8 Yrjö Tuunanen/Luken arkisto
mielipide
Jukka Hollo, jukka.hollo@tilasiemen.fi Til asiemen Oy
Luomuviljelyyn sopivat sellaiset lajikkeet, jotka ovat taudinkestäviä ja hyödyntävät ravinteet tehokkaasti.
Lajikekokeet ovat osa vihreää vallankumousta Muuttuvassa maailmassa varsin pienellä yhteisellä panostuksella lajikekokeisiin voitaisiin turvata elintarviketuotannon tehokkuus lajikenäkökulmasta. Säästövaatimukset ovat kuitenkin kohdentuneet myös lajikekokeisiin. Säästöjä on toteutettu vähentämällä kokeiden määrää ja kerranteita. Lisäksi kokeita on ulkoistettu entiseltä MTT:ltä muille tahoille. Tämä on tehty vaarantamatta kokeiden luotettavuutta. Selvää kuitenkin on, että nyt ollaan kokeiden haavoittuvuuden äärirajoilla. Näin ei voida enää edetä vaarantamatta kokeiden luotettavuutta.
keissa mitataan vain lajikkeiden välisiä eroja ja muut tekijät eliminoidaan. Yhdistämällä satoisimmat lajikkeet ja muut viljelytoimenpiteet oikein, on synnytetty ”vihreä vallankumous”, jonka ansiosta ravinnontuotanto on lisääntynyt huimasti. Viralliset lajikekokeet selvittävät uusien lajikkeiden viljelyarvon. Kokeiden järjestäminen on säädetty asetuksella Luonnonvarakeskuksen tehtäväksi. Lajikekokeiden perusteella uudet lajikkeet liitetään Suomen kasvilajikeluetteloon, jos niiden viljelyarvo on riittävä.
Lajike-edustajilta perittäviä maksuja on korotettu. Uusia lajikkeita testataan nyt vähemmän, eikä niitä enää välttämättä pidetä kokeissa neuvonnallisina lajikkeina. Positiivista on ollut se, että säästöpaineet ovat sysänneet liikkeelle kehitystyön lajikekokeiden tehostamiseksi. On lähdetty hakemaan keinoja saada enemmän irti vähemmillä kustannuksilla.
Nyt ollaan kokeiden haavoittuvuuden äärirajoilla. Näin ei voida enää edetä vaarantamatta kokeiden luotettavuutta.
Lajikekokeiden kustannusten kattamisessa on ollut tavoitteena vähentää valtion osuutta maksuissa ja lisätä yrityksiltä perittäviä maksuja. Jos tämä jatkuu, lisääntyvät yritysten vaatimukset tulosten käytöstä. Se joka maksaa, saa päättää, miten tuloksia käytetään. Tämä on taas ristiriidassa tulosten julkisen käytettävyyden kanssa.
Lajikekokeet tarjoavat tietoa monelle taholle. Teollisuus arvioi lajikkeiden soveltuvuutta eri käyttötarkoituksiin. Siemenkauppa valitsee tuotantoon ne lajikkeet joiden uskotaan menestyvän. Neuvonnassa käytetään lajikkeiden tietoja.
Jos maksutaakka sysättäisiin kokonaan yrityksille, siirtyisi kustannus lajikkeiden rojaltimaksuissa lajikkeiden käyttäjille eli viljelijöille. Yritysten maksamat lajikkeen testauskustannukset ovat useimmissa Euroopan maissa pienemmät kuin meillä. Loppujen lopuksi lajikekokeiden rahoituksessa ei sentään ole kysymys miljoonista euroista. Uudet lajikkeet ovat tuoneet runsaan prosentin lisää satoa joka vuosi 1900-luvun alusta lähtien. Lajikeko-
Lajikekokeet ovat pitkä yhtenäinen koesarja, jonka avulla voidaan tutkia monenlaisia riippuvuussuhteita. Ilmastonmuutos vaikuttaa lajikevalintaan ja kasvitaudit muuttuvat ilmaston lämmetessä. Näiden ilmiöiden hallinta helpottuu, kun meillä on systemaattista tietoa muutoksista. Lajikekokeilla on yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Ne ovat tietoreservi, joka auttaa turvaamaan ravinnontuotantoa tulevaisuuden haasteissa. Kirjoittaja on Tilasiemen Oy:n toimitusjohtaja.
Luomuviljelyyn tarvitaan omia lajikekokeita
Luomuviljely eroaa tavanomaisesta sekä lannoituksen että kasvinsuojelun osalta. Nyt tarvitaan tietoa siitä, mitkä ja millaiset lajikkeet sopivat parhaiten luomuun. Luomulajikekokeita on tehty silloin tällöin, mutta tarvitaan kattavia pitkäaikaisia kokeita luotettavien tulosten saamiseksi. Lisäämällä luomuviljelyn varmuutta ja kannattavuutta voidaan päästä Suomen tavoitteeseen luomualan nostamisesta 20 prosenttiin viljelyalasta vuonna 2020. Hyvä sato voidaan saavuttaa uusilla, hyvillä lajikkeilla. Ne on kuitenkin jalostettu tavanomaista viljelyä varten. Hyviä lajikkeita ja linjoja pitäisi verrata keskenään luomuympäristössä. Mukaan pitäisi ottaa myös vanhempaa lajikemateriaalia siltä varalta, että niissä piilee jokin ominaisuus, jota ei ole huomioitu tavanomaisten lajikkeiden jalostuksessa. Kasvinsuojelu ja lannoitus erilaista kuin tavanomaisessa Luomuviljelyssä ei käytetä torjunta-aineita eikä kemiallisia lannoitteita. Tästä huolimatta pitäisi saada kohtuullinen sato. Lannoitteina käytetään luomutuotantoon hyväksyttyjä lannoitteita, kuten viherlannoitusta tai karjanlantaa. Rikkakasvit torjutaan viljelykierron ja aluskasvien avulla sekä mekaanisesti. Tauteja ja tuholaisia pyritään hallitsemaan muun muassa viljelykierroin ja kylvöajan valinnalla. Koska luomusiementä ei peitata eikä peltoja ruiskuteta tauteja vastaan, tautipaine voi luomussa olla huomattava. Luomuviljelyyn tulisikin valita sellaisia lajikkeita, jotka ovat mahdollisimman taudinkestäviä. Tavanomainen kasvinjalostus tuottaa jatkuvasti yhä taudinkestävämpiä lajikkeita. Jalostajien parhaiden lajikkeiden valinta luomuun on hyvä alku, mutta luomuviljelyyn parhaiten sopivat löytyvät vain, kun ne testataan luomuoloissa. Ravinteet hyödynnettävä tehokkaasti Tavanomainen kasvinjalostus tuottaa uusia lajikkeita, jotka käyttävät ravinteita yhä paremmin. Kemiallinen lannoitus perustuu kuitenkin helppoliukoisiin ravinteisiin, kun taas luomussa ravinteet vapautuvat hitaasti. Ei ole varmaa, saako tavanomaisessa viljelyssä menestynyt kasvi riittävästi ravinteita myös luomussa. Parhaista ravinteiden ottajista olisikin vielä valittava luomuun parhai-
ten sopivat, jotka pystyvät hyödyntämään maan ja luomulannoitteiden niukkaliukoisia ravinteita tehokkaasti. Tähän voi vaikuttaa se, miten lajike pystyy yhteistyöhön maaperän mikrobien kanssa, jotka voivat auttaa kasvia ravinteiden otossa. Pitkä korsi on valttia taistelussa rikkakasvien kanssa Tavanomaisessa viljelyssä on pitkään pyritty jalostamaan lyhytkortisia lajikkeita, jolloin sadon osuus kokonaismassasta kasvaa. Yleensä lyhyempi korsi tuottaakin hyviä jyväsatoja, kunhan se ei ole liian lyhyt. Ulkomaisen tutkimuksen mukaan syysvehnän luomu- ja tavanomaisessa viljelyssä kannattaa suosia erilaisia lajikkeita, jotta ravinteiden otto olisi tehokkainta. Tavanomaisessa viljelyssä korren ihannepituus olisi noin 80 cm, luomussa noin 95 cm. Syynä tähän on se, että pidempi kasvusto kilpailee paremmin rikkakasvien kanssa. Esimerkiksi vehnä saa enemmän ravinteita maasta, kun ne eivät mene rikkakasveille. Pitempi korsi on siis luomussa hyvä, mutta liian pitkä korsi huonontaa jyväsatoa luomussakin. Tehokas juuristo ottaa ravinteet talteen Viljelykasvilla on väitetty olevan sitä pidemmät juuret, mitä pidempi varsi sillä on. Tällöin pidempi korsi tuottaisi paremman veden- ja ravinteidenottokyvyn. Viime aikoina tämä näkemys on suurelta osin kumottu. Lyhyempi varsi saattaa tuottaa jopa suuremman juuriston, kun yhteytystuotteita ei kulu varren kasvattamiseen. Jos taas varresta jalostetaan liian lyhyt, myös juuriston laajuus kärsii. Luomuviljelyyn parhaiten sopivilla lajikkeilla tulisi olla tehokkaasti ravinteita ottava juuristo, joka hyödyntää niukat ja hidasliukoiset ravinteet hyvin. Lisätietoja: http://luomuinstituutti.fi/ http://luomu.fi/ Kaija Hakala, Luke ja Jukka Rajala, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti Lisätietoja: kaija.hakala@luke.fi Puh. 029 532 6094