Aino 3/2017 by Ylioppilaslehti Aino

AALTO-YLIOPISTON YLIOPPILASLEHTI

3 / 20 17

Kannen kuvasi Sofia Okkonen

3 / 20 17 Päätoi m it t aja

Emilia Mäenmaa AD

s. 4 -11 Heimon kutsu Kuuden korkeakoulun Aaltoon mahtuu harrastuksien ja opiskelijuuden ympärille muodostuneita ryhmittymiä. Jotkin ovat oman tieteenalan sa sisäisiä niche-kerhoja, toiset kaikista korkeakouluista jäsenensä kerääviä porukoita. Yhtä kaikki, nämä ryhmät osoittavat heimoon kuulumisen pukeutumisensa kautta. Saammeko esitellä: kaiken karvaiset aaltolaiset.

Viivi Prokofjev To i m i t u s s i h t e e r i

Kiira Koskela K i r joit t ajat

Sonia El Kamel, Markus Helaniemi, Juuso Ikola Aleksi Lintunen, Juho Rautiainen, Mikko Rikala Saana Rossi Kuvat

s. 1 2-2 2

Dora Dalila, Touko Hujanen, Taika Mannila, Antton Nuotio, Sofia Okkonen, Mikko Rikala

Kuka pel kää Bangia? /

Kust a nt aja

W h o ’s a f r a i d o f B a n g ?

s. 24 -31 Va i h t o k a u p p a a p e r i m ä l l ä /

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY

Bartering with Genomes

To i m i t u s n e u vo s t o

Anna Brotkin, Hanna Kahranaho, Arja Karhumaa, Tero Kartastenpää, Rosa Nylén, Antti Pikkanen, Anni Rahiala, Aurora Rämö AALTO MAINITTU I l m o i t u s my y n t i

Pirunnyrkki Oy Kari Kettunen puh. 0400 185 853 Erja Lehtonen puh. 0400 185 852

Aalto erosi

Aalto villiintyi

Aalto oksetti

Monien unelmavävy, vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto paljastui pelkäksi ihmiseksi, kun kahden vuoden avioliitto Aallon ja hänen vaimonsa välillä päättyi erohakemuk seen. Otsikoihin päästiin, joskin harmillisesti vain kansallisella tasolla.

Laulaja-lauluntekijä Saara Aalto esiintyi Manchesterin Gay Pridessa niin, että ”sukkahousutkin repesivät”, kuten IL asian muotoili. Upeinta tulevan X Factor Suomen tuomarin esiintymisessä oli kuitenkin se, että myös paikallismedian edustaja the Sun noteerasi asian.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson joutui aaltojen yllättä mäksi matkallaan Tallinnaan, kertoi IS. Anderssonin mukaan aallot keinuttivat laivaa niin, että matkust ajat oksentelivat. Matkapäivänä mitattiin noin 2,7 metrin korkuisia aaltoja, Ilmatieteenlaitokselta kerrottiin.

Pa ino Printall AS / Painos 4500 kpl Ylioppilaslehti Aino PL 69, 01250 Espoo ainolehti@ayy.fi www.ainolehti.fi ISSN 2341-9776 Aino on Aallon y lioppilaslehti. Aino on journalistisesti itsenäin en. Neljä kertaa v uodessa ilmestyvä lehti tavoittaa 15000 kauppatieteiden, taideteollisen ja teknillisten alojen opiskelijaa. Aino on Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen.

PÄÄKIRJOITUS

Va i n p o i k k e u s t i l a n n e vapaut taa V uoden alussa elämä tuli kahden ihmisen

sängyssä hotellihuoneen näköiseksi re-

väliin, mistä seurasi ero. Määräaikaisen

montoidussa makuuhuoneessa ja katsoin

vuokrasopimuksen takia yhteisestä huo-

iltaisin kattoa – kuinka kornia, ajattelin.

neistosta ei kuitenkaan lähdetty noin vain.

Päivisin töissä olin vastuullinen aikuinen.

Neljä seinää, jotka olivat merkinneet kotia,

Päätin palata ystävien nurkkiin.

muuttuivat asunnoksi, jossa säilytettiin

Minulle asunnottomuus tarjosi tär-

tavaroita vuokrasopimuksen loppuun asti.

keän kasvun kokemuksen, mutta myös

Poikkeustilanne tuntui hetken aikaa

romanttisen tarinan. Olin etuoikeutettu.

vapauttavalta. Nukuin ystävien sohvil-

Etuoikeutettu on nimittäin aina silloin,

la, lattioilla, siskonpedissä. Pesin kah-

kun saa vain maistaa toista elämää tie-

den kuukauden aikana hiukseni ainakin

täen, ettei se ole pysyvä tila.

kymmenellä eri sampoolaadulla. Jäi mui-

Ainon avustajat tapasivat Otaniemessä

den päätettäväksi, mitä syön aamiaisek-

Juhanin, jolle koti on häilyvä käsite s. 32.

si, milloin herään ja menen nukkumaan,

Hänen asunnottomuutensa oli työttömyy-

mitä teen iltaisin. Ison elämänmuutoksen

den aiheuttamaa. Minä puolestani olin ko-

äärellä moni ulkoinen asia muuttui yh-

diton vain siksi, että välttelin kiusallista

dentekeväksi. Toukokuussa kirkkauden

yhteiseloa, enkä voinut maksaa samanai-

ja kesän lähestyessä oli helppo loikoilla

kaisesti kahdesta asunnosta vuokraa. Oli

puistoissa vailla rutiineja, koska moni

oma valintani olla menemättä yhteiseen

muukin päästi niistä irti.

asuntoomme, enkä silti kertaakaan jää-

Sitten alkoi väsyttää. Myllerrysten

nyt ilman yöpaikkaa. Olin etuoikeutet-

keskellä tarvitsin yhtäkkiä paikan, jossa

tu, koska sain nukkua rauhassa, syödä

ei tarvinnut olla vieraskorea. Yritin nuk-

ja pestä hiukset joka päivä, vaikkakin

kua hetken vanhempieni luona. Makasin

toisten nurkissa.

T/ W

s. 32-33

EMILIA MÄENMAA

K/ P SEBASTIAN KOSKINEN

Todellisuuteni: Koditon Otaniemessä Juhani Heinonen valmistui sähkö tekniikan dip lomi-insinööriksi ja jäi asunnottomaksi.

KU KA TEKI MITÄ?

Sof ia Ok konen

Aleksi Lintunen

AINOn muotijutun kuvanneella Sofia Okkosella on ollut aikamoinen vuosi. Hän pärjäsi erinomaisesti muotikilpailu Hyèresin valokuvauskategoriassa ja kuvasi keväällä Sauli Niinistön Monocleen. Toukokuussa joku lähestyi Sofiaa Instagramissa. Viestissä luki: hey sofia! so ima get to the point. this is one of my favorite photos, it helped me write a song. Sofia ihmetteli outoja viestejä. Käyttäjällä fe liciathegoat oli lähes 4 miljoona Instagram-seuraajaa. Feliciathegoat oli räppäri Tyler the Creator, joka halusi Okkosen kuvan albumiinsa. Hups. sofia_okkonen

Taloustiedettä kauppakorkeakoulussa opiskeleva Aleksi Lintunen osallistui lehden tekoon haastamalla Miikka J. Lehtosta Aallon ja Suomen tule vaisuudesta. Hän oli myös korvaamaton apu Heimon kutsu -muotikuvajutun toteutuksessa. Aleksi muun muassa lainasi AINOlle Nizzasta ostamansa puhallettavan flamingon, jätti ajokorttinsa pantiksi hakiessaan William K:sta oluttuoppeja lainaan ja poseerasi Rolf Ekrothin suunnittelemassa asussa.

baleksi

R AJA AMME PUKEUTUMISELLAMME TILAA MEIDÄN JA MUIDEN VÄLILLÄ. MUOTIKUVA A JA SOF IA OK KONE N IKUISTI AALLON HEIMOVAATTEITA.

SOFIA OKKONEN TOIMITUS

K/P T/W

Va p p u k u k k a “Muutaman vuoden takainen ajatus haalareiden hankkimisesta artsilaisille ei saanut hyvää vastaanottoa. Järjestäjiä uhkailtiin ja haalareita tilattiin lopulta vain muutamat. Muotoilun ainejärjestö NuDe keksi teettää taiteilijatakit. Kutsumme tätä Vapputakiksi, koska kangas on Vallilan Vappukukka.” Iida Palosuo

Cool Kidz ”KY-Ski on kauppiksen lautailu-, laskettelu- ja extreme-kerho. Baseball-takit ovat eksklusiivisia – niitä on ainoastaan nykyisillä ja entisillä hallituslaisilla.” Viljam Ahdekivi

Koodiväri ”Opiskelijahaalareiden hienous on se, että ne näyttävät yhtä hyvältä ja hirveältä kaikkien päällä. Asiaan vihkiytyneille haalari kertoo kantajastaan paljon. Väri ilmaisee opiskelualan ja haalariin vaihdetulla lahkeella tai hihansuulla voi viestiä seurustelustaan ja kaverisuhteistaan. Merkkien määrä puolestaan korreloi usein kampuksella – joskin harvoin luentosalissa – vietetyn ajan kanssa. Tärkeintä on muistaa, että haalareita ei saa pestä koskaan.” Toimitus

KAIKENKARVAISET

Suur-Hauen kutsu “Salaseura Hankkijat hankkii, sijoittaa, käyttäytyy ja edustaa. Toimintamme on lähinnä kokoustamista. Kokouksissa ei ole kyllä tähän mennessä äänestetty mistään – ääniä on vain kerätty vuosikausia kellottamalla oluita. Edustamme maatalousfirma Hankkijan vaatteissa omissa tapahtumissamme, vappuna ja silliksillä. Tuulipukujen sisällä on asujen edellisten omistajien nimet. Hankkijoihin pääsee, jos Suur-Hauki huomaa, että sinussa on oranssia henkeä.” Saturnusch & Tau-rus

Ikuiset rapujuhlat ”Kerhomme KY-Sail järjestää koulutuspurjehduksia, purjehdusreissuja ja rapujuhlia. Bleiserin saamiseksi on kuuluttava hallitukseen. Itse olen kerhon rahastonhoitaja.” Olli-Markus Savolainen

PERSON OF INTEREST

Kannanotto kankaassa “Mallistoani inspiroi ensimmäinen maailmansota, jossa urheilu yhdisti sotilaita kauheuksien keskellä. Tein vaatteista tarkoituksella kömpelöitä kuvatakseni sitä, kuinka pikkupoikia lähetettiin aikuisten miesten vaatteissa sotaan. Kangasta suunnitellessani katsoin Google Earthista kuvia sodan taistelutantereista, jotka näyttivätkin yllättäen jo valmiiksi camouflage-kankaalta. Kankaan työstämisessä auttoi Aallossa vaihdossa ollut japanilainen kangassuunnittelija Yuki Kawakami. Tämä asu on yksittäiskappale ja näytösversio, joka esiteltiin Aallon tämän kevään näytöksessä.” Rolf Ekroth

H E L I ” B A N G B A N G ” M Ä E N PÄ Ä O N L U O VA N

H E L I ” B A N G B A N G ” M Ä E N P Ä Ä I S A C U LT

L U O K A N K U LT T I H A H M O , J O K A O N M O N I E N

F I G U R E I N T H E C R E AT I V E I N D U S T R Y A N D

TUNNETTUJEN

HENKILÖBRÄNDIEN

IS BEHIND MANY WELL- K NOWN PERSONAL

TA K A N A . V I E R A I L I M M E H Ä N E N KO D E I S S A A N

BRANDS. WE MET HER IN K ALLIO AND

H E L S I N G I N K A L L I O S S A JA PAU K K U L A S S A

PAU K K U L A , T O F I N D O U T W H E R E B A N G

J A S E LV I T I M M E , M I H I N P Ä ÄT T Y Y B A N G

BANG ENDS AND HELI BEGINS.

B A N G J A M I S TÄ A L K A A H E L I .

Valtavat mustat rintaliivit lepäävät keittiönpöydän ruokatuolin selkämyksellä. ”Nämä jäivät Dubai-ystävältä”, nainen nauraa ja heittää ne viereiselle tuolille. Heli ”Bang Bang” Mäenpää avaa asuntonsa suuret ikkunat

Helsingin Kalliossa, vaikka ulkona ei ole erityisen lämmin. Olen hetkeä aiemmin huomannut eteisessä tossut, joista toisessa lukee sana boss ja toisessa lady. Mäenpään collegepaita julistaa kapiteelein BLAH. Mäenpäästä puhutaan tavallisesti ilman sukunimeä, Heli Bang Bangina. Pohkeisiin tatuoitu Bang Bang on hänen henkilö brändinsä olennainen osa, joka syntyi jo 1990-luvulla Mäenpään vetäessä mainoskuvauksia ulkomailla. ”Lounaan jälkeen kuvausporukka jäi lepäilemään liian pitkäksi aikaa. Hei c’mon, let’s shoot, bang bang, minulla oli tapana sanoa”, hän kertoo pienen mutta vaikuttavan valokuvataidekokoelmansa keskellä. Jouko Lehtolan kuvaamat poliisikoirat vahtivat meitä seinältä. Mäenpään omat Venäjältä ja Romaniasta pelastetut Bambi, Leika ja Susha odottavat emäntäänsä maalla. Mäenpäälle itselleen Bang Bang tarkoittaa valokuvausta ennen kaikkea. Kaikki, mitä hän tekee, pyörii jollakin tavalla valokuvauksen ympärillä tai on siitä lähtöisin. Nykyisin se tarkoittaa Aallossa valokuvaajille henkilöbrändäyksen opettamista ja Aalto Executive Educationin Bang Bang -gallerian kuratoimista. Avonaisen ikkunan ääressä Mäenpää tarjoaa Marlboron punaista. Huomaan, että minua jännittää. Kamalasti sanoja: bang bang, boss lady, blah. Mitä niiden takaa paljastuu?

A large black bra hangs off the back of a chair in the kitchen. “A friend visiting from Dubai left this here”, she exclaims whilst laughing and throwing the bra onto a neighboring chair. Heli “Bang Bang” Mäenpää opens the large windows of her apartment in Kallio, despite it not being too warm outside. A moment earlier, I noticed a pair of sandals in the corridor, one spelling out boss – the other lady . Her sweatshirt declares BLAH in capitals. Mäenpää is often referred to without her surname, and instead as Heli Bang Bang. Bang Bang, also tattooed on her calves, is an essential part of her personal brand. It was born in the 1990’s when she ran photography shoots abroad. “It was common for the crew to rest for a little too long after lunch. Hey, c’mon let’s shoot, bang bang, I used to say”, she recalls. We are surrounded by her small but impressive collection of art photography. Police dogs captured by photographer Jouko Lehtola guard our backs. Her own dogs, Bambi, Leika and Susha, rescued from Romania and Russia, are waiting for her at her summer house. Above all, Bang Bang means photography to Mäenpää. Everything she does rotates around photography or is linked to it. Nowadays it means that she teaches personal branding to photographers in Aalto and curates the Bang Bang Gallery located in the Aalto Executive Education premises. In front of the open window she offers me a Marlboro Red. I realize that I am a little nervous. So many words: Bang Bang, Boss Lady, Blah. What is behind them?

T/W

EMILIA MÄENMAA

K/P

TOUKO HUJANEN

K/ T

HECTOR SANTOS

WHO’S AFRAID OF BANG?

M äenpää aloitti yhteiskuntatieteiden opinnot 1990-luvun Tampereella. Vuoden kuluessa hän huomasi haluavansa tehdä jotain luovaa, lopetti opinnot yliopistossa ja kouluttautui mainospiirtäjäksi. Vuonna 1995 Mäenpää pääsi työharjoitteluun maineikkaaseen mainostoimisto SEK & Greyhin ja muutti Helsinkiin. Tarkoitus oli viettää talossa kuukausi. Harjoittelun lopussa esimies harmitteli Mäenpään tulevaa lähtöä. ”Sanoin saman tien, ettei minun tarvitse lähteä.” Kuukausi muuttui yhdeksitoista vuodeksi. ”Kutsun sitä positiiviseksi opportunismiksi”, hän kuvailee liikkeitään työelämässä. Mäenpää suoritti graafisen alan artesaanin tutkinnon oppisopimuksella loppuun ja siirtyi vakituiseksi työntekijäksi mainostoimistoon. Vuoden Art Directorin assistentin tehtävien jälkeen häntä pyydettiin Nokia-tiimiin ja pari vuotta myöhemmin hän siirtyi vastaamaan brändin muoti- ja lifestyle-kategorioiden ilmeestä. Vuosikymmenen lopulla Nokialla meni lujaa – niin lujaa, että Mäenpää oli pian korviaan myöten töissä. Vajaa kolmekymppisenä hän vietti neljä kuukautta vuodessa pelkästään kuvausmatkoilla, joiden välissä yritti suunnitella kaikki kampanjat. ”Oli aika raskasta samaan aikaan keksiä kovan luokan luovia ideoita ja toteuttaa niitä kuvauksissa. Ja todistaa nuorena likkana sekä toimistossa että asiakkaille pystyvänsä siihen”, hän sanoo. Vaikka työelämässä valokuvaus menee kaiken edelle, Heli Bangin todellinen suuri rakkaus löytyy muualta. Uudenmaan Karjalohjalla sijaitsee hänen toinen kotinsa Paukkula. Kuusi vuotta sitten ystävä vinkkasi jyrkästä rinnetontista vetäytymispaikkaa etsineelle Mäenpäälle. Ostohetkellä paikan nimi oli Suvirinne. Hän muutti nimen Paukkulaksi talon kuusikymmentäluvulla rakentaneen Wärtsilän metallimies Paukun mukaan. ”Siellähän voisi kuvata. Ja saunoa!” Mäenpää huudahtaa. Muutaman viikon kuluttua istumme kuvaajan kanssa autossa matkalla kohti Paukkulaa. Valokuvaaja on Mäenpään tuttu – tietysti. Touko Hujanen teki Mäenpään kannustamana vuonna 2014 mesenaatti.me:ssä sanomalehtiteokselleen joukkorahoituskampanjan, joka saavutti tavoitteensa kuuden tunnin ennätysajassa. Kaartaessamme tontille Mäenpää seisoo pihatiellä koiralauman ympäröimänä. Tällä kertaa yllä on neule, jonka selkämykseen on kirjailtu teksti ”work sucks”. Mäenpää tervehtii meitä innostuneesti ja sanoo, että päämökin terassilla odottaa hänen ystävänsä Marika. ”Kaunis, pitkä nainen, olette varmaan tavanneet Coronassa”, hän kuvailee, kun laskeudumme rinnettä kohti rantaa. Kulttuuribaari Corona punaisine lämpölamppuineen Helsingin keskustassa on Mäenpään toinen olohuone. Work sucks -neule sisältää symboliikkaa. Nokia-töiden aikaan Mäenpää kävi burnoutin partaalla. Kun yrityksen liiketoiminta paisui, hajaantui lopulta myös mainoskampanjoiden taiteellinen vastuu ympäri maailmaa. Mäenpää jäi mainostoimistoon tekemään vielä joidenkin suomalaisten brändien, kuten Hartwallin, Valion ja Särkänniemen kampanjoita. Viimeistä hän ei oikeastaan haluaisi muistella. ”Mainonnan tekeminen delfinaariolle on ainoa asia, jota

”Sa noi n sa ma n t ien, et tei m i nu n t a r v it se lä hteä.”

M äenpää initially studied Social Sciences at the University of Tampere in the 1990’s. After a year of studying, she realized that she wanted to do something more creative. She left her program in order to be educated as a commercial drawer. In 1995 she gained an internship in the prestigious advertising company SEK & Grey and moved to Helsinki. At the end of her internship, her superior told her how sorry they were to let her go. “I immediately said that I don’t have to go anywhere.” She was supposed to spend a month in the company. A month turned into eleven years. “I call it positive opportunism”, she says describing her moves in work life. Mäenpää finished her degree in Graphic Design whilst working at SEK & Grey after which, she started there as a proper employee. After working as an Art Director Assistant she was asked join the Nokia team. A couple years later she was charged with the visuals of the Fashion and Lifestyle categories of the brand. At the end of the decade, Nokia was doing well, leaving Mäenpää with a lot of work on her hands. In her late 20s she spent four months out of the year abroad shooting campaigns. Between the trips she had to plan all of the campaigns. “It was pretty rough coming up with high-quality ideas and executing them in shoots. As a young woman, there was pressure to prove to the office and to the customer that I could do it”, she says. E ven though photography means everything to Mäenpää in her work life, her one true love is elsewhere. Her second home Paukkula is located in the area of Uusimaa, near the city of Karjalohja. Six years ago, when Mäenpää was looking for a place to buy, a friend tipped her off on a property with a steep drop. When she bought it it was called Suvirinne. She renamed the place Paukkula (Bang-ville) after Mr. Paukku, a metal worker for Wärtsilä who had built the house in the 1960’s. “We could take the photos there. And maybe heat up the sauna!” she says cheerfully. A few weeks later I find myself sitting in a car with a photographer on our way to Paukkula. Naturally, the photographer, Touko Hujanen is an acquaintance of Mäenpää. Encouraged by her, in 2014 Touko executed the most successful crowdfunding campaign of the crowdfunding platform, mesenaatti. me reaching his goal in only six hours. Curving into the yard, we find Mäenpää surrounded by a pack of dogs. This time she is wearing a cardigan with the words “Work Sucks”. Mäenpää greets us enthusiastically and says that her Marika is also there waiting for us on the deck of the main cottage. “A beautiful, tall woman, you’ve probably met her in Corona”, describing her friend as we descend the slope. The legendary bar Corona downtown in Helsinki with its heat lamps is Mäenpää’s go-to-place in Helsinki. The work sucks-cardigan is symbolic. During her time on the Nokia account, Mäenpää was on the brink of burning out. The company’s business operations expanded, spreading the artistic responsibility of the campaigns around the world. Nevertheless,

17 kadun urallani nykyisenä eläinaktivistina.” Hän miettii hetken. ”Tai ehkä juuri siksi se pitää mainita.” P arhaiten Mäenpää tunnetaan kuitenkin siitä, mitä hän teki mainostoimistouransa jälkeen. Vuonna 2006 hän otti yhdessä SEK & Greyllä työskennelleen kollegansa Anneli Maatraivan

Mäenpää stayed at the agency for some time and worked with Finnish brands such as Hartwall, Valio and amusement park Särkänniemi. The latter she would rather not talk about. “Planning campaigns for the dolphinarium is the only thing I regret in my career, looking back at it as a animal rights activist.” She pauses and thinks. “Or maybe that’s exactly why it should be mentioned here.”

kanssa hypyn kohti tuntematonta, kun he vuonna lähtivät toimiston leivistä ja perustivat kuva-agentuuri Viewmastersin. ”Olimme siihen mennessä kuvanneet maailman huippujen kanssa Pariisissa, Lontoossa ja New Yorkissa”, Mäenpää kertoo. Mainostoimistovuosien aikana karttunut kontaktiverkosto ja näkemys kaupallisen kuvaamisen mahdollisuuksista nosti Viewmastersin puhutuksi ja arvostetuksi agentuuriksi. Maatraiva oli Viewmastersin toimitusjohtaja ja Mäenpää taiteellinen johtaja, joka vastasi kuvaajien portfolioiden rakentamisesta ja yhdisti valokuvaajat ja muut edustamansa luovan alan tekijät kiinnostavien kumppaneiden kanssa. Esimerkiksi muotisuunnittelija Daniel Palillon ja Nokian yhteinen roadshow syntyi hänen ansiostaan. Vuonna 2012 Viewmasters perusti Helsingin Erottajalle Laboratory-gallerian, joka lanseerattiin yhdessä Nokian kanssa. Viewmasters, Laboratory ja niiden yhteyteen perustettu muita luovan alan tekijöitä sparraava Creative Hub muodostivat jännittävän kokonaisuuden, jolla oli Mäenpään mukaan eloisa ja seksikäs imago. 2010-luvun alussa ala oli kuitenkin alkanut jo muuttua. Talouden notkahdettua yritysten mainosbudjetit pienenivät. Kuvaajat alkoivat myydä palvelujaan suoraan toimeksiantajille, jolloin välikädet kävivät tarpeettomiksi. Markkinoille ilmestyneet uudet toimijat tekivät kuvia, videota ja somekampanjoita samalla hinnalla, jonka Viewmasters oli laskuttanut yhdestä still-kuvauksesta. Mäenpää, Maatraiva ja Viewmasters kamppailivat pysyäkseen pinnalla. ”Mietin siinä kohtaa, että jos tämä ei olisi oma yritykseni, ottaisin lopputilin. Teimme epäsuomalaisen päätöksen ja päätimme, että mepä emme syökään kaikkea loppuun, vie itseämme konkurssiin ja vedä kuvaajia kanssamme alas.” Kun Viewmasters lopetti, se tuli kaikille vielä yllätyksenä. Sulkemisen jälkeen vuonna 2013 Mäenpää päätti muuttaa tapansa tehdä töitä. ”Kesti vuoden ennen kuin halusin tehdä yhtään mitään”, hän sanoo. Stressaavaan toimiston pyörittämiseen kyllästynyt Mäenpää halusi olla vastuussa vain itsestään ja riippuvainen ainoastaan läppäristä ja toimivasta nettiyhteydestä. Nyt hän on vapaa viettämään vaikka kaiken aikansa Paukkulassa

H owever, Mäenpää is best known for what she did after her career in the advertising world. In 2006 she took a leap of faith with her colleague Anneli Maatraiva when they left SEK & Grey to start Viewmasters, a photography agency. “By then we had been shooting with the best people in the industry in Paris, London and New York”, Mäenpää says. The acquired contacts and a vision of the possibilities of commercial photography made Viewmasters a hot and respected agency. Maatraiva worked as the CEO of the company with Mäenpää as the Artistic Director in charge of building photographers’ portfolios and connecting them with interesting partners. Clothing designer Daniel Palillo and Nokia’s roadshow is an example of her work. In 2012, together with Nokia, Viewmasters opened Gallery Laboratory on Erottaja, Helsinki. Viewmasters, Laboratory and Creative Hub, which helped other creatives, comprised an ensemble with, according to Mäenpää, a sexy and lively profile. In the early 2010’s the industry started to change. As the economy plunged, so did the advertising budgets of companies. Photographers started selling their services straight to clients, meaning that middlemen like Viewmasters became obsolete. These new businesses offered a complete package of pictures, videos and social media campaigns for the same price Viewmasters charged for for one still photography session. Mäenpää, Maatraiva and Viewmasters struggled to keep their noses above water. “At that point I thought, that if it wasn’t my own company, I’d quit. We did in a way a very non-Finnish move and decided that we wouldn’t eat up all of our savings, go bankrupt and take our photographers down.” When Viewmasters closed its doors, it came as a surprise to everyone. After 2013 Mäenpää decided to change her way of working. “It took me a year before I wanted to do anything”, she says. Fed up of the stressful life of running an office, she wanted to be responsible for only herself and dependent on nothing but her laptop and wifi. Now she is free to spend all the time she wants in Paukkula. So that’s why. Work sucks.

Siis siksi. Work sucks. N eule liehuu Mäenpään harteilla, kun hän esittelee hengästyttävän kaunista Paukkulan valtakuntaansa. Terassilta on jyrkkä pudotus Nummijärven lahteen. Talvisin jäät kiipeävät terassin ohi talon alle. Leika, Bambi ja Shusa kirmaavat rinteessä. Ne säikkyvät ja haukahtelevat, kun kuljemme tiluksilla. Mäenpää näyttää meille vierasmökin, jonka seinällä on kymmeniä ristipistotöitä ja kokoelma posliinisia koiria.

T he cardigan flows off Mäenpää’s shoulders as she gives us a tour of her breathtaking kingdom. There is a steep drop from the terrace to Nummijärvi bay. In the winter the ice climbs past the terrace under the cottage. Leika, Bambi and Shusa frisk around and bark when we walk around the property. Mäenpää shows us the guest house. On the walls there are dozens of cross-stitch works and a collection of porcelain dogs.

”Jos et löyd ä om ia va hv uu k siasi, ka n nat t a a edet ä HL pienest i.”

LÃ&#x2013;

Paukkulassa vietetyn kesän jälkeen Mäenpäällä alkaa syksyllä kurssit Aalto ARTSissa ja Lahden muotoiluinstituutissa. Kun työt alkoivat kiinnostaa Viewmastersin lopettamisen jälkeen, Mäenpää kysyi Aalto-yliopiston valokuvataiteen laitoksen professorilta Jyrki Parantaiselta , haluaisiko tämä ottaa Mäenpään luennoimaan portfolion tekemisestä. Parantainen innostui ideasta, ja pian Mäenpäällä oli käsissään kuuden opintopisteen kurssi. Tänä vuonna hän opettaa henkilöbrändäystä viidettä kertaa. ”Kun tulin pitämään ensimmäistä kurssia, tajusin, että nämä tyypit tarvitsevat minua ihan tosissaan.” Taiteilijoissa ja tutkijoissa henkilöbrändäys aiheuttaa närkästystä, sillä sanalla on kaupallinen ja laskelmoiva sointi. Tekijät saattavat pohtia, etteikö työ voisi puhua puolestaan. Mäenpää myöntää, että markkinointi on monille kirosana, vaikka kyse on omien vahvuuksien löytämisestä ja niiden korostamisesta. ”Unohda sanat markkinointi ja self-promotion ja mieti, että ne ovat vain oman upean osaamisesi tiedottamista muillekin.” Milloin tahansa ei kannata brändätä itseään. ”Jos et löydä omia vahvuuksiasi, kannattaa edetä tosi pienesti ja vaatimattomasti”, Mäenpää sanoo. Hän on hionut muun muassa valokuvaajien Susanna Majurin , Lauri Erikssonin ja Meeri Koutaniemen henkilöbrändejä. Myös

ravintolamoguli Richard McCormick on kääntynyt Mäenpään konsultaation puoleen. Laboratory-galleriassa esitelty Perttu Saksan Echo-näyttely voitti Fotofinlandian. Erityisesti nuoret

kuvaajat ovat lähellä Mäenpään sydäntä. Bang bang -galleriaansa Mäenpää valitsee töitä vain uransa alkuvaiheessa olevilta kuvaajilta.

After spending the summer in Paukkula, Mäenpää will continue teaching in Aalto ARTS and Lahti Institute of Design. After Viewmasters had shut down and Mäenpää had gotten into the mood for working again, she asked Jyrki Parantainen, Professor of Photography at Aalto, if he was interested in allowing her to lecture about building a portfolio. Excited at her suggestion Parantainen brought her on board giving her a course worth six credits to teach. This year will be Mäenpää’s start fifth consecutive year teaching personal branding in Aalto. “When I held my first course I realized how much these people needed me.” Many artists and researchers are put off by personal branding because the term has a commercial and calculated tone to it. She admits that many people despise the term marketing, even though it is about finding and highlighting your best parts. “Forget about marketing and self-promotion and think that it’s about informing others about your great work.” However, one shouldn’t start to do personal branding at any time. “If you don’t know what your strengths are, you should go forward with modesty.” Mäenpää specializes in finding and cultivating the personal brands of talented photographers and people in the creative industry. She has, for example, polished the personal brands of Susanna Majuri, Lauri Eriksson and Meeri Koutaniemi, all photographers. Restaurant mogul Richard McCormick has also turned to Mäenpää for consultation. Presented for the first time in Gallery Laboratory, Perttu Saksa’s exhibition Echo won the Fotofinlandia award. Especially young creatives are close to her heart. She only presents work from photograpgers in the early stages of their careers in her Gallery Bang Bang.

P aukkulassa ilta hämärtyy. Mäenpää ilmestyy kulman takaa collegepaidassa, jossa lukee awesome. Hän on selvästi rentoutuneempi kuin päivällä. Mäenpää on omimmillaan kameran takana ohjaamassa tuotantoa tai sparraamassa kuvaajia. Kun hänet aiemmin istutettiin kuvattavaksi laiturille, itsevarmuus katosi hetkeksi ja suu alkoi käydä tauotta. ”Tuolla asuu rapu-Jussi, ja sieltä hän taitaa tulla veneellään. Vilkutetaanko?” ”Tästä kulmasta tulisi hyvä kuva tai kyllähän sinä varmaan tiedätkin.” ”Tuossa olisi refla ja tuossa diffuusori”, hän jatkaa osoittaen järven pintaa ja taivasta. ”Tämä on kamalaa”, Mäenpää lopuksi toteaa. Myöhemmin kuvaaja vertaa hermostunutta jutustelua haukuntaan, jolla koirat rauhoittavat itseään. Katson Mäenpäätä eri tavalla kuin muutama viikko sitten Kalliossa, jossa sain viiden minuutin pikaesitelmän henkilöbrändäyksen perusteista. Hänen mukaansa henkilöbrändiin kuuluvat itse töiden lisäksi olennaisesti ulkoinen olemus sekä nimi, jolla esiintyy ja porukka, jonka kanssa pyörii. BangBang ja kiharapehko. Corona, Paukkula ja Marika. Kaiut lähipiiristä antavat ymmärtää, että Mäenpään oma henkilöbrändi on elinvoimainen. Kun Mäenpään kursseja käyneet tai hänen kanssaan työskennelleet tuttuni kuulevat tapaamisestamme, kommentit ovat tämänkaltaisia:

T he night falls in Paukkula. Mäenpää appears around the corner wearing a sweatshirt that says awesome. She seems much more relaxed now than earlier today. Mäenpää is at her most natural state when directing a production or helping photographers. Previously, sitting on the deck waiting to be photographed her confidence disappeared and her non-stop blabbering began. “Crab-Jussi lives there. I think he is coming this way. Should we wave to him?” “This angle would make a great photo but you must know that already.” Pointing at the surface of the lake and the sky she says: “This would be a reflector and this a diffusor.” “This is horrible”, she finally admits. Later, the photographer compares the nervous blabbering to dogs that bark to calm themselves down. I see Mäenpää through a new lens, a different one than the last time in Kallio. There she gave me a brief introduction to the basics of personal branding. According to her, a personal brand consists of, in addition to your actual work - your appearance, name and posse. Bang Bang and big curly hair. Corona, Paukkula and Marika. Echoes from my circles give an impression of Mäenpää’s own personal brand being alive and well. When I talk about meeting her, people who have taken her courses or worked

”Täst ä k ul ma st a t ul isi hy vä k uva t a i k yl lä hä n si nä va r ma a n t ied ät k i n.”

”W hen I held my f i rst cou rse I real i zed how much t hese p eople needed me.” ”Heli tuntee kaikki ja kaikki tuntevat Helin.” ”Mä vähän pelkään Heliä.” ”Aina kun on joku juttu kaupungissa, niin käy ilmi, että jaahas Heli on ollut tuossakin mukana.” ”Heli pelastaa katukoiria – ja tällaisia katuvalokuvaajia kuten minä.” Pohdin, missä määrin Mäenpään brändi on tarkkaan harkittu ja suunnitelmallinen. Loikkari mainosmaailmasta käy burnoutin partaalla ja vaihtaa uran pehmeämpään ja merkityksellisempään elämään. Kuulostaa hyvältä tarinalta kerrottavaksi. Mäenpää on itse täysin toista mieltä. ”Kaikki mitä teen perustuu tunteeseen, joten olisi outoa, jos olisin suunnitellut uraani systemaattisesti”, hän pohtii. Henkilöbrändi rakentuu jo olemassa olevalle perustalle – ihmiselle ei siis voi keksiä identiteettiä. ”Bang Bang ja Paukkula tulevat minusta itsestäni. Ne eivät ole mitään harkittua tai rakennettua ja siksi ne ovat myös aitoa.” Olemme saunoneet ja syöneet. Adoptiokoirat pyörivät

with her, say the following things about her: “Heli knows everybody and everybody knows her.” “I’m a little scared of her.” “Whenever you see something cool happening in the city, it turns out that Heli has been a part of it.” “Heli saves street dogs – and street photographers like myself.” I can’t help but wonder how deliberate and calculated her brand is. An exile from the advertising world faces a burnout and changes into a more meaningful life. It makes a good story, doesn’t it? Mäenpää couldn’t disagree more. “Everything I do is based on emotion. It would be strange if I had planned my career systematically.” A personal brand builds on an already existing base – it is therefore impossible to come up with a new identity for someone. “Bang Bang and Paukkula come from me. They are not carefully thought through or constructed and that’s why they are authentic and real.”

23 jaloissa. Säikyinkin niistä tulee makaamaan viereeni. Mäenpää on siihen tyytyväinen, sillä hän etsii parhaillaan Sushalle pysyvää kotia. M arika kertoo, että Paukkula on hänellekin henkireikä. Marikan ja Helin ystävyys on kestänyt melkein kaksikymmentä vuotta, ja he puhuvat toisistaan arvostaen. Marika ei ole ainoa, joka pitää paikkaa rauhan tyyssijana, vaan se on sitä Mäenpään koko ystäväpiirille. Kun hänen ystävänsä Dubaista oli käymässä vuosia sitten, saunassa ei ollut lainkaan ikkunaa. Upeaa järvimaisemaa saattoi tiirailla ainoastaan pienestä raosta seinässä. Mäenpää oli juuri käyttänyt paljon rahaa mökin remonttiin, joten sauna oli saanut luvan odottaa. Ystävä totesi, että jos hän jotain haluaisi omistaa Suomessa, se olisi saunan ikkuna Paukkulassa. ”Hän nosti tonnin käteistä lentokentällä ja kysyi: Onko mulla ensi kesänä täällä oma ikkuna?” Istumme terassilla tuon nimenomaisen ikkunan edessä lämpölamppujen alla. Illan päätteeksi vetäydyn posliinikoirien seuraan vierasmökkiin. Sen ulkoseinään on kiinnitetty katukyltti, jossa lukee ”Corona Street”. ”Ei ole muuten vittu ikävä sinne Coronaan”, Mäenpää sanoi, kun tulimme Paukkulaan. Kyllä täällä silti jotain tuttua on Heli Bang Bangin Helsingin olohuoneesta Corona-baarista – punaiset lämpölamput ja Marika.

We have been to the sauna and eaten. The adopted dogs circle around our feet. The shyest lies next to me. Mäenpää is content as she is looking for a permanent home for Susha. M arika tells us that Paukkula is a life saver for her too. Marika and Heli’s friendship has lasted for almost twenty years and they talk about each other in a respectful manner. Paukkula is not just a haven for Marika but Mäenpää’s whole group of friends. When Mäenpää’s friend from Dubai was visiting Paukkula years ago, there was no proper window in the sauna. The beautiful lake scenery could only be seen from a small gap in the wall. Mäenpää had just finished renovating the rest of the house and decided that the sauna had to wait. Her friend said that if there is something that she would like to have in Finland, it would be a window for the sauna in Paukkula. “She withdrew a grand from the ATM at the airport and asked me if she’d have a window of her own the following summer.” We sit on the terrace in front of the very same window under the heat lamps. At the end of the night I find my way to the guest house with the porcelain dogs. The wall of the house has a sign reading “Corona Street”. “I really don’t fucking miss Corona right now”, Mäenpää said, when we came to Paukkula. However, here is something similar to her second home, Corona bar in Helsinki – the red heat lamps and Marika.

OPISKELE MYÖS RUUMIINKULTTUURIA UniSport on enemmän kuin liikuntaa kuudella kampuksella. Tervetuloa treenaamaan Otaniemeen, Töölöön, Meilahteen, Kumpulaan, Viikkiin ja keskustakampukselle. Syyskuussa UniSport löytyy myös Kluuvista! www.unisport.fi

K/ T

VICTORIA ODUM FIND OUT IF HE WOULD GO BALD OR GET

PÄ LV I K A L J U

SYÖPÄPOTIL AS.

C A N C E R . OV E R T H E PA S T T E N Y E A R S ,

H E LPP OJE N KOTIG E E NITES TIE N SUOS IO

E A S Y AT- H O M E G E N E T I C T E S T S H AV E

O N K A S VA N U T K Y M M E N E S S Ä V U O D E S S A

H A D A D R A S T I C R I S E I N P O P U L A R I T Y,

R Ä JÄHDYSMÄISES TI,

DNA-

E V E N T H O U G H T H E T E S T E R M AY N E V E R

T E S TA A J A E I V O I O L L A V A R M A , K E N E N

KNOW WHOSE HANDS THEIR GENETIC

K Ä S I I N H Ä N G E E N I T I E T O N S A L U O V U T TA A .

I N F O R M AT I O N E N D S U P I N .

” M uista, että et voi unohtaa lukemaasi tietoa koskaan”, lukee

“ O nce you obtain this information, the knowledge is permanent”, states a large-lettered disclaimer inside a yellow box on the website. Next to the text is a button that might change my life if I clicked on it. A simple click reveals whether I have a higher-than-average genetic risk to develop some of the western world’s most feared diseases. How will this new information affect the rest of my life? Do I even want to know? I drag the cursor closer to the button.

TA I

VA I K K A

isolla tekstillä keltaisessa laatikossa sivustolla. Tekstin vieressä on painike, jota klikkaamalla saatan muuttaa elämääni. Painikkeen takaa paljastuu, onko minulla tavallista korkeampi perinnöllinen vaara sairastua joihinkin länsimaiden pelätyimmistä sairauksista. Miten kerran lukemani tieto vaikuttaa loppuelämääni? Haluanko edes tietää? Ohjaan hiirtä kohti painiketta.

K/I

A F I N N I S H M A N S P AT I N A T E S T T U B E T O

S E LV I T TÄ Ä K S E E N , T U L E E K O H Ä N E S TÄ

T/W

SUOM A L A I N E N M I E S SY LK I KOE PUTK E E N

ANTTON

Bartering with Genomes

MARKUS

Va i h t o k a u p p a a p e r i m ä l l ä

HELANIEMI

NUOTIO

V iime vuosikymmenen vaihteessa ensimmäiset yritykset toivat markkinoille helppoja, edullisia ja nopeita kuluttajageenitestejä. Netistä tilattavat ja kotona tehtävät testit avaavat kenen tahansa DNA:n koodattuja tietoja. Markkinoilla on kymmeniä erilaisia testejä. Ne lupaavat paljastaa, millaisia geeneistä riippuvia ominaisuuksia testaajalla on ja esimerkiksi testaajan riskin sairastua erilaisiin sairauksiin. Osa testeistä kertoo myös testaajan sukuhistoriasta ja vaikkapa siitä, mitä reittejä tämän esivanhemmat ovat vaeltaneet Afrikasta vuosituhansien aikana. Testaajan täytyy ainoastaan lähettää palvelua tarjoavalle firmalle hieman sylkeään. Jotkin testeistä lupailevat vielä seikkaperäisempiä tietoja: onko testaajalla tavallista suurempi riski alkoholisoitua, missä urheilulajissa hän on paras, miten kannattaa syödä tai milloin vaihdevuodet alkavat. Eräs firma tarjoaa tietoa siitä, onko testaaja tavallista aggressiivisempi humalassa. Toinen myy 300

A t the turn of the decade, the first companies launched easy, cheap and quick direct-to-consumer genetic tests. These at-home tests, orderable online, shed light on the information encoded in anyone’s DNA. There are dozens of different tests on the market. They promise to reveal what kind of genetic traits the tester has and the risk they have to develop different diseases, for instance. Some tests also give information about the tester’s family history or, for example, which routes his or her ancestors have wandered for thousands of years when venturing out of Africa. The tester only has to send the company offering the service a small amount of his or her saliva. Some tests promise even more detailed information: does the tester have a predisposition for alcoholism, which sport they are best at, how they should eat or when they will start menopause. One company offers information on whether the tester is more aggressive than the average person when drunk.

”Eräs firma tarjoaa tietoa siit ä, on ko test aaja t avallist a aggressiivisempi h u m a l a s s a .”

Another sells an infidelity test for 300 euros, for which a used condom, a scrap of a bed sheet or a pair of underwear is sent in and tested for signs of a stranger’s DNA.

eurolla uskottomuustestiä, jota varten yritykselle lähetetään käytetty kondomi, pala lakanaa tai alushousut, joista etsitään merkkejä ulkopuolisen DNA:sta. K otigeenitestit kuulostavat scifiltä, ja TIME-lehti valitsikin testit ja niiden futuristiset lupaukset vuoden keksinnöksi 2008. Testejä tarjoavat yritykset vakuuttavat mainoslauseissaan, että testien avulla voimme ”oppia tuntemaan itsemme”, selvittää missä ”juuremme todella ovat” sekä ”tuntea itsemme ytimen”. Alan suurimmat firmat tulevat Yhdysvalloista, mutta myös suomalaisia tai testejä tänne markkinoivia firmoja on useita. Suomalaisyritys Medigoo on toiminut alalla jo vuodesta 2007. Pelkän geenitestauksen lisäsi Suomessa toimivat yritykset tarjoavat omien sanojensa mukaan hyvinvointivalmennusta tai apua elintapamuutokseen. ”Me tarjoamme asiakkaillemme mahdollisuutta tietää enemmän itsestään sekä lisätä omaa terveyttään ja hyvinvointiaan”, sanoo Medigoon operatiivinen johtaja Marko Karhiniemi. ”Voimme kertoa esimerkiksi testaajan hapenottokyvystä, lihassolujen nopeudesta ja juuri hänelle sopivasta treenistä tai

A t-home genetic tests sound like sci-fi, and TIME Magazine dubbed retail tests and their futuristic promises the Best Invention of 2008. The marketing phrases of the companies offering these tests assure that the results can help us “learn to know ourselves”, to find out where our “roots truly lie” and to “know our very core”. The industry’s biggest companies are from the United States, but several firms seek out a Finnish market or are Finnish-founded. The Finnish company Medigoo has been in business since 2007. In addition to genetic testing, the companies operating in Finland offer, according to their own words, wellness coaching or guidance on making a lifestyle change. “We offer our clients a chance to know more about themselves and improve their own health and wellness”, says Medigoo’s COO Marko Karhiniemi. “We can tell about a tester’s oxygen consumption, their muscle fiber type, the workout or diet that fits them. We also offer tests that examine risk factors for developing diseases like Alzheimer’s or Parkinson’s, cardiovascular disease or harmful blood clots.” Genetic testing companies seem to promise answers to life’s ultimate questions. Who are you? Where do you and your family come from? And above all: where are you going?

ravinnosta. Lisäksi tarjoamme testejä, joilla voidaan selvittää riskiä sairastua esimerkiksi Alzheimerin tautiin, Parkinsonin tautiin, sydän- ja verisuonisairauksiin tai saada veritulppa.” Geenitestiyritykset lupaavat siis vastauksia elämän suurimpiin kysymyksiin. Kuka olet? Mistä sinä ja perheesi tulette? Ja ennen kaikkea: mihin olet menossa? S uurista lupauksista huolimatta kuluttajageenitesteistä ja niiden hyödyistä on kiistelty siitä asti, kun testit tuotiin markkinoille. Testejä tarjoavat yritykset vakuuttavat testien luotettavuutta, mutta joutuvat samalla korostamaan, että testit eivät korvaa lääketieteellistä diagnoosia. Tulosten perusteella ei esimerkiksi pidä muuttaa lääkitystä. Vaikka itse testimenetelmät ovat kotigeenitesteissä nykyään hyvin luotettavia, kyseenalaisia ovat ennemmin niiden antamat tulokset. ”Hyvin harva sairaus tai biologinen tai kognitiivinen ominaisuus on suoraan geeniemme sanelemaa”, sanoo väitöskirjatutkija ja lääkäri Pietari Ripatti . Hän tutkii sydäntautien genetiikkaa Suomen molekyylilääketieteen instituutissa FIMMissä. ”Käytännössä lähes kaikki ihmisten ominaisuudet ja sairaudet ovat monitekijäisiä, eli niihin vaikuttavat geenien lisäksi esimerkiksi elintavat, ympäristö ja sattuma”, Ripatti sanoo. Pelkästään geeneistä on mahdotonta ennustaa vaikkapa ylipainoa tai alkoholisoitumista. Joissain tapauksissa geenit saattavat kertoa riskistä sairastua pelättyihin sairauksiin, kuten Parkinsonin tautiin tai syöpään. Riskien tasot kuitenkin vaihtelevat.

D espite grand promises, direct-to-consumer genetic tests and their benefits have been controversial ever since their emergence on the market. Actors in the industry assure that the tests are reliable, but are at the same time obligated to stress that they cannot replace a medical diagnosis. One should not, for example, change their medication based on the results. Although the methods of testing in retail genetic testing are nowadays very reliable, what is questionable, are the results they offer. “Very few diseases or biological or cognitive traits are directly dictated by our genes”, says doctoral candidate and physician Pietari Ripatti. He researches the genetics of cardiac disease at FIMM, the Finnish Institute for Molecular Medicine. “Practically almost all human traits and diseases are multifactorial, meaning that they are also affected by lifestyle, environment and chance”, Ripatti says. It is impossible to predict obesity or alcoholism solely based on genetic information. In some cases, genes may give insight to the risk factor for developing feared diseases, like Parkinson’s or cancer. However, the levels of risk vary. “In the case of heart disease, genetics constitute approximately half the risk, whereas in, for instance, Parkinson’s and different cancers, the contribution of genetics is much smaller.” But what good does knowing one’s risk to develop a disease without a cure do? “Might it only bring life-long grief?” Ripatti ponders. Alzheimer’s, cardiac disease, as well as cancers, may be

27 ”Sydäntaudeissa perimä muodostaa noin puolet riskistä, mutta esimerkiksi Parkinsonin taudissa ja syövissä genetiikan osuus on paljon pienempi.” Vaan mitä hyötyä potilaalle on tietää riskistä sairastua tautiin, jolle ei ole hoitoa? ”Tuoko se vain murhetta loppuelämäksi”, Ripatti pohtii. Niin Alzheimeria, sydäntauteja kuin syöpiäkin saattavat ennaltaehkäistä hyvät elintavat, säännöllinen liikunta ja tasapainoinen ravinto.

preempted with good lifestyle choices, regular exercise and a balanced diet. “We should all follow these lifestyle choices regardless of genetic tests.” Ripatti is also skeptical of what some genetic tests promise to deliver. “It’s hard to believe that an ideal workout routine or diet could be determined based on one’s genes. Each genetic test is exactly as reliable as the medical research behind it, and the effects of genes on training are surely much less studied than serious diseases.”

”Näitä elintapoja meidän kaikkien pitäisi joka tapauksessa noudattaa geenitesteistä riippumatta.” Ripatti on myös skeptinen joidenkin geenitestien lupauksista. ”On vaikea uskoa, että geeneistä voitaisiin arvioida esimerkiksi ihmiselle parhaiten sopivaa treeniä tai ravintoa. Jokainen geenitesti on yhtä luotettava kuin sen taustalla oleva lääketieteellinen tutkimus, ja geenien vaikutusta treenaamiseen on varmasti tutkittu paljon vähemmän kuin vakavia sairauksia.” K otigeenitestien suosio on kaikesta huolimatta nousussa. Asiantuntijoiden mukaan ala kasvaa lähivuosina kymmenien miljardien kokoiseksi. Suomalainen geenitestifirma Blueprint Genetics keräsi heinäkuussa sijoittajilta 14 miljoonaa euroa. Suosion syynä on testien tekemisen helppous ja hintojen nopea lasku. ”Geenitestien hinta on laskenut viimeisen 20 vuoden aikana noin sadastuhannesosaan. Tavallisen laajan kotigeenitestin tutkiminen laboratoriossa maksaa firmoille enää parikymppiä”, Ripatti sanoo. Kuluttaja voi saada tällaisen testin itselleen 150 eurolla. Myös kasvava kiinnostus genetiik-

D espite all this, the popularity of at-home genetic tests is on the rise. According to experts, the industry will grow to dozens of billions in worth in the next few years. Finnish consumer genetics company Blueprint Genetics raised 14 million euros in a funding round in July. The reason behind the popularity is the ease of testing and the quick decrease in prices. “The price of genetic tests has dropped to about one-hundred-thousandth in the past 20 years. Now, analysing a regular broad at-home test in a laboratory costs the companies only twenty euros”, Ripatti says. A consumer can purchase the service for 150 euros. Furthermore, a growing interest in genetics and wellness trends is also growing the market. “It’s only 15 years ago that the whole at-home genetic testing market didn’t even exist. Nowadays consumers are increasingly interested in their own health”, Karhiniemi from Medigoo says. “People no longer want to go to the doctor’s to get treated. They prefer preventing health issues and taking care of their wellbeing.”

kaan ja hyvinvointitrendeihin kasvattaa markkinoita. ”Vielä 15 vuotta sitten koko kotigeenitestimarkkinaa ei ollut olemassakaan. Nykyään kuluttajat ovat jatkuvasti kiinnostuneempia terveydestään”, Medigoon Karhiniemi sanoo. ”Ihmiset eivät halua enää mennä vain lääkärille hoidettavaksi, vaan haluavat itse ennaltaehkäistä ongelmia ja huolehtia hyvinvoinnistaan.” S omessa on hehkutettu, kuinka tuloksien myötä tiedetään, mikä on optimaalinen määrä juoda kahvia tai miten nyt kannattaa keskittyä sprinttitreeniin. Eräs ystäväni osti koko perheelleen geenitestit joululahjaksi, sillä tulokset voi yhdistää verkkopalvelussa ja saada siten tarkempaa tietoa perheen geeneistä. Oman someni perusteella geenitestejä näyttävät tekevän hyvässä kunnossa olevat ja menestyvät edelläkävijät. Minäkin haluan siihen porukkaan! Tilaan yhdysvaltalaisen 23andMe-yrityksen sivuilta laajan geenitestipaketin. Firma on alan suurimpia ja tunnetuimpia toimijoita, ja sen rahoittajana on muun muassa Google. Luottokortiltani vilahtaa 189 euroa, ja testipaketti luvataan kotiini parissa viikossa. Pian iloisen värikkäillä kromosomikuvituksilla koristeltu pahvilaatikko odottaa minua eteisen lattialla. Laatikosta valuu muovinen koeputki, jossa on kiinni sinihohtoinen nestekapseli.

Testers sharing their results has been a part of my Facebook and Instagram feeds for quite some time now. There has been hype on social media about how taking a test has revealed everything from optimal coffee consumption to sprint training being the ideal workout. A friend of mine bought his entire family genetic tests as Christmas gifts, as the results can be merged on an online service to get even more accurate information about the family’s genes. Judging by my own social media feeds, genetic tests are mostly taken by fit and successful trendsetters. I want to be part of the club, too! I purchase a broad gene testing kit from the American company 23andMe. The firm is one of the industry’s biggest and most known actors, sponsored by, among others, Google. 189 euros vanish from my credit card and the test kit is said to arrive in a couple of weeks. Soon, a cardboard box decorated with colorful illustrations of chromosomes awaits by my front door. From inside the box slides out a plastic test tube with a capsule of blue liquid attached to it. The strict instructions direct to drip a few milliliters of saliva into the tube and then insert the preservative capsule in the mucus. Finally, the tube is to be packed into a bag marked

Koeputkeen pitää valuttaa muutama millilitra sylkeä tarkkojen ohjeiden mukaan ja sen jälkeen napsauttaa säilöntäainetta

with a triangular biohazard symbol and sent to the laboratory for analysis.

sisältävä kapseli liman sekaan. Lopuksi putki tulee pakata teräväkärkisellä biovaaramerkillä varustettuun pussiin ja lähettää laboratorioon analysoitavaksi. G eenitestejä tarjoavat yritykset eivät tietenkään tee hyväntekeväisyyttä, vaan ne pyrkivät tekemään testimaksun lisäksi tulosta eri tavoin. Palveluiden käyttöehdoista riippuen yritykset voivat luovuttaa anonyymiä dataa lääketieteellisiin tutkimuksiin. Niissä selvitetään, mitkä geenit ovat tavallista yleisempiä sairastuneilla ihmisillä ja arvioidaan sairaudelle altistavia geenejä. Tieto voi auttaa kehittämään hoitoja sairauksiin. Usein geenitestiyritykset myyvät asiakkaidensa anonyymejä tietoja lääkevalmistajille ja vakuutusyhtiöille. Lääkeyhtiöt ostavat heille räätälöityä geenidataa tuotekehitystä varten. Firmat voivat käyttää myös esimerkiksi yliopistojen tarjoamia julkisia geenipankkeja, mutta lääkefirman itse kokoama data on yritykselle kilpailuetu. Vakuutusyhtiöt taas pyrkivät tekemään asiakkaistaan mahdollisimman tarkan riskiarvion. Geeniaineistoilla voidaan selvittää erilaisten sairauksien ja tapaturmien yleisyyttä erilaisilla ihmisillä ja tämän perusteella arvioida vakuutusten hintoja. 23andMe lupaa pitää tietoni turvassa vahvasti suojatuilla servereillään ja vakuuttaa, että sen eteenpäin myymä data on anonyymiä. Tämä huojentaa oloa, mutta geeneihin pätee sama kuin mihin tahansa nettiin lisättyyn tietoon. Kun sylkituubi on kerran lähetetty testiin, en saa geenejäni enää ikinä takaisin. Tuijotan koeputkea, ja epäilys hiipii mieleeni. Ymmärränkö

O f course, companies offering genetic tests are not doing charity, but strive to turn in a profit also in ways other than the direct-to-consumer service. Depending on the terms of service, companies may give out anonymous genetic data for medical research. The studies examine which genes are more common on diseased persons and assess which genes predispose to disease. The information can help develop treatments for diseases. Often genetic testing companies sell their clients’ anonymous information to pharmaceutical manufacturers and insurance companies. Pharmaceutical companies purchase genetic data customized for their needs for the purpose of product development. Companies can also public genetic databases maintained by, for instance, universities, but private data compiled by the pharmaceutical company itself provides a competitive edge. Insurance companies, on the other hand, strive to make their clients’ risk assessments as accurate as possible. Genetic data can be used to examine the prevalence of different disease and accidents in different demographics, and consequently, better estimate the price of an insurance. 23andMe promises to keep my genetic information safe on its high security servers and assures that the data it sells on is anonymous. This is soothing, but that which applies to uploaded information also holds true for genes. Once the tube of saliva has been sent in, I can never have my genes back. I stare at the test tube and doubt enters my mind. Do I understand all the consequences the test could have as years pass?

kaikkia vaikutuksia, joita testillä voi vuosien päästä olla? Vaikka geenitestifirmat todistelevat hyväntahtoisuuttaan, parhaitenkin suojatuille servereille voidaan murtautua ja inhimillisiä virheitä saattaa tapahtua. Mässäilemmekö pian julkkisten nettiin vuodettujen seksivideoiden sijaan heidän geenitiedoillaan? Haluanko tosiaan antaa mahdollisuuden, että hyvinkin henkilökohtaiset tietoni voivat päätyä kaikkien nähtäväksi? Geenidatasta pystyy päättelemään myös sukulaisteni tautiperimää tai siitä voi käydä ilmi, ettei isäni olekaan oikeasti isäni. Ajatus tuntuu kaukaiselta, mutta minuun yhdistettävillä geenitiedoilla voi olla monta ottajaa. Tulevaisuudessa eri tahot vakuutusyhtiöistä yliopistoihin saattavat pyytää ihmisiä luovuttamaan geenitietonsa vapaaehtoisesti. Ehkä tuleva työnantajani voisi olla kiinnostunut älyllisiin kykyihin liittyvistä geeneistä. Onneksi Pohjois-Amerikassa ja EU:ssa on geeneihin perustuvan syrjinnän kieltäviä lakeja, mutta niistä huolimatta erilaiset uhkakuvat ovat karmivia. Geenitestiyritys voi esimerkiksi mennä konkurssiin, jolloin sen omistama data saattaa päätyä toiselle firmalle. Vaikka olisin luovuttanut tietoni suomalaisyritykselle, genomini voivat ajautua monikansalliselle yritykselle ulkomaille. Luovuttamani geenitiedot voisivat tietämättäni viedä sukulaiseni jopa vankilaan. New Orleansissa asuva Michael Usry joutui julkisuuteen vuonna 2015 epäiltynä taposta, sillä rikospaikalta löytynyt DNA oli hyvin lähellä hänen isänsä DNA:ta. Usryn isä

A lthough genetic testing firms exercise a rhetoric of benevolence, even the best secured servers can be broken into and human errors can be made. Instead of celebrities’ leaked sex tapes, will their leaked genetic data be our next guilty pleasure? Do I really want to take the chance that my highly personal information might end up somewhere for all to see? The data could give insight to diseases that run in my family or it could reveal that my father is not my actual father. It feels like a distant thought, but my genetic data might have many takers. In the future, various actors from insurance companies to universities might ask people to voluntarily give up their genetic data. My future employer might be interested in the genes connected to my intellectual abilities. Luckily there are laws in place in North America and the EU that forbid discrimination based on genes, but different what-if scenarios are frightening regardless. For example, a genetic testing company can go bankrupt, in which case the data owned by it could end up in the hands of another firm. Even if I had given my data to a Finnish company, my genomes might wind up in the possession of a multinational company abroad. The genetic information I give up by taking a test could even lead to a relative of mine being imprisoned. Michael Usry from New Orleans ended up in the public eye in 2015 for being suspected for a kill because the DNA found at the crime scene

”Do I share the results with my si bl i ng s? What about my g i rl f r iend?”

oli vuosia aiemmin antanut geeninsä tutkimusta varten, ja poliisi

ja Parkinsonin tauteihin sekä rintasyöpään, joudun kuitenkin

oli löytänyt yhteyden julkisesta geeniaineistosta.

klikkaamaan ne erikseen esiin.

Usry vapautettiin lopulta syytteistä. Tapaus muistuttaa siitä,

Sivusto varoittaa: ”Muista, että tuloksesi vaikuttavat myös

että geenitestiyritysten on annettava epäiltyjen geenitestaajien

sukulaisiisi”, ”myös miehet voivat välittää rintasyöpägeenejä

henkilötiedot viranomaisille, joilla on oikeuden päätös.

lapsilleen” sekä ”älä tee päätöksiä lisääntymisestä tämän testin perusteella.”

P itkän pohdinnan jälkeen päätän olevani edelläkävijä, joka ei

Vaikka olen tietoinen geenitestien epävarmuudesta, pohdin,

arastele jännittävää tilaisuutta saada tietoa omasta geeniperi-

kannattaako näitä tietoja avata. Kerronko tuloksista sisaruksil-

mästään. Lähetän näytteeni analysoitavaksi.

leni? Entä tyttöystävälleni? Toisaalta, voinko jättää asiaa sel-

Seitsemän viikon kuluttua sähköpostiini tulee ilmoitus tulosten valmistumisesta. Kirjaudun järjestelmään, jossa minulle esitellään tuloksia sukupuustani, ominaisuuksistani ja hyvinvoinnistani. Opin, että äitini puolelta esivanhempani vaelsivat Pohjois-

vittämättäkään enää tässä vaiheessa? Klikkaan sivun nopeasti auki ja uskallan lopulta katsoa rivit: minulla ei ole altistavaa geeniä mihinkään sairauksista, vaan riskini on tavanomainen.

Eurooppaan noin 15 000 vuotta sitten jääkauden päättyessä, ja isäni esivanhemmat ovat lähtöisin Siperiasta. Esivanhempani

O lo on huojentunut, mutta samalla tyhjä. Mitä sain testistä lo-

eivät ilmeisesti olleet turhan ennakkoluuloisia, sillä olen saanut

pulta irti? Viihdettä ainakin. Oli kiinnostavaa käydä tuloksia

jopa neljä prosenttia perimästäni neandertalinihmisiltä.

läpi, vaikka en tarvitsekaan testiä kertomaan, että minulla on

Geneettisten taipumusteni perusteella minulla on vaaleat hiukset, siniset silmät, poltan kofeiinia keskimääräistä nopeammin enkä pidä karvasta makua pahana. En todennäköisesti pälvikaljuunnu eivätkä kulmakarvani kasva yhteen.

paksut hiukset tai laktoosi-intoleranssi. Tieto esivanhempieni vaelluksista oli lähinnä hauskaa kerrottavaa vanhemmilleni. Kannattiko tätä varten antaa geenini monikansalliselle yritykselle käytettäväksi ja jaettavaksi? Kenties olin aidosti edel-

Klikkaan auki hyvinvointiosion. Siellä kerrotaan riskiteki-

läkävijä, ja tulevaisuudessa kaikki luovuttavat geenitietonsa jo

jäni erilaisiin sairauksiin ja perinnöllisiin ongelmiin. Sivulle rä-

synnytyssairaalassa tarkempien hoitojen tai vakuutusehtojen

vähtää 72-kohtainen lista erilaisia sairauksia ja alttiuksia, joista

vuoksi. Vain kymmenen vuotta sitten harva olisi uskonut, että

geenini kertovat. Minulla menee hetki ymmärtää listaa, mutta

pian annamme vapaaehtoisesti yksityiskohtaista tietoa elämäs-

lopulta tulokset on nopeasti käyty läpi: minulla on tavanomaiset

tämme Facebookille, Amazonille ja monille muille yrityksille.

geenit jokaisella osa-alueella.

Ehkä sinäkin olet pian antanut geenisi Googlelle muiden

Jotta pääsen näkemään tulokset riskitekijöistäni Alzheimerin

tietojesi ohessa. Tervetuloa joukkoon.

31 was very close to his father’s DNA. Years earlier, Usry’s father had given his genes for a study, and the police had made the connection through a public genome database. The charges against Usry were eventually dropped, but the case is a reminder that, with a court permission, gene testing companies have to give up a suspected tester’s information to authorities. A fter long consideration, I choose to be a trendsetter that does not shy away from an exciting opportunity to gain more knowledge about his own genetic heritage. I send in the sample for analysis. After seven weeks I receive an e-mail notifying me that my results are ready. I log in to a system that presents me results about my ancestry, my traits and my wellness. I learn that from my mother’s side, my ancestors traveled to Northern Europe at the end of the Ice Age some 15,000 years ago, and that my father’s ancestors originate from Siberia. Apparently, my ancestors have not been too prejudiced, seeing that as much as four percent of my ancestry is from Neanderthals. As for my genetic traits, I have fair hair, blue eyes, I metabolize caffeine quicker than average and I do not dislike bitter taste. I most likely will not develop male pattern baldness and I do not have a unibrow. I click open the wellness section. It lists my risk factors for different diseases and hereditary problems. A 72-point list of different diseases and predispositions told by the story of my genes is slapped on the screen. It takes me a while understand the list, but in the end, the results are rather straightforward:

my genes are plain ordinary by every measure. I have to make a separate click to find out my risk factor for Alzheimer’s and Parkinson’s disease and breast cancer. The page gives me a warning: “Remember that your results also affect your relatives”, “men, too, can pass on breast cancer genes to their children” and “don’t make decisions on procreation based on this test.” Although I am aware of the indefinite nature of genetic tests, I ponder whether I should take a look. Do I share the results with my siblings? What about my girlfriend? On the other hand, am I too far in to chicken out now? I quickly click the page open and muster the courage to check the results: I do not have a predisposition for any disease, my risk factors are regular. I feel relieved, but at the same time, empty. What did this test really give me? Entertainment, for one. It was interesting to go through the results, even though I do not need a test to tell me I have thick hair or lactose intolerance. The information about my ancestors’ migration was mostly a fun story to tell my parents. But was it worth giving my genes to a multinational company to use and share? Perhaps I truly was a trendsetter, and in the future everyone gives up their genetic information already in the maternity ward to gain better treatment or more accurate insurance terms. Just ten years ago, many would not have believed that we would soon be voluntarily giving detailed information about our lives to Facebook, Amazon and many other corporations. Maybe you too will have soon given your genes to Google, along with the rest of your information. Welcome to the club.

T/W

JUUSO IKOLA SAANA ROSSI

K/ P

JUUSO IKOLA SAANA ROSSI

C/ L U K I T S E M AT T O M I E N

” K aikki tietää sen meiningin – ensin muutetaan viideksi vuodeksi

SOLUJEN SOHVILLA NUKKUU IHMISIÄ

ylioppilaskunnan kämppään, sitten pariksi vuodeksi HOASille.

O TA N I E M E S S Ä

V A I L L A V A K I T U I S TA O S O I T E T TA . M I T E N

Se on sellanen automaatio, enkä tiennyt ketään, joka ei olisi

OPISK ELIJA JOUTUU SUOMESSA SIIHEN

saanut jotain kämppää asumisajan päätyttyä.

T I L A N T E E S E E N ? M I LTÄ E L Ä M I N E N T O I S T E N

Se oli 2012 syksyllä kun mun asumisaika loppu, juuri Jämeräntaival 6 remontin päättymisen jälkeen. Olisin voinut

EHDOILLA TUNTUU?

TODELLISU UTENI

jäihin. Joskus, kun tuli liikaa meteliä, nukuin Mökän kerhohuoneella. Kun sielläkin oli menoa ja meininkiä, siirryin kerhotilaan Jämeräntaival 11:een, ja muutaman yön nukuin jopa Kylän olohuoneella. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. En ollut töissä, eikä opintotukea ollut enää jäljellä. Aika hyvin kädestä suuhun siinä piti elää. H uoneellinen tavaraa oli ripoteltu sinne tänne. Vanhemmilla oli jotakin, televisio oli lainassa kaverilla ja kaiuttimet toisella. Sänky oli palasina yhden parvekkeella. Ainoa mitä mulla oli, oli hygienia- ja peseytymistarvikkeet, vaihtovaatteet ja kannettava tietokone. Omia tavaroita kaipasi välillä. Että sais päättää, mitä niillä tekee. Omaan rauhaan ei päässyt milloinkaan. Siihen tottuu ajan myötä. Tai turtuu. Kun ensimmäinen asukas herää, täytyy itse herätä, ja kun viimeinen menee nukkumaan, voi itsekin nukahtaa. Muut asukkaat onneksi suhtautuivat muhun ihan hyvin. Siivoilin ja yritin pitää paikkoja kunnossa. Tavarat oli jossakin nurkassa läjässä. Silloin kun asutaan toisten nurkissa, asutaan toisten ehdoilla. Kyllä se opettaa olemaan ihmisiksi. Täytyy aina jättää paikat vähän siistimmäksi kuin ne oli kun tuli, ettei jengi kyllästy. Pahinta oli, kun sain tammikuussa influenssan, enkä päässyt sohvalta ylös. Kaverit kuitenkin auttoivat tuomalla buranaa ja mandariineja. Onneksi oli niin hyvät verkostot, ettei mitään traumoja jäänyt. Ei ollut missään vaiheessa hengen hätää, kun kaverit auttoivat, ja sain isän auton käyttöön niin pääsin liikkumaan. Lopulta, yhdeksän kuukauden asunnottomuuden jälkeen, saatiin kämppä parin kaverin kanssa HOASilta. Siinäkin tuli kuitenkin nopeasti erimielisyyksiä vuokranantajan kanssa. Yhden kaverin opinnot eivät olleet edistyneet vuosiin, ja HOAS päätti kolmen kuukauden asumisen jälkeen häätää meidät kaikki. Riitautimme häätöprosessin, sillä sitä ei ollut tehty normaalien käytäntöjen mukaan. Opintopisteet tarkastettiin heti, kun kaveri tuli takaisin kirjoille, eikä niitä tietenkään saman tien ollut tullut kasoittain. Lopulta reilun vuoden kestäneen prosessin jälkeen muutimme sovittelutilaisuuden seurauksena pois. HOAS on sittemmin muuttanut sääntöjään niin, ettei kaikkien tarvitse muuttaa pois, jos yksi valmistuu tai muuten asumisoikeus päättyy. Arman Pohjantähden alla -jaksosta tuli ihan jäätävät sympatiat. Kun miettii niitä ihmisiä, jotka joutuu tuolla oikeassa maailmassa taistelemaan, että onkohan joku rapun ovi jäänyt vahingossa auki vai onko pakko olla ulkona. Vuosi sitten kävin eräässä lähistöllä sijaitsevassa pizzeriassa syömässä, ja siellä kaksi miestä, joilla ei ollut varaa pizzaan, piti lämmintä. Omistajat vahti niitä koko ajan, ja oli valmiina heittämään ulos jos mitään tekisi. Ostin niille molemmille pizzat, ja niiden ilmeet oli aika priceless. N yt olen töissä, ja nykyisessä, yksityiseltä vuokratussa asunnos-

muuttaa kuukaudeksi takaisin Joutomiehille, missä asuin ennen

sani vuokrasopimus on voimassa toistaiseksi. Se on tosi iso asia.

remppaa, mutta ajattelin, että turha vaiva. Olin hakenut asuntoa

Joutomiehillä hengaan vieläkin aika paljon. Mua ja muutamaa muuta solussa edelleen paljon aikaa viettävää tyyppiä

HOASilta, mutta mitään ei kuulunut. Kun jäin asunnottomaksi, olin yötä pääasiassa Joutomiehillä.

kutsutaan leikkisästi soluhomeeksi.”

Soluyhteisö oli onni. Jos Joutomiehiä ei olisi ollut, olisin jouJuhani Heinonen, Sähkötekniikan diplomi-insinööri

tunut porukoille. Se olisi laittanut opinnot vielä pahemmin

Vanhan musiikin sarja | syksy 2017 35

T ule tekemä ä n A i noa

Opiske saman plijat pääsevät äivän lip ulla KY M

KONSE PILLÄ RTTIIN !

Etsim me jatk uvasti uusia kirjoit tajia, k uvaajia ja kuvittajia.

C ont r ibute to A i no Carolyn Sampson

We a r e c o n s t a n t l y look i ng for new w r iters, photographers and illustrators.

su 24.9. klo 16 Musiikkitalo, Konserttisali HeBo 20 vuotta Bach, Schumann Carolyn Sampson, sopraano | Benno Schachtner, kontratenori | Werner Güra, tenori Jonathan Sells & Cornelius Uhle, basso | Viron Filharmonian kamarikuoro Helsingin Barokkiorkesteri | johtaa Aapo Häkkinen | Kristiina Helin, visualisointi

su 1.10. klo 16 Musiikkitalo, Camerata-sali

ai nolehti@ ay y.f i

Muinaiset roomalaiset Simone Vallerotonda, arkkiluuttu & kitara

su 26.11. klo 19 Temppeliaukion kirkko Bach: Kunst der Fuge Les Voix humaines -gambakvartetti (Kanada)

su 17.12. klo 19 Vanha kirkko Joulukonsertti Helsingin Barokkiorkesteri | johtaa Dmitry Sinkovsky, viulu

 NO

www.hebo.fi

Yksittäisliput palvelumaksuineen 18–58 € Sarjalippu palvelumaksuineen 110–117 €

Sarjalipu myynnissät 24.9. saakka!

AJANKOHTAISTA

Edust ajistovaalit Sinne sujahti taas – nimittäin 116 euroa pankkitililtä lukuvuosi-ilmoittautumisen yhteydessä. Valtaosa rahasta menee ylioppilaskunnan kirstuun, josta kustannetaan myös tämä lehti. Ainakin toistaiseksi opiskelijoita velvoittaa ylioppilaskunnan pakkojäsenyys, joten kannattaa seurata tarkkaan, keitä 45-jäsenisessä edustajis tossa istuu. Antaa muiden haukkua poliittisiksi broilereiksi, me kannustamme kaikkia pyrkimään edustajistoon. Vaalit käydään marraskuussa.

Ääniwallikamaa Poikkitieteellisen IDBM-maisteriohjelman Challenge-kurssilla navigoidaan kokonaisvaltaisen oppimisen ja kokemisen käsiteaallokossa. Opiskelijat liikkuvat interaktiivisilla sivuilla erilaisten huoneiden välillä, ja taustalla soi varta vasten kurssille suunniteltu ääniraita. Ainon saamien tietojen mukaan musiikin säveltäjälle annettu ohjeistus kuului: ”Jotain ääniwallikamaa.” Halukkaat voivat ostaa kappaleen itselleen jälkikäteen.

Brand new brändi AYY:n brändiä kiillotetaan parhaillaan kokonaisen työryhmän voimin. Ainolla ei ole osaa eikä arpaa brändiuudistukseen, mutta yksi asia meitä kiinnostaa erityisesti – miltä uusi AYY tulee näyttämään? Emme Ainossa perusta nykyisestä violetista tunnusväristä, mutta pidämme asioista, joita se symboloi – LGBT-yhteisöä, feministi-liikettä ja mystiikkaa. Edustajistoa puhututti keväällä kysymys neutraaliudesta eli sitä, voiko ylioppilaskunta ottaa kantaa vai ei. Mikäli neutraalius nousisi kantavaksi arvoksi, ehdotamme ylioppilaskunnalle beigeä tunnusväriä. Leikki sikseen, AYY:n uuden ilmeen suunnittelee Oleg Galkin ja se julkaistaan syksyllä.

Allun perintö Aalto-yliopiston ja koko Suomen kansallissankari Alvar Aalto on päätynyt alkusyksyn aikana otsikoihin vähemmän mairittelevissa yhteyksissä. Elokuussa Helsin gin Sanomat kertoi otsikossaan, että ”Alvar Aallon talot rapistuvat kaikessa hil jai suudessa keskellä pohjoiskarjalaista metsää”. Iloisempi uutinen oli sen sijaan se, että kunnioitetun arkkitehdin suunnittelema, sisäilmaongelmista kärsinyt Jyväskylän yliopiston päärakennus saatiin käyttöön vuosia kestäneen remontin päätteeksi.

LOPU N ALKU

s. 39

s. 4 0 - 41

s. 42- 43

Ilkka Niemelän Plan B

Person of Interest

Ku ka, m it ä, hä h?

Palstalla kysytään henkilöiden toteutumattomia elämänsuunnitelmia. Aallon uusi rehtori Ilkka Niemelä on palstan itseoikeutettu avaaja.

“Maabrändäys on vähän sama kuin sanoisi, että ‘olen cool’, mikä tarkoittaa tietysti, ettei ole”, huutelee Miikka J. Lehtonen.

Sonia El Kamel heittäytyy vainoharhaiseksi, Mikko Rikala aivopesee lukijoita ja Viivi Prokofjev lähtee munajahtiin.

NELJÄNNEKSEN SENSAATIO

A matöör if uusiorea k tor i

Aallossa tietotekniikkaa opiskeleva Dann Mensah ystävineen aikoo rakentaa Suomen ensimmäisen amatöörifuusioreaktorin. Anteeksi, mutta miksi? ”Vaikka fuusio onkin itsessään jo tosi siistiä, ei projektin pääpainona ole niinkään tekninen osuus. Sen sijaan tarkoituksena on saada opiskelijayhteisössä esimerkin kautta enemmän liikehdintää opittujen asioiden käytäntöön panemiseen muutenkin kuin kurssien muodossa”,Mensah kertoo. Porukka on onnistunut keräämään tempaukselleen rahoitusta eri tahoilta. Enää puuttuvat vain tilat projektin toteuttamiselle. Odotamme lopputulosta innolla ja kauhulla.

KOLU MNIT

R i ko sääntöjä, älä ar voja

Va l l a n s a a s e , j o k a o s a a p u h u a

KIIRA KOSKELA

JU HO RAUTIAINEN

” S inulla on maailman kaunein ammat-

H ierarkiat, byrokratia ja auktoriteetit eivät

ti”, totesi Suomessa vuosi sitten vie-

ole erityisen kovassa huudossa. Aikamme

railulla ollut kummisetäni ja sai oloni

edelläkävijäorganisaatiot luottavat työn-

vaivaantuneeksi.

tekijöidensä itseohjautuvuuteen ja minimaaliseen hierarkiaan.

”Jos voisin palata ajassa taakse, ryh-

Väitän kuitenkin, ettei hierarkiatonta

tyisin itsekin toimittajaksi”, hän jatkoi.

organisaatiota ole olemassakaan.

Mutisin vastaukseksi jonkin sopivan ympäripyöreän fraasin neljännestä val-

Organisaatiolla on aina valtarakenne,

tiomahdista ennen kuin pakenin paikalta.

vaikka johtajat eivät titteleitä tai silkkisol-

Enhän uskaltanut kertoa ajatuksista, joita

mioita kantaisi. Usein hierarkiattomuuden

olin viime ajat mielessäni ja useiden toi-

tavoittelu onkin vain näennäistä. Se, että

mittajakaverien kanssa pyöritellyt: ei tämä

työntekijät eivät enää noudata johtajien

nyt ihan sitä ole, mitä tilattiin.

käskyjä vaan ”osallistuvat proaktiivisesti

Toimitusten kutistuessa yt-pyörteissä

organisaation tahtotilan mukaiseen toi-

journalismista on surkeimmillaan tullut

mintaan” ei tarkoita, että retoriikan ta-

mittelö siitä, kuka copy-pasteaa tiedotteen

kainen todellisuus olisi muuttunut.

nopeimmin oman mediansa nettisivuille.

Kun vielä muistaa, että hierarkioiden

Kauneutta on vaikea nähdä siellä, missä

muodostuminen sosiaalisissa järjestel-

onnistumisia mitataan halvalla kalastelulla

missä on puita vanhempi juttu, on vaikea

ja katteettomilla lupauksilla.

kuvitella, että se olisi nyt onnistuttu teo-

Systeemiä on helppo syyttää vialli-

retisoimaan pois. Siten nekin organisaa-

seksi, sillä minähän tein kaiken niin kuin kuuluu – peruskoulusta lukioon ja sieltä edelleen jatko-opintoihin. Jossain x:nnen

tiot, jotka vilpittömästi pyrkivät hierar-

T/W

KIIRA JUHO  

vuoden kohdalla paperit kouraan ja siir-

K/ P DORA DALILA

kiattomuuteen, on nähdäkseni tuomittu epäonnistumaan. Mitä vähemmän organisaatiossa on muodollista hierarkiaa, sitä e nemmän

tyminen täysipäiväisesti töihin. Ensimmäisen klikkiotsikon tehtyäni

siellä on tilaa epämuodollisten ja kät-

taka-alalla kolkuttava omatunto hiljenee

kettyjen valtarakenteiden s yntymiselle.

hetkeksi, kun kaveri onnittelee oman alan

Hierarkiattomuuden savuverhon taka

työpaikasta. Työskentely alalla, jolle on

na äänekkäimmät ja karismaattisimmat

kouluttautunut, on kaikesta huolimatta

yksilöt pääsevät m äärittelemään ne kir-

sosiaalisesti hyväksyttävää. Toimiminen

joittamattomat säännöt, joiden mukaan

hetkittäin vastoin omaa moraalia on lopul-

päätökset tehdään.

ta pieni hinta siitä, että saa olla unelma-

Myös verbaaliset taidot korostuvat

ammatissaan, vakuuttelemme kollegoiden

epämuodollisissa hierarkioissa, joiden

kesken toisillemme.

toiminta perustuu ennen kaikkea yhtei-

Henkisesti kuluttava toimistotyö vaa-

seen kieleen. Tällöin valta keskittyy niille,

tii kuitenkin vastapainon. Kun ura pettää

jotka yhteisen kielen parhaiten taitavat.

odotukset, merkityksellisyyttä etsivän

Uskon, että mitä vähemmän organisaa-

Y-sukupolven normiksi on muodostu-

tiossa on muodollisia valtarakenteita, sitä

nut pakeneminen toiseen ääripäähän.

enemmän siellä puhutaan tarpeetonta jar-

Oravanpyörästä ja pätkätöiden lomasta

gonia. Jos omaa sosiaalista statustaan ei

karataan maailmanympärysmatkoille,

voi näyttää pukeutumisellaan, se tuodaan

Kaakkois-Aasian vitivalkeille rannoille

esiin kielellisesti.

ja berliiniläisille pikkuklubeille.

Oscar Wilde kirjoitti, että pahimpia

Työelämä tuskin kuitenkaan kehittyy

orjanomistajia ovat ne, jotka kohtelevat

pakenemalla. Vallitsevaa järjestystä muut-

orjiaan hyvin. Kun valta-asetelmat hä-

tavat usein ihmiset, jotka arvojensa sijaan

märtyvät, niiden tiedostaminen ja muut-

rikkovat sääntöjä. Eniten ihailen heitä,

taminen on entistä vaikeampaa. Mikäli

jotka eivät ehkä toimi niin kuin kuuluu,

tavoitteena on tasa-arvoinen ja reilu or-

vaan kuten oikealta tuntuu.

ganisaatio, valtasuhteet ja päätöksenteon mekanismit on parempi pitää näkyvinä.

PLAN B

Hei, olen Aalto-yliopiston uusi rehtori Ilkka Niemelä. Valitsin tutkijan uran insinöörin uran sijaan, ja päädyin lopulta akateemisiin johtotehtäviin. Olen toiminut kansainvälisissä tutkimustehtävissä National ICT:ssä Australiassa, Universität Koblenz-Landaussa Saksassa sekä SRI Internationalin Artificial Intelligence Centerissä Yhdysvalloissa.

Ei t ur valliselle insinöörin uralle ” K ouluaikoina olin kiinnostunut

Puntaroidessani, onko akateemi-

tekniikasta ja siitä, miten asiat toi-

nen vai yritysmaailma oma paikkani,

mivat. Jo silloin mietin, että haluan

päädyin valitsemaan sen, mikä innosti

tehdä jotain merkityksellistä työkseni.

eniten, vaikka lyhyellä tähtäimellä se ei

70-luvulla olin koulussa, oli öljykrii-

ehkä ollut vakain ja taloudellisesti tuot-

sit ja puhuttiin energiasta. Ajattelin, että

tavin vaihtoehto. Kun sain TKK:lta pro-

sähkötekniikka on kiinnostava alue, jol-

fessuurin, se oli ensimmäinen vakituinen

la pääsee tekemään jotain haastavaa ja

työtehtäväni.

toisaalta jotain, jolla on isompi merki-

Lähtiessäni akateemiselle uralle en

tys. Olin myös alkanut harrastaa tieto-

ajatellut akateemista johtajuutta. Nautin

koneita, jotka tekivät voimakkaan tulon

tutkimustyöstä ja nuorten ihmisten opetta-

1970–80-luvun vaihteessa. Haaveilin in-

misesta. Muutama kuukausi professuurin

sinöörin urasta.

saamisen jälkeen minut nimitettiin vetä-

Minulla on aina ollut jonkinlaisia suun-

mään laboratoriota. Sain siis johtamis-

nitelmia uralle, mutta eivät ne ole joka

kokemusta varhaisessa vaiheessa uraa.

kerta toteutuneet. Opintojen loppuvai-

Kun Aalto perustettiin ja tekniikan alue

heessa olin mukana seminaarissa, joka

organisoitiin neljäksi korkeakouluksi, mi-

tuntui kiinnostavalta. Professori haastoi

nulta kysyttiin, olisinko kiinnostunut de-

ja rohkaisi, ja jäin kesäteekkariksi tutki-

kaanin tehtävästä yhdessä korkeakouluis-

mushankkeeseen. Siihen tuli lisärahoitusta,

ta. Pohdin pitkään, onko tämä sitä, mitä

ja minulle tarjottiin diplomityöpaikkaa.

haluan. Ymmärsin, että se ottaa paljon

Tällöin mietin, valitsenko perinteisemmän

aikaa pois tutkimuksesta ja opetukses-

uran vai lähdenkö kokeilemaan jotain itselleni vierasta, mutta joka kuitenkin kiehtoi.

T/W

KIIRA KOSKELA

PROK/ P VIIVI KOFJEV

ta. Toisaalta ajattelin, että jonkun täytyy kantaa vastuuta yhteisestä suunnasta.”

Olet asunut Japanissa ja tutkinut Suomen maakuvaa. Millaisena suomalaiset näkevät Japanin? Entä japanilaiset Suomen? Japanissa on Suomesta aika selkeä kuva: Muumit, Alvar Aalto , Marimekko ja Sibelius , jotka ovat ikonisia elementtejä.

Japanilaiset haluavat tarttua isoihin tarinoihin ja tutustua maahan sitä kautta. Ja muuten, hämmentävän moni luulee suomalaisten kantavan puukkoa mukanaan joka paikkaan! Japanista taas puhutaan täällä jonain eksoottisena – ihmiset sipsuttelevat kimonoissa ja elävät vanhoissa taloissa perinteistä elämää. Yksi suurimmista oppimiskokemuksistani oli ymmärtää, että ihmiset ovat samanlaisia joka puolella. Japani ja Suomi ovat yllättävän samanlaisia eristäytyneitä ”saarivaltioita”. Suomi 100 -juhlavuoden rahojen käyttö jakaa mielipiteitä. Mediassa on puitu esimerkiksi sitä, miksi koodibussille myönnettiin rahoitusta, mutta Mannerheim-ristin ritareiden vuosijuhlaan ei. Mitä M I I K K A J . L E H T O N E N P I TÄ Ä A A L L O S TA

ajattelet tästä?

E T TÄ

Mielestäni on täysin absurdia, että lynkataan siistejä juttuja,

M O L E M M AT K A S VA I S I VAT A I K U I S I K S I J A

joilla nimenomaan rakennetaan tulevaisuutta. Miksi nämä asiat

K E S TÄ I S I VÄT K R I T I I K K I Ä .

asetetaan vastakkain? Moni pyörii menneisyydessä. Oltiin silloin

S U O M E S TA

M U T TA

HALUA A ,

joskus koulutuksen ykkönen ja voitettiin vuonna 1995. Suomi on nuori kansakunta ja identiteetti, joten sitä ei vielä helposti lähdetä kyseenalaistamaan. Kun joku tulee kyseenalaistamaan teini-ikäistä, että mitä sä duunaat, niin tuntuuhan se pahalta. Esimerkiksi aikuisiässä oleva Tanska haastaa itseään enemmän ja osaa ottaa vastaan kritiikkiä paremmin. Tarvitseeko

itsetunto-ongelmainen

Suomi

maabrändäystä? Maabrändäys on sama kuin sanoisi, että ”olen cool”, mikä tarkoittaa tietysti, ettei ole. On hassua, että valtio käyttää verorahoja siihen. Vienninedistämismatkat ovat ihan hauskoja, mutta taisin joskus sanoa, että tyypit menee vain dokaamaan ulkomaille. Siitä oltiin aika käärmeissään startup-piireissä. Ei valtion pidä maksaa ryyppäjäisiä. Rahat pitäisi laittaa koulutukseen ja siihen, miten saadaan kotimaiset alat keskustelemaan paremmin keskenään ja toimimaan yhdessä. Onko puheissa Aallon hengestä ja monitieteisyydestä perää? Aalto on juuri niin poikki- ja monitieteinen kuin sen ylin johto on. Nyt siellä on lähinnä oman alansa eksperttiä. Aallossa on paljon siistejä juttuja, mutta nyt ne ovat pieniä pisteitä eri puolilla. Ei koko Aallon toki tarvitse olla monitieteistä hössötystä. Silloin helposti laimennetaan oman alan osaamista. Onko muutto yhteiselle kampukselle auttanut Aaltoa? Meillä on Aalto-kultti, vaikka pitäisi sallia soraäänetkin. Kritiikin asiallinen vastaanottaminen nimenomaan parantaa asioita. Aalto

Miikka J. Lehtonen on vieraileva apulaisprofessori IDBM-maisteriohjelmassa. Hän on opiskellut kansainvälistä liiketoimintaa, tutkinut tiedon visualisointia ja asunut yhteensä kolme vuotta Japanissa,jossa hän työskenteli apulaisprofessorina Tokion yliopistossa.

kouluttaa näitä Game changers -tyyppejä, joiden tulisi rikkoa rajoja, mutta kuitenkin ollaan kamalan yhtenäisiä ja pukeudutaan samalla tavalla. Käyntikorteissa kuitenkin korkeintaan vaihtuu ne kysymys- ja huutomerkit.

T/ W

ALEKSI LINTUNEN

K/ P

MIKKO RIKALA

PERSON OF INTEREST

SALALIITTOTEORIA

M i n ne k atosi sat el l i it t i? Huhtikuun kahdeksantenatoista päivä-

kerrottiin ”katkenneen kokonaan”.

nä olosuhteet olivat miltei täydelliset

Aalto-2 on esiintynyt Aalto-yliopiston

Yhdysvaltain Merritt Island -saarella: puo-

avaruustekniikan opiskelijaprojektina.

lipilvistä ja lämpöä hieman yli kaksikym-

Julkisen tiedon mukaan satelliitin tar-

mentäseitsemän astetta. Cape Canaveran

koituksena oli tutkia 90-320 kilometrin

avaruusasemalla litran maitopurkin

korkeudella sijaitsevaa alempaa termos-

kokoista Aalto-2 –satelliittia valmistel-

fääriä, jonka läpi liihottaessaan satelliitti

tiin viimein laukaistavaksi avaruuteen.

olisi mitannut muun muassa yläilmakehän

Kello 18.12 Suomen aikaa Otaniemestä

plasman ominaisuuksia ja hiukkasia.

kumpusi hekumallista taputusta ja huoho-

Ei liene sattumaa, että Aalto-2:n vii-

tusta. Samaan aikaan Cape Canaveralla

meiset valmistelut ja avaruuteen laukaisu

2,072 kiloa painava Aalto-2 ja 37 muu-

ajoittuivat samalle keväälle kuin Aalto-

ta CubeSat –nanosatelliittia laukais-

yliopiston väistyvän rehtorin Tuula Teerin

tiin Cygnus-avaruusaluksen mukana

eroilmoitus ja pöytälaatikon tyhjennys.

ilmakehään.

Satelliitin lähtö viivästyi useita kerto-

Aalto-2 saapui Kansainväliselle ava-

ja kevään aikana. Toisin kuin on väitetty,

ruusasemalle 22. huhtikuuta. Reilun kuu-

viivästymiset eivät johtuneet satelliitin

kauden kuluttua satelliitin saapumisesta

reistailusta, vaan Teerin aikeista lähettää

asemalle Otaniemessä riemuittiin jälleen:

maineensa kannalta arveluttavaa tietoa

avaruusaseman astronautit olivat vapaut-

sisältänyt muistitikku satelliitin mukana

taneet Aalto-2:n kiertoradalleen!

avaruuteen - tuhoutumaan.

Harmillisesti, vain neljä päivää vapau-

Aallon johdosta Ainolle vuodettujen

tuksen jälkeen, Aalto-2:n toiminnassa ker-

sisäpiiritietojen mukaan muistitikku si-

rottiin kuitenkin ilmenneen yllättäviä ”häi-

sälsi vain yhden Word-tiedoston: ”Aalto-1

riöitä”. Satelliitin rakentaneen tiimin mu-

Satellite: Multi-disciplinary Innovation

kaan satelliitin itsenäisesti lähettämässä

Mind Control Device Drawings”.

lyhyessä tiedotteessa näkyi ”epäsäännöllisyyksiä”, jonka jälkeen se viestitti uudel-

Salaliiton solmujen avaaminen jatkuu vuoden viimeisessä Ainossa.

leenkäynnistymisestä. Lopulta yhteyden

THE BRITISH T/ W SONIA EL KAMEL K/ P LIBRARY

EASTER EGG

Chromen piilopeli

Olen löytänyt kuuluisimman koodarien

Sen voi alittaa alaspäinnäppäimellä tai

pääsiäismunan. Piilo on Googlen Chrome-

jos se lentää matalla, kannattaa hypä-

selaimessa, kun internet-yhteys ei ole

tä kaktuksen lailla yli. Vauhti kiihtyy.

päällä. Haettu sivu avautuu valkoisena,

Seitsemänsadan kohdalla joutuu siristellä

keskellä lukee ”There is no Internet con-

silmiään. Näyttö vaihtaa väriä. Peliin tulee

nection” ja sen päällä seisoo viattoman

yö. Dino juoksee jo niin lujaa, ettei katse

näköinen pikselidino. Ensikatsomalta ei

pysy mukana. Törmäys High Scoressa

Painan ylöspäinnuolinäppäintä. Dino al-

arvaisi, että napin painalluksen päässä on

1836. Ei tee enää mieli mennä nettiin.

kaa juosta. Eteen tulee kaktuksia, yksit-

peli, jolla yhteyden puutoksesta syntyvää

täisiä pieniä, suurempia ryhmissä. Dino

raivoa saa lievennettyä hetkessä.

Koodaajat ovat piilottaneet vuosi kymmeniä matrixeihinsa pieniä yllätyksiä, niin kutsuttuja easter eggejä. Munajahtiin siis, alkakoon se nettiselaimesta!

hyppää napin painalluksella esteiden yli ja

Kun dino hyppää, kuuluu piippaus

jatkaa juoksua kohti seuraavaa. Törmäys,

ja kun sata menee rikki, raikuu fanfaari.

peli päättyy, huipputulos kirjataan 158.

Dino juoksee nopeammin ja nopeammin.

Yritän uudestaan.

Viidensadan kohdalla vastaan tulee lintu.

Tiedätkö piilotetun easter eggin? Kerro Ainolle: ainolehti@ayy.fi

T/ W

VIIVI PROKOFJEV

PROK/ P VIIVI KOFJEV

AIVOPESU

17 miljoonaa neliökilometriä sinua ja minua K ahdeksankymmentäluvun lopulla rauta

kansalaisten kuuntelusta on luotu mil-

esiripun alkaessa murtua Itä-Saksan salai-

jardibisnes, jossa maiden turvallisuus-

nen poliisi Stasi oli laajentanut kansalais-

palvelut ja lukuisat kaupalliset toimijat

ten vakoilun koskemaan kaikkia elämän-

yhteistyössä teleoperaattoreiden kanssa

alueita. Ihmisiä seurattiin, jokaista taloa

hyödyntävät kansalaisten vapaaehtoisuutta

ja työpaikkaa valvottiin, postit ja roskat

tulla kuunnelluksi. Ihmiset ovat muuttu-

tutkittiin ja pienimmätkin yksityiskohdat

neet ostokäyttäytyjiksi ja psykologisiksi

tallennettiin arkistoihin. Yhteiskuntaan oli

profiileiksi, joita jälleenmyydään.

onnistuttu luomaan keskinäisen epäluulon

Yhdysvaltain turvallisuusviraston

ja pelon ilmapiiri, jonka avulla kansalais-

NSA:n harjoittama maailmanlaajui-

ten haluja ja ajatuksia pyrittiin hallitse-

nen joukkovalvonta paljastui Edward

maan. Ihmiset epäilivät toisiaan, varoivat

Snowdenin vuotamien raporttien ansiosta

askeliaan niin pimeässä kuin päivänvalos-

vuonna 2013. Stasin arkistojen hyllymet-

sakin. Salakuuntelu oli yksi merkittävistä

rit muodostavat kokonaisuudessaan noin

tarkkailun muodoista. Stasissa työskenteli

0,019 neliökilometrin suuruisen alueen.

noin 260 000 kansalaista, siis 1,6 pro-

Npr.org-sivuston mukaan NSA:n arkistot

senttia väestöstä. Stasi oli Itä-Saksan lop-

veisivät 17 miljoonaa neliökilometriä, jos

puaikoina maansa asukaslukuun nähden

arkistot muutettaisiin papereita sisältävik-

maailman suurin salainen poliis

si hyllymetreiksi ja edelleen pinta-alaksi.

Mikrofonien asentaminen kuunnelta-

Tämän perusteella NSA on siis kerännyt

vien koteihin oli työlästä. Hotelleissa jo-

reilussa vuosikymmenessä miljardi kertaa

kaisen huoneen kuuntelulaiteet jouduttiin

enemmän tietoa kuin Stasi reilussa puo-

kätkemään huolellisesti kansalaisten epä-

lessa vuosisadassa.

luulojen varalta. Laitteita varten huoneisiin rakennettiin toimimattomia pistorasioita

O lemme saapuneet pisteeseen, josta Itä-

toimivien viereen. Julkisilla paikoilla mi-

Saksan salaisen poliisin johtaja Erich

krofoneja oli penkeissä, ja ravintoloissa

Mielke ei harhaisimmissa kuvitelmissaan-

tuhkakupeillakin oli korvat. Lähettyviltä

kaan osannut haaveilla. Stasia ja NSA:ta ei

löytyi aina lähetin, jonka avulla infomaa-

silti voi verrata toisiinsa. Mielke ja muut

tio siirtyi kuuntelukeskuksiin nauhoitet-

kommunististen maiden turvallisuuspalve-

tavaksi. Teknologian herkkyyden vuoksi

luiden johtajat eivät koskaan ymmärtäneet,

pienetkin häiriöt estivät kuuntelun, ja aina

että pelon ja epäluulon varaan rakentuva

oli riski, että ihmiset ottivat radion pois

yhteiskunta ei voi saada kansalaisiaan

seinästä, teippasivat pistorasiat ja poistivat

avautumaan ja vähät välittämään heihin

polttimot lampuista. Alistumisen sijaan

kohdistuvasta seurannasta. Jatkuvasti sy-

epäluulo ja pelko lisäsivät varuillaan oloa

ventynyt vainoharha saattoi olla yksi niistä

ja vastarintaa.

tekijöistä, jotka synnyttivät kommunisti-

Post 9/11 -maailmassa salakuunteluun

maiden vastarintaliikkeet. NSA sen sijaan

on keksitty ratkaisu. Mobiiliteknologia on

on toiminut kenenkään tietämättä vuodesta

kehittynyt valtavasti ja tunkeutunut kaikille

1952 aina Edward Snowdenin paljastuksiin

elämänalueille. Myös tarkkailtavat ihmiset

saakka. 9/11-iskujen jälkeen NSA:ta tuet-

on saatu mukaan. Tuotteet, joilla ihmisiä

tiin 10 miljardin vuotuisella tuella pääosin

kuunnellaan ja seurataan, ovat niin halut-

kansalaisilta salassa. Eivätkä Snowdenin

tavia, että jatkuvasti mukana kulkevien

paljastuksetkaan saaneet ihmisiin juuri

mikrofonin ja GPS-paikantimen tuomia

minkäänlaista kriittistä eloa. Pelon ja

hyötyjä pidetään haittoja isompina. Nyt

epäluulon kylvämisen sijasta NSA on py-

ihmiset maksavat itse ne laitteet, joilla

synyt piilossa ja antanut sosiaalisen me-

heitä valvotaan.

dian toimijoiden luoda itserakkauden ja

Kommunistiset maat käyttivät aikaa,

kepeyden illuusion, jonka avulla ihmiset

vaivaa ja rahaa rakentaakseen ennennä-

pysyvät iloisen välinpitämättöminä heihin

kemättömän tiedustelujärjestelmän, joka

kohdistuvasta tarkkailusta. Ja loppujen

ajoi kokonaisia kansoja totaaliseen vai-

lopuksi, eihän meillä ole mitään salatta-

noharhaan. Kapitalistisessa maailmassa

vaa. Eihän?

T/ W

MIKKO RIKALA

K/ P MIKKO RIKALA

MAINOS

AN AYY STORY

how would you perceive helsinki if you were used to l i v i n g i n a m e t r o p o l i s 20 times its size? how are the people, and student unions similar o r d i f f e r e n t ? ay y ’ s k o n s ta reports from the c h i n e s e u n i o n ’ s v i s i t to f i n l a n d.

On the second week of August, the board of AYY had the pleasure of hosting a representative party Tsinghua University from the city of Beijing, China. It’s the only university in the world to rank higher than MIT in engineering, according to US News. The group consisted of 8 students representing the Tsinghua University Student Union, as well as a faculty member responsible for student union activities. Our initial encounter was a bit awkward, with both parties trying to accommodate to each other’s customs without being rude, but it soon became an open and welcoming scene. A few ice breakers later we grew accustomed to our differences and proceeded to walk one another through the main functions of our organizations. We found out our student unions are very much alike at the core, but

our cultures brought our differences. As members of a society with strict hierarchical rules and respect for experience and the elderly, our guests were amazed of the amount of influence we, the students, have in the decision-making of the academic community. They were also surprised that a student union could own and rent out apartments. On the contrast our student union could take notes on how well the Tsinghua

ing time together in traditional Finnish ways. We threw our guests a Finnish grill feast, an academic table party sitsit, as well as some nice, traditional karaoke.

“WE FOUND OUT OUR STUDENT UNIONS ARE VERY MUCH ALIKE AT THE CORE, BUT OUR CULTURES BROUGHT OUR DIFFERENCES.”

Meeting with such bright individuals from a different culture really makes you realise how much alike we truly are and how the manners of one are moulded by the environment they’re brought up in. Our guests were extremely polite, thanking from each and every small gesture and wanted to drown us in small gifts they’d brought from home; perfumes, ornamental plates and table pieces, tabletop zen gardens and the notorious rice wine (better than its reputation). Hadn’t we known that we’ll meet again next year at Tsinghua, we might have never allowed them to leave.

student union is able to engage its students in cultural and sports activities. The surprises didn’t end there. As inhabitants of a city with ten times the microparticles measured in Helsinki (WHO, 2014), the cleanliness impressed our guests to no end. We made sure to show our guests all our national treasures: the nature, the architecture, and their ultimate combination - the sauna. The next few days consisted of visiting different organizations and companies in the morning and afternoon, with the evenings dedicated to spend-

What especially resonated with our newly aquired friends was our visit to the Nuuksio national park: some of the bravest even skinny-dipped in a natural lake! In the end, the real surprise was that the weather was on our side the entire week.

Text: Konsta Huuki, AYY board member Photo: Petteri Heliste, AYY board member

VIIMEINEN SANA

Va l e u u t i s i a v a s e m m i s t o l l e S E P I T E T Y T U U T I S E T U P P O AVAT Y L E I S Ö Ö N P O L I I T T I S E S TA J A K O U L U T U S TA U S TA S TA R I I P P U M AT TA . S U O M E S S A VA S E M M I S T O J A L I B E R A A L I T E I VÄT O L E T O I S TA I S E K S I J O U T U N E E T V A L E U U T I S K O N E I S T O N K O H T E E K S I , S A N O O T U T K I J AT O H T O R I K A R I K A R P P I N E N . T O I S I N O N Y H D Y S VA L L O I S S A .

Vajaa vuosi sitten marraskuussa julki

olisi sulkenut Trumpin tilin rasistisen kie-

yleisöä valeuutisille kuin vasemmisto ja

suudessa pohdittiin, mikä merkitys

lenkäytön vuoksi.

liberaalit. Ilmiönä valemedian juuret ovat

valeuutisilla oli Donald Trumpin voit-

Helsingin yliopiston tutkijatohtorin

toon Yhdysvaltain presidentinvaaleissa.

Kari Karppisen mukaan Suomessa ei ole

kuitenkin vahvasti tietyn poliittisen liik-

Oikeiston seuraamilla uutis- ja valeuutis-

tahoa, joka tehtailisi liberaaleille suun-

”Oikeistopopulistinen valemediailmiö

sivustoilla levinneet sepitteet muun muassa

nattuja valeuutisia. Hän kuitenkin arvioi,

on kansainvälinen. Pyrkimys rakentaa

Hillary Clintonista murhaajana ja paavi

että Trumpin vastustajille kohdistettuna

vastakkainasettelua oman liikkeen ja li-

Franciscuksesta Trumpin tukijana olivat

sepitteitä on voitu ottaa täälläkin todesta.

beraalin valtaeliitin välillä on osa liikkeen

menneet läpi suuressa yleisöjoukossa.

Valeuutiset kun perustuvat siihen, että ne

toimintatapaa ja -logiikkaa.”

keen sisällä, hän sanoo.

Sittemmin tilanne on, jos nyt ei kään-

vahvistavat ihmisten aiempia käsityksiä.

Valeuutisia tehtaillaan taloudellisten

tynyt nurin, ainakin muuttunut. Yhdys-

”Suomessa monet ovat hyvin kiinnos-

tai poliittisten syiden takia, ja yleisö va-

valloissa valeuutisten kohteena eivät ole

tuneita Trumpista. Moni pitää Trumpia

likoituu sen mukaan. Rahaa sataa mai-

pelkästään oikeisto ja konservatiivit, vaan

hulluna, ja hänelle on helppo nauraa, kun

nostajille, kun ihmiset klikkaavat juttuja

uutisiksi naamioituja sepitteitä on alettu

tietää omien kavereiden jakavan saman-

ja jakavat niitä eteenpäin.

kuluvan vuoden aikana syöttää enenevässä

laisen maailmankuvan.”

määrin myös Trumpin vastustajille – siis

Karppinen toivoo kuitenkin kriittisyyttä, kun valemedioista puhutaan ylipäänsä.

liberaaleille vasemmiston kannattajil-

U sein valeuutisten leviämistä selitetään

Koko termi on hänestä epämääräinen ja

le. Muutoksesta ovat kirjoittaneet muun

alhaisella koulutustasolla. Olisi mukava

ideologinen, ja eri ihmiset viittaavat sillä

muassa yhdysvaltalainen The Atlantic ja

ajatella, että korkeakoulutus suojaa

erilaisiin ilmiöihin.

Suomessa Ylen Valheenpaljastaja.

huijausyrityksiltä, mutta näin asia ei ole.

Vaikka moni tutkimus viittaa siihen,

Medialukutaitoa on helppo peräänkuulut-

että puppu-uutiset uppoavat liberaaleja

taa niin kauan kuin itse ei ole systemaat-

helpommin konservatiiviyleisöön, va-

tisen valeuutisoinnin kohteena.

leisiin uskotaan riippumatta poliittisesta

”En usko, että mitkään ihmisryhmät

suuntautumisesta. Valheenpaljastajan lis-

ovat immuuneja valheille”, Karppinen

tauksen mukaan demokraatteja on huijattu

toteaa.

”Näin suurena keskustelunaiheena kyse on myös moraalisesta paniikista.” Ainakaan Suomessa valemediat eivät hänestä aiheuta suurta uhkaa, eikä yhteiskunta ole samalla tavalla polarisoitunut kuin Yhdysvalloissa. ”Ehkä valemedioita ennemmin pitäisi

Yhdysvalloissa muun muassa väittämällä,

kiinnittää huomiota journalismin toiminta

että varapresidentti Mike Pence olisi käy-

K oulutustaustalla on Karppisen mukaan

nyt homoseksuaalien eheyttämishoidoissa

toki merkitystä, mutta sinänsä konservatii-

pelastaakseen avioliittonsa tai että Twitter

vit ja oikeisto ovat tuskin sen otollisempaa

edellytyksiin”, hän pohtii.

T/ W

KIIRA KOSKELA

VIIMEINEN KUVA

K u v i t t a j a j a D J Ta i k a M a n n i l a k e r t o o , m i s t ä a j a s s a m m e o n k y s e

K/ P AI

TAIKA MANNILA

Tehokkaimmat työkalut kouluun ja työhön. Jokainen MacBook pakkaa huikeat tehot ja upean ohjelmiston kannettavaan muotoon, jonka voit ottaa mukaasi kaikkialle. Voit siis opiskella missä tahansa.

1Storesta kaikki kannettavat Macit ja Apple-lisätarvikkeita erityisen edulliseen opiskelijahintaan. Esim. MacBook Air opiskelijalle nyt alk.

1Store Kauppakeskus Kamppi Urho Kekkosenkatu 1 | 00100 Helsinki puh. 010 230 7350

1Store WTC Alaksanterinkatu 17 | 00100 Helsinki puh. 010 230 7370 | www.1store.fi

949 €

@ Ku u d e s L i nj a 1 5 . 9 . 2 0 1 7 / 2 3 - 0 4