Issuu on Google+

RAPORTTI

2012 WWF Suomen raportteja 29

Kansallisomaisuus turvaan

– valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita

2

3

Sisällys Esipuhe

3

Johdanto

4

Valtion maat tärkeitä luonnonsuojelulle Uhanalainen luonto tarvitsee valtion maita

5 5

METSO-ohjelma Valtion maat vajaakäytössä METSO-ohjelmassa

6 7

Suojeltavaksi esitettävät kohteet Kohteiden valintaperusteet ja jaottelu Tietolähteet Monenlaisia kohteita Metsäntutkimuslaitoksen ja Puolustusvoimien maat Retkeilyalueet Suojelun hyötyjä

8 8 9 9 11 12 13

Esimerkkikohteet

13

Tekijät ja kiitokset

23

Viitteet

24

Liitteet Liite 1. Suojeluesityksen kohteet

25

Julkaisijat:

WWF Suomi, Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki, www.wwf.fi Luonto-Liitto, Annankatu 26 A, 00100 Helsinki, www.luontoliitto.fi Suomen luonnonsuojeluliitto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, www.sll.fi Greenpeace, Iso Roobertinkatu 20–22 A, 00120 Helsinki, www.greenpeace.fi BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki, www.birdlife.fi

Toimituskunta: Sini Eräjää, Lauri Kajander, Panu Kunttu, Juho Kytömäki (toimittaja), Olli Manninen, Keijo Savola ja Risto Sulkava Maailman Luonnon Säätiön WWF Suomen Rahaston raportteja 29 Kansikuva: Muurainkorpi Mänttä-Vilppulan Mäntysuolla. © Ari Aalto Ulkoasu: Alexandra Antell/WWF Suomi Paperi: 115 g Cyclus print 100 % uusiopaperi Painosmäärä: 500 kpl Painopaikka: Libris Oy, Helsinki 2012 ISBN 978-952-5242-27-0

Esipuhe Metsäluonnon monimuotoisuus vähenee edelleen Suomessa. Viimeisimmän uhanalaisuusarvion mukaan tilanne metsissä on heikentynyt entisestään. Suurimpana syynä tähän on suojeltujen metsien puute, sillä esimerkiksi Etelä-Suomessa noin 98 prosenttia metsäpinta-alasta on tehometsätalouden vaikutuspiirissä. Metsälajiston uhanalaistumiskehityksen jatkuminen osoittaa, että parannuksista huolimatta metsätalous ei vielä suojaa metsien lajiston monimuotoisuutta. Vain suojelupinta-alan lisääminen varmistaa pitkällä aikavälillä sen, että lahopuun määrä lisääntyy riittävästi ja että syntyy monipuolista metsärakennetta ja vanhoja, luonnontilaisen kaltaisia metsiä. Lajiston kannalta arvokkaimpia metsiä, lehtoja, on yhä edelleen suojelematta myös valtion mailla. Säästyneiden lehtojen suojelu on kiireellisyyden kärjessä. Metsäluonnon tilan parantamiseksi tarvitaan nopeasti toimenpiteitä, joilla voidaan kasvattaa sekä tällä hetkellä arvokkaimpien että myös arvokkaiksi muuttuvien metsien suojelupinta-alaa. Valtiontalouden heikon rahoitusmahdollisuuden takia on kustannustehokasta selvittää, mitä suojeluarvoja meidän veronmaksajien omistamista valtion metsistä löytyy. Toivottavasti tämä raportti innostaa myös kuntia ja seurakuntia edistämään omien metsiensä suojelua. Vapaaehtoiset luontoasiantuntijat ovat käyneet suomalaisten luonnonsuojelujärjestöjen toimeksiannosta hyvinkin yksityiskohtaisesti läpi valtion metsäalueita jo useampien vuosien ja viimeksi kesän 2012 aikana. Tämän työn tuloksena on syntynyt tämä Kansallisomaisuus turvaan -suojeluesitys. Se osoittaa, kuinka paljon meillä suomalaisilla on yhteisessä omistuksessa luonnon kannalta arvokkaita kohteita, joiden koskematon tulevaisuus täytyy ehdottomasti turvata. Monet näistä metsistä ja puustoisista soista ovat hakkuuuhan alla. Suomi on sitoutunut monilla eri tasoilla – kansallisesti, Euroopan unionissa ja kansainvälisesti – pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen vuoteen 2020 mennessä. Jos nyt kaadamme luonnontilaisen kaltaisen vanhan metsän, se on palannut lähelle luonnontilaista olomuotoaan Etelä-Suomessa vasta reilusti yli sadan vuoden kuluttua. Tähän meillä ei ole enää varaa. Toivon, että tämän suojeluesityksen seurauksena valtionhallinto ja poliitikot voivat nopeasti tehdä suojelupäätöksiä, jotka lisäävät mahdollisuuksia monimuotoisen metsäluonnon tilan paranemiseen ja samalla myös meille suomalaisille tärkeiden ekosysteemipalveluiden säilymiseen ja laadun parantumiseen. Unohtaa ei sovi myöskään sitä, että vanhat metsät toimivat tehokkaina hiilivarastoina, ja monimuotoiset metsät pystyvät sopeutumaan ilmastonmuutokseen sekä toipumaan sen aiheuttamista häiriöistä tehokkaammin. Haluan kiittää kaikkia mukana olleita luonnonsuojelujärjestöjä – Luonto-Liittoa, Suomen luonnonsuojeluliittoa, BirdLife Suomea ja Greenpeacea – hyvästä yhteistyöstä. Suurimman kiitoksen saavat teoksen lopussa mainitut vapaaehtoiset asiantuntijat – ilman heidän sitoutumistaan tämä suojeluesitys ei olisi valmistunut. Kiitos! Jari Luukkonen suojelujohtaja WWF Suomi

4

5

Johdanto

Uhanalainen luonto tarvitsee valtion maita Metsät ja suot ovat Suomelle ja valtion maille ominaisimpia luontotyyppiryhmiä. Sekä metsissä että soissa on runsaasti uhanalaisiksi luokiteltuja luontotyyppejä (Raunio ym. 2008), joiden suojelutilannetta voidaan parantaa merkittävästi valtion maiden avulla. Metsien osalta lehdot ovat muihin metsätyyppeihin verrattuna varsin heikosti edustettuina valtion mailla, mutta kangasmetsien uhanalaisia luontotyyppejä (eri kangasmetsätyyppejä eri-ikäisinä) valtion mailla on runsaasti. Soiden luontotyypeistä lähes kaikki ovat etelä- ja keskiboreaalisella vyöhykkeellä (eli METSO-ohjelman painopistealueella) uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Valtion mailla ja tämän suojeluesityksen kohteissa on runsaasti soita, joiden suojelu parantaisi merkittävästi soidensuojelun tilaa. Samoin valtion mailla ja suojeluesityksen kohteissa on hyviä mahdollisuuksia edistää merkittävästi myös erilaisten pienvesien suojelua. Pienvedet ovat puutteellisesti suojeltuja luontotyyppejä, ja esimerkiksi kaikki purot ja lähteiköt on luokiteltu uhanalaisiksi. Metsät ovat Suomen tärkein uhanalaisten lajien elinympäristötyyppi: yli 36 prosenttia uhanalaisista lajeista elää metsissä (Rassi ym. 2010). Valtakunnallisesti uhanalaisia, ensisijaisesti metsissä eläviä lajeja on 814, minkä lisäksi 776 metsälajia on uhanalaisuuden kynnyksellä eli silmälläpidettäviä. Etelä-Suomessa on lisäksi merkittävä määrä alueellisesti uhanalaisia lajeja. Suurimpia yksittäisiä syitä metsälajien uhanalaisuuteen ovat liian vähäinen lahopuun määrä ja metsien uudistamis- ja hoitotoimet, kuten avohakkuut ja muut päätehakkuut sekä voimakkaat maanmuokkaukset. Valtion mailla voidaan parantaa erityisesti lahopuusta riippuvaisten, kangas- tai suometsissä elävien lajien (monessa tapauksessa niin kutsuttujen vanhan metsän lajien) suojelutilannetta. Kuukkeli suojeluesitysalueella Haapaveden Rajalanperässä.

© Perttu Hautala

Valtion omistamat maa- ja vesialueet. Tummanvihreällä on merkitty suojelualueet, vaaleanvihreällä suojelemattomat.

Valtio omistaa Suomen metsistä, soista ja tunturipaljakoista (eli metsätalousmaasta) 35 prosenttia, mikä tekee siitä ylivoimaisesti suurimman yksittäisen maanomistajan (Metsäntutkimuslaitos 2011). Valtiolla onkin erittäin suuri vastuu luonnon monimuotoisuuden ja kansalaisten virkistysmahdollisuuksien turvaamisesta paitsi kansainvälisten monimuotoisuussopimusten allekirjoittajana, myös suurmaanomistajana. Suomalaisten yhteisiltä mailta löytyy yhä runsaasti laadukkaita ja laajoja, puutteellisesti suojeltuja tai kokonaan suojelemattomia kohteita. Osassa näistä kohteista suojelun toteuttaminen on nimenomaan panostus tulevaisuuteen ja monilla kohteilla tarvitaan metsän rakennepiirteiden ennallistamista eli luontoarvojen palauttamista ja kehittämistä. Mitä kauemmin lisäsuojelua viivytetään, sitä vaikeampaa ja kalliimpaa se tulevaisuudessa on.

© Metsähallitus 2011

Tässä suojeluesityksessä esitellään luonnonsuojelujärjestöjen – WWF Suomen, Luonto-Liiton, Suomen luonnonsuojeluliiton, Greenpeacen ja BirdLife Suomen – kokoama esitys suojelunarvoisista luontokohteista valtion omistamilla mailla. Esitykseen kuuluu 507 kohdetta (146 513 ha), joista maastokartoituksissa tai muiden tietojen perusteella suojelullisesti arvokkaiksi on todettu 202 kohdetta (69 767 ha) ja potentiaalisesti arvokkaiksi 305 kohdetta (76 746 ha). Alueet sijaitsevat eri puolilla Suomea, pääasiassa Pello–Suomussalmi -linjan eteläpuolella. Esityksen kohteet ovat vailla lain suojaa olevia, monimuotoisuuden suojelun kannalta arvokkaita valtion maiden metsä- ja suoalueita, joista monella on keskeinen merkitys myös suojelualueiden välisen kytkeytyneisyyden parantamisen kannalta. Suojeluesityksen laatineiden luonnonsuojelujärjestöjen mielestä kohteiden luontoarvot tulee turvata siirtämällä ne metsätalouskäytön ja muun niitä muuttavan maankäytön ulkopuolelle, mieluiten lakisääteisiksi suojelualueiksi. Suojeluesitys on erittäin ajankohtainen, sillä osana METSO-ohjelman täydentämistä Metsähallituksen on valmisteltava esitys valtion maiden uusista suojelukohteista vuonna 2013. Monilla kohteilla on myös merkittäviä soidensuojeluarvoja, mikä palvelee lähivuosina toteutettavaa soidensuojeluohjelman täydennystä ja muita soidensuojelutoimia, jotka valtioneuvosto on linjannut periaatepäätöksessään alkusyksyllä 2012. Suojeluesityksen toivotaan palvelevan myös maakuntaliittojen ja kuntien kaavoittajia ja valtion maiden käytön muuta suunnittelua. Suojeluesitystä varten tehdyt maastotyöt, kartta- ja ilmakuvatarkastelut, aluekuvausten kirjoittaminen ja karttarajaukset on toteutettu pääosin vapaaehtoistöinä. Koottu tietomäärä on valtava, ja kyseessä lienee suurin muiden kuin viranomaisten kokoama suojeluehdotus, jossa erilliset kohteet on yksilöity ja rajattu kartalle. Tässä raportissa esitellään tarkemmin yhdeksän erilaista suojelunarvoista esimerkkikohdetta. Kaikki 507 kohdetta listataan taulukkona raportin lopussa. Suojeluesitys kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta http://www.wwf.fi/metsat. Verkkosivuilla on nähtävillä jokaisen alueen kuvaus, kartta ja mahdollinen valokuva tai linkki valokuviin.

Valtion maat tärkeitä luonnonsuojelulle

6

7

METSO-ohjelma

Valtion maat vajaakäytössä METSO-ohjelmassa

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma eli METSO-ohjelma alkoi kokeiluvaiheella vuonna 2002. Vuonna 2008 valtioneuvosto teki periaatepäätöksen ohjelman toteuttamisesta vuosina 2008–2016, ja sittemmin ohjelmaa on päätetty jatkaa vuoteen 2020 asti. Ohjelman tavoite on kunnianhimoinen: pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja lajien taantuminen, ja vakiinnuttaa suotuisa kehitys (Ympäristöministeriö 2012a). METSO-ohjelma on laaja-alainen toimenpideohjelma, johon kuuluu paitsi suojelualueverkoston laajentaminen, myös talousmetsien luonnonhoitotoimia ja tutkimusta. METSO ei ole varsinainen luonnonsuojelulain mukainen suojeluohjelma, kuten esimerkiksi aiemmat soiden ja vanhojen metsien suojeluohjelmat, mutta siinä pyritään saamaan metsäisiä luontotyyppejä (metsien lisäksi esimerkiksi puustoisia soita) pysyvään suojeluun yli 100 000 hehtaaria. METSO-ohjelmassa alueita arvotetaan niin sanottujen luonnontieteellisten valintaperusteiden avulla: jos alue täyttää kriteerit, se on suojelunarvoinen. Valintaperusteet on laadittu erikseen kullekin elinympäristötyypille, esimerkiksi kangasmetsille, lehdoille, korville, rämeille ja pienvesien lähimetsille (Ympäristöministeriö 2008). METSO-ohjelmaa toteutetaan etenkin Etelä-Suomessa (entisen Oulun läänin eteläpuolella), Kainuun etelä- ja länsiosissa, Keski-Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaan länsiosassa sekä Lounais-Lapissa. Ohjelman toteutuksen painopistealue noudattelee sitä osaa Suomesta, jossa metsien suojeluaste on keskimäärin vain kaksi prosenttia. Koko Suomen metsistä (taloudellisesti tuottavasta metsämaasta) on tiukasti suojeltu 5,2 prosenttia (Metsäntutkimuslaitos 2011), joten METSO-ohjelmalla pyritään suojelutilanteen parantamiseen erityisesti maan heikoimmin suojelluissa osissa. Toisaalta toimialueen rajaus on joustava, ja kohteita on hankittu suojeluun sen ulkopuoleltakin. METSOn suojelutavoitteiden painopiste on yksityismailla, mutta myös valtion, kuntien ja muiden yhteisöjen sekä metsäyhtiöiden metsiä on suojeltu ohjelman kautta. Yksityismetsien suojelutavoitteeksi on METSOssa asetettu 96 000 hehtaaria vuoteen 2016 mennessä. Vuoden 2008 valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan Metsähallituksen valtion mailla suojelualueita laajennettiin reilulla 10 000 hehtaarilla sekä toteutettiin muutama pienempi suojeluhanke. Koska yksityismaiden suojelu on yhä kaukana tavoitteista, vuoden 2011 hallitusohjelmassa linjattiin, että valtion, kuntien ja muiden julkisyhteisöjen mailta suojellaan 20 000 hehtaaria lisää. Metsähallituksen on laadittava uusi ehdotus suojeltavaksi sopivista valtion maiden METSO-kelpoisista luontokohteista vuoden 2013 aikana. Tästä syystä tämä suojeluesitys julkaistaan juuri nyt. Luonnonsuojelujärjestöillä on perinteisesti ollut tärkeä rooli suojeluun tarvittavan tiedon tuottajina ja suojelualoitteiden tekijöinä. © harri hölttä

Luonnontilainen lähdepuro ja METSOn luonnontieteellisten valintaperus­teiden mukaista pien­ vesien lähimetsää Kaavin Paljakalla.

Valtion maiden erilaisia METSO-toimia on toteutettu useassa erässä. METSOn kokeiluvaiheen (2002– 2007) aikana valtion mailta inventoitiin ja osoitettiin METSO-kuvioiksi aiemmin Metsähallituksen selvityksissä huomioimatta jääneitä, METSO-kriteerit täyttäviä metsikkökuvioita. Kokeiluvaiheen inventoinnista jätettiin ulos muun muassa valtion retkeilyalueet. Monien elinympäristöjen osalta (mm. korvet, rämeet, pienvesien ranta-alueet, kangasmetsät) inventointien ja suojelutoimien ulkopuolella jäi runsaasti arvokkaita kohteita. Valtioneuvoston vuoden 2008 päätöksen perusteella Metsähallituksen vastuulla on METSO-ohjelmassa ollut erityisesti ennallistaminen suojelualueilla sekä luontotyyppi- ja lajistotiedon keruu. Varsinaisia uusia valtion maihin kohdistuvia suojeluhankkeitakin METSOssa on ollut useita, joskaan pinta-alallisesti ne eivät ole olleet kovin merkittäviä valtion maiden potentiaaliin verrattuna. Tärkein on ollut noin 10 000 metsähehtaarin suojeluhanke, jonka tulokset Metsähallituksen luontopalvelut ja metsätalous julkistivat huhtikuussa 2009 (Metsähallitus 2010). Suuri osa tuolloin julkistetuista uusista suojelukohteista on vanhojen suojelualueiden laajennuksia – ja suuri osa myös sellaisia, joiden suojelua luonnonsuojelujärjestöt olivat esittäneet. Järjestöt antoivat suojeluhankkeelle tunnustusta sen konkreettisuudesta, mutta kritiikkiä herätti muun muassa se, että ”uusiin” suojeluhehtaareihin laskettiin myös alue-ekologisen suunnittelun yhteydessä luontokohteiksi määritetyt ja metsätaloustoiminnan ulkopuolella jo olleet kitu- ja metsämaan kuviot. Myöskään muiden metsätalouden kannalta toissijaisten ja siksi metsämaita paremmin säästyvien kitumaiden huomiointia hehtaaritavoitteen täyttämisessä ei pidetty vastuullisena. Uusia suojelukohteita on valtion maille syntynyt hieman myös muissa Metsähallituksen METSO-hankkeissa, joita ovat KorpiMETSO, niin sanottu kytkeytyneisyystarkastelu sekä Metsäntutkimuslaitokselta Metsähallitukselle siirtyneiden alueiden ja valtion retkeilyalueiden tarkastelut. Yhteistä näille hankkeille ovat kuitenkin olleet suojelumahdollisuuksiin nähden pienet pinta-alat ja esimerkiksi luonnonsuojelujärjestöjen näkökulmasta hankalat tiedonsaantimahdollisuudet. Merkittävä ongelma Metsähallituksen METSO-toimissa onkin ollut se, että useimmat prosessit on tehty vain liikelaitoksen sisäisenä työnä ilman ulkopuolisia asiantuntijoita. Metsähallitus päätti myös jostakin syystä jättää Kainuun kokonaan valtion maiden METSO-toimien ulkopuolelle, vaikka maakunnan etelä- ja länsiosat kuuluvat viralliseen METSO-ohjelman painopistealueeseen, ja niiden yksityismailla ohjelmaa on toteutettu. METSO-ohjelman tavoitteiden saavuttamista valtion mailla ovat epäilemättä hankaloittaneet myös Metsähallituksen jatkuvasti nousevat tuottotavoitteet. Raskaat tavoitteet ovat johtaneet Metsähallituksen hallinnoimien valtion maiden ennen näkemättömään myyntiin. Vuonna 2011 myyntiin laitettiin niin sanottuja pienpalstoja, mutta keväällä 2012 myyntilistalle päätyi myös keskisuuria metsätiloja eri puolilla maata (Metsähallitus 2012a). Niin pienpalstojen kuin etenkin kevään ja kesän 2012 myyntikohteiden joukossa on ollut lukuisia luonnonsuojelullisesti arvokkaita ja METSO-ohjelmaan soveltuvia kohteita. Myynnissä on ollut metsätiloja, joilla on muun muassa Metsähallituksen METSO-inventoinneissa paikallistettuja arvokohteita ja luontokohteita, jotka se itse on aikoinaan rinnastanut suojelualueisiin (esimerkiksi Metsähallitus 2001). Ainakin Sastamalasta on nyt myyty 90 hehtaarin laajuinen alue, joka muuten olisi ollut potentiaalinen uusi suojelukohde ja mukana tässä suojeluesityksessä. Myydyllä alueella on lisäksi Pirkanmaan maakuntakaavaan merkitty, valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu kallioalue. Luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet ovat kansallisomaisuutta, jonka myynti syö mahdollisuuksia saavuttaa METSO-ohjelman tavoitteet valtion maiden osalta ja jonka omistuksesta valtion ei tule luopua. Valtion maanomistuksen tuomia mahdollisuuksia metsiensuojelutilanteen parantamiseksi on toistaiseksi hyödynnetty METSOssa liian vähän. Yksi tämän suojeluesityksen tavoitteista onkin nostaa valtion maat takaisin suojelukeskustelun ytimeen.

8

9

Kuvat © Juho Kytömäki

Tietolähteet

© Juho Kytömäki

Maastokartoitusten lisäksi kohdekuvauksissa on hyödynnetty lukuisia tietolähteitä. Tärkeimpiä tietolähteitä ovat olleet Metsähallituksen alue-ekologiset suunnitelmat, järjestöjen aikaisemmat suojeluesitykset, Metsähallituksesta vuonna 2005 saadut kartat METSO-ratkaisuista ja tuoreimmat, internetissä ilmaiseksi saatavilla olleet ilmakuvat. Lisäksi on hyödynnetty maakuntakaavoja, kuntien yleiskaavoja (muun muassa Nurmes) ja erilaisia viranomaisselvityksiä esimerkiksi arvokkaista pienvesistä sekä kallio- ja moreenialueista.

METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet täyttävä runsaslahopuustoinen kangasmetsä Oriveden Soimasuon suojeluesitysalueella kuvattuna ennen hakkuuta toukokuussa ja hakkuun jälkeen elokuussa 2012. Luonto-Liitto vetosi heti toukokuisen maastokäynnin jälkeen Metsähallitukseen, jotta kohde jätettäisiin hakkaamatta.

Suojeltavaksi esitettävät kohteet Tässä järjestöjen suojeluesityksessä on mukana 507 kohdetta (146 513 ha) metsä- ja suoaluetta, joita esitetään suojeltaviksi. Näistä maastokartoituksissa tai muiden tietojen perusteella suojelullisesti arvokkaiksi on todettu 202 kohdetta (69 767 ha) ja potentiaalisesti arvokkaiksi 305 kohdetta (76 746 ha). Nämä kohteet on listattu liitteessä 1 ja ne esitellään tarkemmin osoitteessa http://www.wwf.fi/metsat. Suojelulla tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että alueet siirretään kokonaan Metsähallituksen luontopalvelujen taseeseen ja hallintaan. Paras ratkaisu olisi, että kaikista kohteista perustettaisiin lakisääteisiä luonnonsuojelualueita. Tämä suojeluesitys ei ole kattava esitys kaikista valtion maiden luonnonsuojelullisesti arvokkaista kohteista, vaan siihen on koottu luonnonsuojelujärjestöjen tiedossa olevat esimerkit suojeltavaksi sopivista alueista. Lähes kattavan valtion maiden analyysin tekeminen ei olisi mahdotonta, mikäli työtä varten olisi käytettävissä Metsähallituksen paikkatietojärjestelmä. Esitämmekin Metsähallitukselle ja ympäristöviranomaisille, että tällainen analyysi laadittaisiin, sillä valtionhallinnolla on siihen tarvittavat työkalut käytössään.

Kohteiden valintaperusteet ja jaottelu Suojeltavaksi esitettävät kohteet on valittu tukeutuen METSO-ohjelman luonnontieteellisiin valinta­perusteisiin (Ympäristöministeriö 2008). Sijainti nykyisen suojelualueen rajalla, läheisyydessä tai suojelualueiden välissä on myös ollut erittäin merkittävä kriteeri. Suurella osalla suojeltavaksi esitettävistä alueista on ytimenään Metsähallituksen oman talousmetsien alue-ekologisen verkoston kohteita (arvokkaat luontokohteet, ekologiset yhteydet), joiden muodostamaa kokonaisuutta on täydennetty muilla metsikkökuvioilla. Esityksellä pyritäänkin niin sanotun ekologisen kytkeytyneisyyden parantamiseen valtion mailla ja myös laajemmin. Suojeluesityksen kohteet on jaettu kahteen luokkaan: arvokkaisiin ja potentiaalisesti arvokkaisiin. Arvokkaat kohteet ovat sellaisia, joiden luonnonarvot on todennettu järjestöjen maastokartoituksissa tai joiden luonnonarvot ovat Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston tai muiden viranomaisselvitysten vuoksi ilmeiset. Potentiaalisesti arvokkailla kohteilla puolestaan on ilmakuva- ja karttatulkinnan sekä muun informaation perusteella oletettuja ja jopa ilmeisiä luonnonarvoja. Niillä ei kuitenkaan järjestöjen resurssipulan takia ole pystytty tekemään tarkentavia maastokartoituksia. Tämän suojeluesityksen kohteista potentiaalisesti arvokkaita on 60 %. Kahden luokan lisäksi suojeluesityksen kohteet on jaettu Metsähallituksen metsätalouden aluejaon mukaan Länsi- ja Itä-Suomen, (Pohjois-)Pohjanmaan, Kainuun ja (Lounais-)Lapin kohteisiin.

Biologi Teppo Rämä tutkii vanhalla mäntymaapuulla elävää lajistoa Puolangan Liperinsuon alueella vuonna 2006.

Valtion omistamista metsistä ei ole saatavilla julkista ajantasaista tietoa, mikä osaltaan vaikeutti esityksen laatimista. Osasta Suomea ei myöskään vielä 2012 ole olemassa 2010-luvun ilmakuva-aineistoja. Näin ollen osa kohde-esityksistä perustuu vuosia vanhaan tietoon.

Monenlaisia kohteita Suojeltavaksi esitettävien kohteiden kokonaispinta-ala on melko suuri. Rajausten sisään jää jonkin verran jo aiemmin suojeltuja alueita (virallisia suojelualueita ja Metsähallituksen luontopalvelujen hallussa olevia suojelumetsiä) sekä erityisesti Metsähallituksen luontokohteita ja ekologisia yhteyksiä. Metsähallituksen itsensä mukaan luontokohteet ovat metsätaloustoiminnan ulkopuolella, samoin osa ekologisista yhteyksistä. Monella suojeluesityksen kohteella on myös merkittäviä määriä kitu- tai joutomaaksi luokiteltavia osaalueita, esimerkiksi puuttomia ja niukkapuustoisia soita, joilla ei muutenkaan harjoitettaisi metsätaloutta.

10

11

Virkistyskäyttö lisää kohteen suojeluarvoa. Lukuisat tässä suojeluesityksessä mukana olevat alueet ovatkin tärkeitä virkistys- ja retkeilykohteita. Suojelu myös edistää luonnon virkistyskäyttöä, mikä näkyy muun muassa kansallispuistojen jatkuvasti kasvavista kävijämääristä (esim. Metsähallitus 2012b). Joissakin alueissa on mukana vesialueita muun muassa rajausteknisistä syistä. Suojeluesitys koskee niitä vain, jos ne ovat valtion omistuksessa. Suojeluesitys ei koske rajausten sisälle mahdollisesti jääneitä pieniä, yksityisomistuksessa olevia tiloja, mökkitontteja tai muita vastaavia. Alueiden yhtenäisyyden ja ekologisen toimivuuden vuoksi rajauksiin on jouduttu ottamaan mukaan myös luonnonarvoiltaan vaatimattomia osa-alueita, kuten nuoria viljelymetsiä, hiljattain hakattuja alueita ja ojitusten vuoksi kuivuneita soita. Tällaiset kohteet edustavat ennallistavan suojelun ja tulevaisuuden näkökulmaa: silleen jätettyinä ja mahdollisesti ennallistamistoimilla – kuten ojien tukkimisella ja lahopuun tuottamisella – autettuina alueiden luontoarvot kehittyvät vähitellen. Luonnonarvoiltaan vaatimattomien osa-alueiden määrä on kuitenkin pyritty pitämään kohtuullisena.

© Harri Hölttä

Venäjänlampien rantasoita suojeluesitys­ kohteella Pohjois-Savon Rautavaaralla.

Metsäntutkimuslaitoksen ja Puolustusvoimien maat Valtion maiden hallintaa on 2000-luvulla keskitetty Metsähallitukselle. Esimerkiksi Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) ja Puolustusvoimien hallussa aiemmin olleet maat on siirretty Metsähallituksen hallintaan, vaikka aiemmat hallinnoijat yhä käyttäisivätkin alueita. Suojeluesityksen kohteiden joukossa on melko paljon entisiä Metlan maita ja joitakin Puolustusvoimien käytössä yhä olevia alueita. Niille esitettävä suojelu ei tarkoita sitä, että Metlan tutkimuskäytöstä tai Puolustusvoimien toiminnasta pitäisi kategorisesti luopua. Ainakin tapauskohtaisesti tarvittaneen kuitenkin suojelun ja muun käytön yhteensovittamista. Puolustus-

© Juho Kytömäki

© Juho Kytömäki

Kalliojärven hiekkarantaa Kalliojärven–Haukijärven suojeluesityskohteella Ylöjärven Kurussa.

Suojelematonta arvometsää Evon retkeilyalueella, Savijärven luoteispuolella.

12

13

Tässä yhteydessä tarkempia kohde-esityksiä on tehty vain Ruunaan retkeilyalueelta, josta esitetään suojeltavaksi kuutta erillistä osa-aluetta. Myös Ruunaalla metsätalouden harjoittamisesta pitäisi kuitenkin luopua vähitellen kokonaan ja siirtää koko alueen hallinta Metsähallituksen luontopalveluille.

voimilta on vapautumassa lähivuosina tuhansia hehtaareja harjoitusalueita, joiden suojelumahdollisuudet Metsähallituksen tulee selvittää. Metlan ja Puolustusvoimien kohteiden lisäksi suojeluesityksessä on mukana yksi alue (Helsingin Santahaminan arvokkaat luontoalueet), joka on valtion omistuksessa, mutta jonka hallinta on Metsähallituksen sijasta Senaattikiinteistöillä.

Suojelun hyötyjä

Retkeilyalueet

Suojeluesityksessä esitetty suojelu parantaisi oleellisesti Etelä-Suomen, Kainuun etelä- ja länsiosan, KeskiPohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan länsiosan ja Lounais- Lapin metsä- ja suoluontotyyppien suojelutilannetta. Se hillitsisi luonnon monimuotoisuuden vähenemistä sekä edesauttaisi lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelutason saavuttamista ja säilyttämistä. Esitetty suojelu edistäisi myös luonnon virkistyskäyttöä ja luontomatkailua, mikä osaltaan piristäisi syrjäseutujen aluetaloutta. Luonnonsuojelulla ja virkistyskäytöllä on merkittäviä synergiaetuja, ja suojelu tuo tuloja: esimerkiksi kansallispuistojen retkeilypalveluihin sijoitettu raha tulee jopa kymmenkertaisena takaisin puistojen lähialueille (Metsähallitus 2012c). Tämä on erittäin tärkeää – etenkin, kun valtaosa kansallispuistoista sijaitsee syrjäseuduilla, joiden taloustilanne on vaikea. Suojelun aiheuttamia taloudellisia menetyksiä kompensoi paitsi virkistyskäytön ja luontomatkailun lisääntyminen, myös ennallistaminen. Etenkin suometsien ennallistaminen työllistää, ja ennallistettavista suometsistä voidaan myös saada jonkin verran puuta myyntiin. Lisäksi pidemmällä aikavälillä vesiensuojelutilanne kohenee ennallistamisen myötä. Suojeluesitys sopii kaavoituksen tausta-aineistoksi. Esitys sisältää runsaasti kohteita, jotka on perusteltua huomioida säilyttävillä ja suojelevilla kaavamerkinnöillä etenkin maakunta- ja yleiskaavatasolla. Valtion maanomistuksen vuoksi kohteet sopivat helpommin esimerkiksi kaavojen suojeluvarauksiksi tai luo-alueiksi (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue).

METSO-alueella on suojeluesitykseen sisältyvien kohteiden lisäksi muitakin luonnonsuojelullisesti arvokkaita valtion maiden metsä- ja suokohteita. Tärkeimpiä ja erityisesti laajimpia näistä ovat ulkoilulain (1973/606) nojalla perustetut valtion retkeilyalueet, joista neljä sijaitsee METSO-ohjelman toiminta-alueella. Nämä alueet ovat Evo Hämeenlinnassa, Teijo Salossa, Ruunaa Lieksassa ja Oulujärvi Vaalassa. METSOalueen ulkopuolella on lisäksi kolme valtion retkeilyaluetta, jotka ovat Suomussalmen Hossa, Taivalkosken Kylmäluoma ja Pudasjärven Iso-Syöte. Rovaniemen Napapiirin retkeilyalue ja Inarin retkeilyalue on perustettu Metsähallituksen omalla päätöksellä. (Metsähallitus 2011.) Suojeluesityksen laatineiden luonnonsuojelujärjestöjen mielestä valtion retkeilyalueet tulee siirtää kokonaisuudessaan pois metsätalouskäytöstä ja Metsähallituksen luontopalvelujen hallintaan. Pinta-alojensa sekä luonto- ja retkeilyarvojensa puolesta retkeilyalueet ovat pääsääntöisesti verrattavissa kansallispuistoihin. Retkeilyalueista voisikin soveltuvilta osin perustaa kansallispuistoja. Kun ympäristöministeriö pyysi aloitteita uusiksi kansallispuistoiksi vuonna 2012, ehdotettujen uusien puistojen joukossa oli kolme retkeilyaluetta: Evo, Teijo ja Hossa (Ympäristöministeriö 2012b).

© Tiina Jalkanen

Kansallispuistot ovat suosituimpia virkistysalueita, eikä niissä tehdä hakkuita. Sen sijaan esimerkiksi Oriveden Pukalan virkistysmetsässä Metsähallitus teki avohakkuun ja maanmuokkauksen retkeilyreitin varressa muutama vuosi sitten.

Esimerkkikohteet

© Lauri Kajander

Seuraavassa esitellään yhdeksän suojelunarvoista esimerkkikohdetta eri puolilta METSO-aluetta. Esimerkit edustavat erilaisia tilanteita, joita valtion mailla tavataan. Joukossa on muun muassa melko pieniä, erittäin edustavia metsiä, laajoja suovaltaisia alueita, nykyisten suojelualueiden suuriakin laajennuksia ja niitä yhdisteleviä rajauksia, Metsähallituksen alue-ekologiseen verkostoon tukeutuvia ja sitä täydentäviä alueita sekä esimerkiksi Metsähallituksen virkistysmetsien luonnoltaan arvokkaita osia. Kartoilla punaiset ja siniset rajaukset ovat suojeltavaksi esitettäviä kohteita (siniset potentiaalisesti arvokkaita), vihreät olemassa olevia suojelualueita. Kaikki 507 kohdetta listataan taulukossa tämän raportin lopussa. Jokainen alue esitellään tarkemmin osoitteessa http://www.wwf.fi/metsat, missä on nähtävillä alueen kuvaus, kartta ja mahdollinen valokuva tai linkki valokuviin.

14

15

Länsi-Suomi

Ilveskallion ympäristön metsät (Lapinjärvi)

Skinnarvik (Kemiönsaari)

Ilveskallion ympäristön metsät ovat noin 500 hehtaarin laajuinen, huomattavan arvokas metsäluontokokonaisuus, joka sijaitsee Itä-Uudenmaan Lapinjärvellä. Alue on aiemmin ollut Metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa, ja siellä on edelleen Metlan tutkimustoimintaa. Suojeltavaksi esitettävän alueen metsät ovat etupäässä tuoreiden ja lehtomaisten kankaiden varttuneita ja vanhoja kuusivaltaisia sekametsiä. Alueen luoteisosassa on myös edustavia sinivuokko–käenkaali -tyypin lehtoja. Rajaus sisältää myös kallioisia ja mäntyvaltaisia osia sekä korpia, muita pieniä soita ja soistumia. Kuusivaltaisissa metsissä on monin paikoin sekapuuna järeää haapaa, koivua ja tervaleppää sekä hieman myös lehmusta. METSO-elinympäristöistä alueella tavataan runsaslahopuustoisia kangasmetsiä ja lehtoja, kalliometsiä, jyrkänteiden alusmetsiä ja louhikoita, puustoisia soita sekä pienvesien lähimetsiä. Yli puolet pintaalasta on METSO-arvoluokkien I ja II kohteita. Luonto-Liiton metsäryhmän retkeilyillä vuosina 2011 ja 2012 alueelta on löydetty runsaasti uhanalaisten ja vaateliaiden lajien esiintymiä. Ilveskallion ympäristön lajistoon kuuluvat muun muassa vaarantuneet liito-orava ja haapariippusammal, alueellisesti uhanalaiset kääväkkäät peikonnahka, pohjanrypykkä, rusokantokääpä, rustikka, punakarakääpä, lumokääpä ja istukkakääpä sekä silmälläpidettävä ryväsjäkälä. Linnusto on vanhoille metsille tyypillistä: esimerkiksi alueellisesti uhanalainen metso, pohjantikka, idänuunilintu ja pikkusieppo elävät Ilveskallion ympäristön metsissä. Alueen luonnonsuojelullisesti merkittäviä metsiä on hakattu viimeksi vuosina 2011 ja 2012, ja toistaiseksi vain kohteen keskellä sijaitseva Ilveskallion pieni (alle 15 hehtaaria) suojeltu metsä on varmuudella turvassa.

Alueen suojeluarvot ovat valtakunnallisesti merkittävät. Alueen sijainti eliölajistollisesti rikkaalla hemiboreaalisella vyöhykkeellä, suuri pintaala (lähes 500 hehtaaria), metsien kehittyminen monin paikoin luonnontilaisen kaltaisiksi, monet harvalukuiset pesimälintulajit (esimerkiksi vaarantunut hiirihaukka sekä alueellisesti uhanalaiset metso ja pikkusieppo), vaarantuneen liitooravan runsas esiintyminen ja erämaisen Lemnästräsketin sekä meren läheisyys lisäävät maisematason vaihtelua. Skinnarvik on Puolustusvoimien käyttöaluetta. Skinnarvikin metsät ovat valtaosaksi kuusi- tai mäntyvaltaisia kangasmetsiä. Pienialaisia lehtoja tavataan siellä täällä. Lehtipuulajeja kasvaa yleisesti sekapuuna ja tervaleppä muodostaa rannoille metsiköitä. Iso osa alueesta kasvaa varttunutta erirakenteista metsää, joissa pysty- ja maalahopuuta tavataan yleisesti (yli 10 kuutiota hehtaaria kohti monin paikoin). Vanhojen haapojen, tervaleppien ja monien jalopuiden esiintyminen alueella on merkittävä luontoarvoja lisäävä tekijä. Alue on topografialtaan vaihtelevaa. METSO-elinympäristöistä alueelta tapaa lehtoja, runsaslahopuustoisia kangasmetsiä ja metsäisiä kallioita ja kalliometsiä.

© Lauri Kajander

© Panu Kunttu

Skinnarvikin erirakenteista sekametsää.

Ilveskallion varttuneissa kuusi­ valtaisissa metsissä kasvaa sekapuuna järeitä lehtipuita.

16

17

Kalliojärvi–Haukijärvi (Ylöjärvi)

Mäntysuo (Mänttä-Vilppula) Mäntysuon alue sijaitsee Mänttä-Vilppulassa, ja se kuuluu Metsäntutkimuslaitokselta Metsähallitukselle siirrettyihin maihin. Mäntysuo on 34 hehtaarin laajuinen, harvinaisen ehjä suo–metsämosaiikkialue, jolla vanhahkot kangasmetsät sekä erityyppiset korvet ja rämeet vaihtelevat pienipiirteisesti. Alueella on myös avosuolaikkuja ja lampareita. Suon ja kankaan vaihettumisvyöhykkeet ovat paljolti luonnontilaisia, mikä lisää kohteen arvoa entisestään. Alueella on aikoinaan tehty jonkin verran ojituksia, mutta soiden vesitalous on silti säilynyt pääosin luonnontilaisena tai sen kaltaisena. Lahopuun määrä on paikoin suuri. Koko alue täyttää METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Mäntysuo on merkittävä silmälläpidettävän ja alueellisesti uhanalaisen metson soidinpaikka. Alueella elää myös muuta vanhan metsän lajistoa, kuten pohjantikka. © Ari Aalto

Kalliojärven–Haukijärven alue sijaitsee Ylöjärven Kurussa, Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistojen välissä. Kolmiosainen, yhteispinta-alaltaan 530 hehtaarin suuruinen alue kuuluu Metsähallituksen Riuttaskorven virkistysmetsään, ja Pirkan taival -retkeilyreitti kulkee sen halki. Kaikki kolme osa-aluetta rajautuvat Pitkäkankaan suojelualueeseen. Kalliojärvi–Haukijärvi on erittäin tärkeä alue kansallispuistojen kytkeytyneisyyden ja ekologisten yhteyksien kannalta, mutta luonnonsuojelullisesti arvokas myös itsenäisenä kohteena. Alueella on edustava valikoima erilaisia metsäisiä luontotyyppejä: järvenrantametsiä, puronvarsia, kangasmetsiä, kalliometsiä, korpia ja rämeitä. Siellä on myös kohtalaisen paljon Metsähallituksen ekologiseen verkostoon kuuluvia arvokkaita luontokohteita ja ekologisia yhteyksiä, mutta merkittävä osa esimerkiksi vanhoista ja varttuneista lahopuustoisista metsistä sekä puustoisista soista, METSO-ohjelman kannalta olennaisista elinympäristöistä, on täysin suojelematta. Kalliojärven–Haukijärven lajistosta ei ole tarkkoja tietoja, mutta alueella elää ainakin metso, joka on luokiteltu silmälläpidettäväksi ja alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi. Esimerkkinä vaateliaasta lahopuulla elävästä lajistosta on silmälläpidettävä oranssikääpä, jonka esiintymä on alueeseen kuuluvan Lepovuoren rinteellä. © Juho Kytömäki

Vanha, järeä mäntymaapuu Lepovuoren itärinteellä, koillisimmalla kolmesta osa-alueesta.

Metsäkortekorpea Mäntysuolla.

18

19

Itä-Suomi

Viinakangas (Kivijärvi) Viinakangas sijaitsee Keski-Suomen Kivijärvellä lähellä Kyyjärven rajaa. Noin 150 hehtaarin alue koostuu karuista männiköistä ja tuoreen kankaan kuusivaltaisista sekametsistä. Metsät ovat kauttaaltaan varttuneita tai vanhoja, joskin alueen yhtenäisyyden vuoksi mukaan on rajattu hieman hiljattain hakattuja osa-alueita, joilla kasvaa nyt lehtipuuvaltaista taimikkoa. Etenkin Viinakankaan pohjoisosien jäljellä olevat männiköt ovat varsin edustavia METSOarvoluokkien I–II metsiä, joissa on muun muassa runsaasti järeää, palanutta kelopuuta aikaisemmasta puusukupolvesta. Alueen muissa osissa on paikoin paljon tuulenkaatoja. Viinakankaan luonnonarvoja ei ole juuri otettu huomioon Metsähallituksen alue-ekologisessa verkostossa, sillä alueella on vain muutama hyvin pieni luontokohde.

Lohikosken suuri valtionmaa-alue sijaitsee Sulkavan ja Punkaharjun kunnissa. Nyt suojeltavaksi esitettävät, alueen luonnonsuojelullisesti arvokkaat metsät yhdistävät ja täydentävät vanhojen metsien suojelualueita ja Metsähallituksen suojelumetsiä. Yhdessä nykyisten suojelualueiden kanssa esitysalueet muodostavat laajan, valtakunnallisesti arvokkaan luontokohteen. Lohikoskella on runsaasti vesistöjä, ja suojeluesitysalueiden valinnassa onkin kiinnitetty erityistä huomiota rantametsiin, pienvesiin, korpiin ja korpimaisiin alueisiin sekä niiden muodostamiin kokonaisuuksiin. Esitettävät uudet suojelualueet ovat myös itsenäisinä kohteina arvokkaita, ja niihin sisältyy huomattavia määriä METSO-elinympäristöjä. Esimerkiksi Salmikkaan jyrkännemetsät, pyöreäkallioiset rannat, monien lampien ja purojen muodostamat ketjut, ojittamattomat muurainkorvet ja rämereunaiset muodostavat monimuotoisen, ekologisilta ja virkistysarvoiltaan tärkeän kokonaisuuden. Katajalamminmäen suojelualuetta Kokkolansalon suojelualueeseen yhdistävät puolestaan iäkkäät mäntymetsät, järeää haapaa kasvava lehtomainen alue, isovarpurämeiset lammet sekä Kokkolansalon viereinen laaja tuulenkaatoalue – jollaisia Lohikosken suojeluesitysalueilla on useita – ja vanha metsä. Kaikkiin Lohikosken rajauksiin sisältyy myös nuoria, kehittyviä metsiä ja joitakin alueita, joilla ei vielä ole METSO-arvoja. Lohikosken suojeluesityskohteiden lajistoon kuuluvat muun muassa alueellisesti uhanalainen metso, silmälläpidettäväksi luokiteltu teeri, pyy sekä järvillä kuikka ja laulujoutsen. Alueilla on myös tehty havaintoja alueellisesti uhanalaisesta kuukkelista ja vanhan metsän indikaattorikääväkkäistä, kuten männynkäävästä ja oravuotikasta. Majava tekee osaltaan ”vesistöjärjestelyjä” ja lisää vesistöjen varsien monimuotoisuutta lahopuun muodossa. Joillakin alueen toistaiseksi suojelemattomista rannoista on laavuja, nuotiopaikkoja ja polkuja. Suojelun laajentaminen ja painottaminen vesistöjen tuntumaan parantaisi tulevaisuuden virkistyskäyttömahdollisuuksia. © Eini Kosonen

© Ari Aalto

Viinakankaan kivikkoisissa männiköissä näkyy metsäpalojen jälkiä.

Lohikoski (Sulkava, Punkaharju)

Lohikosken suojeluesitysalueilla on runsaasti järviä, lampia ja puroja, kuvassa Housulampi ja sen viereinen nimetön pieni lampi.

20

21

Paljakka (Kaavi)

Kannusvaara– Kaihlavaara (Nurmes)

Kaavin Paljakan monipuolinen luontokokonaisuus koostuu viidestä erillisestä alueesta vaaramaisen Paljakka-mäen ympäristössä. Varsinaisen Paljakan alueella on varsin edustavaa kuusivaltaista, runsaslahopuustoista vanhaa metsää, jossa kasvaa myös melko paljon lehtipuuta (koivua, haapaa, harmaaleppää ja pihlajaa) sekä vanhoja mäntyjä. Muilla osa-alueilla erityyppiset suot näyttelevät pääosaa, mutta niillä on myös luonnonsuojelullisesti arvokkaita metsiä ja pienvesiä. Paljakkalammin alueella on esimerkiksi lettorämettä ja eri korpityyppejä, ja aluetta on ennallistettu talkoilla vanhojen ojitusten vuoksi. Suksisuot ja Teyrilammensuo ovat rämevaltaisia, ojittamattomia suoalueita. Keikonsuo–Karhuloson osa-alueella on ojittamattoman Keikonsuon lisäksi luonnontilaisen kaltaisia pienvesiä (lähde ja puro) sekä eri-ikäisiä ja -tyyppisiä metsiä, muun muassa vanhaa mäntyvaltaista kalliometsää. Paljakan aluekokonaisuudella on runsaasti eri METSOelinympäristöjä: runsaslahopuustoisia kangasmetsiä, korpia, rämeitä, pienvesien lähimetsiä ja kalliometsiä. Alueella on myös huomattavasti uhanalaisia luontotyyppejä, kuten pienvesiä, korpia ja lettoräme. Paljakan kokonaisuus onkin vähintään maakunnallisesti arvokas luontokohde.

© Jyri Mikkola

© Harri Hölttä

Nurmeksessa sijaitseva Kannusvaara–Kaihlavaara on valtakunnallisesti arvokas luontoalue, jolla on vanhoja metsiä, korpia, rämeitä ja nevoja, harjumuodostuma sekä useista lammista ja niitä yhdistävistä puroista muodostuva, poikkeuksellisen hyvin säilynyt pienvesikokonaisuus. Kannusvaara–Kaihlavaaran vanhoissa metsissä on pääosin runsaasti lahopuuta. Alueelta on löytynyt parinkymmenen vanhan metsän indikaattorikääväkkään esiintymiä, joukossa muun muassa silmälläpidettävät korpiludekääpä, riekonkääpä, lumokääpä ja pohjanrypykkä. Alueen reheviltä soilta on havaittu vaarantunut kaitakämmekkä ja myös alueellisesti uhanalainen kuukkeli kuuluu kohteen lajistoon. Kannusvaara–Kaihlavaaran suoluonto on rikasta. Alueen soiden erikoisuuksiin kuuluvat keski- ja pohjoisosasta löytyvät rinnesuot, joilla on paikoin hyvinkin rehevää kasvillisuutta. Tavanomaisempien korpien ja rämeiden joukossa on myös mesotrofisia sara- ja lyhytkorsirämeitä sekä pienialaisesti myös lettonevarämettä. Lampi- ja puroketjun tuntumassa on luhtaisia suotyyppejä. Alueella on suuri merkitys METSO-elinympäristöjen, kuten runsaslahopuustoisten kangasmetsien, korpien ja rämeiden, suojelulle sekä uhanalaisten luontotyyppien (erityisesti suot ja pienvedet) suojelulle. Kohteen suojelu parantaisi Näätävaraan ja Mujejärven Natura 2000 -alueiden kytkeytyneisyyttä, sillä se sijaitsee niiden välissä. Alueen arvo on tunnistettu myös Nurmeksen kaavoituksessa (Metsäkylä I osayleiskaava). Lisäksi Kannusvaara–Kaihlavaaran alueella on potentiaalia luontomatkailukohteena helpon tavoitettavuutensa, monipuolisen luontonsa, vesistöjen maisema- ja virkistysarvojen sekä alueen yleisen luonnonkauneuden vuoksi.

Paljakka-mäellä on melko vanhaa, runsas­ lahopuustoista kuusivaltaista metsää.

Kannusvaaran alueen pienvedet ovat säilyneet hyvässä kunnossa.

22

23

Tekijät ja kiitokset

Kainuu

Valtion maiden arvokohteita paikantaneisiin maastokartoituksiin, kartta- ja ilmakuvatarkasteluihin sekä kohdekuvausten ja rajausten laadintaan on osallistunut usean vuoden aikana vapaaehtoisina kymmeniä henkilöitä eri puolilta maata.

Vaalan Kutujoen suot ja metsät muodostavat 20 neliökilometrin laajuisen, valtakunnallisesti arvokkaan ja erämaisen luonnonsäästiön. Alue rajoittuu Tolkansuon Natura 2000 -alueeseen, mikä lisää sen arvoa entisestään. Kutujoen kokonaisuudelle leimaa antavia piirteitä ovat pääosin ojittamattomien, luonnontilaisten kaltaisten aapasoiden runsaus ja soiden yhdessä parinsadan erikokoisen metsäsaarekkeen kanssa muodostama eheä verkosto. Aluetta monipuolistaa luonnontilaisen kaltainen Kutujoki, joka on myös suosittu melontajoki. Soiden metsäsaarekkeissa sekä Kutujoen varrella on säilynyt parisataa hehtaaria METSO-ohjelman kriteerit täyttäviä runsaspuustoisia alueita. Näihin kuuluu luonnontilaisen kaltaisia karuja ja keskireheviä kangasmetsiä, korpia ja vanha- ja lahopuustoisia rämeitä. Kutujoen varrella on lisäksi pintaalallisesti merkittävä määrä reheviä korpia ja lehtoja. Noin puolet aluekokonaisuudesta on otettu huomioon Metsähallituksen alue-ekologisessa verkostossa. Merkittävien METSO-arvojen lisäksi kohteella on huomattavia soidensuojeluarvoja. Kutujoen suoarvot kulminoituvat laajaan ja lähes luonnontilaiseen suoverkostoon, johon sisältyy runsaasti uhanalaisia luontotyyppejä. Alueen suoyhdistymätyypeistä välipintaiset aapasuot ovat erittäin uhanalaisia ja rimpipintaiset aapasuot vaarantuneita. Alueelta on tavattu ainakin 25 yksittäistä suotyyppiä, joista yli 20 on luokiteltu valtakunnallisesti uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Lajistoa on selvitetty vain pintapuolisesti, mutta siitä huolimatta on alue on jo osoittautunut lajistollisesti huomattavan arvokkaaksi: soilta ja Kutujoen varresta tunnetaan runsaasti vaateliaiden ja uhanalaisten lajien, kuten vaarantuneen suopunakämmekän, esiintymiä. Suot ovat myös linnustollisesti merkittäviä, sillä lajistoon kuuluvat esimerkiksi vaarantunut keltavästäräkki ja alueellisesti uhanalainen riekko. Metsien kääväkäs- ja jäkälälajistoon kuuluu useita huomionarvoisia vanhan metsän lajeja: muun muassa alueellisesti uhanalaiset pursukääpä ja riekonkääpä sekä silmälläpidetKutujoen alueen tävät mäntyraspikka, palosuomusuomaisemaa. jäkälä ja ryväsjäkälä.

Suojeluesityksen valmisteluun ovat aikaansa erityisesti laittaneet Ari Aalto, Eini Kosonen, Harri Hölttä, Lauri Kajander, Panu Kunttu, Juho Kytömäki, Olli Manninen, Keijo Savola ja Risto Sulkava. Lisäksi suojeluesityksen valmistelussa ovat olleet mukana muun muassa Matti Aalto, Tiina Ahokas, Sini Eräjää, Kirsi Eskelinen, Sini Harkki, Sonja Hurskainen, Risto Ihantola (Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys r.y.), Kaisa Illukka, Tiina Jalkanen, Petra Junes, Jaakko Junikka, Juha Juuti, Janne Kumpulainen, Anni Kytömäki, Liisa Laitinen, Johanna Lakka, Marika Lax, Teemu Lehtiniemi, Janne Leppänen, Matti Liimatainen, Jyri Mikkola, Risto Mustonen, Jere Nieminen, Toni Nurmi, Kristiina Nyholm, Heikki Pesu, Emilia Pippola, Ilona Raipala, Taina Romppainen, Hanna-Riikka Ruhanen, Teppo Rämä, Teemu Saloriutta, Matti Sissonen, Mai Suominen, Mauno Särkkä, Tero Toivanen, Petteri Tolvanen, Matti Tuomaala, Ville Vasko, Mari Wikholm, Birthe Weijola ja Jarmo Yliluoma.

Kaikille osallistuneille suuri kiitos!

© Petteri Tolvanen

© Kirsi Eskelinen

Kutujoen suot ja metsät (Vaala)

Suojelluista metsistä nauttivat myös tulevat sukupolvet.

24

Viitteet Maa- ja metsätalousministeriö (2012). Metsähallituksen liiketoiminnan tulostavoitteeksi 105 miljoonaa euroa. Tiedote 26.1.2012. <http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/tiedotteet/120126_mh_tulostavoite.html> Viitattu 24.7.2012. Metsähallitus (2001). Metsähallituksen metsät on ”alue-ekologisoitu”. Tiedote 12.2.2001. <http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/ajankohtaista/Tiedotearkisto/Tiedotteet2001/Sivut/ Metsahallituksenmetsatonalueekologisoitu.aspx> Viitattu 6.9.2012. Metsähallitus (2010). Suojelualueverkoston kehittäminen METSO-ohjelman avulla. <http://www.metsa.fi/sivustot/ metsa/fi/Hankkeet/METSOohjelma20082016/suojelualueverkostonkehittaminen/Sivut/SuojelualueverkostonkehittaminenMETSO.aspx> Viitattu 19.7.2012. Metsähallitus (2011). Valtion retkeilyalueet. <http://www.luontoon.fi/retkikohteet/retkeilyalueet/Sivut/Default.aspx> Viitattu 7.8.2012. Metsähallitus (2012a). Laatumaa myy tuhansia hehtaareita metsätalousmaita. Metsä.fi 2/12. <http://www.metsafi-lehti.fi/index.php?page=f61a67a05cdefe4d35d88863cfa61ac> Viitattu 24.7.2012. Metsähallitus (2012b). Metsähallituksen kansallispuistojen kävijämäärät 2001–2011. <http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/Eraasiatjaretkeily/Asiakastieto/Kayntimaarat/ Kansallispuistotyhteensa/Sivut/Kansallispuistotyhteensa.aspx> Viitattu 9.8.2012. Metsähallitus (2012c). Kansallispuistot ja retkeilyalueet tärkeitä paikallistaloudelle. <http://www.metsa.fi/sivustot/ metsa/fi/Eraasiatjaretkeily/Virkistyskaytonsuunnittelu/suojelualueidenmerkityspaikallistaloudelle/Sivut/Kansallispuistoihinsijoitetutrahatpalautuvatmonikertaisina.aspx> Viitattu 22.8.2012. Metsäntutkimuslaitos (2011). Metsätilastollinen vuosikirja 2011. <http://www.metla.fi/metinfo/tilasto/julkaisut/ vsk/2011> Viitattu 20.8.2012. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim., 2010). Suomen lajien uhanalaisuus – ­ Punainen kirja 2010. 685 s. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. <http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=371160&lan=fi> Viitattu 9.8.2012. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim., 2008). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus, osat 1 & 2. 264 & 572 s. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. <http://www.ymparisto.fi/default. asp?contentid=287730&lan=fi> Viitattu 9.8.2012. Ulkoilulaki (1973/606). <http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730606> Viitattu 7.8.2012. Valtioneuvosto (2008). Valtioneuvoston periaatepäätös Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toiminta­ ohjelmasta 2008–2016. <http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=82673&lan=fi> Viitattu 24.7.2012. Valtioneuvosto (2011). Hallitusohjelma. <http://valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf/fi.pdf> Viitattu 5.9.2012. Valtionneuvosto (2012). Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta. <http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=138444&lan=fi> Viitattu 10.9.2012. Ympäristöministeriö (2008). METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Suomen ympäristö 26/2008. <http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=111365&lan=fi> Viitattu 9.8.2012. Ympäristöministeriö (2012a). Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma 2008–2016. ­ <http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=299771> Viitattu 19.7.2012. Ympäristöministeriö (2012b). Ympäristöministeriön kirjaamoon 31.7.2012 klo 16.15 mennessä tulleet kansallispuistoaloitteet. <http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=137921&lan=fi> Viitattu 7.8.2012.

25

Liite 1. Suojeluesityksen kohteet. Kohteet on jaoteltu Metsähallituksen metsätalouden aluejaon mukaisesti. Suojeluesityksen kohteet on jaettu kahteen luokkaan: A) arvokkaisiin ja B) potentiaalisesti arvokkaisiin. Arvokkaiden kohteiden luonnonarvot on todennettu järjestöjen maastokartoituksissa tai joiden luonnonarvot ovat Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston tai muiden viranomaisselvitysten vuoksi ilmeiset. Potentiaalisesti arvokkailla kohteilla puolestaan on ilmakuva- ja karttatulkinnan sekä muun informaation perusteella oletettuja ja jopa ilmeisiä luonnonarvoja. Kohteiden pinta-alat ovat suuntaa-antavia.

Länsi-Suomi ID

Nimi

Kunta

Maakunta

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11

Kierinniemi Surmakorpi Sysilampi-Maaherransuo Haapastensyrjä Lintumaanjärvi Tervalamminsuon laajennukset Hanhisuo Ketunkallio Saarelankulma Elämäisen itäranta Hangasnevan-Säästöpiirinnevan laajennukset Kivijärvenkangas Luola-Kaita Siliäkangas Kallulan Villen neva Heräjärven laajennukset Keltasuo Puolivälinmäki-Vuorilammi Syväoja Vatajinkangas Välivuori Ohensaari-Riuttaniemi Hintonniemi Pyssyniemen laajennus Rieskalouhu Joutenjärvi Peurakangas Iso Tynnyrijärvi Viinakangas Teerisuo Väljänkangas Aittosuon laajennus Karahkajärvet Kylmämäen laajennus Mahasuo Mäkelänperä Tiilikka Iisjärvi-Ylä-Kivetty Majamäki Egyptinkorpi Kärnänkoski Rakaja-Palosaari Vehkasuo Iso Kivineva-Palokangas Loilonvuori Luonetjärvi Isojärven laajennukset Honkakoskenvuori Honkasaari Kuivaniemi Vihonsaari-Rutasaari Kuivajärvenoja

Ähtäri Ähtäri Ähtäri, Multia Loppi Tammela Tammela Loppi Loppi Loppi Perho Perho

Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Kanta-Häme Kanta-Häme Kanta-Häme Kanta-Häme Kanta-Häme Kanta-Häme Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa

Perho Perho Perho Äänekoski Jämsä Jämsä Jämsä Jämsä Jämsä Jämsä Jyväskylä, Muurame Kannonkoski Kannonkoski Kannonkoski Karstula Karstula Kivijärvi Kivijärvi Multia Pihtipudas Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi, Äänekoski Toivakka Viitasaari Viitasaari Viitasaari Viitasaari Viitasaari, Pihtipudas, Kinnula Jämsä Jyväskylä Kuhmoinen Viitasaari Viitasaari Viitasaari Viitasaari Juupajoki

Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Pirkanmaa

12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52

Pinta-ala Luokka (ha) 53 A 19 A 566 A 62 A 89 B 343 B 40 B 38 B 25 B 15 A 146 A 30 29 15 19 14 9 61 99 32 65 41 36 30 33 133 14 14 190 51 34 168 327 8 208 241 62 1533 90 120 72 23 35 372 79 423 232 60 75 48 29 134

A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A B B B B B B B A

26

53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120 121

27

Musturi-Kolmikoura Lylyneva-Iso Ristineva Elämänmäen laajennus Karstinlahti Kettukangas Mäntysuo Pukalan laajennus Soimasuon ympäristö Alkkianvuoren ympäristö Häädetkeitaan laajennus Isonkivenneva-Marjakangas Kotoneva-Sikamäki Saukonsuo Vaariansuon laajennus Lylyniemi Mustasaaren metsät Niinimäki-Koivulahti Pahalamminvuori Vaskisalo Kalliojärvi-Haukijärvi Pirttilammi Torttijärvi-Pitkäjärvi Haukkamaa-Alkkunaneva Hartikkalampi Iso-Saares Lymylammen laajennus Siikaneva-Susimäki Hällskatan-Storskatan Träskmossen Hinderviksmossen Brännmossen Korkalot Starrmosshällorna Huinanmaa-Kettulansuo Karttavuori-Kulonpalonkangas Männistönmäki-Huntuvuori Vesijako Santahamina Brännängsberget Ilveskallion ympäristön metsät Ramskärret Sammalniitynkallio Svinavallen Smalmossen Furumossen-Hosmossen Sääksjärvi Bergö, Ögonpur Gräön Kalvdal Korsuddarna Nitlax Solböle pääpalsta Ruotsinkylä pääpalsta Sjökulla Marakatti Mossen kuviorajaus Kopparnässkogen Fredriksbacka Vetikko Yltöinen Skinnarvik Stormossen Silon metsät Preitilä-Järvessuo Klinkmäki-Puosinkallio Keltanummenmaa-Honkolansuo Isoholma Stortäsket

Juupajoki, Ruovesi Kihniö Mänttä-Vilppula Mänttä-Vilppula Mänttä-Vilppula Mänttä-Vilppula Orivesi Orivesi Parkano Parkano Parkano Parkano Parkano Pälkäne Ruovesi Ruovesi Ruovesi Virrat Virrat Ylöjärvi Ylöjärvi Ylöjärvi Ylöjärvi, Ruovesi Ikaalinen Ikaalinen Ikaalinen, Ylöjärvi Ruovesi Vöyri Maalahti Uusikaarlepyy Vöyri Vöyri Vöyri Padasjoki Padasjoki Padasjoki Padasjoki Helsinki Lapinjärvi Lapinjärvi Lapinjärvi Lapinjärvi Lapinjärvi Lapinjärvi Loviisa Mäntsälä Raasepori Raasepori Raasepori Raasepori Raasepori Raasepori Tuusula Lapinjärvi Loviisa Loviisa Raasepori Sipoo Tuusula Kaarina Kemiönsaari Kemiönsaari Laitila Paimio Salo Somero Salo Uusikaupunki

Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pohjanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Päijät-Häme Päijät-Häme Päijät-Häme Päijät-Häme Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi

1128 250 12 25 29 36 198 280 1002 591 450 128 232 18 28 30 84 184 46 530 162 118 3324 1 216 270 620 86 384 17 26 24 61 133 327 63 317 226 39 491 14 36 23 30 73 35 160 65 23 14 37 358 57 26 131 98 36 5 10 40 498 34 320 194 61 57 40 104

A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A B B B B A B B B B B B B B B A A A A A A A A A A A B A A A A B B B B B B A A A A A A B B B

Luonnonsuojelujärjestöjen valtion maiden suojeluesitykseen sisältyvien alueiden sijainti Länsi-Suomessa. Maastokartoituksissa arvokkaiksi todetut kohteet merkitty punaisilla numeroilla, potentiaalisesti arvokkaat merkitty sinisillä numeroilla. Kohteiden tunnistenumerot löytyvät liitteenä olevasta kohdeluettelosta.

28

29

Itä-Suomi

Luonnonsuojelujärjestöjen valtion maiden suojeluesitykseen sisältyvien alueiden sijainti Itä-Suomessa. Maastokartoituksissa arvokkaiksi todetut kohteet merkitty punaisilla numeroilla, potentiaalisesti arvokkaat merkitty sinisillä numeroilla. Kohteiden tunnistenumerot löytyvät liitteenä olevasta kohdeluettelosta.

ID

Nimi

Kunta

Maakunta

122 123 124 125 126 127 128 129 130 131 132 133 134 135 136 137 138 139 140 141 142 143 144 145 147 148 149 150 151 152 153 154 155 156 157 158 159 160 161 162 163 164 165 166 167 168 169 170 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181 182 183 184 185 186 187 188

Venänmäki Eräjärvi1 Hanhisuo Vääräjärvi Eräjärvi2 Pieni-Tevaani Kirslammensuo Jouhivuori Syväsalmensaari Haisevanpuro-Somerjoki Iso-Pyyli Juurikka Karvio Käänninniemi-Valkeisvuori Kuikkojärvi-Kohmanmäki Majamäensalo Marinselkä Monikkaselkä Mustaniemi-Valkamonlahti Porolahti Sakarinkangas Sappulanlahti Suppuniemi-Putukanlampi Suuri Jokijärvi Aittolampi-Tervonmäki Puntusensuo Katajalamminmäki-Heinälammet Piojärvenjoki Punkaharju A Kivijärvi Niittysenjoki Salmikas Hirsilahti Kataaniemi Sikainmäki Hevosmäki Sikajoenniitty Niinilampi-Nahkalampi Hanhijärvi Heinäluodot Jokilahti Kalliolampi Karkialampi Keronlahti Kiurunsilta Kärmesuo Levälampi Mustankallionsaaret Noukansaari Paloniemi Poikelmus_Aittoinen Rajajoki Rieponsaari Ristiinansuo Syvälampi-Pitkäjärvi Tarilampi Valkeajärvi Vuohiniemi Halmelampi Kaljunjärvi Ketunpesänniemi Kultavuori-Kaljunlampi Pieni Käkilampi Pätäikkömäki Ruokolampi Tukkikorvenvuoret Uprinpuro Tervanen Vuorinen Kukkarojärvi

Imatra Ruokolahti Ruokolahti Enonkoski Enonkoski Heinävesi Heinävesi Heinävesi Heinävesi Heinävesi Heinävesi Heinävesi Heinävesi Heinävesi Heinävesi Heinävesi Heinävesi Heinävesi Heinävesi Heinävesi Heinävesi, Savonranta Kerimäki Punkaharju Punkaharju Punkaharju, Kerimäki Sulkava Sulkava Sulkava,Punkaharju Kangasniemi Kangasniemi Kangasniemi Kerimäki Kerimäki Kouvola Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mäntyharju Mäntyharju Mäntyharju Mäntyharju Mäntyharju Mäntyharju Mäntyharju Mäntyharju Pieksamaki Pieksamäki Pieksamäki Pieksämäki

Etelä-Karjala Etelä-Karjala Etelä-Karjala Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo

Pinta-ala Luokka (ha) 13 A 338 A 329 A 23 B 10 B 136 B 8 B 4 B 45 B 32 B 67 B 83 B 217 B 88 B 139 B 10 B 13 B 8 B 68 B 9 B 147 B 51 A 212 A 85 A 4 A 27 A 128 A 428 A 46 B 23 B 25 B 15 B 8 B 25 B 16 B 12 B 24 B 34 B 48 B 14 B 45 B 38 B 81 B 14 B 39 B 115 B 14 B 4 B 6 B 50 B 29 B 54 B 25 B 8 B 3 B 116 B 34 B 63 B 15 B 477 B 39 B 35 B 107 B 7 B 5 B 229 B

30

31

189 190 191 192 193 194 195 196 197 198 199 202 203 204 205 206 207 208 209 210 211 212 213 214 215 216 217 218 219 220 221 222 223 224 225 226 227 228 229 230 231 232 233 234 235 236 237 238 239 240 241 242 243 244 245 246 247 248 249 250 251 252 253 254 255 256 257 258 259

Moilasenpuro Olkonlahti Haarikko Kurenperänsuo Liettiinkangas Niittypelto Pihlajaveden rannat Pukkikangas Suopelto Vuoriniemensalo Punkaharju B Korttee Kaijansalo Vekarsalo Loutesaari Hietasenkangas Huttula Tuuravuori Nahkiaissalon alue Kaislanen Lieviskänjoki Umpilammit Takaharju Mustalampi laajennus Miilukorvenkangas Mustalampi Ruotsinkylä Virolahti 1 Ruotsinkylä Virolahti 2 Hoikka-Koidansuo Kivilammet Koitajoen Natura2000-alueen kaakkoispuoliset metsät ja suot Korvilansuo-Kivisuo Lahnavaara Palosuo-Patamasuo Suhansuo-Kivisuo Hiienjoki-Pyytöjoki Pahkavaara-Pönttövaara Juuanvaara Kopravaara Pankavaara Junginsärkkä-Junginsuo Juurikkasuo-Hakosalmenkangas Kalliojärvi-Saarijärvi Keträvaara Kuikkapuro-Ruokojoki Piilosensärkät Rasvasuo-Kitkasuon laajennus Ruunaan suojelumetsät Sinivaara Ukonsärkkä-Tervasuo Vankonvaaran ympäristö Vornasensärkkä-Änäkäinen Tiaissuo Hirsikangas Ikosenlampi Juojärvi Lumivaara Ruunakorpi Ylä-Hoikka Petäikköaho-Sammalsuo Hietanen-Kujanginjoki Kaihlajärvi Kannusvaara-Kaihlavaara Kukkoharju Leiviskänkallioiden laajennus Metsojärvi-Lautasuo Mustinvaara-Liippasuo Oravasuo-Telkkälampi Pahavaara

Pieksämäki Pieksämäki Punkaharju Punkaharju Punkaharju Punkaharju Punkaharju Punkaharju Punkaharju Punkaharju Punkaharju, Kerimäki Punkaharju, Sulkava Puumala Puumala Rantasalmi Ristiina Ristiina Savonlinna Savonranta Sulkava Sulkava Sulkava Mäntyharju, Kouvola Miehikkälä Miehikkälä Miehikkälä Virolahti Virolahti Ilomantsi Ilomantsi Ilomantsi

Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo, Kymenlaakso Kymenlaakso Kymenlaakso Kymenlaakso Kymenlaakso Kymenlaakso Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala

13 37 127 13 31 29 76 24 25 7 84 64 7 81 30 12 86 17 851 16 34 10 51 73 79 13 210 122 995 147 371

B B B B B B B B B B B B B B B B B B B B B B B A B B B B A A A

Ilomantsi Ilomantsi Ilomantsi Ilomantsi Ilomantsi, Lieksa Ilomantsi, Lieksa Juuka Juuka Kontiolahti Lieksa Lieksa Lieksa Lieksa Lieksa Lieksa Lieksa Lieksa Lieksa Lieksa Lieksa Lieksa Lieksa, Nurmes Liperi Liperi Liperi Liperi Liperi Liperi Liperi, Outokumpu Nurmes Nurmes Nurmes Nurmes Nurmes Nurmes Nurmes Nurmes Nurmes

Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala

465 730 830 771 852 1084 280 30 33 94 309 1137 10 722 224 2248 1869 308 1151 615 563 163 41 50 46 12 32 35 142 1709 232 490 197 129 368 910 265 281

A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A

260 261 262 263 264 265 266 267 268 269 270 271

Peurasuo-Sihvonpuro Suurisuo Yöttäjän suot Pakarilanlahti Ruostekorpi Salmivaara Rosvohudonaho-Heinäsuonkangas Ruottila Suuri-Rostuvi Tuopanjoki Vaikkojoen rantametsät ja -suot Vaikkojoen soiden Natura2000-alueen laajennus Varvunlampi Harakkamäki Kuusojankangas Renginkangas Välilä Kyrönsärkän laajennukset Marjosärkkä Pitkäjärvi Särkkäharju-Pesälampi Sormulansalo Tukkimurto Heinäsuo Venturi Rumonkangas Itämäki Keltti Luikonniemi Paljakan alue Telkkämäen laajennus Suuri-Majoisen laajennus Hyvärisenpetäikkö Ilkonsuo Kelosuo Luostanjoki Pitkäsuo-Särkäntakasen laajennus Pärnäsenlammet Venäjänlammit Väärälampi Saarikaiset Hiekanlahti Herralanlahti Hartikansalo Juonionjoki Holinlampi Verkkojärvi Kuivasteenlampi Halkosaari Halla-aho Kervilänmäki Koivuranta Kortesuo Suontaus Suurkorpi-Pieni Palolampi Tiikinlahti Sääksvuori Valkeisneva Kivimäensalo Joutenjoki-Petäjäjärvi

Nurmes Nurmes Nurmes Rääkkylä Valtimo Valtimo Ilomantsi Juuka Juuka Juuka Juuka Juuka

Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala

372 344 444 5 142 130 1242 11 279 8 211 163

A A A A A A B B B B B B

Kesälahti Kontiolahti Kontiolahti Kontiolahti Kontiolahti Lieksa Lieksa Lieksa Lieksa Liperi Liperi Polvijärvi Rääkkylä Valtimo Juankoski Kaavi Kaavi Kaavi Kaavi Kuopio Rautavaara Rautavaara Rautavaara Rautavaara Rautavaara Rautavaara Rautavaara Rautavaara Suonenjoki Kuopio Leppavirta Leppävirta Leppävirta Rautavaara Rautavaara Siilinjärvi Suonenjoki Suonenjoki Suonenjoki Suonenjoki Suonenjoki Suonenjoki Suonenjoki Suonenjoki Varkaus Varkaus Leppävirta, Pieksämäki Vieremä, Kajaani

Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo, Etelä-Savo Pohjois-Savo, Kainuu

17 35 55 12 6 995 26 868 352 20 22 57 12 81 32 70 78 166 38 31 116 85 198 259 165 117 105 98 93 24 113 130 21 14 23 6 10 3 12 15 9 31 27 22 40 85 612 193

B B B B B B B B B B B B B B A A A A A A A A A A A A A A A B B B B B B B B B B B B B B B B B A B

ID

Nimi

Kunta

Maakunta

320 321 322

Hirvilehto-Uuronvaara Karppisensuo-Salinsuon laajennukset Laakajärvi-Iso-Soppi

Kajaani Kajaani Kajaani

Kainuu Kainuu Kainuu

272 273 274 275 276 277 278 279 280 281 282 283 284 285 286 287 288 289 290 291 292 293 294 295 296 297 298 299 300 301 302 303 304 305 306 307 308 309 310 311 312 313 314 315 316 317 318 319

Kainuu Pinta-ala Luokka (ha) 379 A 450 A 1242 A

32

33

Länsi-Lappi 323 324 325 326 327 328 329 330 331 332 333 334 335 336 337 338

Lakkasuo-Kaakkurisuo Leväsenjoen metsät ja suot Louhikkokangas Loutenvaara Talaskankaan luoteispuolen metsät ja suot Ukonsuo-Päivänlasku Härkäsuo-Karhuvaara Kaakkurisuo-Hakosuo Leväsuo Jokisuon metsät ja suot Iso-Sarvisuo Kutujoen suot ja metsät Laajanneva-Mustasuo Liehunjoen suot ja metsät Paljakan luonnonpuiston koillispuoliset metsät Paljakan tutkimusmetsä sekä Säkkisenlatvan Natura 2000 -alueen ympäristö

Kajaani Kajaani Kajaani Kajaani Kajaani

Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu

644 434 28 98 776

A A A A A

Kajaani Kuhmo Kuhmo Kuhmo Sotkamo Vaala Vaala Vaala Sotkamo Hyrynsalmi, Puolanka

Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu

682 483 1300 177 62 283 2078 830 365 219

A A A A A A A A B A

Hyrynsalmi, Puolanka

Kainuu

2379

A

Pohjanmaa Pinta-ala Luokka (ha) 397 A 136 A

ID

Nimi

Kunta

Maakunta

339 340

Kuivikkojärven ympäristö Pirkonkallio-Kokkoniemi (Jerusaleminsuon laajennus) Viitajoen metsät ja suot Salkosuo-Kalliojoki Lehtosenjärven laajennus Linjasalmenneva-Linjalamminkangas Metsä-Raippo Kitinkangas Ohenneva Kaakkurineva Rautiola Rajalanperä Iso Hirviaapa-Lähteenaavan laajennukset Sonniotsanmaa Säynäjäjärvi-Iso Heposuo Tuuliaavan laajennukset Ukonpolttamamaa Iso Matinsuo Pikku Viitaselkä Jakosuo-Muuraissuo Ison Haukilammen metsät ja suot Haaposuo-Haapopuro Itämäki Kuohuneva Kantosuo Naamanjärvi Lääväsuo Katajasuo Lantonkangas Matkajärvi Muhossaari Jakosuo Värkkisuo Kuusisuo-Hattusuon laajennukset Kärppäsuo Lähdekangas-Tahkovuori (Sievi pääpalsta) Kiimakangas Tauvonniemi Mätäsniitty Perkkaussaari Vääräsärkkä-Katajasuo

Puolanka Puolanka

Kainuu Kainuu

Puolanka Puolanka, Utajärvi Lestijärvi Lestijärvi Toholampi Kannus Kannus Kokkola Toholampi Haapavesi Ii

Kainuu Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa

401 2783 440 187 78 4 13 100 58 40 96

A A A A A B B B B A B

Ii Ii Ii Ii Muhos Muhos Oulu Pyhäjärvi Pyhäntä Pyhäntä Pyhäntä Utajärvi Utajärvi Utajärvi, Muhos Muhos Muhos Muhos Muhos Oulu Oulu Pudasjärvi Pudasjärvi, Yli-Ii Sievi

Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa

35 640 41 18 170 223 701 786 298 238 501 31 98 742 20 33 80 3 43 244 17 892 618

B B B B A A A A A A A A A A B B B B B B B B B

Siikajoki Siikajoki Taivalkoski Yli-Ii Puolanka, Hyrynsalmi

Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu

6 173 72 47 1774

B B B B A

341 342 343 344 345 346 347 348 349 350 351 352 353 354 355 356 357 358 359 360 361 362 363 364 365 366 367 368 369 370 371 372 373 374 375 376 377 378 379

ID

Nimi

Kunta

Maakunta

380 381 382 383 384 385 386 387 388 389 390 391 392 393 394 395 396 397 398 399 400 401 402 403 404 405 406 407 408 409 410 411 412 413 414 415 416 417 418 419 420 421 422 423 424 425 426 427 428 429 430 431 432 433 434 435 436 437 438 439 440 441 442 443 444 445 446 447

Puukkokummun Palokivalo Kieksiäisvuoma Rantalehdonjänkkä Iso-Helala Pihlajavaaranjänkkä-Kuusilaennotkot Kaihuanvaara Kivalot Koiravaara Pieskakangas (Tammilehto) Erauspenikka-Keskipenikka Loijunmaa Maksjärvi, Kalliomaa ja Honkamaa Haapasaajo Iso Pirttivaara Pieruvuoma N (Kieksiäisvuoma) Pieruvuoma S (Nuolilehto) Teuravuoma Konttavaara Koutuslompolo-Kotarova Kuusivaaranjänkä Makkaravaara-Kotarova Ylinen Korpivaara Asmuntisuon laajennus Haaranlatva Hillikkosuo Isokumpu-Keihässuo Kaihuanvaara-Lakisuo Kantolammien suo-metsämosaiikki Kälkkäjävaara Käämelamminaapa-Pitkäaapa Käärmesuo Lakisuo Litokairan laajennukset Luiminkajoki Majavajärven suo-metsämosaiikki Nuolisuo Pesurakka Roominsaari Ruonajärvenaapa Saarijärvi-Toljanjärvi Simojoen palstat Sääskisuo-Nuuppaansuo Tulussuo-Portimojärvi Karhusuo Ahvenvaara-Särkiselkä-Niesijärvi Enivaara-Pahtalalli Heinijärvi Jokilamminkivalon-Vaskikivalon alue Kakariaapa Katusuo Kivalot B Koiralammit Koivukivalonaapa-Peräjärvi-Kilvenaapa Kojukivalo Kuohunkijärvi Kuuropalo-Kuuro-oja Kuuroselkä Kuusijoki Letonaapa-Närhikköaapa Lomperojoki Mäntyvaara-Mäntylammenjänkä Mustaoja Narkausjärvenaapa Niesikivalo Oistolamminaapa Ollosenjänkä-Veitsilampi Paloseljänlampi Perunkavaaranjänkä

Keminmaa, Tervola Kolari Kolari Pello Pello Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Keminmaa Keminmaa Keminmaa Kolari Kolari Kolari Kolari Kolari Pello Pello Pello Pello Pello Ranua Ranua Ranua Ranua Ranua Ranua Ranua Ranua Ranua Ranua Ranua Ranua Ranua Ranua Ranua Ranua Ranua Ranua Ranua Ranua Ranua Ranua/Simo Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi

Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi

Pinta-ala Luokka (ha) 134 B 974 A 46 A 186 B 210 B 1127 A 1368 A 312 A 65 A 142 B 50 B 29 B 202 B 83 B 158 B 471 B 441 B 96 B 505 B 44 B 620 B 12 B 536 B 170 B 256 B 83 B 336 B 1677 B 27 B 417 B 273 B 560 B 5596 B 583 B 897 B 338 B 96 B 193 B 98 B 78 B 16 B 1407 B 188 B 1534 B 334 B 396 B 31 B 431 B 80 B 176 B 479 B 711 B 157 B 21 B 47 B 171 B 128 B 395 B 238 B 25 B 175 B 45 B 98 B 758 B 167 B 108 B 53 B 89 B

34

35

448 449 450 451 452 453 454 455 456 457 458 459 460 461 462 463 464 465 466 467 468 469 470 471 472 473 474 475 476 477 478 479 480 481 482 483 484 485 486 487 488 489 490 491 492 493 494 495 496 497 498 499 500 501 502 503 504 505 506 507 508 509 510

Petäjävaara-Vähävaara Pissiaapa Pissioja Pitkäkumpu Puurosen Kolulampi (Tammilehto) Reutuaapa Reutuoja Riekkoaapa-Latvaoja Sonkakivalo Sulaoja Suolijoen-Ropsanjoen alueen suot ja metsät Syvälamminvaara-Juomukivalo Tammipieska Ternuvuoma Kuohunkivaara-Isokivalo Tuiskukivalo-Saariaapa-Konttikivalo Jäkäläoja-Susijoki Louevaara-Mustiaapa Ristiaavan laajennukset Käärmeaapa lounainen Lintulampi Luolajärvi Riekkosuonaho Rovaselkä Runkausvaara Saunasuo-Palo-ojanaapa Tökerövaara Luujärvenaavat Hankala Heiniaapa-Suksijoki Heinijänkä Huttusuvanto Kieriaapa Pahtaojan Palokivalo Pyöriäaapa-Ahmarakanaapa-Heiniaapa Rätinaapa Vähäjoki Vammavaara Runkaus-Saariaapa-Kivalon luontokokonaisuus Pikku Kokonaho Tuohimaa Iso Harjuvaara(Kälkkävaara) Iso Koiravaara Iso Rovavuoma Iso-Airin suot Jänkkäjoki Kalliovaaranjänkä Karhujupukka-Hosiovaara Karhurommas-Kiimajoki Kiimavuoma Kivirovanperä Koiralehdonvuoma Lylyjärven alue Mellajoki Meltosjoki Mäntylaenvuoma Pahtalaki-Järvikäisenojanjänkä Pietinvuoma Raakonvaara Romakka Rompaanoja Sompanen Ylinen Lihavuoma

Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi

Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi

741 254 293 384 11 132 179 63 21 250 1051

B B B B B B B B B B B

Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi-Ranua Rovaniemi, Tervola Rovaniemi, Ylitornio Rovaniemi, Ylitornio Rovaniemi, Ylitornio Simo Simo Simo Simo Simo Simo Simo Simo Simo,Kuivaniemi Tervola Tervola Tervola Tervola Tervola Tervola Tervola Tervola Tervola Tervola,Rovaniemi Tervola,Simo,Ranua

Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi

225 143 950 1294 1900 89 3280 1114 63 66 866 231 54 164 983 76 572 128 133 19 6 1181 29 1750 82 382 69 12239

B B B B B B B B B B B B B B B B B B B B B B B B B B B B

Tornio Tornio Ylitornio Ylitornio Ylitornio Ylitornio Ylitornio Ylitornio Ylitornio Ylitornio Ylitornio Ylitornio Ylitornio Ylitornio Ylitornio Ylitornio Ylitornio Ylitornio Ylitornio Ylitornio Ylitornio Ylitornio Ylitornio Ylitornio

Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi

49 27 54 49 114 536 40 28 202 454 51 9 75 40 18 107 133 69 37 61 154 106 155 74

B B B B B B B B B B B B B B B B B B B B B B B B

Itä-Lappi ID

Nimi

Kunta

Maakunta

511

Varpuvaara

Kemijärvi

Lappi

Pinta-ala Luokka (ha) 46 B

Luonnonsuojelujärjestöjen valtion maiden suojeluesitykseen sisältyvien alueiden sijainti Pohjois-Suomessa. Maastokartoituksissa arvokkaiksi todetut kohteet merkitty punaisilla numeroilla, potentiaalisesti arvokkaat merkitty sinisillä numeroilla. Kohteiden tunnistenumerot löytyvät liitteenä olevasta kohdeluettelosta.

100%

• SUOMEN RAPORTTEJA 29

KIERRÄTYSPAPERI

© juho kytömäki

wwf.fi

wwf.fi

Miksi meitä tarvitaan? WWF:n tavoitteena on pysäyttää luonnon köyhtyminen ja rakentaa tulevaisuus, jossa ihmiset ja luonto elävät sopusoinnussa.


Kansallisomaisuus turvaan