90 Kovalan järviä ja järvikannaksia pitkin oli aina joka talvi hevostie Mikkeliin. Tie alkoi Kuurun hiekkahautojen luota painuen siitä järville. Näin jäi jyrkät soramäet pois, sillä kesätie kiemurteli juuri niitä pitkin. Tämä talvitie oli hyvin vilkkaasti käytetty ja vielä 1940-luvulla oli aina talvisin tie edelleen Kovalan järviä pitkin kaupunkiin. Esko Haponen
ENTISAIKOJEN KULKUTAPOJA JA KULKUNEUVOJA Jalankulkeminen oli ensimmäinen ja ainoa ihmisten liikkumismuoto ennen aikaan. Jalkaisin kuljettiin pitkiäkin matkoja, kaupunki- ja kirkkomatkoja tehtiin jopa kymmenien kilometrien päähän . Paajalastakin Aukusti Haponen ei ennen vanhaan kirkkoon menijöitä ja kyytiä kysellyt, pari leipäpalaa Aukusti taskuunsa evääksi otti ja ei siinä jalka painanut, kun Aukusti paineli Sulkupuron kujaa pitkin kohti kirkkoa. Ja Aukustin kuin monen muunkaan menneitten sukupolvien eläjien matkaeväät eivät kovin kummoisia olleet, mutta ne eväät, jotka kirkkotielle saattoi ja voimat sille antoi, löytyivät varmasti sieltä kirkkotien toisesta päästä. Talojen ja kylien välillä oli vahvat maaperään uurtuneet kinttupolut, jotka eivät päässeet ruohottumaan. Ne olivat ahkerassa käytössä. Naapurissa käytiin useammin kuin nykyaikana. Talvella taas samoilla poluilla ja reiteillä oli vahvat suksiladut ja ladut pysyivät auki ja hyvässä kunnossa ilman latuhöyliä. Suksia ja hiihtämistä voisikin luonnehtia jonkinlaiseksi kulkuneuvoksi, koska hiihtämällä nopeutettiin ja helpotettiin kulkemista. Vesistöseuduilla venettä käytettiin vesistöjen yli tykseen. Talvella vesistöjen ylitykset olivat parhaimmillaan, olihan järven jää verrattoman tasainen tiepohja kulkea jalan, hiihtäen tai hevosella ajaen. Hevosen vetämistä kulku- ja kuljetusneuvoista ensimmäinen oli purilaat. Ne olivat rakenteeltaan kuin pitkät kärrin tai reen aisat. Niiden keskivälille oli rakennettu yhdyspuut, jotka toimivat jonkinlaisina kuormalavoina. Aisojen takaosan ollessa jalaksen tai pyörien asemassa. Purilaat olivat hyvin maastokelpoinen ajope-