Mikkeli

Jyväskylä

Oulu

Kempele

Ylivieska

Rovaniemi

Rauma

Keuruu

Tervajoki Seinäjoki

Rovanieminiemi Jyväskylä

Pori

Tampere Lahti

Oulu Kempele Helsinki

Ylivieska

Vaasa

Tervajoki

Kuopio

Seinäjoki Keuruu Pori

Jyväskylä

Tampere

Rauma

Mikkeli Lahti

Turku

J. Rinta-Jouppi 2010 Liikevaihto 127 milj. euroa, myydyt autot 9 583 kpl

Lappeenranta Lahti

Kuopio

Tampere

Lappeenranta

Helsinki

Vantaa

Vantaa Helsinki

Seinäjoki Jouppilantie

Rinta-Joupin Autoliike J. Rinta-Jouppi Uudet autot/liikevaihto Käytetyt autot/liikevaihto Jälkimarkkinointi/liikevaihto

92

KAKSI KETJUA, KAKSI PROFIILIA

Seinäjoki Herralankatu


Kaksi ketjua, kaksi profiilia Uusi vuosituhat tuo autoalalle jälleen uuden rakennemuutoksen. Rinta-Joupin veljekset osallistuvat siihen kilvan, ja vuosikymmenessä pohjalaisista juurista syntyy kaksi erilaista ja kuitenkin jouppilaista autokauppaketjua.

S

uomen autokanta kasvaa 2000-luvun ensi kymmenellä ennätystahtia: 1,3 miljoonaa rekisteröityä uutta autoa, lähes 350 000 enemmän kuin edellisellä vuosikymmenellä. Vuoden 2010 lopussa suomalaisilla on 2,8 miljoonaa henkilöautoa. Autokaupalle vuosikymmen on hyvä, vaan ei helppo. Koko kaupantekoympäristö muuttuu. Kilpailu kiristyy. Valtiot purkavat kaupan esteitä. Markkinoiden vapautuminen ja hyvä kysyntä houkuttelevat alalle uusia valmistajia ja uusia myyjiä. Merkkiedustusten piirimyyntirajojen tuoma kilpailusuoja häviää. Internet mullistaa tiedonvälityksen ja avaa autonostajille ennen kokemattomat vertailumahdollisuudet. Autonvalmistajat puolustautuvat tiivistämällä jakeluverkkojaan ja tinkimällä uuden auton myyjän saamasta katteesta. Kutistunut kate saa koko myyntiketjun etsimään uutta tehokkuutta. Seurauksena on monelta muulta alalta tuttu kehitys: suuret kasvavat suuremmiksi, keskisuuret joutuvat ahtaalle, pienet menestyvät, jos löytävät markkinoilta so-

pivan lokeron ja keskittyvät siihen. Ketjuuntuminen, joka autokaupassa alkoi 1990-luvulla, kiihtyy. Toinen seuraus on, että myös merkkiliikkeet kiinnostuvat vaihtoautokaupasta. Kilpailu hyvistä vaihtoautoista kiristyy. Syksyllä 2008 maailmanlaajuinen rahoituskriisi tuo taas muistutuksen talouden ja elämän epävarmuudesta. Rinta-Jouppien vastaus muutoksiin on – toiminta. Kymmenessä vuodessa sekä Arin Rinta-Joupin Autoliike että Jarmon J. Rinta-Jouppi siirtyvät maakuntasarjasta valtakunnan sarjaan. Samalla yritysten profiilit kuitenkin etääntyvät toisistaan. Muuttuneessa kilpailutilanteessa Ari turvaa kasvua ottamalla runsaasti uusia merkkiedustuksia. Jarmo on edustusten suhteen pidättyvämpi. Hankkiakseen tarpeeksi myytävää hän tehostaa entisestään käytettyjen autojen ostotoimintaa. Maantieteellisesti Ari etenee länsirannikkoa etelään ja Keski-Suomen kautta pohjoiseen. Jarmo matkaa Tampereelta etelään ja itään.

KAKSI KETJUA, KAKSI PROFIILIA

93


Mieluiten minimiriskillä Puhelimessa tullut ”impulssi” on saanut jo 1990-luvun lopulla Ari Rinta-Joupin kokeilemaan varovasti pohjoista ilmanalaa. Juha Virtanen soittaa. Hän on myynyt Arille käytettyjä autoja Pörhön Autoliikkeestä. Nyt hän on ilman töitä ja haluaisi ryhtyä Rinta-Joupin Autoliikkeen ostoasiamieheksi Ouluun. Mikäs siinä, Ari ajattelee. Autoille on aina tarvetta, ja riski on mitätön. Virtasen yhden miehen konttori toimii muutaman vuoden Oulun Limingantullissa. Keväällä 2000 Ari on valmis lisäpanostuksiin. Virtanen ottaa kaverikseen Keijo Vuolteenahon, ja kaksikko aloittaa käytettyjen autojen liikkeen vuokratiloissa Oulun kupeessa Kempeleessä. Kun taas menee muutama vuosi mukavasti, miehet palaavat Ouluun, tällä kertaa Rinta-Joupin omiin tiloihin. Kempeleeseen kyltit nousevat uudelleen syksyllä 2009, kun Heikki Parkkinen ehdottaa, että ryhtyisi myymään pohjoissuomalaisille matkailuautoja. Vieläkin riski on pieni. Läheltäkin löytyy uusia mahdollisuuksia. Vuonna 2001 Vaasaan ja Tervajoelle, hieman myöhemmin myös Poriin, tulee Hondan edustus.

,,

Mikä strategiapalaveri?

Ei meillä ole mitään strategiapapereita. Tunnemme alan. Kun tilaisuus tulee, teemme nopeasti päätöksen. Meillä on sisäinen hallitus, minun lisäkseni varatoimitusjohtaja Aki Puska ja operatiivinen johtaja Jouni Jokinen. Näin hallitus on koolla koska vain, kun satumme yksiin tässä käytävällä. Jarmon kanssa olemme kyllä jatkuvasti yhteyksissä, mutta varsinaista yhteistoimintaa on vain mainonnassa. Esimerkiksi radiomainonta on yhteistä. Laajenemisessa yritämme väistellä toisiamme. Törmäyksiä ei ole ollut.” ARI RINTA-JOUPPI

Vuonna 2001 Ari lukee lehdestä, että Stockmann aikoo myydä Turun ja Tampereen autoliikkeensä. Tämä kiinnostaa! Tampere putoaa pian keskusteluista. Pelkkä liiketoiminta ja sen kylkiäisenä pitkä kallis vuokrasopimus eivät innosta. Sitä paitsi, Tampereella on jo Jarmo. Turussa Ari tekee kaupat, kun tarjolla ovat liiketoiminta, kiinteistö ja Helkama-Auton suostumuksella myös Mitsubishi- ja Škoda -edustukset. Elokuisena aamuna Ari rientää Aki Puskan kanssa ensin pankkiin ja sitten Autocenter Stockmannin Turun-

94

KAKSI KETJUA, KAKSI PROFIILIA

JUKKA NUUTINEN

Tois puol jokke pamahtaa

Ari Rinta-Jouppi kasvattaa Rinta-Joupin Autoliikettä sekä merkkiedustuksilla että yritysostoin.


ANITA LEHTIMÄKI

Uusi vuosituhat on sekä Rinta-Joupin Autoliikkeessä että J. Rinta-Joupissa kiivaan kasvun aikaa. Tervajoki pitää paikkansa RintaJoupin Autoliikkeen ykköspaikkana. Uuden vuosituhannen ensimmäinen laajennus valmistuu vuonna 2000, toinen vuonna 2006 (kuva).

KAKSI KETJUA, KAKSI PROFIILIA

95


liikkeeseen. Sen johtajana pitkään toiminut Jukka Arnivaara kokoaa itsensä, kiittää entistä omistajaa, toivottaa uuden tervetulleeksi ja nostaa salkoon Rinta-Joupin Autoliikkeen lipun. Henkilökunnan joukossa seisoo kaksi Arnivaaran poikaa, Olli ja Jari. Ari pohtii, mihin dynastiaan on oikein törmännyt. Ari päättää nopeasti, että on parasta antaa asioiden olla. Henkilökunta tuntuu luottavan Arnivaaraan. Kymmenen vuotta myöhemmin hän on tyytyväinen: ”Liike oli hyvin hoidettu ja hyvässä järjestyksessä, joten me saatoimme keskittyä hakemaan lisää käytettyjen kauppaa. Turkulaiset olivat myyneet 700 autoa vuodessa ja pitivät meitä aivan hulluina, kun sanoimme, että tuhat pitäisi myydä”, Ari muistaa. Vuonna 2010 liike on yksi Turun suurista ja Rinta-Joupin Autoliikkeen kolmanneksi suurin Tervajoen ja Porin jälkeen. Vuonna 2010 tilat ovat entiset, mutta myynti lähes kaksi tuhatta autoa. Dynastiakaan ei ole ongelma. Keväästä 2010 paikallisjohtajana on Olli Arnivaara. Jukka Arnivaara on eläkkeellä. Olli Arnivaara pääsee pian näyttämään, miten Rinta-Joupin Autoliikkeen historian suurin, kuuden miljoonan euron investointi näkyy myynnissä. Turun-liikkeen laajennetut ja saneeratut 6 000 neliön tilat valmistuvat vuonna 2011.

sa Mikkeliin. Kuukauden päästä oli kauppa auki”, Ari kuvaa. Mikä ettei? Ari uskoo Lampiseen, Lampinen uskoo itseensä ja tietää liikkeelle hyvät vuokratilat. Kymmenen sieltä, parikymmentä täältä -periaatteella keräisi helposti alkuvaraston Mikkelin kokoiseen kaupunkiin. Kuusi vuotta myöhemmin, vuonna 2010, Rinta-Joupin Autoliike on kappaleilla mitaten Mikkelin suurin autokauppa. Vuoden myynti on 1 700 autoa. Liikkeessä on nyt Seatin ja Hondan edustukset. Paikkakin on vaihtunut, tilat omat. ”Mikkelin saavutus on erinomainen, kun ottaa huomioon, että siellä on vain kahdeksan henkeä töissä eikä siellä ole yhtään volyymimerkkiä”, Ari kiittää. Mikkeliäkin yllättävämpi puhelinsoitto tulee Keuruulta vuonna 2009. Ari ei tunne soittajaa, joka esittelee itsensä: Simo Saapunki. Saapunki esittää liikkeen avaamista Keuruulle. Keuruulle! Arin ensi reaktio on, että kiitos vaan, mutta ei sentään. Paikkakunta on liian pieni. ”Päätimme kuitenkin kokeilla. Saapunki oli niin terhakka, ja hänellä oli selkeä hyvä suunnitelma ja edulliset tilatkin tiedossa”, Ari sanoo. Vuoden 2010 syksyllä Keuruulla aloittaa toinenkin vakinainen työntekijä. Pienikin paikkakunta on osoittautunut kelpo liikepaikaksi, kun on intoa, paikallistuntemusta ja pienet kulut.

Aina kannattaa kysyä

Vuoden 2008 lopulla finanssikriisi alkaa hyydyttää myös autokauppaa, ja rakennemuutos saa uutta vauhtia. Raumalainen Toyota-jälleenmyyjä tahtoo eläkkeelle, ja Toyota tarjoaa edustusta tutulle kumppanille RintaJoupin Autoliikkeelle. Kyltit vaihtuvat joulukuussa 2008. Pohjoisessa syntyy ketjureaktio. GM-jälleenmyyjä Auto Åström luopuu uusien autojen kaupasta. Sen Opel- ja Chrysler-edustukset siirtyvät

Mikkelissä ja Keuruulla toistuu minimiriskin periaate, kun kokenut, autoalan myllerryksessä työttömäksi jäänyt konkari soittaa Arille ja tekee bisnesehdotuksen. ”En ollut ajatellut Mikkeliä yhtään, kunnes sikäläisissä Nissan- ja Toyota-liikkeissä työskennellyt entinen myyntipäällikkö Kari Lampinen soitti syksyisenä torstaipäivänä vuonna 2004. Maanantaina menin Akin kans-

96

KAKSI KETJUA, KAKSI PROFIILIA

Kriisi on taas mahdollisuus


,,

MATTI TOI KK A

Olli ja Jukka Arnivaara (takapenkillä) todistavat, että pohjalainen ja turkulainen mahtuvat samaan autokauppaan.

Pohjalainen päällystakki Vuonna 2001 Rinta-Jouppi oli Turussa täysin tuntematon, joku, joka myy käytettyjä autoja jossain Pohjanmaalla. Me olimme tehneet hurjasti töitä ja selviytyneet lamasta. Olimme aika järkyttyneitä uudesta omistajasta. Aika lailla närästi, kun Pohjanmaalta tuli päällystakki meitä valvomaan. Pian homma sujui hyvin. Näimme, etteivät pohjalaiset ole mitään rosmoja. Ja kauppaa he totisesti osaavat tehdä! Perusajatus on kirkas, ja se pitää, mitä sovitaan. Olimme tottuneet hyvin erilaiseen tapaan tehdä kauppaa. Yksi ero on, että Rinta-Joupille kaikki ovat asiakkaita, myös ne, jotka haluavat ostaa tai myydä halvan auton. Valikoiman laajeneminen kalliisiin autoihin oli toinen iso muutos. Rupesimme ostamaan ja saimme Tervajoen rajattomasta valikoimasta autoja, joita Stockmannin aikana ei kerta kaikkiaan saanut ottaa. Heti tuli joku linjajohtaja lankoja pitkin.

Rinta-Joupissa kysyivät vain, eikö rohkeus riitä… Ari rauhoitteli, että ok, joskus tulee korjauslaskuja, mutta tulee voittojakin. Sekä asiakkaat että myyjät tykkäsivät valikoiman monipuolistumisesta. Myynti on kehittynyt hyvin, vaikka kilpailu on Turussa tiukkaa. Turun Sanomien mielikuvamittauksissa olemme myös menestyneet. Kun nyt eläkeläisenä pohdin asioita, ajattelen, että perheyhtiö on omistajana paras. Vastauksen saa heti. Isossa pörssiyhtiössä tilaisuus saattoi olla ohi ennen kuin oikea päättäjäporras löytyi. Toivomisen varaakin tietysti on. Pörssiyhtiön tietojärjestelmät olivat paremmat, ja haltuunottovaiheessa selkeämpi perehdyttäminen olisi helpottanut. Ari ei myöskään perusta budjeteista. Hän ajattelee, että jotain jää tekemättä, jos on budjetti. Minusta taas tuntuu, että kun ei ole rimaa, ei tule samaa onnistumisen tunnetta kuin budjetin täyttyessä.” JUKKA ARNIVAARA, PARAINEN

KAKSI KETJUA, KAKSI PROFIILIA

97


,,

Kummalle soittaisin? Tunsin vanhoista ympyröistä sekä Jarmon että Arin ja tiesin, että molemmat ovat pystyviä ja menestyviä autokauppiaita. Minulla oli liikkeestä valmiit laskelmat ja hyvä porukka tiedossa. Mietin vain, kummalle soittaisin. Soitin Arille. Minulla oli sellainen kuva, että hän on enemmän huumorimiehiä. Jarmo on taas enemmän isäntämies. Liike lähti hyvin käyntiin. Ihmiset tulivat jonossa! Ensimmäisenä vuonna myimme neljän hengen voimin tuhat autoa.” KARI LAMPINEN, MIKKELI

Rinta-Joupin Autoliikkeelle. Ylivieskassa rakentuu ”valmis paketti”. Löytyy Delta Auton karsinnassa tyhjiksi jääneet vuokratilat, liikkeelle vetäjä ja pikavauhtia nippu edustuksia: Åströmin peruina Opel ja Chevrolet, Škoda omien näyttöjen voimalla. Ylivieskaan tulee toisen järjestelyn tuloksena myös Renaultin ja Dacian edustukset. Maahantuoja etsii merkeille uutta edustajaa oululaisen Wetterin tilalle, ja Renault ja Rinta-Joupin Autoliike kohtaavat vuosikymmenien jälkeen uudelleen yhtaikaa Vaasassa, Tervajoella, Ylivieskassa, Oulussa ja Rovaniemellä. Vuoden 2011 alusta Ylivieskaan tulee vielä Hondan edustus. Kun Rovaniemen liike aloittaa syksyllä 2009, siellä on Renaultin ja Dacian lisäksi Opelin edustus. Viralliset avajaiset ovat vasta lumien sulettua toukokuussa 2010 kakkukahvien merkeissä, kuten tapana on. Kakun menekistä päätellen väkeä käy avajaispäivänä yli kahdeksan sataa. Monikohan vieras mahtoi tietää, että omistajan su-

98

KAKSI KETJUA, KAKSI PROFIILIA

Elokuussa 2005 Rinta-Joupin Autoliike kiittää Länsi-Savo -lehdessä mikkeliläisiä hyvästä vastaanotosta.

vun autokauppaura alkoi juuri Rovaniemellä lähes kuusi vuosikymmentä aikaisemmin?

Viisi vuotta, neljä liikettä Myös Jarmo Rinta-Jouppi valitsee 2000-luvulla kasvun, mutta etenee eri tavalla kuin nuorempi veli Ari. Jarmo keskittyy aluksi kokonaan käytettyihin autoihin, eikä tee yritysostoja, vaan perustaa kaikki uudet liikkeet itse. Lähtötilanteessa J. Rinta-Joupilla on myymälät Seinäjoella ja Tampereella ja merkkiedustuksia vain kaksi, Ford ja vuodesta 1999 Saab, molemmat Seinäjoella. Jo millennium-juhlien lähestyessä Harri Paavolalla on ensimmäinen laajennushanke vireillä. Remontissa kuoriutuu Helsinkiin Kehä kolmosen varteen ”hieman erikoisempia” käytettyjä autoja myyvä liike. Paavola käynnistää liikkeen, ja saa pian avukseen Jarmon nuoremman pojan Mikon. Tämä on vasta vähän yli 20-vuotias, mutta suvun perinnettä noudattaen hänkin on aloittanut Seinäjoen liikkeessä heti, kun on kynnelle kyennyt.


J. RINTA-JOUPIN ALBUMI

J. Rinta-Joupin kotipaikka on Seinäjoki ja Jouppilantien pienestä alkanut liike yhtiön suurin. Vuodesta 2007 Seinäjoella on ollut toinenkin liike, joka sijaitsee Herralankadulla. Kuvassa Jouppilantien liike vuonna 2006.

KAKSI KETJUA, KAKSI PROFIILIA

99


havainneensa, että savolaiset ovat ”mahdottoman kovia juttelemaan”, liikennevaloissakin joku saattaa jäädä turisemaan. Auton savolaiset sen sijaan ostavat omaan tarpeeseen, ei siksi, että naapurillakin on.

Samantien Harri Paavola onkin jo Lahdessa, joka on seuraava Jarmoa kiinnostava ”eteläsuomalainen keskuspaikka”. Liike aloittaa vuokratiloissa vuonna 2001. Kolmen vuoden päästä on taas avajaiset, kun omat 4 000 neliön tilat valmistuvat Launeen kaupunginosaan. Yhtiön asiakaslehdessä kehitysjohtaja Harri Paavola ja myyntipäällikkö Juha Virlander kuvaavat tarjontaa: ”Kaikille kaikkea, ei vain kalliimman puoleisia autoja:” Lahden rakennustöiden aikaan Jarmo tunnustelee jo markkinoita valtakunnan itälaidalla. Käytettyjen autojen kauppa alkaa Kuopiossa vuonna 2003, Lappeenrannassa 2004. Kuopion liikkeen ensimmäinen vetäjä, nuori pohjalainen Sami Haapaharju kertoo yhtiön asiakaslehdessä

PETRI MULARI

Joustava kääntää kurssia

Jarmo Rinta-Jouppi valitsee J. Rinta-Joupille eri kasvureitin kuin veli omalle yritykselleen. Vaihtoautot pitävät pääroolin J. Rinta-Joupissa.

100

KAKSI KETJUA, KAKSI PROFIILIA

Uuden vuosituhannen automarkkinoiden tiukka kilpailu muuttaa merkkiliikkeiden asennetta vaihtoautoihin. Kun uusien autojen myynnistä saatu kate pienenee, myös merkkiliikkeet innostuvat vaihtoautoista. Miten käytettyjen autojen myyjä turvaa omat hankintansa? Esimerkiksi ottamalla merkkiedustuksia, jotka tuovat lisää myyntiä ja vaihtoautoja. J. Rinta-Joupin Porche-edustus Tampereella vuosina 2003-2008 tuo toivotusti sekä myyntiä että valikoimaa värittäviä vaihtoautoja. Suhde päättyy, kun laskelmat eivät vahvista maahantuojan toivomien jälkimarkkinapalveluiden kannattavuutta. Vuonna 2007 Jarmo ostaa Seinäjoelta entisen GMdiilerin Auto Åströmin liiketoiminnan. Sen mukana J. Rinta-Joupille siirtyvät Opelin ja Chevroletin edustukset. Pari vuotta myöhemmin Jarmo ottaa Opelin ja Chevroletin edustukset myös Kuopioon. Pohjalais-savolaisen liiton virittäminen on vaatinut suurempaa paneutumista kuin aloitus muissa kaupungeissa, mutta vuonna 2010 Kuopio on J. Rinta-Joupille rakenteeltaan kuin toinen Seinäjoki. Liike kuuluu Kuopion autokaupan kärkiryhmään. Miljoonainvestointien jälkeen sekä autoliike- että korjaamotilat ovat ajanmukaiset. Edustuksetkin ovat vuoden 2010 lopussa lähtien samat kuin Seinäjoella: Opel, Chevrolet, Saab ja uutena Ford. ”Uudet ovat hyvä lisämauste, mutta haluamme kasvaa edelleen myös vaihtoautokaupassa. Alueen ykköspaikka on tavoitteena”, sanoo Juha Mikkonen, joka aloitti Kuopion-liikkeen johtajana vuonna 2008.


PEN TTI VÄN SK Ä

”Jarmon mielestä mielestä alle puolen sivun ilmoitukset ovat kihlailmoituksia”, kertoo Juha Mikkonen. Niinpä J. Rinta-Joupin sanoma löytyy etsimättä Savon Sanomista.

,,

Myyjä pois tietokoneelta Pidin itseäni ammattilaisena, kun tulin kolme vuotta sitten Jallun palvelukseen. Olen oppinut täällä enemmän kuin kahtenakymmenenä vuotena merkkiliikkeissä. Tämä on äärimmäisen suoraviivaista ja ammattimaista toimintaa. Rinta-Jouppien ostotoiminta on käsite. Jokainen yksikkö ostaa myös itse. Joka ikisessä ilmoituksessa lukee, että ostamme autoja. Autojen tarkka mallinnus oli minulle uutta. Kehulapuissa on paljon tietoa, mutta vain asiakkaalle ja myyjälle tarpeellista tietoa. Tieto tekee jokaisesta autosta muista erottuvan yksilön. Mikään liike ei voi korvamerkitä autoja. Jos toiselta puolelta Suomea löytyy asiakas, auto lähtee samana päivänä. Autokaupan homma meni aivan omituiseksi, kun tietokonepohjaiset myynnin järjestelmät tulivat käyttöön 2000-luvulla. Myyjistä tuli tietokoneen orjia. Rinta-Joupissa järjestys on toinen. Myyjä myy. Hän selvittää ensin, mitä asiakas haluaa, järjestää koeajon ja katsoo sillaikaa asiakkaan auton.

Koeajolta palatessa asiakas saa tarjouksen. Jos kauppa syntyy, ammattitaitoiset ja nopeat sihteerit tekevät paperityöt. Myyjä voi viritellä jo uutta kauppaa. Lopuksi myyjä kiittää asiakasta ja tarjoaa kahvit, jos asiakkaalla on aikaa. Koneella ei myyntiaikana tarvitse käydä ollenkaan. Muualla organisointiongelmia on ratkottu uusilla nimikkeillä: autoesittelijä esittelee auton, ja hinnoittelija hinnoittelee, autoemäntä viihdyttää asiakasta, kun myyjä ei paperitöiltä ehdi! Meillä on paikallispäällikkö, kuusi automyyjiä ja neljä sihteeriä, siinä kaikki. Muualla voisi olla yksi sihteeri ja yksitoista myyjää. Ilmoittelun määrässä Rinta-Jouppi on omassa luokassaan. Kun myynti hiljeni 2008 vuoden lopussa, hain säästöjä ja vähensin ilmoittelua. Jarmon palaute tuli välittömästi: ei näin, ilmoittelu ennalleen. Niin meillä on Savon Sanomissa puolen sivun ilmoitus neljä kertaa viikossa. Rahanmeno on hirvittävää, mutta se kannattaa. JUHA MIKKONEN, KUOPIO

KAKSI KETJUA, KAKSI PROFIILIA

101


PENTTI VÄNSKÄ

Vuonna 2010 Jarmo investoi isosti idässä, Kuopiossa, Ari lännessä, Turussa. Automekaanikot Arto Tarasmaa (etualalla) ja Mikä Räsänen työskentelevät J. Rinta-Joupin uudessa Kuopion-korjaamossa.

102

KAKSI KETJUA, KAKSI PROFIILIA


Korjaamollakin voi tienata Rinta-Joupit ovat isoisä Toivon ajoista saakka olleet intohimoisen kiinnostuneita autoista ja autokaupasta, mutta eivät autojen korjaamisesta. Jo 1950-luvulla Tervajoella oli kyllä korjaamo ja maalaamo, mutta vuosikymmenet Rinta-Joupit korjasivat vain omia vaihtoautojaan ja varustelivat myynnissä olevia uusia autoja. Jopa Toyotan huolto oli edustuksen kymmenen ensi vuotta kokonaan muualla, Tervajoen Toyota-huolto on vielä vuonna 2010 ulkopuolisella yrityksellä. ”Pikkupojasta asti muistan kuulleeni, että huolto on hirveä juttu. Sitä ei saa kannattavaksi millään. Meillä ei ollut siihen kulttuuria, eikä aiemmin saatavilla sopivaa henkilökuntaakaan. Näimme huollon kustannuseränä, ei liiketoimintana”, Ari Rinta-Jouppi kuvaa. Asenne alkaa muuttua 1990-luvun lopulla. Sitä mukaa kuin Rinta-Joupit ottavat lisää merkkiedustuksia, on investoitava myös jälkimarkkinapalveluihin, huoltokorjaamoihin ja varaosapalveluun. Toista ei ole ilman toista. Toisaalta, pitkät huoltosopimukset tuovat vakautta muuten yllätykselliseen autokauppaan. Hyvin hoidetut

,,

Kurkistus konepellin alle

Ei meistä kukaan ole ollut koskaan innostunut autojen rassaamisesta. Kaikkia on nuoresta lähtien kiinnostanut ennen muuta kaupanteko. Toivosta kerrottiin sellaista tarinaa, että kerran hänellä pidätti auton kesken matkan. Toivo nousi autosta, meni ja nosti konepellin ja tutki hetken moottoria tietävän näköisenä. Kun joku ihmetteli, mitä hän meinaa, hän vastasi, että eikö ne tapaa konepellin nostaa, jos autossa on jotain vikaa. Ei hän auton korjaamista hallinnut.” RAUNO RINTA-JOUPPI

jälkimarkkinapalvelut tukevat näin merkittävästi tulosta. Rinta-Joupin Autoliikkeellä, jolla uusien autojen osuus on suurempi kuin J. Rinta-Joupilla, jälkimarkkinapalvelut ovat enimmillään tuoneet kolmanneksen tuloksesta. Kannattava toimintamalli vaatii kuitenkin miettimistä. Tulot kertyvät pienistä palasista, mutta alkuunkaan ei pääse ilman erikoiskoulutettua henkilöstöä ja satojen tuhansien eurojen laiteinvestointeja. ”Asiakkaat pitävät usein 70–80 euron tuntihintaa kovana, mutta sen halvemmalla on vaikea saada toimintaa kannattaviksi. Hinta on vain pystyttävä perustelemaan, sillä sekä autokaupan että jälkimarkkinapalveluiden on toimittava kannattavasti”, Jarmo rajaa.

Mökki saa moottorin Uusi matkailuauto maksaa 50–70 000, käytetty keskimäärin 30–40 000 euroa. Kevättalvella 2011 näitä moottoroituja mökkejä on satamäärin molempien Rinta-Joupin veljesten autoliikkeissä. Kevään ja kesän sesonkiin on alettava varautua jo edellisenä syksynä. Rinta-Joupit toivat käytettyjä matkailuautoja Saksasta jo 2000-luvun alussa. Etenkin Jarmo myi 1990-luvulla paljon myös käytettyjä matkailuvaunuja. Panokset kasvavat 2000-luvun lopulla tasatahtia suurten ikäluokkien eläköitymisen kanssa. Matkailuauton ostajien keski-ikä on 58 vuotta. Potentiaalisia asiakkaita on nyt enemmän kuin koskaan, ja Rinta-Joupit ovat valmiina: lisää myytävää, lisää merkkejä, vahvoja avainrekrytointeja. Molemmat Rinta-Joupit myyvät matkailuautoja usealla paikkakunnalla. Kummallakin on myös ainoastaan matkailuautoihin keskittyvä myymälä, Arilla Kempeleessä, Jarmolla Vantaalla. J. Rinta-Joupin Vantaan-myymälä on tarkoitus kasvattaa alan suurimmaksi Suomessa. Jo ensimmäisenä toimintavuonna 2010 liikkeessä on ympäri vuoden

KAKSI KETJUA, KAKSI PROFIILIA

103


J.RINTA-JOUPPI

J. Rinta-Joupin Vantaan-liikkeen pihalla on ympäri vuoden tarjolla yli sata matkailuautoa. Muuta liike ei myykään.

,,

Liikkuvat suuret ikäluokat

Kuka ostaa matkailuauton? Hyvin usein asiakkaana on varttunut pariskunta. Vastaan J. Rinta-Joupin matkailuautojen myynnistä. Havaintojeni mukaan ihmiset alkavat toteuttaa haaveitaan, kun tupa on maksettu ja lapset saatu maailmalle. Moni on saattanut saada pienen perinnönkin. Matkailuautolla ihmiset – matkustavat. Osalle matkailuauto on tapa päästä vaikka kalavesien, laskettelurinteiden tai golfkenttien ääreen tai vaikka koiranäyttelyihin. Jotkut tykkäävät, että on kätevää vierailla lasten perheiden luona, kun on oma mökki mukana.” PETRI KEISALA, SEINÄJOKI

104

KAKSI KETJUA, KAKSI PROFIILIA

100–150 uuden ja käytetyn matkailuauton varasto. Panostukset eivät mene hukkaan. Suomalaiset ostavat vuonna 2010 kaikkiaan 1 500 uutta matkailuautoa. Rinta-Joupit myyvät niistä niistä yli 15 prosenttia. Lisäksi molemmat myyvät yli 400 käytettyä matkailuautoa. Vuoden 2011 myyntitavoitteen Jarmo on nostanut 750:een. Jouppilaisen perinteen mukaan myös matkailuautokaupassa pitää olla valinnanvaraa. Arin Rinta-Joupin Autoliike tuo maahan tai edustaa seitsemää, Jarmon J. Rinta-Jouppi kahta merkkiä. Jarmon edustuksista toinen on slovenialainen Adria, Suomen suosituin matkailuautomerkki. Sen osuus pirstaleisista markkinoista on vuonna 2010 noin 20 prosenttia, ja tästä puolestaan J. Rinta-Joupin osuus runsaat 40 prosenttia.

Mennään nettiin Monen autokaupan ammattilaisen mielestä alan suurin mullistaja on 2000-luvulla internet, tietoverkko, minne autokauppakin alkaa siirtyä 1990-luvun lopulla. Verkon markkinapaikat tuovat koko maan tarjonnan yhtaikaa kaikkien kiinnostuneiden ulottuville, ja asiakkaat ottavat uuden tiedonhankintakanavan avosylin vastaan. Jo vuonna 2001 Jarmo Rinta-Jouppi toteaa, että Helsingissä kolmannes autonostajista tutustuu ensin tarjontaan verkossa ja tulee vasta sitten autoliikkeeseen. Vielä tuolloin Seinäjoella verkkovierailut ovat harvinaisempia; 15 prosenttia asiakkaista aloittaa nettiselailusta. Vuonna 2010 autokauppaa ei ole ilman verkkoa. Jopa neljä viidestä asiakkaasta aloittaa kulkuneuvon etsimisen verkossa. Autoliikkeeseen tullessaan hän tietää tarkkaan, mitä on tarjolla ja millä hinnalla. Myyjien työ muuttuu. Nyt päivä alkaa sähköpostiin tulleiden tiedustelujen hoitamisella. Vaihtoautojen hinnoittelusta tulee entistä tarkempi taitolaji, kun asiakkaalla on koko ajan tieto myös kilpailijoiden tarjouksista.


Jopa neljä viidestä autokaupan asiakkaasta menee ensin nettiin, vasta sitten autoliikkeeseen.

Kevättalvella 2010 Autoalan Keskusliiton AKL:n tuore toimitusjohtaja Pekka Rissa visioi alan tulevaisuutta. Ehkä autoliikerakennukset käyvät tarpeettomiksi, kun asiakkaat tutkivat tarjonnan verkossa ja autokauppa toimittaa auton kotiovelle koeajoa varten. Tervajoella Rissan ehdotus herättää lievää hämmen-

nystä. Toki autoliikkeet tekevät myös kotikäyntejä. Asiakkaiden haluamien autojen siirtely ketjun liikkeestä toiseen, satojen kilometrien päähän, on arkipäivää. Valtaosa asiakkaista tuntuu silti tulevan yhä mielellään myös autoliikkeeseen. Autot kiinnostavat, ja liikkeessä olevat ”namut” keräävät huomiota myös järke-

KAKSI KETJUA, KAKSI PROFIILIA

105


,,

Lähtöhinta yksi euro

Olemme jo pari vuotta myyneet verkkohuutokaupassa kaikki autot, joiden hyvityshinta on korkeintaan 4 000 euroa. Huutokaupassa auton lähtöhinta on lähes aina yksi euro. Perustimme huutokaupan pitääksemme näiden halvempien autojen myyntikulut kurissa. Huutokauppa toimii täysin automaattisesti. Hinnat jäävät usein alle hyvityshintojen, mutta toisaalta myymisestä ei synny paljon kustannuksia, eikä autoista tule takuu- tai muita jälkikuluja. Huutokauppa on toiminut erinomaisesti. Myymme siellä noin tuhat autoa vuodessa. Ostajat ovat enimmäkseen pienempiä välittäjiä.” JARMO RINTA-JOUPPI

vän perheauton ostajilta. Ani harva autokauppa syntyy kokonaan verkossa.

Rinta-Jouppien uusi ilme Vuona 2010 jouppilainen tyyli on tallella sekä RintaJoupin Autoliikkeessä että J. Rinta-Joupissa, mutta yritysten rakenne on aivan toinen kuin kymmentä vuotta aiemmin. Rakenteen muutos vie yrityksiä lähemmäksi ”tavallista” autokauppaa, tosin eri tahtiin. Vuoden 2010 lopussa Rinta-Joupin Autoliikkeellä on toimintaa kolmellatoista paikkakunnalla, kymmentä vuotta aiemmin kolmella. Kaikissa liikkeissä on sekä uusia että käytettyjä autoja. Merkkiedustuksia on matkailuautot mukaan lukien kuusitoista, vuonna 2000 luku oli kolme. Liikevaihdosta 40 prosenttia tulee uusista autoista. J. Rinta-Joupilla on kahdeksan liikettä seitsemällä paikkakunnalla. Neljä liikettä myy myös uusia autoja. Merkkiedustuksia on kuusi. Uusien autojen osuus

106

KAKSI KETJUA, KAKSI PROFIILIA

liikevaihdosta on noin kymmenesosa vuonna 2010. Jo vuonna 2011 tavoite on kaksinkertainen.

Tiukka ote tuloksesta Ehkä hieman haikeana Jarmo Rinta-Jouppi sanoo: ”Autokaupasta on tullut tavallista. Taitelijan vapauksia ei juuri enää ole.” Tavallinenkin autokauppa sujuu silti Rinta-Joupeilta hyvin. Jos Suomi eläisi vielä markka-aikaa, Arin kepeä ajatus miljardikerhon jäsenyydestä olisi toteutunut jo vuonna 2007. Vuonna 2010 veljekset myyvät yhteensä 24 000 autoa, keräävät liikevaihtoa yli 300 miljoonaa euroa ja pitävät kulut kurissa ja menestyvät hyvin tulosvertailussa. Vakaa hyvä kannattavuus on suurempi saavutus kuin kova kasvu. Sekä Rinta-Joupin Autoliike että J. RintaJouppi ovat 1990-luvulta saakka olleet esimerkiksi Talouselämä 500 -selvityksessä autokaupan kärkiyrityksiä. Vuonna 2009 Balance Consulting vertasi noin 300 autojen vähittäiskauppaa käyvää yritystä. Niiden nettotulosten mediaani oli vajaat yksi prosentti. Paras neljännes pääsi lähelle kolmea prosenttia. J. Rinta-Joupin nettotulosprosentti oli neljä, RintaJoupin Autoliikkeen kaksi prosenttia liikevaihdosta. Tätä eroa taas selittää veljesten yritysten profiilien eriytyminen. Taitava saa vaihtoautokaupasta paremman katteen kuin uusien autojen myynnistä. Kiinteitä kuluja kasvattavat uusien autojen kaupassa esimerkiksi jälkimarkkinapalvelut.

Riskinhallintaa Autokaupan alkuaikoina liikkeen perustamiseen riitti innostus. Ketjuuntuminen, liikkeiden koon kasvu ja autokannan paraneminen tekevät 2000-luvun autokaupasta pääomavaltaisen alan. Jo yhden ison autoliikkeen pääoman tarve on useita miljoonia euroja. Asiakas odottaa valinnanvaraa, valmistajat taas anta-


K. MIELTY

Rinta-Joupin Autoliikkeen laajeneminen ei vie Tervajoen ykkösasemaa. Automyyjät Krister Grönblom ja Jarmo Mäkelä autohallissa vuonna 2004.

KAKSI KETJUA, KAKSI PROFIILIA

107


Jarmo Mäkelä näki pitkän työuransa aikana autokaupan perusteellisen muutoksen.

,,

Hirmuinen muutos Jäin vappuna 2009 eläkkeelle oltuani kolmekymmentä vuotta automyyjänä Rinta-Joupin Autoliikkeessä. Olin ammattikoulun jälkeen muualla töissä, mutta kaupanteko veti puoleensa. Jarmo kehotti Raunon puheille, ja Rauno sanoi, että rivihin vaan. Tervajoen vanhalla hallilla aloitin vuonna 1979. Tapani Koski ja Matti Hermans, niin ikään pitkän linjan rintajouppilaisia, olivat siellä myös. Autot ovat muuttuneet hirmuisesti. Luulen, että alkuaikoina katsastusmiehetkin joskus kyllästyivät: taas se Mäkelä tuo jotain romua katsastettavaksi. Katsastus oli vielä 1980-luvullakin iso juttu. Nythän kaikki autot ovat periaatteessa hyviä. Rahoitus oli kynnyskysymys 1980-luvun lopulle asti. Uudesta piti maksaa kolmannes käteisellä. Lopulle sai kahdeksantoista kuukautta maksuaikaa. Nyt käsiraha voi olla nolla ja maksuaika seitsemän

vuotta. Yritin aina suositella, että asiakas maksaisi velan mahdollisimman nopeasti. Ei ole mukavaa, jos auton arvo on myydessä pienempi kuin jäljellä oleva velka. Vuosien mittaan tuli paljon luottoasiakkaita. Se vähensi stressiä, mutta myös motivoi. Kun saman perheen jäsen kolmannessa polvessa tulee ostamaan autoa, haluaa todella, että kaikki onnistuu. Rinta-Joupissa oli hyvä tehdä töitä. Oli väljyyttä ja voimaa ja oma vapaus. Kun kauppaa tuli ja vähän ilmoitteli, sai tulla ja mennä vapaasti. Muutaman kerran minua houkuteltiin muualle, ja aina totesin, että huonompaan vaihtaisin. Tyyli ei juuri muuttunut, kun Rauno jäi 1990-luvun puolivälissä eläkkeelle ja Arista tuli toimitusjohtaja. Enemmän elämä muuttui muista syistä. Tuli tietokoneet ja internet. Uusia autoja ei enää saa satamasta, vaan ne valmistetaan tilauksesta.” JARMO MÄKELÄ, LAIHIA

108

KAKSI KETJUA, KAKSI PROFIILIA


vat yksityiskohtaiset määräykset automerkin mielikuvaa vahvistavasta autokaupparakennuksesta. Merkkiedustuksetkaan eivät ole vain mahdollisuus vaan myös riski. Kukaan ei takaa uuden mallin suosiota, eikä toisaalta hyvin sujunut myyntikään takaa edustuksen jatkuvuutta. Joskus hyväkin edustaja voi joutua sivuun, kun valmistaja tai maahantuoja järjestelevät jakeluketjuaan. Tätä riskiä voi lieventää laajentamalla merkkikirjoa. Se vaatii diplomatiaa ja tuo kustannuksia. Päämiehet rajaavat tarkkaan, mitä kilpailijoita hyväksyvät saman katon alle. Usein uudelle merkille on rakennettava omat myyntitilat. Merkittävä riski on se, että jälleenmyyjä ei voi esimerkiksi yrityskauppatilanteessa tai eläkkeelle jäädessään siirtää edustusta toiselle ilman päämiehen suostumusta. Tämä vaikuttaa yrityksen arvoon. Vuonna 2007 toteutui aiemmilta vuosilta tuttu riski. Uusien autojen verotus keveni loppuvuodesta. Kilpai-

,,

Marmoriin emme investoi Merkkiedustukset tuovat kasvua, mutta niissä on toinenkin tärkeä etu. Ne pakottavat myös parantamaan toimintaa koko ajan. Päämiehet ovat vaativia, myyntitavoitteet kovia ja seuranta tiukkaa. Palautetta ei ole aina helppo vastaanottaa, mutta keskustelemalla syntyy kuitenkin yleensä hyvä ymmärrys siitä, missä on korjaamista. Liiketiloihin liittyvien määräysten kohdalla olemme pitäneet periaatteena, että asiallista ja siistiä pitää olla, mutta marmoriin emme investoi. Joskus olemme tyytyneet mieluummin hieman pienempään myyntipalkkioon kuin noudattaneet viimeiseen kirjaimeen asti kaikkia ulkonäkömääräyksiä. Neuvotteluvara ei kuitenkaan ole kovin suuri.” ARI RINTA-JOUPPI

lu pakotti siirtämään veronalennuksen heti myös vanhalla hinnalla hankittuihin vaihtoautoihin. Rinta-Jouppien tapaisille yrityksille, joilla on tuhansien autojen varasto, muutos toi miljoonatappiot. Jo isoisä Toivo korosti kauppatoimissaan riskinhallintaa. Myynti piti pitää vauhdissa ja oma talous sellaisessa kunnossa, että on liikkumavaraa. Lisäturvaa toi maa. Samat periaatteet ovat yhä voimassa. Erityisen tärkeä merkitys riskinhallinnassa on kiinteistöillä. Rinta-Jouppien autoliikkeet toimivat enimmäkseen omissa tiloissa, mutta tilat eivät ole autokauppayhtiöiden vaan erillisten kiinteistöyhtiöiden taseissa. Riski hajautuu, joustavuus lisääntyy. Jarmo Rinta-Joupille kiinteistöistä on tullut toinen liiketoiminta autokaupan rinnalle. Hän on aktiivinen kiinteistösijoittaja Pohjanmaalla ja Helsingissä. Keväällä 2011 Jarmo Rinta-Joupin omistama yhtiö sopi Kehä III:n varrella Helsingissä sijaitsevan 14 600 neliön autokauppa- ja korjaamokiinteistön ostosta. Vuoden 2010 lopulla Jarmo Rinta-Jouppi kumppaneineen osti Uspenskin katedraalin kupeesta Helsingin Kanavarannan vanhat makasiinit.

2000-luku 2000

2009

2010

75 64

141 181

189 200

Myydyt autot, kpl

6 860

11100

14 300

J.RINTA-JOUPPI Liikevaihto, milj. euroa Henkilöstön määrä Myydyt autot, kpl

2000 66 66 6 000

2009 110 95 8 100

2010 127 110 9 600

RINTA-JOUPIN AUTOLIIKE Liikevaihto, milj. euroa Henkilöstön määrä

KAKSI KETJUA, KAKSI PROFIILIA

109


Autokauppa ja elämä Rinta-Jouppien autokauppayritykset ovat menestystarina, jonka jouppilaisen hengen Rauno Rinta-Jouppi välitti kahdelle pojalleen. Suurista muutoksista huolimatta perintö on pysynyt ehjänä kuusi vuosikymmentä.

R

auno Rinta-Jouppi viettää 80-vuotispäiviä syksyllä 2011. Hän ollut pian viisitoista vuotta eläkkeellä. Jarmo ja Ari jatkavat itsenäisesti perheen autokauppaperinnettä. Myös ensimmäiset seuraavan polven edustajat, Jarmon pojat Juha ja Mikko, ovat jo alan ammattilaisia. Arin lapsista vanhimmat ovat vasta aloittelemassa opintoja. Rauno voisi halutessaan viettää mukavaa elämää vaikka etelän auringossa. Hänen käsityksensä hyvistä eläkepäivistä on kuitenkin toisenlainen. Harva se arkipäivä Rauno ajaa pienen matkan kotoaan entiselle työpaikalleen Tervajoen autoliikkeeseen. Siellä kuulee ja näkee, mitä autokaupassa tapahtuu. Siellä voi vaihtaa pari sanaa Arin tai Aki Puskan kanssa tai kuulostella asiakkaiden tunnelmia. Samalla tulee kyseltyä työntekijöiden ja näiden perheiden kuulumiset. Rauno tuntee yhä tutun asiakaspiirin. Ohimennen voi joskus tarjota vinkin: soitapas sinne, kiinnostaisikohan tuo sitä ja sitä? Autoliikkeessä on elämä.

110

AUTOKAUPPA JA ELÄMÄ

Tyylioppia isältä pojille Rinta-Joupin Autoliikkeen varatoimitusjohtaja Aki Puska, luottomies 1970-luvulta saakka, myöntää pelänneensä, ettei Rauno osaa päästää irti eläkkeelle jäätyään. ”Olin väärässä.” Autokauppa on täyttänyt Raunon elämän, ja kaupanteko kiehtoo yhä. Mutta Rauno osaa myös olla tuppaamatta, kuten osasi myös hänen isänsä Toivo aikoinaan. ”Raunon tyyli on paremmin kannustava. Hän ei anna ohjeita, vaan tarpeen tullen selittää loogisesti ja selkeästi, miten itse toimii ja ajattelee. Koskaan hän ei ole moittinut tai sanonut, että teemme jotain väärin”, pojat kuvaavat isänsä johtamistyyliä. Eikä ketju ole katkennut. Jarmon vanhempi poika Juha Rinta-Jouppi, joka johtaa J. Rinta-Joupin Tampereen-liikettä, kuvaa oman isänsä johtamistapaa: ”Jarmo ei anna ohjeistuksia vaan työrauhan. Jokaisella liikkeellä on vapaat kädet omalla maaperällä. Asioita pitää tehdä eri tavalla, sillä asiakkaat ovat erilaisia, ihmiset ovat erilaisia.”


JUKKA NUUTINEN

”Kyllä Toivo olisi innostuksis”, sanoo Rauno Rinta-Jouppi perheen autokaupan vaiheita muistellessaan. Vuonna 2005 otetussa kuvassa Ari (vasemmalla), Rauno ja Jarmo Rinta-Jouppi.

AUTOKAUPPA JA ELÄMÄ

111


”Ei minulla ole ollut mitään erityistä mottoa. Olen vain aina ihaillut sitä, kun homma käy”, Rauno sanoo. Leppoisasta, tyytyväisestä olemuksesta voi päätellä, että enimmäkseen homma on käynyt. ”Autokauppa on antanut minulle hyvän ja mielenkiintoisen elämän. Työtä on riittänyt.” Työstä kaikki lähti. Elanto piti hankkia, ja isä opetti kaupantekoon. Pojat innostuivat, ensin kaupanteosta ja vasta sitten autoista. Vaisto sanoi, että niistä tulee menekkituote. ”Ei meillä alkuun, eikä oikein myöhemminkään, ollut mitään erityisiä taloudellisia tavoitteita. Kannattavasti tietysti yritettiin toimia ja myydä joka vuosi hieman enemmän kuin edellisenä”, Rauno kuvaa. Raunon hyvä elämä on ollut aina Tervajoella. Hän on asunut siellä koko ikänsä, löytänyt sieltä puolisonsa, rakentanut talonsa unelmiensa tontille Kyrönjoen rantatöyräälle. Tervajoella ovat myös perheen kaiken yritystoiminnan henkiset juuret. Tiivis sidos kotikylään on Raunon mielestä ollut siunaus: ”Täällä ovat tutut ihmiset, joihin on aina voinut luottaa. Koskaan en ole tuntenut, että meitä olisi kadehdittu. Kyläläiset tietävät, että kaikki on tullut kovalla työllä.”

Kohtuuden ystävä Ehkä Rauno on myös osannut olla. Rinta-Joupin Autoliike on jo kauan ollut pienen kylän iso yritys, iso myös koko Isonkyrön kunnassa. Se on yksi kunnan suurimmista yksityisistä työpaikoista, moneen kertaan kunnan ylivoimaisesti suurin yhteisöverojen maksaja, veturi, joka on imenyt läheisyyteen paljon muuta yritystoimintaa ja tuonut tunnettuutta koko seudulle. Tervajoen Vähänkyrön puoleisella laidalla asuva

112

AUTOKAUPPA JA ELÄMÄ

RAUNO RINTA-JOUPIN ALBUMI

Kauppa, koti ja hyvä elämä

Vuonna 1991, 60-vuotispäivän kunniaksi, Rauno Rinta-Jouppi saa talousneuvoksen arvonimen. Rauno ja Auli ottavat vastaan onnitteluja. Vuorossa Vähänkyrön kunnanvaltuuston puheenjohtaja Reijo Taittonen.

,,

Luottamusta molemmin puolin

Laskin, että olen ostanut Rinta-Joupista kaikkiaan kuusitoista autoa. Ensimmäiset kaupat tein 1960-luvun alussa. Koskaan ei ole tullut mieleen vaihtaa liikettä. Tuttujen myyjien kanssa on mukava tehdä kauppaa, eikä tässä liikkeessä tule petetyksi. Kerran katselin yhtä autoa, ja Rauno sanoi, ettei tuo sullen sovi. Toisen kerran vähän arvelin auton takausta. Rauno sanoi, että jos ei liike takaa, niin hän takaa. Se riitti.” URPO HURRI, VÄHÄKYRÖ


Rauno on ollut kestonimi kotikuntansa suurimpien veronmaksajien listalla. Menestyneen miehen olisi helppo kulkea raitilla takki auki, ruhtinaan elkein. Kuva ei vastaa kyläläisten käsitystä: Rauno on tavallinen, niin tavallinen kuin olla voi. Pohjalainen trossaaminen eli pröystäily ei sovi Raunon luonnolle. Omaa elämistä ohjaa kohtuus. ”Asiallisista asioista kyllä maksan, en ole sillä tavalla nuuka, mutta vieroksun turhaa kuluttamista”, Rauno itse sanoo. Menestys ei ole muuttanut persoonaa: ”Isällä on mukavat puheet ja hän osaa olla kaikkien kanssa, on kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Raunolla on myös valtava muisti. Hän muistaa ihmisen, kun on tämän kerran tavannut, kyselee asuinpaikat ja naapurit ja on heti kartalla”, Ari kertoo. Silti jokainen tietää senkin, ettei Raunon kanssa pidä lipsutella. Hänellä on myös vahva tahto. Sen huomaa, jos homma ei tunnu käyvän eikä ystävällinen vihje tuo tulosta. Silloin äänensävy tiukkenee,

,,

Isän elämänohjeet Kovin paljon en ole elämänohjeita antanut. Muutamia asioita muistan kyllä toistelleeni pojille: olkaa ihmisiksi, älkää ryypätkö, tehkää kauppaa rehellisesti ja huolehtikaa siitä, että katetta jää. Ei varmaan juuri muuta… paitsi, että minua on aina ärsyttänyt, jos autokauppiaalla on suuret puheet ja kaulassa paksut kultaketjut. Tästä olen todennäköisesti sanonut pojillekin moneen kertaan. Ilmeisesti he ovat kuunnelleet, kun en ole kultaketjuja heillä nähnyt.” RAUNO RINTA-JOUPPI

lauseet lyhenevät, eikä tahto jää epäselväksi.

Hyvän elämän suola Vaikka autot valtasivat 1950- ja 1960-lukujen taitteessa Rinta-Joupin pihapiirin, aivan kaikki vanha ei heti kadonnut. Hevoset jäivät. Ne olivat 1990-luvulle saakka sekä Raunon että tämän veljen Reijon intohimoinen harrastus, hyvän elämän suola. Parhaimmillaan veljeksillä oli Tervajoella tallissa kymmenkunta ravihevosta tai varsaa ja näillä myös valmentaja. Heistä Jorma Evijoesta tuli myöhemmin maankuulu ohjastaja ja arvostettu 1000 voiton klubin jäsen. Lämminveriravureitten perässä Rinta-Joupin veljekset kolusivat 1960- ja 1970-luvuilla jopa Neuvostoliiton hevoshuutokauppoja ja palatessa jännittivät, onko oikea hevonen luvattuna päivänä Vainikkalaan tulevassa junassa. ”Vain kerran ei ollut, eikä silloinkaan menetetty kuin parinsadan dollarin etumaksu”, Rauno muistaa. Muistellessa voi myöntää, että hevosia oli väliin lii-

,,

Miehen sana pitää Kerran Rinta-Joupin alapellolle oli tuotu Triumph Herald. Autosta oli varastettu jotain sähköosia, eikä se lähtenyt käyntiin. Rauno sanoi, että saan auton, jos saan sen käyntiin. Mumman veljen pojalla oli autohajottamo. Menin sinne kyselemään, ja siellä oli samanlaisen auton moottori. Korjaamon pitäjä sanoi, että piirrä tarkka kuva noista johdoista ja liittimistä ja käy katsomassa, mitä siitä epäkuntoisesta autosta puuttuu. Tein niin, korjasin auton ja sain sen käyntiin. Rauno piti sanansa ja sain auton.” HARRI PAAVOLA, LAHTI

AUTOKAUPPA JA ELÄMÄ

113


RAUNO RINTA-JOUPIN ALBUMI

aksi asti. Samaa mieltä taisi olla Auli. Hyvän elämän eliksiiriä Rauno ja Auli Rinta-Jouppi ammensivat myös matkustamalla. Autokauppiaitten seurassa tuli koluttua maailmaa kaukomaita myöten. Omat ja tutussa pohjalaisseurassa tehdyt sanomalehti Ilkan lukijamatkat veivät usein Euroopan historiallisiin kohteisiin. ”Vähitellen matkoistakin sai kylläkseen. Autonvalmistajien matkoille saivat sitten mennä pojat vuorollaan oppimaan”, Rauno sanoo. Yksi harrastus, ehkä paremminkin hyvä tapa, on säilynyt nuoruuden päivistä saakka. Rauno innostui jo nuorena urheilusta ja kuului paikalliseen urheiluseuraan. Vielä kahdeksankymmenvuotispäivän lähestyessä kuntopyörä on päivittäisessä käytössä ja hyvänä lumitalvena pienet hiihtolenkit usein ohjelmassa.

Yhteinen pääasia Helmikuisena aamuna 2011 Tervajoella pyryttää sakeasti. Rauno Rinta-Jouppi vilkaisee ulos Rinta-Joupin Autoliikkeen neuvotteluhuoneen ikkunasta. Iso, vihreä metsäkone puskee tuiskussa pihasta kohti valtatietä. Raunoa naurattaa. ”On näköjään mennyt kaupaksi…” Ennen Rinta-Joupissa kelpasi vaihdossa vaikka vanha traktori, miksei 2000-luvulla metsäkone. Tilanne paljastaa toisenkin tyyppipiirteen: RintaJouppien yrityksissä omistajakin liikkuu ”lattialla”, on tiukasti kiinni kaupanteossa. Muuten ei tuntuma säily. Työntekijä muistaa katselleensa, kuinka Rauno paineli 1980-luvun lopulla Kauhavan-liikkeen autopihalla jäätävässä viimassa puku päällä, solmio vaakasuorassa. Mielessä kävi, että kuusikymppinen voisi jo päästä helpommalla. Talvella 2010 Ari keskeyttää palaverin vilkaistakseen leasing-yhtiön huutokauppaan valmisteltua tarjousta.

114

AUTOKAUPPA JA ELÄMÄ

Rauno Rinta-Jouppi hevoshuutokaupassa Moskovassa. ”Se oli nopeaa kaupantekoa, keskihinta oli 4 000 dollaria ja kulut päälle”, Rauno kertoo.

,,

Outo lenkkeilijä kylätiellä

Vanhassa paikassa otin tavaksi juosta traktoripihalta tupaan puhelimeen niin lujaa kuin pääsin. Soittajat vähän ihmettelivät, miksi olen vastatessani aina niin hengästynyt. Lenkillä kävelin aina kaksi sähkötolpan väliä ja juoksin kolmannen, sitten taas kävelin. Ihmiset vähän ihmettelivät, joku tarjosi kyytiä. Sunnuntaisin Auli ja minä teimme usein parinkymmenen kilometrin kävelylenkin. RAUNO RINTA-JOUPPI


,,

Maan kuulu ravimies Martti Isosalo Kauhajoelta ja autokauppias Ossi Nurmela Seinäjoelta ehdottivat, että lähdettäisiin porukalla hevoshuutokauppaan Moskovaan. Meidän teki mieli nähdä Neuvostoliittoa, ja päätimme lähteä mukaan. Tämä tapahtui 1960-luvun lopulla, ja olihan se aikamoinen seikkailu. Meitä oli monta autokuntaa. Peräkkäin ajettiin. Reijo-veli ajoi minun autoani, matkustajina olivat minun lisäkseni Isosalo ja Kauhavan-kumppanimme Leo Fräntilä. Novgorodissa piti yöpyä välillä. Hotellin vartiopäällikkö vahti pientä korvausta vastaan autoja, että uskalsimme asettua yöpuulle. Ostimme yhdessä Reijon kanssa monta hevosta, jotka sitten myytiin heti eteenpäin. Meille itsellemme jäi vain Ullabella, joka olikin kohtuullisen hyvä ravuri. Se oli meillä monta vuotta.” RAUNO RINTA-JOUPPI

”Tuo, tuo, tuossa ei saa olla varovainen, tuolla saa jo kunnolla, ei, ei, tuossa painaa ikä. Ja sä meinaat, että tästä saa näin paljon? Tuo on ok. Tuossa pitää olla rohkea. Jos liian halvalla yrittää, ei ikänä saa mitään…” Muutamassa hetkessä kymmenien autojen lista on käyty läpi. Jarmo tekee rästitöitä lauantaipäivänä J. Rinta-Joupin ostokonttorissa Helsingin Linnankoskenkadulla. Liike ei ole auki, mutta tuttu mersumies ajaa autonsa ikkunan eteen jalkakäytävälle ja pyrkii sisään. Neuvottelu on pian ohi. Jarmo kysyy täsmällisesti ja

RAUNO RINTA-JOUPIN ALBUMI

Moskovassa hevosia huutamassa

Lämminverinen venäläinen Ullabella kuului Rinta-Joupin talliin 1980-luvun alussa.

nopeasti, miettii hetken, tarkentaa hieman ja päättää: ”Valitan, ei käy tällä kertaa. Hintasi on väärällä hehtaarilla. Ota yhteyttä, jos tulet toisiin ajatuksiin.” Tampereella Juha Rinta-Jouppi tunnustaa, että lomallakin tulee pari autoa hinnoiteltua harva se päivä. ”Se vain kiinnostaa.”

Autokaupan korkeakoulu Moni Rinta-Jouppien työntekijä kuvaa työpaikkaansa autokaupan korkeakouluksi, jossa konkarikin oppii uutta. Kukaan ei sano valinneensa työnantajaansa lokoisien

AUTOKAUPPA JA ELÄMÄ

115


Väen vähäinen vaihtuvuus tukee oletusta työtyytyväisyydestä. Tervajoella toisen, jopa kolmannen polven työntekijät voisivat perustaa oman kerhon. Kummankin veljeksen seuraava iso tehtävä on siirtää ja muokata jouppilainen henki nopeasti laajenneisiin ketjuihin. Muutostehtävän suuruudesta saa kuvan selaamalla Rinta-Joupin Autoliikkeen valokuva-albumeja. Ne kertovat pienen paikkakunnan perhehengestä, vahvoista juurista: kakkukahveja, onnittelumaljoja, lahjanluovutuk-

ANITA LEHTIMÄKI

päivien toivossa. Päinvastoin, tahti ”pakkaa olemaan kohtalaisen tiivis”. Rinta-Joupit vaativat ahkeraa yrittämistä ja tuloksia. Toisaalta he antavat myös tilaisuuden näyttää. Jo Toivo Rinta-Jouppi palkkasi niin kyläläisiä kuin kulkumiehiä, jos arveli näiden olevan kovia tekemään. Samassa hengessä Rauno, Jarmo ja Ari luottavat vaistoonsa ja pestaavat naapurinpoikia, armeijakavereita, nuoria ja lähes eläkeikäisiä konkareita, työttömiä tai aivan muille aloille kouluttautuneita.

Autosihteeri Leila Kalliomäki on yksi vuoden 2005 joulujuhlassa palkituista Rinta-Joupin Autoliikkeen pitkäaikaisista työntekijöistä. Rauno Rinta-Jouppi ja Aki Puska ojentavat kunniamerkin 20 vuoden palveluksesta. Työtoverit Kari Yli-Mäenpää, Mika Yli-Mäenpää, Kari Kauppila, Jari Moisio, Esa Kaistila ja Saku Kleemola kannustavat.

116

AUTOKAUPPA JA ELÄMÄ


Vanhaa, uutta ja oman näköistä Raunon ajoista moni asia on muuttunut perusteellisesti. On eri asia johtaa isoa ketjua kuin paria liki toisiaan sijaitsevaa autoliikettä. Jarmo ja Ari Rinta-Jouppi soveltavat isän ja isoisän oppeja omalla tyylillään. Arin löytää tavallisesti omasta työhuoneestaan Tervajoelta. Hän istuu tietokoneen ääressä, kännykkä korvalla, käy läpi toteutuneita ostoja ja myyntejä, antaa palautetta, kyselee tunnelmia, ottaa kantaa kauppoihin, miettii uutta. ”Moni on aika yksin kentällä. On tärkeää puhua heidän kanssaan, että motivaatio säilyy.” Jarmo delegoi ja kiitää itse tänään Seinäjoella, huomenna ehkä Helsingissä tai sitten jossain muualla. Kiinteistöliiketoimet vievät ison osan ajasta. ”Katson liikkeiden raportit kerran kuussa, se riittää. Jos on korjattavaa, pitää korjata nopeasti tai sitten vaihtaa miestä”, Jarmo sanoo. ”Miehet” toisaalta kiittävät siitä, että Jarmo luottaa ja antaa tilaa. Pikkuasioista tälle ei kannata soitella, vaan hoitaa ne pois, myös se ainokainen voikukka autoliikkeen pihanurmikolta. Isommissa asioissa voi taas aina luottaa siihen, että omistaja hahmottaa nopeasti tilanteen, hallitsee asiat ja uskaltaa päättää. Rinta-Joupissa on aina jotain uutta kehitteillä, ja varsinkin Jarmo toteuttaa ideoita nopeasti. Kevään 2011 uutuus on oma rahoitusyhtiö MerivaRahoitus.

LO TIM O AN NA NPA

sia, Helena juhlii tasavuosia, Kalevi jää eläkkeelle, onnea Karille uuteen työpaikkaan, Jarkolla kymmenen, Teuvolla, Jarmolla, Martilla ja Sinikalla kaksi vuosikymmentä täynnä, Niko ja Eeva menivät kihloihin… Joka vuosi on uudet juhlittavat. Joka joulujuhlassa omistajat saavat kukkia henkilökunnalta.

Ikävä tulee, autokauppa on ollut kiehtovaa elämää, sanoo Ossi Hakola Pohjalaisen eläkehaastattelussa keväällä 2011. Taakse jää 42 vuotta alalla, 28 Rinta-Joupin Autoliikkeessä.

,,

Ruoka tiellä pitää Kunnioitan Raunoa aivan erityisesti. Hänessä on paljon vanhan ajan patruunaa. Kerran, kun oli hyvin kiirusta ja tein pitkää päivää, Rauno soitti ja kysyi, että kai sinulle Ossi tuodaan ruokaa kaksi kertaa päivässä. Nälissään ei pidä tehdä. Kuka muu työnantaja tällaista ajattelisi? Olin ensin viisitoista vuotta muualla automyyjänä, ja aina hävisin Rinta-Joupeille. Se kismitti. Siksi olin heti valmis, kun he kysyivät, tulisinko heille töihin. Aloitin Reijolla Vaasassa vuonna 1984. Kun avoin yhtiö loppui, siirryin Raunon liikkeeseen Vaasaan. Olen yrittänyt ottaa oppia Raunon tavasta palvella asiakkaita. Varmaan olen onnistunutkin, sillä viime vuosina ei juuri enää tarvinnut tehdä uusasiakashankintaa. Rauno sai asiakkaiden luottamuksen kohtelemalla kaikkia samalla tavalla, olemalla rehellinen ja aina valmis vaihtamaan muutaman sanan.” OSSI HAKOLA, VAASA

AUTOKAUPPA JA ELÄMÄ

117


RINTA-JOUPIN AUTOLIIKE

Auli Rinta-Jouppi (keskellä) koppasi autosihteerit Minna Honkalan (vasemmalla) ja Leena Laineen yhteiseen valokuvaan Jyväskylän-liikkeen avajaisssa vuonna 2000. Jyväskylä oli Rinta-Joupin Autoliikkeen toinen sijaintipaikka Pohjanmaan ulkopuolella. Ensimmäinen oli Pori.

”Teemme paljon kauppaa, joka ei kiinnosta perinteisiä rahoitusyhtiöitä. Esimerkiksi hieman iäkkäämmälle autolle voi olla vaikea saada rahoitusta, vaikka meillä olisi sille erinomainen ostaja. Matkailuauton pitää olla lähes uusi, että se kiinnostaisi perinteisiä rahoitusyhtiöitä”, Jarmo perustelee. Ja on toinenkin syy: ”Näin saamme kassavarat tuottavaan käyttöön.” Ulkopuolinen ei tätä aivan heti huomaa, mutta Ari uskoo perineensä isältään kohtuuannoksen varovaisuutta. ”Täällä ei ole ollut vauhtisokeuden vaaraa. Rauno on välillä painanut sopivasti jarruja.” Kärsimättömyyden vaiva sen sijaan iskee aika ajoin: ”Mielelläni ottaisin rahtusen Raunon pitkäpinnaisuutta. Minusta pakkaa näkymään, jos joku asia harmittaa, Raunosta ei”, Ari sanoo.

118

AUTOKAUPPA JA ELÄMÄ

,,

Hyvä tyyppi haluaa lisää Paras myyjä myy tänä vuonna yli 800 autoa. Se on hirmuinen määrä, kun lukuun ei sisälly mitään nippumyyntiä ja liike on vielä aika pienellä paikkakunnalla. Huippumyyjä on yleensä hyvä tyyppi, henkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa, että jaksaa olla ahneesti töissä. Hän on ahkera, pitää vireillä monta asiaa yhtaikaa. hän on fiksu, miellyttävä ja nopea, tuntee autot, hinnat ja markkinat. Eikä hän päästä irti, vaan puskee. Jos haluaa myydä paljon, ei saa jäädä parin kaupan jälkeen kiinni hyvänolon tunteeseen. Huippumyyjä haluaa aina lisää!” ARI RINTA-JOUPPI


RINTA-JOUPIN AUTOLIIKE

Sekä Rinta-Joupin Autoliikkeellä että J. Rinta-Joupilla on samanlainen vuosijuhlaperinne. Yksi liike vuorollaan toimii isäntänä, panee pöydän koreaksi, hankkii esiintyjät ja kutsuu koko henkilökunnan rentoutumaan ja tutustumaan toisiinsa. Vuonna 2007 Rinta-Joupin Autoliikkeen henkilökunnan vuosijuhla oli Porissa. Hengennostattajana onnistui Lauri Tähkä & Elonkerjuu.

Raha ei riitä motiiviksi ”Ari tekee aivan liikaa töitä”, vanhempi veli muistuttaa. ”Tiedän”, vastaa nuorempi. ”Mutta minkä luonnolleen voi.” Jarmo sanoo, että osaa nykyisin jo löysätä paremmin kuin ennen. Talvella kutsuvat rinteet, kesällä Saimaa ja välistä golfkenttäkin. Arin vastapaino on tiukka treeni. Se antaa voimaa ja pitää stressin kurissa. Jokainen työpäivä alkaa tunnin

lenkillä ja päättyy pikatreeniin omassa kuntosalissa. ”Yöllä nukun hyvin. Autot voivat tulla uniin, mutta harvoin autokauppa”, Ari vakuuttaa. Rahan takia kummankaan ei enää tarvitsisi tehdä ympäripyöreitä työpäiviä. Sekä Jarmo että Ari RintaJouppi ovat 2000-luvulla olleet kiintotähtiä Suomen varakkaimpien ihmisten listoilla. Tämänkaltainen julkisuus luo veljesten mielestä vääriä mielikuvia.

AUTOKAUPPA JA ELÄMÄ

119


,,

Autokauppiaan mieliteko

Lexus on minusta hieno auto, ja sellaista teki taas mieli. Kymmenkunta vuotta sitten tuli tarjolle maahantuojan esittelyauto, jolla oli ajettu vain 40 000 kilometriä. Ajattelin, että otan käytetyn, niin ei tunnu liialliselta. Nyt olen ajanut tällä autolla runsaat 250 000 kilometriä, ja olen ollut tyytyväinen. Ari joskus naureskelee, että loppuisi autokauppiaalta leipä, jos kaikki tekisivät niin kuin minä. Olisi kuulemma aika vaihtaa…”

,,

”Ei ole suihkukoneita tai luksusveneitä… Pääomatuloina saatu raha on sijoitettu takaisin liiketoimintaan, lähinnä kiinteistöihin. Näin voi lievittää autokauppaan liittyviä isoja riskejä ja turvata jotain itsellekin”, Ari selittää. ”Raha on väline, ei itseisarvo. Jos ei ole omaa rahaa, joutuu helposti rahoittajien talutusnuoraan”, muistuttaa Jarmo yhdestä jouppilaisesta perusasiasta.

RAUNO RINTA-JOUPPI

Omat merkit, tottakai

Niillä autoilla olen ajanut, mitä olemme edustaneet. Eikös tähänkin sovi se, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Nykyisin, kun edustuksia on niin paljon, valinta on tietysti hieman mutkikas. Autot vaihtelevat. Toyotalla olen varmasti ajanut eniten, sillä sen edustus oli niin pitkään ainoa.”

,,

ARI RINTA-JOUPPI

Mieluiten loistokyytiä

TOYOTA AUTO FINLAND

Kun asuin vielä kotona, meillä ei oikeastaan ollut omassa käytössä mitään vakituisia autoja. Ajettiin millä milloinkin. Äidillä oli joku pikkuauto. Itse olen aina pyrkinyt ajamaan parhaalla mahdollisella autolla. Nuorena sällinä minulla oli monta kertaa parempi auto kuin isällä, mutta suurpiirteisenä miehenä isä ei koskaan puuttunut minun kulkuneuvoihini. Nyt ajan uudella, Saksasta tuodulla mersulla.” JARMO RINTA-JOUPPI

Vuonna 2004 Ari kokeili ensi kerran maratonia Tukholmassa. Vieressä juoksukaveri, Auto-Aritan toimitusjohtaja Tomi Orava.

120

AUTOKAUPPA JA ELÄMÄ


PETRI MULARI

Vain kivenheiton päässä J. Rinta-Joupin Seinäjoen pääliikkeestä on vanha RintaJoupin talo. Toivo Rinta-Joupin isoisä Juho Kustaa Jouppila osti talon vuonna 1904 ja otti samalla talon nimen sukunimekseen. Nyt talon omistaa Jarmon poika Mikko Rinta-Jouppi.

Autokaupassa on kosolti myös esimerkkejä sitä, millaisiin riippuvuussuhteisiin tai palvelupettymyksiin autokauppiaan rahapula voi johtaa. Moni on kompastunut jo siihen, ettei pysty lunastamaan asiakkaan ostamaa autoa maahantuojalta ja kauppa tyssää siihen. Mutta jos motiivi ei ole raha, mikä se on? ”Itse kaupanteko. Se on kuin kiehtovaa peliä. Kunnianhimoa minulla on hyvin vähän, mutta nautin ostamisesta ja myymisestä pelinä”, tarkentaa Jarmo.

,, ,,

Työ ja elämä opettavat

Autokauppa on suoraviivaista toimintaa. Raha on vain työväline, johon on suhtauduttava nöyrästi. Tulosten kannalta ostaminen on yleensä vaikeampaa kuin myyminen.” JARMO RINTA-JOUPPI

Monessa mielessä olen saanut olla auringonpaistebisneksessä. Työtä on kyllä ollut aina paljon, mutta en ole joutunut kokemaan sellaista ahdinkoa, että koko toiminta olisi ollut vaakalaudalla. Todellisia sankareita ovat yrittäjät, jotka ovat tällaisessa tilanteessa olleet ja siitä selvinneet.” ARI RINTA-JOUPPI

AUTOKAUPPA JA ELÄMÄ

121


Liike jatkuu Yllätyksiä tulee aina. Ei niitä pidä murehtia, vaan olla terävänä, että pystyy heti reagoimaan. Tämä on Rauno Rinta-Joupin viesti lapsenlapsille. Heistä osa on jo valinnut autokaupan. Muilla on aikaa harkita ja vapaus valita.

R

auno Rinta-Jouppi yllättää sanomalla, että olisi todennäköisesti itse luopunut aiemmin, jos pojat eivät olisi innostuneet autokaupasta. ”Ei ole mitään pakkoa”, hän korostaa nytkin, kun puhe tulee lapsenlapsista. ”Mutta totta kai oli mukavaa, kun omat pojat kiinnostuivat alasta. Pakottaa ei voi.” Raunolla on kuusi lastenlasta. Jarmon ja tämän entisen vaimon Tarja Rinta-Joupin pojat Juha (s. 1976) ja Mikko (s. 1979) ovat jo J. Rinta-Joupissa töissä. Arin ensimmäisen avioliiton kolme lasta ovat vielä nuoria, opintojen alussa tai koulussa. Nuorimmainen Maria nykyisen puolison Kirsi-Maria Rinta-Joupin kanssa on vasta pikkulapsi. Kaikille viesti on sama: jokaisella on oikeus tehdä oma valintansa.

Työ on paras opettaja Tähän mennessä Juha ja Mikko Rinta-Jouppi ovat seuranneet isoisoisän, isoisän ja isän tietä: autokauppaan on ollut pakko päästä jo pikkupoikana.

122

LIIKE JATKUU

”Ruohoa leikkasin ensin Tervajoella. Kun muutimme Seinäjoelle, pääsin iltapäivisin fiksaamoon ja siinä viidentoista korvilla myymään halvempia autoja”, Juha Rinta-Jouppi kuvaa. ”Enkä todella saanut parhaita päältä, vaikka olin omistajan poika. Kovasti piti myyjien kanssa kinata, mitä saisin myytäväksi.” Juha aloitti kokopäivätyöt 18-vuotiaana ja sai Tampereen-liikkeen johdettavakseen 22-vuotiaana. Vuonna 2010 tehtäväkenttä laajeni. Uusi titteli on ketjujohtaja. ”Mietin yhdessä paikallisjohtajien ja muun henkilöstön kanssa ketjun kehittämistä ja katson, että pysymme ajan hermolla ja toimimme hallitusti ja kannattavasti.” Juhalla ei ole epäselvyyttä, mitä hän tulevaisuudelta tahtoo: ”Kyllä, todella olen tehnyt isälle selväksi, että ala kiinnostaa minua. Nimenomaan kaupanteko kiinnostaa. Tuntuu kuin olisi saanut maalin jääkiekossa, kun saa auton kaupaksi. Siihen ei kyllästy.”


MAR KO HILT UNE N

,,

”Autokaupasta on monta mielipidettä, mutta minusta juuri käytettyjen autojen kauppa on kiinnostavinta”, sanoo Juha Rinta-Jouppi.

Jouppilaista puhetta Aika tavaran kaupitsee on hokema, joka ei todellakaan vetoa minuun. Me myymme paljon käytettyjä autoja. Se on nopeatempoista touhua. Mutta juuri siitä tykkään, ja siitä, että saan itse päättää ja ottaa vastuuta. Meillä kaikilla toimipisteillä on oma varasto eli ostamme autot itse. Se on selvä peli, Ei tarvitse muita syytellä, jos ei suju. Tärkeimmät asiat, jotka olen oppinut isältä, ovat rehellisyys ja se, että sana pitää. Ei näistä niinkään ole puhuttu. Olen oppinut seuraamalla, miten isä tekee. Meillä on fiksua porukkaa, jonka kanssa homma hoituu. Kaikki tietävät, ettei kaupanteosta pidä tehdä vaikeaa. Asiakasta pitää palvella heti, koeajo pitää järjestää heti, tarjouksia ei lähetellä perään, vaan tehdään saman tien. Autot katsotaan kunnolla, mutta ei kynsitä. Virheitä ei voi kokonaan välttää, mutta niiden korjaamisestakaan ei pidä tehdä liian vaikeaa. Asia pitää hoitaa, vaikka se maksaisi. Asiakaskin arvostaa rehellisyyttä ja mutkattomuutta.

En muista ensimmäistä autokauppaani, mutta aloitin lama-aikana Seinäjoella. Minulle se oli mukavaa aikaa. Lauantait olivat hektisiä päiviä. Asiakkaita oli jonoksi asti, kun oli erilaisia sokkitarjouksia. Silloin opin sen, että perusvalikoiman pitää olla hyvä ja monipuolinen, mutta joukossa pitää olla myös erikoisempia yksilöitä. Ne tuovat asiakkaita lähiseutuja kauempaakin. Täällä ei kukaan voi vetäytyä norsunluutorniin. Autokaupan pitää olla lattiatason touhua. Tulevaisuudesta on vaikea sanoa. Liikkumisen halu ja tarve tuskin vähenevät. Autokaupassa varmasti tapahtuu kaikenlaista – kuten tähänkin asti. Kilpailu kiristyy. Merkkiuskollisuus tuskin säilyy yhtä vahvana kuin nyt. Nuorista yksi painottaa ympäristöasioita, toinen käytännöllisyyttä, kolmas jotain muuta. Ympäristöpaineet tuovat markkinoille lisää vähäpäästöisiä autoja. Saattaa kuitenkin mennä kymmenen vuotta ennen kuin sähköautojen hinnat putoavat keskivertokuluttajille sopiviksi.” JUHA RINTA-JOUPPI

LIIKE JATKUU

123


ANNA-LIISA LILIUS

”Kiinteistöasiat ovat mukavaa puuhaa, niihin olen viime aikoina keskittynyt”, sanoo Mikko Rinta-Jouppi.

124

LIIKE JATKUU

Entä nuorempi veli Mikko Rinta-Jouppi? ”Mikko on taiteilija”, sanovat sukulaiset. Mutta Mikko on myös autokauppias – tai kauppias. Vuonna 2011 hänen työpaikkansa on J. Rinta-Joupin Helsingin-ostokonttorista. Työnkuvaan kuuluu kuitenkin muutakin kuin autokauppaa. Jarmo siirtää pojilleen myös toisen liiketoimintansa, kiinteistösijoittamisen, osaamista. ”Kauppaa varmaan teen loppuikäni, mutta suunta voi olla joku muukin kuin autokauppa. Tällä hetkellä kiinteistöihin liittyvät asiat ovat päällimmäisenä”, Mikko kuvaa. Tulevaisuuttaan Mikko on miettinyt sekä isän yrityksessä että maailmalla. Mikkokin siirtyi suoraan koulusta autokauppaan töihin ja on ehtinyt olla useita vuosia myös esimiestehtävissä, J. Rinta-Joupin Tikkurilan liikkeen johtajana. Vuonna 2009 hän päätti pitää välivuoden, ja lähti rinkka selässä kiertämään maailmaa. Seuraavaksi mieli tekee katselemaan Intiaa moottoripyörän selästä. Matkaan Mikko aikoo lähteä yksin, kuten edelliselläkin kerralla. ”Haluan kulkea omia reittejäni, eikä maailmalla tarvitse olla yksin. Aina siellä tapaa mielenkiintoisia ihmisiä.” Arin lapsista kaksi vanhinta on myös ehtinyt ottaa kesäpestien kautta tuntumaa autokauppaan, mutta nuoret haluavat keskittyä ensin opintoihin ja päättää tulevaisuudesta myöhemmin. Kaupalliset opinnot kuitenkin kiinnostavat. Yrittäjän pitkät työpäivät ovat tiedossa, mutta silti myös yrittäjyys kiehtoo. Yrittäjällä on mahdollisuus toteuttaa omia ideoitaan.


PENTTI VÄNSKÄ

Uuden vuosituhannen toisen vuosikymmenen alku on ollut autokaupalle hyvää aikaa. J. Rinta-Joupin Kuopion-liike seuraa suvun perinnettä: sopiva auto jokaiselle.

LIIKE JATKUU

125


Liiteet

Liite 2 RINTA-JOUPIN AUTOLIIKKEEN UUSIEN AUTOJEN EDUSTUKSET 2011

Liite 1

Merkki Toyota Škoda Seat Honda

Paikkakunnat Alkamisvuosi Tervajoki, Pori, Rauma, Vaasa 1972 Tervajoki, Pori, Vaasa, Turku, Ylivieska 1996 Mikkeli 2002 Tervajoki, Pori, Vaasa, Jyväskylä, Mikkeli, Ylivieska 2003 BMW Pori 2003 Opel Ylivieska, Oulu, Rovaniemi 2009 Chevrolet Ylivieska, Oulu, Rovaniemi 2009 Renault Tervajoki, Vaasa, Oulu, Rovaniemi, Ylivieska 2009 Dacia Tervajoki, Vaasa, Oulu,

RINTA-JOUPIN AUTOLIIKKEEN JA J. RINTA-JOUPIN LIIKEVAIHTO 1992-2010 200

milj. euroa

150

Rovaniemi, Ylivieska

100

2009

RINTA-JOUPIN AUTOLIIKKEEN MATKAILUAUTOEDUSTUKSET 2011 Carado Elnagh Fendt Hobby Hymer LMC McLouis

50

0 -90

-92

-94

-96

-98 -2000 -02

-04

-06 -08

Rinta-Joupin Autoliike J. Rinta-Jouppi Lähde: Yritysten tilinpäätökset sekä Talouselämä 500 -selvitykset vuosilta 1989-2011. Varhaisemmissa 500-selvityksissä RintaJoupin Autoliike esiintyy nimellä Rauno Rinta-Jouppi.

-10

Tervajoki, Kempele, Turku, Pori Tervajoki, Turku, Kempele, Pori Tervajoki, Kempele, Turku, Pori Pori, Turku, Kempele Tervajoki, Kempele, Turku, Pori Tervajoki, Turku, Kempele, Pori Tervajoki, Pori, Turku, Kempele

Omassa maahantuonnissa: Carado, Hobby, Hymer, Elnagh, LMC ja McLouis

Liite 3 J. RINTA-JOUPIN EDUSTUKSET 2011 Merkki Ford Saab Opel

Paikkakunnat Seinäjoki, Kuopio Seinäjoki, Kuopio Seinäjoki, Kuopio

Alkamisvuosi 1993 1999 2007

Chevrolet Seinäjoki, Kuopio

2007

J. RINTA-JOUPIN MATKAILUAUTOEDUSTUKSET 2011 Adria Seinäjoki, Vantaa, Lahti, Lappeenranta Sun Living Seinäjoki, Vantaa, Lahti, Lappeenranta

126


Kiitokset Olen kauniin kiitoksen velkaa kymmenille ihmisille, jotka ovat auttaneet Rinta-Joupin Autoliikkeen ja J. Rinta-Joupin historian kokoamisessa muistelemalla, hankkimalla ja tarkistamalla tietoja, luovuttamalla valokuvia, ohjaamalla tiedon lähteille. Rauno, Jarmo ja Ari Rinta-Jouppi ovat sovittaneet aikatauluihinsa lukuisia muisteluistuntoja, tarkistaneet tietoja, muistelleet uudelleen, penkoneet arkistojaan. Ilman Raunon ja hänen sisartensa Raija Katilan ja Riitta Rinta-Joupin lapsuuden ja nuoruuden muistoja kuva heidän isänsä Toivo Rinta-Joupin vaikuttavasta persoonasta olisi jäänyt valjuksi. Sari ja Markku Rinta-Jouppi antoivat olennaisen panoksen kuvaamalla omaa isäänsä Reijo Rinta-Jouppia, joka kolmen vuosikymmenen ajan oli Rinta-Joupin Autoliikkeen toinen voimahahmo. Myös neljännen polven edustajat, perusteellisimmin Juha ja Mikko Rinta-Jouppi, ovat kuvanneet omaa suhdettaan autokauppaan. Aki Puska on ollut pettämätön tietolähde ja rohkaisija koko projektin ajan. Uskon, että lukijat arvostavat suuresti kertomuksia ja havaintoja, joita autoliikkeiden työntekijät, asiakkaat ja yhteistyökumppanit sekä monet Tervajoen kyläläiset

ovat auliisti jakaneet kirjaa varten. Kiitos kuuluu kaikille, sekä niille, jotka esiintyvät kirjassa nimellään että niille, joiden tiedot ovat muutoin täydentäneet kokonaisuutta. Ja missä olisin ollut ilman Anita Lehtimäen, Teuvo Mäkisen, Leila Kalliomäen, Jaana Hautiaislammen, Anu Huhtakallion ja monen muun käytännöllistä apua työn eri vaiheissa! Lämmin kiitos graafikko Tiina Haavistolalle ja kuvat käsitelleelle Jussi Karnijoelle hyvästä työkumppanuudesta ja siitä, että hyvä tarina on saanut veroisensa ulkoisen olemuksen. Pitkän työuran Volkswagen- ja Audi-autojen parissa tehnyt ystäväni Markku Lönnqvist sekä Autoalan Keskusliiton entinen toimitusjohtaja Harri Nykänen ovat lukeneet pääosan käsikirjoituksesta. Heidän asiantuntevat kommenttinsa ja rohkaisevat sanansa olivat suuri apu epävarmuuden hetkinä. Pettämättömästä tuesta kiitos myös Reijolle, jonka vuoksi aikoinaan matkustin ensi kertaa Tervajoelle.

Anna-Liisa Lilius

127


Lähteitä • Rauno, Jarmo ja Ari-Rinta-Joupin sekä Rinta-Joupin Autoliikkeen leikekirjat (pääasiassa sanomalehtien Vaasa ja Ilkka, myöhemmin Pohjalainen, Vasabladet, Helsingin Sanomat, Pohjankyrö ja Kauhava sekä aikakauslehtien, kuten Tuulilasin ja Autolehden, Talouselämän, Faktan ja Insinööriuutisten/Tekniikka & Talouden uutisia, haastatteluja ja autoliikkeiden ilmoituksia). • Talouselämä-lehden Talouselämä 500 -selvitykset ja autokaupan analyysit vuosilta 1988–2011. • Antti Humalamäki: Keskiluokkaistuva kansa nousee kumipyörille. Autoistuminen Suomessa 1960-luvun alusta 1980-luvun lopulle. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylä 2006. • Jääskeläinen Aatto: Autokauppaa ajan hengessä (Laakkonen), 2002. • Karusuo Kalevi: Fiude, sata vuotta helsinkiläistä autokauppaa, 2004. • Kynnös Pentti ja Räsänen Antti: Itsenäisen Suomen ikäinen Korpivaara 1917–1992, 1992 • Masonen Jaakko ja Hänninen Mauno (toim.): Pikeä, hikeä, autoja, Tie, liikenne ja yhteiskunta 1945–2005, Tielaitos, 2005. • Moisala U.E.: Auto Suomessa, Autokaupan, käytön ja korjaamotoiminnan historia vuoteen 1983. • Mäki Aki: Pois alta, auto tuloo. Eteläpohjalaisen autoilun ja autokaupan varhaishistoriaa, 1997. • Nykänen Harri: Tulta päin! Tarinaa autoalan asioista ja ihmisistä. 2004. • Nykänen Harri: Pörhön tie, 2006. • Nykänen Harri: Miehenikäisen vuosikymmenet. Autolehti 5/2008. • Siltoja eiliseen. Kylkkälän, Palhojaisten, Ritaalan ja Yryselän kylien historiaa, 1999. • Autoalan Keskusliiton julkaisut • Liikenteen turvallisuusviraston Tafin tilastot • Tilastokeskus

128



Rinta-Jouppi - Koko kansan autokauppa