Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita
VIII. Rännäli ei ole kovin iso mies, mutta soimanni silti on vakaa. Edessään hällä on raskas ies, kun hän harjoitukset kotona makaa. Sillä eihän sitä kaikkeen repeä, vaikka jalka ois kuinka kepeä.
XII Ahonen kuorossa sivilissä häärää, mutta minkäpäs sille mahtaa, kun V.P.O. ei ” formua” määrää, vaikka toiset tästä kuinka jahtaa. Olishan se yhtä tämä laulajan suku, jos kaikille saataisiin sotilaspuku.
IX Leppänen mies on säännöllinen mitä myöhästymiseen tulee. Hän laulamaankin on säntillinen kun sävel vain alhaalla kulkee. Sikspä tenoriin toiseen hän pyrkiikin, ettei kiekuisi ääntänsä uuvuksiin.
XIII. On vielä tenorissa Kepposen Ville; hän solisti taitaakin olla. Kukaan ei mitään mahda sille, että harjoitusluku on nolla. Esiintymään kun on ensimmäinen, vaikka keittiöll´ oiskin jälkimmäinen.
X. Monipuolinen mies on Happosen Masa hän soittaa, tanssii ja laulaa. On soittimia kotona iso kasa, niitten säveleet illoin pauhaa. Kuulemma ”likkanakin” hyvin hän pärjää, vaikka tytär kuinka pahoin housut värjää.
XIV. Toisessa tenorissa kymmenen miestä, mutta ääntä ei oikein piisaa. Tästäpä heitä sietäisi piestä; tokko sittenkään tulisi liikaa, Jospa lukua lisäisi puolella, eikö sitten jo alkaisi kuulua.
XI. Kersantti Hermees on taiturin verta, sitä kai ei saatettane kieltää. Laulamahan jää hän melkein joka kerta, kun toiset jo taukoa viettää. Sitä vaan ei tytöt tiedä, onko poika-ukko; tanssimaan on ensimainen, suuni palle lukko.
XV. Mutta Muurisen Topil on suuri virka Hän kuoromme hoitaa rahaa. Karhuilemaan hän ei ole arka, vaikka toiset tykkääkin pahaa. Virka toistaiseksi on verraton, kun salkussa niin vähän rahaa on.
339