134
PBSTtJUMARICK.INAT
Taloissa tarvittiin ennen paljon työvoimaa, kun kaikki jouduttiin ihmisvoimin tekemään. Ellei ollut omaa väkeä tarpeeksi, palkattiin vieraita nais- ja miespalkollisia. Tämä työnvälitys tapahtui yleensä pestuumarkkinoilla syksyllä. Nämä markkinat olivat syyskuun ensimmäinen, toinen ja kolmas pyhä, joista toinen pyhä oli kaikkein tärkein. Pestuumarkkinat olivat vielä ainakin 1933. Silloin pestattiin piikoja ja renkiä taloihin seuraavaksi vuodeksi. Markkinat alkoivat käymällä pyhäaamuna kirkossa ja sen jälkeen kokoonnuttiin Mikkelin mykkäkoulun kentälle pyörimään. Siinä sitten isännät ja emännät katselivat ja kyselivät itselleen sopivaa apulaista. Sovittiin rahapalkasta ja luontaisedusta. Luontaisetuna käytettiin lihaa, villoja, kangasta, työkengät, sukkia ja käsinei tä. Rahapalkka sopimuksen mukaan. Sellainen apulainen, jolle maksettiin kaksituhatta markkaa vuodessa, oli erikoisen hyvä apulainen. Tästä palkasta säästyi jo toinen puoli. Kun tuli syksy, apulaiset lähtivät vuoroviikeille eli vapaaviikoilleen, jollaisia olivat marraskuun ensimmäinen ja toinen viikko. Tässä vaiheessa heille annettiin ainakin osa näistä luontaiseduista. Ehkä tämä vastasi nykyistä kesälomaa. Ja loman jälkeen tultiin taas töihin, joko entiseen tai uuteen paikkaan, näin jatkui tämä työsuhde. P.IIKOJBN 'l'YÖ'l'
Kun piiat palasivat vapaaviikoiltaan taloon, oli lehmät ja lampaat jo navettaan ruokittavana, samoin siat ja kanatkin. Siihen aikaan piti talossa olla kaikkia eläimiä ainakin omiksi tarpeiksi. Naapurista ei menty mielellään mitään ostamaan. Piiat lähtivät aamulla aikaisin navettaan töihin. Ensin oli mätettävä lannat lehmien alta pois, että voi käydä lypsyhommiin. Maito siivilöitiin suureen astiaan, joka kannettiin sisälle separoitavaksi. Monessa talossa oli eri henkilöt, jotka tekivät sisätyöt. Emäntä kävi navetalla katsomassa, tai oli lypsyllä mukanakin. Piikojen työ jatkui lehmien ja vasikoitten ruokkimisessa ja juottamisessa. Eikä lehmien harjaamistakaan saanut unohtaa. Ruokansa tarvitsivat myös lampaat ja siat. Useasti nämä olivat eri rakennuksissa, joissa oli niin matalat ovet, että piti kumartaa sisälle mentäessä. Miltei iso sikä töhri kärsällään ruokkijan naamaa. Vesi kannettiin kaivosta saavilla navettaan lämpiämään. Lumen aikaan tuotiin se kelkalla. Sisälle ruokailuun mentäessä karisteltiin enempiä roskia pois, että kehtasi mennä ruokapöytään toisten kanssa. Siihen aikaan syötiin joka taloudessa kolmasti päivässä. Myös piikojen töihin kuului hakea kuopasta lehmien rehuksi turnipsit ja lantut sekä pilkkaa ne. Silloin tällöin oli edessä pyykkipäivä. Minkä muilta kiireiltä ehti, tehtiin käsitöitä. Villat karstattiin moneen kertaan, että saatiin niistä syntymään hyvää lankaa. Saattoi olla pellavan siivuuta ja harjausta, josta piika sai rukkiinsa tappurakuontalon kehrättäväksi. Olihan jokaisella naisella oma nimikkorukkinsa. Emännän töitä auttaessa iltapäivätyöt navetassa veivät päivän iltaan. Myöhemmin illalla sai laitella kuntoon omia vaatteitaan tai lukea lehtiä. Ei ollut piialla vapaa-ajan ongelmia. Nämä olivat talvisia töitä.