13/2014
ajassa 2
kartalla 4
luotain 6
näkymä 8
media 12
elämykset 14
Me ja ne toiset Lisääkö eriarvoisuudesta kirjoittaminen eriarvoisuutta? Terhi Romo s. 2
Ulos lokerosta Jarkko Jokipakka on tavallinen mies. Hän haluaa, että muutkin näkevät hänet niin. s. 8
Ihmisen varaosat Translaki rikkoo oikeuksia Heidi Mattila keräsi vuosia rohkeutta sukupuolensa korjaamiseen. s. 2
Tampereella kantasolujen tutkimus on maailman priimaa. s. 3
huvit 15
2 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
11.12.2014
Translaki jäätyi puljaamiseen AVAUS
Terhi Romo
TRANSLAKI Ihmisoikeusjärjestöt vaativat, että sukupuolenvaihdoslaista
poistetaan vaatimukset lisääntymiskyvyttömyydestä ja naimattomuudesta.
terhi.romo@uta.fi
YKSI PERINTEISIMPIÄ TAPOJA
hahmottaa mediaa on ajatella sitä portinvartijana. Portinvartija päättää, mitä julkisuudessa käsitellään. Tässä Utainteemanumerossa Ne toiset annetaan ääni heille, jotka usein rajataan median ulkopuolelle. Aiheen valinnan jälkeen portinvartija valitsee tavan puhua kohteestaan. Tässä journalistin on mahdollista epäonnistua. Epätasa-arvoisten rakenteiden purkamisen sijaan journalisti saattaa sortua ylläpitämään niitä. Käyttämämme kieli voi vahvistaa kohteen eriarvoista asemaa. Onko esimerkiksi romaneihin liitettävä sana kerjäläinen korrekti sanavalinta? Miltä taas kuulostaa, kun Teuvo Hakkaraisen uutta partneria nimitetään teinitytöksi? NYKYÄÄN JOKAISELLA on mahdollista saada äänensä kuuluviin internetissä. Upeaa, tämähän on tasa-arvoa! Journalistien merkitys portinvartijoina on heikentynyt. Internetissä kukaan ei ole valvomassa sitä, millä sanavalinnoilla rakennetaan todellisuutta. Ilman valvontaa internetin törkyisestä kielestä tulee elävä osa todellisuuttamme. Portinvartijat, tulkaa sittenkin takaisin. Minä pyydän. JOURNALISTEJA voi yhä pitää portinvartijoina, mutta ei alkuperäisessä merkityksessä. Nykyään journalistien pitäisi keskittyä vartioimaan virallisten alustojen kielenkäyttöä. Tuomalla aiheita eriarvoisuusteeman alle vahvistamme käsitystä siitä, että käsittelemämme asiat todella ovat eriarvoisia. Keikumme kuilun reunalla. Rakennammeko me eriarvoisuutta vai onnistummeko purkamaan sitä?
SOSIAALI- ja terveysministeriön työryhmän valmistelema luonnos uudesta translaista on edennyt peruspalveluministerille. Hallituspuolueiden puoluejohtajat päättävät, tekeekö hallitus esityksen uudesta translaista eduskunnalle. – Esityksen tulevaisuus on nyt puoluejohtajien käsissä, kertoo peruspalveluministeri Susanna Huovisen (sd.) avustaja Laura Lindeberg. Esityksen eteenpäin viemistä vaikeuttaa se, ettei lakimuutosta ole kirjattu hallitusohjelmaan. Jos puoluejohtajat eivät pääse esityksen sisällöstä yksimielisyyteen, se raukeaa. Kristillisdemokraatit on vastustanut lakiesitystä avoimesti. – Emme kannata esitystä, puoluejohtaja Päivi Räsänen toteaa sähköpostitse.
Esimerkiksi Tanskassa sukupuolen vaihtamiseksi tarvitsee vain ilmoituksen maistraattiin. TRANSLAIN muutosta on valmisteltu jo vuodesta 2012. Valmistelu keskeytyi viime tammikuussa työvoimapulan takia. Susanna Huovisen asettama työryhmä jatkoi työtään loppukesästä. Lakiesitysluonnos peruspalveluministerille valmistui marraskuun lopulla. Jos hallitus olisi antanut esityksen eduskunnalle ennen 4. joulukuuta, eduskunta
olisi ehtinyt käsitellä sen ennen seuraavia vaaleja. Laajapuro ei peittele turhautumistaan päättäjien puljaamiseen. – En tiedä, mikä siinä nyt kiikastaa. Sosiaali- ja terveysministeriöstä on sanottu, että esitys annetaan. Laajapuro uskoo kuitenkin, että lakiuudistus tulee pitkällä aikavälillä tehdyksi, vaikka tämän hallituskauden aikana se vaikuttaakin epätodennäköiseltä. Joonatan Hulkkonen
NOORA VILÉN
Journalistit eivät enää yksin hallitse sitä, kuka julkisuuteen pääsee.
27-VUOTIAS tamperelainen Heidi Mattila
vahvisti sukupuolensa maistraatissa viime toukokuussa. Nyt Mattila odottaa sukupuolenkorjausleikkaukseen pääsyä. Mattila tajusi olevansa nainen miehen kehossa jo 10-vuotiaana, mutta lopullinen päätös vaati rohkeuden keräämistä. – Totesin vuonna 2011, että nyt saa riittää. En jaksa enää, Mattila kertoo. Mattilalla sukupuolen korjaamisessa meni kokonaisuudessaan lähes kaksi ja puoli vuotta. – Kyllähän se jumalauta kesti. Tutkimusjaksokin venähti jonojen takia yli vuoteen, vaikka laki sanoo, että sen on kestettävä puoli vuotta, Mattila toteaa. IHMISOIKEUSJÄRJESTÖT Amnesty, Seta ja Trasek ovat kampanjoineet lakimuutoksen puolesta jo pitkään. Nykyinen laki vaatii sukupuolen korjaajalta sterilisaation hormonihoidoilla. Jos hän on naimisissa, avioliitto vaihtuu sukupuolen mukana rekisteröidyksi parisuhteeksi. – Onko Suomessa tänä päivänä mitään muuta ihmisryhmää, jolta vaaditaan pakkosterilisaatiota? Nykyinen laki kajoaa ihmisen fyysiseen koskemattomuuteen, Amnestyn Suomen osaston ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro toteaa.
Sukupuolensa korjannut Heidi Mattila on käyttänyt nyt kaksi vuotta hormoneita.
⋆ ⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: 050 318 5924 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Kari Koljonen (1. toimituspäällikkö) Anu Kuusisto (2. toimituspäällikkö) Laura Vuoma (1. ulkoasupäällikkö) Teemu Helenius (2. ulkoasupäällikkö) Toimitussihteerit: Helena Korpela, Annu Laine, Sanna Suopanki, Eira Talka, Anni Tolonen AD: Teppo Moilanen
Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus
Yliopistolta vauhtia kehitysapuun
Toinen kotimainen ei kuulu kaikille
Seniorit kaipaavat tietotekniikkaoppia
TAMPEREEN YLIOPISTON tutkijat yhdistävät teknologiaa ja kehitysyhteistyötä RuralVoice-projektissa. Hanke tarjoaa teknologiasovelluksia, jotka toimivat puheella ja eleillä. Näiden sovellusten tarkoitus on helpottaa kehitysmaiden ihmisten arkea. Tampereen yliopiston tutkija Juhani Linna nimeää RuralVoicen lähtökohdaksi matalan käyttökynnyksen ja käytön helppouden ja luonnollisuuden. Projektissa on testattu erilaisia sovelluksia kolmeen eri ryhmään Intiassa: maanviljelijöihin, erityisopiskelijoihin ja raskaana oleviin naisiin. Intiassa puhelimet ovat yleisiä ja niiden käyttö on halpaa. Esimerkiksi maanviljelijät voivat kysyä sovelluksesta haluamiaan tietoja, esimerkiksi tietyn kasvin viljelystä tai sääolosuhteista.
RUOTSIN KIELEN alkeita ei voi opiskella Tampereen korkeakouluissa. Opiskelija, joka ei ole opiskellut ruotsia peruskoulussa tai toisella asteella, ei saa ruotsin alkeita osaksi korkeakoulututkintoaan. Tampereella ruotsin alkeita voi opiskella esimerkiksi Tampereen seudun työväenopiston kautta. Yksi kurssi kuitenkin maksaa noin 40 euroa, eikä työväenopiston kursseja saa luettua osaksi korkeakoulututkintoa. Tällä tietoa mikään Tampereen kolmesta korkeakoulusta ei ole suunnitellut ruotsin alkeiskurssin lisäämistä valikoimiinsa. Tampereen ammattikorkeakoulun kielipalvelujen koulutuspäällikkö Tarja Haukijärvi uskoo, että tulevaisuudessa korkeakoulujen välinen yhteistyö voisi tehdä ruotsin alkeisopetuksen mahdolliseksi.
Enni Saikkonen
Enni Mansikkamäki
TIETOTEKNIIKKATAIDOT ovat monella vanhuksella olemattomat. Vanhustyön keskusliiton arvion mukaan 300 000 vanhuksella ei ole tietokonetta. Mukanetti ry järjestää Tampereella senioreille tietokonekursseja. – Monen on pakko hankkia tietokone. Etenkin laskujen maksaminen on sellainen homma, joka hoituu nykyään tietokoneella, toiminnanjohtaja Eija-Riitta Kortesluoma kertoo. Kurssien kysyntä kasvaa jatkuvasti. Tällä hetkellä Mukanetti järjestää vuoden aikana yli 30 erilaista kurssia. Osallistujien keskiikä on noin 70 vuotta. Vanhuksia kiinnostavat eniten pankkipalvelut, sähköpostin käyttö ja tiedonhaku. Mukanetti on mukana valtakunnallisessa Seniorsurf-hankkeessa. Vanhustyön keskusliiton järjestämällä hankkeella pyritään rohkaisemaan vanhuksia käyttämään tietokonetta. Sanni Heikkinen
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 3
utain.uta.fi
Kantasoluista luodaan uutta vientituotetta PIRKANMAAN LIITTO uskoo, että kanta-
soluteknologiasta tulee merkittävä vientituote. – Suomi ja Tampere ovat maailman kärkikastia kantasoluteknologiassa. Nyt alalla on kiinnitetty erityistä huomiota tutkimustulosten kaupallistamiseen ja patentoimiseen. Uskomme, että siitä syntyy Tampereelle kivijalka, sanoo Pirkanmaan liiton aluekehitysjohtaja Jukka Alasentie. Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteinen Ihmisen varaosat -hanke kehittää kantasolupohjaisia hoitoja sekä tuottaa alalle kaupallisia tuotteita ja teknologioita. Kantasolupohjaisissa hoidoissa voidaan korjata ihmiskehon kudoksia sen omilla soluilla. Tällä hetkellä luun- ja rustonkorjausten kehitys on pisimmällä, mutta uusia hoitokohteita tutkitaan jatkuvasti. – Ensimmäiset kaupalliset tuotteemme ovat laboratoriotyökaluja soluviljelymaailmaan. Ne tulevat markkinoille ihan lähiaikoina, kertoo dosentti Susanna Narkilahti Ihmisen varaosat -hankkeesta.
ANNAMARI TOLONEN
IHMISEN VARAOSIEN kehitykselle hae-
taan nyt jatkorahoitusta Tekesistä. Tekes on rahoittanut tutkimusta 10 miljoonalla eurolla, mutta 3,5-vuotinen rahoitus on pian päättymässä. Alasentien mielestä Tekesin pitäisi jatkaa rahoitusta, jotta hankkeen hedelmistä saataisiin nauttia Suomessa. Hänen mukaansa 3,5 vuotta on liian lyhyt aika luoda taloudellisesti omavaraista toimintaa. – Kantasolututkimus on vaativa ala ja kehitystyö kestää vuosia. Toivomme, ettei käy niin, että maailman jätit ostavat täällä tehdyt innovaatiot. Tavoite on, että hanke synnyttäisi uutta yritystoimintaa ja uusia työpaikkoja Tampereelle. Kantasoluteknologiasta toivotaan käytännön hyötyjä myös Pirkanmaan terveydenhuoltoon. – Sairaalaan voitaisiin kehittää uusia kantasolupohjaisia hoitomuotoja ja siten parantaa alueen asukkaiden palveluja ja terveyttä, Alasentie sanoo. Annamari Tolonen
– Olemme tyytyväisiä Ihmisen varaosat -hankkeen tuloksiin, mutta ei maailma kolmessa ja puolessa vuodessa tule valmiiksi, sanoo Tampereen yliopiston dosentti Susanna Narkilahti.
Lapsen ääni on helppo hiljentää huostaanotossa TAHDONVASTAISISSA huostaanottopäätöksissä käytetään valikoivasti lapsen mielipidettä. Tieto käy ilmi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen (Optula) selvityksestä. Hallinto-oikeuden päätös on useimmiten eri kuin lasten tahto heitä itseään koskevissa tapauksissa. Suomi on saanut lasten oikeuksia valvovalta komitealta toistuvasti huomautuksia siitä, ettei lapsia kuulla riittävästi heitä koskevissa päätöksissä. – Oikeuden perusteluissa on puutteita. Silloin on riski, etteivät päätökset ole loppuun asti harkittuja, Optulan tutkija Virve de Godzinsky tähdentää. YK:n sopimuksen mukaan lastensuojelupäätöksissä on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen mielipiteisiin. OSASSA TAPAUKSISTA lapsen mielipi-
dettä ei kirjattu oikeuden päätökseen lainkaan. Lapsen lausuntoa käytettiin useimmiten tapauksissa, joissa lapsen mielipiteet tukivat oikeuden päätöstä.
– On helpompaa sivuuttaa lapsen mielipide kokonaan, kuin perustella lapsen tahdon vastainen päätös oikeudessa, de Godzinsky sanoo. Vaikka yli 12-vuotiaan lapsen muodollinen oikeus osallistua itseään koskeviin oikeudenkäynteihin toteutuu hyvin, ei lapsen kertomaa tutkimuksen mukaan arvioida riittävästi. De Godzinskyn mukaan lapsen mielipiteen arviointi tuomioistuimissa on erityisen tärkeää tapauksissa, joissa päätös on lapsen tahdon vastainen. – Lapsi on oikeushenkilö siinä missä aikuisetkin, mutta aikuiset kävelevät herkästi lapsen oikeuksien yli. Ongelman syyt ovat tutkijan mielestä tuomareiden ammattitaidon puutteessa. – Kaikissa tuomioistuimissa ei ole riittävää lapsioikeudellista osaamista, ja siinä Suomi on muita Pohjoismaita jäljessä. De Godzinskyn mukaan ongelmaan tulisi puuttua kehittämällä tuomioistuinlakimiesten koulutusta lapsioikeusasioissa.
YLITUOMARI Pirkko Wesslin-Nenonen Pohjois-Suomen hallinto-oikeudesta tyrmää väitteet tuomareiden ammatitaidon puuttesta ja lasten oikeuksien toteutumattomuudesta. Lapsen tahdon vastaisilla huostaanottopäätöksillä on ylituomarin mukaan hyvät perustelut. – Lapset ovat usein lojaaleja vanhemmalleen. Se ei tarkoita, että vanhempi olisi välttämättä lapselle paras mahdollinen huoltaja. Wesslin-Nenonen huomauttaa, että lastensuojeluoikeudenkäynneissä on tapauksia, joissa lasta on nuoren ikänsä tai oman haluttomuutensa vuoksi jätetty kuulematta. Se voi hänen mielestään rumentaa tilastoja. Jaro Asikainen
Kuinka kipeä asia huostaanotto on? Kuuntele äidin tarina Utaimen verkkolehdestä: utain.uta.fi/uutiset
MIKÄ?
Optulan tutkimus ○○Optula (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos) tutki lapsen osallisuutta tahdonvastaisen huostaanoton hallinto-oikeus käsittelyssä. ○○Aineistona oli 194 hallintooikeuksien päätöstä keväältä 2010, 145 huostaanottohakemusta, 5 KHO:n päätöstä ja 12 tuomarihaastattelua. ○○80 prosentissa oikeuden päätöksistä lapsen toive ei päätynyt perusteluihin lainkaan. ○○60 prosentissa tapauksista lasta ei tiedotettu sosiaalitoimessa ennen hänen mielipiteensä selvittämistä. ○○Oikeuden ratkaisu oli useimmiten lapsen tahdon vastainen.
⋆ ⋆NÄIN JUTTU TEHTIIN
Venyvät työttömyysjaksot luovat syrjäytymisuhkaa Pirkanmaalle YHÄ USEAMPI pirkanmaalainen on ollut
työttömänä työnhakijana yli kaksi vuotta. Pirkanmaan ELY-keskuksen lokakuisen työllisyyskatsauksen mukaan heitä on maakunnassa seitsemän prosenttia enemmän kuin edellisvuonna vastaavaan aikaan. Vielä hälyttävämpi tilanne on yli viisi vuotta työttömänä olleilla, joiden määrä on kasvanut yli neljänneksen. – Työttömien työnhakijoiden määrä kasvaa edelleen ensi vuonna. Tätäkin suurempi ongelma on työttömyysjaksojen piteneminen, työ- ja elinkeinoministeriön erikoissuunnittelija Tallamaria Maunu kertoo. Työ- ja elinkeinoministeriön neuvottelevan virkamiehen Johanna Alatalon mukaan pitkäaikaistyöttömillä on suuri syrjäytymisen vaara. Erikoissuunnittelija Maunun mukaan äärimmäisen tärkeää olisi saada työttömyysjaksot katkeamaan tarjoamalla lisää työpaikkoja ja koulutusta.
Lue jutuista pidemmät versiot ja lisää tuoreita uutisia Utaimen verkosta:
– Työttömyysjaksojen pitkittyminen kertoo työmarkkinoiden heikosta dynamiikasta. Jos henkilö jää työttömäksi pitkäksi aikaa, hänen on entistä hankalampi saada töitä, Maunu sanoo. Tampereen kaupungin työllisyydenhoidonpalveluyksikön johtajan Mika Itäsen mukaan kunta pyrkii ehkäisemään pitempiä työttömyysjaksoja monin eri keinoin. Keskeisimpiä keinoja ovat palkkatukiratkaisut, kuntouttavat työtoiminnat, sosiaaliset kuntoutukset, nuorten työllisyyspalvelut, työhönvalmennus ja työkokeilut. Tänä syksynä aloitetut kaupungin tarjoamat eläkeselvittelyt ovat uusin tapa hillitä pitkäaikaistyöttömyyttä. Selvittelyissä kartoitetaan pitkään työttömänä olleen henkilön mahdollisuuksia palata työmarkkinoille ja tarvittaessa edistetään hänen eläkkeelle pääsyään. Terhi Romo
utain.uta.fi
Oikaisu UTAIN 10/2014 olleessa kolumnissa mainittiin erheellisesti, että oppimistila Oasis olisi informaatiotieteiden opiskelijoiden perustama. Oasis on Tampereen yliopiston ja Suomen yliopistokiinteistöjen hankerahoituksella toteutettu ja TRIM-tutkimusyksikön ylläpitämä tila. UTAIN 11/2014 jutussa kehitysvammaisteatteri La Stradasta oli näyttelijän sukunimi kirjoitettu väärin. Oikea nimi on Tutu-Liisa Viljanen.
Ostettu mielenrauha EPÄILEN ENSIN ohjattuja rentoutumisharjoituksia. Kunnon säästäjä pötköttäisi kotonaan sohvalla ja pakottaisi itsensä rentoutumaan ihan ilmaiseksi. Alku onkin hankalaa, sillä kuulen koko ajan kuvaajan kameran räpsymisen. Pidän silmät tiukasti suljettuna ja yritän päästä syvälle mieleeni. Välillä se onnistuu, välillä ei. Ajatukset karkaavat, pitkä paikallaanolo ahdistaa. Ajoittain onnistun saamaan kiinni levollisesta olotilasta. Jälkeenpäin olo on raukea ja ajatukset sumeat. En olisi ikinä rentoutunut kotona näin. Välillä jopa itselleen pyhitettävästä ajasta on maksettava. Tai ainakin tehtävä diili. Saana Huhtala
Voiko levollisuutta ostaa rahalla? Lue lisää sivulta 14.
4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Tyhjä syli
NOORA HAPULI
LAPSETTOMUUS
Kun toinen toivoo syntymäpäivälahjaksi sterilisaatiota, toiset yrittävät lasta vuosia tuloksetta.
L
LAPSILLE LUETAAN satuja, joissa äitipupu ja isäpupu tekevät yhdessä pikkupupuja. On olemassa myös toisenlaisia tarinoita. Niissä äitipupu on rikki, ja pikkupupu saadaan lahjana. Maria, 32, kokee olevansa rikkinäinen. Hänelle ja puoliso Anterolle, 28, lapsen saaminen on vaikeampaa kuin muille. Maria on sairastanut 13-vuotiaasta asti lapsettomuutta aiheuttavaa endometrioosia. Sairaudessa kohdun limakalvon kudosta kasvaa kohdun ulkopuolella. Maria oli vain 20-vuotias, kun lääkäri ohjasi hänet lapsettomuusklinikalle. PARISKUNNAN HAAVEENA on kaksi lasta, tyttö ja poika. Toistaiseksi he hoivaavat hellyydenkipeitä lemmikkejään. – Ovathan nuo sellaisia rakkauden roskakoreja, Maria nauraa. Pariskunta on kokeillut vuosien aikana erilaisia hoitoja, kuten koeputkihedelmöityshoitoja ja alkioadoptiota, jossa alkio saadaan lahjana toiselta hoidossa käyneeltä parilta. Kurjinta lapsettomuushoidoissa ovat hormonit, joita nainen pistää itseensä edistääkseen munasolujen kasvua. Hormonit aiheuttavat masennusta ja raivokohtauksia. Maria saattoi kesken imuroinnin alkaa hakata imuria ja mennä masentuneena lattialle makaamaan. Hän heräsi keskellä yötä siihen, että huusi ja kiroili. Joskus hän mökötti unissaan Anterolle ilman syytä. HOIDOT JOUDUTTIIN lopettamaan kolme vuotta sitten. Endometrioosileikkaukset olivat tuhonneet munasolut. – Se tarkoitti, etten tule koskaan saamaan biologista lasta. Se oli kova paikka, hän sanoo. Suhde kestää lapsettomuuden, jos perustukset ovat kunnossa. Maria arvostaa Anteron luotettavuutta ja rauhallisuutta. Aikaisemmassa avioliitossa aviomies haukkui Mariaa vammaiseksi, koska hän ei voinut saada lapsia. Mies uhkasi etsivänsä paremman naisen. Maria kertoi lapsettomuudestaan Anterolle heti, kun suhde meni vakavammaksi. Pari meni naimisiin viime tammikuussa. Maria jännitti kosintaa enemmän kuin mitään muuta tähän asti. – Mietin, että kelpaanko, vaikka olen rikkinäinen, hän muistelee.
Lapsettomuus on yhteinen asia. Puolison tuki on välttämätöntä. RASKAUS ON mahdollinen, vaikka biologisia lapsia ei voi saada. Suomessa on vuodesta 2007 ollut laillista siirtää luovutettuja sukusoluja. Alkioiden siirrossa on riskinsä, sillä vain 15–20 prosenttia selviytyy synnytykseen asti. Ilo ensimmäisestä raskaudesta 12 vuoteen oli suuri. Maria joutui pidättelemään kyyneliään, kun hän joutui lähtemään heinäkuussa verenvuodon takia TAYSin ensiapuun. Hän oli 12. viikolla raskaana. Maria tiesi, ettei kaikki ollut kunnossa. Odotushuone oli täynnä viimeisillään raskaana olevia äitejä. Maria tuijotti lamaantuneena heidän isoja vauvavatsojaan. Pian hän kuuli lääkäriltä, että hänen raskautensa oli keskeytynyt. Heillä olisi ollut ultraäänitutkimus seuraavana päivänä. Jos lapsi olisi selvinnyt, he olisivat nähneet hänet ensimmäistä kertaa.
KESKENMENOSTA SELVIÄÄ, kun tajuaa, että suru on yhteinen. Kun Maria itki yksin kylpyhuoneessa, Antero tuli koputtamaan ovelle. Hän kysyi, miksi itket yksin, kun voit itkeä minun kanssani. – Antero on opettanut minut puhumaan, Maria kertoo. Lapsettomuudesta on kerrottu avoimesti koko lähipiirille, jotta kiusallisilta vauvakysymyksiltä joulupöydässä vältytään. – Moni ei ymmärrä, että tässä tilanteessa koko suku on lapseton, Maria sanoo. Lapsettomien olisi helppo katkeroitua. Maria ja Antero eivät tunne vihaa vapaaehtoisesti lapsettomia kohtaan. He myös iloitsevat tulevasta tädin ja sedän roolista. Sen sijaan netin keskustelupalstojen vihaiset lapsettomat naiset surettavat. Negatiivisuus ei ole reitti onneen.
HOITOIHIN ON tähän mennessä mennyt kunnallisella puolella melkein 4000 euroa. Pari aloittaa vuodenvaihteessa uuden donor-hoidon, jossa käytetään luovutettuja munasoluja. Munasolun lahjoittajan joutuu etsimään itse. Maria ja Antero löysivät luovuttajan lähipiiristä. Lahjoitettu munasolu hedelmöitetään Anteron siittiöillä, joten jos kaikki menee hyvin, lapsi on biologiselta perimältään osa Anteroa. Jos hoidot eivät onnistu, he miettivät muita vaihtoehtoja, kuten adoptiota. Aikarajaa yrittämiselle ei kuitenkaan ole laitettu. Lapsi tulee, kun niin on tarkoitettu. Noora Hapuli
Marian ja Anteron nimet on muutettu.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5
ANNI REENPÄÄ
Minna Kamberg ei halua omia lapsia. Hän viettää kuitenkin mielellään aikaa ystävien ja sukulaisten lapsien kanssa.
G
GYNEKOLOGIN VASTAANOTTO kaikuu riemunkiljahduksista. Kyröskoskelainen Minna Kamberg on juuri saanut tietää pääsevänsä sterilisaatioon. – Halasin gynekologia ja sanoin, että tämä on paras syntymäpäivälahja ikinä, Minna hymyilee. Hän täytti samana päivänä 30 vuotta. Suomen lain mukaan se on sterilisaation alaikäraja. Laki on tiukka verrattuna muihin Pohjoismaihin, joissa ikäraja on 25 vuotta. Vaikka Minna on poikkeuksellisen nuori, gynekologi ei kokenut tarpeelliseksi lähteä käännyttämään häntä. LAPSET EIVÄT ole Minnan elämän päämäärä. Minnaa voikin kutsua velaksi ja dinkuksi. Vela tarkoittaa vapaaehtoisesti lapsetonta, ja dinkku tulee englanninkielen sanoista double income, no kids. Avioliitossa elävällä Minnalla ja hänen miehellään on kahden aikuisen tulot, mutta ei lapsia, jotka tilipussia verottaisivat. Minna ei vihaa lapsia, eikä ”syö niitä aamupalaksi”. Lapsena hän leikki itsekin nukeilla, mutta ei koskaan perheleikkejä. Hänen leikeissään oli vain tyttö ja poika, jotka tekivät yhdessä kivoja juttuja. Äitiys on aina ollut Minnalle samanlainen mysteeri kuin äideille se, että joku ei halua lapsia. VAPAAEHTOISESTI lapsettomina itseään pitää noin 3–5 prosenttia suomalaisista, miehistä hiukan useampi kuin naisista. Minna päätti puolen vuoden seurustelun jälkeen kertoa omasta elämänkatsomuksestaan poikaystävälleen. Minna tiesi, että mies halusi lapsia.
– Olin varma, että jään kuin nalli kalliolle, Minna muistelee. Mies meni hiljaiseksi ja mietti muutaman minuutin. Lopulta hän totesi, että pitää Minnaa tärkeämpänä kuin lapsia. Nyt he ovat olleet yhdessä kymmenen vuotta. VAPAAEHTOISESTI lapsettoman valin-
toja kyseenalaistetaan jatkuvasti. Lapset herättävät ihmisissä voimakkaita tunteita. Usein tuntemattomatkin ihmiset ottavat asiakseen ihmetellä Minnan lapsettomuut-
”
Sehän on tosi hyvä keino, että hankitaan ensin lapset, ja katsotaan vasta sitten, halutaanko niitä.
Minna Kamberg, vapaaehtoisesti lapseton
ta. Entinen työkaveri sanoi, ettei kukaan voi tietää haluaako lapsia, ennen kuin on hankkinut niitä. – Sehän on tosi hyvä keino, että hankitaan ensin lapset, ja katsotaan vasta sitten, halutaanko niitä, Minna naurahtaa. Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat tavallista useammin perheen esikoisia tai ainoita lapsia. Minnalla on kolme sisarusta, mutta hän on ainoa, joka ei ole hankkinut jälkikas-
vua. Vanhimman tyttären valinta oli isälle kova paikka. – Ihmisten pitäisi ymmärtää, että sekä vapaaehtoinen että tahaton lapsettomuus ovat henkilökohtaisia asioita, Minna sanoo. MAAILMA ON Minnan mielestä epäreilu paikka. Täysin terve ja hedelmällinen nainen on päättänyt olla jatkamatta sukua, kun vieressä on lapsettomuushoidoista velkaantunut edelleen lapseton pari. Minnalla on läheisiä ystäväpariskuntia, joiden lapsettomuushoitoja hän on seurannut vierestä. Minna on luovuttanut munasoluja auttaakseen lapsettomia. Minnalla on lähipiirissään myös samassa elämäntilanteessa olevia. Vertaistukea hän saa helposti vapaaehtoisesti lapsettomien Facebook-ryhmästä. Julkinen päivitys sterilisaatiosta keräsi Minnan henkilökohtaisella sivulla vain muutaman tykkäyksen, kun taas Facebook-ryhmässä onnitteluja tuli useita kymmeniä.
Joka viides nainen ei saa lasta SUOMESSA ASUVISTA 40-vuotiaista naisista 21 prosenttia ei ole synnyttänyt lasta. Lapsettomien osuus on ollut hitaassa, mutta pysyvässä kasvussa 90-luvulta lähtien. Pitkään lapsettomien parien kanssa työskennellyt psykologi KaijaLeena Kaijaluoto sanoo, että lapsettomat kohtaavat tänä päivänä samoja kielteisiä asenteita kuin vuosikymmeniä sitten. Oli lapsettomuus tahatonta tai tahallista, tyhjällä sylillä on monia vaikutuksia. Työpaikoilla lapsettomien oikeutta joustoihin saatetaan vähätellä vetoamalla heidän helppoon, lapsettomaan elämäänsä.
LAPSETONTA YSTÄVÄÄ ei kannata aliarvioida. Minna hemmottelee mielellään kahta kummilastaan ja haluaa olla ystäviensä lapsille täti, jonka luona on aina kivaa. Ystävän tuodessa Minnalle vauvansa hoitoon hän vaihtoi suvereenisti vaipat ja nukutti lapsen. Lapsetonta loukkaa eniten se, että oma mielipide kyseenalaistetaan. Ihmiset ovat varmoja, että lapseton muuttaa mielensä. – Mitä jos minä menisin sanomaan perheenäidille, että kyllä sinäkin vielä muutat mielesi?
LAPSETON VOI kohdata syrjintää myös palveluiden kohdalla. Kaijaluoto kertoo, että lapsettoman on vaikeampi saada esimerkiksi pariterapiaa ja turvakotipalveluja. Psykoterapeutti ja seksuaalineuvoja Mirka Paavilainen arvioi, että lapsettomuudesta puhutaan julkisuudessa avoimemmin kuin ennen. Asiaan liittyy silti edelleen vääristyneitä asenteita. – Etenkin lapsettomat naiset törmäävät usein siihen, että oma arvo ihmisenä riippuu siitä, onko äiti vai ei.
Noora Hapuli
Noora Hapuli
6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Avoin suhde, suljettu sydän
NOORA VILÉN
IHMISSUHTEET Yhden illan jutut ja seksisuhteet
yleistyvät koko ajan. Silti perinteistä yksiavioista liittoa pidetään yhä jalustalla. PÄÄTÖS LÄHTEÄ avoimeen suhteeseen ei ollut Venla Mäki-Ikolalle, 22, helppo. Hän pohti asiaa pitkään kumppaninsa Frank Salosen, 23, kanssa. Kummallakin oli syynsä, miksi perinteinen parisuhde ei houkutellut. Avoin suhde tuntui luontevalta vaihtoehdolta. – Frank oli seurustellut koko nuoruutensa, ja kaikki jutut olivat tietysti päättyneet eroon. Hän pelkäsi uuden suhteen tarkoittavan uutta eroa. Minä koin entisessä suhteessani parisuhdeväkivaltaa. Se vaikutti niin, etten uskaltanut lähteä tavalliseen suhteeseen, Mäki-Ikola kertoo. SUOMALAISISTA PAREISTA 2–5 prosenttia on avoimessa suhteessa. Väestöliiton tutkimusprofessori, Osmo Kontulan mukaan on vaikea sanoa, onko määrä kasvanut vai pienentynyt, koska avoimen suhteen määritelmä on vaihdellut. Yleensä avoimella suhteella tarkoitetaan parisuhdetta, jossa on lupa tapailla muita tai harrastaa seksiä muiden kanssa. Jokainen pari luo omat sääntönsä sille, mikä on sallittua. – Tärkein sääntö on ehdoton rehellisyys. Kumppanille täytyy kertoa aina, kun tapaa jonkun. Toisen nähden ei saa iskeä muita, ja kondomin käyttö täytyy muistaa aina, MäkiIkola kertoo. Yleensä mies ehdottaa avointa suhdetta tai esimerkiksi parinvaihtoa, mutta tässä suhteessa aloite tuli Mäki-Ikolalta. – Olen opiskellut itse jonkin verran seksologiaa, ja luin avoimesta suhteesta. Törmäsin tutkimuksiin, joissa todettiin, että avoimessa suhteessa ollaan onnellisempia. ILMAPIIRI TUNTUU olevan seksuaalisuu-
den suhteen avoimempi kuin ennen, mutta tämä ei pidä täysin paikkaansa. – Asenteet liittojen ulkopuolisia suhteita ja pettämistä kohtaan ovat tiukentuneet. Erityisen tiukkoja tämän suhteen ovat nuoret naiset, Kontula toteaa. Väestöliiton tutkimuksien mukaan joka kolmas pettää tavallisissa suhteissa. MäkiIkolan mielestä avoimessa suhteessa luottamus toimii paremmin, koska ei tarvitse pelätä pettämistä. – Rehellisyys ja luottamus ovat minulle tärkeitä asioita. Avoimessa suhteessa ei tarvitse valehdella tai epäillä toista, Mäki-Ikola pohtii. PERINTEISTÄ PARISUHDETTA arvostetaan Kontulan mukaan siksi, että ihmiset kaipaavat kumppanuutta ja jatkuvaa positiivista palautetta. Itsetuntoa rakentaa ajatus siitä, että on jollekin ainutlaatuinen. Mäki-Ikolan mielestä avoin suhde antaa vielä enemmän. – Kyllästyn nopeasti, ja muiden tapailusta saan tarvittavaa vaihtelua. Tämä kehittää suhdettamme, ja rakastumme toisiimme aina uudestaan. Avoimessa suhteessa ei joudu luopumaan mistään, koska on edelleen puoliksi sinkku. Mäki-Ikola myöntää, että on jännittävää iskeä miehiä ja tuntea itsensä halutuksi.
– Kyse ei ole niinkään seksistä, koska seksi on yhden illan jutuissa yleensä melko mitäänsanomatonta. Frankin kanssa nautin aina enemmän. AJOITTAINEN MUSTASUKKAISUUS on avoimen suhteen vakavin ongelma. Kontulan mukaan käsitykseemme rakkaudesta on sisäänrakennettu uskollisuus, ja avoimet suhteet rikkovat sääntöä. – Tunnelma voi olla hetkittäin kireä. Emme riitele juurikaan, vaan pidämme tapaamisten jälkeen aina kunnon keskustelutuokion, jossa käydään läpi heränneitä tunteita, Mäki-Ikola sanoo. Pariskunta on ollut yhdessä yli 1,5 vuotta. Mäki-Ikola on huomannut, että mustasukkaisuuteen ja siihen liittyviin tunteisiin tottuu ajan myötä. Asiaa helpottaa myös se, että mustasukkaisuus on molemminpuolista.
”
Törmäsin tutkimuksiin, joissa todettiin, että avoimessa suhteessa ollaan onnellisempia.
Venla Mäki-Ikola, avoimessa suhteessa elävä
SEKSIKUMPPANIIN IHASTUMINEN voisi aiheuttaa ongelmia suhteeseen. Mäki-Ikola sanoo ihastuvansa varsin helposti. – Jos alkaa herätä tunteita, kannattaa lopettaa juttu siihen. Olen ihastunut useamman kerran suhteen aikana, mutta ihastuksia tulee ja menee. Se ei ole pysyvää.
Venla Mäki-Ikolan mielestä avoimessa suhteessa ollaan yhtä tosissaan kuin tavallisessa parisuhteessakin.
LÄHEISILLE KERTOMINEN on ollut MäkiIkolalle helppoa. Ihmisten reaktiot vaihtelivat. – Vanhempani kieltävät suhteeni avoimuuden ja vähättelevät sitä. Suurin osa Venlan ystävistä ymmärtää tämän valintaa. Loput suhtautuvat naureskellen ja ihmetellen. – Moni luulee, että olemme avoimessa suhteessa vitsillä. Ihmiset tuntuvat myös kuvittelevan, että emme usko olevamme oikeat toisillemme, tai ettei meillä ole tulevaisuutta. KYMMENIEN VUOSIEN päästä pari ajattelee olevansa edelleen yhdessä. Pariskunta on suunnitellut myös lapsien hankkimista. Siinä vaiheessa avoin suhde muuttuisi tavalliseksi seurusteluksi. – Uskon, että voimme olla tulevaisuudessa ihan tavallisessa suhteessa. Haluamme kuitenkin nauttia tästä vapaudesta vielä vuosia, Mäki-Ikola toteaa. Sanni Heikkinen
Venla Mäki-Ikola voi selata Tinderiä, koska on avoimessa suhteessa. Kiinnostavia tyyppejä löytyy myös baareista.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 7
Lakki kouraan KOULUTUS Oli aika, jolloin pöytä hiljeni, kun herra maisteri kertoi valistuneen mielipiteensä. Akateemiset
vanhempamme revittiin töihin koulun penkiltä. Nykyään paperisilppuri surisee, kun tuore maisteri lähettää työhakemuksen. Lokakuussa työttömänä oli yli 40 000 korkeakoulutettua. Se on lähes 20 prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Isä ja tytär kertovat, mikä merkitys korkeakoulutuksella on ollut heidän elämässään. ANNI REENPÄÄ
Maisterin tutkinto avasi ovet Ilkka Hyvärisen sukupolvelle. Tytär Heini ei voi sanoa samaa.
Heini Hyvärinen, 29, valmistunut elintarviketieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta 2010. Opiskelee kokiksi oppisopimuksella.
Ilkka Hyvärinen, 66, eläkkeellä. Kauppatieteiden maisteri Helsingin kauppakorkeakoulusta, entinen Helsingin yliopiston talousjohtaja.
“YLIOPISTO EI ollut minulle itsestään
“PERHEENI ARVOSTI akateemista koulu-
selvä valinta. Harkitsin nuorempana kokin opintoja, mutta vanhempani kannustivat yliopisto-opintojen pariin. Heille akateeminen koulutus oli tärkeämpää kuin minulle, mutta suhtauduin ajatukseen myönteisesti. Kun aloitin ravitsemustieteen opinnot yliopistolla, kaikki sanoivat, että olen tehnyt loistavan valinnan. Ravitsemusasiat olivat nousussa. Opiskeluaikanani pienipalkkaisia harjoittelupaikkoja olikin tarjolla runsaasti. Uskoin, että työtilanne olisi hyvä myös valmistuttuani. Toisin kävi. Ravitsemustieteen maistereille on töitä todella huonosti, vaikka terveysbuumin perusteella luulin muuta. Ongelmaa ei auta se, että esimerkiksi ravitsemusterapeutin kelpoisuus vaatii gradun verran lisäopintoja, jotka voi suorittaa vain Itä-Suomen yliopistossa. Maisterin tittelissä ei ole erityistä hohtoa nykyään. Meitä on niin paljon ja osa on ihan tavallisia sekatyöläisiä. En kuitenkaan missään nimessä kadu sitä, että valitsin yliopiston. En osaa edes kuvitella, millainen ihminen olisin ilman yliopistoaikaani. Kyllä sellaisia akateemisia ihmisiä tarvitaan edelleen, jotka osaavat kyseenalaistaa ja siivilöidä tietoa.
Tein pätkätöitä tutkijana, mutta jatkuva epävarmuus työnäkymistä alkoi ahdistaa. Siksi päätin opiskella oppisopimuksella kokiksi. Olen asennoitunut niin, että teen mitä luultavimmin tulevaisuudessakin pätkätöitä, sillä vakituisia töitä on huonosti tarjolla. En silti ajattele, että pätkätyöt olisivat aina huono asia. On hauskaa oppia uutta erilaisissa työpaikoissa. Toisen tutkinnon suorittaminen ei ollut helppo valinta. Haluaisin työtä tekemällä ja veroja maksamalla antaa takaisin yhteiskunnalle siitä, mitä olen jo saanut. Samaan aikaan minulle on hyvin tärkeää, että löydän aidosti mielekkään työn. Koko kuvio on nykyään niin hämmentävä. Nuorten annetaan jatkuvasti ymmärtää, että meidän pitäisi tehdä töitä, jotta yhteiskunnan rattaat pysyvät pyörimässä. Samalla vallitsee päättämättömyyden ja itsensä etsimisen sekasorto. Pohditaan, oliko alan valinta sittenkään oikea. Ei löydetä oman alan töitä, ja tulevaisuus hämmentää. Toisaalta tuntuu, että voi tehdä mitä vain, mutta samaan aikaan on mahdotonta ennustaa, missä työt ovat tai onko niitä.”
tusta ja minulle oli selvää, että haen korkeakouluun. Siihen aikaan monet tosin valitsivat käytännönläheisen opistokoulutuksen, koska he kaipasivat oppikoulun jälkeen vastapainoa jatkuvalle pänttäämiselle. Aloitin kauppiksessa 1968, sillä pääsin sinne suoraan sisään hyvän koulumenestyksen perusteella. Lääketieteellinen olisi kiinnostanut enemmän, mutta en jaksanut lukea pääsykokeisiin kunnolla. Kauppiksesta sai melko vaivattomasti sellaisen koulutuksen, jolla pääsi hyviin hommiin. Tavoitteenani oli saada paperit nopeasti ulos ja mennä töihin. Pääsin työelämään heti ensimmäisen opiskeluvuoden loputtua, ja kävin sen jälkeen lähinnä kääntymässä koululla. Tein kirjanpitoa lähes täysipäiväisenä, sillä oman alan töitä oli hyvin tarjolla myös opiskelijoille. Opintorahaa ei silloin maksettu, vaan opinnot rahoitettiin lainalla. En itse joutunut ottamaan paljon lainaa. Sen vähän, mitä jouduin, pystyin maksamaan takaisin muutamassa vuodessa, kun inflaatio söi lainapääoman. Siihen aikaan akateemisesti koulutetut saivat töitä mennen tullen. Kukaan ei puhunut pätkätöistä. Pääsin itse vakituisiin töihin yritystutkijaksi matkailun kehittämisrahastoon heti valmistuttuani.
Töitä oli muutenkin hyvin tarjolla kaikille, joilla ylipäätään oli koulutus. Laman aikaan 90-luvun alussa tilanne toki huononi. Ennen eläkkeelle pääsyäni työskentelin 16 vuotta Helsingin yliopistolla. Ajatukseni akateemisuuden autuudesta ovat hieman rapautuneet vuosien varrella. Tuntuu, että akateemisia ihmisiä ovat nykyään paikat väärällään, mutta kunnon työmiestä on vaikea löytää. Maistereita valmistuu liikaa, keskimäärin 13 000 vuodessa, ja aloituspaikkoja on turhan paljon. Yliopistojen määrää pitäisi vähentää ja satsata niihin muutamiin. Yliopistojen ongelma on, että opiskelijat koulutetaan tutkijoiksi, vaikka valtaosa päätyy tavalliseen työelämään. Opinnoissa on mukana turhaa painolastia, josta ei hyödy mitenkään käytännön töissä. Yliopisto-opetuksen pitäisi muuttua käytännönläheisemmäksi, mutta vielä enemmän saisi muuttua suomalaisten yritysten rekrytointipolitiikka. Missään muualla ei tuijoteta yhtä kapea-alaisesti sitä, onko opiskellut oikeaa alaa työpaikkaa ajatellen, ja hyviä tyyppejä enemmän arvostetaan prikulleen oikeaa työkokemusta. Kyllä työt oppii tekemällä.” Noona Bäckgren
8 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Jokaisella on oikeus Teksti: Terhi Romo Kuvat: Noora Vilén
NUORET Jarkko Jokipakka on
25-vuotias mies. Hän asuu yksin, haaveilee parisuhteesta ja korkkaa oluen, jos siltä tuntuu. Jokipakka elää tavallisen nuoren elämää Downin syndroomasta huolimatta.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 9
olla tavallinen MIEHINEN NAURU täyttää Omapolun aulatilan. Sii vousvälineiden keskellä kolme nuorta miestä hohottaa ranka mutkalla. Riehakkaaksi muuttunut jutustelu päättyy nopeasti. – Hei pojat, pojat pojat! Kaljajutut eivät kuulu työpaikalle, Omapolun ohjaaja muistuttaa. Käskyyn suhtaudutaan vakavasti. Pojat palaavat mopin varteen. Viime keväänä Jarkko Jokipakka valmistui Aitoon erityisammattikoulusta puhdistuspalveluiden koulutusohjelmasta. Nyt hän käy viisi kertaa viikossa kehittämässä työtaitojaan: kolmena päivänä viikossa Jokipakka siivoaa Työklinikka-projektissa, maanantaisin ja perjantaisin hän siivoaa Omapolussa, joka on nuorille kehitysvammaisille suunnattu työ- ja päivätoimintaa
järjestävä yhdistys. Se tarjoaa yksilöllistä, nuorta kehittävää toimintaa. – Tavoitteena on, että Jarkko saa hankittua sellaiset taidot, että voi hakea työpaikkaa, sanoo Omapolun kehittämispäällikkö Valtteri Rantanen. Omapolussa asiakkaille tarjotaan nuoren aikuisen elämänmalleja. Rantasen mukaan tärkeintä on, että kehitysvammaisia ihmisiä kohdellaan tasavertaisina. – Usein kun ihmiset kohtaavat kehitysvammaisen henkilön, syntyy herkästi aikuinen–lapsi-asetelma. Meidän asiakkaat ovat nuoria, ja heitä tulee kohdella nuorina, ei lapsina. UUSI VIIKKO on aluillaan. Jokipakka kertaa päivän kulun: ensiksi imuroidaan, sitten mopataan, tämän jälkeen
viedään roskat ja lopuksi keitetään kahvit. Päivän työt sujuvat jo rutiinilla. – Paras työntekijä on sellainen, joka tekee ahkerasti hommia. Hommat pitää kuitenkin tehdä niin, että pääsee tarpeeksi aikaisin kotiin, Jokipakka kertoo. Pojat nauravat kilpaa Jokipakan murjautuksille. Nämä nuoret pitävät töissä hauskaa. Työ on kuitenkin etusijalla, vitsailu tulee vasta sen jälkeen. Jokipakan mukaan töissä tärkeintä on ilmapiiri. Pitää olla positiivinen. – Joni ja Jaakko, takapuolet ylös! Jokipakka huudahtaa, kun näkee pojat istuskelemassa. Jokipakan mielestä on hauskaa pitää pojille jöötä. Se ei kuitenkaan kaveruksia haittaa. Työnjako on selvä: toinen imuroi ja toinen nostelee tavaroita imurin tieltä.
10 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
TYÖPÄIVÄN JÄLKEEN Jokipakka hyppää linja-autoasemalta bussiin ja suuntaa omaan kotiinsa. Nekalan puisessa rivitalokaksiossa hän opettelee ensimmäisen kerran yksinelämisen pelisääntöjä. Tuetun asumisen mallissa saa tarvittaessa tukihenkilöltä apua. Jokipakan äidin, Leena Jokipakan, mielestä omaan kotiin muuttaminen on aivan luonnollinen asia. – Päätimme heti, kun Jarkko syntyi, että hän tulee muuttamaan pois kotoa aivan niin kuin muutkin nuoret. Kaikki meidän tekeminen on tähdännyt siihen, että Jarkko elää mahdollisen itsenäistä elämää. Jokipakka nauttii yksin asumisesta ja vakuuttaa, että imuroi kotona yhtä ahkerasti kuin töissä. Kaikki kotityöt eivät kuitenkaan häneltä vielä onnistu. Pyykkäämisen avuksi Leena Jokipakka on suunnitellut seinään laitettavia kuvallisia ohjeita. Hella on kytketty pois päältä. Tavoitteena on ottaa se käyttöön tulevaisuudessa. Ensin sen käyttöä opetellaan yhdessä. – Joku päivä minusta tulee vielä keittiömestari.
Jarkko Jokipakka on luvannut äidilleen huolehtia tiskeistä, ettei kotiin tule ötököitä.
SAIRAALAT ja lääkärinkäynnit ovat olleet iso osa Jokipakan arkea etenkin lapsuudessa. Häneltä on leikattu sydän, ja myöhemmin puhkesi epilepsia. Lisäksi hänen kuulonsa heikkenee koko ajan. Kaikesta huolimatta hänessä tiivistyy iloisuus ja positiivisuus. Jos ongelmia on, niistä ei tehdä numeroa. Pitää elää vahvuuksillaan. – Ei minua ole koskaan kiusattu, paitsi veli. Sen kanssa me välillä nahistelemme. Kerran Ideaparkissa Leena Jokipakkaa alkoi harmittaa ihmisten jatkuva tuijotus. Hänen silmiinsä osui näyteikkunassa roikkunut paita, jossa luki ”terveet ei tuijota”. Hän tiesi heti, että hänen on saatava sellainen. – Jarkkoa ei tuijottaminen ole ikinä haitannut, eikä minuakaan useimmiten. Sillä kertaa se kuitenkin ärsytti. OLOHUONEEN SEINÄÄ koristaa suuri Marilynin kuva. – Silloin kun olimme muuttamassa Jarkkoa, hän vaati, että saa naisen kuvan seinälle. Lähdimme Jarkon isän kanssa kauppaan ja ostimme sitten Marilyntaulun. Tyttöystävä on Jokipakan tulevaisuuden haaveena. Hän vakuuttaa, että kohtelee tyttöjä lempeästi. Vapaaajalla pojat kokoontuvat Jokipakan luokse pelaamaan tietokonetta ja puhumaan miesten juttuja. – Puhutaan tytöistä tai itse asiassa niiden puutteesta.
Töiden välissä jää aikaa miesten jutuille.
PENKKIURHEILU on Jokipakalle henki ja elämä. Hänen molemmat pikkuveljensä pelaavat jääkiekkoa. Jyrki Jokipakka on ponnistanut Ilveksestä NHL:ään.
”
Puhutaan tytöistä tai itse asiassa niiden puutteesta.
Jarkko Jokipakka, tavallinen nuorimies
Leena Jokipakan mukaan Jarkko on heidän perheensä jääkiekon tietopankki. Makuuhuoneen seinällä roikkuu rivistö erilaisia mitaleja, joiden keskellä komeilee Ilveksen pelipaita. Jokipakan kotona ei Tapparasta puhuta, koska Ilves vaanii nurkissa. – Meidän perhe on Ilves-perhe, koska meillä on Raipe, Jarkko Jokipakka kertoo hymyillen. Leena Jokipakka täsmentää, että Raipe on perheen lemmikkikissa. Äiti huomaa sängyn päällä makaavan kalsarikasan ja toruminen alkaa. – Jarkko sinä tiesit, että on vieraita tulossa. Olisit sentään voinut korjata likapyykit. Jokipakalle muutamat kalsarit eivät ole ongelma. – Hei äiti, nämähän on minun omia vaatteita ja vielä minun omassa kodissa. Leena Jokipakka myöntää, ettei Jarkon veljenkään asunto aina niin siisti ole. Ehkä yhdet lattialla lojuvat kalsarit eivät niin haittaa. – Loppujen lopuksi Jarkko hoitaa omat asiansa. Eihän tämä minun kotini ole. Tärkeää on tietysti olla tu-
MITÄ?
Kehitysvammaiset pois laitoksista ○○Kehitysvammalaitoksissa oli vuoden 2013 lopussa yhteensä noin 1 500 asiakasta. Tavoitteena on, että vuoteen 2016 mennessä laitoksissa on enintään 500 asukasta. Laitoshoidon purku jatkuu vuoteen 2020 saakka. Tilalle tarjotaan muita asumisen vaihtoehtoja. ○○Autetussa asumisessa henkilökunnan tuki on saatavilla kaikkina vuorokauden aikoina. Autetun asumisen asukasmäärä Suomessa oli vuoden 2013 lopussa noin 7 000. Määrä nousi edellisvuodesta 6,7 prosenttia. ○○Kehitysvammaisten ei-ympärivuorokautisten palvelujen asiakkaiden määrä oli vuoden lopussa 3 400.
– Vielä ei ole tullut vastaan yhtään hankalaa hommaa. Kaikki haasteet selätetään, Jarkko Jokipakka kertoo.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 11
– Tapparaa kannatetaan ainoastaan silloin kun Ilves ei pelaa, Jokipakka vakuuttaa.
kena, mutta en tule tänne siivoamaan Jarkon puolesta. Jotkut kehitysvammaisten vanhemmat tekevät sitäkin. Minusta se ei edistä itsenäistymistä. IHMISTEN KOHTELEMINEN tasavertaisina on tärkeää Jokipakoille. Kaikilla kolmella veljeksellä on ollut samat oikeudet ja velvollisuudet. – Jarkko ei ole päässyt yhtään se helpommalla. Häneltä on ehkä vaadittu jopa enemmän. Leena Jokipakan mukaan on epäoikeudenmukaista, että yhteiskunta ei kohtele Downeja yksilöinä. Downlapsen syntyessä tarjotaan valmiiksi määriteltyä palveluputkea. – Halusimme rikkoa tätä valmista kaavaa. Jarkko on käynyt sekä normaalin päiväkodin että normaalin koulun. Tämä on ollut myös Jarkon oma tahto.
Perhe on kuitenkin joutunut taistelemaan siitä, ettei Jokipakan tarvitsisi mennä kehitysvammaisten ryhmiin. Jokipakalle on tärkeää, että hän saa olla tavallisten nuorten ympäröimänä. Hän ei halua, että häntä lokeroidaan. Hänellä on oma koti, ammatti, harrastuksia ja ystäviä. Hän laittaa lauantaisin saunan päälle ja juo saunaoluen. Siis normaali nuorimies tekemässä normaaleja asioita. – Jarkolle on aina ollut selkeää, mitä hän haluaa ja millaista elämää hän haluaa elää, Leena Jokipakka kertoo. Jarkko Jokipakka, oletko sinä kehitysvammainen? Vastaus tulee epäröimättä. – En. Olen kyllä erilainen, mutta en ikimaailmassa halua, että minua kutsutaan kehitysvammaiseksi.
Joka tiistai Jokipakka suuntaa keilahallille. Hän on harrastanut keilausta useita vuosia ylöjärveläisessä Tuubi-joukkueessa.
12 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Genreen sopimaton
ANNI REENPÄÄ
ELOKUVAT Ohjaaja Saara Cantell ei suostu
luokittelemaan naisten ohjaamia elokuvia omaksi kategoriakseen. ”UUSIMMAN SUOMALAISEN naiseloku-
van liikkeellepaneva voima on kuukautiskierto ja siihen liittyvät uhat ja mahdollisuudet”, kirjoitti elokuvaharrastaja Kari Pirhonen viime keväänä Filmihullu-lehdessä. Pirhosen kirjoitus naiselokuvien aiheiden kapea-alaisuudesta sai suomalaiset naisohjaajat varpailleen. Pirhosen hampaisiin joutui myös elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Saara Cantell, joka tunnetaan muun muassa elokuvistaan Onneli ja Anneli sekä Ainoat oikeat. – Rehellisesti sanottuna pidin kirjoitusta journalistisesti täysin ala-arvoisena, Cantell toteaa ja ihmettelee kirjoituksen saamaa huomiota. – Tuskin kukaan jaksaisi ottaa vakavasti juttua, jossa väitettäisiin miesohjaajien tekevän huonoja elokuvia hormonihöyryissä. ELOKUVAPIIREISSÄ puhutaan usein naisohjaajien vähyydestä miesvaltaisella alalla. Cantellin mukaan tilanne on kuitenkin muuttunut hänen opiskeluajoistaan, sillä yhä enemmän naisia hakeutuu alalle. Vuonna 2013 Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen koulutusohjelmaan valituista opiskelijoista jo kolmannes oli naisia. Yhdeksi syyksi naisohjaajien vähyyteen Cantell arvelee esimerkkien puuttumisen. Tiettyjä ammattiryhmiä on perinteisesti pidetty miehisinä. – Monessa ammattikunnassa on käynyt niin, että opettajista ja opettajattarista on lopulta tullut pelkkiä opettajia. Toivon, että 2010-luvulla kaikissa ammateissa olisi jo päästy siihen, että mies ei ole aina normi ja nainen vain kummallinen poikkeus. Cantell ihmettelee, miksi naiset ja heidän tekemänsä elokuvat luokitellaan edelleen omaksi ryhmäkseen. Sukupuolen merkitys nousee usein esille negatiivisessa yhteydessä, esimerkiksi vähättelynä tai teilaavana kritiikkinä. Cantellin mukaan miesohjaajien elokuvista ei vedetä johtopäätöksiä siitä, millaisia elokuvia kaikki miehet tekevät.
KUKA?
Saara Cantell ○○Helsinkiläinen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja (s. 1968). ○○Väitteli tohtoriksi Aalto-yliopiston Taideteollisesta korkeakoulusta 2011, aiheenaan lyhytelokuvan kerrontakeinot. ○○Ohjannut lukuisia lyhytelokuvia, kuunnelmia ja televisiosarjoja. ○○Tunnettu elokuvistaan Kohtaamisia (2010), Ainoat oikeat (2013) ja Onneli ja Anneli (2014). ○○Valittiin vuonna 2010 Vuoden elokuvaohjaajaksi sekä palkittiin elokuvataiteen valtionpalkinnolla yhdessä kuvaaja Marita Hällforsin kanssa. Kohtaamisiaelokuva toi parhaan ohjauksen Jussiehdokkuuden. ○○Perustajajäsen Women In Film & Television Filnland -yhdistyksessä, joka ajaa tasa-arvoa elokuva-alalla.
– Jos teen elokuvan, josta joku ei tykkää, se ei kerro vielä mitään siitä, millaisia elokuvia naiset tekevät. Se kertoo ainoastaan, millaisia elokuvia minä teen. YLI 20 VUOTTA elokuva-alalla ollut Can-
tell ei ole kokenut syrjintää tai hankaluuksia työskennellessään miespuolisten kollegoiden ja näyttelijöiden kanssa. Hän uskoo, että uran eri vaiheissa sukupuolesta on voinut olla sekä haittaa että hyötyä. Cantellin mukaan elokuva-alan suurimmat ongelmakohdat eivät välttämättä ole sukupuolten välisessä tasa-arvossa vaan aiheiden eriarvoisuudessa. – Ihmissuhteita pidetään usein vähäpätöisempänä aiheena kuin esimerkiksi sotaa. On mielenkiintoista kysyä, millaiset aiheet nähdään kertomisen arvoiseksi. Naisten ajatellaan tekevän vain romanttisia komedioita ja lastenelokuvia, jotka nähdään usein alempiarvoisiksi genreiksi.
Elokuvaohjaaja Saara Cantell kurkistaa tulevaisuuden haasteisiin. Joulukuussa alkavat Onnelin ja Annelin talvi -elokuvan kuvaukset.
”
Ihmissuhteita pidetään usein vähäpätöisempänä aiheena kuin esimerkiksi sotaa.
Saara Cantell, elokuvaohjaaja
Cantell ja hänen kollegansa ovat kokeneet, että tietynlaisista aiheista olevia käsikirjoituksia on kuitenkin vaikea saada läpi tekijän sukupuolesta riippumatta. Rahoituksen vähentyessä paine tehdä kaupallisia, suurien katsojalukujen elokuvia kasvaa. – Feminististä tasa-arvokeskustelua kaivataan elokuva-alalla siinä missä muuallakin yhteiskunnassa. Enemmän huomiota voisi kuitenkin kiinnittää elokuvien monipuolisuuden säilyttämiseen kuin tekijän biologiseen sukupuoleen. Enni Mansikkamäki
⋆⋆KATUKRIITIKOT
Suomessa naiselokuvaohjaajat ovat selvä vähemmistö miesvaltaisella alalla. Kysyimme kadulla kulkijoilta, osaavatko he nimetä suomalaisen naiselokuvaohjaajan ja kuinka miesten ja naisten tekemät elokuvat eroavat toisistaan.
Enni Mansikkamäki
NOORA VILÉN
Riitta Rantanen
”No en kyllä äkkiseltään osaa sanoa. Miesten tekemät elokuvat ovat ehkä ronskimpia. Naisten elokuvat ovat lievempiä, ja niissä käytetään vähemmän kirosanoja.”
Elli Syrjä
”Ei tule nyt ketään mieleen. En ole varmaan koskaan edes katsonut naisohjaajien tekemiä elokuvia.”
Sakari Alastalo
”En osaa. En yleensä kiinnitä elokuvaa katsoessani huomiota siihen, onko elokuvan tekijä mies vai nainen.”
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 13
⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?
Löydä lähimmäisesi kartalta MEDIAPELIÄ
Sosiaalinen media hyödyntää netin karttapalveluita vähävaraisten perheiden auttamiseksi. TAMPERELAINEN yksinhuoltajaäiti pyytää ruoka-apua ja talvivaatteita kolmelle lapselleen. Kartalla näkyy ympäri Suomea samanlaisia tarinoita. Mistä on kyse? Tämänkaltainen karttapalvelu mahdollistaa entistä useamman vähävaraisen perheen auttamisen nopeammin. Syy palvelun suosioon on siinä, että jokainen voi valita autettavan perheen lähialueeltaan. Välikäsiä ei tarvita, sillä avuntarvitsijalle voi lähettää suoraan
Sanni Heikkinen
heikkinen.sanni.e@student.uta.fi
viestiä karttapalvelun kautta. Kun yhteystiedot on vaihdettu, voi avun postittaa tai viedä suoraan kotiovelle. Kartta myös näyttää, minkälaisille perheille tukea voi antaa. Vaihtoehtoina ovat työttömät, sairaseläkkeellä olevat, konkurssin tehneet ja yksinhuoltajat. Suuren suosion Facebookissa saanut Jouluapua-yhteisö käyttää karttaa.
Sosiaalisessa mediassa näkyy paljon paljasta pintaa. Onko oman vartalon esitteleminen hyväksytympää kuin ennen?
Noora Hapuli
⋆⋆MIKSI NÄIN?
Peittoaako kirjabloggari kirjallisuuskriitikon? Sanomalehtien kirjallisuuskriitikot nähdään ylevämpänä rotuna kuin kirjabloggarit. Mutta mikä tekee hyvän kirja-arvostelijan? Pitkän linjan kirjallisuuskriitikko ja arvostettu kirjabloggari vastaavat. Antti Majander, kirjallisuuskriitiikko, Helsingin Sanomat. Opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä.
Maaria Ylikangas, kirjabloggari, kirjoittaa Luutii-kulttuuriblogiin. Opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä.
Mitä ominaisuuksia on hyvällä kirja-arvostelijalla? – Laaja-alainen lukeneisuus on tärkeintä. Samoin se, että pystyy suhteuttamaan mielipiteensä. Hyvä arvostelija kykenee sijoittamaan kirjailijan uuden teoksen tämän aiempaan tuotantoon sekä muuhun ajankohtaiseen ja teemaan liittyvään kirjallisuuteen.
Mitä ominaisuuksia on hyvällä kirja-arvostelijalla? – Hyvän kirja-arvostelijan ei ole tarvinnut opiskella kirjallisuutta, mutta hänellä pitää olla kyky löytää näkökulmia kirjallisuuteen ja teoksiin. Näkemykset pitää myös osata suhteuttaa.
Mitä mieltä olet kirjabloggareista? – Osa kirjablogeista on hyviä, osa köykäisiä. On hyvä, että kirjallisuutta käsitellään monenlaisin äänenpainoin. Minkä arvosanan annat kirjallisuuden tuntemuksellesi? – 7. Poden jatkuvaa syyllisyyttä lukemattomista kirjoista.
Mikä kirjablogeissa on parempaa kuin perinteisessä kirjallisuuskritiikissä? – Joustavuus, nopeus ja kirjoittajan motivaatio. Kun ihminen kirjoittaa harrastuksenaan, hän harvoin leipiintyy. Kirjablogeissa myös nostetaan esiin vanhempia teoksia.
”Tavallaan ironista, että luokkasotaa julistava sakki on itse täysin luokatonta.” Totuus, iltasanomat.fi ”Arhinmäen pitäisi olla myös tuon joukon mukana, mutta shampanjasosialisti juhlii tapansa mukaan mieluummin linnassa riistäjäporvarien kanssa!” Vierailija, vauva.fi ”Toisenlaiseen linnaan vaan nämä sankarit. Viikko pari putkassa laittaus kummasti miettimään.” Yarr, iltasanomat.fi
Minkä arvosanan annat kirjallisuuden tuntemuksellesi? – 8 ½.
”Hoitoon jos osoittaa mieltään ja syystäkin? Silleenkö maailma toimii että kaikki ovat hiljaa ja kukaan ei tee mitään näyttääkseen mielipidettään? Ehkä väkivalta ei ole siihen toimiva tapa mutta kyllä mielipidettään saa näyttää ja anarkisteilla vaikuttaa olevan ihan asiallinen näkökanta asioihin.” TrueG79, suomi24.fi
Noona Bäckgren
Sanni Heikkinen
⋆⋆GRADU PAKETISSA
Laura Glad: Irti sukupuolittuneisuudesta: sukupuolen representaatiot Imagen henkilöpääjutuissa vuosina 2012 ja 2013. Jyväskylän yliopisto, humanistinen tiedekunta, 2014.
Itsenäisyyspäivänä järjestettiin Luokkavieraiden mielenosoitus Helsingissä. Jotkut osallistujista sotkivat ja rikkoivat ikkunoita. Mitä mieltä kansa on, pyhittääkö tarkoitus keinot?
⋆ ⋆LÄMPENEE
Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.
Uudenlaista paikallisjournalismia. Touko Hujasen joukkorahoituskampanja teki Suomen ennätyksen.
TUTKIMUKSESSÄ SELVITETÄÄN, miten sukupuolta tuotetaan Imagen henkilöpääjutuissa vuosina 2012 ja 2013. Lehdessä sukupuoli esitetään uusilla ja venyvillä tavoilla. Esitysten takana näkyvät yhteiskunnan valtarakenteet. Image tuo kohteiden sukupuolta esiin vahvasti ja jopa alleviivaavasti.
ARTESAANIJOURNALISMIN innoittamana kuvajournalisti Touko Hujanen tutustui viime kesänä Uudenmaan historiaan. Hujanen halusi näyttää, että suomalaista perinnekulttuuria löytyy myös Pohjanmaan ja Savon ulkopuolelta. Matkasta syntyi Uuden Maan Sanomat, paikallislehti, jota painetaan vain 500 kappaletta. Projekti toteutettiin mesenaattien tuella. Hujasen minimitavoite, 3 000 euroa, toteutui lahjoituksina jo yhdessä illassa. Kuukaudessa Hujanen sai lahjoituksia lähes 15 000 euroa. Ensi vuonna on luvassa uusi matka, mutta Hujanen ei ole vielä päättänyt määränpäätä.
Terhi Romo
Markus Mäki
NYKYÄÄN paljasta pintaa näkyy etenkin omien kuvien jakamiseen perustuvissa medioissa, esimerkiksi Instagramissa. Fitnessbuumin aikakaudella on ihan okei esitellä omaa pyllyään tai vatsalihaksiaan tuhansille ihmisille. Kaikkien mielestä tämä ei kuitenkaan ole hyväksyttävää – ainakaan, jos olet nainen. Facebook suositteli minulle taannoin linkkiä, josta moni kaverini oli tykännyt. Kyseessä oli Charles J. Orlandon kirjoittama artikkeli, vai pitäisikö sanoa vetoomus, ”Ladies, please stop doing this on Instagram”. Artikkelissaan Orlando julistaa, että naisilla on oikeus esitellä vartaloaan mediassa vain, jos siitä saa palkkaa. Kaikki muu on itsensä huijaamista ja surkean itsetunnon paikkailua. Orlando toteaa, että vaikka ottaa kuvan itsestään alusvaatteissa, ei ole alusvaatemalli. Hei, emme me naiset ihan noin yksinkertaisia ole. MIKSI monien käsitys naisista on edelleen keskiaikainen? Ei paljaan ihon pitäisi enää 2010-luvulla merkitä maksullista naista. Naisten tulisi saada esitellä vartaloitaan ilman pelkoa siitä, että heidät poltetaan roviolla tai isketään seteleitä kouraan. Artikkelissa ei puhuta sanaakaan miehistä. Miehen arvo ei tunnu kärsivän paljastavista kuvista, eikä mies esittele itseään saadakseen hyväksyntää. Miehen vatsalihaksissa ja tiukassa hauiksessa näemme vain kovan työn salilla, emme seksuaalista vetovoimaa. Olemme saavuttaneet tasa-arvon monessa asiassa, miksi tämä on poikkeus? ON TOTTA, että kenenkään itsetunnon ei pitäisi perustua pelkästään ulkonäköön. Ulkonäkö on kuitenkin iso osa itsetuntoa. Jos ei tunne oloaan mukavaksi omassa vartalossaan, ei voi olla kovin hyvä itsetunto. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus: sekä keho että mieli kaipaavat positiivista palautetta. Älykkyydestä saadaan palautetta koulussa ja töissä, mutta ulkonäkökehuja saa helpoiten sosiaalisesta mediasta. Vaikka ihminen viihtyy omassa kropassaan, se ei tarkoita, ettei haluaisi kuulla kehuja silloin tällöin. Tällä hetkellä yhteiskunta määrittelee sen, millaisia kuvia naiset saavat julkaista. Ne, jotka rikkovat sääntöjä, saavat kärsiä seuraukset. Miksi naisen alastomuuteen liittyy edelleen niin paljon negatiivista? Huonosta itsetunnosta kertoo enemmän se, jos tekee aina niin, kuin muut haluavat.
Mediapeliä-kolumnit kuuluvat myös Radio Moreenissa torstaisin klo 16.03 alkavassa Verstas-ajankohtaismakasiinissa.
14 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Lahjakortilla luksusta ELÄMYSDIILIT Enää vähävaraisen ei tarvitse tehdä sopimusta paholaisen kanssa nauttiakseen
elämästä leveämmin. Nyt monikansalliset diilifirmat tarjoavat muiden yritysten palveluja normaalia halvemmalla. SELAILEN Grouponin sivuilta opiskelijabudjetille sopivia diilejä. Samanlaisia sivustoja löytyy lukemattomasti, mutta olen valinnut hakukoneen ensimmäisen tuloksen. Alennukset houkuttelevat erityisesti opiskelijoita, mutta myös työssäkäyviä, sillä kukapa ei haluaisi säästää rahaa. Tampereelta löytyy ripsienpidennystä, kasvohoitoja, ravintola-alennuksia ja jopa lahjakortti eläinkauppaan. Mielenkiintoni herää useaan otteeseen, mutta hinnat huimaavat diilin jälkeenkin opiskelijan päätä. Lopulta päädyn mielenrentoutustunteihin. Lahjakortin ostaminen osoittautuu elämykseksi itsessään. Ostotapahtuma keskeytyy, enkä pysty uusimaan maksuyritystäni. Asiakaspalvelu on kiinni, ja hermot kiristyvät. Edes säästetyt eurot eivät ole tämän arvoisia. Mielenrentoutus tulee todellakin tarpeeseen. TAMPEREEN KESKUSTASSA sijaitseva Mielikylpy on mukavan aistikas ja intiimi. Paikka vaikuttaa tilalta, jossa voi hetken
vain hengähtää. Tarjolla on perinteisempää kehollista rentoutusta, mutta myös mielikuva- sekä itsekehitysrentoutuksia. Yrittäjä Tiina Jokela sytyttelee kynttilöitä ja tarjoaa tunnille tuleville teetä. – Sairastuin itse viisi vuotta sitten stressiperäiseen ahdistus- ja paniikkihäiriöön. Mietin, miksi ei ole olemassa paikkaa, jonne voisi mennä vaikka joka päivä ihan vain rentoutumaan, kesäkuussa 2012 Mielikylvyn perustanut Jokela kertoo.
rentouttamaan kehoa. Koska kyseessä on itseluottamuksen kasvattamiseen tähtäävä tunti, ei tunnilla keskitytä pelkästään fyysiseen olemukseen. Huomaan välillä säpsähteleväni takaisin tietoisuuteen minua ympäröivästä tilasta ja ihmisistä. Harmittaa, etten osaa rentoutua edes ohjatusti. Tunnin jälkeen saan kuitenkin kuulla, ettei rentoutuminen ole yhtäjaksoinen tila, vaan olen onnistunut paremmin kuin useimmat ensimmäisellä kerrallaan.
sä. Päivän aikana on niin paljon tunteja, että kaikki eivät ikinä ole täynnä. Koska diilit eivät syö omaa kapasiteettia, minulla ei ole niissä mitään hävittävääkään.
KELLO LÄHESTYY puolta seitsemää, mutta tunnin alkamista ei kiirehditä. Jokainen siirtyy omaan tahtiinsa rentoutushuoneeseen, jossa odottavat valkoiset divaanit. Levitän divaanilla villapeitteen päälleni ja asettelen kuulokkeet päähäni, kun huoneen valot himmenevät. Kuulokkeista soljuu jo pehmeää musiikkia, ja jään odottamaan varsinaisen tunnin alkua. Hetken päästä korviini kantautuu tumma ja hitaan nautiskeleva, hieman jopa mystinen ohjaajan ääni. Mitään poppakonsteja ei kuitenkaan käytetä, vaan ääni opastaa
KYSYNTÄÄ ON ollut, vaikka uudella yrittäjällä on aina hieman alkuvaikeuksia. – Moni tulee tänne esimerkiksi unettomuuden takia. Eräskin asiakas pystyi jättämään unilääkkeet pois. Olen saanut paljon parempaa palautetta kuin mitä olisin osannut odottaa. Jokela näkee diilit yrittäjien kannalta erityisen kannattavina. Vaikka nykyään suurin osa uusista asiakkaista tulee muiden suosituksesta, alussa asiakkaat tulivat pääsääntöisesti diilien kautta. – Olen jatkuvasti mukana jossakin diilis-
Diilit
Saana Huhtala
MITÄ?
○○Diiliyritykset tarjoavat muiden yritysten, kuten ravintoloiden tai kauneushoitoloiden, palveluja kuluttajalle halvemmalla, yleensä tutustumisdiileinä. ○○Diiliyritykset toimivat myymällä mainostilaa muille yrityksille. ○○Suomessa diilejä tarjoavat useat eri yritykset, kuten Groupon, Kimppadiili, Facediili ja Offerium. ○○Suomeen diiliyritykset juurtuivat 2010-luvun alussa.
NOORA VILÉN
Levollisuutta voi ainakin yrittää ostaa rahalla. Toimittaja pääsi kokeilemaan ohjattua rentoutumista diilillä siinä, missä muutkin asiakkaat.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 15
EETTISET JOULUMYYJÄISET
NOORA VILÉN
NÄIN KOIN
Enni Saikkonen
saikkonen.enni.m@student.uta.fi
Kulttuuri kuuluu kaikille. Huonossa taloustilanteessa niin valtion kuin kuluttajienkin on helppo leikata kulttuurista. TAIDE on terveydelle välttämätöntä. Tätä mieltä oli esimerkiksi edesmennyt professori Matti Bergström. Taide eheyttää, poistaa pelkoja ja auttaa meitä käsittelemään tunteita. Kulttuurilla ja taiteella on positiivisia vaikutuksia kaikissa ihmisryhmissä. Kulttuuri on muutakin kuin Helsingin Sanomien kulttuurisivut ja korkeakulttuurista kilpaa kiistelevät asiantuntijat. Kulttuurin merkittävyyttä ei mitata Facebookin tykkäyksillä tai loppuunmyydyillä näytöksillä. Kulttuurin vaikutus on yksilöllinen, mittaamaton kokemus, johon kaikilla pitäisi olla mahdollisuus. 1970-luku oli taide- ja viriketoiminnan kulta-aikaa. 1990-luvulla kulttuuritoimintaa karsittiin säästösyistä. Samanlaisia kehityskulkuja on havaittavissa nyt. Samalla myös asenne kulttuurin tarjoamisesta laitoksissa muuttuu: ylimääräinen toiminta on rasite.
ON JOULUNAIKA, maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Vaan mistä hankkia lahjoja, jotka edistävät hyvää tahtoa riistämättä ketään? Tampereen Vegaaniliitto auttaa valitsemaan eettisiä lahjoja järjestämällä joulumyyjäiset. Jos kulutusjuhlaan mielii osallistua, näissä myyjäisissä rahaa saa palamaan sekä työläisten että eläimien oikeuksia kunnioittaviin tuotteisiin. Myyjäiset löytyvät Luomuherkkujen Pop Up -kaupan alakerrasta osoitteessa Aleksis Kiven katu 13:ssa sunnuntaihin 21. joulukuuta asti.
Määräaikainen rakkaustarina TEATTERI Tampereen työväen teatterissa pyörii tarina
Benjaminin ja Rasmuksen rakkaudesta. BENJAMINILLA JA RASMUKSELLA on hiv. 1980-luvun kauhu, hinttirutto. Rasmuksen sairaus on edennyt pitkälle, ja perheensä hylkäämäksi tullut Benjamin tietää jäävänsä yksin sairautensa ja ihmisten ennakkoluulojen kanssa. – Sitten kun on mun vuoro, mä tiedän, ettei sua enää ole. Mulla ei ole ketään, mutta sulla on. Sulla on minut. Kohta kaikki on hyvin -näytelmä nähdään Suomessa ensimmäistä kertaa näyttämöllä Miika Murasen ohjaamana. Suurelle yleisölle tarina on tuttu ruotsalaisesta Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin -sarjasta, joka on näytetty Ylellä kaksi kertaa. MURASEN MUKAAN monilla ihmisillä on
vanhentunutta tietoa hiv:stä ja sen tarttumisesta. Hiv saatetaan edelleen leimata homojen sairaudeksi, eivätkä ihmiset tiedä, miten
paljon hoitomuodot ja lääkitys ovat kehittyneet näytelmän kuvaaman ajankohdan, 80-luvun Tukholman, jälkeen. – Meille kävivät juttelemassa hiv-tukikeskuksen asiantuntija sekä hiv-positiivinen mies. Omatkin ennakkoluuloni hälvenivät kuunnellessani päivitettyä tietoa sairaudesta, kertoo Muranen.
”
Jokaisen minunlaiseni viisikymppisen heteroäijän pitäisi nähdä tämä näytelmä.
Katsojan kommentti
IHMISSUHTEET, erilaisuuden hyväksyminen, vanhemmuuden vaikeus ja rakkaus ovat näytelmän keskeisiä teemoja. Tukholmalainen homokulttuuri ja biletys ovat jääneet lavalla taka-alalle. Muranen kertoo saaneensa tästä näytelmästä erityisen paljon palautetta. Eräs kommentti on jäänyt hyvin ohjaajan mieleen. – Kiitos vaikuttavasta esityksestä. Jokaisen minunlaiseni viisikymppisen heteroäijän pitäisi nähdä tämä näytelmä, niin maailmasta voisi tulla avarakatseisempi paikka. Enni Saikkonen
Kohta kaikki on hyvin -näytelmän tulevat näytökset Tampereen työväen teatterissa 13.12, 29.1, 5.2, 13.2, 28.2, 7.3 ja 12.3.
TEATTERIN VAIKUTUKSIA erityisyleisöihin on tutkinut näyttelijä Jussi Lehtonen Samassa valossa -kirjassaan. Lehtonen vei kulttuurin vanhusten ja vammaisten hoitokoteihin. Sinne, missä kulttuuri on kaikkein heikoimmin saatavilla. Näkemys teatterista muuttuu, kun kulttuuri nähdään terveyttä parantavana tekijänä. Taide ei kuitenkaan ole pelkkää terapiaa, vaan sen tavoitteena on antaa kaikille mahdollisuus kokea. Terapiassa toiminnan tavoitteet voidaan määritellä, taiteessa ei. Kun lähtökohtana on kulttuurin terveyttä edistävä näkökulma, painopiste siirtyy lavalta yleisöön. Hoitokoti muodostaa vanhuksen yhteisön. Vanhukset kokevat silti olevansa yksinäisiä, eivätkä he tunne kuuluvansa osaksi yhteisöä. Taiteen laatu ei ole lainkaan yhtä tärkeää kuin toiminnan tuoma vaihtelu ja sen luoma yhteisöllisyys. LAITOKSISSA kiitosta ei välttämättä kuule sanoina tai näe sosiaalisessa mediassa. Näillä ryhmillä ei ole mahdollisuutta löytää kulttuuria oman elinympäristönsä ulkopuolelta, mutta tämä ei oikeuta heidän sulkemistaan kulttuurin ulkopuolelle. Kulttuurielämyksestä saatava tunne on tärkeämpää kuin itse esitys. Päivimaria Seppänen tutki pro gradussaan kulttuurin merkitystä hoitokodeissa asuville vanhuksille. Monien asukkaiden nuoruuden suosikin, Annikki Tähden, esiintyminen jäi jopa dementiapotilaiden mieleen. Vaikka esityksen ajankohta unohtui, lämpimät nuoruusmuistot ja hyvä olo jäivät. Kyse ei ole mielipideasiasta, vaan tasa-arvoisesta, kokonaisvaltaisesta ihmiskäsityksestä. Myös vanhoilla ja sairailla ihmisillä on oikeus tyydyttää intellektuaalisia ja emotionaalisia tarpeitaan kulttuurin keinoin.
16
15
14
13
12
11
10
9
8
7
6
5
4
3
2
1
Oulu 11,08 €/m 2
Kuopio 11,53 €/m 2
Lahti 11,88 €/m 2
Turku 11,93 €/m 2
Jyväskylä 11,94 €/m 2
Koko maa 12,07 €/m 2
Tampere 12,74 €/m 2
Espoo 13,38 €/m 2
Vantaa 13,48 €/m 2
Helsinki 15,10 €/m 2
SYKSYLLÄ 2014 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TOIMITTAJA: JARO ASIKAINEN GRAFIIKKA: TEPPO MOILANEN LÄHDE: TILASTOKESKUS
Oma koti tosi kallis
Vuokraneliöiden hinnat nousevat jatkuvasti koko maassa. Tampereella vuokrakoti on kallistunut neljän vuoden aikana jopa enemmän kuin pääkaupunkiseudulla. Lue lisää verkosta: utain.uta.fi