työnantajan että palkansaajien mukaan on yleensä helppo sopia. Työaikoihin liittyviä paikallisen sopimisen asioita ovat esimerkiksi liukuva työaika, säännöllisen työajan pituus sekä sen alkaminen ja loppuminen, säännöllisen työajan tasoittumisjakso, vapaista sopiminen ylityön, lisätyön tai sunnuntaityön yhteydessä, lepoajat, työaikapankit sekä etätyö. Myös palkkausjärjestelmistä ja niiden kehittämisestä on muodostumassa ja osin jo muodostunut yleinen paikallisen sopimisen alue. Paikalliset sopimukset voivat liittyä esimerkiksi erilaisiin tulostai voittopalkkioihin ja muihin palkkakannustimiin, palkan määräytymisen perusteisiin, palkanlisiin, työmatkojen korvauksiin ja työtehtävien vaativuuden arviointiin. Työntekijöiden asemaan ja toimenkuvien muutoksin liittyvät asiat, esimerkiksi muutokset työtehtävissä tai toimenkuvissa sekä työntekijöiden työntekopaikkaa koskevat muutokset, ovat myös yleinen paikallisen sopimisen kohde. Vallitsevaan yleiseen taloudelliseen tilanteeseen liittyvänä paikallisen sopimisen kohteena voidaan mainita myös henkilöstön vähentämiseen ja sen toteuttamistapaan liittyvät asiat. Lisäksi on runsaasti myös muita asioita, jotka voivat olla paikallisen sopimisen kohteena. Tällaisia ovat esimerkiksi henkilöstökoulutus, työsuojelukysymykset ja työsuojeluyhteistyön organisointi, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiat, työyhteisön kehittämistoiminta ja luottamusmiesten ajankäyttö. Esimerkiksi eräässä kaupan alan yrityksessä on sovittu paikallisesti muun muassa vuokratyövoiman käytöstä, kun
lisätyötä on ensin tarjottu omalle henkilöstölle, vuorokausilevon vähimmäisajasta työntekijän omalla suostumuksella, työajan tasoitusjärjestelmän käyttöönotosta erikseen sovituissa yrityksen toimipaikoissa sekä luottamusmieskorvauksen maksamisesta kaikille yrityksen luottamusmiehille. Eräässä teollisuusyrityksessä puolestaan paikallisesta sopimisesta oli ollut varovaisia kokeiluja jo 1980-luvulla, lähinnä palkkaukseen liittyen. Tehtaan johdon vaihduttua paikallinen sopiminen alkoi 1990-luvun puolivälissä lisääntyä voimakkaasti. 2000-luvulle tultaessa paikallisesti olikin sitten sovittu jo esimerkiksi liukuvasta työajasta, ulkopuolisen työvoiman käytöstä, sairauspoissaolojen ”omailmoituksesta” ja toimihenkilöiden ”tuurauslisästä”. Paikallisesta sopimisesta hyviä kokemuksia Paikallisella sopimisella edesautetaan monenlaisia asioita. Koska paikallisen sopimisen tarpeet vaihtelevat toimialoittain, yrityksittäin ja toimipaikoittain, myös sopimisella saavutettavissa olevat hyödyt vaihtelevat. Yleisiä paikallisella sopimisella saavutettavissa olevia hyötyjä voivat olla esimerkiksi yrityksen tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantuminen, työsuhteiden ja niiden pysyvyyden vahvistuminen, työaikajoustomahdollisuuk-
sien lisääntyminen, työtyytyväisyyden parantuminen, työntekijöiden luottamuksen ja sitoutumisen vahvistuminen, työhyvinvoinnin lisääntyminen sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen parantuminen. Erityisesti yritysten, mutta nykyään myös kuntien, toimintaympäristö on muutoksen kourissa. Toisaalta yritysten tilanne eri toimialoilla ja myös saman toimialan sisällä vaihtelee toisistaan huomattavasti. Sama koskee myös kuntia. Toimintaympäristön vaihtelevat muutokset haastavat kaikki työyhteisöt arvioimaan toimintatapojaan uudelleen. Suurella osalla niistä työnantajista, jotka ovat paikallisesti sopineet asioista yhdessä henkilöstön kanssa, kokemukset ovat hyviä. Kokemuksissa ei myöskään ole havaittu olevan erityisen merkittäviä eroja yrityksen koon tai toimialan suhteen. Mitä paremmin työnantajat tuntevat paikallisen sopimisen mahdollisuudet, sitä myönteisempiä sopimisesta saadut kokemukset yleensä ovat. Paikallisesta sopimisesta hyötyy sekä työnantaja että työntekijä. Yrityksissä ei kuitenkaan aina välttämättä tunnisteta kaikkia paikallisen sopimisen mahdollisuuksia. Näitä mahdollisuuksia työnantajien ei kannata hukata, koska apua paikallisten sopimusten laatimiseksi ja mahdollisuuksien kartoittamiseksi on saatavilla.
Lisätietoja Keijo Putkonen / Lakipalvelut P: 020 760 3048 / E: keijo.putkonen@kpmg.fi
Tax View / 27