Page 1

Päihdetyön erikoislehti 1 Q 2016

KOTIHOITO JA IÄKKÄIDEN ALKOHOLINKÄYTTÖ

KOTILO – PSYYKKISTÄ TUKEA JA ENSIAPUA MUSIIKKITAPAHTUMISSA


1 2016 Q

Päihdetyön erikoislehti

Päihdetyön erikoislehti, www.a-klinikka.fi/tiimi 52. vuosikerta ILMESTYY viisi kertaa vuodessa ISSN 0358-6936

SISÄLTÖ 3

PÄÄKIRJOITUS

4

LYHYESTI

JULKAISIJA A-klinikkasäätiö Maistraatinportti 2 00240 Helsinki www.a-klinikka.fi p. 010 50 650 fax (09) 175 276 PÄÄTOIMITTAJA Aino Majava aino.majava@a-klinikka.fi TOIMITUSSIHTEERI Auli Saukkonen auli.saukkonen@a-klinikka.fi ULKOASU Katriina Iho ja Anna Makkonen TOIMITUSNEUVOSTO Marja Holmila (pj.) Koko Hubara Kristiina Koskiluoma Satu Lipponen Aino Majava Mikko Salasuo Ilpo Salonen Kaarlo Simojoki Teemu Tiensuu Jouni Tourunen TILAUKSET & OSOITTEENMUUTOKSET A-klinikkasäätiön keskustoimisto toimistosihteeri p. 010 50 650 tilaukset@a-klinikka.fi

29

16 TYÖ JA TEKIJÄ 28

TIETEEN KENTILTÄ

26

TUTKITTUA

31

HENKIREIKÄ

KIRJAT Kissa ja katusoittaja Oi Susanna, ei pidä sinun sureman

Anne Ovaska

Jaana Tuohimaa

Kotihoidon henkilöstö ja iäkkäiden alkoholinkäyttö Kaksi vaivaa, yksi hoito

6 10

Kotilo – Psyykkistä tukea ja ensiapua musiikkitapahtumissa

12

Joukkuepelin hengessä

20

Kalifornian konitohtorimalli

24

12

PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital

Tiimi 1 Q 2016

SALASUO Isoissa saappaissa

ILMOITUKSET Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi

2

KATAINEN Valistuksessa on järkeä

23

TILAUSHINTA 25 euroa/vuosi

KANNEN KUVA Vuokko Keiski

11

24


PÄÄKIRJOITUS KAARLO SIMOJOKI kaarlo.simojoki@a-klinikka.fi

Päihdetyön laatua tekemässä Puhelin soi, jonolista pitenee ja asiakkaiden ongelmat vyöryvät pöydän yli. Vilkuilet kelloa, kun seuraava odottaa jo vastaanottoaikaa. Joudut sanomaan hätääntyneelle asiakkaallesi, ettet voi auttaa – se kun ei kulu uuteen kilpailutettuun ostopalvelusopimukseen. Kun olet jo ottamassa seuraava asiakasta, muistat unohtaneesi täyttää pakollisen kyselykaavakkeen. Ei ihme, että ahdistaa. Tätäkö on päihdehoidon tulevaisuus? Päihdehoitoon hakeutuvien asiakkaiden ongelmat ovat entistä haastavampia ja hoitojen sisältöjä on rajattu säästöpaineissa. Moni työntekijä tuntee käsiensä tulleen sidotuksi. Inhimillinen työote, asiakkaista välittäminen ja ammattietiikka pistävät päihdetyöntekijän koville hänen miettiessään: ”teinkö Tulevaisuus riittävästi – ja sainko tehdä?” Tämä sisäinen Jakobin paini on voi olla luultua loputon ja käytettävistä resursseista riippumaton. valoisampi. MUUTOKSIA ON TULLUT myös ulkoisten paineiden johdosta. Pitkä matka on kuljettu siitä, kun päihdetyöntekijä ja asiakas sopivat keskenään hoidosta ja seurannasta. Väliin on tunkenut moni muu, eikä se aina tunnu hyvältä. Mutta onko kehitys pahasta? Kun päihdepalvelut eivät ole pysyneet mukana yhteiskunnan muutoksessa, se ei ole ollut asiakkaan etu. Palveluissa on ollut kirjavuutta, eivätkä hoitokäytännöt ole aina kunnioittaneet potilaan oikeuksia. Lainsäädännössä pyritäänkin entistä enemmän normittamaan hoidon sisältöjä. ON TÄRKEÄÄ, että jokaisen apua hakevan tilanne arvioidaan riittävän laajasti ja samoin kriteerein paikasta ja työntekijästä riippumatta. Se on laatua ja tasa-arvoa. Yhteiset toimintamallit auttavat kohdentamaan hoidon oikein ja auttamaan ihmistä juuri hänelle sopivalla tavalla. Säädökset, hoidon strukturointi ja erilaiset mittarit edellyttävät perehtymistä ja kieltämättä vievät työaikaa. Samalla ne ovat kelpo keinoja tehdä asiakkaan moninainen avun tarve näkyväksi – ja vaatia lisää voimavaroja. Seurannassa ne pystyvät osoittamaan hoidon hyödyn ja vaikuttavuuden. Se kun on tarpeen kaikissa palveluissa nykyään. Joissain tapauksissa ulkopuolinen normitus laiskistaa: aivot jätetään narikkaan ja vastuu hajoaa eri suuntiin. Sitä ei voi ammattilainen hyväksyä! Järkevät yhteiset toimintamallit ja tietotekniikka auttavat vapauttamaan aikaa siihen kaiken tärkeimpään, eli ihmisten kohtaamiseen. Tulevaisuus voi siis olla luultua valoisampi. Ammattitaitoon kuuluu myös hyväksyä auttamisen ja hoidon rajat – muutoin on vaarana, että itse väsähtää. Eikä silloin kykene auttamaan muitakaan.

Kaarlo Simojoki on A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri. Kommentoi pääkirjoitusta osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

1 Q 2016 Tiimi

3


Sosiaalinen loma tärkeä varsinkin lapsille Q Sosiaalinen loma on vähävaraiselle perheelle usein ainoa mahdollisuus päästä kodin ulkopuolelle lomalle. Sosiaalista lomatoimintaa järjestää RAY:n tuella viisi lomajärjestöä. Maaseudun terveys- ja lomahuolto ry:n ja Kuntoutussäätiön tutkimus kertoo, että lomat koetaan tärkeiksi lasten kannalta – etenkin vähävaraisissa perheissä. Yhteistä tuetulle lomalle hakeutuneille perheille oli varsin alhainen toimeentulo: loman päähakijan nettotulot olivat keskimäärin 1 400 euroa kuukaudessa. Terhi Korkiala & Jouni Puumalainen: Sosiaalisesta lomasta voimia arkeen. Perheiden käsityksiä tuetun perheloman vaikutuksista. Kuntoutussäätiön työselosteita 51/2015.

SCANSTOCKPHOTO

Lääkkeettömyys ensisijaista pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa Q Päivitetty unettomuuden käypä hoito -suositus painottaa, että tilapäinen unettomuus kuuluu tavanomaiseen elämään. Jos unettomuus jatkuu, on tärkeä kiinnittää huomiota unirytmiin ja otollisten olosuhteiden luomiseen nukkumiselle. Pitkäaikaista unettomuutta hoidetaan ensisijaisesti lääkkeettömästi, ja lääkehoidon tarve pitää arvioida yksilöllisesti. Tilapäisen unettomuuden pitkittynyt hoito unilääkkeellä on yleinen pitkäaikaisen unettomuuden syy.

4

Tiimi 1 Q 2016

Kokemusasiantuntijan asiakasvastaanotto jatkuu Vantaalla Q Päihdetyön kokemusasiantuntijan asiakasvastaanotto jatkuu tänä vuonna Korson, Martinlaakson ja Hakunilan terveysasemilla Vantaalla. Viime vuonna kokemusasiantuntijan vastaanotolla kävi kaikkiaan 131 asiakasta, ja asiakaskäyntejä kertyi 271. Asiakkaista miehiä oli 59 prosenttia, ja asiakkaiden keski-ikä oli 53 vuotta. Lähes kaikilla asiakkailla suu suurin ongelma oli alkoholin haitallinen käyttö.


LYHYESTI Kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna 18 000 lasta Q Kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna noin 18 000 lasta ja nuorta vuonna 2014, kertoo THL:n tilasto. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli runsaat 90 000 lasta ja nuorta. Osuus on 7,1 prosenttia 0–20-vuotiaista. Vuonna 2014 lastensuojeluilmoitus tehtiin noin 64 000 lapsesta.

A-klinikkasäätiölle laaduntunnustus QA-klinikkasäätiö on saanut Social and Health Quality Service (SHQS) -laaduntunnustuksen. Laadunarvioijat nimesivät A-klinikkasäätiön vahvuudeksi aidon asiakaslähtöisyyden: asiakkaat ovat mukana palvelujen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Kiitosta saivat myös henkilöstön asenne ja moniammatillinen työote. Laaduntunnustuksen myönsi Labquality Oy:n Qualification-palvelu.

Päihdeneuvontaa myös työelämään

Työikäisten alkoholikuolemat laskussa Q Työiässä eli 15–64-vuotiaana kuoli vuonna 2014 lähes 8 700 suomalaista,

Q Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry ja Helsingin Diakonissalaitos ovat laajentaneet tämän vuoden alusta lukien päihdeneuvontaansa. Sitä tarjotaan nyt myös työpaikkojen vastuuhenkilöille ja työterveyshuolloille työelämään liittyvissä päihdetilanteissa.

kertoo Tilastokeskuksen kuolemansyytilasto. Vuodesta 2001 lähtien työikäisiä on kuollut eniten kasvaimiin verenkiertoelinten sairauksien sijaan. Alkoholiperäisiin syihin menehtyi lähes 1 300 työikäistä, joista suurin osa oli miehiä. Kuolleiden määrä oli lähes 10 prosenttia pienempi kuin 2013. Alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen kuolleiden määrä on pienentynyt vuodesta 2008 lähtien.

Työikäisten (15–64-vuotiaiden) kuolemansyyt 2014 (%).

Päihdeneuvonta vastaa numerossa 0800 900 45. Päihdeneuvontaan soittaminen on maksutonta ja soittaa voi nimettömänä.

Kasvaimet

29

Verenkiertoelinten sairaudet

23

Alkoholiperäiset taudit ja alkoholimyrkytys

15

Tapaturmat

9

Itsemurhat

7

Muut syyt

17

1 Q 2016 Tiimi

5


Teksti: RIITTA KOIVULA riitta.koivula@thl.fi Kuvitus: VUOKKO KEISKI

Kotihoidon henkilöstö ja

IÄKKÄIDEN alkoholinkäyttö Kotihoidon työntekijät kokevat työskentelyn iäkkäiden alkoholia käyttävien asiakkaidensa kanssa vaativaksi ja jäsentymättömäksi. Oppia ja tukea kaivataan moneen asiaan.

I

äkkäiden henkilöiden lisääntyvää alkoholinkäyttöä on kansainvälisessä kirjallisuudessa luonnehdittu hiljaiseksi epidemiaksi. Suomessakin ikäihmisten alkoholinkäyttö on arkipäiväistynyt. Myös iäkkäät hakevat alkoholinkäytöstä nautintoa, mutta siitä voi olla haitallisia seurauksia heille itselleen ja heidän läheisilleen. Iäkkäillä alkoholinkäyttäjillä mielenterveysongelmat ovat yleisempiä, pitkäaikaissairauksien hoito ja lääkehoito vaikeutuvat ja tapaturmariski kasvaa. Kotihoidon henkilöstö kohtaa työssään yhä useammin tilanteita, joissa iäkkäiden henkilöiden alkoholinkäyttö vaikuttaa tavalla tai toisella työtehtävien suorittamiseen. Näitä tilanteita on toistaiseksi tutkittu vähän. Tutkimuksessa Ikääntyminen, alkoholi ja palvelutarpeet kotihoidossa haastateltiin yhdellä pääkaupunkiseudun alueella työskenteleviä kotihoidon työntekijöitä ja heidän esimiehiään iäkkäiden alkoholinkäytöstä. Haastateltavana oli kymmenen kotihoidon työntekijää ja kolme esimiestä. Haastattelut tehtiin marraskuun 2014 ja helmikuun 2015 välisenä aikana.

Elämänhallinnan tukeminen on iso ammatillinen haaste Alkoholia runsaammin käyttävillä kotihoidon asiakkailla on usein monenlaisia sekä ikääntymisen mukanaan tuo6

Tiimi 1 Q 2016

mia että alkoholinkäytön seurauksena syntyneitä ongelmia arkielämästä selviytymisessä. Palvelutarpeet ovat kirjavia. TUTKIJA: Mikä se alkuperäinen syy on, että sinä olet alkanut siinä (kodissa) käymään? KOTIHOIDON TYÖNTEKIJÄ: Tämä alkoholismi, että hänhän juo todella paljon ja on tosi yksin ja ei hoida asuntoa ollenkaan ja laskut jää maksamatta, ei ole ruokaa kaapissa, ei huolehdi hygieniastaan, ja kaikkea vähän semmoista, voisiko sanoa, että retuperällä kaikki asiat. (A5,1) Haastatteluissa kotihoidon henkilöstö korosti, että myös runsaammin alkoholia käyttävien iäkkäiden henkilöiden toimijuutta, omia valintoja ja itsemääräämisoikeutta halutaan lähtökohtaisesti kunnioittaa. Alkoholinkäyttö kuitenkin usein haittaa hoito- ja palvelusuunnitelmassa sovittujen tehtävien suorittamista. Työntekijä ei esimerkiksi voi antaa iäkkäälle määrättyjä lääkkeitä, jolloin sairauksien hoito ja seuranta vaikeutuvat. TUTKIJA: Sanoit, että asiakkaalla on diabetes ja ei voi antaa (lääkkeitä), niin se ilmeisesti vaikeuttaa sen diabeteksen hoitoa? KOTIHOIDON TYÖNTEKIJÄ: Hoitotasoo joo. Ja sitte, että vaikka juo sen yhen kaljan vaikka maanantaina, niin hänel on muutenkin niin heiluvaiset ne verensokeriarvot, niin se voi tipahtaa yhtäkkii jonnekki kakkosen luokkaan ja sitte ol-


laanki jo miettimässä, että mitä seuraavaks tehään. Mut hän ei itse ymmärrä sen alkoholin tuomaa vaaraa siihen. (A8, 3) Käynnit alkoholia käyttävien iäkkäiden kodeissa venyvät usein aiottua pidemmiksi. Syynä voi olla esimerkiksi ennakoimaton suihkutustarve. Työ koetaan vaativaksi ja jäsentymättömäksi. Useat työntekijät kokevat, että heidän valmiutensa hoitaa alkoholia käyttäviä iäkkäitä asiakkaita ovat puutteelliset. Osa työntekijöistä on käynyt alueella järjestetyissä aihepiiriä käsittelevissä täydennyskoulutuksissa ja verkostotapaamisissa. Heiltä kuitenkin puuttuvat yhteiset hyvät toimintakäytännöt, kirjalliset ohjeet ja oppaat. Kotihoidon työntekijät tunnistavat oman osaamisensa rajat ja toivovat lisää koulutusta muun muassa omaisten tukemiseen.

Iäkkäiden lisääntyvää alkoholinkäyttöä on luonnehdittu hiljaiseksi epidemiaksi.

TUTKIJA: Mikä se on se kohta, mihin sitä (koulutusta) tarvitaan? KOTIHOIDON TYÖNTEKIJÄ: Ehkä omaisten tukeminen on yks semmonen. Meillä oli yks uus asiakas, kenen käynnit nyt loppuu, niin siel oli tytär aika ahdistunu. Äiti oli kuollu ja isä oli sitte ruvennu ryyppäämään oikein kunnolla ikävissään. Niin se omaisten auttaminen on se yks, koska toiset omaiset on kuitenkin tosi aktiivisia. (A8, 9) Alkoholia käyttäviltä iäkkäiltä puuttuvat usein omaiset tukijoina ja puolestapuhujina. Perhesuhteet ovat rikkonaisia ja ne omaiset, jotka vielä myös tukevat läheistään arjessa, ovat uupuneita. > > >

1 Q 2016 Tiimi

7


Tarvitaan lisää ymmärrystä ikääntymisestä elämänvaiheena Iäkkäiden henkilöiden kanssa työskennellessä tarvitaan päihdetietouden lisäksi tietoa ikääntymiseen liittyvistä kysymyksistä. Esimerkiksi jo heikentynyt liikkumiskyky alkoholinkäytön kanssa jo lähtökohtaisesti altistaa lisääntyville tapaturmille. Kotona asuvat, runsaammin alkoholia käyttävät iäkkäät henkilöt kulkevat usein edestakaisin sairaalan ja kodin välillä. TUTKIJA: Millaisten syiden vuoksi käyt esimerkiksi tässä kodissa? KOTIHOIDON TYÖNTEKIJÄ: No tässä kodissa minä käyn, kun meillä on ihan tämmöinen kierre tullut, että sitten kun hän (iäkäs asiakas) on kotiutunut sairaalasta – hänet on siellä hoidettu kuntoon, nesteytetty ja ruokittu ja syötetty – niin sitten hän lähtee taksilla suoraan viinakauppaan. Lataa sitten itselle kunnon varastot sinne ja rupeaa juomaan. Sitten viikon kuluttua hän on jossakin lattialla ja jos häntä ei kukaan tule sieltä noutamaan, hän joutuu taas sairaalaan. Ja sitten on ollut sellaistakin, että hän on joku kolme neljäkin

päivää ollut lattialla ja on tämmöisiä haavoja tullut, että sitten me kotihoito käydään niitä haavoja hoitamassa. (A1,1) Alkoholia käyttävät iäkkäät henkilöt ovat iältään, sukupuoleltaan, yhteiskuntaluokaltaan ja juomatavoiltaan heterogeeninen joukko. Tämän vuoksi palvelutarpeet ovat yksilöllisiä. Esimerkiksi alle 65-vuotiaat asiakkaat eivät välttämättä ole halukkaita menemään iäkkäille suunnattuun kuntouttavaan päiväkeskus- tai ryhmätoimintaan, vaikka heille sitä tarjotaan. Moniammatilliset ja monitekijäiset interventiot on kansainvälisissä tutkimuksissa todettu tehokkaiksi tavoiksi vähentää iäkkäiden alkoholinkäyttöä. Kotihoidon työntekijät kritisoivat kuitenkin muita ammattilaisia, kuten mielenterveys-, päihde- ja sosiaalityön osaajia, lyhytjännitteisyydestä päihdeongelmien hoitamisessa. Paikallinen esimies vahvisti tiedon. TUTKIJA: Olisitko sinä kaivannut vielä enemmän muita ammattilaisia sinne tueksi? KOTIHOIDON TYÖNTEKIJÄ: Olis vaan kuule päihdetyöntekijä, sellainen joka vähän enemmän paneutuisi muuta kuin

Palvelutarpeet ovat kirjavia alkoholia runsaammin käyttävillä kotihoidon asiakkailla.

8

Tiimi 1 Q 2016


Kotihoidon työntekijät kritisoivat päihdeongelmien hoitoa lyhytjännitteisyydestä.

että, ”no minä nyt käyn kotikäynnillä tässä näin” ja sitten se (päihdetyöntekijä) unohtaa koko ihmisen saman tien. (A9,6) --ESIMIES: Ennaltaehkäisyyn ei enää ole tässä kaupungissa suunnattu resursseja. Se tarkottaa, että se kotihoidon lähihoitaja/perushoitaja tapaa ne päihtyneet ihan yksin. Hyvin harvinaista on, että sinne saadaan nimenomaan mielenterveys- ja päihdepuoleen erikoistunut henkilö mukaan, kanssa kulkemaan. Vaikka kuinka tehään minkälaisia testejä ja ihmisille kerrotaan et mitä tästä seuraa, niin se kanssakulkeminen on päihteiden käytön lopettamisessa varmaan se mikä ehkä johtaisi parhaaseen tulokseen. (B2,4) Asiantila vertautuu siihen, että parhaat tulokset omasta työstä on koettu saavutetun pitkäjänteisen toiminnan seurauksena. Myös aikaisemmissa tutkimuksissa on tultu samaan tulokseen. Pelkästään riippuvuuskäyttäytymiseen keskittyvissä hoito-ohjelmissa ei välttämättä ole varauduttu kohtaamaan ikääntymiseen liittyviä erityiskysymyksiä. Niitä ovat esimerkiksi kuten inkontinenssin, liikkumiskyvyn heikentymisen, dementian, taloushuolten tai leskeytymisen seuraukset arjesta selviytymiselle.

On vahvistettava pitkäjänteistä poikkisektorista yhteistyötä Koetun työn vaativuuden ja hallitsemattomuuden vuoksi kotihoidon työntekijät ovat turhautuneita vallitsevaan tilanteeseen. Pienistä onnistumisista osataan kuitenkin myös iloita. Ilon aihe voi olla vaikkapa se, että iäkäs asiakas on aamulla pukenut oma-aloitteisesti vaatteet päälleen ennen kotihoidon työntekijän saapumista.

Alkoholia runsaammin käyttävät iäkkäät kotihoidon asiakkaat tarvitsevat monipuolista ja pitkäjänteistä tukea. Yli ammatti- ja sektorirajojen tehtävän yhteistyön lisäksi kotihoidon työntekijöille tulee taata erityisosaamista päihteitä käyttävien iäkkäiden henkilöiden laadukkaaseen hoitoon ja hoivaan. Tämän lisäksi muiden alojen ammattilaisilla tulee olla riittävät perustiedot ikääntymiskysymyksistä ja gerontologiasta. LÄHTEET: Riitta Koivula, Anni Vilkko, Christoffer Tigerstedt, Kristiina Kuussaari & Satu Pajala: Miten iäkkäiden alkoholiongelmat näkyvät kotihoidon työntekijöiden työssä? Yhteiskuntapolitiikka 5/2015. Myös internetissä. Anni Vilkko & Riitta Koivula: Iäkkäiden ihmisten alkoholinkäyttö ja palvelujärjestelmä. Teoksessa Airi Partanen ym. (toim.): Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009–2015 – Miten tästä eteenpäin? THL, Työpaperi 20/2015. Myös internetissä. Emmi Kulmala & Riitta Koivula: Kotona asuvien iäkkäiden alkoholinkäyttö – Kirjallisuuskatsaus. THL, Työpaperi 33/2015. Myös internetissä.

YTT Riitta Koivula työskentelee erikoissuunnittelijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) Hyvinvointi ja terveyden edistäminen -yksikössä. Kirjoitus liittyy Suomen Akatemian rahoittamaan ja THL:n toteuttamaan projektiin ”Päihdehaitat muille kuin juojalle itselleen” (no. 259289).

1 Q 2016 Tiimi

9


TOM MERILAHTI merilahtitom@gmail.com

KAKSI VAIVAA, YKSI HOITO

P

äihteet eivät ole välttämättä päihderiippuvuuden ainoa syy. Sen taustalla voi olla jokin mielenterveyden ongelma, johon käytetään päihteitä itselääkityksenä. On usein äärimmäisen vaikea päätellä, johtuuko esimerkiksi masennus päihteistä vai onko masennus laukaissut pakonomaisen tarpeen hakea helpotusta pahaan oloon päihteistä. Kaksoisongelman kohdalla puhutaan kaksoisdiagnoosista. Päihde- ja mielenterveysongelmaan pitäisi puuttua yhtä aikaa ja hoitaa niitä yhdessä ja samanaikaisesti. Ellei näin tehdä, kumpaankaan ongelmaan on turha odottaa helpotusta. On kuitenkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että päihdeongelma halutaan saada hallintaan, ennen kuin mielenterveysongelmaa edes aletaan hoitaa. Kaksoisdiagnoosipotilaiden hoito näyttää perustuvan pitkälle sattumanvaraisuuteen ja yksilön omaan kykyyn ajaa asiaansa. Ongelmana on myös suomalaisen päihde- ja psykiatrisen hoidon eriytyneisyys. Se, että psykiatrinen ja päihdepoliklinikka on saatettu saman katon alle, ei riitä. Psykiatrisen ja päihdepuolen toimijoiden yhteistyötä ja asiantuntemusta kaksoisdiagnoosista pitää parantaa. Oma alkoholinkäyttöni perustui kaksisuuntaisen mielialahäiriön itselääkitykseen. Käytin alkoholia saadakseni hypomania- ja maniajaksoilla ylikierrokset alas ja depressiojaksoilla alikierrokset ylös. Kun minulla oli ensimmäinen jatkuva hoitosuhde psykiatrisella poliklinikalla, kerroin avoimesti, että minulla on myös alkoholiongelma. Koko hoitovastuuni siirrettiin välittömästi päihdepoliklinikalle. Silloin koin, että minut syrjäytettiin psykiatrisesta hoidosta ja maanisdepressiivisyyteni unohdettiin täysin. Olen vaatimalla vaatinut kaksisuuntaisen mielialahäiriöni ja alkoholiriippuvuuteni samanaikaista hoitoa vetoamalla siihen, että ongelmani nivoutuvat saumattomasti yhteen. Tällä hetkellä hoitoni perustuu yhteistapaamisiin ja kaksoisdiagnoosin integroituun hoitoon psykiatrisella poliklinikalla, jossa olen onnistunut saamaan päihdepoliklinikan ja psykiatrisen puolen työntekijät saman pöydän ääreen. Nyt olen ollut monien mutkien, katkojen ja kuntoutusjaksojen, jatkuvan psykiatrisen hoidon ja säännöllisen lääkityksen ansiosta täysin päihteettömänä yli vuoden. Kaksisuuntainen mielialahäiriöni on lähes oireeton ja mieleni tasapainossa. Olen perustanut kaksoisdiagnoosi-ihmisille vertaisryhmän nimeltä KAKSOISPISTE:. Ryhmässä kumpaakin ongelmaa käsitellään samanaikaisesti. Ryhmä kokoontuu Helsingin A-killan tiloissa Malmilla. Online-ryhmä toimii Facebookissa 24/7.

Tom Merilahti on markkinointiviestinnän ja projektihallinnan pitkän linjan ammattilainen ja nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. Kommentoi kirjoitusta: www.a-klinikka.fi/tiimi

10

Tiimi 1 Q 2016


KATAINEN ANU KATAINEN anu.h.katainen@helsinki.fi

Valistuksessa on järkeä Olen keksinyt oivallisen keinon, jolla saada unen päästä kiinni: luettelen mielessäni, kuinka monta terveyteen liittyvää suositusta muistan. Kasviksia tulisi syödä puoli kiloa päivässä, maitoa tulisi juoda ties kuinka monta lasillista, istumista tulisi välttää ja ainakin tunnin välein pitäisi nousta jaloittelemaan, aerobista liikuntaa tulisi harrastaa ainakin kolme kertaa viikossa vähintään puoli tuntia kerrallaan ja lisäksi tietysti lihaskuntoharjoittelua. Monet asiantuntijoiden suosituksista tuntuvat joskus melko mahdottomilta toteuttaa. En usko, että puoli kiloa kasviksia toteutuu kohdallani päivittäin. Liikuntaa saan suurimman osan vuodesta liian vähän. Tämä siitä huolimatta että olen äärimmäisen kiinnostunut terveydestä ja keinoista edistää terveyttä. KOSKA KAIKKIA suosituksia on vaikea noudattaa orjallisesti, ne herättävät ärsytystä. On todennäköistä, että monella suositusten kyllästymispiste on ylittynyt jo ajat sitten. Mediassa raportoidaan päivittäin uusista tutkimuksista, joiden perusteella voisi muokata omia elintapojaan. Suositusten sekamelska voi johtaa siihen, että ihmiset sulkevat korvansa sellaisiltakin Monet suhtautuvat ohjeilta, jotka voivat parhaimmassa tapauksessa pelastaa nykyään valistukseen hengen. Valistukselle ei nykyisin anneta kovinkaan suurta ylimielisesti. painoarvoa käyttäytymisen muuttajana, mutta toisaalta sitä pidetään välttämättömänä: kansalaisia on informoitava terveydelle haitallisista asioista. Usein unohtuu, että valistuksella on kunniakas historia. On ehkäisty tartuntatautien leviämistä ja ruokaperäisten bakteerien aiheuttamia sairauksia ohjeistamalla ihmisiä hygieniasta ja oikeaoppisesta ruokien käsittelystä. On kerrottu, miten päästä eroon syöpäläisistä tai loisista. Myös alkoholinkäytön riskirajojen määritteleminen ja niistä tiedottaminen on ollut ensiarvoisen tärkeää, samoin kuin tupakoinnin haitoista kertominen. NYKYISIN MONET suhtautuvat valistukseen ylimielisesti. Koulutustason noustua ja internetin tuotua terveysinformaation kaikkien saataville meistä kaikista on tullut jonkun sortin asiantuntijoita, ainakin omissa kuvitelmissamme. On hyvä, että kansalaiset ovat valveutuneita ja kiinnostuneita terveydestä, mutta seuraukset ovat pahimmillaan katastrofaaliset. Jos rokotekriittisten joukko kasvaa, monet lapsia sankoin joukoin ennen tappaneet sairaudet ovat vaarassa palata keskuuteemme. Ongelmia on toki valistuksessakin. Valistuksen viestit on tavattu pitää yksinkertaisina, mutta tutkimukset, joiden pohjalta suosituksia tehdään, eivät välttämättä ole yksiselitteisiä. Kansalaisten luottamusta asiantuntijoihin voisi lisätä avaamalla enemmän sitä prosessia, jolla tutkimustiedosta johdetaan välineitä ja suosituksia kansanterveyden edistämiseen.

Anu Katainen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

1 Q 2016 Tiimi

11


Teksti & kuvat: HENRY VISTBACKA, JANNE NAHKURI, JUULIA JÄRVENPÄÄ & SAKARI RUSANEN sakari.rusanen@gmail.com

KOTILO – psyykkistä tukea ja ensiapua musiikkitapahtumissa Kotilo-projekti tekee päihdehaittoja vähentävää työtä musiikkitapahtumissa. Projekti auttaa ihmisiä, jotka ovat joutuneet pulaan otettuaan ainetta, jonka vaikutuksista he eivät itsekään ole välttämättä kovin hyvin selvillä.

M

etsässä kaikuu konemusiikin basso. Nuori mies lähestyy varovasti tapahtuman ensiapupisteen tuntumaan pystytettyä infokatosta, jonka luona häntä tervehtii työvuorossa oleva vapaaehtoistyöntekijä. Mies kertoo käyttäneensä ensimmäistä kertaa ekstaasia. Olo on outo ja ahdistunut. Vapaaehtoinen ohjaa miehen infopisteen takana olevaan suureen telttaan. Teltassa patjalla makoilee toinenkin asiakas, joka odottelee yllättävän rajuksi käyneen LSD-trippinsä laantumista. Vapaaehtoinen tarjoaa ekstaasia käyttäneelle purukumia ja magnesiumjuomaa helpottamaan aineen aiheuttamaa lihasjännitystä ja hampaiden narskuttelua. Mies käy makuulle, ja häntä rohkaistaan hengittämään syvään. Mies on hämmentynyt aineen vaikutuksesta: hän on kuullut, että ekstaasi tuo halun tanssia. Mies alkaa kertoa itseluottamukseensa ja perhesuhteisiinsa liittyvistä ongelmistaan. Jonkin ajan kuluttua telttaan tuodaan hätääntynyt, hajanaisesti puhuva psilosybiinisieniä syönyt nainen. Vapaa-

12

Tiimi 1 Q 2016

ehtoistyöntekijä lupaa naiselle, että hänestä pidetään huolta ja jää istumaan hänen viereensä valmiina kuuntelemaan ja tukemaan. Naisella on pelon aaltoja mutta myös rauhallisempia hetkiä.

Turvaa ja inhimillistä läsnäoloa Kesällä 2015 käynnistetty Kotilo-projekti toimii vapaaehtoisvoimin erilaisissa musiikkitapahtumissa ehkäisten ja vähentäen päihdehaittoja. Monipäiväisessä ulkoilmatapahtumassa kotilolaiset pystyttävät festivaalialueelle suuren teltan. Telttaan luodaan mahdollisimman rauhallinen, siisti, turvallinen ja kaunis tila. Teltassa on mahdollisuus rauhoittumiseen, lepoon, lämmittelyyn ja musiikin kuunteluun ja juhlijoille tarjotaan psyykkistä ensiapua. Tarjolla on lisäksi mahdollisuus itseilmaisuun piirtäen tai kirjoittaen, mikä voi auttaa purkamaan voimakkaan päihtymystilan esiin nostamia tunteita. Kotilon alueella päihteiden käyttö on kiellettyä. > > >


Käytössä olleen nelimetrisen teltan tilalle on ensi kesäksi hankittu suurempi, halkaisijaltaan kuusimetrinen teltta.

1 Q 2016 Tiimi

13


Kotilossa toimii tällä hetkellä hieman alle 50 vapaaehtoista. Infokatoksessa teltan välittömässä läheisyydessä tarjotaan ennaltaehkäisevää tietoa ja tarvikkeita, kuten korvatulppia, kondomeja ja juomavettä. Kotilo-toiminnan esikuvat ovat Suomen rajojen ulkopuolelta. Toiminta ammentaa Unkarista lähtöisin olevan DÁT2 Psy Help -ryhmän kokemuksista. Ryhmää perustamassa ollut Levente Móró on toiminut myös Kotilon vapaaehtoisten kouluttajana. DÁT2-ryhmällä on yli kymmenen vuoden kokemus päihdehaittojen vähentämistyöstä festivaaliympäristössä. DÁT2:n ohella merkittäviä ulkomaisia toimijoita ovat muiden muassa yhdysvaltalainen Zendo Project ja Portugalin Boom-festivaaleilla alkunsa saanut Kosmicare.

Mukana kymmeniä vapaaehtoisia Kotilossa toimii tällä hetkellä hieman alle 50 vapaaehtoista. Vaikka joukossa on psykologian, lääketieteen ja hoitoalan ammattilaisia ja opiskelijoita, ammatillista koulutusta ei edellytetä. Keskeistä on vapaaehtoisten kyky empaattiseen läsnäoloon, ymmärrys erilaisten päihteiden vaikutuksista ja kokemus raskaita päihtymystiloja läpikäyvien ihmisten kohtaamisesta ja hoivaamisesta. Monipäiväisissä tapahtumissa on mukana 15–20 Kotilon vapaaehtoista. Vapaaehtoisten riittävä määrä mahdollistaa jatkuvan toiminnan koko tapahtuman ajaksi, ja vapaaehtoisille jää myös aikaa levätä ja nauttia tapahtumasta. 14

Tiimi 1 Q 2016

Työvuorossa on tyypillisesti kolme henkeä kerrallaan. Tavoite on, että jokaisessa työvuorossa olisi vähintään yksi ensiaputaitoinen ja aina sekä miehiä että naisia. Kotilon vapaaehtoisen tunnistaa kaulalla roikkuvasta Kotilo-passista.

Läsnäoloa, kuuntelemista, voinnin seurantaa Jokaisen asiakkaan tilanne on yksilöllinen ja hoiva aina tilannekohtaista, mutta yhteistä on rauhallinen ja empaattinen läsnäolo, asiakkaan kuunteleminen, fyysisistä tarpeista ja hyvinvoinnista huolehtiminen sekä asiakkaan voinnin seuraaminen. Yksi Kotilon toiminnan tavoitteista on auttaa asiakkaita löytämään rakentavia puolia kokemuksistaan. Asiakkaan laajempaan elämäntilanteeseen ei ole useinkaan mahdollista tai edes tarpeellista tarttua tämäntyyppisessä toiminnassa. Asiakkailta kysytään heidän tilansa taustalla vaikuttavista päihteistä. Käytetyt päihteet voivat olla käyttäjille entuudestaan tuntemattomia, jolloin kotilolainen pystyy tukemaan asiakasta päihtymystilan läpikäymisessä esimerkiksi kertomalla aineen tyypillisistä vaikutuksista ja vaikutuksen kestosta. Päihteiden sekakäytön vaikutusten arvioimisen tukena käytetään TripSit-mobiilisovellusta, joka varoittaa vaarallisista yhteisvaikutuksista. Asiakas voi poistua Kotilon tiloista milloin tahansa, mutta ihmistä, joka ei kykene huolehtimaan itsestään, ei jätetä heitteille.


Psyykkisen ensiavun tarvetta on ilmennyt myös ilman päihteidenkäyttöä.

Turvallinen, rauhallinen, siisti ja kaunis tila voi edistää intensiivisestä päihtymystilasta toipumista.

Kotilon tarjoama tuki ja hoiva on luottamuksellista: asiakkaiden henkilökohtaisista asioista ei puhuta tiimin ulkopuolisille, eikä asiakkaista kerätä henkilökohtaisia tunnistetietoja. Asiakkaista laaditaan nimetön tapauskertomus toiminnan dokumentoimiseksi ja kehittämiseksi.

löydettiin tajuttomana vessasta ja häntä jouduttiin lopulta elvyttämään opioidiyliannostuksen vuoksi. Hänet kuljetettiin ambulanssilla sairaalaan, josta hän kotiutui samana päivänä. Kotilon toiminta on saanut runsaasti positiivista palautetta paitsi asiakkailta, myös muilta tapahtumiin osallistuneilta ja tapahtumajärjestäjiltä. On syytä pohtia, olisiko Kotilon kaltaiselle matalan kynnyksen palvelulle tarvetta myös musiikkitapahtumien ulkopuolella. . Kotilon toiminnan vaikutuksia on näin varhaisessa vaiheessa vaikeaa tarkasti arvioida. On syytä olettaa, että Kotilon tarjoama hoiva vähentää intensiivisten päihtymystilojen traumaattisuutta ja tapaturmien määrää. Tieto siitä, että apua on tarvittaessa saatavilla, voi jo sinänsä helpottaa epävarmasta olosta kärsivää juhlijaa. Youth Against Drugsin (YAD) ja SPR:n samankaltaisissa tapahtumissa tarjoamaan ensi- tai selviämisapuun ei niissä työskennelleiden Kotilon vapaaehtoisten mukaan ole saapunut vastaavaa määrää psyykkistä ensiapua tarvitsevia.

Opettavaisia kokemuksia Jopa puolet tapahtumien kävijöistä tavoitettiin Kotilo on ollut mukana neljässä musiikkitapahtumassa, joissa kävijämäärä on vaihdellut 300:sta 2 000:een. Kotilo on tavoittanut jopa puolet tapahtumien kävijämäärästä. Tapahtumien aikana Kotilon rauhoittumistilaa käytti yhteensä 46 asiakasta. Valtaosa asiakkaista saapui Kotiloon omatoimisesti ja loput ystävän tai tapahtuman henkilöstön saattamana. Yleisin syy päätyä Kotiloon oli intensiivinen päihtymystila. Tyypillisimpiä tilaan vaikuttavia päihteitä olivat asiakkaiden kertoman mukaan alkoholi, kannabis, psilosybiinisienet, LSD, amfetamiini ja ekstaasi. Usein kyseessä oli sekakäyttö. Psyykkisen ensiavun tarvetta on ilmennyt myös ilman päihteidenkäyttöä. Muita syitä tulla Kotilon rauhoittumistilaan olivat esimerkiksi levon tarve ja parisuhdeongelmat. Fyysisiin oireisiin apua tarvitsevat ohjataan pääsääntöisesti tapahtuman ensiapuun. Kahden asiakkaan kohdalla oltiin lievän stimulanttiyliannostuksen vuoksi yhteydessä festivaalin ensiapuun, ja heitä hoidettiin asianmukaisesti paikan päällä. Yksi asiakas

Sieniä syöneen naisen tila on parin tunnin kuluessa alkanut tasaantua. Viimeisen tunnin ajan hän on kertonut kokemuksestaan ja sen herättämistä ajatuksista ja tunteista Kotilon vapaaehtoiselle. Hän kuvaa läpikäyneensä traumaattisia lapsuusmuistojaan. Tämänkaltaiset vaikutukset ovat jokseenkin tyypillisiä psykedeeleille. Aiemmin telttaan saapuneen miehen vointi on levon ja ajatusten purkamisen myötä parempi, ja hän on poistunut takaisin juhla-alueelle. Lopulta myös ahdistuneessa tilassa saapuneen naisen olo on siinä määrin helpottanut, että hän kokee jo pärjäävänsä omillaan. ”Tosi hyvä juttu, että olette täällä”, hän sanoo hymyillen väsyneenä ja suuntaa kohti ruokakojuja.

Henry Vistbacka, Janne Nahkuri, Juulia Järvenpää ja Sakari Rusanen ovat Kotilon aktiiveja. Kuvatut yksittäistapaukset on koostettu useampien todellisten tapausten pohjalta henkilöiden anonymiteetin säilyttämiseksi. Kotilon toiminnasta lisää: facebook.com/hoivakotilo 1 Q 2016 Tiimi

15


Teksti & kuva: AULI SAUKKONEN auli.saukkonen@a-klinikka.fi

NÄENNÄISHOIDOSTA on enemmän haittaa kuin hyötyä Haittoja vähentävää työtä pitkään tehnyt Anne Ovaska on huolissaan ohuiksi käyneistä huumeidenkäyttäjien palveluista. Näennäishoito on huonompi vaihtoehto kuin ei hoitoa ollenkaan.

A

nne Ovaska on töissä projektikoordinaattorina RAY:n rahoittamassa Völjy-hankkeessa. Siinä tehdään töitä huumeita käyttävien ihmisten kanssa tarjoten heille osallistavaa ryhmä- ja vapaa-ajan toimintaa sekä asumisen tukea. Völjyn kotipesä on Tampereen Sumeliuksenkadulla. Seinillä on völjyläisten maalauksia, keittiössä tehdään ruokaa ja oleskelutilan iso pöytä on lastattu kaikenmoisella käsityömateriaalilla. ”Näillä ihmisillä on paljon lahjakkuutta ja osaamista. Välillä tulee suru siitä, miten heillä elämä on mennyt”, sanoo Anne.

Lähdetään siitä, mikä on totta nyt Völjyn toiminta tähtää haittojen vähentämiseen. Asiakastyön lisäksi hankkeessa tarkastellaan, kartoitetaan ja kirjataan haittoja vähentävän työotteen hyviä käytäntöjä. Niitä on pohdittu yhdessä Tampereen terveys- ja sosiaalineuvontapiste Nervin työntekijöiden kanssa, ja mukana on ollut myös Tampereen kaupungin sosiaalitoimen työntekijöitä ja haittoja vähentävää työtä tekeviä pääkaupunkiseudul-

ta ja Hämeenlinnasta. Tapaamisissa on koetettu tavoittaa hiljaista tietoa, vaikeasti sanoitettavissa olevia asioita, jotka ovat vain työntekijöiden päässä. Mitä haittoja vähentävän työn hyvistä käytännöistä voi sanoa tässä vaiheessa? Keskeistä on perustehtävä, sanoo Anne Ovaska. Pitää ymmärtää, keiden kanssa ollaan tekemisissä ja mitä tekemässä. Oman arvomaailman on lähdettävä siitä, että ihmiselämä on arvokasta riippumatta siitä, käyttääkö päihteitä vai ei ja onko kuntoutuja vai ei. ”Haittoja vähentävässä työssä on haasteena, että pysytään ihmisen kokoisissa tavoitteissa. Niin mielellään nähtäisiin valo tunnelin päässä, vaikka se tavoite on monella asiakkaalla saavuttamattomissa. Tässä työssä tuodaan valoa sinne tunneliin. Haasteena on pysyä siinä. Kun asiakas ei näytä ’etenevän’ tavoitteissa, työntekijällä on houkutus livetä omalle mukavuusalueelle ja keskittyä paremmin pärjääviin asiakkaisiin.” Jotta näin ei tapahtuisi, tarvitaan yhteistä työnäkyä ja sen tietoista ylläpitämistä. Erityisen vahvaa työnäkyä tarvitaan esimieheltä. Työnantajan tulee pitää huolta työnteon rakenteista mukaan lukien työnohjaus ja järjestää riittävä tila keskustelulle. Tärkeää on myös nähdä haittoja vähen>>>

16

Tiimi 1 Q 2016


TYÖ ja TEKIJÄ

1 Q 2016 Tiimi

17


”Kun on näennäishoitoa, voidaan aina vedota siihen, että hoitoa on, etkä saa enää muuta apua.”

tävän työn arvo ja ylläpitää sitä. Arvostusta tarvitaan siksikin, että stigma siirtyy asiakkaista helposti itse työhön ja sen tekijöihin. Haittoja vähentävässä työssä oleellista on pragmaattisuus. Tehdään se mikä on tehtävissä. ”Hyväksytään se, mikä on totta nyt. Ollaan sen kanssa ja lähdetään tekemään sitä asiaa. Otetaan koppi tilanteesta, vaikka se olisi vaikka kuinka karu. Tehdään jotain konkreettista, lähdetään vaikka asiakkaan kanssa etsimään kadonnutta tavaraa löytötavaratoimistoon.”, Anne konkretisoi. Koska asiakkailla on psyykkisiä, somaattisia ja sosiaalisia ongelmia, haittoja vähentävää työtä ei voi nähdä kovin kapea-alaisesti. Tarvitaan monenlaista osaamista ja laaja-alaista tietämystä. Työntekijällä täytyy olla kiinnostus oppia työtä monialaisesti. Yhteistyöverkostoja tarvitaan, käsitystä siitä, mistä ja keneltä voi pyytää apua missäkin asiassa.

Pioneerihengessä Anne Ovaska kouluttautui nuorena apuhoitajaksi. Matkustelu oli tärkeää, ja piti saada ammatti, jota voi tehdä missä päin maailmaa hyvänsä. Myöhemmin Anne opiskeli terveydenhoitajaksi ja mietti, mihin ryhtyä, kun hän ei mieltänyt itseään ”neuvolaihmiseksi”. Anne kiinnostui päihdetyöstä, liittyi päihdesairaanhoitajien verkostoon ja päätyi sitä kautta Kettutien A-poliklinikalle infektioriskiprojektin työntekijäksi. Infektioriskiprojektia rahoitti sosiaali- ja terveysministeriö. Projektin tarkoitus oli perustaa Helsinkiin paikka, jossa ruiskuhuumeiden käyttäjät saisivat terveysneuvontaa ja voisivat vaihtaa käytetyt ruiskunsa ja neulansa puhtaisiin. Sellainen syntyi keväällä 1997. Anne Ovaskasta tuli Helsingin terveysneuvontapiste Vinkin vastaava työntekijä. ”Rohkeasti lähdettiin liikkeelle pioneerihengessä. Kukaan ei ollut tehnyt päivääkään sitä työtä, jota kohti oltiin 18

Tiimi 1 Q 2016

menossa. Olihan se todella jännittävää. Tunsin itseni tutkimusmatkailijaksi”, sanoo Anne. Tosin hän arvelee, että jos hän olisi Vinkin vetäjäksi ryhtyessään tiennyt, mihin ryhtyy, ryhtymättä olisi jäänyt. Vinkin aloitus oli lievästi sanoen vaikea. Kukaan ei olisi halunnut vuokrata toiminnalle tiloja. Ensimmäinen vähänkin pysyvämpi toimitila saatiin, kun toiminnanjohtaja Juhani Roiha antoi Vailla vakinaista asuntoa ry:n tilat käyttöön Sörnäisistä. ”Se on yksi tämän työn piinallisimpia puolia”, Anne Ovaska sanoo tilanteesta, jossa työmuotoa ja työntekijöitä pommitetaan jatkuvalla kriittisellä palautteella. Alkuvaiheessa lunta tupaan tuli niin virkamiehiltä, mediasta kuin naapurustolta. Kaupunginviskaali Ritva Santavuoren kolumnista Anne Ovaska sai lukea olevansa terveydenhoitaja, joka flirttailee narkomaanien kanssa. Anne antaa kiitosta Vinkin vahvoille taustatahoille ja ihmisille, jotka antoivat työlle tukensa ja ottivat kriittistä palautetta vastaan. Heitä olivat varsinkin Merja Saarinen sosiaali- ja terveysministeriössä, Pauli Leinikki Kansanterveyslaitoksella, Leo Sommardahl Helsingin kaupungilla, Antti Holopainen Kettutien A-poliklinikalla ja Lasse Murto A-klinikkasäätiön keskustoimistossa. Anne Ovaska toivoo, että haittoja vähentävää työtä tekevien olisi mahdollisuus tavata toisiaan. Hän muistaa alan kansainvälisen kokouksen Pariisissa, johon hän osallistui Helsingin Vinkin ollessa vielä alkutaipaleellaan. Paikalla oli alan väkeä sadoittain, ja esityksissä kerrottiin siitä, miten työ toimii. Kokemus oli voimauttava, mutta paluu maan pinnalle tuli puhelun muodossa. ”Konferenssin aikana soitti toimittaja Suomesta ja kauhisteli, annetaanko Vinkistä kolme ruiskua ja neulaa yhdelle narkomaanille. Olin ihan, että mitä. Mistä maailmasta hän soittaa?!”

Hoitoa halvalla Tänä päivänä terveysneuvontapisteitä on ympäri Suomen


TYÖ ja TEKIJÄ

Anne Ovaska Projektikoordinaattori A-klinikkasäätiön Völjy-hankkeessa Tampereella.

Paras ominaisuutesi työssä? Osaan ottaa ihmiset ihmisinä. En ole joutunut ponnistelemaan, jotta pitäisin ihmisiä samanarvoisina. Se on varmaan jonkinnäköinen lahja.

Mitä työ on sinulle opettanut? Olen saanut olla aitiopaikalla monen ihmisen elämässä. Työ on laajentanut kuvaa ihmisenä olemisesta ja ihmisyyden moninaisuudesta. Työ on kasvattanut itseä.

Mistä saat vastapainoa työlle? Kotoa, perheestä, ihmissuhteista. Liikkuminen on tärkeää, samoin tarinateatteri ja niihin kytkeytyvät ihmiset.

Huonoin ominaisuutesi työssä? Turha innostuminen vähän kaikesta. Rajaamisen vaikeus.

Rakkain työkalusi? Työryhmä, jonka kanssa työtä tekee.

ja niiden toiminta on hyväksytympää. Ovatko asiat nyt hyvin? ”Paljon kehitystä on tapahtunut, mutta edelleen joutuu kysymään itseltään, kuinka vahvalla pohjalla oikeasti ollaan. Terveysneuvonta ja haittoja vähentävä korvaushoito hyväksytään yhä lähinnä siksi, että ne minimoivat huumeidenkäytöstä ympäristölle aiheutuvia haittoja”, Anne Ovaska arvelee. Hän on huolissaan huumeita käyttävien ihmisten asemasta palveluissa. Jos huumeiden käyttö tulee ilmi, asenteet kovenevat. Huumeita käyttävien ihmisten on vaikea päästä mielenterveyspalveluihin, vaikka tarvetta olisi. Joissain kaupungeissa haittoja vähentävässä hoidossa oleva henkilö ei pääse matalimmankaan kynnyksen sosiaalisen kuntoutuksen toimintaan. Huumehoidoissa olevat ihmiset joutuvat piilottelemaan pistämistä tai oheiskäyttöä hoidosta putoamisen pelossa. ”Lisäksi haittoja vähentävässä korvaushoidossa oleviin ihmisiin on monesti lyöty toivottoman tapauksen leima. Kuitenkin Suomessa suurin osa korvaushoidossa olevista on nuoria ihmisiä”, Anne muistuttaa.

Ellet tekisi huumehaittoja vähentävää työtä, mitä voisit tehdä? Voisin olla töissä vanhusten parissa mukana tekemässä elämästä heidän itsensä näköistä ja oloista.

”Pahimmillaan yhteiskunta tarjoaa näille ihmisille vain kroonisen huumeidenkäyttäjän identiteetin. Kuitenkin parhaimmillaan haittoja vähentävällä työotteella voidaan todella voimauttaa asiakkaita.” Anne Ovaska on huolissaan haittoja vähentävän työn kilpailutuksesta. Huono-osaisten ihmisten palvelujen kilpailuttamisessa alkaa näkyä huutolaiskaupan piirteitä: ”kuka huolii halvimmalla”. Hyvin halvalla saadaan vain näennäishoitoa tai -palvelua, jossa yksilöllisyys on viety olemattomiin. Työntekijän ja asiakkaan kontakti perustuu lähinnä kontrolliin: työntekijä kontrolloi, oletko siinä kunnossa, että voit saada palvelua tänään. ”Näennäinen hoito on mielestäni pahempaa kuin että hoito puuttuisi kokonaan. Lisäksi vaikuttamattomana se tulee yhteiskunnalle lopulta kalliiksi. Kun on näennäishoitoa, voidaan aina vedota siihen, että hoitoa on, etkä saa enää muuta apua. Kuitenkin hoito on toteutettu miniminä, eikä se vastaa ihmisen tarvetta. Hoito voi jopa syrjäyttää huonossa asemassa olevia ihmisiä vain lisää.”

1 Q 2016 Tiimi

19


Teksti & kuva: AULI SAUKKONEN auli.saukkonen@a-klinikka.fi

Joukkuepelin hengessä Tutkija Mikko Salasuo paljastaa kaksi syytä ahkeruudelleen: eläminen poikamiehenä ja joukkuepelaajan mentaliteetti.

T

iimin kolumnistina aloittaa tässä numerossa Mikko Salasuo. Hän on valtiotieteiden tohtori ja Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian dosentti. Salasuo on töissä vastaavana tutkijana Nuorisotutkimusverkostossa. Hänen tutkimusaiheensa ovat ulottuneet huumeidenkäytöstä varusmieskulttuuriin ja nuorisokulttuureista kuntodopingiin. ”Tavallisen ihmisen elämänkulku ja ihmisen tarkastelu ruohonjuuritasolta”, hän määrittelee tutkimusaiheidensa yhteisen pohjan. Mikko Salasuo sanoo ymmärtäneensä haluavansa tutkijaksi vuonna 1997, kun hän neljännen vuoden poliittisen historian opiskelijana osallistui Antti Häkkisen vetämälle Salattu, hävetty, vaiettu -menetelmäkurssille. Kurssilla käsiteltiin sitä, miten tutkia merkitykseltään olennaisia aiheita, jotka yleensä jäävät näkymättömiin ja joista ei juuri puhuta. ”Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni 70–80-luvun Kontulassa ja oma kokemusmaailma oli nuoren ihmisen lähiöarkea. Olin nähnyt huumeidenkäyttöä, ja hämmästelin, että siitä ei ollut enempää tutkimustietoa. Myös Helsingin yöelämä kiinnosti. Eri musiikkimaut alkoivat näkyä ravinto-

20

Tiimi 1 Q 2016

lamaailmassa 90-luvun lopussa, ja yhtäkkiä tuli satoja paikkoja musiikkityylien mukaan.” Salattu, hävetty, vaiettu -kurssin seurauksena Mikko Salasuon pääaine vaihtui talous- ja sosiaalihistoriaksi. Kurssityö ja sittemmin gradu valmistui 60-luvun kannabiksenkäytöstä Helsingissä.

Stigman ei pidä antaa tarttua Kiinnostus huumetutkimukseen jatkui väitöskirjatyössä. Nuorten keskuudessa yöelämässä alkoi näkyä uudenlainen tapa käyttää lähinnä ekstaasia ja amfetamiineja. Mikko Salasuo toi Suomeen käsitteen, josta tuli varsin kiistelty: huumeiden viihdekäyttö. > > >

Stigma tarttuu, jos sen antaa tarttua.


1 Q 2016 Tiimi

21


Päihdetutkimus on ollut hyvä ponnistuspinta tehdä ihmistutkimusta. ”Muistan, kun Klaus Mäkelä (Alkoholitutkimussäätiön silloinen johtaja) sanoi, että heiluta häkkiä. Kun sitten jouduin huumemyrskyn keskipisteeseen, aloin pikkuhiljaa ymmärtää, mitä hän sillä tarkoitti.” Julkinen keskustelu kävi hurjana, ja Salasuon mediaesiintymiset saattoi laskea sadoissa. Keskusrikospoliisin vuosikertomuksessa viitattiin ”huumemyönteisiin nuoriin tutkijoihin” ja Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa paheksuttiin viihdekäyttö-termin käyttöä. Alle 30-vuotias väitöskirjatutkija piti päänsä kylmänä, oli kaikesta huolimatta mielellään median käytettävissä ja koetti parhaansa mukaan miettiä, mitä sanoo. ”Se oli kuin olisi kulkenut trapetsilla. Piti kulkea vakaasti, etteivät askeleet horjahda kummallekaan puolelle. Valmistauduin haastatteluihin joka kerta. Kävin taustakeskusteluja, tarkistin faktoja ja testasin omia lähestymistapoja.” Tänä päivänä tutkijat tuovat esiin nettivainoa, kiusaamista ja törkypostia, jota he saavat osakseen tutkiessaan vaikeita ja kiistanalaisia aiheita. Seuraus on, että ryhdytään helposti tutkimaan muita aiheita tai etsitään leipäpuu jostain muualta kuin tutkimuksesta. Mikko Salasuolla on tilanteeseen yksinkertainen ohjenuora: kiusaamista ja haukkumista ei pidä ottaa itseensä. Stigma tarttuu, jos sen antaa tarttua.

Mestari-kisälliasetelma on keskeinen tapa oppia tutkimuksen tekoa.

”Väitöskirjan kohdalla minuun yritettiin tartuttaa stigmaa, mutta sivuutin sen ja jatkoin työtäni. Jos asioita esitetään heittoina ilman perusteluja, en kiinnitä niihin huomiota. Järkeviin viesteihin vastaan, mutta kuraan totean, että keskustelu loppuu tähän.”

Oppipojat ja kisällit tarvitsevat mestareita Mikko Salasuo kiittää monitieteistä vahvalle traditiolle pohjautuvaa päihdetutkimusta hyväksi ponnistuspinnaksi tehdä ihmistutkimusta. Hän kehuu vuolaasti Christoffer Tigerstedtin ja Pekka Hakkaraisen vuonna 2000 käynnistämää Huumeseulan nimellä kulkevaa seminaaria, joka kokoaa yhteen huumeita tutkivia ihmisiä kaikista ihmistieteistä. Seminaari on ollut vaikuttamassa yli 20 väitöskirjan syntyyn ja tuottanut verkoston, johon on ollut helppo tukeutua tilanteessa kuin tilanteessa. ”On ollut tärkeää, että seminaarissa ovat olleet myös seniorit mukana. Mestari-kisälliasetelma on tutkimisessa keskeinen tapa oppia. Sen merkitys on valtava. Antti Häkkisellä, Matti Piispalla ja Tommi Hoikkalalla on ollut aina aikaa vastata tyhmimpiinkin kysymyksiini.” Mikko Salasuo on tutkijana hyvin tuottelias ja aikaansaava, julkaistuja kirjoja on jo lähemmäs 20 ja tieteellisiä artikkeleita yli sata. Hän paljastaa salaisuutensa: ajankäyttö ja mentaliteetti. ”Poikamiehenä pystyy pyhittämään koko elämänsä työlle ja urheilemiselle – eikä tämä ole mikään vitsi. Työhön liittyvä mentaliteettini perustuu vahvasti joukkuepelin ajatukseen. Tiettynä aikana pitää pystyä tekemään tietyt asiat, eikä deadlineista voi luistaa. Tehdään yhdessä, mutta oma paras pitää tehdä.” Mikko Salasuo sanoo tekevänsä työtään intohimoisesti ja onnellisena mukavassa porukassa. ”Päihteet ovat tutkimusaiheena vaikea ja rankkakin, täynnä tabuja ja marginaaleja. Mutta eteenpäin työntää se, että jatkossa voitaisiin ennaltaehkäistä jotain, jotkut ihmiset voisivat paremmin ja he olisivat yhdenvertaisia muiden kanssa. Tutkimuksella pystyy vähentämään stigmaa, tabuja ja häpeää.”

1 Q 2016 Tiimi

22


SALASUO MIKKO SALASUO mikko.salasuo@nuorisotutkimus.fi

Isoissa saappaissa Vuonna 2000 julkaisin tutkijana ensimmäisen tieteellisen kirjoituksen. "Miksi nuoret eivät usko valistukseen?" ilmestyi Tiimissä 5/2000. Noista päivistä ei tunnu kuluneen kuin silmänräpäys, mutta ajankulku tekee mielessäni tepposia. Selatessani Tiimin kolumneja viimeisen 16 vuoden ajalta huomaan, että etäisyys Pertti Hemánuksen 2000-luvun alun kirjoituksista Tapani Sarvannin viimeiseen kolumniin on melkoinen. Ajankulku vaikuttaa vielä hitaammalta, kun mittailen aiempien kolumnistien saappaiden kokoa ja sovitan niitä jalkoihini. Isot saappaat ovat olleet mukavan etäinen ajatus, mutta nyt – yhtäkkiä – oman sukupolveni vuoronumero vilkkuu kolumnistijonon näytössä. Minun vuoroni. HALUAN ENSITÖIKSENI tehdä aikalaishavaintoja itseäni päihdekentässä kiinnostavista ilmiöistä. Ensinnäkin nuorten alkoholin käytön pitkään laskenut trendi on selittämätöntä maastoa. Sama koskee kasvavaa raittiiden nuorten määrää. Oma kummajaisensa on se jousi, joka sinkauttaa juomisen 18 ikävuoden kohdalla aikuisten tasolle. Mistä nämä muutokset kertovat? Yrittävätkö nuoret repiä itseään irti perinteisistä alkoholikulttuurista, mutta H-hetkellä kulttuurin syvävirtaus imaisee heidät pyörteeseensä? Toiseksi: keskustelu alkoholipolitiikasta on tuskaista seurattavaa. Uusliberalistinen ajattelu on pelmahtanut niin alkoholiteollisuuden toimintaan kuin somessa huutavaan sakkiin. Teollisuuden lobbaus on kuin Hollywoodelokuvissa, eikä suora kytkös ruiskaunokkeihin jää kellekään Keskustelu epäselväksi. Hurmoshenkeä tartutetaan vauraaseen keskialkoholipolitiikasta luokkaan ylistäen "sivistyneitä" juomatapoja. Sirkustempuin on tuskaista. pyritään kyseenalaistamaan tutkimusnäyttö ja maalaillaan fiktiivistä kuvaa "uudesta" suomalaisesta juomatavasta. Kolmanneksi: 1990-luvun alusta kasvanut toinen huumeaalto osoittautui vedenpinnan pysyväksi nousuksi, kuten muutama tutkija vuosituhannen alussa profetoi. Hasis vaihtui marihuanaan ja heroiini korvaushoitolääkkeisiin. Pakkaa sekoittivat muuntohuumeet, joista tulee taatusti lisää harmia lähivuosina. Huumekysymys normalisoitui, ja nykyisin on mahdollista käydä järkevää(kin) huumekeskustelua. Se on iso muutos vuosituhannen ensivuosiin, jolloin sain hetkeksi antikristuksen leiman puhuessani viihdekäytöstä. JA LOPUKSI. Suurin mullistus taitaa kuitenkin olla huumesodan hiipuminen. Kukapa olisi uskonut kannabiksen laillistamiseen useassa Yhdysvaltojen osavaltiossa. Tuon käänteen heijastusvaikutukset leviävät muualle, jolloin myös Suomessa poliitikkojen on vihdoin pakko puhua Huumeista.

Mikko Salasuo on Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian dosentti ja työskentelee vastaavana tutkijana Nuorisotutkimusverkostossa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

1 Q 2016 Tiimi

23


Teksti & kuvat: TEEMU KASKELA teemu.kaskela@a-klinikka.fi

”Vihreiden tohtorien” vastaanotto Venice Beachilla Los Angelesissa. Lääkekannabisarviointia kaupataan 40 dollarin hintaan.

K A L I F O R N IA N konitohtorimalli

K

aliforniassa kannabiksen käyttö lääkkeenä on sallittua mutta ei sen käyttö muussa tarkoituksessa. Käydessäni Yhdysvaltain länsirannikolla eräs kannabisreseptiä tarvinnut potilas kertoi, että lääkekannabisreseptin hankkiminen on erittäin helppoa. Aika varataan netistä jollekin useista ”vihreistä lääkäreistä”. Odotustilassa täytetään henkilötietolomake. Lääkärille kerrotaan vaivoista. Jos oikeat vaivat eivät tule heti mieleen, lääkäriaseman ulkopuolella saattaa olla kattava lista reseptiin sopivista taudeista. Esimerkiksi: ”Kärsitkö migreenistä, unettomuudesta, syömishäiriöistä, ahdistuneisuudesta, masennuksesta, kroonisesta kivusta, glaukoomasta, pahoinvoinnista, nivelreumasta, keskittymishäiriöistä, aidsista, syövästä tai jostain lukemattomista muista häiriöistä?”

24

Tiimi 1 Q 2016

Kun maksu kannabishoidon tarpeen arvioinnista on suoritettu, potilas saa kannabiksen ostamiseen oikeuttavan kortin. Kortti tai lääkärin suosituskirje antaa oikeuden käydä ostamassa kannabista lukemattomista kannabisapteekeista. KANNABIS ON NOUSSUT taas suureksi keskustelun aiheeksi, kun useat USA:n osavaltiot ovat mahdollistaneet kannabiksen myymisen viihdekäyttöön erityisluvan saaneista liikkeistä. Juridisesti kyse on ensimmäisestä kerrasta, kun vuoden 1961 kansainvälistä huumausaineyleissopimusta tietoisesti rikotaan. Aiemmin, esimerkiksi Hollannissa, sopimusta on ennemminkin kierretty lainopillisilla kikoilla kuin rikottu suoraan. Tapauksesta tekee erityisen merkittävän, että nimenomaan Yhdysvallat on ollut sopimuksen keskeisimpiä puolustajia. On enemmän kuin to-


Osa Kalifornian kannabisliikkeistä on hyvin huomaamattomia ulos päin. Haight Streetillä San Franciscossa lääkekannabisarviointeja tarjotaan levykaupan yläkerrassa. >

dennäköistä, että Yhdysvaltain sisäpoliittinen huumausainepoliittinen myllerrys on syönyt maan uskottavuutta vaatia muilta valtioilta huumesopimuksen noudattamista. Huumausaineyleissopimus ei kiellä kannabiksen tai muiden huumausaineeksi luettavien aineiden käyttöä lääketieteellisiin tarkoituksiin. Kannabista on käytetty Suomessakin lääkkeenä vuodesta 2008, joskin lääkekäyttö oli erityisesti ennen viime vuosia tehty suhteettoman vaikeaksi. Kannabiksen käytöstä on hyvää tutkimusnäyttöä erityisesti MS-taudin ja joidenkin muiden kroonisten kipujen hoidossa. Suomessa lääkekäyttö rajoittuukin pitkälti näihin sairauksiin. Heikompaa tutkimusnäyttöä kannabiksen käytöstä on olemassa esimerkiksi unettomuuden ja ruokahaluttomuuden hoidossa. Heikko tutkimusnäyttö voi johtua siitä, että kannabiksen tutkimus lääkekäyttöön on ollut käytännössä pannassa esimerkiksi Yhdysvalloissa viime vuoteen saakka kannabiksen huumeluokituksen ja liittovaltion lupaviranomaisten nihkeän suhtautumisen vuoksi. Monia huumausaineyleissopimuksessa huumausaineiksi luokiteltuja amfetamiineihin tai opioideihin lukeutuvia aineita käytetään suhteellisen yleisesti lääkkeenä. Tämä ei ole kuitenkaan saanut ihmisiä kovin laajasti kiistämään niiden lääketieteellistä hyötyä tai niiden viihdekäytön ongelmallisuutta. Sen sijaan kannabiksen lääke- ja viihdekäyttö tuntuvat sekoittuvan toisiinsa häiritsevällä tavalla Suomessa ja maailmalla käytävässä keskustelussa. Joissain maissa, esimerkiksi Israelissa, kannabiksen lääkekäyttöä pohditaan tutkimuksellisella otteella ja tosissaan. Viihdekäyttökeskustelun sotkeminen tähän keskusteluun ei varmasti tuo lisäarvoa potilaille, jotka voisivat hyötyä kannabiksesta sairautensa hoidossa.

ON HYVÄ PITÄÄ MIELESSÄ, että aineen käyttö lääkkeenä ei ole kummoinen argumentti aineen laillistamiseksi viihdekäyttöön. Toisaalta on vaikea nähdä, että oikean lääkärin perustellusti oikeaan sairauteen määräämä kannabis jostain kumman syystä täyttäisi Suomen jo valmiiksi suhteellisen täydet kannabismarkkinat. Onko kannabiksen viihdekäytön sääntely tarkoituksenmukaisempaa toteuttaa kriminaalipolitiikan vai valtiollisesti kontrolloidun myynnin sääntelyn kautta? Se on eri keskustelu. Yhdysvalloissa osavaltiot ovat jo lähteneet sääntelemään kannabiskauppaa. Sen vaikutuksista saamme luotettavampaa tietoa muutamien vuosien päästä, kun aikaa on kulunut riittävästi, jotta voidaan tehdä luotettavia seurantatutkimuksia. Joka tapauksessa säädelty kauppa vaikuttaa rehellisemmältä kuin Kalifornian konitohtorimalli.

Teemu Kaskela on tutkija A-klinikkasäätiön tutkimusryhmässä. Kommentoi juttua: www.a-klinikka.fi/tiimi

1 Q 2016 Tiimi

25


TUULI PITKÄNEN, JOUNI TOURUNEN & TEEMU KASKELA etunimi.sukunimi@a-klinikka.fi

Eri vuosikymmenillä syntyneet päihdehoidon asiakkaat

E

ri vuosikymmenillä syntyneet päihdehoidon asiakkaat poikkeavat toisistaan monin tavoin. Iäkkäämmillä on usein koulutusta ja työkokemusta, mutta nuoremmat päihteidenkäyttäjät ovat heikommin kiinnittyneitä yhteiskuntaan. A-klinikkasäätiön rekisteritutkimuksen kohteena oli 10 898 henkilöä, jotka olivat asioineet päihdeongelman takia Järvenpään sosiaalisairaalassa, Kettutien A-poliklinikalla tai Arabianrannan päihdeklinikalla vuosina 1990–2009. Naisten osuus päihdehoidossa asioineista pysyi vuosittain tarkasteltuna varsin vakaana eli 26–34 prosentissa. Miehillä ensimmäinen hoitomerkintä oli keskimäärin 38 vuoden ikäisinä ja naisilla vuotta nuorempana. Ennen vuotta 1950 syntyneistä suurin osa mutta 1970-luvun jälkeen syntyneistä enää vain pieni osa oli käyttänyt ainoastaan alkoholia (kuvio 1).

Naisten osuus päihdehoidossa asioineista oli 26–34 prosentin vuositasolla. Vanhemmilla asiakkailla korkeampi koulutus Kolmella neljästä 1950-luvulla syntyneestä päihdehoidon asiakkaasta oli vähintään toisen asteen koulutus (kuvio 2). Vuoden 1980 jälkeen syntyneistä ja miehistä myös 1970-luvulla syntyneistä huomattavasti harvempi oli 26

Tiimi 1 Q 2016

Ei päihdetietoa Alkoholi Muut päihteet

3000 2500 2000 1500 1000 500 0 1909-29

1930

1940

1950

1960

1970

1980-92

Kuvio 1 Alkoholia ja muita päihteitä käyttäneiden lukumäärä eri vuosikymmenillä syntyneiden päihdehoidon asiakkaiden keskuudessa.

suorittanut toisen asteen koulutuksen kuin vanhemmista, 1940–1960-luvuilla syntyneistä asiakkaista. Erot olivat huomattavat myös kolmannen asteen koulutuksen osalta. Lähes kahdella kolmesta alkoholin ongelmakäyttäjästä oli vähintään toisen asteen koulutus, mutta niistä, jotka käyttivät myös muita päihteitä, vain vajaalla puolella oli toisen asteen koulutus. 1950–1970-luvuilla syntyneillä naisilla oli hieman useammin kolmannen asteen tutkinto kuin miehillä.

Puolet nuorista miehistä joskus vankeudessa Noin 40 prosenttia päihdehoidossa olleista miehestä ja lähes 20 prosenttia naisista oli ollut vankilassa tai suorittamassa yhdyskuntapalvelua vuosina 1990–2014. Vankeusrangaistukseen tuomittujen osuus oli huomattavasti suurempi 1960-luvulla ja sen jälkeen

syntyneillä heitä vanhempiin verrattuna (kuvio 3). Sama ilmiö näkyi myös muiden tuomioiden ja rangaistusseuraamusten kohdalla. Eri ikäluokkien välinen ero selittyy osin sillä, että rikollinen toiminta ajoittuu tyypillisesti nuoruusikään, eikä tietoja ollut kattavasti saatavilla kaikkien tutkittavien nuoruusvuosilta. On kuitenkin todennäköistä, että huumeidenkäytön lisääntymisen myötä myös vankeusrangaistukseen tuomittujen osuus on suurempi nuoremmilla ikäluokilla.

Moniammatillisen työn merkitys kasvaa Eri vuosikymmenillä syntyneet eroavat toisistaan päihdehoidon asiakkaina. Nuorten heikompi kiinnittyminen yhteiskuntaan ja monien eri päihteiden käyttö on tehnyt päihdehoidon toteuttamisesta entistä vaativampaa.


TUTKITTUA Tutkittua-palstalla kerrotaan päihdealan ajankohtaisista tutkimusaiheista. % 60

40 Nainen III aste Nainen II aste

20

Mies III aste Mies II aste

0 1920

1930

1940

1950

1960

1970

1980

Kuvio 2 Toisen ja vähintään kolmannen asteen koulutuksen omaavien osuus eri vuosikymmenillä syntyneistä päihdehoidon asiakkaana olleista miehistä (n=7 337) ja naisista (n=3 561).

Vuoden 1980 jälkeen syntyneistä asiakkaista huomattavasti harvempi oli suorittanut toisen asteen koulutuksen kuin 1940–1960-luvuilla syntyneistä. Päihdeongelma ja siitä toipuminen ovat yhteydessä henkilön elämäntilanteen kokonaisuuteen. Eri ammattialojen väliselle yhteistyölle on yhä enemmän tarvetta. Koulutusta ja vankeuksia koskevat tulokset ovat esimerkkejä muutoksista päihdehoidon asiakkaiden kiinnittymisessä yhteiskuntaan. Rikosseuraamuslaitoksen julkaisusarjassa ilmestyy pian monipuolinen raportti päihdehoidon asiakkaiden rikollisuudesta. Lisäksi tutkimusaineistosta on viimeistelyvaiheessa raportti, jossa kuvataan tarkemmin päihdehoidon asiakaskuntaa ja siinä tapahtuneita muutoksia muun muassa työllisyyden, mielenterveysongelmien määrän ja kuolleisuusriskin kohdalla.

% 60 Mies vankeus

50

Nainen vankeus

40 30 20 10 0 1909-29

1930-39

1940-49

1950-59

1960-69

1970-79

1980-92

Kuvio 3 Vankilassa tai yhdyskuntapalvelua suorittamassa vuosina 1990–2014 olleiden osuudet päihdehoidon asiakkaana olleista eri vuosikymmenillä syntyneistä miehistä (n=7 337) ja naisista (n=3 561).

Tuuli Pitkänen työskentelee apurahatutkijana, Jouni Tourunen tutkimuspäällikkönä ja Teemu Kaskela tutkijana A-klinikkasäätiön tutkimusryhmässä. 1 Q 2016 Tiimi

27


TIETEEN KENTILTÄ Tieteen kentiltä -palstalla seurataan päihdealan tieteellistä tutkimusta.

Metadonihoito ehkäisee huumekuolemia METADONIHOIDOSSA pysyminen vähentää kuolleisuusriskiä merkittävästi, kertoo irlantilaistutkimus. Kansallisessa kohorttitutkimuksessa seurattiin rekisteritietojen (metadoni- ja muu lääkehoito sekä kuolintiedot) perusteella 7 000:ta perusterveydenhuollon metadonihoidossa vuosina 2004–2010 ollutta potilasta. Seuranta kesti vuoden hoidon päättymisen jälkeen. Tutkimustulosten mukaan kuolleisuus hoidon ulkopuolella oli kaiken kaikkiaan lähes neljä kertaa todennäköisempää kuin hoidon aikana. Hoidon keskeytymisen jälkeen kuolemanriski oli korkeimmillaan ensimmäisen neljän viikon aikana. Bentsodiatsepiinit olivat yhteydessä kolmeen neljästä huumekuolemasta. Tutkijat korostavat valvotun ja riittävän pitkäkestoisen hoidon merkitystä. Hoidon päättymisen jälkeen potilaita tulisi pyrkiä tukemaan ainakin kuukauden ajan. Johtopäätökset ovat vastakkaisia Brittein saarilla esiintyville pyrkimyksille rajoittaa huumehoitojen kestoa. Huomiota tulisi kiinnittää myös bentsodiatsepiinilääkitykseen sekä lääkkeiden mahdolliseen väärinkäyttöön ja lääkeriippuvuuteen.

Gráinne Cousins et al.: Risk of mortality on and off methadone substitution treatment in primary care: a national cohort study. Addiction 1/2016.

Tekijällä on väliä motivoivassa lyhytinterventiossa TYÖNTEKIJÄN KOKEMUS, taidot ja asennoituminen vaikuttavat keskeisesti motivoivan lyhytintervention onnistumiseen, kertoo Sveitsissä tehty tutkimus. Tutkimuksessa oli mukana alkoholihoitoyksikön 18 lääkäriä tai psykologia ja 431 kutsunnoista rekrytoitua Audit-C -tulosten mukaan riskijuomisen kriteerit täyttävää nuorta miestä. Lääkärit ja psykologit edustivat kumpaakin sukupuolta, eri ammatillisia asemia ja heillä oli vaihtelevan mittainen kokemus päihdetyöstä ja motivoivasta haastattelusta. Nuoret miehet satunnaistettiin kahteen ryhmään: toiselle toteutettiin vain normaali palveluskyvyn arviointi ja toiselle lisäksi yksi 20–30 minuutin pituinen motivoiva lyhytinterventio. Miesten alkoholinkäyttöä verrattiin kolmen kuukauden kuluttua. Motivoiva lyhytinterventio vähensi merkitsevästi viikoittaisten juomispäivien ja päivittäisen juomisen määrää koeryhmällä verrattuna kontrolliryhmään. Parhaimmat tulokset saavuttivat miesohjaajat, joilla oli pitkä ammatillinen kokemus sekä positiivinen asennoituminen ja positiiviset odotukset lyhytinterventiota kohtaan. Ohjaajan ammattitausta ei vaikuttanut tuloksiin.

Jacques Gaume et al.: Influence of counselor characteristics and behaviors on the efficacy of a brief motivational intervention for heavy drinking in young men – a randomized controlled trial. Alcoholism: Clinical and Experimental Research 7/2014.

28

1 Q 2016 Tiimi


KIRJAT MARKKU LAHTINEN

Kissa ja katusoittaja Joskus kohtaaminen vaikkapa kulkukissan kanssa voi olla se sysäys, joka vie ihmisen elämän uusille raiteille. Tällaisesta tapahtumasarjasta kertoo Lontoossa asuvan James Bowenin kirja Katukatti Bob ja sen jatkoosa Bobin maailma. Tapahtumien lähtiessä liikkeelle James Bowen on metadonikorvaushoidossa. Hän elättää itseään katusoitolla ja myöhemmin myymällä Big Issue -lehteä. Eräänä päivänä James saapuu soittokeikaltaan kadulta tukiasuntoonsa. Hän havaitsee alakerrassa suuren keltaisen kissan, jonka nimeksi tulee myöhemmin Bob. Viedessään Bobin kotiinsa James on varma, että kissa lähtee pian omille teilleen. Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan miehestä ja kissasta tulee ystävät, jotka auttavat toisiaan elämässä eteenpäin. Yhdessäolo jatkuu tänäkin päivänä. James Bowen tuo kirjoissaan selkeästi esille sen, että hänellä on Bob, joka tarvitsee häntä, ja James taas tarvitsee Bobia. Bob opettaa Jamesille vastuunottoa ja välittämistä muistakin kuin itsestä. Jamesin elämänlaatu paranee, ensin pienin askelin ja aikanaan jopa suurin harppauksin. Hän saa valtavan määrän uusia tuttavuuksia ottaessaan Bobin mukaan soittokeikoilleen ja aikanaan Big Issuen myyntiin. Jamesista kissoineen tulee tietämättään nettijulkkis. Katukatti Bob -kirjan edetessä Jamesille syntyy ajatus pääsemisestä eroon korvaushoidosta. Tämä myös toteutuu hänen kohdallaan. Bobin maailma -kirjan puolivälissä hän ottaa viimeisen subutex-tabletin. Mutta miksi subutex, olihan James metadonikorvaushoidossa? Tämä selviää kirjasta. Kummankin kirjan parasta antia ovat vastuunoton ja antamisen ja ottamisen tasapainoisuus sekä rehellisyys itselle.

James Bowen: Katukatti Bob – kissa joka muutti elämäni. Suomentanut Kimmo Paukku. WSOY 2014. James Bowen: Bobin maailma. Suomentanut Kimmo Paukku. WSOY 2015.

James esimerkiksi menee toipumisen edetessä tapaamaan äitiään Australiaan ja saa suhteensa kuntoon isänsä kanssa. Kirjoissa tulee hyvin esille katuelämän raadollisuus ja toisten kateus Jamesin onnistumisista. Toisella puolella ovat he, jotka auttavat Jamesia ja uskovat häneen – onneksi näitä ihmisiä on enemmän. Kirjoissaan James painottaa tukiverkkojaan, niin yksittäisiä ihmisiä kuin virallista verkostoa. Kirjoja ei voi lukea silmien kostumatta. Sain itse niistä vahvan positiivisen latauksen: aina on mahdollista selviytyä, joten älä koskaan luovuta! Päihdeongelmainen voi ammentaa kirjoista kokemukseen perustuvia ohjeita elämän uudistamiseen. Läheiset taas saavat käsityksen päihdeelämän todellisuudesta. James Bowenin ja katukatti Bobin yhteisestä taipaleesta kertovat suomenkieliset nettisivut ovat osoitteessa www. katukattibob.fi. Kaksikosta on myös lukuisia Youtube-videoita.

Markku Lahtinen on lähihoitaja ja työskentelee asunto ensin -periaatteella toimivassa asumispalveluyksikössä. Hänen taustallaan on rankka oma päihdekokemus ja nyt 11 vuotta ilman päihteitä. 1 Q 2016 Tiimi

>>> 29


KIRJAT AULI SAUKKONEN auli.saukkonen@a-klinikka.fi

Oi Susanna, ei pidä sinun sureman Ruotsinsuomalainen kirjailija Susanna Alakoski jatkaa lapsuudenperheensä päihdehistorian parissa uusimmassa suomennetussa kirjassaan Lähimmäisen huhtikuu. Kiitetyssä ja palkitussa esikoisromaanissaan Sikalat (2006) hän pui vanhempiensa sukupolven huono-osaisuutta ja alkoholismia. Sitä seuranneessa romaanissa Hyvää vangkilaa toivoo Jenna (2010) päähenkilöinä olivat sosiaalityötä tekevä sisko ja hänen huumeriippuvainen veljensä. Lähimmäisen huhtikuussa hän kirjoittaa päihderiippuvuuden varjossa elävistä läheisistä. Susanna Alakoski kuvaa Lähimmäisen huhtikuussa kirjoittamistaan tavaksi lähestyä omia helvettejään. Kirjoittaminen on hänelle myös sitä, että näkee asioita jälkeenpäin. ”Minusta tuli oman elämäni luovan työn tekijä”, hän kirjoittaa. Alakoski on erinomainen kirjoittaja ja hänen ilmavaa tekstiään on ilo lukea. Lähimmäisen huhtikuu on kirjoitettu päiväkirjan muotoon, kuten myös Alakosken aiempi suomennettu aikuisten kirja, Köyhän lokakuu. Lähimmäisen huhtikuussa Alakoski tekee tavallisia asioita: tapaa ihmisiä, lukee lehtiä ja laittaa ruokaa. Hän myös tutkii itseään ja muistojaan. Kuvaus siitä, mitä on elää toisen ihmisen päihderiippuvuuden vaikutuksen alaisena, on läpimietittyä ja pakahduttavaa. Pidin eniten surukirjeistä, joiden pohjana voisi ajatella olevan Alakosken läheiskurssilla kirjoittamat tekstit. Niissä hän käyttää tehokeinona toistoa, joka tuo tekstiin hurjaa voimaa. ”Jos perustaisin yrityksen, palkkaisin vain alkoholistien lapsia”, kirjoittaa Alakoski kirjassaan. Tästä virkkeestä tuli hetkeksi puheenaihe myös Suomessa, kun Alakoski sanoi sen ääneen viime syksynä Helsingin Kirjamessujen yhteydessä antamassaan lehtihaastattelussa. Miksi hän palkkaisi vain alkoholistien lapsia? Koska he ovat usein aikaansaavia,

30

1 Q 2016 Tiimi

luotettavia ja työteliäitä ja asettavat muiden tarpeet ennen omiaan. Tällainen Alakoskikin sanoo olleensa ennen parantumistaan. Tai ehkä ”parantuminen” on prosessi. Tämä tulee mieleen, kun lukee Susanna Alakosken huhtikuusta. Yhä edelleen hän on huolehtija. Hän kantaa huolta heikon toimeentulon varassa elävästä veljestään. Hän huolehtii tyttärestä, jolla on edessään isot ja tärkeät kokeet koulussa. Kun Alakoski viettää jonkin aikaa Visbyssä kirjailijakeskuksessa, hän siivoaa manaillen muiden jälkiä yhteiskeittiössä. Alakoski myös viettää paljon aikaa kiertäen Ruotsia puhumassa eri tilaisuuksissa kirjojensa teemoista ja sosiaaliasioista yleensä. Ehkä myös muistojensa kanssa voisi tehdä sovinnon? Hyväksyä tapahtunut ja jättää se sitten omaan rauhaansa. Onneksi Susanna Alakoski ilmoittaa seuraavan kirjansa olevan romaani. Lähimmäisen huhtikuun toiseksi viimeisellä sivulla hän kysyy: ”Olisiko Susanna Alakoski nyt hävennyt tarpeeksi?”

Susanna Alakoski: Lähimmäisen huhtikuu. Päiväkirja. Suomentanut Katriina Huttunen. Schildts & Söderströms 2015.


HENKIREIKÄ JAANA TUOHIMAA jaana.tuohimaa@a-klinikka.fi

Henkireikä-palstalla päihdetyön piirissä työskentelevät ihmiset kertovat voiman lähteistään.

Luontoon – metsään tai merelle

Jaana Tuohimaan albumi

Työpäiväni Turun A-klinikalla ovat vaihtelevia. Näiden erilaisten työpäivien jälkeen menen kotiin, vaihdan ulkoiluvaatteet päälle ja lähden koirani Hymyn kanssa ulos, mieluiten metsään. Ulkoilu rauhoittaa mieleni ja järjestää ajatukseni. Kesällä nautin metsän vehreydestä. Syksyn lähestyessä aloitan marjastuksen ja sienestyksen. Talvella etsin lumesta eläinten jälkiä. Keväällä nautin luonnon heräämisestä. Varsinkin viikonloppuisin ulkoiluun ja metsissä kulkemiseen liittyy sosiaalinen kanssakäyminen; retkiä tehdään perheen ja ystävien kanssa. Joskus makkaran grillaaminen tai lettujen paisto on osa ulkoilua, kuten käydessämme marraskuussa Kurjenrahkan kansallispuistossa. Luonnon vaihtelevuus pitää mielenkiinnon hereillä. Meillä päin metsät ovat usein kuivia mäntymetsiä, mutta Ruissalossa saa ihailla tammilehtoja. Pienellä matkan tekemisellä löytyy myös soita ja karpaloita. Viime syyskuussa koin myös pohjoisempaa luontoa; olin ensimmäisen kerran vaeltamassa Lemmenjoen maisemissa Turun Ladun mukana. Se tarjosi upean luontokokemuksen lisäksi hyvää seuraa ja paljon oppia itsestä. Nyt tiedän, että kuljemme koiran kanssa jatkossakin merkittyjä polkuja pitkin. Tiedän myös, että ilman puhelinta ja tietokonetta pystyy olemaan ainakin viikon. Luonnossa retkeillessä oppii uutta ja vanhaa tietoa voi palauttaa mieliin. Jo useamman vuoden ajan olen keväällä merkinnyt ylös kasveja, joita tunnistan. Tunnistamattomia kasveja olen etsinyt kasvioista. Syksyisin tunnistamisyritykset siirtyvät sieniin. Viime keväänä opettelin villiyrttejä ja maistelin ensimmäiset maitohorsman taimet. Odotan ensi kevättä, jotta saan maistaa kuusenkerkkiä. Viime kuukausina olen tuijotellut taivaalle. Edesmennyt vaarini opetti minulle lapsena tähtitaivaan kuvioita ja muistista olen nyt kaivanut Pohjantähden ja Otavan. Pikku karhu tuntuu kadonneen jonnekin mutta löytynee seuraavaksi. Meri on toinen rauhoittajani. istuskelu Ruissalon kallioilla ja meren tuijottelu toimivat meditatiivisesti. Kesällä nautin uimisesta meressä, talvella pulahdan avantoon. Myös merellä retkeilen. Kesäisin melominen tuo samalla kertaa mielihyvää, kunnon kohennusta ja hyvää seuraa. Ystävien kanssa muutama vuosi sitten tehty nelipäiväinen melontaretki Turun saaristoon ilahduttaa vieläkin. Toisenlaista retkeilyä merellä mahdollistaa veneily. Turun saaristosta löytyy monenlaisia päiväretkikohteita. Oma suosikkini löytyy Paraisten läheltä pienestä saaresta, jonne on monesti rantauduttu, käyty uimassa ja syöty eväitä. Minulle tärkeitä henkireikiä on muitakin, mutta viime vuodet eniten voimaantumisen kokemuksia ovat tarjonneet metsä ja meri. Olen kiitollinen, että ne ovat täällä aina lähellä!

Jaana Tuohimaa työskentelee sairaanhoitajana Turun A-klinikalla. Hän haastaa seuraavaksi kirjoittajaksi Aija Tuliniemen, joka työskentelee palveluesimiehenä Lahden A-klinikalla.

1 Q 2016 Tiimi

31


Päihdetiedotusseminaari

2016 9.6.2016 Helsinki Kohtaamisia päihdetyössä Maksuton tilaisuus on suunnattu toimittajille, asiantuntijoille ja päihdetyötä tekeville. Tilaa ohjelma sähköpostiisi: www.paihdetiedotusseminaari.fi

Päihdetiedotusseminaari

A-klinikkasäätiö

Vastaa kävijäkyselyymme Haluamme palvella työntekijöitä ja asiakkaita mahdollisimman hyvin sivustollamme

www.a-klinikka.fi Vaikuta ja vastaa kävijäkyselyymme 28.2. mennessä! www.a-klinikka.fi/kavijakysely

Arvomme vastaajien kesken t-paitoja

Tiimi 1/2016  

Kotihoidon työntekijät kokevat työskentelyn alkoholia käyttävien iäkkäiden asiakkaidensa kanssa vaativaksi.

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you