Page 29

Aiheesta

Se sanaton puoli Kehityskeskustelun kulku riippuu paljon muustakin kuin sanoista. Esimerkiksi paperit ovat välillä kuin kolmas keskustelija, sanoo kehityskeskusteluja tutkinut Pekka Pälli.

Teksti Tea Kalska Kuvitus Taru Happonen KOP, KOP. Niin äännehtii paperinippu, kun kehityskeskustelua vetävä esimies naputtaa sitä työpöytäänsä vasten. Naputuseleellä esimies ilmaisee alaiselle, että nyt on aika siirtyä seuraavaan asiaan. Tämän huomasi vanhempi yliopistonlehtori Pekka Pälli vetäessään Kauppakorkeakoulussa tutkimusta, jossa selvitettiin, miten esimies ja alainen kehityskeskusteluissa käyttäytyvät. Tutkimuksen tilasi Työsuojelurahasto, ja sen toteuttivat yhdessä Kauppakorkeakoulu ja Hanken. Aiheeseen perehdyttiin todellisia videoituja kehityskeskusteluja analysoimalla. Materiaalina oli 26 keskustelua kolmelta eri alalta – kirkollisesta organisaatiosta, kaupungin päivähoidosta ja vakuutusalan organisaatiosta. Kehityskeskusteluja on Pällin mukaan tutkittu paljon, mutta siitä, miten ihmiset todellisessa keskustelutilanteessa toimivat ja viestivät sanattomasti, ei juuri ole ollut tutkimustietoa. Analysoidun videomateriaalin perusteella kehityskeskusteluista oli havaittavissa hyvin samankaltaisia piirteitä – organisaatiosta riippumatta. Silmään pistivät kehonkieli, paperin tärkeä rooli, roolipuhe ja kehityskeskustelun teknologisoituminen.

Suojakilpiä ja tukipilareita Sen lisäksi, että papereilla osoitettiin halua siirtyä keskustelussa eteenpäin, niiden taakse myös piilouduttiin. Ne olivat kuin kolmas keskustelija, iso osa vuorovaikutusta. ”Ihmisten on joskus vaikeaa kohdata toisiaan silmästä silmään. Entä jos alainen vaikka alkaa itkeä? Toisinaan esimiehet nostivat paperin kasvojensa eteen kuin suojakilveksi”, Pälli havainnollistaa.

Joissain tapauksissa keskustelijat seurasivat paperin tekstiä tarkkaan ja vetosivat siihen, mitä paperissa sanottiin. He saattoivat esimerkiksi lukea osia organisaation strategiasta ja selittää, miten se liittyi omaan työhön käytännössä. Pälli toteaa, että kehityskeskustelu onkin strategian tekemiselle tärkeä areena, jolla hyvin käsitteellisille asioille annetaan merkityksiä. Toisaalta keskustelijoiden eleet paljastivat, että strategia mielletään usein joksikin tavoittamattomaksi ja kaukaiseksi. ”Strategiasta puhuttaessa keskustelijat viittoivat käsillään yläviistoon, itsestään vasemmalle. Omasta työstä puhuessaan he siirsivät kädet lähelle kehoa.”

Roolin ja lomakkeen vankina Toisinaan keskustelijat eivät tuntuneet olevan lainkaan omissa nahoissaan. Silloin heidän äänensä saattoi muuttua tai he alkoivat ladella virkamiesmäistä jargonia. Kyse on roolipuheesta. ”Roolipuhe on dialogin kannalta haitallista. Esimiehen voi olla vaikeaa päästä kiinni todelliseen tilanteeseen, jos alainen antaa oppikirjavastauksia.” Dialogia saattaa Pällin mukaan häiritä myös kehityskeskustelun teknologisoituminen eli vuorovaikutuksen välineellistyminen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että keskustelussa nojaudutaan liiaksi käsikirjoitukseen tai keskustelu etenee esimerkiksi lomakkeen ehdoilla. Lomakkeesta on haittaa ainakin silloin, kun lomake itsessään tulee puheenaiheeksi ja huomio siirtyy pois itse asiasta. ”Lomake voi olla keino vältellä henkilökohtaista kohtaamista.”

Eleet voi tiedostaa Olisiko kehityskeskustelu sitten parempi, jos sen osapuolet kontrolloisivat eleitään, kiinnittäisivät huomiota jokaiseen kädenliikkeeseen ja pysyisivät kaukana lomakkeesta? Pekka Pällin mielestä kehityskeskustelussa ei ole syytä alkaa ”käytettyjen autojen kauppiaaksi”. Eleitä ei kannata hioa peilin edessä, eikä jokaista käden liikerataa kannata harkita. Sen sijaan tutkimuksen havainnoista voisi olla hyötyä esimiehille siksi, että ne voivat auttaa tiedostamaan kehonkielen merkityksen. Kehityskeskustelu on hierarkkinen tilanne, jossa alainen kiinnittää huomiota esimiehen eleisiin ja tulkitsee niitä koko ajan. Hyvän kehityskeskustelun merkit eivät Pällin mukaan kuitenkaan ole yksiselitteisiä. ”Kehityskeskusteluja inhotaan usein, koska niillä ei uskota olevan mitään vaikutusta. Joskus itse keskustelutilanne saattaa tuntua onnistuneelta, mutta ei silti vaikuta käytäntöön. Toisaalta keskustelu voi jättää kylmäksi, mutta johtaa lopulta epäkohtien korjaamiseen.”

— Pekka Pälli on vanhempi yliopistonlehtori Kauppakorkeakoulun viestinnän laitoksessa. Hän vetää talouselämän viestinnän peruskurssia ja opettaa työyhteisöviestintää, strategiaa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tutkimisen metodeja. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 29

Profile for Aalto University

Aalto University Magazine 09  

The Aalto University Magazine issue 09 deals with questions related to health care.

Aalto University Magazine 09  

The Aalto University Magazine issue 09 deals with questions related to health care.