Luonnonsuojelija 4/2014 by Suomen luonnonsuojeluliitto

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti #4/2014 hinta 5 euroa sis. alv

Myrsky teki kauniita tuhojaan

Mitä vapaaehtoistyöllä saadaan aikaan?

Joka sään ulkoilija ei pakkasta pelkää

KOVAA PELIÄ LUONNONVAROILLA Suomen kaivosbuumi saa asukkaat liikkeelle

Luonnonsuojelija #4/2014

Luonnonsuojelija on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti. Liity jäseneksi: sll.fi/liity Lisää napakkaa ympäristöasiaa saat suoraan sähköpostiisi uutiskirjeestä. Tilausohje: sll.fi/asiakaspalvelu. Facebookista vinkkejä ja luontofiiliksiä jokaiseen arkipäivään: facebook.com/luonnonsuojeluliitto

•Pääkirjoitus maan entisen avustajansa Sanni Grahn-Laasosen. Kokoomuksella on käsissään tällä hetkellä ympäristön kannalta merkityksellisimmät ministerisalkut. Nuori ministeri nojaa toisella olkapäällä maaja metsätalousministeri Petteri Orpoon ja toisella elinkeinoministeri Jan Vapaavuoreen. Ei pitäisi.

Matti Nieminen matti.nieminen@sll.fi

Ympäristökäänne Kun kansalaisilla ajatukset siirtyvät lähestyvään joulunaikaan, on poliittisilla puolueilla työn alla jo kevään vaalit. Puheenjohtajatentit ovat alkaneet ja etujärjestöt julkaisevat vaaliteesejään. Niin Luonnonsuojeluliittokin. Luonnonsuojeluliitto varoittaa ympäristökäänteestä. Siitä, että ympäristöasioiden mallimaanakin usein pidetty Suomi siirtyy yhä suoraviivaisempaan luonnonvarojen hyödyntämiseen, ympäristön suojelusta tinkien. Tämä kaikki hyvinvointivaltion säilyttämiseen vedoten. Ympäristöhallinnon heikentäminen on jo käynnissä. Ely-keskusten Y-kirjain heiluu, ympäristöministeriö on otettu jyvälle ja Suomen ympäristökeskustakin ravistellaan. Koskiensuojelulain lukkoa räplätään.

Eduskunta tekee joulukuussa merkittävän energiapoliittisen ratkaisun, kun se äänestää Venäjän valtion ydinvoimayhtiön Rosatomin voimalaluvasta Pyhäjoella. Ympäristöjärjestöjen vaatimus on ollut jo pitkään, että ydinvoiman sijasta tulisi panostaa uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen. Poliittinen tilanne lupailee kiinnostavia ja merkityksellisiä vaaleja. Talous-, työllisyys- ja puolustuspolitiikka vienevät suurimman huomion. Oman paikkakunnan ehdokkailta kannattaa silti ehdottomasti kysyä heidän kantojaan ympäristökysymyksiin. Ilmastonmuutos ja lajien kato tulevat olemaan merkityksellisempiä kuin talouden suhdannevaihtelut. Pääministeripuoluetta luotsaava Alexander Stubb kutsui ympäristöministeriksi korkoa kasva-

”

Suomi siirtyy yhä suoraviivaisempaan luonnonvarojen hyödyntämiseen. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, sai nähdä aamun kointähden: USA ja Kiina sopivat kahden kesken ilmastoa auttavista päästövähennyksistä. Se on todella hyvä uutinen. Suorastaan pikkujoulu.

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti Numero 4/2014, marraskuu | 40. vuosikerta ISSN 0788-8708 sll.fi/luonnonsuojelija Päätoimittaja: Matti Nieminen Toimitussihteeri, taitto: Liisa Hulkko Verkkotoimittaja: Maija Lielahti Ota yhteyttä toimitukseen: luonnonsuojelija@sll.fi Lehden ulkoasun suunnittelu: Anna Mattsson / Suomi Design Oy Avustajat 4/2014: Johanna Lipsanen, Laura Rantanen, Ismo Tuormaa, Maria Vilppola Kannen kuvitus: Jussi Kaakinen / Napa Illustrations Kirjapaino: Botnia Print, Kokkola Tilaushinta 2014: ilmainen jäsenille ja kuukausitukijoille, erikseen tilattuna 20 €/v Tilaukset: arkisin klo 9–15, p. (09) 228 08 210, jäsenasiat@sll.fi Ilmestyy neljä kertaa: 25.2., 27.5., 26.8., 25.11. Ilmoitushinnat 2014: 1/1 sivu 2500 €, 1/2 sivu 1250 €, 1/4 sivu 625 € Ilmoitusmyynti: luonnonsuojelija@sll.fi

Luonnonsuojelija #4/2014

Tuhoalue vai luonnon aarreaitta? s. 10

•Sisällys 5 Kaivoksen varjon alla Kaivoshankkeen koordinaattori kuvailee lempipaikkaansa

7 8-vuotias suojelija Veikko Turunen huolestui norpan kohtalosta ja päätti toimia

8 Pakkanenkaan ei kangista Kolme tarinaa siitä, miten kylmässä voi retkeillä ja työskennellä

10 Siunattu myrsky Toimittaja kävi tutustumassa vanhaan myrskytuhoalueeseen

16 Haastajan pelivuoro Kaivosbuumi sai asukkaat järjestäytymään vastarintaan

22 Norppa sai uudet kasvot Mainostoimisto Adams pisti pystyyn norpan pelastusoperaation

25 Vuosi täynnä luonnonsuojelutekoja

Tony Rytkönen

Varustaudu kylmään ja retkeile s. 9

Lue, mitä Luonnonsuojeluliitto on saanut aikaan vuonna 2014

26 Niin talousmetsä vastaa kuin sitä hoidetaan Porissa kerrotaaan metsänomistajille vaihtoehdoista

30 Tonttuilemassa Aino Sutisen sarjakuvassa tutustutaan jouluperinteisiin

Ville Wittenberg

Ismo Tuormaa

Poika keräsi ”mustekaloilla” rahaa norpalle s. 7

Luonnonsuojelija #4/2014

• Numero 658 Syyskuinen Luonnonsuojeluliiton Norppahaaste oli menestys. Tavoitteeksi asetettiin 310 uutta jäsentä syyskuun aikana. Sen verran oikeita saimaannorppia polskii Saimaassa. Mutta kuinkas kävikään: norppia tuli tuplaten. Uusia jäseniä liittyikin 658. Melkoinen kannankasvu! Kiitos kuuluu ennen kaikkea uusille jäsenillemme. Sekä niille, jotka ottivat asiakseen kysyä naapureitaan, ystäviään ja tuttujaan mukaan. Unohtamatta vapaaehtoisiamme ja työntekijöitämme, jotka antoivat panoksensa. Mukana kampanjassa oli myös uusia kanavia. Norppahaasteen myötä solahdimme uusille vesille Instagramiin, joka on erityisesti nuorten suosima sosiaalisen median kuvapalvelu. Liittymislahjana ollut Norps Rescue -kassi oli selvästi pidetty. Vapaaehtoisella mallillamme niskassa näkynyt norppatatuointi herätti myös innostunutta kyselyä. Se on tarkalleen ottaen siirtokuva, joita on ollut jo jaossa muutamissa valituissa tapahtumissa. Jatkoa on luvassa. Luonnonsuojeluliitossa jäsenet ovat tärkein tuki toiminnallemme. Niin taloudellisesti kuin vaikuttavuuden kannalta. Kasvava jäsenmäärä on monella tavalla vapauttava ja innostava asia. Norppahaasteessa rinnastettiin uhanalainen eläinlajimme ja luonnosta välittävä ihminen. Ihmisen ja luonnon tulevaisuus on yhteinen. Matti Nieminen

• Termi ympäristövirtaama Ensin olisi arvattava, puhutaanko sähköstä vai vedestä. No, vedestä puhutaan. Mutta oikeastaan vähän sähköstäkin. Sähköntuotanto virtavesistä kun uhkaa virtavesiluontoa. Kukapa ei tietäisi, että monet komeimmista koskistamme ja virtavesistä on kahlittu voimaloin. Nyt termi ympäristövirtaama" on päätymässä myös Luonnonsuojeluliiton vaalikampanjaan. Syynä on useissa poliittisissa puolueissa herännyt kiihko vesivoiman lisärakentamiseen. Valjastettujen jokien veden virtausta voidaan säädellä luonto huomioiden. Tätä varten kehitettiin Yhdysvalloissa 1940-luvun lopulla käsite ympäristövirtaama, environmental flow. EU:n Blueprint (suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi) määrittelee näin: ympäristövirtaama on se vesimäärä, jonka vesiekosysteemi tarvitsee voidakseen menestyä ja tarjota ekosysteemipalveluja. Käsitettä on käytetty tärkeiden kalalajien, vedenlaadun ja pohjaveden turvaamiseksi. Huomiota kiinnitetään määrällisesti, laadullisesti ja ajallisesti riittävään virtaamaan, jotta joen ekosysteemin hyvä tila turvataan. Ympäristövirtaaman käsitettä kuvaamaan on löydetty yli 100 erilaista lähestymistapaa. Ympäristövirtaamaan liittyviä menetelmiä käytetään vesivarojen hallinnassa yli 30 maassa. Suomessa käsitettä on tutkittu ainakin Iijoella. Matti Nieminen

Risto Sulkava luovutti yli 15 000 kansalaisen vetoomuksen jatkaa soidensuojeluohjelmaa pääministeri Stubbille virtuaalisesti.

Kuinka käy soidensuojelun? Uusi ympäristöministeri GrahnLaasonen jäädytti vuosia valmistellun soidensuojelun täydennysohjelman. Luonnonsuojeluliitto ja yli 15 000 kansalaista vaatii ohjelman jatkoa.

tus. Jos tehdään suoramarkkinointina aktiivisesti yhteyksiä ottaen, voidaan saavuttaa jotain. Mutta pirstoutuneessa maanomistajatilanteessa sekään ei toisi kokonaisuuksia. Nythän on valittu soista parhaimmat. Pitäisi varmasti tuplata pinta-ala, jotta vapaaehtoisella suojelulla saataisiin sama vaikutus suojelun kannalta. Se ei ole kustannustehokasta.

Teksti & kuva Matti Nieminen

Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava on juuri luovuttanut pääministeri Stubbille yli 15 000 suomalaisen suovetoomuksen. Virtuaalisesti Valtioneuvoston linnan portailla, koska pääministerillä ei ollut aikaa.

Onko työryhmässä käsitelty soidensuojeluohjelman jatkoa? Ei, ei millään lailla. Jos ohjelmaa ei toteuteta tällä hallituskaudella, niin seuraava hallitus tekee uudet päätökset. Ei ole mitään keinoa varmistaa, että soiden suojeluohjelmaa jatketaan. On mahdollista, että ohjelma häviää kokonaan.

”Päätökset pitäisi tehdä juuri nyt.”

Miltä näyttää soiden suojeluohjelman jatkuminen tällä hetkellä? Kiire on niin kova, että pitäisi tehdä päätökset juuri nyt. Jos kuulemisia ei laiteta liikkeelle heti, niin aika loppuu kesken. Etkö itse usko paljon puhuttuun vapaaehtoisuuteen, jota ympäristöministeri kannattaa? Jos se on tarjousperusteista, kuten Metso-ohjelmassa, se ei toimi soiden osalta. Se on kuolleena syntynyt aja-

Nousevatko suot vaalikysymyksesi? Tuskinpa. Mikä jatkossa varmasti nousee, on ilmastopolitiikka. Jos ilmastonmuutosta halutaan suitsia, niin turpeen polttaminen ei vain mahdu tähän maailmaan. Ja voihan jonkinlainen suojelupaketti syntyä ilman rahaakin, jolloin suojellaan ilman korvausta, pakolla. Se on vaan pidempi tie. Katso video vetoomuksen luovutuksesta : //sll.fi //

Punainen kirja 50 vuotta Maailman luonnonsuojeluliiton IUCN:n Punainen kirja (Red list), jota on kutsuttu myös elämän barometriksi, täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Teksti Matti Nieminen

Uhanalaisten lajien suojelusta on tullut keskeinen osa luonnonsuojelua. Tähän mennessä maailmassa on arvioitu 77 000 lajin suojelutilanne, näistä yli 22 000 on sukupuuton partaalla. Tuorein päivitys Punaiseen kirjaan julkaistiin IUCN:n marraskuisessa kongressissa Sydneyssä. Suomessa joka kymmenes laji on IUCN:n kriteereillä uhanalainen. Suomessa lajistotutkimuksella on vankat perinteet. Se perustuu osaltaan korkeatasoisiin luontoharrastajiin. Suomen lajiston uhanalaisuus-

arviointia voidaan pitää maailman kattavimpana, sillä riittävät tiedot vuoden 2010 uhanalaisuusarviointiin saatiin lähes puolesta maamme 45 000 lajista. IUCN on maailman vanhin ja laajin globaali ympäristöjärjestö. Suomen luonnonsuojeluliitto on järjestön jäsen, kuten myös Suomen valtio. Yksi hallituksen varapuheenjohtajista on suomalainen Marina von Weissenberg ympäristöministeriöstä. ”Merilajien kohdalla on haasteita ja erityisesti tonnikala on nyt erittäin uhanalainen. Tonnikalan markkina-arvo on noussut pilviin sushin ja aasialaisen ruokakulttuurin myötä”, von Weissenberg kertoi Sydneystä palatessaan. Ympäristöministeriö järjestää kaikille avoimen ”50 vuotta uhanalaisten lajien puolesta” -seminaarin pe 5.12.2014 klo 10–13 Säätytalolla Helsingissä. Ohjelma ja ilmoittautuminen seminaariin: //lyyti.in/Uhanalaisseminaari_0738//

• Lempipaikka Kaivoksen varjon alla ”Talvella Pyhä-Luoston maisema on puhtaan luminen. Hiljaisessa metsässä on mukavaa käydä hiihtämässä. Tuoksuu viileän raikkaalle ja voi kuunnella hiljaisuutta ja luonnon ääniä. Tutustuin Pyhä-Luoston kansallispuistoon jo alle kouluikäisenä. Vietin lapsuuteni kesäja joululomat kansallispuiston tuntumassa nyt jo edesmenneiden isovanhempieni luona. Häämatkallamme kävelimme mieheni kanssa pitkospuureittiä Isokurulle ja Pyhänkasteenputoukselle. Paikasta onkin tullut tärkeä. Kaivosuhka on Lapissa koko ajan läsnä, myös Pyhä-Luostolla. Viereiseen kuntaan Savukoskelle on suunnitteilla norjalaisen lannoitejätti Yaran fosforikaivos. Jätevedet johdettaisiin Kemijokeen, jonne päätyisi fosforin ohella myös uraania. Vaikutukset ulottuisivat laajalti vesistöön ja porotalouteen. Pyhä-Luostolla matkailu ja suojelu kulkevat käsikädessä. Matkailu on vaikuttanut alueen vanhojen metsien säilymiseen. Lapin matkailumarkkinointi perustuu pitkälti mielikuviin puhtaasta luonnosta. Sitä jättimäinen avolouhos naapurissa ei tukisi. Edelleen Pyhä-Luostolla pystyy kuitenkin rentoutumaan ja unohtamaan kaikki arkihuolet. Kaivosuhankin.” Riikka Barber Luonnonsuojeluliiton Kaivannaisten maailmantalous -hankkeen tapahtumakoordinaattori

”

Pyhä-Luostolla pystyy unohtamaan arkihuolet. Kaivosuhankin. Kuva: Veikko Vasama / Leuku

Luonnonsuojelija #4/2014

•Vink vink

Auta vainottua sutta sll.fi/lahjaluonnolle

Kurkista joulukalenteriin

Anna lahja luonnolle

Viime vuonna suuren suosion saanut verkkojoulukalenterimme tekee paluun! Luvassa häkellyttävän hienoja luontokuvia, vinkkejä ja yllätyksiä. Sopii myös perheen pienimmille. Joulukalenterin luukut avautuvat pian Facebookissa ja verkkosivuillamme. //facebook.com/luonnonsuojeluliitto//

Hyvää joulua naalille, saukolle, pöllölle ja omalle ystävälle! Luonnonystävä ilahtuu aineettomasta lahjasta – ja luonto saa tarvitsemansa avun. Valittavana kymmenen erilaista lahjoituskohdetta, alkaen viisi euroa. Lahjan saajalle voit antaa jouluisen eläinkortin. //sll.fi/lahjaluonnolle//

Lahjoita pinssejä luonnonsuojeluun sll.fi/pins

PINS-etuohjelman pinssejä voit nyt lahjoittaa myös suomalaisen luonnon suojeluun. Etuohjelman jäsenille pinssejä kertyy jokapäiväisistä ostoksista esimerkiksi Valintatalossa ja Siwassa. Pinssejä voi lahjoittaa purojen kunnostukseen, SuoMaahankkeeseen sekä maakotkan ja saimaannorpan suojeluun.

SLL_joulukampanja2014_ilmoitus_LUONNONSUOJELIJA_250x350mm_V2_K.indd 1

Metsien liitävä sankari

Tero Turunen / Ikkunasuomenluontoon.fi

Mikä? Öinen liitäjä on metsien sankari – kiitos liito-oravan on monen muunkin eläimen koti säilynyt. Liito-orava tarvitsee vanhahkoja kuusivaltaisia sekametsiä, joista löytyy lehtipuita kolo- ja ruokailupuiksi.

Miten suojellaan? Luonnonsuojeluliitto auttaa liito-oravaa suojelemalla sen tarvitsemia kotimetsiä.

5.11.2014 14.03

SuoMaa-kuvakisa ratkesi

Karhunpojan joulutervehdys

Suomen Luonto -lehti ja Luonnonsuojeluliitto järjestivät valokuvakilpailun Suomenselän ja Maanselän alueen luonnosta. Voittajaksi valittiin savonlinnalaisen Timo Luukkasen Korppi seuraa sutta -kuva, joka on otettu Kuhmossa. Onnea! Tutustu kilpailun upeisiin kuviin: //suomenluonto.fi/suomaa//

Kuvittaja Emmi Jormalaisen uusissa joulukorteissa ilahduttavat karhunpojat, ketut, kuutit ja puput. Ostamalla kortteja tuet suomalaisen luonnon suojelua. Hanki kortit ajoissa, jos lähetät niitä joulutervehdyksinä! Kortteja saatavilla useista kirjakaupoista ja marketeista.

•Wanted

Koonnut: Kirsi Ahonen

Vie ihmiset takaisin luontoon!

Vaikuta ja virkisty paikallistoiminnassa!

Luonnonsuojeluliitto hakee vapaaehtoisia Kainuun piirin retkikerhoon, joka tekee retkiä paikallisten luonnonsuojelu- ja ulkoiluyhdistysten kanssa. Retkikerhon jäsenenä pääset vapaasti ideoimaan ja järjestämään retkiä kiinnostaviin kohteisiin. Niitä toteutetaan ryhmän toiveiden ja ajankäytön mukaan, ja kaikille annetaan ohjeistus retkien järjestämiseen. Aiempaa kokemusta ei vaadita, ainoastaan kiinnostusta retkeilyä kohtaan ja halua tuoda ihmisiä lähemmäksi luontoa. Katso esimerkkejä: //olsy.fi/retkikerho//

Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistysten toiminta on jäsenten ja toimijoiden näköistä. Loppuvuonna päätetään seuraavan vuoden toiminnasta, joten ilmianna itsesi ja tule mukaan! Löysit itsestäsi sitten luonto-oppaan, kaavamuutosseuraajan, verkkotoimittajan, luennoitsijan, bloggarin tai retkieväsvastaavan, apukäsille on aina käyttöä. Myös hallituspestejä on tarjolla niitä haluaville: tiedotusvastaavana, sihteerinä, taloudenhoitajana tai vaikkapa tapahtumavastaavana pääset kantamaan kortesi kekoon luonnon puolesta.

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä: Kainuun piirin toiminnanjohtaja Janne Kumpulainen | 050 448 4710 | kainuu@sll.fi

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä oman paikallisyhdistyksesi puheenjohtajaan tai sihteeriin ja kysy, miten pääset mukaan! Katso myös: //sll.fi/paikallistoiminta//

Kuvat: Mainostoimisto Adams, Per Harald Olsen (CC BY SA 2.5), Timo Luukkanen, Emmi Jormalainen

Lahjoita sudelle joulurauha, sillä petoakin voi pelottaa. Suden kanta-arvioiden perusteella on selvää, että salametsästystä tapahtuu. Niin paljon susia katoaa. Suomen luonnonsuojeluliitto auttaa susia ja muita suurpetoja vaikuttamalla petokantojen hoitoon ja kaatolupiin sekä viemällä tietoa kansalaisille.

Koonnut: Maija Lielahti

Luonnonsuojelija #4/2014

8-vuotias suojelija

Oululainen Veikko Turunen huolestui norppien kohtalosta ja päätti toimia. Teksti Laura Rantanen Kuva Ville Wittenberg

”

Norpun myötä Veikko alkoi seurata norppien tilannetta.

Syyskuun lopussa Luonnonsuojeluliiton toimistolla kiljahdeltiin ilosta, kun oululainen Veikko Turunen, 8, halusi välittää terveisiä äitinsä kautta. Norppien tilanteesta huolestunut Veikko oli pystyttänyt kotipihaansa mustekalapajan, johon sai tuoda vanhoja sormikkaita. Niistä hän ompeli ja teki pehmomustekaloja. Kaikki sai alkunsa pehmonorpasta, jonka kuvan Veikko oli nähnyt Luonnonsuojelijassa. ”Tilasimme Veikolle oman pehmonorpan, jolle hän antoi nimen Norppu. Norpun myötä Veikko alkoi seurata norppien tilannetta tarkasti”, Veikon äiti Anna Nieminen kertoo. ”Maksoin Norpun melkein kokonaan säästöistäni. Halusin tukea norppien suojelua”, Veikko lisää. Veikko seurasi viime talvena uutisia norppien vaikeasta pesintätilanteesta. Hän toivoi, että voisi keräämillään rahoilla kantaa kortensa kekoon. Veikon valmistamat mustekalat maksoivat 0,50–1 euroa kappaleelta koon mukaan. Kysyntää riitti. Puolet tuotosta, 14 euroa, annettiin Suomen luonnonsuojeluliiton norppakeräykseen. ”Veikko on laskeskellut useasti, mitä sillä rahalla saa aikaiseksi norppien suojelussa. Hän on pohtinut, että ehkä se riittää lumilapioon”, Nieminen sanoo. Veikon äiti osti itsekin yhden mustekalan. Se on hänen tyynynsä vieressä muistuttamassa, että maailmassa on toivoa. Jos mieli meinaa tulla apeaksi, niin riittää, kun katse osuu mustekalaan. ”Olen itse tehnyt aikoinaan vapaaehtoistyötä ja tuntuu tärkeältä, että raskaiden uutisten keskellä tapahtuu välillä jotain myönteistä”, Nieminen miettii. Luonnonsuojeluliitto kertoi Veikon tempauksesta sosiaalisessa mediassa, ja teko sai luonnonystäviltä paljon kiitosta. Muutamat tutut sanoivat huomanneensa Veikon olevan some-julkkis. ”Veikko ei ollut kovinkaan kiinnostunut itseensä kohdistuvasta huomiosta. Hän halusi puhua mieluummin norpista. Veikko toivoi myös, että jokainen sosiaalisen median tykkääjä lahjoittaisi norpille.” Auta norppia Veikon kanssa: //sll.fi/pelastanorppa//

•Peukut

Koonnut: Maija Lielahti

Kolme pointtia

Arjen herkkuja

Retkipaikka koluttavaksi

Mitä Stubb ja Arhinmäki sanovat ekologisuudesta? Millaisen selfie-videon Haglund kuvaa kestävästä taloudesta? Maailmantalouden tekijät -kampanja kysyy eduskuntavaaliehdokkailta, miten he rakentaisivat kestävämpää maailmaa. Kampanja on 13 järjestön voimannäyttö, jossa Luonnonsuojeluliitto on mukana. Katso videoita ja haasta ehdokkaasi tekemään kestävän talouden vaalikone. //maailmantaloudentekijat.fi//

Bataattifalafelit, punajuuri-browniet, seitan-leivät – jo kuvat saavat veden herahtamaan kielelle. Elina Innasen uutuuskirja on täynnä kasvisreseptejä, jotka syntyvät arki-illan kiireissäkin ja joiden ainekset eivät maksa maltaita. Suosittelemme vegaanien lisäksi kaikille kasvisresepteistä innostuville! Elina Innanen: Vegaanin keittiössä. Readme 2014. Lisää reseptejä löytyy Chocochili-blogista. //chocochili.net//

Olitpa sitten kiinnostunut retkeilemään kansallispuistoissa, tutkailemaan luolia tai maastopyöräilemään vaaramaisemissa, todennäköisesti löydät vinkkejä Retkipaikka.fi-sivustolta. 30 kirjoittajan voimin syntyvä Retkipaikka kuvailee retkikohteita monipuolisesti ja rennolla otteella. Valokuvista selviää, mitä paikan päällä on luvassa ja sopiiko kohde esimerkiksi lasten kanssa retkeilyyn. //retkipaikka.fi//

Luonnonsuojelija #4/2014

Vinkkejä kylmässä retkeilyyn ja kuvaamiseen

Talvesta, lumesta ja pakkasesta voi nauttia täysillä, kun pukeutuu kunnolla.

Miten pysyä lämpimänä yli 30 asteen pakkasessa? Luontovalokuvaaja Pertti Turunen kertoo pukeutumisniksinsä.

• Huopakumisaappaat: ”Jalat pysyvät parhaiten lämpimänä, kun alle mahtuu vielä villasukat.”

• Kunnon rukkaset ja karvalakki:

”Kameran käyttöä varten mukana on myös ohuemmat käsineet.”

• Useampi lämpökerros: ”Kuvausreissuilla kuljetan mukana erillistä lämpöpukua, haalareita tai toppahousuja ja -takkia, jotka puen päälleni, kun pysähdyn kuvaamaan.”

• Urheilukerrasto: ”Poistaa iholta kosteuden.”

• Vältä hikoilua: ”Kun hiihdän, pyrin

Pakkanenkaan ei kangista

pitämään vauhdin aina kohtuullisena, jotta pysähtyessä ei tule kylmä.”

Linkkivinkit

• Suomen Latu järjestää myös talvella

Pakkasta on parikymmentä astetta, viima iskee teräviä jääkiteitä kasvoille ja jo kylmyyden ajatteleminen salpaa hengityksen. Eihän tuonne ulos voi mennä! Kyllä voi, kunhan varustus on kohdillaan. Luontovalokuvaaja, metsästäjä ja metsäesikoulun vetäjä kertovat vinkkinsä kylmyyden selättämiseen.

monenlaista ulkoilutoiminta, kuten lumikenkäilyä, hiihtoa ja avantouintia. //suomenlatu.fi/talvilajit//

• Kuinka kylmää ulkona oikeasti on? Tarkista Ilmatieteenlaitoksen pakkasen purevuus – taulukosta. //ilmatieteenlaitos.fi/ tietoa-pakkasen-purevuudesta//

Teksti: Maria Vilppola Kuva: SLL

Pirjo Itkonen

Lastenhoito: Johanna Järvinen, metsäesikoulun lastentarhaopettaja, Päiväkoti Aurinkopiha, Hämeenlinna ”Metsäilvekset-ryhmämme menee ulos joka säällä. Leikimme, touhuamme ja teemme eskarihommia. Ruokailukin tapahtuu ulkona. Kovilla pakkasilla vietetään toki enemmän aikaa kodassa, joka on tukikohtamme. Päivä suunnitellaan niin, ettei istuta pitkiä aikoja. Lapset viihtyvät ulkona, ja Metsäilvekset ovat olleet sisäeskarilaisia terveempiä. Olennaista pukeutumisessa on kerroksellisuus. Vaatteita ei saa olla liian vähän eikä liikaakaan. Alusasuna itselläni on tekninen kerrasto, välissä fleeceasu ja päällimmäisenä toppapuku. Ylimääräinen fleece-takki on helppo lisätä tarpeen mukaan päälle. Villapohjasukat, pitkät villasukat ja paksupohjaiset kengät ovat tarpeen. Käsissä parhaiten lämmittävät ihan perinteiset tumput, kahdet päällekkäin. Päähän paksu pipo, oikein kylmällä karvalakki.”

Luontovalokuvaus: Pertti Turunen, ylirajavartija evp, luontovalokuvaaja ”Asun Ivalossa, ja olen liikkunut paljon Pohjois-Lapin luonnossa, ensin työni ja myöhemmin valokuvausharrastukseni puolesta. Olen kuvannut luontoa jo yli 30 vuoden ajan. Revontulet näkyvät parhaiten pimeään ja kylmimpään aikaan, ja silloin joutuu valmistautumaan jopa yli 30 asteen pakkasiin. Se vaatii kunnon vaatetusta. Liikun kuvausreissuilla yleensä hiihtäen, ja olen kyllä ollut usein niin jäässä kuin olla ja voi. Tuntureissa käy aina tietynlainen vinkka. Silloin vain selkä vastatuuleen, kuten laulussakin sanotaan. Varalta pidän mukanani myös kädenlämmitintä, tosin en itseäni vaan kameraa varten. Se estää linssiä huurustumasta. Vara-akkua pidän kaulapussissa ihoa vasten, jotta se pysyisi lämpimänä. Joka ikinen keli on ulkoilukeli. Kunnon myräkässä vastatuuleen puskeminen on oikeasti mukavaa, kunhan on pukeutunut kunnolla!”

Metsästys: Mervi Seikola, lastenhoitaja, metsästyksen harrastaja ”Olen viihtynyt luonnossa pienestä asti. Kuljin lapsena isäni mukana hirvimetsällä ja oman metsästyskortin suoritin vuonna 2003. Myös lapsemme nauttivat kovasti luonnosta ja retkeilystä. Parasta eräilyssä on yhdessä oleminen ja luonnossa liikkuminen. Palelen itse melko helposti, mutta ulkoilen silti mielelläni säällä kuin säällä. Kylmällä ilmalla kerrospukeutuminen on paras vaihtoehto. Päällimmäisenä pukuna on hyvä olla tuulen- ja vedenpitävä puku. Se takaa kerrospukeutumisen toimivuuden. Myös oikeanlaiset jalkineet ovat tärkeä osa pukeutumista. Tällä hetkellä minulla on käytössä goretex-vaelluskengät. Talvisin pidän usein mukanani käden- ja jalanlämmittimiä, joista on apua kovalla pakkassäällä. Tietenkin parhaiten lämpimänä pysyy, kun on liikkeessä.”

•Ekotekniikan maailma

Pikatestissä lämpöhanskat Ovatko sähköllä lämpiävät käsineet turhake vai talvipäivän pelastaja? Ekotekniikan maailma testasi! Teksti, testaus & kuvat Janne Käpylehto

Sähköllä lämpiävät hanskat tuntuvat ensin turhilta, mutta niille voi olla käyttöä kovilla pakkasilla tai kun kehon oma lämmitys on heikentynyt.

Pakkaseen ja ajeluun Molemmat testatut hanskat on mahdollista liittää lisävarusteen avulla vaikkapa moottorikelkan, työkoneen tai moottoripyörän 12 voltin ulostuloon, niin sanottuun tupakansytytinliittimeen. Tällöin ei tarvitse kantaa mukana akkuja. Moottorikelkka-ajelulla lämmitettävä käsine on varmasti kätevä. Pidemmälle reissulle, vaikkapa vaellukseen, ne soveltuvat huonosti, koska akkuka-

Gerbing O-7

KLAN Independent

Hinta

249 € (akku ja laturi mukana)

279 € (hanskat 179 €, akkusetti 100 €)

Akku

Li-ion 7,4 V 2,5 Ah (18 Wh)

Li-poly 7,4 V 2,2 Ah (16 Wh)

Maksimiteho

15,4 W

15 W

Tehoasetuksia

4 tasoa (lämmitysaika 2–7 h)

4 tasoa (lämmitysaika 2,5–9 h)

Mitattu akun kesto maksimiteholla

2 h 20 min

2 h 40 min

Yhden hanskan paino akun kanssa

245 grammaa

272 gramma

Ominaisuuksia

+ Erityisen miellyttävä sisäpinta + Kevyt - Hinta

+ Tehoasetuksen vaihto onnistuu hanskat kädessä + Paremmin istuva akkupaketti - Hinta

Maahantuonti

Oy DG-Products Ab //kevytilmailu.com//

Euro Motor Center Oy //emc24.fi//

pasiteetti ei riitä. Pieninkin tehoasetus tarkoittaisi, että akkuja pitäisi olla mukana useita. Puolella teholla molemmat hanskat lämmittävät nelisen tuntia.

Kallista mutta niin mukavaa Akut ladataan verkkolaitteella, ja ne laitetaan hanskan sisään, pieneen taskuun. Gerbingissä on kovaa muovia oleva yksittäinen akku ja KLANissa kaksi erillistä, jotta massa voidaan jakaa sekä kämmen- että selkäpuolelle. Kun täräyttää täyden tehon päälle, ei lämpöä tarvitse kauan odotella. Gerbing tuntuu lämpiävän hieman nopeammin, ja niissä lämpö jakaantuu tasaisemmin. Akun olemassaolon huomaa käytössä, erityisesti Gerbingin kovamuovinen akku tuntuu käden selkäpuolella, mutta siihen tottuu nopeasti. Molemmilla maahantuojilla on valikoimassa lämmitystuotteita kaikkien ruumiinosien lämmittämiseen ja hanskojakin löytyy erilaisia, käyttötarkoituksen mukaan. Testejä: //sll.fi/ekotekniikanmaailma//

Siunattu myrsky Yli 30 vuoden takaisen Mauri-myrskyn ansiosta UKK:n uuteen kansallispuistoon syntyi ainutlaatuisen hieno luontokohde. Puistoa uhkasi kuitenkin vaara. Teksti & kuvat Ismo Tuormaa

Luonnonsuojelija #4/2014

Patikointimatka Jaurujoen kanjonin myrsky- ja paloalueelle on yli 30 kilometriä.

Metsähallituksen kehittämispäällikkö Pertti Itkonen kertoi, että Metsähallitus hakkasi juuri ennen UKK-puiston perustamista myrskypuita. Jaurujoen kanjoni säilyi koskemattomana.

”

Puskemme kohti Jaurujokea. Suolaiset hikinorot valuvat suoraan silmiin ja suuhun.

oskus on käveltävä pidemmälle nähdäkseen enemmän. Tältä minusta tuntuu, kun ylitän kesäkuisena kosteanhelteisenä iltapäivänä Pajuojan ja samalla UKKpuiston rajan Savukoskella. Edessä on patikointi liki legendaariseen Jaurujoen kanjoniin ja takaisin katsomaan yli 30 vuotta sitten Mauri-myrskyn kaatamia puita. Yhteensä 60–70 kilometrin matka kahdessa päivässä. Oppaakseni retkelle olen saanut Metsähallituksen luontopalveluiden kehittämispäällikön Pertti Itkosen. Jopa hänelle kohde on uusi, kaukana kaikesta.

liitikot olivat päinvastaista mieltä. Mauri-myrskyssä kaatuneista puista muodostui nopeasti koko suomalaisen luonnonsuojelulainsäädännön ja kansallispuistojen aseman koetinkivi. Ovatko kansallispuistot perustettu luonnonsuojelua ja ihmisten virkistyskäyttöä varten vai ovatko ne metsätalouden ja taloudellisen hyötykäytön reservialueita? Tämä kysymys nousee yhä esille 2010-luvulla. Esimerkiksi Paavo Väyrynen (kesk.) ja eräät muut poliitikot nostavat aika ajoin keskusteluun kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden ”rajoitetut hakkuut”.

Hakkuut uhkasivat puistoa

Kitumetsää ja poroaitoja

Reissumme kohteen tekee erityisen kiinnostavaksi vuonna 2013 tapahtunut elokuinen salamanisku, jonka ansiosta UKK-puistoon syntyi noin 34 hehtaarin suuruinen luonnonkulo. Tätä suomalaisessa luonnossa nykyisin harvinaista kuloaluetta olisi tuskin syntynyt ilman vuonna 1982 Mauri-myrskyn tekemiä metsätuhoja. Tuli tarttui jo valmiiksi kuiviin puihin. Kansallispuiston ollessa kyseessä sana ”tuho” on tosin väärä. Olisi parempi puhua hienosta ja tarpeellisesta luonnonilmiöstä, josta tuli ennakkotapaus suomalaisessa luonnonsuojelussa. Vuoden 1982 myrskyn ansiosta UKK-puistossa ja etenkin sen Jaurujoen kanjonin maisemissa kaatui hetkessä Sodankylän vuotuisia hakkuita vastaava määrä puita. Koska UKK-puisto perustettiin virallisesti vasta vuoden 1983 alusta, alkoi kiihkeä informaatiosota kaatuneiden puiden hakemisesta talouskäyttöön. Puut olisi haettu perusteilla olevan kansallispuiston ehkä hienoimmista, metsäisistä maisemista. Luonnonsuojelijat pitivät ajatusta puiden hakemisesta järjettömänä. Monet Metsähallituksen virkamiehet, tuulituhoalueen kunnat ja etenkin po-

Odotukseni tämän legendaarisen myrskysodan tapahtumapaikoista olivat melkoiset. Heti Pajuojan ylityksen jälkeen polun ympärillä näkyy kuitenkin kitukasvuista, nuorta metsää. Syynä tähän ovat paitsi alueen karut luonnonolot myös puiston perustamisvaiheen hakkuut ja puiden noutamiset, kuulen myöhemmin. Sääskien ja mäkäräisten kiusa on liki sietämätön, kun patikoimme Pertti Itkosen kanssa kohti Jaurujokea. Melkein koko matka taittuu läpi puiston rakennetun poroaidan viertä. Mietin, ettei tämäkään ole kovin luonnollista. Kymmeniä kilometrejä kansallispuistossa kulkevat poroaidat rajaavat etenkin hirvieläinten kulkua. Aidan vierellä näkyy myös kanalintujen raatoja. Raskaat kanalinnut eivät lentoon lähtiessään ehdi väistää poroaitojen rautalankavirityksiä. Ilmiöstä tehdään parhaillaan tutkimusta. Luultavasti kanalintuja kuolee poroaitoihin Suomessa vuosittain tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia. Pertti Itkonen lohduttaa näyttämällä paikoin elpyvää jäkäläkasvustoa. Aidoista voi olla luonnolle

Sana ”metsätuho” on väärä.

hyötyä, sillä niiden avulla ohjataan porojen laidunkiertoa vuoden eri aikoina. Lähes koko UKK-puiston alueella jäkälien kasvu on viime vuosina elpynyt Lapin paliskunnan laidunkiertoaidan ansiosta. Myös kanalintuja poroaitaongelmaa yritetään nyt ratkaista yhdessä tutkijoiden ja paliskuntien kanssa.

Kanjonissa maapuiden sekamelska Puskemme eteenpäin kohti Jaurujokea. Jano on hillitön, ja täytämme lukuisat vesipullomme jokaisesta puropahasesta. Aurinko losottaa liki pilvettömältä taivaalta. Päätä suojaavan hatun alta valuvat suolaiset hikinorot suoraan silmiin ja suuhun. Paita ja takki liimautuvat kiinni ihoon, ja nivuset hiertyvät rikki. Tuntikausien patikoinnin jälkeen maasto alkaa muuttua kuivemmaksi ja helpommaksi kulkea, vaikka askellammekin koko ajan ylämäkeen. Siellä täällä näkyy kauniita, täysin harmaantuneita, maassa makaavia mäntyjä. Olemme saapumassa Jaurujoen myrskytuhoalueelle. Itkonen mutkittelee yhä runsaampien maapuiden välissä. Harmaat maakelot ovat upeita ja mielestäni tärkeä lisä maisemaan jo pelkästään visuaalisista syistä. Ilman niitä puistosta puuttuisi jotain olennaista. Myöhemmin luen Mauri-myrskystä ja UKK-puistosta kertovia nettisivustoja. Niissä kiroillaan liikkumista haittaavia maapuita ja päätöksiä, joiden perusteella puita ei haettu pois. Tunnen olevani kuin toisinajattelija Venäjällä. No, ehkä mielikuvaa ”kansan” tahdosta ei kannata muodostaa nettiähkäisyjen perusteella. Saavumme myöhään illalla Tahvon tuvalle. Olen rättiväsynyt, jalat rakoilla ja nivuset verillä. Suunnistamista harrastava Itkonen sen sijaan pakottaa minut keskellä yötä katsomaan edellisen kesän kuloaluetta noin kilometrin päässä tuvasta. Vaikka

Sääskien kiusa on liki sietämätön.

Jaurujoen kanjonissa 1980-luvulla riehunut myrsky ja erityisesti tuulenkaatoihin levinnyt kulo ovat monipuolistaneet puiston hyönteislajistoa.

”Tuhohyönteinen on mielivaltainen käsite” Metsätuhoalueiden raivaamista perustellaan yleisesti sillä, että näin estetään tuhohyönteisten leviäminen talousmetsiin. Suojelubiologi Jukka Salmela Metsähallituksesta sanoo koko ”tuhohyönteinen”-käsitteen olevan mielivaltainen. Periaatteessa jokaisella kovakuoriaisella ja muilla lahosta puista elävillä eliölajeilla on oma tehtävänsä niiden hajottaessa kunkin puulajin eri lahoamisvaiheessa olevaa puuta luonnon kiertoon. Kyseessä ei siis ole ”tuho” vaan täysin toivottava ja luonnollinen luonnon tapahtuma. ”Tuhohyönteisistä puhuttaessa Suomessa on oikeastaan vain yksi tärkeä laji, kirjanpainaja ja sen sukulaishyönteiset.” Hänen mukaansa niiden lisääntymisellä voi olla paikallista merkitystä, mutta sekin johtuu usein suurista kasvukeskittymistä, jotka ovat syntyneet monokulttuuriiin perustuvan metsänviljelyn seurauksena. ”Ei ole hyönteisen vika, jos se tällaisen keskittymän havaitessaan ryhtyy syömäpuuhiin ja lisääntymään.” Yleensä metsätuhoja aiheuttavat lajit ovat osa luonnollisia prosesseja niiden hajottaessa lahoamassa olevia kuusia ja mäntyjä. ”Joskus nämä hyönteiset saattavat esiintyessään joukoittain vaurioittaa myös kasvavia puita, mutta tämä on poikkeus, jonka syntymisellä ihmisellä on usein sormensa pelissä”, Salmela sanoo.

Suojelubiologi Jukka Salmelan ennakkoodotukset Jaurujoen myrsky- ja kuloalueen hyönteisistä olivat suuret, mutta silti hän yllättyi iloisesti lopputuloksesta.

Tutkimus on tärkeää luonnonsuojelualueilla, jotta karkeimmista vääristä väittämistä päästäisiin viimein eroon.

Jaurujoen jokikanjoni jylhine ja tiettömine maisemineen on UKK-puiston helmi.

”

Miten ihmeessä joku voi pitää tätä rumana? ajattelinkin kuolevani viimeistään nyt mustuneiden puiden keskelle, olen sinne päästyäni iloinen. Kesäyön pehmeässä auringonvalossa mustuneiden rinteiden, palaneiden puiden ja maan alta jo nousevien kirkkaanvihreiden, uusien mustikantaimien muodostava kuva on kuin unesta. Miten ihmeessä joku voi pitää tätä rumana?

Salamakulo sammutettiin Pertti Itkonen kertoo, että salaman sytyttämää paloa tultiin sammuttamaan kaukaa mönkijöiden ja helikoptereiden avulla, vaikka luonnon kannalta laajempikin palo olisi ollut pelkästään hyvästä. On helppo huomata, miten oli juuri Mauri-myrskyn ansiota, että salama yleensä sytytti kulon. Palo on selvästi elänyt vain 30 vuotta sitten kaatuneissa maapuissa ja kuolleiden kelojen rungoilla, sielläkin laikuittain, kuten kuloilla on tapana. Osa pystyssä olevista puista on vielä hengissä, osassa on palokoroja. Paloalueella näkyy paljon erilaisia hyönteisloukkuja. Näin suuren, luontaisen kuloalueen tutkiminen tuo arvokasta tietoa alueen hyönteislajistosta. Palaamme Tahvon tuvalle puolen yön jälkeen, ja uni saa heti vallan. Pitkään siitä ei saa kuitenkaan nauttia, sillä Itkonen patistaa liikkeelle takaisin kohti Pajuojaa aikaisin aamulla. Annan itselleni huimat pisteet, kun ehkä yhdeksän tunnin patikoinnin ja Siulanruoktun tuvassa vietettyjen aamupäivätorkkujen jälkeen saavumme takaisin lähtöpaikkaan.

Hyönteislajisto täytti odotukset Ja jottei Koilliskaira ja Jaurujoki pääsisi mielestäni, niin teen saman reissun uudelleen vielä syksyn tultua. Nyt seuranani on Metsähallituksen suojelubiologi Jukka Salmela, joka lähtee tarkistamaan hyönteispyydysten annin. Selkärangattomiin perehtyneen Salmelan mielestä uudet 60–70 kilometriä ei tule patikoitua turhaan, sillä 20 pyydyksestä löytyy useita huippuharvinaisuuksia kuten havuhuppukuoriainen (Stephanop a c h y s l i n e a l i s ) , m ä n t y h u p p u ku o r i a i n e n (S. substriatus) ja palolatikka (Aradus angularis) sekä kaksi Suomelle ennen tuntematonta äkämäsääskilajia (Eomastix incerta, Lestremia solidaginis). Salmela on ilahtunut. ”Jo etukäteen odotukset olivat korkealla, sillä UKK-puiston lajisto tunnetaan yllättävän huonosti, ja Venäjän rajan läheisyys myrsky- ja paloalueeseen antoi lisätoiveita. Ennakko-odotukset olivat suuret, eikä niissä petytty.” Mauri-myrsky saa taas tunnustusta: ”Ilman myrskyn luomaa palokuormaa kulo ei varmaan olisi levinnyt edes näin laajalle.” Manaamme hieman palokunnan kutsumista paikalle sammuttamaan kansallispuistossa roihunnutta paloa. Mutta tämä ei toki ollut palomiesten vika, vaan Suomen lainsäädännön. Metsäpaloa pidetään pahana suojelualueellakin, vaikka se itse asiassa lisää puiston arvoa selvästi. Hyönteiset ovat oikeassa. Myrskytuhoalue on paratiisi.

Laajempikin palo olisi ollut luonnolle hyvästä.

Sirkka-myrskystä uusi show UKK-puiston hakkuukiistojen ollessa kuumimmillaan Luonnonsuojeluliiton pääsihteerinä oli metsänhoitaja Esko Joutsamo. Hän muistelee lokakuussa 1985 riehunutta Sirkka-myrskyä. ”Se iski samoille Jaurujoen alueille kuin Maurimyrskykin ja kaatoi puuta 100 000–150 000 kuutiota.” Joutsamo kertoo, että Sirkka-myrsky nosti uudestaan pintaan metsätalouden toiveet saada iskettyä kyntensä kansallispuistoihin. Puisto oli kuitenkin saanut jo lainsuojan, ja UKK-puiston neuvottelukunta ja ympäristöministeriö oli perustettu. Ne käänsivät osaltaan keskustelua järkevämmäksi. Tehty ratkaisu olla koskematta myrskypuihin oli Joutsamon mielestä ainoa oikea päätös. ”Myrskykeskustelun yhteydessä muutkin kunnat esittivät toiveensa päästä hakkaamaan suojelualueiden kaatuneita puita, jos se olisi sallittu Koilliskairassa. Tätä esitettiin esimerkiksi Lemmenjoella.” Joutsamon mukaan tuon ajan myrskytuhokeskustelu meni lopulta aivan yli. Eduskunnassa nähtiin Metsähallituksen entistä ylintä johtoa esittämässä, että saman tien supistettaisiin UKK-puistoa Savukosken puolelta. Puiston vastustajat eivät kuitenkaan saaneet toivomaansa revanssia, eivätkä kaikki alueen kunnanjohtajatkaan olleet enää samaa mieltä. Joutsamo muistaa lämmöllä Sodankylän silloista kunnanjohtaja Lasse Näsiä, joka ilmoitti Sirkkamyrskyn jälkeen vastustavansa puiston hakkuita. ”Ellei näiden myrskyjen jälkeen olisi tehty oikeaa päätöstä, myrskytuhojen korjuukäytäntö olisi voinut hyvinkin levitä kaikkialle Suomen luonnonsuojelualueille”, Joutsamo arvelee. Vuosikymmenien takaiset äänenpainot ”tuholaisten takia tehtävistä terveyshakkuista” ovat jälleen nousseet esille talousmetsissä esiintyneiden satunnaisten kirjanpainajatuhojen takia. Näyttää siltä, etteivät kaikki opi menneisyydestä mitään.

Luonnonsuojelija #4/2014

Koilliskaira pelastui viime hetkellä Harva tietää – tai ainakaan enää muistaa – että Urho Kekkosen kansallispuiston Koilliskairan hakkuut olivat sinettiä vaille päätetty. Eikä salaisissa hakkuusuunnitelmissa suunniteltu vain tuulenkaatojen hakemista. Teksti & kuvat Ismo Tuormaa

aan Sodankylässä vinkin, että Metsähallituksen eläkkeellä olevalla työnjohtajalla Jorma Kaaretkoskella on kerrottava 80-luvun kuumista hakkuukiistoista Mauri-myrskyn jälkeen. Suuntaan autoni Ivalontielle ja löydän Kaaretkosken kauniista hirsitalosta joen rannalta. Hyvässä kunnossa oleva entinen Metsähallituksen työntekijä leväyttää keittiön pöydälle säästämänsä kansallispuiston hakkuusuunnitelmat 30 vuoden takaa. ”Mauri-myrskyn jälkeen Metsähallitukselle annettiin tehtäväksi korjuusuunnitelman tekeminen”, Kaaretkoski kertoo avoimesti. Hän kertoo käyneensä lentämässä myrskytuhoalueiden päällä ja tehneensä maastotöitä: ”Merkitsimme karttoihin talviteiden paikkoja puiden hakemista varten.” Kaaretkoski sanoo, että puistossa oli nurin arviolta 256 000 kuutiota puuta. Sitä voi verrata silloisiin Sodankylän hoitoalueen vuotuisiin hakkuumääriin, jotka olivat noin 310 000 kuutiota. Puistossa oli siis kaatuneena vuoden hakkuita vastaava määrä puita. Hänen mukaansa Metsähallituksella ei ollut suurta tarvetta puiston hakkuisiin, mutta asiaan vaikutti paikallisten ihmisten ja poliitikkojen paine. Niinpä hakkuusuunnitelma päätettiin laatia salassa julki-

suudelta, eikä lehdistölle annettu aluksi tietoa hankkeesta. Kaaretkoski osoittaa silloisia salaisia karttoja ja näyttää, miten rajusti missäkin puiston osassa aiottiin hakata. ”Jaurujoen yli suunniteltiin pukkisiltaa. Kyllä sinne olisi jäänyt paljon muitakin jälkiä, sillä työmaa olisi tuskin jäänyt pelkäksi tuulenkaatojen hakemiseksi”, Kaaretkoski räväyttää. ”Sieltä olisi otettu lisää puutavaraa pystypuista.” Hän kertoo, etteivät myöskään kaikki tiet olisi olleet pelkkiä talviteitä vaan maaston pinnan jyrkkiä muotoja olisi tasoiteltu erilaisilla leikkauksilla. ”Meillä oli metsureiden lisäksi 5–6 monitoimikonetta valmiustilassa lähtemään Jaurujoelle ja muualle UKK-puistoon eri puolilta Suomea.” Kaaretkoski kertoo, että kaikki oli suunniteltu valmiiksi jopa polttoainetankkauksen pisteitä ja huoltopaikkoja myöten. Hakkuusuunnitelmat julkaistiin seuraavana keväänä, josta alkoi taistelu kansallispuiston luonteesta ja suojasta ihmistoiminnalta.

Kiista puiston hakkuista jatkui vuosia. Alueen kunnat, Lapin läänin maaherra Asko Oinas ja useat poliitikot kannattivat hakkuita. Puiston johtajaksi vuonna 1987 tullut Pekka Borg vastusti hakkuita jyrkästi, kuten myös Suomen luonnonsuojeluliitto ja sen pääsihteeri Esko Joutsamo ja monet muut tahot. Alueelle järjestettiin retkeilyjä, ja Matti Ahde oli päätöksissä mukana uutena ympäristöministerinä. Myrskytuhoalueiden maalailtiin muuttuvan koko puistoa uhkaavien ”ötököiden” paratiisiksi ja puhuttiin jopa koko Pohjois-Suomea uhkaavista metsätuhoista. Kun mitään tuhoja ei tapahtunutkaan, pelottelun kärki tylsyi, ja yhä useammat tahot ilmoittivat vastustavansa puiden hakemista. Lopulta hakkuista ja valmiista suunnitelmista luovuttiin kaikessa hiljaisuudessa. Kiistan aikana tunteet kävivät kuumina, mutta moni tunnustaa nyt tehdyn ratkaisun olleen oikea. Tietön ja hakkaamaton UKK-puisto kaatuneine ja nyt osin palaneine puineen on alueelle aarre, jossa myös paikalliset käyvät metsällä paitsi saaliin, myös häiriöttömän luonnon takia.

”Olisi otettu lisää puuta pystypuista.”

Metsähallituksen entinen paikallinen työnjohtaja Jorma Kaaretkoski säästi dokumentit ja kartat UKK-puiston myrskytuhohakkuusuunnitelmista.

Kiistan aikaan hakkuusuunnitelmat tuhoalueelle salattiin. Kohteet on merkitty karttaan eri väreillä hakkuukertymän mukaan.

Haastajan pelivuoro

Kaivosbuumin valtaamassa Suomessa yhä useampi pelkää puhtaan ympäristön ja muiden elinkeinojen puolesta. Liikkeiksi järjestäytyneet toimijat vetoavat päättäjiin: ei uutta Talvivaaraa. Teksti Johanna Lipsanen Kuvitus Jussi Kaakinen / Napa Illustrations

”

Valtaukset, varaukset ja kaivokset kattavat lähes 15 prosenttia Suomen pinta-alasta.

ökkirannassa vaahtoaa. Kuplien lomassa lilluu kymmeniä vaaleavatsaisia kaloja, joita laineet keinuttavat toisiaan vasten. Nenään työntyy rikkivedyn tympeä katku. Lähimetsän mustikat ja puolukat jäävät varpuihinsa, sienet mätänevät omille sijoilleen. Juomavesi haetaan kymmenien kilometrien päästä. Saunan kiuas odottaa turhaan lämmittäjäänsä. Kaivoskriitikoiden huolet ovat konkreettisia. Mitä, jos naapuriin suunniteltu kaivos laiminlyö turvallisuus- ja ympäristösäädökset? Entä jos säädökset eivät ole riittäviä? Mitä, jos varotoimista huolimatta tapahtuu onnettomuus, joka saastuttaa lähitienoon ja pohjaveden? Voiko työpaikkoja ja varallisuutta seudulle lupaavasta kaivoksesta kehkeytyä murheesta toiseen rämpivä Talvivaara? Valtaukset, varaukset ja toiminnassa olevat kaivokset kattavat lähes 15 prosenttia Suomen pintaalasta. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin mukaan kaivosoikeuksia on 300 neliökilometrin alueella, tutkimustoimintaa 1800 neliökilometrillä. Ylivoimaisesti suurin alue, noin 45 000 neliökilometriä, koskee varauksia. ”Varaus antaa yhtiölle etuoikeuden hakea malminetsintälupaa. Se ei kuitenkaan vielä tarkoita, että lupa tutkimustoimille myönnettäisiin tai sitä koko alueelle edes haettaisiin”, selventää Tukesin kaivosryhmän päällikkö Terho Liikamaa. Tukesin tilastojen mukaan viime vuonna louhintaa harjoitti 24 yhtiötä 46 kaivoksella. Malminetsintää suoritti 38 yhtiötä. Uusia kaivoksia ei ollut rakenteilla.

Kaivosliikkeet järjestäytyvät Kaivokset ja kaivoshankkeet täplittävät Suomen karttaa etelästä pohjoiseen, lännestä itään. Myös kaivosten epäilijöitä löytyy joka ilmansuunnasta.

Kaivosliikkeitä:

”

• Hannukaisen rautakaivos: Matkailu- ja

poroelinkeino vastustavat. Erityisesti Ylläksen matkailijat ja yrittäjät kriittisinä. Valmistelu vastatuulessa rautamalmin hinnan laskiessa.

• Juomasuon kaivos: Luonnonsuojelijoille ja

matkailualalle punainen vaate. Liikehdintä on ollut poikkeuksellisen voimakasta.

• Kaavi: Toiminnassa Kylylahden kaivos ja

Luikonlahden rikastamo, suunnitteilla kaivos arvokkaan Juojärven alle. Vahvaa vastustusta: asukkaat ja mökkiläiset avainasemassa.

• Kevon kansallispuisto: Ely-keskuskin pitää

timanttien etsintäaikomuksia Norjan rajajoella Utsjoella laittomina. Ei lähellä toteutumista, mutta saamelaisille ja luonnonsuojelijoille periaatekysymys.

• Oriveden kultakaivos: Kaivos on pilannut

vesistöjä ja aiheuttaa meluhaittaa. SLL:n ja Maan ystävien näytteenottotapahtuma osoitti, että valvonta puutteellista. Viitapohjan kyläyhdistys vaatii oikeuksiaan.

• Pahtavaaran kultakaivos: Poronhoitajat ja

asukkaat vastustavat suuria vesistöpäästöjä. Sodankylä elää kaivoksista, ja konkurssin partaalla oleva yhtiö luo epävarmuutta.

• Pohjois-Karjalan liikkeet: Alkoi uraanikaivosten vastustamisesta, muuttunut myös ”Kohtuusliikkeeksi”, joka ajaa laajempaa elämäntapamuutosta. Järjestää Kolilla ”Kohtuus vaarassa” -tapahtumia.

• Raahen kultakaivos: Raahessa kaivoshaittojen vastustajat selvittäneet, mitä paikallisille vesistöille tapahtuu ja levittävät nyt tietoa. Kaivos on taloudellisissa vaikeuksissa.

• Rompas: Mawson-yhtiön malminetsintää,

myös uraania. Ruotsalaiset ja suomalaiset kaivosaktivistit ovat haastaneet kairausten laillisuuden.

• Sokli: Suunnitteilla suuren mittakaavan

fosfaatti- ja uraanikaivos erämaiselle alueelle. "Sokli erämaana" -liike on yhdistänyt suurimman paliskunnan ja luonnonsuojelijat.

• Talvivaaran kaivos: "STOP Talvivaara" -liike on vahva Pohjois-Savossa kaivoksen alapuolisella vesistöllä. Myös kalastajat ja metsästäjät vastustavat. Näytteenotolla uutta tietoa. Liike on organisoinut mielenosoituksia.

• Viiankiaapa: Arvokkaan aapasuon alla

sijaitsee monimetalliesiintymä. Kaivosyhtiö kairaa vinosti luonnonsuojelualueen alle, vaikka malminetsinnän ei pitäisi olla sallittua lakien nojalla. Koonnut: Otto Bruun

Ostaisiko joku talon, jonka rantaan tai pihaan lorisee raskasmetalleja sisältäviä vesiä? Lapin kaivoshankkeista kiivaimmin vastustetaan Soklin fosforikaivosta Savukoskella, Hannukaisen rautakaivosta Kolarissa sekä Rompaksen kultakaivosta Ylitornion ja Rovaniemen rajalla. Osansa kritiikistä saavat myös malminetsintä Viiankiaavan soidensuojelu- ja Natura-alueella Sodankylässä sekä timanttien etsiminen Kevon kansallispuiston tuntumassa Utsjoella. Itäisessä Suomessa kuuluvimmin äänessä ovat jo olemassa olevia kaivoksia vastustavat Stop Talvivaara -liike ja Kylylahden rikastamoa ja Juojärven kuparikaivoshanketta kritisoivat toimijat Kaavilla. Kuusamossa vastustetaan suunnitteilla olevaa Juomasuon kultakaivosta. Etelä-Suomen merkittävin kaivosliike löytyy Orivedeltä, missä kultakaivos on saastuttanut vesistöjä. Länsi-Suomessa puolestaan Raahen kultakaivoksen päästöt ovat suututtaneet paikalliset.

rannasta alkaa luonnonsuojelualue”, kertoo liikkeen puuhanainen ja äänitorvi Kirsti Toikka. ”Olemme huolissamme sekä lähialueestamme että päästöjen laajemmasta vaikutuksesta. Sekoittumisvyöhyke kuuluu Vuoksen vesistöön: meillä on järvien ja jokien kautta yhteys merelle asti.” Paikalliset pelkäävät päästöjen tuhoavan alueen kalastus- ja metsästysmahdollisuudet, marjastuksen ja sienestyksen sekä laskevan kiinteistöjen ja tonttien arvoa. ”Sekoittumisvyöhyke johtaisi kalojen kuolemaan. Järveen kuulemma istutettaisiin uusia kaloja, mutta niitäkö me sitten syömme?” Toikka pohtii. Entä ostaisiko joku talon, jonka rantaan tai pihaan lorisee raskasmetalleja sisältäviä vesiä? Vastauksia kysymyksiin voi odottaa piankin. Heinäkuussa Kylylahti sai uuden ympäristöluvan rikastamon laajentamiseen, ja vain muutamaa päivää myöhemmin ruotsalainen Boliden kertoi ostavansa kaivoksen australialaiselta Altona Miningilta. Kauppa toteutui lokakuussa.

”Nyt tilanne ei ole oikeudenmukainen.”

Saastuvat vesistöt Moni kaivosliikkeistä on nuori, syntynyt parin viime vuoden aikana. Sellainen on myös pohjoissavolaisen Kaavin kunnan asukkaista koostuva ryhmä, joka vastustaa Kylylahti Copper -yhtiön aietta laskea suuria määriä rikastamonsa purkuvesiä vesistöön. Polvijärvellä kuparia ja kobolttia louhiva Kylylahti kuljettaa malminsa Kaavin Luikonlahdelle, missä sijaitsee 1960–1980-luvuilla toimineen kuparikaivoksen jäljiltä rikastamo. Vuodesta 2012 lähtien rikastamossa on käsitelty Polvijärven malmia. Nyt yhtiö haluaa nostaa rikastuskapasiteetin 550 000 tonnista 800 000 tonniin. Kasvava tuotanto on synnyttänyt huolen päästöjen kasvusta. Kesällä 2013 Itä-Suomen aluehallintovirasto kertoi kirjeitse Luikonlahden ja Rauvantaipaleen kylien asukkaille, että alueelle kaavailtiin sekoittumisvyöhykettä. Kaivoksen ympäristölupaan haettu muutos tarkoittaisi, että rikastamo saisi laskea purkuvetensä rikastushiekka-altaan kautta Luikonlahteen ilman, että voimassa olevia päästörajoituksia tarvitsee noudattaa. Ilmoitus sai asukkaat liikkeelle. ”Järjestimme keskustelutilaisuuden, johon kokoontui 107 henkeä, noin kolmannes alueen asukkaista. Luikonlahti sijaitsee pohjavesialueella, ja sen

Viranomaisten tuolileikki Kiukkua sekä kaavilaisissa että muiden kaivosliikkeiden edustajissa on herättänyt viranomaisten toiminta. Liikkeet ovat suivaantuneet viranomaisten sukkulointiin toimintaa valvovan viraston ja kaivosyhtiön välillä. Suomen Luonto -lehti kertoi numerossaan 4/2012 virkamiesten ja heidän valvomiensa kaivosten läheisistä väleistä. Artikkeli esitteli tapauksia, joissa sama henkilö oli ensin ollut päättämässä kaivoksen ympäristöluvasta ja myöhemmin siirtynyt kaivoksen ympäristöpäälliköksi. Tiedot perustuivat Lapin Kansan ja Kalevan uutisointiin. Työpaikan vaihdoksissa ei ollut mitään laitonta. Silti moni kaivoksen vastustaja pitää asetelmaa epäilyttävänä. ”Että viranomainen ensin myöntää kaivokselle luvan ja sitten siirtyy yhtiön palvelukseen! Missä on puolueettomuus?” Toikka puuskahtaa. Rauhallisesti ja vakuuttavasti esiintyvä nainen kiihtyy hieman. Häntä harmittaa myös se, etteivät viranomaiset ole kertoneet selvästi, mikä taho vastaa jo toimivan kaivoksen ympäristövalvonnasta.

”Tukesin tarkastaja sanoi minulle, ettei ympäristövalvonta kuulu heille. Ely-keskuksesta vastattiin samoin. Kun kysyin, kenelle se sitten kuuluu, Tukesin edustaja vastasi valvonnan kuuluvan kunnalle. Onko näin?” Toikka ihmettelee. Kysytäänpä viranomaisilta: Kenen vastuulla on toiminnassa olevan kaivoksen ympäristövalvonta? ”Alueen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella eli elyllä – mutta on kuntakin mukana”, Tukesista vastataan. Mitä se tarkoittaa? Miten kunta on valvonnassa mukana? ”Vastuu kaivoksen ympäristövalvonnasta on alueen ely-keskuksella, joka tekee yhteistyötä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen kanssa. Ongelmatilanteissa ely on aina se taho, jonka tehtävä on reagoida”, selvittää Lapin ely-keskuksen ylitarkastaja Juhani Itkonen.

Viesti kansanedustajille

terveys ja turvallisuus. Esimerkiksi omaisuuden menetykset tulisi korvata täysimääräisesti maan- ja kiinteistöjen omistajille sekä niille elinkeinoelämän harjoittajille, jotka kärsivät kaivoksesta. Radioaktiivisia ja muita erittäin myrkyllisiä aineita huomattavasti sisältävät malmiot pitää jättää rauhaan eikä luonnonsuojelualueilla tule sallia kaivostoimintaa, ehdotuksessa sanotaan. Oleellista on, että kaivosyhtiöille asetetaan vero tai maksu kaivostoiminnasta. ”Nyt tilanne ei ole oikeudenmukainen. Ulkomaalaiset yhtiöt saavuttavat taloudellista hyötyä suomalaisen luonnon kustannuksella”, Toikka sanoo. Hän oli mukana lähetystössä, joka luovutti vetoomuksen eri puolueita edustaville viidelle kansanedustajalle eduskuntatalossa. ”Vastaanotto oli hyvä ja asiallinen. Edustajat lupasivat tehdä asiasta aloitteen, jotta se saataisiin eduskunnan keskusteluun. Olivat sitä mieltä, että juuri tällä tavalla kannattaa pyrkiä vaikuttamaan.” Oikeutta ympäristölle vaadittiin Helsingin keskustan läpi 24.10. kulkeneella mielenosoitusmarssilla, johon osallistui kolmisensataa ihmistä.

”Puhdas luonto on elämisen elinehto.”

Kaivosliikkeet pelkäävät kaivosyhtiöiden luistavan vastuusta vahingon tapahtuessa. Kriitikoiden mielestä yhtiöiden toimintaa on valvottava nykyistä paremmin ja kunnat on otettava mukaan kaivoslupia koskevaan päätöksentekoon. Nyt luvista päättää Tukes. Epäkohtien korjaamiseksi liikkeet laativat yhteisen ehdotuksen, joka luovutettiin ryhmälle kansanedustajia lokakuun lopussa. Tavoite on saada asia eduskunnan käsittelyyn. Ehdotuksessa vaaditaan muutoksia lainsäädäntöön, jotta siinä huomioitaisiin nykyistä paremmin muiden elinkeinojen, kaivoksen naapurien ja luonnon virkistyskäyttäjien oikeudet sekä ympäristön

Omakohtaisuus innostaa toimiin Monen kaivosliikkeessä toimijan on saanut mukaan omakohtaisuus: kaivos on tullut suunnitteille naapuriin tai tutun retkeilykohteen liepeille.

Niin kävi myös kuusamolaiselle matkailuyrittäjälle Anne Murrolle. Naisen kaivosvastaisuus heräsi, kun australialainen Dragon Mining kertoi suunnittelevansa kultakaivosta Oulangan kansallispuiston läheisyyteen. Alueen maaperässä on myös muun muassa uraania. Murto tosin on tarkka siitä, ettei hän ensisijaisesti vastusta kaivosta vaan puolustaa puhdasta luontoa. ”Puhdas luonto on elämisen ehto. Edustan kuusamolaista ihmistä, joka käy marjassa, kalassa ja metsästämässä. Lisäksi olen 20 vuoden ajan kuullut työssäni, kuinka ulkomaalaiset matkailijat ihastelevat koskematonta luontoamme.” Juuri ainutlaatuinen luonto lumosi Murron tämän ensivisiitillä Kuusamossa 1990-luvun lopulla. PRtoimistoa pyörittänyt nainen vietiin laskemaan koskea. Kuohuvien pyörteiden jälkeen vene lipui tyyneen lahteen, minne pari sataa joutsenta oli kerääntynyt syysmuuttoa varten. Uljaat linnut kohosivat lentoon, ja helsinkiläisnainen oli myyty. Nyt Murto haluaa tarjota samanlaisia elämyksiä muille. Matkailijalle elämys voi olla marjaretki metsään tai itse pyydetty siika. ”Hiljattain moskovalainen toimittaja tuli kertomaan, että hänen elämänsä on muuttunut. Oli istunut saunan jälkeen pari tuntia vain kuuntelemassa hiljaisuutta.”

Luonnonsuojelija #4/2014

Kaavilainen Kirsti Toikka vaatii kaivosyhtiöille tiukkoja toimintaehtoja.

Kuusamolainen Anne Murto toivoo, että koskemattoman luonnon arvo ymmärretään.

Kuvat: Johanna Lipsanen

”

Jos luonto tuhoutuu, mitä meille jää? Kaikki kaivokset jättävät jälkensä. Villistä luonnosta vientituote? Murto ei halua asettaa kaivos- ja matkailualaa vastakkain vaan toivoo, että niiden hyötyjä ja haittoja arvioidaan pitkällä tähtäimellä. ”Kuusamoon suunniteltu kaivos sijaitsisi vedenjakajalla ja vain kilometrin päässä koskistaan tunnetusta Kitkajoesta. Jos luonto tuhoutuu, mitä meille jää? Kaikki kaivokset jättävät jälkensä.” Pitkään liike-elämässä toiminut Murto ymmärtää taloudelliset pontimet, mutta kääntäisi katseen muihin elinkeinoihin kaivosintoilun sijaan. Kaivos toisi uusia työpaikkoja, mutta veisi niitä etenkin matkailusta. ”Kuusamossa on kalastusta ja poronhoitoa. Villi luonto marjoineen ja sienineen voisi olla tulevaisuuden vientituote sen sijaan, että myymme maat pala palalta ulkomaalaisille kaivosyhtiöille”, hän ideoi. Palavasti asiaansa uskova nainen korostaa ihmisen roolia osana luontoa. ”Suomalaisilla on erityislaatuinen luontoyhteys. Tällaisia kansoja on yhä vähemmän, meidän pitää puolustaa aktiivisesti itseämme”, hän vetoaa. ”Minkäänlainen kaivostoiminta ei sovi Kuusamoon, sen osoittavat useat tutkimukset”, hän lisää. Murto puhuu kaivostoiminnasta ja matkailusta tehdyistä tutkimuksista, joita ovat toteuttaneet muun muassa Pellervon taloustutkimus ja Suomen ympäristökeskus. Arvioiden mukaan kaivos vähentäisi matkailijoiden määrää Kuusamossa ja Oulangan kansallispuistossa niin paljon, että sen yhteiskunnalle tuomat hyödyt eivät välttämättä riittäisi kattamaan muille elinkeinoille aiheutunutta haittaa. Varauksetonta kannatusta Juomasuon kaivoshanke ei ole saanut päättäjiltäkään. Ympäristövaikutusten arviointiin (yva) tuli kansalaisilta 225 lausuntoa, joista valtaosa oli kriittisiä. Se on poikkeuksellisen paljon. Sen jälkeen sekä ely-kes-

kus että Kuusamon kunta tyrmäsivät kaivoksen yvan puutteellisena: ympäristöä ja muita elinkeinoja ei ollut riittävästi otettu huomioon. Nyt kaivosyhtiö valmistelee uutta ympäristövaikutusten arviointia, Kuusamossa puolestaan päivitetään yleiskaavaa.

Politiikkaa ja joukkovoimaa Toikka ja Murto pyrkivät saamaan äänensä kuuluviin kunnallispolitiikan kautta. Toikka on keskustan kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen jäsen Kaavilla. Murto taas valittiin viime kunnallisvaaleissa vasemmistoliiton sitoutumattomana ehdokkaana Kuusamon kaupunginvaltuustoon. Molemmille valtuustopaikka tarjoaa väylän vaikuttaa. ”Tärkeää on, että saa näkyvyyttä kaivosasialle”, sanoo nuoresta lähtien politiikassa mukana ollut Toikka. ”Lähdin vuoden 2012 vaaleihin kaivoshankkeen vuoksi. Minua oli aiemminkin pyydetty ehdokkaaksi, mutta olin kieltäytynyt. Nyt lähdin mukaan teemalla 'puhdas luonto – ei kultauraanikaivosta Kuusamoon', minkä puolesta puhumista jatkan valtuustossa”, Murto kertoo. Naiset uskovat joukkovoimaan. ”Tässä kansalaisliikkeessä ollaan yhdessä rintamassa. Mukana on niitä, jotka haluavat kaivokset kokonaan kiinni, ja niitä, joille riittää, että kaivokset toimivat vastuullisesti”, Toikka kertoo. Lokakuisessa kaivosseminaarissa ja kansalaisinfossa mukana olleena hän uskoo, että yhteydenpito eri kaivosliikkeiden välillä tiivistyy ja uusia yhteyksiä luodaan ympäri maata. ”Kun tällaiset yhteydet on löydetty, ei meitä voi enää pysäyttää. Tämä on alku, nyt lähdetään pitämään meteliä!” hän julistaa.

”Nyt lähdetään pitämään meteliä!”

Talvivaara kirvoitti Kun konkurssiin ajatunut kaivosyhtiö päätyy jalkapalloselostukseen yleisenä epäonnistumisen symbolina, on jotain mennyt vikaan. Näin kävi Ylen Unkari-Suomi-ottelun televisioinnin selostuksessa marraskuun puolivälissä. Hetkeä aiemmin selostaja oli jo verrannut tahmeaa peliä ”kipsisakkaan”. Suomalaista teollisuushistoriaa oli kirjoitettu viikkoa aiemmin, kun 6.11. Espoon käräjäoikeus asetti Talvivaaran Kaivososakeyhtiön operatiivisen tytäryhtiön Talvivaara Sotkamon konkurssiin. Kainuussa konkurssi otettiin vastaan vakavina, niin työntekijöiden kuin ympäristöväen keskuudessa. ”Ensisijainen huolemme Talvivaaran suhteen on yhä se, että miten ympäristövaikutukset tullaan pitämään hallinnassa Sotkamossa, ja miten vastaavilta kriiseiltä vältytään jatkossa”, Kainuun luonnonsuojelupiirin toiminnanjohtaja Janne Kumpulainen kommentoi. Konkurssipäivän tiedotustilaisuudessa työ- ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) kertoi, että valtio haluaa kantaa huolta tilanteesta ”rajoitetun ajan” niin työllisyyden kuin ympäristön takia. Talvivaarassa myöhemmin vieraillut pääministeri Alexander Stubb (kok.) halusi tukea työntekijöitä: ”Tämä on suuri suomalainen hanke ja yksi suomalaisen kaivosteollisuuden merkkipaaluja.” Myöhemmin hän tviittasi: ”Kiitos Talvivaara! Vastoinkäymisistä huolimatta hienoa toimintaa. Oli hienoa kuunnella ja keskustella. Täysi tuki hallitukselta.” Somessa asiaan reagoitiin voimakkaasti. Pääministeri pahoitteli muotoiluaan ja viestitti perään: ”Ympäristö tietenkin ykkösprioriteetti.” Matti Nieminen

Luonnonsuojelija #4/2014

Näytteillä totuus julki

Tue kaivostyötä

Kaivosbuumi näkyy etelässäkin

Kaivosten ympäristövaikutukset huolettavat, eikä viranomaisiin luoteta. Luonnonsuojelijoita ympäri Suomen osallistui Luonnonsuojeluliiton PohjoisKarjalan luonnonsuojelupiirin syksyllä järjestämään näytteenottokoulutukseen.

Kaivokset puhuttivat SLL:n paikallisyhdistysten järjestämässä Oriveden tapahtumassa 25.10.

Toimittanut Liisa Hulkko Kuva Tuomo Tormulainen

Teksti Jorma Mäntylä

iksi kansalaisten täytyy kouluttautua näytteiden ottamiseen, Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin kaivosvastaava Tuomo Tormulainen? Virallinen valvonta ei ole oikein ajan tasalla. Pääasiassa luotetaan yritysten omaan valvontaan. Olemme myös havainneet, että näytteenotto tehdään helposti siten, että mennään, mistä aita on matalin. Näytteenottajan kumisaappaan varren pituus näyttää säätelevän ottopaikkaa ja syvyyttä. Halusimme kouluttaa luonnonsuojeluväkeä paremmiksi ja pätevimmiksi näytteenottajiksi.

opiskelimme käytännössä sedimenttinäytteiden ottamista.

Mitä koulutuksessa tapahtui? Itä-Suomen yliopiston dosentti Heikki Simola kertoi kokemuksistaan näytteenotossa ja esitteli Itä-Suomen yliopiston laboratoriovälineitä. Rakensimme myös jokaiselle oman ”näytteenottolaitteen” ja harjoittelimme sen käyttöä Hammaslahden vanhan kaivoksen avolouhoksen montussa. Samoin

Oliko koulutus ainoa laatuaan? Vastaavia koulutuksia tullaan varmaan järjestämään. Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava pyysi minua keräämään kiinnostuneita järjestäjiä. Ottakaa siis yhteyttä, jos asia kiinnostaa! Jos ilmenee paljon kiinnostusta, niin järjestö voi hakea akkreditoidun kouluttajan asemaa SYKE:ltä.

Miksi näytteiden ottaminen on tärkeää kaivostyössä? Kansalaisten omavalvonta lisää kansalaistoiminnan painoarvoa ja uskottavuutta. Emme voi jäädä odottamaan mahdollisia viranomaistoimia, emmekä voi uskoa yritysten omien tulosten oikeellisuuteen. Heillä on oma lehmä ojassa. Elämä opettaa, ehkä Talvivaara myös. Kansalaisten näytteet voivat paljastaa haitallisia päästöjä sellaisistakin paikoista, joita ympäristöluvassa ei ole määrätty tarkkailtaviksi.

”Elämä opettaa, ehkä Talvivaara myös.”

Sedimenttinäytteiden ottoa Hammaslahden vanhan kaivoksen avolouhoksessa. Tutkimuksissa selvisi, että sedimentti on niin säteilevää, että sitä tulisi käsitellä säteilyjätteenä.

Kaivoskuume on rantautunut jo Pirkanmaallekin. Seitsemällä yhtiöllä on vireillä 12 malminetsintävarausta. Orivedellä on jo toimiva kultakaivos. Peräti 75 osanottajaa kokoontui Oriveden Suojan talolle keskustelemaan kaivostoiminnan näkymistä ja ongelmista Pirkanmaalla. Puhujina oli ympäristöaktiivien lisäksi Ely-keskuksen sekä Dragon Miningin edustajia. Ympäristöväen esityksissä vaadittiin metallien kierrätyksen lisäämistä sekä suojelualueiden kunnioittamista. Talvivaara-aktivisti Antti Lankisen mielestä pitäisi arvioida, mille alueille kaivoksia voi perustaa: ”Pois pitäisi rajata ympäristöarvoiltaan arvokkaat ja maataloudelle välttämättömät alueet sekä Natura2000- sekä luonnonsuojelualueet.” Luonnonsuojeluliiton suojeluasiatuntija Otto Bruun kiinnitti huomiota kaivosalan tuhlaavaisuuteen. Parhaat esiintymät on jo hyödynnetty. Suomessa malmien louhinta on nousemassa neljästä miljoonasta peräti 70 miljoonaan tonniin vuonna 2020. Bruun vaati metallien kierrätyksen lisäämistä sekä hukka-aineksen hyödyntämistä. ”Louhitusta aineksesta alle kaksi prosenttia hyödynnetään, ja hukka-aineksen määrä kasvaa nopeasti”, Bruun totesi.

Ohjeita näytteenottoon

•

Kuka tahansa voi ottaa näytteitä, siihen ei tarvita sertifikaatteja.

• Ota näytteet puhtaisiin astioihin. Toimita ne nopeasti laboratorioon, koska kaikkien aineiden määritys ei kestä säilytystä.

• Tarkista etukäteen, mitä laboratoriotutki-

mukset maksavat ja varaudu kuluihin. Perustutkimus ei ole kallista, mutta pidemmälle menevät analyysit voivat olla hintavia.

• Ohjeet näytteenottolaitteen valmistamiseen ja muuta tietoa näytteenotosta: //uraanitieto.net//

• Lisätietoja koulutuksesta ja neuvoja:

Tuomo Tormulainen, Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin kaivosvastaava, tuomo@tormunet.fi Heikki Simola FT, dosentti, Itä-Suomen yliopisto, heikki.simola@uef.fi

Luonnonsuojelija #4/2014

Norppa sai uudet kasvot Suomen luonnonsuojeluliitto saa vapaaehtoisapua monesta suunnasta. Mainostoimisto Adams pisti pystyyn Norpan pelastusoperaation, vaeltajat keräsivät varoja Madagaskarin metsille ja valokuvaajat painoivat laukaisinta tärkeän asian hyväksi. Tekstit Liisa Hulkko Kuvat Emmi Holopainen

atajanokan komeiden rakennusten välissä puhaltaa jäätävä meripuhuri. Satavuotiaan talon vanhan puuoven takana mainostoimisto Adams suunnittelee saimaannorpan pelastusoperaatiota – vapaaehtoistyönään. Alkusyksyllä lanseeratusta kampanjasta tuttu Suomi-neidon muodot saanut saimaannorppa katselee tummilla silmillään tulijaa toimiston seinältä. Luova johtaja Tuomas Käyhkö kertoo katselleensa kesällä televisiosta Saimaan norppakapinan uutisointia. Siellä vanhat vapaa-ajan kalastajat kertoivat tippa linssissä, miten heitä ei voi pakottaa luopumaan verkkokalastuksesta. ”Mietin, että ei voi olla, että muutama sata ihmistä saa rellestää mielensä mukaan uhanalaisen lajin kustannuksella”, Käyhkö sanoo. Sillä hetkellä syntyi päätös kampanjan aloittamisesta. Käyhkön mielestä on ihmeellistä, miten suomalaiset huolehtivat pandoista ja tiikereistä, mutta eivät tunne oman kotoperäisen lajinsa ahdinkoa. ”Pandoja on vähän, vain muutamia tuhansia, mutta norppia on vain kolmisensataa. Ja niitä elää ainoastaan täällä Suomessa.” Kampanjan Suomen kartan muotoinen norppa viestittääkin: Suomi on kotimaani ja Saimaa asuinpaikkani. Ideana oli välittää selkeä viesti, joka visuaalisuudessaan aukeaa heti ja kestää aikaa. Idea oli Käyhkön, mutta kampanjan toteutukseen lähti heti koko toimisto mukaan. ”Se oli ehkä nopein kampanjan aloitus toimistomme historiassa. Paiskittiin pari päivää ja saatiin kaikki matskut kasaan”, Käyhkö kertoo. Poikkeuksellinen oli myös kampanjan budjetti: nolla euroa. Kuvan ja viestin voima auttoi kuitenkin kutsumaan mukaan kumppaneita. Painotalot ovat painaneet ilmaiseksi julisteita ja kortteja, lehdet ja verkkosivut ovat antaneet mainospaikkoja, MTV3 näytti spotin ja lahjoituksia saimaannorpalle tulvi. Ja kampanja jatkuu.

Hän eli oman lapsuutensa ympäristöasioihin heräävällä 70-luvulla. Kuljettiin pandapaidoissa ja liikuttiin luonnossa koko suvun voimin. Käyhkön suurperhe viettää nykyisin mahdollisimman paljon aikaa ulkona luonnossa. Vapaa-aikaa vietetään Loimaalla kyläkoululla, joka ostettiin kolmen perheen kesken. ”Luonto on voimavara, elinehto. Niin kuin merimiehet kunnioittavat merta, pitäisi jokaisen kunnioittaa luontoa.” Lapsille hän ei halua tuputtaa luonnonsuojelua. ”Ei sitä voi väkisin syöttää”, Käyhkö toteaa. Norpasta on silti – tai ehkä juuri siksi – tullut lasten lemppari. Norppa seikkailee piirroksissa ja muovailutöissä. Onpa siitä tehty runomittaan kirjoitettu sarjakuvakin.

Käyhkön into vapaaehtoistyöhön kumpuaa halusta säästää luontoa tuleville sukupolville. Hänellä on itsellään viisi 2–18-vuotiasta lasta. ”Haluan välittää omille lapsilleni sitä samaa lämpöä, luonnosta ja toisistamme huolehtimista, mitä koin lapsuudessani.”

Win-win-win Mutta mitä kiireinen mainostoimisto itse saa vapaaehtoistyöstään? ”On mahtavaa, kun näkee, että työllä on vaikutusta. Oikeasti.” Kaupallinen mainostyö on usein kiireistä ja kampanjat lyhytkestoista. ”On mahdollisuus kehittyä, kääntää laivaa ja kokeilla uutta. Nytkin on uusia, villejä ideoita kehitteillä norppakampanjoinnissa”, Käyhkö lupailee. Vapaaehtoistyön kautta voi myös aueta uusia ovia, löytyä asiakkaita ja yhteistyötahoja. Hän heittää haasteen niin mainosalalla töitä tekeville kuin muillekin: ”Meillä on mahdollisuus vaikuttaa oman työmme kautta. Tarttukaa siis siihen, mikä tuntuu tärkeältä ja tehkää sille jotain. Ja olkaa kärsivällisiä, uskokaa ideaanne.” Luulisi, että mainostoimistossa on kova meno. Adamsin kivijalkatoimistossa on hiljaista. Työntekijät naputtavat keskittyneesti tietokoneitaan. Toimiston sisustus, kuten Jallu-baari neuvottelutilassa, antaa kuitenkin ymmärtää, että ryppyotsaisesti töitä ei tehdä. Ehkä parhaillaan hautuu uusia ideoita norpan pelastamiseksi?

”Voi kääntää laivaa, kokeilla uutta.”

Syntyi Norps Rescue Käyhkön ensimmäinen vapaaehtoistyö Luonnonsuojeluliitolle muutama vuosi sitten oli norppatuotemerkin ideointi. ”Mietin Erik Bruunin piirtämää ikonista norppakuvaa ja pohdin, miten saisin vaikka omat teiniikäiseni pitämään norppavaatteita.” Siitä syntyi Norps Rescue -tuotesarja eli Norpan pelastusoperaatio. ”Nimi Norps Rescue on hauskaa fingelskaa, jota tuohon aikaan väänsin lapsilleni. Sen tarkoitus on herättää huomiota, saada ihmiset kummastelemaan, että mikä tämä juttu oikein on.” Lopullinen tuote ei syntynyt yhdessä yössä. Luonnonsuojeluliitossa innostuttiin, mutta matkaan tuli monta mutkaa. ”Ei annettu periksi. Uskottiin itse juttuun ja kehitettiin konseptia eteenpäin.” Kierrätyskankaista tuotteita tekevä Globe Hope saatiin yhteistyökumppaniksi. T-paidat ja -kangaskassit taas teetettiin Costolla, joka tekee kankaankin kierrätyslangasta. Ekologisuus, laatu ja pitkäikäisyys olivat tärkeitä kriteereitä tuotteille. Tuotemerkin norppahahmo seikkaili syksyn Norppahaasteessa ja toi Luonnonsuojeluliitolle 658 uutta jäsentä. Se oli huikea menestys, sillä tavoite oli 310 uutta jäsentä – yhtä monta kuin norppia on. ”Ihmiset ymmärtävät Luonnonsuojeluliiton eri tavalla, kun heille näytetään järjestön toisenlaiset kasvot. Norppakin voi uudistua.”

”Norppakin voi uudistua.”

Lapsille luontoa

Seuraavan kerran Norps Rescuen norppahahmon voi nähdä Luonnonsuojeluliiton joulukalenterissa.

Tutustu mainostoimisto Adamsin ideoimiin kampanjoihin: //sll.fi/pelastanorppa// ja Norps Rescue -tuotteet: //sll.fi/luontokauppa// Adamsin sivut: //adams.fi//

Jäsenestä aktiiviseksi toimijaksi, näin se käy:

• Lähde mukaan toimintaan ja kerro, mitä

tahtoisit tehdä: //sll.fi/tapahtumat //

• Kysy omalta paikallisyhdistykseltäsi, mitä

voit tehdä, tai kerro oma toimintaideasi, jota tahdot toteuttaa. Yhteystiedot: //sll.fi/paikallistoiminta //

• Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi nettisivujen kautta: //sll.fi/vapaaehtoiseksi //

Mainostoimisto Adamsin koko toimisto lähti mukaan norpan suojelutyöhön. Anniina Hannikainen, Suomi-neidon muotoisen norpan piirtänyt Sofia Kivistö, Katja Simonen, Mari Wiberg, norppakampanjoiden isä Tuomas Käyhkö, Jonna Manninen ja Toni Westman.

”

Meillä on mahdollisuus vaikuttaa oman työmme kautta.

Kaarina Davis on päässyt sinne, minne halusi: maalle yksinkertaisemman elämän piiriin perusasioiden äärelle. Lähemmäksi luontoa.

Luonnonsuojelija #4/2014

Vaellus toi varoja metsille Cecilia Käld, Antti Okkonen ja Bilbokoira vaelsivat kesän aikana Norjan läpi keräten rahaa Madagaskarin metsille. Vaellus läpi postikorttimaisen kauniin Norjan alkoi pohjoisesta Nordkapista. Matkaa kertyi seuraavien kolmen kuukauden aikana hurjat 1700 kilometriä. Idea syntyi Cecilian Käldin aikaisemmilla Norjan vaelluksilla, kun hän tapasi ihmisiä, jotka olivat tekemässä Norge på Langs -nimistä vaellusta Norjan päästä päähän. Kipinä heräsi. Antti Okkonen innostui lähtemään mukaan sillä ehdolla, että saisi kuvata reissun ja tehdä siitä dokumenttielokuvan. Alusta asti oli selvää kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen: ”Tällainen reissu herättää huomiota, ja halusimme käyttää sitä hyväksemme. Koska meidän vaelluksemme on sidoksissa metsään, niin päätimme lähteä etsimään vastaavanlaista hanketta.” Hanke löytyi. He valitsisivat Luonnonsuojeluliiton Manondoralaprojektin, jossa ennallistetaan ja suojellaan Madagaskarin ainutlaatuisia sademetsiä. Manondroala on malagassin kieltä ja tarkoittaa ”näyttää metsä”. Metsää vaeltajat näkivätkin, tosin toisella puolella maailmaa. Raskaimpiin vaellusosuuksiin kuului Kalottireitin osuus Kilpisjärveltä Abiskoon. ”Ennakkotietojen mukaan reitti ei sovellu vasta-alkajille, joka minä vaeltajana olin”, Okkonen kertoo. Ilmat olivat kurjat, ja runsasvetisten jokien ylityksiä oli paljon. Kaiken kukkuraksi ruoka ei riittänyt. ”Jouduimme kävelemään pitkiä päiviä niukalla ravinnolla. Oli mahtava tunne, kun lopulta selvisimme Abiskoon ja pääsimme syömään, käymään suihkussa ja nukkumaan pehmeässä sängyssä. Tuollaiset pienet asiat tuntuivat erityisiltä koettelemusten jälkeen.” Alkumatka oli Bilbo-koiralle haasteellinen, koska he joutuivat pitkälle venyneestä talvesta johtuen kulkemaan tietä pitkin. Asfaltti kulutti koiran tassuja. Matka keskeytyi, ja koira vietiin lepäämään. Bilbo palasi ja käveli reissun aikana noin 1400 kilometriä.

Lahjoituksilla istutetaan yli tuhat puuta.

Antti Okkoselle ja Cecilia Käldile on tärkeää, että vaellus ei ollut vain heitä varten, vaan sen kautta tehtiin myös hyväntekeväisyyttä.

”Usein tuntui siltä, että Bilbolla oli enemmän voimia kävellä kuin meillä, vaikka se mäyräkoiralle luonteenomaisesti aina testaili, että tarvitseeko todella kävellä sateessa”, Käld naurahtaa. Tänä vuonna he pääsivät Nordliin, lähelle Trondheimia. Ensi kesänä matka jatkuu loppuun asti. ”Olemme suunnitelleet, että käyttäisimme tuhannen kilometrin loppumatkaan pari kuukautta. Suunnitelmissa on pitää enemmän vapaapäiviä.” Olo tuntuu varmemmalta, kun he ovat saaneet kokemusta pitkän vaelluksen haasteista. ”Ja lisämotivaatiota ensi kesän reissua varten tuo se, että jatkamme yhteistyötä Luonnonsuojeluliiton

Ilmettä kuvaajilta Luonnonsuojeluliiton Norppahaaste puhkesi kukkaan, kun kaksi valokuvaajaa tarttui työhön. Valokuvaajat Emmi Holopainen ja Ville Lehvonen.

Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva Ville Lehvoselle norpan oikeudet olivat niin tärkeiltä, että hän tarjoutui vapaaehtoistyöhön. Hän teki Norppahaasteen jäsenlahjan tuotekuvaukset. ”Halusin antaa oman ammattitaitoisen panokseni norppien hyväksi. Olikin mukavaa oli huomata,

kanssa ja varojen keräämistä Madagaskar-hankkeelle. Meille on tärkeää se, että matkallamme on jokin syvällisempikin tarkoitus, kuin pelkästään se, että se olisi vain haaste meille kolmelle.” Sitkeä, pieni Bilbo-koirakin lähtee taas mukaan. Käld ja Okkonen haastoivat vaelluksen seuraajat kävelemään matkan, jonka kulkemiseen muuten käyttäisivät kulkuvälinettä ja lahjoittamaan säästyneet Madagaskar-hankkeeseen. Tänä vuonna kertyneillä lahjoituksilla voidaan istuttaa yli tuhat puun taimea. Ensi vuonna keräys jatkuu. Tutustu Antin ja Cecilian vaellusblogiin: //norwaybyfoot.com//

miten innokkaasti kampanjaan lähti mukaan muitakin, kuten malli Heini Merilaita, maskeeraajat ja kampaajat Salon Pasifiquesta ja vaateliike Nudge.” Emmi Holopainen lupautui alunperin Lehvosen avuksi, mutta kuvasikin lopulta laajasti Saimaksi nimetyn norppamaskotin elämää. ”Pääsin tekemään isompaa kampanjaa, jonka tarkoitusperät olivat hyvät.” Tämänkin artikkelin kuvat ovat Holopaisen kädenjälkeä. ”Norppakampanjan kautta olen saanut uusia kokemuksia, tuttavuuksia ja paljon hyvää mieltä onnistuneen kampanjan johdosta”, Lehvonen summaa. Tutustu lopputulokseen kuvaajien omilla sivuilla: //kolumbus.fi/emmiholopainen// ja //villelehvonen.com//

Luonnonsuojelija #4/2014

Perinteeksi Keuruun Pihlajavedellä muodostuneet suon ennallistamistalkoot järjestettiin tällä kertaa Isonevalla Suomen luonnon päivänä. Lauantaina ahkeroi ennätykselliset 35 henkilöä.

Vuosi täynnä luonnonsuojelutekoja Suomen luonnonsuojeluliiton piireissä ja yhdistyksissä vapaaehtoiset tekevät hartiavoimin luonnonsuojelutöitä. Retkiä, talkoita, kartoituksia, kaavoitukseen ja hankkeisiin vaikuttamista. Tässä muutamia esimerkkejä!

• Soidensuojelu: Vastustimme soidensuo-

Teksti Liisa Hulkko Kuva Matti Aalto

Lapissa on käynnissä laajaa kaivostiedotusta Kaivannaisten maailmantalous-kehitysviestintähankkeessa. Sokli-seminaari Savukoskella 29.11.

Pälkäneen seudun ympäristöyhdistyksen kuuden vuoden vääntö kunnan ja eri oikeusasteiden kanssa pelasti Kangasalan Sahalahdessa sijaitsevan Korpiniemen arvokkaan kallioalueen. Paikalle oli suunniteltu kalliolouhos.

Suosittu Rovaniemen Oma Luontoilta on järjestetty jo viisi kertaa yhteistyössä paikallislehden kanssa.

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri saavutti yhdessä Metsähallituksen luontopalveluiden kanssa voiton, kun maakuntakaavasta poistettiinn. 1000 hehtaaria turvesuovarauksia Livojoen valuma-alueelta.

Oriveden seudun luonnonsuojeluyhdistys aloitti toimintansa rytinällä pitkän tauon jälkeen.

Suur-Savon luonnonsuojeluyhdistys hoiti niittotalkoilla Sairilan niittyä ja Riutan niittyä lampaiden avulla.

Etelä-Savon luonnonsuojelupiiri järjesti kaksi katiskanvaihtotapahtumaa osana norppakampanjaa. La14

Pohjanmaan piiri hankki Luonnonperintösäätiön kanssa tehtävän suokampanjan avulla 100 hehtaaria soita suojeluun.

Kajaanin seudun luonto ry:n pitkäaikainen työ palkittiin syyskuussa, kun Metsähallitus päätti suojella Kajaanin eteläosissa sijaitsevan Loutevaaran 34 hehtaaria vanhaa metsää.

UPM hakee Kouvolan Riihisaaressa suojelua 15 hehtaarin metsä- ja suoalueelle Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin aloitteesta.

2 3

Keski-Karjalan Luonto on auttanut valkoselkätikkaa jo pitkään. Pesintöjä löydettiin yhdistyksen toiminta-alueelta ennätysmäärä!

16 Uudenmaan Uhanalaisten lajien ja

luontotyyppien hoitohanke (UUPE) sai Vuoden perinnemaisema -palkinnon Lohjan kohteistaan. Viisivuotinen hanke hoiti 150 kohdetta, ja siinä työskenneli yli 90 ihmistä!

Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri tekee töitä järvilohen suojelemiseksi yhteistyössä monien tahojen kanssa. Ala-Koitajoella on kunnostettu koskia ja rakennettu kutusoraikkoja.

5 4

11 18 19

12 17

15 16

Pohjanmaalla ja Satakunnassa jatkettiin pienvesien ennallistus- ja kunnostustöitä. Niitä tehtiin viidessä eri kohteessa noin kilometrin matkalta.

8 Pohjois-Savon näyttävin voitto on Etelä-Konneveden kansallispuisto ja sen saavuttama kannatus. Keurusseudun Luonnonystävät 9 järjestivät lastenleirin jo 20. kerran. Se tekee yhteensä 1500 luontoharrastusvuorokautta!

Mitä olemme saaneet aikaan vuonna 2014?

Lopen luonnonystävät järjesti kansainvälisen työleirin jättipalsamin kitkemiseksi. 14 nuorta aikuista eri puolilta maailmaa kitkivät kahden viikon ajan jättipalsamikasvustoja.

Laitilan seudun ympäristöyhdistys julkisti 30-vuotisjuhlansa merkeissä luontopassin nimeltään Löydä luontosi Laitilassa.

19 Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys teki

poliisille tutkintapyynnön luvattomasta soranotosta ja kalliolouhoksesta. Käräjäoikeus tuomitsi syylliset sakkoihin.

Lähde mukaan! //sll.fi/paikallistoiminta//

jeluohjelman jäädyttämistä ja turpeen veroalea saaden soidensuojelulle runsaasti julkisuutta.

• Ympäristönsuojelulaki: Vaikutimme

vahvasti uuteen ympäristönsuojelulakiin, joka vähentää saasteita, tehostaa päästöjen valvontaa, pelastaa arvokkaimmat suot turpeenkaivuulta ja parantaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia.

• SuoMaa: Aloitimme Suomenselän ja

Maanselän ekologisen yhteyden suojelun.

• Maakotka: Rakensimme maakotkalle

15 tekopesää, joiden ansiosta kotka voi levittäytyä uusille alueille.

• Kansallispuistot: Esittämämme

Konneveden kansallispuisto perustettiin ja Teijon puisto meni eduskunnassa läpi.

• Uhanalaiset linnut: Metsähanhi

rauhoitettiin vuodeksi otettuamme kantaa uhanalaisten lintujen metsästämiseen.

• Saimaannorppa: Toimme saimaannorpan ahdinkoa vahvasti esiin. Norppalähettiläämme kiersivät Saimaan tapahtumissa.

• Koulumetsät: Julkaisimme Koulumetsä-

oppaan, joka opastaa koulujen lähimetsien käyttöön ja turvaamiseen.

• Ympäristökasvatus: Suomen luonnon oma juhlapäivä vakiinnutti asemansa.

• Pienvedet: istutimme yli 1000

rapurutosta puhdasta jokirapua ennallistamiimme puroihin Pohjanmaalla.

• EKOenergia: EKOenergian ympäristömerkki tuotti sarjakuvan energian ympäristövaikutuksista 20 kielelle. Tutustu: //ekoenergia.fi//

Pysy mukana norppajengissä: //sll.fi/liity//

Luonnonsuojelija #4/2014

Niin talousmetsä vastaa kuin sitä hoidetaan Petri Keto-Tokoi kouluttaa metsänomistajia. kuvat: Ilona Hankonen, Hanna Kaisa Hellsten

Timo Kujala sai Ympäristöavauspalkinnon metsäaloitteestaan.

Seppo Kivilahti ei avohakkaa metsäänsä. Metsä tuottaa erirakenteisena sekä rahaa että virkistysarvoja.

•Tapahtumat KESKUSTOIMISTO

Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimisto: Toimisto: Itälahdenkatu 22 b-talo, A-rappu, toimisto: p. (09) 228 08 224, toimisto@sll.fi, muiden työntekijöiden yhteystiedot: sll.fi/yhteystiedot Seuraa: sll.fi, Luonnonsuojeluliiton sosiaalisen median kanavat: sll.fi/some Jäsenpalvelu: sll.fi/asiakaspalvelu Tue: sll.fi/lahjoita, Luonnonsuojeluliiton tilinumero: FI94 8000 1600 0988 50, DABAFIHH

Etelä-häme

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri: Aluesihteeri Karri Jutila, p. 050 5768 953, etela-hame@sll.fi Toimisto: Hämeentie 2 A 6 as. 2, 13200 Hämeenlinna Seuraa: sll.fi/etela-hame Keski-Hämeen ympäristöyhdistys: Syyskokous ja pikkujoulutalkoot ti 2.12. klo 18 Lammin biologisella asemalla. Tarjolla pikkujoulupurtavaa, kuvia kesän retkiltä ja talipallojen pyörittelyä linnunruoaksi. Tervetuloa!

•

Salpausselän luonnonystävät: Syyskokous ti 9.12. klo 18 alkaen ravintola Wanhassa Herrassa (Laaksokatu 17, Lahti). Käsitellään sääntöjenmukaiset asiat, mm. hyväksytään toimintasuunnitelma ja talousarvio ja valitaan hallituksen puheenjohtaja ja jäsenet vuodelle 2015. Lisäksi käsitellään sääntöuudistusta PRH:n korjausehdotusten pohjalta. Kokouksen aluksi vuorovaikutus-

•

suunnittelija Henrik Saaren esitys kaupungin ja asukkaiden vuorovaikutuksesta.

Etelä-karjala

Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri: Vs. aluepäällikkö Laura Blomqvist, p. 050 911 7162, etela-karjala@sll.fi, saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen, p. 050 530 3270, kaarina.tiainen@sll.fi Toimisto: Luonnonsuojelukeskus, Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta Seuraa: sll.fi/etela-karjala, facebook.com/sllitasuomi

• •

Syysvuosikokous to 27.11. klo 17.30 alkaen Lappeenrannan Linnoituksen Luonnonsuojelukeskuksessa. Tervetuloa! Linnoituksen joulumarkkinat la–su 13.–14.12. Lappeenrannassa. Tervetuloa tutustumaan Luonnonsuojelukeskukseen sekä Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin toimintaan. Luonnonsuojelukeskuksessa on myynnissä mm. vuoden 2015 Luonnonkalentereita sekä norppatuotteita. Järjestämme myös arpajaiset. Luonnonsuojelukeskus sijaitsee Linnoituksessa Katariinantorin takana punaisessa hirsitalossa Kristiinan työtuvissa. Tervetuloa! Lisätietoja: saimaa@sll.fi, p. 050 911 7162.

Etelä-Savo

Etelä-Savon luonnonsuojelupiiri: Toiminnanjohtaja Timo Luostarinen, p. 044 208 0770, etela-savo@sll.fi Toimisto: Järjestötalo Kolomonen, Pappilankatu 3, 57100 Savonlinna Lisätietoa: sll.fi/etela-savo, facebook.com/sllitasuomi

Kainuu

Kainuun luonnonsuojelupiiri: Toiminnanjohtaja Janne Kumpulainen, p. 050 4484 710, kainuu@sll.fi Kaivosasiat: varapuheenjohtaja Antti Lankinen, p. 040 594 5622, antti.lankinen@sotkamo.net Toimisto: Vienankatu 7, 87100 Kajaani Seuraa: sll.fi/kainuu, twitter.com/SLL_Kainuu

• • • •

Liity piirin sähköpostilistalle, saat piirin uutisia: kainuu@sll.fi. Lähetä valokuvia nettijulkaisemista varten! Tule mukaan järjestämään retkiä tai kartoituksia: facebook.com/sll.kainuu, jku@ sll.fi, p. 050 448 4710 Energiailta pe 28.11. klo 17–19 Kajaanin pääkirjaston Kalevala-salissa. Energiatehokkuusasiantuntija Risto Saarikivi kertoo Luonnonsuojeluliiton vaaliteeseistä sekä energiasta ja biotaloudesta. Energiansäästöstä lisää: sll.fi/negawatti Piirin syyskokous toimistolla pe 28.11. klo 19.30, Vienankatu 7. Toimintaryhmien esittely sekä niiden toiminnan suunnitteluilta to 22.1.klo 17–20 piiritoimistolla Vienankatu 7. Osallistu oman kirjastosi Luonto lainassa -luontoviikkoon 9.–15.2. (vko 7). Kysy oheistapahtumista ja materiaaleista: sll.fi/ luontolainassa

• • •

Kajaanin Seudun Luonto: Metsäpeuraesitys, Antti Leinonen 27.11. klo 18.30 pääkirjaston Kalevala-salissa. Syyskokouksessa sääntömääräiset asiat. Pöllöretki koko perheelle, to 19 .2. klo 19. Lähtö piirin toimistolta, Vienankatu 7. Ilmoit-

• •

taudu: Markku Nykänen, p. 044 930 5813, markku.nykanen@kajaani.net Paltamon Luonto Luonto lainassa -viikko kirjastossa 9.–15.2.. Lisätiedot: Vesa Hyyryläinen, jonka hyönteisnäyttely on esillä kirjastolla kevään ajan, p. 040 540 8830, vesahyyry5@gmail.com sekä sll.fi/luontolainassa

•

Sotkamon Luonto: Syksyn toiminnasta: sotkamonluonto. blogspot.fi Helmikuussa umpihankihiihto, teemana eläinten jäljet ja jätökset. Välineitä mahdollisuus lainata. Nuotioeväät. Kesto 3 tuntia. Tarkempi ajankohta ilmoitetaan myöhemmin, seuraa ilmoittelua paikallislehdessä ja blogissa/facebookissa. Luonto lainassa -kirjastoviikolla näyttely teemalla "Lue luontoa" kirjastossa. Helmikuussa kevätkokouksen yhteydessä Vesistö-aiheinen esitys/luento Sotkamon vesien tilasta ja tilaan vaikuttavista tekijöistä. Ilmoitus paikallislehdessä ja yhdistyksen blogissa/Facebookissa. Yhdistys myy suosittuja 2013-juhlavuoden T-paitoja "Sinisten vaarojen sisupussi". Tiedustelut hallituksen jäseniltä.

• • • •

Ylä-Kainuun Luonto: Liito-oravakurssi Hyrynsalmella maaliskuun puolivälissä. Ilmoittautumisten perusteella valitaan aika ja paikka: Juha Kinnunen jkinnu26@welho.com. Osallistu Ylä-Kainuu-sivujen tekoon lähettämällä kuvia.

• •

Keski-suomi

Keski-Suomen luonnonsuojelupiiri: Toiminnanjohtaja Juhani Paavola,

Luonnonsuojelija #4/2014

Luonnonsuojeluliiton Satakunnan piirissä kerrotaan metsänomistajille metsänhoidon vaihtoehdoista.

Koulutuksen on järjestänyt piirin puolivuotinen Monimuotoisuutta metsiin -hanke, johon piiri sai EUrahoitusta maaseudun kehittämisyhdistys Karhuseudun kautta.

Teksti Ilona Hankonen

Talousmetsä, josta luonto hyötyy

Maanviljelijä Seppo Kivislahti hoitaa sukunsa peltoja ja metsiä Eurajoella. Avohakkuita ei tehdä, vaan metsä hoidetaan erirakenteisena. Metsässä kasvaa siis monenikäisiä ja -lajisia puita. Edellisen tukkipuuhakkuun hän teki isänsä kanssa 15 vuotta sitten. Nyt jo seuraava mäntyjen ja kuusten ikäluokka alkaa saavuttaa tukkikokoa. Niiden alapuolella kohti taivasta kurkottaa nuorempia puusukupolvia. Kuusinuorukaiset ovat terveitä ja hyvässä kasvussa. Metsässä on mukava kulkea, ja sienikori täyttyy. Isännän on helppo hymyillä: ”Jos olisin tehnyt virallisten oppien mukaan, täällä olisi mahdoton kulkea. Olisi mennyt hirveästi rahaa ja työtä, ja nyt tässä olisi kauhea vitikko.”

On hyvä muistaa, että erirakenteiskasvatus ei ole luonnonsuojelua. Kyse on talousmetsistä ja puuntuotannosta. Myös avohakkuuttomassa metsätaloudessa tarvitaan luonnonhoitotoimina pysyviä säästöpuita, suojakaistoja ja avainluontotyyppien säilyttämistä. Menetelmä kiinnostaa kuitenkin myös luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Kun metsämaata ei muokata eikä alikasvosta raivata, metsä tarjoaa suojaa esimerkiksi kanalintupoikueille. Metson soidinalueella avohakkuut aiheuttavat usein soidinten tyhjenemistä. Erirakenteiskasvatusta nostaa esille myös vastajulkaistu Riistametsänhoito-opas, joka suosittaa menetelmää erityisesti korpiin, metson soidinalueille sekä metsän ja avointen luontotyyppien vaihettumisvyöhykkeille. Opas muistuttaa, ettei maanpintaa rajuimmin rikkovien menetelmien, kuten kantojen korjuun, pitkäaikaisvaikutuksista metsäekosysteemiin ole vielä tietoa. Ekologi Ville Selonen on tuoreessa väitöstutkimuksessaan päätynyt siihen, että metsälain tarkoittamat arvokkaat elinympäristöt säilyvät parhaiten, kun ympäröivää talousmetsää hoidetaan erirakenteisena. Arvokkaan elinympäristön vieressä tehty avohakkuu muuttaa yleensä myös viereisen kohteen pienilmastoa, vesitaloutta ja valaistusolosuhteita.

Koulutus kiinnostaa ”Tämä on kehityskelpoinen kuusen alikasvostaimi”, kouluttaja Petri Keto-Tokoi heijastaa valkokankaalle kuvia kuusentaimista. Meneillään on tiivis tietopaketti metsien erirakenteiskasvatuksesta. Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piirin toimisto Porissa on täynnä väkeä. Metsänomistajat ja metsäammattilaiset ovat kiinnostuneita uuden metsälain sallimasta menetelmästä tuottaa puuta ilman avohakkuita, maanmuokkauksia ja istutuksia. Keskustelu käy vilkkaana, kun osallistujat vaihtavat näkemyksiään ja kokemuksiaan.

p. 040 354 0063, keski-suomi@sll.fi Toimisto: Yliopistonkatu 30 C 3. krs, 40100 Jyväskylä (yleensä ti klo 10–14) Seuraa: sll.fi/keski-suomi Jämsänseudun luonnonystävät: Lisätietoja: sll.fi/keski-suomi/jamsa, sari. pylsy@gmail.com, p. 0400 769 461. Luontokuvailta to 15.1. klo 18–19.30. Tule nauttimaan valokuvien elähdyttävästä maailmasta kanssamme Kankarisveden koululle (Opinpussi 8, Jämsänkoski). Valokuvat ovat Jämsän Seudun Kameraseuran jäsenten luomuksia. Luonto lainassa -viikon 9.–15.2. aikana rastirata Jämsän keskustassa. Yhdistys tuo esiin rastiradan muodossa Jämsän keskustan kulttuuri- ja luontoympäristöä. Vastauskuponkeja saa Jämsän kirjastosta (Keskusk. 16), ja sinne myöskin voi palauttaa kupongit. Rastirata soveltuu lapsille, aikuisille, perheille ja koululuokille. Vastanneiden kesken arvomme yllätyspalkinnon. Esillä luontokirjoja sekä yhdistyksen esitteitä. Yhteiskävely Jämsän keskustassa la 14.2. klo 12, lähtö Jämsän kirjaston edestä. Tule kanssamme tutustumaan Jämsän keskustan kulttuuri- ja luontoympäristöön luodun rastiradan avulla. Opastettu kierros. Samalla voit osallistua kirjastoviikon rastiradan yllätyspalkinnon arvontaan täyttämällä vastauskupongin radan kysymyksistä. Rastirata soveltuu lapsille, aikuisille, perheille ja koululuokille.

• •

sopivampi! Lisätietoja: Jouko Pihlainen, jouko.pihlainen@suomi24.fi, p. 040 843 1709.

Kymenlaakso

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri: Toiminnanjohtaja Riku Rinnekangas, p. 045 1049 388, kymenlaakso@sll.fi Toimisto ja puoti: Varuskuntakatu 8, 45100 Kouvola, auki ma–ke 10–15. Huom! Toimisto ja puoti kiinni 1.–7.12. Puodin valikoimissa mm. kirjoja ja paitoja, tule tutustumaan! Seuraa: sll.fi/kymenlaakso

•

Piirin syyskokous sekä kansanedustajien paneelikeskustelu ajankohtaisista ympäristöasioista, to 27.11. klo 18. Paikkana Kartano Koskenranta Voikkaalla (Vessarinmäentie 53). Piirihallituksen kokous Kouvolassa to 11.12. klo 18.

•

Meri-Kymen Luonto: Luonto lainassa -viikolla 9.– 15.2. näyttely ja kenties askartelua luonnon antimista.

Keurusseudun luonnonystävät: Koskikararetki 21.2. tai 22.2. klo 7–16. Retki tehdään säältään parempana päivänä. Pitkä hiihtoretki Karansalmi–Kotala ja lyhempi retkeily Liesjärven puroilla. Valitse itsellesi

Pohjois-Kymen Luonto: Lisätietoja tapahtumista: sll.fi/pohjoiskymenluonto, pohjoiskymenluonto@gmail. com, p. 040 463 8941, EU:n jätteiden vähentämisen viikko 22.11.–30.11. Älä osta mitään -päivä 30.11. päättää EU:n jätteiden vähentämisen viikon. Yhteistyössä Kerkko-verkoston kanssa. Tarkemmat tiedot myöhemmin. Museokorttelin joulunavaus 30.11. Museokorttelin joulunavauksessa Vaahteratalon Luontopuoti on auki. Tervetuloa glögille! Jäsenilta 2.12. klo 18–19

•

• • • •

Mikään aivan uusi asia avohakkuuton metsänhoito ei ole. Sitä on eri muodoissaan harjoitettu aina. Iäkkäimmät metsänomistajat muistavat vielä ajan, jolloin isännät pakotettiin omaksumaan uusi aukkohakkuisiin perustuva metsänkasvatustapa vanhan poimintahakkuukäytännön tilalle. Jotkut ovat tehneet poimintahakkuita koko ajan metsälain ja viranomaisten sallimissa puitteissa, mutta usein epävarmoina valintojensa laillisuudesta ja pakotettuina tinkimään parhaiksi kokemistaan käytännöistä.

”Metsässä tulee hyvä mieli, kun se on monimuotoinen.”

Sijoittaja Timo Kujala sai elokuussa Luonnonsuojeluliiton Ympäristöavaus-palkinnon tunnustuksena työstään metsiä koskevan lainsäädännön muuttamiseksi. Kujalan suurin projekti lainsäädännön kimpussa oli Metsänhoitoyhdistyslain muuttamiseen johtanut kantelu EU:n kilpailuvirastolle. ”Koin, että en ole oman omaisuuteni herra”, kertoo Kujala vaikuttimistaan. ”Erirakenteiskasvatus on minulle ennen kaikkea taloudellisesti tuottavin tapa hoitaa talousmetsää. Haluan liiketoimissani osoittaa, että metsien monimuotoisuuden ja talouskäytön ei tarvitse olla keskenään ristiriidassa.” Tästä lähti neljä vuotta kestänyt, parisataa tuhatta euroa maksanut ja useiden asiantuntijoiden työpanoksen vaatinut projekti, jonka seurauksena noin miljoona suomalaista metsänomistajaa on nyt entistä vapaampi päättämään omaisuutensa hoidosta. ”Metsässä tulee hyvä mieli, kun se on monimuotoinen ja järkevästi hoidettu”, sanoo Kujala.

•

Ylimääräinen kokous ti 9.12. klo 18 Vaahteratalolla (Varuskuntakatu 8, Kouvola). Valitaan yhdistykselle puheenjohtaja ja hallitus vuodeksi 2015. Jäsenilta 13.1. klo 18–19. Lisätietoa: sll.fi/ pohjoiskymenluonto

•

Lappi

Lapin luonnonsuojelupiiri: Toiminnanjohtaja Tarja Pasma, p. 040 823 2443, lappi@sll.fi Toimisto: Valtak. 22, 96200 Rovaniemi, varmimmin auki ma–to klo 9.30–14 Seuraa: sll.fi/lappi, facebook.com/sll.lapin.piiri, twitter.com/LapinLSpiiri, skypessä: lapin.luonnonsuojelupiiri

•

Kantelu toi palkinnon

Rata erämaahan – Onko Sokli Itä-Lapin tulevaisuus? Keskusteleva seminaari Savukoskella Opastuskeskus Korvatunturin auditoriossa la 29.11. klo 10.30–16. Kaivokset ja paikallistalous: yliopiston lehtori Leena Suopajärvi Lapin yliopistosta, sosiologian emeritusprofessori Asko Suikkanen, toiminnanjohtaja Anne Ollila Paliskuntain yhdistyksestä, toimitusjohtaja Niko Lakela Hotelli Samperin Savotasta sekä kehittämispäällikkö Aila Ryhänen Itä-Lapin kuntayhtymästä. Mitä vaikutuksia kaivoksilla on? Puhujina hallituksen jäsen Marianne Juntunen Lapin luonnonsuojelupiiri ry:stä, poroisäntä Mika Kavakka Kemin-Sompion paliskunnasta, tutkija Mikko Jokinen Metsäntutkimuslaitokselta ja suojeluasiantuntija Otto Bruun Luonnonsuojeluliitosta. Puheenjohtajana dosentti Timo Helle. Tilaisuudessa tarjotaan voileipäkahvit. Lisäksi omakustanteinen lounas. Erityisruokavalioista pyydetään ilmoittamaan 21.11. mennessä.

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat

Tilaisuus on avoin ja ilmainen kaikille. Järjestäjinä Luonnonsuojeluliiton Kaivannaisten maailmantalous -kehitysviestintähanke, Paliskuntain yhdistys, Sokli erämaana ry. Lisätiedot: tapahtumakoordinaattori Riikka Barber, SLL, riikka.barber@sll.fi, p. 040 637 4039. Hanke tuo näkyviin mineraalien ja kaivannaisten vaikutuksia ja syventää kansalaisten ymmärrystä kaivosten kestävyyskysymyksistä. Rahoittajana Suomen ulkoasiainministeriö.

Pirkanmaa

Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri: Aluesihteeri Juho Kytömäki, p. 040 515 4557, pirkanmaa@sll.fi Toimisto: Kuninkaankatu 39, 33200 Tampere Seuraa: sll.fi/pirkanmaa, facebook. com/pirkanmaanluonnonsuojelupiiri

•

Piirin syyskokous ja kirjailijailta to 27.11. klo 17.30 Tampereella Vanhan kirjastotalon luentosalissa (1. krs). Tilaisuus alkaa kahvilla, minkä jälkeen kokoustetaan. Kokouksen jälkeen (noin klo 18.30) piirin entinen aluesihteeri Anni Kytömäki kertoo esikoisromaanistaan Kultarinta. Romaani on tarina isästä ja tyttärestä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Luonto ja luonnonsuojelu ovat vahvasti osa juonta – monissa arvioissa metsää on sanottu yhdeksi päähenkilöistä. Mäntän seudun luonnonsuojeluyhdistys: Syyskokous to 27.11. klo 18 alkaen Mäntän lukion kirjastossa (Koskelank. 3, 2. krs). Kokouksen lisäksi Hannu Mutikainen esittelee luontokuviaan. Lisätietoja: Sirkku Polvinen, sirkku.polvinen@manttavilppula.fi, p. 050 373 1283.

•

Luonnonsuojelija #4/2014

•Tapahtumat Pälkäneen seudun ympäristöyhdistys: Sääntömääräinen syyskokous ke 3.12. klo 18 Mikkolan navetalla (Keskitie 5, Luopioinen). Päätetään hallituksen esityksestä uudeksi yhdistyksen nimeksi ja uusista säännöistä. Tarjoilu on taas melko hyvä. Anu Murto esitelmöi Taigan erakot -kirjasta.

•

Virtain luonnonsuojeluyhdistys: Lisätietoa: Larissa Heinämäki, larissa. heinamaki@iki.fi, p. 040 776 2797

•

Syyskokous 25.11. klo 18–20. Paikka: Grilli 66 (Virtaintie 29). Käsitellään sääntömääräiset asiat (valitaan hallituksen jäsenet ja hyväksytään toimintasuunnitelma tulevalle vuodelle). Ennen kokouksen alkua ympäristösuunnittelija Johanna Narvi kertoo Virtain ajankohtaisista ympäristöasioista. Kahvi- ja teetarjoilu sekä pientä purtavaa. Tervetuloa! Kirjailijavierailu 3.12. klo 17.30–19. Kirjailija Anni Kytömäki kertoo esikoisromaanistaan Kultarinta. Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton. Paikka: Virtain kirjasto (Mäkitie 2). Järjestetään yhdessä Virtain kirjaston kanssa.

•

Pohjanmaa

Pohjanmaan piiri: Piirisihteeri Teemu Tuovinen, p. (06) 312 7577, pohjanmaa@sll.fi Toimisto: Valtionkatu 1, 60100 Seinäjoki Seuraa: sll.fi/pohjanmaa

Pohjois-karjala

Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri: Piirisihteeri Heikki Pönkkä, p. 040 543 0011, pohjois-karjala@sll.fi Toimisto: Kauppakatu 44, 80100 Joensuu, Seuraa: sll.fi/pohjois-karjala, facebook.com/sllitasuomi Ylä-Karjalan luonnonystävät: Kävelyretki hämärissä 13.12. klo 14–15, pikkujoulu ja ruokailu klo 15.30. Haikolan talo, Opistontie 7, Nurmes. Ilmoittaudu viimeistään ma 8.12. Hannalle, p. 050 522 1074. Tervetuloa! Luonto lainassa, kirjastojen luontoviikko Nurmeksen kirjastossa 9.–15.2.

• •

Pohjois-pohjanmaa

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri: Aluepäällikkö Merja Ylönen, p. 044 929 0550, pohjois-pohjanmaa@sll.fi Toimisto: PL 326, 90101 Oulu, Käynti-osoite: Kauppurienkatu 33, 90100 Oulu Seuraa: sll.fi/pohjois-pohjanmaa Oulun luonnonsuojeluyhdistys: Yhteystiedot – Contact information: olsy.fi, olsy@olsy.fi, p. 045 639 5311. Ajankohtaiset tapahtumat ja retket myös Info-pisteissä K-Supermarketeissa. Tiedot päivitetään noin kolmen viikon välein. Info-pisteet: K-supermarketit, Citymarket Rusko

•

Retkikerho – The Excursion Club: Tervetuloa luontoretkille ja harrastuspiireihin! Tervetuloa jäseneksi! Jäsenyys on ilmainen. Soita p. 045 639 5311 tai täytä lomake: olsy.fi/ retkikerho/liityjaseneksi.html. Ajankohtainen retkiohjelma: olsy.fi/retkikerho. Ilmoittaudu: olsy.fi/retkikerho/ilmoittauduretkelle.html, retkikerho@retkikerho.fi tai p. 045 639 5311.

•

Retkikerhon retkiä marraskuulta helmikuulle 2015. Ajankohtainen ohjelma Retkikerhon kotisivuilla. Nuotiolauluja kuutamolla, Tähtiretki, Talviralli-lintutapahtuma 7.12., Retkikerhon pikkujoulu 13.12., Joulukuusen haku metsästä 21.12., Pihabongaus 25.1.2015, Tukkisaari-ilta, Linturetkiä, Luonto- ja kulttuurikävely Hietasaaressa. Kampanjat ja muu toiminta: Eduskuntavaalikampanjointia luonnon ja ympäristön asialla, Kansallinen kaupunkipuisto Ouluun, kaupunkipuisto.net, Sanginjoen kansallispuistohanke, Viinivaara-kampanja, Luontopisteet: oululaisten oma lähiluonnon seuranta- ja oppimisympäristö, olsy.fi/luontopiste, METSO-toiminnan metsien inventointiretkiä Harrastepiirit – Hobby circles: Pyöräpaja, Puutyöpiiri, Valokuvauksen alkeiskurssi – alkaa tammikuussa 2015.

•

Pohjois-savo

Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri: Aluesihteeri Marja Tenhunen, p. (017) 262 3811, pohjois-savo@sll.fi Toimisto: Kirkkokatu 35, 70100 Kuopio, avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 13–17 (ei kesä,- heinä- ja elokuussa) Seuraa: sll.fi/pohjois-savo, facebook.com/sllitasuomi

•

Kaivoshankkeet vesistöriskinä pe 23.1. klo 17–21. Raukun entisellä koululla Kaavin Rauvantaipaleella. Koulutusluentoja, mm. FT Jari Natunen. Perustetaan "Saimaanlatvan" kaivostarkkailuryhmä kaivoshankkeista huolestuneille ja vesien puolesta toimiville, myös vesitietojen välittämiseen. Voit vaikuttaa paremmin, kun tulet ottamaan selvää keinoista. Lisätiedot: J. Kumpulainen, otusposti@gmail. com, p. 050 4484 710. Kutsujana Ei Kaavivaaraa -liike ja facebook.com/Saimaanlatvavesi Savo-Karjalan kaivosvaalit -seminaari la 24.1. klo 13–17 Raukun entisellä koululla Kaavin Rauvantaipaleella. Kuka ratkaisee kaivoshaittojen pattitilanteen? Muina esitelmäaiheina Kaavin ja Juojärven vesien tulevaisuus, vesienhoitosuunnittelu sekä kaivosten vesi- ja pölyhaitat. Puheenvuoropyynnöt: Kirsti Toikka, p. 050 531 7974. Päivitykset: facebook.com/ sllitasuomi. Järjestäjät: Suomen luonnonsuojeluliiton piirit ja Kaivannaisten maailmantalous -kehitysviestintähanke.

Varkauden luonnonystävät: Syyskokous to 11.12. klo 18 Varkauden Päiviönsaaressa Op:n kerhohuoneella. Kahvitarjoilu. Tervetuloa.

•

Satakunta

Satakunnan piiri: Aluesihteeri Risto Vilen, p. 044 0211 838, satakunta@sll.fi Toimisto: Antinkatu 2, 28100 Pori, Avoinna maanantaisin klo 10–16 Seuraa: sll.fi/satakunta, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry Ala-Satakunnan ympäristöseura: Tutustu tapahtumiin yhdistyksen verkkosivulla sll.fi/satakunta/alasatakunta

Uusimaa

Uudenmaan piiri: Toiminnanjohtaja Ursula Immonen, p. 044 2580 598, uusimaa@sll.fi, luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani. veistola@sll.fi, puheenjohtaja Sirkku Manninen, p. 040 563 1546 Toimisto: Itälahdenkatu 22 B, 00200 Helsinki Seuraa: sll.fi/uusimaa, Facebookissa: SLLUP (Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri) Helsingin luonnonsuojeluyhdistys: Lisätietoja ja viime hetken muutokset: helsy.fi ja Krista Raveala, p. 050 379 5117

•

Helsyn hallituksen kokous 11/14 ma 8.12. klo 17.30–19 Luonnonsuojeluliiton uusissa tiloissa (Itälahdenkatu 22 B). Talviretki Santahaminaan la 28.2. Retki suuntautuu auringonlaskun rannoille ja metsiin ja päättyy sotilaskotiin. Varusteet: lämpimät vaatteet ja maastojalkineet, omat eväät ja lämmintä juotavaa. Vaativuus keskitasoa: mahdollisesti kahlataan lumessa. Lähtö Santahaminasta bussin 86 päätepysäkiltä klo 13, paluu samaan paikkaan. Ilmoittaudu viim. 26.2.: helsy@sll.fi. Henkilötodistus mukaan, Santahaminaan pääsevät vain Suomen kansalaiset.

Iisalmen Luonnon Ystäväin yhdistys: Kodin ilmastoteot -ilta la 29.11. klo 12 Iisalmen kulttuurikeskuksen Luontomuseossa energiatehokkuusasiantuntija Risto Saarikivi esittelee kodin ilmastotekoja: Energiansäästö ja oman energian tuotto. Hän kertoo myös Luonnonsuojeluliiton ja LähiTapiolan energiansäästötyöstä. Energiakartoituksella on löydetty säästöjä 50–4000 € asti. Lue lisää: sll.fi/negawatti ja iisalmenluontomuseo.net.

Järvenpään ympäristöyhdistys: Kevätkokokous ma 23.2. klo 19 Järvenpää-talolla. Tarkempi tila selviää ala-aulan info-TV:stä. Luontokerho Joukhainen, alakouluikäisten lasten luontokerho retkeilee lauantaiaamupäivisin noin joka toinen viikko. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: kerhon vetäjä Tarja Alapassi, p. 050 386 1469. Vuoden alussa aloittaa uusi luontokerho Kerkät 1–6-vuotiaille lapsille vanhempineen. Annetaan perheille vinkkejä retkeilyyn ja ajanviettoon luonnossa. Kaikille avoin ja maksuton kerho kokoontuu kerran kuussa sunnuntaiaamupäivisin luonnossa. Käytettävissä ei ole sisätiloja eikä WC:tä. Retkille mukaan omat eväät ja säänmukaiset varusteet. Ilmoittautuminen: saaralehtineva@gmail.com.

•

Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys: Kuopion toimipaikan Pesän avoimet ovet to 4.12. klo 13–19. Tervetuloa tutustumaan toimitilaamme, Pesään, Kirkkokadun ja Käsityökadun kulmaan (os. Kirkkokatu 35). Tule nauttimaan glögiä ja pipareita ja tuo ystäväsikin mukaan! Samalla voit hankkia kätevästi ensi vuoden luonnonkalenterin ja kortteja joulupostiin.

•

• • •

Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys: Tietoja tapahtumista Mäntsälän Uutisten seurapalstalla ja lsy:n nettisivulla mantsalanlsy.fi. Vuoden 2015 alkupuolella Luonto lainassa -asioita kirjastossa ja tulossa on kevätkokouskin.

•

Suomen luonnonsuojeluliitto Vantaa: Ajantasaiset tiedot tapahtumista ja muusta toiminnastamme löydät nettisivuiltamme: sll.fi/uusimaa/vantaa

•

Koko perheen luontokoulusunnuntait kutsuvat jälleen Vantaan luontokoululle (Sotungintie 25A)! Tule tutustumaan päivän aiheen mukaiseen luontopolkuun ja virkistymään luonnon helmassa. Sään salliessa on mahdollisuus paistaa omia makkaroita nuotiolla. Tapahtuman ajan (klo 10–13) on auki luontokahvila, jossa on tarjolla reilun kaupan luomukahvia ja pullaa. Tervetuloa Vantaan luontokoululle! Ohjelmassa keväällä: 11.1. Jääkausien jäljillä, 8.3. Myyrät ja muut pikkunisäkkäät, 10.5. Eläinmaailman äidit. Lisätietoa luontokoulusunnuntaista nettisivuiltamme.

Varsinais-suomi

Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri: Aluepäällikkö Hannu Klemola, p. 040 3725301, (02) 2355255, varsinais-suomi@sll.fi Toimisto: Martinkatu 5, 20810 Turku Seuraa: sll.fi/varsinais-suomi, facebook.com -> Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri

•

Vilkas toimintavuosi huipentuu itsenäisyyspäivän aattona 5.12. järjestettäviin pikkujouluihin. Juhlimme Luonnonsuojelukeskuksella (Martinkatu 5) klo 18 alkaen yhdessä Turun paikallisyhdistyksen kanssa. Luvassa on ruokaa, juomaa, seurustelua ja ohjelmaa. Lämpimästi tervetuloa kaikille viettämään tunnelmallista iltaa mukavassa porukassa! Joulupukki vierailee juhlissa – tuo mukanasi pieni paketti pukinkonttiin. Tarkoituksena on ekologisesti laittaa pakettiin jotakin itselle turhaa jo kotoa löytyvää, mutta mahdollisesti jollekulle hyödyllistä. Kemiönsaaren Luonto: Syyskokous ti 25.11. klo 18 Kemiössä Sagalundin museon päärakennuksessa Oskarinsalissa, Museotie 7. Käsittelemme sääntömääräiset asiat: päätämme ensi vuoden toiminnasta ja jäsenmaksun määrästä. Valitsemme myös uudet hallituksen jäsenet. Hallitus kaipaa aina uusia jäseniä, olisitko sinä kiinnostunut olemaan mukana? Tai oletko muulla lailla innostunut tulemaan mukaan luonnonsuojelutoimintaan? Kaavamuutosseuraajana, luonto-oppaana, luennoitsijana, bloggarina, retkieväsvastaavana? Ilmianna itsesi, nyt on aika päättää ensivuoden toiminnasta! Ennen kokousta käsittelemme tilannetta liittyen Konstsamfundetin aikeisiin hakata metsää Purunpäässä ja Taalintehtaalla. Sitä seuraa lyhyitä puheenvuoroja aiheesta ”Viisautta luonnosta”. Kahvitarjoilu. Lisätietoja: Teija Puranen, p. 050 3391 883.

•

Paraisten luonnonsuojeluyhdistys: Alkukevään ohjelmassa alustavasti tähtiretkiä, jälkiretki ja ohjelmaa kirjaston Luonto lainassa -viikolla. Tarkemmat tiedot lähempänä sll.fi/parainen ja Facebookissa! Ota yhteyttä paraisten.lsy@gmail.com.

•

Turun luonnonsuojeluyhdistys: Liity kaava- ja retkiryhmän sähköpostilistalle lähettämällä pyyntö osoitteeseen turkulsy@gmail.com.

Luonnonsuojelija #4/2014

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat

Seuraa sähköistä tiedotustamme (nettisivut, Facebook, Twitter, s-postilista), jossa lisää tapahtumia ja ajankohtaisia teemoja syksyn mittaan!

•

• •

Luonto-liitto Toimisto: Annankatu 26 A, 00100 Helsinki, p. (09) 684 4420 Seuraa: luontoliitto.fi, päivittyvä tapahtumalista: luontoliitto.fi/ tapahtumat, myös Facebookissa ja Twitterissä

•

Kansainvälinen, kulutuskriittinen Älä osta mitään -päivä 29.11. Kulutusvapaata elämäntapaa vietetään koko joulukuu

• •

Hämeen piiri (HLP): Seuraa HLP:n netti- ja fb-sivuja tai liity hlp:n sähkopostilistalle (ohjeet nettisivuillamme), niin pysyt ajan tasalla!

•

Kuukausittaiset kokoukset joka toinen torstai klo 17 toimistollamme (Kuninkaankatu 39). HLP:n loppuvuoden tapahtumiin kuuluvat pikkujoulut ja joulumyyjäiset. Vuosi 2015 alkaa muun muassa luontoleirien ohjaajarekrytoinnilla.

•

Uudenmaan piiri (LUP): Tervetuloa mukaan Luonto-Liiton Uudenmaan piirin (LUP) ja sen Espoon ja Vantaan aluejärjestöjen toimintaan! Kaikki tapahtumat, toimintamme ja yhteystiedot löydät sivuiltamme luppi. fi ja luppi.fi/tapahtumat. Facebookissa: facebook.com/luontoliittouusimaa. Saat kaikissa asioissa yhteyden LUPin työntekijöihin ja aktiiveihin lähettämällä sähköpostia osoitteeseen lup@ luontoliitto.fi. Kulutuskriittinen ryhmä esittää: perinteinen Vaatteidenvaihto Pauligin huvilalla 26.11. klo 17–19.30. Tervetuloa idylliselle Pauligin huvilalle (Mechelininkatu 36, Helsinki) ihanien vaatteiden, herkkujen ja hyvän seuran äärelle. Tapahtuma on ilmainen. Ilmoittauduthan etukäteen mukaan osoitteessa milla.turunen@pp.inet.fi, ja kutsu myös kaverisi mukaan! Retkenjärjestäjän kurssi marraskuun lopussa tai joulukuun alussa. Sydäntalven hiihtoretki Lappiin järjestetään vuoden lopussa. Tarkemmat tiedot kurssista ja hiihtoretkestä osoitteesta: teemu.saloriutta@ gmail.com

•

Vantaan Luonnonystävät: Kynttiläilta 3.12. Vantaan Luonnonystävät valmistautuu jouluun tekemällä kynttilöitä. Ei osallistumismaksua. Tarjolla teetä. Lisätiedot: saara.seppala@kalleria.org

•

Varsinais-Suomen piiri: Vaspin joulukalenteri julkaistaan 1.12. Kalenteriin saa kuka vain lähettää omia kierrätysvinkkejään 25.11. mennessä. Vaspin ympäristötoiminnasta vastaavalle Sofia Bölingille osoitteeseen sofia.a.boling@ gmail.com. Vasp on mukana Älä osta mitään -päivässä. Suunnitelmissa vaatteidenvaihtopaja. Joulukorttipaja järjestetään joulukuun alussa. Hiljaisuusretki Vaarniemelle viikolla 48. Lähdemme liikkeelle auringon laskiessa ja otetaan lyhdyt mukaan. Seuraa tiedottelua!

• • •

Luonnonsuojeluliitto palkitsi Timo Kujalan, Tari Haahtelan ja Minna Pyykön.

Palkintoja ympäristöteoista Luonnonsuojeluliitto antoi vuotuisen Ympäristöpalkintonsa monimuotoisuuden ja terveyden välisen yhteyden osoittamisesta professori Tari Haahtelalle. Vuoden 2014 Ympäristöpalkinnon sai professori Tari Haahtela luonnon monimuotoisuuden ja terveyden välisen yhteyden osoittamisesta ja tuomisesta tietoisuuteen. HYKS:n allergiaklinikan ylilääkärinä yli 20 vuotta toiminut emeritusprofessori Haahtela on korostanut, että ihminen on erottamaton osa luontoa. Yhteyttä luontoon tulee hänen mukaansa vahvistaa monella eri tavalla. ”Biologien, ekologien, ympäristöihmisten ja lääketieteen pitää yhdistää voimansa. Vain siten voimme onnistua vastaamaan suuriin uhkiin”, hän sanoo. Ympäristöavaus -palkinnon sai yrittäjä ja metsänomistaja Timo Kujala EU-aloitteestaan avohakkuiden pakollisuuden lopettamiseksi. Lehdistöpalkinto Kultainen sulka jaettiin toista kertaa. Sen sai Yleisradion luontotoimittajana tunnettu Minna Pyykkö oivaltavien ja kuulijaystävällisten luonto-ohjelmien teosta Yleisradiossa.

Vaikuta liiton työhön Haku Luonnonsuojeluliiton työryhmiin aukeaa joulukuussa. Lisätietoja ja hakuohjeet //sll.fi/ jarjesto/organisaatio//

Onnea Turku! Turun luonnonsuojeluyhdistys valittiin Suomen luonnonsuojeluliiton vuoden 2014 paikallisyhdistykseksi. Turun luonnonsuojeluyhdistys palkittiin sen aktiivisesta, monipuolisesta ja eri ikäryhmille suunnatusta toiminnasta. Yhdistys on siivonnut Aurajokea DBTL-festivaalin aikana, osallistunut kansallispuistopäivään, järjestänyt kasvintunnistuskurssin ja retkeillyt. ”Meillä on luova ja lämmin ilmapiiri, jossa toimii ahkeria ja innoittavia ihmisiä”, yhdistyksen puheenjohtaja Riikka Armanto kuvailee. Vaikka yhdistyksen aktiivit ovat etupäässä opiskelijoita, tarjoaa yhdistys toimintaa kaiken ikäisille: ”Luonto ja sen suojeleminen yhdistää iästä riippumatta. Eri ikäryhmien saaminen mukaan onnistuu hauskasti järjestämällä tapahtumia eri yhteistyökumppaneitten kanssa.” Esimerkiksi Luonto-Liiton kanssa on järjestetty perhe- ja lastentoimintaa. Luonnonsuojeluliiton myöntämä palkinto julkistettiin liittovaltuuston syyskokouksessa 22.11. Suomenlinnassa. 200 euron palkintosumman lisäksi hallituksen jäsenille annettiin norppamukit kiitokseksi hyvästä työstä. Ensi vuonna palkittava yhdistys valitaan hyvän jäsenhankinnan perusteella.

Hanna Kaisa Hellsten

Kilpisjärveltä Haltille ammattivaeltajan matkassa ti 25.11. klo 18. Retkeilytoimittaja ja -kirjailija Joel Aholan luento Luonnonsuojelukeskuksessa (Martink. 5). Käsivarren pohjoisosassa kohoavat kaikki Suomen yli tuhannen metrin korkeudelle yltävät tunturit. Ylväimpänä ja pohjoisimpana niistä nousee Halti, 1 324 metrin korkeuteen. Ensimmäiset kapusivat Haltille jo 1930-luvulla, jolloin Kilpisjärvelle ei ollut vielä tieyhteyttä. Suomen korkein kohta ja sen eteläpuolella levittäytyvä laaja avotunturialue innoittavat yhä matkailijoita, retkeilijöitä ja erämaan vaeltajia – Yliperän ystäviä. Seudulle ominaista ovat huimat korkeuserot, jyrkät pahdat, puuttomat paljakat sekä kalkkipitoisen maaperän ja alpiinisen ilmaston tuomat ainutlaatuiset elinolot vaativille tunturikasveille ja niistä riippuvaisille hyönteisille. Retkeilytoimittaja ja -kirjailija Joel Ahola on vaeltanut Käsivarressa satoja ja taas satoja kilometrejä kerätessään materiaalia laatimaansa Kilpisjärvi Halti Retkeilyopas ja kartta -teokseen. Pääset kirjailijan mukaan vaellukselle 25. marraskuuta, kun Ahola esittelee kuvin seudun luontoa, kulttuurihistoriaa, sotaajan jälkiä ja retkeilymahdollisuuksia. Esitelmä antaa eväitä oman retken suunnitteluun, sillä ammattivaeltaja on autiotupien asiantuntija ja hän on taivaltanut Kilpisjärven ja Haltin seudulla kesällä kuin talvella – lajikirjo kattaa lähes kaiken patikoinnista hiihtovaellukseen ja lumikenkäilyyn sekä melonnasta kirkkovenesoutuun ja talvipyöräilyyn. Esitelmän jälkeen voi kysyä lisää retkivinkkejä ja ostaa Aholan retkeilykirjallisuutta. Tutustu kirjailijan tuotantoon: retkeilymediaahola.fi Pikkujoulut 5.12. klo 18 alkaen Vilkas toimintavuosi huipentuu itsenäisyyspäivän aattona järjestettäviin pikkujouluihin. Juhlimme Luonnonsuojelukeskuksella (Martinkatu 5). Luvassa on ruokaa, juomaa, seurustelua ja ohjelmaa. Lämpimästi tervetuloa viettämään tunnelmallista iltaa! Ovella kerätään kolmen euron kolehti jäseniltä ja viisi euroa muilta. Aktiivien tapaaminen (ja hallituksen kokous) 9.12. klo. 17.30 Luonnonsuojelukeskuksella (Martinkatu 5, Turku). Tapaamisissa ideoidaan yhdessä toimintaa, keskustellaan ajankohtaisista asioista ja jaetaan tehtäviä vapaaehtoisille. Teetä ja pientä purtavaa tarjolla. Kaikki jäsenet tervetuloa! Harjoittelupaikat: Vuoden 2015 harjoittelupaikkahaku alkaa tammikuussa, lisätietoa sll.fi/turku.

teemalla Krääsätön joulukuu! alaosta.fi Pikkujoulut to 11.12. Helsingin keskustoimistolla Annankadulla klo 16–19. Tarjolla pientä ohjelmaa ja vegaanisia herkkuja. Kaikki Luonto-Liiton ystävät ja vapaaehtoiset ovat tervetulleita. Educamessut 23.–24.1. Helsingin messukeskuksella. Luonto-Liitto on tapahtumassa mukana Kansalaisvaikuttamisen torilla. Tule mukaan esittelemään toimintaa. Tavoitteena on hankkiauusia jäseniä ja tukijoita. Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi: sami.saynevirta@luontoliitto.fi

Luonnonsuojelija #4/2014

•Hudit &osumat

”

”Talvivaara on ollut suuri menestys. Tuotannollisesti meillä on mennyt hyvin.” Pekka Perä A-Talk 6.11.2014

”

”[Pekka Perä] elää itse herroiksi, mutta meitä hän pettää joka päivä puheissaan. Koko ajan toiminnan on mukamas pitänyt muuttua kannattavaksi ja ongelmien ratketa.” Leo Schroderus iltalehti.fi 15.11.2014

”

”Suomen suot ovat joutuneet pääministeripuolueen poliittisten strategien panttivangiksi.” Paavali Kukkonen, savonsanomat.fi 28.10.2014

”

”Luonnonsuojelussa ääriliberalistinen puhdas hyväntahtoinen vapaaehtoisuus toimii yhtä hyvin kuin ajatus liikenteestä ilman pakottavia sääntöjä” Sirpa Pietikäinen, hs.f i 19.10.2014

”

”Hakkuuaukealla olevien haapojen ja kantojen juurelta on löydetty runsaasti liitooravan ulostepapanoita. Syyttäjä on nostamassa siitä syytteen.” Johtava rikoskomisario Seppo Nordström, Helsingin Sanomat 6.10.2014.

”

”Sorsanmetsästys kuumimmillaan – vain sorsat puuttuvat” Yle 4.9.2014

”

”Jos mie saan kuutin verkosta, niin minun mielenrauhaa ei häiritse yhtään se. Ei tipan vertaa.” verkkokalastaja Juha Taskisen videolla Verkkokapina-tapaamisesta 5.8.2014

Vastaa lukijakyselyyn ja voita muki! Mikä oli tämän vuoden paras Luonnonsuojelijan kansi? Mitä pidät lehden sisällöstä? Entä ulkoasusta? Mistä haluaisit lukea ensi vuoden lehdistä? Vastaamalla lukijakyselyyn vaikutat. Voit myös voittaa uuden norppamukin. Uusi norppakuvioitu Arabian muki arvotaan kyselyyn vastanneiden kesken. Jäsenlehti uudistettiin vuosi sitten. Lehden kehitystyö jatkuu. Palautteesi on meille tärkeä. Kiitos! Vastaa kyselyyn: //sll.fi/luonnonsuojelija// Voit myös lähettää palautetta sähköpostitse osoitteeseen luonnonsuojelija@sll.fi tai postitse osoitteeseen Luonnonsuojelija-lehti/Luonnonsuojeluliitto, Itälahdenkatu 22 B, 00210 Helsinki.

Sarjakuva: Aino Sutinen

sll.fi/luontokauppa

Norppamuki

25,50 € (sis. alv. 24 %)

Suomen luonnonsuojeluliiton persoonallinen norppa hymyilee Arabian tyylikkäissä posliinimukeissa.

Liity jäseneksi n

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Haluan liittyä Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi. Jäsenmaksu on 35 €/vuosi. Jäsenetuna saan mm. Luonnonsuojelija-lehden ja uutiskirjeet.

Yhteystietoni Etunimi

Sukunimi

Katuosoite Postinumero

Postitoimipaikka

Puhelin

Sähköposti

Suomen luonnonsuojeluliitto Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS

Minulle saa lähettää tietoa Luonnonsuojeluliiton toiminnasta n ja tukimahdollisuuksista.

Voit liittyä jäseneksi myös osoitteessa: //sll.fi/liity//

Kuva: Anna Mattsson