Vasen Helsinki 2/2012 by Helsingin Vasemmisto

Vasen

HELSINKI HELSINGIN VASEMMISTON KUNTAVAALILEHTI 2012

LIKUNTAVAAAT E H D O K K AS Ä ESIT TELYS SIVUT 9-12

ASUNTOJA JA HALVEMPAA ASUMISTA HETI!

Helsingin vuokra-asuntotilanne on sietämätön, mikä näkyy myös sosiaalitoimessa. ”Jos vuokra-asuntotilanne saataisiin kuntoon, säästyisi paljon myös sosiaalikuluja”, sanoo sosiaalityöntekijä Petra Malin. SIVU 4

TEOLLISUUTTA HELSINKIIN! Helsinki on hoitanut huonosti teollisuusasiat. Se aiheuttaa työttömyyttä ja vääristää kaupungin sosiaalista rakennetta. SIVU 14

IHANAT NAISET JA KAUPUNKIVILJELY ANNA UPOLA-LEHTO

Siirtolapuutarhatontti sai Vuokko Hovatan valtoihinsa. Aino Halosen kanssa tehdään puutarhatöitä ja kulttuuriprojektia. SIVU 18

HYVÄÄ TYÖTÄ NUORTEN PUOLESTA

Tiesitkö, että Helsingissä on avattu Poikien talo? Tyttöjen talo on toiminut jo 15 vuotta. Niissä saadaan nuoria elämässä eteenpäin. SIVU 15

MISTÄ SÄ OLET?

Stadi on stadi, mutta sen jokaisella kaupunginosalla on oma luonteensa. SIVU 16

PÄÄKIRJOITUS SAMPO VILLANEN

HELSINGIN VASEMMISTOLIITON PUHEENJOHTAJA KUNNALLISVAALIEHDOKAS

Kuluvatko kaikki rahasi asumiseen? KÄDESSÄSI ON Helsingin kolmas numero Vasen-lehdestä, jota olemme alkaneet julkaista kerran-kaksi vuodessa. Lehti kertoo inhimillisestä näkökulmasta kaikenlaisista asioista, joihin politiikalla Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla vaikutetaan. Tarkoitus on myös valottaa vähän sitä, mitä Vasemmisto tekee, sillä media ei anna yleensä edes pintaraapaisua siitä, mitä kunnalliset luottamushenkilöt tosiasiassa tekevät. Koska kunnallisvaalit ovat tulossa, on tässä lehdessä tietenkin esillä erityisesti ehdokkaitamme ja vaaliohjelmamme. Näissä vaaleissa Vasemmistolla on tilaisuus saada aikaan todellinen suunnanmuutos Helsingin kunnalliseen politiikkaan. Tavoittelemme viime vuoden erinomaisen eduskuntavaalimenestyksemme rohkaisemina useampaa lisäpaikkaa. Se vaikuttaisi: Jos Vasemmiston, sdp:n ja Vihreiden nykyinen enemmistö kaupunginvaltuustossa kasvaa vasemmalta, voimme odottaa myös näiden kahden muun puolueen tekevän nykyistä enemmän yhteistyötä muiden kuin Kokoomuksen kanssa. Nykyisestä kolmen suuren ajoittaisesta suhmuroinnista suljettujen ovien takana siirryttäisiin avoimempaan ja demokraattisempaan hallintoon. ÄÄNI VASEMMISTOLLE on ääni avoimemmalle politiikalle. Aidot asukaslähtöiset demokratiauudistukset ovat Vasemmiston keskeisimpiä vaaliteemoja. Toimivassa demokratiassa luottamushenkilöt ja varsinkaan muutaman puolueen keulahahmot eivät sanele ratkaisuja, vaan päätöksiä valmistellaan asukkaiden kanssa ja ehdoilla jatkuvassa ja avoimessa vuoropuhelussa. Itse olen kaupunkisuunnittelulautakunnassa edistänyt ajatusta, että ottamalla asukkaat aidosti mukaan saadaan parempia ympäristöjä ja vältytään myös aikaa vieviltä ja hyvin kalliiksi tulevilta valituskierroksilta. Kaikki siis voittavat. Ajamme myös osan kaupungin budjetista siirtämistä kaupunginosiin, asukasfoorumien ja -paneelien hyödyntämistä valmistelussa ja päätöksenteossa sekä kunnallisten kansanäänestysten käyttöönottoa. Meille erittäin tärkeä teema vaaleissa on asumisen hinta, jonka laskeminen ei kaupunginvaltuuston nykyisellä kokoonpanolla onnistu. Tilanne on suorastaan hälyttävä, mikä käy ilmi myös sosiaalityöntekijä Petra Malinin haastattelusta sekä yksinasuvien tilanteesta kertovasta jutusta. Helsingissä jopa puolet asukkaiden tuloista kuluu asumismenoihin, mikä on kansainvälisestikin vertailtuna suuri osuus. Vuokra-asuntoja tai muitakaan asuntoja ei tuoteta tarpeeksi, koska suuret rakennusyritykset kieltäytyvät säännöllisesti rakentamasta. Vasemmisto on ehdottanut toistuvasti kaupungin oman rakentamisyksikön perustamista, jolla voitaisiin tuottaa asuntoja omakustannushintaan. Tämä tarkoittaa, että kaupungille asunnot maksaisivat itsensä takaisin, mutta olisivat taatusti edullisempia. Samoin maata pitäisi aina tarvittaessa lunastaa kaupungin haltuun, jotta voidaan kaavoittaa asukkaiden eikä sijoittajien edun mukaan. Joissain muissa Suomen kunnissa tämä ei ole ongelma, mutta Kokoomus-johtoisessa Helsingissä on. NYKYISESTÄ HUONOSTA säästölinjasta seuraavat ongelmat ja inhimilliset vaikeudet tulevat paljon kalliimmiksi kuin kaupungin palvelujen asiallinen rahoittaminen. Jos esimerkiksi terveydenhoitoon pääsee heti ja maksutta, säästyvät kaupungilta, asukkaalta ja hänen työnantajaltaan monet myöhemmät sairaalakeikat, sairauslomapäivät, hoitokustannukset, jopa sosiaaliset ongelmat. Syrjäytymistä ehkäistään pitämällä ihmisten perustoimeentulo ja elämänpiiri kunnossa ennemmin kuin hyppyyttämällä häntä kontrollista toiseen. Äänestämällä Vasemmistoa olet mukana tekemässä näissä vaaleissa oikeaa muutosta. Helsingin tulee olla inhimillisempi, ympäristölle ja ilmastolle parempi ja meille kaikille oikeudenmukaisempi kaupunki. Vaaliohjelmamme sivulla 8 sekä laajempana helsinki.vasemmisto.fi/kuntavaalit

HELSINKI

Helsingin vasemmiston kuntavaalilehti 2012. Päätoimittaja Esko Tulusto. Toimitussihteeri Elina Vainikainen. Ulkoasu ja taitto Tuomas Karppinen. Valokuvaaja Anna Upola-Lehto. Julkaisija Helsingin Vasemmistoliitto, Lintulahdenkatu 10, 3. krs, 00500 Helsinki. Paino I-print Oy, Seinäjoki.

Tavallisen kan Helsingin kaupunginvaltuutettu ja kuntavaaliehdokas Paavo Arhinmäki sanoo, että Vasemmisto on hallituksessa ennen muuta puolustamassa ja helpottamassa tavallisten kansalaisten asemaa. Niin, onhan Paavo myös kansanedustaja, ministeri ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja. TEKSTI ESKO TULUSTO KUVITUS ANNA UPOLA-LEHTO

HALLITUKSESTA 1. Mitä mieltä olet kuuden puolueen hallituksen toiminnasta? Hallitusta ei yhdistä yhteinen ideologia. Hallituspuolueiden kesken on välillä eroja enemmän kuin opposition ja hallituksen välillä. Olemme tehneet hyviä päätöksiä, mutta joutuneet hyväksymään myös asioita, joita haluaisimme tehdä toisin. Tärkeintä on, että pyrimme kaikella voimallamme toimimaan niiden asioiden puolesta, joiden eteen olemme vuosia tehneet töitä. 2. Mitkä ovat hallituksen parhaat päätökset? Minun arvostuksissani ne liittyvät tavallisen kansalaisen elämän helpottamiseen: pienten tulojen verotuksen alentaminen ja kunnal-

lisveron progression lisääminen perusja työtulovähennyksillä, sosiaaliturvan parantaminen korottamalla työttömän perusturvaa 120 eurolla ja toimeentulotukea 25–85 eurolla kuukaudessa, työmarkkinatuen tarveharkinnan poistaminen, nuorisotakuu ja opintorahan sitominen indeksiin. Hyviä päätöksiä ovat myös suurten pääomatulojen, eläkkeiden, palkkojen, lahjojen ja perintöjen verotuksen kiristäminen.

3. Entä huonoimmat? Arvonlisäveron valitettava korottaminen, kuntien valtionosuusleikkaukset, yliopistoindeksin jäädytys. Niillä kaikilla on vaikutuksia ihmisten arkeen. Europolitiikka on tosin muuttunut kriittisemmäksi, mutta se ei vielä vastaa kaikilta osin Vasemmiston tavoitteita. 4. Mitä omia tavoitteitaan Vasemmistoliitto on saanut hallituksessa läpi? Tärkeimpinä tuloerojen pienentäminen verotuksella, sosiaaliturvan

Vasemmisto halutaan yleensä hallitukseen vaikeina aikoina. Arhinmäen mielestä nyt ei ollut kyse talouden suhdanteista vaan siitä, että vaalivoittaja ei uskaltanut lähteä toteuttamaan asioita, joilla se kampanjoi.

salaisen asialla parantaminen ja nuorisotakuu. Hallitusohjelmaan kirjattiin myös selkeä ei Natolle ja ydinvoimalle.

5. Mitkä ovat jatkossa Vasemmistoliiton tärkeimpiä tavoitteita hallituspolitiikassa? Kaikki se mikä on meille keskeistä, kuten palvelujen parantaminen, tuloerojen pienentäminen, julkisen liikenteen hintojen alentaminen ja toimivuuden parantaminen sekä ympäristöystävällisempi energiapolitiikka.

KULTTUURISTA 6. Valtaosassa Suomen kunnista kulttuuriin käytetään alle 15 euroa asukasta kohden. Vain reilusti alle sadassa käytetään enemmän, kulttuuriystävällisimmissä kunnissa jopa lähes 100 euroa. Epätasa-arvo eri kuntien asukkaiden välillä kulttuuripalvelujen saamisessa on siten suuri. Vaikka kyse onkin kuntien asioista, voiko kulttuuriministeri tehdä asialle jotain? Alueelliset erot kulttuurin kulutuksessa ovat Suomessa eu-maiden suurimpia. Kulttuuripalveluiden tarjonta pääkaupunkiseudun sekä maakuntakeskusten ulkopuolella on niukkaa. Se ei ole hyvä asia. Vuosi sitten käynnistyi kuntien kulttuuritoiminnan kehittämishanke kuulto, jonka tavoitteena on eriarvoisuuden vähentäminen ja kulttuuripalveluiden tasa-arvoinen saatavuus. Tätä tehdään kunnissa yhteistyössä esimerkiksi kirjasto-, nuo-

”PARAS SAAVUTUS HALLITUKSESSA? TULOEROJEN PIENENTÄMINEN JA SOSIAALITURVAN PARANTAMINEN.”

riso- ja liikuntatoimien, taide- ja kulttuurilaitosten, taiteen perusopetuksen, kansalais- ja työväenopistojen tai sosiaali- ja terveystoimen kanssa. Tavoitteena on perustella kulttuuripalveluiden asemaa yhtenä perusja lähipalveluiden muotona. Kuntien kulttuuripalveluiden tuottaminen tarjoaa myös luovien alojen ammattilaisille työtä.

7. Niin kutsutun korkeakulttuurin muutamat edustajat ovat viime aikoina ilmaisseet pelkonsa ja paheksuntansa siitä, että korkeakulttuuri on heidän mukaansa menettämässä etuoikeutettua asemaansa. Mitä ajattelet korkeakulttuuri–populaarikulttuuri-jaosta? Se mitä pidämme kulttuurina, on ollut murroksessa jo pitkään. Taiteen ja korkeakulttuurin kenttä on moninainen eivätkä rajat populaarikulttuuriin ole enää niin selviä, väliin mahtuu kiinnostavaa kulttuuria, jota ei voi lokeroida. Viime aikojen keskusteluissa korkeakulttuuriksi – jos sitä termiä välttämättä halutaan käyttää – ovat rajautuneet klassinen musiikki ja ooppera. Se harmittaa, sillä taiteen käsitys on paljon laajempi. Keskustelu kuvataiteesta, teatterista ja kirjallisuudesta katoaa hälyn alle. Haluan korostaa, että missään tapauksessa kenenkään ei ole ollut tarkoitus tuhota vanhaa, vaan synnyttää myös uutta. Median lietsoma nokittelu on tuhoavampaa kuin yksittäisten taiteilijoiden mielipiteet. Esimerkiksi Esa-Pekka Salosen kommentista oli-

si voinut rakentua kiinnostavaakin keskustelua, jos sitä olisi tarkasteltu julkisuudessa pohdiskelevammasta kulmasta.

8. Mikä tai mitä pitäisi mielestäsi kulttuurin saralla saada ensisijaisesti kuntoon? Kukaan ei halua asua paikassa, jossa ei ole kulttuuria. Yksi tärkeimmistä tavoitteistani kulttuuriministerinä on pyrkiä mahdollistamaan, että kaikkialla voisi nauttia kulttuurista: viedä kulttuuria sinne, missä ihmiset ovat, lähiöihin ja maaseudulle. Myös lapsiin kulttuurikansalaisina pitää panostaa. Taiteilijoille pitää turvata mahdollisuus tehdä taidetta, niin taloudellisesti kuin ”henkisestikin”. Luovuus voi toteutua vain yhteiskunnassa, joka sallii kokeilun, sietää virheitä ja uskoo taiteen arvaamattomuu-teen. 9. Mikä on kulttuurin ja taiteen merkitys ihmisen elämässä? Taide, taiteen tekeminen ja siitä keskusteleminen kasvattavat ajattelemaan, epäilemään, perustelemaan ja kokeilemaan. Taide tekee myös rohkeaksi, ja ennakkoluulottomuus on rohkeutta. Taide on yksi parhaita keinoja avata maailmaa ja kitkeä ennakkoluuloja – niin lapsille ja nuorille kuin myös aikuisille. Se on portti maailman ymmärtämiseen. Tavallisten asioiden kyseenalaistaminen on yksi taiteen erityinen ominaisuus. Taide rohkaisee ajattelemaan toisin. Taide pitää valppaana. Kulttuurin kansantaloudellista merkitystä ei voi mitata liikevaihdon tai työllistymislukujen mukaan. Kansantaloudellisesti merkittäviä ovat kulttuurin vaikutukset ihmisten henkiseen hyvinvointiin ja syrjäytymisen ehkäisemiseen sekä keskinäisen ymmärryksen edistämiseen.

12. Tarvitaanko huippu-urheilua ja sen ”tähtiä” esimerkeiksi? Esikuvilla on suuri merkitys etenkin lasten ja nuorten liikunnassa, tämän voi helposti todeta vierailemalla juniorijoukkueiden harjoituksissa tai pihalla ja kadunpätkillä pelattavissa höntsäpeleissä. Itsekin innostuin jalkapallosta seurattuani suuria tähtiä television välityksellä. Jokaisen mm-kisapelin jälkeen piti lähteä potkimaan palloa lähinurmikolle, pelasimme uudestaan ja uudestaan pelit ja eläydyimme tähtipelaajiksi. 13. Mitä nuorten liikunnan parantamiseksi voitaisiin vielä tehdä? Siirrämme rahoitusta hallinnosta kentälle ja järjestöistä seuroille, jotta tulevaisuudessa nykyistä merkittävämmällä seuratukijärjestelmällä voitaisiin laskea erityisesti lasten ja nuorten liikuntaharrastuksen hintoja.

TASA-ARVOSTA 14. Tasa-arvokysymykset näyttävät 2000-luvulla jääneen kokonaan talouden jalkoihin. Eikö tasa-arvosta ole enää trendikästä puhua? Vaikka talouskysymykset ovat entistä enemmän esillä, edelleen kiinnitetään aivan liian vähän huomiota siihen, että talousratkaisuilla voi olla erilaiset vaikutukset naisten ja miesten asemaan. Hallituksen tasaarvo-ohjelman mukaisesti ollaan käynnistämässä selvitystä veropoliittisten ratkaisujen ja tulonsiirtojen vaikutuksista naisten ja miesten taloudelliseen asemaan. On hyvä, että 2000-luvulla on noussut vahvemmin esille se, että yhteiskunnassa on rakenteita, jotka sortavat sekä miehiä että naisia. Tasaarvopolitiikkaa pitää tehdä molempien sukupuolten näkökulmasta.

URHEILUSTA

15. Mitkä ovat tällä hetkellä suurimmat tasa-arvo-ongelmamme? Ongelmia on edelleen muun muassa työelämässä, koulutuksessa, palkoissa ja perhevapaiden jakautumisessa. Myös suoranaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää ilmenee. Tarvitaan sama palkka samasta ja samanarvoisesta työstä. Viimeisten tietojen mukaan naiset ansaitsevat noin 82 % miesten ansioista. Ikääntyneiden naisten köyhyysriski on suuri pienempien eläkkeiden vuoksi.

11. Kuinka tärkeää arvokisamenestys urheilussa on Suomelle? Tärkeintä on, että mahdollisimman monella olisi liikunnallinen elämäntapa ja kaikilla mahdollisuus harrastaa. Etenkin lasten ja nuorten harrastusten hinnat ovat usein kohtuuttomia. Menestys tulee massojen liikkumisen myötä, jos on tullakseen.

16. Milloin Vasemmistoliitto määrittelee itsensä feministiseksi puolueeksi, kuten useat sisarpuolueet Pohjoismaissa ovat tehneet? Emme määrittele itseämme ismien kautta. Ammennamme tietysti muun muassa sosialismista, liberalismista ja feminismistä, mutta jäsenille jätetään tilaa määritellä itsensä.

10. Vinkkaa jokin hyvä kirja syksyn pimeillä luettavaksi, ja hyvä levy. Kirja: Rosa Liksom: Hytti nro 6. Levy: Tuomari Nurmio: Punainen planeetta. Se on levy, johon palaan aina uudestaan. Aion myös mennä joulukuussa (7. 12.) Savoy-teatteriin kuuntelemaan Nurmion Dumari ja spuget -kokoonpanoa, vanhoja ja uusia stadilaislauluja.

Arhinmäki tunnetaan paitsi jalkapallo-, myös kuvataideharrastuksestaan; hän on taitava graffitien tekijä ja tuonut sallitut graffitiseinät Suomeen. 3

Petra Malin työskentelee sossuna Hesassa Yleisimpiä sosiaalityössä Helsingissä vastaan tulevia ongelmia on, sen ohella että rahat eivät vain riitä elämiseen, asumisen kalleus ja pula vuokra-asunnoista, sanoo sosiaalityöntekijä Petra Malin. ni palkka ei riitä tai kun arki on liian kova. ”Helposti ajatellaan, että sosiaalityöntekijän työ on pelkkää kurjuulämän suuret ratkaisut voivat den näkemistä. Itse näen sen myös saada alkunsa vaikka kaupan palkitsevana. En kuvittele, että vaikassajonossa. keuksiin joutuneen elämään saataisiin taikaiskulla muutos. Valoa antaa Petra Malin, nyt 32, oli jo se, kun jutellessa hänen elämän21-vuotiaana viettänyt pari mietiskelyvälivuotta ylioppilaaksi pääsyn jältilanteensa alkaa avautua eteenpäin. keen. Hän oli muun muassa asunut Olen nähnyt asiakkaissani paljon 10 kuukautta Lontoossa. Helsingisinhimillistä voimaa ja kykyä mennä sä Citykäytävän Alepan kassajonoseteenpäin vaikeista olosuhteista huosa nuori ulkomaalainen mies katselimatta”, Petra kertoo. li lehtien lööppejä ja kysyi Petralta, ”Monet kokevat tukeen turvautumisen häpeälliseksi, mitä se ei ole, mitä niissä luki. Poika oli espanjalainen, José. Petra ilahtui, kun sai vaan pulaan joutuneen oikeus.” puhua espanjaa, jota oli opiskellut Yhteiskunnan oikeistolaistuessa ja koulussa. arvojen koventuessa jopa eräät poliitikot ovat väittäneet, että köyhyys on Myöhemmin Petra ja José tapasivat Hakaniemessä Rytmi-baarissa. köyhän oma vika. Näin ei ole. Köyhyys on rakenteissa. José opiskeli sosionomiksi Helsingin Petra kertoo, että 1990-luvun laammattikorkeakoulun kansainvälisellä linjalla. Petra innostui: juuri tälma näkyy nyt sosiaalitoimessa. Enlaista hän oli tulevaisuudelta etsinyt. nen kaikkea lamaperheiden lapset ja Hän haki koulutukseen. nuoret, nykyiset aikuiset, ”Tämä työ on ollut miovat vaikeuksissa. Tilannulle ehdottomasti oikea netta hankaloittaa vielä valinta”, hän sanoo. se, että sosiaalipalveluita Lukija kysyy nyt, tuliko ”SOSIAALITYÖTÄ on viime vuosina alettu Petrasta ja Josésta pari. kohdistaa nuorille ottaIHMISTEN, EI malla resursseja muualEi, vaan kavereita. JÄRJESTELMÄN ta pois. TÄRKEÄÄ TYÖTÄ ”Nuoret tarvitsevat tuEHDOILLA.” Petra valmistui sosionokea, mutta ei ole oikein, miksi 2005. että tätä pelataan nollasummapelinä: kun toisil”Suurimman osan tähänastisesta työurastani olen tehnyt le tarvitseville annetaan, se otetaan sekä sosiaaliohjaajana että sosiaatoisilta pois.” lityöntekijänä siellä, mitä sanotaan Yleisimmät ongelmat tämän päivän sosiaalityössä Helsingissä ovat ”sossun luukuksi”, mikä minusta asumisen kalleus ja vuokra-asuntoon ikävä ilmaisu. Puhun mieluummin vaikka sosiaalityön yksiköstä. jen puute. Teen toimeentulotukipäätöksiä ja ”Meille tulee yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät löydä asuntoa tai suunnitelmallista sosiaalityötä”, Petra kertoo. joiden tulot eivät riitä vuokraan. Hän on jatkanut myös opiskelua Jos Helsingin vuokra-asuntotilanne kyettäisiin ratkaisemaan, se keventyön, nyt valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Gradu on tekeillä. täisi merkittävästi sosiaalipuolen Työssään Petra näkee joka päivä, painetta ja säästäisi paljon kustannuksissa.” mitä aiheuttaa työttömyys, kun pieTEKSTI ESKO TULUSTO KUVA ANNA UPOLA-LEHTO

LIIAN VÄHÄN TIETOA

Sosiaali- ja terveystoimet yhdistetään Helsingissä. Petran mukaan sosiaaliväen kanta uudistukseen on sinänsä myönteinen: ei siinä ole mitään vikaa, jos lähdetään järjestämään palveluja uudelleen ja paremmin. ”Työntekijöille on kuitenkin an-

”Kun työssä näkee raskaita asioita, pitää elämässä olla vastapainoa. Teen omia biisejä ja otan laulutunteja”, Petra Malin kertoo.

Vasemmiston malli: Lähipalveluasemat Helsingin sosiaali- ja terveystoimen organisaatiouudistuksen lähtökohtana on sujuvoittaa hoitoketjuja madaltamalla virastojen ja osastojen välisiä rajoja. Sosiaali- ja terveyspalvelut organisoidaan pääosin kolmeen osastoon, jotka ovat perhe- ja sosiaalipalveluiden osasto, terveysja päihdepalveluiden osasto sekä sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalveluiden osasto. Vasemmiston lähtökohtana uu-

distuksessa on varmistaa virastojen ruohonjuuritason työntekijöiden yhteistyö. Vasemmisto tavoittelee alueellisia sosiaali- ja terveysasemia. Näillä lähipalveluasemilla tarjottaisiin laajasti yksilö- sekä ryhmäpalveluita tavallisiin arkielämän ongelmiin. Tällainen malli edistäisi myös ajatusta yhden luukun tilanteesta. Yhdellä asemalla voitaisiin tarjota monipuolisesti palveluja, jolloin kuntalaisia ei tarvitsisi juoksuttaa paikasta toiseen.

Vasemmiston malli lisäisi asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia, kun lähipalveluasemien yhteydessä järjestettäisiin tasaisin väliajoin asukasfoorumeita, joissa asukkaat, palveluiden käyttäjät sekä työntekijät tapaisivat. Näin ollen toisena johtavana ajatuksena Vasemmiston mallissa on varmistaa työntekijöiden, asukkaiden ja palveluiden käyttäjien yhteistyö. Organisaatiouudistus on vaativa ja pitkä prosessi, jonka suunta sel-

kenee seuraavan valtuustokauden aikana. Nyt on tärkeää kuulla riittävästi asukkaita ja työntekijöitä. Erityisesti kokoomus on ajanut kiireistä ylätasolta runnovaa etenemistä, mikä uhkaa pilata uudistuksen tarjoamat mahdollisuudet. Näin ollen Helsingin sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuus on yksi tärkeimmistä kysymyksistä syksyn kuntavaaleissa. JOONAS LEPPÄNEN

nettu uudistuksesta erittäin vähän tietoa, mikä herättää epävarmuutta. Työntekijät toivovat, että heidän mielipiteensä otetaan huomioon, he kuitenkin käytännössä työn tekevät.” Petra toivoo, että sosiaalitointa kehitettäisiin Helsingissä asiakkaiden kanssa yhteistoiminnalliseen suuntaan, ei teoriassa vaan käytännössä. ”Pitäisi kuunnella enemmän niiden ihmisten ääntä, jotka palveluja käyttävät, kysyä heiltä, mitä ja millaisia palveluja he tarvitsevat.” Hän myös toivoo, että sosiaalitukien sääntöviidakkoa karsittaisiin – kaikki virkailijatkaan eivät tahdo pysyä siinä kärryillä. Miten sitten tuen tarpeessa olevat ihmiset voisivat. ”Sosiaalityöntekijä on aina asiakkaan, palvelujen käyttäjän puolella. En näe, että on mahdollista saavuttaa tässä työssä tuloksia ilman, että asiakasta autetaan täydestä sydämestä.” Lisää Petra Malinin ajatuksia muun muassa työstään www.petramalin.fi

”Ihmisiä myös kotiutetaan sairaalasta heidän ollessaan vielä liian huonokuntoisia. Heidät lähetetään siis yksin kotiin, jossa ei ole kukaan heistä huolehtimassa”, Mirja ihmettelee. ”Iso osa kotihoidosta toimiikin omaishoitajien varassa. Mutta on kuitenkin hyvin paljon omaishoitajia, joita ei tueta millään tavalla. Tärkeintä olisi oikeastaan se, että heilläkin olisi välillä lomaa työstään. He tekevät kuitenkin ympärivuorokautista työtä, ja se kuluttaa. Usein omaishoitaja sairastuu seuraavaksi. Se on hyvin suuri ongelma.”

TEKSTI LEENA MERIKOSKI KUVA MIGUEL VERA

Tapasin Mirjan Kinaporin palvelukeskuksessa, ja puhe ajautui luonnollisesti syksyn puhuttuun aiheeseen, vanhuspalvelulakiin. Hoitajamitoituksen sisällyttämisestä lakiin Mirja sanoo esimerkiksi lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin vaatineen voimakkaasti mitoitusta, ja sen väen varmasti tuntevan työnsä kautta asian parhaiten. Mikä sitten olisi riittävä määrä hoitajia, Mirja ei osaa ehdottomasti sanoa. ”Epäilen, että lakiin tulee liian pieni määrä, josta tuleekin sitten minimin sijaan tavoite. Mutta laki on kuitenkin ehdottomasti tarpeellinen.” ”Vanhuksen hyvä hoiva on kuitenkin hyvin laaja kysymys. Tärkeää olisi aina ottaa huomioon se, missä kunnossa vanhus on. Minä painottaisin ennaltaehkäisyä eli sitä, että kun vanhus vielä on hyvässä kunnossa, hän pääsisi asumaan olosuhteissa, joissa pääsee helposti liikkumaan, tapaamaan muita ihmisiä ja joissa on myös erilaisia toimintamahdollisuuksia. Mutta nykyisillä pisteytysjärjestelmillä sellaisista hyötyvät vanhukset katsotaan niin hyväkuntoisiksi, etteivät he tarvitse mitään.” OMA KOTI EI AINA OLE KULLAN KALLIS

”Mielestäni olisi jo aika luopua siitä dogmista, että vanhuksen on aina hyvä asua mahdollisimman kauan entisessä kodissaan”, Mirja huomauttaa. ”Väestö ikääntyy koko ajan, vanhainkotipaikkoja vähennetään, mutta toisaalta palveluasuntoja ei ole rakennettu tarvetta vastaavaa tahtia.” ”Olisi tärkeää, että olisi sen tyyppistä palveluasumista, jossa

Väestön ikääntyessä ovat riittävät ja tasa-arvoiset vanhuspalvelut entistä tärkeämpiä.

Vanhusasiaa vaalikentille Mirja Arajärvi on monessa mukana: hän on paitsi Kallion-Vallilan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja, nyt myös kunnallisvaaliehdokas. tilat on suunniteltu ajatellen helppoa liikkumista vaikkapa rollaattorin tai kepin kanssa: olisi mahdollisuus itsenäiseen asumiseen, mutta saatavilla olisi myös apua. Ja sitten olisi oltava yhteisiä tiloja. Vanhusten omat asunnot voisivat olla pieniäkin, jos käytössä on riittävästi yhteistä tilaa.” ”Asuminen on Helsingissä mielestäni vanhusten suurin ongelma. Kynnys palveluasumiseen on aivan liian korkea. Tunnen hyvin iäkkäitä ihmisiä, jotka eivät pääse palvelutaloon, koska heillä vielä jalat ja pää pelaavat – jossain määrin. Siis ihmisen on ensin mentävä hyvin huonoon kuntoon,

ja sitten ei enää olekaan mitään tehtävissä. Hoitopaikkojen liian vähäinen määrä on suuri ongelma. Esimerkiksi tämä viereinen Kinaporin palvelutalo remontoitiin juuri hiljattain, ja sinne laitettiin kaikkiin asuntoihin pienet keittiöt, jotta asukas voisi vaikkapa keitellä itselleen kahvit. Mutta sinne päässeet asukkaat ovatkin sitten monet jo pahasti muistisairaita; eihän heidän voi antaa käyttää liettä.” JONOJA JA VÄSYNEITÄ OMAISHOITAJIA

Mirjan mukaan vanhusten terveydenhoidossa alueelliset erot ovat

suuria. ”Hyvien terveydenhoitopalveluiden saaminen riippuu hyvin paljon terveysasemasta, jonka alueella asuu. Joihinkin pääsee nopeammin, joissakin on pitkät jonot. Mutta ihmisten kokemukset hoidon laadusta ovat hyviä. Jonot ovat kuitenkin usein liian pitkiä.” ”Kotisairaanhoitoa vanhukset eivät taas saa riittävästi, vaikka juuri sitä hoitomuotoa virallisen politiikan mukaan halutaan lisätä. Jos ihminen on sairas, asetetaan esimerkiksi sairaanhoitajille minimimäärät käyntejä. Suurimman osan ajasta vanhus on kotona yksinään tai omaishoitajan varassa.”

PLUSSA PALVELUKESKUKSILLE

Eri puolilla kaupunkia olevia vanhusten palvelukeskuksia Mirja kiittää vilpittömästi. ”Niiden toiminta on minulle jossain määrin tuttua, ja ne ovatkin aivan erinomaisia. Täälläkin Kinaporin palvelukeskuksessa meidän KallionVallilan eläkeläisten kerhomme kokoontuu, ja olen itse käynyt täällä työväenopiston kursseilla. Täällä on myös ruokailumahdollisuus, erilaisia kerhoja, liikuntatoimintaa ja paljon muuta. Näistä on viime kädessä kaupungilla vastuu, nämä ovat sosiaaliviraston alaisia, mutta täällä työskentelee päivittäin myös suuri määrä vapaaehtoisia, joita ilman toiminnasta ei tulisi mitään.” ”Lisäksi kannattaa muista erilaiset eläkeläisyhdistykset, joiden toimintaan haluaisin kannustaa kaikkia sen ikäisiä. Niihin kannattaisi suhtautua kuin ay-liikkeeseen: kun jää eläkkeelle, liittyy samalla myös eläkeläisyhdistykseen. Eläkeläisyhdistykset järjestävät monenlaista virkistystoimintaa ja tukevat eläkeläisten aktiivista osallistumista yhteiskunnan asioihin.”

Aina vanhuksen puolella Vapaaehtoistyö paikkaa hoidon aukkoja TEKSTI LEENA MERIKOSKI KUVA ANNA UPOLA-LEHTO

Kinaporin palvelukeskuksen vapaaehtoistyöntekijä Anne Lehto on tehnyt vapaaehtoistyötä vanhusten parissa jo vuodesta 2000. Hänet työhön ajoi sattuma: Anne oli juuri jäänyt itse eläkkeelle, kun hänen tuttavansa kertoi toiselle tuttavalleen Annella ehkä olevan nyt aikaa auttaa yksin jäänyttä vanhusta. Näin Anne aloitti ensimmäisen vapaaehtoisen työrupeamansa. Pian sana kiiri tutulta toiselle, ja lopulta autettavia oli useita. Kinaporin palvelukeskukseen Anne päätyi naapurinsa suosituksen kautta. Tuttu omasta talosta kehotti häntä lähtemään mukaan eläkeläisten toimintaan, ja niin hän lähti. ”Liityin aluksi Kallion-Vallilan eläkeläisten toimintaan, ja pian minusta tuli siellä taloudenhoitaja. Sinne tuli sitten Kinaporin palvelukeskuksesta toivomus,

Vanhusten yleiseen hoidon tasoon Annella olisi paljon huomautettavaa. ”Olen käynyt kolmessa vanhusten palvelutalossa, kahdessa ruotsin- ja yhdessä suomenkielisessä, ja niissä minusta hoidon taso on hyvä. Mutta sanoisin, että juuri kotihoito on eniten retuperällä.” ILOA AUTTAMISESTA ”Jos vanhuspalvelulaki tulee, Mitä Anne sitten itse saa vapaasiinä on kiinnitettävä huomio esiehtoistyöntekijänä olemisesta? merkiksi vanhusten riittäviin ulkoilumahdollisuuksiin. Ei Hänhän voisi oikeastaan pelkkä hoitajien lisäävaan laiskotella ja viettää leppoisia eläkeminen riitä, vaan työ Asennepäiviä. olisi organisoitava muutos ”Ei minusta oliuudestaan. Esimervanhustensi vaan laiskottelekiksi maaseudulla hoitoon! maan, olen aina tehkotipalvelu on aivan nyt hirveän paljon töierilaista kuin Helsintä. Ja vanhukset ovat aigissä: hoitajilla on sielna niin iloisia, kun heidän lä aikaa olla ja keskustella hoidokkiensa kanssa. Täällä luokseen menee ja heitä auttaa. heillä on liian kiire.” Se on niin valtavan palkitsevaa! He kertovat elämästään, istutaan SINNIKÄS ASIANAJAJA kahvilla ja jutellaan: se kaikki on Joskus vapaaehtoisen on pidettätosi mukavaa. Jotenkin tämä kaikki sopii luonteelleni hyvin. Minulvä vanhusten puolta. ”Vanhusten la on toki perhe ja monta lastenkanssa joutuu tekemisiin myös lastakin, mutta he ovat kaikki jo sairaanhoidon ja kotipalvelun sen ikäisiä, että pärjäävät ilman kanssa. Kerrankin odotin kymmenen tuntia sairaalassa erään minuakin. Vanhukset sen sijaan vanhuksen kanssa, kun hänelle ei ovat usein yksinäisiä ja perheettömiä.” tuntunut kukaan löytävän sopivaa että joku tulisi ruokasaliin auttamaan. Meitä oli aluksi vain muutama, mutta pian tuli lisää. Se on toiminut hyvin, ja olen edelleenkin siellä. Sittemmin toiminta on laajentunut muuallekin täällä, esimerkiksi vanhusten luona käymiseen.”

Kinaporin palvelukeskuksessa työskentelee jatkuvasti satakunta vapaaehtoista, joista Anne Lehto on yksi.

avointa paikkaa. Olin vienyt hänet sinne ambulanssilla, mutta sairaala ei olisi millään ottanut häntä, vaikka kunto oli jo todella huono. Vasta kun sinnikkäästi vaadittiin, hänelle järjestyi paikka Laakson sairaalasta. Nyt hän on kotona ja hänellä käy kolme kertaa päivässä kotisairaanhoitaja, joka ehtii kulloisellakin käynnillä olla vain pari kolme minuuttia. Se on järjetöntä. Eihän niitä vanhuksia kukaan kuuntele, eivät hoitajat ehdi jutella. Nämä palvelukeskukset vielä jotenkin toimivat, mutta ei koti-

hoito. Se on asia, johon pitäisi kaikista eniten kiinnittää huomiota.” ”Tässä kaikessa huomaa, miten nuorena ei tule ajatelleeksi näitä asioita. Ei silloin ole ajankohtaista miettiä vanhuutta. Mutta elämää täällä katsellessa tulee kieltämättä joskus ajatelleeksi, kuinka mahdan itse saada hoitoa aikanaan. Nyt olen vielä terve, mutta entä sitten kun tarvitsen hoivaa?” ”Vanhusten hoidosta alettiin ensimmäisenä säästää. Mutta kaikista meistä tulee kuitenkin vanhoja”, Anne muistuttaa. 5

Mikko Koikkalainen muutti monien muiden tavoin tĂśiden perĂ¤ssĂ¤ Helsinkiin kolmisen vuotta sitten. TEKSTI RIITTA MATILAINEN KUVA ANNA UPOLA-LEHTO

ikko Koikkalainen, 36, on kotoisin Savonlinnasta ja suorittanut yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Joensuussa. HĂ¤n asuu yksin Kurvissa ja tykkĂ¤Ă¤ elĂ¤Ă¤ tiiviissĂ¤ kaupunkiympĂ¤ristĂśssĂ¤, jossa julkinen liikenne toimii ja palvelut ovat lĂ¤hellĂ¤. â&#x20AC;?Helsinkiin oli helppo sopeutua, sillĂ¤ tĂ¤Ă¤llĂ¤ asui jo monta nuoruuden ystĂ¤vĂ¤Ă¤niâ&#x20AC;?, hĂ¤n kertoo. â&#x20AC;?Olen aika seurallinen ja sosiaalinen, mutta arvostan omaa aikaa, â&#x20AC;?Kuntavaalien Ă¤Ă¤nestĂ¤jillĂ¤ on nyt suuri vastuu ja mahdollisuus vaikuttaa pĂ¤Ă¤kaupunkiseudun asuntopolitiikan suuntaanâ&#x20AC;?, Mikko Koikkalainen muistuttaa. rauhaa ja itsenĂ¤isyyttĂ¤ â&#x20AC;&#x201C; ehkĂ¤ tĂ¤mĂ¤ on myĂśs elĂ¤mĂ¤ntapavalintani taustalla.â&#x20AC;? â&#x20AC;?HelsingissĂ¤ on enemmĂ¤n kulttuuria, mahdollisuuksia harrastaa ja tehdĂ¤ erilaisia asioita kuin entisillĂ¤ kotipaikkakunnillani. Erityisesti arvostan tĂ¤Ă¤llĂ¤ julkista liikennettĂ¤, mutta asumisen mĂ¤ vaikuttaisi sekĂ¤ vuokriin ettĂ¤ nallisessa keskustelussa liian laatu suhteessa hintaan on HelloppuelĂ¤mĂ¤nsĂ¤ liian pienissĂ¤ ja â&#x20AC;?TĂ¤tĂ¤kin tilannetta helpotettaisingissĂ¤ paljon huonompi kuin siin asumisen hintaa laskemalla omistusasuntojen hintoihin ja usein syrjĂ¤ytyneinĂ¤ ressukoina huonosti varustelluissa luukuissa? Tilanteeseen voidaan puuttua muualla Suomessa. Ja ero kasvaa ja muuttamalla perheiden ehdoilolisi sekĂ¤ vuokra- ettĂ¤ omistustai yltiĂśmenevinĂ¤ itsekkĂ¤inĂ¤ sinkasujien etu. MyĂśs tyĂśnantajien la rakennettuja Kelan ja sosiaalikuina. Yksin asuminen on hyvĂ¤Ă¤, jĂ¤rkevĂ¤llĂ¤ asuntoja kaavoituspokoko ajan Helsingin tappioksiâ&#x20AC;?, litiikalla, joka lĂ¤htee asujien eikĂ¤ puolen tukijĂ¤rjestelmiĂ¤. Kasvava tulisi ymmĂ¤rtĂ¤Ă¤, ettĂ¤ edullisempi tavallista elĂ¤mĂ¤Ă¤ iloineen ja suruiMikko toteaa. neen, eikĂ¤ tarkoita sitĂ¤, ettĂ¤ ihmirakennusyhtiĂśiden tarpeista. Asuyksin asuvien vanhusten joukasuminen hyĂśdyttĂ¤Ă¤ myĂśs heitĂ¤.â&#x20AC;? â&#x20AC;?Asumisen hinta pakottaa opiskelijat tekemĂ¤Ă¤n tĂśitĂ¤ opintojen misen pitĂ¤Ă¤ olla asumista eikĂ¤ siko tĂ¤ytyy myĂśs ottaa huomioon nen elĂ¤isi yksin ja ilman parisuhMikko kannattaa Helsingin joitustoimintaa.â&#x20AC;? detta, ystĂ¤viĂ¤ tai perhettĂ¤â&#x20AC;?, Mikko ohella, ja monet tyĂśssĂ¤kĂ¤vijĂ¤t sekĂ¤ asuntopolitiikkaa suunniteltaessa Vasemmistoliiton aloitetta kaupungin omasta rakentamis- ja sanoo. myĂśs monet vanhukset maksavat sekĂ¤ koteja remontoitaessa, jotta MYĂ&#x2013;S KANTAKAUPUNKI korjausyksikĂśstĂ¤, joka raasumisestaan yli puolet netvanhukset niin halutessaan voivat KUULUU KAIKILLE totuloistaan. Muuhun kentaisi kaikenkokoiHelsingin Vasemmistoliiton asua itsenĂ¤isesti mahdollisimman Yhden hengen taloudet Yksin asuville ehdotetaan usein sia edullisia asunei juuri jĂ¤Ă¤ varaa.â&#x20AC;? pitkĂ¤Ă¤n.â&#x20AC;? LisĂ¤Ă¤ -toimintaryhmĂ¤n blogi lĂśytyy toja ilman suurta kimppakĂ¤mppĂ¤Ă¤. â&#x20AC;?Se on hyvĂ¤ â&#x20AC;?Maksan Helsinâ&#x20AC;?Yksin asuminen ei ole mikĂ¤Ă¤n edullisia osoitteesta yhdenhengentaloudet. gissĂ¤ puolet suuvoitontavoittelua. vaihtoehto, mutta aikuisella ihmilyhytaikainen elĂ¤mĂ¤n vĂ¤litila, joka vuokra-asuntoja wordpress.com, Facebookista sellĂ¤ pitĂ¤Ă¤ olla oikeus asua yksin rempaa vuokraa LisĂ¤ksi tarvitaan kaikilla pĂ¤Ă¤ttyy parisuhteen lĂśytysekĂ¤ oma nimellĂ¤ Yksinasuvat â&#x20AC;&#x201C; miljoona miseen ja yhteen muuttamiseen. niin halutessaan. Ja ettĂ¤ kantakuin Joensuussa, Hitas- ja asumisrakentamis- ja marginaalissa. kaupungissa voivat asua muutkin oikeusasuntoja Yksin asuvat nĂ¤hdĂ¤Ă¤n yhteiskunmutta asumiseni korjausyksikkĂś kuin rikkaatâ&#x20AC;?, Mikko linjaa. sekĂ¤ yksityisten laatu on huononkaupungille! tunut.â&#x20AC;? Mikko muisâ&#x20AC;?Maailmalla on riittĂ¤vĂ¤sti esiomistamia vuokramerkkejĂ¤ kaupunginosien eriartuttaa, ettĂ¤ yli puolet asuntoja. Taloja tuliVasemmistoliiton Helsingin piiMikko voistumisesta. TĂ¤mĂ¤ kehitys pitĂ¤Ă¤ si rakentaa myĂśs ilman Helsingin kotitalouksisritoimikunnan jĂ¤sen ja vastannut ta on yhden hengen talouksia. Mikko Koikkalainen on Vasem- puolueen pienyrittĂ¤jĂ¤ohjelman pysĂ¤yttĂ¤Ă¤ HelsingissĂ¤.â&#x20AC;? autopaikkoja, jolloin rakennuskustannukset laskisivat. Mikon mukaan keskituloinenmistoliiton ehdokkaana syksyn valmistelusta. kin yksin asuva on usein vain ASUMISEN HINTAA Mikko on Ă¤rsyyntynyt vĂ¤itteeskuntavaaleissa. Poliittista kokeMikko on tĂśissĂ¤ aluekoordiALENNETTAVA tĂ¤, ettĂ¤ on oma valinta, asuuko muutaman kuukauden palkan musta hĂ¤nelle on kertynyt Va- naattorina Vantaan kaupungin Yksi parhaista sosiaalipoliittisista vuokralla vai omistusasunnossa. pĂ¤Ă¤ssĂ¤ taloudellista katastrofista. semmistoliiton valtuutettuna alue- ja asukaspalvelussa. Yhteisteoista olisikin alentaa asumisen â&#x20AC;?EihĂ¤n helsinkilĂ¤inen yksin Vaikkapa vakava sairastuminen Savonlinnassa sekĂ¤ Joensuussa kunnallisen toiminnan lisĂ¤ksi hĂ¤n hintaa HelsingissĂ¤. asuva pĂ¤tkĂ¤tyĂślĂ¤inen saa asuntoromuttaa helposti yksin asuvan teknisen lautakunnan jĂ¤senenĂ¤ harrastaa musiikkia, kirjallisuutta lainaa! Onko pĂ¤tkiĂ¤ tekevĂ¤n ykâ&#x20AC;?Se onnistuu, kun rakennetaan talouden, kun toista ihmistĂ¤ ei ole ja varavaltuutettuna. HĂ¤n on ja voimaharjoittelua. sin asuvan tyydyttĂ¤vĂ¤ asumaan enemmĂ¤n vuokra-asuntoja. TĂ¤jakamassa kuluja.

Yksin asuvana HelsingissĂ¤

Teija Asara-Laaksonen:

Palvelualoite palvelee bisnestĂ¤, ei ihmistĂ¤ Kokoomuksen ja keskuskauppakamarin ajama palvelualoite johtaa herkĂ¤sti byrokratian ja palkkadumppauksen lisĂ¤Ă¤ntymiseen. Mutta mistĂ¤ aloitteessa onkaan tarkemmin kysymys?

TEKSTI DAN KOIVULAAKSO

â&#x20AC;?Taustalla on Ruotsista tuttu haasteoikeus. Kyse on kylmĂ¤stĂ¤ ja laskelmoivasta yksityistĂ¤misestĂ¤â&#x20AC;?, sanoo Julkisten ja hyvinvointialojen ammattiliiton (jhl) toimialajohtaja Teija Asara-Laaksonen.

VASEMMISTON HELSINKI ON ASUKKAIDEN KAUPUNKI

KOLUMN MARTINA REUTER

KUNNALLISVAALIOHJELMAN 2012 TOP 10

ASUMISEN HINTA ALAS!

Asumisen korkea hinta aiheuttaa Helsingissä köyhyyttä. Edullisten vuokra-asuntojen osuuden reipas kasvattaminen ja kaupungin oma rakennusyksikkö tervehdyttäisivät asuntomarkkinoita. Asuminen on perusoikeus.

keskuksiin. Vasemmisto haluaa edetä kohti maksutonta joukkoliikennettä alentamalla lippujen hintoja ja laajentamalla opiskelijoiden, eläkeläisten ja työttömien alennuksia. Kaupungissa on oltava vapaassa käytössä olevia liikuntapaikkoja.

SUORAA DEMOKRATIAA JA KAUPUNGINOSIIN OMAT VALTUUSTOT!

ULKOISTAMISEN JA YHTIÖITTÄMISEN AIKA ON OHI!

Asukkaiden on oltava mukana asioiden valmistelussa alusta asti. Päätökset on tehtävä vaaleilla valituissa seutu- ja kaupunginosavaltuustoissa, ei kuntayhtymissä.

Julkiset palvelut toimivat luotettavimmin ja taloudellisimmin, kun kunta tuottaa ne itse.

SOSIAALI- JA TERVEYSASEMILLE ASUKASLÄHTÖISET LÄHIPALVELUT!

Sosiaali- ja terveystoimen yhdistyessä pitää muodostaa uudet lähipalveluasemat, joita asukkaat kehittävät yhdessä työntekijöiden kanssa. Terveyskeskusmaksut pitää poistaa ja palvelut saada ilman kohtuuttomia jonotusaikoja.

VAPAATA TILAA JA KAUPUNKIKULTTUURIA!

Asukkaiden kohtaamiseen ja yhdessä tekemiseen tarvitaan julkista ei-kaupallista tilaa eri kaupunginosissa. Kulttuurin ja taiteen resursseja on lisättävä.

YHDESSÄ OPPIMISEEN!

Päivähoidossa ja kouluissa pitää olla tarpeeksi työntekijöitä, myös oppilashuoltoon ja koulupudokkaiden tukeen. Toisen asteen opiskelupaikkoja ja oppisopimuskoulutusta tarvitaan lisää. Nuorten syrjäyttäminen tulee kalliimmaksi. Päivähoitoon on päästävä lähellä kotia.

JULKISET PALVELUT JA MAKSUTTOMUUS KUULUVAT YHTEEN!

Vi vill ha en socialt och ekologiskt sund metropol VALPROGRAM TENDERAR att bli listor på det goda man vill ha och det onda man vill undvika. När man söker den röda tråden i Vänsterförbundets kommunalvalsprogram i Helsingfors kan man urskilja konturen av en socialt och ekologiskt sund metropol. Det är ett faktum att Helsingfors växer och för att kunna möta de utmaningar befolkningsökningen innebär måste staden se till att det finns tillräckligt med bostäder där man kan bo till ett skäligt pris. Stadens egen produktion av hyresbostäder är ett konkret sätt att påverka bostadssituationen. Finns det tillräckligt med bostäder hålls såväl hyrorna som bostadspriserna på en rimlig nivå. Stadens tillväxt är också en utmaning för den lokala demokratin. Det uppstår ett allt större behov av att decentralisera beslutsfattandet så att beslut som direkt berör närmiljön fattas av dem som bor i de berörda stadsdelarna. Därför är det viktigt att utveckla den representativa demokratin på lokal nivå. Vänsterförbundet föreslår att man inleder ett försök med stadsdelsfullmäktigen, som ges en genuin möjlighet att delta i beslutsfattandet.

PERUSTULON PUOLESTA!

Helsingin Vasemmisto ehdottaa, että puolueen ja järjestöjen yhteistyöllä valmistellaan aloite alueellisesta perustulokokeilusta Helsingissä. Perustulon tulee vähentää köyhyyttä eikä se saa huonontaa sosiaaliturvan tasoa. HIILINEUTRAALI HELSINKI!

Pelkkää ilmastonmuutokseen ja päästörajoituksiin sopeutumista järkevämpää on ottaa aktiivinen ote ja ennakoida kehitystä. Hiilipäästöjä on alennettava 40 % vuoteen 2020 mennessä. Energiatehokkuuden ja tulevaisuuden energiaratkaisujen kehittely on myös hyvää taloudenpitoa.

FÖRUTOM ATT göra beslutsfattandet mera lokalt måste man göra förvaltningskulturen mera demokratisk. På svenskspråkigt håll har den pågående skolnätsreformen, där man minskar antalet svenskspråkiga gymnasier från fyra till tre och antalet högstadier från fem till fyra, utgjort ett praktexempel på illa förankrad beredning där såväl lärare som föräldrar och elever känt sig överkörda. Det svenskspråkiga skolnätet bör utvecklas så att det kan bemöta både förändringar i årskullarnas storlek och nya pedagogiska utmaningar, men utvecklingsarbetet får inte bestå av slarviga skrivbordsövningar utan måste utgå ifrån de konkreta problem och behov som skolorna upplever. En större stad med växande ekonomiska klyftor betyder att risken för segregering ökar. Den växande mångkulturalismen är i sig en rikedom, men när skillnader i kulturell och språklig bakgrund kombineras med ekonomisk ojämlikhet uppstår det problem. Segregeringen har många ansikten och berör allt från hälsovård och utbildning till bostadsområdenas trivsel.

ALUEIDEN SOSIAALINEN ERIARVOISTUMINEN ON PYSÄYTETTÄVÄ!

Millekään alueelle ei saa syntyä huonoa kierrettä, jossa ongelmat vain kasautuvat. Kaikkien alueiden viihtyvyys ja hyvä ilmapiiri on turvattava sekä monipuolisella asuntorakenteella että kattavilla lähipalveluilla. MISTÄ RAHAT?

Helsinki on varakas kaupunki, mutta jos palvelut rapistuvat ja niitä yksityistetään, siitä voi tulla köyhä. Moni Vasemmiston esitys parantaa kaupungin taloutta. Ajoissa saatu sosiaalinen tuki tai terveydenhoito ja asumisen turvaaminen kaikille tulevat paljon halvemmaksi kuin ihmisten kierrättäminen palvelujonoissa. Vasemmisto asettaa etusijalle asukkaiden lainmukaiset peruspalvelut ja oikeuden asumiseen. Kaupungin liikelaitosten ja yhtiöiden voittoja on käytettävä asukkaiden hyvinvoinnin lisäämiseen.

Kirjastojen ja museoiden lisäksi asiakasmaksut eivät sovi myöskään terveys-

Koko Helsingin Vasemmiston kunnallisvaaliohjelma löytyy osoitteesta www. helsinki.vasemmisto.fi/kuntavaalit.html

Tehostamisvaatimusten takia kunnissa keksitään jatkuvasti uusia tapoja siirtää palveluja yksityisten toimijoiden käsiin. Jo käytössä olevan palvelusetelin rinnalle ajetaan nyt ”palvelualoitetta”, jossa tietyn palvelun kilpailuttamismenettely voitaisiin aloittaa yrityksen haasteen perusteella eikä kaupungin tarpeista lähtien. Palveluseteli on tarkoitettu palveluasumisen hoivan kustannuksiin, mutta se on hyvin eriarvoistava. ”Sellaisella pieni- ja keskituloisella, jolla ei ole myytävää varallisuutta tai hyvätuloisia ja anteliaita lähimmäisiä, ei ole asiaa palveluseteliasumiseen”, kirjoittaa sosiaalilautakunnan jäsen Jouko Kajanoja. Hän pohtii, palaammeko ulkoistettujen palveluiden myötä takaisin luokkayhteiskuntaan.

Helsingin vuosien 2012–2014 taloussuunnitelmassa mainitaan mahdollisuus kokeilla palvelualoitetta kaupunginhallituksen myöhemmin määrittämällä tavalla. Helsinki näyttää suuntaa kuntapolitiikalle, joten sen päätöksillä on seurauksia valtakunnallisesti. Siksi Asara-Laaksosen mielestä on tärkeää pysäyttää palvelualoite Helsingissä. ”Siitä ole kirjausta Kataisen hallituksen ohjelmassa. Palvelualoite herättää myös kysymyksiä julkisrahoitteisten palveluiden laadun heikentymisestä sekä kuntatyöntekijöiden työ- ja palkkaehdoista.” ”Julkisten palveluiden tuloksellisuus ja sen arvioiminen ovat tärkeitä asioita, mutta niitä ei voi mitata vain

TILLGÅNGEN TILL hälsovård måste tryggas och hälsocentralsavgiften får inte hindra att någon söker vård. Därför föreslår Vänsterförbundet att avgiften slopas. Skolorna måste ges tillräckliga resurser för såväl elevvård som stödundervisning. En tillräckligt omfattande hemspråksundervisning av god kvalitet bör vara alla språkliga minoriteters rättighet. Undervisning i det egna språket stöder både inlärningen inom andra ämnen och den egna identiteten. Allt fler utredningar visar att konkurrensutsättningen av hälso-, åldringsoch dagvårdstjänster inte nödvändigtvis leder till ekonomiska inbesparingar. Därför bör Helsingfors i första hand satsa på att utveckla sin egen produktion av tjänster. När det gäller produktionen av svenskspråkiga tjänster har föreningar och stiftelser inom den tredje sektorn traditionellt spelat en viktig roll. De nuvarande ramarna för konkurrensutsättning har försvårat dessa aktörers verksamhetsvillkor och bland annat lett till att tidigare köpavtalsdaghem nu valt att bli privata, med höjda dagvårdsavgifter som följd. Staden måste satsa på att skapa bättre ramar för samarbetet med den tredje sektorn än vad de kortsiktiga konkurrensutsatta avtalen möjliggör.

ANNA UPOLA-LEHTO

ASUKKAIDEN ETU ETUSIJALLE

Teija Asara-Laaksonen johtaa JHL:n vasemmistoryhmää. Kesäkuussa tuore edustajisto valitsi hänet jatkamaan liiton toimialajohtajana.

rahassa. Mukaan pitää ottaa palveluiden saavutettavuus ja henkilöstön sekä kuntalaisten näkökulmat”, AsaraLaaksonen sanoo. ”Myös vastuukysymykset hämärtyvät, jos osa palveluketjusta annetaan yksityisen toimijan hoidettavaksi. Kaupungilla on oltava itseluottamusta tuottaa omat palvelunsa.” Ruotsissa haastemalli on ollut käytössä vuosia, mutta sen kustannuksista ei ole vieläkään tehty perusteellisia selvityksiä. On huomattu, että kilpailutus on johtanut ongelmiin sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä opetuksen laadun suhteen. Ongelmia on myös kilpailutuksen ehdoissa, läpinäkyvyydessä, veroparatiisien käytössä ja palveluiden hinnoissa, jotka usein nousevat kilpailutuksen jälkeen.

Silti läpinäkyvyys on yksi perustelu, jolla palvelualoitteen kannattajat sitä perustelevat. Helsingissä läpinäkyvyys on yritysten kohdalla haaste jo nyt. Esimerkiksi kaupungille palveluita myyvän Terveystalon kohdalla veroparatiisien käyttöä ei ole pystytty ehkäisemään, vaikka asiaa on pyöritetty valtuustossa jo puolitoista vuotta. ”Päätöksenteon hukkuminen kilpailutusbyrokratiaan vähentää kuntademokratiaa”, Asara-Laaksonen toteaa. Kevan (entinen Kuntien eläkevakuutus) selvityksen mukaan neljännes kunnista ja kuntayhtymistä on palauttanut ulkoistettuja palveluja takaisin omaksi toiminnakseen kustannus- tai laatusyistä. 7

Vasemmisto haluaa, että yrittäjä… saa työstään riittävän toimeentulon voi sairastaa ja saada päivärahan jo yhden päivän omavastuuajan jälkeen voi vähentää sairaan lapsen hoitokulut verotuksessa tai hoitaa lastaan itse Kelan tuella ei kauppakeskuksessakaan ole pakotettu pitämään liikettä auki seitsemän päivää viikossa saa rahallista tukea ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen saa ympäristöystävällisen palvelutyön tekijänä alemman alv-kannan maksaa ennakkoveroa toteutuneen tulon, ei arvion perusteella toimii yrittäjänä omasta halustaan, ei pakotettuna, ja on aidosti oma pomonsa Valon Shala (vas.), Eija Loukoila ja Ahti Dahl vastustavat mielikuvaa Vasemmistosta yrittäjäkielteisenä puolueena.

Yrittäjät vasemmalta

Vaatii aikaa, että Vasemmistoliitto ja pienyrittäjyys mielletään luontevasti toisilleen sopiviksi. Ahti Dahl, Eija Loukoila ja Valon Shala tekevät töitä puolueen kiitetyn yrittäjäpoliittisen ohjelman puolesta. TEKSTI PIRKKO KOTILA KUVAT MIKKO T. HELMINEN

olme erilaista vasemmistolaista pienyrittäjää kohtaa toisensa Yrittäjä-patsaan luona Helsingin Narinkkatorilla. Jokaisen päivä on jo siihen asti ollut täynnä sattumuksia ja tapahtumia. Valon Shalan sattumukset eivät ole niitä mieluisimpia: hän saapuu paikalle suoraan vesivahingon keskeltä. Sen hän on nyt saanut taltutettua. Shala on vuodesta 1998 lähtien Suomessa asunut Kosovon albanialainen ja ammatiltaan lvi-asentaja. Ekonomi ja informaatikko, markkinoinnin kouluttaja ja tutkija Eija Loukoila on ollut kolmen päivän työmatkalla Oulussa. Hän saapuu paikalle kunnallispoliittisista luottamustehtävistään Helsingin raken-

VASEMMISTON YRITTÄJÄOHJELMA SAA KIITOSTA YLI PUOLUERAJOJEN.

nusviraston yleisten töiden lautakunnasta. Taksiautoilija Ahti Dahlin päivä ei myöskään ole ollut aivan tavanomainen. Hän on jo siirtynyt eläkkeelle, mutta on edelleen taksifirmaansa ylläpitävänä pienyrittäjänä saanut juuri tänään käyttöönsä uuden auton, Volvon. Vantaalainen Dahl työskenteli ”taksirenkinä” 1970-luvulla, kun kaupunki kasvoi nopeasti ja myös lentoliikenne vilkastui. ”Taksirenki” sai siihen aikaan ”isännän” aseman nopeasti. Dahlista tuli ”isäntä” vuonna 1980. ”Oman firman perustaminen vaati sijoittamista, kun piti ostaa oma auto, mutta sainhan sitten myös enemmän tuloja. En itse aja enää autoa, vaan minulla on kaksi kuskia. Olen luvannut heille pitää tilanteen samana, kunnes he saavat omat

KINO UNION HELSINKI KESKIVIIKKONA 24.10. KLO 18:00

taksilupansa. Tuntuisi pahalta, jos joutuisin joskus irtisanomaan työntekijän.” Ahti Dahl teki viime vuoden eduskuntavaaliehdokkaana lujasti töitä Vasemmistoliiton pienyrittäjyysohjelman tunnettuuden lisäämiseksi Uudellamaalla. ”Pienyrittäjätkin mieltävät itsensä usein porvareiksi. Kokoomus ajaa suuryritysten asiaa, mutta se ei edistä pienyrittäjien etua. Meitä taas ei pienyrittäjien piireissä otettu vakavasti, vaikka kiltisti kuuntelivatkin, kun kerroimme ohjelman sisällöstä. He eivät oivaltaneet, että me vasemmistoliittolaiset voisimme olla heidän asianajajiaan”, Dahl toteaa. PAINEITA LIIKKEEN SISÄLTÄ, EPÄUSKOA ULKOA

Eija Loukoila ja Ahti Dahl keskustelevat pienyrittäjyyden historiasta

vasemmistoliikkeessä. Vasemmistolaisia yrittäjiä on ollut aina: Koiton talossa Helsingissä, taksi- ja kuormaautoilijoina, talonrakentajina, ompelijoina, partureina, kampaajina, taiteilijoina. Liikkeen sisällä kaikki eivät ole suhtautuneet yrittäjyyteen ymmärryksellä, eivätkä suhtaudu vieläkään. Yleinen mielikuva vasemmistolaisuudesta on ollut huonosti yhteen sopiva yrittäjyyden kanssa, vaikka ristiriitaa ei tosiasiassa olisikaan. ”Olen Helsingin Yrittäjien jäsen ja Itä-Helsingin Yrittäjien varapuheenjohtaja. Olen näissä yrittäjäjärjestöissä saanut kuulla vuolaasti kehuja uudesta ohjelmastamme, siitä, että Vasemmistoliitolla on puolueista selkein yrittäjäpoliittinen ohjelma”, Loukoila iloitsee. Valon Shala on hieman ihmeissään näistä keskusteluista, mutta se onkin ymmärrettävää. Balkanilla itsenäinen pienyritystoiminta on ollut yhtä lailla ymmärrettävä valinta kuin Suomessa tehtaan työt. Loukoila kertoo tehneensä entiselleen työnantajalleen palkkatyöläisenä hyvää tulosta monet vuodet. Kun toimitusjohtaja vaihtui, yrityksen johdon suhtautuminen hänen avoimeen vasemmistolaisuuteensa muuttui kielteisemmäksi. ”Minähän olen tällainen myöhäisherännäinen, kun liityin puolueeseen vasta hieman alle 50-vuotiaana. Uusi toimitusjohtaja kiusasi minua monella tavalla luottamustehtävieni johdosta. Harkitsin pitkään, ja lopulta perustin oman yrityksen. Eikä ole kaduttanut.” HARMAA TALOUS KIUSAA REHELLISTÄ YRITTÄJÄÄ

Keskustelu harmaasta taloudesta on vilkasta. Valon Shala kertoo, että tilanne Suomessa oli aivan erilainen, kun hän saapui tänne. Putkialalla harmaan talouden yrityksiä, erityisesti virolaisia ja venäläisiä, ei ole paljon, mutta rakentamisen puolella on. Loukoilan mielestä ostajankin mielessä pitäisi hälytyskellojen soida, jos jotakin tarjotaan paljon muita edullisemmalla hinnalla. Euroopan unionin myötä tullut kilpailutusperiaate on huono. Raha on nykyään aina ensimmäisellä sijalla, eikä eettisyydellä ole painoa, kun kunnat päättävät kilpailuttamistaan projekteista. Tapaaminen päättyy, ja vasemmistolaiset yrittäjät suuntaavat kukin tahoilleen. Ahti Dahl matkaa vielä näyttämään taksinkuljettajilleen, miten se uusi auto toimii.

PUNAINEN AIKAKAUSLEHTI KUUDESTI VUODESSA

JO VUODESTA 1973, YHÄ NUORI JA VAARALLINEN

Elokuvia & puheenvuoroja työstä Dubrovnik Lounge, Eerikinkatu 11

! WWW.KULTTUURIVIHKOT.FI

Kulttuurivihkot Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry

HELSINGIN VASEMMISTON KUNTAVAALIEHDOKKAAT 2012

2 RIKU AHOLA, 31 asiakasneuvoja, VTM. Tapanila. ”Koti kaupungissa, harrastuksia Helsingissä.”

9 JOHANNA ELONEN, 43 (sit.) maalari. Etelä-Haaga. ”Suomalainen laatu takaisin rakentamiseen!”

16 VERONIKA HONKASALO, 37 VTT, nuorisotutkija, ungdomsforskare. Tapulikaupunki. ”Hyvinvointi ei ole pärjääjien etuoikeus!”

23 MIKKO JOKIO, 37 lähihoitaja, varaluottamusmies. Hermanni. ”Blaa blaa blaa… Tekoja. Nyt!”

3 PEKKA AIMONAHO, 48 (sit.) linja-autonkuljettaja. Roihuvuori. ”Kaupungin täytyy säilyttää julkiset palvelut itsellään, ei enää palvelujen ulkoistamista!”

10 SAKU ETHOLÉN, 32 lähihoitajaopiskelija/ myyjä. Vuosaari. ”Avarakatseisen, solidaarisen ja ympäristöystävällisen Helsingin puolesta!”

17 MISKA HUTTUNEN, 24 (sit.) Alppila. ”Tehdään stadista kulttuuriystävällisempi kaupunki.”

24 RISTO JÄNTTI, 38 toimistopäällikkötilitoimistoyrittäjä. Tapulikaupunki. ”Asumiskustannukset kuriin!”

4 TUULA ALANKO, 60 tiedotussihteeri, osa-aikaeläkeläinen. Vuosaari. ”Nurmikot muutettava niityiksi. Lupiini, kurttulehtiruusu ja jättipalsami pois Helsingin luonnosta. Hulevesille lammikoita. Ei myrkyille.”

11 ELIAS GHARIEB, 56 yrittäjä. Vuosaari.

18 MIKKO ”OLENKO” ILANKO, 40 (sit.) palveluesimies, dj. Koskela. ”Kaupunkia voi muuttaa äänestämällä: älä siis jämähdä vaan toimi. Koko stadi kuuluu kaikille sen asukkaille.”

25 JAMI JÄRVINEN, 37 vapaa kirjoittaja. Kontula. ”Kontulalainen.”

5 IBRAHIM AL-ROBEI, 33 (sit.) amk-opiskelija. Laajasalo. ”Ihmisten ja ympäristön hyvinvointi ei ole pois valtion rahoista, päinvastoin. Valtion puututtava tehokkaammin syrjäytymiseen ja kannustettava perheen perustamiseen.”

12 ILPO HAAJA, 54 levyseppä, pääluottamusmies. Malminkartano. ”Mitä muuta työttömyys on kuin turvattomuutta? Työttömyys paitsioon pysyvästi!”

19 HENRIK JAAKKOLA, 22 kahvilayrittäjä, ylioppilas, demokratia-aktivisti. Myllypuro. ”Ei enää poliitikkojen mielivaltaa, vaan enemmän kaupunkilaisten suoraa kansanvaltaa!”

26 JUHA KAASINEN, 57 (sit.) koneasentaja / pääluottamusmies Metalli. Pukinmäki. ”Teollisuuden työpaikat säilytettävä Helsingissä.”

6 ANNINA APUKKA, 42 asiakasvastaava, Puotilan ala-asteen johtokunnan jäsen. Puotila. ”Päivähoitoon on päästävä lähellä kotia. Perusopetuksen taso säilytettävä monikulttuurisissa ja oppimistaidoiltaan eritasoisissa luokissa.”

13 MIA HAGLUND, 26 VTK/pol.kand., opiskelija/ studerande. Etu-Töölö. ”Elävät kadut – monipuolinen metropoli.”

20 EERO JAUHANEN, 44 lääkintävahtimestarisairaankuljettaja/linjaautonkuljettaja. Puistola. ”Kaikki mahtuu kyytiin.”

27 JOUKO KAJANOJA, 69 VTT, sosiaalilautakunnan jäsen. Etu-Töölö. ”Nyt Helsinki rapauttaa kunnallisia palveluja. Seurauksena on eriarvoisuutta ja turvattomuutta. Muutos edellyttää asiantuntemusta ja yhteistyökykyä.”

7 MIRJA ARAJÄRVI, 67 FL, eläkeläinen, KallionVallilan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja. Käpylä. ”Valoisampaa vanhuutta! Toimintaa ja palveluasuntoja ikäihmisille.”

14 AINO HALONEN, 39 tuottaja. Käpylä. ”Tuki taiteelle ja kulttuurille on kaikkien etu.”

21 JÖRGEN JENSEN, 42 raitiovaununkuljettaja/ pääluottamusmies, spårvagnsförare/huvudförtroendeman. Ala-Malmi. ”Turvallinen ja varma joukkoliikenne jokaiselle ja ulkoistamisen lopettaminen.”

28 MIINA KAJOS, 35 biologi, sosionomiopiskelija, varavaltuutettu, sosiaalilautakunnan varajäsen. Pihlajamäki. ”Moniarvoinen, muttei eriarvoinen Helsinki.”

8 PAAVO ARHINMÄKI, 35 kansanedustaja, ministeri, kaupunginvaltuutettu. Herttoniemenranta. ”Pieneltä tuntuvat asiat voivat olla suuria. Siksi niidenkin puolesta pitää tehdä töitä.”

15 JARI HILDÉN, 48 tapahtumatekniikkaripustaja/tarjoilija. Vuosaari. ”Epätyypilliset työsuhteet ovat tätä päivää, niiden olosuhteet eivät vielä.”

22 ORVOKKI JOKINEN, 56 lähihoitaja, sihteeri. Veräjämäki. ”Hoitajakiintiöt vanhuksille!”

29 TIMO KALLIO, 46 käsikirjoittaja, opiskelija. Pitäjänmäki. ”Riko muotit, piirrä vasemmalle!”

30 OTSO KANTOKORPI, 55 taidekriitikko. Punavuori. ”Demokraattisen kulttuuripolitiikan ja hyvän arjen puolesta.”

37 MIKKO KOIKKALAINEN YTM, kuntatyöntekijä. Sörnäinen. ”Olemme samassa veneessä. Äänestä itsellesi parempi Helsinki!”

44 AURA KOSTIAINEN, 29 VTM, projektikoordinaattori, jatko-opiskelija. Katajanokka. ”Sydäntä stadiin – kasvatetaan parempi yhteiskunta.”

51 SAMI LAITINEN, 43 elokuvatyöläinen. Herttoniemi. ”Maahanmuuttajissa ja nuorisossa on tulevaisuus.

58 JUHO LINDMAN, 33 KTT, tietojärjestelmätieteen tutkijatohtori. Puotila. ”Teknologia palvelemaan ihmistä eikä toisinpäin.”

31 VILLE KARI, 31 sähkökoneenvalmistaja, luottamusmies. Suurmetsä. ”Vaikuta teoillasi, älä suhteillasi!”

38 DAN KOIVULAAKSO, 32 YTM, aluetoimitsija, ombudsman, Maahanmuutto- ja kotouttamisasiain neuvottelukunnan jäsen. Hakaniemi. ”Maksuton joukkoliikenne! – Rahat rikkaiden kassakaapeista.”

45 ANTTI KURKO, 24 kulttuurituotannon opiskelija ja monialainen duunari. Munkkiniemi. ”Vuokrien hinnat alas, paikallisdemokratiaa nyt!”

52 MIKKO LEINO, 34 Puuseppä, ylioppilas ja viiden lapsen isä. Myllypuro. ”Erityislastentarhaopettajia lisää päiväkoteihin! Luokat pienemmäksi! Pienyrittäjät, taiteilijat ja freelancerit tarvitsevat edullisia toimitiloja!”

59 THOR LINDROOS, 53 (sit.) pk-yrittäjä, företagare. Jollas. ”Santahamina on välittömästi saatava järkevään asuin- ja virkistyskäyttöön.”

32 REIJO KARISAARI, 59 sopimustoimitsija. Suutarila. ”Harmaa talous pyörii meidän verorahoillamme. Lopetetaan sen tukeminen!”

39 JOUNI KONTTILA, 44 työsuhdetoimitsija, ay- ja urheiluseura-aktiivi. Konala. ”Päätöksiä ihmisiä varten.”

46 ULLA KÄYHKÖ, 56 FM, notaari. Herttoniemi. ”Verorahat parhaisiin ja tasa-arvoisiin palveluihin: kunnan oma työ kunniaan.”

53 JUHA LEONI, 43 kenttäpäällikkö, opetuslautakunnan jäsen. Vuosaari. ”Ennaltaehkäisevään toimintaan tulee panostaa rohkeammin.”

60 TIINA LINTUNEN, 33 sosionomi (amk), johtava sosiaalityöntekijä. Kontula. ”Parempaa päihdehoitoa!”

33 IIRIS KARPPINEN, 53 YTM, tietoasiantuntija Helsingin yliopiston kirjastossa. Laajasalo. ”Toimiin eriarvoistumista vastaan. Koulut, kirjastot ja lähiöt kuntoon.”

40 HANNU KOPONEN, 39 järjestelmäasiantuntija / IT-tradenomi, HSL:n hallituksen varajäsen. Pihlajisto. ”Kuntapalvelut kaikille yksityistämisen sijaan!”

47 NOORA LAAK, 26 arkkitehtiopiskelija, ylioppilaskunnan hallituksen vpj. Etu-Töölö. ”Toimiva kaupunki kaupunkilaisille!”

54 LAURI LEPONIEMI, 25 (sit.) teologian ylioppilas, opiskelija. Vallila. ”Huolehditaan toisista ja noustaan elämän oksille”.

61 JUKKA LIUKKONEN, 29 kuvataiteilija ja tulevaisuudentutkija, taidemuseon hallituksen vj. Harju. ”Läskisoosi korvattava aasialaisella vegeruoalla! Teen perustulosta ja uudesta metrolinjasta aloitteen.”

34 TENHO KELLOKANGAS, 57 työntekijöiden työsuojeluvaltuutettu, Metallityöväen AO12 ry:n puheenjohtaja, talotoimikunnan sihteeri. Pihlajisto. ”Talonmiehet takaisin, kaikki liukastumiset ovat turhia.”

41 VESA KORKKULA, 27 Maailman tutkija (VTK) ja kadunmies. Etu-Töölö. ”Maksuton julkinen joukkoliikenne Helsinkiin!”

48 KARITA LAHTINEN, 40 tuotantotyöntekijä, varapääluottamusmies. Länsi-Pasila. ”Stadi – kaupunki meille kaikille.”

55 JOONAS LEPPÄNEN, 32 FM, apurahatutkija/ stipendieforskare, terveyslautakunnan jäsen. Kruununhaka. ”Lisää demokratiaa ja terveyseroja kavennettava!”

62 SILVA LOIKKANEN, 25 fil. yo., opiskelija. Alppila. ”Helsinki on maailma. Helsinki on sun.”

35 EERO KIRJAVA, 45 työympäristösihteeri, Heka Kontula Oy:n hallituksen jäsen. Pihlajamäki. ”Peruspalvelut säilytettävä.”

42 RIIKKA KORPINURMI, 33 VTK, jaostosihteeri tasaarvoasian neuvottelukunnassa ja postityöntekijä. Maunula. ”Vaikuttaminen ei ole vain valittujen oikeus – kaikkien ääni kuuluviin.”

49 PATRIZIO LAINÀ, 27 rahoitusmarkkinaekonomisti, tohtoriopiskelija, Suomen Talousdemokratia ry:n sihteeri. Sörnäinen. ”Tarvitsemmeko lainaa?”

56 ILKKA LEVÄ, 44 FT, dosentti, tutkija. Kontula. ”Korruption estäminen on parasta säästöä!”

63 EIJA LOUKOILA, 61 ekonomi, yrittäjä, kaupunginhallituksen ja -valtuuston varajäsen, Vuosaaren Urheilutalon hallituksen jäsen. Vuosaari. ”Kaikilla on oikeus hyvään elämään.”

36 JALI KIVISTÖ, 37 rakennusmies. Pihlajisto. ”Duunarin näkökulmaa valtuustoon.”

43 MARI KOSTAMO, 45 sihteeri. Siltamäki. ”Ehjä elämä jo lapsesta.”

50 REISKA LAINE, 66 (sit.) muusikko, varavaltuutettu, ex-kansanedustaja. Pikku-Huopalahti. ”Kulttuuripalvelut kunniaan, henkistä hyvinvointia helsinkiläisille.”

57 CHRISTINA LINDBÄCK, 52 lähihoitaja/omaishoitaja. Herttoniemi. ”Inhimillisyyttä arkeen.”

64 KIBA LUMBERG, 56 kuvataiteilija, kirjailija, pienkustantaja, kulttuurialan moniosaaja ja toimitsija. Kallio. ”Helsinki irti kahleistaan. Ikä ei myöskään ole kahle, vaan mahdollisuus.”

65 MARJUT LUMIJÄRVI, 52 Ruoholahti, työsuojelusihteeri, psyk.erikoissairaanhoitaja, terveyslautakunnan varajäsen. Ruoholahti.

69 HANNA MITHIKU, 30 teol. kand., kirkkovaltuuston jäsen. Etelä-Haaga. ”Sisäistetään palvelut.”

76 MARJA NIKKOLA, 57 toimintaterapeutti. Arabianranta. ”Mahdollisuus omannäköiseen arkeen.”

83 KIRSI PIHLAJA, 32 sosionomi (amk), nuorisotyön suunnittelija, kiinteistölautakunnan jäsen. Vallila. ”Me asukkaat olemme Helsinki.”

90 JOONAS PULKKINEN, 24 postityöntekijä, toimittaja. Alppila. ”Toimivat palvelut ja hyvä kaupunkielämä vaihtoehtona urbaanille ahdistukselle. Ugh.”

66 VILLE LYYTIKÄINEN, 45 (sit.) yrittäjä, jalkapalloagentti. Vuosaari. ”Stadista hyvä paikka asua ja olla, meille kaikille.”

70 SILVIA MODIG, 36 kansanedustaja, riksdagsledamot, kaupunginvaltuutettu, kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen, toimittaja. Kumpula. ”Muutetaan Helsinki yhdessä!”

77 HENRIK NYHOLM, 25 opiskelija, studerande, Vasemmisto-opiskelijoiden vpj. Herttoniemi. ”Ratkaisuja arjen haasteisiin ja elinkustannusten nousuun. Eriarvoistuminen on estettävissä.”

84 ANNINA PIKKUMÄKI, 27 HuK, yrittäjä. Alppila. ”Sujuvaa arkea, yhteisöllisyyttä ja parempia vaikutusmahdollisuuksia.”

91 MILLA PYYKKÖNEN, 30 YTK, nuorisokoordinaattori. Hakaniemi. ”Edullisempia vuokraasuntoja. Tasa-arvokasvatusta peruskouluihin. Punavihreää feminismiä valtuustoon!”

67 PETRA MALIN, 32 sosiaalityöntekijä, opiskelija, VTK, sosionomi (AMK). Kamppi. ”Hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut kaikkien saataville ja kaikkien kaupunkilaisten äänet kuuluville!”

71 JUSTUS MOLLBERG, 21 kansanedustajan avustaja, järjestöaktiivi. Vallila. ”Maksuton joukkoliikenne ja halvemmat vuokraasunnot!”

78 BAHAALDIN OMAR (sit) tulkki. Maunula.

85 REIJO PIPINEN, 61 asiantuntija. Pihlajamäki. ”Helsinkiin on rakennettava runsaasti vuokra-asuntoja omana tuotantona.”

92 MIKKO PÖRI, 34 team manager/FM, lippukunnanjohtaja, taloyhtiön hallituksen pj. Punavuori. ”Yhdenvertaista hyvinvointia Helsinkiin – Ihmisten tekemä Helsinki – Avoimuutta päätöksentekoon.”

HELSINGIN VASEMMISTON KUNTAVAALIEHDOKKAAT 2012

68 MIIKKA MERIKANTO, 28 FM, lehtori, pääkaupunkiseudun kauppaopettajien hallituksen jäsen. Laajasalo. ”Järkeviä ratkaisuja helsinkiläisten eduksi.”

72 ABDALLAH MOUNTASSIR, 44 sosiaaliohjaaja. Maunula. ”Tavoitteeni on ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytyminen ja poistaa joukkoliikennemaksut Helsingissä, ei myös terveysasemien käyntimaksulle.”

79 SEPPO PAAKKINEN, 58 sosiaalityöntekijä, Kesäkoti Kallioniemen sekä Työ- ja toiminta ry:n hallituksen jäsen. Vesala. ”Ketään ei saa syrjäyttää.”

86 JANI POIKELA, 36 DI, ohjelmistosuunnittelija. Käpylä. ”Ympäristö, Yhteisöt – Yhteinen Vastuu.”

93 AVNI RAMADANI, 43 elintarviketyöntekijä/ kokki, luottamusmies, työsuojeluvaltuutettu. Kontula. ”Haluan, että maahanmuuttajienkin mielipiteet kuuluvat ja menevät eteenpäin.”

73 BINAR MUSTAFA, 28 insinööriopiskelija. Kumpula. ”Tasa-arvoisempi Helsinki!”

80 OUTI PAULIG, 54 (sit.) vanhuspalvelujen kehittämiskonsultti, YTM. Pukinmäki. ”Ikäihmiset liikkeelle – eläkeläisille maksutonta joukkoliikennettä ja liikuntaa! Mielenterveys- ja päihdepalveluihin jonottamatta!”

87 PILVI PORKOLA, 40 (sit.) esitystaiteilija ja -tutkija. Maunula. ”Erilaisten yhteinen kaupunki! Suvaitsevaisuus ja yhteistyö ovat hyvinvoinnin rakentamisen perusta.”

94 MERJA RANKINEN, 41 miestyönkehittäjä, työnohjaaja, Leipää & Hupia -yhdistyksen puheenjohtaja. Kumpula. ”Rakkaus ei riitä, jos rakenteet pettää.”

74 SAMI (FRANK) MUTTILAINEN, 31 (sit.) musiikki- ja kulttuurityöntekijä, nuoriso-ohjaaja. Puotinharju. ”Stadin lähiöiden puolesta.”

81 JUKKA PIETILÄINEN, 46 yhteiskuntatieteiden tohtori, vanhempi tutkija. Malminkartano. ”Punavihreyttä valtuustoon. Liikenne ja kulutus vähemmäksi, palvelut läheltä.”

88 MAKSIM POTAPENKO, 27 yrittäjä. Maunula. ”Yhdessä pystymme rakentamaan paremman kunnan yrittäjille ja työntekijöille.”

95 MARTINA REUTER, 49 FT, yliopistonlehtori, FD, universitetslektor, opetuslautakunnan ruotsinkielisen jaoston varajäsen. Etu-Töölö. ”Sivistys on monikielinen, siksi koulujen kotikielen opetusta on kehitettävä.”

75 ALINA MÄNTTÄRIBUTTLER, 29 FM (taidehistoria), suunnittelija, varavaltuutettu, kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsen. Töölö. ”Kulttuurin, taiteen ja hyvien julkisten palveluiden puolesta!”

82 PETTERI ”PIETU” PIETIÄINEN, 46 TeM, valosuunnittelija ja -mestari. Kallio. ”Valoa vasemmalta!”

89 SIRPA PUHAKKA, 56 kaupunginvaltuutettu, yhteiskuntatieteiden maisteri. Arabianranta. ”Turvallinen Helsinki.”

96 OLLI RIIHIMÄKI, 46 puutarhateknikko, datanomi. Puotila.

97 RAIMO RIIMA, 53 autonasentaja, pääluottamusmies. Alppila. ”Äänestä Stadi paremmaksi!”

101 JUHANI SAARI, 26 VTM, tutkija. Etu-Töölö. ”Pyöräkaistoja, asukasdemokratiaa ja kohtuuhintaista asumista.”

108 JONNA SAVOLAINEN, 40 (sit.) omaishoitaja. Vuosaari. ”Hyvä hoito ja huolenpito!”

115 ANNE TASKINEN ”HEINÄSIRKKA”, 54 (sit.) muusikko-toimittaja. Pikku-Huopalahti. ”Henkistä ja taloudellista tasa-arvoa arkeen! Ihminen ennen kapitaalia! Kulttuurista parantavaa voimaa!”

122 MIKA VILPPOLAHTI, 40 lähihoitaja kotihoidossa, kolmen koululaisen isä, hassuilun harrastaja. Vartiokylä. ”Ennakoivan sosiaaliterveystyön resurssit kuntoon.”

98 PASI RISBERG, 46 fil. yo, opiskelija. Kamppi. ”Myös yhden hengen talous tarvitsee kodin.”

102 MARKKU SAARINEN, 57 pääluottamusmies/ kiinteistönhoitaja. Malmi. ”Nyt on duunarin aika.”

109 TARJA SAVOLAINEN, 49 myyntiryhmävastaava. Vuosaari. ”Arjen ratkaisuja empatialla!”

116 JAAKKO TIIKASALO, 38 yht. yo, yrittäjä, rakennuslautakunnan varajäsen. Sofianlehto.

123 ANNA VUORJOKI, 36 koulupsykologi, asuntolautakunnan varajäsen. Oulunkylä. ”Peruskoulusta tasa-arvoa. Tukea mielenterveydelle. Nuorten ääni kuuluviin. Vapaus valita uskonto tai uskonnottomuus.”

99 J. P. ROOS, 67 (sit.) professori/professor emeritus, Helsingin yliopisto. Käpylä. ”Nyt olisi vihdoinkin aikaa: julkisten palvelujen puolesta.”

103 PEKKA SAARNIO, 67 toimittaja, eläkeläinen, valtuutettu, pelastuslautakunnan puheenjohtaja. Kontula.

110 MARIANNA SILTALA, 53 erityisopettaja. Pihlajamäki. ”Oppimisen ja koulutuksen tasa-arvoisuus. Kaikki oppijat hyötyvät pienestä ryhmäkoosta, mutta heikoimmille se on oppimisen edellytys.”

117 KRISTIINA USKI, 67 arkkitehti, Punavuori. ”Demokratia toimii, kun me toimimme. Me voimme hyvin, kun luonto voi hyvin. Suunnataan voimavarat yhteisen arvon luomiseen.”

124 RANDY WÜRMER, 33 leipuri, ammattiosaston johtokunnan varapuheenjohtaja. Kontula. ”Sosiaalipalvelut läpinäkyviksi ja kaikille samanlaisiksi riippumatta siitä, olemmeko suomalaisia vai maahanmuuttajia.”

HELSINGIN VASEMMISTON KUNTAVAALIEHDOKKAAT 2012

100 SUSANNA RUUSUNEN, 47 kassa-myyjä ja sivutoiminen talonmies, ammattiosaston johtokunnan jäsen, puolueosaston taloudenhoitaja. Toukola. ”Oikeudenmukainen terveydenhoito kaikille.”

104 SULDAAN SAID AHMED, 20 turvallisuusvalvoja, personal trainer. Kannelmäki. ’’Minulle tärkeimmät asiat ovat nuorten aktivoiminen ja tukeminen sekä koulukiusaamisen ehkäiseminen.’’

111 RIINA SIMONEN, 35 YTM, sosiaalisihteeri. Ala-Malmi. ”Hyvä kaupunki: paikka jossa on helppo hengittää niin konkreettisesti kuin vertauskuvallisestikin!”

118 ELINA VAINIKAINEN, 33 YTM, yhteisöpedagogiopiskelija, viestintätyöläinen. Ullanlinna. ”Vapaus olla nuori – kaupunki kuuluu kaikille.

125 TOMI WALAMIES, 32 stand up -koomikko. Sörnäinen. ”Hyvinvointi parantaa kilpailukykyä.”

105 SINI SALMENJOKI, 26 erityisavustajien sihteeri, lähihoitaja, yhteisöpedagogi (AMK) ja järjestöaktiivi. Lauttasaari. ”Hyvä arki – peruspalvelut on turvattava eri elämäntilanteissa.”

112 KRISTIINA ”KRISSU” SIROLA-KORHONEN, 35 draamakasvattajaopiskelija, lastenhoitaja. Jakomäki. ”Kasvatetaan hyvillä arvoilla tulevaisuuden tekijöitä.”

119 KAISU VESIKANSA, 57 erityisluokanopettaja. Punavuori. ”Hoidetaan Helsingin asioita yhdessä.”

126 VIKTORIA WELLING, 51 suurtalousesimies, Oy Gardenia Ab:n hallituksen jäsen, Helsingin Invalidien yhdistyksen hallituksen jäsen. Koskela. ”Kaikilla on oikeus asuntoon, ravintoon, koulutukseen ja työhön.”

106 SAIJA SALONEN, 32 yhteisömedian tuottaja, mediakasvatuksen opiskelija Tampereen yliopistossa. Fallkulla. ”Hyvä arki kaikille!”

113 JYRI SUKSI, 30 (sit.) hotelli- ja ravintolatyöntekijä. Kallio. ”Äänestä Vaasankadun valttikortti valtuustoon.”

120 LAURI VIHERVÄ, 36 (sit.) fil. yo, vahtimestari. Länsi-Pasila.

127 EEVA WIIK, 47 myyjä, lapsi- ja perhejaoston jäsen, pelastuslautakunnan varajäsen. Malminkartano. ”Helsinkiläisten palveluksessa.”

107 IIVARI SAVOLAINEN, 25 raitiovaununkuljettaja. Koskela.

114 ANU SUORANTA, 46 valtiotieteiden tohtori, työelämän tutkija, Ruoholahti. ”Työmuotoshoppailu seis! Palvelut eivät ole bisnestä. Kaupungin oma työ on kaupunkilaisten ja työntekijöiden etu.”

121 SAMPO VILLANEN, 36 kansaned. avustaja, kaupunkisuunnittelultk:n varajäsen, Helsingin Vasemmistoliiton pj. Tapanila. ”Avoimuutta ja demokratiaa päätöksentekoon. Asumisen hinta alas.”

128 ERWIN WOITSCH, 54 KM, opettaja/lärare, Oulunkylä-seuran pj, Arbiksen johtokunta. Oulunkylä. ”Minulle tärkeitä ovat ympäristö, tasa-arvo, koulutus, lähidemokratia, sosiaalinen vastuu.”

Sateen sattuessa vallankumous pidetĂ¤Ă¤n sisĂ¤tiloissa.

Joko sinulle tulee oma Diplo? Nyt sen saa kotiinkannettuna 30 â&#x201A;Ź/vuosi (ovh 34 â&#x201A;Ź). Le Monde diplomatique ja Novaja Gazeta muodostavat yhdessĂ¤ 48-sivuisen, nelivĂ¤risen maailmanpoliittisen lehden, joka ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Tilaajalahjaksi hieno kartasto! Valitse omasi (arvo 9â&#x20AC;&#x201C;23â&#x201A;Ź).

Tilaa osoitteesta myynti@mondediplo.fi, viestikenttĂ¤Ă¤n â&#x20AC;?vasenâ&#x20AC;? ja valitsemasi lahja, Diplon YmpĂ¤ristĂś-, Maailmanpolitiikan- tai Historia-Atlas!

K I I H O T TAVAT I N T O - U U T U U D E T Sirpa Puhakka PERIN SUOMALAINEN JYTKY

Esko SeppĂ¤nen: EMUMUNAUS

Emumunaus on vauhdikas kuvaus koko systeemin laajuisesta kriisistĂ¤, sen syistĂ¤ ja surkeista seurauksista ja tulevaisuudesta. Kirja perustuu tositapahtumiin.

Heikki PatomĂ¤ki EUROKRIISIN ANATOMIA Kirja pureutuu Euroopan velkakriisin historiaan, syihin ja todennĂ¤kĂśisiin seurauksiin.

Perussuomalaiset mullistivat rajusti puoluekenttĂ¤Ă¤. Miksi yli puoli miljoonaa suomalaista valitsi â&#x201A;Ź Perussuomalaiset?

Luke Harding MAFIAVALTIO

Nicholas Shaxson AARRESAARET

Riipaiseva tilitys Kremlin salakavalista keinoista kohdella niin kutsuttuja â&#x20AC;?vihollisiaanâ&#x20AC;?, kuten lĂ¤ntisiĂ¤ diplomaatteja, oppositioaktivisteja ja â&#x201A;Ź toimittajia.

Veroparatiisit ja likainen raha â&#x20AC;&#x201C; rumin ja salatuin luku maailmantalouden historiassa.

27â&#x201A;Ź

23â&#x201A;Ź

25â&#x201A;Ź

Johanna PerkiĂś & Kaisu Suopanki (toim.) PERUSTULON AIKA Perustulon aika -pamfletissa etsitĂ¤Ă¤n keinoja perustulon toteuttamiseen Suomessa.

15â&#x201A;Ź

Mika Helander & Mats Nylund (toim.): PALKKA TYĂ&#x2013;STĂ&#x201E; Kirja tarkastelee ay-liikettĂ¤ ja piirtĂ¤Ă¤ samalla kuvaa tyĂśmarkkinaosapuolista, elinkeinoelĂ¤mĂ¤stĂ¤ ja valtiovallasta, ja muuttuneesta tyĂśelĂ¤mĂ¤stĂ¤.

22â&#x201A;Ź

www.intokustannus.fi 13

Kalasatama, entistä työpaikka-aluetta sekin, on Helsingin tämän hetken tärkein rakennuskohde – jopa pilvenpiirtäjämaisemia niille, joilla siihen on varaa. Teollisuuslaitosten ei enää tarvitsisi sijaita näin hienoilla paikoilla, mutta niitä pitäisi Helsingissä olla.

Helsinki tarvitsee teollisuutta ja duunareita Helsingistä on kadonnut viime vuosikymmeninä kymmeniä tuhansia teollisia työpaikkoja. Tämä on muuttanut kaupunkia paljon: reilun duunarimeiningin tilalle on tullut kova kilpailuyhteiskunta. TEKSTI JA KUVA ESKO TULUSTO

aalarityöpaikkojen väheneminen on jatkunut myös 2000-luvulla: kun vuonna 2002 teollisia työpaikkoja oli 22 751, niitä oli 2009 enää 18 264. Niistä oli kymmenen vuotta sitten metallin työpaikkoja 15 367, vuonna 2009 enää 11 694. ”Haalarityöpaikat ovat kadonneet kaupungin johdon ja päättäjien tarkoitukselliselta vaikuttavan toiminnan tuloksena”, sanoo koneasentaja, pääluottamusmies Juha Kaasinen. Helsinki on vierastanut tehtaita, varsinkin kun vanhat tehtaat ovat sijainneet hienoilla paikoilla, joille on ollut kiva rakentaa omistusasuntoja varakkaille.

”Meidänkin kulmiltamme ovat lähteneet Koﬀ, Nokia, Airam ja monet muut”, sanoo laivantekijä, Arctechin pääluottamusmies Ilpo Haaja. Helsingillä ei ole aktiivista teollistamispolitiikkaa, pääluottamusmiehet sanovat. HENKI KOVENTUNUT

”Haalarikansaa näkyi ennen katukuvassakin, saatikka erilaisissa harrastuksissa, kulttuuririennoissa ja myös vappumarsseilla. Tämä oli ennen ihmisten kaupunki, nyt kaikki-mulle-heti-herrojen”, sanoo 80-luvun alussa telakalle duuniin tullut Ilpo Haaja. ”Duunareiden katoaminen on kulttuurimenetys kaupungille. Suuret työpaikat harrastivat aikoinaan esimerkiksi jalkapallosar-

joja. Monenlainen duunareiden yhdessä tekeminen on hävinnyt, koska suurteollisuus on valunut kaupungista ulos”, Juha Kaasinen sanoo. TYÖTÄ JA VEROTULOJA

Muutos näkyy myös kunnallispolitiikassa. Haaja muistuttaa, että tällä hetkellä Helsingissä ei ole rakenteilla yhtään vuokra-asuntoa. Selitykseksi sanotaan, ettei ole vuokra-asunnoille kaavoitettua maata. Teollisuuden ehdoton edellytys on, että kaupungissa on tarjolla riittävästi edullisia vuokraasuntoja. ”Telakalla oli 80-luvulla tuhat työsuhdeasuntoa. Se rakensi taloja ja laittoi niitä vuokralle. Nyt työsuhdeasuntojen määrä on nolla”, Haaja kertoo.

”Teollisten työpaikkojen suurin merkitys Helsingille ovat verotulot sekä joukkoliikenteen käyttö työmatkoilla. Ei Helsinkikään pysty elämään yksin julkisen sektorin palkkaverotuloilla, tarvitaan vientituloja sekä teollisuuden yritysten ja duunareiden verotuloja, Kaasinen sanoo. Haaja muistuttaa, että teollisuus tarjoaa nykyisinkin varsin pysyviä työpaikkoja, jotka tuottavat kaupungille verotuloja. Teollisuuden kadotessa katoaa myös valtava määrä ammattitaitoa, jota tulisi siirtää perinnöksi tuleville sukupolville. ”Koulutuksesta päättävien tulee pikaisesti selvittää, mitä ammattilaisia tulevaisuuden teollisuus tarvitsee. Jo nykyisestä teollisuudesta, tulevasta puhumattakaan, kilpailevat ympäristökunnat ja myös Baltian maat. Niillä on aivan eri tason halu ja aktiivisuus saada teollisuutta kuin Helsingillä. Hyvä ja motivoitunut koulutus ja nuori työvoima auttavat kilpailussa teollisuuden työpaikoista Helsingissä”, Kaasinen sanoo.

TEHTAITA GUGGENHEIMIN SIJAAN

Pääluottamusmiesten mukaan pitäisi lopettaa teollisuuden hylkiminen ja aloittaa aktiivinen teollistamispolitiikka. Tehtaiden sijoittumiselle kaupunkiin on luotava kunnon edellytykset, ja myös muihin tukitoimiin on oltava valmiita. Haaja sanoo, että kaupungin nykyjohdon asennoitumista kuvaa se, että johonkin Guggenheimiin ollaan valmiita laittamaan satoja miljoonia, mutta keskeistä peruskysymystä, vuokra-asuntotuotantoa ei saada kuntoon. ”Vetoaminen teollisuuden tonttipulaan on turhaa, esimerkiksi suurten liikenneväylien varsilta löytyy aivan riittävästi tilaa teollisuudelle, Haaja sanoo. ”Kaavoitus on merkittävin asia: teollisuuden tulee sijaita lähellä satamia, sillä logistiikalla on suuri merkitys tämän päivän teollisuudelle. Siinä suhteessa Helsinki kyllä kiinnostaa teollisuutta – jos kaupunki on itse vain kiinnostunut”, Kaasinen sanoo.

0. AALIT 28.1 .10. KUNNALLISV TYS 17.–23 ES ÄN OÄ KK ENNA

MUUTETAAN HELSINKI – YHDESSÄ! HenkkaNyholm.fi 77 14

SILVIA MODIG KANSANEDUSTAJA KAUPUNGINVALTUUTETTU

SyrjĂ¤ytymisen estĂ¤mistĂ¤ parhaimmillaan Poikien talo tarjoaa 10â&#x20AC;&#x201C;28-vuotiaille pojille ja nuorille miehille paikan, jossa voi turvallisesti

hyvin kĂ¤ytĂ¤nnĂśllisesti. â&#x20AC;?YritĂ¤mme saada kĂ¤vijĂ¤t miettimĂ¤Ă¤n, minkĂ¤laisia toimintamalleja heille tarjotaan tietyissĂ¤ tilanteissa, mistĂ¤ toimintamallit voisivat johtua ja voisivatko he toimia jotenkin toisin.â&#x20AC;? YKSILĂ&#x2013;TYĂ&#x2013;TĂ&#x201E; JA RYHMIĂ&#x201E;

Poikien talon ensimmĂ¤isen vuoden puhua elĂ¤mĂ¤stĂ¤Ă¤n ja toiminnassa on painottunut yksilĂśtyĂś. PĂ¤ivĂ¤toimintaa tarjotaan nuorilomista tunteistaan. le, jotka ovat tippuneet koulusta ja tyĂśelĂ¤mĂ¤stĂ¤ sekĂ¤ jotka eivĂ¤t ole vielĂ¤ TEKSTI RIIKKA KORPINURMI valmiita tyĂśpajoihin tai hakemaan KUVA ANNA UPOLA-LEHTO kouluun. â&#x20AC;?TĂ¤llaisia nuoria vaaditaan joka paikassa vain hakemaan johonkin ja KevĂ¤Ă¤llĂ¤ 2011 avatun Poikien talon tĂ¤yttĂ¤mĂ¤Ă¤n lomakkeita. Me tĂ¤htĂ¤Ă¤mme matalan kynnyksen toimintaan. toiminta on kohdennettu erityisesti Nuori voi tulla Poikien talolle esisyrjĂ¤ytymisvaarassa oleville. TyttĂśjen merkiksi kerran viikossa saadakseen talo on toiminut HelsingissĂ¤ jo reilut elĂ¤mĂ¤Ă¤nsĂ¤ jotain sĂ¤Ă¤nnĂśllisyyttĂ¤â&#x20AC;?, kymmenkunta vuotta. TyttĂśjen taloja LaanterĂ¤ sanoo. lĂśytyy myĂśs muualta Suomesta. Nuorten kanssa pohditaan, â&#x20AC;?Poikien taloja ei ole muualla, mitĂ¤ positiivista omassa elĂ¤mutta poikatyĂśtĂ¤ tehdĂ¤Ă¤n mĂ¤ntilanteessa on, ja miuseassa paikassa. Esimerkiksi Tampereella on ten siitĂ¤ pĂ¤Ă¤see eteenpĂ¤in. Poikien talolta maahanmuuttajapojille YksikĂ¤Ă¤n saa myĂśs vertaistukea suunnattua toimintaaâ&#x20AC;?, nuori ei samanlaisessa elĂ¤mĂ¤nkertoo Poikien talon syrjĂ¤ydy! tilanteessa olevilta. projektityĂśntekijĂ¤ Kalle Parikymppinen Jani LaanterĂ¤. on kĂ¤ynyt Poikien talolla Talolla kĂ¤ytetĂ¤Ă¤n sukupuolisensitiivistĂ¤ tyĂśotetta, muutaman kerran ja viihtynyt hyvin. â&#x20AC;?Parasta on, ettĂ¤ kukaan joka on terminĂ¤ haastava. Asiaa lĂ¤hestytĂ¤Ă¤n Poikien talolla kuitenkin ei pakota mihinkĂ¤Ă¤n ja tĂ¤Ă¤ltĂ¤ lĂśytĂ¤Ă¤

ajatuksia siitĂ¤, mitĂ¤ voisi tehdĂ¤ vapaa-ajallaan. TĂ¤Ă¤ltĂ¤ saa vaihtoehtoja, jotta ei tarvitse tehdĂ¤ rikoksiaâ&#x20AC;?, Jani sanoo. Janille velkaantuminen on iso ongelma. Suurin osa veloista on tullut jo alaikĂ¤isenĂ¤. Janista tuntuu, ettĂ¤ hĂ¤n olisi tarvinnut enemmĂ¤n tukea aikuistumiseen. â&#x20AC;?18-vuotias tarvitsisi vielĂ¤ apua omien elĂ¤mĂ¤nvalintojen tekemisessĂ¤. Kun koulu loppuu, jĂ¤Ă¤ helposti vain omilleenâ&#x20AC;?, hĂ¤n sanoo. Erilaisia ryhmiĂ¤ on kymmenkunta. Nuoret isĂ¤t -toiminta on alkamassa. â&#x20AC;?IsĂ¤kahvila on kerran viikossa. Sinne nuoret isĂ¤t ovat tervetulleita lasten kanssa tai ilman. TyttĂśjen talolla on jo pitkĂ¤Ă¤n ollut nuoret Ă¤idit -toimintaa. TyttĂśjen talon kanssa on jĂ¤rjestetty myĂśs yksi yhteinen perheleiri, josta saatiin todella positiivista palautettaâ&#x20AC;?, LaanterĂ¤ sanoo. VARHAISTA TUKEA

â&#x20AC;?MeillĂ¤ kĂ¤y paljon yksinĂ¤isiĂ¤ ja kuoreensa vetĂ¤ytyneitĂ¤ nuoria. SyrjĂ¤ytymisen taustalla voi olla esimerkiksi koulukiusaamista, jota nuori ei ole pĂ¤Ă¤ssyt kĂ¤sittelemĂ¤Ă¤n. TĂ¤llaisia nuoria on paljon ja heitĂ¤ on vaikea tavoittaaâ&#x20AC;?, LaanterĂ¤ sanoo. Talolle tulee paljon nuoria huolestuneiden vanhempien tuomina. Erilaisten yhteistyĂśtahojen kautta tulee nuoria, joilla on esimerkiksi rikostaustaa.

Kalle LaanterĂ¤ tyĂśskentelee Suomen ainoassa Poikien talossa.

Poikien talolla lĂ¤hdetĂ¤Ă¤n siitĂ¤, ettĂ¤ ehkĂ¤isevĂ¤n tyĂśn ei tarvitse olla mitĂ¤Ă¤n ihmeellistĂ¤. â&#x20AC;?VĂ¤hĂ¤n aikaa Suomessa olleille maahanmuuttajapojille on iso juttu, ettĂ¤ he vain pĂ¤Ă¤sevĂ¤t jonnekin puhumaan suomea ja osaksi suomalaista yhteiskuntaaâ&#x20AC;?, LaanterĂ¤ kertoo. Poikien talo tarjoaa varhaista tukea, jotta ongelmat eivĂ¤t ehdi kasvaa liian suuriksi. Ongelmien kasvaessa tarvitaan myĂśs vahvoja tukitoimia, jotka ovat hyvin kalliita.

Siik ara nta - o pistolla N u u ksio n k a nsallisp uisto n k u p eessa Esp o ossa voit h arrastaa ja k o ulutta utua lĂ¤ pi vu o d e n. Ko ulutustarjo nta m m e sisĂ¤ltĂ¤Ă¤ a m m atti - ja h arraste k ursseja m o nip u olisesti; aih ein a m m . e d u nvalvo n ta, talo nra k e n n usala, m aara k e n n usala, tyĂśturvallisu us, tietote k niik k a se k Ă¤ erilaiset liik u n n alliset k urssit. Katso k otisivuje m m e k urssik ale nte rista tark e m m at tie d ot k urssie m m e sisĂ¤llĂśistĂ¤ ja aja n k o h dista.

olette k o su u n nittele m assa o m a n p oru k a n k o ulutusta tai su ure m p aa se m in aaria? Siik ara nta tarjoaa u p eat p uitteet o n nistu n eesee n k o ulutu ksee n.

Stadi

– enemmän kuin osiensa summa ”Helsinki. Savuinen, sumuinen kaupunki. Ihmiset ei tunne edes naapuriaan. Kaikilla on kiire, harva täällä hymyilee”, lauloi Danny aikoinaan. Onko Helsinki tuo laulun kaupunki, jonka kauneus on unta vaan? Kävimme kuvaamassa Vasemmistoliiton vaaliehdokkaita heidän omilla alueillaan. Tämä on Helsinki. TEKSTI NIINA SOIKKELI

KUVAT ANNA UPOLA-LEHTO

SIRPA PUHAKKA, 56

YTM, puoluesihteeri ARABIA Arabialainen on aktiivinen ja yhteisöllinen. Arabia onkin kuin pieni kylä kaupungissa. Arabialainen ei jää odottamaan, että joku tekee jotain vaan lähtee toimimaan itse. Hän tuntee naapurinsa ja on kiinnostunut, mitä ympäristössään tapahtuu. Arkkitehtuuri on täynnä kauniita yksityiskohtia, joita ihastella ja Arabianranta on maalauksellisen kaunis. SILVA LOIKKANEN, 24

LAURI VIHERVÄ, 36 (SIT.)

fil.yo, vahtimestari LÄNSI-PASILA Itä- ja Länsi-Pasila eroavat toisistaan rauhoittavuudessa ja siisteydessä lännen eduksi. Vaikka idässä on levottomampaa, niin länsi voisi ottaa oppia asukasaktiivisuudessa. Itä-Pasilaa leimaa virastomaisuus ja harmaus, kun taas lännessä korostuu keskuspuiston läheisyys. Pasila on duunarien ja opiskelijoiden mesta.

SILVIA MODIG, 35

kansanedustaja KESKUSTA Keskusta on Helsingin päätöksenteon ja kulutuselämän keskus. Keskusta kuuluu kaikille ja ei kenellekään. Siinä missä keskusta voisi olla ihmisiä yhdistävä vapaatila ilman autoja ja vartijoita, on se kovan rahan sanelema huvikeskus. Ympäri Etelä-Suomea kerääntyy joka päivä massiivinen joukko ihmisiä Helsingin keskustaan tekemään työtä, tapaamaan tuttuja tai tekemään ostoksia.

SAIJA SALONEN, 31

medianomi, tuottaja FALLKULLA Fallkulla on suhteellisen tuore asuinalue Tapanilan kyljessä ja lapsiperheet sen kyllä huomaavat. Lapset menevät kouluun Puistolaan, kaupassa käydään Tapanilassa ja terveyskeskuksessa Malmilla. Fallkulla kärsii Helsingin kaupungin huonosta suunnittelusta, jossa ensin rakennetaan asunnot ja sitten ihmetellään palveluja. Palvelujen puutetta korvaavat tukiverkostot, joita syntyy luonnollisesti omassa pihapiirissä.

fil.yo, opiskelija ALPPIL A Alppila on Kallion Sörnäistä rauhallisempi naapuri, jonka sydän on Alppipuisto. Alppipuisto tiedetään hyvänä hengauspaikkana, jossa voi viettää kaunista kesäiltaa omine eväineen ja oman itsenään. Alppipuiston vieressä oleva Linnanmäki tarjoaa jos jonkinmoista elämystä jokaiselle lapsesta vaariin. Vaikka asunnot ovat Alppilassa pieniä, ovat ihmiset rentoja.

ESKO TULUSTO

DAN KOIVULAAKSO, 31

YTM, aluetoimitsija KALLIO Kallio on uusi keskusta, jonka asukkaat määrittävät kaupunkikulttuuria. Alueella asuu paljon siellä kymmeniä vuosia asuneita, jotka muistelevat Kalliota työläisnostalgisesti, sekä paljon uusia helsinkiläisiä. Katukuva on elävä ja täyttyy ehkä Helsingin monimuotoisimmasta kaupunkilaisjoukosta.

TOMI WALAMIES, 32

stand up -koomikko SÖRNÄINEN Kallion kyljessä makaava Sörnäinen on ihmisten, kulttuurien ja liikennevälineiden kohtaus- ja sekoittumispaikka. Tule sellaisena kuin olet- mentaliteetti näkyy Sörnäisten katukuvassa, missä alueella asuvia ei juuri mikään ihmetytä. Sörnäinen on auki 24 h ja sen kauniista ja rikkaasta rosoisuudesta ei voi pitämättä. JUSTUS MOLLBERG, 21

ELINA VAINIKAINEN, 33

YTM, viestintätyöläinen ULLANLINNA Ullanlinna on Etelä-Helsingin himmeänä hohtava helmi, josta löytyvät kaupungin kapeimmat kadut, kauneimmat talot, pienimmät koirat ja jossa small talk hoituu tasapuolisesti molemmilla kotimaisilla. Toisin kuin yleensä luullaan, Ullanlinnassa pieniä asuntoja kansoittavat monenlaiset kulkijat opiskelijoista vanhuksiin. Ulliksessa kaikki on pientä, somaa ja kompaktia. 16

järjestösihteeri

ETELÄ-HAAGA Etelä-Haaga on pala unelmaa, niille joilla on siihen varaa. Tällä rauhaisella alueella kaupankassa tietää nimesi, päivän asioilla tapaa tuttuja, joille kertoa elämän ilot ja surut. EteläHaaga on paikka Helsingissä, jossa asua syntymästä kuolemaan. Etelä-Haagan asukkaat ovatkin vanhemmasta päästä ja omaavat vahvan asuinalueidentiteetin.

ILPO HAAJA, 54

pääluottamusmies

MALMINKARTANO Malminkartano on Helsingin huippu niin korkeudessa kuin monen mielestä myös viihtyvyydessä. Luonnonläheisyys on sen suurimpia arvoja. Maauimalan rakentaminen Konalan rajalle parantaisi edelleen alueen yhtenäisyyttä. Räppärien synnyinkotina tunnettu paikka tahtoo säilyttää Horisontti-nuorisotalonsa ja käynnistää uudelleen fillaripajansa.

Binar Mustafa no 73

Ehdokas Osoite: V gsm: 040 email: b

Tasa-arvoisempi Helsinki!

Media: V

Ilmoitus Hinta: 15

jos yksi ei riitä

Suomessa oli toissavuonna 344 942 köyhyysrajan alapuolella asuvaa ihmistä – naista, miestä, lasta, vanhusta, teiniä. TEKSTI NIINA SOIKKELI KUVA ANNA UPOLA-LEHTO

Eri järjestöt jakoivat 2 707 tonnia ruokaa vuonna 2010. Helsingissä yksi näistä jakopaikoista on Herttoniemen seurakunnan ruokajono Myllypurossa. Henrik ”Henkka” Nyholmilla on 344 942 syytä nousta, kun hän voisi vielä nukkua ja mennä jakamaan ruokaa ihmisille, joita hän ei tunne, vaikka hänen ei ole pakko. Henkka tekee sen, koska hän haluaa. Henkka on vapaaehtoistyöntekijä. Henkka on tehnyt vapaaehtoistyötä nuoresta iästä huolimatta pitkään. Herttoniemen seurakunnan elintarvikejonossa apuna hän on ollut kohta kolmisen vuotta. Vapaaehtoiskohteensa Henkka on löytänyt omien kiinnostuksiensa kautta. VAIETUT LEIPÄJONOT

Henkka pitää itseään onnekkaana, koska voi tehdä niin paljon vapaaehtoistyötä. Eikä miehen hymy valehtele. Hänelle opiskelu ja työ ovat olleet vapaaehtoistyön tiellä. Henkka nau-

raa minulle, kun kysyn millainen on tyypillinen ruokajonoon tulija. ”Ihminen, jokaisella on oma taustansa ja historiansa, jokainen on yksilö.” Ilme vakavoituu, kun Henkka alkaa avata politiikkaa, joka on ajanut ihmisiä avun tarpeeseen ja vienyt osalta heiltä elämänhallintansa. Jokainen on oman onnensa seppä -ideologia näyttää rumat kasvonsa. Vaikka Suomi ei ole Euroopan itämaita ongelmineen vaan hyvinvoiva pohjoismaa, saa Suomi muiden anojien tapaan eu:lta ruoka-apua ainoana Pohjoismaana. eu:ssa on 16 miljoonaa ruoka-avun turvin elävää ihmistä. ”Leipäjonoissa näkee, ketkä työnnetään syrjään ja kenestä ei haluta pitää huolta. Eri ihmisryhmien syrjintä työmarkkinoilla sekä 90-luvun lamalääkkeiden tulos näkyy selvästi leipäjonoissa. Leipäjono on Helsingin elintason todellinen barometri. Barometrin sisällä lapsiperheiden ja vanhusten ahdinko näkyy yhä selkeämmin.” ”Vallassa olevan politiikan syntilista on pitkä, mutta suurin häpeä on köyhyyden vastaisen taistelun tyrehtyminen kokonaan. Aktiivinen kamppailu köyhyyttä vastaan on jätetty kolmannen sektorin harteille ja poliittisesti pelkästään Vasemmistolle.” Tuskin tuleekaan yllätyksenä, että Henkka on juuri Vasemmistoliiton listoilta ehdolla kunnallisvaaleissa. Vaikuttamistapoja on monia. Valitse sinäkin omasi.

http://www.binar.fi

344 942 syytä,

Päätöksiä ihmisiä varten. Ei katteettomia lupauksia, vaan tekoja. Ongelmat ovat kaikilla tiedossa, mutta päätökset puuttuvat.

Maksaja: Jouni Konttilan tukiryhmä

Henkka Nyholm jakaa ruokaa Myllypurossa seurakunnan tiloissa.

Taittaja: Hannu K gsm 040 koponen

Nyt tarvitaan uutta voimaa nykymenon muuttamiseksi. Asumisen hinta alas, palvelut saatava omassa kaupunginosassa, lapsiperheiden ja nuorten asiat kuntoon.

39 Äänestä valtuustoon tuoreita ajatuksia!

Jouni Konttila

työsuhdetoimitsija, Helsinki / Konala

Paavo

Arhinmäki Helsinki 8 paavoarhinmaki.fi

Ihanat naiset

siirtolapuutarhassa Näyttelijä ja muusikko Vuokko Hovatan

siirtolapuutarhamökki Helsingin Pakilassa on mitä luontevin paikka syksyiselle jutustelutuokiolle. Mukana on myös Vuokon ystävä, kulttuurintuottaja Aino Halonen. TEKSTI ELINA VAINIKAINEN KUVAT ANNA UPOLA-LEHTO

akilan siirtolapuutarha ei ole Helsingin ainoa, mutta suurimmasta päästä se on: havuaita kätkee sisälleen peräti 320 pikkuista mökkiä ja pihaa. Vuokko Hovatta on varsin tuore puutarhalainen, mutta idylli on jo ehtinyt saada hänet täysin pauloihinsa. Hän kertoo viettäneensä melkein koko heinäkuun palstallaan. ”Ostin tämän mökin toukokuussa, joten olen ehtinyt olla täällä vasta tämän kesän. Tätä ei oltu kahdeksaan vuoteen käytetty, joten aluksi oli tehtävä valtavasti remonttia ja raakaraivaamista.” Sato on jäänyt vielä vähäiseksi, joskin marjoja ja omenoita Vuokko on jo päässyt poimimaan. Vasta ensi vuonna Vuokko aloittaa ”vakavahenkisemmän” viljelyn, sillä kaikkea ei voi aloittaa heti. ”Luonto pistää kampoihin, kun tämä on ollut niin pitkään käyttämättä”, Vuokko myöntää. ”Täällä on ollut ilo tutustua myös avuliaisiin ihmisiin ja saada samalla kuulla paikan historiaa. Vastapäisen tontin mummo on ollut miehensä kanssa rakentamassa tätä vuonna 1948, jolloin alue perustettiin”, 18

Vuokko kertoo. Mökit usein periytyvätkin suvuissa eikä niihin ole ulkopuolisilla kovin helposti pääsyä, semminkin kun hinnat ovat karanneet monen ulottumattomiin. ”Onneksi kaupungin palstojen vuokrat ovat edullisempia.” Pienimuotoinen viljely on naisille tuttua ennestään. ”Meidän molempien vanhemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin, joille kotitarveviljely on ollut enemmänkin välttämättömyys”, Aino Halonen muistuttaa. Ja noina aikoina maanviljelys oli nykyistä useammalle jokapäiväisen leivänkin lähde. ”Munkin faija on pienviljelijän poika. Siellä tuli sitten kaikki kesät kykittyä naurispellolla. Kauhean lämmöllä en sitä voi muistella, mutta hyvän makuisia vihanneksia saatiin”, hän naureskelee. ”Mutta kun ajattelee sitä, miten maailman ruoantuotanto on vaikeuksissa kasvavan väkimäärän takia, niin onhan se hyvä lähtökohta pyrkiä tuottamaan edes jotain itse.” Kaupunkiviljelytrendi saakin naisilta varauksettoman hyväksynnän. KAUPUNKI ELÄVÖITTYY IHMISISTÄ

Kaupunkiviljely on vain yksi esimerkki Helsinkiin kehittyneestyä

omaehtoisesta toiminnasta. Viime aikoina etenkin kyläjuhlat ovat keränneet väkeä kaupunginosasta toiseen. ”Ihailen sitä, miten Helsingin kaupunkikulttuuri on viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana elävöittynyt, miten ihmiset tekevät itse ja ottavat kaupunkia haltuun – esimerkkinä vaikka kaupunginosajuhlat”, Aino Halonen iloitsee. Asiat eivät kuitenkaan ole niin hyvin, kuin voisivat. ”1990-luvulla tällaisia tapahtumia oli persaukisten puoliammattilaistenkin helppo järjestää. Mikäli ei tavoiteltu voittoa, kaupunki saattoi toimittaa erilaisia asioita ilmaiseksi, mistä voi tänään enää haaveilla. On uskomatonta, että kaupunki tukee esimerkiksi Käpylän kyläjuhlia mutta sitten laskuttaa sen saman rahan takaisin kenttävuokrana ja erilaisina muina tarpeina”, Aino hymähtää. Kaupunki toimiikin nykyään firman kaltaisesti tulostavoitteineen. ”Jossain vaiheessa joku vain keksi, että kulttuurillakin voi tehdä rahaa.” Vuokko Hovatta työskentelee Helsingin Kaupunginteatterissa, jota vastaan on hänen mielestään helppo hyökätä. ”Usein keskustelu perustuu kuitenkin puutteelliseen tietämykseen. Puhutaan esimerkiksi että meillä tehdään formaattimusikaaleja, mikä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Wicked-musikaalista saimme ensimmäisenä maailmassa tehdä eiformaatin”, hän kertoo. ”Taidelaitosten ongelma on se, että niiden pitäisi samaan aikaan tyydyttää kaikkien tarpeet”, Aino toteaa. ”Helsingissä on kuitenkin aivan fan-

”KORKEAKULTTUURI ON KATSOJAN SILMÄSSÄ.”

tastinen teatteritarjonta.” Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki tekee naisten mielestä hyvää työtä, eikä korkeakulttuuriväen viimeaikainen arvostelu saa ymmärrystä. ”Kuka sitten määrittää, mikä on korkeakulttuuria, että ainoastaan ooppera ja klassinen musiikki ovat sitä”, Vuokko kysyy. ”Puhuttiin Ainon kanssa aikaisemmin, että entäs taide-elokuva, kuvataide, kirjallisuus, teatteri, nekö eivät olekaan korkeakulttuuria?” ”Kulttuurialan ammattilaisena haluan sanoa kulloisellekin kulttuuriministerille, että kunhan se hoitaa hommansa, mulle on ihan sama missä se pyörii näyttämässä naamaa”, Aino summaa. LASTEN KOULUTUS ON KAIKKIEN ASIA

Vuokon tytär Herttakin viihtyy siirtolapuutarhassa. Mökille johtavan polun kivetykseen syntyy taidetta liiduilla.

Luontoa, kulttuuria ja hulluja ihmisiä. Vuokko Hovatan (oik.) ja Aino Halosen yhteistyö kantaa hedelmää pian myös teatterin lavalla.

Kulttuurin lisäksi koulutus on Aino Haloselle tärkeä poliittinen teema. ”Meillä molemmilla on lapsia, ja on jouduttu miettimään koulutuskysymyksiä ihan toisella tavalla, esimerkiksi luokkakokoja ja koulumatkoja”, Vuokko Hovattakin myöntää. Syksyisin huoli lapsista aktivoituu ihan toisella tavalla yhdessä vietetyn kesän jälkeen. ”Lähidemokratian näkökulmasta olisi hirveän hienoa, jos voitaisiin yhdessä keskustella esimerkiksi lasten koulumatkan turvallisuudesta. Hertallakin, vaikka koulumatka on lyhyt, on yksi aika hurja tienylitys ilman valoja tai töyssyjä.” ”Suurimmalle osalle helsinkiläisten koululaisten vanhemmista koulumatkat ovat ykkösasia”, Aino Halonen sanoo. ”Moni luottaa kouluun ja koulutuksen sisältöön, mutta

koulumatkoja ei tavallaan hallinnoi kukaan. Jos vanhemmat haluavat niihin ottaa kantaa, riippuu muiden alueella toimivien aktiivisuudesta, meneekö viesti perille”, hän pohtii. Vanhempainyhdistysten kautta on mahdollista vaikuttaa, ja Kalliossakin Hertan koulun yhdistys on puuttunut koulumatkan turvattomuuteen. ”Käpylässähän me on tehty tätä tosi pitkään, ja voitaisiin konsultoida teitä”, Aino keksii. Moniin asioihin paras lääke on kotikasvatus. Ainon Käpylässä lapset juoksentelevat holtittomasti vilkkaasti liikennöidyn Koskelantien yli. ”Tällaiset asiat lähtevät kotoa. Toivoisin, että myös vanhemmat ottaisivat kantaa eivätkä jättäisi kaikkea koulun harteille”, hän vetoaa. ”Moni ajattelee, etteivät vanhemmat voisi vaikuttaa”, Vuokkokin toteaa. ”On vanhempien asia kasvattaa lapsensa niin, ettei opettajan työ ole pelkkää poliisina toimimista.”

Inarintiellä kylvetään yhteisöllisyyden siemeniä ”Mä olen tällainen anarkisti, joka haluaa istuttaa tulppaaneja moottoritielle”, naureskelee Kirsi Pihlaja tyhjällä tontilla Vallilan Inarintiellä. TEKSTI ELINA VAINIKAINEN KUVAT ANNA UPOLA-LEHTO

Vallilan viljelmä kasvaa kolmatta kesää Kirsi Pihlajan naapurissa. ”Näin ilmoituksia talkoopäivästä ja innostuin hirveästi, kuten moni muukin meidän rapusta. En ole koskaan pitänyt puutarhaa tai ylipäätään viljellyt mitään”, Kirsi kertoo. Puutarhassa möyrivä porukka on kasvanut vuosi vuodelta, eikä toive tuoreista, ilmaisista vihanneksista ole välttämättä edes ensisijainen syy upottaa sormensa multaan. Tontti on muodostunut korttelin omaksi yhteydenpitopalstaksi, jossa yhdessä tekeminen on satoa merkityksellisempää. ”Se yksi puutarhasta saatu kaali, josta voi tehdä coleslaw’ta, ei ole niin tärkeää kuin kaikki muu sen coleslaw’n ympärillä”, Kirsi toteaa.

LUOVA HULLUUS VOIMAVARANA

Naisten syksy on työteliäs. Paitsi että Aino tekee vaalikampanjaansa ja Vuokolla on leipätyönsä teatterissa, he puuhailevat myös yhteisen produktion parissa. Vain kerran esitettävä konsertti järjestetään juuri tämän lehden ilmestymisen aikaan, 6. 10. ”Aino tuottaa mun Savoy-teatteriin tulevaa keikkaa. Hänen kanssaan on ihana työskennellä, koska hän on tehnyt paljon pieniä, spesiaaleja juttuja, Vuokko kertoo. ”Ne jutut ovat aina lähteneet hulluista ihmisistä”, Aino lisää. ”Minä, Aino ja Ainon äiti Aulikki Oksanen olemme tehneet varmaankin seitsemän vuotta yhdessä kaikennäköistä. Sitten saatiin tällainen idea, että mukaan lavalle tulevat myös säveltäjät, joiden kanssa olen tehnyt eniten yhteistyötä eli Tuure Kilpeläinen, Tuomo Prättälä ja Kerkko Koskinen”, Vuokko kertoo. Tänä vuonna häntä on työllistänyt Kerkko Koskisen Kollektiivin levytysprojekti, ja omakin äänite on tulossa ensi vuoden puolella.

Läheisen päiväkoti Runon lapsilla on viljelmällä oma palsta. ”Lapsillekin on hienoa nähdä, mistä ruoka tulee”, Kirsi Pihlaja sanoo.

Vaikka yhdessä tekeminen onkin tärkeintä, myös satoa on Vallilassa saatu.

Vasemmiston kuntavaaliehdokkaita HELSINGISSÄ

KAUPUNKI KUULUU ASUKKAILLE

”Olen ollut pitkään kiinnostunut ruoantuotannosta ja sen dynamiikasta”, kertoo kaupunkiviljelyaktiivi Salla Kuuluvainen, joka on viime aikoina valmistellut kirjaa kaupunkiviljelystä. Hän oli aikanaan mukana perustamassa Inarintien puutarhaa, ja toimi tuolloin myös aktiivisesti kaupunkiviljelyhankkeistaan tunnetussa ympäristöjärjestö Dodossa. Ensimmäinen Helsingin kaupunkipuutarha perustettiin Pasilaan kolmisen vuotta sitten, vaikka tosiasiassahan kaupunkiviljely ei ole uusi keksintö. Monet vanhat ihmi-

set muistavat, miten talojen takapihoilla on ollut palstoja ja jopa pidetty eläimiä. ”Aiemmin kaupungissa oli enemmän yhteisiä pihoja, kuten täällä Vallilassakin puukortteleissa. Sittemmin on alettu rakentaa sellaisia pieniä laatikoita”, Kirsi Pihlaja hymähtää. ”Tuntuu, että kaupungissa ihmisten oleminen ja liikkuminen on hirveän rajoitettua. Kaupunki pitäisi ottaa kaupallisilta toimijoilta takaisin ihmisille, eikä maata pitäisi enää myydä pois. Helsinki, siis me kaupunkilaiset, omistaa maastaan noin seitsemänkymmentä prosenttia. Mikseivät ihmiset voisi itse päättää, mihin tehdään puisto ja mihin puutarha? Pitäisi muistaa, ettei kaupunki ole vain tuolla jossain virastoissa, vaan tässä ja nyt.” ANARKIA JA BYROKRATIA

”Vallilan puutarha alkoi tosi anarkistisesti, mikä on hienoa”, nauraa Salla Kuuluvainen. Toistaiseksi ainoa kontakti kaupungin virkamiesportaaseen on ollut luvan hankkiminen kasteluveden noutamiselle läheisen talon hanasta. ”Usein tällaisissa hankkeissa kaupungilla ei sinänsä ole mitään ihmisten aktiivisuutta vastaan, mutta eipä sitä ole kauheasti mietittykään, miten toimintaa voitaisiin tukea. Tässä vesijutussakin jouduttiin soittelemaan hulluna ympäriinsä ennen asian selviämistä.” Kaupunkiviljelyä, samoin kuin Ravintolapäivän ja pop up -kahviloiden kaltaisia hankkeita, on arvosteltu turhanpäiväiseksi puuhasteluksi. Kirsi Pihlaja näkee tämän ”uuden demokratian” enemmänkin totunnaisen vaikuttamisen täydentäjänä. ”Tämä on arjessa toimimista, kaupungin ottamista haltuun haluamallamme tavalla. Samalla pitää edistää kaupunkilaisten osallisuutta demokraattisissa päätöksentekoelimissä.” Lisätietoa Dodon kaupunkiviljelyhankkeista löytyy osoitteesta kaupunkiviljely.fi.

Euron joukkoliikenne - pelkkää utopiaa?!

NOSTETAAN DAN VA LT U U S T O ON T U L E M U K A AN facebook.com/dankoivulaakso

38 ME ASUKKAAT OLEMME HELSINKI

Hannu Koponen

järjestelmäasiantuntija koponenhannu@gmail.com

Kirsi Pihlaja valtuustoon! Teolliset työpaikat säilytettävä Helsingissä!

34 Tenho Kellokangas

Työsuojeluvaltuutettu tenho.kellokangas@24.fi

Maksaja: Ilpo Haajan tukiryhmä

Talkkarit takaisin!

kaupunki

dćƚć ŵŝĞƐƚć ćŝƟƐŝŬŝŶ ććŶĞƐƚćŝƐŝ͘

kuuluu kaikille

12 Ilpo Haaja, levyseppä pääluottamusmies

118

elinavainikainen.blogspot.com facebook.com/vainikainenelina

31 VILLE KARI ǀŝůůĞŬŽŽ͘ǁĞĞďůǇ͘ĐŽŵ

A L L I R U S A V $ #

DUUNARIMUSIIKKI EILEN JA TĂ&#x201E;NĂ&#x201E;Ă&#x201E;N

Levy sisĂ¤ltĂ¤Ă¤ 22 tyĂśvĂ¤enmusiikin helmeĂ¤ 1920-luvulta tĂ¤hĂ¤n pĂ¤ivĂ¤Ă¤n. PERINTEISET

1. REIJO FRANK: TyĂśvĂ¤enlehti tekee tiedoksi 2. KOITON LAULU: TyĂśvĂ¤en marseljeesi 3. AGIT PROP: SinĂ¤ tiedĂ¤t luokkasi lait 4. KOM-TEATTERI: Kenen joukoissa seisot 5. JUSSI RAITTINEN: Samassa veneessĂ¤

KUPLETTIMAISET

12. MIKKO PERKOILA: Kajaanista pohjoiseen 13. JAAKKO TEPPO: PilkillĂ¤ 14. HISKI SALOMAA: Vapauden kaiho 15. ESA PAKARINEN: KylymĂ¤ssĂ¤ mualimassa 16. M.A.NUMMINEN: Naiseni kanssa Eduskuntatalon puistossa

UUSI POLVI

6. TUOMARI NURMIO: Rahamies 7. PALEFACE: Riisto rĂ¤ppĂ¤Ă¤jĂ¤ 8. PELLE MILJOONA: IsĂ¤ntĂ¤ vei tehtaan pois 9. JUKKA POIKA: Limperin Hilma 10. ASA: Olkoon! 11. REINO NORDIN: Raha

MUUT TYĂ&#x2013;VĂ&#x201E;ENLAULUT

17. NEILIKKA: Maastamuuttajan laulu 18. DALLAPĂ&#x2030;-ORKESTERI: KansainvĂ¤linen 19. TAPIO RAUTAVAARA: Ontuva Eriksson 20. VESA-MATTI LOIRI: Orjan selkĂ¤ 21. KRISTIINA HALKOLA: Jos rakastat 22. JONNA PIRTTIJOKI: Venezuela