Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri 4/2015 by Oulun ylioppilaslehti

UUNO OULUN YLIOPPILASLEHTI 路 4/2015 55. vuosikerta 路 www.ylkkari.fi

Hyvinvointi omissa k盲siss盲 Ratkaise rahasi

Maybe a Baby? Life-changing Decisions Under the Microscope

2 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Intro

Tässä numerossa

Hyvinvointi omissa käsissä s. 14

Ratkaise rahasi s. 11

Vatsavaivoista ja ihotulehduksista kärsinyt Virpi Mikkonen löysi puhtaasta ruuasta terveyden ja inspiraation työlleen. Entisestä epäkokista tuli ruoan parissa työskentelevä reseptitaiteilija ja ruokakirjailija.

Opiskelun sanotaan olevan kuin rahan laittamista pankkiin. Ylkkäri kokosi arvokkaita vinkkejä siihen, miten saat otteen talousasioistasi ja pystyt kerryttämään tuohta tilillesi.

Yhdysvaltojen sokeriaddiktit s. 18 Buffaloon vaihto-opiskeluun lähtenyt Annika Jukkola on oppinut Yhdysvaltojen ruokakulttuurista monenlaista. Muun muassa sen, että sokeria on miltei kaikkialla.

Sisällys Ajankohtaista

Kampuksella

4 Viestintäjohtaja Kemiralta 4 Pienestä kiinni 5 Nuoret vaikuttajat 6 Wappu 2015 7 Pomppien vappuun

20 Ympäri Oulua pyörän selässä 21 Analyysi: Ylioppilaskunnan pakkojäsenyys - mitä järkeä siinä on? 23 Vieraissa saleissa 24 Kampuksen kasvot 24 Harrastejärjestön pyörteissä

28 Haarukassa 29 Näytät hyvältä tänään

Kolumnit 4 Väylän varrelta: Huijarit ja itsensämollaajat 19 Vierailta mailta: Yhdysvallat elää tipeillä 20 Hallitus linjaa: Prosessoitu valinta

Arviot

Uuno

29 The Prodigy: The Day Is My Enemy 29 Egotrippi: Vuosi nolla

30 Fine Point: So What Do We Have Here? 30 Hi, 5 Ways to Make a Good Decision! 30 The Ice-floe Drifting Graduation 31 Maybe a Baby? Lifechanging Decisions Under the Microscope

@ylkkari

4/2015 | 3

Intro

PÄÄKIRJOITUS • Minna Koivunen • minna.koivunen@oyy.fi

Opiskelijat haluavat parantaa maailmaa VAALIEN ALLA KORKEAKOULUPOLIITTINEN keskustelu on käynyt kuumana ja suurin osa puolueista on luvannut eri vaalipaneeleissa opiskelijoiden kannalta loistavan asian. Koulutuksesta ei aiota seuraavalla eduskuntakaudella leikata. Näitä puheita ja lupauksia opiskelijoiden lisäksi mielellään ovat kuunnelleet varmasti myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rehtorit. Ylioppilaskunnat ympäri Suomen ovat keränneet eduskuntavaaliehdokkailta koulutuslupauksia, minkä lisäksi opiskelijat ovat päässeet kertomaan miksi he opiskelevat #siksiopiskelen-tempauksissa. Kun lukee oululaisten opiskelijoiden syitä opiskeluilleen, alkaa hengästyttää: haluan edistää fysiikan ymmärrystä, haluan että ihmisten kielitaito pysyy monipuolisena, haluan parantaa maailmaa, haluan edistää ihmisten terveyttä, haluan edistää yrittäjyyttä ja syventää yliopiston ja liike-elämän yhteistyötä, haluan verkostoitua ja luoda vihreämmän tulevaisuuden, opiskelen terveystieteitä jotta voin asiantuntijana kehittää Suomen sosiaali- ja terveyspalveluja, haluan viedä suomalaista teknologiaa maailmalle, haluan edistää ihmisten ymmärrystä luonnosta, haluan olla mukana luomassa parempaa tulevaisuutta...

OULUN YLIOPPILASLEHTI

4/15 15.4.2015 55. vuosikerta ISSN-L 0355-9238 ISSN 0355-9238 (Painettu) ISSN 1798-9922 (Verkko) www.ylkkari.fi KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta Erkki Koiso-Kanttilan katu, X1 ovi, 2. krs, 90570 OULU PAINO Botnia Print, Kokkola Painomäärä 7 500 kpl TOIMITUS toimitus@oyy.fi Päätoimittaja Minna Koivunen, 040 526 7821, paatoimittaja@oyy.fi. KANSI Aleksi Poutanen LEHDEN TEKIJÄT Rita Ahlman, Bianca Beyer, Svetlana Filatova, Harri Filppa, Maarit Halonen, Kati Hannila, Mikael Heikkinen, Sanna Häyrynen, Annika Jukkola, Juho Karjalainen, Margarita Khartanovich, Ville Koivuniemi, Heidi Niemelä, Aleksi Poutanen, Marko Pyhähuhta, Maija Pylväs, Saga Skiftesvik, Hennamari Toiviainen ja Alisa Tciriulnikova. ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 773 6616 Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnyrkki Oy 020 7969 580 Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan. Seuraava Ylkkäri ilmestyy 1.7.2015. Deadline mainosmateriaaleille on 22.6.2015.

oulunylioppilaslehti

Opiskelijoilla on selkeitä ja syvällisiä syitä kouluttautumiselleen. He haluvat edistää yhteisiä asioita ja toimia koko yhteiskunnan hyväksi. Silti turhan usein opiskelijoita vähätellään ja heitä pidetään laiskoina, bilettävinä nuorina, jotka eivät osaa ottaa vastuuta. Mutta kunnianhimoa ja tavoitteita ei ainakaan näiltä oululaisilta opiskelijoilta puutu. Se on hyvä, sillä he ovat tulevien vuosien osaajia ja asiantuntijoita. Hyvä esimerkki opiskelijoiden omaaloitteisuudesta ja tahdosta toimia kaikkien parhaaksi on Pauli Väisäsen ideoima Opintopistetalkoot-kampanja, jossa tarkoituksena on levittää opiskelijoiden piirissä tietoisuutta siitä, että yliopistot saavat rahoitusta kaikista niistä opiskelijoista, jotka suorittavat lukuvuoden aikana vähintään 55 opintopistettä. Väisänen on laskenut, että jos lähes 55 opintopistettä suorittavat tekisivätkin tuon Opetus- ja kulttuuriministeriön säätämän opintopis-

temäärän, saisi Oulun yliopisto useita miljoonia euroja lisää. Niillä rahoilla voisi koulutusta kehittää, ja kaikki hyötyisivät. Opiskelijat ovat lähteneet kampanjaan hyvin mukaan. Heidän toiveissaan on, että yliopisto lähtisi omalta osaltaan kampanjaan myös mukaan ja tarjoaisi opiskelijoille kannustimia 55 opintopisteen suorittamiseen. Olisihan se kohtuullista, jos opiskelijat ikään kuin tienaavat yliopistolle lisää rahaa. Kohtuullista olisi myös se, ettei huhtikuun vaalien jälkeen koulutuksesta enää leikata. Tehtiinpä sitten mitä tahansa, olisi mullistavaa, jos politiikot pystyisivät lyhytnäköisyyden sijasta katsomaan asioita pidemmälle ja luomaan esimerkiksi kestävän ja toimivan opintotukijärjestelmän, jota ei tarvitsisi jatkuvasti olla muuttamassa. Taloudellinen epävarmuus ja jatkuvat uudistukset luovat stressiä, mikä ei edesauta opinnoissa etenemistä. Opintorauha tulisi turvata kaikille opiskelijoille, jotta oppiminen ja sivistyminen on mahdollista. Antakaa opiskelijoille mahdollisuus parantaa maailmaa rauhassa.

LINJAN TAKAA • OYY:n asiantuntijat vuorottelevat palstalla

Opintotuen sekametelisoppa VIIMEISIN

YRITYS

PUUTTUA

opiskelijan sosiaaliturvaan eli niin sanottu opintotuen rajauskeissi oli erittäin surullista kokea. Suomen hallitus muutti neljässä päivässä kantaansa, kansanedustajat kertoivat julkisesti, kuinka kiertää esitetty lakimuutos, ja lehtien mielipidepalstat pursuivat väärinymmärryksiä opintotuesta. Tapaus paljasti karuimmillaan sen, että suurin osa ei tiedä, mistä oli kyse – eivät edes asiasta päättävät. Toisaalta, onko se ihme? Nykyinen opintotukilaki hyväksyttiin vuonna 1994. Tämän jälkeen sitä on muutettu noin 80 kertaa eli keskimäärin neljä kertaa vuodessa. Saati, että tiedettäisiin, mitä käytännössä on elää vastikkeellisen opintotuen varassa. OPISKELIJOILLA ON HYVIN erilaisia opintotuen käyttötapoja. Toisille opintotuki on mahdollisuus saada korkeakoulututkinto ja kattaa osa opiskelun aikaisista elämiskuluista. Heille opintotuki on sosiaaliturvaa. He elävät jatkuvassa epävarmuudessa, koska ovat riippuvaisia opintotuen jatkumisesta. Toiset laittavat opintotuen ASP-tilille kasvamaan korkoa tai sijoittavat sen osakkeisiin. Usein heidän mielestään opin-

totuki on palkkaa ja sen tulorajat pitäisi poistaa. Tällöin opiskelijan tuntipalkka vaadittaviin opintopisteisiin ja käytettävään aikaan suhteutettuna olisi 2,35 euroa ilman lainaa ja 4,25 euroa lainan kanssa. He ovat usein hyvätaustaisia, he onnistuvat ja he pärjäävät. Pienet vastoinkäymiset eivät heitä hetkauta, sillä heillä on pelivaraa. SUURELLE JOUKOLLE opiskelijoita tulee jossain vaiheessa jokin seinä vastaan: sairastuminen, ero, vanhemman kuolema tai muu elämäntilanteen muutos. Tiukka opintotukijärjestelmä mahdollistaa huonosti jouston tällaisten tilanteiden varalle. Opintotuen ehdot puskevat opiskelijan muutenkin äärirajoille. Opiskelukyky alkaa horjua. Myös YTHS on käytännön potilastyössään nähnyt opiskelijoiden opiskeluedellytysten polarisoitumista. Erityisesti opintotukiuudistukset ovat lisänneet opiskelijoiden stressiä. Yhtään opintotukikuukautta ei ole varaa tuhlata, vaan jokaisen eteen on tehtävä tiukasti töitä: 7 op ja 180 tuntia kuukaudessa. Muuten kompastut tai jopa tipahdat koko järjestelmän ulkopuolelle. Yleinen huoli onkin yleistä.

Mitä jos tapahtuu niin tai näin? Mitä minä sitten teen? Huoli syntyy jo ennen kuin mitään on tapahtunut. Opiskelijan sosiaaliturva on jatkuvasti leikkauslistalla ja opiskelijaliike on sitä aina tiukasti puolustamassa. Opintotuki on selvästi ongelma. Tarvitaankin tarkoituksenmukaisempi ja käytännöllisempi järjestelmä. Onko se uusi opintotukilaki, perustulo vai jotain muuta? Se selvinnee meille ehkä jo tämän kuukauden aikana.

Linjan takaa Hennamari Toiviainen Kirjoittaja on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen asiantuntija.

MENOT Ilmoita seuraavat menot 22.6.2015 mennessä toimitus@oyy.fi.

OYT Oulun Ylioppilasteatteri: The Student Theatre of Oulu presents: Choices, an interactive monologue in English, written and directed by Anna-Kaisa Kettunen, performed by Erika Kuittinen. Opening night on Fri 17.4. 19 pm and last performance on Sat 9.5. 19pm at Valve, Oulu. For more info, go to http://oulunylioppilasteatteri.fi/index. php?id=tulossa-choices OYY Onko kesällä tarjolla omaan tutkintoon sopivia kursseja? Miten kesäksi järjestyisi työpaikka? Kuinka tulla toimeen kesälläkin? Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) järjestää perinteisen kesätoimeentuloinfon maanantaina 20. huhtikuuta kello 16.00 alkaen ylioppilaskunnan toimiston keskitilassa Olkkarissa Linnanmaalla.

4 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Ajankohtaista VIESTINTÄJOHTAJAN VALINTA • teksti Minna Koivunen

Viestintäjohtaja Kemiralta

Väylän varrelta Sanna Häyrynen

Oulun yliopiston viestintäjohtajana kesäkuun alussa aloittaa VTM Marja Jokinen. viestintäjohtajaksi Oulun yliopistoon on valittu VTM Marja Jokinen. Yliopiston viestintäjohtajaksi Jokinen siirtyy Kemira Oyj:n markkinointiviestintäjohtajan tehtävästä Frankfurtista. Hän on toiminut viime vuosina Kemirassa eri osa-alueiden johtotehtävissä. ENSIMMÄISEKSI

Aiemmin Jokinen on työskennellyt päällikkö- ja asiantuntijatehtävissä eri organisaatioiden viestintäyksiköissä sekä mediasuhteita hoitavana viestintäkonsulttina. Rehtori Jouko Niinimäki perusteli Jokisen valintaa yhteisö- ja markkinointiviestinnän ja kansainvälisen toi-

minnan kokemuksella. Lisäksi valinnassa painottuivat kokemus suuresta organisaatiosta ja viestinnän sekä markkinoinnin johtamisesta. Marja Jokinen aloittaa työnsä Oulun yliopiston viestintäjohtajana 1.6.2015. Viestintäjohtajan paikkaa haki 55 henkilöä. ■

OPINTOPISTETALKOOT • teksti Minna Koivunen

Pienestä kiinni JOPA 11 PROSENTTIA yliopistojen rahoituksesta tulee siitä, kuinka moni opiskelija on suorittanut lukuvuoden aikana 55 opintopistettä. Useat opiskelijat kyllä suorittavat Kelan vaatiman 45 opintopistettä, ja kun fysiikan opiskelija Pauli Väisänen näki tilastoja, kuinka monella opiskelijalla 55 opintopisteen raja on todella lähellä, sai hän idean opintopistetalkoista. Väisänen on laskenut, että Oulun yliopisto saa jokaisesta yli 55 opintopistettä lukuvuodessa suorittaneesta opiskelijasta noin 6400 euroa. Lisäksi Väisänen on laskenut, että Oulun yliopisto voisi saada 45– 54,5 opintopistettä suorittaneista noin 8,7 miljoonan euron edestä rahoitusta vuosittain, jos he suorittaisivatkin 55 opinto-

pistettä. Noin miljoona euroa yliopisto saisi pelkästään niistä opiskelijoista, jotka suorittaisivat 54 opintopisteen sijasta 55. Rahasummat vaihtelevat vuosittain ja ovat suhteessa muihin suomalaisiin yliopistoihin, joten täysin tarkkoja ne eivät ole, mutta antavat suuntaa. Väisänen laittoi Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) koulutuspoliittisen asiantuntijan Henna Määtän ja OYY:n hallituksen koulutuspoliittisen vastaavan Nico Nummisen kanssa pystyyn Opintopistetalkoot-tapahtuman Facebookissa. Tarkoituksena on levittää tietoisuutta jokaisen opiskelijan opintopistekertymän vaikuttavuudesta. Väisäsen toiveena on saada yliopistolta kannustimia opiskelijoille.

“Haalarimerkit ovat ainakin tulossa”, Väisänen kertoo. Opintopistetalkoot on saanut hyvän vastaanoton ja palaute on ollut myönteistä. Väisänen uskoo, että ne opiskelijat, jotka ovat lähellä 55 opintopisteen suorittamista, pääsevät tuohon tavoiteopintopistemäärään. Väisänen näkee opiskelijoiden hyötyvän ahkeroinnista, josta kertyy yliopistolle lisärahoitusta. Jos yliopiston rahoitus on kunnossa, on siitä suoraa hyötyä opiskelijoille. Kun yliopisto on joutunut säästämään ja muun muassa vähentämään työntekijöitä, vaikutukset ovat suoria: kursseilla on vähemmän vetäjiä ja kurssikoot ovat kasvaneet. Tällaista kehitystä ei haluta lisää, vaan päinvastoin opiskeluoloihin parannusta. ■

OYY jakoi projektiavustuksia aine- ja harrastejärjestöille

Teekkaritorvet ry, Soopa ry, CRYO ry, OLK ry, OAMK ry, Kultu ry, Suma ry, Histoni ry, Nikoli ry ja Timppa ry. Avustuksia jaettiin yhteensä 1997,92 euroa. Vuoden 2015 aikana projektiavustuksia jaetaan yhteensä 4000 euroa. Seuraavat hakemusten jättöpäivät ovat 27.9. ja 29.11. (Ylkkäri)

LYHYET

Veera Adolfsen ylioppilaskunnan viestintäsihteerin sijaiseksi

OULUN YLIOPISTON ylioppilaskunnan (OYY) viestintäsihteerin sijaiseksi on valittu Veera Adolfsen. Päätöksen teki OYY:n hallitus 25. maaliskuuta kokouksessaan 10/2015. Hakijoita oli yhteensä 28, ja hallitus haastatteli 4 hakijaa. Adolfsen toimii viestintäsihteerin virkavapaan sijaisena 31.10.2015 asti. Adolfsen on toiminut aikaisemmin muun muassa OYY:n hallituksen viestintävastaavana vuonna 2012, Oulun ylioppilaslehti Ylkkärin toimitusapulaisen sijaisena sekä verkkoviestinnän kehittämisprojektissa Metso Groupille. Adolfsen vakuutti hallituksen monipuolisilla viestintätaidoillaan ja idearikkaudellaan.(Ylkkäri)

OULUN YLIOPISTON ylioppilaskunta (OYY) on jakanut tämän vuoden ensimmäiset projektiavustukset. Hallitus jakoi avustuksia seuraaville järjestöille: AIESEC Oulu, NISO ry, ESN Oulu ry,

Buffetateria

Yli 30 vaihtoehtoa! Ilo isosta buffet-pöydästä.

995_opsikelijat_150x90_.indd 1

LÄHIPIIRISSÄNI JYLLÄÄ epidemia. Se vaivaa erityisesti nuoria naisia. Ahkerat puurtajat soimaavat itseään laiskoiksi ja vähättelevät saavutuksiaan. Itsensämollaajan diagnoosin tein, kun ystäväni valitteli ehtineensä pakertaa vain neljä tuntia gradunsa parissa tapaamiseemme mennessä. Kello ei ollut tuolloin kolmeakaan lauantai-iltapäivänä. Toinen oireileva mainitsi ohimennen, että palauttaa gradunsa lähiviikkoina. Hän ei tuulettanut vaan naurahti valmistautuvansa työttömyyteen. Oman diagnoosini vahvistamiseksi en edes vaivaudu surffailemaan lääkäripalstoilla. Riitti, että univelkaisten yöunien putken jälkeen koin epäonnistuneeni, kun viikonloppuaamuna en osannutkaan nukkua yhdeksää tuntia, vaikka siihen oli tilaisuus. Mokasin nukkumisen, en saavuttanut tavoitettani. Naurettavaa. TEKNIIKAN TOHTORI EEVA VILKKUMAA tuumasi Aaltoyliopiston ylioppilaslehti Ainon (4/2014) haastattelussa, että nuoret naiset vähättelevät itseään kaikista eniten. Hänkin oli kokenut epävarmuutta omasta osaamisestaan niin musikaalilavoilla kuin väitöstilaisuudessaan. Vilkkumaa esiSama tettiin esimerkkinä huijarisyndroomasta joukko ei kärsivästä, arvostelun uskalla hakea alla työskentelevästä lahjakkaasta ihmisestä, työtä, jos ei joka pelkää hetkenä täytä yhtä minä hyvänsä paljastuvan, että hän on vain lukuun ottanarrannut muita. Ettei matta kaikkia hän osaakaan mitään. Sama joukko ei uskalla työpaikkailhakea työtä, jos ei täytä yhtä lukuun ottamatta moituksessa kaikkia työpaikkailmoilueteltuja ylituksessa lueteltuja yliihmisen ominaisuuksia. ihmisen omiKympin tyttöhän on tottunut täydellisyyteen. naisuuksia. ” En usko, että miehetkään kärkkyvät työelämään vailla epävarmuutta. Näennäisesti rintaansa pörhistelevää maisterijamppaa saattaakin vaivata huijarisyndrooma tai hän mollaa itseään, mutta peittää heikkouden tunteet kuorensa alle.

”

MIKSI PÄTEVÄ JA OSAAVA ihminen kokee riittämättömyyttä? Mistä itsensä haukkuminen kumpuaa? Harva sietäisi kaveriltaan yhtä ilkeää puhetta kuin ryöpyttää korvien välissä itselleen. Onneksi rumat sanat ovat vain ajatuksia, eivät totta. Jokainen voi mennä kiusaamistilanteessa väliin ja harjoitella lempeämpää sisäistä puhetta. Työnhakuoppaissa kannustetaan oman osaamisen kartoittamiseen. Se voisi olla toimiva hoitomuoto huijarisyndroomaan tai itsensämollaamisen kierteeseen. JOS LAUANTAIN GRADUSESSION päätteeksi kiittäisikin itseään ahkeruudesta. Tai valmistumisen kynnyksellä luottaisi, että opiskeluaikana tehty työ varmasti tietää työtä jatkossakin. Ja aamulla silmät avatessaan toteaisi, että nukkui niin hyvin, että heräsi aivan virkeänä. Kirjoittaja opiskelee tiedeviestinnän maisteriohjelmassa ja kirjoittaa avustajana Ylkkäriin.

Opiskelijat -10 % Kauppalinnankuja 3, 90570 OULU

Huijarit ja itsensämollaajat

www.rax.fi 8.9.2014 10:48:08

@ylkkari

4/2015 | 5

NUORET VAIKUTTAJAT • tekstit ja kuva Sanna Häyrynen

seen voi vaikuttaa vain sisältäpäin. Ulkopuolelta huutelemalla saa näpeilleen”, hän perustelee innostustaan Suomen Ekonomeissa toimimiselle.

Faktat pöytään Heinilä kokee velvollisuudekseen helpottaa päätöksentekoa. Kahden yliopistotutkinnon tahkoaminen seitsemässä vuodessa on antanut hänelle näkemystä. ”Kansantaloustiedettä lähdin opiskelemaan tuotantotalouden lisäksi, koska se selittää rationaalisesti yhteiskunnan ilmiöitä ja talouden toimintaa. Haluan erottaa keskustelun ja kohinan keskeltä faktat.” Jo opiskelijajärjestöissä Heinilä innostui koulutuspolitiikasta. Työmarkkinakysymysten lisäksi Suomen Ekonomien tavoitteena on edistää ekonomikoulutuksen arvostusta ja ottaa huomioon koko korkeakoulukenttä. Oululainen varapuheenjohtaja korostaa myös pohjoisen ääntä. Taloustieteen faktoja Heinilä käy verestämässä valmennuskurssin opettajana. ”Joskus on tullut vitsailtua, että poliitikoille voisi lahjoittaa kauppakorkean pääsykoekirjat. Ministeritasolla ei aina ymmärretä perusasioitakaan. En ole vielä kuullut yhtään talouspoliittista ongelmaa, jonka ratkaisemiseen ei löytyisi järkeviä keinoja ja perusteita oppikirjasta”, Heinilä huomauttaa. Isyysvapaata päivätyöstään viettävä Suomen Ekonomien varapuheenjohtaja Juuso Heinilä miettii, miten hänen lapsensa selviävät tulevaisuudessa eläkkeiden ja valtionvelan maksamisen taakasta.

Työmarkkinoiden kyseenalaistaja Yhteiskunta on Juuso Heinilän mukaan takalukossa. Ammattiyhdistyksen kautta hän saa äänensä kuuluviin päätöksenteossa. ei kiinnosta Juuso Heinilää, mutta hänellä on asiaa päättäjille. Suomen Ekonomien ensimmäinen varapuheenjohtaja kokee vaikuttamismahdollisuutensa loistaviksi. ”Liittomme on yksi Akavan vaikutusvaltaisimmista. Sitä kautta meillä on hyvät yhteydet asioiden valmisteluvaiPOLITIIKKAAN PYRKIMINEN

oulunylioppilaslehti

heessa ministeriöihin ja päätösvaiheessa Suomen hallitukseen. Akavan vaaliohjelmassakin näkyi konkreettisia painotuksia, joita olemme ajaneet”, hän toteaa. Heinilää harmittaa, että työnantajapuoli ja työntekijöiden edustajat tuntuvat elävän vastakkainasettelusta. Vaikka molemmilla on pohjimmil-

taan sama intressi, osapuolet korostavat vain omaa näkökulmaansa. Heinilä haluaisi nähdä, että työyhteisöjä koskevia päätöksiä voitaisiin tehdä yrityksissä vapaammin, sillä uudistusta vaativat asiat kumpuavat työelämästä. ”Missiona on saada työmarkkinakulttuuri muuttumaan. Ammattiyhdistysliikkee-

Kilpailukyvyllä hyvinvointia Päätöksenteon ongelmiksi hän luettelee esimerkiksi norsunluutorneihin poteroitumisen ja äänestäjien lyhytnäköisyyden. Molemmat tuntuvat puntaroivan kysymyksiä vain omasta leiristään. Esimerkiksi eläkekeskustelun seuraaminen oli Juuso Heinilälle epämieluisaa, sillä tosiasioita ei tunnustettu ja päätöksenteosta livistettiin vuosia, vaikka kaikki tiesivät, että huoltosuhde muuttuu dramaattisesti. ”Työmarkkinajärjestöissä viivyteltiin ja tyrmättiin toisten ehdotuksia ilman järkeviä argumentteja. Emme voi jatkaa mallilla, jossa työura kestää 30-vuotiaasta 60-vuotiaaksi. Olisimme eläkkeellä 40 vuotta, kun eliniänodote nousee koko ajan”, Heinilä päivittelee ja kysyy, mitä tämä kaikki tekee Suomen kilpailukyvylle ja poliittisen päätök-

senteon tasolle. Hän pohtii, että länsimaisella demokratialla ei ole kovinkaan paljon näyttöä, miten kriiseistä ja talouden ahdingosta selvitään. ”Ei tarvitse mennä kuin Roomaan, niin näkee, kuinka hieno systeemi kaatuu ja sitä seuraa tuhannen vuoden pimeä ajanjakso. Kreikan tapaus on pelottava esimerkki. Suomen talous on tällä hetkellä Euroopan surkeimmalla tolalla”, hän maalailee uhkakuvia. Tämän takia Juuso Heinilä haluaa jatkaa ihanne-Suomen puolesta työskentelyä. Tavoitteena on maa, jossa kaikkein heikoimmassa asemassa olevienkin elintasosta huolehdittaisiin, työn tekeminen kannattaisi, työllistäminen olisi vaivatonta ja päätökset tehtäisiin kestävästi, tulevaisuuteen katsoen. ■

Kuka? • Juuso Heinilä • Ikä 37 vuotta. • Kotoisin Alajärveltä. Asuu vaimon ja kahden lapsen kanssa Oulun Hietasaaressa.

• Valmistunut Oulun yli-

opistosta tuotantotalouden diplomi-insinööriksi 2003 ja kauppatieteiden maisteriksi kansantaloustiede pääaineenaan 2005.

• Tällä hetkellä Suomen

Ekonomien ensimmäinen varapuheenjohtaja.

• Aiemmin toiminut muun

muassa Suomen Ekonomien hallituksessa ja koulutuspoliittisen toimikunnan puheenjohtajana, Oulun Ekonomien puheenjohtajana, opiskeluaikana Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa (OYY) edustajistossa, OYY:n hallituksen varapuheenjohtajana, tuotantotalouden opiskelijoiden ainejärjestö Optiemin puheenjohtajana, PSOASin hallituksessa ja useissa koulutuksen sisältöihin vaikuttavissa ryhmissä, kuten tiedekuntaneuvostossa.

• Työskentelee Oulun

Osuuspankissa myynti- ja asiakkuusjohtajana. Ennen pankkialalle siirtymistä Nokialla erilaisissa projektinhallintatehtävissä.

• Harrastaa urheilua,

esimerkiksi jalkapalloa ja sählyä työporukan puulaakijoukkueissa. Ikisuosikkeja ovat pesäpallo ja jääkiekko.

6 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Ajankohtaista WAPPU 2015 • koonti Minna Koivunen • kuvitus Maarit Halonen

Kattokiltojen yhteinen Wapun avaus ke 22.4. klo 18 HopLopissa (Jatkobileet klo 21.30 Tivolissa.)

Oulun Teekkariyhdistys Torstai 23.4. klo 19 TeeKun Wappukonsertti, Ravintola Caio klo 22 Ööpisgaala, Kantis

Keskiviikko 29.4.

klo 12 Tempaukset ja fuksikisat, Torinranta

klo 17–22 Vappusitsit

klo 21 Waatonaatonbileet, Apollo

Torstai 30.4.

klo 14.44 Fuksivala, Franzenin puisto

klo 12 Wappukulkue, lähtö Rauhalasta

klo 17 Finanssin vappusauna, Johteenhovi ko kisan päätteeksi).

klo 14 Uitot, Åströmin Puisto Perjantai 24.4.

klo 20 Waatonbileet, Tivoli

klo 12 Kirkkovenesoudut, Tuiranranta

Perjantai 1.5.

klo 22 Jälkisoudut, Kantis

klo 03.33.33 Ashematunnelin örinät klo 05.00 Lakitus, Rauhala

Lauantai 25.4. klo 12 WappuPiknik, Humanistipäädyn nurmikko klo 18 Wappureivit, SuperPark Areena Sunnuntai 26.4. klo 14 BBQ-bileet, Teekkaritalo Maanantai 27.4. klo 14 Saunamarathon, Arkkaritalo / Walhalla

klo 06 Wappusillis, arkkitehtuurinosasto klo 09 Shampanjamatinea, Linnansaari klo 14 Teekkaritorvien Wappukonsertti, Rotuaari klo 18 Fuksilakkien polttohautaus, Teekkaritalo

Tiistai 21.4

klo 13 Päiväkännit, Hevimesta klo 18 Wappusitsit, Teekkaritalo (Sitsit teemalla MM-95!)

Torstai 23.4. NESU-Finanssin BaariBussiExcu Maanantai 27.4. klo 22–04 Poikkitieteelliset haalaribileet, Tivoli Tiistai 28.4. klo 18–22 Lääkissitsit

• Tarkoituksena löytää lapuissa olevia tuntomerkkejä vastaavat teekkarit.

• Nopeiten kaikki löytänyt/kuvannut tiimi voittaa.

Humanistinen kilta Sunnuntai 26.4. Maanantai 20.4.

klo 12 Wappusuunnistus

Humanistifuksikaste ja jatkot Teekkaritalolla

• Fuksisuunnistus toisinpäin: fuksit

Tiistai 28.4. Yhteishumanistinen wappusuunnistus

Finanssi

klo 17–22 NESU-Finanssin sitsit Tiistai 28.4.

Erityisesti Finanssin vappusaunalle toivotetaan kaikki tervetulleiksi, lipun hinta tapahtumaan ilmoitetaan myöhemmin, mutta siihen kuuluu sauna, palju, ruoka sekä Finanssin perinteinen booli.

klo 22–04 AatonAatonAatonAaton Apina Kapina, Apollo Keskiviikko 29.4. Juomalauluharjoitukset teatterin takana Torstai 30.4. Franzenin patsaan lakitus

pitävät rasteja ja vanhemmat suunnistavat johonkin teemaan sonnustautuneena (suositus 4–6 hengen joukkue, max. 10).

• Ilmoittautuminen alkaa klo 12

Wanhalla kyykkäkopilla (2T- ja Xovien välissä), rastit aukeavat klo 12.15 ja sulkeutuvat klo 18.00. Tiistai 28.4. klo 13 Päiväkännit, Hevimesta klo 22–04 AatonAatonAatonAaton Apina Kapina, Apollo Perjantai 1.5.. klo 11.00 Wappupiknik, Linnansaari

Oulun Luonnontieteilijät Perjantai 24.4. n. klo 13–15 Wappubongari

• Järjestetään ohjelmanumerona

Kirkkovenesouduissa (palkintojenja-

Tarkemmat tiedot tapahtumista kiltojen nettisivuilla.

@ylkkari

4/2015 | 7

WAPUN AVAUS • teksti Minna Koivunen

Pomppien vappuun SUURIN

OSA

OPISKELIJOIDEN

vapputapahtumista on ainejärjestöjen ja kiltojen omia, mutta tänä keväänä Oulun yliopiston opiskelijat saavat yhteisen avauksen vapulle. Neljä kattokiltaa Finanssi, Humanistinen kilta, Oulun Luonnontieteilijät (OLuT) ja Oulun Teekkariyhdistys järjestävät vapun avauksen HopLopissa keskiviikkona 22. huhtikuuta klo 18 alkaen. Jo viime vuonna poikkitieteellistä vappua vietettiin pienimuotoisen piknikin merkeissä Linnasaaressa. Nyt haluttiin jotain suurempaa. OLuT:n varapuheenjohtaja Anna-Leena Taskinen ja Humanistisen killan tapahtumavastaava Tiina Wesslin kertovat, että kun viime joulukuussa alkoi yhteisen vapun suunnittelu, lensi ilmoille ehdotus HopLopista tapahtumapaikkana. Vitsiksi tarkoitetusta heitosta innostuttiin ja kun HopLopista näytettiin vihreää valoa, tuli avajaiskarkeloiden paikaksi värikäs leikkimaa.

Wapun avaukseen ei ole mitään erikoista ohjelmaa. Järjestäjät luottavat siihen, että seikkailupuiston aktiviteetit ovat tarpeeksi vappua aloitteleville opiskelijoille. “Kävimme kokeilemassa ja riittää tarpeeksi tekemistä neljäksi tunniksi”, Wesslin vakuuttaa. Omien virvokkeiden nauttiminen rajatulla alueella on sallittu. Trampoliinit, pomppulinnat ja seikkailulabyrintti sekä alkoholin nauttiminen voi olla vaarallinen yhdistelmä. Kaksikkoa hieman jännittääkin, kuinka tulee käymään. Toki paikalla on järjestysmiehiä, jotka pitävät huolta turvallisuudesta. “Toivottavasti ei tule ylilyöntejä”, kaksikko tuumaa. Uusi vapputapahtuma erikoisessa paikassa on otettu vastaan monin ajatuksin. “Ihmiset ovat olleet epäuskoisia ja innostuneita. Silloin kun olimme pieniä, ei ollut hoploppeja”, Taskinen toteaa. ■

OLuT:n Anna-Leena Taskinen (vas.), Humanistisen killan Tiina Wesslin ja Finanssin Jonna Elomaa ovat olleet järjestämässä kaikkien Oulun yliopiston opiskelijoiden yhteistä vappua ja kävivät testaamassa HopLopia etukäteen.

PISKELIJAPSOAS KATTA A O KI MUODOT ASUMISEN KAIK

okrat

Edulliset vu

Keskeiset sijainnit

Monipuoliset

asuntovaihtoehdot

t Ripeä elut opalv t l o u h

Nopea netti

HalvAlla HyvÄÄ Opiskelijakortilla kaikki vaatteet ja kengät

-50% Voimassa ke-la 15.-18.4.

99 %

asukkaista suosittelee PSOASia myös tutuilleen

Katso vapaat asunnot: www.psoas.fi oulunylioppilaslehti

Lähin Kontti-kierrätystavaratalosi: Jääsalontie 12, 90400 Oulu Puhelin 040 1390 731 Avoinna ma-pe 9-18, la 9-16 kontti.punainenristi.fi www.facebook.com/sprkontti

Nordea Pankki Suomi Oyj

Lataa mobiilipankki nyt käyttöösi Nordean mobiilipankilla hoidat kätevästi maksut sekä seuraat tili- ja korttitapahtumia. Nyt voit uusina ominaisuuksina seurata myös lainatietojasi ja e-laskujasi entistä tarkemmin. Missä ja milloin vain.

Teemme sen mahdolliseksi

Oulun seudun konttorit 0200 3000 nordea.fi

Janne Hakkarainen

Aineenopettajaopiskelija, Oulun kaupunginvaltuutettu

Perustulolla työnteko aina kannattavaksi ja tukiviidakko selkeäksi Kotimaisilla ja puhtailla energiantuotantomuodoilla työtä pohjoiseen Laadukkaalla ja maksuttomalla koulutuksella Suomi nousuun Yhdenvertaisuutta edistämällä turvataan oikeudenmukaisuus www.facebook.com/hakkarainen.janne www.twitter.com/jannehak www.instagram.com/jannehakkarainen

www.jannehakkarainen.fi

Mainos maksetaan yksityisten kansalaisten lahjoituksilla.

ojen a v r n a u s ta j e d i ol me P e h ät ö n p u ym vä s

Äkkilähdöt

opiskelijakortilla

-20%

PYHÄN LUUKKAAN KAPPELI (Yliopistokatu 7) Messu+pyhäkoulu joka su klo 10. English Service joka su klo 16. Opiskelijoiden kirkkopyhä su 19.4. klo 10, kirkkokahvit. Luukas-messu pe 8.5. klo 19 Opiskelijoiden kevätkirkko su 17.5. klo 10 Suvivirsi, kakkukahvit!

Alennus samana päivänä varatuista parturi- ja kampaamopalveluista.

KASTELLIN KIRKKO (Töllintie 38) Tuomasmessu 18.4. ja 16.5. klo 18 TUIRAN KIRKKO (Myllytie 5) Luukas-messu pe 24.4. klo 19 kirkkokahvit ja iltapala. RAATIN NUORISOTALO (Raatintie 7) Vappujuhla klo 19.30 PYHÄN ANDREAAN KIRKKO (Sulkakuja 8) Varikkomessu su 3.5. klo 12

PARTURI-KAMPAAMO Kirkkokatu 4, I & II krs. Oulu p. 040 777 7047 Stockmann Oulu I krs. p. 040 717 1898 // www.salonvirho.com

KESKUSTAN SEURAKUNTATALO (Isokatu 17) Sarastus-kuoron harjoitukset soita Tainalle, p. 044 3161 729.

Soita 040 152 9999 www.kiinteistotahkola.fi

TYKKÄÄ, LUE, VISERRÄ facebook.com/ oulunylioppilaslehti issuu.com/ oulunylioppilaslehti twitter.com/ ylkkari

KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1.5.-31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ

Soluasunnot: 215-295 euroa/ kk/asukas Tiedustelut: puh. (09) 3877133 latokartano@helsinki.fi www.latokartanonyokyla.fi

Ilmoituksen maksaja: Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan puolesta ry

Vuokra-asuntoja!

SINUA VARTEN yliopistopastori Ari Savuoja p. 040 524 5919, yliopistopastori@oulu.fi Linnanmaalla huone TF101. Aapistie 5, huone A111, parittomien viikkojen ti klo 15-16. www.facebook.fi/kirkkosuomessa www.palvelevanetti.fi

*) TARJOUS ON VOIMASSA 31.5.2015 ASTI.

TULEVAISUUS KUULUU TEILLE Paras motivaatio opiskelulle on tieto koulutusta vastaavasta työstä. Vaikka nykymaailmassa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, emme silti voi olla romuttamassa tulevaisuuden yrittäjien ja työntekijöiden haaveita ja tavoitteita. Maksuton koulutus kuuluu kaikille. Luomalla uusia työpaikkoja takaamme tämän päivän opiskelijoille elinkeinon huomenna. Näin isoja asioita ei kukaan yksin ratkaise tule sinäkin mukaan tekemään tekoja Suomen ja opiskelijoiden puolesta ja äänestetään Eero toiselle kaudelle eduskuntaan. KANSANEDUSTAJA & YRITTÄJÄ

110

WWW.EEROSUUTARI.FI & WWW.FACEBOOK.COM/SUUTARI.EERO

-10% -10%

Anna elämän viedä

Kaikki elämäsi vuokra-asunnot

sato.fi www.olkkari.fi

EDUSKUNTAVAALIT 2015 - TYTIN TUKIRYHMÄ

(Ei koske lääkkeitä)

-10% (Ei koske lääkkeitä) HAE OMASI KAIJONHARJUN APTEEKISTA

P o h jo is e

u tu le v a is u

Tytti

YOTUEL.FI

(Ei koske lääkkeitä) ma-pe 8.30-19, la 9-16

Tuppurainen

sato.fi

TYÖN TEKIJÄ on!

o Tytti jatk Äänestä

slupaus #koulutu #rohkeus

www.tytti.info

TYKKÄÄ, LUE, VISERRÄ facebook.com/ oulunylioppilaslehti issuu.com/ oulunylioppilaslehti twitter.com/ ylkkari

Vihreä insinööri matkalla eduskuntaan

Kestävän

Musiikkia, tä t e d h i i v a j a u l urhei opiskelijaystävällisessä hengessä!

tulevaisuuden tekijä Ympäristötekniikan DI (Oulusta), Kajaanin kaupunginvaltuutettu, maailmankansalainen, maailmanparantaja.

#silja2015 siljakeranen.fi

Ilmoituksen maksaja: Silja Keräsen tukiryhmä

Kauppurienkatu 24 A, Oulu | Avoinna: ma-to 17-01, pe 15-04, la 14-04, su 15-01 044 7886190 | Sportit.fi | SportitVanhaPaloasema Facebook “f ” Logo

CMYK / .eps

Facebook “f ” Logo

CMYK / .eps

4/2015 | 11

RAHANKÄYTTÖ • teksti Sanna Häyrynen • kuvitus Mikael Heikkinen

Ratkaise rahasi Opiskelun sanotaan olevan kuin rahan laittamista pankkiin. Ylkkäri kokosi arvokkaita vinkkejä siihen, miten saat otteen talousasioistasi ja pystyt ihan oikeasti kerryttämään tuohta tilillesi. Leikkimielinen raha-asioiden perustutkinto antaa alkupääoman kukkaron herruudelle.

Perusopinnot:

Ruudukoilla talouskuria arkeen Opettele hallitsemaan talouttasi, ettei taloutesi hallitse sinua. Budjetointi auttaa ennakoimaan ja hahmottamaan, mihin rahaa hupenee. 1. Voit kiittää itseäsi, jos pärjäät tuloillasi. Plussalle jääminen on jo hyvä saavutus. Mikäli tililläsi puhaltavat pakkaslukemat, mieti ostokäyttäytymistäsi. Säännöllinen kirjanpito voisi parantaa taloustaitojasi. 2. Henkilökohtainen budjetointi eli taloussuunnittelu on tehty helpoksi. Esimerkiksi Marttojen nettisivuilta, osoitteista budjetti.fi ja talouspaivakirja. fi saat valmiita lomakkeita, jotka motivoivat kirjanpitoon enemmän kuin kuiva Exceltaulukko. Vanha kunnon ruutupaperikin käy hyvin. Voit jakaa ruudukkoihin omat sarakkeet esimerkiksi ansiotuloille, kiinteille menoille, asumiskuluille, kotitalousmenoille, ulkona syömiselle ja jaotella huvitteluostokset eri kategorioihin. 3. Ruudukon lukeminen saattaa paljastaa yllättäviä menoja ja riippuvuuksia. Arvioi, ovat-

oulunylioppilaslehti

ko kulutusmääräsi kohtuullisia. Voisitko luopua jostakin? Olisiko halvempia vaihtoehtoja? Ennakoi tulosi, suunnittele menosi. Tee kirjanpidosta päivittäinen tapa. Voit motivoida itseäsi sillä, että hahmottamalla rahankäyttöäsi pystyt vaikuttamaan taskunpohjalle jäävään summaan. 4. Harkitsetko hintavan hankinnan ostamista velaksi? Mieti kuukausittaisten menojesi tärkeysjärjestystä. Ensin on maksettava vuokra ja asumiseen liittyvät kulut. Tarvitset myös ruokaa ja mahdollisesti lääkkeitä. Kolmanneksi tärkeintä on maksaa puhelin- ja nettilaskut. Bussilippu, polkupyörän ylläpito tai autoon liittyvät menot on myös hoidettava. Kun nämä ovat kunnossa, arvioi, voitko ostaa velkasi. 5. Jos et pysty maksamaan laskuja eräpäivään mennessä,

ota yhteyttä laskun lähettäjään. Yleensä on mahdollista sopia uusi eräpäivä. Näin vältyt viivästysmaksuilta. Budjetointi auttaa ennakoimaan. 6. Retuperälle joutuneen talouden voi pelastaa. Jos budjetointi ja uusien eräpäivien sopiminen ei helpota tilannetta, velkaneuvontaa saa esimerkiksi Martoilta tai Takuu-Säätiön neuvontapuhelimesta, ja -chatista sekä henkilökohtaisilta tukihenkilöiltä. Kuntien lakisääteisiin palveluihin kuuluu talous- ja velkaneuvontaa. Lisävinkkejä saa esimerkiksi Kuluttajaliitosta ja sivustoilta maksumyohassa.fi, raha-asiat.fi ja kalliitkulissit.fi.

Haastateltu Takuu-Säätiön Oulun-toimiston hankekoordinaattori Taina Rajasta.

12 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Jos olet aloittanut opintosi syksyllä 2014 ja valmistut koulutusohjelmasi asettamassa määräajassa, voit saada opintolainahyvityksen. Kela maksaa 2500 eurosta ylimenevästä summasta 40 prosenttia. Esimerkiksi 10 000 euron lainasta maksat itse takaisin 7000 euroa, kun Kela hoitaa 2500 eurosta ylimenevästä 7500 euron osuudesta 40 prosenttia eli 3000 euroa. Opintolaina on halpaa. Korkomarginaali on opintolainassa pienempi kuin muissa lainoissa ja myös viitekorko on tällä hetkellä matala. Lisäksi valtio pääomittaa lainan koron eli korko lisätään vuosittain lainan pääomaan. Lainan avausmaksukin on opiskelijan kukkarolle ystävällinen. Helppoudestaan huolimatta opintolaina pitää muistaa maksaa takaisin. Jos jätät lainasi maksamatta, siitä jää aina merkintä. Tämä voi hankaloittaa esimerkiksi luottokortin tai asuntolainan myöntämistä ja muita asioita tulevaisuudessa.

2. Asuntolaina

Aineopinnot:

Lainalla leveyttä elämään Opintolaina on edullinen apu arkeen. Asuntolainan esiastetta eli asp-säästämistä kannattaa harkita, jos havittelet omistusasuntoa. Lainoihin ja säästämiseen saat räätälöityä omaan tilanteeseesi sopivat maksuerät ja -ajat. 1. Opintolaina Jokainen opintotukea hakeva opiskelija saa automaattisesti valtiontakauksen opintolainaan. Et tarvitse ketään lainan takaajaksi tai vakuuksia lainallesi. Voit hakea lainaa verkkopankin kautta tai neuvotella pankin henkilökunnan kanssa. Kela lähettää takauspäätöksen automaattisesti pankkiin. Valtiontakaus opintolainalle kestää 30 vuotta ensimmäisestä nostoerästä. Opintolainaa myönnetään vuodeksi kerrallaan. Lainaa

voit saada jokaista nostamaasi opintotukikuukautta kohti 260– 400 euroa. Ennen vuotta 2014 aloittaneet voivat saada maksimissaan 300 euroa kuukaudessa. Vuosittaisen summan voit nostaa yleensä kahdessa tai neljässä erässä, poikkeustapauksissa yhdellä kerralla. Käytännöistä sovit pankin kanssa. Lainaa on mahdollista saada koko opiskelujen ajan, kaikilta niiltä kuukausilta, joina nostat opintotukea. Takaisinmaksusta teet pankin kanssa maksuohjelman,

jossa määritellään kuukausittain lyhennettävä summa ja takaisinmaksuaika. Yleensä takaisinmaksu alkaa noin vuoden kuluttua opiskelijan valmistuttua. Kuukausittaisen takaisinmaksusumman voi määrittää tulojen mukaan esimerkiksi 60 eurosta sataan euroon. Alkuvaiheessa summa voi olla pienempikin, jos tulot ovat alhaiset. Tarvittaessa pystyt neuvottelemaan pankin kanssa lyhennyslykkäyksestä, jos et heti kykene aloittamaan takaisinmaksua.

Vaikka ajatus asuntolainasta tuntuisi hurjalta, mahdotonta asunnon ostaminen ei ole, mikäli sinulla on säännölliset tulot. Takaisinmaksukyky on kriteeri numero yksi, kun laina myönnetään. Olemassa oleva työpaikka tai varma työllistyminen katsotaan eduksi. Lainan saaminen edellyttää myös riittävää omarahoitusosuutta tai takaajia lainalle. Esimerkiksi sukulaisesi voivat asettaa oman asuntonsa reaalivakuudeksi lainallesi. Asuntoa ostaessasi tarvitset lisäksi käsirahan, jonka maksamisessa pankki voi tietyin ehdoin auttaa. Pankkisi kanssa saat sovittua tuloihisi sopivat lainaerät ja takaisinmaksuajan. Usein lainanlyhennykset eivät kuukausittain ole kovin paljon suuremmat kuin vuokramenot. Esimerkiksi 60 000 euron hintaisesta yksiöstä on mahdollista maksaa kuukaudessa vastikkeineen päivineen jopa vähemmän kuin vuokra-asunnosta. Lyhennysajat lasketaan vuosikymmenissä. Omistusasuntoon voi saada yleistä asumistukea, mutta ei opintotuen asumislisää. Mikäli oma koti siintää haaveissa, mutta tuloistasi ei vielä liikene summia omarahoitusosuuteen sekä asunnon käsira-

haan ja lainanlyhennyksiin, harkitse asp-tiliä, jolle vähitellen talletat omarahoitusosuuden.

3. Asp-säästäminen Asp-tilille (asuntosäästöpalkkio) pankin asiakas säästää 10 prosenttia asunnon hinnasta ennakkoon. Kun summa on kasassa, pankki myöntää asuntolainan. Asp-säästäjäksi voi ruveta 18–39-vuotias, joka aikoo ostaa ensimmäisen oman asunnon. Rahaa voit laittaa jemmaan vuosineljänneksittäin eli neljää kertaa vuodessa. Talletettavat määrät voivat vaihdella 150 eurosta 3000 euroon. Minimisäästöaika on kaksi vuotta tai kahdeksan vuosineljännestä, joitten ei kuitenkaan tarvitse olla peräkkäisiä. Maksimisäästöaikaa ei ole. Asuntoa varten voit siis laittaa rahaa sivuun, kun ylimääräistä irtoaa vaikkapa kesätöiden jälkeen tai olla säästämättä, jos tuloja ei ole esimerkiksi vaihto-opiskelujen aikana. Kun kerrytät rahaa asp-tilille, saat asuntolainallesi valtion takauksen ja voit ottaa lainan ilman ulkopuolisia vakuuksia tai takaajia. Asp-tilille maksetaan verovapaata yhden prosentin talletuskorkoa. Kaikilla pankeilla on samat kriteerit asp-säästämiselle, mutta erisuuruiset lisäkorot. Voit aloittaa asp-säästämisen nyt ja myöhemmin hyödyntää pottisi, kun ostat asuntoa esimerkiksi puolisosi kanssa. Voitte myös yhdistää säästösummanne. Finanssivalvonta on ehdottanut, että vuodesta 2016 lakiin voitaisiin kirjata 10 prosentin omarahoitusosuus asuntolainaa myönnettäessä.

Bonukset Jos WebOodin plakkarissasi on vähintään 90 opintopistettä, voit saada luottokortin 1000 euron luottorajalla. Muutaman tuhannen lainoja on mahdollista saada esimerkiksi auton ostamista varten. Jälleen kerran maksukyky on ehtona lainan myöntämiselle.

Lähde www.kela.fi. Haastateltu Oulun Nordean konttorinjohtaja Heli Kerästä ja Oulun Osuuspankin myyntijohtaja Teija Heikkistä. @ylkkari

4/2015 | 13

Syventävät opinnot:

Omalla päällä pääomaa Sijoittaja varautuu tulevaisuuteen. Ei ole suuruudenhullua kerryttää esimerkiksi eläkevaroja rahastoihin jo opiskeluaikana. Muista olla tarkka ja analyyttinen, sillä markkinavoimiin on suhtauduttava nöyrästi. 1. Aseta horisontti rahantarpeellesi. Jos tarvitset tietyn verran rahaa vuoden päästä, pankkitalletus on järkevä vaihtoehto. Mikäli arvelet kaipaavasi rahaa kymmenen tai neljänkymmenen vuoden kuluttua, harkitse säästöjesi sijoittamista. Fakta on, että opiskelijalla suurin osa tuloista menee yleensä elämiseen. Pieni siivu, kuukausittain muutama kymppikin, olisi silti hyvä jättää säästöön. 2. Ota vastuu tulevaisuudestasi. Nykytilanteessa on mahdotonta sanoa, paljonko tulet saamaan eläkettä. Todennäköisesti joudut maksamaan siitä osan itse, joten vanhuudenpäivät ovat riittävä motiivi lähteä miettimään säästöjesi sijoittamista. 3. Kohdenna sijoituksesi oikein. Sijoittajalle ystävällisimpiä vaihtoehtoja ovat ETF-rahastot (exhange-traded fund) eli pörssinoteeratut indeksiosuusrahastot, joita on tarjolla useaan

omaisuusluokkaan. Niillä voi käydä pörsseissä kauppaa samalla tavalla kuin osakkeilla. Asunto-osakkeen ostaminen on myös yksi mahdollinen sijoitus. Suoraa osakesijoittamista voi verrata kuin lottokuponkien täyttämiseen, joten kannattaa olla varovainen. 4. Rakenna salkkusi järkevästi. ETF-osakerahastoissa sijoitat osakekoriin eli useampiin osakkeisiin, joten riskit ovat hajautettuja. Välittäjät eivät myöskään ota suuria palkkiosummia. Välittäjän saat joko pankista tai internetin kautta. Yhteen ETFrahasto-osuuteen pääsee kiinni jo 10–30 eurolla, mutta sen verran välittäjä vaatii sijoituskerroista itselleen, että piensijoittajan näkökulmasta noin tuhannen euron alkusijoitus useampaan rahastoon alkaa olla kannattava. 5. Tasapainota rahastosalkkusi. Fiksua on jakaa sijoituksista noin 80 prosenttia osakkei-

siin ja loput korkorahastoihin. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että osakkeisiin tulisi sijoittaa prosenttiosuutena sata miinus oma ikä, koska nuoret voivat pitkien sijoitushorisonttiensa vuoksi ottaa enemmän osakeriskiä. Tarkista sijoitustesi jakautuminen vuosittain, sillä

markkinatilanteet muuttuvat. 6. Suurin riski on korviesi välissä. Älä hötkyile, älä spekuloi, älä kuuntele analyytikkojen uskomuksia. Muista pitkä tähtäin, sillä liian lyhyt horisontti voi kostautua. Osta silloin, kun muut myyvät. Kulje

vastavirtaan ja pidä oma pääsi. Ole johdonmukainen, pysy periaatteitasi ja tee harkittuja päätöksiä. ■ Haastateltu Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun rahoituksen dosenttia, yliopistonlehtori Hannu Kahraa.

Ylkkäri kysyi 1. Miten suhtaudut lainan ottamiseen? 2. Miten suunnittelet rahankäyttöäsi? 3. Jääkö rahaa säästöön?

Aleksi Ohenoja, 27, teknologiapainotteinen luokanopettajakoulutus, 1. vuosi

Laura Nygård, 23, arkeologia, 5. vuosi

Arttu Anttonen, 22, kauppatieteet, 1. vuosi

Jenny Lappalainen, 24, tuotantotalous, 4. vuosi

1. Olen ottanut opintolainaa. Se on halpaa, maksuajat ovat pitkät ja korotkin mitä ovat. Laina mahdollistaa vapaamman elämäntyylin. 2. Katson, paljonko tilillä on rahaa ja ostan sen mukaan vain sitä, mikä oikeasti on tärkeää. Välillä voi tulla ajattelemattomia ostopäätöksiä. 3. Näillä tuloilla ei ole ollut mahdollista säästää. Kesätöistä jää jonkin verran sukanvarteen. Asuntolainaa varten en ole ruvennut säästämään, vaikka tilannetta olenkin kartoittanut.

1. Mietin opintolainan ottamista todella pitkään, eikä se tuntunut aluksi kovin mieluisalta. Laina kuitenkin mahdollisti vaihdossa käymisen ja siellä elämisen. Oli se sen arvoista. 2. Kuukausittain tarkistan, mihin rahaa on mennyt. Ennakoin isommat menot, esimerkiksi vakuutusmaksut. Kirjaan kaiken Excel-taulukkoon. 3. Rahaa jää hyvin vähän säästöön. Pieniä summia talletan säästötilille.

1. Opintolainan ottaminen oli ehdotonta, vaikken sitä tarvitsekaan. Ehdin ennen opiskeluja kerätä rahaa säästöön.Olisi tyhmää olla ottamatta opintolainaa, kun tavoitteenani on valmistua ajoissa, niin saan lainanlyhennykseen hyvityksen Kelalta. 2. Minulla on selkeä budjetti Excel-taulukossa. Kirjaan valmiiksi vuokran, bussikortin ja muut kiinteät menot. Kuun lopussa katson luottokorttilaskulta, mihin muuhun rahaa on mennyt. 3. Tällä hetkellä säästöön ei tuloista jää kovin paljon. Aiemmista palkoista olen sijoittanut, sillä osakkeiden 6,6 prosentin korko tuottaa paljon enemmän kuin esimerkiksi opintolainan yhden prosentin korko.

1. Opintolainaa olen ottanut aina tarpeen vaatiessa, koska se on niin matalakorkoista. Tiedän, että työllistyn tulevaisuudessa, joten takaisinmaksu ei huoleta. 2. Tarkkailen ja vertailen hintoja. Minulla ei ole kirjanpitoa. Jos rahat eivät meinaa riittää, karsin ulkona syömisestä ja leffakäynneistä. Ruokaostoksista en pysty kovin paljon nipistämään. 3. Kesätöistä säästän. Sitten kun on enemmän tuloja, aion ehdottomasti sijoittaa osakkeisiin tai rahastoihin. Asuntoa varten säästäminen ei tunnu ajankohtaiselta. Opiskelijana haluan käyttää rahani elämästä nauttimiseen.

oulunylioppilaslehti

14 | Oulun ylioppilaslehti Ylkk채ri

@ylkkari

4/2015 | 15

RUOKA & TERVEYS • teksti Minna Koivunen • kuvat Aleksi Poutanen

Hyvinvointi omissa käsissä Virpi Mikkonen löysi puhtaasta ruuasta terveyden ja inspiraatiota työhönsä.

säikähti, kun hän alkoi saada alati pahenevia iho-oireita ja -tulehduksia. Samalla Mikkosen koko elämän ajan mukana kulkeneet vatsavaivat alkoivat pahentua huomattavasti. Hän oli juuri palannut Suomeen Espanjasta opintovaihdosta ja aloittanut vakituiset työt Trendi-lehdessä. Lukuisat lääkärikäynnit eivät tuoneet selvyyttä vaivoihin. “En saanut oireisiini mitään kunnon vastausta. Lopulta havahduin itse siihen, että kaikki erilaiset oireeni juontavat juurensa syvemmälle terveydentilaani. Niinpä päätin ottaa hyvinvointini ohjat omiin käsiini.” Mikkosen jääkaapin sisältö ja kauppareissut muuttuivat kerralla, kun hän teki suuren ruokavaliomuutoksen. Syyt terveysongelmiin juonsivat juurensa paljon pidemmälle kuin railakkaaseen opiskelijaelämään. Jo lapsena muun muassa maitotuotteet ja viljat olivat aiheuttaneet vatsavaivoja, mutta koska ne olivat aina olleet olennainen osa ruokavaliota, ei niiden sopimattomuutta edes osattu kyseenalaistaa. Teini-iässä läpikäydyt laktoosi-intoleranssi- ja keliakia-testit eivät olleet tuoneet vastauksia oireille. Mikkonen kasvoi ajatukseen, että hänellä vain on huono vatsa. “Muistan lukeneeni jostain, että terveen vatsan ja suoliston ei pitäisi tuntua miltään, ja ihmettelin miten se on mahdollista. Itselläni oli lähes aina jotain nipistelyä tai turvotusta meneillään.” Kun aikuisiällä vaivat pahenivat eivätkä lääkärit osanneet auttaa, alkoi määrätietoinen tiedon etsiminen kirjoista ja internetistä. “Koin todellisen ahaa-elämyksen ja tulin ihan uudella tapaa tietoiseksi omasta kropastani ja siitä, miten ruoka vaikuttaa meihin kokonaisvaltaisesti.” Ahaa-elämystä seurasi ruokavalioremontti. Kaupanhyllyille jäivät gluteeniviljat, prosessoidut ruuat, valmisruuat, maitotuotteet, karkit ja muut sokeriherkut. Entisestä sokerihiirestä tuli smoothiefani. Hedelmä-vihannes-osastolta löytyivät perusruoan raakaaineet ja ruoat syntyivät kotikeittiössä. “Heräsin uuteen ymmärrykseen siitä, miten huonot ruokailutottumukset kuormittavat vuosien saatossa kehoamme, joka alkaa ennemmin tai myöhemmin oireilemaan. Ikuisesti ei voi porskuttaa surkeilla elämäntavoilla.” Tutuista ruoista ja herkuista ei ollut lopulta vaikea OULULAISLÄHTÖINEN VIRPI MIKKONEN

oulunylioppilaslehti

luopua. “Kun ymmärsin, mikä vaikutus ravinnolla on, olin valmis muutokseen. En epäröinyt hetkeäkään, kun niin iso asia kuin oma terveys oli kyseessä.”

Täynnä virtaa Puolen vuoden jälkeen ruokavalioremontin tekemisestä Mikkosen kaikki oireet olivat poistuneet. Vatsavaivat olivat täysin poissa, kuten myös rosacean eli ruusufinnin sukuiseksi diagnosoitu ihovaiva. “Lisäksi huomasin, että pienet vaivat, joihin en ollut enää kiinnittänyt huomiota, kuten haurastuvat ja lohkeilevat kynnet sekä silmien kutina loistivat poissaolollaan.” Ensimmäisenä hän kuitenkin huomasi muutoksen energiatasossaan. Nuori nainen oli täynnä virtaa, energiaa ja ajatuksia. ”Mieli oli todella kirkas ja olo valoisan toiveikas. Tuntui kuin olisin seisonut vuoren reunalla valmiina hyppäämään lentoon kohti mahdollisuuksien maailmaa!” Mikkonen innostuu puhumaan edellisiltana näkemästään Super Juice Me! -dokumentista, jossa 8 ihmistä, jotka kärsivät yhteensä 22 eri kroonisesta sairaudesta kuten astmasta, allergioista, Crohnin taudista ja diabeteksestä, elävät 28 päivää tuorepuristetuilla mehuilla. 28 päivän jälkeen he olivat täysin oireettomia ja pystyivät lopettamaan suurimman osan lääkkeistään. “Siinä oli jälleen inspiroivaa näkemystä puhtaiden luonnon raaka-aineiden vaikutuksesta terveyteemme. Juuri tätä tietoutta pitäisi opettaa lapsillemme jo peruskoulussa. Ihmiset ovat ihan kujalla oman terveytensä kanssa ja menevät lääkäriin, jossa heille annetaan lääkkeitä oireeseen sen sijaan, että perehdyttäisiin siihen todelliseen syyhyn ja korjattaisiin sitä. En ole lääke- tai lääkärivastainen, mutta useissa tilanteissa lääkkeen pitäisi olla vaihtoehtoinen hoitomuoto ja elämäntapojen korjaus se ensisijainen.” Vanha sanonta olet mitä syöt kannattaa muistaa. Se mitä syömme on yhteydessä suolistoon, jonka sanotaan olevan ihmisen toiset aivot. Suolistolla on perustavanlaatuisia vaikutuksia terveyteen. “Hyvät bakteerit tervehdyttävät suolen kuntoa ja siten koko kropan vastustuskykyä, jolloin kropalla on

enemmän aseita toimia ulkoisia riskitekijöitä vastaan. Omatkin tulehdustilani helpottivat, kun poistin muun muassa tulehdusta ruokkivat sokerit ja gluteenin pois ruokavaliostani ja tarjosin keholle runsaasti hyviä rakennuspalikoita tuoreiden kasvisten, marjojen ja hedelmien muodossa.” Vaikka tuntisi itsensä terveeksi, Mikkosen mielestä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä syö. “Se on paras henkivakuutus, mitä itselleen voi hommata. Sillä rakennamme tulevaisuuden hyvinvointia ja annamme samalla hyvää esimerkkiä muille ihmisille. Inspiraatio lähtee leviämään lumipalloefektin lailla, kun joku tekee ruokavaliomuutoksen tai elämäntapamuutoksen. Hyvä olo huomataan ja se innostaa muitakin.”

Kiitos, hyvin menee Reilun kuuden vuoden takainen ruokavaliomuutos johti Mikkosen oman blogin perustamiseen ja vei lopulta aina ruokakirjailijaksi asti. Mikkosen tehtyä ruokavaliomuutoksen muilla Trendin toimituksessa alkoi mennä hermot hänen juttuihinsa. Innostus uuden äärellä oli kuin uskoon tulleella. Mikkonen kertoi innolla aina uusista löydöistään ja eri ruoka-aineiden erilaisista vaikutuksista. “Trendin silloinen päätoimittaja ehdotti blogin perustamista, jotta voisin ammentaa kaiken innostukseni sinne. Olin itsekin suunnitellut samaa.” Blogin nimeksi tuli Kiitos hyvää. Nimi juontaa juurensa pienestä arkipäivän tilanteesta, jonka Mikkonen koki opiskeluaikoinaan Tampereella. “Kävelin Hämeenpuistossa ja baarista tuli ulos tosi elähtäneen näköinen, hyvin vahvasti alkoholiin menevä mies, jolla oli yllään t-paita, jossa luki ”kiitos hyvää”. Minusta se oli ironisuudessaan huvittava, sillä hänen olemuksensa viesti pikemminkin: ”älä edes kysy”. Tapaus pulpahti mieleen miettiessäni blogille nimeä. ”Kiitos hyvää” pitää sisällään kaksoismerkityksen, siinä tilataan itselle hyvää tai sitten todetaan, ”kiitos, hyvin menee”. Kiitos hyvää tarjosi muun muassa hyvinvointivinkkejä ja gluteenittomia sekä maidottomia ruoka- ja herkkureseptejä. Blogi keräsi nopeasti uskollisen lukijakunnan. Muutaman vuoden kuluttua

16 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Virpi Mikkonen

• Kirjoittaja, ruokakirjailija, reseptitaiteilija.

• Ikä 34. • Kotoisin Oulusta. Asuu

Helsingissä avomiehensä ja 3-vuotiaan tyttärensä kanssa.

• Kirjoittanut ylioppilaaksi

Oulun Normaalikoulusta. Valmistunut artesaaniksi Tyrvään käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta, yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi Tampereen yliopistosta ja hyvinvointivalmentajaksi Institution for Integrative Nutritionista.

• Työskennellyt muun mu-

assa 4 vuotta toimittajana ja tuottajana Trendissä ja vapaana kirjoittajana.

• Harrastaa valokuvausta,

joogaa ja lenkkeilyä ja rakastaa meri-ilmaa, valoa ja leikkokukkia.

• Julkaisut: Kiitos hyvää -

herkkuja ilman sokeria ja gluteenia, Otava 2014.

• Nettisivu: www.vanelja.com

Mikkonen kuitenkin koki kasvaneensa ulos blogistaan ja sen hyvinvointiteemasta. Niinpä hän päätti puolitoista vuotta sitten jäädä freelanceriksi ja lopetti samalla suositun bloginsa. “Kun aloitin blogin, olin todella kiinnostunut ravintoarvoista ja terveystietoudesta. Lukijatkin odottivat tällaista sisältöä ja kyselivät minulta vinkkejä terveysongelmiinsa ja ruokavaliomuutoksiin. Koin, ettei ole minun tehtäväni julistaa mitään yhtä totuutta, sellaista kun ei näissä ravintoasioissa yksinkertaisesti ole tarjolla. Ihmiset saavat etsiä ja löytää heille resonoivan totuuden itse. Olin opiskellut työni ohella hyvinvointivalmentajaksi, mutta en silti kokenut ravintoneuvontaa omaksi jutukseni. Haluan mieluummin keskittyä siihen, että tarjoan rentouden ja nautinnon kautta vaihtoehtoja, jotka olen kokenut toimiviksi omassa elämässäni ja joista olen saanut hyvää palautetta. Kuten esimerkiksi sokerittomista ja gluteenittomista ruuista.” Rentoudesta, nautinnosta ja erilaisista vaihtoehdoista syntyi Mikkosen nykyinen sivusto Vanelja, joka on parhaillaan ehdolla ainoana suomalaisena blogina arvostetun kansainvälisen Saveur Food Blog Awardsin finaalissa. “Halusin luoda sivuston, joka ilmentää tämänhetkistä näkemystäni hyvästä elämästä. Kyse on ennen kaikkea nautiskelusta. Nautinto ei ole täydellistä, jos herkuttelun jälkeen tulee turvonnut tai raskas olo. Olon pitää olla yhtä ihana syömisen jälkeen kuin sillä hetkella, kun sen kakkupalan sujauttaa suuhun! Juuri tähän haluan tarjota inspiraatiota reseptien muodossa.” Vaikka vanha blogi loppui, Kiitos hyvää jäi elämään. Mikkoselta ilmestyi joulukuussa 2014 Kiitos hyvää -kirja, josta löytyy sokerittomia ja gluteenittomia herkkuja. Vaikka Kiitos hyvää -blogissa oli myös suolaisia ruokia, oli teeman valitseminen kirjaan helppoa. “Makeat herkut ovat olleet itselleni kaikista ins-

piroivin ja innostavin aihealue. Olen aina rakastanut kaikkia kakkuja, karkkeja ja jäätelöitä, joista en halunnut luopua ruokavaliomuutoksenkaan jälkeen. Elämässä täytyy säilyä nautiskelu ja herkuttelu! Pitää vain valita raaka-aineensa oikein.” Kaikenlaisten herkkujen luominen ilman valkoista sokeria, gluteeniviljoja ja maitotuotteita on kuin ongelmanratkaisua Mikkoselle. “Lempipuuhaani on selailla Pinterestissä ruokakuvia. Kun löydän esimerkiksi jonkun ihanan täytekakun kuvan, alan pohtia, miten sen tekisin omilla raaka-aineillani. Se on tosi mukavaa ja luovaa aivojumppaa.” Vain mielikuvitus on rajana uusien reseptien luomisessa. Mikkonen oli pitkään ajatellut, ettei esimerkiksi pysty tekemään lakuja, mutta todisti itselleen toisin. “Eräänä iltana idea hyvää tekeviin lakuihin vain tuli mieleeni. Pyysin mieheni pistämään lapsemme nukkumaan, ja aloin itse kokkailla ja kehitellä yötä myöten luumupohjaista lakuohjetta, joka osottautui lopulta huippuhyväksi ja yhdeksi kirjani kiitellyimmistä ohjeista! Kun alkaa rohkeasti testailemaan, millä voisi korvata mitäkin, saattaa todella yllättyä, mitä kaikkia uusia makumaailmoja voikaan löytyä!” Lakritsi onnistui kerralla, mutta aina homma ei käy yhtä helposti. Jos jokin ei heti onnistu, Mikkonen sisuuntuu niin, että yrittää kahta kauheammin. “Marenkeja tein varmaan viisi kertaa yhteen putkeen ja niitäkin väänsin lopulta yömyöhään. En mennyt nukkumaan, kun oli pakko saada ohje onnistumaan. Homma vaatii yleensä vain puhdasta ongelmanratkaisukykyä. Ruuanlaittohan on lopulta kemiaa, miten eri raaka-aineet reagoivat yhdessä. Se jos joku on kiinnostavaa!”

Epäkokista reseptitaiteilijaksi Kun Virpi Mikkosen puhetta ruoanlaitosta kuuntelee, kuvittelee hänen viihtyneen hellan ääressä aina hyvin.

Niin ei kuitenkaan ole ollut. “Olin niin epäkokki kuin voi vain olla. En ollut ennen lainkaan kiinnostunut ruoanlaitosta. Äitiparka yritti aina selostaa, miten joku ruoka tehdään, mutta neuvot menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.” Ruokavalioremontin myötä kiinnostus ruoanlaittoon heräsi uudella tavalla. “Kun aloin testailemaan raakakakkuja ja muita terveysherkkuja, innostuin niistä ihan hirveästi. Oli inspiroivaa, miten helppoa hyvistä raaka-aineista oli tehdä maukkaita ruokia. Sitä kautta löysin kokkauksen ja leivonnan maailman ihan uudella tapaa.” Nykyään Mikkonen työskentelee ruoan parissa. Hän suunnittelee reseptejä omalle Vanelja-sivustolleen, yrityksille ja lehdille, tekee ruokastailauksia ja kuvaa ruokaa. Uusi ruokakirjakin on jo työn alla. “Vietän helposti puolet päivästä keittiössä. Jos muutama vuosi sitten olisi sanottu, että minulta tulee joskus ruokakirja, se olisi ollut maailman paras vitsi. Kavereiden kesken olin tunnettu siitä, että jääkaapistani löytyi tonnikalapurkin lisäksi vain valot.” Mikkonen on hyvillään siitä, että elämän aikana voi syntyä uudelleen ja löytää aivan uusia puolia itsestään. “Minulla on toimittajakoulutus ja olen aina mieltänyt itseni kirjoittajaksi. Mutta nyt olen kirjoittanut ja valokuvannut ruokakirjan, vaikka en ole kokki enkä kuvaaja. Molemmat taidot olen opetellut puhtaasti tekemällä. On ollut vapauttavaa huomata, että sitä voi olla melkein mitä vaan. Pitää vain mennä sitä kohti, mikä innostaa eniten ja saa silmät loistamaan. Se on oikea tie, sillä silloin toimii perusluonteensa ja kutsumuksensa mukaisesti.” Jos jokin tökkii ja siitä tulee raskas olo, ei suunta välttämättä ole oikea. Aidon innostuksen Mikkosen mielestä tuntee. “Silloin tulee paras lopputuloskin. Kun asiat tulevat sydämestä, ne löytävät tiensä sydämiin. Sen olen huomannut.” ■ @ylkkari

18 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

NEW YORK CITY tarjosi elämystensä lisäksi positiivisen yllätyksen: Amerikassa on kuin onkin laktoositonta maitoa! Mitään mainintoja ei ollut siitä, että maito maistuisi makealta. Päinvastoin purkissa todettiin kuinka ”voit nauttia taas maidosta! ”. Pettymys oli karu: maito maistui makealta. Ajattelin, että tämä on kuluttajien huijausta, koska suomalaisten Hyla-maitojen kyljessä kerrotaan, että tämä on tavallista makeampaa tavaraa. Muutamien viikkojen aikana lankakerä alkoi purkautua: itse asiassa kaikki maito oli yhtä makeaa. Mutta miksi? ”Koska ihmiset ovat sokeririippuvaisia. Sokeri on käsittämättömän koukuttava aine, pahempaa kuin kokaiini. Amerikkalaisten täytyy saada sokerinsa”, kertoi Wegmansin, luomutuotteisiin erikoistuneen ruokakaupan myyjä. Vanha loru sokerin koukuttavuudesta sai sillä hetkellä mielessäni uudet mittasuhteet. Asiantunteva lähteeni kertoi myös luomumaidosta: lehmät eivät saa geenimanipuloitua rehua eikä maito sisältänyt keinotekoisia hormoneja. Siis jotakin, mitä suomalainen perusmaito on. Keinotekoiset hormonit saavat lehmän tuottamaan enemmän maitoa, ja näille hormo-

MATKALLA • teksti Annika Jukkola • kuva Juho Karjalainen

Yhdysvaltojen sokeriaddiktit Tunnustan. Lähdin Amerikkaan, tarkalleen ottaen Buffaloon, New Yorkin osavaltioon, hankkimaan lisäkiloja. Jotenkin kuvittelin, että maassa maan tavalla -periaate saisi minut syömään roskaruokaa, mutta jos en syö sitä kotonakaan, miksi vaihtoaika olisi poikkeus? Jälkiviisaasti ajateltuna olisi pitänyt lähteä Italiaan lihomaan, siellä sentään ruoalla on arvoa. Täällä Amerikassa kuitenkin ollaan, ja tällaista olen oppinut sen ruokakulttuurista!

neille jotkut amerikkalaiset saattavat kehittää intoleranssin. Tällöin heidän tulee siirtyä luomumaitoon tai muihin maidon korvikkeisiin, kuten riisi-, kaura-, soija-, manteli-, kastanja- tai vuohenmaitoon. Tavoitteeni oli löytää maito, jota voisin nauttia päivälliseni kanssa ilman, että se pilaisi koko ruoan makua. Vaikka vähäsokerista mantelimaitoa löytyikin, se oli maustettu tujauksella vaniljaa. Joutuisin valitsemaan siis vaniljaisen ja makean maidon

väliltä. Ei näyttänyt hyvältä.

Makeaa pastakastiketta Maito ei ole ollut kuitenkaan ainoa elintarvike, jonka sokeripitoisuus on yllättänyt. Päätin kokeilla luomutomaattikeittoa. Maussa mättäsi joku, mutta en osannut nimetä mikä. Vasta vääntäessäni keitonjämästä pastakastiketta, tajusin: tämähän maistuu makealta! Paketin kyljessä sokerin

määräksi ilmoitettiin 12 grammaa yhtä kuppia (240ml) kohden. Eli vajaassa 2,5 desilitrassa on noin ruokalusikallinen sokeria. Se on paljon varsinkin tomaattikeitoksi. ”Amerikkalaiset luulevat, että luomu maistuu jotenkin pahemmalta kuin normituotteet, joten tuotteisiin lisätään sokeria, että ne maistuisivat ihmisille”, totesi amerikkalainen lähteeni. Niinpä niin. Mehuostoksilla määrät olivat päätähuimaavia: jopa yli 40 grammaa sokeria per

kuppi! En ole koskaan välittänyt vähäsokerisista tuotteista, mutta nyt koin pakolliseksi siirtyä niihin: en halua palata kotiin hampaattomana. Ikuisena kitupiikkinä päädyin ostamaan edullista kinkkuleikkelemakkaraa. Sen tuoteseloste kuulosti kemistin puutelistalta. Ei kovasti lohduta, kun joutuu siitä hinnasta työntämään kitusiinsa kaikenlaisia kemikaaleja, varsinkaan kun maku oli makkarassa täysin mitäänsanomaton. Täällä hätäännyttiin nat@ylkkari

4/2015 | 19

ja kaikenlaisia muita hyödyllisiä taitoja mitä elämässä tarvitsee. Mentorini arveli, että oppitunnit ovat tuskin paljoa hänen kouluajoistaan muuttuneet, eivätkä ne muissa osavaltioissakaan ole sen kummempia. Täten peruskoulunsa päättäviä nuoria ilman ruoanlaittotaitoja on varmasti huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Jotkut nuoret heräävät vasta yliopiston alkaessa, ettei perustaitoja edes nuudelien keittämiseen ole. Jos kotona on syöty vain noutoruokaa, ei taitoja ole kertynyt. Nuori tulee yliopistoon, jossa ensimmäisenä vuonna on pakollista ottaa eräänlainen opiskelijaruokasopimus ”meal plan”, joka tarkoittaa 14-16 kertaa viikossa dining hallissa syömistä. Jos tämä ruoka ei miellytä, voi mennä muihin ruokapaikkoihin syömään muovivälineillä muovirasiasta muuta valmista ruokaa. Kun nuori valmistuu, totuttu noutoruokakulttuuri saattaa jatkua ja kun perustetaan perhe, turvaudutaan taas samaan ruokaan, mitä itse saatiin lapsuudessa. Tämä sykli vain jatkuu läpi sukupolvien. En väitä, etteikö tätä tapahdu Suomessa, mutta meillä nuorille annetaan mahdollisuus oppia tekemään terveellistä ruokaa itse.

Vaihtoehtoja pitää olla

Yhdysvalloissa hyllyt pursuavat erilaisia maitoja, mutta sokerittomia vaihtoehtoja ei ole helppoa löytää.

riumglutamaatista jo vuosikymmen ennen Suomea, ja nyt hälistään korkeafruktoosisesta maissisiirapista. Tämä on paljon tavallista ruokosokeria edullisempaa ja makeampaa, ja sitä käytetään ruokateollisuudessa erityisesti juomissa. Maissinjalostusteollisuus syöttää amerikkalaisille propagandaa sen vaarattomuudesta, mutta sen on tutkittu vetävän veren insuliinitason pilviin. Tämä vaikuttaa aineenvaihduntaan ja täten nostaa ruokahalua ja painoa. Myös diabeteksen, syövän, sydäntautien ja dementian riskit kasvavat. Monet merkit mainostavat, etteivät käytä tuotteissaan korkeafruktoosista maissisiirappia samalla tavalla kuin meillä merkit mainostavat, etteivät käytä natriumglutamaattia. Välimerellinen ravintolakaan ei vienyt minua makumatkalle. Tuijotan ruoka-annostani: läjä ranskalaisia yhdessä nurkassa, toisessa nurkassa tikku, joka on pistetty neljän lihapalan lävitse. Kebabia. Muistelin kaiholla elämäni parasta kebabia: tomaattia, kurkkua, salaattia ja kebab-lihaa lämpimässä pitaleipäkuoressa, raikasta kastiketta juuri sopivasti. Saarioisten lohikeitossakin on enemmän sielua kuin oulunylioppilaslehti

tässä surullisessa kyhäelmässä.

Olematonta kotitalousoppia Halusin saada vastauksia siihen, miksi Amerikan ruokakulttuuri on tällaisella tolalla. Mitä nuorille opetetaan ruoasta ja ruoanlaitosta koulussa? Long Islandilla kasvanut mentorini muisteli, että jonkinlaista kotitalousopetusta koulussa oli ollut. Näillä tunneilla nuoret lähinnä oppivat napin ompelua, salmonellan välttämistä, liike-elämän kirjeen kirjoittamista ja keksien paistamista. ”Koko oppiaine on jämähtänyt täysin 50-luvulle. Kokeissa piti merkata väittämät oikeiksi tai vääriksi, ja yksi väittämä meni näin: Minun on parempi pestä vaatteeni itse, kuin viedä ne pesulaan, jossa ne muuttuvat keinotekoisen hajuisiksi”, mentorini totesi. Muistelin kotini kaapissa odottavaa kotitalouskirjaani, jonka ostin koululta ylä-asteeni päätyttyä. Voi kunpa voisin näyttää mentorilleni sitä! Selitin, kuinka me suomalaisessa koulussa opimme kalan, lihan ja vihannesten käsittelyä, rahankäyttöä, vaatehuoltoa, leipomista, perusruokien tekemistä

Kampuksellani on mahdollista nauttia hampurilaisen, pizzan ja leipien lisäksi japanilaista, korealaista, kiinalaista ja välimerellistä ruokaa. Monipuolisuuden taustalla on amerikkalainen valinnan vapaus. Jos täällä kaikki opiskelijat pistettäisiin syömään päivittäin kaikille yhteisiä ruokia vieläpä samalta yhtiöltä, nousisi varmaan itku ja kapina. Se on vastoin valinnanvapautta ja täten sosialistista, ”one-sizefits-all” -tyylistä alistamista. Vaihtoehtoja pitää olla. Oma henkilökohtainen parempi ruoka, hyvä mieli -hetkeni koitti, kun ostin pakasteturskaa, sulatin sen, paistoin pannulla hiljalleen voissa ja öljytilkassa ja maustin hitusella suolaa sekä valkosipulijauhetta. Voih! Niin puhtaita makuja en ollut maistanut aikoihin. Atria oli oikeassa: hyvästä ruoasta tulee todellakin parempi mieli. Rutistakaa siis ilolla ruisleipäänne ja lohikeittoanne! Minä voin vain haaveilla tällä hetkellä moisista herkuista. Olisipa edes sitä Saarioisten lohikeittoa, jota syödä makeuttamattoman, kevytluomusoijamaitoni kanssa. ■ Tässä artikkelissa esiintyvät tiedot on kerätty eri tietolähteistä, pääasiassa keskusteluista amerikkalaisten opiskelijoiden kanssa. Tiedot perustuvat Buffalon yliopiston opiskelijaruokakulttuuriin, eivätkä kerro siis koko totuutta edes koko New Yorkin osavaltion ruokailutottumuksista.

Vierailta mailta Juho Karjalainen

Yhdysvallat elää tipeillä YHDYSVALLAT ON PALVELUYHTEISKUNTA, joka on perversoinut koko palvelukulttuurin. Hyvää palvelua täällä toki saa – mutta vain jos rahaa löytyy. Palveluyhteiskunta haluaa, että palvelusta maksetaan, ja että nimenomaan sinä maksat, kaiken muun päälle tietenkin. Suositeltu tippi on 20 prosenttia laskun loppusummasta. Tämä pätee niin takseihin, ravintoloihin, hotelleihin, narikoihin, talonmiehen töihin ja melkeinpä mihin vaan, mistä suomalainen on tottunut maksamaan osana laskua. Tippiä tulee maksaa jopa siitä taitoa ja keskittymistä vaativasta ranneliikkeestä, jolla baarimikko avaa pullon. A Dollar Per Open, bitch! Ja jos et jätä tippiä, huomaat sen palveluyhteiskunnan kostona – ei palvelua. TARJOILIJOIDEN JA BAARIMIKKOJEN saamat tipit muodostavat suurimman osan heidän palkoistaan ja vaikka Yhdysvalloissa on minimipalkka, sallii laki palvelualalla maksettavan alle minimin, kun osa tuloista tulee palvelumaksuista (gratuity fee). Tällä hetkellä liittovaltion säätämä minimipalkka on tuntia kohden 7.25 dollaria, mutta tarjoilijalle se on 2.13 dollaria. Siitäpä vaan treenamaan hymyä ja ottamaan vastaan seksuaalista häirintää, jotta Ja jos et palkka juoksee. Ravintoloiden jätä tippiä, omistajat totta kai pitävät tästä perihuomaat sen amerikkalaisesta, palveluself-made-waitress -ajattelusta, jonka yhteiskunnan mukaan saat juuri kostona – ei sen verran palkkaa kuin pystyt hymylläsi palvelua.” ja rintamuksellasi ansaitsemaan. Useat tutkimukset osoittavat, että valkoihoiset, isorintaiset naiset saavat enemmän tippiä kuin esimerkiksi tummaihoiset tai muuten vähemmän Barbie-nukelta näyttävät työntekijät.

”

KAIKKEIN SUOSITUIMMISSA paikoissa baarimikkojen täytyy maksaa omistajille päästäkseen tekemään viikonloppuja ja tienaamaan tippejä. Useassa paikassa tarjoilijat maksavat tipeillään myös kokeille, jotka muuten eivät saa palkkaa. Tämä kaikki on niin perverssiä, että välillä tuntuu suorastaan ihmeeltä, että ihmiset eivät kapinoi. Mutta palveluyhteiskunta peräänkuuluttaa, että työntekijän on alistuttava, tehtävä ahkerasti työtä ja hankittava silikonit, jotta jossain vaiheessa pääsee alhaisesta asemastaan ja etenee pomoksi pomon paikalle. Kuka kaipaa oikeudenmukaisuutta, kun on amerikkalainen unelma?

Kirjoittaja asuu New Yorkissa kämppiksenään viinibaarissa työskentelevä sommelieeri ja haluaa muistuttaa kaikkia NYC:iin lomalle tulevia varautumaan maksamaan neljän dollarin kahvista jopa kolme dollaria tippiä.

20 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella

Lyhyempi oppimäärä

Harri Filppa / www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

Hallitus linjaa Kati Hannila

Prosessoitu valinta MONILLE VALINTOJEN TEKEMINEN on vaikeaa, varsinkin nykyisin ylipursuavan tarjonnan myötä. Itselleni valinnat ovat aina olleet helppoja ja nopeita, koska en ole paljolti pitänyt vatvomisesta. Pidän siitä, että jotain tapahtuu ja että se huomataan, oli kyse sitten uudesta hiustyylistä tai tapahtuman järjestämisestä. Toisaalta lähipiirini on kritisoinut minua tästä niin sanotusta hurlumhei -asenteesta, mutta tulen varmasti tässä asiassa olemaan aina samanlainen, jos parikymppisenä näin voi todeta. KUITENKIN POIKKEUS, kuten aina, vahvistaa säännön. Mennään siis vuoteen 2011 ja heinäkuun alkuun, kun sain tietää, ettei minua oltu hyväksytty lääketieteelliseen tiedekuntaan. Silloin pohdin, haluanko tosissani olla lääkäri. Päätöksenteosta tuli yhtäkkiä vaikeaa, koska panoksena oli pikkutytön haave ja sukulaisten unelma. Lopulta päädyin siihen, että haaveeni lääkärin ammatista oli ollut pikkutytön kuvitelmaa jostain utopiasta, ei ollenkaan sellaista, mitä 20-vuotias Kati halusi tehdä tulevaisuudessa. Tällä kertaa valintani ei ollut helppo ja se jätti minut tyhjän päälle. Hauskaa tässä valinnassa oli, että se johti minut pohtimaan järjestelmällisesti yksi päätösprosessi kerrallaan, mitä minä haluan tehdä työkseni eli jälkeenpäin ajateltuna valintamenettelyni vastasi jo kysymykseeni.

Tällä kertaa LÄHDIN SIIS pohtimaan vaihe vaivalintani heelta, mitä haluan tehdä. Tiesin, että ei ollut helppo pidän johtamisesta ja se jätti minut ja organisoimisesta. Vastauksena tyhjän päälle.” olisi voinut olla kauppatieteellinen, mutta halusin spesifin asiantuntija-alan, enkä löytänyt kauppatieteellisestä itselleni sopivaa. Tämän jälkeen kävin mielessäni läpi, missä olen hyvä. Minulle matematiikka, kemia ja fysiikka ovat aina olleet helppoja ja saatoin ajoittain laskea ihan huvin vuoksikin. Tästä voisi jo päätellä, mihin kannattaisi hakea, mutta minulle se ei vielä valjennut. Olin tuona kesänä siivoamassa silloisen Ruukin tehtaan alueella. Yhtenä päivänä siivotessani valvomoa kiinnitin huomioni ensimmäistä kertaa prosessiin oikein kunnolla. Näin valvomosta käsin, kuinka sulaa rautaa kaadettiin konvertteriin. Silloin rakastuin. Sen jälkeen tiesin, että tekniikka on minun juttuni.

”

AMAZING OULU • teksti Minna Koivunen

Ympäri Oulua pyörän selässä Amazing Oulu tutustuttaa osallistujansa niin Ouluun kuin uusiin harrastuksiinkin. YHDEKSÄTTÄ KERTAA järjestettävä Amazing Oulu -kilpailu vie joukkueita ympäri Oulua viime vuoden tapaan keskiviikkona 6. toukokuuta. Televisio-ohjelma Amazing Racen inspiroimassa kilpailussa nelihenkiset joukkueet suunnistavat ympäri Oulua rasteilta toisille vihjeiden perusteella. Välimatkat kuljetaan pyörällä, ja muut kulkuneuvot ovat kiellettyjä. Viidestätoista rastista noin kolmasosa menee tänä vuonna kokonaan uusiksi. Kestosuosikit ovat kuitenkin mukana. “On tulossa makea tapahtuma. Niin harvoin pääsee ko-

keilemaan matalalla kynnyksellä uusia lajeja. Jokainen löytää varmasti uusia lajeja”, Amazing Oulu -projektisihteeri Taru Torssonen kertoo. Rasteja on jälleen ympäri Oulua, mutta tarkoitus on, ettei joukkueiden pitäisi pyöräillä yliopisto-keskusta-väliä useaan otteeseen. “Pyörä kannattaa huoltaa kuntoon, olla hyvällä kisamielellä, ja jos tulee kaatamalla vettä, laittaa hyvät säävarusteet päälle”, Torssonen listaa valmistautumisvinkkejä. Kisa alkaa Torinrannasta, jossa on ensin aloitustehtävä ja sitten joukkueet lähtevät

liikkeelle nopeusjärjestyksessä kahdessa aallossa. Pisteitä kertyy jokaiselta rastilta ja miinuspisteitä saa, jos soittaa enemmän kuin kerran vihjepuhelimeen ja jos myöhästyy annetusta maaliin tuloajasta sekä jos jättää rasteja välistä. Viimeinen ponnistus on pääseminen maaliin, joka on tällä kertaa Johteenpookissa. ■

Ilmoittautua voi 24.4. saakka osoitteessa: http://www.oyy.fi/ opiskelijalle/ylioppilaskunnantapahtumat/amazingoulu/

VALINTANI EI TÄLLÄ KERTAA ollut helppo eikä nopea, mutta sain näkyvän muutoksen aikaan elämässäni, joka on kantanut minua pitkälle. Vaikka tarinan opetus voisi olla, että valinnat tulisi tehdä hitaasti ja miettiä monien reittien kautta, itse en sellaista opetusta halua antaa. Loppukaneettina voisin sanoa, että olivatpa valinnat sitten mitä tahansa, hiustenväristä lapsen hankintaan, ei nopeudella tai helppoudella ole väliä, vaan valintaprosessin järjestelmällisyydellä.

Kirjoittaja vastaa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa työelämästä, sosiaalipolitiikasta ja liikunnasta.

@ylkkari

4/2015 | 21

ANALYYSI • teksti Ville Koivuniemi • kuvitus Mikael Heikkinen

Ylioppilaskunnan pakkojäsenyys – mitä järkeä siinä on? KUN YLIOPISTO-OPISKELIJA ilmoittautuu läsnäolevaksi yliopistoon, häneltä edellytetään ylioppilaskunnan jäsenmaksun maksamista. Maksu vaihtelee Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan 92 euron lukukausimaksusta Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan 128 euroon. Yleensä maksu huitelee sadan euron korvilla, Oulussa maksu on keskivertoa pienempi: 96 euroa. Kaikkien ylioppilaskuntien maksut sisältävät Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) jäsenmaksun (tänä lukuvuonna 44 euroa) ja ylioppilaskuntien kattojärjestön SYL:n jäsenmaksun (tänä lukuvuonna 5,40 euroa). Käytäntöä puoltavat kutsuvat maksua automaatiojäsenmaksuksi ja vastustajat pakkojäsenmaksuksi. Tämän kirjoituksen lopputulos on nykykäytäntöä kannattava, joten kutsutaan maksua tasapuolisuuden nimissä tämän kirjoituksen ajan pakkomaksuksi. Maksun pakollisuutta vastustavat vetoavat useimmiten painokkaimmin Suomen perustuslain takaamaan yhdistymisvapauteen. Laissa sanotaan näin: ”Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan.” Teknisesti ottaen ylioppilaskunta on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka yliopistolakiin kirjattu tarkoitus on yliopistolain asetuksen mukaan toimia ”jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä.” Sama asetus vaatii, että ylioppilaskunta valitsee ylimmän päättävän elimensä eli edustajiston vaaleilla, joissa äänioikeutettuja ovat yliopiston läsnäolevat jäsenet. Lisäksi ylioppilaskunnan säännöt ja jäsenmaksu täytyvät olla yliopiston rehtorin vahvistamat. Pakkomaksun laillisuutta on kuitenkin punnittu eduskunnan perustuslakivaliokunnassa – viimeksi viime vuonna. NO MUTTA LAIT ja lain tulkinnat voivat muuttua. Hedelmällinen keskustelu kannattaa käydä siitä, onko pakkojäsenmaksun vaatiminen perusteltu. Ylioppilaskunnat ovat kukin suunnanneet resurssinsa eri tavoil-

oulunylioppilaslehti

Jos jäsenmaksusta tulisi vapaaehtoinen, maksamattajättäjät hyötyisivät maksajien kustannuksella käytännössä kaikessa koulutus- ja sosiaalipoliittisessa vaikutustyössä.

la, mutta jos mutkia vedetään hivenen suoriksi, jäsenmaksusta suurin osa menee asiantuntijoiden (käytetään myös nimitystä sihteeri) palkkoihin ja sosiaalikuluihin, ylioppilaskunnan tilakustannuksiin, ylioppilaskunnan hallituksen jäsenten palkkioihin ja ylioppilaslehden tekemiseen. Esimerkiksi Oulussa voidaan karkeasti erotella, että 96 euron maksusta 44 euroa menee YTHS:lle, noin 14 euroa asiantuntijoiden ja sihteerien palkkoihin, noin 8 euroa OYY:n toimiston tilavuokraan, 5,4 euroa SYL:lle, noin 5 euroa Ylkkärin tekemiseen, reilut 4 euroa hallituksen palkkioihin, reilut 2 euroa toimintaja erityistoiminta-avustuksiin ja loput monenlaisiin pienempiin menoihin kuten matka- ja majoituskuluihin, tapahtumien järjestämiseen ja ulkoistettujen palvelujen käyttöön. YTHS:n lisäksi Ylkkärin tekeminen ja toiminta-avustukset ovat enemmän tai vähemmän

muista kuluista erotettavia, mutta muuten ylioppilaskunnan budjetti on Oulussa ja useimmissa muissa ylioppilaskunnissa kohdennettu siten, että vuosittain vaihtuvalla hallituksella ja työntekijöillä on riittävät resurssit taata opiskelijoille (OYY:n mission mukaan sanatarkasti) hyvää elämää. Siitä, mikä tuota hyvää elämää on, OYY:n ja kaikkien muiden ylioppilaskuntien vaaleilla valitut edustajistot keskustelevat ja kiistelevät marrasjoulukuun kokouksissaan budjettia laadittaessa. Periaatteessa keskustelu siitä, toimivatko pakkojäsenmaksun turvin pyörivät ylioppilaskunnat tehottomasti, on turhaa, koska halutessaan ylioppilaskunnat voisivat edustajiston päätöksellä supistaa toimintansa minimiin. Mutta eivät supista, koska se ei olisi järkevää. Ymmärtääkseen suomalaisten ylioppilaskuntien saavutuksia kannattaa matkustaa ajassa tai paikassa. Opintoraha, ruokatuki,

liikennevälineiden alennukset, opintoneuvojat yliopistossa ja opiskelijoiden saaminen yliopiston hallintoelimiin ovat saavutuksia, jotka tuntuvat tänään itsestäänselvyyksiltä, mutta joiden eteen on aikanaan käytetty paljon ylioppilaskuntien resursseja. TUOSSA TYÖSSÄ asiantuntijasihteerit ja heidän sparraamat hallituksen jäsenet ja hallinnon opiskelijaedustajat ovat avainasemassa. Ja jonkin verran rahaa se luonnollisesti maksaa. Jos tuota työtä ei koko ajan tehdä ja yliopiston hallintoa ei pidetä varpaillaan ja tietoisena ylioppilaskunnan voimakkaasta edunvalvontaosaamisesta, aikaa myöten on aito vaara menettää keskusteluyhteys ja sitä kautta kunnollinen mandaatti hoitaa opiskelijoiden asioita. Asetelma ei ole tietenkään mallia paha yliopisto vastaan hyvä opiskelija, mutta jos opiskelijat eivät edustaisi yliopiston hallintoelimissä skarp-

peina ja asiantuntevina, monet opiskelijan näkökulmasta tärkeät huomiot jäisivät yliopiston edustajilta tekemättä. Mutta se pakollisuus – miksi kaikkien pitää maksaa? Heidänkin, jotka eivät halua ylioppilaskunnan palveluja käyttää? Syy on siinä, että ylioppilaskunta tekee kunnan tai valtion tapaan todella paljon työtä, josta jokainen ylioppilaskunnan jäsen hyötyy, halusi tai ei. Jos jäsenmaksusta tulisi vapaaehtoinen, maksamattajättäjät hyötyisivät maksajien kustannuksella käytännössä kaikessa koulutus- ja sosiaalipoliittisessa vaikutustyössä. Toki ylioppilaskunnat voisivat jatkaa toimintaansa ilman pakkomaksuakin, mutta käytännössä se rapauttaisi niiden toimintaa merkittävästi. Lisäksi resursseja pitäisi siirtää edunvalvontatyöstä merkittävästi jäsenhankintaan. Kenen etu se olisi? Ei ainakaan yhdenkään jäsenmaksun maksajan. ■

22 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella VIERAISSA SALEISSA • tekstit ja kuvat Heidi Niemelä

Agricolan aakkosia Luento: Kirjakielen vaiheet. Luennoitsija: Tuntiopettaja Elina Palola. Kenelle: Suomen kielen perusopintojen opiskelijoille. Sisältö: Kurssilla tutustutaan suomen kirjakielen kehityksen eri vaiheisiin vanhasta kirjasuomesta varhaisnykysuomeen ja nykysuomeen.

8:17 Salissa KTK112 on vielä heräilevä tunnelma, kun Elina Palola aloittaa luentonsa kirjakielen vaiheista. ”Otetaan tähän alkulämmittelyksi vähän vanhan kirjasuomen lauseita luettavaksi. Nyt olemme käyneet äänne- ja muoto-oppia sekä ortografiaa sen verran läpi, että osaatte lukea näitä jo aika hyvin”, hän toteaa. Swret twlispäädh, ia wilut säädh. Ajatoxet sis Sanat ja Töödh, kijttekan hende Peiuet ja öödh. ”Suuret tuulispää ja vilut säät. Ajatukset siis sanat ja työt, kiittäkää häntä päivät ja yöt”, opiskelijat lukevat ääneen. Palola kysyy, miksi osan sanoista lopuissa on -dh. Opiskelijat pohtivat hetken ja toteavat, että nyt kyseessä ei ole spirantti, vaan sananloppuinen t on merkitty soinnilliseksi. 8.35 ”Suomen kirjakielen kehityksestä ja Mikael Agricolasta ei voida puhua erikseen”, Palola painottaa. Agricolan elämänvaiheet ovat jollain tasolla tuttuja kaikille, vaikka ihmisenä hänestä ei tiedetäkään kovin paljon. Mikael Olavinpoika syntyi Pernajassa noin vuonna 1510. Vajaan kymmenen vuoden iässä hän lähti opiskelemaan latinakouluun Viipuriin, jossa hän sai latinankielisen Agricola-sukunimensä maanviljelijäisänsä ammatin mukaan. Agricola oli todella lahjakas oppilas, ja vuonna 1528 hän muutti

opettajansa mukana Turkuun, jossa hän myöhemmin toimi piispan sihteerinä. Hänet myös vihittiin papiksi. Uskonpuhdistuksen Ruotsissa ja Suomessa oli kiinteät yhteydet Saksaan, jonne Agricolakin lähti Martti Lutherin oppiin. ”On näyttöä siitä, että Agricola olisi kääntänyt Raamattua jo Saksassa. Myös Luther kirjoitti Agricolan puolesta Ruotsin kuninkaalle, jotta käännöstyö saisi lisää rahoitusta”, Palola kertoo. Opiskelijat kuuntelevat hiljaa ja tekevät ahkerasti muistiinpanoja. Saksasta palattuaan Agricola toimi Turun katedraalikoulun rehtorina, ja myöhemmin myös Turun piispana. Hän kuoli vuonna 1537 Moskovan rauhanneuvottelumatkalla. ”Agricola on haudattu kirkkoon Viipuriin, mutta ei tiedetä varmasti, mihin kirkkoon. On todennäköistä, että hauta on dominikaanissa kirkossa saarnastuolin lähettyvillä, mutta sitä ei ole vielä löytynyt”, Palola toteaa. ”Mitä kieltä Agricola puhui?” kuuluu kysymys opiskelijoiden joukosta. ”Ruotsinkieliset ovat kovasti sitä mieltä, että Agricola oli ruotsinkielinen. Ja tietysti suomenkieliset haluavat pitää häntä suomenkielisenä”, Palola sanoo. ”Agricolan kotiseutu Pernajassa oli täysin ruotsinkielistä aluetta, mutta on myös kysytty, että miksi hän olisi alkanut suo-

mentaa teoksia, jos hänen äidinkielensä ei olisi ollut suomi. Nykytutkimuksen mukaan Agricola oli kaksikielinen jo hyvin varhain, ja on mahdollista, että hänen äitinsä oli suomenkielinen”, Palola vastaa. Agricolasta ei ole juurikaan säilynyt aikalaiskuvauksia. Tietenkin joitain mainintoja on sopuisasta maisteri ja piispa Agricolasta, mutta esimerkiksi Paavali Juusteenin piispainkroniikassa Agricolasta annetaan aivan toisenlainen kuva. ”Voidaankin ajatella, että Agricola oli poikkeuksellisen nerokas, ja sellaiset ihmiset harvemmin ovat kamalan mukavia. Jos ihminen on äärimmäisen älykäs ja lahjakas, se näkyy yleensä sosiaalisissa taidoissa”, Palola pohtii. Hän kertoo myös, että professori Kaisa Häkkisen mukaan Agricola oli kovin tietoinen omasta osaamisestaan ja älykkyydestään. Hän oli myös erittäin herkkä kritiikille ja haukkui teksteissään niitä, jotka kritisoivat hänen käännöksiään. 8.55 Palola kertoo, että Agricolan päätyö oli vuonna 1548 ilmestynyt Uuden testamentin käännös, Se Wsi Testamentti. ”Agricolan herkkyys kritiikille näkyy hyvin esimerkiksi siinä, että hän leipoi käännöstyötään kymmenen vuoden ajan, kun Luther pyöräytti käännöksen kolmessa kuukaudessa. Tietysti rahastakin oli

välillä tiukkaa, mutta Agricolalla oli korkea kynnys tuoda oma käännöksensä julki.” Avustajia käännöstyössä ei juurikaan ollut, ja Agricola tulkitsi itse kreikan- ja latinankielisiä alkutekstejä. Agricolalla ei ollut minkäänlaista kirjoitetun suomen kielen mallia, sillä suomen kieli eli tuolloin vain puhuttuina murteina. ”Ajatella, ettei kolmekymppisellä miehellä ollut muuta tekemistä, kuin luoda meille kirjakieli. Meille kirjoittaminen on niin itsestäänselvyys, mutta

eihän äänteistä pysty näkemään, kuinka ne merkitään, jos siihen ei ole vakiintunutta tapaa”, Palola toteaa. 9.42 Salissa alkaa käydä supina ja rapina, kun opiskelijat alkavat valmistautua lähtöön. ”Kuten Harri Mantila nyt sanoisi, meillä on vielä kolme ja puoli pitkää minuuttia jäljellä, joten älkää alkako vielä keräillä tavaroita”, Palola sanoo, ja jatkaa kokoavasti Agricolan tuotannosta. Luento päättyy 9.46. ■

MITÄ JÄI LUENNOLTA MIELEEN? Miksi opiskelet suomen kieltä? Äidinkieli sujui lukiossa hyvin, ja hain suomen kielelle hakeakseni johonkin ja tälle tielle sitten jäin. Miksi olit tällä luennolla? Suoritustapana on luentopäiväkirja, joten sen takia pitää sitten käydä luennoilla. Mitä sait tänään luennosta irti? Tosi paljon asioita Agricolasta. Muu olikin sitten kertausta.

Olli Kallioranta, 21 1. vuoden suomen opiskelija

kielen

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Agricola kirjoitti 420 000 sanetta, mikä on ihan järkyttävä määrä.

@ylkkari

24 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella KAMPUKSEN KASVOT • teksti ja kuvat Sanna Häyrynen

Täydellisyys kiikarissa Roosa Sippola ei ajattele balettitreeneissä kemiallisia reaktioita vaan keskittyy tarkkailemaan, mihin jalka lentää. BALETIN EI TARVITSE olla koko elämä, vakuuttaa Roosa Sippola, 22. Neljännen vuoden kemian opiskelija oikaisee oletuksen, että balettitanssijat treenaisivat joka päivä monta tuntia. ”Ammattilaiset ovat erikseen. Minulle tämä on aina ollut vain harrastus”, kuittaa Sippola, joka sovittaa arkeensa kahdet harjoitukset viikossa ja yhden opetuspäivän. Balettikoulu Sinikellon edistyneitten ryhmään kuuluva Sippola nousee huhtikuussa lavalle Joutsenlammen kuningattarena. ”Roolissa saan tehdä teatraalisia elkeitä ja huitoa, että kumartakaa minulle. Olen prinssin yksinhuoltaja, kun kuninkaan rooliin ei riittänyt tanssijaa”, hän nauraa. Lavalle nousee koko koulu, myös Sippolan pienet balettioppilaat. Hän mainitsee, että Sinikellon balettiopissa käy ilahduttavan moni poika. Aiempina vuosina heidät on otettu esityksiä valitessa huomioon, ja estradilla on nähty koulun versiot esimerkiksi Robin Hoodista ja itse koreografioitu gangsteribaletti. TEINI-IÄSSÄ ROOSA SIPPOLA

koki lyhy-

en turhautumisvaiheen balettia kohtaan, mutta on nyt tyytyväinen, että harrastus säilyi mukana. ”Kun on pitkä tausta, saa paljon enemmän irti, kun pääsee syvemmälle ja saa tehdä vaikeita liikkeitä”, perfektionistiksi tunnustautuva tanssija analysoi. Lajin luonteeseen kuuluu, että aina voi tehdä lisää, paremmin ja korkeammalle. ”Täydellisyyteen ei koskaan pääse, mutta sitä tavoitellaan. Kun tuplapiruetit saa lopulta onnistumaan, voi todeta, että jes.” Sippolan kroppa on kestänyt balettia moitteettomasti, sillä harjoittelu on pysynyt maltillisena. Kipuja aiheuttavat ainoastaan kärkitossut, jotka vaativat nilkoilta voimaa ja varpailta kivunsietoa. Haavojen estämiseksi varpaat teipataan. Baletin juju on, että vaivattomilta näyttävät liikkeet ovat vaikeimpia ja rankimpia. Suoritus paranee entisestään, jos lihaskunto on kohdillaan. Sippola ei osaa kuvitella elämäänsä ilman balettia. ”Tässä on kaikki: liikunta, itseilmaisu ja musiikki. Saan tästä iloa ja kanavan luovuudelleni”, hän tiivistää. ■

Vastikään aloitettu taekwondoharrastus on tukenut Roosa Sippolaa baletissa. Uusien lihasten aktivointi on mahdollistanut korkeammat jalanheitot.

HARRASTUSJÄRJESTÖJEN PYÖRTEISSÄ • teksti ja kuva Heidi Niemelä

Kuuleko OH8TA?

Radiokerhossa värkkäillään, säädetään ja syödään pullaa. Ovet ovat avoimet kaikille. YLIOPISTOKATU 40:SSÄ pohjakerroksen kerhotila on ääriään myöten täynnä tavaraa. On papereita ja kansioita, mutta suurimmaksi osaksi erilaisia lähettimiä, piuhoja, johtoja ja muita komponentteja. Niitä on pinottu päällekkäin ja vierekkäin, ja niitä on aivan joka puolella. Oulun teekkarien radiokerhon hallituksen puheenjohtaja Heikki Seppänen keittää kahvia kertoessaan kerhohuoneesta: ”Tämä tila on ollut meillä aina talon rakentamisesta lähtien, PSOAS on ollut sen suhteen todella reilu”, Seppänen kertoo. ”Oulun teekkarien radiokerho ry, eli tuttavallisemmin

TA, on tarkoitettu kaikille, joita kiinnostaa radioiden kanssa värkkäily”, Seppänen kertoo. Kerhoon kuuluakseen ei siis tarvitse radioamatöörin tutkintoa eikä ole pakko olla edes teekkari. ”Meidän kerhomme on kuitenkin yleensä vetänyt puoleensa sellaista tekniikasta kiinnostunutta väkeä.” Kun radiokerholaiset menevät kerhohuoneelleen, menevät he TA:lle. TA:lla hengailu on sosiaalista ajanvietettä: turinaa, kahvia, pullaa, välillä kaljaa, ja toisinaan myös mittailua ja laitteiden rakentelua. ”On mukavaa viettää aikaa samanmielisten ihmisten kanssa ja jutella tekniikan asioista. Ja kyllähän meillä on täällä rento teekkarihenki, ja

Heikki Seppänen esittelee Oulun Teekkarien radiokerhon kerhohuoneen erilaisia komponentteja.

@ylkkari

4/2015 | 25

Tanssin määrä on vakio Triathlon-kokeilun jälkeen Eemeli Saastamoinen huomasi, että kilpatanssi on hänelle mieluisin urheilumuoto. ”EI ENÄÄ IKINÄ KILPATANSSIA”,

totesi Eemeli Saastamoinen, kun abivuonna lopetti tanssitreenit. Toisen vuoden lääketieteen opiskelija kuitenkin suuntaa nykyään muutamana iltana viikossa suoraan luennoilta Värtön tanssisalille. ”Muut lajit eivät tuntuneet mielekkäiltä, joten aloin ikävöidä kilpatanssia. Olen myös niin laiska, että yksin on vaikeampi lähteä urheilemaan. Kun pari odottaa, on pakko mennä”, hän selittää. Kouluaikoina Rovaniemellä harrastus vei parisenkymmentä tuntia viikossa. Kuten lajin nimestä voi päätellä, kilpailut olivat suurin motivaattori. Niissä Saastamoinen menestyi silloisen parinsa kanssa erinomaisesti. Nyt asenne on rennompi. Tanssija tuumaa, että 19. sija tämän kevään SM-kisoissa ei ollut huono. Menestys ei ole itse tarkoitus. ”Haluan vain kehittyä. Koskaan ei voi tulla liian hyväksi. Aina löytyy parannettavaa. Pienikin korjaus esimerkiksi rintakehän ojennuksessa voi tuoda molempien tanssiasentoon ilmavuutta. Silloin mietin, miksi en ole aina tehnyt näin”, hän kuvailee oival-

luksiaan. AIEMMALLA URALLAAN Saastamoinen kilpaili kymppitansseissa eli repertuaariin kuuluivat niin latinalais- kuin vakiotanssit. Nyt hän keskittyy uuden parinsa kanssa vain vakiotansseihin: hitaaseen valssiin, wieninvalssiin, tangoon, foxtrotiin ja quickstepiin. ”Suosikkini on hidas valssi. Se on mukavaa liitelyä. Olen selittänyt itselleni, että raajani ovat niin pitkät, että niitä on vaikea liikuttaa nopeasti. Voi hidas valssikin kyllä olla nopea, jos perusrytmiä rikotaan”, hän huomauttaa. Harjoituksissa valmistellaan koreografia, mutta kilpailuissa soiva musiikki tulee yllätyksenä. ”Oulun-kisoissa meinasi pokka pettää, kun kaiuttimista rupesi kuulumaan Aikuinen nainen italiaksi”, hörähtää Saastamoinen, joka usein jännittää kilpailutilannetta, mutta nauttii silti esiintymisestä. Musiikin tulkitseminen ilmeillä ja liikkeiden laadulla tuntuu hänestä mahtavalta. Myös parin välinen sanaton viestintä viennin avulla kuuluu kilpatanssin hienouksiin. Samaa ei muualla koe. ■

Lääkisopiskelijoiden Terwaspeksissä tanssiva Eemeli Saastamoinen vaihtelee kevään esityksissä tyylilajista toiseen.

teekkarihuumori elää”, Seppänen naurahtaa.

Saariyhteyksiä ”Amatööriradiotoiminnassa kakki yhteydet ovat aina kaksisuuntaisia. Se on radioamatöörijutun juju. Liikenteen tulee olla avointa ja sen pitää kestää päivänvaloa”, Seppänen naurahtaa. ”Jotkin harrastajat keräävät kilpailullisesti yhteyksiä useisiin eri maihin, mutta me panostamme hauskanpitoon. Järjestämme joka talvi HiWinterpedition eli matkan Hailuotoon, joka saarena on hieman erityisempi yhteydenpitopaikka. Menemme ikään kuin jakamaan Hailuotoa niille, jotka pitävät yhteyksiä eri saarille.” Koska radiokerholla on oma asema, on sillä myös antenneja kahdessa paikassa: yksi YOK 40:n ja toinen YOK 38:n katolla. Katoilta avartuu hienot näkymät Linnanmaalle ja Kaijonharjuun. Välineistöä on, mutta nekin vaativat huoltoa toimiakseen kunnolla. Esimerkiksi kattojen välillä kulkenut rysädipoli ei ole tällä hetkellä käyttökelpoinen. ”Lankoja pitäisi uusia. Toivottavasti kerhoon löytyisi muoulunylioppilaslehti

kaan uutta ja innostunutta porukkaa, niin päästäisiin taas talkoohommiin”, Seppänen toivoo. TA:lla on Linnanmaalla myös Säätämö, pieni rakenteluhuone, jossa on paljon erilaisia komponentteja ja mittalaitteita kerholaisten käyttöön.

Kiinnostaako radioharrastus? Vuosituhannen vaihde oli TAtoiminnan kultavuosia: toimintaa ja aktiivijäseniä oli paljon, ja koko ajan tuli mukaan uutta, nuorta porukkaa. ”Tänne tuli jopa radioista innostuneita lukiolaispoikia, joista tuli sitten myöhemmin teekkareita”, Seppänen muistelee. Aktiviteetti on kuitenkin hiipunut. Seppänen pohtii, että syynä saattaa olla muuttuneet ajat ja harrastukset. ”Ehkä nykyisin ei löydy aikaa harrastuksille, jotka vievät vähän enemmän aikaa. Nykyisin laitteet ovat kuitenkin halvempia, radioamatöörin tutkinto on helpompi ja kaikki olisi sinänsä helpompaa, mikä on vähän ristiriitaista.” Radioamatööritutkintoa varten suoritetaan koe, jonka jär-

Järjestöfakta Oulun Teekkarien radiokerho ry (TA) Perustettu vuonna 1969. Kerhon radioamatööriaseman tunnus on OH8TA. Ensimmäiset kerhotilat olivat Välkkylässä. Jäseniä- ja kannatusjäseniä noin 80. Kokoontuu kerhoiltoihin joka tiistai YOK 40:n kerhotilaansa viettämään aikaa sekä juomaan kahvia ja syömään pullaa. Mukaan pääsee menemällä kerhoiltoihin. Ovet ovat avoinna kaikille amatööriradiotoiminnasta kiinnostuneille. Tekee yhteistyötä muun muassa alan yritysten, Oulun teekkarien, Rattoradion ja Suomen Radioamatööriliiton kanssa. Kerho virittelisi mielellään yhteistyötä myös esimerkiksi muiden teekkarikerhojen ja ainejärjestöjen kanssa.

jestää nykyisin radioamatööriliitto. Radioamatööripätevyydellä voi hakea radioamatöörilupaa ja perustaa oman aseman. Seppäsen mukaan TA:ssa tutkinto ei kuitenkaan ole välttämätön, vaan toiminnassa voi olla mukana ilmankin: ”Tätä meidän asemaa voi käyttää silloin valvotusti.” Seppänen haluaakin korostaa, että TA:han mukaan tulemisen kynnys on matala: ”Sen kun kävelee kerhohuoneen ovesta sisään, ovet ovat avoinna kaikille!” Seppänen on kuulunut kerhon kalustoon vuodesta 1997, kun hän sähköteekkareiden elektro-

niikkakerhon kautta intoutui radioamatööritoiminnasta. Mikko Hofslagare ja Aki Rouhiainen ovat molemmat olleet mukana TA:n toiminnassa noin viiden vuoden ajan. Hofslagaren kaverit houkuttelivat miehen mukaan toimintaan, ja Rouhiainen löysi tiensä TA:lle, koska radiojutut kiinnostivat. Kolmikko toivottaakin kaikki uudet radioharrastajat lämpimästi tervetulleiksi mukaan TA:han. ”Kannattaa tulla katsomaan ja kokeilemaan. Tämä on sen verran monipuolinen harrastus, että tästä voi räätälöidä täysin oman näköisensä!” Seppänen kiteyttää. ■

äänelläsi

rakennetaan parempi huominen

nyt jos koskaan

Vihreät De Gröna

oulunvaalipiirinvihreat.fi

10 mika flöjt

esa aalto

YTM kansainväliset suhteet ja politiikka 40, Kuusamo

Biologi, FT 32, Oulu

14 kati kaarlejärvi

kati kurvi

Sosionomi (AMK) kuntoutusohjaaja, 38, Oulu

samu forsblom Luova johtaja, MuM 40, Oulu

Projektipäällikkö, sosiaali- ja rikosseuraamusalan opettaja 37, Oulu

juhani kela

Maaseudun kehittäjä eat. 61, Suomussalmi

silja keränen

Ympäristötekniikan diplomi-insinööri, 31, Kajaani

Tietoliikenneinsinööri, kaupunginvaltuutettu 52, Oulu

24 arja sarpola (sit.)

Vesi- ja ympäristötekniikan tohtori 53, Muhos

Opiskelija, kaupunginvaltuutettu 27, Oulu

susanna kisner (SIt.)

Lastensuojelun perhehoitaja, terveystieteiden maisteriopiskelija 35, Oulu

Kasvatustieteen tohtori, koulutuspäällikkö 61, Ii

25 maarit sihvonen

Fysioterapeutti, fMBA 54, Oulu

18 lea krank KTM, johtaja 65, Helsinki

22 aila paaso (sit.)

FM, johtaja 57, Oulu

Biologian ja maantiedon opettaja, FM 39, Kalajoki

21 marja lähde

janne hakkarainen hanna halmeenpää

20 latekoe lawson hellu

23 jenni pitko

Arkkitehti, kaupunginvaltuutettu 28, Oulu

26 sirkka timonen

Lähihoitaja, lastenhoitaja 55, Oulu

nyt jos koskaan

Vihreät De Gröna

Ilmoituksen maksaja: Oulun vaalipiirin Vihreät ry

Tämän ilmoituksen maksoi Oulun vaalipiirin Vihreät ry

28 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella HAARUKASSA • teksti ja kuva Maija Pylväs Carolina De la Rosa testasi Hallituskadulle avatun Green Soul -salaattibaarin.

Haarukassa Carolina De la Rosa Ikä: 27 vuotta Työskentelee: assistenttina Oulun yliopiston biologian laitoksella Kotoisin: Meksikosta Asuu: Oulun keskustassa Harrastukset: lukeminen, käveleminen, pyöräileminen, ruuanlaitto Lautasella: salaatti ja persikka-punaherukkasmoothie

Ravintola

Green Soul Salad Bar Missä: Hallituskatu 28. Mitä: Salaatteja, keittoja, smoothieita, myös perus kahvilatuotteita. Toimittaja testasi: Salaatin ja persikkapunaherukka-smoothien. Arvio: Monipuolisesti salaattiaineksia ja hyvä hinta-laatu-suhde. Miinuksena seinää vasten olevat asiakaspaikat ja kertakäyttöiset syömävälineet. Tähdet asteikolla 1–5:

****

Sammakonreidet eksoottisin ruokakokemus Biologian laitoksella työkokeilussa oleva Carolina De la Rosa kokkailee mieluiten intialaista ja thaimaalaista ruokaa. Tulisiin ja mausteisiin ruokiin tottuneelle meksikolaiselle suomalainen ruoka on usein turhan mautonta. Erikoisimmaksi, mutta erittäin maistuvaksi yhdistelmäksi hän listaa piparit ja sinihomejuuston. Miten päädyit työskentelemään yliopistolle?

Ensimmäisen kerran tulin Suomeen vuonna 2008 vaihtooppilaaksi. Opiskelin silloin ympäristötiedettä yliopistossa Texasissa. Muutin takaisin Suomeen vuonna 2011, aloin opiskella suomen kieltä ja hain työkokeiluun yliopistoon. Nyt olen assistenttina biologian labrassa. Puhdistan, punnitsen ja jauhan kasvinäytteitä. Kuinka paljon kokkailet kotona?

Usein. Minulla oli kerran italialainen kämppis, ja hän opetti minut tekemään parmesaanimunakoisoa, jota osaan tehdä hyvin. En leivo usein, mutta jos on ystäviä tai kavereita käymässä, silloin teen kakkuja ja kuppikakkuja.

Oletko koskaan karpannut, raakaruokahifistellyt tai muuten noudattanut jotain tiettyä ruokavaliota?

Olen ollut kasvissyöjä viimeiset 13 vuotta, koska en halua syödä eläimiä. Tykkään syödä raakoja kasviksia ja teen usein raakaruokaa. Mikä ruoka ei oikein uppoa?

Mämmi on mielestäni outoa, mutta muuten olen aika kaikkiruokainen. Meksikossa syödään usein ruuan kanssa papuja. En tykännyt niistä lapsena, mutta nyt tykkään. Mikä on parasta suomalaista ruokaa?

Ohrakaalikääryleet, kantarellikastike ja metsäsienikeitto. Tykkään myös suomalaisesta pullasta. Mikä on eksoottisinta, jota olet syönyt?

Ennen kuin olin kasvissyöjä, söin sammakonreisiä ja heinäsirkkoja. Ne olivat tosi hyviä, mutta enää en voi syödä niitä. Heinäsirkat maistuivat ihan pähkinältä. Käytkö paljon ravintoloissa ja kahviloissa?

Kahviloissa käyn usein mutta ravintoloissa nykyään harvemmin. Lempikahvilani Oulussa ovat Rooster ja Makia, kun taas ravintoloista intialainen Garam Masala. Maistuiko tämä salaatti täällä?

Oli tosi hyvää. Täällä on paljon vaihtoehtoja salaatille. Anna arvosana tälle ruokapaikalle asteikolla 1–5.

4+. Tykkään siitä, että paikka on pieni. Olisi kuitenkin parempi, jos istumapaikat olisivat vastakkain. ■ @ylkkari

4/2015 | 29

LEVYT

NÄYTÄT HYVÄLTÄ TÄNÄÄN • teksti ja kuva Saga Skiftesvik

THE PRODIGY The Day Is My Enemy

ENSIVAIKUTELMA

PRODIGYN

kuudennesta studioalbumista (heti söpön kettukannen jälkeen) syntyy biisilistausta katsellessa: 14 kappaletta vaikuttaa hirmu pitkältä Prodigyn levyksi. Ikävä kyllä tämä on myös loppuvaikutelma näiden biisien jälkeen. Toki 23 vuotta sitten esikoisensa julkaisseella brittiryhmällä yhä asennetta riittää, mutta annettavan kanssa on vähän niin ja näin. Ottamatta lukuun paria su-

vantoa piisaa vihaista surinaa ja breakbiittiä The Day Is My Enemyn alusta loppuun koukkuja enemmän, ja kappaleita erottavat elementit tuntuvat olevan lähinnä pinnallisia synakuvioita tai lyhyitä lauluhokemia. Vaikka linja siinä mielessä pitää, niin kyllä tämä vähän tylsäksi lähes tunnin mitassaan käy. Herääkin kysymys, vieläkö Prodigylla on mitään virkaa tässä post-dubsteppisessä maailmassa. Bändillä epäilemättä uskollisia faneja riittää, mutta kun varsinaista uudistumista tai kokeilunhalua ei enää tunnu löytyvän, on vähän hankala ymmärtää, miksi bändi vielä puurtamistaan jatkaa. Kaikesta tästä huolimatta on sanottava, että levyn vihainen ja periksiantamaton tunnelma viehättää, ja ylipitkänäkin albumikokonaisuutena levy on paras Prodigylta sitten Fat Of The Landin. Marko Pyhähuhta

Bändillä epäilemättä uskollisia faneja riittää, mutta kun varsinaista uudistumista tai kokeilunhalua ei enää tunnu löytyvän, on vähän hankala ymmärtää, miksi bändi vielä puurtamistaan jatkaa.”

”

EGOTRIPPI Vuosi nolla

EGOTRIPIN KYMMENES studioalbumi pyörähtää kuin symbolisesti käyntiin Uusi aamu -singlebiisillä, jossa lauletaan: ”Ei tullut maailmanloppu, olemme hengissä vieläkin”. Symboliikan sijasta tämä on tietysti viivasuora viittaus hienoon, seitsemän vuoden takaiseen Maailmanloppua odotellessa -albumiin, ja yhtä pitkän tauon jälkeen yhtye julkaisee nyt uutta materiaalia. Parin vuoden takaisella juhlalevyllä kuultiin vain Mikki Kausteen ja Knipi Stierncreutzin muille artisteille tekemiä biisejä bändin omassa käsittelyssä. Ja kyllä: Vuosi nolla vaikuttaa todellakin hyvässä mielessä uudelta alulta matkan varrella

oulunylioppilaslehti

keski-ikäistyneelle yhtyeelle. Mikin ja Knipin kaltaisille biisintekijöille seitsemän vuoden paussi on melkein luvattoman pitkä aika luoda materiaalia yhdelle levylle, ja heikkoa lenkkiä onkin paluualbumilta vaikea löytää. Miesten stemmatkin tuntuvat pölisevän jopa entistä hienommin. Kaikki tuntuu Egotripille taas kovin helpolta, ja bändi onkin enemmän kuin tervetullut takaisin. Uusi levy sisältää juuri sopivassa suhteessa kaihoa ja hymyä, tunnelmointia ja rokkaamista, ja voimapopin huumasta siirrytään vähäeleisyyteen luontevasti. Myös Mikin sanoitukset toimivat entiseen malliin, ja nyt tematiikka pyörii vanhan loppumisen ja uusien alkujen ympärillä. Demotettuja biisejä on Vuosi nollaa tehtäessä varmasti riittänyt, mutta valinnat pitkäsoitolle ovat onnistuneet nappiin. Egotripin levytysuralta on vaikea keksiä yhtä ehyttä albumillista, josta löytyy kerta kerran jälkeen uusia tasoja. Tästäpä johtuen tähdet on kerrankin helppo jakaa. Hieno kevätlevy on tämä, ja toimii varmasti vielä kesälläkin. Marko Pyhähuhta

Farkun lumoissa Luokanopettajaksi opiskelevan Aki Koiviston, 28, vaatehuone on täynnä farkkuja ja flanelli- ja bändipaitoja. Mitkä ovat tyylisi kulmakivet?

Tyylini on denim tuplana, pakastettuna, ei pestynä. Jalasta löytyy farkut noin 365 päivänä vuodessa. Denim ei ole minulle pelkkä kangas, vaan harrastus ja elämäntapa. Pyrin hankkimaan sinisen haarniskani loppuun asti huoliteltuna selvage-mallina ja totta kai pesemättömänä. Farkkujen kuluttaminen alusta saakka itsensä näköisiksi on aikaa vievää, mutta sitäkin palkitsevampaa puuhaa. Niistä tulee kuin toinen iho, josta näkyy kaikki yhdessä vietetyt päivät ja seikkailut. Farkkuja voi kuluttaa kotisohvalla, mutta puhun elämäntavasta ja seikkailusta, koska paras tulos saadaan pienellä rymyämisellä. Millainen on vaatekaappisi?

Vaatehuoneeni on pohjaton. Kirjaimellisesti, koska lattiaa ei enää näy. Pidän syyllisenä avopuolisoani, joka työskentelee vaateliikkeessä. Kaapista löytyy paljon flanelia, farkkua, bändipaitoja ja muuta ajatonta kampetta. En kuitenkaan pidä tavaran haalimista tarpeellisena vaan pyrin aika ajoin lahjoittamaan vaatteita pelastusarmeijalle sekä perhekodin nuorille. Aktiivisessa käytössä on yksi pari kerrallaan, mutta kokoelmastani en ole valmis luopumaan! Korjaan ja huollan itse farkkuni, jolloin ne kestävät vuosia jokapäiväistä käyttöä. Hyvä vaate istuu ja tuntuu hyvältä samalla parantaen elämänlaatua ja itsetuntoa. On mukava tietää missä ja millaisissa oloissa päällä olevat vaatteet on valmistettu. Vaatekaappisi suurimmat helmet ja häpeäpilkut?

Ehdoton helmi on tällä hetkellä kulutuksessa olevat Nudien Dry Selvage Steady Eddiet. Tämä malli on tehty tavallista paksummasta (18oz) kankaasta ja ommeltu käsityönä laadukkaassa Kaiharan kehräämössä Japanissa. Ehdoton häpeäpilkku puolestaan on kultaisella printillä varustettu Cheek-paita, josta en halua puhua sen enempää. Kenen tyyliä ihailet?

Blodarnas Knivhus.

Mitä isäsi on opettanut sinulle pukeutumisesta?

Pitkiä kalsareita tulee pitää ainakin juhannukseen saakka. Tässä olen kyllä lipsunut. Millainen tyyli kiinnittää huomiosi kadulla?

Sen kyllä huomaa jos ihmisel-

Aki Koiviston pukeutumismotto kuuluu: ”Be true, wear blue!”

lä on hyvä olla itsensä kanssa. Enkä nyt tarkota niitä tuulipukuja. Ja kyllä minä ne farkkupyllyt tsekkaan. Näkeekö Oulun kaduilla rohkeaa tai omaperäistä pukeutumista?

Näkee ilman muuta, mutta voisi näkyä enemmänkin. Vaatetus on paras keino tuoda omaa persoonaa esille ja herättää mielenkiinto kanssaihmisissä. Korostan myös sitä hyvää oloa. Ei pidä laittaa päälle mitään, mikä ei tunnu omalta. Väitän kuitenkin, että iso osa esimerkiksi oululaisista miehistä ei vain tiedä paremmasta. Päälle päätyvät ne vähiten istuvat housut, jotka halavalla sai. Mistä asioista pidät eniten omassa pukeutumisessasi ja ulkonäössäsi?

Pidän siitä, että olen löytänyt oman juttuni. Voin ihan hyvin pitää samoja housuja sekä autoa korjatessa että pankissa asioidessa ja pysyä tyylilleni uskollisena. Lisäksi olen kokoa 32/32, mikä taitaa olla se yleisin koko, eli aina löytyy sopivat byysat. Miten tyylisi on kehittynyt viime vuosina?

Tyylini on yksinkertaistunut aikalailla. Ennen päältäni saattoi löytyä koko Tikkurilan värikartta, mutta nykyään pääväri on indigo. Myös laatu, ekologisuus ja eettisyys ovat nousseet suurempaan rooliin. On minusta kehittynyt myös aika merkkiuskollinen. Mitä hankintoja aiot tehdä tänä keväänä? Mistä yleensä hankit vaatteesi?

Olen jo käynyt hypistelemässä itselleni sopivia Red Wingejä Oulun Kasarmilla Kenkäliike Marssissa. Ehdoton uusi suosikkiliikkeeni, josta saa varmasti laatua ja samalla maailman parasta asiakaspalvelua. Suurimman osan vaatteista ostan Carlingsista, josta löytyy aina siistiä kampetta ja hyvää asiakaspalvelua. Ulkomailla käydessä tärkeimpiä nähtävyyksiä on aina Nudie Jeansin Repair Shopit, mutta myös nettikauppa on kovassa käytössä. Aiotko valmistuttuasi ryhtyä käyttämään Marimekon raitapaitaa, löysiä farkkuja ja terveyssandaaleja?

Noh, kukin tyylillään. Kun minusta tulee rehtori, piposääntö ainakin menee uusiksi. ■

UUNO Oulu student life in English

Got an idea? Contact us! toimitus@oyy.fi

So What Do We Have Here? a young man walked up to me in the street and asked randomly: “What is the purpose of a human life?” In a couple of seconds I replied: “To be happy, of course”. “Interesting”, he said, “almost everyone I asked gave me exactly the same answer”. NOT SO LONG AGO

IT GOT ME THINKING,

HI, 5 • by Svetlana Filatova

Hi, 5

Ways to Make a Good Decision!

1) Choose Who You Want to Be Do we choose between equally good options or one should be definitely better than the other? Ruth Chang suggests that we should have difficulties making choices because alternatives are very similar to each other. However, a tough choice opens up an opportunity for personal growth: when we decide to do one thing and not the other one, we define what kind of a person we want to be. Isn’t it amazing?

why on earth would

FINE POINT • by Rita Ahlman

I give him such a “universal” reply? And I have come up to a conclusion that everyone simply defines happiness for himself or herself and there are no identical understandings of this phenomenon. It means there couldn’t have been any other, more precise answer to the question of the man. Happiness it is, right?

WE ARE LIVING in a country, which technically provides everyone with an equal environment for feeling comfortable and happy. At the end of the day it is always our most desirable goal. Of course, there are things that we cannot control but there is something we should at least realize – happiness is, first of all, an inner choice. It is up to us to decide whether to choose it or not.

IN THE SPOTLIGHT • text by Margarita Khartanovich • Illustration by Alisa Tciriulnikova

The Ice-floe Drifting Graduation While you were studying, things have changed quite a lot. If you take your eyes off books and computer screens for a minute and look around, you will find yourself trapped on an ice-float, which is your student life, melting unmercifully year after year and bringing you closer to the grim reality, which is Finnish economy. Will there be someone to come to your rescue or should you just face the fact of life and lower your expectations?

2) To Take a Risk Or Not to Take It Prof Kahneman and Amos Tversky have found out that we have two systems responsible for making decisions: one is rational and another one is more of an intuitive kind. Sometimes we prefer taking risks instead of playing safe. Laurie Santos has shown with her “monkey economics” experiments how monkeys get involved in gambling and tend to make systematic mistakes in financial decisions. They learned how to use money and preferred the situations where they had only 50% probability to get 3 grapes or 50 % of 1 grape instead of 100% probability of getting 2 grapes.

3) WikiHOW 5 Steps In the Internet age you can easily get a piece of advice even on how to make and evaluate decisions just by Googling it http://www.wikihow.com/Make-Decisions. First of all, stay calm, and then get as much information as possible. Your third step is to weigh risks versus gains, and after that you can think about a backup plan. Last but not least – make your choice, goddammit!

4) Avoid Being Petty Tyrant Mike Myatt in his Forbes’ article stresses that decisionmaking is particularly important for leadership. We should accept our mistakes, learn how to deal with the amount of information and follow the hierarchy of knowledge in order to make a good choice. It is important that we would realise our decisions are affecting others. That is why we should try to get some feedback before it is too late. We should “subject a decision to public scrutiny” so we wouldn’t turn into a petty tyrant.

5) Limit your choices Barry Schwartz in his TED talk argues that too many choices make us feel miserable. People nowadays are very busy with making their decisions: what is more important career or family, who to marry, when to marry, where to go for holidays, etc. It takes a huge amount of lifetime to make a final choice! For sure, there are many positive aspects of variability of choices but there are at least two negative ones: paralysis and regret. Sometimes too many options make us delay the final decision. And the most annoying part is that we feel worse because we think that we could have chosen a better option. It is simply smart to limit choices and lower expectations. Smart is new sexy after all, right?

ACCORDING TO THE LATEST data released by Statistics Finland, individuals aged 18 to 34 accounted for 45% of those most at risk of poverty. ”I’m very concerned about Finland’s public finances. We are on the road to being overly in debt. This raises the question of whether we will be able to offer education, health care and help to everyone in the future,” said Prime Minister Alexander Stubb in a statement last month. He believes that this is the result of the country having lived beyond its means. Thus, in his opinion, what Finland needs now is a lengthy process of internal devaluation and austerity. It is very probable that short term fiscal austerity won’t make any significant improvement to Finland’s situation, and it will just help make things worse. Minister of Finance Antti

Rinne explains that big cuts carried out quickly can cripple the country’s health and social welfare system. What does it mean for you? You will have troubles with finding a job.

Finland Should Adopt a German Model Finnish workforce is very expensive, and large companies flea abroad. The majority of Finnish companies have less than 10 employees. Approximately 30 large companies are responsible for 90% of Finnish exports, and too much trust is put in them, as well as high tech businesses. Arto Lahti, professor of entrepreneurship at Aalto University School of Business, is convinced that Finland should adopt a German model in order to succeed in the future: “In Germany, young interns get paid according to their work input; starting sa-

laries are low, but the level of wages rises as one gains more experience and develops their competence. Germany makes small towns into global winners where there is something for young people to do. There is a shortage of engineers in Germany, while we are not able to offer employment to all engineers in Finland”. Sweden’s former Finance Minister Anders Borg suggests that salaries should be refigured in a way that makes Finland more competitive in the long term. The economists recommend that Finland should free up work-related immigration, modify the pension system and reduce gap years. Holmström, Korkman and Pohjola insist on following in the footsteps of Japan and adopting solutions created elsewhere, through learning, imitation and application instead of concentrating on pursuit of ground-breaking discoveries. The conclusion is that you are part of the generation that has to deal with Finland’s major social transition and structural reforms. It’s exciting and scary at the same time. What you should probably consider right now is a constant investment in your future, in your personal and professional development. As it is a mistake for the Finnish government to choose running deficits and austerity in order not to change, it will be a mistake for you to go with the flow and wait for an opportunity to arise – search for it, create it, and you might make a change on your future! ■

4/2015 | 31 TEARS FOR FEARS • text by Bianca Beyer • Illustration by Alisa Tciriulnikova

paid woman, guess what they will be doing,” explains Jemima Repo, Research Fellow in Politics at the University of Helsinki. She has recently completed a book based on her doctoral research, “The Biopolitics of Gender”, dealing with concepts about feminism from the 1950s up until today. In her book she brings up the well-known economist Gary Becker as an example of one thinker who was very influential in creating and normalizing the idea that women and men make cost-benefit calculations in their daily lives, including those regarding their personal lives, such as marriage and having children. “I think, this is still the dominant view today. It is very common to hear people speaking about whether they can ‘afford’ having children or not.”

Things to Change

Maybe a Baby? Life-changing Decisions Under the Microscope Sometimes you have to choose: a steep career or a cozy family life. Why not both? Our generation is not used to taking decisions with ruling out one alternative completely. We tend to make compromises and handle it all. But is this a wise thing to do when it comes to bringing a new life into this world? Is it harder for girls than for guys here in Finland? Let’s take a closer look at what our generation has to consider when getting a baby. PROBABLY, THE MOST SERIOUS

choice we have to make in our life concerns building up our own families. As society usually dictates what a family should look like, we might have less of a saying in it than we could hope, though: While families used to be self-sufficient at first, since the 19th century usually it was a father who would be the breadwinner and a mother would stay home looking after children. Since World War II women have been more involved in working life. Back then because they had to, now because they want to.

Whose Responsibility Is a Child? It has become a norm in Finland to choose a higher education and a career regardless of a gender. On the other hand, traditions and expectations that oulunylioppilaslehti

the societal influence pressures us with are not up-to-date anymore, although we might not even notice it. Thus, we face a challenge that probably no previous generation has ever come across: A flex between expectations stemming from a previous generation and our own, modern expectations about equality. “A mother has to stay with a kid, at least up to three years,” and “Women have to plan whether they want to pursue a career or establish a family,” and “It is selfish to want it all, the young generation does not know how to make compromises,” – those and other equally outdated clichés are just normal influence hammered into our heads. “A mother staying with a child” theory is a complete nonsense. There are studies that prove the exact opposite – in 1986 a Yale Professor for Child

Psychiatry published a study that fathers are more important for the cognitive development of a child than mothers. Children develop better with hugs and love and laughter because that positively influences their brain, which is growing enormously in the first months. Who it is giving them hugs, probably, matters less than making sure that anyone does. Another reason to not let a concept from the 19th century rule our modern life is this: Back then families had a lot of kids, usually five or more so that at least one of them would make it and could continue the family line. It does not really sound like our aim nowadays, does it?

How Does the Social System Help? Finland is a perfect country for those who want to combine a

career and family life. The child support is pretty vast; Kela helps with the homecare until a child is three years old; there are municipal daycares (not for free, though), benefits on public transportation, parental leaves for up to 6 months. Nevertheless, starting a family with all the implied lifemanagement schedules still seems to be a tough issue for women. Women are the ones delivering a child but who takes care of a child should not be the problem for only girls anymore. Unfortunately, even in Finland the gender pay gap is with 20% somewhere in the upper quartile in the EU rankings*, and the parental leave (instead of the maternal leave) gives a choice only superficially. “If a couple has a choice between sending the higher paid guy to work or the lower

As long as the society does not change the views on that, this will put pressure on young people graduating and starting their career, and especially on women. Jemima Repo gives an example about Sweden, where each parent gets 60 days of parental leave, and it is not interchangeable. If one does not take this leave, it is lost. That does sound like more of an equal system. Feminists in Finland suggest a 6+6+6 system: 6 months leave for the mother, 6 months for the father, and 6 months that either of them can take. Nevertheless, bringing more equality to a society does not necessarily ease the decision making process of establishing a family. It merely shifts the responsibility from an unbalanced one with more weight on the woman to a more balanced one – difficult it remains still. Only with a change in society where families, which means mothers and fathers, and single mothers and single fathers, and homosexual couples, will be supported equally and sufficiently enough, our generation can stop weighing out costs and benefits of having a family. And we can stop worrying already in school or in university how we could possibly combine all this and still utilize all the knowledge we worked hard for, for many years, in a steep career. Repo thinks it is indeed very possible to “have it all” – a career, and a family, without having to rule out one thing or another. The answer to it, as with almost anything, is simply more equality. ■

*ranking from Eurostat 2008

PLUSMARK

Frendin kanssa OMAAN

Omaan KOTIIN!

KOTIIN! ntoja, rattavissa asu k o u v A LL A A ANK PUOLIVÄLINK akämpiksi. t myös kimpp a v u lt e v so a jotk

Kuvat Puolivälinkankaan kohteestamme.

VH ET

MH WC MH

OH KPH

Asuminen on meillä helppoa. Ei ole pihatöitä eikä huolta asunnon kodinkoneista. Meiltä saatte hyvin varustellun ja helppohoitoisen kodin jokaiseen elämäntilanteeseen. MENE WWW-SIVUILLEMME JA LÖYDÄ MEILTÄ KOTI. Aina voit myös soittaa, vastaamme kysymyksiisi mielellämme.

Koti se on opiskelijankin paras paikka!

Sivakka-yhtymä Oy | Myllytullinkatu 4, 90130 OULU Puhelinpalvelu: (08) 3148 190