Page 1

TIIMI

P Ä I H D E T YÖ N E R I KOI S L E H T I 5

/2 0 1 7

M U UT O SMOTIVAATIOTA VOI LUODA PÄIHDESOSIAALITYÖ: katoavaa osaamista? Työ ja tekijä KARI MÄNTYNEN UUSIN EVÄIN C-hepatiitin kimppuun


5

5

2017

TIIMI

PÄ I H D ET YÖN E R I KOI S L E H T I

www.a-klinikka.fi/tiimi 53. vuosikerta Ilmestyy viisi kertaa vuodessa ISSN 0358-6936 JULKAISIJA

A-klinikkasäätiö Ratamestarinkatu 7 A, 6. krs., 00520 Helsinki www.a-klinikka.fi p. 010 50 650 fax (09) 175 276

16

12

SISÄLTÖ

PÄÄTOIMITTAJA

Aino Majava aino.majava@a-klinikka.fi

3 PÄÄKIRJOITUS 4 LYHYESTI

TOIMITUSSIHTEERI

Auli Saukkonen auli.saukkonen@a-klinikka.fi

6

ULKOASU

Anna Makkonen TOIMITUSNEUVOSTO

Marja Holmila (pj.) Koko Hubara Kristiina Koskiluoma Satu Lipponen Aino Majava Mikko Salasuo Ilpo Salonen Kaarlo Simojoki Teemu Tiensuu Jouni Tourunen TILAUKSET &

OSOITTEENMUUTOKSET

A-klinikkasäätiön keskustoimisto www.a-klinikka.fi/tiimi p. 010 50 650 tilaukset@a-klinikka.fi TILAUSHINTA

25 euroa/vuosi ILMOITUKSET

Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi PAINOPAIKKA

Painotalo Fram KANNEN KUVA

Anna Makkonen

Motivaatiota voi luoda

11 KATAINEN

Verkkoyhteisöjen lääke-ekspertiisi voi johtaa haittoihin

12

Päihdesosiaalityö: katoavaa osaamista?

15

Kokemusasiantuntijoita korvaushoidosta

16

TYÖ JA TEKIJÄ

Kari Mäntynen

20

TIETEEN KENTILTÄ

2 1 SALASUO

Alkoholi sanomalehdissä vuonna 1917

22 TUTKITTUA

15

s.23

Oman tarinan kertominen vaatii turvallisen ympäristön.

25

Uusin eväin C-hepatiitin kimppuun

26

KIRJAT Asta Leppä: Voittajien varjot Annastiina Storm: Me täytytään valosta Heini Kainulainen, Jenni Savonen & Sanna Rönkä (toim.): Vanha liitto – Kovien huumeiden käyttäjät 1960–1970-lukujen Helsingissä Riitta Castrén: Läpivalaisu

31 HENKIREIKÄ

Tiina Outila


PÄÄKI RJOITUS

SELVIÄMISASEMA ON TURVALLINEN VAIHTOEHTO PUTKALLE

S

elviämisasemalle voi kuka tahansa mennä selviämään päihtymyksestä. Asema tarjoaa suojaa ja ammattihenkilökunnan apua. Toipumiseen selviämisasemalla kuluu yleensä noin puoli vuorokautta. Selviämisasemalle voi tulla itse, läheisen tuomana tai viranomaisen ohjamaana. Hoitoon tulo ja siellä oleminen on vapaaehtoista. Sama asiakas voi käydä useita kertoja. Parhaimmillaan selviämisasemalle tullut pääsee halutessaan suoraan katkaisuhoitoon ja sitä kautta avohoitoon tai laitoskuntoutukseen. Esimerkiksi A-klinikkasäätiön Turussa toimivalta selviämisasemalta noin puolet asiakkaista jatkaa samoissa tiloissa toimivaan jatkohoitoon. POLIISI OTTAA vuosittain talteen noin 60 000 päihtynyttä. Monille heistä selviämisasema olisi turvallisin vaihtoehto. Selviämisasema ei kuitenkaan sovellu aggressiivisille päihtyneille. Heitä on jopa kaksi kolmesta poliisin talteen ottamasta päihtyneestä. Putkakuolemia tapahtuu Suomessa vuosittain kuudesta kahteenkymmeneen. Kun Annika Tikkanen tutki vuoden 2015 gradussaan 55 putkakuolemaa, kävi ilmi, että useimmat putkiin kuolleet olisivat kuuluneet selviämisasemalle tai sairaanhoitoon. Kuoleman taustalla oli useimmiten alkoholimyrkytys tai päävamma. Selviämisasema on SIELLÄ MISSÄ selviämisasemia ei ole, päihtyneet kuormittavat tarpeettoman paljon paitsi poliisia myös ensiapu- erikoissairaanhoitoa halvempi. päivystyksiä. Selviämisasema on erikoissairaanhoitoa halvempi vaihtoehto: yöpyminen maksaa noin pari sataa euroa. Humalaisista huolehtiminen on selviämisaseman henkilökunnan työtä, joten syytä turhautumiseen ei ole. Asiakkaat arvostavat sitä, että kohtelu on asiallista ja heitä kuunnellaan. SUOMESSA ON tällä hetkellä arviolta 15 selviämisasemaa. Sisäministeriö esitti keväällä 2017, että selviämishoitopalveluiden järjestäminen varmistetaan soteuudistuksessa. Jokaiseen 18 maakuntaan tulisi selviämisasema, mikä on edelleen liian vähän. Selviämisasemien verkoston tulisi olla riittävän tiheä ja asiakkaan jatkopolku muihin päihdepalveluihin tulisi olla järjestetty. Aino Majava

Aino Majava on Tiimi-lehden päätoimittaja. Kommentoi pääkirjoitusta osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 5 / 2017 TIIMI

3


Ei tuomita: huumeita käyttävät ovat osa yhteiskuntaa kun joku kosketti olkapäähän ja kysyi, mitä mulle kuuluu”, kertoo mies Ei tuomita -kampanjan videolla. Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston kampanja nostaa esiin huumeita käyttävien ihmisten tarinoita. Tavoitteena on purkaa huumeidenkäyttäjiin liittyviä stereotypioita ja stigmaa. Torjuvat ja negatiiviset asenteet voivat johtaa siihen, että huumeita käyttävä ihminen syrjäytyy ja omaksuu itsekin negatiivisen kuvan itsestään. Leimaavat asenteet vaikuttavat myös siihen, millaista hoitoa huumeita käyttävät saavat. Hoidettavissakin olevat sairaudet voivat jäädä hoitamatta. Kampanjassa muistutetaan, että kaikki huumei”PARAS HETKI OLI,

4

TIIMI 5 / 2 017

ta käyttävät ihmiset eivät kuole huumeisiin. Kaikki eivät myöskään pyri päihteettömyyteen. ”Avun ja palveluiden tarvitsijoita ei voi erotella päihteiden tai niiden laillisuuden perusteella. Myös päihteiden käyttäjät ovat osa yhteiskuntaa. Heille kuuluvat samat oikeudet kuin muillekin, kuten oikeus saada hoitoa ja apua”, sanoo Youth Against Drugs ry:n eli YADin toiminnanjohtaja Janne Paananen. Kampanja on julkaissut 20 lyhyttä videota, joilla huumeita käyttävät tai käyttäneet ihmiset kertovat tarinansa. Videot ovat katsottavissa Youtubessa. Kirjoita hakukenttään ”ei tuomita”. Eituomita.fi.


LYHYEST I

Kuva: Sami Henttonen

TERVEYSNEUVONTAPÄIVIÄ EI ENÄÄ JÄRJESTETÄ

Tämän vuoden Terveysneuvontapäivillä oli noin 150 osallistujaa.

Valtakunnalliset terveysneuvontapäivät uhkaavat jäädä viimeisiksi. Päiviä on järjestetty 18 kertaa sosiaali- ja terveysministeriön myöntämistä tartuntatautien valvonnan määrärahoista. Ongelmaksi on tullut resurssien vähyys niin päivien järjestämisessä kuin päiville osallistumisessa. Terveysneuvontatyön resurssit on vähentyneet ja toimipisteiden henkilöstö pääsee huonosti osallistumaan tapahtumaan. Päiviä järjestäneellä A-klinikkasäätiöllä on myös enää vain huonosti omaa arkista kontaktia terveysneuvontatyöhön. ”Toki on suunniteltu uusia tilaisuuksia vähän eri konseptilla esimerkiksi C-hepatiitin ja haittoja vähentävän verkoston ympärille. Mutta rahoittaja päättää, mitä rahoittaa”, sanoo huumehaittahankkeen projektikoordinaattori Mervi Holm A-klinikkasäätiöstä. TÄNÄ VUONNA LOKAKUUSSA JÄRJESTETYT

RAHAPELAAMINEN KESKITTYY HARVOILLE PUOLET rahapeleihin

kuluvasta rahasta tulee runsaalta viideltä prosentilta pelaajia, kertoo THL:n kyselytutkimus. Lähes kolmanneksen rahapeleihin käytetystä rahasta pelasivat eläkeläiset, työttömät tai lomautetut. Rahapelien tuotot tulevat suurelta osin ihmisiltä, joiden elämään on muutoinkin kasautunut ongelmia. Suurempaan rahapelikulutukseen liittyivät huono terveys, psyykkinen kuormittuneisuus, päivittäinen tupakointi ja alkoholin riskikäyttö.

€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€

ONGELMAPELAAJAT KULUTTAVAT RAHAA RAHAPELEIHIN

36,20€

KESKIMÄÄRIN

/VIIKKO.

€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€

KokeNet laajeni mielenterveys- ja peliongelmiin ALKOHOLIONGELMIEN vertais-

avusta toimintansa aloittanut KokeNet on laajentanut toimintaansa mielenterveys- ja peliongelmiin. Kokenet on maksuton netin kautta toimiva palvelu, jossa ongelmista voi kysyä anonyymisti ja luottamuksellisesti samaa kokeneilta ihmisiltä. Kokemusasiantuntijat auttavat eteenpäin tarjoamalla vertaistukea ja keskusteluapua sekä neuvontaa elämäntilanteen selvittelyyn. Kokenet.fi.

Yhdistys opioidikorvaushoidossa oleville OPIOIDIKORVAUSHOIDOSSA ole-

ville on perustettu valtakunnallinen potilasjärjestö. Yhdistys sai nimen Okey, opioidikorvaushoidon edistämisyhdistys. Yhdistyksen toiminnan tavoitteena on vaikuttaa niin yhteiskuntaan, korvaushoidon toteuttamiseen kuin korvaushoidossa olevien asemaan. Hoitoa toteuttavia tahoja ja kaikkia korvaushoidosta kiinnostuneita toivotaan yhdistyksen kannattajajäseniksi.

Opioidit yhä yleisin ongelma päihdehuumeasiakkailla OPIOIDIT OLIVAT ENSISIJAINEN

ongelmapäihde 47 %:lla päihdehuollon huumeasiakkaista, kertoo THL:n tiedonkeruu. Asiakkaista kaikkiaan 77 %:lla oli opioidien päihdekäyttöä tai opioidiriippuvuus. Valtaosalla huumehoidon asiakkaista oli useita ongelmia aiheuttavia päihteitä. Stimulantit oli ensisijainen ongelmapäihde 17 %:lla. Pelkästään kannabis tai kannabis ja alkoholi yhdessä oli ainoa päihde 7 %:lla. 5 / 2017 TIIMI

5


MOTIVAATIOTA VOI LUODA

6

TIIMI 5 / 2 017


oi la v ijä nnal n k e nt oimi atio ö y T l l a t t i va av a a m o e n j a t i ta utta se een i m k s va i sy n t y t u m i a . is aall v h va s i a k k en a lain en o k k on a akk aR ari na M M sti An Tek vitus u K

E

räässä vitsissä kysytään, tiedätkö, kuinka monta päihdeterapeuttia tarvitaan vaihtamaan lamppu. Vastaus: vain yksi. Mutta lampun täytyy haluta tulla vaihdetuksi. Asiakkaan motivaatio kuulostaa yksiselitteiseltä: motivaatiota joko on tai ei ole. Olen kuullut hoidosta päättävien tahojen puhuvan, että aikaa ja rahaa ei pidä hukata sinne, missä motivaatiota ei ole. Jos päihdeongelmaa hoidettaisiin näin suoraviivaisesti, suurin osa asiakkaista jäisi hoitamatta. Jos ihmiset toimisivat vain tiedon ja hyvien päätösten varassa, ei olisi liikalihavuutta, tupakointia, päihteidenkäyttöä tai sosiaalisia ongelmia. Lukisimme vain päivitetyn ja parhaiden asiantuntijoiden laatiman käypä elämä -suosituksen ja toimisimme sen mukaan. >>

5 / 2017 TIIMI

7


Ihmiselämän siunaus ja kirous on vapaa tahto. Halut ovat usein vastakkaiset. Haluamme syödä kakun ja säästää sen. Haluamme saada päihteidenkäytöstä kaiken hyvän mutta välttyä haitoilta. Sisäinen ristiriita on luonnollista. Vain siten pysähdymme välillä pohtimaan omaa käyttäytymistämme ja sitä, miten haluamme jatkossa toimia.

Millerin kehittämä menetelmä sai nimen motivoiva haastattelu. Parempi suomennos voisi olla motivaatiota koskeva keskustelu. Toisin kuin joskus luullaan, kyseessä ei ole työntekijän keino saada asiakas tekemään jotain, mitä asiakas ei halua.

ASIAKKAAN MOTIVAATIO KESKEINEN HAASTE

Motivoivassa haastattelussa on olennaista luoda hyvä yhteistyösuhde asiakkaaseen toimimalla tasavertaisesti ja asiakkaan autonomiaa tukien. Motivoiva haastattelu tarkoittaa työntekijän taitoa ohjata keskustelua Carl Rogersin asiakaslähtöisen terapian perustaitojen avulla. Niitä ovat avokysymykset, reflektointi eli heijastava kuuntelu, asiakkaan vahvistaminen ja asiakkaan puheesta tehdyt yhteenvedot. Menetelmässä on keskeistä osata herätellä asiakkaan muutospuhetta. Siinä työntekijä vie keskustelun asiakkaan omiin ajatuksiin muutoksen syistä, halusta ja tarpeesta sekä hänen kykyynsä ja tosiasialliseen aikomukseensa muuttua. Päihdeongelmiin sovellettuna motivoiva haastattelu on osoittautunut yhtä tehokkaaksi kuin muut pidempikestoiset päihdehoidot. Menetelmä toimii erityisen hyvin yhdistettynä muihin näyttöpohjaisiin terapioihin. Motivoiva haastattelu on ollut hyvin suosittu ja koulutettu menetelmä myös Suomessa aina 1980-luvulta lähtien. Se kuuluu myös alkoholi- ja huumeongelmaisen hoidon Käypä hoito -suosituksiin. Motivoivan haastattelun käytännön toteutusta tutkittiin Suomessa ensimmäistä kertaa Suomen Akatemian addiktiotutkimusohjelman hankkeessa. Hankkeeseen liittyneessä väitöstutkimuksessani arvioin 38:aa A-klinikan ensimmäistä hoitotapaamista ja motivoivan haastattelun toteutumista niissä.

Myös päihdeongelmainen asiakas on hoidossa usein ristiriitainen. Päihteisiin liittyy hyviä ja huonoja asioita. Aikaisemmin päihdehoidossa ajateltiin, että jos päihdeongelmainen asiakas jäi pois tapaamisilta tai retkahti, hän oli huonosti motivoitunut tai muulla tavoin toivoton tapaus. Työntekijä jäi odottamaan, että asiakkaan motivaatio löytyisi – vaikka sitten pohjakokemuksen kautta. Asetelma oli lohduton niin asiakkaalle kuin työntekijälle.

Vapaa tahto on ihmiselämän siunaus ja kirous.

MUUTOSPUHEEN HERÄTTELY OLEELLINEN TAITO

EMPATIALLA SUURI MERKITYS

Motivoivan haastattelun kehittäjä William R. Miller ei tiennyt alkoholismista mitään, joten hän päätti kysyä asiakkailta. Hän oli vilpittömän kiinnostunut kuulemaan, mitä alkoholiongelma asiakkaalle tarkoitti, mitä hän tilanteestaan ajatteli ja millaista muutosta hän toivoi. 8

TIIMI 5 / 2 017

Päihdehoidon vuorovaikutuksen kulkua alettiin Yhdysvalloissa tutkia intensiivisesti 2000-luvun alussa. Project Match -hankkeessa (1998) haluttiin selvittää erityisesti, minkätyyppiset alkoholistit hyötyvät parhaiten minkäkinlaisesta päihdehoidosta. Tulos oli, että hoitojen välillä ei juurikaan ollut eroa. Kaikki psykoterapeuttien toteuttamat eri hoitomuodot olivat yhtä hyviä. Silti osa hoidois-


ta onnistui hyvin ja osa epäonnistui. Niinpä huomio suunnattiin hoidossa tapahtuvan vuorovaikutuksen osatekijöihin. Haluttiin selvittää, mitkä tekijät keskustelussa auttavat asiakkaita muuttumaan. Terapeuttisella yhteistyöllä ja empatialla on suuri merkitys asiakkaan hoidon jatkumiselle ja hoitotulokselle. Terapeuttisen yhteistyösuhteen onnistumisen kannalta keskeisiä tekijöitä ovat ymmärryksen ja empatian ilmaiseminen asiakkaalle, tämän yksilöllisyyden hyväksyminen, tuen tarjoaminen, työntekijän läsnäolo ja tavoitettavissa olo, aitous, tasapuolisuuden edistäminen, kunnioituksen osoittaminen, selvien rajojen asettaminen sekä työntekijän itsetuntemus. Yksin empatia ennustaa päihdehoidon tuloksia. Hyvin kuunteleva terapeutti voi auttaa asiakasta oivaltamaan itsestään asioita, joiden olemassaoloa hän ei itse havaitse. PUHU ONGELMASTA, NIIN ONGELMA JATKUU

Työntekijän motivoivan haastattelun perustaidot edesauttavat asiakkailla muutoksen pohtimista ja aikomista. Erityisen kiinnostavia ovat tulokset, jotka ovat osoittaneet, että jos asiakkaat puhuvat muutoksen puolesta ja suunnittelevat sitä aktiivisesti hoidon aikana, he todennäköisesti myös muuttavat omaa käyttäytymistään. Jos hoitokeskustelussa keskitytään pohtimaan asiakkaan ongelmaa, se usein tarkoittaa ongelman jatkumista. Asiakkaan hoidon aikaista muutospuhetta pidetäänkin motivoivan haastattelun

Keskeistä on osata herätellä asiakkaan muutospuhetta.

Empatia ennustaa päihdehoidon tuloksia.

vaikuttavuuden lupaavimpana välittävänä tekijänä. Muutospuhe tarkoittaa keskustelun synnyttämää vaikutelmaa asiakkaan tulevasta käyttäytymisestä. Muutospuheessa asiakas pohtii elämässään merkityksellisiä asioita ja elämäntavoitteita. On erityisen merkityksellistä, jos muutospuhe viestii asiakkaan päättäväisyydestä ja voimistuu hoidon aikana. Kun työntekijä peilaa muutospuhetta asiakkaalle takaisin, se kirkastuu ja konkretisoituu. Tutkimuksessani asiakkaan päihdehaittojen vähenemisen ja muutosmotivaation kannalta olennaista oli juuri työntekijän reflektoinnin eli heijastavan kuuntelun taito. MITÄ TULISI VÄLTTÄÄ?

Mitä tulisi välttää keskustelussa asiakkaan kanssa? Työntekijän tulee välttää vastakkainasettelua, asiakkaan suoraa ohjailua ja muutokseen suostuttelua. Jo Millerin ja kumppaneiden tutkimuksesta nähtiin, että mitä enemmän työntekijä asiakasta konfrontoi, asettui vastaan, sitä enemmän asiakas vuoden kuluttua hoidon päätyttyä joi. Mikä selittää näin vahvan ilmiön? Asiakkaalle voi tulla tunne, että häntä ja hänen tekemisiään arvostellaan. Asiakas voi myös kokea, että työntekijä yrittää päättää hänen puolestaan. Itsemääräämisen tarve on hyvin vahva perustarve. Jos asiakkaalle tulee tunne, että hänen päätösvaltansa on uhattuna, se saa aikaan vastareaktion. Haitallisesta asiasta voi muodostua erityisen puoleensavetävä juuri siksi, että se on kiellettyä. Uhan muodostavasta työntekijästä voi tulla asiakkaan vihamielisyyden kohde. Muutos on hyvin harvoin järkeilyn tulos, eikä asiakkaan suostuttelu järkeilyn avulla pääsääntöisesti >> 5 / 2017 TIIMI

9


toimi. Asenne muuttuu ensisijaisesti oman kokemusmaailman kautta. Jos voin kuvitella muutoksen omaan elämääni, voin myös tehdä sen. Tämän vuoksi osa asiakkaista saattaa tarvita vertaisryhmää, jossa voi kuulla, miten muut ovat raitistuneet ja että se on ylipäätään mahdollista. Suostuttelun on myös huomattu sopivan erityisen huonosti muutokseen ristiriitaisesti suhtautuviin asiakkaisiin. Helposti käy niin, että työntekijä pyrkii ratkaisemaan asiakkaan ongelman puhumalla muutoksen puolesta. Asiakas alkaa vastavuoroisesti ilmentää ristiriidan toista puolta ja perustella syitä, miksi hänellä on ongelma, miksi hän ei halua tai ei pysty muuttumaan. Työntekijä on muutoksen puolella ja asiakas sitä vastaan. Suostutteleva lähestymistapa on usein lähtökohtaisesti väärä: asiakkaan ongelma ei pääsääntöisesti johdu tiedon tai yrityksen puutteesta. Omassa aineistossani oli vähän suoraa vastakkainasettelua mutta jonkin verran neuvomista ilman asiakkaan lupaa, mikä sekin on motivoivan haastattelun mukaan epätoivottavaa. JATKUVAA HARJOITUSTA TARVITAAN

Suuri haaste motivoivan haastattelun toteutumisen kannalta kiteytyi mielestäni siinä, pohdittiinko muutosta vain järkeenkäypinä hyvinä perusteluina muuttua vai pääsikö asiakas peilaamaan pintaa syvemmältä tuntojaan omasta elämästään. Asiakkaiden erilaiset elämäntilanteet ovat haaste käytännön päihdetyössä. Mieleeni tulee nuori nainen, jonka päihdeongelma liittyi ajoittaisiin juomakausiin kavereiden kanssa, joka vietti aktiivista elämää ja oli aika pitkällä omassa muutospohdinnassaan. Hän suhtautui tulevaisuutensa valoisasti. Eräs miesasiakas taas kertoi, kuinka moni lähisukulainen

Muutos on hyvin harvoin järkeilyn tulos.

Motivaatio syntyy ja syttyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. oli kuollut päihteisiin. Hän käytti massiivisen määrän alkoholia päivittäin. Miehen lauseet olivat lyhyitä ja tulevaisuus kaikkineen vielä aivan auki. Muutostyö on usein haastavaa. Se edellyttää työntekijöiltä vuorovaikutustaitoja ja positiivista mutta realistista suhtautumista asiakkaisiin. Työntekijöiden olisi hyvä saada käytännön harjoitusta ja palautetta mahdollisimman erilaisissa ja todenmukaisissa asiakastilanteissa. Paras ja luotettavin tapa oppia ja ylläpitää taitoja on keskustelujen nauhoitukset ja niistä saatu palaute. Hyvä ratkaisu olisi lisätä nauhoitukset osaksi koulutusta ja säännöllistä työnohjausta. Motivoivaa haastattelua ei voi oppia vain tiedollisesti sisäistämällä. Motivaatio syntyy ja syttyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Se on kuin hiillos, johon voidaan puhaltaa juuri sopivasti ja oikeaan aikaan, että saadaan aikaan pysyvä liekki. Voi käydä myös niin, että pieneen liekkiin puhalletaan liikaa, alkava kytö sammuu ja saadaan aikaan vain savua ja katkua. Vääränlaisella lähestymistavalla motivaatio voi sammua.

×

Maria Rakkolainen työskentelee projektikoordinaattorina HelsinkiMissiossa. Kirjoitus pohjautuu hänen väitöstilaisuudessaan 26.8. pitämäänsä lectio praecursoriaan. Väitöskirja käsittelee motivoivan haastattelun toteutumisesta päihdehoidon alkutapaamisissa. Kirja löytyy Tampereen yliopiston sähköisestä julkaisuarkistosta. Kommentoi juttua osoitteessa www.a-klinikka.fi/tiimi. Kirjallisuusluettelo löytyy kirjoituksen nettiversiosta.

10

TIIMI 5 / 2 017


KATAI NEN

VERKKOYHTEISÖJEN LÄÄKE-EKSPERTIISI VOI JOHTAA HAITTOIHIN

L

ääkäri määrää sinulle ensimmäistä kertaa rauhoittavia lääkkeitä. Mitä teet? a) Käytän lääkkeet lääkärin ohjeen mukaan. b) Jätän lääkkeet syömättä. Bentsodiatsepiinien haittavaikutukset on hyvin tiedostettu. Pitkäaikainen käyttö aiheuttaa todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä. c) Otan reseptin mielihyvin vastaan. Etsin netistä ohjeita, jotta saan lääkkeistä mahdollisimman paljon irti. JOS VASTASIT C, tunnet todennäköisesti hyvin erilaiset kanavat, joilla jaetaan kokemuksia erilaisista päihdekombinaatioista. Rauhoittavat lääkkeet ja opioidipohjaiset kipu- ja korvaushoitolääkkeet ovat nykyisin merkittävä osa suomalaista huumekulttuuria. Lääkkeet ovat olleet viime vuosikymmeninä mukana myös valtaosassa huumekuolemista. Lääkkeiden väärinkäyttöön liittyvät ongelmat eivät koske pelkästään huumeiden käyttäjiä, vaan parempi saatavuus on tuonut mukanaan moninaisia käyttäjäryhmiä ja -tapoja. Näille yhteistä on se, että lääkkeitä käytetään lääkärin ohjeiden vastaisesti, oli käytön taustalla sitten itselääkintää, riippuvuutta tai vain halu saada pää pökeröön. MINKÄLAISTA TIETOA lääkkeiden päihdekäyttäjät jakavat verkkoyhteisöissä? Sanna Röngän kanssa tekemämme tutkimus osoittaa, että käyttäjäverkostoilla on valtavasti tietoa lääkkeiden vaikutuksista ja yhteisvaikutuksista. Keskusteluiden avulla voi helposti koostaa itselleen mieluisan lääkecocktailin ja vertailla kokemuksia parhaista käyttötavoista. Tutkimuksemme mukaan verkkoyhteisön asianLääkkeet ovat merkittävä tuntemuksen rakentamisessa on olennaista tarkka tieosa suomalaista tämys lääkeaineiden farmakologisista ominaisuukhuumekulttuuria. sista mutta myös ensikäden kokemustieto lääkkeiden ja kombinaatioiden vaikutuksista. Tämän takia esimerkiksi lääkäreiden asiantuntemukseen saatetaan suhtautua vähätellen: todelliseksi asiantuntijaksi kasvetaan vasta, kun on kokenut lääkekombinaatioiden vaikutukset omassa kehossaan. LÄÄKKEET OVAT koko ajan enemmän läsnä ihmisten arjessa ja niiltä myös odotetaan paljon – ei pelkästään sairauksien hoidossa vaan myös yleisen hyvinvoinnin lisäämisessä. Huumeet Suomessa 2020 -tutkimuksessa esitetyn arvion mukaan lääkkeiden väärinkäyttö lisääntyy tulevaisuudessa entisestään. Samalla lisääntyvät lääkkeisiin liittyvät kuolemat, jotka koskevat erityisesti nuoria sekakäyttäjiä. Nettiyhteisöissä tapahtuvalla tiedonjaolla on tärkeä merkitys, kun mietitään lääkkeiden väärinkäyttöön liittyvien haittojen vähentämistä. Verkkoyhteisöissä muodostuva ”farmaseuttinen kompetenssi” voi kuitenkin myös lisätä haittoja: tarkat reseptit toimiviin kombinaatioihin, samoin kuin lääkkeiden tasalaatuisuus, voivat johtaa omien käyttäjäkykyjen yliarvioimiseen ja riskien aliarvioimiseen. Anu Katainen työskentelee yliopistotutkijana Helsingin yliopistossa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 5 / 2017 TIIMI

11


PÄIHDESOSIAALITYÖ: KATOAVAA OSAAMISTA? Sosiaalinen näkökulma uhkaa hävitä kokonaan päihdetyöstä. Se on päihdeongelman kokonaisvaltaisuuden huomioon ottaen huono asia. Teksti Tero Härkönen & Tarja Orjasniemi Kuva Unsplash/Dan Dimmonck

12

TIIMI 5 / 2 017


P

äihdehuollon toimintaympäristö on muuttunut nopeasti. Muutos on ollut sekä rakenteellista että ideologista. Yhteiskuntapolitiikka korostaa tehokkuutta ja tulosvastuuta. Tehokkuutta ja säästöjä haetaan yksityistämällä ja keskittämällä palveluja. Kunnat sulauttavat päihdepalveluita osaksi mielenterveyspalveluita ja myös ulkoistavat niitä esimerkiksi yksityisille lääkäripalveluyrityksille. Alkoholismi on alettu käsittää yhä enemmän sairautena. Päihdepalveluiden ulkoistaminen on vahvistanut päihdehuollon medikalisaatiota. Kehitystä vauhditti 1990-luvulla kasvanut huumeidenkäyttö. Medikalisaation myötä terveydenhuollosta on tullut keskeinen toimija päihdehuollon järjestämisessä ja päihdesosiaalityö on kadonnut miltei kokonaan. Medikalisaatio saa tukea myös vahvimmalta palvelujen kehitystä ohjaavalta taholta. Sosiaalihuoltolain soveltamisohje suuntaa ja määrittää päihdepalvelut hyvinkin vahvasti terveyspainotteisesti. Sen tiukimman tulkinnan mukaan päihdepalvelut ja -kuntoutus kuuluvat terveydenhoitoon ja vain päiväkeskus- ja asumispalvelutoiminta sosiaalityöhön. Uhkana on sosiaalisen näkökulman häviäminen päihdetyöstä. Se on päihdeongelman kokonaisvaltaisuuden huomioon ottaen huono asia. Päihdeongelmien moninaisuuden vuoksi pelkkä lääketieteellinen hoito ei riitä. Vastuuta päihdeongelmaisista siirtyy muille sosiaalityön sektoreille, mikä kuormittaa jo ennestään ruuhkautuneita palveluita. Kehitys johtaa päihdetyön pirstaloitumiseen. Päihdeongelmaisen kannalta apu ja palveluiden saaminen vaikeutuu. Itse muutoksen lisäksi hämmästyttää, ettei julkisuudessa ole juurikaan käyty keskustelua päihdehuollon tai päihdesosiaalityön tilasta ja tulevaisuudesta. Hiljaisuus on pahaenteistä, sillä yleensä se kertoo elämän päättymisestä, tässä tapauksessa päihdesosiaalityön kuolemasta. Tämä uutinen on kuitenkin ennenaikainen. Keskustelun puute voi olla ennemminkin merkki siitä, että hiljaisuuden kulttuuri elää vahvasti suomalaisessa sosiaalityössä. MEDIKALISAATIO OTETTAVA MAHDOLLISUUTENA

Koska päihdehuollon medikalisoituminen väistämätöntä, se täytyy ottaa uutena mahdollisuutena päihdehuollon kehittämisessä. Sosiaali- ja terveyspuolen yhteistoiminnalla voidaan luoda uudenlaisia, koko- >> 5 / 2017 TIIMI

13


Hiljaisuuden kulttuuri elää vahvasti suomalaisessa sosiaalityössä.

naisvaltaisia hoitomalleja ja käytäntöjä. Tämä edellyttää ammatilliset rajat ylittäviä toimintatapoja. Moniammatillinen yhteistyö päihdetyössä eri alojen ammattilaisten kesken on ensiarvoisen tärkeää, ja jo lainsäädäntö velvoittaa yhteistyöhön. Vaikka yhteistyö ei välttämättä heti toimisikaan, sille on annettava aikaa. Toisten ammattilaisten tehtävät on tunnistettava ja heidän asiantuntemustaan kunnioitettava. Toimiva yhteistyö luo parhaimmillaan uudenlaisia toimintatapoja, jotka mahdollistavat asiakkaiden kokonaisvaltaisen auttamisen ja työntekijöiden työssä jaksamisen. Moniammatillisessa työssä voi kuitenkin pahimmassa tapauksessa olla vaarana, että eri ammattikuntien työtavat ja identiteetit hämärtyvät ja ehkä katoavat. Sosiaalityön oman identiteetin ja asiakkaiden kannalta on tärkeää, että sosiaalityö osana muita palveluja säilyttää omat työtapansa ja metodinsa. Lääketieteen ja sosiaalitieteiden välinen valtataistelu on uhka etenkin johtamiselle ja hallinnolle ja sitä kautta organisaatioiden toimivuudelle. LÄHTÖKOHTANA AVUN SAAMINEN SITÄ HALUAVALLE

Päihdetyö tarvitsee uudenlaisia toimintatapoja ja -malleja, joita voisi kehittää esimerkiksi seudullisesti. Lähtökohtana tulisi olla varmistaa avun saaminen sitä haluavalle ihmiselle. Seudullisella kehittämisellä asiantuntevia päihdepalveluita voitaisiin viedä lähelle ihmistä. Laajemmissa yksiköissä voitaisiin kehittää erityispalveluita, jotka olisivat seudullisen kehittämisen tukena. Tämä vahvistaisi ja eheyttäisi nyt hajallaan olevaa päihdetyön kenttää. Konkreettisina uusina toimintatapoina päihdepalveluissa voisivat olla liikkuvat, virtuaaliset, konsultatiiviset ja päivystykselliset työmuodot. Päihdepalveluita voitaisiin tarvittaessa viedä kotiin. Yhteistyö asiakkaan kanssa työskentelevien eri tahojen kanssa on keskeisessä asemassa. Yhtenä hyvänä sosiaalityön toimintatapana jalkautuvassa sosiaalityössä, etenkin huonoimmassa asemassa olevien ih14

TIIMI 5 / 2 017

misten keskuudessa, voisi olla toimiminen asiakkaan asianajajana. Syrjäytyneimmät päihdeongelmaiset eivät osaa tai kykene hakemaan sitä apua, mihin he voisivat olla oikeutettuja. Tässä sosiaalityöntekijän rooli on erittäin tärkeä. Päihdesosiaalityö olisi hyvä liittää osaksi keskeisiä yhteiskunnallisia järjestelmiä. Päihdesosiaalityötä tulisi olla esimerkiksi tulevilla sosiaali- ja terveysasemilla, erilaisilla kunnallisilla toimijoilla ja jopa Kelan yksiköissä. Päihdesosiaalityön hajaantuessa eri toimijoille on tärkeää, että käytännön työtä tekevillä on päihdetyön asiantuntemusta. Päihdetyötä tulisi sisältyä jo sosiaali- ja terveydenhuollon peruskoulutukseen, ja asiantuntijuus on turvattava riittävän yhtenäisellä erityiskoulutuksella. Nykyisten ja tulevien päihdesosiaalityöntekijöiden yksi tärkeä rooli voisi olla toimiminen kouluttajana eri yhteistyötahoille. Päihdehuollon toimijat ovat tuoneet esille, ettei sosiaalityön ääni ole kuulunut päätöksentekijöiden pöydissä valtakunnallisella eikä paikallisella tasolla. Ne, jotka ovat olleet aktiivisia, ovat huomanneet jääneensä yksin taistelemaan tuulimyllyjen kanssa. Tärkeää on, että tässä rakenteellisessa ja ideologisessa murroksessa ei hukata jo olemassa olevaa asiantuntemusta. Sillä jos niin käy, se tapahtuu päihdeongelmaisen asiakkaan kustannuksella.

×

LÄHTEET: Tero Härkönen: Päihdesosiaalityö. Vaivaishoidosta nykyaikaan. Pro gradu, Lapin yliopisto 2017. Tarja Orjasniemi (toim.): Moniammatillisen päihdetyön käytäntöjä kehittämässä –kohdeilmiöitä, menetelmiä, strategioita ja rajapintoja. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja C, Työpapereita 57. Lapin yliopisto 2014.

Kirjoitus perustuu Tero Härkösen pro gradu -tutkielmaan. Tarja Orjasniemi työskentelee yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa.


KOKEMUSASIANTUNTIJOITA KORVAUSHOIDOSTA

Oman tarinan kertominen vaatii turvallisen ympäristön.

Kokemusasiantuntijakoulutukseen oli enemmän halukkaita opiskelijoita kuin sinne voitiin ottaa. Opiskelemaan valituilta edellytettiin, että heillä ei ole akuuttia päihde- tai mielenterveysongelmaa. Hoitotasapainon piti olla vakaa eikä oheiskäyttöä saanut olla. Kenelläkään koulutuksen käyneellä ei ole kuitenkaan mitään velvoitetta toimia kokemusasiantuntijana, huomauttaa hanketyöntekijä Marianna Kultalah-

ti. Hän esitteli kokemusasiantuntijakoulutusta Opioidikorvaushoidon verkostopäivillä yhdessä hanketyöntekijä Hanna-Leena Hurrin kanssa. Kokemusasiantuntijalle oma tarina on tapa jäsentää ja työstää omaa keskeistä työvälinettä, omaa kokemusta. Oma tarina tekee itsellekin näkyväksi sen, mitä on käynyt läpi, mikä on mennyt hyvin ja mikä vähemmän onnistuneesti ja mitä itse on matkan varrella oppinut. Koulutuksessa huomattiin, että opiskelijat halusivat tukea varsinkin oman tarinan työstämiseen. ”Oman tarinan kertominen vaatii turvallisen ympäristön. Ei ole ihan helppoa esittää sitä muille ihmisille. Koulutuksessa tuettiin siinä, mitä kerrotaan ja mitä itse haluaa kertoa, miten kerrotaan ja mikä tarinassa on oleellista”, sanoo Hanna-Leena Hurri. Mistä kokemusasiantuntijat saavat työtä? He voivat toimia monenlaisissa tehtävissä esimerkiksi palveluiden suunnittelussa, toteuttamisessa, kehittämisessä ja arvioinnissa. Opioidikorvaushoidon verkostopäivillä kävi ilmi, että ainakin Helsingin kaupungin päihdepoliklinikoille toivotaan kokemusasiantuntijoita antamaan vertaistukea korvaushoidossa oleville. Korvaushoidossa edistyneiden ja siitä irtautumassa olevien ryhmässä on jo kokemusasiantuntija mukana, mutta vertaistukea haluttaisiin myös korvaushoidon alkuvaiheessa oleville. OK-hankkeen kautta järjestettävät uudet kokemusasiantuntijakoulutukset alkavat vuoden 2018 alussa Jyväskylässä, Tampereella ja Helsingissä. Seurakuntaopisto tukee koulutusmallin jalkautumista mentoroimalla.

Scanstockphoto

E

nsimmäiset 20 kokemusasiantuntijaa on valmistunut opioidikorvaushoidossa oleville suunnatusta kokemusasiantuntijakoulutuksesta. Koulutus pidettiin Jyväskylässä, Tampereella ja Helsingissä, ja se oli ensimmäinen laatuaan Suomessa. Koulutuksesta vastasi Seurakuntaopisto. Se järjestettiin osana OK-hanketta, joka tähtää opioidikorvaushoidossa olevien sosiaalisen osallisuuden vahvistamiseen. Seurakuntaopiston osahankkeessa sosiaalista osallisuutta tuetaan paitsi kokemusasiantuntijakoulutusta järjestämällä, myös luomalla korvaushoidossa oleville koulutuspolkuja ammatillisiin oppilaitoksiin edistäen esimerkiksi ammattitutkinnon suorittamista.

×

5 / 2017 TIIMI

15


RAUHAN TURVAAJA Suojatie ry tarjoaa paikan ja rauhaa opetella elämää ilman päihteitä laitoshoidon jälkeen.

Teksti & kuva Auli Saukkonen

H

arvasta paikasta voi sanoa, että kun sinne menee, törmää takuuvarmasti raittiisiin ihmisiin. Harjulan kumppanuustalo Helsingin Sörnäisissä on tällainen paikka. Harjulan katon alla toimivat Helsingin kaupungin jälkikuntoutus ja Suojatie ry. Jälkikuntoutus ja Suojatie ovat samalla asialla. Ne auttavat päihteidenkäytöstä irtautuvia ihmisiä, joilta alkaa löytyä voimia muuhunkin kuin sinnittelemiseen päihteettömänä siinä hetkessä. Jälkikuntoutuksessa työskentelee päihdetyön ammattilaisia ja Suojatie on oman toipumiskokemuksen omaavien ihmisten vertaistukiyhdistys. Yleensä yhdistykset satsaavat jäsenhankintaan, mutta Suojatie ry:n toiminnanjohtaja on huolissaan, ettei vain yhdistystä mainosteta. Suojatie ei tarvitse 16

TIIMI 5 / 2 017

mainosta, sana kyllä kulkee suusta suuhun, esimerkiksi jälkikuntoutusyksiköstä ja itsehoitoryhmissä. Huoli perustuu siihen, ettei ketään tarvitsisi käännyttää ovelta pois. Harjulaan ei pääse noin vain. Kävijän pitää olla selvin päin, ja raittiutta tulee olla takana vähintään kaksi viikkoa. ”Yksikin olut tai mikä hyvänsä keskushermostoon vaikuttava aine on liikaa. Jos esimerkiksi retkahtaa, kaksi viikkoa joutuu hoitamaan itseään jossain muualla, ennen kuin on tervetullut takaisin”, selventää Suojatie ry:n toiminnanjohtaja Kari Mäntynen. MITEN VOI JÄÄDÄ RAITTIIKSI

Harjulan kumppanuustalossa edistetään toipumiskulttuuria. Kaikki mitä tehdään, tapahtuu toipumisen eteen. >>


TYÖ JA TEKIJÄ

5 / 2017 TIIMI

17


Alkutoipumisessa on tärkeää, että tekee asiat eri lailla kuin ennen.”

Vaikka yhdistyksessä on omat arkiset puuhansa, kuten keittiöhommat ja siivoamiset sekä viikkokokous, jossa työtehtävät jaetaan, puuhailu ja tekeminen ei ole pääroolissa. Pääasia on, että kävijöille on paikka, jossa he voivat olla rauhassa ja turvassa. Jos ja kun joku haluaa jutella asioistaan, suojatieläiset toimivat korvina. Se on yhdistyksen tärkein tehtävä. ”Alkutoipumisessa on tärkeää, ettei luule olevansa oikeassa vaan tekee asiat eri lailla kuin ennen. Me ollaan kaikki entisiä päihteidenkäyttäjiä, ja meiltä saa tietoa siitä, miten me on jääty raittiiksi. Miten oikeasti voi jäädä raittiiksi eikä vain olla sitä vähän aikaa”, Kari Mäntynen sanoo. Kun Harjulan ovesta tulee sisään, ensimmäisenä näkee ison sohvan ja television, josta tulee ohjelmaa. Televisio on päällä aina, mutta harvemmin sitä katsoo kukaan. Ohjelmaa voi seurata sivusilmällä samalla, kun puhuu asioistaan. Näin ketään ei tarvitse katsoa silmiin tai edes kasvoihin, jos ei halua. Toimintamalli on havaittu hyväksi. Hyviä keskusteluja syntyy myös autossa. Tie toimii kuin televisio, katseensa voi pitää siinä. EI TARVITSEVILLE VAAN HALUAVILLE

Miten Harjulassa pidetään kiinni raittiusrajasta ja varmistetaan, että raittiutta on riittävästi takana? Mäntynen sanoo, että talossa ei viihdy, jos on juuri ollut kentällä. ”Tämä on toipujien paikka. Meidän kävijät ovat jo tehneet päätöksen, että he haluavat olla raittiina. Ellei sitä päätöstä ole vielä tehnyt, tuossa sohvalla ei ole kiva istua. Ei täällä puhuta muusta kuin tulevasta elämästä ja miten siellä ollaan. Jos joku puhuu päih18

TIIMI 5 / 2 017

de-elämästä ihannoivaan sävyyn, ohjaajat keskeyttävät, koska ne puheet eivät auta ketään eteenpäin.” Suojatiellä on töissä Mäntysen lisäksi kaksi kokoaikaista ja yksi puolipäiväinen ohjaaja sekä viisi ihmistä kuntouttavassa työtoiminnassa. Harjulassa on kiteytetty, että Suojatie ei ole paikka sitä tarvitseville vaan sitä haluaville. Paikkaa varmaan tarvitsisi moni, mutta tarpeeseen ei voi vastata niiden ihmisten kustannuksella, jotka haluavat raitistua. Suojatie ry on olemassa myös päihdemaailmassa edelleen eläviä ihmisiä varten, mutta heitä ei tavata Harjulan katon alla vaan kaupungilla. Mäntynen kertoo yhdestäkin vanhan elämän kaveristaan, joka soittaa vain aineissa. Kun hän ripitti kaveria soittamaan selvin päin, hän vastasi: ”En mä sillä. Halusin vain tarkistaa, että sä oot olemassa, jos mä joskus lopetan.” RAITISTUMISEEN TARVITAAN TAHTOA

Idea Suojatie ry:stä syntyi Hietalinna-yhteisössä vuosituhannen vaihteessa. Yhdistyksen nimi valittiin Hietalinna-yhteisön asiakkaiden äänestyksellä. Alkuun yhdistys etsi itseään, eikä oikein tiedetty, mitä ryhdyttäisiin tekemään. Ensimmäinen puheenjohtaja tuli Helsingin Diakonissalaitoksen Jukka Hampusesta. ”Hän näki, että olin niin tosissani halussani elää ilman kemiaa”, sanoo Kari Mäntynen. Nykymuotonsa Suojatie löysi 2004, kun yhdistyksestä tuli jälkikuntoutuksen kumppani ja molemmat asettuivat Harjulan kumppanuustaloon. Taas mietittiin toimintaa. Mäntynen kertoo pitäneensä kiinni siitä, että ”ketään ei aleta leikittää”. Ihmi-


TYÖ JA TEKIJÄ

set kohdataan aikuisina. Ollaan niitä ihmisiä varten, joilla on pyrkimys palata takaisin yhteiskuntaan. Suojatie ry sai alkukesällä Hepolle kenkää -tunnustuksen perusteina ruohonjuuritason vertaistuki, katu-uskottavuus ja toivon ja esikuvien tarjoaminen. Miksi joku raitistuu ja pääsee pois päihdemaailmasta ja joku toinen ei siinä onnistu? Siihen ei ole mitään salaisuutta, vastaa Mäntynen. Tarvitaan vain tahto. Ensimmäinen puoli vuotta pitää purra hammasta. ”On vain se halu. Jos sitä ei ole, on turha yrittää. Kun saa sen halun, sitä pitää ylläpitää esimerkiksi niin, ettei ihannoi päihdemaailmaa ja alkaa muuttaa omia arvojaan. Säästää vain ne huonot muistot siitä maailmasta. Ymmärtää ja muistuttaa itselleen, mistä on tullut pois.” Vaikka Mäntysellä on takana 15 vuotta raittiutta, ei hänkään anna itsensä unohtaa taustaansa. Siitä muistutetaan NA-ryhmässä ja pitkään raittiina olleiden NA-laisten miesten saunaryhmässä. KOKENEIDEN JA AMMATTILAISTEN YHTEISTYÖ TARPEEN

Kun toimii päihdetyössä taustana oma kokemus, tilanne on toisenlainen kuin ihmisillä, jotka ovat tulleet alalle ilman omaa taustaa. Suojatie ry:n toiminnanjohtaja Kari Mäntynen puhuu terveestä ja sairaasta ajatusmallista. Sairaaseen ajatusmalliin ajautuu, kun on riittävän pitkään elänyt päihteiden ja väkivallan täyttämässä maailmassa ja alkaa pitää normaalina toimintamalleja, jotka eivät sitä ole ’terveessä’ maailmassa. Kun päihde-elämästä pyrkii pois, isona haasteena on myös muuttaa omaa ajatusmaailmaansa. Mäntysen mielestä parasta olisi, jos päihdetyötä tehtäisiin ammattilaisen ja päihdeongelmia kokeneen parityönä. Silloin toisella olisi terve ajatusmaailma ja toisella omakohtaista kokemusta elämisestä päihdemaailmassa. On sääli, jos ammattilaiset ja kokemusihmiset eivät pysty tekemään yhteistyötä, hän sanoo. Omalla kokemustaustalla toimivan, jolla raittiutta ei ole vielä pitkään takana, ei pitäisi hänen mie-

Kari Mäntynen Suojatie ry:n toiminnanjohtaja Paras ominaisuutesi työssä? Koen olevani mies oikealla paikalla. En ole sosiaalisesti lahjakas, enkä pystyisi toimimaan Suojatiellä ohjaajana, mutta pystyn järjestämään ohjaajille mahdollisuuden ja rauhan tehdä sitä työtä. Huonoin ominaisuutesi työssä? Olen liian suora. Sanon aina, mitä tulee mieleen. Vähemmällä pääsisi, kun osaisi hillitä itseään. Rakkain työkalusi? Se on ehdottomasti Opel Vivaro tuolla pihalla, pakettiauto, jossa saa kuljetettua ihmisiä ja heidän tavaroitaan. Mitä työ on sinulle opettanut? Terveitä arvoja. Mikä vaan on mahdollista, kun hoitaa asiat ilman kemiaa. Mistä saat vastapainoa työlle? Ennen sitä sai kulkemalla koiran kanssa metsässä, nyt vastapainona on perhe. Ellet olisi töissä Suojatie ry:ssä, mitä voisit olla? Ajaisin kymppipyöräistä kuorma-autoa ja juttelisin vain huoltoasemien myyjien kanssa. Soraa ajaisin todennäköisesti. Se oli unelma-ammattini aikoinaan.

lestään työskennellä lainkaan päihdeongelmaisten kanssa. Oma paketti pitäisi olla ensin kunnossa, hän huomauttaa. Työ toipuvien kanssa on palkitsevaa, hän sanoo. ”Tässä työssä on toivoa, sillä ihmiset palaavat yhteiskuntaan. On hienoa katsoa, kun ihmiset menevät eteenpäin elämässään, valmistuvat ammattiin ja voivat hyvin. Onnistumisprosentti on suuri.”

×

5 / 2017 TIIMI

19


T IETEEN KENTILTÄ

Palstalla seurataan päihdealan tieteellistä tutkimusta.

Kaveripiiri vaikuttaa nuorten päihdekäyttöön ALKOHOLINKÄYTTÖ OLI YLEISEMPÄÄ suomalais-

kuin ulkomaalaistaustaisten nuorten keskuudessa. Kannabiksen ja vesipiipun käyttö oli yleisempää erityisesti ulkomaalaistaustaisten poikien keskuudessa. Poikien viikoittaisessa rahapeliautomaattien pelaamisessa ei ollut eroja, mutta ulkomaalaistaustaisilla tytöillä rahapelaaminen oli merkitsevästi yleisempää kuin suomalaistaustaisilla tytöillä. Tulokset käyvät ilmi tutkimuksesta, jossa verrattiin Suomessa asuvien ulkomaalais- ja suomalaistaustaisten peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten päihdekäyttöä ja rahapelaamista. Aineistona oli eurooppalaisen ESPAD-kyselytutkimuksen suomalainen aineisto. Se, että kaverit käyttävät päihteitä ja että kaveripiirissä vietetään paljon vapaa-aikaa, lisäsivät päihteidenkäytön todennäköisyyttä niin pojilla kuin tytöillä. Johanna Järvinen-Tassopoulos & Kirsimarja Raitasalo: 9.-luokkalaisten nuorten päihteiden käyttö ja rahapelaaminen sekä niihin vaikuttavat tekijät. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 3/2017.

Päihde-ehtoinen asiointi vaihtelee maakunnittain SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON PALVELUIHIN tehtiin

yhden vuorokauden aikana 10 650 päihde-ehtoista asiointia, kertoo päihdetapauslaskenta 2015. Asiointien määrä laski hieman vuosista 2011 ja 2007. Laskenta tehdään neljän vuoden välein. Suhteutettuna maakunnan väestöön päihde-ehtoisia asiointeja oli eniten Kymenlaaksossa ja vähiten Pohjanmaalla. Maakuntien välillä oli merkittäviä eroja päihdepalvelujen rakenteessa, työnjaossa ja saavutettavuudessa. Esimerkiksi Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa päihde-ehtoiset asioinnit painottuivat päihdehuollon erityispalveluihin. Pääasiassa terveydenhuollon palveluihin suunnattiin esimerkiksi Etelä- ja Pohjois-Karjalassa ja Päijät-Hämeessä. Päihde-ehtoinen asiointi jakaantui varsin tasaisesti eri palvelutyyppien kesken esimerkiksi Etelä-Savossa ja Kanta-Hämeessä. Kristiina Kuussaari ym.: Päihdepalvelujen maakunnallinen tilanne sote-uudistuksen kynnyksellä. Yhteiskuntapolitiikka 3/2017.

20

TIIMI 5 / 2 017


SALASUO

ALKOHOLI SANOMALEHDISSÄ VUONNA 1917

K

uomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhla osuu lähelle tämän Tiimin julkaisuajankohtaa. Siitä inspiroituneena päätin hiukan kaivella historiallista sanomalehtikirjastoa ja tehdä huomioita vuoden 1917 alkoholikeskustelusta. VIRALLISEN SUOMEN kanta alkoholiin oli paheksuva. Kieltolakia oli yritetty saada voimaan jo vuosina 1907 ja 1909, mutta tuolloin Venäjän keisari ei allekirjoittanut eduskunnan päätöstä. Lopulta vuonna 1917 Venäjän väliaikainen hallitus vahvisti eduskunnan päätöksen ja kieltolaki määrättiin alkavaksi 1919. Raittiusväki oli riemuissaan. ALKOHOLIN VASTAINEN ilmapiiri näkyi vahvana vuoden 1917 sanomalehtikirjoittelussa. Raittiuden hyötyjä käsittelevät kirjoitukset olivat selvästi yleisin juttutyyppi. Kirjoituksissa pyrittiin vakuuttamaan lukijat kieltolain tarpeellisuudesta. Aihepiirejä olivat alkoholin terveyshaitat, juopottelun yhteys rikollisuuteen, viinan vaikutukset siveellisyyteen sekä työ- ja urheilusuorituksiin. Kirjoittelu ei ollut niinkään moraalista paatosta, vaan jutuissa esiteltiin esimerkiksi kansainvälisen alkoholitutkimuksen tuloksia. MYÖS LUKIJAT osallistuivat alkoholin vastaiseen kamppailuun. He lähettivät sanomalehtiin alkoholiin liittyviä kirjoituksia, joissa he kertoivat näkemästään ja kuulemastaan. Viipurin Sanomien lukija kirjoittaa seuraavasti: Kirjoituksissa ruodittiin ”Olisi ikäväkseni pakistava siitä, kun kylämme nuorisoa raittiuden hyötyjä. on taas ruvennut huvittamaan juovuksissa retkuileminen (…) Niin kuin ei olisi mitään terveellisempää ja puhtaampaa huvia ja ajankulua kun ruveta etsimään kaikenlaista roskaa suuhunsa, välittämättä terveydestään ja ihmisarvostaan päästäkseen vain pyörryksiin ja täyttääkseen ilman ilkeillä hajunkäryillä ja rumilla mölähdyksillä.” ALKOHOLIA PUOLUSTELEVIA puheenvuoroja ei vuonna 1917 sanomalehdissä näkynyt. Kansan Äänen pakinoitsija ”Emilius” oli niitä harvoja, jotka uskaltautuivat käsittelemään viinan kiroja huumorilla: ”Jos humalassa ollessa miehen näköpiiriin eksyy tällöin rumemmankin puoleinen vaimo-ihminen, joka ei yleensä ole saanut ketään lämmitetyksi lempensä hiilloksella, näyttää tämä naikkonen miehen silmissä ihanalta keijukaiselta ja on valmis heti suinpäin tekemään hänen kanssaan naimiskaupat (…) Humalasta selvittyään häntä tietysti hirvittää otettu askeleensa, mutta ei uskalla perääntyä, sillä muuten häntä janottaisi rankasti.” SANOMALEHTIEN PERUSTEELLA alkoholivastaisuus oli vuonna 1917 voimissaan, mutta mihinkään mahdottomaan liioitteluun ei sorruttu. Ajan henki tiivistyykin osuvasti Emiliuksen pakinassa: ”Wiina viisaankin villitsee – sanoi aikoinaan Syyrakki."  

Mikko Salasuo on Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian dosentti ja työskentelee vastaavana tutkijana Nuorisotutkimusverkostossa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 5 / 2017 TIIMI

21


TUTKITTUA

KORVAUSHOIDON AMMATTILAISTEN NÄKEMYKSET MUUTTUNEET KOKEMUSTEN MYÖTÄ Teksti Jouni Tourunen, Jaakko Ikonen & Tuuli Pitkänen

T

yöntekijöiden mielipiteet korvaushoidosta ovat tiukentuneet yhdeksässä vuodessa. Työntekijöiden mielestä hoitojen tulee erilaistua potilaiden tavoitteiden ja edellytysten mukaan. Opioidiriippuvaisten korvaushoitoa on toteutettu Suomessa jo 20 vuotta. Vaikka hoitoa tarjoavien yksiköiden ja hoitoa saavien potilaiden määrät ovat kasvaneet, viimeisimmän korvaushoitoasetuksen (33/2008) mahdollistamat siirtymät terveyskeskuksiin ja apteekkijakeluun ovat jääneet vähäisiksi. Hoitokäytännöt ovat hakeneet muotoaan. Haittoja vähentävästä korvaushoidosta sekä buprenorfiininaloksoni-lääkkeen apteekkijakelusta on kertynyt jo paljon kokemusta. Olemme olleet kiinnostuneita työntekijöiden arvioista korvaushoidon tilanteesta ja esittäneet työntekijöille kolmesti sarjan kysymyksiä. Vuonna 2002 tehty kysely suunnattiin Järvenpään sosiaalisairaalan koulutuksessa käyneille korvaushoitoyksiköiden työntekijöille (n=50). Vuonna 2009 teimme kyselyn osana korvaushoidon arviointi- ja seurantatutkimusta viiden eteläsuomalaisen korvaushoitoklinikan työntekijöille (n=36). 22

TIIMI 5 / 2 017

Tänä vuonna kysely kohdennettiin A-klinikkasäätiön kahdeksan korvaushoitoyksikön ja Sovateksäätiön Jyväskylän yksikön työntekijöille. Lisäksi kysely välitettiin THL:n koordinoiman korvaushoitoverkoston jäsenille. Kyselyyn vastasi 88 työntekijää, joista 47 % oli A-klinikkasäätiön yksiköistä. Vastaajista 86 % oli naisia, 63 % sairaanhoitajia ja 69 % oli työskennellyt korvaushoidossa vähintään viiden vuoden ajan.

Luottamus apteekkijakelun ja haittoja vähentävän korvaushoidon toimivuuteen näyttää heikentyneen.


Tilastollisesti merkitsevät muutokset työntekijöiden mielipiteissä korvaushoidosta vuosina 2017, 2009 ja 2002. 2017 (n=88)

2009 (n=36)

2002 (n=50)

Haittoja vähentävä korvaushoito sopii kroonistuneiden/pitkään hoidossa olleiden potilaiden hoitoon.

Puolesta (%) Vastaan (%)

46 34

92 *** 3 ***

Korvaushoitolääkkeen apteekkijakelu sopii hoidossa edistyneiden potilaiden hoitoon.

Puolesta (%) Vastaan (%)

72 16

97 *** 3 **

Psykososiaalisen kuntoutuksen tulisi olla pakollinen hoidon osa, joka tulisi määritellä korvaushoitoasetuksessa nykyistä tarkemmin.

Puolesta (%) Vastaan (%)

90 6

67 *** 28 ***

80 * 14 **

Ylläpitohoidon/haittoja vähentävän korvaushoidon sisällöksi riittää lääkkeen jakaminen ja sen yhteydessä tapahtuva keskustelu/vuorovaikutus.

Puolesta (%) Vastaan (%)

26 68

50 *** 47 **

18 74

Buprenorfiinin käyttöä vieroitus- ja korvaushoitolääkkeenä tulisi rajoittaa, koska siitä on tullut yhä useammalle pääasiallinen pistämällä käytettävä huume.

Puolesta (%) Vastaan (%)

49 41

19 *** 69 ***

26 *** 58 ***

Korvaushoitoon pääsyn kriteerit ovat väljentyneet ja hoitoon pääsee nykyään liian helposti.

Puolesta (%) Vastaan (%)

51 38

25 *** 58 ***

22 *** 65 ***

Huumetestien on oltava pakolliset koko hoidon ajan ja päihteiden oheiskäyttöön tulisi puuttua nykyistä enemmän.

Puolesta (%) Vastaan (%)

80 18

53 *** 36 ***

72 26

Suurin osa korvaushoitopotilaista siirtyy pitkäaikaisiksi potilaiksi, koska he eivät pysty tai halua vieroittautua korvaavasta lääkityksestä.

Puolesta (%) Vastaan (%)

83 10

75 22 **

34 *** 24 **

Hoitoonpääsyä tulisi yksinkertaistaa ja helpottaa mm. siirtämällä hoitoja nykyistä enemmän terveyskeskuksiin.

Puolesta (%) Vastaan (%)

49 43

69 ** 41

30 ** 60 **

Merkitsevyystaso verrattuna vuoteen 2017, z-testi; ***=p<.001, **=p<.01, *p<.05.

Tässä artikkelissa tarkastelemme, millaisia tilastollisesti merkitseviä muutoksia mielipiteissä on tapahtunut ja missä asioissa näkemykset ovat pysyneet samanlaisina eri vuosina. Vastauksia tarkastellaan pelkistetyllä kahtiajaolla ”puolesta” – ”vastaan” suhteessa esitettyihin väittämiin. ”Puolesta” koostuu vastauksista ”täysin samaa mieltä” ja ”jokseenkin samaa mieltä”. ”Vastaan” koostuu vastauksista ”jokseenkin eri mieltä” ja ”täysin eri mieltä”. ”En osaa sanoa” -vastaukset eivät sisälly kumpaankaan ryhmään. Taulukossa on esitetty kyselyn väittämät ja vastausten jakautuminen prosenteittain puolesta- ja vastaan-ryhmiin eri vuosien kyselyissä. >>

Valtaosa toivoi psykososiaalisen kuntoutuksen tarkempaa määrittelyä.

5 / 2017 TIIMI

23


Kolmasosan mielestä lääkkeestä vieroittautumisen tulisi olla tavoite kaikkien korvaushoitopotilaiden hoidossa.

PSYKOSOSIAALISTA KUNTOUTUSTA PIDETÄÄN TÄRKEÄNÄ

Vastaajista 90 % piti psykososiaalista kuntoutusta tärkeänä ja pakollisena korvaushoidon osana, joka tulisi määritellä nykyistä korvaushoitoasetusta tarkemmin. Näkemys on selvästi vahvistunut verrattuna edelliseen kyselyyn (67 %), joka toteutettiin pian voimassa olevan korvaushoitoasetuksen voimaantulon jälkeen. Vain neljäsosa vastaajista arvioi lääkehoidon ja sen yhteydessä tapahtuvan vuorovaikutuksen olevan riittävä tapa toteuttaa hoitoa, kun edellisessä kyselyssä näin arvioi puolet vastaajista. Niiden vastaajien osuudet, joiden mielestä huumetestien ja oheiskäyttöön puuttumisen tulee olla kiinteä osa hoitoa, hoitoon pääsee liian helposti ja jotka haluavat rajoittaa buprenorfiini-lääkkeen käyttöä, ovat kasvaneet edelliseen kyselyyn verrattuna. Luottamus apteekkijakelun ja haittoja vähentävän korvaushoidon toimivuuteen näyttää sen sijaan heikentyneen. Yhä useampi uskoo suuren osan potilaista jäävän hoidon pitkäaikaisiksi käyttäjiksi. LÄÄKKEETTÖMIÄ HOITOJA TULISI TARJOTA AKTIIVISEMMIN

Kaikissa kolmessa kyselyssä neljä viidestä työntekijästä on pitänyt tärkeänä, että potilaille tarjottaisiin korvaushoidon rinnalla myös lääkkeettömiä hoitoja nykytilannetta aktiivisemmin. Kaikkina tutkittuina ajankohtina noin kolmannes vastaajista on ollut sitä mieltä, että kaikkien korvaushoitopotilaiden hoidon tavoitteena tulisi olla lääkkeestä vieroittautuminen. Vuosina 2009 ja 2017 yhdeksän kymmenestä näki koulutuksen ja työkokemuksen antaneen hyvät valmiudet korvaushoitotyöhön ja kaksi viidestä ar24

TIIMI 5 / 2 017

vioi haittoja vähentävän korvaushoidon mahdollistavan hoidon laadun heikentämisen. Mielipiteet tiukentuneet? Tämän kyselyn perusteella työntekijöiden asenteet korvaushoitoa kohtaan ovat jälleen kääntyneet tiukempaan suuntaan, ja ne vastaavat tietyissä kysymyksissä vuoden 2002 tuloksia. Edelliseen kyselyyn verrattuna vastaajat korostavat enemmän muun muassa psykososiaalisen kuntoutuksen, lääkkeettömien hoitojen ja päihteiden oheiskäyttöön puuttumisen merkitystä hoidossa. Vaikuttaisi siltä, että vuoden 2008 korvaushoitoasetuksen tavoitteet esimerkiksi haittoja vähentävän hoidon ja terveyskeskuksiin siirtymisen osalta eivät ole osoittautuneet realistisiksi. Tulkinnassa on kuitenkin otettava huomioon, että kyselyt eivät ole suoraan verrattavissa keskenään. Vastaajat ovat olleet kaikissa kyselyissä käytännön ammattilaisia, mutta tämän vuoden kyselyssä vastaajia on maantieteellisesti aikaisempaa laajemmalta alueelta ja myös metadoni-hoitoon keskittyneistä yksiköistä.

×

AIEMPIEN KYSELYJEN TULOKSISTA: Päivi Jokinen & Jouni Tourunen: Käytännön työntekijöiden mielipiteitä korvaushoidosta: periaatteet ja käytännöt kunnossa – tietoa, koulutusta ja voimavaroja kaivataan lisää. Tiimi 1/2003. Jouni Tourunen, Teemu Kaskela & Tuuli Pitkänen: Työntekijöiden mielipiteitä korvaushoidosta. Tiimi 1/2012. Jouni Tourunen työskentelee tutkimuspäällikkönä, Jaakko Ikonen tutkimusassistenttina ja Tuuli Pitkänen vanhempana tutkijana A-klinikkasäätiön tutkimusryhmässä.


Kuva: Auli Saukkonen

UUSIN EVÄIN C-HEPATIITIN KIMPPUUN

H

uumeidenkäyttäjien hiv-epidemia on saatu hyvin kuriin terveysneuvonnalla ja käyttövälineiden vaihdolla, mutta C-hepatiitin suhteen tilanne on huonompi. Vaikka terveysneuvontapisteiden verkosto laajenee ja ruiskuja ja neuloja vaihdetaan vuosi vuodelta enemmän, uusien C-hepatiittitartuntojen määrä on viime vuodet pystynyt sitkeästi noin 1 200:n vuositasolla. Ainakin puolet on saanut tartunnan likaisista huumeidenkäyttövälineistä. Valtakunnallisilla terveysneuvontapäivillä puhunut THL:n tutkimuspäällikkö Henrikki BrummerKorvenkontio muistutti, että C-hepatiitin torjunnan kannalta vähintään yhtä tärkeää olisi huolehtia klikkikuppien ja filtterien saatavuudesta kuin ruiskujen ja neulojen saatavuudesta. Varsinkin filttereitä on heikosti tarjolla terveysneuvontapisteistä saatujen tietojen mukaan. Suomessa on noin 20 000 C-hepatiittiviruksen kantajaa. Heistä 15–30 prosentille kehittyy vuosien varrella vakavia maksasairauksia.

Vuosittain ilmenee noin 1200 uutta tartuntaa. Tavoitteena on lisätä hoitoon pääsevien määrää.

C-hepatiitti todetaan verikokeella, joka näyttää, onko veressä viruksen vasta-aineita. Jos testitulos on positiivinen, pitää hakeutua jatkotutkimuksiin.

Tällä hetkellä hoitoon pääsee vuosittain parisen sataa C-hepatiittivirusta kantavaa. Esimerkiksi HUSissa hoidon aloittaminen edellyttää vähintään kahden vuoden kulumista piikkihuumeiden käytön päättymisestä. Kuitenkin uusilla lääkkeillä voidaan hoitaa myös huumeitä käyttäviä. Tosin uudet lääkkeet ovat kalliita. Suomen ensimmäinen C-hepatiittistrategia julkaistiin noin vuosi sitten. Tavoitteena on muun muassa lisätä hoitoon pääsevien määrää. Kansallinen C-hepatiitin hoitopolkutyöryhmä on aloittanut toimintansa. Jo nyt pilotoidaan hoidon tarpeen arvioimista terveysneuvontapisteissä ja hoidon laajentamista korvaushoitoyksiköihin. ”Paljon pitää tehdä ja työkalut ovat olemassa, mutta niiden käyttöön saattaminen vie aikaa”, summasi Henrikki Brummer-Korvenkontio.

×

5 / 2017 TIIMI

25


KI RJAT

Teksti Pekka Pakarinen

Satavuotiaan Suomen erilainen juhlakirja TOIMITTAJA ASTA LEPÄN VOITTAJIEN varjot on vähän erilainen satavuotiaan Suomen juhlakirja. Jo nimi ”Voittajien varjot” alanimenään ”Elämää eriarvoisten yhteiskunnassa” esittää epäilyksen, että Suomi-projekti ei ole kaikilta osin täysin onnistunut. Leppä avaa kiihkeässä tekstissään monia aikamme vitsauksia, kuten kaiken nopeutumista ja onnellisuuskuplaa. Tässä on myös kirjan vahvuus ja heikkous: teemoja on vähän liikaakin ja esitys kärsii. Pieni rajaaminen olisi ehkä tehnyt tekstistä vähän analyyttisemmän, mutta ehkä tuohtunut ja aito rytmi olisi samalla rikkoutunut. Kirjan palamaisuus kuvastaa hyvin nykyaikaa, joka tuntuu olevan niin nopea ja kiihtyneen kiinteytynyt, ettei siitä tahdo saada otetta. Voittajien varjojen parasta antia on ”hyväksyttyjen valheiden” purku. Esimerkiksi käsitellessään onnellisuutta Leppä kysyy, kuinka suomalaiset ovat on-

Asta Leppä: Voittajien varjot. Elämää eriarvoisten yhteiskunnassa. Kirjapaja 2017.

nellisuus-gallupeissa kovin onnellisia, mutta pärjäävät lähes yhtä hyvin tyytymättömyydessä. Olemmeko kaksinaamainen kansa vai osaammeko vain tuntea monimuotoisesti ja vahvasti niin pahan kuin hyvänkin? Syynä voi olla myös kiltteys ja tietynlainen ongelmien torjunta – kivakivamaahan eivät kuulu mutrusuut, saati sitten vastarannankiisket ja muut valittajat, Leppä antaa ymmärtää ja esimerkkien mukaan oikeutetusti. Voittajien varjoja lukiessaan tuntuu, että nykyihminen ei pääse helpolla: pitäisi suorittaa, olla onnellinen, kerätä kokemuksia ja siinä sivussa elää monessa roolissa ja nauttia elämästä ollen samalla vastuullinen ja tuottava yksilö. Ja nauttiva! Kirjan seksuaalisuutta käsittelevä luku on jotenkin surullinen: kaiken pitäisi olla trimmattua huippuluokkaa ja yksilöllistä aitoa. Voisiko olla, että seksuaalisuutta ohjaa kirjan vaikeimman ja haastavimman luvun aihe eli raha? Leppä kirjoittaa interaktiivisesti ja kertoo lukijalle, että Mammonasta-kappale oli kirjan vaikein osio. Rahan salat eivät aukea tässäkään esityksessä, mutta luku selvittää terävästi kaiken vaikuttavan kaikkeen. Lepälle lohdutukseksi, etteivät aihetta hallitse ekonomitkaan. Voittajien varjoista herää ajatus, että se on kirjoitettu tuohtuneena ja tunteella. Leppä ei alleviivaa tai syytä yhtä syyllistä vaan on avoimen hämmästynyt. Satavuotias Suomi potee vieläkin joitain nuoren valtion synnytyskipuja. Voittajien varjot -tyyppisiä aikalaiskritiikkejä on kirjoitettu 2010-luvun Suomessa runsaasti. Muutoshalua yksinkertaiseen, parempaan elämään on. Mitä voisimme tehdä? Kuka ottaisi sen seuraavan askeleen eli pohtisi, mitä tulee tehdä, kun maailma ei ollutkaan vielä valmis? FM Pekka Pakarinen on kulttuurintutkija ja toimittaja.

26

TIIMI 5 / 2 017


Teksti Janne Takala

Valosta täyttyvät lapset TAIDETERAPEUTTINA TYÖSKENNELLEEN ANNASTIINA STORMIN esikoisromaanissa Me täytytään valosta arkirealismi kohtaa satumuotoisen fantasian. Kovissa oloissa kasvavia lapsia suojaavat tekijät ovat tuttuja tutkimuskirjallisuudesta. Niitä kuvataan tässä romaanissa lapsen näkökulmasta. Me täytytään valosta on kertomus perheestä, johon kuuluvat äiti, isä, kaksi lasta, isovanhemmat ja täti. Kuva perheen lasten, Siljan ja Santun, kodin kipukohdista piirtyy hienovaraisesti mutta kuitenkaan jättämättä mitään epäselväksi. Mummo välttelee kysymästä kuulumisia liian tarkkaan, kun äidin silmää ympäröi kellertävä reunus. Kotona täytyy olla hissukseen: ”Voi pyytää, saako leipää, muttei kannata pyytää leppäkerttupukua tai koiraa.” Isä pakenee ahdistustaan alkoholiin. Äiti tarvitsee masennukseensa sairaalahoitoa uuden pikkuveljen jäätyä syntymättä. Kipeiden asioiden ylisukupolvista luonnetta kuvataan taustoittamalla perheen äidin vanhempia: isoäiti ei saanut sairaanhoitajan paikkaa eikä lääkäriaviomiestä, turvaksi jää vain ankara uskonnollisuus ja ylemmyydentunto omia lapsia kohtaan. Ukista tulee sivustakatsoja, jonka hyväntahtoisuus herättää pikemmin säälinsekaista myötätuntoa kuin toivoa. Kuitenkin Silja ja Santtu täyttyvät valosta. Sisarusten välistä lojaalisuutta symboloi hellyttävästi jukurttipurkkipuhelin, jolla voi pitää yhteyttä myös yön pimeydessä. Yksi puhelu saadaan myös syntymät-

KI RJAT

Annastiina Storm: Me täytytään valosta. Kustantamo S&S 2017.

tömältä pikkuveljeltä. Lapsen mielikuvituksessa on voimaa! Aikuisten lapsen kielelle niin vaikeasti sanoitettavia ongelmia käsitellään hillittömien satujen kautta. Silja järjestelee aikuisten asiat Tähkä-nukkensa luovien ihmissuhderatkaisujen kautta. Santtu puolestaan löytää kirjaston kahvilasta Pirken, jonka kanssa hän huomaa osaavansa keskustella – esikouluikäisyydestään huolimatta – kuin tavalliset ihmiset. Myös perhepiiristä löytyy yksi valoisa aikuinen: reteä Mervitäti on lapsille läsnä silloin, kun vanhemmat eivät siihen itse kykene. Romaania voi lämpimästi suositella lapsuudenkodissaan väkivaltaa tai alkoholi- ja mielenterveysongelmia kokeneille aikuisille. Lukukokemus on eheyttävä lohdullisuudessaan ja lämminhenkisyydessään. Kirja herättää empatiaa lapsen hädälle ja tarjoaa oivalluksia lapsuudessa suojaa suovista asioista. Esikoiskirjailija Annastiina Storm kirjoittaa vetävästi tyylilajeja, näkökulmia ja kertojaääniä vaihdellen mutta pitäen kuitenkin lukijan tiiviisti otteessaan. Me täytytään valosta on riemukasta luettavaa riipaisevasta aihepiiristä. Janne Takala työskentelee A-klinikkasäätiössä Lasinen lapsuus -toiminnan kehittämiskoordinaattorina.

5 / 2017 TIIMI

27


Teksti Teksti Teemu JanneKaskela Takala

Vanhan liiton veteraanit muistelevat MITÄ SAADAAN, KUN YHDISTETÄÄN 1960-

ja 1970-luvulla huumeidenkäytön aloittaneiden veteraanien tarinat ja laaja joukko asiansa osaavia huume- ja kriminologian tutkijoita? Saadaan pätevä, tutkimuksellisen otteen omaava mutta helppolukuinen kirja. Julkaisuhetkellä jo yli 60-vuotiaita haastateltuja yhdistää rankka kovien huumeiden käyttöhistoria. Moni heistä viittaa itseensä ja käyttäjäsukupolveensa vanhana liittona erotukseksi nuoremmista huumeidenkäyttäjistä. Kymmenen vuotta sitten tehtyjen haastatteluiden aikaan osa haastatelluista oli edelleen aktiivikäyttäjiä mutta osa jo käytön lopettaneita. Kirjaa varten on haastateltu 30 henkilöä. Kirjassa käydään läpi haastateltujen lapsuutta, huumeiden hankkimista, suhdetta poliisiin, vankilaelämää, terveyteen liittyviä asioita ja identiteettiä. Jokaisella aiheella on omat, juuri tämän aihealueen tuntevat kirjoittajansa. Tämä näkyy tyylieroina lukujen välillä. Toisaalta ratkaisu takaa asiantuntevan otteen läpi kirjan. Kirjan ensimmäisessä luvussa taustoitetaan ensimmäisen huumeaallon syntyä ja sen seurauksia Suomessa. Kun tiukan asiapitoisen luvun saa luettua, vanhan liiton miehet ja naiset pääsevät ääneen. Kirja maalaa kuvaa kovien huumeiden käytöstä ja siitä, kuinka huumeidenkäyttö, aineet sekä suhtautuminen huumeisiin ja huumeidenkäyttäjiin ovat muuttuneet ajan kuluessa. Haastateltujen elämään on mahtunut kuolemaa, vankeuskierrettä ja 28

TIIMI 5 / 2 017

Heini Kainulainen, Jenni Savonen & Sanna Rönkä (toim.): Vanha liitto – Kovien huumeiden käyttäjät 1960–1970-lukujen Helsingissä. Suomalaisen kirjallisuuden seura 2017.

muita traagisia tapahtumia. Silti elämä on näyttäytynyt välillä myös kansainvälisenä ja jännittävänä. Näin kirjan nimimerkki Kalevi kertoo matkastaan Kolumbiaan: "No sit siinä meni varmaan viikko sit ku se soitti, mä ajattelin että lähetää Etelä-Amerikkaan, että ota sielt rahaa messii ja sit meillä oli sellast hyvää nepalii, se sano et ota ne nepalit kans mukaa sitte, sit mä menin niin ku, se sano et ens viikol nähdään Bogotan Continental Hotelissa sitte. Mä sanoin et missä se sit on, se sano, ei hän tiedä mut kyllähän joka paikassa Continental Hotel on, et meet sinne sitte. Ja jos ei oo Continentalii, nii mee sitte, mikä se sano joku toinen sitte. Sit mä menin tiedustelee vähän sinne konsulaattii et tarviiks sinne jotain rokotuksii tai viisumeita, ei sinne sit tarvinnut. Mä ostin vaa menolipun sinne Bogotaan, mä lähdin maanantaina sitten jo sinne. Hekto (100 g) pilvee perseessä ja väärennetyllä passilla." (Kalevi)


Kirjassa on paljon sitaatteja, mikä on mielestäni täysin perusteltua. Mika Mikkonen on omalla tilaa-antavalla otteellaan saanut haastatellut löytämään mieltensä syövereistä mielenkiintoisia ja tarkkoja yksityiskohtia sisältäviä muistoja. Välillä tarinat olivat myös tragikoomisella tavalla erittäin hauskoja, kuten tämä 1990-luvun hiv-epidemiaan sijoittuva tapahtuma: "[…] Kerran siinä oli Peter se tuli lääkäristä, ni se sano että jumalauta hänellä on HIV negatiivinen. Ja se käsitti sen sillä lailla et sillä on se. Ja sit me kelailtiin kaikki et jumalauta me ollaan kaikki vedetty samoilla vehkeillä, et meil on kaikilla se, et nyt sit on semmonen aika et lähetään ryöstämään pankkeja. Mut sit se onneksi selvis sen saman päivän aikana et se negatiivinen on positiivinen asia." (Seppo)

Elämä näyttäytyi välillä myös kansainvälisenä ja jännittävänä. Vaikka kirja keskittyy ajallisesti haastateltujen nuoruuteen, se käy myös läpi heidän lapsuuttaan ja myöhempiä käänteitä. Lukiessa ei voi olla miettimättä, että kuinka paljon kertojien tarinat ovat värittyneet vuosien varrella. Tähän myös kirjoittajat kiinnittävät välillä huomiota. Tästä huolimatta uskon kirjan onnistuneen tallentamaan kulttuurihistoriallisesti merkittävää muistitietoa, joka olisi muutoin hyvin pian menetetty lopullisesti.

Vanhaliittolaiset ovat nähneet koko historiallisen kaaren huumeista nuorisokulttuuriin liitettynä ilmiönä Suomessa. 1960-luvun suhteellisen avoimesta huumekaupasta siirryttiin käyttäjät kriminalisoineeseen rajoittavaan huumepolitiikkaan, johon on tullut 1990-luvulta lähtien mukaan haittojen vähentämisen elementtejä. Moni asia on muuttunut ja erityisesti palvelujärjestelmä on haastateltujenkin mukaan ottanut askelia eteenpäin. Kirjoittajilla on osaamista asettaa tarinat laajempaan kehykseen peilaamalla niitä muuhun tietoon. Itselleni mielenkiintoisinta antia oli vanhan liiton identiteettejä ja moraalia käsittelevä Jenni Savosen kirjoittama kirjan päätösluku. Moraali oli yksi asioista, joilla haastatellut määrittivät itseään nimenomaan vanhaksi liitoksi erottaen itsensä etenkin nuoremmista käyttäjistä. Tarinoiden henkilöt tekivät kirjassa paljon moraalisia valintoja liittyen esimerkiksi huumekauppaan, rehellisyyteen ja toisistaan huolta pitämiseen. Itselleni kirjasta jäi mieleen ennen kaikkea kuva vanhan liiton käyttäjistä ihmisinä hyvine ja huonoine puolineen. "Nii ja just se, että siinä on vaa joku prosentti erilaista elämää, ku normaalin ihmisen elämästä. Sanotaan, et 80 prosenttia on ihan samaa, et kaikki käy paskalla ja kaikki kävelee ja käyttää näitä samoja katuja ja kaikki toimii tietyl, menee liikkuu kulkuvälineil samal lailla, et suurin osa niin ku ihmisen toiminnasta on samanlaista. Niin sit se pitää kumminki koko juttu tuomita ja heittää romukoppaan, ja alkaa kokonaan uus." (Kalevi)

Teemu Kaskela työskentelee tutkijana A-klinikkasäätiön tutkimusryhmässä. 5 / 2017 TIIMI

29


KI RJAT

Teksti Auli Saukkonen

Kunnon naisen läpivalaisu RIITTA CASTRÉN ON NAISTENLEHTIÄ lukevalle tuttu nimi. Hänen kirjoittamanaan on saatu lukea monet merkkihenkilöiden syvähaastattelut. Joitakin aikoja sitten nettiin ilmestyi Pullopostia kunnon naiselta -niminen blogi, jossa Castrén kertoi irtautumisestaan alkoholista. Työlleen omistautuneelle toimittajalle alkoholi oli pitkään ilon juoma ja palkinto hyvin tehdystä työstä. Vähä vähältä viininlipittelystä tuli yhä oleellisempi osa elämää ja se sai uuden merkityksen lohdukkeena. Castrén sai työstään potkut ja hän putosi tyhjän päälle. Toipumisen vauhtiin päästyään hän päätti astua julkisuuteen ja aloittaa bloggaamisen omalla nimellään ja omilla kasvoillaan. Castrénin tarina muistuttaa ihmisistä, joiden olemassaolo kannattaa pitää mielessä, kun yksilönvapauden nimissä vaaditaan vahvempaa alkoholia kauppoihin ja kioskeihin. Hän on koulutettu, työssäkäyvä, perheellinen, sosiaalisesti lahjakas, hyvin toi-

Riitta Castrén: Läpivalaisu. Pitkät jäähyväiset alkoholille. Gummerus 2017.

30

TIIMI 5 / 2 017

meentuleva nainen, joka juo laadukkaita punaviinejä ja kalliita kuohuviinejä. Asiansa hoitava kunnon nainen. Umpihumalassa hän kertoo olleensa vain muutaman kerran elämässään. Silti hän jäi koukkuun ja alkoholi vei häneltä paljon. Castrén kuvaa kirjassa hyvin, miten alkoholinkäyttö kapeuttaa elämän. ”Mietin, miksi minulle kävi näin. Olen lakannut unelmoimasta. Olen lakannut käymästä kuntosalilla, lakannut kirjoittamasta, rakastelemasta, lakannut – elämästä.” Riippuvuus sammuttaa luovuuden, aidon ilon, arjen sietokyvyn ja huumorin, hän jatkaa. Vaikuttaa siltä, että Castrén ei kaihda hakea apua. Hän ehtii kokeilla montaakin hoitomuotoa. Päihdeklinikalla käynnit ovat hänelle liian harvatahtisia, työterveyspsykologin kanssa kemiat eivät kohtaa, Kalliolan klinikan kuntoutuksessa hän vielä suhtautuu alkoholismiin älyllisellä uteliaisuudella eikä AA tunnu omalta. Lopulta hänelle oikeanlainen apu löytyy terapeutin vastaanotolta. Riitta Castrénia ihmetyttävät päihdetyön syvät koulukuntaerot. Miksi niin moni raitistunut pitää uhkana toisen ihmisen erilaista toipumiskokemusta, hän kysyy osuvasti. Miksi liputtaa vain yhden asian puolesta? Kirjan alku on tiivis ja teksti imee mukaansa. Castrén kirjoittaa soljuvaa, kirkasta ja rytmikästä tekstiä, jota on nautinto lukea. Loppua kohden kerronta väljähtyy. Tarinoidaan vähän sieltä täältä, ikään kuin kirjoittajalla olisi ollut vaikeuksia päättää, mihin fokusoida. Kirjan suuri ansio on siinä, että Riitta Castrén on itse kirjassa niin elävänä läsnä kaikkine tunteineen, tuntemuksineen ja muistoineen. Hän toteaa, että alkoholiin narahtaneiden naisten tarinoita ei juuri ole. Eipä niin. Nyt on taas yksi lisää, ja se on varmasti monelle avuksi ja lohduksi.


HENKIREIKÄ

Teksti Tiina Outila

VAUHTIA JA PUHINAA

F

yysisen suorituskyvyn ylläpitäminen ja haastaminen antaa minulle voimia työhön ja arkiseen aherrukseen. Lenkkipolkuni kulkee aina maastossa, jossa on mäkiä, kantoja ja kiviä. Parasta on taittaa matkaa yksin puhisten. Lenkkiä juostessa kroppa huutaa. Hiljennän sen äänen keskittymällä vain kehooni ja sen toimintoihin. Keskityn vain juoksemiseen ja puristan viimeiset mehut itsestäni. Hengitän puhaltaen nopeasti ulos ja otan happea. Jaksan jatkaa ja näin selviän ennalta päättämäni reitin. Lenkin jälkeen mieli on tyhjentynyt turhasta. Olo on väsynyt mutta voimaantunut. Yksin puhisemisesta saa pontta päivään, mutta pohjimmiltani olen joukkuepelaaja. Sallassa järjestetyssä Midnight Trail Marathon -polkujuoksutapahtumassa kesällä 2014 tulehdutin kantapääni ja loppukesä tuli kärvisteltyä ulkona fudisringistä ja muusta itselleni tärkeästä joukkuetekemisestä. Kesätyöni Oulussa venähti syksyyn. Ystäväni vinkkasi toisenlaisesta joukkuepelistä, roller derbysta. Hetkeä myöhemmin huomasin olevani aivan uudenlaisen haasteen äärellä. Roller derby on kontaktilaji, jota pelataan rullaluistimet jalassa. Pelivälineenä toimii oma keho. Lajissa riittää vauhtia ja taklaukset kuuluvat peliin. Oli huikeaa sitoa luistimia ensi kertoja Oulun Shitty City Rollersien treeneissä. Jännitti ja epävarmuus oli jotakuinkin käsin kosketeltavissa. Mutta miehän selvisin ja laji veti mukaansa. Edelleen derbyharrastuksessani on kyse itsensä haastamisesta ja uskaltamisesta. Derbyssa viehättää myös lajin vaativuus ja yllätyksellisyys. Itsensä voittamisen fiilis ei katoa vaan on läsnä lajin harrastamisessa joka ikinen kerta, kun luistimille lähden. Onnistumisen kokemusta ei aina tarvitse etsiä jostain suuren suuresta ja mahtavasta. Voi iloita onnistuneen yhteispelin, jarrutuksen, taklauksen tai harhautuksen jälkeen. Olennaista on havaita omat ja joukkueen onnistumiset ja iloita niistä. Hyvä on myös muistaa, että kaatuminen ei ole merkki epäonnistumisesta vaan seuraus siitä, että on todella yrittänyt. Kuva: Kerttu Sallinen

Tiina Outila työskentelee sosiaalityöntekijänä Lapin päihdeklinikalla. Hän haastaa Virpi Karhun kertomaan seuraavaksi henkireiästään. Virpi Karhu toimii Kokkolan, Oulun ja Ylivieskan läheishoidon ja nuorten hoidon ohjaajana ja on mukana myös hanketyössä.

5 / 2017 TIIMI

31


SuPer on oikea liitto sinulle, joka olet sosiaali- ja terveysalan tai kasvatusalan toisen asteen tutkinnon suorittanut ammattilainen tai opiskelet alalle. SuPer tarjoaa huippuhyvät jäsenedut ja parasta edunvalvontaa! Lue lisää superliitto.fi/jasenyys tai skannaa koodi yläkulmasta. superliitto #supertekeehyvää

TERVETULOA LUKEMAAN

Ilmestymispäivät: 15.2.2018 (aineistot viimeistään 19.1.) 12.4.2018 (aineistot viimeistään 15.3.)

TIIMIÄ ENSIKIN

14.6.2018 (aineistot viimeistään 18.5.)

VUONNA

22.11.2018 (aineistot viimeistään 26.10.)

20.9.2018 (aineistot viimeistään 24.8.)

Tiimi 5/2017  
Tiimi 5/2017  

Tiimi on päihdetyön erikoislehti. Numerossa 5/2017: muutosmotivaatio ei ole asia, joka vain joko on tai ei ole. Se syntyy ihmisten välisessä...

Advertisement