Jorma Kinnunen Äänekosken pikkujättiläinen
21/2011
Seuraava ÄKS ilmestyy 21.12.2011
Valiolaisten joulukiire alkoi jo marraskuussa, kertoo pakkaamon esimies Matti Leivonen
6
10
Toimittajalta Terho Vuorinen
X21
E
Risti rintaan
Timanttiristi on arvokas kunnianosoitus arvostetuille työntekijöille, jotka ovat olleet yrityksen palveluksessa vuosikymmeniä. Tällainen risti löytyy Kaarina Pöyhöseltä. Reija Pohjaranta sai hopeisen ansioristin.
S
uoteksin Riitta Valli järjesti työntekijöilleen Kaarina Pöyhöselle ja Reija Pohjarannalle unohtumattoman yllätyksen. Pöyhöselle luovutettiin 30 vuoden työstä saman yrityksen palveluksesta Suomen Yrittäjien timanttiansioristi. Pohjaranta sai Suomen Yrittäjien hopeisen ansioristin kymmestä vuodestaan Suoteksissa. - Hyvällä työntekijällä on korkea moraali, tuumaa Valli. Mistä kaikki alkoi ja miltä nyt tuntuu, tätä kysyimme ansioristin saaneilta uutterilta ja iloisesti hymyileviltä naisilta. Kangaskauppaa tekevä Suoteks perustettiin Suolahteen elokuussa vuonna 1979. Pari vuotta myöhemmin Kaarina Pöyhönen tarttui saksiin ja alkoi pätkimään kangaspakkoja. - Minä olin ompelutaitoinen, pienen tytön äiti. Minua ilahdutti suunnattomasti, kun saimme oman kangaskaupan Suolahteen. Vihjasin Riitalle, että jos joskus tarvitsette kauppaan apua, voin tulla ilomielin. Olin valmistunut pukuompelijaksi, myyntityöstä minulla ei ollut aiempaa kokemusta. Kohta soi puhelin, ja ensin minulle tarjottin osa-aikatyötä. Aloitin Suoteksissa marraskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1981. Työ on muuttunut vuosien varrella. ä Ks
| 21
· 2 011
- Alussa myimme enimmäkseen pukeutumiskankaita, joten meillä oli leikkuupalvelu. Minä leikkasin asiakkaiden kankaat mallin mukaan ja asiakkaat ompelivat. Ennen tehtiin toppapuvutkin itse. Nyt myymme enimmäkseen kodin sisustukseen kankaita. Pöyhönen nauttii työstään. Saa olla tekemissä kankaiden ja erityisesti asiakkaiden kanssa. Kunniatehtävä on ollut myös se, että on saanut ommella kaksi pukua presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanotolle. - Tykkään työstäni ihan mahdottomasti, kolmeenkymmeneen vuoteen ei mahdu kahta samanlaista työpäivää. Meillä on mukavat asiakkaat, hyvä työilmapiiri ja ennenkaikkea hyvä työnantaja. On ollut onni saada tehdä tätä työtä. Työnantajan huomionosoitus tuntuu sydämessä asti. - Tämä tuli täytenä yllätyksenä meille. Se oli liikuttava hetki elämässä. Arvostan tätä erittäin korkealle. Onneksi minulla oli juhlassa oikea kangasnenäliina, johon sain onnen- ja liikutuksen kyyneleet pyyhittyä. Olen sanaton. Reija Pohjaranta työskenteli ennen Suoteksiin tuloa pankissa ja kirjastossa. Työvoimatoimiston ilmoitustaululta löytyi ilmoitus asiakaspalvelukurssista.
- Eivät meinanneet ottaa minua sinne. Totta oli, että olin tehnyt asiakaspalvelutöitä, mutta en ollut saanut siihen oppia. Pääsin kurssille ja suoritin Suoteksissa kolmen kuukauden työharjoittelun. Suoteks oli muuttanut Äänekoskelle, ja sinne haettiin pian lisää työntekijöitä. Pohjaranta aloitti toukokuussa vuonna 2001. - Olen itseoppinut ompelija, kenties mukana on tippa verenperinöäkin, sillä mummoni oli ompelija. Olen väsännyt barbien vaatteista lähtien vaikka mitä. Tämä työ sopii minulle hyvin, sillä rakastan kankaita. Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, ja meidän asiakkaat ovat ihania. Huomionosoitus tuli myös Pohjarannalle yllätyksenä. Hän oli tietoinen kollegalle myönnettävästä ansiorististä, mutta ei osannut aavistaa, että kunniaa lankeaa myös hänelle itselleen. - Tämä tuli ihan puskista. Kyllä tämmöinen motivoi ja oman työn arvostus senkun kasvaa. Ansioristit ovat koko työyhteisölle ja yhteishengelle hyvä asia. Tämä hitsasi porukkaamme yhteen entisestään. Marjo Steffansson
räs maakunnan suuryritys julistaa edistävänsä yritteliäisyyttä. Huono vitsi, mutta meitä äksäläisiä naurattaa. Palataan siihen. ÄKS julkaisi Kosketuksia-kirjan. Toivotun kokoelman 55 entisen koskelaisen muistoja kotikonnuiltaan. Rennossa kirjassa on faktaa ja nostalgisia kuvia. Kosketuksia on ÄKSän onnittelu satavuotiaalle Äänekoskelle. Kiitos kaupungille, joka otti kirjan osaksi juhliaan. Itsekehua: Hieno kirja. Ainutlaatuinen ainakin. Monipuolisesti kaupunkimme henkeä ja potentiaalia kohottava kulttuuriteko. Oiva lahjaidea ihmiselle, jonka sydän on Äänekoskella. Asiaan. Sanomalehti Keskisuomalaisen kulttuuritoimitus lähetti toimittajan julkaisujuhliin. Viime metreillä ylhäältä tuli käsky: paikalle ei mennä! Selvitin syytä. Kulttuuritoimitus vihjasi, että päätös tuli päätoimittajilta. Wau! X-väen vinkkelistä jättifirman mustasukkaisuus on ihan parhautta! Voiko aidosti yksityiselle ja paikalliselle pienyritykselle olla parempaa mainosta kuin päästä The Konsernin mustalle listalle? Yksi Keskisuomalaisen arvoista on "elää rehellisestä tiedonvälityksestä". On kai se luotettava Jyväskylän norsunluutorniin, josta osattiin jo ennakkoon arvioida, että Kosketuksia onkin turha teos. Vähemmän yllättävää on se, että The Konsernin Äänekoskella toimivat lonkerot hukkasivat kutsumme kokonaan. "Keskisuomalainen haluaa kannustaa kaikkinaista ihmisten yritteliäisyyttä", lehti julisti pääkirjoituksessaan. "Ja höpöhöpö", sanoi tähän eräs äänekoskelainen pienyrittäjä – ihan kysymättä. Mustalle listalle pääsy nostaa ÄKSän itsetuntoa roimasti. Mutta samalla surku tulee The Konsernin lehtien lukijoita: "Palvelu pelaa", kuten sanotaan. Harmi myös Äänekosken kaupungin näkökulmasta. Juhlavuosi sai ikävän sivumaun.
Vakio pals tat: Av aus
04
K a l ent e r i 6 - 7 Kos k e t us
10
Äk s y mi es
14
3