2
2013
IHMISARVON PUOLESTA
HANDLING FÖR MÄNNISKOVÄRDET
Maailman vähiten tunnettu
tragedia Ennakointi pelasti henkiä Haitissa Sirkuskoulu pakolaisleirillä
Pääkirjoitus
Tukea Kongolle Muutos voi alkaa pienestä. Nuori laivayhtiön työntekijä Edmund Morel teki 1800-luvun lopulla järkyttävän havainnon. Kongoon laivattiin Euroopasta sotilaita, aseita ja kahleita, mutta ei juurikaan kaupallisia hyödykkeitä. Takaisin tuotiin kumia, norsunluuta ja muuta arvotavaraa, jotka tuottivat pyöräilystä ja autoilusta innostuneessa Euroopassa valtavasti voittoa. Morel ei ainoastaan tajunnut, etteivät Kongossa asiat olleet hyvin, vaan päätti myös tehdä tilanteelle jotain. Hän alkoi johtaa pakkotyötä vastustavaa kampanjaa. Me tiedämme, että Kongon demokraattisessa tasavallassa asiat eivät edelleenkään ole hyvin. Tänä päivänä sieltä tuodaan harvinaisia metalleja, joita käytetään taskuissamme olevissa puhelimissa, lapsiamme viihdyttävissä pelikonsoleissa tai perhejuhlissa säihkyvissä digitaalikameroissa. Harva pysähtyy miettimään, mitä ihmisille tapahtuu siellä, mistä raakaaineet ovat peräisin. Mekin, jotka tiedämme, emme ole pystyneet hulluutta lopettamaan. Kongo on kuin haava eurooppalaisessa sielussa. Sen viidakoissa olemme kohdanneet jo vuosisadan ajan omien tekojemme ja puheidemme ristiriidan. Sen kääntöpuolella, mitä me olemme kutsuneet kehitykseksi ja elintasoksi, on ollut kongolaisten kärsimys. Me kaikki voimme olla vääryyden vastustajia. Jokainen pienikin teko on merkityksellinen. Ne antavat toivoa siitä, että maailmaa voidaan muuttaa ja
Mekin, jotka tiedämme, emme ole pystyneet hulluutta lopettamaan.
voimme sittenkin oppia omista virheistämme. Ehkä yhdessä voisimme onnistua siinä, mihin yksin emme ole pystyneet. Antti Pentikäinen Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja
JULKAISIJA Kirkon Ulkomaanapu PL 185 (Luotsikatu 1 A), 00161 Helsinki
Nro 2 Toukokuun 2013 Tekoja-lehti on Kirkon Ulkomaanavun maksuton tiedotuslehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. PÄÄTOIMITTAJA Antti Pentikäinen TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Maija Sankari TOIMITUSSIHTEERI Ulla Kärki TOIMITUSKUNTA Hanna Antila, Ilkka Halava, Veera Hämäläinen, Taneli Kylätasku
Kirkon Ulkomaanapu on Suomen evankelisluterilaisen kirkon ulkomaisen avustustoiminnan eli kansainvälisen diakonian järjestö. Se kuuluu kirkollisten avustusjärjestöjen ACT-verkostoon.
ULKOASU Hiekka Graphics KANSIKUVA Ville Asikainen/Kongo KIRJAPAINO Fram / 5.2013 / 34 000 kpl ISSN 1797-7207
AVUSTUSTILIT Nordea IBAN:FI33 1572 3000 5005 04, BIC: NDEAFIHH Ålandsbanken IBAN: FI91 6601 0004 0036 46, BIC: AABAFI22
Julkaisussa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta ministeriön virallista kantaa.
TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Asiakaspalvelu puh. 020 787 1201 asiakaspalvelu@kirkonulkomaanapu.fi
Pysy ajan tasalla seuraava lehteä odottaessa: tilaa sähköinen uutiskirjeemme ja tykkää Kirkon Ulkomaanavusta Facebookissa! kirkonulkomaanapu.fi
Tässä ajassa
Äänestäneiden kesken arvomme Reilun kaupan tuotepaketin.
Lehden tekijöiltä
Margaret Kugonza, 38, assistentti, Uganda Valtio on parantanut omaa turvallisuuttaan. Ennen armeijan sotilaat saattoivat pyytää kadulla rahaa. Sitä oli pakko antaa tai he seurasivat kotiin ja pakottivat tekemään itselleen ruokaa. Nykyisin tätä ei enää tapahdu. Kun valtio julisti yleisen oikeuden peruskoulutukseen, pystyin laittamaan kaikki viisi lastani kouluun.
Bijaya Godar, 27, kehitysyhteistyöntekijä, Nepal Kun lapseni syntyi, minun piti mennä sairaalaan leikkaukseen. Valtio maksoi leikkauksen ja lääkkeet, itse maksoin vain pienen osan. Tosin kaikki valtion sairaalat eivät ole hyviä, maaseudulla niistä puuttuu henkilökuntaa ja taudit leviävät helposti. Nepalissa keskustellaan nyt palvelujen yksityistämisestä. Minun mielestäni esimerkiksi sairaaloita ja kouluja ei pidä yksityistää, koska se sulkee köyhät ihmiset ulkopuolelle.
Maija Unkuri vapaa toimittaja
Mikko Sievers, 37, keittiöpäällikkö, Helsinki Ensimmäisenä tulee mieleen turvallisuus. Turvallinen isänmaa, jossa ei tarvitse pelätä terrori-iskuja eikä muutakaan. Olen saanut terveydenhuoltoa neuvolasta lähtien, jo ennen syntymää. Ja koulutuksen, ilmaisen ja hyvän, jonka valtio takaa jokaiselle.
Kuva: Ulla Kärki
Helmikuussa tekemäni kahden viikon matka Kongon demokraattiseen tasavaltaan avasi silmäni maailman unohdetuimmille siviiliuhreille. Sadat tuhannet maan sisäiset pakolaiset elävät olosuhteissa, joiden kurjuutta ei Suomesta käsin voi edes kuvitella. Parin menneen vuosikymmenen aikana miljoonat kongolaiset ovat kuolleet epäinhimillisten olojen vuoksi. Juttuni Kongosta alkaa sivulta 5.
Kuva: Kaisa Huhtela
Voit äänestää tämän lehden parasta juttua kotisivuillamme www.kirkonulkomaanapu.fi/tekoja-lehti, lähettämällä sähköpostia: ulla.karki@kirkonulkomaanapu.fi tai postia: Tekoja-lehti, Kirkon Ulkomaanapu, PL 185, 00161 Helsinki.
Mitä olet saanut valtiolta?
Kuva: Susanna Kari
Aurinkoista kevättä ja kesää Sinulle lehden lukija! Kiitos tuestasi työllemme.
Tekoja ihmisarvon puolesta
3
Kuva: Paul Jeffrey, ACT
Tässä ajassa
Syyrialaisten tilanne pahenee
Lue blogia (englanniksi): circuszaatri. blogspot.fi
YK:n pakolaisjärjestö on rekisteröinyt Za’atrin leirillä 367 000 pakolaista. Luku on lyhyessä ajassa moninkertaistunut.
Suomalainen sirkusyhdistys auttaa traumatisoituneita lapsia ja nuoria pakolaisleirillä.
Kuva: Outi Behm
Yli kaksi vuotta kestänyt sisällissota Syyriassa koskettaa miljoonia ihmisiä. Naapurimaihin paenneita on jo yli 1,2 miljoonaa. ”Pakolaisten todellista lukumäärää on vaikea arvioida. Tilanne ei näytä
”Sirkuskoulussa näin ensimmäistä kertaa pakolaislasten nauravan”, Antti Toivanen sanoo.
4
Tekoja ihmisarvon puolesta
helpottuvan lähitulevaisuudessakaan”, Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avun asiantuntija Antti Toivanen sanoo. Toivasen mukaan tilanne Jordanian Za’atrin pakolaisleirillä on huonontunut. ”Jordaniaan saapuu tuhansia pakolaisia joka päivä. Se tuo valtavia paineita Jordanian yhteiskunnalle ja koko Lähi-idän vakaudelle”, Toivanen arvioi. Rikollisuus leirillä on lisääntynyt merkittävästi ja joitakin toimitiloja on tuhottu. Kirkon Ulkomaanapu on ottanut tehtäväkseen leirillä non-formaalin koulutuksen. Mielekäs tekeminen auttaa purkamaan sodan traumoja. Kohderyhmänä ovat nuoret, erityisesti 15-24 -vuotiaat miehet ja naiset. Heille ei usein ole mitään erityistä tukiohjelmaa leireillä. Monilla on vakavia traumoja. Kasvava levottomuus tarvitsee vastapainoksi tekemistä, joka kohdistaa energiaa rakentavaan toimintaan. ”Voi olla, että akrobatia- ja sirkusaktiviteetit pakolaisleiriolosuhteissa kuulostavat oudoilta. Ne ovat kuitenkin osa nuorille suunnattua liikuntakasvatusta. ” Suomalainen Sirkusyhdistys
Magenta lähti Za’atrin pakolaisleirille maaliskuussa. Neljän sosiaalisen sirkusammattilaisen opastuksella nuoret pääsevät purkamaan energiaansa fyysisiin aktiviteetteihin. ”Magenta ei esitä itse mitään, vaan ohjaa tyttö- ja poikaryhmiä. He oppivat taitoja ja kokevat onnistumisen hetkiä. Aavikkoleirillä se on todella tärkeää.” Sirkuskoulun lisäksi Kirkon Ulkomaanavun ohjelmassa koulutetaan muun muassa partureita ja opitaan peruslukutaitoja. Tälle vuodelle ulkoministeriö on luvannut 650 000 euroa Syyrian pakolaisten humanitaariseen apuun. Ulkomaanapu huomioi myös Za’atrin ulkopuolella asuvat pakolaiset. Syyrian rajan tuntumassa on vastaanottokeskus 1000 ihmiselle. Sielläkin järjestetään ammattikoulutusta ja liikunta-aktiviteetteja. Teksti: Eeva Suhonen
Auta Syyrian pakolaisia Lähetä sana “APU” numeroon 16 499 (10 €)
Tässä ajassa
Ulkomaanapu tiivistää yhteistyötä paikalliskumppanien kanssa Kirkon Ulkomaanapu käytti vuonna 2012 kansainväliseen avustustyöhön ja muuhun toimintaansa 33,1 miljoonaa euroa. Kasvua edellisestä vuodesta oli 6,7 prosenttia. Tuotot olivat 32,8 miljoonaa euroa ja kasvua edelliseen vuoteen nähden oli 8,0 prosenttia. Tuottoihin sisältyy aikaisempina vuosina saatuja varoja 2,7 miljoonaa euroa. Ulkomaanapu tekee työtä yhä vahvemmin omien alue -ja maatoimistojensa kautta.
”Perustamalla toimistoja kohdemaihimme olemme siirtyneet kumppaniemme rinnalle kentälle. Kirkon Ulkomaanapu on myös tehostanut vaikuttamistoimintaansa. Huolella suunnitellun taloudellisen avun ohella etsimme keinoja rakenteellisen sorron lopettamiseksi”, Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen sanoo.
Kirkon Ulkomaanavun toimintamenot 2012 3,9 %
13,3 %
39,9 % 9,7 %
5,4 % 2,4 %
milj. €
Toiminnot kotimaassa sisältävät varainhankinnan, viestinnän ja koulutuksen. Yleishallinto sisältää johtajan toimiston, taloustoimiston sekä yleiskulut.
9,4 % 16,0 %
Tulva-apua Mosambikiin
%
Afrikka 39,9 13,2 Aasia ja Lähi-itä 16,0 5,3 Latinalainen Amerikka 9,4 3,1 Eurooppa 2,4 0,8 Yleismaailmalliset ohjelmat 5,4 1,8 Ohjelmatyön suunnittelu ja seuranta 9,7 3,2 Toiminnot kotimaassa 13,3 4,4 Yleishallinto 3,9 1,3 Yhteensä 100,0 33,1
80
Kovat sateet Mosambikissa nostivat veden korkeuden kylissä jopa puoleentoista metriin. Tulvien ollessa pahimmillaan runsaat 170 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa yksistään Gazan maakunnassa. Yhdessä kumppanijärjestön kanssa Kirkon Ulkomaanapu jakaa ruokaa ja tarvikkeita toimeentulon uudelleen aloittamiseksi. Seuraava viljelykausi on juuri alkanut.
prosenttia maailman pakolaisista asuu kehitysmaissa.
Kymmenen maata 100
Korruptiota on kaikkialla. Asteikko on 100–0. Mitä suurempi luku, sitä vähemmän korruptiota. 90
88 73
75
48
50
29
25
27
26
19
15
8
Myanmar
Somalia
0 Suomi
Ruotsi
Yhdysvallat
Jordania
Mosambik
Nepal
Kongon demokraattinen tasavalta
Haiti
Lähde: Transparency International, 2012
%
Tekoja ihmisarvon puolesta
5
Mugunga on yksi Kongon demokraattisen tasavallan noin viidestäkymmenestä maan sisäisten pakolaisten leireistä.
Teksti: Maija Unkuri. Kuvat: Mike Toivonen
Evakkoleirien saaristo Maailma ei huomaa Kongon kärsiviä siviilejä.
Tämä vehreä afrikkalainen vuoristomaisema tunnetaan parhaiten vuoristogorillojen kotiseutuna. En näe niistä vilaustakaan. Naapurivaltiossa Ruandassa voi lähteä gorillasafarille, mutta Kongon demokraattisen tasavallan luonnonpuisto on kapinallisten hallussa. Toinen turistikohde, Nyiragongon tulivuori laavajärvineen sijaitsee myös kapinallisalueella. Tulivuoren punaisena hehkuva huippu loimottaa Goman kaupungin yllä iltaisin, mutta kraatterin pohjalla kiehuva laava jää vierailijoilta näkemättä. Vain keuhkoja rasittava ilman laatu kertoo tulivuoren läheisyydestä. Heikon turvallisuustilanteen vuoksi turisteille ei suositella matkustamista Kivu-järven rannalla sijaitsevaan Gomaan, Itä-Kongon alueelliseen keskukseen. Sen sijaan liikkeellä ovat maan sisäiset pakolaiset. ”Kotikylässäni Rumangabossa ammuskeltiin, ja mieheni kuoli tulituksessa”, Maria Rahabu kertoo Mugunga I:n evakkoleirillä. ”Menetin kaiken omaisuuteni. Kapinallisjoukkojen sotilaat söivät vuoheni.” Marian talo poltettiin, joten vaikka paluu kotikylään tulevaisuudessa onnistuisikin, on elämä
6
Tekoja ihmisarvon puolesta
aloitettava alusta. Samassa tilanteessa Maria Rahabun kanssa on lähes 800 000 itäkongolaista.
”Tarvitsemme rauhaa” Kapinallisryhmä M23 valtasi Goman viime vuoden lopulla. Myöhemmin se vetäytyi kaupungin pohjoispuolelle. Taistelujen takia kokonaiset kylät Pohjois-Kivun maakunnassa ovat tyhjentyneet. Mugunga I -leirin yllä leijuu hienoinen savun haju. Ihmiset laittavat yksinkertaisissa asumuksissa ruokaa avotulella. Jalansijaa saa etsiä, sillä maan pinta on kymmenisen vuotta sitten tapahtuneen tulivuorenpurkauksen jäljiltä lohkareinen ja epätasainen. Ympärillä pyörii jatkuvasti iso lapsilauma, sillä valkoiset vierailijat tuovat vaihtelua leirin arkeen. Noin kuusikymmentä prosenttia leirien asukkaista on alle 12-vuotiaita lapsia, joten vilinää riittää. 70-vuotias Medari Bugere Kabwa ja hänen 65-vuotias vaimonsa Vumilia Furaha ovat tulleet leirille vajaa vuosi sitten, kun levottomuudet heidän kylässään alkoivat. Vanha pariskunta kaipaa tavallista elämää kotioloissa.
Tekoja ihmisarvon puolesta
7
Vain murto-osa uhreista on kuollut luotiin tai viidakkoveitseen.
”Meille annetaan täällä kyllä ruokaa”, Medari Bugere Kabwa sanoo. ”Se ei kuitenkaan ole sama kuin jos ansaitsisimme elantomme itse. Kotona myös pystyimme kutsumaan luoksemme vieraita ja tarjoamaan heille ruokaa. Tällaiset asiat merkitsevät rauhaa, jota me niin kipeästi tarvitsisimme.” Vain vajaa kolmannes maan sisäisistä pakolaisista asuu leireillä. Muut ovat muuttaneet sukulaisten, tuttujen tai tuntemattomienkin pihapiiriin. Taisteluja paenneet jäävät mieluiten lähelle omia kotiseutujaan, jotta voivat mahdollisuuksien mukaan korjata satoa omalta peltotilkultaan.
Valtio loistaa poissaolollaan Samaan aikaan infrastruktuuri Kongon demokraattisessa tasavallassa rapistuu rapistumistaan. Goman kaupunkikuva on muuttunut järven
rannalla sijaitsevasta lomaparatiisista mustan laavan tärvelemäksi kaupungin irvikuvaksi. Päällystettyjä katuja kaupungissa on enää yksi. Osa kaduista on kirjaimellisesti ajokelvottomia, ja auringon helottaessa ilmassa leijuu paksu pöly. Maantiet ovat kuluneet kuopiksi ja montuiksi. Rankan sateen jälkeen autot luistelevat mudassa niin, että eurooppalaisiin teihin tottunutta hirvittää. Kapinallisryhmä M23:n johtaja Runiga Luerero sanoo pilkallisesti, että tultaessa Itä-Afrikasta Kongoon maantiet käytännöllisesti katsoen loppuvat. ”Pääkaupunkiin Kinshasasaan mennäkseen on pakko lentää, koska maantietä ei ole. Ei ole kouluja, ei sairaaloita, eikä armeijalle makseta säännöllisesti palkkaa”, kapinallisten johtaja listaa. Tässä suhteessa kapinalliset ovat oikeassa. Eri asia sitten on, muuttuisiko tilanne, jos ryhmittymä pääsisi vallan kahvaan.
Bugere Kabwa ja hänen vaimonsa Vumilia Furaha eivät haluaisi ruoka-apua, vaan kasvattaa ruokansa itse.
8
Tekoja ihmisarvon puolesta
Ennen kauniista Gomasta on infrastruktuurin rapistuttua tullut kaupungin irvikuva. Teiden kunto ja katupöly ovat seikkoja, joita vastaan kaupungin asukkaat osoittavat mieltään, eivät niinkään maan hallintoa vastaan.
Tilanteen tekevät paradoksaaliseksi Kongon rikkaudet. Maaperässä on kasapäin arvokkaita mineraaleja kullasta ja timanteista lähtien. Niihin eri tahot haluavat päästä käsiksi.
Suuri avun tarve Kongon köyhimmät kansalaiset ovat täysin riippuvaisia ulkomaisista avustusjärjestöistä. Avun tarve on suuri, eikä sille näy loppua. Tilanne on vakiintunut. Itä-Kongo on viime kuukausina vilahdellut uutisotsikoissa alueella puhjenneiden levottomuuksien vuoksi. Mutta otsikot kaukaa Afrikasta vaativat näyttäviä tapahtumia lyhyellä aikavälillä. Miljoonat sodan välilliset uhrit Kongossa eivät ole riittäneet siihen. Konflikti maassa Ruandan kansanmurhan jälkeen ja osittain sen seurauksena, on kansainvälisen pakolaisjärjestön International Rescue Committeen mukaan vaatinut kolmesta viiteen miljoonaa uhria. Toisen maailmansodan jälkeen vain Korean sota on niittänyt enemmän ihmishenkiä. Kongossa katastrofi on tapahtunut hiljalleen. Vain murto-osa uhreista on kuollut luotiin tai viidakkoveitseen. Kun väestö pakenee taistelujen tieltä, ihmisiltä menevät mahdollisuudet toimeentuloon ja ruokaan. Evak-
koleirien hatarat asumukset saattavat ihmiset alttiiksi trooppisille sateille ja tappaville taudeille. Kun maassa ei ole mainittavasti terveydenhuoltoa, tuloksena on valtavat määrät kuolonuhreja. Ilman suuria otsikoita.
Hidas kuolema Kukaan ei pysty takaamaan varsinkaan evakkojen turvallisuutta. Vaikka 20 000 YK:n rauhanturvaajaa pitävät silmällä tilannetta Gomassa, ei heitä riitä hajallaan sijaitseville leireille. Suuri ongelma on naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta, josta on Kongossa kehitetty halpa tapa käydä sotaa. Tapaan naisia, joiden elämä on raiskauksen jälkeen suistunut raiteiltaan. He puhuvat hiljaisella äänellä, niin että puhe on kadota kattoon rummuttavan trooppisen sateen ropinaan. Raiskaukseen saattaa liittyä julmaa väkivaltaa, joka vammauttaa naisen psyykkisesti, ja mahdollisesti myös fyysisesti. Sen jälkeen hänestä eivät halua tietää sen paremmin naisen oma aviomies, perhe kuin kyläyhteisökään. Ilmiötä kutsutaan Kongossa hitaaksi kuolemaksi. Muun muassa heikko turvallisuus, hatarat ihmisoikeudet ja rehottava rikollisuus nostavatkin Kongon demokraattisen tasavallan epäonnistu-
neiden valtioiden listan (Failed States Index) toiselle sijalle. Listauksen laatijoiden tavoitteena on herätellä valtioita muutoksen tarpeeseen. Kongon kohdalla hälytyskellojen voi huoletta antaa soida täydellä volyymilla. Vapaa toimittaja Maija Unkuri vieraili Kongossa helmikuussa 2013.
Lisää hänen kirjoituksiaan voi lukea: kirkonulkomaanapu.fi/blogi Lahjoita, jotta perheet saavat ruokaapua, pienet lapset lisäravintoa ja traumatisoituneet tukea toipuakseen. kirkonulkomaanapu.fi/lahjoita
Ulkomaanapu Kongossa • • • •
humanitaarinen apu maatalouden kehittäminen koulunrakennus nuorten ja naisten ammattikoulutus • koulutus naisten oikeuksista • psykososiaalinen tuki • lakineuvonta
Tekoja ihmisarvon puolesta
9
Teksti: Ulla Kärki. Kuvitus: Anna-Kaisa Jormanainen
Hauras valtio luisuu alaspäin Valtioiden hauraus on yksi suurimmista esteistä rauhan ja kehityksen tiellä. Ne tarvitsevat tukea, mutta lopullisen ratkaisun on löydyttävä valtioilta itseltään.
Maailman mittakaavassa köyhyys vähenee ja kehitys menee eteenpäin. Mutta on joukko maita, joissa kehitys meneekin taaksepäin. Näitä maita kutsutaan hauraiksi, joidenkin määrittelyjen mukaan jopa epäonnistuneiksi valtioiksi. Epäonnistuneiden valtioiden listauksen (Failed States Index, 2012) kärjessä ovat Somalia, Kongon demokraattinen tasavalta ja Sudan. Suomi löytyy listan viimeiseltä, 177. sijalta. Tuoreen OECD-raportin mukaan maailmassa on nyt 47 haurasta tai epäonnistunutta valtiota. Niistä melkein puolet, 21, on yllättäen keskituloisia maita. Vielä kymmenen vuotta sitten suurin osa hauraista valtioista luokiteltiin köyhiksi. Nykymaailmassa valtioiden hauraus on yksi suurimmista esteistä rauhan ja kehityksen tiellä. Hauraat
10
Tekoja ihmisarvon puolesta
valtiot ovat epävakaita ja alttiita ulkoa tai sisältä tuleville ärsykkeille. Epävakaus voi levitä myös niiden rajojen ulkopuolelle ja horjuttaa alueellista vakautta.
Rikkaudet eivät estä haurautta Paradoksaalista on, että jopa neljäsosa hauraiksi luokitelluista valtioista omaa merkittäviä luonnonrikkauksia, kuten Kongon demokraattinen tasavalta. Useimmat luonnonvaroiltaan rikkaat kehitysmaat ovat kuitenkin köyhiä ja hauraita valtioita. Maassa olevia luonnonvaroja ei hyödynnetä kansalaisten parhaaksi, vaan niiden käytöstä saatava hyöty valuu valtion rajojen ulkopuolelle. Vaikka suurin osa kehitysmaista on edistynyt Yhdistyneiden kansakuntien asettamien vuosituhattavoit-
teiden tavoittelussa, kuten äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistamisessa, peruskoulutusmahdollisuuksien takaamisessa sekä lapsikuolleisuuden vähentämisessä, hauraissa valtioissa tämä edistys on ollut hidasta. Hauras valtio ei pysty toimimaan niin kuin valtion pitäisi. Veroja ei kerätä, ei ainakaan järjestelmällisesti. Maassa saattaa olla parla-
toipuminen. ”Valtion hauraus näkyy yhteiskunnan eri tasoilla, alkaen oikeudesta ruokaan ja ulottuen oikeuteen vaikuttaa yhteiskunnan päätöksiin”, Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön johtaja Aaro Rytkönen kuvailee.
Katastrofi voi romahduttaa
mentti tai jokin muu poliittinen laitos, mutta se ei toimi. Ei ole poliittista kulttuuria, oppositiota tai toimivaa kansalaisyhteiskuntaa. Parlamenttia, poliisia tai oikeuslaitosta ei välttämättä mielletä kaikkia kansanryhmiä tasapuolisesti palveleviksi instituutioiksi. Lähes kaikkia hauraita valtioita myös leimaa käynnissä oleva konflikti tai konfliktista
Mitä hauraassa valtiossa eläminen tarkoittaa sen kansalaisille? ”Tällaisessa valtiossa eläminen on ihmisille yleensä hyvin raskasta, koska ei ole turvaverkkoa eikä kanavia nostaa epäkohtia esiin”, Rytkönen sanoo. ”Esimerkiksi maaoikeudet ovat ongelma monissa hauraissa valtioissa. Jos ei ole toimivaa maanomistuksen rekisteröintijärjestelmää, ei ole mitään takeita sille, ettei joku tule ottamaan viljelemääsi maata pois.” Oppivelvollisuus voi olla olemassa – paperilla. Mutta peruskoulutus ei toteudu esimerkiksi siksi, että opettajia ei ole tarpeeksi tai heille ei makseta palkkoja. Kun maa on jo valmiiksi hauras, mitkä ovat sen mahdollisuudet selvitä esimerkiksi luonnonkatastrofeista? Haitissa tapahtunut voimakas maanjäristys kirjaimellisesti romahdutti köyhän, jo ennestään hauraan valtion. ”Kansainvälisellä yhteisöllä on tällöin erittäin suuri rooli. Haitin kohdalla suurta osaa annetuista rahoituslupauksia ei ole pidetty”, Rytkönen huomauttaa.
Tukea kansalaisille ja päättäjille Haurailla valtioilla ja niin sanotuilla hiljaisilla katastrofeilla eli pitkäkestoisilla, maailman huomiosta varjoon jäävillä hätätilanteilla, on kahdensuuntainen yhteys.
Huonosti toimivassa valtiossa vaikeat tilanteet saattavat kärjistyä katastrofeiksi, kun hauras valtio ei pysty vastaamaan tilanteen tuomiin haasteisiin. Toisaalta esimerkiksi Sahelin alueen ankara kuivuus on heikentänyt alueen valtioiden tilaa. Valtioiden haurastumisesta johtuvissa humanitaarisissa kriiseissä ei voida odottaa valtioiden vahvistumista, vaan apua täytyy antaa sitä tarvitseville ihmisille. Kirkon Ulkomaanavun tehtäväksi on määritelty tukea heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä haurailla ja katastrofiherkillä alueilla. ”Meidän pitää tehdä työtä juuri hauraissa valtioissa. Olennaista on tiivis yhteistyö paikallisten ihmisten kanssa: tuki sekä kansalaisyhteiskunnalle, mutta myös päättäjille on tärkeää. Päättäjillä on oltava valmiudet edistää kansalaisten oikeuksia”, Aaro Rytkönen sanoo. Avustustyötä tekevät järjestöt voivat hauraissa valtioissa tukea kehitystä, joka tuo yhteen kansalaisyhteiskuntaa – ihmisiä, joita valtion ongelmat koskettavat – ja poliittisia päättäjiä. Kestävät ratkaisut löytyvät yleensä valtion sisältä, ei ulkoapäin. Helppoja ratkaisuja ei ole.
Hauraaksi määritellään valtio, jolta puuttuu poliittinen tahto tai kyky huolehtia kansalaistensa perustarpeista. Tällaisella valtiolla ei ole kehitykseen tarvittavia perustoimintoja eikä se valvo kansalaistensa turvallisuutta ja ihmisoikeuksia. (Lähteet: GSDRC, OECD)
Tekoja ihmisarvon puolesta
11
Kuva: Mike Toivonen
Maatalousoppia evakoille Naiset muokkaavat Kirkon Ulkomaanavun opetuspeltoa Kibabin kylän liepeillä Itä-Kongossa. Kongon demokraattisen tasavallan jo vuosia jatkuneen sisällissodan seurauksena lukemattomat ihmiset ovat paenneet taisteluja jo monta kertaa. Normaali elämä on ollut mahdotonta. Maatalouden harjoittaminen on jäänyt. Humanitaarisen avun lisäksi Kirkon Ulkomaanapu tukee ihmisiä toimeentulon hankkimisessa, muun muassa antamalla siemeniä maanviljelyyn ja opettamalla parempia maanviljelystekniikoita.
12
Tekoja ihmisarvon puolesta
Tekoja ihmisarvon puolesta
13
Tällä aukeamalla kerromme esimerkkejä siitä, kuinka avustustyömme on muuttanut ihmisten elämää. Kiitos tästä kuuluu kaikille tukijoillemme, jotka ovat lahjoituksillaan tehneet tämän mahdolliseksi.
Raymond Franckel on yksi viidestä Despagnesin kylän valmiusprikaatin jäsenestä.
Ennakointi pelasti henkiä Luonnonkatastrofeihin valmistautuminen ja riskien minimoiminen on erityisen tärkeää Haitissa, joka on maailman haavoittuvin maa ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Kirkon Ulkomaanapu tukee Haitissa katastrofivalmiuden kehittämistä. Yhteisöjä on autettu istuttamaan metsiä ja rakentamaan kanavajärjestelmiä vuoristoalueelle. Evakuoimissuunnitelmien tekemisestä ja riskien ennakoinnista on annettu koulutusta. ”Kuulimme hurrikaani Sandysta radiossa kaksi päivää ennen kuin se iski, ja kutsuimme välittömästi hätäkokouksen koolle”, kertoo Raymond Franckel. Yhteensä yli 60 ihmistä alueella on koulutettu arvioimaan ja minimoimaan katastrofiriskejä. Hurrikaani Sandyn lähestyessä Haitia lokakuussa 2012 jokainen valmiusprikaatin jäsen lähti kiertämään lähiyhteisöjä varoitustiedotuksen levittämiseksi. 25 perhettä evakuoitiin. Ihmiset pääsivät turvaan naapurien katon alle myrkyn iskiessä. Myrskyn mentyä ohi prikaati aloitti välittömästi tuhojen ja tarpeiden arvioinnin, joka mahdollisti avun toimittamisen nopeasti. ”Ennakoiva evakuointi pelasti ihmishenkiä”, Franckel sanoo. Teksti: Riikka Seppälä. Kuva: Luterilainen maailmanliitto.
14
Tekoja ihmisarvon puolesta
30
perhettä Hondurasissa sai koulutusta kestävästä maankäytöstä, luonnollisten lannoitteiden hyödyntämisestä ja tavoista kerätä talteen sadevettä.
354
kotitaloutta eli yhteensä 1855 ihmistä sai puhdasta vettä Myanmarissa Pohjois-Shanin alueella, kun kuuteen evakko kylään rakennettiin vesijärjestelmä. Samalla annettiin hygieniakoulutusta.
San Devi Ghale pitää ihmisoikeuskoulutuksia, joissa käsitellään siirtotyöläisyyden riskejä.
Ihmiskaupan uhrista sosiaalityöntekijäksi Orvoksi jäänyt nepalilainen San Devi Ghale lähetettiin vain kuusivuotiaana piiaksi rikkaalle perheelle pääkaupunkiin. Myöhemmin hänen veljensä lähetti hänet Kuwaitiin palvelijaksi. ”Perhe, jolle työskentelin, asui välillä Kuwaitissa, välillä Saudi-Arabiassa. Tein työtä aikaisesta aamusta myöhään iltaan ja sairastelin paljon. Työ oli niin raskasta, että yritin paeta, mutta silloin jouduin vankilaan”, San Devi kertoo. Hän pääsi lopulta takaisin Nepaliin ja päätti kertoa kokemuksistaan ihmiskaupan uhreja auttavalle Kirkon Ulkomaanavun kumppanijärjestölle. Hän pääsi osallistumaan järjestön koulutukseen ja työskentelee nyt sosiaalityöntekijänä. San Devi jakaa tietoa ihmiskaupasta ja siirtotyöläisyyden vaaroista ja kertoo myös omista kokemuksistaan. Hänellä on oma perhe ja hän on rankan lapsuuden jälkeen tyytyväinen elämäänsä. Kirkon Ulkomaanapu tukee nepalilaisia vaatimaan ihmisoikeuksiaan. Siirtotyöläiseksi lähteminen on maassa yleistä. Työmme kautta ihmiset saavat tietoa ihmiskaupasta ja turvallisesta siirtolaisuudesta. 20-vuotias Zakarias Muzela liittyi maanviljelijäyhdistykseen saadakseen lisätuloja.
Puolet säästöön Vuoden 2012 kuivuus tuhosi papusadon angolalaisessa Chindupon kylässä. Pähkinöitäkin saatiin vain puolet normaalista. Viljelijät eivät lannistuneet. He panivat sadosta saadusta 300 eurosta puolet säästöön. Myöhemmin samana vuonna viljelijät vuokrasivat säästöillä traktorin, jolla saatiin muokattua lisämaata. Näin perustettiin lisätuloja tuottava vihannestarha. ”Haluan rakentaa peltikaton talooni ja perustaa oman kaupan”, Zakarias Jorge Muzela haaveilee. Pienviljelyllä elää tällä hetkellä perhe, johon kuuluu vaimo ja alle kaksivuotias poika. Vihannestarhan tuotteet myydään torilla. Aamupäivisin Muzela työskentelee pellolla, iltapäivisin käy koulua.
Teksti: Ulla Kärki. Kuva: Luterilainen maailmanliitto.
100
pakolaisvanhusta Kenian Dadaabin pakolaisleirillä on saanut uusia vaatteita ja petitarvikkeita viime vuonna.
Teksti: Eeva Suhonen. Kuva: Maija Hakulinen.
Tekoja ihmisarvon puolesta
15
Kuva: Anna Kauppila
Suvivirsi tukee Haitin kouluja Suvivirren sävelillä on tänäkin vuonna kesälomalle saattamisen lisäksi toinen tehtävä: sen avulla voi tehdä lahjoituksen koulujen jälleenrakentamiseksi Haitiin. Suvivirsi-yhteislaulutapahtumia järjestetään eri puolilla Suomea. Kirkkopäivillä Kuopiossa on 18.5. Suvivirren yhteislaulutilaisuus. Turussa on 26.5. Suvivirsikirkko Turun tuomiokirkontorilla. Tuomiokirkon edusta saa juhla-asun ja toria koristellaan kesäisellä meiningillä. Kutsu seurakunta koolle laulamaan suvivirttä ja muita keväisiä ja kesäisiä laulua! Viime vuonna Suvivirsi-laulutapahtumia järjestettiin kahdessa sadassa seurakunnassa. Tilaa Suvilinnun lauluvihkoset osoitteesta: suvivirsi@kirkonulkomaanapu.fi Lisätietoja: suvivirsi.fi
16
Tekoja ihmisarvon puolesta
Miten sinä voit auttaa? Valitse sinulle sopivin tapa auttaa, ja anna köyhyydessä eläville ihmisille parempi elämä!
Ryhdy kuukausilahjoittajaksi
30 €
Muistaisitko äitiä lahjalla, joka on täynnä Rakkautta? Rakkautta-lahja on uusi Toisenlainen Lahja, jonka avulla voi kertoa sen, mitä ei aina saa sanotuksi. Rakkautta-lahjan tuotto ohjataan muiden Toisenlaisten Lahjojen tapaan Ulkomaanavun työhön kehitysmaissa kaikkein köyhimpien ihmisten auttamiseksi. Voit tilata Rakkautta-lahjan ja muut Toisenlaiset Lahjat verkosta toisenlainenlahja.fi, puhelimitse numerosta 020 787 1201 tai sähköpostitse toisenlainenlahja@kirkonulkomaanapu.fi Rakkaudentäyteistä äitienpäivää Sinulle ja läheisillesi!
Kansallinen suoraveloituskäytäntö muuttuu ensi vuonna, mutta kuukausilahjoitukset jatkuvat käytännössä entiseen tapaan. Suoraveloituslahjoitukset Kirkon Ulkomaanavulle muutetaan tämän vuoden kuluessa pankkien toimesta automaattisesti ns. suoramaksuksi tai e-laskuksi, eikä se vaadi lahjoittajalta mitään toimenpiteitä. Kerromme kuukausilahjoittajille suoraveloituskäytännön muutokseen liittyvistä asioista sekä aikatauluista lisää kesän aikana.
Kuukausilahjoittajana valitsemasi lahjoitussumma siirtyy suoraveloituksena joka kuukausi kehitysmaiden ihmisten avuksi. Suoraveloitus on helppo ja tehokas tapa auttaa. Saat neljä kertaa vuodessa tietoa siitä, miten lahjoituksesi on muuttanut ihmisten elämän. Kuukausilahjoittajana teet hyvää joka kuukausi. Täytä valtakirja vaivattomasti verkkosivuillamme kirkonulkomaanapu.fi/kuukausilahjoitus.
Keräyskampanjat – tule mukaan tekemään muutos Liity keräyskirjeiden saajaksi soittamalla lahjoittajapalveluun 020 787 1201 tai verkkosivuillamme kirkonulkomaanapu.fi/kerayskirje. Saat kirjeitse kuusi kertaa vuodessa tietoa ajankohtaisista keräyksistä sekä lahjoituksilla aikaansaaduista tuloksista.
Lähestyvätkö juhlasi? Jaa juhlailo myös kehitysmaiden köyhimmille perheille ja perusta merkkipäiväkeräys kotisivuillamme tai soittamalla meille. Kerro läheisillesi, että lahjojen sijaan toivot heidän muistavan ihmisiä kehitysmaissa.
Lisätietoa kaikista lahjoittamiseen liittyvistä asioista saat: kirkonulkomaanapu.fi, lahjoittajapalvelu@ kirkonulkomaanapu.fi tai numerosta 020 787 1201.
Tekoja ihmisarvon puolesta
17
Kuva: Anna Erkkilä
Kohtauspaikka
Vapaaehtoisena Kambodžassa Kambodžalaisten positiivinen elämänasenne haastavasta elämäntilanteesta ja historiasta huolimatta on ihailtavaa, Maija Kestilä sanoo.
Viestinnän suunnittelija Maija Kestilä työskenteli viiden kuukauden ajan vapaaehtoisena viestinnän ammattilaisena Ulkomaanavun aluetoimistossa Phnom Penhissä Kambodžassa. Mikä oli parasta? Parasta oli päästä lähelle kambodžalaisia, heidän koteihinsa, ja haastatella ihmisiä eri elämäntilanteissa. Oli hienoa nähdä, kuinka pikkukoululainen menee uuteen kouluun intoa puhkuen, ja kuinka koululaiset olivat onnellisia aloituspaketista, joka koostui koulupuvusta, varvassandaaleista ja repusta. Mikä oli pahinta? Äärimmäinen köyhyys ja rikkaus. Köyhimmillä ei ole riittävästi ravintoa, perushygieniatasoa tai edes kattoa pään päällä. Pääkaupungin kaduilla taas vilistää ennätysmäärä luksusautoja.
Millaisia työtehtäviä sinulla oli? Kirjoitin juttuja nettisivuille, lehtiin, blogeihin ja markkinointiesitteisiin. Otin paljon valokuvia ja haastattelin ihmisiä, joiden elämä on muuttunut Kirkon Ulkomaanavun hankkeiden avulla. Mitä opit? Miten apu menee perille, ja kuinka haastavaa kehitysyhteistyö on. Täytyy tehdä strategista kehitystyötä, jotta siitä olisi hyötyä ihmisille. Ei pidä vain rakentaa kaivoa, vaan pitää kouluttaa ihmiset käyttämään kaivoa, kertoa puhtaan veden tärkeydestä ja sitouttaa heidät pitämään kaivosta huolta. Oletko viestinnän ammattilainen, joka etsii uusia kokemuksia ja haasteita? Sinulla on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus lähteä Kirkon Ulkomaanavun aluetoimistoon Keniaan, Liberiaan, Haitiin tai Jordaniaan vapaaehtoiseksi syksyllä 2013. Hae tehtävää 19.5. mennessä. Lisätietoja: kirkonulkomaanapu.fi
Tapahtumat 15.5. klo 17:30–18:45 Verkkokoulutus Naisten Pankin hanketyöstä. Ilmoittautumiset osoitteeseen naistenpankki@kirkonulkomaanapu.fi 17.-19.5. Kirkkopäivät Kuopiossa. Kirkon Ulkomaanavun kirkkokahvila Kuopion torilla 18.5. klo 12 Suvivirren yhteislaulutilaisuus 18.5. klo 14 Keskustelutilaisuus Kotimaa24 Live: Kuka omistaa Pyhän maan?
18
Tekoja ihmisarvon puolesta
24.5. klo 9-13 Painavaa asiaa -tapahtuma, Helsinki. Changemaker mukana
15.9. Kävele naiselle ammatti -tapahtumat eri puolilla Suomea
25.-26.5. Maailma Kylässä, Helsinki
Tutustu Naisten Pankin kaikkiin tapahtumiin osoitteessa naistenpankki. fi/tapahtumat
14.6.-1.9. Tekoja-kampanjan valokuvanäyttely Asunnottomuusmessuilla Hyvinkäällä 5.-7.7. Herättäjäjuhlat Haapajärvellä 2.-6.8. Loviisan Rauhanfoorumi. Changemaker mukana 3.8.
Tulossa uusi Globaalikasvatus ja vaikuttaminen -koulutus 24.-25.2.2014 ja 3.-6.6.2014 (5 op, n. 410 euroa), Kirkon koulutuskeskus Järvenpää. Sopii kirkon työntekijöiden täydennyskoulutukseksi. Tiedustelut Minna Törrönen, minna.torronen@kirkonulkomaanapu.fi, p. 0400 385441.
Kuva: Minna Varajärvi
FACEBOOKKOMMENTTEJA Kommentteja Duudsonit tuli taloon -erikoisjaksosta Liberiasta:
Seitsemän suomalaista Naisten Pankin aktiivia vieraili helmikuussa Ugandassa. Naisten Pankki tukee Ugandassa säästö- ja lainaryhmiä, ugandalaista versiota kyläpankeista. ”Ymmärrän järjellä, miten Naisten Pankki toimii, mutta tässä matkassa on kyse tunteesta. Haluan nähdä omin silmin, miten apumme menee perille”, turkulainen Tarja Wingren kertoo. Tunnelma on jännittynyt ennen ensimmäistä kohtaamista. Astumme siistiksi lakaistulle pihamaalle, jossa ryhmä värikkäisiin afrikkalaisiin vaatteisiin puettuja naisia jo istuu puolikaaressa nurmikolla. Esittelyjen jälkeen alkaa keskustelu. Kaikkien suomalaisnaisten kasvoille on kohonnut säteilevä hymy. Vihdoin ollaan tässä, aivan oikean Naisten Pankin ryhmän kanssa! Säästö- ja lainaryhmien pankit ovat metallisia laatikoita, joissa on kolme lukkoa. Avaimet ovat kolmen eri henkilön hallussa. Naiset näyttävät, miten viikoittaisten kokousten aluksi kaikki laittavat säästämänsä rahasumman laatikkoon. Minimisäästö on 2000 Ugandan shillinkiä (60 senttiä) ja maksimi 10 000 shillinkiä (2,8
euroa). Summat kirjataan säästökirjoihin. Lainaa saa ottaa kolme kertaa säästämänsä rahasumman verran. Lainoilla on perustettu kauppoja ja kampaamoja, maksettu lasten koulumaksuja, kunnostettu talojen vuotavia kattoja ja hankittu eläimiä. - Aina kun minulla on rahaa, laitan osan säästöön. Ryhmän ansiosta minulla on nyt rahaa silloin, kun tarvitsen, kertoo Lilian Kenngisha. - Tunnen itseni vahvaksi. Minulla on kapasiteettia ja uusia taitoja, lisää Florence Nagimbugme. ”Tuli kyynel silmään, kun naiset kertoivat omakohtaisesti, miten ovat hyötyneet säästöryhmästä. Se oli juuri sitä, mitä olin tästä matkalta halunnut”, oululainen Pirkko Rautioaho sanoo.
• Duudsonit on paljon tervepäisempiä kuin luuliskaan =D ilman huumoria täs elämäs ei pärjää. • Voiko lahjoittaa tietyn summan, jotta Duudsonit eivät tule meidän taloon! • Duudsoneilta kerrankin järkevä tempaus!
Kuva: Markku Tanni / Hämeen Sanomat
Naisten Pankin MUKANA Ugandassa
• En oikein ymmärrä näitä Duutsoneita, mutta ymmärrän avun tarpeen Afrikassa.
Naisten Pankin tutustumismatkoille valitaan aktiivisia vapaaehtoisia, jotka sitoutuvat levittämään tietoa toiminnasta matkan jälkeen. Jokainen maksaa matkansa itse. Ulla Kärki
Putiikki
Tähtikaulakoru Afrikasta Kesäiseen tyyliin sopiva kaulakoru Sambiasta. Kaulanauhan pituus noin 50 cm. Nauhojen pituuksissa voi olla pieniä eroja. Kauniit luukorut on valmistettu käsityönä ja valmistustapa takaa, että naudanluutkin tulevat mahdollisimman tarkasti hyödynnettyä. Korut ovat Tigwilizane-naisryhmän käsialaa. Hinta: 16,90 € Tilaukset: Kotimaa-yhtiöiden kauppa, Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki, p. 020 754 2350. Verkkokauppa: sacrum.fi
Roope sai kaivorahat kokoon Hämeenlinnalainen Roope Mäkelä pani Duudsonien innoittamana pystyyn kaivokeräyksen. Roopen keräys sai kaivoon tarvittavat 1 200 euroa kokoon vajaassa kahdessa viikossa. Roope oli enemmän kuin iloinen, ja kiittää kaikkia keräykseen osallistuneita. 6-vuotiaan hyväntekeväisyysinto ei kuitenkaan pääty tähän. Hän aloitti saman tien uuden keräyksen toista kaivoa varten. Keräyksessä Roopea innostaa kannustava palaute, jota hän on saanut runsaasti kampanjansa aikana. Tuulia Viitanen, Hämeen Sanomat
Tekoja ihmisarvon puolesta
19
Svenska sidor
Stöd till Kongo En förändring kan börja med en liten handling. I slutet av 1800-talet gjorde den unge Edmund Morel, som jobbade på ett rederibolag, en omskakande upptäckt. Från Europa till Kongo skeppades soldater, vapen och bojor, men knappt några kommersiella förnödenheter. Tillbaka fördes gummi, elfenben och annat värdegods som inbringade en enorm vinst i det cykel- och bilintresserade Europa. Morel inte endast förstod att saker inte stod rätt till i Kongo, utan bestämde sig även för att göra något åt situationen. Han startade en kampanj mot tvångsarbete.
Vi vet att saker fortfarande inte står rätt till i Demokratiska republiken Kongo. I dag exporteras därifrån sällsynta metaller som används i de telefoner vi har i fickan, i våra barns spelkonsoler eller i digitalkamerorna som förevigar våra familjefester. Få stannar upp och tänker på vad människorna i råvarornas ursprungsland råkar ut för. Inte heller vi som är medvetna om det har lyckats göra slut på vansinnet. Kongo är som ett sår i den europeiska själen. I dess djungel har våra ord och handlingar stridit mot varandra redan under flera århundraden. Det
som vi har kallat för utveckling och levnadsstandard har varit kongolesernas lidande. Vi kan alla vara motståndare till orättvisor. Varje liten handling är betydelsefull. De ger hopp om att världen kan förändras och att vi trots allt kan lära oss av våra misstag. Kanske vi tillsammans kan lyckas med det som vi ensamma inte har klarat av.
Antti Pentikäinen Verksamhetsledare för Kyrkans Utlandshjälp
Lämna ett arv till barnen
Ny koordinator till er tjänst Hej! Jag är Kaj-Mikael Wredlund, ny koordinator för församlingskontakter vid Kyrkans Utlandshjälp. Jag är femtio år och har hunnit skaffa mig rätt så många yrkeserfarenheter. Jag har främst arbetat i församlingar och medborgarorganisationer och inom utbildning. Till Utlandshjälpen kom jag från Snappertuna församling där jag var diakon. Min arbetsbeskrivning på Utlandshjälpen är också mångsidig. Jag kommer att producera material, utbilda, delta i kampanj- och projektarbetet och i arbetet med våra svenskspråkiga webbsidor. Att besöka församlingar är också en viktig del av mitt arbete. Vid Utlandshjälpen arbetar vi internationellt och på många språk. Jag har ett särskilt ansvar för kontakterna till de svenskspråkiga församlingarna och samarbetsparterna. Jag ser fram emot att tillsammans med dig bästa läsare, få verka för en bättre och rättvisare värld! kaj-mikael.wredlund@kyrkansutlandshjalp.fi, tfn. 0400 103 282
20
Tekoja Tekoja ihmisarvon ihmisarvon puolesta puolesta
Bild: Ville Asikainen
Det finns åtskilliga barn i världen för vilka våra finländares småpengar är stora pengar. Det är pengar som kan förändra hela livet för dem och få livet på rätta spår. Även ett litet fragment av det som blir över för Dig är en stor hjälp. Med hjälp av en liten summa ger Du många barn en ljusare framtid, med en större summa kan vi hjälpa fler än du tror. Genom att infoga Kyrkans Utlandshjälp i Ditt testament lämnar Du en bättre värld i arv. Kontakta oss om Du vill diskutera detta närmare eller om Du behöver praktiska råd: 020 787 120i, kirkonulkomaanapu.fi/testamentsdonation
Svenska sidor
VärldenS minst kända tragedi Den 33-åriga fyrabarnsmamman Dusabe Chance har flytt från byn Kibabi i bergsområdet Masisi till lägret Mugunga I.
Världen uppmärksammar inte Kongos lidande civilbefolkning. Kongos lummiga afrikanska bergstrakter är mest kända för sina bergsgorillor. Dem ser jag inte en skymt av. I grannstaten Rwanda kan man åka på gorillasafari, men i Demokratiska republiken Kongo är naturskyddsområdet i rebellernas händer. Rebellgruppen M23 intog östra Kongos provinshuvudstad Goma i slutet av förra året. Senare drog gruppen sig tillbaka till stadens norra delar. På grund av konflikterna har hela byar avfolkats i Norra Kivu-provinsen. Landets internflyktingar i rörelse och det finns 800 000 av dem i landet. Infrastrukturen förfaller alltmer. Gomas stadsbild har förvandlats från ett semesterparadis vackert beläget vid sjön, till en karikatyr av en stad förstörd av svart lava. Det finns endast en belagd gata kvar i staden. En del av gatorna är bokstavligen odugliga att köra på och i solgasset är luften tjock av damm. Ledaren för rebellgruppen M23, Runiga Luerero, säger föraktfullt att när man kommer från Östafrika till Kongo tar landsvägarna praktiskt taget slut. ”Om man ska ta sig till huvudstaden Kinshasa måste man flyga eftersom
det inte finns några landsvägar. Det finns inga skolor eller sjukhus, och till armén betalas ingen regelbuden lön”, räknar rebelledaren upp. I det fallet har rebellerna rätt. Det är sedan en annan sak om situationen skulle förändras ifall gruppen skulle få makten.
Internflyktingarnas land
och dödliga sjukdomar. Eftersom det inte finns någon nämnvärd hälsovård i landet, är resultatet enorma mängder dödsoffer. Utan stora rubriker. På grund av dålig säkerhet, bristande mänskliga rättigheter och blomstrande kriminalitet placeras Demokratiska republiken Kongo på andra plats på listan över misslyckade stater. De som gör upp Failed States Index-listan har som mål att öppna staternas ögon för behovet av förändring. I fallet Kongo kan man utan problem låta varningsklockorna ringa på full volym.
Kongos fattiga befolkning är helt beroende av utländska hjälporganisationer. Behovet av hjälp är stort och verkar inte ta slut. Situationen kommer inte att förändras. Östra Kongo har under de senaste månaderna synts i nyhetsrubrikerna på Frilandsjournalisten Maija Unkuri besökte Kongo i februari 2013. grund av de oroligheter som brutit ut i området. Men rubriker från ett fjärran Afrika Text: Maija Unkuri Bild: Mike Toivonen kräver ständiga uppseendeväckande incidenter. Miljontals indirekta offer för kriget i Kongo har inte varit tillräckUtlandshjälp i Kongo ligt för det. Enligt International Rescue Committee har konflikten krävt mellan • humanitärt bistånd tre och fem miljoner offer. • utvecklande av jordbruket Katastrofen i Kongo har utvecklats • byggande av skolor efter hand. Endast en bråkdel av offren • yrkesutbildning för unga och har dött av kulor eller djungelknivar. kvinnor Då befolkningen har flytt undan • utbilning i kvinnors rättigheter stridigheterna har människor förlorat • psykosocialt stöd sin möjlighet till utkomst och mat. • juridisk rådgivning Människor som bor i tillfälliga flyktingläger är utsatta för tropiska regn
Tekoja Tekoja ihmisarvon ihmisarvon puolesta puolesta
21
Kansainvälinen lobbari Opiskeluaikoina Suvi Virkkunen istui Tampereen yliopiston kuppilassa väittelemässä Euroopan unioniin liittymisestä.
keen palasimme taas kotimaahan. Perheen kanssa muuttaminen on rankkaa ja siitä puhutaan harvoin tällä alalla.” Sen sijaan puolison kanssa Virkkunen on onnistunut sovittamaan työt ja haaveet. Molemmilla oli töitä Genevessä. Kirkon Ulkomaanapuun palatessa Virkkusta odotti uudistunut organisaatio, jossa hän on yksi vaikuttamistyön asiantuntijoista. Nyt hän lobbaa. Motivaatiota antaa liki 20 vuoden kokemus siitä, että järjestöt voivat nostaa keskusteluun uusia näkemyksiä erilaisista kehityskysymyksistä. Eeva Suhonen
Kirkon Ulkomaanavulle vaikuttamistyö on yksi keino työskennellä ihmisten oikeuksien puolesta. Pitkäjänteistä vaikuttamistyötä ruohonjuuritasolta poliittisiin päättäjiin tehdään kuukausia ennen merkittäviä YK-kokouksia. Kirkon Ulkomaanavun erityisalueina ovat toimeentulo, rauha ja koulutus.
Kuva: Alexander Sjöberg/IKON
”Tuohon aikaan useat kehitysaktiivit vastustivat EU-jäsenyyttä. Monet olivat sitä mieltä, että EU ei tuo kehitysyhteistyöhön mitään hyvää. Takana oli ajatus kolonialismista”, johtava kehityspolitiikan asiantuntija Suvi Virkkunen kertoo. Virkkusen tie Kirkon Ulkomaan apuun on ollut vaiherikas. Työskentely Brysselissä EU-komissiossa ja järjestöissä antoivat näkökulmaa. Kehityspolitiikka ja vaikuttamistyö tulivat tutuksi myös suomalaisjärjestöistä ja ulkoministeriöstä. Vuonna 2007 Virkkunen aloitti uudessa tehtävässä kehityspolitiikan ja ekumeenisten suhteiden päällikkönä Kirkon Ulkomaanavussa. Pian työpaikaksi vaihtui kuitenkin Geneve, kun Virkkunen alkoi kehittää kirkollisten järjestöjen kattojärjestön ACT-allianssin vaikuttamistyötä, edelleen Ulkomaanavun palkkaamana.
”ACT-allianssia pantiin pystyyn ja samalla polkaistiin alkuun vaikuttamistyö. Se oli pilottihomma. Huolehdimme Genevessä, että jäsenillä oli yhteiset viestit, ne esitettiin oikeissa paikoissa ja ne ovat yhteisesti ajateltuja.” ”ACTin jäsenistä 70 prosenttia on kehitysmaista. He osaavat asiat, mutta kanavat YK:hon tai omiin hallituksiin puuttuvat. Joskus allianssi tai sen isompi jäsen pystyi tukemaan paikallisia pieniä kirkollisia järjestöjä.” Suvi matkusti paljon kokouksissa eri maissa, vaikka myös Skypeä käytettiin jatkuvasti. YK-kokouksissa ACTallianssi jakoi tietoa aamu- ja iltatilaisuuksissa. Kymmenet jäsenet kertoivat käymistään keskusteluista omien maidensa päättäjien kanssa. Kaksi ja puolivuotinen pesti päättyi vuodenvaihteessa. Virkkunen jätti taakseen Geneven hyvillä mielin. Genevestä Suomeen palasi koko perhe. Ensimmäinen yhteinen ulkomaakokemus oli sekä haasteellinen että mahtava. ”Esikoiseni ei meinannut sopeutua uuteen ympäristöön. Sopeutumisen jäl-
Suvi Virkkunen osallistui Rion Kestävän Kehityksen konferenssin (Rio+20) kansalaisjärjestömielenosoitukseen.
22
Tekoja ihmisarvon puolesta
Katvealue Kaikki ei voi koskaan mennä tasan. Enkä minä voi koskaan tietää varmaksi, mitä tarvitaan ja missä. Mutta tämän minä tiedän: tässä ei ole kyse hyvästä omastatunnosta. Tässä on kyse elämänmuutoksesta. Minun on terästettävä kuuloni hiljaisille signaaleille. Minun on katsottava läpi näköalueen katveet. Haistanko jotakin juuri? Aistinko maan liikkeen? Toisen hätä ei ole vain kaukana toisessa maassa, se on myös kotikorttelissani, ehkä oman kotioveni takana. Se saattaa olla niin lähellä, etten halua tai kestä sitä huomata. Joskus suurimmassa tarpeessa olen minä itse. Silloin on otettava lusikka kauniiseen käteen ja opeteltava ottamaan vastaan. Maailmaa pitävät pystyssä ne, jotka tunnistavat, milloin se on heilahtamassa radaltaan.
Kuva: Ville Asikainen
Kaisa Raittila
Tekoja ihmisarvon puolesta
23