Page 1

4 / 2015

AALLON YLIOPPILASLEHTI

TOIVOA LEIKKAUKSIA UUSI INTERNET 1


Aino on Aallon ylioppilaslehti. Aino on journalistisesti itsenäinen. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti tavoittaa 15 000 kauppatieteiden, taideteollisten ja teknillisten alojen opiskelijaa. Aino on Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen. PÄÄTOIMITTAJA Annaleena Kuronen TOIMITUSSIHTEERI Melissa Heikkilä ULKOASU Tuuli Häggman KIRJOITTAJAT Markus Helaniemi, Niklas Huotari, Stella Kallionpää, Kristiina Markkanen, Roosa Murto, Robert Sundman, Niclas Storås, Jani Timonen, Pekka Torvinen KUVAAJAT JA KUVITTAJAT Petri Anttila, Jaakko Kahilaniemi, Veera Lipasti, Robert Lönnqvist, Jaakko Suomalainen KUSTANTAJA Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY TOIMITUSNEUVOSTO Anna Brotkin, Salla Koivu, Henna Lahti, Juhani Mykkänen (pj), Tuukka Pykäläinen, Anni Rahiala, Heikki Siljamäki, Heidi Sullström, Maija Töyry, Jesper Vuori ILMOITUSMYYNTI Pirunnyrkki Oy Kari Kettunen puh. 0400 185 853 Essi Niemelä puh. 0400 185 852 MEDIAKORTTI www.ainolehti.fi/mediakortti.pdf PAINO Erweko Oy PAINOS 4500 PAPERI Kansi Edixion 250 g, sisus 120 g YHTEYSTIEDOT Ylioppilaslehti Aino PL 69, 02150 Espoo ainolehti@ayy.fi www.ainolehti.fi Twitter: @ainolehti ISSN 2341-9776

2

VASTAA AINON SUUREEN LUKIJA­ KYSELYYN! Tässä on vuoden 2015 viimeinen Aino. Ensi keväänä Aino uudistuu kauttaaltaan, kun lehdessä aloittaa kokonaan uusi toimitus. Nyt on avautumisen aika. Mikä juttu on ollut tämän vuoden paras? Mistä tykkäsit, mitä vihasit? Millaisia juttuja kaipaisit Ainoon enemmän? Onko lehdessä liikaa menestyjiä? Pitäisikö Ainon ilmestyä jatkossa vain verkossa? Should there be more articles in English (we think so too)? Käy vastaamassa Ainon suureen lukijakyselyyn! Kysely on auki nettisivuillamme www.ainolehti.fi 21. joulukuuta asti. Kaikkien vastanneiden kesken arvomme Finnkinon leffalippuja. Vuoden 2016 ensimmäinen Aino ilmestyy helmikuun alussa. Hyvää joulua kaikille! ♥:lla toimitus


SISÄLTÖ 12 KAUPUNKI 2.0

HENKILÖ Kaupunkiaktivisti Mikko Särelä haluaa, että 2100luvulla kehutaan 2020-luvulla rakennettua Helsinkiä.

16 AALLON TOIVOT HENKILÖ He ovat fiksuja, kauniita ja rohkeita. Saammeko esitellä: tieteen, bisneksen, taiteen ja politiikan seitsemän tulevaa ykkösnimeä.

30

TUTKIJAT PAINEKATTILASSA

42

TOINEN TODELLISUUS

47

MITEN VUOSI MENI NOIN NIINKU OMASTA MIELESTÄ?

ILMIÖ Hallitus lyö suomalaistutkijoita halolla päähän leikkaamalla koulutuksesta satoja miljoonia euroja. Haastoimme kaksi akateemikkoa vastaamaan väitteisiin suomalaisen tutkimuksen tilasta.

ILMIÖ Lasit päähän ja menoksi! Virtuaalilasit tulevat muuttamaan maailmaa enemmän kuin internet, kirjoittaa Roosa Murto.

ENNUSTUS Pyysitkö pakasteet pussiin? Pelkäsitkö, että EU murenee? Selvitä, mitä sinulle on luvassa ensi vuodelle. Tämä on meidän lahjamme sinulle, hyvä lukija.

3


MIEHISTÖ /

ROOSA MURTO

TUULI HÄGGMAN

NIKLAS HUOTARI

”Virtuaalilasit kiihottavat mielikuvitusta. Juttua kirjoittaessani koin syvää halua pestautua teknologiabisnekseen ja lyödä miljooniksi. Tai sitten paeta kasvattamaan selleriä maalle.” Roosa Murto, 24, on yhteiskuntatieteiden kandi, joka kirjoitti tähän lehteen jutun virtuaalitodellisuudesta (s. 36).

”Kerron tässä joitakin julkisiksi sopivia haaveitani. Usein tarpeeksi konkreettisina pidetyt haaveet toteutuvat nopeallakin aikataululla. Haluaisin rakentaa pienen rakennuksen, tehdä kirjan paperitehtaista ja tavata hyvän miehen.” Tuuli Häggman opiskelee Aallossa graafista suunnittelua. Hän taittoi tämän Ainon.

”Pariisin terrori-iskut tapahtuivat juttua kirjoittaessa, ja niiden myötä tiedustelutyön merkitys nousi meilläkin jälleen pääuutisiin. Hybridisodan ja terrorismin nostaessa päätään Euroopassa Suomikin on viimein päivittämässä omaa toimintaansa esimerkiksi ulkomaantiedustelun osalta.” Niklas Huotari, 27, on juuri maisteriksi valmistuva kauppatieteiden opiskelija, joka selvitti tähän lehteen, voiko aaltolainen siviili päästä valtion salaisiin James Bond -tehtäviin (s. 9).

Ainon kansi 4/2015

”Kuvasimme kaikki Aallon tulevaisuuden lupaukset kultaisessa tähtisateessa. Kuvaukset aiheuttivat lähes kaikissa haastateltavissa lapsenomaista riemua, iloa ja ulvontaa. On mielestäni hyvä esitellä ihmisiä, jotka ovat tehneet jotakin erottuvaa tai kiinnostavaa jo ennen kuin he ovat kunnolla lyöneet läpi. Heihin on helpompi samaistua kuin pelifirmojen omistajiin, billgateseihin tai lottovoittajin.” KUVAAJA: Veera Lipasti KUVAUSJÄRJESTELYT: Veera Lipasti, Annaleena Kuronen KUVAUSPAIKKA: Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, elävän mallin piirtoluokka 4


PÄÄKIRJOITUS ja valmistumisen kynnyksellä. Sinulla on vankka asiantuntemus omalta alaltasi, mutta olet samaan aikaan poikkitieteellisesti suuntautunut. Vähimmäisvaatimukset: vähintään viisi vuotta työkokemusta, some- ja diginatiivius, Excelvelhous, videoeditointi, koodaus ja erinomainen suomen, englannin, venäjän ja kiinan kielen kirjallinen ja suullinen taito. Odotamme sinulta valmiutta vastata etenkin ikääntyvän Suomen haasteisiin ja kykyä ratkaista talouden kiperimpiä ongelmia (valtion kestävyysvaje, lama ja euroalueen kriisi yms.). Lisäksi toivomme sinulta kokemusta erityisesti pakolaiskriisin hoidosta. Et hätkähdä myöskään ilmastonmuutoksesta, kempeleläisen rasismin kukkimisesta, Isiksestä, mielenterveysongelmista, Venäjä-uhkasta tai siitä ajatuksesta, ettet koskaan tule saamaan eläkettä. Siedät painetta paremmin kuin syvänmeren kalat. Plussaa, jos sinulta löytyy jokin erityisen kiinnostava harrastus (esim. luolasukellus, Instagram-tähteys). Et erottele työtä ja vapaa-aikaa, eikä hymysi hyydy edes vuorokauden kestoisen työputken jälkeen. Sunnuntait ovat mielestäsi parhaita päiviä rästihommien hoitamiseen. Olethan joustava ja yhteistyökykyinen, vaikka naamallesi lävähtää välillä ämpärillinen teurasjätettä. Nautit haasteista ja olet valmis kasvamaan yhdessä kanssamme dynaamisella näköalapaikalla, jossa ei ole turvakaiteita. Harjoittelu on palkaton. Kalusto sinulta löytyy omasta takaa. Annaleena Kuronen

KUVA VEERA LIPASTI

ETSIMME HARJOITTELIJAA 6–18 KK AJAKSI. Olet ensimmäisten vuosikurssien opiskelija

5


KATOLLA / Jututamme ajankohtaisia henkilöitä katolla. Sarja päättyy.

Kenen maailman johtajan kanssa joisit vappuskumpat, Milja Asikainen? Ylioppilaskunnan uuden puheenjohtajan mielestä vapaaehtoistyö on kansantaloudellisesti järkevää. TEKSTI JA KUVA MARKUS HELANIEMI

6


Vastasit AYY:n hallituksessa tänä vuonna kansainvälisyydestä. Mikä hallitustoiminnassa veti toiselle kierrokselle? Hallitusvuoden aikana pääsin oikeasti vaikuttamaan asioihin. Minua inspiroivat myös ihmiset joiden kanssa pääsin työskentelemään. Vuoden kohokohta oli Mantan lakitus. Haluat tehdä ylioppilaskunnasta saavutettavamman ja yhdenvertaisen kaikille jäsenille. Mitä se tarkoittaa? Haluan, että jäsenet pystyvät kokemaan AYY:n omakseen ja he tietävät mitä AYY tekee heidän hyväkseen. Tulevaisuudessa AYY:llä mikään ihmisryhmä ei ole aliedustettuna, kuten nyt on tilanne esimerkiksi kansainvälisten opiskelijoiden kohdalla. Jokainen puheenjohtaja tähän asti on sanonut haluavansa rakentaa yhtenäisempää ylioppilaskuntaa. Ovatko he onnistuneet? AYY on nykyään paljon yhtenäisempi ylioppilaskunta kuin se oli vuonna 2010. Tämän huomasi esimerkiksi viime syksyn KY Entry -tempauksessa. Ovat he siis onnistuneet, mutta työ on edelleen kesken. AYY:n jäsenmaksua korotetaan ensi lukuvuonna kahdella eurolla. Miten AYY aikoo palvella jäseniään kahden lisäeuron edestä? On vaikeaa sanoa mitä sillä rahalla saa konkreettisesti. Pelkästään ylioppilaskunnan päivittäisen toiminnan pyörittämiseen menee joka vuosi enemmän rahaa esimerkiksi nousevien palkkakulujen takia. Kuluneena vuonna AYY on käyttänyt omaisuuskiistaan pääasiassa asianajo-

kuluihin 265 000 euroa. Sillä saisi kolme Tesla Model S -sähköurheiluautoa, 350 iPhone 6S:ää tai jokaiselle aaltolaiselle lounaskahvin joka päivä kuukauden ajan. Oliko raha hyvin käytetty? Kyllä oli. Vaikka onkin ikävää olla oikeudessa, omaisuuskiista on asia, joka pitää selvittää. Toivottavasti pääsisimme sovintoon mahdollisimman nopeasti. Aallon yt-neuvotteluissa uhataan irtisanoa jopa 350 ihmistä ja yliopiston pitää kiristää kulujaan. Mitä opiskelijoiden pitäisi ajatella näistä leikkauksista? Kyllähän opiskelijoiden kannattaa näistä leikkauksista olla huolissaan. Ne tulevat varmasti vaikuttamaan myös opetushenkilökunnan resursseihin. Juha Sipilä soittaa sinulle yöllä ja läksyttää sinua opiskelun tavoiteajan ylittämisestä. Mitä vastaat? Juha, vapaaehtoishommat ovat opettaneet minulle työelämätaitoja enemmän kuin mikään muu. On siis kansantaloudellisesti järkevää tehdä vapaaehtoistöitä. Miltä Otaniemi näyttää vuonna 2020? Täällä on reilusti opiskelija-asuntoja ja paljon yhteisiä tiloja, joissa opiskelijat ja koulun henkilökunta kohtaavat. Otaniemi on poikkitieteellinen. Erilaisten ihmisten erilaiset tavat tehdä asioita näkyvät. Kenen maailman johtajan kanssa haluaisit juoda vappuskumpat? Tarjoaisin skumpat Martti Ahtisaarelle. Martti on tehnyt huikeaa rauhantyötä ympäri maailmaa, ja AYY:n puheenjohtaja tarvitsee välillä vähän oppeja konfliktitilanteista.

7


KÄRKEEN / Ajankohtaista Aallosta.

Ostariostoksilla TEKSTI MARKUS HELANIEMI KUVITUS ROBERT LÖNNQVIST

Aalto-yliopisto osti Otaniemen ostoskeskuksen ja aikoo mullistaa sen – viiden vuoden päästä. Aalto-yliopistokiinteistöt osti lokakuussa osake-enemmistön Otaniemen ostoskeskuksesta. Alvar Aallon vuonna 1961 suunnittelema ostari on ollut jo vuosia pääosin tyhjillään. Nyt yliopisto aikoo remontoida ja konseptoida ostarin uusiksi ja hankkia tiloihin uusia vuokralaisia. Tarkoituksena on, että yliopisto ei tule itse ostarille vuokralaiseksi lainkaan. 8

Aalto-yliopistokiinteistöjen toimitusjohtaja Antti Tuomela on tyytyväinen kauppaan. ”Olemme katselleet ostaria jo pidempään sillä silmällä, ja nyt suurin omistaja oli vihdoinkin halukas kauppoihin. Ostari on kampuksen keskeisellä paikalla, ja sen merkitys miljööseen on iso. Ei ole ollut tarkoituksenmukaista, että se on ollut tyhjillään”, Tuomela kertoo. Myös AYY:n hallituksen tilavastaava Heikki Pulkkinen on iloinen, että ostari päätyi yliopiston omistukseen. “Ostoskeskus on nyt tavallaan omassa omistuksessa eikä ulkopuolisilla. Yliopiston intressi on kehittää kampusta ja Otaniemeä eläväisemmäksi, joten uskon, että nyt saadaan kivempi ostari ja parempia palveluita”, Pulkkinen sanoo. Ostaria ei kuitenkaan mullisteta vielä pitkään aikaan. Remontti tehdään vasta viiden vuoden kuluttua, kun kampuksen keskelle rakennettava Väre-monitoimitalo valmistuu. ”Suunnittelemme kampuksen palveluja kokonaisuutena. Ostoskeskus pitää remontoida ja peruskorjata aivan kokonaan. Kun tiedämme mitä Väreeseen tulee, konseptoimme ostoskeskuksenkin kokonaan uusiksi”, yliopistokiinteistöjen Tuomela kertoo. Ostarin tilat eivät pysy tyhjinä remonttiin asti, vaan tiloihin etsitään heti uudet, väliaikaiset vuokralaiset. Kiinnostuneita tulijoita on Tuomelan mukaan paljon. Aalto-yliopistokiinteistöjen suunnitelmien mukaan ostari tulee tarjoamaan peruspalveluiden lisäksi myös uusia, Otaniemessä ennennäkemättömiä palvelukonsepteja. Mitä ne ovat? ”Olemme miettineet yhdessä Artsin kanssa, miten ostarissa saataisiin yhdistettyä palveluja ja showroom-toimintaa. Suunnitelmat ovat vielä kesken, mutta haluaisimme tiloihin vähän erilaista retail-toimintaa ja ravintoloita”, Tuomela kertoo. Aino kysyi keväällä 2014 Aallon opiskelijoiden toiveita ostarin palveluista. Silloin esille nousivat ravintolat ja kaupat, Lidl ja Alko. AYY:n Pulkkinenkin iloitsisi ravintolasta. ”Otaniemessä ei oikein ole paikkaa jossa voi istua iltaa. Eikä sitä Alkoa.” Antti Tuomela, tuleeko ostariin nyt Alko ja Lidl? ”Olemme keskustelleet Alkon kanssa, mutta Otaniemen ongelmana on aika pieni ostovolyymi. Tuskin Lidliäkään saadaan, sillä rakennus on turhan kapea isolle ruokakaupalle.” Voih.


”On turha lisätä enää yhtään kriisi­ tietoisuutta, sillä sen rakennusaineena toimii nuorten unelmat.” Puheenjohtaja Jari Järvenpää avauspuheenvuorossaan SYL:n liittokokouksessa 20.11.2015.

36 %

TEEKKAREISTA USKOO, ETTÄ TULEVA TYÖURA KOOSTUU VAIHTELEVISTA JAKSOISTA PALKANSAAJANA JA YRITTÄJÄNÄ. Lähde: TEKin opiskelijatutkimus 2015.

KUINKA TULLA SUOMEN JAMES BONDIKSI? TEKSTI NIKLAS HUOTARI KUVITUS ROBERT LÖNNQVIST

Suomessa valmistellaan parhaillaan lakimuutospakettia, jonka myötä ulkomailla tapahtuva henkilötiedustelu sallittaisiin tietyille suomalaisille viranomaisille, kuten Suojelupoliisille ja Puolustusvoimien tiedustelulaitokselle. Vaikka tiedustelutyö Suomessa lienee kaukana 007:n martininhuuruisista helikopteriammuskeluista, muutos mahdollistaa esimerkiksi salaisten tietojen hankkimisen peitehenkilöllisyyden turvin hankalasta paikasta ulkomailla, tai tarvittaessa jopa soluttautumisen esimerkiksi terroristijärjestön sisään. Suurvaltojen tiedustelupalvelut, kuten Yhdysvaltojen CIA tai Brittien MI6, rekrytoivat tiedustelu-upseerinsa monesti suoraan huippuyliopistoista. Mistä Suomen tulevat jamesbondit rekrytoidaan? Voisiko ura aueta myös Aallon opiskelijalle? ”Supon työntekijöistä 44 prosenttia on siviilejä”, kertoo Suojelupoliisin terrorismiasiantuntija,

ylitarkastaja Tuomas Portaankorva. Suojelupoliisiin palkataan siviilitaustaisia korkeakoulutettuja esimerkiksi analyytikoiksi, mutta myös joihinkin operatiivisiin kenttätehtäviin. Puolustusvoimien tiedustelulaitoksessa työskentelee puolestaan suuri määrä siviilihenkilöitä sekä ammatillisissa että akateemisissa johto- ja asiantuntijatehtävissä. ”Tulevaisuudessa tarvetta on varsinkin kyberosaajille”, toteaa eversti Mika Kalliomaa Puolustusvoimien pääesikunnasta. Salaisesta luonteestaan huolimatta Suojelupoliisi ja Puolustusvoimien tiedustelulaitos ilmoittavat vapautuvista työpaikoista pääsääntöisesti Valtiolle.fi -palvelussa, kuten muutkin valtion virastot. Molemmat ottavat vastaan myös avoimia hakemuksia. Ainakin Supoon voi päästä korkeakouluharjoitteluun. Aston Martinia heittoistuimella ei valitettavasti ole tarjolla autoetuna kummassakaan organisaatiossa.

9


KÄRKEEN / Ajankohtaista Aallosta.

2X PIDÄ

MIELESSÄ

KAMPUS KASVAA! >> AYY, KY ja TF kaavailevat uutta opiskelijoiden olohuonetta Otaniemen keskustaan. Vielä tarkkaa muotoaan hakevan projektiin kuuluu ajatus all inclusive -opiskelijakeskuksesta, josta löytyisi opiskelijajärjestöjen toimistotiloja, opiskelija-asuntoja ja -ravintola, ruokakauppa ja juhlatiloja. Parhaillaan selvitellään, paljonko tällainen palveluparatiisi maksaisi, mikä ylipäätään on mahdollista ja miten keskus voisi palvella koko opiskelijayhteisöä parhaiten. AYY:n kampuskehityksestä vastaava Santeri Nuotio kertoo, että seuraavan vuoden aikana koko Aalto-yhteisöä on tarkoitus osallistaa ideointiin. Kumpi ehtii valmistua ensin, sinä vai opiskelijakeskus? EDARISTA PUDONNEET >> Edustajistovaalit käytiin tänä syksynä ympäri Suomen. AYY:n vuoden 2015 päättäjät keräsivät kukin vain kourallisen ääniä.

Esimerkiksi AYY:n istuva hallituksen puheenjohtaja Niko Ferm sai vain 17 ääntä. Muitakin hallituksen jäseniä putosi pois edustajistosta äänisaaliinaan vain viisi, yhdeksän tai kymmenen ääntä. Oliko kyseessä epäluottamuslause? Äänestettiinkö muuallakin Suomessa hallitukset ulos edarista, SYL:n pääsihteeri Juha Töyrylä? ”En ole seurannut AYY:n tilannetta tai tutkinut dataa aiheesta, mutta mututuntumani on, että samankaltainen ilmiö toteutuu useimmilla paikkakunnilla. Edustajistovaaleissa ääniharavia ovat usein kilta- tai ainejärjestöaktiivit. Mitä pienempi vaali on kyseessä, sitä helpompaa on antaa ääni tutulle ehdokkaalle. Kun tutkinto suoritetaan noin kuudessa vuodessa, on myös tavallista jättäytyä pois opiskelijatoiminnasta hallituspestin jälkeen eli kampanjoida vähemmän aktiivisesti”, Töyrylä sanoo.

SANO SE LUKKOSIN TEKSTI MARKUS HELANIEMI KUVA MELISSA HEIKKILÄ

Unisportin Otaniemen Otahallin kuntosalille menijä on saattanut tämän vuoden ajan ihmetellä portaiden kaiteessa roikkuvia kymmeniä riippulukkoja. Jos kuntosalimiljöö ei veisi ajatuksia arkisempiin aiheisiin, voisivat mieleen tulla Pariisin huono-onnisen Pont des Artes -sillan rakkauslukot. Kyse ei kuitenkaan ole treenaajien hempeilystä vaan uuden vuoden lupauksista. ”Viime uutena vuonna kehotimme kuntoilijoita tekemään hyvinvointilupauksia ja sitten sinetöimään lupauksen riippulukolla kaiteeseen”, Unisportin Otahallin asiakaspalveluvastaava Marjo Vähäsöyrinki kertoo. Lupauksia tuli laidasta laitaan. Osa lupasi itselleen harrastaa enemmän liikuntaa, jotkut päättivät nukkua enemmän. Myös seuraavat lupaukset tehtiin: ”Treenaan itselleni täydellisen joogapepun.” ”Lupaan saada veljeni mukaan ainakin kerran kokeilemaan pumppia.” ”Minusta tulee palomies.” Tämän vuoden vaihteessa saattaa tulla uusi mahdollisuus vahvistaa hyvinvointilupaukset kaiteeseen. ”Ihmiset tykkäsivät ideasta, joten voi olla, että teemme samanlaisen tempauksen tänäkin vuonna”, Vähäsöyrinki pohtii. 10


A new perspective on a job? A job can be just a job. Or, it can be a chance to make a difference. At Tieto, you can co-create new IT solutions that will change the future of digitalized business. See more:

Kuva: Ilkka Törmä

tieto.com/careers

Teollisuuden ja tekniikan korkeakoulujen yhteistyötä Collaboration between Industrial Companies and Aalto University Hyvästä yhteistyöstä kiittäen Thank you for your cooperation and support in 2015!

Aalto-yliopiston tekniikan tukisäätiö Foundation for Aalto University Science and Technology

11


KAUPUNKI足TEKSTI PEKKA TORVINEN KUVAT JAAKKO KAHILANIEMI

PARANTAJA 12


MIKKO SÄRELÄ TOIVOO, ETTÄ 2100-LUVULLA KEHUTAAN 2020-LUVULLA RAKENNETTUA HELSINKIÄ.

”T

ekniikan alan ihmisenä Helsingin uutta rakennuskantaa on surullista katsoa.” Rakennukset ovat visuaalisesti tylsiä. Jalankulkijoille ei tarjota yksityiskohtia, joihin huomio kiinnittyisi. Katuympäristö ei yksinkertaisesti ole miellyttävä paikka liikkua. Rakennuskanta ei ole tarpeeksi tiheää, jotta palveluita olisi vanhan kantakaupungin tapaan. Työpaikka- ja asuinalueet ovat erillään, mikä erottaa myös lounas- ja illallispaikat toisistaan. Tämä on kaksinkertainen tappio. Kaikkea tätä mieltä on Aalto-yliopiston Living+-tutkimusohjelman projektipäällikkö ja Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan varajäsen Mikko Särelä, 40, vuoden 2014 kaupunkilainen. Tunnustuksen hän sai Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän perustamisesta Facebookiin. Noin kuusi vuotta sitten perustettu ryhmä on innoittanut tuhannet ihmiset keskustelemaan kaupungin kaavoituksesta ja Helsingin tulevaisuudesta johtotähtenään seuraavat rivit: ”Tämä ryhmä on kaikille niille, joiden mielestä Helsingin seudulla on aivan liian vähän oikeaa kaupunkia.

Tiheästi rakennettuja kerrostalokortteleita, joiden kivijalat ovat pikkuliikkeitä täynnä ja joissa on sopivasti puistoja luomassa kaupunkilaisille kohtauspaikkoja. Haluamme, että vuonna 2100 jengi sanoo kuinka 20-luvulla tehtiin hyvää kaupunkia.” Särelä pitää ryhmän perustamista merkittävimpänä tekonaan. Se on muuttanut kaupunkisuunnittelusta käytävää julkista keskustelua ehkä jopa ratkaisevasti. Ryhmä on vaikuttanut kaavoitukseen asti esittämällä esimerkiksi Koskelan sairaala-alueen rakentamista asuinalueeksi. Lisäksi ryhmän kautta kokoon kasattu porukka loi Helsingille ensimmäisen varjoyleiskaavan, Pro Helsinki 2.0:n. ”Vielä vuonna 2012 ryhmä taisteli tuulimyllyjä vastaan. En missään nimessä osannut odottaa, että asiat muuttuisivat näin nopeasti. Kaupungilla on kyky kääntää suuntaa, ja siinä ryhmämme on ollut välttämätön, mutta vain yksi osa.” Niin, Helsingin uusi yleiskaavaluonnos lähtee ajatuksesta, jonka mukaan kantakaupunkia on kasvatettava ja vanhoja esikaupunkialueita merkittävästi tiivistettävä. Sisääntuloväylät Kehä I:n sisäpuolella 13


H

elsinki saa kansainvälisessä mediassa paljon suitsutusta: mullistamme koko maailman joukkoliikenteen mobility as a service -konseptilla, startup-skene on ainutlaatuinen, koko kaupunki on vain niin cool baareineen ja hurjan mutkittelevine raitiokiskoineen. ”Helsinki on kertaluokkaa parempi kaupunki kuin

14

se oli 20 vuotta sitten. Uusi sukupolvi ei turhia kumartele”, Särelä sanoo. Mutta voi! Kuinka paljon parempi Helsinki voisikaan olla! Särelä tekee vertauksen Tukholmaan: siellä on päätetty, että liikenteessä ei saa enää kuolla ihmisiä. Tämän jälkeen on tehty tutkimuksia, joilla päämäärään pääsyn keinoja on selvitetty. Parhaiden keinojen selvittämisen jälkeen toimintatapoja on muutettu ensin sisääntuloväylillä ja myöhemmin kantakaupungissa. ”Helsingistä sama puuttuu. Rohkeita tavoitteita, joiden saavuttamiseksi parhaat keinot tutkittaisiin vailla ennakkoluuloja.” Tukholman lisäksi Helsingin sietäisi ottaa mallia niin Kööpenhaminasta, New Yorkista Zürichistä kuin Münchenistäkin, Särelä sanoo. Kaksi ensimmäistä ovat malliesimerkkejä tiiviin kaupungin rakentamisesta, ja New York maailman tärkein korttelikaupunki. Kaksi muuta ovat esikuvia joukkoliikenteelle: maailman parhaat liikenneverkot, joissa eri kulkuvälineet on synkronoitu toisiinsa niin, että turistikin oppii logiikan hetkessä. Palataan vielä Helsingin uusille asuinalueille. Kalasataman keskuskortteli Redin rakentaminen on vihdoin päässyt vauhtiin. Särelä osallistuu aivan sen läheisyydessä ryhmärakentamisprojektiin. ”Kun rakennetaan itselle, asumiseen halutaan panostaa. Ryhmärakentaminen oli tavallista 1950-luvulle asti. Samalla myös kaupunkiympäristö oli parempaa.” Kalasataman suurimpana virheenä Särelä pitää Itäväylän säilyttämistä moottoritienä. ”Jos väylä olisi uskallettu muuttaa kaduksi, tulisi koko alueesta toisenlainen. Nyt katutilaa tornien välissä ei ole juuri huomioitu. Kun Kalasataman keskustaa vertaa hotelli Tornin ympäristöön, pettyy väistämättä.” Särelä ei silti lannistu. Politiikka on kestävyyslaji. ”On oltava strateginen optimisti, jos yhteiskuntaa haluaa muuttaa. Muutokseen on uskottava, vaikka välillä tulisi isojakin takaiskuja.” ○

”Suuret muutokset lähtevät pienistä teoista, ihmettelystä ja uteliaisuudesta.”

ILMAKUVA: HELSINGIN KAUPUNKI, KUVANMUOKKAUS MARKO BUNN. KARTTAKUVA: PRO HELSINKI 2.0 (WWW.URBANHELSINKI.FI).

aiotaan muuttaa kaupunkibulevardeiksi, raitioteitä lisätä ja entisten moottoriteiden suoja- ja meluvyöhykkeet rakentaa täyteen asuntoja. Yleiskaavaluonnos on melkein vallankumouksellinen, vaikka se ei menekään yhtä pitkälle kuin Pro Helsinki 2.0. ”Kaupunkibulevardeja on ehdotettu jo 90-luvulla, mutta silloin ne torpattiin nopeasti autoilua haittaavina. Nyt keskustelu on pysynyt paremmin aiheessa. Kyse on asunnoista, ei liikenteestä,” Särelä sanoo. Suuret muutokset lähtevät pienistä teoista, ihmettelystä ja uteliaisuudesta. Se on klisee, mutta kliseet syntyvät jostain perustavasta totuudesta. Idea ryhmän perustamisesta syntyi ihmettelystä kavereiden kesken. Miksi asuntojen hinnat ja vuokrat ovat niin korkeita? Koska asuntoja ei rakenneta tarpeeksi. Miksi? Miksi Helsingin uudet alueet ovat huonompia kuin vanhat? Miksi? ”Vajaa 10 vuotta sitten kaupunkisuunnittelulautakunta palautti liian tiiviitä kaavoja. Ei enää. Kuusi vuotta sitten lautakunnassa käytännössä kukaan ei nähnyt kaavoitusta osatekijänä asuntopulaan. Nyt äänet ovat monipuolisempia”, Särelä sanoo. Kaupunkisuunnittelusta keskustellaan. Virkamiesten ehdotuksia ei enää niellä noin vaan tai toisaalta pelkästään vastusteta. Asukasyhdistysten valta on murrettu. Kansalaisyhteiskunta ja keskusteleva demokratia eivät ehkä sittenkään ole pelkkää utopiaa. Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmässä on nyt lähes 7900 jäsentä. Keskusteluihin jätetään päivittäin satoja kommentteja. Toimittajat linkittävät ryhmään omia juttujaan. Rakennusyhtiö YIT:n kaupunkikehityksen johtaja Juha Kostiainen on yksi aktiivisista keskustelijoista, ja moni Helsingin kaupungin virkamies ja poliitikko on myös ryhmän jäsen. Yllättikö ryhmän suosio? ”Ei, kun miettii, mitä kaavoitus ja liikennejärjestelmät tuottavat: käytännössä koko kaupunkielämän. Näistä asioista kiinnostuneita ihmisiä on ollut aina, mutta he ovat levällään pitkin kaupunkia. Sosiaalisella medialla on tässä mielessä ollut suuri vaikutus”, Särelä sanoo. Lähes alusta asti ryhmän aktiivit ovat järjestäneet tapaamisia myös oikeassa maailmassa. Edellisen kerran ”kaupunkisuunnittelupubi” kokoontui syyskuun alussa.


”Helsinki on parempi kaupunki kuin se oli 20 vuotta sitten. Uusi sukupolvi ei turhia kumartele.”

”HELSINKI ON PAREMPI KAUPUNKI KUIN SE OLI 20 VUOTTA SITTEN. UUSI SUKUPOLVI EI TURHIA KUMARTELE.”

15


Heistä kuullaan vielä AALLOSSA OPISKELEE MONIA TEKNIIKAN, TIETEEN, BISNEKSEN, TAITEEN JA POLITIIKAN LUPAUKSIA. AINO TEKI TÄNÄ SYKSYNÄ NETTIKYSELYN SIITÄ, KETKÄ OVAT OMAN ALANSA TULEVAISUUDEN TÄHTIÄ. NÄMÄ SEITSEMÄN NIMEÄ NOUSIVAT ESIIN. SAAMMEKO ESITELLÄ: AALLON TOIVOT. TEKSTI MELISSA HEIKKILÄ & ANNALEENA KURONEN KUVAT VEERA LIPASTI

16


17


Anni Laurila (1989) on diplomityötä vaille valmis arkkitehti Aallosta. Opiskellut myös Shanghaissa Tongjiyliopistossa. Voitti viime keväänä Suomessa ensimmäistä kertaa järjestetyn Global Impact Challenge -kilpailun, jossa etsittiin ideoita siihen, miten teknologian avulla voidaan vaikuttaa positiivisesti mahdollisimman monen ihmisen elämään. NASA:n kesäohjelman Singularity Universityn stipendiaatti 2015. Perustanut Anyone-nimisen yrityksen.

Mitä haluan oikeasti saada aikaan tällä maapallolla elämäni aikana? Kun Anni Laurila valmistui arkkitehtuurin kandidaatiksi, hän pysähtyi hetkeksi miettimään. ”Olen jo pitkään tiennyt, että pitää tehdä kovasti töitä, jotta saa aikaiseksi mitä haluaa. On kuitenkin vielä tärkeämpää tehdä viisaasti töitä – eli tiedostaa, mikä on kaikista tärkeintä, mitä voin tehdä sen eteen, ja aloittaa aina siitä.” Seuraukset olivat käänteentekeviä. Tapahtui seuraavaa: Keväällä 2014 Laurila matkusti Ruandaan Kigali Masterclass -kurssille ja suunnitteli julkisen rakennuksen paikallisen kyläyhteisön ehdoilla. Laurila lähti Shanghaihin vaihtoon. Sustainability Thinking -nimisellä kurssilla hän sai idean applikaatiosta, joka kertoisi kuluttajalle juomaveden laadusta ja sen oikeista puhdistusmenetelmistä eri puolilla maailmaa. ”Suomessa olin tottunut juomaan puhdasta vettä suoraan hanasta, mutta Kiinassa vedenlaadussa oli paljon puutteita. Edes pullotettu vesi ei ollut välttämättä riittävän puhdasta.” Palattuaan Suomeen Laurila osallistui ideallaan Suomessa ensimmäistä kertaa järjestettyyn Global Impact Challenge -kilpailuun. Kilpailussa etsittiin 18

Perhe Äiti hammaslääkäri, isä radiologi, LT. ”Vanhemmat ovat olleet aina avoimia sille, mitä lähden tekemään.” Sosiaalinen media 597 Facebook-kaveria, 23 seuraajaa Twitterissä. Koulumenestys Kirjoitti Porvoosta Linnankosken lukiosta kolme laudaturia ja kolme eximiaa. Sai psykologian ylioppilaskokeissa Suomen parhaat pisteet vuonna 2008.

ehdotuksia miljardin ihmisen elämänlaadun parantamiseksi teknologian keinoin. Laurila voitti kisan ja sai palkinnoksi 29 500 dollarin arvoisen stipendin Singularity Universityn Global Solutions -kesäohjelmaan. Viime kesänä hän vietti kymmenen viikkoa Piilaaksossa 77 muun ihmisen kanssa oppien maailman suurimmista haasteista: nälänhädästä, ilmastonmuutoksesta, koulutuksesta ja turvallisuudesta. Ohjelma oli kovatasoinen. Osallistujia kannustettiin perustamaan yrityksiä ja toteuttamaan maailmanparannusideoitaan. Laurilan kämppiksenä oli Shiza Shahid, nuorimman Nobelin rauhanpalkinnon saajan Malala Yousafzain säätiön vetäjä. Laurila oppi myös tutkimaan omaa ammattiaan uusista näkökulmista. Miten uudet materiaaliteknologiat, 3D-tulostaminen, virtuaalitodellisuus ja esimerkiksi vertikaaliviljely vaikuttavat arkkitehtuuriin? ”Tavoitteet olivat ihan eri sfääreissä kuin aikaisemmin. Toisaalta jos ei uskalla ajatella niin isosti, ei niitä asioita koskaan tapahdukaan.” Kokemus opetti Laurilalle, että tärkeitä asioita on edistettävä, vaikka se hirvittäisikin. ”Haluan jatkossakin valita kaikista vaihtoehdoista sen, joka tuntuu merkityksellisimmältä ja haastavimmalta.” ○


”Tieteellinen tutkimus menee hukkaan, jos kukaan ei kuule siitä.”

Matias Heinoa ehdotettiin Aallon toivoksi näillä saatesanoilla: ”Matias on erittäin mukava, rento ja toiset poikkeuksellisen hyvin huomioon ottava tyyppi. Hän pääsee vielä elämässään pitkälle ja tulee muuttamaan maailmaa positiiviseen suuntaan.” ”Olin aika yllättynyt ja todella otettu”, Heino kertoo ensireaktiostaan uutiseen. Hän kun ei ole ”menestyjä” stubbilais-cheekistisesti, vaikka myöntää, että on tehnyt enemmän tutkimuksen saralla jo nyt kuin useimmat opiskelijat koskaan. Arvostettu tiedelehti PlosONE julkaisi lokakuussa Aallon vesi ja kehitys -tutkimusryhmän artikkelin globaalista metsäkadosta. Heino et al. totesi satelliiteista saadun datan perusteella, että koskematon metsä katoaa maailmasta huolestuttavalla tahdilla. Kymmenessä vuodessa metsää on kadonnut 2,5 prosenttia. ”Tutkimustyö kiinnostaa. Olen ollut aina utelias, joten siinä mielessä se sopii minulle hyvin”, Heino pohtii. Heino on keskittynyt opinnoissaan globaaleihin ympäristöongelmiin. Sustainable Global Technologies -studiokurssin kautta hän lähtee keväällä Ugandaan työskentelemään Unicefin kanssa yhteiseen sanitaatioprojektiin. Viime kevään Heino vietti Singaporessa vaihdossa. Vaikka tarkoitus oli mennä sinne opiskelemaan vesi- ja ympäristötekniikkaa, hän viihtyi parhaiten kirjallisuuden ja viestinnän luennoilla. Heino analysoi puoli vuotta Shakespearen sonetteja ja matkusti Singaporesta käsin ympäri Aasiaa. Hän ehti vaihtonsa aikana käydä Malesiassa, Myanmarissa, Thaimaassa, Kiinassa ja Japanissa. ”Kirjallisuuden ja viestinnän opinnot olivat todella erilaisia ja olin niistä ihan liekeissä. Ne olivat aika hyödyllisiä, sillä myös tutkimustyössä on todella tärkeää

Matias Heino (1989) on viidennen vuoden vesi- ja ympäristötekniikan maisteriopiskelija. Työskentelee opintojen ohella Aallon vesi ja kehitys -tutkimusryhmässä, jossa tutkii luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä toimii pääassistenttina Vesi- ja ympäristötekniikka -kurssilla. Heinon ensimmäinen tieteellinen artikkeli globaalista metsäkadosta julkaistiin lokakuussa arvostetussa tiedelehti PlosONE:ssa.

19


pystyä tuottamaan hyvää tekstiä”, Heino sanoo. ”Tieteellinen tutkimus menee vähän hukkaan jos kukaan ei siitä ikinä kuule tai sitä ei oteta mukaan päätöksentekoon. Tieteellisiä tuloksia on syytä viedä päättäjien tietoisuuteen voimakkaammin, sillä päätösten pitäisi perustua tieteeseen eikä intuitioon”, hän jatkaa. Tutkijanuran lisäksi Heino voisi kuvitella olevansa tulevaisuudessa asiantuntijatehtävissä joko jossain järjestössä tai yrityksessä, joka keskittyy ympäristöasioihin ja kestävään kehitykseen. Kiinnostavinta olisi päästä ratkomaan ilmastonmuutokseen liittyviä ongelmia ulkomaille. ”Haluan edesauttaa sitä, että maapallo säilyy hyvänä ja elinkelpoisena.” ○

Järjestötoiminta Vesiturvaa kehitysmaissa edistävän Water Finns -järjestön jäsen. Koulumenestys Heino harrasti pitkään salibandya, ja koulu meni urheilun ehdoilla. Valmistui Pohjois-Haagan yhteiskoulusta salibandylinjalta ja piti kolme välivuotta. Heino tutki kandissaan kuivuuden vaikutuksia ruoantuotantoon ja sai siitä arvosanaksi 5.

Perhe Isä on perinnöllisyystieteen yliopistonlehtori ja äiti informaatikko. Kaksi siskoa ja kaksi veljeä. Sosiaalinen media Ei ole kauhean aktiivinen. Facebook-kavereita on 350, Instagramissa seuraajia 11. Twitterissä hän seuraa vain yhtä ihmistä: ruotsalaista ympäristötutkija Johan Rockströmiä.

Heikki Koponen (1991) on kuudennen vuoden tuotantotalouden maisteriopiskelija, joka valittiin juuri Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajaksi vuodelle 2016. Aikaisemmin hän on toiminut AYY:n edustajistossa ja hallituksessa sekä ollut kiltansa puheenjohtaja.

Elokuinen vaelluspäivä Yllästunturilla oli poikkeuksellisen lämmin ja yhtä kirkas kuin tuore päätös Heikki Koposen päässä: hän aikoisi hakea SYLin puheenjohtajuutta tulevana syksynä. Marraskuisessa liittokokouksessa suomalaisten yliopisto-opiskelijoiden valinta oli selvä. Heikki Koposesta tuli koko syksyn kestäneen kampanjoinnin jälkeen liiton puheenjohtaja. Hänen harteillaan tulee olemaan opiskelijoiden ja korkeakoulutuksen etujen puolustaminen julkisessa keskustelussa aikana, kun juuri niiltä aloilta leikataan ronskilla otteella. ”Seuraavasta vuodesta odotan hirveän vaikeata, opettavaista ja hauskaa. Siitä tulee kauhea ja ihana vuosi.” Puheenjohtajuudesta Koposella on aikaisempaa kokemusta kiltansa Prodekon puheenjohtajana. ”Puheenjohtajavuoden jälkeen olin todella väsynyt. Olin epäonnistunut itseni johtamisessa ja asioiden delegoimisessa, ja kokonaiskuva oli liian iso koska tasapainottelin koulun, töiden ja puheenjohtajuuden kanssa”, Koponen sanoo. Vuosi oli tärkeä ja konkreettinen oppitunti. Sen jälkeen Koponen oppi sanomaan ”ei” ja näkemään 20

paremmin, mikä on olennaista ja mihin kannattaa käyttää energiaa. ”Nyt osaan jättää muille hoidettavaksi sellaisia asioita, joissa he ovat minua parempia”, hän sanoo. ”Minulle on hirveän tärkeää, että ihmisillä menee hyvin ja he pärjäävät siinä mitä tekevät.” Koponen tuntuu pärjäävän monessa asiassa. ”Minut voi tiputtaa monenlaiseen keitinveteen ja saan raavittua sieltä jonkin ajatuksen tai suunnan kasaan. Olen hyvä löytämään olennaisuuksia”, Koponen sanoo. Tulevaisuuteensa Koponen toivoisi merkityksellistä työtä, tasapainoa ja hyvinvointia. Erityisen paljon kiinnostaa ura, jossa hän pääsisi vaikuttamaan jo lukioaikana syntyneeseen intohimoon ilmasto- ja ympäristökysymyksiä kohtaan. ”Hirveän paljon riippuu myös sattumasta, että mitä unelmaa pystyy toteuttamaan.” Vielä pidemmällä tähtäimellä Koponen haluaa, että hänet muistetaan reiluna ja suoraselkäisenä yhteiskunnallisena vaikuttajana. ”Ja lopulta rakkaana ystävänä, aviomiehenä ja isänä.” ○


Järjestötoiminta Prodekon opintovastaava 2012 ja puheenjohtaja 2013. AYY:n edustajiston 1. varapuheenjohtaja 2014 ja AYY:n hallituksen varapuheenjohtaja 2015. Koulumenestys Harrasti kilpasoutua maajoukkueessa. Ylioppilaskirjoituksista hän kirjoitti neljä laudaturia ja kaksi eximiaa. Nyt hänellä on 236 opintopistettä. Perhe Perhe asui Moskovassa, Singaporessa, Hongkongissa ja Istanbulissa ennen kuin asettui Hämeenlinnaan. Hänen isänsä on Huhtamäen johtoryhmän jäsen ja äiti luokanopettaja. Sisko työskentelee King’s College Londonissa politiikan tutkimuksen osastolla. Sosiaalinen media ”Asteikolla 1-5 olen 3,5 aktiivinen.” Facebook-kavereita 1 100, Twitterseuraajia 373. Instagramissa hänellä on kaksi kuvaa ja 265 seuraajaa.

”Riippuu hirveän paljon sattumasta, mitä unelmaa pystyy toteuttamaan.”

21


Kun Katariina Helaniemeltä kysyttiin ensimmäisen opiskeluvuotensa tervetuliaisluennolla, miksi hän haki kauppakorkeakouluun Helaniemi vastasi, että hän haluaa parantaa maailmaa. Luennoitsija räjähti nauruun. ”Olen aina pyrkinyt sinne missä ihmiset ovat minua fiksumpia, sillä se vie itseä myös eteenpäin”, Helaniemi sanoo. ”Maailmalla ymmärretään, että ei tarvitse olla ydinfyysikko tai superkonsultti voidakseen tehdä asioita, vaan asenne ja tekeminen ratkaisevat.” Muutama vuosi sitten Katariina Helaniemi listasi päiväkirjaansa mielestään siisteimpiä suomalaisia paikkoja olla töissä. Silloin niitä olivat ajatushautomo Demos Helsinki sekä Slush. ”Kaverit nauravat, kun teen aina listoja. Ne auttavat fiilistelemään mihin suuntaa haluan mennä seuraavaksi ja hahmottamaan mitä kaikkea on jo tapahtunut”, Helaniemi sanoo. Sen jälkeen muutaman mutkan kautta Helaniemi onkin saanut molempien työpaikkojen nastat kaulukseensa. Helaniemi uskoo, että maailma pelastetaan yritysten kautta. Sen hän kertoo huomanneensa työskennellessään Demos Effectillä energiateollisuuden tulevaisuutta käsittelevässä projektissa. Siellä hän näki, miten yritykset voivat muuttaa maailmaa energiaratkaisuilla paremmiksi niin, että ne myös tuottavat tulosta. Juuri näiden teemojen ympärillä pyörivät kansainvälisen johtamisen CEMS-tutkinnon mainoslauseet iskivät Helaniemeen. Bright Minds. Future Business Leaders. Global Citizenship. Corporate Responsibility. Palaset loksahtivat paikoilleen. ”Opiskelijoilta pitäisikin kysyä, minkä ongelman he haluaisivat maailmassa ratkaista eikä mitä he haluavat tehdä isona. Se saa ajattelemaan ihan uudella tavalla omaa tekemistään”, Helaniemi sanoo. Seuraava ratkaistavana oleva pulma on vähintäänkin yhtä kuumottava kuin maailman pelastaminen: Helaniemen oma tulevaisuus. Valmistumisen jälkeen pitäisi keksiä, mitä haluaa tehdä, missä sitä haluaa tehdä ja löytää sen lisäksi vielä töitä. Pitkän tähtäimen unelmia Helaniemellä piisaa, ja lista näyttää seuraavalta: • Raakamehubaarin perustaminen • Joogaopettajaksi opiskeleminen • Oman yrityksen perustaminen • Luennoiminen Ivy League -yliopistossa • Maailmanparantaminen ○ 22

Katariina Helaniemi (1989) on kauppatieteiden maisteriopiskelija ja työstää parhaillaan markkinoinnin graduaan. Teki kansainvälisen johtamisen CEMStutkinnon Tukholman kauppakorkeakoulussa, ja opintoja on kertynyt sekä Sorbonnen yliopistosta että Lavalin yliopistosta Quebecissa. Kulttuurijaosto KUJin jäsen sekä entinen KY:n kulttuurisihteeri. Työskennellyt Roviolla, Suomen pääkonsulaatissa New Yorkissa sekä liikkeenjohdon konsultointiyritys Demos Effectissä. Oli eduskuntavaaliehdokas Matti Parpalan kampanjapäällikkö ja veti tämän vuoden Slushissa roundtable-tiimiä.

Järjestötoiminta Kulttuurijaosto KUJin jäsen, KY:n kulttuurivaliokunnan jäsen 2011, KY:n kulttuurisihteeri 2012 ja KY:n edustajiston jäsen 2012–2015. Lauloi vuoden 2014 KY-speksissä. Koulumenestys ”Lukiossa olin aika hyvä oppilas. Nytkin pärjään hyvin mutta kauppiksessa ja varsinkin CEMSissä opiskelun eteen saa tehdä enemmän töitä.” Perhe Juristivanhemmat ja kaksi pikkuveljeä. Kaveripiiri Aikaisemmin hyvin Helsinkipainoitteinen, mutta ulkomailla opiskelu ja työt ovat laajentaneet piiriä pääkaupungin ulkopuolelle. Sosiaalinen media Facebook-kavereita 1 311, Instagramissa 391, LinkedInissä yli 500 kaveria.


”Hei Keke, sähän osaat koodata. Mikset lähtisi Piilaaksoon?” Startup life -ohjelman silloinen vetäjä soitti 20-vuotiaalle Kenneth Blomqvistille ja pyysi häntä mukaan harjoitteluohjelmaan. Blomqvist suostui heti. Tietotekniikan opinnot saivat jäädä, kun Blomqvist jo osti lentoja Kaliforniaan ja ryhtyi valmistelemaan muuttoaan. 20-vuotias ohjelmoija on jopa Järjestötoiminta Piilaaksossa poikkeuksellinen. ”Aika AaltoES:n varapuheennuorena lähdin tähän, enkä koskaan törmää kehenkään joka olisi samanikäi- johtaja. ”Kaikki siistit nen”, Blomqvist sanoo. Blomqvistilla on suomalaiset Jenkeissä olivat istuneet AaltoES:n ollut aikaa luoda etumatkaa, sillä hän hallituksessa, joten ajataloitti ohjelmoinnin jo 15-vuotiaana. telin, ettei se voi olla niin Blomqvistin ura ohjelmistokehitkamalaa.” täjänä sai potkua Startup Saunasta. Koulumenestys Startup-piireissä ei pidetty itsestäänAsui 10-vuotiaaksi Belgiasselvyytenä perinteistä reittiä diplomiinsinööristä suoraan vakituisiin töihin, sa. Kävi Helsingin ranskaja ihmisten energia ja kunnianhimo oli lais-suomalaisen koulun ja tarttuvaa. Yrittäjäkulttuurin polttopis- Tapiolan lukion. Kirjoitti teessä tapahtui jotain uutta ja jännittä- ylioppilaskirjoituksissa 2 eximiaa, 2 magnaa ja 2 vää koko ajan. ”Se on hyvä, että ihmiset hypettävät, cum laudea. ”Koulu menee ja ulkopuolisena se vaikuttaa siltä, että tässä sivussa. Välillä tulee täällä tapahtuu paljon. Mutta ihmisten ykkösiä ja välillä vitosia.” Perhe pitäisi myös tehdä ihan oikeita, konkÄiti, isä ja isoveli. Puhuu reettisia asioita jotta voivat muuttaa veljensä kanssa ranskaa. maailmaa.” Sosiaalinen media Blomqvistille tapa muuttaa maail636 Facebook-kaveria ja maa on koodi. Nykyään hän käytän185 Instagram-seuraajaa. nössä elää ja hengittää ohjelmointia. Hän on keväästä asti työstänyt Woltissa firman hallinnollisia työkaluja. Tänä syksynä Blomqvist järjesti Junctionnimisen hackathonin. Hackathonin tarkoituksena on koota ohjelmoijia ja suunnittelijoita yhteen muutaman päivän mittaiseen tapahtumaan koodaamaan sovellus. Pikkuhiljaa myös Blomqvistin perhe alkaa uskoa, että koodaaminen on muuta kuin harrastus. ”Äiti olisi kyllä ylpeä jos valmistuisin kandiksi”, hän sanoo. Tulevaisuudessa Blomqvist näkee itsensä kehittämässä uutta teknologiaa, jota tullaan käyttämään laajasti jonkin aikaa, kuten esimerkiksi itseohjaavia autoja. ”Haluaisin katsoa joskus taaksepäin ja miettiä että siistiä, olin mukana kehittämässä tuota”, Blomqvist sanoo. ○

Kenneth Blomqvist (1993) opiskelee tietotekniikkaa neljättä vuotta. Vuonna 2014 hän oli vuoden Piilaaksossa työharjoittelussa ohjelmistokehittäjänä. Järjesti viime keväänä Junction-koodaustapahtuman. Työskentelee ravintolasovellus Woltissa ohjelmistokehittäjänä ja on yksi yrityksen ensimmäisiä palkattuja työntekijöitä.

23


Koulumenestys ”Me myöhästellään, lintsataan ja ei tehdä koulutöitä tehtävänannon mukaan. Meitä pidetään varmaan ihan doucheina”, sanoo Ulla Donner. Kaveripiiri GRMMXI on kaveripiiri. Lempityökalut Bevel & emboss sekä threshold -kuvanmuokkaustyökalut. Sosiaalinen media Tumblrissa noin 800 seuraajaa, Facebookissa 715 ja Insta­ gramissa 200. Grmmxi.fi. ”Pitäiskö meidän viettää enemmän aikaa Chatrouletissa?” Samuli Saarinen kysyy.

GRMMXI-kollektiivi on vuonna 2011 graafisen suunnittelun opinnot aloittanut luokka. Jäseniä on 13, ja he ovat Ulla Donner, Matts Bjolin, Eevi Rutanen, Antti Kekki, Heidi Mettälä, Samuli Saarinen ja Erik Solin (kuvassa) sekä Tuomas Kortteinen, Kiia Beilinson, Taru Happonen, Noora Ylönen, Nikolai Tiitinen ja Heikki Lotvonen. Kollektiivi on suunnitellut ilmeet muun muassa Näytös ’15-muotinäytökselle, Baltic Circle -teatterifestivaalille sekä Kaiku-klubin torstai-illoille.

Jos GRMMXI-kollektiivin filosofia pitäisi tiivistää, se olisi tämä: Parhaimmat ideat syntyvät vahingossa trollatessa. Ne ilmestyvät silloin, kun useampi ihminen pääsee käsiksi samaan tiedostoon, ja lähtee muokkaamaan sitä sattumanvaraisesti noudattamatta mitään graafisen suunnittelun kultaisia sääntöjä tai tiettyä estetiikkaa. ”Tyylimme on nopea, vapaa ja ärsyttävä”, tiivistää Erik Solin. Samoilla sanoilla voi varmasti kuvailla myös koko GRMMXI-kollektiivia, Aalto ARTSin enfant terriblea. Ennen kollektiivia oli vain kaveriporukka samalta 24

”Meidän tyyli vetoaa kaikkiin kyllästyneisiin designfaijoihin.”

vuosikurssilta, jota yhdisti graafinen suunnittelu. Pian heitä yhdisti yhteinen Tumblr, jossa he jakoivat omia töitään ja perseilivät graafisen suunnittelun äärirajoilla. Kollektiivi heistä hitsautui kuin itsestään, koska yhdessä tekeminen oli niin hauskaa. ”Olemme kuin Al-Qaida: toimimme pienissä soluissa yhteisen sateenvarjo-organisaation alla”, kertoo Eevi Rutanen. ”Kenenkään oma ego tai mikään prestige ei ole työskentelyssä mukana”, Ulla Donner sanoo. Välillä ihmisten oman käsialan tunnistaa ja välillä ei, sillä vaikutteita otetaan kaikkialta.


”Tärkeää on prosessi eikä se miltä se näyttää. Se on täydellinen vastakohta sille miltä perinteinen graafinen suunnittelu näyttää”, Samuli Saarinen sanoo. Kun tekee yhteisen kollektiivisen nimen alla, oman henkilökohtaisen vision toteutuminen ei ole tärkeää. ”Graafisessa suunnittelussa teeskennellään usein, että okei, tämä on kaikista paras punainen maailmassa ja tehdään siitä pyhää”, Donner jatkaa. GRMMXI:lle mikään ei ole pyhää, ja se onkin osa heidän viehätystään. ”Jotkut varmaan kelaa, että tämä on työelämäkelvotonta roskaa. Luulen, että meidän tyyli vetoaa kaikkiin kyllästyneisiin designfaijoihin. Ehkä ne sympatiseeraa tai myötäelää tätä, että ai vitsi olisi kiva tehdä graafista suunnittelua noin”, Saarinen sanoo. ”Tämän kaiken ytimessä on tehdä graafista suunnittelua provosoivasti. Jotkut ottavat sen liian vakavissaan ja loukkaantuvat”, jatkaa Erik Solin. Yksi ryhmän isoimmista asiakastöistä tänä vuonna on ollut teatterifestivaali Baltic Circlen ilmeen uudistaminen. ”Tarjosimme heille sitä, että teemme mitä huvittaa ja työn jälki tulee olemaan mitä sattuu. Ideana oli, ettei siinä tulisi olemaan vain yhtä ilmettä”, Saarinen kertoo. Seuraavaksi kollektiivi työstää omaa näyttelyään ja siihen liittyvää julkaisua. Ryhmänä GRMMXI on profiloitunut epäkaupalliseksi, ja tulevaisuudessa töitä otetaan vastaan sitä mukaan kun niitä tulee. ”Tosi moni tuttu taidealalla kelaa, että meillä menee tosi lujaa ja tehdään tosi paljon rahaa”, Antti Kekki sanoo ja nauraa. ”Aalto-yliopiston tavoitteiden näkökulmasta me ei olla tulevaisuuden toivoja, sillä jos jengi joutuu maksamaan graafisella suunnittelulla vuokransa, niin se ei tapahdu näillä metodeilla”, Samuli Saarinen sanoo. Oikeaksi designtoimistoksi kollektiivista ei vielä ole, sillä silloin pitäisi olla asiakaslähtöinen, ammattitaitoinen ja myydä selkeää lopputulosta. ”Joku ihan tosissaan luuli, että me ollaan uudistamassa Imagea”, Saarinen kertoo. Ensi vuonna tarkoitus on pitää oma palkintogaala vastapainona Vuoden huipuille – Vuoden lippulappuset. ”Sitten voidaan vihdoin palkita vuoden syväys!” Ulla Donner sanoo. ○

Marianne Vikkula (1992) on Slushin varatoimitusjohtaja. Sitä ennen Vikkula on työskennellyt Slushin talousjohtajana ja liikkeenjohdon konsultointiyritys Boston Consulting Groupissa. Hän opiskelee viidettä vuotta tuotantotaloutta. Valittu vuoden aaltolaiseksi urheilijaksi 2013.

Kun Marianne Vikkula asettaa itselleen tavoitteen, hän asettaa sen mahdollisimman korkealle, ja tekee sitten kaikkensa sen saavuttamisen eteen. 23-vuotiaan Slushin varatoimitusjohtajan asenne on kuin kilpaurheilijalla. ”Kilpaurheilu on opettanut minulle yhtä paljon kuin suomalainen koulujärjestelmä. Jos treenaa finaalipaikkaa varten, saavuttaa ehkä juuri ja juuri sen. Jos treenaa voittoa varten, pääsee ehkä vähintään kolmanneksi. Pitää tavoitella aina vähän isompaa kuin mitä onkaan.” Espoolaisen Vikkulan laji on joukkuevoimistelu, jossa hän kilpaili kahdeksanvuotiaasta aina MM-kisoihin 2013 asti. Harjoituksia oli koko peruskoulun ajan viidestä seitsemään kertaa viikossa. ”Kävin pussikaljalla siinä missä muutkin, mutta toki vain harvemmin.” Vielä yliopiston ensimmäisinä vuosina Vikkula toimi joukkueensa kapteenina samaan aikaan kun kävi opiskelijariennoissa. ”Joukkuevoimistelussa valmistauduimme puoli vuotta 2,5 minuutin esitykseen matolla. Laji opetti esiintymään. Nykyään en enää mieti sana sanalta, mitä sanon, kun menen jonnekin puhumaan”, Vikkula nauraa. Kun joukkuevoimistelu jäi, tilalle tuli Slush. Vikkula kiritti itsensä kahdessa vuodessa vapaaehtoisesta talousjohtajaksi ja varatoimitusjohtajaksi. Nyt hän vastaa suurimmasta osasta Slushin yhteistyökumppaneista. Tyypillisenä päivänä Vikkulalla on kolmesta neljään tapaamista firmojen kuten Supercellin, Finnairin, Nokian ja Samsungin kanssa. ”Ja illalla toivottavasti jotain urheilua. Slushissa on sprinttejä: välillä on enemmän aikaansaamista ja tekemistä, välillä taas ollaan täysin off.” Vikkula arvostaa työssään etenkin vapautta tehdä töitä mihin kellonaikaan tahansa, mistä päin maailmaa tahansa. Tärkeää hänelle on myös Slushin arvomaailma eli yrittäjyyteen ja omien ideoiden eteenpäin viemiseen kannustaminen. 25


Yksi Vikkulan esikuvista on amerikkalaisen Teranos-firman 19-vuotiaana perustanut Elizabeth Holmes, joka keskeytti lääkiksen ja rakensi miljardien dollarien arvoiseksi arvioidun firman. Toisin kuin Holmes, Vikkula aikoo suorittaa opintonsa loppuun. Hän ei halua jättää mitään puolitiehen ja suunnittelee elämäänsä vain vuosi kerrallaan. Ensi vuonna luvassa on viisipäiväinen Slush 2016, sitten ehkä jotain muuta. ”Haluaisin että maailma muuttuisi teknologiaystävällisemmäksi. Lakeja pitää kunnioittaa, ja raja asetetaan siihen, mutta haluaisin että mietittäisiin ennakkoluulottomammin, miten teknologiaa voisi hyödyntää eikä vain suoraan torjuttaisi sitä.” ○

”Pitää tavoitella aina vähän isompaa kuin mitä onkaan.”

Järjestötoiminta Toiminut tuotantotalouden kilta Prodekossa tuutorina, juomanlaskijana ja rahastonhoitajana, ollut vuoden AaltoESin hallituksessa ja vetänyt yhden kesän Summer of Startups -ohjelmaa. Koulumenestys Kirjoitti Espoonlahden lukiosta kuusi laudaturia ja yhden E:n. Aloitti tutalla suoraan kirjoitusten jälkeen, valmistui kandidaatiksi tavoiteajassa 2014. Maisteriopinnot hidastuneet hiukan Slushin takia. Vikkula suoritti silti viime keväänä 25 opintopistettä ollessaan jo täyspäivätöissä. Perhe Ekonomivanhemmat, joista kumpikin entisiä KY:n puheenjohtajia. Sisko opiskelee bioinformaatioteknologiaa. Sosiaalinen media 1336 Facebook-kaveria, Insta­ gramissa 550 seuraajaa. 26


Nokkimisjärjestyksessä

SEURAAVA Salaseura Suokanat edistää teekkarinaisten verkostoitumista pitämättä itsestään meteliä. Miten se vaikuttaa teekkarikulttuuriin? TEKSTI ROBERT SUNDMAN KUVITUS ROBERT LÖNNQVIST

V

iime vappuna AYY:n edunvalvonta-asiantuntija Lotta Aarikka kritisoi blogikirjoituksessaan Miten Otaniemi teki minusta feministin kovin sanankääntein Aallon teekkariyhteisön salaseuroja – Sitsimiesliittoa ja Luolamiehiä – jotka kelpuuttavat jäsenikseen vain miespuolisia opiskelijoita. Moni blogikirjoitusta kommentoimassa käynyt teekkarinainen oli itsekin kokenut salaseurakulttuurin syrjivänä. Kaikki eivät olleet kuitenkaan Aarikan kanssa samaa mieltä. Satunnaiset kommentoijat moittivat, että on aivan turha närkästyä, sillä onhan teekkarinaisillakin ikioma salaseuransa – Suokanat. Niin, keitä Suokanat oikein ovat?


Suokanat googlaamalla joutuu pettymään. Salaseuroista Suokanat on selvästi kaikista vähiten tunnettu, sillä hakuosumia ei juurikaan löydy. Se alleviivaa Suokanojen ja Otaniemessä toimivien miesten kerhojen välistä suurinta eroa. Siinä missä vaikkapa Luolamiehet sekä Sitsimiesliitto julkaisevat vappulehtiään ja vaikuttavat tätä kautta merkittävästi yleiseen käsitykseen teekkarikulttuurista, ei kanoilla ole samanlaista roolia. He pysyttelevät piilossa. Tämän myöntää myös taannoin valmistunut, anonyymina pysyttelevä kerhon jäsen, jonka saan päiväkausien pommituksen jälkeen langan päähän. ”Suokanat eivät julkaise lehteä tai pyri sinänsä vaikuttamaan teekkarikulttuuriin. Suokanat on perustettu vastaukseksi tarpeelle naisten verkostoitumiseen tekniikan alalla”, hän kertoo. ”Siinä on vieläkin ihan selvä ero, että millaiset ovat diplomi-insinöörimiesten ja -naisten tulot ja työllisyystilanne valmistumisen jälkeen. Uskon, että tuloeroja voidaan kuroa siten, että me tuemme toisiamme vaikkapa tällaisessa verkostossa. Verkoston jäseniltä on helppo pyytää apua ja tsemppiä, eikä tarvitse välttämättä julkisesti sitten keskustella tällaisista aiheista. Verkostossa se on hitusen helpompaa.” Suokanat on perustettu 1990-luvun alussa. Jäsenmääräänsä he eivät kerro, mutta ”luku on kolminumeroinen”. Mukana on sekä jo valmistuneita että opiskelevia. Kerholla ei ole omia tiloja. Kysyn, millainen sitten on Suokanojen rooli laajemmin teekkariyhteisössä. ”Lähtökohtaisesti roolimme on olla tekniikan alan naisten tukiverkosto”, minulle vastataan. Ulospäin näkyvää yritystä muuttaa opiskelijakulttuuria ei siis varsinaisesti ole. Tämän myönsi myös Suokanojen perustaja, Suomen ylioppilaskuntien liittoa 1990-luvulla johtanut Kristiina ”Lalla” Hartikainen kommentissaan, jonka hän kirjoitti Lotta Aarikan blogitekstiin. ”Opiskelin Otaniemessä vuodet -83-92 ja herrakerhot tulivat tuolloin tutuksi. Näin ne perinteiden jatkajina, enkä voimakkaasti kyseenalaistanut heidän olemassaoloaan. En tee sitä tänä päivänäkään, sillä uskon että myös nämä tahot tulevat muuttumaan, kun aika on kypsä sille.” Hartikainen kertoo kadehtineensa herrakerhoissa nimenomaan verkostojen syntymistä. Siksi Suokanat 28

muodostuikin juuri naisten omaksi salaseuraksi, jossa verkostoidutaan ja jaetaan vertaistukea. Niin hyvä asia kuin se onkin, osoittaa se myös, että Aarikalle Suokanoja vastaukseksi tarjonneet kommentoijat ovat väärässä. He eivät suostu näkemään, että kysymys on muustakin kuin tyttöjen ja poikien kerhoista tai verkostojen syntymisestä. Kysymys on siitä, ketkä rakentavat ja tekevät näkyväksi alan opiskelijoiden kulttuuria. Miehet, naiset vai kaikki yhdessä? Asioita on vaikea muuttaa, jos halua niiden muuttamiseen ei ole. Tähän törmäsi myös AYY:n hallitus, joka sai keväällä herrakerhoista nousseen kohun jälkeen tehtäväkseen selvittää, miten tasa-arvo toteutuu AYY:ssä ja sen piirissä toimivissa yhdistyksissä. Selvityksen tulokset olivat laihat. Hallitus totesi, että kaikkien syrjivien rakenteiden selvittäminen vaatisi huomattavasti laajempaa selvitystyötä kuin mihin resurssit riittivät tänä syksynä. Kaikki AYY:n piirissä toimivat yhdistykset eivät myöskään vastanneet teetettyyn kyselyyn tai osaan sen kysymyksistä, eikä niitä voinut siihen pakottaakaan. Muun muassa Luolamiesten ja Julkku-lehden takana toimiva Teekkarikulttuurin Tuki ry jätti vastaamatta tiedusteluun siitä, missä suhteessa yhdistyksen toiminnassa on mukana miehiä ja naisia. Vastausta ei herunut myöskään siihen, miten yhdenvertaisuus voisi jatkossa toteutua paremmin. Tämä siis siitäkin huolimatta, että yhdistys saa toimia AYY:n tuella ylioppilaskunnan edullisissa tiloissa. Laki sallii yhdistyksille rajata jäsenensä vaikkapa sukupuolen perusteella, eivätkä AYY:n hyväksymät ohjesäännöt kiellä tällaisten järjestöjen toimintaa tai tukemista. Niin kauan kun ne eivät sitä myöskään tee, on muutoksen lähdettävä opiskelijoista itsestään. Kuinkakohan kauan se mahtaa lopulta kestää? ○

Muutoksen on lähdettävä opiskelijoista itsestään.


29


Ääniä

TEKSTI KRISTIINA MARKKANEN KUVITUS PETRI ANTTILA

painekattilasta

Talousajattelu jyrää sivistyksen. Innovaatiot pitäisi tunkea perseeseen. Mikä on koulutusleikkausten vaikutus tiedeyhteisöihin? Markkinoinnin professori ja Helsingin yliopiston vararehtori vastaavat väitteisiin tutkimuksen tilasta Suomessa. 30


T

oukokuussa suomalaiselta yliopistoväeltä vedettiin matto alta. Hallitus ilmoitti leikkaavansa 300 miljoonaa euroa suomalaisesta korkeakoulutuksesta. Poliittinen valta oli vaihtunut ja kääntänyt mennessään akateemisen arvomaailman päälaelleen. Leikkausten keskellä tutkijat ja professorit ympäri maata menettivät viimeisetkin rippeet ammatillisesta turvallisuudentunteestaan. Tässä jutussa Helsingin yliopiston vararehtori, englannin kielen professori Anna Mauranen ja Aalto University Executive Educationin toimitusjohtaja, markkinoinnin professori Pekka Mattila pohtivat oletuksia siitä, miltä tuntuu olla tutkija Suomessa juuri nyt.

HALLITUKSEN PÄÄTÖS LEIKATA KOULUTUKSESTA SATOJA MILJOONIA EUROJA ON HUONO. Koulutus on perinteisesti ollut ässä Suomen hihassa. Suomalaiset ovat vuosi toisensa jälkeen sijoittuneet korkealle kansainvälisissä peruskoululaisten menestystä mittaavissa PISA-vertailuissa. Tänä vuonna Helsingin yliopisto sijoittui sadan maailman parhaan yliopiston joukkoon sijalle 67 Shanghain vuosittaisessa kartoituksessa. Se on korkein suomalainen sijoitus koskaan. Kun Sipilän hallitus julkaisi keväällä korkeakoulutusta koskevat leikkauspäätökset, monet kokivat tulleensa petetyiksi. Koulutus, jota oli niin pitkään pidetty tärkeänä voimavarana, tuntui menettävän merkityksensä hetkessä. ”Ensimmäinen reaktioni oli täysi shokki”, Anna Mauranen sanoo. ”Tämä on lyhytnäköistä ja tyhmää politiikkaa”, Pekka Mattila toteaa. ”Oli todella yllättävää, että koulutuksesta leikataan näin dramaattisesti maassa, joka on aina uskonut korkeakoulutukseen ja korkeaan osaamisen tasoon. Yhtäkkiä koulutus ei ansaitsekaan tärkeää asemaa koko yhteiskunnassa”, Mauranen jatkaa.

Maurasen mukaan kyseessä on perustavanlaatuinen muutos Suomen poliittisessa ajattelutavassa. Koulutuksesta on pitkään leikattu vähän kerrallaan, mutta se on silti nähty investointina, ei kuluna. Tänä vuonna ääni on muuttunut kellossa radikaalisti. ”Pelkään, että perustutkimuksen merkitystä ei näissä olosuhteissa ymmärretä. On hidasta ja nopeaa tutkimusta. Nopealla on helppo saada konsulttikeikkaa. Mutta jos ei ole hidasta tutkimusta, ei ole soveltavaa tutkimusta. Tutkimuksen poliittinen ohjaus on suuri vaara. Säästäminen olisi tosin pitänyt tehdä ilman näitä pakkotoimiakin niin, että vanhat resurssit olisi kohdennettu tehokkaammin sinne, missä asioita saadaan aikaan”, Mattila sanoo. ”Nyt on selvästi vallalla poliittinen johtamisajatus, jonka mukaan voidaan tehostaa leikkaamalla. Sipilähän lausui yliopiston lukuvuoden avajaisissa, että niukkuudesta syntyy luovuutta. Voiko sitä sen selkeämmin sanoa?” Mauranen kysyy. Eipä juuri. Sipilä ei saanut puhettaan lopetettua keskeytyksettä. Kun pääministeri yritti sanoa ”asennekysymys”, hänen päälleen huudettiin ”koulutuskusetus”.

TUTKIJAT OVAT OLOSUHTEIDEN PAKOSTA PAINEKATTILASSA. Tehottoman resurssien käytön ja huonosti kannattavan tutkimuksen keskiössä ovat korkeakoulujen ja yliopistojen tutkijat. Monille he edustavat laumaa huonoryhtisiä, villapaidoissaan laitosten käytävillä haahuilevia hampuuseja. Se on harhakuva, josta on päästävä eroon. ”Nyt pyrkimyksenä on tuottaa entistä parempaa ja kilpailukykyisempää tutkimusta entistä nopeammin olosuhteissa, joissa kilpailu tutkimuksen edellytyksistä ja meriiteistä kiristyy ja resurssit pienenevät. Totta kai tutkijat ovat hirveän kireällä”, Mauranen toteaa. Sekä vararehtori Mauranen että toimitusjohtaja Mattila näkevät, että kaupallinen vire häiritsee välillä tutkimukseen 31


liittyvää keskustelua. ”Isoimmat tutkimushaasteet, kuten ilmastonmuutos ja vanheneminen, ovat ensisijaisesti yhteiskunnallisia aiheita. Kaupalliset äänet ovat korostuneet tässä keskustelussa, kun taas niitä tärkeämmät yhteiskunnalliset haasteet ovat jääneet pimentoon”, Mattila pohtii. Olkoonkin, että kaupallinen ääni on paikoin yhteiskunnallista voimakkaampi, se ei Mattilan mukaan tarkoita sitä, että Suomessa tutkijoihin kohdistuisi kohtuuttomasti paineita. ”Mielestäni on pelottavaa, että suomalaiset yliopistotutkijat ovat niin sisäänpäin käpertyneitä ja paikallisia etteivät tiedä, millaisia paineita muualla on. Mikä tahansa muu arvostettu yliopisto maailmalla on painekattila. Enkä tarkoita sitä, että ilmapiiri on ’tulos tai ulos’. Tarkoitan, että muissa huippuyliopistoissa on voimakkaasti se tunne, että pitää saavuttaa jotain tietyssä vaiheessa uraa, jotta voi edetä seuraavaan vaiheeseen”, hän toteaa. ”Mutta jos painekattila on suomalaiselle tutkijalle se, ettei hän saa palloilla yliopistolla vapaasti 15 vuotta raapustellen jotain täysin sekundaarista, jota kukaan ei lue, edes oma mummo… no, sitten se on.” Samaa sanomaa Mattila painotti myös Facebookissa jakaessaan artikkelin Alexander Stubbiin kohdistuneesta mielenosoituksesta. Stubb piti marraskuun puolivälissä puheen Helsingin yliopiston 375-vuotisjuhlavuoden päätöstapahtu­ massa. ”Surullista. Jos mielestään lupaava tutkija jaksaa ja malttaa osallistua debiiliin mielenilmaukseen, ei se luottamus omaan tutkimukseen lopulta taidakaan olla kovin vahvaa. Oikeasti kansainvälisen tason tutkijoille on aina rahoitusta, töitä ja mahdollisuuksia.”

ELINKEINOELÄMÄN EI TULISI PUUTTUA YLIOPISTON TEKEMÄÄN TUTKIMUKSEEN. Marraskuussa 80 akateemikkoa, professoria, yliopiston johdon jäsentä ja tutkijaa eri yliopistoista allekirjoitti vetoomuksen koulutusleikkausten perumiseksi. Marraskuun manifestiksi kutsutussa asiakirjassa painotetaan, ettei elinkeinoelämän päättäjien

tulisi pyrkiä vaikuttamaan tutkimukseen tai sen suuntiin. ”Tuota hokee juuri sellainen joukko ihmisiä, joka ei oikeasti ymmärrä, miten maailma toimii”, Mattila huokaa. Hän korostaa, että elinkeinoelämän päättäjät ovat vaikuttaneet menneisyydessä ja vaikuttavat luultavasti vielä vahvemmin tulevaisuudessa siihen, mihin yliopistoihin ja korkeakouluihin tutkimusrahoitusta kanavoidaan. ”Elinkeinoelämän ihmiset vaikuttavat tutkimukseen paljon pelottavammin silloin, kun he eivät ole mukana yliopiston päättävissä elimissä. Sehän on mahdollisuus myös, että rahoitus kanavoituu kokonaan yliopiston ulkopuolisille toimijoille esimerkiksi erilaisiin sektoritutkimuslaitoksiin”, Mattila sanoo. ”Mielestäni on lyhytnäköistä, vahingollista, lapsellista ja kaiken kaikkiaan älyllisesti köyhää ajatella, että elinkeinoelämän ja yliopiston välillä olisi jokin vastakkainasettelu.” Sipilän hallituskaudella koulutukseen ja oppimiseen kohdistuu kärkihanke, jonka avulla pyritään kompensoimaan leikkauksien tekemää vahinkoa. Sen tavoite on parantaa elinkeinoelämän ja yliopiston välistä yhteistyötä. Pekka Mattilan mukaan ongelma ei ole yhteistyö, vaan pikemminkin kyvyttömyys tehdä sitä. ”Yliopistolla on ollut kymmeniä vuosia aikaa oppia tekemään yritysyhteistyötä. Selvästikään ei ole syntynyt luontevaa tapaa toimia yhdessä. Yliopistolla on oma tapansa harrastaa dialogia. Jos yliopiston tuotoksia kritisoidaan, se vastaa, että te ette ymmärrä mitään. Jos ne taas otetaan hyvin vastaan, yliopisto kehrää kuin hyvin syönyt kissa. Se ei ole dialogia eikä yhteistyötä”, Mattila toteaa. Hän vertaa yliopistoa uhmakkaaseen murrosikäiseen, jolta on takavarikoitu rinnakkaiskortti: se kapinoi viimeisillä voimillaan oman autonomiansa turvaami-

Kannattaa mennä takaisin kammioon ja lukea vähän Snellmania.


seksi – todennäköisesti turhaan. ”Tutkijakoulutuksen saanut ihminen ei voi loogisesti tulla siihen johtopäätökseen, että kieltää elinkeinoelämän toimijoita tulemasta yliopiston hallitukseen”, Mattila summaa. Mauranen sen sijaan seisoo vakaasti sen takana, ettei elinkeinoelämän tulisi vaikuttaa siihen, mitä yliopistoissa tutkitaan. ”Se, mitä pitää tutkia ja minkälaisten tutkimuskysymysten avulla tutkitaan, on meidän, tutkijoiden, asiantuntemustamme. Tutkimukseen voi antaa ideoita ja ehdotuksia, mutta sitä ei missään tapauksessa saa rajata”, hän toteaa.

INNOVAATIOPOLITIIKKA EI OLE TUTKIMUKSELLE SOPIVA PERUSTA. Tutkimukseen kohdistuvat ulkoiset paineet ja tulostavoitteet nostavat esiin kysymyksen tutkimuksen luonteesta ja siitä, mikä ylipäänsä tutkimukselle on mahdollista. Yhtäältä poliitikot peräänkuuluttavat innovaatioita, kaupallisesti sovellettavaa ja

helposti tuotteistettavaa tutkimusta. Toisaalta missä tahansa tutkimuksessa sataa hutia kohden on usein vain yksi osuma, eikä sitäkään pysty tuotteistamaan. Siksi erityisesti innovaation käsite vaatii Maurasen mielestä uudelleenmäärittelyä tutkimuksen kontekstissa. ”Monille innovaatio tarkoittaa sitä, että kehitetään jokin täysin uusi tuote, joka voi olla sovellus tutkimuksesta. Tutkimusta kutsutaan innovatiiviseksi silloin, jos se on keksinyt uuden ongelman, ajatuksen tai kysymyksenasettelun. Ja tässä puhutaan vähän ristiin: innovatiivinen tutkimus ja ajattelu on hyvästä, mutta se ei aina johda sovellettavaan tulokseen”, hän sanoo. ”Vastuullinen yliopisto suojelee tiedon tuottamisen ydintä, johon kuuluvat humanistiset aineet. Niillä ei välttämättä ole skaalattavaa panos-tuotos-suhdetta ja hyvä niin”, Mattilakin toteaa. ”Olen silti sitä mieltä, että innovaatioita tarvitaan. Niiden kehittäminen ei kuitenkaan ensisijaisesti voi olla tutkijoiden kontolla”, Mauranen sanoo. Silloin elinkeinoelämän toimijoiden ja yliopistoväen

PEKKA MATTILA (s. 1978) • AaltoEE:n toimitusjohtaja, tutkija ja markkinoinnin professori Aaltoyliopiston kauppakorkeakoulussa. • Helsingin juhlaviikoista vastaavan säätiön hallituksen puheenjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuuston varajäsen. • Valtiotieteen maisteri Helsingin yliopiston sosiologian oppiaineesta, liikkeenjohdon Executive MBA -tutkinto London Business Schoolista. • Väitellyt valtiotieteen tohtoriksi Helsingin yliopistosta. • Julkaissut useita kirjoja erityisesti strategisesta johtajuudesta ja markkinoinnista. • Mattilan toimistossa kehystetty omakuva.

33


tulisi lyödä viisaat päänsä yhteen – tosin omilla ehdoillaan. ”Toki voidaan tehdä yhteistyötä, mutta on parempi, että kumpikin toimii omalla logiikallaan. Ei voi olla niin, että tutkijat yrittävät ennakoida, mikä myy. Bisnes osaa bisnestä ja tutkimus osaa tutkia. Kyllä ne yhteistyöllä löytävät uusia ratkaisuja, jotka voivat johtaa innovaatioihin”, Mauranen toteaa. Mistä näitä innovaatioita kannattaisi lähteä hakemaan? ”Täällä haaveillaan edelleen uudesta Nokiasta ja on hienoa, että on paljon sen klusterin osaamista. Mutta jos halutaan perustutkimusta, josta syntyy nopeasti sovellettavaa tutkimusta, josta taas saadaan nopeasti liiketoimintahyötyä – silloin kannattaa mennä esimerkiksi terveydenhuollon puolelle. Suomi on mahtava laboratorio, maa ikääntyy käsiin, ja siitä pitäisi ottaa hyödyt irti”, Mattila pohtii. ”Suomeen tarvitaan huippututkimuksen keskittymiä, joissa lahjakkaat tutkijat voisivat kokoontua ja verkostoitua. Tutkijat arvostavat vahvoja kollegoita, uudenlaista tutkimusta ja poikkitieteellistä yhteistyötä. Jotta saisimme tänne lisää 34

osaamista, meillä pitäisi olla houkuttelevia tutkimuskeskuksia”, Mauranen sanoo. Mauranen ja Mattila eivät pidä innovaatiopuhetta täysin vastenmielisenä, toisin kuin osa yliopistoväestä. Alkusyksystä Porthaniaan ripustetusta ”TyönANNA MAURANEN (s. 1949) täkää innovaatiot perseeseen• Helsingin yliopiston vararehtori, engne” -mielenosoituslakanasta on lannin kielen professori, tutkija. muodostunut symboli joidenkin • Yliopiston tulevaisuutta kartoittavan tyytymättömien opiskelijoiden Visio400-työryhmän puheenjohtaja. mielipahalle. Vuoden mittaan • Filosofian maisterintutkinto Helsingin lause on pullahtanut pinnalle yliopistosta. aina silloin tällöin. Pekka Matti- • Väitellyt englantilaisen lingvistiikan tohtoriksi Birminghamin yliopistosta. laa on ärsyttänyt joka kerta. • Julkaissut kymmeniä akateemisia ”Onko tämä ainoa kritiikki, artikkeleita englannin kielestä. jonka koulutettu joukko pystyy • Maurasen toimistossa kulhollinen tuottamaan? Heh heh, diskursFazerin karkkeja. si on tyhmä, puhutaan liikaa innovaatioista. Iskulause oli niin huonoa ironiaa ja halpaa parodiaa, että sillä ei kyllä katsomoa täytetä missään teatterissa. Jos nyt ollaan olevinaan niin yliopistoihmisiä, niin sitten kannattaa mennä takaisin kammioon, lukea vähän Snellmania ja oppia, miten yhteiskunnallisista asioista kannattaa argumentoida”, Mattila laukoo.


LEIKKAUSTEN MYÖTÄ HUIPPUTUTKIJAT JÄTTÄVÄT SUOMEN.

me kanssa täysin ajasta ja paikasta riippumatta. Sillä ei ole enää väliä, missä kukakin fyysisesti sijaitsee”, Mattila toteaa.

Kun arvostettu arabian kielen ja islamin tutkija Jaakko Hämeen-Anttila ilmoitti syyskuussa lähtevänsä Helsingin yliopistosta Edinburghin yliopistoon, paniikki suomalaisten huippututkijoiden aivovuodosta alkoi hiljalleen kyteä. Hämeen-Anttila ilmoitti lähtönsä osasyyksi hallituksen leikkaukset. Kyteminen muuttui aidoksi ahdingoksi. ”On ikävää, jos aivovuotoa tapahtuu. En kuitenkaan itse hätääntyisi. Paniikki on osittain lehdistöpaniikkia. Mediassa ensimmäisinä lähdöstä ilmoittaneet olisivat kyllä lähteneet muutenkin”, Mauranen miettii. ”Yliopistolaiset tietävät täsmälleen, kuinka kauan tehtävän täyttö kestää, kuinka järjettömän monta lippulappua täytetään, kuinka monta komiteaa istuu ja pannullista kahvia juodaan ennen kuin kukaan siirtyy minnekään, edes tutkija Möttönen sapatille Göteborgiin. Tosiasiassa lähdön ja leikkausten ajallinen yhteys on täysi sattuma, jota voi käyttää keppihevosena”, Mattila toteaa. Tutkijoiden lähtö ulkomaille kertoo siis kenties enemmän siitä, että urat kansainvälistyvät kuin siitä, että suomalaisen tutkimuksen huiput haluavat pakoon leikkauksien vaikutuksia. ”Tutkijoiden urat ovat muuttumassa kansainvälisemmiksi. Nykyään oikeastaan kuuluu tutkijan uraan käydä eri maissa, jotta saisi laajempaa kokemusta ja voisi yhdistellä näkemyksiä eri tutkimusperinteistä ja ajattelutavoista. Liikkumavaraa on paljon moneen suuntaan. Tällöin aivovuotokaan ei tarkoita sitä, että kaikki fiksut tutkijamme lähtevät toisiin maihin ja jäävät sille tielle”, Mauranen pohtii. Mattilan mielestä taas on miltei yllättävää, että tutkijat ovat jaksaneet roikkua Suomessa näinkin pitkään. Monien tutkijoiden vaikuttavuus Suomessakin on lisääntynyt ulkomaille muuton jälkeen. ”Eikö aivovuoto ulkomaille ole aivan mahtava juttu? Tutkimus on nykyään täysin virtuaalista työtä. Kun kirjoitamme tutkimuspapereita, olemme koko ajan tekemisissä meilillä ja puhelimitse toistem-

LEIKKAUKSET VAIKUTTAVAT YLIOPISTON TULEVAISUUTEEN. Anna Maurasen on vaikea nähdä leikkauksissa mitään hyvää. Pekka Mattila pitää leikkauspolitiikkaa lyhytnäköisenä ja strategisesti huonona ideana. Silti tilanne antoi yliopistolle instituutiona tarpeellista potkua takalistoon. ”Ainakin tilanne on herätellyt meitä ajattelemaan sitä, mikä yliopisto on ja mitkä sen prioriteetit ovat. Ravistelu tekee aina välillä hyvää, mut en tiedä täytyykö sen olla näin dramaattinen kylmä kylpy”, Mauranen sanoo. Dramatiikasta huolimatta suomalaisella tutkimuksella voisi mennä paljon huonomminkin. Aiempi tutkimusmenestys on luonut vakaata pohjaa yliopistojen ja korkeakoulujen tulevaisuudelle. Nuoria tohtoreita valmistuu yhä enemmän. Suomi on monille tutkijoille houkutteleva kohdemaa: laboratoriot ovat laadukkaita, opetuskuorma ei muserra alleen ja erikoistumisen varaa on. Toki leikkausten myötä koulutuksen luonne muuttunee jatkossa työelämäpainotteisemmaksi ja yliopistojen määrä luultavasti pienenee. Silti yliopiston henkeä on vaikea nujertaa. ”Toivon, että jos tästä kaaoksesta jää jotain hyvää jäljelle, niin se, ettei yliopisto instituutiona tarvitse y-tunnuksia tai hallinnollisia puitteita. Yliopisto on jossain muualla. Se on vähän niin kuin usko: tapa ajatella, toimia ja pyrkiä palvelemaan totuutta niin hyvin kuin vain vajavaiselle ihmiselle on mahdollista. Henkisesti yliopistoon voi kuulua ihminen, joka ei ole koskaan ollut yliopistossa. Se on paljon suurempaa kuin yksittäinen instituutio”, Mattila toteaa. ○

Ravistelu tekee hyvää, mutta täytyykö sen olla näin dramaattinen kylmä kylpy?


RILLIT HUURUSSA TEKSTI ROOSA MURTO KUVITUS JAAKKO SUOMALAINEN

36


EDESSÄSI ON PÖYTÄ JA PÖYDÄLLÄ LASIT. KATSO TARKKAAN. NÄET NIMITTÄIN ASIAN, JOKA TULEE MULLISTAMAAN ELÄMÄSI JOPA ENEMMÄN KUIN INTERNET. Tajusin hiljattain, että elämme historiassa. Oivallus tapahtui startup-tapahtuma Slushissa, missäs muuallakaan. Tiedätte konseptin: kaksi päivää ryysimistä ja ryyppäämistä pukuväen kanssa, joka näyttää muoviset nimilaput kaulassa samalta kuin alle 12-vuotiaat lentomatkustajat. Siellä pistin ensimmäistä kertaa naamalleni virtuaalilasit. Ne kuljettivat minut pois marraskuisesta Suomesta vieläkin harmaampaan paikkaan: pakolaisleirille. Kahdeksan minuutin ajan haukoin henkeä. Ulospäin näytti, että pyörin kypärä ja kuulokkeet päässä maanisesti pientä ympyrää. Itse koin kuitenkin kokonaisen maailman. Kun käänsin päätäni ylös, näin taivaan, ja kun katsoin selkäni taakse, siellä jatkuivat loputtomat telttarivit.

Kyseessä oli YK:n kolmiulotteinen lyhytdokumentti Clouds Over Sidra, joka kertoo pakolaisleiristä Jordaniassa. Videolla 12-vuotias syyrialaistyttö esitteli arkeaan: mutalammikoita, vastapaistettua leipää, tyttöjä pelaamassa jalkapalloa. Vaikka kuva ei ollut kristallinkirkas ja liitoskohdat välillä tökkivät, tuntui, että sen kaiken koki oikeasti itse. Hetket välittyivät kaunistelematta ja suoraan, suoremmin kuin missään toisessa välineessä. Silloin tajusin, että kun 360-asteiset kamerat ja virtuaalilasit lyövät kunnolla läpi, maailma ei ole enää entisensä. Virtuaalilasien kehittämisen buumi alkoi muutama vuosi sitten. 20-vuotias yhdysvaltalainen Palmer Luckey tuskastui lasien uupumiseen ja alkoi rakentaa 37


”NIIDEN KÄYTTÖÖN SOPISI PYÖREÄ HUONE, ETTEI IHMINEN KOLHI ITSEÄÄN.” sellaisia vanhempiensa varastossa. Ja hups: joukkorahoituskampanja toi Oculus Rift -laseille yli 2,4 miljoonaa dollaria. Viime vuonna Facebook osti yrityksen 2,5 miljardilla dollarilla. Vuoden alussa myyntiin tulevalle laitteelle on kehitetty jo satoja sovelluksia. ”Lasien tarkoitus ei ole kopioida tosimaailman lakeja. Niiden tarkoitus on tehdä asioita, joita tekisimme, jos mitkään fysiikan lait eivät rajoittaisi meitä. Kukaan ei tule käyttämään laseja kävelläkseen ympäri virtuaalista parkkipaikkaa”, Luckey kommentoi elokuussa The Wall Street Journalissa. Virtuaalilasien pointti onkin, että kun ne pistää päähänsä, todellinen maailma katoaa. Katse kulkee kuten oikea katse, mutta joko kokonaan luodussa tai filmatussa maailmassa. Se on kuitenkin vasta alkua. Virtuaalitodellisuuden (virtual reality eli VR) rinnalla on nousemassa myös laajennettu todellisuus (augmented reality eli AR). Siinä missä virtuaalilaseissa käyttäjä katoaa toisiin maailmoihin, laajennettu todellisuus lisää asioita tosimaailmaan. Esimerkki: kävelet kadulla ja lasit näyttävät sinulle, kuinka kaukana edellä kävelevä ihminen on ja onko hän sinkku. Kun kokoat hyllyä, viereen ilmestyy haamukäsi, joka näyttää sinulle oikeat vaiheet. Ja jos jalkasi murtuu, lääkäri näkee laseilla suoraan murtuneen luun. Eli kaikki, minkä voi mitata, voi nähdä laseilla. 38

Yhdessä virtuaalisen ja laajennetun todellisuuden lasit mullistavat maailman. ”Jos niiden merkitystä arvioi kokonaisuutena, kyse on suuremmasta muutoksesta kuin nykyiset kännykät ja netti yhteensä”, sanoo tulevaisuudentutkija ja teknologiavisionääri Risto Linturi. Se on paljon sanottu. Linturia kannattaa kuitenkin kuunnella. Kun teknologiakentällä tapahtuu, Linturi seisoo etujoukoissa. Elämäntyönsä teknologian parissa tehneellä johtajalla on laaja kokemus tietotekniikan murroskohdista ja uusien teknologioiden leviämisestä. Hänen mukaansa mullistus on valtava, koska lasit muuttavat ratkaisevasta ihmisen suhdetta fyysiseen ympäristöön. Ajan ja paikan merkitys hälvenee. Vaikka istuisi kotisohvalla, laseilla voi matkustaa ympäri maailmaa tai tavata rakkaitaan. Tietenkin internet on niiden pohjalla, mutta myös sen keksimistä pohjustivat aikanaan muut keksinnöt. ”Muutos ulottuu ihmisenä olemiseen”, Linturi sanoo. Jos laitteita vertaa internetin kehitykseen, olemme nyt Linturin arvion mukaan vuodessa 1993. Muutama vuosi aiemmin oli keksitty www ja internetistä puhuttiin, mutta esimerkiksi yritysten ei ollut hyväksyttävää liittyä sinne. Vuonna 1994 presidentti


”EI ME SILLOIN KÄNNYKÖITÄ KÄYTETÄ TAI NÄPYTELLÄ MITÄÄN HAKUSANOJA.” Ahtisaari julkaisi sähköpostiosoitteensa, ja kaksi vuotta myöhemmin Suomessa käynnistettiin laaja internet-saarnaaminen. Vuonna 1997 samanaikaisia netinkäyttäjiä oli kerrallaan muutamia satoja. Tapana oli, että yhteys avattiin vain pikaisesti ajaksi, jossa sähköpostit saatiin auki. Lasien tulevaisuus kehittyy todennäköisesti paljon nopeammin. ”2020-luvun loppuun mennessä vaikutukset on yhtä isot kuin netin vaikutukset tähän mennessä. Ei me silloin kännyköitä käytetä tai näpytellä mitään hakusanoja”, Linturi uskoo. Samaa sanovat muutkin asiantuntijat. Piilaaksoon keskittyvä teknologiauutissivusto Re/code kysyi tänä keväänä viideltä VR-alan pioneereilta, missä he uskovat tekniikan olevan viiden vuoden päästä. Arviot vaihtelivat siitä, että laitteita löytyy jokaisesta julkisesta tilasta siihen, että koko maailma on yhtä virtuaalitodellisuutta. Yksi arveli, että laite kutistuu yhtä pieneksi kuin silmälasit, ja toinen, että jokainen omistaa lasit. Siis viiden vuoden päästä! Nyt se tuntuu vaikealta uskoa, kun virtuaalilaseja on myynnissä vasta muutama malli. Oculuksen lisäksi keskeisiä valmistajia ovat Samsung, Sony, Microsoft ja HTC. Halvimmat puhelimeen nojautuvat pahvista ja muovista kootut lasit maksavat vain noin 10 euroa.

Samsungin ja Oculuksen yhdessä kehittämää Gear VR:ää myydään parilla sadalla eurolla. ”Laitteet alkavat olla hyvällä tasolla. Oculus on jo kypsänoloinen vehje, kun taas halvat Androidiin liitettävät eivät ihan ymmärrä, mihin pää osoittaa”, Linturi arvioi. Laajennetun todellisuuden laseja sen sijaan ei ole vielä olemassa lainkaan. Niitä kyllä kehitetään kovaa kyytiä. Pisimmällä on Microsoft, joka arvioi laitteiden olevan kuluttajien käsissä viiden vuoden päästä. Nykyiset raakileet ovat vielä kömpelöitä. Hologrammi ilmestyy vain kapeaan osaan näkökenttää ja akunkesto on surkea. Virtuaalilasien ongelma taas on etenkin niiden aiheuttama pahoinvointi. Koska silmä ja korvan tasapainoaisti reagoivat eri tahtiin, monelle iskee laseista matkapahoinvointia muistuttava kuvotus. ”Se on kuitenkin selvää, että laitteet saadaan toimimaan lähes nykyteknologiaa kehittämällä. Mitään tieteellisiä läpimurtoja ei enää tarvita”, Linturi sanoo. Hän uskoo, että tulevaisuudessa kumpaakin tekniikkaa voidaan käyttää samoilla laseilla. Linturi kannustaa suomalaisia hyppäämään kelkkaan ajoissa. ”Ei tarvitse kirittää kuin kaksi vuotta ja olemme kärjessä. Niin käy, kun tarttuu nousevaan juttuun tarpeek39


si ajoissa. Vanhalla alalla pitää opiskella vuosikymmeniä ennen kuin voi yrittää päästä ohi.” Kuulostaa kiehtovalta, mutta myös hieman pelottavalta. Jos jo nyt nukummekin älypuhelinten kanssa, miten pahasti voimme jäädä koukkuun laitteisiin, joilla kaikki tylsä ja kipeä on mahdollista sulkea kokonaan pois? Linturista on selvää, että lopulta osa ihmisistä lakkaa kokemasta reaalimaailmaa ja tilaa netistä letkuilla ruokaa. Virtuaalilasien kanssa kun ei paljoa liikuta tuolista minnekään. ”Niiden käyttöön sopisi pyöreä huone, ettei ihminen kolhi itseään”, Linturi toteaa äänensävyllä, josta on vaikea sanoa, onko hän tosissaan. Ja jatkaa: ”Mutta miten se poikkeaa television ylikatselusta? Osa ihmisistä jää aina koukkuun laitteeseen kuin laitteeseen, oli sitten kyse älypuhelimesta tai tietokonepeleistä. Ainakin virtuaalimaailma on henkisesti aktiivista tekemistä.” Mutta entä oikea pahuus? Virtuaalilasien avulla on mahdollista oppia taitavaksi aseenkäyttäjäksi ja laajennetuilla laseilla nähdä suoraan valtimoiden sijainnin, jolloin partaveitsi väärissä käsissä on entistäkin tuhoisampi yhtälö. Puhumattakaan dystopioista, joissa terroristit valjastavat robotit käyttöönsä ja tuhoavat kaiken elollisen ja... Linturista huolet ovat ymmärrettäviä, mutta hän muistuttaa, että laitteet eivät tee kenestäkään pahista. ”Niin se on ollut aina. Joku keksii aseita, joku luotiliivejä.” Hän itse uskoo, että lasit ennen kaikkea helpottavat arkea ja auttavat tavallisia ihmisiä. Virtuaalilaseissa alkuvaiheen isoimpia käyttötapoja ovat etenkin opetus ja pelikäyttö. Laajennetun todellisuuden laseista on 40

taas hyötyä etenkin lääketieteessä, tutkimuksessa ja kunnostustöissä. Uusista keksinnöistä on aina helppo luoda sekä villejä haaveita että moraalipaniikkeja. Lopputulos tuntuu kuitenkin yleensä aika arkiselta. Jos 20 vuotta sitten alapäätä kutitti kiusallisesti, ainoa tapa saada neuvoa oli kysyä tutuilta tai kävellä kirjastoon. Tietoa oli, mutta valtavan huonosti saatavilla. Jos silloin joku olisi selittänyt, että kämmenen kokoisella värkillä voi sekä katsella muiden genitaaleja, kissoista kuvattuja videoita että ystävien naamoja, se ei olisi kuulostanut lainkaan iPhone 6:lta. Sama pätee nytkin. Voimme toki keksiä mahdollisimman omituisia käyttötapoja uusille laseille, kuten kaduilla käveleviä vaaleanpunaisia elefantteja. Mutta olisiko aikoinaan ollut kuvaavaa sanoa älypuhelinta laitteeksi, jolla voi kantaa tuhansia pinkkien norsujen kuvia? No ei. Jos 20 vuoden päästä tekisimme aikamatkan tähän hetkeen, tilanne olisi suurin piirtein sama. Todennäköisesti silloin tuntuu hämmentävältä, että vuonna 2015 saatoimme tehdä tai ymmärtää yhtään mitään. Että miten pärjäsimme, kun tietoa sai vain arpomalla Googleen pari hakusanaa ja toivomalla parasta. ”Lapsenlapsemme tulevat sanomaan että ’vau, voitteko uskoa, että 2000-luvulla ainoa tapa tallentaa urheilupeli tai perhejuhla oli ottaa siitä stillkuva pienellä ruudulla?’ Elämme suurta muutosta”, nyt 23-vuotias Luckey sanoi marraskuussa CNN:n haastattelussa. Juuri niin. Siksi kannattaa ottaa kaikki ilo irti siitä, että vielä hetken saa kokea, miltä tuntuu elää vanhoja hyviä aikoja. ○


KOLUMNI /

Puhdistustyö on kestänyt pari kuukautta. Matka on ollut rankka ja epäonnistunut melkein joka päivä. Ensimmäinen tavoitteeni oli saada omaan sosiaalisen median virtaan enemmän iloa, kissavideoita ja epäpoliittisia eläinaiheita. Tuttujen poliittishenkisiä päivityksiä jouduin piilottamaan lähes päivittäin. Pakolaisasia aiheutti sen, että ympäri Eurooppaa pompsahteli ihmisiä, joita olin aiemmin pitänyt epäpoliittisina. He pauhasivat ja polarisoituivat nurkkauksiinsa. Purkaukset olivat rajuja, mutta piilottamallahan niistä pääsee! Marraskuun alussa se tapahtui. Näytti todella hyvältä. Luulin onnistuneeni, kun aamulla silmiini tupsahti Suomen Aasiyhdistyksen aasikuvia ja sekalaisia kissavideoita. Edessä lupaava tulevaisuus! Sitten Pariisi, ja ihmiset muuttuivat trikoloreiksi.

KUVA: MIIKKA PIRINEN

PITÄKÄÄ POLITISOITUMISENNE! Epäpoliittisuutta tavoittelevan elämä on yksinäistä. Aloin karttaa tuttavia, joilla on taipumus paasata kovaa tai nälviä hienovaraisesti politiikasta, kirjoittaa Jani Timonen. Pakko päästä eroon politisoituneesta aivomoskasta, ajattelin eräänä yönä. Halusin hävittää elämästäni kaiken politisoituneen. Vietin viime kesän Helsingin Sanomien politiikan toimituksessa, joten vastareaktio oli odotettavissa. Politiikka sinänsä on viettelevää, mutta joka ikisen asian politisoiminen on hölmöä.

Elämä politisoituu, kun taloudessa menee surkeasti. Politisoituminen johtaa siihen, että tutkimustieto ohitetaan. Asiat muuttuvat monimutkaisiksi ja puoliälyllisiksi. Kaikki junnaa paikoillaan, vai mitä Sipilä? Kun antaa politisoitumisen viedä, elämästä tulee sotaa, jossa ei voita kukaan. Kaikki yrittävät vain välttää tappion. Epäpoliittisuutta tavoittelevan elämä on yksinäistä. Aloin karttaa tuttavia, joilla on taipumus paasata kovaa tai nälviä hienovaraisesti politiikasta. Ehkä ystävyys on kuin poliittinen nimitys: pitää hokea samanhenkisiä näkemyksiä tai olet huono ihminen. Toisaalta olen ollut aiempaa enemmän yhteydessä epäpoliittisiin tuttaviin. Sen takia luulen tietäväni jotain betoniharkoista. Poistin puhelimestani uutissovelluksia ja huomasin, että olin aika nopeasti pihalla siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Tuli syyllinen mutta vapaa olo. Vähemmän äkkimielipiteitä, uutisia ja harrastelijapoliitikkoja. Enemmän akryylimaalausyritelmiä, jalkapallotilastoja ja maailman epäpoliittisesti näkeviä ihmisiä. Koska minulla oli kännykkä ja sovellustyhjiö, aloin pelata kännykkäpelejä. Oli hienoa keskustella muiden pelaajien kanssa taktiikoista. Sitten Pariisi, ja ihmiset muuttuivat mustavalkoisiksi. Yritän vältellä politisoituneita asioita vuoden loppuun asti. Ja ei, tämä ei ole politisoitunut kokeilu. Aivan kuten ei ole ruokani, musiikkini tai elämänikään. Vai onko? Kirjoittaja on tietokirjailija, ekonomi, yhteiskuntatieteilijä ja ikiteekkari, joka tarkastelee politiikkaa vaihtelevan turvavälin päästä. Twitter: @janistories 41


KOLUMNI /

KUVA: MIIKKA PIRINEN

LÄHDE JO Tentit voi uusia mutta elämää ei, kirjoittaa Melissa Heikkilä. Minä lähden pois. Lähden tasan kuukauden päästä puoleksi vuodeksi Lontooseen opiskelemaan. Päätös lähteä oli pitkän jahkailun tulos. Olin jo lapsena päättänyt, että karistan Suomen pölyt hartioiltani ensimmäisen mahdollisuuden tullen. Tänä syksynä tajusin, että minun on pitänyt lähteä jo viisi vuotta. Kun mahdollisuus karata tuli, keksin yhä useampia tekosyitä miksi en voinut tehdä 42

niin juuri silloin. Olin juuri rakastunut, koulu oli pahasti kesken, minulla oli uusi mielenkiintoinen työpaikka, tai mitä ikinä. Tosiasiassa pelkäsin. Pelkäsin, että jos lähden, menetän edessäni avautuvan urapolun. Että olisi muka virhe lähteä juuri nyt. Samalla seurasin, kun yksi ystäväni liftasi Kaliforniassa puoli vuotta ja toinen lähti vuodeksi mikronesialaiselle saarelle opettajaksi. Olin aina ajatellut, että minunkin tarinaani kuuluisi vastaavanlainen seikkailu, mutta syksy toisensa jälkeen huomasin, että minulla ei ollut edelleenkään mitään uutta kerrottavaa. Arki oli tyydyttävää, mutta tavanomaista. Pitkästytin jo itseäni tarinoilla siitä, mitä tenttejä olisi luvassa tai että teen paljon töitä. Mikään ei ollut vialla, mutta mikään ei myöskään sytyttänyt. Huomasin tarkastelevani kaikkea passiivis-aggressiivisen linssin läpi ja ajoin ystäväni hulluksi vuodatuksillani. Vihasin maailmaa ja ihmisiä, koska en ollut nähnyt ihmisyyttä tarpeeksi. Lopulta ymmärsin, että ihmisyys ei ollut pilalla vaan minä. Lopetin jahkailun ja tartuin ensimmäiseen mahdollisuuteen tehdä jotain, mitä olin halunnut tehdä aina. Pistin vaihtopaperit vetämään, irtisanouduin töistä ja lopetin pelkäämisen. Konkreettisia virheitä olisi esimerkiksi ryhtyä suonensisäisten huumeiden käyttäjäksi tai antaa kaikki säästöni nigerialaiselle prinssille, ja kaikki muu on soveltamisesta kiinni. Lopulta lähteminen ei tunnukaan niin vaikealta ja pelottavalta. Lontoossa aion viettää viikonloppuja eri museoissa ja näyttelyissä, eksyä suurkaupungissa, mennä spontaanisti teatteriin, ottaa junan Pariisiin ja luultavasti viettää monta pitkää iltaa yliopiston kirjastossa. Niinäkin iltoina varmasti ajan ystäväni hulluksi vuodatuksillani, mutta ainakin minulla on omia tarinoita kerrottavana. Kirjoittaja on Ainon eläköityvä toimitussihteeri, joka odottaa yhä hyväksymiskirjettään Tylypahkaan. Twitter: @melissahei


YOUR CAREER. YOUR ADVENTURE. Ready for an adventure? Our summer internship application period is now open. Read more and apply today: accenture.fi/technologyinternship accenture.fi/consultinginternship

43


KOLUMNI /

Kurssin jälkeen olen kuitenkin tutustunut kymmeniin Helsingissä asuviin irakilaisiin, mennyt mukaan Rikun ja Tunnan Startup Refugees -hankkeeseen ja nähnyt, kun 19-vuotias Muhammed tekee maalin Toukolan Teräksen pelipaita päällä. Vuotta aiemmin eräällä toisella yrittäjyyskurssilla pyydettiin suunnittelemaan yhteiskunnallinen innovaatio. Ryhmäni kehitteli konseptin lastenkirjasta, jolla opetetaan vastuullista elämäntyyliä satujen ja tarinoiden keinoin. Saimme työstämme arvosanaksi 5, mutta kirja jäi kirjoittamatta.

ARVON OPISKELIJA Älä anna ulkopuolisen arvioinnin ohjailla elämäsi suuntaa, kehottaa Johanna Vierros. Järjestin syyskuun lopulla 24 tunnissa urheilutempauksen turvapaikanhakijoille. Saimme mukaan viisi helsinkiläisseuraa, viisi vastaanottokeskusta, kaksi bussifirmaa, Töölön Kisahallin ja Suomen Pakolaisavun. Tempaus oli osa Aallon yrittäjyyskurssin haastepeliä ja toteutimme sen viiden hengen tiimissä. Soitimme vuorokauden aikana 212 puhelua, ja se kannatti. Paikalle tuli 80 osallistujaa ja neljä mediaa, ja tapahtuma uutisoitiin Yle Urheiluruudussa ja Maikkarin kymppiuutisissa. Sain kurssista arvosanaksi 2. Se on huonoin arvosanani Aallosta. 44

Ulkopuolelta arvioitu onnistuminen ei kerro mitään siitä, mitkä aiheet herättävät oman kiinnostuksen. Oman juttunsa voi löytää niiltä kursseilta, jotka pääsee läpi nipin napin mutta jotka raapaisevat tiedostamattoman unelman pintaa. Elämääni ovat toistuvasti ja eniten ohjanneet suoritukset, jotka joku muu on arvioinut huonoiksi. Ne, joista joku toinen on sanonut että hei, et ole tässä kovin hyvä. Esimerkkejä samasta ilmiöstä riittää. Ruotsista kirjoitin laudaturin. Silti visiitit länsinaapuriin rajoittuvat risteilyjen lisäksi pariin hätäiseen viikonloppuvierailuun Göteborgissa ja Lundissa. Ruotsin puhuminen ujostuttaa ja kissa vie kielen vuosi toisensa jälkeen porvoolaisissa juhannusjuhlissa. Pitkää ranskaa luin kymmenen vuotta, mutta kirjoitin siitä lopulta ”vain” C:n. Kirjoitusten jälkeen muutin kuitenkin Montpellieriin ja Toulouseen vuodeksi ja tein kolme vuotta töitä Ranskaan erikoistuneelle matkanjärjestäjälle. Nykyään puhun ranskaa lähes yhtä hyvin kuin englantia, joskus tuntuu että paremminkin. Mikäli olisin antanut kouluarvosanojen ohjailla valintoja, joiden mukaan haluan elää, en olisi ehkä muuttanut Ranskaan tai ryhtynyt yrittäjäksi. Oma onnistumisen tunne on ollut ratkaisevina hetkinä tärkeämpää kuin jonkun muun sanelema menestys. Toisaalta on tärkeä tunnistaa, mistä halu onnistua kumpuaa. Intohimoisen suhtautumiseni takana oli alkusyksystä syttynyt kipinä auttaa pakolaiskriisissä ja ranskan kielen innostukseen syynä serkkujen isän kotimaa. Ehkä juju onkin siinä. Kun itselleen on todistanut, että tätä minun on tehtävä, muiden mielipiteillä ei ole mitään väliä. Kirjoittaja opiskelee Creative Sustainability -ohjelmassa.


Oi niitä aikoja

Aallon alumnit muistelevat opiskeluaikojaan. TEKSTI STELLA KALLIONPÄÄ

KUVAT MATTI ALAHUHDAN KOTIALBUMI

Matti Alahuhta opiskeli Otaniemessö tietoliikenne- ja digitaalitekniikkaa 1971–1976. Alahuhta työskenteli Koneen toimitusjohtajana 2005–2014. Tällä hetkellä hän on Aaltokorkeakoulusäätiön ja Elinkeinoelämän keskusliiton hallitusten puheenjohtaja, toimii usean suomalaisen ja kansainvälisen pörssiyhtiön hallituksessa sekä edesauttaa suomalaisten yritysten kasvua ja kansainvälistymistä DevCo Partnersissa.

”Koin opiskelun aika helpoksi, mutta arvosanani olivat keskinkertaisia. Parasta opiskelussa oli uusien asioiden oppiminen. Diplomityössäni Nokialla pääsin esimerkiksi ensimmäisten joukossa soveltamaan digitaalista signaalin käsittelyä Suomessa. Kymmenen vuoden työuran jälkeen minua kiinnostivat erityisesti teknologiayritysten kansainväliset kasvustrategiat, ja tein aiheesta väitöskirjan vuonna 1990. Mieleenpainuvinta opiskeluajoissa olivat kesätyöt, koska niissä näki, mitä työelämä on käytännössä. Opinnoista jäivät erityisesti mieleen matematiikan professori Riikosen luennot ja tietotekniikan professori Seppo J. Halmeen persoonallinen ote opiskelijoiden ohjauksessa. Opiskeluaikana kaveripiirini koostui enimmäkseen muista eteläpohjalaisista teekkareista. Opiskeluaikaiseen itseeni verrattuna olen myöhemmin pyrkinyt kehittämään itsessäni erityisesti laaja-alaisuutta sekä lukemalla että tutustumalla ihmisiin eri aloilta. Opiskeluaikoina minulla ei ollut juuri muita odotuksia tulevaisuudelle, kuin että saisin kiinnostavan työn. Jälkeenpäin katsottuna näin on aina ollutkin. Elämä on ollut antoisaa myös siitä näkökulmasta, että olen aina onnistunut pitämään hyvän tasapainon työn ja perhe-elämän välillä. Se on ollut minulle tärkeää.”

Suuntaa ensi kesänä eteenpäin. Menestys ja edelläkävijyys eivät tule tyhjästä. Ne vaativat syntyäkseen oikeanlaiset ihmiset, joilla on intohimoa ja rohkeutta pyrkiä määrätietoisesti eteenpäin. Tartu haasteeseen ja hae Nesteen kesäharjoittelijaksi 18.1.–29.2.2016. neste.com/urameillä

45


Miten 2015 meni noin niinku omasta mielestä?

katsoit Sipilän puheen

al o

ä: ä st t a it

sait tentistä vitosen

olit humalassa

pelkäsit, että EU murenee

fantasioit omasta yrityksestä itkit

jaa

teit kuhameemin

pyysit pakasteet pieneen pussiin

ei

kaduttaa

maksoit Tinderistä TEKSTI NICLAS STORÅS 46

kommentoit Sipilän puhetta somessa

nauroit kuhameemille

olet omistaja

erosit Tinderistä

erosit Tindersuhteestasi

kuha meemi valmistuu, voi sen somettaa suosittelit Uberiä kaverillesi


Vuotesi 2016:

koodi kiinnostaa

joit Club Matea

kävit Slushissa

pidit tauon somesta

vuokrasit asuntosi AirBnB:ssä pilkkasit Slushia

pukeuduit haalariin

pukeuduit OnePieceasuun

mietit iltaisin Higgsin bosonia

1 2 3 4 5

1. ÄKKIRIKASTUT Vuosi 2016 tuo sinulle rikkauksia. Rikkaana eläminen ei ole mitenkään liian helppoa, joten muista nauttia kaikin aistein taviselämästä kun vielä voit. Opiskele mahdollisimman paljon, sillä kohta et ehdi. Aikaa voi aina muuttaa rahaksi mutta rahaa ei voi muuttaa ajaksi. Ennen kuin rikastut, nuukaile ja vietä pitkiä lounaita opiskelijaruokalassa. Niihin aikoihin ei enää ole paluuta tulevaisuudessa. 2. VOIMAANNUT SOMESSA Inspiroidut Facebook-sivusta Joka päivä sama kuva Pekka Poudasta moshpitissä ja perustat vastaavanlaisen sivun, johon lähetät joka päivä itsestäsi saman kuvan. Et ole käynyt moshpitissä, joten kuvassa joko seisot hiekkarannalla käsilläsi auringonlaskussa (sama kuva kuin Tinder-profiilissasi) tai istut kesämökin verannalla pienessä sievässä ystäviesi kanssa (sama kuva kuin Tinder-profiilissasi). Päivität ahkerasti Snapchatia ja vedät livelähetyksiä Periscopessa, vaikka sinulla ei juuri ole seuraajia. Selität, että tärkeintä ei ole lopputulos vaan prosessi. 3. LÖYDÄT SISÄISEN KASVUYRITTÄJÄSI Jokainen Slushinsa käynyt tietää, että menestyksen avaimia ovat hymy, jossa suusta loistaa 200 hammasta, uskallus epäonnistua, halu tehdä maailmasta parempi paikka muiden, vaikka köyhien rahoilla ja taito käyttää sanoja ekosysteemi, digitalisaatio sekä natiivi oikeissa käänteissä. Jos kohtaat arkisia haasteita, kuten unettomuutta tai olet tentissä, johon et ole lukenut, tiedät, että sisäinen startuppaajasi keksii ratkaisun. 4. 2016 EI PETÄ Nyt sinun kannattaa tehdä paljon uudenvuodenlupauksia, sillä näyttäisi siltä, että ne kaikki pitävät. Rantakuntoon 2013, 2014, 2015 -lupaukset toteutuvat vihdoinkin vuonna 2016. Syy siihen saattaa tietysti olla se, että olet tänä vuonna kolunnut ahkerasti läpi kaiken, jonka Netflix pystyy tarjoamaan. 5. SUTINAN VUOSI Mitä sitä kiertelemään: seksuaali- ja suhdeelämässäsi on luvassa dynaaminen vuosi. Mittautat markkina-arvoasi tuon tuosta ja saatat jopa vaihtaa suhdestatustasi kesken vuotta. Julkaiset osavuosikatsauksia vuosineljänneksittäin, mutta sukulaisia ei kannata pitää raportoinnissa mukana. ○

47


öölö

ProArte 2

AYY:N NELJÄS EDUSTAJISTO VALITTIIN LOKAMARRASKUUN VAIHTEESSA AYY:n neljäs edustajisto on valittu. Vaalituloksen ja edustajiston kokoonpanon löydät kokonaisuudessaan 50 osoitteesta ayy.fi/vaalit/tulokset. Näissä vaaleissa yhteensä viisi kansainvälistä opiskeli40 jaa nousi edustajistoon varsinaisiksi edaattoreiksi. Edustajiston toimintaa voit seurata edustajistowikistä osoitteessa inside.ayy.fi. Wikistä 30 löytyvät muun muassa edustajiston esityslistat 20 ja pöytäkirjat. Paikat jakaantuivat vaaliliitoittain ja –renkaittain alla olevan mukaisesti. 10 0

Kylterirengas 14

Force Majeure 2

(suluissa muutos vuoden 2013 vaaleihin verrattuna)

Jämerä Ratas 22

50

Vaalirengas: Kylterirengas 14 (UUSI) ForceProArte Majeure 2 (+1) 2 Kylterirengas Otaniemi 6 (UUSI) Kylterirengas Töölö 6 (UUSI)

10

Vaalirenkaiden ulkopuolella olevat vaaliliitot: ProArte 2 (-3) Konergia 4

Luova 4

0

23,60 %

20

22,62%

30

ARTS

36,47 %

42,70 %

Vihreämpi Aalto 6 Aalto Party 1

CHEM 3

Edustajistovaalien äänestysprosentti 30,16 %. Äänestysprosentit korkeakouluittain:

40

Pro Arte 2

SCIsma 6

Voltti 3

Vaalirengas: Aalto for All 7 (UUSI) Aalto Party 1 (-2) Vihreämpi Aalto 6 (UUSI)

48

Polytekarna 2

Aalto for All 7

AYY:n edustajiston 45 jäsentä

Luova 4

29,48 %

Kylterirengas Otaniemi 6

Vaalirengas: Jämerä Ratas 22 (-6) Konergia 4 (-2) Luova 4 (-1) Polytekarna 2 (-1) SCIsma 6 (UUSI) CHEM 3 (UUSI) Voltti 3 (-)

Konergia 4

Pro Arte 2

26,15 %

Kylterirengas Töölö 6

BIZ CHEM ELEC ENG SCI


ARTS BIZ CHEM ELEC ENG SCI

AYY KIITTÄÄ 20

15 RIEMUKASTA 20 VUOTTA 1 6

VUODESTA

JA TOIVOTTAA

49


MAINOS

STARTUP-MEININKIÄ ISON TALON EDUILLA Juho Paaso on ollut kohta 5 vuotta Tiedolla. Nuoren miehen tie on kulkenut koodaushommista myyntiin. Tällä hetkellä Juho toimii myyntipäällikkönä valmistavan teollisuuden asiakkuuksissa. Hän kokee saaneensa Tiedolta sekä ison että pienen talon edut samassa paketissa. ”Opiskelin Aallossa tietoverkkotekniikkaa ja yrittäjyyttä. Tiedolle tulin Generation T -traineeohjelman kautta. Generation T oli varsin positiivinen kokemus. Ohjelmaan otettiin silloin 20 henkilöä erilaisilla taustoilla. Meitä oli 5 koodaria, 5 konsulttia, 5 projektipäällikköä ja 5 myyjää. Kiersimme tutustumassa Tiedon toimintaan eri maissa. Tästä jäi käteen hyvä ylätason käsitys yrityksen koko liiketoiminnasta sekä tiivis kaveriporukka”, Juho sanoo. Ikuisen oppijan unelmapaikka Normaalia työpäivää Tiedolla Juhon on vaikea kuvata, sillä jokainen päivä on erilainen. Yhteistä niille on kuitenkin vuorovaikutus ihmisten kanssa. ”Pidän siitä, miten tässä roolissa pääsee tekemään yhteistyötä laaja-alaisesti erilaisten asiantuntijoiden kanssa. Joka päivä oppii valtavasti uutta.” Matkusteltua tulee jonkin verran, muttei rasitteeksi asti. Skype toimii etäneuvotteluissa.

Tulevaisuutta kirjoittamassa Juho kertoo valinneensa IT-alan, koska se murtaa historiaa ja kirjoittaa tulevaisuutta joka päivä. ”Ei ole kiveen hakattu missä ollaan kolmen vuoden päästä”, hän sanoo. Ajan tasalla pysymisessä auttaa oma aktiivisuus, mutta Tieto tarjoaa myös paljon koulutusta. ”Nyt myyntipositiossa pääsen kouluttautumaan esimerkiksi siinä, miten ihmiset saa ylittämään itsensä. Se on tosi mielenkiintoista täydennystä IT-ratkaisuosaamiselle”, jatkaa Juho. Parhaat puolet samassa yrityksessä Juho kertoo miettineensä pitkään hakeako Tiedolle vai johonkin pienempään softayritykseen. ”Päädyin Tietoon, enkä ole katunut. Täällä yhdistyvät ison talon edut ja toisaalta pienen yrityksen dynaamisuus ja matala hierarkia. Tiedolla johtoryhmä istuu samassa rakennuksessa ja heitä kiinnostaa myös nuorten näkemys asioista. Sellaista ei

iso jenkkiyritys voisi tarjota”, Juho kertoo. Hänen mukaansa nuoriin panostetaan Tiedolla kiitettävästi. Pizzaa, appeja ja perhe-elämää Sovellusten kehitys on Juholle harrastus työn ohessa. ”Pari päivää kuussa työstetään kavereiden kanssa appeja ja tehdään pizzaa sekä jauhetaan kuulumisia scenestä ja yksityiselämästä. Harrastus laajentaa näkemystä uusiin ratkaisuihin, mikä tukee myös päivätöitä”, hän kertoo. Muuten miehen elämä pyörii perheen ympärillä, vaikkapa kitaraa soitellessa pienen pojan kanssa.

ärit tteeksi än äivän pää iä vastaan p ö Ty 9 16:4 als -tiim Large De

11:14 Lounaa lla HR:n kanssa

palaveri 9:38 Aamun eka

50

16:32 Markkinoinnin kanssa kannattaa olla väleissä kahvia tuote13:26 Iltapäivä sa ide päällikö n kans


MAINOS

AVOIMIN MIELIN VERKOSTOITUMAAN Diana Filippovits valmistui Aallon Kauppakorkeakoulusta tänä vuonna. Tiedolla hän on ollut vasta alle vuoden, mutta ehtinyt olla jo monessa mukana. Juuri tehtävien monipuolisuus ja verkostoituminen kiehtovat Dianaa. Aloitin Tiedolla junior liiketoimintakonsulttina. Ensin tein kaupan alan konsultointia, sitten metsäteollisuutta ja nyt suuntaan uusiin tehtäviin norjalaiseen kasvuyritykseen, jonka Tieto hankki. ”Suomen toiminta aloitetaan nollasta. Yrityksen tuote on saanut muualla todella hyvän vastaanoton, joten olen todella fiiliksissä tästä mahdollisuudesta.” Tiedolla verkostoituminen on helppoa. Projektit ovat usein monimutkaisia ja vaativat runsaasti erilaisia asiantuntijoita. Yhdessä tiimissä voi olla jopa 100 asiantuntijaa. ”Mielestäni avoin yrityskulttuuri, Tiedon Open Source Culture, tukee verkostoitumista tehokkaasti. Ihmisiä on helppo lähestyä tittelistä tai asemasta riippumatta. Esimerkiksi uusi työtehtävä Software Innovation:in liiketoiminnan kehittämisen parissa järjestyi nopeasti: ”Se oli yksi puhelinsoitto ja sitten tapaaminen”, hän sanoo. Dianan mukaan myös ulkomailla työskentelyyn kannustetaan ja autetaan esimerkiksi asunnon hankinnassa.

kehottaakin erityisesti kauppislaisia hakeutumaan rohkeasti IT-yritykseen töihin. ”Täällä on niin paljon hommia, joihin koodiosaamista ei tarvita. Yhä tärkeämpää on osata hahmottaa se, kuinka IT tukee asiakkaan liiketoimintaa.” Dianan mielestä niin elämässä kuin työelämässäkin on hyvä oppia nauttimaan jokaisesta päivästä: ”suurten unelmien ja tavoitteiden asettamisen lisäksi olisi myös tärkeää löytää työ, johon on intohimoa ja joka tekee tyytyväiseksi tässä hetkessä”. Hänen mottonsa on ”If a job is worth doing, it’s worth overdoing”.

DIANAN TOP5 TIEDOLLA • • • • •

Nopeasti muuttuva ala Maanläheinen yrityskulttuuri Verkostoituminen ja kansainvälisyys Monipuoliset työmahdollisuudet Mukavat työkaverit

Juhon tavoin myös Diana on Generation T:n kasvatteja. ”Suurin osa meistä oli kaupallisella taustalla varustettuja.” Diana 51


”JOTKUT VARMAAN KELAAVAT, ETTÄ TÄMÄ ON TYÖELÄMÄ­ KELVOTONTA ROSKAA.”

52

Ylioppilaslehti Aino 4/2015  
Ylioppilaslehti Aino 4/2015  
Advertisement