"Parasta oli kaikki" Fiiliksiä vaikutuksiin taiteen ja kulttuurin kautta (2015)

Kulttuurilla osalliseksi | 2012–2015

”Parasta oli kaikki” Fiiliksistä vaikutuksiin taiteen ja kulttuurin kautta

Espoon Järjestöjen Yhteisö EJY ry

www.kulo.info

Paino: Grano Oy, Jyväskylä 2015

Kustantaja: Kulttuurilla osalliseksi -hanke / Espoon Järjestöjen Yhteisö EJY ry ISBN 978-952-68340-0-9 (nid.)

ISBN 978-952-68340-1-6 (PDF)

Tekstit ja toimitus: Katri Mäkeläinen Kuvat: Fahima Rezaei, Fatemeh Rezaei, Hajar Mahdavi, Mustafa Mumtaz Graafinen suunnittelu: Pauliina Nykänen Haastattelut: Saija Turunen, Katri Mäkeläinen, Farzaneh Hatami Landi Oikoluku: Anna Suominen, Sana ja kivi

Alkusanat

Taiteella on keinonsa mahdollistaa inhimillisen luovuuden ja ihmisiä yhdistävien tunteiden ilmaiseminen ja kutsua taiteen tekijä ja kokija dialogiin itsensä ja ympäröivän maailman kanssa. Taide rohkaisee toiseuden kohtaamiseen ja innostaa toimimaan yhdessä. Taide voi toimia yhteiskunnan ja yksilön tai yhteisön välisenä todellisuutena - maailmana, jota kukaan ei omista ja joka samanaikaisesti kuuluu kaikille ja puhuu kaikkia kieliä. Yhteinen taidetoiminta luo alustan vastavuoroiselle dialogille ja monimuotoisille kohtaamisille, joiden keskiössä ovat niin kokija kuin tekijä.

1

* Lisääkö hankkeen tarjoama kulttuuri- ja taidetoiminta nuorten subjektiivista hyvinvointia?

Vahvistuuko nuoren identiteetti hankkeen tarjoaman toiminnan avulla?

Vahvistavatko kulttuuri ja taide nuorten integroitumista?

Lähenevätkö nuorten ja heidän vanhempiensa maailmat kulttuurin ja taiteen keinoin?

A l k u s a n at

Kulttuurilla osalliseksi –hanke (2012-2015) on sosiaali- ja terveysalan sekä taide- ja kulttuurialan yhteistyöhanke, jonka toiminnan päämääränä on erityisesti maahanmuuttajataustaisten nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäiseminen, nuorten osallisuuden ja aktiivisuuden tukeminen sekä identiteetin vahvistaminen taiteen ja kulttuurin keinoin. Hankkeessa nuoria on osallistettu mukaan matalan kynnyksen luovaan toimintaan, jonka suunnittelijana ja toteuttajana nuori on myös itse toiminut. Kotoutumista ja sukupolvien välistä vuoropuhelua on tuettu järjestämällä taide- ja kulttuuritoimintaa myös nuorten vanhemmille. Hanketta rahoittaa Raha-automaattiyhdistys, ja sitä hallinnoi Espoon Järjestöjen Yhteisö EJ Y ry. Hankkeen pääyhteistyökumppani on Helinä Rautavaaran museo. Vuosien 2012 – 2014 aikana hankkeessa on tuotettu taidetyöpajoja, järjestetty tapahtumia, kulttuurivierailuja ja aikuisten vertaistukiryhmätapaamisia sekä toteutettu nuorten omia taide- ja kulttuuriprojekteja yhteistyössä pääkaupunkiseudulla toimivien sosiaali- ja terveys sekä taide- ja kulttuurialan toimijoiden kanssa. Kohderyhmään kuuluvia nuoria on tavoitettu avainhenkilöverkoston, sosiaalipalveluiden, koulujen, järjestöyhteistyön, sekä nuorten ja vanhempien omien kontaktien kautta.

Moniammatillisen verkostoyhteistyön yhteydessä on tullut esiin tarve pureutua tarkemmin ilmiöihin ja näkemyksiin toiminnan taustalla sekä toisaalta nostaa esiin niitä kokemuksia, joiden kautta toiminnan yhteys hyvinvoinnin tukemiseen avautuu. Tämän julkaisun tarkoituksena on tuoda esiin toiminnan tuloksia ja hyvinvointivaikutuksia työryhmän, hankkeen toimintaan osallistuneiden ohjaajien, yhteistyökumppanien arvioinnin ja havainnoinnin sekä osallistujien kokemusten kautta. Julkaisun tekstit on koottu vuoropuhelun muotoon vuonna 2014 tehdyistä yksilö- ja ryhmähaastatteluista, joihin osallistuneet henkilöt ovat olleet hankkeessa mukana yhteistyötoimijoina, työpajaohjaajina, suunnittelijoina tai osana itse työryhmää. Julkaisua kannattelevat sellaiset toimintaa mahdollisimman hyvin kuvaavat kokemukset ja teemat, jotka ovat haastatteluissa nousseet esille useaan otteeseen ja joissa kuuluu erityisesti osallistujien ääni. Tekstien lomaan on poimittu palautteita ja kommentteja vuosien varrelta, liitetty joitakin osallistujia koskevia määrällisiä tietoja sekä kerätty yhteen osallistujien ja ohjaajien antamia sanallisia arvioita toiminnan vaikutuksista. Lopussa luetellaan lyhykäisesti hankkeen ydintoiminta kolmen vuoden ajalta sisältäen toteutuneet työpajat, tapahtumat ja kulttuurivierailut yhteistyökumppaneineen.

Toivomme, että tämä julkaisu avaa toiminnan mahdollisuuksia ja antaa kuvan siitä, millaisia vaikutuksia taiteen ja kulttuurin parissa tapahtuvalla toiminnalla voi olla, sekä antaa ideoita toiminnan kehittämiseen ja levittämiseen tulevaisuutta ajatellen.

Toiminnan dokumentoiminen ja arvioiva havainnointi ovat olleet merkittävässä roolissa hankkeen alusta alkaen ja tukeneet osaprojektien suunnittelua ja toteuttamista pitkin matkaa.

Myös nuoret ovat osallistuneet toiminnan sisällölliseen suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä toimineet hankkeessa kokemusasiantuntijoina. Toiminnan reflektointi on tuonut esiin tärkeitä näkökulmia ja huomioita, joiden havaitseminen on ollut merkittävää toiminnan kehittämisen kannalta.

Menetelmällisesti hankkeen toiminnan arviointi on sijoittunut sisäisen ja ulkoisen välimaastoon.

Niin sanottua ylätason tulkintaa on arvioinnissa pyritty välttämään. Hankkeen arviointia on ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa myös projektin ulkopuolinen tutkija Saija Turunen. Toiminnan vaikutuksia on seurattu ja arvioitu monikanavaisesti keräämällä palautetta ja käymällä palautekeskusteluja toimintaan osallistuneiden nuorten ja vanhempien, ohjaajien, yhteistyökumppanien, ohjausryhmän ja avainhenkilöverkoston kesken. Toiminnan tarkastelun tueksi valitut kysymykset*

2

A l k u s a n at 3

ovat ohjanneet havainnointia ja tuoneet arviointiprosessiin laajemman näkökulman viitaten sellaisiin vaikutuksiin, joita pidempijaksoisella taide- ja kulttuuritoiminnalla voisi hyvinvoinnin kannalta olla.

Seurannassa ja arvioinnissa on tehty havaintoja erityisesti osallistujien subjektiiviseen hyvinvointiin liittyvistä kokemuksista, sekä siitä, miten luova toiminta voi auttaa nuorta muun muassa itsetuntemuksen ja omien vaikutusmahdollisuuksiensa oivaltamisen suhteen. Kokemuksia on kartoitettu tilanteesta ja osallistujien kielitaidosta riippuen kohderyhmähaastatteluilla, palautelomakkeilla, havainnoimalla sekä vapaan sanan -periaatteella suullisesti, kirjallisesti ja toiminnallisia menetelmiä hyödyntäen. Subjektiivista kokemusta ilmaisevien palautteiden tiivistäminen kaavioiksi tai prosenttiluvuiksi on kauttaaltaan ollut haasteellista. Erityisesti vapaa sana -osioiden kautta kerätty palaute kuvaa hyvin sitä variaatiota, jonka subjektiivisuus tuo mukanaan toiminnan vaikutusten tarkasteluun. Julkaisutekstien lomassa olevissa palautelomakekoonneissa ovat näkyvillä ainoastaan ne valinnat, joihin nuorilta on saatu yksi tai useampi vastaus. Kolmen vuoden ajalta kerätystä laadullisesta palaute- ja havainnointimateriaalista on vapaa sana -koonteihin tiivistetty usein toistuvia, merkityssisällöltään samankaltaisia palautteita lausemuotoon.

Palautteen ja havainnoinnin perusteella nuoret ovat toiminnan kautta rohkaistuneet ilmaisemaan itseään, saaneet onnistumisen kokemuksia, verkostoituneet muiden nuorten kanssa, oppineet tunnistamaan omaa osaamistaan ja kiinnostuksenkohteitaan ja oppineet uusia taitoja. Nuoret ovat kokeneet olevansa työpajan jälkeen iloisempia ja kiinnostuneempia taiteesta ja kulttuurista ja halukkaita osallistumaan uusiin taide– ja kulttuurityöpajoihin. Erityisesti uusien ihmisten tapaaminen ja taitojen oppiminen on nostettu toiminnan kohokohdiksi. Nuorille on ollut tärkeää tehdä yhdessä sellaista, joka on sopivasti omaa ja kuitenkin ohjattua. Mahdollisuus vaikuttaa toiminnan ja tuotosten sisältöön on koettu erityisen myönteisenä asiana ja se on sitouttanut ryhmiä toimintaan. Vanhempien vertaistukiryhmätoiminta on auttanut vanhempia vahvistamaan voimavarojaan arjessa selviytymiseen ja antanut mahdollisuuden jakaa huoliaan ja saada tukea toisiltaan. Uusiin paikkoihin tutustuminen on laajentanut osallistujien elinpiiriä ja lisännyt kiinnostusta muun muassa kaupungin kulttuuri‐ ja hyvinvointipalveluja kohtaan. Vertaistukiryhmässä on myös opittu uusia taitoja ja keskusteltu vertaistukitoiminnan mahdollisuuksista osana kotoutumisprosessia.

Hankkeen aikana on kehitetty alueellista ja monitahoista verkostoyhteistyötä kokeilemalla erilaisia osallistamisen muotoja ja rakentamalla yhteistyömallia, jonka avulla toiminta saavuttaisi helpommin erityisesti sellaiset nuoret, jotka eivät erilaisista syistä johtuen ole joko lainkaan tai kovinkaan aktiivisesti päässeet osallistumaan vapaa-ajan luovaan harrastustoimintaan. Nuorten mainitsemia esteitä harrastustoimintaan osallistumiselle ovat muun muassa korkea hinta, tiedonkulun puutteellisuus ja myös vanhempien ennakkoluulot siitä, mitä toiminta pitää sisällään.

Nämä seikat huomioiden hankkeen järjestämään toimintaan osallistuminen on ollut maksutonta, siitä on tiedotettu pääosin avainhenkilöverkoston kautta ja sisältöä on avattu myös vanhemmille toiminnallisesti. Haasteita toiminnalle ovat luoneet pitkät välimatkat sekä aikataulujen sovittaminen yhteen esimerkiksi koulun kanssa. Nuoret ovat kokeneet toimintaan osallistumisen mielekkäänä ja hyödyllisenä ja esittäneet toiveen sen kietomisesta kokonaisvaltaisemmin osaksi esimerkiksi kouluarkea. Myös ohjaajat ja opettajat ovat ehdottaneet, että toiminta olisi jatkossa pitkäkestoisempaa ja suunniteltu ja aikataulutettu osaksi laajempaa kokonaisuutta. Nuorille on ollut tärkeää nähdä harrastustoiminnan yhteys muuhun elämään ja kokea käytännössä se, millä tavoin aktiivisuus, oman osaamisen tunnistaminen ja verkostot voivat olla apuna tulevaisuudessa esimerkiksi työnhaussa. Nuoret ovat myös tuoneet esille tarpeen avoimelle keskustelulle eri sukupolvien välillä sekä ideoineen sitä, millä tavoin he itse voisivat enemmän olla mukana

A l k u s a n at

tuottamassa ja kehittämässä monimuotoisuutta esimerkiksi nuorisotoiminnassa. Vertaistukiryhmätoimintaan osallistuneet vanhemmat puolestaan ovat toivoneet saavansa lisää tietoa yhteiskunnallisista ja esimerkiksi perheeseen liittyvistä asioista.

Kaikkia työpajoissa, tapahtumissa ja muussa vastaavassa toiminnassa mukana olleita ohjaajia ja muita ammatillisia henkilöitä on pyydetty tekemään toiminnan ohessa havaintoja osallistujissa tapahtuneista muutoksista, jotka liittyvät muun muassa subjektiiviseen hyvinvointiin, oppimiskokemuksiin, ryhmän vuorovaikutukseen, itseilmaisun kehittymisen ja rohkeuden lisääntymiseen. Havaintoja ja arvioita on kerätty suullisesti ja kirjallisesti toiminnan aikana ja sen jälkeen. Lukuun ottamatta joitakin nuorten omia projekteja ja esimerkiksi vanhempien vertaistukiryhmätoimintaa hankkeen työpajat ovat lähtökohtaisesti olleet kestoltaan melko lyhyitä. Tämän vuoksi ohjaajat ovat tehneet hyvin varovaisia tulkintoja ja päätelmiä toiminnan vaikutuksista, jotka liittyvät esimerkiksi itsevarmuuden lisääntymiseen, identiteetin vahvistumiseen tai osallistujien erilaisten tarpeiden täyttymiseen. Muutosta kuvaavat havainnot ovat keskittyneet konkreettisiin seikkoihin, kuten innostuneisuuden ja improvisoinnin lisääntymiseen esimerkiksi suomen kielen käytössä, katsekontaktin ottamiseen tai uusien kaverisuhteiden muodostumiseen.

Palautteissa toiminnan vaikutuksia kuvaavat yksittäiset hetket kertovat vahvasti niistä myönteisistä tunnekokemuksista, joita luova yhdessä tekeminen saa aikaan tässä ja nyt . Ohjaajilta, yhteistyökumppaneilta ja muilta toimintaan osallistuneilta henkilöiltä saadun palautteen perusteella toiminnalla voidaan nähdä olevan vaikutuksia erityisesti ryhmän sisäisen vuorovaikutuksen paranemisen sekä osallistujien itsevarmuuden lisääntymisen osalta. Motivaation ja aloitteellisuuden lisääntyminen sekä nuorten mielialoissa tapahtuneet myönteiset muutokset ovat myös sellaisia silminnähtäviä havaintoja, jotka ovat nousseet pintaan erityisesti pidempijaksoisesti toiminnassa mukana olleiden nuorten osalta.

Ohjaajilta saatu palaute kertoo myös, että toiminnan tavoitteet on yleisesti ottaen koettu selkeiksi, sovittuja sisältöjä on palautteen perusteella käsitelty riittävästi ja odotukset toiminnasta ovat pääosin täyttyneet. Osallistujien erilaiset kielitasot ja taustat ovat toisinaan vaatineet ohjaajilta luovaa heittäytymistä ja valmiutta soveltaa suunnitelmia kulloisenkin ryhmän mukaan, mikä on koettu sekä toimintaa rikastuttavana että haastavana seikkana. Ohjaajat ovat kuitenkin kokeneet saaneensa hankkeelta riittävästi tukea toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä arvioineet pystyneensä reagoimaan erilaisiin tilanteisiin ja osallistujien impulsseihin joustavasti.

Meneillään on hankkeen viimeinen vuosi. Toivomme, että tulevaisuudessa voimme vielä enemmän vahvistaa ja laajentaa sitä yhteistyöverkostoa, jota ilman emme olisi voineet onnistua ja kehittyä toiminnassamme. Lämmin kiitos arvokkaasta ja inspiroivasta yhteistyöstä kuuluu jo nyt kaikille toimintaan osallistuneille henkilöille.

Katri Mäkeläinen projektipäällikkö, Kulttuurilla osalliseksi -hanke

4

Sisältö Alkusanat 1 I

Vapaan määrittelyn ja mahdollisuuksien tila

Taide. Mikä taide? Mikä sitten, jos ei taide?

II

Identiteetti ja kulttuuri

Nuoret maailmassa ja maailmojen välissä III

7

10

Osallisuus, merkityksellisyys, motivaatio

Mitä matalampi kynnys, sitä korkeampi katto IV

13

Mielekäs tekeminen ja harrastustoiminta

Luovaa ilmaisun iloa ja onnistumisen kokemuksia V

Osaamisen tunnistaminen ja sanoittaminen

Tarttumapintoja taiteesta ja kulttuurista VI

Ohjaajan rooli

Luovan prosessin luotsit VII

21

25

Vertaisuus, kohtaaminen ja dialogi

Yhteisöt vailla vertaa

27

VIII Toiminnan vaikutukset

Askeleet kohti muutosta IX

30

Monimuotoisuus palveluissa, kulttuuri ja kotoutuminen

Erilaiset yleisöt kulttuuripalvelujen sisällä X

Moniammatillinen yhteistyö

Monelta kantilta katsottuna

39

Läheltä ja kaukaa -valokuvanäyttely 2013 41 Toiminta 2012-2014 51

5

36

18

Aino-Marja Kairamo ( A M K ) sosiaalityöntekijä, Espoon maahanmuuttajapalvelut/ maahanmuuttajapalvelujen jälkihuolto

Annamari Honkamäki ( A H )

Anne-Maarit Pullinen ( A M P ) sosiaaliohjaaja, Espoon maahanmuuttajapalvelut/ AIVA-ryhmä ja maahanmuuttajien perusopetus

Farzaneh Hatami Landi ( F HL ) hankesuunnittelija, Kulttuurilla osalliseksi –hanke

Ilona Niinikangas ( IN ) museolehtori, Helinä Rautavaaran museo

Jouni Piekkari ( J P ) draamapedagogi

Katri Mäkeläinen ( K M ) projektipäällikkö, Kulttuurilla osalliseksi –hanke

Riikka Theresa Innanen ( RTI ) tanssija-koreografi, kuvataiteilija

Saija Turunen ( ST ) tutkija

Sherwan Haji ( SH ) näyttelijä, draamaohjaaja, elokuvataiteilija

Haastatteluihin osallistuneet

S2-opettaja/ryhmänohjaaja, Espoon aikuislukio AIVA (yhteistyön aikana)

i

V A P A A N M ÄÄ R I T T E L Y N J A M A H D O LL I SUUKS I E N T I L A

Taide. Mikä taide?

Mikä sitten, jos ei taide?

7

K M: Taide rakastaa asioita, jotka eivät selity yksipuolisesti. Rakastamisella tarkoitan tässä välittämistä ja sitä, että on kiinnostunut ja utelias. Taide rohkaisee näkemään asioita monelta eri kantilta. Se sallii keskeneräisyyden ja kaiken sen, mikä on inhimillistä. Taide kutsuu dialogiin. Taiteella ei ole kiire, eikä se tarjoa valmiita vastauksia. Kokijaltaan se ei niitä myöskään vaadi.

Taidekäsityksiä on tietenkin monia. Taidetta soveltavissa projekteissa onkin tarpeellista pureutua siihen, mikä rooli taiteella on osana toimintaa. Taiteen olemusta ei myöskään voi tiivistää yksittäisen asian kautta. Sillä on monia tehtäviä, mahdollisuuksia ja tiloja, ja se on tavallaan jotakin sellaista, mitä ei pysty kahlitsemaan yhteen rooliin tai paikkaan.

Taiteen kautta voidaan avata tila, jossa asiat ovat mahdollisia. Todellisuudessa sitä tilaa ei tavallaan edes ole, tai pikemminkin se ei rajaudu mihinkään. Se on mahdollisuus nähdä asioita, luoda uusia ajatuksia tai uudenlaista toimintaa. Taide auttaa löytämään merkitysten äärelle. Se antaa sinun peilata itseäsi ja ajatuksiasi ja synnyttää kenties reaktion, mielipiteen siitä, oliko juuri koettu sinusta kaunista, outoa, tuttua ja niin edelleen. Saiko se sinut kenties nauramaan, vai koskettiko se jollakin toisella tapaa. Taide voi luoda väylän itseen. Sinä olet täydellinen

”Itselle liikuttavin palaute työpajasta oli erään pojan huudahdus: Kauneutta on kaikkialla, täytyy vain avata silmät!” – ohjaaja 2014 taiteen ymmärtäjä ja tulkitsija juuri sellaisena kuin olet. Sitä kautta avautuvat ne kaikki miljoonat eri merkitykset, joita ihmiset kokemalleen antavat. Merkityksellistä on se kokemus, se on kaiken ytimessä. Taide kiinnittää huomion – ja toisaalta vie sen pois itsestään. Se sanoo: ”Hei, katso tännepäin.

Tämä on merkityksellistä.” Todellisuudessa kokija itse määrittää katselusuunnan ja asiat, jotka häntä puhuttelevat.

SH: Art is like freedom and love, something very hard to describe. We tend to categorize certain things, behavior or ways of thinking as art, but there is no specific description for it. I believe that inside every human being there is a potential artist.

It’s about being alive and living with other people. Artists are not only the people who paint or are on the stage standing on the spotlight. Anyone can be an artist. The main question is: how to manage to see the beauty of things that are not categorized

”Ensimmäisessä esityksessä musiikilla etsittiin paikkaa, mihin juurtua.”

i

”Toinen esitys oli kuin jäätelöannos, jossa oli sateenvarjo.” ”Kolmas esitys kuvasti toivoa ja oli puhutteleva.”

– kulttuurivierailu 2012

to get over it. Fear is an ancient concept of not knowing, and that may show up as ignorance. Fear can make you step back because you don’t know where you are going or what’s coming to you. If there’s fear there’s darkness. But step by step that darkness is defeated. It brings you closer to knowledge.

J P: Ihminen menee sinne, missä häntä rakastetaan eli hyväksytään sellaisena kuin hän on. Paikkaan, jossa hänen ideansa saavat myötäkaikua ja jossa hän innostuu. Meidän tulisi pystyä luomaan tiloja ja ympäristöjä, jotka tarjoaisivat innostuksen aiheita ja läsnä olevia yhteisöjä. Empaattisuutta esimerkiksi nuorten kanssa toimiessa ei ole vain yhtä lajia. Se voi olla provosoivaa tai tarjota impulsseja, kuten teatteriimprovisaatio tekee. Luovat, toiminnalliset työtavat antavat jatkuvia impulsseja, joihin voi lähteä vastaamaan erilaisilla tavoilla. KULO -työpajoissa ovat olleet erityisen hienoja hetkiä sellaiset, joissa nuoret ovat ikään kuin päässeet luomaan ryhmälle ja toiminnalle identiteetin esimerkiksi nimien kautta. Usein nämä ideat tupsahtavat nuorilta sattumanvaraisesti, mutta tuovatkin itse tekemiseen uudenlaisia näkökulmia ja antavat impulsseja, jotka kuljettavat toimintaa eteenpäin. Muistan, kuinka ryhdyimme yhdessä nuorten kanssa luomaan kuvioita ja muotoja ryhmän nimelle, ja vasta sen jälkeen aloimme keskustella sen merkityksestä.

Syntyi identiteetti, jonka takana seistiin ja

V A P A A N M ÄÄ R I T T E L Y N J A M A H D O LL I SUUKS I E N T I L A

as beautiful. That’s art. Yet I haven’t witnessed a person who denies art, beauty or aesthetics. It seems to be something natural in human kind. Art can also offer a tool to treat different matters like integration, converting to a new society or adapting new cultures.

K M: Taide voi olla myös kohtaamisen väline. Taidemaalaus voi näyttää ulospäin passiiviselta, mutta kun sitä katsoo, se alkaa ikään kuin puhua sinulle. Se, mitä kokemuksessa tapahtuu, on kommunikaatiota.

Taiteen kautta voidaan saattaa myös ihmisiä vuorovaikutukseen keskenään. Kun saamme aikaan kommunikaatiota, huomaamme, että meillä on sittenkin yhteinen kieli, vaikka ei olisikaan yhteisiä sanoja. Kommunikaatio vaatii tahtoa ymmärtää sitä, mitä toinen haluaa ilmaista. Jos vaikka maalataan taulua, sanojamme ovat pensseli ja paperi. Tai kun lyömme rumpua, kommunikoimme käsiemme ja instrumentin kautta. Kommunikaatio synnyttää kieltä, ja toisinpäin. Taiteessa on äärimmäisen hienoa, jos löytyy jokin uusi näkökulma tai oivallus. Miksi niin ei siis olisi myös kielessä, kulttuurissa ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Taide voi luoda uusia sanoja, joilla leikkiä.

SH: One thing I really like in KULO project is the way you organize the time and the place and bring people together to let things happen. When people start to take contact with each other, they get out of their bubbles and begin to see crossing points among each other. Even a small dialogue can increase knowledge about different cultures and improve communication between people.

K M: Letting the dialogue evolve without pushing it to anywhere or to a certain direction. It’s about creating the space.

Art is not afraid of changing direction in the middle.

SH: Exactly. It’s like being open and updated. They say that people who walk on the floor are not afraid but when climbing up the mountains they will. Fear is not a bad thing, but you should always try to manage

8

V A P A A N M ÄÄ R I T T E L Y N J A M A H D O LL I SUUKS I E N T I L A

i

joka alkoi luoda mielikuvia. Se oli mieleenpainuva esimerkki siitä vapaasti määrittyvien merkitysten ja mahdollisuuksien tilasta.

Se inspiroi ja synnyttää koheesiota ryhmässä. Olen jälkikäteen hyödyntänyt tätä toimintatapaa muuallakin.

K M: Mielestäni on tärkeää, että osallistujat saavat itse määritellä identiteettinsä. Liikkeelle ei siis lähdetä oletusten pohjalta vaan siitä hetkestä ja niistä ihmisistä, joita on paikalla.

J P: Juuri niin. Draamaprosessi voi tuottaa turvallisen ilon ja yhdessä tekemisen, vapaan luomisen tilan. Sillä voi olla yllättävän iso voima. Draaman kautta voidaan luoda myös vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Tämä on keino edetä poteroituneista näkökulmista laajempiin ja monipuolisempiin tarkastelutapoihin. Ja miten tärkeää onkaan se, että voidaan nauraa yhdessä!

Odotukset ja toiveet toiminnasta täy ttyivät . (nuoret, vast. 51) Erittäin hyvin

7 8 %

Kyllä 1 6 % Tyydyttävästi, eos

9

6 %

iI

Nuoret maailmassa ja maailmojen välissä

”Nuorten kannalta tutustuminen lähtökulttuuriin ja esimerkiksi käsityötaitojen säilyttäminen on tärkeää. Tässä voisi olla mahdollisuus levittää sukupolvien välistä jakamista myös muille ryhmille. Olisi hienoa, että olisi paikka, johon mennä tekemään taidetta ja käsityötä. Aina ei tarvitsisi olla ulkopuolista ohjaajaa, vaan vanhemmat voisivat itse ohjata toimintaa ja opettaa toisiaan tällaisessa paikassa.”

– ohjaaja 2012 A M K: Kaikki tällainen toiminta lisää kiinnostusta myös suomalaiseen kulttuuriin.

Huomaa selvästi niiden nuorten kohdalla, jotka ovat olleet toiminnassa mukana, että he ovat eri tavalla innostuneita, kun heille ehdottaa jotakin. Siinä tietenkin on silloin ollut mukana myös avoin ja innostava opettaja, mutta ajattelen, että se liittyy myös juuri tähän. Huomasimme sen esimerkiksi Esineen tarina -työpajassa, jossa oma

I D E N T I T E E T T I J A KUL T T UU R I

F HL: Varsinkin maahanmuuttajille kulttuuri liittyy vahvasti identiteettiin. Identiteetillä on monia eri tasoja. Kun ihminen lähtee jostakin, hän menettää asioita. Uuteen maahan tulleessaan ihmisellä on kuitenkin mukanaan kulttuuri, kieli ja identiteetti. Maahanmuuttaja voi kokea hukanneensa identiteettinsä, jolloin elämä on epätasapainossa. Kun identiteetti löytyy, löytyy myös tasapaino.

Tuntuu hyvälle, kun saa tuoda esiin omaa kulttuuriaan. Jos ei pääse kertomaan muistoistaan, ne vähenevät. Kirjoittamalla, ottamalla kuvia ja keskustelemalla ystävien ja perheen kanssa muistot alkavat elää, ja siitä tulee hyvä olo. Kulttuurin osalta voi käydä samoin. Se, miten syön ja elän ja miten olen kasvanut, on osa kulttuuriani ja identiteettiäni. Olen huomannut, että esimerkiksi käsitöiden tekeminen oman maan kulttuurin tavoin on tuonut vertaistukiryhmän naisille paljon iloa. Asioita, joita jaettiin, kun oltiin lapsia. Ikääntyneenä tuntuu hyvältä muistella niitä. Omien juurien ymmärtäminen ja niistä kertominen muille on todella tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Sillä on myös suuri merkitys sille, miten jaksaa arjessa. Myös nuorille. Kulttuuri on laaja, ei ollenkaan yksisuuntainen asia. Merkitystä on myös sillä, miten kulttuurista osataan kertoa.

10

Ii

I D E N T I T E E T T I J A KUL T T UU R I

”Parasta oli se, että sai työskennellä oman kulttuurin parissa.” – nuori 2014

11

kulttuuri tunnustettiin ja sen arvostuksen kautta kiinnostus heräsi.

A M P: Kyllä ja vastavuoroisesti taas kiinnostutaan lisää muista kulttuureista.

K M: Se on helppo nähdä ja uskoa.

Kun saa kosketuksen johonkin ja huomaa tulevansa kuulluksi, on myös helpompi kuunnella muita.

IN: Oma lähtökohtani on, että kaikki ihmisten luomat järjestelmät ovat kulttuurisia rakenteita. Ja että kulttuuri elää ja muuttuu jatkuvasti. Me olemme todella varovaisia sen kanssa, ettemme loisi stereotyyppisiä ilmiöitä tai pakottaisi ihmisiä tietyn kulttuurin kantajaksi esimerkiksi syntymäpaikan perusteella. Samaten muistetaan, että ihmisellä on monta identiteettiä. Identiteetit vaihtuvat, eli saattaa olla, että kieli tai kansalaisuus määrittelee sinua, mutta niin voi tehdä myös ammatti, perhe, ikä, sukupuoli, uskonto ja niin edelleen. Siksi on tärkeä muistaa, että kulttuuri muuttuu ja elää, eikä ketään voi pakottaa kulttuurinsa kantajaksi vain sen takia, että on itse syntynyt tai vanhemmat ovat syntyneet jossakin tietyssä maassa.

RTI: Dhaanto-työpajassa identiteettiä käsiteltiin erilaisten tehtävien ja keskustelunavauksien kautta. Dhaanto on vanha somalialainen sosiaalinen tanssi, jonka kautta nuoret ovat perinteisesti kohdanneet toisiaan. Se on yleinen häissä ja juhlissa, ja siinä tytöt ja pojat tanssivat yhdessä omilla riveillään. Tässä työpajassa oli kiinnostavaa se, miten traditio ja heidän oma kulttuurinsa sekoittuivat siihen, miten he ovat täällä Suomessa luoneet uutta kulttuuria. Oli paljon sellaista ”crossoveria” siinä, mikä kuvastaa sitä kulttuurien välistä todellisuutta, missä nuoret elävät. Tanssin

ohella nuoret kirjoittivat omia runojaan ja esittivät niitä joko laulaen tai lausuen. Ajatuksena projektin taustalla olikin ”Dhaanto ja minä”. Ryhmä nosti esiin paljon muun muassa rakkauteen, muotiin ja pukeutumiseen, meikkaamiseen ja musiikkiin liittyviä asioita.

Tytöt kertoivat rap-teksteissään itsestään ja kirjoittivat tekstejä muun muassa hunnustansa. Osa lauloi perinteisempiä tekstejä, yksi kirjoitti runon suomeksi nähdyksi tulemisesta, toinen kirjoitti rakkauslaulun somalikielellä ja kolmas lauloikin Juice Leskistä.

Ryhmä kannusti ujompiakin tyttöjä keskustelemaan yhdessä. Sen kyllä huomaa, miten paljon he näitä asioita prosessoivat. Tuntui siltä, että työpaja antoi nuorille voimavaroja ja vahvisti heidän itsetuntoansa. Tällainen toiminta voi rohkaista nuoria luomaan oman näköisensä elämän, joka on ikään kuin sekoitus erilaisia kulttuureja.

K M: Tällainen toiminta voikin ehkä parhaimmillaan antaa tilan sille prosessoinnille. Nuoret on elämäntilanteessa, jossa heidän tulee määritellä itseään, mutta tuntuu siltä, että aina ei löydy tilaa ja mahdollisuuksia pohtia sitä, kuka on.

RTI: Erityisesti nämä nuoret ovat uskomattomia nuorallakävelijöitä siinä, miten he liikkuvat oman kulttuurinsa, perheen, ystäväpiirin, koulun, suomalaisen ja erilaisten alakulttuuripaineiden välissä. Nuoret saattavat kokea melkoista ristipainetta sen suhteen, mitä saa tehdä ja mitä ei, ja kuitenkin heillä saattaa olla vain vähän liikkumavaraa erilaisten vaatimusten keskellä.

IN: Kirjallisuus ja moni tutkimus puhuu paljon siitä, miten nuoret rakentavat omaa maailmaansa. Syntymäpaikalla on nuorten omien kokemusten mukaan oikeastaan aika vähän merkitystä. Elä oma elämä –hankkeen aikana oletimme, että toisen polven maahanmuuttajat olisivat jollakin tavoin erityisiä kulttuurisuuden suhteen, kunnes huomasimme, että oikeastaan ihan samat asiat, seurustelu, aikuiseksi kasvaminen ja oman paikan löytyminen, kiinnostavat kaikkia nuoria. Kiinnostavaa on myös se, kuinka kulttuurisesti hajaantuneissa yhteisöissä

”Työpaja on hyvä esimerkki monikulttuurillisesta ja kulttuurisesta nuorisotyöstä.

Työpajassa kannustettiin nuoria luovuuteen ja omien ideoiden sekä mielipiteiden ilmaisemiseen.

Työpajaan osallistui myös nuoria, jotka ovat kasvaneet useamman kuin yhden kulttuurin vaikutuspiirissä.”

– harjoittelija 2014

iI

I D E N T I T E E T T I J A KUL T T UU R I

perhe ei ole vain täällä vaan koko maapallolla; voidaan lähteä sedän luo Amerikkaan ja tädin luo Lontooseen. Maailma on nykyään ihan erilainen, paljon avoimempi paikka, jossa sukkuloidaan. Samalla tavallahan kantasuomalaisetkin nuoret sukkuloivat, mutta suku ei ehkä ole samalla tavalla levinnyt ympäri maailmaa. Täällä Suomessa nuoret kuitenkin kasvavat, mutta jos näitä nuoria ei huomata, niin se on minusta todella iso ongelma. Toisessa maahanmuuttajapolvessa on todella paljon potentiaalia, mutta päättäjien ja muiden pitäisi huomata se ja antaa nuorille mahdollisuuksia.

K M: Kulttuurien välissä kasvaneilla nuorilla on myös uudenlaisia näkökulmia asioihin, ja olen pohtinut paljon, miten tätä luovuutta voitaisiin valjastaa ja tuoda esiin enemmän.

SH: You have to be updated in any spot of the world to develop the cosmopolitan personality, who can stand on his feet everywhere here on the Earth. You have to be open to any learning process and update your knowledge mentally and technically constantly. That process requires a lot of time. If you learn how to manage somewhere you probably manage elsewhere as well.

J P: Se alakulttuurien suuri kirjo, jonka keskellä nuoret tänä päivänä elävät, on hyvä ymmärtää. Myös esimerkiksi internet tarjoaa mahdollisia maailmoja, joihin voi

humpsahtaa ja joita voi pitää yhtenä totuutena. Ne voivat olla jopa voimakkaampia kuin kansallinen hegemoninen tarina, jossa ehkä on aikaisemmin eletty. Tämän myötä yhtenevään kansalliseen kulttuuriin tai tarinaan sitoutuminen ei voi olla enää samanlaista.

Kun nuorille antaa tilan vapaasti muodostaa tarinoita, niin melkein aina ensimmäisenä nousee tämä yhteiskunnallinen kahtiajako rikkaisiin ja köyhiin, rasisteihin ja ei-rasisteihin. Samoin tietynlainen yhteiskunnallinen tipahtaminen näkyy nuorten valitsemissa aiheissa usein. Se on aika hämmentävää. Johtuuko se siitä, että hyvää draamaa saadaan aikaiseksi siinä, että tarvitaan draamallisia konflikteja, joita me näemme elokuvissa, televisiossa ja joka paikassa? Vai heijastaako se olemassa olevaa todellisuutta? Sitä en osaa sanoa, mutta joka tapauksessa nämä teemat nuorilta nousevat esiin helposti. Tarvitsemme elementtejä, jotka luovat yhteisöllisyyttä erilaisten ryhmien välille. Erilaisissa draamahankkeissa olen huomannut, että yhteisöllisyyttä todellakin voidaan luoda.

Olemme yhteisessä tarinassa. Sitähän me kaivataan. Kun keräännytään saman teeman ympärille ja luodaan jotain yhdessä.

12

IiI

O S A LL I SUUS , M E R K I T Y KS E LL I S Y Y S , M O T I V A A T I O

Mitä matalampi kynnys, sitä korkeampi katto

13

IN: Uskon ja näen, että tämä on matalan kynnyksen toimintaa. Olemme viime vuosina yrittäneet tietoisesti madaltaa osallistumiskynnystä. Jos esimerkiksi ryhmä haluaa osallistua valokuvapiiriin Espoon keskuksessa tietämättä, miten sinne mennään, niin me lähdemme saattamaan ryhmää tai yksittäisiä osallistujia paikan päälle. Siinä mennään oman mukavuusalueen ulkopuolelle, minkä myötä opitaan uutta ja laajennetaan sitä aluetta, jolla on totuttu toimimaan.

Museonjohtajamme Maria Koskijoki puhuu myös luottamuksen rakentamisesta. Tällöin vastapuoli näkee, että virassa toimiva henkilö tulee vastaan itsekin. Huomataan, että toinen on epämukavuusalueellaan ja sitten yritetään kohdata sitä.

K M: Matalaan kynnykseen liittyy myös se, että on olemassa monikielinen avainhenkilöverkosto, jonka kautta ihmisiä tavoitetaan. Lehdistä, ilmoitustauluilta ja internetistä tapahtumien bongaaminen vaatii jo aika paljon oma-aloitteisuutta.

F HL: Kun nuori lähtee mukaan, hän saa käytännössä tietää, mitä työpaja oikein tarkoittaa, sillä sanana tai selittämisellä se ei välttämättä avaudu. Matalan kynnyksen yli kävelemistä helpottaa myös, kun tiedetään, minkälaista osaamista ryhmässä on.

Ihmisten osaamista ei tulisi aliarvioida vaan

”Voi kun olisin saanut kuvia nuorista stagen takana.

Siitä, kuinka silmät syttyivät ja syntyi oivallus ja innostus tekemisestä. Tätä juuri haettiin!”

– ohjaaja 2014 kunnioittaa, jos haluamme, että ihmiset pääsevät elämässään eteenpäin. Valitettavasti yritämme joskus tehdä matalan kynnyksen toimintaa ilman tätä tietoa. Ryhmä voi aloittaa ihan pienistä asioista. Matala kynnys rakentuu kunkin ryhmän mukaan. Tulee arvioida ryhmän osaaminen ja keskustella ryhmän jäsenien kanssa siitä, mihin suuntaan halutaan mennä.

RTI: Se, että voin mennä mukaan ihan vaan vaikka uteliaisuudesta, on tärkeää.

Samoin se, että toiminta ei vie kokonaan pois omasta kulttuurisesta taustasta, on osa matalaa kynnystä.

J P: Tulee kuunnella ihmisten tarpeita, antaa ihmisten kertoa, mihin suuntaan kannattaisi mennä seuraavaksi ja rakentaa niiden pohjalta. Toiveena on yleensä tehdä ihan niitä samoja asioita, joita kukin meistä tekee. Palvelut saattavat joskus mennä liian

”Palautteessa nuoret ovat todenneet erityisen kannustavaksi sen tavan, miten ideoihin on tartuttu, ja että ne ovat oikeasti toteutuneet.

Tämä on innostanut nuoria ideoimaan lisää ja vahvistanut nuorten aktiivista otetta oman toimintansa suunnittelemiseen ja toteuttamiseen.”

– yhteistyötoimija 2013

merkityksettömältä. Ihminen voi alkaa miettiä, minkä vuoksi ylipäätään olla olemassa.

Meidän tulisi olla samassa veneessä. En tarkoita, että meidän pitäisi olla samassa tilanteessa voidaksemme ymmärtää toisiamme, mutta yhteiset kokemukset kyllä auttavat.

Jos otetaan liian suuria askelia heti aluksi, innostus ja motivaatio voivat laantua.

K M: Toimintaan innostaminen on kaiken lähtökohta. Tavoitteena on, että toiminta itse alkaa kannatella tekemistä.

Pelkästään se, että tulee paikalle, luo todella paljon mahdollisuuksia toimia. Muuta ei välttämättä edes tarvita. Toisaalta juuri sillä on merkitystä, että sinä olet tässä mukana.

Tätä ei olisi tapahtunut ilman sinun osallisuuttasi. Se on se viesti, jonka halumme antaa. Ei sen merkityksen välttämättä tarvitse olla sen kummoisempi.

J P: Osallistavaa toimintaa voidaan kuvata prosessina, jossa yhteisö itse innostuu joko ulkopuolisen ohjaajan avulla tai ilman sitä miettimään omaa elämäänsä ja siihen liittyviä haasteita ja unelmia. Pyrkimyksenä on auttaa yhteisöä itse määrittämään keskeiset, yhteiset aiheet ja ongelmakohdat ja ryhtyä miettimään ratkaisuja niihin. Ohjaajan tehtävänä ei ole tuoda valmista agendaa siihen, mitä tehdään, miten toimitaan tai mitä kohti mennään, vaan auttaa ryhmää löytämään ratkaisuja ja toimia myötäkuuntelijana ja tutkijana prosessissa.

IiI

O S A LL I SUUS , M E R K I T Y KS E LL I S Y Y S , M O T I V A A T I O

kauas inhimillisestä yhdessä olemisen ajatuksesta. Olen myös pohtinut sitä, miksi sosiaalityön tulee tapahtua sosiaalitoimistossa, kun se voisi yhtä hyvin tapahtua kahviloissa, tanssitunnilla tai missä tahansa. Toivottavasti taide voi luoda uusia tiloja, joissa nämä suhteet määrittyvät uudelleen.

IN: Se, miten paljon esimerkiksi nuoret voivat vaikuttaa sisältöihin museon toiminnassa, vaihtelee tosi paljon. Joskus on oikeasti kontrollista vapaata ja joskus ei ole ollenkaan, koska mennään esimerkiksi opetussuunnitelman tai meidän omien tavoitteiden mukaan. Usein liikutaan monella tasolla; joskus niin, että on selkeä kuva siitä, mitä haluamme nuorten oppivan, toisinaan tavoitteena on suojella sitä tilaa, josta asiat saavat vapaasti nousta. Yleensä ne on enemmän yksittäisiä taidehankkeita, joissa ikään kuin vaalitaan sitä. On myös näkemyksiä, joiden mukaan taidemuseot ovat nykyään niitä paikkoja, joissa voi hiljentyä ja vain olla kaiken tohinan ja kaupallisuuden keskellä.

K M: Näen merkityksien ja motiivien olevan aivan osallisuuden ytimessä.

Osallisuutta ei synny, jos henkilö ei löydä mitään syytä sille, miksi lähteä mukaan. Se on äärimmäisen tärkeä asia oivaltaa. Jos nuori itse ei löydä merkitystä tekemiselleen, on vaarana, että osallisuus jää pinnalliseksi ja ohimeneväksi. Toiminnan tulee jollakin tasolla liittyä osallistujan elämään, jotta merkitys voi syntyä. Kun toiminta koetaan merkitykselliseksi, se alkaa synnyttää uusia merkityksiä – myös sellaisia, joita osallistuja ei aluksi olisi ehkä osannut kuvitella.

Motivaatio ja sitoutuminen toimintaan vaativat kokemuksen omistajuudesta. Kun toimintaan sitoudutaan henkilökohtaisen merkityksellisyyden ja motiivin kautta, syntyy perusta omaehtoiselle toiminnalle.

F HL: Motivaatio on mielestäni erittäin keskeinen asia. Jos ihmisellä ei ole motivaatiota, elämänprosessit hidastuvat ja voi syntyä ongelmia. Ilman toivoa ei voi elää. Jos motivaatio katoaa, voi masentua. Ei jaksa elää, ja elämä tuntuu tyhjältä,

14

O S A LL I SUUS , M E R K I T Y KS E LL I S Y Y S , M O T I V A A T I O

IiI

15

”Nuorten osallistuminen työpajatoimintaan oli helppoa ja toiminta lunasti lupauksensa matalasta kynnyksestä.

Oleminen työpajassa oli helppoa. Turvallinen ympäristö asiantuntevien aikuisten seurassa takaa nuorille mahdollisuuden hyvään kulttuurilliseen kokemukseen. He oppivat uutta ja tuntevat yhteenkuuluvuutta.”

– harjoittelija 2014

Yhteisön kesken päätetään siitä, miten ajatuksista siirrytään toiminnallisuuteen ja käytännön muutoksiin. Ne voivat olla joko tosi pieniä, mikro- tai yksilötason, yhteisön sisällä tapahtuvia muutoksia, tai niillä voidaan tavoitella laajempia, jopa poliittisia vaikutuksia. Pedagogisena syvätavoitteena on se, että parannetaan yksilöiden ja yhteisöjen kykyä tiedostaa ja artikuloida ongelmia ja haasteita sekä löytää niihin konkreettisia ratkaisuja. Vähitellen ohjaajan vastuu siirtyy kokonaan pois. Ihanteellisimmillaan yhteisö itse alkaa tehdä asioille jotain.

IN: Olemme myös paljon miettineet paikkoja ja sisältöjä. Esimerkiksi Oma mieli, oma kieli –hankkeessa koulutamme eri äidinkielien puhujia, muun muassa sellaisia naisia, jotka ovat olleet päiväkodissa töissä tai ovat muuten kiinnostuneita koulutuksesta, kokoamaan taide-/työkalupakkimateriaalia, jota voidaan hyödyntää päiväkodeissa ympäri Suomea. Päiväkodin työtekijät ovat olleet todella innoissaan, sillä oman kielen opetusta ei päiväkodeissa vielä ole. Koulutamme myös naisia, jotka puhuvat heikosti suomea ja jotka tarvitsevat paljon rohkaisua, jotta he voisivat osallistua koulutukseen.

Näissä ryhmissä opettelemme ryhmässä olemista ja osallistamme naisia auttamaan työpajan pitämisessä. Siinä voi olla tuetusti mukana ja saada valmiuksia osallistua

seuraavaan koulutukseen. Ohjaajamme oli todella hyvä ja innostava, ja joskus naisilla oli niin hauskaa, että katto meinasi nousta ja äänet kaikuivat. Joskus oli pakko vähän hyssytellä, vaikka se olikin ihan ristiriidassa koko jutun kanssa; heti kun innostuu todella, niin sitten pitää laittaa sordiinoa päälle ja muistaa, että ollaan museossa.

”Hyvin positiivinen yllätys.

Työpaja oli paljon kivempi, kuin mitä olin odottanut.” – nuori 2014 ”Parasta oli se, että kun sanoin jotain, se otettiin huomioon.”

– nuori 2013

Vapaa sana

Millaiseksi toiminta on koettu

Osallistujat ovat kokeneet toiminnan mielekkääksi Osallistujat ovat olleet tasapuolisesti mukana toiminnassa Osallistujat ovat oppineet toiminnan kautta uusia asioita Osallistujat ovat kokeneet oppimisen oivalluksia Osallistujat ovat kokeneet toiminnan motivoivaksi Osallistujat ovat olleet sitoutuneita toimintaan Ohjaajien tapa kannustaa nuoria on koettu tärkeäksi Toimintaa on ollut mukava ohjata Osallistujat ovat kokeneet toiminnan hyödylliseksi

Eniten näitä vastauksia >

Ohjaajat, fasilitaattorit, yhteistyötoimijat, työryhmä

Osallistujat ovat kokeneet yhdessä tekemisen tärkeäksi Osallistujat ovat kokeneet tulleensa hyväksytyiksi sellaisina kuin ovat Lähtömaan kulttuurin parissa työskenteleminen on koettu tärkeäksi Tuotosten nimeäminen ja esillepano on koettu tärkeäksi Ammattitaiteilijan mukanaolo on koettu mielekkääksi

Mitä vaikutuksia toiminnalla on ollut

Toiminnan myötä syntyneet tuotokset ovat motivoineet osallistujia ja lisänneet toiminnan mielekkyyttä Toiminta on rohkaissut nuoria Toiminnasta on syntynyt uusia ideoita Ryhmän välinen vuorovaikutus on parantunut toiminnan aikana Nuoret ovat innostuneet taidemenetelmistä Nuoret ovat alkaneet luontaisesti toimia toinen toistensa vertaisohjaajina Nuoret ovat löytäneet keinoja avata ajatuksiaan ja tunteitaan luovan tekemisen kautta Toiminnan myötä osallistujien luottamus on lisääntynyt Integroiduissa ryhmissä yhdessä tekeminen on kehittänyt suomen kielen osaamista Toiminta on auttanut osallistujia ryhmäytymään Toiminnan myötä turvallisuuden ja yhteisöllisyyden tunne on lisääntynyt Osallistujien avoimuus on lisääntynyt Osallistujat ovat ystävystyneet keskenään toiminnan myötä Toiminta on vahvistanut nuoria Toiminnan kautta nuoren kiinnostuksen kohteet ovat alkaneet hahmottua Erityisesti draamaharjoitukset ovat vapauttaneet osallistujia

16

Mitä haasteita toiminnassa on ollut

Lyhyen aikajakson perusteella on ollut haasteellista arvioida toiminnan laajempia vaikutuksia Aikatauluttaminen ja toiminnan lyhytkestoisuus Tila ei ole ollut paras mahdollinen toiminnan kannalta Erilaiset kielitasot ja ryhmien monikielisyys Toisinaan nuorten on ollut haasteellista keskittyä toimintaan

Mikä toiminnassa on ollut erityisen onnistunutta

Nuoret ovat saaneet hyvin tukea itseilmaisuun Ohjaajan ja osallistujien välinen vuorovaikutus Ohjaajan ja osallistujien välinen luottamus Tukea ja apua on ollut helppo pyytää ja saada Nuoret ovat eläytyneet toimintaan Ryhmien koot ovat olleet sopivia Nuorten kanssa on ollut mukava työskennellä Ryhmähenki ja yleistunnelma ovat olleet toiminnassa hyviä Olen saanut toiminnasta ideoita omaan työhöni Ohjaajat ovat valmistautuneet toimintaan hyvin Osallistujien kanssa samaa äidinkieltä puhuvat ohjaajat ovat olleet hyviä Nuoret ovat auttaneet toisiaan kielihaasteissa Luovat menetelmät ovat toimineet hyvin vuorovaikutuksen välineenä ja kannustaneet dialogiin Toiminnan tiedollinen anti on ollut hyvää Erilaiset teemat yhdistettynä uusien taitojen oppimiseen ovat syventäneet tekemistä Erilaisten tunnekokemusten avaaminen ja jakaminen Kaikki läsnä olevat henkilöt ovat osallistuneet toimintaan Toiminta on ollut nuorista itsestään lähtevää Pieniltä tuntuvien asioiden kokeminen yhdessä on ollut suuri asia

17

IV

Luovaa ilmaisun iloa ja onnistumisen kokemuksia

”Työpajan aikana tapahtui osallistujissa huomattavaa avautumista liittyen itsensä ilmaisemiseen kuvataiteen avulla. Aluksi vain lyijykynällä piirtänyt (piirsi jotain, kumitti, piirsi, kumitti…) maalaili lopuksi moniväristä kuvaa kotiseudustaan ja innostuneena vielä selitti oma-aloitteisesti siitä ohjaajalle!”

– ohjaaja 2013 on lupa ilmaista itseään tanssin ja tekstien kautta. Samalla avautuu mahdollisuus kali— broida kaikkea sitä informaatiota, jota nuoret joutuvat suodattamaan, ja löytää omien ajatustensa äärelle. Sitä kautta oppii myös näkemään sen, millaisia esteitä on ehkä itse itselleen asettanut. Dhaanto-työpajassa se tuli esiin vahvasti esimerkiksi runojen kautta. Niissä nuoret alkoivat työstää sitä ajatusta, että tässähän onkin mahdollista kirjoittaa vapaasti ja pohtia erilaisia asioita ja löytää uusia tapoja ilmaista itseään.

K M: Olisi hienoa, jos toiminta voisi aina jatkua jollakin tapaa, kun nuoret sitä

M I E L E KÄS T E K E M I N E N J A H A R R A S T US T O I M I N T A

IN: Nuoret tarvitsevat ihan kaikenlaista.

Miten ollaan porukassa ja tehdään yhdessä asioita; kaikenlaisia taitoja, oivalluksia ja oppeja. Nuoret tarvitsevat kokemuksia siitä, että joku kuuntelee ja mahdollisuuksia tehdä ja kokeilla erilaisia juttuja. Työpajoissa nuoret saavat onnistumisen elämyksiä – aivan kuten jossain jalkapallomatseissakin. Mielekkään tekemisen kautta elämäkin saa ehkä lisää mielekkyyttä, ja silloin on helpompi pysyä mukana yhteiskunnassa.

K M: Maahan muuttaneet nuoret ovat aloittaneet kaiken alusta mutta tavallaan kuitenkin keskeltä. Se vaikuttaa perspektiiviin ja tapaan tehdä ja vaatii esimerkiksi harrastustoiminnalta tietynlaista herkkyyttä ja lähestymistä. Heittäytyminen mukaan uuteen harrastustoimintaan voi antaa sellaisia onnistumisen kokemuksia ja oivalluksia, jotka vahvistavat nuoren ajatuksia siitä, että osaa ja pärjää. On tärkeää, että on olemassa mahdollisuus osallistua sellaiseen mielekkääseen toimintaan, jossa onnistumista ei mitata numeroin eikä toiminta vaadi erityisosaamista. Harrastustoiminnan yhtenä tarkoituksena on avata erilaisia mahdollisuuksia oppia ja kokea, ja sitä kautta tukea onnistumista myös muilla osa-alueilla.

RTI: Erityisesti sen oivaltaminen, että se voi olla niinkin yksinkertaista. Että

18

IV

M I E L E KÄS T E K E M I N E N J A H A R R A S T US T O I M I N T A

Olen kiinnostuneempi taiteesta ja kulttuurista. (nuoret, vast. 47)

19

Paljon

3 8 %

Kyllä olen

4 7 %

Jonkin verran, eos

1 1 %

En ole

4 %

ehdottavat. Silloin nuoret voisivat kiinnittyä pidemmäksi aikaa johonkin juttuun, joka tuntuu omalta.

RTI: Kyllä, pedagogisestikin se olisi todella tärkeää. Tämänkaltaisessa toiminnassahan opetetaan osallistujille sitä, kuinka oma innostus voi viedä eteenpäin ja tuottaa iloa itselle ja muille. Jos toiminta lässähtää, se antaa viestin siitä, että oma innostus ei ehkä kannakaan. Dhaanto-työpajan jälkeen nuoret olivat innokkaita jatkamaan ja pohtivat muun muassa oman tanssiyhteisön perustamista. He olivat ylpeitä ja onnellisia siitä, että heistä oltiin ylpeitä ja että kaikki meni hyvin. Aluksi nuoret jännittivät, menevätkö askeleet sekaisin tai miten yleisö suhtautuu. Yleisön positiivinen vastaanotto vapautti nuoria todella paljon. Olisi hienoa, jos jatkossa tällaiselle toiminnalle olisi enemmän aikaa käytettävissä, että päästäisiin hieman syvemmälle työskentelemällä pidempään saman ryhmän kanssa. Ajan kanssa myös sellaiset nuoret voisivat löytää mukaan toimintaan, joille osallistumisen kynnys on suurempi. Esimerkiksi tiiviimmän kouluyhteistyön kautta se saattaisi onnistua.

KM: Usein tämänkaltaista toimintaa ylläpidetään projekti kerrallaan, mutta olisi tärkeää luoda jatkuvuutta, mikä mahdollistaisi myös nuorten integroitumisen

”Olen asunut kahdeksan vuotta Suomessa. En osaa kirjoittaa omalla äidinkielelläni ja suomea osaan todella vähän. Minusta tuntuu, että olen sokea, mutta kun osallistuin ryhmään, opin jonkin verran uusia asioita, se tuntui tosi hyvältä.”

– vanhempi 2013 ”Oli kiva tutustua ihmisiin ja oppia valokuvausta!

– nuori 2012 harrastustoiminnan parissa. Olemme pohtineet esimerkiksi koulun, sosiaali- ja kulttuuripalvelujen sekä kolmannen sektorin toimijoiden kesken toteutettavaa jatkumoa, jossa nuoret voisivat omien projektiensa kautta suorittaa osan koulutyöstään. Samalla nämä projektit toimisivat nuorille omien taitojen ja kiinnostuksen kohteiden tunnistamisen paikkoina, sekä auttaisivat nuoria rakentamaan verkostoja. Siinä vaiheessa, kun koulu loppuu ja tulisi ottaa askelia kohti työelämää, on hyvä olla kokemuksia ja tahoja, joiden kautta pääsee käsiksi erilaisiin mahdollisuuksiin.

A M P: Ainakin Friendly Film -leffaryhmän kohdalla on tullut monta sellaista oivallusta, että näinhän se polkuajattelu toimii, että toiminta jatkuu ja menee eteenpäin ja avautuu ovia uusiin juttuihin. Se on varmasti myös opettanut sinnikkyyttä omien haaveiden kanssa. Voi olla, että aina ei pysty itse määrittämään sitä, kuinka kauan jokin prosessi ottaa aikaa päästäkseen siihen pisteeseen, mihin haluaa päästä. Mutta että on aina se seuraava askel, joka vie eteenpäin. Se oli kyllä hieno prosessi seurata.

M I E L E KÄS T E K E M I N E N J A H A R R A S T US T O I M I N T A

”Työpajaan osallistuneet nuoret olivat ihania ja heidän kanssaan oli helppo työskennellä. Oli myös mukava huomata, kuinka esimerkiksi eräs mukana ollut poika, joka oli ollut Suomessa vasta vuoden, osallistui innokkaasti ja rohkeasti työpajoihin, vaikka suomen kielen ymmärtäminen varmasti tuottikin välillä hankaluuksia.”

– ohjaaja 2013

IV

Haluan osallistua enemmän taide- ja kulttuuritoimintaan. (nuoret, vast. 51) Paljon

6 1 %

Kyllä haluan

3 1 %

Jonkin verran, eos

8 % 20

V

O S A A M I S E N T UNN I S T A M I N E N J A S A N O I T T A M I N E N

Tarttumapintoja taiteesta ja kulttuurista

21

J P: Koulussa otetaan yleensä ulkopuoliset vierailijat ilolla vastaan, sillä sen myötä opettaja voi katsoa luokkaansa hetken eri perspektiivistä. Rakenteellisen yhteistyön aikaansaaminen vaatii opettajilta enemmän aikaa ja yksilöllistä ohjausta suunnittelutyössä. Uudessa opetussuunnitelmassa puhutaan osallisuudesta ja sen toteuttamisen tavoista. Ei ainoastaan taideaineiden kautta vaan myös työyhteisössä. Tämä vaatii laajempaa rakenteellisen ajattelutavan muutosta, jossa painopiste siirtyy opettajasta luokkaan. Koulut ovat tänä päivänä minun kokemukseni mukaan pääosin muutoshenkisiä ja opettajat mielellään reflektoivat omaa toimintaansa. Toisaalta on myös jonkin verran säilyttävää ajattelua, eli luotetaan voimassaoleviin, hyviin rakenteisiin, jotka auttavat pitämään arkea kasassa. Uuden opetussuunnitelmankin voi tulkita vanhalla tavalla. Olennaista ei ole se, että pitäisi hylätä vanha tai uudistaa kerralla kaikki, vaan balanssin hakeminen, niin että monimuotoisuus toteutuu. Jokainen ammattialue luo oman kulttuurinsa, samoin jokainen koulu luo oman kulttuurinsa yhdessä koko yhteisönsä kesken. Tullessamme kouluun ulkopuolelta vähän erityylisen työtavan kanssa voimme tarjota uudenlaisen linssin katsoa asioita. Onkin ehdottoman tärkeää, että

”Mielestäni parhaiten oppii tekemällä.” – nuori 2014 synnytetään dialogia myös koulun ulkopuolella. Tällaiset muutokset eivät synny hetkessä. Tarvitaan useita erilaisia projekteja suunnitelmien taustalle. Toiminnan teemat ja menetelmät tulee sovittaa kulloiseenkin opetustilanteeseen mielekkäällä tavalla.

A M K: Who Am I –työpajassa oli ihana nähdä, että sellaiset nuoret, joista en olisi ikinä odottanut, lähtivät innokkaasti mukaan. Esimerkiksi pojat, jotka usein eivät tule edes tunneille, olivatkin tässä tilanteessa aktiivisempia. Se oli yllättävää ja oli hyvä huomata, että omat ennakko-oletukset eivät välttämättä pidä ollenkaan paikkaansa.

Tällaiseen toimintaan saattavatkin innostua lähtemään sellaiset nuoret, joista ei osaisi etukäteen niin ajatella. Myös se, miten rohkeasti nuoret lähtivät käsittelemään tärkeitä aiheita, oli yllättävää.

J P: Draamaohjausvierailun jälkeen opettajat lähes aina toteavat, että on hieno nähdä, miten yleensä hiljaiset lapset ovatkin yhtäkkiä tässä niin hyviä. Villimmät yksilöt löytävätkin tätä kautta uuden kanavan toimia ja ilmaista itseään. Yhtä lailla se voi

”Yleinen tunnelma työpajassa olivat mahtava. Naurua ja onnistumisen kokemuksia saatiin jokaisella kerralla. Osallistujien palautteestakin huomasi, että he saivat työpajalta, mitä siltä hakivat ja tykkäsivät toiminnasta.

Osallistujat eivät kaikki myöskään tunteneet toisiaan, ja toiminnan kautta osallistujat tutustuivat uusiin ihmisiin.”

– harjoittelija 2014

yksinkertaisesti raivattava ne pois tieltä ja päätettävä, että nyt tarkastelemme hetken laajemmasta perspektiivistä. On myös tärkeä miettiä, miten toiminta voisi olla sellaista, jota ei liimata päälle, vaan että se keventäisi opettajien työtä ja loisi yhteisiä merkityksiä. Tulisi syntyä tunne siitä, että tämä on meidän kaikkien juttu. Jos sitä ei synny, ei synny jatkuvuuttakaan.

IN: Kaupungillahan on olemassa esimerkiksi K U L PS -tarjottimet kouluille, joihin saamme laittaa omaa tarjontaamme, josta valita. Olisi kiva, jos lähdettäisiin jatkossa niin, että globaalikasvatus ja taiteellinen toiminta nousisi muuallekin kuin kieliryhmiin niin, että se olisi enemmän integroivaa koulutoimen kautta. Olisi kiva, ettemme olisi vain paikka, jonne tullaan, vaan että saisimme vaikuttaa myös sisältöön.

A H: Koulun rakenteet ja raamit voivat olla aika ahdistavat, kun syksyllä tiedetään jo kevään kokoukset. Se kaikki aikatauluttaminen ja suunnittelu pitäisi tehdä niin paljon etukäteen, ja sitten jos tulee yllättäviä sairauslomia, niin asiat jäävät roikkumaan ja hoitamatta. Saattaa kuulostaa kaavoihin kangistumiselta, mutta säännölliset tapaamiset esimerkiksi kerran lukukaudessa voisivat toimia. Silloin voitaisiin jo etukäteen suunnitella, koska koulun arki on aika hektistä muuten. Se on sellaista päivästä

V

O S A A M I S E N T UNN I S T A M I N E N J A S A N O I T T A M I N E N

näkyä toisinkin päin. Mikään toimintatapa ei ole sellainen, joka sopisi kaikille. Ihanteellisimmillaan tällainen toiminta kehittää koko kouluyhteisöä, tuo opettajille uutta kapasiteettia ja uusia toimintatapoja oman työskentelynsä tueksi.

K M: On myös ollut mukava huomata, kuinka ne nuoret, jotka ovat olleet mukana harrastamassa, ovat toimineet luontaisesti muiden nuorten osallistajina ja tulkkeina ja alkaneet spontaanisti ideoida uusia projekteja.­Monet nuoret eivät osaa sanoa, mikä heitä kiinnostaa, vaan kun aletaan tehdä jotakin yhdessä, niin aletaan tunnistaa omaa osaamista ja uusia ideoita alkaa syntyä. Se, että tehdään ensin, auttaa avaamaan sitä toiminnan ideaa paremmin kuin selittäminen.

A M K: Kyllä, ja siihen voi olla monia syitä. Kotona ei ehkä olla innostuneita vapaa-ajalla tapahtuvasta toiminnasta, tai voidaan myös ajatella, että ei haluta ylimääräistä tekemistä. Toiminta olisi kuitenkin helppo rakentaa sisälle niin, että se hyödyttäisi myös opettajia.

F HL: Myös jos nuoret onnistuvat koulussa, opettajat saavat lisää motivaatiota.

A H: Kyllä, se on itseään ruokkivaa.

A M K: Silloin kaikki ovat sitä mieltä, että ollaan yhdessä tosi hyviä.

K M: Nuoret tarvitsevat rohkaisua ja tukea itsenäistymisessä. Osittain vapaaajalla toteutettavat projektit voisivat olla yksi väylä kannustaa nuoria oma-aloitteisuuteen. Monesti mietin, kuinka paljon koulun puitteissa on mahdollista pysähtyä ideoimaan asioita vapaalta pohjalta aikataulujen ja erilaisten velvoitteiden viidakossa.

J P: Alkujaan hölmöltä tuntuvat ideat voivat jäädä toteuttamatta, koska luulen, että aika riittää usein vain välttämättömille asioille. Tärkeät asiat joutuvat siirtymään pois välttämättömien tieltä.

Laajempiin perspektiiveihin keskitytään sitten joskus myöhemmin. Totuus on kuitenkin, että mikään ei tällöin muutu, koska ne välttämättömät asiat eivät koskaan lopu. ­On

22

O S A A M I S E N T UNN I S T A M I N E N J A S A N O I T T A M I N E N

V

23

toiseen selviämistä, eikä silloin välttämättä ole voimaa suunnitella asioita kauemmas tulevaisuuteen. Se johtuu varmasti siitä, että rakenteet ovat vasta muotoutumassa. Siitä huolimatta voitaisiin sopia ennalta tapaamisia pidemmälle aikavälille.

K M: Se olisi mielekästä myös meidän kannalta, sillä silloin olisi mahdollisuus peilata opetussuunnitelmaa työpajoihin ja voitaisiin etukäteen miettiä yhdessä sisältöjä niihin. Esimerkiksi, kun teillä on oppitunnilla jokin teema, voisimme kietoa siihen soveltavan draamallisen menetelmän. Silloin oltaisiin yhteistyön ytimessä myös suunnittelun kannalta.

J P: Esimerkiksi liikunta on lähtökohtaisesti kiva aine suurimmalle osalle, mutta aina on joukossa myös niitä, jota eivät siihen mukaudu. Vaikka jokin oppiaine olisi monelle kivaa, ne muutamat muut voisivat innostua siitä luomalla esimerkiksi fiktiivisen tarinan sen ympärille, mitä ollaan tekemässä. Liikunnallisen sisällön voi myös rakentaa esimerkiksi roolipelin muotoon.

Kun puhutaan koulumaailmasta ja oppiainejakojen ylittämisestä, niin tämänkaltaista ajattelua tarvitaan, jos tavoitteena on rakentaa inklusiivinen oppimismalli, joka todella ottaa mukaansa jokaisen. Olisi tärkeää, että jokaisen panos näkyisi osana suurempaa kokonaisuutta niin, että kaikki voisivat kokea yhteisöllisyyttä ja liittymistä edes jossain kohdassa. Uudenlainen toimintakulttuuri vaatii opettajilta ja kaikilta työntekijöiltä antropologista ja ihmettelevää otetta maailmaan. Meidän tulisi olla uteliaita ja kiinnostuneista erilaisista identiteeteistä ja rakentaa niitä yhdessä. Samoin tulisi käsitellä niitä mahdollisia konflikteja, joita erilaisten kulttuurien välillä voi syntyä.

A M K: Jos ajatellen vaikka juuri draamamenetelmiä, ne tuntuvat toimivan tosi hyvin ja niiden avulla voitaisiin käsitellä vaikka mitä. Muistan ihan sen ensimmäisenkin kerran, jossa käsiteltiin rasismia ja sitä, minkälaisia asioita ihmiset joutuvat kohtaamaan vaikka yhteiskunnassa. Näkisin, että siinä on ihan rajattomasti mahdollisuuksia.

A H: Olen myös aktiivisesti pyrkinyt poispäin siitä opetus-koe–mallista. Kannatan tapaa, jossa nuoret saisivat tehdä pieniä töitä pitkin matkaa ja sitä kautta näyttää osaamistaan. Joihinkin kursseihin sopisi hienosti juuri tällainen vaihtoehtoinen suoritustapa osallistavan ja omien projektien tekemisen kautta, ja silti ne olisi mahdollista arvioida opetussuunnitelman mukaisesti.

A M K: Kuulostaa tosi hyvältä. Osittainhan näitä projekteja on tehty nuorten vapaa-ajalla, ja siinä ongelmana on juuri se aikataulutus, kun lukujärjestykset muuttuvat jaksoittain. Toinen seikka, joka tukee tällaisen toiminnan ujuttamista opetuksen sisään, on se, että silloin tulisivat mukaan myös sellaiset opiskelijat, jotka eivät välttämättä itse vapaaehtoisesti lähtisi mukaan, mutta lopulta huomaavat löytävänsä itsestään uusia puolia ja asioita. Vapaaehtoinen toimintahan on asia myös, mutta tämän kautta voisi syntyä uudenlainen avaus sen suhteen, että myös ne alun vastahakoiset osallistettaisiin mukaan.

A H: Meillä on olemassa sisällöiltään vapaita harjoituskursseja, joissa on edetty

”Työskentely oli kaikin puolin joustavaa ja hetkessä tapahtuvaa.

Liiallinen kankeus ja virallisuus onnistuttiin hälventämään.

Tekniikka mahdollisti kaikkien aiheiden toteuttamista ja näyttämistä, visuaalisesti yllättävänkin hienoin tuloksin.

Hyvää oli myös hankkeen vetäjien mukanaolo joka kerralla, nuorille välittyi ainakin välittämistä. Eriikäisten nuorten ryhmä oli loistava!

Oli pakko tehdä jonkin asteen yhteistyötä kaikkien kanssa ja näin ehkä astua ulos mukavuusalueelta – suurenmoisin tuloksin!”

– ohjaaja 2014

tulisi ottaa nämä huomioon. Miettiessäni näitä K U LO -työpajoja, niin siinä tämä puoli on otettu mukaan vahvemmin. Fokusoidaan myös siihen, että sanoitetaan ja tehdään nuorten taitoja ja osaamisen alueita näkyviksi. Näillä nuorilla on paljon sellaista osaamista, mitä useampaan kulttuuriin kuuluminen kehittää – ja jolla olisi käyttöä jopa Suomen taloudellisen kilpailukyvyn kannalta.

K M: Ihan jo niiden sanojen löytäminen ja luonteva käyttäminen voi olla haastavaa. Se on aika iso askel alkaa kehua itseään paperilla. Voisimme tukea nuorta siinä kertomalla hänelle siitä, millainen hän on ja millaisessa työssä juuri tästä luonteenpiirteestä olisi hyötyä. Koulun jälkeen nuorelle jäisi sanallista palautetta omista vahvuuksistaan tavallaan osana opinto-ohjausta.

A H: Ehdottomasti. Juuri yhden ryhmän kanssa aloimme tehdä CV : tä, ja voin kertoa, että nuorten on aika hankalaa löytää sellaisia adjektiiveja, joilla he kuvailisivat itseään ja osaamistaan.

A M K: En ole aikaisemmin tullutkaan ajatelleeksi, miten tämä linkittyy työnhakemiseen. Olenko esimerkiksi vastuuntuntoinen, ja mitä se tarkoittaa. Nythän tämä kaikki nivoutuu taas.

A H: Nämä on pitkiä prosesseja, eikä yhden kurssin aikana mitenkään ehditä tehdä kaikkea. Hyvä, kun saadaan se CV-pohja tehtyä myöhemmin täydennettäväksi. Juuri sellainen itsetunnon ja identiteetin kehittyminen ja vahvistuminen vaatii pitkän ajan ja monen ihmisen välisen tuen ja puntaroinnin.

V

O S A A M I S E N T UNN I S T A M I N E N J A S A N O I T T A M I N E N

ryhmän tarpeiden ja toiveiden mukaan. Opetussuunnitelmaan voisi hyvin lisätä kurssin, jossa menetelmänä olisi draama ja aiheena esimerkiksi monikulttuurisuus.

K M: Kuulostaa hyvältä. Omasta koululuokasta on myös innostavaa lähteä välillä vierailemaan muihin opiskelupaikkoihin. Esimerkiksi Digitarina-työpajan myötä nuorille avautui konkreettisesti uusi paikka (Laurea-ammattikorkeakoulu), jossa nuoret eivät olleet ennen käyneet.

Nuoret kyselivät innoissaan, voiko tänne hakea opiskelemaan ja halusivat tietää lisää jatkopolkumahdollisuuksista.

A H: Kyllä, että fyysisesti ollaan sellaisessa paikassa, se on tärkeää. Mikään muu signaali ei olisi välttämättä saanut aikaan sitä oivallusta.

A M P: Näen siinä lisäarvon, että osallistumisesta on myös nähtävillä maininta. Kun nuori jatkaa seuraavaan koulutukseen, kurssille tai työelämään, niin hän ei ehkä itse ala kertomaan asioista, joihin on osallistunut ja voi jopa alkaa vähätellä itseään. Todistuksen avulla saadaan enemmän tietoa siitä, mitä nuori on tehnyt ja voidaan alkaa siitä, mitä hän on jo oppinut. Tavallaan se toimii siis myös keskustelunavauksena osaamisen kartoittamiselle ja tunnistamiselle. Valmistavan opetuksen puolellahan näitä pidempiaikaisia osallistumisia esimerkiksi kolmannen sektorin toimintaan kirjataankin todistukseen näkyviin.

K M: Kyllä. Yhteistyöllä voisimme myös sanallistaa näiden nuorten vahvuusalueita ja sellaista osaamista, joka ei ehkä koulutodistuksessa näy. Erilaiset sosiaaliseen kanssakäymiseen, luovuuteen tai vaikka muutosprosesseihin liittyvät taidot ovat juuri niitä ominaisuuksia, joita työelämässäkin tarvitaan, mutta joita ei ehkä sanoiteta koulutodistuksessa. Näkyväksi tekemisellä on osaamisen tunnistamisessa erittäin suuri merkitys.

J P: Nuo ovat juuri niitä metakompetensseja, jotka kyllä konstruktivistisessa ajattelussa tunnistetaan ja tunnustetaan, ja periaatteessa opetussuunnitelmienkin

24

VI

OHJAAJAN ROOLI

Luovan prosessin luotsit

25

F HL: Ohjaajan on tärkeä tunnistaa ryhmään kuuluvien ihmisten erilaisia persoonallisuuksia ja säädellä sitä kautta ryhmän toimintaa. Ohjaajan rooli on todella merkittävä. Tulisi kuunnella kaikkia tasapuolisesti. Se antaa hyvän olon, motivaatiota ja innostusta, kun kokee, että juuri minun ajatuksiani kunnioitetaan. Samoin, jos nuori toteaa, että tämä ei ole kiinnostavaa, tulee yhdessä miettiä sitä, mikä toiminnassa ei motivoi. Ryhmänohjaaja voi esimerkiksi antaa aluksi aiheen, jota voidaan halutessa käsitellä. On tärkeää antaa tilaa. Vertauskuvallisesti, kun pyrimme sytyttämään öljyä, meidän pitää ensi vapauttaa kaasu. Kyse on samasta asiasta; ennen kuin voidaan mennä ydinasiaan, on ensin vapautettava ajatuksia.

Jos ryhmässä ei osata käsitellä asioita, voi helposti syntyä ongelmia tai konflikteja.

K M: Toiminnassa ehkä tärkeintä on kohtaaminen. Se, että ihminen menee toiminnan edelle. Ryhmädynamiikan kannalta haasteellista on se, että ryhmässä on aina ihmisiä, jotka ovat aktiivisempia kuin toiset. En ole kuitenkaan kokenut, että ryhmissämme kukaan olisi jäänyt ulkopuolelle. Mukaan ottaminen lähtee luontaisesti usein myös nuorista itsestään. Jos joku tarvitsee apua esimerkiksi suomen kielen kanssa, niin yhdessä sparrataan. Ideana

”Odotin, että työpaja olisi ollut tylsän rakenteellinen, kuten usein tapaa olla, ja että tila olisi suuri ja kolkko; inspiroiduin työpajan lähtökohdista ja mahdollisuudesta joustaa suunnitelmassa tarinallisesti tilanteen mukaan.”

– ohjaaja 2013 ”Ohjaajat olivat ystävällisiä ja auttoivat tarvittaessa.” – nuori 2014 on, että kommunikaatio lähtee elämään ja toiminta ohjautumaan sitä kautta. Kokonaisuus muokkautuu hetkien ja kohtaamisten kautta, ja sitä räätälöidään osallistujien mukaan. Ohjaajan tulee olla valmis heittämään suunnitelmansa romukoppaan millä hetkellä tahansa tai pikemminkin alkaa soveltaa sitä tilanteeseen sopivalla tavalla.

J P: Ohjaajan on opittava yhteisön kieli; ne tavat ja käsitteistöt, joilla yhteisössä kommunikoidaan, jotta ohjaus ei tapahtuisi ulkopuolisin käsittein. Olennaista on se, että alussa syntyy kielellinen ymmärrys ohjaajan ja yhteisön välille. Myöhemmin

K M: Äänen antaminen nuorille on todella tärkeä osa toimintaa. Ohjaaja pitää kokonaisuutta kasassa ja huolehtii, että kaikki tulevat kuulluksi esimerkiksi yhteisen tarinan kirjoittamisen yhteydessä. Nuoren sitoutuminen tekemiseen vahvistuu silminnähtävästi, kun nuoresta itsestään lähtevät ideat ja ajatukset otetaan vastaan aidosti.

Toki toimiessamme osana ryhmää tulee aina tehdä kompromisseja ryhmän kesken, mutta se on taas toisella tavalla ryhmää sitouttavaa.

VI

”Olen iloisempi nyt kuin ennen työpajaa. Kuunnellaan ja tehdään lisää yhdessä. Lauletaan ja tanssitaan!” – nuori 2014 ”Parasta työpajassa oli kaikki!”

– nuori 2013 ”Todella kivat vetäjät, oli todella hauskaa!” – nuori 2014

OHJAAJAN ROOLI

erilaiset kommunikaatiotavat saatetaan vuorovaikutukseen keskenään. Kehitysyhteistyössä, erityisesti luku- ja kirjoitustaidottomien yhteisöjen kohdalla, on sovellettu paljon muun muassa teatteria, laulua, tanssia, nukketeatteria ja erilaisia kuvamuotoja. Symbolisten kielten kautta taide tulee luonnolliseksi osaksi toimintaa merkitysten luomisen ja jakamisen kautta. Pedagogisessa draamassa on kyse ihan samasta asiasta.

Puhuttakoon sitten muutoslähtöisemmästä, radikaalimmasta, ongelma- tai oppimiskeskeistä pedagogisesta toiminnasta, pohjimmiltaan siinä on aina jollakin tasolla kyse merkitysten luomisesta ja jakamisesta yhdessä ottaen huomioon sen tosiasian, että kukin meistä hahmottaa maailmaa erilaisista näkökulmista. Draamaprosessissa voidaan esimerkiksi määritellä tietyt sisällöt ja tehtävät ja jättää riittävästi avoimia kohtia, joissa ryhmä saa alkaa luoda ja toimia oman autonomisuutensa kautta. Avoimet lopetukset ovat usein erityisen toimivia. Toiset draamamenetelmät ovat strukturoidumpia kuin toiset, kun taas esimerkiksi K U LO : n työpajoissa vapaa ilmaisu on ollut enemmän mahdollista jo senkin ansiosta, että se ei ole ollut välttämättä sidottu esimerkiksi luokkatilanteeseen. Poikkitaiteellisuus on hyvä juttu. Erillisten harjoitteiden kautta voi syntyä sitä yhdessä määrittymistä.

Sain uusia kokemuksia. (nuoret, vast. 44) Paljon

5 7 %

Kyllä sain

4 1 %

Jonkin verran, eos

2 % 26

VII

V E R T A I SUUS KOHTAAMINEN JA DIALOGI

Yhteisöt vailla vertaa

27

F HL: Maahanmuuttajilla ei aina ole täällä perhettä. Hankkeessa on tullut esille, kuinka paljon maahanmuuttajat - sekä nuoret että vanhemmat - tarvitsevat vertaistukea. Vertaisryhmässä jaetaan asioita, joista osallistujilla on yhteinen kokemus. Toinen on toiselle kuin perheenjäsen. Kun kokemuksia jaetaan, huomataan, että toisetkin ovat kokeneet samoja asioita, mikä voi auttaa löytämään ratkaisuja ja näkemään, että en ole yksin tai ainoa, joka ajattelee tällä tavoin.

Toisten ihmisten tarinoiden kuunteleminen on todella koskettavaa ja ajatuksia herättävää. Erityisesti heille, jotka eivät ole syntyneet Suomessa. Vieraan kulttuurin ja kielen keskellä voi helposti kokea olevansa yksin.

J P: Uskon, että ulkopuolisuuden tunne tai kokemus siitä, että kukaan ei kuuntele tai ymmärrä, voi pahimmillaan johtaa siihen, että nuori syrjäytyy tai sulkee tietoisesti itsenä ulkopuolelle. Kriisitilanteessa ihminen tuppaa hakemaan tukea sellaisesta lähimpänä olevasta kulttuurista, joka kohtaa hänet emotionaalisella tasolla.

Tuo alakulttuuri voi olla vaikka huumekavereiden jengi tai oma mummo. Jos järjestelmistämme puuttuu emotionaalisuus, on hankalaa löytää yhteistä virettä ja rakentaa sen päälle dialogia. Sama pätee minkä tahansa yhteisön toimintaan.

”Ryhmä on edistänyt meillä yhteisöllisyyden ja verkostojen muodostumista ja myös elinpiirin viihtyisyyttä.” – vanhempi 2014 SH: Isolation, loneliness and feeling of not belonging are big problems in society nowadays. Just imagine a person who is unsure of him-/herself who hides all the feelings and suffers alone. Without friends, family members or hobbies it’s not an easy thing to cover. What we can do is to update the artistic tools in our hands and try to find the way. We are not unconnected creatures.

You can compare it to a mobile phone. If you keep the tools of 2010 in the year 2014, you lack functionalities and cannot get the best out of it. You have to update the device. It’s the same with people who deny things that they see around. By denying things, eventually you will be out of everything. If you sweep things under the carpet, I mean the real things that are really happening. I am an immigrant as well. I haven’t ever given up despite all the obstacles or struggles I have had. When I work with immigrants, I try to implement that. I share my story and tell them about the things I have managed and

”Oli antoisaa ja haastavaa.

Erityisesti osallistujien erilaiset kielitaidot olivat varmaankin kaikille eri tavoin haastavia.

Sujuvasti suomea puhuvat ja vain hieman suomea puhuvat samassa ryhmässä oli mielestäni kuitenkin hyvä idea: nuoret oppivat toisiltaan sekä opettivat toisiaan. Se on muutenkin ryhmässä opiskelun etu, mutta etenkin kielitaidon lisääminen ja myös nuorten oman äidinkielen käyttö suomen kielen ymmärtämisen apuna näytti toimivan oikein hyvin.” – ohjaaja

VII

2012

aikuisia, vertaisoppiminen ja toisista huolehtiminen on tietyllä tapaa jotenkin todella luontaista.

A H: Niin se varmasti juuri menee, että syntyy jonkinlainen opastus tai isosisko/-velisuhde.

RTI: Helinä Rautavaaran museolla toimineet somalinaiset olivat Dhaantotyöpajassa mukana ikään kuin kummeina tai äiteinä, sillä ryhmässä oli heidän tyttäriään mukana. Siinä oli sellainen hauska ketju.

F HL: Yhdessäolo vahvistaa. Kun yksi koputtaa, ääni ei kanna, mutta kun tehdään se yhdessä, ääni on voimakas. Yhdessä oleminen on tärkeää ja se vahvistaa ihmistä.

J P: Kun yhteisöt itse löytävät emotionaalisia ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin, opitaan kommunikoimaan paremmin ja pärjäämään haastavissa tilanteissa. Mietitään vaikka vastaanottokeskusten arkea. Ihmiset tulevat sinne eri kulttuureista todella hankalissa elämäntilanteissa, niin onhan se selvää, että syntyy riitaa ihmisten välille, masennusta ja etnisiä konflikteja. Yhteisöllisyyttä voidaan alkaa rakentaa tietoisesti erilaisilla menetelmillä. Ihmisiltä kyllä löytyy

V E R T A I SUUS KOHTAAMINEN JA DIALOGI

about the failures also. I feel I’m responsible for that. I see myself in other immigrants and that makes me want to support them. I still have a long, long way to go, but at least I know where I am now.

F HL: Olen huomannut, että ihmisillä on suuri tarve sille, että joku kuuntelee.

Halutaan herkästi puhua asioista, joista on olemassa yhteinen kipu tai kokemus. Kuunteleminen on hyvin tärkeä taito, jota voi myös ryhmässä oppia. Jos kaikki kuuntelisivat tarkasti, ratkaisukin voisi löytyä helpommin. On paljon kiinni myös siitä, miten asioita on totuttu käsittelemään. Toisilla ratkaisu löytyy nopeammin kuin toisilla.

Myös itsensä kuunteleminen on tärkeää.

Kun kertoo asiansa ääneen ja kuulee samalla itse omat ajatuksensa, ratkaisun ongelmaan voi löytää itse. Varmasti ilman vertaistukiryhmääkin voidaan keskustella asioista, riippuen elämäntilanteesta ja siitä, kuinka läheisiä ystäviä ollaan. Sanotaan, että jos on jokin ongelma, josta ei puhuta tai jota ei työstetä, niin se jää päälle. Voi syntyä kriisi ja ilmetä muita ongelmia, kuten masennusta tai mielenterveyshäiriöitä. On myös tärkeä oppia, että asioista saa puhua. Puhuminen voi antaa valoa, että näkee tien, mitä kulkea.

Kyse ei aina ole konkreettisesti ratkaisusta vaan keinosta nähdä sellainen. Käydään yhdessä läpi, miten asioista on keskusteltu esim. opettajan kanssa, haettu ja saatu apua. Tärkeintä on luottamus.

A H: Nuorten ryhmissä yhdessä tekeminen ja varmaankin se, että on ollut koulukavereita mukana, on koettu turvallisena.

On syntynyt sellainen näkymätön side, mikä on ollut varmasti voimaa antavaa.

F HL: Ryhmän sisällä tapahtuu myös vertaisoppimista. Ryhmän jäsenet voivat opettaa toisilleen erilaisia taitoja, mikä antaa tilaisuuden oman osaamisen hyödyntämiseen. Vertaisryhmässä myös suomen kieli kehittyy, kun innostutaan kertomaan erilaisista asioista ja opitaan sitä kautta uusia sanoja.

K M: Olen huomannut, että työpajoissa, joissa on mukana eri-ikäisiä nuoria ja

28

V E R T A I SUUS KOHTAAMINEN JA DIALOGI

VII

siihen tarvittava kipinä. Tilapäisestäkin asuinpaikasta voidaan tehdä koti, mutta se täytyy rakentamalla rakentaa.

K M: Olen pohtinut paljon elämässä pärjäämistä ja sitä, onko meille syntynyt tai syntymässä jonkinlainen illuusio siitä, että toiset vain ovat luotuja onnistumaan ja toiset eivät. Tuen tarpeessa oleva saattaa kokea suurta häpeää ja huonommuutta.

Avun pyytäminen ei ole helppoa, sillä siinä tunnustetaan samalla tietty haavoittuvuus, joka on kaikissa meissä. Mielestäni ajatus yksin pärjäämisestä on lähtökohdiltaan harhaanjohtava. Ihminen tarvitsee yhteisöjä ja tukiverkostoja hyvinvointinsa perustaksi.

Elämäntilanteesta ja erilaisista lähtökohdista riippuen tämä tarve tulee enemmän tai vähemmän esille ja näkyväksi.

J P: Pedagogeina meidän tulisi nähdä erilaisia yhteisöllisyyden muotoja ja ymmärtää, mitä se oikein tarkoittaa toisesta kulttuurista tuleville. Siitä puhutaan, mutta ei sitä aina oikein ymmärretä. Meidän on vaikea ymmärtää sitä. Eri kulttuureista tuleville lähiyhteisö voi olla älyttömän tärkeä yksikkö.

Päätöksiä tehdään perheen kesken­, ja perhe on oikeastaan aina mukana kaikessa. Koko mentaalinen ajattelutapa on toisenlainen.

Kantasuomalaiset saattavat puolestaan jo 15 -vuotiaaana miettiä, pitäisikö muuttaa pois kotoa. Muualta Suomeen tulleet puhuvat usein siitä, miten vaikeaa on tutustua suomalaisiin. Kukaan ei kutsu kotiinsa, ja hyvä kun tunnet yhden ihmisen. Se on järkyttävää.

”Opin tänään, että tunteet, jotka minussa heräävät, ovat normaaleja. Nyt tuntuu hyvältä.”

– nuori 2014 ”Nyt tiedän, miten maahanmuuttoprosessi voisi lähteä eteenpäin.” – nuori 2014 ”Oli kiva, kun keskustelimme tästä asiasta. Minulla on ollut välillä samankaltaisia reaktioita.

Nyt tiedän, mistä on ollut kyse.”

– nuori 2014

Olen iloisempi. (nuoret, vast. 46) Paljon

4 1 %

Kyllä olen

4 8 %

Jonkin verran, eos 1 1 %

29

VIII

Askeleet kohti muutosta

”Oli tosi hieno päivä, olen saanut paljon energiaa ja olen iloinen. Oli tosi hieno juttu.”

– nuori 2014 ”Tullessani tänne olin surullinen. Nyt olen tosi iloinen ja energinen. Oli tosi hieno päivä.” – nuori 2014 up to reach the green spot. It’s about seeing beauty through the daily, ordinary actions.

Look for beautiful things every single day of your life. It doesn’t have to be anything extraordinary, extremely new or revolutionary. Everything you do will bring results. Art shapes the soul and the behavior. Over time, as people have been testing the concept of beauty or began to feel different towards things, it has made them think of the good.

That can really shape societies. And that’s art. The best way is to think positively.

When you do something good, it’s constructive. We should make people recognize these things. People will commit themselves when they have something to believe in. We should

T O I M I NN A N V A I KU T UKS E T

J P: Kyllä meillä taiteilijoina on ihan älytön haaste siinä, että millä mittareilla me pystyttäisiin kuvaamaan jotakin sellaista, joka on alun perin määrittelemätöntä. Väitän, että taiteilijat tekevät edelleen paljon sellaista työtä, jonka arvoa ei ymmärretä, koska siitä on vaikea rakentaa lineaarista mallia. Toiminnallisia menetelmiä käytetään usein väärin ajamaan valmiita agendoja siinä, missä taitelijat usein hyppäävät mielellään tyhjän päälle. Vain tällaisesta voi syntyä oikeasti uutta.

K M: Malliajattelu tukee ehkä käsitystä siitä, että olisi olemassa yksi tapa ja totuus. Se on kuitenkin aika kaukana tästä päivästä, jos on koskaan totta ollutkaan.

Nykyään erilaisia maailmankuvia ja totuuksia voidaan tuoda esille monella tapaa, mutta silti tuntuu olevan vaikeaa hyväksyä se tosiasia, että monet eri todellisuudet elävät rinnakkain ja yhtä aikaa. Ehkä kipuilua aiheuttaa se, että taide ei taivu yhdeksi totuudeksi tai määritelmäksi.

SH: There are challenges with the youth. I hear them saying they are tired, for there’s no sun. Somehow I find it a bit lame.

You can’t turn the Earth around, but you can change how you see things. The energy for that change comes within courage, and when you have something that cheers you

30

T O I M I NN A N V A I KU T UKS E T

VIII

31

crystallize the idea of doing good. Building up something new is a long term process.

Big results won’t come quickly. We have to have visions. Another thing to remember is that people do things with free will.

We should seek for the reasons behind some harmful actions. Results take time.

F HL: Taide on todella hyvä väline maahanmuuttajanuorille. Tämänkaltaisia hankkeita on vähän. Tämä on pieni hanke, mutta maailma on suuri. Uskon kuitenkin, että pienin askelein voidaan mennä eteenpäin ja ottaa myös suuria askelia. Kun ihminen onnistuu jossain, hän saa voimaa ja energiaa. Jos ihminen kaatuu eikä onnistu, hän voi alkaa ajatella, että minä en pysty muuhunkaan. Kun nuorelle avataan ovia ja tarjotaan askelia, joita pitkin voi mennä eteenpäin, hän saa rohkeutta ja itsevarmuutta. Se on todella tärkeää.

K M: Muutosta voi peilata hetkien kautta. Sitä on vaikea kuvata sanoin, mutta esimerkiksi rohkaistuminen on nähtävissä muun muassa siinä, että silmiin katsominen ja spontaani reagointi erilaisissa tilanteissa lisääntyvät. Alussa ohjaajan ote voi olla kysyvämpi ja prosessia tukevampi. Omaaloitteisuus kasvaa varmasti myös luottamuksen myötä. Voi luottaa siihen, että saa sanoa, mitä ajattelee, ja että tulee kuulluksi.

Nuoret saattavat joskus aluksi vähätellä omia ajatuksiaan ja ideoitaan. Kun niihin tartutaan, nuorten halu osallistua kasvaa.

Onnistumisen kokemukset lisäävät toiminnan osallisuutta ja merkityksellisyyttä. Olen nähnyt, kuinka toiminnan myötä osallisuus on ikään kuin kääntynyt - alun perin passiivisemmasta osallistujasta onkin kuoriutunut henkilö, joka aktiivisesti ideoi ja ehdottaa uusia projekteja ja pyytää myös muita nuoria mukaan.

F HL: Maahanmuuttaja ei välttämättä pysty puhumaan asioista esimerkiksi luottamuksen tai kielitaidon puutteen takia.

Ryhmässä luottamus syntyy, kun ihmiset tutustuvat toisiinsa ja luottavat pikkuhiljaa siihen, että aroistakin asioista voi puhua.

Tämä vaikuttaa varmasti myös heidän

Vaikuttavuuden tärkein indikaattoori KULO-hankkeessa ovat nuorten ja heidän perheidensä kokemukset. Kuulluksi tuleminen, osallisuuteen rohkaiseminen ja sen vahvistaminen sekä arjen rikastuttaminen ja taitojen kartuttaminen taideja kulttuurikokemusten avulla vahvistavat esimerkiksi osallistujien positiivista minäkuvaa ja asuinympäristön hahmottamista.

KULO-hankkeen kauaskantoisia vaikutuksia saamme vielä hetken odottaa, mutta toimintaan osallistujien into ja sitoutuneisuus sekä positiivinen palaute puhuvat jo nyt onnistuneen hankkeen puolesta!

– Saija Turunen 2014 ”Tullessani tänne minulla oli kipua jalassa, nyt en tunne sitä enää.”

– vanhempi 2013

kotoutumiseensa, ja näen tämän asian todella tärkeänä osana sitä. Vertaistukiryhmässä esiin nousevat asiat ovat usein luonteeltaan todella herkkiä. Voi olla, että emme ulkopuolisena näe ratkaisua, sillä muutos tapahtuu kokijassa itsessään. Toisaalta oppia voi myös vain kuuntelemalla toista ja kokea rohkaistuvansa toisen kertomuksen kautta. Tämänkaltainen rohkeus voi olla yksi ratkaisu.

A M K: Muistan eräänkin nuoren miehen, joka ihan selvästi rohkaistui tämän toiminnan myötä. Tällaisella luovalla, yhteisöllisellä toiminnalla on ollut myös iso osa siinä muutoksessa. Oma-aloitteisuuden kasvu ja rohkaistuminen sosiaalisesti on ollut silminnähtävää. Ylipäätään tällainen toiminta

”Tavattiin puolitoista vuotta sitten ja alettiin tehdä elokuvaa rakkaudesta. Meitä oli 10 henkilöä, ja elokuvan kesto oli lopulta kahdeksan minuuttia. Oli kiva tehdä yhdessä, opin toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja sain uusia kavereita. Elokuvatyöpajan jälkeen olin valokuvaajana kolmen päivän ajan erilaisissa tapahtumissa. Pääsin vielä työkokeiluun kesällä kahdeksi viikoksi, ja se meni hyvin. Työstä jäi hyvä mieli. Haluan kiittää KULOhanketta siitä, että se auttaa nuoria kehittymään.” – nuori 2014

voivat olla niitä oppimisen tuloksia. Aina ei voi ennalta tietää, mihin toiminnassa päädytään.

K M: Tulee myös ymmärtää toiminnan vaikutusten rajat ja hyväksyä se tosiasia, että tulokset eivät näy aina suoraviivaisina ongelma-ratkaisu-tapahtumaketjuina.

Työyhteisöinterventiolla ei voida ratkaista YT-neuvotteluja, eikä vapaa-ajan taidetyöpajassa nikkaroida nuorille uusia työpaikkoja. Voimme silti auttaa ihmisiä löytämään voimavaroja ja askelia kohti toivottua muutosta. Toiminnan vaikutuksia arvioidessa vaaditaan usein tilastoja ja kasapäin lukuja todisteeksi siitä, että toiminnalla on merkitystä. Tämän rinnalla tulisi kuitenkin ottaa myös huomioon se, mitä kaikkea muutoksen edellyttämä emotionaalinen vahvistuminen vaatii ja että siihen tarvitaan aikaa. Se, että ihminen löytää itsestään voimavaroja, joiden avulla hän voi alkaa suuntautua kohti tavoitetta tai ensinnäkin löytää itselleen sopivan tavoitteen, ei välttämättä näy lukuna, lauseena tai yksittäisenä ja akuuttina muutoksena ihmisen toiminnassa. Muutos on prosessi. Ihminen toimii tiedostaen ja

VIII

T O I M I NN A N V A I KU T UKS E T

on hyvin voimauttavaa ja varmasti rohkaisee ja madaltaa kynnystä osallistua muuhunkin toimintaan.

A M K: Kaikki tällainen toiminta tuo nuorille tunteen siitä, että he ovat ainutlaatuisia ja koulu koetaan kivaksi. Se varmasti kulkee heidän mukanaan myöhemminkin.

Yksittäiset opiskelijat ovat saaneet toiminnasta valtavia onnistumisen kokemuksia. Se voi olla elämää mullistava asia, joka tukee ihmistä sisältä.

J P: Jotta muutos tai oppiminen voi tapahtua, tulee toiminnalle määritellä tavoite. Olennaista on se, miten ja kenen toimesta tavoite määritellään. Muutoslähtöinen pedagogiikkakin voi olla luonteeltaan keinotekoista, jos ryhmä tai yksittäinen osallistuja ei itse ole määritellyt tarvetta muutokseen eikä sitä silloin halua. Ohjaajan odotukset voivat olla jotain aivan muuta kuin se suunta, johon ryhmä itse haluaa toimintaa viedä.

Tärkeintä on ymmärtää niitä impulsseja, jotka tulevat ryhmältä itseltään. Joskus lähtökohtana on ollut tehdä muutoslähtöistä toimintaa, mutta ryhmä onkin todennut, että eikös me nyt vain oltaisi tässä yhdessä.

Erään terveydenhuollon koulutuksen kanssa esimerkiksi kävi juuri näin. Suunnitelmissa oli toteuttaa työpaja, jossa käsiteltäisiin intervention avulla organisaatiossa tapahtuneita muutoksia ja sen myötä ilmenneitä henkilöstöä kuormittavia asioita. Lähdettiin yhteisön kanssa liikkeelle muutoslähtöisistä menetelmistä, mutta päädyttiinkin kevyempään ratkaisuun ja tuomaan esille positiivisia voimavaroja. Tapahtumat sijoitettiin toiseen, kuvitteelliseen mutta samankaltaiseen maailmaan ja samalla katsottiin ironisesti peiliin ajatellen sitä, mitä oli tapahtumassa omassa yhteisössä. Mukaan otettiin huumoria ja alettiin rakentaa sisältöä yhdessä. Toiminnan lopputuloksena olikin työntekijöiden yhdessä kokema ja vertaisoppimisen kautta syntynyt ilo ja oivallus siitä, miten työssä voi kiireenkin keskellä olla luova. Opittiin kohtaamaan ihmisiä, toisiamme. Yhdessä luotu utopia voi vaikuttaa dramaattisesti työilmapiiriin, vaikka se on vain leikkiä. Ne

32

T O I M I NN A N V A I KU T UKS E T

VIII

tiedostamattaan jatkuvasti niin monella eri tasolla, että suoraviivaisia vaikutuksia on joskus mahdotonta jäljittää. On kyse laajemmasta kontekstista ja kokonaisuudesta, jota voidaan myös kutsua elämäksi. Lopulta ihminen voi löytää itsensä työpaikasta tai yhteisöstä, johon tuntee kuuluvansa siitä yksinkertaisesta syystä, että yksi asia vain johti toiseen. Tämän prosessin tueksi tarvitaan yhden ratkaisumallin sijaan monipuolinen tukiverkosto, jonka avulla ihminen voidaan kohdata monella eri tasolla ja liikkua sujuvasti käytännön ja emotionaalisen ulottuvuuden välillä.

”Kun tulin tänne, minulla oli raskas olo – nyt tuntuu, että voisin lentää!” – vanhempi 2013

Sain toiminnan kautta uusia ideoita ja ajatuksia. (nuoret, vast. 23) Paljon

4 3 %

Kyllä sain

3 9 %

Jonkin verran, eos

9 %

En saanut 9 % 33

Vapaa sana

Millaiseksi toiminta on koettu

Toiminta on ollut mielekästä Toiminta on antanut iloa/energiaa Toiminta on ollut hauskaa/kivempaa kuin odotin Toiminta on ollut hyödyllistä omaa elämääni ajatellen Toimintaan osallistuminen on ollut mahtava kokemus Toiminta on ollut mielenkiintoista Toiminta on ollut hyvällä tavalla yllättävää

Mikä toiminnassa on ollut erityisen hy vää

Eniten näitä vastauksia >

Kaikki osallistujat

Toiminta itsessään Luova yhdessä tekeminen Yhdessä oleminen ja ystävien tapaaminen Kaikki Uusiin ihmisiin tutustuminen Uusien asioiden oppiminen Osallistuminen ja ryhmään kuuluminen Leikit ja draamaharjoitukset Ystävälliset ja kivat ohjaajat Ideointi ja ryhmätyöskentely Kuulluksi tuleminen Mahdollisuus puhua kaikesta Mahdollisuus päättää itse, mitä tekee Luovuus ja haasteet Uudet kokemukset Tekemällä oppiminen Mahdollisuus työskennellä oman kulttuurin parissa Mahdollisuus tutustua suomalaiseen kulttuuriin Tiedon saaminen Ryhmän kanssa on ollut helppo tulla toimeen Energiset, positiiviset ja ystävälliset ihmiset Esiintyminen ryhmän kesken ja yleisölle Tulosten saaminen lyhyessä ajassa Kiinnostavat aiheet ja tulevaisuuteen vaikuttaminen

34

Mitä vaikutuksia toiminnalla on ollut

Toiminnasta on tullut hyvä olo Olen oppinut uusia asioita Toiminta on antanut merkitystä elämään Toiminta on auttanut minua Toiminta on aktivoinut minua Toiminta on lieventänyt kipua ja surua Toiminta on antanut mielekkään syyn lähteä pois kotoa Toiminta on edistänyt yhteisöllisyyden ja verkostojen muodostumista Toiminta on edistänyt elinpiirin viihtyisyyttä Ajatukseni ovat kirkastuneet toiminnan myötä Olen saanut uusia ideoita ja oppinut kuuntelemaan jokaisen mielipiteitä Opin uusia asioita tunteistani ja siitä, miten niihin voi suhtautua Toiminnan aikana fyysinen kipu on unohtunut Olen saanut uutta tietoa kotoutumisprosessista

Miten toimintaa voitaisiin kehittää

Toiminta voisi jatkua pidempään ja sitä voisi olla tarjolla enemmän Aikaa voisi olla enemmän käytettävissä Toiminta voisi olla osana koulunkäyntiä Aikataulutusta voisi kehittää Me nuoret voisimme olla mukana järjestämässä toimintaa jatkossa Pienemmissä ryhmissä keskustelussa pääsisi vielä syvemmälle Olisi kiva, jos meitä olisi vielä enemmän ryhmissä Vähemmän puhetta, enemmän leikkejä

35

IX

Erilaiset yleisöt kulttuuripalvelujen sisällä

K M: Kulttuuri on ihmisten luomaa, elävää ja muuttuvaa. Kaupunki muodostaa ikään kuin oman kulttuurinsa, joka koostuu monista erilaisista elementeistä. Tuo yhteinen kulttuuri on monimuotoinen ja rikas, ja se tulee nähdä voimavarana. Palvelujen saavutettavuus ja yleisön osallisuus kulttuurin kokemiseen, tuottamiseen ja kehittämiseen on myös kulttuuripalveluja virkistävä voima. Monikulttuurisuutta edistää se, että mahdollisimman monet palvelut avautuvat eri kielillä. Kieli on niin vahvasti osa kulttuuria, että se jo itsessään avaa näkökulmia ja ikkunoita toisiimme. Henkilöt, jotka puhuvat useita eri kieliä, ovat todellinen lisäarvo palvelujen saavutettavuutta ajatellen. Monikielisiä nuoria voitaisiin myös pyytää kokemusasiantuntijoiksi ja kulttuurilähettiläiksi järjestöihin, tapahtumiin ja sosiaalipalveluihin. Palkkaamalla näitä kielitaitoisia nuoria erilaisiin projekteihin avustajiksi vietäisiin palveluja varmasti eteenpäin ja saavutettavuus paranisi. Samalla nuoret saisivat tärkeää työkokemusta ja luottamusta itseensä ja tulevaisuuteen. Monenlaisissa tapahtumissa, kokouksissa ja kampanjoissa voitaisiin enemmän hyödyntää nuoria, ja tässä erityisesti vielä monikielisiä nuoria. Kun kehitetään nimenomaan palveluja, kohderyhmän on itse tärkeää olla prosessissa mukana.

M O N I M U O T O I SUUS P A L V E LU I SS A KUL T T UU R I J A K O T O U T U M I N E N

IN: On ollut puhetta siitä, kuinka hyvinvointipalvelut rapautuvat ja kolmannelle sektorille annetaan tehtäviä, jotka ovat ennen olleet kunnalla. Samoin mekin ajatellaan.

Kulttuurilaitosten rahoitus koko ajan vain pienenee ja pienenee, ja meidänkin täytyy kehittää uusia keinoja, joiden kautta kaupungin avustuksena kulttuuriin satsattu raha palautuu moninkertaisesti kuntalaisille niin, että kaikki saavat siitä jotakin. Kun kaikki leikkaavat ja leikkaavat, niin museoltakin vaaditaan tarkempaa fokusointia ja keskittymistä siihen, mikä on toiminnan ytimessä.

Toisaalta meidän kohdalla se on juuri kulttuuri ja hyvinvointi sekä toisaalta globaalikasvatus ja suvaitsevaisuus. Rahoittajan mukaan tulee lopulta trimmata tarkempi linjaus. Vierailuni eräässä museoseminaarissa Pietarissa toi esiin, kuinka samojen asioiden ympärillä toimimme, puhuimmepa sitten kulttuurisesta moninaisuudesta tai museolla vierailevista erityisryhmistä, jotka kutsutaan mukaan esimerkiksi mielenterveyspalvelujen tai lääkärin kautta, kuten venäläisessä museokentässä tuntuu olevan hyvin yleistä.

Kuitenkin kyse on siitä, että tehdään näkyväksi niitä, jotka eivät muuten näy yhteisen tekemisen kautta osana ryhmää. Ajattelen, että se yhdessä tekeminen juuri on se juttu, kulttuuria unohtamatta.

36

M O N I M U O T O I SUUS P A L V E LU I SS A KUL T T UU R I J A K O T O U T U M I N E N

IX

37

J P: Eräässä seminaarissa oli puhetta päiväkotien monimuotoisuudesta.

Päiväkodit ovat tänä päivänä luontaisesti monikielisiä, ja toisaalta lapsille luontainen tapa onkin oppia montaa kieltä yhtä aikaa.

Nykyään lapset toimivat luontaisesti erilaisten kielten ja kulttuurien välillä ja omaksuvat vaikka mitä. Eikö meidän silloin pitäisi mahdollistaa monikielisiä ja –kulttuurisia kohtaamisia, joissa erilaiset kulttuurit tulisivat tasapuolisesti esille ja sen myötä tunnustettaisiin, että esimerkiksi pääkaupunkiseutu on todella monikulttuurinen?

IN: Museon toiminnan saavutettavuuden ja kulttuurisen moninaisuuden kannalta katsottuna mehän oikeastaan juuri teemme täällä kulttuuria saavutettavaksi ja yritämme tehdä sisällöistä sellaisia, että ne olisivat merkityksellisiä. Mielestäni esimerkiksi Arooskassa se tapahtui, kun toiminnasta tuli yhdessä merkityksellistä. Halusimme erityisesti, että ihmiset kohtasivat toisensa; että somalitaustaiset museoisännät ja -emännät kohtasivat kantasuomalaisia ja toisinpäin. Oli hieno nähdä se ylpeys, jolla somalitaustaiset esittelivät asioita.

Samoin Suaado Jaman osuus toiminnan onnistumisessa on ollut merkittävä. Joku sanoikin, että miten sinä olet onnistunut, yleensä aina menee sukset ristiin jonkun kanssa. Se oli jotenkin niin ihmeellistä.

Kaikki kokivat saaneensa antaa jotakin ja saaneensa myös itse.

J P: Taiteen kentällä on myös nykyään jo selvää, että yleisötyötä pitää tehdä pelkästään jo taloudenkin takia, mutta että se on myös kiinnostavaa. Esimerkiksi pienemmissä teattereissa on kautta aikojen oltu valmiita kokeellisiin uusiin projekteihin, joissa on yhteiskunnallinen kosketus. Nyt siitä on tullut vakiintunutta myös suurissa taide- ja kulttuuriorganisaatiossa. Kokonaisuudessaan yhteiskunta on muuttunut interaktiivisemmaksi ja osallistuvammaksi.

IN: Kulttuurinen moninaisuus näkyy meidän toiminnassa kaikessa. Se menee kaiken läpi, kuten globaalikasvatuksessa. Tavallaan olemme siinä, missä on antropologinen

”Ryhmä on auttanut meitä tutustumaan Suomen kulttuuriin.

Oli tosi mahtavaa, kun pääsin käymään oopperassa ja elokuvateatterissa ensimmäistä kertaa.”

– vanhempi 2013 ”Odotin joka kerta jo seuraavaa tapaamista, kun kokoonnuimme ryhmän kanssa.”

– vanhempi 2013

näkökulma. Ydintehtävämme on paitsi ylläpitää museota, niin myös kertoa Euroopan ulkopuolisista kulttuureista ja kulttuurien kohtaamiseen liittyvistä teemoista.

Se on tavallaan tosi simppeliä, mitä me tehdään: että ihmiset saavat olla ryhmässä, kokea onnistumisia ja mahdollisuuden tulla kuulluiksi ja nähdyiksi monin eri tavoin.

Autetaan avaamaan ovia ja löytämään uusia todellisuuksia ja mahdollisuuksia. Emme ole esimerkiksi poliittinen järjestö, joka kanavoi äänet ja muuttaa ne toiminnaksi. Museo voi tehdä näkyväksi. Poliittiseen vaikuttamiseen tarvitaan sitten muita kanavia.

F HL: Kulttuurikasvatuksessa ihmiset voivat tutustua itselle vieraiden maiden kulttuureihin käytännön kautta. Ei tarvitse aina käydä muualla nähdäkseen elävää kulttuuria. Erilaisiin kulttuureihin, elämäntapoihin ja maan tapoihin tutustuminen vaikuttaa myös paljon kotoutumiseen.

K M: Erilaisten kulttuurivierailujen kautta annetaan myös mahdollisuus tutustua kaupungin kulttuuritarjontaan räätälöidysti ja rinnalla kulkien. Esimerkiksi vertaistukiryhmän vierailu eräässä valokuvanäyttelyssä Espoon kulttuurikeskuksessa herätti osallistujissa paljon muistoja ja ajatuksia, sillä osa kuvista oli otettu naisten

IX ”Kivointa oli se, että saimme itse päättää, minkälainen näyttelystä tehdään.”

– nuori 2013

M O N I M U O T O I SUUS P A L V E LU I SS A KUL T T UU R I J A K O T O U T U M I N E N

lähtömaassa. Tämän kautta myös kulttuurikeskus paikkana tuli tutummaksi. Ilman tätä osallistavaa toimintaa kuvat olisivat jääneet ryhmältä näkemättä.

IN: Olemme hankkeessa muun muassa kerineet, että missä vaiheessa mitäkin tietoa ja palvelua tulisi maahan tuleville pakolaisille tarjota. Tavallaan olisi kiva, että uusia pakolaisia pyydettäisiin heti ensimmäisen kolmen kuukauden aikana mukaan maahanmuuttajien perheille suunnattuun toimintaan. Itse näen, että ei tulisi odotella liian pitkään, kun nyt on ollut hankkeessa mukana myös melko vastatulleita, jotka ovat innolla lähteneet mukaan, ja ymmärtääkseni omalla ajallaankin nuoret ovat halunneet osallistua. Eli myös ihan alussa tällaista toimintaa tarvitaan. Onhan se niin, että siinä oma maailma avartuu, kun löytää uusia paikkoja. Esimerkiksi hankkeen vertaistukiryhmän kohdalla on huomattu, kuinka merkityksellistä on päästä kotoa välillä vaikka teatteriin tai jonnekin muualle kymmenen vuoden kotona olemisen jälkeen. Toisaalta eihän pelkkä museovierailu ole ollenkaan prioriteettilistalla, jos koko elämä on ihan sekaisin. Silloin se merkityksellisyys tulee löytyä muuta kautta. Luonnollisesti koulu, asunto ja terveys ovat silloin ykkösasioita.

F HL: Kyse on hyvinvoinnista. Kun oivaltaa, että lähtee kotoa jonnekin, minne toisetkin tulevat. Naiset ovat kertoneet, että heillä ei ole mitään tekemistä; ei työtä tai muuta syytä, miksi lähteä pois kotoa.

KULOn toiminnan punaisena lankana on koko hankkeen ajan ollut käyttäjälähtöisyys.

Eri kulttuureista tulevien maahanmuuttajataustaisten nuorten ja heidän perheidensä osallistaminen hankkeen sisällölliseen suunnitteluun ja toteutukseen näkyy työpajojen ja tapahtumien laajana kirjona.

KULO on onnistuneesti vastannut kohderyhmän tarpeisiin ja toiveisiin tarjoamalla monikulttuurisuutta tukevaa ja kielirajoja ylittävää taideja kulttuuritoimintaa, myös kohderyhmän ulkopuolelle.

KULOssa yhteisen puhekielen puute on haasteen sijaan käännetty mahdollisuudeksi nähdä, kokea ja ilmaista arkea ja ympäröivää maailmaa taiteen ja kulttuurin keinoin. – Saija Turunen 2014

38

X

M O N I A M M A T I LL I N E N Y H T E I S T Y Ö

Monelta kantilta katsottuna

39

K M: Moniammatillisuus on tänä päivänä ennemminkin toiminnan lähtökohta kuin lisämauste. Erilaisten toimintakulttuurien sovittaminen yhteen ja totuttujen tapojen muokkaaminen voi olla haastavaa. Se vaatii heittäytymistä ja joustamista kaikilta osapuolilta. Parhaimmillaan eri alojen leikkauskohdissa syntyy oivalluksia, joiden myötä uudenlaiset toimintatavat pääsevät kehittymään.

IN: On hyvä, että on monenlaisia avauksia ja oman kehittymisen kannalta, että saa oppia ja kokeilla. Toisaalta se, että voi tarjoilla merkityksellisiä kohtaamisia. Monesti meille on tärkeä se kokemus sinällään. Meillä ei ole tarvetta vaikuttaa tai muuttaa rakennetta. Myös yksittäiset kokemukset ovat arvokkaita ja merkittäviä sinällään. Ne voivat johtaa uusiin ajatuksiin, tai toimintaan, josta seuraa muutos. Me haluamme museona tarjota uudenlaisia näkökulmia ja keskustelunavauksia, saada ihmiset miettimään asioita uudenlaiselta kannalta, mutta me ollaan kuitenkin vain paikka ja tila – toki myös media, väline, jonka avulla voidaan muuttaa asenteita. Mutta poliittisia toimijoita me emme ole.

K M: Kun toiminta on lähtökohdiltaan jalkautunut moniammatillisesti, on todennäköisempää, että toimintatavat jäävät

”Oli hienoa olla mukana pajassa, jota johti ammattitaiteilija.”

– yhteistyötoimija 2013 elämään myös projektin jälkeen. Yhteistyön kautta kokemukset levittäytyvät laajemmalle alueelle. Myös itse kohderyhmän mukaan ottaminen heti alussa on tärkeää, että voidaan tarkistaa toiminnan suuntaa jo projektin aikana. Jo suunnitteluvaiheessa tulee pohtia sitä, mitkä ovat eri toimijoiden motiivit ja perustoiminnan ydinalueet ja millä tavoin eri toimijat voisivat täydentää toisiaan niin, että yhteistyö toisi lisäarvoa puolin ja toisin.

Tämän lisäksi yhteisten toimintatapojen rakentuminen ja keskinäisen luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.

IN: Nyt tietää, että eri taustoista koostuvassa moniammatillisessa toiminnassa pitää osata jättää alkuun tilaa yhteisten pelisääntöjen ja toimintamallien luomiselle.

Kun alun ahdistuksesta on päästy yli, niin tuntuu, että prosessi kantaakin eteenpäin jotenkin todella orgaanisesti. Yksin museona meillä ei olisi ollut koskaan mahdollisuutta päästä kaupungin kanaviin.

K M: Sektorirajoja rikkova yhteistyö on mielestäni ollut todella hedelmällistä.

”Tämä hanke antoi meille oivan tilaisuuden päästä kokeilemaan taidemenetelmiä käytännössä, ja se toi myös arvokasta toiminnan suunnitteluun ja ohjaukseen liittyvää kokemusta. Koemme, että voimme hyödyntää oppimaamme jatkossakin toimiessamme erilaisten ihmisten ja ryhmien parissa sosiaalityön kentällä.”

– yhteistyötoimija 2013

K M: Tärkein asia yhteistyön onnistumisen taustalla on mielestäni ollut se, että eri osapuolet ovat olleet aidosti ja sydämellään mukana ja jakaneet osaamistaan ja ammattitaitoaan yhteisten tavoitteiden eteen.

Samoin on ollut upea nähdä, miten valtavan hienoa työtä eri toimijat tekevät omalla alueellaan ja kuinka into kehittää yhteistyötä on vienyt toimintaa eteenpäin.

X

M O N I A M M A T I LL I N E N Y H T E I S T Y Ö

Olemme toimineet toistemme leikkauskohdissa ja kohderyhmään nähden aika erilaisissa rooleissa. Toimintaa on voitu tarkastella useasta eri näkökulmasta ja yhteistyöstä on saatu ideoita myös oman työn kehittämiseen.

A H: Tämä yhteistyö on vaikuttanut minuun opettajana sillä tavalla, että itselläkin on herännyt kiinnostus esimerkiksi Somalian runolauluperinteeseen. Olen näin opetussuunnitelman rajoissa raivannut tilaa myös nuorten oman kulttuurin kirjallisuuteen.

A M K: Yhteistyö on todella ollut hedelmällistä, kun on ollut tämä KULO -hanke ja koulu, jossa on nuorille tuttu opettaja mukana työpajassa rohkaisemassa nuoria lähtemään mukaan.

A M P: Kaiken kaikkiaan hedelmällisen pohjan tälle yhteistyölle on luonut se, että te olette pystyneet jalkautumaan sen sijaan, että olisitte lähettäneet mainoksia tapahtumista. Se, että olette tulleet itse paikalle kertomaan toiminnasta, kutsumaan mukaan ja kohtaamaan nuoria ja järjestäneet ideapajoja kouluihin, asukastoimitaloihin tai minne tahansa. Se on ollut tosi hyvä toimintatapa ja helpottanut ohjaustyötä. Myös se, että teidän on ollut mahdollista olla bussipysäkillä vastassa ja mahdollisesti vielä saattaa kotiin asti. Muistan erään 12-vuotiaan tytön, joka ei varmasti olisi muuten päässyt tulemaan mukaan. Se, että todella aikuiset tulevat vastaan ja huolehtivat siitä, että nuoret pääsevät takaisin kotiin, eli sellainen todellinen rinnalle tuleminen.

ST: Ulkopuolisen arvioijan näkökulmasta hanketta ja sen toimintaa voi helposti kuvailla lukuisilla onnistumisen määreillä.

Hankkeen suunnittelu Espoon Järjestöjen Yhteisö EJY ry:n ja Helinä Rautavaaran museon yhteistyönä antoi jo hyvät lähtökohdat uudenlaiselle toimintamuodolle. Hankkeen toimintavuosien aikana taitavasti rakennetuilla monimuotoisilla yhteistyökumppanuuksilla, joissa yhteinen työote on ollut innovatiivinen ja innostunut, on ollut hankkeen onnistumisen kannalta merkittävä rooli.

40

L채helt채 ja kaukaa -valokuvan채yttely 2013 Hajar Mahdavi Mustafa Mumtaz Fahima Rezaei Fatemeh Rezaei

Mysteerimaailma

Life

Äärettömyys

Vapaus

Green Earth

Toiminta 2012–2014

Osallistujatietoja 2012

2013

2014

Yksittäiset osallistujat

221

243

447

Ohjatut toimintakerrat

27

62

65

Yksittäiset osallistumiskerrat

313

570

609

Nuoret

161

200

325

Tytöt

108

144

190

Pojat

53

56

135

Vanhemmat

60

36

122

Naiset

52

30

95

Miehet

8

6

27

2012–2013 Osallistujat puhuivat äidinkielenään yhteensä 16 eri kieltä (somali, viro, persia, dari, kurdi, arabia, venäjä, portugali, suomi, englanti, albaani, espanja, hindi, filippiino, thai, tadžikki) ja olivat kotoisin yhteensä 14 eri maasta:

2014 Osallistujat puhuivat äidinkielenään yhteensä eri 19 kieltä (persia, dari, somali, viro, kurdi, arabia, venäjä, portugali, suomi, englanti, espanja, filippiino, thai, kiina, albania, ranska, tadžikki, amhara, hollanti) ja olivat kotoisin yhteensä 23 eri maasta:

Somalia n . 4 0 %

Afganistan

n . 2 0 %

Afganistan n . 2 0 %

Iran

n . 2 0 %

Irak

n.

10 %

Viro

n.

10 %

Iran

Irak n . 2 0 % Somalia

n.

10 %

n. 5 %

Muut: Suomi, Venäjä, Portugali, Pakistan, Kosovo, Filippiinit, Vietnam, Tadžikistan, Iso-Britannia, Intia (yhteensä n. 15 %)

Muut: Albania, Syyria, Nigeria, Tadžikistan, Gambia, Algeria, Marokko, Kiina, Vietnam, Filippiinit, Etiopia, Espanja, Iso-Britannia, Hollanti, Senegal, Egypti, Viro, Venäjä, Thaimaa (yhteensä n.30 %)

52

Työpajat 2012–2013 I DE ATR EFF I T x 5 Yhteistyössä: Helinä Rautavaaran museo, Matinkylän Kylämaja, Sellon kirjasto, Monikulttuurisuuskeskus ALMA , Espoon maahanmuuttajapalvelut

K AKSI N K ÄSI N Käsityötaidepaja somaliäideille ja –tyttärille Ohjaaja: Suaado Jama Yhteistyössä: Helinä Rautavaaran museo, Matinkylän Kylämaja

ESI N EEN TAR I NA

K AKKU BR U NSSI

Identiteettityöskentelyä tukeva tarinallinen taidetyöpaja nuorille Ohjaajat: Annika Jokela, Sherwan Haji, Farzaneh Hatami Landi, Katri Mäkeläinen Yhteistyössä: Helinä Rautavaaran museo, Espoon aikuislukio AIVA

Nuorten ideoima ja toteuttama pop up –tapahtuma Ohjaajat: Farzaneh Hatami Landi, Katri Mäkeläinen Yhteistyössä: Entressen kirjasto (Musamesta), Espoon Tanssiopisto

VALOKUVANÄY T TELY KUVALL I N EN I LMA ISU Kuvallista itseilmaisua ja tarinallista identiteettityöskentelyä tukeva taidetyöpaja nuorille: Musiikkimaalaus / Unelmafrendi / Meidän maailma Ohjaajat: Niina Räty, Tarja Ahonen, Jussi Korhonen, Jenni Lehtonen, Natalie Wessman Yhteistyössä: Helinä Rautavaaran museo, Laurea-ammattikorkeakoulu

L ÄH ELTÄ JA K AU K A A I Valokuvatyöpaja nuorille Ohjaaja: Taika Ilola Yhteistyössä: Helinä Rautavaaran museo

L ÄH ELTÄ JA K AU K A A I I Photoshop-työpaja nuorille Ohjaaja: Taika Ilola Yhteistyössä: Sellon kirjasto

K AU N IS AR K I Arjenhallintaa ja suomen kielen oppimista tukeva, monitaiteinen työpaja somaliäideille Ohjaajat: Suaado Jama, Emilia Frantsi, Mina Zandkarimi, Farzaneh Hatami Landi, Katri Mäkeläinen Yhteistyössä: Helinä Rautavaaran museo, Matinkylän Kylämaja, Väestöliitto ry, Iso Omenan kirjasto

53

DIG I TAR I NA Audiovisuaaliseen tarinankerrontaan perustuva, itseilmaisua ja tarinallista identiteettityöskentelyä tukeva taidetyöpaja nuorille Ohjaajat: Elli Koskivirta, Kaisa Seilo, Anni Tanskanen, Martta Tiainen Yhteistyössä: Laurea-ammattikorkeakoulu, Espoon aikuislukio AIVA

Läheltä ja kaukaa – valokuvatyöpajaan osallistuneiden nuorten valokuvista koottu näyttely, joka suunniteltiin ja toteutettiin yhdessä asiantuntijanuorten kanssa Ohjaajat: Katri Mäkeläinen, Farzaneh Hatami Landi Yhteistyössä: Espoon kulttuurikeskus

W HO AM I / Open Your I’s Musikaali / Tanssi Ohjaajat: Ricky Carranza, Katri Mäkeläinen Kieli: englanti Yhteistyössä: Meritorin koulu Draama Ohjaaja: Kene Truve Kieli: viro Yhteistyössä: Saarnilaakson koulu

DHA ANTO Somalialaiseen tanssiperinteeseen ­perustuva, kulttuurista identiteettityöskentelyä tukeva tanssitaidetyöpaja somalinuorille Ohjaajat: Suaado Jama, Riikka Theresa Innanen Yhteistyössä: Helinä Rautavaaran museo

OMA POLKU

FR I EN DLY F I LM

Identiteettityöskentelyä tukeva, monitaiteinen työpaja nuorille Ohjaajat: Suaado Jama, Hanna Häyhä, Farzaneh Hatami Landi, Katri Mäkeläinen Yhteistyössä: Helinä Rautavaaran museo

Nuorten perustama elokuvaryhmä, jonka aikana tehtiin nuorten oma lyhytelokuva Rose Ohjaajat: Mark Ståhle, Katri Mäkeläinen Yhteistyössä: Espoon aikuislukio AIVA

Draama Ohjaaja: Kene Truve Kieli: viro Yhteistyössä: Ruusutorpan koulu Draama Ohjaaja: Emilia Frantsi Kieli: suomi Yhteistyössä: Matkalla-projekti / Plan Suomi, Mainingin koulu

Kulttuurivierailut 2012–2013 K ANSALL ISOOPPER A Rankanen-Elo-Saarinen Turandot Yhteistyössä: Espoon kulttuuripalvelut, Monikulttuurisuuskeskus ALMA

COM PAN I A K A AR I MART I N Peppi Pitkätossu Yhteistyössä: Espoon kulttuuripalvelut, Espoon aikuislukio AIVA

MA A I LMAN H ELM ET Yhteistyössä: Sellon kirjasto / Pointti

T Y T TÖJ EN I LTA Yhteistyössä: Sellon kirjasto / Pointti

MAT I N K YL ÄN K YL ÄJ U HL A Yhteistyössä: Matinkylän Kylämaja

N UORTEN J U HL A Yhteistyössä: Helinä Rautavaaran museo, Espoon Tanssiopisto

NA ISTEN PÄ I VÄ

K I ASMA Toden näköistä

Taidetyöpaja, jossa tarkastellaan naiseutta kuvataiteen avulla Ohjaaja: Sanna Siirtola Yhteistyössä: Monikulttuurisuuskeskus ALMA

R U N EBERG - M USEO

FANCY SCR EEN

Yhteistyössä: Espoon aikuislukio AIVA

Asusteiden tuunauspaja nuorille osana Espoo LIVE -nuortentapahtumaa

VALOKUVANÄY T TELY Allahabad Varanasi Seoul Yhteistyössä: Espoon kulttuurikeskus

Yhteistyössä: Espoon kulttuurikeskus

Työpajat 2014

ELOKUVA Love is all you need

W HO AM I / Open Your I’s

Tapahtumat 2012–2013

Draama / Sarjakuva Sarjakuvatekniikoita hyödyntävä draamatyöpaja nuorille Ohjaajat: Jouni Piekkari, Heidi Leino Yhteistyössä: Matkallaprojekti / Plan Suomi, Helinä Rautavaaran museo

Ä ÄN I NÄY T TELY All Currents

K ICK OFF Yhteistyössä: Helinä Rautavaaran museo

Varjo-/nukketeatteri Varjo- ja nukketeatterityöpaja nuorille Ohjaajat: Ippe Enge, Farzaneh Hatami Landi Kielet: farsi, dari Yhteistyössä: Ruusutorpan koulu, Helinä Rautavaaran museo Draama Draamatyöpaja nuorille Ohjaaja: Kene Truve Yhteistyössä: Perkkaan koulu Draama Draamatyöpaja nuorille Ohjaaja: Hanna Häyhä Yhteistyössä: Espoon aikuislukio AIVA , Helinä Rautavaaran museo Sarjakuva Sarjakuvatyöpaja nuorille Ohjaaja: Warda Ahmed Kieli: somali Yhteistyössä: Kirkkojärven koulu Äänimaisema / Elokuva Äänimaisemallinen ja elokuvallinen työpaja nuorille Ohjaajat: Alejandro Olarte, Katri Mäkeläinen Kielet: espanja, englanti Yhteistyössä: Ruusutorpan koulu, Babel-pajat Varjo-/nukketeatteri Varjo- ja nukketeatterityöpaja nuorille Ohjaaja: Ippe Enge Yhteistyössä: Matkalla-projekti / Plan Suomi, Helinä Rautavaaran museo

SKOK Sisusta kotisi omalla kulttuurillasi Design-työpaja nuorille Ohjaaja: Mejreme Miftari Kieli: albania Yhteistyössä: Tilstilän koulu

54

Muu ryhmätoiminta 2014 U N I TÄHT I Nuorten vapaa-ajan draamaryhmä Ohjaaja: Jouni Piekkari Yhteistyössä: Matkalla-projekti / Plan Suomi, Helinä Rautavaaran museo, Espoon aikuislukio AIVA

TULEVA ISUUSVERSTAS Nuorten tulevaisuuden suunnitteluun keskittynyt, toiminnallinen työpaja asiantuntijanuorille Ohjaajat: Sherwan Haji, Katri Mäkeläinen, Farzaneh Hatami Landi Yhteistyössä: Helinä Rautavaaran museo

DR A AMATAR I NA

KEVÄTJ U HL A

Tarinallinen teatterityöpaja Valtakunnallisilla kohtaamispaikkapäivillä Ohjaaja: Jouni Piekkari Yhteistyössä: Espoon kulttuurikeskus, Unitähti

Yhteistyössä: Espoon aikuislukio AIVA , Helinä Rautavaaran museo

PERSI AL A ISTEN NA ISTEN RYH MÄ

VALOKUVAUSV I ER A I LU PAJAFESTAR EI LL A

Naisten omaehtoinen vertaistukiryhmä Yhteistyössä: Yhteisötupa

Yhteistyössä: Espoon kaupunki

AFG A AN I NA ISTEN RYH MÄ

Yhteistyössä: Espoon kaupunki

Naisten omaehtoinen vertaistukiryhmä Yhteistyössä: Yhteisötupa

KOULUTUSV I ER A I LU

Tapahtumat 2014

DR A AMAT YÖPAJA Ammatilliseen identiteettityöhön ja ryhmäytymiseen liittyvä työpaja nuorten aikuisten osaamisohjelman nuorille Ohjaaja: Jouni Piekkari Yhteistyössä: Omnia / NAO

M USI I KK I RYH MÄ ”Soittimet ilmassa” Tapiolan aikuislukio AIVA :n opiskelijoiden vapaa musiikkiryhmä Ohjaajat: Babak Reza, Marouf Majidi, Farzaneh Hatami Landi, Katri Mäkeläinen Yhteistyössä: Espoon aikuislukio AIVA , Helinä Rautavaaran museo

55

NOWR US Persialainen uudenvuoden juhla Nowrus Ohjaaja: Farzaneh Hatami Landi Yhteistyössä: Helinä Rautavaaran museo

JOULUJ U HL A Yhteistyössä: Espoon aikuislukio AIVA , Helinä Rautavaaran museo

KULT TUUR I K AVER IKOULUTUS

Maahanmuuttoprosessia käsittelevä koulutus nuorille aikuisille Ohjaaja: Farzaneh Hatami Landi Yhteistyössä: Espoon aikuislukio AIVA

Kulttuurivierailut 2014

ENSI-I LTA : Rose

F IG ARON HÄ ÄT

Nuorten vapaan elokuvaryhmän Friendly Filmin tekemän elokuvan Rose ensi-ilta Yhteistyössä: Espoon aikuislukio AIVA , Kino Tapiola

Kulttuurivierailu Kansallisoopperassa Yhteistyössä: Espoon kulttuuripalvelut

JOULU KONSERT T I ESI T YS: Rose Nuorten vapaan elokuvaryhmän Friendly Filmin tekemän elokuvan Rose esitys osana Espoo–päivän ohjelmaa Yhteistyössä: Espoon kaupunki, Kannusali

Kulttuurivierailu Tapiola-salissa Yhteistyössä: Espoon kulttuuripalvelut, Espoon aikuislukio AIVA