Policy 1/2013

PoLicy Rakkaat lukijat, käsissänne tai näyttöpäätteellänne on uudistunut, raikas ja viehättävä Policy-lehti, joka tarjoilee lukijoilleen tänäkin vuonna poliittista paatosta ja hauskaa huvitusta.

Tässä lehdessä on mielenkiintoista pohdintaa ja tutkailua maailman lasten elämästä niin Intiassa (s. 12) kuin Nepalissakin (s. 14). Voolaiset ovat seikkailleet myös Tansaniassa (s. 16) ja uuteen maailmaan ja sen makuihin tutustuttiin kalliolaisen keittiön pöydän ääressä viinejä maistelemalla (s. 22). Suurenmoisten uudistusten lisäksi lehdestä löytyy myös vanhoja tuttuja. Yliopistolla pyöriviltä on jälleen kysytty syväluotaavia kysymyksiä (s. 27) ja vihanen voolainen (s. 26) on yhä - no - vihainen.

Huolimatta jatkuvista uusista lumipyryistä kevät tulee vienoin askelin luoksemme ja aurinkokin paistelee välillä kauniisti! Viimeisistä hiihtokeleistä kannattaa nauttia, mutta suosittelemme siitepölyallergikkojen pian hakevan allergialääkkeensä apteekista. Onneksi koivun allergiahaittojen on sanottu jäävän pienemmiksi tänä keväänä.

1 / 2013

Kevät tuli, lumi suli, Bäckman sanoi pulipuli.

Hyvää viimeistä periodia ja kaunista kevättä kaikille toivottaa Sara ja Joonas

Policy 1/13 | 3

Policy 1/2013 Pääkirjoitus - 3 Sitaatit ja olennaisimmat - 5 Opintokuulumisia - 6 Puheenjohtajalta - 9 Perunoita lainaamassa - 8-9 VOO:n 53. vuosijuhla Gardeniassa - 10-11 Anni ja pala unelmaa - 12-13 Nepalin skidit - 14-15 <- Kannessa Tansania - 16-18 Horoskoopit - 19 Twitty-tyy! - 20-21 Sopivan suuri viinitesti - 22-25 Vihainen voolainen - 26 Ilmoitusasioita - 26 Jos olisin... Paavi! - 27 Politiikka puuhana - 28

Toimitus Päätoimittajat Joonas Aitonurmi Sara Sandström Toimittajat Hanne Dumur-Laanila Markus Holmgren Pauli Huotari Salla Huttunen Jesse Jääskeläinen Iiro Toikka Taitto Max Laihonen Kannen kuva Pauli Huotari Julkaisija Valtio-opin opiskelijat ry PL 54 00014, Helsingin Yliopisto Policy saa HYY:n järjestölehtitukea.

Yhteystiedot policy@voo.fi Painos 100 kpl ISSN 1235-4031 (painettu) ISSN 2323-9468 (verkkojulkaisu)

Policy 1/13 | 4

Sitaatit ”Yllätyin ilmoituksesta täydellisesti, absoluuttisesti ja kertakaikkisesti.”

Suomen Katolisen kirkon tiedotuskeskuksen johtaja Marko Tervaportti Iltalehdessä 11.2.2012 ~ ”On selvä kevään merkki, kun Aamulehdessä valitetaan parveketupakoinnista ja pyöräilystä.”

Taloudenjohtaja Niko Ruostetsaari Porthaniassa 14.3.2013 ~ ”Silminnäkijä: Katainen ja Stubb kiilasivat Robin-fanien ohi nimikirjoitusjonossa” Helsingin Sanomat 14.3.2013

Olennaisimmat VOO:n vuoden 2013 hallitus heräilee vuosijuhlien jälkeisestä lepotilasta. Hallitus aktivoituu paneutumalla tulevien rientojen (teemasitsit 2.4!), säbämatsien ja kulttuurielämyksien järjestämiseen! ~ Ranska soti Malissa, Venezuelan presidentti Hugo Chavez on kuollut, Paavi Benedictus on eronnut, Pohjois-Korea uhittelee ja diplomaatti Max Jakobson on kuollut. ~ Helsingin yliopiston Tiedekulma vaihtaa sijaintiaan! Tiedekulma on auki Aleksanterinkadulla vielä maaliskuun loppuun ja avaa uudelleen kesäkuussa Porthaniassa. ~ Uusi paavi ja Vatikaanivaltion uusi, täysin epädemokraattisesti valittu, päämies on argentiinalainen Jorge Mario Bergoglio eli paavi Franciscus I. Policy harmittelee Paavien Arhinmäki ja Väyrysen puolesta, mutta on erityisesti pahoillaan VOO:n suvereenin paavikandidaatin Jaakko Kalskeen puolesta. Uutta matoa koukkuun Paavi Jaakob I!

Policy 1/13 | 5

Opintokuulumisia Kuten monella järjestöaktiivilla, myös VOOn opintovastaavalla vuosi on lähtenyt käyntiin vilkkaasti. Useiden eri kokousten ja keskusteluiden aihealueina ovat pyörineet kolme tärkeää teemaa: 55 opintopisteen kiintiöt, tenttiakvaario ja kandiuudistus.

Kaikki aiheet kytkeytyvät jollain tapaa toisiinsa vaikkakin ne ovat omia erillisiä asioitaan. Uudistuksista tehdyt päätökset eivät kuitenkaan päädy aina suorinta reittiä opiskelijan tietoisuuteen.

Tieto on paikoin pirstaloitunutta ja vaikeasti saatavilla. Mitä tutkinnolle on tapahtumassa?

Vaikuttavatko uudistukset juuri minuun? On aika vetää mutkia suoriksi.

Vuoden alusta valtiotieteellisen tiedekunnan rahoitusperusteet muuttuivat valtakunnallisen uudistuksen vuoksi. Uudistuksessa on kyse 55 opintopisteen opiskelijakiintiöstä, jonka avulla määritellään, kuinka paljon kukin tiedekunta saa rahoitusta.

Mitä enemmän 55 opintopistettä suorittavia opiskelijoita, sitä enemmän tiedekunta voi saada rahoitusta. Uudistuksen vuoksi niin tiedekunnan tasolla kuin valtio-opin oppiaineessa on kiinnitettävä huomiota opiskeluiden sujuvoittamiseen erilaisin menetelmin. Opiskelijoiden viesti henkilökunnalle on selvä: enemmän vaihtoehtoisia suoritus- ja tenttimahdollisuuksia.

Yksi tapa sujuvoittaa opiskelun kulkua on tenttiakvaario. TentPolicy 1/13 | 6

tiakvaariossa on kyse yliopiston tilasta tai luentosalista, jossa opiskelijalla olisi mahdollisuus suorittaa tenttejä itselleen sopivana ajankohtana. Kokeiden tarkistusaika pysyisi edelleen samana, mikä ei aiheuttaisi kohtuutonta työtaakkaa henkilökunnalle.

Tenttikysymyksiä laadittaisiin useita, joista arvottaisiin tietyt aina kutakin tenttiä kohden.

Tenttiakvaario olisi iso edistysaskel joustavampien opinpolkujen suunnitteluun.

Tiedekunnan puolesta tenttiakvaariolle ollaan näyttämässä vihreää valoa. Uudistuksen aikataulu on kuitenkin vielä hämärän peitossa. Opintovastaavat tekevät kuitenkin tärkeää työtä sen eteen, että uudistus näkisi päivän valon mahdollisimman ripeästi. Ei tule unohtaa, että samanlainen järjestelmä on toimivana käytössä jo esimerkiksi Tampereen yliopistossa.

Valtakunnallinen kandiuudistus on suunnattu puolestaan tuleville opiskelijasukupolville.

Uudistuksen aikataulu ja sisältö ovat vaihdelleet useasti, mutta tällä hetkellä näyttäisi, että se on saamassa muotonsa. Kyseessä on siis opintojen rakenteellinen uudistus, jossa opiskelijan tutkinto sisältäisi 25 opintopisteestä koostuvat yhteiskuntatieteelliset opinnot. Eri oppiaineilla olisi mahdollisuus tarjota omia kurssejaan pooliin, josta joko opiskelija itse valitsee haluamansa tai oppiaine määrää opiskeltavat kurssit.

Kandiuudistus on saanut valtioopissa niin henkilökunnan kuin opiskelijatkin hieromaan päätään uudistuksen tarpeettomuudesta.

Uudistuksen myötä on mahdollista, että valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijan tutkintoon ei kuuluisi jatkossa enää mahdollisuutta suorittaa kahta lyhyttä sivuainetta. Valtakunnallisella tasolla uudistus koetaan kuitenkin ”välttämättömäksi”.

Uudistukset pakottavat henkilökunnan ja opiskelijat yhdessä miettimään vaihtoehtoisia suoritusmahdollisuuksia ja tulevaa tutkinnon rakennetta. Jotkut uudistuksista ovat pakollisia, toiset taas luodaan tukemaan niitä.

Opintovastaavien tehtävä on varmistaa, että opiskelijat eivät jää uudistuksien jalkoihin ja että heitä kuunnellaan kaikissa päätöksenteon vaiheissa. Jos sinulla on jokin idea, jonka haluaisit esittää tai muuten vain palat innosta antaa palautetta, älä epäröi ottaa yhteyttä opintovastaavaasi. Nyt jos koskaan on ainutlaatuinen tilaisuus vaikuttaa siihen, miten sinä suoritat noppasi.

The one and only, Jesse Jääskeläinen VOOn opintovastaava 2013

Puheenjohtajalta Taisin vahingossa VOOn vaalikokouksessa 2012 luvata, että alkaisin puheenjohtajana kirjoittamaan Policyyn puheenjohtajan palstaa, jossa yrittäisin viestiä jäsenistölle järjestömme tilasta, tapahtumista ja muuten vaan hallituksen pössiksestä. Toivon, että lupauksestani huolimatta Policyn maine laadukkaana opiskelijalehtenä säilyy.

Vuosi 2013 on lähtenyt liikkeelle terhakkaasti. Heti alkuun tammikuussa järjestimme Valtio-opin seniorit ry:n kanssa Duunia ja kaljaa –iltaman, ja heti seuraavana viikonloppuna saimme ilon sitsata sennujen kanssa Sennusitseillä. 53-vuotias VOO ry juhli erinomaisuuttaan 16.02. Viikin Gardeniassa. Juhlapuhujana hurmasi kansanedustaja Mauri Pekkarinen ja jatkot vietettiin jo tuttuun tapaan Casa Academicalla.

Silliksellekin selvisi hallituksen lisäksi kiitettävä määrä juhlijoita.

VOOlaisille on tänäkin keväänä luvassa toimintaa ja tapahtumia, jotka sopivat niin virkeälle fuksille kuin myös elämäänsä ja opintoihinsa kyllästyneelle vanhemmalle tieteenharjoittajalle. Kaikkein näkyvimpiä näistä tapahtumista ovat sitsit ja muu juhlatoiminta, jota on luvassa riittämiin. Kevään sitsien teemana on tänä vuonna lentokonematka. Kiitämme hallituksen 2011 edustajia ideasta. VOO on kuitenkin paljon muutakin kuin läjä alkoholisoituneita näsäviisastelijoita. Luvassa on jatkoa viime vuonna lanseeratulle Tutustu tutkimukseen –tilaisuussarjalle,

jossa oppiaineen henkilökunta keskustelee opiskelijoiden kanssa tutkimuksesta ja siitä, millaista tutkijan työ on käytännössä. Työelämäsaralla on myös tiedossa tiivistä yhteistyötä sennujen kanssa mm. duunia ja kaljaa –tilaisuuksien merkeissä.

Suhteemme muihin järjestöihin ovat hyvällä tolalla. Kaikki haluavat tehdä yhteistyötä VOOn kanssa, mikä ei toki ole ihme. Olemmehan sentään suurin ja kaunein.

Suhteemme Kannuun ovat lämpimät. Kannunvalajat ry:n hallituksen jäsenistä puolet ovat VOOlaisia, mukaan lukien puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Odotamme hallituksen kanssa erityiskohtelua. Myös SYY-HY ry on perin VOOlainen instanssi, ja kyseisen järjestön hallituksesta enemmistö onkin VOOlaisia. Meillä on mukavasti lonkerot joka paikassa.

VOOn ystävyysjärjestö on tänä vuonna Kontakti ry ja aikomuksena onkin järjestää jos jonkinlaista yhteistä kivaa sosiologien kans-

sa, esim. Kuppala-iltoja. Turun valtio-opin opiskelijoiden järjestö P-klubi ry on tulossa huhtikuussa vierailulle, ja tämä onkin oiva tilaisuus jäsenistölle harjoittaa kaupunkienvälistä verkostoitumista. Suunnitteilla on reissu läntiseen naapurimaahamme, jossa tapaamme kollegajärjestömme edustajia Karlstadin yliopistosta.

Kaikesta toiminnasta tiedotetaan näiden medioiden kautta.

Mikäli mieleen tupsahtaa ideoita mahdollisesta toiminnasta, mitä VOO voisi jäsenistölleen teettää, ota yhteyttä hallitukseen joko hihasta vetämällä tai meilaamalla osoitteeseen voo-hallitus@helsinki.fi. Suosittelen myös osallistumista hallituksen kokouksiin, jotka ovat avoimia kaikille jäsenille, kuin myös VOO-Entertainmentin kokouksiin, joissa suunnitellaan virkistystoimintaa meille VOOlaisille. Järjestön talouden tasapainottamiseen pyrkivä VOO-Kapital kokoustanee myös lähitulevaisuudessa. Pyrimme hallituksessa olemaan vuonna 2013 entistäkin responsiivisia jäsenistön toiveille.

Maaliskuussa 2013 Iiro Toikka

Policy 1/13 | 7

Perunoita lainaamassa Sara Sandström Kuvat Mikko Virta / Virta Creative

Paperilla speksi kuulostaa maailman huonoimmalta idealta. Tehdään amatöörivoimin miltei täyspitkä teatteriesitys, jossa on useita musiikkikappaleita ja tanssia ja annetaan yleisön vielä huudella väliin mitä huvittaa, milloin huvittaa ja näyttelijöiden pitää tehdä mitä yleisö pyytää. Valtsikan speksillä on vielä ollut ideana ainakin jollain tasolla ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin. Niin kovin moni asia voi mennä pieleen.

Ei kuitenkaan mennyt - skeptisyydestäni huolimatta esitys oli viihdyttävä, hauska ja yksinkertaisesti hyvä.

Valtiotieteellisen tiedekunnan speksi on jo ehtinyt muodostua jonkinasteiseksi perinteeksi. Tänä vuonna esitys kertoi metsän eläimistä, jotka eivät täysin ymmärtäneet lainaamisen periaatteita.

Speksin olivat käsikirjoittaneet ja ohjanneet Jaakko Laasanen ja Verneri Ruohoranta, joista jäl-

Policy 1/13 | 8

kimmäinen ehti vielä lavallekin hyppimään.

Näyttelijät olivat hyviä ja heittäytyivät täysillä rooleihinsa.

Tanssijat ja bändi olivat mahtavia, huomasin usein odottavani uutta musiikkiesitystä.

Tarina oli perinteinen eläinsatu, jossa paha lopuksi sai palkkansa ja kaikki oppivat jotain elämästä.

Tarina oli yksinkertaisuudessaan hyvä alusta ’omstarteille’ ja näyttelijöiden luovuudelle. Joidenkin hahmojen, kuten päähenkilön tyttären Rebekan ja pääpahiksen Nalle Valaruusun mystisen ja hieman irrallisen lemmikin Bertan, tarinoille olisi ehkä kaivannut lisää tilaa. Erityisesti Korpikylän asukkaat olivat hurmaavia ja mielenkiintoisia hahmoja.

Musiikkiesitykset olivat ehdottomasti parasta koko esityksessä.

Tanssijat ja bändi olivat hyviä, ainakin tämän totaalisen tietämättömän mutta sitäkin kriittisem-

män katsojan mielestä. Laulujen sanoitukset olivat parhaimmillaan oivaltavia. Laulajien mahdollinen laulutaidon puute korvautui innokkuudella ja energisyydellä.

Improvisaatio-osuudet olivat hauskoja, ja olisin toivonut niitä lisääkin. Tarina kuitenkin eteni nopeasti ja esitys oli niin nopeatempoinen, että ’omstart’-huudot eivät yksinkertaisesti pysyneet vauhdissa mukana.

Kokonaisuudessaan valtsikan speksi Perunoita lainaamassa oli hauska, hurmaava ja yllättävä ammattimaisuudessaan. Pienet puutteet unohtuivat viimeistään viimeisen laulun joukkovoiman ja iloisuuden myötä. Näki että tekijöillä oli hauskaa, ja se sai itsellekin hymyn huulille koko loppuillaksi.

1

2

3

4

6

5

7

8

9

10 11

VOO:n 53. vuosijuhlat Viikin Gardeniassa 16.2.2013 1. Glamouria cocktailtilaisuudessa ennen pöytäosuutta.

2. Kansanedustaja Mauri Pekkarinen oli vuosijuhlan juhlapuhuja.

3. ja 10. Laulunjohtaja Jaakko Kalske piti tunnelmaa yllä!

4. Mainion puheen naiselle piti Sampo Puukko.

5. VOO:ta tultiin juhlimaan aina Rovaniemeltä asti, kuvassa P.S.C. Interin Alina Herronen.

6. Puheenjohtaja Iiro Toikka tanssitti Katri Lainetta.

7. Adriana Iacovache-Pana esiintyi valloittavasti!

8. VOO:n vujuilla kujeiltiin myös hillitysti.

9. Puheen miehelle piti hurmaava Tuuli Nummelin.

11. Ukko Heinonen (kuvassa) ja Lauri Vihro soittivat letkeää tanssimusiikkia.

Kuvat Mikko Virta / Virta Creative

Anni ja pieni pala unelmaa Hanne Dumur-Laanila Kuvat Canelipuu

Tutustuin Anniin viime kesänä työpaikalla. Anni oli juuri lentänyt takaisin Suomeen Englannista, jossa oli työskennellyt usean kuukauden ajan. Tälläkin haavaa työpesti Suomessa oli vain muutaman kuukauden mittainen, sillä projekti Intiassa odotti ja halu lähteä kasvoi päivä päivältä. Oman unelman perään. Tästä muutaman kuukauden mittaisesta työtoveruudesta jäi taakse silti erittäin antoisat keskustelut, joista yksi koski Annin unelmaa.

Annin unelman nimi on Canelipuu, oma kehitysapuyhdistys. Canelipuu toimii tällä hetkellä Intiassa Bengalin maakunnassa, joka on Intian yksi köyhimmistä alueista. Ajatus omasta yhdistyksestä syntyi jo vuonna 2006 opiskelijavaihdon aikana Kolkatassa, jossa Anni työskenteli paikallisessa organisaatiossa katulasten hyväksi.

Samalla matkalla kehittyi ystävyys

Policy 1/13 | 12

yhdistyksen kahteen muuhun tämän hetkiseen jäseneen, Katjaan ja Mrityunjayhin, tuttavallisesti Matuniin.

Oman kehitysapuyhdistyksen perustamisen taka-ajatuksena oli ennen kaikkea varmistaa, että raha menee lyhentämättömänä tulevien projektien hyväksi. Lisäksi suuremmilla yhdistyksillä rahaa menee yhdistyksen pyörittämiseen ja palkkoihin, mikä osaltaan edisti lopullista päätöstä oman yhdistyksen perustamisesta. ”Intiassa toimii tällä hetkellä paljon kehitysapuyhdistyksiä, se alkaa olla jonkinlainen muoti-ilmiö, mikä tarkoittaa rahaa länsimaista. Valitettavan moni paikallinen yhdistys on korruptoitunut”, toteaa Anni paikallisten järjestöjen toimivuudesta. Anni, Katja ja Matun eivät itse nosta palkkaa työstään, vaan rahoittavat yhdistyksen jäseninä tämänhetkisen kouluprojektin. ”Ensi ajatuksena oli kummilapsen ottaminen organisaatiosta, jossa olin vaihdossa. Matun, joka työskenteli vielä köyhemmässä slummissa, kertoi kuinka paljon

enemmän avuntarvetta on kaupungin ulkopuolella ja kuinka paljon enemmän lapsia pystymme auttamaan pienemmällä rahalla”, muistelee Anni muutaman vuoden takaisia ajatuksiaan. Anni ystävineen tuli lopulta siihen tulokseen, ettei kummilapsen ottaminen olisikaan ehkä kaikkein järkevin ajatus, sillä lapsen valikoiminen tuntui eriarvoistavalta. Kolmikko päätyi lopulta auttamaan koko kyläyhteisöä perustamalla koulun kylän pienimmille.

Kyläkoulu Ateswartalan kylässä Päätettyään perustaa oman yhdistyksen vuonna 2009, Anni, Katja ja Matun päätyivät projektietsintöjen jälkeen pieneen Ateswartalan kylään. Syy oli se, että siellä oli jo olemassa koulurakennus, joka tarvitsi peruskorjauksen. Kylässä oli aikaisemmin ollut koulu, mutta se oli lakkautettu viisi vuotta aiemmin. Valtion koulu taas oli liian pitkän matkan päässä pienille koululaisille kuljettavaksi. Anni toteaakin, että Intian kouluissa on yleensä lähes sata oppilasta yhtä opettajaa kohden, mikä tekee kenelle tahansa lapsista oppimisen haastavaksi.

Projektin käynnistyttyä kävi kuitenkin ilmi, että rakenteet olivat purkukunnossa ja koko rakennus piti rakentaa alusta asti. Siinä vaiheessa yhdistystä ei oltu vielä edes rekisteröity, eikä sillä ollut myöskään jäseniä. Käytännössä se tarkoitti omakohtaista organisoimista ja kulujen kustantamista. Vuosi avustusprojektin käynnistymisen jälkeen koulu avasi viimein oven-

sa yhteensä 120 lapselle. Lisäksi kouluun valittiin neljä opettajaa hakuprosessin kautta.

Annin mukaan kaikki rahallinen tuki kouluprojektia varten tulee tällä hetkellä yhdistyksen jäseniltä Suomesta. Osa Intiassa työskentelevistä saa palkkaa työstään ja osa auttaa vapaaehtoisvoimin. Pienen kylän henkeä kuvaa vapaaehtoisvoimin järjestetyt tilaisuudet ja toisten perheiden tukeminen. Lisäksi paikallisen järjestön tukemana on saatu ilmainen opettajankoulutus järjestettyä kyläkoulun opettajille. Koska tekemistä on vielä paljon, on haaveena saada tulevaisuudessa hanketukea Suomen ulkoasiainministeriöstä.

Tulevaisuuden projektit ja unelman toteutuminen Annin mukaan kouluprojektissa on vielä haastetta, sillä lapsia on tällä hetkellä hieman yli 160 ja opettajia seitsemän. Koulukirjat ja tarvikkeet on saatu järjestettyä, mutta ympärivuotinen kouluruokailu vielä puuttuu. Seuraavat projektit muualla saavat siis vielä odottaa vuoroaan. Avunpyyntöjä on kyllä eri kylistä tullut paljon, mutta esteenä ovat toistaiseksi kustannukset. Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on silti alustavasti järjestää terveydenhuoltoon liittyviä projekteja alueella, kuten terveyskasvatus koulussa ja viikoittainen lääkärin vastaanotto kylän lapsille.

koululla ja kylässä, näkee että jotain pieniä asioita on muuttunut ja koulumme kehittyy hiljalleen.

Viime vuonna ensimmäiset meidän koululaiset siirtyivät valtion yläasteelle ja pärjäävät siellä hyvin. Se on yksi asia, miksi voisi sanoa että unelma toteutuu. Kuitenkin avuntarve alueella on suuri, ja se mitä teemme tällä hetkellä aika pientä, joten ehkä koskaan ei pääse siihen tunteeseen, että unelma on toteutunut. Projekti ei ehkä koskaan tule ns. valmiiksi”, toteaa Anni unelmansa täyttymisestä.

Canelipuu on suomalainen kehitysapuyhdistys, joka on perustettu vuonna 2009. Yhdistyksen toimintaa vetävät tällä hetkellä Katja Harapainen, Anni Rantanen ja Mrityunjay Modak. Lisäksi yhdistyksellä on jäseniä noin 30, joista osa on aktiivisesti järjestänyt muun muassa kirpputoreja Suomessa. Toiminta sijoittuu tällä hetkellä Intiaan, Bengalin maakunnassa sijaitsevaan maalaiskylään nimeltä Ateswartala.

Anni viettää yleensä noin 2-3

viikkoa kerrallaan vuodessa Kolkatan alueella. Aika kuluu toiminnan suunnittelussa ja tarvehankinnoissa koululle Katjan ja Matunin kanssa. Koska työstä ei tule palkkaa, on kustannukset maksettava itse ja kokeiltava vaihtoehtoisia majoitustapoja. Yleensä Anni yöpyykin Matunin perheen luona yli 30 kilometrin päässä koululta, sillä itse koululla ei ole vielä sähköjä tai muita mukavuuksia. canelipuu.com

”Tavallaan voisi sanoa että unelma on toteutunut tai toteutuu koko ajan. Joka vuosi kun käy Policy 1/13 | 13

Nepal on pinta-alaltaan suhteellisen pieni, vajaan kolmenkymmenen miljoonan asukkaan maa Etelä-Aasiassa, Intian pohjoispuolella. Himalajan vuoriston ja erityislaatuisen luonnon vuoksi Nepal on suosittu turisti- ja vaelluskohde ja monet nepalilaiset saavatkin elantonsa turismista.

Talouden selkärankana on maatalous. Nepal on kuitenkin yksi maailman köyhimmis-

tä ja vähiten kehittyneistä valtioista. Vuonna 2010 vajaat 60% Nepalin väestöstä eli alle kahdella dollarilla päivässä. Kasvavalla turismilla on myös varjopuolensa, joista yksi on vaikutus Nepalin suurien kaupunkien kasvavaan katulapsiongelmaan.

Kathmandun katulapset tulevat hyvin erilaisista taustoista. Jotkut ovat lapsityövoiman, jotkut ihmiskaupan uhreja. Jotkut taas tulevat maaseudulta paremman elämän toivossa kaupunkeihin.

Suurimmalla osalla katulapsista on kuitenkin perhe, mutta äärimmäisen köyhyyden aiheuttamat sosiaaliset ongelmat, kuten alkoholismi ja perheväkivalta, ajavat lapsia

asumaan kaduille. Kaduilla lapset ajautuvat yleensä jengeihin, jotka tarjoavat turvaa ja jonkinlaisen vertaisyhteisön.

Jengien johtajat antavat lapsille tehtäviä, joita ovat esimerkiksi ryöstely ja kerjääminen.

Policy 1/13 | 14

Nepalin Teksti ja kuvat Pauli Huotari Vastineeksi he saavat ruokaa ja liimaa, jota suurin osa katulapsista käyttää päihteenä ja lääkkeenä kylmyyden tunnetta vastaan.

Vanhemmat lapset usein myös pahoinpitelevät ja käyttävät seksuaalisesti hyväkseen nuorempia lapsia. Myös turistit käyttävät lapsia seksuaalisesti hyväksi ja tuottavat heillä pornografista materiaalia.

Koska Nepalin viranomaiset eivät ole asiantilaan puuttuneet, pääasiallisen avun lapsille tarjoavat Nepalissa toimivat lukuisat kansalliset ja kansainväliset järjestöt. Lapsilta kysyttäessä, miltä tahoilta he ovat saaneet apua ongelmiinsa ja onko esimerkiksi poliisi auttanut heitä, vastaus on huvittunut: ”Juuri poliisihan meitä hakkaa”. Apu tulee kavereilta ja järjestöiltä. Järjestöjenkään apu ei kuitenkaan ole ongelmatonta.

Ulkomaiset tahot eivät aina tunne Nepalin tilannetta tarpeeksi hyvin. Järjestöjen taktiikat saattavat olla ristiriidassa keskenään: toiset pyrkivät palauttamaan lapsia koteihinsa, toiset integroimaan heitä takaisin yhteiskuntaan koulutuksen avulla. Kotiin palauttaminen ei yleensä toimi, sillä siellä ovat vastassa ne ongelmat, joiden takia kotoa on alun perin lähdetty. Monet lapset

poikia kauppojen edessä kerjäämässä turisteilta rahaa tai ruokaa.

Monet turistit haluavat auttaa lapsia ja ostavat heille esimerkiksi keksejä ja maitoa. Avun kohdentaminen onkin yksi keskeisistä ongelmista. Lapset myyvät maitotölkit ja keksipaketit, ja niistä saadut ovat jatkuvassa kierteessä katuelärahat sekä muut almut he antavat män ja yhteiskuntaan uudelleen eteenpäin jengien johtajille, joilta integroimisen välillä. he saavat liimaa. Keskivertoturisti Järjestöjen tarjoama apu ei on Nepalin mittapuulla upporikas kuitenkaan lapsille aina kelpaa. ja ulkomaisesta pieneltäkin tuntuHuumeriippuvaisille lapsille vieva almu on yksi syy siihen, miksi roituskeskukset ja lastenkodit lapset pysyvät kaduilla. Paikalliset merkitsevät sitoutumista aivan järjestöt kehottavatkin turisteja ja toisenlaiseen elämään. Henkilökohtaista vapautta ei haluta vaihtaa kouluun ja elämään lastenkodissa, vaikka tarjolla olisi ruokaa ja kunnollinen nukkumapaikka.

Katulapset ovat erikoinen yhdistelmä lasta ja aikuista, koska heidän on ollut pakko opetella selviytymään omillaan hyvin nuorena.

Heiltä kuitenkin puuttuu kaukonäköisyys ja näin ollen he harvoin ymmärtävät omaa parastaan, mikä vaikeuttaa heidän hoitoon saamistaan.

Katulapset ovat olennainen osa esimerkiksi Kathmandun katukuvaa. Thamelin turistialueelle saapuva matkailija ei voi välttyä näkemästä pieniä, liimahuuruisia

skidit

muita halukkaita kohdentamaan apunsa heidän kauttaan, sen sijaan että pahentavat ongelmaa antamalla almuja suoraan kadulla eläville lapsille.

Alle 16-vuotiaat lapset muodostavat 41% Nepalin väestöstä.

Nepalissa kuolee vuosittain yli 50,000 lasta – yli 60% tapauksista pääsyynä on aliravitsemus.

32% 5-14 vuotiaista lapsista ovat jollain tavalla osana lapsityövoimaa.

Noin 12,000 tyttöä myydään vuosittain Nepalista Intiaan.

Noin 95% katulapsista on koukussa liimaan.

3 1 0 2 2 1 0 2 a i n a s Tan Salla Huttunen Kuvat: Matkis-porukka

Maailmanrakenteet vavahtelivat liitoksistaan, kun ryhmä voolaisia suuntasi joulukuun puolivälissä matkikselle Afrikan auringon alle. Kuten kuvitella saattaa, matkan kutsuminen mieleenpainuvaksi ei riitä kuvailemaan kaikkea tapahtunutta. Tässä pieniä makupaloja matkakuumeeseen.

Day 1 - Dar es Salaam Taksit kaahailevat kuin hullut, joka puolella on mustia miehiä, hotellin manageri opastaa paikalliseen kulttuuriin oikein kädestä pitäen – eikä huoneessa toimi ilmastointi! Maa kuitenkin lumoaa heti ensi näkemällä, ja ruoka on hyvää.

Day 3 – South beach Ensimmäisestä tuktuk eli paikallisittain bajaji kyydistä selvitty! Myös afrikkalainen aikakäsitys alkaa käydä tutuksi, kun lounasravintolassa saamme odottaa ruokia toista tuntia, vaikka suostuimmekin vaihtamaan kanapiiraan kanaan kookoskastikkeessa. Hakuna matata, täällä ei ole kiire minnekään.

Day 5 – Mikumi National Park Safari on uskomaton ja eläinten täyttämää savannia riittää silminkantamattomiin.

Aamulla häädämme ensitöiksemme apinat safarijeepistämme ja joudumme keskeyttämään aamupalan kun ryhmä elefantteja käyskentelee paikalle. Onneksi vessa melkein toimii.

Policy 1/13 | 16

Day 6 – Mikumi Policy pääsee paikallisten käsiin odottaessamme bussia kohti seuraavaa kohdetta! “How can I be involved in your magazine?” kysyy lehteä pitävä herra, ja lupaamme laajentaa lehden saatavuutta Tansanian maaseudulla. Lopulta pääsemme bussiin. Matkasta muodostuu jännitysnäytelmä, kun bussi meinaa tielle sammunutta rekkaa väistäessään ajaa jyrkänteeltä alas. Vastoin kaikkia odotuksia selviämme kuitenkin hengissä.

Day 7 – Udzugwa National Park Osa seurueestamme vaeltaa vesiputoukselle, josta löytyy maailman kaunein lounaspaikka. Kymmenen kilometrin matka lähtöpaikalle tosin taittuu luontevasti avojeepin takalavalla. Kyydin jälkeen voimme todeta löytäneemme rajan pakaralihasten kestävyydelle.

Day 9 – Iringa Seurueemme on onnistuneesti löytänyt tiensä enemmän tai vähemmän hengenvaarallisesti kulkevilla minibusseilla eli dalla-dalloilla Iringan kylään, 500 kilometriä Tansanian sisämaahan. Jouluaaton kunniaksi kokoamme hotellihuoneeseemme juhlapiknik-illallisen ja jaamme toisillemme salaa ostetut lahjat. 2,5 eurolla saa Tansaniassa ainakin laulavia jouluvaloja sekä jääkarhuboksereita. Joulukirkosta emme kyselyistä huolimatta saa informaatiota, vaikka jokaöiset kuoroharjoitukset pitävätkin hereillä.

Day 11 – Mvkavakanga Vierailu saksalaisen pitämään AIDS-orpokotiin on onnistunut, ja tuomisemme otetaan iloisin hymyin vastaan. Ellakin pääsee pelaamaan afrikkalaisten lasten kanssa jalkapalloa, ja Annin pyörätuoli herättää ansaittua ihmetystä.

Policy 1/13 | 17

Day 12 – Bagamoyo Selvittyämme jälleen yhdestä liki kuolettavasta bussimatkasta takaisin Dariin, teemme päiväretken vanhaan pääkaupunkiin Bagamoyoon.

Siellä saamme opastuksen kaupungin historiaan mystiseltä Samahani nimiseltä herrasmieheltä, joka lopulta paljastuu Dar es Salaamin yliopiston kunniaprofessoriksi.

Day 15 – Bwejuu, Zanzibar Mustaphas placessa kasvaa takapihalla niin Bob Marley -tupakkaa kuin Aloe veraa, eikä rantaan kävele kuin minuutin. Lämpöä riittää niin rannalla kuin yöllä Bugalowissa. Vuoden vaihtuessa tähtitaivas on ääretön ja hiekka lämmintä, ympärillä ihanat ystävä. Jatkojen sininen hile ei lähtenyt hiuksista kuin kulumalla.

Day 19 - Stone Town, Zanzibar Loputtomia ahtaita katuja, historian oikein haistaa ilmassa. Orjakellarit ovat matalia ja kosteita, David Livingstone paikallinen sankari. Hunnuttuja musliminaisia ja farkkushortsisia turisteja vieretysten nauttimassa katukeittiöstä ostettua illallista puistonpenkeillä. Sini ostaa mekon ja saa huivin kaupan päälle, luulemme nyt vihdoin välttyvämme uteliailta katseilta. Illalla kosijoita on jonoksi asti.

Day 22 - Dar es Salaam Tansanian randomness-mittari täyttyy lopullisesti, kun viimeisestä hotellihuoneesta puuttuu kaksi tyynyä. “We don’t have any pillows” - vain Afrikassa. Viimeisten päivien lähtöbrunat otetaan Darin vaarallisimmalla rannalla Coconut beachilla ja viimeinen lounas syödään sormin muovikalusteilla puiden varjossa seudun hämmentävimmässä pikkuravintolassa. Tänne on vielä joskus palattava.

Policy 1/13 | 18

Matkalla mukana Kaisa Arkkila, Salla Huttunen, Sini Hyytiäinen, Ella Keski-Panula, Anni Kyröläinen ja Samir Puuska

Horoskoopit Poltetuista kirjoituksista ja kärventyneistä radiolähetyksistä ennusti “Maukka”.

OINAS Nopat ovat pelkkä este sille todelliselle hyvälle! Älä siis huoli, edistyt erinomaisesti elämäsi koulussa. Ja se koulu kouluttaa sinut käymään kaikilla sitseillä.

HÄRKÄ Talvella on liukasta ja käyttämäsi sileäpohjaiset kengät sopivat mainiosti jo kulkemaasi alamäkeen. Ylämäkeen kääntyminen onkin niin vaikeaa, että sinun pitää ottaa kengät kokonaan pois seuraavassa tienhaarassa.

KAKSONEN Saatat tarvita singulariteettia selvitäksesi omasta henkilökohtaisesta eurokriisistäsi. Vekkulisti pyörähtelevät planeetat suosittelevat kokeilemaan kaljaa.

RAPU Vapaudut vapauden vahvasta vankilasta valtiovallan vanhan valheen vaatteeseen verhoutuneena.

LEIJONA Akateeminen seura kutsuu, mutta oletko jo liian humalassa tarttuaksesi tilaisuuteen? Niin ei voi olla.

Kuulut siis joukkoon veikeään kuin siniharmaat villasukat.

NEITSYT Jälleen kerran optiosi uhkaavat siirtyä post-apokalyptiseen tilaan. Usko siis lentävää kaktusta, joka kommunikeastaan laulaa kuin rapsodi evankeliumistaan Afroditelle.

VAAKA Seuraavan vuosineljänneksen kuluessa sinulle selviää, että ystäväsi onkin kaikkien pelkäämä diletantti. Etsi siis heti poliittinen lihaveitsi ja marssita hänet suorinta tietä parannuksen bunkkeriin.

SKORPIONI Kauneus ei ole politiikassakaan ikuista, mutta tiedät kyllä mikä on. Tartu siis siihen mikä kestää, etkä putoa enää oppositioon.

JOUSIMIES Cthulhu kutsuu sinua lasipurkkiin. Älä seuraa professoriasi kaikessa.

KAURIS Liskojen yö ei ole ohitse. Surullistako? Kannattaa koittaa tottua siihen.

VESIMIES Olet kenties ainoa jonka seuraavalle vuosineljännekselle näin onnen hetkien asettuvan. Mutta sekin taitaa tosin johtua vain joistain kummallisista mieltymyksistäsi.

KALAT Et saa vieläkään alan töitä, mutta älä huoli, sillä stoalainen elämäntyyli on ratkaisu kaikkiin ongelmiisi kroonisen hedonismin korventaessa sivistynyttä mieltä.

Policy 1/13 | 19

Sosiaalinen media, SoMe, verkkoviestintäympäristö... Rakkaalla asialla on monta kamalaa nimeä.

Siinä missä Facebook on viime vuosikymmenen hittejä, yhteisöja mikroblogipalvelu Twitter on tämän vuosikymmenen juttu.

Twitter on maksuton palvelu, jonka avulla käyttäjä (”tweettaaja”) voi kirjoittaa lyhyitä korkeintaan 140 merkin viestejä (tweet, twiittejä), osoittaa ne eri käyttäjille (yksityishenkilöille, yhdistyksille, yrityksille, palveluille, julkishallinnoille) käyttäen @-alkuista nimimerkkiä tai käyttää ”hashtageja”, erilaisia #-alkuisia tunnisteita. Hashtagien avulla on helppo kommunikoida, kun saman hashtagin alle kerääntyvät kaikki samaa tunnistetta käyttävät viestit, esimerkiksi #paavi, kun @ Pontifexin eroilmoitus tuli julki.

Twitterissä voi seurata itseään kiinnostavia käyttäjiä ja parhaimmillaan käydä näiden kanssa mielenkiintoista keskustelua tai vain seurata tulevia uutisia ja tiedotuksia. Maailmanlaajuisesti Twitterillä on 200-300 miljoonaa käyttäjää ja Suomessa aktiivisia käyttäjiä on noin 26 000 (1).

Policy 1/13 | 20

Twittytyy!

Teksti ja kuvat Joonas Aitonurmi

Hiski Haukkala @HiskiHaukkala Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori

Policy kysyi neljältä aktiiviselta ja mielenkiintoiselta twiittajalta mielipiteitä 140 merkin maailmasta. Policy kiittää vastaajia!

1. Miksi käytät Twitteriä?

2. Mitä annettavaa Twitterillä on (kunta-, maailman-, päivän-)politiikkaan?

3. Mitä hyötyä Twitteristä on omassa työssäsi?

4. Ketä suosittelisit seurattavaksi Twitterissä?

5. (Suosikkitwiittisi?)

1. Jäin koukkuun nopeaan vuorovaikutteisuuteen. Myös helppo tapa leikkiä radio dj:tä.

2. Ajantasaista tietoa, monipuolisia näkemyksiä. Rokettirollia unohtamatta.

3. Mahdollisuus saada ja jakaa tietoa ja näkemyksiä. Tuo maailman usein liiankin hiljaiseen työhuoneeseen.

4. Kaikkien lienee syytä tallata oma polkunsa lumeen. Kaihda Twitterin omia suosituksia!

5. Vaihtuu piipitysten välein.

Niku Hooli ja äänestäjät ovat periaatteessa sa@NikuHooli malla viivalla.

Yle Suora linjan juontaja ja toi- 3.Suurissa uutisissa Twitter on mittaja usein nopein tapa saada ja levittää tietoa. Twitterissä toimittajan on 1. Tiedonjanoon, opiskeluun, helppo pitää yhteyttä yleisöön. viihdekäyttöön - käytän Twitteriä 4. Usein aloittelijat laittavat seusamoista syistä kuin kaikkea muu- rantaan vain kourallisen julkkiktakin mediaa. sia. Seurattavia kannattaa olla mo2. Twitter on hyvä paikka vaihtaa nipuolisesti ja paljon - vähintään ajatuksia erilaisten ihmisten kans- pari sataa. sa. Poliitikot, politiikan toimittajat

Johanna Sumuvuori @Sumuvuori VTM, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja kulttuuri- ja kirjastolautakunnan pj.

1.Twitterissä voi seurata nopeasti kansainvälisiä medioita, vaihtaa ajatuksia omaa FB-kuplaa laajemmin ja informoida politiikan sisällöistä.

2. Twitterillä on paljon annettavaa, jos sitä käytetään kaksisuuntaisesti ajatusten vaihtoon, ei vain yksisuuntaiseen informaation jakamiseen.

3.Saan Twitterin kautta paljon palautetta ja kysymyksiä poliittiseen toimintaani liittyen. Samoin tulee uusia ideoita eteenpäin vietäväksi.

4. Kannattaa seurata kansainvälisiä uutismedioita ja kiinnostavia Teivo Teivainen sia, saada palautetta keskeneräi- ihmisiä laidasta laitaan - ei vain @TeivoTeivainen siin hahmotuksiin. Löydän sieltä samanmielisiä vaan ärsyttäviäkin Helsingin yliopiston maailman- myös vinkkejä kirjallisuudesta. tyyppejä. politiikan professori 4. Islantilainen kansanedustaja 5. Mikä tahansa nokkela ja humoBirgitta Jónsdóttir (@birgittaj) ristinen. Yhteiskunnallisuudesta 1. Olin pitkään epäilevä viestien saattaa olla kiinnostava seurattava plussaa. lyhyyttä kohtaan. Mentyäni Twit- Yhdysvaltain matkansa aikana. Ilteriin yllätyin akateemisten ja po- massa on leijunut pidätysuhkailun liittisten keskustelujen laadusta. tuoksua.

Siellä pystyy myös nopeasti seu- 5. “If Chuck Hagel isn’t confirraamaan yllättäviä tilanteita eri med as Defense Secretary, Obama puolilta maailmaa. should just nominate an actual 2. Koska Twitteriin voi lähettää drone.” Tämän lähettäjä @johannmyös tekstiviestejä, sen kautta voi hari101 saattaa olla muutoinkin joissakin maissa kiertää hallitus- lähiaikoina kiinnostava seurattaten Internet-valvontaa. Kaiken- va, koska hänen profiilissaan on jo (1.)http://yle.fi/uutiset/ laista muutakin annettavaa toki pitkään lukenut ”Widely tipped to suomalainen_twitter_ on. be next Pope”. on_pilkottu_palasiksi_-_ 3. Siellä voi testailla hulluja ajatuktarkkoja_lukuja_julki_ensimmaista_kertaa/6501983#http:// www.finnishtwitter.com/graph/ Policy 1/13 | 21

Sopivan suuri viinitesti

Alkaako ainainen olut ja siideri kyllästyttää? Eikö lonkero enää maistu samalta kuin teininä?

Oletko aina halunnut juoda viiniä, mutta et tiedä viineistä mitään muuta, kuin että Sangre de Toro on ilmeisesti pahaa? Valitsetko viinisi etiketin värin ja siinä olevan koiran söpöyden perusteella.

Vaikka etiketin väri ja eläinkuviointi ovatkin tärkeitä ominaisuuksia, on mukavampi juoda hyvää viiniä rumasta pullosta, kuin pahaa viiniä nätistä pullosta. (Kaikille viininoviiseille tiedoksi, viini juodaan lasista, ei suoraan pullosta, joten pullon ulkonäöllä ei edes ole kovin suurta merkitystä!)

eli Euroopan ulkopuolelta.

Jostain syystä Portugali kuitenkin kuuluu viinien maailmassa uuteen maailmaan, vaikka se ainakin viimeksi tarkistettaessa oli visusti Espanjan kyljessä Euroopassa. Pienistä epäilyistä huolimatta luottamus asiantuntevaan myyjään on kova.

Opiskelijabudjetilla viinihifistely kannattaa aloittaa kohtuuhintaisista ja helposti lähestyttävistä uuden maailman viineistä. Tämän takia tähänkin testiin valittiin viinejä juuri sieltä.

Testiryhmämme koostui neljästä maallikosta, joista yksi väitti tietävänsä vähän viininmaistelusta.

Täysin sokkona ei siis onneksi tarPolicyn nelihenkinen testaus- vinnut lähteä liikkeelle, ja lisäksi ryhmä testasi neljä eri punaviiniä. saimme Alkon henkilökunnalta Testiviinien valinnassa auttoi Ym- ohjeet siitä, miten aloittaa ja miten pyrätalon Alkon avulias ja asian- toimia. tunteva myyjä Joni.

Testiryhmä kiinnitti maistelusTestattavaksi päätyi neljää eri sa huomiota erityisesti viinin vätäyteläisyysasteista punaviiniä. riin, tuoksuun ja makuun. Lisäksi Viinien rypälelajikkeet vaihteli- viineistä saadut mielikuvat olivat vat samaten kuin valmistusmaa. tärkeitä. Viinejä maistettiin täyteKaikki viinit olivat kuitenkin niin läisyysjärjestyksessä kevyimmästä kutsuttuja uuden maailman viine- aloittaen. jä. Uuden maailman viinit tulevat loogisesti ”uudesta maailmasta”

Kuvat: Alko Policy 1/13 | 22

Mikä ihmeen tanniini?

Punaviineistä puhuttaessa termit tanniini ja tanniininen esiintyvät usein.

Tanniinit, eli parkkiaineet, tulevat viiniin rypäleiden kuorista, kannoista ja siemenistä. Niitä on kaikissa viineissä, mutta selkeästi enemmän punaviineissä kuin valkoviineissä.

Tanniinit toimivat viinin ”säilöntäaineena” yhdessä erilaisten rikkiyhdistelmien kanssa. Jos saat helposti päänsäryn viinistä, se johtuu todennäköisesti juuri tanniineista ja rikkiyhdisteistä.

Tanniinit tekevät viinistä kovan, kireän ja kuivan makuisen.

Marquês de Marialva Colheita Seleccionada.

Valmistusmaa: Portugali Hinta: 8,55 € Rypäleet: Baga (45%), Touriga Nacional (30%) ja Tinta Roriz (25%) Suljenta: aito korkki Alkon merkinnän mukaan ”marjaisa ja raikas” Väri: Tumma, glögimäinen. Häivähdys ruskeaa löytyy myös.

Haju: Tuoksui raikkaalta, mieleen tuli marjamehu ja hiihtoretki.

Maku: Punaviini (luonnollisesti). Raikas, kevyt, mustaherukkainen. Selvästi ei-tanniininen.

Helposti juotava. Maistuu testiviineistä halvimmalta.

Mieleen tuli pakkaspäivä Suomenlinnassa tai pitkä hiihtoretki, kota, aurinkoinen päivä JärviSuomessa.

Muita kommentteja: Helposti lähestyttävä, ryypiskeltävä. Ei vaadi kovin hienostunutta miljöötä, sopii piknikviiniksi. Ei ihan ”oikea” punaviini, roseeviinimäinen.

Pätevän näköinen pullo, ei hävetä viedä juhliin. Eräs raadin jäsen Lindeman’s Bin 99 Pinot Noir jäi kaipaamaan eläinhahmoa.

Valmistusmaa: Australia Hinta: 10,28 Alkon tuotekortin mukaan viiRypäleet: Pinot Noir ni on väriltään runsaanpunainen, Suljenta: kierrekorkki tuoksultaan setrinen ja marjainen.

Alkon merkinnän mukaan ”marMaku on keskitäyteläinen, tanniijaisa ja raikas” ninen, tummakirsikkainen, kypsän karpaloinen, kevyen setrinen Väri: Vaaleampi kuin edellinen, ja yrttinen. Raati hyväksyi Alkon kuitenkin enemmän purppuraa. kuvauksen, vaikka ei ymmärtäSamaa ruskeaa, mutta kokonainytkään, miksi viini oli yrttinen. suudessaan punaisempi kuin edellinen. Melkein näkyy läpi.

Haju: Villi, tunkkainen, nahkainen haju. Ehkä häivähdys anista,

tai lakua. Pistävämpi kuin edellinen mutta kuitenkin kutsuva, lämmin tuoksu. Sitrushedelmäinen.

Maku: Sitrushedelmäinen, hieman vetisen vadelmainen. Maussa selkärankaa ja asennetta, mutta ei kuitenkaan hyökkäävä. Tuoksusta huolimatta ei maistu nahkaiselta.

Kermainen. Maku ei jää kurkkuun vaan suuhun.

Mieleen tulee aamukaste vadelmanlehdellä.

Muita kommentteja: Tätä viiniä juodaan asiallisesti erinomaisessa seurassa. Tarkoitus on juoda yhdet lasilliset, mutta saattaa olla, että meneekin koko pullo, koska elämä ja viini on niin ihanaa!

Hyvä seura ja lasillinen tai kaksi tätä viiniä voi tehdä tavallisesta perjantai-illasta ikimuistoisen, ihan vain koska maailma tuntuu juuri silloin ihanalta paikalta.

Tätä viiniä ei ole tarkoitettu kotibileissä lipitettäväksi.

Alkon tuotekortin mukaan viinin väri on punainen ja tuoksu mausteinen ja marjainen. Maku on keskitäyteläinen, keskiitanniininen, kirsikkainen, hennon vaniljainen ja kevyen yrttinen. Raadin mielestä vanilja ei kuulosta houkuttelevalta ja viinin kuvaus kuulostaa epäilyttävän samanlaiselta kuin edellisen ottaen huomioon huomattavan eron maussa. Lisäksi viini kuulostaa ryhdittömämmältä kuin miltä se maistuu.

Policy 1/13 | 23

Santiago 1541 Syrah Cabernet Malbec Valmistusmaa: Chile Hinta: 6,98€ Rypäleet: Syrah (50%), Cabernet Sauvignon (25%) ja Malbec (25%) Suljenta: kierrekorkki Alkon merkinnän mukaan ”mehevä ja hilloinen” Väri: Lila. Tumman ja syntisen punainen. Kylmä. Kohtalokas.

Haju: Nahka ja marjat tuoksuvat voimakkaasti. Tuoksu, tai haju on tunkkainen ja jokseenkin öljyinen, eikä kovin hyvä. Mieleen tulee se, miltä pelkää haisevansa pitkäksi venähtäneen juhlinnan jälkeisenä aamuna. Mieleen tulee alkoholistimies, joka yrittää peittää alkoholisminsa viiniharrastuksella, ja vanha nainen, joka yrittää olla viettelevä kuitenkaan siinä onnistumatta. Haju ei houkuta juomaan.

Maku: Maku yllättää hajun epämiellyttävyyden jälkeen. Se on marjaisa, makea ja täyteläinen.

Maku on lämmin eikä lainkaan tunkkainen. Mieleen tulee paahtoleipä, jonka päällä on hilloa tai mustikkapiirakka vaniljakastikkeella. Maku on hämmentävä ja erityisesti makeus yllättää joka siemauksella.

Policy 1/13 | 24

Muita kommentteja: Tämä viini ei inspiroi filosofoimaan ja runoilemaan, kuten punaviini yleensä.

Viini sopisi erinoimaisesti rucolaa ja vuohenjuustoa sisältävän salaatin seuraksi ja nautittavaksi lounasaikaan joko Rooman Trasteveren katukahvilassa tai pikkukylässä Como-järven rannalla.

Viinin maun ja hajun ristiriitaisuus ja yllättävyys aiheuttaa hämmennystä raadin keskuudessa, eikä raati osaa päättää, pitääkö viinistä vai ei.

Alkon tuotekortissa viinin väriä kuvaillaan runsaanpunaiseksi ja tuoksua marjaiseksi. Makua kuvaillaan täyteläiseksi, keskitanniiniseksi, kirsikkahilloiseksi, kypsän vadelmaiseksi ja mausteiseksi. Raati pitää Alkon kuvausta viinistä pätevänä, mutta se ei tuo tarpeeksi esiin viinin ristiriitaisuutta ja hämmentävyyttä. Viinin taustatietoja tutkimalla käy ilmi, että rypäleet tulevat kolmelta eri viinitilalta Rapelin laaksosta Chilestä, mikä saattaa selittää viinin ristiriitaisuutta.

Norton Barrel Select Malbec Valmistusmaa: Argentiina Hinta: 9,99€ Rypäleet: Malbec Suljenta: kierrekorkki Alkon merkinnän mukaan ”mehevä ja marjaisa”.

Väri: Viinin kuplat ovat liloja, samoin kuin viini itsessäänkin. Viini on tummaa, eikä siitä näy läpi.

Mieleen tulee synkkyys ja syntisyys, Argentiinan yö ja tango.

Haju: Viinin haju on pistävä ja voimakas, ”perinteisen” punaviiniin hajuinen. Mielikuvat tangosta ja synkistä öistä jatkuvat ja vahvistuvat.

Maku: Maku on jokseenkin sulkeutunut. Maku ei ole ristiriitainen vaan suora ja ryhdikäs. Viini on selvästi ruokaviini ja se on hieman ”haastavamman makuinen”, hieman karvas. Viini jää kurkkuun, mutta ei epämiellyttävällä tavalla.

Annoimme Alkon myyjän suosituksen mukaan viinin olla kylmässä hetken ennen maistamista ja se oli selvästi hyvä idea.

Maku ei ole yhtä mielenkiintoinen kuin tuoksu antaa ymmärtää, ja argentiinalainen tango muuttuu suomalaiseksi.

Muita kommentteja: Viini sopii ruuan kanssa nautittavaksi. Siitä tulee mieleen aikuisten illalliskutsut. Ilman ruokaa viini on jotenkin surullinen ja katkera.

Alkon tuotekortin mukaan viinin väri on sinipunainen ja tuoksu marjaisa ja mausteinen. Makua kuvaillaan täyteläiseksi, tanniiniseksi, kypsän marjaiseksi, karhunvatukkaiseksi, hennon yrttiseksi, kevyen tammiseksi ja lämpimäksi.

Raati on samaa mieltä Alkon kuvauksen kanssa erityisesti maun lämpimyyden kanssa.

Viinitestin voittajasta koko raati on samaa mieltä; Voittaja on ylivoimaisesti Lindeman’s Bin 99 Pinot Noir. Voittajaviini on valitettavasti myös testin kallein. Testin kakkosesta, kolmosesta ja nelosesta raati oli niin erimielinen, ettei yhteisymmärrykseen päästy.

Mikään viineistä ei kuitenkaan ollut yhdenkään raatilaisen mielestä pahaa, joten riippuen tilanteesta raati voi suositella mitä tahansa näistä viineistä.

Jos yksikään testin viineistä ei houkuttele ja/tai haluat kokeilla jotain muuta, kenties pitää oman viinimaistajaisiltasi (Policyn testiryhmä suosittelee ideaa lämpimästi!), kannattaa kääntyä Alkon henkilökunnan puoleen viinejä valittaessa. He ovat asiantuntevia ja auttavat mielellään.

Uuden maailman viinit tehdään enemmän massatuotantona kuin vanhan maailman viinit, ja voisi sanoa niiden teon olevan tiedettä, kun se vanhassa maailmassa on taidetta. Vanhassa maailmassa viinitilat ovat usein pieniä ja perheyritysmuotoisia, kun ne uudessa maailmassa ovat selvästi suurempia ja yritykset ovat useammin suuria instituu-

tioita ja pörssiyhtiöitä. Uuden maailman viinit ovat yleisesti ottaen halvempia, mikä johtuu siitä, että mm. työvoima on yleensä halvempaa uudessa maailmassa ja sääriski on pienempi, rypäleet kypsyvät varmemmin ja tasaisemmin. Viinit tehdään uudessa maailmassa kuluttajalähtöisesti ja niistä pyritään tekemään helposti lähestyttäviä.

Kuvat: Alko Policy 1/13 | 25

Vihainen voolainen Lauantaiaamun tentti on perin pirullinen keksintö. Onko tarkoitus estää opiskelijaa lähtemästä ulos perjantai-iltaisin, jotta hän ei vain sattuisi tutustumaan yliopiston ulkopuolisiin ihmisiin tai näkisi niitä kavereita, joita hän tunsi ennen opiskelijaelämäänsä?

Onko tarkoitus kasvattaa henkistä ja fyysistä kuilua valtsikalaisten ja junttien välillä?

Kun tiedustelin tentaattorilta, mikä ajatus tedarien taustalla on, sain mielenkiintoisen vastauksen: ”Arki-iltaisin monet opiskelijat ovat töissä”. Noh, kyllähän kaupan kassoilla ja mahdollisesti jossain muuallakin tarvitaan henkilökuntaa myös lauantaiaamuisin. Kysyin valtiotieteellisen tiedekunnan hallinnolta vastausta samaan kysymykseen. Meiliini ei edes vastattu.

Ilmeisesti pitää mennä tivaamaan vastausta tiedekunnan kansliaan.

Siitäkään ei tulisi todennäköisesti mitään, koska vastaanottoajat ovat tiedekunnassamme erittäin luovia, ehkä jopa surrealistisia.

Ei kaikissa tiedekunnissa järjestetä kirjatenttejä lauantaiaamui-

sin. Oikeustieteellisessä tutkinto suoritetaan hyvin pitkälti pelkillä kirjatenteillä, mutta ei pelkästään lauantaisin.

Vihaista voolaista suorastaan raivostuttaa sekin, että kanssaopiskelijat ilman minkäänlaista vastarintaa suostuvat menemään kerta toisensa jälkeen näihin halvatun tentteihin (menen toki itsekin, toisinaan). Itse kuitenkin tenttisin mieluummin vaikka perjantaisin iltakymmeneltä!

Myös verkkotentit on keksitty, ja niissä olisikin paljon potentiaalia.

Oppimistuloksetkin olisivat todennäköisesti parempia. Ainakin mikäli on uskominen verkkopedagogiikan asiantuntijaa Taina Joutsenvirtaa, ja miksi ei olisi.

Mutta en nyt lähde varsinaisesti esittämään kehitysideoita, vaan keskityn valittamaan ja kritisoimaan vanhoja käytäntöjä.

Mainittakoon vielä, että kuuleman mukaan Hankenilla tentit ovat lähes aina lauantaiaamuisin.

Mutta tämä puolestaan aiheuttaa silkkaa hilpeyttä vihaisen voolaisen usein niin synkässä pääkopassa.

Kirjoittaja on vihainen voolainen.

Ilmoitusasiaa Hei Policyn lukija!

Herättikö joku lehden juttu sisälläsi kirjoitusvimman? Haluaisitko ehkäpä muutenkin kommentoida, herättää keskustelua, nostattaa tunteita tai luoda debattia valtiotieteellisen eliitin sisällä? Lähetä Policyyn vastineesi!

Lähetä vastineesi, koskee se sitten julkaistua juttua tai muuta aihetta, Policyn toimitukseen: policy@voo.fi.

Haluaisitko osallistua jonkun suuren taideartefaktin luomiseen?

Pysyykö kynä kädessäsi? Ymmärrätkö visuaalisen esteettisyyden ja Policyn herkän luonteen päälle?

Jos vastasit kaikkeen kyllä, osallistu Policyn suureen haalarimerkkikilpailuun!

Suunnittele Policy-lehdelle ikioma haalarimerkki, jota ylpeinä VOOlaisina voimme kantaa haalarivärmeissämme, oman tiedejulkaisumme kunniaksi. Osallistu lähettämällä värillinen ehdotuksesi policy@voo.fi:hin julkaisukelpoisessa formaatissa 30.4.2013 mennessä.

Voittajalle luvassa mainetta ja palkinto.

Policy 1/13 | 26

Jos olisin... Paavi!

”Yrittäisin mukautua aikaani paremmin.”

Ville Kuhmonen, arkkitehtuuri

”Pitäisin hattua väärinpäin.”

Sade Riitjoki, sisustusarkkitehtuuri ja historia

”Ottaisin enemmän kantaa Israel-Palestiina -konfliktiin, palestiinalaisten ahdingon puolesta.”

Suvi Ainola, käytännöllinen filosofia

”Nauttisin ajastani paavina!”

Terho Aalto, esittävä taide

Policy 1/13 | 27

Politiikka puuhana Väritä Euroopan kartta! Vihreällä maat jotka ovat rakastettavia, keltaisella semi-kivat maat, oranssilla semi-ikävät maat ja punaisella (tai mustalla) maat jotka ovat todella ikäviä.