26 0
MIETTBITX KOTITIBNOOLTA Istuessani rantamökillä katsellessani edessäni näkyvälle Poronselälle. Ei voi olla antamatta ylistystä Kyyvedelle, joka ympäröi kotiseutuamme . Sen siintäviä selkiä, lukuisia saaria, joista osan rajaamme oman kylämme sisälle, kuin omanamme. Kuitenkin - jo vastakkainen ranta, samoin saaret ja pikkuluodot kuuluvat naapurikylien puolelle. Mustikka- ja Venätselän yli kantautuu kumajava naapuripitäjän kirkonkellojen soitto, päilyvän veden ja taivaan sinen siivittämänä. Havahdun... enhän omista ympärillä olevaa tienoota, en vettä enkä taivasta. Kuitenkin voin ihailla ja nauttia kaikesta ja ylen suuresta luojan luomasta luonnosta, jonka olen saanut syntymäseudukseni omistaa. Kyyvedellä ovat saaneet esi-isämme soudella ja pyytää ahdin anteja elannokseen. Puutavara on kuljetettu melkein koko kylämme alueelta, lähtien pienempien lampien ja jokien varsi 1 ta, yli suurempien selkien kohti Haukivuorta ja Läsäkoskea . On uitettu monien talojen rakennushirret veden yli Kangasniemeltä, Pohjalahdesta ja Häkkiiästä. Soudettu Pullialan lahdelta Piopurun kylän heinämaille heinätöihin. Samoin Ihastjärveltä Pöyryn väki kulkenut järvireittiä toukotöihin Vehkasaareen ja Uitonrannan kaskimaille. Luotosen Kantasesta Karnuun possakkaan kulkiessa on hevonen uitettu mukana työhön . Käyty kirkkomatkoilla Haukivuorella ja myllymatkoilla Harjukosken myllyllä. Tai vallattu Kal vi tsa.n asemalle junakyytiin kaupunkireissulla, silloin kun maantiematka on ollut mahdottomuus kulkea . Kesällä soutureitti Sääskestä Vauhkoseen oli suorin matka. Samoin Iittoosta Kantaseen tai Pankanmäkeen. Taas etelämmästä Sitron yli Hiirolaan. Talviset hevostiet kulkivat jäitä pitkin omia reittejään. Tosin maaliskuinen jää oli jo arvelunalaista kulkea. Lukuisia tarinoita kuuli kerrottavan, kuinka markkinareissulta kotiin tultaessa jäätie oli kevätauringon sulattamana kuljettava jalan tarkkuudella välttyäkseen putoamiselta. Kuinka kaunis onkaan ollut kesäinen suven maisema. Talon ja torpan seinän vierillä ovat omenapuut kukkineet jo usean miesmuistin ajan. On ollut lehtomaita, jossa kevätkäki ensimmäisenä kukkui. Samoin aidattuja hakamaita, jonka veräjälle ihmisjalan ja karjan tallaama polku johti. Tuomet ja pihlajat ovat saaneet olla rauhassa rinnan lepikoiden kanssa. Katajakankaat arvokkaampien puiden ja henkien seassa. Pajukot levittäytyneet omille paikoilleen. Hakkuuaukeilla ovat puolukat punottaneet vuodesta toiseen, antaen ennätyssatoja kerääjille. Ei ollut metsien ja vainioiden yllä nykypäivän armotonta lakia, jossa eri lajin kasvi ehdoitta pois ja tilalle toinen vaikka väkisin. Näin ibmisolennon viisaudella päätellen: Kaikki tuottavaksi ja tehokkaaksi. On kuokittu ja kynnetty ahomaita ja perattu soita leipämaiksi usein valoisaa kesäyötä ajan jatkoksi käyttäen. Keneltäkään lupaa kysymättä, minkälaisen määräalan ja mitä kasvia aiot panna s ii hen kasvamaan . Voi kysellä kuinka esi-isämme ja äitimme ovat