3/2013
Järvi-Suomen Kimppa s. 8 Eurocamp 2013 s. 12 Älä vihaa! s. 18
Suomen Demokratian Pioneerien Liitto – SDPL Ry
PUNOS
Suomen Demokratian Pioneerien Liitto – SDPL Ry
PUNOS Numero 3/2013 ISSN 0356-2220 Toimitus SUOMEN DEMOKRATIAN PIONEERIEN LIITTO – SDPL RY. Hämeentie 29, 6. krs. 00500 HELSINKI www.sdpl.fi /punos Puhelin 040 1379 455 Pinskunuorten päivillä syyskuussa mentiin pitkin seiniä. Sähköposti punos@sdpl.fi Pankkiyhteys FI6011463001016077
Lue lisää sivuilta 17–18.
Sisällys Pääkirjoitus...................................................................................................................3
Päätoimittaja Anni Hakolampi Toimitussihteeri Anna Autio
Pinsku-uutisia...............................................................................................................4 Tohinaa Tampereella alkukesästä....................................................................................6 Järvi-Suomen pinskut toimivat maalla, ilmassa ja niin… järvellä..........................................8
Toimitusneuvosto SDPL:n työntekijät Tilaushinta 12 € / vuosikerta Taitto Niko Peltokangas Etukannen kuva Taina Hollo
Ohjaajapäivät 13.-15.9. toivat värikkään joukon Rokuan kansallispuistoon.......................10 Eurocamp-leirillä seikkailtiin maalla ja kaupungissa.........................................................12 Kolumni: Ajatuksia pioneeritoiminnasta........................................................................15 Pinskunuorten päivät Tampereella................................................................................17 Sano vihapuheelle EI.....................................................................................................18 SDPL:n lämmin kiitos Railille ........................................................................................20
Painopaikka Painorauma Oy, 2013
30 vuotta vilahti............................................................................................................22 Tapahtumakalenteri
......................................................................................23
SDPL:n yhteystiedot..................................................................................................23 ”Näin viime kesänä vaikuttavan esimerkin lasten romantiikan kaipuusta. Teimme retkeilykerhossa jo perinteeksi muodostuneen muutaman kilometrin patikkaretken pienen järven ympäri. Lapset keräilivät tapansa mukaan matkan varrelta aarteita: kiviä, keppejä jne. Suurin aarre oli erään retkeläisen tien varresta poimima paalimuovin pala, josta syntyi spontaanisti viiri kepin päähän - loppumatka sujui väsyneeltä taivaltajalta sen alla marssien!”
Lue lisää sivulta 15. 2 Punos 2/2013
PÄ Ä K I R J O I T U S
Muutosvastarintaa “Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia.” - Albert Einstein
R
eilu vuosi sitten SDPL:n liittokokouksessa tehtiin merkittäviä päätöksiä. Henkilövalintojen lisäksi päätettiin myös siitä, mihin suuntaan SDPL:n toimintaa lähdetään kehittämään. Kaikki tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että muutosta tarvitaan toiminnan volyymin ja laadun parantamiseksi. Ilmapiiri oli innostunut ja odottava. Sitten tuli ensimmäiset konkreettiset toimenpideehdotukset liiton toiminnan kehittämiseksi. Vastarinta heräsi. Muutosvastarinta on hyvä asia. Se viestittää, että asiat joita ollaan kehittämässä, ovat toiminnassa mukana oleville tärkeitä. Kriittiset äänenpainot ehkäisevät huonoja päätöksiä ja hiovat jo tehdyt päätökset timanttisen hienoiksi. Muutosvastarinta tuo parhaassa tapauksessa mukanaan valtavasti positiivista energiaa, jos se osataan valjastaa; se voi myös sulaa pois, kun muutosprosessissa otetaan huomioon perusteltu kritiikki muutosta kohtaan. Vastustaa ei kuitenkaan pidä vain vastustamisen vuoksi, koska muuten kritiikiltä putoaa pohja. SDPL ON VANHA JA PERINTEIKÄS järjestö, ja yhteentörmäyksiä eri käsitysten välillä syntyy väistämättä. Muutosvastarinta näin isossa organisaatiossa johtuu usein siitä, että muutoksen syyt ovat jääneet etäiseksi niille henkilöille, jotka muutosta vastustavat. Siksi SDPL:ssa on panostettu jäsenen äänen kuulemiseen järjestämällä mahdollisuuksia osallistua asioiden käsittelyyn työryhmissä, nettifoorumeissa ja kaikille avoimissa seminaareissa. Viimeisin jäsenistöä puhuttanut asia on ollut liiton lanseeraama avoin markkinointinimi- ja logoideakilpailu. Idea kilpailuun syntyi 11.5. Sammalniemessä järjestetyssä tulevaisuusseminaarissa, joka oli kaikille jäsenille avoin järjestön kehittämistilaisuus. Asiaa pohdittiin myös eri alueen toimijoista koostuvassa tulevaisuustyöryhmässä, joka jätti liiton toiminnan kehittämisehdotuksensa SDPL:n liittohallitukselle syyskuussa 2013. Ajatus tulevaisuustyöryhmän perustamisesta syntyi jo syksyllä 2012, jolloin liittohallitus pohti sopivaa foorumia käsittelemään liittokokouksen päätöksen
esityksestä SDPL:n nimen muuttamiseksi. Kun kilpailu polkaistiin käyntiin kesäkuussa 2013, se herätti paljon tunteita puolesta ja vastaan. Syy markkinointinimen ja -logon luomiseen on se, että koemme vahvasti että tarvitaan helposti tunnistettava, lausuttava ja muistettava markkinointinimi ulospäin suuntautuvaan viestintään. Suomen Demokratian Pioneerien Liitto – SDPL ry ei valitettavasti ole sellainen: muutenhan se olisi vakiinnuttanut paikkansa ihmisten mielissä ja mielikuvissa lähes 70-vuotisen historiansa aikana. Markkinointikäyttöön haluttiin myös saada logo, josta myös liiton ulkopuolisetkin ymmärtävät, että SDPL on lasten ja nuorten kasvatusjärjestö. Niin hieno, kaunis ja perinteikäs logomme kun on, niin valitettavasti sen symboliikka ei aukea kovin helposti edes toiminnassa mukana oleville. Otetaanpa esimerkki: Olin viime vappuna Helsingin Hakaniemessä SDPL:n kojulla esittelemässä järjestön toimintaa ja istuttamassa kasvien siemeniä lasten kanssa. Vaikka SDPL on ollut kojulla joka vuosi useiden vuosien ajan, silti karkeasti laskettuna joka toinen kävijä kysyi minulta, mikä tämä SDPL järjestö on. Ne jotka tunnistivat liiton, kysyivät hämmästyneinä että onko liitto tosiaan vielä olemassa ja onko meillä oikeasti nuoria toiminnassamme mukana. Nimestämme moni kävijä myös otaksui, että olemme kytköksissä Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen. KOSKA SDPL:N TOIMINNAN VOlyymi ja rahavirrat ovat jo vuosikausia olleet laskussa, on viimeistään nyt tehtävä päätöksiä jolla saadaan uusia ihmisiä houkuteltua mukaan toimintaamme. Usein juuri järjestöön yhdistetyt mielikuvat ovat ratkaisevassa roolissa siinä, onko ihminen motivoitunut tulemaan mukaan järjestön toimintaan. Tätä kutsutaan myös mielikuvamarkkinoinniksi. Se, että liitto muuttaa visuaalista ilmettään ja toimintatapojaan tätä päivää vastaavaksi ei tarkoita sitä että SDPL olisi luopumassa kaikesta vanhasta ja perinteikkäästä.
Päinvastoin, edelleen pioneerit järjestävät leirejä ja kerhoja entiseen malliin ja pioneeritunnuksia suoritetaan kuten ennen vanhaankin. Tosin vanhatkin keinot saattavat kaivata välillä hienosäätöä tai jotain täydentävää elementtiä rinnalleen, kuten esimerkiksi tietoteknisiä välineitä liinan suorittamisen tai leirille ilmoittautumiseen. Nyt toteutettava nimi- ja logoideakilpailu tuo tullessaan ainoastaan jäsenistön luoman näkemyksen liiton toiminnasta, joka ikuistetaan markkinointinimenä ja -logona liiton perinteisen logon ja nimen rinnalle. Liiton jäsenetkin saavat sanoa mielipiteensä ehdokkaista vuonna 2014 järjestettävän jäsenkyselyn yhteydessä. Muutosvastarinnan yleisin syy on pelko siitä, että jostain tutusta ja turvallisesta joudutaan luopumaan. Ihmisen perustarve on säilyttää asiat ennallaan, joten meissä kaikissa piilee muutosvastarintaa. Ja vaikka muutos koettaisiin hyvänä eikä sitä vastusteta, muutosten pitäisi silti tapahtua omilla ehdoillamme. On järkeenkäypää ja järjestön tulevaisuuden kannalta myös elintärkeää, että aika ajoin tarkastelemme kiihkotta järjestömme toimintatapoja ja mietimme, onko tämä paras tapa toteuttaa järjestömme perustehtävää – lasten ja nuorten kasvatustoimintaa. Kyseenalaistaminen ja kyky uudistua ovat terveen järjestön menestystekijöitä. Anni Hakolampi toiminnanjohtaja
3 Punos 3/2013
PINSKU-UUTISIA
Keskustoimiston harjoittelijat esittäytyvät
H
ämeentie 29:n toimistolla on riittänyt vilinää tänä vuonna: Anna aloitti uutena työntekijänä, Raili jäi eläkkeelle (tosin hänet on sittemmin nähty useasti työhuoneellaan tai kahvihuoneessa), ja syksyllä toimiston ilmapiiriä ovat sulostuttaneet kaksi nuorta graafisen alan harjoittelijaa. Pyysimme Laura Wuorta ja Jasu Setälää esittelemään itsensä Punoksen lukijoille.
LAURA ALOITTI HARJOITTELUjaksonsa elokuun puolivälin jälkeen, ja sai kunnian olla nykyisen keskustoimistotiimin ensimmäinen harjoittelija! Itsenäisenä ja aikaansaavana tyyppinä Laura oli erinomainen lisä toimistolle. Aikaa ei ehtinyt kauaa kulua, kun Lauralle alkoi tulla yhteydenottoja kentältäkin tapahtumamainostamisen tiimoilta. Mainosten ja kuvitushommien lisäksi halusimme antaa Lauralle myös haasteita: pyysimmekin häntä suunnittelemaan ehdotukset uusiksi harrastemerkeiksi Annan ja Railin ideoinnin pohjalta. ”Olen Laura, 22-vuotias opiskelija Tikkurilasta ja olin pinskuilla työharjoittelussa 19.8-4.10.Opiskelen toista vuotta Vantaan ammattiopisto Variassa graafisen suunnittelun linjalla. Pinskuilla tein muutamia ehdotuksia logokilpailuun, ku-
vituksia Punokseen, erilaisia mainoksia, sekä uudistin harrastemerkit.” JASU EHTI JAKAA TYÖHUONEEN Lauran kanssa yhden viikon ajan, ja hänen harjoittelujaksonsa kestää joulukuulle. Jäyhänä tyyppinä Jasu ei turhia rupattele vaan keskittyy olennaiseen, eli hyvännäköisen ja toimivan materiaalin tekemiseen. ”Olen Jasu, 22-vuotias Helsinkiläinen opiskelija ja olen suorittamassa loppuvuoden ajan työssäoppimistani pinskuissa. Opiskelen nyt viimeistä vuotta Stadin ammattiopistossa painoviestintää ulko-
asuntoteutuksen linjalla. Käytännössä opiskelen siis painotuotteiden, kuten esimerkiksi lehtien, pakkausten yms. ulkoasujen parissa työskentelyä. Koulutus pitää sisällään nykyään myös jonkin verran sähköisen viestinnän kanssa työskentelyä. Työssäoppimiseni aikana työskentelen ainakin nimi- ja logoideakilpailun, Punos-lehden, verkkosivujen ja monien muiden asioiden parissa. Toimin myös vapaa-ajallani järjestöjen parissa. Olen muun muassa Etelä-Suomen Vasemmistonuorten varapuheenjohtajana sekä mukana nuorisojärjestön valtakunnallisessa toiminnassa.”
Maailma tutuksi Allianssin Nuorisovaihdon kautta
V
uosittain 300-400 suomalaista nuorta ja aikuista lähtee ulkomaille töihin tai kielikurssille Nuorisovaihdon kautta. Ohjelmia ja kohdemaita on lukuisia, ja ne sisältävät sekä palkattomia että palkallisia vaihtoehtoja: hotellityötä, work experience –ohjelmia, vapaaehtoistyötä ja au pair –ohjelmia. Ohjelmat tarjoavat mahdollisuuden päästä esimerkiksi au pairiksi Ranskaan, hotellityöhön Englantiin, kielikurssille Costa Ricaan, tai vapaaehtoisten työleirille Intiaan. Vapaaehtoistyön kirjo on laaja. ja hankkeet liittyvät mm. lapsiin ja nuoriin, koulutukseen ja terveyteen, luonnonsuojeluun, ja jopa arkeologiaan.
4 Punos 3/2013
Suurin osa vaihtoon lähtijöistä on 18-30-vuotiaita, mutta myös 16- ja 17-vuotiaille on vapaaehtoistyö- ja kielikurssimahdollisuuksia. Vapaaehtoistyöhön ei ole ei ole yläikärajaa laisinkaan, joten Nuorisovaihdon kautta myös varttuneemmat nuoret voivat osallistua hyvän tekemiseen maailmalla. Osa work experience –harjoitteluista on puolestaan suunnattu työttömille tai työttömyysuhan alla oleville nuorille. Nuorisovaihto on osa Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssia, ja se on ollut toiminnassa vuodesta 1993 lähtien - kokemusta ja osaamista kansainvälisestä yhteistyöstä on siis ehtinyt karttua! Nuorisovaihdon
tavoitteena on tukea nuorten kansainvälistymistä, ja ohjelmissa painottuukin kulttuurienvälinen oppiminen ja vaihtoon lähtijöiden oman osaamisen kartuttaminen. Lisäksi Nuorisovaihto toimii koordinoivana tahona Suomessa järjestettäville työleireille, joissa kansainvälinen ryhmä työskentelee pari viikkoa yleishyödyllisen projektin hyväksi. Tänäkin kesänä Suomeen saapui noin sata ulkomaalaista nuorta työleireille. Tutustu Nuorisovaihdon tarjoamiin mahdollisuuksiin osoitteessa http:// www.nuorisovaihto.fi!
PINSKU-UUTISIA
❝ ❝ ❝ ❝ ❝ ❝ ❝ ❝
SINUSTAKO PUNOKSEN UUSI TAITTAJA? Etsimme taittajaa rakkaalle Punos-lehdellemme. Tehtävään kuuluu: • painovalmiin aineiston tuottaminen • PDF-versiot nettisivuille • kuvankäsittely • lehden visuaalinen kehittäminen muiden tekijöiden kanssa • mahdolliset muut tehtävät sinun kiinnostuksesi mukaisesti, esim. stilisointi Tee meille tarjous, joka sisältää palkkiotoiveen ja tiedot osaamisestasi ja tarjoamistasi palveluista. Punos ilmestyy 4 kertaa vuodessa, ja sivumäärä on 26-32 per lehti. Lisätietoja toiminnanjohtaja Anni Hakolammelta (044 323 0223) tai osoitteesta www.sdpl.fi. Lähetä tarjouksesi sähköpostiimme sdpl@sdpl.fi, tai kirjeitse osoitteeseen: SDPL ry Hämeentie 29, 6. krs 00500 Helsinki
❞ ❞ ❞ ❞ ❞ ❞ ❞ ❞
Kartuta tietoja ja taitoja KSL-opintokeskuksen koulutuksissa – tai tilaa julkaisuja! Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry
www.ksl.fi, tutustu: ksl.fi/koulutukset, tykkää: facebook.com/kslry Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry, Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki.
5 Punos 3/2013
PIONEERITOIMINTA
Tohinaa Tampereella alkukesästä
V
iikonloppu 8.-9.6. veti Tampereelle runsaasti isompaa ja pienempää väkeä. Yliopistolla pidettiin Vasemmistoliiton kaksipäiväinen puoluekokous, ja läheisen Sorsapuiston puolestaan valloittivat kaikenikäiset pinskut sunnuntaina puolenpäivän aikaan. Hämeen Pioneerit olivat järjestäneet paikalle jos jonkinmoista huvitusta, ja yleisöä riitti jonoiksi asti. Aurinkoinen Sorsapuisto muuttui todelliseksi huvipuistoksi hämäläisten käsittelyssä: paikalla oli pomppulinna, kasvomaalausta ja ongintaa, sekä mehua ja tikkareita, jotka maistuivat lapsille ja aikuisille melkeinpä yhtä lailla. Tapahtumassa esiintyi Tampereen Sisun kilparyhmä Riku2, jonka 8-10-vuotiaat pojat tekivät näyttäviä akrobaattitemppuja. Tampereen Kulttuuripioneerien ohjelmaryhmä Kulpi esitti muutamia lauluja Hannu Häkkisen säestyksellä. Päivän kruunasi timantinkova lastenorkesteri Pellekaija Pum energisellä ja mukaansatempaavalla esityksellään. Liiton toiminnanjohtaja Anni, hallituksen puheenjohtaja Jarna ja vasta muutaman viikon järjestösihteerinä ollut Anna miehittivät liiton ständiä puoluekokouksen järjestötorilla. Myynnissä oli pinssejä, kasseja ja julkaisuja, ja kiinnostuneille jaettiin muun muassa Kimppatapahtuman mainoksia. Viikonlopun aikana kojulla ehti käymään runsaasti puoluekokousvieraita. Väkeä oli eri puolilta maata ja monesta ikäryhmästä, ja osanottajista osa ei tuntenut SDPL ry:tä entuudestaan. Jarnalla, Annilla ja Annalla oli kuitenkin esitteet ja spiikit valmiina, eli näiltä osin tietoisuutta liiton toiminnasta saatiin lisättyä. Kysyjille myös vakuuteltiin, että toiminnan määrää ja näkyvyyttä ollaan aktiivisesti kasvattamassa, jotta perinteisten alueiden ulkopuolelta saadaan uusia ihmisiä mukaan pinskutouhuihin. Anna Autio kuvat: Anna Autio, Anni Hakolampi, Jarna Koskela, Hämeen pioneerit
6 Punos 2/2013
PIONEERITOIMINTA
7 Punos 2/2013
LEIRITOIMINTA
Järvi-Suomen pinskut toimivat maalla, ilmassa ja niin… järvellä
O
lipa jännää palata pinskujen palvelukseen viime keväänä, osaaikaisena projektityöntekijänä, mutta kuitenkin. Kevään ja kesän hommiini kuuluivat Järvi-Suomen kerhojen, tempauksien, kansainvälisen toiminnan, leirien- ja retkien ja pinskujen valtakunnallisen Kimppa-2013 tapahtuman järjestäminen. Semmoista kasvattavaa kotiin palaamista ja kotikentällä pelaamista. Tosin Järvi-Suomessa ja juuri Suolahdessa, nyttemmin Äänekoskella, on pinskutoiminnalla vahvat perinteet ja juuret. Siellä on myös iso osaavien ihmisten joukko verkostoineen ollut tauotta järjestämässä monipuolista kansallista ja kansainvälistä pinskutoimintaa vuodesta 1957 lähtien. Erityisen mukavalta kotiin palaaminen on tuntunut valtakunnallisen tason menossa. Pitkästä aikaa joka puolella maata pinskutuulet alkavat puhaltamaan samasta suunnasta. Kipinä on saanut uudenlaista hehkua ja toiminnassa on jälleen ihanteellista, tavoitteellista yhdessä tekemisen meininkiä. Väistyä sai viimein byrokraattinen jyrääminen ja järjestö on valmiina vastaamaan
8 Punos 3/2013
siihen yhteiskunnalliseen tilaukseen ja vaatimukseen, joka on kiirinyt jatkuvasti heikentyvässä ja eriarvoistuvassa Suomessa.
Kimppa-tapahtumasta perheen juhla Kun vielä saamme keskustelun kautta viimeisteltyä järjestöuudistukset ja ravistettua menneisyyden taakan, on mahtavaa aloittaa puhtaalta pöydältä ja keskittyä järjestön varsinaiseen historialliseen tehtävään. Voimme keskittyä siihen oleelliseen - laadukkaan toiminnan järjestämiseen lapsille ja lasten perheille. Sellaisen toiminnan, että kaikilla on siihen aidosti mahdollisuus osallistua, eikä se katso sitä valitettavan monen ohenevan lompakon paksuutta. Kun aloimme suunnallamme järjestää Kimppa 2013- tapahtumaa SDPL: n valtakunnalliseksi minileiriksi, kävimme Järvi-Suomessa tiukkaa pohdintaa sen sijoittumisesta ajallisesti, paikallisesti, järjestöllisesti, puitteet, aikataulut, resurssit, varain-/sponsoreiden hankinta huo-
mioiden. Suunniteltava ja pohdittava oli vielä monipuolinen, osallistujia sopivasti puhutteleva, sisällyksekäs, kehittävä, yhteisöllinen, elämyksellinen ja kasvattava ohjelma. Paljon mietittiin, paljon puhuttiin, otettiin puheluja, viestit sinkoilivat. Eniten keskusteltiin varmasti tapahtuman luonteesta. Kimppa-tapahtuma eri alueilla muodostuu omanlaisekseen alueiden vahvuuksien, resurssien ja toiminnan muiden edellytysten mukaan. Minua jäi kuitenkin kiehtomaan Järvi-Suomen Kimppa 2013 tapahtuman luonteessa ajatus perheen juhlasta. Lapset, nuoret, eri-ikäiset ohjaajat ja erityisesti nuoret perheet, kaikki yhteensä noin 200 pinskuihmistä, saapuivat eri puolilta Suomea ja ottivat tapahtuman omakseen. Kimppa-tapahtuma onkin parhaimmillaan juuri perheen juhla. Se on jo ensi vuonna hyvä järjestää koko perheen voimin - siihen perheeseen kuuluu pinskujen lisäksi muitakin järjestöjä. Tehdään se yhdessä. Palataan kotiin ja otetaan uutta tuulta purjeisiimme. Sirpa Martins elikkäs Piipa
LEIRITOIMINTA
9 Punos 3/2013
PIONEERITOIMINTAA
Ohjaajapäivät 13.-15.9. toivat värikkään joukon Rokuan kansallispuistoon
P
ohjoisen piirin aluetyöntekijä Jani piipahti keskustoimistolla sulostuttamassa työntekijöiden tiistai-iltapäivää. Rupattelimme kahvin ja munkin äärellä syyskuun ohjaajapäivistä, tapahtuman perimmäisestä tarkoituksesta ja nykytilanteen asettamista haasteista. Tänä vuonna tapahtuman näyttämöksi valittiin upea Rokuan Geopark, joka tarjosi puitteet monipuoliselle ulkoilulle ja illanvietolle. Pohjois-Suomessa syksyisin järjestettävät retkeilypäivät ovat perinteikäs tapahtuma, jonka tarkoituksena on tuoda yhteen aikuisia ohjaajia virkistäytymisen ja ideoiden vaihtamisen merkeissä. Ohjaajien keskinäinen yhdessäolo ja hauskanpito ovat vaalimisen arvoisia asioita, koska heidän varaansa pioneeritointa viime kädessä rakentuu. Värikäs ohjaajajoukko majoittui Oulun NMKY:n leirikeskukseen Rokualla, Vaulujärven rannalla, runsaan 80 km päässä Oulusta. Keskus osoittautui viihtyisäksi, ja kulkuyhteydet ovat hyvät; sinne olisi mahtunut paljon isompikin pinskuporukka. Leirikeskuksen välittömässä lä-
heisyydessä kulkee vaellusreittejä, joiden avulla voi tutustua Rokuan harjuihin ja kangasmetsiin, ja lähellä on myös kylpylä ja hotelli ravintoloineen. Jani totesikin, että keskus kannattaa pitää mielessä tulevia tapahtumia suunniteltaessa. OHJELMAAN KUULUI RENTOA olemista, ulkoaktiviteetteja ja ruuanlaittoa omin voimin: ruokalistalla olikin muun muassa itse tehtyä loimulohta! Lauantaina melottiin ja soudeltiin järvellä, ja jopa muutama ensikertalainenkin uskaltautui kokeilemaan kanoottia. Kauniilla, aurinkoisella säällä ja upealla järvimaisemalla oli varmasti jotakin tekemistä asian kanssa – toverien kannustuksesta puhumattakaan. Päivään kuului tietenkin myös kalastusta, sillä Vauluärveen on istutettu jalokalaa. Kauniiden maisemien lisäksi Rokua onkin kalastajan paratiisi. Aktiivisen ulkoiluosuuden jälkeen oli rentoutumisen vuoro! Ohjaajat suuntasivat ylelliseen Rokua Health and Spa – kylpylään, joka sijaitsi aivan kivenheiton päässä majapaikasta. Melonta oli laittanut sellaiset lihakset töihin, jotka yleensä ovat
Rokuan kansallispuisto on kuulunut vuodesta 2010 UNESCO:n Geopark-verkostoon, ja se on Suomen ainoa Geopark. Euroopassa verkostoon kuuluu 58 geologisesti ainutkertaista kohdetta, joista Rokua on pohjoisin. 10 Punos 3/2013
varsin vähällä käytöllä, joten lämmin vesi ja poreet tuntuivat erityisen hyvältä. Illalla käytiin vielä syömässä hyvin Rokuanhovissa, olihan päivä ollut tapahtumantäyteinen. Ruokailun jälkeen porukasta löytyi vielä energiaa lauluun ja tanssiin, tai ainakin karaokeen! Klassikot soivat pitkin iltaa, kun ohjaajat viihdyttivät toisiaan ja Rokuanhovin muuta asiakaskuntaa ensiluokkaisilla iskelmätulkinnoilla. Ja koska rillutellessa oli ehtinyt tulla pimeä, tehtiin paluumatkasta leirikeskukseen taskulamppujen valaisema yövaellus. Sää suosi edelleen, ja vaeltajat saivat ihastella kaunista, tähtikirkasta yötä. Tapahtuma oli sisällön ja tunnelman puolesta erittäin onnistunut, ja osanottajilla oli riemukas viikonloppu. Jatkon kannalta pitää kuitenkin miettiä keinoja, miten ohjaajapäivälle saadaan osanottajia koko maasta: ohjaajapäivät kun ovat tapahtuma, jossa ohjaajat pääsevät tutustumat toisiinsa ja voivat oppia toisiltaan hauskassa ilmapiirissä. Anna Autio kuvat: Jani Grönroos
Suolahden Kansantalon Kuusijuhla ke 4.12. klo 18:00 Joulukonsertti, puuroa ja joulupukin vierailu. Tilaisuus on maksuton.
11 Punos 3/2013
k i e s 채 l l i r i e l p m a c o r u E a s s i g n u p u maalla ja ka
12 Punos 3/2013
M AT K A R A P O R T T I
Kinderring Berlinin kansainvälisellä kesäleirillä 19.7.-3.8. tutustuttiin niin kaupunkimaisemiin Berliinissä ja Potsdamissa kuin Inseln der Kormoranen leirikeskukseenkin. Mukana olivat valtuuskunnat Tšekeistä, Unkarista, Venäjältä, sekä tietenkin Saksasta; Suomalaisista pioneereista paikalla olivat äiti-tytär-tiimi Pauliina ja Ndeshipanda. Kaksiviikkoisen leirin ohjelmaan kuului perinteisten tapahtumien lisäksi paljon uutta ja kiinnostavaa, ja minivaltuuskuntamme toikin tuliaisiksi uusia ideoita.
kkailtiin a E
urocamp-tapahtuma alkoi perjantaiaamuna Berliinissä, kun isännät tulivat hakemaan kaupunki-ohjelmaan osallistuvia valtuuskuntia Tegelin lentokentältä. Lentokentältä matka jatkui venäläisen ryhmän kanssa kohti itäistä Marzahnin kaupunginosaa. Marzahn-Hellersdorfin hallintoalueen maine ei ole erityisen mairitteleva: entiseen DDR:än alueella sijainnut lähiö rakennettiin 1980-luvulla, ja Berliinin muurin murruttua monet asukkaat hylkäsivät sen. Seutu onkin saanut ränsistyä pitkään, mutta viime aikoina sitä on alettu ehostaa. Kinderring Berlin on yksi niistä järjestöistä, joka on toiminut aktiivisesti alueella. He muun muassa pyörittävät siellä lastenklubia ja nuorisotaloa, Kulturhochhaus Marzahnia ja Jugendzentrum Betoniaa. Edellinen käsittää kerrostalon kellarin klubitilan sekä 10. ja 11. kerroksen täyshoitolan, nimeltään 11. Himmel (”11. taivas”), jota nuoret itse ylläpitävät. Jälkimmäisessä taas järjestetään iltapäivisin ja iltaisin harrastustoimintaa. Betonia toimi venäläisen ryhmän majapaikkana, ja siellä syötiin aamiainen ja illallinen. Suomalaiset ja tšekkiläiset majoitettiin kaupungin ylläpitämään nuorisotalo UNO:on. LAUANTAIPÄIVÄ VIETETTIIN LÄheisessä Potsdamin kaupungissa, jossa osaavat isännät opastivat vieraat vanhankaupungin saloihin. Iltapäivällä kierrettiin kaunis Sanssoucin puisto ja illalla leikittiin tutustumisleikkejä. Paikalle tuli myös muutamia saksalaisia lapsia ja nuoria, jotka osallistuivat leirin jälkimmäiseen osioon. Helteinen sunnuntai oli tapahtumantäyteinen: oli kaupunkiseikkailupäivä. Nuorten ryhmät saivat jokainen viisi kuvaa paikoista Berliinissä, jotka heidän täytyi tunnistaa ja löytää. Ryhmien tukena oli saksalainen ohjaaja, mutta nuoret selvittivät rastiensa kohteet ja sijainnit itsenäisesti kyselemällä ohikulkijoilta ja tutkimalla opaskirjoja ja karttoja. Seikkailun viimeinen kohde oli eläintarha, joka tosin oli vapaaehtoinen, sillä päivä oli ollut pit-
kä ja kuuma. Valtuuskuntamme tuumi, että kaupunkiseikkailu oli hauska, ja että pienellä hienosäädöllä ideaa voisi kokeilla myös pinskutapahtumissa. Päivä päättyi piknikkiin Treptowin puistossa. Maanantaina jatkettiin Berliinin nähtävyyksien tutustumiseen: ryhmä kävi kierroksella Saksan valtiopäivätalossa ja kuuli rakennuksen ja instituution historiasta. Iltapäivällä käytiin vielä Berliinin maamerkissä, televisiotorni Fernsheturmissa. Tiistaina hypättiin bussiin ja aloitettiin kolmituntinen matka kohti Schlowenin kylää, jossa Insel der Kormoranen leirikeskus sijaitsee. Keskus on rakennettu 1970-luvulla, ja ajan hammas on päässyt sitä jäytämään. Osanottajat eivät kuitenkaan antaneet tämän häiritä leirielämää, ja kaikki saatiin kyllä järjestymään. LEIRILLÄ EI TÄLLÄ KERTAA OLlut etukäteen viilattua päiväohjelmaa vaan järjestäjät halusivat antaa tilaa spontaanille toiminnalle ja ryhmien omille toiveille. Tämä aiheutti jonkin verran hämminkiä ensimmäisinä päivinä, mutta sitten yhteinen rutiini löytyi ja arki säännöllisine ruoka-aikoineen ja aktiviteetteineen alkoi rullata. Keskiviikkona ja torstaina osallistuttiin työpajoihin, joiden sisältö kattoi laajaan skaalan, aina hip-hopista ja soitinpajoista käsitöihin ja kielityöpajaan. Myöhemmin mukaan tulivat vielä unkarilaisten czardas-tanssipaja sekä tšekkiläisten kierrätysmateriaaleja hyödyntävä käden taitojen paja. Työpajat jatkuivat koko leirin ajan. Leirin alussa myös valittiin ryhmistä edustajat leiriparlamenttiin sekä pidettiin pormestarinvaalit kampanjoineen. Pormestarin titteli meni lopulta unkarilaiselle Mesi-tytölle. Idea oli hyvä, ja pienellä viilauksella siitä saisi oivan lisän myös pinskujen demokratiakasvatusmenetelmiin. Perjantaina tšekkiläinen ja suomalainen ryhmä järjestivät muille leiriläisille radan, jossa tutustuttiin molempiin maahan tietoja ja taitoja kehittävien rastien kautta. Illalliseksi suomalainen ryhmä valmisti karjalanpiirakoita sekä pannukakkua, jot-
13 Punos 3/2013
M AT K A R A P O R T T I ka maistuivat hyvin leirin väelle – mutta kova työ niissä oli! Lauantai ja sunnuntai olivat kuumia päiviä, jotka vietettiin veden äärellä. Pyhänä oli Neptunfest, joka on leirin vakioohjelmistoa: meren jumala Neptunus seurueineen saapui rannalle ja vaati leiriläisten joukosta uhrilahjaa hyvitykseksi vesien turmelemisesta ja rauhan rikkoontumisesta. Lahjaksi annettiin muutama leiriläinen, jotka Neptunus kastoi veden väeksi. MAANANTAIN JA TIISTAIN OHjelmaan kuuluivat jalkapalloturnaus viereisessä kylässä ja päiväretki Wismariin, vanhaan ja hyvin säilyneeseen hansakaupunkiin, ja Itämeren rannalle. Iltapäivä oli ikimuistoinen, sillä se oli monelle leiri-
14 Punos 3/2013
läiselle ensimmäinen kerta meren äärellä. Takaisin leiriin palasi hyvin väsynyt mutta onnellinen joukko. Loppuviikko piti sisällään muun muassa soutelua järvellä, pajatyöskentelyn päättänyt kykykilpailu sekä parlamentin järjestämät disko ja Napakymppi-tyylinen deittiohjelma. Perjantaina leirin lopetusseremoniat pidettiin haikeissa tunnelmissa, sillä valtuuskunnat lähtivät kotimatkalle lauantaina. Yhteystietoja vaihdettiin ahkerasti. Leiri oli todella hieno kokemus hyvine ideoineen ja tunnelmallisine seikkailuineen. Toivommekin, että ensi kerralla reissuun lähtee isompi porukka! Pauliina Shilongo
KOLUMNI
Ajatuksia pioneeritoiminnasta Jo pitkään pioneeriohjaajat ja -toimijat ovat pohtineet, mistä tankata innostusta, kun vasemmistolainen liike hiipuu ja pioneeritoimintakin enimmäkseen taantuu kovasta puurtamisesta huolimatta. Liian moni on palanut loppuun ja joutunut luovuttamaan.
S
amojen ongelmien parissa kamppailen itsekin. Lisäksi tulevat ne vaikeudet, jotka liittyvät paikkakuntamme pienuuteen, henkiseen ilmapiiriin (Suomen perussuomalaisin kunta!) ja etäisyyteen piirin keskuksesta - puhumattakaan niistä ogelmista, joita syntyy, kun perheen sisällä on aatteellisia ristiriitoja! Mutta ainakin toistaiseksi olen jaksanut jatkaa. Yhtenä kannustimena on ollut huomio, että varhaisnuoret kaipaavat nykyäänkin sekä ihanteita että ylevien tunnusmerkkien ja rituaalien romantiikkaa. Hyvän ja pahan taistelu jaksaa aina kiehtoa, ja johonkin kuulumisen tarve on lapsilla voimakas. Ellei meillä ole aikaa tai uskallusta välittää lapsille kestäviä arvoja, he imuroivat ympäristöstään tyhjyyden peitteeksi jotakin muuta.
Pienen joen ylitys majavan kaatamaa puuta pitkin on seikkailua ja omien voimien koettelua.
Seikkailua ja romantiikkaa Neuvostoliiton hajottua heitettiin romukoppaan sellaistakin, millä olisi ollut kestävää arvoa. Ukrainalaisen opettajan ja pioneeriohjaajan Vasili Suhomlinskin kasvatustieteellisestä ajattelusta tunnetaan Suomessa nykyään lähinnä sadutus, mutta hänen teoksistaan voi löytää muitakin helmiä. Suhomlinski korostaa pioneeritoiminnan elämyksellistä puolta, seikkailuja leiriromantiikkaa. Näin viime kesänä vaikuttavan esimerkin lasten romantiikan kaipuusta. Teimme retkeilykerhossa jo perinteeksi muodostuneen muutaman kilometrin patikkaretken pienen järven ympäri. Lapset keräilivät tapansa mukaan matkan varrelta aarteita: kiviä, keppejä jne. Suurin aarre oli erään retkeläisen tien varresta poimima paalimuovin pala, josta syntyi spontaanisti viiri kepin päähän - loppumatka sujui väsyneeltä taivaltajalta sen alla marssien! Lippu tuo seikkailuikäisten mieleen romanttisia tarinoita ritareista ja meri-
rosvoista. Enkä usko järjestöasunkaan herättävän heissä sotaisia mielleyhtymiä, niin kuin jotkut aikuiset pelkäävät - pikemminkin se muistuttaa heitä varhaisemman lapsuuden haaveista: osa esim. palomiehen, veturinkuljettajan ja poliisin ammatin vetovoimasta perustuu varmasti uljaaseen virkapukuun!
Sisällön ja muodon yhteys Yhteishengen luominen on tämänhetkisen pioneeritoiminnan suuria haasteita. Kerhot ovat monin paikoin hiipuneet, eikä kesäleiri kerran vuodessa mahdollista tavoitteellista toimintaa. Aivan viime vuosina haasteet ovat kokemusten mukaan entisestään lisääntyneet. Leireillä on yhä enemmän erityislapsia, jotka vaativat paljon resursseja, ja toiminnan aatteellinen puoli tulee esille niin heikosti, että apuohjaajiksi opiskelevilla on usein hatara käsitys siitä, missä järjestössä ja millaisten ihantei-
den puolesta heidän on tarkoitus toimia. Osa ohjaajista on toivottomalta tuntuvassa tilanteessa kallistunut sille näkökannalle, että tavoitteeksi riittäisi virikkeellisen toiminnan järjestäminen köyhien perheiden lapsille, mutta siihen tarkoitukseenhan on jo omat tahonsa, kuten Parasta Lapsille ry! Jotta pioneeritoiminta säilyisi mielekkäänä, sen on löydettävä uudelleen oma erityisluonteensa ja sitä heijastava sisällön ja muodon yhteys. Ulkoisilla muodoilla on oma merkityksensä turvallisuudentunteen ja yhteenkuuluvuuden luomisessa. Ilman todellista sisältöä muodot kuitenkin menettävät merkityksensä ja ruokkivat vain tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunnetta. Pioneeritoiminnan ydinajatus, joka niin kauniisti heijastuu lauluistamme, on loppujen lopuksi se, että elämä on merkityksellistä! Taina Hollo, Kihniö
15 Punos 3/2013
16 Punos 3/2013
NUORET
Pinskunuorten päivät Tampereella
H
yväntuulinen ja energinen joukko 13-17 -vuotiaita nuoria kokoontui 21.-22.9.2013 Tampereella Pinskunuorten päiville viettämään vekkulia viikonloppua. Nuoret tulivat Raisiosta ja Helsingistä– mukaan olisi mahtunut enemmänkin porukkaa, mutta onneksi laatu korvasi määrän. Tapahtuma alkoi puoliltapäivin majoittautumisella viihtyisään Dream Hostelliin, joka sijaitsee kätevästi Tampe-cityn keskiössä. Tavaroiden purkamisen ja paikkoihin tutustumisen jälkeen aterioitiin ja kerättiin voimia ennen päivän aktiviteetteja. Ja kun Tampereella oltiin, niin tokihan tarjolla piti olla paikallista herkkua, mustamakkaraa! Ylijääneestä makkaramäärästä päätellen tuota Mansen kansallisruokaa oli tarjolla vähintäänkin riittävästi. Johtuiko ylijäämä sitten herkun vähemmän houkuttelevasta ulkonäöstä, vai jostain muusta, jää arvailtavaksi. (Ohjaajaksi tulleen järjestösihteeri Annan mielestä mustamakkaran maku oli PALJON parempi, kuin päältäpäin olisi arvannut.) LAUANTAIPÄIVÄ OLI LIIKUNTApainotteinen. Hostellilta matka jatkui kohti Tampereen kiipeilykeskusta, jossa halukkaat pääsivät kokeilemaan seinäkiipeilyä ja boulderointia. Keskuksen ohjaajan ja muiden työntekijöiden
opastuksessa kiipeily sujui turvallisesti, ja varsin monelle laji tuntui sopivan: pinskuohjaajista Tanja-Riikkakin punnersi itsensä katonrajaan. Ne, joita korkeuden huippasivat tai joille maan painovoima oli liian kova vastus, pystyivät ottamaan osaa varmistajan roolissa. Sitten oli vuorossa parkouria yliopiston ympäristössä, jossa seiniä ja aitoja riittää yliteltäväksi. Lajin saloihin ryhmää opasti Joonas Tähtinen. Tytöt ja ohjaajat tyytyivät pelkkään tarkkaavaiseen katseella seuraamiseen poikien osallistuessa sitäkin innokkaammin. Kuvaajat tosin joutuivat pistämään juoksujalkaa, jotta hyppelijät sai pysymään kameran etsimessä. Aitojen ja esteiden ylittely näytti kevyeltä puuhalta, mutta ei se ilmeisestikään sitä oikeasti ollut, koska seuraavana päivänä kuului valittelua kipeistä lihaksista. Kämmennahat olivat myös kovalla koetuksella. Rankan hyppimisen ja kiipeilyn jälkeen niin parkouristien kuin seuraajienkin vatsat kaipasivat ruokaa. Oli siis aika mennä syömään! Suuntasimme Edun Herkkukeitaaseen, jossa nautimme runsaista pöydänantimista ja lämpimästä tunnelmasta. Ruuan jälkeen jatkettiin Kasarin saunalle yhteiseen illanviettoon nuoren ja aikuisten pinskuaktiivien kesken. Löylyjen ohella naposteltiin kaikenlaista pientä purtavaa, laulettiin tuttuja lauluja ja musisoitiin kitaralla. Hannu Häkkisen lisäksi soit-
totaitoa löytyi myös Raahelaisten joukosta. SUNNUNTAIN OHJELMASSA oli käynti Finlaysonilla, jossa tutustuimme vakoilumuseoon ja työväenmuseo Werstaaseen. Hiljaisempi tahti oli tarpeeseen edellisen päivän remuamisen jälkeen, ja ohjaajia museot tuntuivat kiinnostavan. Nuorisosta ei valitettavasti voi sanoa samaa—tosin syypäänä oli todennäköisemmin heidän yöllinen sosialisointinsa kuin mikään näyttelyihin itsessään liittyvä tekijä! Sunnuntaiaamupäivän päätteeksi nautimme italialaista perinneruokaa, pizzaa, paikallisessa pizzeriassa. Järjestelyissä otettiin siis tasapainoisesti huomioon paikallisen ja kansainvälisen keittiön tarjoamat monipuoliset mahdollisuudet. (Todettakoon tässä, että vaikka mustamakkara ei tehnyt kauppaansa, isännät huolehtivat vieraiden ruokkimisesta ensiluokkaisesti. Hostellilla oli runsas aamupala, jonka hämälaiset ohjaajat valmistelivat, ja saunaillassakin oli tarjolla monenmoista naposteltavaa.) Pizzan jälkeen vaihdeltiin kiitoksia ja Hannu lausui nuorille loppusanoiksi muutamia valikoituja elämänohjeita. Sitten olikin edessä kotiin lähtö ja seuraavien Pinskunuorten päivien odotus. Harri Asikainen
17 Punos 3/2013
PROJEKTIT
Sano vihapuheelle EI Ei vihapuheelle -liike on osa euroopanlaajuista No Hate Speech Movementia. Suomessa kampanjaa koordinoivat Plan ja Ihmisoikeusliitto. Kampanja toteutetaan opetus- ja kulttuuriministeriön tuella ja se käynnistyi Helsingissä 27.3.2013.
E
i vihapuheelle on nuorten liike, joka pureutuu verkon vihapuheeseen ja pyrkii edistämään ihmisoikeuksia ja sananvapautta sekä yhteiskunnan moniäänisyyttä ja moniarvoisuutta. Kampanja haluaa edistää kunnioittavaa keskustelukulttuuria niin verkossa kuin muualla yhteiskunnassa. Liike kouluttaa 18–25-vuotiaita nuoria aktivisteja edistämään ihmisoikeuksia niin verkossa kuin sen ulkopuolella. Ei vihapuheelle -liikkeen tarkoituksena on myös nostaa julkiseen keskusteluun ne vaarat, joita rasistinen ja syrjivä vihapuhe aiheuttaa ihmisoikeuksille, sananvapaudelle ja demokratialle. Liikkeen tavoitteena on asennemuutos sen suhteen, että kaikki ihmiset iästä riippumatta näkisivät oman vastuunsa suhteessa toisiin ihmisiin. Liike muistuttaa siitä, että ihmisoikeudet pätevät kaikkialla, myös verkossa. Jokaisella ihmisellä on oikeus olla oma itsensä ja toimia yhteiskunnassa ilman, että hänen täytyy
18 Punos 3/2013
kokea olonsa uhatuksi etnisen taustansa, uskontonsa, sukupuolensa, äidinkielensä, seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä, vammaisuutensa tai jonkin muun ominaisuutensa tai mielipiteensä vuoksi.
Mitä vihapuhe on ja mistä se kumpuaa? Euroopan neuvoston määritelmän mukaan vihapuhetta ovat kaikki sellaiset ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen. Tämä koskee niin aggressiivista suvaitsematonta kansallismielisyyttä kuin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten syrjintää ja vihamielisyyttä heitä kohtaan. Euroopan neuvoston kampanja suuntautuu lisäksi kaikkia niitä syrjinnän ja ennakkoluulojen
muotoja vastaan, joihin tällä hetkellä liittyy vihapuhetta ympäri Eurooppaa. Näitä ovat muun muassa romanivastaisuus, eri uskontokuntiin kohdistuva viha, naisviha, seksismi ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuva viha. Yhteiskunnan eriarvoistavat valtarakenteet synnyttävät syrjintää, josta vihapuhe kumpuaa. Vihapuheen vastaisessa työssä ollaan usein tekemisissä erilaisten vähemmistökysymysten kanssa, mutta vihapuheen kohteeksi voi joutua kuka tahansa ja vihapuhetta voi myös tuottaa kuka tahansa. Kukaan ei ole automaattisesti uhri tai pahantekijä ja siksi vihapuheeseen vastaaminen on jokaisen asia. On hyvä muistaa, että vihapuheessa ei ole kyse pelkästä vihasta eikä pelkästä puheesta vaan ennen kaikkea yhteiskunnan rakenteista ja ilmapiiristä. Vihapuhe ei ole vihaista puhetta, eikä liikkeen pyrkimys ole kieltää tai estää kenenkään tunteita. Vaikka vihapuhetta kohdanneiden kokemuksia on tärkeää tuoda esiin, ei pidä juuttua kauhistelemaan vihapuheen seurauksia vaan pureutua myös sen syihin.
Eikö Suomessa ole sananvapaus? Yksi tärkeimmistä ihmisoikeuksista on sananvapaus: jokaisella on oikeus ilmaista ja vastaanottaa tietoa, mielipiteitä ja viestejä kenenkään sitä estämättä. Sananvapaus on turvattu Suomen perustuslaissa ja muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Sananvapauteen kuuluu kuitenkin myös vastuu sanomastaan. Tämä vastuu on jokaisella ihmisellä riippumatta siitä, tapahtuuko viestintä nimettömästi tai omalla nimellä, verkossa tai reaalimaailmassa. Ei vihapuheelle edistää sananvapautta. Vihapuhe pyrkii vaientamaan vähemmistöt ja heidän tukijansa. Moniäänisyyden varjelu on sananvapauden ja ihmisoikeuksien puolustamista.
Tietämättömyys synnyttää vihaa Usein vihataan sellaista, mitä ei tunneta. Tietämättömyys lisää pelkoa ja ennakkoluuloja, jotka purkautuvat vihaisina suullisina ja kirjallisina viesteinä. Siksi Ei vihapuheelle -liike kannustaa avoimeen, rohkeaan ja kunnioittavaan keskusteluun. Liikkeen tarkoituksena ei ole rajoittaa sananvapautta vaan olla luomassa sellaista yhteiskuntaa, jossa jokaisella on oikeus olla, kuulla ja tulla kuulluksi sellaisina kuin ovat. Vihapuheella pyritään rajoittamaan tätä oikeutta sekä häpäisemään, alistamaan, pelottelemaan ja vaientamaan erilaisia ja eri mieltä olevia. Siksi on tärkeää sanoa yhdessä ääneen, että vihapuhe on ongelma Suomessakin. Vielä tärkeämpää on sanoa, että emme hyväksy sitä. Vihapuhe ei ole uusi ilmiö eikä tapahdu pelkästään verkossa. Netti kuitenkin tekee vihapuheen näkyvämmäksi ja tarjoaa sille
uudenlaisia kanavia. Elämää verkossa ja verkon ulkopuolella on myös mahdotonta enää erottaa toisistaan ja loukkaukset sekä kiusaaminen seuraavat nuoria areenalta toiselle. Netin käytön rajoittaminen ei ole ratkaisu vihapuheen lopettamiseen vaan nuorille on tarjottava keinoja vihapuheen käsittelyyn ja siihen vastaamiseen. Verkkoon pitää luoda tiloja, joissa nuorten on turvallista keskustella ja oleskella. Jokaisella nuorella ja kaikilla muillakin on oikeus toimia verkossa ilman pelkoa uhkailusta ja syrjinnästä.
Miten vihapuhe vaikuttaa lapseen tai nuoreen? Sanoilla ja teoilla, jotka saattavat tuntua itsestä merkityksettömiltä, voi olla äärimmäisen voimakkaita vaikutuksia siihen henkilöön, johon ne kohdistuvat. Vihapuhe satuttaa, aiheuttaa ahdistusta ja loukkaa. Se kohdistuu kokonaisvaltaisesti
lapsen ja nuoren identiteettiin, siihen, mitä nuori on ja mitä hänen tulisi pitää itsessään arvokkaana. Lapsen ja nuoren kuuluminen paikallisyhteisöön ja koko yhteiskuntaan saatetaan kyseenalaistaa. Tällaisella kohtelulla voi olla vakavia seurauksia lapsen tai nuoren itsetuntoon ja hyvinvointiin. Nämä kokemukset tekevät elämänpiiristä usein myös turvattoman: koskaan tai missään ei voi olla täysin suojassa epäasialliselta kohtelulta. Aikuisten tulee ottaa vastuu siitä, että voimme taata lapsille ja nuorille oikeuden syrjimättömään elämään. SDPL kannustaa kaikkia toimimaan vihapuhetta vastaan. Jokainen voi meistä voi puuttua rasistiseen kohteluun sitä todistaessaan. Jos hiljaa hyväksymme vihapuheen, hyväksymme ihmisten eriarvoisen kohtelun. Lähde rohkeasti mukaan liikkeeseen! www.eivihapuheelle.fi
19 Punos 3/2013
PIONEERILIITTO
SDPL:n lämmin kiitos Railille Keskustoimiston pitkäaikainen ja rakastettu toimistosihteeri Raili Kamunen jäi eläkkeelle syyskuussa. Vaatimattomana ja säästäväisenä ihmisenä Raili kielsi työtovereitaan järjestämästä mitään juhlintaa, mutta tämähän ei heille sopinut. Suunnittelu Railin päänmenoksi alkoikin jo toukokuun puolella, ja salajuoni kulminoitui todellisiin yllätysjuhliin Malmin työväentalolla Helsingissä 20.9.13. Läksiäisiä oli viettämässä 30 hengen iloinen joukko.
Hekuman sauna oli vasta päivän ensimmäinen yllätys.
Orkesteri.
J
ekut ja vedätykset harvoin onnistuvat, mutta Railin yllätysjuhlien kohdalla kävi todellinen napakymppi: juhlakalua pystyttiin hämäämään aivan viime metreille asti. Suunnittelu käynnistyi jo keväällä, kun SDPL:n hallitus totesi Railin ansaitsevan kunnon juhlat antamastaan työpanoksesta. Railin apu ja tietämys on myös ollut korvaamatonta uusille työntekijöille ja hallituksen jäsenille. Raili on myös ollut henkilö, jonka puoleen kuka tahansa on voinut kääntyä, kun eteen on tullut ongelmia. Läksiäisistä haluttiin hauskat ja ennen kaikkea Railin näköiset. Paikalle päätettiin siis hommata tanssiorkesteri – Raili kun tunnetusti on hanakka tanssimaan. Mutta mitä kertoa Railille? Toiminnanjohtaja Anni ja järjestösihteeri Anna tuumivat, että Raili tulee epäluuloiseksi, jos teeskennellään, että minkäänlaista läksiäistilaisuutta ei olla järjestämässä. Hämäyksen vuoksi päätettiin kertoa, että toimistolla järjestetään pieni kahvitilaisuus, johon kutsutaan Railin läheisimmät kollegat. Tällaiseen suunnitelmaan Railikin myöntyi. Vieraat soitettiin läpi ja heille kerrottiin juonesta ja siitä, että juhlien täytyy pysyä salaisuutena. Railin uteliaisuus aiheutti kuitenkin hankaluuksia ja läheltä piti -tilanteita. Harjoittelija Laura oli tehnyt kauniin juhlakutsun, jossa oli hyvä kuva Railista: Railia alkoikin kiinnostaa, millainen potretti siihen oikein oli laitettu.
20 Punos 3/2013
Hannu esitti muutaman laulun puheen sijaan.
SDPL muisti Hannua 60-vuotispäivänsä johdosta konserttilipulla.
PIONEERILIITTO Purtavat järjestettiin pöytään Jarnan ja Annan voimin.
Reijo tanssittaa.
Keskustoimistomme jakavat Vasemmistonuoretkin pääsivät paikalle!
Mutta eihän sitä voinut Raillle näyttää! Järjestösihteeri joutui turvautuman PhotoShoppiin ja retusoimaan kutsusta sellaisen version, josta ei käynyt ilmi mitään raskauttavaa. Läpi meni, onneksi! Juhlapäivän aamuna Raili tuli töihin ison vaatekassin kera – Anni oli vinkannut, että mukaan kannattaa ottaa runsaasti vaihtoehtoja, jotta tilaisuuteen sopiva asukokonaisuus löytyy. Reijo Ranta, Helsingin ja Uudenmaan piirijärjestön piirisihteeri, oli luvannut pitää puolenpäivän jälkeen salaisen ohjelmanumeron Itäkeskuksessa. Raili ounasteli aivan oikein, että luvassa on railakasta saunontaa, ja Anni varasikin mukaan kaikenlaista hemmotteluhoitoa, joilla Railia valmisteltiin pitkää iltaa varten. Raili ja Anni lähtivät siis Reijon kestittäväksi sillä verukkeella, että liittohallituksen puheenjohtajan Jarnan ja Annan pitää valmistella keskustoimiston neukkari kahvittelua varten. Oikeasti Annan toimistoon jemmatut juhlatarvikkeet raahattiin autoon, ja tytöt kiitivät kohti Malmia. Apuna oli ihastuttava Sanna Ruusunen, joka teki juhliin herkulliset kakut ja otti emännöintivastuun paikan päällä. Hänen avullaan juhlapaikka saatiin ajoissa kuntoon. Railin seurueen saapuessa saunareissulta Malmille useimmat juhlavieraat olivat jo ehtineet asettua taloksi, aivan kuten pitikin. Vaatimaton ”kahvitilaisuus toimistolla” paljastui kakun- ja tanssintäyteisiksi hipoiksi vasta, kun Raili asteli työväentalon pihaan. Juhlakalu oli todella pöllämystynyt, mutta onneksi hämmennys vaihtui nopeasti iloon. Pidettiinpä Railille muutama puhekin, joiden sisältö kuvasti hyvin Railin iloista perusluonnetta ja hauskoja yhteisiä hetkiä. Sitten orkesteri alkoikin soittaa, ja tanssit alkoivat. Kuvat: Anna Autio, Anni Hakolampi, Jarna Koskela
21 Punos 3/2013
PIONEERILIITTO
Lähes 30 vuotta vilahti On 30. päivä syyskuuta 2013. Istun pinskuliiton toimistolla työpöytäni ääressä. Pitäisi siivota pöytä ja pöytälaatikot, tyhjentää tietokoneen sisukset vuosien varrella kertyneistä jutuista. Miten ihmeessä on mahdollista, että 27 vuotta ja 8 kuukautta pioneerityötä on siirtynyt muistojen joukkoon…
M
uistan vieläkin, kuinka jännittävää oli tulla SDPL:n toimistolle Kotkankadulle 4.2.1986. Pioneeritoiminnasta oli kokemusta muutama vuosi ohjaajana, mutta että ihan päämajaan töihin, se pisti sydämen sykkyrälle. Koeaika, liittotoimikunnan päätös, tulenko valituksi toimistosihteeriksi (se oli silloin hienosti hallintosihteerin toimi) ja kuinka osaisin hommat hoitaa, uudet työkaverit, siinä tarpeeksi syitä arvuutella, mitä mahtaa olla tulossa. Vuodet - voisi sanoa vuosikymmenet - ovat kuluneet, työntäyteiset monine vaiheineen ja tunnelmineen. Olen saanut tutustua moniin ihaniin pioneeri-
22 Punos 3/2013
ihmisiin ja rikkaaseen pinskutoimintaan. Muutama toimiston muuttokin on tuonut työpöydälle uuden paikan ja ikkunasta erilaisen näkymän. Tämä viimeisin näkymä on paras kaikista, voin todeta tänään, viimeisenä työpäivänäni. Muisteloja voisi jatkaa, niitähän vuosien varrella on kertynyt huimasti. Niitä aion jatkaa ja järjestellä mielessäni kotona siinä eläkeläisen paljon mainitussa kiikkustuolissa. Nyt on jätettävä hyvästit rakkaalle työpisteelle, mutta ennen kaikkea pioneerityölle, jota toki voin harrastuksena jatkaa. Erityisen haikeaa ja vaikeaa on erota nykyisistä työtovereistani liiton toimistolla ja piiritoimistoissa. On ollut niin lämpimät ja hyvät suhteet kaikkiin teihin. Aluksi aion kuitenkin vetää henkeä ja huokaista. Viimeisten työvuosien aikana olen huomannut, että energiat on käyneet vähiin – kaikkea se ikä teettääkin, ei aiemmin asiaa arvannut. Nyt on hyvä jättää hommat nuorien ja taitavien tarmonpesien hoitoon. Heiltä onnistuu myös tietotekniikan parissa askartelu, sen taidon he ovat saaneet melkein synnyinlahjana. Minun ja ikätovereitteni on
pitänyt rasittaa harmaita aivosolujamme tuhottoman paljon, emmekä sittenkään ole saavuttaneet (en ainakaan minä) nuorempien ihmeellistä taitotasoa alalla. Lämpimiä ajatuksia liikkuu mielessäni, kun tyhjentelen valokuvavarastoani koneen uumenista. Kuvissa näen paljon mukavia ihmisiä ja mieleenpainuvia tapahtumia. Olette ikuisesti mielessäni! Toivon tapaavani teidät vielä joskus; taidanpa poiketa luoksenne kahville ja saunomaankin, jos mahdollista. Vuodet vilahtivat muistojen kultaiseen arkkuun. Kiitos, rakkaat pioneeriystävät, rakkaat entiset työtoverit, vuosista muistoineen! Kiitos erikseen myös teille, jotka muistitte minua eläkkeelle jäämisen yhteydessä lahjoin ja lahjoituksin! Eipä unohdeta toisiamme – eipä unohdeta pioneeriaatetta. Kiitollisena Raili
SDPL TIEDOT TAA
Tapahtumakalenteri
SDPL:N YHTEYSTIEDOT
11.-13.11. Työntekijöiden koulutus ja virkistys, Maarianhamina
Suomen Demokratian Pioneerien Liitto – SDPL ry Hämeentie 29, 6. krs., 00500 Helsinki 040 1379 455, sdpl@sdpl.fi www.sdpl.fi
9.11. Avoin viestintäkoulutus (eli viestintäsuunnitelman tekokurssi), Helsinki Alueiden pinskutapahtumat Etelä-Suomi 5.–8.12. Peuhapäivät 5-13-vuotiaille, Juupajoki Häme 15.–17.11. Tonttuleiri, Juupajoki Pohjois-Suomi 8.12. Perhepikkujoulu, Oulu Länsirannikko 18.12. Turun Pioneerien Puurojuhla, Turku 17.12. Raision Pioneerien Jouludisco, Raisio Järvi-Suomi 4.12. Syyskauden päättäjäiset ja pikkujoulut, Suolahti 13.12. Ohjaajien koulutustilaisuus, Suolahti
toiminnanjohtaja Anni Hakolampi 044 323 0223, anni.hakolampi@sdpl.fi järjestösihteeri Anna Autio 040 1379 451, anna.autio@sdpl.fi Punos 040 1379 455, punos@sdpl.fi www.sdpl.fi /punos Länsirannikon Pioneerit – SDPL ry Hakakatu 12, 20540 Turku 040 1379 448, faksi (02) 2379 190 lansirannikko@sdpl.fi www.sdpllansirannikko.kotisivukone.com puheenjohtaja Veikko Mäntylä 050 360 3949 toiminnanohjaaja Mirka Lasarov Raision Pioneerit ry Lumparlankatu 18, 21200 Raisio 044 9674 493, info@raisionpioneerit.net www.raisionpioneerit.net toiminnanohjaaja Sanni Karlström SDPL:n Hämeen Pioneerit ry. Näsilinnankatu 22 A 1, 33210 Tampere 0400 804 677, faksi (03) 222 3738 hameen.pioneerit@sdpl.fi www.sdplhame.net puheenjohtaja Hannu Häkkinen 040 7080 144 hannuhakkinen@suomi24.fi toiminnanohjaaja Harri Asikainen
SDPL:n Pohjois-Suomen Pioneerit ry Pakkahuoneenkatu 19, 90100 Oulu puhelin 040 1379 452 faksi (08) 5371 770 s-posti p-s.pioneerit@sdpl.fi www.sdplpohjoinen.net puheenjohtaja Sylvi Pohjonen 050 3650 556 sylvi.pohjonen@sdpl.fi toiminnanohjaaja Jani Grönroos SDPL:n Järvi-Suomen Pioneerit ry Suolahden Kansantalo Kisakatu 7, 44200 Suolahti www.sdpljarvisuomi.net puheenjohtaja Mihail Seppälä j-s.pioneerit@sdpl.fi toiminnanohjaaja Sirpa ”Piipa” Martins 043 2181 200, j-s.pioneerit@sdpl.fi SDPL:n Helsingin ja Uudenmaan Piirijärjestö ry SDPL:n Espoon Aluejärjestö ry. Kauppakartanonkatu 7 A 71, 00930 Helsinki 041 4645 851, hki-uusimaa@sdpl.fi www.sdplhekuma.net puheenjohtaja Antti Nordin 041 4737 166 antti.nordin@tangosiboney.com toiminnanohjaaja Reijo Ranta SDPL:n Vantaan Aluejärjestö ry Ratatie 2, 01300 Vantaa 050 341 7982, vantaa@sdpl.fi www.sdpl.fi/vantaa toiminnanohjaaja Ismo Haapala
23 Punos 3/2013
Suomen Demokratian Pioneerien Liitto – SDPL Ry
Kyllä
olen kiinnostunut pioneeritoiminnasta!
Vastaanottaja maksaa postimaksun
Ottakaa minuun yhteyttä alle rastimani vaihtoehdon merkeissä: Olisin valmis toimimaan vapaaehtoisena lasten kerhoissa lasten leireillä lasten retkillä/tapahtumissa talkoissa muussa pioneeritoiminnassa Minulle voi lähettää pioneeripostia. Nimi: Lähiosoite: Postinumero ja -toimipaikka: Puhelinnumero: Sähköposti: Syntymävuosi: Päiväys: Allekirjoitus:
SDPL ry. Tunnus 5012687 00003 VASTAUSLÄHETYS