Issuu on Google+

Come to Finland Come to Finland

julisteita & matkoja / affischer & resor 1851–1965

magnus londen / joakim enegren / ant simons

Till Maria, Mikaela och Lina. Fรถr sommaren som uteblev.

Come to Finland julisteita & matkoja / affischer & resor 1851–1965

Esipuhe Kävelet Helsingin kaduilla lempeänä elokuisena iltana. Laskettelet kristallinkirkkaana talviyönä Lapissa, nautit drinkistä järvilaivan kannella. Mitä kuulet? Puheensorinaa, joka ei rajoitu kahteen kotimaiseen kieleen tai edes englantiin, venäjään, saksaan tai ranskaan. Äänimatto tuntuu koostuvan kaikista maailman kielistä. Suomi on vakiinnuttanut asemansa turistien matkakohteena. Mutta asia ei aina ole ollut näin. Tämä kirja kertoo siitä, miten kaikki alkoi ja miten päästiin vauhtiin. Miten innokkaat kirjoittajat kertoivat Suomesta niin kotimaan yleisölle kuin ulkomaisille turisteillekin. Ja ennen kaikkea, miten julisteet levittivät taiteellista mainossanomaa pohjoisesta maasta. Voidaan sanoa, että samaan aikaan kun kestävät suomalaiset pitkänmatkanjuoksijat juoksivat Suomea maailmankartalle, julistetaiteilijat piirsivät Suomea matkailuatlakseen. Siksi pidämme aineistoa kulttuuriaarteena. Aarteena, jota haluamme esitellä ja jonka haluamme säilyttää tuleville polville. Se on kulttuuriaarre, josta me suomalaiset voimme todellakin olla ylpeitä. Nauti matkasta! Elokuussa 2007 Magnus Londen, Joakim Enegren ja Ant Simons

Tähän päivitettyyn toiseen painokseen olemme lisänneet joukon eurooppalaisista arkistoista vastikään löytyneitä julisteita. Laajennetun jäljitystyön ja intohimoisten keräilijöiden ja julisteasiantuntijoiden avustuksella olemme myös onnistuneet tunnistamaan pari aiemmin tuntemattomaksi jäänyttä graafikkoa. Ja metsästys jatkuu edelleen.   Syyskuussa 2008 Kirjailijat

Förord Promenera längs Helsingfors gator en ljuv sommarkväll i augusti. Skida slalom en kristallklar vinternatt i Lappland. Njut av en drink på insjöbåtarnas däck. Vad hör du? Mer än de två inhemska språken, mer än engelska, mer än ryska, mer än tyska och franska. Ljudmattan verkar fyllas av alla världens tungomål. Finland har blivit ett etablerat resmål. Men det har inte alltid varit så. Den här boken handlar om hur det började, hur det kom igång. Om hur ­entusiastiska skribenter skildrade Finland både för hemmapubliken och för utländska turister. Och framför allt om hur affischer spred ett konstnärligt­­reklambudskap om landet uppe i norr. Medan uthålliga finländska långdistanslöpare sprang in Finland på världskartan kan man säga att affischkonstnärerna ritade in Finland i reseatlasen. Därför ser vi på materialet som en kulturskatt. En kulturskatt som vi vill visa och bevara för framtiden. Och en kulturskatt vi finländare har all orsak att vara stolta över. Njut av resan! Augusti 2007 Magnus Londen, Joakim Enegren och Ant Simons

I denna uppdaterade andra upplaga har vi lagt in en del nyfunna affischer från europeiska arkiv. Tack vare utökat spaningsarbete och hjälp från passionerade samlare och affisch­ experter har vi dessutom lyckats identifiera ett par tidigare okända grafiker. Och jakten fortsätter. September 2008 Författarna

sisällysluettelo innehållsförteckning

johdanto inledning

6 7 9 14 19 24

Esipuhe Förord Sisällysluettelo Innehållsförteckning Julistemetsästäjän tunnustukset Suomi-neidon peilautuminen grafiikassa Affischjägarens bekännelser När Finlands mö speglar sig i grafiken

julisteita ja matkakertomuksia affischer och resehistorier

30 52 120 148 204

1851–1917 1918–1938 1939–1949 1950–1959 1960–1965

esittelyjä ja lähdetietoja presentationer och referenser

236 243 250 250 251 252

Taiteilijoista Om konstnärerna Kiitokset Tack Julkiset ja yksityiset kokoelmat Offentliga och privata samlingar Kirjallisuutta Litteratur Hakemisto Register

Julistemetsästäjän tunnustukset Kirja, jota nyt pitelet käsissäsi, syntyi riippuvuudesta. Voimakkaasta riippuvuudesta, joka alkoi viattomasta vilkaisusta näyteikkunaan. Tervetuloa paljastavalle kiertomatkalle kirjaprojektin kulissien taakse. teksti — magnus londen

K

atsokaa! Tuolla hän on. Ihastuttava kolmikymmenluvun leidi, joka istuu ulkoilmaravintolassa maailmannai­ sen glamouria huokuen. Hänellä on ampiais­ vyötärö ja ylväs ryhti. Pöydällä on kukkia. Ne­ losen raitiovaunu kolistelee ohitse. Mutta mitä hän oikein juo? Olemmehan Suomessa, joten lasissa täytyy olla vettä, maitoa tai ehkä kahvia? Ei. Hattu päässä hän katselee Helsingin keskustaa, keskellä kirkasta päivää ja ko­ hottaa itselleen… samppanjamaljan. Miten chic joku voikaan olla? Aina kun näen hänet, olen täysin typer­ tynyt. Aivan sydänjuuriani myöten vaikut­ tunut hänen eleganteista maneereistaan, hänen kosmopoliittisesta ulkonäöstään – ja pakko tunnustaa – hänen täydellisestä tavoittamattomuudestaan. Näin hänet ensi kerran antikvariaatin näyteikkunassa. Hän riippui siellä aivan yksin, lähes unohdettuna. Jähmetyin, sei­ soin siinä hölmönä tuijottamassa. Tajusin toki oitis, mitä minun olisi tehtävä. Minun olisi ilmaistava ihailuni hänelle. Sen tulisi myös tapahtua tavalla, joka tekisi vaikutuksen häneen. Hän sekä saisi kirjan että päätyisi kirjaan.

Totta, hän ja hänen maailmansa ovat ken­ ties hieman kuvitteellisia, mutta tärkeintä on tunnustaa, että me kaikki rakastamme unel­ mia. Minun Helsingissäni voisi kesäläm­ mössä mieluusti juoda useammin samppan­ jaa runsaasti maailmaa nähneiden seurassa, taustalla vihreä raitiovaunu. Tarkastelin häntä siis huolellisesti. Aloin epäillä, ettei hän voinut olla yksin. Ei hän ole mitenkään voinut varttua ilman seuraa. Kyselin kaikkialta. Kuka hän on? Mistä hän on kotoisin? Missä hänen ystävänsä ovat? Missä hänen lapsensa ovat? Serkkunsa? Aarteita etsimässä Tämä kohtaaminen tapahtui kuusi-seitsemän vuotta sitten. Aika kului. Jokainen kysymys tuotti kolme uutta johtolankaa, kolme uutta vihjettä. Aivan liian myöhään huomasin, mitä oli tapahtunut. Olin vajonnut suohon. Ajatus hänen ja hänen ystäviensä jäljille pääsemisestä riivasi minua niin, että hylkäsin normaalin elämäni. Minusta oli tullut julistemetsästäjä. Etsin julisteita ja tarinoita niiden takaa. Met­ sästin matkailukertomuksia; sitä, mistä kaikki alkoi, ja miten Suomesta tuli ulkomaalaisten keskuudessa varteenotettava matkakohde.

—9—

Halusin tietää, ketkä oikeastaan saivat heidät matkustamaan tänne, ja miten hei­ dät houkuteltiin maahamme. Lapsena keräsin tulitikkurasioita, ja tar­ koitukseni oli päästä Guinnessin ennätys­ tenkirjaan. Somistin kaikki huoneeni sei­ nät tulitikkurasioiden kansilla, joita oli yli kaksituhatta. Kadonneiden aarteiden etsiminen tuntui siis minusta täysin nor­ maalilta, ja halusinkin lyhyesti ja ytimek­ käästi sanottuna löytää ”kaikki” Suomen matkailujulisteet. Kaikki tietävät, millä kiihkolla ja määrä­ tietoisuudella lapset heittäytyvät johonkin tiettyyn asiaan. Muututaan yhden asian ih­ misiksi, monomaaneiksi. Itse puuhaansa kuitenkin rakastaa, täysillä. Juuri sellainen minusta tuli. Halusin joka ikisen julisteen! Ensin halusin kuitenkin tietää, miten yli­ päätään oli mahdollista, että Suomeen tuli ulkomaisia turisteja siihen aikaan. Nyt ker­ ron suurin piirtein, mitä sain selville: Varhaiset pioneerit Kaikki alkoi Helsingin Seurahuoneelta. Oli maaliskuinen torstai-ilta, ja kello oli seit­ semän. Eräiden hienojen miesten seurue

julistemetsästäjä

oli kutsuttu koolle sanomalehti-ilmoi­ tusten avulla, mutta kyse ei suinkaan ol­ lut mistä tahansa kokouksesta. Ei, herrat olivat koolla perustamassa Suomen Mat­ kailijayhdistystä Ruotsin mallin mukaan. Vuosi oli 1887, ja perustellusti voidaan to­ deta, että juuri se hetki oli turismin lähtö­ laukaus. Miellyttävä vapaa-ajanmatkailu Suomessa ja Suomeen alkoi. Kaikkialle suuriruhtinaskuntaan perus­ tettiin haaraosastoja, joilla kaikilla oli sama tavoite: niin suomalaisten kuin ulkomaa­ laistenkin tulisi oppia tuntemaan maamme ja sen kansa. Matkustakaa maassamme, ta­ vatkaa savolaisia, lappalaisia, hämäläisiä, karjalaisia, ahvenanmaalaisia, uusmaa­ laisia ja pohjanmaalaisia – meidän kan­ saamme, meidän Suomeamme! Matkailijayhdistyksen jäsenten mielestä kyse oli hyvin paljon muustakin kuin pel­ kästään sattumanvaraisesta huvimatkai­ lusta. Turistina oleminen on suuri kunnia ja velvollisuus – patrioottinen kutsumus. Olkaamme siis kaikki turisteja. Vasta­ heränneen kansakunnan parhaaksi! Vai alkoiko kaikki oikeastaan silloin, kun Axel Gallén (sittemmin Akseli Gal­ len-Kallela) vuonna 1893 piirsi ensimmäi­ sen suomalaisen matkailujulisteen? Ehkä Gallénin juliste on kolmikymmenlukulai­ sen leidin kantaisä. Hän nimittäin teki mainosjulisteen kuohuvasta Imatran­ koskesta, suomalaisen luontoturismin äidistä, joka houkuttelee turisteja puo­ leensa lähes kaikkialta maailmasta. Ju­ listeella on vain harvoja yhteisiä piirteitä minut lumonneen leidin kanssa, mutta minunlaiseni julistemetsästäjän se kui­ tenkin vie mennessään. Vai onko kaiken alku se, kun Karl Emil Ståhlbergin yritys Atelier Apollo valmisti Suomen ensimmäisen matkailuelokuvan Berliinin vuoden 1911 matkailumessuille? Elokuvassa, jonka tarkoitus oli lyödä sak­ salaiset ällikällä, oli muun muassa seuraa­ vat lyhyet ja väpättävät filminpätkät: ”In­ dustriestadt Tammerfors”, ”Insel Punka­ harju” sekä ”Teerböte in Kajana”. Sopivasti

messujen kynnyksellä painettiin runsaasti julisteita ja muuta mainosmateriaalia sisäl­ tävää aineistoa. Siitä lähtien matkailupro­ pagandaa käytettiin vakuuttamaan ulko­ maalaiset maamme erinomaisuudesta. Vai alkoiko kaikki toden teolla vasta myö­ hemmin, vuonna 1923, jolloin Suomen en­ simmäinen ulkomainen matkailukonttori perustettiin? Tukholman Suomi-toimis­ tolla oli merkittävä rooli ruotsalaisten ja muiden pohjoismaalaisten turistien saami­ sessa Suomeen. Eikä se turistiryhmä ollut todellakaan pieni, sillä kolme neljästä ul­ komaisesta turistista oli pohjoismaalaisia vielä pitkälti 1950-luvulle asti. Vai pääsikö kaikki todella vauhtiin sil­ loin, kun Suomen-Matkat ry. perustettiin vuonna 1930? Yhdistyksen tehtävänä oli levittää Suomen matkailupropagandaa kotimaan lisäksi ennen kaikkea Pohjois­ maihin, Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Se painattikin jo 1930-luvulla tuhansittain julisteita ja esitevihkosia kolmellatoista eri kielellä. Vai pitäisikö meidän sittenkin mennä hi­ venen ajassa taaksepäin? Ehkäpä kaikista

ihmisistä juuri minun isänisänisäni Hjal­ mar Londen sai asioihin vauhtia? Kun Pa­ riisin maailmannäyttely vuonna 1889 lähes­ tyi, Suomi halusi olla mukana. Nyt Suomea nimenomaan turistimaana nostettiin esiin ensi kerran. Rahankeräysten ja lehdissä jul­ kaistujen vetoomusten avulla teollisuus, tu­ rismin puolestapuhujat ja kulttuurielämän edustajat koettivat saada kaikki mahdolliset voimat liikkeelle paviljongin aikaansaami­ seksi. Mutta kuten Kerstin Smeds osoittaa aihetta koskevassa tohtorinväitöskirjassaan vuodelta 1996, aloitteentekijä Hjalmar Lon­ den oli kuitenkin viime kädessä se henkilö, joka melkein yksin järjesti Suomen osallis­ tumisen näyttelyyn, mikä oli ”lähes epäin­ himillinen työtaakka”. Mutta suku on pahin. Riitapukari Hjal­ marilla oli huonot suhteet moniin Suomen vallanpitäjiin. Mies oli selvästi yhtä surkea ekonomi kuin diplomaattikin, mikä johti siihen, että projektin loppuvaiheessa hän sai maksaa suuria summia omasta pussis­ taan saadakseen vietyä sen loppuun. Su­ vussa sanotaan, että velat seurasivat häntä koko hänen loppuelämänsä ajan.

Suomi käytti tätä Hjalmar Londenin tilaamaa symbolia Pariisin Maailmannäyttelyssä (Exposition Universelle, siksi EU) vuonna 1889. Ensimmäistä kertaa Suomea markkinoitiin ulkomailla erillisenä matkakohteena. Venäjän lippu on tietenkin mukana logossa, mutta rivien välistä on aivan selvästi luettavissa, että uusi itsenäinen valtio on syntymässä.

— 10 —

magnus londen

Ainakin tarinan mukaan Ranskan pre­ sidentti Sadi Carnot teki Suomen palkitun paviljongin avajaisissa jotain, joka var­ masti lämmitti Hjalmarin ja kaikkien mui­ den suomalaisten mieliä kotimaassa, joka saattoi yhä vain haaveilla itsenäisyydestä. Kun presidentti astui paviljonkiin, ihmi­ set huusivat, kuten tapoihin kuului: ”Vive la République!”. Carnot vastasi huutoihin välittömästi: ”Vive la Finlande!” Ehkä on kuitenkin turhaa nostaa esiin yk­ sittäisiä tapahtumia, yhdistyksiä tai ihmisiä. Ehkä olisi järkevämpää olettaa, että ilmoilla oli voimakas yleinen halu saada Suomi ulko­ maisten matkailijoiden maailmankartalle. Siinä missä valtio- ja liikemiehet kenties katsoivat matkailua kansantaloudellisesta näkökulmasta, on lukemattomien energis­ ten turisti-idealistien joukossa täytynyt olla olemassa toinenkin liikkeellepaneva voima, joka mahdollisti kaiken. Jo 1800-luvun puolivälistä alkaen ulko­ maiset matkailijat olivat julkaisseet ­hurjia matkakertomuksia karusta, kylmästä ja ankeasta Suomesta. Se nakersi itsetuntoa. Yleisen kansallisen heräämisen seurauk­ sena suomalaiset olivat saaneet tarpeek­ seen. Pieni tuntematon pohjoinen kansa­ kunta kaipasi tunnustusta. Se halusi tulla nähdyksi. Se halusi kunnioitusta, ja en­ nen kaikkea se halusi olla osa sivistynyttä Eurooppaa. Ehkäpä juuri se oli kaiken alku? Tunnetko oman maasi? Nyt minulla siis oli erilaisia teorioita siitä, miten kaikki alkoi, ja lisäksi monia muita teorioita varastossa. Mutta millaisella kir­ jalla leidiä ja hänen ystäviään oikeastaan voisi kunnioittaa? Kenties kirjalla, joka kertoisi osan suo­ malaisesta matkailuhistoriasta ja jossa ju­ listetaide, vanhat matkakertomukset, klas­ siset matkakohteet ja unohdetut Suomi­intoilijat nostettaisiin esiin. Taustalla oli myös toinen ajatus, siis so­ kean intohimon lisäksi. Olen matkustanut suhteellisen paljon, usein melko kauaskin.

Mutta jossain vaiheessa minua alkoi puhu­ tella vanha mainoslause: ”Tunne maasi!” Tunne maasi. Kuinka monet meistä tuntevat oman koti­maansa, siis todella tuntevat? Minulle Suomi ei ollut lainkaan tunte­ maton matkakohde, mutta hämmästyin kuitenkin, kun tajusin, miten vähän siitä tiesin. Huomasin, että matkailumainokset ja laadukkaat matkalehdet toitottavat, että on lähdettävä pois, kauas pois ja mieluiten vieläkin kauemmas. On aivan selvää, että toisinaan halu­ amme matkustaa pois, se on vain luonnol­ lista. Mutta täytyykö sanan ”pois” aina mer­ kitä kauas pois? Miten voi olla mahdollista, että monet tuntevat Thaimaan rannat pa­ remmin kuin Kallaveden? Miten on mah­ dollista, että saarihyppelemme Kreikan saa­ ristossa, mutta emme tiedä, missä Aspö tai Jurmo sijaitsee? Miten on mahdollista, että seikkailijat uneksivat uivansa myyttisessä Baikaljärvessä, mutta eivät ole kastaneet edes pikkuvarvastaan Inarijärveen? Minä en tiedä. Mutta osoittamalla, millai­ silla sävelillä ulkomaalaisia on houkuteltu maahamme, saatamme vihdoin itsekin ta­ juta, millainen aarre meillä on varastossa. Hurmaavien ja viehättävien julistei­ den rinnalla myös täysin vastakkainen puoli vanhassa suomalaisessa turismi­ retoriikassa kiehtoo. Nimittäin masokisti­ nen suorasukaisuus. Epäilenpä, ettei missään muualla olisi edes voitu kirjoittaa oheisella tavalla omasta kansasta teoksessa, joka on suunnattu kan­ sainvälisille turisteille, etenkin kun elettiin sodan jälkeistä vuotta 1946, jolloin maa­ hamme olisi todella epätoivoisesti kaivattu ulkomaisia turisteja: ”... Suomalainen on jörö, itseensä sul­ keutunut ehkä, mutta luotettava, jos saa­ vutat hänen luottamuksensa. Hän rakas­ taa vapauttansa, saunaansa, peltojansa ja kuuntelee mielellään hieman suruvoittoi­ sia suomalaisia kansanlauluja. Älä anna hä­ nelle kuitenkaan viinaa, sillä silloin hän tu­ lee pahantapaiseksi ja ryhtyy tappelemaan.

— 11 —

Entiseen aikaan nämä tappelut päättyivät hautajaisiin; nyt koetetaan nuorukaisille opettaa nyrkkeilyn jaloa taitoa.” matkailun sankarit Kirjalla oli toinenkin tarkoitus. Siitä tulisi kunnianosoitus. Arvostan suuresti ihmisiä, jotka vastoin kaikkia ennusteita, vähistä resursseista huo­ limatta nousevat altavastaajan asemasta ja saavat aikaan suuria asioita. Tuolla tavalla ajattelen niistä, jotka pe­ rustivat Matkailijayhdistyksen, Suomi-toi­ miston ja Suomen-Matkat. Niin ajattelen Hjalmarista. Niin ajattelen lukemattomista suomalaisista mainospiirtäjistä, jotka teki­ vät parhaansa yhdistäessään taiteellisen va­ pauden ja toimeksiantajan tarpeet. Kukaan näistä puuhamiehistä ja -naisista ei ollut yli-ihminen, he olivat tavallisia ihmisiä ta­ vallisine puutteineen, mutta on aivan sel­ vää, että he uskoivat asiaansa. He uskoivat siihen, että ”synkällä” Suomella voisi olla jotain tarjottavaa matkakohteena. Juuri se tekee heistä niin suurenmoisia.

Elämää suossa Mainitsin aiemmin, että vajosin julisteiden metsästyksen tiimellyksessä suohon. Miltä se sitten tuntui? Se oli ihanaa. Kuvitelkaa, että tuijotatte tuijottamasta päästyänne yhtä ainoata ju­ listetta, sitä jossa istuu keimaileva nainen; sitä, joka on ainoa johtolanka. Edessä avau­ tuu mahdollisuuksien valtameri, sisällä epätietoisuuden syöveri. Mutta jos Hjalmar, Matkailijayhdistys ja Suomi-toimisto pys­ tyivät siihen, niin kyllä kai juliste­metsästäjä nyt yhden kirjan saa aikaiseksi. Onneksi en ollut yksin projektini kanssa. Yhdessä ystävieni ja kollegoitteni Ant ­Simonsin ja Joakim Enegrenin kanssa huo­ masimme nopeasti, että meillä oli yhtei­ nen toive: halusimme kaikki dokumentoida suomalaista julistetaidetta. Se oli metsästyksen alkusoitto. Simonsin kanssa aloitimme – muistutimme muuten hämmästyttävän paljon kahta innokasta

julistemetsästäjä

pojankoltiaista ensimmäisenä koulupäi­ vänä – tietenkin Lahden julistemuseosta. Seinillä riippui siistejä teoksia, mutta to­ delliset aarteet löytyivät kellarista, kuten aina. Lappi, Tampere, Varkaus... paikka­ kunnat vilistivät silmiemme ohi ja taju­ simme olevamme oikeilla jäljillä. Intohimo todella näkyi julisteissa! Se näkyi Hangon merikylpylän julisteessa, jossa ylväs adonis seisoo polleana hiekkarannalla, vähintään yhtä tyynen rauhallisena kuin samppanjaa siemaileva leidini. Kaikkea ympäröivät iloi­ set ja voimakkaat kesävärit. Minua puhutteli nostalginen mainosgra­ fiikka, jonka kaunisteleva todellisuus on niin paljastavaa. Kiltit, viattomat unelmat Suomesta hiekkarantojen maana, muoti­ suuntausten edelläkävijänä... kyllä, ykkös­ matkakohteena – kaikissa kategorioissa. Väsymätön projektiavustajamme Josefine Janhonen jatkoi metsästystä lukemattomista kaupunginmuseoista. Me soitimme museoi­ hin ja kyselimme matkailujulisteiden pe­ rään. Kyselimme tietyssä määrin myös kuvi­ tettujen matkailuesitevihkosten kansien pe­ rään, koska monet niistä on myös painettu, tai ollut tarkoitus painaa, julisteina. Toisinaan metsästys tuotti julistetulok­ sen, toisinaan ei. Metsästys jatkui maakun­ tamuseoissa ja -arkistoissa, merenkulkumu­ seoissa, Ilmailumuseossa, Postimuseossa, Rautatiemuseossa, Kansallisarkistossa, Kan­ salliskirjastossa, Yliopistojen kirjastoissa, yksityisissä museoissa ja monissa muissa paikoissa. Lähes joka paikassa kohtasimme innokkaita julkisten laitosten arkistosan­ kareita. Ihmisiä, jotka rakastavat historiaa, jotka eivät halua menneisyytemme painu­ van unholaan ja jotka pyyteettömästi an­ tavat suuren henkilökohtaisen panoksensa kaivaakseen arkistohelmet esiin. En tiedä, onko edes mahdollista taipua niin syvään kumarrukseen kuin meidän olisi heidän edessään taivuttava. Useimmiten myös heidän esimiehensä olivat myötämielisiä. Eteemme tuodut ju­ listeiden skannaushinnastot olivat paina­ jaismaisia, koska olimme liikkeellä lähes

omarahoitteisesti. Kun sitten istuimme yhdessä alas, kävimme läpi materiaalia ja kerroimme aikeistamme, esimiehet tulivat useimmiten itse siihen tulokseen, että ai­ neistohan on suomalaista kulttuuriperimää, jonka on syytäkin tulla dokumentoiduksi. Koska nuo sanat tulivat esimiesten omasta suusta, he olivat yleensä myös halukkaita hieman tinkimään loppuhinnasta. Teimme kaikkemme saadaksemme alueel­lista hajontaa, halusimme mukaan koko Suomen. Monista kaupungeista ja alu­ eista ei kuitenkaan löytynyt ainuttakaan julistetta. Turismi ei ollut vuoteen 1965 mennessä vielä vakiintunut elinkeino koko Suomessa, eikä markkinointiin todellakaan vielä panostettu. Olemme tietenkin karsineet osan julis­ teista, mutta sen lisäksi on taatusti ole­ massa merkittäviä julisteita, joita emme ole löytäneet. Sen asian tajuaminen viiltää todella syvältä. Suomi on suuri maa, eikä vanhojen matkailujulisteiden arkistointia ole mitenkään organisoitu. Päinvastoin ju­ listeiden on useimmiten katsottu olevan vain päiväperhosia, joilla ei ole mitään mer­ kitystä jälkipolville. Metsästyksen tiimellyksessä olimme yhteydessä myös yksityishenkilöihin, kuten Thure Malmbergiin, jolla on laaja merenkulku­arkisto. Tapasimme ihmisiä, jotka olivat työskennelleet matkailualalla. He kertoivat tarinoita menneistä ajoista ja etsivät vanhoja julisteita vinteiltään. Toisinaan otimme julisteita alas suoraan olo­huoneen seiniltä, mutta ilmassa oli aina kiintymystä Suomen matkailuun ja vallalla halu avokätisesti antaa omistaan. Useimmat suurista matkailuyrityksis­ tämme tulivat myös apuun, mutta yhdel­ läkään yrityksistä ei ole kattavaa julistear­ kistoa. Se oli yhtä suurta palojen sovittelua, etsimistä, vaeltelua kellarikäytävissä otsa­ lampun valossa eväsreppu selässä. Tukholma, Tallinna, Washington... Metsästysretki ei rajoittunut edes Suomen rajojen sisäpuolelle. Tukholman Kungliga

— 12 —

biblioteket -kansalliskirjaston ja Tallinnan Merenkulkumuseon väki tarttui tarmok­ kaasti toimeen selvittääkseen vastaukset kyselyihimme. Pian postiluukusta alkoi pu­ toilla cd-levyjä. Englantilaisen Hullin kau­ pungin merenkulkumuseo tarjosi myös ha­ lukkaasti palveluitaan. Sitten lähetimme kollegamme Pariisiin julistejahtiin. Hän palasi mukanaan useita ainutlaatuisia aarteita Bibliothèque natio­ nale de France -kansalliskirjastosta. Puhu­ mattakaan ranskalaisesta julisteiden keräili­ jästä Chek Homsystä, joka taikoi esiin kaksi ranskankielistä Suomijulistetta, joita ei ole nähty kotimaassa yli 60 vuoteen. Lisäksi Es­ senissä sijaitsevasta julistemuseosta löytyi 1930-luvulta peräisin oleva ranskankielinen design-helmi, jonka mieluusti ottaisin kau­ nistamaan olohuoneeni seinää. Valtavasta Washington D.C.:n Library of Congress -kirjastosta löysimme vihjei­ den perusteella kahdeksan ainutlaatuista Suomi-julistetta, joita ilmeisesti ei ole mis­ sään suomalaisessa arkistossa. En milloinkaan unohda sitä päivää, jol­ loin sydän pamppaillen ryntäsin postiin noutamaan Washingtonista saapunutta lähetystä. Aukaisin paketin heti tiskillä, kohotin suuret diat loisteputkea vasten ja erotin terävät julistekuvat, joista pystyin lukemaan mainoslauseita kuten To Finland with me... Kuvituksena on iloisen lupsakka ukko, joka kiiruhtaa kaukaisuudessa siin­ televää maata kohti. Olen aivan varma, että sinä hetkenä, postikonttorin loisteputken valossa, viisikymmentä vuotta luomisensa jälkeen ukko vinkkasi salamannopeasti sil­ määnsä minulle ovelasti hymyillen ja kuis­ kasi voitonriemuisesti: I’m back! Se oli julistemetsästäjän onnellisin hetki. Ja internet. Maailma tuntuu olevan täynnä omistautuneita julistekeräilijöitä. Julisteiden teemaana Suomi ei ole kaikkein suosituin, mutta Norjasta löysin Dag Suu­ lin, jolla on upea kokoelma Suomi-julisteita. Hän piti – avuliaasti – huolen siitä että ju­ listeet valokuvattiin, jotta ne voisi julkaista

magnus londen

kirjassa. Lisäksi ruotsalainen keräilijä Björn Larsson skannasi anteliaasti 1930-luvun esi­ tekansikuvakokoelmansa, ja sanfrancisco­ lainen David Levine piti ­kunnia-asianaan saada jakaa kokoelmansa muiden kanssa. Kun hän lähetti sähköpostitse kymme­ nen suurta tiedostoa, joiden lataaminen kesti kauan, hän yhtäkkiä kirjoitti viestin, jossa pyysi anteeksi, että lähettämiseen tu­ lisi pienoinen tauko, sorry, sorry. Hänen vau­ vansa nukkui nimittäin samassa huoneessa, ja pikkuinen tuntui hermostuvan huoneessa meneillään olevasta Suomi-touhusta. Sillä sekunnilla minusta tuntui siltä, kuin me julistemetsästäjät muodostai­ simme aivan oman rotumme, joita yhdis­ tää omituinen ja tarttuva intohimo. Tekijänoikeudet Myös lain pitkät kourat halusivat olla mu­ kana hämmentämässä soppaa. Tarkemmin sanottuna siis Tekijänoikeuslaki. Laissa sano­ taan, että taideteoksille on saatava julkaisu­ lupa, jos tekijän kuolemasta on kulunut alle 70 vuotta. Toistan: tekijän kuolemasta kulu­ nut alle 70 vuotta. Niiden harvojen Suomessa aiemmin teh­ tyjen erilaisten julisteteosten tekijät ovat ilmeisesti täysin kylmästi ohittaneet tuon ”pikkuseikan” ja vain pistelleet menemään. Koska meidän projektissamme on lähes kahdeksankymmenen taiteilijan töitä, ei ollut ainoastaan juridisesti tarpeen, vaan myös kirjaan liittyvän tutkimustyön kan­ nalta arvokasta, saada yhteys taiteilijoihin tai heidän jälkipolveensa. Aloimme siis soitella eri paikkoihin, tut­ kia kirkonkirjoja, tarkastella väestökirjan­ pitoa, etsiä kuolinilmoituksia ja syntymä­ päivähaastatteluita lehtileikearkistoista, selailla koulumatrikkeleita, lukea pölyisiä historiikkeja, tutkia kauan sitten lakkautet­ tuja aikakauslehtiä. Soittelimme, etsimme, hikoilimme. Elimme yksinkertaisesti suku­ tutkijan arkea. Itse en tehnyt tuota taustatyötä vaan kol­ legani hoitivat raskaan etsimisen. Kun sitten myöhemmin tapasin kollegani jo aiemmin

mainitsemastani suosta, omituisinta oli, että heidän huulillaan karehti hymy. Toi­ sinaan hieman kireä hymy, mutta ainakin hymy oli (melkein) aina tallella. Vaa’assa pai­ noi kilokaupalla enemmän se onni, joka syn­ tyi, kun he saivat tavata taiteilijoita tai hei­ dän jälkeläisiään ja kuulla ajat sitten unoh­ dettuja anekdootteja, kuin ärtymys siitä, että joka kerta ennen oikeaa osumaa huk­ kaan valui vähintään tunteja, päiviä ja lu­ kemattomia puheluita. Kunnianhimoisena tavoitteenamme oli siis saada julkaisulupa – tilanteesta riip­ puen – taiteilijoilta itseltään, heidän lapsil­ taan, lapsenlapsiltaan, sisarusten lapsilta, serkkujen lapsilta jne. Tai kuten eräässä ta­ pauksessa, jossa luvan antoi, ei suinkaan taiteilijan sisarentytär, vaan lapsettoman taiteilijan kirjanpitäjän sisarentytär, joka sinänsä ei ole juridisesti hyväksyttävä lu­ vanantaja, mutta hyvinkin osuva symboli suossa raatamisen hankaluudesta. Julkaisulupien lisäksi halusimme tietoja myös itse taiteilijoista. Missä he asuivat? Missä he opiskelivat? Mitä muuta he teki­ vät matkailujulisteiden tai matkaesitevih­ kosten kansien lisäksi? Taiteilijasuuruudet kuten Akseli Gallen-Kallela ja Hugo Sim­ berg sekä julistemestari Erik Bruun ovat tie­ tenkin tunnettuja ja olivat jo saaneet omat pitkät ja oikeutetut hetkensä auringossa. Kirjan lopussa olevien esittelyiden tarkoi­ tuksena onkin kertoa enemmän heistä, jotka ovat loistavista julisteistaan huoli­ matta tuntemattomia suuruuksia laajalle yleisölle Kollegani Joakim Enegren sukelsi taitei­ lijoiden elämään, haastatteli monia vielä elossa olevia taiteilijoita tai puhui jo edes­ menneiden taiteilijoiden lasten tai lasten­ lasten kanssa. Hän imuroi arkistoja metsäs­ täessään viittauksia ja tietoja, ynnäsi yhteen yksi ja yksi. Hän sai nuoruudessa toisensa tunteneet graafikot jälleen soittamaan toi­ silleen. Hän sai taiteilijat kaivamaan kyynel­ silmin esiin vanhoja julisteitaan kellarien kätköistä. Sitten eräänä päivänä Enegren iski 25 sivua taiteilijaesittelyitä pöytään.

— 13 —

Hän muistutti tuossa vaiheessa tosin jon­ kin verran kummitusta, mutta se on nauret­ tavan halpa hinta siitä, että käyttögraafik­ komme saavat ansaitsemansa huomion. Viimeinen arvoitus Eräänä päivänä tajusimme sitten kerän­ neemme satoja julisteita ja yhtä monia kansi­kuvia. Kukaan ei kuitenkaan halua kuulla ta­ rinoita unettomista öistä ja loputtomasta jossittelusta. Sillä tarinan pääosassa ovat julisteet ja tekstit. Yhden asian haluan tosin vielä mai­ nita. Mitä kolmikymmenlukulaiselle lei­ dillemme tapahtui? Mitä julisteen ori­ ginaaliversiolle tapahtui? Hänen ele­ gantille elämälleen ”Pohjolan valkeassa kaupungissa”? Oletin täysin kylmästi, että minun ja lei­ din tiet olivat eronneet, että olimme ajau­ tuneet etäälle toisistamme. Mutta eräänä päivänä kauan sen jälkeen, kun olin nähnyt hänet ensimmäisen kerran, isäni vihjaisi puhuessamme kyseisestä lei­ distä, että hänellä on vaatekaapissaan pake­ toitu ja kehystetty juliste, jonka hän kauan sitten osti kalliilla hinnalla. Hän vihjasi myös, että paketti saattaisi jonakin päivänä kuulua minulle. Se ei ollut lupaus, vaan ai­ noastaan pieni kiusoitteleva kommentti. Nyt julistemetsästäjä kuljeskelee ympä­ riinsä ja kuluttaa asfalttia rutiininomai­ sessa arjessa, joka on ottamassa jälleen val­ lan. Hän uneksii kunniakkaista julistesaa­ vutuksista, hän tuntee suuren tyhjyyden ja valtavan onnen loppuun suoritetun teh­ tävän jälkeen. Niin, minun on rehellisesti kerrottava, miten asiat ovat. Uneksin siitä päivästä, jolloin samppanjaa nauttiva leidi ja minä voimme istua samassa ravintolapöydässä silmätysten. Sillä nyt minulla on kirja, jonka voin näyttää hänelle. *

Suomi-neidon peilautuminen grafiikassa Suuriruhtinaskunnan hohdokkaat herrasväkimatkailijat, 1930-luvun trimmatut funkishahmot sekä viisikymmenluvun reippaat karikatyyrit. Suomalainen matkailujulisteiden historia on kiehtova kertomus, jossa taide, mainonta ja matkailu kulkevat aina käsi kädessä. Amanuenssi ja julisteasiantuntija Ulla Aartomaa opastaa lukijansa pohjoisen maan taiteellisten houkutuskeinojen 110-vuotisen historian läpi. teksti — ulla aartomaa

K

irjan julistekokoelman monipuo­ lisuus, intohimoisuus sekä se, mi­ ten selvästi eri aikakausien taide­ suuntaukset heijastuvat julisteissa, häm­ mästyttävät kirjan selailijaa. Julisteissa on nähtävissä graafinen tulkinta koko Suomen kehityksestä. Julistetaiteen ensi askeleet olivat vaati­ mattomia, sillä tuolloin kyse oli puhtaasti tiedon välittämisestä. Vanhimman tunne­ tun suomalaisen matkailujulisteen teetti Åbo nya ångfartygs-bolag (Turun uusi höyry­ laivayhtiö) vuonna 1851. Höyrylaivaliikenne Turun ja Tukholman välillä oli käynnisty­ nyt jo vuonna 1836, mutta laivat seilasivat myös reitillä Tukholma–Tallinna–Pietari. Kun Suomi vielä oli Venäjän suuriruhti­ naskunta, haluttiin muun muassa pietari­ laista ylimystöä houkutella matkailemaan maassamme. Axel Gallénin Imatra-juliste (nro 6) painettiin juuri tätä tarkoitusta varten vuonna 1893. Tässä varhaisessa mestariteoksessa esitellään imatralaisia

matkakohteita. Julisteessa on lisäksi pieni kartta osoittamassa, miten lähellä Pietari sijaitsee. 1900-luvun taitteessa suomalai­ sissa julisteissa alettiin myös yhdistää ku­ vaa ja tekstiä. Julistetaiteella lisäansioita Axel Gallén loi pohjan 1900-luvun suomalai­ selle käyttögrafiikalle. Hänen tekniikkansa oli innovatiivista, ja hänellä oli ihailtava kyky yhdistää aikakauden muotokieli julis­ teen vaatimaan pelkistettyyn sanomaan. Jo hyvin paljon ennen vuotta 1907, jol­ loin Gallén loi kuuluisan Bil-Bol-julisteen, hän oli suunnitellut monia julisteita, joi­ den aiheina olivat usein erilaiset näytte­ lyt ja messut. Gallén matkusti Berliiniin vuonna 1895 tutustuakseen taiteen uusiin virtauksiin. Siellä hän perehtyi MannerEuroopassa jo pitkään käytössä olleeseen litografiatekniikkaan. Aikaa vievään öljyvärimaalaukseen tot­ tuneelle kokeilunhaluiselle taiteilijalle

— 14 —

litografian tekemisen nopeus oli yllätys. Litografiatekniikka mahdollisti sen, että julisteen saattoi piirtää illalla, antaa sen kuivua yön yli, ja seuraavana päivänä se olikin jo valmis jaettavaksi kaupungilla. Näin syntyi myös Edvard Munchin ja Gal­ lénin yhteisen näyttelyn mustavalkoinen mainosjuliste. Kuvataiteilija Gallén ei ollut ainoa ammatti­kuntansa edustaja, joka paneu­ tui julistetaiteeseen. Koska käyttögrafiikan koulutusta ei vielä järjestetty Suomessa, monet taiteilijat ja arkkitehdit suunnitteli­ vat julisteita hankkiakseen lisätuloja. Hyvä esimerkki kuvataiteilijoiden suunnitte­ lemista julisteista on ruotsalaisen kreivin ­Louis Sparren (1863–1964) mainio käsintehty luento­juliste Det Gamla Borgå vuodelta 1898. Keskieurooppalaisia vaikutteita Alexander Federley (1864–1932) ja Oscar Fu­ ruhjelm (1880–1963) kuuluvat niihin graafi­ koihin, jotka taiturimaisin ottein keskittyivät

ulla aartomaa

käyttögrafiikkaan. Heidän suunnittelussaan näkyvät keskieurooppalaiset tyylivaikut­ teet, mihin syynä voivat olla heidän opin­ tonsa ulkomailla. Federley suoritti opintonsa loppuun Pariisissa, ja Furuhjelmin esiku­ vat näyttävät löytyneen hänen opiskelumais­ taan Tanskasta ja Saksasta. Federley oli en­ simmäinen suomalainen graafikko, jonka koko elämäntyö perustui käyttögrafiikkaan. ­Furuhjelmillä oli jopa oma mainostoimisto, Finska konstnärliga reklambyrån, vuosina 1910–1911. Furuhjelmin julistetuotanto kä­ sittää noin 40 julistetta. Finska Ångfartygs Aktiebolaget FÅA oli ensimmäisiä suomalaisia yrityksiä, joka panosti mainostamiseen. Alexander ­Federleyn FÅA:lle vuonna 1898 tekemä venäjänkielinen juliste Rysk-skandinavisk ­express mainostaa paitsi nopeaa laivayh­ teyttä Itämerellä myös sujuvia rautateiden jatkoyhteyksiä. Julisteessa Federley tuo olennaiset yksi­ tyiskohdat esiin samalla tekniikalla kuin Axel Gallén Imatra-julisteessaan viisi vuotta aiemmin. Federley esittelee kuvakoostees­ saan tietysti Wellamo-laivan, mutta myös Tukholman ja Hangon satamat sekä Pieta­ rin rautatieaseman. Wellamon matkustaja­ mukavuudesta kertoo sisäkuva laivasta.

Furuhjelmin uusi ote Monet graafikot halusivat näyttää laivan mo­ dernina, uuden aikakauden teknologisena saavutuksena ja kuvasivat massiivisen lii­ kennevälineen meren pinnasta katsottuna, jolloin laivan keula vaikuttaa useimmiten kohoavan äärettömyyksiin. Oscar Furuhjelm vetosi laivajulisteissaan aivan toisenlaisiin tunnelmiin, eikä välittänyt modernista tek­ nologiasta. Hän käänsi katseen matkustajiin, jotka hän piirsi notkeasti taipuvalla jugend­ viivalla. FÅA:n julisteissa vuosilta 1909 ja 1911 (nro 11 ja 13) hän kuvasi arkipäivästä irrottau­ tuneita matkustajia, jotka nauttivat matkus­ tamisen mukavuudesta ja joutilaisuudesta. Muodikkaat matkalaiset houkuttelivat kat­ sojaa haaveilemaan omista matkoista ja va­ raamaan omat matkalippunsa.

Käyttögrafiikan esiinmarssi ei hyödyt­ tänyt ainoastaan matkailujulisteita. Myös yhteiskunnallisista asioista viestiminen sai uuden kanavan tämän taidemuodon kautta. Venäläisen sortokauden aikana vuonna 1901 syntyi Alexander Federleyn juliste Viimeinen postimatka suomalaisin postimerkein. Julisteessa nuori nainen vaeltaa postiin talvisella kylätiellä. Hänen vierellään on havuseppeleköynnöksin kehystettynä suo­ malaiset postimerkit vuosilta 1856–1901. Eetu (Edvard) Iston öljyvärimaalauk­ sesta helio­gravyyrinä painettu Hyökkäys (1899) levisi suomalaisiin koteihin vastus­ tamaan itsemääräämisoikeuksien menet­ tämistä. Painokuva Albert Edelfeltin (1854– 1905) Porilaisten marssi -maalauksesta (1892) vaikutti omalta osaltaan kansallistunnon kohottajana. Sortokauden propagandakuvien suun­ nittelijoiden joukossa on myös suoma­ laisen käyttögrafiikan varhainen mestari Albert Gebhard (1869–1937) julisteellaan Walter Runebergin keisari Aleksanteri II:n patsaan paljastaminen vuodelta 1894. Pro­ pagandajulisteiden merkitys on enemmän niiden sisällössä kuin graafisessa ilmeessä, koska ne levisivät suurina painoksina kan­ san keskuuteen, ja siten niistä muodostui osa yhteistä kansallista kuvamuistia. Käyttögraafikoiden koulutus alkaa Kolmikko Bruno Tuukkanen (1891–1979), Toivo Vikstedt (1891–1930) ja Harry Rö­ neholm (1892–1952) perustivat graafisen suunnittelutoimiston De Tre vuosina 1914– 1916. He kaikki suunnittelivat julisteita uransa varhaisessa vaiheessa, mutta Vik­ stedt nousee julistesuunnittelijana omalle tasolleen. Hänen julisteensa Salpausselän maailmanmestaruuskilpailut 1926 on esi­ merkki taiteilijan maalauksellisesta ot­ teesta. Vikstedt perusti vuonna 1926 Taide­ teollisuuskeskuskouluun graafisen taiteen osaston, minkä vaikutukset olivat kauas­ kantoiset. Vihdoin käyttögraafikot saivat mahdollisuuden ammattiopetukseen.

— 15 —

Yhtenä virtauksena 1920- ja 1930-lukujen julistetaiteessa oli juuri rehevän maalauk­ sellinen tyyli, jota Vikstedtkin edusti. Tyyli lähentyy aikakauden kuvataidetta. Taide­ graafikko Hans Björklind (1908–1969), joka oli opiskellut graafisen taiteen osastolla, jatkoi traditiota 1930-luvulla. Julisteessa Vuoden 1938 maailmanmestaruuskisat Lahdessa (nro 66) käytettiin kuvana Björklin­ din vauhdikasta hiihtäjää. Hiihtäjän mää­ rätietoisuus ja voitontahto luovat tiheän kilpailujännityksen ilmapiirin: ”Tuonne pitää päästä! Majoittavatko sukulaiset vai pitääkö varata hotellihuone?” Suhonen tyylin luojana 1930-luvun kansainvälistä huippua edusti suomalaisesta näkökulmasta katsottuna Jorma Suhonen (1911–1987). Hän oli yksi kolmesta mainostoimisto SEK:n perusta­ jasta. Toimiston kaksi muuta perustajaa oli­ vat Holger Erkelenz ja Aarno Knuus, jotka myös molemmat suunnittelivat julisteita. Suhosen asiakkaiden joukossa oli vuonna 1923 perustettu lentoyhtiö Oy Aero Ab. Yhtiö aloitti laajan – ja tänä päivänä lä­ hes legendaarisen – julistekampanjoinnin 1930-luvulla. Suhosen futuristinen tyyli sopi markkinoimaan uuden ajan kulku­ välinettä erityisen hyvin. Pelkistetyt geo­ metriset pinnat, dramaattiset varjostuk­ set ja kuvapinnan yli kulkevat diagonaalit linjat loivat kaikki yhdessä liikkeen tuntua. Taivaalla kiitävä kone vei sekä matkustajat että lentopostin nopeasti perille. Suhosen mielenkiintoisimmaksi ju­ listeeksi nousee Scandinavian Air Express -juliste (nro 87). Helsingin tuomiokirkon torni tuo julisteeseen paikallisväriä. Ju­ listeen kepeä autereisuus, lentämisen va­ pautta korostava näkökulma ja muotojen pelkistäminen nostavat sen epäilemättä vastaavien, samalta ajalta peräisin ole­ vien ulkomaisten julisteiden tasolle. Yksi Suhosen inspiraation lähteistä oli luultavasti Ranskassa toiminut graafikko A.M. Cassandre (1901–1968). ­Cassandre oli 1920-luvun töillään viitoittanut tietä

varhaiset vuodet

matkailujulisteiden suunnittelulle, ja Su­ honen epäilemättä tunsi hänen töitään. Cas­ sandre sulautti yhteen kubismin ja surrealis­ min piirteitä. Hänen vaikutuksensa näkyi selvästi eurooppalaisessa käyttö­grafiikassa liioitellun perspektiivin ahkerana käyttönä. Mahdollisista esikuvistaan huoli­ matta Jorma Suhonen onnistui paina­ maan oman puumerkkinsä lentokoneju­ listeisiinsa. Joskus Suhonen pelkisti il­ maisuaan kuten vuoden 1936 Tourist Fair -julisteessa, jota leimaa erityisen epätodel­ linen, surrealistinen henki. Laihojen vuosien jälkeen Sota-aika ja sitä seuranneet jälleenraken­ nuskauden vuodet eivät juuri tarjonneet mainostöitä julistegraafikoille. Julistei­ den kuvakieli tuntui taantuvan. Painetut julisteet olivat aiheiltaan yhteiskunnallisia, säästämiseen ja toisten auttamiseen kan­ nustavia. Sosiaali- ja terveydenhuollon ra­ hoitusta järjestettiin Kansanapu-keräyk­ sillä, joita markkinoitiin julisteilla. Taideteollisuuskeskuskoulun opetus va­ kiintui vähitellen jo jatkosodan loppuvai­ heessa. Koulutus antoi entistäkin parem­ mat valmiudet käyttögraafikon ammatissa toimimiseen. Monet täydensivät grafii­ kan opintojaan ja kielitaitoaan ulkomailla. Koko ala seurasi tiiviisti ulkomaisia julkai­ suja pysyäkseen ajan hermolla. Suomen talouselämä pääsi nopeasti ja­ loilleen. Yhtäkkiä ammattitaitoiset graa­ fikot pystyivät seulomaan moninaisista työtarjouksista itseään kiinnostavimmat. Luottamuksesta omaan ammattitaitoon ja tulevaisuuteen kertoo sekin, että monet kes­ keisimmistä graafikoista siirtyivät mainos­ toimistoista omaan studioonsa. Julisteen asemaa vahvisti myös päätös pystyttää ensimmäiset viralliset julistete­ lineet Helsinkiin vuonna 1946. Graafinen suunnittelu oli matkalla kohti 1950-luvun nousua muun suomalaisen muotoilun rin­ nalla. Suomalaista käyttögrafiikkaa näh­ tiin ulkomaisissa näyttelyissä ja etenkin alan julkaisuissa. Suomalaiset graafiset

suunnittelijat, tai graafiset taiteilijat kuten heitä silloin kutsuttiin, olivat astumassa kansainväliseen tietoisuuteen. Koska sota oli keskeyttänyt maamme talou­dellisen kehityksen, modernit lento­ matkat jouduttiin unohtamaan joksikin ajaksi. Kotimaanmatkailu elpyi vähitellen 1940-luvun lopulla, ja rautatiet veivät mat­ kalaisia kohtuuhintaisille Rengasmatkoille ympäri Suomea. Suomalaisten keskuudessa oli herän­ nyt myös aivan uusi mielenkiinto omaa maata kohtaan. Vuosilomalaki oli säädetty jo vuonna 1936, joten palkkatyöstä oli mahdollisuus irrottautua hetkeksi. Lomalaisia houkutel­ tiin liikkeelle perhelipuilla ja Rengasmatkaalennuksilla. Aiemmin matkailujulisteiden ja -esittei­ den kuvakieli oli ollut suurelta osin asialli­ sen informoivaa, mutta jo 1950-luvun alussa huumori astui kuviin laajana rintamana. Nyt julisteissa kuvattiin hyväntuulisia pik­ kupoikia rientämässä tomerasti matkalauk­ kujaan kantaen lomakohteeseen. Riemusta kiljuvat perheet suunnistivat sukset kaina­ lossa kohti tunturien valkoisia rinteitä. Hän sai ihmiset nauramaan Mies, joka sai suomalaiset nauramaan, oli Osmo K. Oksanen (1916–1978). Hän oli erikois­ tunut elokuvajulisteiden tekoon, mutta elo­ kuvatuotannon vähennyttyä uudeksi merkit­ täväksi työnantajaksi tuli Valtionrautatiet. Oksasen Valtionrautateille tekemien töiden kautta hänen karikatyyrinsä liitty­ vät kansainvälisen käyttögrafiikan kuvas­ toon. Oksasen rehevä piirustustapa julis­ teissa Rautateiden talvialennus (nro 203) ja Makuuvaunu… kuin oma vuode (nro 170) ve­ toavat ostamaan junalipun. Raitapyjamas­ saan makuuvaunun vuoteella haukotteleva poika saa uskomaan, että junassa voi to­ della nukkua makeasti. Osmo K. Oksanen ei halua korostaa itse matkustustapaa. Usein hän otti vapau­ den yksinkertaisesti kaventaa junavau­ nujen merkityksen julisteessa pelkäksi

— 16 —

horisonttiviivaksi. Toisinaan Oksanen tarjoilee meille tunnistettavan asemara­ kennuksen, joka muistuttaa siitä, että ju­ listeessa on kyse rautateistä. Mestarin kalastusmatka 1950-luvun juhlituimpia julistemestareita oli kuitenkin Erik Bruun (1926–). Taideteollisuus­ keskuskoulusta valmistuneena hän piti huolen siitä, että julisteet saivat tärkeän aseman suo­ malaisessa mainonnassa. Bruun sai uransa al­ kuvaiheessa asiakkaita, joilla oli huutava pula julisteista. Hän ei aikaillut kehitellessään julis­ teen kieltä oman näkemyksensä mukaan. Bruunin pitkän uran aikana hänen in­ tohimonsa on ollut luoda katujulisteita. Bruunin nyrkkisääntönä on ollut se, että hyvän katujulisteen on ehdittävä välittää viestinsä ohikulkevan raitiovaunun mat­ kustajille. Hänen metodinsa katujulisteen suunnittelussa on nerokkaan yksinkertai­ nen: luonnos on pystyttävä piirtämään tuli­ tikkuaskin kanteen, jolloin kuvasta karsiu­ tuvat pois kaikki turhat yksityiskohdat. Hyvä esimerkki Bruunin näkemykselli­ sestä tyylistä on juliste Destination North Finland (nro 144). Suomalaiset matkustivat siis 1950­luvulla innokkaasti tuntureiden turistikes­ kuksiin, esimerkiksi Pallastunturille. Va­ rakkaiden urheilukalastajien oli myös mah­ dollista lentää Pohjolan lohiapajille. Erik Bruun sai idean julisteeseensa kalastus­ matkasta, jolle hän itse osallistui. Hän näki omin silmin, miten lentokoneen matkus­ tamo täyttyi ääriään myöten innostuneista kalastajista, jotka pitelivät kouristuksen­ omaisesti kiinni koteloista, joissa heidän hauraat vapansa odottivat jokiseikkailuja. Bruunin juliste puree huumorillaan, mutta samalla myös taidokkaalla litogra­ fiatekniikallaan, jonka taiteilija hallitsi pa­ remmin kuin muut aikalaiskollegansa. Ju­ liste sai graafikoiden keskuudessa lempini­ men Lohilentokone. Valitettavasti Aero:n (markkinoinnissa on käytetty nimeä ”Finnair” vuodesta 1953) johto ei nähnyt julisteen hauskuutta ja

ulla aartomaa

esteettisyyttä. Bruunin heille omaehtoi­ sesti tarjoama juliste torjuttiin toteamalla: ”Kuka nyt haluaisi matkustaa kalalta hai­ sevassa koneessa?” Mutta kun Bruunin mestariteos myöhemmin palkittiin vuo­ den parhaana julisteena, Aeron johtajat­ kin ymmärsivät julisteen mainosarvon. Julistetta painettiin tuhansia kappaleita kahtena eri väriversiona. Ruotsinlaivojen herkut Varustamot Bore, Svea ja Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö (SHO/FÅA) perustivat vuonna 1957 yhteisen varustamon, Oy Siljarederiet. Laivayhtiöiden yhteistilauksesta Bruun teki vuonna 1957 Nauti merimatkasta Ruotsiin / Njut sjövägen till Finland -julisteen (nro 183), jossa kuvataan ylellinen noutopöytä. Leik­ kisässä julisteessa lohi taipuu laivaksi, ja si­ karit savuavat kolmen laivayhtiön logoilla varustettuina savupiippuina. Erik Bruunin herkullinen juliste houkuttelee vielä tänä päivänäkin, etenkin pöydän antimiensa, ja miksei myös visuaalisen retrospektiivisen kuvakielensä, vuoksi. Toinen suomalaista ruokakulttuuria mainostava juliste Finlande haute saison des gourmets (nro 182) keskittyy lyhyeen rapusesonkiin. Pitkät matkat taittuivat junilla tai len­ täen, mutta kesäisin varsinaista lomailua ja rentoutumista tarjosivat – ja yhä tarjoavat! – Saimaan ja Päijänteen höyrylaivat. Suomen kesän ja sisävesien ihanuutta ylistävät Onni Vuoren (1931–) laivajuliste Finland (nro 185, vuodelta 1960) ja Erik Bruunin Finland ­ Lakeland (nro 136, vuodelta 1958) -julisteluon­ nos. Molemmissa julisteissa kuvapinnan täyttää kuvituksenomaisesti piirretty val­ kea laiva, joka heijastuu veden pintaan. Onni Vuori voitti Suomi matkailumaana -sarjassa Finlandia-julistekilpailun, joka järjestettiin

vuonna 1960. Se oli siihen mennessä Suo­ men suurin julistekilpailu. Kilpailun tarkoi­ tus oli kohottaa julisteen merkitystä graafi­ sessa viestinnässä. Kilpailu herättikin suurta kiinnostusta, ja kilpailutöitä tuli yli tuhat. Tarinan mukaan Onni Vuoren voittojulis­ tetta oli veikkailtu Erik Bruunin tekemäksi osittain piirrosjäljen vuoksi, mutta myös siksi, että Bruun oli yksi 1950-luvun tuotte­ liaimpia suomalaisia julisteentekijöitä. Uusi sveitsiläinen muotokieli Martti Mykkänen (1926–2008) ja Rolf Christi­ anson (1928–1997), jotka suunnittelivat muun muassa matkailujulisteita, edustavat Suo­ messa harvinaista tyylivirtausta. He opis­ kelivat molemmat Sveitsissä 1950-luvulla ja omaksuivat sveitsiläisen Bauhaus-vaikuttei­ sen muotokielen. Sveitsiläinen tyyli tai konstruktivismi, joksi graafikot tyyliä kutsuvat, sitoutui muutamiin pääväreihin ja geomet­ risiin muotoihin. 1940-luvun alussa synty­ nyt suuntaus koettiin Euroopassa avant­ gardistisimmaksi käyttögrafiikan suuntauk­ seksi. Konstruktivismin teoreetikkoja oli Josef Müller-Brockmann (1914–1996), jonka tuotanto ja kirjat olivat tunnettuja myös Suomessa. Konstruktivismin viljeleminen suomalaisessa käyttögrafiikassa ei onnistu­ nut kautta linjan, vaan niin Mykkäsen kuin Christiansoninkin täytyi muokata teoksensa asiakkaiden tarpeisiin. Martti Mykkäsen vuoden 1962 Helsinkijulisteessa on kuvattuna Itämeren valkoinen tytär päähineenään kaupungintalosta ja kir­ kosta syntyvä hattu. Viekoitteleva nuori nai­ nen on merestä noussut Pohjolan Afrodite, jonka kaulalla vielä helmeilevät suolaiset ve­ sipisarat. Erik Bruunin mustavalkoinen Helsinki, the Capital of Finland (nro 190) tarkaste­ lee Helsinkiä ylhäältä päin poimien mukaan

tuomiokirkon ja muita keskeisiä rakennuk­ sia. Mykkänen arvosti Bruunin julistetta niin paljon, että lähetti vaimonsakin sitä katso­ maan. Pelkistetty, geometrisista muodoista rakentuva juliste olisi vallan mainiosti voi­ nut olla Mykkäsenkin tekemä. Uudet ajat, uudet menetelmät P. O. Nyströmin palkittu kilpailujuliste Finland Woodland (nro 188, vuodelta 1959) joh­ datteli suomalaisen julistesuunnittelun uu­ teen aikaan. Taakse oli jäänyt käsityöläismäi­ nen piirtäminen. Vähitellen valokuva korvasi serigrafiatekniikalla ja litografiakivillä pai­ netut, piirretyt kuvat. Julisteita tuotettiin nyt entistä nopeammalla offsetpainolla. 1950-luku oli ollut suomalaisen julisteen kulta-aikaa. Seuraavien vuosikymmenten ajan uusia menetelmiä harjoiteltiin, ja näyttävä nousu saavutettiin 1970-luvun vaihteessa. Valokuvaan pohjautuvat julis­ teet veivät suomalaiset kansainvälisten ju­ listekilpailujen kuten Brnon ja Varsovan biennaalien palkintokorokkeille. Oli syntynyt suomalainen koulukunta, ku­ ten puolalaiset sen ajan suomalaisia juliste­ taiteilijoita nimittivät. Suomalainen juliste oli lunastanut pysyvästi paikkansa kansain­ välisillä areenoilla. Suomi sijaitsee hieman syrjässä globaa­ lista matkailunäkökulmasta katsottuna, Off the Beaten Track. Toisaalta, kun ymmär­ rämme tämän, voimme arvostaa sitä into­ himoista panosta, jonka suomalaiset tai­ teilijat antoivat tehdäkseen Suomea kan­ sainvälisesti tunnetuksi aina 1800-luvun puolivälistä saakka. Graafiset suunnitteli­ jat onnistuivat herättämään kosmopoliit­ tien matkailijoiden huomion – he onnis­ tuivat kertomaan pienestä maasta kaukana pohjoisessa. *

Ulla Aartomaa on toiminut vuodesta 2005 amanuenssina Sinebrychoffin taidemuseossa, joka on osa Valtion taidemuseota. Hän on julkaissut noin 100 artikkelia suomalaisesta ja graafisesta taiteesta sekä useita monografioita suomalaisista taiteilijoista ja suunnittelijoista. Ulla Aartomaa on lisäksi toiminut taidehistorian opettajana erikoisalueenaan suomalainen graafinen muotoilu.

— 17 —

Affischjägarens bekännelser Boken du håller i din hand är resultatet av ett beroende. Ett starkt beroende som började med en oskyldig titt i ett skyltfönster. Välkommen på en avslöjande rundtur bakom kulisserna till affischjakten. text — magnus londen

S

e! Där är hon. Den bedårande da­ men från trettiotalet. Med världs­ van blick, getingmidja och graciös hållning sitter hon på uteserveringen. Bor­ det pryds av blommor. Spårvagn nummer fyra rasslar förbi. Men vad är det hon dricker? Vi är ju i Fin­ land så det måste väl vara vatten, mjölk ­eller kanske kaffe? Nej. Med hatt på huvudet blickar hon ut över Helsingfors centrum, mitt på ljusan dag, och skålar för sig själv ... i champagne. Hur chic kan någon egentligen vara? Varje gång jag ser henne blir jag helt per­ plex. Så in i märgen imponerad av hennes eleganta uppenbarelse, hennes kosmopo­ litiska look – och, det ska erkännas, hennes fullkomliga ouppnåelighet. Jag såg henne första gången i ett skylt­ fönster i ett antikvariat. Hon hängde där ensam, nästan bortglömd. Jag stelnade till, stod där som en fåne. Men jag insåg omedelbart vad jag måste göra. Jag måste uttrycka min beundran för henne. Och det måste ske på ett sätt som

skulle göra intryck på henne. Hon skulle både få en bok och bli en bok. Visst, hon och hennes värld är kan­ hända en aning illusoriska, men alla äls­ kar vi drömmar. I mitt Helsingfors skulle vi gärna oftare få dricka champagne i som­ marvärmen tillsammans med beresta be­ kantskaper, med en grön spårvagn i bak­ grunden. Så jag betraktade henne noga. Började lägga ihop ett och ett. Började misstänka att hon inte kan vara ensam. Hon kan ju inte ha vuxit upp utan sällskap. Jag frågade runt. Vem är hon? Var är hen­ nes vänner? Hennes barn? Hennes kusiner? Att leta efter skatter Det här skedde för sex-sju år sedan. Tiden gick. Men varje fråga gav tre nya frågor, tre nya ledtrådar, tre nya tips. Det var först alldeles för sent som jag märkte vad som hade hänt. Jag hade sjunkit ner i ett träsk. Jag hade blivit så besatt av tanken på att komma underfund med henne och hennes vänner att jag övergav mitt vanliga liv. Jag hade blivit en affischjägare.

— 19 —

Jag letade efter affischer och jag letade efter historier om affischerna, efter berät­ telser om resande, om var allting började, om hur Finland blev en tänkbar destina­ tion för utlänningar, om vilka personer som egentligen fick hit dem, om hur man lockade hit dem. Som barn samlade jag på tändsticksas­ kar, jag skulle komma in i Guinness rekord­ bok, jag prydde hela väggen i mitt rum med tändsticksetiketter, det fanns över två tu­ sen av dem, så allt det här med att leta fram bortglömda skatter kändes helt normalt. Jag ville kort och gott hitta ”alla” reseaffi­ scher om Finland. Alla som någon gång varit barn vet med vilken frenesi och målmedvetenhet man kan gå in för något. Man blir en ensaksper­ son. En monoman. Men själv älskar man det, hela vägen. Just sådan blev jag. Varenda affisch! Men först ville jag veta hur det överhuvud­ taget var möjligt att det kom utländska turis­ ter till Finland när det begav sig. Det här är ungefär vad jag kom underfund med:

affischjägaren

Allting börjar på Societetshuset i Hel­ singfors. Klockan är sju en torsdagskväll i mars och ett sällskap fina herrar har k ­ allat till möte via notiser i tidnings­pressen. Tro inte att det är vilket möte som helst. Nej, herrarna träffas för att enligt modell från Sverige grunda Turistföreningen i Finland. Året är 1887 och man kan med fog säga att det är nu som startskottet går för fritids­ resandet, turismen, i och till Finland. Filialer ska grundas över hela storfur­ stendömet, och alla ska de ha samma mål­ sättning: att såväl vi finnar som utlän­ ningar ska lära känna vårt land och dess folk. Res omkring, träffa savolaxare, lap­ par, tavastlänningar, karelare, ålänningar, nylänningar, österbottningar – vårt folk, vårt Finland. För Turistföreningens medlemmar handlar det om mer, om mycket mer, än att bara företa några lustfyllda resor på måfå. Nej, att vara en turist är en stor ära och en plikt – ett patriotiskt kall. Ja, låt oss alltså alla bli turister. För den nymornade nationens bästa! Eller tas det inledande steget egentli­ gen då Axel Gallén (senare Akseli GallenKallela) år 1893 gör den första konstnärliga reseaffischen i Finland? Kanske är Galléns affisch trettiotalskvinnans för­fader? Han skapar nämligen ett reklamplakat med den dånande Imatraforsen, den finländ­ ska natur­turismens moder. Affischen har inte mycket gemensamt med kvinnan som trollbundit mig, men affisch­jägare som jag är uppslukas jag likväl av den. Eller börjar det när Karl Emil Ståhlbergs firma Atelier Apollo klipper ihop den för­ sta turistfilmen om Finland till resemässan i Berlin år 1911? Filmen där korta och dar­ riga filmsekvenser med bland annat ”Indu­ striestadt Tammerfors”, ”Insel Punkaharju” och ”Teer­böte in Kajana” ska slå tyskarna med häpnad. Lämpligt till mässan trycker man upp ett digert material med affischer och annat reklammaterial; från och med nu ska utlänningarna övertygas med pro­ pagandans hjälp.

Eller går startskottet i själva verket först senare, år 1923, då Finlands första ut­ ländska turistbyrå grundas? Suomibyrån i Stockholm kom att spela en helt avgö­ rande roll när det gällde att få rikssvenska och andra nordiska turister till Finland. Och den gruppen var inte liten, långt in på 1950-talet var fortfarande tre av fyra ut­ ländska turister från Norden. Eller är det när förbundet Finlandsresor (Suomen-Matkat) grundas 1930 som allting får fart på allvar? Förbundet ska sprida re­ sepropaganda om Finland i hemlandet men framför allt utomlands. Under 1930-talet trycker förbundet affischer och broschyrer i tusental på minst tretton olika språk. Kanske det var Hjalmar Eller kanske vi ändå borde gå bakåt? Kan­ ske det i själva verket är min farfarsfar Hjal­ mar Londen, av alla människor, som egent­ ligen satte sprätt på saker och ting? När det drog ihop sig till Världsutställning i Paris år 1889 ville Finland vara med. Och nu är det uttryckligen Finland som turistland som ska lyftas fram för första gången. Genom

penninginsamlingar och stora upprop i tidningarna försökte industrin, kulturlivet och eldsjälarna inom turismen uppbåda alla krafter för paviljongen. Men som Kerstin Smeds visar i sin doktorsavhandling från 1996 i ämnet var det ändå i sista hand initi­ ativtagaren Hjalmar som mer eller mindre ensam organiserade Finlands deltagande, ”en nästan omänsklig arbetsbörda”. Men släkten är värst. Den grälsjuke Hjalmar hade dåliga relationer till många av maktens män i Finland, och var tydli­ gen en lika eländig ekonom som diplomat – vilket ledde till att han i slutändan fick punga ut med stora pengar ur egen ficka för att ro projektet i hamn. I släkten sägs det att han drogs med skulderna resten av livet. Historien förtäljer i alla fall att Frankri­ kes president Sadi Carnot vid öppnandet av Finlands prisbelönta paviljong gjorde något som måtte ha värmt Hjalmar och alla andra finländare i ett land som fortfa­ rande bara kunna drömma om självstän­ dighet. När presidenten träder in ropar folk, som sig bör, ”Vive la République!”,

Den här symbolen, beställd av Hjalmar Londen, användes av Finland under Världsutställningen (Exposition Universelle, därav EU) i Paris 1889. För första gången marknadsfördes Finland utomlands som ett separat resemål. Ryska flaggan finns naturligtvis på logon, men visst är det uppenbart att en ny självständig nation håller på att födas.

— 20 —

magnus londen

varvid Carnot omedelbart svarar: ”Vive la Finlande!”. Men kanske det ändå är lönlöst att peka på enskilda händelser, organisationer och människor? Kanske är det helt enkelt så att det fanns en stark allmän vilja att få med Finland på de utländska resenärer­ nas världskarta? Medan våra stats- och affärsmän må­ hända såg resandet ur nationalekono­ misk synvinkel, måste det ha funnits en annan drivkraft hos de otaliga energiska turismidealisterna som gjorde allting möjligt. Redan vid mitten av 1800-talet hade di­ verse utländska resenärer publicerat rövar­ historier från det karga, kalla och dystra Finland. Det naggade självkänslan i kan­ terna. Som en logisk följd av det allmänna nationella uppvaknandet i Finland hade man fått nog av att bli styvmoderligt be­ handlad. En liten okänd nation i norr ville få bekräftelse. Ville bli sedd. Ville få respekt. Framför allt: Ville vara en del av det civili­ serade Europa. Kanske det är där allting började? Känner du ditt land? Nu hade jag alltså diverse teorier om hur allting började, och dessutom många andra i reserv. Hurdan bok skulle den sti­ liga damen och hennes vänner egentligen hedras med? Det skulle bli en bok om ett stycke fin­ ländsk resehistoria där affischkonst, gamla reseskildringar, klassiska resmål, och bort­ glömda Finlandsentusiaster lyfts fram. Och det fanns också en annan bakom­ liggande tanke, alltså utöver passionen. Jag har rest relativt mycket, ofta ganska långt bort. Men i något skede började jag tilltalas av den gamla devisen ”Känn ditt land!”. Känn ditt land. Hur många av oss känner sitt land, och jag menar känner sitt land – på riktigt? Finland som resmål var inte alls obekant för mig, men jag slogs ändå av hur litet jag

visste. Ja, jag insåg plötsligt hur reklamen och de glassiga resemagasinen mest hand­ lar om att man måste bort, långt bort, och helst ännu längre bort. Det är klart att vi vill bort ibland, det är bara naturligt. Men måste bort alltid vara långt bort? Hur kan det komma sig att många känner Thailands stränder bättre än Kallavesis? Hur kan det komma sig att vi öhoppar i den grekiska skärgården men inte vet var Aspö eller Jurmo finns? Hur kan det komma sig att en äventyrare drömmer om att simma i den mytiska Baj­ kalsjön när hon inte ens doppat lilltån i Enare träsk? Jag vet inte. Men genom att visa vilka strängar det spelats på när det gällt att få utlänningar hit kan vi kanske äntligen fatta vilket guld vi själva sitter på. Vid sidan om de charmiga och glamou­ rösa affischerna finns det en helt motsatt sida av den gamla finländska turistretori­ ken som fascinerade. Den masochistiska uppriktigheten. Jag menar, vilket annat land skulle ha skrivit så här om sitt eget folk i ett inter­ nationellt bokverk under efterkrigstiden (1946) då man desperat längtade efter ut­ ländska turister: ”Finnen är butter och tillknäppt, men även pålitlig ifall man vinner hans för­ troende. Han älskar sin frihet, sin bastu och sina åkrar, och lyssnar gärna på moll­ stämda finska folkvisor. Men man bör dock icke ge honom sprit, ty då blir han vanartad och tar till knytnävarna. Förr i ti­ den slutade dessa slagsmål vanligtvis med en begravning; i dag försöker man lära ynglingarna boxningens ädla konst.” turismens hjältar Det fanns också en annan idé med boken. Den skulle bli en hyllning. För om det är något jag respekterar är det människor som mot alla odds, trots för lite resurser och pengar, slår ur underläge och får stora saker till stånd. Ungefär så ser jag på dem som grundade

— 21 —

Turistföreningen, Suomibyrån och Fin­ landsresor. Så ser jag på Hjalmar. Så ser jag på de otaliga finländska reklamteck­ nare som gjorde sitt bästa för att kombinera konstnärlig frihet med beställarens behov. Dessa eldsjälar var inte några övermännis­ kor, de var vanliga människor med vanliga brister, men det är uppenbart att de trodde på sin sak, de trodde på att också det ”dystra” Finland kunde ha något att erbjuda som res­ mål. Det är där deras storhet ligger. Livet i träsket Under affischjakten hamnade jag som sagt i ett träsk. Ett ljuvligt träsk. Föreställ dig att du stirrar och stirrar på en enda affisch, den där koketta kvin­ nan, den enda ledtråden som finns. Fram­ för dig finns en ocean av möjligheter. Inom dig en avgrund av okunskap. Men kunde Hjalmar, kunde Turistföreningen, kunde Suomibyrån, så ska det väl gå att få en bok till stånd. Lyckligtvis var jag inte ensam om pro­ jektet. Jag märkte snabbt att mina vän­ ner och kolleger Ant Simons och Joakim Enegren hyste samma önskan, samma längtan att få dokumentera finländsk ­affischkonst. Det blev upptakten till jakten. Ant Si­ mons och jag började, likt två ivriga gossar på sin första skoldag, naturligtvis med af­ fischmuseet i Lahtis. På väggarna hängde prydliga verk, men som alltid var det i käl­ laren som skatterna fanns. Lappland, Tam­ merfors, Varkaus... Orterna flimrade förbi och vi förstod att vi var på rätt väg när vi såg att det verkligen fanns passion i affi­ scherna. Se till exempel på affischen från Hangö Bad. En ståtlig adonis. Kaxig som bara den. Och allting inramat i sprakande sommarfärger. Jag tilltalades av den nostalgiska reklam­ grafiken som är så avslöjande i sitt förskö­ nande av verkligheten. Snälla, oskyldiga drömmar om ett Finland som plagernas land, som trendsättarnas land, ja, som res­ mål nummer ett – alla kategorier.

affischjägaren

Vår outtröttliga projektassistent Jose­ fine Janhonen fortsatte med stadsmuse­ erna. Vi ringde dem, frågade efter reseaf­ fischer. Vi frågade också i viss mån efter illustrativa omslag till resebroschyrer, ef­ tersom många av dem också tryckts eller varit avsedda att tryckas som affischer. Ibland blev det affischnapp, ibland inte. Jakten fortsatte med landskapsmuseer och -arkiv, sjöfartsmuseer, Flygmuseet, Post­ museet, Järnvägsmuseet, Riksarkivet, Na­ tionalbiblioteket, de regionala Universi­ tetsbiblioteken, privata museer och många fler. Och så gott som varje gång träffade vi på dessa offentliga institutioner hän­ givna arkivhjältar. Folk som älskar his­ toria, som vill att vårt förflutna inte ska glömmas bort, som utan att de måste gör en stor personlig insats för att gräva fram pärlorna ur sina arkiv. Jag vet inte om man kan buga sig så djupt mot dem som vi alla borde göra. Och allt som oftast var också deras che­ fer medgörliga. Prislistorna som kastades fram för att vi skulle få skannade kopior på affischerna var rena mardrömmen, efter­ som vi var så gott som självfinansierade. Men när vi satt där tillsammans och gick igenom materialet, när vi berättade vad vi ville göra, kom de oftast själva fram till att det här ju egentligen är ett finländskt kulturarv som måste dokumenteras. Och när cheferna själva hade formulerat de orden, var de ofta också villiga att pruta en aning på slutsumman. Vi gjorde allt vi kunde för att få en regio­ nal spridning, vi ville ha hela Finland med. Ändå finns det givetvis städer och regio­ ner som vi inte hittat en enda affisch ifrån. Fram till 1965 var inte turism en etablerad näring i hela Finland, än mindre var mark­ nadsföring något man satsade på. Vi har förstås ratat en del affischer, men utöver det finns det självklart affischer som vi har missat. Den insikten svider. Men Fin­ land är stort och arkiveringen av gamla resereklam­affischer har inte varit organi­ serad på något sätt. Tvärtom har man ofta

betraktat ­affischerna som dagsländor, ing­ enting att spara för eftervärlden. Stockholm, Tallinn, Washington... I jakten kom vi också i kontakt med intres­ serade privatpersoner, till exempel med Thure Malmberg som har ett omfattande sjöfartsarkiv. Vi träffade många som job­ bat inom resebranschen. De berättade his­ torier om gamla tider, de letade fram sina affischer på vinden, ibland plockade jag ner affischerna direkt från vardagsrums­ väggen, och alltid fanns denna hängiven­ het till resandet i och till Finland, viljan att frikostigt dela med sig. De flesta av våra stora reseföretag ställde också upp, men inte ens de har ett heltäck­ ande affischarkiv. Det blev ett pusslande, letande, in i källargångarna, pannlampan på, matsäck med. Jakten begränsade sig inte heller bara till Finland. På Kungliga biblioteket i Stock­ holm och på Sjöfartsmuseet i Tallinn tog man käckt itu med våra förfrågningar. Snart damp det ner cd-skivor på tambur­ golvet. På sjöfartsmuseet i Hull i England ställde man villigt upp med tjänster. Sedan skickade vi naturligtvis en kol­ lega i Paris ut på affischjakt. Hon åter­ vände med flera unika skatter från Biblio­ thèque nationale de France. För att inte tala om den franska affischsamlaren Chek Homsy som trollade fram två fransksprå­ kiga Finlandsaffischer – som inte har synts till i hemlandet på över 60 år. Och på det tyska affischmuseet i Essen uppdagades en franskspråkig designpärla från 1930-ta­ let som jag nog helst vill pryda mitt var­ dagsrum med. I det enorma Library of Congress i Wash­ ington D.C. hittade vi efter ett tips åtta helt unika Finlandsaffischer som uppenbarli­ gen inte finns arkiverade i Finland. Jag ska aldrig glömma den dagen då jag med bultande hjärta rusade till posten ef­ ter försändelsen från Washington, då jag genast vid disken rev upp paketet, när jag lyfte de stora diorna mot takbelysningen,

— 22 —

när jag kunde urskilja de knivskarpa bil­ derna av affischerna, när jag kunde läsa en slogan som To Finland with me... illustrerad med en glad fryntlig gubbe som rusar iväg till landet där borta. Och där på postkonto­ ret, i motljuset från lysrören, över femtio år efter att han kommit till, är jag bombsäker på att han blixtsnabbt och med en finurlig min blinkade med ­högra ögat till mig och triumferande väste: I’m back! Det var affischjägarens lyckligaste ögon­ blick. Och internet. Världen tycks vara full av hängivna affischsamlare. Finland är inte det största affischtemat, men i Norge hit­ tade jag Dag Suul som sitter på en fantas­ tiskt fin samling Finlandsaffischer. Han såg, som en självklarhet, till att affischerna fotograferades så att de kunde publiceras i boken. Och så var det samlaren Björn Lars­ son i Sverige som frikostigt skannade sin samling av broschyromslag från 1930-talet, och David Levine i San Francisco som såg det som en hederssak att få dela med sig av sin broschyrsamling. När Levine e-postar över de tio stora ­filerna som tar lång tid att ladda ner, skri­ ver han plötsligt mellan varven och ber om ursäkt, det kommer att bli en liten paus en stund, sorry, sorry. Hans baby sover, och den lilla krabaten tycks bli lite orolig av allt Finlandsfixande i rummet. I den sekunden kändes det som om vi affisch- och broschyrjägare är ett eget släkte, förenade i en märklig och smitt­ sam ­passion. Upphovsrätten Men lagens långa arm ville också ha sitt finger med i spelet. Lagen om upphovsrätt för att vara exakt. Den säger att man måste ha publiceringstillstånd för ett konstnär­ ligt verk om det gått mindre än sjuttio år efter artistens död. Jag upprepar: Sjuttio år efter artistens död. I de få affischverk av olika slag som tidi­ gare gjorts i Finland har man uppenbarli­ gen helt kallt struntat i den ”lilla” detaljen

magnus londen

och tutat och kört. Men med närmare åttio olika medverkande konstnärer var det inte bara juridiskt helt nödvändigt utan också värdefullt för forskningsarbetet kring bo­ ken att komma i kontakt med konstnärerna eller deras efterkommande. Så vi började ringa runt. Kolla kyrko­ böckerna. Undersöka folkbokföringen. Leta efter dödsannonser och födelsedagsinter­ vjuer i klipparkiv. Bläddra i skolmatriklar. Läsa dammiga historiker. Studera för länge sedan nedlagda tidskrifter. Ringa, leta, svet­ tas. Släktforskarens vardag, helt enkelt. Det var inte jag utan kollegerna som gjorde det här grovjobbet. Det konstiga var att när jag träffade dem där nere i träs­ ket hade de ett leende på läpparna. Ibland aningen ansträngt, men leendet fanns (näs­ tan) alltid där. Lyckan i att få träffa konst­ närerna eller deras efterkommande, och att få höra för länge sedan bortglömda anek­ doter, uppvägde frustrationen över att det varje gång gick timmar, dagar och otaliga telefonsamtal innan man träffade rätt. Ambitionen var alltså att få ett publice­ ringstillstånd av konstnärens barn, barn­ barn, kusinbarns svåger o.s.v. Eller som i fallet där den som gav tillståndet var sys­ terdotter inte till artisten utan till den barnlöse artistens bokförare – i och för sig

juridiskt oanvändbart, men en talande symbol för det grumliga träsket. Utöver publiceringstillståndet ville vi också dokumentera själva konstnärerna. Var bodde de? Var studerade de? Vad gjorde de annat än reseaffischer eller omslag till rese­ broschyrer? Konstnärsstorheter som Akseli Gallen-Kallela och Hugo Simberg liksom af­ fischmästare som Erik Bruun är förstås väl­ kända och har haft långa och berättigade stunder i solen. Men när det gäller presenta­ tionerna i slutet av boken var vi mera intres­ serade av dem som, trots bländande affischer, inte är kända för den stora allmänheten. Kollegan Joakim Enegren dök in i deras liv, intervjuade många av dem som fortfa­ rande levde, pratade med barn eller barn­ barn, dammsög arkiven i jakten på hän­ visningar och uppgifter, lade ihop ett och ett. Han fick grafiker som känt varandra i ungdomen att ringa upp varandra, han fick dem att med tårar i ögonen ta fram sina gamla affischer ur källaren – tills han en dag plötsligt slog tjugofem sidor konst­ närspresentationer i bordet. Han såg visserligen spöklik ut vid det laget. Men det är ett skrattretande billigt pris för att våra bruksgrafiker ska få den uppmärksamhet de är värda. En dag märkte vi sedan att vi samlat in

— 23 —

hundra­tals affischer och lika många bro­ schyromslag. Men strunt i historier om sömnlösa nätter och ett ändlöst dividerande. Det är affisch­erna och texterna som är historien.

Den sista gåtan Men. Vad hände egentligen med trettiotals­ damen? Med affischen i original? Med hen­ nes eleganta liv i ”Nordens vita stad”? Jag utgick helt krasst ifrån att vi gått skilda vägar, att vi drivit ifrån varandra. Men en dag, långt efter att jag sett henne första gången, antydde min far på tal om henne att han har en paketerad och inra­ mad affisch i garderoben som han köpt för dyra pengar för länge sedan. Han antydde också att paketet möjligen kanske en dag kunde tillfalla mig. Det var inget löfte, bara en liten retfull kommentar. Så där går affischjägaren nu omkring och nöter asfalten i den rutinmässiga var­ dagen som håller på att ta över, drömmande om ärofyllda affisch­troféer, kännande både en stor tomhet och en stor lycka efter ut­ fört uppdrag. Ja, jag ska ärligt säga så som det är. Jag drömmer om den dagen då champagne­ damen och jag ska sitta vid samma bord. För nu har jag en bok att visa för henne. *

när finlands mö speglar sig i grafiken Det är furstendömets glamourösa herrskapsresenärer, det är de trimmade funkisfigurerna på 1930-talet, det är femtiotalets käcka karikatyrer. Den finländska reseaffischens historia är en fascinerande berättelse där bildkonst, reklam och resande alltid stått varandra nära. Amanuensen och affischexperten Ulla Aartomaa guidar dig genom 110 år av lockrop från landet i norr. text — ulla aartomaa

N

är man bläddrar genom affisch­ samlingen i ”Come to Finland” slås man av mångfalden, passio­ nen och av hur tydligt olika konsttrender under olika tidsperioder träder fram. Ja, man ser hela Finlands historiska utveck­ ling i en grafisk tolkning. Men de första stegen var blygsamma. Det handlade om att ge ren information. Den äldsta kända reseaffischen i Finland är Åbo Nya Ångfartygs-bolag från 1851. Det är en ­affisch som med bara text redogör för ång­ båtstidtabellerna. Ångbåtstrafiken mellan Åbo och Stockholm hade kommit i gång re­ dan 1836, men båtarna seglade också på rutten Stockholm-Reval (Tallinn)-S:t Petersburg. Medan Finland ännu var ett ryskt stor­ furstendöme var det bland annat aristokra­ terna i S:t Petersburg som man ville locka till sig. Axel Galléns affisch Imatra (affisch

nr 6) från 1893 skapades med den målgrup­ pen i åtanke. Det här tidiga mästerverket visar olika motiv från Imatra och för att il­ lustrera det korta avståndet från S:t Peters­ burg placerades dessutom en liten karta i affischen. Det var också under åren kring 1900 som ord och bild började samspela i de finländska affischerna. Affischkonst som extraknäck Axel Gallén lade grunden för 1900-talets fin­ ländska bruksgrafik. Han var tekniskt upp­ finningsrik och hade en beundransvärd för­ måga att kombinera tidens formspråk med affischens förenklade budskap. Långt innan Gallén skapade sin berömda Bil-Bol-affisch 1907 hade han skissat flera affischer. Temat för affischerna var ofta olika slags utställningar och mässor. Gal­ lén reste till Berlin 1895 för att lära känna

— 24 —

de nya strömningarna i konsten. Där för­ djupade han sig i litografitekniken (sten­ tryck) som redan länge hade använts på kontinenten. Det snabba arbetssättet som litografin innebar blev en överraskning för den ny­ fikna konstnären, han var ju van vid den tidskrävande oljemålningen. Litografitek­ niken gjorde det möjligt att på kvällen rita en affisch, låta den torka över natten och följande dag distribuera den på stan. Den svartvita affischen som gjorde reklam för Edvard Munchs och Galléns gemensamma utställning kom till på det sättet. Bildkonstnären Gallén var inte den enda i sitt skrå som ägnade sig åt affischer. Efter­ som det inte ännu fanns någon finländsk utbildning i bruksgrafik fick många konst­ närer och arkitekter extraknäcka med att rita affischer. Ett exempel på en affisch av

ulla aartomaa

en bildkonstnär är den utmärkta affischen Det gamla Borgå från 1898 av den svenske greven Louis Sparre (1863–1964). Intryck från Centraleuropa Alexander Federley (1864–1932) och Oscar Furuhjelm (1880–1963) hör till de grafi­ ker som med bravur koncentrerade sig på bruksgrafik. Deras design tog intryck av den centraleuropeiska stilen, vilket kan bero på att de studerade utomlands. Feder­ ley kompletterade sina studier i Paris och Furuhjelm verkar ha hittat sina förebilder i Danmark och Tyskland där han studerade. Federley är den första finska grafiker vars hela livsverk består av bruksgrafik. Furu­ hjelm hade rentav en egen reklambyrå, Finska konstnärliga reklambyrån, mellan 1910 och 1911. Furuhjelms affischproduk­ tion omfattar närmare 40 affischer. Bland de första finländska företag som satsade på reklam var Finska Ångfartygs Aktiebolaget FÅA. Den ryskspråkiga affi­ schen Rysk skandinavisk express som Feder­ ley skapade för FÅA 1898 gör reklam för en snabb båtförbindelse på Östersjön, men också för smidiga järnvägsanslutningar. I den affischen uppmärksammar Fe­ derley de viktiga detaljerna på samma sätt som Gallén hade gjort i sin Imatra­ affisch fem år tidigare. I sitt bildcollage presenterar Federley naturligtvis farty­ get Wellamo men han lyfter också fram hamnarna i Stockholm och Hangö och järnvägsstationen i S:t Petersburg. En interiör­bild visar hur bekvämt det var att resa med Wellamo. Många grafiker ville visa fartyg som den nya tidens moderna tekniska prestation och återgav det massiva transportmedlet från havsytans perspektiv, ofta fick far­ tyget en stäv som sträcker ut sig i det oänd­ liga. Oscar Furuhjelm tog fasta på helt andra stämningar och brydde sig inte om den moderna tekniken. Istället uppmärk­ sammade han passagerarna som han ritade med en mjuk och smidig jugendlinje. På FÅA:s affischer från 1909 och 1911 återger

han passagerare som kopplar av och njuter av resandets angenäma sysslolöshet. De stiliga resenärerna skulle locka betrakta­ ren att drömma om egna resor och att se­ dan reservera en biljett (nr 11 och 13). Propagandisterna ser möjligheten Det var inte bara affischer om resande som fick ett uppsving tack vare bruksgrafikens frammarsch. Också samhällsinformatio­ nen drog nytta av den nya konstformen. Under den ryska förtrycksperioden gjorde Alexander Federley 1901 affischen Viimeinen postimatka suomalaisin postimerkein (Sista postresan med finska frimärken). Affischen visar en ung kvinna på väg till posten längs en vintrig byväg. Bredvid henne ser man de finländska frimärkena från 1856–1901 inra­ made av granriskransar. Heliogravyren av Eetu (Edvard) Istos ol­ jemålning Anfall (1899) spred sig till finländ­ ska hem som en protest mot förlusten av landets självbestämmanderätt. Vidare bi­ drog den tryckta versionen av Albert Edel­ felts målning Björneborgarnas marsch (1895) till att höja nationalkänslan i landet. Bland propagandisterna under för­ trycksperioden fanns också den finländ­ ska bruksgrafikens tidiga mästare Albert Gebhard (1869–1937) med affischen Avtäckandet av Walter Runebergs staty av Alexander II från 1894. Propagandaaffischernas betydelse ligger mera i innehållet än i det grafiska uttrycket, eftersom de spred sig i stora upplagor och småningom blev en del av nationens gemensamma bildminne. Utbildningen av bruksgrafiker inleds Trion Bruno Tuukkanen (1891–1979), Toivo Vikstedt (1891–1930) och Harry Röneholm (1892–1952) drev den grafiska formgiv­ ningsbyrån De tre åren 1914–1916. Alla tre ritade ­affischer under ett tidigt skede av sitt liv men som affischkonstnär är Vikstedt i en klass för sig. Hans affisch Salpausselän maailmanmestaruuskilpailut 1926 (Världsmästerskapen i Salpausselkä 1926) är ett exempel

— 25 —

på konstnärens måleriska grepp. Vikstedt lade år 1926 grunden för avdelningen för grafisk konst i Centralskolan för konstflit, något som kom att ha verkningar många år framöver. Äntligen kunde bruksgrafikerna få yrkesundervisning. En av strömningarna inom 1920- och 1930-talens affischkonst var just den fro­ digt måleriska stil som Vikstedt företrädde. Den närmar sig samtidens bildkonst. Konst­ grafikern Hans Björklind (1908–1969) som hade studerat på grafiska linjen vid Central­ skolan för konstflit fortsatte traditionen på 1930-talet. På affisch nr 66 Vuoden 1938 maailmanmestaruuskisat Lahdessa (Världsmästerskapen i Lahtis 1938) användes Björk­ linds fartfyllda bild av en skidåkare. Den målmedvetna skidåkarens kampanda ska­ par en förtätad tävlingsatmosfär: ”Där skall vi vara med! Skall vi bo hos släkten eller boka hotellrum?” Stilbildaren Suhonen Ur finländsk synvinkel representerades 1930-talets internationella topp av Jorma Suhonen (1911–1987). Han var en av de tre personer som grundade reklambyrån SEK. De två andra grundarna var Holger Erke­ lenz och Aarno Knuus som båda också ri­ tade affischer. Bland Suhonens kunder fanns flygbola­ get Oy Aero Ab som grundades 1923. I bör­ jan av 1930-talet inledde bolaget en om­ fattande och i dag närmast legendarisk affischkampanj. Suhonens futuristiska stil passade speciellt väl för marknadsföring av den nya tidens transportmedel. Förenklade geomet­riska ytor, dramatiska skuggningar och dia­gonala linjer över bildytan åstad­ kom tillsammans en känsla av rörelse. Den flygande maskinen på himlen förde snabbt passagerare och post till resmålet. Suhonens intressantaste affisch måste anses vara Scandinavian Air Express (nr 87) från 1933. Affischen får lokalfärg genom Helsingfors domkyrkas torn. Den lätta di­ siga stämningen, perspektivet som under­ stryker flygandets frihet och de förenklade

de tidiga åren

formerna lyfter den utan tvekan till samma nivå som motsvarande utländska affischer från samma tid. En av Suhonens inspirationskällor var sannolikt den i Frankrike verksamme grafi­ kern A.M. Cassandre (1901–1968). Han hade genom sina arbeten på 1920-talet visat vä­ gen för den grafiska utformningen av rese­ affischer, och Suhonen kände helt säkert till honom. Cassandre skapade en syntes av drag inom kubismen och surrealismen. Hans inflytande på den europeiska bruks­ grafiken blev tydligt i det flitiga användan­ det av ett överdrivet perspektiv. Trots sina eventuella förebilder lyckades Jorma Suhonen ändå sätta en personlig prä­ gel på sina flygaffischer. Ibland förenklade han uttrycket, t.ex. på affischen Tourist Fair 1936, som präglas av en speciellt overklig, surrealistisk stämning. De magra åren följdes av stora möjligheter Under krigsåren och den efterföljande ti­ den av återuppbyggnad var det tunnsått med reklamjobb för affischgrafikerna. Af­ fischernas bildspråk verkade stagnera. De affischer som gick i tryck hade sociala bud­ skap och uppmanade till sparsamhet och solidaritet. Finansieringen av social- och hälsovården ordnades genom National­ hjälpen, en insamling som marknadsför­ des genom affischer. Undervisningen på Centralskolan för konstflit stabiliserades småningom redan under slutfasen av fortsättningskriget. Ut­ bildningen gav nu bättre möjligheter än förr till arbete inom bruksgrafikbranschen. Många kompletterade sina grafiska studier och sina språkkunskaper utomlands. Nu rådde det en ivrig nyfikenhet i hela bran­ schen och man granskade noggrant utländ­ ska publikationer för att hålla sig à jour. Det finländska näringslivet kom nu raskt på fötter. Plötsligt kunde duktiga grafiker välja och vraka bland jobben. Att många av de främsta grafikerna läm­ nade reklambyråerna för att grunda egna

studior berättar mycket om branschens självförtroende och framtidstro. Affischens ställning stärktes dessutom av beslutet att låta uppföra de första ­officiella affischställningarna i Helsingfors 1946. Den grafiska formgivningen var på väg mot 1950-talets uppsving tillsammans med den övriga finländska designen. Finländsk bruksgrafik visades nu upp på utländska utställningar och framförallt i branschens publikationer. De grafiska formgivarna, el­ ler grafiska konstnärerna som de kallades på den tiden, var på väg att tränga in i det in­ ternationella medvetandet. Eftersom kriget hade avbrutit den eko­ nomiska utvecklingen var inte de moderna flygresorna aktuella på en tid. Men inrikes­ turismen började hämta sig i slutet på 1940talet och järnvägarna förde resenärer på rundresor i Finland till ett hyfsat pris. Det fanns också ett helt nytt intresse bland finländarna att utforska sitt eget land. Lagen om årlig semester hade stiftats redan 1936 vilket betydde att folk kunde ta en paus från sitt arbete. Semesterfirarna lockades med familjebiljetter och rabatter på järn­ vägarnas ringresor. Tidigare hade reseaffischernas och -bro­ schyrernas bildspråk varit till största delen sakligt informativt. Men redan i början av 1950-talet fick humorn komma med i bil­ den på bred front. Nu visade affischerna raska gossar som med resväskorna i högsta hugg var på väg mot sitt semestermål. Glatt tjoande famil­ jer hade skidorna under armen och styrde kosan mot de vita fjällvidderna. Han fick ett folk att le Mannen som fick finländarna att le var Osmo K. Oksanen (1916–1978). Oksanen hade specialiserat sig på filmaffischer men när filmproduktionen avtog blev Statsjärn­ vägarna en viktig arbetsgivare. Via Oksanens arbeten för Statsjärn­ vägarna infogades hans karikatyrer i den internationella bruksgrafikens bildgalleri. Hans frodiga sätt att teckna affischer som

— 26 —

nr 170 Rautateiden talvialennus (Järnvägarnas vinterrabatt) och nr 203 Makuuvaunu … kuin oma huone (En sovvagn… som ett eget rum) frestar till köp av en tågbiljett. Den gäs­ pande pojken i sin randiga pyjamas ligger i sovvagnens säng och lockar fram känslan av en ljuv sömn på tåget. Osmo K. Oksanen väljer att inte betona själva resesättet. Ofta tog han sig friheten att helt enkelt förenkla själva tågvagnen till en horisontell linje. Ibland bjuder Ok­ sanen på en karakteristisk stationsbygg­ nad för att påminna oss om att det hand­ lar om järnvägen. Mästarens fisketur Ändå är det Erik Bruun (1926-) som är 1950talets mest hyllade affischkonstnär. Med en examen från Centralskolan för konst­ flit såg han till att affischen intog en vik­ tig plats inom den finländska reklamen. Bruun fick tidigt kunder som hade ett skri­ ande behov av affischer. Han var inte sen att utveckla affischspråket enligt sitt eget synsätt. Under Bruuns långa karriär har gatu­ affischen varit hans passion. Bruuns tum­ regel är att en bra gatuaffisch ska hinna för­ medla sitt budskap till passagerarna på en förbipasserande spårvagn. Hans metod för planeringen av en gatuaffisch är genialiskt enkel: Skissen ska kunna ritas på omslaget till en tändsticksask och därför skalas alla onödiga detaljer bort. Ett bra exempel på Bruuns visionära stil är affischen Destination North Finland (nr 144, från 1958). Som tidigare konstaterats åkte finländarna på 1950-talet ivrigt tåg till fjällens turistcentra, bland annat populära Pallastunturi. Men välbärgade sportfiskare hade möjlighet att flyga till laxälvarna långt i norr. Erik Bruuns affisch tar idémässigt avstamp i en fiskeresa han deltog i. Han såg med egna ögon hur kabinen fylldes till brädden med ivriga fiskare som med ett krampaktigt grepp höll i fodralen där deras sköra spön väntade på älvarnas äventyr. Bruuns affisch övertygar genom sin

ulla aartomaa

humor, men också genom sin skickliga li­ tografiteknik som han behärskade bättre än sina samtida kolleger. Bland grafikerna fick affischen namnet Laxflyget. Dessvärre såg inte ledningen för Oy Aero Ab det roliga och estetiska i affischen. Bruuns affisch – som han själv erbjöd bola­ get – fick tummen ner med motiveringen att ingen vill resa i ett flygplan som luktar fisk. Men när Bruuns mästerverk senare utsågs till årets bästa affisch förstod också cheferna på Aero bildens reklamvärde. Af­ fischen trycktes i tusentals exemplar i två olika färgversioner.

fylls i båda fallen av en tecknad bild av en vit båt som speglar sig i vattnet. I affisch­ tävlingen Finlandia år 1960 vann Onni Vuori serien ”Finland som turistland”. Det var Finlands dittills största affischtävling – avsikten var att höja affischens betydelse inom grafisk information. Tävlingen väckte stort intresse och över tusen tävlingsbidrag skickades in. Enligt uppgift antog de insatta att Onni Vuoris vinnande affisch var gjord av Erik Bruun, dels på grund av de säkra lin­ jerna, dels därför att Bruun var en av 1950-ta­ lets mest produktiva affischmakare.

Gemensamt smörgåsbord för redarna

Martti Mykkänen (1926–2008) och Rolf Christian­son (1928–1997) som bland an­ nat har formgett reseaffischer represen­ terar en sällsynt stilströmning i Finland. De studerade båda i Schweiz på 1950-ta­ let och tillägnade sig det schweiziska Bau­ hausinfluerade formspråket. Den schweiziska stilen eller ­konstruktivismen som den kallas bland grafiker, höll sig till några få huvudfärger och geometriska former. Sti­ len som föddes i början av 1940-talet upp­ levdes i Europa som den mest avantgar­ distiska riktningen inom bruksgrafiken. Till ­konstruktivismens teoretiker hörde Joseph Müller-Brockmann (1914–1996) vars produktion och böcker också är kända i Finland. Det gick ändå inte att odla konstruktivis­ men över hela linjen inom den finska bruks­ grafiken, så både Mykkänen och Christian­ son blev tvungna att anpassa sina verk efter kundernas önskemål. På Martti Mykkänens affisch Helsinki (1962) ser man Östersjöns vita dotter med en hatt som utgörs av stadshuset och dom­ kyrkan. Den förföriska unga damen är den ur havet uppstigna Nordens Afrodite,

Rederierna Bore, Svea och FÅA grundade rederiet Ab Silja år 1957. För deras gemen­ samma räkning skapade Bruun affischen Nauti merimatkasta Ruotsiin/Njut sjövägen till Finland (nr 183, från 1957) med ett lyxigt smörgåsbord. På den lekfulla affischen for­ mar sig laxen till ett fartyg och cigarrerna ryker som tre skorstenar, alla försedda med rederiernas logotyper. Erik Bruuns läckra affisch är alltjämt lockande, åtminstone beträffande bordets håvor och varför inte också på grund av sitt tillbakablickande bildspråk. En annan affisch med reklam för finsk matkultur, Finlande haute saison des gourmets (nr 182, från 1961), fokuserar på den korta kräftsäsongen. Långa resor företogs med tåg eller per flyg, men sommartid kunde – och kan fort­ farande! – ångfartygen på Saimen och Päi­ jänne erbjuda riktigt semesterfirande och skön avkoppling. Onni Vuoris (1931-) fartygsaffisch Finland (nr 185, från 1960) och Erik Bruuns skiss Finland Lakeland (nr 136, från 1958) lovsjunger sommaren och insjöarnas land. Bildytan

Ett nytt formspråk från Schweiz

alltjämt med salta vattendroppar kring hal­ sen. Erik Bruuns svartvita Helsinki, the Capital of ­Finland (nr 190, från 1962) betraktar Helsingfors uppifrån och tar med domkyr­ kan och andra viktiga byggnader. Mykkänen uppskattade Bruuns affisch till den grad att han skickade iväg sin fru för att titta på den. Affischen som är uppbyggd av förenklade, geometriska former kunde mycket väl ha varit gjord av Mykkänen. Nya tider, nya metoder P.O. Nyströms prisbelönta tävlingsbidrag Finland Woodland (nr 188, från 1959) förde in finländsk affischformgivning i en ny tid. Det hantverksmässiga ritandet var nu passé. Fotografiet ersatte småningom de ritade bilderna som hade tryckts med serigrafioch litografiteknik. Affischer producerades nu ännu snabbare i offsettryck. 1950-talet var en guldålder för finländ­ ska affischer. Under det följande årtion­ det övade man sig på nya tekniker och på 1970-talet hade affischkonsten ett verkligt uppsving. Finländska affischer fick pris i internationella affischtävlingar som bien­ nalerna i Brno och Warszawa. Våra affischkonstnärer skapade enligt polackerna en finsk skola. Därmed hade den finländska affischen försäkrat sig om en permanent plats på den interna­ tionella arenan. Sett ur ett globalt reseperspektiv ligger Finland kanhända aningen avsides. Men samtidigt som vi inser det kan vi också till fullo uppskatta den passionerade insats som finländska konstnärer gjorde redan från och med mitten av 1800-talet. Konstnä­ rerna lyckades faktiskt fånga de kosmopoli­ tiska och utländska resenärernas uppmärk­ samhet – de lyckades berätta om det lilla­ landet i norr. *

Ulla Aartomaa är sedan 2005 amanuens vid Konstmuseet Sinebrychoff inom Statens konstmuseum. Hon har publicerat cirka 100 artiklar om finländsk konst och grafisk design samt flera monografier om finländska konstnärer och designers. Ulla Aartomaa har också undervisat i konsthistoria, med särskilt fokus på grafisk design i Finland.

— 27 —

1851– — 28 —

–1917 — 29 —

johdanto

1851–1917 Parta, joka muutti historiaa Aluksi oli kyse vain tiedon välittämisestä: Laivat Tukholmaan ja Pietariin liikennöivät siihen ja siihen aikaan. Mutta 1800-luvun lähestyessä loppua alkoi syntyä uusia ide­ oita. Keksittiin, että taidetta voitiin käyttää myös välineenä Venäjän painostusta vastaan, mistä tulikin julisteiden tämän ajan tärkein tehtävä. Mutta tekeillä oli paljon muutakin. Koko suomalaisten taiteilijoiden ja kir­ jailijoiden eliittijoukon yhteen kokoavassa ­Ateneum – internationell, illustrerad tidskrift (Ateneum – kansainvälinen, kuvitettu aika­ kauslehti) -lehdessä toimittaja Axel Ceder­ creutz oli vuonna 1898 todella innoissaan suuren maailman ”taiteellisten plakaattien” mainos­trendistä. Hän kertoi uusimmista amerikkalaisista, saksalaisista, ranskalai­ sista ja skandinaavisista uutuuksista ja to­ tesi, että tiettävästi ainakin yksi taiteellinen plakaatti oli jo nähnyt päivänvalon Suomes­ sakin! ”Alku on nähty, tulkoon jatkoakin”. Hän antoi myös muutamia hyviä neuvoja: ”Hyvästä julisteesta on selvästi käytävä ilmi, mitä julisteella halutaan kertoa. Sen on myös näyttävä noin kadun levyisen matkan pää­ hän. Piirustusten ja värien tulee olla sellai­ set, että ne vetävät silmiä puoleensa.” Nämä olivat vallankumouksellisia aja­ tuksia, jotka mahdollistivat sen, että mat­ kailuakin voitiin mainostaa julistetaiteen välittämien unelmien, mielikuvituksen ja houkutusten avulla. Kun Zacharias Topelius keskittyi jat­ kosarjoissaan kuten ”Kuvia ja kuvaelmia Suomen maakunnista” (1863-1866, alk. Finland framstäldt i teckningar) sekä juliste­ teoksessaan ”Matkustus Suomessa” (1873) kertomaan kotimaastamme tekstin ja en­ nen kaikkea kuvien avulla, olivat varusta­ moiden, etupäässä FÅA:n, tavoitteet luon­ nollisesti hieman erilaiset. Ne halusivat

mainostaa itse matkustamista. Musta savu kiemurtelee laivojen piipuista pilviin ja peittää taivaan; oi miten ihanaa ja muka­ vaa matkanteko onkaan! Totta puhuen kun varhaisille ja taitaville julistetaiteilijoillemme Alexander Feder­ leylle ja Oscar Furuhjelmille annettiin va­ paat kädet, tulokset olivat yksinkertaisesti loistavia. Onkohan nytkään, yli sata vuotta myöhemmin, olemassa elämästä nautiske­ lijoita, jotka pystyisivät vastustamaan Fu­ ruhjelmin viehättäviä, hienostuneita ja hie­ man elitistisiä matkailijoita, jotka lipuvat laivojen mukana Helsingin satamaan? Pienellä painettua tekstiä ei myöskään kannata ohittaa. Jos katsoo tarkasti näiden ikivanhojen julisteiden alareunaa, esiin pompahtaa mielenkiintoisia yritysnimiä. Hienolta kuulostavien nimien ”Öflund & Petterssons bok- och stentryckeri” tai ”AB F. Tilgmann Bok- och Stentryckeri” takaa paljastuu unohtuneita tarinoita terveellä tavalla rohkeista miehistä, jotka viihtyivät parhaiten painokoneiden melussa ja tah­ raavan painomusteen keskellä. Juuri heitä meidän on viime kädessä kiit­ täminen siitä, että julisteita yleensäkään valmistui. Yksi näistä visionääreistä oli helsinkiläi­ nen Oskar Öflund, joka aloitti uransa paino­ alalla jo teini-ikäisenä 1880-luvulla. Öflund halusi, että mainos- ja julistetaide olisi ni­ menomaan taidetta, ja hänellä oli erityinen piirustusateljee yrityksen taiteilijoille. Li­ säksi hän teki yhteistyötä useiden arvostet­ tujen taiteilijoiden kuten Pekka Halosen, Ver­ ner Thomén ja Magnus Enckellin kanssa ko­ hottaakseen teosten taiteellista tasoa. Juuri siitä syystä hän usein käytti piirretyissä, yri­ tyksen ”taiteellisia mainosplakaatteja” mai­ nostavissa lehti-ilmoituksissa eräänlaisena tavaramerkkinä boheemia taiteilijaa. — 30 —

Alusta alkaen mainosala oli kansainvä­ linen, vaikutukset tulivat ulkomailta. Esi­ merkiksi Öflundin litografit, nämä paino­ jen varhaiset sankarit, kuvaillaan kosmopo­ liitiksi joukoksi. Ylpeänä voitiin todeta, että litografien suonissa virtasi suomalaista, suomenruotsalaista, ruotsalaista, saksa­ laista, venäläistä ja puolalaista verta. Aikakauden lähes kuolemattomien mat­ kailujulisteiden tekijä, Oscar Furuhjelm, kuvaili myöhemmin, miten tuleva paino­ kuningas Öflund otti ensimmäisiä horjuvia askeleita uutena ja toiveikkaana painotalon johtajana ja kävi pankkitirehtöörin pakeilla vuonna 1902: ”Hän entrasi parhainta pukuaan, kam­ pasi kutrinsa ja askelsi Nordiska Aktieban­ ken -pankkiin, kumarsi oppineesti pankin­ johtaja K. Mannerheimille ja asiansa totuu­ denmukaisesti esitti. Mannerheim tutkaili puhujaa kiireestä kantapäähän puolittain irooninen hymy huulillaan: – Ei se passaa, hyvä Herra. Te olette liian nuori tuollaisiin uskaliaisiin hankkeisiin. Me emme riskeeraa rahojamme noin koke­ mattomiin käsiin.” Toiset saattaisivat katkeroitua tuollaisesta vastaanotosta, toiset menettää toivonsa, jot­ kut ehkä ryhtyisivät ryypiskelemään. Oskar Öflund sitä vastoin tajusi, mitä tuli tehdä. Hän antoi partansa kasvaa. Muutaman kuukauden kuluttua, kunni­ oitusta herättävällä pujoparralla varustautu­ neena, hän marssi uudelleen samaan kontto­ riin. ”Pankkitirehtööri hämääntyi parrasta ja niin muodoin myöntyi laskemaan käsistään suuren määrän kruunun seteleitä”. Toisinaan historia saattaa olla noinkin koh­ talonomaista ja suurenmoista. Meidän on siis kiitettävä pujopartaa siitä, että suomalainen julistetaide sai niin kipeästi tarvitsemansa ja ansaitsemansa sähäkän lähtölaukauksen. *

introduktion

1851–1917 Skägget som ändrade historiens gång Allra först är det bara frågan om att få ut in­ formation. Båten till och från Stockholm och S:t Petersburg avgår klockan då och då. Men när 1800-talet närmar sig sitt slut har man fått helt nya insikter. Man förstår att konsten kan användas som ett medel mot det ryska förtrycket, vilket också blir affischens vikti­ gaste roll vid den här tidpunkten. Men mycket annat var också på gång. I ”Ateneum – internationell, illustrerad tidskrift”, som samlade hela elitgardet av finländska konstnärer och skriftställare, är redaktören Axel Cedercreutz år 1898 eld och lågor över reklamtrenden med ”konstnärliga plakat” ute i stora världen. Han berättar om nyaste nytt från USA, Tyskland, Frankrike och Skandinavien och konstaterar att det dessutom veter­ ligen redan gjorts åtminstone ett konst­ närligt plakat i Finland! ”Början är gjord, måtte fortsättning följa”. Han ger också några goda råd på vägen: ”En god affisch bör tydligt inpränta i publi­ kens medvetande det, som annonseras om, och måste kunna ses på ett afstånd af un­ gefär en vanlig gatas bredd. Teckningarna och färgerna skola vara sådana, att de draga ögat till sig.” Det här var revolutionerande nyheter. Det innebar ju att också resor kunde säljas med drömmar, fantasi och lockelser, för­ medlade med reklamkonstens hjälp. Medan Zacharias Topelius redan hade berättat om vårt land i text och framför allt bild i följetonger som ”Finland framstäldt i teckningar” (1845-1852) och planschverket ”En resa i Finland” (1872-74) hade rederi­ erna, i första hand FÅA, naturligtvis ett lite annat syfte. De ville göra reklam för själva resan. Den svarta röken från fartygspiporna slingrar sig upp mot skyn och täcker him­ len, o vad skönt och ljuvligt det ska bli!

Men allvarligt talat, när våra tidiga och framstående affischkonstnärer Alexander Federley och Oscar Furuhjelm gavs fria hän­ der blev resultatet ... underbart. Finns det överhuvudtaget någon livsnjutare, också nu över hundra år senare, som kan mot­ stå kallelsen från Furuhjelms glamourösa, mondäna och lätt elitistiska resenärer som seglar in i Helsingfors hamn? Missa för allt i världen inte heller det finstilta. Ser man noga på nedre kanten av dessa urgamla affischer dyker nämligen spännande firmanamn upp. Bakom fint klingande namn som ”Öflund & ­Petterssons bok- och stentryckeri” eller ”AB F. Tilgmann Bok- och Stentryckeri” gömmer sig bort­ glömda historier om friskt vågande män som trivdes allra bäst mitt bland tryckpres­ sarnas larm och smuts. Och det är nog dem vi i sista hand ska tacka för att det alls blev några affischer. En av dessa visionärer var just Oskar Öflund från Helsingfors, som kastade sig in i tryckeribranschen redan som tonår­ ing på 1880-talet. Öflund ville att reklamoch affischkonsten skulle vara just konst och hade en särskild ritateljé för bola­ gets konstnärer. Han samarbetade dess­ utom med flera ledande konstnärer som Pekka Halonen, Verner Thomé och Mag­ nus Enckell för att höja den konstnärliga nivån på alstren. I sina tecknade tidnings­ annonser för bolagets ”Konstnärliga re­ klamplakat” använde han sig därför också flitigt av en bohemisk konstnär som ett slags varumärke. Från första början var affischbranschen internationell, intrycken kom utifrån. Li­ tograferna på Öflunds, dessa tidiga hjältar på tryckeriet, beskrivs till exempel som en kosmopolitisk skara. I litografernas ådror rann det finskt, finlandssvenskt, — 31 —

rikssvenskt, tyskt, ryskt och polskt blod, konstaterade man stolt. När Oscar Furuhjelm, mannen bakom några av de näst intill odödliga reseaffi­ scherna i det här kapitlet senare skildrade den blivande tryckerikungen Öflunds första vacklande steg som ny och förhoppnings­ full tryckerichef på audiens hos banken år 1902 lät det så här: ”Han äntrade sin bästa kostym, ord­ nade sina lockar och stegade in till Nord­ iska Aktie­banken, gjorde en förbindlig bug­ ning för bankdirektören, K. Mannerheim, och framlade troskyldigt sitt ärende. Man­ nerheim granskade talaren från tå till topp, medan ett halvt ironiskt löje växte fram på hans läppar: – Pass min herre, Ni är för ung för så­ dana djärva planer. Vi riskera icke sätta våra pengar i så oerfarna händer.” En del blir bittra av ett dylikt bemötande. Andra tappar hoppet. Någon tar till flaskan. Oskar Öflund visste däremot vad som måste göras. Han lät skägget växa. Någon månad senare, utrustad med ett respektingivande skägg, marscherade han på nytt till samma kontor. ”Bländad av skäg­ get föll bankdirektören till föga och räknade upp en massa kronans sedlar.” Så där ödesmättad och spektakulär kan historien vara. Vi ska alltså tacka ett skägg för att den finska affischkonsten fick den riv­ start den så väl behövde – och förtjänade. *

1. Nimetön/Anonym, 1851, 41 x 50, JM

— 32 —

2. Nimetön/Anonym, 1853, FM

3. Nimetön/Anonym, 1874, FM

4. Nimetön/Anonym, 1874, FM

5. Nimetön/Anonym, 1904, 37 x 50, KA

— 33 —

imatrankoski

Alkuvoiman äidin kuohunta Kyseessä ei tainnut olla mikään aivan tavallinen juhla, koska paikalla oli eliittiä. Monien mui­ den joukossa kuohujen keskellä seisoivat taitei­ lijat Axel Gallén, Albert Edelfelt, Louis Sparre sekä Adolf von Becker, jotka kaikki olivat mu­ kana vastaperustetun osakeyhtiön mainoskam­ panjassa. Eikä yhtiön brändi ollut sen vähäpä­ töisempi kuin matkailumaa Suomen mahtavin valtti: Imatrankoski. Oli vuosi 1893. Uusi, kosken valaiseva valaistus­ järjestelmä, upouusi hotelli sekä lähes koko maail­ manlaajuinen kuuluisuus tekivät Imatrankoskesta kaikkea muuta kuin nopeasti ohimenevän muoti­ oikun. Imatrankoski oli Suomen alkuvoima, sen kauneus, siinä oli koko olevaisuus. Edelfelt ja Gallén maalasivat kosken juhlayleisön ihailevien katseiden alla, kun taas paikalle kutsutut valokuvaajat ikuistivat avajaisjuhlallisuudet ku­ viksi, joita myöhemmin tultaisiin myymään mai­ nostarkoituksissa pääkaupungissa.

Mutta Imatrankoski vaati jotakin enemmän. Jo­ tain uutta. Julisteen! Niinpä Gallén palasi muutaman viikon kuluttua koskelle ja piirsi kaikessa rauhassa. Ken tietää, mi­ ten monia kertoja hän oli aiemmin seissyt kosken rantamilla maalaamassa. Tällä kertaa työ ei kui­ tenkaan ollut öljyvärimaalaus, vaan juliste, jota käytettäisiin kansainvälisessä mainonnassa. Kuten Julistemuseon vuonna 1980 julkaisemasta GallenKallela-julkaisusta ilmenee, hän teki julisteesta itse asiassa kaksi erilaista versiota, mutta vain oikealla oleva on säilynyt. Gallénin julisteessa on tietenkin koski, mutta hän on kovin omintakeisesti valinnut keskiöön valonheittimen. Taustalla näkyy uusi ho­ telli, kuten myös Saimaan kanava sekä Vuoksijoen ylittävä silta. Siis Itä-Suomen suuret ylpeydenai­ heet pähkinänkuoressa. Jotta Imatrankoskeen liitetyn ihailun ja yl­ peyden pystyy todella ymmärtämään, on aika selata turistikirjallisuutta hieman taaksepäin.

Runoilija Larin Kyösti eli Carl-Gustaf Larsson patikoi koskelle vuonna 1896. Myöhemmin retki dokumentoitiin Suomen Matkailijayhdistyksen vuosikirjaan: ”Näin rientää Imatra ohitse. Se kuohuu ja ryöp­ pyy, kuiskaa ja kiljuu, lientyy suhinaan ja huutaa taas vihanvimmoissaan kahleita kavahtamatta, se lyö taivaita tavoittelevan kuohusylinsä kallio­ seinää vasten ja pudisteleiksee sen onkaloissa ja viskelee kivikoloihin, tuskallisia hopeapää-aal­ tojaan. Mutta vaahtova vesi lipuaa kalliopaadelta kalliopaadelle ja on juuri tipahtamaisillaan, so­ lahtamaisillaan ryntäävän emonsa rajurinnoille kuni heittäytyääkseen uusiin syleilyihin, kun sen puoliteissä uusi aalto viskaa entistään kor­ keammalle. Imatran kuninkaallinen jättiläis­ rinta nousee ja laskee suurien viileiden keuh­ kojen paisuttamana, se uhmaa, uhkaa, ikuista terveyttä se henkii, vallattomimpia karkelojaan Imatra tanssii.” *

imatraforsen

Dånet från urkraftens moder Det kan inte ha varit vilken vanlig fest som helst. På plats var eliten. Bland många andra stod konst­ närerna Axel Gallén, Albert Edelfelt, Louis Sparre och Adolf von Becker där i bruset, alla involverade i det nygrundade aktiebolagets reklamkampanj. Och bolagets affischnamn var verkligen inte fy skam, utan helt enkelt det häftigaste man kunde ha i reseFinland: Imatraforsen. Året var 1893. Med nya belysningssystem som lyste upp forsen, ett splitternytt hotell och en be­ römmelse som sträckte sig över nästan hela värl­ den var Imatraforsen allt annat än en snabbt pas­ serande modefluga. Imatraforsen var Finlands urkraft, dess skönhet, dess allt. Edelfelt och Gallén målade av forsen inför fest­ publikens beundrande blickar, medan tillkallade foto­ grafer förevigade invigningen, fotografier som senare skulle komma att säljas i reklamsyfte i huvudstaden.

Men Imatraforsen krävde något mera. Något nytt. Ett plakat! Så Gallén återvänder några veckor senare och tecknar i allsköns ro – vem vet hur många gånger han stått där vid forsens rand och målat tidigare – denna gång inte en oljemålning utan ett plakat som ska användas i internationellt reklamsyfte. Som det framkommer i Affischmuseets publikation GallenKallela från 1980 gjorde han i själva verket två olika versioner, men endast affischen till höger finns bevarad. På den har Gallén naturligtvis fått med forsen, men okonventionellt nog har han placerat strålkastaren i centrum. I bakgrunden syns det nya hotellet, liksom Saima kanal och bron över Vuok­ sen. Östra Finlands stoltheter i ett nötskal! För att förstå den beundran och stolthet som Imatraforsen förknippades med är det nu dags att bläddra tillbaka i turistlitteraturen. Poeten Larin — 34 —

Kyösti (dvs Carl-Gustaf Larsson) gjorde 1896 en fot­ vandring till forsen, senare dokumenterad i Turist­ föreningens årsbok: ”Så störtar Imatra förbi. Det sjuder och fräser, det hviskar och ryter, domnar af i sakta sorlande och ropar åter ut sitt blinda raseri i förakt för hvarje boja, hon slår sin himmelshögt hvirflande famn mot klippväggen och skvalpar om i håligheterna och stänker jäktade silfverlöddriga vågor i stenar­ nes springor. Men vattenskummet silar sig från häll till häll och är just i beråd att droppvis glida ner mot sin framstormande moders vilda barm, liksom för att kasta sig i nya omfamningar, då en ny våg möter halfvägs och vräker än högre. Imatras jättelika kungabröst höjer och sänker sig under de stora svala lungornas andedrag, trotsande, ho­ tande, vittnande om evig hälsa – i själfsvåldig lek dansar Imatra fram.” *

6. Axel Gallén, 1893, 45 x 63, GKM

— 35 —

7. Nimetön/Anonym, 1898, 58 x 83, TL

— 36 —

Varhainen saksanliikenne

Den tidiga tysklandstrafiken

Sitkeitä miehiä

Några sega män…

19. heinäkuuta vuonna 1869 se lähtee neitsytmatkalleen aavalle Itämerelle. Se on Suomen uusin ja mahtavin höyrylaiva Helsingfors. Reitti: Tallinnan kautta Lyypekkiin. Historiaa luotiin juuri siinä ja silloin, uusi säännöllinen, Suo­ men ja Saksan yhdistävä rahtiliikennereitti avattiin. Mutta mitä nyt? Kymmenen päivää myöhemmin Hufvudstadsbladet tietää kirjoittaa, ettei laivaa vieläkään ole näkynyt Lyypekissä. Missä se voi olla? Kaiken lisäksi toinen alus ilmoittaa havainneensa siluetin laivasta, joka on ajautunut karille Öölannin lähistöllä. Seuraavana päivänä Lyypekistä saapuu sähke, jossa asia vahvistetaan. Helsingfors on kyllä saapunut satamaan, mutta se on vakavasti vaurioitu­ nut ajettuaan karille. Mikä tuhoisa isku vastaperustetulle Helsingfors Ångfartygs Aktiebolag (HÅA) -yhtiölle! Eikä Helsingfors-laivaa ollut edes vakuutettu. Niin, ja sota oli juuri puhjennut Preussin ja Ranskan välillä, joten vaurioitunut Helsing­ fors oli joutunut ajelemaan sokkona (sodan vuoksi kaikki majakat oli sam­ mutettu) eteenpäin kohti länttä, koska Lyypekin satama ei voinut ottaa vas­ taan haaksirikkoista. Ranskalaiset olisivat saattaneet upottaa Helsingforsin milloin tahansa sen jatkaessa matkaa kohti Amsterdamia korjattavaksi. Sinä vuonna kaupat eivät olleet kovin tuottoisia eivätkä parina seuraavana vuonnakaan. Onneksi ihminen on kuitenkin luonteeltaan taistelija. HÅA:n herrat eivät antaneet periksi. Nyt panostettaisiin myös matkustajiin. Vuonna 1875 hankittiin legen­ daarinen Storfursten, josta tuli kanta-alus Helsingin ja Lyypekin väliseen liikenteeseen. Storfurstenin loistokkaat keulasalongit herättivät ihastusta ja mahdollistivat kokonaisen 38 ihmisen matkustamisen. Tämän ansiosta Storfursten oli Helsingin sataman kiistaton kuningatar. Kahdeksan vuotta myöhemmin itävaltalainen Nina ajaa suoraan Storfurs­ tenin (aluksella on tuolloin 50 matkustajaa) kylkeen Öölannin ulko­puolella. Sitten alus pakenee nopeasti turmapaikalta. Kapteenin ja miehistön neuvok­ kaiden toimien ansiosta Storfursten ei uppoa, mutta vauriot ovat mitta­ vat. Absurdia on, että HÅA tuomitaan myöhemmin maksamaan Ninalle ­korvauksia sen saamista pienistä vaurioista. Nyt HÅA:lla on harteillaan tuhoja kärsinyt laiva sekä korvausvaatimukset. Onneksi ihminen on kuitenkin luonteeltaan taistelija. Kilpailu Itämerellä on kovaa, mutta uudelleenorganisaation jälkeen HÅA pa­ rantaa otteitaan, ja vuonna 1892 uusi unelmien laiva Linnea pannaan Lyypekin reitille, kuten muutamaa vuotta myöhemmin myös upouudet alukset Aegir ja Baltic, joiden tehtävänä on vuolla rahaa siirtolaisliikenteellä. Jäänmurtajien avulla liikenne pystytään pitämään käynnissä Suomesta (Helsingistä tai Han­ gosta) Saksaan käytännössä ympäri vuoden. Matkustusaika on noin 60 tuntia. Vuonna 1905 huono-onninen Helsingfors uppoaa voimakkaan karilleajon seurauksena, kuusi ihmistä hukkuu, ja taloudellinen katastrofi on totta – jäl­ leen kerran. Seuraavana vuonna myös Storfursten uppoaa (se tosin nostetaan ylös, ja se tekee myöhemmin näyttävän paluun). Onneksi ihminen on kuitenkin luonteeltaan taistelija. HÅA nousee siis jälleen kerran jaloilleen. Nyt tosin viimeistä kertaa. Sillä kun Saksa julistaa sodan Venäjälle ensimmäisenä päivänä elokuuta 1914, Venäjä ottaa muitta mutkitta haltuunsa kaksi yhtiön aluksista, jotka sattuvat olemaan Saksan alueella, lisäksi Venäjän viranomaiset pakkolunas­ tavat kaksi muuta HÅA:n alusta. Lisäharmia koituu, kun Suomen sisällisso­ dan aikana vuonna 1917 punaiset kaappaavat Aegirin paetakseen Ven��jälle – ja ajavat tietenkin karille Suomenlahdella. Kolme vuotta myöhemmin kurjistunut HÅA yhdistyy suuren ja mahtavan FÅA:n (Finska Ångfartygs Aktiebolaget) kanssa, mutta kunnostettu Aegir jat­ kaa kuitenkin vähin erin liikennöintiä lempireitillään Helsinki–Lyypekki. Mitä tähän pitäisi sanoa? Kaikkien, jotka tänä päivänä huristelevat Saksan ja Suomen väliä len­ täen tai pika-aluksilla, olisi kenties syytä omistaa HÅA:n herroille ylistävä kiitosajatus. *

Den 19 juli 1869 åkte hon iväg på sin jungfrufärd ut på det vida Öster­ sjön. Hon var Finlands nyaste och ståtligaste ångfartyg, Helsingfors. Destination Lübeck, via Reval. Historia skapades här och nu, en ny re­ gelbunden fraktlinje som skulle binda samman Finland och Tyskland hade öppnats. Men vad nu? Tio dagar senare vet Hufvudstadsbladet berätta att far­ tyget inte ännu synts till i Lübeck. Var kan hon vara? Till råga på allt har ett annat skepp siktat silhuetten av ett fartyg som kört upp på land i när­ heten av Öland. Nästa dag anländer ett telegram från Lübeck med bekräftelsen: Helsingfors har visserligen äntligen anlänt men hon är svårt skadad efter att ha kört på grund. Vilken smäll för det helt nygrundade bolaget, Helsingfors Ångfartygs Aktiebolag (HÅA)! Helsingfors var inte ens försäkrat. Och ja, så hade ju krig brutit ut precis samtidigt mellan Preussen och Frankrike, så ska­ dade Helsingfors måste navigera i blindo (på grund av kriget är alla fyrar släckta) vidare västerut, eftersom hamnen i Lübeck inte kan ta emot ha­ veristen. Med ständig risk för att skjutas i sank av fransmännen tvingas fartyget därför ända till Amsterdam för reparation. Ja, det blev inte mycket av affärerna det året och inte heller under de två följande åren. Men lyckligtvis är människan en kämpe till sin natur. Herrarna i HÅA ger sig inte. Nu ska man också satsa på passagerarna! År 1875 levereras legendariska Storfursten som kom att bli stambåten i seglingarna mellan Helsingfors och Lübeck. Storfurstens lyxiga salonger i aktern väcker förtjusning och med möjligheter att ta hela 38 passagerare är Storfursten drottningen i Helsingfors hamn. Åtta år senare kör österrikiska Nina rakt in i Storfursten (med femtio pas­ sagerare ombord) utanför Öland bara för att sedan snabbt fly från platsen. Genom en rådig insats räddar kaptenen och manskapet Storfursten från att sjunka, men skadorna är omfattande och absurt nog blir HÅA senare i domstol skyldigt att betala Nina för de små skador hon fått. Nu hade HÅA alltså en sargad båt och ersättningskrav på nacken. Men lyckligtvis är människan en kämpe till sin natur. Konkurrensen ute på Östersjön är hård, men genom omorganiseringar tar HÅA ny sats och år 1892 sätts drömfartyget Linnea in på rutten till Lü­ beck, liksom några år senare likaså nybeställda Aegir och Baltic som skulle göra pengar på emigranttrafiken. Med isbrytares hjälp lyckas man hålla trafiken mellan Helsingfors eller Hangö och Lübeck i gång så gott som året runt. Restiden var omkring sextio timmar. Men 1905 sjunker Helsingfors efter en häftig grundstötning, sex män­ niskor drunknar och den ekonomiska katastrofen är ett faktum – igen. Och nästa år sjunker också Storfursten (hon bärgas och gör comeback senare). Men lyckligtvis är människan … Så HÅA reser sig på nytt – en sista gång. För när Tyskland förklarar krig mot Ryssland den första augusti 1914 tar tyskarna helt sonika hand om två av bolagets fartyg som råkar vara på tyskt territorium, medan de ryska myndigheterna tvångsinlöser två andra av HÅA:s fartyg. Under inbördeskriget i Finland 1917 kapar röda soldater dessutom Aegir för att fly till Ryssland – och kör naturligtvis på grund i Finska viken. Tre år senare fusioneras utblottade HÅA med stora och mäktiga FÅA (Finska Ångfartygs Aktiebolaget). Men det reparerade Aegir fortsätter så småningom på sin älsklingsrutt Helsingfors-Lübeck. Så vad ska man säga? Kanske att alla som i dag susar mellan Tyskland och Finland med flyg eller snabba fartyg ska ägna pionjärerna i HÅA en stilla tanke. *

— 37 —

8. Oscar Furuhjelm, 1909, 40 x 71, SL

— 38 —

9. Hugo Simberg, 1902, 67 x 100, DM (dia)

Idyllinen auvo. Matkailijayhdistyksen vuoden 1901 vuosikirjassa arkkitehti Bertel Jung kirjoittaa lyyrisesti Maarianhaminan kylpylästä ja Möckelön merikylpylästä: ”Etsiydy tänne aamupäivällä, jos haluat todistaa mitä kirjavinta eloa näillä vitivalkoisilla hiekoilla ja auringon lämmittämillä matalilla laineilla! Paljasjaloin herrasmiehet ja daamit, nuorukaiset ja neitoset kahlailevat vedessä idyllisessä auvossa. Aallokko kuohuaa hehkuvassa auringonpaisteessa ja hilpeitä ihmisääniä säestävät aaltojen pauhu sekä tuulen laulu puiden latvoissa. Tai soutele tänne illansuussa, kun meri on tyyntynyt, ja auringon viime säteet heittävät punertavaa kajoaan lämpimissä väreissä rehevöivään hiljaiseen metsään! Tuolloin hiljainen laulu soi yli aaltojen, tuolloin meren nuori impi tapaa metsän nuoren kuninkaan ja laulaa vaientaakseen ikuisen kaipuunsa – ’mielessä kukkia’. Satumaa! Satumaa!”

Idyllisk fröjd. I Turistföreningens årsbok för 1901 skriver arkitekten Bertel Jung lyriskt om Mariehamns badanstalt och Möckelö: ”Sök dig hit på förmiddagen, om du vill bevittna ett det brokigaste lif på den hvita sanden och i de af solen värmda grunda böljorna! Barfota herrar och damer, gossar och flickor vada omkring i vattnet i idylllisk fröjd. Stänket yr i det glittrande solskenet och muntra röster ackompagneras af vågornas brus och vindens sång i trädkronorna. Eller ro hit om kvällen, då hafvet lagt sig till hvila och de sista solstrålarna kasta sitt rodnande skimmer öfver den i varma färger prunkande tysta skogen! Då flyga en stilla sång öfver vågen, då mötas hafvets unga tärna och skogens unge konung och sjunga sin eviga längtan till ro – ’med blommor i hågen’. Sagoland! Sagoland!”

— 39 —

10. Alexander Federley, 1898, 50 x 83, KK

— 40 —

s/s wellamo

Kun venäläiset lähtivät Amerikkaan Ennen Venäjän vallankumousta julkaistiin mat­ kailujulisteita, jotka oli suunnattu venäläisille. Ei ollut kyse siitä, että venäläiset turistijoukot oli­ sivat olleet erityisen kiinnostuneita Suomesta, vaan siitä, että höyrylaiva- ja junaliikenne Pieta­ rista esimerkiksi Helsingin, Hangon tai Turun kautta suureen maailmaan houkutteli ennen kaik­ kea Amerikkaan matkaavia venäläisiä siirtolai­ sia. Siirtolaisten aalto oli varustamoille todellinen kultakaivos, jonka ansiosta perustettiin erityisiä hotelleja ja agentuureja, jotka hoitivat käytännön järjestelyt. Vasemmalla sivulla oleva Alexander Federleyn juliste markkinoi kätevää Rysk-skandinaviska expresseniä (venäläis-skandinaavista pikayhteyttä). ”Expressvuoro” tarkoitti junamatkaa Pietarista

Hankoon, josta sitten jatkettiin s/s Wellamolla esimerkiksi Tukholmaan. Wellamo, jossa oli tilaa noin 130 matkustajalle, oli yksi FÅA:n ylpeyksistä Itämerenliikenteessä. Ernst Lampén eli Iso-Keisari – mies lukemattomien erilaisten Suomi-kuvausten takana – raportoi ihas­ tuttavan viattomalla innolla Wellamon kannelta Matkailulehden numerossa 5/1913 seuraavasti: ”Minua on aina suuresti viehättänyt Wellamo ja sen sisar Oihonna. Miksi? Luulenpa melkein sen johtuvan siitä, että ne ovat niin vahvasti ra­ kennetut ja niillä on niin voimakkaat piirteet. Wellamon etukannella olen nauttien tarkastellut, miten leikkivän kevyesti se jääkenttiä Itämeren ulapoilla halkoo. Minusta on tuntunut lämpi­ mältä sen salongeissa myrskyn ja talviviiman

vallitessa ulkona merellä. Ja olen nukkunut hy­ vin sen hyttien leveillä lavitsoilla. Sanotaan sen keinuvan enemmän kuin olisi säädyllistä. Eh­ käpä. Mutta sanokaa minulle, missä olette näh­ neet aluksen, joka ei keinuisi, kun merenjumala niin tahtoo.” Valitettavasti edes Lampénin ikuinen matkai­ luoptimismi ei pystynyt pelastamaan epäonne­ kasta Wellamoa, jolla oli taipumuksena karahtaa karille. Viimeinen niitti Wellamolle oli, kun sak­ salainen sukellusvene U 47 upotti aluksen Poh­ janlahdella vuonna 1916. Miehistön sallittiin toki poistua ensin aluksesta. 1970-luvun lopulla su­ keltajat löysivät Wellamon hylyn ja nostivat poh­ jasta muun muassa komentosillan laivakellon. *

s/s wellamo

När ryssarna drog till Amerika Före ryska revolutionen publicerades rese­affischer som vände sig till en rysk publik. Men det var inte fråga om att ryska turisthorder skulle ha intresse­ rat sig speciellt mycket för Finland. Nej, ångfartsoch tågtrafiken från S:t Petersburg via till exem­ pel Helsingfors, Hangö eller Åbo och sedan ut i vida världen lockade framför allt till sig ryska emi­ granter på väg till Amerika. Emigrantvågen blev rena guldgruvan för rederierna, och man grundade skilda hotell och agenturer som skötte om de prak­ tiska arrangemangen. I Alexander Federleys affisch till vänster är det den behändiga Rysk-skandinaviska expressen som marknadsförs. ”Expressturen” innebär tåg S:t

Petersburg-Hangö och med s/s Wellamo vidare från Hangö bland annat till Stockholm. Wellamo var en av FÅA:s stoltheter i Östersjö­ trafiken, med plats för knappt 130 passagerare. Ernst ”Iso-Keisari” Lampén – mannen bakom ota­ liga skildringar från alla hörn i Finland – rappor­ terar från däck med en härlig hurtighet i Turist­ tidskrift nr 5/1913: ”Jag har alltid hyst en stor klockarkärlek för Wellamo och hennes tvillingsyster Oihonna. Var­ för? Jag tror nästan att det är därför, att de äro så kraftigt byggda och ha så fasta former. Jag har på Wellamos fördäck njutit av att betrakta huru lekande lätt hon spränger igenom isflottor på

— 41 —

Östersjöns vidder. Jag har haft varmt i hennes sa­ longer, medan storm och köld rått ute på havet. Och jag har sovit så gott på hennes breda brit­ sar i hytterna. Man säger att hon gungar mer än anständigheten skulle tillstädja. Kanhända. Men säg mig var den båten finns, som inte gungar när havsguden så vill.” Dessvärre kunde inte ens Lampéns eviga rese­ optimism rädda otursdrabbade Wellamo, som hade en benägenhet att stöta på grund. Slutet kom 1916 då den tyska ubåten U 47 sänkte henne i Bott­ niska viken, efter att besättningen tillåtits lämna skeppet. I slutet av 1970-talet fann dykare henne och bland annat skeppsklockan bärgades. *

11. Oscar Furuhjelm, 1911, 100 x 71, BH

— 42 —

12. Nimetön/Anonym, 1910-luku/-tal, 60 x 100, MM

— 43 —

13. Oscar Furuhjelm, 1909, 102 x 80, BH

— 44 —

oscar furuhjelm

Elegantit mainokset Oscar Furuhjelm (1880–1963) oli hienotunteinen herrasmies, jolla oli nuo­ rekas huumorintaju. Hän oli kosmopoliitti, joka nosti suomalaisen juliste­ taiteen uudelle tasolle. Furuhjelm syntyi vuonna 1880 Varsovassa, äitinsä kotimassa Puolassa, mutta varttui Vaasassa. Vuosina 1900–1902 hän opiskeli arkkitehtuuria Helsingin Polyteknisessä opistossa, mutta siirtyi sittemmin opiskelemaan Manner-­Euroopan (Kööpenhamina, Berliini, München sekä Pariisi) taide­ akatemioihin. Pariisissa hän suoritti myös mainospiirtämisen kurssin. Ulkomaiset vaikutteet tekivät Furuhjelmistä Suomen sarastavan mainos­ alan trendien tekijän. Hänen kynästään on lähtöisin runsas joukko mestari­ teoksia: nelisenkymmentä julistetta, muun muassa FÅA:n suurpanostuksia, mutta myös joulukortteja ja kirjojen kansia. Kaikki pilke silmäkulmassa teh­ tyjä. Lisäksi hän julkaisi omaa Movitz-pilalehteä, ja ehtipä hän vielä avustaa pilalehdissä Garm ja Puntari. Hän perusti Finska konstnärliga reklambyrån -mainostoimiston vuonna 1909, ja myöhemmin hänestä tuli Tilgmannin kustannuspäällikkö. Kuten Päivi Hovi mainiossa kirjassaan ”Mainoskuva Suomessa” osoittaa, näkyy tässä klassisessa ja rakastetussa Furuhjelm-julisteessa, miten taiteili­ jan vuoden 1905 Münchenin-vierailu ja satiirilehti Simplicissimus vaikuttivat hänen taiteeseensa. Voimme itse asiassa olettaa, että Furuhjelm on tutkinut Henri Cassiersin American Linelle vuonna 1900 tekemää julistetta varsin tarkasti. Niin tarkasti, että Cassiersin Southamptonin laiturilla ollut koira seurasi Furuhjelmia Helsinkiin. Lue lisää Oscar Furuhjelmista taiteilijaesittelyistä.

oscar furuhjelm

Reklam med elegans Oscar Furuhjelm (1880-1963) var den diskrete gentlemannen med en ung­ domlig humor. Han var kosmopoliten som lyfte den finländska affischkon­ sten till en ny nivå. Furuhjelm föddes år 1880 i Warszawa i Polen, sin mors hemland, men växte upp i Vasa. Mellan 1900 och 1902 studerade han arkitektur vid Poly­ tekniska institutet i Helsingfors men sedan blev det konstakademierna på kontinenten: Köpenhamn, Berlin, München och Paris. I Paris gick han en kurs i reklam­teckning. Intrycken från utlandet gjorde Furuhjelm till en trendsättare inom Fin­ lands gryende reklambransch. Från hans penna härstammar en strid ström av mästerverk, ett fyrtiotal affischer, bland annat FÅA-rederiets storsatsningar, liksom också julkort och bokomslag. Allt utfördes med glimten i ögat. Dess­ utom gav han ut en egen skämttidning, Movitz, och hann dessutom medverka i skämttidningarna Garm och Puntari. Han startade Finska konstnärliga re­ klambyrån 1909, och blev senare förlagsdirektör på Tilgmann. Så som Päivi Hovi visar i sin utmärkta bok ”Mainoskuva Suomessa” syns i denna klassiska och älskade Furuhjelm-affisch tydligt hur konstnären in­ spirerats av sin vistelse i München 1905 och satirtidningen Simplicissimus. Ja, i själva verket kan vi nog räkna med att Furuhjelm studerat belgaren Henri Cassiers affisch för American Line (1900) synnerligen noggrant. Så noga att hunden följt med från Cassiers kaj i Southampton till Furuhjelms kaj i Helsingfors. Läs mer om Oscar Furuhjelm i konstnärspresentationerna.

— 45 —

14. Nimetön/Anonym, 1904, esite/broschyr, KK

off the beaten track

Maa turistilaumojen tuolla puolen Kun Finska Ångfartygs Aktiebolag FÅA (sittem­ min Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö, SHO) perus­ tettiin vuonna 1883, yrityksen varalle oli suuret suunnitelmat. Varustamotoiminnan painopiste oli lähinnä suoran höyrylaivareitin perustamisessa Englannin ja Suomenlahden satamien välille. Venäjä oli ottanut käyttöön tiukat vientitullit, ja suomalaiset kauppa- ja teollisuusmiehet taju­ sivat, että olisi käännyttävä lännen puoleen, jos haluttaisiin selvitä hengissä niin poliittisesti kuin taloudellisestikin. Voita ja paperia olisi rahdattava, mieluiten myös talviaikaan, mikä oli suunnaton haaste. Jotta linjasta saataisiin irti maksimaalinen hyöty, panostettiin myös melko uskaliaasti eng­ lantilaisiin turisteihin hullilaisen John Good & Sons -agentuurin kautta.

FÅA tarjosi turisteille erilaisia Suomen kierto­ matkoja esimerkiksi Kööpenhaminan kautta. Suo­ messa viivyttäisiin 10–17 vuorokautta. Miten turisteja sitten houkuteltiin tänne? Tietenkin koskemattoman luonnon avulla. Suo­ mea eivät turistilaumat vielä olleet talloneet lyt­ tyyn. Suomi oli kalastajien ja metsästäjien eldo­ rado, kuten myös kaikkien muiden, jotka arvostivat raitista ilmaa ja tilaa ympärillään. Sitä paitsi täällä oli puhdasta, halpaa ja turvallista. Edullisen matkakohteen maineella on omat puo­ lensa. Helsingin Turistipäivien aikana vuonna 1910 keskusteltiin juuri muun muassa englantilaisesta turistiliikenteestä, ja legendaarinen hotellinjoh­ taja Wilhelm Noschis jyrähti: – Mainittiin, että turistit jättäisivät tänne 100 mk päivässä, mutta hotelli saa korkeintaan 25 mk

päivässä. Englantilainen on kuin kuponki, hän ei kuluta penniäkään enempää, kuin mitä on suunni­ teltu ja mitä etukäteen on hinnoista sovittu! No, olkoon niin. Iskulause, jolla englantilaiset saataisiin vakuuttuneiksi, oli tiettävästi ensi ker­ taa käytössä yllä olevassa vihkosessa vuonna 1904. Iskulause oli ”Finland – Out of the beaten track”, joka muutamaa vuotta myöhemmin lyhentyi is­ kevämpään ja oikeakielisempään ”Finland – Off the Beaten Track” -muotoon. Tunnuslause oli käytössä useita vuosikymme­ niä, ja vuosi vuodelta se ilmaantui uusiin julistei­ siin ja esitteisiin. ... Finland – Off the beaten track ... ? Hmm, maistele sitä, pureskele sitä... ...Finland – Off the beaten track ... Olisiko nyt oikea aika ottaa iskulause uudelleen käyttöön? *

off the beaten track

Landet bortom turisthorderna När Finska Ångfartygs Ab (FÅA) grundades 1883 hade man en stor vision för bolaget. Man skulle bedriva rederiverksamhet ”närmast för åstadkom­ mande af en direkt ångbåtskommunikation emel­ lan England och hamnar i Finska viken”. Ryssland hade infört stränga exporttullar och han­ dels- och industrimännen i Finland insåg att man måste vända sig västerut för att överleva, både poli­ tiskt och ekonomiskt. Smör och papper skulle fraktas, helst även vintertid, vilket var en enorm utmaning. För att maximera nyttan av linjen gjorde man också den rätt så vågade satsningen på engelska tu­ rister, via sin agentur John Good & Sons i Hull. FÅA erbjöd turisterna olika rundturer till Finland, till exempel via Köpenhamn. I Finland

skulle man stanna mellan tio och sjutton dygn. Och hur lockade man turisterna hit? Med den orörda naturen, självklart. Finland var inte nedtrampat av turisthorder och var ett eldo­ rado för fiskaren och jägaren och för vem som helst som uppskattade frisk luft och gott om plats. Dess­ utom var det naturligtvis rent, billigt och tryggt. Men det här med att vara ett förmånligt resmål har sina sidor. Under Turistdagarna i Helsingfors år 1910 diskuterade man bland annat den engelska turisttrafiken, och legendariske hotelldirektören Wilhelm Noschis dundrade: – Det hade nämnts, att en turist skulle lämna 100 mk per dag, men ett hotell tar på sin höjd in 25 mk per dag. En engelsman är en kupong; han — 46 —

utlämnar ingenting utöfver de beräknade och på förhand fastställda kostnaderna! Nåväl. Sloganen som skulle övertyga engels­ männen, veterligen första gången använd år 1904 i broschyrhäftet ovan, lydde ”Finland – Out of the beaten track” för att något år senare förkortas till det mer slående och korrekta ”Finland – Off the Beaten Track”. Devisen hängde sedan med i flera decennier, och dök upp på nya affischer och broschyrom­ slag år efter år. ... Finland – Off the Beaten Track ... ? Hm, smaka på sloganen. ... Finland – Off the Beaten Track ... Är tiden mogen att värma upp parollen på nytt? *

15. Harry Hudson Rodmell, 1920-luku/-tal, 64 x 101, SL

— 47 —

16. Nimetön/Anonym, 1887, esite/broschyr, HM

hanko

hangö

He unohtavat alkuasukkaat

De glömmer infödingarna

Matkailijayhdistyksen vuoden 1901 vuosikirjassa nimikirjaimin G.S-n. (Gö­ ran Selén) allekirjoitettu kirjoitus moittii sitä, että Hangosta on tullut niin suosittu matkakohde venäläisten, balttien ja saksalaisten keskuudessa. Me suomalaiset emme enää saa hyvää palvelua! Hän myöntää, että syy on osittain meissä itsessämme, emmekä saisi oitis paeta ”luonnon niin kauniisti suosi­ malta paikkakunnalta” vain siksi, että turistit asuttavat sen kesäaikaan. Nykyaikana, kirjoittaja korostaa, emme saa rakentaa muureja ulko­ maisia ”barbaareja” vastaan, vaan heidät tulee poikkeuksetta toivottaa turisteina tervetulleiksi. Mutta: ”Hotellit tulee, niin totta kuin ne ovat kotimaista omaisuutta, sopeuttaa omiin olosuhteisiimme ja tarpeisiimme. Ei käy laatuun, että esim. hotellin portieeri hallitsisi vain venäjää ja saksaa, mutta vain vaivoin ilmaisisi itseään ruotsiksi, suomesta puhumattakaan. Myöskään muuta palvelusväkeä ei sovi palkata Pietarin huonomaineisimmasta suomalaisväestöstä, sillä heidän vää­ ristyneet käsityksensä kunniasta, järjestyksestä ja siivosta vaikuttavat alenta­ vasti hotellin tasoon ja tekevät siitä alkuasukkaille asumiskelvottoman. Siis, kesällä Hankoon ja suomalaiset tavat kunniaan!” *

I Turistföreningens årsbok för 1901 ondgör sig signaturen G.S-n (Göran Selén) över att Hangö blivit så himla populärt bland ryssar, balter och tyskar. Vi finnar får inte längre god service! Han erkänner att det delvis är vårt eget fel, vi ska inte genast fly från ”en af naturen så härligt gynnad ort” som Hangö, bara för att det befolkas av t­urister sommartid. I vårt tidevarv, poängterar han i alla fall, ska vi inte resa några murar mot de utländska ”barbarerna”, utan de ska utan undantag hälsas välkomna som turister. Men: ”Hotellen böra, så sannt de äro inhemsk egendom, afpassas efter egna för­ hållanden och behof. Det går icke an att t.ex. portieren på ett hotell beherskar blott ryska och tyska, men endast med svårighet uttrycker sig på svenska, för att icke tala om finskan. Ej heller får den öfriga betjeningen rekryteras ur Petersburgs sämsta finska befolkning, ty med sina förvända begrepp om heder, ordning och snygghet bidrager den att deklassera hotellet och göra det obeboeligt för infödingar. Alltså, till Hangö i sommar och finska seder i högsätet!” *

— 48 —

17. Kaarlo Enqvist, 1914, 70 x 100, SOF

— 49 —

1918– — 50 —

–1938 — 51 —

johdanto

1918 –1938 Paratiisin kutsuhuuto Se ei ole voinut olla helppoa. Tässä meillä on maa, joka on pitkään elä­ nyt Venäjän varjossa, jota on vastikään koe­ tellut traumaattinen sisällissota, ja jossa puhutaan omituisia kieliä. Tästä huoli­ matta yritämme houkutella matkailijoita tänne kauas pohjoiseen. Kuten Sven Hirn ja Erkki Markkanen kir­ joittavat suomalaisen turismin historiaa käsittelevässä suurteoksessaan, 1920-luvun alussa oli todellakin olemassa uusi euroop­ palainen ja amerikkalainen sukupolvi, joka ei tiennyt Suomesta yhtään mitään. No, mitä sitten tehtiin? Muutaman neuvottomuudentäyteisen (resurssit oli­ vat huomattavan niukat) matkailupropa­ gandavuoden jälkeen kaikki alkoi kukois­ taa 1930-luvulla, ja hetkessä tuntematon pohjoinen maa oli läpikäynyt täydellisen muodonmuutoksen. Itseluottamusta ei tosiaankaan puuttunut. Suomi oli nimit­ täin muuttunut yhdessä hujauksessa – ei enempää eikä vähempää – täydelliseksi lomakohteeksi. Klassisen kauniit Suomi-neitohahmot, luonto ja tuhannet järvet nostettiin uudel­ leen matkailuvalteiksi. Suomi oli koske­ mattoman luontonsa ansiosta Off the Beaten Track sekä loistava matkakohde niin liike-, loma- kuin kalastusmatkailijoille­ kin. Maalla oli tarjota kaikkea! Suomeen houkuteltiin myös täysin uutta kohderyhmää, aktiivisia turisteja, jotka halusivat itse kokea kaiken, jotka olivat urheilullisia, reippaita ja uteliaita.

Tämä uusi turisti vastasi täysin 1930-luvun reippailijaihannetta. Se ihanne piti saada vangittua myös julisteisiin! Asiaa auttoi se, että julistetaiteen saralla oli käynnissä sukupolvenvaihdos. Vuosisadan alun Suuret Vanhat Miehet alkoivat antaa tilaa nuorille taiteilijoille, sekä miehille että nai­ sille, jotka marssivat alalle uusine, radikaa­ leine kuvakulmineen ja perspektiiveineen. Katsokaa, kuinka tyylikkäät nuoret mie­ het ja naiset loikoilevat loputtomilla suo­ malaisilla hiekkarannoilla elegantteina, trenditietoisina, itsevarmoina! Kuinka he melovat matkoihinsa ”kanotistien ihme­ maassa”, kuun valossa. Kuinka muotitie­ toinen nainen seisoskelee ja ihailee Lapin keskiyön aurinkoa. Mutta ei siinä vielä kaikki. Julistetaide heijastelee matkailutrendejä täydellisesti, ja yhtäkkiä Suomi ei enää olekaan vain laivaliikennettä. Suomi on lentokoneita. Suomi on junia. Suomi on autoja. Niin, pitäkää kiinni hatuistanne: Suomessa on muutakin kuin Helsinki! Nyt julisteissa näkyy Naantali, myös Hanko haluaa olla mukana, samoin Turku, JärviSuomi, Pohjanmaa, Lappi... Kyllä, Suomi on erilaisia seutuja, Suomi on monipuolinen. Kuvissa on optimismia, iloisia värejä sekä turhamaisuutta, jota emme ennen ole nähneet. Aivan kuin taiteilijat yrit­ täisivät maalaamalla ja piirtämällä auttaa unohtamaan rauhattomat ajat, joista Eu­ rooppa kärsi 1930-luvun lopulla.

— 52 —

Toki Atlantin toiselta puolelta annettiin merkkejä, että suomalaisten taiteilijoiden tulisi pitää jalat tiukasti maassa taiteel­ listen pyrkimystensä kanssa: ”... seinäju­ listeiden pitää olla yksinkertaisia ja luon­ nollisia piirrostensa ja kuviensa puolesta, eikä ultramodernistisia”, ilmoitti esimer­ kiksi Kaarlo Fredrik Altio, pääkonsulimme Yhdysvalloissa. Vaikka kansainvälisellä matkailualalla oltiinkin tietoisia siitä, ettei juliste itses­ sään pysty ylipuhumaan suuria ihmis­ massoja matkustamaan halusi jokainen maa ja paikkakunta, jolla oli edes hitu­ nen itsearvostusta, olla mukana juliste­ buumissa. Joka vuosi julisteista halut­ tiin uusia versioita, ja taiteilijoilla oli runsaasti töitä. Vuosi 1938 oli suoma­ laisen matkailupropagandan huippu­ vuosi. Tuolloin esitteiden ja julisteiden painokset rikkoivat vanhat ennätykset, mutta jo seuraavana vuonna painosmää­ rät romahtivat, mikä oli suora seuraus maailmankriisistä. Miten Suomen lähes koko 1930-luvun ajan säteilleen matkailuoptimismin ja mahtavan itseluottamuksen voisi lyhyesti tiivistää? Vastaus löytyy kenties Hangon merikylpylän mainoslauseesta: Everlasting Romance of the sea. Ei ole merkittävää, onko kyse puhtaas­­ ­ta ylimielisyydestä vai vain terveestä itse­ tunnosta. Annetaan vanhalle mainostoi­ mittajalle kultamitali! Hän kiteytti kol­ mekymmenluvun yhteen lauseeseen. *

introduktion

1918 –1938 Lockropet från paradiset Det kan inte ha varit lätt. Här har vi ett land som länge levat i skug­ gan av Ryssland, som nyligen genomlidit ett traumatiskt inbördeskrig, och där det talas konstiga språk. Trots detta ska vi för­ söka locka resenärer hit upp till norr. Så som Sven Hirn och Erkki Markkanen skriver i sitt stora verk om den finländska turismens historia fanns det i början av 1920-talet en ny generation européer och amerikaner som inte visste någon­ting alls om Finland. Så vad gjorde man? Efter några år av vill­ rådighet i resepropagandan – resurserna var synnerligen knappa – blomstrade all­ ting upp under 1930-talet och i ett slag hade det okända landet i norr genomgått en total metamorfos. Självförtroendet var det min­ sann inget fel på. Finland hade nämligen i ett slag förvandlats till ingenting mindre än det perfekta semesterlandet. Man värmde naturligtvis upp klassiska sköna schabloner om Finlands mö, om na­ turen och om tusen sjöars land. Finland var med sin orörda natur Off the Beaten Track och ett lysande resmål både för affärs-, se­ mester- och fiskeresor. Landet hade allt! Men den stora nyheten var inriktningen på den aktiva turisten, turisten som vill uppleva själv, som är sportig, hurtig, ny­ fiken – helt i samklang med friskusidealet på 1930-talet. Och det måste fångas på affischerna. Saken hjälptes upp av generationsskif­ tet som var på gång inom affischkonsten.

Gamla Stora Män från sekelskiftets början gav vika för unga konstnärer, män och kvin­ nor, som kom inmarscherande med nya, ra­ dikala bildvinklar och perspektiv. Där ligger sedan de stiliga unga männen och kvinnorna på Finlands ändlösa plage: chica, trendiga, självsäkra. Där paddlar de iväg i månskenet i ”kanotistens idealland”. Där står den modemedvetna kvinnan och beundrar midnattssolen i Lappland. Men det är inte allt! Affischkonsten speg­ lar resetrenderna perfekt och plötsligt är Finland inte bara båttrafik. Finland är flyg. Finland är tåg. Finland är bil. Ja, håll i er nu: Finland är mer än Helsingfors! Nu syns Nådendal på affischerna, också Hangö vill vara med, liksom Åbo, Insjö­ finland, Österbotten, Lappland. Det är optimism, det är glada färger, det är en flärd vi inte sett förut. Som om man försökte måla och teckna sig bort från den oroliga tid Europa genomled i slutet av 1930-talet. Visst kommer det signaler från andra si­ dan Atlanten om att de finländska konst­ närerna borde stå med fötterna på jorden i fråga om sina artistiska ambitioner: ” ... väggaffischernas teckningar och bilder måste vara enkla och naturliga till sin ka­ raktär, inte ultramodernistiska”, meddelade till exempel Finlands general­konsul i USA, Kaarlo Fredrik Altio. Även om man i den internationella rese­ branschen var medveten om att en affisch i sig inte kan övertala stora människomassor

— 53 —

ville alla länder och orter med självaktning vara med i affischboomen. Varje år kräv­ des nya versioner och konstnärerna hade gott om jobb. År 1938 blev en höjdpunkt för den finländska resepropagandan. Då slog upplagorna för broschyrer och affi­ scher nya rekord, bara för att nästa år som en direkt följd av världskrisen minska i ra­ sande takt. Hur ska man då sammanfatta den reseop­ timism och fantastiska självtillit som Fin­ land tutade ut under nästan hela 1930-talet? Ett svar finns kanske i sloganen Hangö Bad ­– Everlasting Romance of the sea, som återfinns i en broschyr från 30-talet. Huruvida det är ren hybris eller bara sunt självförtroende spelar ingen roll. Ge den gamle reklamredaktören en guld­medalj! Han fångade trettiotalet. *

18. Adolf Bock, 1920-luku/-tal, FM

19. Nimetön/Anonym, 1920-luku/-tal, esite/broschyr, FM

ariadne

Hän rakasti Itämeren aaltoja Mainitse nimi Ariadne asiantuntevalle suomalai­ selle turismin tai laivojen tuntijalle, niin näet, mi­ ten ylpeä ja nostalginen kyynel oikopäätä kirpoaa silmäkulmaan. Alus s/s Ariadne oli s/s Oihonnan ohella Itä­ meren kuningatar. Se oli, huikeaa kyllä, SHO:n / FÅA:n palveluk­ sessa vuodesta 1914 aina vuoteen 1969 saakka. En­ simmäisen maailmansodan aikana se toimi lasaret­ tilaivana Helsingin satamassa, kun taas jatkosodan aikana laiva kuljetti suomalaisia sotalapsia Vaa­ sasta Uumajaan. Ariadnen normaali tehtävä oli kuitenkin mat­ kustajien kuljettaminen. Laiva teki elämäntyönsä linjoilla Helsinki–Tallinna–Stettin, Helsinki–Köö­ penhamina sekä Helsinki–Tukholma. Lähes yhtä legendaarinen on merimaalari Adolf

Bock (1890–1968). Hän syntyi Berliinissä, mutta Sodan aikana hänet kutsuttiin Saksaan. Hän oli kun hän ensimmäisen kerran kaksitoistavuotiaana matkustajalaiva m/s Wilhelm Gustloffilla yhdessä yli näki meren, hän oli ikuisesti myyty. Hän opiskeli 5 000 saksalaisen pakolaisen kanssa tammikuussa Königliche Kunstgewerbeschule -koulussa ja oli 1945 evakkomatkalla venäläisten miehittämästä Go­ lisäksi merimaalari Hans Bohrdtin yksityisoppi­ tenhafenin (Gdynia) kaupungista. Neuvostosukel­ las. Bohrdtilta Bock oppi mm. sen, että jos haluaa lusvene havaitsi laivan, ja se ammuttiin upoksiin. Vain 800 ihmistä jäi henkiin, heidän joukossaan maalata merta, on asuttava merellä. Ja niin siinä sitten kävi. Bock värväytyi laivas­ Adolf Bock, joka sai paikan täpötäydestä pelastus­ toon, mutta sai keisari Wilhelm II:lta vuonna 1914 veneestä. henkilökohtaisen stipendin Berliinin taideakate­ Pitkällisen pohdinnan jälkeen Adolf Bock asettui mian opintoja varten. asumaan Ruotsin Helsingborgiin, jossa hän asui Neljä vuotta myöhemmin hän oli laivalla, kun loppu­elämänsä. Hän jatkoi kuitenkin matkusta­ Saksan Itämeren laivasto purjehti ­Helsinkiin. Hän mista eri laivoilla maalatakseen niitä. Hän kuvasi teki lukemattomia tilaustöitä Suomessa, jossa muun muassa 62 ahvenanmaalaista laivaa. meni myös naimisiin ja eli kaksikymmentä vuotta. Hän maalasi jäänmurtajia, höyrylaivoja, purjejaa­ Lue myös ote matkakertomuksesta (s. 66), jonka Mika Waltari kirjoitti matkastaan Ariadnella. loja sekä torpedolaivoja erittäin taidokkaasti. — 54 —

20. Adolf Bock, 1919, 54 x 80, SL

21. Harry Hudson Rodmell, 1920-luku/-tal, esite/broschyr, FM

ariadne

Hon älskade Östersjöns vågor Nämn namnet Ariadne för en kunnig finländsk turist- eller fartygskännare och se hur en stolt och nostalgisk tår bums pressar sig fram ur ögon­ vrån. Fartyget s/s Ariadne, hand i hand med s/s ­Oihonna, var nämligen drottningarna. Ariadne var fantastiskt nog i FÅA:s tjänst från 1914 fram till 1969. Under första världskriget fungerade hon som lasarettsfartyg i Helsingfors hamn, medan hon under fortsättningskriget transporterade fin­ ländska krigsbarn från Vasa till Umeå. Men Ariadnes normala uppgift var ändå att transportera resenärer. Hon gjorde sitt livsverk på linjer som Helsingfors-Reval-Stettin, HelsingforsKöpenhamn och Helsingfors-Stockholm. Nästan lika legendarisk är marinmålaren Adolf Bock (1890-1968). Han föddes i Berlin, men då han

första gången såg havet som tolvåring blev han såld för gott. Han studerade vid Königliche Kunst­ gewerbeschule och var också privatelev hos ma­ rinmålaren Hans Bohrdt. Hos Bohrdt lärde sig Bock att om man vill måla havet bör man också leva på havet. Så blev det. Bock tog värvning i flottan, men fick 1914 ett personligt stipendium av kejsar Wilhelm II för att studera vid konstakademin i Berlin. Fyra år senare var han ombord då den tyska Öster­sjödivisionen seglade in i Helsingfors. I Finland, där han gifte sig och stannade i tjugo år, gjorde han arbeten för otaliga beställare. Han målade isbrytare, ångfartyg, segelskutor och tor­ pedbåtar med stor skicklighet. Under kriget blev han kallad till Tyskland. Han fanns på passagerarfartyget m/s Wilhelm — 55 —

Gustloff då tyskarna i januari 1945 försökte eva­ kuera mer än femtusen flyktingar från den av rys­ sarna ocku­perade staden Gotenhafen ­(Gdynia). Fartyget upptäcktes dock av en sovjetisk ubåt och sköts i sank. Endast åttahundra överlevde, däribland Adolf Bock som fick plats i en överfull livbåt. Efter många om och men bosatte sig Adolf Bock i Helsingborg i Sverige där han bodde resten av livet. Han fortsatte i alla fall att resa med olika fartyg för att porträttera dem, och han målade bland annat 62 åländska fartyg.

Läs också ett utdrag ur Mika Waltaris skildring av sin färd med Ariadne på sidan 66.

22. Ingrid Ruin, 1928, 60 x 96, SL

— 56 —

23. Nimetön/Anonym, 1935, 36 x 48, FCM

— 57 —

ensimmäiset risteilymatkustajat

Voimmeko tavata Sibeliuksen? 1930-luvulla yleistyivät ”kelluvat hotellit” eli lois­ tokkaat satamasta toiseen seilaavat risteilyalukset. Varustamot yrittivät tällä tavalla houkutella hyviä maksavia asiakkaita kompensoidakseen Euroopasta Amerikkaan suuntautuneen siirtolaisliikenteen vä­ henemisen. Huolimatta satamamaksukiistoista Hel­ sinki sai oman osuutensa maailman kaikilta kulmilta saapuvista loistohöyrylaivoista. Vierailut olivat aina suuria uutisia lehdistössä, kuten seuraava tuona ai­ kana Hufvudstadsbladetissa julkaistu reportaasi osoittaa. Teksti vie lukijansa mukaan retkelle eksoot­ tiseen Helsinkiin kesällä 1935, jolloin RMS Empress of Australia vieraili pääkaupungissamme. ” – Tämä on ehdottomasti riemastuttavin pikku­ kaupunki, jonka milloinkaan olen nähnyt, huudah­ taa nuori, kaunis miss Roberts astuessaan maihin Kaivopuiston tuntumassa. Katsopa vaikka tuota ihastuttavaa kirkkoa, jonka hetki sitten näimme. Oi, se on todella very lovely. Ja sieltä he saapuvat, yksi toisensa jälkeen, van­ kat englantilaiset ja kanadalaiset, sukkelat amerik­ kalaiset ja puheliaat ranskalaiset. Kaikilla heillä on halu nähdä Suomen pääkaupunki, ja kaikki he par­ veilevat sillalla ottaakseen paikkansa odottavissa autoissa. Osa herrasmiehistä on pannut venäläisen maalaispaidan ruudullisten takkiensa alle, ovat­ han he tulossa Neuvostoliitosta, ja nyt heistä tun­ tuu tavattoman huvittavalta kuljeskella venäläis­ ten koreissa paidoissa, sitä mieltä he kaikki ovat.

– Miksi täällä on niin kovin hiljaista? ihmet­ telee eräs tyttö rauhallisesti ja häntä piirittävä kavaljeeri yrittää omalla tavallaan selittää salai­ suutta. Mutta Harry Robinsonin mielestä hiljai­ suus on hyvä ja levollinen asia. Koko kaupunki on leppoisa, toteaa mies, kaikkialla on puh­ dasta ja siivoa, useimmiten jopa liian puhdasta ja sievistelevää, jotta mitään r o m a n c e a pää­ sisi syntymään. Mutta ymmärrättehän, kääntyy hän meidän puoleemme, tämän ja monien mui­ den Pohjolan kaupunkien hienous on siinä, että täällä eivät häiritse kaikenmaailman kerjäläiset ja irtolaiset, jotka niin lukuisissa muissa kau­ pungeissa kansoittavat satamat ja aina yrittä­ vät päästä turistien rahoihin käsiksi. Täällä ei ole mitään rihkamakauppiaita tai sen sellaisia, vain järjestäytynyttä matkamuistojen kauppaa rannan tuntumassa. Niin, tätä minä kutsun to­ della hienoksi. – Mutta olisitteko ystävällinen ja kertoisitte mi­ nulle, miten paljon nuo pilarit painavat, pyytää pikkuinen mrs Smith viereltämme. Hän seisoo nimittäin upean Eduskuntatalomme edessä häm­ mästelemässä. Päätämme hiljaa mielessämme eh­ dottaa noin sataatuhatta kiloa per pilari, vähin­ tään, vaikka luoja tietää, miten asiat oikeasti ovat. Mutta sitten yksi oppaista tulee apuun: ne paina­ vat 70 000 kg, suomalaista graniittia, missis. Noin selvisimme siitäkin pulmasta.

– Kuule, voisimmeko tavata Paavo Nurmen tai Si­ beliuksen, keskeyttää herra Amerikka meidän ark­ kitehtuuriset pohdintamme. Sillä se vasta jotain olisikin minun nimikirjoituskokoelmaani ajatel­ len. Kokoelmani on totta vieköön mahtava. Halu­ atteko tekin antaa nimikirjoituksenne, kuulkaa? Ja niin me piirrämme anteliaasti monimutkaiset ni­ memme vaatimattomana korvauksena siitä, ettei­ vät herrat Nurmi ja Sibelius voineet olla paikalla. Toista se on mrs Pearcen kanssa. Hän kaipaa ku­ ninkaallista linnaa tai ainakin muutamaa kuninkaal­ lista perhettä. Kuule, Tukholmassa sain käydä ku­ ninkaanlinnassa, oli se kyllä hieno ja hyvä, mutta ei vetänyt lainkaan vertoja meidän Buckinghamin Pa­ lacellemme. Se se vasta, kuulkaahan, ­jotain onkin, kääntyy hän meidän puoleemme. Ja me valittelemme syvästi, mutta kerromme olevamme varsin tyytyväi­ siä Ukko Pekkaamme [presidentti P.E. Svinhufvud], joka omalla tavallaan on kyllä kuninkaallinen. Mutta muutakin tarttuu vieraidemme silmiin. Erään herrasmiehen mielestä on varsin harmillista, ettei Havis Amandan takapuolta saa taputtaa, ja eräs toinen portviininpunainen setä on havainnut, että whisky on satumaisen halpaa. Ja ajatella, että niin on asia, vaikka te joudutte vieläpä tuomaan sen tavaran minun kotimaastani. Setä oli skotlan­ tilainen. Sen olisi voinut vaikka arvata, sillä niin nopeasti hänen oli otettava vielä toinenkin halpa whisky. Kappeli tienasi hyvin sillä kaupalla.” *

de första kryssningsresenärerna

Kan vi få träffa Sibelius? På 1930-talet blev det populärt med ”flytande ho­ tell”, glamourösa kryssningsfartyg som seglade från hamn till hamn. Rederierna försökte på det här sättet få bra betalande kunder som kompensation för nedgången i emigranttrafiken från Europa till Amerika. Trots konflikter om hamnavgifter fick också Helsingfors sin beskärda del av lyxångare från världens alla hörn. Besöken var alltid stora nyheter i våra tidningar så som i reportaget i Huf­ vudstadsbladet nedan. Följ alltså med på en tur till exotiska Helsingfors sommaren 1935 då RMS ­Empress of Australia besökte huvudstaden. ”– Det här är den absolut skojigaste lilla staden jag någonsin sett, utropar den unga söta miss Ro­ berts då hon hoppar i land nere i Brunnsparken. Se bara på den där underbara kyrkan, vi för en stund sedan sågo. O, den är verkligen very lovely. Och så komma de, den ena efter den andra, sta­ bila engelsmän och kanadensare, skämtsamma amerikaner och pratsamma fransmän. Alla vilja de se Finlands huvudstad, och alla myllra fram över bron för att få plats i de väntande bilarna. Somliga av herrarna ha anlagt ryska allmoge­ skjortor under de rutiga rockarna, man kommer nämligen från Sovjet, och nu är det kolossalt

roligt att få gå omkring i ryssarnas granna skjor­ tor, tycka de allesammans. – Varför är här så tyst? undrar en flicka still­ samt och hennes uppvaktande kavaljer försöker på sitt sätt förklara hemligheten. Men Harry Ro­ binson tycker bara att det är bra och vilsamt. An­ nars är hela staden vilsam, säger han, allt är rent och snyggt, ofta nog för rent och prudentligt för att någon r o m a n c e kunde frodas. Men ser ni, vänder han sig till oss, det fina med den här staden och många andra uppe i Norden är att man får vara i fred för allsköns tiggare och lösdrivare, som i så många otaliga andra städer befolka hamnarna och alltid försöka komma åt turisternas pengar. Inga handlare av krams och sånt där, bara organiserade försäljningar av souvenirer vid stranden. Se det kal�­ lar jag verkligen fint. – Men snälla ni, säg mig huru mycket dedär pe­ larna väga, ber lilla mrs Smith bredvid oss. Hon står nämligen utanför vårt finfina Riksdagshus och und­ rar. Vi föreslå i vårt stilla sinne så där en hundra­ tusen kilo per styck, åtminstone, fast gud ska veta huru det egentligen hänger ihop. Men så kommer en av giderna oss till hjälp: det är 70,000 kg, finländsk granit, missis. Där klarade vi den skivan. — 58 —

Säg, kan man träffa Paavo Nurmi eller Sibelius, avbryter herr Amerika våra arkitektoniska fun­ deringar. Se det vore något för min autografsam­ ling. Den är verkligt finfin ska ni veta. Vill också ni skriva, säg? Och vi plita generöst vårt invecklade namn som en ringa ersättning för att inte Nurmi eller Sibelius kunde vara på plats. Annat är det med mrs Pearce. Hon saknar ett kungligt slott och åtminstone en eller ett par kungliga familjer. Se, i Stockholm kunde jag ta en titt på kungens slott, visst var det fint och bra, men ingenting är det mot vårt Buckingham Palace. Det är först nånting ska ni veta, vänder hon sig till oss. Och vi beklaga djupt att vi äro rätt nöjda med vår Ukko Pekka [dvs. president P.E.Svinhufvud], som på sitt sätt är kunglig nog. Men också annat faller i våra gästers ögon. En herre tycker att det är synd att man inte får klappa Havis Amanda på stjärten, och en annan portvins­ röd farbror har upptäckt att whiskyn är fabulöst billig. Och tänk att det är så, fast ni till på köpet skall importera den varan från mitt hemland. Hans farbror var skotte. Det såg man för han måste näm­ ligen mycket fort ta sig en billig whisky till. Det var Kapellet som förtjänade på den affären.” *

24. Sign. VMG, 1920-luku/-tal, esite/broschyr, ÅA

25. Nimetön/Anonym, 1922, esite/broschyr, ÅA

— 59 —

26. Adolf Bock, 1928, 35 x 50, RR

— 60 —

27. Sign. K.S, 1930, 67 x 101, JM/ON

— 61 —

28. B. Harald Hellström, 1935, esite/broschyr, TM

29. Nimetön/Anonym, 1924, esite/broschyr, FM

— 62 —

30. Sign. MR, 1930, esite/broschyr, FM

31. Arnold Neumann, 1930, esite/broschyr, TM

— 63 —

32. Nimetön/Anonym, 1920-luku/-tal, 56 x 73, JM/ON

— 64 —

33. Axel Rossman, 1936, 48 x 70, EM

— 65 —

viron liikenne

Waltarin kanssa salongissa Etelään Tallinnaan, Stettiniin ja Kööpenhaminaan, sekä länteen Tukholmaan suuntautuvilla linjoilla oli kaksoismerkitys. Ne veivät suomalaisia maa­ ilmalle ja toivat mukanaan maahamme raikkaita tuulahduksia muista maista. Viroon suuntautuva liikenne oli suosittua jo 1930-luvulla, ja kilpailu oli, kuten tänä päivänäkin, kivenkovaa. Vuonna 1929 kirjailija Mika Waltari matkusti Eurooppaan; matkan hän on kuvannut kirjassaan ”Yksinäisen miehen juna”. Tallinnan kautta Saksan Stettiniin hänet vei legendaarinen laiva Ariadne, joka näkyy viereisellä sivulla merimaalari Harry Hudson Rodmellin tulkitsemana. ”Muistan, kuinka joskus pikkupoikana menin rantaan laivojen lähtöaikana katselemaan ihmi­ siä, jotka olivat niin onnellisia, että pääsivät mat­ kustamaan ulkomaille. Rakastin jo silloin Ari­ adnea, – sen ympärillä oli valtavan romanttinen ilmapiiri ja ulkomaiden tuntu. Olin katkera silloin,

uskoin, etten itse koskaan pääsisi mukaan, – viha­ Laivamatka on lepoa, hidasta vegeteeraavaa siir­ sin kaikkia niitä, jotka pääsivät. Laivan lähdettyä tymistä ateriasta toiseen, tylsistyttävää, ellei on­ hain kaikkein autiommat kadut, kävelin iltaan asti nistu löytämään sopivaa matkatoveria. sydän täynnä surua ja katkeraa uhmaa. [...] Minä onnistun löytämään sopivan matkatoverin, Kiinnitysköydet irroitetaan, – Ariadne työntyy yhtä yksinäisen kuin minä, – rakastettavan ja ymmär­ ulommas rannasta, kääntyy hitaasti. Viimeinen tävän matkatoverin, jonka kanssa voi haastella filoso­ huiskutus, – rannalla heiluvat nenäliinat valkeina fiaa ja yleensä maailman menoa tai olla aivan hiljaa. pilkkuina. – ihmiset laivalla alkavat vähitellen ha­ Otamme whisky-grogit. Raukenemme tyytyväi­ jaantua huomioimaan toisiaan, etsimään tuttavia, siksi elämään. Tallinnan tornit alkavat näkyä. Osa varaamaan paikkoja ruokapöytään. [...] matkustajia valmistautuu poistumaan. Gong-gong Ensimmäiset whisky-grogit ovat huomaamatta kutsuu päivälliselle. [...] ilmestyneet tupakkasalonkiin. – Tallinnaan mat­ Illalla on aurinko hävinnyt meren taakse violet­ kustavat ovat vallanneet suurimman osan keula­ tiin ja punertavaan usvaan. Soittokunta soittaa, ravintolan korituoleista. Jotkut vanhemmat nais­ – suomalaisia kansanlauluja, lyyrillinen, suru­ henkilöt ovat jo ehtineet etsiä yhteisiä tuttavia ja mielinen tunnelma: havujen tummuutta, met­ istuvat suljettuna ryhmänä päät lähekkäin muis­ sälammen kuultoa, hiljaisen maantien rauhaa, tellen pieniä juttuja toisista matkustajista. – Pu­ nummen kohinaa.” helu tupakkasalongissa alkaa vähitellen käydä Lue Harry Hudson Rodmellista taiteilijaesittelyistä. kovaäänisemmäksi ja vapautuneeksi. [...]

estlandstrafiken

I salongen med Waltari Linjerna söderut till Reval (Tallinn), Stettin och Köpenhamn och västerut till Stockholm hade en dubbelfunktion. De förde finländarna ut i världen, men hämtade också friska fläktar från andra länder till oss. Estlandstrafiken var populär redan under 1930-talet, och konkurrensen var precis som i våra dagar stenhård. Författaren Mika Waltari reser år 1929 ut i Eu­ ropa, skildrat i boken ”Yksinäisen miehen juna”. Det är det legendariska fartyget Ariadne – på si­ dan intill i marinmålaren Harry Hudson Rodmells tolkning – som tar honom ut till Stora världen, via Tallinn till Stettin i Tyskland. ”Jag minns hur jag ibland som gosse gick till ka­ jen vid båtarnas avgångstid för att se på de män­ niskor som var så lyckliga att de fick resa utrikes. Jag älskade Ariadne redan då – hon omgavs av en så starkt romantisk atmosfär och stämning av ut­ land. Då var jag bitter, trodde att jag aldrig skulle

få följa med – jag hatade alla dem som fick fara. När båten hade gått sökte jag mig till de mest öde ga­ torna, vandrade ända till kvällen med hjärtat fullt av sorg och bittert trots. [...] Förtöjningarna lossas – Ariadne glider ut från kajen, vänder långsamt. En sista vinkning – svängande näsdukar som vita fläckar på kajen – människor börjar sprida sig för att upptäcka var­ andra, söka upp bekanta, reservera platser vid matbordet. [...] De första whiskygroggarna har omärkligt uppen­barat sig i röksalongen. – Resenärerna till Reval har ockuperat största delen av korgstolarna i restaurangen föröver. Några äldre kvinnor har redan hunnit söka upp gemensamma bekanta och sitter i en sluten grupp med huvudena ihop och erinrar sig små historier om andra resande. – Samtalet i röksalongen börjar småningom bli högljutt och frigjort. — 66 —

En båtfärd är vila, en vegeterande övergång från en måltid till nästa, förslöande, om man inte lyckas finna en lämplig reskamrat. Jag lyckas finna en lämplig reskamrat, lika en­ sam som jag – en älskvärd och förstående reskam­ rat som jag kan tala filosofi med eller överhuvudta­ get prata om världens gång, eller bara tiga stilla. Vi tar var sin grogg. Vi försjunker i belåtenhet med livet. Tornen i Reval börjar synas. En del av passagerarna bereder sig att stiga av. Gonggongen kallar till middag. [...] På kvällen har solen försvunnit bortom havet i ett violett rödaktigt dis. Musikkapellet spelar – fin­ ska folksånger, en lyrisk, sorgsen stämning: barr­ skogsmörker, blänk av en skogstjärn, friden på en stilla landsväg, suset från en hed.”

Läs om Harry Hudson Rodmell i konstnärspresentationerna.

34. Harry Hudson Rodmell, 1933, SL

— 67 —

35. Sid Mercer, 1925, SL

— 68 —

36. Harry Hudson Rodmell, 1933, esite/broschyr, FM

37. Nimetön/Anonym, 1935, esite/broschyr, FM

38. Nimetön/Anonym, 1937, esite/broschyr, FM

39. Nimetön/Anonym, 1938, esite/broschyr, ÅA

— 69 —

ennen kuin on liian myöhäistä

innan det är för sent

Please, tulkaa Suomeen

Please, kom till Finland

FÅA:n englantilainen agentuuri John Good & Sons piti huolta siitä, että mat­ kakuume pysyi korkeana ihastuttavan Off the Beaten Track -sarjan avulla (katso myös edellinen aukeama). Se oli kuin ennustus 1930-luvun trendistä, jonka idea oli tiivistettynä: Suomi, mahtava matkailumaa jokaiselle. Kunnioittaaksemme loistavia ideanikkareita, jotka myivät ja myivät ja myivät Suomea englantilaisille turisteille, emme voi muuta kuin julkaista alkukielellä otteen Off the Beaten Track -esitteestä vuodelta 1927:

Som en fingervisning om vad som komma skulle på 1930-talet – Finland som det ultimata resmålet för alla och envar – såg FÅA:s agentur i England, John Good & Sons, till att hålla ångan uppe med den bedårande Off the Beaten Track-serien (se även föregående uppslag). För att hylla de briljanta hjärnor som ihärdigt sålde och sålde och sålde Finland till engelska turister kan vi inte göra annat än publicera ett utdrag på originalspråket ur Off the Beaten Track-broschyren för 1927:

You want a holiday, a real holiday, an open-air holiday, a holiday to be remembered all your life? Then come to Finland. You would like, this year, to take a ‘different’ holiday, a change from the usual type of continental travelling, in short, ‘get off the beaten track,’ and see the simple beauty of nature unspoiled by the track of tourists and civilization? Your problem is solved by coming to Finland. But you object. You say, ‘Finland is in the north... north of the Baltic. It is a cold, unattractive land, where only hardened folk like the Lapps exist.’ But you are wrong. The Lapps live far away in the very northernmost districts, on the shores of the Arctic Ocean. The south is inhabited by the Finns, an entirely different race. And the cold? You are forgetting the warm, lifegiving properties of the Gulf Stream, which washes the shores of Finland and converts what would otherwise be an ice-bound wilderness into a veritable holiday paradise. No other country in the world can provide such opportunities for boating, fishing, bathing and camping. Finland has over thirty-five thousand lakes, and the number of islands is uncountable. Look at the map. It looks almost as though someone had split the inkbottle over it, leaving scarcely a corner untouched. And one can explore these waterways by yacht, by motor-boat, by canoe or by the comfortable tourist steamers which wind their way through the maze of islands, far into the interior of the country. One can camp on almost any of the islands. One can enjoy the thrilling experience of shooting the rapids, in perfect safety, in one of the specially built tourist boats. The rivers, lakes and rapids abound with fish. The scenery has a charm all its own, which is not to be found in any other part of the world. And the light summer nights ... these have to be experienced ... one cannot describe them ... but they are probably the most wonderful of all Finland’s attractions. Tours in this Land of Lakes are neither wearisome nor expensive. The inland hotels are mostly small but clean, while in Helsingfors, the Capital of Finland, they are absolutely up to date. The food is wholesome, tasty and abundant; the sleeping-cars on the railways comfortable, and the majority of the lake-steamers have really excellent accommodation. On account of the advantageous exchange, Finland is one of the cheapest countries a Britisher can visit, and one can safely reckon on being able to travel for about £1 per day

You ask ‘Then why has this wonderful holiday land of Finland remained so long undiscovered?’ – and the reason, briefly, is this: Up to 1918, when she gained her independence, Finland was the subject of greater powers, and the advance of civilization was retarded. Thus we find, in the middle of an age of bustle and confusion, this delightful country, unspoilt by large

40. Nimetön/Anonym, 1930, esite/broschyr, BL

— 70 —

cities and factories, left, as it were, as a playground, where we can once again experience the joys of a perfect holiday. But tourists are rapidly discovering the delights of Finland. The number of visitors is increasing every year. So come to Finland NOW, before the charm and freshness is spoilt. Why not come this year? *

41. Nimetön/Anonym, 1928, esite/broschyr, FM

— 71 —

42. Ingrid Bade, 1936, 58 x 98, SL

— 72 —

43. Alfred Mahlau, 1929, DPM

— 73 —

44. Aarne Nopsanen, 1938, esite/broschyr, KA

45. Aarne Nopsanen, 1936, esite/broschyr, KA

— 74 —

46. Aarne Nopsanen, 1938, esite/broschyr, KA

47. Aarne Nopsanen, 1938, esite/broschyr, KA

— 75 —

48. Jorma Suhonen, 1938, esite/broschyr, KA

49. Ingrid Bade, 1930-luku/-tal, esite/broschyr, ÅA

— 76 —

50. Nimetön/Anonym, 1930-luku/-tal, 35 x 59, JM/ON

— 77 —

51. Eijo Vesanto, 1930-luku/-tal, esite/broschyr, KK

52. Nimetön/Anonym, 1930-luku/-tal, esite/broschyr, HM

— 78 —

53. Nimetön/Anonym, 1938, esite/broschyr, HM

— 79 —

54. Rainer Baer, 1930-luku/-tal, 41 x 59, WNK

— 80 —

55. Johannes Paavola, 1929, 44 x 65, TMM

— 81 —

56. Göran Hongell, 1930, 62 x 100, LOC

— 82 —

57. Nimetön/Anonym, 1930-luku/-tal, esite/broschyr, ÅA

58. Sign. T.N., 1931, esite/broschyr, DL

59. Nimetön/Anonym, 1930-luku/-tal, esite/broschyr, ÅA

60. Nimetön/Anonym, 1930-luku/-tal, esite/broschyr, ÅA

— 83 —

61. Sven Mansikkala, 1930-luku/-tal, esite/broschyr, KA

62. Sven Mansikkala, 1930-luku/-tal, esite/broschyr, KA

terveiset pohjanmaalta

Täällä roponne riittävät pitkään Koko 1930-luvun ajan ruotsalaiset olivat ylivoimai­ sesti suurin turistiryhmä maassamme. Täällä kävi ruotsalaisia yhtä paljon kuin virolaisia, saksalaisia ja englantilaisia yhteensä. Niin, tosiasia on, että pohjoismaalaisia (Ruotsi, Norja ja Tanska) turis­ teja oli yhtä paljon kuin muita kansallisuuksia yhteensä. Huolimatta siitä, että englannin-, sak­ san- ja ranskankielisistä julisteista ja esitteistä otettiin suuria painoksia, Suomi olisi ilman Poh­ joismaita ja Viroa ollut enemmän tai vähemmän tyhjä turisteista. Myös ruotsinkielinen Pohjanmaa halusi saada osansa mukavasta, lännestä tulvivasta turistiaal­ losta. Houkuttimena olivat kieli ja samantapainen kulttuuri. Mutta 1930-luku oli myös kielikiistojen aikaa Suomessa, ja turismialalla oltiin huolissaan

siitä, miten se tulisi vaikuttamaan Suomikuvaan haluatte nähdä Suomen todelliset kasvot – valitkaa Ruotsissa ja muualla Pohjoismaissa. Pohjanmaan, ’Eerikinretki Suomen halki’, matka Pohjanmaan la­ jota markkinoitiin aina ”Viljan valtakuntana” keuksille tai ’Näsijärven salaperäisille aalloille’! (joka on myös kirjailija Jarl Hemmerin romaa­ Tai ehkä Teillä onkin mielessänne vain iloinen nin nimi [suom. Huugo Jalkanen 1926]), matkai­ ja mukava viikonloppu? Tulkaa Vaasaan ja viettä­ luesitteissä haluttiin tietenkin mieluiten välittää kää iltaa tanssien Rantapaviljongin reippaan or­ ilosanomaa: kesterin tahdissa! ”Mukavin sängyin ja ruoin, jotka lähes pienintä Kaikkialla Teidät otetaan ystävällisesti vastaan. Tu­ yksityiskohtaa myöten kykenevät tyydyttämään lette toimeen omalla kielellänne, ja ennen kaikkea elä­ ruotsalaiset makutottumukset, tulette Te aivan minen on halpaa! Suomessa elämisen kustannukset varmasti arvostamaan Teidän Suomen lomamat­ ovat huomattavasti edullisemmat kuin omassa maas­ kanne miellyttävyyttä. Jos Te haluatte päivettää sanne, ja 10 kruunuahan vastaa kokonaista 116:10 Suo­ itseänne hiekkarantojen kuumalla hiekalla – mat­ men markkaa, joka on suuri summa Suomessa. kustakaa Fäbodaan tai Kuortaneelle. Aiotteko tu­ Lomamaa Suomi sijaitsee niin lähellä, aivan tustua alavien maiden asukkaisiin? Tehkää retki kuin ’kadun toisella puolella’. Eikö täällä olisi Teil­ Lapuan seudulle, pietismin kotikonnuille. Ehkä lekin jotain?” * — 84 —

63. Eijo Vesanto, 1930-luku/-tal, esite/broschyr, KK

64. Nimetön/Anonym, 1936, esite/broschyr, KK

hälsningar från österbotten

Här räcka era penningar långt Under hela 1930-talet var rikssvensken den över­ lägset vanligaste turisten i vårt land. Vi fick besök av lika många svenskar som av ester, tyskar och engelsmän tillsammans. Faktum är att de skan­ dinaviska (Sverige, Norge, Danmark) turisterna var lika många som alla andra nationaliteter till­ sammans. Trots stora upplagor med affischer och broschyrer på engelska, tyska och franska hade Finland utan Norden och Estland varit mer eller mindre tomt på turister. Också svenska Österbotten ville få sin beskärda del av den ljuva turistvågen från väster. Man hade språket och en liknande kultur att locka med. Men 1930-talet var också språkstridigheternas tid i Finland och turismfolket var oroligt för hur det

skulle påverka Finlandsbilden i Sverige och resten av Norden. Men i turistbroschyrerna för Österbot­ ten, som alltid marknadsfördes som ”Rågens rike” (även titeln på författaren Jarl Hemmers versro­ man), ville man naturligtvis hellre föra fram ett glädjebudskap: ”Med bekväma sängar och ett kök, som nästan i minsta detalj förmår tillfredsställa svensk smak­ riktning, skall Ni helt säkert uppskatta Er finska semester-resas behag. Ni vill kanske steka Er brun på badplagernas heta sand – res till Fäboda eller Kuortane. Ni tän­ ker lära känna slättens folk – gör en tur till Lapponejden, pietismens hemort. Ni vill kanske se Fin­ lands verkliga anlete, – beslut Er för ’En Eriksgata

— 85 —

genom Finland’, resan över Österbottens slätter och ’Näsijärvis dunkla våg’! Ni har kanske blott tänkt Er en glad och trev­ lig week-end? Kom till Vasa och dansa bort en kväll till tonerna av Strandpaviljongens hurtiga orkester! Överallt blir Ni gärna emottagen. Ni kom­ mer tillrätta med Ert eget språk och Ni lever framför­a llt billigt! De finska levnadskostna­ derna äro väsentligt billigare än Edra egna och 10 kronor är ju hela 116:10 finska mark, som är mycket penningar i Finland. Semesterlandet Finland ligger så nära, som vore det ’tvärsöver gatan’. Vore det ej något även för Er?” *

65. Eric Vasström, 1919 [1921], 55 x 66 cm, JM

— 86 —

66. Hans Björklind, 1937, 61 x 100, JM

— 87 —

67. Yrjö Saarinen, 1934, 28 x 39, HK

— 88 —

68. Alf Danning, 1938, esite/broschyr, KA

pallas

pallas

Reen kyydillä funkishotelliin Med släde till funkishotellet Lappi oli turisteille mahdollisuuksien maa, mutta vielä 1930-luvulla se oli suhteellisen tuntematon, lähes pelottava. Matkailijayhdistys to­ sin panosti siihen energisesti rakentamalla vaikeissa olosuhteissa muu­ tamia yksinkertaisia majapaikkoja. Pikkuhiljaa alueesta alettiin levittää ”propagandaa”. Oli alettu ymmärtää, että erämaalla oli sekä kansallista että kansainvälistä turismipotentiaalia. Täysin vallankumouksellinen hetki oli, kun ylväs funkishotelli avasi ovensa Pallastunturilla keskellä erämaata vuonna 1938, melko käsittämättömällä 506 metrin korkeudella merenpinnasta. Hotellilla oli oma koskivoimalla toimiva voimalaitos; sillä oli omaa karjaa, joka tuotti hotellivieraille niin maitoa kuin lihaakin. Hotellissa oli kylpyhuoneet, suihkut, keskuslämmitys, sähköt, valot sekä tilaa 150 vieraalle – ja se oli avoinna ympäri vuoden! Näihin aikoihin oltiin luonnollisesti täysin tietämättömiä siitä, että sak­ salaiset joukot Lapin sodan loppuvaiheessa lokakuussa vuonna 1944 tulisi­ vat käyttämään hotellia komentokeskuksenaan – ja että he joukkojen vetäy­ tyessä räjäyttäisivät hotellin taivaan tuuliin. Ruotsalaisille suunnatussa Suomen Lappi -opaskirjassa vuodelta 1938 tu­ risteja houkutellaan kalastuksella, vaeltamisella, melomisella, maastohiih­ dolla, hiihtovaelluksilla tuntureilla – ja tietenkin pororekiretkillä. Sopiva pororekiretki on 4–5 päivän mittainen, sanottiin. ”Tämä turisminmuoto sopii myös jo kypsään ikään ehtineille. Kylvetään au­ ringossa harvan lapinmetsän kiitäessä ohi kuin kokoelma koomisia trolleja. Pororeellä ajelu on huomattavasti mukavampaa kuin hevosajelu. Huoju­ vat poronsarvet eivät peitä näkymiä samassa määrin kuin hevosen leveä ta­ kapuoli. – ’Juokse porosein!’ Poron sorkat tanssivat jäljissä. Vaivaiskoivut hyvästelevät vilkuttaen; kuukkelin on vaikea pysyä mukana huimaavassa vauhdissa. Tuolla on tal­ vikota, ja lähistöllä suuri porotokka, joka on tallonut lunta pahemmin kuin sotilaskomppania. Sitten iskevät revontulet tulikäärmeen aavan taivaalle, se hehkuu ja paukkuu. Ja seuravana päivänä jälleen hyväätekevää lepoa. Erämaa on loputon, ja ahmojen, kettujen ja kärppien jäljet ovat samalla merkki ihmisen pienuudesta. Poro rekineen rynnistää joen vartta. Aurinko lämmittää. Yllättäen sitä rentoutuu ja nukahtaa. Ajuri hoitaa kaiken. Ja herättää kun on jälleen aika pitää tauko!” *

Lappland, möjligheternas land för turisten, var på 1930-talet fortfarande något okänt, nästan skrämmande. Turistföreningen satsade dock mycket energi på att under svåra omständigheter bygga några enkla turisthär­ bärgen och så småningom på att sprida ”propaganda” om området. Man hade börjat inse att vildmarken hade både nationell och internationell ­turismpotential. Rena sensationen var det då funkishotellet på Pallastunturi slog upp sina dörrar år 1938, helt i ödemarken och på ofattbara 506 meter över ha­ vet. Hotellet hade ett avloppssystem, en egen kraftstation som drevs av forsarna och det fanns boskap som försåg hotellgästerna med mjölk och kött. Dessutom fanns det badrum, duschrum, centralvärme, elektricitet och plats för 150 gäster – ­öppet året om! Vid den här tidpunkten är man förstås omedveten om att tyska trupper i slutskedet av Lapplandskriget, i oktober år 1944, ska komma att ta över ho­ tellet och spränga det i luften när de retirerar. I en guidebok till finska Lappland för rikssvenskar från 1938 lockas turister med fiske, vandring, paddling, terrängskidning, fri fjällskidning – och natur­ ligtvis med färder på rensläde. En lämplig längd för en utfärd med rensläde är 4–5 dagar, heter det. ”Det är en form av turism som även den till åren komne kan hängiva sig åt. Man badar i solen och ser den glesa lapplandsskogen glida förbi som en samling komiska troll. Det är betydligt trevligare att åka ren än att åka efter en häst. Den va­ jande renkronan skymmer ej utsikten i samma grad som hästens breda baktavla. – ’Spring min snälla ren!’ Renens klövar dansa fram i spåret. Fjällbjörkarna vinka farväl; lavskrikan har svårt att följa den svindlande färden. Där ha vi en vinterkåta, och i närheten en stor renhjord som tram­ pat snön värre än ett kompani soldater. Så slår norrskenet ut en eldorm över vidden, den brinner och gnistrar. Och följande dag samma välgö­ rande vila. Vildmarken är ändlös och spåren av järv och räv och herme­ lin äro samtidigt spår av människans obefintlighet. Renraiden slingrar fram längs en älv. Solen värmer. Plötsligt domnar och somnar man bort. Föraren sköter allt. Och väcker när man skall rasta!” *

— 89 —

1930-luvun viisauksia

Luonto Suomen valttikorttina 1930-luvulla turismisanastoon ilmaantui uusi sana: camping, eli telttailu. Ihmiset suunnittelevat oman reittinsä ja vaeltavat, melovat, pyöräilevät, purjehtivat – ja asuvat teltassa, vapaina kuin taivaan linnut! Jo vuonna 1915 Matkailijayhdistyksen puheenjohtaja ehdotti, että oli aika ottaa esiin vanha, hyvä kanootti ja lähteä tutkimusmatkalle Suomeen. Mutta vasta 1920-luvun lopulla alettiin ulkomaisille turisteille mainostaa esitteiden ja julisteiden avulla loputtomia matkailumahdollisuuksia, joita Suomella todellakin oli (ja on) tarjottavana. Katseet suunnattiin Saksaan, josta arvel­ tiin löytyvän suurta kiinnostusta. Mitkä sitten olivat Suomen valttikortit? Hiljaisuus, aavat lakeudet, järvet, koskemattomuus... Nyt piti levittää tietoa luonnonkauniista reiteistä ja soveltuvista teistä, po­ luista, vesireiteistä, leiripaikoista sekä sallituista nuotiopaikoista. – Toivon, että jonakin päivänä voimme nähdä näiden leirintäreittien levit­ täytyvän verkon lailla koko maahamme, jotta halukkaat omien mieltymys­ tensä mukaan voivat vaeltaa maamme halki etelästä pohjoiseen, lännestä itään, Matkailijayhdistyksen johtaja Wolter Stenbäck sanoi eräässä haas­ tattelussa vuonna 1935. 1930-luvun lopun esitteessä lyödään rumpua samasta asiasta: ”Lukuisat mahdollisuudet tämän urheilun harjoittamiseen eivät vielä liki­ maillekaan ole tutkitut. Teltan ja eväspussin kera sekä suomen kielen parlöö­ rin avulla voi jopa ulkomainen kanotisti täällä selvitä ja saa kulkukelpoisista vesistöistä kyllänsä. Hän voi ajan ja voimien salliessa matkata kulkuvälineel­ lään koko Suomen halki.” Oheisten esitteiden harmonisten luontoaiheiden luoja on saksalaissyn­ tyinen Arnold Neumann, joka oli muun muassa FÅA:n mainososaston joh­ taja. 1930-luvulla hän oli myös yksi voimahahmoista ulkomailta Suomeen saapuneen turistibuumin takana. * Lue lisää Arnold Neumannista taiteilijaesittelyistä.

69. Arnold Neumann, 1933, esite/broschyr, TM

visdom från 1930-talet

Naturen är Finlands trumfkort Under trettiotalet dök ett nytt ord upp i turismvokabulären: camping. Det där att människor gör upp sin egen rutt, och vandrar, paddlar, cyklar, seglar – för att sedan sova i tält, fria som fåglar! Redan år 1915 talade ordföranden för Turistföreningen om att det är dags att plocka fram den gamla goda kanoten och bege sig ut på upptäcktsfärd i Finland. Men först i slutet av 1920-talet vände man sig till utländska turis­ ter med broschyrer och affischer om de oändliga möjligheterna som Fin­ land ju faktiskt kunde (och kan) erbjuda. Blickarna riktades främst mot England och Tyskland, där man anade ett stort intresse. Och vilka var Finlands trumfkort? Tystnaden, de stora vidderna, sjöarna, orördheten ... Nu skulle man sprida information om natursköna rutter med upplys­ ningar om lämpliga vägar, stigar, vattenleder, lägerplatser och tillåtna stäl­ len att göra upp eld på. – En dag hoppas vi få se dessa campingrutter som ett nät omspänna hela vårt land, så att den, som har lust, efter behag skall kunna genomströva lan­ det från söder till norr och från väst till öst, sade Wolter Stenbäck, direktör för Turistföreningen i en intervju 1935. I en broschyr från slutet av 1930-talet slår man på samma trumma: ”De otaliga möjligheterna att idka denna sport äro ännu icke på långt när utforskade. Utrustad med tält och matsäck samt en parlör för det finska språ­ ket kan även en utländsk kanotist reda sig här och få sitt lystmäte ifråga om farbara vattendrag. Han kan, om tid och krafter förslå, färdas med sin far­ kost genom hela Finland.” Artisten bakom broschyrernas harmoniska naturmotiv här intill är tysk­ bördige Arnold Neumann, som bland annat var chef för FÅA:s reklam­ avdelning, och en av de stora arkitekterna bakom den utländska turist­ boomen till Finland under 1930-talet. * 70. Arnold Neumann, 1928, esite/broschyr, TM

Läs mer om Arnold Neumann i konstnärspresentationerna.

— 90 —

71. Aukusti Tuhka, 1937, 59 x 98, JM/ON

— 91 —

72. Aukusti Tuhka, 1930-luku/-tal, 62 x 100, AT

— 92 —

taidegraafikko aukusti tuhka

Tarujen Lappi lumosi Professori ja graafikko Aukusti Tuhka oli yksi suo­ graafikkopiireissä, VR sitä vastoin käytti aktii­ malaisen taidegrafiikan uranuurtajista. Hän aloitti visesti. graafikon uransa vuonna 1924 vastaperustetussa Mutta millaista oikeastaan oli matkustaa junalla Uuden Suomen Reklaamitoimisto -mainostoimis­ Lappiin 1920-luvun alussa, suurin piirtein samoihin tossa samaan aikaan muun muassa Alf Danningin aikoihin, kun Aukusti ensi kertaa vieraili maamme ja Toivo Fahleniuksen kanssa. Vuonna 1926 hänestä tuolloin melko tuntemattomassa pohjoisosassa? tuli ensimmäinen piirtäjä, jonka vastaperustettu Matkailutoimisto Finlandian vuosien 1920–1921 mainostoimisto Erwin, Wasey & Company. (myö­ vuosijulkaisussa kirjailija Alfred Saukkonen kuvai­ lee neitsytmatkaansa seuraavasti: hemmin Erva-Latvala) palkkasi. ”Kemistä ’ylöspäin’ puskee juna kuin henkensä Juuri Tuhka on tehnyt monet niistä värikkäistä ja suurista eläinkuvasto-opetustauluista, joita mil­ hädässä koettaen ahdistuksestaan huolimatta joonat koululaiset tuijottivat kansakoulussa. Myös viedä meitä ’alhaalta’ tulevia laskemattoman au­ hänen posti­korttituotantonsa on laaja. ringon alle – kaksi kuukautta pitkän päivän maalle. 1920-luvun alussa hän vieraili ensimmäisen ker­ Aurinko paistaa veripunaisena pallona taivaan ran­ ran Lapissa, jonka karu luonto lumosi hänet. Seu­ nalla. Sitä vasten laskeutuva veturin savu kuvas­ raavien 35 vuoden aikana hän teki säännöllisesti taa yhtä verenkarvaisena. Näyttää toisinaan, kuin matkoja Pohjois-Suomeen. Matkoilla hän piirsi ja taivas silmän edessä repeytyisi kahtia ja suitsut­ valokuvasi, mikä antoi hänelle runsaasti materi­ taisi tulta matalain metsäin lomitse ja kanervai­ aalia tuleviin graafisiin töihin. sille kankaille. Viereisellä sivulla olevaa akvarellijulistetta Kun juna vihdoin puoli kaksi yöllä vihaisena 1930-luvulta ei tiettävästi ole koskaan aiemmin pitkään viheltäen pysähtyä töksähtää rataimme julkaistu tai painettu. Tuhka on luultavasti teh­ pohjoisimpaan päätepisteeseen, Rovaniemelle, nyt sen joko VR:n tilauksesta tai omaehtoisesti olemme hetken hämmästyksestä mykät: VR:lle. Edellisellä aukeamalla olevaa, lintuperspek­ Edessämme aukenee silmin nähdä se satu, jota tiivistä kuvattua julistetta, jota arvostetaan lasna luimme jättiläisten voimain jäljistä. Suuren

Suomen taika on laskenut lumonsa luontoon. Päi­ vän kulta kiiltää sydänyöllä tunturien huipuilla ja vuotaa pehmeänä rinteitä pitkin vihreään Ounas­ joen uomaan. Aamu ja ilta – meille etelän lapsille nuo miellyttä­ vät ja hermostuttavat nimitykset – eivät pidä täällä paikkaansa. Täällä sulautuu ilta yöhön, yö päivään, eikä aamua koita, tässä juhannuksen aikoina. Mutta hetkeksi on meidän kuitenkin painuttava mukavaan majapaikkaan lepäämään, voidaksemme sitten verhein voimin aloittaa retkeilymme. Pys­ tyyn päästyämme nautimme oivan aterian ’korpi­ vaellustamme’ varten. Kelpo kaalikeittoa ja potraa poronlihaa ja ehtatuoretta Kemijoen lohta. Hyvät ihmiset, miten se lohi hehkuu tuossa valkealla lau­ tasella. Se kilpailee kauneudessa oman kullan – sillä hänhän se on reipas matkatoveri – poskenpunan kanssa. Ja siinä sitten silmää iskien ja hauskaa haas­ taen läiskähyttää ystävällinen emäntämme meille li­ havan lohenvotkaleen tuohikonttiimme, varoitellen meitä, ettemme rakkauden sokeudessa pudota pols­ kahtaisi joltain porraspuulta vetiseen nevaan.”

Lue lisää Aukusti Tuhkasta taiteilijaesittelyistä.

konstgrafikern aukusti tuhka

Förtrollad av sagornas Lappland Professorn och grafikern Aukusti Tuhka var en banbrytare inom finländsk konstgrafik. Han in­ ledde sin karriär som grafiker 1924 på den nystar­ tade reklambyrån Uuden Suomen Reklaamitoi­ misto samtidigt som bland annat Alf Danning och Toivo Fahlenius. År 1926 blev han den första tecknaren som anställdes av nystartade reklamby­ rån Erwin, Wasey & Company (senare Erva-Latvala Oy), men han trivdes bara ett år med reklamvärl­ dens hetsiga tempo. Det är Tuhka som gjort många av de färggranna och stora undervisningsplanscher med djur­motiv som miljoner skolelever stirrat på i folkskolan, och hans produktion av postkort var också om­ fattande. Det var i början av 1920-talet som han första gången besökte Lappland och fascinerades av den karga naturen. Under de kommande 35 åren gjorde han regelbundet resor till norra Finland. På resorna tecknade och fotograferade han, vilket gav honom mycket material för framtida grafiska verk. Akvarellaffischen från 1930-talet på vidstående sida har veterligen aldrig publicerats eller ­tryckts ti­ digare. Antagligen har Tuhka gjort den på uppdrag

av Statsjärnvägarna, eller möjligen på eget bevåg. Affischen med flygperspektiv på föregående uppslag, känd i grafikerkretsar, användes däre­ mot aktivt av Statsjärnvägarna. Men hur var det riktigt att åka tåg till Lappland i början av 1920-talet, vid den tiden då Tuhka första gången besökte det okända landet i norr? I reseby­ rån Finlandias årspublikation för 1920-21 beskriver författaren Alfred Saukkonen sin jungfruresa: ”Från Kemi tuffar tåget vidare ’uppåt’ som om livet stod på spel. Trots våndan försöker det ta oss, som kommer ’nerifrån’, fram till landet där solen aldrig går ner – och dygnet varar i två månader. I horisonten lyser solen som en blodröd boll, och röken från loket som avtecknar sig mot den har samma blodröda färg. Ibland är det som om himlen skulle rämna framför oss och spy eld över ljung­ hedarna och träden i den lågtväxande skogen. När tåget sedan äntligen vid halv två-tiden, ryck­ vis och med en utdragen vissling, gör halt i Rova­ niemi, vår järnvägs nordligaste ändpunkt, är vi för ett ögonblick stumma av förvåning: Framför oss öppnar sig den saga som vi läste som barn och som handlade om jättarnas kraft.

— 93 —

Det stora Finlands magi har vidrört naturen med sitt trollspö. Kring midnatt glittrar dagens guld på fjälltopparna varifrån den mjukt rinner nerför slänterna, ner i Ounasjokis gröna flodbädd. Morgon och kväll – här håller dessa för oss sö­ derns barn så tilltalande och enerverande benäm­ ningar ej streck. Här sammansmälter kväll med natt, natt med dag, och i dessa midsommartider gryr aldrig någon morgon. Men innan vi inleder vår utflykt måste vi upp­ söka vårt bekväma rastställe för en stunds vila. Vi laddar upp inför vår ’ökenvandring’ med en utsökt måltid bestående av en utmärkt kålsoppa, renkött samt pinfärsk lax från Kemi älv. Hur glöder icke laxen där på den vita tallriken. Den tävlar i skönhet med den älskades – ty det är hon som är den raska reskamraten – rosenröda kinder. Och med skämt och ögonblinkningar låter vår vänliga värdinna en fet laxbjässe slinka ner i vår näverränsel, samtidigt som hon varnar oss för att vi inte förblindade av kärleken skall halka från någon spång och trilla ner i det sanka fattigkärret.” Läs mer om Aukusti Tuhka i konstnärspresentationerna.

73. Ingrid Bade, 1936, 62 x 100, LOC

— 94 —

74. Yrjö Kari, 1937, 61 x 81, LOC

Pohjoista kauneutta. ”Rovaniemi kutsuu itseään mielellään Pohjolan Pariisiksi. Johtuuko se kauppalan arkkitehtoonisesta kauneudesta vai naisten eleganssista, sen ratkaiskoot siellä käyneet itse.”

Skönheten i norr. ”Rovaniemi, Lapplands huvudstad, kallar sig av fåfänga ’Nordens Paris’. Om det är motiverat tack vare stadens arkitektoniska skönhet eller tack vare kvinnornas elegans kan varje besökare själv avgöra.”

– Ote Saksan markkinoille vuonna 1942 julkaistusta kirjasta Das ist Suomi. Tuolloin Suomi ja Saksa olivat löyhiä liittolaisia. Ironista kyllä Saksa ja Suomi kävivät karvaan sodan vain kaksi vuotta myöhemmin Suomen Lapissa, jossa muun muassa Rovaniemi tuhoutui lähes kokonaan.

– Utdrag ur boken Das ist Suomi publicerad 1942 för den tyska marknaden då Finland och Tyskland var löst förbundna i kriget. Ironiskt nog utkämpade länderna två år senare ett bittert krig i finska Lappland där bland annat Rovaniemi så gott som totalförstördes.

— 95 —

75. Jorma Suhonen, 1936, 62 x 100, JM/SM

— 96 —

76. Jorma Suhonen, 1936, 66 x 100, JM/SM

— 97 —

turistikohteena kosket

Tervantuoksuinen seikkailu Ruotsalainen graafikko ja taiteilija Ingrid Bade on varmasti sivuutetuimpia suomalaisia käyttö­ graafikoita. Avioiduttuaan suomalais­taiteilijan Edmund Baden kanssa hän asui Helsingissä vuo­ sina 1931–1945. Viereisellä sivulla olevat ihastuttavaan 1930-lu­ vun tyyliin tehdyt esitteiden kannet ovat Ingrid Baden käsialaa. Tukholman Konstfack-korkeakoulusta mai­ nosgraafikoksi valmistunut Ingrid Bade sai töitä Tilg­mannin painon piirtäjästudiolta, jossa hän varmasti oli yksi harvoista naisista. Ingrid Ba­ della oli julisteissaan ja kansikuvissaan persoo­ nallinen tyyli. Lisäksi hän oli monipuolinen. 1930-luvulla hän debytoi vaatesuunnittelijana, kun Suomen ooppera esitti Orfeus Manalassa -oopperan. Tyypilliseen tapaan Baden julisteet ovat hyvin paljon tunnetumpia kuin taiteilija itse. SHO:n ju­ liste 1930-luvulta (nro 42), jossa on ajalle tyypil­ linen perspektiivi, on edelleen yksi suomalaisen merenkulun suurista symboleista. Baden harmo­ ninen Lappijuliste (nro 73), jossa on mutkittele­ via ääriviivoja, keskiyön aurinko sekä hartaan

hiljainen, lähes aavemainen nainen, on puoles­ ”... Suomen Matkailijayhdistyksen ’siveellinen taan massatuotettuna piraattikopiona ostettavissa tehtävä’ olisi mielestäni kynsin hampain vastus­ internetissä. taa rautateiden turmiollista vaikutusta alkupe­ Aiheina olivat myös Suomen villit kosket, joista räisluontoiseen matkailuun. Kaikkien oppikou­ Badekin vaikutti olevan lumoutunut. 1920- ja lujemme ylemmillä luokilla pitäisi myös teroittaa 1930-luvuilla suosittuja turistikohteita olivat ni­ luonnonraikkaan matkailun tärkeyttä selittämällä mittäin kosket, joita turistit pääsivät vauhdik­ sielullista eroa rautatie- ja vesimatkailun välillä”. kaasti laskemaan jokiveneillä. Mutta Kianto hyppää kuitenkin jokiveneeseen Kirjailija Ilmari Kianto kirjoittaa Matkailijayh­ Kajaanin seudulla. Hänen retkensä alkaa Vaalan distyksen vuoden 1930 vuosikirjassa kunnian­ hotellilta, jossa jokiveneet yhä houkuttelevat tu­ osoituksen Oulun seudulla aiemmin taloudelli­ risteja sankoin joukoin, ja päätyy laskemaan itse sesti niin tärkeälle tervanpoltolle sekä miehille, kuningaskoskea – Pyhäkoskea. jotka kuljettivat tervan Oulujokea pitkin. Mutta ” ... tomppeli on se matkailija, joka ei tässä Oulu­ nyt, Kianto kirjoittaa, ajat ovat muuttuneet. Edes joen kruunatussa hyrskyaallokossa, joka syöksee turistin ei enää ole helppo löytää jokivenettä, jolla uhkeitten rantametsien ja siimesrikkaiden koivik­ voisi kulkea Oulujokea pitkin: ”Bensiinilöyhkäinen kojen ja lepikköjen lomitse, näe yhtä isänmaamme auto siis on antanut surmaniskun raikasilmaiselle ihanimmista nähtävyyksistä. Meidän koskive­ ­jokiveneelle!” neemme melaa hoiteli jämerä ukko Eera Merilä ja Taustalla on se, että yhä useammat turistit al­ hänpä, jos ei kukaan muu, oli ymmärtänyt Pyhä­ koivat vaatia nopeita kokemuksia. Ihmiset eivät kosken sielullisenkin arvon, koskapa matkailijain jaksa istua päiväkausia jokiveneissä, jos vesi ei vir­ pikku hämmästykseksi alkoi kaikin voimin laulaa. taa kunnolla, joten linja-autojen, autojen ja junien ’Nuo ulukomaalaiset ovat mörököllejä – siitä syystä avulla voidaan ohittaa pitkäveteiset osuudet. Siksi minä niinkuin virvoitukseksi tapaan vähän laulaa’, Kianto tölväisee kunnolla myös rautateitä: tuumaili laskumies.” *

turistmål: forsarna

Äventyret som doftade tjära Den rikssvenska grafikern och konstnären Ingrid Bade är nog en av de mest förbisedda inom fin­ ländsk bruksgrafik. Efter sitt giftermål med den finländske konstnären Edmund Bade bodde hon åren 1931–1945 i Helsingfors. Broschyromslagen på vidstående sida, med den ack så bedårande 1930-talsstilen, är Ingrid Bades verk. Som utbildad reklamgrafiker vid nuvarande Konstfack i Stockholm fick Bade jobb vid Tilg­ manns tryckeris tecknarstudio där hon måste ha varit en av få kvinnor. Bade hade inte bara en personlig stil i sina affischer och broschy­ romslag, hon var dessutom mångsidig. Under 1930-talet debuterade hon till exempel som kos­ tymdesigner när Finska operan uppförde Orfeus i underjorden. Typiskt nog är Bades affischer långt kändare än konstnären själv. FÅA:s 1930-talsaffisch (affisch nr 42), med det tidstypiska perspektivet, är fortfarande en av de stora symbolerna för finländsk sjöfart. Hen­ nes harmoniska Lapplandsaffisch (nr 73) med de kurviga linjerna, midnattssolen och den andäktigt

tysta, nästan spöklika, kvinnan är å sin sida till salu som massproducerad piratkopia på internet. Men nu ska det handla om Finlands vilda forsar, som också Bade tycktes fascinerad av. På 1920- och 1930-talen var det en stor turistattraktion att susa ner för forsarna i forsbåt. Författaren Ilmari Kianto skriver i Turistfören­ ingens årsbok 1930 en hyllning till den tidigare så viktiga tjärbränningen i Uleåborgstrakten och till männen som forslade ner tjäran längs Ule älv. Men nu, skriver Kianto, är det andra tider. Inte ens tu­ risten kan längre lätt hitta en forsbåt att färdas i längs Ule älv: ”Den bensinstinkande bilen har givit dödsstöten åt den tjärdoftande, men naturfriska forsbåten!”. Bakgrunden är att allt fler turister börjat kräva snabba upplevelser, man orkar inte sitta dagarna i ända i forsbåtarna om inte vattnet strömmar or­ dentligt, så med buss, bil och tåg hoppar man över de långsamma partierna. Så därmed får också järn­ vägen en rejäl känga av Kianto: ”... Turistföreningens moraliska skyldighet vore i mitt tycke att med händer och tänder söka

— 98 —

motverka detta järnvägens skadliga inflytande på den ursprungliga och naturenliga turismen. I alla våra lärda skolor borde man på de högre sta­ dierna belysa den naturenliga turismens värde och vikt genom att förklara den psykologiska skillnaden mellan turistandet per järnväg och per båt’”. Men Kianto tar sig hur som helst ut på en fors­ båt i Kajanatrakten. Han startar från Vaala hotell där forsbåtsturer fortfarande drar stora mängder turister och hoppar på vid själva kungsforsen – Pyhäkoski. ” ... En tölp vore den turist, som i svallet av denna Uleälvs kungsfors, vilken brusar fram genom djupa skogar, skuggrika björk- och al­ dungar, ej skulle se en av vårt lands förnämsta sevärdheter. Styråran i vår båt sköttes av en styv gubbe, Eera Merilä, och denne om någon tycktes vara ett med Pyhäkoskis själ, i det han till mång­ ens överraskning började sjunga med full hals. ’De där utlänningarna äro sådana murvlar, där­ för brukar jag liksom till vederkvickelse sjunga litet’, förklarade gubben.” *

77. Ingrid Bade, 1939, esite/broschyr, KA

78. Ingrid Bade, 1937, esite/broschyr, DL

79. Ingrid Bade, 1930-luku/-tal, esite/broschyr, KK

80. Ingrid Bade, 1930-luku/-tal, esite/broschyr, DL

— 99 —

81. Jorma Suhonen, 1938, 62 x 100, IM

— 100 —

82. Oscar Furuhjelm, 1925, 45 x 57, IM

— 101 —

varhainen lentomatkailu

Luonto on nautittavimmillaan ilmasta Suomi oli varhain mukana tarjoamassa lentomat­ koja tavallisille ihmisille. Kyllä, innostuksen on täytynyt olla huima, mikä näkyy Matkailutoimisto Finlandian vuoden 1922 vuosikirjassa, jossa Aerolehden päätoimittaja K. W. Chanson kuvailee len­ tomatkaa Keski-Suomessa: ”Kalabaliikki oli suuri meidän yhtä yllättävän kuin odottamattoman esiintymisen vuoksi hie­ nossa Joensuussa. Oikeudenmukaisuuden nimissä on toki heti todettava, että oli ensi kerta, kun len­ tokone näyttäytyi täällä ja vieläpä kaksi samalla kertaa. Rannalle ja jäälle tuli yleinen rynnistys. Kerrotaan jopa, että jumalanpalvelusväki oli juuri kirkkoon kokoontunut, kun ensimmäinen jobin­ posti omituisista ’merkeistä taivaalla’ kantautui. Papin kerrotaan toki jatkaneen saarnaansa, kuten kuuluukin, ilmeenkään värähtämättä, vaikka joka sekunti kuulijoiden joukko niin nähtävästi kuin kuultavasti väheni. Kun hän kuitenkin hetken ku­ luttua tuli tietoiseksi yksinäisyydestään, hänkin asteli kirkonmäelle ja suuntasi askelensa rantaan tutkiakseen ihmettä lähemmin.” Kesäkuun 29. päivänä vuonna 1923 avattiin en­ simmäinen lentoyhteys Helsingin ja Tallinnan vä­ lille. Se toimi lähtölaukauksena lentoyhtiö Aerolle, nykyiselle Finnairille. Aero ymmärsi jo varhain

julistemainonnan potentiaalin ja panosti alusta lähtien, ehkä modernin matkustustavan symbolina, laadukkaaseen julistegrafiikkaan. Täysin kansain­ välisen mallin mukaan teetettiin kokonaisia juliste­ sarjoja, joiden tyyliin kuuluivat upeat perspektiivit sekä mieluusti lentokoneet, joiden taustalla oli tun­ nettuja nähtävyyksiä tai mahtavia luontonäkymiä. 1930-luvulla lentoyhtiö aloitti laajan yhteistyön vasta­ perustetun mainostoimisto SEK:n kanssa – yhteistyö jatkuu tänäkin päivänä. SEK:n julistepuolen voima­ hahmo oli Jorma Suhonen (SEK:n kirjain S merkitsee Suhosta), ja lähinnä juuri hänen Aerolle tekemiään julisteita arvostetaan suuresti vielä nykyäänkin. Matkailutoimisto Finlandian vuoden 1924 vuo­ sikirjassa maalataan jo huikean nopeaa ja lento­ liikenteeseen keskittyvää turismin tulevaisuutta. Pian Göteborg ja Helsinki ovat vain kahdeksan tun­ nin päässä toisistaan, ja Länsi-Englantiinkin on matkaa vain kaksitoista tuntia! Ja kunhan Venäjällä tilanne rauhoittuu, päästään ehkä pian lentäen Pie­ tarin kautta Kaukoitään tai Kaspianmerelle! Kyllä, innostus oli valtavaa, ja ”Helsingillä näyttää olevan kaikki edellytykset muodos­ tuakseen huomattavaksi läpikulku- ja solmu­ kohdaksi Euroopan lentoreittiverkossa”. Kuulostaako tutulta…?

Mutta lentoja voidaan todellakin käyttää myös muuhun kuin vain nopeaan turistien kuljettamiseen. Lentomatkasta voikin tulla juuri se varsinainen matka, tietynlainen luontosafari. Matkailijayhdis­ tyksen vuoden 1928 vuosikirjassa kuvataan lentoa Päijänteen yllä mielessä tuottoisa tulevaisuus: ”Lentomaana, ajattelimme, on Suomella tule­ vaisuus edessään tulevassa suuressa kilpailussa kansainvälisestä matkailijaliikenteestä. Paitsi en­ siluokkaisia hotelleja ja ravintoloita on meiltä en­ nenkaikkea puuttunut suuripiirteisiä, mahtavia maisemia. Luonto on yleensä jättänyt meidät vaille niitä vuoria, joilta järvirikkautemme pääsisi täy­ siin oikeuksiinsa. Suomalainen sisäjärvimaisema käy samalta tasolta nähtynä helposti hieman lai­ meaksi ja pitkäveteiseksi nykyaikaiselle matkaili­ jalle, joka vaatii sensatsioneja. Vasta lentokoneesta se näyttäytyy koko voimassaan ja loistossaan. Me uskomme vuorenvarmasti, että koko maapallolla ei ole toista lentomatkailijan kannalta niin eri­ koista ja vaihtelevaa aluetta kuin Keski-Suomen järviylänkö. Kun lentokone kerran todenteolla käy kansanomaiseksi, on meidän aikamme matkailu­ maana tullut – ellei aikaisemmin.” * Lue lisää Jorma Suhosesta taiteilijaesittelyistä.

tidig flygturism

Naturen avnjuts bäst från luften Finland var tidigt med om att erbjuda flygturer för allmänheten. Ja, begeistringen måste ha varit total, vilket syns i resebyrån Finlandias årsbok från 1922 där tidningen Aeros chefredaktör K.W. Chanson be­ skriver en flygfärd i mellersta Finland: ”Uppståndelsen blev stor över vårt lika plötsliga som oväntade uppträdande i det goda Joensuu. I rättvisans namn må det dock genast fastslås att det var första gången flygmaskinen visade sig här och därtill ännu två på samma gång. Det blev allmän rusning till stranden och ut på isen. Det berättas t.o.m. att menigheten som bäst varit församlad i kyrkan, då den första jobsposten kom om de märk­ liga ’tecknen på himlen’. Som sig bör lär dock för­ samlingens präst utan att ha förändrat en min ha fortsatt med sin text trots att hans åhörares antal för varje sekund såväl syn- som hörbarligen mins­ kades. Då han emellertid inom kort var medveten om sin ensamhet trädde även han ut på kyrkbacken och styrde sina steg ner till stranden för att taga undren i närmare betraktande.” Den 29 juni 1923 knöts den första förbindelsen luftvägen mellan Helsingfors och Tallinn. Det blev startskottet för flygbolaget Aero, sedermera Finnair. Aero insåg tidigt potentialen med affischreklam och

satsade från början, kanske som en symbol för det moderna resesättet, på högklassig reklamgrafik. Helt enligt internationellt mönster lät man göra affisch­ serier i en viss stil med häftiga perspektiv och gärna med flygplanet inramat i en fond bestående av kända stadssevärdheter alternativt mäktiga naturvyer. På 1930-talet startade flygbolaget nämligen ett omfat­ tande samarbete med nystartade reklambyrån SEK – ett samarbete som fortfarande pågår. På affischsidan var SEK:s starke man Jorma Suhonen (bokstaven S i SEK står för Suhonen), och det är främst hans Aero­ affischer som fortfarande prisas i dag. I resebyrån Finlandias årsbok för 1924 målas en bländande snabb och luftburen turistframtid upp. Snart är Göteborg och Helsingfors endast åtta tim­ mar från varandra! Västra England blott tolv tim­ mar! Och bara läget lugnar sig i Ryssland kan vi kanske snart via S:t Petersburg nå Orienten eller Kaspiska havet med flyg! Ja, entusiasmen var stor, och Helsingfors ”synes hava alla betingelser för att bliva en betydande ge­ nomfarts- och knutpunkt för Europas luftlinjer”. Klingar det bekant... ? Men flyget kan faktiskt användas för annat än bara snabb transport av turister. Flygresan kan vara själva — 102 —

resan, en sorts natursafari. I ­Turistföreningens års­ bok från 1928 skildras en flygfärd över ­Päijänne, med sikte på en lukrativ framtid: ”Det är som flygland Finland har framtiden för sig i den blivande stora konkurrensen om den in­ ternationella resandetrafiken. Vad vi som turist­ land saknat, utom goda hotell och restauranger, har framför allt varit storvulenheten i landskapet, den mäktiga linjen. Naturen har i stort sett väg­ rat oss de höjder, från vilka vår sjörikedom skulle komma till sin rätt. Det finska insjölandskapet blir, betraktat i samma plan, lätt en smula tamt och långrandigt för nutida turistnerver, som for­ dra starkare sensationer. Först från flygmaskinen gör det sig gällande i sin fulla kraft och skönhet; vi tro uppriktigt sagt, att det icke på jordklotet skall finnas ett område som ur luftresenärens synpunkt erbjuder ett så egenartat och omväxlande skåde­ spel som den mellanfinska sjöplatån. När en dag flygmaskinen blir populär på allvar och kan räkna med den stora publiken i Europa, då är också vår tid som turistland kommen – om icke förr.” *

Läs mer om Jorma Suhonen i konstnärspresentationerna.

83. Nimetön/Anonym, 1920, 60 x 90, HKM

— 103 —

84. Anders Beckman, 1935, 62 x 100, KB

— 104 —

85. Hugo Otava, 1935, 50 x 70 (kopio/kopia), IM

Hakaristi. Selvyyden vuoksi on paras aivan lyhyesti selittää kuvassa näkyvä hakaristi, svastika: Suomen ilmavoimat sai ensimmäisen lentokoneensa lahjoituksena ruotsalaiselta kreivi Eric von Rosenilta maaliskuussa 1918. Koneen siipeen oli maalattu von Rosenin onnenmerkki, sininen hakaristi, joka on ikivanha symboli. Sen vuoksi rististä tuli Suomen ilmavoimien tunnus. Ristillä ei siis ole minkäänlaista poliittista yhteyttä natsiSaksan myöhemmin käyttämään vinottaiseen hakaristiin. *

Hakkorset. För klarhetens skull är det bäst att alldeles kort förklara hakkorset, svastikan, på bilden: Finlands flygvapen fick sitt första flygplan av den svenske greven Eric von Rosen som en donation i mars 1918. Planet hade von Rosens lyckomärke, ett blått hakkors – en urgammal symbol – målat på vingen och korset blev därför symbolen för Finlands flygvapen. Korset har alltså ingen politisk koppling till det snedvända hakkors Nazityskland senare skulle komma att använda. *

— 105 —

86. Jorma Suhonen, 1937, 70 x 100, IM

— 106 —

87. Jorma Suhonen, 1933, 69 x 101, HKM

— 107 —

88. Yrjö Semeri, 1930-luku/-tal, 50 x 75, EKM

— 108 —

89. Nimetön/Anonym, 1930-luku/-tal, esite/broschyr, KA

karjalan ylpeys

karelens stolthet

Kaikki tiet vievät Viipuriin

Alla vägar leder till Viborg

Tätä me rakastamme ja hieman kaipaammekin nykypäivän Suomessa. Itse­ varmuutta. On täysin luonnollista, että kaikki Euroopan matkailureitit – laivalla, len­ täen tai junalla – vievät yhteen tiettyyn kaupunkiin erään tietyn lahden ran­ nalle pohjoiseen. Aivan kuten oheisessa esitevihkosen kannessa siis. Sehän ei olekaan ihan mikä tahansa kaupunki, vaan keskiaikainen Viipuri, Karja­ lan pääkaupunki, Suomen kansainvälinen kaupunki, aivan idän ja lännen rajalla. Sinnehän kaikki tiet vievät. Luetaanpa esimerkiksi Suomalaisten julistetaiteilijoiden esittelyitä: ”Hän opiskeli Viipurissa...”, ”Hän varttui Viipurissa...”, ”Hän työskenteli mainos­ toimistossa Viipurissa...”. Viipuri ilmestyy jatkuvasti esiin. Kyse ei siis ole vain nostalgisesta vanhojen aikojen kaipuusta, kun Viipurin roh­ keita otteita kaupan ja turismin alalla korostetaan historiallisissa teoksissa. ”Iso-Keisari”, matkakirjailija Ernst Lampén, tosin varoittaa lukijoitaan vuoden 1935 Suomen hotelli-ravintola-kahvilalehdessä siitä, että paikalliset vi­ ranomaiset ovat hivenen tiukkapipoisia tanssilupien myöntämisessä kau­ pungin ravintoloille. Toista se on pääkaupungissa! Jo vuoden 1924 Matkailija­ yhdistyksen vuosikirjassa hän kirjoittaa, että Viipuri on suomalaistunut, missä kaikki ulkomaalaiset ovat? ”Kaipaan kiinalaisia, japanilaisia, hinduja, eurooppalaisia ja pietarilaisia ja toivon, että se aika vielä koittaisi, jolloin tämä näky uusiintuisi Viipurin asemalla ja kaduilla. Viipuri oli ennen Suomen kosmopoliittisin kaupunki, pitääkö sen nyt muuttua supisuomalaiseksi?” Kyseinen teksti on siis kirjoitettu 1920-luvun alussa, joka oli tunnetusti huonoa aikaa Suomen matkailulle. Pian Matkailijayhdistyksen paikallisosastojen toiminta kuitenkin pyörähti kunnolla käyntiin, ja koko Karjalasta, Kannakselta Laatokkaan ja Terijoelle saakka, tuli Suomen mahtavimpia matkailijoiden houkuttimia. Kyllä vain! Me oletamme, että kaupungin julisteiden ja esitevihkosten te­ kijät tiesivät kaikkien Euroopan teiden vievän Viipuriin. Sehän on sitten jo puoli voittoa. *

Det är det här vi älskar och lite saknar i dagens Finland. Självsäkerheten. Det helt naturliga i att alla Europas resvägar – per båt, flyg eller tåg – leder till en stad uppe i norr längst inne i en vik. Som i broschyromslaget ovan, med andra ord. Men nu är det ju inte vilken stad som helst, utan det medeltida Viborg, Karelens huvudstad, Finlands internationella stad, på gränsen mellan öst och väst. Och dit leder ju faktiskt alla vägar. Läs till exempel presentationerna av Finlands affischmakare i slutet av boken. ”Han studerade i Viborg ... ”, ”Han växte upp i Viborg ...”, ”Han job­ bade på reklambyrå i Viborg ...”. Med jämna mellanrum dyker detta Viborg upp. Så det är nog inte bara nostalgiskt prat om gamla tider när Viborgs framåt­ anda inom handel och turism poängteras i historiska verk. Visserligen varnar turismskildraren Ernst ”Iso-Keisari” ­Lampén år 1935 sina läsare i Suomen hotelli-ravintola-kahvilalehti för att de lokala myndighe­ terna är aningen strikta med att dela ut danslov till krogarna i stan. Annat är det i huvudstaden! Och redan 1924 skriver han i Turistföreningens årsbok att Viborg blivit så finskt: var är alla utlänningar? ”Jag saknar kineser, japaner, hinduer, européer och petersburgare och jag önskar att den dagen kommer igen då man ser dem på Viborgs gator. Viborg var förr Finlands mest kosmopolitiska stad, måste den nu bli pur­ finsk istället?” Det var dock i början av 1920-talet, en erkänt dålig tid för finländsk ­turism. Men snart kom Turistföreningens lokalavdelningar i gång på allvar, och hela Karelen, från Näset till Ladoga till Terijoki, blev ett av Finlands stora lockbeten. Ja, vi tror att affisch- och broschyrmakarna i stan faktiskt visste att alla Europas vägar leder till Viborg. Och då är ju redan hälften vunnet. *

— 109 —

90. Oskari Räisänen, 1932, esite/broschyr, ÅA

91. Aimo Hauhio, 1937, esite/broschyr, KK

— 110 —

92. Daniel Pesu, 1932, esite/broschyr, KA

93. Nimetön/Anonym, 1936, esite/broschyr, KA

laatokka

ladoga

Matkalla syvissä vuonoissa

På tur i djupa fjordar

Matkailijayhdistyksen Sortavalan paikallisosasto Pohjois-Laatokan rannalla teki lujasti töitä houkutellakseen turisteja. Jos on ikinä vieraillut Laatokan saaristossa voi vakuuttaa, että oheisen 1930-luvun lopulta olevan esitteen mainoskieli ei tunnu lainkaan liioitellulta: ”Sortavalasta johtaa avo-Laatokalle useita reittejä. Niitä voi myös käyttää moottoriveneellä suoritettavalla saaristokiertomatkalla. Matkatoimistossa ja Seurahuoneessa annetaan tietoja reiteistä ja liikkumismahdollisuuksista. Vuorolaivoissakin matkustettaessa näkee saaristoa, esim. Sortavalasta itään­ päin Jamilalahteen, Petrakalliolle ja Janaslahteen. Paluumatkan voi suorittaa linjureissa. Moottoriveneitä voi vuokrata ja niillä tehdä matkan saaristoon, vieläpä Laatokan ulapalle saakka. Sortavalan saaristo on harvinaisen kaunista, jylhää ja jyrkkäpiirteistä. Pit­ kät vuonomaiset lahdet pistävät syvälle saariin ja mantereeseen. Salmet ja lah­ det ovat vuonomaisia, sillä rannat ovat useasti jyrkkiä kallioseinämiä, mutta aivan vesirajaan saakka ulottuu kasvullisuus. Pohjois-Laatokan rantamien kasvullisuus on lajirikkaudessaan kuuluisa, oikea keidas kasvitieteilijöille.” *

Vid norra Ladogas strand jobbade Turistföreningens lokalavdelning i Sor­ davala aktivt med att locka turister. Den som har besökt Ladogas skärgård kan intyga att reklamspråket i den här broschyren från slutet av 1930-talet inte alls känns överdrivet: ”Från Sordavala leder flera vattenvägar ut till Ladogas öppna vatten. Samma rutter kan användas även om man önskar göra en rundtur i skärgården med motorbåt. Resebyrån och Societetshuset tillhandahåller information om rutter och trafikmöjligheter. Man kan även beskåda skärgården från turbåtarna, t.ex. från Sordavala österut till Jamilahti, Petrakallio samt Janaslahti. Returfärden kan göras med buss. Det finns motorbåtar för uthyrning, och med dem kan man göra utfärder i skärgården, ja ända ut till Ladogafjärden. Skärgården kring Sordavala är sällsynt vacker och ödslig med utpräglade drag. De långa fjordartade vikarna sträcker sig långt in i holmarna och i fastlandet. Sun­ den och vikarna är fjordartade, ty stränderna består ofta av branta klippväggar, men växtligheten sträcker sig ända fram till vattenlinjen. Överlag är växtligheten vid norra Ladogas kust berömd för sin artrikedom, en veritabel oas för botanister.” *

— 111 —

94. Nimetön/Anonym, 1939, esite/broschyr, KK

— 112 —

suursaari

Horisontissa häämöttävä paratiisisaari Sisimmässämme me kaikki tiedämme sen: Suur­ saari oli maamme kaunein matkailuhelmi. Suuri ja ylväs saari Kotkan eteläpuolella, kes­ kellä Suomenlahtea ylhäisessä yksinäisyydessä. Sen hienot hiekkarannat, dramaattiset kalliokie­ lekkeet, kuvankauniit pienet lampimaiset järvet ja häikäisevät näkymät saaren kolmelta huipulta. Huokaus. Juuri siitä syystä olisimme mieluusti julkais­ seet graafikko Jorma Suhosen Suursaari-juliste­ sarjan, mutta se on jo pitkään ollut kadonneena jäljettömiin. Itsepäinen ja merenkulun ansiosta kansainväli­ nen suursaarelainen saarikansa tottui turisteihin 1920- ja erityisesti 1930-luvulla mitä suurimmassa määrin. Aluksi suursaarelaiset majoittivat turis­ teja, muun muassa saaren rauhasta inspiroituneita kirjailijoita ja taiteilijoita, omiin koteihinsa. Ku­ kaan ei Suursaaressa, kuten ei Pohjois-Suomessa­ kaan (katso sivu 116), kuitenkaan ollut täysin val­ mistautunut luonnon veto­voimaisuuteen turistien keskuudessa. Kesällä 1927 sanomalehdet kirjoitti­ vat Suursaaresta: ”Tänä vilkkaana sesonkina matkailijoiden lu­ kumäärä viikonloppuna oli noin 1 000. Vierailijat joutuivat nukkumaan taivasalla lauantain ja sun­ nuntain välisiä öitä, kun kaikki talot, aitat ja ui­ makopitkin olivat varattuja.”

Matkailijayhdistyksen Kotkan osasto tajusi Suursaaren mahdollisuudet ja ryhtyi kehittä­ mään turismia erityisesti Suurkylässä, jossa oli luonnonsatama. Kotkasta ja Helsingistä aloitettiin säännölliset veneyhteydet saareen, jaAero avasi lentoreitin Helsinki–Kotka–Suursaari. Ravinto­ loita ja pieniä majataloja rakennettiin, matkasta Suursaarelle ja sen luonnonmukaisesta elämästä tuli trendi. 1930-luvun lopulla rakennetun Casinon tyhjät kuoret seisovat yhä paikoillaan, kuin kalpe­ ana muistona menneiden aikojen hohdosta. Tuon ajan Suomen eteläisimmän ja pohjoisim­ man matkakohteen välillä on myös muita yhtäläi­ syyksiä – nimittäin kirjailija ja matkailija Sakari Pälsi. Hän teki Petsamon tunnetuksi laajalle ylei­ sölle, ja hänellä oli sormensa pelissä myös Suur­ saaren tapauksessa. Saarella oli toki vieraillut lukemattomia retkikun­ tia, toimittajia ja matkailuvaltuuskuntia jo 1800-lu­ vun lopulta alkaen, mutta kun Sakari Pälsi teki ret­ ken saarelle, se oli jotain aivan sensaatiomaista. Pälsi ei nimittäin matkustanut saarelle viettämään bohee­ mielämää eikä nautiskelemaan viiniä sametinpeh­ meille kallioille, ei. Synnynnäinen seikkailija hiihti jään yli jakamaan postia talven eristämälle saarelle. Perille päästyään hän lähti hylkeenpyyntiin suksilla ja kelkalla yhdessä parkkiintuneiden suursaarelaisten kanssa. He nukkuivat mukana

tuomillaan lankuilla jään päällä lumeen kaivau­ tuneina, purjekangas kattonaan. Kenties Pälsin kirjasta ”Suomenlahden jäillä” (1924) kantautuva erämaan kutsu edisti Suursaaren läpimurtoa matka­kohteena: ”Me olemme ylenpalttisesti ihastuneita tuol­ laiseen ahtaaseen asuntoon, me, jotka liikumme huviksemme suurilla lakeuksilla ja synkissä erä­ maissa. Olemme tottuneet väljään tilaan, meille ei kelpaa ahdas paikallisuus, vaan ilomme on siir­ tää sen rajat näkymättömiin, tietämättömiin ja vallan saavuttamattomiin. Päämäärä työnnetään kauas, aina etäämmälle, eikä sitä viitsi edes aja­ tella. Emme myöskään vaivaa päätämme turhan­ tarkalla ajanlaskulla, päivä sinne tai tänne ei mer­ kitse mitään, viikko ja kuukausi valahtaa tielle itsestään, kenenkään kaipaamatta. Mitä kauem­ min sitä parempi, ja kestäköönkin aina. Se on vapautta, hyvät ystävät, ja suurta vapauden tuntoa. Näyttäkää kartalla vaelluksemme paikka ja osoittakaa allakasta siihen käytetty aika, usko­ tellaksenne, että kaikki tämä on muka ollut pik­ kumaista retkeilyä ja muuta vähäistä puuhaa. Ei meidän tarvitse uskoa teitä. Jos tahdotte oikaista uskoamme, niin tulkaa tänne samaan joukkoon, ulos ahtaasta elämästä. Saatte nähdä, kuinka vii­ saat neuvot viskataan tuuleen viedä, aina taivaan­ kannen reunan alle asti.” *

hogland

Paradisön vid horisonten Innerst inne vet vi det alla: Hogland var vår finaste resepärla. Det är den stora och ståtliga ön söder om Kotka, i ensamt majestät mitt ute i Finska viken, med sand­ stränder, dramatiska klippor, pittoreska sjöar och en bländande utsikt från öns tre toppar. Suck. Och just därför skulle vi gärna ha publicerat gra­ fikern Jorma Suhonens Hogland-affischserie – men den är, och har länge varit, spårlöst försvunnen. Från att ha varit ett egensinnigt och, tack vare sjö­ farten, internationellt öfolk, blev Hoglandsborna allt vanare vid turister under 1920-talet och speciellt 1930-talet. I början inkvarterades turisterna, bland annat författare och konstnärer som inspirerades av lugnet, hemma hos Hoglandsborna. Men pre­ cis som i fråga om norra Finland (se sidan 116) var ingen riktigt förberedd på den dragningskraft na­ turen hade på turister. Sommaren 1927 rapporteras det från Hogland i tidningspressen: ”Under högsäsongen var antalet resande uppe i cirka 1000 under weekend-dagarna. Under nätterna mellan lördag och söndag har en del av besökarna nödgats sova under bar himmel, då alla gårdar, bo­ dar och badhytter varit upptagna.” Turistföreningens Kotkaavdelning insåg möjlig­ heterna och började utveckla turismen, speciellt i

byn Suurkylä där det fanns en naturlig hamn. Det blev reguljär båtförbindelse från Kotka och Helsing­ fors, medan Aero öppnade flyglinjen Helsingfors– Kotka–Hogland. Restauranger och små härbärgen byggdes, ja, det blev en trend att resa till Hogland och inspireras av det naturliga livet. Än i dag står det urblåsta skalet av Casino från slutet av 1930-talet kvar som en vag påminnelse om forna tiders glans. Det finns också en annan koppling mellan Fin­ lands sydligaste och nordligaste resmål på den här ti­ den, nämligen författaren och resenären Sakari Pälsi. Det var han som gjorde Petsamo känt som resmål för den breda allmänheten, och han hade också sitt finger med i spelet när det gäller Hogland. Ön hade i och för sig besökts av flera expeditio­ ner, turistdelegationer och redaktörer redan från och med slutet av 1800-talet, men när Sakari Pälsi gör sin stora expedition till ön är det helt sensationellt. Pälsi åker nämligen inte till Hogland för att bohema sig och läppja vin på de sammetslena klipporna, nej, som den borne äventyraren han är skidar han över isen för att leverera post till den vinterisolerade ön. Väl framme beger han sig sedan ut på säljakt på skidor och med kälke, tillsammans med gar­ vade Hoglandsbor. Ingrävda i snön sover de på medsläpade plankor på isen, med en segelduk som

— 113 —

tak. Och kanske det är något i skriet från vildmar­ ken i hans bok ”Suomenlahden jäiltä” (1924) som gjorde att Hogland sedan fick sitt stora genom­ brott som resmål: ”Vi som för ro skull rör oss ute på stora vidder och i dystra ödemarker är oerhört förtjusta i en så­ dan här trång bostad. Vi är vana vid öppna platser, vi nöjer oss ej med det inskränkt lokala utan gläder oss åt att flytta dess gränser utom synhåll, in i det obekanta, utom räckhåll för makten. Målet skjuts allt längre och längre bort, man gitter ej ens tänka på det. Vi bryr ej heller vår hjärna med struntvik­ tig tideräkning, ty en dag hit eller dit spelar ingen roll. När man är på färd går en vecka eller månad som av sig själv, saknad av ingen. Ju längre tid ­desto bättre, och må det så förbli. Detta är frihet, bästa vänner, och en stor frihets­ känsla. Ni kan peka ut vår vandringsrutt på kartan, och genom en titt i almanackan hänvisa till den tid den tagit i anspråk, för att intala er själv att allt detta kantänka blott varit ett obetydligt friluftsliv och annat smått bestyr. Men vi behöver ej tro er. Om ni vill rubba vår övertygelse, kom då hit till oss, ut ur det trånga livet. Så ska ni få se hur alla kloka råd skingras för vinden och försvinner, ända upp under himlapällens kant.” *

96. Nimetön/Anonym, 1929, esite/broschyr, KK

95. Sign. A.M., 1930-luku/-tal, esite/broschyr, KA

97. Nimetön/Anonym, 1930-luku/-tal, esite/broschyr, KA

— 114 —

98. Nimetön/Anonym, 1930-luku/-tal, esite/broschyr, KK

karjalan kannas

karelska näset

Elämäniloa kaikille

Livsglädje åt alla

Aivan Neuvostoliiton vanhan rajan tuntumassa sijaitsevasta, hiekkarantojen, huviloiden ja mahtavien honkien Terijoesta tuli Suomen itsenäistymisen jälkeen todellinen auringonpalvojien, runoilijoiden ja elämänmyönteisten ihmisten paratiisi – ja sodan jälkeen yksi vahvimmista Karjalan kannaksen kadonneen idyllisen elämän symboleista. 1920-luvun lopulla oltiin vielä onnellisen tietämättömiä tulevasta. Sen sijaan oltiin innokkaita pyyhkimään pois kaikki muistot tsaarinajan Venä­ jästä, jolloin hienot pietarilaiset omistivat Terijoen huvilat. Terijokilaisen lääkärin N. Leppälän alla oleva kuvaus Terijoen merikylpylästä julkaistiin matkailu­toimisto Finlandian vuoden 1927 vuosikirjassa. ”Jos tulemme sinne jonakin heinäkuun päivän keskihetkillä, näemme siellä elämän hyörinää, joka hivelee silmäämme. Aistikkaissa uimapuvuissa lojuu hiekalla runsaasti suomalaista kauneutta. Tuolla ylioppilasneitonen voimis­ telee Müllerin systeemin mukaan, tuolla ottaa prima ballerina rytmillisiä as­ keleitaan, tuolla mitä kunnioittavaimman ympäryysmitan omaava lehtori harjoittaa pituushyppyä ja marathonjuoksua. Poissa ovat nyt ihraiset venä­ läiset keskisäädyn ’maaduskat’ ja arveluttavia sinirenkaita silmiensä ympä­ rillä kantavat venäläiset luuranko-kaunottaret. Suomalainen hilpeys karke­ loi kaikkialla. Kun katseemme kääntyy Suomenlahden siniveteen, näemme siellä kymmeniä, satoja uimassa ja vesileikkejä leikkimässä. Sellainen on Terijoen Merikylpylä. Sen keskuudessa ilmenevä elämänilo kuiskaa jokaiselle: Tervetuloa joukkoon! [...] Kannasta nostamaan on Terijoen Merikylpylä perustettu. Se tuntee ilok­ seen, että se on jo voinut suomalaista myötätuntoa herättää seutua kohtaan. Se on myöskin iloinen siitä, että se on voinut monen heikontuneita ruumiin­ voimia vahvistaa ja elämäntoivoa ja -iloa herättää. Se toivoo siihen kohdis­ tuneen myötätunnon edelleenkin jatkuvan. Kun suomalainen sivistynyt väestö sen merkityksen täysin oivaltaa, mer­ kitsee se aamunkoittoa Kannakselle. Silloin voidaan vanhat haavat umpeen­ kasvattaa ja isänmaa voi olla onnellinen siitä, että sillä on taloudellisesti ja henkisesti luja rajaseutu. Ensi kesänäkin saakoon Suomenlahden kullanhohteinen hiekkaranta paljon vieraita, vieraita sellaisia, jotka ymmärtävät sydänsäveleenään ajatuksen: Karjalan kannas on teidän Karjalan kannas on meidän.” *

Sandsträndernas, villornas och de stolta furornas Terijoki, precis vid den gamla gränsen till Sovjetunionen, blev efter självständigheten rena paradiset för soldyrkare, poeter och livsbejakare – och efter kriget en av de starkaste symbolerna för det svunna idylliska livet på Näset. I slutet av 1920-talet är man förstås lyckligt omedveten om vad som komma skall, tvärtom är man ivrig att radera ut alla minnen från ryska tsartiden då Terijokis villor ägdes av det fina folket från S:t Petersburg. Läkaren och teri­ jokibon N. Leppäläs nedanstående skildring från Terijoki havsbad publice­ rades i resebyrån Finlandias årsbok för år 1927. ”Om vi komma dit en julidag vid middagstiden, se vi där ett så myll­ rande liv, att det bländar våra ögon. Iklädda smakfulla baddräkter sträcka de finska skönheterna i legio ut sig på sanden. Där gymnastiserar en stu­ dentska enligt Müllers system, där tar en prima ballerina sina rytmiska steg, där övar sig en lektor av synnerligen aktningsvärda dimensioner i längdhopp och maratonlöpning. Borta är nu den plussiga ryska medel­ klassmatuschkan och de ryska benrangelsskönheterna med betänkligt mörka ringar omkring ögonen. Den finska glättigheten kommer till ut­ tryck överallt. Då vi rikta blicken ut mot Finska vikens blåa vatten, se vi där tiotal, hundratal som simma och egna sig åt vattensport och –lekar. Sådant är Terijoki havsbad. Den där förhärskande livsglädjen viskar till en­ var: välkommen hit! [...] Terijoki havsbad har inrättats för att höja Näsets utveckling. Det känner till sin glädje, att det redan kunnat väcka sympati för trakten i Finland. Det glädes även däröver att det kunnat stärka mångens försvagade kroppskraf­ ter samt uppväcka livsmod och livsglädje. Det hoppas att den uppkomna sympatin yttermera måtte tillväxa. Då Finlands bildade befolkning till fullo uppskattar dess betydelse, innebär detta en ny morgongryning för Näset. Då gro de gamla såren igen och fosterlandet kan känna sig lyckligt över att äga en ekonomiskt och andligt stark gränstrakt. Måtte den guldskimrande stranden även nästa sommar få mottaga många sådana gäster som i sitt hjärta förnimma tanken: Karjalan kannas on teidän Karjalan kannas on meidän.” (Karelska näset är ditt, Karelska näset är mitt.) *

— 115 —

pakollinen petsamo

Maanteitse Jäämerelle Jo 1920-luvulla Suomen Lapilla, Jäämerellä ja Pet­ samolla oli huomattavasti vetovoimaa pienen pak­ sunahkaisen ulkomaisen turistijoukon silmissä, vaikka minkäänlaista turismipropagandaa ei pai­ kasta ollut edes levitetty. Norjan Nordkapp oli kiin­ nostava matkakohde, ja turistit olivat tutkineet karttaa tarkasti. Mikseivät he voisi kerätä vielä enemmän kokemuksia menemällä pohjoiseen Nor­ jan kautta ja palaamalla Suomen kautta? Matkailijayhdistys oli kesällä 1927 epätoivoinen, kun Ivalossa ja Kolttakönkäällä (Boris Gleb) oli mo­ lemmissa tarjolla korkeintaan 25 makuupaikkaa, vaikka vilkkaimman sesongin aikana molemmissa majapaikoissa tungeksi jopa 70 henkilöä joka yö. Siispä tarjolla oli siskonpeti lattialla myös ”rikkaalle englantilaismiehelle, joka on tottunut viettämään yönsä luksushotelleissa”, kuten Matkailijayhdistyk­ sen sihteeri Wolter Stenbäck asian ilmaisi. Vuoden 1928 kesäksi asia oli saatu ratkaistua. Etelä-Suomessa oli pikavauhtia rakennettu viisi­ toista 3 x 3 metrin kokoista parakkia, jotka oli sit­ ten kuljetettu pohjoiseen. Parakeissa oli tilaa nel­ jälle yöpyjälle. – Teltta-ajatus meidän oli hylättävä täysin kyl­ myyden ja hyttysten takia, Stenbäck selittää. Ja samaan hengenvetoon hän jatkaa tuumien, että erämaaluostarilla, Yläluostarilla, kuten Petsa­ mon seudulla ylipäätään, olisi nyt hyvät mahdolli­ suudet kasvaa suuriksi turistikohteiksi.

Hän osasi tuskin edes aavistaa, miten oikeassa oli. Sakari Pälsin kirja ”Petsamoon kuin ulkomaille” ilmestyi vuonna 1931 (hän teki matkansa muutama vuosi aiemmin), mikä avasi täysin uusia uria. Toki reitti oli huomioitu lehdistössä jo aiemminkin, mutta kun sen kaltainen matkailun sankari kuin Pälsi kirjoitti siitä niin innokkaasti, alkoivat ko­ timaiset turistitkin tehdä seikkailullisia pyhiin­ vaellusmatkoja pohjoiseen. Oikeastaan Pälsi ei ollut kovinkaan vaikuttu­ nut uudesta Jäämerentiestä (Petsamo–Ivalo–Ro­ vaniemi), jota pitkin hän matkasi takaisin kotiin. Olihan se toki käytännöllinen ja näyttävä ...: ”Mutta se on hirvittävän ruma. Se sivuuttaa kaikki joet, kosket, järvet ja muut maisemien il­ meikkäät kohdat ja tarjoaa nähtäväksi pelkkää ki­ vikkoa ja kitukasvuista metsämaata.” Mutta kun postiautot ryhtyivät kulkemaan reitillä päivittäin ja kun Matkailijayhdistys pe­ rusti turistiasemia eksoottisiin paikkoihin, ku­ ten Liinahamariin, kaikkein pohjoisimpaan kolk­ kaan, täydellinen menestys oli tosiasia. Petsamon seutu oli Turistisuomen suurin menestys 1930luvulla, siellä voitiin tarjota jotain aivan uutta, äärimmäisen eksoottista ja suunnattoman jän­ nittävää. Lisätään siihen vielä uskomattomat ka­ lastusmahdollisuudet sekä suurenmoiset luonto­ kokemukset – kyllä, kaikki halusivat Petsamoon! Myös ulkomaalaiset.

Pälsi kohtaa pohjoisen junassa saksalaisen turis­ tin, joka selvästikin hieman alentuvasti tarkkailee suomalaisia matkakumppaneitaan. Ironisesti Pälsi kirjoittaa siitä, mitä hän olettaa saksattaren tuu­ mailevan syvällä sisimmässään: ”Ette petä minua, te pohjoiset barbaarit, suo­ malaiset, lappalaiset ja samojedit. Te kuvittelette elävänne ihmisiksi äärimmäisessä pohjoisessanne ja koetatte salakuljettaa kulttuuria napapiirin yli. Mutta kauniin kuorenne alla elää sittenkin villi, joka huvikseen ajaa poroilla, syö raakaa lihaa ja lyö noitarumpua. Oikea sivistys teiltä puuttuu koko­ naan. Sen näkee siitä, ettette ymmärrä kunnioittaa minua, suuren Saksan tytärtä.” 1930-luvun puolivälissä tehtiin korkeanluokan suomalais-ruotsalais-tanskalainen autosafari Tor­ niosta Rovaniemen kautta Petsamoon. Autokunta muonitettiin ohraleivällä, poronlihalla ja lohella. He huristelivat Kaunispään huipulle ja huuhtoivat kul­ taa ”Suomen Klondykessä” (Ivalossa). Tundran bru­ taali kauneus häikäisi heidät, ja he uivat rohkeasti jäänsinisessä, kristallinkirkkaassa ja viisiasteisessa Jäämeressä. He kulkivat sekä avoimella jokiveneellä koskissa että jäänmurtajilla. Niin, voidaan varmuu­ della sanoa, että kun pohjoismaiset vieraat palasi­ vat kotimaihinsa, heillä oli lehdistölle kerrottavana huikeita tarinoita villeistä seikkailuistaan. Kivi oli pantu vierimään. Petsamon lumo oli vastustamaton. *

petsamo blev ett måste

Nu tar vi landsvägen till Ishavet Redan på 1920-talet hade finska Lappland, Ishavet och Petsamo en synnerligen stark dragningskraft på en liten klick härdade utländska turister, utan att nå­ gon turismpropaganda ens gjorts för saken. Nordkap i Norge var ett spännande resmål och turisterna hade studerat kartan noga. Varför inte uppleva ännu mera genom att ta sig upp via Norge och ner via Finland? Sommaren 1927 var Turistföreningen förtvivlad, man kunde erbjuda maximalt 25 sängplatser var i Ivalo och Kolttaköngäs (Boris Gleb), men under hög­ säsongen trängdes ändå upp till 70 personer per natt i respektive härbärge. Så det blev golvet alltså, sida vid sida, också för ”den rika engelsmannen, som är van att njuta sin sömn på lyxhotell”, som Turistförening­ ens sekreterare Wolter Stenbäck uttryckte det. Till sommaren 1928 hade man i alla fall kommit på en lösning. Femton stycken baracker, 3 x 3 me­ ter stora, skulle byggas i rask takt i södra Finland, och sedan transporteras norrut. I dem kunde fyra personer övernatta. – Tanken på tält ha vi helt och hållet varit tvungna att lämna därhän för köldens och myg­ gens skull, förklarar Stenbäck. Och i samma andetag misstänker han att öde­ marksklostret där uppe, Yläluostari, liksom Pet­ samonejden generellt, nu har alla chanser att bli stora turistmål.

Han visste knappast hur rätt han hade. Och här var Sakari Pälsis bok ”Petsamoon kuin ulkomaille” från 1931 (han reste några år tidigare) helt banbrytande. Visst hade rutten uppmärksam­ mats tidigare i pressen, men när en resehjälte som Pälsi skrev så entusiastiskt började också inhemska turister vallfärda till äventyret i norr. I och för sig var Pälsi inte så tagen av den nya ishavsvägen (Petsamo-Ivalo-Rovaniemi) som han åkte hem längs. Den var nog praktisk och impo­ nerande ...: ”Men den är förskräckligt ful. Den passerar var­ ken några älvar, forsar, sjöar eller andra själfulla ställen i landskapet, utan erbjuder blott en utsikt över stenrev och nödvuxen skogsmark.” Men när postbussarna började gå dagligen och när Turistföreningen slog upp turiststationer på ­exotiska platser som Linhamar allra längst i norr blev det en total succé. Petsamonejden utvecklade sig till Turist­finlands största framgång under 1930-talet, här kunde man erbjuda nånting fullkomligt nytt, extremt exotiskt och vansinnigt spännande. Lägg sedan till oanade fiskemöjligheter och storslagna naturupplevelser – ja, alla ville till Petsamo! Också utlänningar. På tåget norrut träffar Pälsi en tysk turist som tydligen aningen nedlåtande betraktar sina finska — 116 —

medresenärer. Med ironi skildrar Pälsi sedan det som han antar att den tyska kvinnan tycker och tänker innerst inne: ”Mig lurar ni ej, ni barbarer i norr, finnar, lappar och samojeder. Ni inbillar er att ni lever som folk där längst uppe i norr, och att ni bemödar er om att smuggla kultur över polcirkeln. Men under ert vackra skal är ni likväl vildar som för nöjes skull åker ren, äter rått kött och slår på trolltrumman. Ni saknar helt civilisation. Därom vittnar det fak­ tum att ni ej inser att ni bör respektera mig, det stora Tysklands dotter.” I mitten av 1930-talet företogs sedan en större finsk-svensk-dansk bilsafari på hög nivå från Tor­ neå via Rovaniemi till Petsamo. Delegationen pro­ vianterar kornbröd, renkött och lax, brummar upp till Kaunispääs topp, vaskar guld i ”Finlands Klondyke” (Ivalo), bländas av tundrans brutala skönhet, simmar djärvt i det isvita, kristallklara och femgradiga Ishavet, färdas med både öppen båt i forsarna och med isbrytare, ja, man kan med säkerhet säga att de nordiska gästerna återvände hem med hisnande berättelser för pressen om sina vilda­­eskapader. Stenen var satt i rullning. Petsamos magi var oemotståndlig. *

99. Nimetön/Anonym, 1932, esite/broschyr, KA

100. Nimetön/Anonym, 1930-luku/-tal, esite/broschyr, ÅA

— 117 —

1939– — 118 —

–1949 — 119 —

johdanto

1939 –1949 Tulevaisuus romahtaa Kun vuosi 1939 oli aluillaan, ilmassa oli vielä viatonta optimismia, jos katsotaan matkailu­ julisteita. Silti juuri vuosi 1939 tulisi olemaan yksi Suomen historian synkimmistä vuosista. Mutta ennen kuin mustat pilvet kerääntyi­ vät taivaalle, iloinen elämä vallitsi – joimme samppanjaa Helsingissä ja katselimme kau­ kana siintelevää kaunista eduskuntatalo­ amme. Kippis! Graafikot Paul Söderström ja Göran Englund eivät halunneet olla pekkaa pahempia, vaan maalasivat kauniin kuvan Saimaan-matkasta (juliste nro 102). Pariisissa taiteilijattaremme Greta Hult houkutteli uteliaita ranskalaisia Suomeen. Mutta hänen havainnollinen Suomen-kart­ tansa (nro 104) menettäisi pian käden poh­ joisesta, ja Karjala leikattaisiin irti idästä. Mitähän Greta mahtoi sodan päätyttyä aja­ tella katsoessaan omaa teostaan? Valtionrautateiden luovuus oli huipus­ saan. Viipuri tehtiin houkuttelevaksi ame­ rikkalaisen typografian avulla ja, häm­ mästyttävää kyllä, tekstiin liitettyjen va­ lokuvien avulla. Se oli jotain aivan uutta ja mielenkiintoista! Kesällä alukset Queen Mary ja Georgic saa­ puivat Suomeen. Laivalla oli nostalgisissa tunnelmissa olevia siirtolaisia ja heidän uteliaita jälkeläisiään Amerikasta. Laiva­ matkan varrella Finlandiakuoro ­lämmitteli matkustajia lauluilla ”from the old country”.

Matkustajia valmisteltiin aitoon suomalai­ seen juhannustunnelmaan. Jos katsoo tarkkaan, saattaa huomata, että natsismin ruma naama ilmestyy nä­ kyviin. Laivan keulat halkovat reittiä Sak­ sasta Suomeen verenpunaisessa meressä (nro 107). Toisenlaiset, lähes alakuloiset sä­ velmät kantautuvat lännestä. Viimeisenä rauhan kesänä englantilainen juliste FÅA:n monivuotisessa Off the Beaten Track -sarjassa on pakahduttava (nro 108). Aavistikohan taiteilija, mihin Suomi pian joutuisi? Kun aseet olivat vaienneet, äidit ja lap­ set saattoivat jälleen leikkiä Hangon hiek­ karannoilla (nro 113). Julkisissa esitteissä lanseerattiin mainoslause Finland again!, joka asiantilan huomioon ottaen vaikuttaa lähinnä epätoivoiselta anomukselta, sillä väsymys on silmiinpistävää. Suomessa kuten raunioiksi pommitetussa Euroo­ passakin oli vallalla puutteen aikakausi. Paperinlaatu oli huono, painojälki ala-ar­ voista ja krooninen pula rahoituksesta oli osa arkea myös matkailualalla. Kuitenkin tuntematon graafikko ja mainostoimittaja on tehnyt parhaansa saadakseen julistee­ seen edes pisaran innokkuutta (nro 109110). Finland kallar! Finland again!... ja rivien välistä kuuluu kuiskaus:...please! Sitten tapahtui jotain mielenkiintoista. Taiteilijoiden joukot jakautuivat kahteen

— 120 —

leiriin. Toinen leiri etsi turvaa menneiden aikojen kansallisromantiikasta, kun taas toinen leiri näytti etsivän uusia polkuja. Tämän seurauksena Suomikuva on ha­ janainen 1940-luvun lopulla. Kansallispu­ vut kilpailevat huomiosta modernien junien kanssa. Usko tulevaisuuteen kuitenkin voit­ taa. Sotaväsymyksen piinaamassa Euroo­ passa oltiin innostuneita kaikesta uudesta, ja turismikin toipui hämmästyttävän nope­ asti. Suomen panos olivat VR:n uudet junat, jotka omalla tavallaan viitoittivat tietä kohti uusia aikoja. Muuttuneet asenteet näkyvät selvästi, kun tarkastelemme VR:n julisteita. Tiu­ kasta yksinkertaisuudesta marssitaan no­ peasti kohti valoisampia ja iloisempia sä­ vyjä. Lopulta VR on sitä mieltä, että jopa suomalaisilla on jälleen syytä hymyyn. Kalastaja nojailee jälleen rennosti Heino­ lan siltaan, ja harvoin on nähty niin tren­ dikkäiden hiihtäjien viistävän Lapin rin­ teitä alas. Kun Suomen Matkailijayhdistys vuonna 1948 valitsi parhaan Suomi-julisteen, val­ loitti graafikko Erkki Höltän ilmava ju­ liste (nro 111) tuomariston sydämet. Hänen työnsä osoitti kauniilla tavalla, että Suomi oli tosissaan päättänyt houkutella vaativat turistit takaisin. *

introduktion

1939 –1949 Framtiden rasar samman När 1939 började låg det ännu, om man ser på reseaffischerna, en oskuldsfull op­ timism i luften. Ändå skulle 1939 bli ett av de mörkaste åren i Finlands historia. Men innan de värsta molnen tornade upp sig gällde det goda livet – vi dricker champagne i Helsingfors och blickar ut över det ståt­ liga riksdagshuset. Skål! Grafikerna Paul Söderström och Göran Englund ville inte vara sämre, och målade upp den skönaste bild av en tur på Saimen (affisch nr 102). I Paris lockade Greta Hult nyfikna frans­ män till Finland. Men hennes illustrativa karta över Finland (nr 104) skulle snart mista en arm i norr, och i öster skulle Kar­ elen skäras bort. Vad kan Greta ha tänkt när hon efter krigen beskådade sitt verk? Kreativiteten hos Statsjärnvägarna låg i topp. Viborg gjordes lockande med hjälp av amerikansk typografi och ovanligt nog med fotografier infällda i texten – nytt och spännande. Med sommaren anlände fartygen Queen Mary och Georgic till Finland. Ombord fanns nostalgiska emigranter och nyfikna ättlin­ gar från USA. Redan ombord värmde Fin­ landiakören upp passagerarna med sånger ”from the old country”. Det bäddades för äkta finländsk midsommarstämning. Men titta noggrant – nazismens fula tryne dyker upp. Som i ett hav av blod stävar

fartyget från Tyskland mot Finland (nr 107). Andra, nästan vemodiga, tongångar kom­ mer från väst. Den sista fredssommaren är den eng­elska affischen i FÅA:s mångåriga Off the Beaten Track-serie hjärtskärande (nr 108). Anade konstnären vad Finland snart skulle vara indraget i? När vapnen tystnat kunde mor och barn leka på Hangös sandstränder igen (nr 113). I allmänna broschyrer lanserar man slo­ ganen Finland again! vilket med tanke på omständigheterna mest låter som en des­ perat vädjan. För tröttheten är påtaglig. Det är varubristens tidevarv i Finland liksom i det sönderbombade Europa. Dålig pappers­ kvalitet, undermåligt tryck och en kronisk brist på ekonomiska resurser var en del av vardagen också för turismfolket. Men ändå har en okänd grafiker och reklamredaktör gjort sitt bästa för att få med ett stänk av en­ tusiasm (nr 109-110). Finland kallar! Finland again!... och mellan raderna ett viskande: ... please! Nu sker något intressant. Två läger upp­ står bland konstnärerna. Det ena lägret söker sig till tryggheten i svunna tiders nationalromantik medan det andra lägret söker efter nya vägar. Följaktligen är Finlandsbilden splittrad under slutet av 1940-talet. Folkdräk­ ter konkurrerar med moderna tåg om

— 121 —

uppmärksamhet. Men framtidstron segrar. I det krigströtta Europa vurmade man för allt som var nytt och turismen återhämtade sig förvånansvärt snabbt. Finlands bidrag blev Statsjärnvägarnas nya tåg som på sitt eget sätt visade vägen mot nya tider. De förändrade attityderna blir tydliga när vi tittar på Statsjärnvägarnas ­affischer. Från det strikt sobra marscheras det raskt mot ljusare och gladare tongångar. Till slut tycker Statsjärnvägarna att till och med fin­ ländarna har orsak att le igen. Vid Heinola­ bron lutar sig fiskaren bekvämt tillbaka, och sällan har så trendiga skidåkare susat ner för Lapplands fjäll. Det blir ändå grafikern Erkki Hölttä som på ett vackert sätt visar att Finland på all­ var har bestämt sig för att locka tillbaka de krävande turisterna (nr 111). Hans luftiga affisch vinner år 1948 jurymedlemmarnas hjärtan när Turistföreningen ska välja den bästa Finlands­affischen. *

101. Jorma Suhonen, 1939, 62 x 100, SOL

— 122 —

102. Paul Söderström & Göran Englund, 1939, 68 x 102, JM/ON

— 123 —

103. Nimetön/Anonym, 1939, esite/broschyr, KK

104. Greta Hult, 1939, esite/broschyr, KA

— 124 —

105. Jorma Suhonen, 1938, 62 x 100, IM

— 125 —

106. Nimetön/Anonym, 1939, 62 x 96, RM

— 126 —

107. Wilhelm Hanken, 1939, 59 x 84, JM/MG

— 127 —

108. Sign. Fagerholm, 1939, esite/broschyr, ÅA

— 128 —

syksy 1939

Jäähyväiset rauhalle Eikö viimeisessä ennen sotaa julkaistussa Off the Beaten Track -julisteessa olekin jotain kohtalon­ omaista? Siinä viaton Suomi heiluttaa valkoista liinaa länsimaille horisontin tuntumassa. 1930-luvun loppupuolella Suomen-Matkat oli päättänyt nostaa profiiliaan yhä enemmän. Pai­ kalle kutsuttiin runoilija – suomenruotsalainen runoilija Elmer Diktonius. Hänen tehtävänsä oli muotoilla uuteen esitteeseen itäisiä kutsuhuu­ toja, kun taas huippugraafikko Aarne Nopsanen hoiti designin. Tunnuslauseesta Res till Finland! Se Finland! Finn Finland! (Matkusta Suomeen! Näe Suomi! Löydä Suomi!) saattaa kenties aistia min­ kälaisilla ylikierroksilla propaganda kävi, mutta toki runoilija kaunistaa mainoskieltä: ”Karjalan ja Savon maakuntien asukkaat ovat Suomen välittömintä ja kansanomaisinta heimoa: koskaan ei laulu kuole Karjalassa eivätkä sanaleikit Savossa milloinkaan taukoa.” Tai Helsinkiä kuvaillessaan: ”Suomen pääkaupunki on moderni kaupunki, suurilta osin tämän vuosisadan lapsi. Se on nuori, kuten koko tasavalta, vasta kasvunsa alussa, pon­ teva, kirkas ääneltään ja väreiltään. Se vilisee sitä norjaa elinvoimaa, joka on tyypillistä aamunkoit­ toa elävälle kansakunnalle.” Kaksi kysymystä nousee pintaan: 1. Mikä matkanjärjestäjä ottaisi tänä päivänä töihin runoilijan upean mainoskielen vuoksi?

2. Kuka runoilija ”alentuisi” kirjoittamaan tu­ ristimainoksia? Sileäotsainen optimismi vastaan paatoksellinen ironia saavuttaa kenties kuitenkin huippunsa In­ touristin mainoksessa, joka julkaistiin suomalai­ sissa matkailukatalogeissa vuonna 1939, muuta­ maa kuukautta ennen sodan syttymistä. ”Sovettiliitto on edistyksen ja kukoistuksen maa. Tutustukaa tähän maahan! Intourist järjes­ tää Teille mielenkiintoisen ja halvan matkan.” Sota syttyi, ja turismi luonnollisestikin taan­ tui välittömästi. Vuoden 1940 olympialaishaaveet murskaantuivat. Mutta se hyväntahtoisuus, jota turismi ja Suomi-toimistot ennen kaikkea Tuk­ holmassa ja New Yorkissa olivat rakentaneet 1930luvulla, osoittautui nyt kullankalliiksi. Aivan ku­ ten Erkki Markkanen kirjoittaa Suomen matkailun historiasta kertovassa suurteoksessa, olivat sadat­ tuhannet ruotsalaiset matkustaneet Suomessa 1920–1930-luvuilla, millä oli valtava oheisvaikutus siihen, että Suomi herätti niin suurta myötätuntoa keskivertoruotsalaisissa talvisodan aikana. Juuri Tukholman Suomi-toimisto – joka oli aiemmin puuhastellut matkailupropagandan levittämisen parissa – järjesti yllättäen laajan Finlandshjälpen-keräyksen Ruotsissa. Olympia­ laisten menetetyt lipputulot lahjoitettiin takaisin Suomeen, lisäksi kerättiin suuria summia, jotka muutettiin kaivatuiksi esineiksi kuten kengiksi,

lakanoiksi, patjoiksi, saippuaksi ja talvivaatteiksi. Naapurimaan auttamisesta tuli omantunnonasia tavalliselle ruotsalaiselle. Kuten kaikki tiedämme, Ruotsin hallitus ylläpiti virallisesti puolueettomuuspolitiikkaansa, mutta siitä huolimatta 8 260 tavallista ruotsalaista lähti vapaaehtoisesti itään sotimaan. Olisiko tätä tapah­ tunut, jos turismi ei olisi aiemmin ollut niin vil­ kasta maiden välillä? Kesä 1940, välirauhan aika, käytettiin jälleen­ rakentamiseen. Norjalaiset joukot olivat räjäyttäneet hienon Norjan rajan lähellä sijaitsevan Kolttakön­ kään (Boris Gleb) turistiaseman, koska pelkäsivät, että eteenpäin työntyvä neuvostoarmeija käyttäisi sitä asemapaikkanaan. Lisäksi Suursaaren ylväs ka­ sino oli pahasti vaurioitunut, kuten myös lukemat­ tomat pienemmät hotellit ja ravintolat, joita Mat­ kailijayhdistys oli ympäri maata hoitanut. Rautatiet tarjosivat yhä urhoollisesti suosittuja Rengasmatkojaan, ja Aero lanseerasi kesällä 1940 Lapland expressin, joka oli kyllä junaan ja bussiin verrattuna nopea, mutta jonka matka Helsingistä Petsamoon kesti silti yhdeksän tuntia ja sisälsi seit­ semän välilaskua. Uusi ”Suursuomi” tuli esiin myös siten, että turistiala houkutteli matkailijoita uusilla matkakohteilla kauas itäisille alueille, jotka olivat tilapäisesti suomalaisten hallussa. Mutta kaikki tämä oli vain kulissia. Turismille ei ole sijaa maailmassa, joka palaa. *

2. Vilken poet skulle ”nedlåta sig” till att skriva turistreklam? Rekordet i aningslös optimism alternativt bom­ bastisk ironi återfinns kanske ändå i den annons som sovjetiska Intourist lät införa i finska reseka­ taloger 1939 några månader innan kriget bröt ut: ”Sovjetunionen är ett land av framsteg och blomstring. Bekanta er med detta land! Intourist ordnar en billig och intressant resa åt er.” Kriget kom och turismen stryptes naturligt­ vis omedelbart. Drömmarna om OS 1940 gick i graven. Men den goodwill som turismen och Finlands­byråerna framför allt i Stockholm och New York hade byggt upp under 1930-talet visade sig nu vara mer än guld värd. Precis som Erkki Markkanen skriver i storverket om finländsk tu­ risthistoria hade under 1920- och 1930-talen hund­ ratusentals rikssvenskar rest i Finland, vilket var en starkt bidragande orsak till att gemene svensk engagerade sig så starkt för Finland under vin­ terkriget. Och det var Suomibyrån i Stockholm – som ti­ digare sysslat med att sprida resepropaganda – som kom att organisera den omfattande Finlands­ hjälpen i Sverige. Priset för OS-biljetterna skulle bums doneras tillbaka till Finland, och dessutom samlades det in stora summor som förvandlades till efterlängtade lakan, madrasser, tvål, skor och

vinterkläder. För vanliga svenskar blev det en he­ derssak att hjälpa grannlandet. Som vi alla vet upprätthöll den svenska reger­ ingen officiellt sin neutralitetspolitik, men under vinterkriget drog trots det 8260 rikssvenska män frivilligt ut i strid i österled. Hade det skett utan den ti­ digare så omfattande turismen länderna emellan? Sommaren 1940, då tillfällig fred rådde igen, var återuppbyggnadens tid. Bland mycket annat hade den fina turiststationen i Kolttaköngäs (Boris Gleb) nära norska gränsen sprängts i luften av norska trupper av rädsla för att den skulle kunna använ­ das av framryckande sovjetiska styrkor. Också det stolta Casinot på Hogland var svårt skadat, liksom ett otal av de mindre hotell och restauranger som Turistföreningen drev runt om i landet. Men järnvägarna bjöd fortfarande tappert på sina populära Ringresor, medan Aero sommaren 1940 lanserade Lapland express till Petsamo. Visst var den snabb i jämförelse, men ändå tog det nio timmar från Helsingfors, inklusive sju mellanlandningar. Det nya ”Storfinland” dök också upp genom att turistbranschen lockade med nya resmål långt i ös­ ter, till områden som tillfälligt hade kommit under finländsk kontroll. Men allt det där var nog ändå bara kulisser. Det finns ingen plats för turism i en värld som brinner. *

hösten 1939

Ett farväl till freden Ligger det inte något ödesmättat i den sista Off the Beaten Track-kampanjen innan kriget bröt ut? Det ack så oskuldsfulla Finland som vinkar med en vit duk till västvärlden vid horisonten? Mot slutet av 1930-talet hade förbundet Finlands­ resor bestämt sig för att höja profilen ytterligare. Så man kallade på en poet – den finlandssvenske diktaren Elmer Diktonius för att vara exakt. I en ny broschyr skulle han formulera lockropen från ös­ ter, medan toppgrafikern Aarne Nopsanen skötte designen. Av devisen Res till Finland! Se Finland! Finn Finland! kan man visserligen ana sig till över­ varven som propagandan gick på, men visst ger en poet skönhet åt reklamspråket: ”Befolkningen i landskapen Karelen och Savo­ laks är Finlands omedelbaraste och lättillgängli­ gaste: aldrig dör sången i Karelen och aldrig tryter ordlekarna i Savolaks.” Eller om Helsingfors: ”Finlands huvudstad är en modern stad, till största delen ett barn av detta århundrade. Den är ung som själva republiken, först i början av sin växt, dådkraftig, ljus i ton och färg. Den sjuder av det spänstiga liv som utmärker en ny­ mornad nation.” Två frågor inställer sig: 1. Vilken researrangör skulle i dagens värld värva en poet för att skapa reklam?

— 129 —

109. Nimetön/Anonym, 1947, esite/broschyr, ÅA

110. Nimetön/Anonym, 1947, esite/broschyr, KA

— 130 —

lappi raunioina

Turistisuomen aloitettava alusta Turismi oli siis jäänyt sulkeutuvan esiripun taakse. Sodan päätyttyä ihmiset kaikkialla Euroopassa alkoivat jo haaveilla matkustamisesta, siitä, että heillä oli lupa nauttia ja juhlia rauhaa. Pommite­ tuissa kaupungeissa ja maissa oli tietenkin muita ensisijaisesti selvitettäviä asioita, mutta turismi toipui silti hämmästyttävän nopeasti: kuuden vuo­ den tauko ulkomaanmatkailussa oli synnyttänyt valtavan kaipuun. Suomessa tilanne oli kuitenkin synkkä. Maa kuului sodan häviäjiin, eikä 1930-luvun turismin kukoistuksen, ja ennen kaikkea talvisodan, syn­ nyttämästä hyvästä tahdosta ollut paljon jäljellä. Hinnat olivat ampaisseet korkeuksiin, ja pennit­ tömän Suomen arvioitiin olevan koko Euroopan kallein turistimaa. Lehdistössä jopa heitettiin il­ moille otsikko ”Olemme maailman kallein maa”, joka oli täydellinen vastakohta 1930-luvulle, ja ää­ rettömän huonoa mainosta aikana, jolloin turis­ tit harkitsivat äärimmäisen tarkasti joka ikisen lantin käytön. Jo talvella 1944–1945 kaikki suomalaiset tajusi­ vat asioi­den ikävän laidan, kun lehdet raportoivat turismiyhteyksissä, että ”Pohjois-Suomi tulee pit­ kään olemaan kadonnut paratiisi”. Helsingin ylei­ sessä turistiyhdistyksessä pitämässään esitelmässä

yksi johtavista turismiaktivisteista Jorma Tolonen kertoi lisäksi: ”Mikään ei ole välttynyt vetäytyvien saksalaisjoukkojen tuhoamisvimmalta. Lapin yl­ väs turistimajojen ja hotellien verkosto on poltettu ja raunioitettu. Ainuttakaan yöpymispaikkaa ei ole jäljellä”. Terijoki, Suursaari, Petsamo ja Viipuri – kaikki rakastettuja turistikohteita – oli siis menetetty. Lappi oli räjäytetty maan tasalle. Rahat olivat lo­ pussa. Turismin painopiste oli siirrettävä idästä ja pohjoisesta länteen, etelään ja sisämaahan. Ole­ tettiin, että tulevaisuus oli saaristoissa ja järvissä, Lappi sai luvan odottaa. Mutta asiat eivät men­ neet aivan niin. Paraisilla sijaitseva Airiston loma­ kylä avattiin tosin jo sodan aikana, mutta Lappia ei silti hylätty. Pallakselle rakennettiin pian uusi, sympaattinen hotelli, Rovaniemen Pohjanhovi ra­ kennettiin uudelleen, tunturiturismi ei suostunut painumaan unholaan. Riittävän monet tulisielut tajusivat yksinker­ taisesti, että oli tärkeää nostaa turismi jälleen ja­ loilleen. Turistit toisivat sitä, mitä kansakunta kipeästi kaipasi: ulkomaista valuuttaa ja hyvää kansainvälistä PR:ää. Jo kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1947, il­ moille kantautui positiivisia säveliä.

Syksyllä Aero aloitti uudelleen reittiliikenteen Tukholmaan, ja jo vuoden kuluttua myös Köö­ penhamina ja Amsterdam ilmaantuivat reitti­ kartalle. Matkailijayhdistyksen johtaja Yrjö Soini oli myös iloinen voidessaan tuolloin kertoa, että Suomi tu­ ristimaana tuntui herättävän hyväntahtoisuutta maailmalla: – Esimerkiksi tässä päivänä muutamana tuli toi­ mistoomme aivan yllättäen eräs intialainen. Hän ha­ lusi tietää, mistä löytyvät parhaat hiihtomaastot! Kesää 1947 varten painettiin Englannin ja Ruot­ sin markkinoille oheinen esite, jonka ideana tun­ tuu ­olleen vanhojen Suomen ystävien houkuttele­ minen takaisin maahamme. Esitteet ovat aikansa lapsia. Graafikot ovat toki suunnitelleet tyylikkäät uudet kirjaintyypit, mutta paperin laatu on huono, painojälki juuri niin sot­ kuinen kuin miltä näyttääkin ja viesti yksinkertai­ nen: ruoan­säännöstely oli käynnissä, kulkuyhteyk­ siä ei ollut vielä rakennettu uudelleen, ja hintataso oli noussut kuusinkertaiseksi valtavien Neuvos­ toliitolle maksettavien sotakorvausten vuoksi. Mutta: ”Jatkuvista vaikeuksista huolimatta Suomi on valmis toivottamaan ulkomaiset turistit jälleen tervetulleiksi.” *

lappland i ruiner

Turistfinland tvingas börja om Ridån hade alltså gått ner för turismen. Men efter krigsslutet började man på alla håll i Europa redan drömma om att få resa, att tillåtas njuta, att fira fre­ den. I sönderbombade städer och länder fanns det naturligtvis helt andra saker att ta itu med först, men turismen återhämtade sig ändå förbluffande snabbt: att vara utan utlandsresor i sex år hade ska­ pat en enorm längtan. I Finland var läget ändå dystert. Landet hörde trots allt till krigets förlorare och hade inte mycket kvar av den internationella goodwill som 1930-talets turistiska blomstringstid och fram­ för allt vinterkriget hade skapat. Priserna hade dessutom skjutit i höjden, och det barskrapade Finland beräknades vara det dyraste turistlandet i hela Europa, i pressen kastas till och med fram rubriker som ”Vi är dyrast i världen”, vilket var en total kontrast till 1930-talet, och en synner­ ligen dålig egenskap i en tid då turister vände på varje slant. Redan vintern 1944–45 insåg alla i Finland ­bistra fakta då tidningarna angående turismen rapporterade att ”Nordfinland är ett förlorat pa­ radis för en lång tid”.

Och i ett föredrag inför Helsingfors allmänna turistförening berättade en av de ledande tu­ ristaktivisterna, Jorma Tolonen, vidare: ”Ingen­ ting har undgått de retirerande tyska trupper­ nas förstörelse­lust. Det stolta nätet av Lapplands turist­härbärgen och hotell har lagts i aska och rui­ ner. Inte en enda sovplats återstår”. Terijoki, Hogland, Petsamo och Viborg – samtliga stora och älskade turistorter – var alltså borta. Lapp­ land var söndersprängt. Pengarna var slut. Slutsat­ sen blev att turismen måste flyttas från öster och norr till väster, söder och inlandet. Skärgården och insjöarna, det är där framtiden finns, ansågs det, Lappland får vänta. Semesterbyn Airisto i Pargas skärgård öppnade visserligen redan under kriget, men Lappland övergavs ändå inte. Pallas fick snart ett nytt sympatiskt hotell, Pohjanhovi i Rovaniemi återuppstod, ja, fjällturismen kunde inte knäckas. Tillräckligt många eldsjälar insåg helt enkelt vik­ ten av att få turismen på fötter. Turister kunde ju tillföra det som nationen så desperat behövde: ut­ ländsk valuta och god internationell PR. Redan två år senare, 1947, är tongångarna po­ sitiva. På hösten startar Aero på nytt reguljär — 131 —

trafik från Stockholm, och inom ett år är redan ­Köpenhamn och Amsterdam insatta på ruttkar­ tan. ­Direktören för Turistföreningen, Yrjö Soini, är också glad då han kan berätta att Finland som turistland tycks ha bra goodwill ute i världen för tillfället: – Häromdagen kom t.ex. helt plötsligt en indier in på vår expedition. Han ville ha reda på, var det går bäst att skida! Till sommaren 1947 trycktes också vidstående broschyrer för den engelska och svenska markna­ den, där idén tycks vara att locka tillbaka gamla Finlandsvänner. Broschyrerna är barn av sin tid. Grafikern har vis­ serligen designat ett stiligt typsnitt, men pappret är av dålig kvalitet, trycket just så suddigt som det ser ut och budskapet sobert: Matransoneringar är i kraft, kommunikationslederna är inte återupp­ byggda och prisnivån har stigit sexfaldigt bland annat på grund av de gigantiska krigsskadestån­ den till Sovjet. Men: ”Trots fortsatta svårigheter är ­Finland i vilket fall som helst redo att åter väl­ komna utländska turister.” *

111. Erkki Hölttä, 1948, 62 x 100, HKM

— 132 —

112. Olavi Vepsäläinen, 1948, 62 x 100, KKM

— 133 —

113. Nimetön/Anonym, [1946], 52 x 84, LOC

Kierrätystä. Juliste on mitä todennäköisimmin piirretty ja ollut käy­ tössä jo 1930-luvun lopulla. Jokaista kautta varten vaihdettiin vain avajaispäivämäärä.

Återanvändning. Affischen är med stor sannolikhet ritad och använd redan i slutet av 1930-talet. Inför varje säsong har man endast bytt datumet för invigningen.

— 134 —

114. Lennart Segerstråle, 1946, 75 x 110, MU

— 135 —

115. Jorma Suhonen, 1948, 60 x 85, JM

— 136 —

116. Nimetön/Anonym, 1946, 43 x 60, IM

— 137 —

117. Nimetön/Anonym, 1940-luku/-tal, 62 x 100, RM

118. Nimetön/Anonym, 1940-luku/-tal, 62 x 100, RM

— 138 —

119. Nimetön/Anonym, 1940-luku/-tal, 62 x 100, RM

120. Nimetön/Anonym, 1940-luku/-tal, 50 x 75, RM

— 139 —

121. Ilmari Sysimetsä, 1948, 59 x 84, JM/AM

— 140 —

122. Raimo Raimela, 1947, 59 x 84, JM

— 141 —

123. Nimetön/Anonym, 1940-luku/tal, LOC

— 142 —

124. Osmo K. Oksanen, 1948, 61 x 100, LOC

— 143 —

salpausselän kisat

Lahden valtava kansanjuhla Kaikki alkoi, tietenkin, Lauri Pihkalasta. Holmen­ kollenin kisoista inspiroituneena hän ehdotti Suo­ men Urheilulehdessä vuonna 1922, että Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa tulisi järjestää joka vuosi pohjoismaiset hiihtokilpailut. Suomessa sopivin paikka saattaisi olla Lahti, joka sijaitsee melko kes­ kellä ja jonne on helppo päästä junalla: ”Suomessa ei liene sopivampaa paikkaa, joka olisi helpommin koko kansan saavutettavissa”, hän kirjoittaa. Nyt Lahden johtajiin tuli vauhtia. Lahti-lehdessä toimittaja Jaakko Tervo kirjoittaa: ”Silmäys seudun karttaan osoittaa, että vaikka rata suuremmalta osaltaan kulkeekin metsäisiä ja asumattomia seutuja, ei se silti miltään kohdal­ taan ole asumuksista niin etäällä, ettei loukkaan­ tunut tai uupunut kilometrin tai parin päästä ta­ paisi taloa. Tässä suhteessa se siis on kilpailijoille täysin turvallinen ja tarkoitustaan vastaava. Sa­ moin maaston itsensä suhteen, siinä on nousua ja laskua vuorotellen, välillä tasaistakin ja mäkiä sellaisia, ettei hurjinkaan norjalainen mäkimies ’akatta’ selviydy”. Jo seuraavana vuonna järjestettiin ensim­ mäiset kilpailut, varsin pienimuotoisesti tosin. Myöskään vuosina 1924 ja 1925 ei Lahteen onnis­ tuttu houkuttelemaan ulkomaalaisia.

Vuoden 1926 kilpailut olivat jo jotain aivan arvailla. Lahtelaismyyjätär, uimari-, pesäpalloi­ muuta. Nyt ne olivat Kansainvälisen hiihtolii­ lija-, yleisurheilija- ja voimistelijaneitonen Sylvi ton kongressihiihdot, mikä merkitsi myös ulko­ Salminen ponkaisi suurhyppyristä heti sunnun­ maisia osallistujia: Ruotsista ja Norjasta oli kym­ tain mäkikilpailun jälkeen kahdesti... Kannattaa menen osallistujaa, Tšekkoslovakiasta kolme, merkitä aikakirjoihin.” Saksasta kaksi ja Latviasta yksi! VR järjesti eri­ Miten vuoden 1949 Salpausselän Kisojen mäki­ koisjunia Helsingistä Lahteen, ja Aero tarjosi len­ hyppykilpailu, jota Raimo Raimelan upean tyy­ toja pääkaupungin ja kilpailukaupungin välillä. likäs juliste viereisellä sivulla mainostaa, sitten Tämä taisi olla todellinen lähtölaukaus Lahden oikein sujui? suomalaiselle, pohjoismaiselle ja kansainväliselle No, oli myrsky ja sillä lailla, ja kisa siirrettiin kansanjuhlalle, joka edelleenkin houkuttelee tal­ maanantaille eikä sitä voitu edes hypätä isosta mä­ estä, mutta hyvä on, täytyyhän se tunnustaa... Ai­ viurheilusta kiinnostuneita joka vuosi. Salpausselän Kisat on todellakin järjestetty van kuin edellisenäkin vuonna kultamitalin vei joka vuosi ensimmäisistä kisoista lähtien, poik­ norjalainen, kukapa muukaan. Ensimmäisen kier­ keuksena sotavuodet 1940 ja 1942 sekä vuosi roksen 46,5 metrin jättileiskautuksella Svein Lien 1930, jolloin kisat oli peruutettava lumen puut­ otti 37 000 katsojan edessä selvän voiton Pentti teen vuoksi. On itsestään selvää, että jokaisiin Heinon jäädessä kakkoseksi. kisoihin on suunniteltu uusi juliste, ja kun kisat Kun tulosten kansallisuustunnuksia tutkailee ovat vieläpä kuusi kertaa olleet MM-tasoiset, ei tarkemmin, käy selvästi ilmi, että kisoissa käytiin ole ihme, että kisat ovat merkinneet niin paljon ihastuttava maaottelukamppailu Norjan ja Suo­ men välillä: NOR-FIN-NOR-FIN-FIN-NOR. Lahden matkailulle. Mutta seuraavana vuonna järjestys oli sentään Vuonna 1948 tapahtui jotain aivan erikoislaatuista: ”Ensimmäisen kerran nimittäin suomalainen ”palautunut”: FIN-NOR-FIN-FIN-FIN-NOR. * nainen tai nainen ylipäänsä leiskautti Salpaus­ selän suurhyppyristä. Että tämä hameväkeen kuuluva oli lahtelainen, sitähän ei kai tarvinne Lue lisää Raimo Raimelasta taiteilijaesittelyistä.

salpausselkäspelen

Den stora folkfesten i Lahtis Det började, naturligtvis, med Lauri Pihkala. Inspi­ rerad av tävlingarna i Holmenkollen föreslår han i Suomen Urheilulehti år 1922 att det varje år ska ar­ rangeras nordiska skidtävlingar i Norge, Sverige och Finland. För Finlands del kunde Lahtis vara ett lämpligt ställe, det är centralt och lätt tillgängligt med tåg: ”det torde inte finnas en station i Finland som skulle vara förmånligare att nå för hela landets befolkning”, skriver han. Nu blev det fart på Lahtis ledande män. I Lahtilehti skriver redaktören Jaakko Tervo: ”En blick på nejdens karta ger vid handen, att fastän skidspåret till stora delar går genom skog­ bevuxna och obebyggda trakter, så befinner det sig ej vid någon punkt så fjärran från bebyggelse att ej en skadad eller utmattad skidlöpare efter en kilo­ meter eller två skulle stöta på ett hus. Såtillvida är det alltså fullständigt tryggt och ända­målsenligt för de tävlande. Detsamma gäller terrängen, som består av uppförsbackar och nedförsbackar om vartannat, ibland av okuperad terräng samt ib­ land av stigningar som inte ens den mest våg­ halsige norske backhoppare skulle klara av utan att falla över ända.”

Redan nästa år arrangeras de första tävlingarna, men under rätt blygsamma former. Inte heller 1924 el­ ler 1925 lyckades man locka utlänningar till Lahtis. Men tävlingarna år 1926 blev något helt annat. Nu var spelen uppgraderade till Internationella skidförbundets kongresstävlingar och det innebar också utländska deltagare. Tio var från Norge och Sverige, tre från Tjeckoslovakien, två från Tyskland och en från Lettland. Statsjärnvägarna arrangerade specialtåg från Helsingfors, medan Aero erbjöd flyg från huvudstaden. Det är nu som det egent­ liga startskottet gick för den finländska, nordiska och internationella folkfesten i Lahtis som fort­ sättningsvis lockar skidälskare varje år. Salpausselkäspelen har faktiskt arrangerats varje år sedan starten 1923, minus krigsåren 1940 och 1942 och på grund av snöbrist år 1930. Att varje tävling ska ha en ny affisch har alltid varit en själv­ klarhet, och när tävlingarna dessutom sex gånger har haft VM-status har tävlingarna fått en enorm genomslagskraft för resandet till Lahtis. År 1948 inträffar något alldeles unikt: ”Detta var nämligen första gången som en fin­ ländska, eller överhuvudtaget en kvinna hoppade

— 144 —

från stora backen i Salpausselkä. Att tösen härstam­ mar från Lahtis behöver knappast tilläggas. Omedel­ bart efter söndagens backtävling hoppade Lahtis­ expediten, simmaren, bobollsspelaren, friidrottaren och gymnastflickan Sylvi Salminen två gånger från stora backen. Det tål att nedtecknas i annalerna.” Men hur gick det egentligen i backhoppningen i Salpausselkäspelen år 1949 som Raimo Raimelas ur­ stiliga affisch på vidstående sida gör reklam för? Nåja, öh, det var ju storm och så där och tävlingen flyttades därför till måndagen och kunde inte ens ge­ nomföras i stora backen, men okej, det ska erkännas ... Precis som året innan var det en norrman, vem annars, som tog guldet. Med ett jättehopp i första omgången på 46,5 meter lade Svein Lien inför 37 000 åskådare grunden för en klar seger före Pentti Heino. Att det måste ha varit en härlig landskampsthril­ ler mellan Finland och Norge framgår bäst genom att studera nationalitetsbeteckningarna i resultat­ listan: NOR-FIN-NOR-FIN-FIN-NOR. Men nästa år var ordningen ändå ”återställd”: FIN-NOR-FIN-FIN-FIN-NOR. * Läs mer om Raimo Raimela i konstnärspresentationerna.

125. Raimo Raimela, 1949, 67 x 99, KM

— 145 —

1950– — 146 —

–1959 — 147 —

johdanto

1950–1959 Naura – se on sallittua Suomi alkoi pikkuhiljaa päästä jälleen ja­ loilleen. Yhtäkkiä oli olemassa tulevaisuus, jossa koko maailman katseet olisi käännetty juuri Helsinkiä ja Suomea kohti. Vuoden 1952 olympialaisista tuli suuri käännekohta – ja etenkin yksi juliste toimi viestinviejänä. Olemme varmasti kaikki nähneet Ilmari Sysimetsän Paavo Nurmi -julisteen roikku­ massa isoisän tai isoäidin seinällä. Juuri se juliste on uuden kansainvälisen Suomen symboli. Nykyään on kuitenkin vaikea täy­ sin käsittää, mikä valtava merkitys olym­ pialaisten synnyttämällä itsetunnolla oli. Monet suomalaiset näkivät nyt ensim­ mäistä kertaa elämässään tummaihoi­ sia, nyt suomalaiset saivat vihdoin juoda erästä tiettyä kolajuomaa, nyt opittiin pu­ haltelemaan purukumipalloja... Oi, mikä ihana vapaus! Matkailuala panosti turismiin entistä voimakkaammin. Upea uusi lentokenttä avattiin Seutulaan, ja Etelä-Helsinkiin saa­ tiin uusi matkustajasatama, joka sai uljaan ja ajankohtaan sopivan nimen Olympia­ terminaali. Sopivasti juuri kisojen alla varustamot FÅA, Bore sekä Svea ottivat käyttöön viimeisen matkustajahöyrylai­ vansa, varustamon uuden lippulaivan s/s Aallottaren, joka liikennöi reitillä Hel­ sinki–Tukholma. Olympiavuonna Aero lennätti ensimmäisen kerran yli 100 000 matkustajaa.

1950-luku merkitsi uutta aikaa myös matkailujulisteille. Jos hienostunutta, jo 1930-luvun lopulla piirrettyä Paavo Nurmi -julistetta ei oteta lukuun, julisteisiin tuli vihdoinkin huumoria. Ne oli laadittu kek­ seliäästi pilke silmäkulmassa. Ei ole vaikea nähdä, mistä vapauttava luovuus oli peräisin. Euroopassa sveitsi­ läinen lehti Graphis kuten myös englanti­ lainen monikielinen lehti Modern Publicity olivat jo jonkin aikaa julkaisseet eurooppa­ laisia julisteita, joissa terhakat sarjakuva­ hahmojen kaltaiset veijarit toimivat yhden jos toisenkin asian esittelijöinä. Mitkä sopisivatkaan paremmin matkai­ lujulisteeseen kuin juuri leikkimieliset ka­ rikatyyrit, jotka matkalaukku kädessään lähtevät Suuriin seikkailuihin? Helsinkiläisestä Osmo K. Oksasesta tuli yksi Suomen suurimpia humoristeja mat­ kailujulistetaiteen saralla, mikä selvästi­ kin tuli luonnostaan – mies kun oli kuu­ lemma itsekin hyvin iloinen ja positiivi­ nen ihminen. Oksasen laskettelevat tai kesäisille vaellusretkille valmistautuvat pyöreät poikahahmot ovat varmasti puhu­ telleet ihmisiä, vielä melko kuivakkaassa, tai jos rohkenee sanoa, hieman värittö­ mässä maassa. Hyvinvoiva, kulkijaelä­ mää viettävä poika on varmasti inspiroi­ nut ihmisiä lähtemään lomalle Suomeen löysin rantein, elämään elämää, löytämään ­sisäisen lapsensa.

— 148 —

Sillä tuskin kukaan pystyy katsomaan Osmon poikahahmoja suupielien vähää­ kään värähtämättä. Ja kekseliäisyydestä puheen ollen: siinä lajissa viipurilainen Erik Bruun on taatusti mestari. Hän rohkeni esimerkiksi sanoa, että järvilaivat ovat jotakin enemmän kuin vain kansallisromantiikkaa ja mahtavia näkymiä. Ne ovat myös juhlintaa! Riemua! Katso esi­ merkiksi julistetta Lakeland (1959). Jo siksikin häntä haluaisi halata. Tämä yhdistettynä käsittämättömään kykyyn löytää aina oma kekseliäs tapa suo­ rittaa annettu työ, kyky nähdä pienimmät­ kin yksityiskohdat ja kyky yllättää – siinä meillä on Bruun pähkinänkuoressa. Bruun, kuten kaikki taiteilijat, freelan­ cerit, yksityisyrittäjät ym., tietää myös sen, että jos aikoo päästä elämässään pitkälle, on oltava itsepäinen ja uskottava asiaansa. Joh­ tajat saattoivat torjua Erikin epäsovinnaiset ehdotukset, mutta hänelle kieltävä vastaus ei koskaan kelvannut, ja hänet itsensä saat­ toi pian nähdä puuhailemassa jotakin pai­ nossa. Vasta kun yleisö ryhtyi ylistämään Bruunin taidetta, pukuherratkin tajusivat, että hän todella osasi asiansa. Ylipäänsä voidaan sanoa, että yhteis­ kuntaoptimismi tarttui julistetaiteilijoi­ hin, mikä ei sinänsä ole yllättävää. Naan­ tali, Lappi, Hanko, Lappeenranta: jatkuvaa auringonpaistetta ja iloisia ilmeitä. Ja niinhän sen matkalla tulee ollakin. *

introduktion

1950–1959 Skratta – det är tillåtet Finland började så småningom komma på föt­ ter igen. Plötsligt fanns det en framtid, en fram­ tid där hela världens blickar skulle komma att riktas just mot Helsingfors och Finland. Ja, de olympiska spelen 1952 blev den stora vändpunkten – och det var en affisch som var budbäraren. Vi har alla sett Ilmari Sysimetsäs Paavo Nurmi-affisch där den hänger på morfars eller farmors vägg, själva symbolen för det nya internationella Finland. Men i dag är det ändå svårt att till fullo förstå den enorma betydelse för självkänslan som ett OS kunde föra med sig. Det var nu många i Finland för första gången såg mörkhyade personer, det var nu finländarna kunde dricka en viss cola­ dryck, det var nu man fick lära sig blåsa tuggummibubblor ... O ljuva frihet! Resebranschen satsade naturligtvis också stort. Det ståtliga nya flygfältet öppna­des i Sjöskog, liksom den nya passagerarham­ nen i södra Helsingfors – som fick det lika ­galanta som påpassliga namnet Olympiaterminalen. Rederierna FÅA, Bore och Svea introducerade lämpligt till tävlingarna sin sista passagerarångare, det nya flaggskep­ pet s/s Aallotar, som trafikerade linjen Stockholm–Helsingfors. OS-året blev också en succé för Aero, för första gången flög bo­ laget över 100 000 passagerare. Också för reseaffischerna innebar 1950-talet nya tider. Bortsett från den stiligt

sobra Paavo Nurmi-affischen, som ritades redan i slutet av 1930-talet, kom humorn och glimten i ögat äntligen med. Varifrån den befriande inspirationen kom är inte svårt att se. Där nere i Europa hade den schweiziska tidningen Graphis liksom brittiska men flerspråkiga Modern Publicity redan en tid bjudit på europeiska affischer med käcka seriefigursaktiga filu­ rer som mannekänger för både det ena och det andra. Och vad kunde passa bättre för en rese­ affisch om inte just skojfriska karikatyrer som med kappsäck i handen beger sig ut på Stora äventyr? Helsingforsbon Osmo K. ­Oksanen bidrog till att införa humorn i efterkrigstidens re­ seaffischer, vilket tydligen föll sig natur­ ligt – glad och positiv som han lär ska ha varit. Att se hans runda gossar bege sig ut i skidbacken eller ut på obestämda strapat­ ser sommartid måste ha tilltalat folk i det fortfarande ganska torra och, vågar man väl säga, lite färglösa landet. Den välmå­ ende pojken på luffen måste ha inspirerat folk till att ta semestern i Finland med en klackspark, till att leva livet, till att ta fram barnet inom sig. För säg den person som kan betrakta Osmos killar utan att dra på munnen en smula. Och på tal om finurlighet ... då är nog Viborgspojken Erik Bruun mästaren. Här

— 149 —

kommer en man och säger till exempel att insjöbåtarna är mer än national­romantik och mäktiga vyer. De är också fest! Glädje! Klackarna i taket! Se till exempel på ­affischen Lakeland (nr 135, från 1959). Redan av den orsaken vill man ge honom en kram. Och kombinera det med en osannolik för­ måga att alltid hitta på ett eget finurligt ut­ förande av uppdraget, sinne för små smarta detaljer och öga för det överraskande – så har man Bruun i ett nötskal. Bruun vet också det som alla konstnä­ rer, frilansare, egenföretagare m.m. vet: Ska man komma långt i livet ska man också vara envis och tro på sin sak. Direk­ törerna må ha sagt nej till hans okonven­ tionella förslag, men nej är ett svar som aldrig dugt för Erik, och strax kunde man se honom fixande och trixande på tryck­ eriet. Först när allmänheten började upp­ skatta ­affischerna insåg kostymherrarna att Bruun verkligen hade greppet. Överhuvudtaget kan man säga att samhällsoptimismen smittade av sig på affischkonstnärerna, vilket i och för sig inte är förvånande. Nådendal, Lappland, Hangö, Villmanstrand: Det är idel solsken och glada miner. Och så ska det ju också vara på resan. *

126. Ilmari Sysimetsä, 1938, 26 x 37, HKT

— 150 —

myöhästyneet olympialaiset

Kun koko maailma tuli kylään

127. Ilmari Sysimetsä, 1952 [1938], 62 x 100, HKT

Toisinaan vanhatkin suunnitelmat toimivat yllät­ Niin, ja vaikka kilpailusta onkin säilynyt pari tävän hyvin. Vuodeksi 1940 suunniteltuja olympia­ suurta pahvilaatikollista julisteita, ei niiden jou­ kisoja ajatellen järjestettiin julistekilpailu vuonna kosta tilaajien mielestä löytynyt ainuttakaan käyt­ 1938. Palkinto jaettiin kolmen osallistujan, Ilmari tökelpoista... Oli siis aika palata lähtöruutuun. Vähin äänin olympiakisojen järjestelytoimi­ Sysimetsän, Jorma Suhosen ja Henry Czarneckin, kunta ilmoitti käyttävänsä tunnusjulisteena Il­ kesken. Sitten puhkesi talvisota. Uusi suunnittelukilpailu järjestettiin vuonna mari Sysimetsän ehdotusta The Flying Finn vuo­ 1950 vuoden 1952 olympialaisia varten. Kilpailun delta 1938. Karjalaa vain hieman pienennettiin ja tuomaristossa olivat muun muassa edellä maini­ Suomen toinen käsivarsi poistettiin kartalta, ja tut Sysimetsä ja Henry Czarnecki. Kuten ensim­ asia oli hoidettu. mäiselläkin kerralla, päädyttiin jälleen palkitse­ Juliste on yksinkertaisuudessaan nerokas: len­ maan kolme ehdotusta. Kilpailuun osallistuneet tävä suomalainen Paavo Nurmi juoksee Suomea työt esiteltiin yleisölle Messuhallin näyttelyssä maailmankartalle Wäinö Aaltosen veistoksen Helsingissä. hahmossa. Maskuliinisesta juoksijafiguurista Kaikki osallistujatyöt on arkistoitu suuriin laa­ voi löytää viittauksen antiikin urheilukilpailui­ tikoihin Helsingin kaupungin tietokeskuksen ar­ hin. Taustalla näkyy maapallo, johon pieni Suomi kistoon ja julkaistaan nyt tiettävästi ensimmäisen on asemoitu. kerran yhtenä kokonaisuutena. Osa on jätetty pois Vuoden 1940 olympialaisia ajatellen julistetta kirjasta tilankäyttösyistä, mutta kokonaiskuva on painettiin monilla kielillä – kaikki pohjoismai­ täydellinen: on lippuja, antiikin Kreikkaa, olym­ set ja balttilaiset kielet mukaan lukien, sillä piarenkaat, teräksenlujia urheilijoita, Stadionin olympialaiset olivat todella suuri tapahtuma torni sekä viittauksia kansojen väliseen rauhaan, koko alueelle. Vuoden 1952 olympialaisissa balt­ joka on suosituin teema. tilaiset kielet oli valitettavasti poistettava mat­ Muutamat kilpailuteokset ovat lähes liikuttavan kailupropagandasta, mutta juliste ja erityisesti amatöörimäisiä, ja niistä näkee hyvin, että kilpailu olympiaesite levisivät joka tapauksessa kaikki­ on innoittanut kaikkia. Asiaan kuuluu, että sekä alle maailmaan. Olympialaisia vetoapuna käyt­ tulevat suuruudet, kuten Erik Bruun, että jo ni­ täen haluttiin saada turisteja matkustamaan ym­ mensä tunnetuksi tehneet, kuten Aukusti Tuhka, päri koko Suomen, eikä ainoastaan Helsinkiin, osallistuivat kilpailuun. ”Pohjolan valkeaan kaupunkiin”. *

de försenade olympiska spelen

När hela världen kom på besök Ibland fungerar gamla planer överraskande bra. För de olympiska spelen som skulle hållas 1940 ordna­ des en affischtävling 1938. Priset delades mellan tre deltagare, Ilmari Sysimetsä, Jorma Suhonen och Henry Czarnecki. Sedan bröt vinterkriget ut. År 1950 utlystes en ny tävling för olympia­ den 1952. I juryn för tävlingen satt bland andra samma Sysimetsä och Henry Czarnecki. Liksom tidigare beslutade juryn att prisbelöna tre olika förslag. De arbeten som hade deltagit i tävlingen presenterades för allmänheten på en utställning i Mässhallen i Helsingfors. Alla dessa bidrag finns arkiverade i stora lådor i Helsingfors stads faktacentral och publiceras nu veterligen för första gången som en samlad helhet. En del har utelämnats av utrymmesskäl, men helhetsbilden är ändå komplett; det är flag­ gor, antiken, de olympiska ringarna, järnhårda atleter, Stadiontornet och hänvisningar till fred mellan folken som är bärande teman. Några av tävlingsbidragen är nästan rörande i sin amatörmässighet, man ser att tävlingen engagerat både en och annan. Till saken hör också att både bli­ vande storheter som Erik Bruun och redan etable­ rade namn som ­Aukusti ­Tuhka deltog i tävlingen.

— 151 —

Ja, trots att det fanns två stora kartonger med a­ ffischer ansåg beställarna att inget av förslagen dög. Det var alltså dags att återvända till ruta ett. Utan större åthävor beslutade arrangörskom­ mittén för olympiaden därför att Ilmari Sysi­ metsäs gamla förslag The Flying Finn från 1938 skulle bli spelens officiella affisch. Genom att diskret plocka bort Finlands högra arm var sa­ ken klar. Affischen är lika enkel som genial. Den flygande finländaren Paavo Nurmi springer in Finland på världskartan i form av Wäinö Aaltonens skulptur. I den maskulina löparfiguren kan man se en hän­ visning till antikens idrottstävlingar. I bakgrun­ den syns ett jordklot mot vilket det lilla Finland avtecknar sig. Till OS 1940 tryckte man upp affischen på många olika språk, inkluderande alla nordiska och bal­ tiska språk – eftersom OS var ett synnerligen stort evenemang för hela regionen. Inför OS 1952 var de baltiska språken dessvärre strukna ur resepropa­ gandan, men affischen och speciella OS-broschy­ rer spreds i alla fall över hela världen. Med OS som draghjälp ville man få turister inte bara till ”Nor­ dens vita stad” utan till hela Finland. *

Vuoden 1952 olympialaisten julistekilpailuun osallistuneita töitä Bidrag till affischtävlingen för Olympiska spelen 1952 Nimettömiä/Anonyma, 35 x 50, HKT

— 152 —

— 153 —

128. Sign. ei luettavissa/otydbar, 1952, juliste/affisch, HKT

— 154 —

129. Nimetön/Anonym, 1952, esite/broschyr, ÅA

130. Nimetön/Anonym, 1940, esite/broschyr, IM

131. Sign. ThF, 1952, esite/broschyr, ÅA

132. Nimetön/Anonym, 1940, esite/broschyr, ÅA

— 155 —

133. Nimetön/Anonym, 1951, esite/broschyr, ÅA

— 156 —

134. Nimetön/Anonym, 1953, esite/broschyr, KA

Tanska. Vaikka Suomi monesta nuoresta tanskalaisesta saattaakin tänä päivänä tuntua syrjäiseltä Pohjoismaalta, ennen oli toisin. Suora laivayhteys Kööpenhaminan ja Helsingin välillä sekä pitkät kaupankäynnin ja turismin perinteet olivat synnyttäneet maahan monia Suomen ystäviä. Vuodelta 1950 olevassa esitteessä (viereisellä sivulla) tanskalaisia houkutellaan pohjoiseen näin: ”Tietenkin Te heti ihastutte ajatuksesta matkustaa Suomi-maahan. Tehän seuraatte aikaanne ja elämää myös Tanskan ulkopuolella. Ja kun Te kuulettekin sanan Suomi, ­silmäinne eteen avautuvat kuvat, jotka saavat niin monien tanskalaisten sydämet sykkimään nopeammin: tuhansien järvien maa ja lukemattomat saaret, suuret metsät, villi erämaa sekä valoisat yöt. Te voitte olla varma, että todellisuus näiden tavanomaisten Suomea kuvaavien sanojen takana ylittää kaiken sen, mitä ikinä olette saattanut kuvitella.”

Danmark. Även om Finland i dag för många yngre danskar kanske kan kännas som ett perifert nordiskt land, var det annat förr. Med direkt båtförbindelse mellan Köpenhamn och Helsingfors och långa traditioner inom handel och turism hade Finland många vänner där nere. I en broschyr från 1950 (vidstående sida) lockas danskarna norrut: ”... De bliver naturligvis straks begejstret for idéen at rejse til Suomis land. De følger jo med i tiden og livet også udenfor Danmark, og bare De hører ordet Finland, frem­ trylles straks for Deres blik alt det, der får så mange danske hjerter til at slå stærkere: landet med de tusind søer og de utalige øer, de store skove, og vilde ødemarker og de lyse nætter. Og De kan være sikker på, at virkeligheden bag disse standardudtryk om Finland overtræffer ald, hvad De har kunnet forestille Dem.”

— 157 —

135. Erik Bruun, 1958, 62 x 100, EB

— 158 —

136. Erik Bruun, 1957, 62 x 100, JM

— 159 —

137. Sign. Antikainen, 1950-luku/-tal, HAT

— 160 —

138. Aate Känkönen, 1955, esite/broschyr, KK

höyrylaivojen saimaa

saimens ångbåtar

Koivuhalkoja, maitokannuja ja turisteja Björkved, mjölkkannor och turister Vuoden 1952 olympialaisia varten saksalainen pariskunta Erna ja Helmut Blenck julkaisi matka- ja kuvakertomuksen Suomesta. Kirja käännettiin suo­ men, ruotsin ja englannin kielille, ja se sai lisäarvoa itsensä Erik von Frenckel­ lin kirjoittamasta esipuheesta, jossa kaikki turistit toivotettiin tervetulleiksi. Von Frenckell toimi sekä Suomen olympialaisten järjestelytoimikunnan että Suomen Automobiiliklubin puheenjohtajana. Kun pariskunta tutustui järvilaivoihin Kuopiossa, he olivat täysin haltioi­ tuneita. Vaikka heidän ystävänsä olikin myöhässä, kapteeni odotti tätä kaksi­ kymmentä minuuttia osoittaen maailman suurinta rauhallisuutta. Saksalaiset huomasivat ihastuksissaan myös sen, että laivalla ei ollut vain 80 matkustajaa, vaan myös pitkät rivit maitokannuja, jotka olivat matkalla takaisin tiloille. Ylipäätään juuri Suomen ja järvilaivojen aitous ja ronskit otteet puhut­ telivat saksalaisia: ”... Kun laskimme erääseen laituriin, jolla oli iso pino koivuhalkoja, juok­ sivat laivan miehistö ja jotkut matkustajistakin maihin muodostaen ketjun, jota myöten halot lastattiin laivaan... Kun maitokannujen vuoro tuli, laiva ei pysähtynyt, vaan liukui hitaasti pitkin laiturin reunaa. Muuan laivamies hyppäsi laiturille, toinen ojensi hänelle laivasta kannut, ja kun viimeinen kannu oli maissa, mies hypähti takaisin laivaan. Oikeaa tarkkuustyötä!” *

Till OS 1952 utgav det tyska paret Erna och Helmut Blenck en rese- och bil­ skildring från Finland. Boken översattes dessutom till finska, svenska och engelska och förstärktes av ett välkomnande förord till alla turister av själv­ aste Erik von Frenckell som var ordförande både för Organisationskommit­ tén för OS och Finlands Automobilklubb. När paret i Kuopio stöter på en insjöbåt är de fullkomligt begeistrade. Trots att deras vän är försenad väntar kaptenen ”med det största lugnet i världen” i tjugo minuter. Tyskarna noterar också förtjust att det inte bara finns ­åttio passagerare ombord utan också ”mjölkkannor i långa rader” som nu ska ­föras tillbaka till gårdarna. Överhuvudtaget är det Finlands och insjöbåtarnas äkthet och rejäla tag som tilltalar tyskarna: ”Vi lade till vid en lång brygga, där stora staplar björkved var uppradade. Hela besättningen och till och med några av passagerarna sprang i land och bildade kedja, och så langades veden ombord... När mjölkkannorna av­ levererades lade båten inte alls till utan saktade bara farten, medan en karl hoppade ner på bryggan och en annan räckte honom kannorna från båten. Och de passade tiden så bra, att när den sista mjölkkannan var levererad, då kunde mannen från bryggan hoppa ombord igen.” *

— 161 —

139. Sign. E.T., 1950, 50 x 70, PM

— 162 —

postiautot

Koko Suomen kullanmurut Nyt silmäkulmaa kostuttaa todellinen nostalgiakyynel. Puhumme yh­ teydestä maaseudun ja kaupungin välillä, Suomen yhteenliittäjästä, keltaisista, hivenen hitaista, mutta aina luotettavista ja ihanan sosiaa­ lisista... postiautoista! Kaikki alkoi Lapista, jossa postinjakeluongelma oli suurin. Vuonna 1921 avattiin Rovaniemi–Sodankylä-linja, mutta postihevoset eivät toki kadonneet sen myötä. Talvisin oltiin vielä täysin riippuvaisia hevoskärryistä. Postiautoja tarvittiin junaverkoston jatkeeksi, jotta posti saataisiin jaet­ tua koko maahan. Pikkuhiljaa ne kasvattivat suosiotaan myös kotimaisten ja ulkomaisten turistien keskuudessa, ja tietenkin ne myös täyttivät paikka­ kuntalaisten kuljetustarpeet. Harvaan asutut seudut, lähinnä Lappi ja Itä-Suomi, olivat postiautojen reviiriä, ja kuten aiemmin mainittiin, Petsamoon liikennöineet postiautot olivat todellinen menestys jo 1930-luvulla.

Kuitenkin vasta 1950-luvulla yhtiö tajusi, millaiset mahdollisuudet matkailu­ alalla olisi tarjota. Postiautoillahan päästiin Suomessa minne vain! Julisteiden, mainoslehtisten ja sanomalehtimainosten avulla Lappia ja Sisä-Suomea nostettiin esille. Kun esimerkiksi Kivijärvelle, pohjoiseen Keski-Suomeen kulkeva linja avat­ tiin vuonna 1957, korostettiin erityisesti kirkonkylän sopivuutta lomakohteena. Kansanedustajat kamppailivat tietysti tarmokkaasti sen puolesta, että juuri heidän kotiseuduilleen saataisiin postiautoreitti. Monet onnistuivatkin pyrki­ myksissään, ja linjat saivat lempinimiä kovimpien lobbareiden mukaan. Koko 1960-luvun ajan postiautojen suosio vain nousi. Ihmiset matkusti­ vat, eikä heillä nähtävästi ollut mitään täysin vieraiden ihmisten vieressä is­ tumista vastaan. Linja-auton etuosassa uusimpien juorujen kuunteleminen oli sitä paitsi aina yhtä viihdyttävää. Mutta jotain mullistavaa oli tekeillä. Kulman takaa kuului jo yksityisautojen moottorien jylinää. *

postbussen

Hela Finlands älskling Nu rinner den verkliga nostalgitåren ner längs kinden. Vi talar om ka­ nalen mellan landsbygden och staden, om Finlands sammanhållare, om de gula, aningen långsamma, men alltid pålitliga och ljuvligt sociala ... postbussarna! Allting började i Lappland där problemen med att få posten distribuerad var störst. År 1921 startades linjen Rovaniemi-Sodankylä, men posthästen försvann inte alls i och med det. Vintertid var man fortfarande helt bero­ ende av häst och kärra. Det var alltså för att få ut post till hela riket – som en förlängning på tåg­ nätet – som postbussarna ursprungligen behövdes. Så småningom blev de populära också hos både inhemska och utländska turister, liksom hos orts­ befolkningen som behövde de gula bussarna för sina transportbehov. Glesbygden, främst Lappland och östra Finland var postbussarnas revir, och som det tidigare har nämnts var postbussarna upp till Petsamo redan på 1930-talet rena succén.

Men det var ändå först på 1950-talet som bolaget insåg vilka möjlighe­ ter det fanns inom resesektorn. Med postbussarna nådde man ju hela Fin­ land! Med affischer, reklamblad och tidningsannonser lyftes uttryckligen Lappland fram, men också det inre Finland. När till exempel linjen till Ki­ vijärvi i norra mellersta Finland öppnades år 1957 betonades framför allt kyrkbyns lämplighet som semestermål. Riksdagsmän från alla regioner kämpade naturligtvis hårt för att få en egen postbusslinje till sina hemtrakter, många lyckades också, och linjerna fick smeknamn efter sina lobbare. Uppgången fortsatte och under hela 1960-talet gick det bara uppåt för postbussarna. Folk reste, och de hade tydligen ingenting emot att ibland sitta bredvid främlingar. Att lyssna på senaste skvallret framme i bussen var dessutom alltid lika underhållande. Men nånting var på gång, nånting nytt, nånting som skulle förändra allt. Bakom krönet kunde man redan höra privatbilen brumma. *

— 163 —

140. Nimetön/Anonym, 1950-luku/-tal, esite/broschyr, ÅA

141. Nimetön/Anonym, 1950-luku/-tal, esite/broschyr, ÅA

Automatkailu. 1950-luvun aikana Suomessa, kuten muuallakin Euroopassa, panostettiin PR-työssä automatkailuun. Suomen tiet eivät kylläkään ole mitään autostradoja, todettiin anteeksipyytelevään sävyyn, mutta sen sijaan täällä päästään lähelle todellista elämää. Ote yllä olevasta, englantilaisille ja amerikkalaisille suunnatusta esitteestä: ”Finnish roads follow old trails from days gone by when the hurry of today was still unknown, and cattle paths gradually grew into country lanes. Now a days the surface of all the roads is firm, even though their composition does not correspond to that which you find in more densely populated countries. Sometimes it seems as if the road formed a loop, bringing the motorist back to the place where he started, or as if it would twice round the same birch or stone. But this is only an optical illusion, which is due to the constant variations in the terrain, and not an attempt to make the traveller lose his way ...”

Bilturism. Under 1950-talet gjordes, liksom i resten av Europa, en PR-satsning på bilturism. Finlands vägar är visserligen inga autostrador, ursäktar man sig, men här kommer man istället nära det riktiga livet. Saxat ur broschyren ovan riktad till rikssvenska bilister: ”Numera är dock de helt obebyggda sträckorna genom skogarna icke så långa som fordomdags och bilisten får lov att många gånger dagligen besvara vinkningar från glada ungar vid ödemarkstorpen även i de glesast befolkade landsändorna. [...] Om man lämnar bilen någonstans i Ilomantsis byar och vandrar eller ror eller låter sig ros över sjöar och stråtar, hamnar man i en avlägsen idyll, nästan lika avlägsen i tid som i rum. Bebyggelsen representerar en utdöende ödemarkskultur, som man inte hittar annorstädes i Europa väster om Ryssland.”

— 164 —

142. Helge Mether-Borgström, 1950, 62 x 100, DS

— 165 —

143. Heikki Ahtiala, 1950, 62 x 100, LOC & DS

— 166 —

144. Erik Bruun, 1958, 63 x 100, EB

— 167 —

karhumäki airways

karhumäki airways

Veljekset, jotka haastoivat Aeron

Bröderna som utmanade Aero

Kolme veljestä. Kanala. Moottoripyörän moottori. Muutama vuosikymmen myöhemmin: lentoyhtiö, tehdas sekä täysin uusi yhteisö. Veljekset Niilo, Valto ja Uuno Karhumäki eivät todellakaan olleet mitään laiskureita. Paljailla käsillään ja hämmästyttävän optimistisen elämänasen­ teen maustamalla kovalla työllä he loivat nykyään legendaarisena pidettä­ vän yritysihmeen. Veljekset Karhumäki (katso juliste numero 116), Karhumäki Airways, KAR-AIR – vuosien saatossa yrityksellä oli useita nimiä. Kaikki alkoi vanhempien vel­ jesten Niilon ja Valton Multialla sijaitsevan kotitilan kanalan vintiltä. Esi­ kuva oli selvä: Wrightin veljekset. Ensin Karhumäet rakensivat paperilennokkeja, sitten pienoismalleja ja myöhemmin 1920-luvun alussa Jyväskylän Keljossa oikeita lentokoneita: Karhu I, Karhu II, Karhu III ja Tiira. Pian sen jälkeen he saivat matkustajaser­ tifikaatin ja ryhtyivät järjestämään yleisölennätyksiä. Kymmenen minuutin lento maksoi 100 markkaa. Veljekset puuhasivat myös ilmavalokuvauksen parissa, ja monet tuon ajan postikorteista onkin kuvattu heidän lentokoneistaan. Lisäksi he koulutti­ vat pilotteja, rakensivat ja korjasivat lentokoneita sekä tekivät taksilentoja. Vuonna 1939 yritys muutti Kuorevedelle, paikkaan, jonka veljekset itse va­ litsivat. Sinne, Karhumäen tehtaan ympärille, lähes keskelle erämaata, pe­ rustettiin täysin uusi yhteisö. Kylän nimeksi tuli Halli. Karhumäki Airways -lentoyhtiö perustettiin vuonna 1950, mutta val­ tion monopolin haastaminen ei ollut helppoa, koska viranomaiset suo­ sivat Aeroa. Mutta mitä sitten? Karhumäki lensi Helsingistä Joensuun kautta Ruotsin Sundsvalliin ja myöhemmin Tampereen kautta Tukhol­ maan. Pian veljeksistä tuli myös suuri, ja vieläpä Suomen ensimmäinen, etelään suuntautuvien charterlentojen järjestäjä. Saadakseen yrityksen kannattamaan yhtiön kamppailevat tulisielut järjestivät myös tilauslen­ toja Eurooppaan. Mahtavassa kirjassa ”Karhunahas” kuvataan erästä lentoa vuonna 1957, jolla kansainväliset pamput matkustivat reitillä Lontoo–Hampuri–Lontoo. Pilotti Olli Mäkinen kertoo, miten hän velvollisuudentuntoisesti kierteli keskustelemassa vip-matkustajien kanssa, kun ohjaamossa istuva kollega otti häneen yhteyttä sisäpuhelimella: ”’Kuule, tänne tuli yks pieni äijä, joku Brown, ja istuutui muitta mutkitta sinun paikallesi; heitänkö ulos?’ Katson matkustajalistaa ja vinkaisen: ’Älä h-tissä, se on Englannin Pankin pääkassanhoitaja, sen nimikirjoitus on mm. punnan setelissä; seurustele, nyt on tilaisuus!’ Kun muutaman minuutin päästä tulin ohjaamoon, herrat Brown ja Lunnela hohottivat yhteen ääneen. Ilmeisesti Lunnela oli kertonut taas hyvän jutun!” *

Tre bröder. Ett hönshus. En mc-motor. Några decennier senare ett flygbolag, en fabrik, ja ett helt nytt samhälle. Bröderna Niilo, Valto och Uuno Karhumäki var verkligen inga slöfockar. Med sina bara händer, med hårt arbete kryddat med en förbluffande optimis­ tisk livsinställning skapade de ett numera legendariskt företagsunderverk. Veljekset Karhumäki (se affisch nummer 116), Karhumäki Airways, KARAIR – namnen var många under årens lopp men allting hade sin grund i de målmedvetna projekten som bröderna Niilo och Valto i början av 1920-ta­ let sysslade med på vinden i pappas hönshus på gården i Multia. Bröderna Wright var de självklara förebilderna. Först byggde Karhumäkis drakar, sedan modellplan, och snart riktiga flygplan: Karhu I, Karhu II och Karhu III. Inte långt senare hade de passage­ rarcertifikat och började göra publikflygningar – 100 mark för tio minuter var taxan. Bröderna sysslade med flygfotografering och många av den tidens vy­ kort är tagna från deras flygmaskin. De skolade också piloter, byggde och reparerade flygmaskiner, och körde taxiflyg. År 1939 flyttade företaget till Kuorevesi till en plats som bröderna själva valde ut. Och där, nästan i öde­ marken, grundades ett helt nytt samhälle kring Karhumäkis fabrik. Byn kom att heta Halli. Flygbolaget Karhumäki Airways grundades 1950, men att utmana statsmo­ nopolet var inte lätt, eftersom myndigheterna favoriserade Aero på olika sätt. Men än sen? Karhumäki flög mellan Helsingfors och Joensuu till Sundsvall i Sverige, senare till Stockholm via Tammerfors. Och snart var man också stor och dessutom först i Finland på charterflyg till södern. För att få affä­ rerna att gå runt tog sig de kämpande eldsjälarna i bolaget också an beställ­ ningsflyg ute i Europa. I den härliga boken ”Karhunahas” (Björnfällan) skildras en flygning år 1957 med några internationella högdjur på rutten London-Hamburg-London. Pi­ loten Olli Mäkinen berättar hur han plikttroget går omkring och småpratar med vip-passagerarna, då kollegan kontaktar honom via interntelefonen från förarkabinen: ”’Hörru, hit kom en liten gubbe, han sade att han hette Brown, satte sig helt sonika på din plats; ska jag slänga ut honom?’ Jag kastar en blick på passagerarlistan och piper till: ’För guds skull, det är huvudkassan vid Storbritanniens centralbank, hans underskrift finns bl.a. på pundsedeln; umgås, nu när du en gång har en möjlighet därtill!’ När jag återvände till cockpiten några minuter senare flabbade herrarna Brown och Lunnela uni­ sont. Uppenbarligen hade Lunnela åter en gång berättat en bra historia.” *

— 168 —

145. Sign. Alatalo, 1952, 54 x 84, IM

— 169 —

146. Walter Bjorne, 69 x 100, KB

— 170 —

147. Nimetön/Anonym, 1950, 70 x 100, JM/MG

— 171 —

148. Tita Gestranius, 1959, 58 x 38, PA

— 172 —

— 173 —

149. Arvo Lukala, 1952, esite/broschyr, ÅA

Turku. ”Vanha ’kulttuurikehto’, joka historiaa havisevan tuomiokirkkonsa, kahden yliopistonsa, vanhan linnansa, upouusien funkistalojensa ja modernin telakkansa myötä, on kaupunki, joka rakentuu sekä tulevaisuudelle että perinteille. Vuosisatojen muistot lepäävät sen yllä, mutta se ei välttele myöskään tämän päivän aktuaalisia vaatimuksia. Kaikilla aloilla se puolustaa paikkaansa paikkakuntana, jonka kautta länsimainen kulttuuri saapui Suomeen.” (Ruotsalainen turistiesite vuodelta 1938)

Åbo. ”Den gamla ’kulturvaggan’ med sin historieomsusade domkyrka, sina tvenne universitet, sitt gamla slott, sina splitternya funkishus och sitt moderna skeppsvarv, är en stad som bygger både på framtiden och traditionen. Seklers minnen ruvar över den, men den drar sig ej undan dagens aktuella krav. På alla områden försvarar den sin ställning som den ort, över vilken den västerländska kulturen fann vägen till Finland.” (Svensk turistbroschyr 1938)

— 174 —

150. Arvo Lukala, 1958, 62 x 96, DS

— 175 —

151. Gunnar Forsström, 1949, 101 x 62, JM/SM

— 176 —

152. Sign. Ruutsalo, 1950-luku/-tal, esite/broschyr, ÅA

— 177 —

153. Nimetön/Anonym, 1950-luku/-tal, esite/broschyr, ÅA

— 178 —

154. Kuva/Foto: Atte Matilainen, 1957, 61 x 99, SP

— 179 —

155. Nimetön/Anonym, 1958, esite/broschyr, KK

Räväkkää yöelämää. Oheisesta iloisesti kuvitetusta esitteestä: ”Lappeenrannalla onkin paljon tarjottava matkailijalle. Hyvät hotellit, ensiluokan ravintolat, monet ruokalat ja baarit, terveyttä jakava kylpylaitos, uimaranta saunoineen, vesikelkkamäkineen ja ­monine ajanvietepeleineen ovat avosylin vastaanottamassa kaupunkiin saapuvaa vierasta. Kaikkialla kaupungissa tapaa mitä reippaimman elämän sykkeen ja ilonpito saattaa joskus olla kovinkin raisua.”

Vilt nattliv. Saxat från ovanstående broschyr: ”Villmanstrand har mycket att erbjuda en resenär. Besökaren välkomnas med öppna armar av bra hotell, ypperliga restauranger, ett rikligt utbud av barer och matställen, en badinrättning som sprider sundhet, en badstrand med bastu, vattenkälkbacke samt många sällskapsspel. Och överallt i staden stöter man på livets hetsiga puls, och ibland kan det gå väldigt livat till.”

— 180 —

156. Sign. Granberg, 1956, esite/broschyr, KK

157. Raimo Raimela, 1957, esite/broschyr, KK

158. Nimetön/Anonym, 1958, esite/broschyr, KK

159. Nimetön/Anonym, 1950-luku/-tal, esite/broschyr, KK

— 181 —

160. Urpo Timberg, 1955, 62 x 100, JM/MG

Julistekilpailu. Julistekilpailut tulivat 1950-luvun aikana suosituiksi, ja onkin aivan selvää, että ne täyttivät tarkoituksensa: monet vuosikymmenien suurteoksista nousivat esiin juuri kilpailujen kautta. 1950-luvun puolivälissä Tampere halusi löytää uusia visuaalisia keinoja markkinoida kaupunkia. Toisin sanoen oli aika järjestää julistekilpailu. Kilpailuun osallistui yli 64 teosta, mutta juryn mukaan yksi teos kohosi muiden yläpuolelle niin taiteellisesti kuin vahvan symboliikkansakin kautta. Voittajaksi nousi Urpo Timbergin ”Puhdastakin puhtaampaa”, jossa kaksi joutsenta kohoaa siivilleen kosken kuohuista. Jaetulle toiselle sijalle tulivat viereisen sivun Rolf Christiansonin juliste ja sivulla 184 oleva Martti Mykkäsen juliste. Kaupunki lunasti myös kolme muuta etualan julistetaiteilijoiden (Heikki Ahtiala, Kimmo Kaivanto ja Björn Landström) suunnittelemaa kilpailutyötä.

Affischtävling. Affischtävlingarna började bli populära under 1950-talet och det är helt uppenbart att de tjänade sitt syfte: många av decenniets storverk vaskades fram just som resultat av en tävling. I mitten av 1950-talet ville Tammerfors hitta nya visuella uttryck för att marknadsföra staden. Dags att arrangera en affischtävling, med andra ord. 64 verk lämnades in, men enligt juryn höjde sig en affisch ovan alla andra, både konstnärligt och genom dess starka symbolik. Det är Urpo Timbergs ”Puhdastakin puhtaampaa” (ung. Renare än rent) med två svanar som höjer sig ur forsen som utgick med segern. På delad andra plats kom vidstående affisch av Rolf Christianson och Martti Mykkänens på sidan 184. Staden löste också in tre andra tävlingsbidrag av några av våra främsta affischkonstnärer: Heikki Ahtiala, Kimmo Kaivanto och Björn Landström.

— 182 —

161. Rolf Christianson, 1955, 62 x 100, JM/MG

— 183 —

162. Martti Mykkänen, 1955, 62 x 100, JM/MG

— 184 —

163. Klaus Kalima, 1957, 77 x 52, VK

— 185 —

164. Erik Bruun, 1959, 62 x 100, JM/MG

— 186 —

165. Sign. Sirola, 1950-luku/-tal, esite/broschyr, KK

166. Sign. Koskela, 1958, esite/broschyr, KK

— 187 —

mainosretoriikkaa

reklamretorik

Kauneus löytyy Lapista

Skönheten finns i Lappland

1950-luvulla matkailuväki alkoi ymmärtää, ettei Lappi suinkaan ollut tu­ houtunut matkakohde. Vahvan talkoohengen ja ikuisesti siintelevän tulevai­ suudenuskon avulla hotellit ja retkeilymajat kohosivat raunioille. Ja vaikka Neuvosto-Pechengaan (Petsamoon) johtavan arktisen maantien uudelleen avaaminen osoittautuikin mahdottomaksi, oli optimismi herännyt henkiin. Onhan meillä silti riittävästi arktista erämaata! Graafikko Toivo Fahleniuksen (1909–1985) Lapin ruskaa kuvaava juliste vie­ reisellä sivulla on yksi tämän kampanjan tuloksista. Viipurilainen Fahlenius kävi Viipurin taiteenystäväin piirustuskoulua ja työskenteli myöhemmin Uuden Suomen Reklaamitoimistossa. Hän myös menestyi hyvin graafisella teoksellaan Chicagon maailmannäyttelyssä vuonna 1933. Tässäkään yhteydessä emme voi olla siteeraamatta charmikasta englan­ ninkielistä Suomea mainostavaa tekstiä. Värikkäässä Lappia mainostavassa turistiesitteessä kuvaillaan ensin huolellisesti ja asiallisesti Lapin vaellus­ reittejä, koskenlaskua, laskettelurinteitä sekä maanteitä. Taidepaussin jäl­ keen seuraa loppukaneetti, itse varsinainen sisältö, jossa pusketaan täyttä höyryä eteenpäin – meni syteen tai saveen: A Tour in Lapland Is Something You Need Not Regret Whatever kind of beauty one searches for, it is found in Lapland. Lapland is ’the land of promise’ to any real and true lover of nature and exploration. But it is also the Wonderland of every hiker. During a few days one has collected never-to-be-forgotten experiences in plenty. Even a short trip to Lapland is worth while, it refreshes and widens your view. *

Under 1950-talet började turismfolket inse att Lappland inte alls var förlo­ rat som resmål. Tack vare en stark talkoanda och aldrig sinande framtids­ tro växte hotell och härbärgen upp ur ruinerna. Och trots att det visade sig vara omöjligt att öppna den arktiska landsvägen upp till sovjetiska Petjenga (Petsamo) pånytt, hade optimismen tagit vid. Vi har ju gott om arktisk vildmark ändå! Den ruskaaffisch på vidstående sida som grafikern Toivo Fahlenius (1909– 1985) målade är ett led i den kampanjen. Viborgspojken Fahlenius gick i Viborgs konstvänners ritskola och jobbade senare för Uuden Suomen Re­ klaamitoimisto, och hade också framgång med sina grafiska verk på världs­ utställningen i Chicago år 1933. Också i det här sammanhanget vill vi citera en charmig engelsksprå­ kig reklamtext för Finland. I en färggrann turistbroschyr från Lappland kommer först noggranna och sakliga förklaringar om vandringsrutter, forsränning, skidbackar och bilvägar i Lappland. Efter en konstpaus följer slutklämmen, själva essensen, fullt ös bara – det må sedan bära eller brista: A Tour in Lapland Is Something You Need Not Regret Whatever kind of beauty one searches for, it is found in Lapland. Lapland is ’the land of promise’ to any real and true lover of nature and exploration. But it is also the Wonderland of every hiker. During a few days one has collected never-to-be-forgotten experiences in plenty. Even a short trip to Lapland is worth while, it refreshes and widens your view. *

Lue lisää Toivo Fahleniuksesta taiteilijaesittelyistä.

Läs mer om Toivo Fahlenius i konstnärspresentationerna.

— 188 —

167. Toivo Fahlenius, 1950-luku/-tal, 70 x 43, RMN

— 189 —

168. Erik Bruun, 1950-luku/-tal, 62 x 100, JM

— 190 —

169. Erik Bruun, 1950-luku/-tal, 62 x 100, RM

— 191 —

170. Osmo K. Oksanen, 1950-luku/-tal, 62 x 100, JM

— 192 —

171. Nimetön/Anonym, 1950-luku/-tal, 100 x 62, RM

172. Nimetön/Anonym, 1950-luku/-tal, 62 x 100, RM

osmo k. oksanen

osmo k. oksanen

Innoittajana ranskalainen julistemestari

Fransk affischmästare inspirerade

Onpa ihana herätä levänneenä ja iloisena makuuvaunussa. Olet huoletto­ mana kuorsannut ja nähnyt unia junan puskiessa koko Suomen halki. Toi­ set tekevät töitä, sinä nukut. Osmo K. Oksasen julisteen hauskan, raidalliseen pyjamaan pukeutuneen pojan vitsi on siinä, että se on hämmästyttävän samankaltainen kuin Dunlo­ pillon ranskalainen patjamainos 1950-luvulta. Voiko se olla mahdollista? Ehdottomasti. Patjamainoksen tekijä on pariisilainen julistemestari Ray­ mond Savignac (1907–2002), joka ennen kaikkea amerikkalaisten komedia­ elokuvien innoittamana tarjosi aina kuvissaan huumoria ja hauskoja hah­ moja. Patjajulisteessa hyvin levännyt, raidalliseen pyjamaan pukeutunut mies herää ja venyttelee niiiiiiiin herkullisesti. Oksanen toi, kuten jo aiemmin mainittiin, vihdoin huumorin suomalai­ seen julistetaiteeseen. On hänelle vain kunniaksi, että hänen innoittajansa – toisinaan jopa mitä suurimmassa määrin – oli Savignac. Yllä olevat julisteet ovat tuloksia VR:n valokuvajulistekokeilusta. Valokuvien käytöstä julisteissa oli tulossa yhä voimistuva trendi. Makuuvaunussa olevat kolme iloista naista olivat 1950-luvulla VR:n palveluksessa, eikä heillä taatusti ollut mitään mukavien makuuvaunujen mannekiineina toimimista vastaan. Tarina kertoo, että kolme jo ikääntynyttä naista tuli eräänä päivänä kol­ kuttelemaan Suomen Rautatiemuseon ovea Hyvinkäällä. He halusivat nähdä vanhan julisteen, jonka kanssa heillä taisi tosiaankin olla jotain tekemistä. Jällennäkeminen oli riemukas – ja naurua riitti. *

Visst är det skönt att vakna utvilad och glad i sovvagnen. Medan tåget käm­ pat sig genom hela Finland, har du obekymrat snusat och drömt dig bort. De andra jobbar, du sover. Härligt! Men det vitsiga med Osmo K. Oksanens pojke i den randiga pyjamasen är att affischen är så häpnadsväckande lik en fransk madrassaffisch för ­Dunlopillo från 1950-talet. Är det möjligt? Absolut. Mannen bakom madrassaffischen är den parisiske affisch­ mästaren Raymond Savignac (1907–2002) som, inspirerad av framför allt amerikanska filmkomedier, alltid bjöd på humor och skojiga figurer. I madrass­affischen vaknar en utvilad man i randig pyjamas och sträcker så sköööönt på sig. Oksanen tog, som tidigare konstaterats, äntligen in humorn i den finländ­ ska affischkonsten. Att han var inspirerad – ibland mycket inspirerad – av Savignac länder honom bara till heders. Här ovan prövar Statsjärnvägarna på fotografiaffischen, en trend som kom att bli allt starkare. De tre glada damerna i sovkupén var anställda vid Statsjärnvägarna under 1950-talet och hade säkert ingenting emot att fung­ era som mannekänger för de mysiga sovvagnarna. Historien förtäljer att tre äldre damer en dag på 1990-talet knackade på dörren till Finlands Järnvägsmuseum i Hyvinge. De ville se en gammal affisch som de visst hade nånting att göra med. Det blev ett kärt återseende – och mycket fnitter. *

Lue lisää Osmo K. Oksasesta taiteilijaesittelyistä.

Läs mer om Osmo K. Oksanen i konstnärspresentationerna.

— 193 —

173. Nimetön/Anonym, 1950-luku/-tal, 62 x 100, RM

174. Kuva/Foto: Igor Ahvenlahti, 1959, 62 x 100, DS

lenita airisto

lenita airisto

Kuka tuo vilkuttava neitonen onkaan?

Vem är den vinkande damen?

Tuhannen euron kysymys: onko julisteen vilkuttava nainen Lenita Airisto? Hyvinkäällä sijaitsevassa Rautatiemuseossa, jossa julistetta säilytetään, on aina uskottu naisen olevan Lenita. Airisto itse vastasi seuraavasti: – Tilanne on melko lailla fifty-fifty. Ongelma on se, etteivät hiukseni ole ikinä olleet tuolla lailla kammatut, eivätkä vaatteet todellakaan ole minun. Jos on ollut kuvattavana lukemattomia kertoja, on luonnollista, ettei jo­ kaista salaman välähdystä voi muistaa. Sitä paitsi julisteessa olevaan valoku­ vaan on jälkikäteen lisätty värit, lisäksi kuvaa on ehkä hieman retusoitu. 17-vuotias Lenita Airisto valittiin Suomen neidoksi vuonna 1954, mikä toimi lähtölaukauksena julkisuudelle. Kun kuvaa verrataan muihin Airis­ tosta vuonna 1954 otettuihin valokuviin, voidaan löytää esimerkkejä, joissa yksityiskohdat kuten kulmakarvat, hymykuopat ja hymy täsmäävät – tai sitten eivät täsmää. – Jos tuo en ole minä, niin kyseessä on todella hyvä ”look-alike”, Airisto nauraa. Ollako vai eikö olla… Tämä epätietoisuus oli sietämätöntä, joten pyysimme Rautatiemuseota kaivamaan arkistojaan entistäkin syvemmältä. Ja lopulta, muutama päivä ennen kirjan painoon menoa – Heureka! Uusi tieto: Kuvassa ei ole Lenita Airisto, vaan ”rouva Korte”. Kuva-arkistosta löytynyt mustavalkoinen valokuva on lähes identtinen julis­ teen kuvan kanssa, vain poseerausasento on erilainen. Kuvaan on kirjoitettu, että mallina toimi ”rouva Korte”. Siinä kaikki, mitä tiedämme, sillä Suomessa on 700 Korte-nimistä henkilöä. Mysteeri ei siis ratkennut. Mutta oli miten oli, Airistolla on hyviä muistoja Valtionrautateiden Ren­ gasmatkoista. Pienenä tyttönä Rengasmatkat olivat varsinainen seikkailu, ja myös yksi harvoista tavallisen perheen mahdollisuuksista päästä matkalle sodan jälkeisessä köyhässä Suomessa. Rengasmatkat oli aivan yhtä suuri il­ miö kuin myöhemmät Keihäsmatkat ja Interrail. – Muistan, että matkustimme 1940-luvulla Aavasaksaan saakka. Se on en­ simmäinen matkamuistoni, ihana kokemus, Airisto kertoo. *

Tuseneurosfrågan lydde: Är den vinkande damen på affischen Lenita Airisto? På Finlands Järnvägsmuseum i Hyvinge, där affischen finns bevarad, hade man alltid trott att det är hon. Airisto själv svarade så här: – Det är fifty-fifty chans. Problemet är att jag aldrig haft håret kammat så där, och kläderna är definitivt inte mina. Har man blivit fotograferad otaliga gånger är det naturligt nog omöjligt att minnas varje klick. Dessutom är affischfotot kolorerat i efterhand och möjligen lätt retuscherat. Det var 1954 som 17-åriga Lenita Airisto blev vald till Finlands tärna vilket blev startskottet för kändisskapet. Jämför man andra fotografier på Airisto från 1954 med affischfotografiet hittar man dessvärre exempel både där de­ taljer som ögonbryn, skrattgropar och leende verkar matcha – och sådana som inte alls matchar. – Om det inte är jag är det i alla fall en bra look-alike, skrattar Airisto. Att vara eller inte vara... Denna ovisshet var olidlig. Så vi bad Järnvägsmu­ seet gräva ännu djupare i sina arkiv. Och till slut, några dagar innan boken skulle tryckas, heureka! Nytt besked: Det är inte Lenita Airisto. Det är ”fru Korte”. På ett närapå identiskt svartvitt foto, bara posen är aningen annorlunda, som de hittat i bildarkivet finns antecknat att det är ”fru Korte” som står modell. Men det är också allt de vet. Och det är också allt vi vet, för det finns 700 män­ niskor med efternamnet Korte i Finland. Mysteriet kvarstår alltså. Men hur som helst har Airisto goda minnen av Statsjärnvägarnas Ringresor. Som liten flicka var Ringresorna rena äventyret, och också en av de få möjlighe­ terna för vanliga familjer i det fattiga Finland efter kriget att komma ut på resa. Ringresorna var lika stora fenomen som Keihäsmatkat och Interrail senare blev. – Jag minns att vi åkte ända till Aavasaksa på 1940-talet. Det är mitt första reseminne, en härlig upplevelse, säger Airisto. *

— 194 —

175. Erik Blomberg, 1950-luku/-tal, DS

Elokuvatähti. Tämä valokuvajuliste kätkee taakseen todellisen menestystarinan. Vuonna 1953 elokuva ”Valkoinen peura” palkittiin Cannesin filmifestivaaleilla. Elokuvan pääosassa nähtiin, yllä olevaan julisteeseen kuvattu, jumalaisen kaunis Mirjami Kuosmanen. Kuka sitten kuvasi kaunottaren? Tietenkin Kuosmasen aviomies Erik Bergman, joka sattui myös olemaan elokuvan ohjaaja. Elokuvassa jokaisen täydenkuun aikaan Piritan (Kuosmanen) valtaavat shamanistiset voimat, jotka muuttavat hänet miehiä tuhoavaksi valkoiseksi peuraksi. Todellinen sen ajan kauhuelokuva… ja edelleen yksi menestyneimmistä kansainvälisesti tunnetuista suomalaisista elokuvista.

Filmstjärna. Den här fotoaffischen döljer en riktig framgångssaga. År 1953 vann filmen ”Den vita renen” (Valkoinen peura) pris på festivalen i Cannes. Huvudstjärnan i filmen var den undersköna Mirjami Kuosmanen som också figurerar på affischen ovan. Men vem har tagit fotografiet? Kuosmanens man Erik Blomberg, givetvis, som också råkade vara regissör för filmen. I filmen får Pirita (Kuosmanen) alltid vid fullmåne shamanistiska krafter då hon förvandlas till en vit ren som vill förgöra männen. En riktig skräckfilm vid den tiden ... och fortfarande en av de stora internationella finländska filmerna.

— 195 —

176. Osmo K. Oksanen, 1950-luku/-tal, 70 x 101, JM/ON

— 196 —

177. Osmo K. Oksanen, 1957, 62 x 100, KK

— 197 —

178. Osmo K. Oksanen, 1950-luku/-tal, 62 x 100, KK

— 198 —

179. Osmo K. Oksanen & Raimo Raimela, 1951, 62 x 100, JM

— 199 —

180. Sign. ei luettavissa/otydbar, 1950-luku/-tal, 62 x 100, JM

— 200 —

181. Jaakko Hänninen, 1952, 62 x 100, RM

— 201 —

1960– — 202 —

–1965 — 203 —

johdanto

1960 –1965 Nauti matkasta! Nauti elämästä! Tietynlainen hyvinvointi oli alkanut pikku­ hiljaa rakentua, ja vähitellen ensimmäiset tuulahdukset materialistisesta, nautinnol­ lisesta elämästä alkoivat levitä keskiluok­ kaankin. Ja ketkäpä siellä olisivatkaan olleet houkuttele­massa sisäistä nautiskelijaamme, ellei­vät juuri julistetaiteilijat? Tästä 1960-luvun uudesta trendistä on kaksi mainiota esimerkkiä. Klassisessa, ranskankielisessä rapujulis­ teessa (loistelias käsityönäyte, joka on pai­ nettu fluoresoivilla väreillä, jotka tuntuvat säilyvän ikuisesti) Erik Bruun haluaa herk­ kusuiden herkuttelevan kaikista maailman paikoista juuri Suomessa! Tilaus koski tosin esitettä, mutta Bruun toimitti julisteen. Ja, luonnollisesti, juliste painettiin. Ruotsinlaivojen noutopöydät – Ruotsin lahja ruokamaailmalle – olivat sen ajan sen­ saatio. Niinpä Bruun tietenkin kattaa mat­ kailijoille herkullisen kalapöydän, jossa on savustettua siikaa ja katkarapuja. Todellista ylellisen elämän kermaa – nyt tarjolla ihan jokaiselle! Bruunin seuraaja yhteisliikennevarus­ tamoiden (myöhemmin Silja Line) juliste­ taiteilijana oli ruotsalainen graafikko, joka esiintyi vain nimimerkillä Abbe. Hän puo­ lestaan houkutteli ruotsalaisia Suomeen

merenneidon uhkeiden rintojen avulla. Soo soo Abbe, sellainen ei kävisi mitenkään päinsä tänä päivänä! Noussut elintaso näkyi myös uusina, upeina teknisinä keksintöinä. Ahvenan­ maa houkutteli matkailijoita nopeiden laivojen avulla, ja myöhemmin upouutta Finlandia-laivaa, joka kulki välillä Trave­ münde–Kööpenhamina–Helsinki, mai­ nostettiin suurimpana, nopeimpana ja uusimpana. Niin, jos jonkin laivalinjan toivoisi avautuvan uudelleen, se olisi kyllä juuri Helsinki–Kööpenhamina-linja. Myös lentoliikenne houkutteli uusilla keksinnöillä. Finnair heittäytyi bisnes­ maailmaan pukuun pukeutuneen liikemie­ hensä avulla, joka kiitää Suomesta ja Suo­ meen Caravellella. Tämä aika ei ollut taaksepäin vilkui­ lun aikaa, päinvastoin. Loistavan Martti ­Mykkäsen Lahti-julisteessa (nro 196), ot­ sikolla Contemporary Finland, uusi kau­ punki haluaa esiintyä modernina kaupun­ kina, jossa on kerrostaloja ja yksityisau­ toja ja jossa pikkupoika kävelee iloisena Lahti-ilmapallonsa kanssa. Tässä Lahden versiossa ei ole tilaa millekään vanhalle. Mutta se on kuitenkin juliste, jossa silmä mieluusti lepää pitkään: mitä se kertoo 1960-luvun alusta?

— 204 —

On kuitenkin sanottava, että Mykkänen ei itse voi enää sietää julistettaan, ja tyyty­ mättömästi mutisten hän suostui siihen, että teos julkaistaan tässä kirjassa. Käyttögraafikkojemme loistavasta pa­ nostuksesta huolimatta taustalla jylläsi voima, joka voimistui voimistumistaan vanhan hyvän taiteellisen ”matkailupro­ pagandan” kustannuksella: värivalokuvat. Yhtäkkiä pystyttiin näyttämään ”täsmäl­ leen”, miltä todellisuus näytti. Ei liioittelua! Ei sijaa tulkinnoille! Tältä Suomessa näyttää! Kaikki matkustustavat ja seudut näytti­ vät pysyvän trendin kyydissä. Mutta vaikka valokuvamatkailujulisteet nykyihmisen sil­ min ovatkin hurmaavia kuivakkaan layou­ tinsa ja huvittavien kohdevalintojensa vuoksi, niistä kuitenkin puuttuu jotakin, ja siksi tämä kirja päättyy vuoteen 1965. Taiteellisissa julisteissa jännittävää oli juuri se, että ne pistivät mielikuvituksen töihin. Yhdistettynä kitsch-iskulauseisiin, kuten ”Finland for You”, älykäs juliste saat­ toi sytyttää kipinän ruotsalaisen, tanska­ laisen, saksalaisen, englantilaisen, ranska­ laisen ja amerikkalaisen sydämessä. Se oli kipinä, joka saattoi johtaa vain yhteen ai­ noaan loppupäätelmään: Finland? For me? Yes... YES! Ja sitten vain matkalaukkua pakkaamaan. *

introduktion

1960 –1965 Njut av resan! Njut av livet! Ett visst välstånd började byggas upp, de första fläktarna av det materiella njut­ ningsfulla livet började sprida sig till med­ elklassen. Och vem är där och lockar fram livsnjutaren inom oss alla – om inte affisch­ konstnärerna? Det finns två ypperliga exempel på denna nya trend under 1960-talet. I sin klassiska franskspråkiga kräftaf­ fisch, ett magnifikt hantverk tryckt med fluore­scerande färger som tycks ha evig livstid, är det Erik Bruun som vill få gour­ manderna att smörja kråset – i Finland, av alla ställen! Beställningen gällde visserligen en bro­ schyr, men Bruun levererade en affisch. Och naturligtvis trycktes affischen. Smörgårdsbordet på Sverigebåtarna (el­ ler Finlandsbåtarna som de heter i Sverige) var en sensation på den tiden, och visst du­ kar Bruun upp ett delikat fiskbord med rökt lax och räkor. Det goda livet på en bricka – nu tillgängligt också för dig och mig! En i dag okänd rikssvensk grafiker som använde signaturen Abbe efterträdde Bruun som affischkonstnär för de sam­ seglande rederierna, bolagen som senare grundade Silja Line. I sitt verk lockar Abbe rikssvenskarna till Finland med hjälp av yppiga bröst hos en sjöjungfru.

Aja baja Abbe, sånt skulle inte gå för sig i dag. Den ökade välfärden syns också i häftiga tekniska innovationer. Åland lockar med snabbåt, och senare marknadsförs splitter­ nya Finlandia på linjen Travemünde-Köpen­ hamn-Helsingfors som störst, snabbast och nyast. (Ja, om det finns någon båtlinje som gärna kunde öppna igen, är det nog just Helsingfors-Köpenhamn.) Också på flygfronten lockade nymodighe­ ter. Finnair kastade sig in i business­världen med sin kostymklädda affärsman som susar till och från Finland i en ­Caravelle. Det var liksom inte en tid då man såg bakåt, tvärtom. I den briljante Martti Myk­ känens Lahtis-affisch (nr 196) vill den nya staden, under rubriken Contemporary Finland, visa upp en modern stad med element­ hus och privatbilar, där en pojke glatt pro­ menerar med sina Lahtis-ballonger. I denna version av Lahtis finns det inte plats för nå­ gonting gammalt. Men det är ändå en af­ fisch som ögat med fördel kan vila länge på: vad berättar den om början av 1960-talet? Det ska ändå inflikas att Mykkänen själv inte kan tåla affischen längre, och det var med ett missnöjt mutter han gick med på att verket publicerades i denna bok. Trots strålande insatser från våra

— 205 —

bruksgrafiker fanns det ändå en kraft som växte sig allt starkare på bekostnad av den gamla goda konstnärliga ”resepropagan­ dan”: färgfotografiet. Plötsligt kunde man visa saker ”exakt” så som de såg ut i verkligheten. Inga över­ drifter. Inget rum för tolkningar. Så här ser det ut i Finland! Alla reseformer och alla regioner verkade hänga med i trenden. Men även om de foto­ grafiska reseaffischerna med dagens ögon har stor charm genom sin torra layout och sitt humoristiska val av motiv, är det ändå något som saknas, och det är därför den här boken slutar vid 1965. För om det var något som gjorde de konstnärliga affischerna spännande var det just att de satte fantasin i rörelse. I kombi­ nation med kitschiga sloganer som ”Fin­ land for you” kunde en smart affisch tända en gnista i svenskens, danskens, tyskens, engelsmannens, fransmannens och ame­ rikanens hjärta. En gnista som egentligen bara kunde leda till en enda slutsats: Finland? For me? yes... YES! Sen var det bara att packa resväskan. *

182. Erik Bruun, 1961, 62 x 98, JM/MG

— 206 —

183. Erik Bruun, 1957, 62 x 100, JM/MG

— 207 —

184. Sign. ”ABBE”, 1965, 62 x 100, NB

— 208 —

185. Onni Vuori, 1960, 62 x 100, JM/MG

— 209 —

186. Nimetön/Anonym, 1960-luku/-tal, 60 x 100, MM

— 210 —

187. Hasse Hägerström, 1967, 62 x 100, BH

Finlandia. Oheinen Finlandia-juliste on kylläkin hieman liian uusi soveltuakseen tähän kirjaan, mutta Hasse Hägerströmin designissa on sellaista tenhoa, jota emme kyenneet vastustamaan. Julistetta voidaan pitää myös kunnianosoituksena m/s Finlandialle. Neitsytmatkastaan 22. toukokuuta 1967 lähtien se jatkoi pitkää perinnettä, jolla Helsinki ja Kööpenhamina (sekä Travemünde) oli liitetty toisiinsa meriteitse. Laiva oli Itämeren suurin ja uusin, mikä johdatti FÅA:n johdon ja mainosmiesten ajatukset Cassius Clayhyn (eli Muhammad Aliin). Nyrkkeilymestarikin oli rehvakas ja oletti olevansa suurin, nopein ja niin edelleen. Joten uudelle laivalle kehitettiin mainoslause ”Suurin – Nopein – Uusin” Cassius Claysta mallia ottaen. Voi hyvin kuvitella, miten tyytyväinen yhtiön matkustajapäällikkö Björn Harms oli, kun hän Finlandian komentosillalla ollessaan sattui kuulemaan radiosta, miten luotsit puhuivat kunnioittavaan sävyyn uudesta tulokkaasta: ”Sieltä se Cassius taas tulee…”

Finlandia. Finlandia-affischen ovan är visserligen lite för ny för att platsa i denna bok – men det finns något i Hasse Hägerströms design som vi inte kunde motstå. Se det också som en tribut till m/s Finlandia. Från och med sin jungfrufärd den 22 maj 1967 fortsatte hon den långa traditionen att sjövägen förbinda Helsingfors med Köpenhamn (och Travemünde). Hon var störst och nyast på Östersjön och det fick FÅA:s ledning och reklammän att tänka på Cassius Clay (Muhammad Ali). Boxningsmästaren var också kaxig och gick ut med att han var störst och snabbast och så vidare. Så för att parafrasera Cassius Clay skapade man sloganen ”Störst – Snabbast – Nyast”. Gissa sedan om passagerarchefen Björn Harms var nöjd när han en dag råkade vara på Finlandias kommandobrygga och över radion hörde hur lotsarna talade med respekt om nybygget: ”Där kommer Cassius igen... ”

— 211 —

188. Per-Olof Nyström, 1960, 70 x 100, JM/MG

P. O. Nyström (1925–1996) voitti vuonna 1960 Finlandia-kilpailussa ”Vienti­ teollisuussarjan” (vasen sivu). Julisteen osti kuitenkin Aero Oy matkailujulisteeksi (oikea sivu) muutamin tyylikkäin lisäyksin varustettuna. Sitä painettiin musta- ja valkopohjaisena, väriaksenttina molemmissa oli ainoastaan sinis-

tä. Nyström oli käyttänyt puuviiluja kuvaamaan saaria tummalla taustalla. Hän johdatti pelkistetyllä työllään julistetaiteen kokonaan uuteen aikakauteen. Finland Woodland puhuu suomalaisen designin funktionaalista kieltä – mutta kulman takana väijyy jo valokuvajulisteiden trendi.

— 212 —

189. Per-Olof Nyström, 1961, 70 x 100, JM/MG

P. O. Nyström (1925–1996) vann serien ”Exportindustri” i affischtävlingen Finlandia år 1960 (vänstra sidan). Men med några stiliga tillägg köptes ­affischen ändå av Aero för att bli en turistplansch (högra sidan). Affischen trycktes med svart och vit botten, med blått som enda färgaccent. Nyström

hade använt faner för att illustrera öarna mot den mörka bakgrunden. Nyströms stiliserade arbete förde in den finländska affischkonsten i en ny epok. Finland Woodland talar den finska designens funktionella språk – men runt hörnet väntar redan trenden med fotoaffischer.

— 213 —

190. Erik Bruun, 1962, 62 x 100, EB

— 214 —

191. Martti Mykkänen, 1962, 62 x 100, JM/MG

— 215 —

192. Osmo Walli, 1950-luku/-tal, 70 x 100, LPS

— 216 —

193. Tapio Vilpponen, 1961, 67 x 100, LPS

— 217 —

194. Martti Mykkänen, 1965, 62 x 100, JM/MG

— 218 —

195. Kimmo Kaivanto, 1961, 62 x 100, JM/MG

— 219 —

196. Martti Mykkänen, 1961, 62 x 100, JM/MG

— 220 —

197. Nimetön/Anonym, 1962, esite/broschyr, KK

— 221 —

198. Sign. ei luettavissa/otydbar, 1965, esite/broschyr, KK

— 222 —

puijo

Suomen rikkaus tauluun vangittuna Onnistuuko suomalaisen matkailu-taide-historiakirjan tekeminen ilman kunnianosoitusta Savolle, ilman kumarrusta Puijolle? Ei tietenkään. Alec Tweedie, hieno englantilainen aatelisrouva, joka piti päiväkirjaa Suomen-matkastaan vuonna 1896, yritti sitä omalla tavallaan. Hän ei voinut ymmärtää, miksi suomalaisten piti pystyttää näköalatorni jokaisen pikku kukkulan päälle (kyseessähän oli Matkailijayhdistyksen paikallisosastojen tuon ajan mielipuuha). Erään tietyn tornin luo saavuttuaan hänen sydä­ mensä suli saman tien: ”Se tapahtui Kuopiossa, kaupungissa, josta juuri läksimme, ja jonka si­ jainti on maan kauneimpia ja kun ilta jolloin sinne menimme, sattui ole­ maan sangen kirkas, me muistamme pitkään hienon näköalan tornin hui­ pusta!”. Kun amerikkalainen maantieteen professori ja suuri Suomen tuntija, ­Eugene van Cleef, seisoo tornin huipulla 1930-luvulla, hän tiivistää tunnel­ man seuraavasti: ”Näköala Puijolta on Suomen koko kauneus koottuna yhdeksi tauluksi. Samoin kuin voidaan koota tuhansien ruusujen tuoksu pieneen kristalli­ maljakkoon, niin on meillä tässä kaikki Suomen maisemien yllä säteilevä runsaus yhteen koottuna.” Puijolla on seissyt kolme eri tornia sitten ensimmäisen pystytyksen. Vanhin torni on suunnilleen yhtä vanha kuin tämän kirjan vanhin juliste. Toinen, jonka muisto saa kyyneleen kihoamaan jokaisen aidon savolaisen silmäkul­ maan, pystytettiin vuonna 1906, ja se seisoi mahtavana paikoillaan yli puoli vuosisataa. Lopulta ylvään kivitornin oli annettava tilaa taivasta tavoittele­ valle betonitornille, jonka itse Urho Kekkonen vihki käyttöön vuonna 1963. Ja siellä se yhä seisoo, yli 150-vuotisena Suomen sydämeen suuntautuneen turismin muistomerkkinä. Ai, mutta taisimme unohtaa vastata klassiseen kysymykseen: Kyllä, huipulla oleva ravintola pyörii yhä – yhden kierroksen tunnissa. *

puijo

Finlands rikedom i en tavla Går det att göra en finländsk rese-konst-historiebok utan en salut mot Sa­ volax, utan en bugning mot Puijo? Självklart inte. Alec Tweedie, den engelska adelsdamen som skrev ner sina reseminnen från Finland år 1896, försökte på sätt och vis. Hon kan inte förstå att finnarna smäller upp utsiktstorn på varje liten kulle – en favoritsysselsättning hos Tu­ ristföreningens lokalavdelningar på den tiden – men när hon kommer till ett visst torn på ett visst ställe smälter hon på direkten: ”Detta ägde rum i Kuopio, den stad vi nyss lämnade och vars läge är hela landets vackraste, och eftersom det dessutom råkade vara en synnerligen molnfri kväll då vi reste dit, kommer minnet av vyn från tornet att dröja sig kvar en lång tid!” Och när den amerikanske professorn i geografi och store Finlandskännaren Eugene van Cleef på 1930-talet står uppe i tornet sammanfattar han: ”Utsikten från Puijo är som hela Finlands skönhet ihopsamlad i en enda tavla. På samma sätt som doften av tusentals rosor kan koncentreras i en li­ ten kristallvas, så har vi här ett koncentrat av all den rikedom som glänser över de finländska landskapen.” Tre olika torn har stått uppe på Puijo sedan starten. Det äldsta är ungefär lika gammalt som den äldsta affischen i den här boken. Det andra, vars minne framkallar nostalgiska känslor i varje savolaxare, stod från 1906 i över ett halvt sekel. Slutligen fick ändå det stolta stentornet ge vika för det skyhöga betongtornet som invigdes 1963 av självaste president Urho Kekkonen. Där står det fortfarande, som ett monument över mer än ett och ett halvt sekel av turism i hjärtat av Finland. Men vi glömde visst svara på den klassiska frågan: Jo, restaurangen där uppe snurrar nog fortfarande – ett varv per timme. *

— 223 —

199. Lasse Hietala, 1961, 62 x 100, LH

— 224 —

200. Lasse Hietala, 1963, 21 x 30, PM

— 225 —

201. Kuva/Foto: Fred Runeberg, 1960, 62 x 100, DS

Isän poika. Oli olympiakesä 1952. Kilpailutunnelma oli tiiviimmillään Helsingissä, kun valokuvaaja Fred Runeberg sai tarpeekseen kaikesta hulinasta. ”Nyt lähdetään tekemään töitä!” hän ilmoitti kahdelle pojalleen. Tie vei Kolille. Oheisessa julisteessa Johannes-poika toimi valokuvamallina. Vanhempi poika Kristian muistelee, että hän oli lähinnä kiukkuinen siitä, että kaikki jännittävät Helsingin-tapahtumat menivät sivu suun.

Pappas pojke. Det är OS-sommaren 1952. Tävlingsyran ligger tät över Helsingfors. Fotografen Fred Runeberg får nog av allt ståhej. ”Nu far vi iväg och jobbar!” meddelar han sina två söner. Det bär iväg till Koli. På affischen ovan är sonen Johannes fotomodell. Äldre sonen Kristian minns att han mest var sur för att han missade allt spännande i Helsingfors.

— 226 —

202. Kuva/Foto: Fred Runeberg, 1960-luku/-tal, 62 x 100, DS

— 227 —

203. Osmo K. Oksanen, 1960, 62 x 100, JM

— 228 —

204. Viktor Mustikainen, 1960-luku/-tal, 62 x 100, JM

— 229 —

205. Erkki Mattsson, 1960, 62 x 100, IM

— 230 —

finnair

Lentäjä-ässän kyydissä suihkumoottorien aikakauteen Kastan sinut... Sinilinnuksi! On 21. helmikuuta 1960, ja Sonja Palmroth, Pariisin suurlähettiläämme vaimo, kastaa Finnairin kaikkien aikojen ensimmäisen suihkukoneen. Se on ranskalaisvalmisteinen Caravelle IA, joka tulee viemään Suomen ja Finn­airin uuteen aikakauteen. Ja kuka se istuukaan uutuuttaan hohtavan ja ylvään Sinilinnun ohjaimissa, kun kone lennätetään Helsinkiin? Finnairin pääpilotti, sota-ajan lentäjä-ässä Olli Puhakka – tietenkin! Sinilintu ja sen sisarkone Sinisiipi pantiin reiteille Tukholma–Helsinki sekä Frankfurt–Köln–Kööpenhamina–Helsinki, ja pian suihkukoneyhtey­ det saatiin myös Hampurin-, Amsterdamin-, Lontoon- ja Pariisin-reiteille. Ja myöhemmin tulivat uudet suihkukoneet myös Moskovan-, Göteborginja Milanon-reiteille. Eurooppa ja maailma olivat tulleet lähemmäksi. Suihkukoneiden aika oli tullut. Lentoajat lyhenivät huomattavasti – Caravelle lensi lähes kaksi kertaa no­ peammin kuin edeltäjänsä – melutaso matkustamossa oli miellyttävä, ja

teknisiä ongelmia ilmeni vähemmän. Eikä todellakaan ollut häpeäksi, että ensimmäisessä luokassa pystyttiin kuljettamaan kokonaista 16 matkustajaa ja turistiluokassa 57. Ja vielä parempaa oli luvassa. Vuonna 1964 Finnair sai uuden sukupolven Caravelle-koneen (Sud SE-210 Caravelle 10B3), joka sai kekseliään nimen Super ­Caravelle. Kone on vielä tänä päivänäkin tunnettu lentopiireissä pehmeistä ja miellyttävistä laskeutumisistaan. 1960-luvun alussa sattuneista kahdesta traagisesta lentoturmasta huoli­ matta Finnair jatkoi vahvaa esiinmarssiaan. Kotimaassa yhtiön suuri haaste oli olla kilpailukykyinen suhteessa juniin ja linja-autoihin. Kuten John Wegg kirjoittaa oivassa Finnairin historiikissa ”The Art of Flying” (1983), ei Finnai­ rilla juuri aikailtu kehitettäessä hauskoja PR-tempauksia juuri tässä tarkoi­ tuksessa. Esimerkiksi yhtiön 40-vuotisjuhla huomioitiin siten, että vasta­ vihityille naisille tarjottiin ilmaislippuja kotimaanliikenteeseen. Taidettiin arvioida, eikä varmastikaan täysin epärealistisesti, että miehet tulisivat mu­ kaan ja maksaisivat omista lipuistaan täyden hinnan. *

finnair

Med flygaresset in i jetåldern Hon ska heta ... Sinilintu! Det är den 21 februari 1960 och Sonja Palmroth, vår ambassadörsfru i Pa­ ris, döper Finnairs allra första jetplan. Det är en Caravelle IA, tillverkad i Frankrike, som ska ta Finland och Finnair in i en ny tidsålder. Och vem sitter bakom spakarna när Sinilintu, blänkande och stolt, lyfter mot Helsingfors för tjänstgöring? Finnairs chefspilot, flygaresset från kriget, Olli Puhakka, naturligtvis. Sinilintu, och dess systerplan Sinisiipi, läggs in på rutterna Stockholm– Helsingfors och Frankfurt–Köln–Köpenhamn–Helsingfors, och snart får man jetservice också från Hamburg, Amsterdam, London och Paris, och med ­ytterligare nya jetplan senare även från Moskva, Göteborg och Milano. Europa och världen hade kommit närmare. Jetåldern var här. Flygtiden minskade avsevärt – Caravelle flög nästan dubbelt snabbare än sina föregångare – ljudnivån inne i kabinen var behaglig, och de tekniska

problemen färre. Att kunna frakta hela 16 första klass-passagerare och 57 i turistklassen var minsann inte heller fy skam. Och ännu bättre skulle det bli. År 1964 fick Finnair den nya generatio­ nens Caravelleplan (Sud SE-210 Caravelle 10B3) som smart nog döptes om till ­Super Caravelle – ett flygplan som fortfarande i dag är känt bland flygar­ kretsar för sina mjuka och sköna landningar. Trots två tragiska flygkrascher i början av 1960-talet fortsatte Finnairs starka frammarsch. Att vara konkurrenskraftigt mot tåg och buss var bola­ gets stora utmaning på hemmaplan. Som John Wegg skriver i den utmärkta Finnairhistoriken ”The art of flying” (1983) var man inte sen att hitta på roliga PR-trick just i det syftet. För att uppmärksamma bolagets 40-årsju­ bileum fick till exempel nygifta kvinnor en gratis biljett inom inrikestra­ fiken. Man antog väl, kanske inte helt orealistiskt, att mannen skulle följa med och betala fullt pris. *

— 231 —

206. Kuva/Foto: Jussi Pohjakallio, 1965, 62 x 100, KK

— 232 —

207. Juha Anttinen, 1959, 62 x 100, DS

— 233 —

208. Juha Anttinen, 1959, 62 x 100, IM

— 234 —

Taiteilijoista

Tämän kirjan julistetaiteilijat ovat taustoiltaan ja elämänkohtaloiltaan erilaisia. Osa heistä ei milloinkaan käynyt Suomessa, toiset työskentelivät koko ikänsä helsinkiläisissä mainostoimistoissa, toiset taas muuttivat pois Suomesta. Osa työskentelee tänä päivänä nimensä vakiinnuttaneina taiteilijoina ja graafikoina. Ja monet ehtivät kuolla saamatta ikinä tunnustusta upeista töistään. Toivomme yhteenvedon valottavan näiden taiteilijoiden urotekoja ja elämänkohtaloita. Lisäksi toivomme näiden lyhyiden esittelyiden toimivan pohjana lisätietojen hankkimiselle. — Joakim Enegren

Monet esitellyistä taiteilijoista opiskelivat Helsingissä koulussa, jota yleensä kutsutaan Ateneumiksi. Vuosina 1885–1949 koulun nimi oli Taideteollisuuskeskuskoulu. Syyskuusta 1949 vuoteen 1973 koulu, jota tuolloin kutsuttiin Taideteolliseksi oppilaitokseksi, oli jaettu kahteen osastoon: Taideteollisuusopistoon ja Taideteolliseen ammattikouluun. Ensimmäisestä päivästä heinäkuuta 1973 alkaen koulu on tunnettu nimellä Taideteollinen korkeakoulu. Heikki Ahtiala (1913–1983) juliste 143 Piirtäjä ja mainosgraafikko Heikki Ahtiala opiskeli vuosina 1934–1936 Taideteollisuuskeskuskoulussa. Jo opiskeluaikanaan hän aloitti mainosuransa mainostoimisto SEK:ssa ja oli toimiston palveluksessa vuoteen 1949, jolloin hän vaihtoi Ilmon palvelukseen. Vuonna 1951 Heikki Ahtiala vaihtoi työpaikkaa Mainos Taucher Reklam -toimistoon, jossa hän työskenteli eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Taucherilla Ahtiala työskenteli art directorina ja käytti paljon aikaa projektien suunnitteluun ja nuorten graafikoiden opastamiseen. Heikki Ahtiala voitti useita palkintoja julisteillaan. Hän osallistui vuoden 1952 olympialaisten kynnyksellä järjestettyyn julistekilpailuun, jonka hän voitti yhdessä Aimo Ronkasen ja Rolf Christiansonin kanssa. Lisäksi hän osallistui Finlandia-julistekilpailuun vuonna 1960, ja voitti ensimmäisen palkinnon kategoriassa ”Suomalainen kulttuuri”. Taucherille tekemiensä töiden ohella Ahtiala opetti tekstausta ja layoutia Mainosgraafikkokoulussa sekä Taideteollisessa ammattikoulussa. Igor Ahvenlahti (1920–1996) julisteet 174 Valokuvaaja ja mainospäällikkö Igor Ahvenlahti oli Valtionrautateiden uskollisia työntekijöitä. Vuosina 1957–1983 hän toimi yhtiön mainospäällikkönä. Igor Ahvenlahti oli koulutukseltaan ekonomi, ja ennen Valtionrautateille siirtymistään hän työskenteli muun muassa Algolin ja Foto-Nyblinin palveluksessa. Vuoden 1952 olympialaisten ja muiden suurempien urheilutapahtumien aikana Ahvenlahti toimi kuuluttajana. Hänen hyvän kielitaitonsa ansiosta häntä käytettiin usein myös tulkkina, sillä hän hallitsi ruotsin, suomen, venäjän, englannin, saksan, ranskan ja tanskan kielet. Niinä useina vuosina, joina Igor Ahvenlahti toimi Valtionrautateiden mainospäällikkönä, hän tuli tunnetuksi henkilönä, joka paneutui koko sydämellään mainostyöhön, ideatasolta valmiiseen mainokseen saakka. Ahvenlahti oli ahkera valokuvaaja, hän otti itse useita valokuvia, joita käytettiin Valtionrautateiden mainoksissa. Hänen poikansa Olli Ahvenlahti muistaa monia lapsuuskesiä, jolloin hän auttoi isäänsä kantamaan valokuvausvälineitä talojen katoille, toisinaan jopa tunturien huipuille, jotta kuviin saataisiin paras mahdollinen perspektiivi. Juha Anttinen (1927–) julisteet 207, 208 Taiteilija Juha Anttinen opiskeli vuosina 1945–1949 Taideteollisuuskeskuskoulussa. Opintojensa jälkeen hän aloitti työt ateljeenjohtajana Uuden Suomen Reklaamitoimiston palveluksessa. Neljän vuoden kuluttua Juha Anttinen siirtyi Myyntimainontaan. Ennen vuotta 1957, jolloin Anttinen jättäytyi

freelanceriksi, hän ehti työskennellä mm. Me Naiset -lehden taittajana. Perustettuaan oman studionsa hän teki töitä sekä mainostoimistoille että eri aikakauslehdille vuosina 1957–1991. Vuodesta 1980 Juha Anttinen on työskennellyt myös kuvanveistäjänä. Vuoden 1991 jälkeen Anttinen on keskittynyt kuvanveistotaiteeseen. Hän on osallistunut lähes joka vuosi Helsingin Kaapelitehtaalla järjestettyihin yhteisnäyttelyihin. Anttisella on työhuone Kaapelitehtaalla. Ingrid Bade (1908–1989) julisteet 42, 49, 73, 77, 78, 79, 80 Ruotsalainen graafikko ja taiteilija Ingrid Bade (synt. Hagström) syntyi Upplannissa. Hän opiskeli Tekniska skolan -koulussa Tukholmassa (nyk. Konstfack) ja valmistui vuonna 1931 mainosgraafikoksi. Opintojensa aikana hän tapasi suomalaisen taiteilijan Edmund Baden, joka oli Ruotsissa opintokäynnillä Helsingin Ateneumista olevan ryhmän mukana. Pari ihastui toisiinsa ja meni naimisiin vuonna 1931. Samana vuonna he muuttivat Helsinkiin, ja Ingrid sai töitä Holger Schildt -kustantamosta. Vuonna 1932 hän siirtyi Tilgmannille, jossa hän työskenteli mainosgraafikkona. Tilgmannille tekemiensä töiden ohessa Ingrid Bade ehti työskennellä myös vaatesuunnittelijana Suomen oopperassa (myöhemmin Suomen kansallisooppera), mistä hän sai loistavat arvostelut. Kun Orfeus manalassa esitettiin, taiteilija Sigrid Schauman kehui Ingrid Baden työtä Nya Pressen -lehden arvostelussa: ”Rouva Baden debyyttiä Suomen oopperassa ei voi kutsua vain lupaavaksi vaan hyväksi suoritukseksi [...] Iloiten voi todeta, että nyt meillä on uusi voimavara, johon voimme tukeutua teatterilavastustaiteessa”. Arvostelussa mainitaan muutamia piirteitä, jotka sopivat loistavasti myös Ingrid Baden julistetaiteen kuvaamiseen: ”Rouva Bade kykenee ilmaisemaan itseään selkeästi ja jouhevasti hienostunein keinoin [...] Lisäksi voidaan panna merkille, että hänen tyylitajunsa on erittäin hyvin kehittynyt ja värimaailmansa monipuolinen.” Ingrid Bade loi myös 40–50 erilaista postikorttia, useimpien teemana oli pääsiäinen. Vuonna 1945 Ingrid Bade muutti miehensä kanssa takaisin kotimaahansa Ruotsiin. Siellä perhe-elämä sai etusijan, mutta Ingrid Bade ehti jonkin verran myös maalata ja tehdä veistoksia. Rainer Baer (1904–1974) juliste 54 Rainer Baerin päästyä ylioppilaaksi Turun ruotsalaisesta reaalilyseosta hän matkusti Saksaan opiskelemaan eläinlääketiedettä. Hän joutui kuitenkin terveyssyistä keskeyttämään opintonsa vain muutaman vuoden jälkeen. Tuolloin hän päätti seurata isänsä Willy Baerin jalanjälkiä ja ryhtyi taiteilijaksi. Rainer Baer työskenteli Turun Kivipainossa eläkkeelle lähtöönsä, vuoteen 1969, saakka, ja hänen tuotantonsa on laaja. Hän kuvitti kirjankansia (esimerkiksi suositut Hiawatha-kirjojen kannet) ja piirsi useita postikorttisarjoja. Mainosgraafikkona hän piirsi julisteita, etikettejä sekä suunnitteli pakkausgrafiikkaa, muun muassa klassinen Elovena-pakkaus on hänen luomuksensa.

— 236 —

Baer piirsi myös klassisen korttipakan, joka löytyy useimmista suomalaiskodeista. Työtään varten hän vieraili Turun linnassa, jossa hän valokuvasi linnan eri saleissa riippuvat kuninkaallisten muotokuvat. Studiossaan hän sitten jäljensi valokuvat piirroksiksi ja loi pelikortit. Anders Beckman (1907–1967) juliste 84 Mainospiirtäjä ja taidemaalari Anders Beckman opiskeli Tekniska skolan -koulussa Tukholmassa (nyk. Konstfack) vuosina 1927–1930 ja sen jälkeen Pariisissa ja Berliinissä. Beckman puolusti vahvasti mainonnan asemaa taidemuotona, ja hän oli suuri vaikuttaja ruotsalaisessa käyttögrafiikassa ja sen leviämisessä. Anders Beckmanin ura sai vauhtia hänen työskennellessään Aerotransportin (nykyinen SAS) julistetaiteilijana. Uraauurtavien lentokonejulisteidensa kautta hänestä tuli liikennelentojen, jotka 1930-luvun alussa olivat Ruotsissa suuren läpimurtonsa kynnyksellä, taiteellinen äänitorvi. Nykyään hänen nimensä yhdistetään lähinnä Anders Beckmans skola -kouluun (nykyisin Beckmans Designhögskola -korkeakoulu), jonka hän perusti vuonna 1939. Walter Bjorne (1908–2000) juliste 146 Mainospiirtäjä Walter Bjorne opiskeli Slöjdförening-yhdistyksen koulussa Göteborgissa vuosina 1928–1931. Noin vuonna 1937 hän alkoi piirtää mainosjulisteita. Bjorne tunnetaan parhaiten elokuvajulisteistaan. Uransa aikana hän loi noin 5 000 elokuvajulistetta Ruotsin jakeluun. Bjornen tekemien elokuvajulisteiden ruotsalaisversioiden joukosta voidaan mainita Tarzan, Ohukainen ja Paksukainen, Charlie Chaplin sekä monet Walt Disneyn elokuvat. Walter Bjorne piirsi myös muita mainosjulisteita, muun muassa Riksost-juustovalmistajalle sekä Tudorparistoille. Hans Björklind (1908–1969) juliste 66 Graafikko ja taiteilija Hans Björklind opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa vuosina 1925–1929 ja oli taiteilija Alfred Finchsin oppilas. Valmistuttuaan Björklind perusti Börje Barkmanin ja Rafael Skurnikin kanssa Mainos-Mono-Reklam -mainostoimiston, joka tosin jäi lyhyeksi kokeiluksi epävarmojen aikojen vuoksi. Vuonna 1930 Björklind hakeutui mainostoimisto Erwin, Wasey & Companyn (vuodesta 1933 Erva-Latvala) palvelukseen. Vuonna 1950 hänestä tuli yrityksen ateljeen johtaja. Koska Björklind oli kiinnostunut teknisistä innovaatioista, hän huolehti siitä, että ErvaLatvala pysyi ajan tasalla viimeisimmistä tuotantotekniikoista. Hän työskenteli toimistossa vuoteen 1968, jolloin hän jäi eläkkeelle. Erik Blomberg (1913–1996) juliste 175 Ohjaaja ja elokuvaaja Erik Blombergin ura alkoi vuonna 1934 harjoittelijana Suomi-Filmin laboratoriossa. Seuraavana vuonna hän opiskeli valaistusta Lontoossa ja Pariisissa. Vähitellen hänestä kehittyi mustavalkoelokuvien valojen ja varjojen mestari. Blombergin tunnetuin elokuva on Valkoinen peura

taiteilijoista

(1952), mutta jo vuonna 1936 hän teki ensimmäisen kuvaustyönsä ohjaaja Risto Orkon jännityselokuvan VMV 6 parissa. Muita tärkeitä virstanpylväitä Blombergin uralla olivat elokuvat Miehen tie (1940) sekä Kihlaus (1955). Blomberg oli elokuvataiteen monitoimimies: hän ohjasi, leikkasi, valokuvasi, tuotti, kirjoitti käsikirjoituksia ja jopa esiintyi elokuvissa. Hän teki yhteensä yli 250 lyhytfilmiä ja pitkää elokuvaa. Adolf Bock (1890–1968) julisteet 18, 20, 26 Saksalaista taiteilijaa Adolf Bockia pidetään merimaalauksen eurooppalaisena pääedustajana. Hän herätti suurta huomiota sekä merenkulkijoiden että taiteilijoiden piireissä vankan laivoihin liittyvän tietoutensa johdosta. Saksan laivaston merisotilaana Bock oli saanut tietoonsa kaikki tarpeelliset yksityiskohdat laivoista. Hänestä kirjoitetussa muistokirjoituksessa sanotaan: ”Professori Bock ei kavahtanut vaikeuksia, kun hänen piti saada perinpohjaista tietoa asioista, jotka hän halusi maalata: purjeiden nostaminen, laivat myrskyissä, tyvenessä, merisumussa, auringossa. Hän oli perin pohjin selvillä purjelaivojen yksityiskohtaisista takiloista ja toiminnoista. Hän purjehti alusten mukana ja oppi kuvaamaan niin merta kuin aluksiakin todellisuutta vastaavasti ja samalla sai vangittua maalauksiinsa sen romanttisen ilmapiirin, joka oli tyypillistä suurille purjelaivoille.” (Finsk Sjöfart -lehti 1968) Adolf Bock piirsi myös suuren määrän postikortteja. Useimmat hänen postikorteistaan julkaistiin Suomessa vuosina 1932–1936 Tilgmannin Kuvataidekustantamon toimesta, mutta niitä julkaistiin myös ulkomailla. Saksalaiset, ruotsalaiset ja suomalaiset aikakauslehdet ja teossarjat käyttivät Bockia ahkerasti kuvittajanaan. Muun muassa Suomen Kuvalehti julkaisi hänen maalauksiaan jäänsärkijä Jääkarhun neitsytmatkalta vuonna 1926. Vuonna 1944 Verein Berliner Künstler -yhdistyksen jäsen Bock sai professorin arvon. Lue lisää Adolf Bockista sivulta 54. Erik Bruun (1926–) julisteet 135, 136, 144, 164, 168, 169, 182, 183, 190 Graafikko Erik Bruun opiskeli vuosina 1944–1949 Taideteollisuusoppilaitoksessa. 1950-luvulla Bruunin grafiikka sai osakseen suurta arvostusta niin ammattilaisten kuin maallikoidenkin parissa. Kun Vuoden juliste -kilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1953, Bruun voitti sen. Erik Bruunin klassisiin töihin kuuluu Hartwall-panimolle tehty julistesarja (Vip, Step ja Jaffa) sekä hänen julisteensa, jossa on kuvattuna uhanalainen saimaannorppa. Bruunin teoksista on tullut osa suomalaista kulttuuriperintöä. Rolf Christianson (1928–1997) juliste 161 Kun graafikko Rolf Christianson oli käynyt koulunsa loppuun, hän aloitti litografia-oppilaana Tilgmannilla. Samaan aikaan hän kävi Nordiska korrespondensinstitutet -instituutissa (NKI-koulu) mainonnan ja piirtämisen kirjekurssia. Myöhemmin, vuonna 1962 antamassaan lehtihaastattelussa, Christianson totesi NKI:n olleen ”priima kurssi”, josta hän sai parhaat oppinsa. Christianson vakiinnutti asemansa itsenäisenä graafikkona vuonna 1951. Samoihin aikoihin hän piirsi kunniakirjan, jota käytettiin Helsingin olympialaisissa vuotta myöhemmin. Hän oli myös osallistunut olympialaisia varten järjestettyyn julistekilpailuun, ja saavuttanut jaetun ensimmäisen sijan yhdessä Heikki Ahtialan ja Aimo Ronkasen kanssa. (Olympialaisissa käytettiin kuitenkin vuoden 1940 kisoja ajatellen tehtyä Ilmari Sysimetsän julistetta.) Rolf Christiansonilla oli läheiset suhteet Sveitsiin, jossa häntä puhutteli ”tiukka grafiikka”, jonka

avainsana oli funktionaalisuus. Christianson käytti monilta Zürichin-vierailuilta saamiaan oppeja menestyksekkäästi useissa palkituissa julisteissa ja muissa graafisissa töissä, muun muassa yrityslogoissa. Esimerkiksi elokuvayhtiö Kinoston logo on Christiansonin kehittämä. Graafikko ansioitui myös postimerkkien suunnittelijana. Vuonna 1967 hän voitti postimerkkikilpailun ”Itsenäinen Suomi – 50 vuotta”. Lisäksi hän voitti useita YK:n järjestämiä postimerkkikilpailuja. YK esimerkiksi julkaisi hänen Respect for Human Rights -merkkinsä vuonna 1982. Alf Danning (1893–1953) juliste 68 Graafikko ja taiteilija Alf Danning syntyi Kööpenhaminassa, mutta muutti jo lapsena Suomeen ja varttui Hämeessä. Lopetettuaan opintonsa Hämeenlinnan ruotsalaisessa yhteiskoulussa Danning pääsi oppipojaksi Hämeenlinnan Kanta-apteekkiin. Vuonna 1913 hän muutti Helsinkiin ja suoritti farmaseutin tutkinnon kaksi vuotta myöhemmin. Apteekkaritöidensä ohella Alf Danning opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa professori Eero Järnefeltin johdolla. Vuonna 1927 hän jätti apteekkarin uran – siihen mennessä hän oli jo ehtinyt pitää kolme omaa taidenäyttelyä Helsingissä. Vaikuttaa siltä, että Alf Danning teki kahta työtä vuosina 1924– 1927 sekä apteekkarina että mainostoimisto Uuden Suomen Reklaamitoimiston graafikkona. Mainostoimistossa hän oli hyvässä seurassa, sillä siihen aikaan toimistolla työskentelivät muun muassa Aukusti Tuhka, Toivo Fahlenius sekä Eino Rapp. Tänä aikana Danning ehti myös tehdä kaksi opintomatkaa Italiaan. Vuonna 1934 Alf Danning työskenteli mainostoimisto Suomen Ilmoituskeskuksessa (myöh. Ilmo). Hän alkoi niihin aikoihin olla tunnettu taitavana kirjojen kuvittajana, ja esimerkiksi kustantamot Kuvataide, Holger Schildt, Werner Söderström sekä K. G. Gummerus käyttivät häntä. Hänen viimeinen työpaikkansa oli Yhtyneiden Kuvalehtien palveluksessa kuvittajana. Göran Englund (1911–1940) juliste 102 Graafikko Göran Englund opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa vuosina 1931–1934. Hän perusti kurssitovereidensa Henry Czarneckin ja Paul Söderströmin kanssa Kuvamainos-toimiston vuonna 1934. Kaikki kolme liittyivät vuotta myöhemmin ryhmään, joka perusti mainostoimisto Oy SEK Ab:n. (Lue lisää SEK:n perustamisesta Jorma Suhosen ja Paul Söderströmin esittelyistä.) Göran Englund taisteli rintamasotilaana talvisodassa vuonna 1939. Viisi päivää ennen sodan päättymistä maaliskuussa 1940 Englund haavoittui Säkkijärven Häränpäänniemessä ja paleltui kuoliaaksi. Kaarlo Enqvist myös Enqvist-Atra (1879–1961) juliste 17 Taiteilija ja kirjailija Kaarlo Enqvist opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Turussa vuosina 1897–1899. Vuonna 1900 Enqvist matkusti Pariisiin, jossa hän opiskeli Académie Julian -akatemiassa. Kaarlo Enqvistin tunnetuimmat teokset ovat Lempäälän kirkon alttaritaulut, jotka hän maalasi vuosina 1900–1902. Siitä työstään saamalla palkkiolla hän kykeni toteuttamaan unelmansa: vuonna 1903 hän rakennutti taiteilijatalon Lempäälään. Huvilan suunnitteli arkkitehti Gustav Asp, ja se on säilytetty alkuperäisessä asussaan. Kaarlo Enqvist käytti vuodesta 1906 lähtien myös taiteilijanimeä Atra. Hänet tunnetaan lisäksi useiden romaanien ja näytelmien kirjoittajana. Toivo Fahlenius (1909–1985) juliste 167 Toivo Fahlenius opiskeli 1930-luvulla Viipurin Taiteenystäväin piirustuskoulussa. Jo opiskeluaikanaan hän työskenteli eri mainostoimistoissa, ja vuonna 1934

— 237 —

hänet palkattiin Uuden Suomen Reklaamitoimistoon, jossa hän työskenteli talvisodan syttymiseen saakka. Sotavuosien jälkeen Fahlenius työskenteli suuryritysten, kuten Hankkijan ja HOK:n, mainososastoilla. Fahlenius teki muun muassa useita julisteita Suomen Messuille. Vuonna 1933 hän osallistui Chicagon maailmannäyttelyn yhteydessä pidettyyn erikoiskilpailuun ja oli yksi palkituista. Toivo Fahlenius tunnetaan nykyisin parhaiten aikakauslehtien kansista. Hän piirsi kansia ja muita kuvituksia säännöllisesti eri lehdille, esim. säästöpankkien Säästäjä-lehdelle. Hän piirsi myös joitakin pin-up-kuvia miestenlehti Kalleen. Lisäksi hän on tehnyt runsaasti kirjojen kansia ja postikortteja. Fahlenius oli myös kuvanveistäjä, ja yksi hänen veistoksistaan on Joensuun kirkon muistokappelissa. Alexander Federley (1864–1932) juliste 10 Taiteilija Alexander Federley opiskeli vuosina 1882– 1885 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Turussa ja vuosina 1885–1889 Helsingissä. Vuonna 1891 hän matkusti Pariisiin opiskelemaan kolmeksi vuodeksi Académie Julianiin. Alexander Federley oli Suomen ensimmäisiä julistetaiteilijoita, ja hän on piirtänyt viitisenkymmentä Suomen ensimmäisistä postikorteista. Federley kuvitti myös lukuisia suurteoksia, muun muassa Vänrikki Stoolin tarinat. Federleyllä oli tärkeä rooli varhaisen suomalaisen matkailukirjallisuuden luomisessa. Hän kuvitti kaksi August Ramsayn teosta: Kesämatkoilla kanootissa 1891 sekä Jalkamatkoilta 1891. Alexander Federleyn arkisto on Kansallisarkistossa Helsingissä. Sinne on taltioitu mm. hänen Pariisista äidilleen lähettämiä liikuttavia ja taidokkaasti kirjoitettuja kirjeitä. Gunnar Forsström (1894–1958) juliste 151 Taiteilija Gunnar Forsström opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa vuosina 1913–1916. 1920-luvun alussa hän perusti taiteilija Göran Hongellin kanssa somistustoimiston, joka herätti huomiota laadukkailla julisteilla. Gunnar Forsströmin debyytti lasimaalarina vuonna 1932 oli suurenmoinen: Oulun tuomiokirkon lasimaalauskilpailussa Forsström voitti sekä ensimmäisen että toisen palkinnon. Taiteilija Lennart Segerstråle tuli kolmanneksi. Forsström vastasi useiden julkisten rakennusten, ravintoloiden, pankkien ja kirkkojen taiteellisesta koristelusta. Hänen suurimpien töidensä joukosta voidaan mainita Hietaniemen hautakappelit sekä Helsingin Olaus Petrin kirkko. Oscar Furuhjelm (1880–1963) julisteet 8, 11, 13, 82 Taiteilija ja kustantamon johtaja Oscar Furuhjelm oli Suomen varhaisen mainosmaailman eturivin miehiä. Jo vuonna 1910 hän perusti yhdessä mainospiirtäjä Heino Aspelinin ja arkkitehti Gösta Kulvikin kanssa Konstnärliga reklambyrå -mainostoimiston, joka tosin pysyi pystyssä vain yhden vuoden ajan. Furuhjelm jatkoi ilmoitusten luomista, ja 1920-luvulla hän toimi Öflund & Pettersson -painon taiteellisena johtajana. Siellä hän muun muassa suunnitteli ilmoituksia Stockmann-tavaratalolle. Vuonna 1928 Oscar Furuhjelmista tuli Tilgmannin Kuvataide-kustantamon johtaja. Hän työskenteli Tilgmannilla vuoteen 1952 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle. Lue lisää Oscar Furuhjelmista sivulta 15 ja 43. Akseli Gallen-Kallela (vuoteen 1907 saakka Axel Gallén) (1865–1931) juliste 6 Kuuluisa taiteilija Akseli Gallen-Kallela sai perusteellisen taiteellisen koulutuksen. Koulunkäynnin ohella hän opiskeli iltaisin Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä (1878–1881). Koulun

taiteilijoista

oppilaana hän oli vuosina 1881–1884. Gallen-Kallela täydensi opintojaan Pariisissa, jonne hän matkusti ensimmäisen kerran vuonna 1884. Hän suoritti opintoja Pariisissa vuoteen 1889 saakka. Lue lisää Akseli Gallen-Kallelan varhaisesta julistetaiteesta sivulta 14 ja 34. Tita Gestranius (1938–) juliste 148 Taiteilija Tita Gestranius (synt. Grönros) valmistui Taideteollisen oppilaitoksen koristemaalarilinjalta vuonna 1958. Hän on koko uransa ajan työskennellyt piirtämisen, maalaamisen ja käsityön parissa. Tita Gestranius käyttää töissään kierrätysmateriaaleja ja ”rantalöytöjä”, jotka hänen töidensä kautta saavat uuden elämän. Hän on myös järjestänyt nukketeatteriesityksiä yhdessä tyttärensä Ylva GestraniusMäätän kanssa. Tita Gestraniuksen töitä on ollut näytteillä muun muassa Helsingissä, Hangossa ja Inkoossa. Wilhelm Hanken myös Willy Hanke (1866–1953) juliste 107 Merimaalari Wilhelm Hanken maalasi sekä suuria öljyvärimaalauksia että piirsi julisteita muun muassa Norddeutsche Lloyd ja Cunard Lines -varustamoille. Hanken oli tekemässä myös Cunard Linesin 100-vuotiskirjaa Ein Jahrhundert Transatlantischer Schiffahrt 1807–1907. Aimo Hauhio (1912–1955) juliste 91 Taiteilija ja graafikko Aimo ”Ami” Hauhio opiskeli Viipurin Taiteenystäväin piirustuskoulussa vuosina 1926– 1928 ja 1930–1932. Hänen laaja tuotantonsa sisältää muun muassa mainosjulisteita, pilapiirroksia, litografiatöitä, muotokuvia postikortteja sekä puuveistoksia. Vuosina 1937–1939 Aimo Hauhio työskenteli Karjala-lehden kuvittajana Viipurissa, ja vuosina 1940– 1944 hän toimi kartanpiirtäjänä. 1930-luvulta lähtien Hauhio toimi useiden eri ammattijärjestöjen (kuten Viipurin taiteilijaseuran) johtotehtävissä. Aimo Hauhion sarjakuvapiirrokset ovat nykyään klassikoita. Yksi Hauhion suurteoksista on sarjakuvaversio Robert Louis Stevensonin seikkailuromaanista Aarresaari, joka julkaistiin 1950- ja 1960-luvuilla useaan otteeseen Pellervo- ja Lasten Maailma -lehdissä. Bernhard Harald Hellström (1905–1953) juliste 28 Opiskeltuaan muutaman vuoden arkkitehtuuria Polyteknisessä korkeakoulussa Harald ”Behara” Hellström päätti panostaa taiteelliseen uraan. Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuonna 1924 ja vuosina 1927–1928. Vuodesta 1925 lähtien hän opiskeli myös Taideteollisuuskeskuskoulussa, ja vuonna 1929 hän matkusti opintomatkalle Pariisiin. Hänen varhaisimmat näyttelynsä olivat Helsingissä 1930, Moskovassa 1934, Riiassa 1935 ja Kööpenhaminassa 1937. Vuonna 1929 Harald Hellström aloitti työt Tilgmannin piirustusosastolla. Sittemmin hän siirtyi Tilgmannin Kuvataide-kustantamon toimittajaksi. Hän piirsi muun muassa kuvakirjoja, seurapelejä sekä postikortteja. Hellströmin kiinnostus heraldiikkaa kohtaan tuotti vuonna 1941 kirjan Kort handledning i heraldik (Söderström), (Vaakunatietoutta I, kilpi, Suomen taidepiirtäjäliiton julkaisuja I. Helsinki 1951). Kirja oli heraldiikan ensimmäinen suomalainen oppikirja. Sodan jälkeen Hellström opetti heraldista muotoilua Ateneumissa. Yksi Harald Hellströmin töistä on Muonion vaakuna, jossa on punaisella pohjalla hopeatähti, joka symboloi Lapin luontoa. Myös Nurmijärven vaakuna on Hellströmin suunnittelema. Toinen Hellströmin kiinnostuksen aihe olivat exlibrikset. Hän piirsi exlibriksen muun muassa Tilgmannin monivuotiselle toimitusjohtajalle Oskar Öflundille sekä painon hallituksen puheenjohtajalle ja suuromistajalle Amos Andersonille.

Lasse Hietala (1921–) julisteet 199, 200 Graafikko Lasse Hietala opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa vuosina 1945–1948. Opintojen päätyttyä hän sai töitä Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK) mainososastolta. Vuonna 1951 Lasse Hietala päätti jättäytyä freelancemainosgraafikoksi. Hän alkoi myös pian opettaa sekä Mainosgraafikkojen koulu MG:ssä että Ateneumissa. Hietala on Suomen merkittävimpiä julistetaiteilijoita, ja hänen julistetuotantonsa on laaja. Hänen useiden toimeksiantajiensa joukosta voidaan mainita Tapaturmantorjuntayhdistys Talja (nykyinen Liikenneturva) ja Posti, jonka kanssa hän teki yhteistyötä yli 30 vuoden ajan. Vuonna 1963 Lasse Hietala voitti ensimmäisen kerran Vuoden juliste -kilpailun sympaattisella julisteellaan Vaihda kohteliaisuuteen, joka kehotti varovaisuuteen liikenteessä. Hietala on saanut lukuisia kunniamainintoja ja palkintoja. Hän on esimerkiksi voittanut Vuoden juliste -kilpailun kokonaista kuusi kertaa, viimeksi vuonna 1992. Vuonna 1985 hän voitti Kalevalan 150-vuotisjuhlavuoden yhteydessä järjestetyn Sanan Mahti -kilpailun. Hietala on kahminut useita palkintoja myös kansainvälisissä kilpailuissa, kuten parhaan ulkomainoksen palkinnon vuonna 1988 Amsterdamissa. Lasse Hietalan teoksia on ollut näytteillä muun muassa Wienissä, Lontoossa ja Moskovassa. Kun eurooppalaiset postiyhtiöt vuonna 2003 valitsivat postimerkkisarjan teemaksi julistetaiteen, Suomi osallistui sarjaan kahdella Hietalan 1960-luvun julisteesta tehdyllä postimerkillä. Vuonna 1984 Lasse Hietalalle myönnettiin valtion taiteilijaeläke. Göran Hongell (1902–1973) juliste 56 Taiteilija ja muotoilija Göran Hongell tunnetaan etupäässä lasimuotoilijana, mutta 1920-luvulla hänen julistetuotantonsa oli laaja. Päätettyään opintonsa Taideteollisuuskeskuskoulussa hän perusti yhdessä taiteilija Gunnar Forsströmin kanssa somistustoimiston. Hongell ja Forsström loivat yhdessä useita julisteita. He voittivat muun muassa vuonna 1928 julistekilpailun, jonka tarkoituksena oli lisätä maidonjuontia. Hongell myös opetti koristemaalausta Taideteollisuuskeskuskoulussa vuosina 1925–1932. Vuonna 1933 Göran Hongell palkattiin lasitehdas Karhula-Iittalan taiteelliseksi neuvonantajaksi, ja myöhemmin hän toimi lasitehtaan taiteellisena johtajana. Hongellin tunnetuin työ on Aarne-sarja 1940-luvulta. Greta Hult (1901–1985) juliste 104 Taiteilija Greta Hult opiskeli 1920-luvun alussa Taideteollisuuskeskuskoulussa, jossa tapasi tulevan miehensä Gösta Diehlin. Greta matkusti Pariisiin yhdessä opiskelijatoverinsa Hanna Schjerfbeckin (Helenen veljentytär) kanssa. Todennäköisesti matkaan lähdettiin Gösta Diehlin kutsusta, hän oli nimittäin muuttanut Pariisiin vuonna 1922. Pariskunta vihittiin vuonna 1926 Helsingissä. Greta Hult jatkoi taideopintojaan Pariisissa. Hän vieraili myös Italiassa opiskelemassa kirkkomaalausta. Greta Hult teki debyyttinsä taiteilijana vuonna 1923, jolloin hän teki lasimaalauksen Helsingin Diakonissalaitoksen kirkkoon. Seuraavana vuonna hän piti taidenäyttelyn Salon Strindbergissä, josta Svenska Pressen -lehden arvostelija kirjoitti: ”Nuori taidemaalaritar omaa hienoa impressionistista kykyä ja luonnollista tuntumaa ääriviivoihin ja väreihin.” Greta Hult-Diehl ja Gösta Diehl asuivat yhdessä Pariisissa vuoteen 1932, jolloin Gösta Diehl palasi Suomeen. Pari erosi vuonna 1936. Greta Hult oli perustanut vienti- ja komissioyrityksen Franco-Fennia keväällä 1931, ja hän muun muassa auttoi suomalaisia vierailijoita käytännön asioissa. Pariisin kansainvälisessä näyttelyssä vuonna 1937 hän vastasi Suomen

— 238 —

messujärjestelyistä. Suomen matkailupaviljongin näyttely palkittiinkin kultamitalilla. Greta Hult piirsi myös useita esitevihkosia, joiden avulla ranskalaisia houkuteltiin Suomeen. Greta Hult meni uudelleen naimisin ja asui Pariisissa kuolemaansa saakka. Hasse Hägerström (1942–) juliste 187 Arkkitehti Hasse Hägerström valmistui vuonna 1970 Teknillisestä korkeakoulusta. Nykyisin hän on osakkaana helsinkiläisessä A-Konsultit-arkkitehtitoimistossa. Opiskeluaikanaan Hägerströmiä pyydettiin piirtämään Finlandia-juliste FÅA-varustamolle (sivulla 211). Hägerström muistelee, että FÅA oli sitä mieltä, että nopea Finlandia-autolautta tulisi aloittamaan uuden aikakauden lauttaliikenteessä. Siksi lautta hahmoteltiin avaruusraketiksi. Jaakko Hänninen (1921–1999) juliste 181 Mainosgraafikko Jaakko ”Jaska” Hänninen pääsi ylioppilaaksi Helsingissä vuonna 1940, jonka jälkeen hän palveli sotavuodet rintamalla. Vuonna 1945 Hänninen aloitti opintonsa Taideteollisuuskeskuskoulun piirustuskoulussa. Vuosina 1946 ja 1949 hän teki kaksi pidempää opintomatkaa Pariisiin. Opintojen päätyttyä Hänninen aloitti graafikkona Liikemainonta-mainostoimistossa. Hän siirtyi muutaman vuoden kuluttua SEK:lle, jossa hän yleni ateljeenjohtajaksi. Jaakko Hänninen perusti SEK-kollegansa Erkki Mattssonin kanssa vuonna 1961 Mainosateljee Hänninen & Mattsson -yrityksen, mutta jo vuonna 1965 Hänninen otti vastaan Markkinointi Topitörmän taiteellisen johtajan pestin. Muutaman vuoden kuluttua Jaakko Hänninen päätti ryhtyä freelancegraafikoksi. Hän toimi lisäksi tuntiopettajana Taideteollisuusopistossa. Hännisen laajasta tuotannosta voidaan mainita muun muassa Atria-tavaramerkki, jonka Jaakko Hänninen kehitti vaimonsa Helena Hännisen kanssa. Vuonna 1957 Jaakko Hänninen oli mukana perustamassa Suomen Heraldista Seuraa heraldikko Olof Erikssonin kanssa. Hänninen on suunnitellut muun muassa Anjalankosken ja Ylitornion vaakunat. Erkki Hölttä (1928–) juliste 111 Nuori lahtelaistaiteilija Erkki Hölttä sai lentävän lähdön vuonna 1948. Hän voitti tuolloin Suomen Matkailijayhdistyksen nuorille taiteilijoille järjestämän julistekilpailun. Höltän kilpailutyö lähetettiin Osloon, jossa järjestettiin vastaavat kansainväliset kilpailut, joiden mottona oli ”Youth Looks at Travel”. Näissä kilpailuissa Höltän juliste sai kunniamaininnan. Erkki Hölttä oli 20 vuotta töissä graafikkona huonekaluvalmistaja Askon mainososastolla, jonka johtajaksi hän sittemmin nousi. Vuosina 1967–1990 Hölttä työskenteli pankinjohtajana. Päivätyönsä ohella Erkki Hölttä teki julisteita, postikortteja sekä adresseja. Kimmo Kaivanto (1932–) juliste 195 Taiteilija ja kuvanveistäjä Kimmo Kaivanto opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1953– 1954. Sitä seuranneina vuosina hän työskenteli mainostoimisto Mainos Lehmuksessa kotikaupungissaan Tampereella. Vuonna 1960 Kaivanto teki julisteen Puuvilla on muotia, jolla hän voitti ensimmäisen palkinnon Vuoden juliste -kilpailussa. Mainosalan lehti Mainosuutiset kirjoitti palkintojenjaon jälkeen: ”Tuntui melkoisen virkistävältä, että vuosittaisten ’standardivoittajien’ pieneen joukkoon mahtui myös uusia kasvoja”. Kommentti oli viittaus siihen, että kyseiseen hetkeen asti kilpailua olivat hallinneet esimerkiksi asemansa jo vakiinnuttaneet taiteilijat Erik Bruun, Per-Olof Nyström sekä Raimo Raimela. Menestyksestään huolimatta Kimmo Kaivanto koki mainosgrafiikan ja vapaan taiteen olevan ristiriidassa

taiteilijoista

keskenään. Sen vuoksi hän päätti irtisanoutua mainostoimistosta vuonna 1962 ja panostaa omaan taiteeseen. Kaivannon meriittilista on todella vaikuttava. Hän on luonut myös useita teoksia julkisiin tiloihin. Kimmo Kaivanto on toiminut myös teatterin ja oopperan skenografina, muun muassa Savonlinnan oopperajuhlilla ja New Yorkin Metropolitan Operassa. Vuonna 1995 Kimmo Kaivannolle myönnettiin professorin arvonimi. Klaus Kalima (1918–) juliste 163 Helsinkiläinen taiteilija Klaus Kalima oli 1930-luvun lopulla taiteilija ja professori Erkki Koposen yksityisoppilaana. Kalima jatkoi opintojaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1940–1941, jonka jälkeen hän osallistui jatkosotaan. Vuonna 1945 hän perusti mainostoimisto Artifexin. Samana vuonna hän toimi Kohtalo johtaa meitä -elokuvan skenografina. Yhtyneet Paperitehtaat palkkasi Klaus Kaliman vuonna 1949, ja hän muutti Valkeakoskelle. Hän on työskennellyt muun muassa pakkausten suunnittelun, graafisen suunnittelun sekä vientimessujen näyttelyosastojen suunnittelun parissa. Kalima jäi eläkkeelle vuonna 1983. Hän perusti uuteen kotikaupunkiinsa vuonna 1950 Valkeakosken taideyhdistyksen. Lastenlääkäri ja professori Arvo Ylpön täyttäessä 100 vuotta Klaus Kalima maalasi Ylpöstä kaksi muotokuvaa. Klaus Kalima muistelee, että kun Ylpön piti istua mallina, oli hän niin eläväinen ja puhelias, että Kaliman oli lopulta pakko varovasti pyytää työrauhaa. Mutta kun Arvo Ylppö ei puhunut, hän vajosi kasaan ”kuin tyhjentynyt ilmapallo”. Kalima ehdotti tuolloin, että kenties he voisivat kuitenkin jutella. Siinä samassa ilmapallo jälleen täyttyi. Yrjö Kari (1901–1982) juliste 74 Hollolalainen taiteilija Yrjö Kari päätti opintonsa Taideteollisuuskeskuskoulussa noin vuonna 1921. Koulussa eräs opiskelijatoveri oli kutsunut hänet Lappiin, ja sillä matkalla Kari lumoutui pohjoisen luonnosta. Kari asui neljä vuotta Rovaniemellä, jossa hän maalasi maisemia ja piti taideluentoja kaupungin kansalaisopistolla. Vuosina 1929–30 Yrjö Kari opiskeli Pariisissa ja piti siellä näyttelyn. Hän opiskeli lyhyempiä aikoja myös Saksassa ja Ruotsissa. Lappi oli tärkein teema Yrjö Karin taiteessa. Hän piti useita näyttelyitä ympäri Suomen. Aarne Karjalainen (1898–1965) kansikuva Graafikko Aarne Karjalainen aloitti taideopintonsa Viipurin Taiteenystäväin piirustuskoulussa ja jatkoi sitten Helsingissä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1921–1922. Työskenneltyään kuusi vuotta Tilgmannin painossa graafikkona Aarne Karjalainen vaihtoi työpaikkaa ja meni töihin Uuden Suomen Reklaamitoimistoon vuonna 1928. Siellä ollessaan hän sai tehtäväkseen suunnitella Suomen Pankin setelipainolle postimerkin. Työ selvästikin miellytti häntä, sillä vuonna 1934 hän siirtyi setelipainoon, jossa hänestä tuli arvopaperitaiteilija. Hän työskenteli setelipainossa muun muassa taiteiilija ja kuvittaja Signe Hammarsten-Janssonin (Tove Janssonin äidin) kanssa. Karjalaisesta tuli myöhemmin setelipainon taideosaston johtaja. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1963. Karjalainen piirsi muun muassa vuonna 1940 julkaistun 5 000 markan setelin, suunnitteli 36 erilaista postimerkkiä sekä hieman vähemmän postikortteja. Työskennellessään Uuden Suomen Reklaamitoimistossa hän teki muutamia julisteita, esimerkiksi tämän kirjan kansikuvana olevan, Aero-lentoyhtiölle vuonna 1929 piirretyn julisteen. Arvo Lukala (1903–1956) juliste 149, 150 Taiteilija ja graafikko Arvo Lukala on tunnettu lähinnä taitavana kirjojen kuvittajana, useimmat kuvitukset

on tehty turkulaiselle kustantamo Auralle. Yksi Lukalan viimeisiä töitä oli Kustavin vaakuna, jonka hän teki yhdessä Arvo Viljantin ja Ahti Hammarin kanssa vuonna 1956. Alfred Mahlau (1894–1967) juliste 43 Saksalainen taiteilija Alfred Mahlau on tunnettu maalarina, graafikkona, kuvittajana ja opettajana. Hänen oppilaistaan voidaan mainita Horst Janssen sekä Vicco von Bülow. Mahlaun tunnetuin teos on Lyypekin Mariankirkossa oleva lasimaalaus Kuolemantanssi, joka valmistui vuonna 1956. Teos on ylistys kirkon alkuperäiselle samannimiselle seinämaalaukselle, joka tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa. 1920-luvulla Mahlau toimi makeis- ja marsipaanivalmistaja Niedereggerin pakkaussuunnittelijana. Vuonna 1927 hän loi myös Niedereggerin graafisen yritysprofiilin, joka on käytössä vielä tänä päivänäkin. Vuonna 1946 Mahlausta tuli Hampurin taidekorkeakoulun professori. Sven Mansikkala (1914–1991) julisteet 61, 62 1930-luvulla opettaja ja graafikko Sven Mansikkala opiskeli koristemaalausta Taideteollisuuskeskuskoulussa. Opintojen jälkeen hän muutti Vaasaan, jossa hän teki töitä Matkailijayhdistyksen ruotsinkielisen Pohjanmaan paikallisosastoille. Mansikkala asui Vaasassa talvisodan syttymisvuoteen 1939 saakka. Sotavuosien jälkeen Sven Mansikkala työskenteli Mainos Taucher Reklam -mainostoimistossa, myöhemmin hän teki töitä myös Postille. Yrittäjyys kuitenkin houkutteli Mansikkalaa siinä määrin, että hän perusti oman toimiston. Mansikkala erikoistui messuihin ja messuosastoiden suunnitteluun. Sittemmin Sven Mansikkala kiinnostui steinerpedagogiikasta, ja vuonna 1959 hän alkoi opiskella ainetta Saksassa. Kun Mansikkala palasi Suomeen, hän aloitti työt Helsingin Rudolf Steiner -koulussa, jossa hän opetti eläkkeelle jäämiseensä saakka. Atte Matilainen (1924–) juliste 154 Valokuvaaja Atte Matilainen ryhtyi jo vuonna 1939 erään Suomen ensimmäisen ammattimaisen lehtikuvaajan, Osvald ”Hede” Hedenströmin juoksupojaksi. Matilainen teki hyvän vaikutuksen vastaperustetussa Hede-Fotossa, ja pian hän työskenteli siellä oppipoikana. Kun talvisota puhkesi, jäi toimiston pyörittäminen nuoren Matilaisen vastuulle, kun vanhemmat kollegat sotivat rintamalla. Jatkosodan alkaessa Matilainen ilmoittautui vapaaehtoisena rintamalle. Sodan jälkeen työt Hede-Fotossa jatkuivat, nyt Matilainen oli edennyt ”oikeaksi valokuvaajaksi”. Vuonna 1951 hän perusti oman Foto-Atte Matilainen -studion. Olympiavuonna 1952 Matilainen työskenteli Olympia-Kuvassa, jota oppimestari Hedenström oli ollut perustamassa. Atte Matilaisen monien asiakkaiden joukosta voidaan mainita Suomen Matkailuliitto (ent. Matkailijayhdistys), Aero / Finnair, Orion ja Veho. Kun Asuntosäätiö vuonna 1952 alkoi suunnitella ja rakentaa Tapiolan kaupunginosaa Espoossa, Atte Matilainen dokumentoi töiden kulkua usean vuoden ajan. Jo 1950-luvun alussa Matilainen valokuvasi presidentti J. K. Paasikiven. Hän työskenteli 30 vuoden ajan Urho Kekkosen kanssa tämän ollessa Suomen presidenttinä. Matilainen kuvaa Kekkosen aikaa ”hyvän yhteistyön ajaksi”, mikä johtikin ystävyyteen. Miehet muun muassa kalastivat yhdessä. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) aikana vuonna 1975 Matilainen kuvasi Helsingissä kaikki 35 valtionpäämiestä. Konferenssin päätyttyä presidentinkanslian henkilökunta kokosi kuvista laadukkaan valokuva-albumin, jonka kanteen oli painettu Suomen vaakuna. Merkittävät valtiovieraat saivat näin postitse muiston Helsingistä.

— 239 —

Erkki Mattsson (1923–) juliste 205 Graafikko Erkki Mattsson opiskeli vuosina 1938– 1939 Taideteollisuuskeskuskoulun iltakoulussa. Opinnot kuitenkin keskeytyivät sodan puhjettua. Opintojen ohella Mattsson työskenteli tavaratalo Raken somistamossa. Sodan päätyttyä vuonna 1945 Erkki Mattsson aloitti mainospiirtäjänä Suomalainen Mainonta 
-yrityksessä. Vuonna 1946 Mainos Taucher Reklam osti yrityksen, ja Mattsson siirtyi Taucherin palvelukseen. Vuonna 1949 hän siirtyi Yhteismainokseen, mutta jo parin vuoden kuluttua SEK tarjosi hänelle taideosaston päällikön paikkaa. Mattsson kuvailee kymmentä vuottaan SEK:n palveluksessa työntäyteiseksi ja antoisaksi ajaksi. “Taiteilijoilla oli mahdollisuus suunnitella ja toteuttaa talouselämämme merkittävimpien liikelaitosten mainontaa. Siihen aikaan SEK:lla työskenteli useita graafikoita freelancereina. Talo tarjosi heille työpöydän lisäksi työvälineet ja kaikki työtarvikkeet. Kiireisinä aikoina työtunteja ei laskettu. Ilmapiiri oli silti miellyttävä ja vapautunut, josta kiitokset toimitusjohtaja Aarne Salomaalle ja hänen seuraajalleen Frans Saalasteelle”, kertoo Mattsson. Vuonna 1961 Erkki Mattsson perusti SEK-kollegansa Jaska Hännisen kanssa Mainosateljee Hänninen & Mattsson -yrityksen. Kun Markkinointi Topitörmä palkkasi Hännisen vuonna 1965, Mattsson jatkoi vapaana taiteilijana. Hänen työkenttäänsä on kuulunut ilmoitusten ja monenlaisten painotöiden (kuten julisteiden, kuvitusten, yrityslogojen ja pilapiirrosten) suunnittelu. Eläkkeelle jäätyään Erkki Mattssonilla on ollut aikaa harrastaa akvarellimaalausta, suunnitella exlibriksiä ja kirjoittaa kuusi kirjaa ”stadin slangista”. Sid Mercer juliste 35 Brittiläinen julistetaiteilija. Esiintyy yksittäisissä kansainvälisissä julisteluetteloissa. Helge Mether-Borgström (1913–1996) juliste 142 Mainosgraafikko Helge Mether-Borgström valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta vuonna 1935. Sen jälkeen hän työskenteli mainospiirtäjänä SOK:lla, ja sittemmin hänestä tuli Yhteismainoksen ateljeen johtaja. Vuosina 1957–1963 hän työskenteli Mainos Taucher Reklam -toimistossa. Vuodesta 1948 lähtien Helge Mether-Borgström teki lukuisia opintomatkoja ulkomaille. Vuonna 1954 hän suunnitteli logon hyvän ystävänsä Armi Ratian vastaperustetulle Marimekko-yritykselle. 1960-luvulla MetherBorgström toimi opettajana muun muassa Taideteollisuusopiston graafisen taiteen osastolla. Viktor Mustikainen (1930–1999) juliste 204 Päätettyään opintonsa Taideteollisuusoppilaitoksessa Viktor ”Viki” Mustikainen aloitti työt mainostoimisto Ilmossa, jossa hän työskenteli mainospiirtäjänä vuosina 1954–1960. Vuonna 1957 Mustikaisen ehdotus voitti itsenäisen Suomen 40-vuotisjuhlan kunniaksi pidetyn julistekilpailun. Vuonna 1960 hän aloitti mainospiirtäjänä SEK:lla ja työskenteli myös art directorina. Vuonna 1968 Mustikainen siirtyi mainostoimisto Finnadiin, jossa hän toimi ateljeeosaston johtajana. Viktor Mustikainen perusti 1980-luvun alussa oman mainostoimiston Victorin, jossa tehtiin vuosikertomuksia, esitevihkosia ja kuvitettiin niin lehtiä kuin kirjojakin. Mainostöiden ohella Mustikainen ehti myös harjoittaa omaa luovaa toimintaansa. Hänen grafiikkaansa ja öljyvärimaalauksiaan on ollut näytteillä useissa näyttelyissä. Martti Mykkänen (1926–2008) julisteet 164, 193, 196, 198 Jatkosodan taisteluiden jälkeen Martti Mykkänen jätti koulunsa kesken Iisalmella ja muutti Helsinkiin. Hän sai töitä Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK)

taiteilijoista

mainososastolta ja opiskeli samalla Taideteollisessa ammattikoulussa. Vuonna 1948 hän jatkoi opintojaan Taideteollisuuskeskuskoulun graafisen taiteen osastolla. Opintojensa päätyttyä Martti Mykkänen palasi vuonna 1951 Kulutusosuuskuntien Keskusliittoon, ja sai mahdollisuuden matkustaa vaihtotaiteilijana Sveitsiin. Hän oli kahdeksan kuukautta Sveitsissä, joka jo tuolloin oli tunnettu kehittyneestä julistetaiteesta. Kotimatkalla Mykkäsen matkalaukkuun oli pakattu vaikutteiden ja inspiraation lähteiden lisäksi myös erilaisia kirjasintyylejä, kuten Helvetica, joka saavutti nopeasti suosiota suomalaisten graafikoiden keskuudessa. Vuonna 1953 Uusi Kuvalehti palkkasi Mykkäsen, mutta jo vuoden kuluttua hän päätti ryhtyä freelancegraafikoksi. Jo 1950-luvulla Martti Mykkäsen julisteet ja kirjojen kannet alkoivat niittää palkintoja ja kunniaa. Muun muassa vuonna 1958 järjestetyssä Vuoden paras kirjan kansi -kilpailussa Mykkänen voitti ensimmäisen palkinnon kannella, jonka hän suunnitteli Leonid Andrejevin kirjaan Seitsemän hirtetyn tarina. Voittonsa lisäksi hän sai samassa kilpailussa viisi kunniamainintaa. Hän on luonut arviolta 450 kirjan kantta lähes kaikille Suomen kustantamoille. Seuraava esimerkki kuvatkoon Martti Mykkäsen huolellista valmistautumista kirjan kannen muotoiluun: työtehtävän alkaessa hän ei milloinkaan tyytynyt lukemaan vain kirjan tiivistelmää, vaan hän halusi lukea koko kirjan aistiakseen kirjan tunnelman. Runokirjat oli luettava moneen kertaan. Kun kustantamoiden aikatauluja 1960-luvulla kiristettiin eikä työn perusteelliseen tekemiseen jäänyt aikaa, Martti Mykkänen päätti lopettaa kirjan kansien suunnittelemisen. Martti Mykkäsen tuotanto ulottuu myös pakkauksiin, ilmoituksiin, esitevihkosiin sekä yrityslogoihin. Esimerkiksi Tammi Kustannuksen T-logo sekä Helsingin Energian käyttämät kolme salamaa ovat Mykkäsen käsialaa. Hän toimi myös pitkään Matkailun edistämiskeskuksen julkaiseman Look at Finland -lehden art directorina. Arnold Neumann (1895–1979) julisteet 31, 69, 70 Finska Ångfartygs Aktiebolag (myöh. Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö) palkkasi mainosjohtaja ja taiteilija Arnold Neumannin vuonna 1919. Oltuaan muutaman vuoden matkustajaosaston assistenttina hänestä tuli yhtiön matkustajatoimiston ja mainososaston johtaja. Vuonna 1953 hänet nimitettiin yhtiön prokuristiksi ja vuodesta 1963 lähtien hän toimi yhteisliikenne varustamoiden tytäryhtiön, Båtcentralenin, toimitusjohtajana. Arnold Neumann oli suomalaisen turismielinkeinon kantavia voimia. Hänen avoimuutensa ja kielitaitonsa olivat hyödyksi kontaktien luomisessa ulkomaisiin matkailu- ja turistijärjestöihin. Neumann toimi asiantuntijana useissa kansainvälisissä turistikongresseissa. Hän oli myös arvostettu mainoskirjoittaja. Yksi Neumannin suurista intohimoista oli melonta, ja hänen kirjoittamiaan ja kuvittamiaan esitevihkosia ja käsikirjoja on kiittäminen siitä, että ”vesireittejämme alkoivat kansoittaa ulkomaiset kanotistit”, kuten kirjoitettiin hänen 50-vuotispäivänään vuonna 1945. Aarne Nopsanen (1907–1990) kuva 44, 45, 46, 47 Taiteilija ja mainosgraafikko Aarne Nopsanen opiskeli Viipurin Taiteenystäväin piirustuskoulussa vuosina 1924–1925. Helsingissä hän jatkoi opintojaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1928– 1930. Vuonna 1931 hän matkusti vuodeksi Pariisiin, jossa hän opiskeli Académie Colarossi -koulussa. Mainosgrafiikkatöidensä ohella Nopsanen osallistui aktiivisesti useisiin taidenäyttelyihin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hän oli lisäksi arvostettu muotokuvamaalari. 1930-luvulta lähtien Aarne Nopsanen piirsi myös sarjakuvia; esimerkiksi Raul Roineen kirjoittaman

Antti Puuhaara -sarjakuvan piirrokset olivat peräisin Nopsasen kynästä. Aarne Nopsanen aloitti työnsä mainosmaailmassa mainostoimisto Suomen Ilmoituskeskuksessa (myöhemmin Ilmo) jo opiskeluaikanaan. Erva-Latvala palkkasi Nopsasen vuonna 1933. Hän työskenteli toimistossa viisi vuotta, mutta syksyllä 1938 hän irtisanoutui. Hän oli huomannut ansaitsevansa paremmin vapaana graafikkona. Talvisodassa Aarne Nopsanen palveli rintamasotilaana. Sodan jälkeen hän kärsi masennuksesta, joka johti muun muassa siihen, että hän poltti 41 maalaustaan, joihin hän ei enää ollut tyytyväinen. Jatkosodan puhjettua Nopsanen liittyi puolustusvoimien propagandakomppaniaan monien muiden mainosmiesten tapaan. Hän oli rintamapiirtäjä ja piirsi muun muassa loistavan 100 piirustuksen sarjan Viipurista. Sodan jälkeen Viipuri-piirrokset oli tarkoitus julkaista kirjan muodossa, mutta puolustusvoimat kielsivät julkaisun viime metreillä. Piirustukset saivat odottaa 40 vuotta, kunnes ne vuonna 1986 julkaistiin kirjana. Aarne Nopsanen piirsi sotavuosina myös suuren määrän postikortteja. Hän piirsi muun muassa useita postikortteja Vääpeli Kalle Ryhmystä, joka oli Nopsasen ystävän Armas J. Pullan luoma suosittu romaanihahmo. Per-Olof Nyström (1925–1996) julisteet 188, 189 Taiteilija Per-Olof ”PON” Nyström kuuluu Suomen tärkeimpiin graafisiin taiteilijoihin. Hänen tuotantonsa kattaa käyttögrafiikan koko laajan skaalan. Nyströmin ura graafikkona alkoi vuonna 1948 kesätyöntekijänä Mainos Taucher Reklamissa. Hän oli Taucherilla lähes 40 vuotta vuoteen 1988 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle. Vuosien varrella Nyström ehti Taucherin töiden ohella piirtää noin 10 000 piirrosta Hufvudstadsbladetille. Per-Olof Nyströmin lukemattomien palkittujen töiden joukosta voidaan mainita klassinen Finland Woodland -juliste, jolla hän vuonna 1960 voitti Finlandia-julistekilpailun ”Vienti”-kategorian. Hän on piirtänyt myös useita yrityslogoja, muun muassa Wulffin logon. Nyström suunnitteli myös mediayritys MTV3:n pöllön, joka otettiin yrityksen tunnukseksi vuonna 1965. Samainen pöllö-teema on käytössä vielä nykyäänkin. Per-Olof Nyström korosti töissään yhteistyön tärkeyttä, jotta saataisiin aikaan jotakin hienoa. Eräässä Mainosuutiset-lehden haastattelussa vuodelta 1965 hän sanoo: – Hyvien ideoiden keksiminen riippuu paljon ilmapiiristä, missä ne keksitään. Yksi henkilö ei voi tällaista ilmapiiriä luoda. Siksi olen aina ollut team work -toiminnan kannattaja. Osmo K. Oksanen (1916–1978) julisteet 124, 170, 176, 177, 178, 179, 203 Osmo Kalevi Oksanen valmistui graafikoksi Taideteollisuuskeskuskoulusta vuonna 1945. Uransa alussa Oksanen työskenteli lähinnä elokuvajulisteiden parissa, ja hänestä tuli nopeasti alan johtava graafikko. Vuosina 1956–1959 Oksanen voitti julisteillaan vuoden parhaan elokuvajulisteen palkinnon. Hänen tämän alan töistään voidaan mainita Tuntematon sotilas -elokuvan juliste vuodelta 1955. Jo 1940-luvun lopulla Osmo K. Oksanen alkoi tehdä mainoksia Valtionrautateille. Hänen julisteissaan oli pilkettä silmäkulmassa, ja niistä tuli klassikoita suomalaisen julistetaiteen saralla. Yksi hänen tunnetuimmista junajulisteistaan on kenties juliste, jossa poika kulkee sukset olalla tai matkalaukku kädessä (Oksanen teki sekä kesä- että talviversiot töistään). Tuon julisteen mallina hän käytti tytärtään Mari Oksasta, joka seisoi perheen talon pihalla rouva Oksasen meikkilaukku kädessään.

— 240 —

Hugo Otava (1889–1967) juliste 85 Taiteilija ja piirtäjä Hugo Otava opiskeli Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1907–1911. Hän osallistui moniin yhteisnäyttelyihin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hänen teoksensa ovat nykyään Turun taidemuseossa. Otava työskenteli piirtäjänä Uusi Aura -lehdessä vuosina 1917–1924 ja jatkoi sitten Karjala-lehdessä vuoteen 1930. Tuosta vuodesta sodan syttymisvuoteen 1939 saakka hän piirsi Ajan Suunnalle. Sotavuosina hän kuvitti sotilaslehti Hurtti Ukkoa. Sotavuosien aikana Hugo Otava piirsi myös useita postikortteja Itsenäisyyden liitolle. Johannes Paavola (1894–1961) juliste 55 Taiteilija Johannes Paavola opiskeli Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1910–1915. Ensimmäisen taidenäyttelynsä hän piti vuonna 1920 Turussa, jonka jälkeen vuosina 1923–1961 hän piti lukuisia omia näyttelyitä ja osallistui yhteisnäyttelyihin. Paavola toimi myös kuvaamataidon opettajana monissa Turun kouluissa, ja hän oli tunnettu siitä, että välituntien aikana hän piirsi muotokuvia oppilaistaan. Daniel Pesu (1891–1956) juliste 92 Taiteilija Daniel Pesu syntyi Sortavalassa, ja suuri osa hänen taiteestaan liittyy Karjalaan. Pesu opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1913–1916 sekä taiteilija Berndt Lagerstamin yksityisoppilaana. Pesun tuotanto on monipuolinen: se sisältää postikortteja, akvarelleja, piirroksia ja jopa runoutta. Jussi Pohjakallio (1930–1990) juliste 206 Valokuvaaja Jussi Pohjakallio työskenteli 1950-luvun puolivälistä lähtien Suomen Kuvalehden ja useiden ulkomaisten lehtien lehtivalokuvaajana. Vuonna 1965 hän perusti oman studion ja alkoi käyttää enemmän aikaa mainosvalokuvaamiseen. Pohjakallion kuvia on julkaistu useissa kirjoissa, muun muassa Suuria Suomalaisia -biografiassa (1962) sekä Silver Line -sisävesivarustamosta kertovassa Hopealinja-kirjassa (1967). Raimo Raimela (1916–2001) julisteet 122, 125, 157 Graafikko ja animaattori Raimo Raimela opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa vuosina 1936–1939. Hän osallistui sekä talvisotaan että jatkosotaan, jossa hän haavoittui vakavasti vuonna 1942. Haavoittuminen vaikutti merkittävästi koko hänen uraansa. Toipilasaikanaan Raimela sai nimittäin komennuksen puolustusvoimien valokuvaosastolle. Hän sai aloittaa elokuvauransa vuonna 1943 opintomatkalla UFA-studioon Berliiniin, jossa hän oppi tekemään animaatiofilmejä. Hän käytti taitojaan armeijan koulutusfilmeissä ja myöhemmin professori Yrjö V. Paateron kanssa useissa yhteistyöprojekteissa, jotka liittyivät tämän röntgen-tutkimukseen. Sodan jälkeen Suomeen tulvi ulkomaisia elokuvia, ja Raimela oli mies, joka osasi piirtää niin julisteita kuin suuria ulkokäyttöön tarkoitettuja elokuvamainostaulujakin. Kollegansa Osmo K. Oksasen kanssa hän esimerkiksi vastasi siitä, että helsinkiläisen elokuvateatteri Rexin katolla oli useiden metrien korkuisia käsinmaalattuja elokuvamainoksia. (Tästä työstä myös SEK:n graafikko Jorma Suhonen vastasi 1930-luvulla.) Vuonna 1955 Raimo Raimela voitti julisteillaan kaksi ensimmäistä palkintoa: Vuoden juliste ja Vuoden elokuvajuliste. Viimeksi mainitun palkinnon hän voitti lisäksi vuosina 1957 ja 1958. Raimela päätti jo vuonna 1944 ryhtyä freelanceriksi. Hänen tärkeimpiä työnantajiaan oli Postisäästöpankki, jolle hän useiden vuosien ajan teki erilaisia töitä lomakesuunnittelusta pankkikonttoreiden suunnitteluun. Postisäästöpankille Raimo Raimela valmisti myös sarjan ainutlaatuisia mainosjulisteita: hän rakensi erilaisia

taiteilijoista

pienoismalleja, jotka hän leikkasi paperista. Sitten hän valokuvasi mallit, ja lopputuloksena oli juliste, joka synnytti katsojien silmissä kolmiulotteisen vaikutelman. Raimela oli Mainosgraafikkojen koulun perustajajäseniä. Hän toimi koulussa opettajana ja oli koulun rehtori vuodesta 1963 1980-luvun alkuun saakka. Harry Hudson Rodmell (1896–1984) julisteet 15, 21, 34, 36 Brittitaiteilija Harry Hudson Rodmell opiskeli kotikaupungissaan Hullissa School of Arts -koulussa. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli piirtäjänä ja litografina Royal Engineersillä. Sodan päätyttyä Harry Rodmell vei opintonsa päätökseen. Kun hän aloitti ansiotöissä, hänen mielenkiintonsa kohdistui julistetaiteeseen, minkä johdosta hän saikin tilauksia eri varustamoilta. Englannissa – muun muassa Royal Academyssä – järjestettiin useita hänen töidensä näyttelyitä. Rodmell oli Society of Marine Arts -seuran perustajajäsen. Axel Bernhard Rossman, myös Roosman / Rosman (1899–1974) juliste 33 Virolainen graafikko Axel Rossman opiskeli litografiaa Riiassa ja jatkoi opintojaan vuosina 1914–1918 Pietarissa, jossa hän myös työskenteli mainosgraafikkona. Viron vapaussodan aikana Rossman palveli karttojen piirtäjänä ja opiskeli vuonna 1922 Tallinnan taideteollisella laitoksella. Hänen varhainen tuotantonsa koostuu julisteista ja muista graafisista töistä. Rossman pakeni sodan jaloista Saksaan ja sieltä vuonna 1948 Ruotsiin. Vuonna 1966 hän muutti Torontoon. Ingrid Ruin (1881–1956) juliste 22 Taiteilija Ingrid Ruin aloitti taiteellisen uransa vuonna 1897 Ateneumissa, jonne Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu järjesti valmistavan luokan. Jo vuonna 1901 Ingrid Ruin matkusti Kööpenhaminaan opiskellakseen Kungliga konstakademien 
-taideakatemiassa kahden vuoden ajan. Sen jälkeen hänestä tuli ruotsalaisen taiteilijan Anders Zornin yksityisoppilas. Tämä jakso tuli vaikuttamaan hänen koko elämäänsä. Niin kriitikot kuin journalistitkin vertailivat häntä usein Anders Zorniin, useimmiten alentavaan sävyyn. Ingrid Ruinin taiteessa toistuva teema ovat saariston naiset. Se tuntui luonnolliselta valinnalta, sillä Ruinin perheen kesämökki sijaitsi Inkoon saaristossa. Kahta Ingrid Ruinin taulua käytettiin sittemmin Finska Ångfartygs Aktiebolagetin mainoksissa. Päätöksen teki arvatenkin FÅA:n monivuotinen mainosjohtaja Arnold Neumann (lue myös hänen esittelynsä). Fred Runeberg (1909–1976) julisteet 201, 202 Valokuvaaja Fred Runeberg on Suomen ensimmäisiä mainoskuvaajia. 1920-luvun lopussa Runeberg aloitti insinööriopinnot Teknillisessä koulussa, mutta jo vuonna 1929 hän keskeytti opintonsa ja ryhtyi työskentelemään valokuvaajana. Ennen kuin Runeberg vuonna 1932 perusti oman studion, hän työskenteli Suomi-Filmin valokuvausstudiolla sekä muotokuvaaja Ernst Ovesénin palveluksessa. Aluksi Fred Runeberg teki töitä muotokuvaajana, mutta pian lehdistö- ja mainoskuvaus vei voiton. Vuoden 1937 Pariisin kansainvälisen näyttelyn alla Runeberg kuvasi ne kuvat, joita käytettiin Suomen matkailupaviljongissa. Paviljonki sai näyttelystä kultamitalin. Fred Runeberg julkaisi myös kirjoja. Muun muassa voidaan mainita suurteos Suomalaisia koteja, jonka hän julkaisi sisustusarkkitehti Ella Grönroosin kanssa vuonna 1949. Oskari Räisänen (1886–1950) juliste 90 Taidemaalari ja piirtäjä Oskari ”Oki” Räisänen opiskeli Helsingissä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa

vuosina 1904–1907. Hän osallistui moniin taidenäyttelyihin Suomessa, ja vuonna 1927 hän osallistui grafiikkanäyttelyyn Leipzigissä. Räisänen tuli lähinnä tunnetuksi humoristisista piirustuksistaan eri aikakausi- ja sanomalehdissä, muun muassa Nuorten Pellervossa. Hän piti maalaiselämästä ja käytti usein Savon murretta täydentävissä kuvateksteissään. Oskari Räisänen teki myös poliittisia pilapiirroksia ja oli arvostettu pakinoitsija. Sotavuonna 1942 Räisänen piirsi muutamia postikortteja, jotka ovat nykyään erittäin haluttuja harvinaisuuksia keräilijäpiireissä. Yrjö Saarinen (1899–1958) juliste 67 Itseoppinut taidemaalari Yrjö Saarinen aloitti uransa kilpi- ja koristemaalarina Jyväskylässä. 1920-luvulla hän muutti Hyvinkäälle. 1930-luvun puolivälistä alkaen hän osallistui aktiivisesti yhteisnäyttelyihin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Yrjö Saarinen on tunnettu vahvoista väreistään, valoisista maisemistaan sekä eroottisista naishahmoistaan. Naishahmot herättivät jonkin verran keskustelua tuohon aikaan. Kaksi vuotta ennen kuolemaansa Yrjö Saarinen palkittiin työstään Pro Finlandia -mitalilla. Lennart Segerstråle (1892–1975) juliste 114 Tunnettu taidemaalari ja graafikko Lennart Segerstråle valmistui metsänhoitajaksi vuonna 1915, mutta omistautui vuodesta 1919 lähtien taiteelle. Hän opiskeli taidetta muun muassa Helsingissä ja Kööpenhaminassa. Segerstrålen huipputyönä pidetään Suomen Pankin Finlandia-freskoja. Hän sai professorin arvon vuonna 1963. Yrjö Semeri (1908–1979) juliste 88 Taiteilija ja osastopäällikkö Yrjö Semeri opiskeli Viipurin Taiteenystäväin piirustuskoulussa, jonka jälkeen hänet palkattiin Otto Meurmanin viipurilaiseen arkkitehtitoimistoon. Vuonna 1932 Semeri muutti Helsinkiin ja sai töitä Tilgmannin kirjapainosta. Hän eteni osastopäälliköksi ja pysyi Tilgmannin uskollisena työntekijänä eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Yrjö Semeri piirsi useita julisteita ja voitti kotiseutujulistekilpailun 1920-luvulta peräisin olevalla Viipurijulisteellaan. Pitkän uransa aikana Tilgmannilla Semeri työskenteli useiden vaativien typografioiden parissa: exlibriksiä, etikettejä, adresseja ja tekstauksia. Hän piirsi myös postikortteja. Hugo Simberg (1873–1917) juliste 9 Taidemaalari ja graafikko Hugo Simberg aloitti taideopintonsa Viipurin Taiteenystäväin piirustuskoulussa vuonna 1891. Vuosina 1893–1895 hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä, mutta ei ollut tyytyväinen opetukseen. Hän kirjoitti kirjeen idolilleen Axel Gallénille ja pyysi päästä tämän yksityisoppilaaksi. Gallén suostui, ja Simberg opiskeli hänen luonaan Ruovedellä vuosina 1895–1897. Hugo Simberg teki rajallisesti tilaustöitä. Maininnan arvoisia graafisia töitä ovat ahvenanmaalaisille Maarianhaminan kylpylaitokselle ja Möckelön merikylpylälle sekä Auran Sokeritehtaalle ja Kymmene Osakeyhtiölle tehdyt työt. Kymmenelle, nykyiselle UPM:lle, Simberg suunnitteli yhtiön logon, johon on kuvattu myyttinen aarnikotka. Sama aarnikotka on yhä käytössä, mikä tekee logosta Suomen vanhimman, yhä käytössä olevan, yrityslogon. Lisäksi hän piirsi kirjan kansia kirjailija Volter Kilvelle ja runoilija Johannes Pilgerille. Jorma Suhonen (1911–1987) julisteet 48, 75, 76, 81, 86, 87, 101, 105, 115 Mainosmies ja julistetaiteilija Jorma Suhonen on 1930-luvun arvostetuimpia mainosgraafikoita. Vuonna

— 241 —

1934 hän perusti mainostoimisto SEK:n yhdessä Holger Erkelenzin ja Aarno Knuusin kanssa. Nämä kolme nuorukaista olivat samana vuonna päättäneet opintonsa Taideteollisuuskeskuskoulussa. Jo alusta lähtien oli selvää, että Jorma Suhonen tulisi olemaan vastaperustetun mainostoimiston tärkein julistemaalari. Hän oli jo vuonna 1933 voittanut Scandinavian Air -julistekilpailun Aerolle tekemällään julisteella. Menestys jatkui vuosina 1937–1948, jolloin Aero tilasi useita julisteita SEK:lta ja Suhoselta. Suomen Matkailijayhdistyksen tilauksesta Suhonen teki myös julistesarjan Suursaaresta, mutta nämä julisteet ovat ilmeisesti kadonneet. Sodan jälkeen Suhonen teki merkittävää työtä Kansanavulle julisteilla, jotka kehottivat säästäväisyyteen ja solidaarisuuteen: Hyvä antaa vähästäkin ja Avaa sydämesi. Kansanapu odottaa lahjaasi. Vuosina 1942– 1950 Jorma Suhonen toimi opettajana Taideteollisuuskeskuskoulun graafisen taiteen osastolla. Jätettyään SEK:n 1940-luvun lopulla Jorma Suhonen aloitti uuden uran Suomen Ulkomaankauppaliitossa (nyk. Finpro). Hän toimi ulkomaisissa näyttelyissä sekä graafikkona että suunnittelijana. Vuonna 1977 hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke. Ilmari Sysimetsä (1912–1955) julisteet 121,126, 127 Mainosgraafikko Ilmari Sysimetsä valmistui piirustuksen opettajaksi Taideteollisuuskeskuskoulusta vuonna 1937. Jo vuonna 1936 Sysimetsä oli aloittanut mainosgraafikon työt mainostoimisto Erva-Latvalassa, jossa hän työskenteli muun muassa Hans Björklindin ja Aarne Nopsasen kanssa. Ilmari Sysimetsä oli Erva-Latvalan palveluksessa sodan syttymisvuoteen 1939 saakka. Vuonna 1941 hän palasi toimistoon vuoden ajaksi. Sysimetsä on tunnettu kuuluisasta Paavo Nurmi -julisteesta, jolla hän voitti vuoden 1940 pitämättä jääneiden olympiakisojen julistekilpailun vuonna 1938. Hänen voitokasta julistettaan käytettiin vuoden 1952 olympialaisissa. Elegantista julisteesta tuli Suomen kansainvälisesti tunnetuin juliste. Vuonna 1949 Ilmari Sysimetsä perusti serigrafi-painon Helsinkiin. Ilmari Sysimetsä toimi vuosina 1948–1953 tuolloisen Suomen Piirtäjäliiton sihteerinä. Hän suhtautui hyvinkin kaukonäköisesti muun muassa koulukirjojen muotoiluun. Sysimetsä esimerkiksi ehdotti Nya Pressen -lehden tekemässä haastattelussa vuonna 1948, että ”koulukirjojen kuivakoita tekstejä elävöitettäisiin tuoreilla piirroksilla”. Paul Söderström (1910–1999) juliste 102 Mainospiirtäjä Paul Söderström opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa vuosina 1931–1934. Hän ja hänen kurssitoverinsa olivat kunnianhimoisia nuoria graafikoita. Vuonna 1934 Jorma Suhonen, Holger Erkelenz ja Aarno Knuus perustivat mainostoimisto SEK:n. Paul Söderström taas perusti Henry Czarneckin ja Göran Englundin kanssa Kuvamainos-toimiston. Vuoden 1935 alussa nämä kaksi ryhmää löivät hynttyyt yhteen ja perustivat Oy SEK Ab:n. Paul Söderström oli taitava koloristi ja piirtäjä. 1930-luvulla hänen monien työtehtäviensä joukkoon kuului Nokian Hakkapeliitta-renkaiden mainoksen luominen. Nokia alkoi nimittäin valmistaa talvirenkaita ensimmäisenä maailmassa vuonna 1936. Sotavuosina Paul Söderström oli rintamalla rintamapiirtäjänä, ja monet hänen tuon ajan maalauksistaan ovat nykyään näytteillä Helsingin Sotamuseossa. Vuonna 1945 Söderström muutti Ruotsiin ja asettui asumaan Tukholmaan, jossa Tessab Reklambyrå 
-mainostoimisto palkkasi hänet mainospiirtäjäksi. Vuonna 1965 hän siirtyi Wilhelm Anderssons Annonsbyrå -ilmoitustoimistoon. Mainostyönsä ohella Söderström kuvitti seikkailujatkosarjoja Vi-lehdelle. Lisäksi hän teki useita kirjakuvituksia. Paul Söderström jäi eläkkeelle vuonna 1980, jonka

taiteilijoista

jälkeen hän vietti runsaasti aikaa Tukholman saaristossa sijaitsevalla mökillään, jossa hän omistautui taiteelleen. Urpo Timberg (1930–) juliste 160 Graafikko ja heraldikko Urpo Timberg opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa vuosina 1947–1949. Hän palasi koulun koulutuskeskukseen (nykyinen Taideteollisen korkeakoulun tutkimus- ja kehittämisyksikkö) vuonna 1963. Hän työskenteli opettajana graafisen taiteen osastolla kevääseen 1970 saakka. Vuosina 1955–1959 Timberg työskenteli Sokoksen somistusosastolla graafisen muotoilun ja näyteikkunoiden ja näyttelyiden suunnittelun parissa. Kun Tampere julisti vuonna 1955 julistekilpailun, Timberg voitti sen joutsenjulisteellaan (katso sivu 182). Työskenneltyään kuusi vuotta Mainoskartiossa ateljeen johtajana hän siirtyi vuonna 1965 Suomen Messuille, jossa hän teki 20 vuotta töitä muun muassa ulkomaisten messujen näyttelyosastoiden suunnittelijana. Suomen Messuille Timberg valmisti myös joukon kampanjajulisteita Finn Finland -teemalla. Kampanjan tarkoitus oli herättää ruotsalaisissa maahantuojissa ja yrityksissä kiinnostusta suomalaisia tuotteita kohtaan. Posti- ja telelaitoksesta tuli vuonna 1985 Urpo Timbergin viimeinen työnantaja. Hänelle avautui tuolloin mahdollisuus palata mainospiirtäjäksi. Vuonna 1990, kolme vuotta ennen eläkkeelle jäämistään, hän antoi vankan tietämyksensä näyttelyiden suunnittelusta Postimuseon käyttöön. Aukusti Tuhka (vuoteen 1919 saakka August Tuhkanen)(1895–1973) julisteet 71, 72 Taiteilija Aukusti Tuhkaa voidaan pitää suomalaisen taidegrafiikan grand old manina. Tuhkan taiteellinen debyytti tapahtui jo vuonna 1912 Viipurissa. Vuosina 1910–1915 hän oli litografi-oppipoikana Viipurin Kirjaja Kivipainossa. Tuhka muistetaan tänä päivänä yhtenä Suomen parhaista graafisen taiteen opettajista, mutta hänen omakin tuotantonsa on sekä laaja että vaikuttava. Vuosien saatossa Aukusti Tuhka ehti perehtyä niin taide- kuin käyttögrafiikkaankin. Hän muun muassa kuvitti luonnontieteellisiä teoksia ja kehitti opetustauluja kouluille. Tuhka opiskeli taidegrafiikkaa 1920- ja 1930-luvuilla useaan otteeseen Leipzigissä, jossa hän myös valmistui opettajaksi. Hänen kunnianhimoiset opintonsa tekivät hänestä suomalaisen taidegrafiikan uranuurtajan. Tuhka hallitsi tekniikan täydellisesti ja kykeni pedagogisten kykyjensä avulla välittämään taitonsa myös eteenpäin. Aukusti Tuhka opetti sekä Suomen Taideakatemiassa että Taideteollisuusoppilaitoksessa. Vuonna 1958 hän perusti Helsinkiin Nervanderinkadulle yksityiskoulun Tuhkan Taidegrafiikan Kurssiateljee. Yksi tärkeä syy koulun perustamiselle oli Tuhkan kunnianhimoinen suunnitelma opettaa graafista käsityötä nuorille taiteilijoille. Hän oli huolissaan siitä, että taidegrafiikan vanhat perinteet olivat katoamassa. Eric Vasström (1887–1958) juliste 65 Taiteilija Eric Vasström alkoi jo kouluaikana opiskella piirustusta iltaisin. Päästyään vuonna 1907 ylioppilaaksi hän aloitti taideopinnot Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja valmistui piirustuksen opettajaksi vuonna 1908. Samana vuonna hän osallistui ensimmäisen kerran taidenäyttelyyn. Opiskeltuaan Pietarissa, Berliinissä ja Pohjoismaissa hänet palkattiin vuonna 1917 piirustuksen opettajaksi Helsingin ruotsalaiseen lyseoon. Opettajan työnsä ohella Eric Vasström piirsi Dagens Tidningille, Uudelle Suomelle ja Helsingin Sanomille. Vuosina 1917–1924 hän julkaisi omaa Hovnarrenpilalehteä.

Vasströmistä kehittyi taitava akvarellisti, jonka aiheet liittyivät yleensä Helsinkiin. Hän oli tunnettu hahmo Kauppatorilla, jossa utelias ihmisjoukko usein piiritti taiteilijan maalaustelinettä. Kerrotaan, että ihmisjoukko kasvoi kerran niin suureksi, että paikalle piti kutsua poliisi. Katsojien oli asetuttava kauniiseen jonoon. Eric Vasström oli myös eräs Suomen partiolaisliikkeen johtohahmoista. Hän oli Riddargossarna-lippukunnan johtaja ja vuosina 1929–1939 hän johti Suomen ruotsinkielistä partiojärjestöä. Olavi Vepsäläinen (1927–1993) juliste 112 Taiteilija ja graafikko Olavi Vepsäläinen opiskeli Taideteollisuusoppilaitoksessa vuosina 1946–1952. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Suomen Pankin setelipainon taideosastolla, jossa hän suunnitteli ja piirsi yli 40 postimerkkiä. Setelipainossa työskentelemiensä vuosien aikana Vepsäläinen sekä suunnitteli kirjankansia että järjesti omista maalauksistaan taidenäyttelyitä. Vuonna 1968 hän irtisanoutui setelipainosta keskittyäkseen vapaana taiteilijana olemiseen. Olavi Vepsäläiselle myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 1987. Eijo Vesanto (1908–1950) julisteet 51, 63 Sarjakuvapiirtäjä, graafikko ja kuvittaja Eijo ”Poika” Vesanto tuli jo nuorena tunnetuksi taitavana piirtäjä. Hän hallitsi myös litografiatekniikan. Vuonna 1924 Vesanto muutti Helsinkiin ja kuului ensimmäisiin piirtäjiin, jonka Uuden Suomen Reklaamitoimisto palkkasi. Vesannon kollegoita olivat muun muassa Alf Danning, Toivo Fahlenius, Aukusti Tuhka ja myöhemmin myös Juha Anttinen. Eijo Vesanto työskenteli myös mainosgraafikkona Otavalla, ja hän oli arvostettu kuvittaja, joka teki töitä muun muassa Suomen Kuvalehdelle ja Uudelle Suomelle. Hän muotoili myös useita kirjankansia. Nykyisin Vesanto on tunnettu etupäässä suomalaisen sarjakuvataiteen edelläkävijänä. Kun tamperelainen (Vesannon kotikaupunki) Aamulehti julkaisi vuosina 1931–1932 hänen sarjakuvansa Eetu ja Riku, monet luulivat, että piirtäjä oli amerikkalainen. Olettamus ei ollut lainkaan järjetön, sillä Vesannon tuotannossa on vahvoja vaikutteita sen ajan amerikkalaisesta sarjakuvaperinteestä. Amerikkalainen vaikutus näkyy myös Eijo Vesannon monissa postikorteissa. Erityisesti sotilaita kuvaavat postikortit, jotka Vesanto piirsi sota-aikana rintamapiirtäjänä, ovat tänä päivänä haluttuja harvinaisuuksia keräilijöiden parissa. Tapio Vilpponen (1913–1994) juliste 193 Käsikirjoittaja, skenografi ja lavastaja Tapio ”ROY” Vilpponen oli koulutukseltaan sisustusarkkitehti, mutta loi itselleen uran elokuvateollisuudessa. Vuosina 1939–1958 hän työskenteli Suomi-Filmin PRmiehenä sekä mainos- ja taideosaston päällikkönä. Myöhemmin Mainos-TV-Reklam palkkasi Vilpposen taideosastonsa päälliköksi. Vilpposen nimi löytyy useista suomalaisista elokuvista, joissa hän saattoi toimia niin näyttelijänä, skenografina kuin käsikirjoittajanakin. Sotavuosina hän piirsi useita elokuvajulisteita. Hänen kerrotaan myös keksineen idean Jussi-gaalaan. Tapio Vilpposelle itselleen myönnettiin kolme Jussia vuosina 1944, 1945 ja 1951. Elokuvateollisuuden töidensä ohella Vilpponen toimi erilaisten elokuvalehtien päätoimittajana. Lisäksi hän maalasi sekä kirjoitti kolumneja ja jännityskirjoja. Onni Vuori (1930–) juliste 185 Graafikko Onni Vuori opiskeli Taideteollisuusopistossa vuosina 1954–1957. Opintojensa päätyttyä hän sai paikan mainostoimisto Viherjuuresta. Vuonna 1960 Vuori siirtyi mainostoimisto Lintakseen. Tuolloin hän

— 242 —

piirsi mm. höyrylaivajulisteensa, joka sai ensimmäisen palkinnon Finlandia-julistekilpailun matkailukategoriassa. Onni Vuori muistaa saaneensa idean julisteeseen osallistuttuaan Saimaan regattaan ja ihastuttuaan vanhoihin höyrylaivoihin. Mies, joka näki Finlandia-julisteessa arvaamatonta potentiaalia, oli Vuoren aiempi työnantaja Matti Viherjuuri. Enemmän tai vähemmän omatoimisesti hän painatti Onni Vuoren julisteesta kaksi täysin uutta versiota. Oli vuosi 1964, ja Suomi oli lähettänyt YK-rauhanturvaajia Kyproksen jaetun saaren levottomuuspesäkkeisiin. Matti Viherjuuri keksi mainoslauseen ”Friendly Finland”, jonka hän sitten käännätti kreikaksi ja turkiksi. Hän painatti julisteesta kreikkalaisen ja turkkilaisen version, jotka hän sitten lahjoitti puolustusvoimille. Kyproksella suomalaiset YK-sotilaat liimasivat Vuoren julisteen niin saaren turkkilaiselle kuin kreikkalaisellekin puolelle yksinkertaisesti herättääkseen sympatiaa Suomea kohtaan. Mainosuutiset-lehden numerossa 6/1964 kolme hymyilevää YK-sotilasta juo Jaffaa kreikankielisen julisteen edessä. Onni Vuori jatkoi art directorin uraansa muun muassa Ilmo-, Erva- sekä Interplan-mainostoimistoissa. Vuonna 1983 hän aloitti työt Mainosyhtymän palveluksessa, jossa hän viihtyi vuoteen 1991 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle. Eläkepäivinään Vuori on työskennellyt lähinnä heraldiikan parissa. Osmo Walli (1926–) juliste 192 Jatkosodan jälkeen graafikko Osmo Walli alkoi opiskella Taideteollisuuskeskuskoulussa. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli mainospiirtäjän toimi Sokoksen tavaratalossa. Pian kilpailija Stockmann iski silmänsä nuoreen graafikkoon. Vuoden 1955 joulukuussa Walli aloitti työt tavaratalon mainosateljeen päällikkönä. 1970-luvun alusta lähtien hän työskenteli yksinomaan tavaratalon graafisen muotoilun parissa, kunnes hän jäi eläkkeelle vuonna 1988. Vapaa-ajallaan monipuolinen Walli ehti työskennellä muun muassa kirjojen kuvittamisen, julisteiden ja urheilumerkkien parissa. Walli piirsi esimerkiksi leijonanpään, jota Suomen jääkiekkomaajoukkue käytti pelipaidoissaan 1970-luvulla. Ystävänsä taikurimestari Solmu Mäkelän kautta Wallista tuli Suomen Taikapiiri ry.:n päägraafikko. Hän on myös kuvittanut Mäkelän taikatempuista kertovan teoksen Suuri taikakirja. Osmo Walli on tullut tunnetuksi myös taitavana rumpalina. Vuodesta 1945 lähtien hän on soittanut useissa orkestereissa, muun muassa Martin Brushane Big Bandissa.

Om konstnärerna

Affischerna i den här boken har skapats av konstnärer med varierande bakgrund och livsöden. Några besökte aldrig Finland, några jobbade hela sitt liv på reklambyråer i Helsingfors, några flyttade bort från Finland. Några arbetar i dag som etablerade konstnärer och grafiker. Och många dog utan att få något erkännande för sitt fina arbete. Vår förhoppning är att sammanställningen kan kasta ljus över de här konstnärernas verk och livsöden. Vidare hoppas vi att de korta presentationerna kan inspirera till vidare efterforskning. — Joakim Enegren

Många av konstnärerna nedan studerade i Helsingfors vid det som vanligen kallas Ateneum. Skolans namn var åren 1885–1949 Centralskolan för konstflit. Från september 1949 till 1973 var skolan indelad i två avdelningar, Konstindustriella läroverket och Konstindustriella yrkesskolan. Sedan den 1 juli 1973 heter skolan Konstindustriella högskolan. Heikki Ahtiala (1913–1983) affisch 143 Tecknaren och reklamgrafikern Heikki Ahtiala studerade vid Centralskolan för konstflit 1934–1936. Redan under studietiden inledde han sin reklamkarriär på byrån SEK och stannade där till 1949 då han flyttade över till Ilmo. År 1951 flyttade Heikki Ahtiala till Mainos Taucher Reklam där han arbetade till sin pensionering. På Taucher jobbade Ahtiala som art director och ägnade mycket tid åt att planera projekt och vägleda yngre grafiker. Heikki Ahtiala vann flera priser för sina affischer. Han deltog i affischtävlingen inför de olympiska spelen 1952 och fick första pris tillsammans med Aimo Ronkanen och Rolf Christianson. Vidare deltog Ahtiala i affischtävlingen Finlandia 1960 och han vann första pris i kategorin Finländsk kultur. Vid sidan av sitt arbete på Taucher undervisade Ahtiala också i textning och layout vid Reklamgrafikerskolan MG och Konstindustriella yrkesskolan. Igor Ahvenlahti (1920–1996) affisch 174 Fotografen och reklamchefen Igor Ahvenlahti var en av Statsjärnvägarnas trotjänare. Åren 1957–1983 var han reklamchef på bolaget. Igor Ahvenlahti var utbildad ekonom och innan han anställdes vid Statsjärnvägarna arbetade han bland annat för Algol och Foto-Nyblin. Under olympiaden 1952 och vid andra större idrottsevenemang anlitades Ahvenlahti som speaker. Hans goda språkkunskaper gjorde honom också till en flitigt anlitad tolk. Han talade svenska, finska, ryska, engelska, tyska, franska och danska. Under sina många år som reklamchef på Statsjärnvägarna blev Igor Ahvenlahti känd för sitt helhjärtade engagemang i reklamarbetet, från idéstadiet till den färdiga produkten. Ahvenlahti var en duktig fotograf och han tog flera av de fotografier som användes i Statsjärnvägarnas reklam. Hans son Olli Ahvenlahti minns många barndomssomrar då han hjälpte sin far med att bära fotoutrustningen upp på hustak och ibland upp på fjälltoppar för att få bästa möjliga perspektiv. Juha Anttinen (1927–) affisch 207, 208 Konstnären Juha Anttinen studerade 1945–1949 grafik vid Centralskolan för konstflit och efter det anställdes han som ateljéchef vid reklambyrån Uuden Suomen Reklaamitoimisto. Efter fyra år flyttade Anttinen över till byrån Myyntimainonta. Innan Anttinen 1957 blev frilans hann han också jobba som ombrytare för damtidningen Me Naiset. Efter att han startat sin egen studio år 1957 arbetade han för både reklambyråer och olika tidskrifter fram till 1991. År 1980 började Juha Anttinen också arbeta som bildhuggare och sedan 1991 har han huvudsakligen

ägnat sig åt bildhuggarkonsten. Han har nästan årligen deltagit i samutställningar på kulturcentret Kabelfabriken i Helsingfors där han också har sitt arbetsrum. Ingrid Bade (1908–1989) affisch 42, 49, 73, 77, 78, 79, 80 Den svenska grafikern och konstnären Ingrid Bade (född Hagström) studerade vid Tekniska skolan i Stockholm och utexaminerades 1931 som reklamgrafiker. Under studietiden träffade hon den finländske konstnären Edmund Bade som deltog i ett studiebesök med en grupp från Ateneum. Tycke uppstod och de två gifte sig 1931. Samma år flyttade paret till Helsingfors och Ingrid Bade fick jobb på förlaget Holger Schildt. År 1932 flyttade hon över till Tilgmann och jobbade där som reklamgrafiker. Vid sidan av sitt arbete på Tilgmann hann Ingrid Bade också arbeta med kostymdesign för Finska operan (senare Finlands nationalopera), något som hon fick lysande recensioner för. När Orfeus i underjorden uppfördes prisades hennes arbete av konstnären Sigrid Schauman i en recension i Nya Pressen: ”Fru Bades debut på Finska operan kan icke endast betecknas som lovande utan som en god prestation […] Det är med glädje man konstaterar, att vi numera äga en ny kraft att tillgå inom teaterdekorationskonsten”. I recensionen nämns några karakteristiska drag som också passar utmärkt för att beskriva Ingrid Bades affischkonst: ”Fru Bade förmår uttrycka sig tydligt och smidigt med diskreta medel […] Dessutom observerar man att stilkänslan är synnerligen väl utvecklad och att färgfantasin är rik.” Ingrid Bade skapade också 40–50 olika postkort, de flesta med påsken som motiv. År 1945 flyttade Ingrid Bade med sin man hem till Sverige. Där fick familjelivet företräde men Ingrid Bade hann också i viss utsträckning måla och arbeta med skulpturer. Rainer Baer (1904–1974) affisch 54 Efter att Rainer Baer tagit studenten vid Åbo svenska reallyceum reste han till Tyskland för att studera till veterinär. Av hälsoskäl tvingades han avbryta studierna och valde då att gå i sin far Willy Baers fotspår och bli konstnär. Rainer Baer jobbade på Åbo Stentryckeri fram till sin pensionering 1969 och hans produktion är omfattande. Han illustrerade bokomslag (bland annat de populära Hiawatha-böckerna) och tecknade flera postkortsserier. Som reklamgrafiker gjorde han ­affischer, etiketter och förpackningsgrafik. Till exempel är den ursprungliga förpackningen för Elovena-flingor Baers verk. Baer tecknade också den Åbo slott-kortpacke som finns i många hem. För det arbetet besökte Baer slottet och fotograferade de kungliga porträtten som hänger där. I sin studio tecknade han sedan av fotografierna och skapade spelkorten. Anders Beckman (1907–1967) affisch 84 Reklamtecknaren och målaren Anders Beckman studerade vid Tekniska skolan i Stockholm 1927–1930 och sedan i Paris och Berlin. Beckman var en stark förespråkare för reklamen som konstnärligt uttryck och han har haft stor betydelse för svensk bruks­grafik och dess spridning.

— 243 —

Anders Beckmans karriär tog fart då han jobbade som affischkonstnär hos Aerotransport (nuvarande SAS). Genom sina banbrytande flygaffischer blev han något av en konstnärlig talesman för trafikflyget som i början av 1930-talet stod inför sitt stora genombrott i Sverige. I dag associeras hans namn främst med Anders Beckmans skola (nuvarande Beckmans Designhögskola) som han grundade 1939. Walter Bjorne (1908–2000) affisch 146 Reklamtecknaren Walter Bjorne studerade vid Slöjdföreningens skola i Göteborg 1928–1931. Kring 1937 började han teckna reklamaffischer. Bjorne är mest känd för sina filmaffischer och han skapade cirka 5000 affischer för filmer som skulle visas i Sverige. Bland de film­affischer som Bjorne tecknade svenska versioner av kan nämnas Tarzan, Helan & Halvan, Charlie Chaplin och flera Walt Disneyproduktioner. Walter Bjorne tecknade också reklamaffischer för bland annat Riksost och för Tudor-batterier. Hans Björklind (1908–1969) affisch 66 Grafikern och konstnären Hans Björklind studerade vid Centralskolan för konstflit 1925–1929 och var Alfred Finchs elev. Efter avslutade studier grundade Björklind tillsammans med Börje Barkman och Rafael Skurnik reklamstudion Mainos-Mono-Reklam som dock blev ett kortvarigt företag på grund av de dåliga konjunkturerna. Björklind sökte sig 1930 till reklambyrån Erwin, Wasey & Company (fr.o.m. 1933 Erva-Latvala) där han 1950 blev ateljéchef. Eftersom Björklind var intresserad av nya tekniska möjligheter såg han till att ErvaLatvala höll sig ajour med den senaste produktionstekniken. Han jobbade på byrån fram till 1968 då han gick i pension. Erik Blomberg (1913–1996) affisch 175 Regissören och filmfotografen Erik Blombergs karriär började 1934 som praktikant vid Suomi-Filmis laboratorium. Följande år studerade han belysning i London och Paris. Han blev med tiden en mästare på ljus och skugga i svartvit film. Blombergs kändaste film är Den vita renen (1952) men redan 1936 gjorde han sitt första filmarbete för regissören Risto Orkos thriller VMV 6. Andra viktiga milstolpar i Blombergs karriär är filmerna En mans väg (1940) och Förlovningen (1955). Blomberg var en mångsysslare inom filmen och han regisserade, klippte, fotograferade, producerade, skrev manuskript och till och med medverkade i filmer. Han gjorde över 250 kort- och långfilmer. Adolf Bock (1890–1968) affisch 18, 20, 26 Den tyske konstnären Adolf Bock anses höra till de främsta euro­peiska marinmålarna. Tack vare sin gedigna kunskap om fartyg väckte han stor uppmärksamhet både inom sjöfarts- och konstnärskretsar. Som marinsoldat i tyska flottan hade Bock fått öga för alla väsentliga detaljer. I hans nekrolog kan vi läsa: ”Professor Bock skydde inte några svårigheter då det gällde att få grundlig kännedom om de förhållanden han önskade återge: skepp under segel, i storm,

om konstnärerna

i stiltje, i tjocka, i sol. Han var grundligt inkommen i segelfartygens detaljrika riggar och funktioner. Han seglade med och lärde sig återge såväl havet som skeppen naturtroget och tillika med en air av den romantik som var de stora segelfartygen egen.” (Finsk Sjöfart 1968) Adolf Bock producerade också en stor mängd postkort. I Finland utgavs de flesta av hans postkort mellan åren 1932 och 1936 av Tilgmanns förlag Bildkonst men de utgavs också utomlands. Bock anlitades flitigt som illustratör i tyska, svenska och finska tidskrifter och bokverk. Bland annat publicerade Suomen Kuvalehti år 1926 hans målningar från jungfrufärden med isbrytaren Jääkarhu. Som medlem av Verein Berliner Künstler tilldelades Bock professors titel 1944. Läs mer om Adolf Bock på sidan 55. Erik Bruun (1926–) affisch 135, 136, 144, 164, 168, 169, 182, 183, 190 Grafikern Erik Bruun studerade 1944–1949 vid Konstindustriella läroverket. Under 1950-talet vann Bruuns grafik stort gehör bland både fackmän och lekmän. Han vann tävlingen Årets plakat när den första gången arrangerades 1953. Till Erik Bruuns klassiska verk hör affischserien för Hartwall-bryggeriet (Vip, Step och Jaffa) och hans affisch med den utrotningshotade Saimenvikaren. Bruuns verk har blivit en del av Finlands kulturarv. Rolf Christianson (1928–1997) affisch 161 Efter avslutad skolgång började grafikern Rolf Christianson som litografielev hos Tilgmann. Han tog samtidigt en korrespondenskurs i reklam och teckning vid Nordiska korrespondensinstitutet (NKI-skolan). I en tidningsintervju 1962 konstaterade Christianson att NKI hade varit en ”prima kurs” som gett honom de bästa lärdomarna. Christianson etablerade sig som självständig grafiker 1951. Vid samma tid tecknade han också de diplom som användes under OS i Helsingfors 1952. Han hade också två år tidigare deltagit i affischtävlingen för de olympiska spelen och tilldelats en delad första plats tillsammans med konstnärerna Heikki Ahtiala och Aimo Ronkanen (men man kom att använda Ilmari Sysimetsäs affisch för den planerade olympiaden 1940). Rolf Christianson byggde upp nära kontakter med Schweiz där han tilltalades av ”den stränga grafiken” vars nyckelord var funktionalitet. De lärdomar som Christianson samlade på sig under sina många besök i Zürich använde han framgångsrikt i flera prisbelönta affischer och andra grafiska arbeten, bland annat företagslogor. Till exempel är logon för filmbolaget Kinosto skapad av Christianson. Han utmärkte sig också som frimärksdesigner. År 1967 vann han första pris i frimärkstävlingen ”Det självständiga Finland – 50 år”. Christianson vann också flera av FN:s frimärkstävlingar. Frimärket Respect for Human Rights från 1982 är ett gott exempel på hans konst. Alf Danning (1893–1953) affisch 68 Grafikern och konstnären Alf Danning föddes i Köpenhamn men kom som barn till Finland och växte upp i Tavastland. Efter avslutad skolgång i Tavastehus svenska samskola blev Danning antagen som elev vid stamapoteket i Tavastehus. År 1913 flyttade han till Helsingfors och avlade farmaceutexamen 1915. Vid sidan av sitt apotekararbete studerade Alf Danning vid Finska konstföreningens ritskola under professor Eero Järnefelts ledning. År 1927 lämnade han apotekarbanan och hade då redan hunnit hålla tre egna utställningar i Helsingfors. Alf Danning jobbade 1924–1927 både som apotekare och som grafiker

på reklambyrån Uuden Suomen Reklaamitoimisto. På reklambyrån var hans kolleger bland andra Aukusti Tuhka, Toivo Fahlenius och Eino Rapp. Under den här perioden hann Danning också med två studieresor till Italien. År 1934 arbetade Alf Danning på reklambyrån Suomen Ilmoituskeskus–Finlands Annonscentral (senare Ilmo). Han började vid den tiden bli känd som en skicklig bokillustratör och till exempel förlagen Bildkonst, Holger Schildt, Werner Söderström och K.G. Gummerus anlitade honom. Han slutade som illustratör på Yhtyneet Kuvalehdet. Göran Englund (1911–1940) affisch 102 Grafikern Göran Englund studerade vid Centralskolan för konstflit 1931–1934. Han startade tillsammans med kurskamraterna Henry Czarnecki och Paul Söderström byrån Kuvamainos 1934. Alla tre ingick ett år senare i den grupp som grundade reklambyrån Oy SEK Ab. (Läs mer om grundandet av SEK i artiklarna om Jorma Suhonen och Paul Söderström.) Göran Englund stred som frontsoldat i vinterkriget. Fem dagar före krigsslutet i mars 1940 sårades han vid Häränpäänniemi i Säkkijärvi och frös ihjäl. Kaarlo Enqvist myös Enqvist-Atra (1879–1961) affisch 17 Konstnären och författaren Kaarlo Enqvist studerade vid Finska konstföreningens ritskola i Åbo 1897–1899. Följande år reste Enqvist till Paris där han studerade ett år vid Académie Julian. Det kändaste verket av Kaarlo Enqvist är hans altartavlor i Lempäälä kyrka som han målade 1900–1902. För hono­raret kunde han uppfylla en dröm genom att 1903 låta uppföra en konstnärsvilla i Lempäälä. Villans arkitekt är Gustav Asp och huset har bevarats i sitt ursprungliga skick. Kaarlo Enqvist använde från 1906 konstnärsnamnet Atra. Han är också känd som författare till flera romaner och pjäser. Toivo Fahlenius (1909–1985) affisch 167 Toivo Fahlenius studerade under 1930–talet vid Viborgs konstvänners ritskola. Redan under studietiden jobbade han vid olika reklambyråer och 1934 blev han anställd av Uuden Suomen Reklaamitoimisto där han stannade tills vinterkriget bröt ut. Efter krigsåren arbetade Fahlenius på olika storföretags reklamavdelningar, bland andra Hankkija och HOK. Fahlenius gjorde flera affischer för Finlands Mässa. Han deltog 1933 i specialtävlingen i samband med världsutställningen i Chicago och var en av pristagarna. Toivo Fahlenius är i dag mest känd för sina tidningsomslag. Han tecknade regelbundet omslag och andra illustrationer för tidningar som sparbankernas kundtidning Spararen. Han tecknade också några pinup-bilder för herrtidningen Kalle. Hans produktion av bokomslag och postkort är omfattande. Fahlenius var också skulptör och en av hans statyer finns i Joensuu kyrkas minneskapell. Alexander Federley (1864–1932) affisch 10 Konstnären Alexander Federley studerade 1882– 1885 vid Finska konstföreningens ritskola i Åbo och 1885–1889 i Helsingfors. År 1891 reste han till Paris för att under tre år studera vid Académie Julian. Alexander Federley var en av Finlands första affischkonstnärer och han har tecknat cirka 50 av Finlands första postkort. Federley illustrerade också ett flertal bokverk, bland dem Fänrik Ståls sägner. Federley intar en viktig roll i skapandet av den första finländska reselitteraturen. Han illustrerade två verk av August Ramsay: På sommarfärd i kanot (1890) och På sommarvandring (1891).

— 244 —

Alexander Federleys arkiv finns bevarat på Riksarkivet i Helsingfors och där man kan läsa hans rörande och välskrivna brev från Paris till sin mor. Gunnar Forsström (1894–1958) affisch 151 Konstnären Gunnar Forsström studerade vid Centralskolan för konstflit 1913–1916. Tillsammans med kollegan Göran Hongell startade han i början av 1920-talet en dekorationsbyrå som uppmärksammades för sina högklassiga affischer. Gunnar Forsströms debut som glasmålare 1932 blev storslagen: I en tävling för glasmålningar till Uleåborgs domkyrka vann Forsström både första och andra pris. Konstnären Lennart Segerstråle fick tredje pris. Forsström kom att ansvara för den konstnärliga utsmyckningen av flera offentliga byggnader, restauranger, banker och kyrkor. Bland hans större arbeten kan nämnas Sandudds gravkapell och Olaus Petri-kyrkan i Helsingfors. Oscar Furuhjelm (1880–1963) affisch 8, 11, 13, 82 Konstnären och förlagschefen Oscar Furuhjelm var en av förgrundsgestalterna inom Finlands tidiga reklamvärld. Redan 1910 grundade han tillsammans med reklamtecknaren Heino Aspelin och arkitekten Gösta Kulvik reklamstudion Finska konstnärliga reklambyrån som dock bara levde ett år. Furuhjelm fortsatte skapa annonser och på 1920-talet var han konstnärlig chef på tryckeriet Öflund & Pettersson där han till exempel planerade varuhuset Stockmanns annonser. År 1928 blev Oscar Furuhjelm chef för Tilgmanns förlag Bildkonst. Han stannade hos Tilgmann till 1952 då han gick i pension. Läs mer om Oscar Furuhjelm på sidan 43. Akseli Gallen-Kallela (till år 1907 Axel Gallén) (1865–1931) affisch 6 Konstnären Akseli Gallen-Kallela fick en grundlig konstnärlig utbildning. Vid sidan av skolgången studerade han på kvällarna vid Finska konstföreningens ritskola i Helsingfors (1878–81). Han var elev vid skolan 1881–1884. Gallen-Kallela kompletterade sina studier i Paris dit han reste första gången 1884 och han studerade där under flera perioder till 1889. Läs mer om Akseli Gallen-Kallelas tidiga affischkonst på sidorna 24 och 34. Tita Gestranius (1938–) affisch 148 Konstnären Tita Gestranius (född Grönros) avlade examen vid Konstindustriella läroverkets dekorationsmålarlinje 1958. Hon har under hela sin karriär arbetat med teckning, målning och hantverk. I Tita Gestranius arbeten förekommer ofta återvinningsmaterial och ”strandfynd” som genom hennes konst får ett andra liv. Hon har också satt upp dockteaterföreställningar tillsammans med sin dotter Ylva Gestranius-Määttä. Tita Gestranius verk har visats på utställningar i Helsingfors, Hangö och Ingå. Wilhelm Hanken/Willy Hanke (1866–1953) affisch 107 Marinmålaren Wilhelm Hanken, som även kallade sig Willy Hanke, målade både stora oljemålningar och tecknade affischer för bland annat rederierna Norddeutsche Lloyd och Cunard Lines. Hanken medverkade också i boken Ein Jahrhundert Transatlantischer Schiffahrt 1807–1907, som Cunard Lines gav ut med anledning av sitt 100-årsjubileum. Aimo Hauhio (1912–1955) affisch 91 Konstnären och grafikern Aimo ”Ami” Hauhio studerade vid Viborgs konstvänners ritskola 1926-1928 och 1930-1932. Hans breda produktion innefattar reklamaffischer, skämtteckningar, litografiska arbeten, porträtt, postkort och träskulpturer.

om konstnärerna

Åren 1937-1939 arbetade Aimo Hauhio på tidningen Karjala i Viborg som illustratör och mellan 1940-1944 arbetade han som kartritare. Från och med 1930-talet hade Hauhio olika ledande poster inom flera branschorganisationer, bland annat Viipurin taiteilijaseura. Aimo Hauhios serieteckningar är i dag klassiker. Ett av Hauhios storverk är hans serieversion av Robert Louis Stevensons äventyrsbok Skattkammarön som på 1950- och 1960-talet publicerades i flera omgångar i tidningarna Pellervo och Lasten Maailma. Bernhard Harald Hellström (1905–1953) affisch 28 Efter några års arkitektstudier vid Polytekniska högskolan bestämde sig Harald ”Behara” Hellström för att satsa på en konstnärlig bana. Han studerade vid Finska konstföreningens ritskola 1924 och 1927–28. Från 1925 studerade han också vid Centralskolan för konstflit och 1929 reste han till Paris för konststudier. Hellström ställde ut sina verk i Helsingfors 1930, Moskva 1934, Riga 1935 och i Köpenhamn 1937. År 1929 anställdes Harald Hellström på Tilgmanns teckningsavdelning. Senare flyttade han till Tilgmanns förlag Bildkonst som redaktör. Han tecknade bland annat bilderböcker, sällskapsspel och postkort. Hellströms stora intresse för heraldik ledde 1941 till boken Kort handledning i heraldik (Söderström), som var den första finländska läroboken i ämnet. Efter kriget undervisade han i heraldisk formgivning vid Ateneum. Muonios kommunvapen med en silverstjärna mot röd bakgrund som symbol för naturen i Lappland och Nurmijärvis kommunvapen hör till Hellströms kändaste alster. Ett annat av Hellströms intressen var bokmärken. Han ritade bokmärken för bland andra Tilgmanns mångårige VD Oskar Öflund samt för tryckeriets styrelseordförande och storägare Amos Anderson. Lasse Hietala (1921–) affisch 199, 200 Grafikern Lasse Hietala studerade 1945–1948 på Centralskolan för konstflit. Efter avslutade studier fick han jobb på Konsumtionsandelslagens Centralförbunds reklamavdelning. År 1951 bestämde sig Lasse Hietala för att bli fri reklamgrafiker. Han började snart också undervisa vid Reklamgrafikerskolan MG och Ateneum. Hietala hör till Finlands främsta affischkonstnärer och hans produktion är omfattande. Bland hans många uppdragsgivare kan nämnas Föreningen för förebyggande av olycksfall Talja (nuvarande Trafikskyddet) och Posten som han har arbetat för i över 30 år. År 1963 vann Lasse Hietala tävlingen Årets affisch med sin sympatiska affisch Vaihda kohteliaisuuteen. som uppmanade till försiktighet i trafiken. Utmärkelser och priser har duggat tätt över Hietala. Han har bland annat vunnit Årets affisch-tävlingen sex gånger, senast 1992. I samband med Kalevalas 150-årsjubileum 1985 vann han Sanan Mahti-tävlingen kring temat Ordets makt. Även internationellt har Hietala skördat flera priser, till exempel i Amsterdam 1988 i tävlingen för bästa utomhusreklam. Lasse Hietalas verk har också visats på utställningar i Wien, London och Moskva. När de europeiska postbolagen 2003 valde affischkonsten som tema för en serie frimärken bidrog Finland med två frimärken vars motiv utgjordes av Hietalas affischer från 1960-talet. År 1984 tilldelades Lasse Hietala statens konstnärspension. Göran Hongell (1902–1973) affisch 56 Konstnären och formgivaren Göran Hongell är främst känd för sin glasdesign, men hans affischproduktion under 1920-talet var av hög kvalitet. Efter studier vid Centralskolan för konstflit startade han en dekorationsbyrå med konstnären Gunnar Forsström. Tillsammans skapade Hongell och Forsström flera

affischer och 1928 vann de en affischtävling med syfte att öka mjölkdrickandet. Hongell undervisade i dekorationsmålning vid Centralskolan för konstflit 1925–1932. År 1933 blev Göran Hongell anställd som konstnärlig rådgivare på glasbruket Karhula-Iittala och senare arbetade han som konstnärlig ledare för glasbruket. Till Hongells kändaste glasdesign hör Aarne-kollektionen från 1940-talet. Greta Hult (1901–1985) affisch 104 Konstnären Greta Hult studerade i början av 1920-talet vid Centralskolan för konstflit där hon träffade konstnären Gösta Diehl, hennes blivande man. Tillsammans med sin studiekamrat Hanna Schjerfbeck (brorsdotter till Helene) reste Greta Hult till Paris 1923. Resan skedde troligen på inbjudan av Gösta Diehl, han hade nämligen flyttat till Paris 1922. Paret gifte sig i Helsingfors 1926. I Paris fortsatte Greta Hult sina konststudier. Hon besökte också Italien för att studera kyrkomålningar. Greta Hult gjorde sin debut som konstnär 1923 med en glasmålning för Diakonianstaltens kyrka i Helsingfors. Följande år ställde hon ut sina målningar på Salon Strindberg, och Svenska Pressens recensent skrev att ”den unga målarinnan är i besittning av god impressionabilitet och naturlig känsla för linje och färg.” Greta Hult och Gösta Diehl bodde i Paris till år 1932 då Gösta Diehl återvände till Finland. Paret skilde sig 1936. Greta Hult hade startat export- och kommissionsfirman Franco-Fennia våren 1931 och hjälpte finländska besökare med praktiska ting. På Internationella utställningen i Paris år 1937 var hon ansvarig för Finlands mässarrangemang och den finländska resepaviljongen belönades med guldmedalj. Greta Hult tecknade också flera broschyrer som lockade fransmännen till Finland. Hon gifte senare om sig och tillbringade resten av sitt liv i Paris. Hasse Hägerström (1942–) affisch 187 Arkitekten Hasse Hägerström utexaminerades 1970 från Tekniska högskolan. Han är i dag delägare i arkitektbyrån A-konsult i Helsingfors. Under studieåren blev Hägerström ombedd att teckna en affisch för FÅA-rederiets nya snabbgående fartyg Finlandia (sidan 211). Hägerström minns att FÅA trodde att Finlandia skulle starta en ny epok inom färjtrafiken. Därför gestaltade han färjan som en raket. Jaakko Hänninen (1921–1999) affisch 181 Reklamgrafikern Jaakko ”Jaska” Hänninen tog studenten 1940 i Helsingfors för att sedan tillbringa krigsåren vid fronten. År 1945 inledde Hänninen sina studier på teckningsskolan vid Centralskolan för konstflit. Åren 1946 och 1949 gjorde han två längre studieresor till Paris. Efter avslutade studier anställdes Hänninen som grafiker vid reklambyrån Liikemainonta. Han sökte sig efter några år till byrån SEK där han avancerade till ateljéchef. Tillsammans med arbetskamraten Erkki Mattsson startade han 1961 byrån Mainosateljee Hänninen & Mattsson men redan 1965 tackade Hänninen ja till att bli konstnärlig chef på Markkinointi Topitörmä. Efter några år valde Jaska Hänninen att arbeta som fri grafiker. Han var också timlärare på Konstindustriella läroverket. Bland Hänninens breda produktion kan nämnas varumärket Atria som han byggde upp tillsammans med sin fru Helena Hänninen. År 1957 var Jaska Hänninen en av grundarna av Heraldiska sällskapet i Finland tillsammans med heraldikern Olof Eriksson. Hänninen har designat Anjalankoskis och Övertorneås kommunvapen. Erkki Hölttä (1928–) affisch 111 Den unge Lahtiskonstnären Erkki Hölttä fick en

— 245 —

flygande start 1948. Då vann han den affischtävling som Turistföreningen i Finland arrangerade för unga konstnärer. Hölttäs bidrag sändes till Oslo där motsvarande internationella tävlingar arrangerades under devisen ”Youth Looks at Travel”. Hölttäs affisch fick ett hedersomnämnande. Erkki Hölttä var i 20 år anställd på möbeltillverkaren Askos reklamavdelning som grafiker och blev chef för avdelningen. Åren 1967–1990 arbetade Hölttä som bankdirektör. Vid sidan av sitt arbete producerade Erkki Hölttä affischer, postkort och adresser. Kimmo Kaivanto (1932–) affisch 195 Konstnären och skulptören Kimmo Kaivanto studerade vid Konstindustriella läroverket 1953–1954. Under de följande åren arbetade han för reklambyrån Mainos Lehmus i hemstaden Tammerfors. År 1960 skapade Kaivanto affischen Puuvilla on muotia (Bomull är mode) och tilldelades första pris i tävlingen Årets affisch. Reklambranschens tidning Mainosuutiset skrev efter prisutdelningen att ”det kändes uppfriskande att det i de årliga ’standardvinnarnas’ lilla skara också rymdes med nya ansikten”. Kommentaren var en hänvisning till att etablerade konstnärer som Erik Bruun, Per-Olof Nyström och Raimo Raimela dittills hade dominerat tävlingen. Framgångar inom reklamvärlden till trots upplevde Kimmo Kaivanto en konflikt mellan reklamgrafik och den fria konsten. Han lämnade därför reklambyråarbetet 1962 och satsade på sitt eget konstnärskap. Kaivantos meritlista är imponerande och han har skapat flera verk för offentliga byggnader. Kimmo Kaivanto har också skapat scenografi för teater och opera, bland annat för operafestivalen i Nyslott och Metropolitan Opera i New York. Kimmo Kaivanto tilldelades professorstiteln 1995. Klaus Kalima (1918–) affisch 163 Konstnären Klaus Kalima från Helsingfors var i slutet av 1930-talet privatelev hos konstnären och professorn Erkki Koponen. Kalima fortsatte sina studier 1940–1941 vid Finska konstföreningens ritskola. Han avbröt dock sina studier för att tjänstgöra som frontsoldat i fortsättningskriget. År 1945 startade Kalima reklambyrån Artifex och samma år var han scenograf för filmen Ledda av ödet (Kohtalo johtaa meitä). År 1949 anställdes Klaus Kalima av Yhtyneet Paperitehtaat och flyttade till Valkeakoski. Han har arbetat med förpackningsdesign, grafisk design och planering av utställningsmontrar för exportmässor. Kalima pensionerades 1983. I Valkeakoski grundade Kalima stadens konstförening år 1950. I samband med att barnläkaren och professorn Arvo Ylppö fyllde 100 år målade Klaus Kalima två porträtt av Ylppö. Klaus Kalima minns att Ylppö var så livlig och pratglad när han satt modell att Kalima till slut var tvungen att försiktigt be om lugn och ro. Men när Arvo Ylppö inte pratade sjönk han ihop ”som när luften går ur en ballong”. Kalima sade då att de kanske ändå skulle prata. Och vips blåstes ballongen upp igen. Yrjö Kari (1901–1982) affisch 74 Konstnären Yrjö Kari från Hollola avslutade sina studier vid Centralskolan för konstflit 1921. En studiekamrat bjöd honom till Lappland och under den resan blev Kari fängslad av naturen i norr. Kari bodde fyra år i Rovaniemi där han målade landskap och höll föreläsningar om konst på stadens medborgarinstitut. Åren 1929–30 studerade Yrjö Kari i Paris och höll en utställning där. Han studerade också under kortare perioder i Tyskland och Sverige. Lappland förblev det genomgående motivet i Yrjö Karis konst och han höll flera utställningar runt om i Finland.

om konstnärerna

Aarne Karjalainen (1898–1965) pärmbild Grafikern Aarne Karjalainen inledde sina studier vid Viborgs konstvänners ritskola och fortsatte sedan vid Finska konstföreningens ritskola i Helsingfors 1921–1922. Efter att ha jobbat som grafiker på Tilgmanns tryckeri i sex år flyttade Aarne Karjalainen 1928 till Uuden Suomen Reklaamitoimisto. Medan han var där fick han uppdraget att skapa ett frimärke för Finlands Banks sedeltryckeri. Tydligen trivdes han med det jobbet för 1934 flyttade han över till sedeltryckeriet och blev värdepapperskonstnär. På sedeltryckeriet arbetade han med konstnären och illustratören Signe HammarstenJansson (Tove Janssons mor). Karjalainen blev senare chef för sedeltryckeriets konstnärliga avdelning. Han gick i pension 1963. Karjalainen ritade den femtusenmarkssedel som gavs ut 1940, han skapade 36 olika frimärken och ett mindre antal postkort. Under sin tid på Uuden Suomen Reklaamitoimisto skapade han några affischer, till exempel en för Aero 1929, bokens pärmbild. Arvo Lukala (1903–1956) affisch 149, 150 Konstnären och grafikern Arvo Lukala är främst känd som en skicklig illustratör av böcker, de flesta från bokförlaget Aura i Åbo. Ett av Lukalas sista jobb blev Gustavs kommunvapen som han 1956 skapade tillsammans med Arvo Viljanti och Ahti Hammar. Alfred Mahlau (1894–1967) affisch 43 Den tyske konstnären Alfred Mahlau är känd som målare, grafiker, illustratör och lärare. Bland hans elever kan nämnas Horst Janssen och Vicco von Bülow. Mahlaus kändaste verk är glasmålningen Döds­ dansen i Mariakyrkan i Lübeck som blev färdig 1956. Verket är en hyllning till kyrkans ursprungliga väggmålning med samma namn som förstördes under andra världskrigets bombningar. Under 1920-talet gjorde Mahlau förpackningsdesign för sötsaks- och marsipanproducenten Niederegger. År 1927 skapade han också Niedereggers grafiska företagsprofil som används än i dag. År 1946 blev Mahlau professor vid konsthögskolan i Hamburg. Sven Mansikkala (1914–1991) affisch 61, 62 Läraren och grafikern Sven Mansikkala studerade på 1930-talet dekorationsmålning vid Centralskolan för konsflit. Efter studierna flyttade han till Vasa där han arbetade för Turistföreningens lokalavdelningar i svenska Österbotten. Efter krigen arbetade Sven Mansikkala för Tauchers reklambyrå och senare för Posten. Han lockades dock av företagandet och startade sin egen byrå. Mansikkala specialiserade sig på mässor och inredningar av utställningsmontrar. Mansikkala blev med tiden intresserad av Steiner­ pedagogiken och 1959 började han studera ämnet i Tyskland. När Mansikkala återvände till Finland arbetade han som lärare på Rudolf Steinerskolan i Helsingfors till sin pensionering. Atte Matilainen (1924–) affisch 154 Fotografen Atte Matilainen blev 1939 springpojke hos Osvald ”Hede” Hedenström, en av Finlands första professionella pressfotografer. Matilainen gjorde bra ifrån sig på den nystartade byrån Hede-foto och snart var han lärling. När vinterkriget bröt ut föll det på unge Matilainens ansvar att hålla igång byrån medan de äldre kollegerna var vid fronten. När sedan fortsättningskriget inleddes anmälde Matilainen sig som frivillig. Efter kriget fortsatte arbetet på Hede-foto, nu hade Matikainen avancerat till ”riktig fotograf”. År 1951 startade han sin egen studio Foto-Atte Matilainen. Inför olympiaden 1952 arbetade Matilainen för OlympiaKuva som läromästaren Hedenström hade varit med om att grunda.

Bland Atte Matilainens många kunder kan nämnas Finlands Turistförbund, Aero/Finnair, Orion och Veho. När stiftelsen Asuntosäätiö år 1952 inledde planeringen och byggandet av stadsdelen Hagalund i Esbo dokumenterade Atte Matilainen det projektet under flera års tid. Redan i början av 1950-talet fotograferade Matilainen president J.K. Paasikivi. Matilainen kom också att arbeta med president Urho Kekkonen under 30 år. Atte Matilainen beskriver tiden med Kekkonen som ”ett gott samarbete” som också ledde till vänskap. Bland annat fiskade de två tillsammans. Under Europeiska säkerhets- och samarbetskonferensen (KSSE) i Helsingfors år 1975 fotograferade Matilainen alla 35 statschefer. Efter konferensen sammanställde presidentkansliets personal högklassiga fotoalbum med Finlands vapen tryckta på pärmen. De prominenta gästerna fick sedan ett minne från Helsingfors på posten. Erkki Mattsson (1923–) affisch 205 Grafikern Erkki Mattsson studerade 1938–1939 vid Centralskolan för konstflits aftonskola. Studierna avbröts dock på grund av krigsutbrottet. Vid sidan av studierna arbetade Mattsson på varuhuset Rakes dekorationsavdelning. Efter krigsslutet anställdes Erkki Mattsson 1945 som reklamtecknare på reklambyrån Suomalainen Mainonta. När firman 1946 köptes av Mainos Taucher Reklam övergick Mattsson i Tauchers tjänst. År 1949 flyttade han till Yhteismainos men efter ett par år erbjöd reklambyrån SEK honom en tjänst som chef för byråns ateljéavdelning. Sina tio år på SEK beskriver Mattsson som arbetsdryga och givande år. – Konstnärerna hade möjlighet att planera och skapa reklam för framstående finländska företag. På den tiden arbetade många frilansgrafiker på SEK och alla hade sina egna arbetsbord, egna arbetsredskap och byrån stod för allt material. Under de bråda tiderna räknades inte arbetstimmar. Atmosfären var god och avslappnad vilket var VD Aarne Salomaas och hans efterträdare Frans Saalastes förtjänst, berättar Mattsson. År 1961 startade Erkki Mattsson en egen studio tillsammans med SEK-kollegan Jaska Hänninen, Mainosateljee Hänninen & Mattsson. När Hänninen 1965 anställdes av Markki­nointi Topitörmä fortsatte Mattsson som fri konstnär. Han har planerat och skapat annonser och andra trycksaker, bland annat affischer, illustrationer, företagslogor och skämtteckningar. Efter att Mattsson gått i pension har han kunnat koncentrera sig på akvarellmålning och exlibrisarbeten. Han har också skrivit sex böcker om Helsingforsslangen. Sid Mercer affisch 35 Brittisk affischkonstnär. Förekommer i enstaka internationella affischkataloger. Helge Mether-Borgström (1913–1996) affisch 142 Reklamgrafikern Helge Mether-Borgström utexaminerades från Centralskolan för konstflit 1935. Efter det arbetade han som reklamtecknare för SOK och blev sedan ateljéchef för Yhteismainos. Åren 1957–1963 var han anställd på Tauchers reklambyrå. År 1948 gjorde Helge Mether-Borgström sin första av många studieresor utomlands. År 1954 skapade han den välkända logon för sin goda vän Armi Ratias nystartade företag Marimekko. Under 1960-talet undervisade Mether-Borgström vid grafikerlinjen på Konstindustriella läroverket. Viktor Mustikainen (1930–1999) affisch 204 Efter avslutade studier vid Konstindustriella läroverket anställdes Viktor ”Viki” Mustikainen på reklambyrån Ilmo och arbetade där som reklamtecknare 1954– 1960. När en affischtävling utlystes 1957 för att fira

— 246 —

det självständiga Finlands 40-årsjubileum vann Mustikainens förslag. År 1960 flyttade han över till SEK och blev senare art director. Mustikainen gick 1968 vidare till reklambyrån Finnad där han var chef för ateljéavdelningen. Viktor Mustikainen grundade i början av 1980-talet sin egen reklambyrå Victor Ad som producerade årsredovisningar, broschyrer och illustrationer för både tidningar och böcker. Vid sidan av reklamarbetet hann Mustikainen också med egen skapande verksamhet. Hans grafik och oljemålningar har visats på flera utställningar. Martti Mykkänen (1926–2008) affisch 164, 193, 196, 198 Efter att Martti Mykkänen stridit i fortsättningskriget lämnade han skolgången i Idensalmi oavslutad och flyttade till Helsingfors. Han fick jobb på Konsumtionsandelslagens Centralförbunds reklamavdelning och studerade samtidigt på Konstindustriella yrkesskolan. Han fortsatte 1948 sina studier på den grafiska linjen vid Centralskolan för konstflit. Efter avslutade studier återvände Martti Mykkänen år 1951 till Konsumtionsandelslagens centralförbund och fick möjlighet att resa till Schweiz som utbyteskonstnär. Han stannade åtta månader i Schweiz som redan då var känt för sin utvecklade affischkonst. Med sig i resväskan hem hade Mykkänen förstås intryck och inspiration men också olika typsnitt, till exempel Helvetica som snabbt blev populärt bland finländska grafiker. År 1953 anställdes Mykkänen av tidskriften Uusi Kuvalehti, men efter ett år bestämde han sig för att bli frilansgrafiker. Redan under 1950-talet skördade Mykkänens affischer och bokomslag priser och utmärkelser, bland annat tilldelades han 1958 första pris i tävlingen Årets bästa bokomslag för det finska omslaget till Leonid Andrejevs bok En berättelse om sju hängda. I samma tävling fick Mykkänen också fem hedersomnämnanden. Uppskattningsvis har han skapat cirka 450 bokomslag för så gott som alla förlag i Finland. Den omsorg som Martti Mykkänen kände för utformningen av bokomslag kan illustreras med följande exempel: Inför ett uppdrag nöjde han sig aldrig med att få ett sammandrag av boken. Han ville läsa hela boken för att bilda sig en uppfattning om stämningen i den. Poesiböcker krävde omläsning. När förlagens tidtabeller stramades åt på 1960-talet och det inte längre gavs tid att göra jobbet ordentligt valde Martti Mykkänen att inte fortsätta med formgivning av bokomslag. Martti Mykkänens produktion sträcker sig också till förpackningar, annonser, broschyrer och företagslogor, till exempel förlaget Tammis T-logo och de tre blixtarna som Helsingfors Energi använder. Han var också i många år art director för tidningen Look at Finland, som utgavs av Centralen för turismfrämjande. Arnold Neumann (1895–1979) affisch 31, 69, 70 Reklamchefen och konstnären Arnold Neumann anställdes 1919 av Finska Ångfartygs Aktiebolag. Efter några år som assistent på passageraravdelningen blev han 1921 chef för bolagets passagerarexpedition och reklamavdelning. År 1953 utsågs han till prokurist i bolaget och från 1963 var han även verkställande direktör för de samseglande rederiernas dotterbolag Båtcentralen. Arnold Neumann var en av de drivande krafterna i den finländska turistnäringen. Hans öppna personlighet och språkkunskaper kom till nytta i skapandet av kontakter med utländska rese- och turistorganisationer. Neumann var en flitigt anlitad expert på flera internationella turistkongresser. Han var också en uppskattad reklamskribent. Paddling var Arnold Neumanns stora passion och tack vare hans broschyrer och handböcker, som han själv illustrerade och skrev, ”började våra vattendrag

om konstnärerna

befolkas av utländska kanotister”, som det hette i hyllningsorden på hans femtioårsdag år 1945. Aarne Nopsanen (1907–1990) kuva 44, 45, 46, 47 Konstnären och reklamgrafikern Aarne Nopsanen studerade vid Viborgs konstvänners ritskola 1924– 1925. Studierna fortsatte i Helsingfors vid Finska konstföreningens ritskola 1928–1930 och 1931 reste han för ett år till Paris där han studerade vid Académie Colarossi. Vid sidan av sitt arbete med reklamgrafik deltog Nopsanen aktivt i flera konstutställningar både i Finland och utomlands. Han var dessutom en uppskattad porträttmålare. Från och med 1930-talet tecknade Aarne Nopsanen också serier, bland annat Antti Puuhaara-serien som skrevs av Raul Roine. Sitt arbete inom reklamvärlden inledde Aarne Nopsanen redan under studietiden på reklambyrån Suomen Ilmoitus­keskus (senare Ilmo). År 1933 anställdes han av Erva-Latvala. Där stannade han i fem år men hösten 1938 sade han upp sig. Han hade kommit till insikten att han förtjänade bättre som fri grafiker. Aarne Nopsanen stred under vinterkriget vid fronten. Efter kriget drabbades han av depression vilket bland annat resulterade i att han brände 41 av sina målningar som han var missnöjd med. När fortsättningskriget bröt ut anslöt sig Nopsanen, i likhet med många andra reklammän, till försvarsmaktens propagandakompanier. Han var fronttecknare och gjorde bland annat en serie med 100 utmärkta teckningar från Viborg. Efter kriget var det meningen att Viborgteckningarna skulle publiceras i bokform. Men i sista stund förbjöd försvarsmakten utgivningen. Teckningarna fick vänta i 40 år innan de 1986 gavs ut som bok. Under krigsåren tecknade Aarne Nopsanen också ett stort antal postkort, bland annat med Fältväbel Ryhmy, en populär romanfigur som Nopsanens vän Armas J. Pulla var författare till. Per-Olof Nyström (1925–1996) affisch 188, 189 Konstnären Per-Olof ”PON” Nyström hör till Finlands främsta grafiska konstnärer. Produktionen omfattar bruksgrafikens hela spektrum. Nyströms karriär som grafiker inleddes 1948 som sommarvikarie på Mainos Taucher Reklam. Han stannade hos Taucher i nästan 40 år fram till sin pensionering 1988. Vid sidan av sitt arbete på Taucher hann Nyström under årens gång göra cirka 10 000 dagboksteckningar för Hufvudstadsbladet. Bland Per-Olof Nyströms otaliga prisbelönta arbeten kan nämnas den klassiska affischen Finland Woodland med vilken han 1960 vann Finlandia-affischtävlingens exportkategori. Han har också skapat flera företagslogor, bland annat för företaget Wulff. Nyström skapade också den uggla som medieföretaget MTV3 introducerade 1965 som sin signatur. Samma tema används ännu i dag. Per-Olof Nyström betonade vikten av samarbete för att något bra ska skapas. I en intervju för tidningen Mainosuutiset 1965 sade han: – Goda idéer kräver en viss atmosfär. En enda människa kan inte skapa en sådan atmosfär. Därför har jag alltid varit en anhängare av team work. Osmo K. Oksanen (1916–1978) affisch 124, 170, 176, 177, 178, 179, 203 Osmo Kalevi Oksanen utbildade sig till grafiker vid Centralskolan för konstflit och blev färdig 1945. I början av sin karriär arbetade Oksanen främst med filmaffischer och han blev snart den ledande grafikern på området. Åren 1956–1959 gick priset för årets bästa filmaffisch till Oksanen. Bland hans många verk kan nämnas filmaffischen för Okänd soldat från 1955. Redan i slutet av 1940-talet började Osmo Oksanen arbeta med Statsjärnvägarnas reklam. Hans affischer

hade glimten i ögat och kom att bli klassiker inom den finländska affischkonsten. En av hans kändaste tågaffischer är den med pojken som ses marschera med skidorna på axlarna eller resväskan i handen (Oksanen gjorde skilda sommar- och vintervarianter). För de affischerna bad han sin dotter Mari Oksanen stå som modell på familjens gård med fru Oksanens sminkväska i handen. Hugo Otava (1889–1967) affisch 85 Konstnären och tecknaren Hugo Otava studerade vid Åbo konstförenings ritskola 1907–1911. Han deltog i flera samutställningar både i Finland och utomlands. Hans verk finns i dag på Åbo konstmuseum. Otava arbetade som tecknare vid tidningen Uusi Aura 1917–1924. Han fortsatte på tidningen Karjala till 1930 då han började teckna för Ajan Suunta fram till krigsutbrottet 1939. Under krigsåren illustrerade han soldattidningen Hurtti Ukko. Under krigsåren skapade Hugo Otava också en rad postkort för Självständighetsförbundet. Johannes Paavola (1894–1961) affisch 55 Konstnären Johannes Paavola studerade vid Åbo konstförenings ritskola 1910–1915. Sin första utställning höll han 1920 i Åbo varefter ett flertal egna utställningar och samutställningar följde åren 1923–1961. Paavola arbetade också som teckningslärare i många Åboskolor och han var känd för att under rasterna teckna porträtt av sina elever. Daniel Pesu (1891–1956) affisch 92 Konstnären Daniel Pesu föddes i Sordavala och en stor del av hans konstnärliga arbeten har anknytning till Karelen. Pesu studerade vid Finska konstföreningens ritskola 1913-16 och var privatelev hos konstnären Berndt Lagerstam. Pesus produktion är mångsidig och innefattar postkort, akvareller, teckningar och även poesi. Jussi Pohjakallio (1930–1990) affisch 206 Fotografen Jussi Pohjakallio arbetade från ­mitten av 1950-talet som pressfotograf för Suomen Kuvalehti och flera utländska tidningar. År 1965 grundande han sin egen studio och ägnade mer tid åt reklamfotografering. Pohjakallios bilder har publicerats i flera böcker, bland annat biografin Suuria Suomalaisia (1962) och boken Hopea­linja om insjörederiet Silverline (1967). Raimo Raimela (1916–2001) affisch 122, 125, 157 Grafikern och filmanimatören Raimo Raimela studerade vid Centralskolan för konstflit 1936–1939. Han deltog i både vinterkriget och fortsättningskriget där han 1942 sårades svårt, vilket kom att påverka hela hans karriär. Som konvalescent fick Raimela kommendering till försvarsmaktens fotoavdelning och inledde sin filmkarriär med en studieresa 1943 till UFA-studion i Berlin där han lärde sig hur animationsfilmer gjordes. Sina kunskaper använde han för militära utbildningsfilmer och senare i arbeten tillsammans med professor Yrjö V. Paatero kring dennes röntgenforskning. Efter kriget strömmade utländska filmer in i Finland och Raimela var mannen som kunde teckna både affischer och stora filmplakat för utomhusbruk. Tillsammans med sin kollega Osmo K. Oksanen ansvarade han bland annat för att det på taket till biografen Rex i Helsingfors fanns handmålade filmreklamer som var flera meter höga (ett arbete som också grafikern Jorma Suhonen på reklambyrån SEK ansvarade för på 1930-talet). År 1955 tilldelades Raimo Raimela två olika första pris för sina affischer, Årets affisch och Årets filmaffisch; den senare ­tävlingen vann han också 1957 och 1958. Raimo Raimela valde redan år 1944 att arbeta som

— 247 —

frilans. Vid sidan av de vanliga grafiska jobben ägnade sig den händige Raimela också åt planering och byggande av mässmontrar. En stor uppdragsgivare var Postsparbanken för vilken han under flera år gjorde allt från blankettdesign till planering av bankkontor. För banken gjorde Raimo Raimela också en serie unika reklamaffischer: Han byggde olika miniatyrmodeller som han skar ut ur papper. Sedan fotograferade han modellerna i sin studio och slutresultatet blev affischer som gav betraktaren en tredimensionell upplevelse. Raimela var en av de grundade medlemmarna av Reklamgrafikerskolan MG där han undervisade och var rektor från 1963 till 1980-talets början. Harry Hudson Rodmell (1896–1984) affisch 15, 21, 34, 36 Den brittiske konstnären Harry Hudson Rodmell studerade vid School of Arts i sin hemstad Hull. Under första världskriget arbetade han som tecknare och litograf vid Royal Engineers. Efter kriget kunde Harry Rodmell avsluta sina studier. När han började förvärvsarbeta intresserade han sig för affischkonsten vilket gav honom flera uppdrag av olika rederier. I England ordnades flera utställningar med hans verk, bland annat på Royal Academy. Rodmell var stiftande medlem i Society of Marine Arts. Axel Bernhard Rossman, även Roosman / Rosman (1899–1974) affisch 33 Den estniske grafikern Axel Rossman studerade litografi i Riga och fortsatte sina studier 1914– 1918 i S:t Petersburg där han också jobbade som reklamgrafiker. Under det estniska frihetskriget tjänstgjorde Rossman som kartograf och studerade 1922 vid Tallinns konstindustriella institut. Hans tidiga produktion består av affischer och andra grafiska arbeten. Under kriget flydde Rossman till Tyskland och vidare till Sverige. År 1966 flyttade han till Toronto. Ingrid Ruin (1881–1956) affisch 22 Konstnären Ingrid Ruin inleddde sin konstnärliga bana 1897 i Ateneum där Finska konstföreningens ritskola arrangerade en förberedande klass. Redan 1901 reste Ingrid Ruin till Köpenhamn för att i två år studera vid Kungliga konstakademien. Efter det blev hon privatelev hos den svenske konstnären Anders Zorn. Den perioden kom att påverka hela hennes liv. Kritiker och journalister jämförde hennes arbeten med Anders Zorns, tyvärr ofta i nedsättande ton. Ett återkommande motiv i Ingrid Ruins konst är kvinnor i skärgården, naturligt nog eftersom familjen Ruins sommarställe finns i Ingå skärgård. Två av Ingrid Ruins tavlor användes senare i reklam för rederiet Finska Ångfartygs Aktiebolaget. Gissningsvis är det FÅA:s mångårige reklamchef Arnold Neumann som fattade det beslutet (läs om honom ovan). Fred Runeberg (1909–1976) affisch 201, 202 Fotografen Fred Runeberg hör till Finlands första reklamfotografer. Under slutet av 1920-talet studerade Runeberg till ingenjör vid Tekniska läroverket men 1929 avbröt han studierna och började istället arbeta som fotograf. Innan han 1932 öppnade sin egen studio arbetade Runeberg i Suomi-Filmis fotostudio och för porträttfotografen Ernst Ovesén. I början arbetade Runeberg som porträttfotograf men snart tog press- och reklamfoto­ graferingen över. Inför Internationella utställningen i Paris 1937 tog Runeberg de bilder som dekorerade den finländska resepaviljongen och paviljongen tilldelades även en guldmedalj.

om konstnärerna

Fred Runeberg publicerade också böcker. Nämnas kan storverket Hem i Finland som han 1949 gav ut tillsammans med inredningsarkitekten Ella Grönroos. Oskari Räisänen (1886–1950) affisch 90 Målaren och tecknaren Oskari ”Oki” Räisänen studerade i Helsingfors vid Finska konstföreningens ritskola 1904–1907. Han deltog i flera konstutställningar i Finland och 1927 deltog han i en grafikutställning i Leipzig. Räisänen blev främst känd för sina humoristiska teckningar i olika dagstidningar och tidskrifter, bland andra Nuorten Pellervo. Han hade en förkärlek för livet på landet och han använde ofta Savolaxdialekt i sina bildtexter. Oskari Räisänen skapade också politiska skämtteckningar och var en uppskattad kåsör. Under krigsåret 1942 tecknade han några postkort som i dag är eftertraktade rariteter bland samlare. Yrjö Saarinen (1899–1958) affisch 67 Den självlärde målaren Yrjö Saarinen inledde sin karriär som skylt- och dekorationsmålare i Jyväskylä. På 1920-talet flyttade han till Hyvinge. Från och med mitten av 1930-talet deltog han aktivt i samutställningar både i Finland och utomlands. Yrjö Saarinen är känd för sina starka färger, ljusa landskap och erotiska kvinnofigurer. De sistnämnda väckte en del diskussion på sin tid. Två år före sin död tilldelades Yrjö Saarinen Pro Finlandia-medaljen för sitt konstnärskap. Lennart Segerstråle (1892–1975) affisch 114 Den kände målaren och grafikern Lennart Segerstråle blev forstmästare 1915 men ägnade sig efter 1919 åt konsten. Han studerade konst bland annat i Helsingfors och i Köpenhamn. Segerstråles främsta verk anses vara de patriotiska Finlandiafreskerna i Finlands Bank. Han tilldelades professorstiteln 1963. Yrjö Semeri (1908–1979) affisch 88 Konstnären och avdelningschefen Yrjö Semeri studerade vid Viborgs konstvänners ritskola och blev sedan anställd vid Otto Meurmans arkitektbyrå i Viborg. År 1932 flyttade Semeri till Helsingfors och fick anställning vid Tilgmanns tryckeri. Han avancerade till avdelningschef och blev en sann trotjänare; han stannade hos Tilgmann fram till sin pensionering. Yrjö Semeri tecknade ett flertal affischer och i en tävling för hembygdsaffischer under 1920-talet vann han första pris med en Viborgsaffisch. Under sin långa karriär på Tilgmann arbetade Semeri med flera krävande typografiarbeten: exlibris, etiketter och adresser. Han tecknade också postkort. Hugo Simberg (1873–1917) affisch 9 Målaren och grafikern Hugo Simberg inledde sina konststudier vid Viborgs konstvänners ritskola 1891. Åren 1893–1895 studerade han vid Finska konstföreningens ritskola i Helsingfors men han var inte tillfreds med studierna. Han skrev ett brev till sin idol Axel Gallén och bad om att få bli hans privatelev. Gallén accepterade och Simberg studerade hos sin lärare i Ruovesi 1895–1897. Hugo Simberg gjorde i begränsad utsträckning beställningsarbeten. Men han utförde grafiska arbeten för bland annat Mariehamns Badanstalt och Möckelö Hafvsbad på Åland, Aura Sockerfabrik samt för Kymmene Aktiebolag. För Kymmene, nuvarande UPM, tecknade Simberg bolagets logotyp med det mytologiska djuret gripen. Samma grip används än i dag vilket gör logotypen till Finlands äldsta. Vidare skapade han bokomslag för författaren Volter Kilpi och poeten Johannes Pilger.

Jorma Suhonen (1911–1987) affisch 48, 75, 76, 81, 86, 87, 101, 105, 115 Reklammannen och affischkonstnären Jorma Suhonen hör till 1930-talets mest uppburna reklamgrafiker. Han grundade 1934 reklambyrån SEK tillsammans med Holger Erkelenz och Aarno Knuus. De tre unga männen hade samma år avslutat sina studier vid Centralskolan för konstflit. Det stod redan då klart att Jorma Suhonen skulle bli den nystartade reklambyråns främste affischmålare. Han hade 1933 vunnit affischtävlingen Scandinavian Air med en affisch gjord för Aero. Framgångarna fortsatte 1937–1948 då Aero beställde flera affischer av SEK och Suhonen. På beställning av Turistföreningen i Finland gjorde Suhonen också en affischserie om Hogland men de har uppenbarligen försvunnit. Suhonen gjorde också ett betydande arbete för Nationalhjälpen efter kriget med affischer som uppmanade till sparsamhet och solidaritet, Hjälp med det du kan och Öppna ditt hjärta. Nationalhjälpen väntar på din gåva. Åren 1942–50 undervisade Jorma Suhonen också vid grafikerlinjen på Centralskolan för konstflit. Efter att ha lämnat SEK i slutet av 1940-talet inledde Jorma Suhonen en ny karriär på Finlands Utrikeshandelsförbund (nuvarande Finpro). Han arbetade både som grafiker och planerare av utställningar utomlands. År 1977 tilldelades han statens konstnärspension. Ilmari Sysimetsä (1912–1955) affisch 121,126, 127 Reklamgrafikern Ilmari Sysimetsä studerade till teckningslärare vid Centralskolan för konstflit och utexaminerades 1937. Redan ett år tidigare hade Sysimetsä börjat som reklamgrafiker på reklambyrån Erva-Latvala. Där arbetade han bland annat med Hans Björklind och Aarne Nopsanen. Ilmari Sysimetsä stannade på Erva-Latvala till krigsutbrottet 1939 men återvände 1941 för ett år. Sysimetsä är mest känd för sin berömda Paavo Nurmi-affisch med vilken han vann affischtävlingen 1938 inför de planerade olympiska spelen 1940. Hans affisch användes sedan för olympiaden 1952. Den eleganta affischen kom att bli en av Finlands kändaste. År 1949 startade Ilmari Sysimetsä sitt eget serigrafitryckeri i Helsingfors. Ilmari Sysimetsä var åren 1948–1953 sekreterare i dåvarande Finlands tecknarförbund. Han hade en framsynt inställning till bland annat formgivningen av skolböcker. Sålunda föreslog Sysimetsä 1948 i en tidningsintervju för Nya Pressen att man skulle ”liva upp skolböckernas torra text med friska teckningar”. Paul Söderström (1910–1999) affisch 102 Reklamtecknaren Paul Söderström studerade vid Centralskolan för konstflit 1931–1934. Han och hans kurskamrater var en ambitiös skara unga grafiker. År 1934 startade Jorma Suhonen, Holger Erkelenz och Aarno Knuus reklambyrån SEK. Paul Söderström grundade tillsammans med Henry Czarnecki och Göran Englund byrån Kuvamainos. I början av 1935 gick de två grupperna samman och grundade Oy SEK Ab. Paul Söderström var en skicklig kolorist och tecknare. Till hans många uppdrag under 1930-talet hörde att skapa en affisch för Nokias bildäck Hakkapeliitta när bolaget som det första i världen började tillverka vinterdäck 1936. Under krigsåren tjänstgjorde Paul Söderström vid fronten som fronttecknare och flera av hans målningar hänger i dag på Krigsmuseet i Helsingfors. År 1945 flyttade Söderström till Sverige och bosatte sig i Stockholm. Han anställdes som reklamtecknare på Tessab Reklambyrå. År 1965 anställdes han vid Wilhelm Anderssons Annonsbyrå. Vid sidan av reklamarbetet illustrerade Söderström äventyrsföljetonger för tidningen Vi. Han gjorde också flera bokillustrationer.

— 248 —

Efter sin pensionering 1980 tillbringade Paul Söderström mycket tid ute på sin stuga i Stockholms skärgård där han ägnade sig åt fritt konstnärskap. Urpo Timberg (1930–) affisch 160 Grafikern och heraldikern Urpo Timberg studerade vid Centralskolan för konstflit 1947–1949. Han återvände till skolans utbildningscentral (nuvarande Konstindustriella högskolans fortbildnings- och utvecklingscentrum) 1963 och arbetade då som timlärare vid den grafiska linjen till våren 1970. Åren 1955–1959 arbetade Timberg på varuhuset Sokos dekorationsavdelning med grafisk formgivning och planering av skyltfönster och utställningar. När Tammerfors 1955 utlyste en affischtävling vann Timberg första pris med sin svanaffisch (se sidan 182). Efter att ha arbetat sex år på reklambyrån Mainoskartio som ateljéchef flyttade han 1965 över till Finlands Mässa där han i 20 år arbetade bland annat med planeringen av utställningsmontrar för utländska mässor. För Finlands Mässa gjorde Timberg också ett antal kampanjaffischer kring temat Finn Finland. Kampanjens syfte var att bland svenska importörer och företag väcka intresse för finländska produkter. Post- och televerket blev år 1985 Urpo Timbergs sista arbetsgivare. Han hade då möjlighet att återgå till arbetet som reklamtecknare. De tre sista åren före hans pensionering 1993 använde sig Postmuseet av hans gedigna kunskaper om utställningsplanering. Aukusti Tuhka (till år 1919 August Tuhkanen) (1895–1973) affisch 71, 72 Konstnären Aukusti Tuhka kan anses vara den finländska konstgrafikens grand old man. Tuhka gjorde sin konstnärliga debut redan 1912 i Viborg. Åren 1910–1915 arbetade han som litografilärling vid Wiborgs Bok- & Stentryckeri. Tuhka är i dag ihågkommen som en av Finlands främsta lärare inom grafisk konst, och hans egen produktion är både bred och imponerande. Under åren hann Aukusti Tuhka fördjupa sig i både konst- och bruksgrafik. Bland annat illustrerade han naturvetenskapliga verk och skapade undervisningsplanscher för skolor. På 1920- och 1930-talet studerade Tuhka under flera repriser konstgrafik i Leipzig där han också avlade sin lärarexamen. Hans höga ambitioner gjorde honom till en banbrytare inom finländsk konstgrafik. Tuhka behärskade tekniken till fullo och kunde med sina pedagogiska insikter förmedla kunskapen vidare. Aukusti Tuhka undervisade både vid Finlands Konstakademi och Konstindustriella läroverket. År 1958 grundade han privatskolan Tuhkan Taidegrafiikan Kurssiateljee på Nervandersgatan i Helsingfors. En viktig orsak till skolans tillkomst var Tuhkas ambition att föra vidare det grafiska hantverket till yngre konstnärer. Han drevs av oron att de gamla traditionerna inom konstgrafiken skulle dö ut. Eric Vasström (1887–1958) affisch 65 Konstnären Eric Vasström studerade redan under sin skolgång teckning på kvällarna. Efter studentexamen 1907 inledde Vasström sina konststudier vid Konstföreningens ritskola och 1908 avlade han teckningslärarexamen. Samma år deltog Vasström första gången i en utställning. Efter studier i St. Petersburg, Berlin och i Skandinavien anställdes han 1917 som teckningslärare vid Svenska lyceet i Helsingfors. Vid sidan av lärarjobbet tecknade Eric Vasström för dagstidningarna Dagens Tidning, Uusi Suomi och Helsingin Sanomat. Åren 1917-1924 gav han ut sin egen skämttidning Hovnarren. Vasström utvecklades till en skicklig akvarellist och tog främst sina motiv från Helsingfors. Han var en känd profil på Salutorget där nyfikna brukade samlas runt hans staffli. Det sägs att publikskaran en gång

om konstnärerna

blev så stor att en polisman ryckte in. Åskådarna fick ställa sig i en prydlig kö. Eric Vasström var en av förgrundsgestalterna inom finländsk scouting. Han var kårchef för Riddargossarna och 1929–1939 ledde han Finlands svenska scoutförbund.

produktion har stark dragning till den tidens amerikanska serietradition. Det amerikanska draget syns också i Eijo Vesantos många postkort. I synnerhet de postkort med soldattema som Vesanto tecknade under åren som fronttecknare är i dag eftersöka rariteter bland samlare.

Olavi Vepsäläinen (1927–1993) affisch 112 Konstnären och grafikern Olavi Vepsäläinen studerade vid Konstindustriella läroverket 1946–1952. Hans första arbetsplats blev den konstnärliga avdelningen vid Finlands Banks sedeltryckeri där han planerade och tecknade över 40 frimärken. Under åren på sedeltryckeriet skapade Vepsäläinen både bokomslag och ställde ut sina målningar. År 1968 sade han upp sig från sedeltryckeriet för att koncentrera sig på fritt konstnärligt arbete. Olavi Vepsäläinen beviljades statens konstnärspension 1987.

Tapio Vilpponen (1913–1994) affisch 193 Manusförfattaren, scenografen och dekoratören Tapio ”ROY” Vilpponen var utbildad inredningsarkitekt men gjorde karriär inom filmindustrin. Åren 1939–1958 arbetade han på Suomi-Filmi som PR-man och som chef för reklam- och konstnärsavdelningen. Vilpponen anställdes senare av Mainos-TV-­Reklam som chef för bolagets konstnärliga avdelning. Vilpponen medverkade i flera finländska filmproduktioner. Han var skådespelare, scenograf och manusförfattare. Under krigsåren skapade Vilpponen flera filmaffischer. Han uppges också vara idékläckaren till filmgalan Jussi och han vann själv tre stycken Jussistatyetter. Vid sidan av sitt arbete inom filmindustrin var Tapio Vilpponen också chefredaktör för olika filmtidningar. Vidare målade han samt skrev kolumner och thrillers.

Eijo Vesanto (1908–1950) affisch 51, 63 Serietecknaren, grafikern och illustratören Eijo ”Poika” Vesanto gjorde sig redan i unga år känd som en skicklig tecknare. Han behärskade också litografihantverket. År 1924 hade Vesanto flyttat till Helsingfors och hörde till de första tecknarna som anställdes vid reklambyrån Uuden Suomen Reklaamitoimisto. Till hans kolleger hörde bland annat Alf Danning, Toivo Fahlenius, Aukusti Tuhka och senare även Juha Anttinen. Eijo Vesanto arbetade också som reklamgrafiker för förlaget Otava och han var en uppskattad illustratör med uppdrag för bland annat Suomen Kuvalehti och Uusi Suomi. Han formgav också flera bokomslag. I dag är Eijo Vesanto främst känd som en föregångare inom den finländska seriekonsten. Då dagstidningen Aamulehti (i Vesantos hemstad Tammerfors) 1931-1932 publicerade hans serie Eetu ja Riku var det många som trodde att tecknaren var amerikansk. Antaget var inte orimligt då Vesantos

Onni Vuori (1930–) affisch 185 Grafikern Onni Vuori studerade vid Konstindustriella läroverket 1954–1957. Efter avslutade studier fick han anställning på reklambyrån Viherjuuri. År 1960 gick Vuori vidare till reklambyrån Lintas. Det var samma år som han tecknade den ångbåtsaffisch för vilken han tilldelades första pris i affischtävlingen Finlandias resekategori. Onni Vuori minns att han fick idén till motivet efter att han deltagit i en regatta på Saimen och blivit förtjust i de gamla ångfartygen. En herre som såg oanad potential i Finlandia-affischen var Vuoris tidigare chef Matti Viherjuuri. Mer eller mindre på eget bevåg lät direktör Viherjuuri trycka upp två helt nya versioner av affischen. Året var 1964

— 249 —

och Finland hade skickat FN-trupper till oroshärden på det delade Cypern. Matti Viherjuuri hittade på sloganen ”Friendly Finland” och fick den sedan översatt till grekiska och turkiska. Han lät trycka upp en grekisk och en turkisk version. Affischerna donerades till försvarsmakten och på Cypern klistrade de finländska FN-soldaterna upp Vuoris verk både på den turkiska och grekiska sidan. För att väcka sympati för Finland, helt enkelt. I Mainosuutiset 6/1964 kan vi se en bild med tre leende FN-soldater som dricker Jaffa med den grekiska affischen på en vägg bakom sig. Onni Vuori fortsatte att arbeta som art director på bland annat reklambyråerna Ilmo, Erva och Interplan. År 1983 anställdes han vid Mainosyhtymä där han stannade till sin pensionering 1991. Efter det har Vuori främst arbetat med heraldik. Osmo Walli (1926–) affisch 192 Efter fortsättningskriget studerade grafikern Osmo Walli vid Centralskolan för konstflit. Hans första arbetsplats var reklamtecknare på varuhuset Sokos. Snart fick konkurrenten Stockmann upp ögonen för den unge grafikern och i december 1955 anställdes Walli som chef för varuhusets reklamateljé. Från och med början av 1970-talet arbetade han uteslutande med grafisk formgivning för varuhuset tills han 1988 gick i pension. På sin fritid hann den mångsidige Walli arbeta med bland annat bokillustrationer, affischer och idrottsmärken. Walli tecknade till exempel lejonhuvudet som Finlands ishockeylandslag använde på sina speltröjor under 1970-talet. Genom sin vän trollkonstnären Solmu Mäkelä kom Walli att bli huvudgrafiker för intresseföreningen Suomen Taikapiiri ry. Han har också illustrerat verket Suuri taikakirja, Mäkeläs bok om trollkonster. Som musiker har Osmo Walli blivit känd som en skicklig trumslagare. Sedan 1945 har han spelat i flera orkestrar, bland annat Martin Brushane Big Band.

Kiitokset

Tack

Kiitokset Suvi Lehtoselle, joka lyhyellä varoitusajalla tarttui toimeen ja tarkasti suomennoksen kieliasun. Kiitokset Anne-Marie Londenille asiantuntevista kommenteista ja kielentarkastuksesta (ruotsi).

Tack till Anne-Marie Londen för insiktsfulla kommentarer och språkgranskning. Ett tack går också till Suvi Lehtonen som språkgranskat den finska texten.

Valtava kiitos avusta julistemetsästyksessä myös Richard Langelle Berliiniin ja Kajsa ”Lopputyö” Törnrothille Pariisiin. Kiitokset myös Tuukka Laaksolle ja Thure Malmbergille asiantuntija-avusta koskien merijulisteiden historiaa. Haluamme kiittää myös kaikkia taiteilijoita ja heidän sukulaisiaan sekä kaikkia asiasta kiinnostuneita kannustavista sanoista, hyvistä neuvoista ja arvokkaista tiedoista.

Ett stort tack till Richard Lange i Berlin och Kajsa ”Slutarbetet” Törnroth i Paris för väl utförd affischjakt. Tack även till Tuukka Laakso och Thure Malmberg för experthjälp med båtaffischerna. Vi vill också tacka alla konstnärer och deras släktingar samt alla andra intresserade för deras uppmuntrande ord, goda råd och värdefulla information.

Projektin aikana monet ihmiset ovat ojentaneet meille auttavan kätensä. Me haluamme esittää lämpimät kiitoksemme seuraaville henkilöille ja järjestöille:

Under projektets gång har ett stort antal hjälpande händer sträckts fram. Vi riktar ett stort tack till följande personer och organisationer:

Per Agerman (Tukholma/Stockholm), Nisse Biström, Brages Pressarkiv, Erik Bruun, Marc H. Choko (Montreal), Arthur Credland/Hull Maritime Museum, Anna Dammert, David Djuphammar (Tukholma/Stockholm), Andres Eero/Eesti Meremuuseum, Jan-Anders Enegren, Carl Gustaf Ehrnrooth, Stina Ericsson, Suomen Elokuva-arkisto/ Finlands Filmarkiv, Janice Grenci/Library of Congress, Johan Grotenfelt - Suomen Ritarihuone/Finlands Riddarhus, Christer Haglund - Finnair, Maura Haimola - Stockmannmuseo/Stockmann-museet, Björn Harms, Mikaela Hasán, Carl Henning, Leila Herranen, Annikki Hokynar - Kansalliskirjasto/Nationalbiblioteket, Helmiriitta Honkanen, Pia Högström - Porvoon kaupungin matkailutoimisto/Borgå stads turistbyrå, Sanna Kangasharju, Kristian Kristiansson/Kungliga Biblioteket, Björn Larsson (Huddinge), Ari Latvi - Kuvataiteen keskusarkisto/Centralarkivet för bildkonst, Pekka Laukala - MEK-Matkailualan seniorit, Maria Laukka, Kirsti Laurila - Valkeakosken kulttuuritoimisto, Jaakko Lehtonen - MEK/CTF, Jyri Lehtonen, Lekstugan, Eeva-Liisa Leppänen - Kansalliskirjasto/Nationalbiblioteket, David Levine (San Francisco), Merja Lindroos - METLA, Kristiina Meri, Eeva Miettinen - Helsingin kaupungin tietokeskus/Helsingfors stads faktacentral, Katarina Pihl - Pargas stad/Paraisten kaupunki, Bengt Pihlström, Anne Putus/Edita Publishing Oy, Joonas Pörsti, Kansallisarkiston henkilökunta/personalen vid Riksarkivet, Maria Romantschuk, Kristian Runeberg, Pekka Räsänen/Finnish Silverline, Leila Sahlstedt, Kari Savolainen - Lahden julistemuseo/Lahtis affischmuseum, Sektorn, Lasten Päivän Säätiö/Stiftelsen Barnens Dag, Franciska Sundholm, Suomen Matkailualan Seniorit, Dag Suul (Trondheim), Sami Taavitsainen - Savonlinnan Oopperajuhlat/Nyslotts operafestival, Poppe Taucher, Rene Wanner (Sveitsi/ Schweiz), Diana Webster, West End Girls (Goes Petshopping), Kasper Westerlund/Forum Marinum, Henrik Wilén/Nifin. Haluamme kiittää MEK:ta ystävällisestä tuesta. Lisäksi kiitämme Otto A. Malms donationsfond -rahastoa, joka on tukenut projektia viidellä tuhannella eurolla ja Helsingin säästöpankkisäätiötä, joka on avustanut viidellä sadalla eurolla.

Vi tackar Centralen för turismfrämjande för vänligt understöd. Vidare tackar vi Otto A. Malms donationsfond som har stött projektet med 5000 euro och Sparbanksstiftelsen i Helsingfors som bidragit med 500 euro.

Julkiset ja yksityiset kokoelmat

Offentliga och privata samlingar

Lyhenteet

Förkortningar

AT

Aukusti Tuhkan arkisto Aukusti Tuhkas arkiv Jyri Lehtonen

BH Björn Harms, Kauniainen/Grankulla

FM Forum Marinum, Turku/Åbo

KB Kungliga biblioteket, Stockholm

GKM Gallen-Kallela Museo, Espoo/Esbo

KK Kansalliskirjasto, Helsinki Nationalbiblioteket, Helsingfors

HAT Historisches Archiv zum Tourismus (HAT), Freie Universität Berlin

KKA Kajaanin kaupungin arkisto

RM Suomen Rautatiemuseon kokoelmat Finlands Järnvägsmuseums samlingar Hyvinkää/Hyvinge RMN Rovaniemen matkailuneuvonta Rovaniemi turistinformation

BNF Bibliothèque Nationale de France BL Björn Larsson, Ruotsi/Sverige www.timetableimages.com DL David Levine, San Francisco www.travelbrochuregraphics.com DM Designmuseo, Helsinki Designmuseet, Helsingfors

HK

Hyvinkään kaupungin kokoelmat/ Hyvinkään taidemuseo Hyvinge stads samlingar/ Hyvinge konstmuseum

HKM Helsingin kaupunginmuseo Helsingfors stadsmuseum HKT Helsingin kaupungin tietokeskus Helsingfors stads faktacentral HM Hangon museo/Hangö museum

Dag Suul, Norja/Norge Kuva/Foto: Jørn Adde www.posters-nor.com www.posterteam.com

EB Erik Bruun, Helsinki/Helsingfors EKM Etelä-Karjalan museo, Lappeenranta Södra Karelens museum, Villmanstrand EM Eesti meremuuseum, Tallinn Estonian Maritime Museum, Tallinn FCM Finnish American Heritage Center Michigan

KM Kristiina Meri, Helsinki/Helsingfors LH Lasse Hietala, Helsinki/Helsingfors

DPM Deutsches Plakat Museum DS

KKM Kolin kansallispuisto METLA Koli nationalpark METLA

IM Suomen ilmailumuseo, Vantaa Finlands flygmuseum, Vanda

LOC The Library of Congress Washington, DC LPS

Lasten Päivän Säätiö/ Linnanmäen huvipuisto Stiftelsen Barnens Dag/ Borgbackens nöjespark

RR Kuopion Roll Risteilyt Oy SI

Suomen Silverline Tampere/Tammerfors

SL Silja Line/Tallink Espoo/Esbo SOF Savonlinnan oopperajuhlat Operafestivalen i Nyslott SOL Stig-Olof Londen, Helsinki/Helsingfors SP Sektorn Press

MU Matias Uusikylä, Helsinki/Helsingfors JM

Julistemuseo, Lahti Affischmuseet, Lahtis Kuva/Foto: Tiina Rekola Kokoelmia/Samlingar: ON Oskari Nupponen SM Suomen Messut AM Alma Media MG MG

KA Kansallisarkisto, Helsinki Riksarkivet, Helsingfors

MM

Suomen merimuseo/Museovirasto Finlands sjöhistoriska museum Museiverket, Helsinki/Helsingfors Kuva/Foto: Markku Haverinen

TM Thure Malmbergs sjöfartsarkiv Söderkulla TMM Turun maakuntamuseo, Valokuva-arkisto Åbo landskapsmuseum, Fotoarkivet

NB Nisse Biström, Espoo/Esbo

VK Valkeakosken kulttuuritoimisto

PA

WNK Wanha Naantali Kauppa

Paraisten kaupungin keskusarkisto Pargas stads centralarkiv

PM Postimuseo, Helsinki Postmuseum, Helsingfors

— 250 —

ÅA Åbo Akademin kirjasto, Turku Åbo Akademis bibliotek, Åbo

Kirjallisuutta

Litteratur

Tämän kirjan tekstien lähteinä on käytetty lukuisia lehtileikkeitä vuosilta 1910–1965; kiitokset muun muassa Helsingissä sijaitsevalle Brages Pressarkiv -sanomalehtiarkistolle. Aihetta ovat valaisseet myös monet esitevihkoset, tilastot, ja muut Suomen-Matkojen ja Suomen Matkailijayhdistyksen julkaisemat painotuotteet. Kiitos ennen kaikkea Kansallisarkistolle, Kansalliskirjastolle ja Åbo Akademin kirjastolle. Muina tärkeinä lähteinä ovat toimineet Matkailijayhdistyksen vuosikirjat aina ensimmäisestä vuoden 1887 kirjasta lähtien sekä yhdistyksen lehdet. Sama koskee myös matkailutoimisto Finlandian vuosikirjoja, joissa on lukemisen arvoisia matkareportaaseja. Näiden lisäksi historiallisten tekstien lähteinä on käytetty mm. jäljempänä lueteltuja kirjoja ja lehtileikkeitä.

Som faktabas för texterna i boken har ett otal tidningsklipp från 1910–1965 använts, tack bland annat till Brages Pressarkiv i Helsingfors. En stor mängd broschyrer, statistik och andra trycksaker utgivna av Finlandsresor och av Turistföreningen i Finland har också belyst ämnet. Tack framför allt till Riksarkivet, Nationalbiblioteket och Åbo Akademis bibliotek. Turistföreningens årsböcker ända från starten 1887 och föreningens tidningar är andra viktiga källor. Det samma gäller resebyrån Finlandias årsböcker som innehåller läsvärda resereportage. Utöver detta har bland annat nedan­ stående böcker och klipp använts för de historiska texterna.

yleisesti matkailusta suomessa ja julisteista Allmänt om resandet i Finland och om affischer Oscar Furuhjelm: En tryckare fyller 60 år, Festskrift tillägnad Oskar Öflund. 1936. Sven Hirn & Erkki Markkanen: Tuhansien järvien maa. Suomen matkailun historia. Gummerus 1987. Helmiriitta Honkanen: Placatista julisteeksi. Suomalaisen julistetaiteen historiaa kirjapainotaidon alusta vuoteen 1960. Otava 1983. Päivi Hovi: Mainoskuva Suomessa. Kehitys ja vaikutteet 1890-luvulta 1930-luvun alkuun. Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja A8. 1990. Mauno Häyrynen: Kuvitettu maa. Suomen kansallisen maisemakuvaston rakentuminen. SKS 834, 2005. Paul Lipschutz: Finland i affischer. Paul Lipschutz samling. Finska turistbyrån 1993. Pekka Lähteenkorva, Jussi Pekkarinen: Ikuisen roudan maa. Virallinen Suomi-kuva 1918-1945. WSOY 2004. Thure Malmberg, Peter Raudsepp (red): Matkustajalaivoja julisteissa. Passagerarfartyg på affischer. Oy Raud Publishing Ltd 2001. Börje Sandberg: Suomen matkailupolitiikkaa ja ulkomaista matkailupropagandaa. Suomen-Matkat r.y. 1930-45. Weilin & Göös Aktiebolag 1945. Kerstin Smeds: Helsingfors-Paris. Finland på världsutställningarna 1851-1900. SLS nr 598, 1996. Maija Suova (toim./red.): Finland in Pictures / Suomi kuvina / Finland i bilder. WSOY 1946. Myös/även Das ist Suomi. WSOY 1942.

TEEMAN MUKAAN Enligt tema Imatrasta / Om Imatra

Larin Kyösti: Imatran partailla – muistelma jalkamatkalta 1896. Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirja 1903 / Vid Imatras brädd. Turistföreningen i Finland. Årsbok 1903. Akseli Gallen-Kallelan Julistetaide. Julistemuseon julkaisusarja 1. 1980. Wellamosta / Om Wellamo

Ernst Lampén: Kiertomatka Itämeren ympäri. Matkailulehti nro 5/1913 / En rundresa kring Östersjön. Turisttidskrift nr 5/1913. Thure Malmberg: Laivoja ja ihmisiä. Kuvia ja kertomuksia Effoan satavuotistaipaleelta. 1983. Suom. Riitta Valajärvi. Thure Malmberg: Människor och båtar. 100 år från F.Å.A. till EFFOA. 1983.

Postiautoista / Om Postbussarna

Maija Dahlgrén, Aarne Nopsanen: Valon ja varjon Viipuri. Unakustannus 1986. D.A. Dromberg: Suomen postimerkit 1923-1973 historian ja tekniikan valossa. Suomen Pankin setelipaino/Posti- ja lennätinhallitus 1974. Vesa Huhtanen (toim.): Tekijöinä mainonnan ammattilaiset. Mainoshoitajain Yhdistys r.y:n 40-vuotisjuhlakirja. Mainoshoitajain Yhdistys r.y. 1981. Thorleif Håwi, Ann-Marie Wrange: Svenska reklamaffischer. En bilderbok om den svenska reklamaffischens historia. Stockholm AFF 1986. Olavi Järvi: Parhaat pilapiirtäjämme. Tammi 1979. Visa Heinonen, Hannu Konttinen: Nyt uutta Suomessa! Suomalaisen mainonnan historia. Mainostajien Liitto 2001. Kaarlo Koroma (toim.): Suomen kuvataiteilijat. Suomen taiteilijaseuran julkaisema elämänkerrasto. WSOY 1962. Tapio Kähkönen ym: Maailma on täynnä ideoita. Erva-Latvala Oy:n perustamisen taustaa, tapahtumia vuodesta 1926 ja nykyisyyttä 1980-luvun alussa. Erva-Latvala OY 1984. Eino Lainio (toim): Suomalaista käyttögrafiikkaa. Taidepiirtäjien liitto GRAFIA 1963. Rauha Lönn (toim.): Kuvataiteilijat 2004. Suomen taiteilijaseura 2004. Heikki Malme: Hugo Simberg Teosluettelo/Katalog. Ateneumin Taidemuseon Julkaisuja / Konstmuseet Ateneums publikationer 1989. Mainosuutiset 1952-1970. Ernst Nordström: Suomen taiteilijat/Finlands konstnärer. Maalarit ja kuvanveistäjät/Målare och bildhuggare. Otava 1927. Alexander Paischeff (toim.): Suomen kuvaamataiteilijat. Suomen taiteilijaseura 1943. Tutta Runeberg: Ammatti: lehtikuvaaja. Välähdyksiä suomalaisen lehtikuvaajan työstä 1920-luvulta 1960-luvun lopulle. Suomen Lehtikuvaajat ry/Finlands Pressfotografer rf 1985. Tuukka Talvio: Suomen rahat. Suomen pankki 1981. Teuvo Termonen: Suomalaista postikorttitaidetta 1-4. Oy Kaj Hellman LTD/Suomen Postikorttiyhdistys Apollo ry 1986-2006. Hertta Tirranen (toim.): Suomen taiteilijoita Juho Rissasesta Jussi Mäntyseen. WSOY 1950. Hertta Tirranen (toim.): Suomen taiteilijoita Alvar Cawénista Wäinö Aaltoseen. WSOY 1955.

Caravellesta / Om Caravelle:

Kuvataiteen keskusarkiston leikearkisto / Klipparkivet vid Centralarkivet för bildkonst

Lapista / Om Lappland

Lappland: Handbok för turister. Julk./Utg.: Turistföreningen i Finland. 1938. Katso myös Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirja 1931. Se även årsboken för 1931. Jokiveneistä / Om forsbåtar

Ilmari Kianto: Oulujoen koskia alas – muinoin ja nyt. Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirja 1930. Katso myös vuosi­kirja 1910 Ilmari Kianto: Utför Uleälvs forsar förr och nu. Turistföreningens årsbok 1930. Se även årsbok för 1910. Suursaaresta / Om Hogland

Sakari Pälsi: Suomenlahden jäiltä. Otava 1924. Risto Anttila: Lentoliikennettä Suursaaressa ja Kotkassa 1918-1928. Terijoesta / Om Terijoki

N. Leppälä: Kannaksen helmi Terijoki ja sen merikylpylä. Julkaistu Finlandian vuosikirjassa vuodelta 1927. N. Leppälä: Karelska näsets pärla, Terijoki, och dess havsbad. Publicerat i Finlandias årsbok för 1927. Ritva Heikkilä (toim.): Terijoki – kadotettu paratiisi. Tammi 2004. Petsamosta / Om Petsamo

Sakari Pälsi: Petsamoon kuin ulkomaille. Otava 1931. Salpausselänkisoista / Om Salpausselkäspelen

Jouko Heinonen, Antti Karisto, Pekka Laaksonen: Salpausselän kisat. Suomalainen kansanjuhla. Julk. Lahden Hiihtoseura ry. 2005. Tekstissä esiintyvät lainaukset ovat kirjasta / Citaten i texten är saxade ur boken. Katso myös / se även: www.lahdenmuseot.fi Saimaasta / Om Saimen

Erna & Helmut Blenck: Kaunis värikäs Suomi. Romanttinen automatka Helsingistä Jäämerelle. Kuvataide 1951. / Det färgglada Finland. Romantisk bilfärd från Helsingfors till Ishavet. Bildkonst. 1952. Toimi Jaatinen (toim.): Saimaa-kirja. Tammi 1991. Karhumäestä / Om Karhumäki.

Niilo Karhumäki: Karhunahas. K.J. Gummerus Osakeyhtiö. 1960. kuopiosta / om kuopio.

Tämä on Pohjois-Savo. Julkaisija / utgivare Pohjois-Savon maakuntaliitto 1949. Ahto-Kustaa Korkeakangas: Kuljetus on kulttuuria. Postilinjaautoliikennettä 70 vuotta. Postilinjat 1991. Katso myös / Även: www.posti.fi/postimuseo John Wegg: The art of flying since 1923. Finnair 1983. Heikki Haapavaara: Time Flies. Finnair 75. Finnair 1998. Ahvenanmaasta / Om Åland

Hangosta / Om Hangö

Bertel Jung: Åland i sommarsol. Turistföreningens årsbok 1901.

Off the beaten track

Taiteilijaesittelyissä on käytetty seuraavia lähteitä: För konstnärspresentationerna har dessa källor använts:

G-S-n (Göran Selén): De främmande turisterna i Hangö. Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirja 1901 / Turistföreningens årsbok 1901. Nya Pressen 29.3.1910 Paavo Haavikko: Vuosisadan merikirja: Effoan sata ensimmäistä vuotta 1883-1983. Effoa-Suomen höyrylaiva 1983. Paavo Haavikko: Ett sekel till havs. Effoas hundra första år (övers. Ole Torvalds). 1983. Adolf Bock

Adolf Bock. Publikation med anledning av 100-årsutställningen 1990 i Speditionshuset i Helsingfors. Kelluvista hotelleista / Om de flytande hotellen

Kryssande turisten finner Helsingfors vilsamt, sign. ”don José”, Hufvudstadsbladet 11.7.1935.

Ulla Aartomaa: A Martti Mykkänen, b Martti Mykkänen, c Martti Mykkänen. Kirjanpäällyksiä ja kuvituksia, graafista muotoilua, julisteita. Studio Aartomaa 1999. Erkki Anttonen: Kansallista vai modernia. Taidegrafiikka osana 1930-luvun taidejärjestelmää. Valtion taidemuseo 2006. Jorma Blomqvist: Osvald Hedenström, valokuvaaja. Kaius Hedenström Oy 1999. Arthur C. Credland: Harry Hudson Rodmell. Shipping Posters and Graphic Works. Hull City Museums and Hutton Press Ltd. 1999.

— 251 —

Biografiakeskus (SKS - www.kansallisbiografia.fi) Taiteilijahaastatteluja/Intervjuer med konstnärer (touko-elokuu/maj-augusti 2007): Erik Bruun, Tita Gestranius, Lasse Hietala, Erkki Mattsson, Klaus Kalima, Onni Vuori. http://kokoelmat.fng.fi http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi http://www2.uiah.fi/opintoasiat/history2/index.html.

Hakemisto A-Konsultit 238 • 245 Aallotar, s/s 148 • 149 Aaltonen, Wäinö 151 • 151 Aamulehti 242 • 249 Aartomaa, Ulla 14 • 24 Aavasaksa 194 • 194 Abbe (sign.) 184 • 204 • 205 Académie Colarossi 240 • 247 Académie Julian 237 • 244 Aegir, s/s 7, 33 • 37 • 37 Aero (Finnair) 81, 82, 86­, 87, 105, 115, 130, 144, 189, 204–208 • 15–17, 102, 129, 131, 144, 148, 168, 212, 239, 241 • 25, 27, 102, 113, 129, 131, 144, 149, 168, 205, 213, 231, 246, 248 Aero, lehti / tidning 102 Aerotransport (SAS) 84, 86 • 236 • 243 Affischmuseet, Lahtis 21 Affischtävling 182 Ahtiala, Heikki 143 • 182, 236, 237 • 182, 243, 244 Ahvenanmaa 9, 143, 204 • 204 Ahvenlahti, Igor 174 • 236 • 243 Ahvenlahti, Olli 236 • 243 Airisto, Lenita 173? • 194 • 131, 194 Ajan Suunta 240 • 247 Aleksanteri II 15 Alexander II 25 Algol 236 • 243 Ali, Muhammad 211 • 211 Altio, Kaarlo Fredrik 52 • 53 American Line 45 • 45 Amsterdam 37, 131, 231, 238 • 37, 131, 231, 245 Anders Beckmanin koulu 236 Anders Beckmans skola 243 Anderson, Amos 238 • 245 Andrejev, Leonid 240 • 246 Anjalankosken vaakuna 238 Anjalankoski kommunvapen 245 Antti Puuhaara, sarjakuva / serie 240 • 247 Anttinen, Juha 207, 208 • 236, 242 • 243, 249 Ariadne, s/s 19, 21, 22, 34, 132 • 54, 66 • 55, 66 Artifex 239 • 245 Asko 238 • 245 Asp, Gustav 237 • 244 Aspelin, Heino 237 • 244 Aspö 11 • 21 Atelier Apollo 10 • 20 Ateneum, lehti / tidskrift 30 • 31 Atria 238 • 245 Aura Sockerfabrik 248 Auran Sokeritehdas 241 Automatkailu 100, 141, 142 • 164 Bade, Edmund 98, 236 • 98, 243 Bade, Ingrid 42, 49, 73, 77­–80 • 98, 236 • 98, 243 Baer, Rainer 54 • 236 • 243 Baer, Willy 236 • 243 Baikaljärvi 11 Bajkalsjön 21 Baltic, s/s 7 • 37 • 37 Barkman, Börje 236 • 243 Bauhaus 17 • 27 von Becker, Adolf 34 • 34 Beckman, Anders 84 • 236 • 243

Register Beckmans Designhögskola 236 • 243 Behara • • katso / se Hellström, Harald B. Bergman, Erik 195 Berliini / Berlin 10, 14, 45, 54, 236, 240, 242 • 20, 24, 45, 55, 243, 247, 248 Bibliothèque nationale de France 12 • 22 Bildkonst, kustantamo / förlag 244, 245 Bilturism 100, 141, 142 • 164 Bjorne, Walter 146 • 236 • 243 Björklind, Hans 66 • 15, 236, 241 • 25, 243, 248 Björkö 97 Blenck, Erna 161 • 161 Blenck, Helmut 161 • 161 Blomberg, Erik 175 • 195, 236 • 195, 243 Bock, Adolf 18, 20, 26 • 54, 237 • 55, 243, 244 Bohrdt, Hans 54 • 55 Bore 183, 184 • 17, 148 • 27, 149 Borgbacken 192, 193 Borgå 114 Boris-Gleb 116, 129 • 116, 129 Brno-biennalen 27 Brnon biennaali 17 Bruun, Erik 135, 136, 144, 164, 168, 169, 182, 183, 190 • 13, 16, 17, 148, 151, 204, 237, 238 • 23, 26, 27, 149, 151, 205, 244, 245 von Bülow, Vicco 239 • 246 Båtcentralen 240 • 246 camping 69 • 70 • 90 Cannes filmfestival 195 Cannesin elokuvafestivaali 195 Caravelle 205–207 • 204, 231 • 205, 231 Carnot, Sadi 11 • 20, 21 Casino, Hogland 113, 129 Cassandre, A. M. 15 • 26 Cassier, Henri 45 • 45 Cedercreutz, Axel 30 • 31 Centralen för turismfrämjande 246 Centralskolan för konstflit 25, 26, 243­–249 champagne 101 • 19 Chanson, K. W. 102 • 102 Charlie Chaplin 236 • 243 Christianson, Rolf 161 • 17, 182, 236, 237 • 27, 182, 243, 244 Clay, Cassius 211 • 211 van Cleef, Eugene 223 • 223 Cunard Lines 25, 103 • 238 • 244 cykling 90 Cypern 249 Czarnecki, Henri 151, 237, 241 • 151, 244, 248 Dagens Tidning 242 • 248 Danmark 25, 85, 157 Danning, Alf 68 • 93, 237, 242 • 93, 244, 249 De tre 15 • 25 Diakonianstaltens kyrka 245 Diehl, Gösta 238 • 245 Diktonius, Elmer 129 • 129 Dunlopillo 193 • 193 Edelfelt, Albert 15, 34 • 25, 34 Eetu ja Riku 242 • 249 Elovena 236 • 243 Empress of Australia, RMS 58 • 58 Enare träsk 21 Enckell, Magnus 30 • 31

LIHAVOINTI viittaa julisteiden numeroihin. NORMAALI TYYLI viittaa suomenkielisten tekstien sivunumeroihin. kursIivI viittaa ruotsinkielisten tekstien sivunumeroihin.

England 46, 90, 102 Englanti 46 Englund, Göran 102 • 120, 237, 241 • 121, 244, 248 Enqvist, Kaarlo (-Atra) 17 • 237 • 244 Eriksson, Olof 238 • 245 Erkelenz, Holger 15, 241 • 25, 248 Erva-Latvala 93, 236, 240, 241, 242 • 93, 243, 247, 248, 249 Erwin, Wasey & Company 93, 236 • 93, 243 Essen 12 • 22 Estland 32 • 85 ETYK 239 F. Tilgmann Bok- och Stentryckeri 30 Fahlenius, Toivo 167 • 93, 188, 237, 242 • 93, 188, 244, 249 Federley, Alexander 10 • 14, 15, 30, 41, 237 • 25, 31, 41, 244 Finch, Alfred 236 • 243 Finland Line 15, 36–41, 108 Finland Woodland 188 • 17, 212, 240 • 27, 213, 247 Finlandia, affischtävling 243, 247, 249 Finlandia, freskot / freskerna 241 • 248 Finlandia, julistekilpailu / affischtävling 17, 236, 240, 242 Finlandia, m/s 187 • 204, 211, 238 • 205, 211, 245 Finlandia, matkailutoimisto / resebyrå 93, 102, 115 • 93, 102, 115 Finlandiakuoro / kören 103 • 120 • 121 Finlands annonscentral 244 Finlands automobilklubb 161 Finlands Bank 246, 249 Finlands flygvapen 105 Finlands järnvägsmuseum 193, 194 Finlands konstakademi 248 Finlands mässa 244, 248 Finlands mö 40, 44, 45, 47, 112, 202 • 24, 53 Finlands nationalopera 243 Finlands tecknarförbund 248 Finlands turistförbund 246 Finlands utrikeshandelsförbund 248 Finlandsbyrån, Stockholm 129 Finlandshjälpen 129 • 129 Finlandsresor 20, 21, 129 Finnad 239 • 246 Finnair (Aero) 81, 82, 86, 87, 105, 115, 130, 144, 189, 204–208 • 15–17, 102, 129, 131, 144, 148, 168, 212, 239, 241 • 25, 27, 102, 113, 129, 131, 144, 149, 168, 205, 213, 231, 246, 248 Finpro 241 Finsk Sjöfart 237 • 244 Finska konstföreningens ritskola 244–246, 248 Finska konstnärliga reklambyrån 15, 45 • 45, 244 Finska operan 98, 243 Finska viken 37, 46, 113 Finska Ångfarts Aktiebolag • katso / se FÅA FIS 66 • 144 • 144 Flygmuseet 22 FN 244, 249 forsbåt 79 Forsström, Gunnar 151 • 237, 238 • 244, 245

fortsättningskriget 26, 55, 245–247, 249 Foto-Atte Matilainen -studio 239 • 246 Foto-Nyblin 236 • 243 Franco-Fennia 238 • 245 Frankfurt 231 • 231 Frankrike 31, 37 Frederik VIII, s/s 23 von Frenckell, Erik 161 • 161 Furst Menschikoff, s/s 1, 2 Furuhjelm, Oscar 8, 11, 13, 82 • 14, 15, 30, 45, 237 • 25, 31, 45, 244 FÅA (SHO) 8, 10–13, 18, 20, 22, 28, 30, 31, 34, 38, 42, 43, 94, 132, 183, 184, 186, 187 • 15, 17, 30, 37, 41, 45, 46, 54, 70, 90, 98, 120, 148, 238, 240, 241 • 25, 27, 31, 37, 41, 45, 46, 55, 70, 90, 98, 121, 149, 211, 245, 246, 247 Fäboda 84 • 85 Fältväbel Ryhmy 247 Fänrik Ståls sägner 244 Föreningen för förebyggande av olycksfall 245 Gallén, Axel / Gallen-Kallela, Akseli 6 • 10, 13–15, 34, 237, 241 • 20, 23–25, 34, 244, 248 Garm 45 • 45 Gebhard, Albert 15 • 25 Georgic, RMS 120 • 121 Gestranius-Määttä, Ylva 238 • 244 Gestranius, Tita 148 • 238 • 244 Gotenhafen (Gdynia) 54 • 55 Graphis 148 • 149 Grönroos, Ella 241 • 248 Guinness rekordbok 19 Guinnessin ennätystenkirja 9 Gustavs kommunvapen 246 Göteborg 102, 231, 236 • 102, 231, 243 Hagalund 246 Hagström-Bade, Ingrid • katso / se Bade, Ingrid Hakaristi / Hakkors 105 • 105 Hakkapeliitta 241 • 248 Halli 168 • 168 Halonen, Pekka 30 • 31 Hamburg 168, 231, 246 Hammar, Ahti 239 • 246 Hammarsten-Jansson, Signe 239 • 246 Hampuri 168, 231, 239 Hampurin taidekorkeakoulu 239 Hangon merikylpylä 50, 52, 53, 113 • 12, 52 Hangö / Hanko 7, 8, 10, 16, 50, 53, 147 • 15, 41, 48, 52, 120, 148, 238 • 25, 41, 48, 53, 121, 149, 244 Hangö Bad 50, 52, 53, 113 • 21, 53 Hangö, s/s 3 Hanken, Wilhelm 107 • 238 • 244 Hankkija 237 • 244 Harms, Björn 211 • 211 Hartwall 237 • 244 Hauhio, Aimo 91 • 238 • 244 Havis Amanda 58 • 58 Hede-foto 239 • 246 Hedenström, Osvald ”Hede” 239 • 246 Heino, Pentti 144 • 144 Heinola 122 • 120 • 121 Heinäveden reitti 26

Fet stil hänvisar till affischnummer. Normal stil hänvisar till sidnummer för finsk text. kursiv stil hänvisar till sidnummer för svensk text.

— 252 —

Heinävesirouten 26 Helan & Halvan 243 Hellström, Bernhard Harald 28 • 238 • 245 Helsingborg 54 • 55 Helsingfors Ångfartygs Aktiebolag 7 • 37 • 37 Helsingfors, s/s 37 • 37 Helsingin Energia / Helsingfors Energi 240 • 246 Helsingin Polytekninen opisto 45 Helsingin Sanomat 242 • 248 Helsingin Sotamuseo 241 Helsinki / Helsingfors 7, 11, 24, 30, 36, 56, 58–60, 87, 101, 151–154, 190, 191 • 9, 16, 17, 30, 45, 54, 58, 98, 102, 113, 120, 129, 131, 144, 148, 151, 157, 168, 204, 211, 226, 231, 236–238, 240–242 • 19, 26, 27, 31, 41, 45, 55, 58, 98, 102, 113, 121, 129, 149, 151, 157, 168, 205, 211, 226, 231, 243–249 Helvetica 240 • 246 Hemmer, Jarl 84 • 85 heraldiikka 238, 242 heraldik 245, 249 Hietala, Lasse 199, 200 • 238 • 245 Hietaniemen hautakappeli 237 Hirn, Sven 52 • 53 Hogland 94 • 113, 131, 248 HOK 237 • 244 Holger Schildt 236, 237 • 243, 244 Homsy, Chek 12 • 22 Hongell, Göran 56 • 237, 238 • 245 Hopealinja 240 • 247 Hovi, Päivi 45 • 45 Hovnarren 242 • 248 Hufvudstadsbladet 37, 58, 240 • 37, 58, 247 Hull 12, 46, 241 • 22, 46, 247 Hult, Greta 104 • 120, 238 • 121, 245 Hurtti Ukko 240 • 247 Hyvinkää / Hyvinge 67 • 193, 194, 241 • 193, 194, 248 Hägerström, Hasse 187 • 211, 238 • 211, 245 Häme 237 Hämeenlinnan ruotsalainen yhteiskoulu 237 Hänninen, Helena 238 • 245 Hänninen, Jaakko 181 • 238, 239 • 245, 246 Häränpäänniemi 237 • 244 Hölttä, Erkki 111 • 120, 238 • 121, 245 Iisalmi / Idensalmi 240 • 246 Ilmailumuseo 12 Ilmatar, s/s 22 Ilmo 237, 239, 242 • 243, 246, 247, 249 Imatra 6 • 14 • 24, 25 Imatrankoski / Imatraforsen 6 • 10, 34 • 20, 34 Inarijärvi 11 Inkoo / Ingå 238, 241 • 244, 247 insjöbåtar 26, 27, 111, 135, 138, 185 Insjöfinland 26, 27, 111, 136, 142 • 53 Interplan 242 • 249 Interrail 194 • 194 Intourist 129 • 129 Ishavet 99 • 116 Istos, Eetu (Edvard) 15 • 25

Italia / Italien 237, 238 • 244 Itsenäisyyden liitto 240 Ivalo (Avvil) 116 • 116 Jaffa 242 • 249 Jamilahti 111 • 111 Janaslahti 111 • 111 Janssen, Horst 239 • 246 jatkosota 16, 54, 239, 240, 242 Joensuu 168 • 168 Joensuun kirkko / Joensuu kyrka 237 • 244 John Good & Sons 46, 70 • 46, 70 jokivene 79 Jung, Bertel 39 • 39 Jurmo 11 • 21 Jussi-gaala / -galan 242 • 249 Jyväskylä 241 • 248 Järnefelt, Eero 237 • 244 Järnvägsmuseet 22 Järvi-Suomi 26, 27, 111, 136, 142 • 52 järvilaivat 26, 27, 111, 135, 138, 185 Jääkarhu, jäänmurtaja / isbrytare 237 • 244 Jäämeri 116 K. G. Gummerus 237 • 244 Kainuu 166 Kaivanto, Kimmo 195 • 182, 238 • 182, 245 Kajaani / Kajana 98 • 98 Kajanaland 166 Kalevala 238 • 245 Kalima, Klaus 163 • 239 • 245 Kallavesi 11 • 21 Kalle, miestenlehti / herrtidning 237 • 244 Kansainvälinen näyttely, Pariisi 238, 241 Kansallisarkisto 12, 237 Kansanapu 16, 241 Karelska näset 6, 93 • 109, 115 Karhu I, II, III 168 • 168 Karhula-Iittala 238 • 245 Karhumäki Airways 116, 145 • 168 • 168 Kari, Yrjö 74 • 239 • 245 Karjala, lehti / tidning 238, 240 • 244 Karjala / Karelen 109, 120, 129, 151, 240 • 109, 121, 129, 151, 247 Karjalainen, Aarne kansikuva / pärmbild • 239 • 246 Karjalan kannas 6, 93 • 109, 115 Kasino, Suursaaren 113, 129 Kaspianmeri / Kaspiska havet 102 • 102 Kaunispää 116 • 116 Keihäsmatkat 194 • 194 Kekkonen, Urho 223, 239 • 223, 246 Kemi 93 • 93 Kemijoki / Kemi älv 93 • 93 Kianto, Ilmari 98 • 98 Kilpi, Volter 241 • 248 Kinosto 237 • 244 Kivijärvi 163 • 163 Knuus, Aarno 15, 241 • 25, 248 Koivisto 97 Koli 112, 201 • 226 • 226 Kolttaköngäs 116, 129 • 116, 129 Konstfack, Tukholma / Stockholm 236 • 98 Konstföreningens ritskola 248 Konstindustriella läroverket 244, 245, 246, 248, 249 Konstindustriella yrkesskolan 243, 246 Konstnärliga reklambyrå 237

LIHAVOINTI viittaa julisteiden numeroihin. NORMAALI TYYLI viittaa suomenkielisten tekstien sivunumeroihin. kursIivI viittaa ruotsinkielisten tekstien sivunumeroihin.

konstruktivismi / konstruktivismen 17 • 27 Konsumtionsandelslagens Centralförbund 245, 246 Koponen, Erkki 239 • 245 Kotka 157 • 113 • 113 Krigsmuseet 248 KSSE 246 Kulutusosuuskuntien Keskusliitto 238, 240 Kulvik, Gösta 237 • 244 Kungliga biblioteket, Tukholma / Stockholm 12 • 22 Kungliga konstakademien, Kööpenhamina/ Köpenhamn 241 • 247 Kuopio 65, 198 • 161, 223 • 161, 223 Kuorevesi 168 • 168 Kuortane 84 • 85 Kuosmanen, Mirjami 195 • 195 Kustavin vaakuna 239 Kuvamainos 237, 241 • 244, 248 Kuvataide Oy (Bildkonst Ab) 237 Kymmene Osakeyhtiö / Aktiebolag 241 • 248 Kypros 242 Kämp, hotelli / hotell 57 Känkönen, Aate 138 Köln 231 • 231 Königliche Kunstgewerbeschule 54 • 55 Kööpenhamina / Köpenhamn 45, 46, 54, 66, 131, 157, 204, 211, 231, 237, 238, 241 • 45, 46, 55, 66, 131, 157, 205, 211, 231, 244, 245, 247, 248 Laatokka / Ladoga 109, 111 • 109, 111 Lagen om upphovsrätt 22 Lagen om årlig semester 26 Lagerstam, Berndt 240 • 247 Lahden julistemuseo 12 Lahti / Lahtis 66, 125, 158, 196 • 144, 204 • 144, 205 Lampén, Ernst 41, 109 • 41, 109 Landström, Björn 182 • 182 Lapin sota 89 Lappeenranta 155 • 148, 180 Lappi / Lappland 39, 68, 72, 74, 123, 167, 174, 175 • 12, 52, 89, 93, 95, 116, 120, 131, 148, 163, 188, 238, 239 • 21, 53, 89, 93, 95, 116, 121, 131, 149, 163, 188, 245 Lapplandskriget 89 Lapua / Lappo 84 • 85 Larin Kyösti 34 • 34 Larsson, Björn 13 • 22 Lasten Maailma 238 • 245 Leipzig 241, 242 • 248 Lempäälän kirkko / Lempäälä kyrka 237 • 244 Leppälä, N. 115 • 115 Levine, David 13 • 22 Library of Congress, Washington D.C. 12 • 22 Lien, Svein 144 • 144 Liikemainonta 238 • 245 Liinahamari / Linhamar 116 • 116 Linnanmäki 192, 193 Linnea, s/s 7 • 37 • 37 Lintas 242 • 249 litografia / litografi 14, 16, 30, 241, 242 • 24, 27, 31, 247, 249 Londen, Hjalmar 10, 11 • 20, 21

Lontoo / London 168, 231, 236, 238 • 168, 231, 243, 245 Look at Finland, lehti / tidning 240 • 246 Lukala, Arvo 149, 150 • 239 • 246 Lunnela 168 • 168 Lyypekki / Lübeck 37 • 37 Maailmannäyttely, Chicago 188, 237 Maailmannäyttely, Pariisi 10 Maarianhamina 9, 186 • 39, 241 Mahlau, Alfred 43 • 239 • 246 Mainos Lehmus 238 • 245 Mainos-Mono-Reklam 236 • 243 Mainos-TV-Reklam 242 • 249 Mainosateljee Hänninen & Mattsson 238, 239 • 245 Mainosgraafikkojen koulu MG 238, 241 Mainoskartio 242 • 248 Mainosuutiset 238, 240, 242 • 245, 247, 249 Mainosyhtymä 242 • 249 Majestic s/s 24 makuuvaunu 170, 171 • 16 Malmberg, Thure 12 • 22 Mannerheim, K. 30 • 31 Mansikkala, Sven 61, 62 • 239 • 246 Mariankirkko, Lyypekki / Mariakyrkan, Lübeck 239 • 246 Mariehamn 9, 186 • 39, 248 Marimekko 239 • 246 Markkanen, Erkki 52, 129 • 53, 129 Markkinointi Topitörmä 238, 239 • 245, 246 Matilainen, Atte 154 • 239 • 246 Matkailijayhdistys 10, 11, 34, 39, 48, 89, 90, 98, 102, 109, 111, 113, 116, 120, 129, 131, 223, 238, 239, 241 Matkailumessut 75, 76 Matkailun edistämiskeskus 240 Mattsson, Erkki 205 • 238, 239 • 245, 246 Me Naiset 236 • 243 melonta 90, 240 Mercer, Sid 35 • 239 • 246 Merenkulkumuseo, Tallinna 12 Mether-Borgström, Helge 142 • 239 • 246 Metropolitan Opera, New York 239 • 245 Meurman, Otto 241 • 248 Mikkeli 156 Milano 231 • 231 Modern Publicity 148 • 149 Moskova / Moskva 231, 238 • 231, 245 Movitz, lehti / tidning 45 • 45 MTV3 240 • 247 Munch, Edvard 14 • 24 Muonion vaakuna /Muonio kommunvapen 238 • 245 Mustikainen, Viktor 204 • 239 • 246 Mykkänen, Martti 162, 191, 194, 196 • 17, 182, 204, 239 • 27, 182, 205, 246 Müller-Brockmann, Joseph 17 • 27 München 45 • 45 Myyntimainonta 236 • 243 Mäkelä, Solmu 242 • 249 Mäkinen, Olli 168 • 168 Möckelö 9 • 39, 241 • 39, 248 Naantali 54 • 52, 148 Nationalbiblioteket 22 Nationalhjälpen 26, 248 natsi-Saksa 105

Fet stil hänvisar till affischnummer. Normal stil hänvisar till sidnummer för finsk text. kursiv stil hänvisar till sidnummer för svensk text.

— 253 —

Hakemisto natsismi / nazismen 120 • 121 Nazityskland 105 Neumann, Arnold 31, 69, 70, 90, 240, 241 • 90, 246, 247 Neuvostoliitto 115 Niederegger 239 • 246 Nina, s/s 37 • 37 Nopsanen, Aarne 44–47 • 129, 240, 241 • 129, 247, 248 Norddeutsche Lloyd 238 • 244 Nordiska Aktiebanken 30 • 31 Nordiska korrespondensinstitutet 237 • 244 Nordkapp / Nordkap 116 • 116 Norja / Norge 84, 116, 129, 144 • 85, 116, 129, 144 Noschis, Wilhelm 46 • 46 Nuorten Pellervo 241 • 248 Nurmi, Paavo 126, 127 • 58, 148, 151, 241 • 58, 149, 151, 248 Nurmijärven vaakuna 238 Nurmijärvis kommunvapen 245 Nya Pressen 236, 241 • 243, 248 Nyström, Per-Olof (PON) 188, 189 • 17, 212, 238, 240 • 27, 213, 245, 247 Nådendal 54 • 53, 149 Näsijärvi 84 • 85 Off the Beaten Track, julistesarja / affischserie 15, 35–39, 41, 108 • 17, 46, 52, 70, 120, 129 • 46, 53, 70, 121, 129 Ohukainen ja Paksukainen 236 Oihonna, s/s 8, 18, 20 • 41, 54 • 41, 55 Oksanen, Mari 240 • 247 Oksanen, Osmo K. 124, 170, 177–179, 203 • 16, 148, 193, 240 • 26, 149, 193, 247 Okänd soldat, filmaffisch 247 Olaus Petrin kirkko / Olaus Petri kyrkan 237 • 244 Olavinlinna / Olofsborg 17, 172 Olympia-Kuva 239 • 246 Olympialaiset 101, 105, 126–132 • 148, 151, 161, 226, 237, 241 Olympiaterminaali / Olympiaterminalen 148 • 149 Olympiska spelen 101, 105, 126–132 • 149, 151, 161, 226, 243, 248 Operafestivalen, Nyslott 17 • 245 Orion 239 • 246 Orko, Risto 236 • 243 Oslo 238 • 245 Otava 242 • 249 Otava, Hugo 85 • 240 • 247 Otto Meurmans arkitektbyrå 248 Oulu 165 • 98 Oulujoki 98 Oulun tuomiokirkko 237 Ounasjoki 93 • 93 Ovesén, Ernst 241 • 247 Paasikivi, J. K. 239 • 246 Paatero, Yrjö V. 240 • 247 Paavola, Johannes 55 • 240 • 247 paddling 69, 70 • 90, 246 Pallas 68 • 16, 89, 131 • 26, 89, 131 Palmroth, Sonja 231 • 231 Pariisi / Paris 12, 15, 45, 120, 231, 236–240 • 22, 25, 45, 121, 231, 243–245, 247 Pellervo 238 • 245

Register Pesu, Daniel 92 • 240 • 247 Petjenga • katso / se Petsamo Petrakallio 111 • 111 Petsamo 113, 116, 129, 131, 163, 188 • 113, 116, 129, 131, 163, 188 Pietari 7, 10 • 14, 15, 30, 41, 48, 102, 241, 242 Pihkala, Lauri 144 • 144 Pilger, Johannes 241 • 248 Pohjakallio, Jussi 206 • 240 • 247 Pohjanhovi 131 • 131 Pohjanmaa 61, 62, 64 • 52, 84 Polytekninen korkeakoulu 238 Polytekniska högskolan 245 Polytekniska institutet 45 PON • katso / se Nyström, Per-Olof Porvoo 114 Postbussar 139, 199, 200 • 116, 163 Posti / Posten 238, 239, 242 • 245, 246, 248 Postiautot 139, 199, 200 • 116, 163 Postimuseo / Postmuseet 12, 242 • 22, 248 Postisäästöpankki 240 Postsparbanken 247 Preussi / Preussen 37 • 37 Pro Finlandia 241 • 248 Puhakka, Olli 231 • 231 Puijo 198 • 223 • 223 Pulla, Armas J. 240 • 247 Punkaharju 10 • 20 Puntari 45 • 45 Puolustusvoimien propagandakomppania 240 Puolustusvoimien valokuvaosasto 240 Pyhäkoski 98 • 98 Päijänne 27, 159 • 17, 102 • 27, 102 Pälsi, Sakari 113, 116 • 113, 116 Queen Mary, t/s 103 • 120 • 121 Raimela, Raimo 122, 125, 157 • 144, 238, 240 • 144, 245, 247 Rake 239 • 246 Ramsay, August 237 • 244 Ranska 37 Rapp, Eino 237 • 244 Ratia, Armi 239 • 246 Rautatiemuseo 12, 194 Reklamgrafikerskolan MG 243, 245, 247 Rengasmatkat / Ringresor 71, 106, 117, 118, 121, 122, 168, 169, 172, 173, 176 • 16, 129, 194 • 26, 129, 194 Resemässa i Helsingfors 75, 76 • 20 Reval (Tallinn) 24, 37, 55, 66 Rex 247 Rex, elokuvateatteri / biograf 240 • 247 Riddargossarna 242 • 249 Riika / Riga 238, 241 • 245, 247 Riksarkivet 22, 244 Riksost 236 • 243 Rodmell, Harry Hudson 15, 21, 34, 36 • 66, 241 • 66, 247 Roine, Raul 240 • 247 Ronkanen, Aimo 236 • 243, 244 von Rosen, Eric 105 • 105 Rossman, Axel Bernhard 33 • 241 • 247 Rovaniemi 74, 167 • 93, 95, 116, 131, 163, 239 • 93, 95, 116, 131, 163, 245 ROY • katso / se Vilpponen, Tapio

LIHAVOINTI viittaa julisteiden numeroihin. NORMAALI TYYLI viittaa suomenkielisten tekstien sivunumeroihin. kursIivI viittaa ruotsinkielisten tekstien sivunumeroihin.

Royal Academy 241 • 247 Royal Engineers 241 • 247 Rudolf Steiner -koulu / -skolan 239 • 246 Ruin, Ingrid 22 • 241 • 247 Runeberg, Fred 201, 202 • 226, 241 • 226, 247 Runeberg, Johannes 226 • 226 Runeberg, Kristian 226 • 226 Ruotsi 84, 129, 144, 168, 204, 236, 239, 241 Ruovesi 241 • 248 Ryssland 37, 46, 53, 102 Räisänen, Oskari 90 • 241 • 248 Röneholm, Harry 15 • 25 S:t Petersburg 7, 10 • 24, 25, 31, 41, 48, 102, 115, 247, 248 Saalaste, Frans 239 • 246 Saarinen, Yrjö 67 • 241 • 248 Saima kanal 6 • 34 Saimaa / Saimen 102 • 17, 120, 161, 242 • 27, 121, 161, 249 Saimaan kanava 6 • 34 saimaannorppa 237 Saimenvikaren 244 Saksa 15, 37, 54, 90, 95, 120, 236, 239, 241 Salminen, Sylvi 144 • 144 Salomaa, Aarne 239 • 246 Salon Strindberg 238 • 245 Salpausselän kisat / Salpausselkäspelen 125 • 15, 144 • 25, 144 samppanjaa 101 • 9 Sandudds gravkapell 244 SAS (Aerotransport) 84, 86 • 236 • 243 Saukkonen, Alfred 93 • 93 Savignac, Raymond 193 • 193 Savo 129, 223 Savonlinnan oopperajuhlat 17 • 239 Schauman, Sigrid 236 • 243 Schjerfbeck, Hanna 238 • 245 School of Arts 241 • 247 Schweiz 27, 244, 246 Segerstråle, Lennart 114 • 237, 241 • 244, 248 SEK 15, 102, 236–241 • 25, 102, 243–248 Selén, Göran 48 • 48 Semeri, Yrjö 88 • 241 • 248 Seutula 148 SHO (FÅA) 8, 10–13, 18, 20, 22, 28, 30, 31, 34, 38, 42, 43, 94, 132, 183, 184, 186, 187 • 15, 17, 30, 37, 41, 45, 46, 54, 70, 90, 98, 120, 148, 238, 240, 241 • 25, 27, 31, 37, 41, 45, 46, 55, 70, 90, 98, 121, 149, 211, 245, 246, 247 Sibelius, Jean 58 • 58 Silver Line 136, 137 • 240 • 247 Simberg, Hugo 9 • 13, 241 • 23, 248 Simplicissimus 45 • 45 Sinilintu 231 • 231 Sinisiipi 231 • 231 Självständighetsförbundet 247 Sjöfartsmuseet, Tallinn 22 Sjöskog 149 Skurnik, Rafael 236 • 243 Slöjdföreningens skola, Göteborg 236 • 243 Smeds, Kerstin 10 • 20

Society of Marine Arts 241 • 247 Sodankylä 163 • 163 Soini, Yrjö 131 • 131 SOK 239 • 246 Sokos 242 • 248, 249 Sortavala / Sordavala 92 • 111, 240 • 111, 247 Sovjetunionen 115, 129 sovvagn 170, 171 • 26 Spararen, tidskrift 244 Sparre, Louis 14, 34 • 25, 34 St Michels 156 Statsjärnvägarna (VR) 32, 71, 72, 106, 117–122, 168–181, 201, 203 • 26, 93, 121, 129, 144, 193, 194, 243, 247 Stenbäck, Wolter 90, 116 • 90, 116 Stettin 54, 66 • 55, 66 Stevenson, Robert Louis 238 • 245 Stockholm 24, 25, 31, 41, 55, 129, 149, 168, 248 Stockmann 237, 242 • 244, 249 Storfursten, s/s 1, 2, 7 • 37 • 37 Ståhlberg, Karl Emil 10 • 20 Suhonen, Jorma 48, 75, 76, 81, 86, 87, 101, 105, 115 • 15, 16, 102, 113, 151, 237, 240, 241 • 25, 26, 102, 113, 151, 244, 247, 248 Suomalainen Mainonta 239 • 246 Suomen Automobiiliklubi 161 Suomen Heraldinen Seura 238 Suomen ilmavoimat 105 Suomen Ilmoituskeskus 237, 240 Suomen kansallisooppera 236 Suomen Kuvalehti 237, 240, 242 • 244, 247, 249 Suomen Matkailijayhdistys • katso Matkailijayhdistys Suomen Matkailuliitto 239 Suomen Messut 237, 242 Suomen ooppera 98, 236 Suomen Pankki 239, 241, 242 Suomen Piirtäjäliitto 241 Suomen Rautatiemuseo 193 Suomen Taideakatemia 242 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu 237–242 Suomen Taideyhdistys 240 Suomen Taikapiiri 242 • 249 Suomen Ulkomaankauppaliitto 241 Suomen-Matkat ry 10, 11, 129 Suomenlahti 37, 46, 113 Suomi-Filmi 236, 241, 242 • 243, 247, 249 Suomi-neito 40, 44, 45, 47, 112, 202 • 14, 52 Suomi-toimisto 10, 11, 129 Suomi, s/s 32 Suomibyrån 20, 21, 129 surrealismi / surrealismen 16 • 26 Suul, Dag 12 • 22 Suur-Merijoki 85 Suuria Suomalaisia, biografia / biografi 240 • 247 Suurkylä 113 • 113 Suursaari 94 • 113, 129, 131, 241 Svea 183, 184 • 17, 148 • 27, 149 Sveitsi 17, 237, 240 Svenska lyceet, Helsingfors 248

Fet stil hänvisar till affischnummer. Normal stil hänvisar till sidnummer för finsk text. kursiv stil hänvisar till sidnummer för svensk text.

— 254 —

Svenska Pressen 238 • 245 Sverige 64 • 85, 144, 205, 243, 245, 247, 248 Svinhufvud, Pehr Evind 58 • 58 Sysimetsä, Ilmari 121, 126, 127 • 148, 151, 237, 241 • 149, 151, 248 Säkkijärvi 237 • 244 Säästäjä, lehti 237 Söderström, Paul 102 • 120, 237, 241 • 121, 244, 248 Taideteollinen ammattikoulu 236, 240 Taideteollinen oppilaitos 238 Taideteollisuuskeskuskoulu 15, 16, 236–242 Taideteollisuusopisto 238, 239, 242 Taideteollisuusoppilaitos 237, 242 Taideyhdistyksen piirustuskoulu 237 Tallinna / Tallinn 14, 37, 54, 66, 102 • 102 Tallinnan taideteollinen laitos 241 Tallinns konstindustriella institut 247 talvisota 129, 131, 237, 239, 240 Tammerfors 160–162, 195 • 20, 168, 182, 245, 248 Tammi Kustannus 240 • 246 Tampere 160–162, 195 • 12, 168, 182, 242 Tanska 15, 84, 157 Tapaturmantorjuntayhdistys Talja 238 Tapiola 239 Tarzan 236 • 243 Taucher Mainos Reklam 236, 239, 240 • 243, 246, 247 Tavastland 244 tekijänoikeus 13 Teknillinen korkeakoulu 238 Teknillinen koulu 241 Tekniska högskolan 245 Tekniska läroverket 247 Tekniska skolan, Tukholma / Stockholm 236 • 243 telttailu 69 • 90 Terijoki 95, 96, 98 • 109, 115, 131 • 109, 115, 131 Tervo, Jaakko 144 • 144 Tessab Reklambyrå 241 • 248 Thomé, Verner 30 • 31 Tiira 168 Tilgmann 30, 45, 98, 236–239, 241 • 31, 45, 98, 243–246, 248 Timberg, Urpo 160 • 182, 242 • 182, 248 Tolonen, Jorma 131 • 131 Topelius, Zacharias 30 • 31 Torneå 116 • 116 Toronto 241 • 247 Travemünde 204, 211 • 205, 211 Tudor 236 • 243 Tuhka, Aukusti 71, 72 • 93, 151, 237, 242 • 93, 151, 244, 248, 249 Tuhkan Taidegrafiikan Kurssiateljee 242 • 248 Tukholma 14, 15, 30, 41, 54, 66, 131, 148, 168, 231, 241 Tuntematon sotilas, elokuvajuliste 240 Turistföreningen 20, 21, 34, 39, 48, 89, 90, 98, 102, 109, 111, 116, 121, 129, 131, 223, 245, 246, 248 Turku 1, 55, 149, 150, 194 • 14, 41, 52, 174, 237, 240

Turun Kivipaino 236 Turun linna 55 • 236 Turun ruotsalainen reaalilyseo 236 Turun taidemuseo 240 Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulu 240 Tuukkanen, Bruno 15 • 25 Tweedie, Alec 223 • 223 Tyskland 25, 31, 37, 55, 90, 95, 121, 245, 246, 247 UFA-studio / -studion, Berliini / Berlin 240 • 247 Ule älv 98 Uleåborg 165 • 98 Uleåborgs domkyrka 244 Umeå 55 UPM 241 • 248 USA 31, 41, 53, 58, 121 Uuden Suomen Reklaamitoimisto 93, 188, 236, 237, 239, 242 • 93, 188, 243, 244, 246, 249 Uumaja 54 Uusi Aura 240 • 247 Uusi Kuvalehti 240 • 246 Uusi Suomi 242 • 248, 249 Vaala 98 • 98 Vaasa / Vasa 45, 54, 84, 239 • 45, 55, 85, 246 Valkeakosken taideyhdistys 239 Valkeakoski 163 • 239 • 245 Walli, Osmo 192 • 242 • 249 Walt Disney 236 • 243 Waltari, Mika 66 • 66 Varkaus 164 • 12 • 21 Varsova 45 Varsovan biennaali 17 Warszawa 45 Warszawa, biennalen 27 Washington D.C. 12 • 23 Vasström, Eric 65 • 242 • 248 Wegg, John 231 • 231 Veho 239 • 246 Wellamo, s/s 8, 22 • 15, 41 • 25, 41 Venäjä 30, 37, 41, 46, 52, 102, 115 Vepsäläinen, Olavi 112 • 242 • 249 Verein Berliner Künstler 237 • 244 Werner Söderström, kustantamo / förlag 237 • 244 Vesanto, Eijo 51, 63 • 242 • 249 Vi, lehti / tidning 242 Viborg 85, 88–91 • 109, 121, 131, 244, 247, 248 Wiborgs Bok- & Stentryckeri 248 Viborgs konstvänners ritskola 188, 244, 246–248 Victor Ad 239 • 246 Wien 238 • 245 Viherjuuri 242 • 249 Viherjuuri, Matti 242 • 249 Viipuri 85, 88–91 • 109, 120, 131, 238, 240, 242 Viipurin Kirja- ja Kivipaino 242 Viipurin taiteenystäväin piirustuskoulu 188, 237–241 Viipurin taiteilijaseura 238 • 245 Vikstedt, Toivo 15 • 25 Wilhelm Anderssons Annonsbyrå 241 • 248 Wilhelm Gustloff, m/s 54 • 55 Wilhelm II 54 • 55

LIHAVOINTI viittaa julisteiden numeroihin. NORMAALI TYYLI viittaa suomenkielisten tekstien sivunumeroihin. kursIivI viittaa ruotsinkielisten tekstien sivunumeroihin.

Viljanti, Arvo 239 • 246 Villmanstrand 155 • 149, 180 Vilpponen, Tapio 193 • 242 • 249 vinterkriget 129, 131, 151, 244, 246, 247 Viro 32 • 66, 84 VR (Valtionrautatiet) 32, 71, 72, 106, 117–122, 168–181, 201, 203 • 16, 93, 120, 144, 193, 194, 236, 240 Wright, veljekset / bröderna 168 • 168 Wulff 240 • 247 Vuoden elokuvajuliste 240 Vuoden juliste 238, 240 Vuoksi / Vuoksen 34 • 34 Vuori, Onni 185 • 17, 242 • 27, 249 Vuosilomalaki 16 Vänrikki Stoolin tarinat 237 Världsutställning, Chicago 188, 244 Världsutställning, Paris 20 Vääpeli Kalle Ryhmy 240 Yhdysvallat 10, 41, 52, 58, 120 Yhteismainos 239 • 246 Yhtyneet Kuvalehdet 237 • 244 Yhtyneet Paperitehtaat 239 • 245 YK 237 YK-rauhanturvaajat 242 Ylitornion vaakuna 238 Ylppö, Arvo 239 • 245 Yläluostari 116 • 116 Zorn, Anders 241 • 247 Zürich 237 • 244 Åbo 1, 55, 149, 150, 194 • 24, 41, 53, 174, 244 Åbo konstförenings ritskola 247 Åbo konstmuseum 247 Åbo Nya Ångfartyg 1 • 14 • 24 Åbo slott 55 • 243 Åbo Stentryckeri 243 Åbo svenska reallyceum 243 Åland 9, 146, 204 • 205, 248 Årets affisch 245, 247 Årets filmaffisch 247 Öflund & Pettersson 30, 237 • 31, 244 Öflund, Oskar 30, 238 • 31, 245 Österbotten 61, 62, 64 • 53, 85 Övertorneå kommunvapen 245 Öölanti / Öland 37 • 37

Fet stil hänvisar till affischnummer. Normal stil hänvisar till sidnummer för finsk text. kursiv stil hänvisar till sidnummer för svensk text.

— 255 —

Kansi / Omslag Aarne Karjalainen, 1929, 44 x 66, IM

Come to Finland, 2008 Toinen, uudistettu painos Työryhmä Magnus Londen: Projektinjohtaja, tekstit ja julisteiden metsästys. Joakim Enegren: Taiteilijaesittelyt, julisteiden metsästys ja tekijänoikeudet. Ant Simons: Tekijänoikeudet ja julisteiden metsästys. Ulkoasu Johannes Ekholm Muut avustajat Projektiassistentti Josefine Janhonen ja valokuvaaja Johannes Romppanen. Käännökset Jaana Palanterä (ruotsista suomeen). Camilla Ahlström-Taavitsainen ja Mårten Westö ovat avustaneet käännöksissä suomesta ruotsiin. Tämä teos on tekijänoikeuslain alainen. Sisältöä ei saa kokonaan tai osittain kopioida, eri tavoin tallentaa tai jaella ilman kirjoittajien ja tekijänoikeuksien haltijoiden kirjallista suostumusta.

Come to Finland, 2008 Andra uppdaterade upplagan Arbetsgruppen Magnus Londen: Projektledare, texter och affischjakt. Joakim Enegren: Konstnärspresentationer, upphovsrätt och affischjakt. Ant Simons: Upphovsrätt och affischjakt. Design Johannes Ekholm Övriga medverkande Projektassistent Josefine Janhonen samt fotograf Johannes Romppanen. Översättningar Jaana Palanterä (svenska till finska). Camilla Ahlström-Taavitsainen och Mårten Westö har bidragit med översättningar från finska till svenska. Detta verk är skyddat av upphovsrättslagen. Innehållet i verket får varken helt eller delvis kopieras, lagras på maskinläsbart medium eller annat medium eller spridas utan författarnas och upphovsrättsinnehavarnas skriftliga medgivande.

ISBN 978-951-37-5405-1 © 2008 Magnus Londen, Joakim Enegren, Ant Simons & Edita Publishing Oy Otavan kirjapaino, Keuruu www.cometofinland.fi Come to Finland on saatavissa myös englannin-, saksan- ja ranskankielisinä painoksina: Come to Finland finns även utgiven på engelska, tyska och franska: Come to Finland. Posters & travel tales 1851–1965. (ISBN 978-951-37-5236-1, Edita) Auf nach Finnland. Plakate und Reisen 1851–1965. (ISBN 978-952-67035-1-0, Sektorn Press) Cap sur la Finlande. Affiches & voyages 1851–1965. (ISBN 978-952-67035-0-3, Sektorn Press)


Come to Finland. Julisteita & matkoja - Affischer & resor 1851-1965.