Taku-lehti 1/2015

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry fackorganisation för konst- och kultursektorn taku

Mitä puolueet lupaavat kulttuurille vaalivuonna s. 4

Matka Lyoniin, matka kulttuuriin s. 16

Minustako luottamusmies? s. 29

Puheenjohtajalta ......................................................................... 3

T ä s s ä

n u m e r o s s a

Mitä puolueet lupaavat kulttuurille vaalivuonna? ........................... 4 Petri Pietiläinen Kolea elämä ................................................................................ 7 Panu Hämeenaho Seinäjoki ja Tampere strategioidensa valossa ............................... 8 Merja Isotalo Kulttuuriunelmia toteuttamassa ................................................... 10 Jaakko Laurila Ennakointia, koulutusta ja kulttuuria ............................................. 12 Petri Pietiläinen Olo on kuin olisi tullut kotiin ......................................................... 14 Raisa Niemi Eurooppalaisen kulttuuriperinnön jäljillä ........................................ 15 Sakarias Sokka

Kansikuvan suunnittelu Petra Innanen

Matka Lyoniin, matka kulttuuriin .................................................. 16 Merja Isotalo Ranskalainen tapa toimia ............................................................. 19 Sara Kuusi Ei kiitos seksiä – olemme japanilaisia .......................................... 20 Raisa Niemi Nykytaide ei elätä Japanissa ........................................................ 22 Raisa Niemi Katutaiteen Mekka ....................................................................... 23 Reetta Sahlman Kummituksia ja jugendin hedelmiä ............................................... 26 Raisa Niemi

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200 email: kirsi.herala@taku.fi.

Mari Lankinen, Petri Pietiläinen, Merja Isotalo, Raisa Niemi ja Riina Virkkunen.

Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittava toimituskunnan kanssa.

Jos kuvaajan nimeä ei ole mainittu, on lehden kuvituksessa käytetty Ingram-kuvakirjaston kuvia.

Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 ISSN 2243-030X Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

2 TAKU

Viimeinen kesä ............................................................................ 27 Reetta Minkkinen Kulttuuripolitiikka ja eduskuntavaalit ............................................ 27 Elena Gorschkow-Salonranta Viimeinen kesä ............................................................................ 28 Reetta Minkkinen Minustako luottamusmies? .......................................................... 28 Ulla Hoikkala Jäsensivut ................................................................................. 30

P u h e e n j o h t a j a lt a TAKUn hallitus päätti käytettävissä olevin tiedoin olla lähtemättä selvitystyöhön mukaan, kuten myös Akavan ja Akavan Erityisalojen hallitukset ovat linjanneet.

Se katsoi tässä vaiheessa palvelevansa takulaisten etuja parhaiten keskittymällä vaikuttamaan nykyisten rakenteiden kautta, osana Akavaa ja sen uuden työn linjauksia, sekä kehittämällä aktiivisesti Akavan Erityisalojen edunvalvontaa sen varapuheenjohtajuuden ja neuvottelukuntien kautta. Tilanteen uudelleenarviointi on kuitenkin mahdollista hankkeen edetessä. Toivomme, että pitkään jatkunut yhteistyö yli keskusliittorajojen jatkuu totuttuun tapaan taide- ja kulttuurialoilla aina selvitystyön valmistumiseen asti, ja sen jälkeenkin.

Kuva: Johannes Wiehn

Takun hallitus kokoontui tammikuun lopussa kaksipäiväiseen seminaariin työstämään kuluvan vuoden toiminnan painopisteitä ja aloittamaan strategian päivitystyön valmistelun. Hallitus valitsi myös Ville Niutasen jatkamaan varapuheenjohtajana ja perehdytti toiminnanjohtajan johdolla uudet jäsenensä takulaiseen edunvalvontaan, toimintaympäristöön sekä ammattiyhdistyskentän ajankohtaisiin kuulumisiin.

Luonnollisesti agendalla oli myös uuden palkansaajakeskusjärjestön selvityshanke.

Tammikuun alkupuolella SAK:n kulttuuriasianneuvottelunkunnan koollekutsumassa tilaisuudessa taide- ja kulttuurialojen järjestöt yli liittorajojen kuulivat hankkeen kärkihahmoksi nousseen Ann Selinin tilannekatsauksen.

Paikalla käydyn keskustelun perusteella eri taide- ja kulttuurialan edunvalvontajärjestöjä keskeisesti yhdistäväksi tekijäksi nousi työlakeihin ja sosiaaliturvaan vaikuttaminen. Nykyinen työelämä tarvitsee ajanmukaisen lainsäädännön, tarve on yhteinen sekä tekijälle että työn teettäjälle. Muuna kuin yrittäjänä tai toistaiseksi voimassa olevassa kokoaikaisessa työsuhteessa töitä tekee tällä hetkellä jo lähes 30 prosenttia työvoimasta. Määräaikaisuudet, osa-aikaisuudet, freelancetyö, nollasopimukset, ammatinharjoittajuus, itsensätyöllistäminen tai muiden työllistäminen ovat myös takulaista arkea, usein vielä päällekkäin tai lomittain.

Eduskuntavaaleihin on noin kaksi kuukautta aikaa. Vireillä on jo useita kulttuuripoliittisia hankkeita, joilla pyritään kiinnittämään huomiota taiteen asemaan ja merkitykseen. Istuva hallitus on tehnyt päätöksiä, jotka leikkaavat taiteen määrärahoja vuosittain vuoteen 2017 asti. Ei ole syytä olettaa, että tuleva hallitus muuttaisi tätä linjaa, ainakaan ilman, että siihen voimakkaasti vaikutetaan.

On ensiarvoisen tärkeää, että valituiksi tulevilla päättäjillä on käytössään ajantasaista tietoa, mutta ennen kaikkea ymmärrystä toteutettavan kulttuuripolitiikan kokonaisvaikutuksista. Nykytilanteessa tämä ei näy. Puolueet vievät asioita eteenpäin politiikkaohjelmiensa mukaisesti, ja niin kauan kuin riittävät kulttuuri- ja taidepoliittiset kirjaukset niistä puuttuvat, on harjoitettava kulttuuripolitiikka pitkällä tähtäimellä linjatonta ja tehotonta. Lisäksi sitä on mahdotonta arvioida etukäteen tai käyttää äänestyspäätöksen pohjana, koska se lepää vaihtuvien, yksittäisten kansanedustajien näkemysten varassa.

Paitsi eduskuntavaalit, järjestetään tänä keväänä kunta-alan luottamusmiesvaalit ja ehdokasasettelu on nyt käynnissä. Kolmeksi vuodeksi valittavat luottamusmiehet ovat työntekijöiden tärkeä ääni työpaikalla, ja kannustan kiinnostuneita asettumaan rohkeasti ehdolle.

Syksyllä vietetään myös TAKUn 40-vuotisjuhlia. Silloin on hyvä aika katsoa hieman taaksepäin ja muistella mennyttä; kuinka työelämä, ammattinimikkeet tai sijoittuminen on kehittynyt näiden vuosien aikana, minkälaista kulttuuripolitiikkaa Suomessa on tehty ja millaisten muutosten kourissa yhteiskunta on ollut.

Samaan aikaan suuntaamme katseemme myös eteenpäin ja tulevaisuuden työelämän kehittämisessä tarvitsemme entistä enemmän ja laajemmin takulaisia näkemyksiä. Niitä toivon teiltä läpi vuoden.

Mari Lankinen

TAKU 3

Petri Pietiläinen

 Vasemmistoliitto profiloituu kulttuuripuolueeksi

Mitä puolueet lupaavat kulttuurille vaalivuonna Taide ja kulttuuri toistuvat juhlapuheissa. Kulttuuripoliittiseen vaalipaneeliin löytyy jokaisesta puolueesta aina yksi kulttuuriin myönteisesti suhtautuva ehdokas.

Suurin osa puolueista on tehnyt yleisluonteisen kulttuuripoliittisen ohjelman.

Mitä puolueiden vuoden 2015 eduskuntavaaliohjelmat paljastavat käytännön näkemyksestä? Löytyykö niistä vaalilupauksia taiteen ja kulttuurin suhteen?

4 TAKU

Monien suurtenkin puolueiden eduskuntavaaliohjelmat puuttuvat vielä helmikuun alussa (verkkosivuja tarkistettu viimeksi 6. helmikuuta 2015). Esimerkiksi helmikuun 2015 alussa gallup-tuloksissa ylivoimaisesti johtava Suomen Keskusta (www. keskusta.fi) ei ole vielä julkaissut eduskuntavaaliohjelmaansa.

Tammikuun lopussa Keskustan puheenjohtaja Juhani Sipilä julkisti viisi vuoteen 2025 tähtäävää tavoitetta Suomelle. Niistä yksi käsittelee luovuutta ja koulutusta: ”Suomi luovuuden, osaamisen ja uusien oppimisympäristöjen kärkimaaksi”. Kun tätä tavoitetta avataan, puhutaan vain koulutuksesta ja koulutusviennistä.

Keskustalla on olemassa moniosainen kulttuuripoliittinen ohjelma, jonka viimeisin osa on vuodelta 1979.

Periaateohjelmassaan vuodelta 2006 puolue korostaa olevansa humanistinen, sivistystä ja kulttuuria kunnioittava puolue: ”Ihminen jäsentyy yhteisöönsä ja kasvaa kansalaisuuteen kulttuurinsa kautta. Kulttuuri ja taide ravitsevat ihmisen sielua ja henkistä hyvinvointia. Tämä kasvattaa merkittävästi yhteisiä voimavarojamme.” Tämän takia he haluavat ylläpitää omaehtoista kulttuuria ja tukea suomalaista taidetta. Tässä yhteydessä korostetaan myös kristillisiä arvoja.

Kaikista eduskunnassa olevista puolueista vain Vasemmistoliitolla (www. vasemmisto.fi) on sekä kulttuuripoliittinen yleisohjelma että kulttuuripoliittinen vaaliohjelma. Vasemmistoliitto panostaa vaaliohjelmassaan muista poiketen taiteeseen ja kulttuuriin. Heillä on ainoana puolueena vaalitavoitteita ja perinteisiä vaalilupauksia myös näillä sektoreilla.

Vasemmistoliitto määrittelee taiteen ja kulttuurin monella tapaa perusoikeudeksi. He puhuvat ainoina valtion ja kuntien roolista kulttuuripalvelujen tuottajina. Erityisesti kirjastojen asema nostetaan esiin.

Samalla puolustetaan teattereiden, museoiden ja orkestereiden riittäviä valtionosuuksia. Vapaan kentän roolia halutaan edistää ja tukea. Lapsille vaaditaan jo peruskoulun kautta mahdollisuutta päästä taide- ja kulttuurielämysten pariin. Lapsille vaaditaan oikeutta päästä taiteen perusopetuksen piiriin.

Ainoana puolueena Vasemmistoliitto puhuu työllisyyden yhteydessä myös taiteilijoiden, kulttuurityöläisten ja luovien alojen ammattilaisten toimeentulon turvaamisesta. Tässä nostetaan vahvasti esiin myös heidän sosiaali- ja eläketurvansa nostaminen muiden tasolle. Pitkäjänteisen taiteellisen työskentelyn turvaaminen on esillä ohjelmassa.

Vasemmistoliitolla on pitkä lista konkreettisia ehdotuksia kuten muun muassa kulttuuripalveluiden ALV:n säilyttäminen alennetussa ALV-luokassa, digikirjojen ja -lehtien ALV:n alentaminen tälle alemmalle tasolle, taiteilijoiden sosiaali- ja eläketurvaa parantaminen, työttömyysturvan ehtojen kohtuullistaminen siten, ettei taiteilijoita lähtökohtaisesti kohdeltaisi yrittäjinä, lainauskorvausten nostaminen Pohjoismaiselle tasolle, kulttuurilaitosten ja vapaan kentän avustusten lisääminen ja museoiden maksuton sisäänpääsy.

 SDP takaa oikeuden kulttuuriin

Mielipidetiedusteluissa toiseksi noussut Suomen Sosialidemokraattinen puolue, SDP (www.sdp.fi), panostaa vaaliohjelmassaan menestyksen avaimiin: ”työ, tasa-arvo, turvallisuus ja ihmisten välinen luottamus, ei markkinavoimien valta”.

Vaaliohjelmassa sivistys tarkoittaa rohkeutta huolehtia heikommista myös taloudellisesta vaikeina aikoina. Ohjelmassa korostuvat julkiset investoinnit, työllisyyden hoitaminen, syrjäytymisen estäminen, uusi teknologia, ympäristöinvestoinnit, yrittäjäystävällisyys ja panostus monipuoliseen vientistrategiaan. Tässä yhteydessä nostetaan esiin koulutusinnovaatiot uutena vientituotteena.

Taidetta ja kulttuuria ei käsitellä paljoakaan SDP:n vaaliohjelmassa.

Hyvin yleisellä tasolla siinä taataan jokaiselle oikeus kulttuuriin: ”Taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille ja ovat tärkeä osa henkistä kasvua ja täysipainoista elämää. Monipuolisen kulttuurin harrastaminen ei saa olla kiinni varallisuudesta tai asuinpaikasta.

Vapaan sivistystyön edellytykset on turvattava ja varmistettava jokaiselle kuuluva oikeus kehittää itseään.”

Koulutus ja osaaminen liitetään vahvasti työhön ja toimeentuloon.

Ohjelmassa mainitaan, että ”sivistys on paitsi itseisarvo, myös yksilön paras vakuutus nopeasti muuttuvassa maailmassa”. Koulutuksen laadusta ja tarjonnasta halutaan huolehtia.

SDP:n taidepoliittinen erityisohjelma on vuodelta 1976. Siinä taidepolitiikka nähdään osana yhteiskuntapolitiikkaa ja nostetaan erityisesti esille taiteilijoiden työskentelyedellytysten turvaaminen.

 Kokoomus kehittää kulttuuria

Kannatusluvuiltaan kolmanneksi tippunut pääministeripuolue Kansallinen Kokoomus (www.kokoomus. fi) ei ole vielä julkaissut vaaliohjelmaansa. Kokoomuksen viimeisin kulttuuripoliittinen ohjelma on vuodelta 1985. Siinä kulttuuria tarkastellaan laajasti ja nostetaan esiin jopa eri taiteenalojen keskeisiä ongelmakohtia. Taide ja kulttuuri nähdään sekä osana talouselämään että laajemminkin osana yhteiskuntaa.

Kokoomuksen sivuilla kulttuurista todetaan lyhykäisesti: ” Kokoomus haluaa kehittää Suomen kulttuurielämää, kulttuurin eri muotoja elinkeinona, kulttuurivientiä ja lisätä kaikenlaisen kulttuurin käyttöä ja siitä nauttimista arjessa.” Tätä tarkoitusta varten sivuilla innostetaan liittymään Kokoomuksen kulttuurivaltuuskuntaan.

Kokoomuksen sivuilla julkaistut uutiset ja ohjelmatyötiedotteet ovat muutaman vuoden ajan keskittyneet pääasiassa talouteen, työelämän kehittämiseen, sote-uudistukseen ja koulutukseen. Taide- tai kulttuuriasioita ei nosteta esiin.

Kokoomuksen viimeisimmässä periaateohjelmassa vuodelta 2006 arvostetaan sivistystä ja kulttuuria: ”Suomalaisuuden perintö on vaalimisen ja kehittämisen arvoinen sekä perusta uuden perinteen syntymiselle. Ihmiselle ja yhteiskunnalle on keskeistä tuntea juurensa ja arvonsa. Vahva kulttuurinen pääoma toimii inspiraatioiden lähteenä.

Parhaimmillaan jokainen voi kokea kulttuurin ja luovuuden yhteyden elämässään. Rikas, monipuolinen ja omaleimainen taide ja kulttuurielämä vahvistavat ja kehittävät koko yhteiskuntaa.” Sivistys liitetään vahvasti koulutukseen, innovaatioihin ja osaamiseen tietoyhteiskunnassa.

 Perussuomalaiset vastustavat monikulttuurisuutta

Välillä mielipidetiedusteluissa loistanut mutta tällä hetkellä neljännellä tilalla roikkuva Perussuomalaiset (www.perussuomalaiset.fi) ei ole vielä julkaissut varsinaista vaaliohjelmaa. Puolueen vaalitavoitteita kulttuurin suhteen voidaan lukea heidän muista virallisista ohjelmistaan. Äskettäin Perussuomalaiset julkaisivat maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa. Siinä irtaudutaan suorasukaisesti sekä maahanmuutosta että monikulttuurisuudesta: ”Suomen on irrottauduttava siitä 25 vuotta jatkuneesta ajatuksesta, että maahanmuutto ja monikulttuurisuus sinänsä olisivat tarpeellisia tai tavoiteltavia asioita.”

Puolue katsoo ohjelmassa lisäksi, että monikulttuurisuuden nimiin vannova politiikka on johtanut keinotekoiseen yhteiskunnan tuella ylläpidettävään ja epäterveelliseen politiikkaan esimerkiksi tulijoiden kulttuurisen erityislaadun ylläpitämisessä. He haluavat lopettaa tämän yhteiskunnan tuen maahanmuuttajille. Tämän lisäksi halutaan karsia ankaralla kädellä monikulttuurisuuden ympärille rakennettua valtiollista ja kunnallista verkostoa virkakuntineen.

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset toivat suomalaisen kulttuurin esille hyvin voimakkaasti.

Kulttuuri oli osa suomalaista identiteettiä ja sitä piti puolueen mielestä voimakkaasti huolehtia poliittisin keinoin. Kulttuuri oli osa suomalaista omaleimaisuutta. Vahva kansallinen kulttuuri nähtiin ylpeydenaiheena.

Tässä yhteydessä haluttiin valtiollisten kulttuuritukirahojen kanavoimista suomalaisen identiteetin vahvistamiseen. Erilaiset tekotaiteellisiksi määritellyt postmodernit taidekokeilut haluttiin rajata yksittäisten henkilöiden ja markkinoiden tuettavaksi.

Vuonna 2011 Perussuomalaiset nostivat erityisesti esille sekä Yleisradion merkityksen suomalaisen kulttuurin ja suomen kielen kannalta että paikalliskulttuurin monipuolisen tukemisen.

TAKU 5

 Vihreille kulttuuri on itseisarvokin

Vihreän liiton (www.vihreat.fi) kulttuuripoliittinen ohjelma on kohtalaisen uusi vuodelta 2005. Yksityiskohtaisen ohjelman keskeinen tavoite on ”edistää yhteiskuntaa, jossa kulttuuri ja taide ovat sekä itseisarvo että väline hyvään elämään”.

Vihreät eivät ole vielä julkaisseet vaaliohjelmaansa. Vuoden 2005 kulttuuripoliittisessa ohjelmassa ei haluta jättää taidetta ja kulttuuria pelkästään markkinavoimien hoidettavaksi. Vihreät haluavat tukea monimuotoista ja pitkäjänteistä tekemistä ja kokemista. Ohjelmassa katsotaan, että yksi valtion tehtävistä on huolehtia taiteen ja kulttuurin tekemisen mahdollisuuksista koko maassa. Kulttuuri kuuluu tasa-arvoisesti kaikille, sitä ei saa valtion toimesta sensuroida ja taidetta pitää olla mahdollisuus tehdä erilaista lähtökohdista erilaisiin tarpeisiin.

Vihreiden kulttuuripoliittisesta ohjelmasta löytyy yllättävän yksityiskohtaisia taiteen ja kulttuurinedistämiseen liittyviä ajatuksia kuten se, että taiteen vientitukea ei kuulu maksaa kulttuurirahoista vaan yritystuista. Muita hyvin konkreettisia ehdotuksia ovat: Epäkaupalliselle ilmoittelulle ja graffiteille on järjestettävä kaupungeissa laillista tilaa, apurahansaajien sosiaaliturvaa kehitetään, minkä yhteydessä verovapaan apurahan ylärajaa korotetaan nykyisestä tasosta, valtion rakennushankkeissa niiden kustannuksista tulee yksi prosentti varata taiteelle tai kirjastojen rahoitus tulee nykyistä nopeammin siirtää valtion budjettiin.

Jos kulttuuripoliittisen ohjelman ajatuksia siirtyy vaaliohjelmaan, puolue tulee kilpailemaan johtavasta kulttuuristen vaalilupausten antajan paikasta Vasemmistoliiton kanssa.

6 TAKU

 Rkp puolustaa ruotsin asemaa

 Kristillisdemokraatit keskittyvät koulutukseen

Kristillisdemokraattien eduskuntavaaliohjelmassa (www.kristillisdemokraatit.fi) on koulutusta, tiedettä ja kulttuuria käsittelevä osio. Siinä keskitytään koulutuspolitiikkaan, tutkimukseen ja innovaatioihin. Kulttuuripolitiikkaa sivutaan yhdellä lauseella: ”Elävä kulttuurielämä heijastaa ja kehittää ihmisen luovuutta ja ilmaisukykyä.”

Tämän takia ei ole ihme, että Kristillisdemokraattien vaalilupaukset keskittyvät koko koulutusjärjestelmän eri tasojen toimintakyvyn turvaamiseen ja parantamiseen. Sanaa ”taide” ei löydy heidän ohjelmastaan.

Kristillisdemokraateilla on poliittista puolueista todella uusi eli vuonna 2009 hyväksytty laaja kulttuuriohjelma. Siinä kulttuurin merkitystä määritellään historian, tasa-arvon, kansallisen identiteetin ja jopa perhearvojen kautta. Kristillisdemokraateille kulttuuri on olennainen osa moniarvoistuvaa yhteiskuntaa. Luovuus kasvaa kulttuurista ja tämä prosessi pitää heidän mukaansa turvata kristillisistä perusarvoista nousevalla ohjauksella kulttuurin ja taiteen kentällä: ”Kristillisdemokraattisen kulttuuripolitiikan yhtenä keskeisenä päämääränä on edistää kristillisten perusarvojen kunnioittamista”.

Kulttuuri- ja taidekasvatuksen pohja nähdään kodeissa, päiväkodeissa ja koulutuksessa. Taidekasvatusta pidetään tärkeänä lähtökohtana kaikille innovaatioille: ”Kristillisdemokraatit näkevät tärkeänä taidekasvatuksen merkityksen myös maamme elinkeinoelämän kilpailukyvyn kehittäjänä ja ylläpitäjänä”. Kulttuuripolitiikka yhdistetään hyvinvoinnin lisäämiseen ja myönteisiin vaikutuksiin ihmiselämässä kuten sairauksien ehkäisemisessä eikä taiteen tai kulttuurin itseisarvosta puhuta.

Ruotsalainen kansanpuolue, Rkp (www.sfp.fi), nostaa vaaliohjelmassaan vahvasti esiin muun muassa talouspolitiikan, tasa-arvon, suvaitsevaisuuden ja kielipolitiikan. Taidetta ja kulttuuria ohjelmassa ei erikseen käsitellä. Kaksikielisyys ja sitä kautta tuleva kansainvälisyys ovat heille tärkeitä. Luovan talouden kannalta vaaliohjelmassa nostetaan esiin puolueen näkemys yhteiskunnan digitalisoimisessa. Rkp:n mukaan maa tarvitsee ”digistrategian, joka ottaa kantaa siihen, miten erilaiset digitaaliset palvelut parhaiten saadaan kaikkien ulottuville”. Kulttuuripalveluja tässä kohdassa ei erikseen mainita.

Rkp kantaa erityisesti huolta suomalaisesta koulutusjärjestelmästä.

He lupaavat panostaa siihen myös kulttuurista syistä: ”Maksuton koulunkäynti on paras takuu tasa-arvoiselle ja tasavertaiselle Suomelle. Se luo oppilaille vahvan identiteetin ja kannattelee kulttuuriamme.”

Sivistys on Rkp:lle ainoa mahdollisuus maan ja sen kansalaisten menestykselle. Työstä ja yrittäjyydestä puhuttaessa ei ohjelmassa oteta erikseen esille epätyypillisiä työsuhteita kuten itsensä työllistäjät. Kulttuurialaa sivutaan vain vapaaehtoistyöstä puhuttaessa: ”Kulttuuri-, urheilu-, kotiseutu-, yhdistystoiminta ja vapaa sivistystyö vahvistavat identiteettiä ja niillä on tärkeä paikka yhteiskunnassamme”.

RKP:n kulttuuripoliittinen ohjelma on vuodelta 2003. Siinä käsitellään muiden puolueiden tavoin perusteellisesti kulttuuria sekä yhteiskunnan että kansalaisten kannalta. Kulttuuria katsotaan monien kulttuurien kautta. Tästä asenteesta jälkiä on jäänyt myös vaaliohjelmaan, jossa erityisesti nostetaan esiin se, että vähemmistökulttuurien kuten saamelaisten kulttuurin säilyminen pitää turvata myös valtiovallan toimesta.

Panu H채meenaho

TAKU 7

Merja Isotalo

Seinäjoki ja Tampere strategioidensa valossa Seinäjoki Seinäjoen kaupungin kulttuuripalveluiden sivuilta löytyy strategia vuodelle 2020 nimellä Pieniä kosketuksia, pysyviä vaikutuksia. Strategia näyttäytyy jo ulkoasultaan hyvin toisenlaiseksi kuin ne lukuisat strategiat, joita erilaiset viranomaisorganisaatiot ovat tuhansittain tuottaneet viimeisten kymmenen vuoden aikana.

Viimeisellä sivulla on ei suinkaan visio, vaan Julistus 2020: "Kulttuuri antaa sytykkeitä henkiseen kasvuun ja merkityksellisyyttä elämään.Haluamme luoda puitteet, missä jokaisella ihmisellä on mahdollisuus saada kulttuurikosketuksia.Työkulttuuriimme kuuluu oman työn ja osaamisen arvostaminen sekä asiakkaiden parhaaksi toimiminen.Kulttuuripalvelujen vastustamaton imu vahvistaa tekemisen ja kokemisen ilmapiiriä.Teemme oman roolimme ja osaamisemme näkyväksi toimivan ja aktiivisen viestinnän avulla."

Seinäjoen strategiassa ei pyritä, vaan tehdään. Sen mukaan mennään sinne, missä ihmiset toimivat niin keskustassa kuin myös reuna-alueilla.

Erikseen on mainittu vanhusten palvelukeskukset ja erityisryhmien yhteistyöprojektit.

Oma kokonaisuutensa on lasten ja nuorten taide- ja kulttuurikasvatus, jossa yhtenä toimijana on Louhimo, Taikalamppu-verkostoon kuuluva rytmimusiikkiverkosto. Perusopetuksen opetussuunnitelmiin sisältyvät jo vakiintuneet Koulun kulttuurimatka -teemalukuvuodet, varhaiskasvatuksen osalta taide ja kulttuuri ovat mukana myös perhepäivähoidossa. Kulttuuripalvelut eivät katoa koululaisilta kesälomillakaan, silloin tarjolla on kulttuurihurautus- ja taidetyöpajoja.

Kansainvälisyys ja toisaalta kulttuurimatkailu kuuluvat myös strategiaan. Alvar Aallon arkkitehtuuri luo sekä puitteet että sisältöä uudenlaiselle kohtaamiselle. Koulutetut Aalto-luotsit opastavat erilaisia kohderyhmiä Aalto-keskuksessa.

8 TAKU

Kuva: Niklas Pedersen

Seinäjoella on sopeuduttu siihen, että Unelmien taidekeskusta ei saada aikaan ilman hankkeita ja projekteja eikä ilman monialaista yhteistyötä.

Raikasta tekstiä löytyy strategiasta verkostoitumisen ja yhteistyön toteuttamisessa: "Teemme ennakkoluulottomia kokeiluja. Uskallamme ottaa riskejä ja nauttia työn ilosta ja imusta."

Pienet kulttuurikosketukset halutaan saada niin merkityksellisiksi, että ihmiset haluavat palata kulttuurin ja taiteen pariin aina uudelleen ja uudelleen. Kaupunkilaiset halutaan mukaan yhteisölliseen toimintaan ja avustuksilla halutaan kannustaa omaehtoisuuteen.

Kaupungin kulttuuripalvelut ja niiden tuottajat halutaan brändätä helposti lähestyttäviksi ja innostaviksi paitsi oman kaupungin organisaatiossa, myös koko kaupungissa, maakunnassa ja Suomessa. Oman työn arvostus, osaaminen ja työhyvinvointi ovat nekin strategian asialistalla.

Kysyttäessä Seinäjoen kulttuuritoimenjohtaja Leena Kråknäsiltä, mikä merkitys kunnallisten kulttuuripalvelujen tuottamisessa on strategialla, hän toteaa, että kaupungin kult-

tuuristrategia on luotu nimenomaan kulttuuripalveluiden omaan tarpeeseen ja kulttuuripalveluiden näkökulmasta.

- Muutama sana tuosta meidän strategian muodostumisesta. Sanallistamisen lisäksi prosessi oli lähes yhtä tärkeä kuin lopputulos. Saimme strategiaprosessin kaupantekijäisenä voimaantuneen työyhteisön.

Leena Kråknäs kertoo, että strategian tekemiseen osallistui koko kulttuuripalveluiden henkilökunta. Työn johtajaksi valittiin ulkopuolinen yritys - Vapaa Pudotus Oy. Strategiaprosessi koostui mm. osallistavista työpajoista, henkilökunnan ja keskeisten yhteistyökumppaneiden haastatteluista, laajan sidosryhmän työpajasta ja leiristä. Tähän aikaa kului noin vuosi.

- Strategiaprosessi sitoutti kulttuuripalveluiden työntekijät strategian tavoitteisiin. Strategia antaa työllemme vahvan suunnan ja se toimii perusteena valinnoille sekä ulkoisesti että sisäisesti.

Strategialla on merkitystä tuotettaessa kulttuuripalveluita myös muiden toimijoiden kanssa. Siitä voidaan nostaa keskeisiä teemoja esiin kes-

kusteluissa alueen toimijoiden kanssa. Toimijat voivat halutessaan saada tukea ja vahvistusta kulttuuripalveluiden strategiaan valituista teemoista. Myös tämän vuoden avustukset on linjattu siten, että linjaukset tukevat strategian pääteemoja.

- Strategia on antanut meille voimaa olla positiivisesti tyrkky ja tämä on tuottanut meille hyvää imua erilaisiin yhteistyökuvioihin. Olemme päässeet mukaan mm. isoihin kehittämishankkeisiin ja prosesseihin, joista emme aikaisemmin olleet uskaltaneet unelmoida.

ta toimintatapoja kyseenalaistetaan ja uutta ideoidaan välineenä mm. vuorovaikutteinen viestintä. Vastuullisuuden periaate kattaa niin tasapainoisen talouden kuin ympäristönhoidonkin. Muita periaatteita ovat yhdenvertaisuus, monikulttuurisuus ja turvallisuus.

Ennaltaehkäisevään työhön ja hyvinvointierojen kaventamiseen tarvitaan liikkumisen perusedellytyksiä sekä mahdollisuuksia kulttuuri- ja luontokokemuksiin, niitä on siis vahvistettava. Lisäksi pitää parantaa terveyttä edistävää neuvontaa.

Tampere

Elinvoiman ja kilpailukyvyn osalta vision saavuttaminen vaatii monen muun asian lisäksi sitä, että "Kulttuurilaitokset, -palvelut ja -kohteet ovat vetovoimaisia ja tapahtumatarjonta on monipuolista. Kulttuuri on kuntalaisten peruspalvelua, jonka tulee olla kaikkien ihmisryhmien saatavilla." Mittarina on se, että Tampereen asema kulttuuri-, kongressi-, tapahtuma- ja matkailukaupunkina on vahvistunut.

Tampereen kaupungin sivuilta ei löytynyt voimassa olevaa kulttuuristrategiaa. Sen sijaan sivuilta löytyy kyllä koko kaupunkia koskeva kaupunkistrategia, jolla tähdätään vuoteen 2025 otsikolla Yhteinen Tampere - näköalojen kaupunki.

Kulttuuripalveluita ei ole kirjattu erikseen eikä tarkasti, sana kulttuuri löytyy kyllä useammasta kohdasta.

Tampereen strategiassa tavoitteena on hyvinvointi ja se tarkoittaa strategian mukaan sekä kaikkia kohderyhmiä että kaikkien ottamista mukaan kaupungin ja kaupunkilaisten kehittämiseen. Kulttuuripalveluiden puolella tätä tavoitetta on lähdetty toteuttamaan osallisuushankkeella, josta tässä lehdessä kertoo kulttuurikoordinaattori Jaakko Laurila.

Vastauksena kysymykseen, mikä on tärkeintä tällä hetkellä, Leena Kråknäa antaa kiinnostavan listan: - Toimintatapa, joka tuottaa monialaista yhteistyötä. Tavoitteenamme on yltää rihmastoinemme joka paikkaan.

Uusien kumppaneiden, ajatusten ja voimien yhdistäminen. Ajattelun avaaminen uudella tavalla.

Vision mukaan Tampereesta yhdessä tehdään "Suomen parasta ja houkuttelevinta, pohjoismaista suurkaupunkia. Meillä on näköaloja tulevaisuuteen, uuden sukupolven toimivaan, kauniiseen ja kansainväliseen kulttuurikaupunkiin." Tavoitteena on siis suurkaupunki ja kansainvälinen kulttuurikaupunki.

Yhteinen päämäärä on hyvinvointi. Sen saavuttamiseksi on tuettava koteja hyvän elämän mahdollistajina ja on huolehdittava siitä, että kaikki otetaan mukaan. Painotus on ennaltaehkäisevissä palveluissa. Hyvinvoinnin saavuttaminen edellyttää myös houkuttelevien mahdollisuuksien luomista yrittäjyydelle ja työpaikkojen synnylle. Kasvu ja kansainvälistyminen on mainittu.

Strategian toteuttamista tuetaan siten, että toimitaan yhdessä kumppaneina luottamuksellisessa ja kannustavassa ilmapiirissä. Toiminta on avointa ja rohkeaa, vakiintunei-

Kaksi kaupunkia, kaksi strategiaa Strategia sanana tulee kreikankielestä ja tarkoittaa sotaväkeä, hieman jalostettuna sodanjohtotaitoa.

Ovatko kaupungit sitten sodassa toisiaan vastaan? Tai organisaatiot yleensä? Yritysten johtaminen erityisesti? Nykyisin sotimisen sijasta käytämme kaiketi useimmiten sanaa kilpailu.

Strategiat laaditaan pääosin ylätasolla, konsulttien avulla tai omin voimin, ja ne hyväksytään yleensä ylimmällä päättävällä tasolla. Ne voivat koskea koko organisaatiota tai ne voivat olla jonkin yksikön omia. Tampereen strategia koskee koko 223 148 asukkaan (31.12.2014, Suomen kolmanneksi suurin) kaupunkia, Seinäjoen kulttuuristrategia keskittyy kulttuuripalveluihin ja kaupungin kulttuurielämään tässä eteläpohjalaisessa 60 903 asuk-

kaan (31.12.2014, Suomen 17:ksi suurin) kaupungissa. Kumpikin on oman maakuntansa keskus.

Kummankin kaupungin tulevaisuus näyttää valoisalta tämänkin päivän yt-neuvottelu- ja lakkauttamisuutisten ajassa. Kaupungit hakevat kasvua ja kasvun avulla resursseja saavuttaakseen asettamansa tavoitteet.

Molemmissa strategioissa on esillä asukkaiden saaminen mukaan palveluiden suunnitteluun ja tuottamiseen.

Myös erilaisten rajojen rikkominen on tätä päivää, ainakin niin toivotaan. Kulttuuri ja taide kävelevät sosiaali- ja terveydenhuollon ovista sisään, joskus kutsuttuina ja toivottuina, joskus ihmetystä ja torjuntaa herättäen.

Päivän trendi on vapaaehtoistyön merkityksen korostaminen. Siinä on omat mahdollisuutensa, mutta myös uhkansa. Ammattityötä ei kulttuurin ja taiteenkaan aloilla voi korvata harrastamisella, vaikka raja välillä onkin hyvin häilyvä. Sosiaali- ja terveydenhuollon erilaiset toimipisteet ja erilaiset asiakasryhmät edellyttävät toimintaympäristön hallintaa ja monialaista yhteistyötä jokaiselta toimijalta.

Yhteisöllisyys on todettu hyvinvoinnin kannalta merkittäväksi. Sen vastapariksi voisi laittaa yksinäisyyden.

On kaikkien kannalta erinomaisen hyvä, että on kulttuuriluotseja, kuten Tampereella. Seinäjoki puolestaan osallistui Kuulto-hankkeeseen, jossa tavoitteena oli asukkaiden osallistumismahdollisuuksien lisääminen ja kulttuuripalveluiden parantaminen käyttäjäpalautteen perusteella ja toimintatapana asiakasfoorumit.

Jaakko Laurilan kuvaaman osallisuushankkeen tuloksena onkin otettu asukkaiden osallistaminen pysyväksi toimintatavaksi.

Jokainen meistä voi miettiä omalta kohdaltaan hyviä ja huonoja esimerkkejä siitä, mikä merkitys strategioilla on. Joskus ne ovat jääneet vain arkiston täytteeksi, joskus niiden avulla on voitu sitouttaa isompi tai pienempi porukka määrätietoisesti toteuttamaan asetettuja tavoitteita. Kokemusta on myös siitä, mistä Seinäjoen kulttuuritoimenjohtaja Leena Kråknäskin mainitsi, että jo prosessi voi tuoda kulttuuritoimen työntekijät ja muut mukana olleet yhteen. Suunnittelu ja suunnitelmien toteuttaminen tarvitaan tuloksen tekemiseen.

TAKU 9

Jaakko Laurila kulttuurikoordinaattori, Tampere

Kulttuuriunelmia toteuttamassa

Kokemuksia Tampereen kaupungin kulttuuripalvelujen osallisuushankkeesta Ravintola- ja Siivouspäivän kaltaiset tapahtumat ovat viimeaikoina osoittaneet, että ihmiset ovat aktiivisia ja tahtovat vaikuttaa lähiympäristöönsä. Samanlaista aktiivisuutta tuntuu kuitenkin olevan vaikea löytää, kun viranomaiset kutsuvat ihmisiä mukaan yhteisten asioiden kehittämiseen. Painimme kollegoideni kanssa Tampereen kaupungin kulttuuripalveluissa teeman kanssa koko viime vuoden. Mitä jäi käteen?

sällöistä, kysyimme yleisön mielipiteitä ja loimme puitteita omaehtoiselle toiminnalle, jossa kuntalaiset osallistuvat toiminnan järjestämiseen. Osallisuutta voi kuitenkin tehdä monella tasolla. Viime vuoden hankkeessamme halusimme antaa kuntalaisille ensimmäisen kerran mahdollisuuden järjestelmällisesti vaikuttaa toimintamme rakenteisiin.

Mitkä palvelut ovat hyödyllisiä ja mitkä eivät? Millaisista kulttuuripalveluista tamperelaiset unelmoivat?

Tavoitteenamme oli uudistaa palveluitamme saadun palautteen perusteella ja löytää organisaatioomme istuva osallisuuden malli. Halusimme saada yhteyden myös ei-käyttäjiin, sillä palautteen kerääminen pelkiltä aktiiveilta ja palvelujen vakikäyttäjiltä on kuin peilin kanssa keskustelisi – selkä käännetään niille, jotka eivät ole saapuneet paikalle.

Oikeaa osallisuutta?

Miksi yhdessä saa aikaan enemmän?

”Meillähän tehdään jo osallisuustyötä!”, oli ensimmäisiä kommentteja keskustellessamme siitä, kuinka yksikkömme voisi luontevasti käydä vuoropuhelua kuntalaisten kanssa. Totta – teimme osallisuustyötä ennen hanketta jo varsin paljon: keräsimme palautetta tapahtumasiKuva: Marianne Luoma

10 T A K U

Kuntalaisten osallistumismahdollisuuksien lisääminen on nostettu keskeiseksi asiaksi Tampereen uudessa kaupunkistrategiassa. Sama suunta on myös muilla kaupungeilla, kuten Helsingillä, Seinäjoella ja Rovaniemellä. Asiaa pidetään tärkeä-

nä monestakin syystä. Ensinnäkin, kuntakontekstissa osallistuminen on oikeus, jonka sanelee kunta- ja perustuslaki. Asukkailla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin muutoinkin kuin joka neljäs vuosi. Oikein toteutettuna osallisuusmahdollisuuksien parantaminen lisää luottamusta julkiseen organisaatioon ja tehtyjä päätöksiä on helpompi perustella. Parhaassa tapauksessa se antaa ihmisille kokemuksen kuulluksi tulemisesta ja lisää hyvinvointia. Aito vuoropuhelu ja kuunteleminen on ainoa tapa saada esiin yhä moninaistuvat alakulttuurit, näkemykset ja toiveet.

Taitavinkaan kulttuurituottaja ei voi yksinään hallita koko kompleksista nykymaailmaa.

Kulttuuriunelmia Kehitimme kollegoideni kanssa uudenlaisen laatikkomenetelmän palautteen ja toiveiden keräämiseen.

Kiersimme syksyn aikana kuulemassa kuntalaisten kulttuuriunelmia mm. kirjastoissa sekä ikäihmisten ja yhdistysten luona. Kysely toteutettiin soveltaen myös verkossa. Saimme kokoon yhteensä noin 450 palautetta. Määrä ei ollut suuri, mutta se riitti tunnistamaan signaa-



Kirjoittajan vinkit en vetäjille osallisuushankkeid teella uskalmusten ja oppien perus Kuluneen vuoden koke on osallisuustyötä kulttuuriorganeuv lan antaa muutaman . illä nisaatioissa tekev

1.

ja alakulttuuita. Maailma pirstaloituu densa asike roh ja ä yri nö a ka ioi Ol iset ovat itse omien as mattilainen rien määrä kasvaa. Ihm Am . ille he a lta va taa a an antuntijoita. Uskaltaka iä kaikkea. ks ei voi yksin tietää ja ke

Kuva: Raila Salmela

2.

ei saa jäädä isuuden kehittäminen Tehkää yhdessä. Osall . Koko tiimin sitoutuminen oli yksi ille yhden työntekijän harte keemme onnistumisessa. nk ha an om ä ist ijö tek avain

3.

aanne pase. Sitoutukaa saam aa tak oit os ja , aa tuk Sitou idän ajatuksila osallistujille, mitä he a avoimia. lautteeseen. Kertoka ka a niistä tiedotetaan. Ol leen tehdään ja kuink

4.

la saavutetaan n eri tasoille. Eri tavoil Viekää osallisuus työ päätösvaltaa, kää palautetta, antakaa uksia. erilaisia hyötyjä. Kerät isu oll hd isen tiloja ja ma avatkaa vapaita tekem Kuva: Jaakko Laurila

leita asioista, joita tamperelaiset pitävät tärkeänä.

Asiakaskyselyt ja tutkimukset jäävät usein siihen pisteeseen, kun tiedot on saatu kasaan. Myös kyselyihin vastaajat tietävät tämän eivätkä ole siksi aina kovin motivoituneita ”vaikuttamaan”. Halusimme välttää osallistuvien turhautumisen ja teimme rohkean päätöksen: Lupasimme julkaista kaiken saamamme palautteen ja kertoa mitä aiomme tehdä asioille.

Emme tyytyneet vain keräämään palautetta, vaan sitouduimme viemään niin monta asiaa käytäntöön, kuin vain suinkin pystyimme.

Kuntalaisille asti näkyvät tulokset olivat merkittäviä. Kuntalaisten kulttuuriunelmien ansiosta aloitamme mm. perinteisten tanssien järjestämisen aikuisille, eri musiikkigenrejen konserttisarjan kehitysvammaisille sekä asiantuntijaluentosarjan lapsille. Hankkeen ansiosta tulemme järjestämään tiedotuskampanjoita tapahtumajärjestäjille ja opettajille ja valitsemme uusia esiintyjiä kaupunginosakonsertteihin. Osallisuus

tulee olemaan mukana myös näiden uusien palvelujen suunnittelussa.

Yhteensä kyselykiertueen perusteella käynnistettiin parisenkymmentä toimenpidettä.

Kokeilusta pysyväksi toimintatavaksi Kulttuuriunelmointi jää organisaatiomme pysyväksi tavaksi. Toimintamallimme ei ole monimutkainen: Kysymme ihmisiltä eri yhteyksissä mitä he haluavat, kokoamme tiedot yhteen vuosisuunnitelmamme pohjaksi ja toteutamme merkittävimmät toiveet niin hyvin, kuin vallassamme on. Laatikot olivat oiva menetelmä tiedon keräämiseen, mutta menetelmää tärkeämpiä ovat aidot kohtaamiset ihmisten kanssa ja avoimuus.

Toimintamalleja kehitettäessä yksinkertaisuus on kaunista. Yksinkertaisella mallilla on mahdollisuudet vakiintua toimintatavaksi arjessa, jossa tahti on kova ja työntekijät vaihtuvat.

Oman prosessimme kehittämiskohteeksi jäi löytää tapoja palveluidemme arvottamiseksi. Ensimmäisen unelmointikerran uudet ideat pystymme toteuttamaan olemassa olevin resurssein, mutta näin ei voida toimia jatkuvasti. Toivomme keksivämme keinon, jolla saamme tamperelaiset päättämään kanssamme myös siitä, mistä luovumme, jotta uudelle saadaan jälleen tilaa.

Osallisuustyö on alkuunsa vaivalloista ja se vie aikaa. Sen edut ovat kuitenkin kokemustemme mukaan hintaa suuremmat ja sen toteuttaminen helpottuu ajan myötä. Uskon, että ihmiset ideoineen, ajatuksineen, unelmineen, ovat se voimavara, jonka avulla me vapaan kulttuurityön toimijat pysymme muuttuvan maailman mukana.

Tampereen kaupungin Kulttuuriunelmista voi lukea lisää osoitteessa

www.tampere.fi/kulttuuriunelmia

Sivuilla on ladattavissa myös aiheesta kirjoitettu yamk-opinnäytetyö.

T A K U 11

Petri Pietiläinen

M

Ennakointia, koulutusta ja kulttuuria

ediassa kirjoitetaan välillä räväkästi koulutusjärjestelmän tulevaisuudesta. Muutama vuosi sitten Opetusministeriö leikkasi rajusti kulttuurialan koulutuspaikkoja. Kaikki nuoret eivät nyt vain voi kouluttautua esimerkiksi viestintä- tai kuvataidealalle vaan koulutustarpeissa mietitään kokonaisuuksia – tulevaisuudessa tarvitaan siivoustyön ammattilaisia, vaikka tällä hetkellä heitä koulutetaan tarpeisiin nähden hyvin vähän.

Yhteiskunnan toimivuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeätä, että tulevaisuuden työvoimatarpeisiin koulutetaan tekijöitä jo nyt. Tätä kutsutaan ennakoinniksi.

Ennakointi on eräänlaista tulevaisuudentutkimusta. Ennakointi vaihtelee tarpeen ja kohteen mukaisesti.

Esimerkiksi työttömyyden kehitystä tai yritystoiminnan suhdanteita ennakoidaan välillä vain muutaman kuukauden aikajänteellä.

– Koulutuksen ennakoinnissa aikatähtäys on vähintään useita vuosia – mieluummin jopa kaksinumeroisia. Kestää vuosikausia ennen kuin koulutuksessa aloittava nuori on täysin työmarkkinoiden käytettävissä. Jos teemme nyt koulutusta koskevan päätöksen, sen seuraukset realisoituvat vasta 2020-luvulla, Jukka Vepsäläinen kertoo.

Vepsäläinen työskentelee Opetushallituksessa erityisalanaan ennakointi ja strateginen kehittäminen.

Hänen tehtävänsä on katsoa pitkälle tulevaisuuteen. Opetushallituksen, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ja Opetus- ja kulttuuriministeriön harjoittamassa toimiala- ja koulutustarve-ennakoinnissa päätevuosi on 2030.

– Ennakointi ei ole vain tulevaisuuden toteamista vaan myös sen tekemistä. Ennusteet ja tulevaisuudenkuvat vaikuttavat toimintaamme ja valintoihimme. Ennakoinnissa pyritään esimerkiksi realistisesti olettamaan, että koulutuksen läpäisyajat ja läpäisyosuudet kohentuvat. Ytimekkäästi voidaan todeta, että ennakointi on tulevaisuuden tekemistä nyt, Vepsäläinen painottaa.

12 T A K U

Ennakointiprosessit eivät mahdu onnistunut–epäonnistunut -akselille. Ennakoitu tulevaisuudentila ei koskaan toteudu täysin sellaisenaan.

– Jokaisessa ennakointiprosessissa tapahtuu yhdessä oppimista ja koetaan yhteisiä ahaa-elämyksiä.

Nämäkin vievät asioita eteenpäin, Vepsäläinen täsmentää.

da muutoksia herkästi ja ajatella luovasti. Ilmiöitä ja asioita yhdistelemällä, rinnakkain asettamalla ja ristiin kytkemällä haetaan ja testataan mahdollisia muutossuuntia, Vepsäläinen kuvaa ennakointiprosessia.

Ennakoinnissa on tärkeää kuulla ihmisiä. Kaikki tulevaisuustieto on mielipiteitä ja näkemyksiä. Usein kuullaan erilaisia asiantuntijoita.

Vepsäläisen mukaan tämä johtuu aivan käytännön tarkoituksenmukaisuudesta: Tulevaisuusmielipide muuttuu vakavasti otettavaksi vasta, kun se perustellaan loogisesti.

Asiantuntijajoukko ei koostu ainoastaan tutkijoista vaan mukana on esimerkiksi pian käynnistyvässä ruokaketjun osaamistarpeiden ennakoinnissa myös yritystoiminnan, työmarkkinoiden, oppilaitosten, opiskelijoiden, asiakkaiden ynnä muiden tahojen edustajia. Vastaavasti taide- ja kulttuurialan koulutustarpeita ennakoitaessa kuullaan laajasti näiden alojen toimijoita.

Laadullinen tieto tärkeintä

Tarpeita hankalaa ennustaa

Ilman tietoa ei voi ennakoida. Koko prosessissa käytetään historiatietoa, nykytilatietoa ja näkemyksiä tulevaisuuden muutoksista. Monet Tilastokeskuksen tuottamat tilastot ja ennusteet vaikkapa väestömuutoksista muodostavat ennakoinnin numeerisen pohjan.

Vaikka Vepsäläinen pitää tilastoaineistoja tärkeinä, niin hänen mukaansa merkittävämmän tietolähteen muodostaa kaikki muu ei-numeerinen eli laadullinen tieto.

– Ei ole olemassa mitään virallista ennakointitiedon dataa, lähdettä, asiantuntijajoukkoa tai kansalaisfoorumia, Vepsäläinen selittää.

Hän korostaa, että ennakoinnissa tietoa kerätään tutkijan tai toimittajan lailla kaikista lähteistä.

– Tulevaisuuden tutkimus ei koskaan perustu vain nykytilaan tai siihen johtaneeseen kehitykseen.

Menneiden trendien pohjalta ei voi ennakoida tulevaa. Huomenna kaikki voi olla toisin. Pitää arvioi-

Voisi ajatella, että luovien alojen koulutusennakointi olisi hankalaa.

Kenties tämä pitää paikkansa mutta maailmanmuutos aiheutti äskettäin Suomessa senkin ihmeen, että vääränlaisia insinöörejä koulutettiin liikaa, ainakin hetkittäisesti.

Erilaiset trendit ja megatrendit muuttavat koulutustarpeita välillä yllättävästi. Esimerkiksi voidaan nostaa pelialan kehitys Suomessa, jota julkisuudessa on paljon pidetty esillä koulutustarpeista puhuttaessa.

– Pelialaa voisi lähestyä toteamalla, että tulevaisuus muotoutuu pääosin monimutkaisista syy–seuraus -ketjuista. Suurimpaan osaa niistä me emme pysty vaikuttamaan tai ainakaan täysin ennalta selvittämään. Tällaisesta vaikeasti ennakoitavasta ilmiöstä on kyse esimerkiksi nuorten sukupolvien peli-innostuksen kehittymisessä.

Me emme voi kahlita tai ohjata nuorten valintoja. Tulevaisuutta voidaan vain jossakin määrin tie-

Tulevaisuuden koulutustarpeita ennakoidaan tänään. Ennakoinnissa analysoidaan tietoa, haistellaan trendejä, tutkitaan ja tuotetaan tulevaisuutta. Myös taide- ja kulttuurialan koulutusta tutkitaan niin menneen, nykyisyyden kuin tulevaisuuden suhteen.

toisesti rakentaa ja ohjata, Vepsäläinen pohtii.

Taas pitää muistaa, että koulutuksessa viiveet ovat pitkiä. Luovien alojen kuten pelialan tarpeet voivat heilahdella vuosittain huomattavasti. Koulutettujen ammattilaisten tarve voi tasoittua kysynnän ja tarjonnan suhteen vasta 10–15 vuoden jaksolla.

– Mutta tulevaisuutta tehdään myös niin, että tietyn osaamisen vahvistuminen on omiaan luomaan alan yritystoimintaa ja työpaikkoja. Uudet peliyritykset taasen tarvitsevat koulutettua työvoimaa, Vepsäläinen kuvaa positiivisuuden kierrettä.

Megatrendit muuttavat kulttuurialaa Jukka Vepsäläinen naurahtaa, ettei tietenkään pysty vastaamaan taide- ja kulttuurialan tulevaisuuden koulutushaasteisiin. Tulevaisuutta heiluttavat monet pitkän aikavälin prosessit, joiden vaikutus tulee näkymään kaikkialla. Kulttuuri- ja taideala on samojen haasteiden edessä kuin muutkin toimialat.

– Tietysti globalisaation mahdollistama nopea ja helppo kommunikaatio rikastuttaa kulttuuria.

Samalla kiristyvä kilpailu pakottaa tuotteistamaan ja virtaviivaistamaan kulttuuria. Maailmanlaajuinen kommunikaatio ja taloudelliset pai-

neet voivat yhdenmukaistaa kulttuuria. Uhkakuvien keskellä piilee kulttuurialan mahdollisuus kukoistaa: pelialalla tämä on jo tapahtunut.

– Kilpailu ja uudet liiketoiminnalliset mahdollisuudet voivat synnyttää uusia ansaintamalleja ja toisaalta pakottaa etsimään uusia tapoja tuottaa kulttuuria. Esimerkiksi käyvät omatuntomaksaminen (PWYW = Pay What You Want) kulttuurin tuotannossa tai C2Cpalvelut (Customer to Customer), joissa palvelu tai tuote siirtyy suoraan tuottajalta loppukäyttäjälle.

Institutionalisoitu toimija kuten julkinen laitos, kauppa, välittäjä tai työnantaja puuttuu kokonaan kulttuurin tuotannon ja kuluttamisen välistä, Vepsäläinen nostaa esiin.

Hän muistuttaa, että teknologian kehitys luo erilaisia uusia mahdollisuuksia sekä tehdä että rahoittaa kulttuuria kuten joukkoistettu taide (crowd sourcing), tee-se-itse -taide, kulttuurin e-kauppa, virtuaali- tai keinotodellisuustaide, kääntäjärobotiikan vaikutus maailmankirjallisuuteen ja rajaton media-avaruus, joka on saatavissa jatkuvasti missä tahansa, milloin tahansa.

– Tunteita välittävä kommunikaatioteknologiakin on tulossa, Vepsäläinen muistuttaa.

Teknologian kautta luodaan uhkakuvia taiteen ja kulttuuri tulevaisuudelle. Taiteen teko voi automatisoitua, tekijäoikeudet ja immateriaalioikeudet digitaalitaiteessa ovat jo nyt ongelma, ihmiset saattavat luopuvat kokonaan kirjoitetun tekstin lukemisesta, kun lii kuva kuva ja ääni voittavat tekstin.

– Ikääntyminen luo kokonaan uuden kulttuurin kuluttajajoukon. Seniorikulttuurin kysyntä lisääntyy. Länsimaissa kulttuurin ja taiteen merkityksen voi kasvaa, koska vapaa-aika lisääntyy ja varallisuus kasvaa. Elämä ja yhteiskunta pelillistyvät. Hyötyjen rinnalla hömppä lisää suosiotaan. Viihdeteollisuus tuottaa yhä yhdenmukaisempaa bulkkikulttuuria, Vepsäläinen analysoi.

T A K U 13

Raisa Niemi

Olo on kuin olisi tullut kotiin

- tutkimus nuorista taiteilijoista 2000-luvun Suomessa Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana muun muassa globalisaatio ja informaatioteknologia ovat muuttaneet ympäröivää todellisuutta. Millainen on nykyajan nuoren menestyvän taiteilijan kuva? Millä eväin 70-80-lukujen lapset ovat ponnistaneet menestykseen taiteilijoina?

Tätä tarkastelee joulukuussa 2014 julkaistu Mikko Piispan ja Mikko Salasuon tuore tutkimus ”Taiteilijan elämänkulku”. Tutkimus on eräänlainen alkunäytös keväällä 2015 julkaistavalle urheilijoiden elämänpolkuja luotaavaan tutkimukseen.

Kirjaan mukaan saatiin 29 taiteilijaa eri taiteenaloilta, muun muassa Juha Itkonen (kirjallisuus), Laura Birn (teatteri ja elokuva), Mikko Franck (klassinen musiikki), Jani Leinonen(kuvataide) sekä Paula Vesala (populaarimusiikki).

Elämänkulkuanalyysin keinoin toteutetussa tutkimuksessa tarinat risteävät ja lomittuvat nimettöminä eri teemojen ympärille. Piispan ja Salasuon tutkimuksesta käy ilmi, että taiteilijuus kutsumusammattina on myytti. Pikemminkin kyse on oivalluksesta osana elämänkulkua. Sivistystä arvostava kasvatus tasoittaa tietä, itse asiassa koti ja perhe ovat se tärkein sosiaalinen pääoma, jonka varassa ponnistetaan uralle.

Eri teitä ammattiin

Piispa ja Salasuo jakavat tarinat neljään luokkaan: normaalissa tarinassa kodista saadaan vahva kulttuurillinen pääoma ja ammattiin siirtyminen on luontevaa. Ajelehtimistarinassa on samoin taustalla kodin pääoma, mutta oman paikan löytäminen vie aikaa. Itsellisessä tarinassa taustalla ei ole niinkään merkitystä, vaan tielle vie oma aktiivisuus, taiteilija on ikään kuin ”self made man”. Sattumatarinassa uralle ajaudutaan vahingossa, yllättävien käänteiden jälkeen. Tutkimuksessa nousi kiinnostavasti esille se, että kirjallisuuden saralla näyttäsi ole14 T A K U

van pieni periytymislogiikka, näyttelijöiden sosiaalinen periytyminen on puolestaan voimakasta.

Taiteilija tavoittelee onnistumista, ei menestystä

Taiteilija ammattina on Suomessa hyvin nuori. Ateneumin uusi johtaja Susanna Pettersson kertoi julkistamistilaisuudessa Tieteiden talolla, että 1800-luvun alun Suomessa toimeentulon taiteista sai vain noin kymmenen ihmistä. Samaan aikaan Lontoossa eli jo yli tuhat taiteilijaa.

Vähitellen taiteilijan ammattikunta kasvoi. Suomalaisuusaatteen nousun aikaan jopa tarkoituksellisesti ja määrätietoisesti kasvattamalla, sillä katsottiin, että sivistysvaltion yksi tunnusmerkeistä on vireä taide-elämä. Taidehistorian tutkimus puolestaan oli pitkään lähinnä tyylisuuntien tutkimusta. Pikkuhiljaa saatiin vaikutteita sosiologiasta taidehistoriaan ja alettiin tutkia myös tarinoita osana yhteiskuntaa. Pettersson toivotti Piisapn ja Salasuon tutkimuksen tervetulleeksi. ”Emme tarvitse oletuksia, vaan empiiristä tutkittua tietoa. Mitä enemmän meillä on tietoa, sitä kuuluvammalla äänellä voimme jatkaa sivistysvaltion kehittämistä”, Pettersson huomautti.

Hyvinvointiajan sukupolven lapsilla on ollut tarjolla luovia kursseja, musiikkiopistoja ja kuvataidekouluja. Julkistamistilaisuuden moderoijana toimineen tutkija Tommi Hoikkalan mukaan taideaineiden systemaattisella pedagogiikalla on ollut vaikutusta siihen, että taiteilijuudesta on löytynyt monelle ammatti ja ammatissa on myös menestytty. Menestymisen mittarit ovat taiteilijoiden itsensä määritteleminä hyvinkin kohtuulliset, jopa vaatimattomat. Haastatellut taiteilijat puhuvatkin mieluummin onnistumisesta kuin menestymisestä. Menestystä on heidän mukaansa se, että oma työ tunnustetaan, työstä saa kohtuullisen toimeentulon ja voi keskittyä omaan työhönsä. Taloudellinen menestys tulee onnistumisen kautta, jos on tullakseen.

Esimerkkitaiteilijaksi julkistamistilaisuuteen oli kutsuttu kirjailija Miika Nousiainen. Hän kertoi tunnistavansa itsestään tutkimuksen tyypeistä ajelehtijan. Lapsuudenkodista taiteilijanuralle ei työnnetty. ”Lähimmäksi kulttuurikokemusta pääsimme, kun Kari Salmelainen tankkasi naapurikunnassa, Muuramessa”, Nousiainen nauratti yleisöä.

Eurooppalaisen kulttuuriperinnön jäljillä

Te k s t i : S a k a r i a s S o k k a

Taidehistorioitsija ja sosiologi samassa henkilössä luovat pohjan, jolle Euroopan tiedeneuvoston (ERC) asiantuntijat myönsivät tiukkaan kilpailuun perustuvaa rahoitusta eurooppalaisen kulttuuriperinnön tutkimiseksi. Tuuli Lähdesmäki on taidehistoriasta väitellyt filosofian tohtori ja sosiologiasta väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtori. Hänen syksyllä 2015 alkava monialainen tutkimushankkeensa koskee eurooppalaisen kulttuuriperinnön legitimointia ja EU:n identiteettipoliitikkaa.

sia, jotka ylittävät tieteenalojen rajoja ja koskevat uusia, nousevia kysymyksiä sekä luovat uudenalaisia lähestymistapoja. Rahoitusta haetaan tutkijanuran vaiheen mukaan.

Lähdesmäen saama rahoitus (ERC Starting Grant) on tarkoitettu korkeintaan seitsemän vuotta aiemmin väitelleille. Lisäksi tarjolla on rahoitusta 7-15 vuotta sitten väitelleille sekä kaikkein edistyneimmille ja meritoituneimmille tieteentekijöille. Kullekin vaiheelle on omat hakuaikansa.

Samassa haussa Lähdesmäen kanssa rahoitusta sai Suomesta kuusi hakijaa, joista kaksi edustaa humanistisia ja yhteiskuntatieteitä. Kaiken kaikkiaan kilpailu on kovaa, sillä rahoitusta sai vain 328 tutkijaa (n. 10 %) yhteensä yli 3000 hakijasta. Kaikkein tiukinta kisa oli juuri yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden hakualalla, jolla vain 8 % hakijoista sai rahoituksen hankkeelleen.

EUROOPPALAISEN KULTTUURIPERINNÖN UUSI BRÄNDI

EUROOPAN TIEDENEUVOSTO TUKEE HUIPPUTUTKIMUSTA Euroopan tiedeneuvosto ERC (European Research Council) kanavoi EU:n rahoitusta huippututkimukselle. Tavoitteena on tukea tuoreimpia ja kiinnostavimpia tutkimusavauk-

Lähdesmäen tutkimushanke Legitimation of European cultural heritage and the dynamics of identity politics in the EU käynnistyy elokuussa.

Eurooppalainen kulttuuriperintö on tutkimuskohteena kiinnostava, sillä kulttuuriperintö koetaan usein vahvemmin kansallisella ja paikallisella kuin eurooppalaisella tasolla. Silti eurooppalaisen perinnön tukemiseksi on käynnistetty viime aikoina monia toimia ja EU:sta on kiistatta kehittynyt näkyvä toimija kulttuuriperinnön kentällä. Se on käynnistänyt monia kulttuuriperintöä koskettavia hankkeita ja ulottanut kulttuuriperinnön käsitteenä yhä useammille hallintosektoreilleen.

Pelkistettynä hankkeen tavoitteena on selvittää, mistä eurooppalaises-

sa kulttuuriperinnössä ylipäänsä on kyse: Kuinka se näkyy eri hallinnon ja toiminnan tasoilla, miten sitä tuotetaan ja kuka legitimoi tietyt kohteet eurooppalaiseksi kulttuuriperinnöksi? Entä kuinka se liittyy identiteettipolitiikkaan? Hanke on monitahoinen niin tutkimusalojen ja -aineistojen kuin tulkinnan tasojen ja menetelmienkin suhteen. Lähdesmäki rekrytoi sitä toteuttamaan itsensä rinnalle tutkimusryhmän, johon kuuluu useampia tutkijatohtoreita, yksi väitöskirjan tekijä sekä tutkimusassistentti.

Käytännössä Lähdesmäen monialainen tiimi tutkii Euroopan kulttuuriperinnön vuonna 2011 perustettua eurooppalaista tunnusta (European Heritage Label). Sen alle listataan eurooppalaisittain merkittäviä kulttuuriperintökohteita (Suomi ei ole maana ottanut tunnusta käyttöön).

Tutkimusryhmä keskittyy monipuolisesti tunnuksen valikointiprosessin sekä sen jo saaneiden kohteiden analysoimiseen. Hankkeen kuluessa Lähdesmäki tulkitsee ryhmänsä kanssa monenlaisia Euroopan Unionin dokumentteja, tekee monipuolisesti eri tahojen haastatteluja ja havainnoi kulttuuriperintökohteita useissa maissa sekä analysoi visuaalista dataa, joka tuotetaan osana tutkimusprosessia.

Tutkimushanke on viisivuotinen. Sen tuloksena syntyy paitsi useita erilaisia julkaisuja myös vuorovaikutusta eurooppalaisen kulttuuriperintökentän toimijoiden kanssa. Tarkoitus on luonnollisesti välittää tutkimustuloksia heidän tietoonsa, mutta myös kuulla heitä prosessin kuluessa. Tavoitteena on lisäksi tuottaa suosituksia ja tietoa poliittisten päättäjien ja virkamiesten tietoon ja siten toivottavasti tuottaa otollisia keinoja käytännön toimintojen kehittämiseksi kulttuuriperinnön hallinnossa.

Euroopan tiedeneuvoston nettisivut: http://erc.europa.eu/ European Heritage Label: http://ec.europa.eu/programmes/creative-europe/actions/heritage-label/index_en.htm

T A K U 15

N채in

16 T A K U

muu

alla..

.

Merja Isotalo

Matka Lyoniin, matka kulttuuriin Te k s t i j a k u v a t M e r j a I s o t a l o

Merkittävin muisto viime syyskuun Lyonin matkalta: 20 % kaupungin budjetista käytetään kulttuuriin. Se on 103 miljoonaa euroa ja 1500 työntekijää. Näissä numeroissa näkyy se, mitä kaupungin strategiassa on sovittu.

Kulttuuri kuuluu kaikille.

Kulttuuri Lyonin vahvuus Sadan miljoonan lisäksi vajaan puolen miljoonan asukkaan kaupunki saa myös jonkin verran valtion rahoitusta ja aluerahoitusta. Näillä resursseilla tarjotaan kulttuuripalveluja kaikille kaupungin asukkaille ja tietysti myös turisteille.

Kulttuuritoimen alaisuuteen kuuluvat kirjastot, museot, orkesteri saleineen, teatterit, ooppera, kaupunginarkisto ja myös arkeologiapalvelu.

Lyonissa on oopperan lisäksi neljä teatteria sekä 220 yksityistä kulttuurilaitosta, jotka saavat kaupungin avustusta. Esimerkiksi ooppera työllistää 217 henkilöä, joista 120 kuuluu taiteilijakuntaan ja 87 henkilöä vastaa tekniikasta.

Yksityisen sektorin tuki on yhteensä tänä vuonna 4,3 miljoonaa euroa.

Les Subsistances -kokonaisuus saa siitä lähes puolet.

Meneillään on yleensä aina kaksi investointikohdetta, jotka voivat olla rakennuskohteita tai tapahtumia.

Rakennuksista varsinaisesti vastaa yksityinen yritys.

Apulaispääjohtaja Fourneroy (Lyonin kulttuuriasiain johtokunta) totesi, että ranskalainen byrokratia on hankalaa. Eri yksiköiden toimintatavat ovat hyvin erilaiset ja se vaikeuttaa toimintojen hallinnointia.

Esimerkiksi avustusten käytöstä on tarkka seuranta, jota varten on oma 10 hengen ryhmä.

sosiaalisesti heikommilla alueilla ja heräteltiin lasten ja nuorten kiinnostusta taiteisiin.

Kolmas tavoite kaupungin kehittämisessä on liittää taide muihin toimintoihin, kuten asukkaiden viihtymiseen ja matkailijoiden houkuttelemiseen. Lyonin vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde ja taiteen lisäksi myös kulttuuriperintö on vahvasti mukana kehitystyössä.

Lyon, taiteen metropoli Kaupungin ykköstavoite on tehdä Lyonista taiteen metropoli. Kakkostavoite on saada kaikki asukkaat osallisiksi kulttuurista ja taiteesta.

Metropoliasemaan liittyy aktiivinen kansainvälinen yhteistyö ja koulutus, mutta myös talouselämän määrätietoinen mukaan ottaminen, mikä on Ranskassa uutta. Mukana kulttuuripalveluiden toteuttamisessa on sekä suuria että pieniä yrityksiä.

Esimerkiksi taidemuseoon on hankittu taidetta yritysten tuella. Siihen kannustaa vuonna 2002 säädetty laki verohelpotuksista.

Lyon onkin tärkeä kulttuurikaupunki koko Euroopassa ja Lyonin mallia on käytetty esimerkkinä muuallakin.

Jo 1980-luvulla otettiin tavoitteeksi kulttuuria kaikille -periaatteen toteuttaminen. Järjestettiin ilmaisia tilaisuuksia, toteutettiin erityistoimia

Palvelujen käytöstä kulttuuriyhteistyövastaava Villarubias kertoi, että tavoitteena on tuottaa sellaisia ooppera- ja teatteriesityksiä, jotka kiinnostavat muitakin kun kukkahattutätejä, jotka Lyonissakin muodostavat suurimman osan yleisöstä. Erilaisia

”

Jo 1980-luvulla otettiin tavoitteeksi kulttuuria kaikille -periaatteen toteuttaminen.

T A K U 17

Kuvassa vasemmalla Suomen kunniakonsuli Jacques Valla ja hänen puolisonsa Kristiina Valla.

Kuvassa alhaalla Lyonin kaupungin isännät ja tulkkina Kristiina Valla.

esityksiä tarjotaan erilaisin hinnoin, jotta tarjontaa olisi kaikille.

avulla. Näin tuettiin erityisesti maahanmuuttajien omaa kulttuuria.

Hallinnon kerrokset ja mittarit Kullakin hallinnollisella yksiköllä on oma budjetti ja tavoitteet, mutta on myös yhteisiä tavoitteita. Lyonissa on kulttuurilautakunta, pormestarin alaisena apulaiskaupunginjohtaja, joka vastaa kulttuuriasioista.

Myöhemmin 1990-luvulla kortteleihin tuli taiteilijoita tekemään yhteistyötä asukkaiden kanssa. Näin toteutettuja teoksia esitettiin myös muualla. Yhteys oli suora kaupunginhallintoon ja kulttuurilaitoksiin ja näin asukkaat olivat läsnä kaupungin kulttuuritarjonnassa.

Kulttuurin ja taiteen mittaaminen on aina vaikeaa. Lyonin kaupungilla on käytössään mittaristo, jossa katsotaan mm. yleisömäärät, yleisölajien määrät, kansainväliset yhteistyökumppanuudet, taideteosten konservointimäärät ja näyttelyiden palautteet.

Sitten 2000-luvulla pohdittiin, miten kaupungin taidelaitokset, teatterit, museot ja ooppera, voisivat toimia kortteleissa. Vastaukseksi laadittiin Taiteen perustuslaki, jonka keskeinen sisältö oli taiteen saaminen kaikille kaupungin rahoilla. Yhteistyötä tehtiin yhdistysten, laitosten ja asukkaiden kesken.

Kulttuuria yhteistyössä Lyonin kaupungilla on laadittu yhteistyön peruskirja. Kaupungin eri instituutiot toimivat yhdessä eri kaupunginosissa tarjoten palveluja eri kohderyhmille, kuten vammaisille tai vanhuksille. Tavoitteena on sosiaalisen yhtenäisyyden kehittäminen kulttuurin avulla ja samalla kaupungin kehittäminen.

Taidelaitosten välinen yhteistyö alkoi jo 30 vuotta sitten. Lähtölaukauksena toimi tasa-arvoisuuden marssi, Marche pour l´Egalite et contre le Racisme. Keskelle asetettiin ihminen, ympärille taiteilijat, julkinen valta, kulttuuri ja kulttuuriperintö.

Asuinalueille mentiin 1980-luvulla ja perustettiin toimintaryhmiä yhdessä asukkaiden kanssa, jotka saivat näin kokemuksia ja muistivat omaa elämäänsä mm. tanssin ja graffitien 18 T A K U

Kulttuuriprojekteja ja periaatteita Kaikissa kaupunginosissa kulttuuritoimikunnat määrittelevät alueensa kulttuuriprojektit. Niihin saattaa kuulua esimerkiksi ulkotilojen kehittäminen, erityisryhmien sopeuttaminen, taidepuutarhat, tapaamiset asukkaiden kesken ja heidän kanssaan. Menossa on 200 erilaista projektia, joissa ovat yhteistyössä esimerkiksi nykytaiteen museo ja jalkapallokerhot, asukkaat, taiteilijat ja kaupungin puutarha, maahanmuuttajat ja kaupunginarkisto, ooppera ja hiphoptanssijat.

Hyvä esimerkki toiminnasta on puutarhan perustaminen puretun talon tontille. Asukkaat joutuvat muuttamaan, mutta pääsevät yhdessä tekemään entisen kotitalonsa tontille

puutarhaa ja yhteistä oleskelutilaa.

Kun tontille rakennetaan uusi asuintalo, kasvit siirretään seuraavaan paikkaan. Osa entisistä asukkaista saattaa muuttaa uuteen taloon ja näin heillä on säilynyt jatkuvuuden tunne ja sitoutuminen paikkaan sekä ihmisiin.

Yhteinen suuri koko kaupungin juhla on Valon juhla joulukuussa, jolloin taiteilijat toteuttavat valoteoksia eri puolilla kaupunkia. Tanssibiennaalissa kaupungin läpi kulkee 5000 tanssijan kulkue. Kaikilla näillä toimilla pyritään tietoisesti välttämään korkeakulttuurin aitaamista omaan lokeroonsa.

Sosiokulttuurista työtä tehdään paljon, mutta aina se ei ole helppoa ja yhteensovittamista on paljon. Tapahtumilla halutaan lisätä kaupungin ja sen asukkaiden positiivisuutta. Periaatteena on myös kestävä kehitys ja riskejä halutaan välttää. Siitä ovat vastuussa toimijat yhdessä asukkaiden kanssa. Samoin eriarvoisuuden vähentäminen on otettu huomioon, monipuolisuus halutaan nähdä rikkautena ja sen vuoksi on jaettava tietoa ja oppia, ja se näkyy kasvatuksessa ja koulutuksessa.

Demokratia on peruskirjan Culture CUCS Lyon päämäärä. Se tarkoittaa jatkuvaa yhteistyötä asukkaiden kanssa kaupungin komissiolta ja koko 1500 hengen työntekijäjoukolta. Se on toimintaa, seurantaa ja arviointia yhteisen tavoitteen toteuttamiseksi. Kulttuuri kuuluu kaikille.

”

Taiteen perustuslaki, jonka keskeinen sisältö oli taiteen saaminen kaikille kaupungin rahoilla.

Sara Kuusi

Ranskalainen tapa toimia Helsingin kulttuurikeskuksen edustajat vierailivat jokunen vuosi sitten Lyonissa, jossa taidelaitosten kaupungin tuen saannin edellytyksenä on niiden toiminnan levittäytyminen seiniensä ulkopuolelle. Helsinkiläiset nimesivät oppimansa Lyonin malliksi. Viime vuonna Helsingin kulttuurikeskus sai opetusja kulttuuriministeriöltä avustuksen mm. Lyonin kokemusten pohjalta kehitetyn Helsingin mallin pilotointiin.

H

anketta on vienyt tämän vuoden alusta eteenpäin suunnittelija Sara Kuusi. Aluksi hän pohtii malli-sanaa. ”Helsingin malli antaa kuvan että on jo olemassa jokin malli. Itse asiassa nyt haetaan toimintatavan muutosta, jossa yhdistyisivät taidetoimijoiden näkökulma, aluetoimijoiden näkökulma sekä hallinnollisen yhteistyön näkökulma”, hän muotoilee urakkaansa.

Pilotointia neljällä alueella Perusajatus on osallistava alueellinen kulttuurityö, jossa taidelaitokset jalkautuvat lähiöihin, ja alueen asukkailla on mahdollisuus osallistua kulttuuritoimintaan omista lähtökohdistaan. Kyse on pitkäjänteisestä yhteistyöstä. Pilotoinnin kohdealueiden kartoittamisessa käytettiin lukuisia indikaattoreita, jotka mittaavat alueiden sosio-ekonomista tilannetta. Kulttuurikeskus on myös selvittänyt kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jakamien avustusten alueellisen jakautumisen Helsingissä. Lähiöistä pilotointiin valikoituivat Jakomäki/Kivikko, Vuosaari, Maunula ja Kaarela. ”Alueellista kulttuurityötä ja lähiötyötä on toki tehty Helsingissä jo pitkään”, huomauttaa Kuusi. Esimerkiksi alueelliset kulttuuritalot kuten Stoa ja Vuotalo ovat tehneet jo vuosia yhteistyötä Itä-Helsingin asukkaiden ja toimijoiden kanssa. Aluetalojen erilaisia tapahtumaosuuksia tullaan levittämään jatkossa entistä laajemmin alueille ja yhteistyötä alueiden yhteistyökumppaneiden, tapahtumajärjestäjien ja asukkaiden kanssa tiivistetään ja monipuolistetaan. Kuusen mukaan nyt halutaan selvittää tarkemmin, mitä asukkaat itse ajattelevat alueestaan, millaisia toimintoja he haluaisivat tehdä, mitkä ovat kunkin alueen omat erityispiirteet. Kartoitusten jälkeen voidaan evästää alueelle jalkautuvia taidelaitoksia ja taiteilijoita paremmin sekä verkottaa heidät yhteen alueen toimijoiden kanssa.

Avustuksiin uusia painopisteitä

Lyonin kaupungintalolla tervetuloa-kyltti suomalaiselle

Lyonissa kaupungin taidelaitoksille myöntämä avustus edellyttää alueilla tehtävää asukkaita osallistavaa toimintaa. Avustuskriteerien linjauksia tullaan myös Helsingissä painottamaan yhä enemmän laitosten yhteiskuntavastuullisen toiminnan lisäämiseen. Kulttuuri ja taidekentän toimijoita rohkaistaan toteuttamaan sosiaalisesti ja alueellisesti merkittävää toimintaa. Kulttuurikeskus tarjoaa omat laajat alueverkostonsa ja kontaktinsa taidelaitosten ja yhteisöjen käyttöön.

Sara Kuusen toiveena on, että Helsinkiin saataisiin aktiivinen ja toimiva paikallisten toimijoiden verkosto, jollainen on jo esimerkiksi Birminghamissa.

Kaupungin Culture on Your Doorstep strategia kattaa kymmenen kaupunginosaa, joissa kussakin on paikallinen Local Art Forum työryhmä. Siihen kuuluu alueen taiteilijoita, kaupungin edustajia ja paikallisia yhdistyksiä, jotka yhdessä hakevat kullekin alueelle sopivia kumppaneita ja taideprojekteja. ”Kyse ei ole siis ainoastaan kulttuurikeskuksen avustuspolitiikan muutoksesta, vaan yhteiskuntavastuun kannosta laajemminkin”, Kuusi huomauttaa. Hän peräänkuuluttaa niin taiteilijoilta, alueaktivisteilta kuin hallinnon virkamiehiltäkin sosiaalista tiedostamista, jossa ajatellaan, ymmärretään ja toimitaan toisin. Yhdessä.

T A K U 19

Raisa Niemi

Ei kiitos seksiä, olemme japanilaisia Suomi on Euroopan nopeimmin vanhaneva kansakunta, maailmanlaajuisesti tilaston huipulla keikkuu Japani. Näitä maita yhdistää moni muukin seikka, muun muassa sodan jälkeinen nopea teollistuminen, selkeä, konstailematon design ja teknologian laaja käyttö. Suomi on ottanut monessa asiassa mallia Japanista. Ihan kaikkea ei kuitenkaan kannattane tuoda tänne.

20 T A K U

työssäkäynnin avioiduttuaan. Nykyaikaisia naisia perinteinen tulevaisuudenkuva kauhistuttaa: hoida ensi lapset, sitten appivanhemmat ja omat vanhemmat ja lopuksi eläkkeelle jäävä aviomies, jota tuskin on edes oppinut tuntemaan pitkien työpäivien ja lyhyiden lomien vuoksi. Lasten sijaan hellitään lemmikkejä. Jos Tokiossa näkee lastenrattaat, suuremmalla todennäköisyydellä siellä istuu koira, kuin vauva.

Japan Planning Associationion tekemän tutkimuksen mukaan petipuuhat eivät kiinnosta japanilaisia. Lähes 60% naisista ja 36% miehistä ikäluokassa 16-19 vuotta katsoi, ettei seksi ole vaivan arvoista. Meiji Yasuda Life – vakuutusyhtiön tutkimuksen mukaan kolmannes alle 40-vuotaista ei ole koskaan seurustellut. Vuoden 2011 tutkimuksessa 61% naimattomista miehistä ikäluokassa 18-34 vuotta ei seurustellut. Sinkkujen osuus väestöstä nousee koko ajan. Viiden viimeisimmän vuoden aikana nousua on ollut melkein 10%.

Syitä tähän on löydetty molemmista sukupuolista. Miehet ovat entistä kiinnostuneempia virtuaalideittailusta tai vuokratyttöystävistä, joiden kanssa ei tarvitse painia hankalien arjen asioiden kanssa. Naiset viettävät mieluummin aikaansa tyttökavereiden kanssa kuin seurustellen, ja panostavat myös työelämään. Avioliitot päättävät usein naisen työuran, jopa 70% naisista lopettaa

Japanilaisten syntyvyys onkin laskenut huolestuttavaa tahtia. Tokiossa, jossa asuu yli 35 miljoonaa ihmistä, syntyy vuosittain vain n 250 000 lasta. Yli neljä kertaa pienemmässä Lontoossa vuosittainen syntyvyys on yli 135 000. Seuraavan 30 vuoden aikana Japanin väestö vähenee kolmanneksen. Samanaikaisesti maahanmuuttoa säädellään tiukasti.

Syntyvyyden laskulla ja ikääntymisellä on monia seurauksia. Japanissa on alettu muun muassa suunnitella vanhusten palvelukeskuksia ”tyttöporukoiden” tarpeisiin.

Aikuisille suunniteltujen vaippojen myyntimäärä on jo ylittänyt vauvojen vaippojen myynnin. Osansa tästä tosin selittää se, että työtahti on paikoitellen niin kiivas, etteivät työntekijät ehdi vessaan kesken työpäivän. Suosituissa pachinko pelien halleissa ei tarvitse luovuttaa istuinta kesken voittoputken vessahädän vuoksi. Japanilaisessa vaippatehtaasta löytyy pelkästään aikuisille 400 vaihtoehtoa, yhteensä valikoimissa on yli 900 erilaista vaippaa. Omansa löytyy myös lemmikeille; kissoille, koirille ja freteille.

T A K U 21

Nykytaide ei elätä Japanissa Raisa Niemi

Useimpien Itä-Aasian maiden kielessä ei historiallisesti ole ollut sanaa ”taide” länsimaisessa merkityksessä. Niitä, jotka tuottivat ylellisyystarvikkeita kuten pronssiesineitä, silkkikankaita, lakkatöitä ja patsaita pidettiin työläisinä, tai enintään lahjakkaina käsityöläisinä, kertoo Standfordin yliopiston japanologian professori Melinda Takeuchi artikkelissaan The Artist as professional in Japan (Stanford University Press, 2004). Vaikka japanilaisessa kulttuurissa on aina arvostettu kauniita esineitä, niiden tekijät ovat jääneet varjoon.

Maalaustaide ja kalligrafia olivat Takeuchin mukaan herrasmiesten tekeleitä herrasmiehille. Vasta kun maa avautui länteen vuonna 1868, taide-elämäkin monipuolistui. Taiteilijoilla oli mahdollisuus tehdä ulkomaanmatkoja ja maahan saatiin länsimaisia opettajia.

Japanilainen taide nojaa edelleen vahvasti traditioon. Geisha- ja maikotanssi, kalligrafia ja teeseremoniat ovat elävää kulttuuriperintöä, joita harrastetaan paljon, ja esitetään muuallakin kuin turisteille suunnatuissa näytöksissä.

Japanissa ammattitaide ja ammattitaiteilija määritellään eri tavoin kuin Suomessa. Suomen kulttuuriinstituutin kulttuuripäällikkö Ulla Kinnusen mukaan Japanissa ei juurikaan ole ammattitaiteilijoita - aina-

kaan nykytaiteen parissa. Japanissa on toki lukuisia, korkeatasoisia kouluja, joissa taideaineita voi opiskella.

Siellä ei ole kuitenkaan Suomen kaltaista avustusjärjestelmää, joka aiheuttaa sen, että taidetta tekemällä on vaikeaa saada elantoaan. Näin ollen suuri osa ammattitaiteilijoista, esimerkiksi tanssijat ja kuvataiteilijat, muuttavat opiskelemaan ja työskentelemään ulkomaille. Kun Tero Saarinen toteutti viime vuonna tilausteoksen japanilaiselle tanssiryhmälle Tokiossa, kukaan tanssijoista ei toiminut päätoimisena tanssijana. Tanssijat ottivat vapaata päätyöstään, jotta esitys voitiin toteuttaa.

Yksi menestyneimpiä japanilaisia

Geisha-tanssi, kukkien asettelu eli ikebana ja bunraku-nukketeatteri ovat perinteisiä japanilaisia taidemuotoja. Uutta suuntausta edustaa Takashi Murakamin My Lonesome Cowboy, joka myytiin hurjalla 13,5 miljoonalla dollarilla Sothebyn huutokaupassa vuonna 2008.

22 T A K U

kuvataiteilijoita on Takashi Murakami. Hän opiskeli aluksi Japanissa animea ja mangaa sekä traditionaalista japanilaista ilmaisua. Hän pettyi japanilaiseen opetukseen, joka oli hänen mukaansa kalpeaa jäljittelyä länsimaisista suuntauksista. Murakami muutti opiskelemaan New Yorkiin. Nykyisin hänen mangahahmoisista veistoksistaan on tullut huikean suosittuja. Esimerkiksi My lonesome Cowboy -veistos myytiin 13,5 miljoonalla dollarilla Sothebyssä vuonna 2008.

Menestyksensä myötä Murakami on alkanut päämäärätietoisesti kehittää japanilaista taide-elämää.

Hän perusti tuotantoyhtiö Kaikai Kikin, joka työllistää nykyään yli sata ihmistä ja johon kuuluu animaatiostudio, toimisto Tokyossa ja New Yorkissa. Yhtiönsä kautta hän avustaa nuoria taiteilijoita ja järjestää esimerkiksi Geisai -taidemessuja kannustaakseen japanilaisia taiteilijoita omaperäisempään ilmaisuun ja edistääkseen japanilaisen taiteen tunnettuutta.

BERLIINI mekka Katutaiteen

Reetta Sahlman

Berliini on pullollaan katutaidetta ja graffiteja. On alueita, joissa taidetta ei voi olla huomaamatta sen suuren koon tai värikkyyden vuoksi. Joissain paikoissa se on niin hienovaraista, että se saattaa ensisilmäyksellä jäädä huomaamatta. Vaikka katutaidetta on Berliinissä lähes kaikkialla, kaupunkia vähemmän tuntevalle voi olla vaikea löytää joukon helmet ja kiinnostavimmat teokset.

A

lternative Berlin –niminen yritys tarjoaa asiakkailleen street art -kävelykierroksia, jossa asiantunteva opas esittelee osan kaupungin monista graffiteista ja katutaiteesta.

Kierroksia järjestetään lähes päivittäin ja niiden kesto on yhteensä nelisen tuntia. Parin tunnin kävelyosuuden lisäksi kierrokseen kuuluu workshop, joka järjestetään hylä-

tyssä tehtaassa Lichtenbergin kaupunginosassa. Workshopissa osallistujat pääsevät itse kokeilemaan katutaiteen tekemistä eri tekniikoilla asiantuntijoiden opastuksella. Lopuksi työn saa mukaansa muistoksi.

Katutaide kiehtoo suurinta osaa street art –kierroksen oppaista myös heidän työnsä ulkopuolella ja osalla on tausta katu- tai graffititaiteilijoina. Minun kohdalleni osuva opas Robert Smith ei ole poikkeus: häntäkin tämänkaltaisen taiteen maailma kiinnostaa suuresti.

Smithin mielestä kierros sopii kaikille. Hänestä kiinnostavimpia asiakkaita ovat kävijät, jotka eivät tiedä katutaiteesta juuri mitään tai jotka eivät sitä välttämättä arvosta tai pidä taiteena. Oppaamme painottaa, että hänen tavoitteensa ei ole kuitenkaan muuttaa kenenkään ajatusmaailmaa täysin, vaan ennemminkin auttaa ymmärtämään miksi katutaidetta ja graffiteja ylipäätään tehdään. Kierroksen jälkeen osalla saattaa olla asiaan uusi näkökulma ja käsitys siitä, mitä aihe joillekin ihmisille merkit-

see. ”Yritän toimia ikään kuin [katutaiteen] tulkkina ihmisille, joilla on asiasta vähän tai ei ollenkaan kokemusta”, Smith selittää.

Yksi oppaamme suosikkiteoksista on ROA -nimiseltä artistilta. Eläinteemainen valtava maalaus sijaitsee Kreuzbergin kaupunginosassa.

Smith työskenteli galleriassa, joka valmisti teoksen. Se oli hänen ensimmäinen kokemuksensa julkisen taiteen projektista. ”Pidän tätä työtä katutaiteena parhaimmillaan”, Smith kertoo. ”Teos on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.”

Katutaidetta ja graffiteja harrastava berliiniläinen Frank Aal mainitsee samaisen teoksen yhtenä mieleisistään. Hän pitää artistin tyylistä ja teoksen sijainnista. Mustavalkoinen maalaus on tehty laillisesti tilaustyönä. Työtä tehdessään ROA ja teoksen kuraattorit pyysivät seinään jo aiemmin maalanneilta katu- ja graffititaiteilijoilta hyväksynnän oman teoksensa tekoon. Aalin mukaan huomioonottava suhtautuminen saattaa olla yksi syy siihen, miksi työn yli ei ole maalattu laittomasti muita töitä.

Ash:in astronautti on vuodelta 2007.

T A K U 23

englantilainen Banksy. Vaikka hän onkin monelle pienemmän luokan katu- ja graffititaitelijalle liian valtavirtaa, esimerkiksi oppaamme Smithin mukaan Banksyn hienous piilee siinä, että hänen työnsä puhuttelevat ihmisiä kaikilta elämän osa-alueilta.

Jokainen löytää hänen töistään jotain, johon samaistua. Banksy käsittelee töissään vaikeitakin aiheita, mutta käyttää myös huumoria keinona saada katsoja sisään teokseen.

Hän haluaa töidensä olevan tarkoitettu kaiken tyyppisille ihmisille ja myös harjoittaa taidettaan kyseinen ajatus mielessään.

Toinen laajalti tunnettu nimi on amerikkalainen Shepard Fairey, jota Aal kutsuu vähemmän kunnioittavasti ”ylipalkatuksi seinän maalaajaksi”.

Fairey tuli tunnetuksi tietyissä piireissä Obey-kampanjastaan. Monet tuntevat hänen työnsä Barack Obaman toiseen presidentinkampanjaan tehdyn ”Hope”-julisteen kautta. Aal kritisoi Faireyta: ”Suurin osa ihmisistä ei ole poliittisen katutaiteen sanomasta eri mieltä. Obeyn iskulauseet ovat tyyppisesti ”make love/art, not war” ja et tule löytämään kovin monta ihmistä, jotka pitävät sotaa parempana vaihtoehtona.” Aal ei pidä viestiä pahana, vaan yksinkertaisesti hyvin helppona lausuntona, jota ei turhaan tarvitse mietiskellä ja tulkita.

BLU on luonut myös tämän teoksen.

Katutaide on kiistatta olennainen osa Berliiniä, ja niin ajattelee myös suurin osa kaupungin asukkaista. Kun yksi tunnetuimmista Kreuzbergissa olleista teoksista maalattiin yli viime joulukuussa, osa berliiniläisistä raivostui. Nimellä BLU työskentelevän artistin teosta pidettiin osana kaupungin katukuvaa ja monet eivät ymmärtäneet miksi joku haluaisi poistaa ne näkyvistä. Tilanteen ympärillä velloi erilaisia huhuja: joku

24 T A K U

kertoi, että BLU antoi seinän maalattavaksi vapaaehtoisesti, jotta lähellä olevien asuntojen arvo ei nousisi hänen töidensä takia. Toinen lähde taas tuumi, että näin oli alunperinkin tarkoitettu; teos piti maalata yli, koska katutaiteen on tarkoitus muuttua ja hävitä ajan kuluessa.

Katutaiteilijoista osa on niittänyt mainetta ympäri maailman. Yksi tunnetuimmista alan nimistä on

Kaupungin seiniin maalaaminen, piirtäminen ja kaikenlainen taiteilu on laitonta lähes kaikkialla, myös Berliinissä. Vaikka suurin osa ilman lupaa tehdyistä teoksista saa jäädä paikalleen, ainakin kunnes joku muu maalaa sen tilalle jotakin, miksi ottaa riski jäädä poliisin kynsiin? Miksi katu- ja graffititaitelijat jatkavat harrastustaan? Vastauksia lienee yhtä monta kuin taiteilijoitakin. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja keskustelun herättäminen on varmasti yksi yleisimmistä. Aal summaa: ”Jätän leimani kaupunkiin, mainostan jotain mitä ei ole olemassa, väritän naapurustoa ja teen sitä myös huvin vuoksi.” Sitten hän lisää nauraen: ”Ja se pitää minut nuorena.”

Alternative Berlin Street Art Tour & Workshop

maanantaisin, keskiviikkoisin, torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin klo 12.

Tapaamispaikka Alexanderplatzin tvtornin Starbucksin lähellä. Kierroksen hinta 15 euroa.

BERLIINI

ROA:n eläinteos löytyy Görlitzer Bahnhof -metroaseman lähettyviltä.

T A K U 25

Taiteilijan nimi Noma on nähtävissä teoksen vasemmassa alalaidassa.

Brasilialaiset kaksosten, jotka käyttävät taiteilijanimeä Os Gêmeos, teos on maalattu heille tyypillisellä keltaisella värillä.

Yksityiskohta seinägraffitista Friedrichshainin kaupunginosassa.

26 T A K U

BERLIINI

Raisa Niemi

Kolumni: Elena Gorschkow-Salonranta

Kummituksia ja jugendin helmiä – opastettuja teemakävelyitä Suomessa

KULTTUURIPOLITIIKKA JA EDUSKUNTAVAALIT

Kauas on tultu ajoista, jolloin matkailijoiden palvelemiseksi riitti väripostikortti paikkakunnan nähtävyyksistä.

Puijon torni, höyrylaiva ja hevossvossikka kurkistivat kukin omasta neliöstään ja muistin virkistämiseksi kortissa komeili vielä paikkakunnan nimi: Kuopio.

N

ykyään tarjolla on neliväriesitteitä, teema-aiheisia julkaisuja, kortteja, pinssejä, paikallisherkkuja ja virtuaalikierroksia. Paikallisväriä ja erottautumista muista paikkakunnista on haettu myös teemakävelykierroksilla.

Vaasassa esimerkiksi voi ”mennä niinkuin Strömsössä”, eli tutustua supersuositun lifestyle-ohjelman kulisseihin. Kuopio indentifioituu muun muassa kirjailijoihin. Odottamattomia kohtaamisia -teemakävelyillä saattaa tavata vaikkapa Armas Järnefeltin esittelemässä sisartaan Ainoa Jean Sibeliukselle, joka oli Armas Järnefeltin opiskelijatoveri.

Kirjailijat ja kirjojen henkilöt tuntuvat muutenkin olevan suosittuja kävelykierrosten aiheita.

Turussa voi kulkea Vareksen jalanjäljillä, Hämeenlinnassa tutustutaan hämeenlinnalaisiin ja Hämeenlinnassa vaikuttaneisiin kirjailijoihin Elias Lönnrotista Larin-Kyöstiin ja Paavo Cajanderiin, kuullaan tarinoita niin kansalliskirjailija Eino Leinosta kuin Veijo Merestäkin.

Historia siivittää useita kierroksia. Tampereella tutustutaan punaiseen kaupunkiin, Vaasassa sinivalkoiseen. Oulussa järjestetään ”prumenaati wanhasa oulusa”.

Ulkomaalaisa matkailijoita ei ole unohdettu.

Japanilaisille suunnattu ”Hokuo zakka -kierroksella ajellaan raitiovaunulla Hakaniemeen ja tutustutaan Marimekon ja torien antimiin. Fork in hand-kulinaarikierroksella ruokiin tutustumisen ohella kuullaan suomalaisia ruokatarinoita.

Kierroksia voi tehdä bussilla, kävellen, pyörällä tai juosten. Tai käyttäen kaikkia kulkutapoja. Takavuosien menestyssarja The Amazing Racen innoittamana Amazing Helsingissä tiimit kamppailevat aikaa ja toisiaan vastaan tunnetuissa ja myös hieman tuntemattomissakin paikoissa.

Kaikki rakastavat kulttuuria. Se on ihanaa, se ehkäisee syrjäytymistä, se auttaa käsittelemään tunteita ja ympäröivää maailmaamme. Se raastaa, nostaa, parantaa, sirpaloittaa. Eduskuntavaaleissa kaikki poliitikot kilvan hokevat, kuinka tärkeää se on ja totta kai sitä pitää tukea. Ollaanhan me sentään sivistysvaltiossa!

Kulttuuri on kuitenkin asia, josta voi tiukkoina aikoina aina leikata. Eihän se pelasta henkiä, opeta lapsia (no kyllä opettaa!), vaihda vanhuksen vaippaa saati ruoki ketään. Ihmiset käyttävät siihen myös mielellään omaa rahaansa, mikäli kokevat sen tärkeäksi. Ei yhteiskunnan tarvitse, välttämättä.

Tämä näkyy puolueiden eduskuntavaaliohjelmissakin. ”Kulttuuri” on pakko mainita edes sivulauseessa ja kysyttäessä sitä kannatetaan. Kannatetaan mitä? No, sitä kulttuuria!

Tosiasiahan on, että yksikään puolue ei ole pohtinut kulttuuripolitiikan kehittämistä viimeiseen 30 vuoteen tärkeämpien aiheiden jyrätessä aina vaalitenttien ytimeen. Yksittäiset kansanedustajaehdokkaat saattavat puhua asiasta enemmänkin, mutta kuka nyt jaksaa kuunnella muutenkaan poliitikkojen lätinöitä? Katso! Jaan tästä somessa vaalikonetulokseni, sain tietää ketä äänestän!

Kulttuuripolitiikassamme on kuitenkin aivan selvästi ongelma, joka näkyy säännöllisin väliajoin keskusteluissa ja se on ns. ”korkeakulttuuri”. Meillä tuetaan tiettyä kulttuuria: taidetta, musiikkia, kirjallisuutta. Oopperaa tuetaan suhteessa enemmän, kuin esimerkiksi musikaaleja. Tiettyjä taiteilijoita ja taidetiloja tuetaan enemmän kuin toisia. Klassinen musiikki on tärkeää, aloittelevat pop-bändit eivät. Ja niin edelleen.

Itse asiassa voidaankin puhua kulttuuripolitiikan paikalleen jämähtämisestä. Poliitikot eivät pohdi aidosti, kuinka muuttaa tukijärjestelmää siten, että myös uusilla tulokkailla olisi mahdollisuus perustaa vaikkapa uusi teatteri tai erilainen musiikki saisi rahoituksensa. Ja miksi tukea vain oopperalippuja? Eikö elokuvat – edes osa niistä – olisi tuen arvoista?

Olisin erittäin kiinnostunut itse kuulemaan, mitä kulttuurin parissa työskentelevillä olisi sanottavaa nykyisestä järjestelmästä ja sen kehittämisestä.

Epäilemättä moni poliitikkokin olisi kiinnostunut käymään keskustelua.

Seuratkaa ehdokkaita ja kyseenalaistakaa.

Ja sitten: äänestää rätkäyttäkää.

Kolumnisti keskustelee säännöllisesti talousasioista Ylen Aamu-tv:n Jälkipörssi-ohjelmassa.

Lisätietoja paikkakuntien matkailusivuilta.

T A K U 27

Tällä palstalla kirjallisuuden opiskelijoiden ainejärjestöt kertovat ajatuksiaan muun muassa koulutuspolitiikasta, työllistymisestä ja alan ajankohtaisista ilmiöistä.

Viimeinen kesä

LUOTTAMUSMIES

Vaikka tätä kirjoittaessani ulkona on pakkasta ja taivaalta sataa lunta, mielessäni on kesä ja rentoutuneita lihaksiani kutittelevat auringonsäteet.

Muistissani on silti vielä vielä uuden vuoden lupaukset. Lupasin, että tänä vuonna valmistun. Suoritan kunnialla opintoni loppuun. Hankin oman alani töitä. Sillä maagisella hetkellä, kun vuosi vaihtuu ja mieltä kohottavat kuohuviinin kuplat, lupauksia on helppo tehdä ja niihin on vielä helpompi uskoa. Mutta sitten tulee arki.

Ammattiliittoon kuuluvia työntekijöitä edustaa työpaikoilla luottamusmies, jonka tärkein tehtävä on valvoa työ- tai virkaehtosopimuksen ja työelämän lakien noudattamista työpaikalla.

Toivottavasti lehden ilmestymiseen mennessä Helsingin Sanomien mielipidesivuilla käyty keskustelu opiskelijoiden valmistumisajoista on jo laantunut. Mielipiteiden vaihdon aloitti uutinen opiskelijoista ”työelämän puskureina”, jotka heikkoina taloudellisina aikoina jättävät työnteon ja palaavat opiskelujen pariin. Osa mielipiteistä ymmärsi opiskelijoiden tarvetta ja paineita tehdä töitä opintojen aikana, mutta osa vaati opiskelijoita tekemään sitä, mistä heille maksetaan: opiskelemaan. Eikä vain opiskelemaan, vaan valmistumaan myös. Mielipiteitä lukiessani mieleen palasivat uuden vuoden lupaukseni ja vakaat aikeeni. Sillä vain muutamassa päivässä aikeistani oli tullut juuri niitä: aikeita. Sillä hetkellä, kun olisi pitänyt pitää lupaukseni, suunnitelmani eivät tuntuneetkaan enää niin hyviltä.

• Luottamusmies neuvottelee työnantajan kanssa työntekijöitä koskevissa asioissa, ja on mukana kehittämässä työyhteisöä henkilöstön näkökulmasta.

• Luottamusmies huolehtii siitä, että työntekijöitä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti työpaikalla.

• Luottamusmies neuvoo ja tukee jäseniä ja auttaa mahdollisten ongelmatilanteiden ratkomisessa.

• Luottamusmiehen tehtävä kiteytyy luottamukseen.

• Luottamusmies saa ammattiliitolta koulutusta tehtäviinsä.

• Useimmiten luottamusmies toimii oman toimensa ohella.

• Suurimmilla työpaikoilla voi olla useita luottamusmiehiä ja myös päätoimisia luottamusmiehiä.

• Luottamusmiesjärjestelmä on pääso pijajärjestökohtainen.

• Luottamusmiesvaalista huolehtivat pääluottamusmiehet sekä eräissä tapauksissa OAJ:n tai KTN:n paikallinen yhdistys.

• Luottamusmiesvaalista on ilmoitettava vähintään 5 päivää ennen pidettävää vaalia ilmoitustaululla tai paikallisesti sovitulla tavalla.

• Luottamusmiehen seuraava toimikausi on 1.8.2015 - 31.7.2018.

• Vaalin järjestäjän on aina välittömästi ilmoitettava vaalin tulos pöytäkirjan otteella tai sähköpostitse osoitteeseen jukola@juko.fi. JUKOn lähettämä valtakirja on säilytettävä.

Viime talvet ovat menneet kesätöitä etsiessä. Kesä on ollut arvokasta aikaa kerätä rahaa, jotta opintojen ohella ei tarvitsisi käydä töissä. Toisaalta ansioluetteloon on myös pitänyt kerryttää erilaisia työtehtäviä, ja siinä kesätyöt ovat olleet merkittävä tekijä. Näinä taloudellisina aikoina ansioluettelon kirjoittaminen on oma taiteenlajinsa, jonka saloihin perehdytetään niin ylipistojen rekrytointipalveluissa kuin naistenlehtien verkkosivuillakin.

Keväät ovatkin tähän mennessä menneet kesätöiden hakemisen ja opiskelujen ristipaineessa. Jokainen töitä hakenut tietää, kuinka aikaa vievää ja kuluttavaa töiden hakeminen on. Oman elämäni perusteella töiden tekeminen ei ainoastaan pidennä opiskeluaikoja, vaan töiden hakeminen myös. Onneksi lähiaikoina lehtiin on ilmestynyt myös toisenlaisia uutisia ja mielipiteitä. Ei haittaa, jos ansioluettelossa on aukkoja, eikä elämä etene suunnitelmien mukaan. Ei se etene tällä hetkellä muillakaan.

Siksi olen päättänyt olla tänä keväänä itselleni armollinen. Ei, en valmistu tänä vuonna. En suorita opintoja loppuun. En hanki oman alani töitä – Ha! En edes hae. Nostan opintotukea ja olen hyvillä mielin puskuri. En ehkä valmistu aivan tavoiteajassa, mutta aion hakea vaihtoon ja tutkimukset osoittavat, että vaihtoon lähteminen parantaa opintojen jälkeistä työllistymistä. Lisäksi aion tehdä vapaaehtoistyötä ja kirjoittaa sen isolla ansioluettelooni. Mutta ennen kaikkea aion palkita itseäni tämän kevään ahkerasta opiskelusta ja rentoutua ja nauttia niistä lihaksia kutittelevista auringonsäteistä. Sillä ennen kaikkea haluan nauttia täysin rinnoin viimeisestä kesästäni opiskelijana. Ja suosittelen sitä muillekin.

Reetta Minkkinen Ainejärjestöaktiivi Muusa ry, Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden opiskelijoiden ainejärjestö

28 T A K U

Ulla M. Hoikkala

Minustako luottamusmies?

Kuntien uudet luottamusmiehet valitaan keväällä Työntekijöiden yhteisten asioiden hoitamisessa helposti ajatellaan, että ”ei minun tarvitse tehdä, joku muu tekee”. Työpaikoilla luottamusmies on juuri se joku, joka tekee muiden puolesta.

Luottamusmiesten tehtäviä on usein kärjistetysti uutisoitu johtuen lähinnä suurten organisaatioiden riitatilanteista. Mitä luottamusmiehen työ parhaimmillaan ja pahimmillaan voi olla?

– Luottamusmiehen tehtävä kiteytyy luottamukseen. Jotta voi olla luottamusta, pitää tuntea ihmiset ja olosuhteet. Tämä on erityisen tärkeää paikallisessa sopimisessa, mikä on yleistä työpaikoilla, painottaa edunvalvontajohtaja, OTK Petri Savolainen Suomen Journalistiliitto ry:stä.

Luottamusmiehen työ vaatii myös aktiivisuutta. Vaikka kaikki materiaali tulee liitosta valmiina, se ei ole mikään automaatti vaan täytyy itse sisäistää. Luottamusmiesten koulutus tulee kultakin ammattiliitolta, mutta jokainen koulutettava kuitenkin päättää itse, kuinka paljon ja millä alueilla kouluttaa itseään.

Kouvolan Kuusankosken Careassa työskentelevä JUKOn varapääluottamusmies Anu Vanhala-Taimisto kokee erittäin positiivisena sen, että koulutuksissa hän voi tavata kollegojaan ja muita luottamusmiehiä ja saa näin vinkkejä siitä, miten muilla työpaikoilla asiat hoituvat. Unohtamatta tietenkään sitä, että koulutustilaisuuksissa on yleensä hyvä ilmapiiri ja hauskuudeltakaan ei vältytä.

– Jos en olisi luottamusmies, en varmaankaan seuraisi mitä suomalaisella tai maailmanlaajuisella työmarkkinakentällä tapahtuu. Näistä asioista kiinnostuu ihan eri tavalla luottamusmiesroolissa, Vanhala-Taimisto pohtii. Varapääluottamusmiehenä hän on saanut paljon aineksia myös oman työnsä hoitamiseen. Hän aikoo asettua ehdolle myös tulevissa kevään vaaleissa.

Raskainta luottamusmiehen työ on varmaankin niissä tilanteissa, joissa yt-menettely on käynnissä tai joissa tehtyjä päätöksiä täytyy riitauttaa.

Nämä ovat kuitenkin äärimmäistapauksia ja suuri osa ajasta on muuta

kuin yt-neuvotteluja. Yt-toimikunta kokoontuu myös muulloin suunnittelemaan ja kehittämään työyhteisöä.

Oletko sinä halukas kuntasektorin luottamusmieheksi?

Jos kokonaisvaltainen oman alan henkilöstöön liittyvien kysymysten hahmottaminen tuntuu omalta jutulta, luottamusmiehen tehtävät antavat siihen erinomaisen mahdollisuuden.

Luottamusmiehet ovat mukana jatkuvan neuvottelun periaatteella ja tietoa välittyy siitä, missä ollaan nyt ja mihin ollaan menossa. Luottamusmies on myös ensimmäisiä, joille ilmoitetaan tulevista muutoksista.

Jos kiinnostuit, ota yhteys vaikkapa Akavan Erityisalojen toimistoon, he auttavat sinua mielellään ja antavat lisätietoa. Myös paikallinen JUKOn luottamusmiesten yhteistyöryhmä on tukenasi.

Luottamusmiesvaalissa yksittäiset jäsenet pääsevät vaikuttamaan valintoihin. Äänioikeus on jokaisella JUKOn jäsenliittoon kuuluvalla.

Jaakko Korpisaari, kuntasektorin sopimusja neuvottelutoiminnan asiamies.

Kuva Markku Ojala

Pyöräytä vaalityösi käyntiin!

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO on yksi kuntasektorin kolmesta pääsopijajärjestöstä.

JUKO neuvottelee työehtosopimuksista ja palkoista ja sillä on oma luottamusmiesjärjestelmänsä. Luottamusmiesten tehtävä on valvoa jäsenten etua, työehtosopimusten noudattamista ja neuvotella työehtosopimusten paikallisesta soveltamisesta. . JUKOn luottamusmiehet edustavat kaikkia työpaikan akavalaisia, myös Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry:n jäsenistöä.

mieskausi alkaa 1.8.2015. JUKOn luottamusmieskausi on kolmivuotinen päättyen 31.7.2018.

– Tavoitteena on, että eri liitoilla ja ammattiryhmillä olisi edustajanaan näiden asioita tunteva luottamusmies. On tärkeää, että esimerkiksi kulttuurialalla, kirjastonhoitajilla, hallinnon asiantuntijoilla tai teknisillä on oma luottamusmiehensä. Luottamusmiesten määrä ja toimialueet sovitaan aina työnantajan kanssa, kertoo kuntasektorin asiamies Jaakko Korpisaari Akavan Erityisaloista.

JUKOn kuntasektorin luottamusmiesvaalit järjestetään huhtikuun loppuun mennessä ja uusi luottamusLisätietoa: kuntasektorin asiamies Jaakko Korpisaari, jaakko.korpisaari@akavanerityisalat.fi www.akavanerityisalat.fi/edunvalvonta

T A K U 29

JÄSENSIVUT Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki

TYÖTTÖMYYSKASSA

Toimisto on avoinna 9.00-15.00 Palvelunumero (09) 7206 4343 faksi (09) 272 1212 Puhelinpalveluaika on maanantaista torstaihin klo 12.00-15.00 Sähköposti:erityiskoulutettujen.tk@erko.fi Kassan henkilökunta pyrkii vastaamaan sähköpostikyselyihin seitsemän päivän sisällä viestin saapumisesta kassaan.

Info-puhelin: Info-puhelimesta 0600 944 94 etuuden hakija saa tiedon viimeisimmästä maksupäivästä 24 tuntia vuorokaudessa.

Puhelun hinta on pvm + 0,37 euroa minuutissa.

Ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa AYT Ratavartijankatu 2 B, 00520 HELSINKI maksuton palvelunumero 0800 9 0888 ma-to klo 9-16, pe klo 9-13 puhelin 09 2535 3100 sposti asiakaspalvelu@ayt.fi

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 fax (09) 147 242

Sähköposti: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi Julkisen sektorin työsuhdeneuvonta puh. 0201 235 380 Yksityisen sektorin työsuhdeneuvonta puh. 0201 235 350 Puhelun hinta 0201-numeroihin: kiinteästä verkosta 8,35 snt/puh + 7,02 snt/min matkapuhelimesta 8,35 snt/puh + 17,17 snt/min l Jäsensihteerit Puh. 0201 235 370 Puhelinaika: klo 9 – 14 jasenpalvelut@akavanerityisalat.fi l Lakimiesten palvelujen puhelinaika klo 9 – 14

l Sähköpostit etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi Aikio Saara, asiamies Yksityissektorin neuvottelu- ja sopimustoiminta, erityisesti kaupan ala ja järjestöala 0201 235 338 Eskola Kari, työmarkkinalakimies - Valtiosektorin ja kirkon sektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta - Yksityinen museoala - YTN:n järjestösektorin edunvalvonta 0201 235 367 Haapasalo Toni, lakimies Yksityissektorin työsuhdeneuvonta 0201 235 365

INFOA Päivitä jäsentietosi

Ovatko jäsentietosi muuttuneet?

Ilmoitathan näistä muutoksista meille: l osoitteen- ja nimenmuutos l työnantajatiedot l valmistumispäivä l sähköpostiosoitteen muutos l äitiys-, isyys- tai hoitovapaa l apurahatyöskentely l työttömyys, lomautus tai vuorotteluvapaa l siirtyminen ammatinharjoittajaksi/ yrittäjäksi Tiedot on helpointa ilmoittaa sähköisesti jäsensivuilla: www.akavanerityisalat. fi -> Jäsenkirjautuminen tai taku@taku.fi Viitenumerot hukassa?

Tilaa uudet jäsensivujen kautta www.akavanerityisalat.fi -> Jäsenkirjautuminen

Ikonen Harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta 0201 235 354 Korpisaari Jaakko, asiamies Kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta 0201 235 363 Lamponen Helena, Edunvalvontayksikön päällikkö 0201 235 352 Mikkola Sonja, asiamies Yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta, koulutuspolitiikka, tilastollinen palkkaneuvonta 0201 235 368 Ojanen Amalia, opiskelija- ja nuorisoasiamies 0201 235 336 Torvela Tuire, lakimies - Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvonta - Ammatinharjoittajia ja yrittäjiä koskevat tehtävät - Perhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta 0201 235 356 Zibellini Anna, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta 0201 235 353

30 T A K U

TAKUN HALLITUKSEN JÄSENTEN Y H T E Y S T I E D O T 2015 Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l Snellmaninkatu 19-21 E 15, 00170 Helsinki l puh. 0440 664 800 l s-posti taku@taku.fi

Hallituksen puheenjohtaja Mari Lankinen Tuottaja Jyväskylän kesä Snellmaninkatu 19-21 E 15 00170 Helsinki 050 5363 231 mari.lankinen@taku.fi Hallituksen varapUHEENJOHTAJA Ville Niutanen Tuottaja 041 476 8347 ville.niutanen@taku.fi Hallituksen jäsenet Varsinaiset jäsenet Pauli Rautiainen Julkisoikeuden yliopisto-opettaja Tampereen yliopisto pauli.rautiainen@uta.fi Matti Karhos Kulttuuriasiainpäällikkö Lahden kaupungin kulttuurikeskus 050 387 8792 matti.karhos@lahti.fi

Arja Laitinen Aluepäällikkö Taiteen Edistämiskeskus 0295 330 709 arja.laitinen@minedu.fi Kirsi Lajunen Koordinaattori, Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelma 0400 516 554 kirsi.lajunen@thl.fi Anna-Maria Leogrande Projektisuunnittelija Työelämäosallisuuden hyvät käytännöt Euroopassa -hanke, THL 040 757 8696 anna-maria.leogrande@helsinki.fi Anna Vesén Kulttuurituottaja Riihimäen kaupunki 040 822 6660 anna.vesen@riihimaki.fi

Varajäsenet Juha Isotalo 050 531 8414 jlaiso@utu.fi Chia Koskinen chia.koskinen@lilith.fi puh. 0503815205 Jaana Elonen jaana.elonen@gmail.com puh. 0415023573 Toiminnanjohtaja Kirsi Herala 040 511 1200 kirsi.herala@taku.fi Järjestö- ja kehitysvastaava Riina Virkkunen 0440 664 800 riina.virkkunen@taku.fi Opiskelija-asiamies Vilja Byström puh. 040 561 8967 vilja.bystrom@taku.fi

Riikka Wallin Kulttuurituottaja ammatinharjoittaja riikka.wallin@svenskateatern.fi

T A K U 31

n ammat tijärje

stö

TA

Taide-

ja

ry

ku

KU

l

t

u tu

la ria

Fackor g

jo vuodest

a

n i s at i

on

en

a

197 5

fö

- och kultursek t onst o rn rk r

f

TAKU 40-vuotta juhlaseminaari ja vuosikokous Tamperella 9. – 10.10.2015 www.taku.fi