Moodin Vartia TEKSTI:
Tuomo Nieminen | VALOKUVA: Maiju Tanskanen
Y
rjö Vartia on Moodin historialle merkittävä henkilö. Vuonna 1966 opintonsa aloittanut Vartia on yksi yhdistyksen perustajajäsenistä ja hän toimi Moodin ensimmäisenä puheenjohtajana 1968. Vartia jäi eläkkeelle ekonometrian professorin virastaan keväällä 2013. Tyyppiarvo haastatteli Yrjöä viimeksi vuonna 1998 (www.helsinki.fi/jarj/moodi/ taha_vartia) ja kyselimme nyt uudestaan kysymyksiä tilastotieteestä, tulevaisuudesta ja elämästä. Ekonometrian professuurista (19882013) eläkkeelle jäänyt Vartia on tilastotieteilijän urallaan toiminut monipuolisesti sekä akateemisessa-, että yritysmaailmassa. Vuosina 1972-1979 hän toimi tilastotieteen laitoksella apulaisassistenttina ja vt. apulaislehtorina. Vuonna 1980 Vartia nimitettiin apulaisprofessoriksi. Ennen ekonometrian professuuria hän oli Helsingin Kauppakorkeakoulussa tilastotieteen professorina (1986-1988). Vartian huomattavimmat tieteelliset kontribuutiot ovat kaksi indeksikaavaa, jotka hän esitti lisensiaattityössään ja väitöskirjassaan (”Suhteelliset muutokset ja taloudelliset indeksit” 1974, ”Ideal logchange index numbers”, Scand. J. of Statistics 1976. ”Relative changes and index numbers”, ETLA A4 1976). Indeksikaavat ”Montgomery-Vartia” ja ”Sato-Vartia” herättivät kansainvälistä huomiota ja uutta alan tutkimusta ja tutkimus jatkuu edelleen (Heikki Pursiainen: ”Consistent aggregation methods and index number theory” 2005).
12
Tyyppiarvo II / 2013
Tilastotiede toimii nykyään kahdessa tiedekunnassa; valtiotieteellisessä sekä matemaattis-luonnontieteellisessä. Sanoit vuoden -98 haastattelussa näin: “Meidän tilastotieteen laitoksemme kannalta kaikkien pahinta olisi se, että siirryttäisiin matematiikan laitoksen yhteyteen, jolloin laitoksen tekemiset eivät ajan myötä enää kiinnostaisi ketään.“ Mitä tarkoitit tällä ja oletko vielä samaa mieltä? Mielestäni tilastotiede on enemmän kuin todennäköisyyslaskentaa ja siihen perustuvia matemaattisia menetelmiä. Tilastotieteilijän tulee hallita niitä, mutta myös tuntea jonkin sovellutusalueen ongelmia. Siinä mielessä minusta on kysymys sovelletusta matematiikasta, ei vain matemaattisesta tilastotieteestä, joka helposti häviää lukuisten muiden matemaattisten erikoisalojen joukkoon. Tämän näen vieläkin vaarana: kuinka pitkään käytetään nykyistä nimeä ”Matematiikan ja tilastotieteen laitos”? Yliopisto on ollut pitkään erilaisten muutosten temmellyskenttänä ja viimeisin kokeilu valtiotieteellisessä tiedekunnassa on sen eri oppiaineiden (entiset laitokset) yhdistäminen kahdeksi suurlaitokseksi (Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos, Sosiaalitieteiden laitos – toim. huom.) En usko, että siitä saatavat hallinnolliset hyödyt ovat syntyneitä tieteellisiä haittoja
suurempia, vaan tulevaisuudessa tullaan palaamaan suurimpien oppiaineiden tapauksessa aiempaan kansainväliseen käytäntöön. Omituinen oli myös ”yhteiskuntatilastotieteen” ja sen suosituimman sovellutusalueen, taloustieteen, sijoittaminen eri suurlaitoksiin. Mutta niin dekaani, tilastotieteen professori Hannu Niemi halusi tehtävän. Olet sanonut, että koska tilastotieteilijät toimivat usein konsultoijan roolissa, olisi heille tärkeää hallita hyvät kommunikaatiotaidot ja omata kyky selittää monimutkaisiakin asioita tavalliselle ihmiselle. Antaako HY:n tilastotieteen koulutusohjelma tähän hyvät valmiudet? Tuskin antaa. Muutama seminaariesiintyminen ja harjoituksien ratkaisujen esittäminen valmentavat tähän suuntaan, mutta varsin vaatimattomalla tavalla. Kun joutuu selittämään tai tulkitsemaan monimutkaista matemaattista ratkaisua esimerkiksi tilastotieteen ja matematiikan kannalta maallikkojohtajalle tai median edustajalle, on usein täysin oleellista, että saa keskeiset ajatukset välitettyä. Ne harvat, jotka osaavat tiivistää ja kansantajuistaa sanomansa, erottuvat suuresta joukosta. He etenevät urallaan ja heitä käytetään usein mediassa alansa asiantuntijoina. Kun matemaattiset ratkaisut ja menetelmät aina vain moni-