minulla ei ollut. Tästä kasvatustavasta oli seurauksena, etten koskaan ole rasittunut enkä tuntenut työntekoa mitenkään kirouksena. Erkin kanssa myöhemmin työt olivat jopa hauskoja, kun niihin liittyi kunnon keskusteluja. Aikuiset lähtivät aamulla aikaisin navettaan ja minä jäin nukkumaan. Iltatöiden aikaan tuli talvella pimeä enkä saanut itse laittaa tulta lamppuun. Sen kiellon muistan, vaikka muita kieltoja ei paljon ollutkaan. Lamppujen sytyttäminen oli ukko-Antin töitä. Oli öljylamppu ja karbiidilamppu. Johonkin aikaan tuvan kattoon ilmestyi kaasulamppu, joka valaisi koko tuvan. Navettatöihin antoi himmeää valoa kannettava lyhty. Hämärikön viettämisen opin silloin. Sähköt Salotuvalle tulivat vasta kun olin oppikoulussa. Aikuiset olivat juoneet aamujuomiset jo ennen navettatöille lähtöä, minä sain maitoa ja voileipää. Tuli sytytettiin tuvan uuniin, mummo katseli aamu-päiväruokaa eli uamusta, jonka muistan usein olleen sianlihan kanssa tehtyä munakokkelia. Mummo kuori perunat, laittoi ne sipulin ja sianlihan kanssa uunipottiin ja sinne laitettiin puolukoista ja ruisjauhosta tehty marjamämmi. Uunissa laitettiin lähes kaikki ruuat. Ainoastaan marjasoppa keitettiin hellalla. Sehän kiehahti siinä kun hiilet vedettiin uunista liittaan. Piiraita paistettiin pari kertaa viikossa, samoin vehnästä. Taikinatiinu oli useamman kerran viikossa käytössä.
Äidin kanssa kahvinkeitossa
40