Elisan henkilöstöravintolan biojätteet punnitaan päivittäin. Tulokset merkitään tarkasti ylös ja ne kerrotaan myös ravintolan asiakkaille.
kotuntuma eri ruokalajien menekistä. Hyvää tulosta voi aina parantaa, mutta ilman konkreettisia mittareita se on vaikeaa. Vaaka on tässä kohtaa lahjomaton, mutta myös kannustava työkalu”, Jerkku toteaa. KIELTOJEN SIJAAN KANNUSTUSTA. Pelkillä kielloilla ja ko-
mennoilla ei tavoitteisiin päästä. Lounasruokailuun liittyvää ”viherviestiä” onkin viety mahdollisimman käytännönläheisessä ja arkisessa muodossa asiakkaiden keskuuteen jo aiemmin mainittujen infotaulujen lisäksi muun muassa pöytiin jaetuilla kierrätysvinkeillä. Hyvänä herättäjänä on ollut Elisan toimitilapalveluista vastaavan Riitta Kukkolan mukaan myös tilastotieto, jonka mukaan jokainen suomalainen heittää roskiin syömäkelpoista ruokaa 20–30 kiloa vuodessa. ”Kyse on lopulta hyvin yksinkertaisesta asiasta, joka opetetaan jo päiväkotilapsille: ruokaa otetaan vain sen verran kuin jaksetaan syödä. Lounasravintolassa se tahtoo meiltä jokaiselta joskus unohtua”, Kukkola muistuttaa. Sama maalaisjärki on otettu käyttöön myös Elisan vierastarjoilussa, jossa käytetään mahdollisimman pitkälle alakerran kahvilapalveluja. Näin jokainen voi tiskillä valita sitä, mikä parhaiten maistuu. Välipala- ja taukokahveja varten jokaisessa toimistokerroksessa on omat kahviautomaatit. Mukit sujautetaan käytön jälkeen astianpesukoneeseen. Ja mikäli johonkin palaveriin on tilattu erillinen tarjoilu, sen ylijäämät jaetaan halukkaille tai viedään jääkappiin iltavuorolaisten iloksi. ”Tällä systeemillä olemme päässeet eroon kokoushuoneisiin 40 | SERVIISI N˚2 > 2013
unohtuvista voileivistä, sämpylöistä ja kahvileivistä, jotka päätyisivät roskiin seuraavana päivänä”, Kukkola kertoo. PIENISTÄ PUROISTA ISOT SÄÄSTÖT. Kukkola ja Jerkku tun-
nustavat, että jätteiden lajitteluun ja hiilijalanjälkeen liittyvät asiat saattavat joskus tuntua pilkunviilaukselta. Tällöin avuksi otetaan koko yhtiön näkökulma. ”Pari kolme ylimääräistä, käyttämättömänä roskiin heitettyä lautasliinaa voi tuntua omalla kohdalla pieneltä asialta. Jos sama kuitenkin toistuu vaikkapa joka toisen lounastajan kohdalla ja jokaisessa lounaravintolassa, siitä kertyy vuodessa melkoinen lisälasti ja ylimääräinen kustannus”, kaksikko muistuttaa. Lisääntynyt ympäristötietoisuus on Jerkun mukaan alkanut näkyä myös lounaslistalla. Esimerkiksi kotimaisen lähiruoan suosio kasvaa jatkuvasti. ”Nyt syödään mieluummin muikkua kuin kaukomailta tulevaa kalaa”, hän tiivistää. Elisan yritysvastuupäällikön Annukka Mickelssonin mukaan Sodexon kanssa käynnistetty biojäteprojekti on luonteva osa Elisan yleistä ympäristövastuuta, jonka mukaisesti päästöjä on painettu alaspäin koko 2000-luku. Pari vuotta sitten starttasi hiilidioksidipäästöjen laskenta, jonka myötä on saatu esiin myös konkreettisia lukuja. Vuonna 2012 Elisa nousikin pohjoismaisessa ilmastoindeksissä jo oman toimialansa ykköseksi. ”Ympäristövastuu sitoo elisalaisten lisäksi myös yhteistyöverkostoamme. Sodexo korostaa omassa toiminnassaan samalla tavoin kestävän kehityksen ja yhteiskuntavastuun periaatteita, joten se on meille luonteva kumppani”, Mickelsson sanoo.