2
30. 1. 2009 < 1 | 2009
Pääkirjoitus
30.1.2009
Yhteiskuntasopimus ampuma-aseista
O
ikeuspoliittinen tutkimuslaitos julkaisi viime vuoden lopulla tutkimuksen suomalaisista henkirikoksista vv. 2002–2007. Näitä oli yhteensä 688 kappaletta, mikä sisältää myös Jokelan koulukeskuksen uhrit. Tilastojen mukaan ylivoimaisesti yleisin tekoväline suomalaisissa henkirikoksissa on todellakin ase – tosin teräase. Suomen Miekkailuliiton harrastusvälineillä tai niitä toiminnallisesti muistuttavilla työvälineillä tehdään jopa 40 % kaikista Suomen henkirikoksista. Ehdottomasti yleisin surma-ase oli edelleen keittiöveitsi, jota oli käytetty joka neljännessä surmatyössä. AMPUMA-ASETTA käytettiin vastaavasti vain 16 prosentissa henkirikoksista. Poliisien tilastojen mukaan näistä ampuma-aseista lähes 60 % oli kaiken lisäksi luvattomia. Niin kutsuttu käsiase oli tekovälineenä vain 7 % henkirikoksista – luvallinen sellainen alle 3 prosentissa. Epäilemättä kansanedustaja Jacob Söderman tulee vielä ehdottamaan, että luvallisten ampuma-aseiden lisäksi tulisi kieltää kaikki säilät, kalvat, puukot ja leipäveitset. Kielletäänkö sitten myös rakentaminen - vasaroilla ja vastaavilla käteen sopivasti sattuneilla esineillä kun tehtiin enemmän tappoja kuin käsiaseilla. Itse asiassa useampi kuin joka viides surma tehtiin ilman minkäänlaista asetta tai työkalua – kuristamalla, potkimalla tai muu-
ten vain pahoinpitelemällä uhri kuoliaaksi. Todellisuudessa ampuma-aseet, teräaseet ja nyrkit eivät tapa ketään, vaan erilaisten päihteiden väärinkäyttö. Tilastojen mukaan sellaisia 15 vuotta täyttäneiden henkirikoksia, jossa sekä uhri että tekijä olivat selvin päin, oli vain 9 prosenttia. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan henkirikollisuus onkin Suomessa yhteiskunnan huono-osaisimpien keskinäistä rikollisuutta. Pääosa syyllisistä ja uhreista on työttömiä tai varhaiseläkkeellä olevia päihteiden väärinkäyttäjiä. Suuri osa heistä on lisäksi väkivaltarikosten moninkertaisia uusijoita. HENKI LÄHTEE toki myös muuten kuin varsinaisella henkirikoksella. On kylmä tilastollinen tosiasia, että jo pelkästään viime vuoden lokakuun tieliikenteessä tapettiin enemmän nuoria, kuin Kauhajoen koulusurmassa kuukautta aiemmin. Ampuma-aselain uudistamishankkeessa tultaneen esittämään käsiaseiden hallussapitolupien muuttamista määräaikaisiksi, myös nykyisin toistaiseksi voimassa olevien. Oikeusoppineiden mukaan näin voidaan lailla säätää, koska harrastustoiminnassa ei ole kyse kansalaisten perusoikeuksista. KUITENKIN SEKÄ Jokelassa että Kauhajoella hallussapitoluvat oli myönnetty määräaikaisiksi, tunnetuin seurauksin. Vastaavien tapahtumien estäminen voidaan toteuttaa ainoastaan panostamalla henkilön
Ampuma-asetta käytettiin vain 16 prosentissa henkirikoksista. Poliisien tilastojen mukaan näistä ampumaaseista lähes 60 % oli luvattomia. Käsiase oli tekovälineenä vain 7 % henkirikoksista — luvallinen sellainen alle 3 prosentissa. soveltuvuuden arviointiin ensimmäisen luvan kohdalla. Määräaikainen hallussapitolupa on perusteltua vain ensimmäisen luvan kohdalla, missä se onkin ollut vallitseva käytäntö jo vuosia. sekä muilla ”tempuilla” ohjataan poliisihallinnon yhä väheneviä resursseja yhteiskunnan kannalta täysin hyödyttömään työhön ja vaikeutetaan tarpeettomasti ampumaharrastusta. Henkirikollisuuden seurantajärjestelmästä kun ei yksinkertaisesti löydy minkäänlaista tukea sille väitteelle, että reserviläisten tai muiden ampuma-
JATKUVILLA MÄÄRÄAIKAISUUKSILLA
harrastajien ampuma-aseet muodostaisivat minkäänlaista ongelmaa tai uhkaa yhteiskuntamme yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Ei sovi myöskään sovi unohtaa, että suomalaisten yksityisesti omistamat ampuma-aseet, aktiivinen ampumaharrastus ja sitä kautta ylläpidetty ampumataito muodostavat aivan varmasti merkittävän pelotteen maamme yleisen järjestyksen ja turvallisuuden perusteellista järkyttämistä mahdollisesti suunnittelevalle viholliselle. Kyse on myös eräänlaisesta yhteiskuntasopimuksesta. Niin kauan kuin perustuslaki määrää jokaisen Suomen kansalaisen velvolliseksi osallistumaan isänmaan puolustukseen ja yhteiskunta sen perusteella olettaa meidän reserviläisten aina tarvittaessa puolustavan ase kädessä tätä maata, on meillä oltava oikeus harjoituttaa omalla ajallamme ja omalla kustannuksellamme jokaisen taistelijan tärkeintä taitoa - ampumataitoa. PS. Taittoteknisistä syistä tämä lehti lähti painoon ilmestymisviikkoa edeltäneenä keskiviikkona, eikä perjantaina, kuten tavallista. Saadun tiedon mukaan samana perjantaina piti tulla julki niin tulevan puolustusvoimain komentajan nimi, uusi turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko sekä PE HENK-OS:n vapaaehtoisen maanpuolustuksen normiohjauksen korjaus- ja yhtenäistämiskäsky. Elämä on – palaamme näihin(kin)asioihin seuraavassa numerossa.
Uusi Suomi, maanantai 30. 1. 1939
Uutisia 70 vuotta sitten 42. vuosikerta 501. ilmestymiskerta Päätoimittaja Kari Talikka p. (09) 4056 2080 kari.talikka@helresp.fi Toimituspäällikkö Arto Pulkki p. (09) 4056 2071 arto.pulkki@hrup.fi Toimitusneuvosto Kaj Lindén (HRUP) Jaakko Vesanen (HRUP) Martti Seppänen (HelResP) Ulla Lundqvist (HelResP) Ulkoasu ja taitto Luova toimisto Bolder Helsinki Oy Pasi Väänänen > www.bolder.fi Toimitus Döbelninkatu 2 00260 HELSINKI Puh (09) 4056 2080 reservinsanomat@helresp.fi
Osoitteenmuutokset HRUP:n jäsenet p. (09) 4056 2011 Virpi Kukkonen jasenasiat@rul.fi HELRESP:n jäsenet p. (09) 4056 2010 Sara Väinölä jasenasiat@reservilaisliitto.fi Lehteen julkaistavaksi toimitetun materiaalin tulee olla toimituksessa viimeistään aineistopäivänä klo 16.30 mennessä. Materiaali mieluiten sähköisessä muodossa. Virheiden välttämiseksi ei käsinkirjoitettua materiaalia! Aineistopäivän jälkeen saapunutta materiaalia ei julkaista. Tekstit mielellään sähköpostin liitetiedostoina rtf-muodossa ilman muotoiluja. Kuvat mielellään joko originaaleina tai tif-muotoisina 200 dpi-resoluutiolla. Lisätietoja toimituksesta.
Seuraavat numerot: nro aineisto ilmestyy 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10.
2.3. 30.3. 11.5. 8.6. 10.8. 7.9. 5.10. 2.11. 7.12.
13.3. 10.4. 22.5. 19.6. 21.8. 18.9. 16.10. 13.11. 18.12.
Painopaikka Satakunnan Painotuote Oy Kokemäki, 2009 ISSN 0355-824X LT 2007. Levikki: 11 161 kpl Kannen kuva Puolustusvoimat / Janne Rotko
Aikakauslehtien liiton jäsen
Veljeskansojen ystävyyden ja rintamasoturihengen juhlaksi muodostuivat vironkävijäin 20-vuotismuistotilaisuudet. Kenraali Laidoner: Suomi ja Viro käyvät ja toimivat tulevaisuudessakin rinnan. Vironkävijäin 20-vuotisjuhla muodostui Viron ja Suomen ystävyyden ja veljeskansojen yhteisten muistojen suureksi juhlaksi. Yli kolme ja puoli tuhatta suomalaista vapaaehtoista riensi 20 vuotta sitten hädän hetkenä veljeskansan avuksi, ja lähes seitsemän sataa oli heitä kokoontunut eilispäiväksi Helsinkiin viettämään yhteisten taistelujen muistoa ja verestämään aseveljien kesken solmittuja rintamatoveruuden ja ystävyyden siteitä. Juhlan ohjelmaan kuului kolme kaunista tilaisuutta - kunniakäynti Vanhankirkonpuiston sankarihaudalla, päiväjuhla Kansallisteatterissa ja asevelijuhla illalla Messuhallissa. Kello 10 aamulla kokoontuivat joukot, Ekströmin rykmentti, Pohjan Pojat ja panssarijuna- ym erikoisosastot järjestäytymistä varten Lönnrothin patsaan takan olevalle aukiolle, missä ne ilmoitettiin kommodori Raholalle. Sieltä joukot marssivat 4-miehisissä rivistöissä Yrjönkadulle muodostaen Vanhankirkonpiston reunaan vironkävijäin sankarihaudan kohdalle Lönnrotinkadulta Bulevardille ulottuvan 4-miehisen rintaman. Invalidien auto oli vironkävijäin rintaman takana. Armeijan kunniakomppania lippuineen sijoittui puistoon haudan toiselle puolelle. Kutsuvieraiden lukuisa joukko ryhmittyi sankarihaudan etualalle. Klo 10.35 saapui kenraali Wetzel, jolle kommodori Rahola ilmoitti hatuttomin päin kunnia-asennossa odottavat vironkävijät. Klo 10.45 saapui juhlavieras, kenraali Laidoner prof. Louhivuoren ja kenraali Östermanin seurassa paikalle. Kenraali Wetzel ilmoitti joukot kenraali Laidonerille, joka tervehti jokaista osastoa erikseen.