teksti Terho Vuorinen - kuvat Max Steffansson
Kenya Robinson halusi koripalloilijana maailman huipulle, naisten NBA:han. Terrori-isku 9. syyskuuta 2001 muutti kuitenkin suunnan. Hän päätyi Äänekoskelle - ja on onnellinen. Kiitos isoäidille.
Kenya Robinson
on on
s. 12.3.1970 Daytona Beach, USA
on tyttö JOS KENYAN JA Huiman yhteinen tarina päättyisi kevääseen 2003, ei asiassa olisi mitään ihmeellistä. Yksi ulkomaalaispelaaja muiden joukossa. Tuli ja meni, sillä seuraavalla kaudella naisten SM-sarja sulki ovensa ei-eurooppalaisilta pelaajilta. Robinson sai töitä Espanjaan, mutta ei pitänyt näkemästään. Viiden, kuuden pelin jälkeen Robinson nosti kytkintä. - Siellä oli vain bisnesmiehiä, ei valmentajia. Pelaajat eivät puhuneet yhtään englantia. Olosuhteet olivat surkeat, Robinson kertaa pettymyksiään. - Minulle tarjottiin töitä ainakin Ruotsista ja Ranskasta, mutta en saanut pelilupaani pois Espanjasta. Palasin Äänekoskelle ja harjoittelin talven joukkueen mukana, vaikken voinut pelata. Ratkaisu sekin, ja ihan ymmärrettävä. Mutta kun Robinson palasi Äänekoskelle vielä syksyllä 2004. Ja 2005. Ja 2006. Ja 2007. Ja 2008. Ja 2009. Ja 2010! Mitäs siinä, jos paikasta tykkää ja kavereita riittää. Erikoista asiassa on se, että vaikka vuodet vierivät, niin Robinson on edelleen SM-sarjan parhaita pelaajia. Tässä kohtaa on pakko kertoa naisen ikä. Lauantaina 12. maaliskuuta Kenya täyttää 41 vuotta. LYHYESTI FAKTAA. Tilastojen mukaan sarjan ikäpresidentti on tämän kauden ylivoimaisesti tehokkain pelaaja. Ykkönen levypalloissa, viides pisteissä, kuudes syötöissä. Viime viikonloppuna Kenya nousi SMkoriksen historian ykköseksi levypallojen kahmijana. Aiemmin tällä kaudella hän nappasi ykkössijan myös kaikkien aikojen syöttäjänä. Kaikkien pelipaikkojen monitaituri. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan omassa kastissaan. Ylisanat on jo moneen kertaan käytetty. Mutta Kenya vaan porskuttaa. Lopettaako
se koskaan? - Kun kausi päättyy, minun pitää levätä, miettiä ja kuunnella kehoani. Mutta nyt uskoisin, että 90 prosentin varmuudella jatkan Huimassa myös ensi kaudella. EI KAHTA SANAA pelikentillä: Robinson rules. Mutta entä kentän ulkopuolella? Millainen nainen Kenya oikeasti on? - Tunnen Kenyan, mutta en oikeastaan tiedä hänestä paljoakaan. Olen puhunut hänen kanssaan lähinnä vain koripallosta, kertoo eräs Kenyan pitkäaikainen pelikaveri. Robinsonin pelaajaura Suomessa on varsin tuttu myös tämän kirjoittajalle, joka on kehunut kohdetta peliselostuksissaan todennäköisesti enemmän kuin ketään koskaan. Mutta mitä muuta Kenya on kuin ällistyttävä urheilija? Mitään järkyttävää ei paljastu. Syvimmällä on sukurakkaus. - Perhe on minulle tärkein. Äitini teki paljon töitä, kun oli pieni, joten olen enemmän isoäidin tyttö, Kenya kertoo. Etunimensä Kenya sai äidiltään Lindalta, joka oli opiskeluaikoinaan kiinnostunut värillisten juurista. Afrikasta kertovassa kirjassa kerrottiin maasta nimeltä Kenia. Saman tien äiti päätti esikoisensa nimen. - Äiti haaveilee edelleen, että pääsisi käymään Afrikassa. Mutta kun hän ei uskalla lentää. Ei hän ole käynyt Suomessakaan. Kukaan sukulaisistani ei ole käynyt täällä, mutta siskoni on tulossa tänne ensi kesänä kahden lapsensa kanssa. ROBINSON ON suomalaistunut niin, että hänen kesäiset käyntinsä USA:ssa ovat nykyisin vain parin viikon mittaisia. Rahat eivät riitä pidempiin reissuihin. - Kun pääsen kotiin, niin tuhlaan aina ihan liikaa rahaa. Sitä kaipaa niitä paikkoja niin, että pitää päästä ostamaan vaatteita, syömään ulkona ja kaikkea muuta.
koripalloilija 182 cm yliopisto: New Orleans Kolme Suomen mestaruutta (Pantterit 2000 ja 2001, Huima 2003) SM-sarjan kaikkien aikojen ykkönen levypalloissa ja syötöissä. Lea Hakalan jälkeen kakkonen pisteissä.
- Täällä Äänekoskella elämäni on ihan erilaista. Mutta silti tämä on paikka, jossa viihdyn yhtä hyvin kuin kotonani. Täällä en tuhlaa rahaa vaan säästän! Isoista säästöistä ei ole kyse, sillä suomalaisessa naiskoriksessa liikkuvat rahat ovat todella pieniä. - Raha ei merkitse kaikkea. Tärkeintä on tehdä sitä, mitä haluaa. Naisten NBA:ssa olisin tienannut paljon enemmän, mutta en mieti sitä. Äänekoskella säästää voi esimerkiksi asumisessa. Robinson jakaa Piilolanniemessä sijaitsevan kerrostaloasunnon Huiman valmentajan Mervi Nurmen kanssa. Kenya kumoaa huhut, että kaksikon suhde olisi intiimi. - Totuus on aivan toinen. Olemme vain kämppäkavereita, ystäviä, jotka jakavat kiinnostuksen koripallon lisäksi esimerkiksi matkustamiseen. Huhuja liikkuu, mutta ne eivät minua liikuta. - Olen edelleen sinkku. Jossain välissä halusin lapsiakin, mutta en ole onnistunut löytämään sopivaa miestä. Omien lasten sijaan hemmottelen sisarusteni lapsia. KENYAN LAJIVALINTA ei ollut yllätys, sillä sekä hänen isänsä että äitinsä pelasivat koripalloa. Isä tienasikin katukoriksella, mutta äidin ura jäi kesken, sillä naisille ei tuolloin ollut ammattilaispelejä. - Olin 11-vuotias, kun otin pallon käteen ja päätin, että pelaan vielä joskus NBA:ssa, Robinson muistelee hymyssä suin. Pienessä Daytona Beachin kaupungissa Floridassa kasvaneen Robinsonin kovuus kentällä tulee juuri siitä, että hän pelasi lapsena poikien kanssa. Hyvin pian hän tajusi, että miesten NBA on mahdottomuus. - Unelmani eivät kuitenkaan siihen päättyneet. Määrätietoisuus on piirre, joka huokuu Robinsonin otteista kentällä. Mutta nuorempana hänkin jänisti tiukan paikan tul-
len kahdesti. Ensimmäinen kerta oli pahempi. Kenya oli päässyt koko USA:n koripalloilullisesti ehkä kovimpaan yliopistoon Georgiaan. Kohdalle osui vaativa valmentaja. - Hän kävi koko ajan päälle ja painosti. En sopeutunut ja lähdin ensimmäisen vuoden jälkeen New Orleansiin. Lopettaminen Georgiassa on ainoa asia, mitä urallani kadun. Toisen kerran Kenya veti jarrusta, kun Miami Sol tarjosi hänelle pelintekijän paikkaa WNBA:sta. - Jos siihen sarjaan menee, pitää olla oikeasti valmis. Tunsin, ettei minusta ollut pelintekijäksi. Valmentaja ei pitänyt asenteestani, joten en saanut sopimusta. JOSSAIN VAIHEESSA Robinsonin pelaajauran on pakko päättyä. Mitä sen jälkeen? - Valmentaminen on ehkä liian haastavaa minulle, mutta ehkä voisin pelaaja-agenttina auttaa muita amerikkalaisia saamaan sopimuksia ulkomaille. Toisaalta minulla on myös opettajankoulutus. Liikaa Kenya ei tulevaisuutta pohdi. Nyt hän on urheilija, joka menee eteenpäin peli kerrallaan. Lopulta kaikki on pienestä kiinni. Palaamme kymmenen vuoden taakse Indianaan. - Silloin minulla oli mahdollisuuteni. Olin 31-vuotias ja valmis, elämäni parhaassa kunnossa. Mutta sitten loukkaannuin viimeisessä harjoituspelissä. Se oli todella paha paikka. - Jos en olisi loukkaantunut, en istuisi nyt tässä puhumassa sinulle, Kenya sanoo ja nauraa päälle: - Tai ehkä istuisin. Eihän sitä voi tietää!
”90 prosentin varmuudella jatkan Huimassa myös ensi kaudella” ÄKS
|1
· 2011
13