__MAIN_TEXT__

Page 1

Päihdetyön erikoislehti 5 n 2015

NETTIRIIPPUVUUS VIE HOITOON ETELÄ-KOREASSA

KOHTUUS ARVOONSA


5 2015 n

Päihdetyön erikoislehti

Päihdetyön erikoislehti, www.a-klinikka.fi/tiimi 51. vuosikerta ILMESTYY viisi kertaa vuodessa ISSN 0358-6936

SISÄLTÖ 11 KATAINEN

3 PÄÄKIRJOITUS

Elämää alkoholimainoksessa

4 LYHYESTI

16

JULKAISIJA A-klinikkasäätiö Maistraatinportti 2 00240 Helsinki www.a-klinikka.fi p. 010 50 650 fax (09) 175 276

12

ULKOASU Katriina Iho TOIMITUSNEUVOSTO Marja Holmila (pj.) Kristiina Koskiluoma Satu Lipponen Aino Majava Mikko Salasuo Ilpo Salonen Kaija Seppä Kaarlo Simojoki Teemu Tiensuu Jouni Tourunen TILAUKSET & OSOITTEENMUUTOKSET A-klinikkasäätiön keskustoimisto toimistosihteeri p. 010 50 650 tilaukset@a-klinikka.fi

Nälkä!

21 SARVANTI

PÄÄTOIMITTAJA Aino Majava aino.majava@a-klinikka.fi TOIMITUSSIHTEERI Auli Saukkonen auli.saukkonen@a-klinikka.fi

TIIMI 50

Vihan voimalla

16

TYÖ JA TEKIJÄ

20

TIETEEN KENTILTÄ

Koko Hubara

29 KIRJAT

26 TUTKITTUA

Rahapeliongelmista laaja-alaisesti

31 HENKIREIKÄ

Kiitolaukkaa velka-asioista

Kirsi Wass

Nettiriippuvuus otetaan Koreassa vakavasti

6

Ryhmä vailla nimeä

13

Nuoret aikuiset pitävät kannabista jo humalajuomista riskittömämpänä

14

Kohtuus kunniaan

22

Arpa-projektissa pohditaan riskipelaamista

28

6

TILAUSHINTA 25 euroa/vuosi ILMOITUKSET Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital KANNEN KUVA Scanstockphoto

2

Tiimi 5 n 2015

22


PÄÄKIRJOITUS AINO MAJAVA aino.majava@a-klinikka.fi

Etelä-Korean malli jakaa vastuuta digipelaamisen haitoista Lähes puolet suomalaisista pelaa digitaalisia pelejä. Teettämässäni väestökyselyssä (Taloustutkimus 2014) haittoja itselle oli kokenut joka viides pelaaja ja läheiselleen 40 % kaikista vastaajista. Pelihaitat liittyvät tyypillisesti ajankäyttöön, mutta myös peleihin muodostuvaa riippuvuutta ja fyysisiä oireita tuotiin esiin. Toisin kuin rahapeliongelma, haitallinen digipelaaminen ei sisälly virallisiin tautiluokituksiin. DIGIPELAAMISEN haitat nivoutuvat erilaisiin elämänhallinnan kysymyksiin. Taustalla voi olla mielenterveyden ongelmia, joihin haetaan helpotusta pelaamalla. Toisaalta liiallinen digipelaaminen voi itsessään synnyttää ongelmia. Usein haitat Digipelaaminen voi ovat ohimeneviä ja pelaamisen saa hallintaan omin avuin. Digipelaamisen haittoja ja läheisten huolta kohdataan itsessään synnyttää muun muassa A-klinikoilla ja Sininauhaliiton info- ja tukipiste ongelmia. Tiltissä. Myös Helsingin ja Vantaan asukkaita palvelevalla Peliklinikalla tuetaan digipelaamisen ongelmiin apua etsiviä. Kysynnän myötä ammattiosaamista on vähitellen laajennettu koko pelaamisen kirjoon, mutta tuen ja hoidon rahoitusmalli on avoin. TEUVO PELTONIEMI kuvaa tässä Tiimin numerossa tilannetta nettiriippuvuuden hoidon edelläkävijämaassa Etelä-Koreassa. Siellä nettipelaaminen on suosittu (penkki)urheilulaji ja aiheuttaa toisaalta elämänhallinnan ongelmia etenkin nuorille. Maahan on kehittynyt valtiollinen nettiriippuvuuden ehkäisy- ja hoitojärjestelmä, jonka kustannuksiin saadaan tukea suurimmalta kännykkäoperaattorilta. Parhaillaan EteläKoreassa on suunnitteilla laki, joka verottaisi digipeliyhtiöiltä prosentin liikevaihdosta riippuvaisten hoitoa varten. FUUSIOITUVAT suomalaiset rahapeliyhteisöt Raha-automaattiyhdistys, Veikkaus ja Fintoto tekevät vastuullisuustyötä muun muassa rahoittamalla suoraan A-klinikkasäätiön ja Sininauhaliiton perustaman puhelin- ja nettineuvontapalvelu Peluurin toiminnan. Vastaava toimintamalli olisi mahdollinen luoda myös digipelaamisen haittoihin, jolloin rahoittajina olisivat suomalaiset digipeliyhtiöt. Viime vuoden kyselyssä puolet suomalaisista oli tällaisen järjestelyn kannalla. Asiakkaan näkökulmasta tärkeintä on sujuva tiedon ja avun saanti. Kuntien peruspalveluissa riittäisivät digipelihaittojen tunnistaminen ja puheeksiotto sekä ohjaus sopivaan palveluun. Pelaajan tulisi voida apua tarvitessaan hakeutua hoitoon esimerkiksi työterveyslääkärin lähetteellä. Digipelaamisen hoito-ohjelmia on mielekästä luoda verkkoon. Peluurin hallinnoima Peli poikki -ohjelma, jossa tavoitteellista yksilötyöskentelyä verkossa tuetaan puheluin tai tapaamisin terapeutin kanssa, on sekä hyvin suosittu että tieteellisesti toimivaksi osoitettu.

Kommentoi pääkirjoitusta osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 5 n 2015 Tiimi

3


Mija Alholle ja Mika Salmiselle tunnustusta gin sosiaali- ja terveysneuvontapiste Vinkin palvelupäällikkö Mija Alho ja THL:n osastonjohtaja, tutkimusprofessori Mika Salminen saivat tunnustusta huumehaittojen vähentämisestä valtakunnallisilla terveysneuvontapäivillä. Mija Alho sai kiitosta terveysneuvontatyön tekemisestä sydämellä, inhimillisellä työotteella ja kohdillaan olevalla asenteella. Mika Salmista kiitettiin kiinnostuksesta haittoja ehkäisevää toimintaa ja sen kehittämistä kohtaan. Huumehaittojen vähentämisen kunniakirja on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, A-klinikkasäätiön ja Suomen Lumme ry:n myöntämä tunnustus, jota jaetaan kahden vuoden välein.

Auli Saukkonen

n Toimintansa päättäneen Helsin-

Mija Alho Helsingin Vinkistä palkittiin Huumehaittojen vähentämisen kunniakirjalla. Suomen Lumme ry:n puheenjohtaja Sami Henttonen oli jakamassa kunniakirjoja.

Käypä hoito -suositus tiukensi alkoholinkäytön riskirajoja n Uudessa päivitetyssä käypä hoito -suosituksessa alkoholiongelmaisen hoidosta on tiukennettu alkoholinkäytön riskirajoja. Entinen viikkokulutuksen riskiraja on nyt korkean riskin taso, hälytysraja, jolloin viimeistään alkoholinkäyttöön tulee puuttua. Korkean riskin taso on miehillä 23–24 alkoholiannosta ja naisilla 12–16 annosta viikossa. Uutta suosituksessa ovat kohtalaisen riskin tason määritelmät. Kohtalaisen riskin raja on miehillä 14 ja naisilla 7 annosta viikossa. Lisää tietoa: www.kaypahoito.fi

4

Tiimi 5 n 2015

Vuoden päihdesairaanhoitajan tunnustus meni Lappiin n Vuoden 2015 päihdesairaanhoitajan tunnustuksen on saanut Lapin sairaanhoitopiirin päihdeklinikan tiimi. Päihdeklinikka on Lapin sairaanhoitopiirin laajan alueen ainoa laitosmuotoinen päihdekuntoutuksen ja -vieroitushoidon erityistoimija. Yksiköllä on vahvoja perinteitä monipuolisena päihdepalvelujen ja hoitotyön kehittäjänä sekä kuntien yhteistyökumppanina. Vuoden päihdesairaanhoitaja on Sairaanhoitajaliiton myöntämä tunnustus.


LYHYESTI Juomisen riskirajoja selvitetään eurooppalaisessa hankkeessa n Viime vuonna käynnistynyt eurooppalainen RARHA-hanke tähtää alkoholihaittojen vähentämiseen. Hankkeessa muiden muassa kootaan vertailukelpoista tietoa eri maiden juomatavoista ja alkoholihaitoista. Hankkeessa pureudutaan myös juomisen riskirajoihin, jotka ovat erilaisia eri maissa ja hämmentävät kansalaisia. Hankkeessa on jo valmistunut katsaus vähäisen riskin alkoholinkäytön rajoista. Selvityksestä kävi ilmi, että vain alhaiseksi riskiksi katsottava päivittäinen juominen oli miehillä maasta riippuen 20–48 grammaa ja naisilla 10–32 grammaa puhdasta alkoholia. Tiukimmat rajat ovat Hollannissa, Portugalissa, Sloveniassa ja Suomessa. Väljimmät rajat ovat Kreikassa ja Espanjassa. Yksi alkoholiannos sisältää noin 12 grammaa puhdasta alkoholia.

Suomessa suositellaan, että naisilla keskikulutuksen tulisi jäädä 10 grammaan puhdasta alkoholia ja miehillä 20 grammaan päivää kohden. Suositus koskee terveitä aikuisia ja sisältyy viime vuonna päivitettyihin suomalaisiin ravitsemussuosituksiin.

RARHA-hanke järjestää 17.2.2016 Helsingissä asiantuntijakokouksen, jossa paneudutaan lähemmin muiden muassa juomisen riskirajoihin. Lisää tietoa: www.thl.fi/rarha

Terveysneuvontapisteiden ovensuukysely:

Välineiden yhteiskäyttöä noin joka viidennellä

A-klinikkasäätiö avannut palveluja nuorille turvapaikanhakijoille

n Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on selvittänyt yli kymmenen

n A-klinikkasäätiö on avannut ilman huol-

vuoden ajan huumeiden käyttötapoja ja tartuntatautitilannetta terveysneuvontapisteiden asiakkaiden ovensuukyselyin. Tuorein kysely tehtiin alkuvuonna 2014. Kyselyyn saatiin 600 osallistujaa. Kyselyyn vastanneista miehiä oli 68 prosenttia ja ikäryhmistä suurin oli 30–34-vuotiaat. Vastaajista 65 prosenttia oli aloittanut ruiskuhuumeiden käytön alle 20-vuotiaana. Käytetyimmät huumeet kyselyä edeltäneen neljän viikon aikana olivat buprenorfiini, amfetamiini ja bentsodiatsepiinit. Noin 20 prosenttia kyselyyn vastanneista kertoi ruiskujen ja neulojen yhteiskäytöstä viimeisen neljän viikon aikana. Naisilla välineiden yhteiskäyttö oli hieman miehiä yleisempää. Kun kysyttiin syytä yhteiskäyttöön, esiin ei noussut mitään yhtä erityistä syytä. Kyselyn osallistujista 71 prosenttia kertoi kantavansa C-hepatiittia. Heistä lähes 40 prosenttia ei käynyt missään jatkoseurannassa. ”Tällä potilasryhmällä ei ole C-hepatiittiin mitään järkevää hoitoketjua. Hoito katkeaa tartunnan toteamiseen”, sanoi kyselyn tuloksia terveysneuvontapäivillä selvittänyt THL:n tutkimuspäällikkö Henrikki Brummer-Korvenkontio.

tajaa Suomeen saapuville alaikäisille turvapaikanhakijoille tukiasumisyksikön Espooseen. Toinen vastaava yksikkö on tulossa Pyhtäälle. Espoon yksikkö on 40- ja Pyhtään yksikkö 30-paikkainen.

Tiimi ilmestyy 2016 Numero

Aineistopäivä Ilmestyy

1 25.1. 18.2. 2 21.3. 14.4. 3 17.5. 9.6. 4 29.8. 22.9. 5 31.10. 24.11.

5 n 2015 Tiimi

5


6

Tiimi 5 n 2015


Teksti & kuvat: TEUVO PELTONIEMI teuvo.peltoniemi@kolumbus.fi

Nettiriippuvuus otetaan Koreassa vakavasti

Tiimin ex-päätoimittaja Teuvo Peltoniemi sai alkukesästä tutustua uudelleen Korean nettiriippuvuustilanteeseen, josta hän kirjoitti aikaisemman opintomatkan jälkeen Tiimiin (1/2009) otsikolla ”Nettiriippuvuus alkoholia suurempi ongelma Koreassa”.

Maassa on kehittynyt nettiriippuvuudelle täysimittainen ennaltaehkäisyn ja hoidon järjestelmä

N

ettiriippuvuus on Etelä-Koreassa yleistä. Taustalla on sekä perinteitä että maan nopea tietoyhteiskuntakehitys. Vallitseva kulttuuri, kuten Aasiassa yleensäkin, pitää pelaamista arvossa. Pelaaminen on siirtynyt vahvasti verkkoon. Viimeistään Samsungin vallatessa Nokian markkinat on suomalaisillekin tullut selväksi verkkopalveluiden olevan Koreassa maailman huippua. Yli 80 prosenttia väestöstä käyttää sekä nopeaa nettiä että älypuhelimia.

260 000 korealaista on nettiaddiktion riskiryhmässä.

Yleistä on myös verkkoviestinnän välineiden liikakäyttö. Viime vuonna korealaisista 7 prosenttia eli 260 000 oli nettiaddiktion riskiryhmässä. Riskiväestön määrä on kasvanut Internetin ja varsinkin älypuhelinten yleistymisen myötä. Suurin (13 %) altistumisriski on nuorilla. Älypuhelimen käytön riippuvuusriskiluonne (14 %) on nettiä suurempi, varsinkin nuorilla, joilla se oli 29 prosenttia. Pääsin Soulin tiedetoimittajain maailmankonferenssin yhteydessä vierailemaan Internet Addiction Prevention Centerin (KIAPC) Deungchonin toimipaikassa. Vuonna 2002 perustettu klinikka toimii National Information Society Agencyn osana. Soulissa on myös toinen samanlainen klinikka ja muualla maassa kymmenkunta alueellista keskusta. Paikallisia hoitopisteitä on noin 50. Rahoitus tulee valtiolta (Ministry of Public Administration and Security), mutta myös Korean markkinaosuudeltaan suurin puhelinoperaattori SK Telecom tukee työtä.

>>>

5 n 2015 Tiimi

7


KIAPC:n väkeä: kuvassa vasemmalta terapeutti, PhD (clinical psychology) Bo-Koung Seo, terapeutti Seng-Mi Cho ja apulaisjohtaja Jeong-Hyeun Ko.

Palveluita monesta tuutista

Nettiaddiktiokeskuksissa hoitoa saa henkilökohtaisen tapaamisen, puhelimen ja erilaisten nettipalveluiden välityksellä. Menetelminä ovat psykologiset testit, yksilö- ja ryhmäkeskusteluterapia sekä taideterapia. Hoitomallia kutsutaan nimellä ”Happy Internet World Counseling”. Terapiassa käsitellään internetin ja älypuhelinten liiallista käyttöä sekä siihen liittyviä yksilö- ja perheongelmia. Deungchonin klinikka on avoinna arkisin kello 9–21 ja lauantaisin kello 10–17. Työntekijöitä on parikymmentä. Henkilökohtaisen neuvonnan ja ryhmäterapian lisäksi klinikka tarjoaa apua sähköisesti. Puhelin- ja nettipalvelu ”Areumnuri Counseling Call” on käytettävissä vuoden jokaisena päivänä klo 9–02. Soitto ilmaiseen puhelinnumeroon 1599-0075 yhdistyy automaattisesti lähimmälle klinikalle. Jos linja on varattu, soittaja voi jättää aikapyynnön automaattiin. Netin kautta on tarjolla teksti- ja videochatin lisäksi keskustelualueita. Avoimen keskustelupalstan lisäksi on tarjolla suljettu alue, jossa vain webmaster näkee asiakkaiden henkilöllisyyden. Lisäksi on käytössä kahdenkeskinen ”Nateon”-pikaviestitysohjelma. 8

Tiimi 5 n 2015

Etelä-Korean Internet Addiction Prevention Centerillä (KIAPC) on toista kymmentä alueellista keskusta ja noin 50 paikallista hoitopistettä.


Nettiyhteyksien kehittyessä pelaaminen on siirtynyt kotiympäristöön.

Nettiriippuvuuden ehkäisyyn ja hoitoon on Etelä-Koreassa kokonaisvaltainen ja keskitetty järjestelmä.

Klinikalla hoito lähtee liikkeelle alkuhaastattelusta. Kolmen kuukauden hoitojakson aikana asiakas tapaa terapeuttia tunnin joka viikko. Internetin ja kännykän liikakäytön lisäksi käsitellään muun muassa opiskelu- ja työmenestystä, ihmissuhteita sekä perhetilannetta. Klinikalla on runsaasti tiloja ja välineitä askartelua ja taiteen tekemistä varten. ”Taideterapiaa käytetään, koska monien asiakkaiden on vaikea puhua riippuvuusongelmistaan”, sanoo terapeutti Seng-Mi Cho. Silloin leikki tai taide voi tuoda arat asiat helpommin asiat esille. Päämääränä on ”saada asiakkaat itse hallitsemaan Internetin ja älypuhelinten käyttöä, ei lopettaa netin käyttöä kokonaan, sillä informaatioyhteiskunnassa on vaikea elää ilman nettiä”, muistuttaa keskuksen varajohtaja Jeong-Hyeun Ko. Asiakkaat saavat itse määritellä ongelmansa, hoidon tavoitteen samoin kuin sen, mikä on itse kullekin sopiva määrä ja tapa käyttää nettiä ja älypuhelimia. Hoidon lopuksi kaikki asiakkaat täyttävät muutos- ja palautelomakkeen. Ensimmäinen yhteydenotto tapahtuu usein niin, että vanhemmat tulevat keskukseen pyytämään apua lapselleen. Terapeutti Bo-Koung Seo pitää kuitenkin näin hoitoon saatuja asiakkaita vaikeina heikon hoitomotivaation vuoksi. Suurin nettiaddiktion aiheuttaja nuorilla on pelaaminen, erityisesti sotapelit. Tämä koskee varsinkin poikia, tytöillä

chatit ja tekstiviestit ovat yleisempiä syitä. Asiakkailla on monia muitakin riippuvuuksia ja psykologisia ongelmia. Työntekijät tekevät myös kotikäyntejä, koska ”nettiriippuvuudesta kärsivät nuoret eivät useinkaan halua lähteä ulos kotoaan”, sanoo terapeutti Seng-Mi Cho. Vielä edellisen vierailuni aikana 2008 pelaaminen tapahtui pääsääntöisesti kaupungilla nettikahviloissa, joita ostoskeskuksissa saattoi olla kokonainen kerros. ”Pelipaikat muodostavat nettiriippuvuuden varsinaisen pulman, sillä niissä viivytään tuntikausia ja pahimmissa tapauksissa suorastaan asutaan”, kirjoitin 2008. Internet-yhteyksien kehittyessä pelaaminen on siirtynyt enemmän kotiympäristöön vähentäen pelikeskusten määrää. Myös uusi tupakkalaki on vaikuttanut asiaan. Kotikäyntejä varten on laadittu strukturoitu työmalli. Se muodostuu kahden kuukauden aikana kuudesta puolentoista tunnin perhetapaamisesta sekä kahdesta puhelinneuvottelusta.

KIAPC koordinoi, tutkii, kouluttaa ja tukee

Internet Addiction Prevention Centerin yksiköt kouluttavat valtakunnallisesti henkilökuntaa nettiriippuvuuden hoitoa ja ennaltaehkäisyä varten sekä tarjoavat kursseja opettajille ja opiskelijoille. Terapeuteilla on maisteritason koulutus pääaineina psykologia ja sosiologia. Lisäksi tarvitaan erityinen lisenssi terapiatyöhön. Nettiriippuvuuteen erikoistuneille työntekijöille järjestetään täydennyskursseja, >>>

Hoidon tavoitteena on saada ihmiset itse hallitsemaan netin ja älypuhelinten käyttöä. KIAPC tekee työtä myös lasten ja nuorten parissa. 5 n 2015 Tiimi

9


joihin voivat osallistua myös opettajat ja lähialojen vähintään kolme vuosikurssia suorittaneet opiskelijat. Sen jälkeen tarjolla on vielä jatkokurssi, josta saa nettiriippuvuuden erityisohjaajan tittelin. Keskuksissa toimii vastaanotossa ja muissa tukitehtävissä myös maallikkotyöntekijöitä. He ovat entisiä asiakkaita, jotka haluavat auttaa kohtalotovereitaan päästyään itse irti riippuvuudesta. KIAPC tekee nettiriippuvuudesta vuosittaisia väestötutkimuksia (8. vuosi menossa), tutkii hoidon tehoa, ja analysoi nettiriippuvuutta koskevia yhteiskunnan toimia. Keskuksessa on kehitetty oma kansallinen diagnoosilomake ”K-scale”, josta on versiot sekä netti-, peli- että kännykkäriippuvuudelle. Tavoitteena on jakaa jokaiselle korealaisille tietoa nettiriippuvuudesta. KIAPC julkaisee valistusmateriaalia ja tekee muuta ennaltaehkäisyä varsinkin lastentarhoissa, kouluissa ja varuskunnissa. Kurssitetut opettajat pitävät keskuksen työntekijöiden kanssa kouluissa nettiriippuvaisten tukiryhmiä. Samoin järjestetään perheleirejä lapsille ja nuorille. Niissä on kokeiltu hoitokeinona myös ratsastusta. Kouluissa järjestetään vuosittain ”Päivä ilman nettiä” -tapahtuma. KIAPC koordinoi nettiriippuvuutta koskevaa toimintapolitiikkaa. Se jakaa avustuksia nettiriippuvuutta hoitaville järjestöille muun muassa terapeuttien koulutusta ja projekteja varten. Yhteistyötä tehdään varsinkin nuorten tukikeskusten, perheklinikoiden sekä mielenterveys- ja sosiaalitoimistojen kanssa.

Suurin operaattori yhteistyökumppanina

KIAPC tekee paljon yhteistyötä Korean suurimman kännykkäoperaattorin SK Telecomin kanssa. Leirien ja koulujen teematuntien lisäksi suuri yhteishanke on opaskirja, jota on jaettu jo 8 700 lastentarhassa ja 11 800 koulussa eri puolilla maata. Lukiolaiset käyttävät opaskirjaa itsenäisesti, nuoremmille suositellaan sen tutkimista yhdessä vanhempien kanssa. Opaskirja sisältää neljä viikkoa kestävän nettiriippuvuuden ehkäisyohjelman. Aluksi laaditaan oma suunnitelma välttää netin ja älypuhelinten haittoja. Toisen viikon aikana suunnitelmaa kokeillaan käytännössä, tehdään itsearviointia ja annetaan muuta palautetta. Kolmannella viikolla harjoitellut käyttötavat yritetään juurruttaa pysyväksi käyttäytymismalliksi. Neljäs viikko sisältää itsearviointia ja palautetta. SK Telecom tukee myös KIAPC:n järjestämiä koulu10

Tiimi 5 n 2015

Korean suurin kännykkäoperaattori tukee KIAPC:n toimintaa. tustilaisuuksia ja julkaisee valistusmateriaalia. Operaattorilla on yhteistyötä myös Yonsein yliopiston kanssa. Siellä on toiminut vuodesta 2014 Barun-tutkimuskeskus, jossa nettiriippuvuuden lisäksi tutkitaan muun muassa digitaalista epätasa-arvoa sekä nettiin ja älypuhelimiin liittyviä luottamus- ja yksityisyyskysymyksiä.

Järjestelmä keskittynyt vuodesta 2008

Vuonna 2008 nettiriippuvuutta hoiti Etelä-Koreassa laaja, mutta hyvin kirjava joukko yhteiskunnan laitoksia ja järjestöjä. Nyt nettiriippuvuuden ehkäisy- ja hoitojärjestelmä vaikuttaa todella kokonaisvaltaiselta, mutta myös erittäin keskitetyltä systeemiltä. Keskitetyn järjestelmän alaisuudessa on rakennettu koko maan kattava klinikkaverkosto. Vastuu näytti aikaisemmin olevan lähinnä sosiaali- ja terveysministeriössä, mutta nyt järjestelmä on hallinnollisesti siirretty teknologiaa hoitavaan ministeriöön. Prevention ja hoidon tehokkuudesta ei vierailuilla saatu tietoja, mutta tutkimusta tehdään laajasti myös yliopistoissa. Ajatuksia herättää se, että nettiasioita käsitellään erillään ilman suurempaa kytköstä alkoholia tai huumeita hoitaviin tahoihin. Tosin parlamentissa on käsiteltävänä laki, joka lisäisi nettiriippuvuuden päihdeaddiktioiden rinnalle ja verottaisi peliyhtiöiltä yhden prosentin liikevaihdosta nettipeliriippuvaisten hoitoa varten. Joka tapauksessa Korean kadehdittavan systemaattista ja laajaa nettiriippuvuuden ehkäisy- ja hoitojärjestelmämallia kannattaisi Suomessakin nyt vakavasti tutkia, kun riippuvuuksien hoidon järjestelmiä ja koko sosiaali- ja terveydenhuoltoa järjestellään maassamme uusiksi. Internetin siirryttyä älypuhelimiin myös siihen tulisi kiinnittää yleisemminkin enemmän huomiota, kuten muun muassa A-klinikkasäätiö on viime aikoina tehnyt.

Teuvo Peltoniemi on A-klinikkasäätiön ex-viestintäjohtaja ja Tiimin ex-päätoimittaja. Kommentoi juttua: www.a-klinikka.fi/tiimi


KATAINEN ANU KATAINEN anu.h.katainen@helsinki.fi

Elämää alkoholimainoksessa Jos eläisit alkoholimainoksessa, olisi aina loma. Aurinko paistaisi joka päivä. Viettäisit aikaa rannalla, luonnon helmassa ja kodikkaissa baareissa. Ympärilläsi olisi iloisia ihmisiä, jotka olisivat aina valmiita hauskanpitoon ja flirttailuun tai ihan vaan rentoon yhdessäoloon. Vallitsisi täydellinen yhteisöllisyyden, harmonian ja onnen ilmapiiri. ALKOHOLIMAINONTAA säätelevä EU-direktiivi ja myös alkoholiteollisuuden itsesäätelykoodit kieltävät mainonnan, jossa alkoholin esitetään lisäävän sosiaalista ja seksuaalista menestystä. Mainoksissa näkyy harvemmin sellaisia yksinkertaisia tarinankulkuja, joissa esimerkiksi surkean näköinen nuori mies pullon käteensä saatuaan puhkeaisi ilonpitoon ja keräisi ympärillensä ihailijoiden lauman. Kukapa tuollaiseen naiiviin viestiin edes lankeaisi. Alkoholimainonta puhuttelee meitä pikemminkin kuulumisen kielellä. Se määrittelee kohderyhmän ja esittää sille unelmien maailman, johon jokainen on tervetullut. Alkoholimainos päättyy usein johonkin yhteisölliseen rituaaliin, kuten maljaan. Siinä kiteytyy juomisen keskeinen merkitys, joka on yhteisöllinen eikä yksilöllinen, kuten alkohoAlkoholimainonta limainontaa säätelevä koodisto tuntuu olettavan. Toinen kysymys on, tulisiko myös tällaista assosiatiivipuhuttelee meitä sempaa alkoholimainontaa rajoittaa. Mitä haittaa siitä on, jos kuulumisen kielellä. ihmisille näytetään kuvia iloisista ihmisistä juomassa olutta? KUN SAIN alkuvuodesta tehtäväkseni analysoida alkoholimainonnan sisältöjä, aloin tarkkailla, kuinka paljon itse näen alkoholimainontaa. Projektin tiimoilta tekemäni google-haut näkyivät nopeasti kohdennetussa nettimainonnassa. Facebookin uutisvirrassa minulle ehdotettiin tuon tuosta, että koneen ääressä istumisen sijaan kannattaisi esimerkiksi lähteä ulos siiderille. UUSI ALKOHOLIMAINONTAA koskeva laki kieltää kuluttajien tuottaman sisällön hyödyntämisen alkoholimainonnassa ja mainonnan saattamisen kuluttajien itsensä jaettavaksi. Lain muotoilu jättää liikkumavaraa tulkinnoille. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että esimerkiksi blogimainontaa ei katsota kuluttajien tuottaman sisällön hyödyntämiseksi, jos mainontaa sisältävän kirjoituksen kommentointimahdollisuus on poistettu. Olen alkoholimainontaa koskevan itsetarkkailun tuloksena päätynyt siihen, että juuri blogeissa tapahtuva mainonta vetoaa itseeni kaikkein eniten. Seuraamieni blogien ylläpitäjät tuntuvat tutuilta, kuin ystäviltä. Kun he kertovat uudesta pirskahtelevasta roséviinistä, joka sopii loistavasti jaettavaksi ystävien kesken rantaviltillä tai sunnuntaibrunssilla, tunnen vastustamatonta halua hankkia itsellenikin pullollisen. Sitten havahdun ja ihmettelen sitä taituruutta, jolla kriittisempikin median kuluttaja saadaan mainonnan pauloihin.

Anu Katainen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 5 n 2015 Tiimi

11


TIIMI TIIMI-LEHTI TÄYTTÄÄ 50 TÄNÄ VUONNA. Palstalla luodaan katsauksia Tiimin ja sitä kautta päihdetyön menneisiin vuosiin.

NÄLKÄ!

T

yössä jaksamisesta ja työhyvinvoinnista ei puhuttu 1980-luvulla läheskään yhtä paljon kuin nykyään. Kuitenkin Järvenpään sosiaalisairaalan sosiaalityöntekijä Riitta Tarvainen otti teeman esiin Tiimissä 6/1981. Tarvainen kirjoittaa, kuinka tärkeää työntekijöille on saada omasta organisaatiosta tunnustusta työlleen, kun siihen on aihetta. Kaikki tarvitsevat positiivista palautetta ja kuulluksi tulemisen kokemusta, jotta jaksaisivat kehittyä työssään, innostua uudesta tiedosta ja olla avoimia ja luovia. ”Olen pannut merkille, että tämä virallinen palkitsemattomuus ja kuulluksi tulemisen puute alkaa näkyä esim. työntekijöiden välisinä konflikteina ja turhautumisena sekä viihtymättömyytenä työssä. Vaikka työntekijällä olisi kokemusta, että hoidosta on apua, niin pelkkä asiakkaan antama palaute ei riitä. Kun positiivisen palautteen nälästä puhutaan, se tulkitaan liian usein työntekijän omaksi itsetunto-ongelmaksi”, hän kirjoittaa. Kannustavan palautteen merkitystä 12

5 n 2015 Tiimi

korostaa, että päihdetyö ei ole helppoa. Hoitotulokset eivät ole aina hyviä, ja työ joutuu kritiikin kohteeksi. Jopa henkilöt päihdetyön keskeisillä paikoilla saattavat alkaa epäillä, onko päihdeongelmaisten terapiasta mitään apua, Tarvainen kirjoittaa. Puhutaan myös spontaanista paranemisesta, jolloin voi kysyä, mihin hoitoa enää tarvitaan. Kritiikkiä ja työn tulosten arviointia tarvitaan, mutta suhteellisuuden taju pitäisi säilyttää. Riitta Tarvainen huomauttaa, että muuallakaan terveydenhuollossa hoitotulokset eivät ole sataprosenttisen onnistuneita, ja joskus hoidon tavoite on lievittää inhimillistä kärsimystä. Spontaania paranemista tapahtuu kaikkialla. Riitta Tarvainen jäi historiaan. Ei ehkä tämän Tiimin kirjoituksensa vuoksi vaan siksi, että hänestä tuli sittemmin Helsingin Oulunkylään perustetun Suomen ensimmäisen päihdeongelmien kanssa kamppailevien äitien ensikodin ensimmäinen johtaja. Oulunkylän ensikoti täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Onnittelemme!


Ryhmä vailla nimeä P

Auli Saukkonen

erheenjäsenen ongelmallinen alkoholinkäyttö on perheelle hyvin stressaava ja kuormittava tilanne. Teemasta puhui Jim Orford Alkon ja sosiaali- ja terveysministeriön Riskirajoilla-seminaarissa. Orford on Birminghamin yliopiston emeritusprofessori, joka on tutkinut alkoholi-, huume- ja rahapeliongelmia ja erityisesti päihdeongelmaisten läheisiä.

Ihmisten kokemukset elämästä läheisen ihmisen päihdeongelman kanssa ovat hämmästyttävän samanlaisia eri puolilla maailmaa. Läheisillä on korkea stressitaso, heillä ei ole tietoa siitä, mistä päihdeongelmassa on kyse, eivätkä he tiedä, miten suhtautua riippuvuudesta kärsivään läheiseensä. Läheiset myös kokevat, että tilanteessa on vaikea saada sosiaalista tukea. He alkavat helposti itse oireilla fyysisesti tai henkisesti. Läheisen päihdeongelmien vaikutuspiirissä elävistä perheenjäsenistä käytetään nimitystä AFM, affected family member. Läheiset ovat ymmällä siitä, miten toimia. Orford kertoi esimerkkinä tilanteesta, jossa juova läheinen sanoo pistäytyvänsä ulkona. Kotiin jäävä on lähes varma, että tie vie kapakkaan. ”Mitä tehdä? Pitääkö konfrontoida vai ei? Kannattaako kovistella ja sanoa, että olisit rehellinen, menet kuitenkin pubiin?” kysyi Orford. Konfrontoimatta jättäminen on helppo tulkita juomisen mahdollistamiseksi, mutta näin toimivalla ihmisellä saattaakin olla takaajatuksena turvallisuus ja riidan välttäminen.

”Ammattilaisten ei koskaan pitäisi olettaa mitään asioita”, muistutti Orford.

Laiminlyöty ryhmä Jim Orford kertoi viiden kohdan menetelmästä, jolla autetaan AFM-ihmisiä. Menetelmä näkee AFM-ihmiset tavallisina ihmisinä, jotka elävät vaikeassa tilanteessa. Menetelmän ensimmäinen vaihe sisältää kuuntelemista ilman tuomitsemista tai kritiikkiä. Ihmisillä on tarve puhua, mutta ymmärretyksi tulemisen kokemus on harvinaista. Seuraavaksi AFM-ihmisille pitää antaa tietoa siitä, mitä päihdeongelmat ovat ja puhua suhtautumisesta niihin. Lopuksi tulee kartoittaa läheisen tuen tarve ja järjestää jatkoapua tarpeen mukaan. ”Viiden kohdan menetelmä on yleinen lähestymistapa, jota voi soveltaa esimerkiksi opaskirjoissa tai ryhmätapaamisissa. Se sopii kaikille perheenjäsenille ja erilaisiin ympäristöihin.” Jim Orford haluaa nähdä läheistensä päihdeongelmien kanssa elävien ihmisten tilanteen ihmisoikeuskysymyksenä. ”Se on ryhmä, jolla ei ole nimeä. Heillä ei ole kollektiivista ääntä eikä identiteettiä. Heillä ei ole mitään yhtä sairautta eivätkä he aiheuta yhteiskunnalle häiriötä. Nämä ihmiset ovat laiminlyötyjä ja syyllistettyjä ja he häpeävät.” – AS

Brittiläinen emeritusprofessori Jim Orford kävi Suomessa puhumassa addiktioista kärsivien ihmisten läheisten tukemisesta.

5 n 2015 Tiimi

13


Nuoret aikuiset

pitävät kannabista jo humalajuomista riskittömämpänä

50

%

40

30

20

10

0

1996

1998

2002

2006

2010

2014

Muutokset suomalaisten päihteitä koskevissa riskikäsityksissä 1996–2014. Niiden osuus (%), joiden mielestä on korkeintaan vähäinen riski, jos… n kokeilee kannabista 1–2 kertaa n juo humalaan vähintään kerran viikossa n tupakoi vähintään askin päivässä n kokeilee heroiinia 1–2 kertaa n polttaa kannabista säännöllisesti

K

annabiksen kokeileminen on yhä yleisempää, ja varsinkaan nuoret aikuiset eivät näe riskejä edes kannabiksen säännöllisessä käytössä. Kannabis nousi päärooliin, kun Alkoholiohjelma ja aluehallintovirastot yhteistyökumppaneineen tarjosivat ehkäisevää päihdetyötä tekeville päivitystä huumetietouteen. Tapahtuma keräsi paikalle sankan joukon lähinnä kunnissa ehkäisevää päihdetyötä tekeviä. Erikoistutkija Karoliina Karjalainen kertoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uusimman huumekyselyn tuloksista. Kyselyn aineisto kerättiin väestökyselynä syksyl14

Tiimi 5 n 2015

lä 2014. Tulosten mukaan suomalaisesta aikuisväestöstä viidesosa on joskus käyttänyt ainakin jotakin huumetta. Miehistä osuus on 25 ja naisista 15 prosenttia. Viimeisen kuukauden aikana huumetta kertoi käyttäneensä vain kaksi prosenttia vastaajista.

25–34-vuotiaista lähes 40 prosenttia on joskus käyttänyt kannabista.


Huumeista ylivoimaisesti käytetyin on kannabis. Sitä oli ainakin joskus käyttänyt 19 prosenttia suomalaisista ja jopa lähes 40 prosenttia 25–34-vuotiaista. Kannabis ei ole silti pelkästään nuorten juttu, sillä sen kokeilu on yleistynyt myös vanhemmissa ikäluokissa. Kannabiskokeiluja on ollut nelikymppisillä jopa enemmän kuin parikymppisillä. Muistaa silti pitää, että kolme neljästä kokeilijasta ei jatka kannabiksen käyttöä, vaan se on ohimenevä vaihe elämässä.

Käyttäjä ei tiedä, mitä ostaa

Vaikka muuntohuumeista puhutaan paljon, niiden käytöstä kertoi THL:n huumekyselyssä vain yksi prosentti vastaajista. Kannabiksen jälkeen seuraavaksi suurin huumeongelma on rauhoittavien, uni- ja kipulääkkeiden ei-lääkinnällinen käyttö. ”Vaikka osuus on pieni, meillä on joitakin kymmeniä tuhansia muuntohuumeita satunnaisesti kokeilevia”, Karoliina Karjalainen muistutti. Huumekyselyn tuloksissa saattaa olla muuntohuumeiden kohdalla harhaa, sillä ihmiset eivät välttämättä itsekään tiedä, mitä he ovat käyttäneet. ”Huumeita myydään ’kivoilla’ kauppanimillä, eikä käyttäjä tiedä, mitä ostaa”, huomautti Helsingin poliisilaitoksen rikosylikonstaapeli Jari Kyllönen. Jokin aika sitten Helsingissä oli iso ongelma synteettinen kannabinoidi nimeltä AB-Chminaca. Se näyttää tavalliselta hasikselta ja sitä myydään hasiksena. Kuitenkin käyttöannosten pitäisi olla huomattavasti hasista pienempiä, sillä aine aiheutti voimakkaita hallusinaatioita ja vainoharhaisuutta ja vei käyttäjiään tehohoitoon. Poliisin tietojen mukaan myös heroiinia olisi liikkeellä paljon Helsingissä. Kuitenkaan heroiinin käyttö ei näy missään. ”Ehkä se on jonkin suljetun piirin juttu, tai heroiinina myydään jotain muuta ainetta”, Kyllönen mietti.

Kannabiksen sallimista ei haluta

THL:n huumekyselyn mukaan asenteet kannabiksen käyttöä kohtaan ovat lieventyneet huomattavasti. Peräti 26 prosenttia nuorista aikuisista eli 25–34-vuotiaista vastaajista piti kannabiksen säännöllisen käytön riskejä korkeintaan vähäisinä. Viikoittaisen humalajuomisen riskit nähtiin kannabiksen säännöllistä käyttöä suurempina. Tulos sai THL:n kehittämispäällikön Tuukka Tammen kysymään, onko suhtautuminen kannabiksen säännölliseen käyttöön jo niin lievää, että siihen pitäisi puuttua ehkäisevässä päihdetyössä.

Kannabiksen kokeilu on yleistynyt myös vanhemmissa ikäluokissa. Myös rikosylikonstaapeli Jari Kyllönen vahvisti, että nuoret pitävät kannabista alkoholia pienempänä myrkkynä. Kannabiksen kotikasvatus on lisääntynyt Helsingissä räjähdysmäisesti. Poliisipiireissä kulkevan heiton mukaan kaupungissa ei ole enää yhtään taloyhtiötä, jossa ei ainakin jossakin asunnossa kasvatettaisi kannabista. Kotikasvattajia motivoi aineen saaminen käyttöön katukauppaa halvemmalla. Toinen motiivi on halu olla tukematta järjestäytynyttä rikollisuutta. Lieventyneistä asenteista huolimatta suomalaiset eivät tekisi kannabiksen käytöstä sallittua. Sallimista kannatti vain 17 prosenttia THL:n huumekyselyyn vastanneista.

Maailma seuraa USA:n kokemuksia

Kannabisasioissa viime aikoina on tapahtunut varsinkin Yhdysvalloissa, jossa jo neljä osavaltiota on laillistanut kannabiksen. Laillistaminen on ollut irtiottoa pitkään käydystä sodasta huumeita vastaan ja vankiloiden täyttymisestä. ”Maailma seuraa nyt silmä kovana, mitä USA:ssa tapahtuu. Tuleeko kannabiksen laillistamisesta isoja ongelmia vai ei?” totesi Mallia maailmalta? -otsikolla puhunut THL:n erikoissuunnittelija Sanna Kailanto. Coloradon osavaltio Yhdysvalloissa laillisti kannabiksen viime vuoden alusta lukien. Osa laillistamisen seurauksista on ollut ennakoituja ja osa odottamattomia. Kannabiksen ennakoidaan tuovan osavaltiolle noin 40 miljoonan dollarin verotulot vuodessa, eikä summa sisällä ’kannabisturismin’ mukanaan tuomia verotuloja. Opioidikuolemat ovat kääntyneet laskuun, kun kipulääkkeenä käytetyt opioidit on osin korvattu kannabiksella. Laillistamisesta on seurannut myös kielteistä. Terveydenhuollon kustannukset ovat nousseet kannabiksen käytöstä johtuvien käyntien myötä. Ikävimpiä tapauksia ovat kannabista vahingossa syöneiden lasten myrkytykset. Tulipalot ja palovammat ovat yleistyneet, kun kannabiksen vaikuttavaa ainetta THC:tä erotetaan kannabiskasvista butaanilla. Alkoholinkulutus ei ole lähtenyt kannabiksen laillistamisen jälkeen laskuun vaan se on päinvastoin lisääntynyt. – AS Lisää huumekyselyn 2014 tuloksista: Pekka Hakkarainen ym.: Huumausaineiden ja kuntodopingin käyttö ja niitä koskevat mielipiteet Suomessa vuonna 2014. Yhteiskuntapolitiikka 4/2015. Myös internetissä. 5 n 2015 Tiimi

15


Teksti & kuvat: AULI SAUKKONEN auli.saukkonen@a-klinikka.fi

Rohkeus. Sitä on tarvittu, kun Koko Hubara on alkanut puhua julkisesti suomalaisesta arkipäivän rasismista. Rohkeutta hän oppi Varjomaailman lasisilta lapsilta ja nuorilta.

Ruskea tyttö ja varjon lapset J

ossain vaiheessa loppukesällä 2015 alkoi tulla olo, että työkaverini Koko on kaikkialla kertomassa arkipäivän rasismista ja rakenteellisesta rasismista. Hän käveli vastaan Helsingin Sanomien, Hufvudstadsbladetin ja Journalistin sivuilta. Ylen aamu-tv:ssä Kokoa haastateltiin yhdessä Suomen näkyvimmän maahanmuuttajataustaisen toimittajan Abdirahim ”Husu” Husseinin kanssa. Seuraavassa 16

Tiimi 5 n 2015

hetkessä hän oli vieraana Ali Jahangirin eli Alin ja Husun radio-ohjelmassa Yle Puheella. Koko Hubarasta tuli julkisuuden henkilö Meillä on unelma -mielenosoitusten myötä. Ne keräsivät heinäkuussa eri puolille Suomea 30 000 ihmistä vastustamaan rasismia ja antamaan tukea monikulttuuriselle Suomelle. Mielenosoituksen synnytti perussuomalaisten kansan-


TYÖ ja TEKIJÄ

edustajan Olli Immosen kirjoitus, jossa hän haukkui monikulttuurisuutta painajaiseksi. Koko Hubara oli vastannut Immosen kirjoitukseen Ruskeat tytöt -blogissaan kirjoituksella Minä olen unelma. Blogipostauksesta tuli supersuosittu ja se antoi nimen mielenilmaukselle. Omakohtaisia kokemuksiaan arkipäivän rasismista Koko avaa näin: Viisivuotiaana hän huomaa olevansa eri-

värinen kuin muut ja lukittuu vessaan pesemään käsiään vimmaisesti. Peruskoulun viimeisellä luokalla opinto-ohjaaja ehdottaa lähihoitajakoulua tytölle, jonka koulutodistus on luokan parhaita. Lukion jälkeen Koko etsii töitä. Kun hän on puhelimessa kertonut nimensä, luurista kuuluu: ”Tota, se paikka taisi mennä jo.” >>> 5 n 2015 Tiimi

17


”Lastensuojelu pitää selittää nuorelle ymmärrettävällä tavalla. Ettei se ole sitä mitä lööpeissä lukee.” Sellaista on arkipäivän rasismi ja rodullistaminen, josta me valtaväestön valkonaamat emme tiedä mitään.

Miten työ jatkuu?

Heinäkuisen Meillä on unelma -mielenosoituksen jälkeen maailma on taas uudessa asennossa tuhansien ihmisten hakiessa Suomesta turvapaikkaa. Keskustelu rasismista on saanut uutta vettä myllyyn. Koko Hubara ei ole pakolainen, ei maahanmuuttaja eikä edes ulkomaalainen. Hän on suomalaisen äidin ja israelilaisen isän tytär ja elänyt Suomessa koko ikänsä. Kaiken pyörityksen jälkeen Kokolta haluaa kysyä, miltä nyt tuntuu. ”Meillä on unelma -mielenosoitus oli hienoa mutta samalla tosi outoa. Se, että ihmiset osoittivat, että nyt riittää ja olemme teidän puolella, oli hienoa. Sitten tuli mieleen, että nämä ei ole vain kivat bileet vaan joidenkin ihmisten jatkuvaa todellisuutta. Mietin, miten työ jatkuu tämän jälkeen ja mitä oikeita muutoksia saadaan aikaan.” Hän sanoo miettivänsä pakolaisia, jotka tulevat Suomeen sodan keskeltä. Jos kenelle hyvänsä toisenväriselle huudellaan, miten hekään saavat olla rauhassa? Julkisuus on poikinut Kokolle uhkauksia, vähättelyä ja outoja salajuonisepitelmiä. Mutta myös myönteisiä asioita on tapahtunut. ”Olen saanut palautetta, että kiitos kun puhut näistä asioista. On tullut paljon uusia ystäviä. Olen saanut kustannussopimuksen ja olen tekemässä kirjaa”, sanoo Koko. Rodullistettua suomalaisuutta ja suomalaista rodullistettua feminismiä käsittelevän esseekokoelman pitäisi ilmestyä noin vuoden päästä.

Teinejä ja kysymyksiä

Ruskeat tytöt -blogi ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei ole Koko Hubaran päivätyö. Kokon normipäivä on A-klinikkasäätiön Varjomaailma-verkkopalvelun koordinaattorin töitä. Varjomaailma on suunnattu 12–18-vuotiaille nuorille, joiden elämää haittaa aikuisten alkoholinkäyttö. Nuoria tavoitetaan paitsi Varjomaailma.fin eri kanavien kautta, myös Facebookissa, Twitterissa, Instagramissa ja Ask.fm:ssä. Vaikka Varjomaailman ikähaitari on laaja, käytännössä palvelu tavoittaa eniten 16–18-vuotiaita nuoria. 18

Tiimi 5 n 2015

”Siinä iässä alkaa olla jo horisontissa irtautuminen vanhemmista ja omilleen muuttaminen. Tulee mieleen, että mitäs tää mun elämä on täällä kotona. On kipuilua, pettymystä, vihan tunteita. Pitäisi alkaa suunnitella omaa tulevaisuutta ja huomaa, että vanhemmilla ei ole siihen oikein mitään annettavaa. Myös oma päihteidenkäyttö alkaa mietityttää: tuleeko minustakin alkoholisti?” ”Joskus esiin tulee esimerkiksi viiltelyä, syömishäiriötä tai omaan seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä. Toisinaan tämä on se kärki. Sitten pitää kaivella, mitä on taustalla.” Aika usein Varjomaailman nuoren tilanne on, että toinen vanhemmista juo tai vanhemmat ovat eronneet ja etävanhempi juo. Nuorta huolettaa, mitä etävanhemmalle kuuluu. Tai silloin kun nähdään, etävanhempi on humalassa. ”Isovanhempien juominen alkaa tulla esiin aika paljon. Kyse voi olla myös kaverista, kaverin vanhemmasta tai omasta päihteidenkäytöstä. Emme rajaa, kenen huolesta kyse vaan autamme aina eteenpäin”, sanoo Koko Hubara.

Systemaattinen työote

Varjomaailma ei ole nuorisotyötä, terapiaa tai yleistä tsemppaamista, vaan työtä tehdään lastensuojelun ja sosiaalityön viitekehyksestä. Nuoren tilannetta kartoitetaan systemaattisesti. Selvitetään, mikä on huoli ja tarve ja annetaan konkreettista neuvontaa ja palveluohjausta. Varjomaailmassakin on huomattu, kuinka palveluja on karsittu. Enää ei välttämättä löydy paikkaa, jonne ohjata nuori. Ei ole ihmistä tai aikaa tai ensimmäinen aika varataan ehkä kolmen kuukauden päähän. Koulukuraattori saattaa olla tavattavissa kerran viikossa. Kuntakohtainen vaihtelu on suurta: toisilla paikkakunnilla on paljon apua ja tukea tarjolla, toisista lopetetaan vähäkin palvelutarjonta. Varjomaailman työntekijät ovat tehneet seitsemän vuoden aikana parikymmentä lastensuojeluilmoitusta. Yhteistyö kuntien lastensuojelun kanssa on Kokon mukaan parantunut huomattavasti alkuvuosista. Enää ei puhelimesta kuulu sosiaalityöntekijän epäuskoista kysymystä: ”Anteeksi, mistä internetistä sä soitat?” Lastensuojeluilmoitus tehdään, jos herää vakava huoli siitä, että nuoren henki, terveys tai kehitys on vaarassa. Nuori voi myös itse tehdä ilmoituksen tai kertoa tilanteestaan jollekin, joka tekee sen. ”Lastensuojelu pitää selittää nuorelle ymmärrettävällä


TYÖ ja TEKIJÄ Koko Hubara Koordinaattori A-klinikkasäätiön Varjomaailma-palvelussa.

Paras ominaisuutesi työssä? Olen aika suora. Tartun suoraan asioihin. Myös nuoret tuntuvat arvostavan sitä, että joku kysyy asioista ihan suoraan. Ja silloin saa myös vastauksen suoraan.

Huonoin ominaisuutesi työssä? Olen kärsimätön. Haluaisin, että nuoret muuttaisivat heti toimintaansa, vaikka se olisi ollut heidän selviytymiskeinonsa koko elämän ajan.

Rakkain työkalusi? Tietokone ehdottomasti! Ilman sitä en voisi tehdä mitään. Onneksi läppärini on tosi hidas. Ehtii miettiä, kun se junnaa ja junnaa.

Mitä työ on sinulle opettanut? Sen valitettavan tosiasian, että vaikka paljon puhutaan lasten kuulemisesta, se ei toteudu. Meillä aikuisilla on edelleen suuri tarve torjua lapsen mielipide – vaikka kuinka olisimme hyvien puolella ja haluaisimme auttaa.

Mistä saat vastapainoa työlle? Vastapaino on se, että laittaa tietokoneen kiinni. Lapsi on hyvä vastapaino. Samoin fiktio, kirjoja lukemalla pääsee toiseen maailmaan ihan heti.

tavalla. Ettei se ole sitä mitä lööpeissä lukee. Sinua ei viedä pillit soiden lastenkotiin etkä enää ikinä näe vanhempiasi. Tarkistetaan tilanne: mitä tukea itsellesi tai perheellesi voisi olla tarjolla, mitä tarvitsette. Pidetään nuori informoituna kaikissa vaiheissa: milloin otetaan yhteyttä lastensuojeluun ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Mitään ei tehdä nuoren selän takana. Keskustelut käydään aina kahden kesken.”

Yhtymäkohtia riittää

Miten elämä lasisena lapsena ja elämä ihonväriltään valtaväestöstä poikkeavana liittyvät toisiinsa? Yhtymäkohtia on paljon, sanoo Koko. ”Kaikki tietävät, että se on olemassa, mutta siitä ei juuri puhuta. Ja koska se ei tapahdu suoraan itselleni, en usko, että se on niin paha juttu. Vasta kun se osuu omalle kohdalle tai muuten lähelle, huomaa, että systeemissä on jotain mätää.” Koko Hubara on miettinyt, että lasisessa lapsuudessa

Ellet olisi töissä Varjomaailmassa, mitä voisit olla? Olisin varmaan joka tapauksessa aktiivinen yhteiskunnan, sosiaalityön ja lasten asioiden parissa.

ja rasismissa on kummassakin kyse tunteista ja rakenteista samaan aikaan. ”Tuntuu pahalta, ja on raskasta kantaa koko ajan sitä inhottavaa kokemusta. Varjomaailmassa sanoitamme tunteita ja annamme nuorten purkaa niitä. Samalla tuodaan esiin rakenteita ja sitä, että myös sun vanhemmat on jonkun lapsia. Mitä tarkoittaa tässä yhteiskunnassa, jos joku on työtön tai jos jollakin on päihdeongelma tai mielenterveysongelma”, Koko Hubara erittelee. ”Yhteistä on myös se, että kummassakin mennään tosi intiimille perheen alueelle. Yleisin palaute, joka tässä työssä saadaan, on helpotuksen tunne siitä, että en ole yksin. Vika ei olekaan minussa tai perheessäni. Se on tämä ympäröivä maailma, olosuhteet, padotut tunteet, huono-osaisuus, köyhyys ja syrjäyttäminen ylipäätään. Sieltä löytyy se syy, miksi minulla on niin paha olo.” ”Varjomaailman nuoret ovat olleet yksi iso tekijä siinä, että olen rohkaistunut itse puhumaan.” 5 n 2015 Tiimi

19


TIETEEN KENTILTÄ Tieteen kentiltä -palstalla seurataan päihdealan tieteellistä tutkimusta.

Läheisten kokemukset hyvin samankaltaisia PÄIHDEONGELMAISTEN läheisten kokemukset ovat paljolti samanlaisia riippumatta kulttuurista, sukupuolesta ja riippuvuuden aiheuttajasta. Tulos pohjaa yhdeksän laadullisen tutkimuksen tuloksiin. Aineistona ovat olleet yli 800 läheisen haastattelut Englannissa, Meksikossa, Australiassa ja Italiassa. Tulosten mukaan päihdeongelmaisen läheisen elämä on hyvin stressaavaa. Läheiset tuntevat paljon epävarmuutta, huolta ja perhe-elämään liittyviä uhkia. Ristiriitoja liittyy myös rahaan ja omaisuuteen. Monet lähei-

set oirehtivat ja kantavat huolta muiden perheenjäsenten hyvinvoinnista. Läheiset yrittävät selviytyä tilanteesta parhaansa mukaan. Osa läheisistä hyväksyy tilanteen ja kokee uhraavansa itsensä. Toinen yleinen selviytymiskeino on vetäytyä ja ottaa etäisyyttä. Kolmas keino on pyrkiä kontrolloimaan ja muuttamaan tilannetta. Läheiset ovat kokeneet tärkeäksi sosiaalisen tuen, kuten myötätunnon ja ymmärretyksi tulemisen. Kokemusten jakaminen toisten samassa tilanteessa olevien kanssa on koettu antoisaksi.

Jim Orford et al.: The experiences of affected family members: A summary of two decades of qualitative research. Drugs: education, prevention and policy S1/2010. DOI: 10.3109/09687637.2010.514192

M-PACT tukee koko perhettä M-PACT-OHJELMA (Moving Parents and Children Together) pyrkii auttamaan lapsia ja aikuisia perheissä, joissa vähintään toisella vanhemmalla on päihteiden ongelmakäyttöä. Tutkimusartikkelissa vedettiin yhteen tulokset 13:sta M-PACT-ohjelman toteutuksesta Englannissa. Mukana oli ollut 64 perhettä, joissa oli 75 aikuista ja 82 lasta. Perheiden enemmistö hyötyi ohjelmasta. Osallistujat kokivat avoimuuden lisäänty-

neen ja muutosta tapahtuneen ohjelmaan osallistumisen myötä. Ohjelma näytti tuoneen perheitä yhteen ja auttaneen jakamaan kokemuksia, mikä puolestaan tukee pyrkimistä muutokseen. Ohjelman lyhyttä kestoa kritisoitiin: isot asiat vievät paljon aikaa. Tulosten ongelmana on, että tietoja ei saatu M-PACT-ohjelman keskeyttäneiltä ja että osallistujien haastattelut toteutettiin heti ohjelman toteuttamisen jälkeen.

Lorna Templeton: Supporting families living with parental substance misuse: the M-PACT (Moving Parents and Children Together) programme. Child and Family Social Work 1/2014. DOI: 10.1111/j.1365-2206.2012.00882.x

Tutkimuksia referoivat A-klinikkasäätiön kehittämisyksikön tutkimusryhmän työntekijät. Lisää tutkimuslyhennelmiä: www.a-klinikka.fi/tietopuu/tutkittua 20

5 n 2015 Tiimi


SARVANTI TAPANI SARVANTI tapani.sarvanti@gmail.com

Vihan voimalla Ksenofobia on psykologiassa muukalaisuuden pelkoa. Pelokkaalle ihmiselle saattaa kehittyä erilaisuuteen, toiseuteen kohdistuvaa vihaa. Vihan tunne voi kohdistua toiseen henkilöön, asiaan tai ilmiöön. Kohteena voivat olla itsestä poikkeavat rodulliset, kielelliset, poliittiset, uskonnolliset tai sukupuoliset ryhmät – myös itselle vieraat päihteet. Niin homo- kuin huumefobiakin ovat lähellä toisiaan. Maahanmuuttokeskustelussa toiseuden pelot ovat läsnä. Psykiatrisen vankimielisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan: ”Viha on myös energisoivaa ja voi viedä fokuksen pois omista mielensisäisistä konflikteista. Kun tuntee itse alemmuutta, nöyryytystä tai osattomuutta, vihollisen löytäminen voi kummasti helpottaa. Jos näkee ympärillään vain idiootteja ja taitamattomia, rakentaa sillä näkemyksellä omaa arvoaan.” VIHAA, KUTEN muitakin tunteita, voidaan ohjata ja käyttää politiikan välineenä. Vihan vastakohta on rakkaus, pahan hyvyys. Voit joskus tuntea vihaa rakastamaasi ihmistä kohtaan. Äiti voi olla vihainen huonosti käyttäytyvälle lapselleen, mutta hän tuskin vihaa lastaan. Vihainen isä ei välttämättä ole paha. Ihmisen tuskin tarvitsee olla vihainen tehdäkseen pahaa. Sodassa ja informaatiosodankäynnissä vaikutetaan oman ja vieraan valtion kansalaisiin tavoitteena tukea oman valtion toimenpiteitä. Propagandan ei tällöin edellytetä perustuvan kaikilta osin tosiasioihin. Valtiollisen vihankylvön rajat ovat madaltuneet ja toimintaan osoitetut Valtiollisen voimavarat moninkertaistuneet. vihankylvön rajat Joukkotuhontaa on helpotettu viemällä sen kohteilta ensin ovat madaltuneet. ihmisarvo – ovat he sitten kulakkeja, kapitalisteja, kommunisteja tai väärärotuisia. Viha on ollut ja on edelleen runsas luonnonvara. Uskonnolliset ääriryhmät lietsovat vihaa toisin uskovia kohtaan. Läntisissä medioissa esiintyvät islamilaiset fundamentalistit, erityisesti Isis. Viha voidaan myös institutionalisoida määrittämällä maita roistovaltioiksi. Etnisiin ja muihin vähemmistöryhmiin kohdistuva vihapuhe on kriminalisoitu joissakin länsimaissa, kuten myös Suomessa. On katsottu, että muukalaisvihaa voidaan ehkäistä ja purkaa. Turvapaikanpyytäjien määrän paisumiseen liittyen tämä keskustelu on noussut voimakkaasti esiin. SUOMEN Kannabisyhdistys on argumentoinut kannabiksen laillistamisen puolesta. Samalla se on pyrkinyt ehkäisemään ja purkamaan huumeiden käyttäjiin kohdistuvaa vihaa. Yhdistys yritti vuosikymmeniä rekisteröityä, minkä Patentti- ja rekisterihallitus korkeimman oikeuden tukemana eväsi. Yhdistyksen rekisteröinti hyväksyttiin sen jälkeen, kun Euroopan neuvoston tuomioistuin otti asiaan kantaa. Suomi otti askeleen oikeus- ja sivistysvaltion suuntaan ulkoisesta pakosta. Demokraattisen valtion on kuitenkin tuettava moniarvoista keskustelua eikä toiseuteen kohdistuvaa kammoa.

Valtiotieteiden tohtori Tapani Sarvanti on sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos emeritus. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 5 n 2015 Tiimi

21


Teksti: RAUNO MÄKELÄ raunomakela@kolumbus.fi Kuvitus: PÄIVI KARJALAINEN

Nyt olisi tilaus uudelle Kohtuuden ystävät -kansanliikkeelle, jossa päihteiden kohtuukäyttö olisi osa hyvän elämän tavoittelua antiikin Kreikan ihanteiden mukaisesti.

Kohtuus kunniaan

22

Tiimi 5 n 2015


A

lkoholin kohtuukäytössä on jotain epäilyttävää. Yhteiskuntamme määritelmät kohtuudesta ovat täynnä ei-sanoja. Ei saa juoda enempää kuin x annosta, ei saa päihtyä, ei saa käyttäytyä niin-tai-näin jne. Ei mitään positiivista kannustetta, vain luopumista nautintoaineesta. Kohtuuteen velvoittavat ulkoiset kontrollivoimat ja keskivertomoraali. Toissijaiseksi jää ihmisen oma halu, kyky ja päätös tavoitella jotain arvokkaaksi ja identiteettiinsä kuuluvaksi kokemaansa. Kohtuukäyttäjät jakautuvat kahteen ryhmään. Toiset haluavat pysyä kohtuudessa ilman omaa kokemusta kohtuuden ylittämisestä. Tämä kirjoitus käsittelee lähinnä tätä ryhmää. Toiset palaavat kohtuuteen pakon edessä koettuaan ensin runsaan käytön tai alkoholiriippuvuuden haittoja. Alkoholiriippuvaisista pienempi osa näyttää pystyvän palaamaan kohtuuteen.

Moraalista paheksuntaa ainakin 2 400 vuotta

Kohtuukäytöstä puhuttiin jo antiikin Kreikassa. Platonin ja Aristoteleen johdolla filosofit määrittelivät kohtuullisuuden hyveen osaksi hyve-etiikkaa ja järjen ohjaamaa elämää. Hyveellisyyteen kuului itsetuntemuksen lisääminen, itsestä huolen pitäminen ja koko elämän mittainen hyveiden harjoittelu tavoitteena mielenrauha ja hyvä elämä. Kohtuullisuus koski erityisesti syömistä, juomista ja seksiä. Se toteutui oman sisäisen kontrollin avulla. Yksi-

Juoppoutta on paheksuttu ainakin 2 400 vuotta. lön hyveellisyyteen sisältyi yhteiskunnan edun mukainen toiminta. Platonin mielestä alle 30-vuotiaiden piti pysyä kohtuukäyttäjinä. Vasta yli 40-vuotiailla oli oikeutetumpi peruste nauttia viiniä runsaammin ”virkistykseksi ja synkän vanhuuden keventäjäksi”. Kohtuullisuus määriteltiin enemmänkin ”sivistyneen” käyttäytymisen kuin käytetyn alkoholimäärän perustella. Antiikin hyve-etiikan varjopuolena oli hillittömyyksien, kuten juopottelun, nimittäminen ”itse aiheutetuiksi” paheiksi. Niitä muiden ihmisten tuli lähinnä moittia, koska muitakaan yksilön ulkopuolelta tulevia hoitokeinoja ei juuri ollut. Tosin saattaa olla, että kohtuullisuuden hyveestä puhuminen oli vain pienen älykköpiirin puuhastelua. Platonin Pidot ja monet muut antiikin kirjoitukset kertovat usein ”vapaiden miesten” rempseistä ryyppäjäisistä kaikkine haitallisine seurauksineen.

Juoppouden moraalinen paheksunta on siis säilynyt ainakin 2 400 vuotta. Hillittömyyden paheen varjo on häirinnyt ja häiritsee edelleen rakentavaa keskustelua kohtuudesta, onhan kyse samasta aineesta. Kohtuudella ei nykymaailmassa näytä olevan omaa sisäistä arvoaan, hyvettä, jota ihminen haluaisi harjoittaa sen itsensä vuoksi. Kohtuutta arvotetaan vain seurauksien pelolla ja velvollisuutena, jonkinlaisena ”ei-hillittömyytenä”.

Kohtuus jäi täysraittiuden varjoon

Kansainvälinen raittiusliike käynnistyi kohtuuden suosimisena, mutta hyvin pian jyrkemmän linjan täysraittius vei voiton. Suomessakin kohtuus on jäänyt täysraittiuden ihanteen varjoon 1800-luvulta alkaen, kun alkoholinkäyttöä kaikissa muodoissaan ryhdyttiin nimittämään paheeksi ja synniksi. Kieltolaki vahvisti tätä moraalimallia: hyvän ihmisen piti olla raitis. Kieltolain jälkeenkin alkoholin osto Alkosta oli tiukasti kontrolloitua ja hävettävää. Kun tiukat ulkoiset sanktiot eivät toimineet ja alkoholin myyntitulot haluttiin valtion kassaan, kansaa ryhdyttiin opettamaan kohtuukäyttöön. Alkon tuleva pääjohtaja Pekka Kuusi kaavaili jo 1940-luvun lopulla, että Alkon myyjille tulisi antaa psykologista koulutusta. He vaikuttaisivat kansaan kasvattavasti, toteuttaisivat ”ehkäisevää alkoholistihuoltoa” ja sijoittuisivat tavallaan ”kansakoulunopettajien ja psykologien välimaille”. Näiden kaavailujen yhtenä hedelmänä syntyi A-klinikkasäätiö. Kohtuukäyttötavoitteen esillä pitäminen hoidossa lienee ollut 1950-luvun ilmapiirissä kiusallista, kun AA-liike, raittiusväki ja ihmisten yleinen asenne pitivät kohtuudesta puhumista vaarallisena hyssyttelynä. Kohtuutavoitteen piilottelusta ryhdyttiin luopumaan vasta vuosituhannen loppuvuosina, kun uudet lyhytinterventiot ja ratkaisukeskeiset ja kognitiiviset menetelmät tekivät kohtuudesta hovikelpoisemman tavoitteen. Uudet keinot tosin soveltuivat parhaiten alkoholin riskikuluttajille, joita nykyäänkin tavataan A-klinikalla vain harvoin. >>>

Täysraittiuteen keskittyvät hoitoideologiat ovat katsoneet karsaasti kohtuuspuheita. 5 n 2015 Tiimi

23


Yhteiskunta ei edistä kohtuutta

Nykymaailma ei ole otollinen maaperä antiikin kuvaamille hyveille. Niihin pitäisi opetella jo lapsuuden kasvatuksella, niitä pitäisi harjoitella koko elämän ajan ja niiden pitäisi olla hyödyksi myös koko yhteiskunnalle. Nyt jokainen haluaa individualistisen oikeuden elää omalla tavallaan ja etsiä nautintoja heti-mulle-kaikki -periaatteella. Yhteiskunta ei saisi normeillaan ja määräyksillään kontrolloida ja rajoittaa näitä oikeuksia. Sen tulisi pikemminkin palvella yksilöiden vaihtelevia nautinnonhaluja mitä-saisi-olla -valmiudella. Toki monet toivovat ulkoisia normeja ja valmiita ohjeistoja, siis niitä ei-normeja, joita noudattamalla ei tarvitsisi käyttää omaa järkeään ja tahtoaan. Antiikin nuorten tuli harjoitella hyveitä, mukaan luettuna alkoholin kohtuukäyttö. Hyveet edistivät ajattelukykyä, viisautta ja muuta ”sielun” kehittymistä. Nykynuorikin tarvitsisi ei-normien rinnalle itsetuntemuksen ja itsekontrollin kehittämistä oman tahtonsa avulla. Kohtuunsa tuntevien ei ole tapana ylpeillä osaamisellaan. Tipattomilla kuukausilla rehennellään suurena saavutuksena, ei sillä, että pysyy koko vuoden tai koko elämänsä kohtuudessa. Virallisesti yhteiskunta suosittelee kohtuutta. Osta Alkosta tai ravintolasta, älä osta ulkomailta, mutta pysy kohtuudessa! Suositukset ovat näennäistä kontrollia, kaksois-

24

Tiimi 5 n 2015

Tänä päivänä jokainen haluaa elää omalla tavallaan. moraalia. Alkosta voi ostaa juomia mielin määrin, ravintolassa tarjoillaan humalaiselle, ulkomailta voi tuoda verot kiertäen pakettiautollisen juomia ”omaan käyttöön”. Kohtuus ei ole markkinavoimien suosiossa. Pitää ostaa ja kuluttaa enemmän, siis suosia antiikin termiä käyttäen hillittömyyksiä. Ruokaa, juomaa, pelaamista, mitä vain, josta tulee tuottoa jollekulle ja samalla haittaa ostajalle ja ympäristölle.

”Me hyveelliset kohtuukäyttäjät”

Nyt olisi uusi tilaus vaikkapa uudelle Kohtuuden ystävät -kansanliikkeelle, jossa päihteiden kohtuullinen käyttö olisi osa hyvän elämän tavoittelua. Tässä ehdotukseni liikkeen ohjelmajulistukseksi: ”Haluamme olla järkeviä ja välttää likinäköistä ja itsekeskeistä heti-mulle-kaikki-nautinnot -elämää. Haluam-


me kehittää sosiaalista vuorovaikutusta, johon sisältyy kohtuullisia nautintoja, halutessa myös alkoholin käyttöä. Haluamme tukea kohtuuttomuuksiin taipuvaisia läheisiämme, jotta heistä ei tulisi riippuvaissairaita. Emme halua tuottaa alkoholinkäytöllämme kuluja yhteiskunnalle, vaan maksamme alkoholiveromme kotimaahan, jotta verorahoja voidaan käyttää yhteisen yhteiskuntamme parhaaksi.” Ohjelman tueksi on netissä ja kirjoissa runsaasti tietoainesta ja opastusta. Alkoholivalistus on täynnä asiantuntijoiden määrittelemää kohtuunormistoa. Utopiaa kenties, ainakin toistaiseksi. Gallupien mukaan monet kannattavat periaatteessa tiukkaa kohtuullisuutta, mutta oma toteutus puuttuu. Useimmat ihmiset, riskikuluttajatkin, uskovat ylpeästi ja sinisilmäisesti, että heidän sisäinen kontrollinsa toimii moitteettomasti. Lisä-

Nyky-yhteiskunta puhuu kohtuudesta kauniisti mutta yllyttää kohtuuttomuuteen.

säätelyä ei siis haluta, ei ainakaan ulkoapäin tulevaa. Uudella kansanliikkeellä olisi kuitenkin laajempi pohja kuin yhteiskunnan ohjeilla. Myös tulokset olivat varmemmat, kun jokainen ihminen toimisi oma-aloitteisesti ja oman autonomiansa puitteissa.

Kohtuuden lyhyt historia

Kohtuuden historia on siis tavallaan lyhyt ja heppoinen. Oikeastaan se ei ole kunnolla alkanutkaan. Antiikin filosofit pohtivat yleviä, mutta he ilmeisesti ryyppäsivät siinä kuin muutkin. Koko kristinuskon ajan juoppouden pahetta on pidetty syntinä ja suositeltu mieluummin askeesia ja raittiutta kuin kohtuullisia nautintoja. Raittiusliike ja täysraittiuteen keskittyvät hoitoideologiat ovat katsoneet karsaasti kohtuuspuheita. Nyky-yhteiskunta puhuu kohtuudesta yhtä kauniisti kuin antiikin filosofit, mutta toisella kädellä yllyttää kaikenlaiseen kohtuuttomuuteen taloudellisen hyödyn toivossa. Kohtuus ansaitsisi vankemman ja oikeudenmukaisemman historian. Rauno Mäkelä on dosentti, LKT, FM ja A-klinikkasäätiön emeritus johtava ylilääkäri. Kirjoitus pohjautuu Mäkelän filosofian pro gradu -tutkielmaan ”Onko viini viisasten juoma? Alkoholin käytön etiikka antiikin Kreikassa ja Roomassa ja vertailu nykypäivään”. Tutkielma myös internetissä.

5 n 2015 Tiimi

25


TUULI PITKÄNEN tuuli.pitkanen@a-klinikka.fi

Päihdehoidossa alaikäisenä olleilla suuri riski kuolla nuorena Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan koulukotiin sijoitetuilla nuorilla on moninkertainen riski kuolla varhaisaikuisuudessa verrattuna ikätovereihinsa. A-klinikkasäätiön rekisteritutkimuksen mukaan myös alaikäisenä päihdehoidossa olleilla on suuri riski kuolla nuorena.

R

ekisterien avulla on mahdollista saada pitkällä aikavälillä anonyymia tietoa siitä, mitä on tapahtunut tietyn palvelun asiakaskunnalle. Vuosia kestävien seurantatutkimusten kohdalla on oltava varovainen vedettäessä syy- ja seuraussuhteita. Esimerkiksi päihdehoidon asiakkaat saavat usein myös monenlaista muuta tukea, joten rekisterit eivät anna palautetta minkään yksittäisen toiminnon vaikuttavuudesta. Seurantatiedon avulla on kuitenkin mahdollista saada yleiskäsitystä tietyistä ilmiöistä ja riskeistä. A-klinikkasäätiön rekisteritutkimusaineisto RIPE sisältää 787 lasta ja nuorta, jotka ovat olleet alaikäisinä A-klinikkasäätiön palveluiden piirissä ja joista on seurantatietoa nuorina aikuisina. Alaikäisenä päihdehoidossa oli ollut 277 nuorta, jotka olivat syntyneet vuosina 1973–1992. Tutkimuksen kohteena oli kaksi helsinkiläistä avohoitoklinikkaa. Mukana ei ollut yhtään nuorisoasemaa. 26

Tiimi 5 n 2015

Lisäksi vanhempien mukana laitosjaksolla oli ollut 510 lasta, jotka olivat syntyneet vuosina 1975–1991. Vanhempien mukana hoidossa olleista 48 prosenttia ja itse alaikäisenä hoidossa olleista 29 prosenttia oli tyttöjä.

Alaikäisenä päihdehoidossa olleista kuollut joka kymmenes Alaikäisenä hoidossa olleista oli vuoden 2013 loppuun mennessä kuollut lähes joka kymmenes (9,7 %) ja vanhempien mukana hoidossa olleista joka viideskymmenes (2,0 %). Kuolleiden osuudessa ei ollut tyttöjen ja poikien välillä tilastollisesti merkitsevää eroa kummassakaan ryhmässä. Seurantajakson lopussa nuorimmat olivat 21-vuotiaita ja vanhimmat 40-vuotiaita. Vertaileminen samanikäisiin ei ole yksinkertaista, mutta Tilastokeskuksen nettisivuilta löytyy joitakin tietoja. Vuonna 2007 oli 30 vuoden ikään mennessä kuollut miehistä alle kaksi prosenttia (1,9 %) ja naisista alle prosentti (0,9 %). Vuosina 1973–1992 syntyneille miehille eliniän odote on 67–72 vuotta ja naisille 75–79 vuotta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella toteutetussa rekisteritutkimuksessa (Manninen ym. 2015) on monia vastaavuuksia RIPE-aineistoon, joten näiden kahden tutkimuksen tuloksia verrattiin toisiinsa (taulukko). Vertailusta saa suuntaa antavaa tietoa vuosina 1973–1992 syntyneistä nuorista. Alaikäisenä päihdehoidossa olleiden poikien ja tyttöjen kuolleisuus ei poikennut tilastollisesti merkitsevästi koulukotiin sijoitettujen lasten kuolleisuudesta, mutta ero vertailuryhmään –

eli perusväestöön – oli merkittävä sekä tytöillä että pojilla. Vanhempien mukana päihdehoidossa olleiden poikien kuolleisuus vastasi Mannisen ym. tutkimuksen perusväestön kuolleisuutta. He olivat kuitenkin kuolleet harvemmin nuorena kuin koulukodissa olleet tai alaikäisenä päihdehoidossa olleet pojat. Tyttöjen kohdalla tulos ei ollut yhtä yksiselitteinen. Vanhempien mukana hoidossa olleet tytöt olivat kuolleet hieman harvemmin nuorena kuin alaikäisenä päihdehoidossa olleet, mutta koulukodissa olleisiin tyttöihin verrattuna ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Vanhempien mukana olleet tytöt olivat kuolleet hieman useammin nuorena kuin Mannisen ym. tutkimuksessa perusväestöön kuuluneet. Tarvittaisiin muutama vuosi lisää seurantaa, jotta olisi mahdollista tehdä johtopäätöksiä siitä, onko päihdehoidossa vanhempien mukana olleilla tytöillä kohonnut kuolleisuusriski vai ei.

Kuolemat ennenaikaisia Omassa hoidossa ja vanhempien mukana hoidossa olleiden välillä ei ollut eroa siinä, missä iässä kuolemat olivat tapahtuneet. Naisista viisi oli kuollut alle 20-vuotiaana ja toiset viisi 25–32-vuotiaana. Miehillä kuolemat jakautuivat tasaisesti 18 ja 37 vuoden välille. Jos seuranta-aika olisi jatkunut kaikilla tutkittavilla 40 vuoteen, olisi yli 21-vuotiaana kuolleiden määrä todennäköisesti ollut suurempi. Vanhempien mukana hoidossa olleilla lapsilla vain yhdellä kymmenestä kuolinsyy oli sairaus. Kaksi naista


TUTKITTUA Tutkittua-palstalla kerrotaan päihdealan ajankohtaisista tutkimusaiheista.

Päihdepalveluissa ala-ikäisenä olleiden kuolleisuus verrattuna Mannisen ym. (2015) koulukotiin sijoitettuja lapsia koskeneen tutkimuksen tuloksiin. RIPE-aineisto Miehet

n

Manninen ym. 2015

Alaikäisenä hoidossa

Mukana hoidossa

Koulukoti

Vertailuryhmä

196

265

594

2891

kuolleiden määrä

21

6

49

35

kuolleiden osuus

10,7 %

2,3 %

8,2 %

1,2 %

n

81

246

291

1425

Naiset

kuolleiden määrä

6

4

10

7

kuolleiden osuus

7,4 %

1,6 %

3,4 %

0,5 %

kuoli tulipalossa, yksi yliannokseen ja yksi tapon uhrina. Neljä miestä kuoli onnettomuuksissa. Kolmella kuudesta miehestä ja kolmella neljästä naisesta oli kuolinsyiden joukossa maininta päihteistä. Kuolemista yksi on vahvistettu itsemurhaksi. Alaikäisenä päihdehoidossa olleista kuudesta naisesta kolmen kuolema on vahvistettu itsemurhaksi ja toiset kolme liittyivät päihteisiin. Miehistä kymmenen oli kuollut myrkytykseen ja vahvistettuja itsemurhia oli kolme. Huumeista oli merkintä kuolinsyiden joukossa kymmenellä miehellä, mutta alkoholista ei yhdelläkään. Menehtyneistä 21 miehestä ainoastaan yhdellä ei ollut yhtään edellä mainituista merkinnöistä.

Riski syrjäytyä on suuri On merkittävä tulos, että vanhempien mukana päihdehoidossa olleiden poikien riski kuolla nuorena ei vaikuttanut suurentuneen. Tyttöjen kohdalla asia on monimutkaisempi. Päihdehoidossa olleille perheille on usein kasaantunut monenlaisia vaikeuksia ja lapsen kasvuympäristö on haastava. Perheet ovat kuitenkin hakeutuneet saamaan hoitoa ja lapsilla on kontakti

vanhempiinsa. Rekisteritutkimuksesta valmisteilla olevan artikkelin mukaan päihdehoidossa mukana olleilla lapsilla esiintyi useita syrjäytymiseen liittyviä riskitekijöitä. Päihdehoitoon alaikäisenä hakeutuneilla tai ohjatuilla oli rekistereihin kertynyt merkintöjä muiden muassa mielenterveysongelmista ja rikollisuudesta, kuten olemme kirjoittaneet Tiimissä 3/2014 RIPE-rekisteritutkimusaineiston tuloksista. Riski syrjäytyä yhteiskunnasta on suuri.

Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että lapset, nuoret ja perheet, jotka ovat olleet ongelmien takia hoidossa, eivät ole saaneet riittävää apua. Yksittäistä ratkaisuehdotusta näihin moninaisiin tarpeisiin ei kuitenkaan ole. Koulukotiin sijoitettujen nuorten kohdalla Manninen ym. painottivat pohdinnassaan hyvän jälkihoidon merkitystä. Myös päihdeongelmia kohdanneissa perheissä nuoret saattaisivat hyötyä pitkäaikaisesta tuesta varhaisaikuisuudessa.

Perheitä tulisi auttaa mahdollisimman varhain

LÄHTEET: Marko Manninen, Maiju Pankakoski, Mika Gissler & Jaana Suvisaari: Adolescents in a residential school for behavior disorders have an elevated mortality risk in young adulthood. Child & Adolescent Psychiatry & Mental Health 9/2015.

Perheitä pitäisi pyrkiä tukemaan ja auttamaan monipuolisesti mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Riski ennenaikaiseen kuolemaan on jo kasvanut moninkertaiseksi, kun nuorella on päihdeongelmia tai kun päädytään koulukotiin sijoittamiseen. Apua pitäisi olla riittävästi saatavissa viimeistään silloin, kun ongelmia on tunnistettu ja apua haettu. Hoidossa on tärkeä ottaa huomioon kaikki perheenjäsenet. Ongelmien siirtymistä sukupolvelta toiselle tulee erilaisin keinoin pyrkiä vähentämään.

Sari Hakala, Teemu Kaskela & Tuuli Pitkänen: Huono-osaisuus seuraa monia nuorena päihdehoidossa olleita. Tiimi 3/2014. Tilastokeskus: http://www.stat.fi/til/kuol/ FT Tuuli Pitkänen on toimivapaalla A-klinikkasäätiöstä ja vierailee apurahatutkijana Newcastlen yliopistossa Englannissa. 5 n 2015 Tiimi

27


Arpa-projektissa pohditaan riskipelaamista N

oin puoli miljoonaa suomalaista on rahapelaamisessaan riskirajoilla. Riskipelaaja pelaa usein ja käyttää pelaamiseen mahdollisuuksiinsa nähden runsaasti aikaa, rahaa tai molempia. Pelaamisesta ei ole välttämättä koitunut pelaajalle vielä selviä haittoja. Riskipelaamista on mietitty Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry:n Arpa-projektissa, joka ehkäisee aikuisten rahapelihaittoja ja tuottaa tukea ja palveluja aikuisten rahapelaamisen hallintaan. Riskipelaamista on tutkittu erittäin vähän ja kehitetyt mittarit on luotu lähinnä tunnistamaan ongelmapelaamista. Arpa-projektissa hahmoteltiin tunnusmerkkejä, joilla voitaisiin määritellä, milloin rahapelaamisesta tulee riskialtista. Riskipelaamiselle on tunnusomaista, että pelaaja pelaa useammin kuin 2–3 kertaa kuukaudessa, että pelaaja pelaa vähintään neljää erilaista rahapeliä ja että pelaaja pelaa korkean riippuvuusriskin rahapelejä, kuten raha-automaatteja, urheiluvedonlyöntiä tai kasinopelejä. Etenkin pelattavaksi aiotun rahamäärän ylittäminen tai yritykset voittaa hävittyjä rahoja takaisin ovat merkkejä riskirajan ylittymisestä. Projektin selvityksen mukaan lähes kolme neljästä riskipelaajasta on miehiä, puolet on työssäkäyviä ja yli kolmannes naimattomia. Lähes puolella nettotulot ovat yli 2 000 euroa kuukaudessa. Riskipelaajat käyttävät rahapeleihin keskimäärin 27 euroa viikossa. Rahapelien riskipelaajilla on maltilla pelaavia useammin päihteisiin liittyvää riskikäyttäytymistä. He tupakoivat enemmän ja juovat alkoholia kerralla runsaammin. ”Ongelmilla on taipumus kasaantua. Rahapelaaminen on hyvä ottaa puheeksi, kun esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelma nousee esille”, sanoo Arpa-hankkeen projektipäällikkö Tapio Jaakkola. Selvityksen perusteella paras keino hallita rahapelaamiseen liittyviä riskejä on budjetoida pelaamiseen käytössä oleva raha – ja pysyä budjetissa. Vuoteen 2017 jatkuvassa projektissa tuotetaan tietoa ja välineitä riskipelaamisen tunnistamiseksi. Myös riskipelaamisen mittaria kehitetään edelleen. Mittari voisi toimia tukena pelaamisen puheeksiotossa. Jos riskipelaamisen tapoja tunnistettaisiin ajoissa, pelaamisen muuttumisen ongelmaksi voisi estää.

Rahapelien riskipelaajilla on myös päihteisiin liittyvää riskikäyttäytymistä.

Scanstockphoto 28

5 n 2015 Tiimi


KIRJAT JENNI KÄMPPI jenni.kamppi@peluuri.fi

Rahapeliongelmista laaja-alaisesti Rahapeliriippuvuus-kirja on ensimmäinen suomenkielinen rahapeliongelmiin laajaalaisesti paneutuva teos. Kirja koostaa yksiin kansiin keskeisen tiedon rahapeliongelman kehittymisestä ja riskitekijöistä, esittelee olemassa olevia tuki- ja hoitopalveluja ja kertoo rahapeliongelmien yhteiskunnallisesta merkityksestä ja rahapelihaittojen ehkäisystä. Nopeasti silmäillen etenevää lukijaa miellyttää kirjan selkeä ja loogisesti jäsennelty rakenne. Kukin luku muodostaa itsenäisen kokonaisuuden ja sen keskeinen sisältö on koottu tiivistelmäsivuun. Näin kirjan lukuihin voi perehtyä halutessaan myös yksitellen ja valikoiden. Koko teoksen alusta loppuun kahlaava lukija saa perinpohjaisen käsityksen suomalaisesta rahapeliongelmasta. Kirjan soisikin jatkossa kuuluvan sosiaali- ja terveydenhuollon opiskelijoiden ja ammattilaisten peruslukemistoon. Kaltaiselleni pitkään rahapelihaittakentällä tuki- ja hoitopalvelujen kehittämisen parissa toimineelle ammattilaiselle kirja ei tarjonnut juurikaan uutta tietoa. Teoksesta löytyy silti paljon kiinnostavaa luettavaa ja aineistoa, jota pystyy halutessaan hyödyntämään esimerkiksi tietoiskuja ja luentoja valmistellessa. Lukuisat tapausesimerkit elävöittävät ja konkretisoivat kirjan tietotekstiä. Rahapeliongelman puheeksiottoon opastetaan mielestäni rohkaisevasti ja

käytännönläheisesti. Lisäksi mieleeni jäivät erityisesti osiot, joissa kuvattiin motivoivan haastattelun työotetta, esiteltiin rahapeliongelman seulontaan ja arviointiin käytettäviä erilaisia mittaristoja ja kuvattiin kognitiivisen käyttäytymisterapian hoito-ohjelmaa.

Hannu Alho, Pekka Heinälä, Kalervo Kiianmaa, Tuuli Lahti & Antti Murto (toim.): Rahapeliriippuvuus. Duodecim 2015.

Jenni Kämppi työskentelee kehittämispäällikkönä Peluurissa.

5 n 2015 Tiimi

29


KIRJAT JUKKA HEINONEN jukka.e.heinonen@gmail.com

Kiitolaukkaa velka-asioista Jera ja Jyri Hänninen käsittelevät uudessa kirjassaan ”ihmisten elämää velkaantuvassa maassa”. He ovat usein aiemminkin kirjoittaneet köyhyyden ja huono-osaisuuden teemoista joko yhdessä tai erikseen. Tällä kertaa he tarkastelevat talousjärjestelmän yleistä kriisiytymistä, ylivelkaantuneitten ihmisten kamppailua ongelmien kanssa ja asuntopolitiikkaa. Kun teemat ahtaa 170 sivun mittaan, teksti on melkoista kiitolaukkaa. Talousjärjestelmän kriisiytymisen Hänniset näkevät johtuvan pitkälti finanssisektorin nopeasta kasvusta verrattuna muihin talouselämän sektoreihin. Eurooppaan rantautuessaan kriisin selvittely painottui huoleen velkaantumisasteesta, ja sen taittamiseksi ryhdyttiin rajuihin leikkauksiin. Kotitalouksien kohdalla toimintamalli on järkevä: menojen ylittäessä tulot pitää säästää. Hännisten mukaan kansantalouksien tulisi toimia toisin. Yksilötasolla tekijät painottavat ihmisten voimattomuutta koneistojen pyörityksessä. Tarjolla olevat loputtomat houkutukset, aggressiivinen rahan tarjonta ja tehokas perintäjärjestelmä muodostavat kolmion, jossa selviytyminen vaatii liki ylivoimaisia taitoja. Me kaikki teemme tyhmyyksiä, mutta niiden selvittämistä ja palautumista ihmisarvoiseen elämään olisi Hännisten mukaan helpotettava. Toki kirjoittajat tuovat esiin myös köyhyyden ja pienituloisuuden. Nollatyösopimuksilla pärjääminen on usein mahdotonta, vaikka yrittäisi hoitaa talouttaan kuinka vastuullisesti hyvänsä. Kirjoittajat eivät ole osanneet päättää tekstinsä lajityyppiä. Nyt kirja häilyy dokumentaarisen tietokirjan ja räväkän pamfletin välimaastossa. Dokumenttipuolella tekstin perusteluina käytetään lähteitä, jotka

ajallisesti ja painavuudeltaan eivät ole aina yhteismitallisia. Jotkut faktat kirjataan vain yleisluontoisesti, Jera Hänninen & Jyri Hänninen: joihinkin taas Suomalainen velkakirja. pureudutaan Ihmisten elämä yksityiskohvelkaantuvassa maassa. taisesti. Kun Into Kustannus 2015. yksityiskohtiin sitten mennään, tekstiltä odottaisi suurempaa selkeyttä. Nyt asiat esitetään nopealla sanomalehtityylillä, joka joissain kohdin jättää lukijan epävarmaksi tiedon oikeellisuudesta. Itse pidän reippaasta pamflettityylistä, jossa asioita sanotaan jopa mutkia oikoen. Tyylissä pitäisi kuitenkin pysyä johdonmukaisesti eikä sirotella asiatekstin sekaan ”asianajajan” vahvoja kannanottoja. Kuten Hänniset painokkaasti kirjoittavat, uudenmuotoiset pikavipit ja vertaislainat ovat todellinen ongelma. He herkeävät myös varsin paatoksellisiksi: ”… (niiden) hakijat ovat usein niitä, joille ne ovat viimeinen pelastusliivin riekale ennen lopullista uppoamista. Siksi he ovat valmiit lainaamaan vaikka alamaailman toimijoilta kiskurikorolla, toisinaan kenties henkensäkin uhalla, kunhan vain pysyvät pinnalla, eivät menetä luottotietojaan eivätkä joudu ikuisuuksiin saakka jatkuvaan asiakassuhteeseen perintätoimiston kanssa.” Tärkeän aiheensa vuoksi kirja olisi ansainnut lisää työstämistä. Jämäkkä kustannustoimittaja – jos sellaisia enää edes on – on kirjailijan paras kaveri.

Jukka Heinonen on sosiologi ja työskennellyt viimeksi velka-asioiden parissa Takuu-Säätiössä. 30

5 n 2015 Tiimi


HENKIREIKÄ KIRSI WASS kirsi.wass@a-klinikka.fi

Henkireikä-palstalla päihdetyön piirissä työskentelevät ihmiset kertovat voiman lähteistään.

Team Power

Kirsi Wassin albumi

Minulla on ollut onni saada tehdä päihdetyötä A-klinikkasäätiössä jo yli 20 vuoden ajan. Työni on ollut innostavaa ja haasteellista eikä vaarallisilta tilanteiltakaan ole aina voinut välttyä. Koen, että olen saanut oppia paljon päihdetyöstä ja elämästä yleensä työskentelemällä upeiden kollegojen kanssa. Näinä vuosina minulta on kysytty monesti, kuinka jaksan työssäni. Itsekin olen miettinyt asiaa paljon etenkin nyt, kun työelämä on varsin muuttuvaisessa tilanteessa. Uskon vahvasti tiimityön voimaan yksilön hyvinvoinnin taustalla niin työssä kuin kotona. Olen työskennellyt monenlaisissa tiimikokoonpanoissa. Tärkeimmiksi asioiksi työssä jaksamiselle olen todennut vahvan halun tehdä päihdetyötä, innon oppia uutta, kyvyn mukautua erilaisiin tilanteisiin ja mahdollisuuden toimia yhteistyössä hyvistä ammattilaisista koostuvassa tiimissä. Hyvä ja toimiva tiimityö on valtava voiman lähde. Hyvän tiimin kanssa vaikeatkin työt sujuvat jouhevasti yhteistyössä. Jokainen tietää tehtävänsä ja vastuunsa ja on valmis työskentelemään yhteisen hyvän eteen. A-klinikkasäätiön arvoilla on ollut aina tärkeä asema tiimeissä, joissa olen saanut olla. Arvot ovat todella näkyneet arjen työssä. Olemme myös panostaneet tiimin hyvinvointiin ja toimivuuteen. Toistemme huomioon ottaminen ja kunnioittaminen sekä yhteinen hulluus ja huumori antavat voimaa. Sillä jaksaa taas huomiseen. Tapaan työtiimiäni myös vapaa-ajalla. Silloin ei kuitenkaan puida työasioita vaan laitetaan hyvää ruokaa ja joogataan, käydään leffassa ja joskus bailataankin – eli haetaan nautinnollisia ja voimaannuttavia kokemuksia yhdessä. Sama tiimihenki jatkuu kotona, jossa minulla on kolme lasta, kaksi heistä jo täysi-ikäisiä. Huumori, välittäminen ja yhdessä tekeminen antavat voimaa haastavaan työhön. Perheenä tykkäämme matkustella maailmalla ja tutustua erilaisiin paikkoihin ja ihmisiin. Viime vuosina etenkin Espanja on ollut lähellä sydäntämme. Siellä elämänmeno on huomattavasti leppoisampaa ja seurallisempaa kuin kotimaassa. Espanjan kaduilla ja kuppiloissa on elämänmakuista meininkiä. Puhumattakaan upeista maisemista ja patikointireiteistä. Matkoilta olemme saaneet ympäri maailmaa ihania ystäviä, jotka avartavat huikealla tavalla elämää ja antavat positiivista poweria arkeen.

Kirsi Wass työskentelee palveluesimiehenä A-klinikkasäätiön Etelä-Suomen palvelualueella. Hän haastaa seuraavaksi kirjoittajaksi sairaanhoitaja Jaana Tuohimaan Turun A-klinikalta ja nuorisoasemalta. 5 n 2015 Tiimi

31


LÄHI- JA PERUSHOITAJIA

TARVITAAN KAIKKIALLA, MISSÄ

IHMISIÄ HOIDETAAN

JA AUTETAAN. Lähi- ja perushoitajat työskentelevät aina lähellä ihmistä lasten, nuorten, työikäisten ja vanhusten keskuudessa. Myös lääkehoito on osa heidän työtään. Hyvän hoidon ja palvelun toteutumiseen tarvitaan riittävästi koulutettua hoitohenkilökuntaa. Tutustu lähi- ja perushoitajan työhön ja SuPerin toimintaan: www.superliitto.fi facebook.com/superliitto Twitter ja Instagram @superliitto

Profile for A-klinikkasäätiö

Tiimi 5/2015  

Tiimissä 5/2015: Nettiriippuvuus otetaan vakavasti Etelä-Koreassa. Siihen on kehittynyt täysimittainen ennaltaehkäisyn ja hoidon järjestelmä...

Tiimi 5/2015  

Tiimissä 5/2015: Nettiriippuvuus otetaan vakavasti Etelä-Koreassa. Siihen on kehittynyt täysimittainen ennaltaehkäisyn ja hoidon järjestelmä...

Advertisement