Salotupa

Kaikkein lähin lampi oli Salotuvan metsässä oleva suopukrun keskellä oleva Itikkalammeksi kutsumani lätäkkö. Yksi vähän syvempi kohta siihen oli muodostunut, kun paikalta oli otettu mutaa maanparannusaineeksi pellolle.

Itikkalammessa ei kuitenkaan ollut kaloja, sillä se kuivui jopa pohjiaan myöten, jos oli vähäsateinen kesä. Vesi- ja rupiliskoja lammessa oli ja niitä pyydystin myös Itikkalammesta tulevien vesien muodostamasta luososta maantien varresta. Kevättulvan aikaan seilasin lammessa tekemälläni lautalla ja syksyisin sinne oli mukava mennä ensi jäille luistelemaan omatekoisilla luistimilla.

Kesälomilla ei aina joutanut ongelle, sillä maataloissa riitti töitä kaikille.

Salotuvalla viljeltiin mm. sokerijuurikasta, jonka harventaminen ja möyhennys kuokalla olivat yksitoikkoisimpia ja vastenmielisimpiä töitä mitä voin kuvitella. Lehmien ajo laitumelle Mutalahdelle ja pois lypsyaikoina kuului kesätöihini aamuin illoin. Lehmät eivät aina suostuneet kulkemaan lietteen laitaa tietä pitkin ja pyrkivät hamuamaan milloin metsän, milloin pellon puolelle ja niitä piti paimentaa ja juosta hätistelemässä takaisin. Tähän vahtimiseen huomasin tehokkaaksi välineeksi ritsat. Pienellä kivellä kun 59