Kiirettä pitää. Kaverit, koti, koulu ja nuorten vapaa-aika Helsingissä 2000 by Kaupunkitieto

Vesa Keskinen

KffREl1Ä PfTÄÄ

TUTKIMUKSIA UNDERSÖKNINGAR

City of Helsinki Urban Facts Research Series

HELSINGIN

KAUPUNGIN

TIETOKESKUS

TUTKIMUKSIA

2001: 10

Helsingfors stads faktacentral Undersökningar City of Helsinki Urban Facts Research Series

Vesa Keskinen

KffRETTÄ PfTÄÄ f(AVEf?JT, KOT(, KOULU JA NUORTEN VAPAA-A(f(A HELS(NG(SSÄ 2000

HELSINKI HELSINGFORS 2001

--------------~

KÄÄNNÖKSET ÖVERSÄTINING TRANSLATIONS

Magnus Gräsbeck

LANGUAGE REVISER

Roger Munn

KUVIOT FIGURER GRAPHS

Pirjo Lindfors

KUVITUS ILLUSTRATIONER ILLUSTRATIONS

Puppi Caselius

TAITIO OMBRYTNING GENERAL LAYOUT

Ulla Nummio

PAINO TRYCKERI PRINTED BY ISSN ISBN

Fagepaino Oy, Helsinki

1455-724X 951-718-760-2

Sisällys Esipuhe.

Förord .

Preface

Tiivistelmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 Sammandrag . . . . . . .

. . . . . . . . . . 17

Summary .

Johdanto .

Luovat harrasteet .

33 34 37

Aktiiviharrastaminen . Luovien harrasteiden kasaantuminen.

Lukeminen . . . . . . . . . . . . . . . . . Muulla kuin äidinkielellä lukeminen. . Lukemisharrastusten kasaantuminen.

Tietokoneharrastukset . . . . . . . . . . Tietokoneharrastusten kasaantuminen

Pelit ja pelaaminen. . . . . . . . . . . . . .

38 44 45

~ ~ ..~

46 48

Roolipelit . Rahapelit . . . .

49 49 51

Shoppailu . .. . . . .

Liikuntaharrastukset .

54 Suosituimmat liikuntalajit . 56 Li i kuntaharrastusten kasaantumi nen. 60 60 Liikuntaa harrastamattomat . . . . . Miksi liikuntaa harrastetaan . . . . . . . . . . . . 61 Liikuntalajista luopuminen. 62 Suosikkijoukkueet . . . . . . . . . . . . . . . . . 63

Harrastekirjo kokonaisuutena

. . . . . .. . ...

Mitä haluaisi harrastaa ja harrastamisen esteet .

Televisio, elokuvat ja videot. . . . . . . . . . .

Osallistuminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . Järjestöt, yhdistykset ja toimintaryhmät Suhtautuminen radikaaliryhmiin . Nuorisotaloissa käyminen

72 73 74 76

Koululaiset töissä . . . . . . . . . . . Kesätyöt . . . . . . . . . . . . . Lukukausien aikainen työssäkäynti . Työ ilman rahapalkkaa . Kotityöt . . . . . . . . . .

79 79 79 83 84

Koulu . . . . . . . . . . . . . . . 85 Koulunkäynnistä pitäminen . 85 Koulun kotitehtäviin käytettävä aika. 87 Koulumenestys . . . . . . . . . . . . 87 Luokkatilanne. . . . . . . . . . . . . 89 Lintsaaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91 Koulupelko . . . . . . . . . . . . . . 92 Nukkuminen arkena ja viikonloppuna. 94 Yksin kotona . . . . . . . . . . 96 Kaverit . . . . . . . . . . . . . . . . 96 Nuorten sosiaalisista suhteista 96 Missä kavereita tavataan . . . 100 Ystävien kanssa vietetty aika . 104 Ystävinä maahanmuuttajia . . 104 Seurustelu. . . . . . . . . . . 106 Helsingin nuoret kännykän käyttäjinä. 106 Rötöstely. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111 Perhe. . . . . . . . . . . . . . . Perheen kanssa yhdessäolo . Perheen ilmapiiri. . . . . . . Keskustelun ja riidan aiheet. Perheen taloudellinen tilanne Ruokavalio .. Lemmikkieläin . . . . . . . .

113 113 114 114 116 117 118

YmpCiristökäyttäytyminen

Eläinten oikeudet . . Ulkomaalaisasenteet . . . . . . . . . . . . . . .

Suhtautuminen eri maahanmuuttajaryhmiin

. 119

. 119 122 124

125 Tupakointi. . . . . . . . . . . . . . . . . . 127 130 Nuuskaaminen. . . . . . . . . . . . . . . . Alkoholin käyttö. . . . . . . . . . . . . . . . . . 131 Humalajuominen . . . . . . 134 Miksi alkoholia käytetään . 135 Juomisen seuraukset . . . 136 Huumeet. . . . . . . . . . 136 Päihteiden hankkimisen helppous. 139 Suhtautuminen ikätovereiden päihteiden 140 käyttöön. . . . . . . . . . . . . . . . . .

Päihteet. . . . . . .

Tulevaisuus . . . . . . . . . . .

. 141

Pelot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 141 Jatko-opintosuunnitelmat . . . . . . . . . . . . . 143 151 Kyselylomake. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 151 Tutkimusasetelma ja otos. . . . . . . . . . . . . 151 Aineiston keruu ja edustavuus . . . . . . 152 Taustatietoja tutkimusaineiston nuorista 154

Tutkimusasetelma ja tutkimusaineisto.

Lähteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

188

Liitteet . 1. 2.

3. 4.

6. 7. 8. 9.

10.

11.

12.

13. 14.

15.

.. 158-189 Kyselylomake Tutkimukseen osallistuneet koulut Perusjoukko ja otos Eri liikuntamuotojen suosio eri tavoin järjestettynä Aktiivisesti joukkuelajeja harrastavat yläasteen ja lukion pojat urheiluseuraan kuulumisen ja päihteiden käytön mukaan Nuorten vapaa-ajan tekemisen yleisyysjärjestys Arvio omasta koulumenestyksestä sukupuolen ja kouluasteen mukaan Nukkuminen viikolla ja viikonloppuna iän mukaan Raittiit ja vähintään kerran viikossa alkoholia nauttineet 14- ja 16-vuotiaat pojat ja tytöt Helsingissä 1982, 1990 ja 2000 Eräiden taustatekijöiden korrelaatiot tyttöjen ja poikien alkoholin käyttöön ja humalajuomiseen yläasteella ja lukiossa Koulumenestys ja tyttöjen ja poikien viikoittainen tupakointi ja viikoittainen alkoholin käyttö yläasteella (7.-9.-luokat) Päihdekooste sukupuolen ja luokka-asteen mukaan. Yläaste=8.-9.-luokat Asiat, joita pelätään paljon tulevaisuudessa sukupuolen ja luokka-asteen mukaan Peruskoulun 8. ja 9. luokalla opiskelevien jatkokoulutussuunnitelmat eräiden muuttujien mukaan (keskimääräistä useammin esiintyvät vastausvaihtoehdot) Lukion 1. ja 2. luokalla opiskelevien jatkokoulutussuunnitelmat eräiden muuttujien mukaan (keskimääräistä useammin esiintyvät vastausvai htoehdot)

Esipuhe Helsingissä on tutkittu nuorten vapaa-aikaa laajoilla koululaiskyselyillä sekä 1980-luvun alussa (Lankinen 1984) että 90-luvun alussa (Siurala 1991). Vuosituhannen vaihteessa tuntui luontevalta palata jälleen aiheeseen, sillä nuorten vapaa-aikaa ja harrastuksia koskevien tutkimus- ja tilastotietojen puute oli ilmeinen. Hankkeeseen paneuduttiin vakavasti - ensin tehtiin esitutkimus, joka kuvasi nuorisokulttuurissa esiinnousseita ilmiöitä ja kirjasi tutkimuskirjallisuuden avulla nuorten harrastusten ja vapaa-ajan kehittymistä 1990-luvulla. Tero Latvalan (2000) esitutkimusta hyödynnettiin monella tavalla uuden tutkimuksen kysymyksenasetteluissa. Tutkimusaineisto kerättiin kevään 2000 aikana. Tutkimukseen osallistui 2 700 nuorta 50 koulusta ympäri Helsinkiä. Heille kuuluu suurkiitos tutkimuksen onnistumisesta. Tutkimusta ohjasi tukiryhmä, johon kuuluivat Johanna Honkanen opetusvirastosta, Harri Taponen nuorisoasiankeskuksesta, Irmeli Lind ja Pekka Jyrkiäinen liikuntavirastosta, Matti Hiiros opetusviraston ammatti- ja aikuiskoulutuslinjalta sekä Heikki Ollikainen sosiaalivirastosta. Lomakkeen suunnittelusta vastasivat Vesa Keskinenja Tero Latvala tietokeskuksesta sekä Harri Taponen. Tutkimuskoulut valittiin Johanna Honkasen asiantuntemukseen luottaen. Tero Latvala vastasi vaativasta tutkimuksen kenttätyövaiheesta lomakkeiden testauksesta alkaen. Tutkija Vesa Keskinen on selvittänyt nuorten vapaa-aikaa ja harrastuksia varsin monipuolisesti. Onnistuneesti mukaan on saatu myös nuorten arki kavereineen ja koulunkäyntineen.

Helsingissä, lokakuussa 2001 Mari Vaattovaara vs. tutkimusprofessori

Förord 1 början av 1980-talet (Lankinen 1984) gjorde Helsingfors stad den första undersökningen om skolelever. Den uppföljdes i början av 1990-talet. (Siurala 1991). Vid millennieskiftet kändes det naturligt att återkomma till temat, i synnerhet som det rådde en uppenbar brist på faktakunskap om de ungas fritid och fritidssysselsättningar. Projektet förbereddes noggrant med en förundersökning som tog fram nya fenomen inom ungdomskulturen och som med forskningslitteraturens hjälp analyserade hur de ungas fritid utvecklats under 1990-talet. Förundersökningen (Latvala 2000) utnyttjades i mångt och mycket vid uppläggningen av frågorna för föreliggande elevenkät. Undersökningsmaterialet samlades in våren 2000 och omfattade 2700 elever i sammanlagt 50 skolor runtom i Helsingfors. De skall ha ett stort tack för att undersökningen lyckades. Undersökningen handleddes av en stödgrupp bestående av Johanna Honkanen från Utbildningsverket, Harri Taponen från U ngdomscentralen, Irmeli Lind och Pekka Jyrkiäinen från Idrottsverket, Matti Hiiros från Utbildningsverkets linje för yrkes- och vuxenutbildning samt Heikki Ollikainen från Socialverket. Formuläret planerades av Vesa Keskinen och Tero Latvala på Faktacentralen och Harri Taponen. De skolor som ingick valdes med hjälp av Johanna Honkanens sakkännedom. Tero Latvala stod för det krävande fältarbetet alltifrån det skede då formulären testades. Utredare Vesa Keskinen har utrett de ungas fritid och hobbyn på ett mångsidigt sett. Han har lyckats belysa de ungas vardag även utanför skolan.

Helsingfors, oktober 2001

Mari Vaattovaara t.f. forskningsprofessor

Preface In the early 1980s (Lankinen 1984) and again in the 1990s (Siurala 1991), City of Helsinki Vrban Facts carried out surveys in school c1asses to study the leisure time activities of adolescents. At the tum of the millennium, it seemed natural to look again at the situation, particularly since there was an obvious shortage of factual knowledge about young people's leisure activities. The project was prepared carefully with a preliminary study (Latvala 2000) that looked for new phenomena in youth culture. In addition, relevant literature was consulted to analyse developments in young people's leisure activities in the 1990s. This study served in a number of ways in the planning process for the survey. The research material was collected in spring 2000, covering a total of 2,700 pupils in 50 schools around Helsinki, and it is these pupils whom we must thank for the successful outcome of this survey. The survey was managed by a support group consisting of Johanna Honkanen of the city's school authority, Harri Taponen of the youth authority, Irmeli Lind and Pekka Jyrki채inen of the sports authority, Matti Hiiros of the vocational and adult training section of the school authority, and Heikki Ollikainen of the social welfare authority. The questionnaire was planned by Vesa Keskinen and Tero Latvala of City of Helsinki Vrban Facts, together with Harri Taponen. The schools in the survey were chosen based on recommendations by Johanna Honkanen. Tero Latvala was in charge of the data collection at all stages of the survey. Researcher Vesa Keskinen's study of the leisure and the hobbies of school children is very thorough. He gives a comprehensive description of the everyday activities of youth both at school and after school. Helsinki, October 2001

Mari Vaattovaara Acting Research Professor

Ti ivisteImä Tutkimus antaa nuorten maailmasta varsin toisenlaisen kuvan kuin mitä julkisuudessa nuorista on viime aikoina kirjoitettu tai esitetty. Tutkimuksen keskiössä eivät ole ongelmat, vaan 'tavallinen' nuorten arki kavereineen, koulunkäyntineen ja vapaa-ajan viettoineen. Tutkimuksen nimi kuvaa yhtä sen keskeistä tulosta; kaupunkilaisnuoren elämä on kiireistä. Ajan puute koettiin suurimmaksi esteeksi harrastuksille. Ajan puute ja kiire tuli esiin myös lomakkeen Sana on vapaa -kohdassa. Tulos antaa ajattelemisen aihetta laajemminkin. Eikö juuri lapsuuteen ja nuoruuteen pitäisi kuulua kiireettömyys? Nuoret tapaavat ja pitävät yhteyttä kavereihinsa aiempaa tiiviimmin. Samalla perheen kanssa vietettävä aika on vähentynyt. KännYkkä on tuonut uuden tavan pitää yhteyttä ystäviin. Helsingin 10-18-vuotiaista koululaisista 68 % vastasi myöntävästi kysymyksen "Onko Sinulla kännykkää omassa käytössäsi?" Nuorimmista tutkimukseen osallistuneista 10-vuotiaista kännykkä oli joka kolmannella. Ala-asteen oppilaista vajaalla puolella (45 %) oli oma matkapuhelin, yläasteen oppilaista 78 %:lla ja lukiolaisista jo lähes kaikilla, 89 %:lla. Tytöillä matkapuhelin on yleisempi kuin pojilla. Tytöt ja pojat soittelevat kännykällä kavereilleen päivittäin yhtä yleisesti. Tekstiviestejä tytöt lähettävät sitä vastoin poikia ahkerammin. Koti, oma tai kavereiden, on nuorille edelleen tärkein ystävien tapaamispaikka. Helsingin keskusta on kuitenkin huomattavasti yleistynyt tapaamispaikkana. Tämä liittyy city-kulttuurin vahvistumiseen 90-luvulla. Samaan ilmiöön liittyy kahviloiden ja hampurilaispaikkojen yleistyminen treffipaikkoina. Samaan aikaan 'markkinaosuuttaan' ovat kasvattaneet myös ei-kaupalliset julkiset tilat eli kirjastot ja nuorisotalot. Nuorisotalot ovat erityisen tärkeitä yksinhuoltaja- ja uusperheiden nuorille. Helsingin koululaisista puolet (48 %) pitää koulunkäynnistä. Koulunkäynnistä melko vähän tai ei lainkaan pitäviä on vähemmän kuin koulunkäynnistä pitäviä eli 38 %. Ala-asteella nuo luvut ovat 53 % ja 31 %, yläasteella 40 % ja 45 % sekä lukiossa 49 % ja 40 %. Yläasteella on siis enemmän koulusta pitämättömiä kuin siitä pitä...

Via.

Vajaa puolet Helsingin koululaisista oli sitä mieltä, että luokassa on hyvä työrauha. Hieman yli puolet koki luokka tilanteen vapautuneeksi sanoa oma mielipiteensä joutumatta naurunalaiseksi. Pyöräily on selvästi suosituin nuorten liikuntamuoto. Pyöräilyn suuri suosio selittyy paljolti sillä, että sitä harrastavat iästä riippumatta aktiivisesti sekä tytöt että pojat. Pyörää käytetään myös hyötyliikuntamuotona koulumatkoilla ja Helsingin hyvä pyörätieverkosto mahdollistaa ja kannustaa pyörän käyttöön. Palloilu-/joukkuelajeista jalkapallo on edelleen kuninkuuslaji ja salibandy selvä kakkonen. Seuraavina tulevat koripallo, sulkapallo ja jääkiekko. Liikunnan harrastamisen syistä, kunnon ylläpitämisen ohella, liikunnan hauskuus ja sosiaalinen puoli olivat yhtä tärkeitä. Kokonaan liikuntaa harrastamattomia nuorista on 6 prosenttia. Heitä on tytöistä ja pojista sama osuus. On huomattava, että ensimmäiset vastaukset liikuntaa harrastamattomista saatiin vasta 14-vuotiailta eli ala-asteella heitä ei ole ainoatakaan. Helsingin 12-18-vuotiaista koululaisista 61 % on tavalla taikka toisella mukana järjestöjen, yhdistysten, kerhojen tai toimintaryhmien toiminnassa. Tytöt ja pojat yhtälailla. Liikunta- ja urheiluseurat ovat ylivoimaisesti suosituimpia nuorten järjestöjä. Helsingin 12-18-vuotiaista koulunuorista niihin kuuluu 38 %, pojista 44 %, tytöistä 33 %. Muiden kysyttyjen toimintamuotojen suosio jää urheiluseuroihin kuulumiseen verrattuna vaatimattomaksi. Nuorten kiinnostus yhteiskunnalliseen osallistumiseen on ainakin perinteisin mittarein katsottuna vähäistä. Poliittisia ääriliikkeitä ja politiikan vastaisuutta koskeviin kansainvälisiin tutkimuksiin viitaten on esitetty, että sosiaalisen eriarvoisuuden kasvaessa on vaarana, että nuorten kiinnostus erilaisia ääriliikkeitä kohtaan kasvaisi. Radikaaleihin toimintaryhmiin kuuluminen osoittautui Helsingissä tässä ikäryhmässä kuitenkin äärimmäisen harvinaiseksi. Myös suhtautuminen skineihin, radikaaleihin eläinoikeusaktivisteihin ja anarkisteihin oli kielteistä. Eläinten oikeuksien puolustaminen vähemmän radikaaleihin muodoin on sitä vastoin nuorten keskuudessa yleistä. Tietokoneiden käytön on pelätty vähentävän nuorten lukemista ja heikentävän lukutaitoa. Tutkimusaineisto osoittaa kuitenkin aivan toista. Viikoittain internetiä käyttävät lukevat selvästi ahkerammin sanomalehtiä kuin nettiä harvemmin käyttävät tai sitä kokonaan käyttämättömät. Mitä nuoremmasta henkilöstä on kyse, sitä voi-

makkaampi tämä yhteys on. Internet on lisännyt myös nuorten "huomaamatonta" lukemista, joka muodostuu surffailun sivutuotteena. Samalla kehittyy englannin kielen taito. Huolestuneisuus nuorten vähäisestä lukemisesta joutuu tutkimuksen mukaan outoon valoon, sillä nuoret lukevat runsaasti kun asiaa tarkastellaan riittävän monipuolisesti. Nuorista vain 4 % oli sellaisia, jotka eivät lukeneet viikon aikana mitään kysyttyjä lehtiä, kirjoja tai sarjakuvia. Tarkastelu kattoi myös vieraskielisten lehtien ja kirjojen lukemisen sekä ulkomaisten internet-sivujen viikoittaisen seuraamisen. Tietokone on arkipäivää valtaosalle nuorista - pojista vain 8 % oli sellaisia, jotka eivät ole vapaa-ajallaan missään tekemisissä tietokoneen kanssa kun tarkasteltava ajanjakso on viikko. Tytöistä heitä on 29 %. Tietokoneiden hyödyntäminen on myös monipuolista. Teknologia ja viihde-elektroniikka ovat perinteisesti kuuluneet poikien kiinnostusten kohteisiin. Helsingin koululaistutkimus kertoo kuitenkin että tytöt ovat ottaneet kiinni poikia tietokoneen käytössä internetissä surffailun, chattailun ja sähköpostin käytön myötä. Tutkimuksissa tuli monella tavalla esiin ruotsinkielisten nuorten myönteinen "poikkeavuus". He suhtautuvat koulunkäyntiin merkittävästi myönteisemmin kuin suomenkieliset ja lintsaavat koulusta vähemmän. He harrastavat enemmän lukemista ja viettävät enemmän aikaa perheen parissa, joten ei ole yllättävää, että myös huumekokeilut ovat ruotsinkielisten nuorten keskuudessa edelleen harvinaisempia kuin suomenkielisillä. Poikkeuksena on kuitenkin ruotsinkielisten poikien muita poikia yleisempi nuuskan käyttö. Helsingin koululaistutkimusten mukaan nuorten alkoholin käyttö on vähentynyt ajanjaksona 1982-1990-2000. Nuorten alkoholin käyttö seuraa yleistä alkoholin kulutusta. Tutkimusvuodet 1982 ja 1990 osuivat kehityksen ääripäihin; vuonna 1982 nuorten alkoholin käytön lukemat olivat pohjassa, kun ne vuonna 1990 olivat uudessa huipussaan pitkään jatkuneen nousukauden mainingeissa. Positiivisesti ajatellen vuoden 2000 tulosta voisi tulkita siten, että alkoholin käyttö ei ole enää niin trendikästä kuin 10 vuotta sitten. Tytöt tutustuvat alkoholiin poikia varhemmin - kokonaan alkoholia käyttämättömiä on pojissa aina 15. ikävuoteen saakka enemmän kuin tytöissä. Alkoholin viikoittainen käyttö on pojilla hieman yleisempää kuin tytöillä.

Alkoholia käyttävistä yläasteen oppilaista 25 % ja lukiolaisista 15 % ei juo itseään koskaan humalaan. Yleisintä on käyttää alkoholia humalahakuisesti harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Poikien alkoholin käyttö on perinteisempää eli he juovat itsensä humalaan tyttöjä useammin. Tytöt tupakoivat sekä yläasteella että lukiossa poikia yleisemmin. Tupakasta on tullut suhteellisen lyhyessä ajassa ei-hyväksytty nautintoaine. Olisiko jonkinlainen kapina yksi syy siihen, että nuoret (tytöt) polttavat yhä yleisesti, kun muut pyrkivät tupakasta eroon. Säännöllisesti tupakoivien koulumenestys ja yleinen kouluorientaatio on heikompi kuin ei-tupakoivilla. Tupakoivien jatko-opintosuunnitelmat ovat myös muita matalampia. Yläasteella, ja varsinkin tytöillä, perhe tausta selittää vahvasti tupakointia. Ydinperheisiin kuuluvista yläasteen tytöistä 19 % tupakoi viikoittain kun uusperheissä vastaava osuus on 46 % ja yksinhuoltajaperheissä 41 %. Yläasteen 8.-9.-luokan oppilaista 28 % on raittiita, lukiolaisista 13 %. Huumeita käyttämättömiä nuorista on yli 90 %. Kerran viikossa humalaan juominen on yläasteella 11 kertaa ja lukiossa 14 kertaa yleisempää kuin viikoittainen huumeiden käyttö, johon sisältyy myös alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö. Minkälaista koulutusuraa helsinkiläiset nuoret nyt suunnittelevat? Kysyimme tätä peruskoulun yläasteen 8.- ja 9.-luokkalaisilta sekä lukion ensimmäistä ja toista luokkaa käyviltä nuorilta. Nuorten suunnitelmat ja tilastojen piirtämä kuva eivät kovinkaan hyvin vastaa toisiaan. Tilastojen mukaan joka viides nuori tulee jättämään opintonsa peruskoulun jälkeen sikseen, vaikka juuri kukaan ei sellaista suunnittele. Lähes neljännes vastaajista puolestaan aikoo suorittaa pelkästään lukion eikä mitään ammatillista koulua sen päälle, mutta tilastojen valossa tällaisen koulutusuran osuus on puolta pienempi. Ammatillisten oppilaitosten imu ei tunnu kovin voimakkaalta; ammatilliseen peruskoulutukseen ja etenkin ammattikorkeakouluihin suunnitellaan mentävän selvästi harvemmin kuin sinne lopulta päädytään. Sen sijaan yliopistoihin halajaa lähes joka toinen, mutta sisään pääsee vain runsas neljännes ikäluokista.

Nuorten suunnitelmat eivät kovin hyvin mene yksiin myöskään työelämän tarpeiden kanssa. Työpaikkoja avautuu runsaasti ammattikorkeakoulutuksen ja etenkin ammatillisen peruskoulutuksen hankkineille, mutta nämä koulutukset eivät ole läheskään samassa suhteessa nuorten suosiossa. Yliopistotutkinnon suorittaneita taas tarvitaan työelämässä vain puolet siitä määrästä, mitä nuorten toiveet tuottaisivat. Joka neljäs aikoo jättäytyä ammatillisen koulutuksen ulkopuolelle samaan aikaan, kun työelämän koulutustasovaatimukset koko ajan nousevat. Koululaisten lukukausien aikainen työssäkäynti on vähentynyt selvästi vuodesta 1990. Nyt voidaan puhua ilmiön normalisoitumisesta. Keväällä 1990 yläasteen oppilaista lähes joka kolmas (31 %) kävi töissä, keväällä 2000 enää joka viides. Lukiossa vastaavat osuudet olivat 43 % ja 28 %. Tytöt käyvät edelleen poika yleisemmin koulun ohessa työssä, mutta erot ovat pienentyneet.

Tutkimuksen ttmsta

Helsingissä on tutkittu nuorten vapaa-aikaa laajoilla koululaiskyselyillä sekä 1980-luvun alussa (Lankinen 1984) että 90-luvun alussa (Siurala 1991). Vuosituhannen vaihteessa tuntui luontevalta palata jälleen aiheeseen varsinkin kun nuorten vapaa-aikaa ja harrastuksia koskevien tutkimus- ja tilastotietojen puute oli ilmeinen. Hankkeeseen paneuduttiin vakavasti - ensin tehtiin esitutkimus, joka kuvasi nuorisokulttuurissa esiinnousseita ilmiöitä ja kirjasi tutkimuskirjallisuuden avulla nuorten harrastusten ja vapaa-ajan kehittymistä 1990-luvulla. Tero Latvalan (2000) esitutkimusta hyödynnettiin monella tavalla uuden tutkimuksen kysymyksenasetteluissa.

Vuoden 2000 tutkimuksen uusia tutkimusteemoja ovat: • onko nuori joutunut luopumaan tärkeänä pitämästään liikuntaharrastuksesta ja miksi • urheilujoukkueiden kannattaminen • rahapelit • intemetin ja kännykän käyttö • suhtautuminen radikaaleihin ryhmiin • eri maahanmuuttajaryhmiin suhtautuminen • ympäristö- ja eläinsuojeluasiat • jatko-opintosuunnitelmat ja tulevaisuuden pelot

Tavoitteena oli mahdollisimman laaja vertailtavuus edellisiin tutkimuksiin, mutta selvää myös oli, että monista kymmenen vuotta sitten tärkeiksi koetuista asioita aika oli ajanut ohi. Vertailtavuutta heikentää, mutta uusien tietojen käyttökelpoisuutta parantaa se, että nyt harrastusmuotoja kysyttiin varsin yksityiskohtaisesti. Tekemistä ja harrastamista lähestyttiin lähes "makujen" tasolla ei tutkittu pelaako nuori pallopelejä, vaan mitä pallopelejä. Samoin meneteltiin mm. kysyttäessä lukemista. Monet kysymykset koulunkäynnistä, kodista ja kavereista laajentavat tutkimusta elinolotutkimuksen suuntaan. Tutkimusaineisto kerättiin maalis-toukokuussa 2000 luokkakyselynä peruskoulun 4.-9.-luokilta ja lukion 1.-2.-luokilta. Tutkimukseen osallistui 36 peruskoulua (1931 oppilasta) ja 14 lukiota (750) eli yhteensä 2 681 nuorta.

Sammandrag Den bild min undersökning ger av de ungas värld avviker klart från den bild man via media fått av ungdomen på sistone. 1 våra rön träder problemen inte fram i fokus, utan den 'helt vanliga' vardagen med kompisar, skolgång och fritidssysselsättningaI. Jag namngav vår sen aste undersökning i ämnet (se faktarutan om undersökningens bakgrund) enligt ett av de mest framträdande rönen, nämligen att stadsungdomarna lever ett jäktigt liv. Största hindret för fritidssysselsättningar som de unga upplevde var bristen på tid. Vårt frågeformulär innehöll en Ordet fritt -fråga, och även i den skrev man om brist på tid. Detta ger ju orsak att stanna upp: borde inte just frihet från jäkt höra barn- och ungdomen till? Idag träffas de unga och håller kontakt tätare än förI. Samtidigt tillbringar de mindre tid med den övriga familjen. Mobiltelefonen har inneburit ett nytt sätt att hålla kontakt med kompisarna. Bland 10-18-åringarna i Helsingfors uppgav 68 % att de hade mobiltelefon till eget förfogande. Bland de yngsta, dvs. tioåringarna, hade var tredje mobiltelefon. Bland lågstadieeleverna hade 45 % mobiltelefon, bland högstadieeleverna 78 % och bland gymnasisterna 89 %. Att ha mobiltelefon är vanligare bland flickor, men båda könen tog ungefär lika flitigt kontakt med kompisar per mobiltelefon. Flickorna är dock flitigare textmeddelandekorrespondenteI. Vanligaste stället att träffa kompisar är fortfarande hemma, men Helsingfors centrum har blivit vanligare som träffpunkt. Detta anknyter till citykulturens frammarsch på 1990-talet. Följaktligen har även kafeer och hamburgerbarer blivit allt populärare träffpunkteI. Men även icke-kommersiella lokaler såsom bibliotek och ungdomslokaler har blivit populärare. Ungdomsgårdarna är viktiga i synnerhet för barn till ensamförsörjare och "nyfamiljer". Hälften (48 %) av skolungdomarna i Helsingfors går gärna i skola. 38 % tyckte bara lite eller inte alls om att gå i skola. På lågstadiet var dessa andelar 53 % och 31 %, i högstadiet 40 % och 45 %, och i gymnasiet 49 % och 40 %. 1 högstadiet finns det alltså fler som ogillar än gillar skolgången!

Knappt hälften av skoleleverna tyckte att det rådde god arbetsro i klassen. Lite över hälften upplevde att man i klassen kunde säga sin åsikt utan att bli utskrattad. Cykling är den klart vanligaste motionsformen bland unga. Dess stora popularitet förklaras i hög grad av att både pojkar och flickor cyklar oberoende av ålder. Man använder även cykeln för att åka till skolan. Det goda cykelvägsnätet i Helsingfors är en uppmuntrande faktor. Bland boll- och laggrenarna är fotboll fortfarande den vanligaste grenen och innebandy klar tvåa, följd av korgboll, badminton och ishockey. Bland orsakerna till att man motionerade var upprätthållande av konditionen lika viktig som att det var skoj och man fick sociala kontakter. Enbart 6 procent av de unga idkade ingen motion alls. Andelen är lika stor oavsett kön. De första svaren som vittnade om att vederbörande inte motionerade alls kom först bland 14-åringarna, så på lågstadiet motionerar alla på sätt eller annat. Bland 12-18-åringarna i Helsingfors är 61 % oavsett kön i någon form med i olika föreningars, klubbars eIler aktionsgruppers verksamhet. Överlägset vanligast var det att höra tilI någon idrotts- eIler motionsförening: 44 % av pojkarna och 33 % av flickorna, i snitt 38 %, hörde till någon sådan. 1 jämförelse med idrottsföreningarna hade övriga fritidssammanslutningar en ganska anspråkslös roll. De ungas intresse för samhälleligt engagemang var lamt, åtminstone med traditionella mått mätt. Med hänvisning till internationell forskning kring extrema politiska rörelser har det framlagts att de unga löper risken att allt mera börjar intressera sig för politisk extremism i och med växande sociala klyftor. Men i vår undersökning var det ytterst ovanligt att man hörde till någon extrem politisk gruppering. Likaså var inställningen till skinheads, radikala djurskyddsaktivister och anarkister klart negativ. Däremot är det vanligt att de unga förordar djurskydd i mindre radikala former. Det har uttryckts farhågor att datorerna fått ungdomarna att läsa mindre och försvagar deras läsförmåga. Men vår undersökning pekar på något helt annat. De som läser internet minst en gång i veckan läser klart oftare tidningar än de som läser internet mera sällan eIler inte alls. Ju yngre personen är desto starkare är sam-

bandet. Internet innebär ju dessutom ett slags oförmärkt läsande, som samtidigt utvecklar kunskaperna i engelska. Oron för att ungdomen läser för lite hamnar enligt vår undersökning i en märklig dager, emedan de unga läser mycket om man granskar saken tillräckligt mångsidigt. Bara 4 % av de unga uppgav att de inte läste någon alls av de tidningar, böcker eller serietidningar som formuläret nämnde. Frågorna gällde även tidningar och böcker på främmande språk samt veckovis återkommande läsning av internetsidoI. Datorn är en del av vardagen för de flesta. Bland pojkarna uppgav bara 8 % och bland flickorna 29 % att de använde dator mindre än en gång i veckan. Och man använder den mångsidigt: teknologi och underhållningselektronik har traditionellt hört till pojkarnas intresseobjekt. Ändå berättar vår undersökning att flickorna knappat in på pojkarnas försprång beträffande surfande på internet, chattande och e-postkorrespondens. Undersökningen påvisade på många sätt att de svenskspråkiga ungdomarna "avviker" på ett positivt sätt. De är klart positivare inställda till skolgång och skolkar mindre än de finskspråkiga. De läser mera och är mera tillsammans med sina familjer, så det är inte överraskande att prövandet på knark fortfarande är mindre vanligt bland svenskspråkiga än finskspråkiga ungdomaI. Ett undantag är dock att snus används mera bland de svenskspråkiga än de finskspråkiga. Enligt vår undersökning och tidigare undersökningar i serien om skolelever i Helsingfors minskade alkoholbruket bland de unga under tiden 1990-2000. De ungas drickande iakttar samma mönster som alkoholkonsumtionen i övrigt. Vid elevundersökningen 1982 var alkoholbruket minst bland de unga, men år 1990 hade det ökat till sitt högsta läge i dyningarna av en långvarig högkonjunktuI. Som någonting positivt i dagens läge får väl ses att resultaten från år 2000 visar att alkohoi inte är så trendigt som tio år tidigare. Flickorna stiftar bekantskap med alkoholen tidigare än pojkarna andelen unga som inte prövat på alkohoi är större bland pojkarna ända till 15 års åldeI. Att dricka varje vecka är något vanligare bland pojkar än bland flickoI. Bland de högstadieelever som druckit alkohoi söp sig 25 % aldrig fulla. Motsvarande andel bland gymnasister var 15 %. Vanligast är att man dricker i fyllesyfte mindre än en gång i månaden. Pojkar-

nas alkoholbruk är traditionellare, dvs. de dricker sig fulla oftare än flickorna. Rökning är vanligare bland flickor än bland pojkar både i högstadiet och gymnasiet. På relativt kort tid har tobaken blivit ett icke-godkänt njutningsmedel. Kunde något slags uppror vara orsaken till att rökning ännu är vanlig bland unga (flickor), medan andra i samhället försöker bli kvitt tobaken. De som röker regelbundet har sämre skolframgångar och är mindre skolorienterade än icke-rökarna. Rökarnas planer för framtida studier är också anspråkslösare. 1 högstadiet, i synnerhet bland flickor, förklarar familjebakgrunden i hög grad rökandet. Bland högstadieflickorna rökte minst en gång i veckan 19 % av dem som bodde i kärnfamilj, 46 % av dem som bodde i nyfamilj och 41 % av ensamförsörjardöttrarna. Bland högstadieeleverna i årskurs 8 och 9 är 28 % nykterister, bland gymnasisterna 13 %. Över 90 % av ungdomarna hade aldrig prövat på narkotika. Att dricka sig full en gång i veckan är i högstadiet 11 gånger och i gymnasiet 14 gånger vanligare än att använda narkotika minst en gång i veckan (dit även blandbruk av alkohol och mediciner räknats). Hurdan tänker sig ungdomarna i Helsingfors sin framtida utbildning? Vi ställde frågan till 8- och 9-klassister i högstadiet och till gymnasister i första och andra årskursen. De ungas planer motsvarar inte den bild som statistiken ger. Enligt statistiken kommer var femte ung att nöja sig med enbart grundskoleutbildning, trots att nästan ingen har planerat det. Nästan en fjärdedel av dem som svarat ämnade avlägga enbart gymnasiet och ingen yrkesutbildning därefter, men enligt statistiken är andelen unga som sist och slutligen gör så hälften mindre. Yrkesläroanstalterna verkar inte särskilt lockande: de som planerar studier vid dem utgör en klart mindre andel av sin åldersklass än de som faktiskt studerar där. Däremot vill nästan varannan studera vid universitet eller högskola, trots att bara en fjärdedel av årskullarna blir antagna.

Inte heller med arbetslivet harmonierar de ungas planer särskilt bra. Det finns just nu gott om arbetstillfällen för folk med yrkeshögskoleutbildning och i synnerhet grundläggande yrkesutbildning, men dessa slag av utbildning är inte alls i motsvarande grad populära bland ungdomarna. Arbetslivet behöver bara hälften av det antal studenter som de ungas egna förhoppningar skulle leda till. Var fjärde ämnar klara sig utan yrkesutbildning samtidigt som arbetslivets krav på utbildning hela tiden ökar. Förvärvsarbetandet under terminen bland skolelever har minskat klart sedan år 1990. Vi kan tala om en normalisering. Våren 1990 hade 31 % av högstadieeleverna något slags betalt jobb på fritiden, men våren 2000 bara ca. 20 %. Motsvarande andelar i gymnasiet var 43 resp. 28 %. Jobbandet vid sidan av skolgången är fortfarande vanligare bland flickor, men skillnaden har minskat.

Undersökningens bakgrund

1 början av 1980-talet (Lankinen 1984) gjorde Helsingfors stad den första undersökningen om skolelever. Den uppföljdes i början av 1990-talet. (Siurala 1991). Vid millennieskiftet kändes det naturligt att återkomma till temat, i synnerhet som det rådde en uppenbar brist på faktakunskap om de ungas fritid och fritidssysselsättningar. Projektet förbereddes noggrant med en förundersökning som tog fram nya fenomen inom ungdomskulturen och som med forskningslitteraturens hjälp analyserade hur de ungas fritid utvecklats under 1990-talet. Förundersökningen (Latvala 2000) utnyttjades i mångt och mycket vid uppläggningen av frågorna för föreliggande elevenkät. Följande temor är nya: • har vederbörande varit tvungen att avstå från en viktig motionsform och i så fall varför • är vederbörande anhängare till något idrottsförening • penningspel • användande av internet och mobiltelefon • inställningen till radikala grupper • inställningen till olika invandrargrupper • miljö- och djurskyddsärenden • planer för fortsatta studier och farhågor för framtiden. Syftet var att få så god jämförbarhet som möjligt med tidigare undersökningar, men det var också klart att tiden kört förbi många av de frågor som var aktuella för tio år sedan. Jämförbarheten försämrades av att frågorna om fritidssysslor var mera detaljerade - men samtidigt höjde det ju de nya rönens värde. Frågorna gick nästan in på "smaknivå": det gällde inte bara huruvida man t.ex. spelade bollspel, utan vilka bollspel. Samma sak gällde läsandet. Många av de frågor som gällde skolgången, hemmet och kompisarna utvidgar enkäten i riktning mot en undersökning om levnadsförhållanden. Enkätmaterialet samlades in i mars, april och maj 2000 i form av klassenkäter bland 4-9-klassister i grundskolan och gymnasister i 1 och 2 årskursen. Enkäten gällde 36 grundskolor (N = 1931) och 14 gymnasier (N = 750), dvs. sammanlagt 2681 unga.

Summary The picture that this study gives of the world of adolescents clearly differs from what we have se en in the media lately. What emerges from our results are not the problems faced by young people but rather the importance of everyday life with friends, school and leisure activities and we have titled this latest survey to reflect its foremost finding, namely that young people in cities appear to live busy lives. The worst obstacle to getting the most from their leisure activities was, the young respondents felt, was a lack of time. Our questionnaire contained a space for freely formulated answers, and there, too, the lack of time was mentioned by many. This gives us reason to stop and think: why does childhood and adolescence have to be such busy period? Today, young people me et and keep in touch more frequently than earlier. At the same time, they spend less time with their families. Mobile phones have provided a new means of contact with friends. Among 10-18 year olds in Helsinki, 68 % reported that they had a personai mobile phone. Among the ten year olds in our survey, every third youngster owned a mobile phone, while among 10-12 year olds and among 16-18 year olds the figures were 45 % and 89 % respectively. The proportion is slightly greater among girls than among boys, but in terms of use both sexes are fairly equal, though girls are more eager to send text messages. The most common place to meet friends is still at home, but Helsinki's central business district has become an increasingly popular meeting place. This seems to be related to the upswing of city culture in the 1990s, and cafes and hamburger bars are now often frequented. But non-commercial establishments such as libraries and youth centres are popular, too. Youth centres are important to children of single parents and children of "step families" or "new families ". 48 % of school children in Helsinki reported that they liked going to school, while 38 % either liked school only alittie or not at all. Among 10-12 year olds these proportions were 53 % and 31 %, among 13-15 year olds the figures were 40 % and 45 %, and among 16-18 year olds 49 % and 40 %. Thus it is those youngsters

at lower secondary school who seemed most unhappy about going to school. Another finding was that just under half of 10-18 year olds felt they could work in peace in elass; at the same time, alittIe over half thought they could express their opinions without being laughed at. Bicycling is the most common form of physical exercise among the young. Its great popularity is explained by the fact that both boys and girls cyele regardless of their age - many go to school by bicyele. Helsinki's network of bicyele paths encourages the use of bicyeles. Among balI and team sports, footbalI is still the most commonly played, followed by floorball, basket balI, badminton and ice hockey. Among the foremost reasons for practising sports, keeping fit, having fun and meeting friends were about equally important. Only 6 per cent of 10-18 year olds did not do any exercise or sports at alI. The proportion was the same for boys and girls. Since the youngest respondents to answer that they did not do any sports at all were 14 years old, we may assume that from ages 10-14 years everyone does some kind of exercise or sport to some extent. Among 12-18 year olds in Helsinki, 61 % of both sexes are in some way involved in the activities of associations, elubs or action groups. Sports elubs are by far the most popular associations, with 38 % of 12-18 year olds belonging to one (boys 44 %, girls 33 %). Other kinds of associations are much le ss popular. Our study shows that young people's interest in social engagement was weak, at least by traditio naI standards. International research supports fears that with today's growing socio-economic differences, the young run the risk of taking a growing interest in extreme political movements. Our results, however, show very little evidence of membership of such extreme political movements. Young people in general seem to have a elearly negative attitude towards skinheads, radical animal rightists and anarchists. Less extreme concern for the welfare of animals does, on the other hand, receive broad support among the young. Fears have been voiced that personaI computers reduce reading among young people and weaken their literacy. Yet our study points in the opposite direction. Those who read texts on the inter-

net at least once a week c1early read newspapers more than those who seldom or never read on the internet. What is more, the younger the person, the stronger the correlation. Reading of texts on the internet also helps to improve young people's understanding of English. Overall then, anxieties about young people's literacy seem to be unfounded the more carefully we study the matter. Only 4 per cent of the young people in our survey reported that they did not read any of the newspapers, magazines, books or comic strips that were listed in the questionnaire. Computers were part of everyday life for most respondents. Only 8 per cent of boys, compared with 29 % of girls, reported they used a computer less than once a week. Technology and digital entertainment have traditionally been popular with boys. Yet our study shows that girls are catching up with boys in terms of internet surfing, internet chatting and e-mailing. Our study showed in many ways that the Swedish-speaking youngsters differ in some respects. They are c1early happier about going to school, and play truant from lessons markedly less often than their Finnish-speaking peers. They read more and spend more time with their families, and report less experimentation with drugs. An exception is the use of snuff, which is noticeably more common among Swedish-speaking boys than among Finnish-speaking boys. A comparison of this study with our previous youth studies shows that the use of a1cohol among young people decreased during the 1990s. The pattern is the same as for adults: whereas the use of alcohol was at its lowest among young people in 1982, when the first study of adolescent behaviour was made, it increased during the 1980s, and peaked in 1990, when economy was at its hottest. A reassuring finding in the most recent study is that a1cohol seems to be less trendy today than ten years ago. Girls experiment with a1cohol earlier than boys. Up until the age of 15, boys make up a greater proportion of "non-triers" than girls. Drinking at least once a week, on the other hand, is somewhat more common among boys. Among 13-15 year olds who had tried a1cohol, 25 % never got drunk. The corresponding proportion among 16-18 year olds was

15 %. The most common pattern is to get drunk le ss than once a month, though boys get drunk more often than girls do.

In a relatively short time, tobacco has become a much less acceptable stimulant. However, young people do smoke, and smoking is more common among girls than boys. It may be that a desire to rebel encourages young people, especially girls, to smoke, while others (typically adults) try to quit the habit. Those who smoke regularly are less successful at school and less school-oriented than the non-smokers. Also, smokers have more modest plans for their future. Among 13-15 year olds, especially girls, family background seems to explain smoking habits to a great extent. Among 13-14 year old girls, the proportion of weekly tobacco smokers was 19 % among those living in traditio naI family structures, 46 % among those living in "new families", and 41 % among daughters of single parents. 28 % of 14-15 year olds and 13 % of 16-18 year olds never drank alcohol. More than 90 % of 10-18 year olds had never tried drugs. Among 13-15 year olds, getting drunk at least once a week was 11 times more common than using drugs at least once a week. Among 16-18 year olds, it was 14 times more common. What plans do young people in Helsinki have for their future education. We put the question to 14-17 year olds. What is obvious is that there is a discrepancy between what young people said they intended to do and what the statistical reality iso According to the statistics, around 20 % of adolescents planned to leave school at 16, which is when their compulsory education ends. However, according to the figures, nearly all stayed on. Almost a quarter of respondents were going to quit school after 18 and not bother with any subsequent education, but statistics show that the proportion of young people who do so amounts to only one eighth. Vocational training institutes seem to have little appeal. Yet many more ended up going that had originally planned to. By contrast, every second adolescent wants to go to university, whereas only one in four is accepted. When it comes to working life the plans of young people also fail to match the statistical account. There are abundant job opportunities today for people with a good vocational training, and yet this kind of training is not popular among the young. On the other hand, the job market needs only half the number of graduates that

would be produced if the ambitions of the young were realised. Every fourth young person intends to get along without any kind of professional training - even though the professional demands of working life are growing all the time. Working to earn money during the semesters has decreased noticeably among school children since 1990. In spring 1990, 31 % of 13-15 years olds had some kind job in their free time, whereas in spring 2000 the percentage stood at 20 %. Corresponding proportions among 16-18 year olds were 43 % in 1990 and 28 % in 2000

The background to the study In the early 1980s (Lankinen 1984), the City of Helsinki carried out the first sUlvey of adolescents. It was followed up in the early 1990s (Siurala 1991). The arrival of the new millennium seemed a natural point to run a third survey, particularly since there was an obvious shortage of factual knowledge about young people's leisure activities. Prior to running the survey, a preliminary study was carried out to look for new phenomena in youth culture. This preliminary study (Latvala 2(00) drew on relevant sources in order to analyse how the leisure of young people had developed in the 1990s. In turn, it was used as a starting pointing for formulating the questions for this third survey. The millennium 2000 study of adolescents inc1udes, for example, the following new questions and themes: • has the respondent had to give up a personally significant sport, and if so, why? • is the respondent a fan a sports team? • money games • use of the internet and mobile phones • attitudes towards radical groups • attitudes towards immigrant groups • environmental issues and animal rights • plans for future studies and anxieties for the future. The purpose was to achieve as good a comparability as possible with earlier studies. But it was also obvious that time had made many of the issues of ten years ago completely outdated. Comparability suffered because some questions on leisure activities were more detailed - although, on the other hand, this increased the value of the new findings. Instead of asking, for instance, whether someone played any kind of balI game, the question focused which balI game. The inc1usion of new themes together with new questions about school, home and friends has extended the scope of this third survey, making it more a study of lifestyles. The data were collected in March, April and May 2000 in the form of questionnaires answered in c1ass by 10-18 year olds. The survey covered 36 schools for under the 16 year olds (N = 1,931) and 14 schools for the 16-18 year olds (N = 750), i.e. a total of 2,681 young people.

Johdanto Helsingin kaupungin tietokeskuksen, nuorisoasiainkeskuksen ja opetusviraston yhteishankkeessa selvitetään mitä 1O-18-vuotiaat nuoret harrastavat ja miten he käyttävät vapaa-aikaansa uuden vuosituhannen alussa. Tutkimukseen osallistui 2800 nuorta 51 koulusta ympäri Helsinkiä. Valitettavasti otokseen valituista kahdesta ammattioppilaitoksesta ei saatu kuitenkaan riittävästi tutkimuksen ikähaarukkaan kuuluvia nuoria. Aineisto kerättiin kevään 2000 aikana. Edellisen kerran vastaavat tutkimukset on tehty vuosina 1982 (Lankinen 1984) ja 1990 (Siurala 1991). Tutkimuksen tausta

Käsillä olevan tutkimuksen esitutkimuksessa "Aktivismin alkuvoimaa - katsaus 1990-luvun nuorten maailmoihin" (Latvala 2000) nousi vahvasti esille nuorisokulttuurien kirjavuus ja vaihtoehtojen määrän kasvu. Nuorten ympäristö on aiempaa monimuotoisempi ja näin on etenkin suurkaupunkiympäristössä. Empiirisen tutkimustiedon puute uusista ilmiöistä on ollut kuitenkin ilmeinen. Tilastokeskuksen valtakunnallinen kulttuuri- ja vapaa-aikatutkimus on vuodelta 1991. Tämä tutkimus on tarkoitus uusia syksyllä 2002. Helsingissä nuorten harrastuksia ja vapaa-aikaa on selvitetty laajoilla koululaiskyselyillä vuosina 1982 (Lankinen 1984) ja 1990 (Siurala 1991). Viimeksi mainitut aineistot antavat mahdollisuuden muutosten tutkimiseen lähes 20 vuoden seuranta-aikana. Edellä mainittua Tero Latvalan tutkimusta hyödynnettiin monella tavalla uuden tutkimuksen kysymyksenasetteluissa. Tavoitteena oli mahdollisimman laaja vertailtavuus aikaisempiin kyselyihin, mutta selvää myös oli, että monista kymmenen vuotta sitten tärkeiksi koetuista asioita aika oli ajanut ohi (lomake liitteessä 1). Vertailtavuutta heikentää, mutta uusien tietojen käyttökelpoisuutta parantaa se, että nyt harrastusmuotoja kysyttiin varsin yksityiskohtaisesti. Tekemistä ja harrastamista lähestyttiin lähes "makujen" tasolla - ei tutkittu pelaako nuori pallopelejä, vaan mitä pallopelejä. Samoin meneteltiin mm. kysyttäessä lukemista.

Uusia tutkimusteemoja ovat: • onko nuori joutunut luopumaan tärkeänä pitämästään liikuntaharrastuksesta ja miksi • urheilujoukkueiden kannattaminen • rahapelit • internetin ja kännykän käyttö • suhtautuminen radikaaleihin ryhmiin • eri maahanmuuttajaryhmiin suhtautuminen • ympäristö- ja eläinsuojeluasiat • ruokavalio • jatko-opintosuunnitelmat ja tulevaisuuden pelot

Monet kysymykset koulunkäynnistä, kodista ja kavereista laajentavat tutkimusta elinolotutkimuksen suuntaan. Vuoden 1990 tutkimuksessa uutena ilmiönä selvitettiin koululaisten lisääntynyttä työssäkäyntiä lukukausien aikana. Lamavuosina töitä ei koululaisille ollut, mutta 90-luvun loppupuolella tarjontaa alkoi taas olla. Uudessa tutkimuksessa koululaisten työssäkäyntiä selvitetään laajasti mukaan lukien sellaiset työt, joista korvaus saadaan muulla tavalla kuin rahana tai urheilujoukkueen, luokan tms. hyväksi tehtävä työ. Alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä on tutkittu aikaisemmissakin tutkimuksissa, mutta ei niin monipuolisesti kuin nyt. Tutkittujen asioiden kirjo on siis varsin laaja. Puutteena voidaan pitää sitä, että emme voineet lähestyä nuorten vapaa-aikaa kaikissa asioissa erikseen arkipäivien ja viikonlopun osalta. Kysely olisi paisunut entisestään. On kuitenkin selvää, että nuorten kuin muidenkin vapaa-ajanaktiviteetit ovat erilaisia arkena ja viikonloppuisin. Jatkumona Helsingin koululaistutkimukselle Nuorisoasiainkeskus selvittää kevään 2001 aikana yläastelaisten nuorten viikonlopputoimintaa yhdessä humanistisen ammattikorkeakoulun Kanneljärven koulutusyksikön kanssa

Raportin rakenne

Tutkimuksella on oma sisäinen logiikkansa, joka näkyy kyselylomakkeen kysymysjärjestyksessä. Laajan sisältönsä vuoksi tutkimus on suhteellisen itseriittoinen, jokaiseen ilmiöön ei ole pyrittykään hakemaan vertailutietoa muista tutkimuksista. Tämän tutkimuksen esitutkimukseen Latvala (2000) on koottu runsaasti tällaista tietoa. Toisaalta moni asia on kysytty nyt ensi kertaa, joten vertailutietoa ei olisi ollut saatavissakaan. Analyysi on kuvailevaa, mutta tuloksia pyritään toki selittämään sosiologista tietämystä ja mielikuvitusta käyttäen. Kuinka moni ja kuinka usein -kysymysten lisäksi pyrkimyksenä on myös vastata miksi ja kuka - kysymyksiin. Tulokset ovat yleistettävissä koskemaan 1O-15-vuotiaiden osalta koko Helsingin nuorisoa, heitä vanhempien eli 16-18-vuotiaiden osalta vajavaisemmin. Meillä ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten ammattioppilaitosten nuorten tai peruskoulun jälkeen suoraan töihin menneiden tai muuten koulutuksen ulkopuolella olevien vapaa-ajanvietto poikkeaa lukiolaisten ajankäytöstä. Lukijalle on syytä muistuttaa, että vastaajajoukon koko saattaa muuttua kesken tarkastellun ilmiön - asioissa mennään syvemmälle yläasteen ja lukion oppilaiden kanssa. Kuvio- ja taulukko-otsikoissa on siksi aina mukana selitys siitä, keitä tarkastelu koskee. Aineiston ajankohtaisuuden (se on käyttökelpoista vähintään seuraavat 5 vuotta) vuoksi tuloksia esitellään seikkaperäisesti taulukoin, kuvioin ja liittein. Ikä (yksivuotisikäryhmät 10-18 vuotta) ja sukupuoli, luokka-aste, perhetausta, ulkomaalaistaustaisuus sekä suomenkieliset ja ruotsinkieliset nuoret ovat keskeisiä taustamuuttujia joiden kautta aineistoa esitellään. . Nuorten jatko-opintosuunnitelmia koskevan luvun on kirjoittanut tietokeskuksen tutkija Seppo Monten, joka on erikoitunut ammatti- ja koulutustarvelaskelmiin. Monten vertailee mielenkiintoisella tavalla nuorten koulutusaikeita tarjolla oleviin koulutuspaikkoihin ja Helsingin seudun koulutus- ja työvoimatarvelaskelmiin. Tutkimusasetelmaa ja aineistoa esitellään raportin lopussa sivulta 151 alkaen.

Luovat harrasteet Merkittävä osa nuorten vapaa-ajan vietosta tapahtuu erilaisten harrastusten parissa. Vastaamisen helpottamiseksi kysytyt harrastukset ryhmiteltiin lomakkeella neljään asiakokonaisuuteen; 1) perinteiset luovat harrasteet, 2) lukeminen, 3) tietokoneharrastukset ja 4) pelit. Ns. luoviin harrasteisiin voidaan hyvin laskea kuuluviksi myös osa tietokoneharrastuksista ja peleistä. Edetään aineiston esittelyssä aluksi kuitenkin lomakkeen ryhmittelyn mukaisesti. Sivulla 64 katsotaan koko harrastekirjoa kokonaisuutena. Shoppailua eli kaupoissa kiertelyä ja näyteikkunaostosten tekemistä käsitellään omana kokonaisuutena sivulla 53. Mutta mitä luovat harraste et oikeastaan ovat? Markku Lankinen (1984, 22) määritteli asian seuraavasti: "Yksilön kannalta merkityksellinen osa vapaa-ajan vietosta tapahtuu sellaisten harrasteiden parissa, joissa harrastamisen sisältönä on tekeminen itse. Eräänlaisena vastakohtana tälle on seuraaminen, katseleminen, yleisönä oleminen." Kyseessä ovat asiat joiden tekemiseen liittyy pään ja käden taitojen harjaannuttaminen. Nimitystä "luova harraste" voidaan tietysti kritikoida - eikö esim. monen joukkueurheilulajin harrastaminen ole juuri emo harjaannuttamista. Ennen kuin syvennytään ns. luoviin harrastuksiin tarkemmin, katsotaan, mitä eräiden harrastusten suosi olle on tapahtunut ajanjaksona 1982, -90 ja 2000.

1. Eräiden luovien harrastusten harrastaminen

Piirtäminen Keräily Käsityöt, askartelu Kirjoittaminen Tekniset harrastukset Teatteriharrastus

1982, -90 ja 2000 ikäryhmässä 10-1S-vuotiaat, %

Vähintään kerran viikossa

Kuukausittain

-82

2000

-82

46 23 23 30 8 6

16 16 16

18 18 18

7 2

9 2

30 24 24 28 12 5

-90 36 24 24 27 11

-90

Harvemmin

Ei lainkaan

2000

-82

-90

2000

16 16 18 12 7 3

28 29 33 29 18 18

28 24 35 29 23

26 24 38

21 18

-82

-90

25 32 29 31 63 75

18 35 24

31 57 82

2000 11

37 21 29 64 72

Kahdenkymmenen vuoden aikana tarkasteltujen harrastusten suosiossa on tapahtunut vain hyvin vähäisiä muutoksia. Ainoastaan piirtäminen on nyt selvästi suositumpaa kuin aikaisempina tutkimusvuosina. Osin tämä voi selittyä sillä, että vuoden 2000 tutkimuksessa kohtaan piirtäminen, maalaaminen ja muovailu sisältyi myös tietokoneen piirrosohjelmilla piirtäminen. Piirtää voi yksinkin, eli piirtämisessä korostuu omaehtoisuus.

Tyttöjen ja poikien (TO-T8-v.) luovat harrastukset (N=26TT) Lähes päivittäin

Viikoittain

Kuukausittain

HaIVemmin

Ei lainkaan

Kirjoittaa (runot, kirjeet..) Tyttö Poika

17 27 6

21 5

19 6

29 24 34

28 8 49

100 100 100

Piirtää, maalaa Tyttö Poika

17 21 13

22 26 18

16 18 15

30 28 32

14 8 21

100 100 100

Askartelee (käsityöt..) Tyttö Poika

3 3 1

15 16 7

16 17 8

41 43 18

25 21 14

100 100 100

Tekniset harrastukset Tyttö Poika

3 1 5

5 2 8

7 2 11

22 16 29

63 79 46

100 100 100

Klassisen musiikin soittaminen Tyttö Poika

10 14 6

8 10 6

4 5 2

15 10

66 56 76

100 100 100

Klassisen musiikin laulaminen Tyttö Poika

6 9 2

3 5 1

14 19 9

58 85

100 100 100

Kevyen musiikin soittaminen Tyttö Poika

9 9 10

8 8 8

5 5 4

15 17 12

63 61 66

100 100 100

Kevyen musiikin laulaminen Tyttö Poika

11 17

6 8 4

17 19 14

58 45

8 10 5

100 100 100

Musiikin tekeminen Tyttö Poika

3 3 4

5 4 7

7 6 8

16 16 15

Teatteriharrastus Tyttö Poika

1 1

4 6 2

3 4 2

17 22

Valokuvaus 1)rttö Poika

1 1 1

5 5 3

16 20

Keräily Tyttö Poika

8 7 8

9 10 9

69 66

100 100 100

75 66 85

100 100 100

34 39 28

45 34 57

100 100 100

14 14 14

25 26 23

44 43 45

100 100 100

Piirtäminen on nuorten keskuudessa varsin suosittua - vain 14 % ei piirrä lainkaan. Kirjoittaminen on selvästi tyttöjen ominta aluetta (vrt. päiväkirjat, kirjeet ja runot). Kun mukaan lasketaan sähköpostien kirjoittaminen, päästään myös poikien kanssa aivan toisenlaisiin kirjallisiin aktiviteetteihin (ks. s. 47). Musiikin harrastaminen poikkeaa muista harrasteista siinä, että sitä harjoitetaan useammin päivittäin kuin viikoittain. Kyseessä ovat mm. eri klassisen musiikin instrumenttien harjoittelijat, joita tämän tutkimuksen mukaan Helsingissä on lähes 4 000 nuorta.

Aktiiviharrastaminen Seuraavassa huomio kiinnitetään niihin, jotka harrastavat asioita vähintään kerran viikossa. Valokuvauksen kohdalla rajaus viikoittain harrastaneisiin ei tee oikeutta aktiivisesi kuvaaville. Samoin on laita musiikin tekemisen kohdalla - harvempi nuori sanoittaa, säveltää tai tekee musiikkia tietokoneella joka viikko. Mainittakoon, että kuvion osoittama harrastusten suosituirnmuusjärjestys pätee sekä ala- ja ylä-asteella että lukion tytöillä ja pojilla. Keväällä 1998 Helsingissä tehtiin peruskoulun 7-9.-luokan oppilaille kysely lähinnä heidän liikuntaharrastuksistaan (Määttä 1998). Tutkimukseen vastasi 530 iältään 13-16-vuotiasta koululaista. Tutkimuksessa oli kysymyksiä myös muista vapaa-ajan harrasteista. Luovien harrasteiden eli kirjoittamisen, soittamisen, laulamisen, näyttelemisen, piirtämisen, käsitöiden, teknisten harrasteiden, valokuvauksen ja keräilyn suhteen ei ole tapahtunut minkäänlaista muutosta vuosien 1998 ja 2000 välillä.

1. Luovien harrasteiden vähintään viikoittainen harrastaminen sukupuolen mukaan

Piirtäminen Kirjoittaminen

~=~=~t~:. ~

Kevyen musiikin • •_ laulaminen

••

~=~~

Käsityöt, askartelu Klassisen musiikin • soittaminen Kevyen musiikin soittaminen

i;i~

Keräily Klassisen musiikin laulaminen Kevyen musiikin tekeminen Tekniset harrastukset Valokuvaus

Seuraava kuviokooste puhuu puolestaan. Joihinkin harrasteisiin ikä vaikuttaa voimakkaasti, toisia jatketaan tasaisesti läpi nuoruuden ja ehkä koko iän. Kirjoittaminen yleistyy mielenkiintoisesti sekä tytöillä että pojilla uudelleen 15-16-vuoden iässä. Soittotunnit (tytöt) aloitetaan tavallisesti jo 4-5-vuoden iässä. Tyttöjen soittoharrastuksessa on nähtävissä kaksi lopettamisvaihetta, ensimmäinen 12-vuoden iässä ja toinen 17-vuotiaana.

Teatteriharrastus

Luovien harrasteiden vähintään kerran viikossa harrastaminen iän ja sukupuolen mukaan Kirjoittaa

100 80

Tytöt

t······· Pojat

40 20

........ ....

.........

.... r- ......... .... .... •.. t::':". ~

20 0

10 11 12 13 14 15 16 17 18 Ikä , vuotta

Askartelee, tekee käsitöitä

100

........ .... ....

Piirtää, maalaa

"1. 100

10 11 12 13 14 15 16 17 18

.... 1-- ~

Ikä, vuotta

r- ~ L-.

10 11 12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

% Soittaa klassista musiikkia 100 ,.,-,--r-.--.---,.--,r--r--n

100 -,,-.---r-.--.---,.--,--r--n

100 ,.,-.---r-.--.---,.--,---,---n

80 -t+-+-+-+-t-t--II-t-----H

80 -t+-+-+-+-t-t--I--I-----H

80 -t+-+-+-+-t -t--II-t--ti

-It-+-+-+-+-HH-tl

Laulaa klassista musiikkia

+t-+-+-+-+-HH-tl

40 -H='"'f-+-+-+-+-+-+---tl ',,

40 -t+-+-+-+-t-t--I--I-----H

2~ tf"' ...'+ ..""...:l-r-:...f-:.•:;;;>•• I-... t-..-I ........d .. --:-; -...-H.

•...•••••..••.•• '"

••••..•• ::::.

10 11 12 13 14 15 16 17 18

10 11 12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

Ikä, vuotta

laulaa kevyttä musiikkia

100-,,--r-.--.-.-,,---,--n

-It-+-+-+-+-HH-tl

80 -If-+-+-+-+-I--l--l--fj

60 -t+-+-+-+-t-t--II-t-----H

60 it-+-+-t-t-I--II-t-----H

40 _

:~ ....

.........

-It-+-+-+-+-H--+---tl

40 -t+-+-+-+-t-t--II-t--ti 20 .........

r---

04-+-+-+-~~-4~

10 11 12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

KeräIlee

100 ,.,-,--r-.--.---,.--,---,--n 80

Soittaa kevyttä musiikkia

" .... .

1-"--

olI-./........I---I.--t..:::p~\:!!!!1.J 10 11 12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

10 11 12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

Klassisen musiikin soittaminen on jonkin verran yleisempää ydinperheisiin kuuluvien keskuudessa kuin yksinhuoltajien tai uusperheiden lapsilla. Musiikin tiukka lokeroiminen klassiseen ja kevyeen musiikkiin on mennyttä aikaa. Musiikin opiskelussa pyritään moni alaisuuteen ja musiikkityylien sekoittamisella menestytään kaupallisesti. Seuraava tarkastelu kertoo saman asian nuorten musiikin harrastamisessa. Molemmissa tarkasteluissa ovat mukana vähintään viikoittain musiikkia harrastavat. Harrastaa viikoittain klassisen musiikin soittamista ja soittaa kevyttä musiikkia, %

laulaa kevyttä musiikkia, %

tyttö 48

tyttö

poika

poika 64

Harrastaa viikoittain kevyen musiikin soittamista ja soittaa klassista, % tyttö

poika 41

laulaa klassista, % tyttö

poika

Luovien harrasteiden kasaantuminen Eräänlaisena yhteenvetona ja tiivistyksenä jo edellä esitetylle katsotaan vielä, kuinka monta 'luovaa' harrastetta nuorilla on eri ikäisinä ja eri taustaryhmissä. Kuten edellä oli jo puhe, rajaus luovien harrasteiden aktiiviharrastamiselle ei ole aivan helppoa. Nuoret harrastavat lomakkeella kysyttyjä asioita (Kirjoittaminen -Keräily, ks. lomakkeen kysymys 9) aktiivisesti joko viikoittain tai kuukausittain seuraavasti. Yhdenmukaisuuden eli aikaisempien tarkastelujen mukaisesti pitäydytään tiukemmassa rajauksessa. Kuten jo aiemmin on tullut esiin, po. harrasteet ovat enemmän tyttöjen kuin poikien ominta aluetta. Tytöillä luovia, viikoittain harrastettuja asioita oli keskimäärin 2,4, pojilla 1,5. Samoin on jo tullut esiin, että ala-asteen oppilailla on enemmän aikaa ja intoa puuhata monen asian kimpussa.

Luovien harrasteiden (12 kpl) kasaantuminen aktiivisuuden ollessa viikoittain harrastamista tai kuukausittain harrastamista Viikoittain Kuukausittain Ei yhtäkään

1 2 3-4 5+ % N= Harrastuksia keskimäärin

28 23 19 20 100 2643

14 16 17 28 24 100 2643

1,9

3,0

Perhetausta tai perheen taloudellinen tilanne ei vaikuta po. luovien harrasteiden määrään. Ulkomaalaistaustaisilla on jonkin verran enemmän tarkasteltuja luovia harrasteita, mutta ruotsinkielisillä yhtälailla kuin kaikilla koululaisilla.

Lukeminen Vuosien 1982 ja 1990 välillä nuorten lukuharrastuksissa tapahtui vain vähäisiä muutoksia. Sen sijaan 90-luvulla tapahtui paljon sellaista, joka selittää sanoma- ja aikakauslehtien sekä sarjakuvalehtien vähentynyttä lukemista. Monet ilmaisjakelulehdet ovat korvanneet säännöllisen päivälehtien seuraamisen. Internet on todennäköisesti vienyt aikaa sarjakuvalehtien lukemiselta. Harrastelehdet ovat puolestaan lisänneet suosiotaan. Nykyään lähes jokaisella harrasteella on omat lehtensä. Näin ei ollut vielä 1990. Huolestuneisuus nuorten vähäisestä lukemisesta joutuu outoon valoon kun katsoo seuraavan sivun taulukkoa. Nuorethan lukevat runsaasti. Tämä koskee myös kirjoja.

Lehtien lukutiheys 1982, 1990 ja 2000 (10-15-vuotiaat), %

Sanomalehdet Harrastelehdet Nuorten lehdet Aikakauslehdet Sarjakuvalehdet

Päivittäin

Viikoittain

-82 -90 2000

-82

12 16 14 46

56 11

15 8 53

38 15 12 6 34

19 23 57 35

-90 20 17 22 28 35

Kuukausittain

Harvemmin

Ei lainkaan

2000

-82

-90

2000

-82

-90 2000

24 19 20 19 32

24 24

7 18 23 22 6

12 23 26 18 12

28 25

14 25 21 25 6

18 24 20 28 14

-82 -90 17 12 6 2

3 29 20 17 0

Yhteensä

2000 8 20 22 29 8

100 100 100 100 100

4. Lehtien ja kirjojen lukeminen keväällä 2000, Sanomalehdet Tyttö Poika Kaupunkikulttuurilehdet Tyttö Poika

10-18-vuotiaat (N=2618) Kuukausittain

Harvemmin

Ei lainkaan

Lähes päivittäin

Viikoittain

49 48 51

22 24 20

10 10 10

14 12

6 5 8

100 100 100

8 9 7

20 21 19

20 22 18

23 24 22

28 23 33

100 100 100

Harrastelehdet Tyttö Poika

9 18

19 12 25

25 22 27

24 31 17

20 26 13

100 100 100

Nuorten lehdet 1Yttö Poika

9 16 2

18 25 9

26 34 18

23 9 40

100 100 100

Aikakauslehdet Tyttö Poika

5 7 4

21 27 15

21 26 16

28 27 28

24 37

100 100 100

Sarjakuvalehdet Tyttö Poika

26 20 32

31 31 31

14 15 13

18 22 14

10 12 9

100 100 100

Kirjat Tyttö Poika

21 28 12

19 21 16

23 26 21

28 21 36

9 4 14

100 100 100

Koska kysytyt lukemistot ovat ilmestymistiheydeltään ja luonteeltaan varsin erilaisia, niiden lukemistiheyttä tutkitaan seuraavassa iän ja sukupuolen mukaan kutakin erikseen. Sanomalehdet

Sanomalehtiä 'opitaan' lukemaan 12-13-vuoden iässä. Pojat lukevat sanomalehtiä tyttöjä jonkin verran aktiivisemmin aina 16 ikävuoteen saakka. Tämän jälkeen tyttöjen kiinnostus lehtiä kohtaan on suurempaa. Poikien lukuinnostuksen notkahdus 17 ikävuoden kohdalla on uutta verrattuna vuoden 1990 tilanteeseen, jolloin pojat lukivat sanomalehtiä kaikissa ikäryhmissä tyttöjä innokkaammin. Sukupuolten väliset erot lukemisaktiivisuudessa liittynevät siihen, mitä tytöt ja pojat sanomalehdistä hakevat. Lehtien runsas urheilu-uutisointi piti ainakin aiemmin yllä poikien lukuinnostusta. Lehtien sisältö on saattanut muuttua 10 vuodessa enemmän tyttöjä kiinnostaviin aiheisiin. Poikia kiinnostavaa urheilu-uutisointia on vastaavasti tullut lisää televisioon, internetiin ja kännykän tekstiviestipalveluihin. Sanomalehtien vähentynyt lukeminen näkyy hyvin siinä, että 17-vuotiaista pojista lähes jokainen seurasi vuonna 1990 jotakin sa-

nomalehteä päivittäin, nyt enää kolme neljästä. Kansainvälisesti verrattuna tämäkin luku on huippuluokkaa.

3. Sanomalehtien lukeminen iän ja sukupuolen mukaan 2000 %

100

10 11

12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

Pojat

10 11

12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

Kaupunkikulttuurilehdet

Kaupunkikulttuurilehdet kuten City, Like-uutiset, Cult ja monet muut ovat varsin suosittuja. Vähintään kerran kuussa niitä selaa 14-vuotiaista lähes joka toinen ja 17-18 vuoden iässä jo kahdeksan kymmenestä. Nämä lehdet kiinnostavat tyttöjä enemmän kuin poikia, vaikka lehtien sisältö painottuu pikemminkin miehisiin aiheisiin.

4. Kaupunkikulttuurilehtien lukeminen iän ja sukupuolen mukaan 2000 %

100 rr---,---,--,..---r---.----.---==---n 80 60

100 rr-,...--,---,----,--''-r---.----.---r---n ~ Ei lainkaan Harvemmin Kuukausittain 80 Vähintään 60 kerran viikossa

10 11

12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

10 11

12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

Harrastelehdet

Harrastelehdet on laaja käsite. Vastaajille annettiin näistä esimerkeiksi Pelit, Mikrobitti, Tekniikan Maailma, Eläinmaailma ja Hevoshullu. Esimerkit olivat lievästi tekniikkapainotteisia. Harrastelehdet kiinnostavatkin ensisijassa poikia. Harrastelehdille on tyypillistä, että poikien keskuudessa niiden lukemisinnokkuus on melko vakiintunutta iästä riippumatta, kun taas tytöillä lehtien seuraaminen vähentyy iän myötä. Pojat alkavat jo lO-ikävuoden vaiheilla

seuraamaan harrastuksiinsa liittyviä lehtiä. Harrastusten muututtua, lehdet vaihtuvat. Tytöille suunnattuja varsinaisia harrastelehtiä ei kovin paljon olekaan. Terveyteen, liikuntaan ja kauneuteen liittyviä teemoja käsitellään niin naistenlehdissä kuin erikoislehdissäkin kuten Fitness, tai Kauneus ja Terveys.

5. Harrastelehtien lukeminen iän ja sukupuolen mukaan 2000 % 100 "-..,--..,--..,--,..:-,---,..--,..---,----,,

% 100

10 11

12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

r,-..,--..,--..,--T""""''--,---,..--,..--" Ei lainkaan

LJ.-L~t-+--+-Lj1 1 ~ Kuukausittain Harvemmin

10 11

12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

Nuortenlehdet

Helsingin koululaistutkimusten tulosten mukaan vielä 1980-luvun alussa pojat olivat jonkin verran ahkerampia nuortenlehtien lukijoita kuin tytöt. 90-luvun alkuun tultaessa osat olivat vaihtuneet. Keväällä 2000 enää hyvin harva poika lukeutui nuortenlehtien aktiivilukijoihin. Tytöt ovat puolestaan lisänneet ko. lehtien seuraamista. Mistä tässä on oikein kyse? Ensinnäkin markkinoille on tullut uusia lehtiä kuten Demi ja Mix jotka ovat suunnattu enemmän tytöille. Perinteisistä musiikkipainotteisista nuortenlehdistä Suosikki on ehkä ainoa yhtälailla tytöille ja pojille käyvä nuortenlehti. Soundi on jo enemmän varttuneempien musiikkidiggareiden lehti.

6. %

100 80 60

Nuortenlehtien lukeminen iän ja sukupuolen mukaan 2000

.-.--.-I II .-

rr-,-,-r=~::::o;;;;;;;;r--'----'---I

% 100 .,..-,...-,...--,--,-::.,---,---,----,--,

Harvemmin

Kuukausittain Vähintään

kerran viikossa

10 11

12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

Ei lainkaan

10 11

12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

Aikakauslehdet

Lomakkeen esimerkit aikakauslehdistä sisälsivät sekä perinteisiä perhelehtiä (Seura), muita viikkolehtiä (7 päivää), naistenlehtiä (Anna) kuin nuorten naisten lehtiä (Cosmopolitan). Esimerkit ovat saattaneet vaikuttaa siihen, etteivät pojat niitä oikein mielIä omikseen. Joka tapauksessa aikakauslehdillä on paljon tekemistä, jos ne aikovat saavat poikia kiinnostumaan lehdistään ja sitä kautta saada tulevia mieslukijoita.

7. Aikakauslehtien lukeminen iän ja sukupuolen mukaan 2000 %

100

10 11 12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

r---:---:--,---,---~---,----,

10 11 12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

Sarjakuvalehdet

Jos aikakauslehdet eivät juuri poikia kiinnosta, niin saIjakuvat sitäkin enemmän. Tosin päivittäinen saIjakuvien lukeminen on vähentynyt vuodesta 1990 kaikissa ikäryhmissä sekä tytöillä että pojilla. Tytöt siirtyvät sarjakuvien päivittäisestä lukemisesta viikoittaiseen lukemiseen jo 12 vuoden iässä, pojat vasta 1S-vuotiaina. Sarjakuvat kuuluvat koko nuoruusikään; vähintään kerran viikossa 'Aku Ankkansa' lukevia on 18-vuotiaista tytöistä joka viides, pojista 40 %.

Sarjakuvalehtien lukeminen iän ja sukupuolen mukaan

2000 % 100

20 10 11 12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

Pojat

% 100

Tytöt

10 11

12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

Kaikista Helsingin koululaisista 57 % lukee sarjakuvia vähintään kerran viikossa. Ulkomaalaistaustaisilla osuus on selvästi pienempi, 43 %. Ohessa tarkempi selvitys asiaan.

Lukee sarjakuvia vähintään kerran viikossa

Kirjat

Isä tai äiti: Venäjältä Virosta Somaliasta

Kirjojen lukeminen kuuluu vahvasti tyttöjen arkeen. Pojat 'löytävät' kirjat uudelleen 15 vuoden korvilla, ja saavuttavat tytöt kirjojen lukemisessa 18-vuotiaina. Kokonaan kirjoja lukemattomia pojista on kolme kertaa enemmän kuin tytöistä (pojista 14 %, tytöistä 4%).

29 40 48

79 35 25

Kirjojen lukeminen iän ja sukupuolen mukaan 2000

100

(%)

10 11

c---,---,---,---'--,--,---,----,

12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

10 11

12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

Ruotsinkielisten omat lukemistottumukset

Ruotsinkieliset nuoret lukevat tilastollisesti merkitsevästi enemmän nuortenlehtiä, aikakauslehtiä ja kirjoja. Erot selittyvät sekä tyttöjen että poikien runsaampana lukemisena, mutta tapauskohtaisesti jommankumman sukupuolen erityisenä lukuinnostuksena. Oheinen tiivistys havainnollistaa asiaa, mutta mikä selittää erot, onkin toinen juttu. Lukeminen vähintään kerran viikossa, %

Nuorten lehtiä Aikakauslehtiä Kirjoja

Suomenkielinen

Ruotsinkielinen

1:yttö

Poika

Tyttö

Poika

40 32 50

17 27

50 49 57

37 49

Muulla kuin äidinkielellä lukeminen Noin joka viides nuori lukee vähintään kerran viikossa lehtiä muulla kuin äidinkielellään. Monien harrasteiden viimeisimmät virtaukset saadaan ja luetaan juuri alan ulkomaisista lehdistä. Vieraskielisiä kirjoja luetaan harvemmin, mutta kaiken kaikkiaan joka toinen on niitä ainakin joskus tavaillut. On myös muistettava, että joka kymmenennen vastaajan (n=284) isä tai äiti on kotoisin muualta kuin Suomesta. Näistä nuorista 27 % luki vähintään kerran viikossa vieraskielisiä lehtiä ja 24 % vieraskielisiä kirjoja. Osalle heistä suomen kieli on vierasta kieltä. Tämä koskee osin myös Helsingin ruotsinkielisiä nuoria. Tietokoneiden käytön on pelätty vähentävän nuorten lukemista ja heikentävän lukutaitoa. Tutkimusaineisto osoittaa kuitenkin aivan toista. Viikoittain internetiä käyttävät lukevat selvästi ahkerammin sanomalehtiä kuin nettiä harvemmin käyttävät tai sitä kokonaan käyttämättömät. Mitä nuoremmasta henkilöstä on kyse, sitä voimakkaampi tämä yhteys on. 16-18-vuotaiden kohdalla eroa ei enää ole. Internet on lisännyt myös nuorten "huomaamatonta" lukemista, joka muodostuu surffailun sivutuotteena. Samalla kehittyy englannin kielen taito. Vierailla kielillä lukeminen yleistyy luonnollisesti iän myötä kielitaidon karttumisen rinnalla.

Muulla kuin äidinkielellä lukeminen (N =2582) Lähes päivittäin

Viikoittain

Lehtiä 1)rttö Poika

5 5 6

Kirjoja Tyttö Poika Internetissä Tyttö Poika

Kuukausittain

Harvemmin

Ei lainkaan

17 19 15

28 31 24

37 33 41

100 100 100

4 4 3

7 7 7

10 10 10

30 35 26

49 54

100 100 100

16 9 23

21 18 25

17 19 15

23 28 18

23 27 19

100 100 100

Lukemisharrastusten kasaantuminen Kuten aiemmin jo todettiin, huolestuneisuus nuorten vähäisestä lukemisesta on turhaa. Nuorista vain 4 % ei lue mitään kysyttyjä lehtiä, kirjoja tai sarjakuvia. Tarkastelu kattaa myös vieraskielisten lehtien ja kirjojen lukemisen sekä ulkomaisten internet-sivujen viikoittaisen seuraamisen. Ikä, sukupuoli, perherakenne, perheen taloustilanne tai ulkomaalaistaustaisuus ei erottele lukemisen määrää. Ruotsinkieliset lukevat sitä vastoin monipuolisemmin, viikoittain seurattujen medioiden määrä oli 4,1.

Lukemisharrastusten (10 kpl) kasaantuminen viikoittain lukemisen mukaan tarkasteltuna %

Ei lue mitään 2-3 mediaa 3-4mediaa 5-6mediaa 7 + mediaa % N= Keskimäärin

4 33 36

20 7

100 2648

3,4 mediaa

Tietokoneharrastukset Oheinen taulukko 6 kertoo jo monta asiaa helsinkiläisnuorten suhteesta tietotekniikkaan. Ensinnäkin se kertoo tietokoneen olevan arkipäivää valtaosalle nuorista. Tietokoneiden hyödyntäminen on myös monipuolista. Huomautettakoon, että luvuissa ei ole mukana koulutuntien aikana tapahtuva atk-työ. Toinen keskeinen havainto on, että tytöt ovat ottaneet poikia kiinni tietokoneen käytössä internetin ja sähköpostin käytön myötä (ks. myös kuvio). Joka toisen pojan päivittäinen tietokonepelien pelaaminen herättää epäilyn, että osassa tapauksista konsolipelit (PlayStation) on laskettu tietokonepeleiksi. Ko. pelejähän kysyttiin lomakkeella hieman edempänä. Epäily osoittautui kuitenkin vääräksi. Niillä, joilla on kotonaan tietokone, on usein myös konsolipeliasema. Päivittäin tietokonepelejä pelaavista pojista 40 % pelaa päivittäin myös konsolipelejä. Nuoret ja yhä enemmän myös nuoret aikuiset käyttävät tietokoneja konsolipeleihin paljon aikaa ja rahaa. Peliteollisuus on nykyään jo paljon suurempi kuin elokuvateollisuus. Tietokoneen käytön lisääntymisen on epäilty heikentävän nuorten kirjoitustaitoa. Sähköpostin ja chattailun myötä sujuva kielenkäyttö on kuitenkin saanut uuden merkityksen. Joka kymmenes poika tekee omia sovelluksia, nettisivuja yms. Heitä voidaan pitää varsinaisina tietokonefriikkeinä. Seuraava kuviokooste osoittaa vielä tarkemmin sen, kuinka tyttöjen ja poikien erot tietokoneen käytössä ovat vähäisempiä internetin käytössä kuin pelien pelaamisessa.

Tyttöjen ja poikien tietokoneharrastukset (N=2621) Lähes päivittäin

Viikoittain

Kuukausittain

Tietokonepelit Tyttö Poika

29 47

24 21 27

15 19 12

19 28

Keskuste1ukanavat Tyttö Poika

8 7 10

18 18 18

Sähköposti Tyttö Poika

18 18 19

Ohjelmointi Tyttö Poika

Harvemmin

Ei lainkaan

21 5

100 100 100

18 20 16

31 32 30

25 23 27

100 100 100

22 23 21

15 16 14

22 22 23

22 21 23

100 100 100

3 1 5

4 3 6

9 5 13

23 22 25

61 69 51

100 100 100

Hyötykäyttö Tyttö Poika

7 15

24 23 26

24 26 23

23 26 19

18 19 17

100 100 100

Internetissä surffailu Tyttö Poika

22 14 31

30 28 33

19 22 16

18 23 12

11 13

100 100 100

9. Tyttöjen ja poikien vähintään kerran viikossa tapahtuva tietokoneen käyttö iän ja käytön tyypin mukaan Surffailee internetissä

Pelaa tietokonepelejä %

100

Käyttää sähköpostia

"---"""I---r=====iI

I ~ J.·f·· T ,

J Tytöt Pojat 1 -

••••••

l'~"\ I

:~ rr~ ~ -.-"~....... +--+---l--

40 30 20

d----,---r-

-P;

f -r

---t

OL-----------U 10 11 12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

100 , - - - - - - - - - - - - - - , - - - ,

:~ ~ -i-t

;

100 r;-------,----------,

•• ····i ~~ t

---+----1-;.1-'"

70 -r 60 ~ ••••••••••• ~

O L - - -_ _ _ _----L---' 10 11 12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

h+-+ f~+ t~

~--+-

50 40 30 20 10 OL----'---~------'

10 11 12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

Vierailee keskustelukanavilla Kirjoitaa, laskee, hakee tietoa netistä % % 100 , - - - - - r - - ; - - - - - - - , 100 r ; - - - - - - - - , - - - - ,

~ ! !fL.

.J/

• • • • • • •c-I

30420 ' -+-10

-••

~:.:

--+---r-

o 10 11 12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

:4]0

•

-l--

j ; -

30 ~' --1- ". -L--

-.........

''' ........... .

0 '------------' 10 11 12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

Tietokonepelien pelaaminen on yleisempää kuin konsolipelien pelaaminen. Tietokonepelien pelaaminen ei ole myöskään niin iästä riippuvaa kuin konsolipelien pelaaminen.

10. Poikien vähintään viikoittainen tietokoneja konsolipelien pelaaminen %

Perhetausta näkyy mielenkiintoisella tavalla konsolipelien pelaamisessa - ydinperheisiin kuuluvista nuorista niitä pelaa viikoittain joka kolmas kun yksinhuoltajaperheissä luku on 39 % ja uusperheissä 49 % . Ei voi välttyä ajatukselta, että joissakin tapauksessa pelikonsoli on lapsenvahdin asemassa.

100 90

80 70 60 50 40 30 20 10

" , "Tietokonepelejä

1\,

Konsolipelejä

i""'-~

\ :-

" "-

Tietokoneha rrastusten kasaa ntu m i nen

"./

Seuraavassa katsotaan vielä kuinka kysytyt seitsemän tietokoneharrastusta kuuluvat nuorten viikoittaiseen elämään. Mukana on myös konsolipelien pelaaminen.

o 10 11 12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

Tietokoneharrastusten (7 kpl) kasaantuminen (%) viikoittain harrastamisen mukaan tarkasteltuna Kaikki Ei yhtäkään

1 2 3

4 5+ % N=

Keskimäärin

Tyttö

Poika

19 16 18 17 14 16

29 19 16 16 9

8 14 20 19 17 22

100 2649

100 1345

100 1260

2,4

1,9

Edellä todettiin tietokoneen olevan arkipäivää valtaosalle nuorista. Oheinen taulukko tuo tarkennusta asiaan; pojista vain 8 % on sellaisia, jotka eivät ole vapaa-ajallaan missään tekemisissä tietokoneen kanssa kun tarkasteltava ajanjakso on viikko. Tytöistä heitä on huomattavasti enemmän. Sukupuoli jääkin ainoaksi merkittäväksi taustamuuttujaksi joka erottelee nuoria tietokoneen ääressä olemisessa. Toki kiinnostus varsinkin peleihin hiipuu iän myötä. Perheen taloudellinen tilanne tai sen rakenne, ulkomaalaistaustaisuus ym. tekijät eivät selitä tietokoneharrastuksia. Nuorten suhdetta (uus-)mediaan on tutkittu Jyväskylän yliopistossa "Suomalaisen mediakulttuurin murros: tekijän, tekstin ja nuorten kohtaamisia vuosituhannen vaihteessa" -projektissa, jonka ensimmäinen osa valmistui keväällä 200l. (http://www.solki.jyu.fi/media/)

Pelit ja pelaaminen Seurapelit Perinteiset seurapelit kuten Monopoli ja korttipelit ovat selvästi nuorempien koululaisten harrastamia. lO-ll-vuotiaista joka toinen pelaa näitä pelejä vähintään kerran viikossa, 16-18-vuotaista enää joka kymmenes.

Roolipelit Roolipelit ovat vielä suurelle yleisölle melko tuntematon harrastusmuoto, vaikka "harvat ovat esimerkiksi Helsingin rautatieasemalla kulkiessaan tai Suomenlinnassa askeltaessaan välttyneet huomaamasta vihreäihoisia iloisina kirmaavia keijukaisia tai keskiaikaisessa asussa miekka olallaan kulkevia ritareita. "(Latvala 2000, 26).

Erilaisten pelien pelaaminen Lähes päivittäin

Viikoittain

Kuukausittain

Harvemmin

Ei lainkaan

Seurapelit 1Yttö Poika

6 5 8

19 18 19

31 32 30

35 37 33

8 7 10

100 100 100

Näytelmäroolipelit 1Yttö Poika

1 1 2

3 1 4

5 4 5

17 18 16

74 76 73

100 100 100

Perinteiset roolipelit 1Yttö Poika

2 1 4

4 1 8

5 3 7

16 15 17

73 80 65

100 100 100

18 7 30

17 14 20

15 15 15

25 31 18

25 33 17

100 100 100

2 1 3

6 3

39 35 42

40 55 25

100 100 100

Konsolipelit Tyttö Poika Peliautomaatit* 1Yttö Poika

6 19

*Pelit, joista ei saa rahavoittoja; ajopelit, flipperi

Roolipelit voidaan jakaa karkeasti perinteisiin roolipeleihin ja nk. larppaamiseen (eng. live action role-playing). Lainataanpa Latvalaa hieman lisää: "Perinteisen roolipelin ideana on eläytyä kuvitteellisen roolihahmon elämään ja näytellä suullisesti tämän tekoja roolipelin sääntöjen muokkaamassa kuvitteellisessa maailmassa . . .. Oleellinen ero näyttelemiseen on siinä, että pelin kulku on ennalta arvaamaton ja tarina etenee ja polveilee sattuman kautta." "Live-roolipeleissä tarina siirtyy paperista ja mielikuvituksesta askeleen kohti todellisuutta, koska pelaaja näyttelee roolihahmoaan. Myöskään ympäristö ei enää välttämättä ole mielikuvituksen varassa, vaan pelaajat voivat kokoontua johonkin sopivaan paikkaan, esim. vanhoille raunioille. Roolipelien kirjo on valtaisa ja niiden aihepiirit vaihtelevat fantasiasta kauhuun, scifiin, sotaan ja kyberpunkkiin." (Latvala 2000, 26-27). On hyvin yleistä, että aktiiviharrastajiksi laskettavat pelaavat melko harvoin. Iso peliryhmä saattaa kokoontua esirn. 10 kertaa vuodessa vaikkapa pidennetyksi viikonlopuksi, jolloin pelataan esim. 14 tuntia päivässä. Lisäksi harrastamiseen kuuluu paljon muutakin kuin varsinainen pelaaminen. Monet harrastajat kirjoittavat ja suunnittelevat pelejä käyttäen tähän suunnattomasti enemmän aikaa kuin varsinaiseen pelaamiseen: piirrellään karttoja, hiotaan sääntöjä, kirjoitetaan tarinoita. Perinteiset roolipelit ovat poikien juttu, näytelmäroolipeleissä tarvitaan molempia sukupuolia. Roolipelien miespainotteisuus johtuu tarjonnasta, eli olemassa olevissa peleissä liikutaan hyvin miehisillä alueilla.

11. Tyttöjen ja poikien vähintään kerran kuukaudessa tapahtuva roolipelien pelaaminen iän mukaan Näytelmäroolipelejä

Perinteisiä roolipelejä

30 25 20 15

.. /

....

-.- ...

30 25

-.. ,-

.. .

,,'

. ... . ..

•

~ ........ .. .

'-. ...........

o 10

~-~~~

Tytöt

13 14 15 Ikä, vuotta

~ V-

17 18+

I 1\

i--

.......

0 10

13 14 15 Ikä, vuotta

-..

17 18+

Roolipelaajat ovat mielikuvituksen ja eläytyrnisen mestareita. Näytelmäroolipelien pelaamisella on yhteys näytelmäharrastukseen.

Rahapelit Nuorten rahapelien pelaaminen, veikkaaminen ja vedonlyönti ovat ilmiöitä, joita ei ole juuri aiemmin selvitetty. Urheiluvedonlyönnin tarjonta kasvoi voimakkaasti 90-luvulla. Samaan aikaan urheilun näkyvyys medioissa lisääntyi. Veikkauksen vuosikirjan 2001 (www.veikkaus.fi) mukaan suomalaisista 15-74-vuotiaista 84 prosenttia pelaa jotakin Veikkauksen peleistä. Helsingin koulunuorilla vastaava osuus on 67 %. Pojista veikkaajia on 76 %, tytöistä 59 %.

Jalkapallon pelaaminen (pojat) ja veikkaaminen (pitkä veto, tulosveto, vakioveikkaus) Veikkaa viikoittain % Pelaa jalkal?alloa: Viikoittam Kuukausittain Harvemmin Ei lainkaan

"Uhkapelit" kuuluvat miesten maailmaan - tytöt pelaavat rahapelejä huomattavasti poikia vähemmän. Urheilun harrastamisen ja urheiluvedonlyönnin välillä on selvä yhteys kuten oheinen esimerkki osoittaa. Vastaavansuuntaiset jakaumat saadaan muistakin joukkuepeleistä.

29 19

14 5 100 1249

Oma urheiluharrastus saa myös lyömään vetoa pelituloksista ystävien kanssa. Oman joukkueen pelaajien kesken voidaan esimerkiksi lyödä vetoa siitä, kuinka monta maalia joku pelaaja tekee seuraavassa matsissa. Hedelmäpelit, yksikätiset, pokeripelit yms. pelit joista on mahdollista saada rahavoittoja ovat huomattavasti suositumpia kuin automaattipelit, joista ei voi saada voittoja. Rahapelien palaaminen on kielletty ilman aikuisen mukana oloa alle 15-vuotiailta. Näyttää siltä, että peleissä viehättääkin osin 'kielletyn maku' - kun tullaan lailliseen peli-ikään, ne eivät enää niin kiinnostakaan. Kaiken kaikkiaan rahapelit kiinnostavat eniten 14-15-vuotiaita yläasteen poikia.

12.

Pojat ja peliautomaattien viikoittain en pelaaminen, n = 1262 % 60

o Automaatti , ei rahaa

.Automaatti+rahaa

50 40 30 20 10

f~f~f 11

r r 16

Ikä, vuotta

13. Rahapelien pelaaminen vähintään kerran kuussa, pojat % 80 70

o Vedonlyönli 0 Veikkaus •

l olto • Peliautomaatti

60 50

40 30 20 10

M 11

1f 17

Ikä, vuotta

8. Rahapelien pelaaminen

10-18-vuotiaiden keskuudessa keväällä 2000 (N=2625) Viikoittain

Taitopelit (pitkäveto,vakio) Tyttö Poika

2 1 4

8 2 15

20 16 26

60 79 40

100 100 100

Onnenpelit (lotto, Ässä-Arpa) Tyttö Poika

1 1

7 6 9

14 12 18

40 39 40

38 43 32

100 100 100

8 2 14

14 6 22

16 12 20

32 37 26

31 43 18

100 100 100

2 1 4

4 2 7

8 5

26 19 34

59 74 44

100 100 100

Peliautomaatit Tyttö Poika Vedonlyönti ystävien kanssa Tyttö Poika

Kuukausittain

Harvemmin

Ei lainkaan

Lähes päivittäin

, Shoppailu

14.

Kaupoissa kiertely, näyteikkunaostokset ja kauppakeskuksissa hengailu ovat osa kaupunkikulttuuria, joten sen yleisyyttä nuorten keskuudessa haluttiin ennakkoluulottomasti selvittää. Koululaisten kyseessä ollessa kaupungilla tai ostoskeskuksissa kiertely liittyy myös 'hyppytuntien' kuluttamiseen. Kyseessä on myös yksi sosiaalisen kanssakäymisen muoto - aikaa vietetään ystävien kanssa.

Tyttöjen ja poikien viikoittain en shoppailu % 80 70

Tyt :iV ~ ~ ~

60 50

i"""'"

40 30

."......

V-

Tytöistä peräti 59 % harrastaa shoppailua vähintään kerran viikossa. Pojilla osuus jää alle puoleen eli 28 prosenttiin. Ruotsinkielisillä nuorilla vastaavat osuudet ovat 64 ja 43 % eli varsinkin poikien kohdalla selvästi suomenkielisiä suuremmat. Yhtenä syynä voi olla se, että ruotsinkielisessä lomakkeessa asia oli ilmaistu muodossa "Shoppa, gå i butiker" eli ei ehkä aivan samaa merkitsevänä kuin suomenkielisessä lomakkeessa esiintynyt Shoppailu (kaupoissa kiertely, näyteikkunaostokset).

~ jat

""'"

20 10

o 10 11

12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

Tytöille kaupoissa kiertely on varsin keskeinen 'harrastus' (vrt. tyttöjen ja poikien top-25 tekeminen) jo nuoresta pitäen. Harvassa harrastuksessa tai ilmiössä on havaittavissa vastaavaa tyttöjen ja poikien iän mukaan tapahtuvaa eriytymistä.

9. Tyttöjen ja poikien (10-18-v.) shoppailu Lähes päivittäin Yhteensä Tyttö Poika

10 16 4

Viikoittain

34 44

Kuukausittain

28 28 27

Harvemmin

18 10 27

Ei lainkaan

10 3 18

2605 1353 1252

100 100 100

Lii ku nta harrastu kset Vuoden 1990 tutkimuksessa kysyttiin kyselyajankohdan (kevättalvi) mukaisesti lähinnä vain talviliikuntaharrastuksia. Vuonna 1982 kysyttiin erikseen mitä nuoret harrastivat talvella ja kesällä. Vuoden 2000 tutkimuksessa yhdistimme monien kokeilujen ja testien jälkeen samaan kysymykseen sekä talvi- että kesäliikuntalajit. Erikseen kysyttiin 35 liikuntalajin harrastamista. Näiden lisäksi nuoret mainitsivat vielä toiset 30 lajia kohdassa "Muuta, mitä?". Harrastamisen tiheyttä koskeva asteikko on emo tutkimuksissa vertailukelpoinen.

15.

Nuorten (10-18-v.) liikunta harrastukset viikoittain harrastamisen mukaisessa järjestyksessä

iiii;i~~~~~3

Uinti Pyöräily Jalkapallo Kävely kuntoilumielessä Rullaluistelu Juoksulenkkeily Salibandy/sähly Kuntosali Tanssi Voimistelu Luonnossa liikkuminen Koripallo Muu luistelu Jääkiekko Kalastaminen Yleisurheilu ==:'!!!==;;::;;;:;:±=====l Aerobic Sulkapallo Hiihto Lumilautailu ==~=;====~=====l Itsepuolustuslajit Pesäpallo Tennis Pöytätennis Rullalautailu Laskettelu Ratsastus Golf Kamppailulajit Lentopallo Moottoriurheilu Kaukalopallo/jääpallo I::;~~========l Suunnistus I:!;=;=!=========l

Vuoden 2000 tutkimuksesta saadaan ensi kertaa kokonaiskuva nuorten liikkumisesta - aikaisemmissa tutkimuksissa liikuntaharrastukset on eritelty ja esitelty erikseen talvi- ja kesälajeittain ja usein myös sisä- ja ulkoliikuntalajeittain. Vastaavia tarkasteluja voidaan toki tehdä nyt esiteltävästäkin aineistosta.

ii~~~~~~~~~

Katsotaan ensin, mitä eräiden lajien harrastamiselle on tapahtunut ajanjaksona 1982-90-2000. Vuoden 2000 luvut koskevat aineiston 10-17-vuotiaita. Perinteisen hiihdon suosio on jatkanut laskuaan. Lumilautailu tai laskettelu eivät yllä yhdessäkään hiihdon aikaisempiin harrastajaosuuksiin. Sama kohtalo on käynyt luistelulle. Perinteisen luistelun harrastusmahdollisuudet ovat Helsingissä myös huonontuneet - keinojäälle pääsee par-

Squash

• Vähintään • kerran viikossa

10.

~==========J

Kuukausittain

100 %

D Harvemmin D Ei lainkaan

Eräiden talvi- ja sisäliikuntalajien harrastaminen 1982, -90 ja 2000, % Väh. kerran viikossa

Voimistelu Uinti Tanssi Budolajit Hiihto Luistelu

Kuukausittain

-82

-90

2000

-82

-90

2000

21 15

14 16

17 32 18 8 9 14

10 33 4

10 38 4 2 16 26

28 8 2 12 15

6 29 42

29 22

Ei lainkaan

Harvemmin

-90

2000

-90

22 36 8

19 31

21 29

47 17 76

19 20

5 34 28

9 33 32

1 15

56 14 74 85 39 17

-82

2000 53 12 57 82 46 39

hait en kuulumalla johonkin seuraan. Luonnonjäitä Helsingissä ei leutoina talvina ole juuri ollut tähän tarkoitukseen. Uinnin suosio on lisääntynyt. Tähän on varmaan vaikuttanut uinnin suomalaismenestykset 90-luvulla sekä uinnin parantuneet harrastusmahdollisuudet. Myös tanssin suosio liikuntamuotona on kasvanut. Voimistelun ja budolajien harrastaminen on vakiintunut 90-luvun alun tilanteeseen. Samoin on tilanne jääkiekon kohdalla. Tähän päädytään kun vuoden 2000 tutkimuksessa summataan jääkiekon ja/kaukalopallon/jääpallon harrastajaosuudet. Vuosien 1982 ja -90 tutkimuksissa kohta jääkiekko piti sisällään myös jääpallon.

Suosituimmat liikuntalajit Mitkä kysytyistä 35 liikuntalajista tai -muodosta ovat suosituimpia 10--18-vuotaiden keskuudessa? Vastaus ei ole aivan yksiselitteinen. Lajien suosituimmuusjärjestys vaihtelee (ks. liite 4) jonkin verran sen mukaan jos asiaa tutkitaan: • aktiivisen, vähintään kerran viikossa tapahtuvan harrastamisen mukaan • lajin harrastamistiheyden eli vastausvaihtoehtojen 1. Lähes päivittäin ---- 5. Ei lainkaan keskiarvon mukaan • yleensä harrastamisen eli vastausvaihtoehtojen 1. Lähes päivittäin --- 4. Harvemmin summan mukaa.

Kymmenen suosituimman liikuntamuodon lista on 80-prosenttisesti yhtenevä. Tyttöjen suosimat tanssi ja voimistelu nousevat kuitenkin enemmän esiin aktiivisen harrastamisen listalla. Palloilu-/joukkuelajeista jalkapallo on edelleen kuninkuuslaji ja salibandy selvä kakkonen. Seuraavina tulevat koripallo, sulkapallo ja jääkiekko. Lajiliitoille, kaupungin liikunnan suunnittelijoille ym. tahoille liite 4 antaa hyvää keskustelupohjaa. Voidaan esimerkiksi kysyä, ovatko suosituimpia lajien harrastusmahdollisuudet Helsingissä kohdallaan. Salibandyn osalta on selvää, että kenttiä ei ole riittävästi lajin suosioon nähden. Lamavuosina tyhjiin teollisuushalleihin rakennetut pelipaikat menetettiin nousukauden myötä 90-luvun lopulla - vanhoja isoja teollisuushalleja ei enää vuokrata liikuntakäyttöön. Korvaavia tiloja on syntynyt hitaasti. Tilanne tosin helpottuu, kun vuoden 2002 alussa Myllypuroon valmistuu kahdeksan

täysimittaista kenttää ja kolme sählykenttää. Helsingin kaupungin liikuntatiloissa on ainoastaan yksi täysimittainen salibandykenttä Myllypuron Liikuntamyllyssä. Mainittakoon, että vuonna 2000 Helsingin toiseksi suosituin liikuntapaikka oli Salibandykeskus Arena Center Ruskeasuolla 540 000 kävijällä. Mäkelänrinteen uintikeskuksessa kävijöitä oli 596 000. Valtaosa (90 %) kaupungin omistamista liikuntatiloista on opetusviraston alaisuudessa. Koulujen liikuntasaleissa on pääsääntöisesti salibandyn pelikielto lattioiden kulumisen pelosta. Pyöräily nousee selvästi suosituimmaksi nuorten liikuntamuodoksi. Vastaava tulos saatiin itse asiassa jo Määtän (1997,5) tutkimuksessa, jonka kohderyhmänä olivat 13-16-vuotiaat helsinkiläiset. Pyöräilyn kärkisija selittyy sillä, että sitä harrastavat yhtälail- 16. Tyttöjen ja poikien la tytöt että pojat ja iästä riippumattomasti kaikki lähes yhtä liikunta harrastukset vähintään viikoittain aktiivisesti. Polkupyörää käytetään myös arkisena hyötylii- harrastamisen mukaan kuntamuotona eli esim. koulumatkoilla. Lisäksi on muistetPyöräily tava, että pyöräilykausi on Helsingissä pitkä verrattuna sisäUinti maan kaupunkeihin. Helsingissä on satsattu kevyen liikenJalkapallo teen väyliin - myös kaupungin keskustassa on mahdollista Kävely kuntoilumielessä Rullaluistelu ajaa autoliikenteestä erillään. Tämähän ei ole mahdollista Juoksulenkkeily Salibandy/sähly esim. Tampereella. Kuntosali Urheilulajina pyöräilyn harrastaminen on toki huomattavasti harvinaisempaa, vaikka uusia pyöräilylajeja onkin lanseerattu kuten mäki-, maasto- ja taitopyöräily. Seuraavassa keskitytään kysyttyjen lajien aktiiviseen eli viikoittaiseen harrastamiseen. On huomattava, että lajin harjoittamisen useus ei välttämättä kerro sen merkityksestä nuorelle. Esimerkiksi pyöräily ja kävely ovat liikuntamuotoja, joita pystyy harjoittamaan missä tahansa, kun taas jalkapallo- tai salibandyharjoitukset pidetään määrättynä aikana määrätyssä paikassa. Tosin näitäkin lajeja voi pelata ja pelataankin omaehtoisesti kevyemminkin organisoidusti. Luonnossa liikkuminen on puolestaan liikuntamuoto, jota ei kuulukaan harrastaa aikataulun mukaan. Uusista lajeista rullaluistelu on lisännyt nopeasti suosiotaan. Helsinkiläisnuorista joka neljäs rullaluistelee ainakin kerran viikossa.

Tanssi Voimistelu Luonnossa liikkuminen Koripallo ~~. Muu luistelu Jääkiekko ~. . . . . . . Kalastaminen Yleisurheilu Aerobic Sulkapallo Hiihto Lumilautailu Itsepuolustuslajit Pesäpallo Tennis Pöylätennis Rullalautailu Laskettelu Ratsastus Golf Kamppailulajit Lentopallo Moottoriurheilu Kaukalopallo/jääpallo Suunnistus Squash Ringette

F;=:::J

70 %

11. Nuorten eniten harrastamat liikuntalajit vähintään kerran viikossa harrastamisen mukaan sukupuolen ja luokka-asteen mukaan (luku kertoo harrastaneiden osuuden) Ala-asteen tytöt, % l.

2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. n=

Pyöräily, 72 Uinti,50 Rullaluistelu, 33 Tanssi,33 Kävely, 32 Voimistelu, 28 Luistelu, 27 Luonnossa liikk., 23 Juoksulenkkeily, 22 Yleisurheilu, 18 513

Ala-asteen pojat, %

Yläasteen tytöt, %

Yläasteen pojat, %

Lukion tytöt, %

Lukion pojat, %

Pyöräily, 75 Jalkapallo,56 Salibandy, 49 Uinti,38 Jääkiekko, 33 Rullaluistelu, 31 Kalastaminen, 22 Koripallo, 21 Kävely, 19 Rullalautailu, 18 521

Pyöräily, 53 Kävely, 36 Uinti,29 Tanssi,29 Rullaluistelu, 23 Juoksulenkkeily,23 Voimistelu, 20 Luonnossa llikk., 19 Aerobic, 17 Kuntosali, 17 460

Pyöräily,58 Jalkapallo, 39 Salibandy, 32 Kuntosali, 24 Uinti, 23 Jääkiekko, 23 Rullaluistelu, 19 Koripallo, 17 Kalastaminen, 17 Kävely, 17 385

Pyöräily, 52 Kävely, 37 Juoksulenkkeily, 29 Kuntosali, 28 Aerobic,25 Tanssi,24 Uinti,22 RuUaluistelu, 21 Luonnossa liikk., 14 Voimistelu, 11 386

Pyöräily, 56 Kuntosali, 36 Juoksulenkkeily, 26 Jalkapallo,25 Salibandy, 23 Jääkiekko, 15 Korpallo, 15 Rullaluistelu, 13 Uinti, 12 Itsepuolustuslajit, 10 354

17. Eräiden liikuntalajien vähintään viikoittainen harrastaminen iän ja sukupuolen mukaan Pyöräily

Uinti

70 60

50 40

r:-:- ~ ..,

"- .. .... " '1'

I Tytöt

P.oj!,.t ~

Salibandy

Tr-.-.-.-.-.-.-.-n

...

50 ~~-r"~~~~~-H '

\1\ ..

40 +r~~-r~~-r-r-H

~~ / '.

i'.

. -. .'

20+r~~-r-r-r-r-r~

-+'-TI/-t-t'''''''=:;;j;;;..1--H tt~

10 11 12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

Rullaluistelu

Kuntosali

70 +r~~~~~-r-r-H

6O ~~~~~~~~-H

" 50 +r-r~~-r-r-r-r-H 40+r'~'r'~~"rl--r-r-r-H

30 ~~~~~~..~~,~

20+r~~-r-r-r~~-H

10 it"rt-~:::±~::tjj

-'.

30 ~~~~~~~d--H

10 11 12 13 14 15 16 17 18 Ikä, vuotta

Ikä, vuotta

.......

60 +r-r~~-r-r-r-r-H

.......

10 11 12 13 14 15 16 17 18

70 ~~~~~~~~-H

70 60

Jalkapallo

Tr-.-.-.-.-.-.-.-n

....... r-.,:. '.i".

'/ co • • •

O~~~-r-r-r-r-r~

10 11 12 13 14 15 16 17 18

Ikä, vuotta

30 20 10

.,'j

,..... '/ r-..;

10 11 12 13 14 15 16 17 18 Ikä. vuotta

Poikien ja tyttöjen lajit

Kysytyistä liikuntamuodoista selvästi poikien lajeja ovat jalkapallo, salibandy, jääkiekko, rullalautailu ja kalastaminen. Vastaavasti tyttöjen lajeja ovat tanssi, kävely, aerobic, voimistelu ja ratsastus. Rullaluistelu, pyöräily, kuntosalilla käynti ja pyöräily ovat yhtä suosittuja sekä tyttöjen että poikien keskuudessa.

Iän myötä mahdollisuus harrastaa jotakin lajia intensiivisesti näyttää vähenevän koulun vaatiessa yhä enemmän aikaa. Ohessa muutaman lajin iän mukaan pääosin laskevat käyrät. Oheinen taulukko tuo esiin saman asian - ala-asteella aikaa ja energiaa on vielä monenlaiseen liikuntaan, lukiossa jo paljon valikoivammin. Ruotsinkielisten ja ulkomaalaistaustaisten liikunta lajit

Ruotsinkieliset nuoret harrastavat tilastollisesti merkitsevästi suomenkielisiä yleisemmin juoksulenkkeilyä, voimistelua ja koripalloa. Ulkomaalaistaustaisilla korostui puolestaan koripallon ja lentopallon peluu. Muutamien urheilulajien tai liikuntamuotojen harrastaminen on yhteydessä perheen taloudelliseen tilanteeseen. Tällaisia ovat selvimmin golf, tennis, lumilautailu ja laskettelu. Lajiyhdistelmät

Säännöllisesti vähintään kerran viikossa jonkin liikuntamuodon parissa olo kuvaa jo melko vakavaa lajin harrastamista. Viikoittain jalkapalloa, jääkiekko tai salibandyä palaavista pojista moni, varsinkin vanhemmista oppilaista kuuluu urheiluseuraan. Myös säännöllisen juoksulenkkeilyn ja kuntosalilla käynnin sekä urheiluseuraan kuulumisen välillä on voimakas korrelaatio. Lähes jokaisen lajin treenien yhteydessä juostaan, pelataan, käydään kuntosalilla jne. Monet jääkiekkoa pelaavat myös jalkapalloa. Varsin yleinen kombinaatio on jääkiekon ja jalkapallon pelaaminen sekä salibandyn ja jalkapallon pelaaminen. Tytöillä tyypillisiä liikuntalajikompinaatioita ovat aerobic, voimistelu ja tanssiharrastus.

Kuuluu urheiluseuraan, % Ala-aste Yläaste Lukio Viikoittain jalkapalloa jääkiekkoa salibandya

57 54

53 60

Urheilu ja päihteet

STAKESin tutkijaprofessori Martti Rimpelä herätteli urheiluihmisiä tutkimustuloksilla, joiden mukaan urheiluseuroissa ryypätään ja rällästetään enemmän kuin samanikäisten nuorten parissa, jotka eivät ole urheiluseuroissa. (Liikunnan ja Urheilun Maailma 4/2000). Katsotaanpa, miltä asia näyttää Helsingin aineistossa. Tarkasteluun otettiin kysymyksen 21 perusteella liikunta- tai urheiluseuraan kuuluvat yläasteen ja lukion pojat, jotka harrastivat aktiivisesti eli vähintään kerran viikossa jääkiekkoa, jalkapalloa tai salibandyä. Vertailuryhmänä olivat pojat, jotka eivät kuuluneet seuroihin. Ainoat tilastollisesti merkitsevät erot saatiin jalkapalloa ja jääkiekkoa pelaavien poikien yleisemmästä nuuskan käytöstä. Muiden päihteiden käytössä ei ollut minkäänlaisia eroja (liite 5).

Laji

Mainintoja

Käsipallo 26 Lihaskuntoharjoittelu, 24 venyttely, hyppynaru 23 Minigolf Footbag 16 Akrobatia, jongleeraus, muut sirkuskoulun temput 14 14 Purjehdus, veneily Biljardi 13 Melonta, soutaminen 12 Kiip'eily 10 KeIlaus 9 Sukellus (myös laitesukellus) 7 Cheerleader 7 Pihalajit (keinupallo, kirkkis ... ) 6 Jooga 5 Street hockey, rullakiekko 5 5 Ampuma-aseharrastus Amerikkalainen jalkapallo 5 4 Jousiammunta 4 Uppopallo, vesipoolo Vesihiihto, wakeboarding 3 Tai-jiffai chi 3 3 Ultimate 2 Liikunnallinen teatteri 2 Miekkailu 2 Potkulautailu Laskuvarjohyppy, 1 riippuliito, varjoliito 1 Saappaanheitto 1 Baseball 1 Kanoottipoolo 228 Yhteensä

Liikuntaharrastusten kasaantuminen Muotoja

1-2

30 27

3-4

5-7 8+ n=

18 2508

Muut lajit Vastaajista 228 eli 9 % mainitsi harrastavansa myös muita kuin 10makkeella mainittuja liikuntalajeja. Tällaisia lajeja oli yhtä yleisesti tytöillä ja pojilla. Ohessa mainitut lajit.

Liikuntaharrastusten kasaantuminen Vähintään kerran viikossa harrastettuna eri liikuntamuotoja vastaajilla oli keskimäärin 4,7 (tytöillä 4,5, pojilla 5). Iän mukaan lajien määrä vähenee tasaisesti; lO-vuotiaille niitä on keskimäärin 6, 13-vuotiailla 4,7 ja 18-vuotiailla enää 3,4. Perheen varallisuus näkyy harrastettujen lajien runsaudessa. Nuorista, joiden perheen taloudellinen tilanne oli hyvä, harrasti keskimäärin 5,2 liikuntalajia. Kun perheen taloustilanne arvioitiin kohtuulliseksi, jäi lajien määrä 4,4:ään ja kun perheen talous oli heikko, liikuntalajeja harrastettiin keskimäärin 3,8:aa. Perherakenne eli se kuuluuko nuori ydinperheeseen, yksinhuoltajaperheeseen tai uusperheeseen, ei vaikuta liikuntaharrastusten määrään. Ruotsinkieliset nuoret samoin kuin ulkomaalaistaustaiset harrastivat hieman useampia lajeja (5,2) kuin kaikki nuoret.

Liikuntaa harrastamattomat Tulokset kertovat liikuntaa harrastamattomien osuudeksi 6,5 prosenttia eli 173 nuorta. Heitä on tytöistä ja pojista sama osuus. On huomattava, että ensimmäiset vastaukset liikuntaa harrastamattomista saatiin vasta 14-vuotiailta eli ala-asteella heitä ei ole ainoatakaan. Korkeimmillaan liikuntaa harrastamattomien osuus on 15-16-vuotiailla, noin 15 %. Katsotaanpa, mitä nämä liikuntaa

harrastamattomat sitten tekevät. Seuraavat erot ovat tilastollisesti merkitseviä liikuntaa harrastamattomien ja muiden 14-18-vuotiaiden välillä. Muissa harrasteissa eli luovissa harrasteissa, lukemisessa, tietokoneharrastuksissa tai pelien pelaamisessa erot eivät olleet merkitseviä. • Eivät käytä lainkaan aikaa koulutehtävien tekoon kotona (15 % liikuntaa harrastamattomat/6 % muut nuoret). • Käyttävät ystävien tapaamiseen päivittäin aikaa yli 4 tuntia (36 %/25 %) • Tupakoivat päivittäin (29 %/16 %) • Juovat alkoholi kerran viikossa tai useammin (19 %/12 %) • Juovat itsenä humalaan kerran viikossa tai useammin (17 %/5 %) • Käyttää huumeita, kys. 59 kohdat 2-4 (15 %/7 %/) • Ilmapiiri perheessä hyvä (54 %/67 %) • Perheen taloudellinen tila hyvä (39 % liikuntaa harrastamattomat/52 % muut nuoret) Liikuntaa harrastamattomat eivät ole 'kalpeita' kirjatoukkia eivätkä koneensa ääreen juuttuneita tietokonenörttejä. Kyse ei ole myöskään tietoisesta alakulttuurista tai protestista normaalille 'on tärkeää liikkua ja pitää huolta kunnostaan' idealle. Ennemminkin kyse on syrjäytymisvarassa olevista nuorista. On kuitenkin myönnettävä, että vaatii melkoista itsetuntoa kertoa anonyymistikin luokkatilanteessa olevansa 'liikkumaton'.

Miksi liikuntaa harrastetaan Vanhimmilta vastaajilta eli yläasteen 8. ja 9. luokkalaisilta sekä lukiolaisilta kysyttiin, minkä vuoksi he jatkavat itselleen tärkeiden liikuntalajien harrastamista. On mielenkiintoista, että kunnon ylläpitämisen ohella liikunnan hauskuus ja sosiaalinen puoli ovat yhtä tärkeitä. Tulos on tulkittavissa niinkin, että vastaajat ovat löytäneet itselleen sopivan liikuntamuodon - kukapa viitsisi harrastaa itselleen epämieluista lajia.

18. Miksi liikuntaa harrastetaan, N=1129 Hyvän kunnon ylläpitäminen Harrastaminen on kivaa

.iiiiiiiJl ~iiiiiir l

/II

iiiiii.-r"

Yhdessäolo kavereiden kanssa I---,---r-' Laihduttamisen tai vartalon .....-...J., kehittämisen takia 1---,---,-1 Pyrin ammattiurheilijaksi

Poikien ja tyttöjen liikuntamotiivit ovat hyvin samankaltaiset. Tytöillä korostuu kuitenkin laihduttaminen ja oman ulkomuodon kehittäminen.

Muu syy Liikunta-ammattiin pääsyn edistämiseksi

80 100 %

Muita syitä liikkua oli laaja kirjo: • Tulee hyvä olo, pirteys • Kehittyminen lajissa • Pyrin huippu-urheilijaksi (ei ammatti) • Purkaa paineita ja pahaa oloa • Pyrkii armeijan erikoisjoukkoihin, poliisiksi • Siitä on tullut tapa • Liikunta auttaa vamman tai sairauden hoidossa • Haluaa kilpailla • Sponsorituotteiden saaminen • Oppii puolustamaan itseään (itsepuolustuslajit) • Saa olla luonnon helmassa

19. Liikunnasta/liikuntalajista luopumisen syyt (n =437)

Ajan puute

.iiiiiiii~l

.-TI

Fyysisistä syistä ' • (esim. vammautuminen, ,. nopea kasvu) ~r---~ Muu syy ,...-.., Taloudellisista syistä Kaverit lopettivat

Liikuntalajista luopuminen Liikuntaa harrastaneista 14-18-vuotiaista kolmasosa (34 %) oli joskus lopettanut tai joutunut lopettamaan jonkin urheilu- tai liikuntamuodon. Tytöistä näin oli menetellyt 40 %, pojista 27 %. Ajan puute on yleisin syy lopettaa jokin liikuntaharrastus. Tämä syy korostuu lukioluokilla. Ajan puute ja kiire tuli esiin myös lomakkeen "Sana on vapaa" -kohdassa. Tulos antaa ajattelemisen aihetta laajemminkin. Eikö juuri lapsuuteen ja nuoruuteen pitäisi kuulua kiireettömyys. Vanhempien ei ehkä tulisikaan kokea huonoa omaatuntoa siitä, että he eivät ehdi tai voi jatkuvasti viedä lapsiaan erilaisiin harrastuksiin.

Ei saanut peliaikaa Harrastustilan puuttumisen vuoksi Kiusaamisen takia

10 20 30 40 50 60 %

Tero Latvalan (2000) tutkimuksessa nostettiin esiin termi 'urheilupudokkaat' eli tavalla taikka toisella joukkueessa sivuun jäävät nuoret. Laji kuin laji on jo nuorimmissa ikäluokissa hyvin kilpailusuuntautunutta. Vastareaktiona omatoimisesti liikkuvien ja urheilevien nuorten määrä onkin kasvussa. Myös eräät lajit, kuten rullalautailu ja footbag, ovat tällaista ei-kilpailuorientoitunutta toimintaa. Poikia kentän laidalle vilttiketjuun jääminen on koskenut tyttöjä yleisemmin. Muita syitä lopettaa laji olivat seuraavat: • Harjoituksia liian usein, valmentaja otti liian vakavasti • Harrastusryhmä ei kehittynyt tarpeeksi • Joukkueelle ei löytynyt sarjaa (liian huono, liian väkivaltainen) • Harjoitusajat olivat mahdottomat • Valmentaja lähti • Muuton takia

• • • • •

Ryhmä hajosi, pari lähti (tanssi) Liian pitkä matka harrastuspaikalle Koulun takia Onnettomuus (esim. oli hukkua purjehtiessa) Väsymys, masentuneisuus

Suosikkijoukkueet Kysymys "Minkä joukkueen tai seuran pelejä käyt katsomassa säännöllisesti" esitettiin kaikille oppilaille. Runsaalla neljäsosalla (28 %) Helsingin koululaisista on ainakin yksi suosikkijoukkue, jonka edesottamuksia seurataan katsomosta. Pojilla nimikkoseura oli tyttöjä selvästi yleisemmin (38 %/18 %). Pieni ydinryhmä (6 %) seuraa kahden tai useamman joukkueen tai seuran pelejä 'livenä'. Eniten heitä on 13-15-vuotiaissa pojissa.

Eniten kannattajia oli seuraavilla joukkueilla: Mainintoja 257

213

Enimmillään joukkueita tai seuroja mainittiin neljä. Osassa lomakkeista oli tosin mainittu vain laji, ei yksilöityä seuraa. Lähes jokainen ajateltavissa oleva urheilulaji oli edustettuna itsestään selvistä jääkiekosta ja jalkapallosta aina painiin, vesipooloon, muodostelmaluisteluun ja ratsastukseen. Joukkuelajeista salibandy on nuorten toiseksi suosituin laji. Seurassa pelaavat junnut pääsevät seuraamaan edustusjoukkueensa pelejä ilmaiseksi. Monet nuoret seuraavat myös seuroissa pelaavien kavereidensa pelejä. Salib andyjoukkueen - ja usein juuri jonkun junnujoukkueen (SSV, Tapanilan Erä, Espoon Oilers) pelejä mainitsi seuraavansa 49 nuorta. Tämän seikkaperäisemmin suosikkijoukkueita ei tässä yhteydessä käsitellä. Harvinainen aineisto tullaan kuitenkin hyödyntämään myöhemmin.

20.

Käy seuraamassa säännöllisesti jonkin joukkueen tai seuran pelejä % 50

o Tytöt •

Pojat

40 30

Seurojen kannatusyhdistyksiin kuuluminen

Kysymys "Kuulutko jonkin urheiluseuran kannattajayhdistykseen? esitettiin vain vanhimmille vastaajille. Heistä joka kymmenes (11 %) mainitsi jonkin seuran. Kolme yleisintä seuraa olivat samat kuin emo seuratuimmat joukkueet.

20 10

[ [

[ 10

13 14 15 Ikä, vuotta

18+

Harra steki rj o kokonaisuute na Miten edellä käsitellyt luovat harrasteet, lukeminen, tietokoneharrasteet, pelit ja erilaiset liikuntamuodot täyttävät nuorten vapaa-aikaa kokonaisuutena? Koska kaikkia emo asioiden tekemistä kysyttiin samalla tiheysasteikolla, voidaan kokeiluluontoisesti katsoa, mikä tekeminen on lähes kaikkia koskevaa ja mikä harvinaisempaa. Koska asiat ovat osin yhteismitattomia, tarkastelu perustuu asioiden 'keskimääräiseen tekemiseen' eli vastausvaihtoehtojen Lähes joka päivä - Ei lainkaan keskiarvoon. Järjestys on tosin hyvin samanlainen, jos asiaa katsotaan vaikkapa vähintään viikoittain tekemisen perusteella. Seuraavassa tyttöjen ja poikien top-25. Liitteessä 6 on koko kysyttyjen 69 asian lista yleisemmästä vähiten harrastettuun. Tarkastelusta puuttuu jokaisen nuoren arkeen kuuluvat television katselu, jota lomakkeella kysyttiin siihen käytetyn ajan näkökulmasta sekä musiikin kuuntelu, jota tutkimuksessa ei selvitetty lainkaan. Määtän (1998, 15) tutkimuksen mukaan nuorten päivittäisestä vapaa-ajasta kuluu toiseksi eniten musiikin kuunteluun. Eniten aikaa nuoret viettivät ystävien kanssa seurusteluun, kuten on laita tämänkin tutkimuksen aineistossa (s.70). Eri harrastetyyppien summamuuttujien keskinäiset korrelaatiot (N = 2651) 1. 1. Luovat harrasteet 2. Lukemisharrasteet 3. Tietokoneharrastukset 4. Liikuntaharrastukset

.36 .24

.25

.32

.13 .24

Luovista harrasteista (12), lukemisharrastuksista (10), tietokoneharrasteista (7) sekä urheilu- ja liikuntalajeista tai muodoista (35) tehtiin kustakin summamuuttujat ko. asioiden vähintään kerran viikossa harrastamisen perusteella. Näitä summamuuttujia voidaan käyttää hyväksi tutkittaessa sitä, vaikuttaako tietyn tyyppisten harrastusten kasaantuminen vähentävästi, lisäävästi vai ei lainkaan joihinkin toisiin harrastuksiin . Ensinnäkin havaitaan, että nuorten harrastusten kirjossa ei ole kyse nolla-summa pelistä, jossa jokin harrastus imee kaiken energian eikä aikaa jää toisen tyyppiselle toiminnalle. Kaikkien 'harrastemuotokimppujen' välinen korrelaatio on positiivinen. Vahvin yhteys vallitsee lukemis- ja tietokoneharrastusten välillä. Tämä tuntuu ensi näkemältä oudolta, mutta tarkemmin ajatellen se on varsin looginen. Lukeminen ja tietokoneiden (ml. pelikonsolit) ovat täysin arkipäivästä nykynuorten toimintaa. Lisäksi monet kysytyistä tietokoneharrasteista ovat tavalla taikka toisella jo lukemista sinänsä (chattailu, internetissä surffailu). Luovien harrasteiden ja lukemisen välillä on perinteisempi yhteys. Urheilu- ja liikuntaharrasteet ovat tavallaan kaikille yhteisiä - liikuntalajien kirjo on niin laaja, että jokainen harrastaa ja löytää it-

12.

Tyttöjen ja poikien harrastekirjon (69 asiaa) top-25 yleensä tekemisen näkökulmasta Pojat

Tytöt 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22. 23. 24. 25.

Lukee sanomalehtiä Shoppailee Pyöräilee Lukee kirjoja Kirjoittaa runoja, päiväkirjaa yms. Lukee sarjakuvia Piirtää, maalaa, muovailee Lukee nuortenlehtiä Surffailee netissä Ui Lähettää/lukee sähköpostia Lukee aikakauslehtiä Kävelee kuntoilumielessä Pelaa seurapelejä Käyttää tietokonetta työvälineenä Pelaa tietokonepelejä Lukee kaupunkikulttuurilehtiä Käyttää intemetiä Käy netissä keskustelusivuilla/chattailee Lukee harrastelehtiä Tanssii luoksulenkkeilee Harrastaa jotakin muuta liikuntalajia Tekee käsitöitä, askartelee Laulaa kevyttä musiikkia

2. 3. 4.

5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13.

14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22.

23. 24. 25.

Pelaa tietokonepelejä Lukee sanomalehtiä Pyöräilee Surffailee netissä Lukee sarjakuvia Pelaa konsolipelejä Lukee harrastelehtiä Käyttää intemetiä Pelaa jalkapalloa Käyttää tietokonetta työvälineenä Lähettää/lukee sähköpostia Pelaa seurape\ejä Pelaa salibandyä/sählyä Lukee kirjoja Piirtää, maalaa, muovailee Ui Shoppailee Käy netissä keskustelusivuilla/chattailee Lukee kaupunkikulttuurilehtiä Pelaa jääkiekkoa Pelaa koripalloa 1uoksulenkkeilee Liikkuu luonnossa, retkeilee Pelaa peliautomaateilla Askartelee

selleen sopivimman tavan liikkua ja pitää huolta kunnostaan tai ulkonäöstään. Vähiten todennäköinen kombinaatio on luovien harrasteiden ja tietokoneiden ympärillä aktiivisesti hääräileminen. Harrastusten riippuvuutta eräisiin taustatekijöihin on selvitetty pitkin raporttia. Eräänlaisena yhteenvetona tai kertauksena jo aiemmin esitetyille tuloksille katsotaan vielä, millainen yhteys keskeisillä taustamuuttujilla on harrastekokonaisuuksiin. Ulkomaalaistaustaisuuden vaikutus asioiden harrastamiseen oli vieläkin vähäisempi kuin kielen eli erottelun suomenkieliset ja ruotsinkieliset. Eräiden taustamuuttujien yhteys harrastetyyppien summamuuttujiin (N=2651)

Sukupuoli (1 = tyttö) Ikä Kieli (1 = suomi, 2=ruotsi) Perheen taloustilanne

Luovat harrasteet

Lukemis- Tietokoneharrasteet harrasteet

Liikuntaharrasteet

-.22

-.03

-.20 .02 .01

.06

.07 -.23 .05 -.10

.12

-.04

.29 -.10 -.01 - .03

Luovat harrasteet ovat edelleen tyttöjen suosimia, tietokoneen kanssa puuhailu poikien. Iän myötä useiden harrastusten ylläpitäminen käy yhä harvinaisemmaksi - nuorimmilla nuorilla on laaja kirjo erilaisia aktiviteetteja. Ruotsinkieliset nuoret kunnostautuvat erityisesti lukijoina. Perheen taloustilanne vaikuttaa selvimmin liikuntaharrasteiden määrään.

Harrastusten vaikutus koulunkäyntiin Voidaan esittää kysymys onko jonkin harrastuksen tai urheilulajin aktiivinen harrastaminen kompensaatiota koulunkäynnille tai huonolle koulumenestykselle tai onko vaikutus käänteinen. Luovien harrasteiden puolella klassisen musiikin soittaminen, kirjojen lukeminen ja hyvä koulumenestys liittyvät tytöillä koulussa viihtymiseen. Pojista kirjoittamista, askartelua ja kirjojen lukemista harrastavat pitävät myös koulun käynnistä. Kirjoja lukevat myös menestyvät koulussa hyvin. Urheilulajeista mikään ei korreloi suuntaan tai toiseen koulussa menestymiseen tai koulun käynnistä pitämiseen. Toisin sanoen aktiivinen urheileminen ei lisää eikä vähennä koulussa viihtymistä eikä vaikuta koulumenestykseen.

Mitä haluaisi harrastaa ja harrastamisen esteet Helsingissä jos missä, on periaatteessa mahdollisuus harrastaa mitä vain. Nuorilta kysyttiin, onko heillä mielessä jokin harrastus, jota he todella haluaisivat harrastaa ja miksi he eivät sitä harrasta. Kysymys esitettiin peruskoulun 6.-luokkalaisille ja sitä vanhemmille eli 12-18-vuotiaille. Heistä 563:11a eli 29 prosentilla oli yksi tai useampi toiveharrastus - tytöillä kaksi kertaa yleisemmin kuin pojilla (37 %/19%). Aivan nuorimmilla, joilla harrastuksia on eniten, oli hieman muita harvemmin toiveissa vielä jokin uusi harrastus. Eri vastaajaryhmillä oli hyvin yhtenevästi potentiaalisia harrastuksia - kieli, ulkomaalaistaustaisuus tai perherakenne ei vaikuttanut asiaan. Toiveharrastuksia mainittiin kaikkiaan 792 eli keskimäärin 1,4 vastaaja kohden. Näistä ehdoton enemmistö eli 91 prosenttia liittyi urheiluun ja liikuntaan. Kysymyksen sijainti liikuntaa ja urheiluseuroja koskevien kysymysten jälkeen on osin suunnannut vastaamista mutta näyttää myös siltä, että liikunnalle on kysyntää.

21. Mielessä jokin harrastus jota haluaisi todella harrastaa Kaikki Ala-aste (=6.-luokkalaiset) 1--_...,--' Yläaste

Tyttöjen ja poikien tähtäimessä on osin samoja urheilulajeja. Itsepuolustus- ja kamppailulajien nousu sekä tytöillä että pojilla haluttujen harrastusten kärkeen on mielenkiintoinen. Kovin suosittujahan ko. lajit eivät nuorten keskuudessa olleet (vrt. sivu 55). Kuvastaako ao. lista lajien uutta tulemista vai heijastaako se lajien harrastusmahdollisuuksien niukkuutta? Tämä selviää pian, kun katsotaan, mikä estää harrastamasta haluttua lajia.

Lukio

40 %

13. Tyttöjen ja poikien 10 yleisintä todella haluttua toiveharrastusta 1}rtöt 1.

Mainintoja

96 45 45

Tanssi Ratsastus Itsepuolustuslajit Aerobic Kamppailulajit Jooga Salibandy/sähly Tennis Sukellus

2. 3.

4. 5. 6. 7. 8.

Pojat

Mainintoja

Itsepuolustuslajit Kamppailulajit Moottoriurheilu Salibandy/sähly Laskuvarjohyppy, riippuliito, varjoliito Koripallo Jalkapallo Golf Pyöräily

25 21 17

17 16 550

Mainintoja yhteensä

27 24 21 14 14 12 11 11 8

242

Nälkä kasvaa syödessä - niillä joilla harrastuksia on muutenkin, haluavat harrastaa vielä lisää. Poikkeuksena tästä yleisestä linjasta ovat aktiiviset tietokoneharrastajat, joista valtaosa on poikia. Harrastetyyppien summamuuttujat

Lähes jokainen jolla oli mielessä jokin toiveharrastus, kertoi myös, miksi ei sitä kuitenkaan harrasta. Syyn mainitsi 549 nuorta joilta .14 saatiin yhteensä 667 syymainintaa eli 1,2 vastaajaa kohden. Harras.09 -.01 tamista estävät eniten aika ja raha. Tytöillä ja pojilla syyt olivat yhtenevät samoin kuin yläasteella ja lukiossa. Yksinhuoltajaperheiden lapsilla korostuivat taloudelliset syyt harrastamisen esteenä (40 %). Harrastamisen esteet, mainintoja yhteensä 667

Liikuntaharrastukset Luovat harrastukset Lukuharrastukset Tietokoneharrastukset

22.

Harrastamisen esteet

Haluaa harrastaa vielä jotakin

.06

Ei ole aikaa / koulu vie liikaa aikaa Taloudelliset syyt /Iaji on kallis Ei tiedä harrastuspaikkaa/järjestäjää, ei löydä harrastusryhmää Ei halua aloittaa, koska ei usko enäa yltävänsä huipulle/ ei ole tarpeeksi hyvä pelaamaan/on liian vanha On liian nuori harrastukseen (krav maga , varjoliito), vanhemmat eivät anna lupaa Vamma, vika tai puute (esim . polvet eivät kestä, ei tarpeeksi hyvä ääni lauluun) Järjestäjä tai olosuhteet (esim. mäet) eivät tyydytä Harrastuspaikka on liian kaukana, huonot kulkuyhteydet

8 ~ ~

Ei tiedä ketään, joka voisi neuvoa/ opettaa harrastuksessa Ei tiedä miten pääsisi mukaan sellaiseen ryhmään , jossa ei tarvitse harrastaa kilpailumielessä

100 150 200 250 300 Mainintoja

Kamppailu- tai itsepuolustuslajien harrastamattomuuden syyt olivat samat kuin harrastamisen esteet yleensä.

Televisio, elokuvat ja videot Television ja videoiden katselu Television ja videoiden katselu on muihin edellä käsiteltyihin vapaa-ajan aktiviteetteihin verrattuna passiivinen ajankäyttömuoto. Toki niitäkin voidaan pitää myös harrastuksena silloin kun ollaan innokkaita elokuvien katsojia tai urheilun seuraajia. Tilastokeskuksen Joukkoviestintätilastojen mukaan nuorten television katseluun käyttämä aika on vähentynyt lisääntyneistä kanavista huolimatta. Vuonna 1980 koko maan nuoret (9-14-vuotiaat) katsoivat televisioita keskimääräisenä päivänä tunnin ja 51 minuuttia. Vuodenvaihteessa 1989/90 tuo aika oli 2 tuntia ja 7 minuuttia, mutta vuonna 1999 enää tunti ja 39 minuuttia. Monista aikaisemmista vapaa-aikatutkimuksista ja katsojamittauksista tiedetään, että nuoret katsovat vähemmän televisioista kuin vanhemmat ikäluokat. Vähiten televisiota katsovat Helsingin nuoret (Keskinen 1999,66). Jyväskylässä tehdyn nuorten median käyttöä koskevan tutkimuksen (Luukka ym. 2001) mukaan televisio on yhä uusia medioita (tietokone, internet, kännykkä) käytetympi 13-19-vuotiaiden keskuudessa. Nuorille on kuitenkin tyypillistä, että he pystyvät käyttämään useita välineitä samanaikaisesti. Monelta aikuiselta ei välttämättä onnistu tv:n katsominen, netissä surffaaminen ja tekstiviestien lähettäminen yhtä aikaa. Seuraan sivun asetelma kertoo, että koulun jälkeen nuoret viettävät eniten aikaa ystävien kanssa. Television ja videoiden ääressä aikaa kuluu toiseksi eniten. Jos tarkastelussa olisi ollut musiikin kuunteluun käytettävä aika, olisi se kiilannut tv:n katselun edelle. Vuonna 1998 Helsingin 13-16-vuotiaat käyttivät päivittäisestä vapaa-ajastaan eniten aikaa ystävien tapaamiseen, seuraavaksi eniten musiikin kuuntelun ja kolmanneksi eniten tv:n ja videoiden katseluun (Määttä 1998, 15). Tämän jälkeen tulisi todennäköisesti perheen kanssa käytettävä aika, jota Määtän tutkimuksessa ei kuitenkaan selvitetty. Asetelman muita osioita tarkastellaan myöhemmin seuraavasti: läksyjen tekeminen, luvussa Koulu, kotitöitä luvussa Koululaiset

töissä, ystävien tapaaminen luvussa Ystävät ja perheen kanssa seurustelu luvussa Perhe. Nuorimpien 4.-5.-luokkalaisten koulun jälkeen yksin oloa selvitetään sivulla 96. Harrastuksista aktiivinen kirjojen lukeminen, klassisen musiikin soittaminen ja kirjoittaminen vähentävät tv:n katselua. Vastaavasti konsoli- ja tietokonepelejä sekä peliautomaatteja harrastavat katsovat tv:tä muita enemmän.

14.

Tyttöjen ja poikien (10-18-v.) kouluajan jälkeinen ajankäyttö vuorokaudessa (N=2632) Yli 4 tuntia

2-4 tuntia

1-2 tuntia

Alle tunti

Ei lainkaan

12 10 14

38 38 39

35 37 33

13 14 13

1 1 1

100 100 100

Tekee läksyjä 1:yttö Poika

1 1 1

6 7 4

33 36 29

56 53 60

4 3 6

100 100 100

Tekee kotitöitä (siivoaa ym.) Tyttö Poika

2 1 2

6 8 4

21 26 15

62 59 65

10 5 14

100 100 100

Thpaa ystäviä Tyttö Poika

33 32 34

35 36 34

20 21 20

9 9 9

2 2 3

100 100 100

On perheen kanssa Tyttö Poika

17 18 15

23 23 23

33 33 33

25 23 26

2 3 3

100 100 100

Katsoo tv:tä tai videoita Tyttö Poika

23. Yli 2 tuntia tv:tä tai videoita päivässä katsovat luokka-asteen mukaan, N=2670 % 70

D Tytöt. Pojat r-

60 50

Liikuntaharrastusten ja television katselun välinen korrelaation on pääsääntöisesti negatiivinen eli aktiivinen liikunta ja/tai urheilu vähentää tai ainakin lyhentää päivittäistä television katseluaikaa. Koulun vaativuus näkyy selvästi television katselussa - mitä ylemmällä luokka-asteella ollaan, sitä harvemmin on aikaa olla tv:n ääressä pitkiä aikoja. Tytöillä tämä ilmiö alkaa vaikuttamaan aiemmin kuin pojilla.

Kieli tai ulkomaalaistaustaisuus ei vaikuta tv:n tai videoiden katseluun. Perhekoostumus näkyy ainoastaan ala-astetta käyvien tyttöjen tv:n katselussa. Ydinperheisiin kuuluvista ala-asteen tytöistä 43 % katsoo televisiota yli 3 tuntia päivässä. Yksinhuoltajaperheissä ja uusperheissä vastaava osuus oli 60 %.

30 20 10

4 Ala-aste

7 Yläaste

1 Lukio

Elokuvissa käynti Nuoret ovat elokuvien suurkuluttajia. Mutta onko elokuvissa käynnissä tapahtunut muutoksia ajanjaksolla 1982, 1990 ja 2000? Asiaa kysyttiin vuoden 2000 tutkimuksessa hieman eritavalla kuin aiemmin. Tästä huolimatta voidaan karkeasti arvioida, että kunakin tutkimusvuonna noin puolet Helsingin 1O-15-vuotiaista oli käynyt kuukauden aikana elokuvissa.

15. Elokuvissa käymisen ja videoiden vuokraamisen tiheys

10-18-vuotiaiden keskuudessa keväällä

2000 Viikoittain Käy elokuvissa Vuokraa videoita

6 9

Kuukausittain

H arvemmin

E i koskaan

14 1,

Helsinkiläisistä nuorista yli puolet käy vähintään kerran kuukaudessa leffassa. Videoiden vuokraus ei ole aivan yhtä yleistä. Tytöt ja pojat katsovat yhtäläisesti elokuvia niin teatterissa kuin videoIta. Ahkera elokuvissa käynti yleistyy iän myötä. Tämä selittyy osin sillä, että elokuvatarjonta kasvaa huomattavasti 14-15 vuoden iässä. Tätä nuoremmille tarkoitettuja suosikkielokuvia ei ole niin runsaasti.

2 674 2 658

100 100

24.

Vähintään kerran kuukaudessa elokuvissa käyminen ja videoiden vuokraus iän mukaan %

o Elokuvissa •

1-Videoita

60 50

Tiheää iän myötä yleistyvää elokuvissa käyntiä selittää myös omat käyttövarat; lukukausien aikainen työssäkäynti lisää elokuvissa käyntiä.

1--

30 20 10

Ikä, vuotta

Osallistuminen Yhteiskunnallisen todellisuuden hahmottaminen on nuorille vaikeaa. Vuonna 1999 selvitettiin laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa 28 maan peruskoulua käyvien 14-16-vuotiaiden nuorten yhteiskunnallisia tietoja, taitoja, käsityksiä, asenteita ja toimintaa. Tutkimuksen ennakkotulosten mukaan (Suutarinen 2000) vain noin 40 % peruskoulun päättävistä suomalaisnuorista hahmottaa jollakin tavalla oikeiston ja vasemmiston eron. Tutkimuksen ennakkotietoja on julkaistu osoitteessa (http://www.jyuJilktl/civics.htm). Suomalaiset nuoret ottavat vähän osaa järjestötoimintaan koulussa ja yhteiskunnassa. Suomi erottuu muista Pohjoismaista siinä, että oppilaille tarjotaan vähän osallistumisen mahdollisuuksia kouluelämään. Sakari Suutarisen (em. www-sivut) mukaan ei olekaan ihme, että suomalaiset oppilaat viihtyvät huonosti koulussa. Koulunkäynnistä pitämisen ja vaikutusmahdollisuuksien välillä onkin selvä yhteys (ks. s. 90). Suutarisen mukaan Suomessa kouluopetuksessa korostetaan tavanomaista kansalaistoimintaa ja painotetaan edustuksellisen demokratian mallia, mutta samanaikaisesti nuoret ovat kehittämässä uutta vähemmän hierarkkista ja vähemmän organisoitua ryhmätoimintaa, joka korvaa vaikuttamisen poliittisissa puolueissa ja etujärjestöissä. Viime vuosikymmenien keskeinen teema koulutuspolitiikassa on ollut valinnaisuuden korostaminen. Valinnaisuuden on nähty lisäävän nuorten motivaatioita opiskeluun. Valinnaisuutta on kritisoitu sillä perusteella, että se sopii vain osalle oppilaista. Valinnaisuuden myötä kuntien ja koulujen erilaisuus on alkanut korostua. Varakkaat kunnat ja suuret koulut pystyvät takaamaan enemmän valinnaisuutta kuin pienet kunnat ja koulut. Suutarisen ym. (2000) mielestä oppilaitoksissa tulisi siirtyä valinnaisuuden korostamisesta oppilaiden vaikuttamiseen: • "Yhteiskunnallisen opetuksen ja nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ei tule poistamaan koulu kasvatuksen ongelmia. Suomi on tilanteessa, jossa kuljetaan kohti isoa rakennemuutosta samalla kun äänestysaktiivisuus hiipuu, etniset kahakat ja huumeiden käyttö yleistyvät sekä tiedot nuorten kouluviihtyvyydestä huolestuttavat. Näissä oloissa Suomessa on mah-

dollisuus ottaa käyttöön nuorten osallistumisesta kumpuavat myönteiset voimavarat koulun ja yhteiskunnan kehittämiseksi. "

"Hesan Nuorten Ääni" -kampanja on toteuttanut emo tavoitetta syksystä 1998 alkaen - se aktivoi lapsia ja nuoria osallistumaan ja kehittämään osallistumismalleja. Kampanjan visiona on se, että lapset ja nuoret kokevat Helsingin kaupunkina, jossa heitä kuullaan ja jossa he voivat vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin. Vision tavoitteena on luoda 7-18-vuotiaiden lasten ja nuorten osallistumisjärjestelmä Helsinkiin. Kampanjan hanke "Koulu osallisuusareenana" keskittyy kouluympäristön parantamishankkeisiin ja luokan- ja oppilaskuntatoiminnan kehittämiseen. Vuonna 2001 hankkeessa on mukana n. 11 000 lasta ja nuorta ja 900 opettajaa ja nuorisotyöntekijää. Lapset ja nuoret päättävät ylipormestarin johdolla 1 milj. mk:n jakamisesta kouluympäristöjen parantamishankkeisiin. Vuoteen 2005 mennessä toiminnassa pitäisi tavoitteen mukaan olla mukana n. 40 000 lasta ja nuorta.

Järjestöt, yhdistykset ja toimintaryhmät Vuoden 2000 tutkimuksessa nuorten järjestötoimintaa selvitettiin aikaisempia tutkimuksia seikkaperäisemmin. Erikseen kysyttiin peräti 14 toimintamuotoon osallistumista. Vuosien 1982 ja 1990 tutkimusten kysymykset eivät ole urheiluseuraan kuulumista lukuun ottamatta vertailukelpoisia kevään 2000 tutkimuksen kysymyksiin. Esim. vuoden 1990 tutkimuksessa harrastekerhoon tai porukkaan laskettiin kuuluvaksi myös bändissä soittaminen.

25. Helsingin 12-18-vuotiaiden koululaisten järjestöihin, yhdistyksiin tai toimintaryhmiin kuuluminen keväällä 2000, N=1978 Liikunta-/urheiluseura

~~~~~"rl

Jokin muu Koululaisjärjestö

Helsingin 12-18-vuotiaista koululaisista 61 % on tavalla taikka toisella mukana järjestöjen, yhdistysten, kerhojen tai toimintaryhmien toiminnassa. Tytöt ja pojat yhtälailla.

Partio Seurakunnan kerho Koulun kerho Ympäristö-Ieläinsuojelu

Ala-asteen 4.- ja 5.-luokkalaiset eivät saaneet vastatakseen po. järjestökysymyksiä. Siksi tarkasteltavat ovat 12-18-vuotiaita.

Harrastekerho Avustus-/hyväntekeväisyys Uskonnollinen järjesö

Liikunta- ja urheiluseurat ovat ylivoimaisesti suosituimpia nuorten järjestöjä. Helsingin 12-18-vuotiaista koulunuorista niihin kuuluu 38 %, pojista 44 %, tytöistä 33 %. Helsingin ruotsinkielisistä nuorista kuuluu johonkin urheiluseuraan 42 % ja ulkomaalaistaustaisista 33 %.

Ihmisoikeus-/rauhan

• Pojat

Varhaisnuoriso

o Tytöt

Puoluepol. järjestö Radikaali toimintaryhmä

Nuorten urheilu seuroihin kuuluminen on Helsingissä pysynyt lähes ennallaan. Vuonna 1982 Helsingin 1O-15-vuotiaista koululaisista 41 % kuului urheiluseuraan kun vuonna 1990 osuus oli 42 %.

Poikien suosimat urheilulajit ovat joukkuelajeja joiden harrastaminen pyörii pitkälti seurojen ympärillä. Tämä selittää poikien tyttöjä yleisemmän urheiluseuroihin kuulumisen. Kaikissa muissa yhdistys-, järjestö- ja kerhotoiminnoissa tytöt ovatkin sitten poikia enemmän mukana. Muiden kysyttyjen toimintamuotojen suosio jää urheiluseuroihin kuulumiseen verrattuna vaatimattomaksi. Mikään uusi viiteryhmä ei ole saanut nuoria laajamittaisesti mukaansa. Näyttää siltä, että nuorten toiminta kanavoituu entistä enemmän ei-organisoidusti lyhytkestoisten projektien tai suoraan toimintaan perustuen. Voidaan esimerkiksi ajaa oman koulun asioita (s. 83) tai osallistutaan tempauksiin (VR:n makasiinien suojelu, Lapinlahden sairaala). Järjestö- ja yhdistystoiminnan kasautuminen 2000, % Ei mihinkään Yhteensä Kahteen Kolmeen tai useampaan %

42 42 13 3 100

1983

Järjestötoiminnan kasaantuminen Selvä enemmistö nuorista kuuluu vain yhteen yhdistykseen, järjestöön tai toimintaryhmään. Vain aniharvat kuuluvat useampaan kuin kahteen yhdistykseen. Yhdistyksiin kuuluminen ei siten kasaudu samoille henkilöille.

Suhtautuminen radikaaliryhmiin Nuorten kiinnostus yhteiskunnalliseen osallistumiseen on ainakin perinteisin mittarein katsottuna vähäistä. Poliittisia ääriliikkeitä ja politiikan vastaisuutta koskeviin kansainvälisiin tutkimuksiin viitaten on esitetty, että sosiaalisen eriarvoisuuden kasvaessa on vaarana, että nuorten kiinnostus erilaisia ääriliikkeitä kohtaan kasvaisi. (esim. Pekonen 1998). Radikaaleihin toimintaryhmiin kuuluminen osoittautui kuitenkin äärimmäisen harvinaiseksi. Lomakkeella kysyttiin vielä erikseen eräisiin radikaaliryhmiin suhtautumista. Kysymys esitettiin vain vanhemmille yläasteen ja lukion oppilaille.

16. Eräisiin radikaaliryhmiin suhtautuminen,

Skinit Radikaalit eläinoikeusaktivistit Anarkistit

% (yläasteen 8.-9.-luokkalaiset ja lukiolaiset), N= 1290

Ei tunne

Tuntee, ei osaa sanoa

Kannattaa ehdottomasti

14 14 35

3 2 3

Kannattaa

Vastustaa

Vastustaa ehdottomasti

25 28 15

31 16

Mikään kysytyistä ryhmistä ei saanut nuorilta juurikaan kannatusta. Toisaalta on mielenkiintoista, että ryhmiin suhtauduttiin hyvin samalla tavalla yläasteella ja lukiossa. Pojista skinejä kannattaa 14 % sekä yläasteella että lukiossa, tytöistä vain 3 % . Anarkistit eivät jaa poikia ja tyttöjä niin voimakkaasti kahtia, heitä kannattaa pojista 13 %, tytöistä 9 %. Radikaalien eläinaktivistien kannattajia on enemmän tytöissä kuin pojissa, 17 % ja 11 %. Koulumenestyksellä on mielenkiintoinen yhteys skinien vastustamiseen/kannattamiseen. Pojista skinejä kannattaa noin 10 % riippumatta siitä onko koulumenestys kiitettävä vaiko tyydyttävä. Huonoksi koulumenestyksensä arvioineista pojista skinejä kannattaa sitten jo neljäsosa. Tytöillä skinien kannatus lisääntyy systemaattisesti koulumenestyksen heikentyessä - kiitettävän todistuksen tytöissä ei ole yhtään skinien kannattajaa, huonon todistuksen tytöissä 15 %. Yläasteen ja lukion tytöistä joka kymmenes (12 %) ei syö lihaa. Heistä peräti 38 % kannattaa radikaaleja eläinoikeusaktivisteja. Helsingin ruotsinkielisten koululaisten keskuudessa radikaalit eläinoikeusaktivistit ovat selvästi tunnetumpia kuin muiden nuorten. He myös kannattavat ko. ryhmää selvästi muita useammin (28 % ja 13 %). Vaikka eläinoikeusaktivisteja on vähän, on toiminnan kannattajia kuitenkin paljon (ks. sivu 120).

Nuorisotaloissa käyminen Helsingin nuorisotoimi jakaa asiakasryhmänsä kolmeen ikäryhmään; 10-12-vuotiaat varhaisnuoret, 13-1S-vuotiaat varsinaiset nuoret ja 16-18-vuotiaat jo varttuneemmat nuoret.

17. Nuorisotaloissa käyminen iän mukaan

Nuorisotalossa käyminen

Kaikki 10-12 13-15 16-18

)

1-4 viikkoa sitten

Alle viikko sitten

0/!t0

12 1/0 15 /f/;;-151// 5 /4

/!a 7-

41..

1-6 kk sitten

f,?-

1~"

17 17 11 19 //116 L IC

1 //3 14 //)" 6

Ei lainkaan

Yli 6 kk sitten

100 100 100 100

52! ? , 50 / q 401 Lj(j 68 ~

/ ~LjJ

2597 9]( LftJ-:) 87 ))10 / y (;/

'qrq

Nuorisotaloissa käyminen on yleisintä 10-1S-vuotiaiden keskuudessa. Tämä ikäisistä, sekä tytöistä että pojista, 26 % oli käynyt nuorisotalossa kuukauden sisällä. Osuus on sama kuin vuonna 1990. Muuten näyttää siltä, että harvempi pistäytyminen nuorisotaloissa on nyt harvinaisempaa kuin 10 vuotta sitten ja nuorisotaloissa kokonaan käymättömyys yleisempää. Muutosta voidaan selittää sillä, että nykyisin nuorisotalot suuntautuvat aikaisempaa tietoisempaan asiakasvalintaan yläasteikäisten muodostaessa asiakaskunnan ytimen. Ruotsinkieliset 10-1S-vuotiaat käyvät nuoriso taloissa samoin kuin Helsingin suomenkieliset, mutta ulkomaalaistaustaiset jonkin verran muita yleisemmin (32 % käynyt kuukauden sisällä). Nuorisotaloissa käyminen 1990 ja 2000, 10-15-vuotiaat

26. Nuorisotalossa noin kk sisällä käyneet keväällä 2000

Käynyt viimeksi, %

'10

1990 2000

(Von)

QD\I (lIq{~)

14 15 Ikä, vuotta

Alle kuukausi sitten

1-6 kk sitten

Yli puoli vuotta sitten tai ei lainkaan

26 26

20 12

54 62

ft-{

Nuorisotalot näyttävät olevat erityisen tärkeitä yksinhuoltaja- ja uusperheiden nuorille. Eräät vapaa-ajan harrasteet ja liikuntamuodot ovat yhteydessä nuorisotaloissa käynnin kanssa. Ao. korrelaatiot tarkoittavat, että mitä säännöllisemmin jotakin harrastetta tekee, sitä yleisemmin . käy myös nuorisotalossa. Tuloksen voi tulkita osittain siten, että nuorisotaloissa tehdään ja harjoitetaan juuri ko. toimintoja (ei kuitenkaan shoppailua). Nuorisotaloissa kävijöitä voidaan luonnehtia pikemmin ulospäin suuntautuneiksi kuin 'kilteiksi' perhenuoriksi. Tupakoinnin, alkoholin käytön ja humalajuomisen yhteys nuorisotaloissa käyntiin on selvä - asioiden väliset korrelaatiot ovat samaa tasoa kuin edellä (.13-.16). Myös perheen ilmapiiri kytkeytyy käyntiuseuteen, tosin vain ala-asteella. Nuorisotaloissa käyvät tiheimmin ne, joiden kotona on "huono ilmapiiri".

27.

10-15-vuotiaiden kk aikana nuorisotalossa käyminen perhetaustan mukaan keväällä 2000

Ydinperhe

Uusperhe

Yksinhuoltaja· perhe

20 %

Nuorisotaloissa käyminen Intemetissä chattailu Nuortenlehtien lukeminen Sähköpostien lähettäminen Tanssi Intemetissä surtfailu Shoppailu Teatteriharrastus Pingiksen peluu Rullaluistelu

-.20 -.17

-.16 -.15 -.13 -.13 -.13 -.13 -.11

28. Nuorisotaloissa käynnit syyt,

Miksi nuorisotaloissa käydään?

10-15-vuotiaat, N=910

Siellä on kiinnostavaa tekemistä

Kaveritkin käyvät siellä Siellä käy kivaa porukkaa Se on sopivan matkan päässä Henkilökunta on mukavaa

I I I

Kiva paikka oleskella Ei ole muuta tekememistä

I I

Muu syy

30 %

Tärkein syy käydä nuorisotalossa on siellä tarjolla oleva kiinnostava tekeminen. Muut syyt saivat tasaisesti mainintoja. Pojilla syistä korostui se, että nuorisotalo on sopivan matkan päässä (26 % tytöt ja 37 % pojat). Ulkomaalaistaustaisilla syinä korostui kavereiden esimerkki/vaikutus. Alueelliset erot nuorisotaloissa käymisessä eivät ole kovinkaan suuria - suurin osa alueista sijoittuu koko kaupungin keskiarvon tuntumaan. Yli puolet alueen 10-15-vuotiaista mainitsi käyneensä nuorisotalossa puolen vuoden sisällä Kamppi-Ruoholahdessa, Puistolassa, Suutarila-Jakomäessä ja Myllypurossa. Alhaisimmat osuudet olivat Kulosaari-Herttoniemessä, Maunulassa ja Töölössä. Alueiden nuorisotalojen vetovoima selittää osaltaan tuloksia (ks. sivut 102-103).

Koululaiset töissä Kesät yöt Kesä 2000 oli nuorille työntekijöille ennätysvilkas. Tarjonta kesätöistä oli runsasta ja töihin pääsivät jopa 13-vuotiaat. Tutkimuksen kohteena ollut kesä 1999 ei ollut tässä mielessä niin hyvä - vajaa puolet yläasteen 8.-luokkalaisista ja sitä vanhemmista koululaisista oli ollut töissä. Tyttöjen ja poikien kesätöiden yleisyydessä tai pituudessa ei ole eroja.

Kesätöissä olo kesällä 1999 (yläasteen 8.-luokkalaiset ja sitä vanhemmat)

Kaikki Ei töissä Alle viikon

1-4 viikkoa

Yli kuukauden

1310 732 81 247 250

100 56 6 19 19

29.

Koululaisten kesätöissä olo iän ja sukupuolen sekä työssä oloajan mukaan kesällä 1999 TYTÖT

60 50

Yli kuukauden 111-4 viikkoa II Alle viikon

POJAT

70.---------------------~

- - - -----l

70.---------------------~

60 50 40

+--------;;==;-1

+----1

+------------1

16 17 Ikä, vuotta

18+ Yhteensä

Ikä. vuotta

Lukukausien aikainen työssäkäynti Historiaa ja perspektiiviä Suomessa, kuten muissakin länsimaissa, nuorten alle 18-vuotiaiden työssäkäynti yleistyi 1980-luvulla. Nuorten rahantarve oli yhteydessä kulutuksen kasvuun. Samaan aikaan Suomessa yleistyivät monikansalliset pizza- ja hampurilaisketjut, automarketteihin alettiin tarvita ostoskärryjen kerääjiä ja mainostamisen lisääntymisen myötä tarvittiin ilmaislehtien jakajia. Julkisuudessa alkoi esiintyä 80-luvun lopulla huolestuneisuutta koululaisten työhön osallistumisesta. Nuoret nähtiin markkinavoimien uhreina, joita kuluttamisen vimma ajaa ansaitsemaan rahaa. Pelättiin myös koulunkäynnin kärsivän nuorten kuluttaessa voimansa työssäkäyntiin.

Lamavuosina koululaisille ei töitä ollut, mutta 90-luvun loppupuoli alkoi muistuttaa kymmenen vuoden takaisia aikoja - koululaisia kosiskeltiin lehti-ilmoituksilla mm. lehtien jakajiksi. USA:ssa talouskasvu jatkui voimakkaana koko 90-luvun. Vuonna 2000 maan työttömyysaste laski neljään prosenttiin, eli alemmaksi 30 vuoteen. Ei siis ole ihme, että myös koululaisille oli töitä. Tammikuussa 2001 New York Timesissa (Greenhouse 2001) julkaistiin laaja reportaasi koululaisten lukukausien aikaisesta työssäkäynnistä. Artikkelin mukaan monet tutkimukset osoittivat, että teini-ikäisten työssäkäynti koulun ohessa oli varsin yleistä, ja oli osin päässyt ryöstäytymään käsistä - töitä tehtiin 30-40-tuntia viikossa. Eräissä osavaltioissa koululaisten työssäkäynti on rajoitettu lainsäädännöllä noin 30 viikkotuntiin. Laajan tutkimuksen tulokset kertovat, että 10 tunnin työviikko on vielä sopivaa ja turvallista, mutta yli 20 tunnit työviikot johtavat huonompiin kouluarvosanoihin, lisääntyneeseen alkoholin käyttöön ja liian vähäiseen yhdessä oloon perheen kanssa. Työssäkäynnin rajoittamista perustellaan jopa koko ikäluokan koulumenestyksen heikkenemisellä: "The impetus to tighten restrictions grows largely out of concems about education, especially fears that American students are falling short on tougher standards and are lagging behind foreign students in comparative tests. While there are myriad reasons for poor school peiformance, legislators seeking tougher restrictions say American students would certainly do better if they placed more emphasis on work inside school and less emphasis on working outside school. "

(Grenhouse 2001). Helsingin kaupunki on ollut uranuurtaja tutkittaessa koululaisten lukukausien aikaista työssäkäyntiä. Keväällä 1989 Helsingin kouluista kerättiin kaksi aineistoa aiheesta. Marja-Sisko Tallavaaran (1990) tutkimuksen kohteena olivat 12-19-vuotiaat peruskoulun ja lukion oppilaat. Kyselyyn vastasi 1802 nuorta. Tutkimuksen tavoitteena oli antaa yleiskuva koululaisten työssäkäynnistä. Tallavaran tutkimuksen kanssa samaan aikaan tehtiin myös toinen selvitys aiheesta. Sari Hämäläisen (1990) tutkimuksen kohteena olivat peruskoulun 9. luokkalaiset sekä lukion ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat. Aineisto muodostui kyselystä (N =433) ja 15 haastattelusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli syventää aihetta mm. tutkimalla työssäkäynnin suhdetta nuorten muuhun toimintaan.

Vuoden 1990 nuorten vapaa-aika ja harrastustutkimuksessa teema oli myös vahvasti esillä. Tulokset esiteltiin Lasse Siuralan (1994) väitöskirjassa. Seuraavat vertailutiedot perustuvat emo vuoden 1990 koululaistutkimuksen perusaineistoon. Työssäkäynti normalisoitunut Lukukausien aikainen työssäkäynti on vähentynyt vuodesta 1990 ja nyt voidaan puhua ilmiön normalisoitumisesta. Vuonna 1990 tyttöjen työssäkäyntiosuudet olivat kieltämättä melkoisia. Edelleenkin tyttöjen työssäkäynti on poikia yleisempää, mutta erot ovat pienentyneet.

30.

Koululaisten lukukausien aikainen työssäkäynti Helsingissä keväällä 1990 ja 2000 %

60~==========~--~===J--~ 50 40 +---------~~--~r_~

30 +-- - - -. - - . - - / 20 +;==;---/

o 14

Lukukausien aikaista työssäkäyntiä ei kysytty vuoden 2000 tutkimuksessa kaikilta yläasteen oppilailta. Siksi oheisesta vertailusta puuttuvat 7.-luokkalaiset. Keväällä 1998 Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos kokosi valtakunnallinen tutkimusaineiston yhdeksäsluokkalaisten "itse ilmoitetusta kielletystä ja rikollisesta toiminnasta. " Kyselyyn sisältyi myös muutama kysymys nuorten työssäkäynnistä. Kyselyyn vastasi 4500 iältään 15-16-vuotiaista ysiluokkalaista. Tämän aineiston mukaan keväällä 1998 pääkaupunkiseudun 9.-luokkalaista kävi töissä 15 % kun muualla Uudellamaalla osuus oli 22 % ja Vaasan läänissä 17 %. Pääkaupunkiseudun tulosta selittää se, että otoksen ulkopuolelle jäi 40 % seudun kouluista. (Kouvonen 2001, 17-18). Keväällä 2000 työssäkäyvistä koululaisista (n=317) kolmasosa teki töitä säännöllisesti viikoittain, joka viidennen viikkotyöaika vaihteli ja joka toinen oli töissä vain satunnaisesti. Tyttöjen työssäkäynti oli säännöllisempää, pojat kävivät töissä satunnaisemmin.

Töissä säännöllisesti 1Yöaika vaihtelee viikoittain

Min.

Max

101

*17

* = Minimi- ja maksimituntimäärän mediaanit

18+

2000

20 19

25 38

21 28

23 32

41 44

31.

Tyttöjen ja poikien lukukausien aikainen työssäkäynti iän mukaan 1990 ja 2000 % 70

Mediaani

1990 Yläaste 8.-luokka 9.-luokka Lukio l.-luokka 2.-luokka

20 10

.. _. ____ Tylöt-1990

.................. ::

Keskiarvo

Töissä, %

Tuntia viikossa

16 Ikä, vuotta

...

~ ~~

r""

Tylöt-2000

- -

Pojat-1990 Pojat-2000

o 14

16 17 Ikä, vuotta

18+

Vaikka tyttöjen työssäkäynti on yleisempää ja säännöllisempää kuin poikien, ei tyttöjen viikoittainen työtuntimäärä ollut juurikaan pitempi kuin poikien. Työssäkäynnin vähentymisen keskeisenä syynä voidaan pitää laman jälkimaininkeja. Aiemmin pääkaupunkiseudulla alaikäisiäkin nuoria runsaasti työllistäneelle palvelualalle on nyt vanhempiakin työntekijöitä tarjolla. Kouvosen (2000, 122) mukaan myös työaikasäännökset puoltavat aikuisten valitsemista näihin töihin. Esimerkiksi hampurilaisravintolat ovat muuttuneet entistä selvemmin nimenomaan nuorten aikuisten työpaikoiksi.

Saadakseni rahaa:

Vaatteisiin Päivittäiseen käyttöön Saadakseni työkokemusta Matkoihin Säästöihin Elektroniikkaan Työ on mielenkiintoista Viihdyn työkavereiden kanssa Kalliisiin harrastuksiin Elinkustannuksiin Muu syy Kulkuvälineisiin (pyörä, mopo .. ) Perheen menoihin n= 1061 (mainintoja)

32.

18,9 18,4 11,7 8,2 7,3 7,0 6,0 5,7 4,9 4,8 3,2 3,1 0,9

Työssäkäynnin syyt työssäkäyvistä Vaatteisiin Päivittäiseen käyttöön Saadakseni työkokemusta Matkoihin

iiml

Säästöihin b::~~ 1

USA:n työministeriön (Deparment of Labor) tutkimuksen (Greenhouse 2001) mukaan maan 16-vuotiaista koululaisista 58 % on käynyt töissä lukukauden aikana. Luku ei pidä sisällään esim. silloin tällöin tapahtuvaa lasten kaitsemista (baby-sitting). Kuviosta 30 nähdään, että Helsingissä vastaava osuus on 21 %. Myös tehdyt työtuntimäärät ovat Suomessa aivan toista luokkaa kuin rapakon takana. Miksi töissä käydään

Kysymyksen "Minkä vuoksi käyt tällä hetkellä palkkatyössä?" voi ymmärtää kahdella tavalla: miksi ylipäätään käydään työssä ja mihin työstä saamansa rahat käyttää. Vastaukseksi saatiin 1 061 syymainintaa eli 3,3 mainintaa per työssäkäyvä koululainen. Maininnat jakautuivat seuraavasti. Seuraavaksi asiaa lähestytään hieman toisesta näkökulmasta eli katsotaan kuinka moni työssäkäyvä tyttö ja poika mainitsi kunkin syyn. Oman rahan saaminen ja sen käyttö omiin tarpeisiin on luonnollisesti yleisin syy käydä työssä koulun ohessa. Tytöillä ja pojilla on osin eriytyneet harrastukset ja sitä kautta rahantarpeet. Päivittäiseen kulutukseen kuten makeisiin, elokuviin jne. rahaa tarvitaan yhtäläisesti.

Elektroniikkaan c:;;;~:::=~ Työ on mielenkiintoista Viihdyn työkavereiden kanssa

Rahan ohessa työstä voi odottaa saavansa muutakin. Työkokemuksen saaminen nousikin kolmanneksi yleisemmäksi työssäkäynnin syyksi sekä tytöillä että pojilla. Kokemuksen merkitys lisääntyy jonkin verran iän myötä.

Kalliisiin harrastuksiin b~~ Elinkustannuksiin Muu syy Kulkuvälineisiin (pyörä. mopo ... ) Perheen menoihin

10 20 30 40 50 60 70 %

Työssäkäynnin vaikutukset

Anne Kouvosen (2001) tutkimus "Koululaisten työssäkäynti ja ongelmakäyttäytyminen" osoitti, että erilaiset ongelmakäyttäytymisen muodot, kuten päihteiden käyttö sekä rikolliset ja kielletyt teot, ovat koulun ohessa työssä käyvillä yleisempi kuin muilla. Erot työssä käyvien ja muiden nuorten välillä olivat yleensä pieniä, mutta trendi oli selkeä, ja runsas työssäkäynti voimisti eroja. Sen sijaan vähän (1-5 tuntia viikossa) töitä tekevät olivat jopa "kiltimpiä kuin muut. Helsingin aineisto vuodelta 2000 ei tuo esiin emo systemaattisia eroja. Tämä selittyy lukukausien aikaisen työssäkäynnin normalisoitumisella eli varsin inhimillisellä työtuntimäärällä. Työssäkäynnillä ei ole mitään yhteyttä koulumenestykseen tai koulussa viihtymiseen - ei edes säännöllisesti työssä käyvien ryhmässä. Lukion tyttöjeh yleiset luvattomat poissaolot koulusta olivat tilastollisesti merkitsevästi yleisempiä työssäkäyvien kuin ei-työssäkäyvien keskuudessa. Tämäkään ei heijastu koulumenestykseen ts. tytöt pystyvät huolehtimaan sekä koulunkäynnin että työn. Alkoholia työssä käyvät nuoret näyttävät käyttävän säännöllisemmin kuin ei työssä käyvät, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että tämä koski vain lukion poikia ja yläasteen tyttöjä.

Työ ilman rahapalkkaa

33.

Kysymykset sellaisten töiden teosta, joista korvaus saadaan muulla tavalla kuin rahana tai urheilujoukkueen, luokan tms. hyväksi tehtävästä työstä esitettiin myös nuoremmille oppilaille eli myös ala-asteen 6.-luokkalaisille ja yläasteen 7.-luokkalaisille.

Työn teko ilman rahapalkkaa iän ja sukupuolen mukaan %

Joka viides Helsingin 12-18-vuotias koululainen oli tehnyt syyslukukauden -99 ja kevätlukukauden 2000 aikana työtä, josta oli saanut korvauksen muutoin kuin rahana eli elokuvalippuina, ratsastustunteina tms. Nämä työt ovat enemmän nuorempien nuorten juttuja. Talkootyö

DTytöt.Pojat

f--

o -

'--

14 15 16 Ikä, vuotta

-17 -18+

Vajaa kolmannes (30 %) Helsingin 12-18-vuotiaista koululaisista oli tehnyt syksyn 1999 ja kevään 2000 aikana sellaista työtä, josta korvauksen sai luokka, urheilujoukkue tai muu ryhmä.

34.

Talkootöiden teko iän ja sukupuolen mukaan %

o Tytöt. Pojat

Lukukausien aikana tapahtuva palkaton työ ja talkootyö ovat riippumattomia lukukausien aikaisesta palkkatyöstä. Ts. lukukausien aikainen työssäkäynti ei lisää eikä vähennä muiden töiden tekoa. Tämä näkyy hyvin kun tarkastellaan eri työmuotojen kasautumista tai tässä tapauksessa kasautumattomuutta.

30 f--;:::

f-=--

Tehnyt: lukukausien aikana palkkatyötä ja palkatonta työtä lukukausien aikana palkkatyötä ja talkootyötä palkatonta työtä ja talkootyötä

5 7 7

o -

14 15 16 Ikä, vuotta

18+

Kotityöt Kotityöt ovat työtä joka ei näy tilastoissa. Kuinka paljon eri-ikäiset nuoret sitten käyttävät koulupäivinä aikaa kotitöihin eli siivoukseen, kaupassakäyntiin, ruoanlaittoon jne. Onko niin, että ne, joilla on paljon erilaisia harrastuksia tekevät vähemmän kotitöitä kuin muut vai kasautuuko tämäkin ilmiö muutenkin aktiivisille?

34.

Käyttää kotitöihin aikaa 1-4 tuntia/koulupäivä %

o Pojat •

Tytöt

Kotitöihin käytetty aika arkipäivisin keväällä 2000 Yhteensä 2-4 tuntia 1-2 tuntia Alle tunti Ei lainkaan % N=

7 21

'!Ytöt 9

26 60

100

2605

100 1 350

Pojat 6

65 14

100

1 255

4 Ala-aste

6 Yläaste Luokka..aste

Lukio

Kotitöihin käytettävää aikaa kysyttiin kaikilta tutkimukseen osallistuneilta. Läksyjen teko ja kotityöt eivät nuorten aikatauluja juuri täytä (ks. sivun 70 taulukko). Toisaalta havaitaan, että vain joka kymmenes nuori ei osallistu lainkaan kodinhoitoon. Suurin osa nuorista pääsee alle tunnin kotitöillä, mutta tytöt tekevät tai joutuvat tekemään poikia enemmän näitä töitä. Tämä aika on tietenkin pois tyttöjen muista harrastuksista. Kotitöihin käytettävä aika vähenee lievästi sitä mukaa mitä pidemmällä koulunkäynnissä ollaan. Tämän voi tulkita tarkoittavan sitä, että lukiolaisille annetaan enemmän vapauksia koti töistä ja toivotaan, että säästynyt aika käytetään opintoihin. Yksinhuoltaja- ja uusperheissä nuoret osallistuvat perheen kotitöihin enemmän kuin ydinperheisiin kuuluvat nuoret.

Koulu

w~ ~~ II~;

Koulunkäynnistä pitäminen

Nuorten työpaikka on koulu. Filosofisesti voidaan pohtia pitkäänkin, mikä on 'normaalia' työstä pitämistä. Koulunkäynnin ei kai pidäkään olla elämäntehtävä. Nuorilla on ja pitää olla muitakin elämänalueita, jotka kiinnostavat. Vastenmielisyys mennä kouluun tai peräti koulupelko ovat tietenkin toinen juttu. Kysymyksen "Mitä pidät koulunkäynnistä tällä hetkellä?" jakaumaa voi lähestyä monella tavalla. Havaitaan esimerkiksi että vastausvaihtoehdot "melko paljon" ja "melko vähän" kattavat kaksi kolmasosaa jakaumasta. Valtaosalla on siis lähes 'normaali' asenne kouluun. Taulukko kertoo myös jo moneen kertaan aiemmin havaitun tyttöjen poikia suuremman kouluorientoituvuuden. Tämäkin toteamus voidaan toki kääntää toisinkin päin, eli toimiiko koulu enemmän tyttöjen ehdoilla? Helsingin koululaisista puolet (48 %) pitää koulunkäynnistä. Koulunkäynnistä melko vähän tai ei lainkaan pitäviä on vähemmän kuin koulunkäynnistä pitäviä eli 38 %. Ala-asteella nuo luvut ovat 53 % ja 31 %, yläasteella 40 % ja 45 % sekä lukiossa 49 % ja 40 %. Yläasteella on siis enemmän koulusta pitämättömiä kuin siitä pitäviä! Tuntematta koulun arkea, tuloksen voi tulkita siten, että ala-asteella koulu on vielä uutta, eikä siihen ole vielä kyllästytty. Yläasteella tilanne on jo toinen. Oppilaat ovat murrosikäisiä 13-15-vuotiaita, jolloin koulukulttuurikin saattaa olla koulukielteisempi, koulunkäynnistä pitäminen ei kuulu julkilausuttaviin asioihin. Lukiossa ollaan luonnollisesti motivoituneempia 'opiskelijoita' - ollaanhan sinne itse hakeuduttu. Lukiolaisilla on asiasta myös varmin kanta - ei osaa sanoa vastausten osuus on heillä pienin. Taulukko on myös malliesimerkki luonnossa ja yhteiskunnassa vallitsevasta normaalijakaumasta - jakauman keskellä on eniten tapauksia ja molemmissa ääripäissä kutakuinkin yhtä paljon vastauksia. Jatkotarkastelut onkin helppo keskittää näihin ääripäihin.

18. Koulunkäynnistä pitäminen sukupuolen ja kouluasteen mukaan (10-18-vuotiaat) Hyvin paljon

Melko paljon

Melko vähän

n').

30 28 33

7 5 10

23 20 27

7 4

Kaikki Tyttö Poika

10 11 10

37 42 32

Ala-aste Tyttö Poika

16 18

38 43 33

Ylä-aste Tyttö Poika

6 6 6

34 : 1.(0 27 ~ 1:3

Lukio 1Jttö Poika

8 9 8

41 46 36

34 32 36

,, ~

/I1'l,

~pt-?

En lainkaan

36 32

Ei osaa sanoa

9 ,4; 8 ,---r;r0 10 . Jt 1 6 4 7

100 100 100

2625 1359 1266

16 16 17

100 100 100

1033 511 522

15 14 17

100 100 100

848 461 387

100 100 100

744 387 357

9 13

Vastaava kysymys on esitetty myös kouluterveyskyselyissä. Vuoden 2000 kyselyn (Rimpelä, Luopa, Jokela 2000) Helsinki-tuloksiin verrattuna po. tutkimuksen nuoret ovat jonkin verran kriittisempiä koulunkäyntiinsä. Muuten tulokset käyvät yksiin luokan ja sukupuolen mukaan tarkasteltuna. Helsingin ruotsinkieliset oppilaat viihtyvät koulussa selvästi muita paremmin. Asiaan vaikuttaa sekä materiaaliset että henkiset tekijät. Ensiksi mainittua edustaa ruotsinkielisten koulujen keskimääräistä pienemmät ryhmäkoot. Koko väestönosan pienuus ja siitä seuraava tuttuus (useimmat tuntevat toisensa) luo turvallisuuden tunnetta ja se ehkä lisää koulumyönteisyyttä. Koulumyönteisyys on ehkä vahvempaa koko Suomen ruotsinkielisen kansanosan keskuudessa. Ruotsinkielisten koulujen opettajiin kohdistuu selvästi vähemmän väkivaltaa ja muita uhrikokemuksia kuin suomenkielisten koulujen opettajiin (Kivivuori, Tuominen, Aromaa 1999, 47). Mahdollisia asiaan vaikuttavana tekijänä emo tutkijat esittivät epävirallisen kontrollin toimivuutta (yhteisö on tiiviimpi, jos useimmat tuntevat toisensa suoraan tai muutaman yhteisen tutun kautta) ja tähän liittyen, suurempaa kulttuurista homogeenisuutta. Ulkomaalaistaustaiset pitävät jonkin verran enemmän koulunkäynnistä kuin suomenkieliset. Ero on vielä selvempi, kun asiaa tarkastellaan koulunkäynnistä hyvin paljon ja melko paljon pitämisen mukaan. Turussa tehdyn kouluviihtyvyystutkimuksen (Olkinuora & Mattila 2001) mukaan maahanmuuttajaoppilaat viihtyvät koulussa paremmin kuin supisuomalaiset.

Aineisto mahdollistaa tarkastella ilmiötä myös koulukohtaisesti eli 18 ala- ja yläasteesta sekä 14 lukiosta. Peruskouluista ruotsinkieliset koulut ovat omassa 'maailmassaan'. Lukioissa tilanne ei ole niin selvä, sillä myös erityislukiossa ja perinteisissä 'arvostetuissa' lukioissa opiskellaan mielellään. Kun keskitytään pelkästään suomenkielisiin kouluihin, havaitaan, että koulukohtaiset erot koulunkäynnistä pitämisessä ovat pienimmät yläasteella. Toisin sanoen yläasteella koulunkäynnistä pitävien osuudet ovat suhteellisen pieniä kaikissa kouluissa verrattuna ala-asteisiin ja lukioihin.

Koulun kotitehtäviin käytettävä aika Hieman yli puolet Helsingin koululaisista käyttää alle tunnin läksyjen tekemiseen. Tytöt käyttävät aikaa kotitehtävien tekoon kaikilla luokka-asteilla enemmän kuin pojat. Yläasteen pojilla näyttää olevan löysin suhtautuminen läksyihin. Lukion poikien läksyjen lukemattomuus herättää ihmetystä. Helsingin ruotsinkieliset nuoret ja ulkomaalaistaustaiset käyttävät koulun koti tehtäviin enemmän aikaa kuin muut nuoret. Syyt tähän saattavat kuitenkin olla erilaiset. Ulkomaalaistaustaisille koulunkäynti (vieraalla) suomen kielellä pakottaa varmaan monessa tapauksessa lukemaan läksyjä enemmän.

19.

Koulun kotitehtäviin käytettävä aika sukupuolen ja luokka-asteen mukaan Yli 3 tuntia

1-2 tuntia

Alle tunti

Ei lainkaan

Kaikki Tyttö Poika

6 8 5

33 36 29

56 53 60

5 3 6

100 100 100

2621 1358 1263

Ala-aste Tyttö Poika

7 8 6

38 40 36

54 52 57

1 1

100 100 100

1029 509 520

Yläaste Tyttö Poika

4 5 3

25 31 19

64 58 70

7 6 8

100 100 100

849 462 387

Lukio Tyttö Poika

9 12 6

34 36 31

50 49 52

7 3

100 100 100

743 387 356

Koulumenestys Korrelaatiotarkastelu osoittaa, että läksyjen luvun ja koulunkäynnistä pitämisen välillä on vahva yhteys. Läksyjen lukemiseen käytetyn ajan yhteys koulumenestykseen on myös selvä, mutta ei niin vahva kuin koulunkäynnistä pitämiseen. 2

1. Lääksyjen lukemiseen käytettävä aika 2. Koulunkäynnistä pitäminen .15 3. Koulumenestys .10 .29 4. Luokassa on hyvä työrauha .04 .15 5. Opettajat ovat minusta kiinnostuneita .13 .21 6. Voin ilmaista luokassa vapaasti mielipiteeni --01 .10 7. Oppilaiden mielipiteitä otetaan huomioon .15 .21

.09 .16 .13 .13

.24 .30 .21

35.

Koulunkäynnistä hyvin paljon pitäminen oman koulumenestyksen mukaan

Kiitettävä

Hyvä

Tyydyttävä

Huono

.22 .40 .25

Arviot omasta koulumenestyksestä

Liitteessä 7 on esitetty nuorten omat arviot koulumenestyksestään. Vastaajista kuusi kymmenestä arvioi menestyksensä hyväksi (kiitettäva + hyvä) ja kolmasosa tyydyttäväksi (tyydyttävä + huono). Ala-asteella joka kymmenes ei osannut arvioida asiaa. Mitä pitemmällä koulunkäynnissä ollaan, sitä varovaisemmaksi (totuudenmukaisemmaksi?) arviot tulevat. Kaikilla luokka-asteilla tytöt arvioivat koulumenestystään paremmaksi kuin pojat. Peruskoulun puolella ruotsinkieliset nuoret arvioivat koulumenestyksensä paremmaksi kuin suomenkieliset. Ulkomaalaistaustaisilla tilanne on päinvastainen. Lukiossa näitä eroja ei eri vastaajaryhmien välillä enää ollut.

Ei osaa sanoa

Ei liene yllätys, että oman koulumenestyksensä kiitettäväksi arvioineet pitivät koulunkäynnistä aivan eri tavalla kuin huonosti koulussa menestyvät. Syy-seuraussuhdetta voi vain arvailla. Perhetausta näkyy koulunkäynnissä

Se, kenen kanssa nuori asuu, näkyy yllättävän selvästi koulussa viihtymisessä ja arvioissa omasta koulumenestyksestä. Suurimmillaan erot ovat yläasteella. On ilmeisesti niin, että ala-asteiässä sopeutuminen vanhempien eroon tapahtuu kivuttomammin kuin nuoren ollessa yläasteella. Nuoren ollessa murrosiässä vanhempien ero on riskitekijä niin koulunkäynnin kuin muidenkin asioiden suhteen. Aineisto ei kerro, milloin yläasteella olevien nuorten vanhemmat ovat eronneet tai perustaneet uusperheen. Voi myös olla, että jo aiemmin tapahtuneet perheiden hajoamiset heijastuvat yläasteella ao. seurauksin.

Perhetausta ja arvio koulumenestyksestä ja koulunkäynnistä pitäminen, % Arvioi koulumenestyksensä Pitää koulunkäynnistä hyväksi (kiitettävä (hyvin paljon tai paljon) tai hyvä), % %

Kaikki Ydinperhe Yksinhuoltajaperhe Uusperhe

Kaikki

Yläaste1aiset

Kaikki

Yläaste1aiset

59 61 56 49

57 61 53 43

43 35 33

Luokkatilanne Koulun sisälle, monelle aikuiselle vieraaseen maailmaan, sukelletaan seuraavien väittämien kautta. Väittämät ovat osin samoja, joita on käytetty kouluterveyskyselyissä 1996, 1998 ja 2000.

20. Koulutyöskentelyä koskevat väittämät (N=2662) Täysin samaa mieltä

Samaa mieltä

Vaikea sanoa

Luokassani on hyvä työrauha

9/12

37/33

33 / jC

Opettajat ovat kiinnostuneita siitä mitä minulle kuuluu

/1-

20 /:1. 1-

45 /

Voin ilmaista mielipiteeni luokassa joutumatta naurunalaiseksi

17 / 11

Oppilaiden mielipiteet otetaan huomioon koulu työn kehittämisessä

10// 0

27 / 3 t

Eri mieltä

15//'1

lfJ..

2011 ;-

27/:; 1-

15 / /0

39 / 1 ,

( 1,

Täysin eri mieltä

6/ ~

100

I Cf

100

7 / >-

100

Vajaa puolet Helsingin koululaisista on sitä mieltä, että luokassa on hyvä työrauha. Hieman yli puolet koki luokkatilanteen vapautuneeksi sanoa oma mielipiteensä joutumatta naurunalaiseksi. Nämä asiat olivat myös niitä, joihin osattiin parhaiten sanoa mielipide. Asian kääntöpuolena havaitaan, että noin joka kolmas koululainen oli sitä mieltä, että opettajat eivät ole juuri kiinnostuneita mitä heille kuuluu. Vastaavasti joka neljäs epäili, ettei oppilaiden mielipiteitä oteta huomioon koulutyötä kehitettäessä. Luokan työrauhaa ja ilmapiiriä piti huonona joka viides nuori. Ala-asteen oppilaiden oli jonkin verran vaikeampi ottaa kantaa väittämiin kuin vanhempien koululaisten.

36.

Tulosten mukaan nykykoulua ei voida pitää kovinkaan oppilaskeskeisenä. Jos luokalla on 30-35 oppilasta, ei opettaja voi luonnollisestikaan keskittyä kovinkaan yksilölliseen opettamiseen.

Väittämät luokan ja samaa mieltä olemisen mukaan %

:1 ...

70 60 50

.' I . . II .~ .. 'i'--. / ~ ~ ~ .'\. .'

Luokassa on hyvä työrauha

• •• Voin ilmaista vapaasti mielipiteeni

Oheinen kuvio pelkistää väittämien sanoman kun niitä tarkastellaan samaa mieltä olemisen mukaan .

Kysytyistä asioista vapaa mielipiteen ilmaisu on ainoa asia, joka paranee koulunkäynnin edistymisen myötä 30 = Oppilaiden mielipiteet luokka luokalta. Tämä liittyy varmaan myös omaan itse~ r==== ~ otetaan huomioon ~ 20 tunnon kehittymiseen. Arvio oppilaiden mahdollisuuOpettajat ovat desta vaikuttaa koulutyön suunnitteluun vähenee perus10 minusta kiinnostuneita koulussa luokka luokalta. Trendi on sama kysyttäessä o 456 7 8 9 1 2 opettajien tietämystä oppilaiden kuulumisista. LukiolaiLukio Ala-aste Yläaste silla on kaikkiin asioihin myönteisempi kanta, ja lukion 2.-luokkalaisilla kriittisempi kuin lukion l.-luokkalaisilla. Siirtyminen yläasteen viimeiseltä luokalta lukioon näyttää olevan siirtymistä koulusta opiskelijaksi, niin paljon eri tavalla lukiolaiset vastaavat koulunkäyntiä koskeviin väittämiin. Lukion toisella luokalla otetaan hieman taka37. Koulunkäynnistä pitäminen ja väittämien pakkia. kanssa samaa mieltä oleminen 40

Luokan työrauha näyttää olevan koko peruskoulun ajan kutakuinkin samanlainen. Tyttöjen ja poikien kannat eivät poikenneet väittämiin vastaamisessa.

Luokassa on hyvä työrauha

Opettajat ovat minusta kiinnostuneita

Verrattuna kouluterveystutkimusten tuloksiin, väittämien kanssa oltiin hieman harvemmin samaa mieltä. Tämä saattaa johtua siitä, että po. tutkimuksissa ei olut vastausvaihtoehtoa 'ei osaa sanoa'. "Pakkovalintatilanteessa" käännytään ehkä useammin myönteiselle kuin kielteiselle kannalle.

Voin ilmaista vapaasti mielipiteeni

Oppilaiden mielipiteet otetaan huomioon

30 %

Koulunkäynnistä pitämisen ja väittämien kanssa samaa mieltä olemisen välillä on selvä yhteys.

Mielestään hyvin koulussa menestyvillä oli kaikkiin väittämiin myönteisempi kanta kuin koulussa huonommin menestyvillä. Jyrkin ero oli suhtautumisessa oppilaiden mahdollisuuteen vaikuttaa koulutyöhön. Hyvin koulussa menestyvistä 43 % katsoi voivansa vaikuttaa koulutyön suunnitteluun, huonosti menestyvistä 28 %. Päällimmäinen tulkinta voisi olla, että koulu toimii motivoituneiden ja paremmin menestyvien ehdoilla.

Kieli, ulkomaalaistaustaisuus, perherakenne tai vanhempien ammattiasema ei juuri näkynyt väittämiin vastaamisessa paitsi yhdessä asiassa; ruotsinkielisistä koululaisista 40 % katsoi, että opettajat ovat kiinnostuneita siitä, mitä heille kuuluu. Muista koululaisista tätä mieltä oli 23 %. Tulos ei tosin ole yllättävä aikaisempien havaintojen kanssa - väittämä ja koulunkäynnistä pitäminen liittyvät vahvasti toisiinsa. Koulukohtaiset erot väittämiin vastaamisessa ovat ensi näkemältä suuret, mutta valtaosa kouluista tai luokista sijoittuu sittenkin koko kaupungin keskiarvon lähelle. Ääripäiden erot ovat kuitenkin suuret. Kaikki ruotsinkieliset koulut sijoittuvat luokan työrauhassa kärkeen. Oheinen esimerkki on peruskouluista. Koulujen nimiä ei ole syytä esittää, sillä tilanteet voivat muuttua lukukaudenkin aikana, julkaisussa ranginlista säilyy 'ikuisesti'.

Lintsaaminen Kysymystä Kuinka usein lintsaat koulusta? ei esitetty kaikkein nuorimmille 4.-5.-luokkalaisille - lomakkeen testivaiheessa kysymys aiheutti heille selvästi hämmennystä - pitäisikö heidän linstata? Ala-asteella lintsaaminen on äärimmäisen harvinaista eikä se ole kovin yleistä yläasteellakaan. Lukiossa tilanne on toinen. Nykymuotoinen luokaton lukio on ryhmädynamiikaltaan aivan toisenlainen kuin peruskoulun luokka. Luokkakavereiden sosiaalinen

21.

38.

Luokassa on hyvä työrauha/peruskoulut 1 2 3 4 5 6

7 8 9

10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27

Keskiarvo

28 29 30 31 32 33 34 35

===;=J

Koulusta lintsaamisen useus, 12-18-vuotiaat (N= 1931) En koskaan

Kaikki Tyttö Poika Ala-aste* Tyttö Poika Yläaste Tyttö Poika Lukio Tyttö Poika

Harvemmin Kuukausittain kuin kerran kk

37 /!;q

27 /JS

36 /51 39 / -te;

25 29 /2 )

-?s

77 78 75

19 17 21

42 41 44 14 11 16

19/ /1 21 17

"---

/2/ I ()

Viikoittain

16/1-

1931

100

/155

18 / 1 15 / f.

1013 918

100

~ ~?

100 /

4 4 4

1 1 1

340 167 173

100 100 100

34 30 38

16 19 12

8 10 6

849 461 388

100 100 100

23 22 24

31 33 29

33 34 31

742 385 357

100 100 100

7) .r

*6.-luokkalaiset

kontrolli ei juuri pääse vaikeutta maan poissaoloja. Runsaat poissaolot näkyvät kuitenkin arvosanoissa.

39.

Viikoittain lintsaamien luokan ja sukupuolen mukaan % ,------------------------, 40 +=~--~------------~_r~

o Tytöt

• Pojat

30 +-------------------~

Tytöt lintsaavat poikia jonkin verran yleisemmin. Vastaava tulos saatiin myös kevään 2000 kouluterveystutkimuksessa (Rimpelä ym. 2000). Ruotsinkieliset nuoret harrastavat luvattomia poissaoloja huomattavasti vähemmän kuin suomenkieliset.

20 +---------------~

Hyvin koulussa menestyvillä on selvästi muita vähemmän luvattomia poissaoloja. Tässä törmäämme jälleen syy-seuraus kysymykseen; aiheuttaako huono koulumenestys lintsaamista vai päinvastoin?

10 +----------,--,----1

o -'-==-a.L_........._ 678

Ala-aste Yläaste

2 Lukio

Seuraavassa korrelaatiotarkastelussa katsotaan vielä, miten koulutyöskentelyä koskevat asiat (väittämät) mahdollisesti liittyvät Iintsaamiseen. Väittämistä kaksi korreloi voimakkaasti lintsaamisen kanssa. Koulusta lintsaavat kokevat, etteivät opettajat ole heistä juuri kiinnostuneita eikä heillä ole sananvaltaa koulu työn kehittämisessä. Havaitaan myös, että mitä vapautuneempi luokan ilmapiiri on, sitä vähemmän lintsataan. Lintsaamisen ja koulupelon välillä ei ole mitään yhteyttä. Voidaan siis sanoa, että Helsingissä ei esiinny niin voimakasta koulupelkoa että se estäisi kouluun menon.

40.

Eräiden asioiden yhteys lintsaamiseen yläasteella ja lukiossa

Koulumenestys ja viikoittainen lintsaaminen

Lintsaaminen/ Yläaste Luokan työrauha on hyvä Opettajat ovat minusta kiinnostuneita Voin ilmaista mielipiteeni vapaasti Oppilaiden mielipiteitä otetaan huomioon Koulupelko

20 % 30

.04 .14

-.06

Lukio

.08 .15

.16

-.03 .18

.03

.02

Koulupelko Kesällä ja syksyllä 2000 Suomessa kävi kiivas keskustelu koulukiusaamisesta. Seuraava tarkastelu tuo yhden näkökulman aiheeseen.

22.

Kuinka usein tuntenut koulupelkoa (esim. kiusaamisen tai huonon koulumenestyksen vuoksi), N=2629 En koskaan Kaikki "!yttö Poika Ala-aste 1Yttö Poika Yläaste Tyttö Poika Lukio Tyttö Poika

100

2629

100 100

1360 1269

6 /7 7 ~ 5/ ~

100 100 100

1036 512 524

6 I Lf 4 /3

8 /~

100 100 100

851 462 389

4 / C; 4 /{ 4 / -:;>

100 100 100

742 386 356

Usein

En osaa sanoa

3/ ;

5/ f

3/0 3 Jij

6/ 4

3 / 2. 125 /2 /

3/ 1 3/ 5 3 3

70 /cz.

20 /2./ 20 /2 '1 19 // 7

2/q

1'1 3/ )1

75/ C'J.

19 /!'1 22;; 1;

3 /, 3 3 ! '1 2[ 5

6i&~ 66 / r;

72 /7)

63/{, § 58 I C; 2.

67 !Gq 72 j t:o<g

74 /) '3

71 /e 1

L? I-t

Joskus

23/2; 25 21

!~1

! ;8

2~d.)

15!J

Joka neljäs Helsingin koululainen on kokenut joskus koulupelkoa, tytöt hieman useammin kuin pojat. Ala-asteella pelkoa kokeneiden osuus on suurin. Tavoitteena tietenkin olisi, ettei kenenkään tarvitsi kokea kouluunmenoa epämiellyttäväksi, saati sitten pelottavaksi. Kyseessä on kuitenkin sen tason yksilöpsykologinen asia, että millään viranomais- tai muilla toimilla täysin 'pelottomaan' kouluun on mahdotonta päästä. Jokainen on jännittänyt joskus kouluun menemistä.

/15 g 0

>f'/

>7& '16 c:;; 2/0

It ( p

2rt

! 7'1

I?l ,/OL

41.

Koulupelkoa kokeneet (joskus+usein) luokan ja sukupuolen mukaan %

Jos koulupelon mittarina käytetään usein koulupelon kokemista, asia ei ole Helsingissä ongelma.

45 DTytöt .Pojat

40 35

Ruotsinkieliset nuoret näyttivät kokevan koulupelkoa huomattavasti enemmän kuin muut. Tämä selittyi kuitenkin kysymysten selvästä aste-erosta. Ruotsiksi kysymys kuului: "Hur ofta är du illa till mods när du tänker på skolan (på grund av t.ex. mobbing eller dåliga framgångar i skolan). Ulkomaalaistaustaiset eivät poikenneet asian suhteen kaikista vastaajista. Koulunkäyntiin liittyviä asioita käsitellään myös sivulla 116. Lukuisista teemoista koulunkäynti on asia, josta lähes kaikki keskustelevat vanhempien kanssa. Riitaa aiheesta tulee kuitenkin melko harvoin.

30 25

15 10 5

Ala-aste

Yläaste

('-!

2 Lukio

Nukkuminen arkena ja viikonloppuna Suomalaisten elämänrytmi on muuttunut vuosikymmenien saatossa. Etenkin 1980- ja 90-luvulla nukkumaanmenoaika siirtyi yhä myöhemmäksi. Lisääntynyt television ohjelmatarjonta on yksi selittävä tekijä. Lukuisat kanavat tarjoavat mielenkiintoisia ohjelmia, elokuvia ja sarjoja, joista monet loppuvat vasta pikkutunneilla. Nuorten myöhentyneeseen iltarytmiin on vaikuttanut lisäksi internet - monet käyttävät yhteyttä mieluusti juuri myöhään illalla ja öisin. Tupakoinnilla, alkoholin käytöllä, runsaalla television ja videoiden katselulla sekä ystävien kanssa ulkona oleskelulla on havaittu olevan yhteys myöhäiseen nukkumaanmenoaikaan. Myös osa-aikatyöt, urheilu ja harrastukset vaikuttavat nuorten unirytmiin (Latvala 2000, 19). Myöhemmin katsotaan, miten po. asiat vaikuttavat koululaisten yöunen pituuteen.

23.

Koululaisten yöunen määrä arkena, tuntia kouluasteen mukaan, % (N=2601) 5 h tai vähemmän

Kaikki Ala-aste Yläaste Lukio

24.

3 3 3 4

6h 11 4 11 20

7h 28 12 33 43

8h 34 33 39 28

10 h +

19 35 12 4

8 14 3 1

Koululaisten yöunen määrä viikonloppuna, tuntia kouluasteen mukaan, % (N=2601) 7 h tai vähemmän

lOh

11h

12h +

Kaikki Tyttö Poika

9 6 12

12 12 12

20 22 17

33 34 31

15 16 14

11 10 13

Ala-aste Tyttö Poika

13 8 18

13 14 12

18 20 16

28 29 26

17 18 15

12 11 14

Yläaste 1Yttö Poika

9 6 12

11 11 11

17 17 17

34 38 30

17 17 17

12 10 13

Lukio Tyttö Poika

5 6 4

12 11 13

25 28 20

37 34 41

12 13 11

10 8 11

Yöunen määrä vähenee selvästi iän myötä; 8-9 tunnin yöunet ottaa 10-13-vuotiaista kaksi kolmesta, 15-vuotiaista vajaa puolet (44 %) mutta 17-18-vuotiaista enää reilu neljäsosa (28 %). Tyttöjen ja poikien välillä ei ole eroja unen määrässä. Nukkumisen määrä vaihtelee suuresti koulupäivien ja viikonlopun välillä. Tämä huomattiin jo lomakkeiden testivaiheessa - koulupäiviin soveltuva vastausvaihtoehtoasteikko ei riittänyt viikonloppuna nukuttuihin tuntimääriin. Arkena nukutaan yleisimmin 8 tuntia, viikonloppuna 10 tuntia yössä. Ikä ei erottele nuoria viikonloppuna nukuttujen tuntien määrässä - lO-vuotiaiden ja 18-vuotiaiden nukkuma-ajankohta on kuitenkin todennäköisesti eri. Liitteessä 8 on havainnollinen kuvapari koululaisten nukkuma-ajoista viikolla ja viikonloppuna. Tytöt ja pojat eroavat viikonloppuna nukuttujen yöunien määrässä siten, että pojille on toisaalta tyypillistä lyhyet yöunet ja toisaalta pitkät 12 tunnin tai pitemmät unet. Iltapäiväunet

Vajaa puolet Helsingin koululaisista nukkuu koulupäivisin iltapäiväunia. Oheinen kuvio ei välttämättä tarkoita sitä, että koulun vaativuus lisäsi päiväunien tarvetta. Pikemminkin kyse on muuhun kuin kouluun liittyvistä tekijöistä. Koulusta lintsaamisen ja päiväunien nukkuminen välillä on erittäin voimakas korrelaatio (.23). Koulupäivinä lyhyeksi jäänyttä unta kompensoidaan ottamalla "päiväunet". 5-6 tunnin yöunet koulupäivinä nukkuvista 62 % nukkuu iltapäivisin, 9 tunnin yöunilla iltapäivätorkkujen tarve on enää 28 prosentilla. Myöhään valvomisen ja koulumenestyksen välillä on selvä yhteys. Yläasteen 8.-9.-luokkalaisista ja lukiolaisista, jotka arvioivat koulumenestyksensä kiitettäväksi vain 15 % nukkui 5-6 tuntia yössä kun menestyksenä huonoksi arvioineilla osuus oli 42 %.

42.

Nukkuu arki-iltapäivisin "päiväunia" Kaikki Tytöt Pojat Ala-aste

Tytöt Pojat Yläaste

Tytöt Pojat Lukio Tytöt

Tupakointi ja alkoholin käyttö lyhentävät arkipäivinä nukuttujen yöuni en määrää. Viikonloppuna emo asiat sekä ystävien kanssa oleilu puolestaan pidentävät yöunia, mutta mitä todennäköisemmin siten, että aamulla nukutaan pitkään.

Pojat

100

Lukukausien aikainen työssäkäynti ei näy viikolla nukuttujen yöunien määrässä. Aktiivinen urheilun harrastaminen pidentää yöunien tarvetta viikolla ja seurustelu lyhentää.

Yksin kotona 90-luvun lopulla huolestuttiin ala-asteikäisten koululaisten iltapäivistä. Lea Pulkkinen (1997) oli tutkinut lasten ilman aikuista viettämää aikaa ja päätynyt johtopäätökseen, että alle 14-vuotiaan lapsen joutuessa viikoittain viettämään yli kymmenen tuntia ilman turva avaa aikuista hänellä on selvästi suurempi riski masentua ja ajautua ongelmalliseen käyttäytymiseen. Lapsuuden sosiologiaan erikoistunut Leena Alanen puolestaan korostaa, että suomalaisessa kulttuurissa lapsi perinteisesti nähdään aktiivisena, kykenevänä ja selviytyvänä yksilönä. Vaikka monet lapset kokevat turvattomuutta, on myös selvää, että osa pienistäkin koululaisista selviytyy iltapäivästä ilman aikuisen silmällä pitoa. (Alanen 1998). Turvaa ei tuo ainoastaan aikuisen läsnäolo vaan tietoisuus siitä, että aikuisen tavoittaa esim. naapurista, leikkipuistosta tai puhelimitse. Koska lasten yksin viettämät iltapäivät koettiin ongelmallisiksi, myös vanhemmat alkoivat peräänkuuluttaa pienille koululaisille tarkoitettua ohjattua toimintaa. Asia nousi uudelleen otsikoihin keväällä 2001, kun peruspalveluministeri Osmo Soininvaara piti koululaisten iltapäivähoidon parantamista kiireellisenä tehtävänä perhepolitiikassa. Se menee hänen mielestään lapsilisien korotustarpeen edelle. (Ollikainen 2001).

Tilastotietoja iltapäivätoiminnasta

1999 2000

1.-2. -luokat

3.-6. Yht. -luokat

7524 7951

1830 1675

9354 9626

Helsingin kaupungin koululaisten aamu- ja iltapäivää selvittänyt työryhmä ehdotti, että kaupungin järjestämä iltapäivätoiminta Ofganisoitaisiin alueittain siten, että koulut toimisivat koordinoijina. (Huolenpito ja harrastuksia 1998, 63). Kaupunginhallitus hyväksy työryhmän esityksen ja toiminta käynnistettiin syksystä 1999. Jokaiseen ala-asteen kouluun perustettiin yhteistyöryhmä, jonka tehtävänä oli suunnitella ja tarjota iltapäivätoimintaa omalla alueellaan perheiden ja lasten tarpeiden mukaisesti. Apuna kouluilla on myös opetusvirastossa työskentelevä, koko kaupungin toiminnan organisointiin osallistuva koordinaattori. Helsingissä koululaisten aamu- ja iltapäivää selvittäneen työryhmän toimesta kerättiin syksyllä 1998 aineisto ala-asteen 3.-6.-luokkalaisten eli 9-12-vuotiaiden iltapäivän ajanvietosta ja siitä, mitä toimintaa lapset ja heidän vanhempansa toivovat koululaisten iltapäivään. Kyselyyn vastasi 1272 oppilasta. Kyselyn alustavia tuloksia hyödynnettiin emo työryhmän raportissa. Aineistosta tehtiin myös oma raporttinsa (Keskinen 2000). Kevään 2000 koululaistutkimuksen nuorimpien eli 4.-S.-luokkalaisten lomakkeessa kysyttiin myös koulun jälkeen yksin oloa.

25.

Helsingin 4.-5.-luokkalaisten koulunpäivän jälkeinen yksin olo keväällä 2000

4.-1uokkalaiset 5.-1uokkalaiset

Ei lainkaan

Alle tunnin

1-2 tuntia

2-3 tuntia

3-4 tuntia

Yli 4 tuntia

41 40

22 23

16 12

3 7

8 7

100 100

350

342

Helsingin 10-12-vuotiaista koululaista joka kymmenes oli koulun jälkeen yksin yli 3 tuntia. Tämä koski sekä tyttöjä että poikia. Näin pitkää yksin oloa, varsinkin jos se on jokapäiväisistä, voidaan pitää jo riskitekijänä: kun aika käy pitkäksi, turhaudutaan. Jos oletetaan, että koulupäivät ovat suunnilleen samanlaisia, voidaan laskea, että noin viidesosa Helsingin 10-12-vuotiaista viettää tai joutuu viettämään yli kymmenen yksinäistä iltapäivätuntia viikossa. Ruotsinkielissä perheissä nuorista puolet ei ollut lainkaan yksin iltapäivisin, ja yli 3 tuntia yksin olleita heistä oli vain 5 %. Vastaava tulos ruotsinkielisten perheiden lasten vähäisemmästä yksin olosta saatiin myös emo koululaisten iltapäivää selvittäneessä tutkimuksessa (Keskinen 2000, 10). Ydinperheiden, yksinhuoltajaperheiden ja uusperheiden 'juniorit' olivat yhtä usein (tai harvoin) yksin iltapäivisin. Laajentunut iltapäivätoiminta pitäisi näkyä lasten vähentyneenä yksin olona. Valitettavasti syksyn 1998 ja kevään 2000 tutkimusten kysymykset eivät ole vertailukelpoisia. Syksyllä 1998 asiaa kysyttiin a) kuinka kauan olit eilen iltapäivällä koulupäivän päättymisen jälkeen ilman aikuista ja b) montako tuntia olit yksin kotona. Kevään 2000 tutkimuksessa kysymys kuului "Kuinka kauan olit eilen koulupäivän jälkeen yksin?"

Kaverit Nuorten sosiaalisista suhteista Katsotaan ensin mitä helsinkiläisnuorten sosiaalisissa suhteissa on tapahtunut ajanjaksona 1982-90-2000. Vertailtavana on ikäryhmä 10-16-vuotiaat. Siurala (1991, 72) esitti oletuksen, että nuorten vanhempiensa kanssa viettämä aika on vähentynyt määrällisesti, mahdollisesti myös laadullisesti. Asiaa ei tosin selvitetty vuosien 1982 ja 1990 tutkimuksissa. Vuoden 1990 tutkimus osoitti kuitenkin vertaisryhmien kanssa vietetyn ajan lisääntyneen. Tämä trendi on jatkunut. Muutokset ystäväpiirissä 1982, 1990 ja 2000, 10-16-vuotiaat, %

Ei lainkaan todella hyviä ystäviä Ystävien tapaamiseen käytetty aika: 3-4 tuntia 1-2 tuntia alle tunti ei lainkaan Kuulu porukkaan tai jengiin N=

1982

1990

2000

53 31 14 1 41 1852

62 28 8 2 29 1560

75 16 6 3 14* 1931

*12-16-V11otiaat.

Nuoret tapaavat ja pitävät yhteyttä kavereihinsa aiempaa tiiviimmin. Nuorten mielestä kysymys ei ole kuitenkaan "kaduilla aikaansa viettävistä porukoista tai jengeistä" vaan löysemmistä vapaamuotoisimmista kaveriryhmistä. On kuitenkin mielenkiintoista tutkia, ketkä nykypäivänä mieltävät kuuluvansa jengiin. Katsotaan asiaa 12-15-vuotiaiden osalta, joiden keskuudessa ko. ilmiö oli yleisin: 12-15-vuotiaistajengeihin kuului 14 %, 16-18-vuotiaista 7 %. • perhetausta näkyy selvästi; ydinperheisiin kuuluvista 12-15-vuotiaista 12 % mainitsi kuuluvansa jengiin, yksinhuoltajaperheissä osuus oli 17 % ja uusperheissä 21 % • ulkomaalaistaustaisista jengeihin kuului 21 %, ruotsinkielisistä 6 % • Helsingin eri alueilla jengeihin kuuluvien osuus vaihteli 4 ja 27 % välillä. Harvinaista se oli keskustassa, yleisintä Pasilassa (27 %), Myllypurossa (26 %) ja Meilahti-Huopalahti-alueella (24 %).

Ystävät

Todella läheisten ystävien määrässä ei ole tapahtunut 20 vuodessa muutoksia. Näyttää kuitenkin siltä, että käsitteen "todella hyvä ystävä" määrittämien on entistä hankalampaa. Läheisten ystävien määrä (10-15-vuotiaat) 1982, 1990 ja 2000 1982 1990 2000 Ei yhtään 1-2 3-5 6 tai useampia vaikea sanoa %

2 22 31 28 17 100 1852

2 23 30 28 16 100 1560

2 21 32 24 21 100 1931

Nuoria, joilla ei lainkaan ystäviä, on 'vakio osuus'. Mutta keitä ovat nämä 60 nuorta ovat? Poikia heistä on 40 ja tyttöjä 20. Perusjoukkoon korotettuna 2 % merkitsee 800 nuorta! Tytöistä ilman todella läheistä ystävää oli 1,5 % , pojista kaksinkertainen osuus eli 3 %. Vuoden 2000 kouluterveyskyselyn (Rimpelä ym. 2000) mukaan joka kuudennella (17 %) Helsingin yläasteen pojalla ei ollut yhtään läheistä ystävää, jonka kanssa he olisivat pystyneet keskustelemaan luottamuksellisesti omista asioistaan. Tytöillä vastaava osuus oli 9 % . Ko.lisämääritys lisää ystävättömien osuutta siis huomattavasti. Kysymyksen "Kuinka usein olet tuntenut itsesi yksinäiseksi viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana?" tulos osoittautui harvinaisen universaaliksi - ikä ei juuri erotellut kysymykseen vastaamista. Tyttöjen on ehkä helpompi myöntää yksinäisyyden tuntemukset kuin poikien - siksi systemaattisen erilailla tytöt ja pojat kysymykseen vastasivat. Kieli tai ulkomaalaistaustaisuus ei erotellut vastaajia yksinäisyyden kokemisessa. Perhetaustan mukaan oli pieniä vivahde-eroja, mutta ei merkittäviä. Kysymyksen "psykologisuuden" vuoksi sitä ei ole syytä tässä yhteydessä tämän syvällisemmin penkoa.

26.

Yksinäisyyden tuntemukset 12 kk aikana sukupuolen ja luokka-asteen mukaan Ei koskaan

Joskus

Usein

Kaikki Tyttö Poika

37 25 49

55 64 46

8 11 5

100 100 100

2626 1359 1267

Ala-aste 1)rttö Poika

36 26 46

58 66 50

6 8 4

100 100 100

1034 511 523

Yläaste Tyttö Poika

38 23 55

53 64 40

9 13 4

100 100 100

848 461 387

Lukio Jyttö Poika

37 26 49

54 63 45

9 11 6

100 100 100

744 387 357

Missä kavereita tavataan Nuorten tapaamispaikkojen kysyminen on kuulunut perinteisesti Helsingin koululaistutkimuksiin. Vuosina 1982 ja 1990 nuoret saivat valita valmiista vaihtoehdoista enintään kolme. Keväällä 2000 vastaavaa rajausta ei ollut. Koti, oma tai kavereiden, on edelleen tärkein ystävien tapaamispaikka. Helsingin keskusta on huomattavasti yleistynyt tapaamispaikkana. Tämä liittyy city-kulttuurin vahvistumiseen 90-luvulla. Samaan ilmiöön liittyy kahviloiden ja hampurilaispaikkojen yleistyminen treffipaikkoina. Samaan aikaan 'markkinaosuuttaan' ovat kasvattaneet myös ei-kaupalliset julkiset tilat eli kirjastot ja nuorisotalot. Kirjastot ovat nykyään paljon muutakin kuin kirjojen lainauspaikkoja. Kirjastojen tuotevalikoimissa ed-levyt, videot ja etenkin internet-yhteydet ovat tuoneet nuoria kirjastoihin. Ystävien tapaamispaikat (10-15-vuotiaat) 1982, 1990 ja 2000

Kotona Ulkona omassa kaupunginosassa Porraskäytävässä tai pihalla Kahvilassa, baarissa, hampurilaispaikassa Kirjastossa Keskustassa Kaupungin nuorisotalossa Seurakunnan tiloissa Muualla *Omassa tai jonkun muun kodissa

100

1982

1990

2000

86 50 42 7 11 13 5 7 1

75 48 38 10 10 9 8 5 11

*78 47 39 19 15 36 17 4 7

Muina tapaamispaikkoina mainittiin seuraavia: omassa ker- 43. Nuorten tapaamispaikat sukupuolen hotilassa, juhlissa, muussa kaupungissa, töissä, shoppailun mukaan keväällä 2000 ohessa, netissä.

ilill-l

Jonkun muun kotona • • • • •

Tytöillä ja pojilla on jossain määrin eriytyneet tapaamispaikat - tytöt tapaavat kavereitaan selvästi poikia yleisemmin keskustassa ja hampurilaispaikoissa tai kahviloissa. Myös kirjastot ja kodit korostuvat tyttöjen tapaamispaikkoina. Pojat tapaavat kavereitaan tyttöjä yleisemmin harrastusten parissa sekä ulkona kodin läheisyydessä.

Omassa kodissa

.iiiiiiiijl

111

Keskustassa . . . . . .

.ii.~

Ulkona omassa kaupunginosassa Harrastusten yhteydessä ,.

,iiiii( liiiiiiiiil

Pika ruokalassa/kahvilassa

Omassa pihassa/ pihapiirissä ,....---., Ulkona muussa kaupunginosassa

Oma tai kavereiden koti on iästä riippumatta nuorten keskeisempiä tapaamispaikkoja. Iän myötä kavereista tavataan yhä useammin myös kauempana kotoa keskustassa, muissa kaupunginosissa, pikaruokapaikoissa tai kahviloissa ja myös ravintoloissa. Muuten oheinen kuvio puhunee puolestaan.

Kirjastossa Baarissa, pubissa, ravintolassa Nuorisotalossa

Uusperheiden ja yksinhuoltajaperheiden nuoret tapasivat ystäviään selvästi harvemmin harrastusten parissa verrattuna ydinperheiden nuoriin. Tästä voisi päätellä, että heillä on myös vähemmän harrastuksia. Perhetausta ei kuitenkaan erotellut nuoria harrasteiden määrässä. Toisaalta perheiden taloustilanne vaihteli melkoisesti perhetyyppien välillä (s.116 ). Helsingin ruotsinkieliset nuoret tapaavat ystäviään muita harvemmin ulkosalla niin omassa pihassa, omassa kaupunginosassa kuin muissakaan kaupunginosissa. Ruotsinkielisten nuorten keskuudessa korostui jonkin verran hampurilaisravintoloissa yms. tapaamiset. Ulkomaalaistaustaiset eivät tapaa ystäviään niin yleisesti kodeissa kuin muut nuoret. Myös harrastusten parissa kavereita tapaaminen on heidän keskuudessaan harvinaisempaa. Tapaamispaikkana koti, keskusta, kirjasto tai nuorisotalo

Vuoden 1990 tutkimuksessa havaittiin, että alueelliset erot kavereiden tapaamispaikoissa olivat suuria. Seuraavassa asiaa tutkitaan nuorisotoimen näkökulmasta 10-1S-vuotiaiden nuorten osalta. Pienenä varauksena havaituista alue-eroista koskien nuorisotaloja ja kirjastoja täytyy huomioida se, että emme varmuudella tiedä tarkoittavatko nuoret juuri oma alueensa kirjastoa tai nuorisotaloa. Varsin todennäköistä näin kuitenkin on.

Muualla Seurakunnan tiloissa

100

44.

Nuorten tapaamispaikat iän mukaan

';=;~~1-l

Jonkun muun kotona Keskustassa • Omassa kodissa Harrastusten yhteydessä Pikaruokalassa/ kahvilassa

;iE;~t ~==~,.

Ulkona omassa kaupunginosassa Baarissa, pubissa , ravintolassa Ulkona muussa kaupunginosassa Omassa pihassa/ pihapiirissä ~~=~ Seurakunnan tiloissa Nuorisotalossa

.16-18 11 13-15 010-12

Muualla Kirjastossa

100

101

Keskusta

Vuoden 1990 tutkimuksen mukaan (Siurala 1991, 77) koti oli harvemmin ystävien tapaamispaikkana alemman sosiaalisen statuksen alueilla. Näillä alueilla pihapiiri korvasi tuolloin kodin tapaamispaikkana. Vuoden 2000 tutkimuksen mukaan näin ei enää ole alueelliset erot omassa tai kavereiden kotona tapaamisessa ovat suhteellisen pieniä. Tulosta voidaan selittää sillä, että oma asuinalue ei ole enää niin tärkeä sosiaalisten suhteiden ylläpitopaikka kuin aiemmin. Koulua käydään usein toisella puolella kaupunkia, kavereita tavataan harrastusten parissa, treeneissä jne. Alueelliset erot keskustaan lähtemisessä ovat pienet. Kaikkein yleisintä keskustassa kokoontuminen on luonnollisesti lähellä keskustaa asuvilla. Itäkeskuksesta, Vuosaaresta, Haagasta ja Kontula-Vesalasta lähdetään jonkun verran harvemmin keskustaan. Näistä ainakin Itäkeskus ja Vuosaari ovat tavallaan jo omia keskuksiaan. Nuorisotalot

Nuorisotalot ovat erityisen suosittuja 10-15-vuotiaiden kohtaamispaikkoja Kamppi-Ruoholahdessa, Pihlajamäki-Pihlajistossa, Myllypurossa ja Tapanilassa, Meilahti-Huopalahdessa ja Suutarila-jakomäessä asuvien keskuudesa. Toista päätä edustavat mm. Kallio-Alppiharju, Keskusta, Itäkeskus, Kulosaari-Herttonimi, Malmi ja Maunula. Tulosten tulkinnassa annamme puheenvuoron Harri Taposelle nuorisoasiankeskuksesta (Taponen 2001): "Tulokset näyttävät varsin vahvasti, että korkeimpia osuuksia saaneilla alueilla sijaitsee hyvin toimiva ja ulospäin suuntautunut nuorisotalo. Näin näyttää olevan Ruoholahdessa - yksi uusimmista taloista, Pihlajamäessä (ja myös Pihlajistossa), Myllypurossa ja Tapanilassa varauksin, sillä siellä nuorisotalo toimii urheiluseura Erän tiloissa liikuntakeskuksen yhteydessä, joten on ehkä vaikea erottaa, missä nuorisotalo alkaa ja liikuntapuoli päättyy. Huopalahdessa, sekä Suutarilassa että Jakomäessä ja Kannelmäessä talot sijaitsevat myös tapaamisten kannalta optimaalisesti keskellä ja /tai koulun yhteydessä. Jakauman toinen pää on tulkinnan kannalta huomattavasti hankalampi. Kallio-Alppiharjun tilanteen ymmärtää, kun alueella on niukasti 10-15-vuotiaita ja nuorisotalot painottuvat keskitettyyn toimintaan, siis palvelevat koko kaupunkia tai muutoin laajempaa aluetta. Harjun nuorisotalo varsinkin keskittyy vanhempiin ja kansainvälisiin teemoihin. Kallio on tanssitalo ja tyttöjen talo alakerrassa on koko kaupungin ainoa lajissaan. Itäkeskus tekee duunia suurelta osin ve-

102

näläisten kanssa, mikä saattaa heijastua kantaväestön käyttäytymiseen. Kivikossa aloitti vasta viime syksynä freesi nuorisotalo. Mellunmäessä on runsaasti nuoria ja nuorisotalo metroaseman kupeessa. Toiminta on aika paljon sisäänpäin suuntautunutta (muutos menossa!) eikä se siten luo luontevia kohtaamisen mahdollisuuksia ainakaan kovin monille, painotus on ollut varhaisnuorissa eli max. 12-vuotiaissa. Malmi on melko suosittu paikka, mutta hiukan vanhempien keskuudessa. Sijaintikin on aavistuksen sivussa. Viikonloppu ja yötoiminnot ovat siellä erinomaisesti vetäviä. Kilpailu on kovaa kauppakeskuksen ja junaradan ylittävän putken kanssa; ne ovat hyvin luontevia tapaamispaikkoja. Maunula on käytännössä melko erikoistunut paikka; erityisnuorisotyö ja maahanmuuttajatyö ovat vallanneet siellä runsaasti tilaa. Kaiken kaikkiaan volyymi on pieni. " Kirjasto

Kirjaston tapaamispaikkana mainitsi 0-26 % asuinpaikasta riippuen. Suosituin se oli Malmilla, Itäkeskuksessa, Tuomarikylässä, Vanhankaupungin peruspiirissä (mm. Käpylä) ja Pasilassa. Laajasalossa, keskustassa, Myllypurossa ja Suutarila-Jakomäki-alueella kirjasto on lähes käyttämätön nuorten kokoontumispaikkana. Malmin ja Itiksen kirjastot ovat isoissa monitoimitaloissa, joten niihin on helppo mennä samalla kun käy esim. nuorisotalolla. Niissä on myös kahvila samassa talossa. Tuomarinkylässä ei ole kirjastoa, mutta sieltä voidaan käydä Pukinmäessä, jossa on nuorille mediateekki. Pasilan laajimmat kokoelmat vetävät niin nuoria kuin vanhempiakin. Myllypurossa ei ole kirjastoa, vain lehtilukusali. Laajasalon kirjasto sijaitsee samassa rakennuksessa kuin koulu, vaikuttaisiko se? Keskustan kirjastoista Kirjakaapeli vetää vanhempia ihmisiä kuin tarkastellut nuoret. Ja keskustassahan on paljon muita hengailupaikkoja. Kirjastotoimen johtaja Maija Berndtson (2001) haaveilee keskustakirjastosta. Citykirjasto olisi kaupunkilaisten maksuton julkinen olohuone, jonne ihmiset voisivat kokoontua lukemaan, opiskelemaan, työskentelemään ja seikkailemaan kirjojen ja tietoverkkojen äärelle.

103

Ystävien kanssa vietetty aika Nuoret viettävät koulun jälkeen enemmän aikaa ystäviensä kanssa kuin perheen kanssa. Seitsemän kymmenestä viettää koulun jälkeen kavereidensa kanssa aikaa yli 3 tuntia päivässä, tytöt ja pojat yhtä yleisesti. Lukioluokilla ystävien tapaaminen jää vähäisempiin tuntimääriin, mutta yhteyttä pidetään mm. kännykkän tekstiviestein. Helsingin ruotsinkieliset ja ulkomaalaistaustaiset eivät poikkea ystävien tapaamisessa muista nuorista. Sitä vastoin perhetausta näkyy selvästi ystävien tapaamiseen käytettävässä ajassa. Ydinperheiden lapsista 65 % viettää yli kolme tuntia päivässä ystäviensä kanssa kun vastaavat osuus yksinhuoltajaperheiden lapsilla on 76 % ja uusperheiden lapsilla 78 %. Helsingin lapsiperheistä yli puolet on yksilapsisia. Voisi olettaa, että perheiden ainoille lapsille vertaisryhmien merkitys on erityisen korostunut. Valitettavasti lomakkeella ei ollut kysymystä sisarusten määrästä.

45.

Kavereiden ja perheen kanssa koulun jälkeen vietettävä aika keväällä 2000 Kavereiden kanssa

% 100

Perheen kanssa

% 100

o Ei lainkaan o Alle tunti

.1-2 tuntia

.3-4+ tuntia 0

0 10

13 14 15 Ikä. vuotta

Ystävinä maahanmuuttajia Helsingin koululaisista joka kolmannella (35 %) on ystäväpiirissään maahanmuuttajia. Tytöt tuntevat maahanmuuttajia yleisemmin kuin pojat (tytöt 38 %, pojat 32 %). Yläasteella olevat tuntevat ulkomailta muuttaneita muita enemmän (43 %), ala-asteella luku on 35 % ja lukiossa enää 26 %.

104

Helsingin ruotsinkielisten koululaisten tuttavapiirissä on maahanmuuttajia yläasteella ja lukiossa siinä missä muillakin, mutta ala-asteen oppilailla kuitenkin vain joka viidennellä (18 %). Ulkomaalaistaustaisista koululaisista 66 % mainitsi ystäväpiirissään olevan maahanmuuttajia, yläasteella luku oli 76 %. Helsingin eri alueilla maahanmuuttajia on nuorten tuttavapiirissä hyvin eri tavalla. Yleisintä monikansalliset kaverit ovat Myllypurossa (63 % kaveripiirissä ulkomaalaisia), Itäkeskuksessa (51 %) ja Malmilla, Pihlajamäki-Pihlajistossa sekä Meilahti-Huopalahti alueella, joissa vajaa puolet tuntee maahanmuuttajia. Munkkiniemi-Pitäjänmäki, Lauttasaari, Pakila, Tuomarinkylä, Kannelmäki-Kaarela, Tapanila ja Haaga ovat alueita, joilla asuvista koululaisista joka viides tuntee maahanmuuttajia. Sama tilanne Helsingin ulkopuolella asuvilla koululaisilla. Itse ulkomaalaistaustaiset vastaajat eivät ole mukana luvuissa. "Kärjessä" olevat alueet ovat tulkinnaltaan melko selkeitä ja yhteneviäkin. Niillä asuu, käy koulua ja / tai kokoontuu runsaasti maahanmuuttajia, mikä näkyy nuorten vastuksissa. Myös toisen ääripään alueet on helppo selittää: korkean statuksen alueilla maahanmuuttajia ei juuri asu eikä käy koulua, joten ei heitä löydy ystävistäkään.

105

46.

Seurustelu luokka-asteen ja sukupuolen mukaan % 40,-----------------------~

o Yhteensä

II Tytöt II Pojat

30+-------------------~

Ala-aste Yläaste

1 Lukio

Seurustelu Noin joka neljäs 12-18-vuotias koululainen seurustelee. Seurustelun käsite on ilmeisen erilainen eri iässä ja sukupuolten välillä. Nuorimmista, l2-l4-vuotiaista, pojat kertoivat seurustelevansa useammin kuin tytöt. Yläasteen viimeisellä luokalla tilanne tasaantuu, ja lukioluokilla tytöt seurustelevat sitten poikia selvästi yleisemmin. Arjen tasolla seurustelu näkyy selvimmin siinä, että seurustelevat käyttävät huomattavasti enemmän aikaa ystävien (tässä tapauksessa varmaan ystävän tapaamiseen) kuin ei-seurustelevat. Seurustelevat pitävät myös varsin ahkerasti päivittäin yhteyttä ystäviin/ystävään kännykällä ja tekstiviestein.

Helsingin nuoret kännykän käyttäjinä 1 Helsingin 1O-18-vuotiaista koululaisista 68 % vastasi myöntävästi kysymyksen "Onko Sinulla kännykkää omassa käytössäsi?" Nuorimmista tutkimukseen osallistuneista lO-vuotiaista kännykkä oli joka kolmannella. Tytöillä matkapuhelin on yleisempi kuin pojilla. Tulos on yllättävä. Teknologia ja viihde-elektroniikka ovat perinteisesti kuuluneet poikien kiinnostusten kohteisiin. Helsingin koululaistutkimus kertoo lisäksi, että tytöt ovat ottaneet kiinni poikia tietokoneen käytössä internetissä surffailun, chattailun ja sähköpostin käytön myötä. l8-vuotta täyttäneiden tyttöjen nuorempia tyttöjä vähäisempi kännykän omistaminen menee sattuman piikkiin - ero ei ole tilastollisesti merkitsevä. Vastaava tulos tyttöjen poikia yleisemmästä kännykän omistamisesta on saatu myös Englannissa. NOP Research Group (2001, ks. http://www.nop.co.uk!) tekemän tutkimuksen mukaan liki puolet Britannian 7-l6-vuotiaista lapsista omisti matkapuhelimen. Tytöistä kännykkä oli 52 prosentilla ja 44 prosentilla pojista. Vuoden 2000 lopussa arviolta 40 miljoonaa brittiä, eli kaksi kolmasosaa väestöstä, omisti matkapuhelimen. Suomalaisista yli 70 % on kännykkä. Tyttöjen poikia yleisempää kännykän omistamista voi selittää monella asialla. Ehkä kyseessä on yksinkertaisesti vain se, että tytöt kehittyvät poikia nopeammin, joten vanhemmat luottavat tyttöjen I Tämä luku on julkaistu myös lyhennettynä versiona suomeksi ja ruotsiksi tietokeskuksen Kvartti-Iehdessä 4/2000.

106

kykyyn pitää huolta kännykästä jo 10--13-vuoden iässä. Tytöt ovat tunnetusti puheliaampia/ sosiaalisempia kuin pojat. Kännykkä ja etenkin tekstiviestit ovat luonteva tapa jatkaa 'tyttöjen välistä tiivistä keskustelua' (ks. kuvio 50). Vanhemmat saattavat hankkia tyttärilleen herkemmin kännykän myös siksi, että kantavat huolta heidän turvallisuudestaan. Kännykän avulla vanhemmat voivat (tai luulevat voivansa) seurata lastensa menemisiä ja tulemisia. Kännykän mukana pitäminen tuo turvallisuutta myös nuorelle itselleen: sillä voi esim. järjestää kyydin kotiin, jos myöhästyy viimeisestä bussista.

47.

Kännykän omistaminen iän ja sukupuolen mukaan Helsingissä keväällä 2000 (N=2659) % 100

~ytöt ...-

,/'

60 40

...... f--

/. ,

;1'

;

,....

;-' ;

Pojat

Tilastokeskuksen vuoden 1999 lopulla tekemän haastattelututkimuksen (Nurmela ym. 2000) mukaan miehillä oli matkapuhelimia edelleen useammin omassa käytössä kuin naisilla lukuun ottamatta 15-29-vuotiaita, joilla kännykkä oli yhtä yleinen kuin miehillä.

o 10

13 14 15 Ikä, vuotta

18+

Ala-asteen oppilaista vajaalla puolella (45 %) on matkapuhelin, yläasteen oppilaista 78 %:lla ja lukiolaisista jo lähes kaikilla, 89 %:lla. Kyselyyn osallistuneista lukiolaisista 16 % (121 nuorta) asui muualla kuin Helsingissä. Heistä 97 %:lla oli kännykkä. Helsingin suomen- ja ruotsinkieliset koululaiset omistavat kännykän yhtä yleisesti. Nuorten kännykkä- ja internetkulttuuria koskevan haastattelututkimuksen 16-18-vuotiaista lukiolaisista (N=30) lähes kaikilla oli oma kännykkä . (Nufix 2000). Suurimmalla osalla nuorista oli toinen, jopa kolmas tai neljäs kännykkä menossa. Ne, joilla ei ollut kännykkää , käyttivät perheen yhteistä kännykkää. Kellään kännykättömistä ei tuntunut olevaan ideologisia perusteita sille miksi heillä ei ole kännykkää.

48. Kännykän omistaminen luokka-asteen Ulkomaalaistaustaisilla nuorilla matkapuhelin on muita mukaan (N=2659) harvinaisempi (68 %/57 %). Ikä ei eroa selitä, sillä ryhmien % nuoret ovat samanikäisiä (keski-ikä 13 vuotta). Syyt ulkomaalaistaustaisten vähäisempään matkapuhelimen omista80 + - - - - - - - - -[ miseen liittyvät sekä kulttuurisiin että taloudellisiin tekijöi60 + - - - - --1 hin. Joka kymmenennen nuoren isä tai äiti oli kyselyhetkellä keväällä 2000 työttömänä. Ulkomaalaistaustaisissa perheissä työttömyys oli kaksinkertainen. Nuorista, joiden isä tai äiti oli kyselyhetkellä työttömänä, kännykkä oli 58 %:lla 20 ja samassa tilanteessa olevilla ulkomaalaistaustaisilla nuorilla 43 %:lla. 7. 8. 4. 5. 6.

1 00 .-------------------------~

Ala-aste

Yläaste

-luokka

Lukio

On mielenkiintoista, että nuorten käsitys perheensä taloustilanteesta ei heijastu mitenkään kännykän omistamiseen. Sitä vastoin

107

se, miten paljon nuorella itsellään on käytössään rahaa, selittää kännykän omistamista. Niillä, joilla rahaa oli runsaasti käytössään kännykkä oli 74 %:lla kun vastaava luku vähän rahaa käytössään olevilla oli 60 %. Kun perheessä on työttömyyttä, nuorten käyttövarat pienenevät, ja kännykästä tingitään ehkä ensimmäisenä. Kännykät kaupunginosissa

Tutkimusaineisto mahdollistaa tutkia kännykän omistamista myös nuorten asuinpaikan mukaan. Lomakkeella kysyttiin missä kaupunginosassa asut, josta tieto sitten koodattiin. Tarkkoihin tilastojen mukaisiin alueisiin nuorten merkinnöistä ei päästä - nuoret kertoivat esimerkiksi asuvansa Vuosaaressa riippumatta siitä millä Vuosaaren alueella he asuivat. Samoin oli laita Pakilassa. Toisaalta Pikku Huopalahti on nuorille oma alue, mutta tilastoissa ei. Asuinpaikat ryhmiteltiin 29 alueeseen siten, että kullakin alueella on riittävästi vastaajia luotettavien tulosten saamiseen. Helsingin ulkopuolella asuvat muodostavat yhden alueen. Koska vastaajat olivat hyvinkin eri ikäisiä eri alueilla, vakioitiin iän vaikutus. Tulos oli mielenkiintoinen - alue-erot olivat erittäin pieniä vaihdellen 62-78 prosentin välillä. Jonkin verran 'yli odotusarvon' kännykän omistaminen oli Tuomarinkylä-Paloheinä-alueella, Laajasalon peruspiirissä, Helsingin ulkopuolella asuvilla ja Helsingin keskustassa asuvilla. Vastaavasti hieman keskimääräistä vähäisempää se oli Itäkeskuksen peruspiirissä, Vuosaaressa ja Suutarila-Jakomäki akselilla. Kännykän omistamista ja kännykkäkulttuuria on tutkittu ja tulkittu pääasiassa kaupunkikulttuurin näkökulmasta (Mäenpää 2000, Kopomaa 2000). Mutta kuinka kaupunkilaisesta ilmiötä itse asiassa on kyse? Arkihavainnon perusteella nuoret ovat sinut kännykän kanssa kaikkialla Suomessa. Tilastokeskuksen kuluttajabarometrin tiedot tammi-toukokuulta 2000 kertovat, että kotitalouksilla on käytössään kännykkä varsin yhtäläisesti ympäri Suomea. (Tilastokeskus 2000).

Kotitalouksien kännykät (%) seutukunnittain keväällä 2000 Seutukunta Koko maa Helsingin Thrun Tampereen Lahden Oulun Muu Suomi

108

1)rösuhde- KotiKäytössä Oma kännykkä kännykkä kännykkä talouksia

86 89 88 85 82 94 84

80 81 83

20 26 18

75 87 80

20 22 17

6269 1325 354 364 209 203 3814

Tekstiviestien lähettäminen on harrastus

Vuonna 1999 Suomessa lähetettiin 700 miljoonaa tekstiviestiä. Tänä vuonna rikotaan miljardin tekstiviestin raja (Kärki 2000). Tekstiviestit ovat matkapuhelinoperaattoreille nopeasti kasvava tulonlähde. Nuoret suosivat tekstiviestejä koska ne ovat 'halpoja'. Tekstiviestit maksavat operaattorin ja liittymän mukaan vaihdellen 35-99 penniä kappale. Sana halpa on lainausmerkeissä, koska asian hoitaminen yhdellä puhelulla tulee usein halvemmaksi kuin asiaa koskevat monet tekstiviestien vaihtamiset. Ja kovin asiapitoisiahan nuorten viestit eivät ole. Kopomaan (2000, 62) haastattelemista koululaisista kaksi kolmesta arvioi tekstiviestien sisällön olevan enemmän hupia kuin varsinaista asiaa.

Kopomaan (emt., 57) mukaan tyypillisiä tekstiviestein ilmoitettavia asioita ovat tapaamisten sopiminen, kuulumisten vaihto, ilmoitus- ja muistutusasiat ja yhteisten asioiden tiedusteleminen kavereilta ("mihin aikaan harkat on?"). Kysyin hyvin tuntemani 15-vuotiaiden poikien salibandyjoukkueelta heidän matkapuhelinlaskuistaan. Pojilla (18) on kahta lukuun ottamatta kännykkä. Poikien puhelinlaskuista yli puolet (55 %) muodostui tekstiviesteistä. Osuus vaihteli 30 ja 85 prosentin välillä. Muutamat pojat harrastavat soittoäänien ja operaattorilogojen tilaamista sekä urheilu tulosten tilaamista kännykkään. llmaista saldokyselyä käyttää lähes jokainen. Timo Kopomaan tutkimus Kännykkäyhteiskunnan synty (2000) kertoo innostuneesti suomalaisesta kännykkäkulttuurista. Toisenlaisiakin mielipiteitä nuorten tekstiviestikiihkosta on esitetty. "Viikkorahat ja kesätienestit, omat ja varastetut, imeytyvät vastustamattomalla voimalla ja miljardimääräisenä teleoperaattorien luomaan mustaan aukkoon - kännyköiden tekstiviestein, tekstareiden, laskuihin! On siis onnistuttu keksimään kallis, verrattomasti kaikkia aiemmin tunnettuja aivottomampi vapaa-ajan harrastus! " (Enqvist 2000).

109

Uusi tapa pitää yhteyttä kavereihin

Kännykkä on tuonut uuden tavan pitää yhteyttä ystäviin. Se ei ole korvannut henkilökohtaisia kontakteja, vaan pikemminkin täydentää niitä. Kuvitelkaapa kysymyksen "Kuinka pidät yhteyttä ystäviisi, päivittäin?" tulosta 10 vuotta sitten. Mahdollisia vaihtoehtoja olisivat olleet vain tapaaminen ja lankapuhelimella soittaminen. Kaikkinainen tiivis päivittäinen yhteydenpito ystäviin on huipussaan 15 ikävuoden korvilla. Lukioluokilla riittää harvempi yhteydenpito tai että kavereita nähdään koulussa. Kännykkä vähentää selvästi kotipuhelimen käyttöä 15 ikävuoden jälkeen. Pilapiirrosten ja vanhojen tv-sarjojen esittämä kuva perheen teini-ikäisen tyttären omimasta puhelimesta on mennyttä aikaa. Kännykkä on vapauttanut kodin lankapuhelimen - tai sitten linja on varattuna intemet-yhteydelle.

49. Päivittäinen yhteydenpito ystäviin, kaikki vastaajat

(N =2629) %

7 0 ~--.--.--.--.--.--,--.-~

60 ~~+-~--~-+--+--+--+--H

50 40 30 ++--+--+~~~--+--+--+--H

Nufix - tutkimuksen (2000) mukaan nuoret ovat luoneet kännykän ja netin avulla oman maailmansa, johon vanhemmilla on entistä hatarampi kontakti. Samalla kun kännykkä on lisännyt ainakin jonkinasteista vanhempien kontrollia lastensa liikkeistä, on se vähentänyt vanhempien tuntumaa heidän kavereistaan. Ennen nuorten kaverit soittivat kotiin ja vanhemmilla oli jonkinlainen käsitys nuorten kaveripiiristä. Nyt nuorilla voi olla aivan erillinen, laaja kaveripiiri netissä, josta vanhemmilla ei ole mitään tietoa. Toisaalta myös kaverit, joita nuoret tapaavat päivittäin, ottavat yhteyttä suoraan kännykkään ja tällöin jopa lähikaveripiiri voi jäädä vieraaksi vanhemmille.

20 ++--+-~--+--+--+--+--+--H

O ~--+--+--+--+--+--+--+--r

110

13 14 15 Ikä, vuotta

18+

Tytöt ja pojat soittelevat kännykällä kavereilleen päivittäin yhtä yleisesti. Tekstiviestejä tytöt lähettävät sitä vastoin poikia ahkerammin. 16-vuotiaiden tyttöjen muita vähäisempi tekstiviestien lähettäminen on vaikeasti selitettävissä. Ko. tytöt ovat valtaosaltaan (69 %) lukion 1. luokalla, lukion toisella luokalla tytöt harrastavat taas ahkerasti 'tekstareita'. Poikkeama mahtuu sattumankin rajoihin - ero ei ole tilastollisesti merkitsevä.

Tilastokeskuksen tutkimuksen (Nurmela ym. 2000, 15) mukaan naiset korostavat tekstiviestien käytössään niiden helppoutta ja näppäryyttä. Naisilla myös lähetysajankohta, eli se, ettei ajankohta olisi sopinut soittamiseen, ratkaisee usein tekstiviestien lähettämisen. Pojilla innostus tekstiviesteihin vakiintuu 14-15 vuoden iässä, ja päivittäisestä tekstiviestien lähettämisestä siirrytään enemmän niiden viikoittaiseen lähettelyyn.

50. Tyttöjen ja poikien päivittäinen yhteydenpito kavereihin tekstiviestein (niistä, joilla on kännykkä), N= 1756 % 80

70 60

Tyl?Y

/ /

V r"\..

V i"--V

.,-/ V'

"'"

1'--...

/ /

/p~jat

o 10

Rötöstely Graffitien tekeminen ja etenkin niiden pois kitkemiseen tähtäävä "Stop töhryille" kampanja ovat saaneet runsaasti huomiota osakseen. Helsingin kaupunki on osoittanut miljoonia markkoja graffitien vastustamiseen. Siisti Stadi (1999) esitteen mukaan Helsinkiä töhrii noin 3 000 henkilöä, joista 100-200 nk. tapatöhrijää kuitenkin aiheuttaa peräti 80 % tageista ja lähes kaikki graffitit. Pääosa tästä ryhmästä on 18-25-vuotiaita miehiä ja 9-16-vuotiaat tekevät vain noin viidenneksen töhryistä. Helsingin kaupungin nuorisoasiankeskus tukee graffititoirninnassa piirtämiseen ja maalaamiseen suuntautuneita nuoria käyttämään taitojaan laillisesti ja siten ennaltaehkäisemään heidän liukumistaan laittomien töiden tekemiseen ja siten kohti vaikeuksia. Keinot on koottu graffitilinjaukseen (Nuorisoasiainkeskus 2000) ja ne voidaan tiivistää seuraavasti: pyritään aktiiviseen kontaktiin, kannustetaan luovaan piirtämiseen ja maalaamiseen, opetellaan uusia haastavia tekniikoita kuten ruiskumaalausta, toimitaan ryhmää vahvistaen ja etsitään laillisia maalaamisen mahdollisuuksia mm. nuorisotaloista ja yrityksistäkin. Ohjataan kiinnostuneita taideopiskelujen suuntaan. Tätä toimintaa tehdään päivittäin kolmessa nuorisotalossa: Pihlajamäessä, Kannelmäessä ja Itäkeskuksessa. Muissakin paikoissa pienimuotoisemmin.

13 14 15 Ikä, vuotta

17 18+

51.

"Rötöstely" luokka-asteen ja sukupuolen mukaan Yläaste Pojat Tytöt Lukio Pojat Tytöt

10 15 20 25 30 %

111

Yläasteen 8.- ja 9.-luokkalaisilla sekä lukiolaisille esitettiin kysymys laittomien tagien tai graffitien tekemisestä, varastamisesta sekä osallistumisesta tappeluun. Kyselyä edeltäneen vuoden sisällä 14-18-vuotiaista joka kymmenes oli kirjoittanut tai maalannut laittomia tageja tai graffiteja. Sama osuus myönsi joskus varastaneensa kaupasta tai kioskista. Tappeluun oli osallistunut hieman useampi, 13 %. Kaikki "rötöstely" on yleisempää poikien kuin tyttöjen keskuudessa. Yleisintä se on yläasteen poikien keskuudessa. Perhetausta ei vaikuta yläasteen poikien po. asioiden tekemisiin. Asioilla on selvä keskinäinen yhteys sekä yhteys koulussa menestymiseen, alkoholin käyttöön, tupakointiin ja jengeihin kuulumiseen. Graffitien tekemisellä on myös yhteys toisenlaiseen 'alakulttuuriin' , nimittäin skeittailuun ja lumilautailuun. Myös kuvataiteiden harrastaminen (piirtäminen, maalaaminen jne.) korreloi graffitien tekemisen kanssa.

112

Perhe

52.

Nuorten perhetausta eri luokilla

% 80.---------------------------~

o Uuspemeessä

Helsingin koulunuorista 64 % asuu ydinperheessä. Isän tai äidin kanssa asuu joka neljäs ja joka kymmenes kuuluu uusperheeseen eli asuu isän tai äidin uuden kumppanin kanssa. Jotkut asuvat jo itsenäisesti.

•

Yksi nhuoltaja· • perheessä

Ydinpemeessä

+--III-__- -__- -__- I___--1I---III-~

Ala.-aste

Yläaste

Lukio

Nuorten perhetausta vaihtelee yllättävän paljon eri ikäryhmissä 12-vuotiaista 58 % kuuluu ydinperheeseen, 16-vuotiaista 74 %. Katsotaanpa asiaa luokka-asteen kautta.

53. Perhetausta eri Alhaisimmillaan ydinperheeseen kuuluminen on ala-asteen viimeistä luokkaa käyvillä. Vastaavasti yksinhuoltajaperheissä ja uusperheissä asuminen on tässä vaiheessa eli 12-vuoden iässä yleisintä. Ero on tilastollisesti merkitsevä, mutta mistä se johtuu? Kyseessä voi olla sattumakin. Kuvio kertoo myös, että ydinperheistä mennään enemmän lukioon kuin yksinhuoltajaperheistä. Ruotsinkieliset nuoret kuuluvat muita yleisemmin ydin perheeseen ja ulkomaalaistaustaiset muita harvemmin. Voidaankin esittää hypoteesi, että edellä havaitut perhetaustaerot näkyvät nuorten koulumenestystä, koulussa viihtymistä ja perheen ilmapiiriä koskevissa tarkasteluissa.

vastaajaryhmissä

Ydinperhe

Yksinhuoltajaperhe • .

Kaikki Ruotsinkieliset DUlkomaalaistaustaiset

Uusperhe

10 20 30 40 50 60 70 %

Perheen kanssa yhdessäolo Sivulla 41 on tarkasteltu nuorten kouluajan jälkeistä ajankäyttöä. Perheen kanssa yhdessäoloon aikaa käytetään toiseksi eniten 40 % nuorista on perheensä kanssa vähintään kaksi tuntia päivässä. Tytöt ja pojat yhtälailla. Iän myötä perheen kanssa vietettävä vähenee tasaisesti - 17-vuotiaista enää joka neljäs viettää 2-4 tuntia tai enemmän päivässä perheensä kanssa. Samalla tavalla lyhenee myös kavereiden kanssa vietettävä aika (ks. s. 104). Perheen koostumus ei vaikuta yhdessäolon määrään - perheen kanssa seurustellaan yhtälailla ydin- kuin uusperheessä. Samoin on laita ulkomaalaistaustaisissa perheissä. Ruotsinkielisten perheyhteisyys on sitä vastoin muita tiiviimpi.

113

26. Ruotsinkielisten ja muiden nuorten perheen kanssa viettämä aika Yli 2 tuntia

1-2 tuntia

Ruotsinkieliset Muut

28 33

Alle tunti

Ei lainkaan

100 100

273 2388

Perheen ilmapiiri Valtaosa nuorista piti perheensä ilmapiiriä hyvänä. Perhemuotojen vällilä tilanne kuitenkin vaihtelee melkoisesti. Ruotsinkielisten lasten tai ulkomaalaistaustaisten lasten kotiolot eivät poikenneet kaikista vastaajista. Jomman kumman vanhemman työttömyys vaikuttaa jokin verran perheen ilmapiiriin (hyvä 69%/63 %), mutta ero ei ole tilastollisesti merkitsevä.

27. Perheen ilmapiiri eri perhetaustoissa, Hyvä Kaikki Ydinperhe Yksinhuoltajaperhe Uusperhe

25 24

4 3

66 58

26 31

5 6

Rahankäyttö Kaverit Kotityöt Alkoholin käyttö Ulkonäkö Kotiintuloajat Huumeet Seurustelu- ja

~=+=+--~==t=:::::.j 60 %

114

2 1 3 6

100 100 100 100

2653 1704 629 236

Helsingin nuorten vapaa-aikaa ja harrastuksia koskevissa tutkimuksissa on ollut traditiona kysyä minkälaisista asioista vanhempien kanssa keskustellaan ja mistä asioista tulee riitaa. Vuosien 1982 ja 1990 tutkimuksissa kysyttyjä asioita oli 16, vuonna 2000 vähemmän eli 11. Täysin yhteneviä kysymyskokonaisuudet eivät ole, mutta hyvin vertailukelpoisia kuitenkin. Katsotaan ensin, miten eri asioista yleensä keskustellaan.

Harrastukset

Vaikea sanoa

Keskustelun ja riidan aiheet

Koulunkäynti

Huono

kanssa, 10-16-vuotiaat

Kohtalainen

54. Keskustelee vanhempien

sukupuoliasiat

100

Mitään mullistavaa asioista keskustelemisessa tai keskustelemattomuudessa ei ole tapahtunut. On muutamia teemoja jotka eivät ole nykypäivänä niin esillä lasten ja vanhempien välisissä keskusteluissa kuin 10 tai 20 vuotta sitten. Näitä ovat kotiintuloajat, kaverit, ulkonäkö ja harrastukset. Kännykän yleisyys saattaa selittää ensiksi mainitun aiheen vähäisemmän merkityksen. On myös esitetty että kännykkä ja internet ovat vieraannuttaneet vanhemmat lastensa kavereista. Ennen nuorten kaverit soittivat kotiin ja vanhemmilla oli jonkinlainen käsitys nuorten kaveripiiristä. Nyt nuorilla voi olla aivan erillinen, laaja kaveripiiri netissä, josta vanhemmilla ei ole mitään tietoa. Toisaalta myös kaverit, joita nuoret tapaavat päivit-

täin, ottavat yhteyttä suoraan kännykkään ja tällöin jopa lähikaveripiiri voi jäädä vieraaksi vanhemmille. Huumeista puhutaan nyt perheissä huomattavasti yleisemmin kuin aiemmin - syystäkin. Myös alkoholi on noussut uudelleen keskustelunaiheeksi. Kotitöistä neuvottelemisen lisääntyminen selittyy kysymysten hieman eri sisällöllä; vuosina 1982 ja 1990 kysymys koski kotitöihin osallistumista, vuonna 2000 kotitöitä. Riitaa po. asioista tulee nykynuorille harvemmin kuin 1990. Poikkeuksena ovat alkoholin- ja huumeiden käyttö. Kysymyskokonaisuudesta voisi kirjoittaa pitkäänkin, mutta seuraavassa keskeisiä poimintoja siitä, miten ikä, sukupuoli, kieli tai ulkomaalaistaustaisuus näkyy asioista keskustelemisessa. Osin tulokset ovat hyvin arvattavissa. Yleisenä havaintona voidaan esittää, että tyttöjen on poikia helpompi jutella lähes kaikista asioista vanhempiensa kanssa tai toisin päin vanhempien tyttäriensä kanssa. • mitä nuorempi olet, sitä enemmän keskustellaan kotiintuloajoista • iän myötä aiheista korostuvat seurustelu- ja sukupuoliasiat sekä rahankäyttö • tyttöjen ja vanhempien välisissä keskustelun aiheissa korostuvat huumeet, kaverit, seurusteluasiat ja jonkin verran myös kotiintuloajat • ruotsinkieliset nuoret juttelevat seurustelu- ja sukupuoliasioista selvästi muita harvemmin (25 % ja 40 %)? • yksinhuoltaja- ja uusperheissä keskustellaan yleisemmin rahankäytöstä kuin ydinperheissä. Aihe aiheuttaa myös selvästi useammin riitaa. Yksinhuoltaja- ja uusperheissä keskustellaan myös enemmän seurustelu- ja sukupuoliasioista kuin ydinperheissä. Tyttöjen 'yliedustus' näissä perheissä selittää ehkä osaltaan tulosta. Ydinperheissä keskustellaan puolestaan enemmän lasten harrastuksista (73%/muut perhemuodot 65%) • ulkomaalaistaustaisuus ei erotellut millään tavalla asioista kotona puhumisessa.

115

Perheen taloudellinen tilanne Noin puolet vastaajista arvio perheensä taloudellisen tilanteen hyväksi. Perheen taloudellinen tilanne Kaikki Hyvä Kohtuullinen Huono Vaikea sanoa % N=

Ruotsinkieliset

Ulkomaalaistaustaiset

54 38 5 3

64 30

50 41

3 4

4 5

100

100 274

2651

100 279

Ydinperheisiin kuuluvista 62 % arvio perheensä taloustilanteen hyväksi. Yksinhuoltajaperheissä tämä osuus oli huomattavasti pienempi eli 39 % . Uusperheissä luku oli 44 % . Ammattiaseman mukaan tarkasteltuna paras taloustilanne on ylempien toimihenkilöiden perheissä (hyvä 62 % ) ja heikoin työntekijäperheissä (hyvä 45 %). Kahden auton omistavista perheistä 66 % kuului hyvä taloustilanteen perheisiin. Omat käyttövarat

Arviot omista käyttövaroista olivat hyvin samanlaiset kaiken ikäisillä. Käsitys oman rahan määrästä on hyvin subjektiivinen. la-vuotiaalle 100 markkaa voi olla paljon, 18-vuotiaalle 1 000 markkaa saattaa olla vähän. Tämä varmaan selittää myös sen, että lukukauden aikana työssäkäyvillä oli käytössään omasta mielestään samalla lailla rahaa kuin ei työssä käyvillä. Pojat arvioivat käyttövaransa tyttöjä selvästi useammin runsaiksi (pojat 23 % ja tytöt 13 %). Omat käyttövarat selittävät mm. kännykän omistamista (s. 108). Yksinhuoltaja- ja uusperheissä lasten käyttövarat ovat pienemmät kuin ydinperheissä. Paljonko rahaa omassa käytössä Kaikki Runsaasti Kohtuullisesti Vähän Ei lainkaan % N=

116

Ruotsinkieliset

Ulkomaalaistaustaiset

18 62 18 2

19 63

22 54

100

100 273

100 279

2649

Auton omistaminen

Valtaosalla perheistä, joissa on kouluikäisiä lapsia, on käytössään auto. Ala-asteen oppilaiden vanhemmilla auto on 76 %:lla, yläasteen 80 prosentilla ja lukiota käyvien nuorten vanhemmilla peräti 87 %:lla. Monet harrastukset vaativat aikamoista tavaroiden 'roudaamista'. Perheillä käytössään, auto eri vastaajaryhmissä Kaikki Yksi Kaksi tai useampia Ei autoa % N=

56 25 19

Ruotsinkieliset 55 36 9

Ulkomaalaistaustaiset 50 19 32

100

2650

274

278

Ruokavalio Ruokavaliota koskevaa kysymystä ei esitetty aivan nuorimmilie 4.-5.-luokkalaisille. Helsingin 12-18-vuotiaista koululaisista joka kymmenes ei syö tai yrittää ainakin välttää lihan syömistä. Tytöistä heitä oli 15 %, pojista vain 2 %. Tytöistä lihaa syömättömiä on vakio osuus eli noin kymmenen prosenttia 14. ikävuodesta lähtien. Vegaaneja eli ei lainkaan eläinkunnan tuotteita syöviä koululaisista oli vain 0,2 %. Heidän, sekä ruokavalioltaan muiden (0,1 %) puuttuminen taulukosta aiheuttaa sen, että jakaumat eivät summaudu aina sataan.

28.

Nuorten ruokavalio luokka-asteen ja sukupuolen mukaan Syö sekaravintoa, myös lihaa

Välttää lihan syömistä

Ei syö lihaa

Kaikki Tyttö Poika

91 85 98

3 5 1

6 10 1

100 100 100

1899 1000 899

Ala-aste* Tyttö Poika

94 91 96

2 2 2

4 7 2

100 100 100

334 168 166

Yläaste Tyttö Poika

91 84 98

3 5 1

6 10 1

100 100 100

845 460 385

Lukio Tyttö Poika

89 82 97

3 5 1

7 12 1

100 100 100

720 372 348

*6.-luokkalaiset

117

55.

On lemmikkieläin/-eläimiä

Lemmikkieläin

Tytöt

•

Pojat

,-r-

1--

Lemmikkieläimestä - lajista tai koosta riippumatta - tulee helposti tärkeä ja rakastettu perheenjäsen. Helsingin nuorista joka toisella on yksi tai useampia lemmikkieläimiä. Tytöillä lemmikki on yleisempi kuin pojilla. Kaikkein todennäköisemmin lemmikin löytää yläastetta käyvän tytön (62 %) luota.

o -

L.....

Ikä, vuotta

118

L.....

Ulkomaalaistaustaisissa perheissä lemmikki on 44 prosentilla ja ruotsinkielisillä 46 prosentilla. Yksinhuoltaja- ja uusperheissä lemmikki on yleisempi (56 %) kuin ydinperheessä (50 %).

Ympäristökäyttäytyminen Helsinkiläisten ympäristöasenteita on tutkittu samansisältöisillä tutkimuksilla kolme kertaa eli vuosina 1989, 1994 ja 2000 (ks. Lankinen, Sairinen 2000). Helsingin koululaistutkimuksessa keskityttiin asenteiden sijasta nuorten konkreettiseen ympäristökäyttäytymiseen. Oli yllättävää, että ikä ei juuri erotellut kysymyksiin vastaamista. Siksi tuloksia ei ole syytä esittää erikseen luokan ja luokka-asteen mukaan. Kysymykset 1, 2 ja 4 esitettiin kaikille oppilaille, muut peruskoulun 6.-9.-luokkalaisille ja lukiolaisille. Asetelmassa asiat ovat yleisyysjärjestyksessä. Pojat tekivät kaikkia ympäristön ja kestävän kehityksen kannalta kannatettavia asioita harvemmin kuin tytöt.

29.

2. 3. 4. 5. 6. 7.

Nuorten ympäristökäyttäytyminen

Lajittelee roskat ja jätteet Välttää turhaa sähkön kulutusta Vättää kertakäyttötuotteita Vättää turhaa veden kulutusta Ostaa ympäristöystävällisiä tuotteita Välttää epäeettisten yritysten tuotteita Hankkii vaatteita ja tavaroita kierrätettynä

Ei koskaan

Joskus

Aina kun mahdollista

27 27 36 41 43 44 61

40 50 47 44 45 43 35

33 23 17 15 12

100 100 100 100 100 100 100

2636 2637 1932 2628 1929 1905 1936

Eläinten oikeudet Tuomivaran (1998, 25) mukaan kiinnostus eläinten oikeuksia kohtaan heräsi Suomessa 1990-luvun jälkipuoliskolla ja erityisesti nuorten keskuudessa. Tuomivara arvioi (1996), että eläinten oikeudet ovat todella kaukana toteutumistaan. Asiat eivät ole välttämättä menneet parempaa suuntaan tuosta arviointiajankohdasta. Hullun lehmän tauti (BSE) ja suu- ja sorkkatauti ovat osoittaneet, että tehomaataloudella on nurja puolensa. Eläinoikeusliike ei ole tiensä päässä, vaan ehkä vasta alussa.

119

30.

Suhtautuminen eläinten oikeuksiin, 14-18-vuotiaat, N = 1290 Kannattaa ehdottomasti

2 20 3 16 8 6 4 3

Eläinkokeet, kosmetiikka Rauhanomaiset mielenosoitukset Turkistarhaus Tiedotteiden, lehtien tekeminen ja levitys Eläinkokeet, lääketiede Eläinten vapauttaminen laboratorioissa ThrkiseIäinten vapauttaminen Yritysten vahingoittaminen

Kannattaa

4 36 9

31 25 11 9

Ei osaa sanoa

21 33 40 41 34 38 34 28

Vastustaa

30 7 24 8 20 27 30 33

Vastustaa % ehdottomasti

44 4 24 4 14 18 23 32

100 100 100 100 100 100 100 100

Eläinoikeusaktivistit saivat 90-luvun lopulla paljon julkisuutta. Puhuttiin terroristeista, kettu tytöistä ja ties mistä. Media on saanut eläinoikeusliikkeen näyttämään suuremmalta kuin se onkaan nuorista aniharva on siinä aktiivisesti mukana (vrt. sivu 73). Mediajulkisuuden merkitys on joka tapauksessa tärkeää eläinten oikeuksien puolustamisessa. Tuoreena esimerkkinä tästä Aki Kaurismäen kieltäytyminen Taideteollisen korkeakoulun kunniatohtorin arvosta, koska sama arvo myönnettiin Marimekon toimitusjohtajalle Kirsi Paakkaselle. Marimekko-konserniin kuuluu myös turkisliike.

56.

Yläasteen 8.-9.-luokkalaisille sekä lukiolaisille esitettiin 8-kohtainen kysymyskokonaisuus suhtautumisesta eläinten oikeuksien puolustamiseen. Oheisessa taulukossa asiat on esitetty siinä järjestyksessä, kuin eläinsuojeluasenteet ovat "eläinten puolella".

Tyttöjen ja poikien suhtautuminen eläinten oikeuksiin, 14-18-vuotiaat, N=1290 Eläinkokeet, kosmetiikka Tytöt

1iiiiiiiI==:::::;

Kovin helppoja kysytyt asiat eivät olleet edes tutkimuksen vanhimmille vastaajillekaan -ei osaa sanoa vastausten osuus jäi varsin suureksi. Eniten kannatusta (siis eläinten näkökulmasta) saivat yleisen tason asiat, jotka eivät edellytä radikaaleja toimia. Eläinkokeita muihin kuin lääketieteellisiin tarkoituksiin vastusti kolme neljästä nuoresta ja turkistarhausta vajaa puolet vastaajista.

Pojat Turkistarhaus Tytöt

Pojat

=-----==~~~

Eläinkokeet, lääketiede Tytöt

Pojat Tiedotteiden, lehtien tekeminen ja levitys Tytöt

Mitä konkreettisempiin toimiin mennään, sitä harvemmin niitä ollaan valmiita kannattamaan. Radikaaleille toimille antoi hyväksyntänsä (taulukon kolme viimeistä kohtaa) noin joka kymmenes nuori (8-17 % asiasta riippuen).

Pojat Rauhanomaiset mielenosoitukset Tytöt Pojat

~~+==+=::::::+~

I _Kannattaa 120

DEi osaa sanoa

_ Vastustaa

100

Lukiolaisten ja yläasteen oppilaiden mielipiteet erosivat vain yhdessä asiassa -lukiolaisista 40 % hyväksyi eläinkokeet lääketieteellisiin tarkoituksiin, yläasteen oppilaista vain 21 %.

Tytöt ja pojat erosivat eräissä asioissa mielipiteissään sitä vastoin suuresti. Eräät asiat olivat lisäksi pojille erityisen vaikeita vastata. Hieman kärjistetysti voidaan sanoa, että tytöt ja pojat vastasivat kysymyksiin 'sukupuoliroolinsa' mukaisesti - pojat suhtautuivat asioihin ronskimmin, tytöt tunteellisemmin. Kuinka pysyviä mielipiteet sitten ovat, onkin toinen juttu. Voiko esim. tyttöjen turkistarhauksen vastustamisesta ennustaa käyttävätkö he turkiksia aikuisina. Helsingin ruotsinkieliset koululaiset vastustivat muita enemmän eläinkokeita muihin kuin lääketieteellisiin tarkoituksin ja ulkomaalaistaustaiset kannattivat turkiseläinten vapauttamista muita useammin. Liekö näissä kannanotoissa tuulahdusta Länsi-Euroopasta tai muualta maailmalta.

121

Ulkomaalaisasenteet Magdalena Jaakkolan (1999) tutkimusten mukaan suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin muuttui voimakkaasti siirryttäessä 1980-luvulta 1990-luvulle, jolloin ulkomaalaisten määrä viisinkertaistui ja etninen rakenne monipuolistui. Asenteiden kielteistymiseen vaikutti se, että Suomi syöksyi samaan aikaan taloudelliseen lamaan ja suurtyöttömyyteen, josta se alkoi toipua vasta vuosikymmenen lopulla. Koulu on luonteva paikka tutustua erilaisuuteen. Henkilökohtaisten maahanmuuttajakontaktien on havaittu olevan yhteydessä myönteisiin ulkomaalaisasenteisiin (Jaakkola 1999). Maahanmuuttajien keskittyminen pääkaupunkiseudulle merkitsee sitä, että täällä ihmisillä on aikakin periaatteessa eniten mahdollisuuksia tutustua maahanmuuttajiin henkilökohtaisesti. Pääkaupunkiseudulla suhtautuminen eri syistä ja eri maista tuleviin maahanmuuttajiin onkin ollut myönteisempää ja rasististen asenteiden kannatus harvinaisempaa. Naiset ja "keski-ikäiset" ovat asenteissaan myönteisimpiä, nuoret ja vanhat tiukimpia. (Jaakola 2000). Nuorten ulkomaalaisasenteita tutkittiin peruskoulun 6.-9.-luokkalaisten ja lukiolaisten osalta. Erityisen mielenkiintoiseksi aineistomme tekee se, että nyt voimme katsoa myös miten ulkomaalaistaustaiset suhtautuvat maahanmuuttajiin. Vajaa puolet (47 %) Helsingin 12-18-vuotiaista koululaista katsoo, että maahanmuuttajia olisi otettava vähemmän tai ei lainkaan. Reilu kolmasosa on sitä mieltä, että nykyinen määrä on OK tai se voisi olla suurempikin. Joka viidennelle kysymys oli liian vaikea tai kaukainen, jotta siitä voisi mielipiteensä esittää. On huomattava, että tuloksen tietynlaista 'tylyyttä' lieventää se, että kysymys koski ulkomaalaisten maahanmuuttoa yleensä. Jos olisimme kysyneet erikseen pakolaisten vastaanottoa tai ulkomaalaisiin työnhakijoihin suhtautumista, tulokset olisivat olleet erilaiset. Jaakkolan (2000) tutkimusten mukaan pakolaisten maahanmuuttoon suhtaudutaan myötämielisemmin kuin muiden muuttajaryhmien. (Jaakkola 2000).

122

31.

Suhtautuminen maahanmuuttajien vastaanottoon luokka-asteen ja sukupuolen mukaan, N=1904 Kaikki halukkaat

Saman verran Enemmän kuin nykyisin kuin nykyisin

Vähemmän Ei lainkaan kuin nykyisin

Ei osaa sanoa

Kaikki Tyttö Poika

4 4 4

10 14 6

21 23 18

30 26 34

17 7 27

18 25 11

100 100 100

A1a-aste* Tyttö Poika

6 7 5

11 15 7

16 20 12

26 22 29

19 6 30

23 30 17

100 100 100

Yläaste Tyttö Poika

5 5 6

7 11 4

21 24 17

29 25 34

18 8 30

20 28 10

100 100 100

Lukio Tyttö Poika

2 2 2

13 18 8

23 25 22

33 30 36

15 7 23

14 19 9

100 100 100

* 6.-luokkalaiset

Mielipiteet olivat varsin yhtenevät eri luokka-asteilla. Tytöt suhtautuvat poikia huomattavasti suvaitsevaisemmin maahanmuuttajiin. Pojilla on puolestaan 'varmempi' kanta asiaan - ei osaa sanoa vastaukset ovat heillä vähäisempiä. Se, tunteeko vastaaja maahanmuuttajia, näkyy selvästi maahanmuuttajiin myönteisesti suhtautumisena. Pojilla tämä vaikutus on voimakkaampi. Helsingin suomen- ja ruotsinkieliset ovat mielipiteissään hyvin lähellä toisiaan. Sivulla 84 todettiin, että Helsingin ruotsinkielisten koululaisten tuttavapiirissä on maahanmuuttajia yläasteella ja lukiossa siinä missä muillakin, mutta ala-asteen oppilailla vain joka viidennellä. Tämä näkyi siten, että ruotsinkielisistä ala-asteen oppilaista peräti 36 % ei osannut sanoa kantaansa maahanmuuttajien määrään. Ulkomaalaistaustaisista puolet oli sitä mieltä, että maahanmuuttajia voisi ottaa nykyisen määrän tai enemmän ja neljäsosa oli pienemmän määrän kannalla. Suurimmat ulkomaalaisryhmät (Venäjä, Viroa ja Somalia) eivät poikenneet kysymykseen vastaamisessa. Oheinen asetelma tiivistää vielä edellä esitettyä. Maahanmuuttajia:

Kaikki Ulkomaalaistaustaiset

57.

Maahanmuuttajien tunteminen ja maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuminen

(Suomen pitäisi ottaa vastaan maahanmuuttajia nykyinen määrä tai enemmän)

Kaikki

Tytöt

Pojat

Lisää tai saman verran kuin nyt, %

Vähemmän tai ei lainkaan, %

35 51

47 26

10 •

Ystäväpiirissä maahanmuuttajia Ei tunne maahanmuuttajia

123

58. Suhtautuminen eri kansallisuusryhmiin kuuluvien maahanmuuttoon, 14-18-vuotiaat, N = 1280 Pohjoismaalaiset Muut eurooppalaiset Aasialaiset Virolaiset Lähi-Idästä tai Pohjois-Afrikasta tulevat

Saharan eteläpuolen afrikkalaiset

100

% • Melko DEi osaa • Erittäin myönteisesti myönteisesti sanoa DMelko kielteisesti

• Erittäin kielteisesti

59. Ulkomaalaistaustaisten ja kaikkien 14-18-vuotiaiden myönteinen suhtautuminen eri kansallisuusryhmiin kuuluvien maahanmuuttoon

Pohjoismaalaiset Muut eurooppalaiset Aasialaiset Virolaiset

...... ......

Lähi-Idästä/PohjoisAfrikasta tulevat I

Saharan eteläpuolen afrikkalaiset

124

Suhtautuminen eri kansallisuusryhmien Suomeen tuloon vaihtelee selvästi sen mukaan, kuinka tuttuja he ovat kulttuuriltaan, ulkonäöltään tai kieleltään. Kielteisintä suhtautuminen on ulkonäöltään, uskonnoitaan ja kieleltään suomalaisista eniten erottuviin kansalaisuusryhmiin. (Jaakkola 1999, 144). Olisikin mielenkiintoista nähdä tutkimus, jossa selvitettäisiin esim. afrikkalaisten suhtautumista aasialaisiin tai pohjoismaalaisiin. Ovatko kaikki kansallisuusryhmät yhtä ennakkoluuloisia "erilaisia" kohtaan? Ohessa yläasteen 8.-9.-luokkalasten ja lukiolaisten etninen hierarkia. Tulos ei ole yllättävä. Kysyttyjen maiden ja maanosien tarkemmat määrittelyt ovat nähtävissä kyselylomakkeen kysymyksestä 50 (liite 1).

Venäläiset

Suhtautuminen eri maahanmuuttajaryhmiin

•

o 40

Kaikki (N=1280) Ulkomaalais taustaiset (N=117)

100

Helsingin ruotsinkieliset koululaiset suhtautuvat eri maista tuleviin maahanmuuttajiin kuten suomenkielisetkin paitsi Pohjoismaista tuleviin, joihin he suhtautuvat muita vieläkin positiivisemmin (82 % kaikki, 91 % ruotsinkieliset). Ulkomaalaistaustaisilla on luonnollisesti oma näkemyksensä asiaan.

Päihteet Nuorten päihteiden käyttö herättää huomiota. Humalaisten nuorten näkyminen viikonloppuisin kaupunkikuvassa niin pääkaupungissa kuin muissakin kaupungeissa on puhututtanut ja näkynyt medioissa. On alettu puhumaan "lapsijuopoista", vaikka humalajuomisen aloitusikä ei ole varhentunut aikavälillä 1995-1999 (Ahlström ym. 1999). Nuorten alkoholin käyttö herättää siis edelleen runsaasti intohimoja. Helmikuussa 2001 julkaistiin Euroopan koulunuorison alkoholin ja huumeiden käyttöä koskeva ESPAD-tutkimus (The European School ... 2000). Tutkittuja maita oli 30. Tutkimuksen mukaan Suomen 15-16-vuotiaat koululaiset ovat yhä humalajuomisen Euroopan kärkeä yhdessä Tanskan, Iso-Britannian ja Irlannin kanssa kun mittarina on elämänsä aikana vähintään 20 kertaa humalaan juominen. Uutislehti 100 uutisoi asian 21.2.2001 "Suomen nuorten juomistavat ovat yhä Euroopan rajuimpia". Samaisesta tutkimuksesta on tulos, jossa on katsottu kuinka moni on "juopotellut rajusti" vähintään kolmasti kuukaudessa. Tämän listauksen mukaan Suomi on Euroopan 9. maa. Suomessa 9.-luokkalaisten humalajuominen on pysynyt vakaana, kun lähes kaikissa muissa Euroopan maissa tilanne on pahenemassa. Ilta-Sanomat (21.2.2001) kiteytti asian seuraavasti "Suomi oppi Euroopan juomatavat - ja Eurooppa suomalaisen kännin". Suomalaisten koulunuorten juomatavat eivät ole muuttuneet terveellisemmiksi 1990-luvun aikana. Mutta ovatko ne muuttuneet aikuisväestönkään parissa? Nuorten päihteiden käyttö seuraa aikuisten valintoja (Ahlströmin ym. 1999). Humalaan suhtaudutaan sallivimmin muuten juuri Suomessa, Tanskassa, Britanniassa ja Irlannissa. ESPAD- tutkimuksen mukaan huumeita kokeilleiden suomalaisnuorten osuus kaksinkertaistui vuosina 1995-1999. Silti huumeita suomalaiset käyttävät selvästi vähemmän kuin eurooppalaiset ikätoverinsa. Nuorten tupakointi, alkoholin käyttö ja huumekokeilut ovat asioita, joista ei voi väittää olevan ajantasaisen tutkimustiedon puutetta. Joka toinen vuosi toteutettavat Kouluterveystutkimukset seu-

125

raavat tarkoin päihteiden käyttöä luokka-asteen ja sukupuolen mukaan. Vähemmän, jos lainkaan, on yritetty selittää tulosten taustalla olevia syitä eli miten tupakointi tai alkoholin käyttö vaihtelee eri taustatekijöiden kuten perheen sosioekonomisen taustan, perherakenteen, kielen, asuinpaikan ym. tekijöiden suhteen. Kuinka moni - kysymyksiin on saatu vastauksia, mutta ei niinkään ketkä ja miksi - kysymyksiin. Käsillä olevaa tutkimusta suunniteltaessa ja lomakeversioita testatessa tuli vahvasti esiin, että po. asioiden kyseleminen koettiin rasittavaksi: "taasko näitä päihdejuttuja". Koska päihteet kuuluvat kuitenkin niin vahvasti suomalaiseen elämään, päätettiin kysymykset sisällyttää tähänkin tutkimukseen. Aivan nuorimpia 10-12-vuotiaita emme kuitenkaan asioilla kiusanneet. Tutkimuksen kenttätyövaiheessa tuli esiin myös sellainen ajatus tai kehittämisehdotus, että kouluihin suunnatut suurehkot kyselytutkimukset kannattaisi toteuttaa koordinoidusti samaan aikaan, jolloin vältyttäisiin samojen asioiden toistuvalta kyselyItä. Helsingin ja muun Suomen nuoret

Vaikka nuorten päihteiden käyttöä on tutkittu paikkakuntakohtaisesti (Rimpelä ym. 1999), lääneittäin (Karvonen 1997) ja pääkaupunkiseutua muuhun maahan verraten (Ahlström ym. 1996) oli yllättävän hankala saada selkeää vastausta siihen, eroavatko Helsingin tai koko pääkaupunkiseudun nuoret muun maan nuorista tupakoinnin, nuuskaamisen tai alkoholin ja huumeiden käytön suhteen. Silti lehdissä voidaan kirjoittaa "Helsinkiläisillä koululaisilla on tällä hetkellä humalajuonnin Euroopan ennätys" (Reinikainen 2001). Systemaattista alueellista vertailua ei tehdä, vaikka muuten aihetta tutkitaan runsaasti. Jo edellä mainittu vuoden 1999 ESP AD-tutkimus mahdollistaa tutkia suhteellisen karkealla aluetasolla nuorten päihteiden käyttöä. Tulos on mielestäni yllättävä, kun muistaa, mitä asiasta on Helsingin näkökulmasta kirjoitettu. Nuorten päihteiden käytössä on nimittäin vähäisiä alueellisia eroja (Ahlström ym. 2000). Tämä koskee niin tupakkaa, nuuskaa kuin alkoholiakin. Huumeiden käyttö tai tässä tapauksessa niiden kokeilut keskittyivät kuitenkin kaupunkeihin. Alueelliset erot nuorten päihteiden käytössä ovat samansuuntaisia kuin aikuisten päihteiden käytössä. Huumeiden käyttö rajoittuu lähinnä alle 30-vuotiaisiin, ja pääkaupunkiseudulla huumeita käytetään yleisimmin ja huumeita käyttäviä on Etelä-Suomessa enemmän kuin muualla maassa.

126

Tupakointi Valtakunnallisia kouluterveyskyselyjä on tehty yhdenmukaisina vuosina 1996, 1998 ja 2000. Tutkimusten kohderyhmänä ovat yläasteen, lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten oppilaat. Ainutlaatuiseksi kyselyt tekee se, että ne ovat kokonaistutkimuksia. Toisin sanoen niihin ovat vastanneet kaikki Helsingin po. luokka-asteiden oppilaat. Em. kouluterveystutkimusten Helsinki-tulosten mukaan (Rimpelä, Luopa, Jokela 1999 ja 2001) viikoittain tupakoivien yläasteen 8.-9.luokkalaisten osuus oli 26 % vuonna 1996 ja 28 % vuosina 1998 ja 2000. Lukiossa viikoittain tupakoivia on ollut 27 %. Tytöt tupakoivat sekä yläasteella että lukiossa poikia yleisemmin. Ammatillisissa oppilaitoksissa tupakointi on puolestaan huomattavasti yleisempää kuin lukioissa. Mutta miksi näin on? Tähän vastaaminen olkoon lähtökohtana, kun siirrymme Helsingin koululaistutkimuksen aineiston kimppuun. Katsotaan ensin, kuinka suuri osa koululaisista on tupakoimattomia. Yläasteen (7.-9.-luokkalaiset) oppilaista 67 % ei tupakoi, pojista heitä on 73 % ja tytöistä 62 %. Lukiossa vastaavat osuudet ovat 65 %, 68 % ja 62 %. On ehkä yllättävää, että tupakoimattomien osuus on yhtäläinen yläasteella ja lukiossa. Voisi nimittäin olettaa, että tupakointi lisääntyisi iän myötä. Vastaava 'outo' tulos on nähtävissä oheisesta taulukosta; lukiolaisten tupakointi on vähäisempää kuin yläasteen 9.-luokkalaisten. Selitys piilee itse tutkimusaineistossa - tarkastelussa ei ole mukana ammattioppilaitosten nuoria. Hypoteesina on, että yläasteella säännöllisesti tupakoivat eivät jatka siinä määrin lukioon kuin ei-tupakoivat. Tupakointi sinänsä ei asiaa selitä, vaan taustalla on ensin tekijöitä, jotka selittävät tupakointia. Aineistomme antaa monia välineitä tutkia ja todentaa asiaa.

60. Tupakoimattomat keväällä 2000 %

100 . -- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - , 80

60 40

Ala-aste

Yläaste

Lukio

127

32.

Tupakoiminen luokan ja sukupuolen mukaan keväällä 2000 Päivittäin

Viikoittain

Hatvemmin kuin kerran viikossa

Tupakoivia yhteensä

6.-luokka Tyttö Poika

3 2 3

2 2 2

5 6 3

10 11 9

100 100 100

341 169 172

7.-luokka Tyttö Poika

10 11 9

6 8 4

10 11 9

26 30 22

100 100 100

289 146 143

8.-luokka Tyttö Poika

14 19 7

7 9 5

13 16 9

34 44 21

100 100 100

286 159 127

9.-luokka Tyttö Poika

22 23 22

6 6 6

11 12 10

39 41 38

100 100 100

272 155 117

Lukion l.-luokka Tyttö Poika

14 16 12

8 9 5

10 8 12

32 33 29

100 100 100

362 201 161

Lukion 2.-luokka '!yttö Poika

18 19 18

8 10 6

39 44 35

100 100 100

356 169 187

15 11

33. Eräiden taustatekijöiden korrelaatiot tupakointiin tytöillä ja pojilla yläasteella (8.-9.-luokat) ja lukiossa. Suluissa lomakkeen kysymysnumero, johon muuttuja perustuu

Yläaste Tytöt Pojat Lukio Tytöt Pojat

Perherakenne

Koulumenestys

(8)

(34)

.25

Koulunkäynnistä pitäminen (33)

Perheen taloustilanne (67)

Huoltajan ammattiasema (63)

Perheen ilmapiiri

Jatkoopinnot

(65)

(71)

.13

.39 .26

.28 .01

.15 .08

.18 .02

.25 .14

.04 .00

.28 .22

.18 .10

.07 .12

.17 -.00

.07

-00

.13

-.15

-.16 -.17

Tupakointi, ja etenkin tyttöjen tupakointi, yleistyy huomattavasti siirryttäessä yläasteen 7.-luokalta 8.-luokalle. Seuraava korrelaatiotarkastelu kertoo paljon yläasteen 8.-9.-luokkalaisten ja lukiolaisten tupakoinnin taustalla olevista tekijöistä. Varsinkin yläasteen tyttöjen tupakoinnin taustalla olevat seikat tulevat selvästi esiin.

128

Yleisenä havaintona voidaan esittää, että säännöllisesti tupakoivien koulumenestys ja yleinen kouluorientaatio on heikompi kuin ei-tupakoivilla (ks. myös liite 11). Edelliseen läheisesti liittyen, tupakoivien jatko-opintosuunnitelmat ovat myös muita matalampia. Yläasteella, ja varsin tytöillä, perhetausta selittää vahvasti tupakointia. Ydinperheisiin kuuluvista yläasteen tytöistä 19 % tupakoi viikoittain kun uusperheissä vastaava osuus on 46 % ja yksinhuoltajaperheissä 41 % . Perheen huono ilmapiiri näkyy myös vahvana yläasteen tyttöjen tupakoinnin taustalla. Kuten sivulla 114 todetaan, perheen ilmapiiri on keskimäärin ottaen paras ydin perheissä ja huonoin uusperheissä. Tyttöjen tupakointi on yleisempää työntekijätaustaisissa perheissä kuin yrittäjä- tai toimihenkilötaustaisissa perheissä. Poikien tupakointiin perheen ammattiasema ei vaikuta. Kielen ja ulkomaalaistaustaisuuden mukaan tarkasteltuna tyttöjen ja poikien tupakoinnissa on kaksi merkittävää eroavuutta. Ruotsinkieliset yläasteen tytöt polttavat huomattavasti harvemmin kuin suomenkieliset tytöt (viikoittain 14 % / 25 %). Ulkomaalaistaustaiset pojat polttavat sekä yläasteella että lukiossa yleisemmin kuin pojat kokonaisuudessaan. Vielä tyttöjen tupakoinnista

61. Tupakoimattomat ja

Helsingin koululaistutkimuksen aineistoon kuuluu myös ammattioppilaitosten nuoria. Koska ammattioppilaitosten vastaajista (n =91) peräti 68 (75 %) oli tyttöjä, ryhmä päätettiin jättää tutkimuksen ulkopuolelle. Pelkästään tyttöjä tarkasteltaessa voimme kuitenkin hyödyntää myös näitä vastauksia.

viikoittain tupakoivat tytöt yläasteella (8.-9.-luokat), lukiossa ja ammattioppilaitoksissa keväällä 2000

Huomion kohteena olevat tytöt ovat 14-18-vuotiaita - yläasteella keskimäärin nuorempia.

Yläaste

Ammattioppilaitosten tyttöjen säännöllinen tupakointi on kaksi kertaa yleisempää kuin yläasteella tai lukiossa. Ero on niin suuri, että sen taustalla täytyy olla myös koulukulttuurisia eroja. Vuoden 2000 kouluterveystutkimuksen (Rimpelä, Luopa, Jokela 2000, 27) tulosten mukaan yläasteella koulukohtaiset erot tupakoinnissa olivat Helsingissä huimia - viikoittain tupakoivien osuus vaihteli kouluittain 51 % ja 16 % välillä. Samansuuntainen tulos saatiin myös tässä tutkimuksessa. Koska tyttöjen osuus vaihteli melkoisesti kouluittain, vakioitiin sukupuolen vaikutus. Vakioinnin jälkeen koulukohtaiset tupakointiosuudet vaihtelivat yläasteella (7.-9.-luokka) 16 ja 32 % välillä ja lukioissa 16 ja 29 prosentin välillä.

Lukio

Ammattioppilaitos

30 40 %

129

Tytöt lopettavat aikuisiksi vartuttuaan tupakoinnin poikia todennäköisemmin. Tällaiseen tulokseen päädyttiin 15-vuotisessa seurantatutkimuksessa Pohjois-Karjalan nuorisoprojektin yhteydessä. Tämä liittyy varmaan siihen, että moni nainen lopettaa tupakoinnin raskauden ajaksi - ja kun pystyy olemaan tupakoimatta 9 kuukautta, jää tupakointi tämän jälkeen ehkä kokonaankin.

Nuuskaaminen Nuuskan eli savuttoman tupakan käyttö yleistyi Suomessa 1999-luvun alussa ensin urheilijoiden ja vuosikymmenen puolivälistä alkaen myös muiden nuorten miesten ja poikien keskuudessa. Nuuskan myynti on ollut Suomessa kiellettyä vuodesta 1995 lähtien Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Ahvenanmaalla aloitettiin 2001 myös oma nuuskan tuotanto. Ruotsi on ainoa EU-maa, jossa nuuskaa myydään vapaasti 18 vuotta täyttäneille. Suomessa käytetään ruotsalaista nuuskaa. Käyttäjät hankkivat nuuskansa pääosin Ruotsista tai laivojen verovapaista myymälöistä. MyyntikielIosta huolimatta nuuskaa saa yhä myös Suomesta.

62.

Käyttää nuuskaa silloin tällöin % ,-----------------------, 15 + - - - - -

Nuuskaan käytölle on ominaista sen satunnainen käyttö. Tämä selittyy sillä, että nuuskan käyttö on tupakoinnin jatke tai korvike. On erittäin harvinaista, että joku käyttää ainoastaan nuuskaa. Lukion pojista tällaisia on 5 % ja yläasteen pojista 3 %.

Nuuskan käyttöä kysyttiin yläasteen 8.-9.-luokkalaisilta ja lukiolaisilta. Nuuskan käyttö on poikien juttu. Tyttöjä nuuska kiehtoo vähemmän. Ilmeisesti sen maku-, haju- ja esteettiset haitat ovat tähän syynä. Yläasteen pojista 15 % ja lukion pojista 13 % käyttää nuuskaa.

8 Yläaste

2 Lukio

Nuuskan muodikkuus on ruotsalainen ilmiö. Ei olekaan ihme, että Helsingin ruotsinkieliset koululaiset (siis pojat) käyttävät nuuskaa selvästi muita yleisemmin; kun kaikista yläasteen ja lukion pojista 12 % käyttää nuuskaa on osuus ruotsinkielisten poikien keskuudessa 27 % . Ja mikä mielenkiintoista, heidän nuuskan käyttönsä on enemmän päivittäistä kuin satunnaista. Ruotsinkieliset pojat ovat siis osittain korvanneet tupakoinnin nuuskaamisella. Nuuskan käyttö kasaantuu urheilijoille - se on ollut kiinteä osa lajikulttuuria mm. jääkiekossa. Urheilijat ovat ehkä mieltäneet nuuskan harmittomaksi nautintoaineeksi ilman savua ja terveyshaittoja. Myös kynnys ryhtyä käyttäjäksi on matala. Suomen Salibandyliitto

130

kielsi 1999 ensimmäisenä urheilujärjestönä nuuskan käytön kaikissa sarjaotteluissa. Sivulla 59 tarkastellaan urheilun ja päihteiden yhteyttä. Havaitaan, että yläasteen ja lukion pojista, jotka pelasivat jalkapalloa tai jääkiekkoa urheiluseuroissa käyttävät nuuskaa yleisemmin kuin vähemmän aktiivisesti lajeja harrastavat pojat.

Alkoholin käyttö Helsingin koululaistutkimusten mukaan nuorten alkoholin käyttö on vähentynyt ajanjaksona 1982-1990-2000 (ks. myös liite 9). Nuorten alkoholin käyttö seuraa yleistä alkoholin kulutusta. Tutkimusvuodet 1982 ja 1990 osuivat kehityksen ääripäihin; vuonna 1982 nuorten alkoholin käytön lukemat olivat pohjassa, kun ne vuonna 1990 olivat uudessa huipussaan pitkään jatkuneen nousu~ kauden mainingeissa. Positiivisesti ajatellen vuoden 2000 tulosta voisi tulkita siten, että alkoholin käyttö ei ole enää niin trendikästä kuin 10 vuotta sitten.

13-16-vuotiaiden peruskoulunuorten alkoholin käytön useus 1990ja 2000 19902000 Ei käytä alkoholia lainkaan Harvemmin kuin kerran kuukaudessa 1-3 kertaa kuukaudessa Kerran viikossa tai useammin % N=

27 28 30 25 16 8 100 100 673 956

131

Nuorten varhainen keskioluen ja siiderin (tytöt) yleinen nauttiminen on herättänyt huomiota ja huolta. Kaikkien nuorten elämään alkoholi ei kuitenkaan kuulu - kolmasosa yläasteen kahdeksannen luokan oppilaista on vielä ilman alkoholikokemuksia. Tytöt tutustuvat alkoholiin poikia varhemmin - kokonaan alkoholia käyttämättömiä on pojissa aina 15. ikävuoteen saakka enemmän kuin tytöissä. Sen jälkeen raittiiden osuus on yhtäläinen. Kertooko tämä tyttöjen yleisestä varhaisemmasta kypsymisestä 'aikuisten maailmaan' vai kertovatko tytöt vain rehellisemmin suhteestaan alkoholiin. Kuvio 64 nimittäin osoittaa, että 13-16-vuotiaiden tyttöjen pienempi kokonaan alkoholia käyttämättömien osuus on "siirtynyt" vain luokkaan "harvemmin kuin kerran kuukaudessa" alkoholia nauttiminen. Muutoin tyttöjen ja poikien alkoholin käyttö on yhtäläistä.

63.

Raittiit luokan ja iän sekä sukupuolen mukaan keväällä

2000 %

Raittiit luokka-asteen mukaan

Raittiit iän mukaan

100~--------~========~

100.-------------------~

Tytöt. Pojat 80+==-------~========~

80+r~----------------~

Ala-aste

Yläaste

9 Lukio

Ikä

Ikä selittää nuorten alkoholin käyttöä aivan eri tavalla kuin tupakointia. Kuten tupakoinnissakin, yläasteen viimeisellä luokalla alkoholin käyttö on yleisempää kuin lukion ensimmäisellä luokalla. Ero on kuitenkin selvästi pienempi kuin tupakoinnin ollessa kyseessä (vrt. liitteen 11 kuvaparit). Tämä selittyy sillä, että nuorten alkoholin käyttö ei ole niin selkeästi yhteydessä perhe tilanteeseen, koulumenestykseen tai perheen sosioekonomiseen asemaan kuin tupakointi (vrt. liite 10). Toisin sanoen alkoholin jonkin asteinen käyttö on lähes 'normaalia' kaikissa vastaajaryhmissä. Ulkomaalaistaustaisten tyttöjen yleinen kokonaan alkoholista pitäytyminen nousee aineistosta kuitenkin esiin.

132

34.

Alkoholin käyttötiheys sukupuolen ja luokan mukaan keväällä 2000 Ei lainkaan

Harvemmin kuin kerran kk

1-3 kertaa kuukaudessa

Kerran viikossa tai useammin

6. luokka Tyttö Poika

76 78 74

17 15 18

6 6 5

1 1 2

100 100 100

339 169 170

7. luokka Tyttö Poika

48 40 55

27 34 19

19 20 19

6 6 6

100 100 100

287 146 141

8. luokka Tyttö Poika

32 24 44

37 43 29

24 26 21

7 8 6

100 100 100

286 159 127

9. luokka Tyttö Poika

23 22 24

26 30 20

36 36 36

15 12 20

100 100 100

271 155 116

Lukion l.-Iuokka Tyttö Poika

15 14 16

35 39 29

40 38 41

10 8 13

100 100 100

361 201 160

Lukio 2.-luokka Tyttö Poika

12 12 12

23 23 23

48 49 46

18 16 19

100 100 100

357 170 187

64. Tyttöjen ja poikien alkoholinkäyttötiheys iän mukaan keväällä 2000 Tytöt

% 100

Pojat

% 100

0 12

15 Ikä

Ikä

133

Humalajuominen Kysymykseen "Kuinka usein juot itsesi humalaan" vastasivat luonnollisesti vain ne, jotka alkoholia olivat joskus käyttäneet. Seuraavassa keskitytään 8.-luokkalaisiin ja heitä vanhempiin koululaisiin. Kuvio tarkentaa vielä kuvaa nuorten humalajuomisesta. Toisin kuin alkoholin käytössä yleensä, humalajuomisen yleisyydessä on havaittavissa samanlainen "pudotus" kuin tupakoinnissa siirryttäessä yläasteen viimeiseltä luokalta lukioon. Nyt pudotus koskee yhtälailla tyttöjä ja poikia. Tulos on tulkittavissa samalla syyllä kuin tupakoinnin ollessa kyseessä. Rajumpaan alkoholinkäyttöön tottuneet eivät ole jatkaneet opintojaan lukiossa tai ovat sitten muuttaneet tapojaan lukioon siirryttyään. Liitteestä 10 nähdään myös,

35. Humalajuomistiheys alkoholia yleensä käyttävistä yläasteella (8. ja 9.-luokka) sekä lukiossa (1.-2.-luokka) Ei koskaan

Harvemmin kuin kerran kk

Kerran viikossa tai useammin

1-3 kertaa kuukaudessa

Yhteensä 1:yttö Poika

19 21 17

39 41 36

36 34 38

6 4 8

100 100 100

1062 585 477

Yläaste Tyttö Poika

25 27 21

38 40 34

32 28 38

6 6 7

100 100 100

427 256 171

Lukio Tyttö Poika

15 16 14

40 42 38

38 38 40

6 4 9

100 100 100

635 329 306

65. Vähintään kerran kuukaudessa humalaan juovat tytöt ja pojat luokka-asteen mukaan keväällä 2000 Tytöt

8 Yläaste

134

9 Lukio

Pojat

8 Yläaste

9 Lukio

kuinka nuorten alkoholin humalakäyttö on kiinteämmin yhteydessä koulumenestykseen, perhetilanteeseen ja perheen sosioekonomiseen asemaan kuin alkoholin käyttö sinänsä. Tyttöjen humalajuomisessa on eroja Helsingin ruotsinkielisten ja ulkomaalaistaustaisten keskuudessa. Ruotsinkielisten tyttöjen humalajuominen on yläasteella (8.- ja 9.-luokka) selvästi harvinaisempaa kuin suomenkielisten yläasteen tyttöjen. Ulkomaalaistaustaisilla tämä päti sekä yläasteella että lukiossa. Tyttöjen (14-18-v.) alkoholin käyttö on yhdenmukaisempaa eri koulumuodoissa kuin tupakointi (vrt. kuvio s. 129).

66. Raittiit ja vähintään kerran kuukaudessa humalaan juovat tytöt yläasteella (8.-9.-luokat), lukiossa ja ammattioppilaitoksissa Yläaste

Lukio

AmmatIioppilaitos

10 •

Raitis

D Humalaan vähintään kerran kuukaudessa

Miksi alkoholia käytetään Nuorten alkoholin käyttöön suhtaudutaan tOISIn kuin muiden väestöryhmien. Asia nähdään aina pelkästään ongelmana tai riskitekijänä. Nuorten juomista on tutkittu juomistilanteiden, juomapaikkojen yms. asioiden suhteen, mutta harvoin on kysytty, miksi nuoret juovat. Syyt ovat varmaan samoja kuin aikuisillakin. Kysymykseen "Minkä takia juot alkoholia?" vastasi useampi, kuin mitä kysymyksen 53 mukaan on alkoholia käyttäviä. Oheisen kuvion perusteena ovat kuitenkin alkoholia käyttävät. Syitä mainittiin kaikkiaan 2005 eli lähes kaksi vastaajaa kohden. Muina syinä mainittiin seuraavat: janoon, saunajuomaksi, maistuu hyvältä, vaihtelua, tutustuu eri alkoholijuomiin. Tyttöjen ja poikien juomisen syyt ovat hyvin samanlaiset. Lukiolaisilla syynä korostui rentoutuminen.

67. Alkoholin käytön syyt tytöillä ja pojilla, N= 1038

iIIl

Pitääkseni hauskaa • • • • • • Rentoutuakseni

.iiiiiL::li-l

Unohtaakseni ongelmat Kun muutkin juovat Tullakseni onnelliseksi Jostain muusta syystä Satunnaisen suhteen etsiminen Löytääkseni tyttö- tai poikaystävän

100

135

Juomisen seuraukset

68. Juomisen ikävät seuraukset alkoholia käyttäväistä yläasteen 8.-9.-luokkalaisista ja lukiolaisista (N =1035) Paha olo/krapula Itsensä "telominen" Rahan tai tavaroiden katoaminen Ongelmat perhen kanssa Tappeluun joutuminen

~I!!!!!::==;-'-'-'--T

~==::;--,;-'

Alkoholi rentouttaa, lisää fiilistä ja auttaa unohtamaan murheita, mutta aiheuttaa myös kipua ja kärsimystä. Tämä on tuttua niin nuorille kuin aikuisille. Nuorilla mainitut seuraukset ovat kuitenkin vielä pääsääntöisesti silloin tällöin tapahtuneita. Ilman minkäänlaisia haittavaikutuksia alkoholia oli osannut nauttia 8 prosenttia nuorista. Tappeluun joutuminen ja ikävyydet poliisin kanssa ovat pojilla yleisempiä juomisen mukanaan tuomia seurauksia kuin tytöillä.

C===r' C===i"'1

Ei-haluttu/ei-harkitlu seksi

Muina ikävinä seurauksina mainittiin rahanmeno, riidat ja varastaminen humalassa.

Ongelmat poliisin kanssa Muu seuraus Hankaluudet koulussa

10 20

30 40

50 60

70 80

Myös emo ESPAD-tutkimuksessa (2000, 117-118) selvitettiin kuinka usein nuoret ovat törmänneet erilaisiin humalajuomisen aiheuttamiin ongelmiin, kuten riitoihin, onnettomuuksiin, arvotavaroiden häviämiseen tai jälkeenpäin katumusta herättäneisiin seksikokemuksiin. Suomalaisnuoret kuuluivat niihin, joilla näitä humalajuomiseen liittyviä ongelmia oli keskimääräistä enemmän.

Huumeet

69.

On tarjottu huumeita

% 50 +-------------------~-r~

D Tytöt

•

Pojat

Huumeiden käytössä Suomi on edelleen kansainvälisessä vertailussa alhaisella tasolla, ja toivottavasti näin jatkossakin. Huumeet nousevat kuitenkin nuoria koskevassa mediajulkisuudessa näkyvästi esiin, vaikka alkoholi on suomalaisnuorten valtapäihde (vrt. liite 12).

40 +-----------------30 +-----------== 20 -t-----10

136

7 6 8 Ala-aste Yläaste

Lukio

Kysymys "Onko sinulle tarjottu koskaan huumeita?" esitettiin ala-asteen 6.-luokkalaisille ja heitä vanhemmille eli 12-18-vuotiailleo Mitä vanhemmasta oppilaasta on kyse, sitä todennäköisemmin hänelle on joskus tarjottu huumeita. Yläasteen oppilaista 29 % ja lukion oppilaista 43 % vastasi kysymykseen myöntävästi. Helsingin ruotsinkielinen kouluyhteisö on tämänkin ilmiön suhteen suojatumpi, sillä siellä vastaavat osuudet olivat yläasteella 22 % ja lukiossa 35 %. Helsingin ulkomaalaistaustaiset eivät poikenneet kaikista koululaisista huumeiden tarjonnan kohteena.

Aika ajoin lehdissä on ollut kirjoittelua, että koulujen liepeillä on pyörinyt huumeiden tarjoajia ja myyjiä. Näin varmaan on ollutkin. Huumeiden tarjoamisen yleisyydessä on koulukohtaisia ja asuinpaikkakohtaisia eroja, mutta mitään systematiikkaa tai loogista selitystä eroille on vaikea löytää. Tämä selittyy kysymyksen sanamuodolla eli onko tarjottu "koskaan" huumeita. Huumeita on siis voitu tarjota viikko sitten tai viisi vuotta sitten. Kaikki ruotsinkieliset koulut olivat kuitenkin tarjonnan suhteen 'suojassa'.

Huumekokeilut Huumeiden käyttöä tai kokeilua kysyttiin tutkimuksen vanhimmalta ikäryhmältä eli yläasteen 8.-9.-luokkalaisilta ja lukiolaisilta. Mainittujen aineiden lisäksi parikymmentä nuorta (1,6 %) mainitsi kokeilleensa eräitä muita aineita kuten gammaa. Tämä rave-bileissä suosittu huume määriteltiin Suomessa laittomaksi huumausaineeksi vasta keväällä 2001.

36.

Nuorten, 14-18-vuotiaiden, huumekokeilut Ei koskaan

Marihuanaa tai hasista Alkoholia ja pillereitä sekaisin Lääkkeitä päihtymistarkoituksessa Impannut tinneriä, liimaa Ekstaasia, amfetamiinia, kokaiinia

80 86 95

96 97

Kerran

6 7 2 2 1

2-4 kertaa

6 4 2 1 1

5 kertaa tai useammin 8

3 2 1 2

100 100 100 100 100

1286 1278 1278 1275 1274

Alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäyttö on tyypillisempää tytöille kuin pojille (tytöistä vähintäänkin kokeillut 20 %, po- 70. Eräitä huumaavia aineita vähintäänkin kerran kokeilleiden osuudet yläasteella jista 7 %). Tämä ilmiö korostuu vielä yläasteella. (8.-9.-luokat) ja lukiossa keväällä 2000 Alkoholin ja pillereiden sekakäyttö sekä erilaisten korvikeaineiden kokeilut ovat yleisempiä yläasteella kuin lukiossa. Oheiset prosenttiosuudet ovat lähes täysin yhtenevät keväällä 2000 toteutetun kouluterveyskyselyn Helsinki-tulos- Marihuanaa tai hasista • • • • • • • • • • ten kanssa (Rimpelä ym. 2001, 29-30).

_ 1,

Alkoholia ja pillereitä • • • • • sekaisin f - - - , - - - , - - , J

Toinen tapa lähestyä nuorten huumaavien aineiden kokeiluja on katsoa, kuinka moni ei ole kokeillut mitään kysytyistä aineista. Helsingin koululaisista 70 % ei ole kokeillut ko. huumaavia aineita koskaan. Osuus on sama yläasteella ja lukiossa. Tytöissä kokeilijoita on poikia enemmän, 33 % /27 %. Tämä selittyy edellä mainitulla tyttöjen yleisellä lääkkeiden ja alkoholin yhteiskäytöllä. 14-15-vuotiaiden tyttöjen poikia yleisemmät huumekokeilut saattavat selittyä

Lääkkeitä päihtymis- 1""----'--, tarkoituksessa f - - - , - - ' Impannut tinneriä, ....___., liimaa I - - - r ' Ekstaasia, amfetamiinia kokaiinia

~+---t--+==+=~ 10 15 o 5 20 25 %

137

sillä, että nuoret tytöt liikkuvat vanhempien poikien kanssa ja joutuvat näin helpommin huumeiden tarjonnan kohteeksi. Helsingin ruotsinkielisten nuorten keskuudessa po. aineet olivat kaksi kertaa harvinaisempia, eli kokeilleita oli sekä yläasteella että lukiossa 15 %. Varsinaisia huumeita Helsingin koululaista oli kokeillut joka viides. Huumeiden käyttö

Alkoholi on 'hyväksytty' huume suomalaisessa yhteiskunnassa. On varmaan helpompi vastata rehellisesti juovansa itsensä kerran viikossa humalaan kuin käyttävänsä silloin tällöin huumeita. Huumeiden käyttöä koskeviin kyselyihin sisältyy muitakin epävarmuustekijöitä - huumekoukussa olevat nuoret eivät ole koulussa. Huumeet ovat nuoria koskevassa mediajulkisuudessa näkyvästi esillä. Yläasteen 8.-9.-luokan oppilaista 28 % on raittiita, lukiolaisista 13 %. Huumeita käyttämättömiä nuorista on yli 90 %. Kerran viikossa humalaan juominen on yläasteella 11 kertaa ja lukiossa 14 kertaa yleisempää kuin viikoittainen huumeiden käyttö. Lisäksi on huomioitava, että nuorten huumekokeilujen perusteella huumeiksi on voitu laskea myös alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö.

37. Huumeiden käyttö yläasteella

(8.-9. -luokat) ja lukiossa keväällä 2000

Ei käytä Kaikki Yläaste Lukio

138

92 93 91

Harvemmin kuin kerran/kk

5 4 6

1-3 kertaa/kk 2 2 2

Viikoittain 1 1 1

100 100 100

1 286

555 731

Päihteiden hankkimisen helppous Päihteitä koskevia kysymyksiä lomakkeelle jäi ehkä sittenkin liikaa. Tämä näkyi siten, että päihteiden hankkimisen vaikeutta tai helppoutta koskevan kysymyksen osioita jätti väliin 80-100 vastaajaa (n. 5 %) osiosta riippuen. Lomakkeen muissa kysymyksissä tällainen osittaiskato oli erittäin vähäistä. Koska vanhimmat tutkimukseen osallistuneet 18-vuotiaat saivat jo laillisesti ostaa tupakkaa ja alkoholia, näiden saantia koskevat tiedot koskevat 12-17-vuotiaita. Poikien mielestä kaikkia kysyttyjä aineita oli helpompi saada kuin mikä oli tyttöjen käsitys asioista.

71. Päihteiden hankkimisen helppous Tupakkaa' Alkoholia' Nuuskaa Marihuanaal hasista Muita huumeita

100

• Erittäin helppoa • Melko helppoa D Ei osaa sanoa *12- 11-vuotiaat

Ei liene yllätys, että ko. aineita käyttävien mielestä niitä on helpompi saada kuin ei-käyttävien, jotka eivät asioihin osanneet juuri kantaa ottaa. Kuviossa palkkien tyhjä osuus kohti 100 prosenttia vastaa mielipidettä, että aineita on vaikea hankkia. Nuuskan käytön, sen saatavuuden ja ehkä myös nuuskaan suhtautumisen ja lainsäädännön välillä vallitsee Suomessa erikoinen tilanne - myyntikiellossa olevaa ainetta saa suhteellisen helposti. Ihmetystä herättää myös se, että tullimääräysten mukaan 17 vuotta täyttänyt saa tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta verovapaasti tupakkatuotteita.

139

72. Tupakointi ja humalajuominen ja suhtautuminen muiden tupakointiin ja humalajuomiseen Suhtautuminen päivittäiseen tupakointiin Tupakointi ~;;;;;;;l~;;;;;;;l~::::J==::::J==::::;l Ei tupakoi Silloin tällöin

Suhtautuminen ikätovereiden päihteiden käyttöön Uutta näkökulmaa nuorten päihteiden käyttöön pyrittiin hakemaan kysymyksellä, kuinka suhtaudut ikätovereidesi päihteiden käyttöön. Tulos ei kuitenkaan yllättänyt - huumeisiin suhtaudutaan kielteisimmin, alkoholin käyttöön ja tupakointiin ei niinkään. Huumeiden käyttö ei ole nuorten mielestä edes jokaisen oma asia.

Viikoittain Päivittäin

40 % 60

100

Suhtautuminen viikottaiseen humalajuontiin

Tupakointia lukuun ottamatta tytöt (sic!) suhtautuvat kysyttyihin asioihin poikia kielteisemmin. Iän myötä asioihin tulee 'realistisempi' suhtautuminen - kun itse polttaa tai juo, on niistä vaikea tuomita kovin jyrkästi muitakaan (vrt. oheinen kuviopari). Hyvin koulussa menestyvät suhtautuivat tiukemmin päihteisiin.

Humalajuominen ~;;;;;;;;~;;;;;;;l~::::J==::::J==:::;-l Ei koskaan Harvemmin kuin kerran kuukaudessa 1-3 kertaa kuukaudessa Viikoittain

40 % 60

100

Suhtautuu: _Kielteisesti DJokaisen oma asia

38.

Suhtautuminen ikätovereiden päihteiden käyttöön Kielteisesti

Viikoittaiseen humalaj uomiseen Päivittäiseen tupakointiin Marihuanan tai hasiksen kokeilemiseen Säännölliseen huumeiden käyttöön

140

34 31 53 74

Jokaisen oma asia

Myönteisesti

Ei osaa samoa

58 61 40 22

3 4 3 1

4 4 5 4

100 100 100 100

1929 1928 1927 1927

Tulevaisuus Pelot Lomakkeen lopussa oli kaksi kysymyskokonaisuutta koski- 73. Nuorten 14-18-vuotiaiden en tulevaisuutta. Toinen peilasi nuorten pelkoja, toinen jat- pelonaiheet Helsingissä keväällä 2000, N=1312 ko-opintosuunnitelmia. Kysyttäessä tulevaisuuden pelkoja saadaan helposti vastaukseksi sitä, mitä kysytään. Suosikki-lehden (2001) teettämän nuorisotutkimuksen mukaan nuoria huolestutti eniten 1) väkivalta ja huumeet, 2) ympäristöongelmat ja saasteet sekä 3) huumeet. Lisäksi on huomattu, että taloudellisesti huonoina aikoina korostuvat omaan toimeentuloon liittyvät uhat, parempina aikoina esille tulevat myös globaalimmat aiheet. Omassa tutkimuksessamme kirjasimme tulevaisuuden pelkoja vain silloin kun asiat aiheuttavat paljon huolta. Kysymys esitettiin yläasteen 8.-9.-luokkalaisille ja lukiolaisille. Keskimäärin lomakkeen listasta (kysymys 70) ruksattiin 3,4 asiaa, tytöt enemmän kuin pojat (4 ja 2,6). Nuorista 16 % kertoi, että ei pelkää tulevaisuudessa tapahtuvia asioita. Pojista tällaisia oli kaksi kertaa tyttöjä enemmän (22 %/10 %). Useimmat asiat huolestuttivat muutenkin tyttöjä enemmän kuin poikia (liite 13).

Läheisen menettämistä

Vakavaa sairautta

Rahattomuutta Työttömyyttä

Sotaa

Että ei pärjää Että ei saa opiskelupaikkaa Yksinäisyyttä

I I

Kuolemaa Ympäristökatastrofia

Että ei löydä kumppania

Väkivaltaa, rikollisuutta

Ei mitään

Asunnottomuutta Aikuisuutta Riippuvuutta alkoholista tai huumeista Jotakin muuta

? o

Listan kärjessä olevat asiat eli läheisen menettämistä ja vakavaa sairautta pelkääminen on varsin inhimillistä. Pitkin matkaa on tullut esille, että on eri asia käydä yläastetta kuin lukiota (esim. sivut 85, 90). Yläasteella, ja varsinkin sen viimeisellä luokalla ollaan melkoisten myllerrysten ja epävarmuuden vallassa. Yläasteella kaikki kysytyt pelot ovat yleisempiä kuin lukiossa. Lukiossa elämä näyttää selkiytyneemmältä (Liite 13). On luonnollista, että oma koulumenestys heijastuu moniin tulevaisuuden kysymyksiin. Niillä, joilla koulu menee hyvin, on vähemmän huolta opiskelupaikan saamisesta, rahattomuudesta (?), työt-

141

tömyydestä tai pärjäämättömyydestä kuin heikommin koulussa pärjäävillä. Helsingin ruotsinkieliset tai ulkomaalaistaustaiset eivät poikenneet mitenkään merkittävästi muista nuorista tulevaisuuden pelkojen suhteen. Muutamia mielenkiintoisia eroja voidaan kuitenkin tuoda esiin. Ruotsinkieliset olivat muita vähemmän huolissaan asunnon saannista ja ulkomaalaistaustaiset pelkäsivät yksin jäämistä. Muina pelon aiheina mainittiin seuraavat: • Vanhenemista, jolloin ulkonäkö kärsii • Ei saa itse valita uraansa, ammatinvalintaa • Suvaitsemattomuuden lisääntymistä • Yksilöllisyyden katoamista • Että Suomeen muuttaa liikaa tummaihoisia ihmisiä tai muita ulkomaalaisia • Että ei saa "toteuttaa itseään aikuisten maailmassa" • Tekniikkaa, teknistä kehitystä • Elämänhallinnan menettämistä, että ei saavuta mitään unelmiaan • Tulevaisuutta sinällään • Poliisivaltiota • Tekopyhyyden lisääntymistä • Euroa

142

(Seppo Monten)

Jatko-opintosuunnitelmat Ei aina käy niin ... Koulutuksen roolia yleensä korostetaan erilaisen hyvän tuottajana sekä yksilön osalta että koko yhteiskunnan kannalta. Suomen koulutuspolitiikka korostaa osaamista ja sen tason nostamista. Virallisissa kannanotoissa Suomen tulevaisuuden todetaan olevan riippuvainen kyvystä hyödyntää osaamista ja luoda uusia innovaatioita. Koko väestön osaamistason nostamisen katsotaan tukevan Suomen kehittymistä sivistyskansana ja maamme kilpailukykyä. Tavoitteen toteutumista tukevat yhtäläiset koulutusmahdollisuudet, jotka kuuluvat jokaiselle Suomessa vakinaisesti asuvalle henkilölle. Yksilön kannalta koulutuksen merkitys on myös ilmeinen ja erilaisin tutkimuksin useasti toteen näytetty. Yleisesti ottaen korkeasti koulutetut saavat mielenkiintoisimmat ja parhaiten palkatut työtehtävät, kun taas vähän kouluja käyneet joutuvat tyytymään usein ikäviin ja matalapalkkaisiin töihin. Hankitun koulutuksen merkitys näkyy myös talouden erilaisissa suhdannevaiheissa. Hyvinä aikoina Helsingin monipuoliset työmarkkinat tarjoavat työtä huonomminkin koulutetuille, mutta taantuman alkaessa ovea tai porttia osoitetaan ensimmäiseksi vähiten kouluja käyneelle työvoimalle. Esimerkiksi viime laman aikaan työttömyyden kääntyessä nousuun nuorten eli alle 25-vuotiaiden työttömyys yleistyi selvästi muita nopeammin. Koulutuksen vaikutus näkyi siten, että nuorten osuus kaikista ammattikoulutetuista työttömistä oli vain runsaat kymmenen prosenttia, mutta nuorten osuus ammattikouluttamattomista työttömistä lähenteli 60:tta prosenttia. Nuorten korkea työttömyys ei siis johtunut nuoruudesta vaan ammattikouluttamattomuudesta (Monten, 1994). Entä minkälaista koulutusuraa helsinkiläiset nuoret nyt suunnittelevat? Kysyimme tätä peruskoulun yläasteen 8.- ja 9.-luokkalaisilta sekä lukion ensimmäistä ja toista luokkaa käyviltä nuorilta. Yläastelaiset edustavat kahta ikäluokkaa kokonaisuudessaan, ja he ovat iältään pääasiassa 15-16-vuotiaita. Pari vuotta vanhemmat lukiolaiset puolestaan edustavat kahdesta ikäluokasta sellaista osaa, joka on jo yhden koulutusvalinnan tehnyt. Kyselylomakkeessa nuorille esitettiin lukuisia vaihtoehtoja erilaisista koulutuskombinaatioista. Näistä heidän tuli valita sellainen vaihtoehto, joka parhaiten kuvaa heidän suunnitelmiaan opin tiel-

143

lä. Nuorten koulutussuunnitelmia kyseltiin varsin karkealla tasolla eli vaihtoehtoina olivat lukio, toisen asteen ammatillinen peruskoulutus, ammattikorkeakoulu ja yliopisto sekä näiden erilaiset yhdistelmät. Yläasteen opiskelijat

Katsotaan ensin yläasteen 8. ja 9. luokan opiskelijoiden valintoja. Oheiseen taulukkoon on koottu heidän valitsemansa opintosuunnitelmat. Taulukkoon on laskettu myös prosenttijakaumat niiden vastaajien osalta, jotka tässä vaiheessa osasivat suunnitelmistaan kertoa ja jotka ilmoittivat myös oppilaitostyypin, johon aikovat hakeutua. Vaikka koulutussuunnitelmia kysyttiin varsin karkealla, lähinnä koulutusasteen tasolla, yksi viidestä peruskoulun viimeisillä luokilla opiskelevista ei vielä osannut sanoa, minkä tasoiseen koulutukseen aikoo hakeutua. Ysiluokkalaisista näitä tosin oli selvästi vähemmän (14 % ) kuin kasiluokkalaisten joukossa (25 %). Ehkä hieman yllättäen pojilla tuntuvat olevan pasmat selvillä jonkin verran tyttöjä useammin. Kahdeksan kymmenestä nuoresta tähtää lukioon. Ammatillisesti suuntautuneessa koulutuksessa joka neljäs aikoo suorittaa toisen asteen ammatillisen tutkinnon, 13 prosenttia ammattikorkeakou-

39. Yläasteen 8. ja 9. luokan oppilaiden suunnitelmat opintojen etenemisestä Vastausfrekvenssit

Tytöt

Pojat

Osuudet suunnitelman ilmoittaneista vastaajista, % Yhteensä

En osaa vielä sanoa Vain peruskoulu Lukio yhteensä Lukio, ei muuta Lukio + ammattioppilaitos Lukio + ammattikorkeakoulu Lukio + yliopisto Ammattioppilaitos yhteensä Amm.oppilaitos, ei muuta Amm.oppilaitos + amm.korkeakoulu Amm.oppilaitos + yliopisto Ammattikorkeakoulu yhteensä Yliopisto yhteensä Muu koulutus

66 2 198 60 14 19 105 53 23 8 8 27 113 7

42 2 145 39 6 15 85 50 25 13 6 28 91 4

108 4 343 99 20 34 190 103 48 21 14 55 204 11

Vastaajia yhteensä Suunnitelman ilmoittaneita vastaajia

312 239

237 191

549 430

144

Tytöt

Pojat

Yhteensä

0,8 82,8 25,1 5,9 7,9 43,9 22,2 9,6 3,3 3,3 11,3 47,3

1,0 75,9 20,4 3,1 7,9 44,5 26,2 13,1 6,8 3,1 14,7 47,6

0,9 79,8 23,0 4,7 7,9 44,2 24,0 11,2 4,9 3,3 12,8 47,4

100

lututkinnon, ja lähes puolet ikäluokista aikoo mennä yliopistoon. Osa nuorista aikoo suorittaa useamman kuin yhden tutkinnon. Katsotaan seuraavaksi nuorten aikeita korkeimman suunnittelemansa koulutuksen mukaan. Vain aniharva (alle prosentti) aikoo jättää opintonsa peruskouluun. Lukio tuntuu riittävän 23 prosentille vastaajista eli vajaa neljännes nuorista aikoo jättäytyä ammatillisen koulutuksen ulkopuolelle. Toisen asteen ammatillinen tutkinto on tavoite noin 16 prosentille vastaajista, joista osa aikoo mennä koulutukseen suoraan peruskoulusta, osa suoritettuaan ensin lukion. Ammattikorkeakouluun suunnittelee menevänsä 13 prosenttia ikäluokista ja yliopistoon halajaa 47 prosenttia vastaajista. Tarkastellaan nuorten jatkokoulutussuunnitelmia myös joidenkin muiden heiltä kysyttyjen asioiden suhteen. Näistä vastauksista on poimittu sellaiset vaihtoehdot, jotka esiintyvät kyseisessä ryhmässä useammin kuin kaikilla vastaajilla (liite 14). Lukioon menoa suunnittelevat, joita siis oli 80 prosenttia vastaajista, pitävät koulunkäynnistä melko tai hyvin paljon, arvioivat oman koulumenestyksensä kiitettäväksi tai hyväksi eivätkä juurikaan lintsaa koulusta. He käyvät tavallista useammin työssä koulun ohella, keskustelevat vanhempiensa kanssa koulunkäynnistä ja uskovat saavansa opiskelupaikan peruskoulun jälkeen. Heidän huoltajiensa ammattiasemassa painottuu keskimääräistä useammin ylempien toimihenkilöiden luokka ja tämänhetkisessä toiminnassa työssäkäynti. Niille nuorille, jotka aikovat suorittaa vain lukion (23 prosenttia vastaajista), on tyypillistä vastenmielisyys koulunkäyntiä kohtaan. He kuitenkin arvioivat oman koulumenestyksensä kiitettäväksi tai hyväksi ja pinnaavat koulusta vain harvoin tai ei koskaan. Koulupelkoa he sen sijaan tuntevat tavallista useammin. Keskustelu koulunkäynnistä vanhempien kanssa lipsuu usein riitelyn puolelle, ja huoltaja on tavallista useammin alempi toimihenkilö. Korkeintaan toisen asteen ammatilliseen tutkintoon tähtäävät (16 prosenttia ikäluokista) eivät pidä koulunkäynnistä, pitävät omaa koulumenestystään huonona tai tyydyttävänä ja luvaton poissaolo koulusta on heidän keskuudessaan varsin tavallista. He tuntevat joskus koulupelkoa ja työssäkäynti koulun ohella on yleistä. Huoltaja on keskimääräistä useammin alempi toimihenkilö tai työntekijä, ja työttömyys on perheessä tavallista yleisempää. Riitely koulunkäynnistä vanhempien kanssa on näille nuorille tyypillistä.

145

Ammattikorkeakouluun aikovat nuoret (13 prosenttia nuorista) pitävät koulunkäynnistä melko paljon, mutta kokevat oman koulumenestyksensä kohtalaisen huonoksi. He käyvät koulun ohella myös työssä, joskaan eivät säännöllisesti, ja koululintsaaminen on viikoittaista. Koulunkäynnistä keskustellaan vanhempien kanssa, ja nuorten huoltaja on tavallista tyypillisemmin alempi toimihenkilö tai duunari. He pelkäävät muita useammin, että eivät saa opiskelupaikkaa. Yliopistoon havittelevat vastaajat (47 prosenttia) pitävät koulunkäynnistä eivätkä juurikaan ole luvatta poissa koulusta. Oma koulumenetys koetaan myös yleisesti kiitettäväksi tai hyväksi. Nämä nuoret keskustelevat vanhempiensa kanssa koulunkäynnistään ja käyvät jonkin verran työssä koulun rinnalla. Tyypillisesti huoltaja on työssä käyvä ylempi toimihenkilö. Monin tutkimuksin on osoitettu koulutusmyönteisyyden ja vanhempien koulutustaustan selittävän nuorten todellisia koulutusvalintoja. Korkeasti koulutettujen lapset tavallista useammin päätyvät korkea-asteisiin opinahjoihin ja päinvastoin. Tämän kyselyn mukaan nämä samat tekijät näyttävät selittävän varsin hyvin myös peruskoulun viimeisiä luokkia käyvien nuorten jatkokoulutussuunnitelmia. Kun vanhempien ammattiasema on korkea ja nuoret itse ovat koulutusmyönteisiä (pitävät koulunkäynnistä, käyvät koulua tunnollisesti ja menestyvät siellä), koulutustavoitteet ovat myös korkealla. Katsotaan vielä, minkälainen on nuorten todennäköinen sijoittuminen koulutusjärjestelmän eri osiin. Kylmien tilastojen valossa on pakko todeta, että ei aina käy niin, kuin haaveillaan. Jatkokoulutussuunnitelmansa iImoittaneista 80 prosenttia kertoi menevänsä lukioon. Pitkäaikaisten tilastojen mukaan helsinkiläisistä nuorista noin 60 prosenttia suorittaa lukion, eli 20 prosentilla vastaajista lukiohaave jää toteutumatta.

74. Peruskoululaisten suunnittelemat jatkokoulutukset ja todennäköinen toteuma Vain peruskoulu Vain lukio

~--'---I

.iiji'Ff =i - -.J J,

Ammatillinen • • • peruskoulutus f-----r----,-J

Ammattikorkeakoulu ,.------'----, Yliopisto

.iiiii••••• o

146

Kuvioon on koottu nuorten koulutusaikeet korkeimman suunnitellun koulutuksen mukaan sekä tilastoista arvioitu todennäköinen tutkintojakauma. Vain harva nuori (alle yhden prosentin) suunnittelee jättävänsä peruskoulun jälkeiset opinnot kokonaan käymättä. Valitettavasti tämä kouluttamattomuuden kohtalo lankeaa joka viidennelle nuorelle. Esimerkiksi kevään 1998 yhteishakuun jätti osallistumatta 20 prosenttia peruskoulun päättäjistä. Osan näistä tulee hakemaan myöhemmin, osa hakeneista puolestaan tulee hylätyiksi. Syksyllä 1998

ja keväällä 1999 lukioon hakeneiden helsinkiläisten hylkäysprosentti oli 16 (tytöillä 14 %, pojilla 17 %). Toisen asteen ammatillisiin oppilaitoksiin hakeneiden hylkäysosuus oli 21 prosenttia (tytöt 28 %, pojat 16 %). Yhteensä toisen asteen haussa 17 prosenttia helsinkiläisistä hakijoista jäi ilman jatkokoulutuspaikkaa. Opetusministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 1999-2004 mukaan toisen asteen koulutus on mitoitettava siten, että koulutuspaikka riittää jokaiselle peruskoulun päättäjälIe. Helsingin kaupungin tavoite on taata lukiopaikka 60 prosentille ikäluokasta. Tämä tavoite onkin hyvin toteutunut, kuten edellä todettiin. Kehittämissuunnitelman mukaan myös peruskoulun ja lukion jälkeinen ammatillinen koulutus tulisi mitoittaa siten, että koulutuspaikka turvataan koko ikäluokalle. Helsingissä ammatilliset aloituspaikat eivät valitettavasti riitä koko ikäluokan kouluttamiseen. Yksi merkittävä tekijä nimenomaan Helsingissä on alueelliset oppilasvirrat. Esimerkiksi Helsinkiin toisen asteen ammatilliseen koulutukseen hakeneista (vuonna 1999 alkanut koulutus) 58 prosenttia oli helsinkiläisiä ja aloittaneista oli helsinkiläisiä 48 prosenttia; siis vain joka toinen Helsingissä koulutuksensa aloittanut oli helsinkiläinen. Helsinkiläiset menevät toki myös kaupungin ulkopuolelle koulutukseen, mutta selvästi vähemmän kuin muualta tullaan tänne; vuonna 1999 alkaneessa toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa Helsinkiin tuli koulutukseen 2500 nuorta enemmän kuin täältä lähti muualle. Kuviosta nähdään, että lähes neljännes peruskoulun viimeIsIa luokkia käyvistä helsinkiläisistä aikoo suorittaa vain lukion, eikä mitään ammatillista koulutusta sen päälle. Tilastojen mukaan osuus on puolta pienempi. Varsin monihan ei osannut kertoa vielä mitään jatkokoulutussuunnitelmistaan, ja lukioon menevillä on osittain kysymys samasta asiasta. Lukioon mennään usein hakemaan lisäaikaa koulutusvalinnoille ja varmistamaan, että kaikki ovet pysyvät auki. Periaatteessahan myös ammatillista väylää pitkin pääsee yliopistoon asti, mutta sitä reittiä on varsin vähän käytetty. Toisen asteen ammatilliseen peruskoulutukseen ja etenkin ammattikorkeakouluihin suunnitellaan mentävän selvästi harvemmin kuin niihin tosiasiassa päädytään. Sen sijaan yliopistoihin hinku on melkoinen. Lähes joka toinen nuori suunnittelee yliopisto-opintoja, runsas viidennes niihin päätyy. Yliopisto-opintoja suunnittelevista osa tulee todennäköisimmin päätymään ammattikorkeakouluihin.

75. Ennakoitu työvoimatarve ja peruskoululaisten suunnitelmat koulutusasteen mukaan Ei ammatillista koulutusta Ammatillinen peruskoulutus Ammattikorkeakoulu

Yliopisto

147

Helsingin seudun koulutus- ja työvoimatarpeita kartoittaneessa raportissa (Alatalo 2000) ennakoitiin tulevia työvoimatarpeita myös koulutusasteen mukaan. Kuviossa vertaillaan nuorten koulutussuunnitelmia näihin tarvelaskelmiin. Tehtyjen laskelmien mukaan uusia avautuvia työtehtäviä, joihin ei tarvita ammatillista koulutusta, on vain vajaat viisi prosenttia kaikista työpaikoista, kun ilman ammatillista koulutusta suunnittelee jäävänsä lähes neljännes nuorista. Kysyntä on erityisen suuri toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista, joihin nuoret taas vähemmän aikovat suuntautua. Yliopistotutkinnon suorittaneista näyttäisi tulevan hurja ylitarjonta työvoimatarpeeseen verrattuna, mikäli nuorten toiveet toteutuisivat. Lukion opiskelijat

Lukion 1. ja 2. luokan opiskelijoille tulevan opinahjon keksiminen on vielä vaikeampaa kuin edellä kuvatuilla, pari vuotta nuoremmilla peruskoululaisilla. Lukiolaisista 23 prosenttia ei vielä osannut sanoa, minne aikovat hakeutua. Tämä peruskoululaisia korkeampi osuus selittyy osittain sillä, että lukiolaisilta puuttuu sellainen suunnitelmien kypsyttelypaikka, joka peruskoululaisilla on juuri lukio. Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että suurella osalla nuorista ei ole ollenkaan selvää, mitä he haluavat olla isona. Valintoja, jotka ovat tulevaisuuden kannalta erityisen keskeisiä, tehdään viime tipassa ja ilmeisesti ainakin osittain kevyin perustein. Pitää vain toivoa, että koulutusjärjestelmämme ei vaadi nuoria varhaisessa peruskouluvaiheessa tekemään sellaisia aine- tai tasovalintoja, jotka sitten myöhemmin sulkevat joitain kouluportteja. Muutama nuori suunnittelee keskeyttävänsä lukion ja siirtyvänsä lähinnä toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Viitisen prosenttia suunnitelmansa ilmoittaneista aikoo jättää lukion jälkeiset opinnot käymättä. Kuusi prosenttia aikoo hakeutua toisen asteen ammatilliseen koulutukseen ja 16 prosenttia ammattikorkeakouluun. Yliopistoon aikoo pyrkiä lukion jälkeen kolme neljästä vastaajasta. Myös lukiolaisten suunnitelmia peilattiin eräiden muiden heille tehtyjen kysymysten kautta (liite 15). Ne nuoret, jotka eivät aio jatkaa opintojaan lukion jälkeen (5 prosenttia vastanneista), eivät lainkaan pidä koulunkäynnistä ja kokevat oman koulumenestyksensä huonoksi useammin kuin kaikki vastaajat. He tuntevat koulupelkoa yleisemmin kuin muut, ja vanhempien kanssa keskustelu koulunkäynnistä on usein riitelyä. Huoltajan ammatti asema on

148

40.

Lukion 1. ja 2. luokan oppilaiden suunnitelmat opintojen etenemisestä Vastausfrekvenssit

Tytöt En osaa vielä sanoa Vain peruskoulu

Pojat

Osuudet suunnitelman Ilmoittaneista vastaajista, % Yhteensä

92 0

72 1

164 1

Peruskoulu + amm.oppilaitos +yliopisto Vain lukio Lukio + arnmattioppilaitos Lukio + ammattikorkeakoulu Lukio + yliopisto Ammattioppilaitos yhteensä Yliopisto yhteensä Muu koulutus

3 9 17 44 202 20 205 3

2 17 12 41 199 14 201 4

5 26 29 85 401 34 406 7

Vastaajia yhteensä Suunnitelman ilmoittaneita vastaajia

370 275

348 272

718 547

Tytöt

Pojat

Yhteensä

0,0

0,4

0,2

1,1 3,3 6,2 16,0 73,2 7,3 74,5

0,7 6,3 4,4 15,1 73,2 5,1 73,9

0,9 4,8 5,3 15,5 73,2 6,2 74,2

100

muita tyypillisemmin työntekijä, ja myös huoltajan työttömyyttä esiintyy keskimääräistä useammin. Toisen asteen ammatillista tutkintoa suunnittelevat lukiolaiset (6 prosenttia nuorista) eivät myöskään pidä koulunkäynnistä ja koulusta lintsaaminen on yleisempää kuin muilla, mutta he kuitenkin uskovat saavansa opiskelupaikan. Koulumenestys on kohtalaisen huono ja työssäkäynti koulun ohella tavallista. Huoltaja on usein työntekijä, ja kotona helposti riidellään koulunkäynnistä. Ammattikorkeakouluun tähtäävät vastaajat (16 prosenttia) tyypillisesti pitävät koulunkäynnistä melko vähän, arvioivat oman koulumenestyksensä tyydyttäväksi, ovat luvatta poissa koulusta viikoittain ja kokevat joskus myös koulupelkoa. Huoltaja toimii tavallista useammin työntekijätasoisissa tehtävissä, ja perhettä kohtaa työttömyys keskimääräistä useammin. Kotona ei keskustella kouluun liittyvistä asioista, ja nuoret varsin yleisesti pelkäävät, että eivät saa opiskelupaikkaa. Yliopistoon pyrkimistä suunnittelevat lukiolaiset (74 prosenttia) pitävät koulunkäynnistä, menestyvät hyvin koulussa, käyvät koulua tunnollisesti eivätkä tunne koulupelkoa. He kuitenkin pelkäävät täysin aiheesta - , että eivät saa opiskelupaikkaa. Huoltaja on yleisesti yrittäjä tai ylempi toimihenkilö, ja kotona keskustellaan koulunkäynnistä.

149

Verrataan vielä lopuksi lukiolaisten omia suunnitelmia tilastojen piirtämään kuvaan todennäköisestä sijoittumisesta koulutusjärjestelmään. Vain viisi prosenttia lukiolaisista aikoo jättäytyä jatkokoulutuksen ulkopuolelle, mutta todennäköisesti näin käy nelinkertaiselle määrälle. Toisen asteen ammatilliseen koulutukseen sijoittunee sama määrä, kuin sinne aikoo hakeutuakin. Ammattikorkeakouluihin arvattavasti menee 40 prosenttia lukion käyneistä, mutta suunnitelmien mukaan selvästi pienempi osuus aikoo niihin pyrkiä. Yliopistoihin sijoittuu ehkä kolmannes lukiolaisista, vaikka yli kaksinkertainen osuus sinne halajaakin.

76. Lukiolaisten suunnitelmat jatkokoulutuksesta ja todennäköinen toteuma •

Suunnitelmat

o Toteuma

Vain lukio

Ammatillinen peruskoulutus Ammattikorkeakoulu

Yliopisto

150

40 %

Lukiosta valmistuvat tulevat siis sijoittumaan selvästi yleisemmin ammattikorkeakouluihin ja harvemmin yliopistoihin, kuin mitä suunnittelevat. Edellä todettiin, että toisen asteen ammatilliseen koulutukseen hakeneista helsinkiläisistä joka viides tulee hylätyksi. Ammattikorkeakoulujen yhteishaussa hylkäysluvut ovat aivan toista luokkaa. Syksyn 1998 ja kevään 1999 haussa 18-20-vuotiaista helsinkiläisistä hakijoista 71 prosenttia jäi tulematta valituksi. Yliopistoihin hakevilla hylkäysosuudet ovat vähintään samaa luokkaa. Kuten jo edellä todettiin, ammatillisen koulutuksen aloituspaikkatarjonta Helsingissä ja seudulla laajemminkin on koulutettavien määrään suhteutettuna alimitoitettu. Tällainen valinta-asetelma johtaa toistuviin hakuihin ja valrnisturnisikien nousuun. Tilanne lyö pahasti korville ennakoidun työvoimavajeen synnyttämää yleistä tavoitetta saada nuoret mahdollisimman nopeasti työmarkkinoille - mieluusti koulutettuina.

Tutkimusasetelma ja tutkimusaineisto Kyselylomake Kyselylomakkeen suunnittelu aloitettiin elokuussa 1999. Syksyn aikana laadittiin lukuisia lomakeversioita ja niitä testattiin mm. kouluissa. Testien perusteella päädyttiin sisältönsä ja pituutensa perusteella kolmeen lomakeversioon. Näin siksi, että nuorimmat lapset eivät olisi ehtineet vastata tunnin aikana pitkään lomakkeeseen ja heitä olisi ollut toisaalta turha vaivata monilla 'lähes aikuisten' asioilla. Palaute lomakkeesta oli positiivista; kysymyksiä pidettiin hyvinä, mukavaa kun nuorten mielipidettä kysytään, epämiellyttävä tunti kuluu mukavasti jne. Negatiivinen palaute ei koskenut 10maketta, vaan oli kritiikkiä ylipäänsä tutkimuksia kohtaan: ei uskota niiden vaikuttavan mihinkään, miksi aina a-luokka jne. Pisimmän lomakkeen saivat täytettäväkseen yläasteen 8.- ja 9.-luokkalaiset sekä lukion ja ammattioppilaitosten 1. ja 2. luokan oppilaat, keskipitkään vastasivat yläasteen 6.- ja 7.-luokkalaiset ja lyhimpään ala-asteen 4.- ja 5.-luokkalaiset.

Lomake

Kysymysten määrä

Muuttujien määrä

1. 2.

71 55

321

216 156

Keskimmäinen lomake oli kolmanneksen lyhyempi kuin pisin, ja lyhin vajaa puolet pisimmästä. Kolme eripituista lomaketta oli onnistunut ratkaisu; kysymyksiin ehdittiin vastata hyvin.

Tutkimusasetelma ja otos Vuoden 2000 tutkimus poikkeaa otosasetelmaltaan aikaisemmista tutkimuksista. Vuosina 1982 ja 1990 tutkimusaineisto kerättiin 10 alueelta, joilta valittiin otoskoulut. Kaupunginosat valittiin siten, että ne edustivat eri ominaisuuksiltaan (keskusta etäisyys ja palvelutaso, väestörakenne, asuntorakenne ) koko kaupunkia. Asuinalueen koulu ei enää täyty siinä määrin oman alueen koululaisista kuin ennen. Helsingissä oppilaalla on oikeus päästä siihen kouluun, jonka oppilaaksiottoalueella hän asuu eli omaan lähikouluun. Oppilas voi hakea myös muuhun kuin omaan lähikouluun mikäli koulussa on tilaa tai hän täyttää koulun valintaperusteet. Vapaa kouluihin hakeutuminen alkoi Helsingissä vuonna 1994

151

(syksy -94 oli ensimmäinen lukuvuosi, jolloin oppilaalle voitiin hakea paikkaa muuhunkin kuin lähikouluun sekä ala- että yläasteella). Koulupiirit poistuivat käytöstä 1.1.1999 ja jäljelle jäivät oppilaaksiottoalueet. Käytännössä ala-aste käydään pääsääntöisesti lähimmässä koulussa, mutta sen jälkeen hakeudutaan yleisesti johonkin muuhun kouluun omien kiinnostusten mukaan. Lomakkeella kerättiin tieto siitä, missä kaupunginosassa nuori asuu. Tutkimusalueet, vanhat (10 kpl) ja uudet (3 kpl) Kallio Taka-Töölö Itä-Pasila Kä ylä

Uuden tutkimuksen otoksen pohjana ovat emo 10 aluetta täydennettynä kolmella uudella alueella. Ala- ja yläasteen otos perustuu pääosin ko. alueisiin, lukioiden otos tehtiin harkinnanvaraisesti. Vuoden 2000 tutkimuksen otokseen valittiin 51 koulua (52 jos Aleksis Kiven peruskoulu jaetaan ala- ja yläasteeseen). Koulut on lueteltu liitteessä 2. Ohessa karkea ryhmitys kouluista: • 13 suomenkielistä peruskoulun ala-astetta • 13 suomenkielistä peruskoulun yläastetta • 6 erityisluokkaa suomenkielisistä peruskouluista • 12 suomenkielistä lukiota, joista kaksi erityislukiota • 2 ammattioppilaitosta • 2 ruotsinkielistä peruskoulun ala-astetta • 2 ruotsinkielistä peruskoulun yläastetta • 2 ruotsinkielistä lukiota

Po~ois-Haaga

Lauttasaari Pakila Tapanila Puotinharju Vuosaari

Ruoholahti MyllYEuro + Kontula + Vesala Men-Rastila + Kallahti

Seuraava asetelma selventää vielä vuosien 1982, 1990 ja 2000 tutkimusten tutkimusasetelmien eroja: A1a- ja yläasteita

1982 1990 2000

Lukioita

Ammattioppilaitoksia

24 36

9 14

Alueita 10 10 13

Ikäryhmä

10-15 10-18 10-18

1852 1963 2881

Aineiston keruu ja edustavuus Kouluihin lomakkeet toimitettiin maaliskuussa 2000. Viimeiset vastaukset saatiin toukokuu lopulla. Myös vuosien 1982 ja 1990 tutkimusten aineistot kerättiin luokkakyselyinä keväällä. Lomakkeet käytiin läpi ja koodattiin kesä-heinäkuun aikana. Tallennus tapahtui elokuussa ja aineiston käsittelyyn päästiin syyskuussa. Vastauksia saatiin kaikkiaan 2881. Näistä 49 lomaketta hylättiin puutteellisen täytön vuoksi. Lisäksi 60 ammattioppilaitosten lomaketta jouduttiin jättämään tutkimuksen ulkopuolelle vastaajien 'yli-ikäisyyden' vuoksi; vastaajat olivat 20-30-vuotiaita. Muissa

152

kouluissa toiminut luokkavastaustilanne ei siis toiminut ammattioppilaitoksissa. Ammattioppilaitosten otos olisi pitänyt poimia erikseen koulujen 17-18-vuotiaista oppilaista. Lisäksi ammattioppilaitosten vastaajista (n=91) peräti 68 (75 %) oli tyttöjä, joten ryhmä päätettiin jättää tutkimuksen ulkopuolelle. Eräissä tarkasteluissa po. ammattioppilaitosten tyttöjen vastauksia kuitenkin hyödynnetään (s. 129 ja 135) . Lopullisen tutkimusaineiston koko on siten 2 681. Luokan ja luokka-asteen mukaan tarkasteltuna aineisto näyttää seuraavalta. Kullakin luokka-asteella vastaajia on 274-365. Tutkimusaineisto luokan ja luokka-asteen mukaan N =2 681

~ IperuskoulU n

Ala-aste n = 1 066

=1 931

~ I

Lukio n

Yläaste n =865

1. luokka n =367

4. luokka n =356

r--

7. luokka n =299

5. luokka r-n =342

r--

8. luokka n =291

6. luokka r-n =368

'--

9. luokka n =275

Kussakin 1-vuotisikäryhmässä on tapauksia puolestaan seuraavasti: 1Yttöjä (%)

=750

I 2. luokka n =383

Yhteensä 10

*2679 222

364

356 288 305 302 294 376 172

14 15 16 17 18

52 52 49 49 52 50 56 57

50 49

*Kahden vastaajan ikä on tuntematon.

Ruotsinkielisiä kouluja tutkimuksessa on mukana viisi ja niistä saatiin 271 nuoren vastaukset. Tutkimuksen vastausprosentti on periaatteessa 100. Tarkkaa lukua ei voi esittää, sillä tietoa luokkien tai opetusryhmien oppilasmääristä keväältä 2000 ei ole käytettävissä. Kaikki otokseen tulleet koulut ja luokat vastasivat kyselyyn, mutta toki sairaus- ym. poissaolot pudottavat jonkin verran vastausprosenttia.

153

Tutkimuksen kohteena olevia koululaisia Helsingissä oli syksyllä 1999 noin 39 500. Tutkimusotos on 7 % perusjoukosta. Vastaajissa on lievä ali edustus yläasteella ja lukiolaisten yliedustus. (Liite 3).

Taustatietoja tutkimusaineiston nuorista Aikuisväestölle suunnatussa lomakekyselyssä vastaajien sosioekonomista asemaa on suhteellisen helppo selvittää kysymällä esim. koulutustaustaa. Kun kohderyhmänä ovat nuoret, tämä ei ole mahdollista. Nuoret eivät aina tiedä edes vanhempiensa tai huoltajansa ammattia saati sitten koulutustaustaa. Ja vaikka ammatti tiedettäisiinkin, ei siitä välttämättä voi aukottomasti päätellä mitä työtä vanhemmat tekevät. Varsin loogisenoloiseen lopputulokseen vastauksista kuitenkin päädyttiin. Ammattiasematietoa käytettiin yhtenä selittävänä taustamuuttujana. Vanhempien tai huoltajan ammattiasema (%) eri vastaajaryhmissä Kaikki Yrittäjä Ylempi toimihenkilö Alempi toimihenkilö 1Yöntekijä Muut (fFriskelija, eläkeläinen, työtön, Irman nimi) Ei tietoa, ei vastausta

% N=

7 36

Ruotsinkieliset

8 39

Ulkomaalaistaustaiset 9

10 18

16 100 283

13 10

100 2681

100 275

Asuinpaikka

Tutkimusaineisto mahdollistaa tutkia eri asioita myös nuorten asuinpaikan mukaan. Lomakkeella kysyttiin missä kaupunginosassa asut, josta tieto sitten koodattiin. Tarkkoihin tilastojen mukaisiin alueisiin nuorten merkinnöistä ei päästä - nuoret kertoivat esimerkiksi asuvansa Vuosaaressa riippumatta siitä millä Vuosaaren alueella he asuivat. Samoin oli laita Pakilassa. Toisaalta Pikku Huopalahti on nuorille oma alue, mutta tilastoissa ei. Asuinpaikat ryhmiteltiin 29 alueeseen siten, että kullakin alueella on riittävästi vastaajia luotettavien tulosten saamiseen. Helsingin ulkopuolella asuvat muodostavat yhden alueen.

154

Ulkopaikkakuntalaiset

Kyselyyn vastanneista 6 prosenttia eli 171 nuorta asui muualla kuin Helsingissä. Heistä valtaosa eli 118 asui muissa pääkaupunkiseudun kunnissa. Pääkaupunkiseudun lisäksi eri asuinpaikkakuntia oli 20. Nämä vastaajat ovat mukana edustamassa helsinkiläistä koulumaailmaa siinä missä Helsingissä asuvatkin. Eräissä ilmiöissä testataan poikkeavatko he harrastuksissaan ja vapaa-ajanvietossaan Helsingissä asuvista.

Ulkopaikkakuntalaisten määrä luokka-asteen mukaan N % Ala-aste Yläaste Lukio

121

Ulkomaalaistaustaiset

Joka kymmenennen (n=283) tutkimukseen osallistuneen nuoren isä tai äiti (tai molemmat) oli ulkomaalaistaustainen. Lähtömaita oli kaikkiaan 57, joista yleisimpiä olivat NeuvostoliittoNenäjä (82), Viro (37) ja Somalia (28). Työttömyys

Joka kymmenennen nuoren isä tai äiti oli kyselyhetkellä keväällä 2000 työttömänä. Ulkomaalaistaustaisissa perheissä työttömyys oli kaksinkertainen.

155

LIITE 1

HELSINGIN KAUPUNKI TIETOKESKUS NUORISOASIAINKESKUS

KOULULAISTUTKIMUS 2000

Tämän kyselyn avulla tutkitaan nuorten vapaa-ajan viettoa, arkea ja harrastamista. Vastaukset käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti. Kenenkään yksittäiset vastaukset eivät tule opettajien, vanhempien tai viranomaisten tietoon. Älä kirjoita vastauslomakkeeseen nimeäsi. 1.

Olen 1 2

Tyttö Poika

Minkä ikäinen olet? _ _ _ _ _-vuotias

Mitä koulua käyt? (Esimerkiksi Käpylän yläaste, Ressun lukio.)

Millä luokalla olet?

o o o 5.

8. luokalla 9. luokalla lukion 1. luokalla

o o o

lukion 2. luokalla ammattioppilaitoksen 1. luokalla ammattioppilaitoksen 2. luokalla

Kuinka kauan olet asunut Helsingissä tai sen lähikunnissa (Espoo, Vantaa, Kauniainen)?

Koko ikäni Yli 5 vuotta

3 4

Alle 5 vuotta En asu Helsingissä tai sen lähikunnissa

Missä kaupungissa tai kunnassa asut? ____________

Missä kaupunginosassa asut? _______________ (Esimerkiksi Kallio, Kontula, Tikkurila ... )

Asun 1 2 3 4 5 6

156

Molempien vanhempieni luona Äidin kanssa Isän kanssa Äidin tai isän ja hänen uuden kumppanin kanssa Itsenäisesti yksin, kumppanin kanssa tai jaetussa huoneistossa Muulla tavalla, miten _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __

LIITE 1

Kuinka usein harrastat seuraavia asioita? Älä laske mukaan sellaisia toimintoja, joita teet koulutuntien aikana, vaan ne, joita teet vapaa-aikanasi. Ympyröi sopivin, mutta vain yksi vaihtoehto jokaisen kysymyksen kohdalla. Suluissa on esimerkkejä. Lähes päi- Viikoit- Kuukauvittäin tain sittain

HalVem- En lainmin kaan

Luovat harrasteet

Kirjoittaminen (runot, päiväkirja, kirjeet, lehtijutut. ..)

Piirtäminen, maalaaminen, muovailu, piirustusohjelmat Käsityöt, askartelu, puutyöt, pienoismallit

Tekniset harrastukset (moottoriharrastukset; mopot, moottoripyörät, mikroautot. ..)

2 2 2

3 3 3

4 4 4

5 5

3 3

4 4

5 5

3 3 3 3

3 3

5 5

Klassisen musiikin harrastaminen soittaminen (viulu, piano, huilu ... ) laulaminen (kuoro, yksinlaulu)

1 1

Kevyen musiikin harrastaminen (rock, kansanmusiikki, viihdemusiikki, punk ... ) soittaminen

laulaminen

musiikin tekeminen (sanoittaminen, säveltäminen, myös tietokoneella) Teatteritoiminta (näytteleminen, lavastaminen, puvustus ... ) Valokuvaus Keräily (postimerkit, lehdet, pienoismallit, rahat ... )

1 1 1 1

Shoppailu (kaupoissa kiertely, näyteikkunaostokset. .. )

2 2 2

Lukeminen Sanomalehdet (Helsingin Sanomat, Metro, Ilta-Sanomat. .. )

Kaupunkikulttuurilehdet (City, Like-uutiset, Cult .. .)

1 1 1 1 1

Harrastelehdet (Pelit, Mikrobitti, Tekniikan Maailma, Eläinmaailma, Hevoshullu .. .) Nuorten lehdet (Suosikki, Demi, Mix ... ) Aikakauslehdet (Seura, 7 päivää, Anna, Cosmopolitan ... ) Sarjakuvalehdet (Aku Ankka ... ) Kirjat

2 2 2 2

3 3 3 3 3

4 4 4

5 5

Muulla kuin äidinkielellä lukeminen (englanniksi, saksaksi ... ) lehtiä kirjoja

2 2

Internetissä

3 3 3

3 3 3 3 3 3

Tietokoneharrastukset

Pelit

Keskustelukanavat (chat, irc)

Sähköposti

Ohjelmointi

Hyötykäyttö (kirjoitusohjelmat, Internet, taulukkolaskenta ... )

Internetissä surffailu

157

LIITE 1

Lähes päi- Viikoit- Kuukau- Harvem- En lainvittäin tain sittain min kaan Pelit

Seurapelit (Monopoli, shakki, korttipelit ...) Roolipelit näytelmäroolipelit (larppaus) perinteiset roolipelit (esim. AD&D, Vampire, myös miniatyyripelit) Konsolipelit (Sega, PlayStation, Nintendo) Peliautomaatit (joista ei saa rahavoittoja; simulaattorit, flipperit. ..)

2 2

3 3

4 4

5 5

Alle lh

En lainkaan

10. Kuinka paljon käytät aikaa arkipäivisin? (kouluajan ulkopuolella) Yli4h

Television tai videoiden katseluun Koulun kotitehtäviin Kotitöihin (siivous, kaupassakäynti, ruoanlaitto ... ) Ystävien tapaamiseen Perheen kanssa yhdessäoloon (juttelu, ruokailu .. .)

2-4 h

1 1

11. Onko Sinulla tyttö- tai poikaystävä (seurusteletko)? 1

Kyllä

12. Onko Sinulla/perheelläsi lemmikkieläin tai -eläimiä?

158

2 2 2 2 2

1- 2h 3 3 3 3 3

4 4 4 4 4

5 5 5 5 5

LIITE 1

13. Kuinka usein olet harrastanut seuraavia liikuntalajeja viimeksi kuluneen vuoden aikana? Muistele tämän talven ja viime kesän tekemistä aktiivisimman harrastusjakson mukaan (esim. kuinka usein pyöräilit kesällä tai hiihdit talvella). Älä laske mukaan koululiikuntaa. Ympyröi sopivin, mutta vain yksi vaihtoehto jokaisen kysymyksen kohdalla. Lähes päivittäin Jalkapallo Pyöräily Hiihto Uinti Ringette

1 1 1 1 1

Jääkiekko

Viikoi ttain Kuukausittain HaIVemmin En lainkaan 2 2 2 2 2 2

Kaukalopallo / jääpallo

Muu luistelu

SaJibandy / sähly

Kävely kuntoilumielessä

J uoksulenkkeily

Yleisurheilu

Ratsastus

Kuntosali

Aerobic

Voimistelu

Lumilautailu

Laskettelu

Tanssi

Pesäpallo

Koripallo

Lentopallo

Sulkapallo

Squash Rullaluistelu Rullalautailu Tennis Suunnistus

1 1 1 1

2 2 2 2

Itsdcuolustuslajit Gu 0, karate, tae kwon do ... )

Kamppailulajit (nyrkkeily, R-aini .. .)

Golf (ei minigolf)

Pöytätennis

Moottoriurheilu (karting, motocross ... )

Kalastaminen

Luonnossa liikkuminen, retkeily

3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3

4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4

5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5

5 5 5

4 4

Jotain muuta, mitä? (Kirjoita liikuntalaji alla olevalle viivalle ja ympyröi useus.) 2 2 2

3 3 3

4 4 4

5 5 5

159

LIITE 1

14. Mitkä ovat ne asiat, jotka saavat Sinut jatkamaan itsellesi tärkeiden liikuntalajien harrastamista?

En harrasta liikuntaa

1 2 3 4 5 6

Harrastaminen on kivaa Yhdessäolo kavereiden kanssa Laihduttaminen tai ulkomuodon kehittäminen Hyvän kunnon ylläpitäminen Pyrin ammattiurheilijaksi Liikunta-ammattiin pääsyn edistäminen (esim. liikunnanohjaaja) Muu syy, mikä _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __

15. Oletko joskus joutunut luopumaan kokonaan tärkeänä pitämästäsi liikunnasta?

o o o

En ole, vaikka olen harrastanut tai harrastan edelleen liikuntaa En ole, koska en ole harrastanut liikuntaa Olen

1 2 3 4 5 6 7 8

Taloudellisista syistä En mielestäni saanut riittävästi peliaikaa tai näyttömahdollisuutta Harrastustilan puuttumisen vuoksi Fyysisistä syistä (esim. vammautuminen, nopea kasvu) Kiusaamisen takia Omat ystävät jäivät pois, joukkueessa ei ollut ystäviä Ajan puute Muu syy, mikä _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __

(Merkitse alla olevaan listaan, miksi olet joutunut luopumaan. Voit merkitä myös useampia vaihtoehtoja.)

16. Minkä joukkueen tai seuran pelejä käyt katsomassa säännöllisesti? Mainitse seuran nimi ja laji, esim. HIFK / jääkiekko

160

En käy katsomassa minkään joukkueen tai seuran pelejä

LIITE 1

17. Kuulutko jonkin urheiluseuran kannattajayhdistykseen? Mainitse seuran nimi ja laji, esim. HJK / jalkapallo

En kuulu Kuulun yhteen, mihin _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __ Kuulun kahteen tai useampaan, mihin

18. Onko mielessäsi jokin harrastus, jota haluat todella harrastaa? (Älä ilmoita sellaista harrastetta, joka sinulla jo on.)

Ei ole Ky"ä, mikä / mitkä _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __

Miksi et harrasta edellä mainitsemaasi harrastetta?

19. Kuinka usein Viikoittain Käyt elokuvissa

Vuokraat videoita

Kuukausittain

1 1

Harvemmin

En koskaan 4

3 3

20. Kuinka usein harrastat rahapelejä?

Lähes päivittäin Taitopelejä (pitkäveto, tulosveto, ravit, vakioveikkaus .. . )

Viikoit- Kuukautain sittain

Harvem- En min lainkaan

Peliautomaatteja (joista voi saada rahavoittoja)

Vedonlyöntiäja pelaamista ystävien kanssa rahasta

3 3

Onnenpelejä (lotto, Ässä-arpa ... )

161

LIITE 1

21 . Millaisiin järjestöihin / yhdistyksiin / toimintaryhmiin kuulut? (Toimintaan osallistujana, toiminnan vetäjänä, järjestäjänä ... )

12 13 14

Liikunta- tai urheiluseuraan Avustus- tai hyväntekeväisyysjärjestöön (SPR ... ) Ympäristö- tai eläinsuojelujärjestöön (Luontoliitto , WWF, Animalia ... ) Ihmisoikeus- tai rauhanjärjestöön (Amnesty, Antifa ... ) Koululaisjärjestöön (Lukiolaisten liitto, Sakki ... ) Koulun kerhoon (Iiikunta-, kieli- ja atk-kerhot ... ) Seurakunnan kerhoon Uskonnolliseen järjestöön (Saalem, Adventtinuoret ... ) Partioon Puoluepoliittiseen nuorisojärjestöön Varhaisnuorisojärjestöön (Vesaiset, Nuoret Kotkat, luontokerhot ...) Harrastekerhoon (teatteri , radio-ohjattavat autot, dx-kuuntelijat ... ) Radikaaliin toimintaryhmään (EVR, Earth First, Sosialistiliitto ...) Johonkin muuhun, mihin _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __

En kuulu mihinkään edellä mainituista

3 4

5 6 7 8 9 10

22 . Miten suhtaudut seuraaviin ryhmiin?

Skineihin Radikaaleihin eläinoikeusaktivisteihin

En tunne Tunnen, mu tta Kannatan Kannatan en osaa sanoa ehdottomasti 4 1 2 3

Anarkisteihin

Vastustan Vastustan ehdottomasti 6 5

23. Koska olet viimeksi käynyt nuorisotalossa?

En käy nuorisotalossa (siirry kysymykseen 25) Yli puoli vuotta sitten

3 4

1-6 kuukautta sitten 1-4 vi ikkoa sitten Alle viikko sitten

24 . Merkitse tärkeimmät syyt nuorisotalossa käymiseen 1 2 3 4 5 6 7 8

162

Nuorisotalolla käy kivaa porukkaa Nuorisotalon henkilökunta on mukavaa Siellä on minua kiinnostavaa tekemistä tai toimintaa (kerhot, pelit, disko ... ) Se on sop ivan matkan pääsSä Kiva paikka oleskella iltaisin Kaverinikin käyvät siellä Ei ole muuta tekemistä Muu syy, mikä _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __

LIITE 1

25. Kuinka monta todella läheistä ystävää Sinulla on tällä hetkellä? (Älä laske mukaan vanhempiasi .)

2 3

Ei yhtään 1 ystävä 2 ystävää

3-5 ystävää

5 6

6 tai useampia ystäviä Vaikea sanoa

26 . Kuuluuko ystäväpiiriisi maahanmuuttajia (somaleita, venäläisiä ... )? 1 2

Kyllä Ei

27. Kuinka usein olet tuntenut itsesi yksinäiseksi viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana? 1 2 3

En koskaan Joskus Usein

28. Missä yleensä tapaat ystäviäSi ja kavereitasi kouluajan ulkopuolella? (Voit merkitä myös useampia vaihtoehtoja.)

Minulla ei ole ystäviä tai kavereita

1 2 3 4 5 6 13

Omassa kodissa Jonkun muun kotona Omassa pihassa/oman talon lähipiirissä Ulkona omassa kaupunginosassa Ulkona muussa kaupunginosassa Keskustassa Muualla, missä

7 8 9 10 11 12

Pikaruokalassa / kahvilassa Baarissa, pubissa tai ravintolassa Nuorisotalossa Kirjastossa Harrastusten yhteydessä Seurakunnan tiloissa

29. Onko Sinulla kännykkää omassa käytösSäSi? 2

On Ei

30. Kuinka usein pidät yhteyttä ystäviisi? Päivittäin Tapaamalla (kouluajan ulkopuolella) Kotipuhelimella Kännykällä Kännykällä tekstiviestein Sähköpostilla Kirj eillä / postikorteilla

1 1 1 1 1 1

Viikoittain Kuukausittain 2 2 2 2 2 2

3 3 3 3 3 3

Harvemmin En lainkaan 4

163

LIITE 1

31. Kuulutko johonkin kadulla aikaansa viettävään porukkaan tai jengiin?

Kyllä En

32. Oletko viimeisen 12 kuukauden aikana En

1. 2. 3.

Kirjoittanut tai maalannut laittomia tageja tai graffiteja? Varastanut jotakin (esim. kaupasta tai kioskista)? Osallistunut tappeluun?

Kyllä, kuinka monta kertaa

0 0 0

33. Mitä pidät koulunkäynnistä tällä hetkellä?

2 3

4 5

Hyvin paljon Melko paljon Melko vähän

En lainkaan En osaa sanoa

34. Millaiseksi arvioit oman koulumenestyksesi? 1 2 3

Kiitettävä Hyvä Tyydyttävä

Huono En osaa sanoa

35. Merkitse seuraavista väittämistä se vaihtoehto, joka kuvaa parhaiten omaa mielipidettäsi

Luokassani on hyvä työrauha Opettajat ovat kiinnostuneita siitä mitä mmu lle kuuluu Voin ilmaista mielipiteeni luokassa joutumatta naurunalaiseksi

Täysin samaa Samaa mieltä mieltä 2

Oppilaiden mielipiteet otetaan huomioon koulu työn kehittämisessä

36. Kuinka usein lintsaat koulusta? (vaikka vain yhden tunnin)

2 3 4

164

En koskaan Harvemmin kuin kerran kuukaudessa Kuukausittain Viikoittain

Vaikea sanoa 3

Eri mieltä 4

Täysin eri mieltä 5

LIITE 1

37. Kuinka usein tunnet koulupelkoa? (Esimerkiksi kiusaamisen tai huonon koulumenestyksen vuoksi .) 1 2

En koskaan Joskus

3 4

Usein En osaa sanoa

38. Kuinka kauan olit paikallisessa kesätyössä viime kesänä?

En lainkaan Alle viikon

1-4 viikkoa Yli kuukauden

39. Käytkö tällä hetkellä palkkatyössä (iltapäivisin, iltaisin, viikonloppuisin)? 1

2 3

En (siirry kysymykseen 41) Kyllä, säännöllisesti _ _ tuntia viikossa Kyllä, vähintään _ _ tuntia ja enimmillään _ _ tuntia viikossa Kyllä, satunnaisesti

40. Minkä vuoksi käyt tällä hetkellä palkkatyössä? (Voit merkitä myös useampia vaihtoehtoja.) Saadakseni rahaa ...

2 3

4 5

Matkoihin Kalliin harrastuksen rahoittamiseen (ratsastus, jääkiekko, tietokone ...) Kulkuvälineisiin (pyörä, mopo, moottoripyörä ... ) Elektroniikkaan (matkapuhelin, stereot, tv ... ) Vaatteisiin Päivittäiseen käyttöön (makeiset, limut, elokuvat ... )

7 Säästän tulevaisuutta varten 8 Saadakseni rahaa omiin elinkustannuksiin (vuokra, laskut ... ) 9 Osallistuakseni perheen välttämättömiin menoihin 10 Saadakseni työkokemusta 11 Viihdyn työkavereiden kanssa 12 Työ on mielenkiintoista 13 Muu syy, mikä _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __

41. Oletko tehnyt viime kesän jälkeen sellaista työtä, josta saat korvauksen muulla tavoin kuin rahana, esim. yrityksen tuotteina? (leffaliput, ratsastustunnit... ) 1

Kyllä En

165

LIITE 1

42 . Oletko tehnyt viime kesän jälkeen sellaista työtä, josta korvauksen saa urheilujoukkue, koululuokka, toimintaryhmä tai yhdistys, jossa toimit? 1

Kyllä En

43 . Jos seuraavana päivänä on koulua, montako tuntia yleensä nukut? (Valitse vain yksi vaihtoehto.)

2 3

5 tuntia tai vähemmän

8 tuntia

6 tuntia 7 tuntia

9 tuntia 10 tuntia tai enemmän

44. Jos seuraavana päivänä ei ole koulua, montako tuntia yleensä nukut? (Valitse vain yksi vaihtoehto.)

1 2

7 tuntia tai vähemmän 8 tuntia 9 tuntia

10 tuntia

11 tuntia

12 tuntia tai enemmän

45. Nukutko arki-iltapäivisin "päiväunia"?

2 3

En Joskus Usein

46. Mikä seuraavista vaihtoehdoista kuvaa parhaiten ruokavaliotasi? (Valitse vain yksi vaihtoehto.) 1 2 3 4 5

166

Syön sekaravintoa, myös lihaa Yritän välttää lihan syömistä / aion lopettaa lihan syömisen En syö lihaa, mutta en ole vegaani (syön esim. kalaa, muna- tai maitotuotteita) Olen vegaani (en syö lainkaan eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita) Jokin muu, mikä

LIITE 1

47. Ympäristökysymykset En koskaan

Joskus

Aina (kun mahdollista)

Vältätkö kertakäyttötuotteita (kertakäyttölautaset, -purkit. .. )?

Hankitko vaatteita tai tavaroita käytettyinä esim. kierrätyskeskuksista tai kirpputoreilta?

Lajitteletko roskat ja jätteet?

3 3

Valitsetko ostoksia tehdessäsi ympäristöystävälliset tuotteet (uusiopaperi, ympäristömerkityt tuotteet.. .) ?

Vältätkö turhaa sähkön kulutusta (pidät valoja vain huoneessa, jossa ollaan .. . )?

Vältätkö turhaa veden kulutusta (käyt suihkussa pikaisesti ... )?

Vältätkö mielestäsi epäeettisesti toimivien yritysten tuotteita ja palveluita (esim. joidenkin yritysten boikotit) ?

48. Miten suhtaudut seuraaviin asioihin? Kannatan Kannatan En osaa Vastustan Vastustan ehdottomasti ehdottomasti sanoa Eläinkokeet (lääketieteellisiin tarkoituksiin) Eläinkokeet (muihin kuin lääketieteellisiin tarkoituksiin, esim. kosmetiikka)

3 3

Turkistarhaus

Eläinten oikeuksia edistävien tiedotteiden ja lehtien laatiminen ja levittäminen

Rauhanomaiset mielenosoitukset eläinten oikeuksien puolesta E läinten "vapauttaminen" eläinkoelaboratorioista

3 3 3

Turkiseläinten "vapauttaminen" turkistarhoilta Eläimiä hyödyntävien yritysten omaisuuden vahingoittaminen (esim. turkisliikkeiden ikkunoiden tai lukkojen rikkominen)

49. Kuinka paljon Suomen pitäisi mielestäsi ottaa vastaan maahanmuuttajia? 1 2 3 4 5 6

Kaikki halukkaat Enemmän kuin nykyisin Saman verran kuin nykyisin Vähemmän kuin nykyisin Ei lainkaan En osaa sanoa

167

LIITE 1

50. Miten suhtaudut seuraavien ryhmien maahanmuuttoon? Erittäin myönteisesti Pohjoismaalaiset Venäläiset Virolaiset Muut eurooppalaiset Saharan etelä)uolen afrikkalaiset (esim. somalit Lähi-Idästä tai Pohjois-Afrikasta tulevat (esim. turkkilaiset, irakilaiset, marokkolaiset) Aasialaiset (esirn. intialaiset, kiinalaiset, vietnamilaiset)

1 1 1 1

Melko myönteisesti

En osaa Melko Erittäin sanoa kielteisesti kielteisesti

2 2 2 2

3 3 3 3

5 5 5 5

4 4

51. Mikä seuraavista vaihtoehdoista kuvaa tupakointiasi? 1 2

En tupakoi Tupakoin harvemmin kuin kerran viikossa

3 4

Tupakoin viikoittain, mutta en kuitenkaan päivittäin Tupakoin päivittäin

52. Mikä seuraavista vaihtoehdoista kuvaa nuuskaamistasi? 1 2

En käytä nuuskaa Käytän nuuskaa harvemmin kuin ker ran viikossa

53. Kuinka usein käytät alkoholia? (Esim. puoli pulloa keskiolutta tai enemmän.) 1 2 3 4

En käytä alkoholia (siirry kysymykseen 57) Harvemmin kuin kerran kuukaudessa 1-3 kertaa kuukaudessa Kerran viikossa tai useammin

54. Kuinka usein juot itsesi humalaan? 1 2 3 4

168

En koskaan Harvemmin kuin kerran kuukaudessa 1-3 kertaa kuukaudessa Kerran viikossa tai useammin

3 4

Käytän nuuskaa viikoitt ain, mutta en kuitenkaan päivittäin Käytän nuuskaa päivittäin

LIITE 1

55. Minkä takia juot alkoholia? (Voit merkitä myös useampia vaihtoehtoja.)

2 3 4

Kun muutkin juovat Rentoutuakseni Tullakseni onnelliseksi Pitääkseni hauskaa

5 6 7 8

Unohtaakseni ongelmat Löytääksenityttö-tai poikaystävän Satunnaisen suhteen etsiminen Jonkin muun syyn takia, minkä

56. Mitä ikäviä seurauksia alkoholin juomisesta Sinulle on tullut? Usein Paha olo / krapula Rahan tai tavaroiden katoaminen Itsensä "telominen" (esim. polkupyörällä kaatuminen)

1 1

Joskus 2 2

Ongelmat perheen kanssa

Hankaluudet koulussa Ei-haluttu/ei-harkittu seksi

2 2

Tappeluun joutuminen Ongelmat poliisin kanssa Muu seuraus, mikä

57. Onko Sinulle tarjottu koskaan huumeita? 1 2

Ei On

3 3 3 3 3 3 3

3 3

2 2 2

Ei koskaan

58. Oletko koskaan kokeillut tai käyttänyt seuraavia aineita? (Vastaa jokaiseen kohtaan.) En koskaan Kerran 2-4 kertaa Marihuanaa tai hasista? Haistellut jotain huumaavaa ainetta (tinneriä, liimaa ... ) päihtyäksesi?

5 kertaa tai useammin 4

Alkoholia ja pillereitä yhdessä?

2 2

3 3

4 4

Lääkkeitä (rauhoittavia, uni- tai särkylääkkeitä, ilman alkoholia) päihtyäksesi?

Ekstaasia, amfetamiinia, heroiinia, kokaiinia tai LSD:tä?

Muuta, mitä

3 3 3

4 4

169

LIITE 1

59. Mikä seuraavista vaihtoehdoista kuvaa huumeiden käyttöäSi? 1 2 3 4

En käytä huumeita Harvemmin kuin kerran kuukaudessa 1-3 kertaa kuukaudessa Kerran viikossa tai useammin

60. Kuinka vaikeata on mielestäsi hankkia seuraavia päihteitä? Erittäin helppoa Tupakkaa Nuuskaa Alkoholia Marihuanaa / hasista

Melko helppoa

1 1

2 2 2

Muita huumeita

En osaa sanoa

Melko vaikeaa

3 3 3 3 3

Erittäin vaikeaa

4 4 4 4

5 5 5

61. Miten suhtaudut ikäistesi nuorten päihteiden käyttöön? Kielteisesti Jokaisen oma asia 2

Viikoittaiseen humalajuomiseen Päivittäiseen tupakointiin

Marihuanan tai hasiksen kokeilemiseen

Säännölliseen huumeide n käyttämiseen

Myönteisesti En osaa sanoa

3 3 3 3

62. Mikä on vanhempiesi tai huoltajiesi syntymämaa? (Valitse vain yksi vaihtoehto kummastakin listasta.) Isä

1 2

3 4

Suomi Neuvostoliitto (Venäjä ... ) Viro Somalia Muu, mikä

Äiti 1 2

3 4

Suomi Neuvostoliitto (Venäjä ... ) Viro Somalia Muu, mikä

63. Mikä on isäsi (tai huoltajasi) ammatti? (Esimerkiksi siivooja, arkkitehti , matematiikan opettaja.)

170

4 4 4 4

LIITE 1

64. Mitä vanhempasi / huoltajasi tai toinen heistä tekevät tällä hetkellä? (Valitse vain yksi vaihtoehto kummastakin listasta.)

Isä 1 Työssä 2 Työtön 3 Muussa tilanteessa (opiskelu, vuorotteluvapaa, eläke ... )

Äiti 1 2 3

Työssä Työtön Muussa tilanteessa (opiskelu, äitiysloma, eläke ... )

65. Millainen ilmapiiri perheessäsi on? 1 2 3 4

Hyvä Kohtalainen Huono Vaikea sanoa

66. Keskusteletko seuraavista asioista kotona vanhempiesi tai huoltajiesi kanssa? Ei keskustella

Keskustellaan, tulee usein riitaa

Koulunkäynti

Kotityöt

Rahankäyttö

Kotiintuloajat

Kaverit

Harrastukset Seurustelu- ja sukupuoli asiat

Yhteiskunnalliset asiat

Alkoholin käyttö

Huumeet U lkonäkö (vaatteet, hiukset, lävistykset...)

2 2

2 1

Keskustellaan

3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3

67. Millaiseksi arvioisit perheesi taloudellisen tilanteen? 1 2 3 4

Hyvä Kohtuullinen Heikko Vaikea sanoa

68. Kuinka paljon Sinulla on rahaa omassa käytöSSäsi? 1 2 3 4

Runsaasti Kohtuullisesti Vähän Ei lainkaan

171

LIITE 1

69. Onko perheelläsi käytöSSä henkilöauto? 1 2 3

Kyllä, yksi Kyllä, kaksi tai useampia Ei

70. Mitä asioita pelkäät paljon tulevaisuudessasi? 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16

Työttömyyttä Että en pärjää Että en saa opiskelupaikkaa Sotaa Vakavaa sairautta Riippuvuutta alkoholista tai huumeista Rahattomuutta Aikuisuutta Että en löydä kumppania Ympäristökatastrofia Turvattomuutta (väkivaltaa, rikollisuutta ... ) Yksinäisyyttä Läheisten ihmisten menettämistä Kuolemaa Asunnottomuutta / vaikeutta löytää asuntoa Jotakin muuta, mitä _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __

En pelkää tulevaisuudessa tapahtuvia asioita

71. Miten olet suunnitellut opintojesi etenevän? (Valitse vain yksi vaihtoehto.)

172

En osaa vielä sanoa

1 2 3 4 5 6 7 8 9

Yläaste Yläaste + ammatti oppilaitos Yläaste + ammattioppilaitos + ammattikorkeakoulu Yläaste + ammattioppilaitos + yliopisto tai korkeakoulu Yläaste + lukio Yläaste + lukio + ammattioppilaitos Yläaste + lukio + ammattikorkeakoulu Yläaste + lukio + yliopisto tai korkeakoulu Muu vaihtoehto, mikä _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __

LIITE 1

SANA ON VAPAA! Tämä sivu on varattu mielipiteilIesi lomakkeessa käsitellyistä asioista. Mitä mieltä olet esimerkiksi harrastus- ja vapaa-ajan viettomahdollisuuksistasi tai omista mahdollisuuksistasi vaikuttaa näihin.

(

",.." Kiitos ~~

:::>

Kuvat: @Puppi Caselius

173

• ~ _:

~. ~'.

-Jo

~~;";

LIITE 2

Tutkimukseen osallistuneet koulut Peruskoulut

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25

Aleksis Kiven peruskoulu Meilahden ala-aste Meilahden ylä-aste Eläintarhan ala-aste Alppilan ylä-aste Käpylän ala-aste Käpylän ylä-aste P-Haagan ala-aste P-Haagan yhteiskoulu ylä-aste Lauttasaaren ala-aste Lauttasaaren yhteiskoulu ylä-aste Pakilan ala-aste Pakilan ylä-aste Tapanilan ala-aste P-Helsingin ylä-aste Puotila ala-aste Itäkeskuksen peruskoulun ylä-aste Vuosaaren ala-aste Vuosaaren ylä-aste Kallahden ala-aste Tehtaanpuiston ylä-aste Kontulan ala-aste Myllypuron ylä-aste Ruoholahden ala-aste Etu-Töölön ylä-aste

Erikoiskoulut

26 27 28 29 30 31

Lukiot

32 33 34 35 36 37 38 39 40 41

Etelä-Kaarelan lukio Helsingin yhteislyseo Herttoniemen yhteiskoulun lukio Lauttasaaren yhteiskoulun lukio Malmin lukio Munkkiniemen yhteiskoulun lukio Oulunkylän yhteiskoulun lukio Ressun lukio Suutarilan lukio Töölön yhteiskoulun lukio

Erityistehtävän saaneet lukiot

42 43

Maunulan lukio Mäkelänrinteen lukio

Ammattioppilaitokset

44 45

Helsingin tekniikan alan oppilaitos / Haagan koulutusyksikkö Helsingin palvelualojen oppilaitos / Kauneudenhoitoalan koulutusyksikkö

Ruotsinkieliset peruskoulut

46 47 48 49

Topelius lågstadium Nordsjö lågstadium Botby högstadium Högstadieskolan svenska normallyceum y-a

Pelimannin ala-aste / 4C / musiikkiluokka Ruotsinkieliset lukiot Suomalais-venäläinen koulu 50 Brändö gyrnnasium Kaisaniemen ala-aste / 6b / tanssiluokka 51 Gymnasiet svenska normallyceum Herttoniemen yhteiskoulu ylä-aste / 7e Helsingin uusi yhteiskoulu / 8a / kuvataidelinja Helsingin Rudolf Steiner -koulu

175

LIITE 3

Perusjoukko ja otos Peruskoulujen ja päivälukioiden oppilaat luokan mukaan Helsingissä syksyllä 1999 ja tutkimusaineisto Oppilaat Peruskoulu 4 5 6 7 8 9

5444 5274 5014 4693 5141 5045

356 342 368 299 291 275

Päivälukio 1 2 Yhteensä

4145 4168 38924

367 383 2689

Perujoukko

Ala-aste Ylä-aste Lukio Yhteensä

176

Vastanneet

15732 14879 8313 39474

39,9 37,7 21,1 100,0

Tutkimusaineisto 1066 865 750 2681

% 39,8 32,3 28,0 100,0

LIITE 4

Eri liikuntamuotojen suosio eri tavoin järjestettynä Lajit vähintään viikottain harrastamisen mukaan I. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 1I. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. 2I. 22. 23. 24. 25. 26. 27. 28. 29. 30. 3I. 32. 33. 34. 35.

Pyöräily Uinti Jalkapallo Kävely kuntoilu mielessä Rullaluistelu Juoksulenkkeily Salibandy/sähly Kuntosali Tanssi Voimistelu Luonnossa liikkuminen Koripallo Muu luistelu Jääkiekko Kalastaminen Yleisurheilu Sulkapallo Aerobic Hiihto Lumilautailu Itsepuolustuslajit Pesäpallo Tennis Rullalautailu Pöytä tennis Laskettelu Ratsastus Golf Kamppailulajit Lentopallo Moottoriurheilu Kaukalopallo/jääpallo Suunnistus Squash Ringette

% 62,0 30,8 26,7 25,2 24,4 22,2 21,7 18,9 17,5 15,9 15,0 13,9 13,5 13,3 12,1 10,9 10,6 9,8 8,9 8,5 8,0 8,0 7,8 7,6 7,5 7,3 5,3 3,7 3,6 3,4 3,1 2,6 2,3 1,6 0,7

Lajit harrastustiheyden 1-5 keskiarvon mukaan

Lajit yleensä harrastamisen mukaan (pl. ei koskaan)

Pyöräily Uinti Jalkapallo Kävely kuntoilumielessä Juoksulenkkeily Rullaluistelu Salibandy/sähly Luonnossa liikkuminen Kuntosali Muu luistelu Koripallo Kalastaminen Sulkapallo Tanssi Voimistelu Yleisurheilu Hiihto Jääkiekko Pesäpallo Pöytä tennis Laskettelu Thnnis Lumilautailu Aerobic Lentopallo Rullalautailu Itsepuolustuslajit Suunnistus Golf Ratsastus Moottoriurheilu Kaukalopallo/jääpallo Squash Kamppailulajit Ringette

Pyöräily Uinti Jalkapallo Kävely kuntoilumielessä Juoksulenkkeily Rullaluistelu Salibandy/sähly Luonnossa liikkuminen Kuntosali Muu luistelu Koripallo Kalastaminen Sulkapallo Tanssi Voimistelu Yleisurheilu Hiihto Jääkiekko Pesäpallo Pöytä tennis Laskettelu Tennis Lumilautailu Aerobic Lentopallo Rullalautailu Itsepuolustuslajit Suunnistus Golf Ratsastus Moottoriurheilu Kaukalopallo/jääpallo Squash Kamppailulajit Ringette

92,8 87,8 70,3 69,9 69,3 68,9 60,6 58,7 58,2 57,3 57,2 56,5 55,4 54,2 53,7 48,8 45,8 45,3 42,7 41 ,7 41,2 39,9 34,9 32,1 30,0 23,3 22,6 18,7 18,5 18,4 17,5 15,8 14,6 12,8 9,2

177

LIITE 5

Aktiivisesti joukkuelajeja harrastavat yläasteen ja lukion pojat seuraan kuulumisen ja päihteiden käytön mukaan Tupakointi, %

Nuuskan käyttö, %

Ei tupakoi Noin kerran viikossa

Viikottain Päivittäin

Ei käytä

Noin kerran viikossa

Viikottain Päivittäin

Aktiivisesti jalkapalloa pelaavat 75 Kuuluu seuraan (n=138) 68 Ei kuulu seuraan (n=535)

9 10

6 5

10 16

78 88

10 7

6 3

Aktiivisesti jääkiekkoa pelaavat Kuuluu seuraan (n=62) 64 Ei kuulu seuraan (n=617) 70

11 10

10 5

15 15

68 88

14 7

8 3

10 3

Aktiivisesti salibandya pelaavat 77 Kuuluu seuraan (n=97) Ei kuulu seuraan (n=582) 68

10 10

5 5

7 16

84 86

7 7

4 3

5 3

Alkoholin käyttö, % Ei käytä

Humalajuominen, %

Noin kerran 1-3/kk kuukaudessa

Kerran viikossa

Ei koskaan

Harvemmin kuinkk

1-3/kuu kaudessa

Kerran viikossa

Aktiivisesti jalkapalloa pelaavat Kuuluu seuraan 23 Ei kuulu seuraan 26

24 25

35 36

17 13

18 20

35 36

39 36

8 8

Aktiivisesti jääkiekkoa pelaavat Kuuluu seuraan 21 Ei kuulu seuraan 26

22 25

39 35

18 14

13 20

40 35

40 36

6 9

Aktiivisesti salibandya pelaavat Kuuluu seuraan 22 26 Ei kuulu seuraan

29 24

37 35

12 14

20 20

42 34

33 37

5 9

178

LIITE 6

Nuorten vapaa-ajan tekemisen yleisyysjärjestys

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11

12 13

14 15 16 17

18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35

Lukee sanomalehtiä Pyöräilee Lukee sarjakuvia Pelaa tietokonepelejä Surffailee netissä Shoppailee Lukee kirjoja Piirtää, maalaa, muovailee Lähettää/lukee sähköpostia Käyttää tietokonetta työvälineenä Ui Käyttää internettiä Lukee harrastelehtiä Pelaa seurapelejä Pelaa konsolipelejä Lukee nuortenlehtiä Kirjoittaa runoja, päiväkirjaa yms. Lukee kaupunkikulttuurilehtiä Lukee viikkolehtiä Käy netissä keskustelusivuilla/chattailee Pelaa jalkapalloa Kävelee kuntoilumielessä Juoksulenkkeilee Tekee käsitöitä, askartelee Rullaluiste1ee Pelaa salibandy/sählyä Liikkuu luonnossa Lukee ulkomaisia lehtiä Keräilee Käy kunto salilla Luistelee Pelaa koripalloa Kalastaa Laulaa kevyttä musiikkia Pelaa sulkapalloa

36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69

Tanssii Voimistelee Yleisurheilee Pelaa peliautomaateilla Lukee ulkomaisia kirjoja Hiihtää Soitttaa kevyttä musiikkia Soittaa klassista musiikkia Harrastaa valokuvausta Pelaa jääkiekkoa Pelaa pesäpalloa Pelaa pingistä Laskettelee Pelaa tennistä Harrastaa ohjelmointia Harrastaa teknisiä harrasteita Lumilautailee Harrastaa klassisen musiikin laulamista Tekee kevyttä musiikkia (sanoittaa, säveltää) Harastaa aerobicia Pelaa lentopalloa Pelaa perinteisiä roolipelejä Rullalautailee Pelaa näytelmäroolipelejä Harrastaa itsepuolustuslajeja Harrastaa teatteria Suunnistaa Pelaa golfia Ratsastaa Harrastaa moottoriurheilua Pelaa kaukalo- tai jääpalloa Pelaa squashia Harrastaa kamppailulajeja Pelaa ringetteä

179

LIITTEET 7-8

Liite 7. Arvio omasta koulumenestyksestä sukupuolen ja kouluasteen mukaan Kiitettävä

Hyvä

JYydyttävä

Huono

Ei osaa sanoa

Kaikki Tyttö Poika

15 17 14

43 46 41

29 26 33

7 6 8

5 5 6

100 100 100

2630 1360 1270

Ala-aste Tyttö Poika

15 16 14

49 53 46

21 17 25

5 4 6

10 10 9

100 100 100

1034 512 522

Ylä-aste Tyttö Poika

16 17 15

42 45 37

32 28 36

7 7 7

4 3 4

100 100 100

851 461 390

Lukio 1Yttö Poika

15 18 12

37 38 37

38 37 40

9 7 10

100 100 100

745 387 358

Liite 8. Nukkumisaika viikolla ja viikonloppuna iän mukaan Arkipäivisin

100

0 10

Ikä, vuotta

180

Viikonloppuisin

100

17 18+

Ikä, vuotta

17 18+

LIITE 9

Raittiit ja vähintään kerran viikossa alkoholia nauttineet 14- ja 16-vuotiaat pojat ja tytöt Helsingissä 1982, 1990 ja 2000 Raittiit Pojat 14-vuotiaat Pojat 16-vuotiaat Tytöt 14-vuotiaat Tytöt 16-vuotiaat ~~~~ Vähintään kerran viikossa alkoholia nauttineet Pojat 14-vuotiaat Pojat 16-vuotiaat Tytöt 14-vuotiaat Tytöt 16-vuotiaat

181

LIITE 10

1. Eräiden taustatekijöiden korrelaatiot nuorten alkoholin käyttöön tytöillä ja pojilla yläasteella (8.-9.-luokat) ja lukiossa. Suluissa lomakkeen kysymysnumero, johon muuttuja perustuu Perherakenne (8)

Koulumenestys (34)

Koulunkäynnistä pitäminen (33)

Perheen taloustilanne (67)

H uoltajan ammattiasema (63)

Perheen ilmapiiri

Jatkoopinnot

(65)

(71)

.19 - .00

.17

Yläaste 1)rtöt Pojat

.16 .09

.19 .19

.15 -01

.06 .03

Lukio Tytöt Pojat

.10 -.05

.24 .09

.21 .09

.10

.06

- .01

.20

- .05 -.03

.04 -.02

-.02

- .01

2. Eräiden taustatekijöiden korrelaatiot nuorten alkoholin humalakäyttöön tytöillä ja pojilla yläasteella (8.-9.-luokat) ja lukiossa. Suluissa lomakkeen kysymysnumero, johon muuttuja perustuu Perherakenne (8)

Koulumenestys (34)

Koulunkäynnistä pitäminen (33)

Perheen taloustilanne (67)

Huoltajan ammattiasema (63)

Perheen ilmapiiri

Jatkoopinnot

(65)

(71)

Yläaste Tytöt Pojat

.18 .12

.27 .19

.15 .03

.06 .04

.12 -.00

.25 .21

- .16 .00

Lukio Tytöt Pojat

.10 -.01

.18 .19

.20 .21

.06 .16

.12 .02

.02 .17

-.00 -.16

182

LIITE 11

Koulumenestys ja tyttöjen ja poikien viikoittainen tupakointi ja viikoittainen alkoholin käyttö yläasteella (7.-9.-luokat) Tupakointi

Alkoholin käyttö

Koulumenestys Huono

Tyydyttävä

Hyvä

Kiitettävä

60 % 0

60 %

183

LIITE 12

Päihdekooste sukupuolen ja luokka-asteen mukaan. Yläaste=8.-9.-luokat Pojat

Tytöt Tupakoi viikoittain Käyttää alkoholia noin kerran viikossa Humalaan noin kerran viikossa (ikäluokasta) Käyttää huumeita noin kerran viikossa

DYläaste

II Lukio

Käyttää huumeita noin kerran kuukaudessa

184

10 15 20 25 30 %

LIITE 13

Asiat, joita pelätään paljon tulevaisuudessa sukupuolen ja luokka-asteen mukaan

Läheisen menettämistä Vakavaa sairautta Rahattomuutta Työttömyyttä Sotaa Että ei pärjää Että ei saa opiskelupaikkaa Yksinäisyyttä

Ympäristökatastrofia Kuolemaa Että ei löydä kumppania Väkivaltaa , rikollisuutta Ei mitään Asunnottomuutta Aikuisuutta Riippuvuutta alkoholista Jotakin muuta

i~i~~~ ~

~""""ii~~~ II

1""

_Yläaste DLukio

o_Tytöt' Pojat

30 %

185

LIITE 14

Peruskoulun 8. ja 9. luokalla opiskelevien jatkokoulutussuunnitelmat eräiden muuttujien mukaan (keskimääräistä useammin esiintyvät vastausvaihtoehdot) Jatkokoulutussuunitelmat Korkein ammatillinen koulutus Vain peruskoulu

Lukio + jotain jatkokoulutusta

Vain lukio

Toinen aste

Ammattikorkeakoulu

YIiopisto

Mitä pidät koulunkäynnistä tällä hetkellä

Ei lainkaan

Melko tai hyvin paljon

EOS, melko vähän/ei laink.

Ei lainkaan, melko vähän

EOS, melko paljon

Hyvin tai melko paljon

Millaiseksi arvioit oman koulumenestyksesi

Huono

Kiitettävä tai hyvä

Kiitetäävä tai hyvä

Huono, tyydyttävä

Kiitettävä, hyvä

Kuinka usein lintsaat koulusta

Viikottain

Ei koskaan tai harvoin

Harvoin tai ei koskaan

Kuukausittain tai viikoittain

Viikottain

Harvoin tai ei koskaan

Kuinka usein tunnet koulupeloa

Ei eroja

EOS, usein

Joskus

Ei eroja

Käytkö tällä hetkellä työssä

Satunnaisesti

Kyllä, ei säännöllisesti

Ei eroja

Kyllä

Kyllä, ei säännöllisesti

Satunnaisesti

Mitä huoltajasi tekee tällä hetkellä

Työtön

'IYössä

Ei eroja

Muuta, työtön

Ei eroja

Työssä

Keskusteletko vanhempiesi kanssa koulunkäynnistä

Ei keskustella tai riidellään

Keskustellaan, ei riidellä

Riidellään

Keskustellaan

Pelkäätkö, että et saa opiskelu paikkaa

Kyllä

Ei eroja

Kyllä

Ei eroja

Huoltajan ammattiasema

Muut, yrittäjä

Ylempi toimihenkilö, muut

Ei tietoa, alempi Alempi toimitoimihenkilö henkilö, työntekijä

Alempi toimihenkilö, työntekijä

Ylempi toimihenkilö

186

LIITE 15

Lukion 1. ja 2. luokalla opiskelevien jatkokoulutussuunnitelmat eräiden muuttujien mukaan (keskimääräistä useammin esiintyvät vastausvaihtoehdot) Jatkokoulutussuunitelmat Korkein ammatillinen koulutus Vain lukio

Toinen aste

Ammattikorkeakoulu

Yliopisto

Mitä pidät koulunkäynnistä tällä hetkellä

Ei lainkaan

Melko vähän, ei lainkaan

Melko vähän

Hyvin paljon, melko paljon

Millaiseksi arvioit oman koulumenestyksesi

Huono

EOS, huono tyydyttävä

Tyydyttävä

Kiitettävä, hyvä

Kuinka usein Iintsaat koulusta

Ei eroja

Viikottain

Ei koskaan, harvoin

Kuinka usein tunnet koulupeloa

Usein, joskus

EOS

Joskus

Ei koskaan

Käytkö tällä hetkellä työssä

Ei eroja

Kyllä

Satunnaisesti

Ei eroja

Mitä huoltajasi tekee tällä hetkellä

Työtön

Ei eroja

Työtön

Muuta

Keskusteletko vanhempiesi kanssa koulunkäynnistä

Riidellään, ei keskustella

Riidellään

Ei keskustella

Keskustellaan

Pelkäätkö, että et saa opiskelupaikkaa

Kyllä

Huoltajan ammattiasema

Työntekijä ei tietoa

'!Yöntekijä ei tietoa

'!Yöntekijä

Yrittäjä, ylempi toimihenkilö, muu

187

Lähteet: Ahlström Salme, Metso Leena, Tuovinen Eeva Liisa (1999): Miten nuorten päihteiden käyttö on muuttunut vuodesta 1995 vuoteen 1999? Yhteiskuntapolitiikka 5-6/1999. Ahlström Salme, Metso Leena, Tuovinen Eeva Liisa (2000): Nuorten päihteiden käytössä vähäisiä eroja suuralueiden välillä. Dialogi 3/2000. Alanen Leena (1998): Lapsena yhteiskunnassa -lapsuus ja sosiologia. Teoksessa Saksala, E. (toim.). Muutoksen sosiologia. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. 126-133. Alatalo, Holopainen, Korkeamäki, Monten, Ojala, Passoja, Rimpioja, Surakka (2000): Ammatillisen kulutuksen määrällisen ja laadullisen koulutustarpeen kartoittarninen Helsingin seudulla. Vantaa 2000 Berndtson Maija (2001): Uusi keskustakirjasto saa kannatusta. Mielipide. Helsingin Sanomat 4.3.2001. Enqvist Jan (2000): Kehitys kehittyy, muumiot muistelevat. Mobilisti 5/2000. The European School Survey Project on Alcohol and Other Drugs. The 1999 ESPAD Report (2000). Björn Hibell, Barbro Andersson, Salme Ahlström, Olga Balakireva, Thoroddur Bjarnason, Anna Kokkevi, Mark Morgan. Stockholm 2000. Geenhouse Steven (2001): Problems Seen for Teenagers Who Hold Jobs. New York Times 29.1.2001. Hakkarainen Pekka (2000): Tupakka - Nautinnosta ongelmaksi. Vastapaino. Huolenpito ja harrastuksia (1998): Koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa selvittävän työryhmän raportti. Helsingin kaupunki; Kaupunginkanslia, Nuorisoasiankeskus, Opetusvirasto, Sosiaalivirasto. Hämäläinen Sari (1990): Askel itsenäisyyteen. Helsinkiläisten koululaisten lukukausien aikainen työssäkäynti. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä 1990:2. Innanen Mikko (2001): Isyys ja äitiys nuorten kertomana -lukiolaisten tyttöjen ja poikien kirjoituksia. Jyväskylän yliopisto. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisu no 130.

188

Jaakkola Magdalena (1999): Maahanmuutto ja etniset asenteet. Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin 1987-1999. Työministeriö, Työpoliittinen tutkimus 213. Edita Helsinki. Jaakkola Magdalena (2000: Ulkomaalaisasenteiden alueelliset erot. Helsingin kaupungin tietokeskus. Neljännesvuosijulkaisu Kvartti 1/2000. Keskinen Vesa (1999): Radio, television and the press. Julkaisussa Arts and Culture 1999. City of Helsinki Urban Facts. Statistics 1999:15. Keskinen Vesa (2000): Koululaisten iltapäivä, 9-12-vuotiaiden helsinkiläisten koululaisten iltapäivän ajankäyttä. Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja B3:2000. Kivivuori Janne, Tuominen Martti, Aromaa Kauko (1999): "Mä teen mitä mä haluun". Oppilaiden opettajiin kohdistama häirintä ja väkivalta Helsingin kouluissa 1997-1998. Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuksia 1999:3. Kopomaa Timo (2000): Kännykkäyhteiskunnan synty. Tihentyvä arki, tiivistyvä kaupunki. Gaudeamus. Helsinki. Kouvonen Anne (2000): Lapset ja nuoret palkkatyössä. Työministeriö. Työpoliittinen tutkimus Nro 215. Kouvonen Anne (2001): Koululaisten työssäkäynti ja ongelmakäyttäytyminen. Työministeriö. Työpoliittinen tutkimus 226. Kärki Ulla (2000): Miljardin tekstiviestin maa. Tieto&Kone. Helsingin Sanomat 20.10.2000. Lankinen Markku (1984): Nuorten harrastukset ja vapaa-aika Helsingissä 1982. Helsingin kaupungin tilastokeskus. Tutkimuksia ja selvityksiä 1984:1. Latvala Tero (2000): Aktivismin alkuvoimaa. Katsaus 1990-luvun nuorten maailmoihin. Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuskatsauksia 2000:1. Lankinen Markku, Sairinen Rauno (2000): Helsinkiläisten ympäristöasenteet vuonna 2000. Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuksia 2000:6. Latvala Tero (2000): Aktivismin alkuvoimaa. Katsaus 1990-luvun nuorten maailmoihin. Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuskatsauksia 2000:1. Liikenne- ja viestintäministeriö (2000): Matkapuhelin nyt 70 prosentilla suomalaisista. Tiedote 16.8.2000.

189

M-R. Luukb, J. Hujanen, A. Lokka, T. Modinos, S. Pietikäinen, A. Suoninen (2001): Mediat nuorten arjessa. 13-19-vuotiaiden nuorten mediakäytöt vuosituhannen vaihteessa. Jyväskylä: Soveltavan kielentutkimuksen keskus. Monten Seppo (1994) : Kun työttömyys tuli Helsinkiin. Julkaisussa Keskinen Vesa (toim.): Lama sulkee, lama avaa. Helsinki 1994. Mäenpää Pasi (2000): Digitaalisen arjen ituja. Kännykkä ja urbaani elämäntapa. Teoksessa Tommi Hoikkala & J.P. Roos (toim.) 2000-luvun elämä. Sosiologisia teorioita vuosituhannen vaihteesta. Gaudeamus. Helsinki. Määttä Yrjö (1998): Nuorten liikuntaharrastukset ja vapaa-aika 1998. Helsingin kaupungin tietokeskus. Nufix - nuoret ja kommunikaatioakrobatia (2000): Raportti esitutkimuksesta (syyskuu 1999 - huhtikuu 2000). Nuorisotutkimusverkosto - Elisa Communications 2000. Raportti on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa: www.alli.fi/nuorisotutkimus/julkaisut/nufix/index.html Nurmela Juha, Heinonen Risto, Ollila Pauli, Virtanen Vesa (2000): Matkapuhelin ja tietokone suomalaisen arjessa. Suomalaiset ja tuleva tietoyhteiskunta -tutkimushanke, vaihe II raportti I. Tilastokeskus, Katsauksia 2000:2. Olkinuora Erkki & Eija Mattila (toim.)(2001): Miten menee peruskoulussa? Kasvatuksen ja oppimisen edellytysten tarkastelua Turun kouluissa. Kasvatusalan tutkimuksia 2001:XX. Ollikainen Marjo (2001): Soininvaara parantaisi koululaisten iltapäivähoitoa. Helsingin Sanomat 9.4.2001. Pekonen Kyösti (1998): Politiikka urbaanissa betonilähiössä. Jyväskylän yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. SoPhi 20/1998. Pulkkinen Lea (1997): Keskilapsuus - unohdettu kehitysvaihe? Teoksessa Wilenius, R. (toim.) Lasten työaika - harrastusaika. Miten käy lasten iltapäivisin? Seminaariraportti. Helsinki: Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Eurooppalainen Kasvatuksen Vapauden foorumi (Suomen ryhmä, Kriittinen Korkeakoulu. 4-13. Reinikainen Pekka (2001): Katukänni. Kolumni. Kaupunkisanomat 16.2.2001. Rimpelä Matti, Luopa Pauliina, Jokela Jukka (1999): Kouluterveyskysely Helsingissä 1998: Nuorten koulukokemukset, terveys ja päihteiden käyttö suurpiireittäin. Kouluterveys 2002-ohjelma. Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen terveystieteen laitokset.

190

Rimpelä Matti, Luopa Pauliina, Jokela Jukka (2000: Kouluterveyskysely Helsingissä 2000: Koulukokemukset, terveys ja päihteiden käyttö. Kouluterveys 2002-ohjelma. Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen terveystieteen laitokset. Siurala Lasse (1991): Urbaanin nuoren vapaa-aika: Helsingin koululaisten vapaa-ajan vietto 1982 ja 1990. Helsingin kaupungin tilastokeskuksen tutkimuksia 1991:7. Siurala Lasse (1994): Nuoriso-ongelmat modernisaatioperspektiivissä. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 1994:3. Suutarinen Sakari, Annikki Poutiainen, Kari Törmäkangas (2000): Huomio nuorten yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Ennakkotietoja Koulutuksen tutkimuslaitoksen Nuori kansalainen -tutkimuksen kansallisista tuloksista (lENCivic Education Study) 3.11.2000 (http://www.jyuJilktl/civics.htm) Tallavaara Marja-Sisko (1990): Koululaiset palkkatyössä. Helsingin yläasteen ja lukion oppilaiden työssäkäynti. Helsingin kaupungin kouluviraston julkaisusarja A4:1990.

Muut lähteet: N uorisoasiainkeskuksen graffitilinj aus 29.11.2000. Taponen Harri (2001): Sähköpostia aluetuloksiin. Tilastokeskus (2000). Kuluttajabarometri tammi-toukokuu 2000. Julkaisematon alueellinen erillistuloste.

191

HELSINGIN KAUPUNKI TIETOKESKUS PL 5500 00099 HELSINGIN KAUPUNKI

KUVAILULEHTI

Tekijä(t)

Keskinen, Vesa Nimike

Kiirettä pitää Kaverit, koti, koulu ja nuorten vapaa-aika Helsingissä 2000

Julkaisija (virasto tai laitos)

Julkaisuaika

Sivumäärä, liitteet

Helsingin kaupungin tieto keskus

2001

191 s.

Sarjan nimike

Osanurnero

Tutkimuksia - Helsingin kaupungin tietokeskus

2001:10

ISSN-nurnero

1455-724X

ISBN-numero

951-718-760-2

Kieli

fin, swe, eng

Tiivistelmä

Tutkimuksessa selvitetään nuorten 10-18-vuotiaiden vapaa-aikaa ja harrastuksia sekä nuorten arkea kodin, koulun ja kavereiden kautta. Tutkimusaineisto kerättiin kevään 2000 aikana. Tutkimukseen osallistui 2700 nuorta 50 koulusta ympäri Helsinkiä. Helsingissä on tutkittu nuorten vapaa-aikaa laajoilla koululaiskyselyillä myös 1980-luvun alussa että 90-luvun alussa. Nuoret tapaavat ja pitävät yhteyttä kavereihinsa aiempaa tiiviimmin. Samalla perheen kanssa vietettävä aika on vähentynyt. Kännykkä on tuonut uuden tavan pitää yhteyttä ystäviin. Helsingin 1O-18-vuotiaista koululaisista 68 % oli keväällä 2000 kännykkä. Pyöräily on selvästi suosituin nuorten liikuntamuoto. Palloilu-/joukkuelajeista jalkapallo on edelleen kuninkuuslaji ja salibandy selvä kakkonen. Seuraavina tulevat koripallo, sulkapallo ja jääkiekko. Kokonaan liikuntaa harrastamattomia nuorista on 6 prosenttia. Nuoret lukevat runsaasti kun asiaa tarkastellaan riittävän monipuolisesti. Nuorista vain 4 % oli sellaisia, jotka eivät lukeneet viikon aikana mitään kysyttyjä lehtiä, kirjoja tai sarjakuvia. Tarkastelu kattoi myös vieraskielisten lehtien ja kirjojen lukemisen sekä ulkomaisten internet-sivujen viikoittaisen seuraamisen. Tietokone on arkipäivää valtaosalle nuorista - pojista vain 8 % oli sellaisia, jotka eivät ole vapaa-ajallaan missään tekemisissä tietokoneen kanssa kun tarkasteltava ajanjakso on viikko. Tytöistä heitä on 29 %. Tietokoneiden hyödyntäminen on myös monipuolista. Teknologia ja viihde-elektroniikka ovat perinteisesti kuuluneet poikien kiinnostusten kohteisiin. Tytöt ovat kuitenkin ottaneet kiinni poikia tietokoneen käytössä internetissä surffailun, chattailun ja sähköpostin käytön myötä. Tytöt tupakoivat sekä yläasteella että lukiossa poikia yleisemmin. Yläasteen 8.-9.-luokan oppilaista 28 % on raittiita, lukiolaisista 13 %. Huumeita käyttämättömiä nuorista on yli 90 %.

Asiasanat

nuoret, vapaa-aika, harrastukset, liikunta, osallistuminen, sosiaaliset suhteet, koulu, päihteet, pelot Hinta

80 mk

IJakelu

puh. 169 2423

Myynti

Tietokeskuksen kirjasto: Katariinankatu 3, 00170 HELSINKI, puh. 1693135 Vp.rldmk,:nmn:l· www.hp.l .fi/!.:t:lClinblllnnil

FÖR~~~~~11E~~~

Vesa Keskinen, puh. - tel. 169 2430, vesa.keskinen@heLfi

INQUIRIES

JULKAISIJA UTGIVARE PUBLlSHER OSOITE ADRESS ADDRESS PUHELIN TELELEFON TELEPHONE INTERNET TILAUKSET, JAKELU BESTÄLLNINGAR, DlSTRIBUTION ORDERS, DlSTRIBUTION JULKAISUJEN MYYNTI FÖRSÄLJNING AV PUBLlKATIONER PUBLlCATION SALES

Helsingin kaupunki, Tietokeskus Helsingfors stad, Faktacentralen City of Helsinki Urban Facts PL 5500, 00099 Helsingin kaupunki (Unioninkatu 28) PB 5500, 00099 Helsingfors stad (Unionsgatan 28) P.O.Box 5500, FIN - 00099 City of Helsinki, Finland (Unioninkatu 28)

1691

http://www.hel.fi/tietokeskus/ verkkokauppa - nätbutik: www.heLfi/stadinkauppa Puh. - Tel. 169 2423, E-mail: tietokeskus.tilaukset@heLfi

Tietokeskuksen kirjasto, Katariinankatu 3, Puh. 169 3135 Faktacentralens bibliotek, Katrinegatan 3, Tel. 1693135 City of Helsinki Urban Facts, Library, Katariinankatu 3, Tel. 1693135 E-mail: tietokeskus.kirjasto@heLfi

KAVER(T, KOT(, KOULU JA NUORTEN

VAPAA-ArKA HELSrNGrSSÄ 2000 Tutkimus antaa nuorten maailmasta varsin toisenlaisen kuvan kuin mitä julkisuudessa nuorista on viime aikoina kirjoitettu tai esitetty. Tutkimuksen keskiössä eivät ole ongelmat, vaan 'tavallinen' nuorten arki kavereineen, koulunkäyntineen ja vapaa-ajan viettoineen. Tutkimuksen nimi kuvaa yhtä sen keskeistä tulosta; kaupunkilaisnuoren elämä on kiireistä. Ajan puute koettiin suurimmaksi esteeksi harrastuksille. Tutkimuksen aineisto kerättiin maalis-toukokuussa 2000 luokkakyselynä peruskoulun 4.-9.-luokilta ja lukion 1.-2.-luokilta. Tutkimukseen osallistui 36 peruskoulua (oppilaita 1931) ja 14 lukiota (750) eli yhteensä 2 681 nuorta.

TUTKIMUKSIA U N DE R S Ö K NlN G A R City of Helsinki Urban Facts Research Series