Ylioppilaslehti Aino 1/2016

1/ 20 16

1

AALTO -YLIOPISTON YLIOPPILASLEHTI

2

BUZZ

3

Mielenosoitus opintotuen leikkauksia vastaan 9.3.

Kuvasi Hilla Kurki

IJAN

VEJUTTU

20

51

32

55

13 36

BUZZ

PÖHINÄÄ, PÖHINÄÄ

7 LAHJUS Saammeko esitellä: Aalto-leivos.

8 SELKÄ SEINÄÄ VASTEN Osaako hetero näytellä homoikonia, Pekka Strang?

BEEF

LEHDEN PIHVI

20 AALTO DROPOUT He, jotka eivät viihtyneet.

Aallon #allfemalepanel keskustelee rahasta.

51 PAHA SILMÄ TUIJOTTAA Onko Aalto salaseuran rahoittama aivopesuopisto?

53 PÖRRIN TARINA 55 TUKIOPE Ainon tuutori Kai Rintamaa:

32 UHKA JOTA EMME NÄE Herää tai Gravitaatioaallot SMT:llä: tiedettä vai deliriumeja?

HAU HAU HASSUTTELUA

30 MONEY TALKS, BULLSHIT WALKS

10 WHAZZUP Kuulumisia Aallosta.

12 JÄLJET JOHTAVAT TEEKKARIKYLÄÄN

BYE

Näin kuvaat hyvän pornopätkän.

menetä henkesi!

56 PEP TALK Juhli ja lähde vaihtoon, 36 HEILLÄ ON UNELMA Loppu huutelulle

kehottaa setämies Riku Asikainen.

ja muita unelmia keskustelukulttuurista.

57 MINORITEETTIYKSIKKÖ

13 AINO RAGEILEE TUNKEKAA HERITAGE PERSEESEENNE.

14 TAISTELEVAT METSOT AYY:n ja KY:n

42 YT MENI, MITÄ TULI? 44 EXPEDITION Valokuvaessee.

Kauppiksen hylkiö tilittää.

58 ESSEE Kotona olet vapaa, kirjoittaa toimittaja Roosa Murto.

omaisuuskiista.

50 KOLUMNI Uskomme somessa helposti 16 SUCCEZZ Onnistumisia Aallosta.

valheisiin, kirjoittaa Niclas Storås.

60 MIEHISTÖ

OI

8

T

�

K LU

Kun joku hylkää uskonnollisen yhteisön tai hyppää oravanpyörästä, haluamme kuulla likaisia yksityis­ kohtia. Sorrettiinko siellä? Oliko laittomuuksia?

Kusipäinen johtaja? Takinkääntäjät kiinnostavat aina.

Tarinat ovat tärkeitä, koska usein lähtijät puhuvat ääneen ongelmista, jotka muutkin aistivat. Ajassamme on pakkomielle kuplista, ja lähtijät poksauttelevat niitä. Somekupla, punaviherkupla, startup-kupla, TaiK-kupla, Volkswagen Kupla. Poks, poks, poks.

Aino on kuusivuotisen historiansa aikana kirjoittanut laskujeni mukaan 19 juttua ”Aallon toivoista”, viimeksi joulukuussa. Hyvä niin. Tarvitsemme menestystarinoita. Mutta nyt kirjoitimme heistä, jotka menivät Aaltoon, mutteivät tulleet toisesta päästä ulos. Kirjoitimme lähtijöistä, poks.

Jutun dropouteilla on keskenään erilaiset taustat. Heillä oli eri syyt lähteä. Jokin tarinoissa kuitenkin toistuu: kaikilla on kokemus ahdistavasta kuplasta.

Toisia kiusasi rajoittava oppiainekupla.

Monitieteisessä yliopistossa ei kannustettu monitieteisyyteen vaan valitsemaan valmiita opinto­ kokonaisuuksia. Aallon keskimääräinen valmistumis­ aika on venynyt vuodella kuudessa vuodessa. Nyt yliopiston tavoite on laittaa opiskelijat kuriin näpelöimällä työläitä ja vaikeita kursseja sekä parantamalla opinto-ohjausta. Sopii toivoa, ettei eräs keino ole myös ohjata opiskelijoita valitsemaan vain kursseja, jotka sopivat nätisti osaksi kompaktia, kustannustehokasta tutkintoa.

Toisia kiusasi menestyskupla. Jotkut drop­ outeista esittivät pärjäävänsä, vaikka tunsivat olevansa hukassa. Tiedämme, mistä he puhuvat: Tässä Ainossa piti olla juttu aaltolaisten burnouteista. Tätä varten teimme verkkoon kyselyn, jolla kartoitimme, miten Aallossa jaksetaan. Emme kuitenkaan voi julkaistu juttua. Emme vielä. Vastausten määrä, pituus ja sävy yllättivät meidät täysin, joten pureudumme aiheeseen ajan kanssa ja julkaisemme jutun toukokuun numerossa. Poks, poks, poks.

Sitten on vielä henkinen kupla, jonka sisällä opiskelijat kelluvat. Jotkut haastateltavistamme kokivat, ettei kanssaopiskelijoita kiinnostanut, miten yhteiskunta ympärillä toimii tai mikä on tulevan

korkeakoulutetun osa siinä. Riittää, että tulevaisuudessa saa bemarin ja lomaosakkeen tai että tekee taidetta, jota kollegat ihastelevat. On vaarallista, jos tällainen kupla on totta.

Yliopistossa saa tietenkin olla sisäänpäin kääntynyt. Sekä opiskelijat että perustutkimus tarvitsevat paikan, jossa saa kehittyä ilman tulosvastuuta.

Mutta itsekeskeisyys ei saa kantaa hautaan asti.

Jos Suomen monitieteisyyden ja innovaatioiden lippulaiva valmistaa yksilötä, joilla ei ole valmiuksia eikä kiinnostusta olla hyödyksi yhteiskunnassa, Suomi kärsii. Hyödyllä en tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi palvella taloudellisen koneiston rattaita. Sitä ei minusta tarvitse vaatia jokaiselta.

Sen sijaan demokraattisen yhteiskunnan älylliseltä eliitiltä on minusta enemmän kuin oikeutettua vaatia kiinnostusta yhteiseen hyvään.

Hyvinvointivaltioon. Vähäosaisiin. Entistä parempaan maailmaan. Jos pitää koulutusta sijoituksena henkilökohtaiseen eikä yhteiseen tulevaisuuteemme, luopuu varmasti mielellään opintotuesta sekä maksuttomasta koulutuksesta ja jahtaa tulevaisuudessa kyynärpäät ojossa puhtaasti omaa etuaan.

Lyhytnäköisen politiikan aikakaudella unohtuu helposti, ettei lopulta ole niin tärkeää, mitä tapahtuu tänä tai ensi vuonna. Tärkeää on se, mihin suuntaan maa(ilma) on ylipäänsä matkalla. Aaltolaisilla on siihen paljon valtaa nyt ja tulevaisuudessa.

Mainittakoon vielä, että kuplamuovi täyttää ensi vuonna 60 vuotta. Viimeistään silloin poksukoon ja kunnolla. Poks, poks, poks!

P.S. Tämä pääkirjoitus on omistettu niille AYYaktiiveille, jotka evästivät minua uuteen työhöni päätoimittajana sanoin “poksauta se Aalto-kupla”.

KUVASI DORA DALILA

I O N A S , S POK PLA U K O T L A A

PAULIINA SUOMINEN, AINON PÄÄTOIMITTAJA

PÄ ÄK IR JO IT US

5

1/ 20 16

Aino on Aallon ylioppilaslehti. Aino on journalistisesti itsenäinen. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti tavoittaa 15 000 kauppatieteiden, taideteollisen ja teknillisten alojen opiskelijaa. Aino on Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen.

Päätoimittaja Pauliina Suominen Toimitussihteeri Saarlotta Virri Art director Viivi Prokofjev Tekijät Markus Helaniemi, Luumu Jokelainen, Kira Keini, Roosa Murto, Anni Pajari, Wilhelmiina Palonen, Iisa Pappi, Annaleena Puska, Niclas Storås, Johanna Vierros, Liina Aalto-Setälä, Kiia Beilinson, Dora Dalila, Ulla Donner, Antti Kekki, Hilla Kurki, Katri Naukkarinen, Ilkka Saastamoinen, Eetu Sihvonen Kustantaja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY

Aino i s u u n o i s Käsissä tui, Aino ih a v s u t i Toim noamme a j t y N . i u uudist rro, miten e K . a t t e t u pa l a mill a is­ a j e m im u onnist jatkossa. t o v i o t a o ta Ain a iheet o vat u t t u j s ö y M ita. ter vetulle eidät: Ta voitat m inolehti a / m o .c k o fa cebo a yy.fi a inolehti@

TR EN DI TU TK A

Toimitusneuvosto Anna Brotkin, Hanna Kahranaho, Arja Karhumaa, Tero Kartastenpää, Rosa Nylén, Antti Pikkanen, Anni Rahiala, Aurora Rämö Ilmoitusmyynti Pirunnyrkki Oy Kari Kettunen puh. 0400 185 853 Erja Lehtonen puh. 0400 185 852 Mediakortti ainolehti.fi/aino/mediatiedot/

TISUT

Paino Printall AS Painos 4500 Multioffset 120 g

6

Yhteystiedot Ylioppilaslehti Aino PL 69, 01250 Espoo ainolehti@ayy.fi www.ainolehti.fi ISSN 2341-9776

Ensi kesänä kankaan alta vilkkuu nänni jos toinenkin. Enää ei sijoiteta nudeihin rintaliiveihin, vaan annetaan kaiken näkyä. Mitähän IG tästä nänni­määrästä tuumaa? Work work work work work like Rihanna does!

BUZZ PÖHINÄÄ PÖHINÄÄ

PALSTALLA AINO LEVITTÄÄ HY VÄÄ MIELTÄ LAHJOMALLA.

LA HJ US

VO A A LT O - L E I

S

oksen Katso leiv on sivuilta resepti Ain leivos ainolehti.fi/ain

KUVASI ANNA NISKANEN

Kun itkettää, kakku auttaa. Aino tilasi ­Aalto-yliopistolle lohdutukseksi oman leivoksen, kun on ollut näitä leikkauksia sun muita.

o/aalto

non nume klubin tarina Ai Lue Ravintola ! rosta 1/2015

Leivoksen suunnitteli ja toteutti Ravintola­klubi, joka on neljän teekkarimiehen perustama salaperäinen kokkikerho. Puheenjohtaja Teppo Nurminen kommentoi prosessia: “Päädyimme puhdaslinjaiseen leivokseen, johon raikas kotimainen tyrni tuo Aallon keltaisen värin. Leivos on koristeltu kauden hedelmillä, ja halutessaan sen voi myös helposti koristaa karpaloilla Aallon punaiseksi. Muoto on pelkistetty ja harmoninen.”

lubi.com ra vintol ak

7

SE LK Ä SE IN ÄÄ VA ST EN

JUTTUSARJASSA PENÄTÄÄN VASTAUKSIA AJANKOHTAISILTA HENKILÖILTÄ.

D N A L N I F F O PEKKA 8

BUZZ

o tt a V ir ri K ir jo it ti S a a rl n S a a st a m o in e Ku va si Il k ka

Pekka Strang on teatterinjohtaja ja tulevan Tom of Finland -elokuvan tähti. Kysyimme, osaako hetero näytellä homoikonia ja taiteilija johtaa taidelaitosta.

HEI PEKKA STRANG, SINÄ TUNTEMATON

TYÖSKENTELIT HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERIN

SUOMENRUOTSALAINEN HETERO. MILTÄ TUNTUU

SVENSKSPRÅKIGA HAARAN ELI LILLA TEATERNIN

HYPÄTÄ TOM OF FINLANDIN MAAILMANKUULUIHIN

TAITEELLISENA JOHTAJANA VUOSINA 2005–2013.

HOMOSAAPPAISIIN?

Touko rakasti nahkasaappaita, joten konkreettisesti saappaat ovat suuret.

Kuvasimme jo ensimmäisen pätkän Göteborgissa. Välillä mielen valtasi älytön suru, kun filmasimme sellaisia kohtauksia, joissa jouduimme esimerkiksi pakenemaan poliisia. Kun ei ole itse koskaan tarvinnut paeta mitään ihonvärin tai seksuaalisuuden takia, ei ole joutunut samalla tavalla kohtaamaan ihmisten julmuutta. Mitä nyt olen suomen­ruotsalaisena saanut joskus turpaan.

Luulen, että kokemus vähemmistönä olemisesta olisi meille kaikille tärkeää. Myös tästä ajasta tuntuu monin tavoin puuttuvan humaanius.

TOUKON KUVISSA ISOT, ILOISET MIEHET HARRASTAVAT AVOIMEN YLPEÄSTI SEKSIÄ TAIVASALLA. OHJAAJA DOME KARUKOSKI ON POVAILLUT, ETTÄ SUOMALAISTEN PETIHOMMAT VILLIINTYVÄT ELOKUVAN MYÖTÄ. MITÄ ITSE MIETIT SEKSUAALISUUDESTA?

Seksuaalinen suuntautuminen on oikeastaan asia, jolla ei ole mitään merkitystä. Silti ihmisille on usein tärkeää saada tietää se toisesta. Sen voisi ­rinnastaa siihen, että porukassa yksi on absolutisti.

Silloin muut joutuvat kohtaamaan itsensä ja omat juomatottumuksensa. Samalla tavalla seksuaalisuudessa joudut kysymään itseltäsi, mikä oikeastaan olet. Siinä on se uhka, mitä pelätään. Tuntuu absurdilta, että homous oli Suomessa rikollista vielä 70-lukuun asti, mutta ei maailma ole tämän asian suhteen vieläkään valmis.

MITEN LUOVAA BISNESTÄ JOHDETAAN?

80 prosenttia pienen teatterin johtamisesta on sitä, että kuuntelee ihmisiä ja on läsnä. Ilman sitä johtajuus vääristyy, ja siitä tulee itsekeskeinen matka minuuteen. Täytyy antaa vapauksia ja kantaa vastuuta. Sanotaan, että kaikkea muuta voi delegoida, paitsi vastuunkantoa.

Minua myös helpotti ajatus, että jos joku ei ole parhaimmillaan jossain työssä, se johtuu rekrytoinnin epäonnistumisesta. Sama pätee näyttelemiseen: jos joku ei toimi, se ei ole näyttelijän vika, vaan hän on vain väärässä roolissa.

OLIKO TEATTERITAITEEN MAISTERINA KOSKAAN SELLAINEN OLO, ETTÄ OLISIT KAIVANNUT KAUPALLISEN ALAN OPINTOJA, JOITA OLISI TARJOLLA ESIMERKIKSI AALTO-YLIOPISTOSSA?

Olisi siitä varmasti ollut hyötyä. Kokouksissa puhuttiin sanoilla, joita en ollut koskaan käyttänyt, kuten tase. Kun tapasin ensimmäistä kertaa Kaupungin­ teatterin taloushallintojohtajan, ja hän löi budjetit eteeni, en ymmärtänyt lukuja yhtään. Kehitin sellaisen tekniikan, että pyrin näyttämään vähän huolestuneelta ja olin ikään kuin kysymässä jostain luvusta, mutta sitten olinkin: ”Ah ei, nyt mä tajusin.”

Useimmiten se meni läpi.

Kun tulin Lilla Teaterniin, koko lafka oli tuuli­ ajolla. Organisaatio ei voinut hyvin, ja sillä oli takanaan monta taloudellisesti vaikeaa vuotta. Päätin, että jokaisen pienenkin päätöksen täytyy kulkea minun kauttani. Kun jätin paikan, teatterilla oli taloudellisesti kaikki kondiksessa.

SITTEN TÄRKEÄMPIIN AIHEISIIN: MILLAISTA ON

TEIT SIIS HYVÄÄ BISNESTÄ! MITEN BISNESAJATTELU

NÄYTELLÄ SUOMEN KAUNEIMMAKSI MIEHEKSI

SOPII TAIDEMAAILMAAN?

KUTSUTUN LAURI TILKASEN RAKASTAJAA?

Se tuntuu ihanalta. Meillä klikkasi Laurin kanssa hyvin heti castingeissä. Hän on kokenut elokuva­ näyttelijä, ja sen myös huomaa.

KUKA?

jä ja ainen näytteli 38, on suomal Pekka Strang, ndia la Fin of e Tom a. Hän näyttele teat teriohjaaj on a jok kuvassa, of Finland -elo tulevas sa Tom mil3,8 kuvatuotanto rian kallein elo 17.

Suomen histo 20 lä ilta on kevääl budjetilla. Ensijoonan euron

Suomessa kaupallisuutta käytetään ­taidepiireis­sä kiro­sanana. Jos nyt yleistän, niin esi­merkiksi Jenkeissä ajatus on se, että rahaa voi tehdä kaikesta. Se ei ole samalla tavalla likainen ajatus kuin Suomessa, vaan itsestään selvää. Ei taidekaan voi jatkuvasti tehdä tappiota, vaikka toimisi yhteis­ kunnan rahoilla. Mutta missään nimessä taiteen ei pidä perustella itseään taloudellisesti. Siinä eksytään johonkin autoteollisuuteen.

9

WHAZZUP WHAZZUP WHAZZUP WHAZZUP WHAZ ITTE, T E VAS TAS NTELI AINO KUU

KUULUMISIA AALLOSTA.

VUONNA 2009 VUONNA 2016 VU

OT

TA

OL

I AA LTO L A ISE

5,7 6,7

N VA L M I S T U M I S A

IN

.

BE FO RE & AF TE R

Aino kiittää kaikkia, jotka vastasivat joulukuiseen lukija­ tutkimukseen. Tärkein tulos kärkeen: Ainoa luetaan edelleen mielellään pöntöllä. Kaipasitte lisää juttuja aaltolaisten arjesta, Aallon ja AYY:n likaisista kiemuroista sekä heikosti menestyvistä aaltolaisista. Verkkolehti ei juuri kiinnosta, vaan haluatte yhä hyväillä Ainon pape­risia muotoja.

ES IK A K

Ä KIM

ÄR

Lupaamme täyttää rakkaiden lukijoidemme toiveet parhaamme mukaan. Ennen kaikkea yritämme olla käteen­sopiva vastaisuudessakin, jotta lukijamme voivat jatkaa rentouttavia vessahetkiä Ainon parissa.

VOI LAISKIAISIA! Aallon opiskelijoiden valmistumisajat pitenevät tasaisesti. Yliopisto yrittää kääntää kehityksen näpelöimällä “pullonkaulakursseja” eli kursseja, jotka koetaan työläiksi tai joissa on alhainen läpäisyprosentti. Lisäksi paukkuja laitetaan opinto-ohjauksen kehittämiseen ja kurssien aika­ taulutuksen suunnitteluun eli esimerkiksi päällekkäisyyksien välttämiseen. Opinto-ohjauksesta olisi voinut olla hyötyä Aallon dropouteille, joista voi lukea lisää sivulta 20.

Lähde: Aallon oppimispalveluiden päällikkö Eija Zitting

AI NO LO VE S< 3

10

ELÄKÖÖN, INNOVAATIOT! AALTO-­Y LIOPISTON TUTKIJAT OVAT KEKSINEET TAVAN, JOLLA SKROLLATA JOPA 20 SIVUA SEKUNNISSA JA OMAKSUA SILTI TIETOA. FUTURISTISELTA KUULOSTAVA SPOTLIGHTS-­T EKNIIKKA ETSII SIVULTA, ESIMERKIKSI PDF-­ TIEDOSTOSTA, VISUAALISESTI TÄRKEÄT ELEMENTIT JA ESITTÄÄ NE TEKSTIN PÄÄLLE ILMESTYVÄLLÄ LÄPINÄKYVÄLLÄ KALVOLLA. TUTKIJAT LUPAAVAT, ETTÄ PITKÄN TEKSTIN SILMÄILY NOPEUTUU TEKNIIKAN AVULLA JOPA 60 PROSENTTIA.

ittamiseen “Noo, kirjo iis, kirje­ sinä ll ä än s i monell a er hän s yntyi ista tä on eril a ­ta va ll a, et ­ utta perus inputtia. M ä t e, että tä viesti oli s n matkan ehdotettii sit viikon­ a j a l l e r r va tä ätettiin, et loppuna pä n n ois sitte e n a l l ä t ä k eh eteenpä in.” h yvä pistä ä

LE TK AU TU S

inister i Valti ovarainm b ub Al exan de r St , lia al m ä nä yt tä än mite n välte llä en se yk ky sy m A- stu di on va sta amista a. ss lu tte ha as ta , miss ä Ky sy mys ku ul ui m ukaan lit tu a ss vaih ee iku tta jie n (kokoo m us va ee n) irj kik tu ju lki se n . kir jo ittamise en

teekkari � on hot!

Harvard ­Business �

Review on nimennyt data-analyytikon vuosisadan seksikkäimmäiksi ammatiksi. Niin.

Oikeastaan kaikki aikamme trendikkäimmät työpaikat liittyvät jollain tavalla teknologiaan. Ainon mediapyrkyreistä koostuva toimitus pyöriskelee itsesäälissä ja harkitsee vakavasti uranvaihtoa.

ZUP WHAZZUP WHAZZUP WHAZZUP WHAZZUP BUZZ

ZZUP WHAZZUP WHAZZUP WHAZZUP WHAZZUP AI NO NU M ER O I

12 000 000 1881 43%

12 miljoonaa euroa oli yliopiston alijäämä vuonna 2015 pro forma -tuloslaskelman mukaan. Vuonna 2014 alijäämä oli 11 miljoonaa euroa.

1 881 kappaletta eli ennätysmäärä uusia tohtoreita valmistui Suomessa viime vuonna.

Lähde: Tieteentekijöiden liitto

43 % Ainon lukijakyselyn vastaajista koki, että Ainoa tehdään juuri heille. Muiden mielestä lehteä tehdään muun muassa hipsterivegaaneille, Aaltofanaatikoille ja toimituksen ystäville.

10% 1345€

10 % prosenttia vuonna 2014 opintotukea saaneista ylitti tulorajan, keskimäärin 1 345 eurolla.

Kirjoitti Ainon toimitus

Lähde: Kela

RIT E T L Y K I R E MAIST EN? E M E I N A T O

­ ti t yösken s a a t s u u k Ma rra s ka mpus­ n a e k r o k a pp nell yt Ka u mikuussa l e h i is a k l ju t yör yhmä ka mpuksen n e s ik p p u a ra portin K joa a yh­ r a t e S . ä t es kehittä mis i­ na ma ister o t h e o t h i tenä va en rak­ e t u u a o t siir n k ylterien meen. A ino ie n a t O n e e ennuks n ha lli­ o l l a A n a a uk tietojen m e vä ä ll ä. k a t s ia s a ä tus pä ättä eita. Muun t n u t i t t ä er Ra portti h tinen de­ n e n e s ik p up mua ssa Ka l ä hetti s u i n e l l a i ­W ka a ni Jyrk ossa hä n j , n e e j ir k le t yör yhmä l siirtoa. va stusta a

JA RG O NI N PU RK AJ A

JARGON: Opintotukihakemusten käsittely siirtyy pois Aalto-yliopistolta.

KÄYTÄNNÖSSÄ: Vuoden 2018 alusta opintotukiasioita ei enää ratkaise Aallon oma opintotukilautakunta vaan keskitetysti Kela.

AINON TUOMIO: 2/5. Päätöksenteko siirtyy kauemmaksi opiskelijasta, ja käsittelyajat uhkaavat venyä. Lisäksi Kela joutuu lisäämään 31 henkilötyövuotta, joten kustannuksissakaan ei säästetä.

JARGON: Aalto-yliopisto julkaisi uuden strategiansa.

KÄYTÄNNÖSSÄ: Strategiapruju vuosille 2016–2020 julkaistiin joulukuussa. Aallon visiona on rakentaa innovaatioiden ja yrittäjyyden ajama kestävä yhteiskunta, missiona muokata tulevaisuutta ja arvoina intohimo, rohkeus, vapaus, vastuullisuus sekä tinkimättömyys.

AINON TUOMIO: 3/5. Hienoja englannin­kielisiä sanoja, graafinen ilme taattua Aalto-härdelliä. Eivätkä strategian palikatkaan ole täysin huonoja.

JARGON: Opiskelijat otetaan ehkä mukaan perustulokokeiluun.

KÄYTÄNNÖSSÄ: Opetusministeri ehdotti helmikuussa, että opiskelijat voitaisiin ottaa mukaan ensi vuonna alkavaan perustulokokeiluun. Tämä voisi tarkoittaa opintotuen vaihtamista kokonaan tai osittain perustuloon ja vaikkapa tulorajojen poistumista.

AINON TUOMIO: 4/5. Perustulosta voi olla montaa mieltä, mutta Ainolla on aavistus, että kaikki ehdotukset tulorajojen laskemisesta kiinnostavat sen lukijoita.

JARGON: Roope Salminen ja koirat -yhtye julkaisi levyn, jossa on kappale nimeltään 5/5.

KÄYTÄNNÖSSÄ: Maailmassa on kappale, jonka sanat menevät näin: 5/5, 5/5, 5/5 sä oot 5/5.

AINON TUOMIO: 0/5. Koko 5/5-läppä on niin kulunut, ettei kenenkään soisi sitä enää käyttävän.

11

WHAZZUP WHAZZUP WHAZZUP WHAZZUP WHA

Gravitaatioaallot kummastuttavat Teekkarikylan asukkeja.

Aino selvitti, onko ilmiön taustalla tiede vai deliriumit.

T A V A T H O J T E JÄLJ N Ä Ä L Y K I R A K K TEE e in i K irjo it ti K ir a K 11.2.2016 fysiikan opiskelija ­Ville-Valtteri ­Tiittanen näpytteli sormet sauhuten Facebookin Teekkarikylä-­ ryhmään ­keskustelun­avauksen: ”Onko täällä kokemuksia gravitaatioaalloista? Mietin, että ne voisivat selittää, miksi meillä kerääntyy pölyä tiettyyn nurkkaan. Joskus on myös ongelmia, että puhelimen akku tyhjenee nopeasti, tai öiseen aikaan saattaa tuntua matalataajuista värähtelyä. Mitenkä asuntoa kannattaisi ryhtyä eristämään, kun tuo Ligo -koe tulee ilmeisesti pyörimään vielä pitkään?”

Tiittasen mainitsema Ligo on yhdys­ valtalainen tutkimusohjelma, jonka laitteisto havaitsi tänä keväänä ensimmäistä kertaa maailman historiassa avaruuden venymistä ja kutistumista valtavassa tunnelissa. Tätä kutsutaan yleensä nimellä gravitaatio- tai painovoima-aaltoilu.

Foliohatut ja tutkijatkin pohtivat, voiko gravitaatio­aaltojen avulla ehkä tulevaisuudessa matkata ajassa. Väreilyn vaikutukset mietityttävät myös ­Teekkarikylän asukkaita, jotka neuvoivat Tiittasta taistelussa gravitaatioaaltoja vastaan: ”Mä aina varmuuden vuoksi maadotan itseni yöksi käsiraudoilla patteriin, suojaudun sekä säteilyltä että satunnaiselta aaltoilulta.” ”Kompurasta ja vuvuzelasta voi rakentaa semmoisen laitteen, mikä aaltojen destruktiivisella interferenssillä suojaa kotiasi, myös gravitaatioaalloilta.”

Ainon tavoittama Tiittanen kertoo, että kommenteista on ollut apua.

BUZZ

”Minua neuvottiin käyttämään ilmapatjaa aallokon rauhoittamiseksi. Kun puhelimen lataa patjan päällä halpaa yösähköä käyttäen, akku kestää selvästi pidempään”, Tiittanen sanoo.

Kaikkea vertaisryhmä ei ole kuitenkaan pystynyt ­ratkaisemaan.

“Pölyn kerääntymiseen patja ei ole auttanut, koska koko lattiaa ei voi pelastusvälineillä peittää. Kun ilmapatjaa siirtää, sen reunoilla on pölyä.

Selkeä yhteys näillä asioilla vaikuttaa olevan.”

Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen johtajan ja avaruusfysiikan professorin Hannu Koskisen mukaan gravitaatio ei ole leikin asia, koska painovoima vie meidät kaikki lopulta hautaan. Koskinen ei kuitenkaan huolestuisi Ligo-ohjelman löydösten vaikutuksista. ”Havaittu kutistuminen ja venyminen monta kilometriä pitkässä putkessa oli pienempää kuin ­murto-osa protonin halkaisijasta. Sopiikin miettiä, kuinka suuri siirtymä näkyy muutamassa pöly­ hiuk­kasessa laiskasti siivotun opiskelijakämpän lattialla.”

Koskinen suosittelee gravitaatioaalloista huolestuneille Teekkarikylän asukkaille säännöllistä siivoamista ja päihteettömään elämäntyyliin siirtymistä. ”Pölystä pääsee eroon pölynimurilla. Jos laite ei ole tuttu, kannattaa kysyä apua kavereilta tai sukulaisilta. Öinen värinä taitaa puolestaan johtua liiallisesta alkoholin käytöstä illalla. Sen vähentäminen ei taida olla suosittu resepti Ainon lukijoille.”

AI NO RA G EI LE E

KIRJOITTI VÄINÄMÖINEN

a a k e Tunk e g a t i her e n n e e s e e s per HAVAINNOIN INSTAGRAMISSA OPISKELIJA­ NEITOSEN KUVAA ERÄÄSTÄ EUROOPPALAISESTA SIVISTYSKAUPUNGISTA. KOMMENTEISSA KES KUSTELU KULKI JOTAKUINKIN NÄIN:

MIHIN JÄIVÄT SISU, KALEVALA JA RUKIISET RANTEET? MISSÄ MIEHET, JOTKA RAUTAA? MISSÄ SATAA ESTERIN PERSE? MISSÄ PYÖRITÄÄN KUIN PUOLUKAT…?!

LOMAILIJA: EN HALUA TAKAS ANKEESEEN SUOMEEN. #GOODLIFE #DREAMS #FINNISHGIRL YSTÄVÄTÄR: LOOKING FAB! JAKSUHALEJA HANI! LOMAILIJA: CHEERS! TUNTUU IHAN KÄSITTÄMÄTTÖMÄLTÄ ETTÄ MUUALLA MAAILMASSA ON TÄLLAISTA, NIIN PALJON KULTTUURIA JA UPEITA NÄHTÄVYYKSIÄ. KUN EIHÄN SUOMESSA OO EDES MITÄÄ HERITAGEA!

TÄLLAISET INSTAGRAMIN (SUOMEKSI “VÄLITÖN GRAMMA”) YLIMIELISET KESKUSTELUT SAISIVAT ITSE SAMMON TAKOJAN SEPPO ILMARISEN PYÖRIMÄÄN HAUDASSAAN, JOS KULLERVO OLISI HÄNET SELLAISEEN PAKANALLISIN MENOIN KOSTO­M URHAN PÄÄTTEEKSI SIUNANNUNNA. NIIN JA KOSTONHIMOISET PUUKKO­TAPPELOISET – SIINÄ VASTA IHANA KAPPALE KANSAN­ PERINNETTÄ! HÖLKYNKÖLKYN!

TOISTETAAN: “EIHÄN SUOMESSA OO EDES MITÄÄN HERITAGEA.” ANTEEKSI. MITÄHÄN. VITTUA. KOHTA ALKAA HUUMORI LOPPUA. KOSMOPOLIITEILLE TIEDOKSI, ETTÄ SUOMESSA ON SEKÄ VANHAA HERITAGEA (KALEVALA, MUNNIHARPPI, ALKOHOLISMI) ETTÄ UUTTA HERITAGEA (SANNI, CHEEK, ALKOHOLISMI) JA ITSE ASIASSA JOPA IKIOMA SANA HERITAGELLE ELI KANSANPERINNE. KANSANPERINNE!!111!1

P.S. AINON TOIMITUS ON KIUSALLINEN TIETOINEN SIITÄ, ETTÄ SE ON JUURI KONSEPTOINUT NOLON FINGLISH-LEHDEN, JOSSA ON PIINAAVA MÄÄRÄ ENGLANNINKIELISIÄ OTSIKOITA JA NOLLA KAPPALETTA ENGLANNINKIELISIÄ JUTTUJA. ANTAKAA MEILLE ANTEEKSI. MUTTA JOS TAIN AINON KANSAINVÄLISTYMISEN ON ALETTAVA! TO BE CONTINUED…

13

T A V E L E T TA I S T O S MET

i u s H e la n ie m K ir jo it ti M a rk

AYY:n ja KY:n omaisuuskiista päättyi helmikuussa KY:n voittoon. Yhdeksän vuoden prosessi nieli miljoonia euroja opiskelijoiden varoja. Näin se eteni.

∞ Hallinto-oikeus hylkää ensimmäiset KY:n omaisuuden lahjoittamisesta tehdyt valitukset. Päätöksestä valitetaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

2007 ∞ Matti Vanhasen hallitus päättää perustaa Aalto-­ yliopiston. Suomen lain mukaisesti yliopistolla voi olla vain yksi ylioppilaskunta, joten yliopistolle tulee perustaa uusi Aalto-­yliopiston ­ylioppilaskunta.

2008

∞ Opiskelijat alkavat suunnitella uutta ylioppilaskuntaa, ja pian syntyy erimielisyyksiä ylioppilaskuntien varoista. TKY ja TOKYO haluavat yhdistää kaikkien vanhojen ylioppilaskuntien rahat, KY haluaa rahoittaa uuden ylioppilaskunnan jäsenmäärän mukaisesti. ∞ KY-ylioppilaskunta alkaa valmistella KY-­ yhdistyksen ja KY-säätiön perustamista.

14

BUZZ

2009

∞ TKY ja KY-ylioppilaskunta jatkavat vääntöä uuden yli­ oppilaskunnan rahoittamisesta.

Ylioppilaskunnat pääsevät alustavaan sopimukseen, jossa uudelle AYY:lle siirtyy koko TKY:n omaisuus, KY:n kaikki opiskelija-asunnot sekä KY:n 4,5 miljoonan rahastot. TKY kaataa sopimuksen. ∞ KY-ylioppilaskunnan Seniori­ kilta ry perustaa KY-säätiön.

Ylioppilaskunnan edustajisto päättää lahjoittaa omaisuuttaan KY-säätiölle ja KY-­yhdistykselle. ∞ Kaksi opiskelijaa valittaa hallinto-oikeuteen KY-ylioppilaskunnan lahjoituspäätöksistä. Valituksista johtuen lahjoituksia KY-säätiölle ei voida panna heti toteen.

Molemmat valittajat ovat sekä KY-ylioppilaskunnan että TKY:n jäseniä.

∞ KY-ylioppilaskunta tekee escrow-sopimuksen Helsingin Keskuskauppakamarin kanssa lahjoitusvaroista. Sopimuksen mukaan ylioppilaskunnan varat siirtyvät korkeimman hallinto-­ oikeuden päätöksen mukaiselle taholle. ∞ Korkein hallinto-oikeus hylkää valitukset. ∞ KY-ylioppilaskunta toimeenpanee noin 42 miljoonan euron lahjoituksen KY-säätiölle vuoden viimeisenä päivänä.

2 010 ∞ Aalto-yliopisto ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta aloittavat toimintansa. ∞ Samat opiskelijat tekevät keväällä seitsemän erilaista valitusta hallinto-oikeuteen KY-ylioppilas­ kunnan toiminnasta. Ensimmäinen valituksista hylätään elokuussa. ∞ AYY:n edustajisto hylkää KY-ylioppilaskunnan tilinpäätöksen vuodelta 2009. AYY tilaa tilin­ päätöksestä erityistarkastusraportin. Raportti moittii lahjoitusmenettelyä. ∞ AYY pyytää Kansallisarkistolta lausunnon KY-­ ylioppilaskunnan arkiston omistajuudesta. KY-­ yhdistyksen mukaan KY-ylioppilaskunnan arkisto on lahjoitettu yhdistykselle. Kansallisarkiston lausunnon mukaan KY-ylioppilaskunnan arkisto kuuluu AYY:lle. KY-yhdistys luovuttaa pöytäkirja-­ arkiston AYY:lle.

→

→ ∞ AYY kantelee KY-säätiön asianajajasta Asianajajaliittoon. Kantelu hylätään.

2 0 11

∞ Aino-lehti julkaisee pitkän jutun omaisuuskiistasta. Se herättää kiihkeitä tunteita puolin ja toisin, ja lehden päätoimittaja saa jopa tappo­uhkauksia.

∞ AYY julkaisee KY-ylioppilaskunnan vanhoilta tietokoneilta palauttamiaan tiedostoja nettisivuillaan. KY:n mukaan tiedostot ovat KY-ylioppilaskunnan epävirallisia ja yksityisiä tiedostoja, eikä niitä tulisi julkaista.

∞ AYY:n edustajiston kokouksessa käy ilmi, että Teekkaritoiminnan edistämisrahasto on rahoittanut yksityishenkilöiden tekemiä hallintovalituksia KY-ylioppilaskunnasta.

∞ Joukko kyltereitä valittaa hallinto-oikeuteen AYY:n päätöksestä hakea purkua korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen. ∞ KY-säätiö tekee kantelun tilintarkastuslautakuntaan AYY:n tilaamasta erityistilintarkastusraportista.

∞ AYY palauttaa tiedostoja, jotka se on saanut haltuunsa KY­-­ylioppilaskunnan tietokoneilta.

∞ Hallinto-oikeus hylkää kaikki loput KY-ylioppilaskunnasta tehdyt valitukset.

∞ Kiistaa yritetään ratkaista EK:n aloitteesta valtakunnan­sovittelija Juhani Saloniuksen avulla.

Neuvottelut päättyvät tuloksetta.

∞ Patentti- ja rekisterihallitus toteaa KY-säätiön perustamisen lainmukaiseksi.

∞ AYY hakee purkua korkeimman hallinto-­ oikeuden päätökseen KY-ylioppilaskunnan tekemistä lahjoituksista.

∞ KY ja AYY yrittävät löytää uutta ratkaisua kiistaan.

Keskusteluissa puhutaan yhteisestä rakennuksesta Otaniemeen.

KY-säätiö kaataa ehdotuksen epäreiluna.

∞ AYY pyytää Patentti- ja rekisterihallitusta selvittämään KY-säätiön ja KY ry:n perustamisen laillisuuden.

2 012 ∞ AYY haastaa KY-säätiön Helsingin käräjäoikeuteen. AYY vaatii omaisuus­lahjoituksen purkamista. ∞ Tilintarkastuslautakunta toteaa, ettei AYY:n tilaamassa erityis­ tilin­tarkastusraportissa ole noudatettu hyvää tilintarkastustapaa.

Lautakunta antaa huomautuksen kahdelle tilintarkastajalle.

2 014 ∞ Käräjäoikeus tuomitsee KY-­ ylioppilaskunnan tekemät lahjoitukset päteviksi ja kohtuullisiksi.

Käräjäoikeus katsoo, että hallinto-­ oikeuden aiemmilla päätöksillä ei ollut sitovaa merkitystä jutussa.

Käräjäoikeuden mukaan KY-­säätiö perustettiin välikättä käyttäen ja sen perustamista salailtiin. Oikeus tuomitsee AYY:n maksamaan osan KY-säätiön oikeudenkäyntikuluista.

∞ Korkein hallinto-oikeus hylkää AYY:n purkuhakemukset KHO:n ­aiemmasta päätöksestä.

2 013

∞ Hallinto-oikeus hylkää kylterien tekemät valitukset AYY:n päätöksestä.

∞ Omaisuuskiistan valmisteluistunnot Helsingin käräjäoikeudessa.

2 015 ∞ AYY valittaa käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeudelle. KY-­säätiö vaatii hovioikeutta tuomitsemaan AYY:n maksamaan kaikki säätiön käräjä­oikeudenkäyntikulut.

2 016 ∞ Korkein oikeus hylkää valituslupa­ hakemuksen eikä ota juttua käsittelyyn. ∞ AYY ja KY ilmoittavat tiedotteissaan, että omaisuuskiista on päättynyt.

∞ Hovioikeus käsittelee jutun ja päättää, ettei käräjä­oikeuden tuomion lopputulosta muuteta. Vaatimukset oikeudenkäynti­ kuluista hylätään. ∞ AYY hakee valituslupaa hovioikeuden päätöksestä korkeimmalta oikeudelta.

15

SUCCEZZ SUCCEZZ SUCCEZZ SUCCEZZ SUCC

A I S I M U O N N I ST .

A T S O L L A A PALSTALLA AALLON PROFESSORIT ENNUSTAVAT SEURAAVAN INNOVAATION ALALTAAN.

BU BB LI NG UN DE R

KEMIAN LAITOKSEN TUTKIJATOHTORI TANJA KALLIO:

”Kemian seuraava suuri ilmiö tulee olemaan kausi­ luontoisen uusiutuvan energian, kuten aurinko­energian, lisääntyvä välivarastointi sähkökemiallisissa energia­ varastoissa. Aiheen tutkimukseen panostetaan nyt voimakkaasti, ja kehitteillä on uusia materiaaleja ja kemioita, jotka mahdollistavat entistä edullisemman sähkö­ kemiallisen energian varastoinnin.

Uskon vetytalouteen eli esimerkiksi vedyn käyttämiseen uusiutuvan energian välivarastona muilla varastointimuodoilla täydennettynä.

Käytännössä tämä tulee merkitsemään vähä­ päästöisempää yhteiskuntaa, jossa omaa energian­ kulutusta seurataan ja jossa se kytketään energian­ tuotannon nousujen ja laskujen mukaisiin ajanjaksoihin.”

TALOUSTIETEEN LAITOKSEN PROFESSORI JUUSO VÄLIMÄKI:

16

”Merkittävä ilmiö taloustieteessä tulee olemaan markkinoiden suunnittelu, englanniksi Market Design. Se tarkoittaa markkinoiden tai muiden allokaatiomekanismien systemaattista ulottamista tilanteisiin, joissa tällä hetkellä on ongelmia, kuten yliopistojen opiskelijavalintoihin, hiili­ dioksidi­­markkinoiden luontiin ja munuaisten vaihtoon elävien luovuttajien tapauksissa.

Käytännössä ilmiö tulee näkymään muun muassa siinä, että opiskelijavalinta muuttuu tehokkaammaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Lahjakkuus saadaan kohdistettua paremmin oikeille aloille, ja näin sekä opiskelijat että yliopistot hyötyvät.”

Kirjoitti Annaleena Puska

YVIKSET SLUSHIN H KSELLA VALLOITU N A M L I A A M

Kun vasta parin viikon ikäinen Duara Travels Oy esittäytyi marraskuun Slushissa, mullistava matkailukonsepti herätti paljon ihastusta.

Yritys syntyi, kun Johanna Vierros, A ­ nnika ­Järvelin ja Elina Voipio voittivat Aallon Impact Business -kisan ideallaan verkko­ palvelusta, joka yhdistäisi kehittyvien markkinoiden kyläyhteisöt matkailijoiden kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että matkustaja voi tutustua paikallisiin ja kulttuuriin samalla, kun yöpymismaksut tukevat perhettä ja kylä­yhteisöä.

COO Voipio kertoo, että Duaralla pyyhkii nyt loistavasti.

“Konsepti on vielä validiointi­ vaiheessa. Pilottikäyttäjiä on ollut jonkun verran ja kiinnostusta paljon.

Olemme launchanneet Tansaniassa, jossa meillä on nyt 7 host-yhteisöä.

Keväällä tai kesällä laajennamme Sri Lankaan, ja ­tiimiimme liittyi juuri neljäs jäsen.”

Voipio ja Vierros viettivät itse keväällä kuukauden Tansaniassa testimielessä.

“Yhdessä perheessä perheen poika nappasi kukon niiden takapihalta. Sitten se yhdessä tapettiin, nyljettiin, keitettiin ja syötiin. Se oli aika uudenlainen kokemus”, Voipio kertoo.

Haasteena on, että konsepti on uusi ja vaatii ensimmäisiltä asiakkailta ­seikkailumieltä.

“Joillekin on pelottava ajatus, että menisi afrikkalaiseen kylään nukkumaan. Me haluamme näyttää onnistuneiden asiakastarinoiden kautta, että tämä on hyvä kokemus.”

Kirjoitti Pauliina Suominen

EZZ SUCCEZZ SUCCEZZ SUCCEZZ SUCCEZZ BUZZ

CEZZ SUCCEZZ SUCCEZZ SUCCEZZ SUCCEZZ DI YVI NK KI

J E STÄT NÄIN JÄR

KURSSIN

JOS KURSSITARJONNASSA ON VALITTAMISTA, HYVÄN KURSSIN VOI JÄRJESTÄÄ ITSE. MONITIETEELLISEN PROJEKTIKURSSIN PÄÄJÄRJESTÄJÄ KERTOO, MITEN.

Kirjoitti Kira Keini

Tekniikan ja lääketieteen opiskelijoiden päissä muhi vuonna 2011 sama havainto: terveysala kasvaa, ja monitieteellisille innovaatioille olisi huutava kysyntä. Niinpä lääke­tieteilijät ja teekkarikillat Athene, Prodeko sekä Inkubio järjestivät täysin opiskelijoiden voimin kolmeviikkoisen BMI Innovation Project -projektikurssin. Osallistujat

saavat projektista opintopisteitä ja oivalluksia, terveysalan yhteistyökumppanit ratkaisuja haasteisiinsa.

Järjestelytyö alkoi syksyllä, kun yhdeksänhenkinen tiimi kontaktoi yrityksiä, startup-kiihdyttämöitä ja yliopistojen yrittäjyysohjelmia.

Pääjärjestäjä Atte Keinänen kertoo, että yhteistyökumppaneita piti houkutella mukaan hyvä tovi, mutta lopulta projektiin saatiin erinomainen kattaus eri organisaatioita, kuten Sitra, Reaktor ja Lääketietokeskus. ”Monille firmoille on uniikki juttu päästä työskentelemään näin lahjakkaiden opiskelijoiden kanssa. Hyviä ideoita tuli paljon, ja seuraamme innolla, miten yritykset hyödyntävät niitä jatkossa.”

Opiskelijoita oli mukana nyt

seitsemältä eri alalta. Heidät jaettiin ratkaisemaan eri yritysten ongelmia kiinnostuksensa mukaan. Eräs ryhmä esimerkiksi kehitti palvelua, jolla parantaa näkövammaisten verkkokokemusta.

Toiset pohtivat, miten geeni­tietoa voidaan hyödyntää potilaiden lääkityksessä.

Keinänen kertoo, että projektille on satanut kiitosta sekä opiskelijoilta että yrityksiltä, yliopiston edustajilta ja startup-kiihdyttämöiltä. ”Samanlaisen projektin voisi järjestää vaikka avaruuden valloittamisesta tai opetuksen mullistamisesta. Pääasia on, että aihe on pinnalla. Terveysala on siitä hyvä alue, että se kasvaa huimaa tahtia. Työmaata riittää monien alojen osaajille.”

PALSTALLA AALTOLAISET MAINOSTAVAT HANKKEITAAN.

1 Startup -meininkiä kellobisnekseen

2

PI TC H, PL EA SE !

Yhdistyneet kaljan ystävät

Áigi Watches on kahden kellosepän ja kolmen aaltolaisen perustama automaattirannekelloja valmistava yritys. Kellot suunnitellaan ja valmistetaan käsityönä Suomessa, ja niiden osissa on käytetty pohjois­ maisia materiaaleja. Ensimmäinen kello valmistui maaliskuussa.

KYllä Oluelle ry on seitsemän kauppislaisen vuonna 2014 perustama olutseura, jonka jalona pyrkimyksenä on viedä olutkulttuuria nykyistä fiksumpaan suuntaan ja levittää oluttietoisuutta opiskelijoiden keskuudessa.

KYllä Oluelle on muun muassa järjestänyt tastingeja ja pannut kaksi Kylteri-brändillä varustettua olutta.

PITCH BY KENNY RONKAINEN, ÁIGI WATCHESIN MARKKINOINTIPÄÄLLIKKÖ:

PITCH BY VILLE, YKSI SUKUNIMETTÖMINÄ PYSYTTELEVISTÄ KYLLÄ OLUELLE RY:N PERUSTAJISTA:

”Suomella on kelloseppien suhteen sama ongelma kuin monella muulla alalla: on maailmanluokan taitoa, mutta ei maailmanluokan liiketoimintaa. Áigissa hyödynnämme tämän taidon ja yhdistämme sen Aallon startup-meininkiin. Tiimityöskentely, suoraan asiakkaille myyminen ja joukkorahoitus ovat muutamia esimerkkejä tavoista, joilla aiomme haastaa suuret kellokorporaatiot. Suomalaisuus on yksi eduistamme. Kontaktimme Kelloseppäkouluun tarkoittaa, että voimme viedä seppiä suoraan Rolexin nenän alta.”

”Olut on aina yhdistänyt juroja suomalaisia, mutta turhan monelle opiskelijalle se on vain kaljaa – kädenlämpöistä lageria peltitölkissä. Haluamme paitsi olla ensimmäinen helppo askel oluiden ihmeelliseen maailmaan, myös tarjota jotain uutta siellä jo valmiiksi seikkaileville oluen ystäville. Toimintamme on hyvä esimerkki siitä, että kun löytyy tarpeeksi intoa ja yritystä sekä hyvä porukka, on mahdollista luoda kysyntään vastaava rekisteröity yhdistys – ja miksei myös yritys.”

17

aigiwatches.com

facebook.com / kyllaoluelle

SUCCEZZ SUCCEZZ SUCCEZZ SUCCEZZ SUC

eesi tähän?

Sinun tekel here?

Your work

irjoitta a, k t a u l a h s o ten, ota tekijöitä. J r a ia v s a u o u in a A in en sekoill a Aino etsii a t u u kokenut. m i i a a t t ä a v a y t h t i i v s k ku vata, ku n tko tarpee e l o , i t ie m itten, mite s ä l n Ä a . a ä t t o t s y t e yht ta töistä. , ja ka i is s u ä t t s is e a s k t l i u le pa lkkion j n Kerro meil e n ie p e m aksam edetä än. M Kiitos! o, which in A f o e u s s in this is ie r o t d like to s l h u o is l w g u n o E y o There are n get some! If s u p go crazy l e e h is e w s r a e e l h P t is wrong. strate or o u l il , fee for a ll h l p l a a r m g s o a t o y a write, ph ct us. We p a t n o c e s a le for Aino, p ork. published w

yy.fi a @ i t h e l o n : ai Conta ct us

O DOT U S PA LKITA A N

KESKIVIIKKO 20.4.2016

ALVARIN AUKIO

18

KELLO 17

BUZZ

HTTP://TEMPAUS.FI

BEEF B

EF

BEEF

BEEF

BE EEF

EEF F

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

EEF F

BE EEF

BEEF

BEEF

EEF F

EF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

EEF F

BEEF

BEEF B

EF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF B

EF

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF B

EF

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

EEF F

EF

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

EEF F

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

EEF F

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF B

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BE EEF

BEEF

BEEF B

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BE

BEEF

BEEF

BEEF F

B

BEEF 19

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BE

BEEF

BEEF

BEEF F

B

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BE

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

B

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BE

BEEF

BEEF

BEEF F

B

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BE

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BE EEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

B

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

EF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BE EEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BE

BEEF

BEEF

BEEF F

B

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF F

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BE

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF F

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

EEF F

BEEF F

BE EEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

B

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

EEF F

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BE

BEEF

BEEF

BEEF F

B

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BE EEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BE EEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BE EEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BE EEF

BE EEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

LEHDEN PIHVI BE EEF BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

EF

BEEF

BE

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF F

BEEF

BEEF

BEEF

BE EEF

BEEF

BEEF

BEEF B

EF

BEEF

BEEF

BEEF

BEEF B

BEEF

BEEF

BEEF B

B

BEEF

20

o m in e n u S a in li u a P K irjo it ti ri S a a r lo t t a V ir o -S e t 채 l채 lt a A a n ii L i s Ku v a

sen i t o u v i s u u k t issu a k l u j n o o n i A ttua u j 0 2 n i e k l e na m a k i a a s n a i r histo ät v i k e t a k t o j , oista j i l e k s i p o u p huip a i ka i l O . i s k ä e p n yl o t s i p o i l y o t l Aa t. e e n y t h i i v t ä a eiv k t o j , ä t s i e h kirjoit taa outs. p o r D o t l a A ll ä: e t i s e o k e m S aam

21

«TA I K - K U P L A VO I V I E R A A N N U T TA A S I ITÄ , M IT E N Y HT E I S KU NTA TO I M I I .»

”TaiK:iin on pesiytynyt jonkinlainen yhteiskunta­kyynisyys.

Välillä mä turhaudun siihen, että sieltä tulee aika paljon graafista suunnittelua, jonka tarkoitus on ärsyttää tai olla vaikeaselkoista”, KAARLE HURTIG, 34, julistaa työhuoneensa kulahtaneella sohvalla.

Hänellä on yllään harmaa tweed-puku ja naamalla oranssihtavaa meikkivoidetta, koska hän on juuri tulossa tv-ohjelmansa Kaarlen maailman kuvauksista Ylen studiolta Pasilasta. Ohjelmassa hän juttelee vieraiden kanssa vähän kaikesta, esi­merkiksi politiikasta, pop-kulttuurista ja maailman­ parantamisesta. Tämä sopii hyvin, koska Hurtig on kiinnostunut monesta. Puhtaasti graafisen suunnittelijan töitä hän teki viimeksi kahdeksan vuotta sitten. ”En tiedä, kuinka itse­ tarkoituksellista TaiK:in vaikeaselkoisuus on, mutta siinä on koko ajan sellainen vittuilun ilmapiiri ympäristöä kohtaan”, hän jatkaa.

22

Hurtig puhuu ”TaiK:ista”, koska hän opiskeli graafista suunnittelua viimeksi kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen hän on

BEEF

suunnitellut esimerkiksi aikakauslehteä ja markkinointiviestintää.

Muutaman vuoden ikäinen Kaarle & Kumppanit -yritys on yhden miehen firma, jonka kumppaneita ovat ”kaikki, joiden kanssa Kaarle tekee yhteistyötä”. Hurtigin toimialana on karkeasti ”ongelmanratkaisu ja tarinankerronta” ja inhokkisanonta ”suutari pysyköön lestissään”.

Hurtig kohtaa suunnitteluprojekteissaan paljon Aalto Artsin kasvatteja. ”Tuntuu, että siellä on vähän kuin armeijassa, jossa edellinen saapumiserä opettaa kulttuuria seuraaville. Jo mun aikana tuntui, että TaiK-kuplan ja ulkomaailman välillä on kuilu.”

Kupla oli Hurtigin mielestä lämmin ja kiva, ehkä liiankin. Jos keksi, että haluaa kuvittajaksi, sai kyllä kannustusta etsiä omaa taiteellista tietään. Mutta sitä ei opettanut kukaan, miten tullaan kuvittajaksi, joka pystyy elättämään itsensä työllään. ”Kun opiskelulle ei ollut minkäänlaisia yhteis­kunnallisia vaatimuksia tai mittareita, TaiK:issa ei tarvinnut olla kiinnostunut siitä, miten yhteiskunta

toimii. En tiedä, kuinka pitkään tällainen hyödyttää yhteiskuntaa.”

Hurtigin aivoissa graafisen suunnittelun tarkoitus ei ole itse graafinen suunnittelu vaan se, että design voi kertoa tarinoita ja tehdä muiden työtä näkyväksi. ”Mua on aina ärsyttänyt sellainen, että ollaan niin ylpeitä omasta craftista, että tavoitteena on tehdä levynkansi, jota muut suunnittelijat kehuvat, että ’onpas tunnistettava jälki ja sun näköinen ja siisti’. Se taso voi olla bonus, mutta graafisella suunnittelulla voi olla yhteiskunnassa paljon isompi merkitys.”

Hurtigilla oli kiire koulusta keskelle toimintaa siksi, ettei hän pidä muodollista pätevyyttä juuri minään, varsinkaan taidelalla.

Hän toivoisi, että ihmisen kykyjä arvioitaisiin innostuksen eikä papereiden perusteella. ”En näe mitään hyötyä siinä, että kaikkien nuorten ihmisten intoa ja yhteiskunnan resursseja hukataan 80-sivuisiin graduihin, joista ei ole mitään hyötyä maailmalle, tutkimus­ kentälle tai varsinkaan opiskelijalle itselleen.”

23

24

BEEF

25

«T E E K K A R I K U LT T U U R I O N O S IT TAI N SY NT Y N Y T S I KS I , E T TÄ PO RU KK A JAKSAISI ISTUA NIILLÄ MASSALUENNOILLA .»

26

Back to basics. Se ajatus jyskytti neljännen vuoden energia­tekniikan opiskelijan EEVA AROSEN , 26, päässä, kun hän päätti vaihtaa suuntaa. Opinnot olivat tuntuneet koko Aalto-taipaleen ajan epämääräisiltä ja turhan teoreettisilta. Kun Aronen sitten vaihtoi koneella istumisen Stadin ammattiopiston leipuri-kondiittorikoulutukseen, käsityöammatti tuntui heti omalta. ”Pystyin käyttämään ihan eri tavalla kaikkia aisteja: tunsi ja näki, mitä tekee. Kaikki oli ihanan konkreettista ja luovaa, kun taas TKK:lla en aluksi edes hahmottanut, mitä opiskelin.”

Kasvoton opetus, epäinspiroivat ­luennoitsijat ja henkilökohtaisen ohjauksen puute näivettivät Arosen motivaation TKK-opintoihin. Hänellä oli paljon energiaa, muttei hajuakaan siitä, mihin suunnata se.

Saunaillat, dokaus ja tekniikka eivät sytyttäneet. ”Mun mielestä mistä tahansa asiasta voi innostua, jos on inspiroiva opettaja tai luennoitsija. Sitä en kohdannut Aallossa. Toisaalta jos on jäätävä kiinnostus johonkin aiheeseen, huono opettaja ei voi viedä sitä pois.”

Aronen myöntää, että tekniikan ala oli hänelle alun alkaen väärä valinta. ”Mulla ei ole ikinä ollut mitään tiettyä unelma-­ ammattia. Olen vain mennyt sinne, missä ovia on auennut. Vanhempani ovat akateemisesti koulutettuja, joten korkeakoulututkinto oli normi. Nykyisin arvostan enemmän kädentaitoja.”

Aronen uskoo, ettei hän ole yksin turhautumisensa kanssa. Hänestä moni opiskelukaveri oli ensimmäiset vuodet yhtä hukassa kuin hän. ”Teekkarikulttuuri on varmaan osittain syntynyt siksi, että porukka kestäisi istua niillä massaluennoilla.”

Turhautumisestaan huolimatta Aronen jatkoi energiatekniikan opintojensa suorittamista leipuri-­ kondiittorikoulutuksen ja myöhemmin Ravintolakoulu Perhon ohella. Diplomityön on tarkoitus valmistua vielä tänä keväänä, mutta Aronen ei usko, että hän tulee ikinä tekemään tekniikan alan töitä. Sen sijaan hän aikoo viimeistellä ravintola-alan opintonsa Perhossa ja löytää paikkansa ruoka-alalla. Tulevana kesänä Aronen alkaa myös kokeilunomaisesti pyörittää isonvahempiensa maatilamatkailuyritystä Etelä-Pohjanmaalla.

Jälkikäteen ajateltuna Aronen olisi kaivannut Aallossa jotakuta, joka olisi ohjannut ja kannustanut.

Nyt sellainen tuli vasta diplomityövaiheessa, kun hän

BEEF

pääsi tekemään lopputyötään johtamisen ja työpsykologian sivuaineesta Esa Saarisen lempeään huomaan. ”Sillä on tosi iso merkitys, että joku pitää sun mieli­alaa yllä ja kannustaa. Olen luvannut Esa Saariselle kakun, kun joskus saan diplomityön valmiiksi.”

Tekniikan museon toiveesta ilmoitamme, että Talvio kuvattiin Tekniikan museossa.

«EN HALUNNUT MARKKINOIDA T U OT T E ITA , J O ITA E N IT S E K Ä ÄN SYÖ»

TUULIA TALVION , 25, kaltaiset ihmiset eivät ole opinto-ohjaajien suosikkeja. Informaatioverkostojen opiskelija napsi sivuainekokonaisuuksia sieltä täältä, vaikka monitieteisessä yliopistossa ei kannustettu monitieteisyyteen. ”Sain lähinnä palautetta, että ’etkö sä voisi katsoa jotain valmista opintokokonaisuutta täältä opinto­ohjelmasta’”, Talvio sanoo.

Ilman vapautta valita kiinnostavia kursseja Talvio olisi todennäköisesti lähtenyt lätkimään Aallosta jo kauan sitten. Hän haki informaatio­verkostojen koulutusohjelmaan aikoinaan siksi, että uskoi sopivansa hyvin teekkareiden joukkoon ”analyyttisena eikä lainkaan luovana”. Kun opinnot etenivät, Talviosta tuntui kuitenkin koko ajan enemmän siltä, että hän kaipasi TKK-opintojen rinnalle jotain muuta.

Muutos saapui klisesesti.

Talvio lähti vaihtoon ja palasi takaisin Suomeen muuttuneena naisena.

Syksyllä 2012 hän selasi Sveitsissä suomalaisia blogeja koti-ikäväänsä ja huomasi pohtivansa jatkuvasti, mitä aiheita itse käsittelisi ja mitä tekisi eri tavalla.

Pian Talvio jo naputteli omia julkaisujaan hyvinvointiaiheiseen blogiinsa. ”Jälkikäteen ajateltuna se oli todella ratkaiseva hetki mun elämässä.”

Sveitsissä hän oivalsi kaksi muutakin tärkeää asiaa. Ensinnäkin

hän halusi tehdä työtä omin ehdoin, ei HR-päällikkönä, liikkeen­johdon konsulttina tai käyttöliittymäsuunnittelijana, niin kuin hän joskus sunnitteli. Tämä onnistuisi ryhtymällä itsensä työllistäjäksi. Toinen oivallus syntyi joogasalissa. Talvio tajusi, että hän haluaa työskennellä hyvinvoinnin parissa.

Nämä olivat isoja oivalluk­ sia sellaiselle, joka oli vuosia hapuillut paniikinomaisesti ympäriinsä ja yrittänyt näyttää kanssaopiskelijoiden silmissä edes vähän uskottavalta.

Ensimmäisinä opiskelu­ vuosinaan Talvio ehti pyörähtää monenlaisissa oman alansa töissä.

Hän kokeili esimerkiksi mainosalaa, koska oli kiinnostunut markkinoinnista ja viestinnästä. Häntä kuitenkin ahdisti, kun piti puhua sellaisten tuotteiden puolesta, jotka sotivat omaa arvomaailmaa vastaan. ”Etsin työstä merkitystä.

Siksi olen kääntänyt kelkkaa monta kertaa. Mainostoimistossa tajusin, etten halua markkinoida Pandalakuja ja Saarioisten pizzoja, koska en itse syö niitä, enkä haluaisi, että ihmiset syövät niitä yhtään enempää.”

Muutamassa vuodessa on tapahtunut paljon. Omaksi iloksi perustettu ruoka- ja hyvinvointiblogi on löytänyt vakituisen lukija­ kuntansa ja tuottaa kohtuullisesti tuloja. Huhtikuussa ilmestyy Talvion ja ruokakirjailija Virpi Mikkosen yhdessä kirjoittama

Hyvän olon jäätelökirja. Se on ensimmäinen suomalainen ruoka­ kirja, joka julkaistaan myös Yhdysvalloissa. Englanniksi N’Ice Cream -nimellä kulkevan kirjan julkaisee toukokuussa arvostetun Penguin Books -kustantamon alabrändi Avery. Lisäksi Talvio on ryhtynyt joogaopettajaksi ja laittanut informaatioverkostojen opintonsa hetkeksi jäähylle.

Talvio uskoo, että läheisillä on paljon vaikutusta siihen, minkä tien lopulta valitsee. Hänen kohdallaan ratkaiseva tukija on ollut poika­ ystävä, joka työskentelee sivutoimisesti musiikkialalla.

“Liikkeenjohdon ­konsultin tyttöystävänä olisin ehkä p ­ äätynyt tekemään toisenlaisia hommia, esimerkiksi HR-puolelle. Mutta jos olisin niissä hommissa, katsoisin varmaan luovan alan ihmisiä ja miettisin, että ei vitsi, oispa siistiä olla tollainen.”

TKK:ssa oli Talvion mielestä parasta se, että se opettaa oppimaan. ”Siellä tajuaa, että kuka tahansa pystyy opettelemaan minkä tahansa taidon, jos vain haluaa.

Pystyin opettelemaan koodauksenkin, vaikka se ei ollut intohimoni.”

Blogin vuoksi Talvio on opetellut esimerkiksi kokkaamaan niin hyvin, että hän pystyy nykyisin elättämään itsensä resepteillään.

Hyvinvointigurulla on yksinkertainen neuvo polkuaan etsiville: ”Pienikin askel sivupolulle voi saada aikaan ison muutoksen.”

27

« K AU PPI S E I K AN N U S TAN U T KRI IT TI S E E N S U HTAU T U M I S E E N J A Ä LY L L I S I I N P Y R K I M Y K S I I N »

JUHO RAUTIAINEN , 26, tuijotti yksin palmupuita pikku saarella keskellä Etelä-Kiinan merta. Hän mietiskeli, kalasteli ja päätti lähteä Kauppakorkeakoulusta.

Kandi oli muutaman hassun nopan päässä, mutta hän ei vain enää kestänyt. ”Kauppakorkeakoulu ei ole mikään yliopisto vaan ammattikorkeakoulu. En löytänyt sieltä sellaista sivistymisen, ajattelun ja henkisen kasvun paikkaa, jota kaipasin.”

Rautiainen aisti, että monet opettajistakaan eivät arvostaneet Kauppista akateemisena laitoksena. ”Sanoin eräälle opettajalle, että haluan tehdä väitöskirjan. Hän vastasi, että kannattaa tehdä, muttei tässä koulussa. Ehkä opiskelijoidenkin keskuudessa on sellainen asenne, että ne jäävät tutkijoiksi, jotka eivät onnistu muuten.”

28

Rautiainen kyllä onnistui. Hän sai hyviä arvosanoja ja perusti kavereidensa kanssa kulttuurialan yrityksen.

Töissä hän puhui puku päällä markkinointijargonia isojen kihojen kanssa. Hänen ainut ongelmansa oli motivaatio-ongelma. ”Minulle välittyi sellainen yleisilmapiiri, ettei kauppislaisia juuri kiinnosta itse opiskeltava asia vaan bileet ja elämäntyyli. Ihmiset ovat kyllä fiksuja, mutta ehkä koulu ei kannusta kriittiseen suhtautumiseen tai älyllisiin pyrkimyksiin.”

Ilmapiirin lisäksi myös itse opinnoissa oli häiritseviä piirteitä. Rautiaisen mielestä

BEEF

Kauppakorkeakoulussa syntyy helposti illuusio, että liike-elämä on muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke, jossa tahkotaan rahaa. ”Toisin kuin monissa kauppakorkeakouluissa Euroopassa, Suomessa ei opeteta ensimmäisenä vuonna lainkaan talous­ historiaa. Se on ongelmallista. Aluksi pitäisi luoda opiskelijoille se konteksti, jossa liike-­ elämä toimii, eikä opettaa heti laskemaan jotain hedge fundien suorityskykyä.”

Nyt Rautiainen on teoreettisen filosofian fuksi Helsingin yliopistolla ja viihtyy loistavasti. Kun hän hylkäsi ekonomin elämän, hän heitti hyvästit myös lineaariselle elämänsuunnittelulle. ”Tietenkin mietin päätöstä myös työllistymisen kannalta. Kauppakorkeakoulusta saisi paljon varmemmat ansiot, eikä se ole yhdentekevää. En voi enää ajatella, että koulun jälkeen mennään töihin ja sitten tapahtuu urakehitystä.”

Hän ei kuitenkaan kadu päätöstään. ”Jos ei voi sammuttaa itsessään sitä osaa, joka vastustaa Kauppiksen tyyppistä elämää, ei sille oikein mitään voi. Ja Kauppiksen kautta minulla on back-up plan, jos filosofin ura ei urkene.”

29

KO LM EN SU O RA

JUTTUSARJASSA ERI ALOJEN OPISKELIJAT VAIHTAVAT AJATUKSIA.

LKS, A T Y E N O M S K L A W T I H BULLS n a V ie rr o s K ir jo it ti Jo h a n

EN N I A K I H U O J KAISA

, EN ERIKA FORST SINI LIU Kaisa Jouhikainen, 25, opiskelee markkinointia ja ihmettelee, mikä saa monikansallisen yhtiön etsimään palkatonta markkinointiharjoittelijaa puoleksi vuodeksi.

Sini Liu, 26, on opiskellut kiinteistötaloutta ja kemiaa Aallossa. Hän valmistuu pian estenomiksi Laureasta ja lukee talousuutisensa Business Insiderin mobiilisovelluksesta.

Erika Forstén, 22, opiskelee sähköenergiatekniikkaa ja välttelee shoppailua, muttei katso hintalappuja ruokakaupassa.

HYVÄT KESKUSTELIJAT, LET’S TALK MONEY. MILLAISTA PALKKAA ODOTATTE VALMISTUNEINA?

30

LIU: Raha on viimeinen kriteeri, jolla valitsen työpaikan. Tärkeintä on se, millaista työn tekeminen on eli työkulttuuri ja työyhteisö. Alan keski- ja suosituspalkat ohjaavat odotuksia. TEK:in vastavalmistuneen kuukausipalkka taitaa olla 2 300 euroa. (Toim. huom.

BEEF

Tekniikan Akateemisten Liiton palkkasuositus vastavalmistuneelle on 3510 euroa kuussa.)

JOUHIKAINEN: Unelmaduuniin voisin mennä pienemmälläkin palkalla, kunhan palkalla pärjää. Olisin valinnut Kauppiksessa toisen pääaineen enkä markkinointia, jos menisin raha edellä. Kaikki tietävät, että laskenta­toimi työllistää. Tiesin kuitenkin, etten jaksaisi pyöritellä numeroita työkseni.

MITEN TÄRKEÄÄ RAHA ON TEILLE?

FORSTÉN: Ei itse asiassa ­ollenkaan tärkeää. Tärkeämpää on, että työ on mielenkiintoista ja että siitä oikeasti ­innostuu.

LIU: Hyvä pointti. Työn haastavuus ja vastuu ovat tärkeämpiä kuin palkka. Ja se, että työntekijöihin panostetaan.

FORSTÉN: Minulla on kaveri, jolle palkka on kaikista tärkein. Se on

Ainon #allfemalepanel kokoontui keskustelemaan rahasta. Keskustelijat värvättiin Aallon uuden cheerleading-joukkueen jäsenistä, mikä on toki keskustelun kannalta yhdentekevää.

sanonut, että se voisi tehdä ihan mitä vain, jos on tarpeeksi hyvä palkka.

LIU: Tuo on tavallaan ihailtavaa, koska en minä pystyisi. Jotkut kokevat, että työ on täysin irrallaan muusta elämästä.

vaikka satuin valitsemaan alan, jossa on hyvä työtilanne.

JOTKUT AJATTELEVAT, ETTÄ NYKYIHMINEN RAKENTAA KOKO IDENTITEETTINSÄ KULUTUSVALINNOILLA.

AJAT OVAT ANKEAT, SANOTAAN.

MILLAINEN MERKITYS

ONKO TALOUDELLINEN

KULUTTAMISELLA ON

TULEVAISUUTENNE VALOISA?

ELÄMÄSSÄNNE?

FORSTÉN: Olen optimistinen, koska sähköenergiatekniikan alalla riittää onneksi paljon töitä sekä Suomessa että ulkomailla. Välillä opiskelijana­ kin on ollut valinnanvaraa. Ala on jännittävässä murrosvaiheessa ja kasvaa koko ajan. Tulevaisuus ei huoleta ollenkaan, vaikkei valmistumisen jälkeisestä elämästä ole vielä tietoa.

JOUHIKAINEN: Markkinoinnin alalla haetaan tosi paljon harjoittelijoita palkalla, joka on opintotuen luokkaa.

Kesätyöpaikatkin täytetään usein niin.

Nestlé haki m ­ arkkinointiharjoittelijaa puoleksi vuodeksi palkatta. Silloin täytyy miettiä, ottaako pieni­ palkkaisen paikan, jotta saisi jatkossa helpommin töitä, vai onko ottamatta, jotteivät yritykset enää tekisi niin.

LIU: Aallossa opiskellessani koin, että löydän kyllä töitä, koska olen hyvä tyyppi. Tekniikan maailmassa myös tarvitaan kiinan taitoisia työntekijöitä.

Estonomiopinnoissa olen huomannut, ettei tämä aina riitä. Se on tehnyt ­turvallisuudenhakuisemmaksi työ­ paikkojen ­suhteen.

OPISKELU MUOKKAA

LIU: Yritän kuluttaa niin, että rasitan maapalloa mahdollisimman vähän.

Jos jättää punaisen lihan ja juuston pois, sillä voi myös säästää. Mutta tykkään myös hemmotella itseäni ja syödä ulkona.

JOUHIKAINEN: Sama. Kesän ensimmäisenä palkkapäivänä aion ostaa uuden laukun. Jotkut kaverit eivät suostu lähtemään kahvilaan, mutta ne kaverit eivät ole kauppislaisia.

Kauppislaiset käyttävät rahaa muita huolettomammin.

RAHA TIETÄÄ MAHDOLLISUUKSIA. MISTÄ OLETTE LUOPUNEET RAHAN VUOKSI?

JOUHIKAINEN: Harrastuksissa mietin hintaa. Cheerleading alkoi olla aika kallista seuratasolla.

LIU: Lopetin sirkuksen osin siksi, että säästän.

FORSTÉN: Jouduin lopettamaan moottori­pyöräilyn ja myymään pyörän kun totesin, ettei se ole opiskelijan harrastus. Se on oikeastaan ainoa harrastus, josta on pitänyt luopua puhtaasti rahan takia.

AJATUSMAAILMAA. MITEN AALTO

KAKSI SANAA: OPINTOTUEN

ON MUOVANNUT SUHDETTANNE

LEIKKAUKSET.

RAHAAN?

MITÄ MIELTÄ?

JOUHIKAINEN: Kilpailun kovuus kaupallisella alalla yllätti. Työn löytäminen ei olekaan niin helppoa, kuin lukiossa ajatteli.

FORSTÉN: Minulle peruste alan valinnalle oli tulevaisuuden varma työpaikka ja taloudellinen turva. Niiden merkitys on koko ajan vähentynyt,

FORSTÉN: Huono idea leikata. Tosi monella opiskeluaika on taloudellisesti tiukkaa.

JOUHIKAINEN: Opintotuen laina­ painotteisuuden lisääminen ei välttämättä ole huono asia kauppa­ tieteellisellä alalla. Tilanne voi olla eri taidealoilla, kun ei voi olla niin

varma, saako töitä ja voiko ottaa lainaa. Se voi luoda epävarmuuden tunnetta. Itse olen ottanut lainaa, koska mulla on tunne, että sen takaisinmaksu järjestyy.

Moni sijoittaa opintolainaa rahastoihin tai laittaa ASP-tilille.

Kauppiksessa ajatellaan, että “totta kai otat lainaa, kaikki ottaa lainaa”.

Siinä on niin hyvät ehdot.

ONKO TALOUS YLIKOROSTUNUT POLIITTISESSA PÄÄTÖKSENTEOSSA?

LIU: Suomessa on tosi eri tilanne kuin Jenkeissä, jossa kaikki on yksityistettyä. Suomessa on mun mielestä paremmin.

JOUHIKAINEN: Metsän yhtiöittämisessä on menty raha edellä.

FORSTÉN: Ympäristönäkökulmien pitäisi olla enemmän esillä päätöksen­ teossa, mutta ihan utopistinen ei voi olla. Esimerkiksi pelkän aurinkoja tuulienergian tuottaminen ei ole realistista.

LIU: Joskus ympäristökysymyksistä vauhkotaan, vaikkei olisi vielä keinoja toteuttaa niitä. Esimerkiksi unohdetaan, ettei Suomessa voi pyöräillä ympäri vuoden.

MINKÄLAISET TUNNELMAT ALANNE OPISKELIJOILLA ON RAHA-ASIOIDEN SUHTEEN?

LIU: Bioinfo ei kai tällä hetkellä työllistä paljoa, mutta muuten kaikilla on tosi hyvät fiilikset.

FORSTÉN: Mun kaveripiirissä ei ole montaa, joka olisi ainakaan ääneen murehtinut. Kaikki aina sanovat, miten sitten kun valmistuu, on rahaa.

LIU: Rahoituksen opiskelijoita kiinnostaa raha, ja se motivoi niitä eniten.

JOUHIKAINEN: Sieltä kuulee myös kommentteja ja ihmettelyä, miksi luen markkinointia. Markkinointi nähdään Kauppakorkeakoulun sisällä blondi­ aineena.

31

Moni sivuuttaa puheet kyberuhkista kaukaisena scifi-hörhöilynä. Kannattaisi herätä todellisuuteen, ennen kuin kyberhyökkäys vie rahat, turvallisuuden tai hengen.

Maailma on rikki. Tai ainakin siitä on tullut entistä haavoittuvaisempi. Kriittinen infrastruktuurimme on nimittäin täysin riippuvainen digitaalisesta maailmasta.

Kybertäsmäisku sähköyhtiöön pimentäisi koko Suomen.

Isku pankkiin voisi rampauttaa taloutemme useiksi vuosiksi. Kybervakoilu puolestaan murentaa yritystemme kilpailukykyä.

Belgian maaliskuisten terrori-iskujen jälkeen kyber­ turvallisuuspiireissä haukotaan taas henkeä. Siellä mietitään, voisiko sekasortoa ja vihaa kylvävällä terroristi­ järjestö ­Isisillä olla vahvan motivaation lisäksi myös kyky tehdä kyberiskuja läntisten valtioiden kriittiseen infrastruktuuriin.

Kyberiskujen uhka tiedostetaan hyvin maailmalla. Yhdysvaltojen tiedustelu­palvelut ovat jo kolmena vuonna sijoittaneet kyberuhat ensimmäiseksi uhaksi maan kansalliselle turvallisuudelle – siis ohi terrorismin, joukko­ tuhoaseiden ja kansainvälisen järjestäytyneen terrorismin.

A T O J A K UH E Ä N E M EM o tt a V ir ri K ir jo it ti S a a rl ekki Ku v it ti A n tt i K

Mutta ei Yhdysvallatkaan ole aivan pulmunen.

Vuonna 2010 yhdysvaltalaisten ja israelilaisten yhteistyössä rakentama Stuxnet-tietokonemato pääsi saastuneen usb-tikun kautta Iranin Natanzinkaupungin uraanirikastamoon. Madon oli tarkoitus sabotoida Iranin ydinohjelmaa muuntamalla kierrosnopeuksia sentrifugeissa, joita käytetään uraanin rikastamisessa. Se on tiettävästi ensimmäinen mato, joka vakoilee ja uudelleenohjelmoi teollisuusjärjestelmiä.

Epäillään, että Iran kosti muutamaa vuotta myöhemmin. Se hakkeroitui New Yorkin lähellä sijaitsevan tulvapadon

32

BEEF

hallintajärjestelmään sekä verkkoon, jota käyttää 18 osa­valtiossa toimiva sähköyritys.

23.12.2015 maailma puolestaan todisti mitä toden­ näköisimmin ensimmäistä sähkö­ katkosta, joka toteutettiin puhtaasti kyber­ iskulla.

Tuolloin länsi­ ukrainalaisen Ivano-Frankivskin kaupungin 80 000 kotia pimeni useiksi tunneiksi. Sähköyhtiön verkosta löytyi haittaohjelma, jonka masinoimisesta Ukraina syyttää Sandwormnimellä tunnettua venäläistä hakkeriryhmää.

Nämä tapaukset huolettavat Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden professoria JARNO ­L IMNÉLLIÄ . Hän on aktiivisena tviittaajana ja kommentoijana eräs suomalaisen kyber­turvallisuuskeskustelun johtohahmoista. Limnéll julistaa usein lehtijutuissa ja Iltalehden blogissaan, ettei kyberturvallisuus ole leikin asia.

Eikä ihme.

Digitaaliset tietojärjestelmät ohjaavat käytännössä kaiken sen liikuttelua, mikä on tärkeää toimivassa yhteiskunnassa: rahan, ihmisten, ruuan, tiedon ja energian. Kun näitä säätelevään ­infrastruktuuriin tehdään kyberhyökkäys, väestö kärsii seuraukset fyysisesti. Sähköt katkeavat, ruuan jakelu häiriintyy, liikenne on kaaoksessa.

Digitaalinen riippuvuus on tehnyt yhteiskunnistamme yhä haavoittuvaisempia. Siksi Limnéllin viesti on tämä: viimeistään nyt olisi korkea

aika luopua turhanpäiväisestä futuristisesta jargonista ja pelkistävästä teknologiatulokulmasta ja alkaa hahmottaa kyberturvallisuuteen liittyvää laajempaa kuvaa. ”Minulta kysytään usein, mitä suomalaiselle kyberturvallisuudelle pitäisi tehdä.

Vastaukseni on jo pitkään ollut sama: asia pitäisi popularisoida ja demystifioida. Jokaisen pitäisi olla tietoinen kyberturvallisuuden perusasioista, koska lopulta heikoin lenkki on ihminen.”

Käynnissä on hyökkääjän ja puolustajan välinen kilpajuoksu, Limnéll sanoo. Valtiot ja yritykset palkkaavat hakkereita riveihinsä, ja toisaalta kyberrikollisuus ammattimaistuu.

Viimeisen viiden vuoden aikana valtiot ovat kehittäneet kyberkykyjään jättisummilla. Samalla kyberrikollisuudesta on tullut maailman nopeimmin kasvava rikollisuuden ala.

Käytännössä sekä hyökkääjän että puolustajan taidot ja resurssit kehittyvät. Kilpailu on pelottavan tasainen.

Digitalisoituvassa maailmassa Suomi ei enää olekaan turvallinen lintukoto. Tavallista verkko­ rikollista motivoi raha ja heikot kohteet, joista sitä saa helposti. Silloin on yhdentekevää, onko huijattava ihminen Suomesta, Ruotsista vai Venäjältä, Limnéll muistuttaa.

Kyberhyökkäykset näkyvät Suomenkin tilastoissa lisääntyvinä.

Viestintäviraston Kyberturvallisuus­ keskuksen mukaan valtion­ hallintoon ja yrityksiin kohdistui viime vuonna tuplamäärä verkko­ hyökkäyksiä vuoteen 2014 verrattuna.

33

Pahimpina aikoina keskus käsitteli lähes sata murrettua suomalaista sivustoa viikossa.

Palvelunestohyökkäykset ovat koetelleet alkuvuonna useita ministeriöitä ja valtion virastoja.

Rahan lisäksi myös tieto on siirtynyt kokonaan digitaaliseen maailmaan. Samaan aikaan tiedosta itsestään on tulossa maailmanvaluuttaa, Limnéll painottaa. Yritykset voivat saada huomattavia kilpailuetuja manipuloimalla ja vakoilemalla kilpailijoidensa tietoja. Jos Suomen ulkoja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä tietoja sen sijaan varastettaisiin, turvallisuutemme voisi kärsiä huomattavasti.

Limnéllin mukaan kyber­vakoilu on suomalaiselle yhteiskunnalle hyvin merkittävä, mutta harmillisen ali­arvioitu, uhka.

«Jokaisen pitäisi olla tietoinen kyberturvallisuuden perusasioista, koska lopulta heikoin lenkki on ihminen.» :Jarno Limnéll

Suomessa kyberturvallisuutta voi opiskella seitsemässä yliopistossa ja seitsemässä ammatti­ korkeakoulussa. Niistä vain kahdessa, Jyväskylän ja Turun yliopistoissa, voi valita kyber­ turvallisuuden koulutusohjelman. Muissa on tarjolla joko sivuaineopetusta, kuten Aaltoyliopistossa, tai muihin opintoihin sisältyviä yksit­täisiä kursseja.

Samaan aikaan osaajista on huutava pula. Monet alan suomalais­yritykset kamppailevat rekrytointivaikeuksien kanssa. Osaavan työvoiman puutteen nähdään myös heikentävän yritysten kasvuvalmiutta, selviää kyber­turvallisuusalaa käsittelevästä raportista, jonka Teknologian tutkimus­keskus VTT julkaisi helmikuussa. On arvioitu, että maailmaa koettelee seuraavan viiden vuoden aikana peräti 1,5 miljoonan kyber­ turvallisuusosaajan vaje (Frost & Sullivan 2015). ”Jollain aikavälillä Aallon on mietittävä digitaalisen turvallisuuden maisteriohjelman sisällyttämistä tutkinto­rakenteisiin. Yhteiskuntamme digitalisoituu

34

BEEF

voimakkaasti, ja osaajien tarve kasvaa koko ajan.

Myös Aallon on seurattava tätä kehitystä”, Limnéll sanoo.

Kun digitaalisen turvallisuuden merkitys korostuu, myös kyberturvallisuuden markkinat kasvavat voimakkaasti. Siksi Limnéll puhuisi ennemmin alan mahdollisuuksista kuin uhista. On ennustettu, että toimiala paisuu vuoteen 2020 asti vuosittain keskimäärin 12 prosentilla maailmanlaajuisesti. Limnéll toivoo, että suomalaisyritykset saavat tästä siivusta mahdollisimman suuren potin.

luottamuspääoma turvallisuusasioissa. Sen huomaa maailmalla liikkuessa, kun yhä enemmän kysytään, kehen ja mihin voi luottaa digitaalisissa turvallisuusratkaisuissa. Silloin on ihan kiva sanoa, että tulee Suomesta.”

Bittien aikakaudella fyysisen maailman supervallat eivät hallitse maailmaa niin kuin ennen. Sen sijaan Suomen kaltaisilla pienillä mutta teknologisesti edistyneillä kansoilla voi olla etumatkaa. Tätä pitäisi vain osata hyödyntää.

Valtion vuoden 2013 kyberturvallisuusstrategiassa visioitiin lennokkaasti, että Suomi olisi kyber­ turvallisuuden edelläkävijämaa vuoteen 2016 mennessä. Tavoite ei ole toteutunut. Limnéll pitää sitä kuitenkin jollain aikavälillä realistisena. Ennen kaikkea Suomessa tarvitaan nyt poliittista tahtotilaa. ”Poliittisen tahdon ja strategioiden pitää ohjata sitä, mitä käytännön tasolla tehdään.

Turvallisuus­asioiden kehittämiseen pitäisi suunnata nykyistä enemmän resursseja.

Lisäksi suomalainen kyberturvallisuus kaipaa vahvaa verkostojohtajaa, jolla olisi alasta selkeä visio.”

Limnéll kuitenkin kiittää, että viime vuosina Suomessa on valveudettu kyberasioissa sekä yksityisellä että julkisella puolella. Viestintävirastoon on perustettu Kyberturvallisuuskeskus, ja vuodesta 2015 lähtien varusmiespalvelussa on annettu kyberalan koulutusta. Suunnitteilla on myös erillinen kyber­asepalvelus. Lisäksi monet yritykset ovat alkaneet tarjota kyberturvallisuuskoulutusta työntekijöilleen. ”Turvallisuuden kolikon toisella puolella on aina luottamus, ja Suomella on vahva

35

Julkinen keskustelu voi parhaimmillaan parantaa maailmaa.

Siksi siihen ei saa väsyä. Ammattilaiset kertovat, millaisesta keskustelukulttuurista he unelmoivat.

ELMA N U N O Ä HEILL ii n a Pa lo n e n lm e h il W ti it K ir jo N a u k ka ri n e n Ku va s i Ka tr i

36

BEEF

PROFESSORI PEKKA ISOTALUS: KOHTI VÄITTELYN IDEAALIA

Keskustelukulttuurista keskustellaan Suomessa nyt historiallisen paljon. Kirjoitetaan vihasta ja naiiviudesta, elitismistä ja moukkamaisuudesta, huutelusta ja vaikenemisesta, poteroitumisesta ja ääripäistä.

Puheviestinnän professori PEKKA ISOTALUS vahvistaa, että suomalainen keskustelu on muuttunut muutamassa vuodessa.

“Aiemmin täällä on syytetty siitä, että ei käydä julkista keskustelua vaan että vain yksi mielipide kerrallaan on ollut oikea. Emme ole tottuneita väittelyyn ja kiistelyyn.

Meillä on ongelmia ihan kuulijankin roolissa ottaa vastaan kärkevää keskustelua.”

Isotalus näkee, että muutoksen syynä ovat ainakin verkko­ keskustelut. Huutelu ei ole jäänyt Suomi24:ään.

“Nyt ihmisillä tuntuu olevan paljon mielipiteitä, ja niitä myös ilmaistaan. Myös kärjistyneitä ja jyrkkiä mielipiteitä tuodaan julkisesti esiin.”

Ongelmat alkavat Isotaluksen mukaan, kun taidot ja argumentit loppuvat. Silloin keskustelu muuttuu teilaavaksi. Eikä tämä ole vain suomalaisten helmasynti vaan yleismaailmallinen ongelma.

Erilaisissa mielipiteissä sinänsä ei ole mitään pahaa, tietenkään. Edes puheviestinnän professori ei unelmoi siitä, että jahtaisimme yhteistä mielipidettä ja hymistelisimme sitten tyytyväisinä laimeassa konsensuksessa. ­Päinvastoin.

Isotalus haaveilee eräänlaisesta väittelyn ideaalista, jossa keskustelu kulkee kuin väittely­ kilpailussa tai puheviestinnän kursseilla. Kerrallaan puhuisi vain yksi taho, jota muut kuuntelisivat. Sitten etsittäisiin heikkoudet vastapuolen argumenteista, ei esimerkiksi persoonallisuudesta tai taustasta.

Hyvä väittely vaatisi taitoa muotoilla ja vastaanottaa argumentteja. Isotalus syyttää väittelyn rapautumisesta myös sitä, ettei näitä taitoja opeteta Suomessa tarpeeksi.

Nyt moni syventyy argumentaatioon vasta, jos päätyy yliopistoon ja pakolliselle viestinnän kurssille. ”Uskon tässä asiassa koulutukseen, ehkä töidenikin puolesta”, puheviestinnän professori sanoo.

«Meitä ei ole ajateltu osana keskustelua muuten kuin maahanmuuttajakontekstissa.»

Ruskeat tytöt -bloggaaja Koko Hubara

PROFESSORI ALF REHN: HUOMIO ASIOIHIN, EI HENKILÖIHIN

Miksi kukaan haluaisi tunkea mielipiteineen julkiseen ­keskusteluun arvostelun alaiseksi, jos ei ole aivan pakko? Johtamisen ja organisaatioiden professori Alf Rehnin mielestä tämä on hyvä kysymys. ”Mä en edes tiedä, haluanko.”

Silti Rehn keskustelee jatkuvasti esimerkiksi somessa ja maan isoimpien lehtien kolumnistipaikoilla. Hänen mielestään aika moni muu alansa asiantuntija osallistuu liian vähän.

Rehnille professorit ovat yhteiskunnan palvelijoita, joiden tulisi

nostaa omia ideoitaan julkisuuteen.

Julkinen keskustelu ei ole hänelle vaihtoehto vaan velvollisuus.

Vaikka asiantuntijuus on ­Rehnin mielestä itsessään pätevä syy tuoda ajatuksiaan julkisuuteen, hän toivoo, ettei ­keskustelukumppanin taustoilla olisi niin paljon väliä kuin sillä on nyt.

“Meillä on Suomessa tällä hetkellä keskustelukulttuuri, jossa on tärkeämpää määritellä, onko vasta­puolen keskustelija viher­ vassari vai fasisti, kuin keskustella itse asiasta.”

Rehn haaveilee myös siitä, että keskustelu hidastuisi.

“Elämme ajassa, jossa aamulla twiitattu juttu ei ole enää kiinnostava, koska iltapäivällä on twiitattu jo jostakin muusta.”

Nopeus verottaa syvällisyyttä. Rehn nauraa tietävänsä, että hän on vanha romantikko, kun haikailee hitauden perään.

Maltillisuuden saattaa olla pysyvästi historiaa.

37

BLOGGAAJA KOKO HUBARA: LOPPU RODULLISTAMISELLE

Huippusuositun Ruskeat tytöt ­-blogin pitäjä KOKO HUBARA on Alf Rehnin kanssa eri mieltä siitä, ettei keskustelijoiden taustoilla pitäisi olla niin paljon merkitystä kuin niillä on nyt. Hubaran mielestä pitäisi nimenomaan kiinnittää enemmän huomiota keskustelun lähtöasetelmaan. Hänen mukaansa keskustelua ohjaa se, kuka kysyy, mitä ja keneltä.

Entinen konsensuksen kannattaja on herännyt siihen, että keskustelijat ovat usein lähtö­ kohtaisesti epätasa-arvoisissa asemissa ja että tähän pitää kiinnittää huomiota. Häntä ärsyttää erityisesti ääripäillä revittely.

38

BUZZ

“Median kehystys on sellainen, että laitetaan vastakkain natsi ja rasismin uhri, eikä kontekstoida esitettyjä väitteitä mitenkään. Silloin keskustelu väistämättä menee pieleen.”

Toisin kuin Suomessa on tapana, Hubara ei juuri osallistu keskusteluun ammattinsa edustajana. Hän on työskennellyt ­sosiaalija päihdealalla asiantuntijana mutta tullut tunnetuksi kirjoituksistaan siitä, millaista on olla rodullistettu suomalainen. Julkisessa keskustelussa hänen asiantuntijuuttaan on kommentoida yhteiskuntaa, jossa valkoinen toimittaja kysyy ja ruskea haastateltava vastaa, vaikka jo kysymys saattaa sisältää stereotypian tai ennakkoluulon.

“Meitä ei ole ajateltu osana keskustelua muuten kuin maahanmuuttajakontekstissa”, Hubara sanoo.

Hubara kuitenkin uskoo, että julkisen keskustelun taso voi koheta.

Se vain vaatii työtä.

“Parhaimmillaan julkisessa keskustelussa voitaisiin purkaa ikivanhoja rakenteita, joilla työnnetään ihmisiä marginaaleihin.”

Hubara itse puhuu jatkuvasti kulttuurisesta omimisesta ja rodullistamisesta. Nämä ovat Suomessa monelle vielä vieraita käsitteitä. ”Mä joudun uudelleen ja uudelleen selittämään, mitä tarkoitan rodullistamisella. Mutta teen sen aina.”

Kaikki eivät ymmärrä tai ainakaan ole samaa mieltä. Itse juutalaisen kasvatuksen saanut Hubara kysyi helmikuussa blogissaan, onko Finlandia-voittaja LAURA ­LINDSTEDTIN Oneironissa kyse kulttuurisesta omimisesta. Hänestä tapa, jolla Lindstedt määritteli juutalaisen hahmon, oli ongelmallinen.

Somessa ja blogeissa leimahti saman tien.

Kirjailijoista esimerkiksi LAURA HONKASALO puolusti ­kommenttiboksissa oikeuttaan kirjoittaa mistä haluaa. Toiset kysyivät häkeltyneinä, eikö Lindstedt juuri ole rohkea rasismin vastustaja.

Hänhän ei vastaanottanut Finlandia-­ patsastaankaan kiitollisesti hymyillen vaan arvosteli palkintopuheessaan kärkkäästi hallituksen politiikkaa.

Hubaralle Oneiron edusti kuitenkin jälleen kerran rodullistamista eli prosessia, jossa ihmiseen tai ihmisryhmään liitetään ihonvärin, uskonnon tai etnisen taustan perusteella tietynlaisia piirteitä, ominaisuuksia tai stereotypioita.

Nämä ajatusmallit Hubara haluaa tehdä näkyviksi.

KIRJAILIJA VENLA HIIDENSALO: RAKENTEET NÄKYVIIN

Kirjailija VENLA HIIDENSALOLLA on paljon sanottavaa siihen, mikä mädättää journalismia. Hän arvostelee esimerkiksi median henkilöitymistä eli sitä, että asioiden sijaan kirjoitetaan yksittäisten ihmisten tunteista ja kokemuksista. Hänestä julkista keskustelua, erityisesti toimittajia, vaivaa kiire.

Hiidensalo on nähnyt ongelmat aitiopaikalta työssään toimittajana. Hänet tunnetaan erityisesti kirjastaan Mediahuora (Otava, 2012), joka kiivastutti keskustelua lööppi­otsikoinnista ja toimittajien asemasta muuttuneessa media­maisemassa.

“Tämä henkilöityminen

läpäisee koko median”, Hiidensalo sanoo tyytymättömänä.

Hänen mukaansa esimerkiksi kirjailijoista halutaan vain myyviä juttuja lehtiin sellaisista aiheista kuin ihmissuhteet ja vaatekaappien sisällöt. ”Kirjailijan asema yhteis­ kunnassa on olla tarkkailija, ja siitä voitaisiin hyötyä.”

Hänen mukaansa taide voi reagoida uusiin ilmiöihin usein paljon nopeammin kuin yhteiskunnallinen tutkimus. Taiteilijoilla on potentiaalia tehdä tärkeitä aloitteita julkisessa keskustelussa, jos heihin keskitytään heidän työnsä

eikä rakkauksiensa ja ulkonäkönsä kautta.

Yksilöihin keskittyminen ärsyttää Hiidensaloa muutenkin.

Hänestä on vaarallista tarkastella ihmisiä niin, että menestys ja ongelmat nähdään henkilökohtaisina onnistumisina ja epäonnistumisina.

Lehtijutuissa jää helposti käsittelemättä, että akateemisten vanhempien lapset päätyvät todennäköisemmin yliopistoon kuin muiden lapset tai että nuoren on vaikeampi päästä masennuksestaan, jos koulu­ terveydenhoidosta on juuri leikattu. ”Rakenteet on usein riisuttu kokonaan pois”, Hiidesalo tiivistää.

39

VIESTINNÄN TEKIJÄ MATTI LEHTO: YRITYKSET MUKAAN KESKUSTELUUN

40

Kirjailijat, bloggaajat ja eri alojen asiantuntijat ovat heitä, joilta odotetaankin julkisia kannanottoja.

Keskustelua ei saa silti jättää heille, vaan se on myös liike-elämän asia.

Tätä mieltä on ainakin viestintätoimisto Ellun Kanojen viestinnän ammattilainen MATTI LEHTO. Luonnollisesti Lehto sanoo näin, koska viestintäapua kaipaavat yritykset työllistävät häntä. Lehdon mukaan intressi on kuitenkin yhteiskunnan yhteinen. ”Yritysten pitäisi pystyä ottamaan kantaa.”

Yritysvastuu on trendikäs sana, josta povataan koko ajan trendikkäämpää. Yrityksiltä odotetaan jo nyt, että ne edustavat jotakin laajempaa kuin vain tuotteitaan.

Pitää olla arvoja, viestejä ja yhteis­ kunnallisia pyrkimyksiä. Etenkin nuoret viestivät ostamillaan brändeillä omista arvoistaan muille. ”Moni yritys lähti mukaan esimerkiksi Tahdon2013kampanjaan osoittamaan kantansa sukupuoli­neutraalista avioliitto­ laista, mikä oli hienoa”, Lehto sanoo.

Kampanjointi ja puhe vastuusta ovat usein toimivia PR-­ kikkoja yrityksille. Mutta onko yhteiskunnalle hyödyllistä vai haitallista, jos yritykset tunkeutuvat mukaan keskusteluun?

Lehto antaa esimerkiksi ­maahanmuuttokeskustelun. Monelle yritykselle on tärkeää saada maahanmuuttajista työvoimaa, mutta ne ovat olleet aiheesta melko hiljaa. ”Pelätään, että paskaa tulee niskaan, jos osallistutaan.”

Lehdon mukaan yritysten vaikeneminen vääristää keskustelua. Voi syntyä esimerkiksi valheellinen mielikuva siitä, ettei ­maahanmuuttajien työvoimalle ole mitään käyttöä.

Toiminta on pelkkää puhetta tehokkaampi tapa osallistua keskusteluun, Lehto muistuttaa. Nyt hän käyttää esimerkkinä Finlaysonia, joka veti tuotteensa tavaratalo

BEEF

Kärkkäisen liikkeistä, koska sen johdolla oli vahvat yhteydet rasistiseen ­Magneettimedia-julkaisuun. ”Se oli käytännön teko, joka toimi osoituksena yrityksen arvoista.”

KLIKINSÄÄSTÄJÄYRITTÄJÄ LAURI SKÖN: ANSAINTALOGIIKKA UUSIKSI

Moni haastatelluista syyttää mediaa keskustelukulttuurin rapauttamisesta. Media kärjistää, keskittyy epäolennaiseen ja huoraa värikkäillä otsikoilla. Klikkiotsikointi häiritsi pitkään myös opettajaksi opiskelevaa LAURI SKÖNIÄ , joka alkoi haaveilla tavoista, joilla puuttua lööppijournalismiin.

Sopiva tapa löytyi vähän vahingossa, kun Skön ystävineen perusti Klikinsäästäjä-sivun Facebookkiin kesäkuussa 2015.

Sivulla on nyt yli 100 000 tykkääjää, ja se palkittiin vuoden

­someilmiönä helmi­kuisessa Some Awards ­-gaalassa.

Sivun suosio yllätti nuoret tekijät. He ovat suunnitelleet myös Klikinsäästäjä-sovelluksen, jossa on hieman eri logiikka kuin ­Facebook-sivulla. ”Aiemmin puututtiin satiirilla, mutta nyt on tarkoitus palkita hyvää journalismia”, Skön kertoo.

Sovelluksen idea on, että käyttäjä saa klikkiotsikottoman uutisvirran puhelimeensa. Näin mainostajatkin tietävät tarkemmin, miksi käyttäjä klikkaa mitäkin uutista. Käyttäjistä saadaan siis entistä enemmän tietoja, joiden pohjalta heille voidaan kohdentaa mainoksia. Ensimmäisten testi­ käyttäjien pitäisi aloittaa sovelluksen kokeileminen aivan pian.

Skön ei usko, että ­mainonta itsessään häiritsee lukijoita, vaan ansaintalogiikan hämärtämät ­klikki­otsikot. ”Me uskotaan siihen, että kun journalismi voi taloudellisesti hyvin, niin journalismi on parempaa.”

Ajatus resonoi media­ taloissa. Nuorille yrittäjille on satanut vierai­lukutsuja monien lehtien toimituksiin, joissa ollaan valmiita keskustelemaan vaihtoehdoista klikki­otsikoille. Klikinsäästäjän missio on Skönille kirkas: ”Me halutaan sparrata suomalaista keskustelukenttää.”

«Yritysten vaikeneminen vääristää keskustelua. Voi syntyä esimerkiksi valheellinen mielikuva siitä, ettei maahanmuuttajien työvoimalle ole käyttöä.»

41

Y T

Yt-hyrsky pyyhkäisi Aallosta 188 henkilöä, ja myös tiloista ja hankinnoista on säästetty. Aino selvitti, miten tämä näkyy käytännössä.

YT MENI, ?

M ITÄ T U LI e in i K ir jo it ti K ir a K

Käytettävyyden sivuaineopiskelija JARNO ­­ ­L APPALAINEN koki helmikuussa ikävän yllätyksen,

kun kurssi, jolle hän oli ilmoittautunut, peruttiin sen alkamista edeltävällä viikolla. Syynä olivat Aallon tammikuussa päättyneet yhteistoimintaneuvottelut, joiden seurauksena kurssille ei saatu vetäjää.

Suomalaisten yliopistojen julkista rahoitusta leikataan vuosina 2016–2018 yhteensä noin 680 miljoonaa euroa. Aaltoon vähennykset jättävät tältä ajalta arviolta 136 miljoonan euron loven. Toisin sanoen vuonna 2018 yliopistolla on käytettävissä vuositasolla noin 66 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2015.

SUURIMMAT LEIKKAUKSET TEKNIIKAN ALOILLE

42

Marraskuussa 2015 alkaneiden yt-neuvottelujen seurauksena Aalto-yliopistosta irtisanottiin yhteensä 188 henkilöä. Heistä 109 kuului opetus- ja tutkimus­ henkilökuntaan ja loput 79 muuhun henkilöstöön, kuten talous-, tietotekniikka- ja oppimispalveluihin.

Professorit pidettiin neuvottelujen ulkopuolella.

Vaikka irtisanomisia kohdistui kaikkiin yliopiston laitoksiin, perustieteiden ja insinööritieteiden korkeakoulut kärsivät yt-neuvotteluiden suurimmat kolhut. Perustieteiden opetus- ja tutkimushenkilöstö vähenee vuoden 2018 loppuun mennessä yhteensä 63 henkilöllä*. Insinööritieteiden korkeakoulussa ­vastaava luku on 54*. Vertailun vuoksi: kauppakorkeakoulusta lähtee saman aikajanan puitteissa ”vain” 3* opetus- ja tutkimushenkilöstön edustajaa.

Suuret vähennykset Aalto SCI:ssä ja ENG:issä johtuvat osin tutkimusorganisaatioita rahoittavaan ­Tekesiin kohdistuvista leikkauksista. ”Merkittävä osa yliopiston rahoituksen leikkauksista johtuu Tekesin rahoituksen vähenemisestä.

BUZZ BEEF

Henkilöstövähennyksiä kohdentuu siksi erityisesti tekniikan aloihin, joilla Tekesin rahoituksella on ollut suuri rooli”, sanoo viestintäpäällikkö ANU SALMI-­ SAVILAMPI Aallon yliopistoviestinnästä.

KURSSIEN UUDELLEENJÄRJESTELYÄ JA PERUUTUKSIA

Leikkaukset näkyvät erityisen selkeästi muun muassa käytettävyyden ja informaatioverkostojen koulutus­ ohjelmissa. Vaikka yliopiston johdon pyrkimyksenä on ollut, että säästöt näkyisivät opiskelijoille mahdollisimman vähän, kursseilla on jouduttu­­­tekemään joitain “erikoisjärjestelyjä”. Jarno Lappalainen ei siis ole ainoa, joka joutuu muokkaamaan opinto­ suunnitelmiaan kurssien peruuntumisen tai myöhästymisen takia.

Informaatioverkostojen killan Athenen opinto­ vastaava JOHANNA RANTANEN kertoo, että lukuisia infon ja käytettävyyden kursseja joudutaan järjestelemään uudelleen irtisanomisten vuoksi. ”Puolen vuoden irtisanomisajan takia vaikutuksia alkaa näkyä konkreettisemmin vasta syksyllä. Varmaa on, että monen kurssin vetäjä vaihtuu.

Ensi vuonna opetussuunnitelmaa tehtäessä tiedetään paremmin, aiotaanko joitakin kursseja jättää pidemmällä aikavälillä kokonaan pois.”

Rantasen mukaan korvaavia kursseja saatetaan etsiä peruuntuneiden tilalle myös muista Aallon ­korkeakouluista. Informaatioverkostojen linjan kannalta näitä voisivat olla esimerkiksi Kauppakorkeakoulu tai Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu. ”Sekä opiskelijoiden että koulun johdon tavoitteena on, että yt:t eivät vaikuttaisi kurssitarjontaan tai oppimissisältöihin”, Rantanen sanoo.

*Lukuihin sisältyvät irtisanoutumiset, eläköitymiset, määräaikaisten tehtävien päättämiset ja muut muutokset.

Y T

Mitä pitää tehdä, jos oma kurssi perutaan, koulutuspolitiikan asiantuntija Susanna Koistinen AYY:n edunvalvonnasta? ”Ensisijaisesti kannattaa olla yhteydessä opintokoordinaattoreihin.

Koulutusohjelman tulisi ensisijaisesti tiedottaa muutoksista ja korvaavista suoritusmahdollisuuksista. Jos kysymyksiin ei tunnu löytyvän vastausta, kannattaa ottaa yhteyttä ohjelman tai laitoksen johtajaan. Myös opiskelijajärjestöillä ja killoilla on hyvin ajankohtaista tietoa tilanteesta.”

TIIVISTYMISTÄ OTANIEMEEN JA OTANIEMESSÄ

Henkilöstövähennykset kattavat vain noin neljänneksen Aallon julkisen rahoituksen leikkauksista.

Niiden lisäksi vähennyksiä pyritään kattamaan tila- ja ­hankintasäästöillä sekä hakemalla lisärahoitusta. ”Tilojen käytön tiivistäminen ja tehostaminen merkitsee sitä, että kuluvana vuonna noin tuhannen Aallon henkilökuntaan kuuluvan työtila muuttaa”, Anu Salmi-Savilampi sanoo.

Aallolla on nyt käytössä neljänneksen tai viidenneksen pienempi pinta-ala on kuin ennen. ”Toisaalta tämä on ollut yliopiston suunta jo aiemminkin. Kampusta pyritään tiivistämään Otaniemeen ja Otaniemessä”, sanoo koulutus­ politiikan asiantuntija SUSANNA KOISTINEN AYY:n edun­valvonnasta.

opetus­henkilökunnalle. ”Tällä hetkellä sekä opiskelijat että henkilö­ kunta ovat epätietoisia, ja tietoja tulee tipoittain. ­Pettymys on tietysti myös suuri. Toisaalta opetussuunnitelmaan luotetaan. Koulun velvollisuus on järjestää opetus, joka on luvattu.”

Koistisen mukaan tunnelma yliopistolla on ollut yt-neuvottelujen jälkeen rauhallinen, joskin paikoin hieman lamaantunut. ”Leikkaukset ja irtisanomiset eivät johtuneet Aallon toiminnasta vaan valtion tekemistä päätöksistä. Käytännössä näemme vaikutukset vasta parin vuoden sisällä, joten nyt on liian aikaista kirota tai huokaista helpotuksesta. Huoli tulevaisuudesta on toki mukana koko ajan.”

VAIKUTUKSET NÄKYVIIN PARIN VUODEN KULUESSA

Aallon yt-neuvotteluprosessi oli avoin, ja tiedotus­ tilaisuuksia järjestettiin yliopiston henkilöstölle säännöllisesti. Hankalaksi yksityiskohtaisen tiedo­ tuksen tekee neuvottelujen luottamuksellisuus – ­irtisanomisista ei voi julkaista tietoa, elleivät niiden kohteena olleet halua itse kertoa niistä. ”Neuvottelujen jälkeisissä irtisanomisissa on kunnioitettava tarkasti ihmisten omaa tahtoa tiedotuksen suhteen. Opiskelijat olisivat tarvinneet tiedon säästö­toimenpiteiden vaikutuksista ­opetusjärjestelyihin aiemmin, sillä irtisanomiset osuivat nyt ikävästi keskelle lukukautta. Käytännössä tätä tietoa oli kuitenkin mahdotonta antaa”, AYY:n Susanna Koistinen sanoo.

Athenen Johanna Rantasen mukaan leikkaukset tulivat täytenä yllätyksenä opiskelijoille ja

Juttua varten on lisäksi haastateltu insinööritieteiden korkeakoulun dekaania Gary Marquisia sekä perustieteiden korkeakoulun dekaania Risto Niemistä. Aallon intranetissä on yt-neuvotteluista julkaistu materiaali, jota pääsee tarkastelemaan yliopiston käyttäjätunnuksilla.

43

N O I T I D EXPE

BY PHOTOGRAPHY MAJOR HILLA KURKI:

“I have always approached dresses, makeup and high heels with the same fascination as kids do. I consider ‘dressing-up’ as play, even for adults. But with labeling it as naturally feminine, even harmless garments start to harbour hidden and possibly sinister meanings.

44

These images were created on the course of one afternoon. The apparel, jewelry and lipsticks were laid out onto the bed for the children to explore freely. My job was just to act as an audience for their masquerade. I tried to capture some of the joy and lightness of a child’s play when dealing with something so heavily signified.”

BUZ BUZZ Z

45

46

47

48

BUZZ

49

KO LU M NI

KO, T A J R O K ÄLKÄÄ RÄSSÄ Ä Ä V N E L JOS O

Uskomme somessa helposti valheisiin, Niclas Storås kirjoittaa. ”Miltä tuntuu tajuta olevansa väärässä?” luennoitsija kysyi. Istuin it-konferenssissa ja yritin miettiä.

Yleisö ei osannut vastata. Jonkun innokkaan mielestä väärässä oleminen tuntui pahalta. ”Väärin”, luennoitsija vastasi. Hänen mukaansa väärässä oleminen ei tunnu miltään niin kauan, kun kukaan muu ei tiedä siitä. Vasta sosiaalinen ulottuvuus tekee väärässä olemisesta epämiellyttävää.

Sosiaalisen median aikakautena ei tarvitse olla väärässä. Samanmielisten kuplaa harvoin puhkoo kukaan.

Sain todistaa ilmiötä taannoin Facebook-feedissäni, jossa tuttavani linkkasi keski-ikäisen tietokirjailijasetä Petteri Järvisen kolumnin saatesanoilla ”Valot päälle”. Järvinen esittää kolumnissaan, ettei sosiaalisen median avulla ei ole tehty yhtäkään vallankumousta.

Voi sitä kommentoinnin ja tykkäämisen riemua, kun luovan luokan kaupunkilaisnuoriso sai tuntea paremmuutta lyttäämällä atk-ajan asiantuntijan. Kommentoijien mielestä kolumnissa oli selkeä asiavirhe. Kyllähän some on villinnyt kansaa barrikadeille! ”Mitenkäs arabikevät”, kysyi eräskin. Muut komppasivat, ja näin somekuplaan laskeutui leppoisa konsensus. Mutusta tuli fakta.

Mutu ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Arabikevät ei s­ yttynyt somessa.

50

Eräs arabikevääseen liittyvistä yleisistä harhaluuloista on se, että vallankumous olisi masinoitu Twitterin ja Facebookin avulla. Todellisuudessa viestit mielen­ osoituksista kulkivat yleisimmin suusta suuhun, teksti­ viestillä tai käsin kirjoitettuina A4-papereilla. Kun väki­ valtaisuuksien aalto eteni Egyptiin, vain viidellä prosentilla maan kansalaisista ylipäänsä oli Facebook-tili. Kaiken lisäksi Egyptin hallitus rajoitti netin toimintaa kapinan aikoihin.

Lännessä kommentaattorit ovat liioitelleet somen osuutta kansannousuissa. Jotkut puhuvat jopa

BUZZ BEEF

”Twitter-vallan­kumouksesta”, sillä onhan lännen otettava jokin merkittävä rooli näin suuressa mullistuksessa. Some oli uusi asia ja antoi yksinkertaisen selityksen monimutkaiselle tapahtumaketjulle.

Facebook-feediini pulpahtanut kädenlämpöinen tietokirjailijasetä ei kuulunut tiedostavien kaupunkilaisnuorten kuplaan. Siksi he uskoivat ennemmin samanmielistä kaveriaan kuin isonvanhempiensa fanittamaa setää. Todennäköisesti he suhtautuisivat vielä ylimielisemmin maahanmuutto­kriitikkoon, vaikka hänellä olisi oikeasti hyvä pointti sanottavanaan.

Monestikohan olen itsekin myötäillyt somessa kaveriporukkaa kuin laumaansa seuraava sopuli?

Samanmielisten kuplat eivät rajoitu vain kaveri­piireihin. Netissä saattaa helposti tuntua, että kaikkihan tätä mieltä ovat. Hyvä esimerkki on kansalaisaloite.

Kansalaisaloitteeseen tarvittavat 50 000 allekirjoitusta eivät tarkoita kuin prosenttia kansalaisista. Eduskuntavaaleissa äänestäneistä lähes kolmesta miljoonasta ihmisestä 50 000 tarkoittaa reilua 1,5 prosenttia.

Vaikuttamista tärkeämpää taitaakin olla kuuluminen oikeamielisten joukkoon.

Omaan kuplaan sulkeutuminen voi rakentaa nyrjähtänyttä kuvaa maailmasta, mikä on vaarallista. Onneksi meillä on silti vielä mahdollista sulkea näyttö, mennä luennolle, bileisiin tai torille, avata suu ja keskustella. Saatan myös olla väärässä.

ehtia on a rkkit j a t it o j ir K a r­ a yrittä ä h k o j , a j li e opisk ä ssä. ma a n vä ä r le o a ll e it o j

BYE HAU HAU HASSUTTELUA

Herätys! Illuminati on kaikkialla. Tai ainakin sitä symboloivat kolmiot ovat. Luokaamme katsaus siihen, miten salaliittokolmiot ovat pesiytyneet kulttuuriimme.

IJAN T

�

K LU

Ä M L I S PAHA A A T T O J I TU u Jo ke la in e n K ir jo it ti L u u m ihvo n e n Ku v it ti E e tu S

51

OI

VEJUTTU

Kolmion sisällä on raukeasti tuijottava silmä, joka alati valvoo alamaisiaan. Silmän voi nähdä niin YK:n, Neuvostoliiton kuin WHO:n kuvastossa. Aallon foliohattuisimmat opiskelijat ovat saattaneet jo havaita, ettei Aaltokaan ole säästynyt. AYY:n vanhassa kolmion mallisessa logossa vuodelta 2012 on ilmiselvä­­illuminatisymboli. Onko Aalto siis sala­ seuran rahoittama aivopesu­opisto?

Illuminati oli alun perin 1700-luvulla vaikuttanut salaseura, jonka ideologia nojasi älylliseen ajatteluun ja järkeen. Viiden hengen ryhmä vastusti valtiovaltaa sekä uskontoja. Latinankielinen sana illuminati tarkoittaa ”valaistuneita”, ja seuran perusti aikanaan Adam Weishaupt Saksan Baijerissa. Seura ei ehtinyt toimia virallisesti kovin kauaa, kun Baijerin johtaja yhdessä katolisen kirkon kanssa lopetti sen toiminnan. Huhujen mukaan toiminta kuitenkin jatkui niin vahvana, että Illuminatin väitettiin olevan vastuussa muun muassa Ranskan vallankumouksesta. Liberté, égalité, conspiration!

Nykyään Illuminatilla on maailmanlaajuisen salaliittoteorian maine. Termillä ei viitata enää suoraan Baijerin Illuminatiin, vaan ennemminkin salaseuraan tai salaseuroihin, joiden uskotaan todellisuudessa hallitsevan maailmaa ja manipuloivan ihmiskuntaa. Google-haku sanalla illuminati löytää miltei 35 miljoonaa osumaa.

Illuminatiin uskovien kiiltävät päähineet juurtuvat vuosi vuodelta syvemmälle, eikä ihme – salaseurasta löytyy jatkuvasti lisää viitteitä esi­merkiksi populaarikulttuurista. Symboli koristaa muun

muassa Disney-elokuvia (logon kolmiomainen linna), suuryritysten logoja (sininen silmä Google-palluran sisällä) ja Helsingin tuomiokirkkoa (Jumalan kaikkitietävä silmä pyhän kolminaisuuden ympäröimänä ulko-oven yllä).

Yksi kuuluisimmista pyramidisilmän olinpaikoista on Yhdysvaltain dollarin seteli. Sitä onkin spekuloitu symboliyhteyden alkuperäiseksi lähteeksi.

Suurta talousmahtia edustava seteli on synnyttänyt salaliitto­teorian, joka uskoo, että maailman johtajat, nuo kapitalismin kuninkaat, turruttavat ihmisiä propagandallaan ja kontrolloivat oravanpyörä­ elämiämme pankkilainoillaan. Alun perin Illuminatia ei itse asiassa edustanut kolmiosilmä vaan pöllö.

Salaliittoteoriat, jotka uskovat pienen ryhmän hallitsevan maailmaa, eivät ole hämmästyttävä ilmiö.

On tutkittu, että maailmantalous on noin 147 yrityksen hallussa (lähde: tiedelehti New Scientist), ja rahahan on valtaa. Mutta miksi juuri Illuminatin logo kummittelee kaikkialla?

Ilmeisin selitys lienee se, että kovin moni yhä uskoo seuran olemassaoloon. Siksi kolmiosilmiin kiinnitetään paljon huomiota. Illuminatista on kirjoitettu useita kirjoja ja tehtailtu elokuvia. Muusikot käyttävät symbolia videoillaan, ja poliitikot vihjailevat seuran suuntaan puheissaan. Logoa painatetaan paitoihin ja puhelimenkuoriin, ja ihmiset ostavat, usein autuaan tietämättöminä taustamerkityksistä.

Tämä ruokkii teoriaa edelleen, ja niin legenda elää.

Joko näin, tai sitten Illuminati on totta.

ti-no viisi a in m u l Il t Jos ole e, goo geloi e is r ä p e ih ja a rgin si Bildenbe ik is a j a ys k l a anjärjest m il a a m i s r yhmä, Uu urarit. ja vapa amu

52

BUZZ BYE

Tänä keväänä ihminen ja luonto kohtasivat Otaniemessä poikkeuksellisen kauniilla tavalla, kun teekkari alkoi selvittää mysteerimyyrän arvoitusta.

NA I R A T N I R PÖR Ke in i K ir jo it ti K ir a Bioinformaatioteknologian opiskelija Juuso Ikola tepasteli tammikuisena iltapäivänä kotiin Otaniemen Alepasta, kun Sähkömiehentiellä kulki vastaan pieni eläin. Ikola ei tunnistanut lajia. Hän kuitenkin tiedotti havainnostaan Facebookin legendaarisessa Teekkarikylä-ryhmässä: ”SMT:llä kipitti vastaan kovasti peltomyyrän näköinen mutta ihmeen kesy karvapallo, käytännössä hyppäsi käteen. Kysyn nyt, vaikka sitä epätodennäköisenä pidänkin, onko jonkun lemmikki karkuteillä?”

Ryhmässä käynnistyi välittömästi spekulaatio eläimen perimmäisestä olemuksesta: ”Pari talvea sitten hukkasin just tommosen tupsun piposta. Joko se on niin homeessa, että kävelee vastaan?” ”Tuo on jo sellainen pallero, etten ole koskaan tavannut, vaikka hiiret, hamsterit ja rotat tuttuja ovatkin. Mielenkiinnolla seuraan, miten mysteeri ratkeaa ja minne pikkukaveri päätyy. :)” KIELLETTY LEMMIKKI

Aino näytti kuvan salaperäisestä elukasta Yliopistollisen eläinsairaalan Pieneläinsairaalan johtavalle eläinlääkärille Katariina Thomsonille, joka tunnisti eläimen kuvan perusteella peltomyyräksi.

Thomson korostaa, ettei laji sovellu lemmikiksi. ”Peltomyyrät saattavat olla yllättävän kesyjä.

Eläinsuojelulaki kieltää luonnonvaraisen eläimen ottamisen lemmikiksi, joten vaikka peltomyyrän kiinni saisikin, ei sitä saa vangita.”

Ikola oli kuitenkin ottanut eläimen talteen mahdollista omistajaa odotellessaan. Karvapallo asusteli Ikolan ja tämän kämppiksen kanssa muutaman viikon. Se nimettiin tuttavallisesti Pörriksi. ”Vinkki: Pienen nisäkkään asumusta ei kannata pohjustaa pikakaurahiutaleilla. Siitä tulee ikävän hajuista puuroa ajan myötä”, Ikola muistelee.

Läks iäisl ahja ks i Iko la tarjo si Pö rrille m at ka eväs tä , jo tta el äim en ra svavaranno t ke stäisi vä t ta lve n yli.

TIE VAPAUTEEN

Ikolan mukaan oli alusta asti selvää, ettei hänen ja Pörrin yhteis­ elosta tule pysyvää. Kun omistajaa ei ilmaantunut, kämppikset vapauttivat eläimen takaisin luontoon. ”Olen Pohjanmaalta kotoisin, joten luonnollisen uteliaisuuden ja eläinrakkauden jälkeen ensimmäinen reaktio oli, että tuhoeläin, pitäisi tappaa. Mutta ei me raaskittu, yksi myyrä sinne tänne.”

Vapautusta seuraavana päivänä Ikola kävi vielä varmistamassa, että Pörri oli päässyt elämässään eteenpäin. ”Kävin potkimassa hankea paikassa, johon olin Pörrin jättänyt. Näin tunneleita, joten oli se lähtenyt siitä kaivelemaan johonkin suuntaan. Ihan hyvä mieli jäi.”

Enää Pörri ei ole tullut vastaan, paitsi pari kertaa unissa.

53

AR E U O K? PR ES EN TS :

ULLA DONNER

54

BYE

TU KI O PE

PALSTALLA AALLON OPISKELIJAT TUTOROIVAT NOVIISEJA.

Elokuvalaitoksella opiskeleva Kai Rintamaa jakoi mehukkaat vinkkinsä, joiden avulla kuvaat hyvän pornopätkän.

TEKSTI. ”Käsikirjoitus on kaiken A ja O. Roolihahmot pitää miettiä tarkkaan, eli onko paikalla putkimies tai postinkantaja ja näin poispäin. Kun lähtökohta on herkullinen, pääsee jo pitkälle. On hyvä f­undeerata tapahtuma­paikkaa eli sitä, mihin hahmot sijoittaa.

Mielenkiintoa voi luoda kuvaamalla kohtauksen vaikka keilahallin takahuoneessa tai kuntosalin pukukopissa. Näyttelijöille voisi antaa ainakin sellaisen vinkin, ettei kameraan kannattane ihan kamalasti katsella, ainakaan epävarma kiilto silmissä”, Rintamaa neuvoo.

KUVAUS. Tekninen puoli on mahdollista järjestää monin tavoin, ja kun kyseessä on porno, voi ­rosoisempi jälki olla joskus parasta. Kameravalinta on Rintamaan mukaan tärkeä lopputuloksen kannalta, mutta nyky­ään miltei kaikilla kameroilla saa tarpeeksi hyvää jälkeä. ”DVD-kameralla saa vähän softimpaa kuvaa. Filmi on aika hyvä ja digikamerat myös.

Kännykkäkameralla voi puolestaan halutessaan tehdä oikein likaista kuvaa. Yksi kamera riittää, mutta kaikkia ­kuvakokoja on hyvä ottaa, eli koko­kuvasta lähikuvaan ja paljon erilaisia kuvakulmia. Mitä lähemmäs mennään, sitä enemmän katselija tykkää.”

VALAISTUS. On olemassa kaksi koulukuntaa.

Luonnonvalolla pystyy jo ihmeisiin, mutta aktiivi­ harrastajalle pari elokuvalamppua voivat olla hyvä hankinta. ”Lamppuihin voi laittaa kalvoa päälle, jos haluaa esimerkiksi punertavaa valoa. Mutta arkisuus toimii tässäkin yleensä. Esimerkiksi lääkärin vastaanoton valon kuuluukin näyttää lääkärin vastaanoton valolta.” ÄÄNITYS. Erillistä mikrofonia ei ole pakko hankkia.

Jo puhelimen mikillä voi saada tarpeeksi laadukasta ääntä. Jos kuitenkin haluaa kikkailla, Rintamaa suosittelee jälkiäänitystä. ”Jälkiäänityksessä raina ensin kuvataan, ja sitten se laitetaan jossakin hyvin akustoidussa tilassa pyörimään, esimerkiksi äänieristetyssä kopissa. Siellä kopissa sitten ääninäyttelijät, eli joko leffassa esiintyvät henkilöt tai jopa erilliset tyypit, nauhoittavat leffan tahtiin uudet äänet. Tällä tavoin saa kaikki ähinät ja läähätykset kunnolla esiin.”

“Mitä lähemmäs mennään, sitä enemmän katselija tykkää.”

JÄLKITYÖT. Editointivaiheessa leffaan voi lisätä vielä musiikin luomaan tunnelmaa. Muut edintointikikkailut ovat Rintamaan mielestä hieman turhia, mutta halutessaan voi toki esimerkiksi korjata värejä. Rintamaan mielestä viiden minuutin elokuva on optimaalinen.

Maksimissaan kannattaa leikata kokonaisuudesta 10-minuuttinen. ”Hyvällä käsikirjoituksella saa muutamassa minuutissa kasaan draaman kaaren, eli alun, keskikohdan ja happy endingin. Siinä pitää olla se alkutilanne, sitten homma riistäytyy käsistä ja loppu onkin historiaa.” u Jo ke la in en Ki rjo itt i Lu um D a lil a Ku va si D or a

t: n lisä ykse nä in: Toimitukse oissa, tee k il n o j t t o va Jos housu teet. utkin va at e.

1. Riisu lop a a makuull k u t t e s a / 55 2. Asetu . c e r a in 3. Pa mera a ä piilota ka l ä , n ii k ik le ja n vä liin Jos l ä hdet erkiksi kir im s e i t s vä ta vilta. epä il yttä lupa ku vat i t s a e k h o r va a n p yydä

EL ÄM ÄM KO UL U

PALSTALLA TOIMITUS JAKAA VIISAUXIA, JOITA EI OPI AALLOSTA.

Jos haluat olla katuuskottava sinun pitää viis veisata oikein kirjoitus säännöistä. Tämmöisessä eri-arvoisessa yhteiskunnassa oman oppineisuuden korostaminen on silkkaa snobeilua mikä on out. Jos kuulut vielä facebookissa ryhmiin kuten Aristoteleen kantapää tai “Yhdyssana on yhdyssana” eroa heti

niistä. Kun kirjoitat vähän tälleen niin ikään kuin luot vaikutelman että sinulla on isompaa ajateltavaa kuin pilkun nusauttelu. Et ehdi creailultasi edes pilkkua painaa. Ennen huuto-merkkiä sen sijaan ehtii painaa space painokkaan vaikutelman lisäämiseksi eli näin !

PALSTALLA AALLON ALUMNIT, NUO MENEST YNEET SETÄMIEHET, NEUVOVAT Y- SUKUPOLVEA.

ÄHDE JUHLI JA L VAIHTOON

Kauppiksessa opin uudenlaisia tapoja ajatella ja hahmottaa maailmaa. On tosin vaikea sanoa, vaikuttiko siihen enemmän tunneilla istuminen ja kirjojen lukeminen vai fiksujen opiskelukavereiden kanssa käydyt keskustelut. Nykyään työ­ elämässä törmään opiskeluaikojen tuttavuuksiin jatkuvasti.

56

Joistain opiskelukavereista huomasi jo kouluaikana, että tuo tulee pääsemään vielä pitkälle. On kuitenkin ollut hauska huomata, että myös monet niistä hulivileistä ovat pärjänneet loistavasti, jotka keskittyivät opiskeluaikana enemmän juhlimiseen. Yhtä ainoaa oikeaa tapaa saavuttaa menestystä ei ole. Itse olen ollut huono tekemään kovin pitkän tähtäimen suunnitelmia.

Stressi vähenee, kun ei vertaile elämäänsä muihin.

BYE

En kokenut koulun ja firman pyörittämisen yhdistämistä rankkana, vaikka työ ja vapaa-aika menivät sekaisin. Minusta on energisoivaa tavata ihmisiä ja oppia uutta.

Kauppiksella on aina ollut todella

KUKA?

uppa­tieteiden n valmistui ka Riku Asikaine korkealsingin kauppa maisteriksi He iineenaan raho na 19 99 pääa koulusta vuon s es Busin on yksi Finnish tus. Asikainen ta ja ollut jis sta ru k ry:n pe Angels Networ i rooppalaiseks na vuoden eu itse ehdokkaa ollut mukana i. Asikainen on bisnes­enkeliks 30:ssa yli kä omistajana sijoit tajana se yri a tyksessä. ja ulkomaisess kotimaisessa 14. oden alumni 20 ­Kauppiksen vu

hyviä juhlia, ja totta kai niissäkin oli välttämätöntä käydä. Olen tavannut parhaimmat ystäväni ja vaimoni opiskelijapiireissä.

Nykyisiä opiskelijoita kannustaisin rentouteen. Kauppiksessa on kova taso, mutta ihmiset ovat keskenään hyvin samantyylisiä samanlaisilla uratavoitteilla. Monet ovat tottuneet suorittamaan koulua ja ehkä hieman elämää yleensäkin.

Suurimmat murrokset ja saavutukset ovat usein sellaisten ihmisten aikaansaamia, jotka ovat osanneet katsoa mahdollisuuksia laajemmin.

Kannattaa siis olla rohkea ja tutkia avoimesti erilaisia polkuja. On raskasta, jos joutuu 35-vuotiaana huomaamaan, ettei pidä työstään yhtään. Olisi hyvä hoksata jo nuorena, että on mahdollista tehdä sellaisia asioita mistä pitää, ja silti edetä yhteiskunnassa ja ansaita elantonsa.”

Kirjoitti Anni Pajari

”Valmistuin rahikselta 17 vuotta sitten. Aika menee aivan älyttömän nopeasti. Muistan elävästi, miten opiskelijana ajattelin kuunnellessani saman ikäisiä ihmisiä kuin itse olen nyt, että mitä tuo pappa oikein selittää.

Yrittäjäksi ryhtyminen on aina ollut minulle itsestään selvä vaihtoehto.

Tie ei ole aina ollut helppo, mutta sen valitseminen oli. Koulun alussa opiskelin todella nopeaan tahtiin. Sitten työelämä vei mennessään. Se ei ollut henkisesti mitenkään kevyt tapa hoitaa opiskelua.

Loppuvaiheessa koulu oli jo aikamoinen rasite, ja monet opiskelu­ kaverit olivat valmistuneet jo vuosia aiemmin. Olinkin todella tyytyväinen, kun sain vihdoin paperit ulos.

Vaikka myöhemmin asuin vuosia ulkomailla, näin jälkeenpäin mietin, että vaihtoon lähteminen opiskeluaikoina olisi ollut ihan fiksua.

Oma firma ja tyttöystävä pitivät kuitenkin Suomessa.

PE P TA LK

M IN O RI TE ET YK SI KKÖ

TI -

SARJASSA AALLON VÄHEMMISTÖT PÄÄSEVÄT ÄÄNEEN.

KAUPPIKSE HYLKIÖ

N

Kirjoitti Iisa Pappi Kuvitti Kiia Beilinson

Priska Natri, 22, on yksi kolmesta (3) opiskelijasta Kauppakorkeakoulun flopanneella yritysviestinnän kandilinjalla. Ohjelma laukkautettiin viime vuonna, kun kukaan ei valinnut sitä pääaineeksi. ”Kun hain yliopistoon, tahdoin olla ennen kaikkea kauppakorkeakoululainen ja ajattelin pääainetta vasta toisena. Muuten kauppis­tarinani ei edusta valtavirtaa: ensimmäisen vuoden jälkeen valitsin uuden yritysviestinnän kandi­ohjelman. Linja ei kiinnostanut kavereita. Tilaa olisi ollut noin 30:lle, mutta meitä tuli kolme.

Kauppakorkeakoululaisille on selvää, mille tielle vaikka markkinoinnin opinnot johdattavat, mutta uudenlainen kandiohjelma olisi kaivannut erityishuomiota. Uskon, että hakijamäärä olisi noussut, jos kaikille avoimeen yritysviestinnän kurssiin olisi panostettu enemmän.

Tarjottu pintaraapaisu ei valottanut alaa, jonka tarjoamat mahdollisuudet ovat useimmille lähtökohtaisesti

hämärän peitossa. Omat vanhempani ovat viestintäalalla, joten tiesin, mitä on luvassa.

Asemamme ei ole yhtä hyvä kuin muilla kandilinjoilla. Tunnen itseni väliinputoajaksi, välillä varsinaiseksi koekaniiniksi. Kaverit esimerkiksi saivat kolmantena vuonna sähköpostiin hyvät infopaketit kandin kasaamisesta, kun me jäimme odottamaan omiamme. Kieriskelin hämmennyksessä ja turhautumisessa koko kandiohjelmaa kohtaan.

Kenelläkään ei tunnu olevan asioistamme selkeää vetovastuuta, ja siksi tiedottaminen tökkii. Kun ohjelmamme henkilökunta vaihtui, tieto uusista vastuuhenkilöistä kiirinyt meille asti. Kun metsästin sähköpostiviidakosta uudet, oikeat ihmiset, olen kyllä ollut todella

na th an Aino py ys i Jo aam aan er se po aa nt Fa a- tö lkk i nt Fa ti vit sik kä äs he. kä de ss ä. He he

tyytyväinen saamaani ohjaukseen.

Ote kursseillamme on usein turhan vanhanaikainen, vaikka viestintä on hurjaa vauhtia kehittyvä ala. Toivoisin enemmän panostusta muun muassa digiviestintään liittyviin ajankohtaisiin teemoihin. Teen maisterintutkintoni Saksassa. Siellä linjallani painottuu etenkin digitaalinen sisällöntuotanto.

Puutteista huolimatta tämän kandilinjan tarina loppui liian lyhyeen.

Suomessa on yritysviestinnän koulutuksen mentävä aukko. Aalto on erinomainen koulu, jolla on kaikki edellytykset tehdä linjasta loistava. Mikäli ohjelmaa herätellään joskus uudelleen, sen markkinoinnissa pitäisi panostaa jo abeihin, joiden korviin tieto linjasta ei ilmeisesti kiirinyt aiemmin.”

KY SY N JO S VA STAAT

ONKO OLEMASSA KYLTERIHUUMORIA, KYLTERI JA UUDEN SUB GOES KOLINA -TV-OHJELMAN SKETSITÄHTI JONATHAN FANTA?

“Muistan joskus lukeneeni, että huumori parantaa mahdollisuuksia pärjätä ­bisneselämässä, joten kyltereillä tuntuisi ainakin olevan insentiivi olla hauskoja. Oman kokemukseni mukaan ainakin kauppiksen vessoja koristavat kirjoitukset ovat silkkaa koomista kultaa. Helsingin Kauppakorkeakoulusta on myös valmistunut moni koomikko, esimerkiksi Ali Jahangiri, joka antoi minulle ensimmäisen stand up -keikkani. Talouselämähän on täynnä naurettavuuksia, narsistisia persoonia ja tekopyhyyttä, ja kun tätä kaikkea tarkastelee komiikan linssien läpi, naurunpurskahduksilta ei voi välttyä. Tätä on kylterihuumori, ainakin minulle.”

57

ES SE E

Matkustus ei ole ainoa tapa olla vapaa, toimittaja Roosa Murto oppi kierrettyään kuusi maanosaa.

A N O T O K A A P A V T E OL

MAKAAN BIKINEISSÄ JA KUUNTELEN , miten aallot lyövät rantaan. Helle hivelee ihoa ja märkäpukuiset surffaajat silmää.

Asun surffihostellissa, jossa merenranta on heti oven takana ja riippumatot heiluvat lämpöisessä iltatuulessa. Koko päivänä ei tarvitse tehdä mitään – eikä vaikka koko kuukautena. Parilla eurolla saa joogatunnin, vuokrasurffilaudan tai sylillisen tuoreita hedelmiä. Elämä perulaisessa surffikylässä vaikuttaa paratiisilta. Harmi vain, että paratiisistakin voi haluta pois.

Viimeiset viisi vuotta olen toteuttanut suurta unelmaani käydä kaikissa sulissa maanosissa. Etelä-Amerikan matka vuoden alussa oli viimeinen etappini hitaassa maailmanvalloituksessa, jota edelsivät Aasia, Afrikka, Eurooppa, Oseania ja Pohjois-Amerikka. Unelma on määrittänyt elämäni raamit: Asun halvasti ja kulutan pienesti, jotta minulla olisi varaa lentoihin. Välttelen sitoumuksia, kuten pitkiä työsopimuksia, ettei mikään estä minua häipymästä juuri silloin kuin haluan.

Huonekaluni myin vuosia sitten. Välillä olen vitsaillut kavereilleni, että olen kuin palasaippua, joka lipeää heti karkuun, jos siitä koettaa saada kunnon otteen. Mutta oikeasti se ei ole vitsi.

REISSAUS ON HUUMETTA. Kaikki on niin uutta ja kaunista, että tuntuu, kuin olisi itsekin saanut mahdollisuuden syntyä uudestaan. Se pumppaa hiussuonia myöten niin vahvaa mielihyvää ja elämäniloa, että parempaa on vaikea keksiä. Saa olla huoleton ja kulkea sinne, missä bossa nova soi ja tuuli tuoksuu mereltä. Ei ole pakkoa, ei vastuuta. Mutta siihenkin voi väsyä.

58

BYE

Roosa Murto, 24, on helsinkiläinen kirjoittaja, joka on kyllästynyt myös Haruki Murakamin kirjoihin. Hän työskentelee parhaillaan Helsinki Design Weekillä ja unelmoi kahden tuhannen euron paimentolaismatosta.

Suurin matkustukseen liittyvä myytti on se, että silloin ihminen on täysin vapaa. Mutta pidemmän päälle juuri ne asiat, jotka tuovat alussa keveyttä, muuttuvat kaikkein raskaimmaksi. Pitkät päivät alkavat tuntua tyhjiltä ja rajattomuus ahdistavalta. Hikiset vaatteet, kuolemanpelkoiset bussimatkat ja ripulin kestää kyllä, mutta syvenevää juurettomuutta ei. Ihmiset, yöpaikat ja maisemat vaihtuvat koko ajan ja ettei kuulu minnekään. Jos ei sitoudu mihinkään, ei myöskään kuulu mihinkään. Kun vuodesta toiseen repii itsensä aina irti jostakin, lopulta riittää.

Minulle niin kävi Perun surffihostellissa.

Kuuntelin Spotifyn viikon suosituksista uudelleen ja uudelleen samaa kappaletta. “And well, I don’t want you anymore”, mutisin erobiisin kertosäkeessä mukana ja tuijotin rinkkaani. Tiesin, että rakastan matkustusta koko sydämestäni. En vain jaksa sitä enää.

VÄSYMINEN KÄVI HUOMAAMATTA. Niin, että sitä oli vaikea huomata. Kun kysyin varovasti reissaavien suomalaisnaisten Facebook-ryhmässä, onko kukaan kokenut samaa, vastauksia tuli tulvimalla. Yksi puhui loppuunpalamisesta, toinen totaalisesta stopista.

Kaikilla resepti oli suunnilleen sama: liikaa reissuja liian tiheästi.

“Joskus liika on liikaa. Muistan itse tuon tunteen pitkällä reissulla Ausseissa, paljon reissuja takana edellisten vuosien aikana ja sitten vaan tuli stoppi. Halusi vaan kotiin, vaikkei sellasta edes ollut”, yksi kirjoitti ja tiivisti oloni täydellisesti.

Päätin lopettaa puolen vuoden reissun vain kuukauden jälkeen ja palata kotiin. On maailman suurin klisee mennä maailman toiselle puolelle jeesustelemaan, miten hyvin kaikki Suomessa on. Mutta se on totta.

Kotona lempikahvilassa voi jättää läppärin yksin pöydälle ja kipaista vessaan. Voi kävellä yöllä kotiin puiston läpi ja hengittää puhdasta ilmaa. Saa viettää aikaa niiden ihmisten kanssa, joita rakastaa. On lämmin koti ja ruokaa. Ne ovat itsestäänselvyyksiä, mutta niiden ei pitäisi olla.

ON SUURTA TUHLAUSTA elää elämäänsä kokien, että on väärässä paikassa. Mutta lohdullista on, että mieli muuttuu koko ajan. Jos haikailee muualle, kannattaa lähteä. Mutta jos kotona viihtyy, ei kannata murehtia siitä, että pitäisi haluta matkustaa. Kunhan viihtyy!

Reissaaminen on paras asia, johon olen ikinä sekaantunut, enkä luovu siitä koskaan. Mutta toisin kuin ennen, enää en usko, että juuri matkalla olo tekee onnelliseksi. Ei, vaan elämä tekee. Matkat eivät tuo vapautta, koska ihminen on pohjimmiltaan aina vapaa, mutta ne tuovat syvän kokemuksen vapaudesta. Ja kun sen tunteen tietää, sen voi tavoittaa missä tahansa.

Australian-tätini muotoili sen hyvin. Kun asuin hänen luonaan, hänellä oli antaa minulle muutama kehno elämänohje (“if you marry, only marry for money”) ja yksi hyvä. Sen hän sanoi, kun hehkutin, että olen Australiassa onnellisempi kuin muualla. ”That is a start. The end is to find yourself inside yourself and then be happy anywhere.”

Bingo.

59

M IE HI STÖ

Pauliina Suominen on Ainon

Roosa Murto on helsinkiläinen kirjoittaja,

päätoimittaja, joka tykkää näyttää

joka pitää paljon rusinoista. Hän kirjoitti

viattomalta ja puhua pahoja. Kerran

jutun reissuihin väsymisestä. “Saatan

hän totesi toimitukselleen spontaanisti:

kuulostaa kermaperseeltä.”

“Käsissämme on suuri ja toimiva läppä.”

Kira Keini on viestinnän opiskelija, joka Saarlotta Virri on Ainon toimitussihteeri,

kirjoitti teekkareiden metkuista ja Aallon

joka pitää taateleista ja pitkistä

yt:istä. ”Gravitaatioaalloista kirjoitettuani

kalsareista. Hän kirjoitti jutun

aloin itsekin tarkkailla, minne pölyä

kyberuhkista. “Toivon, ettei kukaan

kämpässäni kerääntyy. Vastaus:

hakkeroidu minun ja Papu Suomisen

kaikkialle.”

väliseen FB-chatiin.”

Anni Pajari on toimittaja, joka haastatteli Viivi Prokofjev on Ainon AD, eikä hän

bisnesenkeli Riku Asikaista Pep talk

taida pitää Mignon-munista. Hän

-palstalle. “Minua lohdutti Rikun havainto

suunnitteli ja toteutti tämän tekeleen

siitä, että hulivilitkin voivat menestyä

visuaalisen ilmeen. “Sen pitääkin näyttää

myöhemmin.”

vaikealta.”

Iisa Pappi on viestinnän opiskelija, Johanna Vierros opiskelee Creative

joka kirjoitti jutun yritysviestinnän

Sustainability -maisteriohjelmassa,

kandiohjelmasta. ”Viestintä vetää muissa

rakastaa tamperelaisia kirpputoreja

oppilaitoksissa niin paljon hakijoita, että

ja kirjoitti tähän numeroon rahasta.

oli jännittävää nähdä oma ala vaihteeksi

“Yllätyin siitä, miten vähän raha merkitsee

hylkiön asemassa.”

idealistisille haastateltavilleni.”

Wilhelmiina Palonen on valtioDora Dalila on valokuvaaja ja

opin opiskelija, joka kirjoitti

kuvataidekasvatuksen opiskelija, jolla

keskustelukulttuurista ja joka viestii itse

on kissa. Hän kuvasi muun muassa Ainon

mieluiten Facebookin tarroilla. “Koko

pornotuutorin Kai Rintamaan. “Kai on kiva

Hubara sai minutkin varomaan sanojani.”

mies, mutta allerginen kissoille.”

Luumu Jokelainen on journalistiopiskelija

60

Markus Helaniemi on helsinkiläinen

ja hesalaistunut pohjosen akka, joka

kylteri, joka tekee graduaan pienpanimo-

kirjoitti pornovideoista ja Illuminatista.

oluista. Hän kirjoitti jargonista ja

“Pornotuutorin haastattelu oli

omaisuuskiistasta. "En muistanutkaan,

tähänastisen urani absurdein. Molemmilla

miten koukeroinen omaisuuskista oli."

oli pokassa pitelemistä.”

BYE

ATTENTION!

Art space, bookshop & photobook archive is now open.

Come visit us at Eerikinkatu 15, Helsinki from Thursday to Saturday 12–6 pm.

C YA SOON!

KO S M I N E N

Aalto-yliopiston tekniikan tukisäätiö

Teollisuuden ja tekniikan korkeakoulujen yhteistyötä Collaboration between Industrial Companies and Aalto University Säätiö myöntää apurahoja opinnäytetöihin. Toiminta perustuu säätiölle tehtyihin lahjoituksiin ja säätiön pääoman tuottoon. Yritykselle lahjoitus on edullinen ja kevyt tapa osallistua tutkimukseen.

Opiskelijalle tukisäätiön apuraha tarjoaa vaihtoehtoisen tavan rahoittaa diplomityö.

The Foundation for Aalto University Science and Technology awards MSc and PhD thesis grants and supports the research and teaching of technical disciplines at Aalto University. For Companies the Foundation offers an easy and low-cost way of research collaboration. Companies donating to the Foundation can target specific fields of science.

Kuva: Ilkka Törmä

61

N I JO Check out

our open

positions! www.rovio.com/careers

62

BUZZ

63

Muotoilun Antti Nurmesniemi jatkokoulutusapurahat lukuvuodelle 2016-2017.

Hakemukset 29.4.2016 menness채.

Lis채tiedot www.askonsaatio.fi

64

BUZZ