7
Onko puhdistamoiden jätelietteestä lannoitteeksi?
PALSTAA 125Ruoantuotannon mm Ilmasto muuttuu, luonnonvarat hupenevat, väestömäärä kasvaa ja ruokatottumukset2 muuttuvat. pitää pystyä vastaamaan näihin haasteisiin. Yhtenä tärkeänä tavoitteena on ravinteiden mahdollisimman tehokas kierrättäminen.
Yhdyskuntajätteiden mukana ravinnekierrosta poistuu vuosittain merkittävä määrä käyttökelpoisia ravinteita. Lietteen tärkeimpänä ravinteena pidetään yleisesti fosforia, mutta jätevesilietteiden sisältämän fosforin lannoitevasteista on niukasti tutkimustietoa. Laki asettaa reunaehdot puhdistamolietteen käytölle kasvinviljelyssä. Puhdistamoliete tulee hygienisoida ja lisäksi lietteen mahdollisesti sisältämät raskasmetallit rajoittavat sen käyttöä. MTT Maaningalla tutkittiin vuosina 2008–2010 Iisalmen vesilaitoksen kalkkistabiloitua puhdistamojätelietettä (jäljempänä KSP-liete tai KSPL) nurmen ja ohran lannoitteena. Kokeessa selvitettiin KSP-lietteen vaikutuksia maaperään sekä sadon määrään ja laatuun. Tutkimus toteutettiin osaruutukokeena runsasmultaisella hietamaalla (4,3 mg P/l). KSP-liete levitettiin nurmelle kertalannoituksena perustamisvuonna ja ohralle vuosittain. Näin saatiin tarkasteltua KSP-lietteen vaikutusten mahdollista kumuloitumista maassa. Täydennyslannoituksella tarkennettiin N- ja K-lannoitus vastaamaan väkilannoitettuja koeruutuja. Puhdistamoliete on hyvä fosforilannoite KSP-liete toimi ensisijaisesti fosforilannoitteena täyttäen ohran fosforintarpeen kokonaan ja säilörehunurmellakin 65 prosenttia tarpeesta. Ohralla KSP-liete toimi myös typpi- ja kaliumlannoitteena, kun taas nurmiviljelyssä KSP-lietteen rooli typen ja kaliumin osalta jäi vähäiseksi. Liete nosti merkittävästi maan fosfori-, rikki- ja kalsiumtilaa. Lisäksi sillä oli
lievä kalkitusvaikutus. Toistuvassa käytössä myös kokonaisfosforin vuositase nousi ohralla epätoivottavan korkeaksi, minkä vuoksi KSP-lietettä ei tulisi käyttää korkean fosforitilan mailla. Nurmella taseita ei pystytty laskemaan, mutta nurmien hyvä ravinteidenkäyttökyky voi johtaa hyvinkin erilaisiin ravinnetaseisiin kuin ohralla. Huomion arvoista on se, että KSP-lietteen fosforista kasveille käyttökelpoiseksi osoittautui huomattavasti suurempi osa kuin mitä liukoisen fosforin analyysitulos antoi ymmärtää. Tällä hetkellä maa- ja metsätalousministeriö ohjeistaakin laskemaan KSP-lietteen kokonaisfosforista käyttökelpoiseksi 40 prosenttia, mikä ei tulosten valossa ole ainakaan yliarvioitua. Kohtuukäyttö järkevää KSP-liete ei vaikuttanut maan raskasmetallipitoisuuteen. Toistuvassa käytössä on kuitenkin huomioitava viljelysmaalle keskimäärin vuodessa sallitut kuormitusrajat. Kokeessa toistuvaa käyttöä rajoittivat elohopea, nikkeli, sinkki ja kupari. Sinkin ja kuparin osalta voidaan raja kuitenkin ylittää, jos niiden lannoitus on tarpeellista. Ohralla sadon laadussa ei havaittu muutoksia. Nurmella sadon laatua ei tutkittu. Tutkimuksen tulokset ovat kannustavia puhdistamolietteiden hyötykäytön ja ravinteiden kierrätyksen tehostamisen näkökulmasta. Yleisesti kalkkistabiloitujen jätevesilietteiden lannoitusvaikutuksesta on Suomessa niukasti viljelykokeisiin perustuvia tietoja. Nurmen osalta tämä tutkimus jäi vajavaiseksi ravinnetaseiden ja raskasmetallin osalta.
a) ei lannoitusta
2008
KSPL-lannoitus
2009 2010
NPK-lannoitus NPK+poltettu kalkki 0
5000
10000
15000
20000
25000
30000
b) ei lannoitusta
KSPL- lannoitus
2008 2009
NPK-lannoitus
2010
NPK+poltettu kalkki 0
2000
4000
6000
8000
10000
12000
Nurmen (a) ja ohran (b) satotulokset, kg kuiva-ainetta/hehtaari. KSP-liete oli mineraalilannoitteita vastaava fosforilannoite nurmelle ja ohralle, kun N ja K täydennettiin vastaamaan NPK-lannoituksen tasoa.
Sanna Kykkänen ja Perttu Virkajärvi, MTT sekä Kirsi Pakarinen, KPEdu Perho
Lisätietoja: sanna.kykkanen@mtt.fi Puh. 029 531 7574
Kasvinviljelyn tuotantokustannukset selville verkkopalvelusta
2 PALSTAA 125 mm
Vuonna 2012 viljakasvien tuotantokustannukset liikkuivat 1 600–1 900 euron välillä hehtaaria kohti laskettuna. Rukiin viljelyn kustannukset olivat hieman alhaisemmat kuin muilla viljoilla, vastaavasti taas mallasohran korkeimmat. Työkustannus puolestaan oli kauralla jonkin verran korkeampi kuin muilla viljoilla. Tiedot on saatu MTT:n kehittämän Yksikkökustannus -laskentapalvelun antamista tuloksista. Viljakasvien yksikkökustannukset laskevasta järjestelmästä voi tarkastella tällä hetkellä rukiin, syysvehnän, kevätvehnän, rehuohran, mallasohran, kauran ja seosviljan tuotantokustannusten muodostumista. Järjestelmä näyttää tiedot viimeisen kymmenen vuoden ajalta, joten kasvien kustannusrakenteen muuttumista voi myös seurata. Tuotantokustannusraporttien muodostamisessa käytetään apuna MTT:n kannattavuuskirjanpitotiloilta saatavia tilakohtaisia tietoja, näistä tuloksista painotetaan alueittain, tuotantosuunnittain ja tilakokoluokittain yleistettävät keskiarvotulokset. Laskentajärjestelmään sisältyy maksimissaan 540 kustannuserää. Nämä summataan18 eri kustannuserään, jotka sitten näytetään kustannusraportissa. Laskelmiin on otettu mukaan kaikki tuotteen tuottamisesta aiheutuneet kustannukset, jotka kohdennetaan suoraan viljakasville. Kustannuksina ovat siten mu-
kana niin suorat rahamenot kuin erät, joita ei suoraan makseta, kuten yrittäjäperheen oman työn kustannus sekä koneiden ja rakennusten poistot ja korkokustannukset. Suurimmat kustannukset työstä ja koneiden korjauksesta Vuonna 2012 esimerkiksi rehuohran tuotantokustannus hehtaaria kohti laskettuna oli 1 740 e. Tästä noin 22 prosenttia oli muuttuvia kustannuksia, 18 prosenttia työkustannuksen osuutta ja 60 prosenttia kiinteitä kustannuksia. Suurimmat yksittäiset kustannuserät olivat työkustannus, noin 300 €/hehtaari, sekä koneiden korjauskustannukset, 175 €/ha. Työkustannus sisältää niin yrittäjäperheen oman työn palkkavaatimuksen kuin vieraan työvoiman käytön. Polttoaineisiin ja vakuutusmaksuihin kului saman verran, eli molempiin 116 €/ha ja lannoitteiden osuus oli 97 €/ha. Siemenkustannukseksi muodostui noin 40 €/ha ja kasvinsuojelun 31 €/ha. Rakennuksista, koneista ja salaojista aiheutuvien poisto- ja korkokulujen osuus on hehtaaria kohti hieman yli 400 euroa. Tarkemmin viljakasvien tuotantokustannusten muodostumista voi tarkastella MTT:n Taloustohtorin Yksikkökustannus-
2000 1800 1600 Poistot ja korot
1400
Työkustannus
1200
Vakuutus ja vuokrat
1000
Muut menot
800
Korjauskulut
600
Sähkö, lämmitys, kuivaus
400
Polttoaine Kasvinsuojelu ja tarvikkeet
200 0
Siemen, lannoitus ja kalkitus Rehuohra
Ruis
Kevätvehnä
Kaura
Vertailussa rehuohran, rukiin, kevätvehnän ja kauran kustannusrakenne. Kuvassa on yhdistetty järjestelmän antamia eri kustannuseriä. Aineisto: MTT Yksikkökustannusjärjestelmä.
järjestelmä -palvelussa (www.mtt.fi/taloustohtori). Kustannusten muodostumista voi tarkastella niin hehtaaria kuin tuoteyksikköä kohti laskettuna taannehtivasti viimeisen 10 vuoden ajalta.
Marja Vilja ja Arto Latukka, MTT Lisätietoja: marja.vilja@mtt.fi Puh. 040 156 0727